[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fVYlSL5rTADAQgrZSTW9B1AXtDYQF9AEE88xh6DRM4Wc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2093,"Otava, Osa II","Gottlund, Carl Axel",1796,1875,"2093-gottlund-c-a-otava-osa-ii","2093__Gottlund_C._A.__Otava_Osa_II",null,"muistelmat",[],[],"fi",1832,57581,351884,false,53677,[22,23,24],"Finnish language","Finnish literature","Folklore -- Finland",[26,27],"Essays, Letters & Speeches","Poetry","\"Otawa, Osa I\" by C. A. Gottlund is a historical and cultural exploration written in the early 19th century. The text appears to be a collection of reflections, proverbs, poetry, and insights into the Finnish language and culture, emphasizing the author's earnest affection for his homeland and its linguistic heritage. The work hints at a dedication to preserving and promoting Finnish cultural identity during a time when external influences were shaping the national discourse. At the start of the work, the author expresses his intentions and challenges in compiling this collection, framing it as a love letter to the Finnish language and a call to appreciate its richness. He shares personal anecdotes about his experiences with folk songs and the importance of preserving them to maintain cultural heritage. This initial portion sets the tone for a deeper exploration of Finnish traditions, the nuances of the language, and the author's passion for elevating Finnish as a literary and intellectual medium. (This is an automatically generated summary.)",[],421,"Gottlundin kokoama teos sisältää runoja, kansanperinnekuvauksia sekä käännöksiä antiikin ja sukukielten kirjallisuudesta. Se tarjoaa laajan katsauksen 1800-luvun alun suomalaiseen kulttuuriin, kielitieteeseen ja kansanrunouteen.","C. A. Gottlundin 'Otava, Osa II' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2093.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","OTAVA, II OSA\n\neli\n\nSUOMALAISIA HUVITUKSIA\n\n\nC. A. GOTTLUNDILTA\nOppiva.\n\n\n\n\n\nTukholmassa,\nPainettu B.M. Bredbergin Kirja-pajassa,\n1832.\n\n\n\n\n\n\n \"Accipies igitur hoc parvum opusculum, lucubratum his jam\n contractioribus noctibus: quoniam illud majorum vigiliarum\n munus in tuo nomine apparuit. Non est enim, ut in arce poni\n possit, quasi illa Minerva Phidiæ; sed tamen ut ex eadem\n officina exisse appareat.\"\n\n _Cicero_.\n\n\n\n\nSISÄLMYS:\n\nAlku-Puhe I.\nOtava. (Runo)\nRitvalan Helka:\n Tiijustuksia tästä Juhlasta\n Alku-Sanat. (Runo)\n Matalenan Runo\n Inkerin Runo\n Annukkaisen Runo\nVanhoin Suomalaisten Ajan-luvusta\n Haaga. (Runo)\n Hellas. (Runo)\n Sanan-salaus\nKeännöksiä Anakreonista:\n Tiijustuksia tästä Runojasta ja hänen Lauluista\n I. Kanteleesta. (1:nen Ode)\n II. Nais-väestä. (2:nen Ode)\n III. Rakkaus. (3:maas Ode)\n IV. Ihestään. (4:jääs Ode)\n V. Ruusu (5:ees Ode)\n VI. Rakkaus. (7:määs Ode)\n VII. Rakkauesta. (14:nees Ode)\n VIII. Kullallensa. (20:nes Ode -- Perustuskielineen)\n IX. Omasta Tytöstäin. (28:nees Ode)\n X. Bathylluksesta. (29:nees Ode)\n XI. Peäskyisestä. (33:nees Ode)\n XII. Omista Nimikoistaan (32:nees Ode)\nSanaus. (Nossilta)\nKeännöksiä. Sapphosta:\n Tiijustuksia tästä Runottaresta ja hänen Runo-töistään\n I. Aphroditekselle. (Hymni)\n II. Tytölle Rakastetulle. (Ode)\n III. Katkaistunneita sipaleita hänen Runo-töistään:\n 1. Vaimolle rikkahalle, voan typärälle\n 2. Tyhjeä outtaissa\n 3. Venuksellen\n 4. Äitillensä\n 5. Nuorikko ja Piikuus. (Pakina)\n 6. Runojallen\n 7. Sulhaisellen\n 8. Tuliaiset\n 9. Moa-kylän Tytöstä\n 10. Tulevallen tutullensa\n 11. Kalarin Pelagon hautakivelle\n 12. Moatessansa\nKeannöksia Viron kielestä (kuvauksen kanssa, toimittava Virolaisten\n voatteen-parit.)\n Tiijustuksia heijaa kielestä, m m.\n I. Mehtä-mies. (Runo) Perustus-kielineen\n II. Sota-miehen Laulu. (Runo) Perustus-kielineen\n III. Armotoin Neijon surkutteleminen. (Runo) Perustus-kielineen\n IV. Kiikku-Laulu. Perustus-kielineen\nKeännös Vatjalaisten eli Tschudilaisten kielestä:\n (Kuvaus joka toimittaa Tschudilaisen morsiammen, seuraa toisten).\n Tiijustuksia heisiä ja heijän kielestä\n I. Tschudalainen Laulu. (Runo.) Perustuskielineen.\nKeännöksiä Lapinkielestä: (ynnä kuvaus Lappalaisten Voatteen-parista,\n sekä miehen että vaimon)\n Tiijustuksia heijän kielestä ja lauluista\n I. Poro-Laulu. (Perustus-kielinineen)\n II. Laulu pienillen Lapsillen. (Perustuskielineen)\n III. Karhu-Laulu. (Perustus-kielinen)\nTiijustuksia niijen Venäjässä löytyvien Karjalaisten kielestä.\n (Kuvauksien kanssa, joka toimittaa meijän-puolimmaisten,\n Venäjän uskovaisten, Karjalaisten voatteen-paria, sekä miehen\n että Vaimon.)\n Tiijustuksia\n Tarkeempi koettelus heijän kielen tutkimisesta, Mattheuksen\n Evankieljumin Suomentamisessa\n Heijän että meijän kielen käyttäminen Roamatun Suomentamissa.\nErilläisiä Lauluja:\n Nyt ja Ennen\n Soijin\n Ystävälläni\n Sirkka\n Runo\n Oma moa\n Mehtä. (Katkaistu Joukkahaisesta)\n Kalevan Tytär. (Loilu)\n Hulivili. (Katkaistu Joukkahaisesta)\n Turun Tulipalo vuonna 1827\n\n\n\n Ea virtus esse videtur præstantis viri, quæ est\n fructuosa aliis; ipsi autem laboriosa, aut periculosa,\n aut certe gratuita.\n\n _Cicero_, de Oratore.\n\n\n\n\nSUOMENMOAN PEÄ-HOLHOTTAJALLEN RUHTINAALLEN\n\nAlexander Sergejewitsch Menschikowillen.\n\n\nVara-Peäpurjehtaja, Peäsanan-Lennättäjä, Osallinen Keisarillisesta\nVenäjän Vallan Hallituksesta, Peämies Keisarill. Meriväen Peäparvessa,\nSuomessa löytyvän Sotaväen PeäSoattaja, Tähtikäs Kejsarill. Venäj. St.\nAlexander Newskin Tähteestä, St. Annan 2:sesta Tähti-kunnasta,\nLoisteilla, St. Wlademirin 2:sesta Tähtikunnasta, Isolla Ristillä, ja\nSt. Georgin 3:manesta Tähti-kunnasta; niin myös Tähtimies Kuninkaall.\nPuolalaisesta St. Stanislain 1:mäisestä Tähti-kunnasta, ja Kejsarill.\nSaksalaisesta St. Leopoldin 2:sesta Tähti-kunnasta; Osakas, Kuninkaall.\nFranskalaisesta St. Ludvigin Tähteestä, ja Kuninkaall. Preusiläisestä\nTähteestä: \"pour le Mérite\", Loisturi Kuninkaall. Ruohtalaisesta\nMiekka-Tähteestä, Isolla Ristillä; Tähti-niekka Kuninkaall.\nBaijerilaisesta St. Hubertin, ja Kuninkaall. Sardinilaisesta St.\nMauritiin ja Lazarin Tähteistä, Isolla Ristillä, niin myös\nIso-Herttuallisesta Badilaisesta Zähringer-Mursun 1:mäisestä\nTähti-kunnasta, ja Kunta-Ruhtinaallisesta Hessen-Casselisesta\nSotalais-Tähteestä; lahjoitettu Kulta Miekalla, peällekirjutoksella:\n\"Sota-urhollisuuestaan\" Kantain Kunnia-Rahoja muistoksi 1812 vuotisesta\nsoasta, Parisin vallottamisesta, ja Persian, ja Turkin soan-käymisestä.\n\n ARMAHAINEN JALO-SUKUINEN\n HERRA,\n MAINIO RUHTINAS.\n\nTokkohanma Teillen tohtinoonkaan tarjoa näitä kielen viljojamme, näitä\nkokeita minun Nuoruuen? Jos minut pelottaisi Jaloutenne, niin\nLaupeutenne rohkeuttaa, soattamaan Teillen Suomalaisiakin uutisia.\n\nKuta enemmin Kansan mieli valaistuu, sitä enemmin harjoittuu Kielikin;\nja toas toisappäin: sitä myöten kuin kieltä harjoitetaan, sitä myöten\nmieltä valaistetaan; sillä mielen-valaistus ja kielen-harjoitus ovat\naina käyneet rinnallaan, ja nouattaneet toinen toistaan.\n\nTätä on moni Hallitus oivaltanut, ja sentähen tarkoittanut toimeensa,\nlevitteäksensä kansallista mielenvalaistusta, Kansan kunkin omalla\nkielellä. -- Ainoasti Suomalaisia Kansoja pietään vielä tässä\ntavattomassa tilassa, että heijän täytyy vieraalla kielellä puhuttoo\ntoisiansa, kasvattoo lapsiansa, ja toimittoo laillisia asioitansa,\nvaikka heillä on kieli, oma, suloinen kyllä.\n\nKaikki Suomenmoan Suomalaiset ovat, kielensä puolesta, poiskieletyt\nnautimasta tätä mielen-valoa, tätä viisauen viljelemystä, jota kussaik\nRistillisessä Hallituksessa tarjoitetaan kullekin kansakunnallen,\nkullekin yksinäiselle miehelle; ja jota hyökin oisivat ansaineet, sekä\nlain-kuuliaisuuestaan että moa-uskollisuuestaan, ja muista hyvistä\ntavoistaan -- liiaksikin koska kustentaavat Oppineita ja Opettajoita --\nvarsin tähän tarpeisehen.\n\nRuohin vallan aikana tehtiin kaikkia tätä, voitoksi ja hyväksi, meijän\nmoan Ruohtalaisillen. Suomalaiset heitettiin orvoiksi ja osattomiksi --\nja niinpä ovat vieläik.\n\nTätä puutosta, kansallisessa ylöskasvattamisessa, tavataan sekä\nyksinäisessä että yhtenäisessä elämässämme, ja tuntuu päivästä päivään\n-- aina vaikeammaksi, luonnottomaksi sitä myöten kuin mielemme\nvalaistuu, eikä höystyk kielemme. Sillä toellinen ymmärryksen\nvalaistaminen, syämminen hyvistyminen, ja tapoin sivistyminen, eli koko\nmeijän henkellinen luonistuminen, on mahotoin -- ilman kielen\nharjoittamatak.\n\nYksinäiset yritykset, tässä tarkoituksessa, poisraukenoovat ja käyvät\nvoimattomiksi, ellei Hallitus jollaik tavalla ottaa tämän asian\nauttoaksensa, ja turvataksensa. Ruotin muinonen kuuluisa Kuninkas\npeästytti meitä Latinan puheesta, ja kohotti kielemme käytättäväksi\nJumalan-palveluksessamme ja kirkko-menoissamme; Venäjän Valtias\nvalittu, vapauttakoon meitä kerran tästä Ruohtalaisestakin\npuheesta, ja koroittakoon kielemme kansan yhteiseksi opetus- ja\nkirjoitus-kieleksi!!!\n\nArmollinen Ruhtinas! Toimenne ja mieli-hyvyyvänne, jolla oletten\nihtenne velvoittaneet, valvoittaaksenne Suomalaisten parasta, on\nvakuuttanut minut että monet muut, Teijän ei unehuttavan tätä meijän\nhenkellistä tarvistamme. Armias, tarkoittakee mielenne tähän meijän\nkieleemme, joka suosioitteloo mielet meijän, ja suloitteloo, ja joka on\nkallis meillen kaikillen -- jotta onnistaisitten meitä\nei ainoastaan moallisissa mutta myöskin henkellisissä!\n\nTässä toivossa olen minä uskaltanut omistaa Teillen näitä käsitekojani,\nrukoillen Teitä: ottoa heitä tyyneellä syämmellä, kahtoa heitä --\nleppeellä silmällä!\n\nSyvämmellisemmellä arvoamisella kaiken Teijan kuuluisan Jaloutenne ja\nKunnianne olen minä aina\n\n ARMOLLINEN RUHTINAS\n TEIJÄN\n\n kaikliin-nöyryymmäinen\n palveliainen.\n _Carl Ax. Gottlund_.\n\n\n\n\nALKU-PUHE.\n\n\n Soapi tyhjän pyytämätäk;\n kovan onnen ostamatak.\n\nMyöhistynyt on tämä Toinenkin Otavan Osa -- ei kirjan painamisessa;\nmutta ulos-antamisessa. Niin kuin jo nähtiin monesta kohin 1:sessä\nOsassa, niin oli tästä Toisestakin jo v. 1828 painettu 16 arkkia; mutta\nmonet esteet ja vastukset ovat siitten hänet seisauttaneet, ja --\nviivyttäneet hänen julistamista.\n\nVoan koska Peällentarjojat, enin osaltaan, eivät ouk vieläkään\nkäsittäneet Ensimmäisen Osan, niin tahon minä tässä ensin ilmoittoo\nsyyn tähän viipymiseen, ja tehä tiliä minun käytöksistäin.\n\nNiin kuin luetaan Esipuheessa 1:sen Osan XXXIII:lla puoliskolla, niin\noli kirja painettu jo syksyilä v. 1828; mutta kuviin-moaluuttaminen\nviivytti minut vielä vuosikauen. Kesällä v. 1829 siotin minä muutamia\nheitä, ja lähetin Suomeen, mutta usseempia en tahtona lähettää,\nennenkuin ennättivät tulla mielentutkinnolta (af Censuren) luetuiksi,\nkoiteltuiksi ja peästätyiksi. Tätä tehtiin syksyllä samana vuonna.\nMutta silloin tuli mullen jo heri myöhään, sinä syyssä, lähettää heitä,\nmerta myöten, Suomeen. Keväillä v. 1830 oisin tätä tehnyt, jollon mulla\noli moalattuita kuvia 9000, Peälletarjojoihen tarpeeksi, (ehken vielä\nsilloinkaan ollut ennättänyt soaha heitä ostajoihenkin varaksi); mutta\nnyt kielsivät minua yksi ja toinen tätä tekemästä, ennen kuin ennätin\nyht-aikoa soaha kaikkia lähettäneeksi. Sanoivatten: \"Mitäs sä laitat\nyhällen, eikä toisellen? Kuin ovat jo outtaneet vuosikauet, niin\nouttanoovat vielä jonkun kuukauenkin; ja paremminpa tuo käypi\nkauppakin, urakalta kuin vähittellen.\" Tätä selittivät minullen niin\nmonella tavalla, että minäkin viimen siihen myötistyin, ja omaksi\nvahinkoksein nouatin heijän mieltä. Heijän puheella viivytin kirjoin\nlähettämistä Suomeen syksyhyn, toivoin siihen soavain kaikkia näitä\nkuvia valmiiksi. Tehäksöin tätä oikeen kättä mahtain, muutin minä\nkesäksi kaupunnista moallen, _Kolbotten_ mainittavaan Herrashoviin,\npuolta peninkuormoa kaupunista, itäisehen; ja otin myöteini niitä\nkuvia, tauluja ja soittoja, jotka oli kirjaan kuuluvia. Mutta meille ei\nouk aina luotu toteen käyvä aivotuksemmo; ja tulen-turmiot, jotka jo\nmonestin ovat hävittäneet meijän kirjalaitoksiamme, eivät olleet\nvieläkään soaneet kylläkseen.\n\nElo-kuun 29:nä päivänä, juuri Jumalan-palveluksen aikana, palo tämä\nkaunis Herras-kartano, hirmuisella tuli-palolla, poroksi; joka tapahtui\nniin rutosti että ne ainokkaiset kahet kotona-olevaiset Rouas-väet\nolivatten vähältään tulessa tukehtumassa. Minäkin en sattuna silloin\nolla kotona; olin männyt Erstavikiin kirkollen, puolen peninkuorman\npeähän. Kotiin tultuani ei ollut eneän niin hitua jälellä, kaikista\nminun kirjoista, paperista, voatteista ja huoneen-kaluista. Minun\npyssyt ja koiratkin -- kaikki mäni sen tulimmaiseen tuhkaan.[1] Ihmiset\nolivat kaikki kirkossa, ja ne pari vaimolliset henket, jotka\nhätä-päisin peäsivätten tulen leimauksesta, eivät olleet hyvät mitään\npelastamaan alimmaisestakan salvoksesta, satikka ylimmäisestä, kussa\nminä asuskelin.\n\nMinä en tässä puhuk vahinkostani rahallisessa tarkoituksessa, eikä\nmyöskään kirjallisessa, sillä sitä ei arvak toinen kuitenkaan. --\nAinoasti mitä Otavaan kuuluu, niin paloi tässä kaikki hänen\ntarpeitansa, joista oli moalattuitakin kuvia kolmalta toista kymmentä\ntuhatta kappaletta, joihen moaluuttamisessa oli ollut mullen työtä\nkahen vuuen.\n\nSiinämä seisoin tyhjän käsin, ja seisoisin vielä nytkin, ellei oisi\nauttanut Jumala, ajan kunkin katkaisunna. Nämät vahinkot seisahtivat\nminua, voan eivät kuitenkaan olleet hyvät pois-luovuttoo minua, näistä\nkielen-harjoituksista. Huovaahan variskin vastatuuleen! mies voittaa\nvahinkonsa. Sillä eivät minuakaan vastukset voittaneet; minä voitin\nvastuksia.\n\nMinä olin näissä vehkeissä ei ainoastaan kuluttanut rahani, ja\nmänettänyt aikani; mutta olin myös velkauntunut siinä toivossa,\nsoavani, kirjoin ulosannettua, tarpehekseni, sekä velkoin maksamiseksi\nettä Toisenkin Osan lunastamiseksi. Tyhjäksi kävi tämä toivoni, ja\naikomukseini hajoisivat kuin akanat tuuleen. Työtä ja tointa ei minussa\npuuttuna, ainoasti varoa -- uusiin kustannoksiin. Jos oisin mistä\nsoanut kirjan-kustentajata, eli jos josta kusta oisin soanut rahoja\nlainataksein, tähän tarpeisehen, niin asia oisi ollut välleen autettu.\nMutta tätä ei ollut minun toivoamistakaan, koska nekin joilla oli multa\nsoamista, eivät nyt antaneet aikoakaan, tämän onnettoman palon tähen,\nvoan kilvoittain kiistelivät valmista tahtomaan, kuhik luulessaan\nsoavasek ennakon. Mitkä mulla oli ystäviä ja tuttuja, olivatten jo\nennen minua rahoittaneet. Nekin oli varattomia enin osaltaan, ja\ntarvihtivat ite omansa, enkä nyt ollut hyvä heitäkään suorittamaan.\nMonikin joka oli ollut ystävänä olevoinaan, muuttui vaarassa\ntois-karvaiseksi. Niiinpä sanotaankin: \"autuasta hyvään aikaan\nsiunataan; vaivasta pahaan aikaan kirotaan\".\n\nMinä kirjutin sinne tänne, sekä Suomeen että muuannek, tästä\nahistuksestain, soahaksein kirjankustentajata; mutta ei yksikään siihen\nruvena. Jos oisi ollut puhe muka viinan-kaupasta eli ostosta\nketu-nahkoin, tahi muusta seittysestä. Silloin oisi ehkä löytynyt\nrahoja vähä kullaik; mutta Suomalaisiin kirjoin, ei ollut yhönkään\nheijän uskaltamista.\n\nNäissä muka neuoissa, ja huoleessain omasta henkestäin, mäni toas kaksi\naastaikoa minulta hukkaan, ja olen sillä välillä tuskin voinut vältteä\nmaksun-luopumusta (cession); jota monikin minun siassa oisi tehnyt,\nmielelläänkin -- lailisella perustoksella. Mutta tällä tavattomalla\ntavalla en tahtona muitakaan saattaa vahinkoon, satikka tuttavia ja\nheitä jotka ovat kehoittaneet kielen harjoittamistamme.\n\nViimeisellä sain minä tok' nuoren Muona-Kauppiaan tässä Tukhulmissa\nauttamaan minua näissä aikeissa, rahan-lainuulla, josta minun tuloo\nhäntä ei ainoastaan kiittee, sekä omasta puolestain että\nPeälletarjojoihen, mutta myöskin kunnioittoo, koska hään, joka oli ihko\nRuohtalainen, otti sitä tehäkseen, jota ei yksikään Suomalainen oisi\ntehnyt, voitoksi kielellemme.[2] Herra _And. Gust. Enblomin_\nrahan-tarjoolla olen minä toas ruenut työskentelemään näissä kielen\nkokeissa; ilman hänetäk oisitten outtaneet, tiesi hänet -- miten kauan.\n\nNiitä _tauluja_ ja _soitto-lehtiä_, ensimmäiseen Osaan, jotka paloivat\nmulta, olen jo uuestaan toimittanut; mutta _kuvat_ en ouk vielä\nsiittenkään soanut valmiiksi. Heihin voaitaan ei ainoastaan rahoa,\nmutta myös aikoakin, ellen toisella moaluuttaisin heijät, jolloin\nmaksaisivat, ainoasti moaluuttamisen-palkassa, vähinnik 1,000 Riksiä\nPankossa (luettu 4 killinkiä kappaleesta); kuitenkin lupaan minä\nheitäkin aikoamyöten toimittoo, sillä eholla, että otatten nyt kirjan,\nsiltään; muuten minä en soatak sitä luvata.[3]\n\nOlkoon tämä sanottu Ensimmäisestä Osasta, ja hänen viipymisestä.\n\nTämän Toisenkin Osan oisin minä mielelläänkin tehnyt, ko'oltan että\nnäöltään, ensimmäisen mukaan; voan ei annak vara myöten. Minun on sen\ntähen täytynnä katkaista hänet kahtiaan. Soitot ja kuvat, mitk'eivät\ntässä löyvyk, liitetään jälkimmäiseen puoleen.[4]\n\nMitä hinnasta tuloo sanottavaksi[5] niin tahon muistuttoo: jos mulla\noli ennen vara ilman maksutak Peällentarjojoillen, ikeän kuin kaupan\npeälliseksi, toimittoo näitä kuvia ja soittoja, kirjan kaunistukseksi,\nniin ovat asian laijat nyt toisellaiset. Tätä arvaapi jokainen: eikä\ntaijak yksikään multa voatia joutavia kustannuksia, toisen tähen.\nSitävastoin oisi monelle ehkä syytä toivoa, kieleni enemmin\nharjauntunneen tässä Osassa, ja puhistunneen niistä virheistä, jotka\nlöytynnöön ensimmäisessä.[6] Mutta koska tätä synnytettiin yht'aikoa\nkuin toistakin, niin tuli samallaiseksi arvoltaankin, ilman mitään\nkielellistä vointumista. Vähä ennen kirjan lopettua on Suomesta\nlaitettu, Otavaan pantaviksi, muutamia somasti tehtyjä lauluja, jota\nkiitoksella mainitaan, ja toivotaan tämän Suomalaisen _Kallion_ vielä\nvastakin päin toimittavan tähän käsitekojansa; muiden kehoitukseksi ja\nyllytykseksi.\n\nViimeksi tuloo minun tässäkin ilmoittoa syyn, minkätähen ne toiset\nmulta jo vuonna 1825 päällelarjotettaviksi nimitetyt kirjat,\neivät vielä ouk ulos annettu.[7] Minun varattamuus heijän\npainokustantamisessa on ollut mullen esteheksi. Luulin muka,\npeällenkirjuttamisella, soavani tarpeheksein heijän painattamiseksi;\nmutta ne heistä ko'otut rahat eivät yltyneet -- ei kymmenekseenkään.\nMinä panin heijät sen tähen Otavaan, tein häntä isommaksi, toivossani\nhänen osteltua soavani varoa, näihen painattamiseksi; mutta valkia teki\nvahinkon. Kuitenkin kirjat joutua pitää, jos suinkin elän, ja neuot\nmuuten maksaa. Tästäpä minä nytkin neuotittelen.\n\nTukhulmissa, Juhannus alus-viikolla, vuonna 1832.\n\n_C. A. Gottlund_.\n\n\n\n\nOTAVA.\n\n\n Non omnes delectat patrius sermo.\n\n _Cicero_.\n\n Mitäs kuuluu kultaiseeni,\n Mitäs virkaat nyt veikkonen\n Näistä Otavan osista,\n Kärsehestä tämän kirjan?\n\n Monet juoksoovat jo tarinat,\n Käypi nyt kylässä huihku;\n Yksi kiittää, toinen moittii,\n Jokainen jotain sanoopi\n Olennosta tämän Otavan,\n Jos ei muuta -- niin muotosta!\n\n Ensin luultihin olevan\n Varsin vallatoin valkia,\n Tulta tuiskuva Turilas;\n Kiiettellen kipunoita\n Ympäri koko kylän,\n Korsun kuhunkin katolle\n\n Viskoava häijyt kekälet.\n Moni miesi mielestänsä\n Luuli polven jo polttaneen,\n Puahtunna perä-pakarat;\n Tämän tulen tuikkamatak,\n Varomatak pahan valkian.\n\n Siitten luettiin, lausuttiin:\n \"Mitähään tuo merkkinööni,\n Salajaa nämät Sanat?\n Ei sitä ykskään ymmärä,\n Eikä arvaa toinenkana -- --\n Totta täss' on toiset neuvot,\n Toiset sanat salaistunna!\n Paras ois panna tuon pakana\n Rautaisen lukon takana,\n Ettei lapset tuon lukisi,\n Eikä nuokaan nuoret kansat.\"\n\n Oppineet, jotka olivat\n Muita muka viisaampia,\n Hyökin ottivat ohessaan\n Tutkiakseen tuon asian.\n Muutamat muka varoitti,\n Epäilivät tätä Miestä;\n Sanoivatten varsin olevan\n Ilman taijon taipumata,\n Ilman kouluta kokenut.\n Muutamat siitäkin murehti,\n Ettei hään, niin kuin kaikki muut,\n Tointunut vanhoin tapoin,\n Elänyt niin kuin hyö ennen.\n Paheksivat sitäkin paljon\n Kuin ei kirjan kirjuttaissa\n Ottanut heiltä oppia,\n Nouvattaakseen heijän neuvoja.\n Toiset taas toisinpäin totisti;\n Sanoivat sitä Mieheksi\n Jok' ei kule niin kuin muut kurjat,\n Astu muihen astumillen:\n \"Annas tuon koiran kokea\n Vehkeitä oman väkeensä,\n Tuskantua omaan työhön!\n Niin on muutkin muikareet,\n Kuuluisammat kirjanmiehet\n Tullut tutuksi monelta,\n Tehnyt polvipäivinänsä.\"\n Piättivätpä vielä sen piällä:\n Häpiä muillen monellen,\n Jotka halpana pitäävät\n Meijän suloista Suomea,\n Käyttämistä oman kielen;\n Että tämä nyt tekiä\n Oli heitä häveisynnä,\n Työnätellyt heijän työhön.\n Soisit joka Suomalaisen\n Ajavan saman asian;\n Että yhteeksi hyväksi,\n Kansan kaiken kunniaksi,\n Koroittais kotikielemme\n Oppineillen jo omaksi.\n Muuta, muut taas mainihtivat.\n\n Jotka olit olevoinaan\n Varsin _Vanhat_ ja _Valaisnut_,\n Nauroivatten narskahteli;\n Pitivät pilkka-puheita,\n Suotta suutaan suihtelivat.\n Irvistellen ikeniään\n Toinen toisellen sopotti:\n \"Tämä on laitos lapsellinen,\n Mielettömän miehen työtä,\n Suattaa Suomessa sanoja\n Joit' ei tunneta Turussa,\n Eikä osata Oulussakaan,\n Vielä siitten kaikkin hulluin,\n Ruvetak Runon-tekoon;\n Vuatia vallasväiltä\n Talonpoikaisten tapoja.\"\n\n Olipa tok' joukoss' joku,\n Joka pisti puheen siihen:\n \"Ei ois hullu tuo asia,\n Jospa kävis kerran toteen,\n Että saisimm' Suomen sanat\n Suussamme oikein sovitut,\n Puhtaina muista puheista.\n Mutta tämä Sanan-seppa\n Sepittää sanat sekaisin,\n Murtaapi puheen murretkin.\n Voi häijy! kuin ei tuo turka\n Ottanut meiltä opinsa,\n Suuhussansa meijän sanat;\n Onhaan nuo muulloinkin otettu,\n Ennen olleet otolliset,\n Kelvannut vähä kullenkin.\"\n\n Sitäpä pojat Pohjanmualla\n Karsahasti kahtelivat,\n Ihmetteli aivan isosti;\n Sanoivat Savon puheita\n Pantuna aivan paksusti,\n Näihin lehtiin liitettynnä.\n\n Hämaläistenkin näkiät\n Ottivatten ouvoksensa\n Ett' on Suomessa sanoja,\n Puheita heijän puheessa,\n Joit' ei Hauhoilla havata,\n Eikä tavat Tammelassa.\n Joit' ei osaa oppinutkaan,\n Oppimatoin ei ollenkaan.\n\n Turkulaisetkin turkaiset\n Kiivastui ja kiroillivat,\n Sanoivat: \"Sen saakeli!\n Mistä lie näitä tuotuna,\n Kannettunna näitä kaikki?\n Joit' ei ouk kuultu kuunna pänä\n Parahalta meijän Papilta,\n Lujimman Lukkarin suusta.\n Miksikäs siitt' tämä heittiö\n Juuri nyt häpäisi heijät,\n Niin ylpiästi ylönkahtoi?\"\n\n Niin nyt kesken kiskottihin,\n Juhla iltana juteltiin,\n Arveltihin tästä asiast.\n Yksi yhtä, toinen toista\n Siihen pani -- ja pakisi. -- --\n Tulipa nyt Savosta sankari,\n Mies korvesta kotoisin.\n\n \"Olkaatte veikoiset vaiti,\n Poika-miehet puhumatak!\"\n Sanoi partasuu-uro\n Tullessansa heijän tupiin,\n \"Heretkee nyt helsinkissa\n Joutavata juonitella,\n Pilkata sitä jot' ei pitäis!\n Työpä tyhmät, jotk' ei tyyty\n Siiheen mitä annettaneen,\n Kannetaan kärsänne eteen,\n Jos on puutos jossa kussa,\n Virheitä tahi vikoja;\n Niin muistakaat miehet sitä,\n Ett' ei ouk teissäkään tekiätä\n Jota kuta täyvällistä.\n Ilman sitä niin nimitän,\n Muistuttelen vielä muuten,\n Ettei ouk kieltoa kellenkään,\n Välttämistä sitä vähemmin\n Tehä paremmin jos taitaa;\n Tehköön paremmin -- vuan ei pahemmia!\"\n\n \"Eikö työ nyt tuota tunne,\n Arvoo tätä asiata?\n Tuo haan tuo on Otavainen,\n Sininen tähti-sikeri;\n Joka paisto pakanoillen,\n Paisto Puavin palvelioillen,\n Paistaapi vielä pakana\n Juuri meijän silmissämme.\"\n\n \"Ei siit' o' tulet tulluna,\n Valkia vielä vaipuna;\n sitä pelata pitäis\n Jok' ei ouk pahaksi pantu,\n Tullut kennen turmioksi.\n Jospa vajuisi hänen valonsa\n Palamasta, paistamasta,\n Loistamasta kaiken yötä;\n Niin pilvet meitäkin pilaisi,\n Syöttäisi meijan syvämmet.\"\n\n \"Silläpä tämä tähti rukka\n Väijyy pilvien väliten,\n Kiiltelee kuin kirkas kivi\n Yönpimiän piiroksessa,\n Peittähässä meiltä päivän;\n Ettei puhkeis silmät meijän,\n Eikä solkenaan sokehtuis.\"\n\n Josko nyt tämä kirja,\n Tahi muihenkin tekemä\n (Oppineiten alinomaisest)\n Tuottaisi teillen tuon tähen,\n Näytäisi hänen näkönsä;\n Niin kostakaatte konnat häntä,\n Mielyttekäät sitä miestä\n Joka sen teillen tekööpi,\n Osotteloo tuon Otavan.\n Sillä siit' on luvut lähteneet,\n Opit monet otettunna,\n Alkaneet monet asiat.\n Siitäpä vielä toivottaneen\n Selkiän säteen tulevan,\n Kuutama vähä kullenkin.\n\n G--nd.\n\n\n\n\nRITVALAN HELKA.[8]\n\n\nRitvalan kylä Sääksmäen pitäjässä Hämeessä on kuuluissa ympäri koko\nSuomenmuan, sen peräti vanhan ja merkillisen tavan suhteen, joka\nvanhuutesta tässä kylässä on pietty, ja jot' ei mokomata meijän\ntiettyviksi oo muualla kuultu.\n\n\"Mainitussa kylässä pietään yksi Juhla, joka on nuorukaisten Ilo-Juhla,\nja on erinomattain luettava nuorien Neitosten. Millonka se ensin on\nalkunsa suanut, sitä ei tiiä ykskään. Puhe käypi että se oli muailman\nalussa. Niitä Runoja joita tässä lauletaan sanotaan myös olevan\nAlkukielellä; eikä näissä eneän ouk ykskään joka heitä varsin ymmärtää;\nsillä ehkä hyö ovat Suomalaisia, niin ei hyö kuitenkaan ole tehtyt tään\nmuan kielellä.\"\n\n\"Papit puolestansa, ja niin myös ruunun palveliat, ovat monesti,\nerinomattain vanhoina aikoina, tahtoneet poishävittää tätä Juhlan\npitämistä, ja pakottanut tämän kylän asukkaita poisluopumaan näistä\njoutavista vanhanaikuisista tavoista. Mutta eivät ouk vielä Ritvalan\nasukkaat hyljänneet esivanhempiensa asetuksia ja siättyjä; ja sanotaan\nennen muailman hukkuvan, ennen kuin Ritvalaiset heijän tavansa\nheittää.\" Näin juoksoopi puhe poski kylissä, sanotaan sanaksi muissa\npitäjissä, ja näin on asia ensin tullut kuulluksi minunkin korviin.\n\nMikäshän se sitt' on? eli mikä Juhlallinen pito, on saattanut Sääksmäen\nkuuuluisammaksi muista pitäistä Hämeessä?\n\nSe on _Ritvalan Helka_, jonkan rajoittamisesta tahikka pyhänpitämisestä\nmyö tässä lyhykäisesti tahomme tehä tietäväksi.\n\nHelkatuorstaina kello 6 iltaisella alkaa joka vuosi tämä Juhlallinen\nkäyttäminen, josta se myös se on nimensä suanut. Se seisoo siinä että\nkylän Tyttäret, mainittuna iltana kokountuvat yhteen vissiin paikkaan\nkeskelle kyleä, joka kuhutaan Raitten risti, ja josta hyö siitten\nlaulain lähtöövät kierettelemään kyleä; ja viimeisellä kylän läviten\ntultua, astuuvat _Helka vuorellen_, joka on vähän ulkopuolella kylee.\n\nTämä tapahtuu sillä tavalla, että koska Rilvalan Naiset vähää ennen\npäivänlaskua ovat toisiansa kohtanneet _Raitten ristillä_, ja johon\nvanhuuesta ei sallineet miehiä tulemaan, niin ne Tytöt joilla on heleä\neäni, ja jotka parraittain taitaavat näitä Runoja laulella, asettaavat\nihtiensä rinnattain vississä juonissa; neljä Neitosta kussakin. Samaten\nasettaaksen myös muu Vaimoväki, sekä nuoret että vanhat, neljä kussakin\njuonessa [juoni, led, ställda på ett led]. Nykyisin suavat pojatkin\nolla joukossa, vuan kuitenkin kulkoovat hyö aina erikseen jälelläpäin.\n\nIlman sitä että Ritvalan kylä on itestänsä aivan suuri ja väkirikas\n(sillä siinä luetaan 32 verotaloja) niin tähän kokountuu paljon\nrahvasta, ei ainoastansa likimäisistä kylistä, vaan myös monesta niistä\nlähimmäisistä pitäjistä, niin kuin Pälkäneestä, Hattulasta,\nTyrvännöstä, Hauholta, Lempälästä ja Kankasalasta, josta tämä Ritvalan\nJuhla suaap suuremman arvon ja kunnian. Ei ainoastansa Talonpoikainen\nsiäty, mutta myös pitäjän Herrasväki, on moneistin ollut tässä\nsuapuvilla; niin että Ritvalaiset sanoovat muistavansa, toista kymmentä\nvaunuja ja kiesiä useen olleeen peretyksin heijän kylän raiteella. Niin\nkoska nyt tämä väin paljous lähtöö ristkavulta liikkeelle, niin on\narvattava, että hyö marsitessa teköövät yhen pitkän junon. Ja sanotaan\ntoisinaan viiettä satoo henkeä näin olleen yhessä jatsakassa [klunga].\n\nNe Piijat jotka kulkoovat eissäpäin alottaavat silloin laulella:\n\n \"Ruvetkaamme, rohjetkaamme\n Elkös eäntämme hävätkö...\" j.n.e.\n\nMitä näihin lauluin tuloo, niin ne ovat monesta syystä aivan\nmerkilliset. Ei ainoastansa siitä, että hyö ovat runoina laulettavia,\njoka laulun luatu jo kauvan on näistä paikoista poishävinnyt, mutta\nmyös, että hyö ovat tehtyt tässä muassa äkkinäisellä kielellä.\nHeitä lauletaan myös erinomaisella tavalla, monenkertaamisella\n[med resitatif], kertaussanoilla [med Refränger], ja omalla\neänäntaipumisella [med egen melodi, modulation]. Nimittäin sillä\ntavalla, että kuin Tytöt niissä kahessa ensimäisissä juoneissa ovat sen\nensimäisen sanan laulaneet, niin ne Likat jotka käyvät niissä kahessa\njälkimäisissä juonissa kertoavat saman sanan; samaten teköövät tuas\nvuoroistansa ne Piijat jotka käyvät niissä molemmissa jälkimäisissä\nparvissa näihen perästä. Sillä tavalla kerroitaan joka Sana monta\nkertaa, aina sitä myöten kuin tyttölöitä löytyy, jotka ovat näitä\nlauluja harjoittaneet. Sitten toas alottaavat ensimäiset juonet toista\nsanoa, joka käytetään samalla tavalla. Näin nämät Runot ulosvenytetään\naivan pitkiksi, liioitenkin koska laulaissa joka Sana vielä siittenkin\npitkistetään. Tämä monenkertoaminen, joka ensimäisestä parvestä\nhajoittaaksen aina kauvemmin, antaapi Sanoillen isomman mielen\nvaikutoksen, ja kuuluu aivan hyvällen, ikään kuin vuoret ja korvet\nkaikumisellansa vastaisi näiten lasten lauluja, sinnek astikka kuin\niäni enemin ja enemin helviää, ja viimein ilmassa poisvaipuu.\n\nTällaista laulamista kuhutaan _Helan huutamiseks_, ja tapahtuu\nHelkatorstaina, niin kuin äsken sanottiin. Mutta ei se lopu siihen.\nSitä jatketaan ja lauletaan monenna pyhännä perätyksin, Helkatorstaista\naina Juhannukseen, tahi Pietarin päivään. Sillä tavalla, että joka pyhä\nlauletaan näistä runoista yksi sipale kerrallaan; Välittäin lauletaan\nheitä myöskin pyhiin uattona, kuin ei varoita olevan pyhiä kyllä. Ne\njotka tahtoovat kuulla tätä _Helan huutamista_, laittaiksevat tännek\nHelluntain pyhinä, koska näitä päiviä pietään vielä muita\njuhlallisempinna.\n\nVuan ennen kuin myö näitä Runoja laveammasti tutkimme, niin käykämme\ntakaisin Raittein ristille johon myö heitimmö meijän Piijat, ja\nseuratkaamme heijän askeliä! Kyynäspiästä toisiansa taluttavia\nlähtöövät hyö ensin käymään pitkin sitä tietä joka viep' kirkollenpäin.\nSe koottu kansa seuraa heitä kuin Lammas-lauma, kuunnellen pystyn\nkorvin heijän laulujansa. Kuin hyö ovat vähän matkoo käyneet tätä\ntietä, kiäntävät hyö takaisin, ja mänöövät _Huunan_ tahi _Montolan_\ntietä myöten aina _Kurjan Orjan ojille_. Tässä hyö kiääntäitövät toas\ntakaisin, ja poikkeiksevat Nuurolan tiellä; josta hyö kolmaisti\npyöräistäiksen takaisin, ja mänöövät halki kylän _Helka Vuorellen_,\njossa tämä merkillinen käyttäminen lopetetaan. Vuan kuitenkin ennen\nkuin Vuorelle noustaan, samoavat hyö sen sivuihten _Ison hauvan\npiähään_, josta hyö kohta kuitenkin palajavat vuorellen takaisin.\nVuorellen tultua lauletaaan ja tansitaan tulen ympärillä, jonka Pojat\ntähän tarpeiseen ovat eiltäpäin valmistaneet, ja jossa näitä Runoja\nviimeisellä ratkaistaan. Lesken juoksemisella, ja muilla senkaltaisilla\nleikiillä ja ilahuttamisella viettäävät nuorukkaiset tässä aikansa; ja\nne vanhat isännät ja kylänvannhimmat kahtoovat leppeillä silmillä\nnäitten nuortein iloja, muistelessaan ite omia vanhoja aikoja ja\nmuinoisia huvituksia. Päivä on jo aikojaan ollut maillaan, kuin kansa\nhäviä, ja katoa niin kuin hajottu pilvi pois vuorelta. Hiljaisuuella,\nja tyytyväisellä syvämmellä kukin yön syvämmessä painatteleekse kotiin;\nVieraat arvellen keskenänsä, mitä tämä kaikki merkkinnöön, ja tytöt\nvanhemmiensa nojalla, suloisella mielellä jos heijän lauluinsa ovat\ntulleet mainittuiksi ja kuultuiksi. Ainoastansa pojat jotka ei kaho\nyötä eikä pimeyttä, seisahtuuvat tässä vielä kauvan, ja hiilein\nriihtyissä pakiseevat keskenänsä, puhuttellen heijän vanhoja satujansa\nja kokkaisiansa.\n\nHauk- ja Kyntö-Rastaat ovat jo kauvan kielellensä kiiruhtaneet päivän\nja kevään tuloa, ennen kuin nämät Veikkaiset vaipuuvat pois\njuttelemisestansa; ja moni Tyttö on levotoin näihin tautta, kaiken yötä\ntyhjään kokottanut kultainsa.\n\nNäin huutaavat hyö vuosittain _Helkoa_ Ritvalassa, ja näin on jo monta\nsatoo aastaikoa häntä huuettu, eikä ykskään kylässä vielä tiiä\nminkäneistä hyö näin teköövät, eli kuka heitä ensin pani näin\nhuutamaan. Sitä kylän väki ainoastansa totistaa, että heijän\nesivanhemmat monessa miespolvessa ovat kertoineet, tämän tavan olevan\nniin vanhan, ettei hyö, eikä toas heijän esivanhemmat ouk kuulleet\nmilloinkaan, tahi mistä syystä se ensin on alkunsa suanut; mutta ovat\nainoastansa sanoneet ja keskenänsä peättäneet, että Ritvalan vainiot ja\npellot lakkaapi kasvamasta ja hetelmiä antamasta, silloin kuin kansa\nnäihiin kyllästyypi, tahi tämän vanhan tavansa heittää.\n\nMainittava on myös, että ovat ainoastansa Tytöt ja Likat jotka näihin\nRunoin ihtiänsä harjoittaiksen, ja jotka oppiivat näitä toinen\ntoisiltansa. Se on myös heijän tähen kuin koko tämä juhla pietään,\njosta syystä se on monelta irveshampaalta, pilkan vuoksi, kuhuttu\n_Piikoin leiri_. Ilman heitä ei kylässä löyvy yhtään, satikka miehistä,\njoka taitaisi näitä laulella. Syy tähän taipumattomuuteen, on\nepäilemätä, että nämät Runot ovat tehyt kolmesta Neijosta, joihen\nerinomaista elämätä hyö kuvaelevat, ja niin muotoin ainoastansa ovat\ntyttölöihiin koskevia, sillä tavalla että hyö, näyttäissä näiten kolmen\nNeitoisten tapoja, osottaisi heille esimerkin, mitenkä hyö ihtiänsä\npitäis käyttämän, jos tahtoisivat suaha oman onnensa suotuksi. Koska\nnyt näitä runoja ei lauleta muulloin kuin näinnä vissinnä päivinnä\nvuuessa, niin se ei ouk ihmeeksi sanottava, jos ei miehet ole heihin\npuuttuna, erinomattain nykyisinnä aikoinna, koska ei eneän muut Runot\nheitä mielytä, kuin huonot kelvottomat remputokset.\n\nNäitä Runoja jotka tässä Helan kunniaksi lauletaan on ainoastansa\nneljä; joista yksi kuhutaan _Alku-Sanat_, ja joka ei sisällänsä pitä\nmuuta kuin keskinäistä kehoitusta, että vastoin panetteliaiten ja\nkieltäjöihen tahtoa, kukkien ja mataroijen kanssa valmistamaan ihtiänsä\nnäihin Jumaloihin männäksensä.\n\nTämä Runo lauletaan aina joka ilta ensiksi, jonkan perästä Tytöt\nvälillänsä keskustelevat, mikä niistä toisista laulettaneen, Inkerin,\nAnnikaisen vainko Matalenan Runo. Näistä kolmesta ei lauleta muita kuin\nyksi Runo aina iltaisella; Useemittain sillä tavalla, että ensimäisenä\niltana lauletaan Matalenan, toisena iltana Inkerin, ja kolmantena\nAnnikaisen Runo. Näistä alku-sanoista nähään silmiinnähen että hyö jo\nmuinon ovat kieltäneet heitä näitä pitämästä, ja se näyttää ikään kuin\nTurusta tulleet ovat erinomattain olleet näitä lauluja vasten, koska\nRunossa luvataan: _Ruotin ruakoisten puheilla, Turun urvut\nUikkajoillen_.\n\nToinen Runo nimitetään _Matalenan-Runo_. Se lausuupi siitä, että yks\nNeito jolla oli tämä nimi, eli suuremmmassa hekkumassa ja rikkauvessa,\nkäytti ihtiänsä kopeasti ja ylpiästi, ja oli olevoinansa puhtaina ja\nparraaina Neitona, ehkä hään Vaimoista oli se pahin ja suurin häväisty.\nHään oli jo salassa synnyttänä kolmet lasta, vaan suattana heitä\nhenkettömäksi, ja murrhalla peittänyt pahat työnsä. Niin tapahtui\nkerran että hään mäni vettä noutamaan lähteeltä kultavarrella kupilla.\nSinne tultua näki hään lähteessä kuvansa aivan ouvoksi ja hirmuiseksi.\nPeläten tätä rupeis hään päivittämään ihtiänsä, sanoillen: \"_Ohho minua\nNeito parka, pois on muoto muuttununna, kauniit karvaini kavonna_.\"\nJesus lähestyi häntä silloin Paimenen huamussa, tulevoinnaan\nvarvikosta, rukoillen häneltä vettä juuvaksensa. Mutta hään sai häneltä\nvihapuheita, vuan ei vettä. Jesus sanoi hänellen: siksikö minä olen\nsinun puheis alainen, josma ilmoitan sinun ilkeyttäis? \"_Sanok kaikki\nmitäs tiiät_!\" vastaisi tämä sovaistu vaimo. Silloin sanoi Jesus:\n\"_kussa kolmet poikalastais? Yhen tuiskasit tuleen, toisen viskaisit\nveteen, kolmannen kaivoit karkeisehen. Sen kuins tuiskasit tuleen, siit\nois Ruohissa Ritari; sen kuin viskaisit veteen, siit olis Herra tällä\nmualla; sen kuin kaivoit karkeihesen, siit olis Pappi paras tullut_.\"\nNyt vasta puhkeis Matalenan syvän. Itkin ja syntiänsä katuin, sanoi\nhän: \"_Itepäs lienet Herra Jesus_!\" Lankeis muahan polvillensa, pesi\nkyynäleillänsä Vapahtajan jalat, ja kuivaeli heitä hiuksillansa,\nsuostuva siihen rankaistukseen jonka Vapahtaja löysi hänellen\nhyväksi.[9]\n\nKolmas Runo kuhutaan _Inkerin Runo_, koska siinä puhutaan yhestä\nTytöstä sillä nimellä. Hänestä mainitaan että hään vielä oli aivan\npieni, ja kätkyessä souatettava, kuin _Lalmanti_ iso Ritar' kihlaisi\nhäntä hänen kauneutensa suhteen. Vuan Lalmannille tuli lähtö sotaan\nkauvaks vieraillen maillen, ja sanoi lähtiissä Tytölle, että hään piti\nvuosikausia häntä kokottaman, vuan \"_kuinsa kuulet kuoleheini, ota Uro\nparempi, ellössä pahempataini, elössä parempataini -- ota muuten\nmuotohitteis_!\" Lalmanti läksi, ja oli monta vuotta poikessa. Sillä\nvälillä Inkeri kasvoi suureksi ja ihanaiseksi. Olipas siitt yks vähä\nRitar' nimeltä Eerikki, joka \"_vale-kirjan kannatteli_\" Lalmannin\nkuolleen, ja tahtoi viekkauvellansa Inkeriä kihlata. Mutta Inkeri ej\nhäneen mieltynä, ehkä sukulaisetkin häntä kyllä kiusaisivat. Kuitenkin\nveivät hyö häntä viimeisellä \"_väkisin vihkitupaan; väkisin kihlat\nannettiin, vuan ei eneä väkisin vihillen suatu_.\" Hiät oli jo\nviikkokauven juotu, piot päiviä pietty, vuan ei Inkeriä vielä vihillen\nsuatu. Suruissansa istui hään tallin ylisellä, \"_sekä istui että itki,\nkahtoi itään, kahtoi länteen, kahtoi pitkin pohjoisehen. Näki kykkärän\nmerellä, (lausui): jos'sa lienet lintuparvi, niin se lähet lentämään,\njos'sa lienet kalaparvi, niin se vaipunet merehen; jos'sa lienet\nLalmantiini, laske purjeis valkamaan_!\" Hiä-väki vannoi silmä kourassa\nhänen luulonsa olevan joutavan, erinommattain Eerikki, joka häneltä\nkysyi: \"_mistäs tunnet Lalmantiisi_?\" Siihen Inkeri vastaisi: \"_Tunnen\nnastan [nasta, toppen af masten, öfversta spetsen], tunnen purteet,\nkahen airon laskennosta, Toinen puoli uutta purtta, toinen silkiä\nsinistä; Silkki Inkerin kutoma, kauvan Neijon kairehtima_.\" Hään käski\nveljensä nuorimman kesken kiiren jouvuttaimaan Lalmantia vastaan\nottamaan, joka samassa tultuansa kysyi häneltä: \"_kuinka Inkeri elää_?\"\nSuatuansa asiat kuulta, jouvutti hään askeliansa, ja tuli paraaseen\naikaan morsiammensa kanssa vihityksi.[10]\n\nNeljäs Runo kuhutaan _Annikaisen-Runo_. Tässä mainitaan että\n_Annikainen Neito nuori, istui Turun sillan peässä, kaitti kaupunin\nKanoja, neuvoi Turun Neitoisia_. Tämä toimitus joka suatto hänen\nelämätänsä tyyvennössä, ei kauvan pysynyt hänen onnellisessa majassa.\nMeren takoa moni vieras mies tuli aluksellansa Turkuun; Annikka piti\nheitä hyvänä ja kestinä. Vuan tämä oli hänen onnensa surma. Sillä ilman\nsitä, että ne hävitti hänen talonsa, hävitti ne myös hänen\nyksinkertaista elämätänsä. Ne suattovat häntä poisluopumaan omista\nvanhoista tavoista menoista ja vuattein parista. Vietellen häntä\nuusilla villityksillä ja houkutuksilla, vierasteli hän viimeiselläkin\nvanhoja ystäviänsä, ja tuli myös heiltäkin kajotetuksi. Kuin olivat\nhäntä suaneet hyvin ostamaan heiltä heijän koreuksiansa ja\nkauppa-kalujansa, purjehtivat hyö jälleen pois omillen mailleen, niin\nettei heitä eneä kuuluna eikä näkynä, jättäin häntä niin kuin narriksi\nvanhoin ystävien parveen. Mutta se näyttää kuin hänen halunsa\näkkinäisiä nouvattamaan ei oisi sillä tullut täytetyksi. Sillä vaikka\nRuno joka hänestä puhuu on monessa paikassa puuttuva ja vajoava, nähään\nkuitenkin, että hään viimeisellä joutui naimiseeen yhen muukalaisen\nkanssa, joka vei hänen pois omaan muahaasek. Silloin vasta (ehkä\nmyöhään) hään havaihti, että hänen syntymäpaikkansa oli muita parempi\nja onnellisempi; ja juohtuissa mieleen sitä paikkoa jossa hään\nlähtiissänsä isänsä-muasta viimen juotti Poronsa,[11] ruikutteli hään:\nSiihen kasvoi tuomi kaunis, tuomeen hyvä hetelmä; karkais siihen kataja\nkaunis, katajahan kaunis marja; joka siitä oksan otti, se otti ikuisen\nonnen, joka siitä lemmen leikkais, se leikkais ikuisen lemmen.[12]\n\nNämät ovat ne runot, joita lauletaan _Helan huutamisessa_. Kuka löytää\nheissä mitään pakanallista, mitään epäluulemista, mitään siveyttä\nvastaan sotivata käytöstä? Sitä vasten hyö osottaavat nuorukaisillen\nylpäyven ja suastaisuuen, uskollisuuen ja Rakkauen, kevytmielisyyen ja\nhuikentelevaisuuen palkan. Hyö opettaavat heitä ylenkahtomaan\nMatleenoo, että Inkeriä rakastaa, ja Annikaista surkuttella. Onko se\nihmeteltävä että näiten kolmen Neijoisten esimerkit ja luovut\n[luotut, öden], hellästi painaiksen Tyttölöihin syvämmiihin, ja\nettä hyö laulellessa heijän tapojansa, kukin muistutteloo omoo\nvastatulevaisuutta [vasta-tulevaisuus, framtid]. Se on sen eistä meijän\nmielestämme ei ainoastansa yksi luvallinen, mutta yksi kiitettävä tapa,\nettä näin juhlallisesti vuosittain muistutella ja varoitella nuoria\nNaisia niistä virheistä ja villityksistä, jotka useemmittain tahtoo\nheitä vietellä, niin kuin ylpeys, huikentelevaisuus ja kevytmielisyys;\nniin myös kuin että toisin puolin osottaa heillen ne hetelmät jotka\nheillen uskollinen rakkaus kantaa.\n\nMyö toivottaisimme ja syvämestämme mielellämme soisimme että tämä\nkaunis tapa, näin muistutella Nuoria vaimoja tutkistella ihtiensä aina\noisi pysyvä ja voimassansa, eikä milloinkaan häviäis Ritvalan kylästä!\nja vielä siittenkin että ne nuoret käyttäisivät tämän heijän\nesivanhemmiltansa heille heijän hyväksi asetetun juhlan omaksi\nonneksensa ja kunniaksensa. Näin tähen, näkisimme myö kernaast sen\nvanhan puheen uskottavaksi, että kylän vainiot lakkaisivat kasvamasta,\nkuin kansa tämän kauniin tavansa heittäisivät.\n\nMyö ei taija olla puhumata, että se Salencyn kylässä, Picardien\nmuakunnassa, Frankriikin Riikissä, piettävä juhla, joka mainitaan\n_Ruusu-juhla_ (ja joka on aivan kuuluisa ja merkillinen) on paljon\nyhteenverrattava tämän Suomalaisten Helan kanssa. Tämä Salencyn juhla\npietään sillä tavalla että kaikki kylän Tyttäret kerran vuuessa\nyhteenkokountuvat; se joka käytöksensä puolesta, ja kunniallisuutensa\nsuhteen, on luettava heistä parraaksi ja ylistettäväksi, kaunistetaan\nsilloin juhlallisesti Ruusunkukkaisilla, että sillä osottaa hänellen\nsen palkinnon ja mielisuosion kuin hään on kaikilta ansaitseva. Salency\non se ainoa kylä koko Frankriikin valtakunnassa, ja ehkä koko\nmailmassa, jossa joka vuosi semmoinen merkillinen juhla pietään\nvaimoväin kunniaksi. Kaksitoistakymmentä satoo aastaikoa on tämä juhla\ntässä jo pietty, ja sitä pietään siinä vielä tänä päivänäkin.\n\nVerratessa näitä molempia juhlia keskenänsä, myö ei muuten taija, kuin\npitää Suomalaisten juhlaa parempana ja soveliampana. Sillä\nFrankkalaisten kukka-juhlassa, yks Tyttö kyllä palkitaan vaan monta\njääpi palkihtemata. Se on arvattava että Tyttölöistä on monikin joka\nluuloo ihtensä ansaitsevan saman kunnian, ja joka nyt paheksii -- ehkä\nmyös katehtii sitä joka on kukilla lahjoitettu. Sillä tavalla, tämä\nmuuten kaunis ja ylistettävä juhla, mielyttää yhtä ja murheuttaa monta,\nja taitaa ehkä suattaa kateusta Tyttölöihen välille. Siihen vielä tuloo\nluettavaksi että se on varsin vaikia joukosta löytää ja ulosvalita sen\nparraan, ja tetä monet vanhemmat ehkä keskenänsä silmennylkiin\npyytäävät suahaksensa lapsiansa tähän kunniaan; ja josta siitä ehkä\nkylmäkisko ja vihat syntyypi naapuriihen välillä. Näitä kaikkia\nkahtellesssa myö täytymme piättää, että jos tämä Ruusu-juhla monessa\nsilmässä näyttää hyviä vaikutuksia, ja kilvoittelemuksia hyviin\ntapoihin, niin se myös toisin puolin kahottu, teköö monessa syvämmessä\nlevottomuutta, murhetta ja mielikarvaisuutta. Ja jos niin tapahtuisi,\nettä häntä joka on näin kunnialla merkitty, vasta jälestäpäin\nlöytäisivät puheen alaaiseksi -- mitä pilkkamista ja nauramista eikö\nsemmoinen juhla ja juhlanpitäminen matkaan suata! Ilman sitä niin se ei\noo totiseen siveyteen [Siveys, (ärbarhet, anständighet) qvinlig dygd;\nKelvollisuus, (duglighet) manlig dygd; Hyvyys, (godhet) dygd\ni allmänhet] sopiva, että ulkokunnialla häntä palkita ja\nkaunistella. Hänen suurin palkinto on omassa ilomielituntemisessa\n[Ilomieli-tunteminen, sjelftillfredsställelse], ja hänen luonnollinen\nluatunsa on, että yksinäisyytessä ja ilman muihen tietämätä harjoitella\nhyvyyttä. Se on kohtullinen ja myös kiitettävä että hyvyys ja siveys\nnautitsee ulkonaistakin kunniata; ei ainoastansa hänen suhteen joka\nsitä harjoittaa, vuan erinomattain, (niin kuin esimerkki) muihen\nsuhteen; vaan minä pelkään että Salencyn nuoret Tyttäret, kilvoitellen\nkeskenänsä tätä kunniata, hakeevat hyvyyttä ja hyviä tapoja enemmin\nkunniansa suhteen, kuin ite hyvyytensä suhteen. -- Olkoonpa asia miten\ntahaan, niin on hyvä, kuin hyvin laittaa.\n\nKuitenkin pitämmme myö Ritvalan Helkoo siinä asiassa parempana, ettei\nPiioista yhtä ylistetä, toisia alenneta. Tässä hyö kaikki suavat\ntilaisuutta että mieltänsä myöten joukossa rehvastella, mutta kukin\nkantaa mitä hään on kylvänyt. Näissä Runoissa löytäävät ne hyvät piiat\nesimerkkinsä, niin myös kuin ne pahatkin. -- Heitä kyllä tässä ei\nkukaan kiitä, sen vähemmin toru ja nuhtele, vuan ne kantaavat kukin\npovessansa, riemunsa tahi murheensa. Kuin hyö laulaavat Inkerin tahi\nMatalenan tapauksia, niin se vaikuttaa heissä enemmin kuin että lausua\nheillen ilosta tahi surusta. Sillä puhuttaissa Inkeristä ja hänen\nkäytöksistänsä, muutteloo ne nuoret Tytöt oman mielensä tietämätöinnä\nhänessä, tahi toas häntä omassa mielessänsä. Ja sillä tavalla tämä\nnuorukainen ja Inkeri ei eneä ouk toisista erinäiset, voan yhtä\nolentoa. Minä oon nähnyt ihe Ritvalan Tyttäriien näitä laulaissa\nitkevän; muutamat vuotattivat ilon kyynäleitä, muutamat surun.\n\nVuan mitäs myö eneä puhumme tästä Helanjuhlasta! Myö olemme jo nähnyt\nsen suuren aivotuksen kuin meijän esivanhemmat ovat tahtoneet sillä\nosottaa. Meijän tuloo tätä niin kuin muitakin heijän jäännöksiä,\nkunnioittoo ja arvossa pitee, ei pilkata ja ylenkahtoa.\n\nNiistä jotka enemmitten ovat tahtoneet suattoo tätä juhlaa hävitöksen\nala, luulessaan tässä olevan jotakuta pakanallista ja epäjumallista\npalvelusta, tahi yhen siemenen pahuuteen ja epäluuloon, on\nSääksmäen ennen muinonen Rovasti Forsselius, jonka henkellisessä\nPapin-neuvoittelemuksessa etesveti kantelemuksia Ritvalaisia vasten\ntästä heijän käytöksestänsä. Koska asia oli moa-oikeuessa tutkittu, ja\nsieltä lykätty Consistoriumin koettelemuksen ala, niin annettiin siinä\nsellainen piätös, ettei Ritvalaisia kielletä Helkoa huutamasta,\nainoastansa hyö kertaus-sanoistansa poissulkevat sen sanan Jumala(?).\nTätä tekivät hyö myöskin, ja kuin ennen vanhuutessa ovat laulaneet:\n\"_Jumal' on kauniissa joukoss_,\" niin laulaavat nyt ainoastans:\n\"_kauniissa joukoss_\".[13]\n\nToisin päin ovat toas Muaherratkin puolestansa kieltäneet heitä\nvalkeata pitämästä Helan vuorella siinä pelvossa, että tuostakin\ntaitais turmio tapahtua; ehkä tämä vuori makaapi vainion keskellä\nkaukana pois mehistä ja muista kylistä. Tätäkin ovat hyö vaariin\nottaneeet, ja käyttäävät nyt Helkoa vähemmällä juhlallisuuella vaan\nisommalla yhtä-tyytyväisyyella [yhtä-tyytyväisyys, liknöjdhet] kuin\nennen.\n\nMutta koska myö nyt olemme kyllä puhunut tästä juhlan pitämisestä, niin\nehkä se ei oisi sopimatoin että vähä puhua kylästäkin jossa se pietään.\n\nRitvalan kylä on epäilemätä yks niistä vanhemmistä kylistä Sääksmäen\npitäjässä;[14] ja juuri sen tienoilla vielä nähään jäännöksiä siitä\nvanhanaikuisesta Hakoisten linnasta, josta nyt ainoastaan yksi\nkivi-raunio on jälellä.[15] Kirjoissa tämä kylä kuhutaan _Ridvalla_,\nvaan suusanalla _Ritvala_, ja maan-kielellä [maan-kieli,\nProvins-dialekt] _Ritvala._ Se näyttää ikeän kuin kylä oisi nimensä\nsuanut Ruohin kielestä, ja josta oisi arvattava että Ruohtalaisia ennen\non tässä asunna. Silloin kuin Vallan-hallihtia [Vallan-hallihtaja,\nRiksföreståndare] Birger vuonna 1250 rakensi Hämeenlinnan ja siihen\nkuletti joukkonsa, on mahollista, että muutamatkin hänen Sankarista\nasuivat linnan ulkopuolella niissä lähimmäisissä pitäjissä; ja on\nuskottava että jokuu heistä silloinkin oleskeli Seäksmäessä ja alotti\nHakoisten linnoo; ja että Ridvallan kylänpaikka silloin ainoastaan oli\nyksi kankasmaa tahi nummi, jossa heijän Sankarit ja Soturit [riddare\noch kämpar] lennättivät hevoisiansa.\n\nVallan-mantie joka Hämeenlinnasta viepi Tampereseen kulkoo kylän\nläviten, jossa vielä toinenkin pitäjän tie kulkoo ristiin; ja se on\ntällä ristillä kuin piijat näinnä Helka-iltoinna, yhteen tunkeiksevat.\nKylästä luetaan puolitoista virstaa kirkollen, vuan ei muuta kuin\nvirstaa Huittulan keskievariin. Kylä on jaettu kahteen suureen osaan,\njosta yks kuhutaan _Yläkyläksi_, toinen _Alakyläksi_. Yks peltomoa\neroittaa heitä toinen toisestansa.\n\nKaikki mitä tässä nyt on puhuttu, on sanottava _Alakylästä_, joka\nYläkylästä makoo etelään, ja on luettava heistä sekä vanhemmaksi että\nsuuremmaksi. Yläkylässä rajoittaavat myös Helkoa, vaan iteksensä\ntoisella kohalla, kuhuttu _Karjuveräjänmäiksi_; muutoin ne käyttäävät\nihtiensä samalla lailla kuin Alakylässä, ja laulaavat samojakin Runoja.\n\nSe on meistä outo kyllä, ettei molemmat kylänpiät yhessä pie tätä\nyhteistä juhlaa; vaan on uskottava että hyö vanhuutessa ovat olleeet\nyhessä, ja oisi toivottava että hyö myös tästäpäin yhessä käyttäisivät\ntämän kauniin juhlan. Jos ei muuten, niin sillä tavalla että kaikki\nlapset kokountuisivat yhen valkian ympärille, jos kohta hyö\nkävisivätkin sinne kahessa joukossa.\n\nTämä jo monaisten mainittu _Helka-vuori_ ei ouk mikään oikea vuori,\nvuan yks harju-tahi selänne-mua, joka pistäiksen Alakylän etelä\npuolelle, ja jonkan toisella puolella Vanajavesi ynnä hänen monen\nsuarensa kanssa puahtaa kuin vesipata. _Helka Vuoresta_ on jo suurin\nosa tehty peltomuata, ja mikä hänestä on jälellä kasvattaa paljaita\nkatajapensaita ja kanervoja. Siihen missä valkiata ennen piettiin, on\näskettäinkin kaivettu tervahauta, niin että se juuri näyttää niin kuin\nkylän Helka jo ottaisi Ritvalasta eronsa. Se on paha kyllä että kylän\nasukkaat ei paremmin korjoo yhtä paikkoa, jossa heijän esi-vanhemmat\nmonessa miespolvessa ovat Tyttölöihen ja Ystäväitten keskellä\nviettäneet niin monta suloista ajan kulua.\n\nMyö tahomme myös nyt tässä jälestäpäin julistaa ne Runot josta myö jo\nolemme puhunut, ja joihen laulaminen on luettava niin kuin Helan suurin\npyhyys. Myö tiemme tätä sekä heijän sisällepitonsa suhteen, sekä että\nmyös Tulevaisillen säilyttäisimme meijän esivanhempien vanhoja\njuohutuksia [juohutus, Dikt].\n\nKuitenkin täytyy meijän ensin muistutella, että myö heijän tutkiissa\nolemme löytäneet heijän olevan aivan puuttuvaiset [puuttuvaiset,\nBristfälliga, defecta, fragmentariska] ja vian alaiset [vian-alaiset,\ncorrumperade].\n\nMyö ei ouk uskaltanna mieltämme myöten parata näitä virheitä, vuan\ntahomme lukioillen toimittaa heitä aivan senkaltaiset, kuin niitä tällä\nhaavalla Seäksmäissä lauletaan, luuleissamme että kukin mieluisammasti\nkäsittäisi heitä, heijän omassa vanhanaikuisessa, jos kohta\nalaistomassakin puvussa, kuin että suaha heitä jatketuksi, parsituksi\nja paikatuksi tämän ajan tilkuisilla.\n\nMyö olemme sen eistä pitänä sitä puheenmurretta hyvänä, kuin tässä\nkylässä puhutaan, ja josta nämätkin Runot ovat osansa suaneet; ja\nolemme kirjutanneet heitä niin katkaistunna ja murrettunna, kuin ovat,\nettä silläkin säilyttäisimme heijän omat vanhan-aikuiset ja näillen\npaikoillen varsin tunnettomat sanat;[16] joista myökään emmö kaikkia\nkäsitä. Kuitenkin oommo myö kokenut että muistutuksillamme heitä\njoksikin selittää. Vaan se tuli meistä pahoin tehty, ettei myö silloin\nmuistana kirjuttoo heijän laulamusta (melodi) muistiin, mutta toivoomme\nvastapäin suavan tätäkin toimittanneeksi.\n\n\n\nI. ALKU-SANAT.[17]\n\n\n Ruvetkasme, rohjekasme,\n Kaunissa joukos'!\n Elkäs eäntämme hävetkö,\n Kaunissa joukos'!\n Vaikk' on Lapset laulamassa,\n Kaunissa joukos'!\n Pikkuiset pirisemässä,\n Kaunissa joukos'!\n Heikot Virret heittäjälle,\n Kaunissa joukos'!\n Annas mun käjen kukata,\n Kaunissa joukos'!\n Merihelmet helkyttellä,\n Kaunissa joukos'!\n Saksan pehkineet sanella -- -- --\n Kaunissa joukos'!\n Ruotin ruakoisten puhella,\n Kaunissa joukos'!\n Turun Urvut uikkajoille,\n Kaunissa joukos'!\n Väätty-vasken vaikkajoille,\n Kaunissa joukos'!\n Käykäm' Siukukset sinelle,\n Kaunissa joukos'!\n Mataroille morsiameks,\n Kaunissa joukos'!\n Tuokam' sieltä seulan täysi,\n Kaunissa joukos'!\n Mataroita markan vakka,\n Kaunissa joukos'!\n Tehkesme sinistä siltaa,\n Kaunissa joukos'!\n Uikamme punainen porras,\n Kaunissa joukos'!\n Jumaloihiin männäksemme,\n Kaunissa joukos'!\n Jumaloihiin puhtaisiin,\n Kaunissa joukos'!\n\n\n\nII. MATALENAN-RUNO.[18]\n\n\n Matalena Neiro nuori\n Kauvan se kotona kasvoi,\n Kauvan kasvoi, kauvas kuului,\n Tykönä hyvän Isänsä,\n Kanssa armahan Emonsa.\n Polki, polki permannoita\n Hänen korko-kengillänsä,\n Rautaisen rahin kulutti\n Astioita pestessänsä,\n Kulman pöyvästä kulutti\n Hopiapäällä veittellänsä,\n Hirren kynnystä kulutti\n Hänen hieno-helmallansa,\n Toisen hirren päänsä päältä,\n Hänen kultakruunullansa.\n\n Matalena Neiro nuori\n Mäni vettä lähteeltä,\n Kulta kiuluinen käressä,\n Kulta korva kiuluisessa;\n Katteli kuvan siansa -- -- --\n \"Ohho, minua Neiro parka!\n Pois on muoto muuttununna,\n Kaunis karvani karunna!\n Eipä kiillä rinta-kisko,\n Eikä hohra pää-hopeeni!\"\n Jesus Paimena pajussa,\n Karjalaissa kaskismaissa,\n Anoi vettä juoraksensa.\n \"Ei o mulla astiata,\n Ei o kannuini kotona!\n Pikarit pinona vierit,\n Kannut halkona kaalsit.\"\n \"Pistäpäs pivon täysi,\n Kahmalon täysi kanniksella!\"\n \"Mitäs puhut Suomen-sulha,\n Suomen-sulha, Mairen-orja,\n Isäini ikäinen paimen,\n Ruoti ruorolla elänyn,\n Kalan-päillä kasvatettu\n Karjalaissa kaskismaissa.\"\n\n \"Siismä lienen Suomen-sulha,\n Suomen-sulha, mairen-orja,\n Isäis ikuinen paimen,\n Ruoti ruoroilla elänyn,\n Kalan päillä kasvatettu\n Karjalaissa kaskismaissa,\n Ellemme elkiäs sanelen?\"\n \"Sano kaikki mitäs tierät!\"\n \"Kussas kolmet poikalastais?\n Yhren tuiskasit tuleen,\n Toisen vetkaisit veteen,\n Kolmannen kaivot karkeiseen.\n Sen kuins tuiskasit tuleen\n Siit olis Ruotissa Ritari,\n Sen kuins vetkaisit veteen\n Siit olis herra tällä maalla,\n Sen kuins kaivot karkeisehen,\n Siit olis Pappi paras tullut.\"\n Matalena Neiro nuori\n Rupeis vasta itkemään.\n Itki vettä kiulun täysi,\n Pesi Jesuksen jalat;\n Hiuksillansa kuivaeli.\n \"Itepäs lienet Herra Jesus\n Kusmuin elkeeni sanelit!\n Pane minua minkäs tahrot,\n Soihin maihin portahiksi,\n Jaloin päällä-käytäväksi,\n Joka porton käytäväksi,\n Joka tuulen turjotella,\n Laaja lainen larella.\"\n\n\n\nIII. INKERIN-RUNO.[19]\n\n\n Inkeri ihanen Neiro\n Varas se vakuhun nais,\n Lalmanti Iso Ritari\n Anto kättä kätkyä\n Ison kimpun kihlajell,\n Suuren sormuksen lunasti.\n \"Kokotteles vuotta viisi,\n Vuotta viisi, vuotta kuusi,\n Kanssa kaheksan keseä,\n Ynnä yheksän suven,\n Vuosi-kausi kymmenettä!\n Kuinsa kuulet kuoleheeni,\n Ottakos uroa parempi!\n Elkössä pahempataini,\n Elkössä parempataini,\n Ota muutoin muotohitteis!\"\n\n Erikki vähä Ritari\n Valeh-kirja kannatteli,\n Valeh-kirja kiiruhulta:\n \"Lalmanteis on sorissa voit'tu,\n Pantu maahan paimen luissa.\" -- -- --\n\n Inkeri ihanen Neiro\n Väein vietiin viintupa,\n Väein kihlat annettiin,\n Väein ei eneä vihillen saatu.\n Ei miehin eikä miakkan,\n Eikä uljoisten uroisten,\n Eikä vaimojen valitten,\n Eikä neitten kauneuven.\n Inkeri ihanen Neiro\n Istu se lutin solassa,\n Sekä istu että itki,\n Katto itään, katto länteen,\n Katto poiki pohjoisehen.\n Näki kykkärän merellä:\n \"Jossa lienet lintuparvi,\n Niin sä lähre lentämään!\n Jossa lienet kalaparvi,\n Niin se vaipunet mereen!\n Jossa lienet Lalmantiini,\n Laske purtees valkamaan!\"\n Erikki vähä Ritar:\n \"Mistäs tunnet Lalmannikseis?\"\n \"Tunnen nasta, tunnen purteet,\n Kahen airon laskennosta,\n Toinen puoli uutta purtta,\n Toinen silkiä sinistä;\n Silkki Inkerin kutoma,\n Kauvon Neiron kairehtima.\"\n\n \"Minun nuorin Veljykkeisen,\n Ota ohrilta oriis,\n Irulta ikä-lihanen,\n Maata-jalka maltahilta,\n Aja vasta Lalmantia!\"\n \"Terve, nuori Naeramiehein!\n Kuinka Inkeri elää?\"\n \"Hyvä Inkeris elää,\n Viikkokausi häitä juotu,\n Toinen lahjoja lareltu,\n Kolmas annettu antemia.\"\n\n\n\nIV. ANNUKAISEN-RUNO.[20]\n\n\n Annukainen Neiro nuori,\n Istu Turun sillan päässä;\n Kaitti kaupungin Kanoja,\n Neuvo Turun Neiroisia.\n\n Nousi pilvi luotehesta,\n Toinen lännestä läheni;\n Se kuin lännestä läheni,\n Se muutui Neiren haaksi;\n Se kuin nousi luotehesta,\n Se muutui kestin haaksi.\n \"Jo mun kesti kerran petti,\n Hukutteli huoran poika,\n Söi mun syötetyt Sikaini,\n Joi mun joulu-tynnöriini. -- --\n Minun pieni pelto-paitain\n Tahto verkaista hametta,\n Minun verkainen hameeni\n Tahto vyötä kullattua,\n Minun vyöni kullatuini\n Tahto raskaita rahoja,\n Minun raskaat rahaani\n Tahto nuorta kauppamiestä,\n Minun nuori kauppamiehein\n Tahto männä muillen maillen,\n Muillen maillen vierahillen.\n Puhui purjehen siaan,\n Kantoi hahteen kalunsa. -- -- --\n Hikois' Hirvi juostuansa,\n Joi Hirvi janottuansa,\n Herantiestä lähtehä.\n Siihen kuolansa valutti,\n Siihen heiti haivenensa;\n Siihen kasvoi tuomu kaunis,\n Tuomuun hyvän herälmän;\n Karkais siihen kataja kaunis,\n Katajahan kaunis marja;\n Joka siitä oksan otti,\n Se otti ikuisen onnen;\n Joka siitä lemmen leikais,\n Se leikais ikuisen lemmen.\n Jesuksen jätän siaani,\n Maaria hyvä majaini,\n Hyvä on toisten tullakseeni,\n Parempi palatakseeni\n Ennen tehruillen teloillen,\n Aluttoillen anturoillen.\n Kennenkäs on telat tekemät?\n Kennenkäs on anturat alomat?\"\n \"Jesuksen on telat tekemät!\n Maarian on anturat alomat.\"\n\n G--nd.\n\n\n\n\nVANHOIN SUOMALAISTEN AJANLUVUSTA.\n\n\nIhmiset on jo vanhoinna aikoinna löytäneet tarpeelliseksi, että\njollakulla tavalla meärätellä ajan kulua. Se on ollut päivällä\nkesäsinnä aikoina, kuin talvisinna -- niinnä pitkinnä öinnä,\ntarpeellinen että selittää ajan ja päivän juoksua. Jokainen kansa on\neri-tavalla kokenut tätä toimittaa, ja omalla loavullansa nimittännyt\nnäitä ajan muutoksia. Ennen kuin kellot, tunti-lasit [_Timglas_] ja\ntuntipassaat [_Timwisare_] tulivat tietyiksi, niin oli melkein vaikia\nja ehkä mahotoin, että tasoittaa ja luettaa tunnin kulumista. Kuitenkin\novat ne vanhat Suomalaiset, ilman näitä tarpeita, tässäkin asiassa\nmelkeen ymmertännyt tarkoitella sekä hetken[21] että tunnin miärät;\nniin että niillen vielä nytkin ei ouk kellosta talvista, eikä huolla\ntunnintuikkareista[22] Päivä on heilien niin kuin muillenkin ollut se\njohtattaja, joka osotti heillen ajan-juoksut, ja josta hyö parraaittain\ntaisivat ajanluvut tarkoitella. -- Pävännousun- päivänlaskun- ja\nsyvänpäivan-aikaa eroittaa vähä kukin, kuin myös, että päivä\nvuorokauven piästä loistaa entisellä kohallansa; mutta että tasoittaa\ntätä vuorokautta yksissä meärätyissä ja yhtäläisissä osissa, siihen ei\npystyk joka miehen kynnet, ja onkin ilman kellota varsin mahotointa.\nEivät Suomalaisetkaan osanneet kellon puuttehessa tätä toimittoo, mutta\nymmärsivatpä kuitenkin jakaella vuorokauttensa vissiin erilaisiin\nosiin, joita ne aivon hyvin tiesivät toisistaan eroitella; ja tulivat\nsillä aikaan, koska heill' ei ollut toista parempata.\n\nSe on uskottava, että se roaka ihminenkin ensin hoksaisee, että aurinko\njonkun vissin ajan peästä paistaa taivaalla sillä kohalla kuin\nennenkin, tahi että se aina vuorollansa kulkoo omia vanhoja polkujansa.\n\nKoska hään oli näin yhen vuoronsa matkaasek tehnyt, niin Suomalaiset\nkuhtuivat ajan, joka oli sillä välillä kulunut, _Vuorokausi_.[23]\n\nTämän vuorokauven jakoivat hyö siitten kahteen peä-osaan, joita hyö\nkuhtuivat \"Ajat\", nimittäin, _päivän_- ja _yön-aika_.\n\n_Päivä t. päivä-kausi_,[24] kuhtuivat sen ajan kuin päivä paisto, ja\nolivat toimessaan; ja\n\n_Yö_ t. _yö-kausi_,[25] silloin kuin oli pimiä, ja hyö lähteneet\nlevollen.\n\nMutta koska päivä ja yö ei tullut perätyksin ja järjestään, vaan\nverkkaisella ajan kululla, niin kuhtuivat sitä aikoo, joka oli heijän\nvälillä, ja ikään kuin eroitti heitä toinen toisestansa, \"oamu\nja ilta.\"\n\n_Oamu_ t. _huomen_,[26] merkihtee päivän alkua ja yön loppua, tahi sitä\naikoo vuorokauvessa joka oli yön ja päivän välillä; ja\n\n_Ilta_ t. _ehto_,[27] merkihtee yön alkua ja päivän loppua, tahi sitä\naikoo joka oli päivän ja yön välillä.\n\nPäiväkauvensa jakailivat hyö muuten kolmeen osaan, nimittäin:\n\n1) _Aamusta päivee_ t. _oamupuol-päivee_, jota luettiin päivän noususta\noamiaiseen asti; kesällä 6 tuntia, talvella ei yhtäkään.\n\n2) _Syvän-päivä_, jota luettiin oumiaisesta murkinoillen asti, eli 6\ntuntia.\n\n3) _Ilta-päivä_, t. _iltapuol'-päivä_[28], jota luettiin murkinasta\npäivän laskuun; kesällä 7 tuntia, talvella ei yhtäkään.\n\nKuin tarkoittivat työn aikojansa, niin jakoivat niinikään päivänsä\nkolmeen osaan, joita hyö kuhtuivat _rupiamia_, t. _rupeema_, koska hyö\nsilloin aina uuvesta rupeisivat työhöön; tahi _ruokaväliä_, koska\nnäillä ymmärrettiin niitä aikoja, jotka olivat ruoka aikoin\nvälillä.[29] Nimittäin:\n\n1) _Oamu-rupiama_, jota luettiin heijän ylösnousemisesta oamiaisiin,\ntahi siihen kuin söivat eineensä, tahi kello nuon 3:sta ja 4:stä aina\nkello 8:aan ja 9:ään, eli neljä t. viisi tuntia.\n\n2) _Puolipäivän-rupiama_, jota luettiin oamiaisista murkinaan, tahi\nkello 8:sta ja 9:ästä, kello 2:hteen ja 3:meen; eli kuus tuntia.\n\n3) _Ilta-rupiama_, jota luettiin murkinoista iltaiseen, tahi kello\n2:sta ja 3:sta kello 8:saan ja 9:sään, eli kuus tuntia.\n\nYöt jaeltiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:\n\n1) _Ilta-puol' yötä_, t. _ilta-yö_, jota luettiin kello nuon 10:estä ja\n11:estä kello 12:teentoista, tahi yks eli kaks tuntia.\n\n2) _Syvän yö_, t. _syvän-yön aika_, jota luettiin kello 12:nestä kello\n1:hteen, eli yks tunti.\n\n3) _Oamusta-yö_ t. _oamupuol' yötä_, jota luettiin kello 1:stä kello\n2:hteen ja 3:meen, tahi yks eli kaks tuntia.\n\nTämä jakaminen oli erinomattain kesäisinnän aikoinna luonnollinen,\nkoska hyö silloin nousivat ylös päivän nousulla, ja mänivät moata\npäivän laskulla; mutta syksyn puolla, ja alinomattain talvella, koska\npäivät olivat lyhymmillänsä, niin tämä jako ei eneä ollut seisovainen,\nkoska heijän silloin täytyi jo pimeyvellä sekä ylösnousta, että\ntoimittoo työtänsä. Eli toisin sanottu: koska oamut ja illat olivat jo\nvenyneet niin pitkiksi, että hyö itestään jo synnyttivät ajan-kausia.\n\nNämät ajat, jotka valvantonsa puolesta luettiin päivään, ehkä heitä\npimeytensä suhteen, ei eroitettu öistä, kuhuttiin _puhteiks_, koska\nsilloin liiuksesta puhuttiin ylös valkiata, ja valvottiin kunnek päivä\npiti puheta.[30] Näistä puhteista kuhuttiin yks _oamu-puhe_, toinen\n_ilta-puhe_. Heitä luettiin sitä myöten pitkiksi, kuin oli vuotta\nkulunut. Eikä heitä muuten jaettu, kuin sanoilla, \"kukko oli jo niin ja\nniin monta virttä laulanut\", tahi: \"laulanut niin ja niin monta hetkee\"\n(_stunder, wäckter_).[31] Mutta tämä oli aivan puuttuvainen, sillä\ntoisinaan hyö laulaa illan pimitessä, toisinaan parras-puuhun\nnoustessansa, toisinaan yön syvämmillä, toisinaan päivän valetessa,\nj.n.e. sitä myöten miten ovat nuoria tahi vanhoja; eli sitä myöten\nmiten ovat kunnollisia tahi kunnottomia.\n\nKesäisinnä aikoinna, koska yöt ovat lyhymmillänsä, niin ei löyvy\nollenkaan näitä puhteenaikoja, eikä heitä silloinkaan mainittu; mutta\nsyksyllä ja keväällä, vaan liioitenkin talvella, koska on yötä\nliiaksikin, silloin puhteetkin olivat yhtä pitkät kuin rupeamat, tahi\nnuon melkeen yhtä pituiset, kuin talviset päivät. Sillä _oamu-puhe_\nluettiin Joulun aikana k. 3:sta -- k. 9:sään, tahi 6 tuntia; ja\n_ilta-puhe_ k. 3:esta -- k. 9:sään, eli 6 tuntia; ja päivät luetiin\njoulun olla k. 9:stä -- k. 3:meen, eli 6 tuntia. Yön tahi makuun aika\nolisi ollut tämän luvun perästä myöskin 6 tuntia; vaan kuin veitään\npois iltaisen ja valvomisen ajat, niin se ei ouk jos ainoastansa 4\ntuntia kaikkiaan.\n\nNäin jakailivat hyö nyt vuoro-kautensa ensinnik neljään osaan,\nnimittäin _päivään_ ja _yöhön_, _iltaan_ ja _oamuun_; tahi neljään\npeä-aikaan, nimittäin _päivän- ja yön-aikaan_, ja _oamu- ja\nilta-puhtehen_. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osanneet\ntarkoittoo niitä monia erinnäisiä ja pienemmäisiä ajan kuluja\nvuorokauvessa, joita myö kelloloillamme toimitamme, niin hyö toisella\ntavalla kokivat niitä tapailla.\n\nPäivällä niin aurinko auttoi heitä valollansa näitä miärätellä, yöllä\ntäytyi heijän ottoo oppia muista merkkilöistä. Koska nyt päivä\nnayttäikse taivaalla erikohalla erinnä vuosaikoinna, ja päivät että yöt\nsitä myöten lisentyyvät että pimentyyvät, niin tuli tämä heijän\najan-laskeminen [ajan-lasku, tideräkning; ajan-laskeminen, Sätt att\nräkna tiden] aivan puuttuvaiseksi ja muutoksen alaiseksi. Heijän täytyi\nsen eestä tehä kahta tällaista ajan-laskua, joista yksi kelpais\nkesäisinnä aikointia, toinen talvisinna. Mutta nämät ovat kumpaisetkin\nvähä vitaisia ja vuotta myöten vajenevaisia, koska päivä jo puolessakin\naastajassa välittää kaikuvansa. Se on sen eistä tarpeellinen, että\nensin tuntea mistä vuuen ajasta on kysymys, ennenkuin ajan-kulkua\nvuorokauvessa selitetään. Niin myös on erotus pohjoisemmista ja\neteläisimmisistä paikoista; myö oommo tässä tarkoittannut keskellen\nmoata, ja arvaellut mikä oisi sopiva suuremmallen osallen moastamme.\n\nEttä tarkemmin tuntea tätä, nimittäin mitenkä meijän vanhemmat ovat\najan lohkoineet ja nimittänneet, on sekä hauska että ehkä myös monestin\ntarpeellinen tietä, koska ajanluvussa vielä nytkin harvoin mainitaan\ntuntia; kaukaisemmissa moakuunissa, ehkä -- ei milloinkaan.\n\nNe nimet jotka tässä mainitaan, ovat Savossa tavalliset, muualla ehkä\nruukataan muita, joita eimö tunnetak.\n\n\na) Kesäisinnä aikoinna\n\n_Oamu-puol' yötä_, sanotaan kuin kello on 1 yöllä.\n\n_Ennen päivän koitetta_ -- nuon k. 1/2 2. Virk. _koido eel_.\n\n_Vähee ennen päivän nousemista_, sanoovat silloin kuin on taivas iässä\npunainen, ja koska jo rupia tuntumaan millä kohalla päivä nousoo.\nSanotaan myös että _päivä silloin ruskottaa_ -- k. 2.\n\n_Pävän-nousun aika_, t. _päivän nousu_ sanotaan silloin kuin ikään\npäivä on nousemassa, nuon k. 1/2 3. Virk. _päwä nousmisse aeg_.\n\n_Jälkeen päivän-nousu_, t. _päivän noustua_, (Torn. _päivän nostua_)\nvähäikkystä myöhämpi -- kuin on jo päivä yläällä -- k. 1/2 3.\n\n_Päivä on sylen ylyyellä_, sanotaan kuin on nuon sylen verran nousut,\nk. 3/4 3.\n\n_P. on kahen sylen ylyyellä_, k. 3.\n\n_P. on kolmen sylen ylyyellä_, k. 3 1/4.\n\n_P. on ennen suurus-paloja_, k. 5; (talvella k. 6, 7).\n\n_P. on suurus-paloilla,[32] silloin syövät hyö suuruspaloo tahi\neineensä, kuin ovat hetkese työtä tehneet; leikkuun aikana aina_,\nk. 1/2 6.\n\n_P. on puol'-aamiaisissa_, e. _puol'-aamuisissa_, t. _puol-aamiaisen\naika_, k. 6.\n\n_P. on vähä ennen oamiaisia_, t. _oamiais-päiviä_, e. _aamus-päiviä_,\nk.7\n\n_P. on oamiaisissa_, t. _aamuisissa_, e. _Oamiaisen aika_ (Torn.\n_einehen aika_), k. 8.\n\n_P. on korkeissa_ e. _myöhäisissä aamiaisissa_, k. 1/2 9 -- 9.\n\n_P. on halki moan_,[33] k. 10; muutamissa sanotaan, että päivä silloin\n_paistaa vesi etelällä_(?) t. _halki ilman_. Virk. _kesk-hommiko_ t.\n_enne lounat_.\n\n_P. on puolen rinnassa_, t. _puolen päivän rinnassa_, sanotaan kuin\nkello käyp kahtatoistkymmenettä -- k. 11, Virol. kuhtuuvat tätä _noor\nlouna aeges_.\n\n_P. on puolessa_, t. _puolen päivän aika_. Silloin sanotaan myös päivän\nolevan _korkeimissaan_ -- k. 12. Virk. _louna aeges_(?).\n\n_P. on jälellä puolen_, t. _yli puolesta_, ikään kuin se siitä\npyörähtää -- k. 1. Virk. _kesk päwa aeges, kesk-lounat,\npool-lounat_(?).\n\n_P. on poikki-moan_,[34] t. aikuisissa murkinoissa -- k. 1, silloin\nsanoovat myöskin että päivä alkaa jo paistaa kontti-kuusen peällä t.\nkontti houkan peällä,[35] joka merkihtee että se jo paistaa sen honkan\npeällä kussa kontti t. ruoka-laukku riippuu; joka toas toimittaa, että\noisi aika muka ruveta jo ruuallen; sanotaan myös että se paistaa linnun\nratoo kohti ja linnun lennosta.[36]\n\n_P. on liki murkinata_ -- k. 2 1/4.\n\n_P. on murkinan rinnassa_ -- k. 1/2 3.\n\n_P. on murkinoissa_, silloin syöpi työrahvas atriansa, t. murkinansa\n(Savol.[37]) Lounansa (Karjal.) päiväellistänsä (Hämäl.) puolipäivänsä\n(Turkul.) -- k. 3.\n\n_P. on vähä-vitaisissaan_ -- k. 3 1/4.\n\n_P. on alaisissa murkinoissa_, t. _myöhän murkinoissa_ -- k. 1/2 4.\nVirk. _pärrast lounat_.\n\n_P. on vitaisissaan_[38] -- k. 4, sanotaan myös että päivä silloin on\n_lännellä_.\n\n_P. on aikaisissa saunan panoissa_ -- k. 5.\n\n_P. on saunan panoilla_ -- k. 6.[39]\n\n_P. on myöhäisissä saunan panoissa_ -- k. 1/2 7.\n\n_P. on kolmen sylen ylyyellä_.\n\n_P. on kahen sylen ylyyellä_.\n\n_P. on sylen ylyyellä_.\n\n_P. on puihen latvoin tasalla_ -- 9 1/4. Virk. pääw on metsä ladwus.\n\n_Vähää ennen päivänlaskua_ -- k. 9 3/4. Virk. enne päwa mahha-minnemist.\n\n_Päivän laskun aika_ -- k. 9 1/2. Virk. Päwa weretamisse aeg. Päwa\nmahhaminneminne.\n\n_Päivän laskettua t. lasettua_ -- k. 10.\n\n_P. on jo ollut aikojaan maillaan_ -- k. 1/2 11.[40]\n\n_Ilta-puol' yötä_, k. 11.\n\n_Syvänyön aika, t. yön syvämmellä_ t k. 12 (silloin kuin ei linnut\nlaula).\n\n\nb) Talvisinna aikoinna.\n\n_Aamupuol' yötä_ -- k. 1.\n\n_Kukon laulu-aika_ -- k, 2. Silloin alkaa _Oamu-puhe_, jota luetaan\naina kunnekka tuntuu päivän piiri. Ne jotka myöhämmin nousoovat ylös,\nlukoovat _puhteen aikaa_ vasta k. 3 t. 4.\n\n_Ylösnousemisen-aika_ -- k. 3.[41]\n\n_Päivän piiri_, sanotaan tuntuvan, kuin ei muualla tunnu päivee,\nainoastansa yksi pikkiriikkinen juova, joka pouta ilmana paistaa moata\nvasten iässä. Sanotaan myös että päivä silloin _vähäisen hiiluu_. Virk.\nkuhutaan sitä _koido piir_.[42]\n\n_Päivän karva_, sanotaan silloin koska piiri on jo vajunna loajemmaksi,\nja taivas rupea tulemaan harmoon tahi hallahan näköiseksi. (Tätä\nsanotaan erinomattain pilvisenä ilmana).\n\n_Päivän koitto_, on heti samalla ajalla ehkä vähäisen myöhämpi. Virk.\n_koido aim, koido aeg_. Lapk. _iddietes rawem_, (oamu-rusko).\n\n_Hämärä-päivä_ t. _Päivä-hämärä_, silloin alkaa ikkunasta vähä kussakin\npaikassa tuvassa nähä, että päivä on valkenemassa. Virk. _ämmarik_.\n\n_Harmoo-päivä_ (vähä myöhäisempänä) silloin alkaa jo tuassa selittää\nyhtä ja toista.\n\n_Aamiaisen-aika_ -- k. 8.\n\n_Päivän nousun aika_ -- k. 9.\n\n_Päivä on halki moan_ -- k. 10.\n\n_P. on tuvan lämpyyllä_, t. _tuvan lämmitöksen aika_, silloin kuin\npannevat tupiansa lämpiämään -- k. 10, 1/2 11.[43]\n\n_P. on puolen rinnassa_ -- k. 11.\n\n_P. on puolessa_ -- k. 12.\n\n_P, on jälellä puolen_ -- k. 1.\n\n_P. on murkinoissa_ -- k. 2.[44]\n\n_P. on illan suussa_ -- k. 2 1/4.\n\n_P. laskun aika_ -- k. 3.\n\n_Ilta-viuru_ t. _illan vihhi_, silloin kuin panoovat sikojansa\nkiini.[45] Pohjan perällä sanoovat myös _illan myrä_. Virk. _viddevik_,\nLapk. _peiwe widdotaken lä_ -- k. 5/8 3.\n\n_Ilta-hämärä_ -- k. 3/4 3.\n\n_Saunan lämmitöksen aika_ -- k. 3. Ilta-puhe alkaa nuon k. 3, ja kestää\naina k. 10:neen.\n\n_Päiviin salo_,[46] sanotaan vähä vielä tuntua nuon k. 3 1/4. Pohj. P.\n_kaju_.\n\n_Kylvyn aika_ -- k. 8.\n\n_Iltaisen aika_ -- k. 1/2 9 - 9.\n\n_Asetoksiin aika_, t. _maatappanon aika_ -- k. 9.\n\n_Valvonta aika_ -- k. 10.\n\n_llta-puol' yötä_ -- k. 11.\n\n_Syvän yön aika_, t. _yön puolessa_ -- k. 12.\n\nNäin jakavat hyö vuorokautensa myös pienemmissäkin aika-kausissa, joita\nhyö puheissansa tarkoittivat, kuin tahtoivat nimittää näitä pienempiä\najan juoksuja. Jos tahtovat e.m. tuumata k. 1/2 3 jälken puolta päivää,\nniin eivät milloinkaan sanonneet: _kello puol' välissä kolm_, mutta\nsanoivat (kesällä) että päivä oli _murkinan rinnassa_ ja (talvella),\nettä päivä oli, _laskeiksemassa_ ja samalla tavalla, jos tahtoivat e.m.\ntarkoitto k. 3 1/4 iltaisella, niin sanoittiin kesällä: että päivä oli\n_vähä vitaisissaan_, vaan talvella, että _päivän salo vielä tuntui_,\nj.n.e.\n\nMistä ajasta ne vanhuutessa lie vuorokautensa alottaneet, on\ntietämätöin, mutta arvattava ois, että se oli oamusta-puol' yötä, eli\nsiitä kuin päivän piiri rupeisi tuntutmaan, koska hyö ehkä lukivat\nvuosiansakin siitä, kuin päivä rupeisi meijän maita lähestymään.[47]\n\nJos vanhoina aikoinna taisivat jakaella päiviä viikkokausiin, on\ntietämätöin,[48] koska se sana Viikko[49] selkiästi näyttää olevan\notettu Ruohtalaisesta sanasta _wecka_, tahi Saksalaisesta _Woche_,\nelleime tahtoisi piättää, että nämät ovat soatut Suomalaisesta t.\nLappalaisesta.\n\nSamaten ovat myös ne seithemet päivät viikossa nimitetty Ruohtalaisten\nkielen mukaan, nimittäin:\n\n1) _Maanantak_ t. _Maanantai_ (Måndag;[50]) Virk. _ees päiw_\n(ens-päivä) ja _esmas-pääw_ (ensimäinen päivä) Lapk. _Manotak_.\n\n2) _Tistak_ t. _tiistai_ (Tisdag;[51]) Virk. _teisi-pääw_ t.\n_töisi-päiw_ (toinen päivä); Lapk, _Tisdag_.\n\n3) _Keskviikko_ (Onsdag;[52]) Virk. _kolma-päiw t. pääw_ (kolmas päivä)\nja _kesk-näddal_; Lapk. _kaska-vakko_; nämät nimet ovat kaikki otettu\nsiitä, että se on ikään kuin keskellä viikon (Mittwoch) Ungk.\n_Szereda_.\n\n4) _Torstak_, t, _torstai_(Thorsdag;[53]) Virk. _neljapäiw_ t. _pääw_\n(neljäs päivä) Lapk. _Tuoresdag._ Ungk. _csötörtök_.\n\n5) _Perjantak_ t. _perjantai_ (Fredag;[54]) Virk. _rede_ t. _redi_;\nLapk. _perjedag_, t. _perjetak_.\n\n6) _Lauantak_ t. _lauantai_ (Lördag;[55]) Virk. _lau-pääw, pool-päiw_.\nUngk. _szombat_.\n\n7) _Sunnuntak_ t. _sunnuntai_ (Söndag;[56]) Virk. _pyhha-pääw,\npyhhäpäne-pääw, pyhhäpäiw_. Lapk. _Ailek, ailekes-peiwe, sodno-\npeiwe_.[57])\n\nEhkä Suomalaiset eivät näillä nimillä eroittaneet päiviänsä, niin se\nnäyttää kuitenkin kuin oisivat rajoittaneet vissiä päiviä toisista,\nkoska hyö kuhtuivat muutamia:\n\nArkiloita[58] t. arki-paiviä (söknedagar, hwardagar), joita hyö pitivät\ntyö-päivinään. Virk. _argipääw, arripäiw_. Lapk. _arg, arga-peiwe,\npargopeiwe_; ja toisia:\n\nPyhiä,[59] t._pyhä-päiviä_ (Söndagar, helgedagar), joita josta kusta\nsyystä piettiin isommassa arvossa. Virk. _Pyhha, pyhhä_, t. _pyhhad_;\nLapk. _passe_[60] t. _passe-peiwe_. Isommat näistä kuhuttiin:\n\nJuhlia[61] t. juhla-päiviä, (Högtidsdagar), ja joita koko kansa piti\nsuurimmassa kunniassa; ja joista myö kohta tulemme enemmin puhumaan.\nVirk. kallis pyhha. Ilman tätä päiväin jakamista, arki- ja\npyhä-päivihin, niin eroittivat heitä muutenkin lukemisellansa. Sillä\nehkä Suomalaisilla ei ollut näitä 7 nyt nimitettyä päivee viikossa,\nniin hyö oli heillä nimitettynnä toisilla nimillä. Hyö rupesivat aina\nlukemaan heitä siitä päivästä, joka heillä oli käsissä, ja joka aina\noli tietty [tietty, bestämd]. Tätä tekivät hyö sekä eteenpäin että\ntaakseppäin, ja siitä saivat toisetkin nimensä, Tätä tehtiin tällä\ntavalla, että se päivä joka paraillaan oli kulumassa, kuhuttiin!\n\na) _Tämä päivä_ t. puheissaan _tänä pänä_, e. _päivänä_, tänään (denna\ndag). Virk. _tännä päwani, täämbä_, t. _täämbätse päiwani_. Lapk. _tan\npeiwai_, Ungk. _enapen, mà_.\n\nb) _Huomenen päivä_, t. _huomen, huomena_ (morgondagen). Virk. _homiko_\nt. _omiko, hommiko_ t. _ommiko_, e. _hommung_. Lapk. _idten_. Ungk.\n_Honap, holnap, hulnap_. Ostiakink. _kulaengatlh_.\n\nc) _Toinen-päivä_ t, _toissa pänä_ t. _päivän takoo, päivän peästä_\n(öfwermorgon). Sanotaan myös Ruohtalaisten tavalla, _ylihuomena_.\n(Torniolaiset, _tois huomena_), Virk. _tunna homme, ylle hommen_. Lapk.\n_mangal idtatjen_ (huomesen perästä), Ungk. _holnap utan_.\n\nd) _Kolmas-päivä_ t. _kolmanna pänä_, t. _toisen päivän takoo_ e.\n_perästä_ (dagen efter öfvermorgon).\n\ne) _Neljäs päivä_ t. _kolmannen päivän takoo_, e. _perästä_ (andra\ndagen efter öfvermorgon), j.n.e.\n\nTällä tavalla lukivat läviten koko viikon; mutta se näyttää kuin ne\neivät oisi lukenna kuin kuusi päivee, tahi ainoastansa arkipäivät, ja\nheittäneet pyhät pois näihen luvusta, koska heille oli jo oma nimi\nannettunna.[62] Pyhät eroittivat viikot toinen toisistaan, ja heitäkin\nluettiin samalla tavalla, nimittäin: _tänä pyhänä, ens-pyhanä,\ntoissa-pyhänä, kolmanna-pyhänä_, j.n.e. Että asian laita on ollut näin,\non siitäkin arvattava, että Virolaiset vielä nytkin heijän päiviin\nluvussa ovat pitäneet tämän vanhan tavan, heitä näin nimitellä.\nTorstakia hyö vielä kuhtuuvat _neljänneksi päiväksi_, vaan perjantai\njoka oisi pitänuyt olla _viies päivä_, sai jo Saksalaisen nimen, ja\nsillä hämmäntyi koko heijän vanha lukunsa.[63]\n\nSamalla tavalla kuin lukivat eteenpäin, niin lukivat myös taakseppäin;\nnimittäin:\n\na) _Tämä päivä_ (denna dag).\n\nb) _Eilinen_ t. _eulöinen_, t. _öylöinen päivä_, t. _eilä, öylöin_\n(gårdagen); Virk. _eile, heila, heilä._ Lapk. _ektas peiwe_\n(ehto-päivä).[64] Ungk. _tegnap_; Tscheremink. _tengéscha_.\nSamojedink. _tej_.\n\nc) _Toinen päivä_, t. _toissa pänä_,[65] t. _päivän takoo_ (andra\ndagen, förgår, en dag tillbata); Virk. _tunna- t. ylle-eile, _eilatse_,\nheilätse_, sanoovat myös: _minnewal päiwal_ t. _minneswatsel päiwal_\n(männyt päivä) ja _päwa tagga_ (p. takoo). Lapk. _Autel ektatjen_\n(ennen ehtoisen, t. ennen ehtoisia päiveä).\n\nd) _Kolmas päivä_, t. _toisen päivän eilä_ e. _pari päivee siitten_\n(tredje dagen, e. twenne dagar tillbaka; d.v.s. dagen före förgår);\nVirk. _ylle tunna eilse_ (yli-toinen eilä).\n\ne) _Neljäs päivä_, t. _kolmet päivee siitten_ (fjerde dagen tillbaka),\nj.n.e.\n\nNäin nimittivät hyö päiviänsä, ja kuin tahtoivat heitä toimittoo, niin\neivät hyö milloinkaan sanoneet e.m. _tule keskviikkona tahi torstaina\nmeillen_ vaan: _tule kahen eli kolmen päivän takoo meillen_, j.n.e.\nMutta näihen vanhoin luvun laskuissa on kaks merkillistä puutosta,\nensinnik, että ne yksillä nimillä nimittivät sekä sen jo ohiten männyn\nettä vasta tulevan ajan,[66] ja toiseksi ettei nämät nimet ollut\npysyväiset. Sillä mitä tänä pänä kuhuttiin päivän takoo kuhuttiin jo\naamulla huomeneksi. Mutta mikä päiviä pysyttelöo? hyö juoksoovat kuin\nkosket, ja vaipuitvat uneuksiin.\n\nMitä siihen ensimäisen tuloo, niin puheesta eroittivat jo samassa, jos\npuhe oil männyistä tahi tulevista ajoista, sillä sitä selitettiin jo\ntoimitus-sanasta,[67] e.m. _hän tuloo tänne kahen päivän peästä_ (t.\nperästä, t. takoo) ja _hään kävi tässä kahen päivän takoo_.\n\nToiseksi on kyllä tosi, että nämät nimet ovat meijän nykyisen puheen\ntavalla aivan puuttuvaiset; vaan jos Virolaisten tavasta saattaisi\npeättää, että ne aina rupeisivat lukemaan maanantaista, ja kuhtuivat\nsitä _ensimmäiseksi päiväksi_, niin silloin tulisivat kaikki muutkin\npäivät paikoillensa tarkoitetuksi; ja tämä heijan lukeminen olisik\nsilloin niin toimellinen kuin tämä nykyinenkin, vieläpä hiukkaa\nparempi, koska nimet silloin yhtaikoo toimitti, monesko päivä se oli\nviikkossa.\n\nIkään kuin hyö oivalsivat, että aurinko yön ja päivän peästä paisto\ntaivaalla entisellä kohalla, niin havaihtivat ehkä myös, että se talven\nja kesän peästä nousi taivaalla entiselle korkeuellensa. Ja kuin\nkuhtuivat sitä aikoo jok oli kulunut moan keännellessä päivee vasten,\n_vuorokauveksi_; niin kuhtuivat nytkin sitä aikoo, jolla se oli päivee\nkieretellyt, _vuosii-kauveksi_[68] e. _vuueksi_ t. _ajastajaks_ e.\n_aastajaksi_.[69]\n\nNiin kuin hyö jakoivat vuorokauven kahteen peä-osaan, niin jakoivat\nmyöskin vuosikauven kahteen osaan, joita hyö _ajoiksi_ nimittivät;\nnimittäin _kesäiseen aikaan_ ja _talviseen aikaan_.\n\n_Kesä_[70] t. _kesä-kausi_ e. _Suvi_,[71] kuhtuivat sen ajan jona ilmat\noli lämmät, ja maat sulat, tahi oikeemmittain -- niin kauvan kuin\nroavat ja eläimmet kävivät ulkona mehissä. Tätä luettiin Kesä kuun\nalusta aina Loka kuuhun, tahi 4 kuuta.\n\n_Talvi_,[72] t. _talvi-kausi_, kuhtuivat sen ajan jollon ilmat oli\nkylmät, moa kohmettunna ja lumella peitetty, tahi oikeemmittain -- niin\nkauvan kuin reki-keli kesti. Talvi luettiin Marras kuusta Touko kuuhun,\neli 6 kuukautta, t. puol' aastaikoo.\n\nMutta koska kesät ja talvet ei tulleet perityksin ja järjestään, vaan\nverkkaisella ajan kululla, niin kuhtuivat sitä aikoo, joka oli heijän\nvälillä, ja ikään kuin eroitti heitä toinen toisestansa: _kevät ja\nsyksy_.\n\n_Kevät_,[73] merkihtee kesän alkua ja talven loppua, tahi sitä aikaa,\nvuosikauvessa, joka oli talven ja kesän välillä, kevättä ei luettu jos\n4 viikkoa kaikkiaan, tahi ainoastansa Touko-kuu;[74] ja\n\n_Syksy_[75] merkihtee talven alkua ja kesän loppua tahi sitä aikaa joka\noli kesän ja talven välillä. Syksyyn luettiin Loka-kuu tahi nuon 4\nviikkoo.\n\nKesä kauvensa jakailivat hyö muuten ikään kuin päiväkautensa kolmeen\nosaan, nimittäin:\n\nl) _Kevät-kesä_, t. _kevät-puol' kesee_[76] johon luettiin kesä-kuu, t.\n4 viikkoa.\n\n2) _Syvän kesä_, johon luettiin Heinä- ja Elokuu, t. 8 viikkoa.[77]\n\n3) _Syksy-kesä_ t. _syksy-puoli kesee_, johon luettiin Syyskuu t. 4\nviikkoa.\n\nTalvet jaettiin niinikään kolmeen osaan, nimittäin:\n\n1) _Syksy-talvi_, e. _syys-talvi_ t. _syksy-puoli talvee_, johon\nluettiin Marraskuu ja Joulukuu,[78] t. 8 viikkoo.\n\n2) _Syvän talvi_ t. _syvän-talven aika_, johon luettiin Tammi-kuu ja\nHelmi-kuu[79] eli niinkuin heitä ennen kuhuttiin: _Iso- ja\npieni-Tammi_ t. 8 viikkoo.\n\n3) _Kevät-talvi_, t. _kevät-puol' talvee_, johon luettiin Maalis-kuu\nja Huhti-kuu, t. 8 viikkoo.\n\nNe ajat, jotka oli talveksi luettavat, koska oli lunta moassa, mutta\nmyös kesäksi verrattavat, koska ilmat oli suojat ja lämpöiset, niin\nettä se lumi mikä oli, ei kestänt eikä kantant, vaan oli pehmyksi\nvettynyt; tahi toas ne ajat, jollon moat oli paljaat kuin kesällä, vaan\nilmat kovat ja kylmät kuin talvella -- kuhuttiin _rospuutan_ t.\n_roskuutan ajat_.[80] Joista yks kuhuttiin _kevät-roskuutat_, toinen\n_syksy-roskuutat_.\n\nNäin jakoivat hyö nyt vuosi-kautensa neljään osaan, nimittäin _kesään\nja talveen, keväiseen ja syksyyn_, tahi neljään peä-aikaan, nimittäin:\n_kesäiseen ja talviseen aikaan, ja keväiseen ja syksyiseen aikaan_.\nMutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan osainneet tarkoittoo ne monet\nerinnäiset ja pienemmäiset ajankulut vousikauvessa, niin heijän täytyi\ntoisella tavalla heitä tapailla. Kuin hyö tarkemmin tahtovat toimittoo\njonkun vissin ajan, niin tarkoittivat aina sen lähin olevaisen\nmuuttumattoman juhlan,[81] tahi jonkun toisen heiltä tietyn päivän, ja\nläksivät siitä lukemaan sekä eteenpäin että taakseppäin,[82] e.m. tällä\ntavalla: _viis viikkoa ennen Juhannusta_, joka merkihtee s. 17:ttä\npäivää Touko-kuussa; -- _kolmet viikkoa Mikkelistä_, joka merk. s.\n20:ttä päivää Loka-kuussa -- Joulun alus-viikolla, joka merk. s. 17:stä\n-- 23:neen päivähän Joulu-kuussa; -- _Viikautta ennen Vapon (Varpulin)\npäivee_, joka merk. s. 24:ttä päivää Huhti-kuussa -- _Helluntai\npyhinä_, joita aina luetaan 7 viikkoa Peäsiäisen perästä, j.n.e. Sillä\nhyö eivät milloinkaan sanoneet e.m. _sinä 5:nä päivänä Tammi-kuussa_,\ntahi _sinä 19:nä päivänä Marras-kuussa_; vaan sanovat silloin aina:\n_Loppiaisen oattonna_, tahi _puol kolmatta viikkoa Köyristä_, j.n.e. ja\nsillä tavalla hyö ainian vielä nytkin meärettelöövät aikojansa.\n\nTästä nähään miten tarkka ja tarpeellinen se on, että ne vanhat nimet\npysytetään meijän allakoissa paikoillansa, eikä viskoitak tännek eikä\ntuonnek. Silla heistä se yksinvakainen kansa lukoopi vuuen ja ajan\njuoksut, ja on heitä sananlaskuillansa muistoonsa ikuistanneet ja\nmieleensä tarkoittanneet. Ehkä se kyllä muuten oisi yhtä kaikki millen\npäivällen meijän nimet allakoissa pantaisiini, tahi jos heitä ollenkaan\nheissä löytyisi, niin nähään tästä heijän lapsillisuutta, jotka kosk\neivät taija muuta, niin muutteloovat ies ne vanhat nimet, ja asettaavat\nheitä toisillen päivillen.[83]\n\nMeijän nykyiset nimet ja Juhlat ovat kaikki (muutamia ehkä nimittämätä)\nannettu meillen Poavilaisilta; mutta uskottava on että meijän\nmoan-vanhemmillen oli muinon joitakuita muita, joita hyö pyhinnä\npitivät, ja jostakusta syystä rajuttivat muista päivistä.[84] Se\nnäyttää niin kuin muutamat näistä oisivat vielä nytkin meijän\nallakoissa säilytettynnä, ehkä siitä syystä, että hyö tammaisivat\nsamoillen ajoillen kuin nemät Ristittyihen juhlat; tahi siitä, että\nRuohtalaiset meijän mielennouteiks, eivät varsin tahtoneet hävittää\nkaikkia meijän vanhoja muistojamme. Mahollinen on myös, ja ehkä\nuskottavaimmin, ettei Suomalaiset tahtonneet ristittyiksi tultuaankaan\nheistä luopua, ja että näitä vasta myöhäisempinnä aikoinna pistettiin\nmeijän Suomalaisiin allakoihin.\n\nNäistä Suomalaisten vanhoista Juhlista, on\n\n1) _Joulu_ kalliin luettava.[85] Siitten ehkä\n\n2) _Käyri, köyri_ t. _köyry_, e. _keuri_ t. _kekri_,[86] Virk. _pyhhade\nhingede pääw_ t. _kige pyhhide hengede pääw_ (kaikkein pyhäin henkein\npäivä).\n\n3) _Laskiainen_,[87] Virk. _vatsla_ (fastlag) e. _lehha heite_ t.\n_heitmisse aig_ (lihan heittämisen aika) [88].\n\n4) _Loppiainen_,[89] Virk. _kolme kunniga pyhha_ (kolmen kuninkaan\npyhä).\n\n5) _Runttu_ t. _Vuoten-alkaiset_, ja muita sellaisia.\n\nIlman näitä nyt nimitettyjä päiviä, niin oli heillä muitakin, joista\nhyö ottivatten merkkinsä vuuen ja ajan luvussa. Näitä hyö eivät\nrajuuttaneet, eikä minnään pitäneet, ainoastaan tarkoittivat näitä\nmuiste tiessänsä vitojen aikoja. Sillä hyö keksivät päiviä vuuessa\nolevan monellaisia, nimittäin pitempiä että lyhyvempiä, ja käväisivät\nettä hyö kerran vuuessa olivat pisimmällänsä, ja kerran myöskin\nlyhimmillänsä. Näitä aikoja kuhtuvatten hyö _Päivän palaaisia l.\npalauksia_,[90] koska päivä silloin palaisiin heiltä poisi, tahi\npalaisi taas takaisin heijän luoksensa.\n\nTämä tapahtui kahesti vuuessa nimittäin talvella, s. 22:nä päivänä\nJoulu-kuussa, jota sen eistä kuhuttiin _talvisen päivän palaaiminen_ t.\n_palaus_ (silloin päivä palaisi heijän luoksensa); ja toisen kerran\nkesällä, s. 22:nä päivänä Kesä-kuussa, jota kuhuttiin _kesäisen päivän\npalaaiminen_ t. _palaus_, (silloin se palaisi pois heijän luotaan).\n\nKoska nyt kesältä päivät kerran rupesivat lyhenemään ja yöt toas\njatkumaan, niin oli arvattava että hyö kerran piti toisiansa tavata,\ntahi kumpaisetkin tulla yhtä pitkiksi (tämä tapahtuu syksyllä).\nSamaten koska päivät talvelta, rupeisivat pitkistymään ja yöt häviämään\nniin hyö toas kerran piti joutua yhtä pituiseksi (tämä tapahtuu\nkeväillä). Tämä heijän yhölläisyys tapahtuu niin muotoin kahesti\nvuuessa, nimittäin keväillä ja syksyllä. Näitä aikoja kuhuttiin\n_päivän-tasauksia_,[91] koska päivät ja yöt silloin olivat yhtä\ntasaiset, tahi koska vuorokauvet silloin oli pantu kahtia. Käistä yksi\nkuhuttiin _keväisen-päivän tasaus_, joka tapahtuu s. 22:nä päiv.\nMaalis-kuussa; ja toinen _syksyisen-päivän tasaus_, joka tapahtuu s.\n22:nä päiv. Syyskuussa.\n\nIlman näitä nyt jo nimitettyitä päiviä, niin on vielä yksi, joka\nkuhutaan _karkaus-päivä_[92] joka lisätään aina kolmen vuuen peästä,\ntahi joka neljäs vuosi, ja josta se vuosi on kuhuttu _Karkaus-vuosi_,\nVirk. _aasta lia pävaga_ (aastaika liika-päiväinen), ja Lapk. _saskad\njape_ (hyppy-vuosi). Mutta siitä päivästä eivät vanhuuvessa tienneet\nmitään. Sitä vaston niin oli niillä vissiä muita päiviä joita\nkuhtuvatten _tähti päiviä_, Virk. _täht-päiw_, joista ottivatten vissiä\nmerkityksiä, ja joista ne myös läksivät lukemaan aikojansa. Näitä\nrajutetaan vielä nytkin Virossa. Siinä kuhutaan myös yksi päivä vuuessa\n_kynni pääw_ (kyntö-päivä), jolla tarkoitetaan _Tiburtiuksen-päivee_.\nNäistä ja muista tällaisista nimistä nähään että heillä oli vanhoinna\naikoina, ei ainoastaan vissit omat juhlat, mutta myöskin vissit\nerinäiset päivät, joista ne ajanluvussansa läksivät lukemaan.\n\nMistä ajasta, tahi mistä päivästä ne ennen aikana lie vuosikautensa\naloittanneet, on tietämatöin, mutta uskottava on että se oli Joulun\nalla, tahi siitä päivästä kuin aurinko rupeisi meijän maitamme\nlähestymään, ja jälleen valaisemaan pohjan pitkee peree, joka tapahtuu\nJoulu päivänä, eli sinä 25:tenä päivänä Joulu-kuussa.[93] Yksi vanha\nvertaus joka kuuluupi näin: _Joulun viimeisenä pyhänä,[94] päivä on jo\nkanan askelta pitempi_, osottaa että hyö silloin jo eroittivat päivän\nolevan kasvamassa[95] ja sitä myöten uutta vuottakin kulumassa.\n\nEttä jakoa vuotensa vissiin _kuihin_[96] sitä eivät hyö tainneet, ellei\nhyö taitana jakoa heitä viikkokausiin. Tätä nähään siitä, että ehkä\nkullenkin kuullen on jo aikoa siitten annettu Suomalainen nimi, niin\nniitä vielä nytkään ei tunnetak joukossamme. Sillä jos kohta ne kirjaan\ntottuneet heitä eroittaavat, niin määppäs syvänmoan-miehiä\npuhuttelemaan, tokkohaan ymmärtännöön hyö näitä nimiä? Sillä niin\nharvoin kuin Ruohissa sanoovat _Göje_ ja _Thors-månad_, niin harvoin\nsanotaan meijän pisimmissä _Helmi_ ja _Tammikuu_. Nämät nimet on heistä\npian yhtä ouvot kuin jos sanottaisi _Februari_ ja _Januari-kuu_; mutta\nnimihteppäs _syvänkuut_, niin tietäävät vainenkin mistä on puhe.\n\nEttä nämät nimet ovat myöhäisempinnä aikoinna synnytetyt, selitämme\nmyöskin siitä, ett eivät ouk Viron ja Lapin kielillä yhtä-kuuluvaiset,\njota kyllä muuton oisivat jos heillen jo vanhuuvesta oisi näitä nimiä\nannettunna.\n\nNykyisin nimitetään meijän kuut näin:\n\n1) Tammi-kuu (Januari månad).[97] Kuhuttaneenko häntä Suomeksi niin,\nkoska se on kovin kuista, niin kuin _tammi_ on puista kovin. -- Vironk.\n_neäri-ku_ (nyårs-månad) t. _vastse ajastaja kuu_ -- Ungk. _bodag azzon\nhavva._Siihen luetaan 31 päivee.\n\n2) Helmi-kuu (Februari månad),[98] lienököhään nimensä soannut siitä,\nettä lumi päivän paistolla sulaa, vaan illan tultua hyytyy, ikään kuin\nhelmiksi tahi jää-kalkareiksi. Tätä kuuta kuhtuivat vanhat myöskin\n_Kaimalo-kuu_, koska pakkaiset silloin kuivailoo ja kajailoo. -- Virk.\n_kyynla_, t. _kyyndle-ku_ (Kyntteli-kuu) ja _hunti-ku_ (huntti t.\nhukka-kuu) -- Ungk. _bëuth eleü-hoo_. Tähän luetaan karkaus-vuosinna 29\npäiveä, vaan muuten ainoastansa 28.\n\n3) Maalis-kuu (Martti månad).[99] Mistähän tuo lie Suomeksi nimensä\nsoannut? Jos ei se liene _mahalasta_, jota Lapinkielellä kuhutaan\n_male_, ja joka ehkä lopulla tämän kuun alkaa joutua. -- Virk.\n_paasto-ku_ (poasto-kuu) ja _ange-ku_ (hanki-kuu). -- Lapk. _njuktja\nmano_ (Jouhtenen-kuu) koska Jouhtenet silloin tuloovat linnun\nlentämästä. Tähän luetaan 31 päivee.\n\n4) Huhti-kuu (April månad)[100]. Se kuuluu ikään kuin se oisi soanut\nnimensä _huuhtasta_ (swed) koska synkät honkikot ja kuusikko-mehät\nsilloin jo hakattiin kaskeksi, erinomattain vanhoilla viitamailla.\nMutta uskottavampi on, että se on tullut näin kuhutuksi\n_huuhtamisesta_, koska virrat rupeavat jo silloin maita huuhtelemaan,\nja pakkaiset välistä kuoloovat, välisten toas lyövät puut huuteesen. --\nVirk. _mahlo-ku_ (mahalan-kuu) ja _Jyrri-ku_ (Jyrin-kuu). -- Lapk.\n_wuoratjis-mano_ (Varis-kuu), koska Varikset silloin kokountuuvat. --\nUngk. _zenth geürgy-hava_ (santa Yrjänen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.\n\n5) _Touko-kuu_ (Maj månad)[101] kuhutaan niin koska sen lopulla jo\nruvetaan toukoja tekemään. -- Virk. _lehhe_ t. _lehti-ku_ (lehti-kuu).\n-- Lapk. _Qwed-mano_ (kanto-kuu) koska Porot silloin poikiivat. --\nUngk. _ponkosd hava_. Tähän luetaan 31 päivee.\n\n6) _Kesä-kuu_ (Juni månad),[102]) silloin alkaa Suomessa jo kesä. --\nVirk. _jani-ku_ (Jaani t. juhannuksen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.\n\n7) _Heinä-kuu_ (Juli månad,[103]) silloin ruetaan jo heiniä tekemään.\n-- Virk. _haina_ t. _heina-ku_. Tähän luetaan 31 päivee.\n\n8) _Elo-kuu_ (Augusti månad[104] kuhutaan niin koska silloin peäsöövät\njo uutiseen, ja suatua uutta eloa syntyy heillen ikään kuin uusi\n_elämä_. -- Virk. _Mädda-ku_ (Mätä-kuu) ja _leikusse ku_ (leikkuun-kuu)\nja _poimo-ku_ (viljelemisen kuu). -- Lapk. _Mäska mano_ (mätänös-kuu).\n-- Ungk. _szent-yakab-hava_ (st. Jaakopin kuu). Tähän luetaan 30\npäivee.\n\n9) _Syys-kuu_ (September månad[105] silloin on jo _syksypuoli_\nkesee. -- Virk. _mihkli-ku_ (mikkelin-kuu) ja _syggise-ku_\n(syksy-kuu) t. _syggisehe-ku_ (syksyinen-kuu) -- Lapk. _rakad mano_\n(rakkaus t. kilo-kuu), koska Porot silloin ovat härillään. -- Ungk.\n_szent-mihaly-hava_ (st. Mikkelin kuu). Tähän luetaan 30 päivee.\n\n10) Loka-kuu (Oktober månad)[106] on tullut näin kuhutuksi, koska\nsilloin usseemmittain on liiaksikin sekä _likoo_ että _lokoo_. -- Virk.\n_roja ku_ (rojo, ruoja t. ropakko-kuu) ja _ryhhe ku_ (rytä t.\nryyhä-kuu) koska järvet silloin ryyhtyyvät. Kuhtuuvat sitä myöskin\n_vina ku_ (viina-kuu), koska silloin polttanoovat viinoo. -- Lapk.\n_kolko-mano_ (kolkka-kuu), koska Porot silloin ovat kilottuansa\nkyhnistynneet ja väikistynneet. -- Ungk. _Mindzent-havva_. Tähän\nluetaan 31 päivee.\n\n11) _Marras-kuu_ (Nowember månad)[107] on ehkä siitä soanut nimensä,\nettä silloin makoo jo kaikki kasvut _martona_ ja _murtuneenna_. --\nVirk. _talve-ku_ (talvi-kuu) ja _marti_ t. _märti-ku_, (Martin-kuu) t.\n_märtna ku_ (Martinuksen kuu). Tähän luetaan 30 päivee.\n\n12) _Joulu-kuu_ (December månad),[108] kuhutaan myös Vironk. _joulo ku_\nja _talviste pyhhä-ku_ (talvinen pyhä-kuu). -- Lapink. _joula mano_ ja\n_passates mano_ (pyhä- t. pesätös-kuu),[109] tähän luetaan 31 päivee.\n\nKuin Suomalaiset tahtoivat toimittoo jonkun vissin vuuen, niin\nrupeisivat lukemaan kuinka mones se oil siitä nykyisestä, ikään samalla\ntavalla kuin koska hyö tarkoittivat päiviänsä. Tätä tekivät hyö sekä\neteenpäin että taakseppäin, nimittäin tällä tavalla:\n\n_Tämä vuosi t. tänä vuonna t. tämä ajastaika e. aastaika_, (detta år, i\når) -- Virk. _tämmo, tämmo aasta, tämmode, tämmöde aasta, tännawo_. --\nLapk. _tan jaken_.\n\n_Ensimäinen t. tuleva, t. nouseva vuosi, t. ens-vuonna, tulevana\nvuonna_ (första år, följande år, nästa år).\n\n_Toinen vuosi, t. toissa vuonna, t. vuuen takoo e. vuuen peästä t.\nperästä_ (andra året, ett år härefter, d.v.s. året efter nästa år).\n\n_Kolmas vuosi t. kolmanna vuonna, t. toisen vuuen peästä, perästä t.\ntakoo_ (tredje året, twå år härefter).\n\n_Neljäs vuosi, t. kolmen vuuen takoo, e. peästä_, (fjerde året, tre år\nhärefter) j.n.e.\n\nSamalla tavalla läksivät myös lukemaan taakseppäin, nimittäin:\n\n_Tämä vuosi, t. tänä vuonna_ (detta år, i år)\n\n_Viimeinen t. männyt vuosi, e. männä vuonna,_ (sista året, sistledne\når, i fjol). -- Virk. _mullo_[110]. -- Lapk. _tibma_.\n\n_Toinen vuosi t. toissa vuonna t. vuotta siitten_ (andta året, förra\nåret, förledne år, ett år tillbaka). -- Virk. _tunna mullo_ (toinen\nmullo).\n\n_Kolmas vuosi t. kolmanna vuonna, t. kaks aastaikoa siitten_, (tredje\nåret, tvenne år tillbaka e. sedan) -- Virk. _takka tunna mullo_ (toisen\nmulloh taaksee).\n\n_Neljäs vuosi t. kolme vuotta siitten,_ (fjerde året, tre år sedan). --\nVirk. _ennen takka tunnu mullo_ (ennen toisen mullon takoo) j.n.e.\n\nKuin puhuvat muinoisista ajoista, ja silloin tahtovat tarkoittoo jonkun\nvissin vuuen, niin eivät lähteneet meijän tavalla lukemaan _Ristuksen\nsyntymästä, vein paisumuksesta, tahi Ruomin rakennoksesta_, vaan\ntarkoittivat silloin aina sitä lähimmäistä sota-vuotta, tahi jos ei\nsellaista löytynnä, niin ottivat jotakuta toista merkillistä vuotta,\njota kaikki hyvin tunsivat, ja läksivät siitä lukemaan tuonemmaksi tahi\ntännemmäksi, sitä myöten mitenkä asia voatii. Tällä tavoin lukoovat hyö\nvielä nytkin vuosiansa, niin että harvoin saat kuulla heijän sanovan\ne.m. _vuonna_ (jälkeen Vapahtajan syntymästä) _yksi tuhatta, kaheksan\nsatoo ja yheksen_, vaan sanoovat silloin aina _viimessä sota-vuonna_.\n\nSamalla tavalla sanoovat hyö e.m. _kolme vuotta jälkeen Lappeenrannan\ntappelusta_[111], joka merkihtee vuonna 1744; _vuotta ennen\nKyröntappelusta_[112], joka merkihtee vuonna 1713; _Suurinna pakko\nvuosinna_, joka merk. vuuvet 1695, 1696 ja 1697. _Rutto kesänä_, joka\nmerk. kesällä vuonna 1711. _Toissa sota aikana_, joka merk. vuuvet 1788\njt 1789. j.n.e.[113]\n\nKaikki nämät ajan-luvut on alustapäin luettu päivän kulusta, tahi vuuen\njuoksusta. Se oisi tyhmästi luulla vanhoin Suomalaisien ei ottaneen\nkuustakin jota kuta merkkiä, jonka hyö aina päivän peästä silmillänsä\nkäsittivät, ja josta hyö vielä nytkin ajan-luvussansa pitäävät suurta\nmahtia.[114] Ei ouk mikään kansa niin typerä ettei ouk hoksanna kuun\nvälisten paistavan, välisten toas pimenevän; ja että se vissin ajan\npeästä aina kuumottaa entisellä kohallansa. Tätä aikoo jolla kuu oli\nmoata kieritellyt, ja jota luetaan 27 päiväksi, 43 pieneksi ja 7\npikkuksi, eli lähes neljä viikkoo, kuhtuivat vanhat Suomalaiset\nkuukauveksi (en periodisk månad). Mutta jos ne ovat näitä vuuessa\nlukeneet, tahi erinimellä nimittänneet, sitä emme saata vissisti\nsanoa.[115]\n\nIkään kuin hyö jakovat vuovokauensa kahteen osaan, päiväiseen ja\nyön-aikaan, tahi niin kuin hyö jakovat vuosikauensa kahteen osaan,\nkesäiseen ja talviseen aikaan, niin jakovat myöskin kuukauensa kahteen\nosaan, nimittäin _kuutaman ja kuuttoiseen aikaan_.\n\nKuutaman ajan jakovat hyö taas, ikään kuin päivänsä ja kesänsä, kolmeen\nosaan, nimittäin:\n\n1) _Ylä-puol (Sav.) t. ylä-kuu_ (Häm.) e. yläkuun aika, joka merkihti\nsitä aikoo kuukauvessa, kuin kuu näytti meillen oikeimman puoliskonsa,\ntahi niin kauan kuin se oli kasvamassa, (ne kahet ensimaiset viikot).\n\n2) _Täysi-kuu, t. täyvenkuun aika_, joka merkihti sen ajan kuin hään\nnäyttäiksen meillen kokonaan, joka tapahtuu 14:tenä pänä hänen syntyä.\n\n3) _Ala-puol (Sav.) t. Ala-kuu_ (Häm. Turk.) e. _Ala-kuun aika_, joka\nosotti sitä aikoo, kuin hään näytti meilleh vaseimman puoliskonsa, tahi\nniin kauvan kuin se oli katoamassa (ne kahet viimäiset viikot).\n\nKuuttoin aika, jota luettiin täyvällisin 28 pänä kuun syntyä, tahi\nviimeisennä päivänä kuukauvessa, ei jaettukaan.\n\nNäin jakaelivat hyö nyt kuukauvensa, ikeän kuin vuorokauvensa ja\nvuosikauvensa neljään osaan, nimittäin _Ylä-puoleen, täysi-kuuhun,\nAla-puoleen ja kuuttomattomaan_, tahi neljään peä aikaan, nimittäin\n_Ylä-kuun-, täyven-kuun-, Ala-kuun- ja kuuttoiseen-aikaan_. Mutta koska\n_kuutoin aika_ synnytti uutta kuuta, ja _täyven-kuun aika_ toimitti\n_vanhoo kuuta_, niin kuhtuivatten kuun ajan-kauvet näin: _uusi-kuu,\nyläpuol, vanha-kuu, ala-puol_. Mutta koska hyö sillä eivät kuitenkaan\nosanneet tarkoittoo niitä monta pientä ja erinnäistä ajan-kulua\nkuukauvessa, niin hyö kokivat eri-nimillä niitäkin tapailla. Kuin hyö\ntarkemmin tahtoivat toimittoo jonkun vissin ajan kuukauvessa, niin\nnimittivät sen sitä myöten mitenkä kuu heijän silmissänsä oli vajunut\nsuuremmaksi tahi pienemmäksi. Tästä ovat syntyneet nämät sanat ja\npuheen parret:\n\n_Kuu syntyy_, sanotaan silloin kuin ikään _uusi kuu_ alkaa. Virk. _ku\nluakse_ (kuu luoksen).[116] Lapk. _mano vuotja_ (kuu vuotaa); 1:nen\npäivä kussa.\n\n_Kuu on syntynä_, sanotaan koska jo uutta kuuta rupia tuntumaan. Virk.\n_ku on lodud_ (kuu on luotu) t. _noar kujw kui_ (nuori kuiva kuu) t.\n2:nen ja 3:mas päivä.\n\n_Uusi-kuu_, kuhutaan koko sitä ensimmäistä viikkoo kuussa (ensimmäinen\nneljännes).[117] Virk. _noor ku_ (nuori kuu), Lapk. _åddå mano_ (uusi\nkuu) t. siitä 1:stä siihen 7:mään p.\n\n_Kuu kasvaa_, sanotaan kuin se enennöö, ja lisäytyy. Virk. _ku kasvab_;\n4:äs ja 5:es p.[118]\n\n_Kuu on kasvanut_, sanotaan kuin se on jo vajonut suuremmaksi; 6:es p.\n\n_Yläpuol, t. ylipuol kuuta_,[119] sanotaan kuin se on ensimmäisen\nkerran puolillaan jota nähään täyvälllsin s. 8:na p. hänen syntyä.\nVirk. _ku om tassa_ (kuu on tasainen) ylä-puoleksi kuhutaan koko tätä\ntoista viikkoo, (toinen neljännes); 7:ästä, siihen 14:een p.\n\n_Ylä-kuu_, kuhutaan koko sitä puolta kuuta kuin se on kasvamassa,\n(hänen ensimmäinen puolisko) jota luetaan 2:ksi viikko-kaueksi, eli\n1:sestä p. siihen 14:neen.\n\n_Kuu täytyy_, sanotaan kuin se on puolestansa täyveksi tulemassa. Lapk.\n_mano tiewa_ (kuu täyvestyy); siitä 9:sesta siihen 12:neen p.\n\n_Kuu on täytynä_, sanotaan kuin se on jo täyveksi tulluna; s. 13:nes p.\n\n_Vanha-kuu_, t. _Täysi-kuu_, sanotaan silloin kuin se on jo varsin\ntäyvellinen, eli kun _ylä-kuu_ loppuu ja _ala-kuu_ alkaa. Virk. _vanna\nku_ (vanha kuu) _täis_ t. _täys-ku_. Lapk. _tiewa_ t. _teuwa mano_\n(täysi kuu); s. 14:nes päivä. _Täyven-kuun aika_, kuhutaan koko kolmas\nviikko (kolmas neljännes), t. siitä 14:nestä siihen 21:neen p.\n\n_Kuu keäntyy_, sanotaan kuin kuu keäntyy _ylä-kuusta ala-kuhun_; s.\n15:nes p.\n\n_Kuu on keäntynyt_, sanotaan kuin se on jo keäntynyt vähemmäksi; s.\n16:nes p.\n\n_Kuu on haavattu_, sanotaan (Torneossa) kuin on kuusta ikään kuin\npalainen jo pois kulunna. Virk. _ku on lattergunne_ (kuu on syrjäinen,\n_kantig_, latukkainen); siitä 17:estä siihen 20:neen p.\n\n_Ala-puoli_, t. _ala-puol' kuuta_ sanotaan kuin se on toisen kerran\npuolillaan, jota nähään täyvellissä s. 21:nä p. hänen syntyä.\n_Ala-puoleksi_ kuhutaan koko neljäs viikko (neljäs neljännes); t. s.\n21:stä siihen 28:neen p.\n\n_Ala-kuu_, kuhutaan koko sitä puolta kuuta, kuin se on katoamassa\n(hänen toinen puolisko), jota luetaan 2:eksi viikko-kaueksi, eli\n15:nestä siihen 28:neen p.\n\n_Kuu katoa_, sanotaan kuin se vähenöö. Virk. _ku kahheneb_. Lapk. _mano\nqwuosgna_ (kuu sotkeuntuu); s. 22:nestä siihen 25:neen p.\n\n_Kuu on kavona_, sanotaan koska kuu on lakanut kuumottamasta;\ns. 26:nes p.\n\n_Kuun pohja_, t. _perä_ (t. Torneossa _jama_), sanotaan koska on kuuton\naika. Virk. _vanna ku pohhi_ (vanha kuu-pohja); siitä 21:nestä siihen\n28:neen p.\n\n_Kuu on kannallansa_, sanotaan kuin on vielä vähä jälellä tätä vanhoo\nkuuta; s. 27:nes p.\n\n_Kuun vaihet_, t. _vaiheus_, kuhutaan sitä aikoo, kuin on kahen kuun\nvälillä, tahi sitä joka kuluu siitä kuin vanha kuu on loppuna, ja ennen\nkuin uusi kuu alkaa, eli kuin kuu keäntyy _ala-kuusta ylä-kuuhun_.\nLapk. _mano kaska_ (kuu kesken).\n\nNäitäk nimitäk, sanotaan myöskin:\n\n_Kuu on pa'an sankalla_, kuin se on sankan näköinen, niin kuin se\nmonestin näyttääksen nuon ylä-kuun alussa, eli 1:senä ja 2:sena\npäivänä, siitten kuin se on tullut näkyvillen.\n\n_Kuu on mahallaan_, (Torneossa, Sian mahalla), sanotaan kuin ei hänestä\nnävyk muuta, kuin se ylimmäinen piiri, eli kuin se on vempelen näkönen.\nJoka myöskin toisinaan tapahtuu yläkuussa, nuon 3:mantena t.\n4:jäntenä p.\n\n_Kuu on selällään_, sanotaan kuin ei hänestä nävyk muuta kuin se\nalimmainen reuna, ikään kuin alaspäin pantu luokki. Joka välisten\ntapahtuu nuon 24:nä p. ala-kuussa.\n\n_Kuu on kylellänsä_, sanotaan kuin ei hänestä nävyk muuta, kuin yks\nhänen sivu-reunoistaan. Joka tapahtuu nuon 5:enä p. ylä-kuussa, ja\n24:enä. p. ala-kuussa.\n\n_Kuu riippuu kynsistään_, sanotaan kuin se on alaspäin makoava vaan ei\nkuitenkin varsin seljällänsä. Joka jollonkullon tapahtuu nuon 6:na p.\nyläkuussa, ja 25:nä p. ala-kuussa.\n\n_Pystö-kuu_, sanotaan kuin se on ikään kuin korva pystyssä, vaan ei\nkuitenkin täys puoleltaan.\n\n_Lauku-kuu_ kuin se näyttäiksen alas-päin kallistuvan, ikään kuin se\nriippuis kynsistänsä, ja jonka sanotaan toimittavan pahoja säitä.\n\n_Kuun kehä_ t. _kuu on kehässä_, sanotaan sitä tummaista piirtä, joka\ntoisinaan levitteleksen kuun ympärillä, ja joka toimittaa tuulisia,\ntahi rajuja ilmoja.\n\n_Kuu syöpyy_, t. _kuuta syyvään_, t. _kuu pimenee_, sanotaan kuin kuu\nvaipuu moan pimenökseen. Virk. _ku sywwas, ku syakse_.\n\n_Kuun pimenös_, sanotaan kuin kuu on moan peitossa. Virk. _ku pimedus_,\nt. _pimmestys, ku warjotaminne_. Lapk. _manon pårrelem_ (kuun\npureleminen).[120]\n\nMutta, se ei ollut ainoastaan _kuuta ja päivää_, joita ne vanhat\nSuomalaiset tievustelivat,[121] sitä on jo ennen sanottu etteivät\nolleet _tähtiin_ tuntemisessa varsin typerät [Otava I]. Sillä että\nheillä oli omat nimet isoimmillen tähti-sikerillen, totistaa jo paljon,\nja osoittaa että ne heistä toivottivat soahaksensa jota kuta oppia. Se\noli erinomattain merimiehet, jotka kulkiissansa meren aukioilla\nsyksyisiä öitä, taisi heistä hyötyä. Myö tunnemme meijän\ntarinamuksestamme, että Suomalaiset ja Virolaiset jo vanhoinna aikoinna\npurjehtivat vieraita vesiä, jollon kompassia ei vielä tunnettu.\nPäivillä ne taisivat joten kuten maihen tuntemisesta ja päivän kulusta\naprikoija kulkuansa ja ajan juoksua; mutta syksyillä, niinnä pitkinnä\nöinnä, silloin oli _Otava_ ja _Pohjan-tähti_ heijän parraat soattajat.\nHeistä ne vielä nytkin arvoavat matkojansa, ja tiiustaavat miten paljo\non kulunut yötä; ja ovat vanhoissa sananlaskuissa muistoksi\njälkimmäisille toimittanut tietojansa. Näistä heijän puheenparsista on\ne.m. _Otavan häntä on miehen peällä_ joka merkihtee, että yö on jo\nhyvin puolessa. Sanotaan myös Kekrin aikana hänestä, että on\nylösnoustessamme _sarvet peällä_, joka merkihtee että Otavan sarvet\novat miehen peällä nuon ylösnousun aikana, eli kello 4 aamuisella.\nPuolen yön aikana sanoovat, että ne ovat _miestä vasten pystyssä_.[122]\nYks toinen vanha sanallasku on hänestä myöskin: _Kekrinä keskeen, ja\nJouluna pois joutuu_, joka tarkoittaa tähtiin kulkemista vuotta myöten\n[Otava I], ja toimittaa että Otava Keurin aikana nähtiin korkein\ntaivahalla, ikään kuin meijän peämme ylitten, mutta että se jo Joulun\naikana oli laskeutunna loitommallen tahi aiemmaksi.\n\nNe vanhat Suomalaiset tunsivat ja erinimellänsä tarkoittivat 9\nerinnäistä tähteä[123] nimittäin seuravaiset:\n\n1) Pohjan-tahti (Norbstjernan) Lapink. _tjuold_ (seiväs, napa).\n\n2) Otava[124] (Karlvagnen, stora björn). Virk. _taewa wanker_ (taivaan\nvaunut). Lapk. _Sarw_ (Hirvi),\n\n3) _Lapin-Otava_, t. _Väinämöisen otava_, t. _Venäjän Otava_ (lilla\nbjörn).\n\n4) _Väinämöisen miekka_, t. _Väinämöisen viitakke_, e. _viikahte_\n(Orions bälte) kuhutaan (Savossa) Orionin Vyö ja se juova pienistä\ntähtiloistä joka vasemmalta puolelta laskeeksen itä-eteleen tahi koakon\nkohti. Virk. _warda tähhed._\n\n5) _Aaronin sauva_, kuhutaan (Pohjan-maalla) ne kolmet tähet Orionin\npusakassa (vyössä).\n\n6) _Orjan-tähti_, kuhtuuvat Suomalaiset yhtä tähteä, joka mahtaa olla\ntahti-puoli (planeten) _Jupeteria_. Virk. _Orjatäht_.\n\n7) _Ämmän-rukki_ [125], kuhutaan (Turun puolla) yhtä tähti-sikertä,\nvaan en tunne mitä tähteä hyö sillä tarkottaavat.\n\n8) _Seulajaiset_, t. _seulajainen_, e. _Rian-seula, Venäjän t.\nVäinämöisen virsu_, e. _rysmäinen t. rysmä tähti_ (sjustjernan). Virk.\n_sööl, sööla tähhed, taiwa söggel_,(taivaan seula).\n\n9) _Kolmuiset_, t. _kolmoiset_ (Orion?) kuhtuuvat myöskin yhtä tähteä,\njoka taitaa ehkä merkihtää niitä kolmee kirkkasta tähtee Väinämöisen\nvyössä.\n\n10) _Koi_, t. _koi-tähti_ (motgonstjernan). Virk. _koido täht, hao\ntäht_ (aamu tähti) _hommogunne hao täht (huomenkunnan aamu tähti).\nLapk. _idietes naste (huomen tähti) ja _quokso naste_ (koitto tähti) ja\n_Abrudijus_[126] (koi).\n\n11) _Ehto-tähti_ (aftonstjernan). Virk. _ehha t. öhha taht_, t.\n_öddangunne hao taht_ (ehtoinen koitto tähti).\n\nNäitäk nimitä saattaa ehkä vielä löytyä muita joit ei myö tunnetak.\n\n_Pyrstö t. pursto-tähti_ (komet). Virk. _sawwaga t. sapaka täht_\n(saparo-tähti) eli _hannaga t. hännaka täht_ (häntä-tähti) eroitettiin\nmuista, samaten myös:\n\n_Linnun-ratas_ (vintergatan). Virk. _linnurata_; ja\n\n_Revon tulet t. pohjonen palaa_ (Savossa). Aina kuin isköö tulta, niin\nsanotaan että se _vilahti t. välähytti e. löyhähti_. Virk.\n_virmalissed, wehtleb, wehhib, wirmalisse tappelevad t. wihtlewad_,\n(vilahtamiset tappeloovat).\n\n * * * * *\n\nTässä lopetamme myö tätä meijän koittelemustamme, tiiustellaksemme\nmeijän vanhoin ajanlukua. Myö olemme ehkä monin paikoin erehtynneet ja\neksyneet, mutta olkoon tuo luettu meillen altiksi (till ursäkt) koska\nmeillä ei ouk ollut ketään johon turvataisimme. Niin kuin ensimmäinen\nkokee tätä selittääksemme mahtaisi tämä ehkä yllyttää muita, tätä muka\noijaistaksensa, tahi uuesta toimittaaksensa, joka oisi varsin minun\nmielestäin, ja voitoksi meijän Suomalaisellen tarinamuksellen.\n\n G--nd.\n\n\n\nHAAGA.[127]\n\nSinä 18:nä päivänä Kesä-kuussa v. 1823.[128]\n\n\n Emminä soasta laula,\n Tappeluksista tiek tarinoo;\n Mull' on muutakin puhua,\n Parempoa pannakseini.\n Runomaan minä rupian\n Ilosta monen ihmisen,\n Luonnon loajan laitoksista,\n Suloisuutta tämän suven.\n\n Kuin sain minäkin kuulla:\n \"Ett' oil Ruotiin jo joutunut\n Josephina joukkoinensa\n Tullut tännä muilta mailta,\n Meijän maihen-mieltymääni,\n Oskarimmo ottamaani,\n Vahvistamaan meijän valta.\"\n Niin läksin minäkin tuonek,\n Tuonne Haagahan halaisin,\n Kahtella tätä kaunoista,\n Tätä Neitoa nähtäkseini,\n Tätä suloista suen tuloa.\n\n Päivä paisto palavasti,\n Kuumotteli Heinä-kuussa,\n Ett' oil varista vaivaa,\n Tuska suuri tullessamme.\n Kuin oil aurinko alenna,\n Päivän sappi laskeeillunna,\n Niin tuli ilmakin iloinen,\n Aivan raitis rakkahillen,\n Suosioksi juur suloinen.\n\n Haagan portiin piästyämme\n Heitimmo hevoiset siihen,\n Vaunut moantien varrelle.\n Ite työnsimm' tylväkköhön,\n Tepaistimmo tietä myöten\n Kohti kuninkaan kotia.\n\n Moni mies, moni hevoinen\n Tässä toistaan kohtaisivat,\n Seisotteliin tien sivulla.\n Väki kulki niinkuin virta,\n Niin kuin lauma lapsillinen\n Toinen toista seuraisivat.\n\n Kaunis oii tässä kahelia\n Miehen monen miekkoisia,\n Valjupäitä vaimoisia,\n Tyttölöitä monen tuhannen,\n Jotk oil tulleet Tukhulmista,\n Kaupunnista tänn karana.\n Kultahansa kurkistella,\n Nuoren nuorikon nähhÄkseen.[129]\n\n Haagan mehet mieluisammat,\n Hänen lehvakkaat lehot\n Hajotti hyvän hajunsa\n Koko korven ympärillä.\n Koivukkoot (jotk oil koreet,\n Suloiset tällä suvella)\n Pitivät tätä pyhännä,\n Juhlahanna julkisilla,\n Koska saivat sen kunnian\n Säilytellä seittyisiä,\n Suojella tätä suloista,\n Kahen rakkahan välillen\n Asettaa tämän avion.\n\n Hiljan kuuset kuiskuttivat,\n Hiljan piättivät petäjät\n Tosin käyvä toivoamme,\n Mielestämme meijän mielet.\n Lausui Hoavat latvoiltansa\n Lehet salassa sopotti\n Onnea näitten molemman,\n Rakkautta Ruohissamme.\n Lohet niin kuin lammikotkin\n Soattoivat samat sanat,\n Ilon ison ilmoittivat.\n Salmehen sulassa veissä,\n Tyvennössä saarein tykönä\n Jouhtenet veti juovia,\n Sinisiä siivillänsä,\n Punaisia purstollansa,\n Jaloillaan monenjuovikkaat;\n Jotka kiärmeenä kävivät,\n Juovissansa juoksi yhteen.\n\n Eistaas Sorsat soutelivat,\n Siiven kynkät kylvittivät,\n Pesivät joka kynänsä,\n Joka purston puhtahaksi,\n Valkeeksi joka varpaansa.\n Kunniaksi tämän juhlan,\n Tähän päivään peästyänsä.\n Emät heilui heinikossa,\n Riäkyivätten ruohikossa;\n Pojat pohjahan pulahti,\n Pisteliivät vein pintaan.\n\n Kalamies, joka kaloja\n Oli käynyt ottamassa,\n Puoti onken onnellisen\n Kitahan suurimmiin kaloin,\n Isoimihin vein isänniin.\n Lauloi saalins saatuansa,\n Lauloi kotiin tultuansa;\n \"Täma iltapa iloinen!\n Onnellinen, otollinen,\n Kosk' on kontti jo kotona\n Täynnä punapurstoisia,\n Täynnä kauniita kaloja.\n (Mutt' mitäs ma kontista puhun,\n Kaloista kauvan juttelen).\n\n Kuin tultiin Linnoa likelle,\n Lähes Hovin hoitajoita,\n Niin oli kansoa kauhiasti,\n Koottunna koko kummasti,\n Kahtomaani näitä kahta.\n Kaupunkin Naisväki\n TÄSSÄ toistaan tunkeisivat,\n Survaisi sekä sysäisi.\n Oli armotoin ahistus\n Väen suuren tunkehissa.\n\n Vielä akkunoin alaten\n Merimiehet miehuisivat,\n Talonpojat tappelivat\n Piästäksensä piällen toisten\n Lasia hyvin lähellen.\n Moni kana Kaupunkista,\n Moni hattupeä-harakka,\n Jokapa joutui joukkohon,\n Näihin velhuriin väliin,\n Tuli kovin kohtatuksi,\n Tuli pahoin painetuksi,\n Kouralla juuri kovalla.\n Viimein piästy pois käsistä\n Kiiti kyllä kynsiänsä\n Kuin oil hatut jo hajallaan,\n Rinta-rievut reväistynnä,\n Helmukset varsin helpoilla,\n (Josta pojat paljon nauroi,\n Piiat ehkä viel' enemmin).\n\n Hovin passarit parahat,\n Hovin kävyt käskyläiset\n Sukissansa supittivat,\n Kenkissänsä käyskelivät.\n Körtit köytätyt takana,\n Jos oil juovat juotettunna,\n Jos oil viivat viitattunna,\n Koreistut monet koukerot.\n Mikä kannun kannatteli,\n Mikä leivän lennätteli,\n Hätähesti herrain herkut.\n\n Kuin oil ruuvat ruoskinunna,\n Sukina kukiin suuhunsa.\n Mitkä oil jälelle jäänyt,\n Tähteheksi tämän päiväns\n Niin tuli sana jo samaten\n 'Lykätä venet vesillen,\n Terva lauvat lainehillen'[130]\n Siitten korkea-sukuiset\n Astui kauniisT kaukaloihin,\n Joilla laskiit lahen taakse,\n Tuonek toiseen valkamahan;\n Jossa nousi Nuorukaiset\n Rannallen ite _Rakkaus_.\n Siinä käv'vät koivukossa,\n Leikitellen lepikossa,\n Piiloitellen pihlakossa\n Vaelsi nämät valitut,\n Kahet taivaan tapaiset.\n\n Laitettiin laivat takaisin\n Lainehtimaan lahen peähän,\n Ite käytiin maata myöten,\n Rannan teitä tietävästi.\n Pitkin teitä, poikki potkuin,\n Myöten uusia uroja.\n\n Kuinpa keäntyi keulat tännä,\n Kokat kotiinpäin tulivat,\n Laivat omaan laiturihin,\n Silloin jouvuttiin jokainen\n _Oskarinsa_ outtamaani,\n halittuansa varttumaani,\n Mutta pettyivät perätin,\n Jouten tuonnek juoksuttivat.\n Purjeet tyhjänä tulivat,\n Haakset ilman haltiansa,\n Koaret kaunoista vajoolla.\n\n Nämät mokomat molemmat\n _Josephina Oskarineen_\n Maata myöten matkustivat,\n Käsityksin kävelivät,\n Ihaillivat tätä iltoo,\n Tätä ilmoo ihanaksi,\n Parahaksi tätä paikkoo.\n Nauroi vielä kuin näkivät,\n Mitenk väet vehkaisivat\n Mitenk kansat kahisivat,\n Kuhisi vähän kukiin,\n Kuin oil poisi poijistansa,\n Kahetessa nämät kahet.\n\n Juoni pitkä joukostansa,\n Kävi jänkytti jalestä.\n Astuivat niin autuasti\n Hoikkaisimmat hovin miehet,\n Lihavimmat linnan miehet\n Kävi liähätti perästä.\n Somasti vanhat soturit\n Kupeillansa kuljettivat\n Hovin vaimoja valitten\n Mitk' oil soaneet soalihiksi,\n Voitoksi monen voitetun.\n Tytöt nuoret typittivät,\n Kepein kenkin keikahtivat,\n Hienot helmukset helisi.\n Iskiin silmänsä sinisen\n Nuoillen nuorillen uroillen,\n Suloisillen sulhaisillen,\n Jotka nauroi noama-suulla,\n Parta-viiksillä vihelsi.\n Vaimot vanhat ne vaelsi\n Niin kuin ämmät ähkyisillään,\n Niin kuin vanhat voivuksillaan,\n Mikä suutansa supisti,\n Mikä levitt' leukojansa,\n Irvisti vanhat ikeneet.\n Höyhenillä häyhettynnä,\n Heinen-päillä peitettynnä,\n Pää oil purstoksi pujottu,\n Heiluvaksi hännähäksi.\n\n Tullessansa linnan luokse\n Oli keot, kankaat kaikki,\n Pihat piripintanansa\n Täynnä väkiä paljon,\n Kansan kanssa kaikellaisen.\n Minä mies poloinen poika\n Seisotteliin matkan peässä\n Mäin töyrällä kökötin.\n Tyttäret[131] minun turvissain\n Kaukoapa kahtelivat\n Mitenk renkit rehvaisivat,\n Mitenk herrat hernyisivät\n Piästä _Oskarin_ ohillen,\n Tiellen hänen tiettyvillen.\n\n Kuin kulkivat kaikk ohitten,\n Siirsivät meijän sivuitten,\n Prinsi pian silmillänsä\n Tapaisi meijät jo takana\n Mehän luonna seisomasta.\n Keänsiin kohta niin kevakast,\n Poikkeis poisi poluiltansa\n Kohten meijänkin mäkee.\n\n Kaikki kahtoi karsahasti,\n Ihmitteli ite kukiin:\n\n 'Mihinkä tuo nyt mänööpi,\n Viepi Neijon vieressänsä?\n Mehtääkö, vai männykköhön,\n Vaanko tuonek varvukkohon,\n Korven koreen korjuhulle,\n Sisään sinisen lepiston?'\n Tuopa tuli mun luokseini,\n Kysytteli, kuulusteli;\n 'Millon tulimmo Tukhulmiin?\n Viivytäänkö viikon tässä?'\n Lausutteli, lasketteli\n Niitä näitä lausumia.[132]\n Minä puhuin puolestaini\n Mitenkä oli asiat,\n Minun kurja laitoksiain.\n (Siinä saimmo kaikitekkin\n Näitä kahta nähtäksemme,\n Kuuleskella heitä kukiin).\n\n Väki että kansat kaikki\n Jotka juoksivat jalestä,\n Perkaisi heijän perästä,\n Aattelivat kumma tuokin\n\n (Oikein outo mielestämme)\n Kuin rupeisi tuon puheille\n Poika-miehen pakinoillen!\n Mistä se on? -- Mikä se on?\n Kusta tuokin lie kotoisin?\n Jok oil kehno meijän kieleen,\n Sanoissamm' varsin typerä.\n Murtaisi kuin muukalainen\n Meijän puhtaimmat puheet\n Pani tuo pakana pahasti.\"\n\n G--nd.\n\n\n\nHELLAS.\n\nVuonna 1826.\n\n\n Paritur pax bello.\n\n Mikä nyt ylhällä jyrisee,\n Tapahtuneen taivahassa,\n Koska kuuluu Ukon eäni\n Paukkuavan niin pahasti,\n Käyvän kovin korvassaini?\n Iässä on pilvet pimiät,\n Paikka paikoin pakahtuneet,\n Kountuneet yhteen kohtaan;\n Etelässä vielä enemmin.\n Tuonek tulet tuiskuavat,\n Leveykset leimahtavat,\n Iskekseen itä-etelään.\n Sinneppä myrskyt nyt mänöovät,\n Raukenoovat nämät rajut.\n\n Päivä nousi petääköstä,\n Männykköhön mäni alas;\n Viel' oli voattehet veressä,\n Silmät lepässä liehtyneet.\n Muutoin oli muoto musta,\n Surullinen hänen syvän.\n\n Koska nyt kuukin katoisi,\n Taivaan tähet taukoisivat\n Otavat jo maillen männeet,\n Sammunet joka säkenä,\n Niin rupeisi niin rutosti\n Mustentumaan muualtakin,\n Tuimentumaan joka tuuli,\n Joka reuna rietauntumaan.\n Ukko jyryi jyskytteli,\n Paukkui kovast pilven peästä,\n Päiviin räystäitä räjähti,\n Jotta taivaat rutisivat,\n Koaret kaikki vaikenivat,\n Ponnistuivat ilman pohjat.\n\n Suur' oi suru suvussamme,\n Kansassa iso kauhistus,\n Luuliit Luojan luopunehen,\n Kaikkivallan karmistuneen\n Hyljänneen hyvät ihmiset,\n Kosk ei auttant armotonta,\n Onnellinen onnetonta,\n Pelastant tätä poloista\n Kynsihistä kirotuihen\n Kourasta kovan kuoleman.\n\n Miehet miss' on mielehenne,\n Kussa aatokset asunnoon,\n Kuin etten tule turvahaksi,\n Jouvuk jo tähän hätähän?\n Jo on monta muokattunna,\n Tuhansittain turmeltunna,\n Mitk' on rouvat raatellunna,\n Mitk' on nälät neänyttännä,\n Mitkä maalla murhattunna,\n Mitkä menetyt merellä.\n Jop'on kauvan jo kohottu,\n Nähty kyllä kyyneleitä;\n Lasten parkain parkumista,\n Vaivoja monen vanhemman;\n Kuinka urot surmataan,\n Vaimo-rukat vallotaan,\n Piijat joutuuvat pilailen.\n Hirvittää minun hiviäin,\n Syväntäini syytelööpi,\n Kohtaapi kova luontoini\n Muistellessa tämän murheen,\n Meijän aikuiset asiat.\n\n * * *\n\n Mutta kohta kuu kohennoo,\n Päivän koaret valkenoovat,\n Hälviää nämät hämärät.\n Tulipäivä sen perästä,\n Aamu toinen jo aloitti,\n Joka oli onnellinen,\n Lykyllinen yltä-ympärin.\n Pouta paisto pohjosessa,\n Hyvä ilmakin iässä,\n Lännessä että luvessakin\n Selkeni joka sätehe.\n\n Nytpä ilmistyi iässä\n Niemen maita, saaren maita\n Keksittiin meren keskellä.\n Taipalet näiten takana,\n Jossa viinat vihoittivat,\n Onnen puut jo punoittivat,\n Loistivat hyvät hetelmät.\n Jossa ihmiset itekkin,\n Tiijoillansa, taijoillansa,\n Harjoittivat ja hakivat\n Soaha kukiin kunniansa,\n Onnesta oman osansa.\n\n Mikä maa, mikä mantere\n Nosti noukkansa niin nopeesti,\n Ylensiin näin omin voimin?\n Se oil Hellas, hertaiseeni,\n Moa Achaijoin vanhuuesta,\n Jokapa viimein nyt viskaisi,\n Heitti hävyt helmoiltansa;\n Oli ollut orjuutessa,\n Palveluksessa pakanan;\n Aastaikoa monen saan\n Ollut armon jo alaten.\n Mutta nyt, aivan nykyisin\n Katkais kovat köytehensä,\n Aivan sitkiät sitehet\n Ratkaisi rauvan nenällä.\n\n G--nd.\n\n\n\nSANAN-SALAUS.[133]\n\n\n Raskaus, aina kevenee;\n Kankeus, aina usseemmin\n Sulaapi.\n\n Voima, oisikkin itestään\n Tullut tyhjäksi, armohois\n Avutak.\n\n Kauneus, aivan itekseen,\n Kamala. Karvainen, ihmisen\n Ajatus.\n\n G--nd.\n\n\n\n\nKEÄNNÖKSIÄ ANAKREONISTA.\n\n\n_Anakreon, viinan ja rakkauven_ kuuluisa Runoja, eli 500 aastaikoa\nennen Kristuksen syntymistä, ja 400 aastaikoo Homeruksen jälestä.\n_Teos_ kaupunki _Jonian_ moassa, vähässä Aasiassa oli hänen\nsyntymä-paikkansa. Hänen sanotaan olleen korkeasta siävystä, ja samasta\nsuvusta kuin _Solon ja Kodrus. Parthenion_ luetaan olleen hänen isänsä\nnimi, ja _Aetia_ hänen äitinsä. Persalaiset, jotka hänen nuoruuessansa\nhävittivät Jonian maata, kajottivat häntä pois hänen koti-kylästänsä.\nHään muutti silloin majansa monen muamiehensä kanssa _Abderan_\nkaupunkiin Thrakian muahan, että sillä välttää vihollisten\nvallattomuutta. _Polykrates, Samoisten_ hallihtia, sai häntä tässä\ntunteaksensa ja otti häntä kanssansa kotiinsa. Hänen hovissansa lauloi\nnyt Anakreon runojansa, Viinan ja Rakkauen kunniaksi; ja Kuninkaskin\npiti häntä parraina ystävänään. Mutta luulo heijän välillä tais\nviimeinkin rikkoa heijän rakkauen; niin että Anakreon läksi tästä\nmänemään _Athéniin_ jossa _Hipparchos_ silloin oli itevaltias, ehkä\nmuutoin yksi oppinut ja hyvä-tahtoinen mies. Hään otti tämän nuoren\nRunojan ilolla ja mielisuosiolla vastaan. Anakreon viipyi hänenkin\nluonna jonkuun ajan. Vaan koska Hipparchos oli pois-heitetty\nistumeltansa, niin Anakreon läksi takaisin omaan syntymä-moahansa,\n_Teoon_; jossa hään vietteli aikansa mielen-huvitoksilla, tuttaviensa\nja ystäviensä joukossa. Hään kuoli 85 vuuen vanhanna. Puhe kävi että\nyks tarrin eli viinamarjan siemen (russin-kärna) oli juuttunut hänen\nkulkuunsa, ja hänen tukeuttana.\n\n_Teos_ pystytti hänelle yhen muisto-pylvään hänen nimen kunniaksensa,\nja koko Greekan-moa piti häntä suloisimmana Runolaulajana. Niin häntä\nylistettiin jo vanhuutessa, ja nykyisetkin kansat kiittäävät häntä,\nniin kuin viinan ja rakkauen paras Runoja.\n\nHänen laulut jotka kaikki ovat laulettavia, (Lyriska) on erinomattain\nmainittavat heijän luonnollisuutensa, kaunukaisuutensa ja\nvilpittömyytensä suhteen.[134] Suurin osa heistä on jo ajan kululla\nvaipuneet uneukseen ja kavotukseen, niin että viiestä hänen kirjastansa\nei ouk muuta jälellä kuin 11 laulua. Kaikista hänen jälkeenjäänneistä\nRunoista luvetaan vielä 68 laulua, jotka olemme käsittänyt; ehkä\nse on tietämätöin, jos hyö kaikki ovat hänen omiansa. Hyö ovat\nmittauksensa[135] suhteen, kirjutetut erinomaisella tavalla, josta tämä\nvärsynmittaus, on hänen nimensä perästä tullut Anakreontiksi kuhutuksi,\nja eroittaaksen muista, siinä, että hyö ovat tehtyt kolm-nivelisistä\nJambiloista,[136] yhen jatkauksen[137] kanssa; eli hyö ovat syntyneet\nuupuvista neljä-nivelisistä.[138]. Herrmann on mittuuttana heitä niin,\nettä se on soanut heistä yhen suuren _Jonicus_ aloittamuksensa[139]\nkanssa; myö tahtoisimme heitä (erinomattain niitä joill' on kolmet\npolvee ensimmäisessä nivelessä) lovistaa,[140] niin kuin oisivat\nkaks-nivelisiä _Ditrochaeit_[141]; että sillä soaha heitä meijän\nkielellen sopivaisiksi.\n\nSillä Suomen kielessä ei löyvyk yhtään sanoo, joka oisi kunnolliseksi\n_Jambiksi_ kuhuttava; sillä jos kohta jälkimäisessä sananpolvessa oisi\n_pituus_,[142] niin on kuitenkin into[143] aina ensimäisessä, jonka\nkaraistamisella paino ikään kuin pois-vaipuu toisesta polvesta, niin\nettei hänestä paljon lukua pietäk josko hään on pitkä eli lyhyt. e.m.\n_pataan_,[144] joka oikeutta myöten olisi _Jambi_ vaan on lovistettava\nkuin yksi _Spondeus_, sillä jos innon ottaisi pois ensimäisestä\npolvesta, niin sitä ei yksikään Suomalainen ymmärä, vaan jos taas ottaa\npainon toisesta polvesta, niin että se luetaan lyhemmäksi, niin sitä\nymmärtäävät kaikki. Sillä Suomen kielessä on karkaiseminen enemmäksi\nluettava kuin painaminen. Ja myö niämme sen eistä myöskin heijän\nvanhoissakin Runoissa, pitkiä polvia jotka ovat lyhyvinä laulettavia,\njota aivan hyvin soattaa tehä, ainoastans intopolvet ovat kohallansa.\nMyö olemme näitä kiännellessä, niin paljon kuin mahollinen on ollut,\nsovittanut tätä, niin kuin asia myöten antaa, ja erinomattain\ntarkoittanut että saaha into-polvet paino-polviin paikoillen; että\nheitä sillä saisi karaistuiksi; ja jonka tähe meijän useasti on\ntäytynyt sovittaa ne pitemmät polvet lyhyisten siaan.\n\nMerkillinen on, että jos _Jambiset_ värsyt lovistetaan takaperin,\nniin hyö käyvät meijän runoin tavalla, ja ovat luettavat kuin\nneljä-niveliset _Choreukset_, joihen viimeinen niveli on yksi\n_Spondeus_. Näin heitä soahaan muutetuiksi, jos ensimäinen polvi niissä\n7 polvisissa värsyissä, jonkun vieraan sanan jatkamisella tahi\nliitettämisellä tehään kaheksi polveksi. Ne taas hänen lauluista,\njoihen värsyissä löytyy 8 polvee entuesta, (nimittäin 3 ensimäisessä\nnivelessä) niihin ei tarvihte pistä mitään liikoo sanoo, ainoastansa\nensimäinen niveli luetaan kuin yks _Amphimacer_,[145] tahi jos sanat\nlovistetaan kuin oisivat muka neljä-nivelisiä värsyjä, joka syntyy\nsillä tavalla, että se ensimäinen polvi tehään pitkäksi, ja leikkaukset\npannaan niin, että kaksi polvee luvetaan kussakin nivelessä, josta hyö\nkaikki muuttaiksen paljaiksi _Trochaeiksi eli Choreiksi_, ja ovat\nSuomalaisina Runoina laulettavia.[146]\n\n\n\nI.\n\nKANTELESTANSA.\n\n1:nen Ode [147].\n\n\n Atreidist' tahon laulaa,\n Kadmost' viritin virttäin\n Mutt' kielet kantelessain\n Suloista suovaa soivat,\n Ma muutin äsköin uuvet\n Kaik' kielet kanteleesein.\n\n Ja oisin työt Heraklén\n Laulanut. -- Mutta soitto,\n Se raikui rakkautta.\n Hyväst siit', Urot uljaat!\n Mun harppu ainoastaan\n Nyt helkyy helleyttä.\n\n\n\nII.\n\nNAISVÄISTÄ\n\n2:nen Ode.[148]\n\n\n Härät ne saivat sarvet,\n Hevoiset kavioita,\n Jänikset jalon juoksun,\n Ja Karhut tora-hampaat,\n Ja kalat uima-neuvot\n Ja linnut lento-keinot,\n Ja miehet saivat mielen,\n Noh, jäikö vaimot ilman?\n Hyö saivat kauneuutta.\n Kaik' kilvet kiskoittaapi,\n Kaik' keihät keikuttaapi,\n Tulen ja terän voittaa\n Hyö kaunuellansa.\n\n\n\nIII.\n\nRAKKAUS.\n\n3:mas Ode.[149]\n\n\n Oli kerran keski-yöllä,\n Koska ohta Otavaisen\n Käteen kiännäiksen Boútin,\n Väki kaikki väsyksissä\n Oli uneen uupununna.\n Eros silloin äkkiästi\n Kolkutti koan ovellen.\n \"Kuka pieksää portin piälle?\"\n Kyseilin, \"ja unein viepi?\"\n Eros vastais; \"Avaa oveis!\n Olen lapsi, elä pelkee!\n Sateet soattoivat mun märäks,\n Kaiken yötä kuljellessa.\"\n Näitä kuullen mielein taipui,\n Iskin tulta hiiluksesta,\n Avoin oven; löysin lapsen,\n Joll' oil jousi kainalossa,\n Siven-kynkät, nuolen-kontit;\n Panin pankoll' istumahan,\n Kourat oli kohmettunna,\n Niitä lämmitin omillain;\n Veinkin viänsin hiuksistansa.\n Kuin läks kylmä kynsistänsä,\n Niin hän lausui: \"koitelkamme\n Jos on vannet vaipununna,\n Jännet veissä vetkistynnä!\"\n Vivun viritti, ja povein\n Pisti piikinsä, kuin piru.\n Hyppäis pois, ja nauro-suulla\n Huusi: \"Vieras, kiitos olkoon,\n Eip' ou vannet vahinkoit'tu;\n Kivut sinuun kiini käyköön!\"\n\n\n\nIV.\n\nITESTÄÄN.\n\n4:äs Ode.[150]\n\n\n Myrtin heinill' hienoisilla,\n Lotoin pehmiäisten piällä,\n Muatessain ma tahon juuva.\n Eros (hameell' hartiolla\n Niiniin kanssa, nivottunna)\n Tuokoon viinaa viipymätä! --\n Sieväst aika sinkoileekse,\n Niin kuin vaunu pyörillänsä.\n Tomuks tulemme ja tuhkaks,\n Luita luista luopuneita.\n Miks' siitt' hautain haisuttaisit?\n Mullan mustan lahjoittaisit?\n Parempi oisi eläissäini\n Hajut: kukat kulmilleini\n Pujota, ja neio nouva!\n Ennen kuin ma tuonek mänen\n Tuohon Tuonelaisten tanssiin,\n Tahon huolein huojennella.\n\n\n\nV.\n\nRUUSU.\n\n5:ees Ode.[151]\n\n\n Kantakaamme Eron ruusut\n Viinan Dionysiuksellen,\n Ruusut kulta-karvoinensa\n Pujotkaamme kulmillemme,\n Juokaamme ja iloitkaamme.\n Ruusu, kukkista mun kultain!\n Ruusu, kevään kauniin karva;\n Ruusut, rakkaat Jumaloillen.\n\n Kyprin poika, kuin hän tanssii\n Kaunein Chariteisten kanssa,\n Ruusut piänsä peittelöövät.\n Kaatakaamm' siitt' kantelemme\n Viinan maillen vihityillen;\n Ruusuin kanssa kaunistetut\n Siiriä pyöryttelleisimme\n Nännäkkäitä neitoisia.\n\n\n\nVI.\n\nRAKKAUS.\n\n7:ääs Ode.[152]\n\n\n Hyacinthieisten varrell'\n Eros kuritt' m'ua kovast',\n Löi; -- ja käski minun käyvä\n Koskein kuohuviin läpitsen,\n Läpi soihen, läpi maihen:\n Hikoilinma hiihtäissäini,\n Syvän kasvoini kajahti,\n Luulin kurja kuolevaini.\n Eros siivill' silkisillä\n Minun jäähytti, ja sanoi:\n \"Et sie taija rakkaaks tulla\"\n\n\n\nVII.\n\nRAKKAUTESTA.\n\n14:nees Ode.[153]\n\n\n Ma sois, et rakas oisin\n Eros mun tuohon taivuitt'\n Mutt' mull' oil jäykkä mieli,\n En totellut ma häntä.\n Hän jousensa jo jännitt',\n Ja kualsi kulta-kontin;\n Mun tahtoi tappeluhun.\n Ma olallein myös otin\n Mun varjoin, kuin Achilleys,\n Mun kilvein, ja mun keihäin,\n Ja varusteliin vastaan.\n Hän ampui -- piäsin pakoon;\n Mutt' kuin oil nuolet kaikki,\n Hän suuttua suhahti,\n Ja lensi, niin kuin lempo,\n Ja kävi keuhoin keskeen;\n Ja minun ruumiin raukeis.\n Mitäsmä kilvee kannan?\n Ei aseet mitään auta,\n Kuin tuli povein polttaa.\n\n\n\nVIII.\n\nKULLALLENSA.\n\n20:nees Ode.[154]\n\n\n Kosk' Tantalonkin tyttö\n Tuil Phrygin kiveks' tehty,\n Kosk' Pandionin neito\n Oil Piäskysennä nähty;\n Niin -- Jos sun peilis oisin,\n Ett' näkisit mun aina!\n Jos oisin helmukseisi,\n Ett' kantaisit mun aina.\n Ma soisin veteeks tulla,\n Ett' pesisin sun ruumiis!\n Ma soisin Myrrhan' olla,\n Ett' hiukseis haisuttaisin!\n Ma nännä-riepuis oisin --\n Ja helme kaulassaisi!\n Ja virsuis olla voisin,\n Ett' vajuis'n varpaaltaisi.\n\n\n\nIX.\n\nOMASTA TYTÖSTÄNSÄ.\n\n28:nees Ode [155].\n\n\n Kuules, Maalari mokoma!\n Tiepäs tietävä tekiä,\n Konstin Rhódin harjottaja,\n Tie mun Neitoin, näkemätäk;\n Niin kuin mie sun muistuttelen.\n Ensin hiukset hiukistele\n Mustat, villan villaisemmat;\n Ja jos taijat taivoltaisi,\n Tie myös myrhan haisuviksi. --\n Ohtaa valkoista varusta\n Tukan mustan kappyrillä,\n Puna-poskilta kohoova,\n Elä yhtä eikä kahta\n Silmän-väliä vetele;\n Olkoon, niinkuin hänellääkin,\n Pikkuruinen piiramatak --\n Silmän karvan karvallista.\n Silmän-terät, tietävästi\n Valkiasta valmistele;\n Siniseksi kuin Athénen,\n Laupiaksi kuin Kythéren,\n Tiepäs nenä, että kasvot,\n Maitokaiset, ruusukkaiset.\n Huulet Peitohon mukaiset;\n Suuta suinkin tahtovaiset.\n Käyköön Chariteijat kaikki\n Pehmehellä leuvallansa,\n Kaulallansa kauniillansa.\n Peitteleppäs muutoin häntä\n Puna-purpurin hameella;\n Että pinta pilkistäiksen,\n Iho ruumiin ruskottaisi.\n Olkaan! -- jo ma häntä keksin;\n Koht' on kuva kielellissä.\n\n\n\nX.\n\nBATHYLUKSESTA.\n\n29:nees Ode.[156]\n\n\n Kuva kultaisen Balhyllon\n Tiepäs häntä kuinma käsken!\n Tiepäs hiukset kiiltäväksi,\n Juuret mustahan mukaiset,\n Peätkin päivän säistäviksi.\n Anna muata mieltäns myöten\n Hiuksiin niin kuin haiveniinkin,\n Palmikoillen panematak.\n Kulmat ohtahaan kuvaile\n\n Kasteheesen kauniheeseen,\n Niin kuin kiärmeet kiännellessään.\n Silmät mustat ja uhkavat,\n Lausutkohon laupeutta;\n Yksi Marsin mahtavainen,\n Toinen Kyprin kyynö-silmä,\n Että yhtä pelättäisiin\n Toista toivon taottavaksi.\n Tiepäs posketkin punaiset,\n Untuiset, niin kuin omenat,\n\n Tieppas (jos sa tehä taijat)\n Punakkaat kuin kainun Aidun\n Mutta huulet, enmä tiijä\n Mitenk' niitä tehtäneeni.\n Tie heit' Peithon pehmiämmät. --\n Sanalla, niin olkon kuva\n Kieletöinä, kielellissä.\n\n Kasvoin alla olkoon leuka.\n Elfin luuta valkoisempi,\n Kauniimp' kauniimman Adónin.\n Tie hänelle Hermen rinta,\n Kahen kätensäkkin kanssa.\n Reijet niin kuin Polydeúkon,\n Ohimmat, kuin Dionysion.\n\n Tieppäs reijet pehmiäiset,\n Tuliset, ja ylemmäksi\n Kainummatkin kaunukaiset!\n Venus heitä halajaapi. --\n Sull' on konsti kohtalainen,\n Kosk' et saata selkeä tehä;\n Sepä paras paikoistahan!\n\n Vieläkös jaloist' nimitän?\n Ota maksuis mieltäis myöten!\n Kuappa kumoon päivän kuva,\n Pane Bathyllusta siaan,\n Ja jos Sámohon samoisit,\n Tieppäs Phoibos kuin Bathyllos.\n\n\n\nXI.\n\nPIÄSKYISESTÄ.\n\n33:nees Ode.[157]\n\n\n Sie pieni piäsky kulta,\n Kuin tulet kesäll' tänne,\n Ja peseis tiiustelet;\n Vaan talveks' mänet jälleen,\n Niilen ja Memphin luokse.\n Mutt' Eros sytämmeini\n Pesänsä aina panee.\n Jo halu yksi lentää,\n Yks' munaks' kohta joutuu,\n Yks' kuiskaa kuoressansa.\n Yks' kumu aina kuuluu\n Poijilta piiskuwilta.\n\n Ne vanhemmat Erotit,\n Hyö nuoret kasvattaavat;\n Ja jotk' on kasvanneita,\n Jo hautoavat toiset.\n Mitäs mä tehä taijan?\n Sill' sellaisii Erotii\n En saata kajotella.\n\n\n\nXII.\n\nOMISTA NIMIKOISTAAN.\n\n(32:nees Ode).[158]\n\n\n Jos puussa kannat kaikki\n Lukea uskaltaisit,\n Jos tiijät lainneen teitä\n Merellä miärätellä,\n Niin tien sun tietäväksi\n Minunkin Nimikoistain\n\n Jos alotat Athénist',\n Niin suat kaks'kymmenettä;\n Ja lue viis'toist' siihen.\n Kokoo siit' Korinthist',\n Yks joukko, jok on siellä;\n (Sep' on Achaijan muassa,\n Joss' on valitut vaimot).\n Lesbost' luveppas siitten,\n Ja Jóniahan asti,\n Ja Káriaan ja Rhódoon,\n Kaks' tuhatt' tuttavia.\n \"Mitäs\"? -- Lueppas vielä!\n\n Ei ouk viel' Syyrit lu'ussa,\n Eik' kanaiset Kanópost,\n Eik' Krétasta, kuss' Eros\n Kyll' huiskaapi kylissä,\n (Jossa suat mieltäis myöten).\n Tokk' luvetatkos vielä\n Gádin myös tuolla puolla,\n Baktriosta ja Indist',\n Kuss' on mun kultaisia?\n\n\n\nSANAUS.\n\n(NOSSILTA).[159]\n\n\n Vieras, jos Sapphoa nähäkseis soisit, Charíteisten kukkaa\n Käy Mityléneen, kauniimmaan kaupunkiin ast';\n Sano, ett' Lokreisten moa myös synnytti hänelle Siskon,\n Nimellä Nossis; Runojoin nimikko. -- Mää!\n\n G--nd.\n\n\n\n\nKIÄNNÖKSIÄ SAPPHOSTA.\n\n\nNe vanhan-aikuiset kirjasepät ja opinkäsittäjät ovat kilvottain\nkiiruhtaneet, että ylistää ja kunnialla osottaa _Sapphon_ kuuluisaa\nnimeä,[160] eikä meijän aikuisetkaan ole laiminlyöneet että\njuohtelemuksillansa johtattaa hänen muistoa, ja hänelle uhrata\nkiitoksen ja rakkauen lahjoja. Niin kuin Anákreon oli rakkauellansa\nonnellinen, niin oli Sappho rakkauessansa varsin onnetoin. Tämän\ntulen-tuimuus ilahutti yhen syvämmen, vaan poltti toisen. Hänen laulut\nlausuuvat meillen laupeuellansa siitä raskaasta rasituksesta, jolla\nrakkaus runteli hänen ruummiinsa, ja järskytti hänen jäseniä; joihen\nväsyttäissä hään oli veikistymässä ja henkestymässä, ja joka viimeinkin\nsuattoi häntä kuoleman portahallen. Mutta merkillisempi hään on siitä\nsuloisesta runon-sukkeluuesta, siitä varsin valitusta ajatuksesta, joka\njokapaikassa hänen runoissa on silmin nähtävä. Hänen runon-töissänsä ja\nlaulunliitoksissa ovat sanat ainakin hyvin sovitetut, ja puheet\npujotut.\n\n_Sappho_ eli nuon 70 vuotta ennen Anakreonia, tahi lähes 600 aastaikoa\nennen Kristuksen syntymistä.[161] Hään oli jo nuorena Neitona\nlahjoitettu niillä antimilia, joilla hään hilpiämmällä i'ällänsä tuli\nmoailmassa mainituksi. Hään oli syntynyt Mitylénessä, Lesbon suaren\npiä-kaupunkissa. Herodoton ja Ailianon puheen perästä, niin hänen\nisansa nimi oli _Skamandronymos_, ja hänen äitinsä _Kleis_. Hään tuli\njo aivan nuorra naituksi _Kerkolan_ kanssa, yhen rikkaan asukkaan\nAndron suaresta, jonka kanssa hään synnytti tyttären, jonka hään pani\näitinsä kaimaksi. Mutta jos Sappho aviossansa oli onnellinen, niin hään\nmyöskin sen perästä tuli monta onnettomaksi. Hään joutui jo nuorena\nleskeksi; ja otti silloin opettaaksensa nuoria neitoisia ja vallasväin\ntyttäriä, joita hään neuvomisella ja taivuttamisella tahtoi suattaa\njulkisempaan valistukseen, kuin tavallisesti oli laita. Tätä tehessä,\nharjotti hään heitä myöskin runontaivuttamisessa ja lauluin\nlaulamisessa, joka näissä maissa oli aivan suuren arvon ansaitseva.\nVaan sillä välillä hään itekkin tuli kuuluisaksi hänen runonteoistansa\nja lauluin laitoksestansa, jotka levitteessään teki hänen kunniansa\naina kuuluisammaksi, ja hänen nimensä juuri julkisemmaksi. Mutta se\ntapahtui hänelle niin kuin monellenkin, että siitä sikisi vihat ja\nvainot. Moni oli joka katehti tätä hänen kunniatansa, ja vaimon-kateus\non kaikista kauhiin. Monet moittivat häntä, monet myös soimaisivat ja\npanettelivat, ja hään tuli jo viimeinkin kotoonsa kajotetuksi. Suuri\noli suru tuokin, vaan hänen murheet tulivat vielä mustemmaksi, koska\nrakkauskin rupeisi häntä raukkoo rankaisemaan. _Phaon_ oli yksi\nnuorukainen, jonka nuoruus ja ihannaisuus oli jo monelta mielen\nviennyt, eikä Sapphokaan ollut hänestä varsin vapa. Tiesi hänet mikä\nhäntä lie häneen niin sytyttänä, sillä siitä päivästä hänellä ei eneä\nollunna yön eikä päivän rauha. Mutta Phaon ei meltynyt häneen, vaan\nläksi purjehtimaan Siciliaan. Kauvan koitteli Sappho että hellällä\nkirjuttamisellansa, puheen suloisuuellansa, ja lauluin-laupeuellansa\nvietellä ja houkutella häntä sieltä takaisin; mutta kaikki hänen\nrukoukset ja Runon-ruikuttamiset [Elegier, sorgeqwäden] kävivät\ntyhjäksi. Murhe ja kateus, suru ja luulo sytyttivät nyt hänen syväntä,\nja hään oli aivan helläluontoinen ja pehmyt-syömminen, että kärsiä\nheijän vaikutoksia. Hyö löivät häntä muahan juuri martahasti; ja hänen\nvihamiestensä vihat, ynnä maamiestensä manaukset vaikuttivat välttämätä\ntässä vaimo-rukassa hänen onettomuutta. Murheissansa mäni hään mehtään,\nja Leukadion korkealta vuorelta heittiin meren syvyyteen; ja lopetti\nnäin ouvolla tavalla sekä murheensa että elämänsä. Nyt vasta rupeisivat\nhyö häntä kunnioittamaan hänen koti-kylässänsäkin, ja Lesbon tyttäret\nkilvoittelivat kiitoksellansa häntä ylistämään. Hänen kuva pantiin\nkaupunkin rahoin piälle, ja häntä palveltiin niin kuin saaren emäntee\n(öns skyddarinna). Hään oli ollut mustakulmainen, pieni ja hoikka, ja\nhänen palavat ja viekkaat silmät ovat tuiskuttaneet tulta ja rakkautta.\nJos kohtakin hään ei ollut korea ja ihana näöltään, niin hänen tavat ja\ntaijot tekivät häntä sekä hänen käytöksissä että toimituksissa aivan\nsuloiseksi. Sekä näistä hänen menoistansa että siveyestänsä, mutta\nerinomattain hänen Runon-teoistansa ja sukkeluutestansa, on hään tullut\nkuhutuksi siksi kymmeneneksi Runottareksi (skaldinna, sånggudinna, en\nav Muserna). Ja jos hään rakkauessansakin oisi jollon kullon\nviheliäiseksi joutunut, niin eihään se ollut ensimäinen, eikä taas\nviimeinen, jonka rakkaus on rauaissunna. Se oli tämä hänen halaus ja\nhelleys, joka teki häntä kuoltuansakkiin kuolemattomaksi. Hänellä\nsanotaan olleen kolmet veljestä _Larichos, Eurygios ja Charáxes_;\njoista ne ensimmäiset ovat hänen lauluissansa tullut ylistetyiksi, vaan\nse viimeinen moitituksi ja nuhteltuksi hänen käytöksestänsä, koska hään\nmielytti ja piti portonansa yhen Naukraton kaupunkista otetun\nhyvänäköisen tytön, nimeltä _Dorika_. Nämät Sapphon nuhtelemukset, kuin\nmyös hänen omatekemät laulut, jossa ei suinkaan mitään siveyttä vastaan\nsotivaa pitäis löytyä, ovat otetut toistukseksi niitä vasten, jotka\nkelvottomilla puheilla ja soimauksilla ovat tahtoneet häntä alentoa.\n\nHään on kirjuttana: 1) 9 kirjoo Veisuja, -- lyriska sånger, ja ilman\nsitä. 2) Hiä-lauluja, -- brudsånger. 3) Kiitos-virsiä, -- lofsånger.\n4) Suru-runoja, -- Elegier, sorgeqwäden. 5) Sanauksia, -- Epigrammer.\n6) Erinnäisiä-lauluja, -- varianta sånger. 7) Jambiloita. 8)\nArvotuksia, -- Charader. 9) ja ehkä monta muutakin. Nämät kaikki ovat\nkaonneet ja hukkaan joutuneet, ja heistä ei ou muuta jälellä kuin kahet\nOdit ja muutamia sanauksia, jotka muihen kirjoista ovat käsittäneet, ja\njoita usseemmittain liitetään yhteen Anakreonin lauluin. Hänen sanotaan\nmyös ensin tehneen ja valmistaneen yhtä erinomaista kanteletta, joka\nsiitten hänen maassa pietiin parhaina soitto-neuvona. Niin myös on hään\nrunontöissänsä varteen ottanut, yhtä äkkinäistä ja erinäistä luatua\nvarsyn mittauksessa, joka hänen perästä vielä nytkin kuhutaan _Versus\nSapphicus_. Hänen värsyt ovat muka viis niveliäiset, joihen\nensimäisessä nivelessä on _Trochaeus_, toisessa _Spondéus_, kolmannessa\n_Dactylus_, ja neljännessä ja viiennessä taas _Trochaeukset_. -- Se on\naivan työläs ja ehkä mahotoin että sovittaa meijän kieltä tällaisiin\nmittauksiin. Myö olemme kiäntäissämme tehneet heitä nivelittäin ja\npolvittain Sapphon mukaiseksi, vaan lovistamus [skansjon] on\ntoinen tykkänään. Meijän kieli vaatii että heijät lovistetaan\n_Dactylittain_; tahi piamittain kuin kuus ja viis-nivelökset. Yhteen\nSapphoiseen vaihokseen luetaan kolme Sapphon värsyä, ja yksi\n_Adónikon_.[162] Muutoin on yks toinenkin tyttö Sapphon nimellinen,\nelänyt hänen ajallansa Lesbossa, joka oli _Eresiasta_ kotoisin. Ei\nsekkään ollut Runon-töissä taipumatoin. Hänen luullaan olleen\nkevyt-mielinen ja huikentelevainen luonnostaan; josta moni on ehkä\nnykyisin luullut sitä sanottavaksi Mitylénen Sapphosta jota puhuttiin\nmuka tästä.\n\n\n\n1.\n\nAPHRODITEKSELLE.\n\nHYMNI.[163]\n\n\n Autuas Vaimo, kaik'haltias taivaan!\n Taivahan Lapsi, moniviekkainen Vénus!\n Avuksein huuvan! Ei suruks', ei murheeks'\n Kiännä mun mielein!\n\n Tuleppas tänne, ja Runojain kuule!\n Kuulithan muinon -- kosk' luoksein mun tulit;\n Heittäin sun isäis ihaista majaa, ja\n Kultaista kotoo.\n\n Valjaissa, varpuseis vetivät vaunuis,\n Siivilläns, pimeitä pilviä myöten\n Tulivat taivaasta, kiiäten ilmoo\n -- Ikään kuin nuolet.\n\n Lensivät tiehens; -- vaan autuas vaimo,\n Nauroit niin laupias', sulalla suullais;\n Kysyit niin kiivaas': \"mikäs nyt vaivaa!\n -- Koskas sa huusit?\"\n\n Kaikk'? mitä kurja, mun mielessäin mieltyi:\n Ketä? ma viereini viettelis'n vielä?\n -- Panisin pauloihin? -- \"Kuka, o Sappho! sun\n Murheiseks' muuttaa?\"\n\n \"Pavoss' jos liene? -- Koht kiäntaköön tänne!\n Lahjais, jos laittaa?[1] -- Niin laittakoon toiset!\n Jos se ei taivuk! -- sen taipua pitää\n Tahtons'kin vasten!\"\n\n Tule mun luoksein, ja murheini muutak\n Iloksi jälleen! ja mitä mull' puuttuu,\n Ja mieleini halaa, täytä! ja taivuk\n Piikahais puoleen!\n\n[1] _Laittaa, t. moittia_, förakta, försmå.\n\n\n\n2.\n\nYHÖLLEN RAKASTETULLEN TYTÖLLEN.\n\nODE.[164]\n\n\n Se miesi on miekoinen mielestäin vielä,\n (Hään ihtesäk Jumalan julkiseks' luulee)\n Kuin vieressäis istuu, ja keviäll' kielell'\n Kultansa kuulee.\n\n Suullais ja naurollais viettelet mielen.\n Sytämein syttyy, ja mieleini muuttuu!\n Nähten sun silmäis -- niin katoa kielein,\n Ja puheini puuttuu.\n\n Mun eäni se vaipuu -- jo taipuu mun piä!\n Tulet ne tuimentaa silmäin ja luuloin;\n En ketäänmä kuule, en ketään ma niä!\n Korvian on kuuro.\n\n Tuima on tuskain, ja murheet mun muokkaa;\n Raukaisoo ruumiin -- jo tahtokin taipuu!\n Helpe kuin heinä, viel' henkeini huokaa,\n -- Kunnek se vaipuu.\n\n\n\nPIENIÄ SIPALEITA JA KATKAISTUNEITA KAPPALEITA, JOTKA OVAT\nSAPPHON RUNOISTA TULLEET SÄILYTETYIKSI.\n\n\nI.\n\nYHELLEN RIKKAALLEN, VAAN OPPIMATTOMALLEN JA RUNOIN\nTAITAMATTOMALLE VAIMOLLE.[165]\n\n Oot kuin oisit kavotettu,\n Etkä vastakaan sa muista,\n Ettäs olet oleskellut.\n Sill' et ollut kuunnapänä\n Pindin kukkaa käsittänyt.\n Riensit tuhma tuonelahan.\n Etkä Manalankaan moasta,\n Taivallista sa tavannut.\n\n\nII.\n\nTYHJÄ UOTTAISSA.[166]\n\n Kuu jo ompi maillen männyt,\n Rian-seulat, syvän yön jo,\n Kohta hetki kohtajaapi;\n Yksin muka valvon vielä --\n\n\nIII.\n\nVENUKSELLEN.[167]\n\n Tule Vénus veikkaseini,\n Julkisellen juhlalleini!\n Ja mun kulta-kupistaini\n Mehu juota mieluiesti\n Tuttavillen tultavillen,\n Sekä sullen, että mullen.\n\n\nIV.\n\nÄIJILLENSÄ.[168]\n\n Äiti mun kulta! miksen ma taija niin somasti soittaa\n Ett' Tyttö mun toivooni taipuis -- se viipyvä Vénus.\n\n\nV.\n\nNUORIKKO ja PIIKUUS [169].\n\n Nuorikko.\n\n Piikuus! Piikuus! -- miksi minun heitit?\n\n Piikuus.\n\n En tule luokseis ennee -- en tule ennee!\n\n\nVI.\n\nRUNOJALLEN.[170]\n\n Runojankin kotoa\n Murheet mustat muttakoon!\n -- Eikä minuun puuttukoon. --\n\n\nVII.\n\nSULHAISELLEN.[171]\n\n Lanko kulta! hiäs on juottu -- pivois pietty;\n Piijan olet suanut, jok' oil sulta tietty, --\n\n\nVIII. TULIAISET.[172]\n\n Koroita katto ja orret --\n Panke myös paremmat parret!\n Ylkämies tulee kuin Ares.\n Uhomp' kuin uhkiat Urot.\n\n\nIX.\n\nMAAKYLÄN TYTÖSTÄ.[173]\n\n Kuka on tuo hölmö, joka\n Käyp' ja nauraa, eikä tiiä,\n Hamettansa lasketella?\n\n\nX.\n\nTULEVALLEN TUTULLENSA.[174]\n\n Tule kultain tänne!\n Ilmiks' tulkoon ilo\n Sinun silmistäisi.\n\n\nXI.\n\nKALARIN PELAGON HAUVAN-KIVELLE.\n\n Täss' makoo kalamies Pelágos:\n Menískes murheessansa, pojan muistoksi\n Hään tänne verkot toi, ja kahet vanhat airot.\n\n\nXII.\n\nMUATESSANSA.[175]\n\n Unessaini, Kyprin kanssa kuiskuttelen.\n\n G--nd.\n\n\n\n\nKEÄNNOKSIÄ VIRON KIELESTÄ.\n\n\nSe joka tahtoo oppia tuntemaan Suomen kieltä, hänen täytyy myöskin\njoksi kuksi tuntea hänen _siskon-kielet_, tahi ne kielet jotka ovat\nsiitä syntyneet, eli jotka ovat puolestansa synnyttäneet meijän.\nAinoastaan sillä tavoin, että harjoitammo näitäkin tunteaksemme, niin\nsoahaan selvempi tieto meijän omastamme; sillä suuri joukko meijän\nsanoistamme ovat heistä siirtyneet, niin että heijän muka juuret ja\nemä-sanat (stam-ord) ovat niissä haettavat. Tälläisiä siskon-kieliä\novat erinomattain _Viron-kieli, Vatjalaisten-kieli, Aunulaisten-kieli,\nIskhorilaisten-kieli_, Niihen Venäjässä löytyvien _Karjalaisten-kieli_,\nja niiten Ruotin ja Norin rajoilla asuvien _Suomalaisten-kieli_; jotka\nkaikki ovat varsin suomalaisia, ja suurin osa ainoastaan luettavia\nerinäisinnä puheen-murrena meijän kielestämme. Vaan ilman näitä löytyy\nvielä muitakin kieliä, jotka ovat kaukaisempana meijän kanssa sukuisin.\nNämät ovat _Lapin ja Ungerin-kielet_, ynnä ne Venäjässä asuvien\n_Syrjäläisten, Permiläisten, Votjalaisten, Vogulilaisten,\nTscheremissiläisten, Tschuvassilaisten, Ostiakilaisten, Morduinilaisten\nja Tepterilaisten_ kielet, ja ehkä monen muihen, näihen kaukaisemmihin\nkansoin.\n\nSiinä toivossa, että minun moamieheini mielellään soisivat soahaksensa\njonkun tieon näistä heijän siskon-kielistään, olemme aikonut että\njollon kullon antoa näistä kansoista ja heijän kielisiä niitä tietoja,\njoita olemme heistä soaneet; luulessamme tämän paraiten sillä syntyvän\nettä myö ynnä keännöksemme liitämme perustus-hielenkin.\n\nMitä Viron kielestä erittäin tuloo sanottavaksi,[176] niin se on muista\ntarpeellisin meijän tuntea, erinomattain koska ovat Virossa nyt\näsköttäinkin ruvenneet ylös-harjoittamaan omoo kieltänsä ja\noppimustansa.[177] Mitä heijän oppineet siellä harjoittaavat heijän\nkielen kunniaksi, niin se on luettu meillekin voitoksi, ja mitä myö\ntoas työskentelemme, niin se on heillenkin hyväksi. Sillä tavalla\ntaijamme kiitettävällä ahkeruuella ja kilvoituksella kehoittaa ja\noijasta toisiamme, ja ylösauttoo tätä meijän yhteistä kieltä siihen\nkuntoon, johon jokainen kunnollinen ja valaistu kansa on vaativa, ja\njohon jo muut Europan kansat ovat joutuneet.\n\n\n\nI.\n\nMEHTÄ-MIES.[178]\n\n\n Oli minä muista nuorra miessä,\n Oli mulla kolmet koirukasta;\n Yks oli _Irvi_, toinen _Ervi_,\n Kolmas _Murri_, musta narttu.\n Ne sotki mulle suota-moata,\n Ite mä marsin mehtä-maata;\n Ne toi mull' tuhat tuuva lintuu,\n Sata pient' jänisten poikoo.\n Ma panin lihat kuivamaani,\n Ma panin mahat hautomaani,\n Vanha Kass' oil kiimas-silmä,\n Vanha Kass' oli loaja-kämmän;\n Söi minun lihat kuivamasta,\n Söi minun mahat hautumasta.\n Ma löin Kassii käpälän peälle;\n Kassipa karkais kaivohoni.\n Läksin ma kyläst miehii ajamaan,\n Mies ja köys joka talosta;\n Saaren-vallast' sata miestä;\n Viron-vallast' viisi miestä.\n Mitäs siit' sain Kasin jälestä?\n Nenän peält' sain neijon-kenkät,\n Peänpä peält' sain sulhais-saappaat,\n Kaulan peält' sain Kaisall' pieksut,\n Käpälän päält' sain Kertull' pieksut,\n Selän päält' sain sota-soappaat,\n Kohun alt' sain kovat rahkeet,\n Hännän päält' sain härjen juhtit.\n\n\n(Viron kielellä).\n\nPYSSI-MEES.\n\n Oli minä muista nuoru mieste,\n Oli mull kolmu koirukeste;\n Yks oli Irvi, teno Erve,\n Kolmas Muru musta litsi.\n Niet söitset mole suota-maata,\n Ma isse marsi sen määtä-maata;\n Ne töi mull tuhat tui lintu,\n Sata santti jäneksä-poika.\n Ma pani lihat kuijemaa,\n Ma pani maut mantlemaa:\n Vanna kass oli kiimas silmä,\n Vanna kass oli laija kämmä,\n Söi minun lihat kuijemast,\n Söi minun maut mautlemast.\n Ma löin kassi käppä pihta;\n Kass läks karates kaivosn.\n Mina läksi kyläst mehhi ajamaa,\n Eka peräst mees ja köis,\n Saare-vallast sata meest,\n Viro-vallast viis meest.\n Missiis kassist jälest sai?\n Nina päält sain neijo-kingat,\n Pää päält sain peiju-saapat,\n Kaula päält sain Kajulle vanukat,\n Käppä päält sain Kertulle vanukat,\n Seljan päält sain söitu-saapat,\n Köhu alt sain kövast röhmat,\n Ennä päält sain ärja jöttaat.\n\n\n\nII.\n\nSOTA-MIEHEN LAULU.[179]\n\n\n Läksin minä kiikkuun kiikkumahan,\n Tammen latvaan laulamahan;\n Tuli mulle soasta sanomat:\n Kuka meist' tänäin sotaan lähtee?\n Lähtee meist' äit', vai lähtee meist' toat',\n Vai lähtee meist' kaikkiin nuoriin veikko?\n Sota-leivät sotkematak,\n Vaino-kakut kastamatak.\n Elä ala sotia soan eissä,\n Elä ala sotia soan takoo!\n Eissä on miekka-kolinat,\n Taakana on pyssy-parinat;\n Keskimmäiset kotiin tuleevat. -- --\n Hyppää Halli, karkaa Körvi,\n Hyppää yli isän pihan;\n Hyppää Halli, karkaa Körvi,\n Hyppää yli Emon pihan.\n Emo tuli ulos; ei tunnek poikoo,\n Hyppää Halli, karkaa Körvi,\n Hyppää yli veikon pihan;\n Veiko tulee, ulos -- ei tunnek veikkoa.\n Hyppää. Halli, karkaa Körvi,\n Hyppää yli siskon pihan.\n Sisko tuli ulos, ja tunsi veikon.\n Kuinka, sa minua veikko tunsit?\n \"Verkain on sun nutun reunois',\n Ompelus sun vaatteis eäres'.\n Onkos spassa nainen armas?\"\n Eip' ole soassa nainen armas.\n \"Onkos soassa koaso kallis?\"\n Eip' ole soassa koaso kallis.\n Kankia henki, ja kankiapeä hevoinen!\n Soass' on niin paljon miesten ruummiit,\n Kuin on metsäss' puita paljon;\n Soass' on niin paljon miesten päitä,\n Kuin on suossa mättäit' paljon;\n Soass' on niin paljo miesten neniä;\n Kuin on kaivoss' koukun neniä;\n Soass' on niin paljo miesten silmii,\n Kuin on tähtiä taivaas' paljon;\n Soass' on niin paljo miesten korvii,\n Kuin on krouviss' kannun kurvii;\n Soass' on niin paljon miesten käsii,\n Niin kuin pinossa puita paljon;\n Soass' on niin paljo miesten sormii,\n Kuin on räystäss' ruokoi paljon;\n Soass' on niin paljo miesten jalkoi,\n Kuin on aijass' seipäät paljon;\n Soass' on niin paljon miesten varpait',\n Kuin on vanhan variksen varpait';\n Soass' on niin paljon miesten ty...\n Kuin on karhiss' piitä paljon;\n Soass' on niin paljo miesten verta,\n Kuin on meressä vettä paljon.\n\n\n(Viron kielellä).\n\nSÖA-MEHHE LAUL.\n\n Läksi minä kiike kiikelema,\n Tamme latto laulama;\n Tulli mulle söast sanomit:\n Kes meilt tänä sötta lähhep?\n Lähep mei eit, vei lähep mei taat,\n Vei lähep mei kiiken nuoremp vent?\n Söa leivät sötkumatta,\n Vanui kakkut kastamatta.\n Ärra akka söita söa ees,\n Ärra akka söita söa taka!\n Ees on mööka kölinät,\n Taka on pyssy-parinat;\n Keskmest kuju tulevat,\n Hyppä Halli, karka Körvi,\n Hyppä yle isa öuve;\n Hyppä Halli, karka Körvi,\n Hyppä yle emo öuve.\n Emo tule välje, -- ei tunne poika.\n Hyppä Halli, karka Körvi,\n Hyppä yle venna öuve.\n Vent tule välje, -- ei tunne venta.\n Hyppä Halli, karka Körvi,\n Hyppä yle höö öuve.\n Höta tule välja -- tuntes venna.\n Kaitas sa meut wenta tuntsit?\n Ultus on su kuue eeres,\n Palistus sa rättiku eeres.\n Kas on söas naene armas?\n Ei pole söas naene armas.\n Kas on söas kaasa kallis?\n Eip ole söas kaasa kallis.\n Kanke hink, ja kanke-peaka hopunen!\n Söas on niin paljo meeste kehaset,\n Kui on metsas puita paljo;\n Söas on niin paljo meeste päitä,\n Kuin on suos eest mettut paljo;\n Söas on niin paljo meesten nenaset,\n Kui on kaivu kouku-nenaset;\n Söas on niin paljo meeste silmi,\n Kui on tähtä taivas paljo;\n Söas on niin paljo meeste körvi,\n Kui on körtsu kannu-körvi;\n Söas on niin paljo meeste kassi,\n Niin kui pinnss puita paljo;\n Söas on niin paljo meeste sormi,\n Kui on reestas ruoku paljo;\n Söas on niin paljo meeste jalku,\n Kui on aitas teiput paljo;\n Söas on niin paljo mieste varput,\n Kui on vana varesen varpu;\n Söas on niin paljo mieste... aset,\n Kui on äkeisies piitä paljo;\n Söas on niin paljo meeste verta,\n Kui on meres vettä paljo.\n\n\n\nIII.\n\nYHEN ARMOTTOMAN NEIJON SURKUTTELEMISTA.[180]\n\n\n Minä yksi niin kuin Tetri!\n Viel' on teurill' toinen puoli;\n Minä yksi niin kuin Piäsky!\n Viel' on Piäskyll' peävanhinta;\n Minä yksi kuin tuo Kurki!\n Viel' on Kurell' kuuenneksi;\n Minä yksi niin kuin Sorsa!\n Viel' on Sorsall' miesparinsa,\n Minä, aina aivanyksi!\n Mull' ei ouk oma Isäini,\n Mull' ei ouk oma Emäini;\n Susi on mun souvattanut,\n Karhu on mun kasvattanut,\n Mehtäsika suositellut.\n Kaik' Kullat lahtöövät kotiinsa;\n Kuhun lähen minä Isätä!\n Kuhun lähen minä Emätä!\n Kuhun vieryn veljetöinnä!\n Kuhun astun auttajata!\n Kiven juureen, kannon juureen,\n Puun juureen, petäjän juureen,\n Lepän lenkohon sylihin,\n Koivun kalliin käsihin,\n Hoavan harmaan helman alle!\n Kellen raikkaan kurjat mielet\n Kellen vaivaani valitan!\n Kellen viskonma vihaini?\n Kivellenko kirkkotiellä?\n Paellen Papin pellon peällä?\n Kivi korkia -- ei puhukkaan!\n Poasi paksu, ei pajata.\n Kivi ei muista Neijon kieltä,\n Poas' ei Neijon palvellusta!\n Kujerran kulta-kukillen,\n Ankerheinillen valitan;\n Itken nuorellen ruohollen.\n Kulta-kukat kellaistuuvat,\n Anker'-heinät hualistuuvat,\n Ruoho nuori notkistuupi\n Minun kultain kujerressain.\n Minun hanhein valitessain.\n Myöpä kaksi orpo-lasta,\n Lähhemme pyhänä kirkkoon!\n Valkeet rievut piässä,\n Valkeet rievut käissä,\n Itku-kirjat riepuhussa.\n Lähkem' Emän hauvan peälle,\n Lähkem' Isän hauvan peälle, --\n Äiti hauvasta puhuupi:\n \"Kuka liikkuu hiekan piällä?\n Kuka astuu hauvan piällä?\" --\n Minä kuulin; vastais'n vastaan:\n Tytär liikkuu hiekan piällä\n Tytär astuu hauvan peällä,\n Nouse ylös Emoseini!\n Nouse ylös Isoiseeni!\n Nouse mun piätä sukmaan,\n Jalan alle harjamaani,\n Anto-vakkaa valmistamaan,\n Kirstun kanta kiinittämään!\n Emä hanuasta puhuupi:\n \"Ei voi nousta Tytär rukka\n Ei voi nousta, ei havaihta!\n Murto kasvaa mullan peällä,\n Heinä harva hauan päällä;\n Silmill' on sininen metsä,\n Kulmill' on kulo punainen,\n Jaloill' on jalava metsä,\n Piä-lailla on niini mehtä.\n Jumala sun piäs sukekoon,\n Moaria vakkais valmistakoon,\n Kirstun kannet kiinittäköön,\n Jalan alla hariatkohon.\"\n Minä aloin itkemääni:\n Nouse kuitenk äitiseini!\n \"Ei voi nousta, Tytär rukka!\n Syötä murtoo mullikalle,\n Heinä harva härillen!\n Murrosta mullikat väkevät,\n Harva-heinilt' härjät suuret.\"\n Olisko hiekasta lunastamista.\n Hauasta eroittamista;\n Toisin linnast' hieka-seulan,\n Hakulista harva seulan,\n Torilta tuli-punaisen;\n Millä seulaisin somerot,\n Millä hiekan liikuttaisin,\n Kiven-mujut kerittäisin,\n Viskos'n mullat muillen maillen,\n Kivi-murut kirkko-tielle,\n Suattais'n hiekat linnan puollen,\n Mutt' ei ou hiekasta lunastamista,\n Eikä hauasta eroittamista,\n Kuopasta ei kaivamista!\n Kuitenk' mullass' äitiseini! --\n\n\n(Viron kielellä).\n\nVAENE NEITSI MURRETAMINNE.\n\n Minna üksi kui se teddre\n Weel on teddrel teine pool.\n Minna üksi kui se päso,\n Weel on päsul peawannem.\n Minna üksi kui se kurg\n Weel on kurred kuekeste.\n Minna üksi kui se part,\n Weel on partil parimeesi.\n Minna ikka ainoüksi!\n Mul polle omma issada,\n Mul polle omma emmada;\n Sussi on mind suisutanud,\n Karro on mind kusvatanud,\n Metsa mära mängitanud.\n Keik kullad lähwad kojo --\n Kuhho lähhen minna issata!\n Kuhho lähhen minna emmata!\n Kuhho weren wennatagi,\n Kuhho astun audujatta!\n Kiwwi jure, känno jure,\n Pu jure, peddaka jure,\n Leppa sirgee sülleje,\n Kasse kalli kaendelaie,\n Hawa halli ölma alla! --\n Kellel kurdan kurwad meled,\n Kellel haigeed hallatsen!\n Kellel wihhad weretan!\n Kiwwile kirrikotele,\n Paele pappi wälja peälä?\n Kiwwi körki ei könnele,\n Paas on paksa ei pajata!\n Kiwwi ei moista neio keelta,\n Paas ei neio palweeida! --\n Kurdan kullerkuppudele\n Hallan angervaksadele\n Nuttan norele rohhole?\n Kullerkuppud kolletawad,\n Angerwaksad hallitavad,\n Rohhi nori nörgastelleb,\n Minno kullu kurgtedessa,\n Minno hanne halladessa! --\n Meie kaksi waeste lasta\n Läh'me pühhapä kirriko,\n Walgeed rättikud peassa,\n Walgeed rättikud käessa,\n Nutto kirjad rättikussa.\n Lähme emma haua peäle,\n Lähme issa haua peäle! --\n Eita hauasta könneles:\n Kes se ligub peäle liwa?\n Kes se astub peäle haua? --\n Minna moistan, kostan wasta:\n Tüttar ligub peäle liwa,\n Tüttar astub peäle haua!\n Touse ülles emmakenne!\n Touse ülles issakenne!\n Touse mo pead suggema,\n Jalla ailaje harrima,\n Ande wakka walmistama,\n Kirsto kaanta kinnitama! --\n Emma hauasta könneles:\n Ei woi tousta tüttar waene!\n Ei woi tousta, ei ärrata.\n Murro kaswand peäle mulla\n Arro heina peäle haua\n Silmil on sinnine metsa,\n Kulmul on kullo punna,\n Jallul on jallaka metsa,\n Pea lael on perna metsa.\n Jummal so pea suggego,\n Maria wakka walmistago,\n Kirsto kane kinnitago,\n Jalla allaje harrigo! --\n Minna hakkan nuttemaie:\n Touse ikka eidekenne! --\n Ei woi tousta tüttar waene!\n Söda murro mullikale\n Arro heinä härjadele.\n Murrul mullikad wäggewad\n Arro heinal härjad sured. --\n Olleks liwast liteminne,\n Hauasta arrotaminne,\n Tooksin linnast liwa sööla,\n Allewista arwa sööla,\n Turrulta tullipunnase,\n Misga sööluksin sömmera,\n Misga liwa ligutaksin,\n Kiwwi krusi keritaksin,\n Wiskaks' mulla muile maile.\n Krusige kirriko tele,\n Sadaks liwa linna pole! --\n Agga ei olle liwast liteminne\n Ei hauasta arrotominne,\n Kabbelist ei kaebaminne! --\n Ikka mullas eidekenne!\n\n\n\nIV.\n\nKIIKKU-LAULU.[181]\n\n\n Yksi laulaa:\n Lähkem' kiikkua katsomaan!\n\n Yhteisesti:\n Kiikuta.\n\n Yksi laulaa:\n Tokko se kiikku kantaa meitä?\n\n Yhteisesti:\n Kiikuta.\n\n Yksi laulaa:\n Kuin se kiikku meit' ei kanaa.\n\n Yhteisesti:\n Kiikuta.\n\n Yksi laulaa:\n Ota kirves ja raivo kiikku!\n\n Yhteisesti:\n Kiikuta.\n\n Yksi laulaa:\n Ota tuli ja polttele kiikku!\n\n Yhteisesti:\n Kiikuta.\n\n G--nd.\n\n\n(Viron kielellä).\n\nKIIK-LAUL.\n\n Yks laulab:\n Lähme kike katsuma!\n\n Yhte-laulminne:\n Kikele.\n\n Yks laulab:\n Kas se kiik ka kannab meid:'\n\n Yhte-laulminne:\n Kikele.\n\n Yks laulab;\n Kui se kiik meid ei kanna.\n\n Yhte-laulminne:\n Kikele.\n\n Yks laulab:\n Wotta kirves, raiu kiik;\n\n Yhte-laulminne:\n Kikele.\n\n Yks laulab:\n Wotta tulli ja pölleta kiik.\n\n Yhte-laulminne:\n Kikele!\n\n\n\n\nKEÄNNÖS VATJALAISTEN TAHI TSCHUUDILAISTEN KIELESTÄ.\n\n\nVatjalaiset oli ennen aikana yksi merkillinen kansa, siitä yhteisestä\nSuomalaisesta suvusta; ja on nyt yks niistä meijän suku-kansoistamme,\njoka on jo piamittain perätin poiskavonna joukostamme. Kuitenkin löytyy\nheistä vielä nytkin yksi vähäinen jäännös pois-salattu synkissä\nmehissä, kaukana muista ihmisistä. Näin heitä tavataan vielä tänä\npäivänäkin itekseen asuvina Peipuksen ranoilla Inkerin maalla, kussa\nhyö asuskeloovat yksissä kylissä metän korvessa; erinomattain Kattilan\npitäjässä.[182] Ne suurimmat näistä heijän kylistä, kuhutaan yksi\n_Kolkan-peä_,[183] toinen _Babina_.\n\nNämät Vatjalaiset eroittaiksen niistä ympärillä asuvista Venöläisistä\nja Inkrikoista, sekä kielessä että voattein parissa, kuin että myös\ntavoissaan ja uskomuksessaan. Venäläiset niin myös Saksalaiset, että\nVirolaiset kuhtuuvut heitä Tschuudiksi tahi Tschuudiloiksi,[184] ja\nluuloovat heijän olevan sen viimeisen perun niistä vanhoista\nTschuudiloista, joista paljon puhutaan vanhassa tarinamuksessamme, vaan\nhyö kuhtuuvat ihtesek Vatjalaisiksi, ja sanoovat heijän kansan muinon\nolleen kuuluisan ja voimallisen. Heitä tunnetaan jo myöhäisempiinkiin\naikoin tarinamuksessa nimellä _Watländare, Wesser_; ja heijän moa, joka\nvielä silloin eroitettiin Inkeristä ja Viron moasta, kuhuttiin\n_Watland_ (_Vatjalaisten_ maa) tahi _Vadjan-moa_.[185] Että tämä vanha\nVatland, joka makais Suomen-lahen pohjukassa, niillä paikoilla arvaten\nkussa Koporien kaupunki on rakettu, vielä näinnä viimeisinnä\nvuos-satoina ei ouk ollut varsin kuulumatoin, nähään siitä että Poavi\nGregorius IX:nees kirjassansa annettu sinä 9:nä päivänä Tammi-kuussa\nvuonna 1230 Upsalan Peä-Piispallen ja Piispallen Linköpingissä,\nkehoittaa ja käskee heitä: _ut inhibeant, ne quis Christianorum paganis\nin Karelia, Ingria, Livonia et Vatlandia ferrum arma vel ligna deferat\naut apportet, quo eorum crudelitas in Svecos avertatur_ että\nkieltäsivät, jottei yksikkään pitänyt tuoman tahi kuljettaman rautoa,\nsota-aseita tahi puita, niillen Karjalassa, Inkerissä, Virossa ja\nVatlandissa asuvillen pakanoillen, jotta sillä vältettäisiin heijän\njulmuutta Ruohtalaisia vastaan.[186]\n\nNämät Vatjalaiset, joihen tavoista ja elämästä myö vastapäin tullaan\nenemmin puhumaan, ovat kaikki Greekan-uskoisia, vaan varsin\nvalaistamattomia ja joutavihin uskovia. Heitä kiitetään avaroiksi ja\nhyvatahtoisiksi vieraillen; ja heijän vaimot sanotaan olevan kauniit,\nja paremp'-näköiset kuin Venäläisten ja Suomalaisten. Hyö ovat kaikki\norjia Herroin alla, ja uskomuksensa suhteen kuuluuvat Venäläisten\nkirko-kuntaan, jossa heijän täytyy Venäjän kielellä toimittoo Jumalan\npalveluksensa; jota kieltä harva heistä sanotan ymmärtävän, vaimoista\nja lapsista ei ykskään. Hyö tuloovat sen eistä useemmittain siihen\nKattilassa löytyvään Suomalaiseen kirkkoon, koska hyö kuitenkin heijän\nkielestä ymmärtäävät jottaik; ja ihastuuvat ja pitäävät hyvänä niitä\nSuomalaisia, jotka yhtyyvät heijän kyliinhin, ja joihen kanssa hyö\ntaitaavat puhettansa vaihtoo. Heijän kieli on yksi Suomalainen\npuhe,[187] kussa löytyy montaakin omoo sanoo,[188] ja kussa taas moni\nsana merkihtee toista kuin meijän kielessäme;[189] ja jossa ehkä myös\njoskus tavataan Venäläisiä ja Saksalaisia sanoja sisään tunketuita.\nIkään kuin Aunulaisten, Lappalaisten ja niihen Venäjässä asuvien\nKarjalaisten kielessä, niin tavataan myös näihen Vatjalaistenkin eänös\n_sch_, erinomattain missä myö meijän kielessämme sanomme _s_ tahi\n_ss_.[190] Tämä Vatjalainen kieli kuuluupi aivan pehmiällen, ja on\nsohiseva ikään kuin Venäläisten kieli siitä että missä myö pietään\nnenee _k_, siinä hyö panoovat _tsch_ e.m, _tschartano_ (kartano),\n_tschuule_ (kuule), _tschäy_ (käy), _pitschä_ (pitkä), _päntschi_\n(pänkki) j.n.e.[191]\n\nMitä heijän lauluihin tuloo, niin nähään jo tästä pienestä sipaleesta,\njota myö olemme tässä liittäneet, että hyö ovat oikeita Runoja, ja\nehk'emme tunne mitenkä heitä lauletaan, niin on uskottava että heitä\nlaulettaan meijän Runoin tavalla.\n\nSekä näistä Vatjalaisista, että muista Venäjässä asuvista Suomalaisista\nkansoista, toivotamme myö tästä puolen soahaksemme selvempöö tietoa,\nkoska Herra Oppia _A.J. Sjögren_ -- joka nyt Suomen hallituksen\nkustennoksella on näillen maillen matkustanut, variten vasta heitä\nkuulustelemassa -- kerran on sieltä kotiisak tuleva.[192]\n\n\n\nYKSI TSCHUUDILAINEN LAULU.\n\n\nLaulettu yheltä Tschuuudin tytöltä Babinan kylästä, Kattilan pitäjässä,\nPeipuksen rannalla, Inkerin moassa.\n\n Auta minua armatointa,\n Toinen sanall', toinen toimell'!\n Kuin minä tulen toiseen paikkaan,\n Eip' ou mulla vanhempia;\n Toiset toisin minua opettaapi,\n Eip' on mulla kekä minun oikeen opettaapi,\n Mie istun kuin lintu puijen peällä,\n Ja mie olen kuin lammas, metsään keäntyn't.\n\n(Vatjan tahi Tschudin kielellä).[193]\n\n Awita minnu armatoita,\n Tschen saenad, tschen toisell!\n Ku mihall tuhae toisae poika,\n Ae boui milla vannopat;\n Tschet tschen minna opaetap,\n Ae boui milla then minnu okkoi opaetap,\n Mae isson kui lindo puen pael,\n Ja me olaen kui lammas, metsae kaent.\n\n\n\n\nKEÄNNOKSIÄ LAPIN KIELESTÄ.\n\n\nKoska Lapin-kieli on kuuluva siihen yhteiseen Suomalais-kieliloatuun --\nei ainoastaan siitä, että kaks kolmatta osoo hänen sanoistaan on\nSuomalaisia, tahi Suomeenpäin vetäviä; mutta myös siitäkin, että koko\nhänen kieli-rakennos (språkets grammatikaliska byggnad) on varsin\nmeijän kielenmukainen, ja ikeän kuin perustettu samoilla anturoilla --\nniin tahtoisimme mielellämme moamiehillemme toimittoo jotakuta tietoa\nsiitä; ja jos ei muuta, niin jolla kulla esimerkillä osottoo heijän\nrunomusta ja laulamusta. Vaan tästä heijän runonteoistaan tunnetaan\nniin vähä, että tuskin juletaan siitä puhua, liioitenkin koska ollaan\nheijän kielessäkkin varsin äkkinäisiä. Kuitenkin tahomme me kerroittaa\nsitä, mitä olemme kuulleet muilta, ja mitä myö ite olemme jo osittain\ntulleet tästä kuulemaan.\n\nMitä ensinnik heijän lauluin laulamuksesta tuloo sanottavaksi,\nniin se kuuluupi meijän korvissamme varsin pahallen, että olemme\nepäillyksessämme, jos sitä kuhuttaneen _laulamiseksi_ vai\n_uluamiseksi_. Ite kuhtuuvat hyö tätä _juoiket_ t. _juoikastallet_,\njoka merkihtee \"loilotella, hyrräillä\" (tralla, gnola som Lapparne);\nettä meijän tavalla laulella, kuhtuuvat hyö _laulot, laulotet, veiset_.\nTästä tuloo, että kuhtuuvat omaa lauluansa _juoikem_, vaan vieraista\n_lauloin, laulotes, wuöle, veisa_.\n\nEttä peättää heijän laulamuksesta jotaik, ilman että ensin siihen\ntottua, oisi yhtä sopimatoin, kuin että puhua yhtä asiata jota ei\nymmärretäk; sillä heijän laulut ei ouk arvattavia meijän nykyistä\n(moderna) soittamustamme mukaan, vaan kahottavinna varsin omalla\ntavallaan. Kuin ensin kuulin heijän laulavan, niin se kuuli minusta\npian ikään kuin tuuli oisi syvämmoassa vanhoja honkia puistellut, jotta\nantoivat ainian sitä yhtä ja samoa narkuttamista. Meärättyjä tahi\ntäyvellisiä eäniä ei paljo selitetäk missään, vaan yhtä naukumista tahi\nräykyttämistä, joka yksi-eänällisuutensa tautta kuuluu kyllä rumasti.\nVaan kuin usseemmin heitä kuultiin, niin keksittiin että ehkei näissä\nollut vissijä meärättyjä eäniä, niin oli heissä kuitenkin jotakuta\njärjestystä tahi lomausta, joka yksimukaisuutensa suhteen, ei ollut\nvarsin ilman merkityksetäk, koska se sillä kuvaili sen ra'an ja\nalaistoman luonnon, jossa elivät, ja anto meillen ikään kuin ymmärrystä\nsiitä harjottamattomasta ihmisen eänestä, joka ei ouk vielä koroittanut\nihtesek oikeeksi lauluksi. Ettei nämät heijän loilottamiset mahak olla\nvarsin ilman mieluisuveta heijän muka korvissansa, arvaamme siitä, että\nhyö heitä laulaissaan leppyyvät ja mieltyyvät.\n\nMitä tästä Lappalaisten laulamuksesta vielä tuloo muistettavaksi, niin\nluulen minä keksinein jotta joka erinäinen sana yltyypi jo yksinään\nkoko heijän laulamukseen. Nimittäin sillä tavalla, että ikään kuin\ntässä meijän nykyisessä soittamuksessamme voaitaan laulamukseen\nkokonaista värsyä, (tehty monesta erinäisestä sanan-juonesta,\n_rader_),[194] ja niin kuin vanhoin Ruomalaisten ja Greekkalaisten\nlovistamiseksi ei vaaittu muuta kuin yhtä sananjuonta (sepitetty\nmonesta yksinäisistä sanoista),[195] niin tarvitaan Lappalaisten\njoikkimiseen, ainoastaan yhtä yksinäistä sanoo. Tahi hyö viruttaavat\nkoko laulamuksensa yhellä sanalla, sillä tavalla että jos se oisi\nlyhyvempi kuin pitäis, niin hyö sitä viivyttää ja venyttää, ja\njatkaavat siihen usseemittain polven _lä_, joka heijän kielessä\nmerkihtee yhtä kuin vakutos-sana (adverb, affirm.) _pa, pä_ meijän\nkielessämme, että sillä muka soaha sitä pitemmäksi.[196] Ne\nLappalaiset, joita olen nähnyt, ovat kaikki laulaneet varsin yhellä\ntavalla. Soatua vähä viinoo piähänsä, istuit hyö lattiallen niin kuin\nheijän on tapa,[197] ja rupeisivat kyyrysillään virsiänsä\nhyrräillemään, ja koska joku synkä sana tuli heijän suuhun, silloin\naina koroittivat eäntänsä, ikäänkuin meijän velhot, koska haltioissaan\npureiskeloovat hampaaitansa. Minä olin tuttu yhen Lappalais-Oppivaisen\nkanssa nimellä _Fjellner_, joka minun aikana oli Upsalan Opistossa, ja\njoka oli syntynyt varsin Lappalaisilta vanhemmilta Jämtlannin Lapissa.\nHään oli ehkä se ainua ja ensimmäinen peri-Lappalainen, joka oli tässä\nOpistossa opetustansa harjoittanut. Hään sanoi Lappalaisilla ei olevan\noikeita lauluja tahi veisuja, ainoastaan kolmet tahi neljä peä\nlaulamusta (hufvud-melodier) kaikkiaan[198] joihin soittaavat ja\nlauleloovat mitä tahtoovat, sillä tavalla että sanat veitään ja\nvenytetään näihen soittoihin, ilman minkäanlaisetak muutokseta. Tahi\nheijän laulut ovat sanoistaan joka-päivällistä puhetta, joka\nlaulettaissa virutetaan tällaisihin joikkimisihin.\n\nHään sanoi heillä kyllä olevan muutamia laulun-sipaleita, vaan ettei\nheitäkään missään eroitettu puheesta, ei sanoin-tointumisella eikä\npolviin polkumisella, eikä miliääk muulla sellaisella puheen tahi\nkielen-harjoittamisella. Niin hään muka toimitti mullen asian,\nliekköhän siiten oikeen sitä ymmärtännyt? Ilman hänetäk niin oli minun\najallain Upsalan Opistossa muitakin Oppivaisia Lapin moasta, nimittäin\nveljeikset _Lars L._ ja _Pet. Laestadius_,[199] jotka olivat syntyneet\n(Ruohtalaisilta vanhemmilta) _Arjeplogin_ kirkonkunnassa _Åselen_\nLapissa; ja _H.F. Björkman_, joka oli kotoisin _Gellivaaran_ pitäjästä\n_Luuleon_ Lapissa, heitäkin minä usein kysyttelin tästä heijän kielestä\nja runomuksesta, vaan eivät hyökään sanoineet Lappalaisilla olevan\nmuita lauluja, kuin tällaista joikkimista. Jos nyt tätä verroitetaan\nsiihen, mitä K. Linnan-Soiton-Johtattaja (Kongl. Hof-Kapellmästaren)\n_Häffner_ kirjuttaa Lappalaisten lauluista (lue Swea, I Häft. Uppl. 2,\np. 110), joka kehuu heitä varsin somiksi ja kauniiksi, niin emme tiiä\nitekkään mitä uskottaisiin. Kyllä kaikitekkin _Häffner_ paremmin\nymmärsi heijän soittoon, kuin ykskään muu; mutta on myös mahollinen\netteivät hänellen laulaneet heijän omia vanhoja remputoksiaan, vaan\nmuita nykyisempiä lauluja, jotka heissäkin löytynöön. Taitaa ehkä myös\nolla, etta erinäisissä Lapin-maissa lauletaan eri tavalla, ikään kuin\nheijän kieli ja puheen-murret ovat varsin erillaiset, niin että tuskin\nymmärtäävät toisiaan. Sisälle piostaan kuuluu heijän laulut\nusseemmittain olevan heijän Poroista ja Peuroistaan, tahi heijän\npeto-pyytämisestään ja mehtään manoistaan; jollon-kullon myöskin heijän\nnaimistaan ja tytön kaupoistaan. Harvoin, ja ehkei koskaan, puhutak\nheissä salauksista tahi vanhoista ihmeistä ja kummituksista.[200]\n\n\n\nI.\n\nPORO-LAULU.[201]\n\n\n Voahi, Vasa, Poro\n Vaeltaa kahta kolmee tietä,\n Mylvii moness' korvess' ja holvistoss',\n Noustua ylös, paneiksen [moata] vuaran harjun peälle.\n\n\n(Lapin kielellä).\n\nPÅTSO-JOUIKEM.\n\n Altan miesche rontja\n Viälka kiechten kulman sierken,\n Kraukjen motljem riide puoiltum\n Tschautesta beijessä vuaren tschorrai nille.\n\n\n\nII.\n\nLAULU PIENILLEN LAPSILLEN.[202]\n\n\n Kusiainen kulta, kusiainen kulta,\n Tule, tule! -- vie, vie!\n Lasta järveen,\n Hiuks-ohjaksellaan!\n Viänä, viänä!\n\n\n(Lapin kielellä).\n\nJÖIJUHTAHTA UHTJE MAANAI PIIJELN.\n\n Korko graddnam, korko graddnam!\n Påtheh, påtheh -- keseh, keseh\n Manav jaurai,\n Wuobtalabtjijn'!\n Wanah, Wanah!\n\n\n\nIII.\n\nKARHU-LAULU.[203]\n\n Vuoren-ukko, vuoren-ukko,\n Nouse ylös, nouse ylös!\n Lehti on suuri kuin\n Hiiröisen korva.\n\n\nBIJERN-JÖIJUHTAHTA.\n\n Puoltajam, puoltajam,\n Tjoddscheleh, tjoddscheleh!\n Lasta lä stuores koh\n Snjeratscha pelje.\n\n\n\n\nTIIUSTUKSIA NIIHEN VENÄJÄSSÄ LÖYTYVIEN KARJALAISTEN[204] KIELESTÄ.\n\n\nMonessa kohin Venäjän moassa löytyypi vielä syvämmaissa ja synkissä\nmehissä itekseen olevia yksinäisiä Suomalaisia kansoja, jotka\nviljeloovat niitä mehtisiä, kivisiä, ja hallaisia maita, jotka eivät\nouk Venäläisillen kelvanneet. Heitä kuhutaan yhteisellä nimellä,\nKarjalaiset, koska näin kuhtunoovat ihtiänsä. Näitä ei soa sekoittoo\nmuihen Suomalais-sukuisten kansoin, joita myös löytyy äijä paljon\nVenäjässä, ja joita jo ovat enemmin meistä vieraistuneet.[205] Näihen\nKarjalaisten oman puheensa perästä, niin hyö ovat muinon vanhoina\nsota-aikoina tulleet otetuiksi koko kylittäin, ja vietyiksi Venäjän\nmoahan, jossa ne sitten ovat levitteneen ja suvunsa lisänneet; osittain\novat myös Herrat, joillen oli annettu tässä isot hovit ja pitäjät,\nmuuttaneet näitä kansoja Venäjän moan perillen, että sillä soaha\nmaitansa raivatuiksi ja viljeltyiksi. Myö ei tunneta, jos hyö itekkään\noikeen tiennöön, mistä paikasta Suomessa hyö ovat tulleet, ja milloinka\nhyö ovat lähteneet. Mutta koska hyö ovat kaikki Greekan uskoisia, niin\nse näyttää, kuin oisivat jo Suomesta poismuuttaneet, ennen kuin Poavin,\neli se Vastaan-peätetty uskomus oli meijän maahan tuotettu; tahi että\noisivat muka jo Suomesta erkauneet niinnä pakanallisinna aikoina; ellei\npeätettäisiin, että oisivat siitten muka hyljänneet uskonsa, ja\nottaneet toisen. Sillä ne nykyisin meijän maissa löytyväiset\nGreekkalaiset uskon-tunnustajat ovat niin harvat, ettei suinkaan ouk\nmahollinen, jotta nämät kaikki oisivat heistä ulos-siirtyneet. Nämät\nKarjalaiset tahi Suomalaiset tunnetaan jo samassa, sekä heijän\nkielestä, että heijän tavoistaan ja näöstään. Hyö eläävät meijän\ntavalla halmeillansa ja mehtien viljelemisellänsä, asuuvat niin kuin\nmyö savu-tuvissa tahi pirttilöissä; ovat valkiaverisiä, sini-silmisiä,\nja kelta-hiuksisia. Sanalla sanottu, heissä löytyy kaikki Suomalaisten\nluonnon-merkit. Sitä vastoin niin ne toiset kansat, joita luetaan\nkaukempana meijän kanssa sukuisin, ja joita tavataan monella\nnimellä, hajotettuna ympärin Venäjän moata, hyö eivät harjoita\nmaan-viljelemystä, eivätkä sen eistä pysyk yhessä kohassa. Hyö\nkulkoovat niin kuin Lappalaiset ympäri moata, ja elättäävät henkensä\nlinnun ja kalan pyyvyksillä, asuuvat maan kuopissa, joita kaivaavat\nsiihen mihin yhtyyvät, tahi kotissa eli mehtä-majoissa, joihen tarpeita\nja rakkineita hyö kulettaavat myötensä yhestä paikasta toiseen ja\njälleen asettaavat puikoillensa kuhun seisahtuuvat. Nämät kansat joihen\nkieletkin ovat jo niin pois-vierastuneet, että heitä tuskin\nSuomalaisiksi sanoisimme, ovat kaikki Venäjän tahi Greekan Uskoon\nkuuluvia. Heitä luetaan Venäjän moan kaikkiin vanhimmiksi asujammiksi,\njotka ovat jo asunneet siinä aikoa ennen kuin se Venäläinen tahi\nSlavónilainen kansa joutui sinne.[206] Tässäkin eroittaiksen hyö näistä\nSuomalaisista tahi Karjalaisista, jotka vasta myöhäisempinnä aikoinna\n(monet ehkä varsin näinnä äsköisinnä) ovat sinne muuttaneet\nSuomalaisista maista, ja jotka ovat istutettu ikään kuin itekseen,\nmuihen keskellen.\n\nNäistä Venäjässä löytyvistä Suomalaisista kansan-istuttamuksista\n[_koloni_] ei ouk ollut meillä mitään tietoa, ennen kuin varsin näinnä\nviimeisinnä aikoina, koska tulimmo yhistetyiksi tämän yhteisen\nVenäläisen vallan kanssa. Vieläpä muistamme miten kummaksi kahoimme,\nkuin ensin näimme yhtä kirjoa Venäläisillä nenillä painettu Pietarissa\nv. 1820 niihen _Tverskin_ Kuvernissa ja _Beshetskin_ itä-pohjoisimmassa\nmaan-kappaleissa asuvien _Karjalaisten_ kielellä; ja koska ruvettiin\ntätä lukemaan -- nähtiin, että se oli puhasta Suomea.[207] Se oli\nKeisarillisen Pietarissa olevaisen Bibla-Toimituksen ansiolla ja\ntoimituksella, ja sen henkellisen Synodin hyvällä suostumuksella, jolla\nnäihen _Karjalaisten_ kielellä mainittuna vuonna painettiin Pietarissa\nMatheuksen Evankeljumia Venäläisillä kirjoituksilla,[208] että sillä\nsaattaisivat näillen Suomalaisillen jokuu tietoa heijän autuuen-opista\nja selvempätä ymmärrystä heijän Jumalan-palveluksestansa. Totta kaikki\ntämä Keisarillinen H. Synodi ei tuntenut, että näihen Karjalaisten\nkieli oli selvee Suomea, mutta luuli ehkä, että se oli yksi niistä\nmonesta erinäisistä ja äkkinäisistä kielistä, joita Venäjässä löytyy,\nkoska hyö toimittivat sen painuttamista Venäläisillä nenillä. Tästä on\ntapahtunut, mitä Oppia Sjögren on aivan selkiästi meillen toimittanut,\npuhuttaissa tästä kirjasta, _Mnemosynessä_ Touko-kuussa v. 1822,\nnimittäin: että moninaiset vastuukset, hairaukset, hämmennökset ja\nvirheet ovat heijän kielessä syntyneet siitä, että siihen on otettu\nnäitä heijän kielessä vieraita neniä, eikä sitä saata mitenkään\nautetuksi, sillä tämä viheliäisyys vajuupi aivan näihin nenien\npuutumattomuuesta toimittamaan Suomalaista puhetta. Mutta että muuten\nHerra S--nin tavalla, paheksia tätä Bibla-toimituksen laitosta (näitä\nmuka nenien suhteen),[209] tahi moittia keäntäjän keännöstä\nja kirjutosta[210] siihen ei myö millään tavalla antaitek.\nSitä vastoin myö osotamme kiitosta ja kunniata tästä Keisarillisen\nPietarissa olevaisen Bibla-toimituksen hellästä huolenpiosta näistä\nmeidän sukukunnistamme, että myös kiitollisuutta Henkell. Synódin\nsuostumuksesta;[211]; ja olemme siitä vakuutetut, että koska hyö kerran\novat tulleet tuntemaan, että Suomalaisella kirjutoksella tahi paineilla\n(typer) kävisi paremmin heijän kieltä kirjuttamaan, niin eivät suinkaan\nmahak laimin lyyä, että sillä heitä hyötyttää, hakiissaan heijän\nparasta.[212]\n\nMitäs taas Keäntäjään tulee, niin myö tässä tahomme kahestin häntä\nkostella, sekä hänen vaivoistaan, että hänen kauniista keännöksistään,\nja somasta kielen kilkutuksistaan. Ja luullessamme että myö\nsillä paraittain osotamme suostumuksemme tällen tunnettomallen\nkielen-käsittäjällen, jos muka näyttäisimme hänen toimensa toeksi, niin\ntahomme tehä tätä juuri hyvällä mielellä, liioitenkin koska myö pitämme\nsitä meijän velvollisuueksemme, että harjoittaa asiassa totuutta, ja\nosottaa oikeutta kullenkin.\n\nKuin ensin piätimme, että Suomen kielen kirjuittaissa seurata\nainoastaan kahta lakia (tvenne regler); ensiksi \"että kirjuittaa ikään\nkuin puhutaan\"; ja toiseksi, \"että nouattaa sitä puhetta, joka oli\nmeistä paras\" -- ja koska myö sen eistä jo v. 1817 aloittimme painattoo\ntoista Suomea, kuin oli tavallisesti laita;[213] nimittäin sillä, että\npitimme Savolaisten puheen-murretta muista parempana, ja kirjuttaissa\ntätä, seuraisimme kaikissa meijän ensimmäistä lakia, josta moni on\nkyllä ouoistellut ja irvistellyt -- niin emme oisi ikään uskonut, että\nse ensimmäinen joka nouattais samoa tapoa, oisi yksi Suomalainen tahi\nKarjalainen kirjan-toimittaja Venäjän moan perillä. Eli oikeemmittain\nehkä sanoa, että piti muka löytymän yhtä toista miestä Aasian rajoilla,\njoka jo v. 1820 aivan itestään rupeisi Venäläisillä paineilla juuri\nsamalla tavalla kuin myö kirjuttamaan tätä Suomen kieltä; sillä se on\ntuskin aateltava, että hään oisi soanut tietoa näistä meijän\nkokeistamme.[214]\n\nJos se seneistä oli meistä ensin äkkiästi kuulla että löytyi\nSuomalaisia niin kaukana Venäjässä; ja outo muka nähäksemme, että\nheijän kieli toimitettiin Venäjän nenillä; niin se oli siitten meillen\nsuloinen tietäksemme heijän kielen-toimittajansa seuraanneen varsin\nmeijän tapaamme, kirjuittaissa tätä kieltä; ja sillä ikään kuin jolla\nkulla suostumuksella tätä vahvistanut ja turvanut. Myö tahomme nyt\nmeijänkin puolestamme pitää hänen puoltaan, koska häänki on nyt\nvuorostansa tullut toiselta soimatuksi ja luulemme meijän sillä -- että\notamme tarkempaan tutkistelemuksemme ala, nämät heijän moittimiset --\nlevittävän parempoo tietoa tästä Karjalaisien kielestä, ja sillä-lailla\nyht'aikoo tarkoittoo \"yhtä tietä, kahta asiata.\" Mutta tahomme jo\nalustapäin tunnustoo, ettei meillä ouk mitään tietoa tästä Karjalaisten\nkielestä, paihti sitä mitä olemme soaneet tästä heijän kirjasta, ja\nettei meillä ouk vielä ollut niin paljon aikoa, että oisimme luenneet\ntätäkään kirjoa läviten;[215] myö oisimme silloin ehkä taitaneet antoo\nparempoo tietoo tästä heijän kielestä; jonka tarkempata tutkistelemista\nmeijän nyt täytyy heittää toiste. Häpiäksemme sanoa, niin emme ole\nlukeneet paljoa enemmin sitä lukua, jota nyt otamme tässä\ntoimittaaksemme, vaan olemme siitä jo soanneet niin paljon tietääksemme\nkuin tarvitaan, että kohtata näitä Tutkian (Recensentens)\nmuistutuksia, haettu niistä 5:stä ensimmäisistä luvuista; ja joista\nsuurin osa -- ellei kaikki -- ovat tyhjät ja joutavat.\n\nEnsinnik, niin näissä moittimisissa tavataan kolmet suurta vikoo,\nnimittäin: _ensiksi_, ettei Moittaja tunnek sitä kieltä, jota hään\ntahtoo moittia, tahi jonka kirjutosta hään on muka oikaisevanaan;\n_toiseksi_, että hään voatii, jotta se pitäis kaikissa olla\nSuomenkielen mukainen; ja _kolmanneksi_, ettei hään tunnek\nSuomeakaan.[216] Kukapa meistä siitten panis kummaksi, että näin\ntoimitetut, suurin osa näistä hänen moittimisistaan vaipuuvat itestään\nja kiäntyyvät tyhjiksi.[217]\n\nHään alkaa muka näyttää mitenkä se on mahotoin, että Venäläisillä\nnenillä kirjuttoo Suomalaista kieltä ja antaapi sentähen\nasian-koskevillen sitä neuvoa, että vastapäin ottoo Suomalaisia neniä\ntäksi tarpeheksi. Siitten rupiaa hään nimitössanoja perkamaan; ja\nsanoopi: \"se ei ouk muka laitollinen, että nenä _g_ on pantu\nmerkihtemään _h_.\" Mutta, kah miksikäs ei? Sillä koska Venäjän kielessä\nei löyvyk yhtään nenee, joka merkihtee tätä selvee _h_, niin täytyy\nmeijän toimittoo sitä jollakulla toisella; silloin mahtaa _g_ olla niin\notollinen kuin ykskään muu (erinomattain koska g toimitetaan tässä\ntoisella nenällä, nimittäin _g_ -- ellei tehtäisiin yhtä järkiään\nuusimuotoista nenee) ja vielä otollisempi, koska se on (eänensä\nsuhteen) lähin tätä _h_, ja muutenkin, jo muissakin kielissä soanut\nmonenaisia ja erinäisiä merkityksiä.[218]\n\nSiitten sanoopi hään: -- \"kuitenkin samoa _h_ toimitetaan toisellakin\nnenällä _x_, eli yhtä eäntä kirjutetaan kahella erinäisellä tavalla.\nMutta tässä on Tutk. erehtynyt; ja juuri niillä samoilla sanoilla,\njoilla hään on tätä muka toistavana, niillä tahomme osottoo, että\nheijän välillä on suuri eroitus, ja että _x_ merkihtee _ch_, tahi yhtä\nkovempoo karaistettua _h_, joka ussein pannaan siihen, kuhun\nSuomalaiset panpovat _n_, erinomattain _Mihin-Loukassa_ (i Casu\nPenetrativo) ja _Tehtävissä-Toimitussanoissa._ (i Verba Passiva.) Niin\ne.m. kirjuttaa haan _tächti_ jota Tutk. lukoopi _tähti_ vaan pitäis\nvissiin luettaman _tächti_ t. _tähhti_; _lagioittix_ joka ei ouk\nluettava _lahjoittih_, mutta _lahjoittich_ t. _lahjoitihh_\n('lahjoittiin'); _axtagax_ (ahhtahahh, ei ahtahah) 'ahtahan'; _tuldix\nIerusalimax_ (tuldich Jérusalimach -- mutta ei tuldih Jerusalimah)\n'tultiin Jerusalemiin' j.n.e.\" Tällä tavoin on se Karjalainen Toimittaja\ntahtonut tarkeemmalla kirjoituksella nouvattaa kielen hienompiakin\neännöksiä.\n\nSiitten sanoo Tutk. \"niin varmatoin (osäker) kuin Toim. on, koska hään\nkirjuttaa _h_ niin tietämätöin on hään myöskin, milloin hään\nkirjuttaisi sitä Suomalaista _ä_\" (eihään täss' ouk puhettakaan\nRuohtalaisesta!) Vaan tässä toas osottaa Tutk. tietämättömyytensä\nSuomen kielessä, eli oikeemmittain Savon puheessa, silläpä häntä\nvoitetaan tässäkin omilla sanoillaan. Niin e.m. luuloo Tutk. että se on\nviärin kirjutettu, koska Toim. kirjuttaa _pimieschschja_ (pimieschschä)\nja _elja_ (elä); ja tahtoo että pitäis olla _pimiäschschä, älä_. Hään\nei tunnekkaan että se on varsin Savon puhe sanoa: \"pimeessä, elä\", ja\nettä se siinäkin eroittaiksen _Iitin_ puheesta.[219]\n\nSamaten syttää haan T:n ei osanneen aina oikeen toimittoo _i_, tahi\nettä se sitäkin merkitti monella tavalla.[220] Vaan siinäpä se on\nluettava hänellen ansioksi, että hään muka eritavalla toimittaa eänen\nerinäisyyttä.[221] Tämä joka meijän mielestämme on _yks ansio_, lukoopi\nTutk. yheksi _viaksi_; erinomattain jukkii hään paljon niistä monista\npienistä liitto-paikoista (accenter) joilla Toim. on tahtona merkittää\nkaraistamuksia, ja painamuksia sanoissaan, tahi heijän into- ja\npainopolvia. Ja jos se joskus paikassa löytää tämän pienen\nmerkin pois-olevan (joka usein katkiaapi painatessa), tahi istuvan\nkalleellaan, silloin se jo lukoo tätä pientä painon-virhettä\nkauhiaksi kielen-rikoksi ja rupia siitä jo telmämään Toimittajan\nhuolimattomuuesta ja ymmärtämättömyyestä. Tiennöön hänet, minkä tautta\nTulk. tahtoo kaikkia näin saattaa pahimmaksi? Mutta saahanpas kahtoa\nmitenkä hään ite kirjuttaa Suomeansa, jos ei siinäkin löyvetäk vikoja?\nSe joka näin moittii muita, mahtaa ite olla moittimatak ja ilman\npuutokseta. Tutk. ei ouk ite kirjuttanut toista kymmentä Suomalaista\nsanoa, ennen kuin heissä jo löyvetään virheitä monellaisia, ja\nkaikellaisia; _paino-virheitä_,[222] _kielen-virheitä_,[223] ja\n_keannös-virheitä_.[224] Se joka on niin tarkka toisen kanssa, että\nhään, niin kuin sanottiin, lukoo pikkuruikkuisia painon-virheitä\nviaksensa, sellaisia joita ei toinen oisi viihtinyt nimittääkään, se\njoka nuhteloo siitä, että sanat ovat painatessa vajuneet yhteen e.m.\n_itschepidäjän_, kuin pitäis olla _itsche pidäjän_ (p. 146); tahi että\nne ovat yhteen-liitetyt e.m. _jogo-kukkan_ (p. 155) kuin ne hänen\nmielestä oisi pitänyt olla erinäiset _jogo kukkan_, -- hänen\nkirjutoksissa ei piek löytyä semmoisia anteeksi-annettamattomia\nvirheitä, kuin se äsken mainittu _Gud_ (kuin pitäis olla _ljud_)\np. 144.\n\nMutta luetaanpas vielä! Tutk. lausuu: \"Ehkei lukia mahak älyä kaikki ne\nmonet vastukset, jotka ovat tässä kohtaneet Toim:aa, pitäis hänen\nkuitenkin havaitseman, miten huokiaksi hään on luullut tätä työtänsä,\nja sitä muka huolimattomuutta, jolla hään on tätä asiata käyttänyt;\nelleime luettaisi muka syyksi hänen taitamattomuutta Suomen kielessä,\nliioitenkin Karjalaisten puheessa. Että asia mahtaa toin-perästä\nolla näin, siihen uskoon lähemme vielä huokeemmasti, koska paitti hänen\npuheen-virheitä (ortografiska fel) vielä kerran kahotaan millä tavalla\nhään muka käyttää kielensä, taivotuksissaan ja piiroksissaan\"; (jolla\nTutk. ymmärtänöön kielen-virheitä, grammatikaliska fel) -- \"Tässäkin\ntaas tavataan sovittamattomia [sovittamattomuus, motstridighet,\ninkonsequens] ja outoja sanantapoja, joita en tiiä itekkään mitenkä\nniitä selitettäisiin. Niinpä on e.m. hänen puheen-karaistamus\n[puheen-karaistamus, accentuation] varsin outo ja vasten Suomen-kielen\nluontoa.\" (Nyt tuloo hään kaikki totistuksineen). Niin e.m. kirjuttaa\nhään _mjané_ (mäné) _kuundalé_ (kuundalé), jota Tutk. lukoopi \"mänee,\nkuundalee\", ja joka hänen mielestä pitäis olla _mäne, kuundale_.\nSamaten kirjuttaa Toim. _tulélla_ (tulélla) _tulét_ (tulét) _kuundéli_\n(kuundéli), jota kaikki Tutk. moittii, luuloo villiksi, ja sotivan\nmeijän kieltämme vasten. Mutta tässä taas osottaa hään omoo\ntaitamattomuuttansa, ja juuri näillä sanoilla toistaa toisen tarkautta,\nkielensä kirjuttaissa. Sillä kennen luvalla Tutk. lukoo näitä\n_into-polvia_, _paino-polviksi_? Sanassa _kuundalé_ hään neä hyvin\nkyllä minkälaiset paino-merkit ovat; mitäs hään siitten lukoo _mänee_,\n_kuundalee_, kuin pitäis lukea _mäne', kuundale'_, tahi _mäné,\nkundalé_? Onhaan se että tahallaan toisen puhetta sotkia.[225] Jos hään\nnyt väheekkään tuntoo Suomea, niin hään selittää että juuri tässä\nsamassa Lovessa,[226] nimittäin Käskeväisessa kuin myös kieltäväisissä\npuheenpiiroksissa (i nekande talesätt) karaistetaan Suomessa aina tätä\nviimeista nenää, ja jos kohta kirjutetaan _mäne_, niin sitä kuitenkin\npuheissa sanotaan _mänè_. Tätä tehään muuten monella tavalla, nimittäin\nsillä lailla, että Hämäläiset ja eteläisemmät Savolaiset sanoovat\n_mäneh_; mutta pohjoisammat, ja Karjalaiset, _mänek_; Pohjalaiset taas,\n_mänet_ j.n.e. Samaten sanotaan _tùlèlla_ (siinä on into kummassakin\npolvessa). Ei myökään oisi tätä ennen hoksana, ellei me oisi siihen\ntulleet johtatetuiksi tämän Karjalaisen tarkoituksella. Samaten myös\n_tùlè_, t. _tuleh, tulek, tulet_. Kuin Tutk. on ensin näin nuhtellut\nToimittajan kirjotusta tahi kirjoitustapaa, niin rupia hään erittäin\nruotimaan hänen keännöstä. Hään voatii häneltä ei ainoastaan, että\nhänen (joka on iho-ensimmäinen näissä aikeissa, ja joka nyt\nenskerta toimittaa kielensä kirjallisesti) pitäis jo tekämän sitä\nniin tarkasti ja täyvellisesti kuin Suomalaiset, jotka ovat jo\nkirjuttaneet kieltänsä 300 aastaikoa,[227] tahi että hänessä yksinään\npitäis löytyä sitä toimetta, joka meissä yhteisesti; mutta hään\nvoatiipi vielä enempi, hään voatii myöskin että hänen _keännökset_\npitäis olla niin luonnolliset ja taijolliset kuin meijän, jotka on jo\nmonelta piispalta ja papilta luetut ja oijaistut (vähäppäs se vaatii!).\nMutta ei sillä kyllä: hään voatii ei ainoastaan että hyö pitäis olla\nperustuskielen-mukaiset, vaan että hyö myöskin pitäis nouattaman\nVenäjän ja Ruotin keännöisten somaisuutta. Sen eistä hään verrottaa\nheitä ei ainoastaan perustuskielen kanssa, mutta myöskin, milloin\nSuomalaiseen,[228] milloin Venäläiseen keännökseen ja vetää milloin\nyhen, milloin toisen näistä keännöksistä hänen nenänsä eteen, ja\nkiittää heitä hyviksi, että sillä haisuttoo tämän Karjalaisen\nrukka.[229] Ensin hään kyllä muka sanoo (p. 143): \"että Biblan\nkeännökset pitäis kaiken mokommin olla selvät heillen, joillen niitä\naivotetaan; siihen tarvitaan ei ainoastaan, että keännös on tehty\nperustetuilla tievoilla, ja sen kielen luontoa myöten jolla se on\ntehty, mutta että myös se ulkonainen puheen-piiros ja puku pitäis\ntehtämän ja sovitetteman saman kielen tapoja myöten.\" -- Mutta tokkos\nhään nyt tällä tarkoituksella tutkii tätä kirjaa, kuin hään siitten p.\n150 rupia hänen keännöstä moittimaan? Ei ikään! Hään ei tiiä itekkään,\nmitenkä hään saattaisi sitä hyvin alentoo. Sen eistä hään verroittaa\nhäntä kolmella kielellä ja kolmella erinäisellä puheen-piiroksella.\n\nHään alkaa taas alku-lehestä, ja moittii että Toim. on ottanut sitä\nVenäläistä sanaa _svjatoi_ (svätoi) merkihtemään \"pyheä\". Tässä hänellä\non aivan oikee, sillä ei pie peseensä hieroa. Mutta ei hään tämä ouk\nKeäntäjän syy? Nämät Karjalaiset ovat jo ennen häntä soaneet tällaisia\nsanoja kielehensä uskomus-opistaan. Koska heillä on Venäläisten oppi,\nniin ovat myös sillä soaneet muutama Venäläistä sanoo puheessansa; myö\nolemme Ruohtalaisista nouvattaneet kymmenesti enemmin. Sanotahan\nmeilläkin _Santti Yrjänä_ (Sankte Göran). Eikä _pyhä_ (meijän\nkielessämme) ouk soveltuva semmoisiin paikoin, ellei me Turkulaisten\ntavalla rupia sanomaan \"Pyhä Pietarbori.\" Mitä niihin muihin\nVenäläisisiin sanoin tuloo, tahi siitä Venäjäntelemisestä\n(Russiserande) josta Tutk. monesti puhuupi, niin ei myö ouk löytäneet\nsitä muualla kuin alkulehessä; eikä Tutk:kaan on ollut hyvä muita\npaikoja nimittää.[230] Sitä vastoin olemme ihmittellyt tätä heijän\nkielen puhtautta, ja keksinyt että Toimittaja on varsin harjoittanut\noman kielen tarkoittamusta, ja siinä aivotuksessa sepittänyt uusia\nsanoja, joihen joukosta myö e.m. luemme _Schuurischyndy_, jota Tutk.\nlöytää moitittavaksi, koska se ei varsin toimitak Greek. sanaa\n_paidion_ (lapsukainen), ehkä Toim. aivan tällä sanalla tahtoo eroittoo\ntätä Jumalista lasta muista lapsista, osottain hänen ylhäisestä\nsyntymistä. Siitten toas lukoo Tutk. näihen _keännös virhein_ joukkoon,\npieniä _painon-virheitä_; että niillä muka hyvin lisätä niitä toisia.\nIlman että tuntea näihen Karjalaisten puhetta, niin hään moittii että\nkirjuttaavat _aita, polta,[231] palka kaiki,_ kuin pitäis (meijän\npuhemme jälkeen) olla _aitta, polttaa, palkka, kaikki_. Jos Tutk.\ntahtois näin tarkeemmin tutkistella meijän nyt äsköin (vuonna 1819)\npainettua Suomalaista Raamattua, jota hään kiittää hyväksi; niin hään\nlöytäisi tuhansittain sellaisia, ja suurempiakin virheitä (ikään kuin\nhänen omassakin kirjuituksissaan.[232] Siitten sanoo hään toas:\ngjandjax (händäh -- sic!) on yks iso kirjutos vika, (joka merkihtee\n_häntään_ -- i svansen) kuin pitäis muka olla _hända_ -- honom.[233]\nMutta se ei ouk (sic) kuin Tutk. lukoo, vaan se on _händäch_; eikä se\npitäis olla _hända_ (Mikän Loukassa) vaan se pitäis olla _häntä t.\nhänet_ (Mitän Loukassa, Yksinäisyyen Luvussa)[234] -- Niätsä nyt taas\nmitenkä oikastaia ite eksyy, ja eksyttelöö vielä muita. Nyt on moni\n_Loukas_ (kasus) Suomen kielessä yhteinen, e.m. Minkän Loukas\n(Yksinäisyyen Luvussa) sisällensä suljee sekä Genetivus että _Accus.\nTotalis_; ja (Moniaisuuen Luvussa) _Genet. Penetrat._ et _Instrument_.\nKoska nyt ei tunnetak Karjalaisten kieltä, kussa myöskin mahtaa olla\ntällaisia yhtenäisiä Loukkaita niin se on varsin ymmärtämätöin meiltä,\nettä näin julkisesti rupia siitä riäveämään ilman perustuksetak. --\nSiitten taas: _pygittjatyö_ (pyhättyö?) on yksi ei moitettava\ntoimittaminen Greekal. sanasta _nezeusas_ (puastettua) -- Sepä oil\nkumma, että Tutk. tok löysi yhtä sanoo, joka \"ei ollut moitittava\".\n\n\"Eiköhään Karjalaisten kielessä löytyisi muuta sanaa, joka merkihteis\n_katto_ (tak) kuin _katos_ (Gen. _katoksen_), joka Suomenkielessä\nmerkihtee, ett lider\". Mutta _katos_ ei merkihtekkään meijän\npuheessamme yhtä _liideriä_, vaan _ett skjul, ett tak, som är uppfatt\nför tillfället_, ja sanotaan useemittain pienistä mökkiläisten\nhökkelistä ja torppa-tölhöstä. Se on sen eistä meijän mielestämme tässä\npaikassa hyvin sopiva, koska tässä puhutaan siitä majasta kussa Jesus\nsyntyi.\n\n\"Tokkos _ragvagash_ (rahvahasch) taitaa merkihtee _ihmis-kansoa,\npakanoita, ja Synagogoa_?\" Jos muka pakanat ovat \"ihmisä\", ja jos\nrahvas merkihtee \"ihmisten kansoo\"; niin miksikäs se ei siitten\ntaitaisi myös merkihtee yhtä pakanallista kansoo? Yhtä paikkoo missä\nrahvas merkihteis synagogoo (Juudalaista opetushuonetta) ei löyetäk\nmissään; mutta ainoasti, että se yhessä paikassa (4, 23) pistetään\ntämän sanan siaan, kosk' eivät Karjalaiset ymmärtänneet mitä tämä\nvieras sana merkihti. Sen tähen kuin meijän Raamatussa luetaan: \"Ja\nJesus vaelsi ymbäri kaiken Galilean, ja opetti heidän Synagogisansa\",\nniin Karjalaisella on: J käveli Jisus kaikie Galilejoa-myöt, i opascht\nrahvahaschscha; joka merkihtee: \"ja opetteli rahvahassa t. rahvahasta.\"\nSanokoon lukia mikä keännös näistä on selvin, ja jos rahvas siks\nmerkihtee synagoga, jos se tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka kävivät\nsynagogissa? -- Siitten moittii Tutk. taas että Toim:lla on\n\"voimattomat\", kussa meijän keännoksessä on \"sairahat\"; mutta meijän\nmielestä on voimattomat parempana arvattava, sillä se on laveampi\nmerkityksestään, ja niin kuin tunnetaan, niin toivat Vapahtajan luokse\nei ainoastaan potilaisia (sairaita); mutta myös vanhuueltansa\nvoimattomia.[235]\n\n\"Se kaunis vertaus 6:ssa värsyssä 5:ssä luvussa, joka Greekan kielellä\nkuuluu: _peinontes kai dipsontes ten dikaiosynen_ (vanhurskautta\nnälkäisiä ja janoovaisia), on tykkänään kavottu, näillä Toimittajan\nvarsin tyhmillä sanoilta: _tahtojat ja suvatsiat_.\" Mutta totta kaikki\nToimiltaja paremmi kuin Tutkia havaisi, ettei se mitenkään käy\nKarjalaisten puheessa sanomaan \"hään _juop rakkautta_, tahi _syöp\noikeutta_\", ja sentähen tässäkin seuraisi sitä Tutkialtakin jo\njulistettua lakia, että erinomattain tarkoittaa kielen luontoa, ja\nhänen ulkonaistakin piirosta. _Go_ (ko) eli se Suomalainen\nliitto-polvi (_particula enclitica_) _ka, kä,_ ei pie olla eroitettu\nsanasta _ei_ (ei) johon se kuuluu. Niin sitä kyllä Suomessa aina\nkirjutetaan, vaan ei ouk sen eistä kieletty olemasta toisin, muihen\npuheessa. Meijän aatoksemme perästä, niin tämä pieni sana ei ainoastaan\non liitettävä yhteen eillimäisen sanaa kanssa, mutta myöskin\njälkimäisen, e.m. \"eiköshään tule\", eikä ainoastaan: \"eikös hään tule\".\nEttä asia mahtaa olla semmoinen arvataan siitäkin, etta Suomen-sukuiset\nkielen-kirjuttajat ovat olleet kahappäin arvellukisssaan, mihin sanaan\nhyö liittäisivät näitä liitto-sanoja, eillimmäiseenko vai jälkimmäiseen\nsanaan. Suomalaiset ovat liittäneet heitä aina lopulla, eillimäisen\nsanan; vaan Virolaiset ovat toisinaanki liittäneet heitä allulla\njälkimmäisen sanan.[236]\n\n\"Anto-paloja\" [anto-paloja, _allmosor_] on ehkä myös ollut toisella\npuheen-piiroksella toimitettava, kuin _pakkoaisilla_ \"(pakkoaisilla),\nkerjäläisillä.\" Mutta eipä Tutk. osana itekkään toimittoo sitä sen\nparemmaksi; eikä hään nyt tainutkaan osottoo meitä Suom. Bibliaan,\nkussa seisoo _almut_ (!) tehty Ruohtalaisten sanasta _allmosor_, ja\nSaksalaisten _almosen_.\n\n\"Tokkohan _viishash_ (viischasch) 'viisas' myöskin taitaa merkihtee\nyhtä velhoista (skrymtare)?\" Taitaa kyllä veikkonen! Sillä viisas\nmerkihtee ei ainoastaan yhtä oppinutta tahi tietävätä miestä; mutta se\nmerkihtee liioitenkin yhtä noitaa ja poppa-miestä t. tietäjätä, koska\nhänellä luullaan olevan enemp tietoa kuin muilla. Koska nyt nämät ovat\nusseemmittain suuria velholoita, niin se sana viisas ei ainoastaan\nmerkihtee \"velhoo\", mutta siitä on myös syntynyt sana \"viisastella\",\njoka merk. että \"pettää, laitteleita, koirastella.\"\n\nTässä nyt Tutk. lopettaa moittimuksensa, ja tässä myökin jo lopetamme\nmeijän muistutuksiamme. Että hyö ovat olleet pitkälliset ja joutavat,\ntunnustamme itekkin; mutta se on tullut siitä, että Tutk. on kerroinut\npaljasta jonni-joutavata. Nyt maha vähä kukiin löytää, mitä myö jo\nalussapäin sanomme, että suurin osa näistä hänen muistuttamuksistaan\novat tyhjiä jurritamuksia, jotka ovat siitä syntyneet, ettei Tutk.\nollenkaan tuntenut tätä Karjalaisten kieltä, että hään voatii, jotta se\npitäis kaikissa olla meijän puheemme mukainen, ja ettei hään itekkään\naina tunnek meijän puheenmutkat. Kaikki ne virheet, jotka hään niin\nmuotoin on käsittänyt, ei ouk muita kuin pieniä paino-virheitä; ne\ntoiset ovat kaikki Karjalaisten puhetta, jossa se eroittaiksen muihen\npuheesta. Seneistä kuin Tutk. valittaa siitä hänen \"isosta vaivastaan\",\nkaikkia näitä virheitä haetessaan, niin meijän täyty sanoa, että kaikki\nhänen vaiva on männyt hukkaan; ja että se näyttää, kuin oisi hään\nainoastaan ottanut tämän vaivan peällensä, tätä kirjoa muka\nsoimataksensa, vaan ei hänen kieltänsä tiiustellaksensa.[237]\n\nKuin olemme nyt kerran toimittaneet, ettei nämät hanen moittimiset\nmaksak mitään, niin tahomme myökin vuorostamme jotaik sanoa tästä\nkirjasta. Nimittäin ensinnik hänen kielestään, ja siitten hänen\nkeännöksestään. Koska ei meilläkään ouk muuta johtausta heijän\npuheesta, kuin tämä kirja, niin emme taija varsin sanoa, jos se\nkaikissa toimittaa sitä oikeen, vai ei. Mutta jos saisimme peättää sitä\nmyöten mitenkä meijän Karjalassa hoastetaan, niin se on merkillisellä\ntavalla nouattanut kielen henkee, luontoa ja puhtautta. Myö mainihtimme\njo toanon, että myö ihastuimme kuin näimme, tässä äkkinäisessä\nkirjassa, meijän omoo puhettamme. Nyt tahomme myös nimittää missä se\nmeijän puheesta eroittaaksen. Meillä ei ouk suinkaan ollut tilaisuutta\nlaveammasti tätä kirjoa lueskentella mutta siitä vähästä joka olemme\nsiitä tiiustellut, niin se on erinomattain, seuravaisessa:\n\n1) Usseemmissa paikoissa kussa meillä on _s_, niin heillä on _sch_,\ne.m. _schano_, \"sano\", ja missä meillä on _ts_, siinä heillä toas on\n_tsch_, e.m. _kutschun_, \"kutsun\". Tällä tavalla puhutaan jo meijänkin\nKarjalassa, vanhalla voitto-moalla (i gamla Finland), liioitenkin\nniiltä Venäjän uskoon kuuluvaisilta.\n\n2) Kuin sanat meijän kielessämme _Tehtävissä_ Toimitussanoissa[239]\naina lopettaiksen polvella _aan, ään_ (Olevassa Ajassa,[240] ja\npolvella _iin_ (Olleessa Ajassa), niin hyö heijän kielessä lopettaiksen\nOlevaisessa, _ach, äch,_ ja Olleessa _ich_, e.m. _nähtich_ (nähtiin).\nSamaten teköövät myös _Tekeivissä_ Toimitussanoissa, e.m. _oschuttich_\n(osoittiin, osottiin).\n\n3) Toivovassa Lovessa,[241] niin lopettaavat sanojansa polvella _ua_,\ne.m. _schanokkua, tiijuschtakkua,_ jota meijän Karjalaiset ja Norin\nrajoilla asuvaiset Suomalaiset peättelöövät nenällä _oa_, e.m.\n_sanokkoa, tiijustakkoa,_ ja Savolaiset polvella _oo_, _sanokkoo,\ntiijustakkoo_. Pohjalaiset nenällä _aa_, _sanokaa, tievustakaa_;\nTurkulaiset polvella _a_, _sanoha, tierustaka_, Hämäläiset polvella\n_kai_, _sanokai, tielustakai_. Viipurilaiset, _kee_, _sanokee,\ntiiustakee_, j.n.e.\n\n4) Samaten lopettaavat _Mitän_ loukkaansa Yksinäisyyven luvussa\npolvella _ua_, e.m. _kuningua_, kussa meijän Karjalaiset ja Ruijan\nSuomalaiset sanoovat _oa_, e.m. _kuninkoa_, t. _kuninkaa_, e.\n_kuninkasta_.\n\n5) Yksi varsin merkillinen sanan-tapa tavataan heijän kielessä, siinä,\nettä hoastaavat tahi toimittaavat yhtä ymmärtämystä kahella tavalla,\nnimittäin (niin kuin myö) Mikä-loukkaalla ja Tekevillä Toim-sanoilla\n(genom nominativa och verba aktiva) tahi Mikä-Loukkaalla ja\nNimittämättömillä Toimisanoilla (genom nominativa och verba\nimpersonalia) (joita pannaan heijän sialla) ja jota näyttää varsin\noleva heijän puheen loatunsa, e.m. _hyö kuuneldich_ (hyö kuuneltiin)\n_hyö schanottich_ (hyö sanottiin) kuin meijän puhemme jälkeen\nsanoisimme \"hyö kuuntelivat, hyö sanoivat.\" Mutta ehkä tämä kyllä\nnäyttää ouvollen, niin se on uskottava, että ennen meijän\npuheessammekin on näin sanottu. Savolaiset sanoovat vielä nytkin\nusseemmittain \"myö kuultiin\" kuin muualla sanotaan \"me kuulimme\", ja\n\"myö sanottiin\", kuin muualla sanotaan \"myö sanoime\". Tämä on varsin\nsama sanantapa; mutta tämä ei sanotak Savossa muuten kuin ensimmäisessä\nmainoksessa monaisuuen luvussa (uti första personen i pluralis numerus)\nsillä minä en muistak kuulleeni heijän millonkaan sanonneen \"_työ (t.\nhyö) kuultiin_\" (toisessa ja kolmannessa mainoksessa) voan sanoovat\nsilloin aina (toisten Suomalaisten tavalla) \"_työ kuulitten_\" ja \"_hyö\nkuulivat_.\" Enkä ouk myös kuullut heijän yksisessä luvussa[239]\nsanovan: \"_minä (t. sinä, e. hään) kuultiin_;\" mutta ainai \"minä\nkuulin, sinä kuulit, hään kuuli.\" Jos nämät Venäjässä asuvaiset\nKarjalaiset puhuuvat samalla tavalla yksisyyenkin luvussa, kuin\npuhuuvat monaisuuessa, en taija varsin sanoa; voan että ne mahtaa näin\npuhua muillakin sanoilla kuin vara-sanoilla (pronomina) arvataan siitä\nettä e.m. 20:nenessä värsyssä 2:sessa luvussa seisoo: \"_Kuóldihh hänen\nhengen etschtschiät_\" (kuoltiin hänen henken etsiät) jota meijän\npuheella ei käypi mitenkään muuten sanoa, kuin \"hänen henken etsiät\nkuolivat.\"\n\nTästä näyttäisi kuin oisi heillä paha muka toimittoo tehtäviä\nymmärtämyksiä koska käyttäävät tehtäviä toimisanojansa, yhistettynnä\nvara-sanoilla eli nimitys-sanoilla, mainimattominna toimi-sanoina,\ntoimittaaksensa heillä tekeviä ymmärtämyksiä;[240] mutta Savolaisten\npuheesta jo havaitaan ettei siitä ouk vastusta pahoakaan. Sillä kuin\nmainimattomilla toimitus-sanoillaan tahtoavat toimittoa _Tehtäviä\nymmärtämyksiä_, niin sovitteloovat heihin _mitä-loukasta_ (ackusat.\npartialis) ja kuin samoilla sanoilla tahtoovat toimittoo _Tekeviä\nymmärtämyksiä_, niin sovittaavat heihin _mikä-loukasta_ (nominativus).\nNiin e.m. \"_myö vietiin sinnek_\" (vi förde dit) sanotaan Savossa, kuin\nmuualla sanotaan \"me veimme sinne\", joka merkillinen puheenparsi\ntoimittaa tekevätä ymmärtämystä, ja sanasta sanaan merkihtisi: _man\nförde vi dit_; mutta, \"meitä vietiin sinnek\" (vi fördes dit) eli\nsanasta sanaan: \"man förde oss dit\", sanotaan aina tehtävissä asian\nlaitoissa. Tämä toistaa ettei Suomenkielessä ollenkaan (toin perään\npuhuttu) löyvykkään _tehosanoja_ jos ainoasti _mainittomia_, joita\nkäytetään vuorottain, milloin _tekosanoin_[241] milloin _tehosanoin_\ntoimittamiseksi.[242]\n\n6) Niin kuin meijän puheessa, niin on myös heijänkin puheessa\njälki-sanoja (postpositioner) kussa muissa kielissä on esi-sanoja\n(prepositioner); mutta ei ainoastaan sillä että panoavat heitä\njälellenpäin, hyö liitteävät heitä vielä kiini siihen eillimmäiseen\nsanaan, niin kuin liitto-polvia tahi liitto-puheita (dictiones\nencliticæ) ja katkaisoavat heitä (ehkä sentähen) lyhyemmiksi, sillä\nettä heitteävät pois liitto-sanan viimeistä polvee, e.m. _\"tiedä-myöt,\nHiirodan-luó\", Muarien-kera_, jota meijän puheella sanottaisiin \"tietä\nmyöten, Heródeksen luokse (luonna, luota?), Muarian keralla\", j.n.e.\n\n7) Monessa paikassa kussa meijän puheessamme on _ei_ tahi _ie_,\nkaks-eänöisennä (såsom en diftong) niin Karjalaiset heitteävät _e_\npois, ja asettaavat _i_ siahan, e.m. \"hijät\"[243] (heijät) _Jisus_\n(Jesus), Piiterissä (Pietarissa) j.n.e.\n\n8) Heijän vara-sanojansa (deras pronomina) lyhenteävät hyö toisella\ntavalla, toisella tavalla myö, sillä kuin meillä pois heitetään nenät\n_in_, niin että e.m. sanasta minun (minkän loukassa) syntyy _mun_ niin\nKarjalaiset ainoasti heitteävät pois _n_, josta soavat _mivn_ t.\n_miun_.[244]\n\n9) Eänillisiä tahi avonaisia sanan-neniä vaihteloovat hyö toisinaan\ntoisappäin, toisappäin myö. Niin e.m. sanoovat _omié lapsié_ kuin myö\nsanotaan \"omia lapsia\" j.n.e. e.m. _löyvättä_ (meilläkin sanotaan\ntätä monella tavalla: löyvättö, löyvättä, löyvätte, löyvätten).\nKäytös-sanojaan (fina participer) lopettaavat usseemmittain polvilla\n_o_ ja _ö_ (meillä usseemmittain polvilla _a_ ja _ä_) e.m. _avattuó_\n(avattua) _novschtuó_ (noustuo) _schanottuó_ (sanottua) _kuolduó_\n(kuoltua) _mändyö_ (mäntyä) _nähtyö_ (nähtyä) j.n.e. Mille-loukansa\nlopettaavat polvilla _lla_ ja _llä_ e.m. _Hänellä_ (hänelle) _mivla_\n(minulle) _schivla_ (sinulle).\n\nMitä nyt näihin keännöksiin tuloo, niin meijän täytyy häpäksemme sanoa;\nettä jos heitä verrataan meijäni Suomalaiseen keännöksehemme, tahi\nsiihen kovin kiitettyyn Ruohtalaiseen, niin ovat monta paremmat kuin\nykskään heistä, ja, noutain Suomenkielen somaisuutta ja puhtautta,\nkäsittäävät merkillisella tavalla perustus-kielen sekä henkellistä että\nsanallista ajatusta.\n\nAntaaksemme lukioillen tilaisuutta ite perustamaan tästä aatostansa,\ntahomme panna kaikki nämät kiännökset rinnallen perustus-kielen kanssa,\nsanokoon siitten ihe, mikä heistä on paras.\n\n\n\n\nPerustus-kieli:[245]\n\nEVAGGELION KATA MATOAION.\n\nCAP. 2.\n\n1. Te de Iesou genethentos en Bethleem tes Iudaias en hemerais Hrodon\ntou Basileos, idu, magoi hapo anatolon paregononto eis Ierosoluma,\nlegontes.\n\n2. Pu ezin o techtheis Basileus ton Iudaion; eidomen gar autou ton\nazera en te anatole, kai elthomen proskynesai auto.\n\n3. Akusas de Hrodes o Basileos etarachthe, kai pasa Ierosoluma met'\nautoi.\n\n4. Kai synagagon pantas tous archiereis kai grammateis tou laou,\nepunthameto par' auton, tou o Chrizos gennatai.\n\n5. Oi de eipon auton Bethleem tes Ioudaias. Oito gar gegrattai dia te\nrpophetou.\n\n6. Kai ou Bethleem, ge Iouda, oudamos elachize ei en tois hegemosin\nIouda. Ek tou gar ekseleusetai hegoumenos, ozis poimanei ton laon mou\nton Israel.\n\n7. Tote Hrodes lathra kalesas tous magous, ekribose par' auton ton\nchronon tou phainomenou azeros.\n\n8. Kai pempsas autous eis Bethleem, eite' Poreuthentes akribos\neksetasate peri tou paidiou. Epan de heurete, apaggeilate moi, opos\nkacho elthon proskyneso auto.\n\n9. Oi de akousantes tou Basileos, heporeuthesan. Kai idou, o azer, on\neidon en te anatole, proegen autous, eos elthon eze epano ou en to\npaidion.\n\n10. Idontes de ton azera, echaresan charan megalen sphodra.\n\n11. Kai elthontes eis ten oikian, euron to paidon meta Marias tes\nmetros autou. Kai pesontes prozekymesan auto. Kai anoiksantes tous\nthesaurous auton, prozemegkan auto dora, chryson, kai libanon, kai\nsmyrnan.\n\n12. Kai chrematisthentes kat' onar me anakampsai pros Hroden, di alles\nodou amechoresan eis ten choran auton.\n\n13. Anachoresanton de auton, idou aggelos Kyriou phainetai kat' onar to\nIoseph, legon. Egertheis paralabe to paidion kai ten metera autou, kai\npheughe eis Aigypton. Kai isthi ekei eos an eito soi. Mellei gar Hrodes\nksetein to paidion, tou apolesai auto.\n\n14. O de egertheis parelabe to paidion kai ten metera autou nyktos, kai\nanechoresen eis Aigypton.\n\n15. Kai en ekei eos tes teleutes Hrodou. Ina plerothe to rethen hypo\ntou Kyriou dia tou prophetou, legontos. Eks Aigyptou ekalesa ton uion\nmou.\n\n16. Tote Hrodes idon oti enepaichte ipo ton magon, ethymothe lian. Kai\nhapozeilas aneile pantas tous paidas tous en Bethleem, kai en pasi tois\noriois autes, hapo dietous kai katotero, kata ton chronon on ekribose\npara ton magon.\n\n17. Tote eplerothe to rethin hypo Iereemiou tou prophetou, legontos.\n\n18. Phone en Rama ekousthe, threnos kai klauthmos kai odurmos polus,\nRachel klaiousa ta tekna autes. Kai ouk ethele paraklethenai, oti ouk\neisi.\n\n19. Teleutesantos de tou Hrodon, idou, aggelos Kyrion kat' onar\nphainetai to Ioseph en Aigypto.\n\n20. Legon. Egertheis paralabe to paidion kai ten metera autou, kai\nporeuou eis gen Israel. Tethnekasi gar oi ksetuntes ten psychen tou\npaidiou.\n\n21. O de egertheis parelabe to paidion kai ten metera autou, kai elthen\neis gen Israel.\n\n22. Akousas de oti Archelaos Basileosi epi tes Ioudaias anti Hrodou tou\npatros autou, ephobethe ekei astelthein. Chrematistheis de kat' onar,\nanechoresen eis ta mere tes Galilaias.\n\n23. Kai elthon katokesen eis polin legomenen Nazaret. Opos plerothe to\nrethen dia ton propheton, oti Nazaraios klethesetai.\n\n\nRuohtalainen Kiännös.[246]\n\nMATTHEJ EVANGELIUM.\n\n2. Capitel.\n\n1. När Jesus war född i BethLehem i Judiska landet, i Konung Herodis\ntid, si, då kommo wise män af österlanden till Jerusalem, och sade:\n\n2. Hwar är den nyfödde Juda Konungen? Ty we hafwe sett hans stjerna i\nösterlanden, och äre komne, att tillbedja honom.\n\n3. När Konung Herodes det hörde, wardt han bedröfwad, och hela\nJerusalems stad med honom:\n\n4. Och lät församla alla de öfwersta presterna, och Skriftlärda ibland\nfolket, och frågade dem, hwar Christus skulle födas.\n\n5. Och de sade honom: I BethLehem i Judiska landet; ty det är så\nskrifwit genom Propheten:\n\n6. Och du BethLehem i Judiska landet, äst ingalunda den minste ibland\nJuda Förstar; ty utaf dig skall mig komma den Försten, som öfwer mitt\nfolk Israel en Herre wara skall.\n\n7. Då kallade Herodes lönligen de wisa männerna till sig, och besporde\ngranneligen af dem, hwad tid stjernan syntes.\n\n8. Och sände dem så till BethLehem, och sade: Farer dit, och bespörjer\ngranneligen efter barnet; och när I det finnen, så säger mig det igen,\natt jag kan ock komma, och tillbedja honom.\n\n9. När de hade hört Konungen, foro de åstad, och si, stjernan, som de\nsett hade i österlanden, gick för dem, så länge hon kom och blef\nbeståndande öfwer der barnet war.\n\n10. När de sågo stjernan, wordo de ganska glade;\n\n\n11. Och gingo in i huset, och funno barnet med Maria dess moder, och\nföllo ned, och tillbådo honom, och uppläto sina håfwor, och skänkte\nhonom guld, rökelse, och myrrham.\n\n12. Sedan fingo de uppenbarelse i sömnen, att de skulle icke lemna igen\ntill Herodes; och foro så en annan wäg hem, i sitt land igen.\n\n13. När de woro bortfarne, si, då uppenbarades Herrans Ängel Joseph i\nsömnen, sägande; Statt upp och tag barnet, och dess moder till dig, och\nfly in uti Egypti land, och blif der så länge jag säger dig till; ty\ndet kommer dertill, att Herodes skall söka efter barnet, till att\nförgöra det.\n\n14. Han stod upp, och tog barnet, och dess moder, om natten till sig,\noch flydde in uti Egypti land;\n\n15. Och blef der intill Herodis död: på det att fullbordas skulle, det\nsom sagdt war af Herran om genom Propheten, som sade: Utaf Egypten\nhafwer jag kallat min Son.\n\n16. När Herodes nu såg, att han war beswiken af de wisa män, blef han\nganska wred, och sände ut, och låt slå ihjäl alla swenbarn i Bethlehem,\noch i alla dess gränsor, de som twägga åra, och der förnedan woro,\nefter den tiden, som han hade granneligen besport af de wisa män.\n\n17. Då blef fullkomnadt det, som af Jeremia Propheten sagdt war, när\nhan sade:\n\n18. I högden wardt hörd en röst, stor klagomål, gråt och mycken skrän:\nRachel gråter sina barn, och will icke låta hugswala sig; ty det war\nute med dem.\n\n19. Men när Herodes war död, si, då uppenbarades Herrans Ängel Joseph i\nsömnen, i Egypti land,\n\n20. Och sade: Statt upp, och tag barnet och dess moder till dig, och\nfar in i Israels land: ty de äro döde, som foro efter barnets lif.\n\n21. Han stod upp, och tog barnet, och dess moder till sig, och for in\nuti Israels land.\n\n22. Men när han hörde, att Archelaus war rådande i Judiska landet, i\nsin faders Herodis stad, räddes han fara dit, och fick befallning af\nGud i sömnen, och for in uti Galilee landsändar;\n\n23. Och kom, och bodde i den staden, som heter Nazaret; att det skulle\nfullkomnas, som war sagdt genom Propheterna: han skall kallas Nazareus.\n\n\nSuomalainen kiännös[247].\n\nMATTHEUXEN EVANGELIUMI.\n\n2. Luku.\n\n1. Koska siis Jesus syntynyt oli Bethlehemisä Judan maalla, Kuningas\nHerodexen aikaan, katzo, tietäjät tulit idästä Jerusalemiin, ja sanoit:\n\n2. Kusa on se syndynyt Judalaisten Kuningas? sillä me näimme hänen\nTähtensä idässä ja tulimme händä kumarten rukoilemaan.\n\n3. Koska Kuningas Herodes sen kuuli, hämmästyi hän, ja kaikki Jerusalem\nhänen kanssansa.\n\n4. Ja kokois kaikki ylimmäiset Papit, ja kirjanoppenet Kansan seasa, ja\nkyseli heildä kusa Christuxen syndymän piti.\n\n5. Ja he sanoit hänelle: Bethlehemisä Judan maalla: sillä niin on\nProphetan kautta kirjoitettu:\n\n6. Ja sinä Bethlehem Judan maasa, et sinä ole suingan vähin Judan\nPää-Ruhtinasten seasa: sillä sinusta on tuleva se Ruhtinas, jonga minun\nKansaani Israelia pitä hallitzeman.\n\n7. Silloin kutzui Herodes tietäjät salaa, ja tutkisteli visusti heildä,\nmillä ajalla Tähti ilmestyi.\n\n8. Ja lähetti heidän Bethlehemiin, ja sanoi: mengät ja kysykät visusti\nlapsesta: ja koska te löydätte, niin ilmoittakat minulle, että minäkin\ntulisin ja kumarraisin händä.\n\n9. Koska he olit Kuningan kuullet, menit he matkaansa, ja katzo, Tähti,\njonga he olit nähnet idäsä, kävi heidän edellänsä, niinkauvan kuin hän\nedellä käyden seisahti sen paikan päälle, josa lapsi oli.\n\n10. Koska he Tähden näit, ihastuit he sangen suurella ilolla.\n\n11. Ja menit huoneseen, löysit lapsen Äitinsä Marian kanssa: maahan\nlangeisit ja rukoilit händä: ja avaisit tavaransa, ja lahjoitit hänelle\nKuldaa, ja Pyhäsauvua, ja Murhamitä.\n\n12. Ja Jumala kielsi heitä unesa Herodexen tygö palajamasta: Ja he\nmenit toista tietä omalle maallensa.\n\n13. Mutta koska he olit mennet pois, katzo, niin Herran Engeli ilmestyi\nJosephille unesa, sanoden: nouse ja ota lapsi Äitinensä tygös, ja\npakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti kuin minä sinulle sanon:\nsillä Herodes on etzivä lasta, hukuttaksensa händä.\n\n14. Niin hän nousi ja otti lapsen Äitinensä yöllä tygönsä ja pakeni\nEgyptiin.\n\n15. Ja oli siellä Herodexen kuolemaan asti: Että täytetäisin kuin\nsanottu oli Herralda Prophetan kautta, joka sanoo: Egyptistä kutzuin\nminä poikani.\n\n16. Koska Herodes näki hänensä tietäjildä vietellyksi, vihastui hän\nsangen kovin; ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Bethlehemisä ja\nkaikisa sen äärisä, jotka kaxivuotiset olit taikka nuoremmat sen ajan\njälkeen, kuin hän oli tarkasti tietäjildä tutkinut.\n\n17. Silloin se täytettin kuin Jeremialda Prophetalda sanottu oli, joka\nsanoo:\n\n18. Rhamasa on ääni kuulunut, suuri valitus, itku ja isoi parku: Rachel\nitkee lapsiansa, ja ei tahtonut händänsä anda lohdutetta, ettei he ole.\n\n19. Mutta koska Herodes oli kuollut, katzo, niin Herran Engeli ilmestyi\nJosephille unesa Egyptisä,\n\n20. Ja sanoi: Nouse ja ota lapsi Äitinensä ja mene Israelin maalle:\nsillä ne ovat kuollet, jotka lapsen hengeä väjyit.\n\n21. Niin hän nousi ja otti lapsen Äitinensä, ja meni Israelin maalle.\n\n22. Mutta koska hän kuuli että Archelaus oli Kuningas Judeasa, Isänsä\nHerodexen siasa, pelkäis hän sinne mennä. Ja hän sai Jumalalda käskyn\nunesa, ja poikkeis Galilean ääriin.\n\n23. Ja tuli ja asui Kaupungisa, joka kutsutun Nazareth, että\ntäytetäisin kuin Prophetain kautta sanottu oli: hän pitä Nazareuxexi\nkutzuttaman.\n\n\nKarjalainen keännös.\n\nMATVEISTA JOVANGELI.\n\n1. Toin Pieä.[248]\n\n1. Kuin schyndy Jisus Judejan Linnaschscha Vitle'emaschscha kuningahan\nIrodan päivina, ka tuldihh päivän novschuólda tiedäjät Jérusalimahh, i\npaistihh:\n\n2. Missä on schyndynyt Judejôin kuningasch? näimä myö hänen tähen\npäiväzen novschu-rannaschscha, i tulima hänellä kumarduátschemahh.\n\n3. Tämän kuúluschtahuó Iroda hädävdy, i hänen-kera kaiki Jêrusalima.\n\n4. I kjeräi kaiki vanhemmat pappilissoschta, da rahvahaschta\nkirjamiéhet, i toimitti hjeildähh: missä schyndyv Hhristos?\n\n5. Hyö schanottihh hänellä: Judejan Vitle'emaschscha, niin on\nprorokaschta kirjutèttu.\n\n6. I schié Vitle'ema Judan mua, ni millä et uó piénembi Judan\nvanhemmilla: schivschta lähhtöv' vanhin, kumbane paimennuttav' miun\ninehmizet Izruáelin.\n\n7. Schilloinn Iroda kutschtschup, ei tokkali tiédäjät, i toimitti\nhjeildä, kuhh aigahh tähhti oschuttihh.\n\n8. I työndähyö hijät Vitle'emahh, schano: mängijä työ, i hyväzeschti\ntiijuschtakkuá schyndyähh-nähä: i kuin työ lövvättä hänen, schanokkuá\nmivla, i mié lähen, hänellä kumarduatschenn.\n\n9. Kuánnèldihh hyö kuningá i lähhtjeihh: i ka lähhti kummasta, nähhtihh\npäiväzen novschu-rannaschscha, hijäniéschschä schiirdijäliétschihh,\nkuni ei tulduó scheizavdun schen paikan-pijällä, missä oli\nSchuúrischyndy.\n\n10. Nähhtyö, tähhti piétty, ylen äijäldi ihaschtuttihh.\n\n11. I mändyö huónèhukschehh, nähhtihh Schuúrischynnyn hänen\nmuámon-muárién-kera, i muáhh-schuá hänellä kumarduátschettihh, i\navattuó hänellä omat takat, lahjuttihh händä kullalla, luádonalla, i\nvoidiélla.\n\n12. I unissa oli hjeilä schanottu, ei männä ärellähh Irodan-luó, i hyö\nlähhtjeihh toista tiédä-myöt omahh randahh.\n\n13. Hijan lähhtehyö, ka Jumalan Angeli oschuttihh Ossipalla unissa i\nschano: novschtuó ota Schuúrischyndy i hänen muámo, i pagéné Egiptahh,\ni olé schiélä, kuni en schano schivla: tahhtov' Iroda etschtschié\nlaschta i händä tappuá.\n\n14. Novschtuó otti hijän Schuúrischynnyn i hänen muámon yöllä, i läksi\nEgiptahh;\n\n15. I oli schiélä Irodan schurmahhtuá: ana liév Jumalan schanuá-myöt,\nprorokaschta schanottuó: Egiptaschta kutschuin oman poijan.\n\n16. Schilloin nähhtyö Iroda, jotto tiédäjät händä vain nagrokschi\notèttihh, ylen äijäldi schijändy, i työndähyö tappo kaiki lapschet\nVitlié-maschta, i hänen ymbärissäldä kakschivuódizet i nuóremmat,\nschidä aiguá-myöt, kuin toimitti tiédäjistä.\n\n17. Schilloin tuli prorokan Jêremjein schanalla:\n\n18. Jäni kuúlu Ruámaschta, itku, i ohhkanda, i ryngymine schuúri:\nRahhilä itki omié lapschié, i ei tahhton hjeitieä itendieä, jotto\nhjeidä evlè.\n\n19. Irodan kuólduó, ka Jumalan Angeli unissa oschuttihh Ossipalla\nEgiptaschscha,\n\n20. I schano: novschtuó ota Schuúrischyndy i hänen múamo, i mäne\nIzruáelin muáhh, kuoldihh hänen hengen etschtschiät.\n\n21. Hiän novschtuó otti Schuúrischynnyn i hänen muámon, i tuli\nIzruáelin muáhh.\n\n22. Kuúluscktahuó, jotto Arhhelai istuihh kuningahakschi oman tuáton\nIrodan schijalla Judejaschscha varai schinnje männä. unda-myöt mäni\nGalilejan randahh.\n\n23. I Mändyö rubei elämähh linnaschscha nimié-myöt Nazariétaschscha:\nana liév prorokan schanalla Nazorjeiksi nimittijätschov.\n\n\nSelitykset:\n\n1 v.\n\n_Kuin schyndy_, oisi Suomeksi ehkä parempi sanottu sanalla \"synnyttyä\"\n(_gennethentos_). -- Karjalainen on usseemmittain heittänyt yhistys-\nsanat _de_ ja _gar_ suomentamatak, koska heitä perustuskielessä\nkäytetään arvoltaan niin kuin liitto-polvet _pa_ ja _pä_ meijän\nkielessämme, ainoasti puheen-tavaksi, ilman erinomaista tarkoitusta.\nTästä on hään soanut keännöksensä somaksi, meijän puheella, ja Greekan\nkieltä lyhyvemmäksi, ilman asian muuttamatak. -- _Linnaschscha_. Tämä\nsana, joka näissä Karjalaisissa ja Viron-suomella merkihtee \"kaupunkia\"\neikä löyvyk perustus-kielellä, on pantu tähän selitykseksi, ikeän kuin\non tehty 3:nessa värsyssä Ruohtalaisessa keännöksessä. -- _Päivinä_ (en\nhemerais) on toimitettu sanasta sanaan, ja soveltuvampi kuin \"aikana\",\njoka saattais merk. Herodeksen silloin elänneen muissa maissa. --\nSuomal, keännöksessä luetaan \"Herodexen aikaan\", joka sanaparsi ei\nsovik tähän. Siinä sanotaan myös Vapahtajan syntyneen maalla, jota ei\nluetak perustuskielellä. \"Juudan maalla\" luulisi moni ehkä merkihtevän\n_Juutin maalla_ (Danmark). -- _Ka_ (kah!). Meijän Suomentelemisessa\nkuuluu \"katzo\" varsin ouvollen, ikeän kuin käskettäisiin meijät muka\ntätä \"kahtelemaan\". Jos tätä perustuskielen _idou_ pitää Suomeksikin\nsovitettaman, niin on parempi Karjalaisen tavalla sanoa _kah!_ joka\nsilloin eännös-sanana (såsom en interjektion) innollansa koroittaa\noatoksemmo (keskust. 13 ja 19 värs.). -- _Tuldihh tiedäjät_ (tietäjät\ntultiin) Karjalainen sanaparsi, merk. _tietäjät tulivat_, joka puheen\nloatua näytteä olevan ikään kuin sukuisin Suomalaisten ja\nGreekkalaisten tavan kanssa, puhua käytös-sanoilla. -- _Päivän\nnovschuólda_ on kaunis Suomentamus sanoista _hapo anatolon_, ehkei\njuuri varsin tarkka, sillä se saattais myös merk. että tulivat \"varhain\noamuisella e. oamusta päiveä.\" Sitä suomenetaan sentähen seuravaisessa\nja 9:nnessä värsyssä tarkemmalla, mutta syrjäisemmellä puheella (större\ncirkumlokution) sanalla: _päiväsen novschu-rannalda_. Vironkin Suomeksi\nsanotaan \"_päivä tösseng_ t. _tösseminne_.\" -- _i_ (ja) on vanhoin\nVatjalaisten kiellä (sanotaan sitä Venäjänkin kielellä). -- _Paistihh_,\ntaitaa olla yhtä kuin mitä meillä sanotaan \"_pakisi_\", joka sana mahtaa\nolla Lapin kielestä lähtenyt, kussa \"_pako_\" merkihtee \"_puhek, sana_,\"\nja \"pakot\" \"puhua.\" Vironkielellä sanotaan _pajatama_, josta lie\nlähtenyt Suomalaisten sana _paipattaa_.\n\n2 v.\n\nKarjalainen on tarkos-sanan (genom artikeln) _ó_ pois-heittämisellä\nantanut Suomentamuksellensa (sin Finska öfversättning) toisen (ja ehkä\nveärän) merkitöksen; sillä erittäin on kysyä: \"missä se on syntynyt;\"\nerittäin: \"missä se syntynyt on\" (oleskelee). Mutta jos tätä värsyä\ntarkoitetaan 4:nteen värsyyn, kussa Heródeskin kuulusteli \"missä Ristus\noli syntyvä\", (ei \"missä se oleskeli\") niin näyttää kuin oisi\nKarjalainen asian keksinyt paremmin kuin ykskään muu, -- _Hänellä\nkumarduátschemahh (proskynesai)_ on Karjalaiselta varsin oikeen\ntoimitettu, sillä tulivat häntä kunnioittamaan, voan ei rukoillemaan\neikä kerjäämään niin kuin luetaan siinä vian-alaisessa Ruohtalaisessa,\nja hänen kumppalisessa Suomalaisessa keännöksessä. Sama virhe tavataan\nheissä 11:nessä värsyssä. Mutta 8:nessa värsyssä, kussa Suomalainen on\npoisheittänyt rukoillemistansa, tavataan isomman virhen vielä\nsiittenkin, koska sanotaan Heródeksen tahtonneen \"kumartoa lasta\"\n(buga, böja barnet). Norin Suomeksi sanottaisiin tätä soreesti, sanalla\n\"hänellen kumarraittelemaan\" (för att knäböja sig inför honom); meillä\nsanottaisiin \"hänelle kumartaimaan.\"\n\n3 v.\n\n_Kuúluschtahuó (akusas)_ t. \"kuultuán\" on sekä kauniimpi sanoa\nSuomenkielellä, että perustuskielen mukaan luonnollisempi, kuin\nSuomalaisen tavalla seurata Ruohtalaisten puheenparsia.\n-- _Etarachthe_ on Karjalainen sukkelasti suomentanut sanalla\n_hädävdy_, joka toimittaa vähempee \"hämmästymistä\" ja enempee \"tointa\"\nkuin löytyy Suomalaisessa käännöksessä, sanassa \"hämmästyi\", sillä paha\non ymmärteä lapsen taitaavan \"hämmästyttää\" Kuninkaan. Vielä\nouvommallen kuuluu Ruohtal. keännöksessä sanat \"wardt han bedröfwad\",\njotka ovat veärin toimitetut. Sanan _Kuninkas (o Basileis)_ on\nKarjalainen jättänyt sanoamatak, välteäksensä liikaa puhetta.\n-- _Hänen-kera (met autoi)_ eli niin kuin meillä sanotaan, \"hänen\nkeralla\". Tästä puheesta nähhään näissä Karjalaisissa vielä löytyvän\nsanan _kera_ (mikä-loukassa, -- keskust. 11 värs.) jota on meijän\npuheessa heitetty, kussa sitä ainoasti tavataan mille- millä- ja\nmiltä-loukassa.\n\n4 v.\n\n\"Ko'ottua\" (_synagagon_) oisi ehkä soveltuampi sanoa kuin Karjalaisen\n\"kjeräi\", ja Suomalaisen \"kokois.\" -- \"_Vanhemmat_ papillisista\": _de\näldsta af preste-ståndet (archiereis)_ jota Karjal. kielellä merkihtee\n\"de förnämsta\" (lue tästä muistutuksiamme 5:nteen värsyyn) on\nymmärtämykseksi yhtä, mutta kielen käyttämisessämme luonnollisempi\nsanoa kuin \"ylimmäiset papit\", joka on sanallinen (verball, ordagran)\nSuomentamus Ruohtal. sanasta \"Öfversta presterna.\" -- _Rahvahaschta\n(tou laou)_ on Karjalaisen keännöksessä sekä oikeen että paremmin\ntoimitettu kuin \"kansan seasa\". Suomal keännöksessä; sillä eihään se\nkokoillut heijät kansan \"seassa;\" mutta kansan \"seasta.\" -- _Da_ (ja)\non Venäjätä. -- _Toimitti_, merk. Karjalan kielessä \"tiijusteli,\nkuulusteli\" (kaho 7 värs.) joka merkitys ei löyvyk tällä sanalla meijän\nkielellä, ja näyttää lähteneen Lapin kielestä, kussa _tábdo_ merkihtee\n\"tietoa.\" Karjalainen on sentähen toimittanut tämänkin sanan parempi\nkuin Suomalainen, sillä _epunthaneto_ ei merk. \"kyseli\"; voan\n\"tiijusteli.\" -- Missä schyndyv', \"missä syntyyvi, t. missä on syntyvä\"\n(_tou gennatai_) on kaunompata Suomea, ja taiollisempi keätty, kuin\n\"missa syntymän piti\"; sillä -- eihään sitä synnytettiin väkipakolla.\n\n5 v.\n\n--_Prorokaschta_ on Venäjän-kielinen sana. Suomalaiset kielen-käyttäjät\novat ottaneet hyväksi Ruohtalaisten sanaa _Profet_, vaikka meillä on\nSuomeksi sopiva sana kyllä, \"ennustajassa.\" Mainittava on, Karjalaisen,\ntarkalla puheen-eroittamisellaan, ei kirjuttaneen _Prorokalta_, jollon\nsaattais ymmärteä Ennustajan \"omia\" sanoja, ei \"Jumalan\". Sillä koska\nHerra puhuu ennustajan kautta (_dia tou propheton_) silloin se puhuu\nennustajasta (ur profeten) (kaho 15 värs.) ikeän kuin meillä e.m.\nsanotaan: \"se puhuu sarvesta.\" Tämä puhek on kyllä kahtamoinen,\nsillä se merk. myöskin \"om profeten\", mutta -- niinpä se on\nSuomalaisessakin käännöksessä, sillä sanat \"Prophétan kautta\", ei\nilmoitak Prophétan ite kirjuttaneen; mutta kuuluu kuin oisi toisella\nkirjutettu, Prophétan kautta. -- Suomal. ja Ruohtal. lisäntäävät ne\njoutavat sanat _ja_ ja _maalla_, jotka ei löyvyk perustuskielessä.\n\n6 v.\n\n-- _Ge Iouda_, on Karjalainen oikeen toimittanut sanalla \"_Judan muá_\"\nSuomentaja on Ruohtalaisten tavalla pannut \"Judan maasa.\"\n-- _Oudamos_ (ei suinkaan) on Karjalainen toimittanut sanoilla \"ni\nmillä\", jotka lie tehtyneen Saksan sanasta _niemals_. Vironkielellä\nsanotaan \"ei ilmas\" (ei ikeän); Suomeksi yhistetään molemmat sanat,\nja sanotaan \"ei ilmossa ikänä.\" -- _Piénembi_ t. \"pienin.\"\n-- _En tois hememosin Iouda_, on Karjal. Suomentanut sanalla \"Judan\nVanhemmilla.\" (meillä sanottaisiin, \"Júdan Vanhemmista\"), joka\npuheenparsi ikeän kuin toistaa Suomalaisissa kansoissa peä-vallan ennen\nvanhuuessa olleen uskottaneen niillen vanhimmillen kansakunnastamme,\nkoska vielä nytkin vanhuuen ymmärtämyksessä ymmärretään jotakuta\nmainittavata peätoimitusta, ja kansan hoitellusta. Tämä tulkkiminen on\nsekä kielellemme että ymmarryksellemme sopivampi, kuin kuhtua kaupunkia\n\"Pää-Ruhtinaksi\", joka Suomeksi kuuluu kamalaksi, liiaksikin koska\nVapahtajaakin tässä paikassa mainitaan samalla nimellä, veärin\nSuomenettu sanasta _hemeron_, joka merkihtee \"hoivauttaja, hoittaja,\npeämies, peäparas\" (förste, förnämste) voan ei \"Ruhtinas\" (Furste,\nStor-Furste). Näitä sanoja Suomennettaisiin ehkä parhain näin: \"et ole\nsuinkaan vähin Júdan _kuuluvista_, sillä sinusta on lähtevä se mainio,\njoka hoittelee minun rahvasta, Israelia.\" -- _Ek sou ekseleusetai_ on\nKarjal. paremmin toimittanut sanalla \"schivschta lähhtöv'\", kuin\nSuomal. sanoilla \"sinusta on tuleva\", jotka ilmoittaa ite kaupunkin\nmuka Ruhtinaksi tulevan, joka villittää, liioitenkin koska tätä jo\ntoanon näin mainittiin. -- _Poimanei_ on Karjal. oikeemmin Suomentanut\nsanalla \"paimenuttav'\" (samallaisella sanalla kuin perustuskielessä)\nsillä Vapahtaja oli tullut tänne meitä onnistamaan ja hoittelemaan,\nsoattamaan meitä autuuen tiellä (ikeän kuin paimentain lampaitansa)\nvoan ei hään tullut tänne Valtiaksi eikä Hallihtiaksi, niin kuin\nluetaan tässä viheliäisessä Suomalaisessa käännöksessä, tehty\nRuohtalaisen mukaan, kussa sanotaan: \"som öfver mitt folk en Herre\n(paremmin ois sanoa _herde_) vara skall.\" -- \"Kumbane\" (_ozis_ --\n\"joka\") mahtaa olla Karjalaisten puhetta, koska 9:nessäkin värsyssä\n_on_ (jonka) Karjalaistetaan (öfversättes på Karelska) sanalla\n\"kummasta.\" _Kumpainen_ (Suomeksi) _kumb_ (Viroksi) ja _kåbba_\n(Lapiksi) merkihtee sekä \"kuka\" (hvilkendera) että \"joka\" t. \"jokainen\"\n(vardera) ainoasti koska puhutaan muka kahesta. -- Sanat \"minun\nKansaani\" Suomal. keännöksessä villittää meitä, jos kohtakin _Kansa_\nkirjutetaan isolla _K_, sillä sitä ei saatahk ymmärteä muuten kuin että\nhään, yhessä Ennustajan kanssa, piti hallittaman Israelia. --\n\n7 v.\n\n_Pjeitokkali_, joka merkihtee \"sala-kähmässä\" l. \"saloapäin\", mahtaa\ntoas olla Karjalaista puhetta, sepitetty Suomal. emä-sanasta \"peitös\".\n-- Suomalaisessa keännöksessä on, Ruohtal. keännöksen tavalla, tähän\npantu \"visusti\" (granneligen) ja 16:nessä värsyssä \"tarkasti\", joka on\nliika ja joutava sana, eikä löyvyk perustus-kielessä. -- \"Kuhun aikaan\"\ntähti osoittiin, on selvee Savon puhetta; mutta \"millä ajalla\", jota\nluetaan meijän käännöksessämme, ei ouk selvee Suomeakaan.\n\n8 v.\n\n_Autous_ on Karjalainen oikeen Suomentanut sanalla \"heijät\"; Suomal.\nkiännoksessä luetaan \"heijän\" joka hairauttaa ymmärtämystämme, ikeän\nkuin oisi lähättänyt heijät heijän, vaan ei meijän, Bethlehemiin.\n-- _Työndähyö_, t. \"työnättyä, lähätettyä\" (_pempsas, hapozeilas_) on\nmyös sanasta sanaan, ja somempata Suomea kuin: \"ja lähetti\" (kaho 16\nvärs.) \"Työntäiksen\" ja \"syöstäiksen\" sanotaan meilläkin, vanhoissa\nRunoissamme, arvolla samaan tarkoitukseen: -- _Epan_, on Karjal.\nparemmin toimittanut sanalla \"kuin\", jota sanotaan (ikeän kuin sanotaan\njos) koska puhutaan epäiltävistä eli tietämättömistä (niin kuin tässä);\nsitä vastoin \"koska\" (Suomal. keännöksessä) sanotaan kuin oisi jo\ntietty (epäiltämätäk) heijän löytävän häntä siinä. -- _Löyvättä_ (kaho\n261 p.) -- _Tiijuschtakkuá_, \"tiijustakoa, tievustelkoa\" (eksetasate) on\nmyös oikeemmin kuin \"kysykäät\" (bespörjer); sillä heijän piti ei\nainoastaan \"kysellä\", mutta myös \"kuulustella\", eikä silläkään kyllä.\nHerodes tahtoi jotta heijän piti saaha oikeen nähhäkseen lapsen\n(schyndyähh-nähä) niin kuin Karjal. tässä selittee, jott' ei heitä\npetettäisiin puheella. -- _Apaggeilate_, ei ouk \"ilmoittakat\" mutta\n\"sanokkoat\", sillä hään tahtoi soaha heitä ite puhutellakseen.\n\"Ilmoittoo\" hänellen tätä, oisivat saattaneet toisenkin kautta.\n\n9 v.\n\n--_Akusantes tou Basileos_, oisi Suomeksi sanottava: \"kuultuaan\nkuninkasta (kuninkoa) läksivät\" etc. Sanat \"he olit kuullet\"\n(kuulleet?) ei ouk Suomea. -- _Proemen_ on Karjal. Suomentana sanalla\n\"schiirdijälietschihh\", jota luultaisimmo Venäjän sanaksi, ellei se lie\nlähtenyt Suomal. sanasta \"siirteli,\" jollon tämän Karjalaisen keännös\n(\"tähti siirteliin, väisteliin\") on luonnollisempi kuin meijän\nSuomalaisemme, kussa (Ruohtalaisten tavalla) sanotaan \"tähti kävi\"\n(kulki?) -- eihään sillä jalkoja lie ollut? -- _Kuni_ t. \"kuin\" (kaho\n13 värs.) kumpaistakin kirjutetaan (kaho 1 ja 8 värs.) -- Ei, ouk\nmerkihtävä \"se\" t. \"hään.\" Tätä pitäisimmö painovirheksi, ellei sitä\nkerrotettaisiin 13:nessä värsyssä, kussa kirjutetaan _en_ (ilman _h_ --\nei _hen_) jossa pitännöön olla \"hään\" -- lienöönkö tuo Karjalaista\npuhetta? -- _Elthon_, on Karjal. oikeen toimittanut sanalla \"tulduó\"\n(tultuá); mutta Suomal. keännöksessä sanotaan toas \"edellä käyden\"\n(joka on veärin, eikä löyvyk perustus-kielessä). Se tahtoo juuri\nväkisinkin panna tähteänsä \"käymään.\"\n\n10 v.\n\n_Idontes_ on toas somempi keätty sanalla \"nähtyään\", kuin \"koska he\nnäit\" (näkivät); mutta mitä _pietty_ merkihtennöön en tiijä, ellei\nmerk. sitä mitä _scheizavdun_ eillimmäisessä värsyssä, jolloin se oisi\ntähän pantu selitökseksi. -- _Ylen äijäldi_. Meillä sanotaan\n\"äijä-paljon\" ja \"äijältä.\" Lapiksikin sanotaan \"ila ädnak\" (ylön\näijältä) joka merk. \"kovin paljon\" (kaho 16 värs.) Ruohtal.\nkeännöksessä, \"när de sågo stjernan, wordo (blefwo?) de ganska glade\",\nkuuluu kuin oisivat, kuninkaasta tultuaan, olleet vähä rohkeimmillaan.\n\n11 v.\n\n-- _Elthontes_, on oikeemmin toimitettu Karjal. sanalla \"mäntyö\"\n(tultua?) kuin Suomal. sanoilla \"ja mänit.\" -- _Muáhh-schuá_ (ehkä\npainovirhe?) t. \"muáttuá\" supistettu sanoista \"moahan laskettua\"\n(_pesontes_) Suomal. \"maahan langeisit\" ja rukoilit händä (lue muist. 2\nvärsyyn.) -- _Takat_, mahtaa olla Karjalaista puhetta, merk. _tous\nthesaurous_ (förråd, skatt). Tulleenko Lapin sanasta _tuks_ (vara,\ntavara) vai _takko_ (teko)? Sanotaan meilläkin vielä puheen-parressa\n\"se on hänen takana\", joka merk. se on \"hänen varassa, t. varjossa\";\nvaikka kuuluu kuin arveltaisiin: \"lukon takana\"; e.m. \"toisen (lukon)\ntakana.\" -- \"_Lahjoittivat häntä kullalla_\", on selvempi Suomea kuin\n\"lahjotit hänelle kuldaa\", joka lie Ruohtalaisuus puheessamme.\n-- _Luádonalla_, mahtaa olla Venäjätä, merkihtävän \"sauvutosta t.\nsauvuttamista\" (_libanon_) ellei se lie sukuisin sanan \"löylyttämän\"\nkanssa. -- _Smirna_ (smörja?) on Karjal. Suomentanut _voidiélla_\n(voiteilla) jota ehkä ymmärretään paremmin kuin _mirrhamita_, jota\ntuhma talonpoika luulisi ehkä olevan yhtä kuin _marhaminta_, (parempi\noisi sanoa \"mirrhammia\".)\n\n12 v.\n\n_Ärelläh_, t. \"erällä.\" Heitä kielettiin muka mänemästä sillä erällä\n(tiellä) joka kantoi Heródeksen päin; mutta käskettiin mänemään toista\ntietä, jotta ei hään käsittäisi heijät. Muutoin _ärra_ t. _ärrä_ on\nViron-suomessa paljon tarkoittava sana, kussa se, yhistetty muihin\nsanoin, merkihtee arvolta yhtä kuin _para_, yhteen-liitettyissä\nGreekkalaisissa sanoissa (lienekköhän yhtä sanoa.) -- Merkillinen on\nettä _moa_ (he chora) Karjalaistetaan sanalla \"randa\", josta näyttäisi\nkuin oisivat ennen muinon olleet rannan-asukkaita: tahi niiten vierain\nkansoin (joihen kanssa heillä lie ollut tekemistä) tulleen _toisilta\nrannoilta_. Tästä puheh: \"päivän nousuranta\"; tästä Virolaisten\npuheenparsi.- \"randa ajama\" (anlända). \"He mänit omalle maallensa\"\n(Suomal. keännök.) ei ouk oikeen sanottu; ikeän kuin oisivat ainoasti\nsinneppäin männeet. Karjalainen toimittaa selvempi: \"läksivät omahan\nrantaan.\"\n\n13 v.\n\n-- _Anachoresanton_, toimittaa Karjal. \"heijän (pois) lähtyöön,\"\nSuomal. \"mutta koska olit mennet (männeet) pois\". Mikä sana näistä on\nSuomeksi somempi? Minkätähen Karjalainen tässä, 15:ssä ja 19:ssä\nvärsyssä lie löytänneen tarpeelliseksi Suomentamaan _Kyrion_ (herran)\nsanalla \"Jumalan\" on tietämätöin; mutta _phainetai_, täsä 15:nessä ja\n19:nessä värsyssä, on oikeemmin toimitettu sanalla \"osoittiin\", kuin\n\"ilmistymisellä\", sillä ilmistyttää saattaa monella tavalla, ja ilman\nnäyltäilematäk, (utan att sjelf visa sig) mutta osoitteleita (visa sig\nsjelf) ei käypi toisen kautta. Sanat ilmistyi \"Josephille\" on\nRuohtalaisuus, Suomeksi sanotaan \"Juosephillä\"; niin kuin luetaan\nKarjalaisen keännöksessä. Suomentajan sanat: \"ota lapsi äitinensä\ntygös\" ei ouk Suomea, eikä myös löyvyk perustus kielessä, mutta saattu\nRuohtalaisesta kiännöksesta \"tag barnet och des (dess) moder till sig\"\n(parempi oisi sanoa; \"meb Dig\", sillä olihaan lapsi jo hänen luonnaan).\nSama virhe Suomalaisessa keännöksessä (mutta Karjalaisessa, ansio)\ntavataan 14:nessä värsyssä; voan 20:nessä ja 21:nessa värsyssä on\nSuomal. jo löytänyt hyväksi, pois-heittteä sanan \"tygönsä.\" Mainittava\non, että meijän Uuessa Testamentissa monessa kohin kirjutetaan tätä\nuutta sanan-loukasta, joka lopettaiksen polvella: _nsa_ (erinomasella\nhalulla kirjutetaan: _händänsä_ e.m. 18 v. ehkä toisinaankin vahinkonsa\npannaan: _hänensä_, e.m. 16 v.) mutta aina veäriin paikoin, niin että\nselkiästi nähhään heijän, jotka ovat tätä kirjuttaneet, ei tunteneen\ntätä puhetta; sillä minä uskaltaisin, ett'ei missäkään Suomessa\nsanotak: (tuskin ymmärretäk) \"ota lapsi äitinänsä tygös\"; sillä tahi\nsanotaan: \"ota lapsi, ja hänen äitinsä, tyköösi\"; eli; \"ota lapsi\ntyköösi, äitineen\"; eli: \"ota lapsi, äitineen, tyköösi\". Tämmöistä\nkielen roatelemista tavataan yltä kyllin kussakin Luvussa, meijän\nhenkellisessä peäkirjassamme. -- _Apolesai_ (turmella, hävittää) on\nKarjal. paremmin toimittanut sanalla \"tappoa\", kuin Suomentaja, sanalla\n\"hukuttaksensa\" (hukuttaaksensa) sillä merellä \"hukkuuvat\", voan moalla\n\"tappaavät.\" Parempi oisi ehkä sanoa \"hukataksensa\" (göra sig af med)\nmyö sanoisimme: \"häntä surmataksensa.\" Mistähän Ruohtalainen otti\nsanansa: \"det kommer dertill?\"\n\n14 v.\n\n_Anechoresen_ (poikkeis, väistiin) drog sig undan, on Suomal.\nSuomentanut sanalla \"pakeni\" (flydde) samalla sanalla kuin _pheuge_,\neillimmäisessä värsyssä; mutta tämä tarkka Karjalainen on tässäkin\nymmärtännyt heitä eroittoo. Miten somaksi eikös hään Suomeksi toimittaa\n_ o de egertheis parelabe_ sanalla: \"noustuoon otti hään.\" Suomal.\nvenyttää toas, Ruohtal. tavalla, monta sanoo, ja kirjuttaa: \"niin hän\nnousi ja otti.\"\n\n15 v.\n\nEi siinä kyllä, että Karjal. on tarkasti Suomentanut perustuskielen, ja\nymmärtänyt kielemme mukaan sovittoo joka hänen puheen-mutkansa, hään on\nmonessa kohin somemmin, kuin Greekan-kielellä, toimittanut Suomeksi\nperustuskielen puheita, käytös-sanoin käytettämisellä (genom begagnande\naf participier) niin kuin tässä, kussa _eos tes teleutes Hrodon_ on\nSuomenettu sanalla: \"Irodan schurmahhtua,\" t. \"kuoltua.\" Sillä surma,\njoka meijän kielellä merk. luonnotointa tahi onnetointa kuolemaa, merk.\nKarjalan ja Viron kielellä \"luonnollistakin\". -- _Ana liév_, mahtaa\nmerk. \"että oisi\", koska \"olin\" Lapiksi sanotaan _lieb_; (sanaa _ana_,\nei tunnetak). Tässä kohin on Karjal. kyllä paljon poikennut pois\nperustuskielen sanaallisesta toimittamisesta, kussa seisoo selvillä\nsanoilla _ina plegothe to rethin hypo tou Kyriou dia tou propheton_\n(että peättyisi Herran sana, toimitettu Ennustajalta). Suomal. keäntäjä\non toas tapansa myöten Suomentanut ne Ruohtalaiset sanat: \"på bet att\nfullbordas skulle, det som sagt war af Herranom genom Propheten, som\nsade\": \"että täytetäisin (täytettäisiin) kuin (niinkuin) sanottu oli\nHerralda Prophetan kautta, joka sanoo.\" Tämä sananjuotos hairauttaa\nsanalla \"täytetäisin\" (Att jag skulle låta fylla, uppfylla) eikä selviä\nsanalla \"täytettäisiin\" (att man skulle uppfylla) -- pitännöön olla\n\"täytettäisi\", t. \"täytettyisi\". (Sama vika tavataan 23:nessä värsyssä)\n-- _ton uion mou_, on Karjal. oikeemmin toimittanut sanalla \"oman\npoijan\" sillä peä-arvo tässä, tarkoittaiksen sanaan omaan. Suomal.\nkeännöksessä, kussa luetaan \"poikani\", kuuluu kuin puhe saattais olla\njostaik muustakin pojasta: ei omasta.\n\n16 v.\n\n-- _Tote_ on oikeon toimitettu sanalla _schilloin_; mutta veärin,\nsanalla \"koska\", saatu siitä viallisesta Ruohtalaisesta keännöksestä,\njoka erinomattain tässä värsyssä on varsin puutteen-alainen.\n-- _Idon_, on \"nähtyään\", voan ei \"näki.\" -- Mitä Suomal. keännöksessä\nluetaan: \"koska Herodes näki hänensä (ihtesäk) tietäjildä vietellyksi\"\non veärin sanottu, sillä eihään ne viettelivät (förförde, lockade)\nhäntä, mutta pettivät puheellansa, josta häntä \"voan nauroksi\notettiin\", niin kuin Karjalainen selittää puheenparrellansa. --\n_schijändy_ (suuttui?) lieneekö se Lapin kielestä, kussa _sjärt_ merk.\n\"vihaa\", vai lie Venäjänkielestä? -- _Aneile_ on \"tappo, hävitti\", ei\n\"tappamaan\"; _tus paidas_, Suomentaa Karjal. sanalla \"lapset\", ilman\neroittamatak, että tässä kohin ymmärretään ainoasta \"poikalapset.\" --\nSuomeksi luetaan, että tapettiin \"kaikki poikalapset Bethlehemisä ja\nkaikisa sen äärisä\" joka on kyllä sanasta sanaan keätty sekä Ruotin\nettä Greekan kielestä, mutta veärin toimitettu Suomeksi; sillä ei se\ntappana kaikki (Júdalaisten) lapset Bethlehemissä (eikä sen eärissä)\njos ainoasti Bethlehemin lapset, jota Karjalainen kyllä hoksaisi, koska\nkirjutti: \"tappo kaikki lapset 'Bethlemistä' ja hänen ympäristöltä\", t.\nkuuluvilta. -- _Kai_, on hulluusti Suomentamisessamme toimitettu\nsanalla \"taikka\", joka ereyttää ymmärrystä, niin kuin käsky oisi ollut,\ntappoa kummin-tahhaan, \"kaksivuotiset, taikka nuoremmat.\" -- _Katotiro_\n(alempana) joka (puhuttaissa i'ästä) tässä on merkihtävä \"nuorempana\",\non oikeen toimitettu sekä Suomalaiselta että Karjalaiselta; mutta\nRuohtalaiset kielenkäyttäjät, jotka muulloin eivät ouk olleet\nsanoistaan juuri tarkaat, ovat tok' tästä sanasta pitänneet paljon,\njosta heijän, Suomessakin ylistetty, keännös, on tässäkin melkeen\nymmärtämätäk, ja kuuluu värsyn lopulla näin: \"och sände ut (?) och lät\nslå ihjäl alla swenbarn (gosse-barn -- puhutaan Júdalaisista lapsista)\ni Bethlehem, och i alla des (dess) gränsorne? de som tvägga åra\n(tu-åriga) och der förnedan (derunder?) voro, efter den tiden (tid?)\nsom han hade granneligen besport (noga efterforskat?) af de visa\n(vise?) män.\" Ne jotka hyviksi kehuu meijän Suomalaiset keännökset,\niloitkoon tästä Ruohtalaisesta!\n\n17 v.\n\nTyöläs oli meillä ymmärteä, mitenkä Karjalainen 15:nessä ja 23:nessä\nvärsyssä Suomentaa _eplerothe_, sanoilla \"ana liév\"; mutta vielä\ntyölemmästi on selitteä, mitenkä samaa sanaa tässä kohin toimitetaan\nsanalla \"tuli.\" Meijän tietämättömyys hänen kielestään kielteä meijät\ntätä selittämästä. Koska _ållet_ (Suomalaisien \"oli\"?) Lapissa\nmerkihtee \"fullborda, fullkomma\", niin on myöskin mahollinen että\n\"tuli\" näissä Karjalaisissa merkihtee yhtä, jollon hänen keännös oisi\nvarsin selvä ja soma.\n\n18 v.\n\n-- _Rama_, on sekä Suomalainen että Karjalainen pitännyt kaupunkin\nnimeksi; mutta Ruohtalainen, \"ilmaksi.\" Saattaa olla kummintahaan,\nmutta uskottavampi on, puheen olleen ruoasta (ei taivaasta) kussa nämät\nturmiot tapahtui, jonka tähen myös tätä nimeä perustuskielellä\nkirjutetann isolla alku-nenällä. Miten voimakkaisilla sanoilla eikös\nKarjalainen toimittaa tätä kauhistusta, ja kansan valitusta, ikeän kuin\nkuulisimme hijän ähkymistä ja voihkumista korvillamme. Sitä vaston toas\nSuomentaja, joka Suomentaa _ekusthe_ sanalla: \"on kuulunut\",\n_klaiousa_, sanalla: \"itkee\", ja _ethele_ sanalla: \"tahtonut\" (yhessä\nsanan-juotoksessa) toimitta tätä kansan surkuttelemista varsin\nveltosti. Muutoinkin ovat kielentutkistajat olleet arvelluksissaan,\nmitenkä heijän piti oikeen ymmärtämään näitä Evangelistan sanoja. --\n_Kai ek etheis paraklethenai, oti ouk eisi_, on Karjalainen paremmin\nehkä selittänyt, ja toisappäin tykkänään toimittanut, kuin luetaan\nRuohtalaisessa ja Suomalaisessa keännöksessä, jossa _paraklethenai_\nSuomenetaan sanalla \"lohdutetta (ilahuttaa?)\"; mutta jotka välillänsä\nerkanoovat siinä, että eri-tavalla selittelöövät sanan _oti_\n(Suomalainen sanalla \"jotta\"; ja Ruohtalainen sanalla \"sillä\").\nKarjalainen, joka tässä sanassa veteä yhtä Suomalaisen kanssa, erkanee\nhänestä ja Ruohtalaisesta, siinä että Suomentaa _paraklethenai_ sanalla\n\"itendieä\" (luoksensa kuhtua, ilmin-antoa). Sanokoon lokia ite,\njos on mies ymmärtämään tätä omoo puhettansa, jota Uuessa Test.\nluetaan: \"ja ei (eikä) tahtonut händänsä (ihtesäk) anda (antoa)\nlohdutetta (lohtutella) ettei he ole\". (??) Karjal. sanoo (jos oikeen\nhäntä ymmärrämme) \"ja ei (eikä) tahtona heitä ilmoittaa, jottapa heitä\nei löyvyk\" (l. ei ole) tämä Suomentamus on kyllä sanasta sanaan;\nymmärtämys on kuitenkin kahtalainen. Hään ymmärtää asian niin, että\nvaimot, kuultuaan tätä lasten surmaamista, piiloittelivat poikiansa, ja\n\"itkivät heitä\" (murehtivat, oli heistä huoleessaan) eikä tahtoneet\nkuhtua heitä luoksensa, (soahaksensa heitä ilmin) jotta (luultaisiin\nmuka) heitä \"ei olleen\" (ei löytyneen). Myö uskottaisimmo perustus-\nkielen selkiävän, jos, seurattaissa Karjalaisen keännöstä,\nSuomentaisimmo _oti_ sanalla \"sillä.\" Jollon puhe oisi, että sanottiin\näitiein ei tahtonneen ilmin-antoa lapiansa, \"silläpä\" heitä ei eneä\nlöytynä (olluna). -- _itendieä_ mahtaa olla yhtä sanaa kuin _ittet_ t.\n_jittet_ Lapiksi, joka merk. \"ilmauntua, näytteläitä.\" -- _evle_,\nliennöön yhtä kuin \"ei ole.\" -- \"Jäni on kuulunut\" (kuultuna?) -- millä\nkorvalla?\n\n19 v.\n\n_Teleutesantos_ on Karjalainen, nouattaissaan sekä perustus- että\nSuomen-kielen henkellistä että kielellistä luontoa, oikeen Suomentanut\nsanalla \"kuoltua\"; Suomentaja tavoittaa ainoasti Ruohtalaisuutta.\n\n20 v.\n\n-- _Egertheis_ on Karjalainen tässä ja 13:nessä värsyssä oikeen\ntoimittanut sanalla \"noustuo\"; Suomalainen, sanalla \"nouse ja.\"\n-- _Eis gen Israel_ (tässä että seuraavissa värsyssä) ei ouk selvästi\ntoimitettu sanalla \"Israelin maalle\" (joka ainoasti merk. että mänivät\nsinneppäin) mutta selvemmästi Karjalaisen sanalla \"israelin moahan,\"\n-- _Setountas ten psyche_ on Karjal. somasti Suomentanut sanalla\n\"hengen-etschtschiät\", mutta Suomentajan sanat \"jotka hengeä väjyit\",\nei ymärräk ykskään; sillä vaikka kyllä sana-kirjoissa kirjutetaan,\n_väijytyksen_ merkihtevän _salaa-vaaraa_ (försåt) otettu ehkä tästä\nvärsystä, niin minä en usko väijyä muuta merkihtävän kuin _väistelä\nvältteä_. -- _Kuóldihh_ (kuoltiin) t. \"kuolleet ovat.\"\n\n21 v.\n\n-- _Elthen_, on taiten toimitettu sanalla \"mäni\"; mutta Karjal. oikeen,\nsanalla \"tuli\". Voan 23:nessä värsyssä tavataan Karjalaisessa sama\nvirhe, Suomentaissaan _elthen_, sanalla \"mäntyään\" (oisi pitännyt olla\n\"tultuaan\") jollon Suomalaisella toas on oikeen: \"ja tuli\".\n\n22 v.\n\n-- _Akusas_ on taiten toimitettu sanalla \"Kuúluschtahuó\" (kuultuaan).\n-- \"_Tuato_\" t. isä; Vironkielellä _taat_. -- _Basilei_ on kauniisti\nSuomenettu sanalla \"istui kuninkahaksi\", joka on oikeemmin sanottu kuin\n\"oli kuningas\", sillä erittäin on \"olla kuninkas\", erittäin \"istua\nkuninkahaksi.\" -- _Irodan schialla_ on myös oikeen sanottu; mutta\n\"Herodexen siasa\" on pahoin pantu, sillä se toimittaa Herodeksen vielä\nsilloin elänneen, koska toinen istui hänen siassa. Näistä kielen\nvirheistä, jotka löytyy joka värsyssä, nähhään mitän kehnot Suomalaiset\nne miehet lie olleet, jotka ovat Jumalan sanan meillen toimittaneet; ja\ntoisin puolin, sen rehellisen Karjallaisen olleen selvän Suomalaisen,\njoka hyväksi moamiehillensä oli yksinään uskaltanut puuttua näihin\nkirja-töihin. Mutta, lopulla tämän värsyn, tavataan kuitenkin\nhänessäkin kauhea virhe, joka on syntynyt siitä että sana\n_chrematistheis_ on tykkänään jeännyt häneltä Suomentamak, joka\nvillitys lie tapahtunut kirjanpainajan kautta, sillä muutoin sitä ei\nsaatak ymmärteä. Tästä hänen Suomentamus on ei ainoastaan puuttuvainen\nja vian-alainen, mutta kantaa hunnankollen, sillä siinä sanotaan\nJoosepin \"unessa männeen Galileaan\" (?) Merkillinen on, Sjögrenin ei\noivaltaneen tällaisia vikoja, hään joka isolla vaivalla haki heitä\njuuri halulla. -- Mutta eipä se Suomentajankaan keännös ouk\npaljon kiitettävä, vaikka se kahistekkin lisentää sanan _ja_,\npuhuissaan Jumalasta ja hänen _käskystä_, joista ei mitään mainitak\nperustus-kielessä. Suomeksi kuuluu tämä: \"Ja hään sai Jumalalta käskyn\n(minkän käskyn?) unessa ja poikkeis Galilean eäriin\". Sekin kuuluu kuin\nhään oisi unessa puikkinut Galilean eäriin. Meijän puheella\nsanottaisiin: \"Varoitettuaan unessa, poikkeis hään Galileaan päin.\"\n-- _Varai_, mahtaa Karjalaisen kielellä merk. \"pelkäis.\" (Lapiksi\nsanotaan _åuro_), saatu sanasta _vaara_.\n\n23 v.\n\n-- _Rubei elämähh_ t. \"rupeis asumaan.\" -- _Nimittijätschov_ t.\n\"nimitettävänä\", on oikeemmin sanottu, kuin \"hän (häntä) pitä (pitää)\nkutzuttaman\" (kuhuttaman). -- \"Joka kuzutan\" (jota kohutaan)\n-- \"Nazareuxexi\" -- eiköhään oisi parempi sanoa \"Nazarilaiseksi?\"\n\n * * * * *\n\nPerustus-kielen tutkiat, Jumalan-sanan tomittajat, Suomen-kielen\nharjoittajat ja joka selvä Suomalainen otan minä toistajaksi -- mikä\nnäistä Suomalaisista keännöksistä on paras? Mikä on perustus-kielen\nmukainen? Ja mikä on soveltuva meijän kieleemme? Missäpä löytyypi\ntässä Karjalaisen suomentamuksessa tätä _Venäjäntelämistä_, tätä\nhuolimattomuutta, ja kielen tuntemattomuutta, josta häntä syytetään ja\nhäväistetään; ja missä tavataan, toisin puolin, sitä arvoa ja ansiota,\njoka oisi löytyvä meijän keännöksessämme -- josta niin paljon puhutaan\nja kehutaan, ja josta moni ylpeilöö, kuin lausuu Suomen kielen\nkirjuttamisesta.[249]\n\nTällä tutkimisellani olen tarkoittanut kahta asita, kumpainenkin varsin\nmerkittävä -- kielen-tarinamuksessamme. Yhestä puolesta, olen pitänyt\nvelvollisuuekseni, tehä oikeutta tällen kunnioitettavallen,\ntuntemattomallen[250] Karjalaisellen, soimattu varsin viattomasti minun\nYstävältäni ja Moamieheltäni; ja luen kunniakseni, tämän kautta tulleen\ntuntemaan miehen, joka sekä kielen kirjuttamisestaan että Jumalisen\nsanan Suomentamisestaan, on, näinnä aikoina, enin arvattava kaikista\nmeijän kielen-toimittajoistamme; ja jonka monet tievolliset että\nkansalliset ansiot, moamiehiänsä valaisemaan, levittämään Ristikunnassa\ntietoa ja toellista Jumalan tuntemista, ei alenek eikä tummenuk\njoutavasta ja laimattomasta panettelemisesta. Kaikkein Suomenkieleen\nhalullisten moamiesten puolesta soisin minä, hänen ei lakkavan\ntyöskentelemisestä näissä harjoituksissaan; mutta, että hään vielä\nvastakin toimittaisi meillen käsi-tekojansa, ei ainoastaan näissä\nhenkellisissä, mutta myös muissakin tievollisissa aiheissa -- tekeein\ntätä kielemme voitoksi, kansan kunniaksi, ja yhteiseksi hyövytykseksi.\n\nToisestapäin kahtoin, olen minä, tällä tarkeemmalla\nkielentutkimisellani, tahtonut tarkoittoo moamiesten mieltä\nyhteen asiaan, joka kussaik Ristillisessa kansakunnassa on\ntarpeellisin, nimittäin hänen henkelliseen mieli-valaistukseen.\nJos muissa muka kirjoissa kahotaan tarpeelliseksi, nouattamaan\nselkeyttä ja somaisuutta, sekä kielen että asian puolesta -- miten\ntarpeellisempi eikös tätä siitten voaitaan tässä Ristin Uskon- ja\nOpin- peä-kirjassa, joka on perustus kaiken meijän autuuen, jota\nmainitaan _Jumalan-sanaksi_, ja kussa joka puhe punnitaan, ja arvataan\njoka mutka.[251] Tässä ei ouk ollenkaan kysymystä hänen sisällisesti\nJumalallisesta arvosta, meijän Uskomuksemme peä-toteista, m.m. heitä\nkyllä kaikittain arvataan ja tunnetaan; mutta puhe on ainoasti, millä\ntavalla tätä Jumalan sanoa Suomeksi toimitetaan, kielellisessä\ntarkoituksessa, jott'ei tätä sanoa, joka on selkiä ihestään, tehtäisiin\nselittämättömäksi, ymmärtämättömällä kielen-käyttämisellä -- sekä\nSuomen että perustuskielen puolesta.\n\nValitetaan aina ettei luetak kyllä tätä henkellistä kirjoa, mutta ei\nsanotak syytä tähän vastahakoisuuteen. Harvat meijän vallas-väestä ja\nymmärtäväisen kansan seävystä mieltyyvät semmoiseen kirjaan, kussa\nmeijän henkelliset asiat toimitetaan kelvottomalla ja selittämättömällä\nkielellä.[252] Yksinkertaiset lukee, eivätkä ymmäräk. Koko papillinen\nseäty, jonka asia on selittämään ja toimittamaan meillen näitä taivahan\ntoteita -- mitenkähän tätä tehnöön, kuin heijän peä-kirjansa, jota hyö\nhyväksi kiitteä, sekä kielestään että keännöksistään on näin\nviheliäinen ja puutoksen alainen? Merkillinen on että näillä ajoilla,\njollon niin paljon on tehty valaistuksen levittämiseksi muissa\ntieto-muksissa, tehhään näin vähä näissä henkellisissä; ja koko kumma,\nettä kansan autuuen oppi ei ouk tullut kielen puolestakaan korjatuksi\nja paremmin harjoitetuksi, kuin oli satakunta vuotta siitten.[253]\n\nKoska Englannin Bibla-Toimitus-kunta ensin rahallansa autti, ja\nkirjoillansa yllytti meitä levittämään Jumalan sanan parempata\ntuntemista Suomenkin moassa uusiin Roamattuin painattamisella, koska\nyksinnäiset että yhteiset rahan-koottamiset tähän tarpeisehen\ntarkoittivat, niin lie heijän mieli ollut, soaha tämän opin-kirjamme\noijaistunneeksi, ja paranetuksi niistä kielen virheistä ja\nvillityksistä, jotka turmelivat Jumalan sanan meillen, ja jotka löytyi\nnäissä vanhoissa painoissamme. Tätä oisi monikin toivonut, liiaksikin\nkoska tätä uutta muka painamista ei ainoastaan aivotettiin hyväksi\ntämän aikuisillen, mutta tulevillenkin suku-kunnillen, ja sen tähen\ntehtiin pysyvillä yhteen-juotetuilla paineilla (med stående stilar).\nKorjoammehan myö vuosittain huoneitamme, voatteitamme, ja muita\ntarpeitamme, -- miksemme kielteämmekin korjoa, ja näitä henkellisiä\ntarpeitamme niissä kirjoissa kussa heitä toimitetaan meillen? Vai\nluultaneenko niiten miesten olleen Ennustajoita, eli muita heijän\nmokomia, jotka ensin toimittivat meillen näitä Suomennoksiamme, jotta\nheijän muka suussa oisi jotakuta Jumalista, johon meijän ei sopisi\npuuttua?[254]\n\nTahi uskottaneenko Jumalan sanan kadottavan arvonsa ja voimansa, jos\nsitä toimitettaisiin selvemmellä ja kunnollisemmalla kielellä? Eli --\nmitä uskotten syyksi tähän puuttumattomuuteen meissä, soaha tämän\nautuan kirjan kunnollisesti Suomeksi toimitetuksi? Syy siihen on\nepäillämätäk tämä meitä häväistävä huolimattomuus omasta puheestamme,\njoka sallii hänen moahaan sortamista. Niinkuin tätä ei kahotak\nmiksikään muissa asioissa, niin tätä arvataan, henkellisissäkin,\nhalvaksi ja kelvottomaksi. Tuosta neätten jo esimerkin vahinkosta,\ntoisella puolla, ja voiton -- toisella, tästä meijän kielen\npolkemisesta vai ylösharjoittamisesta kirjallisessa tarkoituksessa.\nTästä on selitettävä (jota muuton oisi kamala ehkä ymmärtämään) että\npainettiin uuestaan näitä kehnoja keännöksiä, vaikka meillä on kahet\n(ellei kolmet) Piispaat,[255] Neuoittelemuksineen (jemte sina\nkonsistorier) jotka pitivät huolta heijän julkenemisesta. Tästä on\nymmärrettävä, että vaikka meillä on vähimmäksikin seihtemättä sataa\npappia, joihen virka voatii heijät toimittamaan, ja meillen\nselittämään, näitä Roamatun sanoja, joita vuosittain luetaan ja\nluetetaan, niin eivät ouk niin paljon työskentelleet tässä Herran\nviinan-tarhassa, että oisivat ies kitkenneet ja pois-noukinneet ne\ntakiaiset ja orjan-tappurat, jotka tärväävät tämän henkellisen laihon;\nmutta kiittäävät hyväksi tämän vanhan kylvön, peästäksensä tekemästä\nuuen, ja ylistäävät tätä kelvotonta kielen-käyttämistä, jota\nkunnioittaavat sitä uhommin, kuta vähemmin ovat miehiä sitä\nkäsittämään.[256] Tästä meijän vanhasta Suomennoksestamme, ja hänen\npuolistajoista, sopii -- niinkuin _Cicero_ sanoo: \"_Quod item in\npoëmatis, et picoris usu evenit, in aliisque compluribus, ut\ndelectentur imperiti, laudentque ea, quæ laudanda non sunt, ob eam,\ncredo, caussam, quod insit in his aliquid probi, quod capiat ignaros,\nqui iidem, quid in unaquaque re vitii sit, nequeant judicare_\".[257]\n\nPaljastaksemme tätä kielen kehnoutta, ja avataksemme heijän silmiä\njotka eivät niäk asiassa totuutta, olemme uskaltanneet ottoo\nkoittelemuksemme alle tutkittavaksi -- yhen luvun meijän äsken\npainetusta Uuvesta-Testamentistämme, ja variten vasta valinneet kirjan\nalusta, kussa on arvattava, kielen käyttäjöin enin toimeensa\ntarkoittaneen hänen Suomentamisessa. Työ oletten löytäviä harvaat\nvärsyt, kussa ei tavatak isoja virheitä ja puutoksia, sekä kielen että\nkeannöksen puolesta; ja ouoistutten ehkä että, vielä näinnä päivinnä,\nJumalan sanaa pietään tällaisessa harjoitamattomassa tilassa. Se tuloo\nluettavaksi meillen häpiäksi, että tämä Karjalainen, synkästä\nVenäjästä, on näissä asioissa osottanut parempoa tointa, kuin myö\nSuomen-miehet;[258] ja meillä on tok' omat Opistot ja opin-laitokset,\nmeillä löytyy monet Biblan-seurat[259] meillä palkitaan variten vasta\nison joukon Oppineita ja Opettajoita varsin näissä perustus-kielissäkin\n-- ja meillä on vieläik Suomen-kielinen Luettaja Opistossamme,\nSuomen-kieliset Tulkit hallituksessamme, ja -- kuitenkin heitetään\npeäasioa toimittamatak; nimittäin Jumalan sanan käyttämistä _selvällä\nkielellä_.[260]\n\nTämä meijän Roamatun Suomentamus-juttu pois-juohutti meijät puhumasta\nnäistä Karjalaisista, joihen kieltä olemme tässä tarkoittaneet.[261]\nHeijän olosta ja elämästä tunnelmin varsin vähä.[262] _Joh. Gottl.\nGeorgi_, joka jo v. 1770 matkusti Venäjän moassa, kirjuttaa kirjassansa\n_Beschreibung des Russischen Reichs_ (Painettu Königsberg 1798, 2 T.)\np. 167, _Tvérin_ Kuvernista: \"Isompi osa asujammista, tämän Kuvernin,\non jo kauan ollut Venäläisiä.[263]; Beschelzkissa, ja muutamassa\ntoisessakin moakunnassa (kretsar)[264] löytyypi myös paljon\n_Inkermoanlaisia Suomalaisia_, eli _Ischoriloita_, kaikki, muutama ehkä\nmainihtamata, ovat Venäjän 'uskoisia'. Siitten puhuu hään (179 p.)\nvarsin tästä _Beschetzkin_ moakunnasta, ja sanoo; (ensin kaupunnista)\nBeschetzk on raketta Mologan kymin varrella. Tvéristä luetaan tähän 121\n(Venäjän) virstoa, pohjan itä-pohjosehen. Tässä löytyy 459 taloa, ynnä\n152 (kauppa-) puotia, ja vanhoin Sotamiesten elatos-kyleä (eine\nInvalidenslobod).\" Siitten puhuu hään moakuunasta, ja sanoo:\n\"Viimeisessä väen luvunlaskussa löytyi tässä moakunnassa 38,192\nmiehellistä henkeä, ja 38,651 vaimollista, eli yhteesehen 76,807\nasukasta [265]. Miehistä oli 205 Vallas-väkee, 12,681 Herran- ja 24,401\nRuunun-talonpoikoa (mitenkähän tämä lasku käynöön?) Suurin osa\ntalonpoijista ovat _Ischorilaisten_ sukua. Tässä moakunnassa löytyy 71\nkirkkoa, 66 Vapaallista Herras-kartanoa, 219 Herroin alasta, ja 337\nRuunun alasta, kylee, 1 Palttinan kutomus-paikkoa, 1 Lasin\nsulaus-majoa, 1 Vihtril-öljyn kiehutus-huonetta, ja 2 pientä hevoisten\nkasvatos-paikkoa.\"\n\nNiistä _Novgorodin_ Kuvernissa löytyvistä Suomalaisista, luetaan\np. 146: \"Leänin asujammet ovat jo aikoa olleet isommalta osaltaan\nVenäläisiä, niissä pohjoisimmissa moakunnissa[266] löytyy myös paljon\n_Inkerinmoanlaisia Suomalaisia_, eli _Ischoria_, joista muutamat ovat\nvieläik Lutheriläisiä, voan toiset jo ruvenneet Venäläiseen uskoon.\"\n\nNiistä _Pleskovin_ Kuvernissa[267] asuvista Suomalaisista kirjuttua\nhään p. 135: \"Asukkaat (tässä Kuvernissa) ovat jo kauan olleet\nenemmältä osaltaan Venäläisiä; mutta löytyypi myöskin paljon\n_Ischoriloita_, luoteisemmassakin moakunnassa Lettilöitäkin\".\n\nMutta se ei ouk ainoastaan näissä, tässä nyt nimitetyissä, Venäjän\npohjoisemmaisissa Kuvernissa kuin löytyy Suomalaisia, heitä kuuluu\nvielä löytyvän muuallakin, vähä kussakin paikassa, hajoitetut ympäriin\ntässä laveassa valtakunnassa. Kuulin Köpenhaminassa, vuonna 1824, Herra\nOpettajan _Rask_ toistavan, tavannesek välittäin aina Suomalaisiakin,\nkuin hään, kulkeissaan läviten Venäjän moan, matkusti Persiaan päin.\nHyö olivat asunneet itekseen, omissa kylissään, erillään Venäläisistä,\nisoissa mehissä, kussa, puhuissaan omoa kieltänsä, elivät meijän moan\ntavalla. Muuta ei häänkään heistä tuntena. Tiijetään Tarinamuksestamme,\ntavan muinon olleen, sota-aikoina, Suomesta ja Virosta pois-kulettoo\npaljon moa-rahvasta, jota vietiin Venäjäseen, kussa hajoisi niin ettei\ntiijätäk -- mihin lie joutunnut. Eivätkä myökään ouk paljon heistä\nkysyneet. Ei niinkään paljon, että oisimmo ies kuulustellut näistä\nvanhoista moamiehistä, jotka ovat omaisiamme. Myö elämmö heistä samassa\ntietämättömyyessä kuin tästä Ruohtiin, Noriin, ja Amerikkaan\npois-joutuneesta Suomalaisesta suvusta. Kuin käveltiin heinän-karvoja,\nkova-kuoriaisia, ja linnun-poikia ettiskelemässä meren Mustan\nrannoilla, niin eihään tuo oisi ollut poikessa, kuulustella näitä\ntien-varrella siellä löytyviä Suomalaisia kansoja. Mutta niin se on\nainaik: sillä, jolla ois hyvä tahto, ei ouk vara ja tilaisuus; ja jolla\ntoas tätä löytyy, sillä puuttuupi mieli! Myö olemme kirjoista kyllä\nhakeneet tietoa heistä, niin paljon kuin suinnik mahollinen; mutta sitä\nei soa täyvellistä, ilman siellä käymätäk.\n\nEnsimmäisessä Osassammo luettiin jo 392:sellä puoliskolla, näihen\nSuomalaisten 1718 vuuen paikoilla, olleen kaupaksi _Tartarin_ ja\n_Bucharin_ maissa, _Mustan ja Kaspin_-meren tienoilla. Soahaan vasta\nkuulla muutaman osan heisiä kulkenneen _Bogin, Dnisterin, Pruthin ja\nDonauin_ virtojen poikki ja yliten _Balkanin_ vuoria, tunkenneen\n_Turkinkin_ moahan; samonneen _Constantinopeliin_ ja sieltä _Bosphorin_\nsalmen ylitek vajuneet _Aasiaan_; kussa hajoisivat muihin äkkinäisten\nkansoin joukossa; mutta joista vielä tavataan _Anatolian_ moassa monta\nkylee selväitä Suomalaisia _Smyrnan_ kaupunkin seytyvillä.\n\nMitä nyt näistä Venäjän eteläisimmissä maissa löytyväisistä\nSuomalaisista tuloo sanottavaksi, niin tahomme, lupauksemme jälkeen,\ntässä toimittoo niitä tietoja, jotka olemne heistä käsittäneet.\n\nKuin Kuninkas Koarle XII:nees v. 1709 murtaisiin Kasakan-moahan, niin\noli silloinkin hänen joukossa hänen Pappinsa, Oppia _Jöran Nordberg_,\njoka siitten, Kuninkaan kuoltua, kirjutti hänestä ankaran Tarinamuksen,\nluettavaksi 2:ssa aika kirja-osassa. Hään puhuu yhessä kohin näistä\nSuomalaisistakin, joita silloin siellä tapaisivat koko suuret parvet,\nja jotka hään omilla silmillään lie nähnyt, ja puhutellut. Hään\nkirjuttaa heistä näin:\n\n\"Muuten oli surkuteltava nähä, seka Pultavan maassa että koko Ukränin\neli Kasakan-moassa, tätä poloista Suomalaista ja Virolaista rahvasta,\nnuoret että vanhat kumastakin puolesta, joita Kasakat lienee ite\nvienneet myötensä, tahi ostanneet Venäläisiltä. Mikä voan miehen puolta\noli, ottivat Ruohtalaiset jälleen, kussa heitä löysivät.[268] Nuoret\npoijat, jotka lapsuuessansa ovat tulleet pois-vietyiksi, ja\nvanhempiansa jo unouttaneet, erkausivat kovalla itkulla isännistään;\nmutta sanoivatten kuitenkin olevasek tyytyväisiä sen puolesta, että\ntämä Jumalan-palvelus, jonka näkivätten tässä moassa, ei ollut\nyhtäläinen sen kanssa, jonka muistivat nähneesek kotonaan.[269] Monta\njotka jo oli kastetut uuestaan, ja oli vanhemmat, pyysivät soaha jeähä\ntähän, sanoin heijän elämän-laita olevan paremman tässä kuin luulivat\nollakseen omassa moassaan, kussa ovat olleet Herroin kurin alla, ja\ntulleet pietyiksi muunna luontokappaleinna. Monta myös ilmoittivat\nihtesäk vapatahtoisesti.[270] ja rupeisivat sota-väkeen, ne\nliioittenkin jotka olivat asunneet yhessä, itekseen, että puhuivatten\nja harjoitivatten omoa kieltänsä. Näistä otettiin muutamat Virolaisten\nHevois-väkeen, eli johon-kuhun Suomalaiseen Rykmentiin, muutamat --\nTrossi-kasakoiksi Artellerihin kussa jo ennenkin ison osa oli\nSuomalaisia tahi Eestiläisiä (Virolaisia). Muutamat heistä tahottiin\nKenraliloilta eli muilta Upsieriloilta. Ison vastuus oli\n'vaimoväestä';[271] jotka kokousivat suuret joukot, ja päivittivät\nsitä, etteivät tainneet seurata armean kanssa, eivätkä myös tienneet\nvarman tien kulkeaksensa omahan moahasak; hyö rukoilivat sentähen\nKuninkasta, soahaksensa tulla takaisin, kuin hään kerran näistä maista\noli pois-mänävöinään. Tiesivät sitäkän puhua, monen heijän moamiehen\ntulleen isänniltään (jotka eivät tahtoneet olla heistä vajoolla)\npoislähätetyksi muuannek, ja niin salatuksi että heijät tuskin eneän\nkäsitetään\" (Nordberg Carl XII:s Historia, I Del. p. 905, 906.)\n\n * * * * *\n\nLopuksi mainitaan meijän tahtonneen mielellämmö kuvittoo Teillen näihen\nVenäjän Karjalaisten voatteenpariakin, josta olemme jo monaisten\nPietariin kirjuttaneet, ja jota on meille luvattu, ehkei annettu.\nKuitenkin olemme sillä välillä tässä toimittaneet, meijän-moan\nVenäjän-puolimmaisia Karjalaisia arki-voatteissaan.\n\n G--nd.\n\n\n\n\nERILLÄISÄ LAULUJA.\n\n\n\nNYT ja ENNEN [272].\n\n\n Ennen eli jokainen kuin asian oil laita;\n Nyt on kukiin kelvotoin, ja itara, ja saita.\n\n Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;\n Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.\n\n Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;\n Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.\n\n Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;\n Nyt niin viina viivyttää, ja juoksuttaa nuo räivät.\n\n Ennen joivat jonkun kerran ystävinsä kanssa;\n Nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.\n\n Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;\n Nyt ei löyvyk talossa -- kuin velkoa ja viinaa.\n\n Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;\n Nyt jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa.\n\n Ennen sovun aviossa, toverit ne toivat;\n Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.\n\n Ennen seurais' akka aina ukkoansa myötä;\n Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.\n\n Ennen oli neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot;\n Nyt on likat ilkiöät, ja ylpiät on vaimot.\n\n Ennen kävi poika kerran tyttöänsä luokse;\n Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.\n\n Ennen anto piika tuskin sulhaiselleen suuta;\n Nyt hän muillen muikkarillen antaa vieläik muuta.\n\n Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran;\n Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.\n\n Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu;\n Nyt on sillä laissa joka miehen kanssa juttu.\n\n Ennen laulo Lukkair ite kirkossa ja häissä;\n Nyt hään toista laulattaa, ja ite ompi päissä.\n\n Ennen tutki Tuomair aina mikä oli totta;\n Nyt hään ensin taskun-pohjat tarkoin kaikilt' ottaa.\n\n Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko;\n Nyt hään istuu pöyvän-peässä kontallaan -- ja torkuu.\n\n Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta;\n Nyt hään heitteä rästiksi, ja panttoo kustaik kuusta.\n\n Nimismiesi ennenkin hän toimeessansa suitti;\n Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä on kuitti.\n\n Ennen Mittair puikon pisti juuri rajan-selkään;\n Nyt hään rajat rakenteloo tikkujansa jälkeen.\n\n Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä;\n Nyt ei muuta luonistu kuin kielletyllä tiellä.\n\n Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat;\n Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.\n\n Virkamiesi ennen oli virassansa nöyrä;\n Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.\n\n Mitenkäs siitt' minä olin? -- Elin niin kuin Herra;\n Nyt on kaikki kavonna, vaan -- laulan vielä kerran:\n\n \"Joka kiittää vanhoja, hään nykyjähän moittii;\n Ajat oli kiistallaan, vaan -- vanhatpa nuo voitti.\"\n\n G--nd.\n\n\n\nSOIJIN.\n\n\n Kulkiisani vainiolla\n Kuulin Annin laulavan,\n Kuulin kuuset, takalolla,\n Kalliotkin kaikkuvan:\n Tulan, tulan tee, :|:\n\n Suksutellen mehu miellä\n Annin kumppaniksma jäin,\n Sanoten: Ka' \"laula vielä\"!\n Ja se armas laulo näin:\n Tulan, tulan tee, :|:\n\n Niin hän laulo hymy-huulin,\n Sima-silmin, sulo-suin,\n Hiljaan hengiten ma kuulin,\n Enkä muista muuta kuin:\n Tulan, tulan tee, :|:\n\n Taivas leimahti ja loisti,\n Kuin hän istu vieresäin;\n Suuta pyysin: \"toisti, toisti!\"\n Vastas hän. Ja laulo näin:\n Tulan, tulan tee, :|:\n\n Vapaus on rinnastani,\n Rauha, riemu, rientänyt;\n Yöt ja päivät korvisani\n Soittaa sama ääni nyt...\n Tulan, tulan tee, :|:\n\n Kallio.\n\n\n\nYSTÄVÄLLENI.\n\n\n Muistan sua ensimmäisen\n Leivon laulaisa laella,\n Pouta pilviin povilla;\n Muistan -- myöski ensimmäisen\n Kullaisen kukan kuvasta\n Lailleen silmäsä, sulosa --\n Millon muistelet minua?\n Millon?\n\n Muistan sua sulosimman\n Ajan, armahin, ihanin,\n Jon' ei öillään sammu' päivä;\n Muistan -- kukkuisa käkien,\n Pikku lintuin livertäisä,\n Haju tuomikon nenillä --\n Millon muistelet minua?\n Millon?\n\n Muistan sua suhinasa\n Raju-tuulten tuuvittaisa\n Kellastuneita ketoja;\n Muistan -- kuin sekeenen taivas\n Kuvauupi, kuutamolla,\n Jäisen järven iljanneisa --\n Millon puistelet minua?\n Millon?\n\n Muistan sua, koska korvet\n Seisovat lumi sovissa,\n Päivän mentyä pesäänsä;\n Muistan -- tuolla korkialla\n Kevon tulten tuprutesa,\n Joski taivas ois tulesa --\n Millon muistelet minua?\n Millon?\n\n Muistan sua kuun ikäni,\n Päivän puolelle soluisa,\n Päivän puolelta soluisa;\n Muistan hengiteltyäni --\n Muistan täällä, muistan tuolla\n Tuolla taivaassa sinua,\n Millon muistelet minua?\n Millon?\n\n Kallio.\n\n\n\nSIRKKA.\n\n\n Laulo Sirkka lystiksensä\n Huviksensa hyräeli,\n Mättähällä, mesikkoisa,\n Sima kukkien seasa. -- -- --\n\n Päivä paisto. Kukat kuuli\n Auki suin, hyvillä mielin,\n Kuin hän laulella liritti.\n \"Mitä laulat laiska roisto!\n Hullutuksia hyräilet?\n Teehän työtä -- sill' ei vatta\n Täyvy' tyhjistä loruista.\n Raipat selkään semmoisille!\"\n Toru muuan muurahainen,\n Tämä itara itikka,\n Sirkkaa aivan syyttömästi.\n\n Sirkka laulo lystiksensä\n Huviksensa hyräeli\n Mättähällä mesikkoisa\n Siinä kukkien seasa,\n\n Kallio.\n\n\n\nRUNO.\n\n\n Pois meni merehen päivä,\n Poijes kuiluna keränä,\n Laillisille lainehille;\n Meni kevät, meni kesä,\n Kukkinensa, kultinensa,\n Meni linnutkin minulta\n Muille maille laulamahan;\n Jo menivät -- --\n -- -- Jo tulivat\n Kaikki tulivat takaisin,\n Tulihan koilta ilman\n Päivä kahta kaunihimpi,\n Tuli kevät, tuli kesä,\n Tuli ne iloiset linnut,\n Tuli kultaiset kukatki,\n Ei tule' syän alaini,\n Ei ikänä, ei eläisä\n Tule' mieli miekkoseni,\n Toivottavani takaisin.\n Veikko kulta, veli kulta,\n Älä nuhtele minua\n Josma sentähen murehin,\n Tahi ryhtynen Runolle!\n\n Kallio.\n\n\n\nOMA MAA.\n\n\n Oma maa mansikka;\n Muu maa mustikka.\n\n Vallan autuas se jok' ei nuorena sortunu maaltaan,\n Hyljetty onnensa kans' urhoin hauvoilta pois.\n (Ei sopis miehenä näin mun nuhtella taivahan töitä;\n Mutta mun syömeni taas -- tahtoopi huokata ees.)\n Kuin minä muistan sen yön, jona rakkailta rannoilta luovuin,\n Nousevat silmiini nyt vielä'in viljavat veet.\n Ei mun mielestä, ei, mee pohjolan tunturit, joilla\n Lassa ma kuuntelin kuin sampo ja kantelo soi.\n Siell' eli toimesa mies, ja Väinöstä lausuvat urhoot,\n Poijat ja karhut puun juurella painia löit.\n Raittihit talviset seät; revon tult' ovat taivahat täynä,\n Kauniimmat kattoa kuin aamulta alkava koi.\n Oi, Te pohjolan kesäiset yöt, jona aurinko loistaa,\n Myötensä päillyen veen vienosa taivahan kans'!\n Teille jos Onnitar sois mun vielä, niin tuntisin kaikki\n Saaret ja salmet ja myös taivaalla tähteet ja kuun.\n Siellä mun huoleeni on, ja siellä ne muinosat muistot,\n -- Sinne mun kultani jäi, sinne mun ystävät myös.\n Huoleti kiitelkööt muut Alppein seutuja kauniiks',\n Kauniimpi, kalliimpi on mulla -- mun syntymä maa.\n\n Kallio.\n ---------\n\n\nMEHTÄ.[273]\n\n(Katkaistu isommasta Runon-aineesta, kuhuttu:\n\"Joukkahainen\").[274]\n\n\n Päivä oli pilvessä,\n Pimeytti tiellä;\n Eikä kukan silmässä\n Tuntui märkä vielä.\n Tuuli horjui honkikoissa,\n Puistel' hirren päitä;\n Suet vuorten louhikoissa\n Ulvoi myrsky-säitä.\n\n Hepo jouksi jouvusti --\n Suihtet valui suusta.\n Hiisi hirvitt' ouvosti,\n Kahto kustaik puusta.\n Karjalainen välistänsä\n Kiiruhteli Ruunaa.\n _Husso_, hänen jälestänsä,\n Lenteil tuppi-suunna.\n\n _Husso_ huusi, huikkais:\n \"Herra! -- mikäs tuota?\n Joka tuli luikkais',\n Juoksi pitkin suota?\n Syltä otti astussa! ... (ja\n Rosmot liikkuu näissä)\n Puukko sill' oil taskussa, ja\n Aseh kova käissä!\"\n\n \"Tarka silmä sulla!\n Korvainkin on tarka --\n Hyvä syvän mulla!\n Mutta varsin arka...\n Tuolta tuloo aijan takoo!\n Hiirakkain jo karkaa ....\n Lähkee Herra kulta pakoon!\n Lähe Herra parka!\"\n\n \"Häpiä ja huuti!\n Ohaan miessä meissä.\n Niinpä teköö muuti\n Kuin on kova eissä!\n Herra Kiesus! ... mikä Miesi!\n (Silmät minun petti'!)\n Jänis oli --\n -- Lempo tiesi! --\n Jo sen jalat jätti\" ...\n\n \"Hyvä syvän sulla,\n Mutt' ei ollut mieltä!\n Joutapahan tulla --\n Enkä mänek tieltä.\n Jos ois joussein -- pirun pukki! --\n Minun taikkaat nuolet ...\n Oisin pannut mahais puhki!\n Läpi perän puolet.\"\n\n * * *\n\n Päivä oli pilvessä,\n Pimeytti tiellä;\n Eikä _Huson_ silmässä\n Tuntu unta vielä;\n YÖ se illitt' silmillänsä,\n Musta niin kuin pirko;\n Hiisi vihels' pillillänsä,\n Mutt' ei mitään virko.\n\n \"Hepo, kappas, minnek,\n Joko pyrit tieltäis?\n Vielä vainen sinnek\n Tekisi sun mieltäis? --\n Etkös kuulek korvettava!\n (Pahuus, kuin ei viänyk)\n Seiso, Susi! Karhun pala!\n (Eipä juutas kiänyk).\"\n\n \"Herra kultas, malta!\n Jo nyt miestä viijään ...\n Autas!\" -- \"Mikä valtaa?\"\n \"Hepo .... enkä tiijä,\n Noijat teällä ovat lässä,\n (Joko liennöön sielläik?)\n Hepo hurja seisoo tässä,\n Eikä nousek tielle.\"\n\n \"Onhan suihteet suussa,\n Keppi miehen käissä!\n On! -- vaan vika muussa --\n aikaus on eissä.\n Siottu on Ruunain kiini.\n Seisoo joka jalka.\n Voahessa on varsain niini,\n Sepä Hiijen palkka!\"\n\n \"Nouse moahan lurjus!\n Mitäs minä taijan?\n Hepo seisoo. -- Nurjin\n Kahtoo läpi äijän.\n Raon läpi meäräksi ois\n Pujkahtella tuonek.\n Vetin sormein veäräksi. Voi!\n ... Pakottaapi suonet\" ...\n\n \"Niitty hyvä tiellä;\n Eikä suihteet suussa -- --\n Kas pakana! vai vielä ...\n Murehtin jo muusta.\n Hepo luuli: nälässäin, mä\n Tahon mahain täynnä;\n Lurjus, jok'on selässäin, tuo\n Oisi hyväik käymään.\"\n\n * * *\n\n Matka joutu välleen,\n Jo oil puoli verran --\n Mutta _Husso_ jälleen\n Avais suutaan: -- \"Herra!\n Jo on kylä! -- korvassani\n Kuuluu piska rukka. --\n Haukuu koira korvessakin,\n Kylä, kussa kukko!\"\n\n Tuiskut kävi tuimasti,\n Ryöpyi yhtä peätä;\n Myrskyt riehui huimasti,\n Heiti hyytä, jeätä.\n _Joukkahainen_ nuttuansa\n Kiinitteli vyöllä.\n _Husso_ lopett' juttuansa,\n Juuri syvän yöllä.\n\n Parta oli hallassa,\n Huuhtehessa huulet.\n Sopat, lumen vallassa;\n Turpa, vasten tuulet.\n Satula oil sula eissä,\n Takana oil jeässä;\n Keihät oli kunkin käissä,\n Rauta-lakit peässä.\n\n G--nd.\n\n\n\nKALEVAN TYTÄR.[275]\n\nLoilu.[276]\n\n\n \"Kuules mun Emoini, kultasein -- kuuleppas,\n Laske minun ketollen käymään!\"\n \"Vieläpä niin!\n Pie suus kiin!\n Olithansa ketolla öyläin.\" --\n\n \"Kuules mun Emoini, kultasein -- kuuleppas,\n Laske minun kukissa käymään!\"\n \"Vieläpä niin!\n Pie suus kiin!\n Olithansa kukissa öyläin.\" --\n\n \"Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,\n Laske minun marjassa käymään!\"\n \"Vieläpä niin!\n Pie suus kiin!\n Olithansa marjassa öylöin.\" --\n\n \"Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,\n Laske minun karjassa käymään!\"\n \"Vieläpä niin!\n Pie suus kiin!\n Olithansa karjassa öylöin.\" --\n\n \"Kuules mun Emoini, kultainen -- kuuleppas,\n Laske minun kylässä käymään!\"\n \"Määppäs jos! --\n Luuletkos\n Ettäsä kotihis löyät?\"\n\n Piikapa läksi: ja ketollen hän kävi,\n Ja pitkin Pohjan-maita hän juoksi.\n Mitäs hään tei?\n Ja mitä hään vei\n Emonsa kultansa luokse?\n\n Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,\n Ja Karjalassa kauvas hän juoksi.\n Mitäs hään tei?\n Ja mitä hän vei\n Emonsa kultansa luokse?\n\n Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,\n Ja Savon-maita samoi ja juoksi.\n Mitäs hään tei?\n Ja mitä hään vei\n Emonsa kultansa luokse?\n\n Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,\n Ja Hameen-maita hätin hään juoksi.\n Mitäs hään tei?\n Ja mitä hään vei\n Emonsa kultansa luokse?\n\n Piikapa läksi: ja ketollen hään kävi,\n Ja Uuen-moasta Turkuhun juoksi.\n Mitäs hän tei?\n Ja mitä hän vei\n Emonsa kultansa luokse?\n\n Löysi hän kyntäjän ja Hevoisen ja auran,\n Ja kaikki hään helmassaan peitti.\n Kaikki hään voi,\n Ja kotiisak toi:\n \"Kuules mun kultainen Äiti:\n\n \"Mikäpä Herhiläinen lehossama löysin?\n Moassa se möyräis ja möykkäis.\n Tarttui niin\n Karttuihin kiin,\n Ja turvessa toukkais ja töykkäis.\"\n\n \"Kuules mun Piikasein, kultasein -- kuuleppas,\n Laske häntä mehtähän jälleen!\n Tännepä hyö!\n Tuloovat. Myö\n Vaipumille pois tästä välleen.\"\n\n Niinpä ne laulovat Kalevaisen lapset,\n Ja minä heijän voimansa kiitän.\n Moasta ja soist',\n Muuttivat pois,\n Eik heit' ouk kuuluna siitten.\n\n G--nd.\n\n\n\nHULIVILI.[277]\n\n(Poika _Joukkahainen_ laulaa Ukko _Vilhuisen_ tuassa,\nTyttölöihen kuulla).[278]\n\n\n Minä olen poika, jot'ei surut paljon paina;\n Vilpiä ja hilpiä -- niin olen minä aina.\n\n Mutta enmä aikoin tulek, olla eneän teällä,\n Sillä vaimot valehteloo paljon minun peälle.\n\n Ämmät vanhat äykkäävät. Ja nauraa pahat naiset;\n Ja ne nuoret vaimot ovat kaikki samallaiset.\n\n Josma oisin jonkun kerran joukossakin päissä,\n Siitten tuosta torutaan, ja akat ovat äissään.\n\n Josma jollon korttiloissa onneani koitan,\n Siitten tuostaik torutaan -- jos kohtakinma voitan.\n\n Josma jollon ottaisini tytlöäin mun luokse,\n Siitten tuosta pauhataan, ja puheet kylään juoksee.\n\n Mitäs minä tuosta huolin? Tuo mun viinain tänne!\n Minä pulloin pullistan, ja elän niinkuin ennen.\n\n Eihään siihen tullekkahan tekemistä kennen.\n Piikoja ma pitelen, ja likistän kuin ennen.\n\n Minä heitä kuiskuttelen, muiskuttelen muuten;\n Syleilen, ja hyväilen, käsillään että suuten.\n\n Tule tänne tyttö rukka, likemmäksi muutais!\n Niinmä saisin suikutella sinun pientä suutais.\n\n Josko mummu murahtaa, jos toruu vanhat naiset,\n Sano heille että ne oil nuorra samallaiset.\n\n Vanhat piätään puisteloovat, muisteloovat mieltään, --\n Mitäs siitten nuorten ilot torutaan ja kieltään?\n\n Niin ne tuolla teköövät, ja niin ne teköö sielläik;\n Niin on ennen eletty, ja niin eletään vieläik.\n\n G--nd.\n\n\n\nTURUN TULIPALO.\n\n(Syyskuun 4:nä ja 5:nä päivänä vuonna 1827)\n\n\n Tuli on Turussa turmion soannt;\n Vallatoin valkia, vahinkot suuret.\n Kirkot ja kartanot, tornit ja muurit,\n -- Kaikki on koanut.\n\n Tuulik'kin tuli, ja paiskaisiin paloon,\n Tuiskutti tulta, ja riettaanna riehui.\n Leimaus lensi kuin lempo, ja liehui\n Talosta taloon.\n\n Kulki kuin kulo, ja, kulmasta kulmaan,\n Suojatkin surimmat suikkaisi suuhun;\n Kaluisi kiviä, puraisi puuhun,\n Jumalan julma. --\n\n Karsast' oil kahtoa turhoa työtä --\n Kaupunnin kauhistus, armotoin suuri.\n Kauniimmat kavut oil poronna, juuri\n Raunioin myötä.\n\n Voi tätä kauhea syksyistä yötä!\n Vaivaisten valitus, huuto, ja luulo --\n Itku, ja parku, ja kujerros kuuluu\n Rantoja myöten.\n\n Ei ollut majoa monella sa'alla!\n Vainioll' vanhatkin kumoonsak koataa\n Murheissaan tuhannet panihin moata\n Routalla maalla.\n\n Luoja, sun lahjais ja kuriis on lässä --\n Yhet jos koroitat, alennat toiset!\n Parhaimmat pajarit, pahimmat loiset,\n Nukkuivat tässä.\n\n Orjat ja Herrat ei eroittu joistaan.\n Tekivät sovinnon viha ja vaino.\n Ylpeys tässä, ja tässä se kaino --\n -- Tapaisi toistaan.\n\n Aura, kust' tieto, ja viisauen valo,\n Valaisi moata, ja laveast loisti;\n Kirjat -- jotk' asiat vanhimmat toisti,\n -- Kaikki ne palo.\n\n Hovrätin seästöt, ja Oikeuen kätköt,\n Kaikki ne tuperoi tuhvaksi välleen;\n Tuli ei suvanna suojoa kellen.\n Hirmuisat hetket!\n\n Kirkkokin kuuluisa (Suomessa suurin)\n -- Mokoma laitos, oot päiviäis nähnyt!\n (Tuli jo muinonkin turmiois tehnyt)\n -- Hävittim juurin.\n\n Tornikin, jota niin kauniiksi tehtiin,\n Kusta jo kuparin sointua kuultin;[279]\n Jota juur' vanhaks' ja lujaksi luultiin,\n Lieskana nähtiin.\n\n Ilo se muuttuupi murheeksi välleen!\n Muinoisat muistot! Voi autuas aika!\n Kaikki on kavonna, Ainoast' paikka\n Löytyypi jälleen.\n\n G--nd.\n\n\n\n\nViittaukset:\n\n\n[1] Onneksein, en kuitenkaan ottanut moallen kaikkia kirjojani ja\nkäsitekojani. Mitkä kaupunnissa olivat, säilyvät; niin myös sen\nkirjaksi painetun Otavan, joka oli kirja-sitojan korjuussa.\n\n[2] Tästä hänen mielen-taipumisesta, että muutenkin kirjoin\njouvuttamisesta, tuloo minun kostella hänen Kauppa Kasakkaansa\n(Kontorist) _Alb. Joh. Brodellia_, nuorta Lankoani, jonka ansio näissä\ntoimeissa ei ouk vähinarvattava.\n\n[3] Näistä kuvista ja kiven piirutoksista ei ouk ollut mulla muuta kuin\npaljasta vastusta ja joutavia kustennoksia. Ensinnik -- heijän\nhakiissa, siitten -- heijän kivellen piirittämisessä, ja viimen --\nheijän painiin-panemisessa; mutta paloivatpahan ilman vaivatak, ehkei\ntuotakaan kunnollisesti. Sillä porossa löyettiin vielä monet pankot\nheistä puoleksi poltettuita. Minun oli aikomukseni, näillä lahjoittoo\nkielen-ystäviämme; senpätähen en ottanut Peällentarjojoilta heistä\nmitään maksua (lue Esip. XXXVII p. 1:seen Osaan) voan sovitin heijät.\nSuomalaisinna tuomisinna (herkkuina) kirjoin paritsaksi. Minä luulisin\nsen tähen, heijän palattua, en oleva velkapeä vielä toisenkin kerran\ntoimittoo heitä, koska ovat muka minun antamia, ei -- Teijan ostamia;\nainoasti vapa-taholla tahon minä heitä toimittoo, niinkuin näitäkin;\njottei sanottaisiin, muutamien soanneen heitä, muutamien ei.\n\n[4] Tätä tahon Kirjan-sitojoillen muistuttoo, etteivät siotak hänet\nkovaan kanteesek, ennenkuin joutuu toinenkin puoli, kussa seuraa\nSisälmys (innehåll) virhein oikastamus, ja kauniimpi kivellen\npiiritetty alku-lehti.\n\n[5] Vaikka, omaksi vahinkoksein, olin hinnan alentanut\nPeälletarjojoillen, puolta vähemmäksikuin Ostajoillen, niin olen\nkuitenkin kuullut, monian, jok'ei ymmäräk eikä tunnek kirjain hintoa,\nsanovan, tämänkin jo olleen kalliin. Olen jo ennen toimittanut teillen\nRuohtalaisten ja Virolaisten kirjan hintoja; jos tahotten\nJuuttilaisiakin kuulustoo, niin siellä nytkin Oppetaja C.C. Rafn, joka\nulos-antaa _Nordlanda Fornaldas Sögur, eptir Gömlum Skinnbokum_, ottaa\nPeällentarjojoilta 7 kill. Pankossa, kustakin Arkista -- eikä muuta\ntyötä, kuin kopioittoo vanhoja, ennen painattuita Satuja. Ja tätä\nhintoa otetaan Danmarkissa, (Ruunun-palkatulta mieheltä) kussa on monta\ntuhatta usseempia kielen- ja kirjan-ystäviä, kuin mitkä löytyy meijän\nmoassa; joihen kirjoja ostetaan ja luetaan Ruohissa, Norissa,\nSuomessa että koko Saksan moalla, samalla heri kiivanella, kuin omassa\nmoassaan.\n\n[6] Paihti muita virheitä, olen nyt perästäpäin keksinyt, minunkin\npuheessani, paljon Ruohtalaisuutta, joka oli jo niin kielellemme\ntakertunut, etten minäkään ollut hyvä tuota oivaltamaan. Kielen\nvirheeksi tätä ei juuri saatak sanoa, ainoasti muukalaisuueksi\npuheessamme.\n\n[7] Minä tahon tässä käsken puheen nimittää niitä käsitekojani, jotka\noisi mulla painatettaviksi, voan joihen paino-kustentamisehen minun ei\nyltyk varani, siinä toivossa, että jos löytyisi Suomessa mies, joka\ntahtoisi rueta heijän kustentajaksi, eli joka rahan lainuulla tahtoisi\nauttoa minua, heijän painattamisessa, niin tehtäisimmö tätä sillä\neholla, että hään saisi niistä hänen kustennoksella painatuista\nSuomalaisista kirjoista, niin monta kappaletta, jotta hänen maksut\ntulisi sillä suoritetuiksi, joita kirjoja hänellä oisi lupa ensin\nmyyä kirjan-kaupoissa, kuittataksensa sillä kulunkiansa. Mitkä jäisi\ntähteiksi, pitäisin minä työstäni ja vaivastani. Eli toisellakin\ntavalla: että hään panoo rahat, minä -- työn ja vaivan; voiton eli\nvahinkon pannaan kahtiaan. Itemä tahon huolta piteä painamisesta ja\npaino-ojenusten lukemisesta (om korrekturen). Valitetaan kyllä, ei\nmeissä löytyvän Suomalaisia kirjantoimittajoita; voan luulen suuremman\nsyyn olevan paheksia, ettei Suomessa löyvyk kirjan kustentajoita.\nNämät minun käsikirjoitukset ovat, niin kuin tässä seuraa:\n\n1) Otava. Toisen Osan toinen puoli, niin myös Kolmaas Osa, jota\naattelisin painuttoo monessa pienessä, nuon 6:en tahi 7:män arkin\nkokonaisessa siteessä, että tulisivat Ostajoillen huokiammiksi, eivätkä\ntuntuisi minullenkaan kalliiksi.\n\n2) Lapin Otava, eli tiiustuksia niistä Venäjässä löytyväisistä\nSuomalais-suvullisista kansakunnista, heijän kielestä, m.m. ynnä\nkuvauksia heijän voatteen-parista, m.m. Tässä ymmärretään ne 181:lla,\n182:lla ja 226:lla puoliskolla mainitut kansat, johon myös\nLappalaisetkin kuuluu, ja näihin ehkä puolittain Samojedilaiset, jos ei\nkielestään, niin elämästään.\n\n3) Matkustamus, vuonna 1817, Dalan, Helsinginmoan eteläisissä,\nVestmanninmoan ja Vermlannin pohjos-puolimmaisissa Suomalaisissa; ynnä\nKartan kanssa.\n\n4) Matkustamus, vuonna 1821; Vermlannin luoteisemmissa ja\nNorin-Suomalaisissa, ynnä kartan kanssa.\n\n5) Koarle XII:nees; ja hänen sotoamisesta, eli Suomemoan Tarinamus\nvuotesta 1700 vuoteen 1720.\n\n6) Valaistaja, eller Handlingar till upplysning i Finlands äldre\nHistoria. Näitä oisi monta osoa. Peäkirjutos (terten) on milloin\nRuohtalainen, milloin Latinalainen, milloin Saksalainenkin; mutta ne\nminulta tehyt muistutukset ja valaistukset, ovat kirjutetut Suomeksi.\n\n7) Lukulasku, eli kirja joka toisen opettamatak neuoo Suomalaisia\nluvunlasketella. Tarkoitettu sekä varsinaiseen että Vissinnäiseen\nLuku-laskemisehen (med afseenbe så wäl å den rena som tillämpade\nAritmetiken) selvällä johtauksella, toimitettu hyväksi nuorillen että\nvanhoillen.\n\n8) Kuus ensimmäiset kirjat Euklideksen Peätoteista, eli hänen\nesi-johtattamus Meärä-laskemisehen, Suomennettu opiksi nuorukkaisillen.\n5:nessä kirjassa olen minä uskaltannut muistutuksissani\nluvunlaskemisenkin keinolla johtattaa hänen toistuksiansa.\n\n9) Försök att förklara Caj. Corn. Taciti omdömen öfwer Finnarne; jemte\nen öfwersigt af deras fördna widskeppelse. Ämnadt såsom ett bidrag till\nupplysning i Finnarnes Historiska Fornhäfder.\n\n10) Tillförlitliga Underrättelser om de från äldre tider sedan i\nSwerige och Norriqe bosatte Finska kolonier, jemte i ämnet upplysande\nhandlingar. Ett bidrag till samtidens historia. Näitä tulisik monta\nOsoo, ynnä kartioin kanssa.\n\n11) Soldatens wid f.d. Generalen Grefwe Ad. Ludv. Lewenhaupts\nTremänningsRegemente Erik Dahlgrens Dag-Bok unber Carl XII:s fälttåg,\nåren 1700 -- 1709, fortsatt så wäl under fångenskapen i Moskwa, som\nunder kampanjerna i Roslagen 1714 -- 1720; jemte en Samling af Sånger\noch Psalmer, författade under fångenskapen i Rysland; äfwensom afskrift\naf åtskilliga Officiella Handlingar, med afseende å Swenska Arméen.\nTämän Dahgrenin omaa käsi-kirjutosta käsitin minä jo vuonna 1817\ntalonmieheltä _Lassi Kavialta Rynkan kylässä_ (Ruotiksi _Kroktorp_)\nJärnan Suomalaisissa Dálan-moassa, ja on senpuolesta meitä\nSuomalaisiakin koskevainen, että tämä Dahlgren, joka vihtoin tehtiin\nSotaherraksi, seuraisi Lewenhauptin onnetointa sota-rahvasta, kussa oli\nenin osa Suomalaisia Rykmenttiä.\n\n12) Tiijustuksia Kuninkaan Koarle IX:sännen käynnöstä Suomenmoassa\nvuonna 1597 ja 1599.\n\nEttä tässä luettoo muita pienempiä käsitekoja oisi joutavoa, niin myös\nminun Isä-vainajan Suomennoksia Roamatusta. Ajat eivät ouk huitenkaan\nsen-näköiset, että taitaisivat heistä hyötyä. N:o 3, 4, ja 5, aattelin\nminä ensin painuttoo Otavahan; mutta tulivat siihen kovin viljaisiksi.\nN:o 9 ja 10 ovat jo joksikin peälle-tarjoitetut. Muutamia näistä ovat\njo olleet valmiiksi kirjutetut vuotesta 1820; vaikka en ouk ollut mies\nsoaha heijät painetuiksi, joka toistaa kehoituksen Suomeksi kirjuttoo\nvielä olevan varsin kehnon. Minun olen sen tähen täytynyt monestin\nmainita (citera) heijät käsi-kirjoituksenna.\n\n[8] Minä kuulin jo vuonna 1814 ensimäisen kerran puhuttavan tästä\nRilvalan Helasta, ja olen siitten tiiustellut, sekä Sääksmäkiläisiltä\nettä muilta Hämäläisiltä tästä heijän Juhlanpitämisestä, voan eivätpä\nhyö tuosta tainnut antoa mullen sen selvempöö tietoa, kuin että se oli\nyksi vanha pakanallinen Juhla, jonka vaimoväki rajuttivat, ja jossa hyö\nlauloivat vanhoja Runoja, joita eivät itekkään eneä ymmärtännä. Näihiin\ntiiustuksiin emminä tainnut mitenkään tyytyä, jos kehuittivat minua\nenemmin tästä kuullostella. Minä kirjutin jo monisten Sääksmäkeen,\n(jossa mulla oli tuttuja miehiä), ja pyysin heitä panemaan paperillen\nja minulle lähetteä näitä vanhanaikuisia lauluja. Lupa tuli hyvä kyllä,\nvaan se on vielä pitämätä. Minä kuljeskelin jo itekkin Hämeenlinnan\nkautta, kuin läksin Turusta kotiin, mutta satun aina liikkua, sillä\najalla kuin ei enee Helkoa huuettu. Vasta v. 1824, koska minä läksin\nÄijin asioillen Lammin pitäjäseen, niin peätin minä että tästä lähteä\nSääksmäkeen soahaksein tästä jotaik perustusta. Sinä 15 p. heinäkuulla\ntulin minä myöhään iltaisella Syrjäntaan Kestkievariin; pitelin siinä\nvähä yötä; ja tulin toissa pänä hyvällä ajalla Ritvalan kylään. Minä\npistiin Lautamiehen Heikki Örtin luokse, joka oli ymmertäväisin ja\ntoimellisin mies kylässä. Kuultua minun asiaini, seuraisi hän minua\nsamassa niihen tyttölöihin luokse, jotka hään tiesi parraittain\ntaitavan näitä laulella. Yhessä ihmettelivät hyö, että minä olin\nlähtenyt niin pitkän matkan taakse, varite vaste näitä hakemaan. Niitä\noli kylässä monta, jotka taisivat näitä virsiä virittää, mutta yks\nnuori akka oli kaikista hilpein. Hänen suusta minä kirjutin näitä\nrunoja paperillen; ja panin häntä muutoinkin toimittamaan minullen koko\ntämän Juhlan pitämisen. Mutta koska se oli minusta tarpeellinen että\nsoaha nähäksein heijän käytöksiä, niin minä hyvillä puheilla yllytin\nheitä, että ens pyhänä huutoo Helkoa, vaikka se meärätty aika oli jo\nohitten. Jota hyö suusanalla lupaisivat. Tässä kaunissa Herran hovissa\nviettelin minä koko sen päivän, ja vielä toisenkin; ja läksin vasta\nsunnuntaina, iltapuolla päiveä, yhen hänen Herrojen kanssa, nimelle\nBergströn, Ritvalaan. Tästä läksin minä Lottilan moisioon, Laintutkian\nBlåfjeldin luokse, jonkan kanssa minä olin tuttu. Myö tulimmo vähä\nennen sinne päivän laskua, ja näimmö ison joukon nuorta väkeä istuvan\nraittein ristillä, halkopinoloilla. Miehet kahtoivat niin vihaisesti ja\nmulistivat silmiänsä meijän peällämme, josta arvasin että hyö olivat\nvasten näitä laitoksia. Kuin rupeisin Tyttölöitä pyytämään tähän\ntavalliseen juhla pitoon, niin olivat jo jäykistynneet, ja pojat\nvetivät kaikellaisia verukkeita (svepskäl) ja kielsivät piikoja kovasti\ntähän puuttumasta. Kuin hyvin kiusaisin niitä joita olin jo ennen\npuhutellut, niin pitivät lupauksensa, ja sillä sain minä viimein kaikki\nTytöt houkutelluksi että vasten miesten tahtoa rupeemaan parviloihin ja\nnäitä laulelemaan. Sillä lailla sain minä nähä mitänkä hyö tässä\nkäyttäitivät, ja olen sitä myöten myös tässä toimittannut tätä asiata.\nNäillä sanoilla, olen minä tahtona vakuuttoo, että jos oisin missä\npaikassa erehtynnyt, niin oijaskoon muut, jotka ovat olleet tässä\njuhlassa suatuvilla. Ne soriammat ja hilpiämmät neijot joukossa\nsuattovat lauluillansa kuin peämiehet niitä toisia, joista oli\nmainittavat: Kaisa Mikkola, Hedda Yrjöntytär, Kerttu Juhanantytär,\nTiina Eerikkintytär ja Maija Nikkilä, m.m. Että jollakin tavalla kostoo\nheitä, tästä heijän taipumisesta ja mielen nouattamisesta, lahjoitin\nminä heitä, niillä Pienillä Runoilla, jotka olin Upsalassa painattanna.\n\n[9] Jokainen kyllä oivaltaa ettei tämä ouk mikään _pakanallinen juhla_,\nmutta yks johtatus Poavilaisilta, jossa ne ovat aivan ouvolla tavalla\nyhteen-sotkineet ja velloineet asioita, joista Raamatussa puhutaan,\nniin kuin heijän oil tapa tehä, sepittäissä vanhoja satujansa (gamla\nmunklegender). Koska Vapahtaja oli ristiin-naulittu hirsipuuhun ja näki\nystäviä ympärillensä, niin se pyysi heiltä juuvaksensa. Maria Magdalena\noli yksi näihen joukossa, joka silloin ojensi sienen hänellen imee,\n(Joh. 19, v. 25). Hään oli myös muihen Vaimoen kanssa soapuvilla koska\nasettivat Vapahtajan ruumiin hautaan (Math. 27, v. 56, 61. Mark. 15, v.\n47) ja oli yksi niistä joka ensin läksi voiteineen sunnuntainaamunna\nkäymään hänen hauvallen (Math. 28, v. I. etc. Luuk. 24, v. 10, etc.\nMark. 16, v. I, 2.) hään puhutteli silloin Jesusta, vaan piti häntä\nensin ruohiston vartianna (Trädgårdsmästare) ennen kuin hän hoksaisi\nihtensä (Joh. 20, v. I, 14, 15, 16). Tästä vaimosta oli Vapahtaja jo\nennen poiskajottannut seihtemen pahan panemista (Mark. 16, v. 9.)\nToisessa paikassa puhutaan Raamatussa yhestä toisesta vaimosta\nMariasta, Latsaruksen ja Marthan sisärestä. Hänestä sanotaan että hään\noli suurin synnintekiä, vaan että hään syntiänsä katuin kylvetteli\nJesuksen jalkoja kyyneleillänsä, pyyhki heitä hiuksillansa, ja voiteli\nheitä hyvillä hajuilla, josta hään myös sai rikoksensa anteeksi\nannettuksi (Luuk. 7, v. 37-50. Mark. 14, v. 3. Math. 26, v. 7. Joh. 12,\nv.3). Näitä kaikkia on Matalenan Runossa yhteen veitty, ja siihen vielä\nlisätty Ruohin Ritaria, Suomen Sulhaisia, ja muita niitä näitä\nlausumia.\n\n[10] Tämä asia näyttää luonnostansa, ikään kuin se oisi yksi niitä\nmonesta keski-ajan Sankarin tarinoista (af de många medeltidens\nRiddare-Romancer), koska tässä puhutaan Riddariloista, uskollisuutesta,\nja seittyisistä. Mutta jos on asia tapahtunnut Suomessa, tahi muualla\nsitä ei lauluista selitetä. Eikä myös mikä mies, ja mikä virka\nLalmantilla oli.\n\n[11] Tämä osottaa ikään kuin jota kuta Lappalaisen elämätä, tahi\nmuistuttaa meillen, peri vanhoja aikoja.\n\n[12] Tämä laulu osottaa jota kuta Turussa tapahtunutta, ja on sen eistä\nSuomalaiseksi luettava. Vaan site selvempee tietoa hänestä ei soaha.\nAinoastansa että yksi totuus ja tapaus, mahtaa tässä niin kuin\ntoisessakin olla perustettunna.\n\n[13] Näin toimittivat hyö kylässä mullen asian. Soahaksein\ntästä tarkemman tiion, olen minä kirjuttannut Turkuun,\nNeuoittelemus-Kirjuttelian (Consistorie-Notarien) M. Hällforssin\nluokse, tiiustellen häneltä jos ei Papin-neuoittelemuksen vanhoissa\nkirjoissa löytyisi tästä jota kuta perustusta. Mutta hään on mullen\nvastannut että ainoastansa yksi Joh. Forseliuksen nimellinen Pappi, on\nollut tässä pitäjässä Kirkkoherrana vuosien 1735 ja 1741 välillä; ja\nettei tälläistä asiata hänen ajallansa löyvy tässä ilmoitettunna.\nMuutoin niin Papin-neuoittelemuksen paperit ei ole sen vanhemmat kuin\nvuoteen 1681, koska hyö silloin paloivat poroksi yhessä tuli-palossa.\nSen tähen tämä asia mahtaa olla tätä aikoa vanhempi, tahi ainoastansa\nmoa-oikeuessa peätätty. Minä olen siitten myös kirjuttanna tästä\nKihlakunnan Tuomarillen, mutta en ole soanut vastausta.\n\n[14] Tämä pitäjä mainitaan jo 1335 vuuen kirjoissa (Porthanin Chronic.\n241 p.) ja on nimen antanut kahellen kihlakunnallen, ylä-Sääksmäin ja\nala-Sääksmäin kihlakunnat.\n\n[15] Gananderin Mythol. Fenn. 8 p. Semmoisia Hakoisten kuhuttavia\nlinnoja, löytyy myöskin Janakkalassa ja Hattulassa.\n\n[16] Se on epäilemätä, ettei nämät Runot ole näillä tienoilla\nsynnytetyt, ja ettei näissä löyvy mitään paikkoa jonka piällen hyö\ntarkottaisi. Ei ies Helka-vuorestakaan kuulu mitään sellaista\nerinomaista puhetta. Yksi Vanha ukko tässä Ritvalan kylässä, sanoi\nmuistavansa kuulleen puhuttavan, että ne asiat joista runoissa\nmainitaan ovat tapahtuneet Virossa tahi Inkerin muassa. Mutta mikä\nkieltää ne vanhat, valetta kuulemasta, niin hyvin kuin ne nuoretkin?\nMerkillinen on kuitenkin että kieli ikään kuin totistaa tätä.\n\n[17] Nämät alku-sanat osottaavat ikään kuin Helan huutajat oisivat\ntällä käyttämisellä poisheittäneet kansan vanhoja tapoja ja opetuksia,\nkoska pelkäisivät tulla pilkan ala. Ja koska lapset käyttäävät tämän\nJuhlan, ja on arvattava, että ne nuoret olivat enemmin taipuvaiset kuin\nvanhat, luopumaan vanhoista tavoistansa, ja antamaan ihtiänsä ristitä,\nniin on uskottava, että tämä käytös on luettavaksi siitä ajasta, kuin\nPoavilaiset levittivät Ristin oppia meijän maissa. Sillä heijän oil\ntapa pitämään tälläisiä kävelemisiä (prosessioner) ja laulelemisiä\n(chörer, andeliga sånger) kuin tahtovat jonkun pyhän juhlallisesti\nkäyttää.\n\n-- Elkäs, t. elkös, elkee, elkeä. -- Eäntämme, oisi pitänyt olla\neäntänne; tahi järkeen: \"elkäämmö eäntämme hävetäk.\" -- Heittäjä,\naffälling, den som skiljer sig från de andra, och äfvenså af dem blir\nöfvergifven. Taitaa myöskin tässä m.y.k. laulaja, tahi \"virren\nheittäjä.\" -- Meri-helmet, koraller, sandperlor, ovat tulleet niin\nkuhutuksi koska heitä tuotiin meren takoa; tahi oikeemmittain, koska\nheitä haettiin meren pohjalta. -- Saksan pehkineet, utländska nipper\noch grannlåter. -- Raakoisten puheella, \"med råa, plumpa, grofva\nuttryck\", kan äfven få betydelse af \"kraftiga ord.\" Mutta on myös\nmahollista että oisi luettavana puhella, joka oisi samassa\ntaivutos-loukkaassa (samma tempus och modus) kuin eillimäiset sanat,\n\"Sanella ja helkytellä.\" -- Uikkaja, begråtare, jämrare, m.y.k.\nVaikkaja, tadlare, beklagare, belackare. -- Urvut, t. \"urut\"; oisi ehkä\npitännyt olla: \"Turun urvuin uikkajoillen.\" -- Väätty-vaski, hamrad,\nutsmidd, dragen koppar. -- Sinelle, oisi ehkä soveliampi sanoa:\n\"sisällen\", nimittäin tyttölöihen parveen t. piiriin. Mutta\nuskottavampi on, että se m.y.k. \"sinisille\"; sillä sini (blå) mahtaa\nolla vanha heitetty sana, joka nyt ainoastansa tavataan liitettyissä\npuheissa (i sammansatta ord), n.k.e. \"sini-marja, sini-kello\" j.n.e.\n-- Matarat t. \"mataran heinät\", Galium Verum (Jungfru Marie Sånghalm,\nHonungsgräs, Gul-Måra) kuin myös Lysimachia Vulgaris, (Lysing,\nGullspira). -- Tehkesme sinistä siltaa, taitaa sekä merkihtää \"heinillä\npujotettunna ja kaunistettunna\", että myös \"heiltä iheltä koreistunna\",\n(jos olivat muka sinisissä voatteissa). -- Uikamme t. uikkaamme,\nlaulatkaamme, ruikuttakaamme. -- Käjen t. käen (Gök).\n\nRuotin kielellä oisi tämä laulu arvaten näin:\n\n Låt oss börja, låt oss våga, --\n Blygoms ej för våra stämmor! --\n Om som unge än vi sjunga, --\n Höja våra späda röster! --\n Svag är den förgätnes visa. --\n Låt min Sångmö lyran stämma, --\n Mina perlor sakta klinga, --\n Mina Tyska smycken tala --\n Med de Svenskes hårda termer! --\n Åbo argor åt dem som kälta, --\n Messingspipor åt dem som knota!\n Stigom syskon på det blåa, --\n Honungsgräset såsom brudar! --\n Hämtom derifrån ett såll fullt, --\n Utaf Spir-gräs full en vacka; --\n Bindom deraf grön en matta, --\n Sjungom rosor på vår gångstig, --\n Då vi gå till våra Gudar, --\n Till de rena, trogne Gudar!\n\n[18] Tämä tarina löytyypi pian yhellä tavalla toimitettu\nvanhanaikuisissa Ruohtalaisissa lauluissa, jotka vielä lauletaan\nerinäisissä muakunnissa. (Svenska Folkvisor af Geijer och Afzelius,\n2 D., p. 229. -- Atterboms Poet. Kalend. 1816, p. 20). Jos ei\nRuohtalaisten laulu o Suomesta kiännetty, niin ei Suomalaistenkaan ouk\nRuohtalaisesta. Tämä ja ne seuravaiset Runot lauletaan samalla tavalla\nkuin alku-sanat, nimittäin että jokaisen sanan perästä lauletaan aina:\n\"Kaunissa joukos'.\"\n\n-- Neiro, t. neito. -- Korko-kengät, Skor med höga klackar. -- Hirren\npäänsä päältä, merkihtee: \"Oven piälystä.\" -- Muuttununna, t.\nmuuttunna. -- Karunna, t. katonna, kavonna, eli ehkä: \"karanna.\" --\nRinta-kisko, t. solki, risku (brisk). -- Hohra t. hohta. -- Peä-hopeet,\ndiadem, silfver-bindlar, som brukas kring håret. -- Pajussa, merkihtee\nettä hään istui puussa; paremp oisi ehke sanoa: \"pajukossa.\" --\nKarjaluissa, m.y.k. \"karjan-alaisessa\"; sillä eihään tässä lie puhe\n\"Karjalasta.\" -- Pikarit pinona vierit, merkihtee että hänellä oli niin\npaljon pikaria, että hään pani heitä pinoon, eikä siinäkään pysyneet,\nvaan maahan vierivät. -- Kaalsit, m.y.k. \"kalasi, t. kalisi, t.\nkalahti\" (skramlade). -- Pivo, t. \"kopra.\" -- Kanniksella, pitäis\nvissiinkin olla: \"kanneksele\", (bär hit -- \"kanna tänne\"), tahi jos\nmerkihtennöön: \"kannellaisi\" (med hvad du bär, tahi: med locket).\n-- Mairen, t. \"maihen.\" -- Ruoti, t. \"ruoti-vaivainen.\" -- Ruorolla, t.\nruovoilla, kalan ruojilla (ben-knotor), taitais myös merkihtää\n\"ruojolla\", (dorg, afskrap), ja saattais olla: \"Ruojin-ruojolla\nelänyt.\" -- Elänyn, pitäis olla \"elänyt.\" -- Ellemme elkiäs sanelen,\njos en ilkiäis sanoa (om jag ej vårdade mig om att såga) mutta elkiäs\ntaitaa ehkä tässä, niin kuin jälestäpäin myös merkihtee \"ilkeyttäis.\"\n-- Tierät, t. tiiät. -- Yhren, t. yhen. -- Karkeisehen, t. kankaisehen,\nmultaan. -- Kiulun täysi, pitäis olla \"kiulun täyvän.\" -- Kusmuin, t.\nkuinsmun. -- Elkeeni, t. \"ilkeeini, ilkeyttäini.\" -- Minkäs, t.\nmihinkäs. -- Tahrot, t. tahot. -- Turjotella, t. heilyttellä (vagga af\noch an). -- Laaja lainen larella, pitäis olla: \"loajan laineen lajella\"\n(sköljas öfver) t. ajella (vråkas för vinden).\n\n[19] Tämäkin tapaus kerroitetaan vanhoissa Ruohtalaisissa lauluissa,\nvaan toisilla nimillä. Siinä Inkeriä kuhutaan Lilla Rosa, Lalmantia\nkuhutaan Hertigen, ja Eerikkiä, Grefven. (Sv. Folk-Vis, 1. D., p. 116,\n120 och 123) tähän tarkoittaa myös yks toinen laulu, kuhuttu, Oväntad\nBröllopsgäst, (2 D., p. 3, 212). Se näyttää vähän vähältä, niin kuin\nasia oisi tapahtunut Suomessa tahi Virossa, ja että se Ruohtalainen\nlaulu olisi kiänetty Suomesta. Tämä on siitäkin uskottava, koska\nmuutamissa Ruohtalaisten muakunnissa alotetaan tällä versyllä: Det var\ntvå såta vänner, som höll hvarannan kär; den ena for till (från)\nFinland, ifrån sin fästemö.\n\n-- Varas se vakuhun nais, pitäs ehkä olla: \"varraain sen vaussa nai.\"\n-- Lalmanti, mikähään nimi tämä liene? Lienöököhään Sukunimi, vaan\nVirkanimi, niin kuin e.m. Vallevan (yks vanha Sankari josta vielä\nnytkin paljon lauletaan), t. Vallerman (Pilgrim), tahi ehkä Lagman?\n-- Kätkyä, pitäis olla \"kätkyveehen, t. kätkyheesen, t. kätkyysen.\"\n-- Ison kimpun, ett stort smycke. -- Kihlajell, t. Kihloojallen.\n-- Lunasti, muka rahalla, t. osti. -- Ottakoos, t. ota siitten, t.\notapa jos. -- Muotohitteis, t. muotoseis, efter ditt tycke. -- Sorissa,\nt. soassa. -- Voit'tu, supistettu (contraheradt) pitäis olla\n\"voitettu.\" -- Väein, t. väkisin, väkisek. -- Viintupa, t. vihkitupaan.\n-- Miakkan, t. miekoin. -- Lutti, t. luhti (loft) ylinen, parvi. Jossa\nlienet lintu-parvi, niin se lehrä lentemään, nämät sanat luetaan myös\nyhessä toisessakin vanhassa Runossa (Topeliuksen kootuksessa 2:sessa\nOsassa 6:lla p:lla). -- Silkki, siden. -- Kairehtima, t. kutoma,\nvirkad, broderad. -- Veljykkeinen, tämä sana näyttää olevan Viron\nkielestä, jolla se on vellekenne ja vellikenne (veikkoinen). -- Ota\nohrilta oriis, tag din Hingst ifrån fodret. -- Irulta, taitaa merkihtee\n\"iteiltä\" (från grodden). -- Ikä-lihanen, kuhutaan vanha Hevoinen.\n-- Maata-jalka, t. lyhyt-jalkainen. -- Naera-mies taitaa m.y.k.\nlankomies. -- Lareltu, t. lavottu, jaettu. -- Nasta, t. nappula.\n\n[20] Tästä Annikaisesta, ja hänen vieraan toivomisesta mahtaa myös se\nRuno puhua, jota kuulin Juvalla laulettavan, ja joka alkaa: \"Annikka\nsoria Neito, istui saaren sillan piässä, sekä istui että itki, uoti\nmiestä onnellista, lykyllistä lyyretteli. Kulta mies merestä nousi\",\nj.n.e. (Lue: Pieniä Runoja, Upsalassa 1818, I. O. VI. josta se on\nuuesta painettu v. Schröterin Finnische Runen p. 118) samasta neijosta\nlausuupi toinenkin Runo, jota lauletaan Arkangelin liänissä, ja joka\nalkaa: Annikk' oli soaren neiti, se oli poukkujen pesiä, voatehitten\nvalkaisia, j.n.e. (lue: Topeliuksen Vanhanaikuisia Runoja, 2. O. 6.\np.). Tästä arvaamme tämän asian tapahtuneen Suomenmaassa. Mutta\nRuohtalaisissakin vanhanaikuisissa lauluissa hoastetaan samoo tarinata,\nyhessä laulussa kuin kuhutaan: Jungfru-köp; vaikka siinä ei nimitetä\nhänen nimeensä. (Svensk. Folk-Vis. 1. D. p. 92). Merkillinen on myös\nettä Saksan, Hollannin ja Englannin maissa lauletaan vanhuuesta, yhestä\nprinsessasta nimeltä Anna, joka niin ikään sala-kähmessä vietiin pois\nvieraillen maillen, ja jota luultaan olleen yhön Englannin muinosen\nKuninkaan tyttären, jonka veivät Meklenburgin. Oisikohaan nämät\nSuomalaiset runot hänestä puhuvia?\n\n-- Kaitsea, vårda, handhafva. -- Kaupunnin Kanoja, Stadens Skönheter,\nunga Damer. -- Kesti, gäst, fremmande. Muutamissa paikoissa se\nmerkihtee myöskin \"loisi, koturi\", inhysning. -- Pelto-paita, taita\nmerkihtee sellaista aivinasta tehtyä mekkoa, jota Hämeessä ruukataan.\n-- Herantiestä lähtehä, \"Hera\" kuhutaan sellaista pientä vesi-juottia,\njoka juoksoo kuikeroitteloo. Merkihteeköhään siitten että Hirvi oisi\njuonut koko lähteen vesisestä tiestä, tahi että hään joi \"Härän-tieltä\nlähteestä\" (ifrån källan invid fävägen). -- Haivenet, t. hapenet, hår.\n-- Siihen kuolansa valutti, siihen heiti haivenensa, osottaa ikään kuin\nHirvi kovasta juoksusta ja janosta, oisi juonut ihtiensä kuoliaksi.\n-- Tuomu, t. tuomi. -- Lemmen, lycka, välgång. -- Joka siitä lemmem\nleikkais, den som deri skar sin lycka. -- Tehruillen, t. tehtyillen.\n-- Tela, t. rakkineet, botten, underrede, grundställning. --\nAluttoillen, pitäis olla Alutetuillen.\n\n[21] Nuoruuvessa minä kyllä kuulin vanhat sanovan, kuinka monta hetkee\nluettiin tunnissa, mutta nyt se on minulta juohtunut pois piästäin,\nkosk en silloin ymmertännyt panna muistiin. Hämehessä ja Turussa, on\n_hetki_ ja _tunti_ yhtä merkittävä.\n\n[22] Tunnin-tuikkari, _Bordstussare_. Vielä nytkin niin on Savossa ja\nKarjalassa harva kylä kussa löytyy kelloa talossa.\n\n[23] Se on merkillinen ettei Lapin eikä Viron kielessä löyy jotakuta\nsanoo joka merkihtis _Vuorokautta_; sillä Lapin kielellä tätä kuhutaan\n_peiwe akten ijan_ (päivä ynne yön), ja Viron kielellä: _ööd a päwad_\n(yöt ja päivät); ei paremmin Saksank. _Tag und Nacht_; ja Latk. integer\ndies cum nocte.\n\n[24] Päivä, Vironkielellä, pääw, päiw, ja paiw; Lapinkielellä: peiwe:\nUngerin kielellä: _nap_.\n\n[25] Yö. Virk. ö; Lapk. ija; Ungk. ey, eijel; Samojedin- ja\nVogulin-kielellä: ji; Votjan-kielellä; ui, uin; Permin-kielellä: oi;\nSyrjän-kielellä: woi; Morduinin-kielella: wei; Tscheremisin-kielellä:\njyt; Turkin-kielellä: ei; Ostiakin-kielellä (Wassjungan virralla) ei;\nKiinan-kielellä: je, ö; Vogulin-kielellä (Berezowan tienoilla) eti;\nTartarin-kielellä: soey tjel.\n\n[26] _Aamu, huomen,_ Virk. _homme, home, hommen, ommuk_; Lapk. _iddiet_\n(joka mahtaa olla sukuisin Suomal. _iän_ kanssa) ja _aret_ (joka\nnäyttää oleva sanasta _are_, jota merkihtee sitä puolta puuta, kussa on\npaksuinta kuorta; niin kuin Suomal. ovat _koarnasta_ soaneet\n_koarna-pohjonen_). Muutoin niin _kaari_ Suomk. ja _kaar_ Virk.\nmerkihtee yhen osan kehän piiristä (_en cirkel-båge_), useemmittain\nsitä taivaan piirtä jota niämme (halfva hemispheren, fästet,\nfirmamentet). Estin kielelläkin niin _hommiko kaar_, t. _kare pool_,\nmerkihtee itäisen päin, iän ilma, iän kohta; siitä _vessi kaar_ (länsi)\nja _maa kaar_ (itä) -- Ungk. _honap_.\n\n[27] Ilta, ehto, Virk. öht, öhto, öddang (yön-tanko) koska ehto ottaa\nyötä vastaan, ikään kuin tankolla t. hankolla. Lapk. _ekked_, jota\ntaitaa olla tehty puheesta _ekewe_ (ikuinen) koska päivä aina\niltaisella on _ikäinen_, mutta Lapissa (kussa sitä nähään kaiken yötä)\nmyöskin _ikuinen_. Ungk. _östwe, estwe, este_, Vogulk. (Jugurin\nvuorilla) _ete, et_: Samojedink. ja Vogulk. (Verchoturjin maakunnassa)\n_iti_; Vogulk. (Obin suvanolla) _edi_; Ostiank. (Berezovan ympärillä)\n_etno, jetno_; Ostk. (Juranjen kymin taakse, ja aina Obin ja Vassjungan\nvesillen) _itna_.\n\n[28] Virk. sanotaan myöskin _öhto-polik, öddango-polest_.\n\n[29] Yhen tunnin hyö kuluttaavat syömisessä, ja yhen vetjustelöövät hyö\nsiitten vielä pitkällänsä, niin kuin muka levätäksensä.\n\n[30] Virk. sanotaan myös _puhte ajat_, joka merkihtee koitto-aikaa;\nkoska _puhte_ heillä merk. aamu-ruskoa, t. päivän koittoa.\n\n[31] Sanotaan e.m. _kukon laulun aikana_ (Virk. kukke aeg); kukko oli\njo kahesti laulanut -- kukko lauloi kolmaannen kerran (Virk. _kukke\nlauldes kolmat korda_),\nj.n.e.\n\n[32] _Suuruspaloilta_ luetaan 2 tuntia aamiaisiin, ja ennen\nsuuruspaloja ovat hyö jo kahta tuntia tehneet työtä. eli vähä enemmin.\nMuutamissa eivät syö tätäkään einettä, vaan ovat aina oamiaiseen\nsyömätä. Pohjan maalla pitäis heijän paikka paikoin, Ruohtalaisten\ntavalla, syyvä jo ennen kuin lähteevät työhön, jota he kuhtuvat\n_ettonetta_. Viipurin tienoilla merkihtee tämä sana sitä lepoo kuin\nnouetaan syötyä.\n\n[33] Tämä sana on otettu siitä, että koska selänneet kulkoovat kaikki\nyhänneppäin, nimittäin lue pohjoisesta ite-etelään, niin päivä nyt\npaistaa _heijän halki_, t. pitkin päin, -- yhestä peästä toiseen. Ne\nsanoovat myöskin Savossa, että se tuuloo _halki ilman_, joka merkihtee,\nettä se tuuloo lounalta luoteseen, tahi luoteesta lounallen.\n\n[34] Silloin paistaa päivä poikki selänneihin. Kuin pyörähtää puolesta\npoikki, niin sanotaan että se _alkaa käyvä poikki moan_.\n\n[35] Tätä sanovat aina kuin ovat mehtä maissa työsiöillänsä.\n\n[36]) Tälläisiä outoja nimitöksiä ruukoovat erinomattain syvänmaan\nmiehet, jotka puista ja päivästä ottaavat merkkinsä. Hyö sanoovat\nmyöskin; nyt tuuloo _päivän alta_, t. _linnun lentämästä_, t. _linnun\nlennosta_, kuin tuuli on etelestä.\n\n[37] Viipurin leänissä kuhutaan oamiainen murkinaksi, ja Torneossa\nsanotaan sitä _lounaksi_.\n\n[38] Päivä sanotaan olevan _vitaisissaan_, kuin se keäntöö paistamaan\nvitalikkoon selänneitä koht; tahi teköö heitä vasten yhen 45 mittuisen\npolven (45° winkel).\n\n[39] Syvän kesällä lämmitetään saunoo jo k. 6:en aikana, mutta syksyn\npuolla aikaisempana; ja talvella pannaan jo k. 3 tulennokset uuniin.\n\n[40] Savossa sanotaan että _päivä männöö mailleen_; pohjosessapäin\nsanoovat, että se _mänöö majoilleen_; meren rannoilla sanotaan, että se\n_laskekseen mereen_; ne jotka ovat olevoinaan muka hyvin jumalallisia,\nsanoovat että se mänöö _Jumalan nimeen_ t. _haltuun_. Virk. _päiw lät\nalla_, t. _mahha_, e. _pääw katsub metsä ladwa, päiw lähhäb loja_, t.\n_jumala valda_ t. _maria valda_, t. _jumalide kätte_ e. _loja kätte_.\n\n[41] Heijän nousu-aika on erilainen eri moakunnissa. Savossa, niin ne\ntalonpojat jotka ovat muita ahkerammat, nousoovat talvella ja kesällä\njo k. 2, vaan keväillä, nuon maalis-kuussa, kuin heill' on vähemmän\ntyötä, niin makoovat aina k. 4:een ja 5:teen. Laskeaisesta eteen-päin,\nne makoovat siihen, kunnekka valkenoo päivä. Mutta kuin heill' on mitä\nerinomaista työtä, niin kuin loahtia (teuramista), riihen puimista, ja\nsemmoista, niin silloin nousoovat jo k. 1, toisinaan yön puolessa, että\nsaaha tätä tehtyksi pois luotaan ennen päivän koitetta.\n\n[42] Tätä ja niitä jälkimäisiä aikoja, ei mainitak kesällä, koska\nsilloin on valo kaiket yöt. Nämät sanat ovat hyö soaneet siitä, että\nvanhoilla ajoilla ei ollut heillä muita kuin lautaisia ikkunoita, ja\nkoska tiiustelivät joko päivän piti tuntuman, niin availivat aina\nlauvan. Se joka kahto toimitti siitten niillen toisillen, siinä\npimeessä tuvassa, mitenkä päivä oli joutumassa. Tästäpä ne monet nimet,\njoilla eroitetaan ja tarkoitetaan ajan välityksiä, ja joita\nerinomattain mehtä-miehet tapailivat. Että kellolla tarkoittoo näitä\naika-kausia, ei käyp mitenkään, silla hyö ovat pikkuruikkuisia ja\npäiviä myöten vajenevaisia.\n\n[43] Ei ouk mikään niin kaunis kahtua, kuin koska talvisi maa oamuisina\ntyynennä ja pakkaisinna ilmana tullaan tällä ajalla Suomalaiseen\nkylään. Silloin nousoopi savu joka lakasta taivasta kohti, ja asettaa\nsemmoiset kynnet eli lienet, jotka päivee vasten paistaa kuin hohtavat\nhopeet.\n\n[44] Savossa syövät hyö murkinansa, talvella aina k. 2. ja kesellä k.\n3, mutta muissa paikoissa kuuluu hyö toisinaan syövä jo k. 12:nen\naikana.\n\n[45] Minä kuulin kerran piiat kotona huutavan: \"pankee pois siat kiini,\nilman Hukan poika tuloo illan viurussa, (vihissä) -- niin viep' jott'\nei tiiäkkään.\"\n\n[46] _Päivän salo_, merkihtee iltaisella sitä samoa kuin _päivän\npiiri_, oamuisella.\n\n[47] Siitten kuin poavilaiset tavat tulivat tänne, niin näyttä kuin\nSuomalaiset Juudalaisten tavalla oisi alottaneet vuorokauven k. 6\niltaisella, koska ne usein pitivät juhlan aatot isommassa arvossa, kuin\njuhla-päivät (5 gr. sanal.)\n\n[48] Merkillinen on että Lappalaisilla on eri nimet joka viikolle\nvuuessa.\n\n[49] _Viikko_, Lapk. _wakko_; Virk. _Näddal_, jota on otetta _Venäjän_\nsanasta _Nedell_ (viikko) Ungk. _heith_ t. _hit_, jota merkihtee\n_seihtemen_. Samojedink. _sati_.\n\n[50] Måndag (dies lunæ), näyttää soaneensa nimen siitä että se oli\nensimäinen päivä kuussa -- nyt se on ensimäinen viikossa.\n\n[51] Tisdag (dies Martis) pitäis merk. Thyrs- t. Disas-dag,\n\n[52] Onsdag (dies Mercurii) on yhteen veitty sanoista Odins-dag.\n\n[53] Thorsdag (dies Jovis) merkitee Thors-dag.\n\n[54] Fredag, (dies Veneris) luullaan olevan yhteen veitty sanoista\nFreys dag t. Freyas-dag.\n\n[55] Lördag (dies Saturni) merk. löger t. löge-dag. Tämän Suomal. nimi\nnäyttää tulleen siitä, että hyö ennen aikana mänivät lauvantaina Herran\nehtollisellen tahi kuin se silloin kuhuttiin: \"lauvallen\" eli\n\"pöyvällen.\" Tätä tekivät hyö ehkä sen tautta, että Vapahtajakin asetti\natriansa juhla oattonna. Viron kielellä kuhutaan vielä nytkin sitä\nihmistä joka käypi liinallen, _laua-rahwas_ (lauta-rahvas).\n\n[56] Söndag, Saksk. Sonntag (dies solis) on tullut näin kuhutuksi\n_aurinkon_ kunniaksi; ja pietään lepo-päivänä, viimeiseksi viikossa.\n\n[57] Ailes m. kokonainen, ehkoinen, eheä, koskematoin, rikkomatoin,\njosta siitten _Ailekes_ m. pyhä. _Sodno_, merk. _häntä, sinua_; josta\nsodno-peiwe saattaisi merk. Hänen, Sinun (Herran) päivä.\n\n[58] _Arki_. Suomenkielestä on jo emä-sana (stam-ordet) hävinnä; vaan\nLapink. niin _pargo_ vielä merk. _työtä_, ja Vironk _arrima_ merk.\nlaittaa, parantaa, käsittää.\n\n[59] _Pyhä_. Tämä sana on ehkä siirtynyt sanasta _puhas_, koska heijän\nsilloin piti olla puhtaat, voatteissansa että syvämmessänsä, Niin on\nRuoht. sana _helig_ ensin ehkä siitä venynyt, että silloin piti olla\neheissä (hela) voatteissa.\n\n[60] _Passe_. Tämä sana on ehkä vajunut sanasta _passat_ (pestä), koska\nheijän silloin piti olla pestyt; tästä tuli siitten _passotet_\nmerkihtemään _pyhittää_. Vaan oisikohaan tämä sana sukuisin\nMorduiniläisten sanan _paasto_ kanssa, joka heijän kielellä merk.\n_Jumalata_?\n\n[61] Juhla; mistä tämä sana lie lähtenyt, liekköhään se tullut sanasta\njul (joulu), tahi lie tämä sana tullut _juhlasta_?\n\n[62] Jos oisivat uuvesta joulusta aloittaneet luvunsa, niin se näyttää\nkuin oisivat jo kuuen päivän perästä sen lopettanneet, koska kolmen\nkuninkaan päivä tahi 6:nes päivä Tammi-kuussa kuhutaan _loppiaiseksi_,\n(mutta tästä kohtsillään enemmin).\n\n[63] Sillä tavalla on monet muutkin kansat ennen lukeneet päiviänsä.\nNiin tekivät ne vauhat Ruomalaisetkin, kunnekka saivat toisia nimiä.\nVaan hyö alottivat aina Sunnuntaista, jota kuhtuivat _dies prima_\nhebdomadis; manantai _dies altera_, j.n.e. Se näyttää vähä vähältä kuin\nse Ruohtalainen sana _Tisdag_, oisi otettu siitä Suomal. sanasta _tois-\npänä_ (tois-dag).\n\n[64] Ektas peiwe. Tämä on tullut näin kuhutuksi, koska Lapissa kesällä\npäivä ei määkkään mailleen, vaan ainoastaan alentaiksen. Siinä ei\noukkaan silloin öitä, ainoastaan ehtoja, jotka eroittaavat päiviä.\n\n[65] Samaten sanoovat myös _tois'iltana, tois'aamuna_, j.n.a.\n\n[66] Se on merkillistä että muihen kansoin kielissä löytyy sama vika;\nsillä tavalla e.m. _quondam_ ja _olim_ Latinan kielessä, merkihtee sekä\nmännyttä että tulevaista.\n\n[67] _Toimitus-sana_, verbet, tids-ordet.\n\n[68] Mistä se sana _vuosi_ liene otettu, on sanomatoin; vaan se\nnäyttää, kuin ne oisivat sanoneet, että aika _vuoti_ t. _vuosi_\n(juoksi, kului), ja että _vuosi kausi_ merkihti kaiken sen ajan kuin\noli näin vuotanut, ennen kuin päivät rupesivat toas lisentymaän.\nLapinkielellä sanotaan kuusta vielä nytkin, kuin uusi kuu on syntymässä\n_mano wuotja_ (kuu vuotaa).\n\n[69] Sana ajastaikaa näyttää kuin se oisi yhteen veitty sanoista\n_ajasta_ (yks) _aika_; Virk. _aasta, aast, ajastaig._ Lapk. _jape_, t.\n_jake_ jotka ovat ehkä saatut sanoista _aike_ (aika), Ungk. _assta,\nesztendö, eztendeii_. Vogulk. (Jugurin vuorilla) _ita, idö, ideje_;\njoita sanoja Tschulim kymin tienoilla asuvien Tatarilaisten kielellä\nmerk. _aika_ jota myös Ungk. kuhutaan _igö, idö_, Suomk. _ikä_ (ålder),\n_aika_ (tid).\n\n[70] _Kesä, suvi_, Virk. _suwwi, suwwe, sui_. Lapk. _kese_; Morduink.\n_kiase_. Ungk. _kies, nyar_; Mongolilaistenk. _nará, njara_;\nKalmukkiläistenk. _narán_.\n\n[71] _Suvi_ merk. Savossa kuin on suojat ja nuoskat ilmat talvella, t.\nkuin lumi on tuoresta; Hämeessä, _kesä, kevät kesä_; Turussa kaiken\nkesee, ja Pernajan miehiltä kuulin minä tässä Tukhulmissa jo\n_syksynkin_ näin kuhuttavaksi.\n\n[72] _Talvi_; Virk. _talwe, talw, talli_; Lapk. _talwe_. Ungk. _télwe,\ntélbe, téli, teel_. Tatark. _telli_. Nämät nimet ovat suvussa sen sanan\n_tuulen_ kanssa, joka useemmissa Suomen-sukuisissa kielissä on pian\nyhtä kuuluvainen, e.m. Virk. _tuul_, Lapk. _pjägg_, Ungk. _szél,\nszélvesz_; Tschuvaschink. _szil, szial_; Syrjänk. _tel_; Permink.\n_til_; Votjank. _tél, tyél, tol_; Ostiakink. _til, tel_; Tatarink.\n(Kasanin ympärillä) _gil, eil_; Tatarink. Ufan kuuluvilla, _el_;\nBatschkirink. _el_; Tatarink. Tobolskin, Tsatzin ja Tschulimin\nseutyvillä, _il, gil_. Samalla kielellä toisella puolla Jenisei virran,\n_tsil_; ja Obin ja Irtyszin kymiin välillä, _dil, hil_; Kangatink.\nTom-virran varrella, ja Kirgisink. Aral-merestä itäiseen Kuban kymiin\nsaakka, _d'sil_; Chivink. pohjospuolla Aralin meren, ja Turkomannink.\nKaspin meren rannoilla, _el_; Jakutink. molemis puolen Lenan kymiä aina\njää-merehen, _tjel_.\n\n[73] _Kevät_; Virk. _käwwäja, käwwäi, kewwade, köwwaig_; Lapink.\n_kidda_; Ungk. _tawasz, tawai_; Tatarink. _towi_; Valesink.\n(Valliserlandin moassa) _tovai_, Ostiakink. Berezovan ympärillä,\n_towai, tauen_, Vogulink. Berezovasta aina Obin kymiin, _toja_.\n\n[74] Kuin lumi kerran rupea Suomessa sulaamaan, niin silloin se jo\nmänöökin tipotiehensä; niin että vaikka olisi minkälaisia hankia tahi\nlumen nietoksia, niin lainehtivat jo useemmittain neljän viikon peastä\nveinvuahenna pohjan meressä.\n\n[75] _Syksy_ Virk. _syggise, syggisi, syggis, siggis_; Lapink.\n_tjaktja_. Ungk. _ösz, eylss_; Venäjänk. _oszen_; Ostiakink. Berezovan\nkohalla _szyz_.\n\n[76] Lappalaiset jakaavat kesänsä niinikään kolmeen osaan, joita hyö\nkuhtuuvat, _kidda-kese_ (kevät-kesä) ja _tjaktja-kese_ (syksy-kesä).\n\n[77] Nämä kuut eroitettiin sillä, että Heinä-kuu aina kuhuttiin\n_heinänteko-aika_, ja Elo-kuu _leikkuun-aika_.\n\n[78] Että nämät kuut jo vanhoina aikoina luettiin talveksi, nähän\nsiitäkin, että Marras-kuu vielä nytkin Vironk. kuhutaan _talweku_, ja\nJoulu-kuu _talwista pyhha ku_, ehkä hyö sielä etelässä mahtaa olla\nmonta suojemmat. Lappalaiset kuhtuvat tätäkin aikoo _tjakta pelest_\n(syksyn puolla), jolla ne eroittaavat sitä syksystä; syvän talven\nkuhtuuvat hyökin _talwe qwoutel_ (keski talvi).\n\n[79] Nämät kuut kuhutaan vielä nytkin _syvän kuut_, koska silloin\npakkaiset ovat kaikkiin pahimmat -- erinomattain päivän noustessa.\nTästä on se Viron puheen parsi: _suwwe silmä talwe hamba_(suven silmä,\ntalven hammas). Tästä kovasta talvesta ne Suomen sanalaskut: _Takana\nJoulun talvi kaikki_; ja _Kesee kekriin, syystä jouluun, siitten vasta\ntalvi taksahtaa_. Muotoin käyp näistä syvän kuista yksi vanha puhe,\njoka kuuluupi näin: \"Pieni Tammi sanoi isollen Tammellen: Jos minä\noisin sinun siassais, niin kylmäisin varsan hevoisen vattaan, akan käit\ntaikinaan, sian jalat tantereeseen; mutta jos yöllä vähä kilistäiksen,\nniin minun toinen silmäin vettä vuotaa.\"\n\n[80] _Roskuu_ t. _rospuutos_ t. _rospuutta, roskuutta_ (menh före)\nkuhutaan myöskin Pohjan-maalla _kelin-rikko_ t. _kelin-riket_.\n\n[81] _Muuttumatoin juhla_, oföränderlig, orörlig fest.\n\n[82] Silloin nimittelivät kuin mones päivä se oli _ennen_ tahi\n_jälkeen_ tätä mainittua juhla-päiveä; eikä sanonneet kuin toanon, kuin\nmones päivä se oli _siitten, peästä, perästä_ t. _takoo_ (niin kuin\nnimittivät, koska läksivät lukemaan siitä kulkevasta päivästä.)\n\n[83] Erittäin on toas, mikä on seätty esivallalta, ja jota ei ykskään\nsaata moittia.\n\n[84] Svensk Litter. Tidning 1817; p. 296, 297.\n\n[85] _Joulu_ (Lapk. _joulo_, Virk. _joula_). Joulua käytetään nyt\nmeijän Vapahtajan syntymisen muistoksi, mutta muinon sitä piettiin\nvuuen (tahi Aurinkon) syntymäpäivänä; jostapa tällä juhlalla on tätä\nomoo vanhoo nimee. Hyö ovat monella lailla tiiustelleet mistä tämä nimi\non ensin otettu (Ganand. Myth. Fenn. p. 25). Eiköhään myö puolestamme\nsaisi luuleskella että se saattaisi tulla sanasta _joutu_ (joulu),\nkoska uusi vuosi sinä pänä on joutumassa. Mainittava on myös että\nSuidas sanoo Greekkalaisilla olleen juhlan nimellä _ioleia_; ja Scapula\nnimittää että se kiitos-virsi kuin vuuen lopulla laulettiin Cereksen\nkunniaksi, kuhuttiin _oulos_ t. _iolos_.\n\n[86] _Kekrin_, on Viipurin muinonen Piispa Mich. Agricola (ilman mitään\nperustusta ja toistusta) kuhtunnut Karjalaisten _Roavain-Jumalaksi_\n(Bång, Prisc. _Sveo-Goth._ Eccl. p. 206). Samaten ovat myös monet muut,\njotka lukoovat Jumaloiksi niitä vanhoja nimiä joita vanhoissa runoissa\nkerroitaan, saaneet tästä _karjan-kahtojan_ (Castrén, Beskrifn. öfver\nCajaneb. Län, p. 76; Ganander, p. 37; Renvall, Suomal. Sanakirja I O.\np. 177).\n\n[87] Laskiainen, on saanut nimensä siitä että ne sinä pänä laskivat\nmäkee, ja koittelivat talvista keliä.\n\n[88] Loppiainen, on niin kuhuttu koska se lopetti vanhoin joulua.\n\n[89] _Runttu_ t. _vuoten-alkaiset_, t. _lakainen_ (Savolaisten\n_uutiset_), kuhtuivat niitä pitoja kuin piettiin syksyllä, koska olivat\ntehneet leikkuunsa pois luotaan, ja soanneet viljojansa katoksen ala.\n\n[90] _Päivän-palaus_ on meijän nykyisissä Suomalaisissa allakoissa\n(vuonna 1824, viimeinkin) kuhuttu päivän-seisoukseksi(?) jolla sanalla\ntavoittanoovat Ruohiksi _Solståndet_. Muutoinkin niin on tässä\nallakassa keväisen päivän tasaus pantu 4 päivee aikaisemmaksi kuin\npitäis; mutta syksyisen päivän tasaus toas 2 päivee myöhämmeksi(??)\n\n_Päivän-palaus_ kuhutaan Virk. _päiwa känik_, t. _kään_, t. _käni_, t.\n_käände_ (päivän kääntö), sitä sanotaan myöskin _pöri-pääw_ ja _päwa\npöri-pääw_ (päivän t. aurinkon pyöri-päivä), koska päivä silloin ikään\nkuin pyöraistäiksen takaisin. Muutoin nimittäävät sitä lyhintä päivee\nvuuessa, _lutsna-pääw_ (Lusin päivä). Sanoovat myös silloin _päiw om\npessan_ (päivä ompi pesässänsä). Lapink. kuhutaan kesäisen päivän\npalaus _kukkimus-peiwe_ (pisin t. kaukaisin päivä). Karjalassa ja\nPohjan moalla sanotaan myös talvisen päivän palaamisen aikana, eitä\npäivä silloin on _pesällään_, koska se oli heiltä kateessa. Hyö olivat\nsilloin aina murheessa ja surun alaissa. Vaan ikään kuin se taas tuli\nnähtyvillen, niin ihastuivat ja iloittelivat toivoessa toisillensa\nhyvee onnea, koska pisimmän yön pimeytessä synnytettiin heillen yhtä\nuutta vuotta. Tästä syystä on Joulu jo aikoa ennen Vapahtajan\nsyntymistä, muista juhlista isoinna pietty kaikilta pohjosessa\nasuvilla kansoilta. Ja rajuuttamme vielä nytkin sen vanhan tavan, että\njoulu päivänä toivotella toisillemmo hyvää onnea.\n\n[91] _Päivän-tasaus_, Virk. _suur pöri pääw_, (suuri pyori-päivä).\n\n[92] Karkauspäivä, Virk. _liig-pääw_ (liika-päivä).\n\n[93] Se näyttää ikään kuin ne oisivat aloittaneet vuotensa siitä\n25:nestä päivästä Joulu-kuussa, tahi vanhasta joulupäivästä, koska\nuuven-Joulun päivä vielä nytkin Lapin kielellä kuhutaan _kaktsad peiwe_\n(kaheksaas päivä), ja Loppiainen Ruotin kielellä _Tretton-dagen_\n(kolmtoistkymmenees päivä) ja Nuutin päivä (Ruohiksi), _Tjugundagen_\n(kakskymmenes päivä) joka kaik tarkoittaa että ne alottivat luvunsa\nvanhasta joulusta, tahi että vanha Joulu päivä luettiin ensimäiseksi\nvuuessa. Ne vanhat Suomalaiset lopettaavat vielä nytkin Joulunsa ja\nlukulaskunsa Loppiaisella, joka on 13:nees päivä vanhasta Joulusta, ja\njoka osottaa että hyö vielä mielessänsä nouvattaavat tätä vanhoa\nluvun-laskua; Ruohtalaiset loppettaavat Joulunsa ja luvunsa _Nuutin\npäivällä_ joka on 13:nees päivä uuvesta Joulusta, ja joka osottaa että\nhyö jo silloin nouvattivat tätä uutta luvun-laskua. Mutta minkä tähen\nse kolmas-toistkymmenees päivä piti sekä vanhassa että uuveasa\nvuos-luvussa olla se viimeinen, tahi heijän lopetus-päivä, ja minkä\ntähen sitä kansalta piettiin Juhlana? Tiesi hänen! Merkillinen on, että\njuuri se 13:nes päivä ensimäisessä kuussa vuuessa lankiaa Ruomalaisten\n_iduksen_ päälle tässä samassa kuussa, jota ne muista päivistä\nrajuuttivat ja pyhänä pitivät. Se oisi arvon ansaihteva että tarkemmin\ntiiustella jos ei Ruomalaisten ajan-lasku oisi pohjoisessapäin asuvissa\nkansoissa ollut tietty. Se näyttää piamittain kuin oisi muka syytä\nnäihin arvelluksiin; niin e.m. kuhuttiin ennen aikana vissiä päiviä\n_katehen_ t. _katet-päiviä_, jotka piettiin juuri vaarallisinna, ja\njoilla eivät uskaltanna toimittoo mitään erinäistä työtä. Heitä\nrajutettiin Suomessa ikään kuin Ruomissa välitettiin _dies nefasti_. Ja\njos tarkoitamme millä tavalla kussakin paikassa jakoivatten ajankulut\nvuoro-kauessa, niin tavataan siinäkin ikään kuin jotakuta\nyhtäläisyyttä. Sanotaan Ruomalaisten jakaineen vuorokautensa näin:\n\n 1) Media nox (syvän yö),\n 2) Gallicinium (kukon-laulu),\n 3) Conticinium (levon aika),\n 4) Diluculum (koitto),\n 5) Mane (aamu),\n 6) Tempus antemeridianum (ennen puolta päivee),\n 7) Meridies (puolipäivä),\n 8) Tempus postmeridianum (jälkeen puolta päivee),\n 9) Solis occasus (päivän lasku),\n 10) Vespera (ilta),\n 11) Crepusculum (ilta-hämärä,)\n 12) Prima fax (ilta-puhe),\n 13) Concubium t. concubia nox (makuun aika),\n 14) Intempestina nox (syvän-yö).\n\n[94] _Joulun viimeiseksi pyhäksi_ luettiin _neljäs päivä_, tahi\ns. 28 p. Joulukuussa.\n\n[95] Tätä tekivät sillä tavalla, että vetivät veitellänsä viivan tahi\nkuurnan ikkunan lautaan, kuhun päivän paisto kävi korkeimmillaan, josta\nnäkivät että päivänpaiste oli jo neljän päivän takoo vajunut ylemmäksi.\n\n[96] _Kuu; civil månad; Kuukaus, periodisk månad_. Myö tahomme näillä\nnimillä heitä eroittoo. Näistäkin tulemme kohtsillään puhumaan.\nRomuluksen Ruomin vallan perustajan sanotaan ensin asettaneen kuihen\nlukua, tahi jakaneen Vuuen vissiin kuihin; mutta hään ei lukena muuta\nkuin 10 kuuta aastaijassa, joita hään nimitti vuoroansa myöten, ikään\nkuin Virolaiset päiviänsä, nimittäin Maalis-kuusta (Martius) joka\nsilloin luettiin ensimäiseksi, aina Joulu-kuuhun (December) joka\nsilloinkin luettiin viimeiseksi, ja joka oli hänen luvussa kymmenees,\nniin kuin vielä nytkin nähään hänen nimestänsä. Mutta koska tämä\nasettaminen ei luonistunna kuun- eikä päivän-juoksuun, niin tapahtui\nvälisten että syvän-talvi tammaisi kesäkuillen, välisten taas\nkesä-kuut, keskellen talvee. Auttoaksensa tätä, täytyi Numa\nPompiliuksen, joka Romuluksen jälestä peäsi hallitukseen, jollaik\ntavalla oijaistaa tätä villitystä. Hään lisäisi sen eistä näillen\n10:nillen Romuluksen kuillen 2 uutta; nimittäin _Januarius_ (Tammikuu)\njoka silloin pantiin ensimääiseksi, ja _Februarius_ (Helmi-kuu), joka\nviskattiin viimeiksi, kunnekka se siitten Apollonin pappeilta\n(Decemviri Sacrorum) -- joihen virka vaati heijän varjelemaan\nCibylliset kirjat ja pitämään huolta vuuen juhlista -- tehtiin\ntoiseksi. Sillä tavalla syntyi nyt vuuessa 12 kuuta, joista niillen\n8:sallen ensimäisillen annettiin toisia, nykyisiä nimiä; mutta ne 4\nviimeiset pitäävät vielä nytkin sen vanhan Romulukselta heillen annetun\nnimen.\n\nMutta pappismiehet (pontifices) joihen velvollisuus oli pitämään\najanluvusta vaaria, olivat sekä ymmärtämättömyyellänsä että\nsaastaisuuellansa (Lindbergs Antiqu. Lexic., p. 66) saattaneet tämän\nRuomalaisten vuosluvun semmoiseen hämmenykseen, että se eroittiin\n67:ellä päivällä vähemmin kuin oisi pitänyt. Tämä pakotti Keisari\nJulius Caesaria että jollakulla tavalla oijaista tätä puutosta. Tätä\ntehtiin 45 vuotta ennen Vapahtajan syntymistä, Greekkalaisen oppineen\nSosigenuksen avulla; sillä tavalla, että sinä vuonna luettiin 14 kuuta,\njota vuotta seneistä kuhuttiin _hämmenös-vuosi_ (annus confusionis).\nPeätettiin myös että tästäpuolin piti vuuessa luettaman 365 päivee ja 6\ntuntia. Mutta näistä kuuesta tunnista syntyi aina kolmen vuuen peästä,\ntahi joka neljäs vuosi, kokonainen vuorokausi, jonka tähen se vuosi\nkuhuttiin karkaus-vuoteksi, ja piti 367 päivee.\n\nMutta Caesarin kuoltua, niin papit tekivät taas saman kokkaisen, sillä\nhyö lukivat erhetyksessä 36:nessä vuuessa joka kolmannen vuuen\nkarkaus-vuoteksi, josta olivat tällä ajalla soaneet 12 karkauspäivee,\nehkä oisi ainoastaan pitänyt olla 9. Macrobius kirjuttaa että Keisar\nAugustuksen täytyi toas tätäkin vikoo oijaista, sillä tavalla, että\nniistä 12:nestä seuravaisista vuosista ei luettu yhtään karkaus-vuotta;\nsillä lailla peäsivät pois näistä kolmesta liijoista päivistä. Ja ettei\nvastapäin pitänyt tapahtua tällainen sotkemus, niin hään antoi käskyn\nettä piti kupari-tauluin piiritettämän sitä asetusta mitenkä\nkarkaus-vuuet piti tästä-päin luettaman.\n\nTämä Caesarilta toimiteltu vuosinko, jota kuhutaan _Julianuksen ajan\nlasku_ tahi _vanha vuosluku_ (gamla stilen) nouvatettiin ja kahottiin\nhyväksi lähes 1500 aastaikoa hänen perästä, kunnekka Paavi Gregorius\nXIII vuonna 1582 paranteli tätä sillä perustuksella, että olivat\ntarkemmalla luvunlaskemisella havainneet, ettei vuuessa ollutkaan\ntäyttä 365 päiveä ja 6 tuntia, mutta ainoasitaan 365 päivee, 5 tuntia,\n49 pientä (minuter) ja 16 pikkua (sekunder). Hyö olivat sillä tavalla\nvuosittain lisänneet 10 pientä ja 44 pikkua, jotka yhteen-luetut Nicæin\nkokouksesta (jota pietiin v. 325) kohotti 9 päivee liikoo, ja 16\ntuntia, 33 pientä. Näihen pois otettua ampui tämä _uusi vuos-luku_\n(nya stilen) joka myös kuhutaan _Gregoriuksen ajan-lasku_, lähes 10\npäivee takaisin, sitä kulunutta aikaa (eli 10 päivee ennen, sitä\nkulumatointa). Tätä oijaistiin sillä, että se 5:ees päivä Lokakuussa\nmainittuna vuonna 1582 kirjutettiin 15:eksi, ja josta taas tapahtui\nettä keväisen päivän tasaus peätyi sinä 21:nenä päivänä Maaliskuussa,\nniin kuin se oli ollut. Nicæin kokouksen ajalla, ja niin kuin se\nDionysiuksen, Exiguuksen v. 525 jälest. Vap. synt. löyvetyn\npeäsias-pyöräistyksen (cyclus paschalis) jälkeen piti tapahtua. Se oli\ntämän ereyksestä, josta jo kauvaan oltiin arvoksissa tämän ajanlaskun\nolevan vian-alaisen, ja jota jo 400 vuotta ennen Gregoriusta\nmainittiin. Mutta se oli yhen uuven tähen tarkoittamisella\n_Cassiopaean_ tähti-sikerissä, josta tämä vika tuli selkiämmäksi, ja\nhuokiammaksi muka auttoo. Kuitenkin ei Gregorius uskaltanna puuttua\ntähän muutokseen, kaikkein Poavilaisten hallitusten kuulustelematak,\njotka sanoivat siihen muka suostuvansa. Silloin synnyttivät tätä uutta\nvuos-lukua erinomattain kahen kuuluisan Laskelioihen (mathematikers)\navulla, nimittäin Alysius Liliuksen ja Christopher Clauiuksen. Ne\nvastaan-peätetyt Hallitukset peättivät vasta Herroin-päivillänsä\nRegensburgisaa v. 1699 että myöskin oijasta tätä vanhoo viallista\najanlaskua, jonka kautta heillä oli jo 11 liikoo päivee, luettu Nicæin\nkokouksen ajasta; jotka luetut tulevan ajan peällä ampui 11 päivee\neillepäin. Tätä oijaistiin sillä tavalla, että se 19:nees päivä\nHelmikuussa v. 1700, kirjutettiin siksi 1:seksi päiväksi Maalis-kuussa.\nAinoastaan Greekkalais-uskovaiset hyö eivät männeet tähän uuteen\nlukuun, vaan nouattaavat vielä sitä vanhoo, josta aina soavat 140 vuuen\npeästä yhen päivän liikoo, joka luettu muihin lykkää heitä yhen päivän\ntaaksemmaksi. Tämä vuos-luku jota seurataan Venäjän moassa, eroittaa\nheitä nyt 13 päivee muista myöhemmäksi.\n\n[97] Tämä kuu tuli näin kuhutuksi Januksen muistoksi, Italian ennen\nmuinosen avullisen kuninkaan.\n\n[98] _Februarius_, sai tämän hänen nimensä _puhistos-juhlasta_\n(_Februa, Renings-festen_) joka piettiin tässä kuussa, ja jota Numa oli\nensin asettana. (Silloin luettiin tätä kuuta viimeiseksi vuoessa).\n\n[99] _Martius_, tehtiin Marsin nimelliseksi, jonka luultiin olleen\nRomuluksen Isä.\n\n[100] _Aprilis_, sanotaan saaneen nimensä _Aphroditiltä_ t.\n_Venukselta_, Rakkauen Emoiselta. Muutamat ovat myöskin aprikoineet,\nettä se on tullut sanasia _apricus_ (avonainen) koska se oli ikään kuin\naurinkollen avattu.\n\n[101] _Majus_, luullaan näin tulleen kuhutuksi _vanhoin_ muistoksi, ja\n_Junius_ kunniaksi _nuortein_, sillä Romulus oli jakanut koko\nRuomalaisen kansan kahteen osaan, _Vanhat_, (_majores_) ja _Nuoret_\n(_juniores_). Toiset taas aprikoivat että tarkoittivat tällä nimellä\nJupiteria, joka myös _Majuksi_ kuhuttiin, liioitenkin Tusculumin\nkaupunnissa; toiset taas että ne tällä nimellä tapailivat _Majaa_,\nMerkuriuksen äitiä.\n\n[102] _Junius_, ne jotka eivät usko että Romulus tällä nimellä tahtoi\nkunnioittoo Ruomin nuorta kaasoo, ovat luulleet, että tätä kuuta\nnimitettiin _Junon_ muistoksi, joka oli Jupiterin sisar ja puoliso.\nToiset ovat taas arvanneet, että tällä nimellä kunnioitettiin Junius\nBrutusta, joka lopetti kuninkaan-vallan Ruomin hallituksessa.\n\n[103] _Julius_, tätä kuuta kuhuttiin ennen _Quintilis_ (viies kuu),\nkoska se oli viies vuuessa, Romuluisen kuun-luvussa. Mutta Consulin\nMarcus Antoniuksen voatimuksella, niin muuttivat nimen kunniaksi\nKeisarin Julius Caesarin, joka oli syntynyt s. 12 päiv. tässä kuussa.\n\n[104] _Augustus_, tätäkin kuhuttiin muinon _sextilis_ (kuueens kuu)\nkoska se Romuluksen luvussa oli 6:nnes vuuessa; mutta Consulien\npeätöksellä muuttivat nimen Keisar Augustuksen muka muistoksi, koska\nhään tässä kuussa sai sen kuuluisan voiton Antoniuksen ja Cleopatran\nyliten.\n\n[105] _September_, tämä ja ne jälkimäiset kuut ovat vielä pitänneet sen\nvanhan nimensä kuin Romulus heilien anto. Tätä nimitettiin heijän\nsanasta septem (seihtemän), koska tätä luettiin seihtemänneksi kuuksi\nvuuessa, luettua Maalis-kuusta; nyt se on yheksääs.\n\n[106] _October_, merkitee kaheksaas kuu, ehkä se on kymmenees meijän\nluvussa; se on nimitettynnä sanasta _Octo_ (kaheksan).\n\n[107] November, joka merkihtee yheksääs kuu, on nyt ykstoistkymmenees,\nja on soanut nimensä sanasta _novem_ (yheksän).\n\n[108] December, on tullut näin kuhutuksi sanasta _decem_ (kymmenen),\nkoska se ennen luettiin kymmeneneeksi kuuksi; nyt se on\nkaksitoistkymmenees.\n\n[109] Tämä tapa jota tavataan kaikissa kansoissa, nimittäin etta pestä\nihtiänsä jouluksi, on varsin vanha. Ruomalaisetkin ruukaisivat jo että\nvuuen lopussa tahi viimeisellä kuulla vuuessa, pestä ja puhista\nihtiänsä, soahaksensa sillä Jumaloiltansa rikouksensa anteeksi. Hyö\ntekivät tätä juuri juhlallisesti ja sauvuttivat ihtiänsä pihkalla ja\ntulikivellä. Tästä kuhuttiin myös tätä viimeisiä kuuta puhistos kuuksi\n(Februarius). Suomalaiset, peseiksevät vielä nytkin joka pyhä aattona,\ntahi viimeisellä päivällä viikossa. Ja se näyttää kuin Ruohtalaisetkin\nennen oisivat rajuuttanneet tämän tavan, kosta _lauantaina_ vanhuutessa\nkuhuttiin _Löger-dagen_ (pesu-päivä). Sillä jos eivät ennenkään\npesenneet ihtiänsä, niin pesöövät vielä nytkin voatteitansa ja\nhuoneitansa.\n\n[110] _Mullo_ tämä sana ei eneä löyvy Suomenkielessä, vaan uskottava\non, että se on ennen löytynyt, koska _mulli_, ja _mullikka_, merkihtee\n(Hämeessä) yhen vuuen vanhaa varsaa, ja (Savossa) yhen vuuen vanhaa\nhärkä-vasikkaa. Sanoomme myös _muulloin_ (muilon) joka merkihtee\nmännyttä aikoo (muinon), ehkä sillä ei tarkoitetak tätä viimeistä\nvuotta.\n\n[111] Lappeenrannan tappelus pietiin s. 3. päiv. Syysk, v. 1741.\n\n[112] Kyrön tappelus pietiin s. 14 paiv. Maaliskuussa v. 1714.\n\n[113] Mainittava on että minä juuri näinnä päivinä satun\nlueskentelemaan yhtä vanhoa juttelemusta annettu Erik Castrènilta, ja\npainettu Turussa v. 1754, nimeltä: _Historisk och oeconomisk\nbeskrifning öfwer Cajaneborgs län_. Siinä luetaan 72 p. että talonpojat\nPaltamossa lukivat muinon aikojansa näin: Rauha vuosi, joka\nmerk. vuonna 1721; Pouta-kesä v. 1730, Yksinäinen halla-vuosi, 1731;\nKemiläis-talvi v. 1742 (koska Kemin-komppania silloin asetettiin\nKajanaan, rajan varjellokseksi); Kasakka-talvi, v. 1743 (jollon\nVenäläiset viimeisen kerran näitä maita vallotteli). Siinä mainitaan\nmyös, että muinonen Rovasti Joh. Frosterus, joka niinnä aikoinna oli\nKirkkoherrana Kajanassa, oli tavanut yhessä vanhassa virsikirjasta\nkannella näin kirjutettuna: v. 1600, hyvä olki-vuosi; v. 1608, Johan\nOtin pojan maavero-paneminen (jordrefning); v. 1611, ensimmäinen\nkarku-vuosi; v. 1622 matkusti kuninkas _Gustav Adolph_ Säräsmäin,\nKäkilahten ja Säresniemen kyliin kautta; v. 1656 toinen karku-vuosi; v.\n1669, vaikia vuosi; v. 1675-1677 kalliit ajat pohjanmaalla; v. 1676\nsito-vuosi (silloin vietiin miehiä tästä Juntin sotaan); v. 1687, 1688\nkatovuosia ja kallis aika Pohjanmaalla. V. 1695; 1696, 1697; mahottomat\nnälkä-vuoet; v. 1712, s. 13 p. Maalis-kuussa kankas sota; v. 1716, s.\n14 p. Helmikuussa otettiin Kajanan linnoa.\n\n[114] Ei ainoastaan ajan luvussa, mutta muissakin maallisissa\ntoimituksissa, niin kuin e.m. kalastamisessa, linnustamisessa,\nkylvämisessä, j.n.e. rajuuttaavat paljon jos on _ylä tahi ala-puol_\nkuuta.\n\n[115] Että vanhat ovat heitä ennenkin lueneet, tarkoittaissa miten\nkauan eläimet käyvät tiineenä, oommo jo nähnyt (Otava I. O.)\n\n[116] Lapinkielellä sanotaan toas päivästä, _peiwe lueje_, kuin se\niltaisella rupia hämärtämään, ja synnyttämään toista päiveä.\n\n[117] Turun puolella sanotaan jo Ruohtalaisten tavalla, _ensimmäinen\nkortteli; toinen kortteli_ (första qwarteret, andra) j.n.e.\n\n[118] Kaikki nämät tarkoittamiset vissiin päiviin on otetta nuon\narvolla (på höft, gisningswis) ilman tarkempata tiiustelemista.\n\n[119] Koska kuu kahesti kuukauvessa oli puolillaan, tahi\nnäytti puolta pohjansa, niin kuhtuivat yhtä _ylä-puoleksi_, toista\n_ala-puoleksi_; mutta usseemmittain merkihtee _ylä ja alapuol_ yhtä\nkuin _ylä ja ala-kuu_.\n\n[120] _Kuumet, kuuvalo, kuutama t. kuutain_ kuhutaan _kuun paiste_.\nVirk. _ku valgejt, valio_; Lapk. _Mano tepe_; -- _kuu kuumottaa_, t.\n_kuuluu_, sanoovat kuin se paistaa kuulakkasti. Virk. _ku aimoke_.\n\n[121] Meijän talonpojat ovat päivän ja ajan tuntemisessa niin tarkat,\nettä jos heitä pantaisiin vaikka mihin äkkinäiseen paikkaan, niin kuin\nvaan kahtoovat taivasta koht tahi ympärillänsä, niin tuntoovat samassa\nilman-kaaret (väderstrecken) tuulet ja ajan-kulut. Paitti päivästä,\njosta hyö tarkoittaavat aikansa, ottaavat hyö merkkiänsä muistakin\npaikoista. _Etelän_ tuntoovat siitä, että oksat ovat puussa aina sillä\npuolla tihjämmät, ja kuori paksumpi, mäit ja rinteet ovat myöskin sillä\npuolla aina lihavammat ja puistosemmat. _Pohjoinen_ tunnetaan siilä,\nettä oksat ovat sillä puolla harvat ja kuori ohut, mäit laihat, ja puut\nvaivaisia. Hoavassa juoksoo kuoren peällä yksi musta juova pohjos\npuolla; ja kusiais-pesät ovat aina sillä puolella jyrkät, vaan loitot\nja viettävät etelän puolella. Tyynenä ilmana tiiusteloovat _tuulen\nhenkee_, sillä että kasteloovat nuolu-sormen suussansa, ja pitelöövät\nsitä ilmassa pystyssä, jollon se tuulen puolla vilusteloo.\n\n[122] Se on merkillinen että vanhoilla Greekkalaisilla oli\njuuri samallainen sananparsi. Anakreon kirjuttaa kolmannessa\nlaulussansa: Mesonuktiois toth' orais, otrepsetai ot' Arktos ede kata\nkheira ten Boooton (Otava keännäiksen jo yön syvämmellä miehen, Boutin,\nvastaan). Greekkalaiset tarkoittivat näillä sanoilla _miehen- eli\nkyntäjän_ -tähteä taivaassa; vaan Suomalaiset tavoittaavat\nsanallaskullansa _miehen t. ihmisen_ maassa.\n\n[123] Egyptiläiset jotka ensin ja enin harjoittivat _tähti-tietomusta_\n(Astronomi) ei nekkään Ptolomaeuksen ajalla tunteneet usseempaa kuin 21\ntähti-sikeriä pohjosessa taivaan-kaaressa, johon siitten ovat lukeneet\n20 uutta.\n\n[124] _Otava_, mitä tämä sana alustapäin on toimittanut, on arvamatoin,\nja oisi tarkka tietäksemme. Totta se on merkinnyt yhtä eläintä, koska\ntähet a ja b kuhutaan _sarvet_; d ja g, _pursto_; ja e, ks, n, _häntä_.\nMuutoin kuhtuuvat Lohen verkoakin _Otavaksi_.\n\n[125] _Ämmän-rukki_, näyttää olevan sukuisin sen vanhan\nRuohtalaisen sanan kanssa _Frenas rock_, jolla ne tarkoittivat kuuta.\n\n[126] _Abrudijus_, kuuluu ikään kuin se oisi sukuisin sen Greekkalaisen\nsanan _Aphroditeksen_ kanssa, joka siitä vielä enemmin on arvattava,\nettä Ruomalaiset kuhtuivat tämän saman tähen (iltaisella) _stella\nVeneris_ (Afroditeksen tähti).\n\n[127] Haaga on yksi kuninkaallinen huvituspaikka (_lustslott_) 3\nvirstaa Tukhulmista. Se jok on käynyt näissä soreissa Haagan\npuistikoissa, erinomattain kesällä pyhäiltoina, koska kuninkaalliset\noleskelevat siinä, hään taitaa ehkä paremmin, ilman näitä puheitak,\narvata tämän asian.\n\n[128] Tämä ilta oli Josephinan ja Oskarin _vihkimisen oatto_. Monet\ntuhannet vallasväeistä vietteli tämän päivän Haagan huvitusmehissä,\njossa myös minä muutamien Suomalaisten valtoin kanssa iloittelimme sinä\niltana. Minä heitän Ruohtalaisillen Runojoillen lauleskella Juhlan ja\nHiäpäivän jaloisuutta, ja ite mielessäin muistuttelen tämän päivän\nsuloisuutta, -- minullen vielä liiaksi.\n\n[129] Mahotoin on ilman näkämätä uskoa sitä paljoutta\nvallasväin vaimoväkee, joka silloin tässä kuhaili. Prinsitär\n(Prinsessan) tuli jo s. 12, p. kaupunin saatamaan, vaan vanhan tavan\njälkeen häntä ei laskettu kaupunkiin ennen kuin häntä vietiin sinne\nvihillen. Häntä johdatettiin sen eestä Djurgårdin kautta Haagaan,\n(jossa hään oleskeli sinnek asti, kuin häntä s. 19 vihittiin). Kaikki\nkaupunkin vaimoväki karkaisi tännä, kahtomaan heijän mielitietoansa. Se\njoka tuntoo sitä levottomuutta, kuulustelemisuutta, ja utelevaisuutta,\njoka heitä vaivaa, niin hään ei kaho paljoksi, jos sanoisimme että\nkaiken tämän ajan oli jokapäivä 3 tahi 4 tuhatta Naisväkeä Haagan\nmehissä.\n\n[130] Nämät oli kaks kuninkaallista soutokasta (slupar) jotka aina\nlöytyy Haagan tarhassa, kuhuttu yksi _Galten_, toinen _Suggan_. Ne ovat\nkatoksen kanssa varuistetut, ettei paljon selitäk onko heissä väkee\ntahi ei. Kuninkaalliset mänivät nyt niillä Haagasta Vanhaan Haagaan,\njosta Kuninkas ja Kuninkatar läksi Tukhulmiin, vaan Prinsi ja\nPrinsitär, ynnä koko heijän seuransa, maata myöten takaisin linnaan,\nniin kuin kohta luetaan.\n\n[131] Olivat Ouluista äsken tulleita.\n\n[132] Tällä kauniilla ja armollisella käytöksellä tahto Hään\nikään kuin suosioitella ja kostoo minua siitä viiattomasta\nPolisin-tarinasta, joka kohtais minua pari viikkoa sitä-ennen tässä\nTukhulmissa, ja jota hään mielellään oisi estellyt, jos oisi suinkin\nkäynyt.\n\n[133] Sanan-salaus, Achrostichis.\n\n[134] Senpä tautta hyö myöskin ovat keänetyt muihin kieliin, ehkä hyö\nussein ovat tulleet kehnosti käytetyksi. Koska Suomenkieli on vielä\nminullakin liiaksi kankea, ja tähän laulu-loatuun aivan sopimatoin,\nniin olemme myö toimittaaksemme ottaneet yhtä työtä, joka ei suinkaan\nouk kostoa meillen tuottava.\n\n[135] _Mittaus_, méter.\n\n[136] _Jambi_, on kaks-polvinen niveli, jonka ensimmäinen polvi on\nlyhyt, vaan toinen pitkä, e.m. _kauniin, ajaa_, j.n.e. _Kolm-niveliset\nJambit_, tre-taktige jamber (_versus jambicus ternarius_).\n\n[137] _Jatkaus_ tahi _Liitto-polvi_, kuhutaan yhtä liikoo polvee joka\nliitetään värsyn loppuun.\n\n[138] _Uupuva neljä-nivelinen_, bristande fyrtaktige. _Quaternarius\nmutilus t. catalecticus_.\n\n[139] _Aloittamus_, för-slag, optakt, _Anacrusis_.\n\n[140] _Lovistaa_, skandera.\n\n[141] _Ditrochæus_, kuhutaan sitä neljä-polvista niveltä, kussa löytyy\nkaks _Trochæit_ e.m. _Suomen-maata_, _mielisuuven_.\n\n[142] _Pituus t. Paino_, lue Otavan 1. osaa, 238 p.\n\n[143] _Into_, lue sam. paik.\n\n[144] E.m. \"Pantiin tähään pahaan paikkaan\", oisi e.m. yks jambin\nversy, vaan ei se kuulu millenkään, jos ei alkupolvia hyvin karaistak;\nja se kuuluu siittenkin paremallen että lukea häntä kohasten\ntoisin-puolin (tvertom) niin kuin _Trochæit_.\n\n[145] Amphimacer kuhutaan yks kolmpolvinen niveli, kussa ensimäinen ja\nviimeinen polvi ovat pitkät, vaan keskimäinen lyhyt, e.m. _juotavoo_,\n_piikaisuus_.\n\n[146] Tällaiset ovat N:o III, IV, V, VI, IX ja X; mutta niissä\nvärsyissä kussa ainoastaan löytyy 7 polvee, ei käy muuten lovistaminen,\nkuin _Jambiloin_ tavalla. Semmoiset ovat N:o I, II, VII, VIII, XI ja\nXII.\n\n[147] Tässä ensimmäisessä _Odessa_, ilmoittaa Anakreon aivan suloisella\ntavalla mitenkä hään niinkuin muutkin kuuluisat Runojat oisi\nmielestänsä laulanut _soasta_ ja _sota-uroista_; vaan että hään ei\nsoana muita soittoja taipumaan kantelelleen, kuin _rakkauen ja\nhelleyen_.\n\n_Ode_, kuhtuivat Grcekkalaiset sellaista laulua, jota kantelen\nsoittaissa laulettiin. Hyö lauloivat heitä väin joukossa, hauskaksensa\nja huvitokseksens. -- _Atreidit_, kuhuttiin Atreyn pojat Menelaus ja\nAgamemnon; jolla sanalla tässä tarkoitetaan \"Trojan sotaa\", _Kádmos_,\noli kuninkaan Agonorin poika Phæniciasta, joka ensin perusti Kadmean\ntahi Thében kaupunkia Bæotian moassa. Vaan tässä ymmärretään\nsitä sotaa, jota piettiin tässä kaupunnissa 35 vuotta ennen\nTroijan sotoo, veljeisten Polyniken ja Etheoklen välillä, jotka olivat\nKadmon pojan-poikia. Thében ja Troijan tappelukset olivat ne\nkuuluisammat soat ennen vanhuutessa, joista Greekan muinoiset Runojat\novat lausunncet lauluissansa. -- _Suova_, merk. _gunst, ynnest,_ mutta\nmyöskin _kåttja, brånad, kärlekstrånad_. Tämä sana ei ouk nykyisessä\nSuomenkielessä varsin tavallinen, kuitenkin sanotaan sitä vielä yhessä\ntaipumuksessa, nimittäin (kuin puhe on noaraista): \"Se on suovallaan\",\ntahi \"se on suovakas.\" Koska meijän kielessä ei löyvyk muuta kuin yks\nainua sana joka merkihtee _rakkautta_ (Eros) ja sekiin on karkia ja\naivan roaka puheessamme, niin olemme löytänyt, sekä tarpeelliseksi että\nmyös otolliseksi, että muilla someimmilla sanoilla, täyttää tätä\npuutosta meijän kielessämme, niin kuin e.m. sanoilla: _suova, helleys,\nmieloisuus, suloisuus,_ m.m. Rakkautta kuhutaan Viron kielellä, _arm ja\narmastus_, josta meijän kielellä _armo ja armollisuus_ ovat haettavat.\nLapinkielellä sanotaan _kereshwot_. -- _Herakles_ t. _Herkules_, oli\nZeuksen poika Mycenan Hallittaren (Drottning), Alkmenen kanssa, ja on\nverratoin hänen väkevyyvestänsä ja voimallisuuvestansa. Ilman monta\nmuuta hänen urhollista _työtä_, on ne erinomattain kuuluisammaksi\nluettavat, jotka hään teki ollessansa hänen sukulaisen Eurysthein\nhovissa, ja jotka kuhuttiin hänen 12 suuremmiks vehkeiks. Näitä hänen\ntöitänsä ja tekojansa ylistivät Greekkalaisten Runonlaulajat ja\nvirren-virittäjät. -- _Uroot uljaat_ t. \"sankarit\", jolla ymärretään\nTroijan ja Kadmean sotioita, niin myös kuin Herkulesta ja hänen\nriita-toveriansa. -- _Helkyy helleyttä_, on yhtä kuin toanoinen \"raikuu\nrakkuutta.\"\n\n[148] Tässä puhuupi Runoja mitenkä luovut saivat kukiin aseitansa\ntoisiaan vasta, paitsi vaimot. Hyö saivat kauneuen aseheksensa, joka\noli muita voimallisempi.\n\nSaivat nimittäin \"Luojalta.\" -- _Karhut_. Perustus-kielellä seisoo\n_Léouo'i_, joka merkihtee \"Jalopeurat\" (Lejuonat); vaan koska tämä sana\non Suomeksi niin pitkä ettei sitä saahak sopimaan värsyyn, niin olemme\nulos vaihtanut sitä _karhuksi_, joka on meijän Jalopeurana, ja joll' on\nhyvät kyllä hampaat että kynnet. -- _Uima-neuvot_ t. ujmukset,\nuistimet, evät. -- Lento-keinot t. lennättimet, löyhyttimet, siivet.\n\n[149] Laulaja lausuupi tässä Runossa, mitenkä Rakkaus lapsen hoamussa,\nkerran pyysi yö-sioo piian vuotehella; ja suatuansa tätä, hivuitteli\nhäntä niin kauvan himoillansa, kunnekka se sai piikillänsä hänen\nsyvämmeensä pistänneeksi. Yksi vertaus jota ehkä moni tyttö saattaa\ntoeksi sanoa.\n\n_Koska ohta Otavaisen_, t. \"koska pohjos pohjinensa\"; jolla tarkoitetaan\ntähet Otavassa. _Boútes_ (Juhtan-hoittaja) tahi _Arktóphylax_\n(Karhun-vartia) oli yksi tähti-sikeri, joka oli heti luoepuolla Otavan;\nkuin sanovat että Otava \"kiännäiksen Boúten kätehen,\" niin se\nmerkihtee, että se \"laskeksen luoteeseen\", joka taas toimittaa, että yö\noli jo hyvin puolessa. -- _Siiven-kynkät_, t. \"pienet siven ripalet.\"\n-- _Nuolen-kontti_ (koger) oli yksi tuppi jossa nuolet piettiin ja joka\nkannettiin selässä. -- _Vetkistynnä_, t. \"vetynynnä, venynnä.\" --\n_Kivut_, merkihtee tässä ne \"vammat\" jotka sikiävät _rakkautesta_. --\n_Eros t. Cupido_, merkihtee _rakkautta_ kuvaeltu pojan hoamussa,\nkantava kourassansa jousen nuolineen.\n\n[150] Anakreon muistuttaa meitä tässä meijän lyhyvestä ja\ntietämättömästä elämästä, kehottain meitä ettei joutavilla juonilla\nkuluta aikoamme, mutta vietellä häntä ilossa ja riemussa, viinan ja\ntyttölöihen turvissa. Hään totistaa ettei se maksa mitään, jos kohta\nmeitä kuoleman perästä ylistettäisiin, jos myö eläissämme\nolemme surussa ja murheen alaisia. -- _Myrti-heinä_ (jota Eestiläiset\nkuhtuuvat \"sinniko-vardet\"), on yks pensas joka kasvaa eteläisämmissä\nmaissa, ja jonka oksat että lehet ovat aivan kuin meijän\npuolukanvarret. Tämä puu joka oli Venuksen pyhittämä osotti jo\nvanhuuesta syvämmen rakkautta, ja on vielä tänä päivänäkin tätä\nmerkihtevä. Ne vanhan-aikuiset pitivät hänen marjansa pippuriksensa.\n-- _Lotos_ on (niin kuin Myrtikin) yks lehvakas ja hyvällen haiseva\npuu-laatu, joka kasvaa Aasian ja Affrikan maissa. Hänen hetelmistä\npuserretaan viinoa, ja hänen oksat (toisellen annettu) osottaavat\nystävyyttä, rauhallisuutta ja melisuosiota, tahi (vieraillen)\nterve-tulemista. -- _Niiniin kanssa nivoittunna_. Juvenalin puheen\nperästä, niin orjat ja palkolliset solmuttivat hameensa Papyruksen\nniinillä hartiallenssa, koska olivat jossakussa työssä eli\ntoimituksessa. -- _Sinkoileekse_ t. \"luiskahtaaksen, vieretäksen.\" --\n_Hautain haisuttaisit_ Homerus puhuu että tapa oil hyvillä hajuilla ja\nvoiteilla voijella ystävien ja tuttavien hautakiviä, kuin myös että\nheijän muistoksensa ja kunniaksensa uhrata heijän hauvalla kaikellaisia\nantimia, niinkuin viinaa, hunajaa jo maitoo, jotka vuotatettiin\nmullallen; ne köyhemmät lahjoittivat, myös vettä ja vehnä-jauhoja. --\n_Pujota_, vira, infläta ikring tinningarne.\n\n[151] Että suuremmalla huvitoksella ja mielisuosiolla pitee ilojansa ja\njuominkiansa, niin Anakreon rukoilee hänen juoma-veikojansa, että hyö\nRuusun-pannoilla (med rosenkransar) ja kukan-sankoilla (med\nblomstergirlandet) kaunistaisi ohimuksensa, koska viinan ja Rakkauenkin\njumalat pitivät näitä heiniä muita mieluisampana. Näin kukilta\nkoristettu, tahtoisi tämä Runoniekka Bacchuksen pyhityksissä soittaa\nkantelettansa, juua pulloansa, iloitella ja tyttölöitä pyöritellä.\n\n_Kantakaamme Eron ruusut Dionysiukselle_, m. kaunistelkaamme häntä\nRuusun sankoilla; joka taas merk. kunnioittakaamme sekä _viinan_ että\nmyös _rakkauen_ Jumalat. -- _Dionysios_ t. _Bacchus_, oli Zeuksen ja\nSemelen poika. Hään oli ensimmäinen olven-seppä, ja sanotaan hänestä,\nhänen ensin osanneen viinoa valmistella, ja saattaneen ihmisillenkin\ntämän jumalan viljan, jonka tähen häntä kuolemansa perästä\nkunnioitettiin ilon ja juomisen Jumalana. -- _Kultakarvoinensa_\nt. \"kauniskarvoillansa,\" -- _Pujotkaamme_, t. \"sitokaamme,\nkuvoitkaamme, puetkaamme.\" -- _Kypros_ (Cypern) on yksi suari,\nkeskimeren itäpuolimmaisessa lahessa, Syyrin rannan kohalla; joka on\nmainittava hänen onnellisen Luontonsa suhteen, sekä maan\nviljelemisestänsä, että ilman-lämpeytestänsä, ja kaikellaisesta\navaruutestansa. Vaan vielä siittenkin kuuluisammaksi on tämä saari\ntullut siitä, että _Venuksen tahi Aphroditeksen_ (joka oil _ihanaisuuen\nja kauneuen_ Luonnotar) sanotaan merivuahtena tulleen alloilta ajetuksi\ntämän soaren eteläisimmään rantaan; Jonka tähen nämät paikat luettiin\nhänen asuma-majoiksensa, ja olivat kokonansa hänellen pyhitetyt.\nVenusta kuhutaan sen eistä toisellakin nimellä _Kypris_, koska se oli\nKyprosta kotoisin. Amathus Kythyra ja Paphos oli ne kaupunkit tässä\nsaaressa, jossa häntä erinomattain rajutettiin ja kunnioitettiin; ja\njossa ne julkisemmat juhlat piettiin hänen muistoksi. Tästä häntä\nvälistenkin kuhutaan _Amathusia, Kythére ja ja Páphia_. --\n_Chariteijat_, Ilottaret (Graserna) olivat ilon ja riemun tyttäriä,\njotka kulkivat aina Venuksen seurassa, ja jotka suojeli kaikki mitä oli\nhäneltä tehty kauniiksi ja koreeksi, erinomattain vaimoväin ruumiissa.\nHyö olivat aina läsnä ilopaikoissa ja leikinteoissa, liioitenkin\ntyttölöihin likistellessä ja nauraissa. Vaan tässä kohassa ymmärretään\nylikynteen hyvänäköisiä ja iloisia neitoisia. -- _Kantakaamm' siitt'\nkantelemme_, m.y.k. \"soittakaamm' siitt' kantelettamme.\" -- _Viinan\nmaillen vihityillen_ m. niitä paikkoja, jotka olivat Dionysiokselle\npyhitetyt. -- _Kaunistetut_, omkransade, bekrönta, smyckade, utsirade.\n-- _Nännäkkäitä neitoisia_ (täckbarmade tärnor); Neijot joilla on\npienet nännät, nuon kouran-kokonaiset mukurat.\n\n[152] Anakreon osottaa tässä vertauksen kautta, että Rakkaus voatii\nmielen taipumista, kärsimistä, ja keskinäistä rakastamista; ja\njok' ei siihen taivuk, tahi joka kahtoo tätä vaikiaksi -- olkoon\n hään pois tytöstämästa, sillä hänessä ei suinkaan löyvyk rakkauen\nainetta. _Hyakinthos_ (Hyacinthi) on yks kukka, jota luvetaan\nLehmänkiel-heinäisten sukulaiseksi, ja jonka kasvattamisesta puhe oli\ntämmöinen: _Hyakinthos_ oli yksi hilpiä nuorukainen Lakonin maassa,\njota Apollo rakasti hänen kauneutensa suhteen. Niin tapahtui kerran,\nettä koska hyö olivat kahenkesken leikkiä tekemässä, ja villikissoa\n(kierukka, trissa) viskoamassa, niin Zephyrus (_Etelätär_) joka myöskin\noli poikoa likistämässä, otti tämän hänen rakkauensa Apollonia kohtaan\nvihaksensa, ja tuulellansa käytti asian niin, että kissa ampui\nHyakinthoksen ohtaan, josta hään kuoli. Apollo surkutteli kyllä paljon\ntätä hänän kultansa kuolemaa, ja kasvatti hänen vuotatetun verensä\nyheksi kauniiksi kukaksi, jonka hään pani _Hyacinthin_ nimelliseksi.\nTämän kukan kuvussa (i dess blomkrona) vielä nytkin nähään valkoisia\njuovia, jotka sanan _ai!_ piirittäävät, joka on merkihtevä hänen\nvoivotustansa. Atterbom on hänen 1812 vuotisessa Kalenderissa p. 41,\nottanut tämän asian aineeksensa puhuissaan kukan synnyttämisestä. --\n_Hiihtäissäini_, t. \"kuljessaini, käyvässäini.\" -- _Syvän kasvoini\nkajahti_, merk. että ma olin jo niänyksissä, ja henkestymässä,\nnimittäin uupumisesta ja liian paljon juoksemisesta. -- _Luulin kurja\nkuolevaini_, t. \"milt'en luuli kuolevaani.\" -- \"_Silkisillä_\", m. pehmät\nja hienot, kuin oisivat muka silkistä tehyt.\n\n[153] Runoja rukka ikävöipi jo ite tässä Runossansa, ettei hään jo\naikoa siitten oltu ottanut _Rakkauen_ neuvoituksia korvihinsa, vaan\nniin kauvan sotinut häntä vastaan; sillä viimein, niin Rakkaus\nkuitenkin häntä voitti, ja soattoi häntä sualiksensa. -- _Ett' oisin\nrakas_, m. että olisin tullut. -- _Koalsin_, jag grep efter, grep till\n-- _Kulta kontin_, (det gyllene kogret) kussa hään piteli\nnuoliansa -- _Varjo_, pantsar, brynja, oli nahasta tahi rauasta tehty\npaita, joka pujotettiin peällä rinnan varjelokseksi. -- _Kilvet_, oli\nmyöskin tehtyt paksummasta härän nahasta, johon ei miekka pystynnä. --\n_Lempo_, knäswulen, hin håken. -- _Ruumiin raukeis_, t. tuli\nhervottomaksi. -- _Tuli_, m. Rakkauen halut. Anakreon lausuupi tässä,\nettä se on muka tyhjä yritellä rakkautta vastaan niskoittelemaan, kuin\non jo kerran ilmautunna syvämmessä.\n\n[154] Niin lyhykäinen, kuin tämä laulu kohta lienee, niin selvästi se\nkuitenkin osottaa miehen mieli-viepahtamisen tyttöänsä toivottaissa,\ntahi hänen nyöryytensä hänen tahtoansa mielen-nouattaissa. Tämä pieni\nja soma laulu, on siitäkin merkillinen, että se ikään kuin tavoittaa\nsanoin tointumista (rim, allitteration) myö olemme sen eistä\nperustus-kielellänsä hänet tässä liitteneet. -- _Tantalon tyttö_, t.\ntytär, hänestä ne Greekkalaiset toimittajat puhuuvat, että Niobe oli\nTantalon ja Taigéten tytär, ja Amphionin rikoisa puoliso. Kauneutensa\nja lapsiinsa suhteen pöyhisteliin hään Jumaloitakin vasten, josta\nLatona niin suuttui, että hään yllytti Apollonia nuolillansa ampumaan\nhengettömiksi hänen 14 lapsensa. Nióbe pelasti henkensä sillä että hään\nmuuttui kiveksi tahi yheksi marmoran pylvääksi, joka seisoi\n(Apollodoroksen toistuksella) Sipylumin nimisellä Phrygin vuorella. --\n_Pandionin neito_, hänestä oli puhe toas, että _Prokne_ ja _Philoméla_\nolivat Pandionin tyttäret Athénistä. Thrákian kuninkas Tereus oli\nnainut Prognen, joka synnytti hänellen pojan, nimellä Itys. Koska\nsiitten Terens kerran läksi Athénistä noutamaan kälyänsä, niin hään\ntiellä otti häneltä väkisen, ja siitten peittääksensä muka\npahat-työnsä, leikkaisi häneltä kielen suusta, ja salpaisi häntä\nvanhaan linnaan. Kuitenkin sai sisar tätä tietäkseen, yhestä\nkaulavaatteesta johon Philoméla oli kullalla kuvonut tämän tapauksen ja\nonnettomuutensa. Kostoaksensa tätä tappoi Progne oman poikansa, ja\nkeitti hänestä lientä isälle. Isä syöpi ja kiittää. Kuin oli syönyt,\nkysytteli ukko poikoansa. \"Ompa se lähempi sinua kuin luulet\", vastais\nakka. -- \"Missä?\" -- \"Mahassais!\" ja silloin viskais hään pojan peän,\njota hän kätki helmassansa, isän silmiin. Vihapäissänsä karkaisi ukko\nhänen peälle, häntä muka tappoaksensa, mutta siihen liittoon muuttui\nProgne Peäskyseksi, ja lensi tiehensä. (Tästä on hänen kaula vielä\nnytkin verinen). Nyt kiiruhti Tereus Philoméloakin murhataksensa,\nvaan hänestä muuttui Yö-sirkuinen (en näktergal) ja peäsi sillä\npakoon. (Hään laulaa vielä nytkin yön syvämmellä, surkutellen\nonnettomuuttansa). Anakreon puhuu tässä heistä, ja sanoo, että koska\nhyö taisi näin muutella ihtensä, niin häänkin muka soisi muuttaimaan\ntytöllensä peiliksi, hameeksi, pesu-veiksi, helmeksi m.m. ainoastaan\nhään saisi häntä käsitellä ja likistellä.\n\n_Myrrha-puu_, on korkeueltansa yksi 5 kyynärän pituinen pensas, joka\nkasvaa liioitenkin Arabian maissa, ja josta lähtöö yks mehu tahi\nmahala, heinäpäinen karvaltansa, ja maultansa katkera, joka kuhutaan\n_Myrrhaksi_, ja joka on siitä luonnosta, että koska kuolleita sillä\nvoijellaan, niin heijän ruumiit ei ikänäns mätäne. Kuivattunna niin\nMyrrha on vaksin eli pihkan näköinen. Tästä tehään eteläisimmissä\nmaissa hyvin haisevaisia voiteita, joilla vaimoväki voiteloo\nhiuksiansa, soahaksen heitä kiiltäviksi ja hyvänhaisuviksi. --\n_Nännäriepu_ (korsett) on yksi semmoinen pieni riepu, jolla tytöt\npeittelöövät rintojansa (schalett) -- _Virsu_, Sandal, fotsäla.\n_Vajuis'n_, t. vajuisin e. vaipuisin.\n\n[155] Tässä niin kuin myös seuravaisessakin _Odessa_, on Anakreon sillä\nsuloisella ajatus-juohtumuksellansa kuvaillut miehen että vaimon\ntäyvellistä kauneutta, ruumiinsa puolesta. Tätä hään toimitti sillä\ntavalla, että hään oli käskevänänsä yhen maalarin piirittämään hänen\npois-olevaisen tyttönsä kuvaa, hänen muka puheensa peällä. Tätä\ntehessä, niin soapihaan sillä välillä tilaisuutta että ite\n(puheellansa) kuvailla kultansa. Se on meistä varsin vaikee sanoa,\npojan -- vainko tytön kuvan, hään tieti kauniimmaksi. Mutta jos meillen\noisi lupa jotaik muistuttoo, niin se on meijän mielestämme merkillinen,\nettei Anakreon mainihte niitä paikkoja, jotka meijän luultaksemme ovat\nne kaikkiin kauniimmat neijoisten jäsenistä, nimittäin heijän nisut ja\nnännät. Eihään hampaitakaan nimitä, eikä monta muuta paikkoo, jota hään\nvasta pojan ruumiissa hoksaisi. -- _Tietävä_, snillrik, genialisk. --\n_Tekiä_, Konstnär, Artist. -- _Rhódos_ oli yks Soarimaa Kypron soaresta\nluoteeseen, jonka ensimmäiset asukkaat sanotaan olleen Apollon lapsia.\nRhódilaiset olivat niin kuuluisat heijän maalaamisensa, piiriitämisensä\nja kuvailtamisensa kautta, että heitä luettiin silmän-keäntäjöiksi.\nSenpä tautta Anakreon kuhtuu maalamista, _Rhódin konstiksi_; koska se\noli sieltä ikäan kuin kotoisin. -- _Näyttämätä_, t. näkemätä. Tämä on\nkahappäin otettava; sillä Anakreon tahtoi että Piirittäjän piti\nTyttöänsä tietämätöinnä, ja hänen pois ollessansa, valmistamaan hänen\nkuvansa; ja että tyttökin piti olla tietämättömyytessä tästä hänen\npiirittämisestänsä. Molemmat eivät soaneet niinmuotoin olla toisen\nnähtyvissä. -- _Taivollaisi_, t. konstillaisi. -- _Varusta_, omhvälf,\nkrinqgjut, beskugga. -- _Käppyrä_, e. käkkärä, kähärä, lock. Ruotiksi\nniin oisi: _bestugga med mörka lockar, den, från de rodnande kinderna,\nhöghvälfda, mjelthvita pannan._ -- _Elä yhtä, eikä kahta silmän väliä\nvetele_, on merkihtevä sitä, ettei hänen pitänyt vetämän hänen\nkulmakarvojansa aivan yhteen, eikä taas liiaksi heitä toinen toisestaan\neroittoo, vaan että tämä heijän väli piti oleman, niin kuin tytölläkin:\npikkuruinen piiramatak, smått, chateradt, lätt bessuggadt -- eller\n(efter orden) att blott ett litet ställe vore obeskuggadt. -- _Silmän\nkarvan karvallista_, af samma färg som ögonbrynen. -- _Athénellä_, eli\nMinervalla sanottiin olevan mustat, tahi harmaansinisiet silmät, sen\ntautta häntä myöskin kuhuttiin _glaukopio_ (sinisilmä). --\n_Kythäre_, t. Vénus. -- _Peitho_ (t. Ruomalaisten _Suada_) oli\nmieliviettelemisen, syväntaipumisen ja hyväpuheliaisuuen jumalatar;\njoka on Suomalaisten _Sukkamieleen_ verrattavana. Tässä on puhe: että\nPiirittäjä tekisi kuvallensa hunajasta huulet, ikään kuin Peithollakin,\nettä hänen suussa olisi sanan suloisuutta ja puheen laupeutta;\nja vielä siitenkin, että hään tekisi heitä niin ihannaiksi ja\nmielenvietteleväisiksi, että hyö ei ainoastansa oisik suuta\nhoukuttelevaisa (kysstäcka) mutta myöskin _suuta tahtovaisia_ (räckande\nsig efter kyssar) -- yks verratoin vertaus. _Peittele_, öfverhölj,\nkasta öfwer henne, neml. med lätta penseldrag. -- _Punapurpurin hame_,\nen skir skarlatans-slöja, en purpur-robe. -- _Että pinta\npilkistäiksen_, att hennes hy, eller hull, skulle liksom bryta sig\nderigenom, d.v.s. genomskina. - _Olkaan!_ Håll! Hållupp! nog nu! --\n_Keksin_ t. äkkäisin, oivalsin, förmärka, hastigt blifwa något varse,\noch att dervid likväl igenkänna det. -- _Koht' on kuva kielellissä_, t.\nKohta on kuvakin puhuva.\n\n[156] Tässä ei ouk kysymys, että kuvailla yhen täys-kasvanneen miehen;\nvaan yhen morukaisen, nuon 14 vuotisen pojan. Se on kaikillen tietty,\nettei Greekkalaiset pitänyt nuoria hyvänäköisiä poikia tyttölöitä\nhalvempana. Hyö rakastivat kauneutta ja jäsenien järjestystä\n(proportion lemmarne emellan, sköna former) sekä miehessä että\nvaimossa, ja näiten verrattaissa, pitivät aina pojan ruumiin\ntäyvellisempänä ja kauniimpana kuin tytön. Se luettiin heissä\nkunniaksi, että olla tällainen nuori mielenviettelevä poika, kuin myös\nettä häntä hyväillä ja mieluisteila. _Bathyllos_ oli yksi tällainen\npoika, jonka ihanaisuus ja nuoruus mielytti Anakreonia. -- Ei suinkaan\nmuuten, kuin koska myökin järähtämätä ja hervottomat seisomme kuvoo\nkaunista kahellessamme. -- _Piät_, m. hiuksen-päitä; -- _Säistäviksi_;\nstjerngnistrande, glänsanbe, strålande. -- _Palmikkoillen panemmatak_,\nt. \"ilman konstin koitamatak\"; sillä hään tahtoi, että hänen hiuksensa\npiti maata omassa mielivallassansa. -- _Niin kuin kiärmeet\nkiännellessään_ t. \"maon mustan muotoisia, kasteheesen kauniheesen\",\nsom ett par swarta drakar, utsträckande sig i den sköna daggen (som låg\nutgjuten öfver hans panna) -- Romal. _Mars_ e. Greekal. _Ares_ oli\nsoan-suojelia ja julmuuten jumala. Häntä sanottiin välisten Zeuksen\npojaksi, välisten toas Krónon. Anakreon tahto että kuvantekiän piti\ntekemän silmät, yhthaavan sekä tuliset ja uhkavaiset (kuin Marsin) kuin\nettä myös leppeet ja mielittäväiset (kuin Venuksen). -- _Kypris_ t.\nKythéreija. -- _Untuiset_ t. _utuiset_, fjuniga, hään tahtoi että\nposket piti olla punaiset kuin Ruusut, mutta kuitenkin piti heissä\nlöytymän pieniä pehmeitä karvan-juuria, joka toimittais että hänessä\noli miehen luontoa. -- _Punakkaat_, med hög rodnad, rosenröda. --\n_Aidós_ (Rom. _Púdor t. Verecundia_), oli kainuus ja kainustaminen,\nkuvailtu piijan kuvassa. -- _Pehmiämmät_, t. puheliaiset, mieluisammat.\n-- _Kieletöinnä kielellissä_, ehuru mållös, likväl talande.\n -- Adonis oli yksi kaunis nuorukainen, joka oli niin suloinen, että\nVenus ite suostui häneen. Vaan koska hään mieluisasti miilusti metässä\npetonpyytämisellä, niin Venus usein varotti häntä kavahtaaksensa\ntällaisia siivottomia ja henken-vaarallisia huvituksia. Mutta Adonis,\njoka oli Hippaa hilpiämpi, ei ottanut korviinsa tällaisia kuiskutoksia,\nvaan hiiskutti aina synkiöissä, Hallan parran laitumilla. Niin\ntapahtuipa kerran, että koska hään keihäällänsä oli pannut Karjun\n(vild-svin) kellelleen, niin hään ajattelemattomuutessansa (af\noeftertänksamhet) lähestyi häntä, niin että tämä aika yötyr, joka jo\noli henkensä vähällä heittämässä, sai häntä torahampaillansa\ntoukanneeksi. Kuultua tätä, lennätti Venus sinnek hänen avuksensa, vaan\nhänen kultainen oli jo kuolemallansa. Eukko kantoi kahmaloillansa\nsulhaistansa kukoisto-paikkaan, jossa vuohenkukkaiset tulivat punasiksi\nhänen verestänsä. Näistä ryvetyistä heinistä kasvatti Venus hänen\nmuistoksensa ne kukat, jotka vielä nytkin kuhutaan _Adónit_. Että\nlepyttää Jumalat Adonista vastaan, lupaisi hään puolen siitä soavusta\nsiasta Zeuksellen, ja toisenpuolen Proserpinallen, joka oli Tuonen\nneito. Kostoaksensa tästä hyvästä työstä, lupaisi Jupiter että koska\nAdónin sielu oli puolen aastajan manalassa moanut, piti hänen\npiästättämän häntä Olympiin eli taivaiseen. Mutta jos Adonis lopetti\npäivänsä näin ouvolla tavalla, niin hään alotti elämätänsä vielä\nouvommalla. Sanotaan että Myrrha, kuninkaan Kinyran tytär Kyprin\nsaaresta, oli ollut sekä hänen äitinsä että sisarensa. Sillä ehkä monet\nkosiat kävivät hänen luonna, niin tämä nuori neito ei heihin mieltynyt.\nSyyn tähän taipumattomuuteen ilmotti hään viimeisellä vanhalle\nvartiallensa ja imettäjällensä, (amma) sanoissaan muka lapsen\ntyhmyyessä, että hänen oma isänsä oli hänestä rakkahin. Kuultua tätä\nhämmästyi ämmä, ja uhkaisi ja peloitti häntä poisluopumaan näistä hänen\nturhista ajatuksistansa. Josta tyttö niin pölestyi, että hään oli\nhirttee ihtensä. Että jälleen lepyttää häntä, taipui tämä vanha Vappo\nhänen puoleesek, ja täytti asian niin, että isä pimenpiässä likisteli\nomoo tytärtänsä. Mutta koska hään viimein sai tämän tietäkseen, niin\nhään vihapäissänsä tahto lastansa tappoo. Mutta Myrrha piäsi\nkarun-jalalla pakoon Arabiaan, jossa hään uuvuksissa tästä pitkästä\nkuljeskelimisestansa, ja katuava syntiänsä, rukoili Jumaloita, että hyö\ntekisivät häntä yheksi järjettömäksi kappaleeksi, ettei hänen\nrikoksensa kautta muita vainutettaisi, ei eläviä eikä kuolleita.\nJumalat kuulivat hänen anomuksensa, ja muutti häntä yheksi vaivaseksi\nkasvavaksi pensaaksi, joka vielä nytkin hikoiiee tuskansa ja vuotattaa\nkyyneleitänsä, joita kuivettunna pihkaksi vielä nytkin kuhutaan\n_myrrhaksi_; ja josta jo ennen on puhuttu. Vaan ikään kuin hään oli\nmuuttumassa, niin silloin hään myöskin oli synnyttämässä, ja synnytti\nAdónin, tämän suku-rutsauksen sikiän.\n\n_Hermés_, t. Ruomal. _Mercúrius_, oli Zeuksen ja Maijan poika, ja\nviekkauen ja sukkelaisuuen jumala, jonka tähen häntä myös piettiin\nkauppateon ja käskynkäymisen esimiehenä. Häntä kuvaeltiin nuorra\nmiessä, jonka ruumiissa ei vielä ollut uron uhkeutta, eikä miehen\nmiehullisuutta, vaan pojan kauneutta ja vireyttä. -- _Polydeukos_, t.\n_Pollux_. Hään ja Kastor olivat veljekset ja kaksoiset. Heijän äiti oli\nLeda, kuninkaan Tyndareon tytär, jonka Jupiter oli Jouhtenen huamussa\nmakuuttanna. Lapset olivat kumpaisetkin aika sotiat, Vaan Kastor liehui\nhevoisillansa, ja Pollux poluisti jaloillansa -- eihään hänellä silloin\nmahtana olla kehnot reijet? Heistä sanotaan että hyö olivat keskenänsä\nniin rakkaat, että koska ainoastaan Pollux laskettiin taivaiseen, vaan\nKastor sysättiin Tuonelaan, niin Pollux rukoili Jumaloita, että hyö\nmolemmat vuorottellen piti suaha olla yhen päivän taivaassa, toisen\ntuonelassa; johon Jumalatkin suostuivat. Heijän muistoksi niin yksi\ntähtisikeri kuhutaan heijän nimellä, _Castor ja Pollux_ e. _kaksoiset_.\n\n_Dionysios_ t. _Bacchus_ josta on jo ennen puhuttu, kuvailtiin, niin\nkuin yksi nuori ja rikoisa mies, jonka ruumiissa nähtiin yhtaikoo sekä\nmiehellistä kauneutta, että vaimollista pehmeyttä; erinomattain peässä,\nrinnassa, mahassa ja ohimuksissa, jotka olivat melkeen kuvaillut kuin\ntyttölöillä. -- _Sull' on konsti kohtalainen_. Näillä sanoilla Anákreon\nikään kuin moittii sekä kuvantekiätä että hänen konstiansa, koska hyö\nei taitaneet osottaa hänelle Bathylluksen selkeä. Nämät hänen puheensa\novat aivan viekkaat, sillä kyllä hän tiesi, että se oli muka mahotoin\nyhellä puolella kuvaella sekä selkee että kasvot. Minkä tähen hään\nkiitti selän paikkoo parraaksi, on sanomatoin. -- _Päivän kuva_, merk.\n_Apollonin kuvoo_, joka oli Phidiaksen tekämä, ja pietty kauniimpana\nkaikista, jotka oli ihmisten käsistä lähtenyt. Yks toinen kaunis kuva\nApollosta seisoi hänen temppelissä, Palatinuksen mäillä Ruomissa, ja\noli tehty Scópalta. Näillä sanoilla tarkoittaa Anakreon, että\nBathylluksen kuva kuitenkin hänen mielestä oli monta parempi. --\n_Samos_ oli yksi saari Aigajin meressä Epheson kaupankin kohalla,\nJonian rannalta luoteeseen, josta tämä Bathyllus oli kotoisin, ja jossa\nmyös Apollo t. Phoibos (sillä hänellä oli monta nimeä) palveltiin ja\nkunnioitettiin. Sinnekkiin Anakreon käski tämän kuvantekijän samoamaan,\nja siellä maahan hakkoamaan Jumalan kuvoo, ja panna Bathylluksen hänen\nsiaansa, niin kuin hänen muka mielestänsä, parempi.\n\n[157] Tässäkin tunnet Anákreonin suloista Runosukkeluutta ja\nkielen-mieloisuutta, laulaissa rakkauen ja haluijen hautoamisesta, ja\nsikiämisestä. Ne joihen syvämmet ovat sytytetyt, ja joihen povet\nrakkaus kerran on polttanna, hyö ehkä paraittain tunteevat temän _éron_\nsikiämisen.\n\n_Niili_, on yks niistä suurimmista kymistä meijän maailmassa;\nkulkessansa Egyptin moan läviten, sonnittaa hään, ja tulvallansa teköö\nviljakkaksi koko valtakunnan. Hänessä löytyy myös ne Krokotiiliksi\nkuhutut kummat meren-kapeet, joista jo Juonaskin puhuupi. Näissä maissa\nnähään piäskyisiä kaiken vuosikauven, vaan liioitenkin ja koko\nkummasti, silloin kuin talvipakkaiset panoo pohjoisia maita. Tästä on\njo vanhuuesta se puhe tullut, että meijänkin peäskyiset muuttaavat\ntalveksi Niilin tienoillen. -- _Memphis_, oli yks suuri ja kuuluina\nkaupunki Niilinkymin korvalla, eli siinä huarukassa tahi pohjukassa,\nkussa hään hajoittaaksen kahteen suuhun. Nykyisin kuhutaan häntä\n_Alcayrum_.\n\n[158] Ei ou vielä Teijon Laulaja lakkanut laulamasta! vielä hään meitä\nilahuttaa hänen monenkokkaisella ja sulosuottaiseila (stämtsamma)\nlausuttamisella. Tässäkin hään antaa meillen tilaisuutta, että käsittää\nhänen monenmutkaiset ajatokset, ja hänen aina ilolla ja riemulla\ntäytetyn syvämmensä. Se näyttää ikeän kuin tytöt oisivat kiusanneet\nhäntä ilmoittamaan heillen kutka kaikki hään oli eläissänsä\nlikistänyt ja saattanut saaliiksensa (eröfrat). Piästäksensä heijän\nkysymyksistänsä; ja tiiustajoihen silmiä ja kuulustajoihen korvia\nlumotaksensa, oli hään heillen ilmoittavoinaan tiältä-tuolta\ntuttaviansa. Näitä luetessa anto hään heijän tietee, että hänellä\nlöytyi kultaisia ympäri koko maanpiiren, kussa vaan nuoria neitoja\nliene. Näin losujansa lasketessa, saivat hyö kukin pitää totena mitä\ntahtoivat; ja Anakreon näyttii heillen irvistämisellänsä ja\npilkka-puheillansa, että hyö olivat kaikki muka yhteläiset, jos otti\nheitä Greekasta tahi Persasta.\n\n-- _Kannat_, merkihtee \"lehenkannat\". -- _Miävätellä_, m.y.k. luetella.\n-- _Nimikko_, t. mielentieto, mielenvietto, mielenhauta (älskarinna)\n-- _Athénai_, oli yks kaupunki Attikan niemellä Greekan maassa, jolla\noli oma hallitus ja asetus. Tämä kaupunki on monestapäin kahottava,\nkuuluisampana kuin on ehkä muailmassa ollut. Tästä läksivät, ja tässä\nsyntyivät ne miehet, joita oppinsa ja viisautensa puolesta meijän vielä\nnytkin tulee kiittää, että hyö ovat saattaneet valistuksen moailmahan.\nTästä ne taitavammat taiturit, kavaltajat ja maalarit, joihen töitä ja\ntekoja meijän vielä nytkin täytyy ihmitellä; tästä ne uhoimmat ja\nurhollisemmat sotasankarit, joihen nimet saattivat Persan ja Aasian\nvaltakunnat vapisemaan. Sanalla sanottu: _Athen_ oli se paikka, jossa\nOppi, viisaus, tieto ja taito harjoitettiin ja saivat alkunsa. Ja josta\nhyö siitten ovat levinneet ympäri koko maailman, ja ylösvalaisnut tätä\nihmisen sukukuntaa. _Kékrops_ oli tämän kaupnnkin perustaja, _Solon_\nsen Lainlaittaja, ja nimensä hään oli suanut Pallas Atheneltä,\n_Viisauen_ Luonnottarelta. -- _Korinthos_, oli myöskin yks niistä\nkuuluisammista Greekan kaupunkiloista, se oli piäkaupunki Achaijassa,\nja kauppansa ja rikkaisuutensa suhteen aivan mainittava. -- _Lesbos_\noli yks saari Aigajin meressä, Aasian puolella, ja Ajolian rannan\nkohaila. -- _Jonia ja Karia_ olivat maakuntia vähässä Aasiassa.\n-- _Mitäs!_ m. mitäs joutavia! (on joku hänelle sanova, kuulessa hänen\nloruja -- vaan Anakreon lausutteli ehtimiseen). -- _Syria_ oli muinon\nyks kuuluisa valtakunta, Keskmeren itäpuolimmaisesta lahesta\nitäiseenpäin, johon Phænícia, Palæstina, Juda, Samaria, ja monet muut\nmaat oli kuuluvia. -- _Lu'ussa_, t. luvussa. -- _Kanaiset_, t.\nneitoiset, jotka olivat muka hänen nimikot. -- _Kanópos_, oli yksi\nsaari Niilin virran suussa, Egyptin maassa. Muutoin oli yks kaupunki\nsamalla nimellä, josta puhe kävi että hänen tytöt olivat miehiin\ntaipuvaisia.\n\n_Gádes_, oli yksi saari joka makoa heti ulkopuolla Gibraltarin salmee,\nja josta Cádiksen kaupunki on nimensä suanut. Greekkalaiset eivät\nolleet käyneet tätä paikkoa etemmäksi luoteeseen, ja pitivät sitä sen\neistä maailman kaikkiin iärimmäiseksi rajaksi luoteeseen. _Báktros_ oli\nyksi kymi Schythian maassa, josta Báktran kaupunki ja maakappale ovat\nnimensä suaneet. Nämät ja Indian maat olivat toas ne viho-viimeiset\nmaan-eäret, jotka iässäpäin olivat heillen tietyt. Sillä muotolla\ntahtoi Anakreon julistaa, että hänellä oli nimikoita ja kultaisia\nympäri maailmata. Silloin se puhui leikkiä, vaan nytpä tuo toeksi\nkäynöön, koska 2000 aastaijan kuluttua, löytyy häntä rakastavaisia --\nmyös Suomessakin.\n\n[159] _Nossis_, oli yksi neito Greekkalaisissa, joka oli kuuluisa\nRunon-sepitär (poetissa). Hänen elämä-kerrasta ei tunnetak muuta, kuin\nmitä hään ite on meillen ilmoittana, ja joka on aivan vähä. Hään oli\nsyntynyt Lokrin maakunnassa, joka makais Aitolian ja Phókin välillä.\nHänen äitinsä oli _Theophila_ Kleochan tytär; vaan isästänsä hään ei\npuhuk mitään. Hään eli nuon noissa Olympiadissa, tahi 312 aastaikoa\nennen Kristuksen syntymistä. Hänen Runon-teoistansa ei ouk muuta\njälellä, kuin 12 Sanausta. _Mityléne_, oli peä-kaupunki Lésbon\nsoaressa, jossa Ajolinen kansa asuskeli. Tämä kaupunki on kuuluisa\nniistä monesta oppineista miehistä, jotka oli hänessä syntyneet.\nNimittäin _Pittakos_ (yksi niistä seihtemästä Greekkalaisten\npeä-oppineista), puhelia (rhetorikern) _Diophánes_, tarintaja\n_Theophánes_, tievustaja _Theóphrastos_, sotia, Runoja _Alkaios_, ja ne\nmolemmat Runottaret _Erinna ja Sappho_. Tässäkin _Epikuros_ asetti\nopistonsa 32 vuotta vanhana, ja tässä oli Aristoteleskin kaksi\naastaikoa asuskellut. Nykyisin kuhutaan tämä kaupunki, _Metelino_. --\n_Runoja_, Sångare, Sångerska -- _Runojoin nimikko_, Musernas älskling.\n\n[160] Erinomattain Plutarchos ja Strábo, jotka sanoovat, ettei\nmoailmassa, (niin kauvan kuin hyö muka muistaa) ouk löytynet sellaista\nvaimoa, jota Sappho oisi taitana kuhtua vertaiseksensa.\n\n[161] Eli hään eli niinnä aikoina, kuin Nebukadnézar oli kuningas\nBabiloniassa, Alyattes Lydiassa, Tarquinus Priscus Ruomissa, ja jollon\nSólon julisti lakinsa Athénissa.\n\n[162] _Adónikon värsyssä_ luetaan kaks niveltä, joista ensimmäisessä on\nyksi _Dactylus_; toisessa yksi _Choreus_.\n\n[163] _Hymni_, kuhuttiin Greekkalaisissa _kiitos-runo_ Jumaloillen,\ntahi yksi virsi jossa heitä ylistettiin ja kunnioitettiin. Avuksensa\nhuutava rukoilee Sappho tässä Hymnissä että Aphrodites mahtaisi\ntaivuttoo hänen pojansa mieltä häntä kohtaan; ja sytyttää hänen\nsyvämmeen halua ja rakkautta. Venus tuli vaunuillansa, valjaillansa ja\nvarpuisillansa tiiustelemaan mikä häntä vaivais. Suatua tätä\ntieteksensä, lupaisi hään hänen mielensä myöten pakottamaan hänen\nrakkahansa häntä rakastamaan. -- Dionysios Halicarnasseos, puhuttaissa\nGreekan kielen suloisuuesta ja kauneuesta, on esimerkiksi ottanut\ntämänkin Sapphon tekemän runon, joka sillä tavalla on tullut\nkavotuksesta pelastetuksi. -- _Kaik'haltias_, e. _kaik'hallihtia_\nkuhutaan Venus siitä, että hään sillä vaimollisella kauneuellansa\nvallihti sekä taivasta että jumaloitakin. Myö ei olla tahtona kuhtua\nhäntä _kaikvaltiaksi_, koska myö sillä sanalla kunnioitamme meijän\nJumalatamme. -- _Taivaan lapsi_, m.y.k. _Jumalan lapsi_; vaan koska\nmeijän maassa ihmisiäkin mainitaan tällä nimellä, niin olemme myö\nkahtona tätä toista paremmaksi. Että taas kuhtua häntä _Zeuksen\nlapseksi_, niin kuin perustuskielessä tehään, niin silläkin nimellä ei\nouk mitään jumalisuutta meijän korvissamme. Toisinaan _kyyhkyiset_,\ntoisinaan _Jouhtenet_, toisinaan toas _Varpuisetkin_ valjastettiin\nVenuksen vaunuin eteen; sillä hyö olivat kaikki häneltä omistetut.\n_Varpuiset_ heijän _himonsa_ suhteen, koska hyö aina ovat niin\ntahtovaiset; _Jouhtenet_ heijän _kauneutensa_ suhteen; ja _kyyhkyiset_\nheijän _rakkautestansa_. Ehkä myös Sappho joka itekkin nyt oli varsin\nottamaisillaan, ja rakkauen himoissa tuskaantumassa, variten vasten\nvalihti Varpuisia valjastaksensa (till sitt an-span), Koska heillä\nkuvailtiin tällaisia tuimia himoja.\n\n[164] Myö olemme koittaaksemme ottaneet että Suomentaissa tämän Laulun,\nsovittaa, ja kielellämme omistaa ei ainoastaan hänen Greekkalaista\nRunontapa, mutta olemme myöskin tavoittaneet Ruohtalaisten ja\nSuomalaisten Runon-taitoksia; ja yhtä hyvin muka sisälläpionkin\nnouattanut. -- Tämä syvän liikuttamisensa suhteen aivan merkillinen\nlaulu, jonka Loogius on meillen säilyttänyt, osottaa aivan julkisesti\nvaimon mielikarvaisuutta, koska hään toisen rakastamista katehtii.\nMahotoin on ehkä ollut miehelle tätä näin kuvailla -- ainoastaan\nvaimot, hyö sen paraittain tainnoon! mutta ei heistäkään muut ehkä kuin\nSappho. Puhuva rakkauen suloisuesta ja mielen-huvitoksesta, nähtyä\nNeijon viettelevän aikansa pojan kultaisen sylissä, -- rupeisi hään\nrutosti surkuttelemaan omaa onnettomuuttansa, muistelessansa muka\nmielivietteliänsä. Vaan hään ei valittanut vaivaansa kujertamisella\neikä ruikuttamisella. Tuntiissaan tämän tuskan tuimeutta, tuli hään\nikään kuin mieli-hurjaksi; vaan kohta perästäpäin vaipui niin\nhervottomaksi, että hän pyörtyi, ja oli menehtymässä. Jota kaikkia hään\non virressänsä somahimmilla sanoilla sovittanut ja kuvaellut. Niin\nantaapi hään meillen tiion siitä raskaasta murheesta joka syöpi petetyn\npiian sisukset; ja on sillä ikeän meiltä kuin anteeksi anova, jos hään\njolla oli lopen paljon syvämmen-lempeyttä ja mielen-helleyttä, tuli\ntuskassansa pahoin käyttäneeksi.\n\nMonet ovat myös koittaneet, että kielellänsä tehä tätä laulua\nlaulettavaksi. _Catullus_ on Latinaksi häntä käytettänyt, _Boileau_ ja\n_de Lille_ Franskaksi; _Ramler, Overbeck, Grevi a Stolberg_ paitsi\nmuut, Saksaksi; _Paykull, Tranér, Resnér ja Retzius_ Ruotiksi, j.n.e.p.\n\nKoko ensimäisessä värsyssä, ja vielä ensimäisessä sanassa --\ntoisessakin, kehuupi Runotar tytön tuttavan huvitusta, hyveä\nhyväilessään, ja rakastansa rakastaissa. Vaan siittenpä hään kohta\nrupee puhumaan omasta mielipahasta, koska juohtui mieleen mitenkä hään\noli hyljätty pojaltansa.\n\n[165] _Pindus_, oli yksi vuori Thessalian maassa, jota eroitti\nAkarnánia Aitolian maasta, ja joka oli Apollollen ja hänen\nruno-neijoillensa pyhitetty. -- _Pindin kukka_, m.y.k. \"kunnollinen\nruno\", joka olisi Apollollen otollinen. Perustus-kielellä seisoo\n_Piërin kukka_ (rodon ek pierias) joka meijän kielellä kuuluu\nouvollen, vaan merkihtee yhtä. Sillä _Piërus_ oli myös yksi aivan\nsuloinen vuara Thessáliassa, joka kantoi Makedoniahan päin, ja joka\nniin ikään oli Runo-niekkoillen omistettu.\n\n[166] Neito viettelee tässä yötänsä yksinään ja kahtoo sitä pitkäksi,\nkoska hänen mielitietonsa ei ollut yön syvämmessä häntä kohtana, niin\nkuin rakkain tapa on; Ikävöissään kaipaa hään, että hänen levottoina\npiti näin yksinänsään vuoteella vullotella. Hephaestion, on pulmissaan\nsanoin mittamisesta, saattanut meillen tämän Sapphon sanan.\n\n[167] Sappho rukoilee että itekkin Kypris tulisi hänen juhlalisellen\njuominkillen, ja hänen tuttavaisten joukossa olisi pullon pullistaja ja\nviinan virvottaja. Athenaeus on kymmenenessä kirjassansa tätä\nkirjuttanut.\n\n[168] Toiset ovat lukeneet tämän Sapphon sanan, näin:\n\n \"Äiti kulta! en nyt taija kunnollisesti kutoo,\n Sillä Vénus poikihiin hään vietteli mun mielein.\"\n\n[169] Tamä pieni ja aivan sukkelasti tehty pakina, koska piikuus on\njää-hyväisiä tytöllen heittämässä, luvemme Demétrion Phalereon\nkirjassa, puheliaisuutesta (om vältaligheten) ja on siitäkin arvon\nmeiltä ansaitseva koska se on tytönkin oma tekemä. Tämä, kuin myös se\nVII:es ja VIII:as sipale ovat lohaistut (Excerpterade, utplockade)\nSapphon hiä-lauluista, joita Lesbon tyttäret aina laulelivat häissä ja\nhiä-pioissa. Vaan jotka varsin suureksi vahinkoksemme, ovat ynnä\nmuitakin hänen laulujansa, joutuneet hukkaan. Näistä hänen\nhiä-veisuista, on Theokritos ehkä puhuna, koska hän Helenan häistä\nsanoopi: \"Tärnorna sjöngo, och stampade takt till sången med snörda\nFötter: ett dön upphof sig i salen af brudliga sången.\" (Tranér.)\n\n[170] Sappho rukoilee näillä sanoilla, ettei Jumaloihin pitänyt\npainaman murheita hänen syvämmeensä; sillä maailman surkeutta ei ollut\nluotu Runojoillen osaksensa. M. Tyrio on tätä 8:ssa puheessansa\nsäilyttänyt meillen.\n\n[171] Tämä lyhyt palainen, on yks lykyntoivotus sulhaisellen,\nSappholta. Hephaestion ja Dionysios Halicarnasseus on tämän meillen\ntoimittana. _Lanko_ e. _Vävy_, m. tässä _Sulhainen_.\n\n[172] Hephaestion ja Demetrius Phalereus ovat kertoineet nämät Sapphon\nsanat, jolla hään osottaa sen hiärän ja hälinän (stoj och buller) kuin\nhiät matkaan saattaa morsiammen talossa, jossa ei eneä ne vanhat\nkatokset kelpaa; vaan kaikki pitäis olla uutta ja kaunista. -- Lysti on\nkahtoa miten ihmiset kaikkina aikoina ovat olleet yhelläiset. Yhessä\nVirolaisessa runossa toimitetaan tätä tyttölöihen hälinätä sulhaista\nnähessään, aivan somasti, sanalla:\n\n \"Neitsit, neitsit peigmees tuileb!\n Laas tulla, laas tulla!\"\n\n[173] Sappho naurahtaapi tässä ja irvisteleksen maan-tytöllen joka\nkaupunkiin tullessaan avo-suunna ällisteleksen, eikä muista\nhämmästyksessänsä laskea helmojansa alas, jotka hään kantoi kainalon\nalle kääritynnä. -- Sillä se oli Herroissa ja kaupunkiloissa tapa jo\nniilläkin ajoilla, että piikäväki piti pitkiä, aina kantapiahän\nylettyväisiä helmuksia, mutta talonpojissa pitivät lyheitä körtiä, ja\nvielä siitenkin niin panivat heitä papeloillen vyötäisiin asti, kuin\nläksivät mihin matkaan, ettei heistä pitänyt olla heillen vastuksia;\nniin kuin vielä nähään meijänkin talonpoijissa. Athenaeus ja Eustathius\non meillen tätä toimittanut. Taitaisi myös olla:\n\n Kuka on tuo tyttö hupsu,\n Joka nauraa eikä laske\n Hamettansa alemmaksi? (t. kantoin asti)\n\n[174] Sappho rukoilee että hänen mielihautansa piti ies unessansa\nhänellen ilmistymän; ja pyytää, etiä hään seisahtuis pikkuisen hänen\nnähtyviinsä, niin että hään mahtaisi ihastua hänen silmästänsä.\n(Athenæus XllI kirjassansa).\n\n[175] Aivan lyhykäisesti ja somasti sanoopi Sappho tässä, mitenkä hään\noli onnellissa olevoinnaan, koska hään unessa makasi Venuksen vieressä;\nja hänen kanssa kuiskutteli, (Hephaestion on tämänkin pannut muistiin)?\n\n[176] Näistä heijän töistä ja toimista tulemme vasta-päin antamaan\nselvempää tietoa. Ja taijamme nyt ainoastaan nimittää, että hyö ovat\nruvenneet enemmin kuin myö harjoittamaan kieltänsä ja omaa puhettansa.\n\n[177] Viron-kieli on vanhuuesta yhtä kieltä kuin meijänkin, ehkä se nyt\najankululla on joks'-kuks' osaks' erkanut; Sitä kuhutaan vielä nytkin\nmeijän moassa, _Vironsuomea_. Että tuntea Suomen kieltä vaan olla Viron\nkielestä tiätämätöin, oisi yhtä kuin että kirjasta tuntea suuret nenät\n(puustavit) vaan ettei eroitto pieniä.\n\n[178] Tämän ja sen jälkimäisen laulun kirjutin minä Virolaisilta\nmeri-miehiltä tänä kevännä, tässä Tukhulmissa. Hyö sanoi olevase\norjia(?) Kattein _Ungern von Sternbergin_ alla, _Hiiomaalta_ (från\nDager ort). Mitä heijän kielestä tuloo, niin se oli melkeen yhellainen\nkuin meijänkin, niin että ymmärsimme toisiamme hyvin molemmin puolin;\nehkä muutama sana meitä eroitti. Jos muualla Virossa puhuttaneen samoa\nkieltä, on tietämätöin. (_Thomas Piritson_ jolta minä tämän laulun\nkirjutin, sanoi olevaase kotona _Hakaisten_ kylästä, _Reikin_\npitäjästä, Hiiomaalta). Koska minä en varsin tunnek mitenkä Viron\nkieltä kirjutetaan, niin minä kirjuttelin tätä, niin kuin puhuivat.\nNämät laulut ovat sanoistaan ja luonnostaan varsin meijän Runon\ntapaiset; heijän laulamus ei ollut sen pitempi kuin 8 polvea kaikkiaan,\njotka laulettiin neljässä nivelessä; mutta vaihettiin sillä tavalla\nettä koska värsyssä oli 10 niveltä (niin kuin usein olikin) niin\nsilloin kukin polvi, ensimmäisessä nivelessä, laulettiin kahesti. Herra\nSoiton-johtattaja (Director Musices) ja K. kirjuttaja _Drake_ oli kyllä\nhyvä-tahtoinen pistämään heijän laulamuksia paperillen; ja Herra\n_Stömmer_ kuvailemaan heijän muotot ja voatteen-parit.\n\n-- Lits, merk. \"imisä koiraa, narttua, naattua', napiaa, naviaa,\"\n-- Söitma, m. \"männa, samoa, matkustoo.\" -- Isse, t. issi, m. \"ite,\nitse, ihe, itte\", muutamissa paikoissa Savossa, niin kuin Juvalla ja\nMikkelissä, sanotaan myös, \"ise.\" -- Tui, G. tuie, t. tuikenne, tuike,\ntuvvikenne, m. \"kyyhkyinen, tuuva\" (Dufwa). -- Sant, G. Santi, m.\n\"huono, hieno, heiko, pieni.\" -- Mautlema, m. että hään pani heitä\nsuolaan; muutoin tämä sana ei löyvyk Virolaisissa sanan kirjoissa.\n-- Kiim, G. Kiimo, m. \"kiima, himo, halu.\" -- Käp, G. käpa, \"kynsi,\njalka, käpälä, käpy, käpälö.\" -- Pihta, \"peälle\" (?) -- Eka, t. igga,\n\"joka\" -- Perra, \"peru, maa, pohja, peräkunta\". -- Saare-valla t.\nsare-ma, m. Öselin soarta. -- Ninna, \"nenä.\" -- Peig, G. pejo, t.\npeigmees, pejoke, m. \"sulhainen, ylkä\". -- Kai, t. katri, trino, kats,\nkaddo, kaddi, triin, \"kaisa, katrina\". -- Vanuka, m. \"pieksu,\nkurppoinen, lapikka.\" Ei tämäkään sana löyvyk Hupelin Virolaisessa\nsana-kirjassa. -- Söitit, söitja-saapat, \"ratsa-saappaat\", rid-stövlar.\n-- Kövva, \"kova, vahva.\" -- Röhma, \"rahkeet.\" -- Händ, G. hänna,\n\"häntä.\" -- Härgs, G. härja, \"härkä.\" -- Jöttaat, t. juhtmeköisi, m.\nsemmoisia nahasta tehtyjä hiihnoja tahi köysiä joilla härät ja juhtat\nsioitetaan ikeeseen.\n\n[179] -- Kes, G. kelle, kenki, \"kulta, ketä, mikä.\" -- Tänna t, tännä,\n\"tänäin, tänäpäivänä, tähän.\" -- Taat, G. tade tadi \"isä, toati.\"\n-- Vend, G. venna, \"veljä, veiko.\" -- _Vain, t. vaino_, \"viha, vaino.\"\n-- Akkama, t. hakkama, \"aikomaan.\" -- Kuju, t. kojo, \"kotiin,\nkotiisak.\" -- Tässä mahtaa olla muutamat värsyt poisheitetyt, koska\npoika jo tuli soasta kotiin. -- Hal, G. Halli, \"harmoo, hoale.\"\n_Halli_, kuhutaan sekä Suomessa että Virossa yksi harmo-karvainen\nkoiraskape, e.m. koira, hevoinen (svimmel). -- Körb, G. körbi, kuhutaan\nVirossa ylesi ruunikarvas hevoinen (brunte), koska ei meillä ouk siihen\nsopiva sana, niin otamme heijän. -- Oue, t. oue, piha, kartano. --\nVälje t. välja, ulos. -- Odde, G. _öe_, sisari, sisko. -- Ultus-äär,\n\"voatteen-kaista, liepi\" (klädes-lift) -- Kuub, G. kuue _nuttu_, takki.\n-- Pallistus, \"ompelus, piärmäys\". -- Rättik, G. rättiko, \"voate, huivi,\nriepu, rätti\". -- Kas, \"kos\"; Suomalaiset panoo sitä sanan lopulla. --\nArmas, G. armasa, \"rakas, suloinen, armas\" (sisko kysyi jos hänell' oli\nakkakin soassa) -- Naene, G. naese, \"vaimo, avio vaimo.\" -- Kaas, G.\nkasa, \"akka, puoliso, toveri\" (tästä lie ehkä Suomalaisten sana _koaso_\nvirunut). -- _Kehha_, t. kehhä \"ruumis, roato.\" -- Körts, G. körtsi,\n\"kapakka, krouvi, juoma-paikka, juotto-pöytä\" (skänk). -- Rog. \"ruoko,\npilli, kaisla\". -- Äk, t. äkke, äkki, äggel, häggel, \"karhi, äes\". Syy,\nminkä tähen sanat Vironkielessä ovat niin erinäiset ja moninaiset, on\nse, että kirjutetaan kumpaisellakin puheen murrella; sekä Dorpatin että\nRäävelin. Myö tahomme eroitto heitä nenillä d. ja r.\n\n[180] Tämä Viron laulu on oiettu _Joh. Henr. Rosenplänterin Beiträge\nzur genauern Kenntniss der Ehstnischen Sprache_, 11:sta osasta, p. 142.\nSe on yksi niistä kauniimmista Virolaisten vanhoista Runomuksista,\nerinomattain hänen murheellisen ja lapsi-rakkaallisen luontonsa\nsuhteen. Herra _Rosenplänter_ on ansainut moamiehiltänsä että muilta\noppineilta ja kansoin tiiustajoilta suurimman kunnian ja koston siitä\nhänen kiivautestansa, jolla hään on ahkeroitannut tarkemmin tutkistella\nja harjoitella Viron kieltä ja vanhoo runomusta. Se joka tahtoo tuntea\nnäihen meijän noapurittein oppimusta, niin ostakoon tätä hänen äsken\nmainittua kirjoa, josta jo 16 osoo on ulos-annettu (ensimmäinen v.\n1813, viimmeinen v. 1826). Kukin osa on nuon 8 arkkia kokonaisuueltaan,\nja maksaa 5 Ruplaa paperissa hankioillen; mutta niin kuin hään on ite\nminullen kirjuttanut, niin halvenetaan tätä hintoo sillä tavalla, että\nse joka ostaa koko kootuksen, niin sille annetaan puolella huokiamalla,\nettei kieliin eikä kansoin tiiustajat mahtaisi säikähtyä siitä\nkorkeasta hinnasta, johon hyö nyt jo nousoovat. --_Kuin se_. Se Viron\nkielessä on yhtä kuin \"sie, sä, sa\", meijän kielessämme, mutta\nVirolaiset tarkoittaavat sillä myöskin _articulus definit_. Samaten\nsanotaan toisinaan Suomessakin, e.m. \"jokos se hevoinen tuli\"?\n\n-- _Part_, r. t. _parts_, d. \"sorsa, vesilintu\"; _Anka, and._. --\n_Ikka_, t. _ikke, ik_, r. _ikkes_, d. \"aina, ainiian, ikuisesti.\" --\n_Polle_ (yhteen veitty sanoista _ep olle_) \"ei ole.\" Se on muistettava\nettä kieltäväisiä toimitus-sanoja (verba negativa) taivutetaan Vironkin\nkielessä toisinpäin tykkänään kuin myötistyväisiä (affirmativa); ei\nainoastaan sillä, että hyö eroitaiksen taivutoksissaan, vaan silläkin\nettä nenä _p_ yhistetään heihin eteeen. -- _Metsa-määr_ t. _määr,\nmäggar_, r. _kähr, mötsik,_ d. \"mehtä-sika.\" Se näyttää kuin tämä sana\noisi sukuisin meijän sanan \"mykrän t. myyrän\" kanssa; joka taas Viron\nkielellä on _myt, rot, mut_, r. _myggur_, myrk, mitter, migger, myyta,\nd. -- _Mängima_, \"soittamaan\"; _mängiminne_, \"soittaminen\" -- _Sirg_,\nt. _sirge,_ \"suora.\" -- _Kask_, G, _kasse_, \"Koivu.\" -- _Hallastama t.\nhallestama_, \"kujertella, valittaa, ruikutella.\" -- _Välja_, merk. ei\nainoastaan \"ulos, ylös\", mutta myös mikä on ulkona, niin kuin \"vainio,\npiha pelto.\" -- _Könnelema t. könnelma_, \"puhua, hoastoo, lausua,\npakinoija, virkaa.\" -- _Pajatama_, \"puhumaan, soarnomaan.\" Tästäpä se\nSuomen sana \"paipattaa\" mahtaa olla kotoisin, jota sanotaan kuin\npuhutaan yhestä asiasta kovan paljon. -- _Muistma, t. moistma_\n\"ymmärtää, osata\"; tästä se Suomen sana \"muista\", (Virk. mällestama).\n-- _Kullerkuppud_, m. yhtä heineä t. kukan loatua, ja taitaa merkihtää\nniitä joita myö kuhumme \"kelta-kukkiks\" (Caltha Palustris); joita\nsaisimme Suomeksikin kuhtua \"kulta-kukkia, t. kulta-kupuja.\" --\n_Angervaksad_ on yks toinen heinä laji, joka taitaa merkihtee sitä,\nmitä Suomessa kuhutaan, \"ankervoa t. ankerias-ruho\" (Spiraea Ulmaria);\neli jos liene yhtä, kuin mitä Virolaiset kuhtuuvat _Angerpist, t.\n_angerpisti (Spiraea Filipendula). -- _Vaene_, \"vaivainen, armotoin,\nkatala.\" -- _Nut_, G. _nutto_ \"itku, parku, poru.\" -- _Liiv_, t. _liva_\n\"hieka, hieta\"; tästä ehkä Suomen sana \"lieto.\" -- _Arro_, \"hieno,\nharva, kova\". -- _Kullo_ t \"kulo\", sellaista vanhoo heinee, joka on\ntoist' vuotista, -- _Jallai_, t. _jallaka pu_, e. _jallaja pu_, d.\n_Jallakas_ r. \"jalava\", (alm-träd); kynneppää (Virk. _kynnarpä, kynnapä\npu_); merk. myös \"voahteria\" (lönn). -- _Pern_, \"Lehmus, niini-puu\"\n(lind) -- _Akkama_, \"rupeamaan, alkamaan.\" -- _Lin_ r. _Liin_ d. G.\n_linna_, merk. ei ainoastaan \"linnoa\" mutta myös \"kaupunkia.\" --\n_Allev_, \"hakuli, esikaupunki\" (förstad, hackelwerk), -- _Turg_, G.\n_turro_, \"markinat.\" Tästä ehkä lie Turun kaupunki nimensä soanut; jota\nVironkin kielellä kuhutaan _Turro, turru, turru lin_, r. _turro liin_,\nd. -- _Kruus_, G. _Kruusi_, \"muru, muju, mujuja\", _Grus_. -- _Anto,\nvakka_ puhe on tässä siitä arkusta, joka hänellen oli antimiin kanssa\ntuleva, koska hään joutui morsiammeksi. Tällä tavalla kuvaillaan aivan\nsomasti hänen lapsillista mieltä.\n\n[181] Tämä pieni ja soma laulu -- jossa kuvaillaan yhtä paikkoa kussa\nnuori-väki pyhä-iltana kiikuttamisella viettelöövät aikansa, ja joihen\njoukossa muutama kylän-vanhin keskusteloopi välillänsä, mitenkä\nsaattaisivat tätä heijän vaarallista huvitosta hävittää; vaan joihen\npuhesta ainoastaan silloin-tällöin sanaa selitetään, tässä nuortein\nriehumisessa -- löytyy painettu Rosenplänterin _Beiträge zur genauern\nKenntniss der Ehstnischen Sprache_, 1:sessä osassa p. 12; nimellä:\n_Schaukellied_; ja alakirjutettuna nenällä B; joka merkihtenöön\nKirkkoherra Brockmannia Auderman pitäjässä.\n\n[182] Meijän tuloo kostelemaan ja kiitoksella mainihtemaan niitä\nmiehiä, jotka ovat saattaneet meillen sitä vähee tietoa, joka meillä\nmuka on näistä Vatjalaisista. Näistä on erinomattain mainittavat oppiva\nHerra _Ludolf And. Zeträus_, joka oli niillä paikoilla syntynyt, ja\njoka tarinoi näistä, meijän Porthani vainoollen (lue Åbo Tidning,\nvuonna 1802, N:o 65); ja Narvan muinonen Pappi Herra _Fredr. Ludolf\nTrefurt_, joku variten vasten kävi heijän kylissä, heitä tiiustelemassa\n(lue Gadebuschin _Versuche in der Livländischen Geschichtskunde und\nRechtsgelehrsamkeit_. I.B.V. Stuck). Yks minun tuttavistani ja\nopisto-kumppalistain (Akademie kamrater) Herra _Grundstroem_, on näinnä\nviimeisinnä vuosinna ollut pappina silleen Suomalaisellen\nseurakunnallen, tässä samassa Kattilan pitäjässä; minä olen jo\nkahestikkin kirjuttanut hänellen, pytäin häneltä muutamia tiiustuksia\nnäistä Vatjalaisista ja heijän kielestä, vaan en ole soanu niin\nvastaustakaan.\n\n[183] Juvanpitäjässä Savossa löytyypi myös e.m. yksi kylä jota kuhutaan\n_kolkon-peäksi_; ja toinen taas, _kolkon-taipaleeksi_; josta selitetään\nettä heijän kylän nimetkin ovat varsin Suomalaiset.\n\n[184] Tällä _Tschuudin_ nimellä nimitetään Suomalaisiakin Venäläisiltä,\njota moni luuloo olevan yhtä, kuin _Schyythit_ vanhassa tarinamuksessa.\n\n[185] Se näyttää ikään kuin Lappalaisetkin oisivat ennen vanhuutessa\ntunteneet näitä Vatjalaisia, ja tulleet heiltä rasitetuiksi ja pahoin\nkäytetyiksi, koska heijän nimi (tjude, vassjolats) vielä nytkin heijän\nkielessä merkihtee Vihollista. Muutoin on myöskin mainittava, että se\nsama Vatjalainen on pian yhtä-kuuluvainen kuin Votjalainen (votjak,\nvotjäk) yks toinen Suomalais-sukuinen kansa, joka asuu Vätskin\nKasanskin, ja yhessä osassa Orenburgskin Kuvernissa, Venäjässä, ja\njosta vasta enemmin.\n\n[186] Lue Juustenin Chronicon Episcopor. Finl. p. 103. ja 140.\n\n[187] Että se monessa sanassa eroittaiksen yhellä eli kahella nenällä\non arvattava, e.m. _illeminne_ (\"ihminen, imeinen, inhiminen\", --\nVironkielellä, \"inniminne, innimenne\") _mess_ (\"mies\", Virk. \"mess\")\n_potjo_ (\"poika\" Virk. \"poeg, poig, pois\", -- Lapk. \"päitja, patja\")\n_tyär_ ( \"tytär\", Virk. \"tyttar, tyttär, tyddar, tytrukka\") j.n.e.\n\n[188] Tälläisiä heijän kielessä löytyviä omia sanoja, on e.m. _järky_\n(tuoli), _pellduschka_ (korvarenkas), _riikka_ (yksi voatte, jota\nvaimoväk siotteloo peähäänsä; \"_ride_ t. _rie_\" merk. taas\nVironkielessä \"liinaisia vaimon-voatteita\"). _Kolttana_ (punaisia\nsarkakaistoja heijän esliinoissa) m.m.\n\n[189] Niin e.m. merkihtee _Morsian_ Vatjalaisen kielellä _lapsetointa_\nvaimoa, niin naitua kuin naimatointakin, mutta ei sitä, mitä morsia\nSuomessa; tahi _mårse_ Lapissa; ja _morsja_ t. _mörsja_ Virossa.\nVatjalaiset kuhtuuvat tuvansa tahi pirttinsä _riihi_, jolla myö\nymmäretään sitä huonetta, kussa puijaan viljojamme. Samalla tavalla\nkuhtuuvat Vermlannin, ja Sollöerissa Norissa asuvaiset Suomalaiset,\ntupiansa, _saunoiksi_; joka toistaa mitä olemme jo ennen sanoneet: että\nSuomalaiset ennen vanhuutessa sekä kylpivät että tappaisivat riihtänsä\nasuma-huoneissansa (lue Försök att förklara _Taciti_ omdömen öfver\nFinnarne). Virolaiset kuhtuuvat tupiinsa _tubba_ (tupa) r. ja _pird_\n(pirtti) ja _tarra_, d. (josta meijän sana \"tarha\" on otettu).\nLappalaiset taas, jotka eivät asuk tuvassa, vaan _koassa_, kuhtuuvat\nnäitä asuma-huoneitansa _käte_ (kota); josta se Suomen sana \"koto\" on\nlähtenyt. Pirtin kuhtuuvat hyökin _täppe_ ja _stäpe_. Se oisi meillen\nSuomalaisillen varsin suloinen ja hyötyllinen, niin kielen kuin kansan\ntiiustajoillen, jos kerran tehtäisiin tarkan tutkistelemuksen näihen\nLapin, Viron ja Suomen kieliin välillen, josta meille moni tieto\nselvisi meijän kielestämme. Se on merkillinen ettei ouk vielä yksikään\ntähän asiaan puuttuna, joka näyttäis meistä niin luonnollisellen ja\ntarpeellisellen. Siittenpä vasta nähtäisimme mitenkä sanat ja heijän\nmerkitökset ovat toinen toisestaan vajuneet, ja kuinka hyö ovat ikään\nkuin sukuisin yhestä kielestä toiseen.\n\n[190] Se on mainittava, että koko meijän Suomalaisessa kielessämme ei\nollenkaan tavatak eäntä _sch_, ehkä sitä kaikissa muissa meijän\nsuku-kielissämme tavataan liiaksikkin. Samaten sanottiin että yksi\nsuku-kunta Hebrean kansasta, eivät olleet hyvät sanomaan _sch_, vaan\nsanoivat silloin aina _s_ (Tuomar. kirj. 12. 6)\n\n[191] Merkillinen on että _k_ muutamissa Ruohtalaisissakin\npuheen-murressa puhutaan niinikkään, nimittäin kuin _tj_ erinomattain\nHelsingin maassa e.m. _brutjet_ (bruket), _myttje_ (mycke) m.m.\n\n[192] Hään läksi Pietarista jo kesällä v. 1824 pitkin Ladogan rantoja\npohjoiseenpäin, ja on nyt jo lähes kolt aastaikaa oleskellut Aunuksen\nja Archangelskin kuvernissa. Hänen viimeisessä kirjassansa, annettu\nKargopolin kaupunnissa Aunuksessa, s. 18 p:nä viimeisessä Loka-kuussa,\nkirjuttaa hään meillen näistä hänen matkoistansa. Mitenkä hänen,\nrospuutan tautta, täytyi syksyllä v. 1825 viipyä 3 kuukautta\n_Soankylässä_, jossa hään sillä ajalla opetteliin Lappia. Tästä läksi\nhään siitten _Utsjoen_ kautta _Varangerin_-suvannollen, kusta hään\nkeänsiin _Kantalahteen_ tahi _Koolan_ kaupunkiin; josta hään tuli\n_Archangelskiin_ ja sieltä _Meseniin_. Kuin hään tästä oli\nkeäntämässään takaisin Archangelskiin, niin hään Touko-kuussa v. 1826\nkeäntyi tautiin _Pinegassa_, ja täytyi kaikeks siks kesäks jäähä\nArchangelskiin, vointuamiseksensa. Siinä kirjutti hään sillä ajalla\n\"tiiustuksiansa niistä Kemin Lapissa löytyvistä Suomalaisista\nSeurakunnista\", joita hään Elokuussa lähetti painuttamaan. Syksyllä\n(Loka-kuussa) hään keänsiin pohjoisesta eteläiseen, ja oli silloin\nparaillaan mänemässä _Bieloserskiin_, kusta hään siitten toas aatteli\nlähteä pohjoiseen ja itä-pohjoiseen päin. Bieloserskissa varoi hään\nsoahaksensa jotaik tietäksensä, koska tämä kaupunki oli jo lahes 1000\naastaikoa vanha, sillä niin kuin tiijetään, niin Rurikin veli Sineus\npiti siinä asumasiansa; ja Nestori taas kirjuttaa että se\nTschuudalainen (t. Suomalainen) sukukunta _Vesj_ piti tässä\npeä-asuntonsa. Vielä nytkin asuu tässä ymperillä Suomalaisia kansoja.\n\n[193] Tämä laulu on paperillen pantu Narvan papiltä _Fredr. Ludolf\nTrefurtilta_, kuin se näillen paikoillen matkusti, ja löytyy painettu\n_Gadebuschin_: _Versuche in der Livländischen Geschichtkunde und\nRechtsgelehrsamkeit. I.B.V. Stuck p. 13._ Hään sanoo itekkin ei\nymmärtäneese heijän kieltänsä, vaan kirjuttaneen sitä myöten miten hään\ntaisi kuuntellessaan sitä käsittää. Uskottava on, että sanat sillä\ntavoin ovat tulleet virhen alaisiksi.\n\n[194] Tahi nykyisissä runomuksissa tahotaan ainoastaan\nsanoin-sointumista kunkin sanan-juonen viimeisissä sanoissa, tahi sanan\npolviloissa; meijän Runoissa voaitaan toas sanoin tointumista kussakin\nsanassa yksissä sanan juonissa; mutta ei viimeisissä, vaan sanoin\nensimäisissä polviloissa, joka on meillen paljon luonnollisempi; koska\nmyö puhuissamme karaistamuksellamme aina enin tarkoittamme sanan\nensimmäistä polvea. Tällainen sanoin alussa tointuva runomus, on\nmyöskin ennen aikana ollut se vanha Islandilaisten ja Göthilaisten.\n\n[195] Tämä Runomus-laji, kussa yksi sanan-juoni jo luettiin värsyksi,\nmahtaa olla niistä kaikkin vanhemmista. Tällainen on meijän\nSuomalaistenkin Runo-soitto, ei sekkään vanhueltaan ouk yhtä\nsanan-juonta pitempi; ehkä sitä nyt puoltajan kertoamisella tehän\nkaheksi.\n\n[196] Niin tekivät ne Lappalaiset, joita minä kuulin. Koko heijän\nlaulamuksesta ei selitetty muuta kuin kaks ääntä ja heijän välillä yhtä\nrönkymistä, sellaista piamittain kuin on porsailla. Jollon-kullon\nvetivät tätä eänta aivan pitkäksi, ikään kuin sillä oisivat polven\nkannattaneet.\n\n[197] Myö olemme jo ennen maininut, että Suomalaisten tavoissa ja\nvoatteen parissa tavataan jotakuta, joka ikään kuin muistuttaa, että\nhyö ovat tulleet iästäppäin (Otava I, p. 23); tässä nähään että\nLappalaistenkin laitoksissa on jotaik, joka tarkoittaa sinneppäin.\n\n[198] Näista heijän laulamuksista sano hään yhen olevan tehyn\niloisillen asioillen; toisen, suruisillen ja murheellisillen.\n\n[199] Näistä _Laestadiuksista_, niin se ensimmäinen (joka nyt on\nKirkkoherrana Karesuvannossa) on jo hyvin tunnettu hänen\nharjoituksistaan Heiniin-Tietomuksissa (i Botaniken), ja siitä hänen\nkirjastansa, jota hään jo Oppivaissa ollessaan painutti, nimellä: _om\nMöjligheten af allmänna uppodlingar i Lappmarken. Stockh. 1824._ Toinen\nheistä tehtiin tänä vuonna Tietous Oppiaksi.\n\n[200] Sitävastoin lausutaan heijän vanhoissa savuissa ja loruissa\npaljon _vanhoista Jättiläistä_, jotka hyö kielellänsä kuhtuuvat\n_jättenes, stalo, stourak_, ja jotka meijän pohjoisessa vanhimmassa\nTarinamuksessamme usseen ilmoittaiksen. Lappalaisten puheen perästä\nniin olivatten muka mainion isoja ja voimakkaisia ihmis-kapeita;\nmutta varsin tuhmia ja ihmis-syöpäläisiä; kuitenkin voitti meijän\nsukulliset heitä aina viisauellansa. Hyö sanoovat heijän asunneen heitä\nlähellä mehissä ja korvissa ja kantaneen Lappalaisillen sala-vihoo.\nNäistä luonnottomista ihmisistä, joista Suomalaistenkin vanhoissa\nkansan-pakinoissa paljon puhutaan, tuloo vastappäin ehkä enemmin\npuhuttavaksi.\n\n[201] Tämä Lapinkielinen laulu, kirjutin minä yheltä Lappalaiselta\npojalta, nimeltä _Anders Olaus_, joka kävi tänä kevänä tässä\nTukhulmissa isäntänsä kanssa, ynnä hänen tyttärensä. Hyö sanoi olevase\nkotoisin _Ovikin-vaarasta_ (från Ovikens fjäll) Héden kirkonkunnasta\nHerjedálin Liänistä, ja tuoneese tänne kolme Poroa, joita yks Herra\nviimeis kesänä, heijän maita matkustaissa, oli heiltä ostanut. Ehkä\ntämä värsy ei ouk sen pitempi kuin 4 sanan-juonta, niin tahtoipa\nkuitenkin _Anttia_ hämmentyä, heitä laulaissaan. Milloin unohtu häneltä\nyksi sana, milloin toas toinen. Samatenpa se oil laulamus, ei sekkään\naina ollut yhellainen; toisinaan hään kannatti yhtä polvea, toisinan\ntoas toista. Koska minä ite olen vielä varsin äkkinäinen Lapinkielessä,\nniin kirjuttelen minä sitä, ikäänkuin hyö sillä puheen-murrellansa sitä\npuhuivat. Mutta muistutuksissa (i noterna till texten) olen minä\nnouattanut sitä Lappalaisissa kirjoissa tavallista kirjutosta. Herra G.\n_Barkenbom_, Soitturi K. Soiton-Rahvaassa (Musikus vid Kongl. Kapellet)\nkoitteli kyllä panna tätä heijän Laulamusta polvillensa (på noter);\nmutta sanoi tämän olevan varsin mahottoman kosk'ei eroitettu selveä\neäntä missään, ainoastaan yhtä sanoin räyhkymistä. Kuvat jotka tähän\nliitetään, ja jotka kuvailee tätä ennen mainittua 17 vuotiasta poikoo\njoikatessaan, ynnä sen 16 vuotisen tytön, seisova hänen eäressään, ovat\ntehty Herra _M. v. Wrigthiltä_, joka on osottanut mullen sen hyvyyven,\nettä piiruttaa heitä sekä paperille että kivelle.\n\n-- _Aldo_, \"voahin\"; Ren-ko, Waija. -- _Mese_, \"vasa, Peuran vasikka\";\nRen-kalf. -- _Ronk_, t. _råntjo_, \"veto Poro, Härkä\"; för-Ren, åk-Ren.\n-- _Wuolget_ t. _Wuolket_, \"vaeltaa, poislähteä.\" -- _Qwekt_, t.\n_qwekte_ \"kaksi.\" -- _Kolm_ t. _kolma_ \"kolmet\". -- _Sierken_ pitäis\nmerk. \"sivu-teitä, uroja, polkuja, jotka eroittaiksen sillä isolta\ntieltä\"; ja taitaa ehkä tulla sanasta _siratet_, \"eroittaa, hajottaa\";\ntahi sanasta _säret_, t. _särretet_, \"särkee; säveltee.\" (Tämä sana ei\nlöyvy Lindahlin ja Öhrlingin Lappalaisessa Sanan-kirjassa). -- _Ruoket_\n\"kaivata, haukkua\"; josta siitten _ruouket_, merk. \"_mylvämistä,\nammumista, pylvimistä_\"; tahi sellaista huutamista, jolla voahit\nkuhtuuvat vasansa luoksensa. -- _Riide_ \"risukko paikka, korpi\"(?) --\n_Puoiltum_, \"koivisto, koivukko-paikka\"(?) Tätä ja eillimmäistä sanoo ei\ntavata Sanan-kirjassa. -- _Tjautet_, \"ylös-kantaa, ylös nousta\".\n_Waren nal tjautet_, kantoa ylös vuoren peälle, nousta vaaralle;\n_tjautasattet_, dimin. frequent. ja _tjautegåtet_; inchoat. --\n_Piejet_, panemaan. -- _Vare_, \"vuori, voara\"; _varesabmelatjeh_,\n\"vuori-Lappalaisia\", fjäll-lappar. Muutoin sana _fjäll_ (tunturi)\nkuhutaan Lapin kielellä _tuoddar, kaise, gweutel_. -- _Tjärro_,\n\"kulma\", _ware-tjärro_ \"vuaran-harju\"; fjäll-rygg, öfversta spets. --\n_Nal_ t. _nil, nala_, peälle. -- _Pätso_, Poro; -- _Juoikem_, laulu.\n\n[202] Tämän ja jälkimmäisen laulun sain minä (Lapiksi) Oppiaiselta\n_Pet. Laestadiukselta_; joka oli kuullut Lappalaiset _Arjeplogin_ ja\n_Lykselin_ Lapissa laulavan heitä. Ne ovat myös sen eistäkin heijän\npuheen-murrella kirjutettu. Että heijän Suomal. keännökset, ja\nselitykset ovat minulta, tahon minä sen puolesta nimittää, että mikä\nheissä lie viallista, ei mahak tulla hänen syyksi. Tämä ensimmäinen\nlaulu mahtaa olla yksi _Laps-tuuvitos-Virsi_, jossa häntä peloitetaan\nitkämästä. -- _Jöijuhtahta t. juoikem_ \"laulu, veisu.\" _Uhtje_\nHerjedalin Lapin puheen-murrella, on yhtä kuin _uttje t. utses_,\n\"pieni.\" -- _Mana_, \"lapsi.\" -- _Piijel_, t. paijel, \"yliten\", josta\nehkä tulee se Suom. sana \"peälle\". -- _Korko_, t. kåtka, kåtk, kåtakes_,\n\"kusiainen, muurainen\"; _kåtka pesse_, \"kusiais-pesä.\" -- _Gradne_, t.\n_kradne, kradna_ \"kumppali, toveri, puoliso\", pohjossapäin sanotaan\n_radna_. _Kradnatjam påte_ merk. \"tule veikkonen\"! -- _Påtet_, \"tulla\";\n_påte teke_, \"tule tänne.\" _Påtestet_, dim. \"tulla vähittäin\";\n_påtegåtet_, inchoat. \"alkaa tulla.\" _Påtelet_, frequ. \"tulla\nhuuhatteloo, tuihakkaasti, vikevästi\"; _påtelastet_, dinin. ja\n_påtelatjet_, inchoat. -- _Keset_, \"veteä\"; _kesestet_, dim.\n\"vetäillöö\"; _kesajet t. kesegåtet_ inchoat. \"alka veteä\" _kesatet_\n\"pois-veteä\"; _kesetattjet \"taitaa veteä\"; _kesetet_, \"kulettaa.\"\n_Kesetastet_ dim. \"kuletella\"; _kesetatjet_ inch. \"alkaa kuletella\";\n_kesatallet_ frequ. \"kuletella.\" Tästä vielä, _kesot, kesatjet_ m.m. --\n_Jaure_ \"järvi.\" -- _Wuopt, wuopta_ \"hiuksi\"; _wuoptist keset_\n\"hiuksista veteä.\" -- _Labtje_, ohjas. -- _Wanat_, \"veteä\"; _wanatet_,\n\"venyttää\"; _wanatastet_, dim. \"venytellä\"; _wanatatjet_, inch, \"alkaa\nvenyttää\"; _wanatallet_ viruttaa, pitkäksi venyttää.\n\n[203] Minä en varsin tiiä, jos tämän laulun pitäis nostattaman Karhua\nkeväillä pesästään, tahi jos sillä ainoastaan pieniä lapsia\ntuuviteilaan. -- _Bire_, Karhu, ohto, kultakämmen, m.m.\n-- _Puold_, \"mäki, rinne, töyri.\" Se näyttää kuin Suom. sana \"pelto\"\n(Lapk. _päldo_, Virk. _pöld_ oisi tästä lähtenyt, koska Suomalaiset\nennen vanhuutessa usseemmittain tekivät peltojansa ja halmeitansa\nrinteillen. -- _Aija_, \"ukko, ukkoinen, pitkäinen\", _farfar, morfar,\nåska. Tästä ehkä Suom. sana \"äijä\" (Gubbe, bisi, stor) ja Vir. sana\n_äi, ai, öi_ (\"appi\", Lapk. _wuopp_), \"Anoppi\" on toas Virk. _ämmä, äm,\nöim_, joka sana Suomk. merk. _gumma_; Tästä nähään mitenkä sanat näissä\nSuomen, Viron ja Lapinkielissä ovat yhteiset, mutta merkitykset usein\nerinäiset, -- _Tjodtjot t. tjuodtjot_, \"seisoa\"; josta siitten\n_tjodtjostet_, dimin. merk. \"seisoilla\"; _tjodtjogålet_, inchoat.\n\"seisauttua\"; Tästä siitten _tjodtjatet_, t. _tjodtjetet_ merk.\n\"seisahtua\"; ja _tjodtjetastet_, dimin. \"seisahtella\"; ja\n_tjodtjetatjet_, inchoat. dimin, \"seisauttella.\" Josta siitten\n_tjodtjotet_, permiss. merk. \"seisottoa\"; ja _tjodtjotatjet_, inchoat\nfrequ. \"peällä seisottella\", begynna påstå; ja _tjodtjalastet_\n\"vastaanseisoa.\" Kusta siitten _tjodtjelet_ t. _tjuodtjelet_ m.\n\"nousta, ylösnousta\"; josta toas _tjuodtjelastet_ dim. merk.\n\"nouskella\", ja _tjuodtjelatjet_, inchoat. \"nousua\", begynna stiga upp;\n_tjuodtjaldattjet, t. tjuodtjaltattet_, permiss. \"nostoo\";\n_tjuodtjeladdet_, frequ. \"nostella, nostatella\"; _tjuodtjalastet_\n\"vastaan nousta\"; _tjuodtjadattet_, merk. \"eteen asetella\". Tästä\nsanoin synnyttämisestä nähään, ettei Lapin kieli ouk niin köyhä, kuin\nmoni ehkä luuloo. -- _Last, lasta_, \"lehti\"; -- _leb_, \"olen, on\", e.m.\nmon _leb nuora_, \"minä on nuori\". Tämä sana taivutetaan Lapinkielellä\nnäin: (Sing.) _leb_, olen, on; _leh_, olet, out, oot; _le_, on, ou, oo;\n(Plur.) _lepe_, olemme, oumme, oomme; _lepet_, oletten, outten, ootten;\n_leh_ t. _läh_, olevat ovat; (Dual.) _len_, myö kahet ollaan, t. oumme;\n_lepete t. läpet_, työ (kahet.) oletten, t. ootteen; _lepa t. läpah_,\nhyö (kahet) ovat. Tästä Lapin sanasta mahtaa Suom. sana _liene_ (joka\nmerk. \"taitaa olla t. mahtaa olla\") ja Vir. sana _leeb_, (joka merk.\nyhtä) tullut synnytetyksi, koska heillä ei löyvyk näissä kielissä\nemä-sanoo (stam-ord). Sillä e.m. _le-kus_ (Lapin-kielellä) sanotaan\nSuomeksikin \"liek-kös\" j.n.e. -- _Stuor, stuorak, stuores_, \"suuri,\niso\" -- _Ko_, \"kuin\". -- _Snjära_, \"hiiri\"; _snjärats_, dimin.\n\"hiiröinen\". -- _Pelje, \"korva\"; _pelje pele_, \"korva-puoli\";\n_peljats_, dim. \"korvainen\".\n\n[204] Tällä sanalla ei tässä ymmärretäk niitä Karjalaisia, jotka asuu\nSuomessa, molemmin puolin sitä vanhoa rajoa, ja joista yks osa on\nGreekkalaisia; mutta niitä Venäjän maan perillä asuvia Suomalaisia,\njotka asuuvat siinä Venäläisten keskellä, synkissä mehissä, ja joita\nKarjalaisiksi kuhutaan, koska hyö ennen vauhuutessa ovat Karjalasta\nlähteneet. Heitä löytyy monessakin kohassa Venäjässä, vaan liioitenkin\n_Tverskin, Nischneinovogorodskin_, ja _Pleskovskin_ Kuvernissa.\n\n[205] Näihin luetaan ne jo ennenmainitut _Syrjäläiset, Permiläiset,\nVotjalaiset, Vogulilaiset, Tscheremissiläiset, Tschuvassilaiset,\nOhin-Ostiakilaiset, Morduinilaiset ja Tepteriläiset_, jotka kaikki ovat\nehkä ulossiirtyneet _Uiguriloista_, tahi siitä yhteisestä vanha\nTschuudalaisesta kansasta, joka Venäläisten puheen perästä on ennen\naikana valloittanut näitä muita.\n\n[206] Moni on ehkä luullut, että nämät kansat oisivat puolittain jo\nVenäläisiä, tahi alustapäin vanhoja Suomalaisia sukullisia, jotka\noisivat jo poissotkettu Venälaisten ja Tartarilaisten kansoin joukossa,\nmutta Opettaja _Rusk_, joka äskettäin on matkustanut heijän maissa,\nheitä tarkemmin muka tiiustellaksensa, toistaa etteivät out ollenkaan\nnäihin kansoin kanssa ihtiänsä hämmentäneet, mutta että hyö vielä\nnytkin asuuvat itekseen, eikä lainkaan suvaihte toisia luonnaansa, sen\nvähemmin menisi heijän kanssa naimisiin (lue Mnemosyne, 1821 p. 371).\nTällainen merkillinen yhistys keskenänsä, ja jäykkäys muihin\npuuttumasta, tavataan yltä-kyllä Suomalaisissa kansoissa, ikeän kuin\nheijän kielessä, jota ei vielä missään tavatak muihin antaineen, tahi\nmuihen kieliin kanssa velloittuna. Sillä missä se vaipuu, siinä se\npoisvaipuu omassa puhtautessansa, vaan ei pois-sotkimisella, eikä\ntoisiin kieliin sevoittamisella. Tätä merkillistä esimerkkiä löyvämme,\nei ainoastaan niissä Suomessa löytyvissä Suomalaisissa ja\nRuohtalaisissa kylissä, jotka jo monta sata aastaikoo ovat\nnoapuruksissa asuneet, eikä vielä ymmärräk toisiin puhetta, tahi ovat\ntoisisek kanssa ihtensä sevoittaneet; mutta myöskin niissä Norissa ja\nRuotissa löytyvissä Suomalaisissa, jotka jo monta aikoo salpattu pois\nomasta moastaan, ja suljettu näihin vieraihin kansoin, eivät vielä ouk\nheittäneet tavansa, eikä kielensä, ehkä heitä monesti on jo kovasti\nkuritettu omistaan luopumasta.\n\n[207] Tästä on arvattava, että näitä Karjalaisia mahtaa olla\näijä paljon, koska variten vasten rupeisivat heijän kielellä kirjoja\npainuttamaan.\n\n[208] Tämä kirja kuuluisi näin, jos sitä kirjuittaisimme meijän\nnenillä: Herran mijän Schyndy-Ruohtinan Svätoi Jevangeli Matveista,\nKarjalan kielellä. Petschatoidu Sväteischago-Pravitelstvujuschtschago-\nSinodan käschschennäschtä, Venijän Bibleiskoin kanscha-kunnan elolla.\nPijteri 1820. 96 p. nälj.; joka meijän kielellä merkihtäis: \"Meijän\nHerran Vapahtajan Pyhä Evankeljumi, Matheukselta (kirjutettu). Karjalan\nkielellä. Painettu-Henkeellisesti-valvottavaisen Synodin\nsuostumuksella, Venäjän Bibla-Toimituksen kustenoksella,\nPietarissa 1820\".\n\n[209] Hään sanoopi: \"se ensimmäinen ja isomp'arvattavana nuhtelemus,\njota meijän täyty sanoa tästä keännöksestä, on meijän luulossamme --\nettä se on painettu Venäjän nenillä\". -- Aivan niin! mutta jos eivät\ntienneet, että tätä kävisi paremmin Suomalaisilla nenillä kirjuttamaan\n-- niin ei ouk heitä nuhtela eikä moittia. Muuten se näyttää meistä\nouvollen, että koska Herra S. niin paljon lausuu tämän kirjan virheistä\nja puutoksista, ettei se niin sanalla mainihte hänen monesta ansiosta\nja hyvästä aivotuksesta, yksi asia, josta oisi meijän mielestämme ollut\nmuka tarkemmin puhua.\n\n[210] Hään alkaa jo että tämän keännöksen kehnouen tantta, sillen\nsovittaa, nämät Ennustajan sanat: \"vi bedje efter ljus! Si, så varder\ndet mörker; -- efter sken. Och, si vi vandre i tökno\"; ja lopettaa että\npuhua: \"om författarens öfverraskande vördslöshet... och otillräckliga\nkännedom af Finska språket i allmänhet och Karelska isynnerhet.\" Yksi\nsyyttäminen jonka perustus kohta tuloopi meijän koittelemuksemme alla.\n\n[211] Tässä asiassa on se Henkellinen Synódi osottanut yhtä kauniimpata\nkäytöstä, yhtä valaistettuampata mieltä ja yhtä Jumalallisempata ja\nrauhallisempata syväntä, kuin yks osa siitä Vermlannissa Ruotissa\nlöytyvästä papin-juokosta, joka ei ainoastaan ouk pitänyt näitä heijän\nmoassa löytyviä Suomalaisia pilkan ja kovan kurituksensa alla, mutta\nestänyt heitä soamasta Suomalaisia henkellisiä kirjoja, jott' eivät\nheistä saisi mitään tietoa Jumaluutesta omalla kielellänsä.\nJa kuin olemme Keis. Suomessa olevaisen Bibla-Toimituksen hyvyyvellä\nhankkinut heillen Suomalaisia Biblilöitä ja Uusi-Testamenttilöitä aivan\nilman mitään maksutak, ja tuottanut heillen omalla kustennoksellamme\nmuitakin henkellisiä kirjoja, niin kuin Suomalaisia Virsi-kirjoja,\nKatekismuksia, Aapis-kirjoja m.m. niin ovat nämät heijän papit, ei\nainoastaan paheksinneet tätä, ja pahoin soimaneet; mutta myös\nviimeisissä Herroinpäivissä paljon juonittelleet näihen Suomalaisten\nanomuksia vastaan, joissa muka rukoilivat Kuninkastansa ja\nValtakunnanyhteisijä siätyjä soahaksensa omalla kielellänsä, ja omalla\nkustennoksellansa yhtä Pappia ja Jumalanpalvelusta, heijän\nhenkelliseksi ravinnokseksi. Kuitenkin meijän täytyy Ruohin yhteisen\npapis-siävyn kunniaksi sanoa, että hyö, ynnä ne toisetkin valtakunnan\nsiävyt, pyysi yhteisesti Kuninkastansa juuri hartaasti, että hään\nottaisi näihen Suomalaisten asiat armollisemmaan huostaansa.\nTulevaisuus osottanoon meillen mitenkä nämät asiat ovat tulleet\ntoimitetuiksi.\n\n[212] Sillä jos heitä kerran opetetaan tuntemaan Suomalaisia painia, ja\nSuomalaisia neniä, niin taitaavat sillä lukea Suomalaisia henkellisiä\nkirjoja varsin rentonaan (obehindradt) josta piästäisiin siitä\nvastuksesta, että varsin heijän tautta kustentamaan ja painuttamaan\nSuomalaisia kirjoja Venäläisillä nenillä.\n\n[213] Lue meijän Tutkimuksemme (Recension) _Rühsin_ kirjasta: _Finland\noch dess invånare_ painettu Upsalan Tietomus-Sanomissa (i Upsala\nLitter. Tidn.) vuonna 1817, N:o 19, 22, 24, 25, 26, 49, 50 ja 51;\nmeijän Juttelemuksemme: de Proverbiis Fennicis. Upsaliae 1818 ja Pieniä\nRunoja, Upsalassa 1818.\n\n[214] Myö soamme vastapäin kuulla että v. 1821 kirjutettiin jo Norissa\nja Ruohin Suomalaisissa, niin ikään tällä tavoin. Josta nähään että\ntämä Savolaisten puheen-murre puhutaan ei ainoastaan muualla kuin\nSavossa, mutta paljon laveammasti kuin ykskään muu Suomalainen puhe; ja\nettä kuin sitä kerran kohoitettiin kirjotus-kieleksi, niin sitä tehtiin\nRuijan Tunturista aina Aasian rajoillen, vähemmällä ajalla kuin\nneljällä vuuella.\n\n[215] Syy tähän hitaisuuteen on ollut osittain nämät äkkinäiset nenät\njoilla se on kirjutettu, osittain myös, ettei tunnetak Venäjän kieltä,\njosta tämä keännös mahtaa olla tehty; mutta erinomattain, että olemme\nnäinnä aikoinna olleet muista töistä niin ahistetut, ettemme ouk heri\njoutaneet näitä tarkemmin tiiustella. Taitaapa moni nyt jo kahtoa liian\npitkiksi näitä tiiustelemisia (otettu yhestä luvusta); miten sanoisivat\nsiitten jos oisimme koko kirjan ottaneet tutkistellaksemme.\n\n[216] Ne molemmat ensimmäiset näistä syyttämisistä on hään ite\nperästäpäin antanut myöten, luulevan sillä sanallaan olevansa\nvakuutettu kaikista nuhtelemuksista. Mutta ei niin! Kuin ruvetaan\nmitään moittimaan, niin pitäis siihen tok' olla jotaik perustusta ja\nsyytä, erinomattain kuin pietään sellaista tora-puhetta, niin kuin\ntäss' on tehty. Sitä kolmatta syyttämistä on jo tehty toisilta ennen\nmeitä (lue: Ueber Erwartungen im Betreffe der finnischen Sprache und\nihre Litteratur, von Joh. Strahlmann. St. Petersburg, 1822.) Myö\ntunnemme aivan hyvin että Herra S. on syntynyt varsin Suomalaisista\nvanhemmista, ja pitäis seneistä osata Suomea paremmin kuin mitään\nmuuta. Myö uskomme myöskin että se taitaa Suomea paremmin kuin myö,\nnimittäin Hämeen Suomea; vaan toisin puolin emme saata kaisea, että se\non Savon ja Karjalan puheessa varsin äkkinäinen (jota hänen puheetkin\ntoistaa); ja nykyisin tarvitaan Suomen-kielen tuntemiseen, että tuntea\nnäihenkin puhetta, ilman ompi tämä meijän tietomus varsin vajoava ja\npuuttuva.\n\n[217] Koska ei yhessäkään kirjanpajassa tässä kaupunnissa löyvyk niin\nVenäläistä neneä, niin täytyy meijän hätävaraksi ottoo Greekkalaisia.\n\n[218] Niin e.m. kuuluu g toisinaan Venäjänkin kielessä kuin h tahi ch,\ne.m. sanoissa _noga, nogi_. Ruotin-kielessäkin sillä on monta eäntä;\nmilloin muka kuuluu kuin _k_, e.m. sanoissa _flygt, wigt, pligt,_;\nmilloin kuin _j_, e.m. sanoissa _ferg, berga, göra,_ milloin toas kuin\n_v_, e.m. sanoissa, _stuga, sugel,_ j.n.e. toisinaan kuuluu\nselittämättömänä, arvaten kuin _ng_, e.m. sanoissa _ring, gunga, ång_.\nMuissa kielissä tehään tätä neneä vielä luonnottomaisemmaksi, e.m.\nFranskan kielessä kussa kuuluu toisinaan kuin _sch_, e.m. _gage, génie,\nloge_; toisinaan kuin _j_, e.m. _George, campagne, compagnon,_ j.n.e.\nja tätä huikentelevaista sanan-neneä, jonka oikea perustus-eäntä\nSuomalainen ei taija kuolemaksikaan suustaan sanoa, sovitetaan\nväkisekkin heijän kielesehen, meijän kielen muka murtajoilta.\n\n[219] Että muuten Tutkian tavalla pelätä, että syntyisi kielessämme\nmuka hämmenys, jos kirjutettaisiin kahta sanaa yhellä tavalla -- niin\nluin e.m. tässä _elä_, låt bli! (Käskevässä Lovessa Puuttuvaisesta\nToimitus-sanasta _elä_, i Imperativi Modus, _af_ Verbum Definitivum\n_elä, älä_); ja elä, _lef!_ (Käskeväisessä Lovessa Syntyvästä\nToimitus-sanasta _elän_) -- on yksi turha luulo, sillä jos eivät\nhämmenek meitä puheissamme, niin eivät myöskään hämmenäk meitä\nkirjutoksessamme. Että eritavalla kirjuttoo yhtäläisiä sanoja, jotta\nsillä muka eroittoo heijän erinäisiä merkityksiä, on yks tyhjä neuo,\njoka ei maksak mitään, vaan ainoastaan matkaan saattaa liikoo vaivoo\ntätä mieleen juohuttaissamme. Eihään se pieni sana _led_, jolla on\nRuohin kielässä 10 erinäistä merkitystä (nimittäin, veräjä, niveli,\nsuku-polvi, tie, juno, ilkiä, joutui, kärsi, taluta) ja jota kuitenkin\naina kirjutetaan sillä yhellä tavalla, ouk millonkaan tehnyt heijän\nkielessä villitystä.\n\n[220] Eipä myö Suomessakaan kirjutamme tätä nenee varsin kannallensa;\nMyö kirjutamme _j_ (mykkänään) sekä pitkällä että lyhyvellä _i_, e.m.\n_ja, ai,_ ehkä eännös on varsin samallainen. Että kirjuttaa häntä\nerillä nenillä sanoin lopussa, erillä heijän alussa, on meijän\nmielestämme yks joutava laitos.\n\n[221] Koska meillä tässä ei ouk Venäläisiä neniä niin emme näillä\npuuttuvaisilla Greekkalaisilla taijak tätä toimittoo. Mutta kyllä\nkaikitekkin _ott'_ (ott') _toimitt'_ (toimitt'). _koir'lla_ (koir'lla)\non niin selvee kuin \"otti, toimitti\", koirilla (nimittäin jos _'_\nmerkihtee yhtä lyhyttä tahi puoleksi katkaistu _i_). Samaten sanotaan\nSavossa sekä \"pojan, piian, ajan\" että myös _poijan, piijan,\naijan_ (ehk ei Tutk. sano tätä ymmärtäväsek) -- kumpaisetkin ovat\noikeet. Niin ikään erehtyy Tutk. kuin hään moittii sitä, että Toim. on\nkirjuttanut _piiterissja_ (piiterissä) ja sanoo että se on varsin\nsotiva Suomen kielen luontoa vasten, ja että ois pitänyt muka oleman\n_Piitarissa_. Mutta tämäpä vasta sotii kielemme vasten. Sanonoovathan\nhyö Hämeessäkin \"liiterissä, kinkerissä\", j.n.e, ja koska Tutk. tahtoo\nsoaha tätä sanaa oijastanneeksi, niin silloin oisi hänelle ollut\nsuurempi syy muistutella _Turun Viikko-Sanomien_ Toimittajaa, kosta se\nviisauessansa rupeisi lehissänsä kirjuttamaan \"sanomia Pyhästä\nPietarborista.\" Samalla tavalla nuhtelee hään häntä varsin syyttömästi\nsiitä, että hään kirjuttaa _niina pjaivina_ (niinä päivinä), ja tahtoo\nettä se pitäis muka olla \"niinä päivinä.\" Mutta kennen lualla hään\nvaatii että kaikki pitäis olla kirjutettu Suomen kielen perästä? eihään\nse siitten oisikkaan omoo kieltä, jos ei ois jossaik eroitus. Jos Tutk.\noisi väheekkään tuntenut Viron-Suomea, niin oisi hään muka löytänyt,\nettä tämä Karjalaisten puhe taivuttaiksen Viron Suomeen, kussa _ä_ ja\n_a_ usseen tavataan yksissä sanoissa, ja varsin tässäkin puheessa;\n\"päivä\" on Virk. _päva_, ja \"niinä\", _niina_. Savonkin puheessa\nsanotaan \"tällainen, tämmoinen\" j.n.e (liitettyissä sanoissa). Tutk.\nsoimaa sitäkin että Toim. välisten kirjuttaa _???_ (_nin_ 3, 8)\nvälistän toas _nin_ (_nin_ 3, 15.) Tämäpä toistaa ettei hään piä yhtä\npuhetta toista halvempata; puhuuvatpa ne Suomessakin tätä sanaa sekä\npitemmin että lyhemmin, sekä _niin_ että _nin_; ikään kuin _hän_, että\n_hään_; _me_, että _myö_, j.n.e.\n\n[222] _Paino-virheiksi_ luemme e.m. sitä, että hään kirjuttaa _Gud_,\nkuin pitäis olla _ljud_, j.n.e.\n\n[223] _Kielen-virheiksi_, luemme sitä, että hään p. 152 kirjuttaa\n_murhelliset_, kuin pitäis olla _murheelliset_ (ja vieläpä kiittääpi\ntämän sanan hyväksi).\n\n[224] _Kiännös-virheiksi_, luvemme sitä, että hään toimittaa sanan\n_kuuntelee_ Ruotiksi, sanalla _han lyder_; ehkä se merkihtee _han\nhörer;_ ja _kaatua_ (falla) on hään toimittanut sanalla _försjunka_\n(hukkua)., j.n.e. Mutta ei sillä kyllä, eipä hään ou aina osana\noikeakaan lukea kirjasta, koska hään kirjuttaa _hiään_ kussa Toim:lla\non _gijan_ (hiän); ja _piäälläs_, kussa Toim:lla on _pijalljas_\n(piälläs); _paakkoavaisille_, kuin on _pakkoiasilla_ (pakkojasilla);\n_äljgää_; kuin on _äl'gija_ (äl'giä); _koiryilla_, kuin on _koirilla_\n(koirilla) j.n.e. Sellaistapa myökin kuhtuisimme _huolimattomuuteksi_.\n\n[225] Tällainen halu, että pahentaa kaikkia, on viettellyt Tutk. että\nsotkia ne juuri selvimmät paikat, niin e.m. kuin seisoo: \"syntiin\n_kadoneot_\" (kavoneita), niin hään tahtoo että pitäis olla \"syntiin\n_kaatuneita_\", ja luetteloo viaksi, ettei Toim. ouk näin muka\nkirjuttana.\n\n[226] _Lovi_ modus, _Käskeväinen_, Imperativus; _käskeväisessä\nlovessa_, i imperativi modus.\n\n[227] Se ensimmäinen Suomalainen kirja, jota tunnetaan, on painettu v.\n1544 ja kuhuttiin: _Rucouskirja Bibliasta_.\n\n[228] Niin kuin Tutk. ilman mitään perustuksetak moittii kaikkia tässä\nKarjalaisessa keännöksessä, niin hään toisin puolin kiittää kaikkia\nmeijän Suomalaisessa keännöksessämme (niin kuin luullaan) myöskin ilman\nperustuksetak, (ilman asian koittelematak.)\n\n[229] Moni luuloo ehkä, että nämät keännökset pitäis kaikki olla\nvälillensä yhteläiset, koska hyö kaikki toimittaavat samat asiat. Sen\nhyö ovatkin kyllä asian puolesta, mutta kielensä puolesta, tahi tavat\nmillä tätä asiaa toimitetaan (sanat ja sananparret) ovat erinäiset --\nerinomattain, jos uskaltaisiin (Tutk. luvalla) seurata kunkin kielen\nluontoa ja puheen-piirosta.\n\n[230] Sillä jos semmoiset sanat, kuin _proroka_ (Propheta) _rijächki_\n(synti) j.n.e. ovat otetut Venäjän kielestä, niin ovat samat sanat\nmeijän kielessä taas otettu Ruotin kielestä, ettei siitä piek suuttua.\nSe oisi toivottava, jos heitä soataisiin Suomalaisilla vaihtaneeksi.\n\n[231] Toisessa kohassa kirjuttaa hään tätä sanoo aivan oikeen, kahella\n_t_, nimittäin 3:12. _polttav_ (polttav). Koska tässä nyt on tullut\npuheeksi Suomen kirjuttamisesta meijän Biblan-keännöksissä, niin tahon\nmuistutella että juuri tämä sana, tässä samassakin paikassa, on viärin\nkirjutettu meijän omassakin Suomalaisessa Bibliassa. Siinä seisoo:\n\"mutta ruumenet poltta hän sammumattomalla tulella\"; meijän luulomme\njälkeen, oisi tämä näin: \"mutta ruumeneet polttaa hään\nsammuttamattomalla tulella.\"\n\n[232] Myö ei tahoitak siksi alentoa meijän omaa keännöstämme -- sillä\nse on mahollinen että erehtymme. Mutta sillä tarkoituksella ja\nymmärtämyksellä, jolla myö käsitämme kielemme, niin oisi harva värsy,\njoka ei tarvihtis oijastamista.\n\n[233] Luulookohaan Tutk. Suomalaisessa Bibliassa kuulua paremmallen,\nkuin luetaan (Makkab. 7, 24) \"Koska Antiochus sen kuuli, luuli hän\nhänen händänsä kazovan ylön\" (Sic!) Pitäis olla: \"luuli hään hänen\npilkanneen häntä\".\n\n[234] Oikeempi ehkä oisi sanoa _hänen_ (Minkän Loukassa) jollon sana\n_käskynsä_ (joka on pois-heitetty) siihen ymmärtäisimme. Niin on myös\nSuomal. Raamatussa.\n\n[235] Meijän mielestä on koko tämä värsy paljon paremmin toimitettu\nKarjalaisen keannöksessä, kuin meijän Suomalaisessa, jos on muka\nkysymys, mikä heistä on selvempi, ja meijän kielemme myöten\nluonnollisempi. Suom. Bibliassa seisoo: \"Ja sanoma kuului hänestä\nkaikkeen Syrian maahan. Ja ne toit hänen tygönsä kaikkinaisia sairaita,\nmoninaisilla taudeilla ja kivuilla vaivatuita, ja Piruilda riivatuita,\nja kuutautisia ja halvatuita: Ja hän paransi ne.\" -- Karjalaisessa on:\nI kaikie Sirijoa-myöt rubei hiän kuulovilla olomach: i tuodich hänen\nluo kaiki voimattomat, kaiken-ualasissa (kaikellaisissa) taudiloisa i\nkivuloisa venyjat, i lèmbolasèt, i kuun-muuttèila piekschiätschiät, i\nhermattomat, i hijät tervehytti.\n\n[236] Niin e.m. sanoovat hyö _ei pole_, kuin myö sanomme _eipä ole_,\nj.n.e. Eivätkä tyyvyk siihen, hyö eroittaavat toisinaan näitä liitto\npolvia, sekä eillimmäisestä että jälkimmäisestä sanasta, ja\nkirjuttaavat heitä varsin itekseen; ja (joka on vielä ouvompi) hyö\nalottaavat toisinaan värsynsä tällaisella liitto-sanalla, e.m. \"_kas\non söas naene armas_\" (Otava II) jollon myö sanoisimme \"onkos soassa\nnainen armas.\" Sen eistä ei ouk Karjalaisen kirjutosta nuhtella, jos\nhäänki kirjuttaisi tämän liitto-polven erikseen. Samaten teköövät myös\nLappalaiset, hyö kirjuttaavat tämän sanan sekä toisen lopulle, kuin\nSuomalaiset e.m. _päta-kus_ (tulet-kos) sekä myös _itekseen_, kuin\nVirolaiset e.m. _tietah kus todn_ (tiiät kos sinä). Kyllä\nSuomalaisetkin sillä sanalla taitaisi ikäänkuin Virolaiset alottoo\npuheensa, mutta hyö voatii sitä silloinkin liitettynnä, e.m. \"tokkos\ntulet\". Samalla tavalla, koska Lappalaiset sanoovat _ko tjatse_ (kuin\nvesi) niin Suomalaiset sanoisivat mielellään (liitettämisellä)\n\"_niin-kuin vesi_\".\n\n[237] Se on juuri haikialla mielellä, kuin meijän on täytynyt näin\nkiivaasti kohtata näitä hänen muistutuksia, sillä muuten myö mielellään\nylistämme hänen hartautta ja rakkautta Suomenkielen tiiustamisessa, ja\nuskomme että meillä on syytä häneltä vastapäin toivoa parempia\ntiiustuksia näissä asioissa. Myö olemme siitä vakuutetut, että jos hään\nite nyt jälestäpäin lukisi näitä hänen omia lausumuksia, niin hään\nlöytäisi heijän olevan pikaisuutessa ja kokemattomuutessa tehtyt, ja\nkahtoisi hyväksi, että myö olemme nuoita oikoina.\n\n[238] Niin e.m. kirjutetaan hänessä \"ua\", kussa muualla Suomessa\nsanotaan _aa_, ja \"iä\", kussa muualla sanotaan _ää_, e.m. _mua_ (maa)\n_työ_ (te) _myö_ (me) _hiän_ (hään) _iäni_ (ääni), _piällä_ (päällä)\nj.n.e. Mutta tätä sanotaan heissä ei ainoastaan ensimmäisessä ja\nviimmeisessä sanan polvessa, mutta myöskin keskimmäisissä, niin kuin\nmeijän jäykkiimmissä puheen-murreissa, e.m. _Jsruaelin_ (Israelin).\nMeilläkin sanotaan _Isroaelin_ ja _Israaelin_.\n\n[239] Yksisyys on parempi sana ehkä kuin yksinäisyys, merkihtemään\n_Singularis_.\n\n[240] Toimitettu Ruohtiksi, oisi tämä sana-juotos: \"Häraf skulle det\nsynas som hade de swårt att uttrycka passiva begrepp (begreppet af ett\nPassivum) emedan de begagna sig af sina Verba Passiva i förening med\nNomina eller pronomina, såsom Impersonella Verber för att genom dem\nuttrycka aktiva begrepp (begreppet af ett Aktivum).\"\n\n[241] Teko-sana (aktivum) supistettu sanasta \"Tekevä toimitos-sana.\"\n_Teho-sana_ (passivum) kurnittu sanoista \"Tehtävä toimitos-sana\",\nvältteämiseksi erinnäisyyttä ymmärtämyksessämme.\n\n[242] Muualla Suomessa sanotaan kummaistakin, (e.m. yksisyyessä) sekä\n\"minä piiskataan\" (jag piskas -- tehtävänä toimi-sanana) että \"_minua\npiiskataan_\" (man piskar mig -- mainittomana toimi-sanana) ilman\nerottamatak. Sillä ehkä kumpainenkin puhe toimittaa yhtä asiata, on\nymmärtämyksessä kuitenkin iso eroitus, siinä että toinen heistä enemmin\ntarkoittaa sitä jota piiskataan, toinen toas -- enemmin tätä\npiiskuttamista. Vaikka jo monta vuosisatoja tämmöisiä teho-sanoja ja\ntehtäviä ymmärtämyksiä ovat sekä kielellemme että kirjoihimme\nsisääntunketut, niin vielä nytkin korvat selittee sananparren \"_minua\npiiskataan_\" olevan (kielensä puolesta) selvempee Suomea kuin sanat\n\"_minä piiskataan_\"; johon muukalaisuuteen (barbarism) Savolainen ei\nmielellään puutuk. Ja jos toas tarkoitetaan sanat (merkitöksensä\npuolesta) niin löyvämme siinäkin eroitusta, nimittäin sama eroitus kuin\ntavataan mitän ja minkän loukaisten välillä (emellan ackusat. partialis\noch totalis) koska mikä-loukasta tällaisissa sanan-tavoissa käytetään\nminkän-loukan varaksi. Jos käytettäisiin samat sanat monaisuunkin\nluvussa, niin havaihtaan että \"_myö piiskataan_\" on kyllä kielen\npuolesta selvee Suomea, mutta merkihtee Savossa toista tykkenään, ja\njuuri vasta-loatuista, kuin \"_meitä piiskataan_\" (muualla Suomessa\nmerkihteevät yhtä). Samatek näissä Karjalaisissa, kussa \"_hyö\npiiskataan_\" ja \"_työ piiskataan_\" sanotaan, kuin Savossa\nsanotaan \"_hyö piiskoavat_\" ja \"_työ piiskoatten_.\" Koska nyt\nmerkitöksensä suhteen sana \"minua piiskataan\" ei toimitak juuri yhtä\nymmärtämystä kuin sanat \"minä piiskataan\" (joka puheenparsi, muutoinkin\nkielensä puolesta, ei ouk kunnollista Suomea) sillä minä ja minua\ntarkoittaa eri ymärtämystä, niin Savolaiset ja Karjalaiset, jotka\nmielellään tavoittaavat puheellansa käsitteäksensä pienimmiäkin\nymmärtämyksiä, eivät ouk tahtona olla näistäkään vajoolla. Se\nnäyttää kuin oisivat variten vasten täks tarpeheksi synnyttäneet\nvara-sanoillensa uuven loukkaan, jota ei vielä yksikään meijän\nkieli-kirjuttajoistamme lie hoksanut, ja jolla Suomeksi toimittaavat\nsitä mitä toiset kielen-sortamisella hakeevat tehosanoillaan. Sentähen\nkuin muualla Suomessa sanotaan (yksisyyen luvussa) \"_minä_ piiskataan,\n_sinä_ piiskataan, _hään_ piiskataan\" (jag piskas, du piskas, han\npiskas), joka sanantapa ei ouk Suomalainen, niin Savossa sanotaan:\n\"_minut_ piiskataan, _sinut_ piiskataan, _hänet_ piiskataan\" (joka on\njuuri parasta Suomea). Samatek, sanotaan myös (monaisuuen luvussa)\n\"_meijät_ piiskataan, _teijät_ piiskataan, _heijät_ piiskataan\" (vi\npiskas, ni piskas, de piskas) kuin muualla Suomessa sanotaan \"_me_\npiiskataan, _te_ piiskataan\" &c. Niin kuin taivutellaan olevassa ajassa,\nniin taivutellaan myös olleessa ajassa \"_minut_ piiskattiin, _sinut_\npiiskattiin\" &c. Niin vaston niin sanalla \"minua piiskataan, sinua,\npiiskataan\" (man piskar mig, man piffar dig te) on Savossa sama\nmerkitys kuin muuallakin; niin että jos sanotaan \"minua piiskattiin\"\nniin silloin minua ei lyötiin niin paljon, eikä niin kovin, kuin koska\nsanotaan \"minut piiskattiin.\" (Tästä ja muutamasta toisesta ennen ei\nkeksittäneistä sanan-loukaista puhutaan vasta enemmin). Puhuissamme\nNorjan Suomalaisten kielestä, olemme kohta löytävinnä vielä\nmerkillisemmän tapauksen puheessamme, nimittäin: hänessä alustapäin ei\nmyöskään löytynnen teko-sanoja, jos ainoasti mainittomia; eli että\nmeijän nykyiset teko-sanat, alustapäin eivät olleet muuta kuin\nsupistetuita mainittomia, joita silloin käytettiin, ilman\ntaivuteltamatak, varsin mainittominna toimi-sanoina.\n\n[243] Tässä se lähestyy Lapinkieltä, kussa sanotaan _mije_ (myö, mie)\n_mijen_ (meijän) _miji_ (meille) j.n.e. Muuton niin, tästä Karjalais-\nkielen venäjän-loatuisesta kirjuttamisesta, en saatak oikeen sanoa\nluetaanko sitä _hijät, hiejät, vai hieät_.\n\n[244] Vatjalaiset taitaa tässä loukassa heitteli polven _un_, josta\nsyntyy _min_, heijän puheessa; Virolaiset lyhenteevät kovin paljon, hyö\nsanoovat _mo_ (ja _minno_). Samaten teköövät Lappalaiset, jotka\npohjoisimmissa Lapissa sanoovat _mo_ ja _mei_, voan eteläisimmissä\n_mun_. -- Niinikeän sanoovat nämät Karjalaiset millen-loukassa\n(i dativen) _mivla_, t. _miula_; Suomalaiset, _minulle, mulle_;\nVatjalaiset, _mille_; Virolaiset, _mulle, mul, minnule, minnul_;\nLappalaiset, _munji, munjen,_ j.n.e. Sillä tavoin sanoovat Karjalaiset\nmyöskin _schivn, schiun_; Suomalaiset, _sun, sinun_; Vatjalaiset,\n_schin_; Virolaiset, _so, sinno_; Lappalaiset, _to_, j.n.e.\n\n[245] Kirjasta _H kaine diatheke_;, pain. Strengnäsissä 1758. 4 p.\n\n[246] Jota luetaan kirjassa \"Nya Testamentet, med stående stilar\". Andra\nUpplagan. Stockholm, 1817. 2 p.\n\n[247] Suomalaisesta Uuesta Testamentista, painettu Turussa, v. 1820.\n1 p. (\"Suomen Biblia-Seuralda toimitettu.\")\n\n[248] _Pieä_, \"luku\" (Ruomalaisten _Caput_). Tämä Karjalaiselta\nsepitetty sana toistaa jo, niin kuin monet muut, mitenkä se uusiin\nsanoin synnyttämisellä on tahtonut vältteä käytteä Venäläisiä, eli\nmuita vieraan-kielisiä puheita -- Karjalaisessa kielessä.\n\n[249] Luc e.m. _Åbo Tidningar_ 1778, p. 174; Matth. Gottlunds Försök\ntill en omarbetad Finsk Tolkning af Apostl. Sändebref, jemte anmärkn.\nöfver nu brukeliga Finska öfversättningen, esipuheessa p. IV.\n\n[250] Tuntematoin se on kyllä nimestään, mutta hyvin tunnettu\ntoimestaan ja työstään. Että hään vielä mahtanoon olla nuori ijältään,\narvattaisimme siitä, että hään on uskaltannut hävitteä vanhoa\ntavattomuutta, ja yksinään siellä-maisin ruvennut harjoittamaan\nkielensä kirjallisesti. Luultaisimme hänen varattomaksi, jos\nvarakkaaksikin, sillä, kummin-tahan, oisi hänellä ollut muuten huolta\nkyllä -- ei puuttua kirjan-töihin, eikä tarvinut Bibla-Toimituskuunan\npainon kustentajaksi. Olkoonpa tuo miten-tahan, niin on mies tehnyt\ntyötänsä uskollisesti, eikä ropottanut paljaan palkan tähen (niin kuin\nmoni muu) eikä myös kunnian tähen, jota annettiin hänellen\n_Mnemosynessä_ -- palkan-peälliseksi. Mutta tahtoisimmo tuon arvolla\ntuntea -- tämän hartaan, kansan valaistusta rakastavaisen, ja toellista\nJumallisuutta levittäväisen miehen. Sillä, _in quibus enim eadem studia\nsunt, eaedemque voluntates, in his fit, ut aeque quisque altero\ndelectetur, ac se ipso_. (Cicero, de Off.)\n\n[251] Moni ehkä syyttää minua, olleeni kovin kiivas näitä tulkittaissa,\nja moittineen joutaviakin. Saattaa ehkä niin olla! Sillä kuin toiset\novat kielestämme olleet varsin huolimattomat, niin minua nyt kahotaan\naivan tiuskuvaksi. Monikin ehkä myös nuhteloo minua, näissä, omasta\nkirjuttamisestain. Tiijän hyvinkin monesti kirjuttanein tavattomasti,\njosta mieleni karvastuu; mutta eihään minun viheliäisyys vapautak\nRoamatun. Mahollinen on myös, minun tässäkin jossakussa erehtynneen;\nmutta jos voan puoletkaan, eli jos ies kymmeneksen, minun moitteistain\nlöyätten perustetut, niin siinä on teillä syytä kyllä toimittamaan\ntoisen paremman Suomennoksen; sillä Jumalan sanassa ei piek löytyä\nyhtäkään virhettä -- meijän kautta. Mitäshän siitten sanoisitten, jos\nkuulisitten minun julistavan, meijän nykyisessä äsken painetussa\nUuessa-Testämentissä vielä löytyvän 5 tuhatta isompata kielenvirhettä,\n15 tuhatta keännös-villitöstä, ja, paihti tätä huonoa Turunpuolimmaista\nSuomea, lukemattomia kirjoitus-vikoja. Työ hämmästytten! Niin moar'\nminäkin! Mutta, se on kohta havattu: sillä jos lasketaan lukua, niin\nkaikki nämät minulta tässä moititut virheet tavataan jo kirjan\nensimmäisen lehen puoliskolla. Nyt löytyypi Uuessa Testamentissamme 320\ntällaista viheliäistä lehen-puoliskoa; kuin tätä lukua monistellaan\n(multipliceras) näillä 114:llä multa keksittyä virheellä (tarkoin\nluettu, ovat 47 Keännös-, 16 Kielen-, ja 5l Kirjoitus-virhettä -- siinä\non kyllä, yhellä puoliskolla!) niin syntyy 36,480 virhettä koko\nkirjassa. Sillä lukemisella oisi koko Roamatussa 136,231 virhettä. Enkä\nouk vielä siittenkään niin mitään nimittänyt tästä vanhasta\ntavattomasta kirjoitus-tavasta, näistä muukalaisista kirjan nenistä,\nnäistä joka-paikassa Turun puheen-murella katkaistun noista\nToimi-sanoista, näistä monessa kohin vallan Ruohtalaisista\nsanan-tavoista, ja niistä hairauksista, jotka, synnytetyt\neroitus-merkkien tavattomasta käytettämisestä, ovat tehneet monta\nmonuista paikkoa selittämättömäksi; jos vielä -- heitäkin kaikkia\nluettaisiin, niin ei oisi muuta neuvoa kuin kopioittoo koko kirjan,\nteillen näytteeksi. Ja tätä kielen virheillä ja villityksillä turmeltua\nkirjoa on jo monessa Herrainpäivässä hyväksi kahottu, monelta\nKuninkaalta vahvistettu, monelta Piispasilta ja Papilta lävitek luettu\nja tulkittu, on jo monta mies-polvessa käytetty kaikilta lasten- ja\nkansan-opettajolta, ylitek koko Suomenmoan, käytetään vieläik tänä\npäivänä, ja tarjoitetaan tulevillenkin ajoillen, pystytetyllä\npainattamisella. Ja kuin tahotaan tätä paremmaksi, onnistuneeksi ja\nuuestaan Suomenetuksi, niin vastataan; \"ei oleva syytä kyllä, koska\ntätä kirjoa toella luetaan olevan niitä parhaimpia kielen-toimituksia\nJumalan sanasta\".(?!)\n\n[252] Luulisin minä että monikin mieluisasti lukisi tämän avullisen\nkirjan, jos oisi muka kauniisti toimitettu Suomen suloisella kielellä;\nmutta nyt niin moni irvis-hammas moittii ehkä asiata kielensä tautta,\nja saattaa sillä vielä toistakin epä-luuloon. Tätäpä minä tahtoisin\nesteä: minä tahon piteä asian puolta -- ei tämän kehnon kielen.\n\n[253] Tässä ei puhutak paino-virheistä, heitä eroittaa vähä kukin,\nja oijaistetaan kussakin painoksessa; eikä myös kirjoitus-virheistä,\njoita tavataan tapansa suhteen; mutta kysymys on kielen- ja\nkeännöksen-virheistä -- ne, ne villittää ymmärrystä, ja -- niitä\nheitetään oikaisematak. Ridiculum est, quod est dubium, id relinquere\nincertum; quod nemini dubium potest esse, id judicare. (Cicero, pro\nMurena.)\n\n[254] Jos tarkoitamme niitä miehiä, jotka ovat Suomentaneet meillen\nRoamatun, niin ovat olleet _Turkulaisia, rantalaisia_ (kustboer) ja\n_Ruohtalaisia_ -- ilmankos se kieli maistaa siltä?\n\nTurun muinonen Piispa _Michael Agricola_ (syntynyt Pernajassa,\nRuohtalaisessa pitäjässä Uuella-moalla) oli iho-ensimmäinen, joka,\nuskon-uuistamuksemme jälkeen, toimitti meille Roamatun kirjoituksia\nSuomeksi. Hänen _Runo-töistään_ (ehkä oijaistut muilta) nähhään vieläik\nhänen olleen varsin kehnon Suomalaisen. Jo Kouluttajana ollessaan\nTurussa, painutti hään v. 1548 Tukholmissa _Uuen Testamentin_ Suomeksi,\nnimellä: _Se Uusi Testamenti tulkittu Somen Turws, vaan prentattu\nStockholmisa Amund Lauritzan poijalda. 1548, 4:o_. Hään ilmoittaa ihe\nkirjuttaneesek Turun ja Porin liänin puheen-murrella, ja jollon-kullon,\npuheen puutteessa, ottaneen sanoja muistakin puheen-murteista. Vuonna\n1551 painutti hään, Vara-Piispaana ollessaan, _virristön_ (Psaltaren)\neli Davidin virret, Kuninkaan _Kyöstin_ käskyllä, joita Turun\nkoulu-pojat, Kouluttajan _Paul Juustenin_ sanalla, olivat Suomeksi\ntulkkineet kirjoitus-harjoituksissaan (vid sina stilöfningar). --\nNiinpä se näyttää vielä nytkin, monessa paikoin, kuin oisi\nkoulu-poijilta Suomenettuna. Samana että seuravinna vuosinna painutti\ntämä toimeellinen Piispa, ennen mainitussa kirjan pajassa, muutamia\nluvun-kappaleita Suomeksi, Móseksen, Hannan, Samulin ja Tarinoin\nkirjoista, niin myös muutamia lukuja niistä neljästä jaloimmasta\nEnnustajasta, ynnä pienempien Ennustajoin kirjat kokonaan; mutta kansan\nvarattomuus ja näitten aikoin rauhattomuus esti vielä kauan koko\nRoamatun Suomentamista.\n\nVasta Herroin-päivillä v. 1636 ja 1638 rukoili Suomenmoan Papis-seäty\nKuninkatarta _Kirstiä_, soahaksensa tätä puutosta autetuksi. Luvattuaan\ntätä, käski hään heijät välillänsä valittamaan toimeellisia miehiä\ntähän työhön. Valittiin silloin Peä-Rovastia (jota siitten Piispaaksi\ntehtiin) _Aesehillus Olai Petraeus_ (papinpoika _Philipstaasta_,\nVermlannissa ) Greekan-kielinen Luettajaa (Lektorn) Oppia _Martinus\nStodius_ (jota kaksi vuotta sen jälkeen jo käytettiin laissa, ja\nsyytettiin taikon-tekiäksi) _Maskun_ pitäjää Rovastia _Henrik Hoffman_,\nja Kirkkoherraa Piikkiöissä _Gregorius Matthaei_, jotka työskentelivät\nsillä innolla, että koko tätä ensimmäistä Suomenkielistä Roamattua\npainettiin Kuninkaallisella kustennoksella v. 1642, puolen arkin\nloajuuella (in folio); josta toimeesta paljon kiitettiin Suomen silloin\nolevaista Peä-Holhottajata _Greve Pehr Brahea_. Nämät oli ne miehet\njotka ensin toimittivat meillen Roamatun, kussa Suomenkieltä ja\nkirjoitus-tapaa paljon korjattiin vanhoista virheistään.\n\nVuonna 1685, eli 43 vuotta myöhämpänä, toimitti jo Turun sen aikuinen\nPiispa, Oppia _Joh. Gezelius_ (se vanhempi, sillä nimellä) Kuninkaan\n_Koarle XI_:sen käskyllä ja rahan avulla, uuven ja toisen painon, jota\njo painettiin Turussa Piispaan omassa kirjapajassa, neljäs-osan arkin\nloajuuella. Koska hään siinäkin sivussa myös tahto kielen puolesta\noikaista tätä vanhoa Suomen-keäntöä, niin pantiin siihen työhön Paimion\npitäjän Rovastia _Henr. Florinus_, joka toimitti tätä muihen\nOppineitten avulla. Suomen kieli ja kirjoitus-tapa tuli silloinkin\npaljon paranetuksi; ja kirjaa omistettiin Kuninkaallen. Tätä luettiin\nja ostettiin sillä halulla, ettei ollut vielä 20 vuotta kulunutta,\nennen kuin jo uuestaan valitettiin tästä Roamatun puutoksesta. Mutta\nsilloinkin sen aikuiset soat ja muut onnettomat ajat estivät tätä.\nHerroin päivillä v. 1741 valitti Suomal. papis-seätös Kuninkaallen\ntästä heijän tarpehestaan, niin myös Herroinpäivilla v. 1744; mutta\nkuin ei siitä lähtenyt niin mitään, niin Turun Pappis-Neuoittelemus\nkeksi toisen paremman neuon, jonka hänen Kirjuttelia _David Deutsch_\nensin äkkäis'; nimittäin, että tätä uutta Roamatun painamista piti\ntoimitettaman Suomen yhteisten kirkkoin kustentamisella. Seurakuntojen\nkuultua, vahvistettiin tätä peättämistä (förslag) Herroinpäivillä\nv. 1747. Huojennokseksi näijen kirkkoloihen kustennoksissa koottiin\nmyös rahoja yksinnäisellä peällen-tarjoamisella. Mainittava on että\nVenäjän puolimmaisetkin pitäjät, kiitettävällä tavalla, auttoivat\nmeitä tässä toimeessa, niin e.m. peällentarjoitettiin _Viipurin_\nPappis-Neuoittelemuksen kautta 411 Roamattua, _Lappeenrannan_\nPappis-Neuoittelemuksen kautta 186, ja _Narvan_ Pappis-Neuoiltelemuksen\nkautta 11 Roamattua, joista kaikista jo eiltäkäsin maksettiin rahat,\npainamisen varaksi. Pappis-Neuoittelemus _Lundissa_ lähetti 124 Talaria\nkuparissa, jotka siellä olevainen Moaherra _Vilh. Lindenstedt_, Rouineen\nja Kirkkoherra _Lars Lefgreen_ olivat antaneet, lunastamiseksi siltä\nRoamattuja köyhillen Turun leänissä. Ainoasti Hallitus puuttui\nvähin tähän asiaan, eikä tehnyt muuta, jos suostui siihen, että\nkirjoituspaperia, jota Hollannista haettiin tähän tarpeisehen, saatiin\nilman Tulli-rahan maksamatak (lue Åbo Tidningar, v. 1778).\n\nSoahaksensa sekä kielemme että keännöksemme paremmin korjatuksi, oli\nTurun Pappis-Neuoittelemus jo v. 1749 kulko-kirjallansa (genom\ncirkulär) kehoittanut Hiippakunnan pappis-miehiä ilmoittamaan niitä\nvikoja, jotka olivatten, kirjan luettaissa, löytänneet vanhasa\nRoamatussamme, ja johattamaan heitä omilla muistutuksillaan. Mutta eipä\nheistä monta kuuluna! Ainoasti juuri muutamat sisään-lähettivät\nmuistuttelemisiansa, eivätkä nekään -- jos varsin harvaat. Niistä oli\n_Pöytäisten_ pitäjän silloin olevainen Kirkkoherra Oppia _Anders\nLizelius_, jota muista piettiin juuri aika-Suomalaiseksi. _Deutschin_\nanomuksella, käskettiin häntä Turkuun jo v. 1754, painamisen\naloittaissa, josta peä-toimitus uskallettiin hänellen ja\n_Deutschillen_. Heitä käskettiin: 1:siksi, oikaisemaan vanhassa\nRoamatussa löytyviä paino-virheitä; 2:seksi, harjoittamaan\nyhtämuotoista ja tavallista kirjoitus-tapoa; 3:nneeksi, tarkoittamaan\nSuomenkielen henkellistä luontoa, jotta välttäisivät joutavoa sanoin\nkatkaistamista, ja heittäisivät tavattomia sanan tapoja, nouattaissa\nselvempätä ja toimeellisempata puhetta; 4:nneeksi, parantamaan\njulkinaisia keännös-virheitä, ja selkiemmällä, ja perustus-kielen\nkanssa sopivammalla tavalla toimittamaan selittämättömiä, kahappäin\nymmärrettäviä sanan tapoja. Tätä uutta Roamatun painamista aloitettiin\nPiispan _Brovalliuksen_ (syntynyt Vesteråsissa) ja Opettajan _earl Abr.\nClewbergin_ hoivauksen alla, ja lopetettiin v. 1758, Turun sen-aikuisen\nPiispaan _C.F. Mennanderin_ (syntynyt Tukholmissa) johtattamisella.\nTästä Roamatusta painettiin 4,500 kirjan-kappaletta; mutta mainittava\non, että kahet kokonaiset värsyt pois-unoutettiin hänestä tykkänään,\nnimittäin Syrachin XIX Luvusta 14 värsy, ja 1: Corinth, XVI L. 14\nvärsy, joista toinen, jota ensin havaittiin, painettiin erittäin\nirtonaisella paperin-tilkulla, ja ympärillen lähetettiin jaettavaksi\nkullenkin kirjan ostajallen, kirjahan muka kiini-liitettäväksi.\n\nEi ollut 20 vuotta toas kulunutta, ennen kuin jo kaivattiin tätäkin\nkirjoa, niin että sitä jo v. 1776 painettiin Turussa uuvestaan, ja v.\n1777 vielä Reävälissäkin, kumpaistakin neljääs-osan arkin loajuudtaan.\nJos sitä silloinkin toas kielensä puolesta koskettiin, en tunnek; enkä\nmyös mitä tehtiin näissä nyt äsken painettuissa, Bibla-Toimituksen\nulos-antamia. Mutta tästä meiltä nyt tutkitusta Luvusta on arvattava,\nettä oisi vieläkin tarpeellinen perinpohjin unestaan Suomentamaan koko\nRoamatun, kussa ei ainoastaan löyvyk kaikellaisia paino-virheitä,\nkielen-virheitä ja keännös-virheitä, mutta joka teoltaankin on\ntykkänään Suomennettu -- ei perustuskielen mukaan, mutta Ruotin kielen\nmukaan; josta se on soanut ei ainoastaan tätä Ruohtalaisuutta\nkielessään, mutta myös nouattannt Ruotin keännöksen viheliäisyyttä,\nlisätty Suomalaisilla kielen-puutteilla.\n\n[255] Tässä ei puhutak juuri näistä nykyisistä miehistä, mutta jo\nmäntyistä: sillä eipä tiijä vielä yksikään, mitä miehet meijän aikuiset\naivoavat. Erinomattain tuloo meijän kiitoksella muistaman tätä meijän\nnykyistä Peä-Piispoa, joka, sekä toimeensa että oppinsa suhteen, on\nkaikista mainittava. Hänen monet kansalliset että tievolliset ansiot,\nvalaistamisessa meijän Tarinamuksemme, hänen vehkeet tässä meijän Uuen\nVirsikirjan toimituksessamme, m.m. tuntoo jokainen; eikä sekkään yksin\njouvak kaikkiin paikkoin! Oisihan se mahotoin voatia yheltä mieheltä\ntarvista monen tuhannen.\n\n[256] Minun tekisi juuri pahat mieleni, jos minä näillä viattomilla\nsanoilla oisin suututtanut meijän kunniallista Pappis-seätyä, jotama\nkunnioitan, ja josta on montaik kunnollista. Minä pitälen heijät\narvossa, mutta pitäisin vielä isommassa, jos yhistäisivätten taitonsa\ntoimittamaan meillen Jumalan sanaa selvemmäksi. Luulen myöskin kunkin\ntotinen ja hurskas-mielinen heistä, pitävän minun kanssani yhtä\npuhetta, halaissamme samoa toivotusta. Sillä yhtä asiatahan myö ajamme,\nkansan valaistusta, henkellisissä että moallisissa. Työ haetten tätä\nviran puolestanne; minä, poika, ilman palkatak. -- Minä pien papit\narvossa, liijaksikin Suomalaiset: minä annan kullenkin kunniansa; mutta\nrakastan totuutta. _Amicus Plato, amicus Aristotiles, sed magis amica\nveritas_.\n\n[257] Tok' löytyi silloinkin Suomessa mies, joka yksinään uskalsiin\npaneita näitä aikomuksia vastaan. Se oli Juvan pitäjän muinonen Rovasti\n_Matthias Gottlund_, isä vainooni, Osallinen sekä meijän Suomalaisesta\nBiblan Toimitus-kunnasta että Uuen Virsikirjan Toimituksesta.\nKirjassansa tällen Keis. Suom. Biblan Toimituskunnallen, kirjoitettu\n4:nä Moalis-kuussa v. 1816, ponnisti hään juuri kovasti vastaan tätä\nRoamatun uutta painattamista, virheineen, vikoineen. Hään sanoi, jos\naivoatten aikoin soattaa tätä jaloa ja mainionta tarkoitusta,\nlevittämään Suomessa laveampata Jumalan sanan tuntemista, Roamatun\njulkinaisemmalla lukemisella, niin elkeätte hätäilkee! Tehkeemme tätä\nkunnollisesti, oikaistamisella ja tarkalla tutkistamisella meijän\nSuomennoksemme perustuskielen kanssa. Levittäkee tämän Jumalisen sanan\nselkiännä, ei selittämättömänä; ja kylvälkee tätä pullasta siementä --\nvoan ei pujoja eikä ohtakkeita. Asettakaamme toimeellisia miehiä, jotka\nperin-pohjin perkaavat, ja uudestaan selvällä kielellä toimittaavat\nmeillen, näitä Roamatun kirjoituksia! Siitten vielä vastaik meitä\nkiitettäisiin ja siunattaisiin. Ainoasti sillä tavoin hyövytetään ja\nvalaistetaan kansakuntoamme; mutta levittämisellä näitä kunnottomia\nSuomenuoksiamme, mänöö koko laitoksemme tärviöllen.\n\nKejs. Suomen Biblan Toimituskunta otti näitä sanoja korvihisak, ja\nlykkäisi asian molempahan Pappis-Neuoittelemuksehen, -- heijät muka\nkuultaksensa. Ei ollut aikoakaan, ennen kuin jo tuloo kirja Porvon\nPappis-Neuoittelemukselta Isällen, kysellen: oliko hänellä muka lupa\nmoittia tätä vanhoa Ruotin Kuninkaalta ja Valtakuntain Seätyiltä jo\nkerran hyväksi kahottua ja vahvistettua Suomen Roamattua; käskein häntä\nhavilla Neuoittelemuksellen julistamaan millä pakolla hään oli voativa\ntätä uutta tutkistelemista, vanhasta Suomalaisesta Biblan-keännöksestä?\n\nMutta Ukko ei puhuna tuuleen, eikä juoksut joutavista. Hään oli jo\nnuorra ollessaan (Kappalaissa, Porvossa) Ruohiksi uuestaan toimittanut\nEsaiaksen ja muutamien toistenkin Ennustajoin käsitekoja; ja siitten --\njuuri näinnä viimeisinnä vuosinua (Kirkkoherrana Juvalla) oli hään jo\nkahteen tottiin Suomentanut pian koko vanhan Testamentin. -- Silläpä\nhään hyvin tiesi mitä vanhoa Suomentamustamme vaivais. Päivällä hänen\noli tapa, pitämään huolta tämän ison pitäjän toimituksesta; mutta\nyöllä, muihen liittäissä levollen, työskenteli hään näissä\nhenkellisissä harjoituksissa. Näytteeksensä Pappis-Neuoittelioillen\nhänen ei lähteneen tyhjästä, lähetti hään heillen monet arkit,\ntäpö-täynneet maineista (af citationer) vianalaisesta kielen\nkäyttämisestä Roamatussamme; ja, koitteeksi, toimitti heillen myös uuen\nSuomentamuksen 3:mesta ensimmäisestä Luvusta Poavalin kirjasta\nRuomalaisillen. Pappis-Neuoittelemuksen vastaus tämän peälle, annettu\nsamana vuonna 12:nä päivänä Loka-kuussa, on varsin merkillinen, ja\nkuuluu näin: jos kohtakin jotakuta löytyisi Roamatussamme, joka\n_tarvihtisi ehkä oikastamista_, niin Pappis-Neuoittelemus _ei\nkuitenkaan käsittänyt semmoisia vaikuttamuksia_ (?) jotka voatisivat\nparemman Suomentamuksen, liijoittenkin _koska nykyinen Suomalainen\nBiblan-Keännös toella luetaan olevan yksi niistä pareimmista Roamatun\ntulkkimisista_ (?!) Kuitenkin ei ollut hänellen kieltoa, omalla\nkustannuksellaan painottamasta moitteitansa ja Suomentamuksiansa\nKielen-tiijustajoillen tutkittaviksi; eli toisilla sanoilla: hyö\ntahtoivat, että hänen (ainoasti koitteeksi muka muillen) piti yksinään\naikoin soamaan, ja omalla valallaan toimittamaan, tätä yhteistä\ntarvista, johon koko pappiskunta ei tahtona eikä pystynä puuttua; ja\njota ei vielä missäkään moailmassa (minun tietäksein) on saatu toimeen\nyksinäisellä rahan-neuvolla (lue tästä Esipuhettansa, kirjassa: Försök\ntill en Omarb. Finsk Tolkn. &c. p IV.) Tätä annettiin hänellen\nkehoitukseksi tästä hänen laveammasta Suomen ja perustuskielen\ntutkimisesta. Kostoksi hänen aivotuksesta, soaha Jumalan sanan selvällä\nkielellä toimitetuksi, ja palkaksi monen vuotisesta harjoituksistaan,\nnäissä toimeissaan, syytettiin niitä tyhjiksi ja joutaviksi, kiittäin\ntätä vanhoa kirjotusta, joka ei parannusta tarvittu. -- Mitähän, jos\noisivat oikeen ymmärtänneet käyttää Ukon peätä ja tointa? Silloin se\noli heillen tarjoolla -- ei nyt eneän.\n\nNäytteäksensä kullenkin selvällen kirjanlukiallen, hänen ei turhaan\nruvenneen kehoittamaan parempaan kielen-harjoittamiseen, julisti hään,\naluksi, muistutuksiansa Apostoleitten kirjoin Suomentamisesta, ja\nsovitti tähän (ainoasti koitteen vuoksi) omankin keännöksensä,\nymmärtäväisiltä tutkittavaksi. Näitä painettiin Turussa vuonna 1821\n(lue tästä Esipuhettamme I:seen Osaan p. XIII); mutta hään kuoli jo\nsyksyllä samanna vuonna. Hään oli muutamia vuosia tätä ennen, ilman\nitekseen, uuestaan Suomentanut ne neljän jaloimman ja kahentoista\npienemmän Ennustajan kirjat; ja vuotta ennen kuoltuaan, suomenteli hään\nheitä vielä toisen kerran, ynnä muita Vanhan Testamentin kirjoituksia,\nkirjuttain muistutuksiansa kunkin kirjan lopullen. Mulla on\nkumpainenkin näitä hänen käsi-tekojansa, varsin puhtaanna, hänen omia\nkirjuttamiaan, toinen 71, toinen 173, arkkia, paksuueltaan. Tämän\ntoisen heistä oli hään jo v. 1820 lähettännyt Turkuun painattavaksi;\nmutta kuoltuaan noutin minä sen sieltä pois, koska perellisten varat ei\nyltynyt semmoisiin kustannuksiin. Eikä aikakaan ollut vielä lähestynyt,\nSuomenmoassa, matkaan soattamaan tämmöisiä toimituksia henkellisissä.\nHyö olivat vasta silloin (varsin äsken) havainneet tarpeelliseksi\ntoimittamaan itelleen uuen Suomalaisen Virsikirjan. Puutokset\nRoamatussansa eivät keksineet (eivätkä vielä keksi) ja puhua heistä\npiettiin Jumalattomaksi, milt'ei mielettömäksi. Tämäkin miesi eli ennen\naikaasek, ja tunnetaan tuskin omassa moassa, kuin häntä muissa maissa\nkunnialla mainitaan (lue e.m. _Rosenplänterin_ Beiträge zur genauern\nKenntniss der ehstnischen Sprache, Esipuhettansa 18:neiseen Osaan,\nVII p.)\n\nPoisi on vanha jo vaipunut! Mutta joka peri hänen verensä, peri myös\nhänen mielensä; ja jos kohta minun täytyy tuosta kärsiä, niin en\nkuitenkaan maltak olla innoittelemasta moamiehiäni -- samaan\nhenkelliseen tarkoitukseen. Jos tällä tutkimisellani olen joksikin\njohattanut teijät tielle, niin se olkoon minun mielen nouteeni!\n\n[258] Niinpä se tahtoo usseemmittain olla, että miesi yksi toimeellinen\nsaattaa enämmän aikaan, kuin koko joukko toimittamattomia.\n\n[259] Kuin kuulen Bibla-Seuroin selityksistä vuosittain\nylösluettavaksi, miten monta Suomalaista Bibeliä ja Uutta Testamenttia\novat ympäriin levittänneet, niin olen oatellut itekseen: voi toki, kuin\nois tehty työtä kunnollista!\n\n[260] Minä tahon vielä kerran muistutella, minun ei niin millään\ntavalla moittineen Roamattua, jos ainoasti tavan millä lailla se on\nmeille Suomennettunna. Jokainen mahtaa ymmärteä tässä olevan iso\neroitus; sillä erittäin on soimata Jumalan sanaa, erittäin ihmisten\nymmärtämättömyyttä. Jos viha-mies sanoo: minun kuitenkin näillä\nmoitteilla tehneen tämän Jumalisen kirjan halvaksi ja arvottomaksi\nyksintapaisen kansan silmässä; -- niin sanotkee, että se on valeh! Minä\non antanut tälle kirjalle isomman ja suuremman arvon, sillä että olen\nselittänyt, mitä hänessä löytynöön sopimatointa, ymmärtämätöintä, ja\nhulluusti toimitettunna -- ei oleva Roamatun vika; mutta hänen\nSuomentajoihen. Jos sanotaan: minun torunneen pappiloita, niin enhään\nminä ouk muuta tehnyt, kuin päivittänyt elleivät ole oikeen meille\nselittäneet ja Suomentaneet Jumalan sanaa. Paheksiihan sitä jokainen!\nJos tästä tahottaneen minua syyn alaiseksi -- niin olkoon asia\nriitamies! Nopeemmin mä koston ja kiitoksen luulisin tuosta ansainneen\n-- ei vihan ja vainon.\n\n[261] Meiltä jäi äsken muistuttamatak, meillä olleen suuri vastuus,\ntoimittamaan tätä Karjalaisen puheen-karaistamusta -- hänen muka\ntavallaan, koska meijän kirja-neniin ei löyvyk kiini-juotetut semmoiset\npaino-merkit kuin tavataan näissä Venäläisissä. Tätä olemme kuitenkin\nkoonneet tehä aina 255:näiseen puoliskohon; mutta siitä eteenpäin on\nmeijän täytynnä ottoo toisia -- meillä tavallisia; niin että sitä sanoa\njota ensin (Karjalaisen tavalla) kirjutimmo e.m. _Kuundéli_, olemme\nsiitten (257:stä puoliskosta eteenpäin) kirjuttaneet _Kuúndéli_.j.n.e.\n\n[262] Yhistettyä Venäjän kanssa, toivottaisimme soaha tarkempoa tietoa\nnäistä Venäjän moakunnissa asuvaisista moamiehistämme, erinomattain\nkoska Herra Oppia _Sjögren_ variten vasta, tässä tarkoituksessa, on\nkäynyt heitä tiijustamassa Suomen Hallituksen kustannoksella, jonka\nvalaistuksia olemme jo kauan halulla outtaneet -- vielä mielelläkin,\nkoska tunnetaan hänen mielen-hartautta tiijustamaan meijän\nTarinamuksessamme. Monikin Venäjän sotaväissä olevainen Suomalainen\nnuorukkainen on näinnä aikoina kuljeskellut näissä maissa, heiltäkin\nluultaisimmo soavaan jonkun tiijon näistä Ischoriloista; mutta --\njoutaako ne semmoisihin? Minä olen kuulustellut moneltakin,\nkirjallisesti että suullisesti -- mutta turhaan! -- Ainoa joka heistä\nvähä tiesi, oli pitäjänmieheni Herra Kattein P. tt...r, mutta ei\nsekkään muuta jos yhen kylän nimen. Josta hään kirjuttaa 13:nä Elok.\n1823: \"I följe af Brors önskan att få uppgift om några finska byar i\n_Tverska Gouvernementet_, får jag härmedelst tillkännagifwa, det jag\nuti mina annotationer blott har en sådan antecknad; och det är af den\norsak, att vi, under vår _marche_ endast en gång träffade att ha\nnattquarter uti en Finsk by. Men jag will påminna mig, att der finnas\nflera byar med Finnar till innevånare. Denna heter _Saschina_ och\nligger 30 virst från staden _Wesjugonsk_ wid vägen åt _Jaroslavl_ innom\n_Tverska Gouvernementet._\" Toinen moamies Evestluutnanti T...I...r oli\ntoas tavannut paljon niitä Pleskovin Kuvernissa löytyviä Suomalaisia,\njoista suuri osa on ollut Gréve _Zuvarowin_ alusväkeä, ja joihen luonna\nhään oli kauankin asunut. Mutta koska hään oli syntynyt Uuella-moalla,\neikä ymmärtänyt Suomea, niin hään ei taiha paljon tästä hyötyä.\nKuitenkin kirjutin minä ylös hänen tietojansa; mutta ne paloi multa,\nynnä muita kirjoituksia, tuli-palossa toissa syksynä.\n\n[263] Mainitaan tietämättömillen, suurin osan Venäjän moata muinon\nolleen asutettu Suomalaisilta kansoilta, ennen kuin Venäläiset heitä\nvallottivat. Ja vielä Rurikin aikana, eli nuon vuonna 870, niin\nasuivatten sen mainion ison moa-kappaleen joka Valkoisesta merestä,\npohjoisessa ylettyy Mustaan mereen etelässä; ja Uralin tuntureista\niässä aina Itä-merehen, luotehessa.\n\n[264] Tverin Kuvernia jaetaan 12:neen maakuntaan, jotka yhteisesti\npitäävät 1140 peitto-peninkuormoa, kussa kuhunkin luetaan 1,096\nihmistä, eli yhteeseen nuon 1,250,000 henkee. (Tableaux Historiques.\nChronologiques &c. de l'Empire de Russie, par Alex. de Weydemeyer. St.\nPetersbourg 1828).\n\n[265] Tässä mahtaa jossa kussa olla erähtys kuurmoin (ziffrornes)\nkirjuttamisessa, sillä tekisivät yhteen 76,843.\n\n[266] _Novgorodin_ Kuvernia jaetaan 10:neen moakuntaan, jotka yhessä\npitäävät 2,300 p. penink., joista kuhunkin luetaan 347 henkee, eli\nyhteisehen nuon 800,000.\n\n[267] _Pleskovin_ Kuvernia jaetaan 8:saan moakuntaan, jotka piteävät\n1050 p. penink., ja 742 henkee kullakin peninkuormalla; eli yhteisesti\nlähes 780,000 henkee.\n\n[268] Sekä näistä että seuravaisista sanoista arvataan näihen\nSuomalaisten jo kauan asunneen näissä maissa, koska olivat tähän jo\nniin taipunneet ja höystynneet, etteivät eneän tahtoneet keäntäitä\ntakaisin omahan moahasak. Myö arvelemme sen tähen: ellei nämät jo lie\notetut Suomesta Kuninkaan Koarle X:näisen päivinnä, jollon Venäläiset\n1650 vuosien luvulla, Zar _Alexei Mikailovitschin_ hallituksen aikana,\npaljon hävittivät Suomenmoata. Vuotesta 1710 vuoteen 1720 ottivat\nniinikkään Suomesta paljon väkeä, jota kuletettiin Venäjäsehen,\nliijaksikin v. 1716 ja 1717. Sillä kuin eivät soaneet muuta soalista,\nniin ottivat ihmisiä, koska tiesivät mihin kelpaisivat. Niin nyt, koska\nRuotin Kuninkas löysi heijät siellä, niin hään kahtoi heijät\nomaisuutenaan, ja otti heijät pois väkisekkin, niinkuin tästä\nselitetään -- sillä hänellä oli miehen tarvista sotaan. Myö heitämmö\nkullenkin lukiallen aatellakseen, josko se oli oikeen häneltä tehty,\nottoa miehet pois vaimoiltaan, ja jätteä näitä lapsineen turvattomiksi\ntähän äkkinäiseen moahan, koska hänessä ei kuitenkaan ollut miestä\nsaattamaan heitä kaikkia sieltä pois. Tätä tehtiin vähä ennen Pultavan\ntappelusta, ja on uskottava, että, vankitettua Venäläisiltä,\npeästettiin heijät jälleen mänemään kotiisak.\n\n[269] Kyllähän toki! Tätähä ne kahtona -- minkellaiset muka oli --\nkirkko-menot.\n\n[270] Väkisinkö ne muut siitten otettiin ja ylös-ehittiin?\n\n[271] Eiköön ne lie tulleet lapsiansa itkemään -- toiset miehiänsä ja\nsulhaisiansa?\n\n[272] Lauletaan kuin: \"Ei ole ajat, niin kuin oli ennen\" &c.\n\n[273] Lauletaan niin arvolla kuin:\n\n \"Toinen oli Tommi, ja\n toinen oli Aatu\", &c.\n\n[274] Koottua Suomalaisia laulu-soittoja, aattelin minä ensin pysyytteä\nheitä mielehemme kirjuttamisella sanoja heihin, soattain heistä\ntauluja. Siitten aivotin kuitenkin näistä erinnäisistä lauluista\nsynnyttää jotakuta kokonaista, eli yhteistä ainetta. Mutta koska sekin\ntuntui yhtäläiseksi (enformigt) niin sovitin heihin ja sevoitin\nkuvailevaisia Osotuksia (teatraliska presentationer). Semmoiseksi\nlaulun aineeksi tuli _Joukkahainen_, muuan nuori Karjalainen, joka 21\nvuuen vanhana valmisteliin Ruohtalaiseen sotaan; ja läksi Viipuriin,\nkussa oli Karjalaisten kokous-paikka. Koska hään oli vimpa ja vähä\nylön-annettu luonnostaan, niin pani äiti hänellen matka-toveriksi\n_Huson_ nimellisen orjan, joka toas oli aika pelkuri -- suuri ja\nlevee-suinen, mutta vähä-syväinen, jotta hänen muka arkauellaan\nhoivautettaisiin pojan rohkeutta. _Joukkahainen_ otti parahan orhin;\nmutta _Husolle_ annettiin vanhan Hiirakan. Läksivätten siitten\nsota-kaluissaan rahtain, synkiä syvänmaita myöten, Viipuriin. Mutta\ntästä _Husosta_ ei ollut _Joukkahaisella_ muuta, kuin paljasta\nvastusta, pitkin tietä, niin kuin luetaan tässäkin laulussa, jota\nkoetteeksi julistetaan. Heijän keskinäiset pakinat, tarkoitetaan erillä\nmerkillä.\n\n[275] Lauletaan arvollakin kuin \"Yksi päivä nyt ehtii ehtoolle,\nei murheesta mistäkään tietään\", &c.\n\n[276] Loilu, _Ballad_. Aineeksi on otettu tarinaa jota luetaan\n_Ganand. Mythol. Fenn._ p. 30.\n\n[277] Lauletaan kuin: Niputtelen, naputtelen, Likkaa luhtiin pannaan.\n&c.\n\n[278] Katkaistu ensimmäisestä _Näytöksestä_ (Scenen) ensimmäisestä\n_Käytöksestä_ (Akten) Joukkahaisessa.\n\n[279] Niin kuin muistammo niin soitti Kellon-soittaja kelloansa, tässä\nhirmuisessa Tulipalossa, kunnekka ite muuttui mustaksi tornin\npalatessa.\n\n\n\n"]