[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fwJiu_BtksKI3Y8R5x2UZvYQi6OmXiB6FeNCSDcA16XY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2077,"Om det nord-tschudiska språket","Lönnrot, Elias",1802,1884,"2077-lonnrot-elias-om-det-nord-tschudiska-spraket","2077__Lönnrot_Elias__Om_det_nord-tschudiska_språket",null,"tietokirja",[],[],"sv",1853,14514,75123,false,60352,[22],"Veps language",[24,25],"Archaeology & Anthropology","Language & Communication","\"Om det nord-tschudiska språket\" by Elias Lönnrot is a scholarly publication written in the mid-19th century. This work focuses on the North Tschudic language, describing its relationship to Finnish and investigating linguistic attributes, geographical distribution, and cultural context. The book likely serves as a foundational study in historical linguistics, aiming to catalog and compare the Tschudic language, its speakers, and its literary heritage.  The beginning of this work introduces the author's academic intentions and background, emphasizing his field studies among the North Tschudic people. It outlines the geographical areas where the Tschudic language is spoken, particularly around the Ojat River and in Ingermanland, and discusses different terms used by speakers to refer to their language. Lönnrot mentions his previous visits to Tschudic communities in the early 1840s and the insights he gained during these encounters, which inform his study. He expresses a desire to compare the language with Finnish and highlights the importance of gathering folklore and linguistic data from the Tschudic oral traditions to better understand the language's structure and usage. (This is an automatically generated summary.)",[],167,"Lönnrotin kielitieteellinen väitöskirja käsittelee pohjoistsuudilaista kieltä eli vepsää. Teos tarkastelee kielen levinneisyyttä, rakennetta ja suhdetta muihin itämerensuomalaisiin kieliin, sisältäen myös vepsäläisiä esimerkkilauseita ja sananlaskuja.","'Om det nord-tschudiska språket' av Elias Lönnrot är Projekt Lönnrots\nutgivelse nr 2077. E-boken är public domain såväl inom EU som i övriga\nvärlden, varför vi inte sätter några som helst restriktioner med hänsyn\ntill e-bokens användning eller dess distribution.\n\nDenna e-bok har producerats av Jari Koivisto och Projekt Lönnrot.","OM DET NORD­TSCHUDISKA SPRÅKET.\n\nAkademisk Afhandling, som med den Vidtberömda Historisk-Filologiska\nFakultetens vid Kejserl. Alexanders Universitetet i Finland samtycke\ntill offentlig granskning framställes\n\naf\n\nElias Lönnrot,\nMedic. Doctor, Provincial­Läkare.\n\nI Historisk­Filologiska Lärosalen d. 14 Maj 1853\np.v.t.f.m.\n\n\n\n\n\nHelsingfors,\nJ.C. Frenckell & Son,\n1853.\n\n\n\n\nEtt med finskan ganska nära beslägtadt språk är det tschudiska, som\nförekommer vid _Ojat_-flodens öfra utgrening emellan _Ladoga_ sjön och\n_Bjelosero_, omkring 10 mil öster om den förstnänmda, ooh troligen på\nåtskilliga andra ställen i sydöstra delen af olonetsiska guvernementet.\nÅtminstone träffades om sommaren år 1842 ej långt från allmänna\nlandsvägen emellan städerne _Kargopol_ och _Wyitegra_, på 12 mils\nafstånd från den förra, i volosten _Ischaira_ några tschudiska byar,\noch anledning är att förmoda, det på andra spridda ställen sådana ännu\nkunde finnas. Det tschudiska språket kallas af karelska och olonetsiska\nFinnar vanligen _vepsän_ eller _vöpsän­kieli_ d.ä. _vepsä_ eller _vöpsä\nspråket_, hvilken benämnings ursprung torde blifva svårt att nöjaktigt\nutreda. En annan benämning, som man äfven emellanåt hör, är _lyydin_\neller _ljudin-kieli_, som sannolikt uppkommit af det ryska ordet\n_ljudy_, och således betyder detsamma som folkets eller almogens språk.\nTschuderna sjelfva tycktes hellre kalla sitt språk till _tschuudin_ än\n_vepsan keel_, om ock den sednare benämnningen ej var för dem obekant.\n\nMen icke blott i det olonetsiska guvemementet, äfven sydligare finnas\nTschuder uti Ingermanland, de så kallade‚ _Voterne_ eller\n_Vadjalaiset_, såsom de sjelfva benämna sig, och hvaraf äfven\nbenämningen _Vatländare_ uppstâtt. Af dem finnas numera qvarlefvor\nendast uti _Kattila_ och _Soikkina_ församlingarne omkring 4 mil\nnordost ifrån Staden _Narva_; åtminstone vet man ej med säkerhet om\nderas förekommande äfven annorstädes. Dessa kallar _Sjögren_ i sin\nafhandling \"über die finnische Bevölkerung des St. Peterburgischen\nGouvernements\" till _sydliga Tschuder_ och de i olonetsiska\nguvernementet till _nordliga Tschuder_, hvilka benämningar det synes\nvara bättre att äfven här bibehålla, än _Vadjalaiset, Voter eller\nVatländare och Vepsäläiset_.\n\nDe i Ischaira och vid öfra ändan af Ojat-floden boende nordliga\nTschuderne besökte jag om hösten _1842_, då jag var i tillfälle att\nunder flere veckors vistelse hos dem göra åtskilliga anteckningar öfver\nderas språk, hvilka nu ensamt ligga till grund för denna afhandling, då\njag beklagligtvis ej varit i tillfälle att jemföra med egna\nanteckningar de upplysningar i saken, som kunde förekomma i Dr.\nSjögrens afhandling \"über die älteren Wohnsitze der Jemen\" och\nannorstädes i Mémoires de l'Academie Impériale des Sciences de St.\nPétersbourg; såsom åtskilliga ställen i den förstnämnda afhandlingen:\n\"_über die finnische Bevölkerung\"_ etc., gifva anledning till att\nförmoda.\n\nHos de sydliga Tschuderne uppehöll jag mig någon tid i början af år\n_1845_, och upptecknade då en hop af deras sånger i den vanliga finska\nruno­arten, med tillhjelp af hvilka och andra på stället gjorda\niakttagelser det ej blefve svårt att anställa en jemförelse emellan\nderas och de nordliga Tschudernes språk; men då det är att befara, det\ndenna afhandling derigenom skulle uttänjas till en obehörig längd, så\nmåste jag för denna gång afstå derifrån och sysselsätta mig nu endast\nmed de nordliga Tschudernes språk, anförande till en början några hos\ndem upptecknade sagor och andra språkstycken med vid sidan ställd finsk\nöfversättning, hvarefter komma att följa nágra allmänna betraktelser\nöfver sjelfva språket.\n\n\n\n\n1. Två broder och kölden.\n\n\nKaks veljet i vilu.                   Kaksi veljeä ja pakkanen.\n\nYks oli velj bohat, toine             Yksi veli oli rikas, toinen\ntyhj. Bohatal oli äi rugist se-       köyhä. Rikkaalla oli paljo ruista\nmetud i kaiket elot kyllal, no        kylvettyjä kaikkea tavaraa kyl-\ntyhjais'el veljel enambat ei          lältä, mutta köyhällä veljellä\nleent, kot yhten aidan sydai-         enempää ei ollut, kuin yhden\nmes vähäine rugist semetud.           aidan sisässä vähäinen ruista\nTuli vilu i n'etsän vähäis'en         kylvetty. Tuli pakkanen ja\nrugihen kylmi. Tyhjais'el vel-        sen vähäisen rukiin kylmi. Köy-\njel eräis't raadot ei le, kut         hällä veljellä muuta työtä ei\nets'tä vilu, kudam kylmät' hä-        ole, kuin etsiä pakkanen, joka\nnen rugihen. Ei äijät hän kä-         kylmäsi hänen rukiinsa. Ei pal-\nvynt, i tuli hän, löys' mugo-         joa hän käynyt, niin tuli hän,\nman penen kylvetin, i mäni            löysi mokoman pienen saunan,\nhän sydaimehe sinne kylvet-           ja meni hän sisään sinne sau-\ntihe. N'etsis kylvetis oli vanh       naan. Siinä saunassa oli vanha\nakaine, kudam kysui hänel,            akka, joka kysyi häneltä, mitä\nmitä hän kävyi. Neitsä mus'jik        hän kävi. Se mies pakisi: \"mi-\npagis: \"milai oli vähäine ru-         nulla oli vähäinen ruista kyl-\ngist semetud, a tuli vilu i mi-       vetty, mutta pakkanen tuli ja\nlai sen rugihen kaigen kylmi,         kylmi minulla kaiken sen ru-\ni minä nygyide etsin n'etsän          kiin, ja minä nyt etsin sitä pak-\nvilun i tahton kys'yda, min-          kasta ja tahdon kysyä, min-\nt'ähte hän n'etsän tegi, milai        tähden hän sen teki, minulla\nrugihen kylmät.\" Akaine pa-           rukiin kylmäsi.\" Akka pakisi\ngis hänele, mis'je minun poi-         hänelle, että minun poikani ne\ngad vilud n'ene oma, kudamot          pakkaset ovat, jotka kaiken ot-\nkaigen ottas, a nygyide heiäse        tavat, mutta nyt heitä ei ole\nei le kodis, i kons hö tuvdas         kodissa, ja koska he tulevat ko-\nkotihe, hö i sintäi ottas, jestli     tiin, he myös sinun ottavat,\nsinä popadinet maas, a sinä           jos sinä tavattaneen maassa,\nnouse pät'sile, sigä voit sinä        mutta sinä nouse pätsille, siellä\neläda. Musjik libui päfsile i         voit sinä elää. Mies meni pät-\nvilu tali kotihe. Siit vanh ak        sille ja pakkanen tuli kotiin.\nsanui itsese poigale: \"sinä mi-       Sitte vanha akka sanoi pojal-\nnun poig! mitä gorjal m'ehel          lensa \"sinä poikani! mitä köy-\nkylmätit rugihen, kudamol mui-        hältä mieheltä kylmäsit rukiin,\ntej jo vähä oli?\" Poig sanob:         jolla muutenkin jo vähä oli?\"\n\"minä etsin eräisit, a lopul          Poika saoo: \"minä etsein mui-\nraati hot sen otta.\" Siit sa-         ta, mutta lopulla piti jos senkin\nnoi b'ednij m'es, vilule: \"anda       ottaa.\" Sitte sanoi köyhä mies\nmile hot, vähäine tagaisi, mil        pakkaselle: \"anna minulle vä-\nminä voin elädä, muite minä           häinenkään takaisin, millä minä\nnälgha terävas kolen; ei le           voin elää, muuten minä nälkään\nmilai ni mitä sömist.\" Wilu           pian kuolen; ei ole minulla\nsanui: \"mö tahtomai antta net-        mitään syömistä.\" Pakkanen\nsile m'ehele, mil ni hän vois'        sanoi: \"me tahdomma antaa\neläda.\" Hö muga anttihe hä-           sille miehelle (jotain), millä\nnele leibän ked havadan i pa-         hän voisi elää.\" He myös antoi-\ngistihe: \"kons sinä rubendat          vat hänelle leivän kera säkin\nsöömha, i siit sano: _havad a-        ja puhuivat: \"koska sinä rupeat\nvaidate!_ i sile linob siit do-       syömään, niin sitte sano: _säkki\nvol'no sömist, i kons sinä lokyl-     auki!_ ja sinulle tulee sitte\npit sööndan, siit sano: _havad        kyllin syömistä, ja koska sinä\nsalptate!_ i söömne mänob ha-         lopetat syönnin, niin sano:\nvadaha tagaisi, i havadan suu         _säkki kiinni!_ ja syöminen\nsalptase.\" Mus'jik blahodarij         menen säkkiin takaisin, ja säkin\nvilule n'etsis hyvydes i läks         suu salpautuu.\" Mies kiitti\nkotihe. Hän kävyi vähäisen,           pakkasta siitä hyvyydestä ja\ni tegihe hänele nälg, i hän sa-       läksi kotiin. Hän kävi vähäisen,\nnoi: _havad avaidate!_ i sil          ja tuli hänelle nälkä, ja hän\nt'saassul havad avaisihe, i hä-       sanoi: _säkki auki!_ ja sillä\nnele tegihe dovol'no sömist.          hetkellä säkki avoihe, ja hänelle\nKons sööndan mus'jik lopi, sa-        tuli kyllin syömistä. Koska mies\nnui mööst: _havad salptate!_ i        lopetti syönnin, sanoi hän taas:\nsöömsed mööst mänthe tagaisi          _säkki kiinni!_ ja syömiset taas\nhavadaha, i havad salbasihe.          menivät takaisin säkkiin, ja\nSiit tuli kotihe, eli hätken i ja     säkki salpasihe. Sitte tuli\n                                      kotiin, eli kauvan\ntegi muga, kut vilu nevoi.            teki niin, kuin pakkanen neuvoi.\nKons hän kuverdan aigan eli           Kun hän jonkun ajan eli nai-\nitsese naisen ked, kut hänele         sensa kanssa, kuin hänelle vilu\nvilu nevoi, se hänen bohat            neuvoi, niin hänen rikas vel-\nvelj radijtseskans n'etsitä ha-       jensä rupesi haluamaan sitä säk-\nvadat itselese i tahteli ostta.       kiä itsellensä ja tahteli ostaa.\nAndoi siit havadas nuus'jniale        Antoi siitä säkistä köyhälle vel-\nveljele sada hebot, sada leh-         jelle sata hevoista, sata leh-\nmät, sada härgat, sada lam-           mää, sata härkää, sata lammas-\nbast, i muga hän n'etsän ha-          ta, ja niin hän sen säkin osti.\nvadan osti. I se tegihe nuus'j-       Ja se köyhä veli tuli kerralla\nnij velj kerdal uhtei bohat, a        uhka rikkaaksi, mutta mitä hä-\nmi hänele n'emis s'ivatois, kun       nelle niistä eläimistä, kun hä-\nhänel ei le heinät, i sentähte        nellä ei ole heinää, ja sentäh-\nhänel sivatad kaik kooltihe           den hänellä eläimet kaikki kuo-\nnälkha, i mööst hän jäi mu-           livat nälkään, ja taas hän jäi\ngomaks gorahiseks, mitte edel         mokomaksi vaivaiseksi, millai-\noli. Mööst hänele uus' raat,          nen ennen oli. Taas hänelle\nlähtta etsmaha vilut i saamha         uusi työ, lähteä etsimään pak-\ntos't havadat. Meni musjik,           kasta ja saamaan toista säkkiä.\nlöys' vilun i sanob hänele:           Meni mies, löysi pakkasen ja\n\"milai mööst ei le kus ni mi-         sanoo: \"minulla taas ei ole mi-\ntä,\" i pagisi hän vilule, kut         tään,\" ja puhui hän pakkaselle,\nhänele oli tehtud. Wilu sa-           kuin hänelle oli tehty. Pak-\nnui hänele: \"kut sinä mugoit-         kanen sanoi hänelle: \"kuin si-\nt'e meletoi olit! Nygyide sä          nä senlainen mieletöin olit! Nyt\nyhtyitte gor'ahine, mitte sä          sinä yhtähyvin vaivainen, min-\nedel olit.\" I mööst jälgmäigi         lainen sinä ennen olit.\" Ja taas\nn'etsä vilu andoi hänele toisen       viimein se pakkanen antoi hä-\nhavadan, kudam edelist oli            nelle toisen säkin, joka edel-\näijät tsomemb. Hän blaho-             listä oli paljoa somempi! Hän\ndarij vilule, i läks' hyvän me-       kiitti pakkasta, ja läksi hyvällä\nlen ked, i dumaib, mööst              mielellä, ja arvelee, taas säk-\nn'etsä havad, mitte edeline           ki, millainen edellinen oli. Jon-\noli. Kuverdan hän astui i mööst       kun vähän hän astui ja taas ha-\nsahoti hän södä i pagisi: _havad      lusi hän syödä ja lausui: _säkki\navaidate!_ Kut hän sanui n'e-         auki! Kuin hän sanoi ne sa-\nne sanad, muga avaisihe i läks'       nat, niin avoihe ja läksi sä-\nhavadas-päi kaks mus'jikat, i         kistä kaksi miestä, ja heillä\nheiläse palikad kädes, i otet-        paalikat kädessä, ja ottivat sen\ntihe n'etsän m'ehen, i löös-          miehen, ja alkoivat lyödä paa-\nkattihe palikoil, i lötihe hä-        likoilla, ja pieksivät hänen san-\nnen uhtei jalos. Hän siits'je         gen kovasti. Hän siinä surkeu-\ngor'as völ voi sanan sanoda:          dessa vielä voi sanan sanoa:\n_havad salptate!_ i mööst ne-         _säkki kiinni!_ ja taas ne miehet\nne mus'jikad mäntihe tagaisi          menivät takaisin säkkiin, ja säk-\nhavadaha, i havad salpsihe. I         ki salpautui. Ja hän puhuu:\nhän pagisob: varasta vähäine,         odota vähäisen, minä se säkin\nminä n'etsän havadan vaihetan         vaihetan taas veljen kanssa. Ja\nmööst veljen ked. I se tuli           se tuli mies säkin kera kotiin,\nm'es havadan ked kot'he, i it-        ja hänen rikas veljensä huo-\nsese hänen velj bohat homaits,        maitsi, että hänellä taas säkki\nmis'je hänel mööst havad en-          entistä paljoa somempi, ja hän\ntist äijät t'somemb, i hän uh-        sangen kovasti alkoi halata\ntei jalos sjalaiskans veljen ked      veljen kanssa säkkejä vaihtaa,\nhavadil vaihetada, i b'ednij          ja köyhä veli häntä ei estel-\nvelj häntast ei otkasint; ho ha-      lyt; he säkkejä vaihtoivat. Ri-\nvadil vaihetettihe. Bohat velj        kas veli otti sen säkin ja kut-\notti ne'tsän havadan i kutsui         sui kaiken sukunsa ja heimon-\nitsese kaigen sugun i heimon          sa ja rikkaita kauppamiehiä\ni bohatit kuptsit lounkile. I         puoliselle. Ja tulivat, keräy-\ntultihe, k'erätihesei kaik hä-        tyivät kaikki hänen sukulai-\nnen rodovij i kuptsad boha-           sensa ja rikkaat kauppamiehet,\ntad, i kons kaik ativod kerä-         ja kun kaikki vieraat keräytyi,\nsihesei, sanui hän: _havad a-         sanoi hän: _säkki auki!_ Säkki\nvaidate!_ Havad avaisihe, i ha-       avoihe ja säkistä läksivät kaksi\nvadas-päi läkstihe kaks musji-        miestä, ja paalikat heillä kä-\nkat, i palikat heiläse kädes, i       dessä, ja he alkoivat lyödä\nhö lööskattihe ativoit palikoi-       vieraita paalikoilla sangen ko-\nden ked uhtei jalos, i itstäse        vasti, ja itseänsä isäntää vielä\nisandat völ jalombah, mise            kovemmin, että paljo vierai-\näi ativoit pagettihe pertis-päi       ta pakenivat pirtistä lakitta\ns'aapkata irdale i joostihe kot-      ulos ja juoksivat kotiin. Tus-\nhe. Tuskas jälgmäigi itse i-          kassa viimein itse isäntä sa-\nsänt sanui havadale: _havad           noi säkille: _säkki kiinni!_ ja\nsalptate!_ i mus'jikad palikoi-       miehet paalikoinensa menivät\nden ked mänthe tagaisi hava-          takaisin säkkiin, ja säkki sal-\ndaha, i havad salpsihe. I lo-         pautui. Ja lopulla vieraat\npul ativod völ lötihe isändän,        vielä pieksivät isännän, että\nmise hän heitäte maniti. I            hän heitä narrasi. Ja nyt tuli\nnygyide tegihe netsä bohat            siitä rikkaasta veljestä mokoma\nvelj mugoitte gor'ahine, mit-         vaivainen, kuin ennen oli toi-\nte edel oli toine velj gor'a-         nen veli vaivainen. Hänellä\nhine. Hänel oli uhtei tsoma           oli sangen soma säkki, mut-\nhavad, a hän kons tahteli siit        ta hän kun tahteli siitä sä-\nhavadas mujada, läkstihe ha-          kistä maistaa, läksivät säkistä\nvadas-päi kaks m'est i palikoil       kaksi miestä ja paalikoilla al-\nlööskattihe häntast; no nuus'jnij     koivat lyödä häntä; mutta köyhä\nvelj eli sen toisen havadan ked,      veli eli sen toisen säkin kanssa\nkuni hän hengis.                      niinkauvan, kuin oli hengissä.\n\n\n\n\n2. Tsar Pirras och hans hund.\n\nTsaar Pirras i hänen koir.            Tsaari Pirras ja koiransa.\n\nEi kudamos lidnas oli tsaar           Eräässä kaupungissa oli tsaari\nnimet Pirras, i hänel oli noor        nimeltä Pirras, ja hänellä oli\npoig, kudamot kutsuttihe Pau-         nuori poika, jota kutsuttiin\nlaks. Pirras l'ubij hänt uhtei        Paulaksi. Pirras rakasti häntä\njalos, i pani hänele kolmed           sangen suuresti, ja pani hänelle\nkatsjad. Yks heis sööt' hän-          kolmet katsojat. Yksi heistä\ntast itsese rinthil, toine hänen      syötti häntä riimuillansa, toinen\npesetteli a kolmans katsui. Pir-      pesetteli häntä ja kolmas katsoi.\nrasal oli muga-s'je sokol i koir,     Pirraksella oli niinikään havukka\nkudamoihi hän oli uhtei ohot-         ja koira, joihin hän oli suuresti\nnik, i l'ubij heitäse ei vähäl.       mieltynyt, ja rakasti heitä ei\nl tegihe Pir-                         vähin. Muutamana aikana sattui\nrasale erikada itsese tanhas it-      Pirras eriämään talostansa vai-\nsese naisen ked, kudamon kut-         monensa, jonka kutsuivat Aradei-\nsuiba Aradeiaks. Hän jätti Pau-       aksi. Hän jätti Paulasen edellä\nlaisen edel sanotuile kolmele         sanotuille kolmelle hoitajalle,\nkatsjale, kudamoile pagisi, mis'e     joille puhui, että hoitaa häntä\nkatsta hänt parembah. Siit-s'je       parhain. Samassa tuvassa, kus-\npertis, kudamos Paulaine, olti-       sa Paulanen, olivat myös havuk-\nhe i sokol i koir. Kons tsa-          ka ja koira. Koska tsaarin poika\nrevit's uinois itsese kättudes,       nukkui kätkyessänsä, hoitajat\nkatsjad läksiba toishe perthe,        läksivät toiseen tupaan, jotta ei\nmis'e ei bespokoida häntast it-       häiritä häntä pakinoillansa; Si-\nsese paginoil. Siihe aigha, kons      nä aikana, koska tupaan ei\nperthe ni ketä ei jäänud, läks'       ollut ketään jäänyt, läksi sei-\nsalman al t'sogas-päi uhtei suur      nän alta nurkasta päin hir-\nus'j, kudam siirtihe kättuden         viän iso käärme, joka siirti-\nnost i laati söda lapsen. So-         he kätkyen luoksi ja mieli\nkol, kons nägist us'jan, träh-        syödä lapsen. Havukka, kun näki\nnijhe, siit hän tolkais itsese        käärmeen, säikähti, mutta sitte\nnen'al koirat, kudamole hän           hän toukkasi nokallansa koiraa,\nandoi tedada, mis'e vardeitsis'       jolle hän antoi tietää, että\nkättudes venujan p'enikäisen.         vartioitsisi kätkyessä venyjän\nKoir kut pigai nägist us'jan,         pienukaisen. Koira heti kun näki\nkerdal skonkahti hänen päle           käärmeen, loiskahti hänen pääl-\ni savodi hänen ked hambastel-         lensä ja rupesi pureilemaan hä-\ntase. Us'j puri koirat äi siois,      nen kanssansa. Käärme puri koi-\na agjal koir oigensihe i söi          raa moneen kohtaan, mutta lopulla\nn'etsän us'jan surmha-sai. Sii-        koira sai voiton ja söi sen\nhe aigha, kons koir i us'j ham-       käärmeen loppuun asti. Siihen ai-\nbasteltihesei, sorthe hö lapsen       kaan, koska koira ja käärme pu-\nkättudes-päi maha, i sil kättu-       reilivat toisiansa, sortivat he\ndel kaigen hänen katteiba, a          lapsen kätkyestä maahan, ja sillä\npert oli kaik rätustetud us'jan       kätkyellä kokonaan hänen kaitti-\ni koiran verel. Koir, kut pi-         vat, mutta koko tupa oli räädys-\ngai söi us'jan, panihe venuda         tetty käärineen ja koiran verel-\nkättudele. Teräväs siit mänthe        lä. Koira, heti kun oli syönyt\nsihe perthe katsjad. Kons nä-         käärmeen, panihe maata kytkyelle,\ngistiba veren laval i koiran          Pian jälkeen menivät siihen tu-\nmagades kättudel, tuli m'elele        paan hoitajat. Kun näkivät veren\nheilese, mis'e koir söi lapsen.       lattialla ja koiran maatessa kät-\nPölgastuttihe uhtei lujas i it-       kyellä, tuli heille mieleen, että\nkettihe verehjsil kyyndlil. Yks       koira oli syönyt lapsen. He pel-\nheisäse jooks tsaritsan nost i        jästyivät sangen kovasti ja itki-\nsanui hänele, mis'e koir söi          vät verisin kyyn. Yksi heistä\nhänen l'ubiman poigan, kuda-          juoksi tsaarinnan luoksi ja sanoi\nmos-päi veri valoihe kaiket per-      hänelle, että koira oli syönyt\ntit möte. Tsarits kuulist mu-         hänen rakastetun poikansa, josta\ngoman abedahsen v'estin i ki-         veri oli valunut ympäri koko\ndastaskans kaikhe itsese äänhe        tuvan. Tsarinna kuuli mokoman su-\noh! oh! Pirras kulisti äänen          rullisen sanoman ja alkoi hautaa\ni jälgmäigi, kons nägisti itsese      täyteen ääneensä oh! oh! Pirras\nnaisen vähäl hengel, staraihe,        kuuli äänen ja jälkeenpäin, kun\nkut pidab antta hänele abut.          näki naisensa vähissä hengin,\nKons hän tuli meelhe, hän ky-         mietti miten pitäisi antaa\n                                      hänelle apua.\nsui hänt, mi hänele tegihe.           Kun hän tointui, kysyi hän, mikä\nKut pigai tedist kaigen, terä-        hänelle tuli. Heti kun sai tietää\nvas käralsihe itsese kothe, i         kaiken, terävään riensi kotiinsa,\nkons tuli sihe perthe, kuda-          ja kun tuli siihen tupaan, jossa\nmos oli p'enikaine, tolko koir        pienokainen oli, niin koira kun\nnigist hänen, sil t'sasul hänen       näki hänen, kohta tuli hänen\nnost tuli, lastiskansihe i osut-      luoksensa, liehakoitsi ja osoit-\nteli hänele händal itsese ihas-       ti hänelle hännällä ihastuksen-\ntusen. Siit tsarits sanoi tsari-      sa. Sitte tsaarinna sanoi tsaa-\nle: 'riko sitä prokl'atajat koi-      rille: 'lyö se kirotta koira\nrat surmha-sai; hän kaigen tegi       kuoliaksi; hän kaiken sen on-\nmeile n'etsän b'edan. Siit Pir-       nettomuuden meille teki. Sitte\nras fatij itsesä m'etsin i t'sa-      Pirras tempasi miekkansa ja\npoi koiran kahteks, i siit ru-        löi koiran kahdeksi, ja sitte\nbettibe katsmaha, kus-päi n'et-       ruvettiin katsomaan, kusta päin\nsä veri läksi. Jälgmäigi nägis-       se veri läksi. Viimein näkivät\ntiba us'jan, kudam venui laval        käärmeen, joka venyi lattialla\nkättut vast. Tsaar katselihe hä-      kätkyen vieressä. Tsaari katseli\nnen uhtei hyvas i nägisti hä-         hänen varsin tarkkaan ja näki\nnel äi ranuit, mugas'je i koi-        hänellä paljo haavoja, niin myös\nral nägisti äiat' heiase, kuda-       koiralla näki paljo niitä, jotka\nmot us'j hänele hambasteli.           käärme oli hänelle puraisnut.\nSiit tedisti Pirras, mi vigata        Siitä havaitsi Pirras, että\nrikoi itsese l'ubiman koiran, i       syyttä surmasi rakkaan koiransa,\nkons libuttiba kättuden, n'et-        ja kun siirtivät kätkyen, löysi-\nsän p'enikoisen poigan löysiba        vät sen pienukaisen pojan hänen\nhänen al eläban.                      alta elävänä.\n\n\n\n\n3. Mannen och räfven.\n\n\nMus'jik i reboi.                      Mies ja repo.\n\nMus'jik ajoi kalan ked, ka-           Mies ajoi kalan kanssa, kaloja\nlat lat's täys. Ajoi, ajoi, doro-     puolikko täynnä. Ajoi, ajoi,\ngan laptas lumes venub reboi.         tien vieressä lumella venyy re-\nHän, reboi, heitanusei muitei         po. Hän, repo, oli heittäynyt\nkooljaks. Mus'jik ot' n'etsän         ilman kuoliaiksi. Mies otti sen\nreboin i dumaib, mi-s'e hän           revon ja arvelee sitä kuoli-\nkolij, pani kalalatshu, ajab do-      aksi, pani kalapuolikkoon, ajaa\nrogat möte. A reboi sigä-päi          tietä myöten. Mutta repo siellä\not' kalan kaigen i rojib doro-        otti kaikki kalat ja nakkelee\ngat möte lumele. Itse pageni          pitkin tietä lumelle. Itse pakeni\njälgmäiseks i lat'sun mööst ent-      viimeiseksi ja katti puolikon\nseks katei. Mus'jik tuli kotihe,      taas entiselleen. Mies tuli ko-\nitsese akale sanob: \"minä, ak,        tiin, sanoo akallensa: \"minä, ak-\nolin i ostin odvad uhtei ka-          ka olin ja ostin varsin huokiat\nlad, i völ dorogal löysin su-         kalat, ja vielä löysin tieltä\nren uhtei reboin kooljan, as-         hyvin suuren kuolleen revon, as-\ntuske katsuhtamaha!\" Mäntihe          tupas katsomaan!\" Menivät ja\ni tultihe saraile, avaitihe lat-      tulivat vajaan (liiteriin), au-\nsun, latsus ei leent ni reboit        kaisivat puolikon, puolikossa ei\nni kalat.                             ollut ei repoa ei kalaa.\n\nN'etsä reboi, kut oli ka-             Repo kun oli kalat tiel-\nlad dorogale rojint i itse            le nakellut ja itse läh-\nuidint, mäni, kalan kaigen do-        tenyt, meni, keräsi kaikki\nrogat möte keräis i vöi n'et-         kalat pitkin tietä ja vei ne\nsän kalan nagriskoopha. Tuli          kalat nauriskuoppaan. Tuli sii-\nsihe händikas, kysub reboil:          hen hukka, kysyy revolta: \"mitä\n\"min sinä komaine sööt?\" Re-          sinä kummiseni syöt?\" Repo sa-\nboi sanob: \"söön minä kalat.\"         noo: \"syön minä kaloja.\" Hukka\nHändikas mööst kysub hänet:           taas kysyy häneltä: \"mistä sait\n\"kus otit sä n'etsän kalan?\"          sinä ne kalat?\" Repo pakisi:\nReboi pagis': \"oi sie komaine,        \"oi sinä kummiseni, sinä kum-\nsie komaine, minä kun olin            miseni, minä kun elin kylässä,\nd'erevn'as, i istuimoi, istuimoi      ja istuusin, istuusin lähteen\nlähtken reunale, i händan sin-        reunalle, ja päästin hännän sinne\nne päästin lähtkehe, i ongitin        lähteesen, ja ongein kaloja, ja\nkalat, i händha tartui uhtei          häntään tarttui kovin paljo ka-\näi kalat, sen minä i söön. Mä-        loja, niitä minä syön. Mene-\nneske i sinä, komaine, d'e-           päs sinäkin, kummiseni, ky-\nrern'ahan, istte lähtken reu-         lään, istu lähteen reunalle,\nnale, händ päästä lähtkehe i          päästä häntä lähteesen ja pidä\npidä sigä hätk uhtei! Hot hö          siellä kauvan aikaa! Jos kalat\nkalad liikuteltais händas, sinä       liikuttelisivat hännästä, sinä\nhändat ala ota!'                      häntää elä ota!\"\n\nMäni händikas, muga i ra-             Meni hukka ja teki niin,\ndoi, kut reboi nevoi, istuihe         kuin repo neuvoi, istuutui läh-\nlähtken reunale, händan pääst'        teen reunalle, päästi hännän\nlähtkehe. I irdal suur uhtei          lähteesen. Ja ulkona oli sangen\npakaine, i händikahal händan          kova pakkanen, ja hukalta kyl-\nlähtkehe kylmi, mis'e agjal           mi hännän lähteesen, että lo-\nhändat ei voi otta. Naised            pulla häntää ei voi nostaa. Nai-\ntultihe vedele i otettihe hän-        set tulivat vedelle ja ottivat\ndikast korondoil panta i löti-        hukkaa korennoilla panna ja\nhe händast uhtei jalos. Hän-          löivät häntä kovin jalosti.\ndikas kun akois pageni, händ          Hukka kun akoista pääsi, häntä\nlähtkehe jäi, sinne katteis. Ku-      lähteesen jäi, sinne katkesi.\nni n'ene akad oltihe vedel,           Sillaikaa kun akat olivat ve-\nn'etsä reboi tuli naisten perthe,     dellä, tuli repo naisten\ni naisil stolal kyrsit segoite-       pirttiin, ja naisilla oli pöy-\ntud patha; n'etsän reboi raas-        dällä kyrsäsiä seoitettu pataan;\nmestan söi, i padan kumois            sen taikinan repo söi, ja ku-\nitselese päha, i jookseskans          mosi padan päähänsä, ja al-\nmööst dorogat, möte metsha.           koi taas juosta tietä myö-\nI dorogal homais hän händi-           ten metsään. Ja tiellä huo-\nkahan, kudam jooksob hända-           masi hän hukan, joka juoksee\nta i vongub. Reboi hänel ky-          hännättä ja vonkuu. Repo ky-\nsui: \"händan kuna sinä jätit,         syi häneltä: \"kunne sinä, kum-\nkomaine, kun silai händat ei          miseni, hännän jätit, kun sinulla\nle?\" N'etsä händikas reboile          häntää ei ole?\" Hukka alkoi\np'enitseskans: \"sä mintai käs-        nuhdella repoa: \"sinä minua käs-\nkit d'erevn'aha isttase lähtken       kit kylään istuutumaan lähteen\nreunale, minä kuin istuimoi,          reunalle, minä kun istuuin, niin\ni händan milai lähtkehe kyl-          hännän minulta lähteesen kyl-\nmi, i sil aigal tultihe naised        mi, ja sillaikaa tulivat naiset\nvedele i mintai lötihe koron-         vedelle ja löivät minua korennol-\ndoil pool surmha-sai, otva it-        la puoli kuoliaksi, tuskin itse\nse uidin.\" N'etsä reboi sanui         pääsin pois.\" Repo sanoi hukalle:\nhändikahale: \"i mintäi katsoske,      \"minuakin katsos, kummiseni,\nkomaine, muga-s'je lööthe, kun        samoite lyötiin, kun minä tulin\nminä tulin sintai d'erevn'aha         kylään sinua vartioitsemaan;\nvardeitsemaha; katso milai pään       katso kaiken pääni löivät rik-\nmurettihe kaigen.\" -- -- --           ki.\" -- -- --\n\n\n\n\n4. Myran och herden.\n\n\nKus'jiaine i paimen.                  Muuriainen ja paimen.\n\nPaimen metsäs polti kus'jiais-        Paimen metsässä poltti muuri-\npesän, kut kus'jiaine hänt ki-        ais-pesän, kuin muuriainen hän-\nbedas puri. Kus'jiaisel paha          tä kipeästi puri. Muuriainen pa-\nm'eles tegihe, a hänel muite          hastui siitä, mutta muuten oli\noli vähä väget, ei voint pai-         hänellä vähän voimaa, ei voi-\nment peksta. Siit sutundas            nut paimenta pieksää. Suutuksis-\nläks Jumalan noste, paimnen           saan läksi Jumalan luoksi, pai-\npäle s'alimahase, mis'e paim-         menen päälle valittamaan, että\nned äijän leibmuruit pantas           paimenet panevat paljon leipä-\nmaha; hän ei rohtint sanoda           muruja maahan; hän ei rohjen-\npaimnen pääle pesän poltan-           nut sanoa paimenen päälle pesän\ndat, mis'e hän eismäigi itse          poltantaa, että hän ensin it-\nhubin radoi paimnele: hänen           se pahoin teki paimenelle:\npuri kibedas. Jumal sanui: \"voi-      häntä puri kipeästi. Jumala sa-\nbik uskta, praud om, min si-          noi: \"voipikin uskoa, tosi on,\nnä pagiset, a omadik silai            mitä sinä pakiset, mutta onko si-\nnähjad i svidetel'at; minä mui-       nulla näkiöitä ja todistajia;\ntei en voi teit sudta.\"               minä muuten en voi teitä tuomi-\nKus'jiaine läks nähjit ets-           ta.\" Muuriainen läksi näkiöitä\nmaha, i mendes dorogal yks-           etsimään, ja pakisee tiellä men-\nnäse itsese ked pagisob: \"mi-         nessä yksin itseksensä: \"minun\nlei pidab hämehauk löyta, n'et-       pitää löytää hämähäkki, se hä-\nsä hämehauk t'edab paimnen            mähäkki tietää paimenen työn,\nradon, mis'e hän elab joga            sillä hän elää joka päivä niit-\npäivän n'emiden koiriden ked.\"        ten koirain kanssa.\"\nHän i löys hämehaugun i               Hän myös löysi hämähäkin ja\nsanui hänele: \"tule milei, vei-       sanoi hänelle: \"tule minulle,\nkoi, nähjaks, minä paimnen            veikkonen, todistajaksi, minä\nked Jumalan-no sudimoi.\"              paimenen kanssa Jumalan luona\nHämehauk kysui: \"mi teil mu-          keräjöitsen.\" Hämähäkki kysyi:\ngomit tegihe keskustoit, i mis        \"kuin teillä mokomia keskustoita\nto suditoisei?\"                       syntyi, ja mistä te keräjöitset-\n\nKus'jiaine ei sanont, min-            te?\" Muuriainen ei sanonut, min-\nt'ähte sudtihesei, tolko sa-          tähden keräjöitsivät, hän vaan\nnui hän hänele: \"silei pidab          sanoi hänelle: \"sinun pitää tul-\ntulda, Jumal itse sintai kutsui.\"     la, Jumala itse kutsui sinua.\"\n\nHö tultihe Jumalan noste,             He tulivat Jumalan luoksi,\ni Jumal netsil hämehaugul ky-         ja Jumala alkoi kysyä hämähä-\nsyskans: \"nägidik sinä, mise          kiltä: \"näitkö sinä, että pai-\npaimen äijän leibmuruit pa-           men paljon leipämuruja maahan\nnob maha?\" Hämehauk sanui:            panee?\" Hämähäkki sanoi: \"pai-\n\"paimen ei le väär, hänel ei          men ei ole syypää, hänellä ei\nle mugoist sijat, kas söda, ei        ole mokomaa sijaa, kussa syö-\nstolat, kudamol leib t'sapta;         dä, ei pöytää, jolla leipä leika-\nhänel kons joudei 'aig, siit          ta; konsa hänellä on joutava\nhän i sööb.\" Jumal sanui hä-          aika, niin hän syö.\" Jumala sa-\nmehaugule: \"sinun n'etsä pa-          noi hämähäkille: \"se sinun pa-\ngin praud, a sinä kus'jiaine          heesi on tosi, mutta sinä muu-\nkaigen k'elastat; mint'ähte si-       riainen valehtelet kaikki; min-\nnä itseis lähelisen pääle vihan       tähden sinä lähimäisesi päälle\nkandat?\" I Jumal andoi ku-            vihaa kannat?\" Ja Jumala an-\ns'jiaist palikal selgha, i lykais     toi muuriaista paalikalla sel-\nhäntast taivhas-päi maha, i mu-       kään, ja lykkäsi hänen taivaasta\nga hän eeskäi keskel katteis,         maahan, ja niin hän siitälä-\na hämehaugun Jumal ot' i              hin keskeltä katkesi, mutta hä-\nlasketi noral maha sent'ähte,         mähäkin Jumala otti ja lasket-\nmin hän praudan pagis', i it-         ti nuoralla maahan sentähden,\nsese lähelisen päle ei vihat          kun hän toden puhui ja lähimäi-\nkandant. I siit päivas-sai te-        sensä päälle ei vihaa kantanut.\ngihesei hämehaugul itselase           Ja siitä päivästä tekeysivät hä-\nnorad, kudamoil voib ylähaks          mähäkillä itsellänsä nuorat,\nda alahaks kävyda, a kus'jiai-        joilla voipi ylös ja alas käydä,\nne siit aigas-sai kahtes palas,       mutta muuriainen siitä ajasta\nkut hän langeis ylähän-päi:           alkain on kahdessa palassa, kun\nkesk tegihe hoik, pä da ta-           hän lankesi ylhäältä päin: keskus\ngam sangtad.                          tuli hoikka, pää ja perä paksut.\n\n\n\n\n5. Katten och mössen.\n\n\nKas'ji i hired.                       Kissa Ja hiiret.\n\nD'erevn'as oli kas'ji uhtei           Kylässä oli aika iso kissa,\nsuur, kudam kaikit hirit sööb;        joka syöpi kaikki hiiret, kus-\nkus löytab, siit i tabadab i          sa löytää, siinä tavoittaa ja\nsööb. I n'ene hired, kudamod          syöpi. Ja ne hiiret, jotka lopul-\nlopud jätihe, keraisihesei            la jäivät, keräysivät kaikki yh-\nkaik yhlhe sijaha i ussoveti-         teen paikkaan ja neuvottelivat,\ntehe, mi n'etsile kas'jile tehta,     mitä sille kissalle tehdä, ja\ni kaikis tobjin hiir se dumai         kaikkein suurin hiiri se arve-\ni pagisob: \"kerakkamai mö kai-        li ja pakisee: \"kerätkäämme yh-\nkin d'engoit, ostkamai kellon         teisesti rahoja, ostakaamme kel-\ni sidokamai ne'tsile kas'jile         lo ja sitokaamme sille kissalle\nkaglaha; kun hän tuleskandob          kaulaan; kun hän alkaa tulla kel-\nkellon ked, muga mö kulis-            loneen, niin me kuulemme ja\ntamai i kaik pagenemai.\" D'en-        pakenemme joka ainoa.\" Rahat\ngad ho k'eratihe i kellon os-         he keräsivät ja ostivat kellon,\ntetihe, a ken heis n'etsän si-        mutta ken heistä menee sito-\ndoskandob kas'jile kellon kag-        maan sen kellon kissalle kau-\nlaha: yksin eba rohtkoi, i hot        laan: yksin eivät rohkene, ja\nkaigin mäntas, hän n'etsä ka-         jos kaikin menevät, se kissa\ns'ji heit sööb. Kellot ei roh-        syöpi heidät. Kelloa ei rohjen-\ntitud ni-ken mänta sidomaha.          nut kenkään mennä sitomaan.\nHiril d'engad mäntihe uhtei,          Hiiriltä rahoja meni paljo, kel-\nkel muitei jäi, kun edelpäi ei        lo jouten jäi, kun edeltäpäin ei\ndumaitud, mis'e heis sidojit          tuumattu, että heissä sitojata\nei le. Mitte tahtot raat, kun         ei ole. Mikä työ tahtonsa, kun\nedelpäi et dumai, kävub kut           edeltäpäin et ajattele, käypi\nhiril kellon sidont.                  kuin hiirillä kellon sidonta.\n\n\n\n\n6. Tranan, räfven, anden och hönan.\n\n\nKurg i reboi.                         Kurki ja repo.\n\nKurg jäi talveks, reboi tu-           Kurki jäi talveksi, repo tu-\nli, kysub: \"kut silei kurg elä-       li, kysyi: \"kuinka sinä kurki\nda?\" Kurg sanoi: \"mi minun            elät?\" Kurki sanoi: \"mitä mi-\nelämises, kun milai ni-mitä sö-       nun elämisestäni, kun minulla\nmist ei le.\" Reboi sanui: \"o-         ei ole mitään syömistä.\" Repo\npenda sä mintäi, kurg, lend-          sanoi: \"opeta sä minua, kurki,\nmaha, mä sintäi sötan talven.\"        lentämään, mä sinua syötän tal-\nHän i söti talven, i tuli ke-         ven.\" Hän myös syötti talven,\nsä, \"no, sanui, openda lend-          ja tuli kesä, \"no, sanoi, opeta\nmaha!\"                                lentämään!\"\n\nKurg sanob: \"istutehe selg-           Kurki sanoo: \"istuutu sel-\nha, mä sintäi opendan!\" Re-           kään, mä sinua opetan!\" Repo\nboi istuihe i n'etsä kurg lent',      istuutui ja se kurki lensi, len-\nlent', lent', lent' ylähaks, i si-    si, lensi, lensi korkialle, ja\ngä jät' reboin, kudam langeis         siellä jätti revon, joka lankesi\nmaha i katkais itsese jalgan.         maahan ja katkaisi jalkansa.\nI n'etsä kurg laskihe maha i          Ja kurki laskihe maahan ja\nkysub: \"kuitei silei, reboi, leta     kysyy: \"kuinka sinulla, repo,\noli?\" \"Hyvä, sanob reboi, oli,        lentää oli?\" \"Hyvä, sanoo repo,\na jalgan katkaisin.\" -- \"No,          oli, mutta jalan katkaisin.\" --\nsanui kurg, kun katkaisit, ka         \"No, sanoi kärki, kun katkai-\nkatkaida!\"                            sit, niin katkaise!\"\n\n\nSors i kana.                          Sorsa ja kana.\n\nJäi sors talveks. Kana sa-            Jäi sorsa talveks. Kana sa-\nnob: \"kut silei sors eläda?\"          noo: \"kuinka sä sorsa elät?\"\nSors sanob : \"nälgha kolen, sö-       Sorsa sanoo: \"nälkään kuolen,\nda ei le ni-mitä.\" N'etsä kana        syödä ei ole mitään.\" Kana sanoi\nsanui sorsale: \"openda sä min-       sorsalle: \"opeta sä minua uimaan,\ntäi ujumaha, mä sintäi talven         mä sinua talven syötän.\" Sii-\nsötan.\" Siit i söti sorsat tal-       tä myös syötti sorsaa talven.\nven. Tegihe kesä, \"nygyide            Tuli kesä, \"nyt opetan,\nopendan, sanui sors, astu sa-         sanoi sorsa, astu pyydämme\nmai yhtes räpusuden.\" N'etsä          yhdessä rääpystä.\" Kana al-\nkana ujuskans sorsan jälghe           koi uida sorsan jälkeen ran-\nrannas-päi i uptaskans. \"Oi           nasta ja upota. \"Oi sorsa up-\nsors uptan!\" -- \"Hot uptat, ka         poan!\" -- \"Jos uppoat, niin\nsä upta!\" -- \"Oi sors upsin!\"         uppoa!\" -- \"Oi sorsa upposin!\"\n-- \"Hot upsit, muga upsit.\"           -- \"Jos upposit, niin upposit.\"\n-- Hän i uppois kans.                 -- Ja kana myös upposi.\n\n\n\n\n7. Tre bröder blifva rika.\n\n\nKolmen veljesen bohatunt.            Kolmen veljeksen rikastuminen.\n\nEndei eletihe kolmen velje-          Ennen eli kolme veljestä ja\nsed, i n'ene jagoihesei: yhtele      ne jakoivat välillänsä: yhdelle\ntuli gominlabidoine, toisele         tuli riihi-lapio, toiselle kissa,\nkas'ji, kolmandele niinkät'sine.     kolmannelle niinikeränen. Se\nN'etsä labidoisen ked vanhemb        vanhin veli riihi-lapion kanssa.\nvelj läks rahfhasehe. Astui,         läksi vaeltamaan. Astui, as-\nastui, i tuli gomnaha, gom-          tui ja tuli riihelle, riihessä\nnas mus'jik rugeben pubtastab,       mies ruista puhdistaa, jyvän\njyväisen kandab t'sogaha, a          kantaa loukkoon, ruumenen toi-\nrunguden toishe. N'etsä sanui        seen. Se poika sanoi hänelle:\nhänele briha: \"mäne mugoitt'e        \"mene mokoma rukiin puhdis-\nrugehen puhtastaj kothe, kuni        taja kotiin, sillaikaa kuin sinä\nsinä sööt i havadan toot, sini       syöt ja säkin tuot, minä ne\nminä n'etsän rugehen selgitan.\"      rukiit selvitän.\" Mies meni,\nN'etsä mus'jik mäni, söi, i          söi, ja kun tuli syömästä\nkons tuli sömas-päi tagaisi,         takaisin, olivat sillä pojal-\nn'etsil brihal rugehed jo sel-       la rukiit jo selvitetyt. Mies\ngitetud. Mus'ijk kysub bänel:        kysyy häneltä: \"mikä kone\n\"mi silai n'etsä statjaine, ku-      se sinulla on, joka rukiit sel-\ndam rugehen sel'gitab?\" \"Om          vittää?\" \"On minulla riihi-\nmilai labidoine\", sanui briha,       lapio\", sanoi poika, ja osoit-\ni osuti hänele labidoisen. Mu-       ti hänelle lapioisen. Mies\ns'jik kysub: \"min sinä pagitset      kysyy: \"mitä sinä pyydät\nn'etsiit labidoises?\" Hän n'etsä     siitä lapiosta?\" Poika nos-\nbriha noust labidoisen seisma-       ti lapion pystöön ja sanoi:\nha i sanui: \"n'etsän kortan          \"sen korkuisen läjän raho-\nkogon dengoit.\" Mus'jik i an-        ja.\" Ja mies antoi, ja se\ndoi, i n'etsä briha läks kothe       poika läksi kotiin ja rikas-\ni bohatui.                           tui.\n\nToine velj sanob: \"kut mi-           Toinen veli sanoo: \"kuinka\nlai pidab bohatuda? Lähtta i         minun pitää rikastua? Lähtenen\nmilei kas'jin ked rahfhase.\"         minäkin kissan kanssa kulke-\nI läks n'etsä velj keskmaine.        maan.\" Ja se keskimäinen veli\nAstui, astui, i tuli n'engoma-       läksi. Astui, astui, ja tuli erää-\nha lidnaha, i katsob, vedetas        sen kaupunkiin, ja katsoo, ve-\nm'ehen hirile sömaks. Hän            tävät miehen hiirille syödä. Hän\nsanui: \"min andatei, ka minä         sanoi: minkä annatte, niin minä\nmänen?\" Hö äi dengoit hä-            menen? He paljon rahoja hä-\nnele toigotetihe. I mänöb n'et-      nelle lupasivat. Ja mene se poi-\nsä briha i panese aitha maga-        ka ja paneikse maata aittaan,\nta, kudam täys hirakaisit. Kons      joka oli täynnä hiiriä. Kun hii-\ntuleskatas hirakaised händast        ret alkavat tulla häntä syömään,\nsöömha, hän pääst kas'jisen si-      hän päästi kissan povestansa, ja\nsälis-päi, i n'etsä kas'ji rikoi     se kissa tappoi heidät kaikki. Ja\nheit kaigit. I mänthe homis-         miehet menivät aamulla kat-\nsol mus'jikad katsmaha: hira-        somaan: hiiriä lavitsat täyn-\nkaisit lautsalised täydet, kaik      nä, kaikki tapetut, mutta yk-\nrikotut, a yks hiir tobj istub       si iso hiiri istuu miehen rin-\nm'ehen rinthil. I nous n'e-          tahilla. Ja nousi poika, tu-\ntsä briha, tuli perthe i osut        li pirttiin ja osoitti sen elä-\nn'etsän sverisen, kudam kaik         vän, joka kaikki hiiret tappoi.\nhired rikoi. I kysui lidnan          Ja kysyi kaupungin päämies:\nisand: \"min sä hänes pagitset?\"      \"mitä sä siitä tahdot?\" Hän\nHän libuti kas'jin korvis ylä-       kohotti kissan korvista ylös\nhaks i sanui: \"n'etsän kortden       ja sanoi: \"tuon korkuuden an-\nandanet hobedat, ka i minä           tanet hopiata, niin minä kis-\nkas'jin andan.\" Hän i andoi,         san annan.\" Hän antoikin,\ni n'etsä briha tuli hobedan ked      ja poika tuli hopian kanssa\nkothe i bohatui jalost.              kotiin ja rikastui suuresti.\n\nKolmans noremb velj sa-              Kolmas nuorin veli sanoo:\nnob: \"lähtta muga i milei niin-      \"lähtenen muka minäkin niini-\nkät'sisen ked rahfhase, mis'e        keräsen kanssa ihmisiin, että\ni milai bobatuda.\" I läks n'et-      minäkin rikastuisin.\" Ja läksi\nsä noremb velj, mäni, mäni,          se nuorin veli, meni, meni,\ntuli järven rantha i istuihe         tuli järven rantaan ja istuutui\nrandaisehe i punoskans noran.        rannalle ja alkoi punoa nuoraa.\nI Vedehine nägisti bänen i           Ja Wetebinen näki hänen ja\nolgoti itsesä vonukan: \"mäne         lähetti pojan poikansa: \"mene\nkatsmaha, min n'etsä mus'jik         katsomaan, mitä se mies raa-\nradab!\" Mäni i sanob: \"tät käsk      taa!\" Meni ja sanoo: \"ukko\nkysuda, min sinä radat.\" Hän         käski kysymään, mitä sinä teet.\"\nn'etsä briha sanob: \"punon mi-       Hän se poika sanoo: \"punon\nnä noran pagitase teis entsis        köyttä vaatiakseni teiltä entis-\nvosis n'edoimkan. A kun etei         ten vuotten rästiä. Waan kun\nandkoi n'edoimkat, kärin jär-        ette maksa rästiä, käärin jär-\nven kät'sile, vedan veden pät'-      ven kerälle, vien sen uunin\nsile.\" N'etsä Vedehisen vo-          perälle.\" Wetehisen pojan poi-\nnuk mäni t'ätase loste i sanui:      ka meni ukkonsa luoksi ja sa-\n\"oi t'ätoi! istub mus'jik järven     noi: \"oi ukko! istuu mies jär-\nrandas, punob noran i pagit-         ven rannalla, punoo köyttä ja\nsob meis entsis vosis ne-            vaatii meiltä entisten vuotten\ndoimkan. A kun emai andkoi           rästiä. Waan kun emme maksa\nnedoimkat, kärib järven kät-         rästiä, käärii järven kerälle,\nsile, vedab veden pätsile.\"          viepi uunin perälle.\" Ukko sa-\nT'ät sanob: \"nah n'etsile mi-         noo: \"vie sille minun sauvaa-\nnun palits; kut hän lykaidab         ni; kun hän nakkaa sen sau-\nn'etsän palitsan sinus ylömba,       van korkiammalle, kun sinä,\nka i kärib järven kät'sile, ve-      niin myös käärii järven keräl-\ndab veden pät'sile.\"                 le, viepi uunin perälle.\"\n\nVonuk mäni n'etsän palit-            Poikanen meni sen sauvan\nsan ked i sanui mus'jikale:          kanssa ja sanoi miehelle: \"uk-\n\"t'ät käsk sintäi n'etsän palit-     ko käski sinun tuon sauvan\nsan lykaita; kun sinä ylömba         nakata; sinä ylemmäksi nak-\nlykaidat, kut minä, ka i den-        kaat, kun minä, niin me rahat\ngat andamai.\" Hän n'etsä Ve-         annamme.\" Se Wetehisen po-\ndehisen vonuk itse lykais edel       jan poika nakkasi ensin uhka\nuhtei ylahaks, i kons largeis,       korkialle, ja kun putosi, puoli\npool palitsat upponis maha.          sauvaa upposi maahan. Se\nN'etsä briha sanoi: \"noustas-        mies sanoi: \"nosta'pas sauva\nke palits maas-päi i andaske         maasta ja annapas minulle;\nminule; minä sinun jälgit en         minä sinun jälkiäsi en rupea\nnoustaskande.\" I Vedehisen           nostamaan.\" Ja Wetehisen po-\nvonuk noust palitsan i andoi         jan poika nosti sauvan ja an-\nn'etsile brihale. I hän ot' n'et-    toi sille miehelle. Ja hän otti\nsän palitsan käthe i sanob: \"pust    sen sauvan käteensä ja sanoo:\ntuldas pilved, minä lykaidan         \"annas pilvet tulevat, minä nak-\npalitsan n'enihe pilvihe, hän i      kaan sauvan niihin pilviin,\nsinne tartub.\" \"Oi, sanui Ve-        sinne se myös jääpi.\" \"Oi, sa-\ndehisen vonuk, ala lykaida!          noi Wetehisen pojan poika, elä\nt'ätain mintäi lajib i lööb.\" I      nakkaa! ukko minua toruu ja\nmäni palitsan ked t'ätase loste      lyöpi.\" Ja meni sauvan kanssa\ni sanui hänele, mi ladib pil-        ukkonsa luoksi ja sanoi hänelle,\nvihi tartutada mus'jik palitsan.     että mies hankkei pilviin tartut-\nVedehine sanui hänele: \"mäne         tamaan sauvan. Wetehinen sanoi\nkutsu händast hebot kandmaha         hänelle: \"mene kutsu häntä he-\nymbri järves!\"                       voista järven ympäri kantamaan!\"\n\nMäni vonuk i sanui mus'ji-           Meni poikanen ja sanoi mie-\nkale: \"t'ätain käsk sintäi hebot     helle: \"ukko käski sinua he-\nymbri järves kandmaha, ku-           voista järven ympäri kantamaan,\ndam se paremba kandab; kun           ken se paremmin kantaa; kun\nsinä kandat, ka i dengad an-         sinä kannat, niin rahat annam-\ndamai.\" N'etsä Vedehisen vo-         me.\" Wetehisen pojan poika\nnuk kandaskans edel, kins'joit,      alkoi ensin kantaa, kiinnitti,\nkins'joit, kins'joit, i ei voint     kiinnitti, kiinnitti, ja ei\nkantta, a briha kun ot hebon, istui  voinut kantaa, mutta mies kun otti\nratshile, ajoi hänel ymbri järves.   hevoisen, istui ratsahin, ajoi hä-\nMööst läks n'etsä Vedehisen          nellä järven ympäri. Taas läksi\nvonuk, mäni i sanui t'ätale:         Wetehisen pojan poika, meni ja\n\"oi t'ätoi! minä en voint he-        sanoi ukolle: \"oi ukko! minä en\nbot ni mitä kantta, a kun mu-        voinut hevoista mitenkään kan-\ns'jik jalgoil keskhe fatij hebon,    taa, mutta kun mies jalkainsa vä-\nkandist' ymbri järves, da ei         liin tempasi hevoisen, kantoi jär-\nni higostunt.\"                        ven ympäri, ja ei hiostanutkaan.\"\n\nVedehine sanui hänele: \"mä-          Wetehinen sanoi hänelle:\nne, kutsu jättho händast; hän        \"mene kutsu häntä kilpajuoksuun,\nkun jätab sinun, ka i kärib          jos hän jättää sinun, niin kyl-\njärven kät'sile, vedab veden         lä käärii järven kerälle, vie\npät'sile.\"                           sen uunin perälle.\"\n\nLäks netsä Vedehisen vonuk,          Läksi Wetehisen pojan poi-\ntuli i sanui mus'jikale: \"t'ät käsk  ka, tuli ja sanoi miehelle: \"uk-\nsintäi jättho kutsta, kudam          ko käski sinua kilpajuoksuun,\nmeis jätab toisen, kun sinä          ken meistä jättää toisen, kun\njätät, ka i d'engad andamai.\"        sinä jätät, niin rahat annamme.\"\nN'etsä briha sanui hänele: \"nak-     Se mies sanoi hänelle: \"tuossa\nhus kaskudes om milai kolm-          kaskessa on minulla kolmiöinen\nöine poig; i hän jätab sintai.       poika; sekin sinun jättää. Me-\nMene i kis'ni sigä, siit hän         ne ja karjaise siellä niin hän\nsinun ked jättho lähtob.\" Hän        sinun kanssasi jättöön lähtee.\"\ni mäni i kis'nij, i penshas-päi      Hän meni ja karjaisi ja jänis\njänis jookseskans, da jät' hän-      alkoi juosta pensaasta, ja jätti\ndast. N'etsä vonuk tuli tagaisi      hänen. Poikanen, tuli takaisin\ni sanui t'ätalese: \"oi t'ätoi!       ja sanoi ukollensa: \"oi ukko!\nkolmöine laps da mintai jät.\"        kolmiöinen lapsikin minun jätti.\"\n\n\"Mäne, sanui Vedehine, da            \"Mene, sanoi Wetehinen, ja\nkutsu händast völ bortsale.\"         kutsu häntä vielä painelolle.\"\nHän i mäni i sanui: \"t'ätain         Hän meni ja sanoi: \"ukko käs-\nkäsk bortsale kutsta, kudam          ki painelolle kutsua, ken sor-\nsordab toisen; kun sinä sor-         taa toisen; kun sinä sorrat,\ndat, ka i d'engad andamai.\"          niin rahat me annamme.\"\nHän n'etsä briha sanui: \"mä-         Mies sanoi: \"mene tuonne\nne nakhu pikkuisehe, om mi-          pikkuisen, on minulla pensaan\nlai penskan taga sada voosne         takana satavuotinen ukko, lyö\nuk, iske händast dubinal, i          sitä kepillä, hänkin sinun sor-\nhän sintai sordab.\"                  taa.\"\n\nHän mäni, sigä penshan ta-           Hän meni, siellä pensaan\nga kondij, hän isk dubinal, i        takana kontio, hän löi kepillä,\nkondij skotsij i tabasihe hän-       ja kontio hyppäsi ja tavoitti\ndast, i vanut', vanut', vanut',      hänen, ja muokkasi, muokkasi,\ni p'eks' hänt pool surmha-sai.       muokkasi ja pieksi hänen puolin\nHän vähäs henges tuli t'ätase        kuoliaksi. Hän vähissä hengin\nloste i sanoi t'ätalese: \"oi t'ä-    tuli ukkonsa luoksi ja sanoi ukol-\ntoi! i sada voosne uk mintai         lensa: \"oi ukko! satavuotinen\np'eks' i vanut' surmha-sai.\" \"Mä-    ukkokin pieksi ja vanutti minun\nne, sanui Vedehine, kysu mu-         kuoliaksi.\" \"Mene, sanoi We-\ns'ijkal, äijänik hän pagitsob n'e-   tehinen, kysy mieheltä paljonko\ndoimkat?\" Hän i mäni i ky-           hän vaatii rästiä.\" Hän meni\nsui: \"äijänik sinä pagitset n'e-     ja kysyi: \"paljonko, sinä vaadit\ndoimkat?\" Hän sanob: \"yks n'et-      rästiä?\" Hän sanoo: \"yhden täy-\nsä täys kolpakoinen kuldat.\" I       den hatullisen kultaa.\" Wete-\nmäni n'etsä Vedehinen t'ätase        hinen meni ukkonsa luoksi ja\nloste i sanui hänele: \"yhten         sanoi hänelle: \"hän vaatii yh-\nkolpakoisen pagitsob kuldat täy-     den hatullisen täynnä kultaa.\"\nden.\" A netsä briha karan            Mutta mies kaivoi kuopan maa-\nkaivui maha i kolpakoishe rei-       han ja laitti reijän hattuun, ja\ngun tegi, i sigä karan pääl pi-      piteli hattua siinä reijän pääl-\ndeli kolpakost. I Vedehine toi       lä. Ja Wetehinen toi kultia\nkuldit mus'jikale kolpakoishe,       miehelle hattuun, ja ne kullat\ni n'ene kuldad karaha mänthe,        menivät kuoppaan, ja Wetehi-\ni Vedehine kandist', kandist',       nen kantoi, kantoi, ja täytti\ni täyt' n'etsän karan i kolpa-       sen kuopan ja hatun. Mies\nkoisen. I pani n'etsä briha          pani kullat säkkiin ja läksi\nkuldad havadaha i läks kot'he.       kotiin. Ja tuli kotiin ja al-\nI tuli kot'he i eläskans bohatas     koi eleskellä uhka rikkaasti\nuhtei lujas itsese veljesiden        veljestensä kanssa. Ja niin\nked. Da i völ elätas da oldas.       ovat ja elävät vieläkin.\n\n\n\n\n8. Några ordspråk och gåtor.\n\n\nHomendes mudreniemb ehtat.           Aamu on ehtoota viisaampi.\nAig vajehtelese i rist'it vajeh-     Aika vaihteleikse ja ihminen\n  telese aigal.                        vaihteleikse ajan kanssa.\nAig toob t'ynen meren, aig           Aika tuopi tyynen meren, ai-\n  vootjan venhen.                      ka vuotavan venehen.\nEi i tsar kuldat sö.                 Ei kuningaskaan kultaa syö.\nYhtäi kala vedes, ei yhtäi las-      Ainian kala vedessä, ei ole\n  james.                               aina apajassa.\nYhtäi uus tsomemb, ensne hot         Aina uusi hempiämpi, ehkä en-\n  paremb.                              tinen parempi.\nAk vanh vinan joob, laho pu          Akka vanha viinan juopi, la-\n  veden vedab.                         ho puu veden vetääpi.\nAk dorogas-pai tagaisi pöörd-        Akka tieltä pyörteleikse, ei mies\n  lese, mus'jik hot huba ei            pahanenkaan (käänny ta-\n  pöördelt'e.                          kaisin).\nAnda Jumal aigad mäntä, päi-         Anna Jumala ajat mennä, päi-\n  vad kuldaised kuluda.                vät kultaiset kulua.\nAnda yhtäi Jumal kyllal söda,        Anna ainakin Jumala kyllin\n  kyllal joda, kyllal antta ky-        syödä, kyllin juoda, kyllin\n  laha.                                antaa kylälle.\nAnda valdat pahale, enamb            Anna valtaa pahalle, enemp'\n  ota itseleis.                        ota itsellesi.\nHyvä andab vähäises, paha i          Hyvä antaapi vähästä, paha ei\n  äijäs ei anda.                       anna paljostakaan.\nEi kiirhul etähaks mäntä.            Ei kiireellä kauvas mennä.\nLapses om äi lis'at: kalan saab,     Äijän lapsesta apua: kalan saa-\n  kaks sööb.                           pi, kaksi syöpi.\nLämbemb tuuliaisen al, mi si-        Lämpimämpi tuulen alla, kun\n  saren armastusen al.                 sisaren armon alla.\nOs'al rist'it toisen net'sastjas     Onnellinen ihminen toisen va-\n  mudreniaks tegehe.                   hingosta viisaaksi tulee.\nRaat muga linob, kut t'ehtas,        Työ on niin, kuin tehdään,\n  sakonad liintäs, kut lugetas.        lait ovat, kuin luetaan.\nLajint ranat ei tege, kun puul       Ei haukku haavaa tee, kun ei\n  päha ei iskta.                       puulla päähän lyödä.\nEi kaik m'ehed, kudamod kaad-        Ei kaikki miehiä, jotka hou-\n  jit kandistas.                       suja kantavat.\nJänut ei mitä jätta, langenut        Ei jäänyttä jätetä, langennut-\n  ei mitä sortta.                      ta langeteta.\nEhtal itkent, homisol nag-           Ehtoolla itkentä, aamulla nau-\n  rant.                                ranta.\nEi karged nagris eismäiseks          Ei karvas nauris ensimäiseks\n  hapne.                               mätäne.\nKauhaine vardeta ei ladt'e.          Ei kauha varretta kelpaa.\nEi muga pagast, mi jo pap ei         Ei niin kirkko, ettei pappi\n  mylu.                                mahdu.\nEi koir ujumaha opete händat         Ei koira uimaan opi häntää\n  ligotamata.                          kastamatta.\nEi ni ken rodt'e kirves kädes.       Ei kukaan synny kirves kädessä.\nD'erevn'at ei le koiratomat,         Ei kylää koiratointa, eikä maata\n  maat ei le m'ehetomat.               miehetöintä.\nKohub kos'k ei jädu, liikub          Kuohuva koski ei jäädy, liik-\n  kivi ei sammaldu.                    kuva kivi ei sammaloitu.\nEi sil meri pagan, mi koirad         Ei sillä meri pilau, jos koirat\n  randas lakkitihe.                    rannasta lakkivat.\nWilus hiles lämbyit ei sada.         Ei kylmästä hiilestä tulta saada.\nG'ägi ei käsktes kukku, kukoi        Ei käki käskein kuku, eikä\n  ei kutstes laula.                    kukko kutsuen laula.\nM'es nimel ei elä, a radol.          Ei mies nimellä elä, vaan työllä.\nYhtäi Jumal abutab, kaikuit-         Aina auttaa Jumala, ajan kai-\n  sen aigan katkaidab.                 ken katkaiseepi.\nM'est abuda mäges, last nous-        Miestä auta mäessä, lasta nos-\n  ta kynduses.                         ta kynnyksessä.\nEi aig m'est varasta, m'es ai-       Ei aika miestä odota, mies\n  gan varastab.                        aikaa odottaapi.\nEi päiväne yhtäi yhtes t'su-         Ei aurinko, aina yhdeltä puo-\n  ras-pai pas'ta.                      lclta paista.\nNutaj koir jänist ei sa.             Haukkuja koira ei saa jänistä.\nPäivan-nousem ei heitä tuulen-       Itä ei heitä tuulentaa, ennen-\n  dat, kuni ei vihmu, ak ei            kun sataa, akka ei heitä to-\n  heitä lajindat, kuni ei itke.        runtaa, ennenkun itkee.\nM'eletomit ei kyndkoi, ei se-        Mielettömiä ei kynnetä, ei kyl-\n  mentkoi, itse rodisei.               vetä, itsestänsä kasvaa.\nItkul ei päästä b'edas-pai, von-     Itkulla ei päästä hädästä, von-\n  gundal ei pahois päivis-päi.         gunnalla ei pahoista päivistä.\nEi kaht tsarit yhthe lidnaha        Ei kahta kuningasta yhteen lin-\n  mylukoi.                             naan mahdu.\nEi bohat, kudam elon saab,           Ei se rikas, joka elon saapi,\n  se bobat, kudam vardeitsob.          se rikas, joka hoitaa.\nAhnel itsese valt onghe tart-        Ahvenell' on valtansa onkeen\n  ta, kun tahtob.                      tarttua, jos tahtoo.\nParemb katsta nagrajan suhu,         Parempi katsoa naurajan suu-\n  mi itkejän.                          hun, kuin itkiän.\nEi yks gor'a, ku birdas, go-         Se ei ole yksi suru, ku on pir-\n  r'at kaks niites.                    rassa, kaksi surua langassa.\nEi severs m'ehit, kuvers kadjit.    Ei niin paljo miehiä, kuin housuja.\nSavu silmit ei t'sapa.               Ei savu silmiä lyö.\nOtjale yks gr'äh, sanojale sa-       Yksi synti ottajalle, sanojalle\n  da gr'ähat.                          sata syntiä.\nEi m'es m'est ajele, aig m'e-        Ei mies miestä ajele, aika mie-\n  hen ajelob.                          hen ajeleepi.\n\n    *   *   *                              *   *   *\n\nPaik paigan pääl, n'egl igäs         Paikka paikan päällä, neulaa\n  ei lis'ke? -- _kiuduk kyl-           iässä ei ollut? -- _Kiuvas\n  vetis_.                              saunassa_.\nSeisub patsas seitsmäl pats-         Seisoo patsas seitsemällä pat-\n  hal pääl, langtob patsas,            saalla; kaatuu patsas, kaikki\n  kaik rahvas ihastutas? --            ihmiset ihastuvat? -- _Pää-\n  _Äi-päiv_.                           siäinen_.\nTäys karsin valgtit joutsnit? --     Täysi karsina valkioita joutse-\n  _Hambhad suus_.                      nia? -- _Hampaat suussa_.\nP'enikäine, mustaine, kaigen         Pienoinen, mustainen, kaiken\n  mirun t'somitab? -- _N'egel_.        maailman kaunistaa?-- _Neula_.\nHiir raudaine, händ töine? --        Hiiri rautainen, häntä hamppui-\n_N'egl niiten ked_.                  nen? -- _Neula lankaneen_.\nMesjad puised, pöldod rau-           Rajat puiset, pellot rautaiset?\n  daised? -- _Ikkun_.                  -- _Ikkuna_.\nPäival kogos, ööks levitetas? --     Päivällä koossa, yöksi levite-\n  _Postelja_.                          tään? -- _Wuode_.\nKanaine hohlaisen ked kaiguit-       Kana töyhtö-päinen jokai-\n  sele kumartase? -- _Kä-              selle kumartaikse? -- _Kä-\n  aiastij_.                            siastia_.\nGomin raudaine, katos kagrai-        Riihi rautainen, katto kaurainen?\n  ne? -- _R'ehtil i kyrsäd_.           -- _Riehtilä ja kyrsät_.\nMetsha mänob, kl'etkad tegob,        Metsään menee, pesät tekee,\n  metsas-pai tulob, kl'etkad           metsästä tulee, pesät tekee?\n  tegob? -- _Virs'ud_.                 -- _Wirsut_.\nKid's'araine, kad's'araine, kai-     Kiksarainen, katsarainen, jokai-\n  guitsele kät andab? --_G'äga_.       selle kättä antaa? -- _Ripa_.\nEdel oraine, keskel keraine,         Edestä oranen, keskeltä keränen,\n  jälgel labidoine? -- _Kana_.         perästä lapioinen? -- _Kana_.\n\n\n\n\n9. Sjette kapitlet af Matthæi evangelium.\n\n\n 1. Wardeitkateisei andelta milostinat teiden rahfhan aigan,\n    siks mis'e hö teit n'ähtais': muga ei line teile nahradat\n    tatas teiden taivhalises.\n\n 2. I muga kons andad milostinan, ala torvda it'seis' kohtas,\n    kut litsemerad t'ehtas sinagogois i irdal, mis'e kitaisiba\n    heit rahvas. Toden sanon teile: hö saiba jo it'selesei nahradan.\n\n 3. Sinä-s'je andle milostin, mis'e hur käsi sinun ei nägeis',\n    min tegob oiged.\n\n 4. Da linob milostin sinun n'ähmatoi, i tat sinun nägeb n'ähmatoman\n    andab silei nägymis'el.\n\n 5. I kons ristitei, ala ole kut litsemerad, kudamod l'ubitas\n    sinagogois i irdal seis'uteldas rist'mahase, mis'e n'ähtais'\n    heit rahvas. Toden pagis'en teile: hö otiba jo it'selesei\n    nahradan.\n\n 6. Sinä-s'je kons ristitei, mäne perthe it'seis' i salpta it'seis'\n    veräjad, i rist'te it'seis' tatale, kudam ei nägy; i tat sinun\n    nägeb ei-nägymis'en andab silei nägymisel.\n\n 7. Risttes-s'je algatei sanelko ligahist, kut kelitajad; ibo hö\n    dumaitas, mi äijis' vaihis' it'seis' liintas kuuldud.\n\n 8. Algatei uskokoi heile; ibo tedab tat teiden, mis' tedatei\n    nus'jan, edel teiden pagitust hänel.\n\n 9. Rist'kateisei-s'je tö muga: Tat meiden, kudam taivhil! i\n    svätikahase nimi sinun.\n\n10. Tulkaha tsarstv sinun; t'ehkahase vald i mal kut taivhal.\n\n11. Leib meiden joga-päivaline anda meile n'etsile päivale.\n\n12. I jäta meile velgad meiden, kut i mö jätamai volgnikoile its'emoi.\n\n13. I ala anda meit hubale, no kait'se meit pahas-pai, siks'\n    mis'e sinun om tsarstv i vägi i kuulund igäks; linob.\n\n14. Ibo jestli linetei jätmaha rahfhale gr'ähad heiden, jätab\n    i teile tat teiden taivhaline.\n\n15. A jestli etei linekoi jätmaha rahfhale gr'ähoit heiden, i\n    tat teiden ei jäta gr'ähoit teiden.\n\n16. Kons-s'je pyhitatei, algatei olgoi abidoitut, kut litsemerad:\n    ibo hö ottas pimedad ros'jad, siks' mis'e osutadas rahfhale\n    pyhitajiks'. Todel sanon teile: hö saiba jo it'selese nahradan.\n\n17. Sinä-s'je pyhitades voida pä it'seis' i pese ros'ja it'seis'.\n\n18. Siks' mis'e ei osutadas rahfhale pyhitajiks', no tatan kohtas\n    it'seis', kudam ei nägy; i tat sinun nägeb ei-nägymis'en andab\n    silei nägymises.\n\n19. Algatei kerakoi it'seletei elot maal, kus koi i roste sööb,\n    i kus vorad kaivetas i voruitas.\n\n20. No kerakat it'seletei elot taivhal, kus ni koi ni roste ei\n    sö, i kus vorad ei kaivkoi i ei voruikoi.\n\n21. Ibo kus elo teiden, sigäl linob i sydaim teiden.\n\n22. Valgtus hibjät om silm. I muga silm sinun puhtas, se kaik\n    hibj sinun valged linob.\n\n23. Jestli-s'je silm sinun huba, se kaik hibj sinun pimed linob. I\n    muga jestli valged, kudam sinusais, pimed, se pimed völ enambal.\n\n24. Ni-ken ei voi sluus'jta kahtele bajarile: ibo ili yht linob\n    ei t'irpmaha a tost l'oubmaha; ili yhtele hengel sluus'jmaha,\n    a toisele ei raatmaha linob. Etei voikoi sluus'jta Jumalale i\n    tavarale.\n\n25. Siks' pagis'en teile: algatei hooldukoi hengel it'setei, mi\n    teile söda i mi joda; ni hibjal teiden, mihe sobitas. Heng eig\n    tobjemb sömis't i hibj sobit?\n\n26. Katsuhtakatei taivhalis'it linduit: hö ei semekkoi, ei niitkoi,\n    ni ei kerakkoi pöld-aitha; i tat teiden taivhaline sötab heit.\n    Eig lujas tö parembad heit?\n\n27. I ken teisatei holiteldese voib lis'ata it'selese kasvot\n    yhtele kynabrusele?\n\n28. I sobis' mi hooldutei? katsuhtakatei pöldohis'ile lilioile,\nkut hö kasvetas: hö eba raatkoi i ei keserkoi.\n\n29. No minä pagis'en teile, mi i Salomon kaiges kuulundas it'sese\n    muga ei sobinus, kut kaikutt'e heis.\n\n30. Jestlis'je pöldohis'en heinän, kudam tänämbai kasvab, a homen\n    linob pät'she lykaitud, Jumal muga sobitab, eig völ enambal\n    teit, vähä-v'eriad?\n\n31. Algatei hooltelkoisei pagis'tes: mi meile söda, ili mi joda,\n    ili mihe sobitas.\n\n32. Siks' mis'e n'etsitä etsitas k'elitajad, i siks' mis'e t'edab\n    tat teiden taivhaline, mi teil kaiges n'etsis' om nuus'j.\n\n33. Etskatei-s'je eismäi tsarstvat Jumalan i praudat hänen, i\n    kaik n'etsä panese teile.\n\n34. I muga ala hooldu hoomnis'es päivas, ibo hoomnine päiv it'e\n    linob hooldumaha it'sese nuus'jis. Dovol'no kaikuit'sele\n    päivale it'sese holed.\n\n       *       *       *       *       *\n\nDå det kan vara nog af föregaende nio språkprof-stycken, så\nihogkommande vårt i början gjorda löfte förfoga vi oss nu till några\n\n        Allmänna betraktelser öfver de nordliga\n                  Tschudernes språk.\n\nHvad först det nord-tschudiska språkets ljudsystem beträffar, så är det\nbetydligen skildt ifrån finskans, och det hufvudsakligast i följande\nstycken.\n\na) Vokalharmonin. Så gifven och bestämd vokalharmonin också är för\nfinska språket,[1] så orätt synes det vara att anse den såsom en\ngemensam tillhörighet för hela ural-altaiska språkfamiljen, då den ej\nigenfinnes ens i de med finskan närmast beslägtade estniska och lappska\nspråken. Lappskan tillochmed saknar vokalerne _ö_ och _y_, och om\nestniskan säger _Dr. Faehlmann_ i sin skrift \"über die Declin. der\nestn. Nomina\" s. 4: \"Die Vocalenharmonie ist im Finnischen,\nDörpt-Estnischen, Syrjänischen, Ungarischen, Mongolischen u.s.w.\nnachzuweisen -- doch, sonderbar genug, kommt sie im Reval-Estnischen\ngar nicht vor\", och längre fram i samma skrift (s. 26) yttrar han: \"Im\nReval-estnischen findet sich, sonderbar genug, nicht die leiseste Spur\ndieser Vocalharmonie; im Gegentheil ist eine Vorliebe für eine\nMannigfaltigkeit der Vocale. Der Vocal der Flexionsendung ist hier\nimmer ein voller, und weil er ein vom Stammvocal meistens verschiedener\nist, wird theils das Monotone vermieden, theils das Weichliche der so\ngenannten kleineren Vocale (ä, ö, ü).\"\n\nUngefär detsamma, som i reval-estniskan, är fallet med vocalharmonin i\ndet nord-tschudiska språket, i det ej blott ändelserna vanligtvis hafva\nhårda vokaler efter veka vokaler i stammen, utan äfven sjelfva stammen\nofta har i sin första stafvelse vek vokal, i den derpå följande hård,\nhvilket i synnerhet synes då inträffa, när första stafvelsens vokal\nomedelbart påföljes af flere än en konsonant. Emellertid ljuda dock\ntschudiskans hårda vokaler i sådana fall ej alldeles rent, utan med en\nliten stötning på _ä, ö, y,_ hvilken ofta är så stor, att man ej rätt\nvet, om man skall beteckna det egna mellanljudet med _a_ eller _ä, o\neller ö, u eller y_.\n\nb) Vokalerne _a_ och _e_ i ordets första stafvelse med omedelbart\npåföljande _l_ jemte en annan konsonant uttalas med en så stark\nstötning, det förra på _o_, det sednare på _ö_, att de svårligen kunna\nskiljas från ett rent _o_ och _ö_; jemför mom. h).\n\nc) Diftongen _ei_ öfvergår ofta till _ij_ t.ex. _ei_, icke, _leib_\nbröd, _heiden_, deras, _teile_, åt eder, _seison_, jag står, uttalas\nnästan som: ij, lijb, hijden, tijle, sijsun.\n\nd) Ett kort e i andra och påföljande stafvelser närmar sig ofta till\nljudet af o, t.ex. _n'ene_, de, _hänen_, hans, _tulen_, jag kommer,\nljuda nästan som n'eno, hänon, tulon. I rysk-karelska dialekten,\näfvensom i den olonetsiska, är förhållandet i några ord detsamma; t.ex.\n_olova_, varande, för oleva.\n\ne) I många ord närmar sig e uti första stafvelsen så till ljudet af ö,\natt det i föregående språkprof äfven blifvit betecknadt dermed, t.ex.\n_mö_, vi, _tö_, i, _hö_, de, _völ_, ännu, _pöl'-gastuda_, förskräckas,\nför: me, te, he, veel, pel'gustuda.\n\nf) De långa vokalerne, äfvensom diftongerne _ie, uo, yö_, hvilka\nsednare vanligtvis öfvergått till _ee, oo, öö_, hafva i tschudiskan en\nså obestämd längd, att de i en öppen stafvelse höras hellre som korta\nän långa t.ex. _maha_, inuti jorden, _m'elen_, förståndets, _vilen_,\njag skär, _joda_, dricka, _suhu_, inuti munnen, _pyta_, fånga, _jäda_,\nblifva qvar, _söda_, äta, hellre än: _maaha, meelen, pyyta_ o.s.v.; men\nblifver stafvelsen sluten, så höres längden tydligare t.ex. _maas_ i\njorden, _meelhe_, i sinnet, _viitta_, skära, _joomha_, till att dricka,\n_suun_, munnens, _pyytkamai_, låt oss fånga, _jäändos_, rest, _söömne_,\nmat. Diftongen _au_ uttalas i några ord såsom _ou_, t.ex. i _lauts_,\nbänk, jfr mom. k).\n\ng) Konsonanterne _b, d, g, k, l, m, n, p, r, s, t_ förekomma såväl\nhårda (solidae), som veka (liquïdae). I det sednare fallet kunde de\nbetecknas med ett vidfogadt _j_, svarande emot ryskans _j_ (jerj), om\nman ej hellre, för att göra ordens likhet med motsvarande finska ord\nåskådligare, ville välja beteckningssättet b', d, g', o.s.v. Sådana\nveka konsonanter förekomma t.ex. i orden: _b'eglij_, förrymmare, _id\ns'u_, malt, _kyynd'el_, tår, _kud'ai_, hundvalp, _g'äga_, handtag,\n_g'ägi_, gök, _k'elik_, linskäkta, _l'et_, eldstad, _l'ebe_, fåll,\n_sel'g_, rygg, _m'es_, man, _n'ät_, mård, _n'ähta_, se, _män_, han\ngick, _p'eksta_, slå, prygla, _gor'a_, bedröfvelse, _här'g_, oxe,\n_r'ehtil_, stekpanna, _s'ibalk_, slunga, _s'ehlaine_, brännässla,\n_andais'_, han skulle gifva, _las'k_, lat, _t'ähk_, ax, _t'irpan_, jag\ntål, och äro äfven föröfrigt ingalunda ovanliga. Utom nyss uppräknade\nhar språket äfven konsonanterne _f, h, j, v_.\n\nh) Om det hårda _l_ står omedelbart efter första stafvelsens vokal och\nåtföljes af en annan konsonant, så uttalas det som _v_, t.ex. i orden:\n_sildane_, bro, _hilda_, krossa, _olda_, vara, _olgotada_, sända,\n_tolkta_, stöta, _solm_, knut, _polsun_, jag kryper, _polved_, knän,\n_tulkatei_, kommen i, _sulg_, penna, _kooltas_, de dö, hvilka ljuda\nungefär såsom,_sivdane, hivda, ovda, ovgotada, tovkta o.s.v. Är den\nföregående vokalen _a_ eller _e_, så öfvergår den (jfr mom. b) till _o_\noch _ö_, hvarföre orden: _valgtus_, hvithet, _palklan_, jag lejer,\n_kalm_, graf, _valmita_, förfärdiga, _salptan_, jag tillsluter,\n_talvele_, åt vintern, _peld_, åker, _velg_, skuld, _pelvas_, lin,\n_pelvhasine_, af lin m.m. höras som: _vovgtas, povktan, kovm, vovmita,\nsovptan, tovvele, pövd, vövg, pövvas, pövvhasine_, och borde\nvisserligen äfven skrifvas sålunda, om man ej ville hafva afseende på\nderas ursprung.\n\ni) Konsonanten _s_ förekommer såväl ren, som förenad med hväsljud. Det\nryska _sh_ har här betecknats med _s'_, zh med _s'j_ och _tsh_ med\n_ts_. För _z_ och _c_ har det gemensamma _s_ begagnats. Mycket tydligt\nhöres _z_ t.ex. i orden: _keserdan_, jag spinner, _eismäigi_, först,\n_käsi_, hand, _pesen_, jag tvättar, _kasvo_, växt, _osal_, lycklig,\n_smeja_, orm, och i många andra ord i synnerhet emellan tvänne vokaler,\nhvaremot det i somliga är svårare att skilja det från _c_.\n\nk) Någon egentlig konsonantförmildring finnes ej i tschudiskan,\nhvarföre t.ex. _huba_, dålig, _kodi_, hem, _viga_, fel, deklineras:\n_huban, kodin, vigan_ o.s.v., dock, om konsonanterne _b, d, g_ genom\nordets böjning komma att sluta en stafvelse, så höras de något hårdare,\nt.ex. _hoob_, slädfilt, _randha_, till stranden, _emäg_, värdinna,\nnästan som: _hoop, rantha, emäk_, och i samma fall förstärkes _j_\nunderstundom till _g'_ (gj) t.ex. _velj_, broder, _korj_, släde, eller\n_velg', korg'_ (velgj, korgj).\n\nl) Mycket allmän är ett ords kontraktion, bestående deri, att då ordet\ngenom böjnings- eller härlednings-ändelse förlänges, stammens sista\nvokal dervid utstötes, om blott de omstående konsonanterne kunna sämjas\nbredvid hvarandra. Följande exempel må närmare upplysa saken: abedahne,\nbedröfvad, för _abedahine_; gallis (dyr). gen. _galhen_; humbar\n(mortel) _humbren_; istun (jag sitter) _istta_ eller _istuda_; joutsen\n(svan) _jousnen_; jumalatoi (gudlös) _jumalatman_; kainol (axelgrop)\n_kainlon_; kerin (jäg nystar)  _ker'tä_; korged (hög) _kortan_; kudam\n(måne) _kuudman_; kutsun (jag kallar) _kutslen_; kyynd'el (tår)\n_kyyndlen_; käsken (jag befaller) _kästla_ l. _käskta_ l. käskeda;\nlouna (middag) _longen_; lähte (källa) _lähtken_; melhine (förståndig)\nför _melehine_; muignen (jag surnar) för _muigenen_; nälghine (hungrig)\nför _nälgahine_; paimen (herde) _paimnen_; pas'tan (jag steker)\n_pas'tta_ l. _pas'tada_; peigol (tumme) _peiglon_, pettel (stampjern)\n_petlen_; r'ehtil (stekpanna) _r'ehtlän_; roivas (linkärfve) _roivhan_;\nrusknen (jag rodnar) f. _ruskenen; sanged (tjock) _santan_; tahktan\n(jag slipar) för _tahkadan_; tappin (linbråka) _tapmen_; t'sibun (jag\ngungar) _t'siipta_ l. _t'sibuda_; voise (läkemedel) _voisken_.\n\nFöregås den sålunda utstötta vokalen af tvänne konsonanter, så kan\näfven af dem den första dervid försvinna, såsom af exemplen: _galhen,\njousnen, kortan, kästta, longen (ty louna = lovna), santan, tapmen_ kan\nsynas; ty utan ett sådant konsonant-försvinnande hade de bort skrifvas:\n_gallhen, joutsnen, korgtan, käskta, lovngen, sangtan, tappmen,_\nhvilket skrifsätt ej rättfärdigas af uttalet. Är den efter\nutstötningsvokalen stående konsonanten _d_, så öfvergår den till _t_:\n_istta, kortan, kästta, pas'tta, santan, tahktan, t'siipta_ för istda,\nkordan, kästda o.s.v. af istuda, korgedan, käskeda o.s.v. sammandragna.\n\nEn dylik vokalutstötning gäller äfven för estniska språket såsom en\nallmän regel, men i finskan äger den rum endast i några bestämda fall,\nt.ex. lasna f. lapsena, kaannen f. kaatanen, seiskoon f. seisokoon,\nkannelma f. kantelema, och nyttjas äfven då endast såsom dialektvis\njemte den oförkortade formen.\n\nLika sällsynta, som i finskan, synas ifrågavarande sammandragningar\nvara äfven i den sydliga tschudiska dialekten, och i lappskan torde det\nblifva svårt att upptäcka ens spår deraf.\n\nDå här ej kan vara fråga om någon större fullständighet, så kan det\nvara tid att förfoga sig till den egentliga formläran. Och då verberna\ni det nord-tschudiska språket onekligen erbjuda den intressantaste\nsidan deraf, så må de, ehuru mot grammatikens häfdvunna ordning, börja\nframställningen.\n\nI afseende på böjningssättet må först nämnas, att man åtskiljer trenne\nsärskilta former deraf: den _allmänna_, den _reflexiva_ och den\n_negativa_, och om den reflexiva bör nämnas, att den ofta förekommer i\npassiv bemärkelse, äfvensom, att många till sin bemärkelse intransitiva\nverber, jemte det _allmänna_ (aktiva) böjningssättet, hafva också det\n_reflexiva_, samt att den utom sitt inneboende reflexiva objekt kan\nhafva äfven ett annat, hvarföre denna form i nord-tschudiska språket\nmed allt skäl kunde kallas _forma media_. Efterföljande exempel kunna\nkanske lemna någon närmare upplysning om ifrågavarande reflexiva eller\nmedialform.\n\n    ajelemoi, ajeltase, åka.\n    andamoi, anttase, gifva sig.\n    ehtimoi, ehtt'ase, hinna.\n    haigostelemoi, -ltase, gäspa.\n    haasktamoi, -skatase, öfverstiga.\n    herastamoi, -stadase, uppvakna.\n    ihastelemoi, -ltase, fröjdas.\n    istlemoi, isteltase, bruka sitta.\n    itkeskandemoi, -skatase, begynna gråta.\n    jomoi, jodase, besupa sig.\n    jygendamoi, -getase, sjunka.\n    kandis'emoi, -stase, sväfva.\n    katsomoi, -tstase, se för sig.\n    lajimoi, -jidase, gräla.\n    laskemoi, -sktase, sänka aig.\n    lugemoi, -gedase, läsa.\n    lugeskandemoi, -skatase, begynua lasa.\n    lähendamoi, -hetase, närma aig.\n    Iämbitelemoi, -teltase, värmas.\n    mömoi, mödase, säljas.\n    näritelemoi, -teltase, förställa sig.\n    opendamoi, -petase, lära sig.\n    palktamoi, -lkatase, blifva lejd.\n    pöl'gastelemoi, -steltase, rädas.\n    pidamoi, -dadase, nyttja.\n    poigimoi, poiktase, kalfva; lemma.\n    riitsimoi, -tst'ase, losas.\n    salptamoi, -lbatase, tillslutas.\n    samoi, -sadase, eftersträfva.\n    segoimoi, goitase, inblandas; befatta sig med.\n    seismoi, seistase, stadna.\n    seisotamoi, -tadase, ställa sig.\n    siirdamoi, siirttase, flytta sig; röras\n    sobimoi, -bidase, påkläda sig.\n    surendelemoi, -ltase, högfärdas.\n    tegemoi, t'ehtase, blifva, varda.\n    toradamoi, -ratase, slåss.\n    tuskitsemoi, -tase, ängslas.\n    tygestelemoi, -ltase, ragla, vackla,\n    vagastelemoi, -ltase, anstränga sig.\n    valmitsemoi, -tase, bereda sig.\n    vardeitsemoi, -tase, akta sig.\n    vastoimoi, vastoitase, bada sig med qvast.\n    vilustelemoi, -steltase, svalka sig.\n\nAlla dessa böjningssätt träffas äfven hos de finska verberna, ehuru,\nsåsom framdeles kommer att ses, tschudiskans reflexiva form mycket\nafviker från den finska. I estniskan och lappskan saknas den reflexiva\nformen helt och hållet.\n\nEmedan en obestämdhet rådt angående finska verbers _modi_ och deras\nbenämningar, hvilka nu borde användas äfven för de tschudiska verberne,\noch missförstånd således lätt kunde uppstå, så, för att förebygga\nsådant, måste här i början nämnas, att man för finskan antagit följande\nmodi:\n\n    Modus.             Oförflulen tid.            Forfluten tid.\n\n    Praesentativus[2]  -- antaa (gifver)          -- on antanut.\n    Praeteritivus      -- antoi [gaf)             -- oli antanut.\n    Indefinitus[3]     -- antanee (tör gifva)     -- lienee antanut.\n    Conditionalis[4]   -- antaisi (skulle gifva)  -- olisi antanut.\n    Rogativus[5]       -- antakoon (måtte gifva)  -- olkoon antanut.\n    Imperativus        -- antakaan (gifve)        -- olkaan antanut.\n    Substantivus       -- antaa (gifva)           -- olla antanut.\n    Adjectivus         -- antava (gifvande)       -- antanut.\n\nDessa finskans modi förekomma äfven i de närmast beslägtade språken,\nutom rogativus, som finnes hvarken i tschudiskan, estniskan eller\nlappskan, och indefinitus, hvilken ej upptages i estniska grammatiken,\nemedan den för det mesta försvunnit ur språket (jfr Rosenplänters\nBeiträge zur genauem Kenntniss der ehstn. Sprache, 2 Heft, s. 76).\nLikvisst förekommer den äfven i estniskan t.ex. uti stycket \"Andresse\nlaul\" i nyssnämnda arbetets 7 häft s. 47, der orden äro: _wassikad jäid\njotematta, mis neil jua antanesse?_ (kalfvarne blefvo utan dricka, hvad\nmånne kan gifvas åt dem att dricka?), hvarest i noten förklaras, att\n_antanesse_ står i stället för _antud on_ (har gifvifs), hvilket ej så\när, utan är _antanesse_ i modus indefinitus af verbet _andama_ (gifva),\noch fullkomligt motsvarande finskans _annettanee_ (tör gifvas).\n\nUtom de för finskan och tschudiskan gemensamma modi, hafva de\ntschudiska verberna ännu en särskild modus, för att uttrycka\nmöjligheten af en handling, hvilken i brist på annan benämning här må\nkallas modus eventivus. Den förekommer visst icke alltför ofta, höras\ndock emellanåt, t.ex. _sada rublat minä n'etsiit hebos maksneisin_\n(jag kunde möjligtvis betala 100 rubel för den hästen). Dess ändelse\n(-neisin) antyder, att den uppstått genom sammansättning af indefiniti\noch conditionalis modus-tillägg.\n\nOafgjordt må lemnas, om äfven sådana ordformer, som _mönuisin_ (jag\nskulle hafva sålt), _t'ehnuisin_ (j. sk. h., betalt), _katsnuisin_ (j.\nsk. h. sett) o.s.v. kunde anses utgöra en annan för tschudiskan egen\nmodus, och om dylika skulle förekomma äfven med passiv bemärkelse\n(_mötuisin, tehtuisin, katstuisin_), bildade de sednare af perf. adj.\npassivi, liksom de förra uppstått af perf. adj. activi med tillfogande\naf conditionalis modus-tillägg.\n\nTillfölje af det föregående blifva således i tschudiskan följande 8\nmodi: _præsentativus, præteritivus, indefinitus, conditionalis,\neventivus, imperativus, substantivus, adjectivus_. Då i hvar och en af\ndem, med undantag af den sistnämnda, den förflutna tiden uttryckes\nperifrastiskt med tillhjelp af _olda_, så kan för korthetens skull den\ni följande böjningsexempel helt och hållet utelemnas.\n\nA. _Jakande aktiv böjningsform_.\n\n          I. Præsentativus.\n\n Sing. 1. andan (jag gifver) tegen (j. gör) salptan (j. tillsluter)\n       2. andat              teget          salptat\n       3. andab              tegob          salptab\n Plur. 1. andamai            tegemai        salptamai\n       2. andatei            tegetei        salptatei\n       3. |andaba            tegeba         salptaba\n          |andtas            {t'ehtas       salpatas\n\n          II. Præteritivus.\n\n Sing. 1. andoin             tegin           salpsin\n       2. andoit             tegit           salpsit\n       3. andoi              tegi            salbais\n Plur. 1. andoimai           tegimai         salpsimai\n       2. andoitei           tegitei         salpsitei\n       3. |andoiba           tegiba          salpsiba\n          |andtihe           t'ehtihe        salbatihe\n\n          III. Indefinitus.\n\n Sing. 1. andanen            t'ehnen         salbanen\n       2. andanet            t'ehnet         salbanet\n       3. andanob            t'ehnob         salbanob\n Plur. 1. andnemai           t'ehnemai       salbanemai\n       2. andnetei           t'ehnetei       salbanetei\n       3. |andneba           t'ehneba        salbaneba\n          |andtanes          t'ehtanes       salbatanes\n\n          IV Conditionalis.\n\n Sing. 1. andaisin           tegeisin        salptaisin\n       2. andaisit           tegeisit        salptaisit\n       3. andais             tegeis          salptais\n Plur. 1. andaisimai         tegeisimai      salptaisimai\n       2. andaisitei         tegeisitei      salptaisitei\n       3. |andaisiba         tegeisiba       salptaisiba\n          |andtais           t'ehtais        salbatais\n\n          V. Eventivus.\n\n Sing. 1. andneisin          t'ehneisin      salbaneisin\n       2. andneisit          t'ehneisit      salbaneisit\n       3. andneis            tehneis         salbaneis\n Plur. 1. andneisimai        t'ehneisimai    salbaneisimai\n       2. andneisitei        t'ehneisitei    salbaneisitei\n       3. |andneisiba        t'ehneisiba     salbaneisiba\n          |andtaneis         t'ehtaneis      salbataneis\n\n          VI. Imperativus.\n\n Sing. 2. anda               tege            salpta\n       3. andkaha            t'ehkaha        salbakkaha\n Plur. 1. |andkamai          t'ehkamai       salbakkamai\n          |andkam            t'ehkam         salbakkam\n       2. |andkatei          t'ehkatei       salbakkatei\n          |andkat            t'ehkat         salbakkat\n       3. |ndkaha            t'ehkaha        salbakkaha\n          |andtakaha         tehtakaha       salbatakaha\n\n          VII. Substantivus.\n\n Infin.   andta              t'ehta          salbata\n Illat.   andha              tegehe          salptaha\n Iness.   andtes             t'ehtes         salbates\n Instr.   andten             t'ehten         salbaten\n iness.   andmas             tegemas         salptamas\n Illat.   andmaha            tegemaha        salptamaha\n Adess.   andmal             tegemal         salptamal\n Abess.   andmata            tegemata        salptamata\n\n          VIII. Adjectivus.\n\n Præs.    andab              tegeb           salptab\n Perf.    andnu              t'ehnu          salbanu\n\nB. _Nekande aktiv böjningsform_.\n\n          I. Præsentativus.\n\n Sing. (1. en,   2. et,   3. ei)  anda,   tege,    salpta.\n Plur. (1. emai, 2. etei, 3. eba) andkoi, t'ehkoi, salbakoi.\n\n         II. Præteritivus.\n\n Sing. (en, et, ei)      andnu,     t'ehnu,    salbanu\n                         (andaske,  tegiske,   salptaske)\n Plur. (emai, etei, eba) andtud;    t'ehtud,   salbatud,\n                        (andasket,  tegisket,  salptasket)\n\n         III. Indefinitus.\n\n Sing. (en, et, ei)      andne,    tehne,     salbane.\n Plur. (emai, etei, eba) andnekoi, t'ehnekoi, salbanekoi.\n\n         IV. Conditionalis.\n\n Sing. (en, et, ei)      andais,   tegeis,    salptais.\n Plur. (emai, etei, eba) andtais,  t'ehtais,  salbatais.\n\n         V. Eventivus.\n\n Sing. (en, et, ei)      andneis,   t'ehneis,   salbaneis.\n Plur. (emai, etei, eba) andtaneis, t'ehtaneis, salbataneis.\n\n         VI. Imperativas.\n\n Sing. 2. (ala)      anda,     t'ege,    salpta.\n       3. (algha)    andkaha,  t'ehkaha, salbakaba.\n Plur. 1. |(algam)   andkam,   t'ehkam,  salbakam.\n          |(algamai) andkoi,   t'ehkoi,  salbakoi.\n       2. (algat l. algatei) andkoi, t'ehkoi, salbakoi.\n       3. (algha)    |andkaha,   t'ehkaha, salbakaha.\n                     |andtakaha, t'ehtakaha, salbatakaha.\n\n       VII. Substantivus och VIII. Adjectivus äro som i föregående\n            jakande böjningsformen med tillfogande af nekningsordet\n            _ei_ framföre ordet.\n\n C. _Jakande reflexiv böjningsform_.\n\n       I. Præsentativus.\n\n Sing. 1. andamoi       tegemoi         salptamoi\n       2. andatoi       tegetoi         salptatoi\n       3. andase        tegese          salptase\n Plur. 1. andamoisei    tegemoisei      salptamoisei\n       2. andatoisei    tegetoisei      salptatoisei\n       3. |andasesei    tegesesei       salptasesei\n          |andtasesei   t'ehtasesei     salbatasesei\n\n       II. Præteritivus.\n\n Sing. 1. andoimoi      tegimoi         salpsimoi\n       2. andoitoi      tegitoi         salpsitoi\n       3. andoihe       tegihe          salpsihe\n Plur. 1. andoimoisei   tegimoisei      salpsimoisei\n       2. andoitoisei   tegitoisei      salpsitoisei\n       3. |andoihesei   tegihesei       salpsihesei\n          |ndtihesei    t'ehtihesei     salbatihesei\n\n       III. Indefinitus.\n\n Sing. I. andnemoi      t'ehnemoi       salbanemoi\n       2. andnetoi      t'ehnetoi       salbanetoi\n       3. andnese       t'ehnese        salbanese\n Plur. 1. andnemoisei   t'ebnemoisei    salbanemoisei\n       2. andnetoisei   t'ehnetoisei    salbanetoisei\n       3. andnesesei    t'ehnesesei     salbanesesei\n          {andtanesei   {t'ehtanesei    {salbatanesei\n\n       IV. Conditionalis.\n\n Sing. l. andaisimoi     tegeisjmoi       salptaisimoi\"\n       2. andaisitoi     tegeisitoi       salptaišitoi\n       3. andaisihe      tegeisihe        salptaisihe\n Plur. l. andaisimoisei  tegeisimoisci    salptaisimoisei\n       2. andaisitoisei  tegeisitoisei    salptaisitoisei\n       3. |andaisihesei  tegeisihesei     salptaisihesei\n          |andtaisihesei t'ehtaisihesei   salbataisihesei\n\n       V. Eventivus.\n\n Sing. 1. andneisimoi      t'ehnesimoi      salbaneisimoi\n       2. andneisitoi      t'ehnesitoi      salbgmeisitoi\n       3. andneisihe       t'ehneisihe      salbaneisihe\n Plur. l. andneisimoisei   t'ehnesimoisei   salbaneisimoisei\n       2. andneisitoisei   t'ehnesitoisei   salbaneisitoisei\n       3. |andneisihesei   t'ehnesihesei    salbaneisihesei\n          |andtaneisihesei t'ehtanesihesei  salbataneisihesei\n\n       VI. Imperativus.\n\n Sing. 2. andte           tegete (t'ehte)  salbate (salptate?)\n       3. andkahase       t'ehkahase       salbakkahase\n Plur. 1. andkamoisei     t'ehkamoisei     salbakkamoisei\n       2. andkatoisei     t'ehkatoisei     salbakkatoisei\n       3. |andkahasei     t'ehkahasei      salbakkahasei\n          |andtakahasei   t'ehtakahasei    salbatakahasei\n\n       VII. Substantivus.\n\n  Infin.  andtase         t'ehtase         salbatase\n  Illaat. andhase         tegehese         salptahase\n  Iness.  andtesasc       t'ehtesase       salbatesase\n  Instr.  andtenese (?)   t'ehtenese (?)   salbatenese (?)\n  Iness.  andmasase       tegemasase       salptamasase\n  Illat.  andmahase       tegetnahase      salptamahase\n  Adess.  andmalase       tegemalase       salptamalase\n  Abess.  andmatase       tegematase       salptamatase\n\n       VIII. Adjectivus.\n\n  Proes.  andabase        tegebase          salptabase\n  Perf.   andnuse         t'ehnuse          salbanuse\n\nD. _Nekande reflexiv böjningsform_.\n\n       I. Præsentativus.\n\n  Sing, (en, et ei)       andt'e,    t'ebt'e,   salbate.\n  Plur. (emai, etei, eba) andkoisei, tehkoisei, salbakoisei.\n\n       II. Præteritivus.\n\n  Sing. (en, et, ei)      andnuse,  t'ebnuse,  salbanuse.\n  Plur. (emai, etei, eba) andnusei, t'ehnusei, salbanusei.\n\n       III. Indefinitus.\n\n  Sing, (en, et, ei)      andnese,     t'ehnese,     salbanese.\n  Plur. (emai, etei, eba) andnekoisei, t'ehnekoisei, salbanekoisei.\n\nI de öfriga personliga modi sattes vanligtvis nekningsordet framför den\nreflexiva formens 3 person såväl i singularis som i pluralis, ehuru\näfven andra former förekomma; substantivi och adjectivi former få i\nlikhet dermed nekningsordet _ei_ framför sig.\n\nE. _Passiva böjningsformen_.\n\n Præs.   andtas, tehtas, salbatas -- ei andta, tehta, salbata.\n Præt.   andtihe, tehtihe, salbatihe -- ei andtud, tehtud, salbatud.\n Indef.  andtanes, tehtanes, salbatanes -- ei andtane, t'ehtane,\n         salbatane.\n Condit. andtais, t ehtais, salbatais -- ei andtais, fehtais,\n         salbatais.\n Event.  andtaneis, tehtaneis, salbataneis -- ei andtaneis o.s.v.\n Imper.  andtakaha, t ehtakaha, salbatakaha -- algha andtakaha o.s.v.\n Subst.  (infin.) (antaa, t'ehtaa, salbattaa -- ei andtaa o.s.v. ?)\n         (iness.) andtais, t'ehtais, salbattais -- ei andtais o.s.v.\n Adject. (praes.) andtab, t'ehtab, salbattab -- ei andtab o.s.v.\n         (Perf.) andtud, t'ehtud, salbatud -- ei andtud o.s.v.\n\nFöröfrigt tyckes den passiva fonnen ej vara i bruk annorlunda än\nopersonligt: mintäi siirdtas (jag flyttas), _mintäi siirdtihe_ (jag\nflyttades), mintäi liintäs siirdmaha (jag skall flyttas) o.s.v. Äfven\nbegagnas reflexivformen ofta i passiv bemärkelse.\n\nFör åtskilliga i föregående paradigmer anförda former nyttjas äfven\nandra t.ex. _ankoi, annen f. andkoi, andnen; andnesei_ vanligare än\n_andnesesei; anthe f. andtihe_; en _andant_ f. en _andnu_ o.s.v.,\nhvilket här endast må omnämnas.\n\nAf de härledda verbformerne i tschudiska språket är den _inchoativa_\npå -_skanden_ (infinitiv, -_skata_) mest egen. I andra slägtspråken\nfinnes den ej, utom i lappskan, der den ändas i prasent. på -_goadham_,\ni infinit. på -_goattet_. Den kan i tschudiskan förekomma hos alla\nverber, såsom af följande exempel torde inses.\n\n    ajaskata, begynna varas,\n    andaskata, beg. gifva,\n    andleskata, b. ofta gifva,\n    hapneskata, b. ruttna,\n    hämarduskata, b. skymta,\n    itkeskata, b. gråta,\n    kehuskata, b. koka,\n    kirguskata, b. skrika,\n    kutoskata, b. leka (om fisk),\n    kävyskata, begynna gå,\n    langteskata, b. falla,\n    lugeskata, b. läsa,\n    magadaskata, b. ligga,\n    meneskata, b. fara.\n    opendaskata, b. lära,\n    ataskata, b. taga,\n    otleskata, b. ofta taga,\n    paiseskata, b. svullna,\n    palktaskata, begynna leja,\n    palkteleskata, b. ofta leja,\n    puhuskata, b. blåsa,\n    päituskata, b. dagas,\n    siirdaskata, b. röra,\n    tahtoskata, b. vilja,\n    tegeskata, b. göra,\n    varaiskata, b. befara,\n    voiskata, b. må väl.\n\nAlla sådana ändas i præs. på -_skanden_ och härledas från ett annat\nverbum, de anförda af verberne: _ajan, andan, andlen_ o.s.v.\n\nEtt attnat slag af härledda verber slutar sig på -_skenden_ (infinit.\npå -_sketa_) och tillfogar stamverbets begrepp någon obestämdhet.\nPræteritiva: _kirjoiteskensin_ (jag skref), _kuliskensin_ (jag hörde),\n_langsiskensin_ (föll), _nägiskensin_ (såg), _otiskensin_ (tog),\n_siirdiskensin_ (rörde) förklarades på ryska med: ja pisyval, ja\nslyhivalmalo ne pal', (ja bylo ne pal'), ja vidyval, ja vzjal bylo, ja\ndvigival_, och præsentativa: _kävyskenden_ (jag går), _langteskenden_\n(faller), _mööskenden_ (försäljer), _nouseskenden_ (uppstiger),\n_oleskenden_ (är), _otleskenden_ (tager), _pageneskenden_ (flyr),\n_sylgeskenden_ (spottar), med: _stupaju, padaju, prodaju, stapaju,\nbyvaju, nimaju, bgivaju, plevaju_, således med upprepnings och\nobestämda former. Andra dylika härledningsverber äro: _ambuskenden_\n(jag skjuter), _jooskenden_ (dricker), _meneskenden_ (far),\n_noleskenden_ (slickar), _nyhtiskenden_ (rycker), _saaskenden_\n(fångar), _sööskenden_ (frossar), _voiskenden_ (befinner mig, mår),\n_vyöskenden_ (anklagar). I slägtspråken finnas ej dylika\nhärledningsverber, utom i finskan ett derifrån ytterligare härledt\nfreqventativt verbum: _käyskentelen_ (brukar gå), _teeskentelen_ (br.\ngöra), _lauleskentelen_ (sjunger ofta) o.s.v.\n\nDerivata former på -_stan_ (infinit. _stada_), gifva en större\nbestämdhet åt stamverbets begrepp. Sådana äro: _kandistan_ (jag bär),\n_kulistan_ (hör), _tundistan_ (känner), _tedistän_ (vet) och några\nandra, ty alltför allmänna synas de ej vara. Förmodligen är denna\nderivationsform beslägtad med lappskans på -_stam_, -_stet_, svarande\nmot finskans på _hdan, htaa_ t.ex. i _katsahdan_ (jag ser).\n\nFormen på -_ssen_ (infinit. -_sta_) t.ex. i _kandissen_ (jag\nbär sakta), infin. _kandista_, anmärkes här endast såsom en\negenhet, som ej tyckes hafva något motsvarande i finskan,\nmen i lappskan torde den motsvaras af formen -_sham_ (infinit.\n-_shet_), t.ex. i _ælasham_ (jag lefver smått), _vadsasham_ (spatserar)\naf _ælam_ (jag lefver), _vadsam_ (j. går).\n\nFaktiva härledningsverber förekomma med flereslags olika ändelser,\nsåsom af följande exempel kan finnas:\n\na). præs. -soitan, infinit, soitta (-seitan, -seitta:)\n\n    alensoitta, göra lägre,\n    hobensoitta, försilfra,\n    jygensoitta, betunga,\n    keb'nensoitta, lätta,\n    kuivensoitta, torka,\n    kyimänsoitta, afkyla,\n    levenseitta, utbreda,\n    lujensoitta, stärka,\n    mustensoitta, svärta,\n    mutensoitta, smutsa,\n    neljänsoitta, fyrdela,\n    sagensoitta, förtjocka,\n    sogenseitta, förblinda,\n    syvensoitta, fördjupa,\n    tyhjensoitta, tömma,\n    valgensoitta, göra hvif,\n    vägensoitta, stärka,\n    yhtenseitta, fördubbla,\n\nb). præs. -skottan, infinit. -shoitta.\n\n    kehuskoitta, uppkoka,\n    likaskoitta, påröra,\n    lämbaskoitta, utböja\n    matalskoitta, göra lägre,\n    noselskoitta, förtunna,\n    teraskoitta, hvässa.\n\nc). præs. -toitan, infinit. -toitta (-teitan, -teitta).\n\n    ahtisteitta, förtrycka,\n    haudotoitta, låta böna,\n    heitatoitta, afkläda,\n    hengestoitta, upplifva,\n    hätkestoitta, förhala tiden,\n    koletoitta, döda,\n    mutastoitta, orena, smutsa,\n    pagistoitta, aftala, samtalas,\n    pehmitoitta, uppmjuka,\n    päl'gastoitta, förskräcka,\n    pölustoitta, damma,\n    rambastoitta, förlama,\n    seibastoitta, sätta störar,\n    sel'gitoitta, förklara,\n    tedistoitta, underrätta,\n    t'ervehtoitta, helsa,\n    t'sometoitta, pryda.\n    ujutoitta, låta flyta, -simma,\n    upehtoitta, gräfva,\n    vaigastoitta, lugna, trösta,\n    vätatoitta, omgjorda,\n\nAf enahanda art äro: _abidoitta_, göra bekymmer, _erikoitta_, afsöndra,\n_kargisteitta_, förbittra, _lämbastutta_, böja, _s'jibalkoitta_,\nslunga, _t'ynistoitta_, åstadkomma lugn, _vahtostoitta_, göra fradga,\n_vilustoitta_, åstadkomma kyla, _vägetuitta_, försvaga, _yhtistoitta_,\nförena.\n\nd). præs. -tan, infinit. -tada-\n\n    abutada, hjelpa,\n    algotada, begynna,\n    hajotada, färlora,\n    halgoitada, klyfva,\n    k'ehutada, låta koka,\n    levitada, utbreda,\n    lämbytada, böja,\n    mugoitada, göra efter,\n    mujutada, färga,\n    n'äritada, härma efter,\n    olgotada, sända,\n    ondutada, urholka,\n    ongitada, meta,\n    ripputada, upphänga,\n    sambutada, släcka,\n    satatada, slå, stöta,\n    sel'gitada, förklara,\n    sibitada, klå, krafsa,\n    sobitada, bekläda,\n    surdutada, utmatta,\n    tartutada, hoplöda,\n    toigotada, lofva,\n    uinotada, söfva,\n    uppotada, dränka,\n    vaigatada, drypa,\n    virgoitada, antända,\n    vääritada, beskylla.\n\nInfinit, ändelse -_tada_ i dessa verber kan kontraheras tili\n-_tta_ (-_ttaa_), hvilket äfven är fallet med verba på -_stan_,   -\n_stada_, t.ex.\n\n    armastada, hafva medömkan,\n    k'elustada, hindra, förbjuda,\n    kidastada, skrika,\n    noustuda, upplyfta,\n    pudistada, skaka,\n    r'etustada, orena, smutsa,\n    vaigastada, sluta, låta upphöra,\n    varastada, önska,\n    vargastada, stjäla.\n\nVerberna med præs. på -_dan_, infinit. -_dada_ (-_data_), hafva äfven\nföreträdesvis den kontraherade formen (-_ta_ i st. f. -_dada_, -_data_)\nbruklig uti infinitivus, t.ex.\n\n    amuldan, -lta (ösa),\n    jurahdan, -hta (dundra hastigt),\n    kasardan, -rta (afqvista),\n    keserdan, -rta (spinna),\n    käraldan, -lta (omveckla),\n    vedaldan, -lta, uttänja,\n    ymbardan, -rta (omringa),\n\noch i verber på -_dan_ med föregående vokal synes kontraktionsformen\nuti infinitivus vara ensamt i bruk t.ex. i\n\n    avaidan, jag öppnar,\n    halgaidan, klyfver,\n    huigaidan, utskämmer,\n    juraidan, dundrar,\n    kargaidan, dansar,\n    katkaidan, afrycker,\n    keradan, samlar,\n    kuradan, qväker,\n    lisadan, tillöker,\n    lykaidan, kastar,\n    osaidan, gissar,\n    sebädan, omfamnar,\n    suhaidan, hviskar,\n    säraidan, darrar,\n    tabadan, ernår,\n    tolkaidan, frånstöter,\n    tugedan, understöder,\n    varaidan, fruktar, befarar,\n\nhvilka hafva infin. avaita, halgaita, huigaita o.s.v.\n\nDetsamma är fallet med flerstafviga verber på -_ndan_ i præs., endast\nmed den skilnad, att de, jemte kontraktionen i infinitivus, bortkasta\nkonsonanten _n_ framför _t_, t.ex.\n\n    alendan, jag gör lägre,\n    el'gendan, förstår,\n    keb'nendan, lättar,\n    kohendan, ställer i ordning,\n    korgendan, höjer,\n    lujendan, förstärker,\n    murendan, söndrar,\n    mustendan, svärtar,\n    oigendan, rätar,\n    oksendan, kräkes,\n    polendan, förminskar,\n    puustendan, ödelägger,\n    rigendan, påskyndar,\n    semendan, sår,\n    t'ervandan, tjärar,\n    tyhjendan, tömmer,\n    väljendan, försvagar,\n    yhdendan, förenar,\n\nhvilka således hafva i infin. aleta, el'geta, keb'neta o.s.v.\n\nUrsprungligen trestafviga hafva många verber genom kontraktion blifvit\ntvåstafviga i præsentativus. Sådana äro t.ex. följande:\n\n    kuivtan, jag torkar,\n    langten, faller,\n    metstan, jagar,\n    palktan, lejer,\n    sel'gtan, klarnar,\n    sooldan, saltar,\n    tahktan, slipar,\n    t'ervtan, tjärar,\n    torvtan, trompetar,\n    uindan, insomnar,\n    uptan, drunknar,\n    visktan, kastar,\n\nhvilka genom sammandragning uppkommit af _kuivadan, langedan, metsadan_\no.s.v. och i infinitivus äro trestafviga: _kuivata, langeta, metsata,\npalkata, selgeta, sotata, tahkata, t'ervata, torveta, uinota, uppota,\nviskata_. I finskan och estniskan har præs. i dylika verber äfven\nförkortat sig till tvåstafvig, men på en annan väg, sålunda nämligen,\natt _d_ (eller _t_) gått förloradt, och de sammanstötande vokalerne\nförenats till ett långt vokalljud, hvarigenom i finskan uppstått\n_kuivaan, lankeen, metsään_ o.s.v. I lappskan har i motsvarande fall\n_d, t,_ bibehållits: _arvedam_, -det (begripa) _dokkitam_, -tet (tycka\nom), _garrodam_, -det (svära), _lasetam_, -tet (tillöka) _manadam_, -\ndet (påminna), _ramedam_, -det (skryta), _vainotam_, -tet (eftertrakta),\n_vaivvedam_, -det (plåga), _vassjotam_, -tet (hata) o.s.v., hvilka i\nfinskan heta: _arvaan, tykkään, kiroan, lisään, manaan, ramaan,\nvainuan, vaivaan, vihaan,_ och hvilka, om de alla funnes i tschudiskan,\nder skulle blifva: _arvdan, tyktan, kirodan_ o.s.v.\n\nAndra slags vanliga härledningsverber äro:\n\na), præs. _-ain, -öin_, infinit. _-aida, -oida_.\n\n    aitoida, gärda,\n    huhtoida, skölja,\n    katkoida, afslita,\n    segoida, förvillas,\n    teramboida, hasta,\n    viessaida, väga.\n\nb). præs. _-itsen,_ infinit. _-ita_.\n\n    abidoita, plåga\n    arboita, kasta lott,\n    hernakoita, gnägga,\n    härkita, knåda smör.\n    kabita, skafva,\n    kuldita, fötgylla,\n    naglita, spika,\n    pagita, begära,\n    purgita, yra om (snön),\n    valmita, bereda,\n    vardeita, vårda, vakta,\n    änikoita, blomstra,\n\ni praes. _abidoitsen, urboitsen, hernakoitsen_ o.s.v.\n\nc). praes. _-(e)len,_ infin. _-elta_.\n\n    etsteltä, leta,\n    huigtelta, skämmas,\n    kädeltä, förjaga,\n    johdutelta, påminna,\n    kandisselta, bära smått,\n    kutselta, kalla,\n    kuundelta, höra på,\n    langtelta, falla,\n    lämbytelta, böja,\n    mujelta, känna före,\n    pagiselta, aftala,\n    palktelta, leja,\n    semendelta, så,\n    siirdelta, röra,\n    vardeitselta, lura på,\n\nDessa gifva stamordets betydelse samma bibegrepp af upprepning,\nobestämdhet och förminskning, som dylika derivationsformer äfven i\nfinskan, estniskan och lappskan hafva. Åtskilliga af dem förkorta sig i\npræs. genom bortstötning af _e_ framfor _-ien_, t.ex. _hätlen, kutslen,\nkuundlen, siirdlen_, de öfriga hafva fullständigt: _etstelen, uigtelen,\njohdutelen_ o.s.v.\n\nd). praes. _-nen_, infinit. _-te_.\n\nSådana äro t.ex.\n\n    hapnen, -ppata (ruttna),\n    har'gnen, -gata (vänjas till),\n    huignen, -geta (skämmas),\n    muignen, -geta (surna),\n    pagenen, -geta (fiy),\n    rusknen, -kota (rodna)\n    sogenen, -geta (bli blind).\n\ne). præs. _-un_, infinit. _-uda_.\n\n_Hätkestuda_ (dröja länge), _kurdistuda_ (blifva döf), _pitestuda_\n(stadna, blifva länge qvar), _ramhtuda_ (förlamas), _vaigastuda_\n(tystna), _vesaduda_ (beväxas med telningar) o.s.v. med præs.\n_hätkestun, kurdistun, pitestun_ m.m. Äfven denna liksom den nyss\nföregående derivationsformen finnes i slägtspråken.\n\nSlutligen må här i afseende på infinitivi formerande anföras åtskilliga\nexempel af tvåstafviga verber enligt hvad de (somliga möjligtvis\nfelaktigt) blifvit uppgifna och antecknade.\n\na), præs. _-an,_ infinit. dels _-ada,_ dels förkortad.\n\n    andan, antta, gifva,\n    haitan, -tada, tadla,\n    harjan, -jada, borsta,\n    hos'tan, -tada, glänsa,\n    hädan, häta, förjaga,\n    kaivan, kaida, gräfva,\n    katan, katta, betäcka,\n    keerdan, -dada, omringa,\n    keitan, keitta, koka,\n    kerdan, -ata, tvinna,\n    käändan, käta, vända,\n    lendan, leta, flyga,\n    mujan, -jada, känna, pröfva,\n    nuttan, -tada, skälla (hund),\n    pas'tan, -tta, steka,\n    pidan, -dada l. pita, hålla,\n    radan, rata, arbeta,\n    ragjan, -jada, trafva (häst),\n    rastan, -tada, rycka,\n    salvan, -vta, timra,\n    satan, saatta, föra, leda,\n    särban, -rpta, sörpla,\n    tappan, -pta, bråka lin, tröska,\n    tedan, teta, veta,\n    t'sapan, -pta, hugga,  Lapp. t'suoppam.\n    t'suvdan, -vta, kasta säd, rensa,\n    veerdan, -rtta, vältra,\n    vodan, vota, flyta.\n    voikan, -kta, jämra sig.\n    väändan, väta, leka, spela,\n\nLiksom _pidan_ har _pidada_ och _pita_, hafva de flesta öfriga af nyss\nuppräknade verber en längre och en kortare infinitivi form, ehuru blott\nden, som for hvarje träffat upptecknas, äfven här blifvit anförd.\n\nb). præs. _-en_, infinit, _-ta, -eda_.\n\n    hengen, -gta, andas,\n    imen, imda, di,\n    itken, -kta, gråta,\n    kylben, -lpta, simma, löga aig,\n    kytken, -kta, fastbinda,\n    käsken, -kta, befalla,\n    linen, liinta, skola,\n    litsen, -tsta, klämma,\n    lugen, -geda, läsa,\n    lähden, -htta, bege sig,\n    nolen, noolda, slicka,\n    nousen, -sta, stiga,\n    olen, olda, vara,\n    päsen, päästa, slippa,\n    sotken, -keda l. -kta, knåda,\n    tungen, -gta, tränga,\n    vilen, viilda, skära,\n    volen, voolda, skafva.\n\nc), præs. _-in_ infinit. _-ta, -ida_.\n\n    ehdin, ehtt'a, hinna,\n    hyppin, hypta, hoppa,\n    kerin, -rt'ä, nysta,\n    ladin, lat'a, laga,\n    lajin, -jute, skälla,\n    loppin, lopta, sluta,\n    lopsin, -psta, stampa,\n    lykin, -kta, kasta,\n    nyhdin, -htt'a, rycka,\n    näppin, -pta, knipa,\n    pilin, -lt'a, fila,\n    pyhkin, -kt'a, torka,\n    pärmin, -mta, fålla,\n    ribin, riipt'a, rifva,\n    riitsin, -sta, lösa,\n    ristin, -stt'a, döpa,\n    rohtin, -tida, -htt'a, våga\n    rygin, -gida, hosta,\n    tolkin, -kta, stöta,\n    tus'jin, -st'a, sörja,\n    viipsin, -sta, härfva,\n\nd). præs. _-on_, infinit. _-ta, -oda_.\n\n    haudon, -dta. böta,\n    hillon, hilta, krossa,\n    kadon, -doda, försvinna,\n    katson, -tsta, se,\n    nevon, -voda, råda,\n    rikkon, rikta, skada,\n    sidon, -dodu, binda,\n    survon, surta, stampa,\n    uskon, -kta, tro.\n\ne). præs. _-un (-yn)_, infinit. _-ta, -uda (-yda)_.\n\n    astun, -stta, stiga,\n    hernun, -nuda, nysa,\n    hooldun, -duda, bedröfvas,\n    istun, -stta, sitta,\n    kirgun, -rkta, skrika,\n    kooldun, -duda, börtdö,\n    korsun, -rsta, snarka,\n    kosun, -suda, duga,\n    kutsun, -sta, kalla,\n    kävyn, -vyda, gå,\n    mylyn. -lyda, inrymma,\n    nukkun, -kta, slumra,\n    nälgtun, -tuda, bli hungrig,\n    polsun, -sta, krypa,\n    rahnun, -nda, fläta,\n    rippun, -pta, hänga,\n    sambun, -buda, slockna,\n    surtun, -tuda, tröttna,\n    tippun, -pta, drypa,\n    t'siibun, -pta, gunga,\n    tust'un, -t'uda, få ledsamt,\n    vanhtun, -tuda, föråldras,\n    vatstun, -tuda, bli hafvande,\n    vingun, -gta, gnälla.\n\n       *       *       *       *       *\n\nEhuru äfven de öfriga _partes orationis_ i tschudiskan kunde erbjuda\ntillfälle till många anmärkningar, så måste vi dock, emot vår föresatts\ni början, här afbryta denna afhandling, tilläggande endast, att\nnominernas brukliga kasus äro följande 10 i begge numeri.\n\nSingularis.\n\n    Nom.    lugu,   neisne,   lähte,\n    Gen.    lugun,  neitsen,  lähtken,\n    Infin.  lugut,  neitist,  lähtet,\n    Iness.  lugus,  neitses,  lähtkes,\n    Illat.  luguhu, neitshe,  lähtkehe,\n    Adess.  lugul,  neitsel,  lähtkel,\n    Allat.  lugule, neitsele, lähtkele,\n    Abess.  luguta, neitseta, lähtketa,\n    Transl. luguks, neitseks, lähtkeks,\n    Essiv.  lugun,  neitsen,  lähtken,\n\nPluralis.\n\n    Nom.    lugud,    neitsed,   lähtked,\n    Gen.    luguiden, neitsiden, lähtkiden,\n    Infin.  luguit,   neitsit,   lähtkit,\n    Iness.  luguis,   neitsis,   lähtkis,\n    Illat.  luguihe,  neitsihe,  lähtkihe,\n    Adess.  luguil,   neitsil.   lähtkil,\n    Allat.  luguile,  neitsile,  lähtkile,\n    Abess.  luguita,  nejtsita,  lähtkita,\n    Transl. luguiks,  neitsiks,  lähtkiks,\n    Essiv.  luguin,   neitsin,   lähtkin.\n\nAndra kasus, än de nyss uppräknade, hafva ej blifvit antecknade, men af\ndessa innefattar _inessiv_. finskans både _iness_. och _elativus;\nadess_. både _adess_. och _ablativus; essivus_ både _essiv_. och\n_instructivus_, hvarföre det endast är finskans _prolativ_. och\n_comitativus_, som ej hafva sin motsvarighet i tschudiskan. Om\n_prolat._ må dock nämnas, att den ännu förekommer i några partiklar.\nFör _comitativus_ nyttjas _genit._ med prepositionen _ked_ efter sig,\nhvilket ord troligen är beslägtadt med estniskans _-ga_, lappskans _-\nguim_, olonetska dialektens _kelä_, finskans _kera_.\n\nFöröfrigt må anmärkas; att för _elativus_ och _ablativus_, om de ock\nofta uttryckas med _ett_ ord (_lugus, neitses, lähtkes; lugul, neitsel,\nlähtkel_), för tydlighetens skull likaså ofta vidhänges partikeln _pai_\n(finskans _päin_) efter ordet, t.ex. _puus-pai_, _mages pai_, _lidnas-\npai_, _unes-pai_ (= finskans _puusta, mäestä, linnasta, unesta_),\nlikaså: _randal-pai, mägel-pai_ o.s.v. (_= finskans runnalla, mäeltä_).\n\nPartikeln _no_ vidfogas genitiv, till betecknande af samma förhållande,\nsom i svenskan uttryckes med _hos_ t.ex. Jumalan-no, tatan-no,\nminun-no, uksen-no, lambkiden-no (hos Gud, fadren, mig, dörra, fåren).\nOm det eljest skulle gagna till någonting, att föröka antalet af kasus,\nså kunde af denna vidfogning fås en särskild kasus för tschudiskan, och\ndet fullkomligen med samma rätt, som estniskan af sitt _-ga_ och\nlappskan af _-guim_ efter genitiv, gjort en egen kasus. Men då det\ningen nytta är af öfverflödiga kasus, så kan detta _no_ (= finskans\nluo, luona) bäst anses såsom en annan post-position, ehuru man\ntillochmed säger veljenno-pai (-- finskans veljen-luota-päin), ifrån\natt vara hos hrodren.\n\nSamma är fallet med partikeln _-sai_, hvilket ofta vidfogas _illat._\nutan att särdeles förändra betydelsen, och troligen är beslägtadt med\nfinskans _saakka_.\n\nPronominal-suffixerne hafva för det mesta försvunnit firån tschudiskan,\nom de ens någonsin tillfunnits der i hela den rikedom, som de i finskan\noch lappskan hafva. De förekomma dock ofta vidhängda personspronominer,\noch i några ord, som öfvergått till betydelse af partiklar, t.ex.\n_itsese_, sin egen, _meilamoi_, hos oss, _teiletei_, åt eder,\n_etelese_, framåt, _kohthase_, till sitt ställe, _uuthese_,\npå nytt o.s.v. Emedan äfven estniskan på samma sätt saknar\npronominal-suffixerna, så kan det blifva tutal om den saken, huruvida\nde ens förefunnits i etsniskan och tschudiskan annorlunda, än\nsåsom de der ännu förekomma.\n\nTill slut må anmärkas, att diminutiv-former på _-ut (-yt)_ och _-ne_\näro mycket i bruk af substantiver, liksom af adjektiver de på _-tab_,\nt.ex. ongut (krok), humbrut (mortel), vemblut (stråke) pyvhut (hjerpe),\nmesyt (honing), kastkut (dagg), sydaimut (hjerta), kadakut (enbuske),\npölusut (dyna), pääskuihut (svala), genit. onguden, humbruden, embluden\no.s.v. Likaså: kylakoine (by), norikaine (yngling), uhmuine (säckpipa),\ntäpäine (propp, kork), naisukaine (qvinna), sarikoine (holme), ringeine\n(ring), ehtkome (afton), korsikoine (pärtkorg), hangoine (gaffel),\nlehtane (löf), lutakaine (vägglus), lötsakoine (groda), lassitsaine\n(hermelin), sagedaine (tjock), pimedatab (mörkaktig), vilutab (kylig),\nmuigtatab (syrlig), sinetab l. sinestab (blå-aktig), galhetab (något\ndyr) o.s.v. Ofta vidfogas äfven orden _rukaine, kulu, kuluine_ i sådan\nafsigt, t.ex. uk-rukaine (stackars gubbe), pä-rukaine (st. hufvud),\nkodi-kuluine (det dåliga hemmet), sydain-kulu (det stackars hjertat),\naig-kulu (ussla tiden).\n\n\n\n\nRefesenser:\n\n\n[1] I finskan har man indelat vokalerne i\n\n    majores: a, o, u;\n    minores: ä, ö, y;\n    mediæ:   e, i.\n\nDenna indelning synes dock mera afse de i skrift brukliga vokaltecknen\neller bokstäfverna, än de i det muntliga språket hörbara skilda\nvokalljud, hvilka afskilja sig I följande tvänne vokalserier:\n\n    hårda: a -- è -- ì -- u -- o\n    veka:  a -- é -- í -- y -- ö\n\nNågra så kallade medelvokaler förekomma ej i det muntliga språket, utan\näro e och i antingen hårda eller veka, och det såväl i stammen som i\nändelserna. Hårdt är e t.ex. i _kelta_, gul, _tuolle_, åt den der, vekt\ni _keltä_ af hvem, _työlle_, åt arbetet, och likaså i hårdt i _silta_,\nbro, _polvi_, knä, vekt i _siltä_, af den, _pilvi_, moln. Men då denna\nskilnad emellan de hårda och veka e och i ej är af någon särdeles\nbetydenhet, så skulle det visst ej medföra någon nytta, att i vanlig\nskrift hafva särskilda tecken derföre.\n\nHvad föröfrigt det finska språkets vokalsystem angår, så torde det\nefterhand genom foljande fyra serier hafva utbildat sig till sin\nnärvarande fullkomlighet:\n\n    1. a -- e (hårdt) -- u\n    2. a -- e (hårdt) -- o\n    3. ä -- i (vekt) -- y\n    4. ä -- e (vekt) -- ö                             i\n                                                     /\\\nGenom följande fyra trianglar                       //\\\\\nkan denna utveckling måhända                       //  \\\\\nåskådligare framställas. Först                   e//    \\\\\nutbildade sig vokalerna o, hårdt i               //\\     \\\\\noch u. Derpå uppkom ännu med                    /䯯\\ö¯¯¯¯y\\\na till utgångspunkt ett mellanljud             /     \\      \\\n(hårdt e) emellan a och i, samt ett           a¯¯¯¯¯¯¯o¯¯¯¯¯¯u\nannat deremot svarande (o) emellan\na och u, Vidare uppstod ett nytt mellanljud (ä) emellan a och e, men\nett sådant, som i stället för att sämjas ihop med de redan färdiga\nvokalerne, och derigenom\n sluta vokalbildningen, upphäfde sig till utgångspunkt för tvänne nya\nvokalserier (ä, i, y --- ä, e, ö) och föranledde derigenom uppkomsten\naf de så kallade veka vokalerne. Här är ej tillfälle till anställande\njemförelne angående vokalbilduingen i andra språk, endast om lappskan\nmå det nämnas, att ä der ej tillvällat, sig samma makt, som i finskan,\nutau sjelf fogat sig till de redan färdiga vokalerne.\n\n[2] Redan förut (Mehiläinen 1837) hafva vi ansett de finska verberna\nmodus indicativus böra för bättre redighets skull fördelas i tvänne,\nnämligen _indicativus præsentis_ ocb _indic. præteriti_, hvilka\nhvardera akulle komma att i likhet med de öfriga modi hafva en\n_ofulländad_ ocb en _fulländad_ tid, då af det fordna indikativet\n_præssens_ och _perfectum_ akulle komma att tillhöra indicativus\npræsentia, men _imperfectum_ och _plusquamperfectum_ fördes på indic.\npræteriti. Då foröfrigt indicativus præteriti har sin betydelse i den\nförflutna tiden, d.ä. uttrycker, hvad då var ofulländadt eller\nfulländadt, så kunde den lämpligtvis för korthetens skull kallas _modus\npræteritivus_ och i likhet dermed indicativus præsentis få beta _modus\npræsentativus_.\n\nDet torde ej vara svårt att inse, det indicativus i sin förra\nrustning är något oredig, då dess första tid (præsens) ställer\nsubjektet i den _oförflutna_ (närvarande eller tillstundande) tiden,\nmen den andra tidsformen (imperfectum) flyttar det tillbaka i det\n_förflutna_, perfectum åter försitter det i den _oforflutna_ och\nplusquamperfectum i den _förflutna_ tiden, hvarföre dess fördelning i\ntvänne modi synes vara fullt rättfärdigad åtminstone för finska\ngrammatiken.\n\n[3] Har hos olika författare kallats; _subjunctivus, subjunctivus\npræsens, potentialis, permissivus, concessivus, conjunctivus l.\noptativus præsens_ o.s.v. _Fr. Diez_ i sin Grammatik d. romanischen\nSprachen, 3 Theil (Bonn 1844) s. 191, benämner den _dubitativus_,\nsägande. \"Der _dubitative_, ein unentschiedenes Urtheil aussprechende\nConjunctiv ist besonders im Südwesten einheimisch\", hvarpå han bland\nannat anför följande exempel på dess tillvaro i spanska språket:\n_tendria mi amigo hasta veinte años_ (mochte wohl zwanzig Jahre alt\nsein).\n\nBenämningen _indefinitus_ torde visst vara lämpligare, in tillochmed\nconcessivus, såtida med denna modus alltid uttryckes mer en ovisshet\neller obestämdhet, än ett medgifvande t.ex. _ei minusta olle'kana\norjaksi anoppelahan_ (icke torde jag ens duga till en träl i\nsvärmorshemmet), _en tohi tupahan mennä: tuvassa toruttanehen_ (törs ej\nträda ini stugan: uti stugan torde bannas).\n\n[4] Synonymer: _subjunctivus, subjunctivus imperfectum, optativus,\nconjunctivus l. optativus imperfectum, conjunctivus præteritum,\nconjunctivus præsens_ o.s.v. Benämningen _modus conditionalis_ anträffas\ni sanscrit (se: Fr. Bopps vergleich. Grammatik, 5 Abtheilung, Berlin\n1849, s. 1005), och passar otvifvelaktigt bättre, än både conjunctivus,\nsubjunctivus och i synnerhet optativus, att uttrycka begreppet af denna\nmodus. Väl är det sannt, att äfven optativa sattser dermed emellanåt\nuttalas, men dervid underförstås då någon annan satts, och i alla fall\nanvändes conditionalis då i en bi-betydelse. Säger man t.ex. _menisit\nmatkaasi!_ (måtte du gå dina färde!) eller: _voi, jos kävisit\nmeilläkin!_ (o, måtte du besöka äfven oss!), så underförstås orden: _se\nolisi hyvä_ (det vore väl) eller något dylikt. Den fordna benämningen:\n_imperfectum conjunctivi_ är bestämdt oriktig; ty alldrig afses med\nconditionalis en påstående handling i _förfluten tid_, som dock är\nimperfecti hufvudsak.\n\n[5] Benämningen _rogativus_ synes vara bättre än optativus, dels\nderföre, att optativa sattser uttryckas äfven med conditionalis, dels\nför det, att det väsendtliga begreppet af denna modus afser en begäran,\nej blott och bart en önskan.\n\n\n\n"]