[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fnYY1tk6VcOZQ80wxoA1WmFPwop24PckWavrTh-JoBlQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":17,"language":18,"yearPublished":19,"yearPublishedTranslation":20,"wordCount":21,"charCount":22,"usRestricted":23,"gutenbergId":24,"gutenbergSubjects":25,"gutenbergCategories":27,"gutenbergSummary":32,"gutenbergTranslators":33,"gutenbergDownloadCount":34,"aiDescription":35,"preamble":36,"content":37},2189,"Juhannustulilla","Larin-Kyösti",1873,1948,"2189-larin-kyosti-juhannustulilla","2189__Larin-Kyösti__Juhannustulilla","Laulunsekainen kansanpila","naytelma",[14,15,16],"huumori","kansanperinne","rakkaus",[],"fi",1900,null,5400,30079,false,61356,[26],"Finnish drama",[28,29,30,31],"Humour","Mythology, Legends & Folklore","Plays/Films/Dramas","Romance","\"Juhannustulilla: Laulunsekainen kansanpila\" by Larin-Kyösti is a theatrical play written in the early 20th century. This book represents a piece of Finnish folk theater, reflecting the customs and social life of rural communities through festive celebrations, specifically the celebration of Midsummer (Juhannus). The text weaves together both dialogue and song, presenting a lighthearted exploration of romance, community dynamics, and the traditions associated with summer festivities.  The play centers around the preparations and activities of a village during the Midsummer celebration, highlighting the interactions between various characters, including Henna, Manu, and Lassi, as they navigate the playful complexities of courtship and local gossip. Through conversations and humorous exchanges, the characters express their desires and fears regarding love, social status, and communal expectations. The vibrant dialogues, which include both jest and earnestness, ultimately lead to declarations of affection and the establishment of relationships, embodying the joyous spirit of the season, amidst the backdrop of traditional celebrations like bonfires and folk music. (This is an automatically generated summary.)",[],135,"Laulunsekainen kansanpila sijoittuu juhannusyön viettoon kisanurmelle. Nuoret kokoontuvat juhlimaan, ja tarinassa seurataan Manun ja Hakalan Hennan välistä kanssakäymistä. Mukana on kansanperinnettä, lemmentaikojen tekemistä ja perinteistä juhannustunnelmaa.","Larin-Kyöstin 'Juhannustulilla' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2189.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","JUHANNUSTULILLA\n\nLaulunsekainen kansanpila\n\n\nKirj.\n\nLARIN KYÖSTI\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström,\n1900.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nHAKALA, talonisäntä.\nHENNA, hänen tyttärensä.\nMANU, nuori talonpoika.\nSAMPPA, viuluniekka.\nMIIHALA, reppuri.\nLASSI, pomon poika.\nSUNTION TAAVA.\n1:n, 2:n TYTTÖ.\n1:n, 2:n POIKA.\nKylän kansaa.\n\n(Näyttämö: kisanurmi kallion kyljessä. Peräseinämällä mäntyjä ja\nkatajoita, joiden takana syrjässä kokkopaikka. Vasemmalla keinu.\nOikealla luonnon muodostama lehtimaja sekä kanto.)\n\n\n\n(HENNA keinuu. MANU istuu yksin kannolla. Pojat ja tytöt istuvat\nnurmella solmien arpaheinää ja laulavat)\n\n    Ja nythän on taasen juhannus,\n    ilon aika se meille koittaa,\n    limokujassa linnut veisailee,\n    ja karjankellot ne soittaa,\n        nyt on juhannus,\n        suvijuhannus,\n    nyt on leikin ja lemmen aika!\n\n    Kedon sirkat ne viulua vinguttaa,\n    kun ahvenet polskivat vettä,\n    vesiperhot, hyttyset piiriin käy\n    ja mettiset etsivät mettä,\n        nyt on juhannus,\n        suvijuhannus,\n    nyt on leikin ja lemmen aika!\n\n    Pojat tuomenterttuja kantaa saa,\n    kuka painuisi pirtin loukkoon,\n    nyt laulelemaan, nyt naurelemaan\n    iloparvessa tyttöjen joukkoon,\n        nyt on juhannus\n        suvijuhannus,\n    nyt on leikin ja lemmen aika.\n\n1:n POIKA (Tyttöjen ja poikien veikatessa lyö Manua olalle.) Mitäs\nsinä, Manu, täällä niin yksinäsi oleilet? Ethän piirissäkään pysynyt.\n\nMANU. Mitäs minä siellä...?\n\n1:n POIKA. Älä hullujasi! Katsos tuolia se Hakalan Henna yksinään\nkeinulla kiikkuu ja sinua odottaa!\n\nMANU. Minuako? He, ei! Muissa kai sen mieli pyörii!\n\n1:n POIKA. Näytäpäs sukkiasi! Hoi, hoi, mustat ovat! Tule joukkoon!\n(Vetää käsikynkästä Manua.)\n\n2:n POIKA. Ei se polkka polkalle tunnu ilman soittoa. Missähän se\nviulu-Samppakin saapastaa? Pitäisihän sen pillipiiparin jo täällä olla.\n\n1:n POIKA. Ettei vain taas eksynyt ryyppyreissulle.\n\n2:n POIKA. Mies on hiukan viinaan menevä, mutta sanansa se pitää, kun\nkerran lupaa.\n\n1:n POIKA. Ja reima se on soittaja ja kelpo puhemies.\n\n2:n POIKA. No, senhän minä puhekumppanikseni otan, kun näitä meidän\nkylän tyttöjä järjestään kosaisemaan käyn.\n\n1:n TYTTÖ. Ja lopulta jäät vallan ilman ja haistelet tyhjää ilmaa kuin\nentisen kasakan hevonen, jolta kaurat vietiin.\n\n2:n POIKA. Mikäs on valitessa, tässäkin poikia kuin aidanseipäitä,\nnaimahaluisia ja nuoria.\n\n2:n TYTTÖ. Mutta eipäs huolita, eipäs huolita! Tämä Suntion Taava se\nkyllä -- -- hym, hym -- ottaisi miehen kuin leivän vartaalta, mutta me\nollaankin toista maata, me!\n\n1:n POIKA. No älä sinä Taavaa moiti, ihminen se on sekin, vaikka on\npieni suu. (Taava mielistelee suu naurussa.)\n\n2:n TYTTÖ. Voi sun poikia! Tuuman pituisia, korttelin korkuisia,\npiimäsuita, pökköpuita!\n\n2:n POIKA. Kas, kas, sitä naista! Sillä on kieli kuin lankakerä. Kun\nkerran sen auki päästää, vierii se pitkäksi kuin nälkävuosi! Tuollainen\npieni, punainen lankakerä, hahhaa!\n\n    (Pojat nauravat.)\n\n1:n POIKA (Taempaa huudahtaen.) Hih, tuolla se tuli jo loimottaa\nnaapurikylän harjulta!\n\n2:n POIKA. Kuulkaahan, pojat, pannaan mekin kokko palamaan niin että\nroikaa!\n\n1:n POIKA. Ja tytöt kahvin hakuun! Vehnät ja sokerit tuokaa jusevasti\nniin, että suu sulaa. Kyllähän me korpirojua sekaan juotetaan, öhöh...\n(Yskii kuin viina menisi väärään kurkkuun.)\n\n2:n POIKA. Ja sitten sitä lähdettiin!\n\n    (Pojat, Manu mukana, lähtevät laulaen:)\n\nPOJAT.\n\n    Ja pojat ne metsähän läksivät,\n    ne läksivät, pyypyssyt olalla häilyi,\n    tytöt kaivolla kauan nyökkyivät, ne nyökkyivät,\n    ja silmissä kyynel päilyi.\n\nTYTÖT.\n\n    Ei meill' ole ikävä ollenkaan, ei ollenkaan,\n    vain halli se oravaa itkee,\n    tytöt luhdin solassa nauraa vaan, ne nauraa vaan\n    ja pellaita pellosta kitkee.\n\nPOJAT ja TYTÖT.\n\n    Ja silloin se illalla laulu soi,\n    se laulu soi, kun lauhtuu laaksot ja vuoret,\n    kun toverina toisensa nähdä voi\n    nuo tän kylän salskeat nuoret.\n\n1:n TYTTÖ. Kuulkaahan, tytöt, mennään me korsia sitomaan, sittenhän sen\njuhannuksen jälkeen näkee, kenelle sulhanen tulee tänä vuonna! Punainen\nnauha tietää rakkautta, valkoinen rikkautta, keltainen rukkasia ja\nmusta nauha hautajaisia!\n\n2:n TYTTÖ. Ja yöksi yljänyrtti pään alle, että unissa sulhasensa näkee.\n\nTAAVA. Voi, voi, tästä tulee lystiä, ja sitten me kierrämme kaivoa\nyhdessä yhdeksän kertaa, niin ylkä vastaan tulee.\n\n2:n TYTTÖ. Niin, aina sinä olet miehen otossa, mutta et koskaan saa!\nTaikuri-Sannankin luona olet käynyt sen seitsemän kertaa.\n\nTAAVA. Piti, piti piikaa! Ole sinä olevinasi, kiekailet ja keikailet\nitsekin kuin västäräkki.\n\n1:n TYTTÖ. Anna sinä Taavan olla rauhassa! Mennään nyt vain, etteivät\npojat näe, sillä silloin olisi peikko pelissä!\n\nTAAVA. Etteikö sitten sulhasta saataisikaan!\n\n1:n TYTTÖ. Hahhahhaa, ei, mennään nyt jo!\n\n2:n TYTTÖ. Mutta hiljaa kuin hiiret!\n\nKAIKKI TYTÖT. Hiljaa, hiljaa!\n\n    (Lähtevät.)\n\nTAAVA (Pysähtyen.) Etkö sinä Henna tule?\n\nHENNA. Enpä taida tulla!\n\nTAAVA. Etkö sinä kosijapoikaa haluakaan?\n\nHENNA. Keinunhan vain tässä.\n\nTAAVA. Ai, ai, taitaa olla se mielitietty jo niinkuin varma.\nTiedetäänhän se, että sinulle pitäjän sulhasia tulee.. Voi, kuinka sinä\nolet onnellinen! Voi, voi, kunpa minäkin saisin tuollaisen, joka\ntuttuna kainalooni kapsahtaisi, hihi! Mutta kyllä minä temput tunnen.\nMenenpä jo, mutta en noiden joukkoon; kiusaavat kuin ampiaiset.\nHihhihi! kai häihisi pääsen! (Lähtee.)\n\nHENNA. Niin, niin, muilla on iloa, mutta ei minulla. Manu se kiertää ja\nkaartaa kuin se tietäisi niistä isän hankkeista, joista ei kukaan\nmitään varmaa tiedä. Puhui se isä kautta rantain... Harvasanainen isä\non ja hyvä, enkä minä usko, että hän niin tosissaan vieraalle työntää.\nEikä työnnä. Tahdon taas olla iloinen. (Laulaa.)\n\n    Heilu keinuni korkealle,\n    linnut, ne viettävät häitä,\n    minä olen nuori kuin päivänkukka,\n    en muistele murheita näitä!\n\n    Heilu keinuni korkealle,\n    nythän on juhannusilta,\n    mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu,\n    ja kuulas on taivahan silta!\n\n    Heilu keinuni korkealle,\n    rintani riemuja laulan,\n    kedon helyt kullalle kuiskien poimin\n    ja solmin sen vihreän paulan!\n\nMissähän se Manu nyt on? -- -- Mutta, kas, tuolta hän tuleekin kokolta!\nEn ole huomaavinani.\n\n    (Manu tulee.)\n\nMANU. Henna!\n\nHENNA. Kas, sinäkö siinä? Mihin sinä?\n\nMANU. Miksi sitä kysyt?\n\nHENNA. Ei kysyvä tieltä eksy. Tyttöjäkö haet? Enpä sano, missä ovat!\n\nMANU. En kysy tyttöjäsi... Kuule, Henna, kylässä liikkuu huhuja,\nettä...\n\nHENNA (Keskeyttäen.) Niin, arvaas, millainen loukko-Jussi sinustakin\nvanhemmiten tulee? Vanha nuuskavaari, niin, jonka haudalle pystytetään\nristi, jossa on kirjoitus: \"Tässä vanhapoika makaa, joka oli naimaton\nja vakaa\".\n\nMANU. Ei mutta kuule... sanotaan, että...\n\nHENNA. Sanotaan, mitä sanotaan. Huhulla on pitkät siivet.\n\nMANU. Etkö sinä...?\n\nHENNA. En, en! Hm! Ei, kuule, Manu, kyllä sinun täytyy muuttaa\ntapojasi, kuljet muuten lopulta nolona kuin nokikolari!\n\nMANU (Ilostuen.) No jo nyt tahtoisin olla sileä ja sulava kuin\nkupernyöri! Kuinkahan sen asian alkuun niinkuin pääsisi, että tuota...\n\nHENNA. Sinun pitää olla viini ja almassantti, kuten on tapana sanoa.\n\nMANU. Millaista se on?\n\nHENNA. No esimerkiksi, kun se vieras ryökkinä tulee Helsingistä meidän\npappilaan ja yrttitarhassa istuu sen pappilan maisterin kanssa\nkiikkulaudalla, niin se maisteri... ole sinä nyt maisterina, niin minä\nolen ryökkinänä, niin sitten... No, nyt sinä kumarrat ja...\n\nMANU. Ja sitten?\n\nHENNA. Tarjoat kätesi.\n\nMANU. He... no ja entä sitten?\n\nHENNA. Käsket keinuun, se on kohteliasta sellainen.\n\nMANU. Tus nyt sitte keinuun, Henna!\n\nHENNA. Ja sitten sinä keinutat. (Manu keinuttaa.) No sillä lailla! Niin\ntekivät, sen näin aidanraosta.\n\nMANU. No ne nyt siellä! Mitä ne sen jälkeen?\n\nHENNA. Eivät puhuneet luotua sanaa, keinuivat vain.\n\nMANU. No osataanhan tuota!\n\n    (Pitkähkö äänettömyys.)\n\nMANU. Eikö se muuta sitten maisteri osannutkaan?\n\nHENNA. Niin. (Erikseen.) Nyt panen pojan kiikkiin. (Ääneen.) Niin,\nsitten maisteri painoi päänsä alas ja otti ryökkinää vyötäisiltä\nkiinni.\n\n    (Manu aikoo tehdä saman liikkeen, mutta Henna hypähtää keinusta\n    ja alkaa juosta keinupaalujen ympäri. Manu samoin vastakkain.)\n\nHENNA. Piti, piti! Saitkos kiinni! Hahhaa!\n\nMANU. Mutta kuule nyt, eihän se siihen loppunut!\n\nHENNA. Niin, ei maisterin eikä ryökkinän ilo, mutta meidän...\n\nMANU. Mutta Henna kulta!\n\n(Juoksevat taas ja seisahtuvat, kun reppuri tulee laukku selässä\nlaulaen.)\n\n    Luodogan meren randamill'\n    mie kasvoin briha nuori,\n    paimoivirsie lasna lauloin,\n    miut muamo mierohon shuori.\n    Karjalanmaill' kuldakäköset kukkuu,\n    monasterj yösess' loistuab,\n    taljanka illoin tanssiloih kutshuu,\n    kannel kaihoij toistuab.\n\n    Siell' on kaunis kandajain,\n    siell' mielitiettyni tshoma,\n    kylän kekri-illatshuist' on\n    viety mutshoni oma.\n    Karjalanmaill' j.n.e.\n\n    Kuljeksin mie kumarass',\n    ah, mieross' kuljin kauan,\n    omiin pihoin mie vaan tahon,\n    vierass' on mieronsauva.\n    Karjalanmaill' j.n.e.\n\nHohoo, kylän rahvas kemuiss kuhisuop. Lehtmajoi pihoill köhöttiä,\npirttilöin sillat ylen kauniiks somistettu. Ivanan päivyt, pruasnik.\nKuhunkas nuor kansa kupsaht? Ahaa! Briha, nuorikko, briha lie morsion\nkera. Terveytt, terveytt, hyvä pruasnik, äijy rihkama, iso talo, äijy\nlapsii, äijy, äijy!\n\nHENNA. Iltaa, Miihala, iltaa! Mistä se Miha nyt pyyhkäisee?\n\nREPPURI. Vieruskyläst matkuan, brihat ei huonoiks heittyneet, silkit,\nkorvarenkaat, kaikk tytöill työnsiit. Ivanan päivyn vietost erkanin,\nheityin tielle, jätin tulet, dantsut hylkäsin, tänne ehätin\nkaupitsemahan.\n\nHENNA. Kävitkö kirkolla päin?\n\nREPPURI. Ei miun anna loitota bogostall, vallingsman iskyö kii. Ylen\nhuonot ajat, ruplan suat, kaks mänyö, kuomasein, maha puolenuo, tyhjäks\nheittyy.\n\nMANU. Et sitten tainnutkaan nähdä viulu-Samppaa?\n\nREPPURI. A täss muistan: viulu kerall kärriss mies ajoa jiehatti, a\ntoinen ohjiss tempoi, lie kossoimies, ken ties mikä olj.\n\nMANU. Senkin vilkas veijari, ettet vain petä taas!\n\nREPPURI. Kuin pagitset? Ei miestä petä, jollei kukkaro petä. Sinnuu,\nHakalan Henna, tulj kosimaan, kylän kassapäihin sie kuulut, talon\nparahih sie uot. Ka kihlasilkit suat kelt uskot suavas paremmat ku\nmiult, parahat miun silkit on, parahat koko Vennään muass. Kiinan\nkeisarin muast ne haitut ollah!\n\nHENNA. Miksi juuri minua tulisi kosimaan?\n\nREPPURI. Hepo kiäntyi Hakalan veräjäst pihhaa, sinne katosit brihat,\nviuluniekka da kossoimies.\n\nMANU ja HENNA. Hakalaanko?\n\nREPPURI. A tuattois portahill seisoi, hevon talliin talui. Kossoimies,\nkossoimies, äveriäs ku bajari, ison talon briha se niin levviist\nliikkuu.\n\nHENNA (Itsekseen.) Jokohan lie Hutilan Lassi, josta isä on kertonut?\n\nREPPURI. Dengill suap ja dengill piäsööp hojt kuhunka. Ku hopioit\nvilahutat, niin mualima joutuu pystyyn tai pyllylläh.\n\nMANU. Mistä sen tiedät, että rikas naimamies on? Puhut ohi suusi!\n\nREPPURI. Ota laukku da hengi, jos sanan viäristän. Äveriäs kossoimies,\näijy dengii. Rengilt mie kysäsin, jott ken taloon niin komiast kohaht?\nHutilan talon brihoi kuului olleen, sanoi...\n\nMANU. Vai Hutilan Lassi se tässä Hakalaan ajoikin. Sen arvasin.\n\nHENNA. Mutta minä en siitä huoli, vaikka hän olisi rikas kuin Kiinan\nkeisari!\n\nREPPURI. Soo, etkä piätäsi aijan rakuo työnnäh, ku Lassiin takerrut,\nhuolta ei niin mitänäh, illatsut ihanat, kiänteleit vuan pirtin sillall\nda vuotat kaunist säätä.\n\nHENNA. Ennemmin menen vaikka kaivoon!\n\nREPPURI. A älä sie kaivoon työnnäyvy!\n\nHENNA (Itku rinnassa.) Voi minua, jota ventovieraalle tahdotaan! Olenko\nminä, onneton, vain kulkutavaraa, johon kuka tahansa puumerkkinsä saa\npiirtää?\n\n    (Itkee.)\n\nMANU. Henna kulta, älä itke! Eihän se isäsi niin kovakourainen lie.\nKyllähän minä miehen mielen tunnen.\n\n    (Kiertää kätensä Hennan vyötäisille.)\n\nREPPURI. A pyhä Petru, nyt en tolkkua. Pagise mitä pagise, mie lähen\ntuliloill kaupitsemahan!\n\nMANU. Kuulehan, Miha, ostan ehkä sinulta kihlakaluni!\n\nREPPURI. Hyvät suat da halpa hinda. Iloisii häit, a et, Henna, äveriäst\nyllättänyt, se siu assiis, ku lembi välliin tulj. Jiäkää terveheks!\n\n    (Lähtee kokolle.)\n\nMANU. Kas niin, Henna, ole kuin tutun turvassa ainakin!\n\nHENNA. Mutta voi, mitähän ne siellä kotona...?\n\nMANU. Älä hyvä Henna ole levoton!\n\n    (Kuuluu viulun ääntä.)\n\nHENNA. Mitä se oli? Joko tulevat? Voi kun pääsisin pois!\n\nMANU. Hei, Samppa se siellä jo viuluaan soittaa!\n\n(Samppa tulee vasemmalta viulu kainalossa, pieni viinapullo taskussa,\nlaulaa hiukan iloisella tuulella.)\n\n    Minä se olen soittajapoika\n    ja laulelen aamusta asti,\n    kummina mull' oli kulkuri-ukko,\n    ja vallaton pappi mun kasti.\n\n    En minä itke mun köyhyyttäin\n    eikä sydäntäni pistä pilkka,\n    kunhan mulla on viuluni vain\n    ja leilissä viinantilkka.\n\n    Talkoissa, häissä ma soittelen\n    ja silloin on kirkas mieli,\n    korvani juuressa kuiskuttaa\n    mulle muistoja viulunkieli.\n\nSuutari, soita naskalipolskaa! Suutariksi olen minä kasvatettu ja\nsoittajaksi olen minä luotu. Hipp ja heijaa! Kyllä kelpaa, kun on\nmiehellä kaksi hyvää virkaa, lestivirka ja pillivirka. Ihmisiltä minä\nsoitan pois puolianturat ja sitten minä ne paikkaan taas yhteen. Ei\nsurulla minua ruokita eikä murheen siloja ole niskassani. Kanan villat!\nTäällähän minun pitäisi liirutella ja luikutella, enkä näe yhtä\nhamettakaan.\n\nHENNA. Samppa, Samppa!\n\nSAMPPA. Kuka huuteli? Kas Hennaa ja Manua, ä, ä, ä täälläkös te kahden\nhyttysiä tapatte, vai!\n\nMANU. No sinä, Samppa, ajelit vapaalla kyydillä!\n\nSAMPPA. Ota piru tai pelimanni ruuheesi, niin saat sen rannallekin\nsoutaa.\n\nMANU. Ja vallan suuren pomon ruuhessa soutelitkin.\n\nHENNA. Reppuri jo siitä Lassista kertoi.\n\nSAMPPA. Tuossa keskipäivän aikaan se ajaa karahdutti mökilleni, lupasi\nuuden paidan, jossa on viisitoista taskua, joka taskussa viisitoista\npenninkiä. Lupasi se piiskaryypyt ja sen semmoiset, jos puhemieheksi\nrupeaisin Hakalan Hennalle.\n\nMANU. Ja sinä lupasit.\n\nSAMPPA. Lupasinhan minä, kun tiesin pääseväni tänne juhannustulille.\nYksi tie ja kaksi asiaa.\n\nHENNA. Millainen se oikein on miehiään se Lassi?\n\nSAMPPA. Hohoh! Oletko koskaan nähnyt mullikkaa, joka puskee omaa\nvarjoaan? Tietäkää, kun koko tällä taipaleella ei muusta puhunut kuin\nnavetoista, sarvipäistä ja morsiamesta. Ja minä kun tempasin viuluni ja\nsoitin niin, että virstantolpat tanssivat, niin minä aina kotonanikin\nteen, kun muija alkaa minua paasata.\n\nHENNA. Hakalassako se nyt...?\n\nSAMPPA. Siellä se nyt teidän talon portailla pöllyttelee rettinkin\nsavuja ja minua odottaa. Ja sinusta, Henna, tulee nyt morsian.\n\nHENNA. Pysyköön vain erillään, sen minä sanon!\n\nSAMPPA. Tui, tui, pelästyikö sokerini? Pysy sinä vain Manun kupeilla,\nettei se ilmaan lennä! -- Ei ole puskevalle sarvia annettu, näet, se\nLassi on minulle aina ollut koppava ja pöyhkeä kuin siltavouti, mutta\nManu se paiskaa kirkolla kättä ja Henna on höyli ja ovela ja\nhaarikkaoltta on hän monesti soittaessa janooni tuonut.\n\nHENNA. Kaikkea sinä, Samppa, katsot viulunsilmän läpi, mutta Jumala\ntietää, kuinka tämä asia päättyy.\n\nSAMPPA. Vielä on metkut mielessä minullakin! (Laulaa.)\n\n    Kettu se lähti naimateille\n    ja lauleli iloissansa,\n    rakensi raudan lemmetön kyttä\n    ja polulle viritti ansan.\n    Veisti se kettu puiset kengät\n    ja punaista polkua juoksi,\n    huuteli, kuunteli kuutamossa\n    ja heilahti heilinsä luoksi.\n\nNiin, kuulehan Manu, voitko sinä olla suulas ja sukkela mies?\n\nMANU. No ehkä kotitarpeiksi hiukan verran.\n\nSAMPPA. Mene sinä, Henna, juhannuskukkia poimimaan, sillä aikaa kuin\nminä tätä Manua ripitän!\n\nHENNA. Mitä salattavaa teillä?\n\nSAMPPA. Ei tytön kuullen sovi kaikkea puhua -- näin ennen häitä.\n\n    (Henna lähtee nauraen, Manu ja Samppa siirtyvät lehtimajan ääreen.)\n\nSAMPPA. Kuulehan mies, osaisitko sinä tyttönä tepastella?\n\nMANU. No, vielä minä mitä! Tyttönäkö?\n\nSAMPPA. Hyst! Sieppasin tullessani suntion luhdista Taavan\nkirkkovaatteet, pistin ne piiloon \"Kissan kiven\" alle. Tule sinä sitten\nniissä vempeleissä tänne keinulle, niin Lassin toimitan samaan iloon!\nJoko yskän ymmärrät?\n\nMANU. Kaikki sinun päähäsi pälkähtääkin, mutta jos sotken koko asian.\n\nSAMPPA. Älä inttaile! Olithan sinä poikana aika silmänkääntäjä.\nMuistanhan minä vielä, kuinka sinä eräänäkin Hiiva-Nuuttina tulit\nhameissa Hakalan pirttiin muka olkia ostamaan, eikä Hennakaan sinua\ntuntenut.\n\nMANU. No sinulla niitä on juonia! Entäpä, jos Hakala suuttuu?\n\nSAMPPA. Ei suutu, usko minua! Hennalle ei sanaakaan tästä! Ja mitä\nLassiin tulee, niin sinua parratonta miestä se ei tunne, vaikka\nkanttorin nenälasit päässä heiluisi. Kaadan tätä mökä-öljyä pojan\nhernelaukkuun, niin enpä ole Samppa enkä isäni poika, jollei asiat\nluonnista. Sinä puolestasi kimahuta ääntäsi kuin akat kirkossa, ole\nsulava kuin hunaja ja keisarinnan kuva, niin tästä, kanan villat, tulee\nsellainen juttu, että hevosetkin nauravat!\n\nMANU (Nauraen.) No olkoon menneeksi, tuli mitä tuli!\n\nSAMPPA. Kaikki käy kuin naulaan. Ja nyt minä menen katsomaan, joko se\nminun naimamieheni on tulossa. Muista nyt, nyytti on \"Kissan-kiven\"\nkolossa!\n\n    (Lähtee.)\n\nMANU. Kunhan pääsisin tästä ehein nahoin! Pentele, tuossahan Henna on!\n\nHENNA (Laulaen vasemmalta.)\n\n    Tässä on neito kuin\n             omenakukka\n    ja moni raukka itki,\n    kirkolta pojat kurkistaa\n    ja pihatöitä pitkin,\n\nMANU. Ohoh, hoo, jopa jotakin, vai pihatöitä pitkin!\n\nMANU (Laulaa.)\n\n    Missä ma pyörin, niin suuta\n          ma suikkaan,\n    ja liikkuu kengänkärki,\n    ei sua muut ole katselleet\n    kuin vanha palokärki!\n\nHENNA.\n\n    Ohoh, hoo, jopa jotakin,\n    vai vanha palokärki!\n\nHENNA.\n\n    En minä huoli rikkahista\n    en maantien kulkureista,\n    sorjan pojan kainalossa\n    tahdon aina seista.\n\nMANU.\n\n    Ohoh, hoo, jopa jotakin,\n    vai tahdot aina seista!\n\nYHDESSÄ.\n\n    Tule, tule oma kultasein!\n\nHENNA. Mitä senaatin asiaa te täällä pohditte, kun sitä niin kauan\nkesti?\n\nMANU. No, ei sen kummempia. Minä tässä...\n\nHENNA. Mikä sinua vaivaa? Tule nyt tänne istumaan!\n\n   (Menee lehtimajaan.)\n\nMANU (Itsekseen.) Hitto vie, kun pääsisin \"Kissan-kivelle\".\n(Lehtimajassa.) Niin katso, Henna, älä ole huolissasi sen Lassin takia!\nPian saan talon hallitukset käsiini. Kamarin minä talon kylkeen veistän\nja sinne sinut helykruunussa vien. Sitten se elämä alkaa, minä kaskessa\nhuhdon ja sinä kujalla huutelet karjaasi. (Katsellen ympärilleen.)\nMutta ehtiihän siitä vielä puhua.\n\nHENNA. Ja minä sinulle talvipuhteella ryijykangasta kudon ja sinä\nhöyläpenkin ääressä lastuja lennätät.\n\nMANU. Niin, niin, liekun lastuja... Mutta älä nyt hätäile!\n(Levottomana.) Taidan tästä lähteä ensin...\n\nHENNA. Ja pyhäisin saamme vieraita, kahvi popottaa tulella ja havut\ntuoksuvat lattialla ja isä peltoja katsoo ikkunasta ja piippua polttaa.\n\nMANU. Niin, oikein pitkää merenvahapiippua, noin pitkää piippua. -- --\nMutta katso, Henna, ilta-aurinkoa, mikähän sitä vaivaa, niinhän se on\npunainen kuin reppurin paita!\n\nHENNA (Rientää hiukan syrjään. Manu pujahtaa pois oikealle.) Ja kuinka\nne Hakalan ikkunat kiiltävät! (Katsoo ympärilleen.) Mihinkä se Manu\nkatosi? Manu, Manu!\n\n    (Pois oikealle.)\n\nTAAVA (Hiipien varovasti.) Ei ketään ole täällä! Tuossahan on\nhelkanurmi ja ristipolku. Nyt on mittumaarin aatto ja aurinko on\nlaskussaan, silloinhan ne suuret sulhaset liikkuvat! (Käki kukkuu.)\nKäki! (Hyräilee.)\n\n    Sano, sano kultarinta,\n    sano mulle sulhasia,\n    kuku, kuku kumppania,\n    jotta joutuis tänä vuonna,\n    jos sen sanot suotavaksi,\n    kuku, kuku kultarinta,\n    kuku kolmasti minulle!\n\n(Käki kukkuu kolme kertaa.) Voi, voi, kaikki käy hyvin! (Taputtaa\nkäsiään.) Ja tässä on se Taikuri-Sannan taikapussi. Siinä on kalman\nkukka avonaiselta haudalta, tuossa hiiden kivi, joka löydettiin Hakalan\npellosta, tuossa lepakonluita, suolaa, tuhkaa ja leivänmuruja. (Tekee\ntaikatemppuja.) Noin, noin!\n\n(Kulkee piirissä ja ripottelee tuhkaa ja suoloja olkansa yli lausuen.)\n\n    Nouse, lempi, lehvän alta,\n    varastaite vastan alta,\n    yli kuuden kirkkokunnan,\n    läpi seitsemän pitäjän!\n    Heitä hentun tentturia,\n    heitä pois herjan juonet!\n    Nouse, lempi, liehumahan\n    nouse ilman noitumatta,\n    sydäntä sytyttämähän,\n    miesten mieltä kääntämähän,\n    tämän tyttären tyköhön,\n    tämän lapsen lantehille!\n    Tulkohon Turusta sulhot,\n    hienot herrat Hämehestä\n    kihlakalut kainalossa,\n    silkit silkkiset povessa,\n    -- -- Heitä hentun tentturia,\n    heitä pois...\n\n(Kuuluu ääniä.) Huh, kun pelästyin!\n\n    (Vasemmalta kuuluu keskustelua.)\n\nSAMPPA. Tule pois vain, älä sumeile!\n\nTAAVA (Iloisesti.) Herrajesta, nyt ne tulevat!\n\nLASSI. Niinkuin se onkin, sano!\n\nSAMPPA. Voi, kanan villat, etkö nyt pääse!\n\nLASSI. Sano.\n\nTAAVA. Ne suuret sulhaset tulevat, voi, voi, voi! (Siistii pukuaan.)\n\n    (Samppa tulee edellä. Lassi jäljessä. Lassilla on samettilakki\n    päässä, punaiset liivit; hopeiset kellonvitjat riippuvat\n    kaksin kerroin liivintaskuista, takin ylätaskusta näkyy\n    \"rettinki\"-laatikko ja savuke palaa suussa.)\n\nSAMPPA. Älä häikäile! (Huomaa Taavan.) Peijakas! Hyst, ollaan hiljaa,\nniin saadaan hiiri ja ison talon rotta samaan loukkuun!\n\nLASSI (Huomaamatta.) Mutta sen minä sanon, Samppa, että köyhästä en\nhuoli, sano!\n\nSAMPPA. Ole huoleti, rikas se on! Kaikki minä hyvin päin käännän, kun\nvain pysyt aisoissasi. Lupaatko sen?\n\nLASSI. Lupaan, sano, lupaan minä, sano.\n\nSAMPPA. No käännä päätäsi!\n\nLASSI. Sekö se on, se Hakalan Henna, sano?\n\nSAMPPA (Matkien.) Sano, sano, ole rohkea kuin rakuuna, sanon minä!\n\nLASSI. Odota nyt, sano!\n\nSAMPPA. Jollet sinä... niin minä jätän sinut oman onnesi nojaan.\n\n    (Tuuppaa Lassia Taavaa kohden.)\n\nLASSI (Päätään raapien.) Sano... Illaksi, sano!\n\nTAAVA. Illaksi, illaksi! Voi herrajesta! Tuota noin... Voi, voi, mikä\nsattuma! Illaksi, Samppa!\n\nSAMPPA (Kuiskaten.) Se on sen rikkaan Hutilan poika. Minä tässä vain\nniinkuin puhemiehenä. (Erikseen.) Menköön syteen tai saveen!\n\nLASSI. Minä, sanon.\n\nTAAVA. Niin, no aivan niinkuin minäkin. Voi, voi, kun tämä on lystiä!\n\nLASSI. Minä, sano, olen nuorimies, sano...\n\nSAMPPA. Eikä ole lapsia!\n\nLASSI. Ja on paljon puuhaa, sano.\n\nTAAVA. Niin, niin, tietäähän sen, että niin isossa talossa pää on\npyörällä vähemmästäkin.\n\nLASSI. Kun, sano, meidän navettaan...\n\nSAMPPA. Joka on kuin Vanajan kirkko.\n\nLASSI. Mahtuu, sano, neljäkymmentä lehmää, kymmenen poikivaa ja\nkymmenen vasikkaa...\n\nSAMPPA. Hevosia, lampaita, mukuripäitä ja laiskoja piikoja. Mies ei juo\neikä palvele neljää kuningasta, ei soita suutaan ja käy kirkossa joka\ntoinen sunnuntai.\n\nLASSI. Tahtoisitko sinä, sano, niitä lypsää?\n\nSAMPPA. Laiskoja piikoja, heh?\n\nTAAVA. Herrajesta, no aivan kernaasti! Metsässä minä huutaisin, kujalla\nkuiskaisin, veräjällä silittäisin ja taputtaisin kuin prinsessoja, ja\ntarhassa minä pyrynä pyörisin ja laulaisin heleällä äänellä.\n\nLASSI (Sampalle.) Kuule, sano, en minä osaa sen kanssa!\n\nSAMPPA. Älä hellitä, kosi pois vain!\n\nLASSI. Mutta sen kieli kieppuu, sano, niin, etten saa sanaa suustani,\nsano.\n\nSAMPPA. Älä kiipelissä!\n\nLASSI. Tuota... sano.\n\nSAMPPA. Tämä Lassi se vain, että... etkö tule hänen Pollellaan\najelemaan?\n\nTAAVA. No, herrajesta, siinä kirjavassa kiireessä, jahka vain saan\ntämän pukuni vähän reilaan, ja mihinkä sitä sitten... jos niinkuin\nkysyä saisi?\n\n    (Mielistelee.)\n\nLASSI. He, pappilaan päin, sano.\n\nTAAVA. Ettäkö vallan pappilaan! No sinnepäin minun on aina mieleni\ntehnyt.\n\nSAMPPA. Tämä Lassi se vain... että olisi pastorillekin niinkuin asiaa,\nkun talossakin on se emännän tapainen tarpeen.\n\nLASSI. Ihan niinkuin se onkin, sano, tarpeen!\n\nTAAVA (Innoissaan.) Ihan niinkuin se onkin, sano. Sellainen iso talo,\nniin monta lehmää ja vasikkaa ja sellainen pulska, nuori isäntä.\nIhanhan se on kuin porsliiniparatiisi! Ja jos sikseen sopii, että...\nhihi, Lassi minut on katsonut, niin enhän minä... Niin, niin, naisella\non naisen sydän. Olen vain yksoikonen piikalapsi, kokematon ja koruton,\nmutta minulla on hempeä mieli ja siveä luonto. Näkisitte, kuinka minä\nsitä meidän pikkupossua ruokin, niinkuin kummilastani ikään!\n\nLASSI. Tuota noin... sano, montako lehmää teillä taas olikaan, sano?\n\nTAAVA (Ihmetellen.) Eihän meillä ole kuin yksi lehmä vain, mutta maidon\nse antaa maakalaisille ihmisille.\n\nLASSI. Sano, sano, vai yksi lehmä vain! Soo!\n\nTAAVA. Niin ja sitten se porsas.\n\nLASSI (Sampalle.) Mutta, Samppa, sehän on rutiköyhä, sano!\n\nSAMPPA. Niin, näet, talo on hiukan velkaantunut.\n\nLASSI. Mennään pois jo!\n\nTAAVA. Ja ota kultasi rattaille!\n\nLASSI (Kädet puuskassa.) En, sano, en! En minä sinusta huoli. Niinkuin\nse onkin, sano. Maklakka sinä olet, sano!\n\nTAAVA (On pyrskähtävinään itkuun.) Vai maklakka! Tiedä huutia!\nPilkkaako sinä minusta teetkin, senkin mullikka!\n\nLASSI. Mullikka? Niinkuin se onkin, sano.\n\nSAMPPA. Jo tuli itku ja irvistys!\n\nLASSI. Ja sitten sinä räkätät kuin räkättirastas.\n\nTAAVA. Vai vielä räkättirastas, senkin runtti! (Matkien.)  Sano, sano,\nsano! Mutta kyllä tämä kunnian kolistus sinulle maksaa. Vielä tässä!\nSolvaista siveätä neitosta! Tässä on vierasmies, niin niin, ja\ntietäköön sen koko pitäjä, että sinä olet kanssani naimiskauppoja\nhieronut. Niin, niin, tästä tulee sellainen prosessi, että tuomarit\nverta sylkevät. Ja tuommoinen taulahattu, taikinaherra, pellonpelätin,\nsusi, saapas, pelikaani! Tphyi!\n\n    (Töytää itkien pois ja tempaa taikapussin mukaansa.)\n\nSAMPPA. Kanan villat! Pyy pyrähti!\n\nLASSI. Kovinpa se oli äksy, sano!\n\nSAMPPA. Mutta pahasti sinä sitä pitelit. Taitaa nostaa käräjäjutun\ntästä naima-asiasta.\n\nLASSI. Oikeinko totta, sano? Mutta aivan se oli peruton ja pennitön,\nsano.\n\nSAMPPA. Hjaa, minkä sille mahtaa.\n\nLASSI. Mutta tämä on sinun syysi, sano, niinkuin se onkin, sano.\n\nSAMPPA. Minunko syyni? Syytä sinä itseäsi! Haukuit sitä\nräkättirastaaksi ja tiesi miksi.\n\nLASSI. Mutta sinähän sitä kosit, sano.\n\nSAMPPA. No, voi suutari! Omastako puolestani? On sitä huoneen ristiä\nomastakin akasta, saatikka sitten, kun tämä punainen viulu on\nmorsiameni, niin taitaisipa kolme koljoa olla liikaa miehiselle\nhengelle. Mutta eukkoriepuni sinä kyllä saat, jahka leskeksi jää.\n(Äänettömyyttä.)\n\nLASSI. Juukeli, sano, mitä minä nyt teen, sano?\n\nSAMPPA. Sovi pois, sovi pois!\n\nLASSI. Niin kai, niin kai, sano. Ja mitä isä-ukko sanoo, sano? Kyllä\nankara ottaa, sano, jollen hilsua kotiin tuo, sano... jo kolmas\nkerta... sano.\n\nSAMPPA. Niin, huutavassa hukassa olet. Vielä tämä naikkonen lähtee\npappasi pakeille.\n\nLASSI. Ettäkö lähtee? Voi kirkastus, sano! Hyvitän minä sen, sano, ja\nkun minä oikein ajattelen, niin on se yhtä häävi kuin moni muukin,\nsano. Voisihan tätä asiaa vielä selvitellä, sano.\n\nSAMPPA. Riitahan se toisinaan rakkauden rakentaa ja sopu on suloinen.\nTasoitat tytön mieliharmin, niin sillä hyvä. Kyllä tästä takerruksesta\npäästään.\n\nLASSI (Vilkastuen.) Ettäkö päästään?\n\nSAMPPA. Hui, hai! Tyttöjä on kuin metsässä marjoja. Kuulehan, otetaan\npieni pakana murheeseen, niin elämä taas on kuin silkkiä, tähdet\nkieppuu ja kuu nauraa!\n\nLASSI. Mutta minä niin harvoin, sano, naukkaan.\n\nSAMPPA. Ota pois kun tarjotaan, tämä kerta!\n\nLASSI. No jos sitten tämä kerta, sano!\n\nSAMPPA (Hyräilee.)\n\n    Kettu se lähti naimateille\n    ja lauleli iloissansa,\n    rakensi raudan lemmetön kyttä\n    ja polulle viritti ansan.\n\nLASSI. Hehheh, sano!\n\nSAMPPA. Mutta osaan minä toisenkin veisun, ja sen teki sama Samppa\nTuomaan markkinoilla Hämeenlinnassa. (Laulaa.)\n\n    Kylän pelimanni viuluhun suuttuissaan\n    rajasuutariksi vaihtui,\n    ja se näppärä soittajasuutari\n    hupsu nai häijyn lesken ja laihtui.\n\n    Nyt muija se viulua vinguttaa\n    ja miehensä niskat taittaa,\n    ja se näppärä suutari hyppiä saa\n    ja tanssikenkiä laittaa.\n\n(Ottaa kuvastimenpalasen taskustaan ja asettaa sen Lassin eteen.)\nKanan villat! Mitä niistä maallisista! Katsopas kaimaasi!\n\nLASSI. Niin, niin, sano! Kyllä kelpaa tämä poika vävyksi vaikka\nkuninkaan kartanoon.\n\nSAMPPA. Pullea ja punakka olet ja rahoja on, että ratisee.\n\nLASSI. Rahoja on, sano, on niitä. Ei niitä yksi mies yhdessä päivässä\nlaske, sano.\n\nSAMPPA (Kovaa kuiskaten.) Kuulehan, Lassi! Minä tunnen toisen tytön,\njoka on reipas ja ruseva...\n\nLASSI. Ja ettäkö parempi, sano?\n\nSAMPPA. ja tyttö tykkää sinusta.\n\nLASSI. Hehee! Ettäkö vallan tykkää!\n\nSAMPPA. Ja minä toimitan tytön tuohon keinulle!\n\nLASSI. Hehee, sano! Ja sitten pusken, sano.\n\nSAMPPA. Oikein, poikani! Näetkös, ei tyttöä suupuhein voita, mutta\notapas se väkipakolla, niin se on lauhkea kuin lammas.\n\nLASSI. Jo otsasarveni syyhyy, sano.\n\nSAMPPA. Mene sinä lepikkoon, niin minä sillä aikaa rautani rakennan!\nKyllä ilmoitan sitten, milloin sopii.\n\nLASSI. Sano sille, että hyvä on talon komento ja hyvä siinä on emäntänä\nkeikkua, sano!\n\nSAMPPA. Sanon, sanon, mene nyt vain!\n\nLASSI. Sano, että meidän salin seinällä on ulkomaalasia ja että katossa\nkiiltää pronssinen kynttelikruunu!\n\nSAMPPA. Kyllä sanon.\n\nLASSI (Menossa.) Sano vielä, että saunakin on kuin sakasti!\n\nSAMPPA. Kaikki sanon.\n\nLASSI. Hehee, niinkuin se onkin sano.\n\n    (Lähtee.)\n\nSAMPPA. Kanan villat! Nyt se kävi kuin kärpänen tervaan! Kun saisin sen\nManun kynsiini!\n\n(Kokko leimahtaa palamaan, näyttämön takaa kuuluu laulua, säkeistöjen\nvälillä Samppa ja Manu huutelevat toisiaan.)\n\n    Iloinen valkea kallioilta leiskaa,\n    nuoret näin yhtyen kesä-yössä teiskaa,\n    näin, näin riemulla riennetään,\n    mittumaarin lehtimajan alle leikkimään.\n\nSAMPPA. Manu hoi, hoi, Manu! En kuule laululta mitään.\n\n    Ohra, ruis heilimöi kultavainiolla,\n    torpparin ja talokkaan on aivan hauska olla,\n    myllyt jyviä jyskyttää,\n    maltahista oltta saadaan, mitä rästiin jää.\n\nMANU (Pistää päänsä esille vasemmalta.) Samppa, Samppa, missä sinä\nolet?\n\nSAMPPA. Voi suutari! Täällä ollaan! Hu, huu!\n\nMANU. Hu, huu!\n\n    Iloinen valkea sammalissa loistaa,\n    tyttö nyt, poika nyt katsoo toinen toistaan,\n    tuu, tuu, tyttöni, piiriin pois,\n    eihän muuten, eihän muuten mittumaari ois!\n\nMANU (Naisvaatteissa.) Perhana!\n\nSAMPPA. Sielläkös sinä oletkin! Hahhaa!\n\nMANU. Peijakas näitä naisten kompseita ja rimpseitä! (On langeta.)\n\nSAMPPA. Voi, kanan villat! Niin, nyt sinulla todellakin on kanan\nvillat. Et sinä, veikkonen, ole ensimmäinen, joka naisten hameisiin\nlankeat!\n\nMANU. Kunpa näihin lankeaisi Lassikin, niin kuuluisipa kolina pitkin\nkyliä!\n\nSAMPPA. Tiedätkös, mikä kolina täällä äskettäin oli? Selvä sekoitus.\nToin Lassin keinulle, luulin sinun jo olevan otollisen, mutta, kanan\nvillat. Suntion Taava se täällä sulhastaikojaan tekikin. Sanoin pienen\nhätävalheen. Uskotin Lassille että: Tuossa se on Hakalan Henna; poika\nkosaisi. Taava kuhersi kuin teiri, mutta muuan porsasjuttu pilasi koko\nasian. Lassi härnäsi ja Taava poksahti tiehensä kuin pesästä paukku.\n\nMANU. Eipä se Lassi sitten taida minustakaan huolia, hahhaa!\n\nSAMPPA. Huolii, vaikka ei huomenna. Ja Taavaksi sinut nyt olen\nristinyt. Lyönpä saapasparin vetoa, että Lassi näiden kolttosten\njälkeen on matalampi ja että hänelle kelpaa nyt se oikea Suntion Taava.\n\nMANU. Saat saappaasi pitää. Mutta kuulehan, -- miltä minä, Samppa, nyt\nnäytän?\n\nSAMPPA. Kanan villat, olethan kuin nuori kirkkoon asteleva rippitytär.\nKoetahan kävellä! Hiukan lyhempiä askelia! Noin! Ja kädet siivosti\nsivulla! Niinhän sinä sipsuttelet kuin ikäsi tyttöjen hameissa olisit\nhamsinut.\n\nMANU. Niinhän tämä on kuin Hiiva-Nuuttia ja markkinakometiaa!\n\nSAMPPA. Älä naura! Keinu nyt hiljaa ja hykertele esiliinaasi! Minä\nmenen nyt Lassia noutamaan. (Hyräillen.) Kettu se lähti naimateille...\n\n    (Lähtee.)\n\nMANU. Mikähän tästä leikistä tulee? Tässä pitää olla oikein\nkomeljanttari ja silmänkääntäjä. (Henna tulee hyräillen; hämärämpi\nnäyttämö.) Soo!\n\nHENNA. Mitähän kujeita sillä Manulla ja Sampalla lienee? Kyllä minä\nsiitä selvän otan! (Huomaa Manun.) Joko tytöt tulivat korsia sitomasta?\nNo saatko sinä sulhasen tänä vuonna?\n\nMANU (Muuttaa ääntään.) Saan kai piankin!\n\nHENNA. Vai pian jo! Tuliko hän jo vastaan kaivoa kiertäissä?\n\nMANU. Tuli!\n\nHENNA. Suntion Taavako siinä keinuu? Ei, vierasta väkeä! Mistä kaukaa\nvieras on?\n\nMANU. Tuolta vain.\n\nHENNA. Kuinka?\n\nMANU. Kuinka vain.\n\nHENNA. Ei taida...\n\nMANU. Niin naida?\n\nHENNA. Se on varmaankin kuuro. (Huutaa.) Kuuletteko mitään?\n\nMANU. Kyllä hameeni pitää.\n\nHENNA. Kummallista! Puku on Taavan, mutta...\n\nMANU (Omalla äänellään.) Mutta ääni on Jaakopin!\n\nHENNA. No voi mun päiviäni. Manuhan se on! Mitä sinulla on mielessä?\n\nMANU. Minä tässä vain odotan sulhasia. Kohta se Lassi niinkuin\nikiomakseen ottaa. (Matkien.) Niinkuin se onkin, sano. Samppa tästä\njuuri lähti häntä hakemaan.\n\nHENNA. Oletpa sinä soman näköinen, mutta ei sinua outo tuntisi! Hahhaa!\n\n    (Kuuluu ääniä.)\n\nMANU. Jo tulevat, joudu, joudu pois!\n\n    (Henna pois.)\n\nSAMPPA (Kulissien takana.) Ota vielä kulaus! Kanan villat! Noin sinusta\nmies tulee!\n\nLASSI. Mutta se menee päähän, sano!\n\nSAMPPA. Eikö mitä! Vatsaan se menee!\n\n    (Tulevat esiin.)\n\nSAMPPA. Ennen vuoden akatta kuin jouluna viinatta. Ota vielä! Loiskis!\n\nLASSI (Juo.) Yhhyh, sano!\n\nSAMPPA. Nyt sinä saat rohkeutta, vaikka Turkin sotaan menisit. Näes,\nLassi kulta, sinulla on hidas puhe ja kankea kieli kuin Mooseksella.\n\nLASSI. Niinkuin se onkin, sano. Mutta Mooses oli visu mies, sano!\n\nSAMPPA. Tui, tui Lassi! Tuolla kanasi istuu keinupuulla!\n\nLASSI. Nyt en pelkää suttakaan, sano!\n\nSAMPPA. \"Päin kuuta\", sanoi Konkola, kun kaivoon ajoi.\n\nLASSI. Hehee! Päivää tupuseni!\n\nMANU (Muuttaa ääntään.) Päivää!\n\nLASSI. Mitä Sinä täällä niin yksinäsi keinut? Hehhee! Onhan tässä\nkeinuttaja ja reima keinuttaja onkin, niinkuin se onkin, sano!\n\nMANU. Keinuta vain!\n\nLASSI (Keinuttaa.) Kuulehan, sinä kaunis kanani, mikä sinun nimesi on?\n\nMANU. Taavaksi ne ovat sanoneet.\n\nLASSI. Vai Taavaksi, sano? Sehän on sopiva nimi se, hehhee! Kuulehan\nsinä, Taava, mitä! Se meidän talo, sano, on pulskin talo koko\npitäjässä, on maita ja peltoja niin, ettei ruokakellon ääni perille\nkuulu, sano. Ja karjaa sitä on kuin roskaa ja hevosia kuin roskaa ja\nrahaa on kuin roskaa! Eikö olekin, Samppa?\n\nSAMPPA. No niinkuin Hämeen markkinoilla!\n\nLASSI. On, kissa vie, onkin, sano! (Manu tekee epäävän liikkeen.) Älä\nepäilekään! Ja meidän Polle on semmoinen hevonen, ettei sitä saa\nkullalla eikä millään. Sen silmät loistaa kuin taivaalla tähdet,\nniinkuin se onkin, sano. Mutta kuti, kuti kanani, niinhän ne sinunkin\nsilmäsi loistavat, missä minä ne olen nähnyt?\n\nMANU. Kirkolla kai?\n\nLASSI. Niin, kirkolla, niin! Vai olet sinä minua kurkistellut. Enkö\nolekin sorja ja norja kuin rannalla raita... lallalalaa, sano!\n\nMANU. Sorja sinä olet.\n\nLASSI (Sampalle.) Kuulehan, Samppa, tuo se vasta tyttö onkin! Mutta\nminusta tuntuu, sano, kuin se olisi sen Hakalan Hennan tapainen\npuvultaan, sano, ja puheeltaan, mutta näökkäämpi, sano.\n\nSAMPPA. Samaa sukua ja lukua. Kosi pois, kosi pois!\n\nLASSI (Palaa keinulle.) Kuulehan, Taava, silkissä ja sametissa sinä\nkulkea saat, kahvia ja limlaatia sinä latkia saat niin paljon kuin\nmaittaa! Ja sen minä sanon, että jos Hutilan Lassin otat, et silloin\nkintaitasi saveen lyö, et, kissa vie, lyökään! Tuossa on kihlat!\n\n    (Tarjoaa sormusta. Hakala tulee vasemmalta. Taava y.m. tyttöjä\n    kantaen kahvipannua, vasua y.m. Manu hypähtää metsään.)\n\nHAKALA. Kelle se Lassi sormusta tarjoilee?\n\n    (Pojat tulevat kokolta, mukana reppuri, joka kaupitsee.)\n\nLASSI (Kääntyy Hakalaan päin.) Tämä poika se nai, että kohisee!\n\nHAKALA. Minun tytärtäni sinä et milloinkaan saa!\n\nLASSI. Hohoo, Hakalan isäntä, kuka tässä kukkona kiekuu? Tytöstäsi en\nhuoli huutolaiseksikaan!\n\nHAKALA. En ole sinulle häntä tyrkyttänytkään.\n\nLASSI. Oletpa sinä koppava! Tällaisen lahon kylän minä ostan milloin\ntahansa, niinkuin se onkin, sano, milloin tahansa.\n\nHAKALA. Olet, Lassi parka, hiukan hiivassa. Parasta lienee, että ajat\nkotiin nukkumaan.\n\nLASSI. Ja morsiameni minä vien rattaillani. Mihinkä se katosi? Tule\npois tästä pakanain maasta! Taava, Taava!\n\nTAAVA (Rientää esille.) Tässä minä olen!\n\nLASSI (Huomaamatta erehdystä sieppaa Taavan kainaloonsa.) Tässä on\nmorsiameni, sano, joka on Hakalan Hennan veroinen, ja vihille sen vien\nihan sinun nokkasi alta, Hakala. Hehheh, sano!\n\nREPPURI. Ka äveriäs briha, täss kihlasilkit suat. Halpa hinda.\n\n1:n POIKA. Onneksi olkoon, Lassi, ovat tainneet tehdä sinulle kiusaa.\n\nLASSI. Kiusaa on tehty, mutta viis' siitä, hui ja hai, sano!\n(Lallattelee.) \"Kaunis on kana mulla kainalossa\".\n\nREPPURI. Hospodi. Ylen on siulla hyvä mutso, ylen hyvä.\n\n2:n POIKA. Kanasi muuttui kukoksi taas!\n\n1:n POIKA. Tuolla höyheniään puistelee!\n\n2:n POIKA (Manu tulee omissa vaatteissaan.) Tuossa on kukkona se\nHutilan Lassin entinen kana!\n\nREPPURI. A pyhä Petru!\n\nLASSI (Kulkien Manua kohti.) Mitä, sano. Kukkona, kukkona, sano!\n(Selviten.) Minua on juksattu. Saamarin Samppa!\n\nSAMPPA (Vetää Lassin ja Taavan syrjään.) Sovitaan pois, Lassi; tämä\ntässä onkin Suntion Taava ja tuo tuolla on Hakalan Henna.\n\nLASSI. Olet sinä aika kukkomestari, ja kiero sinä olet, sano!\n\nSAMPPA. Unohdetaan pois vanhat riidat! Katso, sen käräjäjutunkin olen\noikaissut.\n\nLASSI. Niinkö, sano?\n\nSAMPPA. Ja tämä Taava on sopuisa ja suostuu talosille. Eikö niin,\nTaava?\n\nTAAVA. No vallan mielelläni minä jutun heitän ja sopuisa olen myöskin.\n\nSAMPPA. Kas niin, Lassi! Nosta kiusa kiusaa vastaan, etkä kauppojasi\nkadu.\n\n    (Jatkavat hiljempaa keskustelua.)\n\nREPPURI. Ka ruplall suat. Et kauppojasi kadu. Ei mieheläss ikävä,\nhohoo, siell on yhät kesä da ikuinen pruasnik.\n\nHAKALA (Manulle.) Ja sinuakin, aika miestä, lapsettaa! Ja Hennakin\nyksissä juonissa?\n\nMANU. Ei Hennassa syytä ole.\n\nHAKALA. Kylliksi pilaa jo!\n\nSAMPPA (Astuu esiin.) Minussa kaikki syy. Eihän vain Hakalan isäntä\ntätä pahakseen pane? Lassikin katuu äskeisiä sanojaan, rakkaus kaikki\ntasoittaa. Lassi ja tämä Taava ovat myöskin keskenään sopineet.\n\nLASSI. Sano. Sopineet, sano.\n\nHAKALA. Eihän pieni pila pahaa tee -- Lassillekaan. Hutilan isäntä oli\nkovin sen naimispuuhan puolella; en minä mitään varmoja lupia\nantanutkaan, sanoin vain Lassille, että jos tyttö sinusta huolii, niin\nota hyvän nimessä! Mutta koska Lassi jo on omansa löytänyt, niin sillä\nhyvä!\n\nTAAVA. Hihii! Omansa löytänyt.\n\nSAMPPA. Ja kuulkaahan, Hakala, eiköhän näidenkin nuorten (osoittaa\nHennaa ja Manua) sopisi niinkuin yhteen päästä. Enhän minä tahdo olla\npuhemiehenä, sillä kasvothan ovat neitojen parhaimmat puhemiehet. Mutta\nsen sanon, että tätä paria parempaa en löydä, vaikka Helsingistä\nhakisin.\n\nMANU. Niin, ollaanhan sitä minä ja Henna tuumailtu sinnepäin... ja\nsaanhan minä pian talonkin haltuuni ja toimeen sitä sentään\ntultaisiin...\n\nHAKALA. No, enhän minä estele, kunhan sinä, Manu, jätät kujeilut\nsikseen!\n\nMANU. Eipä sitä aikaa ole kujeihin, kun omilleen pääsee.\n\nHAKALA. Sanottu sana pitää, tuossa kämmen!\n\nMANU. Kiitoksia, isäntä!\n\n    (Tarttuu Hennan käteen.)\n\nREPPURI. Ka täst kihlarenkaat suat, maksa ei niin mitänäh!\n\nSAMPPA. Ja nyt tässä iloisia kihlajaisia juhannustulilla vietetään.\n\nHENNA (Sampalle.) Sinähän se hyvän alku tässä olet!\n\nSAMPPA. Vielä minä mitä! Sanotaan, sanotaan, että Samppa juo ja rallaa,\nmutta osaa se vähän muutakin! Ja nyt pojat kokko korkeammalle palamaan\nja Samppa soittaa sellaisen kihlapolskan, että kalliot halkee ja taivas\ntaittuu!\n\nREPPURI. A pyhä Petru! Assii kiäntyy ko rahtmiehen koni kottiin päin\npiästessä.\n\nTAAVA. Herrajesta, kun tästä tulee lystiä!\n\nLASSI. Niinkuin se onkin, sano!\n\n    (Muutamia rientää kokolle, joka heti hulmahtaa ilmiloimuun.\n    Samppa istuu keinulla ja soittaa polskaa; useita pareja pyörii.)\n\nVäliverho.\n\n\n\n"]