[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fkcpkZeIQ6oh45nQjNmDySc0QtxNczJUsvWGkF1XuAIY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},2208,"Kauko-Karjalan häärunot","Harva, Uno",1882,1949,"2208-harva-uno-kauko-karjalan-haarunot","2208__Harva_Uno__Kauko-Karjalan_häärunot",null,"tietokirja",[],[],"fi",1929,52858,267110,true,[],[],[],"Uskontotieteilijä Uno Harvan tutkimus tarkastelee Kauko-Karjalan perinteisiä häämenoja ja niihin liittyvää runoutta. Teos analysoi erityisesti kalevala-mittaisia häärunoja ja itkuvirsiä tuoden esiin alueen kansantapoja ja niiden sosiaalista taustaa.","Uno Harvan 'Kauko-Karjalan häärunot' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2208. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen\nk.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KAUKO-KARJALAN HÄÄRUNOT\n\nKirj.\n\nUno Holmberg-Harva\n\n\n\n\n\nTurussa,\nUusi Aura Oy,\n1929.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYSLUETTELO:\n\nAlkusana.\nKihlontavirsi.\nKutsujenvirsi.\nKylyvirsi.\nVävynvirsi.\nMorsiamen päänpanenta- ja saattovirret.\nMorsiusparin tulovirsi.\nSulhasen kodissa esitetyt ylistysvirret.\nMorsiamen neuvokkivirret.\nNuorikon lohdutusvirret.\nHäälaulajan palkka.\nYleissilmäys.\nViiteselitykset.\n\n\n\n\nALKUSANA.\n\n\nTutustuessamme Kauko-Karjalan häämenoihin kiintyy huomiomme niihin\nlukuisiin lauluesityksiin, mitkä täällä liittyvät mainittujen menojen\neri kohtiin ja mitkä samalla kuvastavat häissä vallitsevia tapoja ja\ntunnelmia. Kuten tunnettua, edustavat Kauko-Karjalan häävirret kahta\neri tyyppiä, mitkä suuresti eroavat toisistaan sekä sävelmänsä että\nrunomuotonsa puolesta. Toiset n.s. itkuvirret, jommoisia esitetään\nmyös hautajaisissa ja kuolleiden muistojuhlissa, muistuttavat\nvenäläisten vastaavaa runoutta. Kuolinitkuja tarkastaessaan on\nMansikka (Itkujen tuonela, SUST LII, 160-61) kuitenkin tullut siihen\ntulokseen, että \"naapureilta lainattujen piirteiden rinnalla\" näyttää\nsäilyneen \"vanhempiakin aineksia, esim. sellaisia, joiden voisi katsoa\njuontavan juurensa ainakin muutamille Itä-Europan kansoille yhteisestä\nkulttuuriperinnöstä\". Hän huomauttaa, että itkujemme vanhuuteen viittaa\nm.m. niiden \"omituinen, usein vaikeasti tajuttava rikasvivahteinen\nkuvakieli alkusointuineen ja parallellismeineen.\" Lisäksi hän viittaa\nitkuvirsien vanhoja piirteitä sisältävään runomittaan.\n\nOsoituksena siitä, että eräät varhaiskantaisissakin oloissa elävät\nkansat ovat tunteneet tarvetta ilmituoda häissä, varsinkin morsiamen\nkodissa, tämän vakavan hetken herättämiä mielialoja, mainittakoon, että\nmyös lappalaiset ovat laulaneet häissään joikuja, joita koltat vielä\nmeidän päivinämme suuresti suosivat. Kuten tunnettua, edustaa joiku\n(kolttain _levt_) perin primitiivistä laulua ja runoutta.\n\nTällä kertaa ovat tutkimuksemme kohteena ne Kauko-Karjalan haävirret,\nmitkä noudattavat vanhaa kalevalaista runomittaa. Ryhtyessämme\ntarkastamaan juuri näitä häärunoja teemme sen monestakin syystä.\nEnsinnäkin siitä syystä, että nämä runot paremmin kuin pelkästään\ntunnelmalliset itkuvirret luovat valoa kansantapoihin ja samalla niiden\nsosiaaliseen taustaan. Toiseksi siitä syystä, että tapoihin läheisesti\nliittyvä runous saattaa paremmin kuvastaa paikallista runoutta kuin\nyleisaiheiset virret ja laulut, jotka helposti vaeltavat maan äärestä\ntoiseen. Kolmanneksi ansaitsee huomiota viime aikoina pohdittu kysymys,\nonko Kauko-Karjalassa syntynyt omaperäistä runoutta. Viimeksimainittuun\nkysymykseen tämä tutkimus luonnollisesti saattaa vastata vain tätä alaa\nkoskevan runouden puitteissa. Kun puheena oleva ala kuitenkin on mitä\nläheisimmässä suhteessa kansan elämään, vieläpä sangen huomattavaan\nelämän käänteeseen, eivät tutkimuksen tulokset voine tässäkään\nsuhteessa olla vailla merkitystä.\n\nItkuvirsiä on Kauko-Karjalassa esitetty hyvin monissa häämenojen eri\nvaiheissa. Kuvatessaan Vuokkiniemen naima- ja häätapoja Marttini\nesittää 33 eri itkuvirttä. Toisin paikoin niiden lukumäärä saattaa olla\nvieläkin suurempi. Nyt tutkittavanamme olevat runot taas liittyvät vain\nharvoihin, tärkeimpiin häämenojen kohtiin.\n\nAineisto, johon tämä tutkimus pääasiallisesti perustuu, on julkaistu\nsarjateoksessa Suomen Kansan Vanhat Runot (I, 3, I, 4 ja II).\nRunotoisintojen lähteet ovat merkityt ainoastaan numeroilla, milloin\ntarkoitetaan Vienanläänin runoja, Aunuksen toisintoihin viitattaessa on\nA asetettu numeron eteen.\n\nLopuksi lausun kiitokseni ylioppilas Alli Jäntille avustuksesta erään\nhäärunon säeluettelon laatimisessa.\n\nTurussa huhtikuulla 1929\n\nTekijä.\n\n\n\n\nKIHLONTAVIRSI\n\n\nJo kihlomistilaisuudessa on Kauko-Karjalassa esitetty vuorolaulu, missä\nmorsiamen äiti tai joku muu tämän puolesta tiedustelee, mistä kosija\nsaattoi päättää, että talossa oli kosittava neito. Toisin paikoin tämä\nvirsi on laulettu morsiamen kodissa vasta häissä Päänpanentavirren\nyhteydessä, mutta useimmiten ja ilmeisesti alunperin se on esitetty jo\naikaisemmin eli pidoissa, joissa morsiamen vanhemmat sopivat tyttärensä\nnaittamisesta ja vahvistavat sopimuksensa kättä lyömällä. Senvuoksi\ntätä laulua tavallisesti nimitetäänkin Kädeniskuvirreksi. Tämä\nKihlonta- eli Kädeniskuvirsi alkaa useimmiten erikoisella johdannolla,\nmikä ei ole sama kaikkialla ja mikä ei myöskään suorastaan kuvasta,\nkuten häärunot yleensä niitä tapoja, joita noudatetaan avioliittoa\nsolmittaessa. Aunuksessa laulaja usein aloittaa virren kertomalla,\nmitenkä hän aamulla varhain lakaistuaan pirtin huomaa rikkoja\nviedessään kankahalla kosijat. Vienanläänin laulualueella taas näissä\nalkusanoissa puhutaan kokosta, joka lentää linnaan ja sieltä ryöstää\n\"tukkapäistä turpehimman\". Runon, mistä tavataan kumpainenkin johdanto,\non Europaeus muistiinpannut Suurjärvellä Kellovaaran alueella (1489).\nTäällä, Vienanläänin puolella, ovat nuo Aunuksessa esiintyvät alkusanat\nKihlontavirren johdantona tavattu kerran yksinäänin (1490). Samoin on\nyllämainittu Kokkoruno tavattu tämän virren johdantona toisin paikoin\nAunuksessa Repolan alueella (A. 512-7, 519, 521-4).\n\n\n\nKOKKOVIRSI.\n\n\nKokkovirsi näyttää Vienan läänissä joskus esiintyneen aivan\nitsenäisenäkin runona. Cajan, joka sen sellaisena on muistiinmerkinnyt,\nhuomauttaa samalla, että \"Kokon virsi\" lauletaan, \"kun sulhaskansa\ntuloo tyttären kotihin, pirtissä heti, kun kihlotah\". Cajanin v. 1836\nluultavasti Latvajärveltä muistiinpaneman virren sanat ovat seuraavat:\n\n    Lenti kokko koilta ilman,\n    Yltä ilman, alta taivon,\n    Siipi taivoa siveli,\n    Kopra merta kuopueli.\n    Liiteleksen, loateleksen,\n    Liitih linnan ikkunalle,\n    Seinällä selenäsulka,\n    Satasulka salvamolla.\n    Katselekse, keäntelekse,\n    Liikahutti linnan lauan,\n    Katso parvesta parahan,\n    Tukkapäistä turpeimman,\n    Heleimmän helmispäistä,\n    Sormuskäistä suoreimman (1509).\n\nRunon toisintoja tarkastaessa huomaa, että siinä aivan\nyleisesti on ollut vielä ainakin kaksi loppusäettä:\n\n    A. Senpä kokko kopristavi,\n       Havulintu haamoavi.\n\n    B. Senpä kokko kopristavi,\n       Pitkäkynsi piirrältävi.\n\nSeuraava luettelo esittää säkeet, mitkä tavataan mainitun\nKokkorunon eri toisinnoista:\n\n    1. Lenti kokko koilta ilman (ilmoin, ilmaa) (1492-8, 1501-10,\n          12-19, 26, 28, 31-5, 39, 1659, 2225, 27)\n       Kokko lenti koilta ilman (ilmoin) (1522-5, 2226, 31, 43-44, 49)\n       Kotka lenti koilta ilmoin (1507)\n\n    A. Lenti (Lensi) koko koillisesta (-lta, -lda) (1489, 1500, 1648,\n          52, 54, 2230, A. 506, 13, 15-17, 19, 21-4)\n       Lentipä kokko koillisesta (A. 511)\n       Kokko lenti (lensi) koillisesta (1536, 1649-15, 53, 55-57,\n          A. 514)\n\n    2. Koilta ilman (ilmoin), alta taivon (taivoin) (1493-94,\n          96-97, 1501-02, 05-07, 10, 12, 15-18, 22-25, 28, 31,\n          33-34, 2224-26, 43-44, 49)\n       Koilta ilman, halki taivon (1492)\n       Koilta ilman, yltä taivon (1513-14)\n       Koilta ilman, alta taivaa (2227)\n       Koilta ilman, loalta taivon (1495)\n       Koilta ilmoin, alta talven (2227)\n       Yltä ilman (ilmoin), alta taivon (1500, 09, 19, 21)\n       Alta taivon, peältä ilman (2230)\n       Ieltä ilman, alta taivon (1649)\n       Alta meren, yltä mualta (1655)\n\n    B. Sulkalintu suven alta (1654, 57)\n\n    C. Iskulintu ilman alta (1650-52, 54-55)\n\n    D. Satasulka Saksanmaalta (-moalda, -mualda) (A. 513-17, 22)\n       Satasulka Saksanmaasta (-moasta) (1489, A 519, 21, 23-24)\n\n    E. Havulintu halki maista (1648, 50-53, 56)\n       Havulintu huavikolta (1654)\n\n    F. Lenti metso melkiestä (1652)\n\n    3. Siipi taivoa (-vuo, taivasta) siveli (1497, 1502-03, 06-07,\n          09-10, 12-15, 17, 19, 33, 2225-26)\n       Siipi taivoa sipasi (1492, 1532).\n       Siip on taivoa sipasi (1496)\n       Siipi taivoa (taivasta) sivalti (-velti, -väli, -palli)\n          (1504-05, 08, 31, 34)\n       Siipi taivoa (taivoista) tapasi (1493, 1649)\n       Siivet taivoa (-vuo, -vuvo) siveli (1495, 1512, 16, 18, 23-25)\n       Siivet taivasta siippas (1655)\n       Siivet taivoista tapuali (1651)\n       Siipi merta siipovali (supajove) (1526, 1652)\n       Siivet merta siipoali (1528)\n\n    4. Toinen merta pyyhkäeli (pyyhälteli) (1507, 14)\n       Toini taivasta jakasi (1526)\n       Toisti taivaista tapoili (1652)\n\n    5. Kopra (Kobra) merta kuopaeli (-pueli, -poali, -pavali)\n          (1492, 1505, 09, 17, 32)\n       Koprat merta kuopaeli (-poali, -povali, -puvali)\n          (1497, 1502, 06, 10, 12, 15-16, 18, 23-25, 31, 34, 2225-26)\n       Kourat merta kuopaeli (1503)\n       Koprat merta kuoppueli (kuoppuovali, kopokli, kuopuave)\n          (1493, 96, 1519, 22)\n       Koprat merta kuopastihe (kuopoiseltih, kuopas) (1649, 51, 55)\n       Koprat merta kuopraeli (1513, 33)\n       Koprat maata kuopoali (1495, 1528)\n\n    6. Nenä kaivo kallivoita (1524)\n\n    7. Nokka luotojen lomia (1524)\n\n    8. Ylitse meren yheksän (1536)\n\n    9. Meripuoli kymmenettä (1536)\n\n   10. Liitelekse, laatelekse (loatelekse, luatelekse, luantelekse,\n          luotelekse) (1492, 95, 97,1505, 07-08, 10, 12, 15, 18,\n          22-24, 26, 28-29, 34-36, 39, 1648-9, 52-55, 2225-26, 30)\n       Liiteleksen, laateleksen (loateleksen) (1509, 13, 31, 33)\n       Liiteleksi (-leikse, -liiksi), loateleksi (luateleksi,\n          luoteleksi, loateleikse, laateliikse) (1502-03, 06,\n          25, 27, 57)\n       Liitelevi (-lehe), loatelevi (-lehe) (1501, 17)\n       Liitelihe (-lih, liidelihi), laatelihe (luatelihe, -lih,\n          loatelih, luottelihe) (1650, 56, A. 513-17, 19, 21, 23)\n       Liiteleli ta laateleh (1494)\n       Liiteli, loateli (A. 506)\n       Liiteli ja loateli (A. 524)\n       Liiteli ta lenteli (1496)\n       A liiteli se, loateli se (A. 522)\n       Liiteli hiän, mateli hiän (1651)\n\n   11. Katselekse (-ksi), keäntelekse (-ksi, kiäntelekse)\n          (1525-26, 36, 1649, 54-55, 57, 2230)\n       Katseleksen, keänteleksen (1531)\n       Keäntelehe, katselehe (1517)\n       Katselihe, kääntelihe (1650, 56)\n       Katseli hiän, käänteli hiän (1651)\n\n   12. Puisteleksi, puristeleksi (1657)\n\n   13. Kuhu linnah liijältüöttsi (1654)\n\n   14. Kuhu ilmah issultuattsi (1654)\n\n   15. Liiti(h)' linnan ikkunalle (-lla) (1499, 1503, 05, 09-10,\n          13, 15, 17, 22-26, 28, 33-36, 1648, 50-51, 53-55,\n          2226-27, 31, 44, 49)\n       Liiti linnan ikkunasta (1657)\n       Liiti(h) linnan patsahalla (-hille) (1531, 39, 52, 56)\n       Liiti linnan lakkaselle (1489)\n       Linnalla oven lakkasella (A. 522)\n       Liiti (-di) linnan lauan päälle (päähän, päähä, peähä, piäh)\n          (A. 512-13, 515-17)\n       Liidih linnan lautazella (A. 521)\n       Liitih (-dih) linnan seinämälle (-llä) (A. 519, 23)\n       Liitihe kesellä linnah (A. 514)\n       Liijan ikkunan ezi (A. 524)\n       Liiti (h)-kokko linnan laelle (-lla, loalla, -lta, lualla,\n          luolle, luolaan, -laa) (1492-95, 97, 1500-02, 06-07,\n          10, 12, 18)\n       Lenti kokko linnan loalla (1496, 2225)\n       Liitih kotka linnan laella (1507)\n       Liitih siitä linnan loalla (1517)\n       Lenti kokko laelle linnan (1514)\n\n   16. Seinälle (-llä) selena- (selenä-, selinä-, selona-, selienä-)\n          sulka (1492, 95-97, 99, 1502-03, 05-10, 13, 17-18, 21-3,\n          26, 28, 31, 33, 36, 39, 1654, 2224, 27, 44, 49)\n       Seinäll on selenä- (selona-, seljoonan-, selinän-) sulka\n          (1512, 34, 1651-52)\n       Selonaini seinällä (1655)\n       Siihi jäi selenasulka (2226)\n\n   17. Satasulka salvokselle (-lla) (1492, 97, 1502-03, 05-07, 10,\n          15, 17-18, 22, 26, 32, 34, 1652, 2224, 26-27, 44, 49)\n       Sat on sulka salvoksella (1512)\n       Satasulka salvamelle (-molla, salvomilla, salmomella, almamolla,\n          -sta, salamolla, salmuksella) (1499, 1509, 13, 31, 33, 36,\n          39, 50-51, 53-55, 57)\n\n   18. Kamanalle karahutti (1650)\n\n   19. Sat(a) on miestä siiven alla (1512, 18, 26)\n\n   20. Tuhat siiven tutkamessa (-missa) (1512, 26)\n       Tuhat urosta tukussa (1518)\n\n   21. Kymmenen kynän nenässä (1512)\n       Kymmene kynän perässä (1526)\n\n   22. Liikahutti linnan lau(v)an (-vat) (1492-94, 98, 1506, 9-10,\n          16, 18, 23-26, 2225)\n       Liikahutt on linnan lauan (1512)\n       Liikahutti heän linnan lauan (1515)\n       Liikahutti linnan lautaa (-toa, -too, lavaa, loan, laelle)\n          (1495, 1501-03, 17, 31-32, 39)\n\n   23. Katselekse, kääntelekse (keäntelekse, kiäntelekse)\n          (1502, 05-10, 22-24, 48, 54)\n       Katseleks on keäntelekse (1512)\n       Kiäntelekse, katselekse (2249)\n       Katselihi, keäntelihi (1652)\n\n   24. Ympäri molemmat puolet (1507)\n\n   25. Kahen puolen kaikki paikat (1507)\n\n   26. Katso(i) parvesta parahan (1492-94, 1502-06, 09, 17, 32,\n          34, 1652, 2225)\n       Kats on parvesta parahan (1512)\n       Kazo parvesta parahan (1499)\n       Katso(i) parvesta parasta (1495-97, 1501, 07, 18)\n       Siitä katso parvesta parasta (1535)\n       Katso parvesta paraasta (1513)\n       Katso parresta parahan (1510, 15)\n       Katso palvesta parasta (2227, 44)\n       Näki parvesta parahan (1656)\n       Valitsi parvesta parahan (A. 514)\n       Otti perehestä paremman (A. 524)\n       Siitä katso kassapäitä (1514)\n\n   27. Tukkapäistä turpe(h)imman (1492-94, 99, 1503, 05-06, 09-10,\n          15, 34, A. 523-24)\n       Tukkapäistä turpiamman (turbiamman, turbeamman, turbeimmane,\n          turbehimman) (1524, A. 506, 513-17, 19, 21)\n       Tukkapäistä turpejimman (2225)\n       Peäst on tukka turpeimman (1512)\n       Turpe(h)imman tukkapäistä (1502, 36, 1652, 56)\n       Otti turpehimman tukkapäästä (1489)\n       Tukkapäistä turpe(h)inta (1495, 97, 1501, 16, 22, 28,\n          31, 39, 2249)\n       Tukkapäistä turpienta (turpejinta, -jenta) (1496, 1518,\n          23, 25, 35, 2226-27, 2243-44)\n       Ken (Ku) on turpein tukkapäistä (1532, 1648-50, 53-54)\n       Ku oli turpein tukkapäistä (1651)\n       Tuuheinta tukkapäätä (1507)\n       Päätä tukka tunusteli (1514)\n\n   28. Hivuspäistä hilpeimmän (1505)\n       Hivuspäistä hempiämmän, helpehintä, helpientä, hirveimmän\n         (1508, 17, 22, 26)\n       Hele(v)immän helmispäistä (1499-1500, 09)\n       Helehintä helmispäistä (1497)\n       Helevimmän höyhenpäistä (A. 512)\n       Höyhen-(Hevhen)päistä helevimmän (A. 513, 15-17)\n       Heleimmän helmikaklan (1515)\n\n   29. Kassapäistä kaunehimman (1499, 1503, 06, 10, 15, 17, 34,\n          A. 513, 15, 17, 19, 23-24)\n       Kassapäistä kaunehemman (A. 521, 24)\n       Kassapäistä kaunejimman (2225)\n       Kassapäistä kaune(h)inta (kaunihinta) (1496-97, 1501, 18,\n          22-23, 26, 31, 35, 39, 2226-27, 44, 49)\n       Kaunehimman kassapäistä (1489, 1505, 36, 1652)\n       Ken (Ku) on kaune(h)in kassapäistä (1648, 50, 53-54)\n       Ken oli kaunehin kassapäistä (1655)\n       Kaunehin oi kassapäistä (1651)\n       Kaunehinko kassapäistä (1649)\n       Päätä kassa kasvanehen (1508)\n\n   30. Sormuskäsistä somimman (1503, 05-06, 10, 15, 17, 24, 1652, 2225)\n       Sormuskäistä sorehimman (1502)\n       Sormuskäistä suoreimman (1492, 1509)\n       Sormuskäestä suoriamman (A. 506)\n       Suore(h)imman sormuskeästä (-käistä) (1512, 36)\n       Sormuskäsistä sominta (1518, 35, 39, 2227, 43-44, 49)\n       Sormuskäistä suore(h)inta (suorejinta, suorienta)\n          (1495-96, 1522, 28)\n       Sormussormista sominta (1497, 2226)\n       Somahimman (somimman) sormuskäistä (-käsistä) (1513, 1656)\n       Someinta sormuskäistä (-kättä) (1507, 22)\n       Ku oli (on) suorin (suorein) sormuskäistä (1648, 51, 22)\n       Ku oli (on) somin sormuskäistä (1654-55)\n       Suorejinko sormuskäistä (1649)\n       Sammoskäistä suorehinta (1501)\n       Sorsajoukosta somimman (1499)\n       Somin soppikunnastaan (1504)\n\n   31. Verevimmän, vaikeimman (1492)\n       Verevintä, valkevinta (1521)\n       Verövistä vaikeinta (1525, 28)\n\n   32. Hienohelma hersujia (1522)\n\n   33. Renkaskäsistä riekkujia (1522)\n\n   34. Senpä kokko kopristavi (-tave, -taa, -taapi) (1492, 97,\n          1505, 17, 22, 34, 2226)\n       Semp on kokko kopristavi (-tave, -tau, -taue, -tihe)\n          (1502, 10, 15, 1656, 2225)\n       Sen (on) kokko kopristavi (-taa, -tauve) (1494, 99, 1504,\n          12, 33, 1652)\n       Senpä (Sen on) kokko kopristeli (1493, 1524)\n       Sen se kokko kobristeli (A. 521)\n       Semp on (Sen tuo) kokko koprissalti (-sait) (1648 49, 51, 53, 5)\n       Sen on kokko kopristanut (-tane) (1523, 1654)\n       Se on kokon kopristan (2249)\n       Tuonpa kotka kouristaapi (1507)\n       Tuota kokko kouristaa (1503)\n       Tuonpa (Tuomp on, Tuon on) kokko kopristavi (-tau, -tauve, -eli)\n          (1495-6, 1506, 13, 25, 28)\n       Tuonpa kokko kommostavi (1501)\n       Kump on kokko koprissaapi (1536)\n       Semp on kokko kopristaisit (1650)\n\n   35. Havulintu haamoavi (-muaa, -muaapi, -muoo, -muou, -muouve, uovi)\n          (1494-96, 98, 1503, 05-07, 10, 12, 22, 28, 34)\n       Havulintu hoamuvooe (hoamuoluo) (1515, 2225)\n       Havulintu haamuoli (huamuvoli, hoamoallun) (1493, 1523-25)\n       Havulintu haukkoaa (-koav) (1497, 2226)\n       Havulintu haukkasouve (1652)\n       Havulintu hapristaisit (1650)\n       Pitkäkynsi piirrältävi (-tää) (1492, 99, 1501-02, 10, 17, 32-33)\n       Pitkäkynsi piirrältihe (-teli, -lytti, -taisit) (1648, 50-51, 6)\n       Pitkäkynnen piirtämöin (2249)\n       Kynsi pitkä piirrältää (-täve, -tihe, -lytti) (1513, 19,\n          36, 1649, 53)\n       Senpä isköö ilman lintu (1497)\n       Senpä iski (Semp on isken) ilman lintu (1500, 1654)\n       Ja iski ilmalintune (1655)\n\n   36. Kynälintu kyyältihe (1656)\n\n   37. Pois, liika, linnastani (1504)\n       Pois on, liika, linnastani (1498, A. 512)\n       Pois on, liiga, linnaldani (A. 516)\n       Jop oli liika linnassani (1510)\n\n   38. Outo, onttarin ovilta (1498)\n       Outo onttarin ovilla (1510)\n       Ota onttorin ovelta (1504)\n       Outo osrakunnastani (A. 512)\n       Oudo ozrakunnastani (A. 516)\n\n   39. Tukun linnoa tuhosit (1498, 1504)\n       Tukun linnoa tuhosi (1510)\n\n   40. Palan linnoa pahensit (1498)\n       Palan linnoa pahennit (1504)\n       Puolen linnoa pahenti (1510)\n\nSeuratessamme ylläolevan luettelon säkeitä numero numerolta jättäen\nkunkin numeron kohdalle merkityt toisinnot huomioonottamatta näemme,\nettä tässä säeluettelossa on 40 numeroa, kun taas Cajanin\nmuistiinpanemassa \"Kokon virressä\" säkeitä on kaikkiaan vain 14. Eräät\nluettelossamme esiintyvistä säkeistä ovat kuitenkin perin harvinaisia,\neräät ilmeisesti muista runoista johtuneita. Ainoastaan kerran\nesiintyvät muistiinpanoissa säkeet 6-7, 8-9, 12, 13-14, 18,\n24-25, 32-33 ja 36. Näistä ovat säkeet 8-9 runoomme liittyneet\nMehiläisenluvusta, missä mehiläistä kehoitetaan lentämään\n\n    Ylitse meren yheksän,\n    Meri puolen kymmenettä.[1]\n\nSäkeet 19-21, mitkä runossamme myös ovat harvinaisia, tavataan aivan\nyleisesti eräästä loitsuluvusta, joka on ollut tunnettu paitsi\nKauko-Karjalassa (esim. A. 1051, 54) ja Itä-Suomessa myös\nPohjois-Hämeessä ja Pohjanmaalla (KT II, 274-322). Vertailun vuoksi\nesitettäköön siitä seuraavat säkeet:\n\n    Sata miestä siiven alla,\n    Tuhat purston tutkamella,\n    Kymmenen kynän nenässä (KT II, 304)\n\nTodennäköisesti ovat myös säkeet 6-7 tästä loitsusta kotoisin, ainakin\njälkimäistä säettä vastaa siinä:\n\n    Nokka luotoja lotasi (KT II, 283)\n    Nokka luotuja lokoili (KT II, 282)\n    Nokka luotuna lotisi (KT II, 307)\n\nKun Kokkorunoja on useampia, on ymmärrettävää, että niiden säkeet\nvoivat sekaantua toisiinsa. Sitäpaitsi samalla sanalla alkavat säkeet\nhelposti vaihtuvat. Niin esim. sanat: \"Satasulka salvokselle\"\ntoisintoineen vaihtuvat aivan kuin itsestään laulajan huulilla\nsanoiksi: \"Sata on miestä siiven alla.\" Yhtä moninaisia kuin kokkoa\novat luonnollisesti neitoa kuvailevat säkeet. Niistäkin ovat jotkut\nperin harvinaisia, mutta verraten yleinen on säe 29, jota ei ole tuossa\nCajanin muistiinpanossa. Säkeet 32-33 viittaavat toiseen häärunoon,\nmikä on esitetty morsiamen saapuessa sulhasen kotiin ja missä tavataan\nniitä muistuttavat sanat:\n\n    Hienohelman hersujova (SKVR I 3, 1677, s. 42)\n    Renkaskättä riehtojova (SKVR I 3, 1677, s. 46)\n\nSäe 11 esiintyy eräissä toisinnoissa kahdesti (23). Yleisiä,\nsisältönsä puolesta tarpeellisiakin ja epäilemättä runoon\nkuuluvia ovat säkeet 34-35, mitkä myös puuttuvat edellämainitusta\nmuistiinpanosta. Vaikeampi on päättää, kuuluvatko siihen alunperin\nvielä säkeet 37-40, ne kun vain muutamissa muistiinpanoissa muodostavat\nrunon loppuosan. Niissä esiintyvä outo onttari- (onttori-) sana\ntavataan kerran toisestakin häärunosta patvaskan eli puhemiehen\nkertosanana:\n\n    Mist on pantu patvaskani,\n    Mist on otettu ontaniri?\n    Kylän on (?) patvaskana,\n    Kylän olla (?) ontarina (SKVR I 3, 1675)[2]\n\nKun huudahdus: \"Pois, liika linnastani!\" on kirjaanpantu sekä Repolan\nettä Latvajärven alueella, osoittanee se, että Kokkorunomme, mikä\nalkuaan näyttää olleen aivan itsenäinen runo, ei ole loppunut vielä\nsäkeisiin 34-35, vaan ovat sen päättäneet vasta sanat:\n\n    Tukun linnoa tuhosit,\n    Palan linnoa pahensit!\n\nSen jälkeen kun runomme on joutunut Kosintavirren johdannoksi, ei sen\nloppu ole enää soveltunut sellaisenaan esitettäväksi, virsi kun heti\njatkuu kysymyksellä, mistä sulhanen tiesi tulla asianomaista neitoa\nkihlomaan.\n\nVaikka tämän Kokkovirren useissa toisinnoissa esiintyykin sana\nselenasulha ('vihreäsulka'), minkä yhdyssanan ensi osa on\nvenäläisperäinen, ei se vielä riitä todistamaan, että runomme merineen,\nlinnoineen ja naisia ryöstävine kotkineen olisi syntynyt vasta rajan\ntakana. Vastaavanlainen häissä laulettu virsi on näet muistiinpantu\nmyös Suomen Itä-Karjalassa. Esitämme siitä seuraavat näytteet (A ja C\nAhlqvist, 32, 75; B ja D Relander, 60, 78):\n\n    A.\n    Lenti kokko koilta ilmoin,\n    Siipi taivoa sipasi,\n    Toinen vettä vieprahteli,\n    Lenti miesten linnan päälle.\n    Miesten linna rautakatto,\n    Ei tästä sisälle pääse.\n    Liiteleksen, laateleksen,\n    Katseleksen, käänteleksen,\n    Liiti naisten linnan päälle.\n    Naisten linna lautakatto,\n    Ei tästä sisälle pääse.\n    Liiteleksen, laateleksen,\n    Lenti neitten linnan päälle.\n    Neitten linna liinakatto,\n    Jo tästä sisälle pääsen.\n\n    B.\n    Lenti kokko koilta ilman,\n    Havukkaine halki taivon.\n\n    C.\n    Jo tuosta sisälle pääsi,\n    Liiti linnan ikkunalle,\n    Katselihin, kääntelihin,\n    Kuk ois suurin suliltaan,\n    Kuka hienoin höyheniltä,\n    Kuka ois pysty pään piossa\n    Ja valittu vartalolta.\n\n    D.\n    Siinä katso naisten linnan,\n    Kukas näistä neitisistä,\n    Immistä ylenevistä...\n    Sen kokko kopristaa,\n    Havukkainen hapristaa.\n\nVerratessamme näitä Suomen puolella muistiinpantuja runotoisintoja\nnoihin rajan takaa saatuihin huomaamme, että vaikka kummallakin taholla\nlauletaan kokosta, joka tunkeutuu linnaan ryöstämään neidon, ja vaikka\nniissä tavataan samoja säkeitäkin, niissä silti on eroavaisuutta,\nKauko-Karjalan runot kun eivät puhu mitään noista kolmenlaisista\nlinnoista. Ainoastaan eräässä aunukselaisen häävirren muistiinpanossa\nesiintyvät irrallisina seuraavat säkeet:\n\n    Kivin on urosten linna,\n    Kadajain on naisten linna,\n    Neitten linna lehmuksinen (516).\n\nMiten tuo eroavaisuus onkin ymmärrettävä, ansaitsee mainitsemista, että\npuheenaoleva Kokkoruno, mikä aiheensa puolesta on perin sopiva häissä\nesitettäväksi, myös Suomen puolella jatkuu virrellä, missä sulhaselta\nkysytään, kuinka hän saattoi tietää \"tämän neien teällä olevan\" (Rel.,\n78) tai \"tämän neion nousevaksi\" (Kantele, I, 30).\n\nKysymykseen, onko Kokkorunon aihe kotimaassamme keksitty, vaiko ulkoa\npäin saatu, samoinkuin kysymykseen, missä tämä verraten yleinen\nrunonaihe on ensiksi suomalaiseen runopukuun puettu, ei ole helppoa\nantaa varmaa vastausta. Viimeksimainittua kysymystä pohdittaessa on\nkiinnitettävä huomiota m.m. sellaiseen omantomuotoon kuin miesten ja\nnaisten, mikä, kuten tunnettua, on runon laulualueilla vieras.\n\n\n\n\"NOUSIN TÄNÄ HUOMENESSA\".\n\n\nKuten mainittu, alkaa Kihlontavirsi toisin paikoin Aunuksessa\ntoisenlaisella johdannolla, nimittäin laulajan omia kokemuksia\nesittävällä esipuheella, jonka toisintojen säkeet ovat seuraavat:\n\n    1. Nousin tänä huomenessa (469, 473, 475, 507)\n       Nousin aigo huomenessa (481)\n       Nousin aivoin aivokkaizeh (479)\n       Aivoin nuozi meän kanane (V. 1490)[3]\n       Niinkuin tänä huomenessa (477)\n\n    2. Aivoin aika huomenessa (470, 473, 475-7, 507, V. 1490)\n       Aivoin aga huomenessa (469)\n\n    3. Pesime, kumartelime (469-70, 473, 475-9, 507)\n       Pesimma, kumartelimma (481)\n\n    4. Pyyhin pikku (-kko) perttiseni (469-70, 472, 475-6,\n          478-9, 507, V. 1498)\n       Pyyhin pikko perttyvöni (473)\n       Pyhin pienen perttiseni (477)\n       Puuhki pikku perttizenne (V. 1490)\n\n    5. Lagaelin (-goalin, -guolin, -buelin) lattiani (469, 70, 76-8)\n       Laguolin (-goelin) lauttsazeni (473, 507)\n       Labuolin lauccaseni (479)\n       Lataelin lautsaseni (V. 1489)\n       Laboali lauttsazette (V. 1490)\n\n    6. Tinasilla lehtysillä (478)\n\n    7. Vasgisilla varpasilla (478)\n\n    8. Tina tippu lehtysistä (478, 507, V. 1489)\n       Tina tippu lehtisistä (472)\n       Tina tippu lehväsistä (469-70)\n       Tinatilkku lehtyzistä (473)\n\n    9. Vaski valu varpasista (472, 478, 507, V. 1489)\n       Vaski tippu varbahista (469)\n       Vaski tippu varbazista (470, 473)\n\n   10. Kunne, minne ruhkaseni (473, 478)\n       Mihi, kuhu toppaseni (476)\n       Mih mie panen toppaseni (477)\n       Kun minne toppaseni (507)\n       Keräsin on toppasehe (V. 1489)\n       Koguoli toppazehe (V. 1490)\n\n   11. Vaskizehe vakkazehe (470, 476)\n       Vaskihise vakkase (478)\n       Vaskisehen vakkasehen (V. 1489)\n       Panin vaskivakkaze (473)\n       Paninpa vaskivakkasehe (507)\n       Panen vaskivakkaseh (477)\n\n   12. Kuldazeh kuburizehe (470)\n\n   13. Koppain topat helmahani (470)\n       Koppain topan helmahani (469)\n       Koppain topah helmahani (513)\n       Keräi ruhkat helmahasse (479)\n\n   14. Silkin päähäni sivallin (513)\n\n   15. Läksin ul(l)os utuna (472, 78, 507)\n       Läksin uloski utuna (V. 1489)\n       Läksi ullos utuna (513)\n       Uidin ullosse uduna (473)\n       Läksi ullos usta myöten (479)\n       Läksi ullos ortta müöte (V. 1490)\n\n   16. Sain on pellolle savuna (473, 478, V 1489)\n       Sainpa pellolle savuna (507)\n       Pellolla pihoja myöten (513)\n       Pihoilla pärettä myöten (479)\n       Pihalla pärettä miiöte (V. 1490)\n\n   17. Kunne, minne toppaseni (469-70)\n       Kunne vienen toppasen (477)\n       Mihi vien toppazeni (476)\n\n   18. Ostetuille otramaille (V. 1489)\n       Ossetuille ozramaille (469-70, 476, V. 1490)\n       Ossetuillen ozramaille (473)\n       Ostetulle osramaalle (472)\n       Ossatulla ozramoalla (507)\n\n   19. Kaupatuille(n) kagramaille (473, V. 1489)\n       Kaupatuilla kagramailla (469-70, 476, V. 1490)\n       Kaupatulle kagramaalle (472)\n       Kaupatulla kagramoalla (477, 507)\n\n   20. Vellatuillen vehnämaille (473)\n       Vellotuilla vehnämailla (470)\n       Venätyll vehnämaall (472)\n       Vuogratuilla vehnämailla (V. 1490)\n\n   21. Kaaoin tuohon toppaseni (V. 1489)\n       Koaliin on ne ruhkazeni (473)\n       Rivautti rikkaset (-zehe) (479, V. 1490)\n       Tomahutti toppaset (-zette) (479, V. 1490)\n\n   22. Seisotimme toppasilla (469)\n       Seisatime topillani (470, V. 1489)\n       Seisattimme ruhkien peällä (478)\n\n   23. Kuuntelime, kääntelime (470, V. 1489)\n\n   24. Käännin päätä päivöselle (V. 1489)\n       Keännin peädä päivyöllä (476)\n       Keännin peätä päiväsel (507)\n       Keännin peätä päivän päin (477)\n       Keännin peäni päivän laskuh (470)\n       Keännin peädä päivän alla (473)\n\n   25. Kumartime kuuhuelle (V. 1489)\n       Kumardimeh kuuhuolla (473, 476)\n       Kumartelime kuuhuota (507)\n       Kuuhuolla kumartelin (477)\n\n   26. Kuuhud miula kuldiaha (473)\n       Kuut miulla kultasia (507)\n\n   27. Päiväni miula hobeidaha (473)\n       Päivät miulla hobeita (507)\n\n   28. Kuuntelimme, kääntelimme (513, 517)\n\n   29. Kuulu(i) suolta suksen ääni (469-70, 478, 513, 517)\n       Suolta kuulu suksen ääni (475)\n       Kuulin suolta suksen äänen (472)\n\n   30. Kankahalta (-gahalda) reen (-rein) kapina (469, 70, 71,\n          75, 513, 17)\n       Reen kapinan kankahalta (472)\n\n   31. Jo(v)elta (-lda) kellon jorina (470, 78, 517)\n\n   32. Luon silmät luotehella (478)\n       Luonnin silmät luodehella (470)\n\n   33. Katsahinpa (-himba) kankahalle (-halla) (476-8)\n       Katsahin on kangahalla (470)\n       Katsahtin on kankahalle (V. 1489)\n       Katsastelin kankahalla (507)\n       Katsastelipa kangahalla (479)\n\n   34. Kaunot sulhot kangahalla (469, 478)\n       Kainot (-nut) sulhot (on) kankahalla (-gahalla)\n          (469, 77-78, V. 1489)\n       Kaunehet sulhazed kangahalla (479)\n       Kahet sulhot kankahalla (507)\n       Sieltä tultih kaunot miehet (475)\n\n   35. Suitset seitset vyön takana (-gana) (469, 70, 77, 78, V. 1489)\n       Suitset seitsat vyön tagana (476)\n\n   36. Tavitarhinat käessä (V. 1489)\n       Tabitarhinat käzissä (470, 477)\n\n   37. Mid on suitset seitsellähä (470)\n       Mid(ä) on suitset seitsallaha (476)\n       Mitä ne on suitset seitsellä (477)\n       Mitäpä on suitset seitselläsi (478)\n       Kuin on suitset seitsellähä (469)\n       Mitä seisot sertshallin (479)\n\n   38. Tabitarhinat käzissä (470, 476)\n\n   39. Mie suitsen teän kanoja (476)\n       Mie kun suitsen teijän kanoja (477)\n       Nep on suitset teän kanoilla (478)\n\n   40. Teän on niemen neidosia (476)\n       Tämän niemen neidosia (477)\n       Teän on niemen neidosilla (478)\n\n   41. Jos sie suitset meijän kanoja (477)\n       Ässen suitset meän kanoilla (478)\n       Ässen on meän kanoja (476)\n\n   42. Meijän niemen neidosia (477)\n       Meän on niemen neidozia (470, 476)\n       Teän niemen neidosilla (478)\n\n   43. Meän on kaupunnin kanoja (470)\n\n   44. Dengoin teillä, markoin mailla (476)\n       Jengoin teillä, markoin mailla (477)\n\n   45. Polttinoin kylän pojilla (476-8)\n\n   46. Alttinoin kylän akoilla (476-7)\n       Kun alttinoin kylän akoilla (478)\n\n   47. Nellin dengoin neidosilla (476, 478)\n       Nellin jengoin neidosilla (477)\n\nSeuratessamme näitä säkeitä numerojärjestyksessä ja verratessamme niitä\nja niiden toisintoja keskenään huomaamme ensinnäkin, että laulaja itse\nkertoo, miten kosijat saapuessaan sattuivat hänen silmiinsä.\nAlkusäkeillä 1-5 on vastineita Suomenkin puolella muunlaisissa\nrunoissa. Niinpä Sulhasen kylvetysruno alkaa Ilomantsissa (Relander,\n59) seuraavasti:\n\n    Nousinpa tänä aamusena,\n    Nousin aivan aikasehen,\n    Pesin pienen perttiseni,\n    Lakasin lattiani,\n    Lämmitin kylyn metisen j.n.e.\n\nKorpilahdella kohtaamme vastaavat säkeet vielä Metsästysvirressäkin\n(Basilier, 128, vrt. 141):\n\n    Nousin aijoin aamusesta,\n    Pesimo, puhastelimo...\n    Pyyhin pienen perttiseni,\n    Pesin pienen pyssyseni j.n.e.\n\nTodennäköisesti nämä säkeet kuitenkin ovat alkuaan kuuluneet sellaiseen\nrunoon, missä puhutaan naisen toimista, metsämiehen askareita, vaikka\nhän onkin eräretkelle lähtiessään puhdistautunut, tuskin on ollut\npirtin siivoaminen. Aunukselaiseen runoomme ne taas soveltuvat paremmin\nkuin tuohon sulhasen saunan lämmittämistä esittävään virteen, lattialta\nlakaistujen rikkojen vieminen kun on omiansa selittämään, mitenkä\nasianomainen henkilö joutuu jo etäältä huomaamaan kosijat. Nämä säkeet\nsoveltuvat kuitenkin yhtä hyvin eräisiin muihinkin runoihin, joissa ne\ntavataan. Virtemme toisinnoissa kerran esiintyvillä säkeillä 6-7 on\nvastine m.m. Soanlahdella muistiinpannussa Katrin ja Riion pojan\nrunossa (KRH, 386):\n\n    Oli Katri, neito kaunis,\n    Laati kuusi kuontaloa.\n    Pyyhki pienen pirttisensä,\n    Lakaeli lattiansa\n    Vaskisilla varpasilla,\n    Lehillä hopeaisilla.\n\nRuhkaset eli toppaset kokoo laulaja joko helmaansa tai \"vaskisehen\nvakkasehen\" (11, 13). Kerran on jälkimäisen kertona sanat: \"kuldazeh\nkuburizehe\" (12). Yhtä harvinainen on säe 14, mikä Repolan alueella\ntavataan Luojan virteen liittyvässä legendanomaisessa Marjavirressä\n(324, ss. 11-12, vrt. 323 a, ss. 29-30):\n\n    Koppas koisan koprahansa,\n    Silkin päällänsä sivalti.\n\nRikat lakaisija vie \"ostetuille osramaille, kaupatuille kakramaille,\nvellotuille vehnämaille\" huolimatta siitä, että säkeet 29-31 puhuvat\ntalvesta. Ostetut ohramaat ja kaupatut kauramaat mainitaan eräissä\nmuissakin runoissa, kuten seuraavassa Kantelettareen painetussa (I,\n216), missä tavataan vastineet myös luettelomme säkeille 2, 18-19, 32\nja 24:6 ja missä \"minä\" toimii:\n\n    Läksin aivan aikaisehen,\n    Aivan aika huomenessa,\n    Astuin tietä tengollista,\n    Maata maksankarvallista\n    Ostetuille otramaille,\n    Kaupatuille kauramaille\n    Saoin markoin maksetuille,\n    Tuhansin lunastetuille.\n    Katselimme, kääntelimme,\n    Pitimmällä pientarella,\n    Kaijimmalla kappaleella.\n    Loin silmäni luotehelle,\n    Käännin pääni päivän alle,\n    Keksin mustaisen orosen,\n    Rauankarvaisen hevosen,\n    Suolla soikerrehtamassa,\n    Palolla papertamassa.\n    Kiskoin hännän, raastoin harjan...\n\nLattian lakaisemista ja rikkojen viemistä koskevat säkeet esiintyvät\npaitsi Katrin ja Riion pojan runossa (KRH, 383, 386) joskus vielä\nedellämainitun Marjavirren johdantona, josta esimerkkinä esitettäköön\nAkonlahdella Vienanläänissä ja Suomen puolella Suistamolla\nmuistiinpantu toisinto (SKVR I 2, 1098, ss. 1-10, Kant. tutk. II, 54):\n\n    A.\n    Neitsy Maaria emonen,\n    Bakas äiti armollinen\n    Pyhki pikkupirttiseh,\n    Lakuoli lattiah,\n    Ammunteli rikkaseh\n    Vaskiseh vakkaseh.\n    Siitä viepi ulos usta myöten,\n    Pihalle pärettä myöten,\n    Kaijimmalla pientarella.\n    Siitä koatau -- --\n\n    B.\n    Aivoin nousi aiokainen,\n    Pesi, punasteli, kumarteli,\n    Pyyhki pienen pirtisensä\n    -- -- -- -- --\n    Kunne topat vietänehen?\n    Ulos, ulos uksen kautta\n    -- -- -- -- --\n    Tuorehelle toukomaalle.\n    Marjamäellä huusi...\n\nKuten Kantelettaren tutkimuksissa (II, 163) on huomautettu, on pirtin\npyyhkiminen tähän virteen muista runoista lainattu. Säkeiden\nsekaantumista Kihlontavirrenkin alkusanoissa osoittavat sellaiset\nsäetoisinnot, joissa ei \"minä\", vaan \"hän\" toimii (esim. 1:4, 4:4, 5:5,\n10:6, 13:4, 15:3, 5-6, 21:3-4).\n\nRikat maahan kaadettuaan minä pysähtyy kumartelemaan päivää ja kuuta,\njolloin kuu kahden toisinnon mukaan antaa hänelle kultiaan, päivä\nhopeitaan (26-27). Tätä esittävä runonkatkelma luettelostamme\ntunnettuine säkeineen on tavattu myös Vienanläänistä Suopasalmelta\nerään häävirren toisintoon liittyneenä irrallisena osana (SKVR I 3,\n1597):\n\n    Pyyhin pikku pirttiseni,\n    Lakasin on lautsaseni.\n    Tina tippui lehtisistä,\n    Vaski valui varpusista.\n    Läksin ulos utusena,\n    Sain pellolle savuna,\n    Kumartime kuutamalle,\n    Käänin päätä päivyelle:\n    Kuuhut mulle kultasia,\n    Hopeoita päivyöinen.\n\nPysähtyessään \"minä\" kuulee \"suolta suksen äänen, kankahalta reen\nkapinan\", joskus vielä \"joelta kellon jorinan\" (29-31). Näitä\nmuistuttavat säkeet ovat Vienanläänissä Venehjärvellä aivan\naiheettomasti liittyneet kihlontavirteen. Kysymykseen: \"Mistä tiesit,\nteltamoini, kuulit, kultani omena, tämän neion syntyväkse?\" vastataan\nnäet (1518):\n\n    Kuulu suolta suksen juoksu,\n    Rannasta rejen ratsina.\n\nVastaavat säkeet ovat m.m. eräässä Vuonnisessa muistiinpannussa neidon\nylistysvirressä (SKVR I 3, 1457):\n\n    Kyllä siitä neitosesta\n    Suku juopi suuret sarkat,\n    Heimokunta hempiet pikarit.\n    Tuloo sulhaset suvesta,\n    Kosjoväki koillisesta,\n    Telikällä tietä myöten,\n    Suksilla suota myöten,\n    Venehellä vettä myöten,\n    Kuuluu suolta ruosan roime,\n    Rannalta rejen rasina.\n\nNämä säkeet esiintyvät vielä monessa muussakin yhteydessä, kuten\nLemminkäisen virressä Latvajärvellä (SKVR I 2, 766, ss. 1-6) ja\nIlomantsista saadussa Katrin ja Riion pojan runossa (KRH, 383):\n\n    A.\n    Oli lieto Lemminkäini\n    Peätii pellon kiinnännässä,\n    Vainien vakuonnassa.\n    Kuulu suolta suksen juoksu,\n    Rannasta rejen rattsina.\n    Päivötär pitoja loati...\n\n    B.\n    Laajat lattiat lakaisi.\n    Vei pihalle rikkojahan,\n    Rikoillahan seisatteli,\n    Kuului suolta suitsen helke,\n    Avannolta aisan kolke,\n    Rannalta reen ratina.\n\nÄänen kuultuaan \"minä\" katsahtaa kankahalle ja huomaa siellä \"kauniit\"\ntai \"kainot\" sulhot. \"Kahet\" sulhot on tilapäinen muodostus. Runomme\njatkuu mainitsemalla, että tulijoilla on vyön takana \"suitset\" ja\n\"seitsot\" sekä kädessä \"tarhinat\". Kysymykseen, mihin näitä\npyydysvälineitä aijotaan käyttää, yksi joukosta vastaa:\n\n    Mie suitsen teän kanoja,\n    Teän on niemen neitosia.\n\nTätä seuraavat sanat ovat hämäriä, mutta ilmeisesti niiden\ntarkoituksena on selittää, ettei neitoja sovi pyytää suitsilla,\nseitsoilla tai tarhinoilla, vaan on niistä maksettava rahallinen\nkorvaus. Säkeet 44-47 venäläisine rahannimineen (polttina, puolen\nruplan raha, alttina, vanhanaikainen kolmen kopekan raha) liittyvät\nusein muihinkin rajantakaisiin runoihin (SKVR I 3, 1548, 1651 y.m.). Jo\nniiden sanamuoto osoittaa, etteivät ne alkuaan ole kuuluneet nyt\nkäsiteltävään runoon. Seuraavassa Akonlahdella muistiinpannussa runossa\n(SKVR I 2, 1185) onkin näiden myöhemmin tulleiden säkeiden edellä,\njoissa lisäksi mainitaan venäläisperäinen riuna (kymmenen kopekan\nhopearaha), esitetty toisenlainen neidosta suoritettava korvaus:\n\n    Pyyhin pikku pirttiseni,\n    Vei ulos usta myöten,\n    Suitset, seitsot vyön takana,\n    Tapu tarhinat käsissä.\n    Mitä suitsen seitsollasi?\n    Suitsen seitsoin teän kanoja.\n    Ei ole täältä meän kanoja\n    Suitsen seitson ottaminen,\n    Tarhinoin tavottaminen.\n    Tuonet nään kultarinnan\n    Isollani syöttämeä,\n    Tuonet turkin tuhatnyplän,\n    Tuhatnyplän, saan kannan\n    Emollani imettämeä,\n    Alttinoin kylän akoilla,\n    Polttinoin kylän pojilla,\n    Nelin riunoin neitosilla.\n\nEräissä Vienanläänin toisinnoissa näyttelee omenapuu erikoista osaa\nnoiden pyydyksien yhteydessä (SKVR I 2, 1185, vrt. I 3, 1530, 1539; I\n2, 1186):\n\n    A.\n    Omenuska puuhun nousi,\n    Suitset, seitsot vyön takana,\n    Taka tarhinat käsissä.\n    Mitä suitset seitsoloissa,\n    Mitä talhinain taotat?\n    Noita teiän neitosia,\n    Noita teiän kotikanoja.\n    Äsken meiän neitosia,\n    Äsken meiän kotikanoja\n    Suitsin, seitsoin ottaminen,\n    Tarhinain tavottaminen,\n    Tengon teillä, markoin mailla\n\n    B.\n    En minä tänä huomenessa\n    Sulhon nuoren, miehen kainun\n    Osoa omenis puihen\n    Omenoita ottamahan,\n    Pähkämiä poimomaan,\n    Suitset seisot vyön takana,\n    Tapo tarhilot käessä.\n    Mitä suitsin seisoin laait,\n    Tapoin tarhilon tavotat?\n    Ei oo tässä meiän kanoa\n    Suitsin seitsoin ottaminen,\n    Tarhiloin tavottaminen.\n\nNeito, jota yllämainituilla pyydyksillä tavoitellaan, on\nKantelettaren runossa (III, 52) omenapuussa:\n\n    Astuin aamulla varahin,\n    Läksin aivan aikasehen\n    Omenoita ottamahan,\n    Pähkämiä poimimahan\n    Emoni omenamaasta\n    Tahi tarhasta isoni.\n    Näin omenan oksasella,\n    Punakuoren pääni päällä,\n    Nousin puuhun nostamatta,\n    Kohosin kohottamatta;\n    Toipa surma sulhon nuoren,\n    Sulhon nuoren miehen kainun,\n    Tuli tuo omenispuulle,\n    Alle oksien osasi,\n    Suitset seitset vyön takana,\n    Taka tarhilot käessä.\n    Mitä suitsin seitsin laait,\n    Kuta tarhiloin tavotat?\n    Ottaisin omenamarjan,\n    Punakuoren oksaselta.\n    Annoin oksalta omenan,\n    Puotin punaisen kuoren.\n    Sulho tuosta noin sanovi,\n    Itse lausui ja pakisi:\n    En ole etsossa omenan,\n    Punakuoren poiminnassa,\n    Olen neion etsinnässä,\n    Punaposken poiminnassa.\n    Ei ole meiän neitojamme,\n    Ei meiän kotikanoja\n    Suitsin seitsin ottaminen,\n    Tarhiloin tavottaminen;\n    Vielä näistä neitosista\n    Ja näistä kotikanoista\n    Äyrit äyhtien tulevat,\n    Pienet rahat piehtaroien,\n    Killingit kipoa lyöen,\n    Tolpat toistansa ajaen.\n    Vielä näistä neitosista\n    Ja näistä kotikanoista\n    Suku juopi suuret sarkat,\n    Heimo hempiät pikarit,\n    Kosija kokevi tuopit,\n    Kaaso kannut kallistavi.\n    Vielä näistä neitosista\n    Ja näistä kotikanoista\n    Isolleni ilvesturkki\n    Ruisleivän ruokkimasta,\n    Emolleni näätälakki\n    Nännillä imettämästä,\n    Veikolleni verkaliivi\n    Kantamistahan kaloista,\n    Siskolle sininen kosto\n    Kanssani kasuamasta.\n\nTässä runossa tapaamme siis venäläisten rahojen sijalla Ruotsin äyrit,\nkillingit ja tolpat (tolppa, kahdentoista killingin raha), mitkä\nilmeisesti, kuten säkeiden sisältökin osoittaa, siihen erittäin hyvin\nsoveltuvat. Mitä taas noihin pyydysvälineihin tulee, on selvää, että ne\nsoveltuvat paremmin runoon, jossa puhutaan omenia poimivan neidon\npyydystämisestä, kuin kosijoiden saapumista esittävään kuvaukseen.\nSamoin kuin Aunuksen runoissa on pirtin lakaisemisen ja rikkojen\nviemisen kuvaus ollut Akonlahdellakin tuon neidon pyydystämistä\nkoskevan runon johdantona. On kuitenkin epätietoista, onko se siihen jo\nalunperin kuulunut.\n\nTlläolevassa Kantelettaren runossa luetellaan neidosta suoritettavana\nkorvauksena kolmenlaiset antimet. Näitä vastaavat lahjat mainitaan myös\neräissä Vienanläänistä saaduissa morsiamen kotona esitetyissä\nPäänpanentavirsissä:\n\n    A.\n    Eipä vielä meiän kanoja:\n    Vieläpä meiän kanoista\n    Äyrit äyhkein tuloo,\n    Penningit piehtaroiden.\n    Eipä vielä etc.\n    Suku juopi suuret sarkat,\n    Heimo hempeet pikarit.\n    Eipä [vielä meiän kanoja].\n    Isolleni ilves turkki\n    Leivälle syöttämä.\n    Eipä etc.\n    Emolleni näätäsarkka\n    Nännillä imettämä (1603).\n\n    B.\n    Elkäät te meiän kanoa,\n    Vielä meiän kanoista\n    Äyrit äyhtien tulee,\n    Pienet rahat piehtaroien,\n    Penningit kipoa lyöen (1620).\n\n    C.\n    Meiän kanasta äyri täyteen tulee\n    Pienet rahat pjehtaroien (1641).\n\n    D.\n    Maomallani neätäturkki\n    Nännillä syöttämiä,\n    Toatollani ilvesturkki\n    Leivällä syöttämiä (1602).\n\nKun näiden neidosta tulevaisuudessa toivottujen korvausten esittäminen\nei mitenkään sovellu tilaisuuteen, missä morsianta jo varustetaan\nsulhasen matkaan, on ilmeistä, että ylläolevat säkeet ovat vain\nkatkelmana eksyneet Päänpanentavirteen muusta runosta (vrt. SKVR I, 3,\n1457-58).\n\nAunukselaisen kihlontavirren alkusanat näyttävät näin ollen sisältävän\nmuista runoista saatuja aineksia, jotka aiheeltaan ovat olleet\nsellaisia, että ne ovat soveltuneet hääjuhlissa esitettäviksi\nhuolimatta siitä, ettei niillä ole ollut mitään seremoniallista\nmerkitystä.\n\n\n\n\"MISTÄ TIESIT, TELTAMOINEN\".\n\n\nVasta näiden puheena olleiden johdantojen jälkeen alkaa runo, missä\nsulhaselta tiedustellaan, mistä tämä saattoi päättää, että talossa oli\nkosittava neito. Eräissä muistiinpanoissa (1507, 1534) huomautetaan\nnimenomaan, että tiedusteluvirren esittää morsiamen äiti, jonka\nkysymykseen sulhasen on vastattava. Tämän vuorolaulun toisintojen\nsäkeet sisältyvät seuraavaan luetteloon:\n\n    1. Mistä(pä) tiesit, teltamoinen (-ne, -ni, -sen) (1492, 94-97,\n          1503, 06-08, 10-12, 14, 17-18, 22-23, 27-29, 32, 35, 1643,\n          48-49, 53, 55, 2225, 39)\n       Mist on tiesit, teltamoinen (-ni) (1512, 15, 25, 1652, 2228, 44)\n       Mistä tiesi teltamoini (1501-02, 24)\n       Mistä ties tältä moane (1657)\n       Mistä tiesit, teutamoinen (-ni) (1505, 20, 34, 1654)\n       Mist on tiesit, teutamoinen (-ni) (1536, A. 469)\n       Mistä (Mist on) tiesi teutamoinen (-ni) (1650, 39)\n       Mist on tiesit, tiutamoini (1645)\n       Mist on tiezit, tiudamoini (1491)\n       Mistä(s) tiesit, teukamoinen (teugamoin) (A. 523, 470)\n       Mist on tiesit, teugamoine (1490)\n       Mistä tiesi (tiezi) teukamoinen (teugamoine) (1489, A. 470)\n       Missä se tiesi teugamoine (A. 478)\n\n    2. Kuulit, kulta(i)nen (-ni) omena (1492-97, 150-203, 05-07,\n          10-12, 15, 17-18, 22, 25, 27-29, 34-36, 1645, 48-49, 52-53,\n          2225, 28, 39, 44, 49, A. 479)\n       Kuulit, kuldane omena (1490, A. 470)\n       Kuuli kultanen (-ni) omena (1489, 1524, 39)\n       Kuulitko, kultani omena (1523)\n       Arvait, kultainen omena (A. 523)\n       Arvai kullaine omena (A. 478)\n       Arvasit, vihanta virpi (1510)\n       Arvasit, umannon sulho (1512)\n       Arvasit, uro ujonen (1643)\n\n    3. Tämä nei(j)en (-jon) syntynehe(n) (1494, 1501, 1657, 2239)\n       Tämän neijen (-don) syntyneeksi (süntünüöksi) (1496, 1507, 25)\n       Meän immen sündünüöksi (1490)\n       Tämän nei(j)en (nei(j)on) syntyväksi (-se) (1492, 95, 97,\n          1503, 05-06, 11, 17-18, 22-24, 27, 34, 2225)\n       Tämän neijen süntüjäksi (1510, 15)\n       Tämän immen syntyväksi (1532, A. 478, 523)\n\n    4. Syntynehe(n), kasvanehe(n) (1494, 96, 1501, 1657, 2239)\n       Kasvanehen, syntynehen (1655)\n       Syntyneeksi, kasvaneeksi (1507)\n       Süntünüöksi, kasvavaksi (1525)\n       Syntyväksi (-se), kasvavaksi (-se) (1495, 97, 1502, 06,\n          11, 17-18, 22-24, 27, 2225, A. 478, 523)\n       Syntyväks on kasvavakse (1512)\n       Süntüjäkse, kasvajakse (1510, 15)\n       Tämän nei(j)en kasvanehen (1535-36, 1649-50, 53-55)\n       Tämän neion (neien) kasvannoksi (-se) (1645, 52, 2224)\n       Tämän neien (neion) kasvavaksi (-vavan) (1529, 2249)\n       Tämän immen kasvavane (1528)\n       Tämän kanan kazvanehen (A. 470)\n       Tämän kanan kasvavaksi (-jaksi) (1492, 1527, A. 469)\n       Meän kanan kazvannoksi (1490)\n       Kanamarjan kasvavakse (1514)\n       Kanavarren kasvavaksi (1534)\n       Tämän sotkan suorinehen (1535)\n       Sinisotkan suorinehen (-nuokse) (1652, 54, 55)\n       Sinisorsan suorinehen (1650)\n\n    5. Impyen (-ven, -vön) ylenneheksi (1507, 29, 164849, 53, 2244,\n          A. 469-70)\n       Impyen yleneväksi (1492, 97, 1525)\n       Impüön ülenöväkse (1511)\n       Impyen (impivön) ylenevän (1536, 2249)\n       Impyenp on ylennehen (1650)\n       Impyön ylennehenne (1654)\n       Impyön ylenöväne (1528)\n       Vihannon ylenyvöne (1645)\n       Aativon ylennehen (1655)\n       Ilmoille (-malle) yleneväksi (1503, 32)\n       Ilmoilla ylenöväkse (1502, 06, 18)\n       Ilmoill on ylenöväkse (1512)\n       Ilmalla ülenöväkse (1512)\n       Ilmoilla ylenijäkse (1505)\n       Ilmoilla ylenivikse (2225)\n       Ilmoilla ylennehen (1496)\n       Ilmoilla ikäytyväksi (1495, 1517)\n       Ilmoilla ikäütüjäkse (1510)\n       Ilmoilla sukeutuvakse (1522-4)\n\n    6. Siitä tiesin, teltamoinen (-ni) (1492, 94-95, 97, 1514,\n          21, 32, 2225)\n       Siit on tiesin, teltamoini (1518, 1653)\n       Siit tiesin, teltamoine (1512)\n       Tuosta tiesin, teltamoini (1493)\n       Sieltä tiesin, teltamoini (1506, 28)\n       Sielt on tiesin, teltamoini (1525)\n       Siltä tiesin, teltamoisen (1655)\n       Siitä tiesin, teutamoinen (1529)\n       Tuost on tiesin, tiutamoini (1645)\n       Siidä tiezin, teugamoine (1490)\n       Siitä tiesi teltamoini (1510-1, 24)\n       Siit on tiesi teltamoini (1502)\n       Tuost on tiesi teltamoini (1496)\n       Siitä tiesit, teltamoini (1522, 35)\n       Siit on tiesit, teltamoini (1652)\n       Siitä tiesi teukamoinen (1489)\n       Siitä tiesi teugamoine (A. 478)\n       Siidä tiezi teugamoine (A. 470)\n       Siit on tiesi teutamoini (1539)\n       Siitä tiesit, teutamoini (1505)\n\n    7. Kuulin, kultani omena (1492-5, 97, 1506, 14, 18, 21, 25,\n          28-9, 32, 1645, 2225)\n       Kuulin, kuldane omena (1490)\n       Kuulin, kultasen omenan (1655)\n       Kuuli kultane(n, -ni) omena (1489, 96, 1502, 10-11, 24,\n          39, 1653)\n       Kuuli kuldane omena (A. 470)\n       Kuulit, kulta(i)ni omena (1505, 22, 1652)\n\n    8. Aivo(i)n aika huomenessa (1511-12, 14-15, 21, 32, 2225)\n       Aivan aika huomenessa (1506)\n\n    9. Noki nousi nuorasena (-sina) (1507, 14, 1657)\n       Noki nousi nuora(i)sesta (1495-6, 1501-02, 05-6, 10-2, 15, 17,\n          20-1, 23-^, 29, 32, 34, 36, 39, 1648, 54, 2225, 39, 44, 49)\n       Nogi nouzi nuorazesta (1490)\n       Noki nousi nuorasessa (1652)\n       Noki nousi nuoraseh (1653)\n       Noki nousi nuoraselta (1525)\n       Nousi noki nuorasesta (1518)\n       Nouzi nogi nuorazesta (A. 470, 473)\n       Läksi noki nuorasesta (A. 523)\n       Läks on nogi nuorasesta (A. 478)\n\n   10. Savu paksulta pakeni (1505, 10-1, 17, 25, 34, 36, 1648,\n          52, 55, 57, 2225)\n       Vain savu paksulta pakeni (1654)\n       Savu paksusta pakeni (1495, 1502, 06, 15, 18, 20, 23, 29,\n          32, 39, 2244, 49)\n       Savu paksusta pageni (1490)\n       Savupa paksustah pakeni (2239)\n       Sav on paksusta pakeni (1512)\n       Savu paksusti pakeni (1493-4, 96, 1524)\n       Savu paksusti pageni (A. 470, 473, 478, 523)\n       Savu paksulti pakeni (1501)\n       Savu paksuna pakeni (1507)\n       Paksulta savu pakeni (1653)\n\n   11. Patvisesta patsahasta (1532, A. 478, 523)\n       Tämän neijen patsahasta (1654, 57)\n\n   12. Nei(j)en kuulu(i)san ko(j)ista (1493-4, 1501, 04-6, 10, 12,\n          17-8, 34, 36, 39, 1648, 52-3, 55, 2244, A. 473)\n       Nei(j)on kuulusan ko(j)ista (1490, 96, 1523, 2225)\n       Nei(j)en kuulusta ko(j)ista (1489, 95, 1532)\n       Neion kuulusta koista (1520, 1529)\n       Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1492, 1511, 15)\n       Neijen kuulussa koissa (1524)\n       Neijen koissa kuulusassa (1502)\n       Kuulun neitosen koista (1514)\n       Isän kuulusan koista (2249)\n       Neijon kuulu-huonehista (1490)\n       Kaunokaisen kartanolta (1511)\n       Isän koista rikkahasta (1655)\n\n   13. Aivo(i)n ammu (-mo, -moi) aika suopo (1493-7, 1505-07, 10-12,\n          17-18, 23-25, 27-28, 32, 34, 1652, 2225, 39)\n       Ajoin ammo aika suopo (1492)\n       Aivoin ammo aika suopa (1515)\n       Aivon ammoin aikaa saapa (1501)\n       Aivoin ammoi aikaa saapu (1502)\n       Aivan ammon aika suopi (1497)\n       Aivan ammo aika suopoo (1508, 21)\n       Aivan ammon aikasuopa (1520)\n       Aivo(i)n ammu (-mo) aika lehmä (1529, 39)\n       Aivan ammo aika lehmä (1489)\n       Ammo lehmä lääväsestä (1514)\n       Lehmä ammu leuhkiesti (1490)\n\n   14. Aivo(i)n aika huomenessa (1497, 1502, 05, 11, 14-5, 17-8,\n          21, 23, 27, 29, 32, 39)\n       Aivan aika huomenessa (1492)\n\n   15. Aika vihkon antajoa (-jaa, joo) (1492, 94, 96-97, 1506, 10-2,\n          14-5, 17, 21, 24, 27-8, 34, 2225)\n       Aika vihkon antajova (-ve) (1505, 23)\n       Aika vihkon antajaista (1489, 1507, 29, 2239)\n       Aika vihkon antajoita (1501-2)\n       Aika vihkon antajuva (1525)\n       Aika vihkon anto juuva (1493)\n       Aika ruuvan antajoa (1495)\n\n   16. Mäkätti kevätkaritsa (1489, 95, 1505-6, 10-1, 15, 17-8,\n          27, 2225)\n       Mäkähti kevätkaritsa (1514, 20-1)\n       Määkähti kevätkaritsa (1497)\n       Mäkäsi kevätkaritsa (1534)\n       Kaikerti kevätkaritsa (1493-4, 1504)\n       Kaikatti kevätkaritsa (1507, 25, 28, 2239)\n       Kakatti kevätkaritsa (1496)\n       Kakehti kevätkaritsa (1532)\n       Kaikatti kevätkäkönen (1501)\n\n   17. Palasen parantajata (1507, 21)\n       Palasen parentajoa (-jaa, -joo) (1492, 97, 1506, 101, 14-5,\n          17-3, 24, 27-8, 2225)\n       Palasen parentajova (-ve) (1505, 23)\n       Palasen parentajoita (1501-2)\n       Palalla parentajaista (1525)\n       Palazen parantoa (1494)\n       Palasen parenta juuva (1493)\n       Kainalovihkon kantajaista (2239)\n\n   18. Vihkon viejeä etehen (1505, 27, 34)\n       Heinän hienon heittäjeä (-jöä) (1510, 14, 17)\n       Hienon heinän heittäjeä (1511, 15, 18)\n\n   19. Hepo hirnui hirveästi (1507)\n       Hepo hirnu hirvijäst (2239)\n\n   20. Heinän hienon heittäjätä (1507)\n       Heinävihkon heittäjäistä (2239)\n\n   21. Nei(j)en kuulu(i)san ko(j)ista (1504, 34, 39, 1622)\n       Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1495, 1505, 15, 18, 27)\n       Neijen kuulussa kojissa (1524)\n\n   22. Koira haukku(i) korkiesta (1502, 05, 22-3)\n       Koira haukkuu korkiesta (1652)\n       Koira haukku korgiesta (1490)\n       Koira haukku korki(j)alta (1492, 2239, 49)\n       Koira haukkui korkielta (1507)\n       Koira haukku korkeasti (-kiasti) (1494, A. 471)\n       Koira haukku korkiesti (-giesti) (1538, A. 479)\n       Haukku koira korki(j)esta (1514, 21, 27, 29, 39, 1645)\n       Haukk on koira korkiesta (1512)\n       Haukku koira korkiasti (1489)\n\n   23. Aivo(i)n haukku hallikoira (1515, 17, 32, 34)\n\n   24. Aivo(i)n aika huomenessa (1515, 17, 32, 34)\n\n   25. Linnan luppa luskutteli (1532)\n\n   26. Perän lyöen pientarehen (1514)\n\n   27. Hännin maahan torkutellen (1514)\n\n   28. Korkeain vajojen päästä (1507)\n       Kork(e)ijen vajojen päistä (1539, 2239)\n       Korkijen vajojen peästä (1645)\n       Korkein vojoin päistä (1529)\n       Korkiein vajojen päissä (1517)\n       Korkijen vajojen päissä (1652)\n       Korkeijen vajojen peässä (1538)\n       Korkian vajojen päissä (2249)\n       Peästä korkeijen vajosien (1527)\n\n   29. Sarajalta ikkunasta (1492)\n\n   30. Korkioista gornitsoista (1489)\n\n   31. Leveistä liesnitsoista (1489)\n\n   32. Nei(j)en kuulusan ko(j)ista (1505, 34)\n       Neijon kuulusan kojista (1490)\n       Nei(j)en kuulusta ko(j)ista (1494, 1521, 27)\n       Nei(j)ei kuulusan ko(j)issa (1492, 1512, 15, 17-18, 1652)\n       Neidon kuulusan koissa (1507)\n       Neijen kuulussa koissa (1538)\n       Neijen koissa kuulusassa (1502)\n       Korkien ison koista (1529, 39)\n\n   33. Neijon kuulu-huonehista (1490)\n       Kasvajaisen kartanoista (1504)\n       Kasvajaisen kartanolla (1492)\n       Kaunokaisen kartanossa (1507)\n\n   34. Uutta koiran ruokkijaista (2239)\n\n   35. Palasen parentajaista (2239)\n\n   36. Varis voakku vajojen peässä (1538)\n\n   37. Neijen kuulussa koissa (1538)\n\n   38. Aivoin aika huomenessa (1511)\n       Aivan aika huomenessa (1499)\n\n   39. Kivi helmenä helasi (1499, 1506, 11, 2225)\n\n   40. Kivenpuu käkenä kukku(i) (1499, 1506, 11, 2225)\n\n   41. Nei(j)en kuulusan ko(j)issa (1499, 1511)\n       Neien kuulusan koista (1506)\n\n   42. Kaunokaisen kartanolta (1511)\n\n   43. Ei kylä sikehe(n) moannu(t) (1502, 06, 2225, A. 478)\n       Ei kyläs sigehen maannut (A. 523)\n       Ei kylä sikehen moannun (1518, A. 470)\n       Ei kylä sigeh magoa (A. 507)\n       Ei kylä sikehen maata (1489)\n       Ei kylä sigehki moattu (1490)\n       Ei kylä sikein maattu (1532)\n       Ei kylä sigehe nuku (A. 469)\n       Eip on moannut linnakunta (1510)\n\n   44. Linnakunta liijatenki (1490)\n       Linnakunta uinaeltu (1532)\n       Linnakunta uinuoise (1515)\n       Linnakunta riotellun (1506)\n\n   45. Neion pirran pirkeheltä (1532)\n       Neien pirran pirkeheltä (A. 472)\n       Neien pirran pirgeheltä (1489, A. 507)\n       Neijem pirram piukkehelta (1510)\n       Neijen pirran pirskeheltä (1518)\n       Immen pirran pärkehiltä (1515)\n       Neijom pirram pärgeheldä (1490)\n       Neijon pirran roigehelta (A. 469-70, 478, 523)\n       Neijen pirran räikeheltä (1502, 2225)\n       Neien pirran räikkeheltä (1506)\n       Kuulin pirran pirskavane (1528)\n\n   46. Sukkulan surinehelta (1489, 1502, 32, A. 478, 523)\n       Sukkalan tsurinehelta (A. 507)\n       Sukkulan tsulinehelda (1490)\n       Sukkulaisen suikkehelta (1510)\n       Sukkulaisen suihkehelta (1518)\n       Sukkulaisen suigehelta (A. 469-70)\n       Sukkulaisen tsuikehelta (A. 472)\n       Sukkulaisen tsuilehelta (1506)\n       Kun neito kangasta kutou (1528)\n\n   47. Suihki sukkula käessä (1489, A. 517)\n       Suihki sukkula käsissä (A. 473, 507)\n       Suiki sukkula käsissä (A. 513)\n       Tsuihki tsukkula käzissä (1490)\n       Suihkau sukkula kiässä (A. 515)\n       Surgi sukkula käessä (A. 469)\n       Suigai sukkula käjessä (A. 470)\n       Suiski sukkula käessä (A. 478)\n       Suisk on sukkula käessä (A. 523)\n       Niinpä suihki sukkulaini (1528)\n       Sukkulaini kiässä tsuili (1506)\n       Sukkulaine keässä suikki (1515, 2225)\n       Sukkulaini keässä suihki (1518)\n       Sukkulaini suihki käissä (1502)\n       Niin sukkulainen käessä (1532)\n\n   48. Kuin on portimo pinossa (1489-90, 1502, A. 46970, 73)\n       Niinkuin portimo pinossa (1506, 2225, A. 478, 507, 515,\n          517, 523)\n       Kun on portimo pinossa (1532)\n       Kui portimo pinossa (A. 513)\n       Niinkuin orava puissa puitti (1518)\n\n   49. Käperöitti käämi käessä (1489, A. 523)\n       Käberöitti kiämi keässä (1490)\n       Käperöitti kiämi käissä (A. 513)\n       Käberöitti keämi keässä (A. 473, 478, 507)\n       Käberöittäy kiämi kiässä (A. 515)\n       Käppeleliti keämi keässä (1518)\n       Kiämi kiässä kiäntelihe (1506)\n       Keämi keässä keäntelekse (2225)\n       Keämi keässä keätserteli (A. 469)\n       Keämi keässä keäberöittäy (A. 470)\n       Käämi käpäsi käsissä (1510)\n       Niin on käämi sukkulassa (1502, 32)\n\n   50. Kuin käpy oravan suussa (1489-90, 1502, 06, 10, 28,\n          A. 469-70, 473, 507, 515, 517)\n       Niinkuin käpy oravan suussa (1518, A. 478, 523)\n       Kun (Kui) käpy oravan suussa (1532, A. 513)\n       Niink on käp oravan suussa (2225)\n       Käpy on oravan suussa (A. 515)\n\n   51. Eli kärppä lautasessa (1510)\n\n   52. Eli portimo pesässä (1510)\n\n   53. Siitä tiesin...\n\n   54. Pihlajikko pirtin iessä (1657)\n       Pihlajikko pirtin peällä (1536, 1648, 53)\n\n   55. Katajikko kaivotiellä (1648, 53, 57)\n       Katajikko on kaivotiellä (1536)\n\n   56. Tuomikko tuvan perässä (1536)\n       Tuomikko tuvan ejessä (1653)\n       Tuomikko tuvan esillä (1648)\n\n   57. Kuusikko kujojen suissa (1653)\n\n   58. Jo sanoin tämän sykysyn (1492-7, 1502, 05-7, 10, 13, 15,\n          23, 25, 27, 33^t, 2225)\n       Jopa sanoin tämän sykysyn (1524)\n       Vet mie sanon tämän syksyn (1650)\n       Jopa mie sanoin tämän talven (1652)\n       Käskin kaiken tämän talven (1489)\n       Jo sanoin tämängi vuuen (A. 519)\n       Jo sanoin tämän keväjän (-veän) (A. 516, 1517)\n\n   59. Keikutin tämän kevä(ä)n (1492, 97, 1513, 2225)\n       Keikutin tämän keveän (1494-5, 1506, 23, 27)\n       Keikutin tämän keveä (1502)\n       Keikutin tämän kevejän (-vövän) (1505, 25)\n       Keikutin tämän keväisen (1507)\n       Keikutin tämän kevövän (1525)\n       Keikutin tämän kevättä (1524)\n       Keikuttelin toan keveän (1534)\n       Kellytin tämän kevään (1514)\n       Kierytin tämän kevähän (1493)\n       Tämän keikutin keveän (1515)\n       Tämän keveän keikuttelin (1652)\n       Koko kevään keikuttelin (1496)\n       Tämän kesän kellittelin (1510)\n       Tämän kesän keikuttelin (1650)\n       Syyvätin koko sykysyn (1518)\n       Tuikutin tämän (tuon) sykysyn (1489, A. 516, 519)\n       Tuikutin tänä talvena (1597)\n\n   60. Laatikame piilopirtti (1532)\n       Loatikkama piilopirtti (1495, 1517, 25, 2225)\n       Laatikkaama piilopirtti (A. 512)\n       Laatikammas piilopirtti (1508)\n       Loatikkamas piilopirtti (1523)\n       Loadikkamas piilopertti (A. 519)\n       Loatikaa (-kkoa, -kko, -ka) myö piilopirtti (1524, 39, 1650, 52)\n       Loadikkama pikku pertti (A. 516)\n       Laatikame (Loatikamas) pieni pirtti (1497, 1518)\n       Laatikaatte piilopirtti (1503, 21)\n       Luatikkoates piilopirtti (1506)\n       Loajikkoates piilopirtti (1527)\n       Laatios työ piilopirtti (1507)\n       Loatiete tytöt piilopirtti (1493)\n       Loatiet (-tites) piilopertti (1494, 1534)\n       Loatikkoa peällä pirtin (1502)\n       Loaji, ukko, uusi pertti (1496)\n       Loai, veikko, pikku pirtti (1526)\n       Salvakkama(s) piilopirtti (1510, 2239)\n       Salvakkaates (-koate) piilopertti (1492, 1505)\n       Salvoates piilopirtti(n) (1504, 13, 16)\n       Salvakotes piilopirtti (1515)\n       Soakoa työ piilopirtti (1512)\n       Salvakkate pieni pirtti (1489)\n\n   61. Piilopirtti pikkarainen (-ni) (1493-94, 1506-07, 14, 17)\n       Pikku pirtti (pertti), piilopirtti (1526, A. 516)\n       Piilopertti, piilosintso (A. 519)\n\n   62. Pienet piiloikkunaiset (1489, 1508, 18, 23-4, 26-7, 34, 2225)\n       Pikku piiloikkunaiset (1497, 1510)\n       Pikko piiloikkunaizet (2239, A. 519)\n       Piilo pikku ikkunainen (1503)\n       Pikku piiluikkunaini (1505)\n       Pissiit piiloikkunaiset (1515)\n       Piilopienet ikkunaizet (A. 516)\n       Pikkaraiset ikkunaiset (1502)\n       Pielet piiloikkunaisen (1513)\n\n   63. Niemellä nimettömällä (1492, 94, 1504)\n       Niemelle nenättömälle (1532)\n       Niemellä nenättömällä (1502, 16, 25)\n\n   64. Saarelle sanattomalle (1532)\n       Saarella sanattomalla (1492, 94,1502, 25)\n       Sanattoman soaren peähä (1516)\n       Piilohuuhan pientarelle (1650)\n       Pahalla pajupurolla (1506-7, 10, 17)\n\n   65. Vesikolla tuomikolla (1510)\n\n   66. Missä neittä piiletellä (1492-6, 1506-7, 10, 14-5, 17,\n          23-5, 27, 37, 39, 2239)\n       Missä neittä piilotella (1650)\n       Miss on neittä piiletellä (1512-3, 17)\n       Jossa neittä piiletellä (1518)\n       Missä neittä piiletellää(n) (1505, 26, 2225)\n       Miss on neittä piilotellaa (1652)\n       Missä neittä piilettää (1532)\n       Missä neittä piiletähän (1534)\n       Kussa neittä piiletetäh (A. 516)\n       Kuss on neittä piiletellä (A. 519)\n       Jossa neittä piiletteli (1497)\n       Meiän kanoa kasvattaa (1489)\n\n   67. Kassapäätä kasvatella (1492-4, 1507, 10, 14-5, 17)\n       Päätä kassa kasvatella (1513)\n       Kassapäätä kasvatetaan (1534)\n       Kassapeä katvoalla (1524)\n       Kassapäätä kasvatteli (1497)\n       Kanavartta kasvatella (1495, 1503, 06, 23, 25, 37, 39)\n       Kanavart on kasvatella (1512)\n       Kanavartta kasvatelkaa(n) (1505, 26, 1652, 2225)\n       Kanavartta kaipotella (1650)\n       Kanan lasta kasvatella (1518)\n       Kananmarjaa kasvattaa (1532)\n       Kanaista kazvatetaha (A. 516)\n       Meiän impeä ylentää (1489)\n\n   68. Tukkapäätä turvatella (1504)\n       Tukkapäätä tuuvitteli (1497)\n       Helmispäätä hemmutelia (1537)\n\n   69. Sormuskättä suoritella (1492)\n       Sormuskättä suojoalla (1524)\n\n   70. Jottei ei käysi kuuet kosjot (A. 512)\n       Jott ei käydäis kuuvet koizat (A. 516)\n       Jott ei kossat kohti kulkis (1515)\n\n   71. Kukloa kuluttamassa (A. 512)\n       Kuglaista kuluttamalla (A. 516)\n       Rahvas reikkuis on ovissa (1515)\n\n   72. Kanoa kaottamassa (A. 512)\n       Kanaista kavottamaha (A. 516)\n\n   73. Jotta kankahah kutoise (1515)\n\n   74. Jotta rihmah kehreäise (1515)\n\n   75. Saon sarkoa kutoa (1514)\n\n   76. Kymmeniä kyynäriä (1514)\n\n   77. Käkesi meiän käkönen (1498)\n\n   78. Saoin sarkoja kutoa (1498)\n\n   79. Saan salpojen takana (1498)\n\n   80. Ysin yksin niityisiä (1498)\n\n   81. Yheksän lukun takana (1498)\n\n   82. Käkei meiän käköinen (1492)\n\n   83. 100:n sarkoja kutoa (1492)\n\n   84. 1000 toimia hukuttaa (1492)\n\n   85. 1000 lukun takana (1492)\n\n   86. 4 niisin niukuttaa (1492)\n\n   87. 4 on lukuin takana (1492)\n\n   88. Neito on paha salata (2239)\n       Neiti on paha salata (1527, 34)\n       Neitonen on paha salata (1497, 1503, 05)\n       Vaan neito on paha salata (1506)\n       Neitonen (-ni) paha salata (1508, 21)\n       Neijon on paha salata (1502)\n       Neiton on paha salata (1512, 15-17, 23, 2225)\n       Pah on neitoni salata (1506, A. 519)\n       Paha on neiti piiletellä (1496, 1525)\n       Ei neiti hyvä salata (1510, 1524)\n\n   89. Hivus pitkä piiletellä (1502, 05-8, 10, 12-3, 17, 21, 23-4,\n          27, 34, 2225, 2239)\n       Hius on pitkä piiletellä (A. 519)\n       Tukka pitkä piiletellä (1515)\n       Pitkätukka piiletellä (1516)\n       Pitkätukka piillätellä (1503)\n       Kassa pitkä piiletellä (1518)\n       Pitkä kassa kasvatella (1525)\n       Kassapeä on kasvatella (1496)\n\n   90. Hepo on hyvä salata (1513, 27)\n       Hepon on hyvä salata (1506, 10, 12, 15-7, 1523)\n       Hevon on hyvä salata (1502)\n       Hevonen on hyvä salata (1503, 18, 21)\n       Heponen on hyvä salata (1479, 1521)\n       Heponi on hyvä salata (1505, 24)\n       Hepo ois hyvä salata (1532)\n       Hevoin ois hyvä salata (2225)\n       Hyv on hepo salata (1496)\n       Hepoin on paha pitävä (1525)\n       Orih on hyvä salata (2239)\n       Ori ois hyvä salata (1507)\n\n   91. Sorajouhi suojaella (1503, 07, 34)\n       Sorajouhi suojovella (1502)\n       Sorajouhi suojoalla (1496, 1506, 10, 12, 15, 17, 27)\n       Sorajouhi suojovalla (1523-5, 2225, 39)\n       Sorajouhi suojovailla (1505)\n       Sorajouhi suojailla (1521)\n       Sorajouhi suojualla (1513)\n       Häntä pitkä piiletellä (1510)\n\n   92. Ei pysy pirtti piiloksissa (1650)\n\n   93. Kana ei kasva kaipoksissa (1650)\n\nKysymys (1-5), minkä morsiamen äiti eri toisintojen mukaan asettaa\nsulhasen vastattavaksi, esiintyy häärunoissa Suomenkin puolella. Onpa\nsanamuotokin kummallakin taholla jotenkin samanlainen. Sitä osoittavat\nseuraavat Ilomantsissa muistiinpannut häävirren säkeet (Ahlqv., 77;\nRel., 78).\n\n    A.\n    Mistäs tiesit, terheläinen,\n    Hyvä osmo, tien osasit\n    Tämän neien syntyväksi,\n    Impyen yleneväksi.\n\n    B.\n    Mistäs tiesit, terheläinen,\n    Outo mykrä, tien osasit\n    Tämän neien teällä olevan,\n    Kasvavan tämän kanasen.\n\nSulhasen vastausta emme sitävastoin tapaa täällä samassa muodossa kuin\nrajan takana (ks. Kantele 1, 30-1; Relander, 78, 122; Ahlqvist, 77).\nTavallisesti se täällä on vain lyhyt:\n\n    A.\n    Siitä tiesin terheläinen...\n    Isosi hyvältä kuulu,\n    Emosi hyvältä kuulu (Rel. 78)\n\n    B.\n    Isäntä on hyväntapainen,\n    Emäntä on vie parempi (Rel. 122).\n\nRajantakaisessa kihlontavirressä sulhanen sitävastoin usein laajasti\nselittää, mistä hän saattoi tietää, \"tämän neien syntyneeksi,\nsyntyneeksi, kasvaneeksi\".' Että alunperin sulhanen itse, kuten joku\nrunonkerääjäkin on huomauttanut (1507), on esiintynyt vastaajana,\nosoittaa useimpien toisintojen \"minä\" vastauksen antajana. Tosin on\nesimerkkejä siitäkin, että laulaja on sulhasen puolesta esittänyt myös\nvastaukset. Monin paikoin sama kysymys toistetaan samoin sanoin useat\nkerrat, jolloin vastauksessa aina mainitaan eri syy.[4] Näitä syitä\nvertailevasti tarkastaessa huomaa, etteivät ne runomme toisinnoissa ole\nyhtä yleisiä. Verraten harvinainen on m.m. säeryhmä 54-57, missä\npuhutaan neidon kodin ympärillä kasvavista puista ja mikä tavataan\nainoastaan neljästä muistiinpanosta. Ilmeisesti nämä säkeet ovat\ntulleet runoomme eräästä toisesta, nim. \"Myödyn neidon runosta\", missä\nne ovat aivan yleisiä (SKVR I 2, 1144-53, 55-57) ja mihin ne myös\nparemmin soveltuvat, tässä runossa kun nimenomaan kysytään:\n\n    Mi on merkki miun koissa?[5]\n\nHyvin useissa toisinnoissa (8-12) mainitaan aamuvarhainen savun nousu\nneidon kodin ilmaisijana. Yhtä yleisiä ovat säkeet, joissa kerrotaan\nkotieläinten äännähtelemisistä, lehmän (suovon) ammumisesta (13-15),\nkaritsan määkymisestä (16-18) ja koiran haukkumisesta (22, 28, 32).\nHevosen hirnuminen esiintyy vain parissa muistiinpanossa (19-20).\n\nEräiden toisintojen mukaan lehmä ammuu \"aika vihkon antajoa\", karitsa\n\"palasen parentajata\" ja hevonen \"hienon heinän heittäjätä\". Näin on\njoskus kunkin kotieläimen kohdalla eri sanoin esitetty syy, minkä\nvuoksi eläin äännähtelee. Tässä suhteessa ovat poikkeukset kuitenkin\nehkä yleisempiä. Niin esim. runossa 1511 sanotaan:\n\n    Aivoin ammu aika suopo,\n    Mäkätti kevätkaritsa\n    Aika vihkon antajoa,\n    Palasen parentajoa,\n    Hienon heinän heittäjeä.\n\nEräässä muistiinpanossa (34) kerrotaan koiran haukkuvan:\n\n    Uutta koiran ruokkijaista.\n\nTämä säe viittaa toiseen häärunoon, mikä on esitetty morsiamen\nsaapuessa sulhasen kotiin ja jossa samoin säkein kerrotaan samojen\nkotieläinten ikävöineen uutta emäntää.\n\nEräissä runomme toisinnoissa (23-25) sanotaan neidon kodissa haukkuvaa\nkoiraa \"hallikoiraksi\" ja \"linnan hipaksi\", joista viimeksimainittu\nnimitys esiintyy vain kerran, kuten myös säkeet 26-27. On\ntodennäköistä, että puheena olevat säkeet ovat siirtyneet runoomme\nKilpakosintarunosta. Verrattakoon niihin esim. seuraavia Kilpakosinnan\nsäkeitä (SKVR I 1, 469, 454):\n\n    A.\n    Silloin haukku suuri koira,\n    Linnan luppa luskutteli?\n    Saaren vartio valitti\n    Perän peltoon sysäten,\n    Hännin maahan torjutellen.\n\n    B.\n    Mitä haukkuu hallikoira,\n    Linnan lukki luiskuttauve\n    Perin peltohon syväten,\n    Hännin moaha torkutellen?\n\nAinoastaan kerran esiintyvät toisinnoissamme vielä säkeet 29-31 sekä\ntuo variksen vaakkumista koskeva säe (36). Perin harvinaisia ovat\nlisäksi säkeet 39-40:\n\n    Kivi helmenä helasi,\n    Kivenpuu käkenä kukkui.\n\nSisältönsä puolesta ne soveltuvat runoomme erittäin hyvin, käsikivien\nsynnyttämä melu kun juuri on omiansa julistamaan niiden ääressä\ntoimivan neidon uutteruutta. Vaikka ne esiintyvätkin vain neljässä\ntoisinnossa, on mahdollista, että näissä säkeissä on säilynyt vanha\nhäärunon katkelma. Yleisempiä ovat neidon kudontaa esittävät säkeet\n(43-52), joista kuitenkin kaksi viimeistä ovat ainoastaan yhdessä\nmuistiinpanossa. Tälle runonkohdalle tapaamme vastineita Suomenkin\npuolelta (Kantele II, 14-15; Kanteletar, I, 131):\n\n    Kääntyykö käärilauta,\n    Kuin orava oksapuussa?\n    Suihkaako sukkulainen,\n    Kuin kärppä kiven raossa?\n    Niin sen suikki sukkulainen\n    Kun kärppä kiven raossa,\n    Niin sen käämy käännätteli\n    Kun orava oksasella.\n\nNämä Itä-Suomesta saadut säkeet kuuluvat myös häävirteen, mutta eivät\nesiinny täällä, kuten rajan takana, sulhasen vastauksessa\nennenmainittuun kysymykseen, vaan tavallisesti kosiomiehen ja kaason\nvälisessä keskustelussa, edellisen tiedustellessa morsiamen kätevyyttä.\nTällainen laulun muodossa esitetty sulhasen ja morsiamen ansioita\nkoskeva keskustelu sulhasen ja morsiamen väen välillä on kuulunut\nhäätapoihin myös Inkerissä, vieläpä Virossakin (vrt. Salminen, LH,\n367-73). Sitä muistuttaa seuraava Kauko-Karjalassa muistiinpantu\nsulhasen varallisuuden tiedustelu:\n\n    Onko meijän sulhasella\n    Ojavieret osramaina j.n.e. (1609)\n\nOn todennäköistä, että säkeet 39-40 ja 43-52 ovat liittyneet runoomme\ntuonlaatuisesta morsiamen ylistysvirrestä. Kun lisäksi 54-57 ovat muuta\nrunoa ja kun säkeet, missä puhutaan kotieläinten äännähtelemisestä,\ntavataan toisesta häävirrestä siihen paremmin soveltuvina, jää sulhasen\nvastausta koskevaan runonkohtaan vain säkeet 8-12, mitkä asiaan\nkuulumattomina tavataan kerran (1733) tuosta toisestakin häävirrestä.\nMahdollisesti on runoomme alunperin kuulunut myös jokin koiran\nhaukkumista koskeva säe.\n\nRunon loppusäkeet, mitkä seuraavat sulhasen vastausta ja joissa\nmorsiamen äiti huomauttaa jo kauan hokeneensa, että neidon\nsuojelemiseksi olisi pitänyt rakentaa piilopirtti, ovat osaksi (58-62\nja 66-67) aivan yleisiä, joten ne epäilemättä jo alunperin ovat\nkuuluneet runoomme. Morsiamen kätkeytyminen piilopirttiin ennen häitä\non sitäpaitsi useiden kansojen häämenoissa ollut yleisesti noudatettu\ntapa. Harvinaisempia ovat piilopirtin paikkaa koskevat säkeet (6365).\n\"Nenätön (\u003C nimetön) niemi\" ja \"sanaton saari\" mainitaan muissakin\nrunoissa, kuten joskus Kilpakosinnassa (SKVR I, 1, 449, 449 a). Neidon\npiilottamisesta puhuvat ilomantsilaisetkin häävirret (A. Ahlqv., 32; B.\nRel., 60, vrt. myös inkeriläistä vastinetta, Salminen, LH, 32):\n\n    A.\n    Jo sanoin tämän kesää,\n    Tämän syksyn syyrettelin,\n    Tekeemme piilopirtti,\n    Salasauna salvakaamme,\n    Jossa piilen piikojani,\n    Kanojani kasvattelen\n\n    B.\n    Jo sanoin tämän keseä,\n    Jo toisen tuokoajan,\n    Etpä neito piilopertti,\n    Salvakka sälöinen sauna\n    Piikojamme piilotella,\n    Kanojamme kasvatella.\n\nPerin harvinaisia ovat vielä säkeet 70-76, joissa ilmaistaan syyt,\nminkä vuoksi neito olisi ollut piilossa pidettävä. Kolmessa\nmuistiinpanossa mainitaan tällaisena syynä kosijain kulkeminen (70-72).\n\"Kuuvet koizat\" esiintyvät myös Kojosen pojan runossa:\n\n    Siidäh käyäh kuuvet koizat (A. 136, vrt. 136 a)\n\nYhdessä toisinnossa (73-74) sanotaan, että neito olisi ollut saatava\npiiloon, jotta hän olisi voinut rauhassa kehrätä rihmaa ja kutoa\nkangasta. Samoin yhdessä (75-76), jotta hän siellä olisi voinut \"saon\nsarkoa kutoa, kymmeniä kyynäriä\". Sanoilla \"saon sarkoa kutoa\" on\nvastine vielä seuraavissa säeryhmissä (77-81 ja 82-87), mitkä alkavat\nsanoilla: \"Käkesi (Käkei) meiänkäkö(i)nen\" ja mitkä esiintyvät vain\nkahdesti. Toisessa muistiinpanossa ne sitäpaitsi ovat jo runon alussa\nja toisessakin ikäänkuin irrallisena, runoon liittyneenä osana.\nMahdollisesti niissä kuitenkin on säilynyt vanhan häärunon katkelma.\n\nVirren päättävät yleisesti säkeet 88-91, joissa huomautetaan ikäänkuin\nsananlaskun muodossa:\n\n    Neito on paha salata,\n    Hivus pitkä piiletellä,\n    Hepo on hyvä salata,\n    Sorajouhi suojaella.\n\nSananlaskua muistuttavat myös seuraavat yhdessä toisinnossa tavattavat\nsäkeet (92-93):\n\n    Ei pysy pirtti piiloksissa,\n    Kana ei kasva kaipoksissa.\n\n\n\n\nKUTSUJENVIRSI\n\n\nKauko-Karjalan häärunosto omistaa virren sillekin tai niille, joiden\ntoimena on häävieraiden kutsuminen. Tämä virsi, jota nimitetään\nKutsu- tai Kutsujenvirreksi (1546, 48, 53) esitetään toisin paikoin\nkutsujen lähtiessä, toisin paikoin taas näiden palatessa. Joskus on\nkutsujille laulettu näiden sekä mennen että tullen. Runon sanamuoto\nriippuu luonnollisesti siitä, milloin se kulloinkin on ollut tapana\nesittää. Sitä osoittavat myös seuraavaan säeluetteloon poimitut\nsäetoisinnot:\n\n    1. Kutsuseni (-tsoseni), kuuloseni (kuuluseni, -roseni)\n          (1540-4, 46-53)\n\n    2. Armas airojalkaseni (1540-41, 43-44, 46-53)\n       Armas airo sulhaseni (1553)\n\n    3. Käy sie tiesi tervehenä (1552)\n\n    4. Kävitkö tiesi (-hös) tervehenä (-veheks) (1540, 50-52)\n       Kävijäkö tienä tervehenä (1547)\n       Kävit tiesi tervehenä (1553)\n\n    5. Matkasi ani (ali) hyvänä (1551-53)\n       Matkasi alinomana (1550)\n       Matkasi imanteheks (1540)\n       Matkana imantrehena (1547)\n\n    6. Kutsu rujot (ruhot), kutsu rammat (1541, 44, 46, 48, 52)\n       Kutsu kurjat, kutsu köyhät (1543, 51, 1735)\n       Kutsu kupsat, kutsu köyhät (1553)\n\n    7. Kutsutko kurjat, kutsutko köyhät (1551)\n       Kutsuitko kuptsat, kutsuitko köyhät (1553)\n       Kutsuit kurjat, keräsit köyhät (1540)\n\n    8. Sokietki, vaivaisetki (pohatatki) (1551, 53)\n\n    9. Rammatki, rekirujotki (1551)\n\n   10. Kutsu sie kuninkahatki (1552)\n       Kutsuot työ kuninkahia (1549)\n\n   11. Kutsuot kultarintasia (1549)\n\n   12. Saa sie Saksan kauppiatki (1552)\n\n   13. Saksan salmilta syviltä (s. t.)\n\n   14. Vienan väljiltä vesiltä (s. t.)\n\n   15. Sokiet venosin (-neliin) soua (-toa) (1541, 44, 46, 48,\n          51-53, 1735)\n\n   16. Sokiat venehin (-nosin) souvit (1540, 51)\n\n   17. Rammat ratsahin ajele (-llos, ajoate) (1541, 44, 46, 48,\n          51-53, 1735)\n\n   18. Rammat ratsahin ajelit (1540)\n\n   19. Rujot rein reutuole (1551)\n\n   20. Rujot rein reutuolit (1551)\n\n   21. Kuptsat kolassun kuleta. (1553)\n\n   22. Kärrylöillä keännättele (s. t.)\n\n   23. Vainoruunin ruossittele (s. t.)\n\n   24. Elä tammoilla taluta (s. t.)\n\n   25. Näihe Pohjolan pitoih (1546)\n\n   26. Hyvän joukon juominkin (s. t.)\n\n   27. Syötä kyllin, juota kyllin (1735)\n\n   28. Kyllitä kysyjät lapset (s. t.)\n\n   29. Täytä vatsat vaivaisilta (s. t.)\n\n   30. Oli(ko) kukkarot kujoilla (kulilla) (1540, 43-44, 47-48, 52)\n\n   31. Rahataskut tanterilla (-rella) (1540, 43-44, 48, 52)\n\n   32. Oliko rauniot rahoina (1543-44)\n\n   33. Kivet pienet penninkeinä (-kina) (1543-44)\n\n   34. Oliko huokehet hopiet (1548)\n\n   35. Tenkoin teillä, markoin mailla (1548)\n\n   36. Polttinoin kylän pojilla (s. t.)\n\n   37. Alttinoin kylän akoilla (s. t.)\n\n   38. Nellin riunoin neitosilla (s. t.)\n\n   39. Noilla kutsuvierahilla (1544)\n\n   40. Oliko viikon viinat pantu (1547-48, 52)\n       Jo oli viikon viinat pantu (1540)\n\n   41. Kauan (-von, Kavon) otraset (osraset, ohraset) oluet (oluot,\n          olunna) (1540, 47-48, 52)\n\n   42. Juoksiko olut orren päästä (-ssä) (1544, 48, 52)\n       Oliko olut (-tta) orren päässä (1540, 50)\n       Juoksiko oluot ojana (1547)\n\n   43. Simat voarnojen sijoista (-jassa) (1547, 52)\n       Simat haaroin sisästä (1548)\n       Sima noaklojen sisässä (1540)\n       Viinat voarnojen sijoissa (1550)\n       Viinat virtana vilisi (1547)\n\n   44. Noilla kutsuvierahilla (1544, 47-48)\n\n   45. Kutsuloille (-lla) kunnioiks (-vokse) (1540, 48)\n\n   46. Oliko leivät leivottuna (1552)\n\n   47. Piettihkö hyvänä tuola (1547)\n\n   48. Noita kutsuvierahie (s. t.)\n\n   49. Olko voita luotasella (1544)\n\n   50. Olko kuujoa luotasella (1544)\n\n   51. Noilla kutsuvierahilla (1544)\n\n   52. Olko (Olijako) suin sulassa voissa (1544, 47)\n\n   53. Koprin kuorekakkaroissa (1544)\n\n   54. Käsin keärykakkaroissa (1547)\n\n   55. Noilla kutsuvierahilla (1544, 47)\n\n   56. Oliko lohta luotasella (1547)\n\n   57. Lahnakaloa lautasella (s. t.)\n\n   58. Noilla kutsuvierahilla (s. t.)\n\n   59. Oliko pyssyt paukkamassa (1552)\n\n   60. Jalot jouset joukamassa (s. t.)\n\n   61. Oliko siellä penkit pesty (1552)\n\n   62. Oliko lattiat lakaistu (s. t.)\n\n   63. Penkit kirjon kirjotettu (s. t.)\n\n   64. Lattiat paperin pantu (s. t.)\n\n   65. Oliko patsas patvipuista (1552)\n\n   66. Otsiseinä osmon luusta (s. t.)\n\n   67. Periseinä petran luusta (s. t.)\n\n   68. Sivuseinät sirkun luusta (s. t.)\n\n   69. Kamoa kapehen luusta (s. t.)\n\n   70. Late lahnan suomuksista (s. t.)\n\n   71. Laki lammin lumpehista (s. t.)\n\nTätä säeluetteloa lähemmin tarkastaessa huomaa, että siinä on lukuisia\nmuista runoista lainattuja säkeitä. Niinpä säkeet 4-5 tavataan myös\nsiitä virrestä, minkä sulhasen omaiset laulavat tälle tiedustellessaan\nsulhasen matkan onnistumista. Kun sulhanen kansanuskon mukaan on\nhäämatkallaan monille vaaroille alttiina, soveltuu tämä säepari paljoa\nparemmin viimeksimainittuun runoon. Yhdestä toisinnosta tavattu säe\n3 on ilmeisesti muodostettu tuosta kysyvässä muodossa esiintyvästä\nsäkeestä. Erikoista huomiota herättävät säkeet 6, 8-9 sekä 15-20,\njoissa puhutaan köyhien ja raajarikkojen häihin kutsumisesta ja\nnoutamisesta. Nämä säkeet ovatkin lainatut Päivölän pitoja kuvailevasta\nrunosta, missä aivan samat säkeet esiintyvät. Että tämä runonkohta\non tuosta virrestä lainattu, osoittavat lisäksi säkeet 25-26, missä\nsuorastaan mainitaan Pohjolan (\u003C Päivölän) pidot. Paremmin kuin\ntavallisiin kesteihin soveltuvat Päivölän pitoihin myös säkeet 27-29.\nParissa toisinnossa (7) kysyvään muotoon asetettu säe: \"Kutsu(i)tko\nkurjat (kuptsat), kutsu(i)tko köyhät\" on jo runomitallisistakin syistä\nmyöhempää perua. Köyhien vastakohtana kutsutaan pitoihin rikkaitakin,\nkuptsoja ja kuninkaita, vieläpä Saksan kauppiaitakin. Säkeillä 12-14\non kuitenkin vastine virressä, mikä lauletaan sulhasen saapuessa\nmorsiantaan noutamaan. Kun kerran rikkaitakin on häihin saatettava, on\nymmärrettävää, että niitä on kuljetettava heidän arvoaan vastaavilla\najopeleillä \"kolassun\" (\u003C ven. koljaska 'vaunut') ja kärrylöillä\n(21-22). Päivölän pitoja koskevasta runosta ovat edellämainittujen\nlisäksi virtemme alkusäkeet.\n\nOmituisen osan muodostavat virressämme kutsuvieraiden varallisuutta\nkoskevat kysymykset. Epäilemättä ne ovatkin kaikki muista runoista\nlainattuja. Säkeet 32-33 soveltuvat ilmeisesti paremmin sulhasen kodin\nvarallisuutta ylistävään häävirteen (ks. 251). Säkeet 35-38 ovat\nyleisiä m.m. häälaulajan palkkaa koskevissa runoissa. Mistä runosta\ntaas säkeet 30-31 ovat peräisin, on tämän kirjoittajalle tuntematonta.\nMahdollisesti ne ovat sisältyneet johonkin häärunoon, häissä kun on\nollut tapana jakaa rahaa kurjilla.\n\nHuomiota herättävät lisäksi virtemme kysymykset, miten kutsujia on\ntaloissa kestitty. Useat näistä säkeistä (42-43, 47, 52-54 sekä 56-57)\nkohtaamme myöhemmin niistä runotoisinnoista, joita on laulettu sulhasen\nhäämatkalta palatessa. Tällaiseen virteen ne hyvin soveltuvatkin,\nkuten myös sellaiset kysymykset kuin: \"Oliko viikon viinat pantu,\nkauan otraset oluet?\" tai: \"Oliko siellä penkit pesty?\" tahi: \"Oliko\npyssyt paukkamassa?\". Säkeessä 63 esiintyvä penkki-sana viittaa\nSuomen puolelle. Säkeillä 42:3 ja 43:5 on vastine Inkeristä saadussa\npitorunossa (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien, II, 125). Säkeet 66-71\ntulemme myöhemmin tapamaan toisessa yhteydessä.\n\nKutsujen virsi häviää siis sitä tarkastellessa alkutekijöihinsä.\nEpäilemättä tämän virren on aiheuttanut tuo Päivölän pitoja koskeva\nrunonkohta Lemminkäisen virressä. Se onkin ilmeisesti ollut runomme\nkantana, jonka lisäksi on muista häärunoista kerätty erinäisiä\naineksia. Mitään uutta ei runon kokoonpanija tai kokoonpanijat ole\nvoineet esittää. Siitä päättäen, että Lönnrot jo v. 1833 ja Cajan v.\n1836 ovat tämän runon Vienanläänistä häävirtenä tavanneet, osoittaa,\nettä sitä on siellä sellaisena laulettu ainakin jo vuosisata sitten.\nAunuksesta ei puheena olevaa virttä ole tietääkseni tavattu.\n\n\n\n\nKYLYVIRSI\n\n\nKun sulhanen valmistautuu häämatkalle, on hänellä Kauko-Karjalassa\nollut tapana kylpeytyä, jolloin hänelle saunan oven takana lauletaan\nerikoinen kylyvirsi (1556, A. 461, 62, 66). Joskus tämä virsi on\nlaulettu myös sulhasen saunaan lähtiessä (A. 467) tai pihalla häntä\nhäämatkalle saatettaessa (1558). Kiimasjärvellä, Akonlahdessa ja\nVuokkiniemellä puheena oleva virsi alkaa kysymyksellä:\n\n    1. Kunne sulho suoriaa (-rioo, -riuve, -riatse) (1555, 57-59)\n\n    2. Maan vali(v)o valmistaksen (-ssakse, -stautu) (1555, 58-59)\n       Veljes vanhin, valmista tse (1557).\n\nEräässä toisinnossa vielä huomautetaan:\n\n    3. Tunnen sulhon lähtöväkse (1558)\n\nSulhasen matkahankkeista kertovat säkeet:\n\n    4. Yöt on korjia (-jie) kohenti (-nnit, nteloo) (1555, 57-58)\n\n    5. Päivät laati (-tii) laitioa (-tioita, -pivoita) (1555, 57-58)\n\n    6. Sulhasiksi suoritessa (1555)[6]\n\nTämän johdannon jälkeen runo kuvailee tavanmukaisen sulhassaunan\nlämmittämistä, sulhasen kylpeytymistä sekä hänen pukeutumistaan\nhäämatkalle. Saunapuiden pilkkoojana mainitaan sulhasen veli:\n\n    7. N. N. viljo(n) veljyeni (1554, 56, A. 463, 66)\n\n    8. Pilko (Pilkko, Pilkos) halot (halko) pikkusiksi (-seksi)\n          (1554, 56, A. 463)\n       A. Pirassuta pienet halot (A. 466)\n       Pirassas (-ssansa) on pienet halot (A. 461, 62)\n       Pinossas on pienet hallot (A. 460)\n\n    B. Pilko puikot puhtahaiset (A. 460-62)\n\n    9. Pieniksi pirastehiksi (1556, A. 466)\n\n   10. Paljahalla kalli(v)olla (1554, A. 463)\n       Tasasella kallivolla (1556)\n       Pilkos puuta kallivolla (1558)\n\n   11. Tapparan tasottamalla (1556)\n\n   12. Kasan kalkkahuttamatta (1558)\n       Kasa hietran kalkkamatta (1554)\n       Kasahiebran kallivoh koskematta (A. 463)\n\n   13. Kirveen käymättä kivehen (1554)\n       Kirvehen kiveen (-veh) koskematta (-koskomatta)\n          (1556, 58, A. 463)\n\nSaunan lämmittäminen on milloin äidin milloin sisaren huolena:\n\n   14. Emo nainen kantajani (1555)\n       Oi on maammo kantajani (1557)\n       Oi emoni kantajani (1559-60)\n       Iroseni sikkoseni (1554)\n       Oi jo Lukki, tsikkozeni (1556)\n       Irovuoni, tsikkovuoni (A. 463)\n\n   15. Lämmitä kytyinen (kynäinen, kyinen, utunen) kyly (1554-57, 59)\n       Lämmitä(s) on (o) kyynelkyly (A. 460-62)\n       Lämmitä kylästä kyly (A. 463)\n       Lämmittelin kyizen kylyn (A. 466)\n       Lämmitäs kyly utuni (1558)\n       Lämmitä saloa sauna (1560)\n\n   16. Saus(s)uta (Laustuta) savuinen (simainen) saun; (1554-57,\n          A. 460-62)\n       Savussa simani sauna (1559)\n       Saussuta samassa sauna (A. 463)\n       Saustin simasen saunan (A. 466)\n       Pian pirtti riuvahuta (1560)\n\n   17. Hienosilla halkosilla (1560)\n       Utusilla halkosilla (-koloilla) (1558-59)\n       Simasilla halgoloilla (A. 461, 66)\n\n   18. Pikkusilla puuhusilla (1560)\n       Pienillä pirastehilla (1558-59)\n\n   19. Laai piimäistä poroa (1560)\n       Loai(n) siimaista (simasta) porua (-ruu, -roista) (1556,\n          A. 460, 62, 65-66)\n       Loai on siima poroista (A. 461)\n       Loaji tiimaista porua (1558)\n       Laaji (Laati) saunassa (samassa) poroa (-ruo), (1554, A.462)\n\n   20. Hyyhelmöistä (Ytelmöistä) saippuata (1558, 60)\n\n   21. Kuikkuraista, vaikkuraista (A. 461, 66)\n\n   22. Näpin täysi (täyven) näyheröistä (nähäröistä, näiheräistä,\n          neäveröistä, näyveröistä, näygeröistä)(1554, 56, A. 461-62,\n          65-66)\n\n   23. Pikkusehe kattilaahe (1556)\n\n   24. Sormen peä sovittamaah (s. t.)\n\n   25. Peukalon peän mainittavaan (s. t.)\n\n   26. Päähyttäni pestäkseni (1557)\n       Millä sulhon päätä pestä (1560)\n       Millä sulhon peän pesöve (1558)\n       Millä päätäni pesisin (1555)\n       Sulhon pään pesettimiksi (pesetsimeks) (1554, A. 465)\n       Simasen (Simosen, Simote) poijan päätä (peädä) pessä (A. 460-62)\n\n   27. Varrutta valellakseni (1557)\n       Maan valivon valkoakse (1558)\n       Sulhon varren valgaukseks (A. 465)\n       Silmiä hyvän sigivön (A. 461)\n\n   28. Oi jo Lukki, tsikkoseni (1556)\n       Irovuoni, tsikkovuoni (A. 463)\n\n   29. Kanna vettä läiköttele (-kättele, leikyttele) (1554, 56, A. 463)\n\n   30. Hyissä (Hyyssä) helmoin, jäissä (jäässä) polvin (1554, 56)\n       Hyissä polvin, jäissä helmoin (A. 463)\n\n   31. Kolmin koivusin korennoin (1554, A. 463, 66)\n\n   32. Tinasella rengyellä (1556)\n\n   33. Vaskisella vakkasella (1556)\n\n   34. Herasista heittimistä (1554, A. 463)\n\n   35. Läikkyvistä lähtimistä (-htemistä) (1554, A. 463)\n       Lähisestä lähtehestä (1556)\n\n   36. Sulasta sulantehesta (1556)\n\n   37. Ku talvet sulana seiso (1554, A. 463)\n       Ku suven sulana seisoo (1556)\n\n   38. Herasena herrotteli (-ttauve) (1554, 56, A. 463)\n\n   39. Mätky (Mätji) vaarat männessä(si) (1554, A. 463)\n\n   40. Notku(i) vaarat noustessa(si) (1554, A. 463)\n\nTämän jälkeen runo kehoittaa sulhasta kylpeytymään:\n\n   41. Sulho viljon veljyeni (1554)\n       N. N. sulho veljyeni (1556)\n       N. N. viljo veljyeni (A. 461, 66)\n\n   42. Kylve (-vö) kyly (-lyä) kyllältäsi (-tes, -deze) (1554, 56,\n          A. 461, 63)\n\n   43. Vastan (Vassan) löyly (-liiä) vallaltasi (-llallas, -llolles,\n          -llaze)(1554, 56, A. 461, 66)\n\n   44. Pesettele, laastattele (1554)\n\n   45. Pese peäs on (peäzi, peä se) puhtahaksi (A. 461-62, 66)\n       Pääsi pellavaspivoksi (1554)\n       Pese peäsi pellavaks pivoksi (A. 463)\n\n   46. Silmäs siivoa hyväksi (A. 461)\n\n   47. Kagla voahen valkeaksi (valgehuoksi) (A. 461, 62)\n\n   48. Hibiäs on hiettömäksi (A. 461)\n\n   49. Sulhasiksi suoritessa (A. 463)\n\n   50. Täm on kyly ensimmäine(n) (A. 461, 63)\n\n   51. Ensimmäine, jälgimäine (A. 461)\n       Tämä on kyly jälgimäinnen (A. 463)\n\n   52. Piennä piehtaroiakseze (A. 461)\n\n   53. Lassa langotellakseze (A.461)\n\n   54. Heitä lapsuus lautsasille (1554)\n       Heitämmä lapsuus lautsan päähän (1560)\n       Lapsesukses (-psessus) lautojen (-toin) päihin (perille)\n          (1556, A. 462)\n       Lapsus laudojen perillä (A. 461)\n\n   55. Vakaus vastan tyvehen (1554)\n       Vagahaizush (-haissus) vassan tyveh (A. 461-62)\n       Vagahus vassan varpoih (A. 467)\n\n   56. Huimuus hurstin hulpiloihin (1554)\n       Huimuus hurstin helman alle (1560)\n       Heitä huimus (huimaussus) hurssin hulbiloho (-belohon)\n          (A. 461-62)\n       Heitä huimus hurssien hulpivohe (A. 467)\n       Hullansukses hussin kokkaan (1556)\n\n   57. Pennusaika penkin päähän (1560)\n\n   58. Naiessa jalua naista (A. 461)\n\n   59. Muuvokasta morzienda (A. 461)\n\nSulhasen pukeutumisesta puhuessaan runo joko kääntyy kehoituksella\nsuorastaan tämän puoleen tai kuvailee sulhasen sanoja tämän pyytäessä\npukimia äidiltään. Jälkimmäisessä tapauksesa runonkohta alkaa sanoilla:\n\n    A. Emoni kantajani (1559-60)\n    B. Oi on emo kantajasse (1556)\n\nMuut säkeet yhdistämme seuraavaan luetteloon:\n\n   59. Tuoos (Tuo on, Kutsu) paita palttinainen (-ni) (1554, 56,\n          59-60, A. 461, 63, 66)\n       Tuokoates paita palttinaine (1558)\n       Tuo paita pellavainen (1555)\n\n   60. Hipielle (-hiellä) hiettömälle (-llä) (1560, A. 461)\n       Nahkalle hiettömälle (1558)\n\n   61. Varrelle li'attomalle (1560)\n       Valgialla vardalolla (A. 461)\n\n   62. Emon (-mos) neinnä kesreämä (kezreäldy) (1559, A. 461)\n       Emon einä kezraeldy (A. 466)\n       Moammos neinnä houlittama (1554)\n\n   63. Morzienna huoliteltu (A. 461, 66)\n       Moamon morsimen huolittama (A. 463)\n\n   64. Ison (-sos) sulhona pitämä (pielty, pietty) (1554, 59,\n          A. 463, 66)\n       Ennen isoni sulhona pietty (1556)\n\n   65. Ku on Kuuttaren kutoma (1560)\n\n   66. Päivättären ketreämä (1560)\n\n   67. Kutsu sukat suorijaiset (suorieset) (1554, A. 463)\n       Tuoos pikku sukkaseni (1560)\n\n   68. Kut on lapsien latomat.(1560)\n\n   69. Kirjokunnan kirjuttamat (s. t.)\n\n   70. Ison sulhona pidämä (A. 643)\n\n   71. Moamon morsimen huolittama (A. 463)\n\n   72. Nahkalle hiettömälle (1554)\n\n   73. Säärille sasuttomille (1554)\n\n   74. Kutsu koatijat (-diat) kabuset (A. 461, 63, 66)\n       Tuokoate koatijat (A. 460)\n\n   75. Nahkalla hiettömällä (A. 463)\n\n   76. Säärillä sasuttomilla (A. 463)\n\n   77. Emos neillä ketreätyt (A. 460)\n       Emos neinnä (einä) kezreäldy (A. 461, 66)\n\n   78. Morsienna huolitetut (-litettu) (A. 460-61, 66)\n\n   79. Isän sulhona pielty (A. 466)\n\n   80. Kutsu (Tuokaa) vyö kullin ku(v)ottu (1554, A. 461-63, 66)\n\n   81. Hobiaizin huolitettu (-ltu) (A. 461-62)\n\n   82. Lapin lapsien (laglojen) latoma (1554, A. 461, 63)\n\n   83. Joutavien tsobrottama (A. 461, 63)\n\n   84. Izos tuodu tuolda moalda (A. 461)\n\n   85. Taluttu tagamerildä (A. 461)\n\n   86. Izän soavuilla eloilla (A. 466)\n\n   87. Päälle paian palttinaisen (1554)\n       Paijan palttinaisen peällä (A. 463)\n       Palttinaizen paian peällä (A. 461)\n\n   88. Kutsu kauhtana utuinen (kobune) (1554, A. 463)\n       Tuokaa hailakka sinini (1558)\n\n   89. Ku on kaita kainalo(i)sta (1554, A. 463)\n\n   90. Soma suolien kohalta (-sta) (1554, A. 463)\n\n   91. Paijan palttinaisen peälle (A. 463)\n       Peällä paijan palttinaisen (1558)\n\n   92. Ussakka utuni vyöllä (1558)\n\n   93. Päällä hailakan sinisen (1558)\n\n   94. Kutsu (-pa) turkki tuhatnyplä (-nyblä) (1554, A. 461, 63)\n\n   95. Tuhatnyblä, sadakanda (A. 461)\n\n   96. Moada myöte maksankarva (A. 461)\n\n   97. Kaijan kauhtanaisen peälle (A. 463)\n       Paian päälle palttinaisen (1554)\n\n   98. Izos tuodu tuolda moalda (A. 461)\n\n   99. Taluttu tagamerildä (A. 461)\n\n  100. Savoin markoin maksettu (A. 461)\n\n  101. Tuhanzin lunassettuja (A. 461)\n\n  102. Isoz sulhona pitämä (1554)\n\n  103. Moamos neinnä huolittama (1554)\n\n  104. Kutsu soapka safjattainen (samsattaine) (1554, 461, 63)\n\n  105. Puhki pilvien puhuja (A. 461)\n\n  106. Läbi metsän läiköttäjä (A. 461)\n\n  107. Kultajalle kudrillaze (A. 461)\n\n  108. Isos (-son) sulhona pitämä (1554, A. 463)\n\n  109. Moamon morsimen huolittama (A. 463)\n\n  110. Päähän pistynen kypärä (1555)\n\n  111. Päälle kultakudriloien (1555)\n\n  112. Tuo (Tuos on) kirjokintahaiset (-hani) (1555, 57, 59)\n       Kutsu kindahat kirjasuute (A. 461)\n\n  113. Lapin lapsien kutomat (latomat) (1555, A. 461)\n\n  114. Kirjokynnen kirjuttama(t) (1555, 57)\n       Joudavien tsobrottamat (A. 461)\n\n  115. Emon neinnä kezrätyt (1559)\n\n  116. Ison sulhona pietyt (1559)\n\nSäkeet 4-6, 30, 94 ja 112 osoittavat, että häät, joihin sulhanen\nvalmistautuu, vietetään talvella. Säkeet 10-13, missä saunapuita\nkerrotaan pilkottavan kalliolla \"kirveen käymättä kivehen\" herättävät\nhuomiota erikoisuudellaan. Tämä runonkohta, mikä tavataan myös\nKilpakosinnasta (SKVR I, 1, 439, 459, vrt. 442, 464), viittaa\nVeneenveistorunoon, jossa venettä veistetään kalliolla kirveen\nkilkahtamatta kiveen (KRH, 422-23). Saunan lämmittämistä koskevassa\nkohdassa on Uhtualta saadussa muistiinpanossa (1560) saunan kertona\npirtti, jota sanaa vain Varsinais-uomessa käytetään saunasta\npuhuttaessa:\n\n    Lämmitä saloa sauna,\n    Pian pirtti riuvahuta,\n    usilla puuhusilla,\n    osilla halkosilla,\n    Laai piimäistä poroa,\n    Ytelmöistä saippuata,\n    Millä sulhon päätä pestä.\n\nSaunan kertona on pirtti varsin yleinen vastaavassa Ilmarisen\nsulhaskylpyä esittävässä Kilpakosintarunon kohdassa (SKVR I, 1, 449\na, 457, 467, 469, 473 a, b, c, 478, 487, 491-92). Samoin tavataan\nsiitä uhtualaisen säkeistön piimäinen poro, jota runomme toisinnoissa\nsanotaan tiimaiseksi, siimaiseksi ja simaiseksi. Kilpakosintarunonkin\ntoisinnoissa kehoitetaan laatimaan milloin piimä(i)stä (482, 487, 489,\n491-92, 496, 498) milloin piimoista (435), piimäistä (436), siimaista\n(457), simaista (455), tiimaista (449 a, 480), tiikkuista (438) tai\ntiukkuista (443) poroa. Alkuperäinen on todennäköisesti piimäinen poro,\nminkä kertona esiintyy ytelmöinen (-mainen) tai hyyhelmöinen saippua\n(toisin Kaarle Krohn, Kalevalastudien, III, 30-31) Säkeillä 26:6 ja\n27:4, mitkä tuskin soveltuvat sulhasen sanoiksi, on vastine muussa\nrunossa: \"Päätä pessä Päivän pojan, Silmiä hyvän sikiön\" (A. 108).\nSäkeet 23-25 (myös Kilpakosinnassa 473, a, b, 494, 513) ovat peräisin\nvoiteenluvusta.\n\nSäkeet 32-33, mitkä tavataan vain yhdestä toisinnosta, tuskin myöskään\novat runossamme alkuperäisiä, \"vakalla\" kun tavallisesti ei kanneta\nvettä. Nämä ja etenkin 30 muistuttavat loitsua, missä Neitsyt Maariaa\npyydetään avuksi (vrt. esim. A. 64). Säkeen 37 toisinto lienee\nluettava: \"Ku suvisulana seisoo\". Parista toisinnosta tavatut säkeet\n39-40 eivät sovellu runon kehoituksen muodossa olevaan sisällykseen.\nSäkeistöllä 41-56 on vastine Suomenkin puolella ilomantsilaisessa\nhäävirressä (A-B, Ahlqv., 210 ja 83):\n\n    A. Sulho viljon veljyeni,\n       Pese pääsi pellavaspivoksi,\n       Kaula kananmunaksi,\n       Silmät simpsukan jyviksi,\n       Sulhasiksi suoritessa,\n       Vanhemmiksi vaatetessa.\n       Heitä lapsuus lauan päähän,\n       Huimuus hurstin hulpiolle.\n    B. Heitä huimuus hurstin alle,\n       Vakaus tyville vastan.\n\nKun Kilpakosintaruno ja kylpyvirtemme sisältävät lukuisia kummallekin\nyhteisiä säkeitä, on selvää, että ne ovat varsin läheisessä\nsuhteessa toisiinsa. Kosintaretkelle lähtevälle seppo Ilmariselle\non puhdistautuminen \"sykysyisistä sysistä, taonnoista talvisista\"\nerikoisesti tarpeen. Voisi siis olettaa, että kylpyvirtemme olisi\nsaanut alkunsa tuosta kertovaisesta runosta. Kuitenkin on huomattava,\nettä sulhasen kylpetytyminen on ollut yleinen tapa ja että siihen\nsellaisena, kuten Inkerissä (ks. Salminen, LH, 50-70), on saattanut\nliittyä myös erikoinen häävirsi. Tällaista itsenäistä perua runossamme\novat ilmeisesti ainakin ne säkeet, joissa sulhasta kehoitetaan\nheittämään lapsuus, nämä sanat kun, huolimatta siitä, että ne joskus\ntavataan myös Kilpakosinnasta (459), tuskin alunperin ovat voineet\nkohdistua sankari Ilmariseen.\n\nSulhasen pukimia esittävässä runon kohdassa saattavat samat maininnat\nliittyä useampaan eri pukuosaan. Niin esim. paita, \"koatijat\" eli\nhousut, kintaat y.m. ovat eräiden toisintojen mukaan emon morsiamena\nvalmistamia ja isän sulhasena pitämiä. Todennäköisesti tämä maininta\non alunperin liittynyt vain sulhon pellavaiseen tai palttinaiseen\npaitaan. Kuten Kaarle Krohn (Kalevalastudien II, 90-91) on osoittanut,\ntavataan vastaavat säkeet jo Suomen puolella paristakin eepillisestä\nrunosta. Mihin runoon nämä säkeet, jotka viittaavat vanhaan\nkansantapaan, ovat alunperin sisältyneet, voinee vasta\nyksityiskohtainen vertaileva tutkimus selittää. Säkeellä 60, minkä\nmukaan paita puetaan \"hipiälle hiettömälle\", on vastine Inkerinkin\nrunoissa (Salminen, LH, 219). Lisäksi sillä on vastine patvaskan\nylistysvirressä. Paremmin se kuitenkin soveltuu puheena olevaan\nkylpyrunoon. Yhdessä muistiinpanossa esiintyvä säepari 65-66\non paljoa yleisempi patvaskan ylistysvirren toisinnoissa.\n\nEräissä toisinnoissa puhutaan milloin sulhasen \"kapeista\" housuista,\nmilloin tämän sukista. Kumpaankin kohtaan soveltuu säe: \"Säärille\nsasuttomille\". Kilpakosintarunossa (480, 488, 499) tämä maininta\nliittyy housuja koskevaan kuvaukseen. Säkeiden 70-71 yksilöllinen muoto\nosoittaa, etteivät ne ole tässä oikealla paikalla.\n\nEräät toisinnot kiinnittävät erikoista huomiota myös sulhasen vyöhön,\njosta sanotaan, että se on \"Lapin lapsien latoma\" (82), kerran myös,\nettä se on tuotu merentakaisista maista (84-85). Tämän vyön runomme\nsijoittaa \"päälle paian palttinaisen\". Yhdessä toisinnossa puhutaan\nvielä \"sinisen hailakan päällä\" olevasta vyöstä eli ussakasta (\u003C ven.\nhusak). Paljoa yleisemmin \"ussakka utuinen\" esiintyy patvaskan\npukua kuvailevissa toisinnoissa. Runomme mukaan on sulhasen kauhtana\n\"kaita kainaloista, soma suolien kohalta\" (89-80). Vain kerran\npuhutaan sulhasen \"sinisestä hailakasta\". Turkin mainesanana taas on\n\"tuhatnyplä\", mikä tavataan Inkerinkin häärunoista (Salminen, LH, 219).\nSamoin kuin sulhasen vyö on tämän turkkikin, josta on maksettu satoja,\njopa tuhansiakin markkoja, tuotu meren takaa.\n\nPäähänsä sulhanen asettaa joko samettisen (safjattaisen,\nsamsattaisen) soapkan (ven. sapka 'lakki') tai kypärän. Kypärän\nsulhasen päässä mainitsevat jotkut Inkerinkin häärunot (Salminen, LH,\n218). Säkeitä 105-6 käytetään paitsi sulhasen myös patvaskan ja\nsaajannaisen päähineestä puhuttaessa. Paitsi turkkia viittaavat kintaat\ntalvipukimiin. Samoin kuin sulhasen vyö ja joskus sukat ovat kintaatkin\nLapin lapsien tekemät. Runon syntymäseudulla on siis käytetty\nlappalaisten valmistamia ja kirjailemia pukimia. Se taas edellyttää\nlappalaisten kanssa käytyä kauppaa.\n\nUseimmilla sulhasen pukeutumista kuvailevilla säkeillä on vastine\nKilpakosintarunon toisinnoissa. Puhutaanpa täällä joskus myös\nrautapaidoista ja tinavöistä (473, 473 a, 494, 513), kuten seuraavassa\nVuokkiniemestä saadussa Kylyvirressä (1559):\n\n    Mihin sulho suorioo,\n    Moan valio valmissakse,\n    Rautapaitoih paneikse,\n    Tinavöihi tilkiseikse.\n\nOmituinen loitsua muistuttava säepari liittyy taas erään Repolan\nseuduilta tavatun Kylyvirren säkeistöön (461):\n\n    Suga pilvestä pirahti\n    Sulhon peän suvittsimiksi.\n\nKylyvirren jatkona esiintyy toisinaan vielä runo, jossa sulhasta\nneuvotaan vaaranalaiselle matkalle lähtiessään turvautumaan erinäisten\neläinten apuun. Tavallisimpia niistä ovat ruskea repo ja valkoinen\njänis. Millä tavalla nämä eläimet saattavat suojella sulhasta, kuten\nsanotaan, noidannuolilta, ei kansa nykyään osaa selittää (vrt. kolttain\nkadzeläimiä, Holmberg-Harva, Skoltelapparnas \"följeslagare\", Festskrift\ntill Rektor J. Qvigstad, 65-67). Kiimasjärveltä saatu runo puhuu\nkolmesta eri eläimestä (1556):\n\n    Ota ruskie rebone,\n    Iellä tietä koalomahan,\n    Jälelläs on juoksomaaha,\n    Oikielle olallasse,\n    Vasamelle puolellasse!\n    Ota valkie jänöne,\n    Iellä tietä j.n.e.\n    Ota valkie joutsen,\n    Iellä tietä j.n.e.\n\nRepolan alueella (Suulaansaari, 461) on revon tilalle joskus tullut\norava:\n\n    Ota ruskia orava,\n    Iellä tietä juoksomaha,\n    Ota valgia jänöne,\n    Jälelläs on juoksomaha,\n    Jottei tarttuis noijan nuolet,\n    Eigä tiedäjän teräkset.\n\nSeuraava toisinto on Suopassalmelta (1554):\n\n    Kutsu ruskie reponen,\n    Tahi valkea jänönen,\n    Hietä tietä noutamahan,\n    Itses eellä juoksemahan (vrt. A. 463).\n\nVienan läänin karjalaisilta keräämissäni kokoelmissa mainitaan, että\nnoita lähettää revon juoksemaan sulhasen _edellä_ sekä jäniksen\n_jälessä_. Hääloitsuissa turvaudutaan vielä useampiinkin eläimiin,\njopa henkiolentojenkin apuun. Kuten Krohn (KT, I, 135-36) ja Niemi\n(Kalevalaseuran vuosik., 3, 113-16) ovat huomauttaneet, on eräässä\nPiispa Henrikin surmanrunon toisinnossa säilynyt kohta, joka suuresti\nmuistuttaa tässä häävirressä esiintyviä säkeitä. Siinä kerrotaan\npiispan Suomen saloilla matkatessaan virittäneen \"virman peuroja\"\n\n    Jälissänsä juoksemahan\n\nsekä hypittäneen valkoisen jänön \"edessänsä fildin päällä\". On\ntodennäköistä, kuten myös Niemi olettaa, että kummankin runon kuvaukset\nperustuvat kansanomaisiin uskomuksiin.\n\n\n\n\nVÄVYNVIRSI\n\n\nVirttä, mikä lauletaan \"antilaan\" kodissa sulhasen saapuessa\n\"ottokerralla\", s.o. hänen tullessaan morsiantaan noutamaan, on\nKauko-Karjalassa yleisesti sanottu \"Vävynvirreksi\". Epätietoista on,\nonko tämä virsi alunperin esitetty yhteenmenoon, kuten myöhemmin,\nvaiko jaksoittain. Laulaja, joka nimittää sulhasta \"vävyksi\", on erään\ntiedonannon mukaan (1575) ollut morsiamen äiti. Siihen viittaa myös\nmoni runomme kohta arvovaltaisine määräyksineen.\n\nMuutamissa runomme toisinnoissa esiintyvät alkusanat ovat perin\nharvinaisia. Sellainen on m.m. seuraava Suurjärveltä saatu Vävynvirren\njohdanto (1562):\n\n    Pissin pihlajat vedehe,\n    Katsoin pitin pihlajoa,\n    Kenen tuo vägi tulouve.\n\nPihlajan tiedusteluvälineenä (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien III,\n42-43) esittää myös Rukajärven toisinto (A. 1112):\n\n    Pissän pihlajan djokeh,\n    Katsoin pitin pihlajua,\n    Tuolda tulou miun vävüni...\n    Ajau miun vävüzeni\n    Sulua merüttä müöten\n    Ihlan kabien kastamatta,\n    Vuohuen lijottamatta.\n\nTähän tulleet lisäsäkeet ovat runosta, missä ajetaan merta myöten\n\n    Ilman kavion kastamatta\n    Vuohisen vajottamatta (KRH, 303-4).\n\nYhtä harvinaisia ovat seuraavat Uhtualta (A) ja Haikolasta (B) kerran\nmuistiinmerkityt säkeet:\n\n    A. Olin ulkona olija,\n       Veräjillä vieppoaja,\n       Jo tulee väki tukulla (1588).\n\n    B. Katselimma keäntelimmä\n       Suurien kirjojen suissa,\n       Pitkien pihojen päissä,\n       Jo tulou väki tukulla (1596).\n\nEdellisen kaksi ensimäistä säettä on Uhtualla joskus esitetty myös sen\nvirren alussa, mikä on laulettu morsiamen tullessa sulhasen kotiin\n(1708, vrt. 1712). Parissa aunukselaisessa muistiinpanossa Vävynvirsi\nalkaa vielä samoilla sanoilla kuin sikäläinen Kihlontavirsi: \"Nousin\naigo huomenessa\", mutta jatkuu säkeillä:\n\n    1. Kenenbä brilluset brilahti (A. 481)\n       Kenen helyzed helähti (A. 486)\n    2. Kenen tsuruset sulahti (A. 481)\n       Kenen euluzed eulahti (A. 486)\n    3. Vävön brilluset brilahti (A. 481)\n       Vävön helyzed helähti (A. 486)\n    4. Vävön tsuruset sulahti (A. 481)\n       Vävön euluzed culahti (A. 486)\n\nVienanläänissä esiintyvät vastaavat säkeet toisenlaisessa runossa (ks.\n1769, 71), mikä on ollut tunnettu Repolankin alueella (A. 562). Täältä\nsaatu toisinto on varustettu otsakkeella: \"Joi'untaa\".\n\nLatvajärvellä (A) ja Tollonjärvellä (B) on taas runomme alussa toisin\npaikoin puhuttu tulen palamisesta (1576; 2232):\n\n    A. Mi tuo tuli palauve\n       Saksan salmilla syvillä,\n       Ulavilla aukeilla?\n       Pieni ois sovan savukse,\n       Suur ois paimosen tulekse.\n       Mi tuolla väki tulouve...\n\n    B. Savu soarella palaa,\n       Tuli niemen tutkamassa,\n       Pieni on sovan savuks,\n       Suuri on paimenen tuleks,\n       Vävyni väki tuloo\n       Saksan salmilta syviltä.\n\nNämä säkeet, joilla Vävynvirsi alkaa joskus Suomenkin puolella (Ilom.\nAhlqv., 76), ovat runoomme siirtyneet Lemminkäisen virrestä. Vrt. esim.\nSKVR I 2, 744:\n\n    Savu soarella palavi,\n    Tuli niemen tutkamessa.\n    Mi tuola savu palavi,\n    Mi tuolta tuli näkyvi?\n    Pienehk ois sovan savukse,\n    Suuri paimenen tuleksi.\n    Päivölä pitoja hankki...\n\nUseimmat toisinnot alkavat joko vain kysymällä: \"Mi tuolta (tuolla)\nväki tulevi?\" tai siihen johtavalla: \"Luulin (Toivoin) tuulen\ntuulevaksi\" j.n.e. Näiden säkeiden toisinnot esitämme seuraavassa\nluettelossa:\n\n    1. Luulin tuulen tuulevaksi (tulleheksi) (1583, 90, 94)\n       Toivoin tuulen tuulevaksi (-kse, tuulovaksi, -kse, tuulleheksi,\n          tulleheksi) (1563, 73 a-5, 77, 79, 85-7, 89, 91, 2232,\n          A. 485, 87, 90, 94, 501)\n       Kuulin tuulen tuulovakse (1582)\n       Tuulen toivoin tuulovakse (1581 a)\n       Toivoin tulen tulovakse (tulleheksi) (1573, A. 488)\n\n    2. Meren rannan roikavaksi (-kse, -kkavakse, roigavaksi,\n          roikovaksi, roikuvakse, roiguvaksi, raikavaksi, -se,\n          raukevakse, ruikavaksi, roigavan) (1563, 67, 71, 73 a-75,\n          79, 85-7, 901, 2232, A. 485, 87, 90, 94, 501)\n       Metsän rannan roigavaksi (A. 488)\n\n    3. Pinon pystyn (pistyn, pissyn, pissun, pyssyn) viereväksi\n          (-kse, vieröväkse) (1577, 79, 81 a, 85-7, 91, 94)\n       Pitkän (Pitän) pinon viereväksi (vierovaksi, viereheksi)\n          (A. 485, 88, 90, 94)\n       Pinon pissyn koatuvakse (2232)\n\n    4. Someron (Someren, Sumerin, Soverin, Simerin) karehtivaksi\n          (-kse) (1567, 77, 79, 81 a-82, 85, 89, 91)\n       Syövärin (-en) karehtivaksi (1594, A. 488, 490)\n       Syögärin karehtivan (A. 485)\n       Syövären sirottavakse (571)\n\n    5. Eipä tuuli tuullutkana (tuullutkaan, tuulluntkana, tuullunkana,\n          tuullunkan) (1563, 71, 73 a, 75, 81 a, 82, 85, 87, 91, 2232,\n          A. 501)\n       Eip on tuuli tuullunkana (tuulluntkana) (1574, 79)\n       Ei tuo tuuli tuullukkana (1583)\n       Eib ole tuuli tuulengoana (A. 488)\n       Eipä tuuli tullutkaan (tullukkaan, tullunkana) (1577, 86, 89)\n       Eipä tuli tullunkana (1573)\n\n    6. Meren ranta roikantkana (-kantkaan, -katkana, -kunkana,\n          -kannunna) (1563, 74, 79, 85, 87, A. 501)\n       Meren rant ei roik(k)an(t)kana (roikkatkana, rai kankana,\n          raikutkana) (1572, 73 a, 75, 79, 86, 91)\n       Meren ranta ei roiskahtanna (1583)\n       Metsän randa roijengoana (A. 488)\n\n    7. Pino pysty (pisty) vierrytkänä (vierrynkänä -ryntkänä)\n          (1577, 79, 85, 87)\n       Pin ei pisty(h) vier(r)ynkänä (1572, 73, 73 a)\n       Pino pyssy viernytkänä (1591)\n       Pino ei pisty vierrynkänä (1581 a)\n       Pino pisty ei vierenkänä (1586)\n       Pino pissy koatunkana (2232)\n       Pitkä pino vierovana (A. 488)\n\n    8. Somer(o) ei karehtinkana (1581 a, 85)\n       Somere karehtinkana (1582)\n       Someret karehtinakaan (1577)\n       Sumeri karehtintkana (1579)\n       Soveri karehtinutkaan (1589)\n       Syöväre karehtivana (A. 488)\n\n    9. Mi tuolla väki tulevi (1561, 64, A. 501)\n       Mi tuolta väki tulevi (tulouve) (1564, 66)\n       Mi tämä väki tulovi (tulove) (1570, 74)\n       Mi tuo väki tulevi (tuloo, -lou) (1594, A. 484, 89)\n       Mi tuo vägi tuloo (-pi, tulouppi) (A. 485, 87-8, 490,\n          93, 93 a, 96)\n       Mibä tuo vägi tuloo (A. 497 a)\n       Mikäs tuo vägi tulou (A. 497)\n       Kenen tuo väki tuloo (tulove) (1563, 65)\n       Kenenpä väki tulee (tulouve) (1568, 68 a, 81 a)\n       Mitä tuo vägi tuloopi (A. 494) N\n       Mit tuo väki tuloo (A. 489)\n       Mistä tuo vägi tuloopi (A. 494)\n       Mistä tämä väki tulove (-ne) (1570, 2232)\n       Mistä vävyni tulevi (1592)\n       Mistä tuloo suuri tupa (1593)\n       Mi tuo veno tulevi (A. 500)\n\n   10. Saksan salmilta syviltä (1561, 63, 66, 70, 72, 77, 81 a,\n          92, 2232, A. 484, 489, 497)\n       Saksan salmilda syvildä (A. 496-7 a)\n       Saksan salmilla syvillä (1576, 94, A. 487-8, 94)\n       Sakson salmilda syvildä (A. 493)\n       Sapson salmilta syviltä (A. 493 a)\n       Saksan salmelta syvältä (1565)\n\n   11. Vienan väljiltä vesiltä (1563-4, 66, 70, 74, 81 a, 2232, A. 484)\n       Vienan väljillä vesillä (1594, A. 485, 494)\n       Vienon väljiltä (vallilta) vesiltä (-ldä) (A. 489, 493, 493 a)\n       Vienon väljillä vezillä (A. 488)\n       Lieksan väljiltä (vallilta) vesiltä (1581, 93)\n       Lieksan liio(i)lta vesiltä (1577, 81, 92)\n\n   12. Ulavilta auke(j)ilta (1566, 81, 81 a)\n       Ulovilta auke(h)ilta (-jilta) (1564, 70, 74)\n       Ulavalta aukealta (1565)\n       Ulavilla aukeilla (1576)\n       Abaroilda augeilda (A. 496)\n\n   13. Pime(h)iltä pyörte(h)iltä (1561, A. 497, 500)\n       Pimeildä pyördeildä (A. 496)\n       Pimeiltä pyörtimiltä (572)\n       Pimeildä pyördäveildä (A. 497 a)\n       Pime(h)illä pyördehillä (A. 488)\n       Pimeillä (pimiellä) pyörte(h)illä (A. 485, 487)\n       Pimeiltä piirteiltä (1563)\n\n   14. Vävyn(i) väki tulevi (-loo, -louo, -lepi, -lovi, -loovi, -love,\n          -louve) (1564-6, 68, 68 a, 70,74-8, 81-2, 85, 90, 2232,\n          A. 492, 501)\n       Vävöni veno tulevi (A. 500)\n       Vävyn tuo väki (vägi) tuloo (lou) (1563, A. 484, 87, 89-90)\n       Vävön tuo vägi tulouppi (A. 488)\n       Tuo tulee (-loo) väki vävyni (1583, 91)\n       Jo vävy tulou, nägy (A. 498)\n       Tuo tuli vävyni väki (1589)\n       Tuo tuli väki vävyni (1579)\n       Tunnen mie vävyn tulevan (1561)\n       Tuntuupi (-tuo) vävy tulevan (1583, 88)\n       Se(p) on vägi vävyn (vävöin) vägi (A. 485, 93, 93 a, 94)\n       Väki on vävyn väkeä (1594)\n       Nyt tuo väki tuloovi (1578)\n       Tuloovi väki tukulla (577)\n       Jo tulee (-lou) väki tukulla (1588, 96)\n       Tulovi (-vo, -leva) väki tuhansin (1573, 73 a, 83, 91)\n       Tuo tulee väki tuhansin (1583)\n       Kuin tuli väki tuhansin (1585)\n\n   15. Saoin kaksin kääntelekse (1577)\n       Saapi Saksan kauppiahat (1591)\n       Soan Saksan kauppihija (kauppiehia) (1573, 73 a)\n\n   16. Saksan salmilta syviltä (1566, 70-73 a, 75, 77, 79, 81-3,\n          88, 91, 96, 2232, A. 490 98, 500)\n       Saksan salmilla syvillä (1567, 76, A. 488)\n       Saksan salmia syviä (1565)\n\n   17. Vienan väljiltä (väl(l)iltä) vesiltä (1570, 79, 81 a, 83, 90-1,\n          93, 2232, A. 490, 500)\n       Vienan päälliltä vesiltä (1588)\n       Vienon vallilla vezillä (A. 488)\n       Lieksan lii(j)oilta vesiltä (1571, 73, 73 a, 75, 77, 96)\n       Lieksan väljiltä vesiltä (15881)\n\n   18. Ulavilta (-voilta, Ulovilta) auke(j)ilta (1566, 70, 79, 81-3)\n       Ulavilla aukeilla (1576)\n       Ulavia aukeita (1565)\n\n   19. Pimehiltä pyörtehiltä (A. 500)\n       Pimehillä pyördehillä (A. 488)\n\nKuten tästä säeluettelosta ilmenee, puhutaan virtemme alussa yleensä\nvain vävyn \"väen\" tulosta kulkuvälineitä mainitsematta. \"Veno\" esiintyy\nainoastaan yhdessä aunukselaisessa toisinnossa (500):\n\n    Mi tuo veno tulevi?\n    Vävöni veno tulevi.\n\nOn ilmeistä, että \"veno\" on tässä tilapäisesti tullut \"väen\" sijalle.\nAivan samoinkuin Kauko-Karjalassa on Vävynvirsi alkanut Suomenkin\npuolella, kuten seuraavat esimerkit osoittavat (A. Ilom., Ahlqv., 81;\nB. Horn., Rel., 60; C. Suistamo, Rel., 10):\n\n    A.\n    Luulin tuulen tuulevaksi,\n    Meren rannan raikavaksi,\n    Halkopinon vierreheksi.\n    Minä kaalan katsomahan,\n    Vaan ei tuuli tullutkana.\n    Mi väki väjyvi täällä?\n\n    B.\n    Toivotko tuulen tulevaksi,\n    Meren rannan raikuvaksi,\n    Pinon pitkän viereväksi.\n    Mi väki tuolta tulevi...\n\n    C.\n    Toivoisin vävyn tulevan,\n    Meren rannan raukutuksen.\n\nMyös Pohjois-Inkerissä lauletaan (Europaeus I, 257)\n\n    Luulin tuulen tulevaks,\n    Maan jyrin järiseväks,\n    Pinon pitkän viereväks,\n    Eipä tuuli tullutkaan,\n    Maa ei jyrin järissytkään,\n    Pino ei pitkä vierrytkään.\n\nVieläpä Länsi-Inkerissäkin on runomme alkanut vastaavalla tavalla\n(Salminen, LH, 172-3):\n\n    Luulin tuulen tuulovaisen,\n    Ahhaavan ajelovaisen,\n    Pinon pitkän vieröväisen j.n.e.\n\nSama johdanto on siis yleinen koko karjalaisalueella. Vaikka\nKauko-Karjalan toisinnoissa tavallisesti puhutaan tuulen, merenrannan,\nsomeron ja vierivän pinon synnyttämistä äänistä, eivät ne kaikki\nkuitenkaan aina esiinny samalla kertaa, useimmiten mainitaan vain\nkolmenlainen kohina. Yhtä yleistä kuin meren rannan raikuminen on\nrunoissamme vävyn väen saapuminen mereltä käsin:\n\n    Saksan salmilta syviltä (10),\n    Vienan väljiltä vesiltä (11),\n\ntoisinaan myös\n\n    Lieksan väljiltä (liioilta) vesiltä.\n\nSaksa ja Lieksa mainitaan rinnan joskus itäsuomalaisissakin\ntoisinnoissa (Ilom. Rel., 60):\n\n    Mi väki tuolta tulevi,\n    Saksat salmelta sataa,\n    Lieksat salmen liepeheltä.\n    Onko suuri sotajoukko,\n    Vainko suuri sulhaskansa?\n\nTutkimuksessaan \"Väinämöinen und Joukahainen\" (SUST, XXXV, 13) on\nSetälä osoittanut, että Viena runossamme todennäköisesti on tullut\naikaisemman _väinä_-sanan sijalle, mihin selitykseen Kaarle Krohn (Über\nortsnamen in den Gesängen des archangelschen Karelien, FUF XVI, 2-4)\non yhtynyt. Vienan sijalle on taas myöhemmin tullut Lieksa, joiden\nkummankin \"väljistä vesistä\" puhutaan. Kolmantena polvena säeryhmässä\ntai joko vain \"Saksan salmiin\" tahi \"Vienan (Lieksan) vesiin\"\nliittyvänä kertona esiintyy:\n\n    Tilavilta aukeilta (12),\n\njota taas usein seuraa:\n\n    Pimeiltä pyörteiltä (13).\n\nSamat säkeet toistuvat runossamme myöhemmin (16-19). Saksan salmilta\ntulevia vieraita sanotaan kolmessa muistiinpanossa \"Saksan kauppiaiksi\"\n(15).\n\nNäitä alkusanoja seuraa toisinaan, etenkin Aunuksessa, ikäänkuin toisen\nesittämänä kysymys, mistä laulaja tuntee tulijat vävyn väeksi:\n\n    Mistä(s) tunnet vävyn (-vön) väeks(i, veäksi, väiksi)\n       (A. 483-4, 88-89, 93 a, 94)\n    Mistäs tunned vävöiz veäksi (A. 493)\n    Mistä tunsit vävyn väeksi (V. 1594)\n    Mistäpä tunnet vävykses (A. 485)\n    Mistä tunnen vävyn (-vön) väeks (veäksi) (. 490, 92).\n\nVastaus on tavallisesti kuitenkin varsin hämärä:\n\n    Tunnus puista, tunnus maista (A. 483-5, 88-94, 97, 97 a),\n    Tunnus virpi(-bi) vierahista (A. 483-4, 88-94, 97, 97 a).\n\nAunukselaiseen tapaan vastataan joskus Vienanläänissäkin (1594):\n\n    Tunnen puusta, tunnen maasta,\n    Tunnen virpi vierahasta.\n\nNäiden säkeiden alkumuoto lienee seuraava sanalaskuntapainen säepari:\n\n    Tuntuu tuomi (Tunnen tuomen) muista puista,\n    Vävy (-vyn) muista vierahista (1585, 95, 1654, 57, 2234),\n\nmikä tavataan ilomatsilaisestakin häävirrestä (Rel. 10). Vuokkiniemessä\nne ovat muuntuneet muotoon:\n\n    Tuntuu vävy muista puista,\n    Muista puista vierahista (1579).\n\nSananlaskun tapainen on myös seuraava Vävynvirressä joskus esiintyvä\nsäepari:\n\n    A. Tulennasta jo vävyn tunnen (1595)\n       Tunnen vävyn tulennasta (1657)\n\n    B. Arvoan vävyn astunnasta (1595)\n       Arvaan vävyn assunnasta (1657)\n\nmikä jonkun verran muistuttaa Elinan surmarunon säkeitä:\n\n    Tulennosta tunnen tuiman,\n    Jalon jalan heitännästä.\n\nParissa toisinnossa sanotaan vain:\n\n    Tuntuvi (-pa) vävyn tulenta (1567, 96).\n\nMuut vävyä ja hänen tuloaan kuvailevat säkeet sisältyvät\nseuraavaan luetteloon:\n\n    1. Vuota(ba), katson vävöistä(ni) (A. 481, 86)\n       Vuotas, katson vävöni (A. 487)\n\n    2. Onko iellä vai(n) jälellä (A. 481, 86)\n       Iellägö vai jälellä (A. 487)\n\n    3. Ei ole vävy (-vö) ensim(m)äine(n) (-ni, 1562, 65, 77, 87, 2232)\n       Ei ole vävyni ensimäini (1570)\n       Ei(gä) ole (oo) vävy (-vö) ensimäisnä (-ssä) (1578, A. 490,\n          93-94, 96-98, 500-1)\n       Ei ole vävy eellimmäinen (eillimmäinen, iellimämi), (1568,\n          68 a, 73-6, 94)\n       Ei ole (oo) vävy eellimmäissä (iellimäissä) (1563, 66, 88, 91)\n       Ei ole vävy iellimpänä (1585)\n       Ei oo vävy ielliveässä (1581-82)\n       Ei iellä eigä jälellä (A. 487)\n\n    4. Eik ole vävy jälkimäine(n, -ni) (1570, 73 a-75, 77, 94, 2232)\n       Eikä vävy jälkimmäine(n) (1565, 68, 68 a, 72, 76, 85, 87)\n       Eig ole vävö jälgimmäine (1562)\n       Eik(ä) ole vävy jälkimäisnä (-ssä) (1563, 78, 88, 91)\n       Ei(gä) ole (oo) vävy(ö) jälgim(m)äissä (A. 490, 93, 93 a,\n          98, 500-1)\n       Eig ole (o) aivan jälgimmäissä (A. 496-97 a)\n       Eikä vävy jälkimmäisnä (1578)\n       Eikä vävy keskimäissä (1566)\n       Eik oo vävy jälkiveässä (1581-2)\n\n    5. Vävy on keskellä väkeä (1568, 68 a, 75)\n       Väv(y, -vö, -vöi) on keskellä (kessellä, kesellä) väkeä\n          (-kie, -kije, -giä, -gie) (1562, 65-6, 70, 73-4, 76-7,\n          79, 81-3, 85, 87, 90-1, 2232, A. 481, 85-6, 88, 90, 93-4,\n          96-8, 500)\n       Vävy keskellä väkeä (1563)\n       Vävö kessellä vägeä (A. 487)\n       Vävy on keskellä venettä (1588)\n       Vävy on väen välissä (1586)\n\n    6. Hyvän rahvahan rajassa (1579, 81, 81 a, 86, 88, 91)\n       Hyvän rahvahan raossa (1583)\n\n    7. Vävy on päätänsä (-tään, -peätähä) pitempi (1565, 67, 68 a, 81)\n       Väv(ö) on peädähä pidempi (A. 487-8)\n       Vävöi on piätänsä pitembi (A. 486)\n       Väv on peätä(h) (om) pitempi (1573, 73 a, 76)\n       Hiän on piätähe pitempi (1574)\n\n    8. Korvallista korkeampi (-kiampi, -giampi, -kiempi, giempi)\n          (1568 a, 73 a, 74, 76, 81, A. 486-8)\n       Korviahan korkiampi (1567)\n       Korvan lehtä korkeampi (1565)\n\n    9. Vävyllä(ni) on suuri saapka (soapka, suapka) (1561,\n          A. 493 a, 497 a, 501)\n       Vävölläne soapka suuri (1562)\n       Vävöllä on suuri soakka (A. 500)\n       Korgie suapka korottau (A. 1112)\n       Vävyn (-vön) (on) soapka sam(p)sattaine(n) (A. 487-9)\n       Vävyn (-vön) soapka (suapka) sam(b)sattain (-ttaja) (A. 481, 86)\n\n   10. Puhki pilvien puhuu (-hupi, -hup) (1572, A. 481, 86, 93 a,\n          97, 500)\n       Puhki pilvien puhuja (1562, A. 487, 89-90, 501)\n       Putkui pilvien puhuja (A. 488)\n       Puhki metsän puhuvi (1561)\n\n   11. Läpi (-bi) metsän (-zän) läiköttää (-täy) (1572, A. 481, 86,\n          93 a, 97 a, 500)\n       Läbi metsän läikähtäy (A. 1112)\n       Läpi (-bi) metsän läiköttäjä (-göttäjä) (1562, A. 487-90,\n          94, 501)\n       Läpi metsän läässöttävi (1561)\n\n   12. Väv(y) (-vö) (on) mustalla (mussalla) orolla (1563, 65-6,\n          68, 68 a, 73-5, 77-8, 81, 81 a, 85, 91, 94-5, 2232,\n          A. 488, 90, 94, 96, 98, 500-1)\n       Tuli vävy mussalla orolla (1586)\n       Ajau mussalla orolla (1562, 82)\n       Vävy on syövällä orolla (1587)\n       Tuolla mussalla orolla (A. 497, 97 a)\n\n   13. Upehella uljahalla (1575)\n\n   14. Niinku(i)n syövällä (-jällä) su(v)ella (1574-5, 81-2,\n          85-6, 91, 2232)\n       Niinku syövällä suvella (1577)\n       Niinkuin suovalla suvella (1570)\n       Kuin on syövällä (-jällä) suvella (1573, 73 a)\n       Tuolla syöjällä suvella (A. 496)\n\n   15. Lentävällä (-jällä) lievehellä (1573, 73 a, 79, 91, 95)\n       Lentävällä liepeliellä (1577, 82, 85-7)\n       Lendävällä liebehellä (A. 488)\n       Lendävällä liebyhellä (A. 494)\n       Lentävällä liebiellä (A. 490)\n       Lentävällä liepyellä (1594)\n       Lendävällä liebozella (A. 493)\n       Lentävällä hebosella (A. 493 a)\n       Liehuvalla liebehellä (A. 496-97 a)\n       Lehevöllä liebevüöllä (1562)\n\n   16. Kantavalla kaarnehella (1563, 75, 77, 83, 90)\n       Kantavalla (-jalla) koarnehella (1579, 81-2, 85-7, 91, 96, 2232)\n       Kantavalla (-jalla) kaprehella (kabrehella) (1562, 73-4, 78, 93,\n          93 a, A. 488, 90, 93-4, 96-8, 500-1)\n       Tantovalla korehella (1577)\n\n   17. Vävy sulkkuohjaksissa (1563)\n\n   18. Kuus on kullaista käköä (1576)\n       Kuus(i) on kullaista kakoista (1582, 86, 88, 94, 96)\n       Kuus(i) on kultaista käkeä (-kie, -giä) ( 1565-66, 85,\n          A. 485, 88)\n       Kuusi kullaista käkiä (käöistä) (1563, A. 495)\n       Kuus on kullaista kutsoista (A. 493, 93 a)\n       Kolm on kullaista käköistä (1581 a)\n\n   19. Vempelellä (-lillä) kukkumassa (1563, 65-6, 68, 81 a, 82,\n          85, 88, 94, 96, A. 485, 88, 93, 93 a, 95)\n       Vempelillä keikkumassa (1586)\n\n   20. Seitsemän siso otusta (1563)\n       Seitsemän sini otusta (1588, 96)\n       Seitsemen sesiotusta (1588)\n       Seitsemän sieveä otusta (1566)\n       Seissemän muuta otusta (1586)\n       Seitsemen metsänotusta (1582)\n       Seittsemen sisoista linduo (A. 488)\n       Seitsemän simaista lintua (A. 495)\n       Kaksi on rantarastahaista (1594)\n       Kaksi rauvaista ratsuista (-soista) (A. 493, 93 a)\n       Kaks oravaista (A. 494)\n       Yheksän isoa otusta (1565)\n\n   21. Rahkehilla (-hella) laulamassa (1563, 65, 81 a, 82, 85-6,\n          88, 96, A. 485, 88, 95)\n       Rahkehilla rauk(k)umassa (-gumassa) (1594, A. 488, 93, 95)\n       Ratsahilla laulamassa (1566)\n\n   22. Seitsemän sebälinnuista (A. 500)\n       Seitsemän sebälindu (A. 494)\n       Seitsemän sini otusta (1594)\n\n   23. Sepäsillä seisomassa (1594)\n       Sebäsillä särkymässä (A. 500)\n       Sebäsillä laulamassa (A. 494)\n\n   24. Niin on kansa haljakassa (A. 485)\n       Niin on väki hailakassa (1585)\n       Kaikk(i) on kansa hailakassa (-koissa) (A. 488, 98)\n\n   25. Ku(i)n on metsä huutehessa (-dehessa, -tehissa)\n          (1585, A. 485, 88, 98)\n\n   26. Jo vävy (-vö) pihalle (-lla) saa(pi) (soapi, suabi)\n          (1561, 83, 91, A. 497 a, 501)\n       Jo vävö pihaha soapi (soauppi) (488, 90)\n       Jo vävy pihoille (-lla) saapi (soapi, soauppi)\n          (1576, A. 496-7)\n       Jo vävy (-vö) pihalla tul(l)oo (A. 485, 87)\n       Jo vävö pihoilla tulou (1562)\n       Jo vävy pihah(i) tulou (A. 493, 98, 500)\n       Jo tulou vävy pihahe (1581, 81 a)\n       Jo vävy (-vö) pihah (-hahan, -hahgi) tuli (A. 481, 89, 91)\n\n   27. Vävyn kansa kartanolla (1583)\n       Vävy on kansa kartanolla (1591)\n\n   28. Apen saamilla (soamilla) pihoilla (1561, 94, A. 487-8,\n          90, 93-4, 96)\n       Apen soavuilla pihoilla (A. 500)\n       Ajau soamilla pihoilla (1562)\n\n   29. Anopin (-pen) asettamilla(1561-2, 94, A. 487-8, 90, 93-4, 96)\n\nSäkeet 1-2 esiintyvät vain Aunuksessa, sitävaston 3-5 ovat kaikkialla,\nmyös Suomen puolella (Ilom., Ahlqv., 82, 35; Suistamo, Rel. 10),\nyleisiä:\n\n    Ei ole vävy ensimmäinen,\n    Eik ole vävy jälkimmäinen,\n    Vävy on keskellä väkeä.\n\nJälkimmäisen säkeen kertona tavataan toisinaan vielä (6):\n\n    Hyvän rahvahan rajassa.\n\nAivan tilapäinen on säe:\n\n    Vävy on keskellä venettä.\n\nPuheena oleva runonkohta kuvastaa ilmeisesti häissä noudatettua tapaa.\nAlunperin näyttävät runoomme kuuluneen myös säkeet 7-8:\n\n    Vävy on päätänsä pitempi,\n    Korvallista korkeampi.\n\nSitävastoin on kysymyksenalaista, ovatko säkeet 10-11 tässä virressä\nalkuperäisiä, ne kun esiintyvät muissakin runoissa, myös patvaskan ja\nsaajannaisen ylistysvirressä näiden päähineestä puhuttaessa. Aivan\noleellisia ovat taas runomme säkeet 12-16:\n\n    Vävy on mustalla orolla,\n    Niinkuin syövällä su(v)ella,\n    Lentävällä lievehellä,\n    Kantavalla kaarnehella.\n\nSäe: \"lentävällä lievehellä\", jonka kertona seuraa: \"kantavalla\nkaarnehella\", sisältää vanhan, jo käytännöstä hävinneen, lintua\nmerkitsevän sanan, mikä on esiintynyt myös Sampo-runossa, tavallisesti\nkuitenkin \"leivoksi\" muuttuneena:\n\n    Nousi lievon lentimille (SKVR I 1, 58, 494).\n\nTälle harvinaiselle sanalle on Kaarle Krohn osoittanut lapinkielisen\nvastineen (Kalevalastudien IV, 47). Säe (13): \"upehella uljahalla\"\non ainoastaan yhdessä muistiinpanossa. Yhtä harvinainen on seuraava\nsulhasen hevosta koskeva säepari:\n\n    Sula on lambi landehilla,\n    Lähe längien sijoissa (A. 488)\n\njolla on vastineita muissa runoissa. Valjaisiin ja ajopeleihin\nkiinnitettyjä kulkusia tarkoittavat säkeet 18-23. Kuuden kultaisen\nkäen kertona esiintyy kerran \"seitsemän sisootusta\", eräässä\ntoisinnassa myös \"seittsemen sisoista linduo\". Kuten jo Kaarle Krohn\n(Kalevalastudien, III, 35) on huomauttanut, on näillä nimityksillä\ntarkoitettu _satakieltä_, jota Inkerin runot nimittävät sisovaksi\n(viron sisa, sisak). Sisova tavataankin toisesta häärunosta, missä\nvastaavat säkeet esiintyvät (ks. 169-70). Tavallisesti siso ja sisova\novat muuntuneet muiksi sanoiksi kuten sesi, sini, isoa, sieveä,\nsimaista y.m. Tuon toisen häärunon useimmissa toisinnoissa satakielet\novat\n\n    Länkilöillä laulamassa.\n\nSäkeet: \"Kuusin kultaisin käkösin, seitsemin sinilintusin\" tavataan\njo Suomenkin puolelta (KRH, 304). Ilmeisesti on sulhasen valjaiden\nkuvaus alunperin kuulunut Vävynvirteen eikä tuohon toiseen runoon.\nKolmessa muistiinpanossa (22-23) puhutaan \"sepäsistäkin\", mikä siis\nosoittaa sulhasen saapuneen reellä morsiantaan noutamaan. Reki onkin\nKauko-Karjalassa, kuten aikaisemmin muuallakin maassamme, ollut ainoa\nhäämatkalla mahdollinen kulkuväline, milloin hevosta on käytetty.\n\"Kesällä ei koskaan\", sanoo Marttini (Naima- ja häätapoja II, 56)\n\"mennä hevosella, sillä maantietä ei ole ollut ja ratsain ei ole\nkoskaan matkoja tehty\". Ilomantsilaisessakin toisinnossa (Ahlqv., 82)\nsanotaan sulhasen tulevan:\n\n    Murmur mustalla orolla,\n    Kirkir kirjakorjasella...\n    Kaks on kullaista käkeä\n    Rahkehella laulamassa.\n\nRunomme edellyttää siis, että häitä, joissa puheena oleva Vävynvirsi\nalunperin on esitetty, on vietetty talvella. Talvisaikaan viittaavat\nmyös säkeet 24-25:\n\n    Niin on kansa haljakassa,\n    Kuin on metsä huutehessa.\n\nNämä harvoissa toisinnoissa esiintyvät säkeet ovat kuitenkin yleisempiä\nja epäilemättä myös kotoperäisiä Hääkansan ylistysvirressä, mikä\nlauletaan morsiamen tullessa sulhasen kotiin. Säkeet 28-29 liittyvät\nyleensä häissä laulettujen runojen eri kohtiin.\n\nSulhasen saavuttua morsiustalon pihaan on laulaja useimpien toisintojen\nmukaan ensiksi kehoittanut huolehtimaan \"vävyn\" hevosesta. Kuudessa\ntoisinnossa tämä kohta alkaa sanoilla:\n\n    1. Pois pojat, ulos urohot (1563, 65, 83, 88, 91, 96)\n    2. Pihalle (-lla) pitimmät (-temmät) miehet (1663, 65, 83,\n          88, 91, 96)\n    3. Laskemaan vävyn oroa (1583)\n       Lasettamah vävyn oritta (1591)\n    4. Rinnuksia riistämähän (-mähe) (1588, 96)\n       Rinnuksia riipimähän (-pomahan) (1563, 65, 83)\n    5. Rahkehia raastamahan (1563, 65, 88)\n       Rahkehia raastomahan (roastamahe) (1583, 96)\n\nYhdessä muistiinpanossa, minkä Lönnrot on tehnyt Vuokkiniemessä (1577),\nalkaa puheena oleva kehoitus sanoilla:\n\n    Kylän pojat, kyyhkyläiset,\n\nmikä säe esiintyy myös inkerikkojen häärunoissa (Salminen, LH, 174) ja\nniin ollen saattaa olla vanhaa perua. Usein, etenkin Aunuksessa, ei\nnimenomaan mainita, keitä puhutellaan, kehoitussanat ovat kuitenkin\nmonikollisessa muodossa, kuten seuraavasta luettelosta ilmenee:\n\n    1. Tulkaapas vävylle vastaan (1570)\n       Vassakkoate väivöistäne (1562)\n\n    2. Piätelkää vävyn oro (A.492)\n       Piätelgöä pistykabja (A. 486)\n       Pieti pystykabie (A. 482)\n\n    3. Lasetelkaa vävyn oro(i) (A 481-2, 485)\n       Lasetelgo (-ga, -guo) vävyn (i, -vön, vöni) oro (ori, oroista)\n          (A 486, 487, 90, 93 a, 94)\n       Lazettelgua vävöin oroista (A. 493)\n       Lasettaate (-ttoote) vävyn oro(i)nen (1561, 63, 90)\n       Lasettoate vävön orone (A. 488)\n       Lazettoade vävyn oro (A. 497 a)\n       Lasettoat vävyn oroni (1565, 82)\n       Lasettoa vävyni oro (A. 484)\n       Lasetuat vävyn oroni (1570)\n       Lassetaate vävyni oro (A. 489)\n       Lasettakk(o)a vävön (-vyn) oro (1562, A. 501)\n       Lasettakkas vävön oro (A. 496)\n       Lasettago vävyn oro (A. 497-9)\n       Asettoote vävyn oronen (1577)\n       Lasetelkaa laukkiotsa (A. 492)\n       Lasetelgoa laukkiotsha (A. 486)\n\n    4. Apen suavulla pinolla (A. 486)\n       Apen soaduloill pihoilla (A.481)\n       Toaton puhtahill pihoilla (A. 482)\n\n    5. Anopin (-pen) asettamilla (A. 481, 86)\n\nVienanläänin toisinnoissa laulaja taas useimmiten kääntyy\npalvelijattarensa puoleen:\n\n1. Piikaseni peino(i)seni (1576, 79, 81, 81 a, 85-7)\nPiikaseni pienueni (1568, 68 a)\n\n    1. Piikaseni kaunoseni (1573-74)\n       Oi sie pissin piikojani (1575)\n       Oi sie pissyin piioistan (2232)\n\n    2. Orjani alinomine (n, -ni) (1568, 68 a, 73, 73 a, 76,\n          81, 81 a, 85)\n       Raataja rahanalainen (2232)\n\n    3. Kylän pantu palkkalaini (-ne) (1576, 79, 81, 81 a, 85)\n       Paras palkkalaisistan(i) (1574-5)\n       Paras palkkalaisuvoni (1573, 73 a)\n\n    4. Rahoin suatu, rahoin tuotu (1574)\n\n    5. Savoin markoin maksettuni (1574)\n\n    6. Tuhansin lunassettuni (1574)\n\n    7. Piettele vävyn oroni (1585)\n\n    8. Näillä pissyillä pihoilla (1585)\n\n    9. Tasasilla tanterilla (1585)\n\n   10. Laseppas vävyn oronen (1594)\n       Laseta(s) vävyn orone(n, oroni) (1568, 68 a, 73-5, 79,\n          81 a, 86-7)\n       Laseta(s) vävyn oro(i)sta (1585, 2232)\n       Lasettoa vävyn oroni (1593)\n       Lasetoas vävyn oroni (1581)\n\nNäistä ovat säkeet 4-6 muistiinpantu vain kerran. Sekä monikossa että\nyksikössä esitetty kehoitus laskemaan vävyn oro, jatkuu seuraavasti:\n\n    1. Sulkkusista suitsiloista (1562, 68, 68 a, 73, 73 a, 75, 79,\n          81 a, 82, 87, 91, 94, 2232, A. 490)\n       Sulkkusista suitsuloista (1577, 90)\n       Sulkkusista (-kkisista) suitsimista (A. 493-4)\n       Suitsiloista sulkkusista (1581)\n\n    2. Hopeesista päitsilöistä (1575)\n       Hopiesta päitsilöistä (2232)\n\n    3. Vaskisista valja(h)ista (1563, 68, 68 a, 73-5, 77, 91, 94,\n          A. 481, 86, 89, 93-4, 97, 97 a, 501)\n       Vaskisista vallahista (1573 a, 62, 2232, A. 488, 96 97 a)\n       Vaskihista valjahista (1581)\n       Kultasista valjahista (A. 482)\n\n    4. Rauta(i)sista rahke(h)ista (1561-3, 77, 79, 81-2, 87,\n          91, 94, A. 481, 486)\n       Rahasista rahkehista (A. 488, 492)\n       Rasvasista rahkehista (1586)\n       Raitasista rahkehista (1585)\n       Hopeosista rahkehista (1593)\n\n    5. Tinasista rinnuksista (1561-3, 73-5, 90, 2232)\n       Sulkkusista rinnuksista (A. 487-8, 496-497 a, 501)\n       Sulkkasista rinnuksista (A. 485)\n       Rautasista rinnuksista (A. 489)\n\n    6. Vesa(i)sista vempelistä (1561, 77, 79, 85-7, 90-1. A. 490)\n       Visasista vempelistä (1581-2)\n       Vaskisista vempelistä (1593)\n       Tuomisista vempelistä (1574)\n\n    7. Vesi tippu vempelistä (1585-6)\n\n    8. Rasva rahkehiin nenistä (1586)\n       Rasva rahkehien nenistä (1585)\n\n    9. Ilman luokin lensumatta (1591)\n\n   10. Rahkehen rasahtamatta (1591)\n\n   11. Käellä kintahattomalla (A. 485, 87, 90, 94, 97, 501)\n       Käillä kintahattomalla (1594)\n       Keällä kintahattomalla (kindah-) (1562, 70, A. 488,\n          93, 96, 97 a, 98-9)\n       Kiällä kintahattomalla (1574)\n\n   12. Sormella nimettömällä (1562, 70, 74, 94, A. 485, 87-8,\n          90, 93-4, 96-9, 501)\n\n   13. Polvea vasenta vasten (-ssen) (A. 487, 90, 94, 97, 501)\n       Polvia (-vie) vasenta (-nda) vasse(n) (A. 481, 86, 88,\n          93, 93 a, 97 a)\n       Polvea vasten vasenta (1594)\n       Vasenta polvea vassen (A. 485)\n\nYleisimmin ovat siis hevosen valjaat \"vaskiset\", suitset \"sulkkuset\"\n(silkkiset), päitset \"hopeiset\", vemmel \"vesainen\" rahkeet \"rautaiset\"\nja rinnukset \"tinaiset\". Kaikki nämä valjaiden eri osia kuvailevat\nsäkeet eivät tietenkään ole esiintyneet virtemme kantamuodossa.\n\nSäkeet 7-8 ovat Vävynvirteen sekaantuneet Kilpalaulantarunosta, missä\nne ovat yleisiä. Vain yhdessä muistiinpanossa esiintyy säepari 9-10.\n\nTälläkin runonkohdalla on vastine Suomen puolella (Ilom., A. Ahlqv.,\n82; B. Ahlqv., 35; C. Rel., 122):\n\n    A.\n    Lasetkaate vävyn heponen\n    Rautasista rahkehista,\n    Vaskisista valjahista.\n\n    B.\n    Riisukaa väivöni orshoi\n    Tinasis rinnuksis,\n    Rautasis on rahkehis.\n\n    C.\n    Riisuute vävyn heponen\n    Rautasesta rahkehesta,\n    Vaskisista valjahista.\n\nKun hevonen on valjaista laskettu, on se runomme mukaan\npiehtaroitettava. Kehoitus esitetään taaskin milloin monikossa milloin\nyksikössä. Vain kerran ovat kehoituksen kohteena:\n\n    Kylän naiset, kyyhkyläiset (1577).\n\nYleensä samoissa muistiinpanoissa kuin aikaisemminkin esiintyvät\nsäkeet:\n\n    Piikaiseni, pienoiseni j.n.e.\n\nVävyn hevosen piehtaroittamista koskevat säkeet tavataan seuraavista\ntoisinnoista:\n\n    1. Piehtaroikaa vävyn oro (A. 492)\n       Piehtaroikoo (-koa, -goa, -goas, -guo) vävyn(i) oro\n          (1562, A. 484-5, 487-9, 496-97 a, 499)\n       Piehtaroigoa vävöni orot (A. 486)\n       Piehtaroigua vavoin oroista (A.493)\n       Piehtaroittak(o)as vävyn oroni (-nen) (1588, 96)\n       Piehtaroikate vävyn oronen (1590)\n       Piehtaroittoate vävyn oroni (1582)\n       Piehtaroitates vävyn oronen (1577)\n       Piehtaroittakaa vävyn oröinen (1563)\n       Piehtaroita(s) vävyn oronen (-ne, -ni) (1564, 68-68 a, 70,\n          73-76, 79, 81 a, 87, 91, 94, 2232)\n       Piehtaroi taas vävön oroni (1581)\n       Piehtaroita sie vävyn oroni (1586)\n       Piehtaroitteles vävyn oroista (1585)\n       Piehtaroi vävyn oroni (1593)\n       Piehtaroitse vävyn oro (A. 498)\n\n    2. Apen saamilla pihoilla (A. 484)\n       Apen saavuilla pihoilla (A. 489)\n       Ennen suavuilla pihoilla (A. 486)\n\n    3. Anopin (-pen) asettamilla (A. 484, 89)\n\n    4. Piehtaroiduilla pihoilla (A. 487-8, 93, 96, 97 a)\n       Piehtaroijulla pihalla (1594)\n\n    5. Tallatuilla tanterilla (-derilla) (A. 486-7, 93, 06-97 a)\n       Tallatuille tanterille (A. 492)\n\n    6. Tasa(i)sella tanterella (1570, 77, 79, 93, 96)\n       Tasaisilla tanterilla (A. 498)\n       Sileillä tanterilla (A. 499)\n\n    7. Kulta(i)sessa kuominossa (1563, 65, 75)\n       Kultasella kuominalla (-menolla) (1571, 93)\n       Kultasella (-silla) kuomikolla (-koilla) (1577, 83, 90)\n\n    8. Pitimmällä pientarella (1575, 2232)\n\n    9. Pitimmällä, loajimmalla (2232)\n\n   10. Pyhäisellä pientarella (1596)\n\n   11. Nurmella mesinukalla (1573, 73 a, 75, 81 a, 83, 87-88, 91)\n       Nurmella nuk(k)aperällä (1582, 85-6)\n       Nurmella mesinuralla (1582)\n       Nurmella nukattomalla (1581, 2232)\n\n   12. Heinikolla kukkapeällä (1585)\n\n   13. Yellatuilla vehnämailla (A. 486)\n\n   14. Maalla (Moalla) maksankarvasella (1576, 82, 87-8)\n       Moalla marjankarvasella (1581 a)\n       Moalla marja(n) vartisella (1585-6, 91)\n       Moalla mättähittömällä (1581)\n\n   15. Vienolla viti lumella (1574)\n       Hienolla vitilumella (1576)\n       Vereksellä vitilumella (1570-1, 81)\n       Viriellä vitilumella (1579)\n       Uuella vitilumella (1563)\n       Vereksellä vidizellä (1562)\n       Vereksillä vidilöillä (A. 499)\n       Lumella vi'ittömällä (1568, 68 a)\n\n   16. Hiiren hüppüä(-pöä-)mättömällä (1562, A. 1112)\n\n   17. Jottei karva katkeaisi (-kiaisi) (1562, 64, 75,\n          78, 90, A. 489, 497)\n       Jottei karva katki(j)e(i)si (1570, 73-4, 81, 2232)\n       Jotta ei karva katkeais(i) (1568, 68 a)\n       Jottei karvasi katkieis (1593)\n       Jottei karva(na) katoisi (-se) (1576, 81 a, 82, 87, 91, 98)\n       Kuss ei karva katkieisi (-aisse, -eize) (1562, 88, 96, A. 493)\n       Joss ei karva katkieiskana (1579)\n       Karvan kanta katkahtais (A. 485)\n       Kuin ei karva katkiaisi (A. 492, 96)\n       Ilman karvan katkiematta (1562)\n\n   18. Sorajouhi sorkahtaisi (-se) (1563, 69, 78, 88, 96)\n       Sorajouhi sorvailtaisi (1564, 75)\n       Sorajouh ei sorkahtaise (1579)\n       Sorajouhes sorvahtais (1593)\n\n   19. Lihan kanta liikahtaisi (A. 489, 492)\n       Lihan kanda liikahtaisi (-taise, -tazi) (1562, A. 493, 96-8)\n       Lihakanta liikahtaisi (A. 492)\n       Jottei lihan kanta liikahtaisi (A. 485)\n       Jottei liha liihottaisi (A. 497)\n       Lihagi liihottaisi (A. 500)\n       Lihan piät liikahtaizi (A. 1112)\n       Lihakynsi (ei) liikahtaisi (1570, 90)\n       Lihan karvan liikkumatta (1562)\n\n   20. Puolikana pois mänisi (-se) (1573, 73 a, 91)\n       Puolikaan ei pois menisi (1577)\n       Puolina ei pois mänisi (1574)\n       Eikä puoli pois mänisi (1581)\n       Puolikana pois tulisi (1581 a)\n       Jottei puoli pois menisi (1563)\n       Puolika(a)n ei poikes saisi (-se) (1575-6)\n       Puolikaan ei poikki saisi (2232)\n       Eikä puoli pois sais (1568, 68 a)\n       Puolina pois saise (1587)\n       Puolin ei tuhoh tulise (1579)\n       Puolikana tuhoh tulise (1582)\n\n   21. Yksinä ylen mänisi (1587)\n       Yksinä yli ei menisi (1570)\n       Yksinä ylin tulisi (1591)\n       Oksine üles mänise (1576)\n\n   22. Kusta karva katennoo (-nou) (A. 486, 88)\n       Kusta karva katkennehe (A. 483)\n\n   23. Sihi kaksi kazvakkaha (A. 488)\n       Siili kaksi kasvatkoh (A. 483)\n       Sih kaks kasvakka (A. 486)\n\n   24. Kusta liha liikkunehe (A. 483)\n       Kusta liha liikkunou (A. 488)\n\n   25. Sihi kaksi liittykähä (A. 488)\n       Siih kaksi liittykäh (A. 483)\n\nPaikka, missä hevosta piehtaroitetaan, on kahden toisinnon mukaan \"apen\nsaama, anopin asettama\" piha (2-3). Yhdessä muistiinpanossa esiintyvä\nsäe: \"ennen suavulla piholla\" lienee muodostunut säkeestä: \"apen\nsuavuilla pihoilla\". Ainoastaan kerran tavataan säkeet:\n\n    Pyhäisellä pientarella (10)\n    Heinikolla kukkapäällä (12)\n    Teilatuilla vehnämailla (13),\n\njoista ensimmäinen äänteellisesti jonkun verran muistuttaa parista\ntoisinnosta tavattavaa:\n\n    Pitimmällä pientarella (8),\n\nmillä kerran vielä on jatkona:\n\n    Pitimmällä, loajimmalla (9).\n\nVerraten yleisiä Aunuksen toisinnoissa ovat säkeet:\n\n    Piehtaroijuilla pihoilla (4),\n    Tallatuilla tanterilla (5),\n\njoista jälkimmäinen johdattaa mieleen eri tahoilla Vienanläänissä\nmuistiinpannun:\n\n    Tasaisella tanterella (6).\n\nVienanläänin toisinnoissa mainitaan piehtaroimispaikkana usein vielä\nkultainen _kuomino_ (kuomina, kuomikko, ven. gumnó).\n\nOdottamatta tapaamme vienalaisesta Vävynvirrestä verraten yleisinä\nsäetoisinnot (11):\n\n    Nurmella mesinukalla\n    Nurmella mesinuralla\n    Nurmella nuk(k)aperällä\n    Nurmella nukattomalla,\n\njoilla toisinaan on kertosäkeinä (14):\n\n    Moalla marja(n)vartlsella\n    Moalla marjankarvasella\n    Maalla maksankarvasella.\n\nKun sulhanen, jonka hevonen runon mukaan on riisuttava \"käellä\nkintahattomalla\" siis saapuu reellä, herättää hämmästystä hevosen\npiehtaroittaminen nurmella. Lukuisissa toisinnoissa puhutaankin sen\nsijaan lumesta (15). Mistä siis on tullut runoomme tuo \"mesinukkainen\nnurmi\"! Jos se on siihen kuulunut alunperin, olisi se omiansa\nosoittamaan, että runomme on tiettömille taipaleille saapunut muualta,\nmissä hevosta kesäiseenkin aikaan on voitu käyttää häämatkalla.\nOn kuitenkin olemassa toinen luotettavampi selitys, nim. se, että nämä\nkesäiset säkeet ovat siirtyneet tähän virteen muusta runosta. Paitsi\nKarjanluvuissa esiintyvät ne, ja juuri hevosen yhteydessä, n.s.\nKuoharin sanoissa, joiden mukaan ori kaadetaan (SKML, 151):\n\n    A.\n    Nurmelle mesinukalle,\n    Maalle maksankarvaiselle.\n\n    B.\n    Nurmelle mesinukalle,\n    Maalle marjanvartiselle.\n\nSulhasen hevosta piehtaroitettaessa on varottava, etteivät karvat\nkatkeaisi, lihakset nyrjähtäisi (17-21). Samoja säkeitä tavataan\nKarjanluvuista, esim.:\n\n    Niin sie hoija honkikolla,\n    Jott ei karvana katoisi,\n    Puolikana pois putoisi,\n    Yksikänä ei ylen mänisi (SKVR I 4, 1415 a).\n\nAunuksessa lausutaan vielä seuraava toivomus (22-25):\n\n    Kusta karva katkennehe,\n    Siih kaksi kasvatkoh,\n    Kusta liha liikkunehe,\n    Siih kaksi liittykäh.\n\nKahta viimeistä säettä muistuttavat seuraavat Niukahdussanojen säkeet\n(SKVR I 4, 1700, vrt. 1702):\n\n    Jost on liikkunut lihoa,\n    Siihen liittele lihoa.\n\nSulhasen hevosen piehtaroittamisesta on Vävynvirressä puhuttu Suomenkin\npuolella (Ilom., A. Ahlqv., 35, B. Ahlqv., 82, C. Suistamo, Rel., 10):\n\n    A.\n    Piehtaroite vävyn hepo,\n    Jott ei karva katkiasi,\n    Sorojouhi sorkahtaisi.\n\n    B.\n    Piehtaroitses nyt vävyn heponen\n    Kuminalla kultaisella,\n    Jott ei karva katkiasi,\n    Liha liika liikahtasi.\n\n    C.\n    Piehtaroi vävyn orsha\n    Kuldasilla kuomisilla,\n    Hobioilla taderilla.\n\nTämän jälkeen virtemme kehoittaa samoja tai samaa henkilöä kuin\naikaisemmin juottamaan sulhasen hevosta. Eräässä vienalaisessa\ntoisinnossa runonkohta alkaa sanoilla (1594):\n\n    Astuttele vävyn oro\n    Kultaista kujoa myöten,\n    Hopeaista tietä myöten.\n\nKaksi viimeistä säettä liitetään usein Aunuksessakin (48688, 90, 94)\nhevosen juottamista koskevaan kohtaan. Muut runomme toisinnoissa\nesiintyvät säkeet tapaamme seuraavasta luettelosta:\n\n    1. Juotelkaate vävyni oro (A. 489)\n       Juotelkoa (-goa, -guo, -gos) vävyn(i, vävöni) oro (ori)\n          (A. 481, 84, 86-7, 90, 94, 98-500)\n       Juotelguode vävöin oro (A. 488)\n       Juottoote vävyn oro(i)nen (1563, 92)\n       Juottoade vävyn oritta (A. 497 a)\n       Juottoate(s) vävyn oroni (1570, 82)\n       Juotottes vävyn oronen (1577)\n       Juottak(k)oate vävyn (-von) oro (1562, A. 501)\n       Juottakkoas vävyn oroni (1596)\n       Juottaos (-tapas) vävyn oroista (1594, 2232)\n       Juottaha (-taspa) vävyn oroni (1581, 81 a)\n       Juota sie vävyn oroni(nen) (1573-74, 79, 83)\n       Juottele(s) vävyn orone(n, -ni, orosta) (1576, 85, 87, 91)\n       Pitäis juottoa oroa (1578)\n\n    2. Herasesta hettehestä (-tiestä) (1563, 71-2, 74, 77, 79,\n          86, 88, 91, 96, A. 484, 86, 88)\n       Herasista hettehistä (-jistä) (1585, 92, 2232)\n       Herasista hettihestä (-mistä) (1570, A. 494)\n       Herasesta hiehtiestä (A. 489)\n       Herasesta heittiestä (1582)\n       Herasesta heittiestä (A. 481)\n       Hehkuvista hettehistä (A. 497 a)\n       Heikkujasta hettehestä (1594)\n\n    3. Läikkyvästä lähtehestä (-tiestä) (1586, 90, 94, 2232)\n       Läikkyvistä lähtehistä (1579)\n       Lähtehestä läikkyvästä (1577)\n       Läikkymistä lähtemistä (A. 494)\n       Lähtövistä läikkyvistä (1585)\n       Lähisestä lähtehestä (-tiestä) (1562, A. 501, 86-88)\n       Lähim(m)ä(i)sest(ä) lähtehest(ä) (A. 481, 84, 89, 500)\n       Lähimmillä lähtiellä (A. 482)\n       Lähizildä lähtehildä (A. 497 a)\n       Läikkyvästä lainnehesta (1579, 82)\n       Läikkyvästä laintehesta (1591)\n       Lätäköstä läikkyjästä (1574)\n       Rasvan rannoin läikkyvästä (1571)\n\n    4. Pyhäsestä pyörtiestä (1583, 88, 96)\n       Pyhäsestä pyöhtimestä (1572)\n       Pyöriästä pyörtehestä (1563)\n\n    5. Suuresta sulandehesta (1562)\n       Tulovasta, täyttyvästä (1577)\n\n    6. Alta kuusen kukkalatvan (1573-4, 79, 82-3, 85-6, 2232)\n       Alta kuusen kultalatvan (1583)\n       Alta kuusen kukkalehvän (1587)\n       Alta kullan kuusen juuren (1592)\n\n    7. Kukkalatvan, kultalehvän (1586)\n\n    8. Alta hempehen petäjän (1573, 79, 82, 2232)\n       Alta helpeän (-pien, -pehen) petäjän (1574, 83, 85-66, 92)\n       Alta helpeisen petäjän (1587)\n\n    9. Alta marjavarrellisen (1573)\n       Alta marjojan katajan (1579)\n\n   10. Ku talvet sulana seisoo (1594)\n       Kudama talvet sulana seisoo (A. 498-9)\n       Joka talvet (-ven) sulana pysyy (A. 497 a, 500)\n       Kuin suvet sulana seiso (A. 488)\n       Ku suvisulana seisoo (A. 501)\n\n   11. Herasena herhottavi (-hottaa) (1594, A. 499-501)\n       Herasena herhottauppi (A. 488)\n       Herasina herhotteloo (A. 498)\n\n   12. Mist (Kust) ei puol(l)u polvena (-nahe, -nana) (1591, 73, 79)\n\n   13. Vähene sinä ikänä (1573, 79, 91)\n\n   14. Kussa kala kultani kutove (1596)\n       Kala kultanen kutoopi (1588)\n\n   15. Maimat maalla pilkelehtää (1588)\n       Maimat moalla pilkelöve (1596)\n\n   16. Kust on noijat vettä juotu (1587)\n\n   17. Tulikulkut tuijoteltu (1587)\n\nKahdessa toisinnossa, joista toinen on Latvajärveltä (1576), toinen\nVuokkiniemestä (1578), mainitaan lisäksi \"kultainen kaivo\":\n\n    A. Kultasesta kaivosesta\n       Kultasella kauhasella.\n\n    B. Kultasesta kaivosta,\n       Vaskisesta kaasesta.\n\n\"Kultanen kaivo\" mainitaan Suojärvelläkin Iro neidon runon loppuun\ntakertuneissa häävirren säkeissä (Basilier, 73):\n\n    Otetah Väsöini hevoni,\n    Juotetah kultasiss kaivosiss,\n    Kultasill on kyötärill.\n\n\"Kultanen kauha\", mikä hevosta juotettaessa tuntuu oudolta, tavataan\nsamoinkuin \"kultainen kaivokin\" vielä seuraavista Venehjärvellä\nmuistiinpannuista säkeistä (1581 a):\n\n    Tamm on keskilattiella,\n    Heteh tammen juuren alla,\n    Kultasista kaivosista,\n    Kultakansi kattiena,\n    Kultakauha kannen päällä.\n\nNämä säkeet, keskimäistä lukuunottamatta, ovat virteemme eksyneet\nMyödyn neidon runosta, missä ne yleisesti esiintyvät. Vrt. esim. 1144\nja 1149:\n\n    A.\n    Tammi keskellä pihoa,\n    Hetet tammen juuren alla,\n    Kultakansi kattiena,\n    Kultakauha kannen päällä.\n\n    B.\n    Tammi keski tanhualla,\n    Hetet tammen juuren alla,\n    Siellä siikaset kutee,\n    Särkäset särettelöö.\n\nKalan kutemisesta puhutaan myös parissa runomme toisinnossa (14-15).\nSäkeellä 14 on vastine m.m. eräässä Repolasta saadussa runossa (A. 349,\nvrt. 309 a):\n\n    Kala kultan kutoo,\n    Miähnä vaskinen valoo.\n\nRunoomme kuulumattomia ovat lisäksi säkeet 16-17, mitkä tavataan vain\nkerran ja mitkä siihen ovat siirtyneet loitsuista (ks. SKML, 21 c).\nSäkeillä 2-3, 6 ja 8 sekä 12-13 on vastineita m.m. Karjanluvuissa,\nesim. (SKVR I 4, 1400 ja 1424):\n\n    Herutteles Hermikkini...\n    Herasista hetteistä,\n    Läikkyvistä lähtehistä,\n    Kuist ei puutu polvenahe,\n    Ei lopu sinä ikänä.\n    Herasista hettehistä,\n    Lätäköistä läikkyvistä,\n    Alta kuusen kukkalatvan,\n    Alta pehkosen petäjän.\n\nSamantapaisten säkeiden olemme ennenkin nähneet sekaantuvan toisiinsa.\nSäeparin (10-11):\n\n    Ku talvet sulana seisoo,\n    Herasena herhottavi\n\nolemme tavanneet myös Kylyvirrestä.\n\n    Läikkyvistä lähtehistä,\n    Heiluvista hettehistä\n\non sulhasen hevosta juotettu Itä-Suomessakin (Ilom., Ahlqv.,\n35, 82).\n\nTämän jälkeen seuraa runonkohta, jossa puhutaan hevosen saattamisesta\nsuojaan:\n\n    1. Ottoat vävyn oroni (1566)\n       Ottoates vävyn oroista (A. 497)\n       Ottoadez vävyn orihta (A. 497 a)\n       Viekääte vävyn oroinen (1563)\n       Viekeät(e) vävyn oroni (1565-6, 82)\n       Vieköä(s) vävyn oroni (-nen) (1594, 96)\n       Viekää vävyn oroinen (oroa) (1578, 90)\n       Viegää (-gä, -geä) vävyn (-vön) oro (A. 485, 87, 90, 93 a, 500)\n       Viegüö vävöin oroni (A. 493)\n       Viekä vävyn orih (A. 481)\n       Viegä vävyni oroista (A. 494)\n       Viegöäde vävön oro (1562)\n       Viekäättes vävyn oronen (1577)\n       Viegöätte vävöni oro (A. 486)\n       Tuogoa vävyn oro (A. 498)\n       Tuokuote vävyn oro (A. 501)\n       Soatelkoa te vävön oro (A. 484)\n       Pankoa vävyn oro (A. 489)\n       Pangoa se vävyn oro (A. 499)\n       Vie (Tuo) sie vävyn oroni (-ne, -nen ) (1573, 76, 79, 83, 91)\n       Talutas vävyn oroni (1581 a)\n\n    2. Tanhuoon (-an) takim(m)aise(h)en (-seh) (1563, 77, 83, 90)\n       Tanhuvoh takimaisehe (1573)\n       Takim(m)aiseen tanhuo(on) (1570, 78)\n       Takimmaiseh(e) tanhuohe (1562, 81)\n       Takimmaiseh on tanhuoh (1574)\n       Takasehe tanhuohe (1582)\n       Takasih tanhusih (1588)\n       Vie tanhuoh takimmaiselle (1573 a)\n       Tanhuolla takimmaisella (1579)\n       Taiksihi tanhusihi (1596)\n       Tammisehen tanhuohon (1565)\n       Tallihi(n) tagimaiseh(e) (A. 486-90, 93 a, 94, 97)\n       Tallihih tagimmaiseh (A. 481)\n       Tallih tagimmaiseh (A. 484)\n       Tallihi(n) takimma(i)sehe(n) (1594, A. 485, 93, 97 a, 500-1)\n\n    3. Kultasehe(n) kuominoho(n) (1565-6)\n\n    4. Perimmäisen soimen peähä (1581, 81 ä)\n       Soimella ylim(m)öisellä (1579, 83, A. 486-8, 90, 93-94)\n       Soimell(a) ylimmäsell (A. 481, 500)\n       Vie soimell(a) ylimmäisellä (1585-6)\n       Ylimäisen soimen päähän (1578)\n       Soimasille ylimmille (A. 499)\n       Soimelle sopivammalle (1594)\n       Soimella somimmaisella (A. 484, 89)\n       Soimehe sopimaiseh (A. 482)\n       Sopimmaizih soimiloihe (1562)\n       Soimella sotkimolla (A. 498)\n       Kultapohjan soimen peähä (1582)\n       Stoilalla ylimmäizellä (A. 497 a)\n       Stoilal ylimäisel (A. 497)\n       Stoajalla ylimmäisille (A. 496)\n\n    5. Sitokkoa vävyn oronen (1594)\n       Sidotkoa vävyn oro (A. 498)\n       Sitoote(s) vävyn oroni (-nen) (1570, 77, 90)\n       Situot vävyn oroni (1566)\n       Sitoat vävyn oroni (1565)\n       Sitoute vävyn oroni (1582)\n       Siduote(s) vävön (-vöine^) oro (ne) (A. 487-8, 93, 96, 500)\n       Sitokoate vävyn oro (A. 501)\n       Sidokkoade vävön oro (1562)\n       Sidogoa vävön oro (A. 490)\n       Pankaate vävyn oronen (1563)\n       Sivo sie vävyn oroni (1573-5)\n       Siivo sie vävyn oronen (1583)\n       Sivalla vävyn oroini (2232)\n\n    6. Patvisehe(n) patsahase(n) (63, 65, 70, 75, 81 a, 94, 2232,\n          A. 490, 93, 501)\n       Patviseh patshahasen (A. 489)\n       Patviseh(e) patshahah(e) (1582, A. 484)\n       Padviseh(e) patsaha(se) (A. 487-8, 493 a, 496, 98)\n       Patvisehen patsahahan (1591)\n       Patviseh on patsahase (1573, 73 a, 81)\n       Patviseh(e) patsahe (-ha) (A. 494, 99, 500)\n       Pangoa padvipatsahase (-hah) (A. 497, 97 a)\n       Pane patvipatsahase (1574)\n       Pane patvipattsahah on (1585)\n       Sivo patvipatsahase (1576, 79)\n       Paksuh padvipattsahahe (1562)\n       Tammisehen patsahasen (1583)\n       Tammiseen patsaseen (1577)\n       Vaskisehen patsasehen (1590)\n       Kultasehe patsahase (1566)\n       Pane kiinni patsahaseh (1586)\n\n    7. Rautasehen renkahasen (1563)\n       Rautaseen renkaaseen (1577)\n       Rautasehen renkaha'an (1571)'\n       Rautaseh renkahah (A. 484)\n       Rautasih on renkasihe (1581)\n       Rautasehen renkahas (A. 489)\n       Rauda(i)sehe rengahase (A. 487-8, 90)\n       Vaskisehe rengahazen (2232)\n       Vaskiseh rengaha (A. 498)\n       Kultasihi renkahihi (1581 a)\n       Suureen suitsirengahasen (A. 485, 501)\n       Suureh suittsirengahahe (-hase) (1562, A. 496 497 a)\n       Rinnoin risti renkahasen (1594)\n       Rinnoin risti rengahase (A. 494)\n       Rinnoin risti rengaha (A. 500)\n       Ristihise rengaha (A. 493 a)\n       Ristizehe ringahaze (A. 493)\n       Pane kultakolttsahase (1579)\n       Sijo kultakoltsasehen (1586)\n       Sivo kultakolttsaseh on (1585)\n       Kultasehen koltsasehen (1575)\n       Kiinni kultakoltsasihin (1591)\n       Kultasih(i) kolttsasih(-hihi) (1588, 96)\n       Kultasen on koltsasehe (1573, 73 a)\n       Koltsasehen vaskiseh (1590)\n\n   8. Hopeaisihin vitjasihin (1591)\n\n   9. Sulkkusista suitsimista (A. 494)\n      Sulkkusista suitsiloista (1576)\n\nHevonen viedään Vienanläänissä tavallisesti \"takimmaiseen tanhuoon\",\nkerran \"tammisehen tanhuohon\" ja pari kertaa \"kultasehen kuominohon\",\nAunuksessa \"tallihin takimmaisehen\". Mainitaanpa lähemmin sen\npaikkakin, jommoisena useimmiten esiintyy \"ylimmäinen soimi\".\nAunuksessa on soimi-sana joskus vaihtunut venäläisperäiseen samaa\nmerkitsevään _stoila_-sanaan. Täällä on hevonen sidottava \"patviseen\",\njoskus tammiseen, kultaseen tai vaskiseen patsaaseen. Rengas, josta\nmyös puhutaan on alunperin ilmeisesti ollut \"rautainen\", mikä\nalkusoinnun puolesta soveltuu runoon paremmin kuin \"vaskinen\".\nEpäilemättä myöhempi on \"kultainen koltsa\", missä \"renkaan\" sijalle\non tullut vastaava venäläinen sana. Sitävastoin vanha saattaa runomme\ntoisinnoissa olla myös säe:\n\n    Suureen suitsirenkahasen.\n\nSäe:\n\n    Rinnoin risti renkahasen,\n\njosta on voinut vääntyä säe:\n\n    Ristisehen renkahasen\n\nlienee syntynyt sulhasen istuttamista koskevan kohdan vaikutuksesta:\n\n    Rinnoin ristirahvahasen.\n\nSäe 8 tavataan vain kerran ja 9 kahdesti.\n\nTälläkin Vävyn virren kohdalla on vastine Suomen puolella (Horn. Ahlqv.\n82):\n\n    Pankoos vävyn hevonen\n    Tallihin takimmaisehen,\n    Soimehen sopimmaisehen,\n    Tammisehen patsahasen.\n\n\"Sopimmainen soimi\" on rajan takana muuntunut joskus \"somimmaiseksi\"\ntai \"sopivammaksi soimeksi\". Myös Inkerin Soikkolassa (Salminen, LH,\n212-13) kehoitetaan viemään sulhasen hevonen:\n\n    Tallii takimaisee,\n    Seimelle etimäiselle.\n\nVaikka ruotsalainen lainasana talli siis esiintyy Vävyn virressä näin\nlaajalla karjalais-alueella, lienee tanhuo, johon sana \"takimmainen\"\nparemmin soveltuu, siinä kuitenkin alkuperäisempi. Se tavataan myös\nLänsi-Inkerin runoista (L-IR, 1762).\n\nVävyn hevosen syöttämistä koskevaan kohtaan, jolla runomme jatkuu,\nliittyvät yhdessä vienalaisessa toisinnossa (1585) säkeet:\n\n    Syöttele vävyn oroista,\n    Syöttele metisin syömin,\n    Juottele metisin juomin,\n    Mesiheinin herkuttele,\n\nmitkä epäilemättä ovat virteemme eksyneet Karjanluvuista, missä ne ovat\naivan yleisiä (SKVR I 4, 1360, 1439, 1507, 34, 1612, 98). Harvinaisia\novat myös ne virtemme säkeet, joissa hevosen ruokkimista koskeva\nkehoitus on esitetty seuraavassa muodossa:\n\n    1. Viekeät vävyn orolla (1565)\n    2. Lessyt otrat, lessyt kagrat (1565)\n       Lestyt otrat, pestyt kagrat (1567)\n    3. Survotut suvirukehet (1565)\n    4. Vävyn oron appehiksi (1567)\n\nMuut eri toisinnoista kerätyt säkeet sisältyvät seuraavaan luetteloon:\n\n    1. Apattoote(s) vävyn oro(i)nen (1563, 88, 90)\n       Apattoot (-toat) vävyn oroni (1560, 70, 82)\n       Apatattes vävyn oronen (1577)\n       Apatoates (-dez) vävyn oro(ni, oroista) (1596. A. 496, 97 a)\n       Apattoo vävyn oroa (1578)\n       Apattakkoa vävön oro (1562)\n       Apattago(a) vävyn oro (A. 498-9)\n       Apatelkaas vävyn oro (A. 485)\n       Apatelkoa vävyn oroa (1594)\n       Apatelgoa (-go, guo, -gua, -gos) vävö(i)n oro (orih, oroista)\n          (A. 487-8, 90, 93, 93 a, 94, 500)\n       Apattakoate vävyn oro (501)\nApata(s) vävyn oroni (-ne)\n          (1573-6, 79, 81, 81 a, 83, 85, 87, 91)\n       Apeta vävyn oronen (1568, 68 a)\n       Apatas vävyn oroista (2232)\n       Syötelkää vävyn orih (A. 481)\n       Syötelkääte vävyni oro (A. 489)\n       Syötelköä te vävyni oro (A. 484)\n       Syötelgeä vävöni oro (A. 486)\n       Syöttele vävyn oroni (1586)\n       Lessyin osrin, pessyin kakroin (1570, 73 a, 74, 79, 81 a,\n          82, 87, 91, 2232)\n       Lessyn osrin, pessyn kakroin (1573, 81)\n       Lestyin otrin, pestyin kakroin (1590)\n       Lessyin osrin, lessyin kakroin (1566)\n       Lessyin otrin (otrain), lessyin kakroin (kakrain)\n          (1568 a, 78, 85)\n       Lesyin otrain, lesyin kaurain (1568)\n       Pessyin osrin (otrin, oztrin), lessyin kakroin\n          (1576, 86, 88, 96)\n       Pessy(i)n otrin, lessyin kagroin (kakroin) (1563, 77)\n       Lessyin leivin, pessyin kagroin (1562, A. 485, 87-88, 90,\n          93-4, 96, 97 a, 99, 500)\n       Lestyin leivin, pestyin kauroin (1575, 78, 94, A. 501)\n       Lessyin leivin, pessyin kauroin (A. 489)\n       Pessin leivin, pessin kagroin (A. 498)\n       Lessyin lehvin, pessyin kakroin (1583)\n       Lessyil leivil, pessyil kagroil (A. 484)\n\n    3. Survotuin suvirukehin (1563, 66, 68, 68 a, 70, 73-9, 81-3,\n          85-8, 91, 94, 96, 2232, A. 501)\n       Survotuin suvirugehin (1562, A. 481, 485-90, 93-4, 96,\n          97 a, 99, 500)\n       Survetuin suvirugehin (A. 498)\n       Survotuil suvirugehil (A. 484)\n\n    4. Hau(v)otuin kagrasin (A. 481, 86)\n\n    5. Viekeä heineä vävyn orolla (1582)\n       Vie heinie vävyn orolla (1573, 73 a, 87, 2232)\n       Vie heiniä vävyn orolle (1591)\n       Tuo heiniä vävyn orolla (1575)\n       Vie heiniä helukaispäitä (1591)\n\n    6. Heinie herukaispäitä (1587)\n       Heini on helivöispäistä (1573 a)\n       Heini on helyöspäitä (1573)\n       Heiniä hedelmäpäitä (1575)\n       Heiniä kesätekoja (2232)\n       Heinillä helukaspäillä (1586)\n\n    7. Mesinukka nurmikasta (1573, 73 a)\n       Mesinukka nurmiloita (1587)\n       Mesinukka nurmikkahia (1591)\n       Tahikka helyperiä (2232)\n\n    8. Vaskisella vakkasella (1573, 73 a, 75, 82-3, 91)\n\n    9. Punasella purtilolla (1575)\n       Koropalla kultasella (1573, 73 a)\n       Koropalla kullitulla (1583)\n       Tinasella tuoppisella (1591)\n       Tinasilla listoilla (1582)\n\nTässäkin runon kohdassa käännytään milloin yhden milloin useamman\nhenkilön puoleen. Kehoitus alkaa joko karjalaisella \"apattaa\" tai\nyleissuomalaisella \"syöttää\" sanalla. Viimeksimainittu esiintyy\nkuitenkin etupäässä Aunuksessa. Lukuisissa muistiinpanoissa hevosta\nruokitaan:\n\n    Lessyin osrin, pessyin kakroin.\n\n\"Lessyin leivin (lehvin)\" on epäilemättä vain alkusoinnun\naiheuttama. Mitä \"pestyillä\" kauroilla (ohrilla) tarkoitetaan, selittää\nehkä säe (4):\n\n    Hau(v)otuin kagrasin.\n\nMahdollista on kuitenkin, että \"lesty\" sana on alunperin, kuten se\neräissä toisinnoissa esiintyykin, liittynyt kumpaankin viljalajiin.\nYhtä yleinen kuin ohrat ja kaurat on runossamme \"survotut suvirukihit\".\nLisäksi kehoitetaan viemään sulhasen hevoselle heiniä. Säe \"vaskisella\nvakkasella\" kertoineen:\n\n    Punasella purtilolla\n    Koropalla kultasella (kullitulla)\n    Tinasella tuoppisella\n\ntai:\n\n    Tinasilla listeillä,\n\non tuskin kuulunut runoomme alunperin.\n\nTämäkin sulhasen hevosen ruokkimista koskeva kohta\ntavataan jälleen itäsuomalaisistakin häärunoista. (Ilom.,\nA. Rel., 122; B. Ahlqv., 35; C. Ahlqv., 82):\n\n    A.\n    Syötelgeä väivöni orshoi\n    Pestyin leivin, pestyin kagroin,\n    Survotuin suvirugehin.\n\n    B.\n    Kanna kauroja etehen,\n    Toinen heinän helpehiä,\n    Kolmas ruumenen rumuja.\n\n    C.\n    Pankoos vävyn hevolle\n    Kappa kauroja etehen,\n    Vaan ei syö vävyn hevonen,\n    Pannaan otria etehen.\n\nVieläpä inkerikkojenkin vastaavassa virressä esiintyy säe (Salminen,\nLH, 213-15):\n\n    Pessyin kagroin, lessyin odrin.\n\nEräissä etupäässä Aunuksesta saaduissa toisinnoissa\nesiintyy vielä kehoitus:\n\n    1. Sukikaatte vävyn oro (A. 491-2)\n       Sugiede vävön oro (A. 488)\n       Sukikoa vävyn oroista (1594)\n       Sugigo vävyn oroista (A. 494)\n    2. Sirkanluisella suvalla (A. 494)\n       Sirkunluisella suvalla (1594)\n       Mursunluisella su(v)alla (A. 491)\n       Ozmonluisella suvalla (A. 488)\n\nMutta suurimman huomion kohteena on luonnollisesti sulhanen itse. Hänen\ntupaan tuomistaan käsittelee seuraava runonkohta:\n\n    Tuokoote vävy tupahan (1563)\n    Tuokotes vävy tupahe (1570)\n    Tuokoa vävy tupaha(n) (1565-6)\n    Tuogoa vävy tubah(a) (A. 490, 96)\n    Tuokoo vävy tupah (1590)\n    Tuokovate vävy tupahe (1570)\n    Ottoate vävy tubah (A. 497)\n    Kutsukoate vävy tupahan (A. 501)\n    Jo tuo vävy tupahe (1581 a)\n    Tuoppa sie vävy tupahan (1575)\n    Pane tuo vävy tupah (2232)\n\nSulhoa suurennellen laulaja toisin paikoin kysyy:\n\n    Mahtuuko vävy tupahan (1577-8)\n    Sopiiko(s) vävy tupahe (-paan) (1581, 81 a, 84)\n    Sopineeko vävy tupahe (1587)\n    Soipiuko vävy tupah(a, -he) (1585-6, 74, 95)\n    Sopinooko vävyni pirttih (2234)\n    Tulloukos vävy tupahe (1579)\n\nKerran tämä kysymys alkaa säkeellä:\n\n    Annap on itse kyselen (1585)\n\nUseimmiten asia esitetään suoranaisena epäilynä:\n\n    1. Ei mahu vävy tupa(h)a(n) (1576, 78, 82, 88, 90, 96)\n       Ei mahu vävy tubahi (A. 496)\n       Ei vävy tupahan mahu (A. 501)\n       Ei vävö tubahki mahu (1562)\n       Ei sovi vävy tupahe (-han) (1570, 73, 73 a, 63, 66, 68, 68 a)\n       Ei vävy (-vö) tubah(a, tupahan) sovi (-vie, sobi) (A. 481,\n          86-9, 97-500)\n       Ei vävy tupahan tule (A. 485)\n       Ei vävö tubah(ki) tule (A. 490, 93, 93 a)\n       Ei tule vävy tupahan (1565, 91)\n       Ei vävy tule (-lou) tupahan (1594, 76)\n\n    2. Ilman orren ottamatta (1562, 66, 68, 68 a, 70, 73-4, 76,\n          78-9, 81-2, 85-7, 93, A. 485-90, 93-4, 96-501)\n       Ilmai orren ottamatta (A. 497 a)\n       Oviorren ottamatta (1572)\n       Oviorren nostamatta (1591)\n       Oviseinän ottamatta (1563, 65, 75, 77, 88, 96, 2232, A. 481)\n       Oviseinien ottamatta (2234)\n       Ilman uksen ottamatta (1594)\n\n    3. Kamanan korottamatta (1563, 68, 68 a)\n       Kamo(v)an korottamatta (1562, 73-4, 79, 82, 86, 94,\n          A. 485, 87-90, 93-4, 96-501)\n       Kamo(v)an kohottamatta (1566, 75-6, 81, 81 a, 85, 87-8,\n          91, 93, 96, 2232)\n       Kamunan kohottamatta (1577)\n       Kamuon korottamatta (1570)\n       Kamaijen kohottamatta (2234)\n\n    4. Sivuseinän siirtämättä (-dämättä) (1562-3, 74, 76-9, 81 a, 84-5,\n          87, 90-1, 93-4, 2232, A. 481, 85-9, 91, 93, 93 a, 96-500)\n       Sivulautsan laskomatta (1573, 73 a)\n\n    5. Otsaseinän ottamatta (1574, 94, A. 488, 90, 93 a, 94, 96-9)\n       Ot(t)siseinän ottamatta (1562, 65, 76, 78, A. 493)\n       Otsaseinän ollottamatta (A. 485)\n\n    6. Soppiseinän sortamatta (-damatta) (1562-3, 94, A. 485,\n          88, 90, 93-4, 96-8, 500)\n       Soppiseinän sortumatta (A. 491)\n       Soppiseinän siirtämättä (1571)\n\n    7. Perä- (Peri-) seinän purkamatta (1575, A. 486-8, 91,\n          97, 97 a, 99)\n       Perä- (Peri-) seinän päästämättä (1577, A. 484)\n       Peräseinän peävistämättä (A. 489)\n       Perilautsan laskematta (1591)\n\nMuutamat toisinnot pyrkivät esittämään syynkin, miksi vävy\nei muka mahdu tupaan:\n\n    1. Vävy on päätänsä (peätänsä) pitempi (1575, 82)\n       Vävy on päätään (peätähä) pitempi (1566, 68, 68 a, 78)\n       Väv on peätä pitempi (1573)\n       Vävy on peädähä pitembi (A. 488)\n\n    2. Korvalista(an) korkeampi (1568, 68 a, 75, 78)\n       Korvallista korki(j)empi (1566, 75, 82)\n       Kirvehellistä korgiempi (A. 488)\n\nNämä kahdeksasta muistiinpanosta tavatut säkeet soveltuvat kuitenkin\nparemmin tuohon aikaisempaan runonkohtaan, johon jo olemme tutustuneet.\nKolmannessa aunukselaisessa toisinnossa esiintyvät tässä kohdin vielä\nseuraavat säkeet:\n\n    1. Notkahuta nuoret niskat (A. 491)\n       Notkahuttele nuoret nissat (A. 488)\n       Notkahutteli nuoret nissat (A. 487)\n\n    2. Kuin on tuores tuomen latva (A. 491)\n       Kuin on nuori tuomenladva (A. 488)\n       Kuin on nuoren tuomenladvan (A. 487)\n\n    3. Kaunehen katajan lehvä(n) (A. 487-8)\n       Kasvava katajan lehvä (A. 491)\n\nKun samat säkeet morsiameen kohdistuen ovat paljoa yleisempiä toisessa\nhäävirressä, on todennäköistä, että ne ovat tuosta runoomme siirtyneet.\n\nYleisemmin todetaan vain lyhyesti, että vävy mahtuu tupaan \"ilman orren\nottamatta\", jolloin runomme kertaa nuo ennenmainitut säkeet. Muudan\ntoisinto (1585) aloittaa tämän kohdan säkeillä:\n\n    Jopa neän kyselömätä,\n    Arvoan anelomata,\n    Sopiu vävy tupaha.\n\nYleisemmin tämä seikka todetaan vain lyhyesti:\n\n    Jo mahtuu vävy tupahan (1590-1)\n    Mahtuu vävy tupaan (1577)\n    Jo sopii (-piu) vävy tupah(e) (1563, 70, 74)\n    Sopivo vävy tupah (-baha) (1593, A. 4^6)\n    Jo vävy tubah sopii(bi) (A. 497, 99)\n    Jo tuloo (-lou, -luo, -li) vävy tupaha (-he) (1565, 76, 79,\n       81, 81 a, 82)\n    Jo vävy tuli tupahan (1594)\n    Jo vävö tubah tuloo (A. 481, 85, 87, 90, 93 a, 94)\n    Jo vävy tupaha(n) tuli (1586, A. 488, 97 a)\n    Jo vävy tubahki tuli (1562)\n    Jopa toin vävyn tupahan (1575)\n    Ilmanorren ottamatta j.n.e.\n\nSäkeet\n\n    Ilman orren ottamatta\n    Oviseinän ottamatta\n    Otsaseinän ottamatta\n\novat todennäköisesti alunperin saman säkeen muunnoksia huolimatta\nsiitä, että ne kaikki esiintyvät useissa muistiinpanoissa ja viimeinen\njoskus vielä ensimmäisen kertona. Yleisimpiä ovat:\n\n    Ilman orren ottamatta,\n    Kamanan korottamatta,\n    Sivuseinän siirtämättä,\n    Soppiseinän sortamatta,\n    Peräseinän purkamatta.\n\nSamat seinät mainitaan itäsuomalaisessakin häävirressä, kuten seuraavat\nilomantsilaiset esimerkit osoittavat (A. Ahlqv., 35; B. Ahlqv., 82):\n\n    A.\n    Ei sovi vävy tupahan\n    Ilman orren ottamatta,\n    Kamanan korottamatta,\n    Sivuseinän siirtämättä,\n    Soppiseinän sortamatta\n    Multihirren muuttamatta,\n    Periseinän perkamatta.\n\n    B.\n    Vaan ei sovi vävy sisälle\n    Ilman orren ottamatta,\n    Kamanan korottamatta,\n    Sivuseinän siirtämättä,\n    Periseinän perkamatta,\n    Sortamatta soppiseinän.\n\nVerrattakoon näihin vielä seuraavia inkerikkojen vastaavia säkeitä\n(ks. Salminen, LH, 177-80):\n\n    Mahtuuko vävy tupahan\n    Ilman orren ottamatta,\n    Peräseinän siirtämättä,\n    Kamanan korottamatta.\n\nTeoksessaan \"Länsi-Inkerin häärunot\" (s. 180) on Väinö Salminen\nviitannut karhun peijaisissa esitetyn virren sakeisiin: \"Sopiiko\ntupahan turpa, nenä nelisnurkkasehen\" ja tämän johdosta huomauttanut:\n\"Tuntuu siltä kuin kysymys, sopiiko suuri mesikämmen tupaan, olisi\nalkuperäisempi ja että tässä kohden häämenoissa jäljitellään\nkarhunpeijaisia.\" Tämä olettamus on kuitenkin tarpeeton, tiedetäänhän,\nettä useilla kansoilla on ollut tapana sulhasta suurennella häämenojen\naikana.\n\nAivan odottamatta alkaa Kauko-Karjalan hääruno tässä kohden kuvailla,\nmistä aineksista häätupa on rakennettu:\n\n    1. Ovisein(ä) (on) osmonluine(n, -ni) (1563, 79, 81-2, 96)\n       Ovisein(ä) (on) osmanluine(n, -ni) (1577, 86, 90)\n       Ovi se on osmonluini (1570)\n       Ovisein on osmonluusta (1575, 2232, A. 488)\n       Ovisein(ä) on osmonluista (1565, 74, 2234)\n       Otsaseinä (on) osmonluinen (1594, A. 484, 89, 93 a, 98)\n       Otsizeinä osmonluine (1562)\n       Otsasein(ä) (on) osmanluine(n) (A. 490, 93, 94, 501)\n       Otsisein on osmonluusta (1566)\n       Otsisein(ä) on osmonluista (1565, 76)\n       Otsaseinä odmanluinen (A. 497 a, 99)\n       Kamana kalevanluinen (A. 501)\n       Kamoa on kalovanluine (1562, A. 493, 97 a)\n       Kamano (-moa) kalevanluuta (A. 483, 94)\n       Kamana (-no, -moa) (on) kalovanluuta (A. 490, 83, 88)\n       Kamo on kalovanluista (A. 482)\n       Kamana (-mona, -mova) kaprehenluinen (1563, 79, 90)\n       Kamova on kapehenluine (-ni) (1576, 86)\n       Kamoa on kapitsanluini (1596)\n       Kamoa on karitsanluine (1577)\n       Kamoa (-mua) (on) karitsanluusta (luista) (1575, 84, 2232)\n       Karsina kalevanluista (2234)\n       Karsina kapehen (-pihen) luusta (luista) (1581, 1 a, 84)\n\n    3. Sivusein(ä) (on) sirkunluine(n, ni) (1562-3, 70, 76-7, 79,\n          81-2, 86, 94, A. 481-4, 94, 501)\n       Sivusein(ä) (on) sirkanluine(n) (A. 489-90, 93 a, 97-9)\n       Sivusein(ä) (on) sirkun luusta (luista) (1566, 73 a, 74,\n          96, A. 488)\n       Sivusein on sirkanluusta (2232)\n\n    4. Soppisein(ä) (on) sorsanluine(n) (1562-3, 90, 94,\n          A. 482, 90, 93-4, 97-8, 501)\n       Soppisein(ä) (on) sorsanluusta (1566, A. 488)\n       Tsuppuseinä on tsurkanluini (1581, 81 a)\n\n    5. Perä(-ri)seinä on petranluine(n, ni) (1563, 70, 76-7, 79,\n          81-2, 86, 94, A. 481, 84, 89, 93, 97, 97 a, 99)\n       Peräseinä on petran (peuran) luusta (luista) (1566, 73 a,\n          75, 96, 2234, A 488)\n       Peräseinä parasta luuta (A. 490)\n\n    6. Laki (-gi) (on) lahnan suomuksinen (1562, 70, 94, A. 484,\n          86, 88-90, 93-4, 98)\n       Laki (-gi) lahnan suomuksista (1575, A. 481-2)\n       Lak(i) (on) lahnan suomuloista (1573 a, 74, 79, 81, 81 a,\n          84, 2232, 34, A 501)\n       Laki lahnan suomuloittu (1577)\n       Laki on kullin kirjutettu (-teltu, -joteltu) (1596, 73, 73 a)\n       Lagi on meren laganen (A. 499)\n\n    7. Lattia meren latanen (-dane) (A. 501, 494)\n       Latti(e) (on) meren ladanen (A. 488, 90, 93, 93 a)\n       Latet on meren latanen (1594)\n       Lattia on meren laganen (A. 484, 89)\n       Late on meren lagaini (A. 498)\n       Late kuin meren lagane (1562)\n       Late on vasin (-sen) valettu (-ltu) (1573, 73 a, 96)\n       Lattia on vesin valettu (1577)\n       Lattia (Late) lammin lumpehesta (-hista) (1579, 84)\n       Latja lahnan suomuksinen (A. 499)\n       Late on kullin kirjaeltu (-jutettu) (1575, 74)\n       Laut on kullin kirjutettu (1577)\n\n    8. Kiuko (a, -kaa, -kuo, -kuv) on meren kivistä (1573 -5, 81-2, 96)\n\n    9. Patsas meren poateroista (1596)\n       Patsas meren patviloista (1573 a, 74)\n       Patsas meren poattiloista (1573)\n       Patsas meren paltassuista (1581, 81 a)\n       Patsas saaren paasiloista (1584)\n       Patsas on parasta puuta (1594, A. 483, 88-9)\n       Partsas on parasta puuta (A. 484)\n       Patsas parasta luuta (A. 481, 86)\n\nHuolimatta siitä, että nämä säkeet tavataan lukuisista toisinnoista,\nliittyvät ne runoomme aina aivan irrallisena osana. Se seikka, että ne\nesiintyvät juuri siinä runonkohdassa, missä tuvan eri seinät mainitaan,\nosoittaa, mikä ne on johtanut runoomme. Huomaahan kansamme vanhoja\nrunoja tutkiessa useinkin, miten pelkästään samalla sanalla alkavat\nsäkeet helposti saattavat sekaantua toisiinsa. Niinpä tässäkin kohdin,\nesim. runossa 1579 (vrt. A. 481) säe: \"sivuseinän siirtämättä\" voi\nsuorastaan jatkua säkeellä: \"sivusein on sirkunluinen\". Samaten (A.\n490) säe: \"otsaseinän ottamatta\" säkeellä: \"otsaseinä osmonluinen\".\n\nYhtä irrallinen on tuvan kuvaus itäsuomalaisessa häävirressä (Ilom., A.\nAhlqv., 35., B. Rel., 112):\n\n    A.\n    Periseinän perkamatta.\n    Sivuseinä sirkanluista\n    Soppiseinä sorsan luista,\n    Karsina kalevan luista\n    Periseinä petran luista.\n\n    B.\n    Ilman oven ottamatta,\n    Kamajasen korottamatta.\n    Otsaseinä osmonluinen,\n    Peräseinä petran luinen\n    Laki lahnan suomuksinen,\n    Lattii meren mujuinen.\n\nTutkimuksessaan \"Pohjolan häätupa\" (SUSA XXIII, 2) on Kaarle Krohn\nhuomauttanut, etteivät puheena olevat säkeet, mitkä Itä-Suomessa ja\nInkerissä esiintyvät etenkin Pakenevan runon liitteenä, ole siihenkään\nalunperin kuuluneet. Hänen käsityksensä mukaan ne ovat kotoisin\nlänsisuomalaisesta kehtolaulusta, missä Tuonen tupaa kuvaillaan\nvastaavin säkein. Kun tämä runonkatkelma on häävirressämme\nliitännäinen, syrjäytämme sen lähemmän käsittelyn. Huomautettakoon\nkuitenkin, että sanat latanen, laganen y.m. säkeessä 7 ovat ilmeisesti\nvääntyneet täällä tuntemattomasta länsisuomalaisesta sanasta vahanen\n(vrt. Kaarle Krohn, m.t.s. 17).\n\nKun on todettu, että sulhanen mahtuu tupaan, on hän saatettava\nistumaan. Tätä esittävät seuraavat säkeet:\n\n    1. Issuttakkoa (-kkua) vaivoistani (-ne, väivyistäni)\n          (1562, A. 498, 1112)\n       Issuttoates me(i)än vävyö (-vynä, -nen, -ni)\n          (1574, 79, 76, 88, 96)\n       Istuttoade vävyistäni (A. 497 a)\n       Issuttaos vävyistäni (A. 497)\n       Istuttakoate vävyseni (A. 501)\n       Istutelkoa vävyä (1594)\n       Istutelkaa vavoistani (A. 485)\n       Issutelgoa (-gua) vävöäni (vavoistani) (A. 487, 88, 90, 94)\n       Istuttos meiän vävyä (1577)\n       Issuttagoa se vävy seinäh (A. 499)\n       Istuttaate (-toote) vävy stolah(an) (1563, 90)\n       Issutahe vävy stolahe (1570)\n       Issuttoat vävy tupaah (1580)\n       Issuta(s) vävy tupahan (-he) (73 a, 75, 2232)\n       Issutat vävy tupahe (1573)\n       Itse istutan (-tah) vävyni (1587, 91)\n       Minne istutan vävyni (1586)\n       Istuhu, vävy, lautsalla (1593)\n\n    2. Kahen lautsan katkauksella (A. 1112)\n\n    3. Suuren leibästolan taaksi (1562)\n\n    4. Selin seinähä(n) sinisee(n) (1575, 80, 83, 2232, A. 485, 97)\n       Selin seinähe (-hä) siniseh (1574, 87, 96, A. 490, 94, 97 a)\n       Selin seinäh (on) siniseh (1573 a, 70, 76, 79, A. 499)\n       Selin seineä sinistä (1563, 88, 94)\n       Selin seinän sinisen (1577)\n       Selin seinäh sinisehen (1591)\n       Sellin on sinizen seinän (1562)\n       Selin sinisen seinähän (1586)\n       Sinisen seinäh seline (A. 498)\n       Seljin seinällä simaseh (A. 487-8)\n       Selin sivuseinähäsen (A. 501)\n\n    5. Otsin olutmaljahase(n) (1567, 87, 90, A. 490)\n       Otsin olutmallazehe (A. 488)\n       Otsin olomaljahasen (A. 501)\n       Ozin olutmaljaseh (A. 491)\n       Ozin olostautsasehen (1563)\n       Otsin oveh punazeh (A. 497 a)\n       Punaseh oveh otsine (A. 498)\n       Kohdih oveh punaseh (A. 499)\n       Kohin kultaseh stolahe (1579)\n       Kohin kultasen stolan (1577)\n       Kohin kultapaartilan (1577)\n\n    6. Kohi(n) hyvä(h) rahvaha(s)se(h) (1573 a, 76,79, 86, 91, 2232)\n       Kohin hyvään rahvaaseen (1583)\n       Kohin hyvään (-väli) rahvahahan (-he) (1575, 74, 87)\n       Kohin hyveä rahvahase (1573)\n       Kohti rissirahvahese (1570)\n       Rinnoin ristirahvahase(en) (1588, 94, A. 485, 94, 97, 501)\n       Rinnon ristirahvaisehen (1590)\n       Rinnoin ristirahvahah(e) (1562, 93, 96)\n       Rinnoin ristirahvahaah (1580)\n       Rinnor ristirahvahah (A. 497 a)\n       Rinnoin ristirahvah (A. 491)\n       Ristirinnoin rahvahaze (-vase) (A. 488, 90)\n       Rissin rinnoin rahvahase (A. 487)\n       Otsin hyvän rahvaan (1577)\n\nEräät säkeet, jotka luettelossamme esiintyvät vain kerran\nmuistiinpantuina, kuten \"suuren leibästolan taaksi\" ovat\ntilapäisiä ja paikallisia. Vanhaa perua on sitävastoin tuo\nhyvin yleinen:\n\n    Selin seinähän siniseen,\n\nmikä esiintyy Itä-Suomen (Suojärvi, Rel., 132) ja vieläpä Inkerinkin\nhäärunoissa (Salminen, LH, 78-81, 208-9).\n\nSäettä: \"Kohin hyvään rahvahasen\" vastaa Inkerissä m.m. \"Suin sullaan\nrahvahaan\". Verraten yleinen on Kauko-Karjalan Vävynvirressä lisäksi\nsäe:\n\n    Rinnoin ristirahvahasen.\n\nTämä kristinuskon vaikutusta todistava säe ei kuitenkaan yksin riitä\ntodistamaan, että myös runo, missä se esiintyy, olisi syntynyt vasta\nkristillisenä aikana. Tosin inkerikkojenkin keskuudessa sulhanen\nistutetaan \"päin ristirahvahassa\", mutta kumpikin säe on voinut\nmyöhemmin syntyä erikseen kummallakin taholla.\n\nKun sulhanen on istutettu, aletaan runon mukaan tarkastella hänen\nsilmiään. Siitä kertovat seuraavat lukuisat toisinnot:\n\n    1. Tuokaa (s, -koa, -koas, -koo) tulta tuohisella (1563, 65-6,\n          70, 77, 79-80, 82, 85, 88, 90, 94, 96)\n       Tuopa(s) tulta tuohisella (1578, 81, 81 a, 87)\n       Tuo sie tulta tuohisella (1568, 68 a, 73-5, 86, 2232)\n       Tuo tulta tuohisella (1591)\n       Tuogoa (-gua) tulta tuohisessa (A. 493-4)\n       Tuogos tuli tuohisessa (A. 493 a)\n       Tuogoa tuli tuohuksissa (1562, A. 498)\n       Tuogoa tuli tuohuksinen (A. 487-8)\n       Tuokoate tulta tuohuksella (A. 501)\n       Tuoga (-gua, goas) tulta tuohuksissa (A. 496-7, 1112)\n       Tuogaa tulta tuohuksista (A. 485)\n\n    2. Temmatkates tervaksella (1563)\n       Temmakkate tervaksilla (1577)\n       Temmatkoa tervaksella (1565, 94)\n       Temmelkeä tervaksilla (1580)\n       Tempoalkoa tervaksella (1596)\n       Temmakkoate(s) tervaksella (1574, 76, 82)\n       Tempoates tervaksella (1588)\n       Tempaopas (-paapas) tervasella (1568, 68 a)\n       Tempoa (-poos) tervaksella (1586, 75, 91)\n       Tempoa tulta tervaksella (1578)\n       Terva(k)sella tempovale (1579, 2232)\n       Temmaltele tervaksessa (A. 494)\n       Temmelgöä(des) (työ) tervaksissa (1562, A. 493 a, 96, 98)\n       Temelkoate tervaksissa (A. 501)\n       Temmelguades tervaksessa (A. 493)\n       Temmelgäte tervaksissa (A. 497)\n       Temeldäkkiiä tervaksissa (A. 1112)\n       Temmelgääpäs tervaksista (A. 485)\n       Temmelgöö (-göä) se tervaksine(n) (A. 487-8)\n       Tempoa tervastikkusella (1573, 73 a, 81 a, 85-6)\n       Tempaas tervatikkusella (1581, 83)\n       Temmakkoas tervalastusella (1566)\n       Eli tervastikkusella (1587)\n\n    3. Jotta neän (näen, nään) vävyni silmät (1565, 68, 68 a, 81 a, 85)\n       Millä neän (näen, nään) vävyni silmät (1573, 73 a, 76, 83,\n          88, 96)\n       Näkisin vävyni silmät (1574-5, 77, 86-8, 91, 2232)\n       Jotta näkisin vävyni silmät (1580)\n       Nähä on vävyni silmät (1582)\n       Katsuo vävyni (-vöini) silmät (1566, A. 493)\n       Katsoa silmiä vävysen (1595)\n       Katsoisin vävyni silmän (-mät) (1590, 63)\n       Katso sie vävyni silmät (1579)\n       Katso vävyni silmie (A. 494)\n       Katson mie vävyni silmiin (1570)\n       Vuota, katselemma vävyn silmiä (A. 498)\n       Vuotas, katson vävöjäni (A. 487)\n\n    4. Sinisetkö vai(n) puna(i)set (1563, 65, 68, 68 a, 70, 73, 73 a,\n          76-7, 79-80, 82, 85-6, 88, 91, 95-6, A. 493, 498)\n       Sinisetk(ö) on vai(n) punaset (1566, 74-5, 81 a, 87, 1651-53,\n          1736, A. 494)\n       Valgie vai punane (A. 487)\n\n    5. Vaiko voahen valkeaiset (1586)\n       Vain(ko) (on) vaahtivalkeaiset (1563, 96)\n       Vaiko vaahtovalkeuiset (1588)\n       Vain on voahen välkevuote (1579)\n       Vaingo voahen valgehuotte (A. 493)\n       Vai on vaahen valkeuvet (1591)\n       Vaink(o) (on) vaahen valkeu(d)et (-kevuuet) (1568 a, 75, 68)\n       Vai on vaahe valkeuton (1577)\n       Vai meren voahen valkevut (1580)\n       Meren voahen valkevuotko (1581 a)\n       Vaiko vaatevalkeaiset (1588)\n       Vain on aivan valkieset (1570)\n       Vaiko aivin valkiaiset (1590)\n       Vainko on varsin valkiet (1566)\n       Vai(n)ko (Vain on) kellan karvalliset (1595, 1651-53, 1736)\n       Eli kullan keskoset (1657)\n\n    6. Vai meren ruuvon ruskevuotko (1581 a)\n       Meren ruuvon ruskeudet (1575)\n       Meren ruovon ruskevut (1580)\n       Meren ruohon ruskeuvet (1591)\n\n    7. Meren kaislan kaunevut (1580)\n\n    8. Elä tuo tulta tuohisella (1587, 95, 2232)\n\n    9. Tervasella tempovale (2232)\n       Elä tuo tulta tervaksella (1595)\n       Elgä tuoko tervaksista (A. 485)\n       Eläkä tervastikkusella (1587)\n\n   10. Tuli (on) tuoliini (-nen) rämäkkä (1565, 79, 81-2, A. 493-4)\n       Tuli on tuohinen ramakka (1568, 68 a)\n       Tuli on tuohinen räpäkkä (-kkö) (1563, 1651)\n       Tuohin(i) (-nen) (on) tuli rämäkkä (1566, 73-6, 85, 87-8,\n          91, 96)\n       Tuoh on tuli rämäkkä (2232)\n       Tuohen on tuli hämäkkä (1570)\n       Kun on tuohinen rämäkkä (1586)\n       Tuohessa tuli räpäkkä (1595)\n       Tuohi on tuli räpäkkä (1652)\n\n   11. Savu (on) musta tervaksine(n, -ni) (1563, 65-6, 68, 68 a,\n          74-6, 79, 81-2, 85-8, 91, 94, 96, A. 493-4)\n       Sav on musta tervaksini (-ne) (1573, 73 a)\n       Sav on musta tervaksen (1570)\n       Savu musta tervaksessa (1594)\n       Tuli musta tervaksinen (1567)\n       Musta tul on tervaksinen (A. 497)\n       Must on tuli tervaksine (A. 496)\n\n   12. Savustuu vävyni silmät (1575, 79, 81, 81 a, 86-7, 2232)\n       Saussuttaa (-tau) vävyni (-vöini) silmät (A. 493, 93 a)\n       Vävyn silmät saussuttaa (A. 497)\n       Mussentaa (-tau) vävyni silmät (1588, 96, A. 494)\n       Mussuttaa vävyni silmät (1577)\n       Mustuvi vävyltä silmät (1591)\n       Vävyn silmät mussendauppi (A. 496)\n\n   13. Tuokaa (s, -koa, -koas) tulta tuohuksella (1563, 65-6, 76-7,\n       79-80, 82, 85, 88, 94, 96)\n       Tuogua tulta tuohuksessa (A. 493)\n       Tuoppas (Tuopa) tulta tuohuksella (1595, 81, 81 a)\n       Tuo sie tulta tuohuksella (1568 a, 70, 73-5, 83, 86-7)\n       Tuo sie tulta tuoheksella (2232)\n       Tuo tulta tuohuksella (1578, 91)\n       Tuo tulta tuohuksessa (1593 a)\n       Tuo tuli tuohuksessa (A. 494)\n       Tuogos tuli tuohuksen (A. 499)\n\n   14. Vähäsellä valkieta (-kiata, -keata) (1565, 68, 68 a, 70,\n          73 a-6, 78-9, 81 a, 82, 85-6, 88, 95, 2232)\n       Vähäsellä valkiaista (-keaista) (1563, 91, 94, 96)\n       Vähäsellä valkijeta (1573, 87)\n       Valkieta vahan nenässä (1581)\n       Vähäsellä valkiessa (1577)\n       Vahazessa valgiassa (-geassa) (A. 487-8)\n       Valkiaista (-joista) vähäsellä (1651, 53)\n       Valkiaista vakkasella (1651)\n\n   15. Valkea tuli vahanen (1567)\n       Valgie tuli on vahani (A. 1112)\n       Valgi on tuli vahane (A. 496)\n       Valgie on vahanen tuli (A. 487-8)\n       Valgein on vahane tuli (1562)\n       Vahanen (-haini) on tuli vakava (1485, 91)\n\n   16. Ei mustu vävyltä silmät (1591)\n\nJonkun verran erilaatuisia ovat ne tulen tuomista koskeovat säkeet,\nmitkä tavataan etupäässä Aunuksen toisinnoista.\n\n    A. Tuogua tulta ruottimesta (A. 485, 88)\n\n    B. Roiguo tuli ruohtiminen (A. 487)\n       Roigoa tuli ruohtine (A. 488)\n       Ruskia (-kie) tuli ruohtimeni (-mini) (A. 501, 1112)\n       Rusgia on tuli ruohtimissa (A. 498)\n       Ruskea tuli ruohtimeh (A. 499)\n       Ruskein tuli ruohtimini (V. 1562)\n\n    C. Paras tuli paishsheksinen[7] (A. 487)\n       Paras tuli paitseksine (V. 1562)\n       Paras tul on paitsheksine(n, ni) (A. 496-7, 1112)\n       Paras tuli paitekseni (A. 501)\n       Paras tuli paitseksesta (-seksistä) (A. 485, 88)\n       Paras tuli on paisheksissa (A. 498)\n       Paras tuli paisseksih (A. 499)\n\n    D. Vävyn silmät valottavi (A. 501)\n       Vävyn (-vön) silmät vallottaa (-tauppi, -dauppi) (A. 487-8, 96)\n       Vävyn silmät valgasoo (A. 497)\n       Vävyn rozan vallottauve (V. 1562)\n\nJoskus runomme tämän jälkeen jatkuu säkeillä:\n\n    Toipa tulta tuohuksella,\n    Vähäsellä valkieta (1581 a)\n\ntahi:\n\n    Katsottihin vävyn kasvot,\n    Vävyn silmät sirkittihin (1594).\n\nYleisimmin tulen tuomista seuraavat säkeet:\n\n   17. Jopa näin (nään, neän) vävyni (vävyltä) silmät (1565, 81,\n          86-8, 91, 2232)\n       Jop on näin (neän) vävyni (-ne) silmät (1581 a-2)\n       Jo nyt näin (nään) vävyni silmät (1583, 96)\n       Jo näin vävyni silmät (1575)\n\n   18. Ei siniset, ei punaset (1573-4, 76-7, 81, 81 a, 85-8,\n          91, 94, 96, A. 494)\n       Ei ole siniset, ei puna(i)set (1575, 2232)\n       Ei siniset eikä punaset (1570)\n       Eikä kellan karvalliset (1651-52, 1736)\n\n   19. Vaan (Vain) on (oli) vaalien (voahen) valkeuiset\n          (1594, 96, 2232)\n       Voan (Vain) on voahen valkevuote (1573, 73 a)\n       Vaan on voahen valgehuotte (A. 494)\n       Vain on voahtivalkiaiset (1596)\n       Meren vaahen valkeuet (1577)\n       Meren vaahen valkeuuvet (1575)\n       Meren voahen valkevuote (1576, 81-2)\n       Meren voahen valkevuot on (1585)\n       Meren vuahen valkeuot (1574)\n       Aivan vahon valgoset (A. 498)\n       Vain vaatevalkeaiset (1588)\n       Ne on aivin valkiet (1570)\n\n   20. Meren ruovon ruskeuset (1577)\n       Meren (on) ruuvon ruskevuote (1573, 73 a, 76, 82)\n       Meren ruuvon ruskevuot on (1585)\n       Vaan ovat ruuvon ruskeuuvet (1575)\n       Meren ruohon ruskeuot (1574)\n       Meren ruohon ruskehuote (1581)\n\n   21. Meren kaislan kaunehuset (2232)\n       Meren kaislan kauneuet (1577)\n       Meren kaislan kaunehuot (1574)\n       Meren kaislan kaunehuote (1573, 73 a, 76, 81-2)\n       Meren kaislan kaunehuot on (1585)\n\n   22. Meren heinän helpevyöte (1581)\n\nAivan paikallisia ja tilapäisiä ovat sellaiset säkeet kuin:\n\n    Ei siniset, ei punaset,\n    Eikä vaahen valkeuvet,\n    Meren ruohon ruskuvet,\n    On kuin kultakoltsahiset,\n    Hopiaiset renkahiset (1591).\n\n\"Kultakoltsaisehet\" tavataan toisestakin muistiinpanosta (1583).\nYhdessä toisinnossa sanotaan:\n\n    Ei meren ruuvon ruskevuot,\n    Vaan meren voahen valkevuot (1581 a).\n\nYhdessä vielä:\n\n    Aivan voahen valkeaiset,\n    Puolanmarjan pyörehyiset,\n    Kangasmarjan kaunehuiset (1586).\n\nSamaten yhdessä:\n\n    Hyvät on silmät sulhasella,\n    Välttävät silmät vävyllä (1595).\n\nKerran myös:\n\n    Vuotas, katson vävyistäni,\n    Vävyllän on silmät suuret (A. 497 a).\n\nYksinäinen on lisäksi seuraava aunukselainen toisinto:\n\n    Vuotas, katson vävöistäni,\n    Punanego vai sinine.\n    Ei o punane, ei sinine,\n    Väv on voahten valgevushshe,\n    Rumenttshazen ruskevushshe,\n    Vielinäizen valgehushshe (A. 488)\n\nVävyn silmien tarkastamisesta puhutaan ilomantsilaisessakin\nVävynvirressä (A. Ahlqv., 82; B. Ahlqv., 35; C. Rel., 122):\n\n    A.\n    Tuokoos tuli tervaksinen\n    Vävyn silmät katsoani,\n    Sinisetkö, vaan punaset.\n    Tuokoos tuli tuohuksinen\n    Vävyn silmät katsoani.\n    Ei oo vävyn silmät,\n    Ei siniset, ei punaset,\n    Silmät vävyllä valkeat.\n\n    B.\n    Kun katson vävyltä silmät,\n    Sinisetkö vai punaset,\n    Vaiko vaahtivalkiaiset,\n    Vaiko kellan karvalliset.\n\n    C.\n    Hyv on tuli tuohustuli,\n    Paras on tuli paitsois.\n\nVaikka ne säkeet, joissa sulhasen silmistä puhuttaessa mainitaan meren\nvaahti, meren ruoko ja meren kaisla, tavataan useista toisinnoista\nviitaten meren rannalle, on kuitenkin epävarmaa, ovatko ne alkuperäisiä\nrunossamme. Ne esiintyvät näet myös laulajan virressä, missä\nrunonlaulaja sanoo m.m. (vrt. 1651, 54, 57, 1736, 38-39, 54, 70):\n\n    Ken minun virren kiittänevi,\n    Sille poika syntyköhön,\n    Meren ruoon ruskevuinen,\n    Meren kaislan kaunevuinen,\n    Meren vaahen valkevuinen,\n    Meren hyypehen hyvynen (1732)\n\nLönnrotin Vuokkiniemessä 1833 muistiinpanemassa Vävynvirressä (1577)\nseuraa sulhasen silmäin katsomista kysymys:\n\n    Sopiko siikaset sivulle,\n    Kanamarja kainaloihin?\n\nTämä turmeltunut säepari lienee luettava:\n\n    Sopiiko siikasen sivulle,\n    Kanamarjan kainalohon!\n\nEttä Vävynvirressä ennen vanhaan on esitetty tämänlaatuinen kysymys,\nosoittavat seuraavat aunukselaiset toisinnot, joissa laulaja nimittää\nsulhasta vävykseen, mutta morsianta sisarekseen.\n\n    1. Vuota(s) katson vävystäni (vöistäni) (A. 483, 90)\n       Lazes, katson vävöistäni (A. 496)\n    2. Sopiiko sisoni sirehen (A. 483)\n       Soobiigo (-biugo) sisoni siirreh (A. 490, 96)\n    3. Lakluoni laipioh (A. 483)\n       Lagluoni lappieh(e) (A. 490, 96)\n\nYhdessä muistiinpanossa taas, kun sulhasen silmät on katsottu,\nsanotaan:\n\n    Sobiuba sizoni sireh,\n    Lagluoni lappioho (A. 488).\n\nUseimmissa toisinnoissa Vävynvirsi päättyy sulhasen silmien\ntarkasteluun. Vain ani harvoissa muistiinpanoissa puhutaan lisäksi\nsulhasen kestitsemisestä:\n\n    1. Tuokaa tuopilla olutta (1570, 80)\n       Tuo sie tuopilla olutta (1573, 73 a)\n       Tuopa tuopilla olutta (1590)\n\n    2. Kantoote kaksivartisella (1570)\n       Kanna kaksivartisella (1590)\n       Kanna kaksikorvasella (1573, 73 a)\n\n    3. Uuven vävyn juotavakse (1573, 73 a)\n\n    4. Tuokaa lohta luottisella (1570)\n       Tuo sie lohta luotasella (1575)\n\n    5. Lahnankaloa loatkasella (1570)\n\n    6. Uuven vävyn syömiseksi (1575)\n\nSäkeillä 1-2, missä puhutaan kaksikorvaisesta tai -vartisesta tuopista,\non vastine länsisuomalaisessa Tapanin virressä (Kant. tutk., II, 30):\n\n    Tuoppas oltta tuopisella,\n    Kanna kaksikorvasella.\n\nKaksikorvasella tai -vartisella tuopilla kannetaan olutta myös Päivölän\npidoissa (ks. Lemminkäisen virsi). Säkeet 4-5 taas lienevät\nmuodostuneet esikuvanaan virsi, mikä lauletaan, kun sulhanen on palanut\nhäämatkalta.\n\nParissa aunukselaisessa toisinnossa kehoitetaan tuomaan sulholle\nvoitakin:\n\n    Tuogua voida luodazelta,\n    Puhtahalda purdalolda (A. 493)\n\n    Pangoa suu sulahan voihin,\n    Käsin keärin kakkaroihin (A. 494)\n\nNäissäkin sulhasen kestitsemistä koskevissa säkeissä huomaa tuon toisen\nvirren vaikutusta. Viimeksimainitusta on Vävynvirteen siirtynyt myös\nseuraava säeryhmä:\n\n    1. Olut juoksi orren päästä (peästä, päistä) (1573, 73 a, 75, 2232)\n    2. Mesi vaarnahan (voarnohen) nenistä (1575, 2232)\n       Mesi voarnojen sijasta (1573 a)\n       Mesi noaklojen sijoista (1573)\n    3. Uu(v)en vävyn juomiseksi (-se) (1575, 2232)\n\nOmituinen liitännäinen on vielä seuraava, kerran muistiinpantu\nsäkeistö:\n\n    Venähällä vehnät kasvo,\n    Saksan salmilla rukehet,\n    Viel on lohta luotasella\n    Uuven vävyn syömisekse (2232)\n\nEuropaeuksen Kiimasjärveltä 1845 saama toisinto päättää Vävynvirren\nsanoilla:\n\n    Late rautainen ramasi,\n    Sulhon rautakannan alla,\n    Laki vaskinen ramasi\n    Sulhon kultakudrin päällä (1563)\n\n\n\n\nMORSIAMEN PÄÄNPANENTA- JA SAATTOVIRRET\n\n\nSamoinkuin monien muiden kansojen on muinaissuomalaistenkin häämenojen\nhuomattavimpia kohtia ollut morsiamen varustaminen naidun naisen\nulkonaisilla tuntomerkeillä. Kauko-Karjalassa tämä toimitus, johon\nvalmistaudutaan erinäisiä itkuvirsiä esittämällä, suoritetaan morsiamen\nkodissa. \"Antilas\" kääntyy tällöin omaistensa puoleen kyselemällä\nkampaa ja kehoittamalla näitä \"sukimaan\" hänen päätään. \"Päätä\npantaessa\" morsian tavallisesti istuu uuninpatsaan läheisyyteen\nasetetulla \"pölkyllä\". Siihen hänet istuttaa patvaska kuljetettuaan\nhäntä kahdesti myötä- ja kerran vastapäivään pölkyn ympäri. Tätä\nmorsiamen varustamista sulhasen matkaan, minkä tavallisesti neidon\nsisar ja veljen vaimo toimittavat, kuvailee Marttini (Naima- ja\nhäätapoja II, 155-6) seuraavin sanoin: \"Niitä huonoja vaatteita, joita\nantilas itkeissään on koko päivän pitänyt, ei ensinkään riisuta, vaan\nniiden päälle puetaan rätsinä (naisen paita), kosto (hame), peretnikka\n(esiliina) ja kaklapaikka (kaulahuivi), kaikki parasta, mitä\nmorsiamella on. Sitten alkavat piätä panna, hiukset laitetaan\npalmikolla, kahdelle letille, jotka pään ympäri kääritään. Sitten\nasetetaan sorokka (naidun naisen päähine) päähän, huilupaikka\n(verhohuivi) hunnun tavoin sorokan yli ja villalapaset käteen.\"\n\nMarttini huomauttaa lisäksi, että yleisö seuraa uteliaana \"tätä\nhäämenojen ratkaisevinta ja tärkeintä hetkeä\", minkä tunnelmaa\nkohottavat tällöin pöydän ääreen kokoontuneet \"häävirsien laulajat\".\n\"Päänpanentavirttä\" lauletaan \"koko ajan kun päätä pannaan\" (Afanasjew,\nHäätavat Uhtualla, 13). Allaoleva luettelo kuvastaa tämän virren eri\ntoisinnoissa esiintyviä säkeitä:\n\n    1. Mit(ä) istut (issut) isännän poika (1525, 35-36, 99, 1600, 06,\n          09-11, 15-16, 22, 27, 34, 36-37, 43, 45, 48, 59, 2229, 37,\n          39-40, 43-44, 49)\n       Mit istut (issut) isosen (-si) poika (1601, 19, 31, 39, 42, 58)\n       Mitä istut (issut) isän (isäs) poika (1597, 1650-06)\n       Midäs (-täpä) issut izos (iso) poiga (A. 505, 07)\n       Mit(äs) istut (issut) isoni poika (1598, 1629, A. 502)\n       Mit istut isosukuinen (1612)\n       Mitä issuit isän poika (1649)\n       Mitä issyit issäin poika (1657)\n       Miss issut isännän poika (1641)\n       Nyt issut isännän poika (1620)\n\n    2. Veljes (Velies) vanhin valvattelet (1525, 35-36, 98, 1610,\n          15-16, 20, 22, 27, 31, 36-37, 39, 42, 45, 48, 54, 56,\n          58-59, 2229, 37, 39-40, 44, 49)\n       Veljes vanhin vartoelet (1611)\n       Veljes (Velies) vanhin valvottelet (vaikuttelet, valvastelet,\n          valvatate, valvateltu) (1599, 1600 01, 06, 09, 19, 34)\n       Valvatat veljes vanhin (1655)\n       Veljes vanhin valvatat (2243)\n       Valvattelet maan valio (1597)\n       Valvattelet (Valvatat) maan valio (1597, A. 505)\n       Maan valio valvattelet (1612)\n       Moanpa valittu valitat (A. 507)\n       Veni vanen valvattelet (1641)\n       Istutko (Issutko) isännän hyvy(y)ttä (1650-52)\n       Vai issut isännän hyvyyttä (1655)\n\n    4. Vai(n, -ko) emännän arma(h)utta (1606, 10-11, 31, 42, 50, 2237)\n       Vai emännän rakka(h)utta (1651, 55)\n       Vai issut emännän kaunehuutta (1652)\n\n    5. Vai(n, -ko) pirtin puhta(h)utta (1606, 10, 31, 42, 2237, A. 502)\n       Taikka pirtin puhtautta (1611)\n       Vainko pirtin valkevutt (1651)\n       El on pirtin valkevuutta (1652)\n\n    6. Vain(ko) sintsin siivoutta (1610-11, 31, 51, 2237)\n       Vaiko sintson siivovuutta (1606)\n       Vain issut sintsin siivovuutta (1652)\n\n    7. Vajan pääjen valkevuutta (1606)\n       Vajon päi(d)en valkeutta (1610-11)\n\n    8. Issutko ikkunan hyvyyttä (A. 502)\n\n    9. Vainkos stolan valkehutta (A. 502)\n\n   10. Et istu (issu) ison (isän) hyvy(y)ttä (1535, 98-99, 1606,\n          09-11, 15-16, 19, 22, 27, 29, 34, 36-37, 39, 42, 45,\n          56, 58-59, 2229, 37, 39, 43-44, A. 507)\n       Et istu isäs hyvyyttä (1597)\n       Et issu ison (isän) hyvyyte(e)n (1525, 1600-01, 20, 41)\n       Et istu (issu) isännän hüvüttä (1536, 1648-50, 52-54)\n       Et iss isännän hüvüttä (hyvyyttä) (1649, 51)\n       Ed issu izäs hyvyten (A. 505)\n       Etkä ison armahuutta (1645)\n\n   11. Et (Etkä) emännän arma(h)u(u)tta (1535, 1606, 09-11, 15, 19,\n          22, 27, 36-37, 42, 50, 58, 2237)\n       Etk(ä, Eikä) emon (emän) arma(h)u(u)tta (1598, 1616, 39, 45, 56)\n       Et(kä) emon (emännän) armauteen (-huuteen, -huten) (1525, 1600,\n          01, 20, 41)\n       Et issu emon hyvyyttä (1645)\n       Etkä emon kaunehutta (1659)\n       Et(kä) emännän kaunehut (-hutta, -huutta) (1634, 52, 2229,\n          39, 43-44)\n       Et(kä) emännän rakka(h)utta (-vutta) (1536, 1646, 48-49,\n          51, 53-54, 2249)\n       Et emännän rikkaute (1599)\n\n   12. Etkä(i) pirtin puhta(h)utta (-huutta, -vutta) (1609-10,\n          15, 2229, 36, 40, 42, 48, 53, 2239)\n       Etkä(i) pirtin (pertin) välke(v)utta (-vuutta) (1536, 97-98,\n          1616, 34, 45-46, 49-52, 54, 59, 2243-44)\n       Etkä pirtin valkehut (2229)\n       Etkä pirtin (pertin) valkeuteen (-vuuteen) (1601, 20)\n       Edgäs pertin valgehuten (A. 505)\n\n   13. Etkä sopen someutta (1598)\n\n   14. Etkä sintsin siivoutta (-hutta, -vutta, -vuutta) (1536, 97,\n          1609-11, 22, 40, 48-54, 56, 2239)\n       Etkä sintson siivovuuteen (1601)\n       Etkä sintsin sievevyyttä (1645)\n       Etkä sintsin kaunehutta (1616)\n\n   15. Etkä(s) pöyvän puhtautta (-tehuute) (1597, A. 507)\n\n   16. Edgäs päivän puhtahuten (A. 505)\n\n   17. Et lautsan valkevutta (1636)\n\n   18. Istut (Issut) impyen (-pyön, -vön, -ven, impivyn) hyvy(y)ttä\n          (1535, 97-98, 1606, 08-11, 15, 22, 31, 34, 36-37, 39, 42,\n          45, 48, 51, 53, 56, 58, 2229, 37, 39, 44, 49)\n       Istut (Issut) impien hyvy(y)ttä (1619, 29)\n       Vaan istut impyen hyvyyttä (1650)\n       Issut impyön (-pyen, -pyvön) hyvy(y)te(e)n (1525, 1600-01,\n          20, A. 505, 07)\n       Issuit impüön (-vön, -pien) hüvüttä (1616, 49, 54, 59)\n       Issut impien ilossa (1536=1646)\n       Istut lempiö hyvyyteen (1641)\n\n   19. Kanavarren kauneutta (-hutta, -huutta, -vutta, -vuutta)\n          (1606, 09-10, 15-16, 19, 22, 31, 34, 36-37, 39, 42,\n          45, 48-49, 51, 53-59, 2229, 37, 39, 43-44, 49)\n       Kanavarren kaunehuten (1525)\n       Kanavarsien kaunevussa (1536=1646)\n       Kanavarren valkeutta (1598)\n       Kana(n)marjan kaune(h)utta (1597-98, A. 502)\n       Kansan(!)marjan kaunehutta (1535)\n       Kana(n)marjan kaunehute (-huten, -huteen, -neuteen)\n          (1599, 1600-01, 20, 41, A. 505-07)\n\n   20. Kassapäisen (-pääsi) kauneutta (1608, 11, 50)\n\n   21. Tukkapäijen (-pääsi) turpe(h)utta (1608, 37)\n       Tukkapäijen turpevuten (1525)\n\n   22. Lettipäisen lempeyttä (1611)\n\n   23. Sinisorsan soreutta (suorevutta) (1650, 52-54)\n\n   24. Somevutta sotkavarren (1615)\n\n   25. Neijen nuoren rakkautta (1651)\n\n   26. Sormuskäien somevutta (1655)\n       Sormuskäsien suorevuussa (1536=1646)\n\n   27. Puolamarjan puhtahuuteen (1601)\n\n   28. Vain issut iki hyvyyttä (1652)\n\nNäitä runotoisintoja tarkastaessa huomaa ensinnäkin, että laulajat ovat\nmorsiamen omaisia. Vain erehdyksestä on eräisiin toisintoihin tullut\n\"isoni poika\" sulhasen puhuttelusanoina. Säkeet 3-9, missä sulhaselta\ntiedustellaan minkävuoksi hän tuvassa istuu, ovat muistiinpanoissa\nharvinaisempia kuin säkeet, joissa laulajat mitään kysymättä heti\nselittävät asian. Kolmen vienalaisen toisinnon sanamuodosta voi\npäättää, että joskus sulhanen itse tai joku sulhasen nimessä on\nvastannut tälle esitettyyn kysymykseen:\n\n    En issu (Enkä issy) isännän hyvyyttä (1655, 57),\n    Enkä emännän rakka(h)utta (1655, 57),\n    Enkä sintsin siivoutta (1657),\n    Enkä pirtin valkehutta (1657),\n    Issun impivön (-pyen) hyvyyttä (-vyyte) (1655, 57, 1599),\n    Kanavarren (Kanamarjan) kaunehutta (-hute) (1655, 57, 1599),\n    Sorsavarren somevutta (1657).\n\nOnpa Aunuksestakin muistiinpantu säkeet:\n\n    Istun itseni(!) hyvyttä,\n    Kanamarjan kaunehutta (A. 502).\n\nSäeluettelomme osoittaa lisäksi, että laulajat yleisemmin ovat puhuneet\n\"ison eli isän hyvyydestä\", \"emännän tai emon armaudesta\" ja \"pirtin\npuhtaudesta\" tai \"valkeudesta\" sekä verraten usein myös \"sintsin\n(porstuan) siivoudesta\". Aivan harvinaisia ovat \"vajanpäät\"\n(ulkoporstua), pöytä eli stola, lautsa ja ikkuna. Kerran puhutaan\n\"sopenkin someudesta\" ja \"päivän puhtaudesta\". Selitys, minkä\nvuoksi sulhanen tuvassa istuu, ilmaistaan useimmiten säkeillä:\n\n    Istut impyen hyvyyttä,\n    Kanavarren kauneutta.\n\nIlomantsista tämä runonkohta on muistiinpantu seuraavassa muodossa\n(Rel., 110):\n\n    Mitä istut, isosen poika,\n    Veljes vanhin, valvattelet?\n    Istutko ison hyvyyttä,\n    Vain istut emos hyvyyttä,\n    Vain on pertin puhtavuutta,\n    Vain on pöyän valkevuutta?\n    Istun impyen hyvyyttä,\n    Kanan marjan kauneutta.\n\nPerin harvinaisia ovat luettelomme säkeet 20-28.\n\nTämän jälkeen laulu jatkuu seuraavasti:\n\n    1. Sulho, viljo(i)n (viljo) veljyeni (-jyöni, -jyvöni, velluöni)\n          (1525, 98, 1610-11, 20, 27, 34, 3637, 43-44, 46, 49, A. 505)\n\n    2. Vielä veljeä parempi (1611)\n\n    3. Istuit (Issuit) viikon, istu (issu)(i) vielä (1536, 97, 1627,\n          48-49, 51-56, 2240, 49)\n       Issyit viikon, issy vielä (1657)\n       Issut viikon, issu vielä (1631)\n       Issut viigon, ka issu vielä (A. 507)\n\n    4. Vuotit viikon, vuota(s)(i) vielä (1525, 35-36, 98 1601, 06,\n          09-11, 15-16, 22, 26-27, 31, 34, 36-37, 39, 41-42, 45,\n          48-50, 52-59, 2236-37, 4344, 46, 49, A. 505)\n       Uotit viikon, uota vielä (1603)\n       Viikon vuotit, vuota vielä (1619)\n       Vuota vielä, vuotit viikon (1620)\n\n    5. Ei ole (oo) valmis valvattisi (1525, 1619, 22, 26-27, 37,\n          50-51, 2240)\n       Ei ole valmis valvattimes (1651-2, 54-5, 57)\n       Ei ole valmis valvattani (1631)\n       Kun ei ole valmis valvattis (2237)\n       Ei ole valmis varrottusi (1611)\n\n    6. Valmis valvateltavasi (-se) (1619, 22, 27, 2237, 40)\n       Ei valmis valvateltavas(i) (1650, 54)\n       Valmis valvateltavassa (1631)\n       Eikä valvateltavasi (1525, 37)\n       Eikä valvatettavas (1657)\n       Valmis varroteltavasi (1611)\n\n    7. Suorinut ikisopusi (1619)\n\n    8. Vuosin kolmin kossottuse (1622)\n\n    9. Savoin markoin maksettuse (1622)\n\n   10. Tuhansin lunassettuse (1622)\n\n   11. Anna peipponen peseikse (1597)\n       Anna meijän peippone peseikse (A. 507)\n       Meän on peiboni pezekse (A. 505)\n\n   12. Anna sotka suoriaikse (1597)\n       Anna meijän sotka suoriabi (A. 507)\n       Ana meän sotka suoriauppi (A. 505)\n\n   13. Jo (Vast) on jalka sukitettu (1645, 51)\n\n   14. Toini on sukitettavana (1651)\n       Toista sukitettaneki (1645)\n\n   15. Jo on jalka kengitetty (Jätetty) (1535, 97-98, 1600, 09,\n          20, 36, 39, 41-42, 52, 58, 2236, 4344, 46)\n       Jopa on jalka kenkitetty (1601, 34)\n       Jo on jalka kenkittünä (1616)\n       Vast(a) on jalka kengitetty (-kitetty) (1525, 1610-11,\n          15, 19, 22, 31, 37, 48, 49, 51, 53-57, 2237, 40)\n       Vast on jalka kenkittünä (1654)\n       Yks(i) (on) jalka kengitetty (1599, 1627, A. 505)\n\n   16. Toin(en, Toini) (on) kengitettävänä (-kitettävänä) (1535,\n          97-1600, 06, 15, 19, 31, 34, 36, 41-2, 51, 56, 2236, 40, 43)\n       Toin(en, Toini) (on) kengiteltävänä (-kiteltävänä) (1525, 1601,\n          03, 09-11, 16, 22, 37, 39, 58, 2237, 44, 46)\n       Toista vasta kenkitetäh (-tetään) (1648-9, 52-3, 55, 57)\n       Toini on kengitettävässe (A. 505)\n       Toista vasta kenkitähe (1654)\n\n   17. Puol on vartta voate peällä (1636)\n       Puol on vartta voate vyöllä (1637)\n\n   18. Toista puolta voatetetah (1636)\n\n   19. Jo(p) on käsi hiemotettu (1535, 98, 1601, 03, 09, 16, 20, 29,\n          34, 39, 41-42, 45, 58-59)\n       Vast on käsi hiemotettu (1525, 1608, 10-11, 19, 22, 49, 51,\n          53, 2237)\n       Nyt on käsi hiemotettu (1631)\n       Yks on käsi (-zi) hiemoteltu (-tettu) (2246, A. 505)\n       Yksi käsi (on) hiemotettu (1597, 1627)\n       Käsi toini on hiemoteltu (1636)\n       Vasta käsi hiimotettu (1606)\n       Vast on hiema hiemotettu (1599, 1648)\n       Jo on hiema hiemoteltu (1656)\n       Yks(i) on hiema hiemotettu (1650, 2249)\n\n   20. Toin(en, Toini) on hiemoteltavana (-vina) (1525, 35, 1601, 03,\n          09, 11, 16, 19, 20, 22, 27, 31, 36, 39, 42, 50, 56, 58-59,\n          2237, 46)\n       Toinen (Toini, Toin on) hiemotettavana (1597-99, 1610, 15,\n          34, 39, 2249)\n       Toini on hiimoteltavana (1606)\n       Toista kättä hiemotetaan (1645)\n       Toista vasta hiemotetah (1649, 53)\n       Toista vasta hiemotamma (1648)\n       Toini on hiernotettavassa (A. 505)\n\n   21. Puol(i) on päätä (peätä, piätä) palmikoitu (-ttu) (1535,\n          98-1601, 06, 11, 19-20, 27, 31, 34, 36, 39, 45, 48-49,\n          53, 56, 58-59, 2240, 43-44, 46, 49, A. 505)\n       Puoli päät on palmikoitta (1641)\n       Puol(i) on päätä (peätä, piätä) palmikolla (1597, 1609-10,\n          15-16, 22, 29, 42, 50-51)\n       Puoli on päätä palmikoilla (1603)\n       Puol(i) on peätä (piätä) palmikoissa (-kossa) (1525, 1637)\n       Puoli peätä on palmikossa (A. 510)\n       Vast (Jo) on palmikko palmikoitu (1536, 1652, 54-55, 57)\n       Vast on puoli piätä pantu (1536)\n\n   22. Toinen (Toini, Toin on) palmikoit(t)avana (1525, 97-1601, 06,\n          10-12, 16, 22, 27, 31, 34, 39, 41-42, 51, 56, 58, 2240,\n          43-44, 46, 49, A. 510)\n       Toista vasta palmikoijah (-jaan) (1648-49, 5255, 57)\n       Toista puolta palmikoiaan (-koijah) (1636, 45)\n       Puol(i) on palmikoit(t)avana (1609, 20, 50)\n       Toinen (-ni) palmikoitsemat(t)a (1535, 1603)\n       Toin on palmikoittematta (1619)\n       Toini on palmikoidavassa (A. 505)\n       Toin on palmikoitavina (2243)\n       Toini on puoli pantavana (1536)\n\n   23. Panes peätä (piätä) palmikoll(a) (1606,-10, 2237)\n       Pankaa päätä palmikolla (1611)\n       Pankoas peätä palmikolla (1615)\n\n   24. Sivo silkillä nivusta (1606, 10, 2237)\n       Situot silkillä hi(v)usta (1611, 15)\n\n   25. Jo(p) on käsi kinnastettu (-nassettu) (1535, 98, 1600-01, 20,\n          41, 52-3, 2243-4)\n       Vast on käsi kinnastettu (-nassettu) (1610, 48, 51, 54-5,\n          57,  2240)\n       Jo on käsi kinnasseltu (2246)\n       Jopa käsi kinnastettu (1634)\n       Yks(i) on käsi kinnassettu (1627, 50, 2249)\n       Yks on käsi kintahassa (2237)\n\n   26. Toinen kinnastettavana (1598, 1641)\n       Toin(i) on kinnassettana (1535, 1600, 10, 27, 34, 51, 2240, 43)\n       Toine(n) on kinnasteltavana (-seltavana) (1601, 50, 2244,\n          46, 49)\n       Toista vasta kinnassetah (-taan) (1648, 52-55)\n       Toista vasta kinnastelen (1657)\n       Toin on kintahattomana (2237)\n\n   27. Vuotit viikon, et väsynyt (2237)\n\n   28. Jo(pa) on valmis valvattisi (-tise, -times) (1525, 35-36,\n          1609-11, 19-20, 22, 34, 36-37, 45-46, 48-49, 51-52, 54-56,\n          58, 2241, 46-47, 49)\n       Nyt (Jo nyt, Jok) on valmis valvattisi (-se, -times) (1603,\n          15, 27, 31, 39, 42, 2237, 44)\n       Jo on valmis varrottusi (1611)\n       Jo on valmis valvattuna (valkutettus) (1600-01)\n\n   29. Valmis valvateltavasi (-se) (1525, 35-36, 98-1600, 06, 09-10,\n          15-16, 19-20, 22, 27, 31, 34, 3637, 39, 45, 48-49, 51, 54,\n          56, 58, 2237, 41, 44, 47, 49)\n       Jo valmis valvatettavas (1655)\n       Valmis valvatettavana (1601)\n       Valmis varroteltavasi (1611)\n\n   30. Ikipäivin issuttuse (1636)\n\n   31. Vuosin kolmin kosjottusi (1629, 31, 42)\n       Vuosin kolmin kossottuse (1636)\n\n   32. Sa(v)oin (Sajoin) markoin maksettusi (-se) (11629, 31, 36, 42)\n\n   33. Tuhansin lunassettusi (-se) (1629, 31, 36, 42)\n\n   34. Lak on piähä laitettu (1655)\n       Lakki peähä on laitettu (1653)\n       Lakki pieh laitettih (1657)\n\n   35. Huolta piähä hoivattu (1655)\n       Huolta pieh hoivattih (1657)\n       Huolta peähä hoivatahe (1653)\n\n   36. Ajatusta annettu (1655)\n       Ajatusta annettih (1657)\n       Ajatusta annetahe (1653)\n\nMorsiamen pukemisesta puhuessaan eivät runotoisinnot aina esitä asioita\nsamassa järjestyksessä. Toisinaan mainitaan ensiksi pää, toisinaan\ntaas jalka tai käsi. Säeluettelomme järjestys pyrkii seuraamaan\nkarjalaisissa häissä yleisimmin noudatettua tapaa, mikä ilmenee myös\nMarttinin edellämainitusta kuvauksesta. Asiasta toiseen siirryttäessä\ntoistuvat tavallisesti säkeet:\n\n    Sulho, viljo(i)n veljyeni,\n    Vuotit viikon, vuota vielä!\n    Ei ole valmis valvattisi,\n    Valmis valvateltavasi.\n\nNäistä viimeinen on yhdessä toisinnossa saanut jatkoksi säkeen 7.\nTilapäisiä virressämme ovat myös säkeet 8-10, mitkä myöhemmin (31-33)\nuudistuvat. Nämä esiintyvät Kiestingistä saadussa Päänpanentavirressä\nseuraavassa yhteydessä (1653):\n\n    Saitko sie sen, kuin käkesit\n    Sulhasena käyvessäsi,\n    Kolmin vuosin kossottus,\n    Kaksin vuosin kaupattus,\n    Tuhansin lunassettus,\n    Savoin markoin maksettus?\n\nTarkoituksenmukaisempi se on siinä häävirressä, mikä lauletaan vasta\nsulhasen saapuessa kotiinsa morsiamen kera.\n\nHarvinaisia ovat lisäksi säkeet 11-12, joissa neitoa verrataan\npeipposeen ja sotkaan ja joista edellisellä on vastine\nKilpakosintarunossa (esim. 468, 473, 491-93).\n\nMorsiamen puvunosia tarkastaessa huomaa, että jalan sukittaminen\n(13-14) tavataan vain kahdesta muistiinpanosta. Ainoastaan parissa\ntoisinnossa, joista kumpikin on Jyvöälahdelta, esiintyvät myös säkeet\n17-18:\n\n    Puol on vartta voate peällä (vyöllä),\n    Toista puolta voatetetah.\n\nMuut morsiamen pukemista koskevat säkeet, paitsi 23-24, jotka kuuluvat\ntoiseen runoon, ovat virtemme toisinnoissa aivan yleisiä. Ainakin\nkahdella säeparilla on vastine Inkerissakin (A. Salminen, LH, 323;\nB K-I:n runot, 2439):\n\n    A. Yksi on jalka kengitetty,\n       Toinen jalka kengättä.\n\n    B. Jo on käsi kintahassa,\n       Toinen kinnastettavana.\n\nKun morsian vihdoin on valmiiksi varustettu, laulajat huomauttavat\nsiitä säeparilla (28-29):\n\n    Jo on valmis valvattisi,\n    Valmis valvateltavasi!\n\nSamaa tarkoittanevat seuraavat Repolan seuduilta Aunuksessa\nmuistiinmerkityt säkeet (A. 510):\n\n    Jo on neido neijoissa,\n    Talon tyttö taijoissa!\n\nKiestingissä, Oulangassa ja Soukelojärvellä laulajat liittävät\nPäänpanentavirren loppuun vielä säkeet 34-36, missä puhutaan naidun\nnaisen päähineen tuottamasta huolesta. Käpälistä ne on kerran tavattu\nmorsiamen neuvokkivirren osana (1651):\n\n    Morsioitani opetan:\n    Lakki piähän laitettihe,\n    Ajatusta annettihe.\n    Morsioitani opetan:\n    Huilu piähän hoivattihe,\n    Huolta piällä annettihe.\n\nVastaavia säkeitä tapaamme Inkeristäkin. Niinpä Liissilässä on\nmorsiamelle tämän kotona laulettu (K-I:n runot, 3616):\n\n    Mänet toisehen talloon,\n    Siint huolta hoivassaan,\n    Ajatusta annetaan.\n    -- -- -- -- --\n    Siulle huntu huisataan,\n    Lakki piähän laitetaan.\n\nSulhaskansaa, joka tuvassa on odottanut morsiamen valmistumista,\nkehoitetaan, nyt kun \"lakki on päähän laitettu\", siirtymään pihalle.\nTätä esittävä runonkohta on Vienanläänissä, kuten seuraava säeluttelo\nosoittaa, aivan yleinen:\n\n    1. Pois pojat, ulos urhot (1525, 36, 98-1601, 06, 09-11, 13,\n          15-16, 22, 25, 27, 31, 34-37, 44-45, 55, 59, 2238, 43-44,\n          49, A. 510)\n       Ulos pois urohot (1657)\n       Pois ulos urohot mänköä (1652)\n\n    2. Pihalle (-lla), pitimmät miehet (1525, 36, 98-1601, 09-11, 13,\n          15-16, 22, 25, 27, 31, 34-37, 44-45, 59, 2238, 44, 49,\n          A. 510)\n       Pihalla, pisimmät (pitemmät, pikimmät) miehet (1606, 2235-6,\n          2247)\n       Pihall on pitimmät miehet (1652)\n       Miehet pitemmät pirtistä (1657)\n\n    3. Kansa kaikki kartanolla (1631)\n       Naimakansa (Naimokansa, Naimukansa) kartanolla (-lta)\n          (1536, 1634, 55, 2243-4, 47, 49)\n\nLuusalmella on vielä lisätty:\n\n    Ei tässä pivot parene,\n    Kuin ei vierahat vähene (1645).\n\nHeti kun tämä \"jännityksellä odotettu\" kehoitus on kajahtanut, lähtee\nsulhaskansa \"viipymättä\" ulos \"noudattaen entistä järjestystään:\npatvaska edellä, saajannainen viimeisenä\" (ks. Marttini, Naima- ja\nhäätapoja I, 201, II, 157). Erään tiedonannon mukaan on tällöin joskus\nvielä laulettu (Häme, 1647):\n\n    Ulos käyvät nyt urohot,\n    Pihalle pisimmät miehet,\n    Käyvät siltoa sinistä,\n    Kananluista kaaputtavat.\n    Kun tämä kana katove,\n    Punakukka pois tulove,\n    Sivu tästä tiet tehähe,\n    Kautta rannan raivattahe,\n    Aitojen takaisen puolen,\n    Veräjien ulkopuolen.\n\nKuusi viimeistä säettä ovat Tyttöjen kerskumisia (SKVR I, 3, 1453,\n1366), alku mahdollisesti karhunpeijasrunoa.\n\nKun sulhaskansa on siirtynyt pihalle, missä saajannainen asettuu\nsulhasen oikealle ja patvaska vasemalle puolelle, alkaa pirtistä\njälleen kuulua laulua samalla kun morsiamen veli, setä tai jotkut muut\nmiespuoliset sukulaiset saattavat tätä pihalle. Tätä vakavaa\ntoimitusta, jolloin morsian kasvot verhottuna jättää vanhempainsa\nkodin, kuvastavat tällöin lauletun virren sanat:\n\n    1. Mene (-nes, Mänes, Mänepä) myötä(h), myöty neiti (1598, 1620,\n          29, A. 506-07)\n       Mänes myödä, myödy neidi (A. 476-77, 505)\n       Mäne (nyt) myötä(h), myöty neiti (1597, 1642, 52)\n       Niin mene myötä, myöty neiti (1650)\n       Menes myötä myötyristä (1641)\n       Männös myöti, möyty neiti (1601)\n       Mänkös (Mene, Mäne) myöten, myöty neiti (-to) (1599, 1635,\n          43, 56, 2245)\n       Mäne (Mene, -nes) myö(v)en, myöty neiti (-ty) (1619, 28, 34, 39)\n       Mäne(s, Männös) myy(v)en, myöty neiti (-to) (1525, 35-36,1600,\n          09-10, 15-16, 20, 24, 27, 32, 36-38, 48, 51, 55, 58-59,\n          2236, 38, 41, 44, 49)\n       Mene nyt myyven, myöty neiti (1611)\n       Viekyä myyven myöty neiti (2242)\n\n    2. Kanssa (-nsa), kaupattu (-pittu) kananen (-ni) (1525, 98-9,\n          1603, 19-20, 28, 34, 36-7, 39, 41-2, 50-1, 56, 58, A. 506-7)\n       Kanssa, kaupattu kanoni (1652)\n       Kansah, kaupattu (-pittu) kanane(n, -ni) (1597, 1600-01, 09-10,\n          15, 2236, A. 476, 505)\n       Kans on, kaupattu kanane (1655)\n       Kanssa, kammattu kanani (1606)\n       Kansa(n) kaupattu kanane(n, -ni) (1536, 93, 1632, 59, 2244-5,\n          49, A. 477)\n       Kansoin kaupattu kananen (-ni) (1535, 1611, 16, 22, 24, 27,\n          36, 48, 2238, 41)\n\n    3. Ijäkse isäsi koista (1634)\n\n    4. Kun (Kuin) olit rakas rahoihin (-he, rahoih) (1525, 1601, 06,\n       09-11, 15-6, 22, 27, 37, 50, 58-9; 2238, 41)\n       Kun olit rakas rahahan (rahaan) (1535, 1599, 1628)\n       Kun olit rakas rahalle (1619)\n       Kun olit rakas rahoille (-lla) (1632, 2236)\n       Rakas kuin olit rahoihin (1597)\n       Olit rakas rahan ottoon (1536, A. 506)\n       Rakas oit (olit) rahan otantaan (-ntah) (1598, 1603, 20,\n          41, A. 477)\n       Rakas rahan otantah(a, -he) (1654-5, 2249, A. 507)\n       Rakas rahan otandaha (A. 476, 505)\n       Rakas olit rahan ottoon (-ttoh) (1651, 53)\n       Rakas rahan ottoho (1652)\n       Mit olit rakas rahoihin (1656)\n       Rakas rahoih, kiivas kihloih (1552, 1537)\n       Rakas rahoill, kiivas kihloill (1634)\n\n    5. Kiivas kihlojen oto(i)lla (1606, 09-10, 15, 2238, 41)\n       Kiivas kihlan otantahan (-he) (1619, 48)\n       Kiivas kihlojen otantah (-taan) (1622, 35, 2244-5)\n       Kiivas kihloj(a) ottamahe (-han) (1658, 2236)\n       Kiivas kihlojen otossa (1627)\n       Kiivas kihlan ottelohon (-loihin) (1650, 56)\n       Kiivas kihlojen otolta (1601)\n       Kiivas olit kihlan ottoh (1653)\n       Kun olit kiivas kihlan ottoon (otantah) (1651, 2249)\n       Kun olit kiivas kihloihe (1659)\n       Kun olit kiivas kihlojen ottoh (1600)\n       Kuin olit kiivas kihloiltase (1654)\n       Kiivas (olit) kihlan lyöntään (-tili) (1603, 55)\n       Kiires kihlojen otantaan (1629)\n       Kiire kihlan ottelohon (1617)\n       Kievas kihlan otantaan (1628)\n       Kielas kihlojen otolla (1611, 32)\n\n    6. Kärkäs kättä antamahan (1635)\n       Kärkäs kätes(i) annantah (-tahe, -ntoon) (1536, 1649,\n          54-5, 2249)\n       Kun (Kuin) olit kärkäs kätes antih (annantahe) (1648, 53)\n       Käpäs kättä(s) antamahan (-ha, -he, -maan) (1525, 35, 1600,\n          10-11, 15-6, 19-20, 22, 27-8, 37, 58, 2236, 38)\n       Käpäs käen (keän) (on) annantahan (-daha) (1597, 99, 1641,\n          50, 56, A 476)\n       Käpäs käen annannalta (1601, 05)\n       Käpäs kätes (kädes) annantahe (-ha) (1651, A. 507)\n       Käpäs käen (kädes) issentäh (issendähä) (A. 477, 505-6)\n       Käpäs käen käpsäntäh (1598)\n       Kun olit käpäs kättä lyömä(h) (2244-5)\n       Käpeä kään annantaan (1603)\n       Olit keäpäs antihi (1652)\n       Keäpäs kättäs (-ttes) antamalle (annantahe) (1609, 34, 59)\n       Käyppäs kättäs antamahan (1606)\n       Käyvös kättä antamahan (1632)\n\n    7. Sormias sovittamahan (1632)\n       Solmies sovittamah (1615)\n\n    8. Etp on äijän, nuori neito (1632)\n       Etpä äijän, nuori neiti (-to) (1609, 28, 36)\n       Etp(ä) on äijeä (äijöä, äijiiä), nuori neiti (1525, 1627, 58)\n       Et sie vielä, nuori neiti (2236)\n\n    9. Yli pääsi ymmärrellyt (1608)\n       Yli peäsi ymmärrellyn (1636)\n       Yli peätäs ymmärrellyn (1609)\n       Yli päästäs ymmärtänyt (1628)\n       Yli peästäs ymmärtän (1627)\n       Olipiästäs ümmärtäne (1525)\n       Yli peästäs ymmärrelly(n) (1632, 58, 2238)\n\n   10. Ku(i)n loajit (luajit) kavutun (-votun, kauvotun) kaupan\n          (1525, 1609, 27, 32, 36)\n       Kuin laait (lait) kautun kaupan (1608, 28)\n\n   11. Ijän kaiken itkemisen (-kömisen) (1525, 1608-09, 35-36)\n       Ik on kaikki itkeminen (1628)\n\n   12. Vuosin voikaroittamisen (1636)\n       Vuuven voikeroittamisen (voikaroihtamisen) (1525, 1609)\n       Vuosi voikerehtaminen (1628)\n\n   13. Kun läksit ison elolta (1628)\n\n   14. Eli emosi koista (1628)\n\n   15. Toivoit kuuksi (-kse) lähteväsi (-töväsi, -se) (1525, 1619,\n          22, 36-37)\n       Olit kuuksi lähtemässä (1628)\n       Luulit kuuksi laativasi (1611)\n       Toivoit kuuksi luativasi (1610)\n       Toivot kuukse loatiase (2238)\n       Toivoit kuuksi kossovasi (1659)\n       Toivoit kuukse nousijakse (1634)\n\n   16. Päiväksi käkieväsi (-köäväsi) (1525, 1610, 36-37)\n       Päiväkse käkeölöväse (2238)\n       Päiväksi käkiämässä (1628)\n       Päiväksi päteäväsi (1611)\n       Päiväkse lupautuvasse (1622)\n       Päiväksi pürittäväne (1659)\n       Päiväkse ylenijäkse (1634)\n\n   17. Puoleksi on pois meneväs (1619)\n\n   18. Etpä kuuksi loatinkana (1632)\n\n   19. Päiväks et käjennynkänä (1632)\n\n   20. Läksit ijäksi isän koista (1636)\n       Ijäksi (-kse) isosi (-se) koista (1619, 22, 43)\n       Ah ijäksi isän koista (1628)\n       Ijäksesi isosi luota (1635)\n\n   21. Elinajakse emosi (1619, 22)\n       Polveksi emon elolta (eloista) (1628, 43)\n       Polveksesi emosi luota (1635)\n       Elinajaks emosestas (1636)\n\n   22. Sait ijäksi (-jakseli) itkemistä (-komista) (1611, 15, 48)\n       Sait ijäkse itkemisen (1634)\n       Ijäkses (-seh) on itkemistä (-komista) (1610, 32, 2238)\n\n   23. Vuu(v)eks voikerehtamista (1610, 15, 32)\n       Vuu(v)en (Vuojen) voikerehtamista (1611, 22, 2238)\n       Polveksi (-kse) posorimista (-rimisen) (1634, 48)\n\n   24. Morsien, sisaruoni (1639)\n\n   25. Kapulehti, lakluoni (1639)\n\n   26. Ite koprin kyynälesi (1658-59)\n       Luo (on) kynsin kyyneles (2244-45)\n\n   27. Kamahloin (-hluin, kainaloin) haluvetesi (1639, 58-59)\n       Kamahloin kanuvetes (2244-45)\n\n   28. Ite pessyillä pihoilla (1639)\n\n   29. Pisaret (-rat) ison (isot) pihalla (1639, 58)\n       Isäs soamilla pihoilla (1659)\n\n   30. Vanhempasi lastuloilla (1659)\n\n   31. Lammit taaton (toaton) lattiella (-tteilla) (1639, 58)\n\nSäkeet 1-2:\n\n    Mene myötä, myöty neiti,\n    Kanssa, kaupattu kananen\n\novat kerran toisinnoissamme seuraavassakin perin turmeltuneessa\nmuodossa:\n\n    Myötin neiti perähänse,\n    Kana kaupattu kansoihens,\n    Kaksin vuosin kaupattu,\n    Kolmin vuosin kosjottuina (1657).\n\nSäkeet 4-6 ovat taas (Vuokkiniemessä) synnyttäneet seuraavan\nharvinaisen säkeistön:\n\n    Kuin olit rakas rahoine,\n    Niin ole rakas rekehen,\n    Kiivas kihlojen otolla,\n    Kiivas kirjakorjasehen,\n    Käpäs kättäs antaman,\n    Käpäs käymähän kylässä (2238, vrt. Kanteletar, I, 149).\n\nTilapäinen, mahdollisesti toisen runon aiheuttama on säe 7. Toisen\nsäkeistön kanssa, jota paikkakunnan murteessa vastaa kera, on useissa\ntoisinnoissa muuntunut sanoiksi kansan, kansoin y.m. Samoin on\nensimäisen säkeistön myötä ja yhdeksännen säkeistön ylipäätäs\npukeutuneet monenlaisiin muotoihin, mitkä osoittavat, ettei niitä ole\nkaikkialla ymmärretty. Säkeet 11-12, mitkä tavataan muistakin runoista,\nesiintyvät useimmissa toisinnoissa myöhemmin (22-23). Vastaava\nrunonkohta on Suomen puolella myös Miniänvirressä (Kantele II, 48-49):\n\n    Olispa minun pitännä...\n    Kahen puolini katella,\n    Yli pääni ymmärrellä,\n    Kuin tehä katuva kauppa,\n    Ikuinen itkettävä.\n\nSäkeet 15-21 esiintyvät Suomen puolella (Ilomantsi, Ahlqv., 77, vrt,\nRel., 60, Jaakkima, Rel., 331) seuraavassa muodossa:\n\n    Niinkös luulit neity nuori,\n    Toivotko yöksi lähteväsi,\n    Päiväksi käkeäväsi?\n    Sinne viivyt viikommaksi,\n    Kaot kaikeksi ijäksi.\n\n\"Yö\" itäsuomalaisissa toisinnoissa on epäilemättä \"päivän\" kertona ja\nmuutenkin runoon soveltuvampana alkuperäisempi kuin \"kuu\" vienalaisissa\nrunoissa. Kysymyksen muodossa nämä säkeet on toisin paikoin esitetty\nmyös rajan takana:\n\n    1. Toivotko, jotta (jott on) päiväks(e) lienöy (1648-49)\n       Toivoitko, jotta päiväksi toiseks (1655)\n       Toivoit, jotta päiväkse lienöü (1654)\n       Toivoitko, jotta kuuksi lienöy (1653)\n\n    2. Elikö, jott on kuuluiseksi (1648)\n       Elikö noin päiväsekse (1653)\n\n    3. Eikä päiväks(i) eikä puoleks(e) (1654-55)\n\n    4. Tät (Siit) on ilmo ijäksese (-sesi) (1648-49)\n       Sitä lienöy ilmo ijäksese (1653)\n       Asno ilmo ijäksese (1654)\n       Ilmo ikä päiväks (1655)\n\n    5. Kauppoa(s, -ppuas, -ppas) kaikekse ijäkse(s) (1648-49, 53-54)\n\nSäeparia 26-27:\n\n    Ite koprin kyynälesi,\n    Kamahloin haluvetesi\n\nvastaa Inkerin Narvusista (R 500) muistiinpantu säe (Salminen, LH, 53):\n\n    Itke piho kyyneliä,\n    Kahmalo haluvesiä,\n\nmissä virolainen piho näyttää tulleen samaa merkitsevän pivo-sanan\nsijalle.\n\nMorsiamelle tämän lähtiessä osoitettu laulu jatkuu vielä seuraavasti:\n\n    1. Morsien, sisaruvoni (1609)\n       On morsien sisaruvoni (1627)\n       Kapolehti, lakluvoni (1609, 27)\n\n    2. Kun sie tulet toisen kerran (1611)\n       Kump on tulet toisen kerran (1627)\n       Tänne toittsi tullessasi (1535)\n       Jo on toisti tullessasi (1642)\n       Toit(t)si (Toits) (on) tänne tullessasi (-se) (1622, 32,\n          34, 36, 2241)\n       Nyt on toitsi (toite) tullessas (2244-5)\n       Toitse kerran tullessahe (1609)\n       Toisen kerran tullessasi (1627)\n       Kerran (Kerron) toisen (toisin) kertuos(s)a (1610, 19, 32)\n       Kerroin toisin kertuessa (1559)\n       Toisen kerran kertoessa (1628)\n       Toittsi kerrotellaksesi (1610)\n       Toittsi korotellaksesi (1601)\n       Toist on kertoa kertuossasi (1648)\n       Toitsi kerro kerrotellakses (2238)\n\n    3. Ihalan ison kotihin (1611)\n\n    4. Piha on asselta pitempi (1609, 27)\n       Piha on pitemp asselta (1601)\n       Asselt(a) (on) piha pitempi (1619, 27)\n       Pih(a) on voaksoa (vuaksuva) pitempi (1525, 1637)\n       On piha pivoa pitempi (1636)\n       Pih(a) on piennarta pitemp(i) (1610-11, 32, 48, 2238)\n       Pih(a) (on) piennarta levempi (leviempi, leveämpi)\n          (1634, 42, 2244)\n       Piha piennertä leviempi (1622, 2245)\n\n    5. Kynnys (on) hirttä korkeampi (korkiempi, -jempi) (1525, 1601,\n          11, 19, 22, 27, 32, 34, 36-7, 48, 2238, 41, 44-5)\n       Kynnys hirtt on korkiampi (1609)\n       Korkie (on) kotoni kynnys (1601, 10, 32)\n       Korkio on kotini kynnys (1559)\n       Korkiet on kotoset kynnykset (1648)\n\n    6. Late lautoa leviämpi (levempi) (1627, 42)\n       Late lososta leviempi (2245)\n       Silta lautoa leveempi (1628)\n\n    7. Sintsi (on) siltoa leveämpi (-viempi) (1632, 34)\n\n    8. Vaja (-jo) voaksoa leviempi (1622, 36, 2244)\n       Vajat voaksoo leveämmät (1634)\n       Vajat lautoa korkiampi (1642)\n\n    9. Vierastau isäsi koira (1622)\n       Velies koira vierastauve (1601)\n       Vihaset on velien koirat (1627)\n\n   10. Purou siun isosi koira (1601)\n\nSäkeitä 4-8 tarkastaessa huomaa, että alkuperäisimmät ovat ilmeisesti\nsäkeet:\n\n    Piha on askelta pitempi,\n    Kynnys hirttä korkeampi,\n\njoiden jatkoksi on myöhemmin tullut lattian, sintsin tai vajan\n(ulkoporstuan) kuvaus. Puhe vajan, sintsin tai lattian \"leveydestä\" ei\nsovellukaan runoomme yhtä hyvin kuin pihan \"piteneminen\" ja kynnyksen\n\"korkeneminen\", nämä seikat kun kuvannollisesti selittävät, miksi\nmiehelään mennyt tästä puolin niin harvoin käy vanhempainsa kodissa.\n\nEnnenkuin morsian annetaan sulhasen omaksi, pitää jompikumpi\nsaattajista, sanoo Marttini (Naima- ja häätapoja II, 158 a), puheen\nsulhaselle, missä tätä neuvotaan ja kehoitetaan pitämään huolta\nvaimostaan. Tällaisia neuvoja on sulhaselle annettu myös virren\nmuodossa, minkä morsiamen omaiset esittävät. Useimmiten ja varmaankin\nalunperin ovat laulajat tällöin kohdistaneet sanansa koko sulhasen\nväkeen, kuten käy ilmi seuraavasta säeluettelosta:\n\n    1. Elkäät te (Elkäätes) meiän kanoa (kanasta) (1620, 29, 42)\n       Elkeätes (-köätes, -kövätes) meän (miän) kanoa (kanaista)\n          (1525, 1610, 15, 27, 36, 58)\n       Elkäätes työ mein kanaista (1606)\n       Elkääpäs meän kanaista (1659)\n       Eikö te meiän kanoa (1619, 41)\n       Elkyö(pä työ) meijän (mein) kanaista (1597, 1634)\n       Elköäs te meän kanasta (1632)\n       Elkeä viijä (vieköä) meän kanaista (1622, 2242)\n       Elgeä viekeä meän kanoja (A. 516)\n       Elkeäte meän naista (1635)\n       Ellös viekö meijän neittä (1611)\n       Elköä viekö neitoistane (1652)\n       Elkeä vieköä (-keä) meän neitoa (-tua) (1653, 57)\n       Elkiiä viekää meijän neituo (1654)\n       Elköä vieköä meän neioista (1655)\n\n    2. Meijän niemen neitokaista (1597)\n       Meän on niemen neidozia (A. 516)\n\n    3. Meän on kaupunnin kanoja (A. 516)\n\n    4. Viekö (Viiö, Viie, Viijä, Viion) vehkahuhmarelle (-lla)\n          (1597, 1606, 22, 27, 29, 36, 41-2, 58-9)\n       Elkeä vehkahuhmarelle (2236)\n       Viekää vehkahuuhmarella (2242)\n       Viijä vehkahuhmaroilla (1615)\n       Viekä vehmahuhmarille (1620)\n       Viekä (Vieköö) vehkataikinalla (-lta) (1634, 19)\n       Ellös viekö vehkasoille (1611)\n       Elköäs te suolla viekö (1632)\n       Vieköä vehkamättähällä (2242)\n       Älkeä vieky vehkan paissantahan (1599)\n\n    5. Panko (Panno, Panna) parkin survojaksi (-se, jikse)\n          (1606, 10, 15, 22, 27, 29, 36, 42, 58)\n       Elköä parkin survojaksi (1650)\n       Elköä (-kiiä) panko (-kua) paksun parkin survojakse (1648-9)\n       Paksun parkin survojaks(e, -jiks) (1652-5, 57)\n       Pannos (Panno, Panna, Panka) parkin survontaan (-tahan, -tahe,)\n          (1525, 1619, 34-5, 41, 59)\n       Pangoa parkin survondaha (A. 516)\n       Elkeä parkin survontahan (2236)\n       Elkyä panko paksun parkin (1651)\n       Survojaksi, sotkijaksi (1651)\n       Panko parkkihuhmarille (1611)\n\n    6. Kouvoksien rouhijakse (1606)\n\n    7. Eikä lepän leipojaksi (1651)\n\n    8. Suuren kiven jauhajaksi (-se, -jiks) (1648, 50, 52-55, 57)\n       Suuren kiven jauhojakse (1649)\n\n    9. Viekä(ä)tes (-keätes, -köätes, -kuvätes) me(i)än (miän)\n          kananen (-ne, -ni, kanaista) (1609 10, 15, 22, 27,\n          37, 42, 58-9)\n       Viekätes työ mein kanani (1606)\n       Vieköäs te meän kanani (1632)\n       Viekööte(s) meiän kanoa (1619, 29)\n       Viekä te meiän kanoa (1620, 41)\n       Vieköä meijän kanaista (1597)\n       Vieköä (nyt) me(ij)än kanane(n) (1650, 2242)\n       Viekeäpä meän kanoa (1599)\n       Viekövät meän kananen (2238)\n       Viekeä meän kaunista (2236)\n       Pankate(s) meän kananen (-ni) (1635-6)\n\n   10. Meijän niemen neitokaista (1597)\n\n   11. Viekää (-keä, -geä, köä, -kiiä) viljamättähälle (-llä)\n          (1525, 1611, 32, 37, 50-1, 53, 58, A. 516)\n       Viekeä (-köä, -kiiä) viljomättähällä (1606, 09, 22, 49, 54-5)\n       Vieköö (-köä) villomättähällä (1629, 2238)\n       Vieköä viljomättähäse (1648)\n       Viekeä (-köä) vehnämättähällä (1615, 59, 2242)\n       Viekä vehnätaikinalla (1634)\n\n   12. Vilja (Viljo) viplo(i)n viiliäksi (-jaksi, -se) (1606, 09,\n          19-20, 22, 29, 42)\n       Vilja viiplon viilijäksi (1611)\n       Villoviplon viiliäksi (1641)\n       Vilja viibloin viilendähä (A. 516)\n       Vehnä viploin viilijäks (1615)\n       Vehnäviplon viilijäkse (1610)\n       Viiplon suuren viilijiksi (1525)\n\n   13. Paksun leivän paistajaksi (-se, -jiksi) (1525, 160911, 15,\n          19-20, 34, 41, 52-3, 2238, 42)\n       Leivän paksun paistajaksi (-se, -jikse) (1606, 22, 27, 36-7, 54)\n       Paksun möykyn paistajaksi (1630)\n       Paksun leivän paistantahan (paissandah, -tah, -daha) (1957,\n          A. 506-7, 516)\n       Viekeä vehnän paissantahan (1599)\n       Viekeä vihnen paissantahan (1599)\n\n   14. Suuren leivän leipojaksi (-se, -jiksi, -se) (1629, 32,\n          48-49, 51-4, 57-8, 59, 2242)\n       Leivän suuren leipojaksi (-jiksi) (1525, 1637)\n       Paksun leivän leipojiksi (2236)\n       Pankoa leivän leipojaksi (1650-1)\n\n   15. Taikinan taputtajaksi (-se, -jiksi, -se) (1525, 1606, 09-11,\n          15, 19, 22, 27, 29, 32, 34, 36-7, 48-9, 51-5, 59, 2236,\n          38, 42)\n       Tahtajan taputtajaksi (1650)\n\n   16. Kauvon kiukoan (-kuan) katsojakse (1653-4)\n\n   17. Viljapurnun purkajakse (1632)\n       Jyväpurnun purkajaksi (1611)\n       Suuren purnun purkajikse (1627)\n\n   18. Ruispurnon purkajaksi (1642)\n       Ruis on purnun purkajaks (1615)\n       Ruispuurnun puhastajakse (1622)\n\n   19. Osrapurnun ottajaks (1615)\n       Osrapuurnun ottajakse (1622)\n       Otrapurnun purkajaksi (-se) (1629, 36)\n       Ohran puuron purkajakse (1635)\n\n   20. Kakrapu(u)rnun kantajakse (1622, 36)\n       Kakrapurnun kaivajaks (1615)\n\n   21. Eloaitan avaajaksi (1642)\n\n   22. Isännäksi (-se, -niksi, -se), emännäksi (-se, niksi, -se)\n       (1653-5, 57)\n\n   23. Avainmiehiks, aittamiehiks (1657)\n\n   24. Suutijakse (-jiksi, -se), reätijäkse (-jiksi, -se) (1653-5)\n\n   25. Tulen kokkah istujakse (1653)\n\nAinoastaan parissa toisinnossa laulajat puhuttelevat sulhasta itseään.\nSuopassalmella alkaa tämä virrenkohta sanoilla:\n\n    Sulho, viljon veljyeni,\n    Isäs kanta kaunokainen,\n    Elkyö meijän kanaista... (1597).\n\nKivijärvellä taas:\n\n    Ellös viekö, veijoseni,\n    Ellös viekö meijän neittä,\n    Ellös viekö vehkasoille,\n    Panko parkkihuhmarille.\n    Viekää viljamättähälle... (1611).\n\nKuten näiden säkeistöjen viimeinen säe selvästi osoittaa, on tämä\nkehoitus vielä tällöinkin säilyttänyt alkuperäisen ja toisinnoissa\nyleisesti esiintyvän monikollisen muotonsa.\n\nSäeluettelomme säkeet 2 ja 3 ovat ilmeisesti siirtyneet virteemme\nmuista runoista. Säkeillä 4-5 on vastine Inkerissäkin, esim.\nseuraavassa Liissilästä saadussa runossa:\n\n    Em myö vierineet vehkasuolla,\n    Panneet parkkikankahalle,\n    Veimme rikkahan rikoille,\n    Varakkahan vainiolle (K-I, 3227).\n\nNoiden Kauko-Karjalassa ja Inkerissä toisiaan muistuttavien säkeiden\nsyntyä pohdittaessa on huomioon otettava kummassakin esiintyvä\nruotsalaisperäinen parkki-sana. Säkeet 6-7 esiintyvät kumpikin vain\nyhdessä toisinnossa. Paljoa yleisempi on säe 8. Säkeitä: \"Älkää viekö\"\nseuraa runossamme: \"Viekää\". Viimeksi mainituista yleisimmät ovat:\n\n    Viekää viljamättähälle\n    Paksun leivän paistajaksi (Suuren leivän leipojaksi),\n    Taikinan taputtajaksi.\n\nSangen yleinen on vielä:\n\n    Vilja viploin viilijäksi.\n\nSitävastoin säkeet 16-25 ovat sellaisinaan verraten harvinaisia.\n\"Purnun purkaminen\" saattaa virressämme kuitenkin olla vanhaa perua.\nEräissä toisinnoissa, joista yksi on jo Lönnrotin muistiinpanema,\npuhutaan \"purnusta\" myös viljamättään asemesta:\n\n    1. Vieköä (-käte) mei(j)än kanaista (kanoa) (1597, 1620)\n\n    2. Paksun purnun partahalle (1597)\n       Viegeä pasun purnun pardaha (A. 506-7)\n       Paksun puuron partaille (1620)\n\nPuheena olevassa Kauko-Karjalan häävirressä ei yleensä puhuta läävästä\neikä karjasta, ainoastaan yhdessä Vuonnisesta saadussa toisinnossa\nesiintyvät säkeet:\n\n    Paksun möykyn paistajaksi,\n    Leävän suuren leänijäksi,\n    Suuren karjan katsojaksi (1630).\n\nMahdollisesti on keskimäinen säe muuntunut säkeestä: \"Leivän suuren\nleipojaksi\" saaden sitten kerrokseen viimeisen säkeen. Tollonjärvellä\non tähän runonkohtaan vielä liitetty seuraava sananlaskuntapainen\njatko:\n\n    Osapa orjana pitäy,\n    Osa orjan käskijänä (2242).\n\nVirteemme kuulumattomia ovat lisäksi eräät liitännäiset, kuten (1620,\nvrt. 1603, 41):\n\n    Elkäät te meiän kanoa...\n    Vielä meiän kanoista\n    Äyrit äyhtien tulee,\n    Pienet rahat piehtaroien,\n    Penningit kipoa lyöen.\n\nTämän jo ennen puheena olleen säkeistön on todennäköisesti virteemme\nsiirtänyt kummallekin yhteinen ensimmäinen säe. Samoin on epäilemättä\nlaulu morsiamen viemisestä viljaiseen taloon johtanut virteemme\ntoisessa häävirressä yleisen ja siihen paremmin soveltuvan säkeistön:\n\n    Omp on meän sulhollana\n    Vitsikköiset viljamaina,\n    Katajikot kauramaina,\n    Ojavieret osramaina,\n    Puurnut on joka purolla,\n    Aittaset joka aholla (1622, vrt. 1606).\n\nYhdessä muistiinpanossa (1609) tämä säkeistö on morsiamen kodissa\nlaulettuna esitetty kysyvässä muodossa:\n\n    Onko meijän sulhasella\n    Ojavieret osramaina,\n    Kankasvieret kakramaina?\n    Onko meijän sulhasella\n    Purnuset joka purolla,\n    Aittaset joka aholla?\n\nSulhasta ja tämän joukkoa kehoitetaan samalla kohtelemaan antilasta\nhyvin uudessa kodissa:\n\n    1. Elkää te meiän kanoa (1620)\n       Elkäte (Elkäätes, Elkö te) meiän kanoa (1607-8, 41)\n       Elköätes meän kanaista (1637)\n       Elkääte (Elkyö) meiän kana(i)sta (1642, 1597)\n       Elköäs te (Elkiivätes) meän (miän) kana(i)sta (1525, 1632)\n\n    2. Meiän niemen neitokaista (1597)\n\n    3. Sillan päissä seisotelko (1597)\n       Sillan peässä seisotello (1630)\n       Sillan peässä seisattago (A. 507)\n       Seisatelko sillan päässä (1607)\n\n    4. Itetelkö ikkunassa (1632)\n       Itetelkö (-tellö) ikkunoissa (1607, 42)\n       Elkiiäte ikkunoissa itetellö (1638)\n\n    5. Vajan päissä vankutelko (1632)\n       Vajan (Vajon) päässä (peässä) vangutello (1630, 42)\n       Peässä vajan vankutelko (1636)\n       Vaijon peässä valguttago (A. 507)\n       Valjon päässä vanguttoos (1629)\n       Vajojen päissä valvotelko (1597)\n\n    6. Vitsoin viisin vingutello (1642)\n       Vitsoin viisin vinguttoos (1629)\n       Viisin vitso(i)n vinguttao (1620, 41)\n       Vitsoin (Vizoin) viisin virvotelko (-lla) (1525, 1608, 37)\n       Viisin vitsoin elgeä vonguttago (A. 506)\n\n    7. Nahkaruoskin nauutelko (1608)\n       Nahkaruosin nauvutelko (1637)\n       Nahkaruoskin naukuttao (1620)\n       Nahkaruoskin njaukuttaho (1641)\n       Nahkaruoskin napsutello (1630)\n       Nahkaruossan roimuttago (A. 507)\n       Nahkaruossin elgeä roimuttago (A. 506)\n\n    8. Opastellos orjan ruoskin (1629)\n\nNäistä yleisimpiä ovat säkeet:\n\n    Elkää te meiän kanoa\n    Vitsoin viisin vingutelko\n    Nahkaruoskin nauutelko.\n\nVerraten yleisiä ovat myös säkeet:\n\n    Sillan päässä seisotelko,\n    Vajan päässä vangutelko,\n    Itetelkö ikkunoissa.\n\nParissa viime vuosisadan alkupuoliskolla muistiinpannussa toisinnossa\nyllämainitut säkeet jatkuvat vielä seuraavasti:\n\n    A. Ottaatte meiän kanoa,\n       Opastatte orpolasta,\n       Ruoska ruokoinen käteen (1620).\n\n    B. Ruokonen ruoska käessä,\n       Sillä työ opastuohos (1641).\n\nPerin kiintoisa piirre tässä, kuten edellisessäkin runonkohdassa, on\nse, että morsiamen omaiset kääntyvät, vieläpä vaimon kurittamistakin\nkoskevassa asiassa, sulhasen väen eikä sulhasen puoleen. Siinä\nkohtaamme varsin vanhaa kantaa edustavan kansantavan ajoilta, jolloin\naviokauppa solmittiin morsiamen _suvun_ ja sulhasen _suvun_ kesken.\nMyöhemmän kauden ajatustapaa taas kuvastavat seuraavat yksinomaan\nsulhaseen kohdistetut sanat parissa muistiinpanossa:\n\n    A. Sulho, viljon veljyöni,\n       Tiessi neittä, tiessi nuorta,\n       Tiesi neien nuorta mieltä.\n       Ota vitsa viitasesta,\n       Oksa koivun onkelvosta,\n       Hot etpä sitä sivalla (1639).\n\n    B. Sulho, viljo vellüöni,\n       Tiessi neittä, tiessi nuorta,\n       Tiessi neijen nuorta mieltä,\n       Ota vitsa viitosesta,\n       Oksa koivun onkelvoista,\n       Hot hepöät, elä sivalla (1658).\n\nNäissä säkeistöissä, joista edellinen on Uhtualta, Lönnrotin\nmuistiinpanema, jälkimäinen Boreniuksen Haikolasta, on oikeastaan kaksi\neri osaa. Ensimmäisessä osassa puhutaan neidon huvittamisesta,\njälkimmäisessä tämän rankaisemisesta. Siitä päättäen, että tuo\nhuvittamista merkitsevä tiessi-sana on myöhäinen venäläinen laina\n(\u003C tjesit), on säkeistömme alkupuoli todennäköisesti syntynyt verraten\nmyöhään. Viimeisessä säkeessä on myös hot ('vaikka') venäläinen\nlainasana. Ylläolevat säkeet esiintyvät Luusalmella virressä (1723),\nmikä lauletaan sulhasen kodissa.\n\nSamoja asioita silmällä pitäen puhutellaan ainoastaan sulhasta myös\neräässä Akonlahdelta saadussa runossa. Laulajan sanotaan oppineen\n\"taikansa ja sanansa eräältä Lapista karanneelta mieheltä ja eräältä\nLatvajärvestä kotoisin olevalta naiselta\". Tämän virren, jonka\nseuraavassa esitämme, laulaa sulhaselle morsiamen kodissa \"joku\nmorsiamen miespuolinen sukulainen\" (1604):\n\n    Kuules, sulho, kun sanelen:\n    Neuvo neittä vuotellessa,\n    Opeta oven takana,\n    Vuosi neuvo suusanalla,\n    Toini on jalan polulla?\n    Kolmas silmän iskennällä!\n    Jos heän ei totelle tuota\n    Eikä veäjänne väheä,\n    Tuopa vitsa viijakosta,\n    Vesa nuorilta noroilta,\n    Tuo turkin helman alla!\n    Sillä hauvo hartioita,\n    Pehmitä perälihoja,\n    Vain elä silmiä sivalla,\n    Sitä kylä kysyve,\n    Sitä appi arvelou.\n    Elä piekse pientarella.\n    Elä nurmella nuherra,\n    Neuvo nelisnurkkasessa,\n    Sano sammalhuonehessa!\n\nTämä virsi, jossa viides ja kuudes säe ovat sisältönsä puolesta\nvaihtaneet paikkaa, on Itä-Suomessa laulettu sulhasen kodissa (Kantele\nII, 22-23). Samoin on asianlaita ollut Inkerissäkin, missä runomme\nuseimmilla säkeillä on vastine (ks. K-IR, 3085, Salminen, LH, 391).\nAkonlahden toisinnon säkeitä:\n\n    Sitä kylä kysyve,\n    Sitä appi arvelou\n\nvastaa Kanteleeseen (II, 22-23) painettu, Itä-Karjalasta saatu säepari:\n\n    Tuostapa kyty kysyypi,\n    Tuosta appi arveleepi,\n\nminkä jatkona on vielä:\n\n    Onko tuo suen repimä,\n    Vai on karhun kaivelema.\n\nJälkimmäisen toisinnon kyty \"apen\" kertona on epäilemättä\nalkuperäisempi kuin edellisen kylä.\n\nTällaiset yksinomaan sulhaseen kohdistetut säkeet edustavatkin\nilmeisesti n.s. neuvokkivirsiä, joita häissä on ollut tapana laulaa\nsekä morsiamelle että sulhaselle. Sellaiseksi katsottava on vielä\nseuraava Vuokkiniemestä muistiinpantu runo (2238):\n\n    Sulhokaini, nuorukaini,\n    Miehen kanta kaunokain,\n    Ellös meijän neitoistana,\n    Ellös sie pahon pitähö.\n    Elä anna anopin lyyä,\n    Eläkäi apen torua,\n    Seiso seinänä ejessä,\n    Pisy pihtipuolisena!\n    Ellös raatsi raukkoas,\n    Ellös henno herttaistas,\n    Iso(!) rahon maksettuse,\n    Kallehi lunassettuse.\n\n\"Siinä kohden kuin morsianta sulhasen eteen tuodaan\", sanoo Marttini\n(m.t., 204-5), \"on Akonlahdella semmoinen tapa että tuoja kysyy\nsulhaiskansalta: 'Mitä työ vuotatte?' johon patvaska vastaa: 'Myö\nvuotamma ihmistä'. Tuoja sanoo: 'A myö annamma teilä ihmisen, vaan\npiätä elkiä kavottuat!'\" Tämä morsiamen omaisten huomautus sisältyy\ntoisin paikoin myös tällöin esitettyyn virteen. Niinpä esim. Haikolassa\nlauletaan (1658):\n\n    Tästä alli annetahe,\n    Kanavarsi kaimatahe,\n    Elköäs tuhota peätä!\n\nKaksi ensimmäistä säettä on Lönnrot muistiinpannut myös Uhtualla (1639)\nja kolmas on Vuonnisesta saadussa muistiinpanossa seuraavassa muodossa:\n\n    Elköäs peätä kavottako (1632)\n\nTähän aikoinaan sangen vakavaan huomautukseen liittyy vielä muudan\nvanhaan verikostoon viittaava uhkaus:\n\n    A. Is' on autuvo elossa,\n       Em' on autuvo kojilla,\n       Viis on veljeä hyvöä,\n       Sisart on sitä enämpi,\n       Ne on peätä etsimässä,\n       Ne vartta valitsomassa (Haikola, 1658)\n\n    B. Viel on viisi veijuoni,\n       Seitsemän emoni lasta\n       Neijen immet itkemähä,\n       Neijen jäljet noutamaha,\n       Neijen polut polkemaha.\n       On meillä orot mokomat,\n       Suvikunnat sunkunvarsat.\n       Neijen on immet itkeminen,\n       Neijen jälet noutaminen,\n       Neijen polut polkominen (Vuonninen, 1632)\n\n    C. Viel on viisi veljeäni,\n       Seitsemän emosi lasta\n       Jänön jälen polkiata (Vuonninen, 1629).\n\n    D. On meillä orot mokomat\n       Jälet neien polkomahan.\n       On meillä viisi veljeä,\n       Seitsemän emosen lasta\n       Jälet neien etsimähän (Uhut, 1642).\n\n    E. Onpa viisi veljiäni,\n       Seitsemän emoni lasta\n       Jälet neien etsimähe (Kivijärvi, 1609).\n\n    F. Viel on viisi veljeänsä (veioansa)\n       Neien (Neion) pään perillisiksi (-seksi) (Kostamus, 1607;\n          Akonlaksi, 1672)\n\nSäkeistössä B täytymystä ilmaisevat infinitiivinmuodot \"itkeminen\",\n\"noutaminen\" ja \"polkominen\" ovat Kauko-Karjalan puhekielelle vieraita\n(Kaarle Kkohn, Kalevalan kysymyksiä I, 112). Yleensä nämä säkeistöt\novat seuduilta, minne väestöä on siirtynyt Suomen puolelta.\n\nKolmessa muistiinpanossa (1559 1634, 52) on morsianta saatettaessa\ntälle lopuksi laulettu:\n\n    Astu hanhen askelilla,\n    Taputa tavin jaloilla j.n.e.\n\nmitkä säkeet lauletaan kuitenkin paljoa yleisemmin vasta nuoren parin\nsaavuttua sulhasen kotiin. Samoin on morsiameen kohdistettujen\nneuvokkivirsien laita, joita joskus on esitetty jo morsiamen kodissa ja\njoita on käsiteltävä erikseen.\n\n\n\n\nMORSIUSPARIN TULOVIRSI\n\n\nSamoinkuin sulhasen tullessa morsiantaan noutamaan on Kauko-Karjalassa\nmyös nuoren parin saapuessa sulhasen kotiin esitetty erikoinen\n\"tulovirsi\", mikä tavallisesti alkaa seuraavin säkein:\n\n    1. Kylä vuotti (uotti) uutta kuuta[8]\n       Miero vuotti uutta kuuta (-da)\n\n    2. Miero päivän nousentoa (-sentua, -tuva)\n       Kylä päivän nousentoa (-zendoa, -sennaista, -soomista)\n       Kylä päivän nousijaista (1738)\n       Miero nuorta (uutta) morsienta (1682-84, 87, 91, 1717, 24, 42)\n       Kylä vuotti (nuorta) morsianta (-sientä, -siaista, -siait)\n          (1716, 20, 30, 39-40)\n       Talo nuorta (uutta) morsije(n)ta (-jaista) (1738, 41, 1686)\n\n    3. Tela(t) tervaista venettä (1662, 91, 1700, 12)\n       Vezi tervaista venehtä (A. 548, 52)\n\n    4. Lumi vuotti tervarekie (1739)\n       Lumi tervaista regiä (A. 552)\n       Reki vuotti tervajalasta (A. 557)\n\nAunuksessa säe: \"Miero vuotti uutta kuuta\" jatkuu usein seuraavasti:\n\n    A. Uutta kuuta nuosi(j)aista (A. 541-42, 47)\n       Uutta kuuta nousijoa (A. 539-44)\n       Uutta kuuta nousevoista (A. 532)\n\n    B. Päivä(i)stä yleni(j)ä(i)stä (-nijeä, -nijöä, -nöjä) (A. 535,\n          37, 39, 41-42, 44, 47)\n       Päivytä ylenevöistä (A. 532)\n\nKuin nousevaa kuuta ja ylenevää päivää laulaja taas odottaa nuorta\nparia eräissä seuraavaan säeluetteloon sisältyvissä toisinnoissa:\n\n    5. Mie(pä) (on) vuotin (-tan) vei(j)oani (-jojane, -juooni,\n          -jojaini, veioistani, veikkostani, veikostani)\n       Miep on yksi(n) veijo(j)ani (-ne) (1732 a, 34, 36)\n\n    6. Veijo(j)ani (-ne, -juoni, -jaini, -joistani, veikkostani,\n          veikostani), minjo (j)ani (-ne, -juoni, -juani, -jyäni,\n          -jovani, -joistani)\n       Minnojan(a), veijojan(a) (1739-40)\n       Minjöväni, veijojaini (1741)\n       Minä uutta miniätä (1730)\n       Mie vuotin minjojani (A. 532)\n       Miepä vuotan minjöväin (1741)\n       Myö vuottima (uotimma) minnojana (minjojan) (1739-40)\n\n    7. Lankoni, emoni lasta (1697)\n\n    8. Niinkuin kuuta nousijoa (-sevata) (1682, 85, 89)\n       Kun on kuuda nousiaa (A. 551 b)\n\n    9. Päivyttä (Päiveä) ylenijeä (ylenevätä) (1682, 85, 89)\n       Päivöistä ylenijöä (A. 551 b)\n       Niinkuin päivyä nousiaista (1741)\n\n   10. Empä (En on) kuuta puolinkana (1677, 82, 85, 93, 1702, 10)\n\n   11. Päivyt(tä) en (ei) mokominkana (1677, 82, 85, 93, 1702, 10)\n\n   12. Yhä yhtä vei(j)oani (veijuvoni) (1677, 93, 1710)\n\n   13. Veiju(v)oni, minju(v)oni (1693, 1702)\n\nNeljänteen numeroon sisältyvillä, on vastineita Suomen puolella, missä\npuheena oleva virsi alkaa seuraavasti (A Suistamo, Härkönen, 641, B ja\nC Ilomantsi, Ahlqv., 119 ja 210):\n\n    A. Miero vuotti uutta kuuta,\n       Lumi tervaista rekeä,\n       Mie vuotin minjuttani.\n\n    B. Kylä vuotti uutta kuuta,\n       Vesi tervasta venettä,\n       Lumi tervasta rekeä,\n       Minä vuotin veikkoani.\n\n    C. Minä vuotin minjoani,\n       Minjoani, poikoani.\n\nPuhuessaan \"pojasta\" viimeksi esitetty säepari osoittaa, että niiden\nlaulaja tällöin on ollut sulhasen äiti. Sulhasen äiti soveltuu muuten\nhyvin tämän \"tulovirren\" esittäjäksi, hänellä kun ei ole ollut tapana\nottaa osaa morsiamen kodissa vietettyyn juhlaan. \"Veijo\" Kauko-Karjalan\nrunoissa, kuten joskus ilomantsilaisissakin toisinnoissa, taas\nosoittanee, että nuoren parin laululla tervehtijänä on ollut sulhasen\nsisar. Verratessamme Suomen puolelta saatuja \"tulovirren\" johdantoja\nnoihin rajantakaisiin toisintoihin, näyttää siltä kuin edelliset\nedustaisivat varhempaa kantaa. Nämä alkusäkeet jatkuvat rajantakaisessa\nrunossa usein sanoilla:\n\n    14. Vei(j)o (Veikko) tuli, vesi läikky(i)\n        Veijo tuli, vesi liiku (A. 525, 31-32, 34, 36-37, 39, 41-44,\n           48, 48 a, 1111)\n        Velli tuli, vezi liikku (A. 552)\n        Veijo tuli, minja läikky (A. 533)\n        Veio liikku, vesi läikky (A. 525)\n        Vesi roikku, veikko tuli (1706)\n\n   15. Minja (-jä, -jo) tuli, miero liikku(i, läikky)\n       Minjä (-jo) tuli, mäki notku (A. 531-34)\n\n   16. Ratsu juoksi, maa (moa, mua) järisi (järäsi, järähti, jämäsi)\n          (1662, 65, 72, 78, 81, 86 b, 1706)\n       Minjä tuli, moa järäsi (1735)\n       Ratsu juoksi, rannat (ranta) roikui (-kki) (1684, 1700-01)\n\nTämän jälkeen laulaja huomauttaa:\n\n    1. Ken(pä) tämän (tuon) to(v)en valehti (valehteli, vahelti)[9]\n       Kempä (on) toi tämän valehen (1683, 1706-07, 26, 35)\n       Ken lienou valehin sanot (A. 544)\n\n    2. Vei(j)on (Veikon, Veljen, Vävyn, Neion) tyh(j)in tulleheksi\n          (tullahaksi)\n       Jott(a) (on) veijo(n) tyhjin tuli (tullu, -llun) (1679, 1716,\n          20, 26, 32, 32 a, 34-36, 38, 40)\n\n    3. Ratsun joute(n) juosseheksi (juossahakse)\n       Jotta (Ett on) ratsu jouten juoksi (juossut) (1679, 1732)\n       Oron (Orih on) jouten juosseheksi (1682, A. 532)\n       Jalon (Jalan, Jaloin) jouten juosseheksi (A. 525, 39, 41-2, 44)\n       Ratin jousset juokseheks (A. 535)\n\n    4. Eipä (Eip on, Eigo) veijo (veikko, veli) tyhjin tullut (-llun)\n\n    5. Eikä (Eigo, Eik on) ratsu(t) jouten (tyhjin) juossut (juostu)\n       Eik on oro jouten juossunt (1682)\n\n    6. Ompa (Omp on) tukku tuotavana (-vaissa, -vaista)\n       Tosi(p) täll (täällä, täss, siell) on (Oli tosi) tuotavana\n          (-vina)\n       Tosi veijolla tuotavana (1660-61)\n\n    7. Kana kannateltavana (-tettavana, kannotettavana, kaalateltavana)\n       Tosi torjuteltavana (-kuteltavana, -vaissa, -vaista)\n\n    8. Ajo (Ahjo) akki(-e-)loitavana (assuteltavana) (1728, 36,\n          38, 40-41)\n       Mytty myötä kulkemassa (1732)\n       Hyv on alli assutettavana (1735)\n\n    9. On (Omp, Oli), mitä oron veteä (-töä, vedellä, vejellä)\n       On (Omp, Oli), mitä oron otella (ottoa, ottua) (1726, 28,\n          35, 39-41, A. 550)\n\n   10. Liinaharjan liikutella (limputella) Liinahännän liikutella (1728)\n\n   11. Kuloharjan kuletella (2259)\n\n   12. Sorajouhen juoksutella (juovutella, sorkutella) (1720, 28, 39)\n\n   13. Pystykavion (-kapion) pi(d)ellä (1679, 1720, 28, 35, 41)\n       Pistukapiessa piellä (1726, 34, 38)\n       Pistukapjan piessäs piellä (1740)\n       Pystykapion kaaputella (1732)\n\n   14. Jo(p) on kana kainalossa (1667, 1743, A. 550, 52)\n       Kana on veijon kainalossa (1664)\n       Täll on kana kainalossa (A. 544)\n       Ompa sotka suojassansa (1662)\n\n   15. Si(r)kkulainen siiven alla (1743, A. 536, 39, 43-45, 47, 50)\n       Somasulga siiven alla (A. 1111)\n\n   16. Puolella (-lell, -less on) punakerä(i)ne(n, -ni, -keronen)\n       Puolella on punaiset heinät (1669)\n       Puoli on punaista korjoa (1682)\n       Puolell on punareponi (1697)\n       Puoless on kesärebonen (A. 542)\n       Laitall on sinikeränen (1708)\n\n   17. Vierellä vihanta virpi (1660-01)\n       Vierellä (-ssä) vihanta (heliä) heinä (1664, 2250)\n       Reunassa kesäreponen (A. 525, 36, 39, 41, 44-45, 47)\n       Reunassa ruskia reponen (1667)\n       Reunassa heliä heinä (1683)\n       Toisella kesäreponi (1Ö77, 79, 81, 86, 89, 1710)\n       Toisella (-sell on) sinikeräni (-nen) (1690, 97, 1700, 02)\n       Toisella sinervö suuri (1669)\n       Toisella helie heinä (1738)\n       Toisessa kihlakananen (A. 542)\n       Toini on hoahen hallakkaista (1682)\n\n   18. Kesellä (-sell on) kesäreponi (-nen) (1700-02, 08, 24-25)\n       Ristirepo rinnan iessä (1677, 1710)\n       Tinorintsu rinnan iessä (1689)\n       Tinaripsu rinnoillansa (1683)\n\nTälläkin runonkohdalla on Suomen puolella vastine (A Ilomantsi, Ahlqv.,\n119; B Liperi, Rel., 273; Suistamo, Härkönen, 641):\n\n    A. Ken tämän toen valehti\n       Veikon tyhjin tulleheksi,\n       Oron jouten juosseheksi,\n       Täll on tukku tuotavana,\n       Vereväinen veittävänä,\n       Täll on korjassa koria,\n       Rehiäinen reen perässä.\n       Rehetyinen reen perässä.\n\n    B. Tuon toi toven valehen\n       Sulhon tyhjin tulleheksi,\n       Oron jouten juosseheksi,\n       Vaan ei sulho tyhjin tullut,\n       Eikä oro juossut jouten,\n       Vaan on tukku tuotavana,\n       Veretyinen veittävänä.\n\n    C. Arvelin mie ajan kaiken,\n       Sulhon tyhjin tullehen,\n       Ei oro jouten juossutkana,\n       Sulho tyhjin tullutkana,\n       Täll on tukku tuotavana,\n       Vereväinen veittävänä.\n\nLuettelomme säkeillä 9-10 on vastine Inkerissäkin (Salminen, LH,\n295-96):\n\n    On mitä oroisen viijä,\n    Liinaharjan liikutella.\n\nSäkeitä 16-18 tarkastaessamme huomaa, että virtemme maininnat sellaiset\nkuin \"puna-\" tai \"sinikerä\", \"kesärepo\", \"ristirepo\", \"heinä\" tai\n\"virpi\" y.m. tarkoittavat kaikki morsianta. Sen vuoksi \"puolella\" sanan\nkertona tavattavat \"vierellä\" ja \"reunassa\", soveltuvat runoon paremmin\nkuin sana \"toisella\", mikä jo on omiansa herättämään väärinkäsitystä.\nSäetoisinnot 18 lienevät myöhempää perua.\n\nMuudan Käpälistä saatu toisinto (1732), mikä alkaa, kuten\nedellämainitut, sanoilla: \"Miero vuotti uutta kuuta\", liittää tämän\ntulovirren johdantoon vielä seuraavat säkeet:\n\n    A. Äsken tänä huammenessa,\n    B. Päivän kuulun koittaessa\n    C. Käänin pääni päivän alle,\n    D. Luonnin pääni luotehelle:\n    E. Kuului suolta ruoskan roiske,\n    F. Rannalta reen ratina,\n    G. Reki vieri, tie leveni,\n    H. Vinku vitsa saverkot,\n    I. Paukki patviset jalakset,\n    J. Tutisi tuominen vemmel,\n    K. Raskai rautaiset rahkehet,\n    L. Vesi tippui vempeleistä,\n    M. Rasva rahkeijen nenistä.\n\nPerin harvinaisilla säkeillä A-D on vastineet vain toisinnoissa 1736 ja\n1738. Säkeillä E-F, joista jo aikaisemmin (ss. 27-28) on puhuttu, taas\ntoisinnoissa 1732-33 ja 1736. Yleisempiä ovat virtemme eräissä\ntoisinnoissa G-K:n vastineet, kuten seuraavasta luettelosta ilmenee:\n\n    1. Reki vieri, tie mureni (leveni) (1732-33, 35-36, 40, 2252, 52 a)\n\n    2. Kulisi kultainen korja (1737)\n\n    3. Vinku vitsa(i)set saverkot (-kat) (1732-33, 42, 2252, 52 a)\n\n    4. Paukki (-kui, Pahki) patviset (-nen) jalakset (jalas)\n          (1732-33, 35-37, 40-42, 2252, 52 a)\n       Jalas patvinen (-ni) pat(s)asi (1678-79)\n\n    5. Tutisi (-tasi, tutju) tuominen (-ni) vemmel\n          (1732, 32 a, 35-36, 40-41)\n       Vemmel tuominen tutasi (1678)\n       Luokka tuominen tutasi (1679)\n       Tutai (Turtai) tuomivempelyt (-lyöt, lettä) (1742, 2252, 52 a)\n\n    6. Rasku (-ki, -kai) rautaiset rahkehet (1732-33, 35)\n       Ratki rautaset rakkineet (1741)\n\n    7. Vapai vaskirenkahaiset (1735)\n       Heläsi vaskinen rengas (1740)\n\nNämä säkeet ovat virteemme siirtynet Kojosen pojan runosta, missä ne\novat aivan yleisiä. Toisesta runosta, nim. Kilpalaulannasta, ovat\nvirteemme tulleet säkeet L-M, mitkä tavataan myös seuraavista\ntoisinnoista:\n\n    A. Vesi tippu(i) vempele(e)stä (-leistä, -Iistä) (1679, 1726,\n          32-38, 41-42, 2252, 52 a, 54)\n       Vezi vempelin nenästä (1740)\n\n    B. Rasva rahkeheen (-hien, -keijen, -keitten) nenästä (-nistä)\n          (1679, 1726, 32-34, 36, 38, 42, 2252, 52 a, 54)\n       Rasva tippu rahkehista (-hesta) (1735, 40)\n       Razva lankei rahkehista (1741)\n\n    C. Hopie tippu hommutoista (1740)\n\nSamoin liitännäisenä tavataan eräistä toisinnoista valjaisiin\nkiinnitettyjä kulkusia kuvailevat säkeet, mitkä ovat yleisiä ja\nalkuperäisiä aikaisemmin puheena olleessa morsiammen kotona lauletussa\nhäävirressä:\n\n    1. Kuus(i) on (oli) kullaista (-taista) käköistä (käkeä)\n         (1679, 1732 a, 34-38, 40, 42)\n       Kuus on rauvaista ratsasta (1686 b)\n\n    2. Vempelillä kukkumassa (1686 b, 1732 a, 34-38, 40, 42)\n       Veti virttä vempelillä (1679)\n\n    3. Seitsemän sini otusta (1732 a, 37, 42)\n       Seitsemän (-men) siso otusta (1734-36)\n       Seitsemän emä otusta (1679)\n       Seitsemän metsän otusta (1686 b)\n       Seitsemän kevätotusta (1740)\n       Seitsemän sisova lintuo (1738)\n\n    4. Länkilöillä laulamassa (1732 a, 34, 36-38, 40)\n       Rahnkehilla laulamassa (1735, 42)\n       Rallatteli rahkehilla (1679)[10]\n\nTilapäinen, ainoastaan yhdestä toisinnosta (1735) tavattava, on\nseuraava säkeistö:\n\n    Ompa tällä meijen orolla\n    Aisat ahokoivuloista,\n    Ompa tällä meijen orolla\n    Vemmel vesatuomiloista,\n    Ompa tällä meijen orolla\n    Suitset sären suomuloista,\n    Ompa tällä meijen orolla\n    Päitset peäskyn suoniloista,\n    Ompa tällä meijen orolla\n    Kuusi kullaista käköistä j.n.e.\n    Ompa tällä meijen orolla\n    Korjani on korijaini,\n    Monin kroaskoin kroasituini,\n    Monin kirjoin kirjuteltu,\n    Omp on tällä mein orilla\n    Korjass on vielä koriempi\n    Hyvä lahja laipivoissa.\n\nTämän säkeistön kaksi viimeistä säettä tavataan vielä seuraavista\ntoisinnoista:\n\n    1. Kovin on koriet korjat (1740)\n       Vainpa näill on korjat koriet (1741)\n\n    2. Korjass(a) on viel(ä) koriemp(i) (1740-41)\n\nNiiden toisintojen lisäksi, mitkä soveltuvat vain talvella vietettyihin\nhäihin, on olemassa sellaisiakin, missä reen asemesta puhutaan\nveneestä. Paulaharju (1695, vrt. 2257) huomauttaa, että näin lauletaan\n\"sulhasen rannassa veneestä noustaessa, jos on vesimatkaa kulettavana\".\nKun virsi talvella ja kesällä muuten on samanlainen, esitettäköön\nseuraavassa vain edellisestä eroavat säkeet:\n\n    A. Venon jouten juosseheksi (-kse, -hene) (1670, 89, 93, 99, 1704,\n          10, A. 548 b)\n\n    B. Eipä (Eikä) veno jouten (tyhjin) juossu (-sut, sun) (1670, 89,\n          93, 99, 1703-04, 10)\n       Eipä veno tyhjin tullu(t) (1689, 1703)\n       Eikä veno jouten souvettu (1664)\n\n    C. Veno juoksi, ranta roikki (1689)\n\n    D. On(pa), mitä venon veteä (-tövä, -tiivä, ve(j)ellä)\n          (1670, 90, 93, 98-99, 1700-04, 2250, 52 a)\n       On, mitä venosen tuua (1710)\n\n    E. Kaksilaijan (Kahen laijan) kannatella (1670, 93, 99,\n          1700-01, 04, 10, 2250, 52 a)\n\n    F. Kuusikaaren (-koaren, -laijan) kuplatella (kannatella)\n          (1699, 1703-04, 11)\n\n    G. Tervarinnan riuvotelia (1703)\n\n    H. Puoli on punaista purtta (1693, 1710)\n\n    I. Toinen hoahen haljakoissa (-kkaista) (s. t.)\n\n    J. Onpa sorsa soutimilla (1681)\n\n    K. Alli airoilla asettu (1681)\n\nSäkeitä A-D tarkastaessa huomaa, että \"veno\" on niihin sovitettu\n\"ratsun\" tai \"oron\" tilalle. Toisinnossa 1690 esiintyy sekä hevonen\nettä vene samassa säkeessä:\n\n    Ratsun (venon) jouten juossehekse...\n    Eikä ratsu (veno) jouten juossun...\n\nSamassa muistiinpanossa runo jatkuu \"hevosella tuodessa\":\n\n    On, mitä oron vejellä,\n    Liinaharjan liikutella.\n\n\"Veneellä tuotaessa\" taas:\n\n    On, mitä venon vejellä,\n    Kaksihangan harhatella.\n\nViimeksi esitetyissä säepareissa on siis ensimmäinen säe kumpaisessakin\ntapauksessa muodostettu samalla tavalla. Pohdittaessa kysymystä, kumpi,\nhevonenko vaiko vene, on tässä alkuperäisempi, on etusija ilmeisesti\nannettava hevoselle, sillä \"vetäminen\" samoin kuin \"juokseminenkin\"\nsoveltuu paremmin hevosesta kuin veneestä puhuttaessa. Kun \"veno\" taas\non siirtynyt virteemme, on sen mukana helposti voinut siirtyä myös\nmuutamia venettä ja vesimatkaa kuvailevia säkeitä. Sellaisia ovat m.m.:\n\n    A. Nuoret (-ri) souti, airot notku (1703, 11)\n\n    B. Teljot (Tellot) tetrenä kukerti (1703, 2252 a, 56, 58)\n\n    C. Hangat hanhena hatsatti (1703, 2252 a, 56-58)\n\n    D. Pyyrimet pyinä (pyhä, puna) vihelti (2252 a, 56-57)\n\n    E. Nenä joiku joutsenena (1703, 2252 a, 53, 56-58)\n\n    F. Perä kruakku (kroatsku, kuori) kaarnehena (-liina)\n          (1703, 2253, 56-58)\n\nNämä säkeet ovat kaikki tulleet Laivaretkirunosta ja samoin seuraavat\nsäkeet toisinnossa 1708:\n\n    Lato täysi, laiva täysi,\n    Tinapäitä neitosia,\n    Lato täysi, laiva täysi\n    Sukapäitä sulhasia (vrt. esim. SKVR I 1, 575).\n\nRunosta \"Veion tuomiset\" ovat taas erääseen aunukselaiseen toisintoon\n(A. 543) siirtyneet säkeet:\n\n    Alla linnan airot liikkui,\n    Piällä linnan piä näkyi.\n\nAlunperin on puheena olevan virren johdantona tuskin myöskään saattanut\nolla seuraava Suvannosta saatu säejakso (1730):\n\n    Aivoin tänä huomenessa\n    Käännin pääni päivän alle,\n    Luonnin pääni luotehelle:\n    Tuolla puolen tumman salmen,\n    Sivulla meren sinisen\n    Savu paksuna pakeni,\n    Pilvenä pitojen tuohku.\n    Katsoin laajalle lahelle,\n    Meren sintävän selälle:\n    Vene on meren selällä,\n    Uusi pursi purjehtivi\n    Saksan salmilta sulilta,\n    Uilovilta aaltosilta,\n    Ukon saamilta teloilta,\n    Vanhemman varustamilta.\n\nEräät säkeet siinä viittaavat Päivölän pitoihin samoinkuin muudan\ntoiseenkin virtemme toisintoon eksynyt säkeistö (1721):\n\n    Tuli niemen tutkamella.\n    Kakolainen arvelevi\n    Suurex soan savux.\n\nErikoista huomiota ansaitsee Lönnrotin Uhtualta kirjaan panema\ntulovirren johdanto (1708):\n\n    Olin ulkona olija,\n    Veräjillä vieppoava,\n    Keksin mie venon vesillä,\n    Sata laivan lainehilla,\n    Loitos kuulu airon loiske.\n    Viikon vitsasen hamina.\n    Sulho, viljon veljyeni,\n    Lase kohti näitä maita,\n    Kohti näitä valkamoita,\n    Isän saamilla teloilla,\n    Vanhemman varustamilla,\n    Veljen veitsin vuolomilla.\n\nTämän johdannon säkeitä tapaamme myös seuraavasta säeluettelosta\nedustaen kuitenkin eräitä Vienanläänistä saatuja aniharvoja toisintoja.\n\n    1. Olin ulkona olija (1712)\n    2. Aina käyjä asioillani (1712)\n    3. Kazoin: ka veno tulevi (-loo) (1712-13)\n    A. Katon (Kazo): on veneh vesillä (1724-25)\n    4. Saxan salmilta syviltä (1712)\n    B. Satalaita lainehilla (1724-25)\n    5. Mies puhas perässä puren (1712, 24)\n       Mies puhas perässä purtta (1725)\n    6. Mies puhas nenässä purren (purtta) (1724-25)\n    7. Tuop on nuori veijovoni (1725)\n    8. Tule(pa) kohti näitä maita (1724-25, 2252 a)\n    9. Kohti näitä valkamoita (1724-25)\n   10. Isäs soamilla teloilla (1724-25, 2252 a)\n   11. Vanhempas (-hempien) varustamilla (-Ile) (1724 25, 2252 a, 56)\n   12. Velies veitsin vuolemilla (2252 a)\n   13. Teloillas (Tule teloille, Hevoilla) teräksisillä (-lie)\n          (1724-25, 2256)\n   14. Vanutuilla vaskisilla (1724-25)\n\nSäkeillä 13-14 on vastine vielä seuraavissa toisinnoissa.\n\n    A. Veettihin veno teloille (1711)\n       Vetäte veno vesiltä (1693)\n       Temmelgoa (-gua) veneh teloilla (A. 548, 48 a)\n       Jo veno (-net) teloilla joutu (soapi) (1695, 1702, 10)\n\n    B. Teloille (-lla) teräksisille (-llä) (1693, 95, 1711,\n          A. 548, 48 a)\n\n    C. Vaskisilla valkamilla (1693, 95)\n       Valumille vaskisille (1711)\n       Pursi puini (Puinen pursi) portahilla (-hassa) (1702, 10)\n\nKun nämä kesäiset säkeet tavataan aniharvoista toisinnoista ja kun\nniillä sitäpaitsi vielä on vastineita muissa runoissa (vrt. esim.\nKilpakosinta-, Vedenkantaja Annin ynnä Laivaretkirunoja), on syytä\nolettaa että ne häävirressämme ovat verraten myöhäisiä tulokkaita. Tätä\nolettamusta tukee ensinnäkin se seikka, että useissa toisinnoissa,\nmilloin häitä on vietetty kesällä, on tyydytty sijoittamaan vain \"vene\"\nratsun tai oron sijalle. Lisäksi on huomattava, että siinä häävirressä,\nmikä lauletaan sulhasen saapuessa morsiantaan noutamaan, puhutaan\nsäännöllisesti tämän \"hevosesta\", kuten Suomen puolelta saaduissa\ntulovirsissäkin (ks. edell.). Näinollen nämä karjalaiset häärunot\nedellyttävät, että häitä alunperin on vietetty talvella. Talvisista\nhäistä kertovat myös historialliset lähteet. Niinpä sanomalehdessä\n\"Tidningar utgifne af et Sällskap i Åbo\" (1772, s. 15) sanotaan\nPohjois-Savon asukkaista: \"Nuori kansa ei vietä häitä koskaan muuna\naikana (kuin talvella) paitsi hätätilassa, väen puutteen tai liian\naikaisen lemmenharjoituksen johdosta.\" Samaa kertoo Knorring\nkarjalaisista teoksessaan \"Gamla Finland\" (s. 45). Vastaava tapa,\nmihin todennäköisesti elinkeinot ovat vaikuttaneet, on ollut\nm.m. kolttalappalaisilla.\n\nKun nuori pari on saapunut pihaan, on muutamien toisintojen mukaan\nkäännytty sulhasen puoleen sanoilla:\n\n    1. Sulho, viljon veljyeni\n\n    2. Nosta (-ssa) korjasta korie (-ria) (1743, A. 526, 41)\n       Nosta korja korjan perästä (A. 526)\n\n    3. Hyvä lahja (lagia) laipivosta (-biosta) (1743, A 526, 41, 44)\n       Nossa lahja laibivoista (1660)\n\n    4. Tallalta hyvä tavara (1660)\n\nPaljoa yleisemmin kehoitetaan morsianta nousemaan omin voimin reestä:\n\n    1. Morsian, sisarueni\n\n    2. Kapo- (Kapu-, Luku-) lehti, lakluoni (-lueni)\n       Emon lapsi, lagluone (1660-01)\n\n    3. Nouse(s) nyt korjasta, koria\n       Nouse (Nous on), koria, korjasta (h, -si) (1735-36, 40-41)\n       Nouses pois, korie, korjast (1726)\n\n    4. Hyvä lahja, laitiosta (-piosta, -pivosta, -peistä, laitehista,\n          laitariestä)\n\n    5. Povoskasta, puolamarja (1678, 2250)\n\n    6. Liinaharja, liikkehestä (1696)\n\n    7. Tallalta, hyvä tavara (1742)\n\n    8. Nouse ilman (itse) nostamatta (-jitta)\n       Nouse, nuori, nostamatta (-jatta, -jitta)\n\n    9. Ylene ylentämättä (-täjittä, ylenemättä, ylenijättä)\n       Vihanta, ylentämättä (1690, 1738)\n       Kohoa kohottamatta (1701-02)\n\n   10. Nouse nostajas hyvyyttä (-vyten) (1660-01, 64, A. 534)\n       Nossattajasi hyvyyteen (1662)\n\n   11. Akkiloitsijas (-kilojas) armahutta (-huten) (1660 01,\n          64, A. 534)\n       Astuttajan armauteen (1662)\n\n   12. Kun (Kuin, Viel, Jos, Hot, Vet) on nuori nostajas(i)\n       Omp on (On siula, Nuori siun on) nuori nostajas\n       Nuori on meän nostaja (A. 533)\n\n   13. Vihanta ylentäjäs(i)\n       Ihanta (Ihana) ylentäjäsi (1701, 04)\n       Verevä ylentäjäsi (1732)\n       Vihanta(ini) virottajas(i) (1739, 41)\n\n   14. Pole (Pane, Lase, Astu, Tallaa) jalka jalakselle (-lla)\n\n   15. Toinen (-ni) (Tahi) poikkipuoliselle (-lla)\n       Pole (Jalka) poikkipuolisella\n       Tuolla poikkipuolisella (1726)\n       Polves poikkipuolisella (1741)\n       Toinen pole portahalle (1743)\n       Toinen tabaa tanterelle (A. 527)\n       Toinen moalla puhtahalla (A. 542, 51 b)\n       Toinen maalle mairehelle (A. 552-53)\n\n   16. Elä riko ristilöitä (ritilöitä) (1732, 33)\n\n   17. Elä katko (kato) kaplahia (1732, 33)\n\n   18. Murra poikki puolisia (1732)\n\n   19. Eläkä laitoja lamota (1732)\n\n   20. Lase käsi sulhon vyöhön (1679)\n       Käsi nuoren sulhon vyöhön (1701-02)\n\n   21. Sulho viljo(n) veljyöni (-lliivöni) (1699, 1704)\n\n   22. Assuttele hanhuttasi (-hiesi) (1699, 1704)\n\nMilloin nuori pari saapuu veneellä sulhasen kotirantaan, lauletaan\ntaas:\n\n    1. Nouse(s), sotka (sorsa), soutimilta (-mesta, -tamasta)\n\n    2. Alli (Alju), airoilta ylene\n       Alli, haapa-airoloilta (1713)\n       Hanhi, haapatehtahilta (1710)\n       Hanhi, hoapapensahasta (1693)\n       Kana, haapakaarisista (1744)\n       Kana, hoapa-koarimesta (-koalimesta) (A. 548, a, b)\n\n    3. Nouse ilman nostamatta\n\n    4. Ylene ylentämättä\n\n    5. Kun (Jos) on nuori nostajasi\n\n    6. Vihanta ylentäjäsi\n\n    7. Pole jalka(s) portahalle (-lla, -hilla)\n       Porras poikki polven alle (-lta) (A. 533, 34)\n       Pole jalka tehtahalla (A. 532, 40, 46)\n\n    8. Toinen (-ni) sillalle (-lla) si(j)o(i)ta (sipova)\n       Toinen siirrä (Siirrä jalka) sillan päihe (päälle)\n          (A. 533-34, 48, 48 a-b, 50, 57)\n       Toinen toiselle aseta (2255)\n       Toini koarella kavaha (2250)\n       Toini rannalla rapo(v)a (rapaja) (1677, 1708, 24)\n       Toinen rantaruohikolle (1744)\n       Toista tuppoa tanterel (A. 531)\n       Tahi talloa tanterilla (1704).\n       Tervasella tehtahalla (A. 532, 46)\n\nVain aniharvoissa toisinnoissa kohdistetaan sulhaseen kehoitus:\n\n    Nossa(s) sotka(s) soutimilta (-tumilta, soitimilta)\n       (1691, 99, 1704)\n    Hanhi haapatehtailta (1691)\n    Alli(s) airoilta ylennä (1691, 99, 1704).\n\nJoskus näihin kehoitussanoihin liitetään vielä eräästä loitsusta\nlainatut säkeet:\n\n    A. Nouse nuorin nostamatta (1732, 43-44)\n       Nouses nuorien nostajitta (1726)\n       Ilman nuorien nostamatta (1740)\n\n    B. Tervaköysi (e)n tempomatta (-mitta) (1726, 28, 32)\n       Terva(s)käsi(e)n (-käven) tempomatta (1735-36, 41)\n       Tervakoprien tempomatta (1740)\n\n    C. Rautaköysin raastamatta (1728)\n       Rautakäsien roastamatta (1741)\n\n    D. Ilman orhen ottamatta (1740)\n\n    E. Hihnohin hiloamatta (1743-44)\n\nVielä kehoitetaan morsianta:\n\n    1. Astu (Assu) hanhen askelilla\n       Harppoa (-ppuas) hanhen askelilla (1739, 41)\n\n    2. Taputa (-tas, -tteles, Talloas) tavin (-ven) jaloilla\n\n    3. Apen (Ukon, Tson, Ky'yn) saamie (-millä) pihoja (-hoilla)\n          (1677, 79, 81, 86, 93, 1701, 10)\n       Näitä (Näillä) pistyjä (pissyillä) pihoja (-hoilla)\n          (1691, 1711, 28, 34-35, 38)\n\n    4. Anopin asettamie (-lla) (1686, 93, 1710)\n\n    5. Vanhemman varustamie (1678-79, 81)\n\n    6. Tasasia (-silla, Tallattuja) tanteria (-rilla) (1711, 34-35,\n          38-39, 41)\n       Näitä tammen tanteria (1728)\n\n    7. Veljen (Velien, Veion) ve(i)stotanteria (-portahia, pientarilla)\n          (1677-78, 81)\n       Vellon (Veion, Kyvyn) veitsen (-tsin) vuolomia (-lemia)\n          (1686, 93, 1701, 13)\n\n    8. Sisaren silittämiä (1686)\n\n    9. Navon vassoin varpomie (1686)[11]\n\nYleisimpiä ovat säkeet:\n\n    Astu hanhen askelilla,\n    Taputa tavin jaloilla,\n\nmitkä toisinaan jatkuvat säkeillä:\n\n    A. Astu (Assu) tietä temminkäistä (tellinkäistä) (1682, 99,\n          1703-04, 08, 16, 20, 24, 32-33, 42, 2252, 52 a, 55)\n\n    B. Maata (Moata) maksankarvallista (s. t.)\n\n    C. Lampahan (-hien) latsottamoa (-tamaista, -millä) (1652, 1703,\n          08, 16, 28, 42, 2252, 52 a, 55)\n       Lapsien latsottamia (1711, 16)\n\n    D. Sikojen (-kajen, -kasen) silittämeä (-mäistä, -millä) (1652,\n          1703, 08, 11, 16, 24, 32-33, 42, 2252, 52 a, 55-56)\n\n    E. Porsahien (-haisen) polkkemoa (-komoa, -komaista, -kemia)\n          (s. t.)\n\n    F. Hevon harjan hieromaista (-millä, hiertämistä)\n          (1708, 28, 42, 2256)\n\n    G. Pentujen pehertämillä (1652)\n\nVerraten yleisiä ovat A-B ja samoin C-E, joista varsinkin edelliset\nesiintyvät muissakin runoissa. Häävirteen saattavat alunperin sisältyä\nkuitenkin ainakin jälkimmäiset. Jos tämä olettamus on oikea, on se,\nkuten ja Boebnius Suomen Kuvalehdessä (1873) on huomauttanut, todistus\nsiitä, että asianomainen virsi on Kauko-Karjalaan, missä siat yleensä\novat harvinaisia ja myöhäisiä tulokkaita, saapunut muualta. Suomen\npuolelta saaduissa häävirsissä emme tosin ole tavanneet näiden säkeiden\nvastineita, mutta muuten tämä runon kohta on täällä tunnettu, kuten\nseuraavat esimerkit osoittavat (A Liperi, Rel., 273, B Ilomantsi,\nAhlqv., 35, vrt. 83):\n\n    A. Astu apen pihoille,\n       Anopin asettamille,\n       Kyvyn kyllä polkemille,\n       Astu ilman astumatta,\n       Ylene ylentämättä.\n       Pole jalka jalakselle,\n       Toinen poikkipuoliselle,\n       Kun on nuori nostajasi,\n       Ihana ylentäjäsi.\n\n    B. Nouse ilman nostamatta,\n       Ylene ylentämättä,\n       Jos on nuori nostajasi,\n       Ympiä ylentäjäsi.\n       Pole jalka jalakselle,\n       Toinen poikkipuoliselle,\n       Astu hanhen askelilla,\n       Taputa tavin jaloilla,\n       Apen saamille pihoille,\n       Anopin asettamille,\n       Ky'yn kyllä polkemille.\n\nJalan polkeminen \"jalakselle\" osoittaa, että morsian on saapunut\nreellä. Eräissä toisinnoissa puhutaankin suorastaan reestä (A\nKorpiselkä, Rel., 320, B Ilomantsi, Ahlqv., 83):\n\n    A. Nouse korjasta koriena,\n       Rehiästi rein perästä.\n\n    B. Nouse korjasta koria,\n       Rehiläinen reen perästä.\n\nNäitä muistuttavat eräät Keski-Inkeristä saadut säkeet, joista\nTörneroos sanoo, että ne ovat \"savakkoin\" laulamia (Salminen, LH, 329):\n\n    Nouse riipiä re'estä,\n    Riipiä re'en perästä.\n\nMuutamissa aunukselaisissa toisinnoissa kehoitetaan sulhasta\npidättämään ja päästämään hevonen kintaattomin käsin:\n\n    Stoppi, villo vellyeni (A. 526, 33, 41, 44)\n    Piätäs on pisty kabie (-bio) (A. 526, 33, 36, 41, 44)\n    Lazetas on laukkiotsa (A. 525, 36, 41, 44)\n    Keällä kindahattomalla (A. 526)\n    Sormella nimettömällä (A. 526)\n\nNämä säkeet johdattavat mieleen sulhasen hevosen pidättämisen ja\npäästämisen morsiamen kodin pihalla.\n\nVerraten harvinainen on virressämme runonkohta, missä sulhasta\nkehoitetaan näyttämään morsiantaan:\n\n    Suho villo vellyöni,\n    Osuta(s, Osottules, Osuttakoa) ossettuos (-ttuona, -ttavase)\n       (1661, 74, 1735, 38)\n    Savoin markoin maksettuos (-ttuona, -ttavas) (1661, 1735, 38)\n    Tuhansin lunassettu(o)s (-ttuona) (1661, 1735, 38)\n    Kaksin vuosin katsottuos (kaupattuona, -ttuse) (1661, 1735, 38)\n    Kolmin vuosin kossottuos (-ttuse, -ttuona, -sjottus) (1661,\n       74, 1735, 38)\n    Nellin vuosin neuvottuos (s. t.)\n    Viisin vuosin vihjattuos (s. t.)\n\nTällä säkeistöllä on vastine ilomantsilaisessakin häävirressä (A\nAhlqv., 119, vrt. Rel., 144), mutta aivan oleellisia ovat eräät sen\nsäkeet myös Kilpakosintarunossa (esim. B SKVR I, 1, 584):\n\n    A. Osotteles ostettuasi,\n       Saoin markoin maksettuasi,\n       Tuhansin lunastettuasi.\n\n    B. Otettihin ostettusi,\n       Sadoin markoin maksettusi,\n       Tuhansin lunastettusi,\n       Kolmin vuosin kosjottusi.\n\nPäästyään reestä morsian tervehtii pihaa ja tanhuoa sekä sisään\nmennessään samoin \"vajaa\", sintsiä ja tupaa tai pirttiä.\n\n    1. Terve(h) piha täysinesi\n       Terveh piha vierahaine (1683, 1717)\n\n    2. Ulkoni urohinesi\n       Ulkonen imantehinesi (1665)\n       Piha vierahaisenesi (-sias)\n       Lastupiha lapsinesi\n\n    3. Terve tanhuo täysinese (1735)\n\n    4. Lososkatto kansoinese (1735)\n\n    5. Terve vaja (-jo, -jot) täysinesi (1624, 1716, 35)\n       Vaja vierahaisinesi (1717)\n\n    6. Moni porras polkinese (1735)\n\n    7. Terve(h) sintsi täysinesi (-se)\n       Sintsi vierahaisinese (1686, 91)\n\n    8. Tuohikatto kansoinesi (1678, 1708, 1717, 32)\n       Satakatto kansoinesi (1735)\n\n    9. Terve pirtti (tupa) täysinesi (-nehe)\n       Terveh tuba tullakseni (a) (1660, 61)\n\n   10. Lautakatto kanso(i)nesi (-nehe, kansoas)\n       Lautakatto lapsinesi (1703, 08, 23, 32, 32 a, 34)\n       Lautakatto lahjoinehe (1733)\n       Lautakatto kansallista (1660-61)\n\n   11. Tupa (Pirtti) vierahaisinesi (-nehe)\n       Pirttinen perehinesi (1732 a, 34-35, 38)\n\n   12. Terveh pirtti, terve sintsi\n\n   13. Terve tupa, terve tuojat (1677)\n\n   14. Terve tervehyttäjille (1677)\n\n   15. Terve kaikki ristikansa (1686, 89, 90)\n\nAunuksessa on toisin paikoin morsianta, joskus sulhastakin, kehoitettu\ntervehtimään hääkansaa:\n\n    Loa(j)i meillä tervehys (-hyset, -hysse) (A. 526, 41, 44)\n    Loa(j)i meillä, loa(j)i muilla (s. t.)\n    Loa(j)i kaikella kylällä (s. t.)\n\nKodin tervehtimisen, mistä esimerkkejä tarjoavat muidenkin kansojen\nhäämenot, tuntee myös ilomantsilainen häävirsi (Ahlqv., 83), mutta\npaljoa lyhyempänä:\n\n    Terve pirtti täysinesi,\n    Tupakunta tultuani,\n    Lautakatto kansoinesi,\n    Pirtti vierahuisinesi.\n\nSäkeet:\n\n    Joba morsien tupah tuli,\n    Ilman orren ottamatta,\n    Kamoan korottamatta,\n\nmitkä tavataan eräästä aunukselaisesta toisinnosta (552), ovat\nvirteemme siirtyneet ennen puheena olleesta morsiamen kodissa\nlauletusta virrestä, missä ne kohdistetaan sulhaseen.\n\nMorsiamen tupaan tultua tälle tavallisesti samalla kerrotaan, miten\ntalon väki, vanhat ja nuoret, ovat häntä odotelleet. Marttinin (1679)\ntiedonannon mukaan tämän virren esittää sulhasen äiti:\n\n    1. Jo(pa) täällä (teällä, tässä, täss on) tänä(ki, -kin) pänä\n          (päänä, piänä, peänä ,päinä)\n\n    2. Vanhoilta (-hoilt on) silmät valuvi (-ve, -lui, -luit, -luvat,\n          -ttii, -ttu, -tauppi, valottu)\n       Valu(t) silmät vanhoiltaki (1678-79, 2250)\n       Moamolla silmät valuvat (A. 543)\n\n    3. Ikkunassa (-noissa) istuessa (-tuvossa, -tuossa, -tuoissa)\n          (1665, 68-70, 75, 78, A. 536)\n       Ikkunasta (-noista, -ssa) katsoessa (-soissa, -suossa, suoissa,\n          vartiessa, valkuttoissa) (1664, 73, 73 a, 81, A. 531, 33)\n       Vajon peässä valkuttoassa (A. 548 a)\n       Sillan päitä istuossa (A. 535)\n\n    4. Morsianta (Neittä nuorta, Tätä nuorta) vuottaessa (-taissa,\n          -toessa, -tovassa, -toaissa)\n\n    5. Nuorilta jalat kuluvi (-ve, väsyy, -syyppi, kipeyty, vaipui,\n          puuttui, notkuuppi) (1775, 81, A. 532, 35-36, 44^5, 50,\n          52, 55)\n       Jalat notku nuoriltaki (1678-79)\n       Notku jalat nuoriltaki (2250)\n       Nuorilta (-lla) kengät kulutti (-tii, -ttih) (1664,\n          A. 527, 531, 33)\n       Lapsilta jalat kuluvi (-vat, -ttu) (1665, 68-70, 73 a)\n       Siskolla jalad väsyvät (A. 543)\n       Kaikki jalgani väsy (A. 551 b)\n\n    6. Banta- (Rannan) tietä (teitä) raittoessa (-taessa, -toaissa,\n          -tovossa, rapsuttais)\n       Veräjillä seisoessa (vardejessa) (A. 531, 33, 36, 44)\n       Kynnyksillä käytellessä (A. 531)\n       Sillan päissä (päässä) seisuoassa (A. 532, 48 a, 52)\n\n    7. Morsianta (Neittä nuorta, Tätä nuorta) vuottaessa.\n\nTällä säkeistöllä on Suomen puolella (A Suistamo, Härkönen, 641) ja\nInkerissä (B Salminen, LH, 321, vrt. 142) vastineet:\n\n    A. Vanhoilta silmät valuivat,\n       Nuorilta kengät kuluivat,\n       Kyimi jalat laposilta\n       Vierahia vuottaessa.\n\n    B. Nuoren kengät katkiaat,\n       Veräjillä seissessää,\n       Vanhan silmät valluut\n       Ikkunasta katsoessa.\n\nNuorta emäntää on odottanut koko talo:\n\n    1. Jo teällä (tässä) tänä(ki) pänä (päänä, peänä, huomenessa,\n          suvena, sulana, kesänä, kevänä)\n\n    2. Piha(t) pilvoin (-moin, muin, -min, -vuin, pelmuo, pitkin,\n          pilvin, pissyin) kääntelihe (keäntelekse, kiäntelekse,\n          -nnellyksi, pyörähteli)\n       Pihane pitserdelekse (A. 532)\n       Katajikko kaapsahteli (1732)\n\n    3. Pit(k)än lastun (puikon, pilvan) poimijata (jaista, -joita,\n          -mendoa, polttajaista)\n       Pihallista poimioa (1670)\n       Pihallista (-hasien) pyyhkijätä (-kijeä, -jövä) (1681, 1700, 03)\n       Uutta pihan pyyhkijäistä (1742)\n       Pihallista peipoistani (peippoa) (1693, 97, 1701)\n       Pihallisia kanoja (1682)\n       Pilvokasta morsienta (A. 540)\n       Siivohista (-haista) morsienta (1660, 1743, A. 550)\n       Hienon helman heilahusta (A. 536)\n\n    4. Pirtti perin (Perin pirtti) pyörähteli (-telöy)\n       Pirtti pilmuin (pilmun, pelmuin, pilvin, pelvon) kääntelihe\n          (keändelekse)\n       Perttini pöpeltelee (A. 557)\n       Pertit bebrun keäntelihe (A. 553)\n\n    5. Uutta pirtin (Pirtillistä) pyyhkijäistä (-jöä)\n       Pirtillistä peipoiskana (1710)\n       Pelmukasta (-hta) morsienda (A. 526, 22, 40, 44)\n       Hienon bebrun pyyhkijäistä (A. 557)\n       Pertillistä bebruajaista (A. 553)\n\n    6. Sintsi (-so, -sot, -siset) sivuin (siivo, siivoin, siivua,\n          silmuin, siimoin, silloin, selin, siitä) siirtelih (-lekse,\n          -leiksi, siottelihen, -lekse, kääntelekse, -ksi, -lihe,\n          pöyrähteli, kysyvi, -seli)\n       Sinttsiset on siirtelekse (1706)\n       Sintsin sillat siirtelekse (2253)\n\n    7. Uutta sintsin siivoojoa (-vuojaista, -vuojova) (1716,\n          20, 26, 33)\n       Sintsillistä (-söllistä) siivoojoa (-jova, -vuojaista, -vuota,\n          -vojota, -voojaansa)\n       Siivokasta morsienta (1660, 64, 1743, A. 526, 32, 41, 44, 50)\n\n    8. Tanhuo(i)set (-voiset, -vaiset, Tanhuo se) toantelihe\n          (toantelehti, taantelekse, toan-, tuantelekse, tasottelekse\n          y.m.)\n       Tanhuoni takasin käytih (1739)\n\n    9. Tanhuollista tavie (-via, -vista, -tane)\n       Tanhullista (Uutta tanhuon) tallojaista (-jova, tallunjaista)\n          (1696, 1726, 39, 41)\n       Uutta tanhuon lakaisijoa (1716)\n\n   10. Lääväset (Leä-, Liäväset, Leävästä) lähentelihen (-lekse, -ksi,\n          läkertelekse)\n       Liävä liänin kiäntelihe (1739)\n\n   11. Läävällistä (Leä-, Liävällistä) läänijeä (-jäistä)\n       Uutta leävän leänijäistä (1732 a, 34, 36, 8-39)\n\n   12. Aittaset alentelihen (alentelekse, -ksi, asettelekse)\n\n   13. Aitallista (Uutta aitan) astujoa (-jata, -jaista)\n       Alallaista astujaista (1742)\n       Aitallista allistani (-ne, -taha, allijaistah) (1660, 69,\n          76-78, 93, A. 552, 57)\n\n   14. Vajoset (-jaset) vajehtelekse (-lihe, vajertelihe, -lekse,\n          vatsertelihe, vajeltelihe, -leks, vaeltelekse, vajostelekse,\n          alentelekse y.m.)\n       Vajot valin kääntelihen (1711)\n\n   15. Vajollista (-jallista) vastakättä\n       Vajosilla (Vajollista, Uutta vajon) vuappujaista (astujaista)\n          (1679, 1711, 26, 32 a, 34, 36, 38)\n       Vajollista valko(a)joista (pvyhkijeä) (1675, 82, 90, 1735)\n       Sukanvartta valkijeta (1690)\n\n   16. Kynnys kylin (kyllin, kyynä, kyinä, pyynä, kyyrin, keärin)\n          kääntelihe (-lekse, leiksi, kyyntelekse, kalteleikse,\n          pyörähtelöy y.m.)\n       Kynnykset kytsertelihe (-teleksi, kytseltelekse) (1660, 99,\n          1700, 23)\n       Kynnykset kylin keänteleikse (1704)\n\n   17. Hienoin helman (Hienoin helmoin, Helman hienon) hersujoa\n          (-jata, jaista, hempujaista, hemmujaista, hiedrojaista,\n          heittäjeä, heilahusta, -luntoa y.m.)\n       Hienoll helmall hersujoo (1701)\n       Hienohelmoa, hieprahelmoa (A. 532)\n       Kaunihelman kantajoa (1682)\n       Lenningin levittäjäistä (A. 544)\n\n   18. Kääkäset (-känen, Skääkäset, Skäkäset) kätserteleksi (-kse,\n          -lihe, käsertelekse, katserteleksi, käherteleksi,\n          käpertelihe, käkerlihen y.m.)\n\n   19. Sormuskättä sulkijoa (-jova, -joita, -jaista, surkijaista,\n          sulkemaan, solujaista, suorieda, suolieta, käyttäjätä y.m.)\n       Sormuksellista sulkijoa (1668)\n       Suoriota sormuskättä (1669)\n\n   20. Renkaskättä riehtojoa (-jova, reusujoa, riehkijeä, riipojaista,\n          riikkujaista, riekkajaista, reiskujaista y.m.)\n       Uutta skeäkän kättäjäistä (1741)\n\nHarvinaisempia ovat säkeet:\n\n   21. Sillat siivoi(n) keänteleksi (-kse) (1660-61, 64)\n       Sillan pää siivoin siirtyy (A. 532)\n       Sillanpeät keäntelekse (A. 541, 44)\n\n   22. Sillallista siivokaista (-vuojaista) (1660-61, 64)\n       Siivoka(i)sta morsienta (-sioista) (1660-61, A. 532, 41)\n\n   23. Veräjäinen (-jäni) veikerrehti (1728, 35)\n\n   24. Sormuskättä sulkijaista (s. t.)\n\n   25. Saloskaini stalkahteli (1735)\n\n   26. Saloskaisen stalkahuttajaista (s. t.)\n\n   27. Rappuset rakendeleksi (A. 544)\n\n   28. Morzienda siivokasta (s. t.)\n\n   29. Soppuot somendelihi (A. 552)\n\n   30. Sopellista sotkaistaha (s. t.)\n\n   31. Lautsaset lakuolihe (1689)\n\n   32. Lautsallista laulajoa (1689)\n\n   33. Vaarnaset metenä (mesin) valu(u) (vuotaa) (A. 538, 40, 44, 46)\n\n   34. Morsiamen paikkazia (-sii, sie) (s. t.)\n\n   35. Orret notku, parret painu (A. 536, 44)\n\n   36. Morsiamen vaattehia (s. t.)\n\n   37. Denatoida tuluppoida (A. 544)\n\n   38. Morziemen tuluppoida (A. 544)\n\n   39. Sängy seändy, sängy keändy (A. 544, vrt. A. 536, 41)\n\n   40. Vezilinnun heyhteniä (s. t.)\n\n   41. Puuhhazia postelia (s. t.)\n\n   42. Ziittsazia zaviessoja (s. t.)\n\nJoka kerta kun laulaja näitä kaipauksia esittäessään siirtyy asiasta\ntoiseen, hän tavallisesti kertaa sanat: \"Jo täällä tänäkin pänä\".\nSitäpaitsi hän usein puhuttelee morsianta vielä sellaisilla\nnimityksillä kuin: \"Morsien, sisarueni, kapulehti, lakluoni\". Eräät\nesineet, kuten ylläolevasta säeluettelosta käy ilmi, mainitaan perin\nharvoissa toisinnoissa. Sellaisia ovat: veräjä, saloskainen, rappuset,\nsopet, lautsaset, vaarnaset, orret ja sänky. Se seikka että jotkut\nnäistä esineistä mainitaan harvoin, ei kuitenkaan aina todista, että\nne senvuoksi välttämättä olisivat virressämme myöhäisiä liitännäisiä.\nNiin esim. \"orret\", mitkä tavataan vain parista aunukselaisesta\ntoisinnosta, tuntee myös liperiläinen hääruno (Rel., 273), kertoessaan\nmiten \"jo tiällä tämän netalin\"\n\n    Aijan orret notkistellut\n    Morsiamen voattehille.\n\nEri toisintoja keskenään vertaillessa saattaa lisäksi panna merkille,\nettä eri asioita esittävät säkeet usein ovat sekaantuneet keskenään.\nNiin esim. piha, pirtti, sintsi, silta ja kynnys saattavat kaikki\n\"kääntelehtiä\". Samoin pirtti ja piha saattavat kumpikin odottaa\n\"pyyhkijätä\" sekä sintsi ja silta \"siivoojata\". Näin ei ole alunperin\nvoinut olla asian laita. Epäselvää on myös, mikä määrättyyn esineeseen\nliittyvistä sanoista edustaa alkuperäisintä kantaa. Lukuisissa\ntoisinnoissa sanotaan esim.: \"Kynnys kyynä kääntelihe\", missä \"kyy\"\ntuskin voi olla alkuperäinen puhuttaessa, mitenkä kynnys on odottanut\nmorsiamen hameen heilahdusta. Alkuperäinen sana on ilmeisesti ollut\n\"kylin\", mikä Aunuksessa usein on muuttunut muotoon \"kyllin\". Samoin\nkuin kynnys \"kylin\" on pirtti pyörähtänyt \"perin\" ja sintsi \"sivuin\".\nEsitämme seuraavassa ne säemuodot, mitkä mielestämme sananmuodoltaan\novat lähinnä alkuperäistä kantaa:\n\n    Piha pilvoin kääntelihe\n    Pitkän pilvan (lastun) poimijata,\n    Pirtti perin pyörähteli\n    Uutta pirtin (Pirtillistä) pyyhkijätä,\n    Sintsi sivuin siirtelihe\n    Uutta sintsin (Sintsillistä) siivoojoa,\n    Vajoset vajehtelihe\n    Vajollista vastakättä,\n    Kynnys kylin kääntelihe\n    Hieno(i)n helmo(i)n hersujoa,\n    Kääkäset käsertelihe\n    Sormuskättä sulkijoa,\n    Rengaskättä riehtojoa,\n    Tanhuoiset taantelihe\n    Tanhuollista tavia (Tanhullista tallojaista),\n    Lääväset lähentelihe\n    Uutta läävän (Läävällistä) läänijeä (-nijäistä),\n    Aittaset alentelihe\n    Uutta aitan (Aitallista) astujoa (-jaista).\n\nNämä säkeet eivät luonnollisesti kaikki aina esiinny samassa\ntoisinnossa, eikä niiden järjestys myöskään aina ole sama. Kun sillasta\nja sintsistä käytetään samoja sanoja, ei voi varmasti päättää, kumpiko,\n\"silta\" vai \"sintsi\", on runossamme varhempi. Eräillä näistä säkeistä\non vastineita Suomenkin puolella. Niin esim. Suistamolla A (Härkönen,\n641) ja Ilomantsissa B (Ahlqv., 119) lauletaan:\n\n    A. Hoi mutshoi, sisäryeni,\n       Jo täällä tämän nedälin,\n       Oven kiägät kiäntelivät,\n       Kamajat karahtelivat.\n\n    B. Jo täällä tämän netelin,\n       Oven kääköt käänteleksen,\n       Sormuskättä sulkomahan,\n       Hienohelman hempumahan.\n\n\"Sormuskättä sulkemahan\" on ovenripa odottanut morsianta kaukana\nLiperissäkin (Kel., 273).\n\nMyöhemmin muodosteltu on seuraava yhdessä toisinnossa (1732) esiintyvä\nsäkeistö:\n\n    Kuusikko kujosten suussa\n    Kutsui uutta kupsajaista,\n    Pilvoi pihlajat pihalla,\n    Pilvoi uutta pilvojaista,\n    Tuomikko tuvan takana\n    Tuhki uutta tuntijaista.\n\nMutta ovatpa kotieläimetkin, lehmä, karitsa, hevonen ja koira\nikävöineet nuorta emäntää:\n\n    1. Aivoin ammo(i) (ammu) aika suopo (lehmä)\n       Aivo(i)n (Aivuin) mängy (mönky, mengö) aiga, rusko (suobo)\n          (A. 526, 38, 46, 53)\n       Jo täällä (Jopa on, Minpä on, Niinpähän) tänä suvena (1708,\n          16, 20, 42, 2252, 52 a, 55)\n\n    2. (D)Jorautti (Jorjotteli) sormijuotto (A. 526, 36, 41,\n          44, 46, 52)\n       Sorahutti jorun juotto (A. 538)\n\n    3. Kaikatti (mäkätti, päkätti, kakatti) kevätkaritsa (kesäkaritsa,\n          1708, emokaritsa, 1723)\n       Karitsaiset (-nen) kaikerrehti (1711, 28, 35)\n\n    4. Aika vihkon (ruuvan, palan, heinän) antajaista\n       Kainalovihkon (-puolen, -puoluon) kantajaista\n\n    5. Palalla (-lasen) parentajaista (-jova, panettamista)\n          (1693, 1723, 43, A. 526, 36, 38, 41, 44, 46)\n       Heinävihkon heittäjäistä (Heinän hienon heittäjeä)\n          (1711, 43, A. 536)\n       Saravihkon saattajaista (1743, A. 550)\n       Olkikuvon antajaista (A. 553)\n       Vihkon viejöväh etehe (1693)\n       Joka päivin juottajia (A. 552)\n\n    6. Hepo hirnu hirveästi (1720, 26, 32, 32 a-34, 36, 38)\n       Hepo hieno hirnakoitsi (1728, 35)\n       Aivoin hirnu hirviä hepo (1739)\n\n    7. Hienon heinän (Heinävihkon) heittäjäistä (antajaista)\n       Uutta heinän antajaista (1739)\n\n    8. Koira haukku(i) korkiasti\n       Vielä haukahti hallikoira (1735)\n\n    9. Korkien (-join, -keijen) vajojen päistä (-ssä, päällä)\n\n   10. Uutta koiran syöttäjäistä (ruokkijaista) (1726, 32, 34,\n          38-39, 41)\n       Iltapalan antajaista (1736)\n       Kuokkijaista, syöttäjäistä (1732 a)\n\nSamat säkeet olemme aikaisemmin tavanneet Kihlontavirrestä. Kun tuskin\nvoidaan olettaa, että ne jo alkujaan olisivat esiintyneet kahdessa\nhäärunossa, herää kysymys, kumpaan virteen nuo kotieläimet ovat\nalunperin kuuluneet. Kummassakin ne ovat hyvin yleisiä, kuitenkin on\nhevosta koskeva säe yleisempi nyt puheena olevassa virressä. Sisältönsä\npuolesta nämä säkeet soveltuvat paremmin sulhasen kodissa laulettuun\nvirteen, täällähän eläinten äännähtelemisen voi selittää uuden emännän\nikävöimiseksi, morsiamen kodissa taas se pikemmin todistaisi karjan\nnälissään olemista. Miten alkujaan on ollut asian laita, ilmenee Suomen\npuolelta saaduista toisinnoista (A Ilomantsi, Ahlqv., 119, B Liperi,\nRel., 273, C Ilomantsi, Rel., 78):\n\n    A. Jo täällä tämän netelin,\n       Aivan ammui aika suopa\n       Aamuvihkon antajoa,\n       Hienon heinän heittäjeä.\n\n    B. Jo tiällä tämän netalin...\n       Ammunut emännän lehmät,\n       Morsianta juottamahan,\n       Juottamahan, syöttämähän.\n\n    C. Ammu aivan aika suopa,\n       Kakatti kevätkaritsa,\n       Aika vihkon antajata.\n\nKuten toisinnoista A ja B, missä lehmän tai lehmien sanotaan ammuneen\njo viikon (netelin, netalin), käy ilmi, on nämä säkeet Suomen puolella\nlaulettu sulhasen kodissa.\n\nTulovirteen liittyy myös runonkohta, missä sulhaselta (joskus\npatvaskalta) tiedustellaan matkan onnistumista. Sitä koskeva säejakso\nalkaa tavallisesti sanoilla: \"Annas vielä kun kyselen\" tai \"Annapa\n(Uotappa) itse kyselen\". Milloin laulaja puhuttelee sulhasta sanoilla:\n\"Sulho, viljon veljyeni\" tai kun hän sanoo: \"Annas vielä kun kyselen\ntulevalta veioltani\" on ilmeistä, että puheena olevan virren on\nesittänyt sulhasen sisar. Vain erehdyksestä on \"vävy\" eräissä\ntoisinnoissa (1662) tullut \"veion\" tilalle.\n\n    1. Kävitkö (Käytkö) tiesi (ties on) tervehenä\n       Tervehinkö ties kävite (1733)\n\n    2. Matkasi ani (aina )hyvänä\n       Asies ani (aina) hyvänä (1660-61, 86 a)\n       Matkasi imantehena (1684)\n       Mänikö matkasi myötyrinä (1726)\n       Matkas kulit myötyrinä (1730)\n       Matkustitko mairehena (1732)\n       Onnises myöteh matkasit (1733)\n       Matkasi(t) onnis hyvänä (1736, 38)\n\n    3. Oliko ruskea (-kia) reponen (-ni) (1720, 26, 32, 34)\n       Oliko ruskijo heponi (1736)\n\n    4. Eessä tietä (s) noutamassa (1720, 26, 33-34, 36)\n       Eillä tietä kaalamassa (1732)\n       Eissä tietä neuvomassa (1732 a)\n\n    5. Oliko (Elikkä) valkoni jänöne (-ni) (1720, 26)\n       Jälessä valkie jänönen (1732)\n       Vaiko (Vain oli) valkea (-koni) jänönen (-ni) (1732 a-34, 36)\n\n    6. Jälessä(si, Jälellänä) (on) juoksemassa (1720, 26, 32 a-34, 36)\n       Jälkijäsi kattamassa (1732)\n\n    7. Jott ei pystyis (pystyn) noian nuolet (1720, 26, 32 a-34)\n       Jott ei noijen nuolet pistyis (1736)\n\n    8. Eikä tietäjän teräkset (1720, 26)\n       Tietäjien teräksisete (1736)\n\n    9. Mäne, noia, nuolihiins (1720)\n       Männös noijat nuolihinsa (1732 a)\n       Mänkä noije nuolihinsa (1736)\n       Mänis noita nuolihinsa (1726)\n\n   10. Tietäjä(t) teräksisihiinsä (1720, 26, 32 a, 36)\n\n   11. Velho(t) (Vilho) veitsirautoihinsa (-tohoinse, -toinesi)\n          (1720, 26, 32 a, 36)\n\n   12. Miss(ä) olit (Mindäh) viikon viivyksissä (viihyksissä)\n\n   13. Kauvan aikaa (aigoa) ka(v)oksissa\n       Ajan kaiken kaoksissa (1743, A. 531, 34, 48, 48 a, 50)\n       Kauvan kanojen etsossa (1734, 38)\n\n   14. Kägesit välimmin käyä (A. 544)\n\n   15. Tulla jälkes tuntoess (tunduossa) (A. 536, 44)\n\n   16. Ennen jälkes jäähtymist (jeähtymistä) (s. t.)\n\n   17. Pienikö oli (siula) tuotavasi (-vana)\n\n   18. Sitäkö(s) siellä kasvattelit (kasvatit, -titte)\n       Tokko pientä kasvattelit (A. 534)\n       Nuordago sie kasvatit (A. 527, 31 33)\n\n   19. Lihavieko lalhuttelit (1734, 38)\n\n   20. Vai oli (Vainko) laiha tuotavasi (1743, A. 552, 44, 47, 50, 53)\n\n   21. Sitäkö sie(llä) lihottelit (-hotit, hotitte) (1743,\n          A. 532, 44, 47, 50, 53)\n       Vai laihoa lihottelit (-tit) (1734, 38, A. 527, 31, 33)\n       Vaiko laihoa himotat (A. 534)\n\n   22. Vai(n) oli (Vaingo) musta (Mustako oli) tuotavasi\n          (1660, 64, 1743, A. 548 a, 50)\n\n   23. Sitäkö sielä valgaisit (-tte) (1660, 64, A. 548 a, 50)\n       Sitäkö sie valkoailit (1743)\n\nEräissä toisinnoissa esiintyvät säkeet 3-8 muistuttavat virttä, missä\nsulhasta tämän häämatkalle lähtiessä kehoitetaan turvautumaan ruskeaan\nrepoon ja valkoiseen jänikseen, jotteivät noidat ja velhot voisi häntä\nvahingoittaa. Säkeet 9-11, kuten niiden sanamuotokin osoittaa, ovat\nloitsusta lainattuja. Sitävastoin tähän häärunoon soveltuu hyvin joskus\nesitetty kysymys (1730, vrt. 1735):\n\n    Eikö ollut noita nuolinensa,\n    Tietäjä teräksinensä?\n\nSeuraavissa toisinnoissa verrataan neidon saamista linnan valtaamiseen:\n\n    1. Luajitko niinkuin käkesit (1678)\n\n    2. Saitko neijen (-jon), voitko (voitit) linnan (1677, 79, 81, 83,\n          89-90, 93, 97, 1708, 10, 42, 2250)\n       Saitko neijen, voitko vallan (1701-02)\n       Saitko linnan, voitko (otitko) vallan (A. 530-32)\n       Kävitkö linnan, voitko vuoren (1690)\n       Voitko linnan, saitko nuoren (1526)\n\n    3. Pirotitko (-kko, Piirrotitko) pissyn (-styn) stiinan\n          (1683-84, 89, 93, 1702, 33-34, 36)\n       Pirotitko pystyn seinän (aijan) (1701, 32 a)\n       Piilotit stienan pissyn (1723)\n       Piilotitko (Pilotitko, Sirotitko) pyssyn (pissyn, -styn)\n          (s)tiinan (1697, 1708, 34, 38, 42, 2255)\n       Levititkö pistystiinan (A. 557)\n\n    4. Langetitko lautaloarin (A. 539, 44-45, 47, 50)\n       Lanketitko lauta-loajan (1686)\n       Laukkasitkos lautaloarin (A. 551)\n\n    5. Sorritko (Vai sorrit) sotiveräjän (-jät)\n       Voitit voiman, sorrit sovan (2255)\n\n    6. Politko poikki neijen lemmen\n       Levititkö neijen lemmen (1732 a-36, 38, 42)\n       Levititkö lehvuslinnan (A. 529)\n\n    7. It(k)etitkö linnan (kylän) immet\n       Pitelitkö linnan immen (1684)\n\n    8. Nakratitko linnan (kylän) naiset\n       Linnan naiset nakrattelit (1683, 93)\n\n    9. Haukutitko liiman (kylän) hallit (koirat)\n       Ulvotitko linnan ussut (1701)\n\n   10. Linnan lukit luskutteli (1697)\n\n   11. Issuitko isännän tsupun (1660-61, A. 539, 44, 47, 52, 57)\n       Istuitko ison sijan (A. 534)\n\n   12. Assuitko anopen lauan (lautah) (1660-61, 81, 89, 1743,\n          A. 534, 39, 44-45, 50, 52, 57)\n       Vain assuit (Astuitko) anopin sillan (1677, 79)\n       Tallaitko anopin sillan (2250)\n       Assuitko anopin sopeh (A. 547)\n\nLatvajärvellä (1681) liittyvät tähän kyselyyn vielä säkeet:\n\n    Levititkö lehmänaijan,\n    Pepelit petran veräjän.\n\nHuomiota tässä rajantakaisessa häärunossa herättää puhe _linnasta_ ja\nsen valtaamisesta. Jotenkin samoin sanoin on tämä asia esitetty\nvastaavassa ilomantsilaisessa virressä (A ja B Ahlqv., 36, 83, C rel.,\n144):\n\n    A. Toitkos hanhen, voitko linnan,\n       Sorritko sotiveräjän?\n\n    B. Saitko neion, voitko vallan,\n       So'itkos sotiveräjät?\n\n    C. Suoritko sotiveräjän,\n       Avasitko lautaloarin?\n\nSana \"lautaloari\", mikä mahdollisesti tässä tarkoittaa jotakin\nvarustusta, esiintyy useissa aunukselaisissa toisinnoissa. Vienan\nläänissä taas on \"sotiveräjän\" kertona tavallisesti \"stiina\" (ven.\nstjena 'muuri, seinä'). Linnan impien itkettäminen ja linnan\nnaisten naurattaminen ovat saattaneet virteemme siirtyä jostakin\nkertomarunosta. Lisäksi laulaja tiedustelee sulhaselta:\n\n    1. Piettiinkö vävy vävynä (1743, A. 550, 51 a)\n       Piettiinkö vävynä siellä (1662)\n\n    2. Piettiinkö vieras vierahana (1743, A. 550, 51 a)\n       Piettiinkö hyvänä tuolla (1681)\n\n    3. Olitko suin (Oliko suu) sulassa voissa\n       Levikö voihut leuvollase (1735)\n\n    4. Koprin kuorekakkaroissa (1660, 1701-02, 20, 23, 26,\n          32-36, 38, 42, 2255)\n      Käsin käärin- (keärin-, keäryin) kakkaroissa (1677, 81,\n          83, 90, 97, 1701, 43, A. 539, 44-45, 47, 50, 51 a)\n\n    5. Sekä huulin hunajissa (1733)\n\n    6. Sulhasina käyessäsi.\n\n    7. Apen luona ollessasi (1708, 23-24, 42)\n       Ainuon (Amiahan) apen stolassa (1720, 23, 34, 36, 38)\n       Armahan apen koissa (1726)\n\n    8. Ainuon (Ainuoss on, Armahan) anopin koissa (luona, stolassa)\n          (1720, 23, 26, 34, 36, 38)\n       Anopissa käyessäsi (1708, 24, 35, 42)\n\n    9. Murotitko voimuruja (-muruon) (1660, 1706, 08, 24, 42-43,\n          A. 529, 32, 44)\n       Murenitko voita murun (A. 557)\n\n   10. Sirotitko (Silotitko) sianpäitä (1660, 1706, 08, 42)\n       Sirotitko siiran päitä (1742)\n       Sirotitko siiroa luovan (1526)\n       Sirotitko siirovaizen (A. 544)\n\n   11. Pirotitko piirakaista (1743)\n       Pirotitko piiraan (piiras-) muruja (murun, -sen)\n          (A. 529, 32, 57)\n\n   12. Söitkö (Saitko, Oliko) lohta luotaselta (-sella)\n\n   13. Lautaselta, luotoselta (luotaselta) (1677, 93)\n       Luotaselta (-LLa) luopuselta (-salLa) (1681, 85)\n       Luotaselta, luutoselta (loajaselta) (1684, 97, 1701 02, 10)\n\n   14. Puhtahalta (Punaselta) purtilolta (A. 530, 31, 36, 36, 44,\n          45, 47, 57)\n\n   15. Lahnakaloa lautasella (1681)\n\n   16. Sivulta sian lihoa (1684-85)\n       Toisella sianlihoja (1726, 33-34, 36, 38)\n\n   17. Juoksiko olut orren päästä (ortta myöten) (1708, 23-24, 35, 42)\n\n   18. Sima (-mo) voarnojen sioista (1708, 23-24, 35, 42)\n\n   19. Oliko olut ostamaton (1706, 08, 42)\n\n   20. Mesi markoin maksamaton (1706, 08, 42)\n\n   21. Oliko pikarit pivossa (1735)\n\n   22. Tinalasit liikkehellä (1735)\n\n   23. Oliko siun orohevoises (1735)\n\n   24. Pessyin osrin, lessyin kakroin (1735)\n\n   25. Survotuin suvirukeihin (1735)\n\nMyös Suomen puolella on sulhaselta tiedusteltu, mitenkä häntä on\nappelassa kohdeltu (Ilomantsi, A Rel., 60, B Ahlqv., 119):\n\n    A. Piettiinkö vävy vävynä,\n       Söitkö lohta luotoselta,\n       Punaselta purtilolta?\n\n    B. Joko joit apen olutta,\n       Söitkö lohta luotoselta,\n       Punaselta purtilolta?\n\nSäe 17 ei alunperin ole voinut olla kysyvässä muodossa. Suomen puolelle\nviittaavat virressämme sima, \"ostamaton olut\" ja sianliha samoinkuin\npikaritkin.\n\nLopuksi laulaja vielä kysyy sulhaselta:\n\n    1. Saitko sen, kuta (kun) käkesit (käkösit)\n\n    2. Toitko sen, ketä halusit (1732 a)\n\n    3. Sulhasena käyessäsi\n\n    4. Käkesit käkö(i)sen tuu(v)a (1686, 1712, 20, 42, A. 552)\n\n    5. Hera- (Heinä-) marjan hemmutella (hersutella, helkytellä)\n          (1686, 1712, 20, 42)\n\n    6. Kukkulaisen kulletella (A. 552)\n\n    7. Kaksin vuosin kaupattuse (1733)\n       Vuosin kaksin katsottavas (1734, 36)\n\n    8. Kolmin vuosin kossottuse (1733)\n       Vuosin kolmin kossottavas (-tuse) (1734, 36)\n\n    9. Savoin markoin maksettuse (1733)\n\n   10. Ikäs kasvateltavase (1736)\n\n   11. (Saitko) Kaunihimman kassapäistä (1720, 32 a, 38)\n\n   12. Turpejimman tukkapäistä (1720, 32 a, 38)\n\n   13. Sormuskäsistä somemman (1720)\n       Suorejimman sormuskäistä (1738)\n\nSäkeet 7-9 olemme tavanneet häärunojen eri kohdista. Säkeet 11-13 ovat\nKihlontavirren johdantona esiintyvässä Kokkorunossa yleisiä. Säkeillä\n1, 4 ja 6 on taas vastine Suistamolla (A Härkönen, 641) ja Ilomantsissa\n(B Bel., 60, C Ahlqv., 83):\n\n    A. Sulho, viljon veljyeni,\n       Kägesit kägösen tuuva,\n       Kukkujaisen kulletella.\n\n    B. Saitko sen, jonka käkesit?\n       Käkesit käkösen naia,\n       Kuletella kukkulaisen.\n\n    C. Toitko sen, jonka käkesit?\n       Käkesit sie käkösen naia,\n       Maalta valkian valita,\n       Kuletella kukkulinnun.\n\nTiedusteluunsa laulaja itse vastaa kerraten ennen esittämiään asioita:\n\n    1. Jopa (nyt) neän kysymättäni (kyselemättä)\n       Jo tunnen kyselömättä (kysymättäni) (1681, 83, 86, 86 a, 89)\n       Neän ilman kyzelömättä (A. 544)\n\n    2. Arvoan anelematta (anomattani)\n       Arvoan utelomatta (1689)\n       Ymmärrän sanelomatta (A. 544)\n\n    3. Soant on (Saanut on) neijen, voint on (voittan) linnan\n       Jotta saanut olet (soannun on) neien, voinut (voin on)\n          vallan (1701-02)\n\n    4. Pirottan on pissun stiinan (1689)\n       Piilotellut pyssyn stiinan (1708)\n       Piilottelit stienan pissyn (1723, 42)\n\n    5. Sortan (Sorrit) on sotiveräjän (1702, 08, 10, 23, 42, A. 544)\n\n    6. Langettat on laudaloarin (A. 544)\n\n    7. Polken poikki neijen lemmen (1677, 93, 1702, 10, 23, 42)\n\n    8. Haukuttan on linnan hallit (1689, 1702)\n       Haukuttan on kylän koirat (A. 544)\n       Linnan ussut ulvotellun (1702)\n\n    9. Itettän on linnan (kylän) immet (1689, 93, 1702, A. 544)\n\n   10. Nakrattan on linnan naiset (1689)\n       Linnan naiset nakratellun (1693, 1702)\n       Nagratat on kylän naiset (A. 544)\n\n   11. Jop on (Jopa, Jo nyt) neän kyselömättä (1690, 97, 1706,\n          10, 23, 42)\n\n   12. Arvoan anelomatta (anomattaki) (1690, 97, 1710, A. 552)\n       Ymmärrän sanelematta (A. 536)\n\n   13. Istut on isännän tsupun (A. 544)\n\n   14. Assun on (Assut on, Astunut) anopin sillan (lauvan)\n          (1677, 90, A. 544)\n\n   15. Ollut (Olit) suin sulassa voissa (1690, 93, 1706, 23, A. 544)\n       Jo on suu (Suugi on) sulassa voissa (1708, 42, A. 536, 44)\n       Suu on voissa, parta hyyssä (1710)\n       Hyyss on parta, voiss on koprat (1697)\n       Kaikk on parda voihe hyydyt (A. 552)\n       Kaikk on parta voiherass (A. 536)\n\n   16. Käsin (Koprin) keäry- (-rin-, kuore-) kakkaroissa (1690,\n          93, 1706, 23, A. 544)\n       Käet (Kopra, -rat) kuorekakkaroissa (-roihe) (1708, 10,\n          42, A. 552)\n\n   17. Syönyn (Syönyt on) lohta luotaselta (1690, 93, 97, 1701,\n          08, A. 544)\n\n   18. Luotaselta, lautaselta (loittoselta, luotoselta) (1693,\n          97, 1701)\n\n   19. Puhtahalta purdelolta (A. 544)\n\n   20. Murotellut voimuruja (1708)\n\n   21. Sirotellut sian päitä (1708)\n       Sirottat on siiroainne (A. 544)\n\n   22. Juossut on (Juoksi) olut orren päästä (1708, 23, 42)\n\n   23. Sima vaarnojen sijoista (1708, 23, 42)\n\n   24. On ollut olut ostamaton (1708, 42)\n\n   25. Mesi markoin maksamaton (1708, 42)\n\n   26. Huuhtont on humala parran (1520)\n\n   27. Vaahti parran valkoillut (1520)\n\n   28. Ainuon (Ainuoss on) anopin koissa (1690, 93, 97, 1701, 23)\n       Anopissa käyessäsi (1706)\n\n   29. Apen luona ollessasi (1706, 23)\n\nEi tämäkään runon kohta ole ollut rajan tällä puolen tuntematon. Sitä\nosoittavat seuraavat ilomantsilaiset katkelmat (A Ahlqv., 36, B Ahlqv.,\n83):\n\n    A. Jopa nään kyselemättä,\n       Toip on hanhen, voip on linnan,\n       Sortipa sotiveräjän.\n\n    B. Jo nyt nään kyselemättä,\n       Jo on juonut apen oluen,\n       Jo syönyt anopin putron.\n\nParissa aunukselaisessa toisinnossa on sulhaselta vielä kysytty:\n\n    1. Hiessäkö hyvät hevoset (A. 534)\n       Oltihin orihut hiessä (A. 532)\n\n    2. Vaahessako hyvät varsat (A. 534)\n       Villo-varsat vaahessa (A. 532)\n\n    3. Uutta minjoa vetäissä (A. 534)\n       Nuorta morsioa vetäjessä (A. 532)\n\nSulhasen kodissa esitettyjä virsiä ovat vielä erikoiset ylistysvirret\nja nuorikon neuvokkivirret, joita toisin paikoin lauletaan jo morsiamen\nkodissa, sekä morsiamen lohdutusvirret.\n\n\n\n\nSULHASEN KODISSA ESITETYT YLISTYSVIRRET.\n\n\nNuoren parin saavuttua sulhasen kotiin on Kauko-Karjalassa esitetty\nerinäisiä ylistysvirsiä paitsi hääväelle sulhasen vanhemmille ynnä\nhäiden tärkeimmille toimihenkilöille, puhemiehelle eli patvaskalle ja\nmorsiamen avustajalle, saajannaiselle. Nämä ylistysvirret, joiden\njärjestys vaihtelee, laulaa Marttinin tiedonannon (1679) mukaan\nmorsian. Näin ei kuitenkaan kaikkialla liene ollut asian laita, ei\nainakaan hääkansan ylistysvirttä ole morsian voinut esittää, siinä kun\nhän itse saattaa olla ylistelyn kohteena.\n\n\n\nHÄÄKANSAN YLISTYS.\n\n\nTämä ylistysvirsi liittyy usein välittömästi pirtin tervehtimiseen.\nToisinaan se alkaakin sanoilla:\n\n    Terve, pirtti, terve, sintsi,\n    Terve, suuri sulhaskansa (2255).\n\nYleisempi runon johdantona on seuraavan säeluettelon ensimmäinen säe:\n\n    1. Vuota (Vuot on, Vuotappa) kiitän kaiken kansan (sulhaskansan)\n\n    2. Ei (-pä, -hän) ole tätä (tässä, tuota, täss ole, tuot ole) ennen\n          (vielä) ollut (ollun, olluh)\n       Eip ole näitä ennen nähty (1683)\n\n    3. Eikä varsin vasta (vasta varsin) liene (tule)\n\n    4. Tämän kunnahan kukuilla (1688)\n\n    5. Tämän harjun harteilla (s. t.)\n\n    6. Tämän lantuon piäloalla (s. t.)\n\n    7. Tämän kansan kaune(h)utta (-vuutta)\n       Naima (-mo-) kansan kaune(h)utta (1691, 1710, 19, 24, 42, 2255)\n       Heäjökansan kauneutta (1723)\n\n    8. Tämän tukun turpe(v)utta (1683, 1726)\n\n    9. Nuorison (Rahvahan) imante(h)utta (imarteluitta, imantrehutta)\n          (1665, 68, 83-84, 86)\n       Tämän veän imantehutta (1688)\n       Tämän nuorison somuutta (1684)\n\n   10. Tämän (Näien) sulhasen (-sien) somu(u)tta (1662, 75, 89, 97,\n          1701-02, 10, 19-20, 23-24, 42, 2255)\n       Tämän sulhon suloutta (tenhoutta) (1691, 84)\n    a. Niin on sulhanen suloinen (2255)\n    b. Kuin on lemmen kuutamoinen (s.t.)\n\n   11. Tämän immen ihalutta (1678)\n       Eikä impivön soreutta (2255)\n    a. Niin on morsian ihana (2255)\n    b. Kuin on tähti taivahalla (s. t.)\n\n   12. Niin on (Kaikki on) väki hailakassa\n       Väk(i) on kaikki hailakassa (1675, 93)\n       Kaikk(i) on (Niin on) kansa hailakassa (-ljakassa) (1668,\n          1719-20, 26, 36)\n       Niin on rahvas haljakoissa (-kassa) (1662, 82, 1710)\n       Sulhaiskansa (on) haljakassa (1660, 64)\n       Niin on miehet haljakoissa (1706, 08, 23-24, 42, 2252, 52 a)\n\n   13. Kansa kaikki kauniloissa (1710)\n\n   14. Kuin (Niinkuin, Kuni, Kun) on metsä huutehessa\n\n   15. Petäjät hopiesiloissa (1697)\n\n   16. Jo(p) on (Jo nyt) kiitin kaiken kansan (sulhaskansan).\n\nYleisimpiä ovat 1-3, 7, 10 ja etenkin 12 ja 14. Viimeksimainitut säkeet\novat, kuten olemme nähneet, joskus sekaantuneet myös siihen virteen,\nmikä lauletaan sulhasen saapuessa morsiamen kotiin. Todennäköisesti\nmuusta runosta johtuneita ovat yhdestä toisinnosta tavatut säkeet 4-6\n(vrt. SKVR I, 3, 1366). Suomen puolella ja ilmeisesti alunperin\ntämä virsi on esitetty kotiin palaavalle sulhaskansalle (Ilomantsi,\nAhlqv., 35, vrt. Kantele II, 19):\n\n    Terve kuu, terve kuningas,\n    Terve nuori naimakansa,\n    Ei oo tätä ennen nähty,\n    Eik oo ennen eikä eilen\n    Tämän kansan kauneutta,\n    Tämän joukon juoneutta.\n\n\n\nISÄNNÄN JA EMÄNNÄN YLISTYS.\n\n\n    1. Ken(pä) on tässä (täss on) pää pätevä (pätövä, pätöjä)\n       Ken täss on (Ku on tässä) pätövä päähyt (1662, 69, 75, 78)\n       Ken täss on pätövä piältä (1699)\n\n    2. Päivän (Päien) päällinen (-ne, -ni) omena\n\n    3. Ken(pä) (Ku) on tähä(n, täss on) suojat soanut (soanun, soanna)\n       Ken on suolta (soilta) suojat saanut (soanut, suanut) (1678-79,\n          82, 89, 1701-02, 08)\n\n    4. Suojat saanut (soanna), hirret tuonut (tuomia) (1708, 16-17,\n          20, 23)\n       Suojat saanut, salvot (salvat, salmot, seinät) salvan (seissvt)\n          (1678-79, 81, 86, 1701-02, 04, 21)\n       Suojat saanut, seinät tuonut (1711)\n\n    5. Periseinät seisottan (1704)\n\n    6. Mistäpä on tähän hirret soatu (1703)\n\n    7. Hirret hirmu(i)lta mä(j)iltä (meältä, mäeltä, -jeltä)\n       Hirret hirmuilta metsiltä (hirmumetsäsistä) (1678-79,\n          97, 99, 1703, 2250)\n       Hirret hirmun kankahilta (1669)\n\n    8. Sammalet sulilta soilta\n\n    9. Mistä täh on tuohet soatu (1704)\n\n   10. Tuohet tuomivaaran (-räin) peältä (loalta) (1678, 82, 89,\n          90, 97, 99, 1704, 08, 17, 20-21)\n\n   11. Lauvat lakkavoarasilta (1669)\n       Lauat mailta lamakoilta (1720)\n\n   12. Malot (Matot) marjakankahilta (-halta)\n\n   13. Suolta suojat, moalta malot (1689)\n\n   14. Ken(pä) tähän (täss on) sarjan (sorjan, särjin) soanut (-min)\n          (1699-1700, 04, 13)\n\n   15. Sarjan saanun, karjan katson (1699, 1704)\n       Salvon salvan, karjan katson (1703)\n\n   16. Poikakarjan kasvattaja (-ttanut) (1686, 93, 1701-02, 10, 13)\n       Lapsikarjan kasvattaja (-vatellut) (1689-90, 1700)\n\n   17. Poikajoukon juovuttaja (-vuttanut, -vutellut) (1686, 89, 90,\n          93, 1700-04, 13)\n\n   18. Sulhasiksi suorittaja (1693, 1701-02)\n       Sulhasen sovittaja (1710)\n\n   19. Isäntä (Ukko täss, N. N.) on pätövä päähyt (pää pätevä,\n          pätövä piältä)\n\n   20. Päivän (Päien) päällinen omena\n\n   21. Se (Hän) on suolta (tähän) suojat saanut (soanun) (1662,\n          77-78, 81, 84, 89, 91, 93, 1708)\n       Isäntä (Ukko täh, N.N.) on (suuret) suojat soanun (-nut)\n\n   22. Suojat soanun (suanut), salvat (salvot, salmot) salvan\n          (1677-78, 81, 86, 99 1704)\n       Suojat saanut, hirret tuonut (leikan) (1708, 23, 32)\n       Suojat (-jan) saanut, seinät salvant (1684, 1700)\n       Suojat saanut, selvät saanut (1675)\n       Suojat soanut, selvät salvat (1700)\n\n   23. Periseinät seisottan (1704)\n\n   24. Kaikki tarpehet talun (1732)\n\n   25. Tyvin (on) tuonut suuren männyn (1685, 1700)\n\n   26. Latvoin lakkapäät petäjät (lakkapeäpetäjän) (1685, 1700)\n\n   27. Hirret hirmu(i)lta mä(j)iltä (mäeltä, meältä, mäjeltä)\n       Hirret hirmumetsäsistä (hemmulta metsältä) (1675, 97)\n       Hirret hirvien mäen peältä (1741)\n\n   28. Malot (Malat, Matot) marjakankahilta\n\n   29. Sammalet sulilta soilta\n\n   30. Ruotehet romeikoilta (1732 a)\n\n   31. Tuohet tuomivaaran päältä (lualta)\n       Tuohet tammivaaran päältä (1675)\n\n   32. Lauvat lama- (loama-) kuusikoilta (-siloista) (1732,\n          32 a, 34-35, 38, 41)\n       Lauat mailta lamakoilta (1716)\n       Lauvat lakkakankahilta (1723)\n\n   33. Sarjan soanun, karjan katson (1699, 1704)\n       Salvon salvan, karjan katson (1703)\n\n   34. Poikakarjan kasvattaja (1686, 93)\n       Lapsi on karjan kasvattanun (1689)\n\n   35. Poikajoukon juovuttaja (-ttanun) (1686, 89, 93, 99, 1703-04)\n\n   36. Sulhasiksi suorittaja (1693)\n\nNäistä säkeistä ovat yleisimmät 1-3, 7-8,10, 12, 19-21, 27-29 ja 31.\nAivan tilapäisiä ovat 25-26, missä huomaa toisen runon vaikutusta.\nVerraten useissa toisinnoissa kiitetään isäntää paitsi tuvan\nrakentamisesta myös poika- tai lapsikarjan kasvattamisesta, karjan\nkatsomisesta puhutaan vain kolmessa muistiinpanossa. Eräissä\ntoisinnoissa on isäntää kiitettäessä emäntääkin muistettu:\n\n    A. Ain(a) on akkaki apuna (ollut) (1716, 26, 32, 32 a, 34, 36, 38)\n       Akka aina apuna ol (1741)\n       On ainai akan apuja (1735)\n\n    B. Akan on soamat sammalete (1735)\n\nTähän runonkohtaan liittyy joskus irrallisena osana jo toisista\nhäävirsistä tuntemamme tuvan kuvaus:\n\n    A. Laki on lahnan suomuksista (1716-17)\n       Laki kultana kuloista (1735)\n\n    B. Late vasen valuteltu (1735)\n\n    C. Kiukoa (-kaa, -kuva) (on) meren kivistä (kivilöistä,\n          kirpitsästä) (1716-17, 32 a, 34, 36-38, 41)\n\n    D. Savet on kosen korvilta (1735)\n\n    E. Patsas meren paateroista (1716-17, 32 a, 34, 36-38, 41)\n\n    F. Ovisein on osmonluista (luinen) (1716, 26, 35, 37-38)\n       Otsi- (Otsa-) seinä osmonluinen (-luista) (1717, 41, 2255)\n\n    G. Perisein(ä) (on) petranluusta (-luista) (1716-17, 26, 32 a,\n          34, 37-38, 2255)\n       Peräsein on pevon luista (1741)\n\n    H. Sivusein(ä) (on) sirkan- (-kon-) luusta (-luinen) (1716-17,\n          26, 32 a, 34, 37-38)\n       Sivuseinä siijanluista (1741)\n\n    I. Kylkiseinä kysmön luista (2255)\n\n    J. Karsinasein on kapren luinen (1741)\n\n    K. Kamana (Kamoa, -mua) karitsanluinen (-luusta, -luista)\n          (1716, 26, 32 a, 34, 37-38, 2255)\n       Kuomina on karitsanluinen (1717)\n\nVain aniharvoin tämä kuvaus liittyy virtemme muuhun kohtaan, kuten\ntoisinnossa 1732 a säkeeseen: \"Uutta pirtin pyyhkijäistä\". Kerran tuvan\nkuvaus alkaa sanoilla (1737):\n\n    Tuoppas tänne tuotavusi,\n    Veäppäs tänne veittäväsi,\n    Ei tule tyhjille tulille,\n    Kaitasille kartanoille:\n    Peri seinä petranluinen j.n.e.\n\nPaljoa harvinaisempia ovat emännälle erikseen omistetut ylistyssanat.\nLienee parasta esittää näiden säkeet siinä yhteydessä, missä ne\nkulloinkin tavataan:\n\n    A. Kenpä täss on ehon emäntä?\n       Houri on ehon emäntä.\n       Kanna leipä kapperasta\n       Kapperoilla kantapäillä,\n       Kuperilla kämmenillä (1681).\n\n    B. Ken täs on eho emäntä,\n       Tuoos leipää leppiesti,\n       Tuo olutta oivallista\n       Hyvän rahvaan remuun,\n       Hyvän joukon juominkiin,\n       Ristirahvaan remuhun (1684)\n\n    C. Ken täss on ehon emäntä,\n       Ehonpeällini emäntä,\n       Poikajoukon juovuttaja,\n       Poikakarjan kasvattaja,\n       Sulhasiksi suorittaja?\n       Anni on ehon emäntä,\n       Ehonpeällini emäntä,\n       Poikajoukon juovuttaja j.n.e. (1697)\n\nViimeksi esitetyssä toisinnossa on siis samoja säkeitä kuin isännän\nylistysvirressä. Epävarmaa on, kumpaan runoon \"poikakarjan\nkasvattaminen\" on alunperin kuulunut. Toisinnoissa A-B herättää\nhuomiota se, että emännältä anotaan leipää ja olutta. Vertailun vuoksi\nesitettäköön ne kiitossanat, mitkä ilomantsilainen hääruno omistaa\nisännälle ja emännälle (A Ahlqv., 36, B Ahlqv., 81):\n\n    A. Kummanko ensistä kiitän\n       Isännänkö vai emännän,\n       Isännän ensinnä kiitän,\n       Kun on suolta suojan saanut,\n       Hirret hirmusta metsästä,\n       Sammalet syviltä soilta,\n       Lau'at laajakankahilta\n       Tätä saaessa salia,\n       Kerätessä kellaria,\n       Jäänyt on kinnasta kivelle,\n       Hattua ha'on selälle\n       Jo on sukka suohon jäänyt.\n       Emännän jälestä kiitän,\n       Imelät sun itusi,\n       Makiat on maltaisesi,\n       Kissa ei istunut ituja,\n       Maannut ei maltahiasi\n       Saunatielle käyessäsi.\n\n    B. Isännänkö ensin kiitän,\n       Isännänkö vai emännän,\n       Isäntätä ensin kiitän,\n       Kun se suolt on suojan saanut,\n       Hirret hirmukankahalta,\n       Lauat laajasta metsästä,\n       Sammalet salon sisästä.\n       Usein on hyvän isännän\n       Mont on tukka tuulta nähnyt,\n       Hivus säätä hirviätä,\n       Parta päiviä pahoja\n       Saahessa tätä salia,\n       Kellaria keisatessa.\n       Emännän on jälestä kiitän.\n       Imelät on sinun itusi,\n       Makiat on maltasesi.\n       Ei kissa oo ituja istunt,\n       Kasi ei maannut maltasia.\n       Et sinä oo susia surrut,\n       Pelännyt metsän petoja\n       Saunatietä käyessäsi.\n       Ei näit oo koukulla kohettu,\n       Kärryksillä käännytetty,\n       Näit on koprilla kohottu,\n       Käsivarsin käännytelty.\n\nKuten aikaisemmin olen huomauttanut (Virittäjä 1924, 25-26) esiintyy\nvienalaisessa isännän ylistysvirressä aivan samoja säkeitä kuin\nlänsisuomalaisessa Tapanin virteen liittyvässä kiitoslaulussa (vrt.\nKant. tutk., II, 30-31). Samoja säkeitä tavataan myös ylläolevista\nilomantsilaisista toisinnoista. Kun on selvää, etteivät nämä yhtäläiset\nsäkeet ole voineet syntyä Länsi- ja Itä-Suomessa erikseen, on pakko\npäättää, että isännän ylistysvirsi karjalaisissa häärunoissa on\nlänsisuomalainen laina. Tämä tosiasia kehoittaa samalla pitämään\nsilmällä, onko puheena olevissa runoissa ehkä enemmänkin\nlänsisuomalaista ainesta. On nimittäin hyvin todennäköistä, että tuo\nTapanin virteen liittyvä kiitosruno on vanhan länsisuomalaisen\npitorunon katkelma. Vaikeata olisi muuten ymmärtää, mitenkä Tapanin\nvirren esittäjät olisivat vain tätä tilaisuutta varten sepittäneet\nkiitoslaulun, missä kuvaillaan m.m. tuvan rakentamista, viipyiväthän he\nsiinä ainoastaan hetken ajan. Tärkeintä heille oli ylimalkaisten\nkiitossanojen lausuminen saamastaan kestityksestä sekä onnen\ntoivottaminen. Ne ilomantsilaiset säkeet, joita emme tapaa Tapanin\nvirrestä, ovat todennäköisesti myös vanhan länsisuomalaisen pitorunon\nperuja. Muillakin kansoilla on ollut tapana esittää pidoissa, etenkin\nhäissä, erinäisiä kiitos- ja ylistyspuheita. Vielä yleisempi kuin\nisännän ylistys on Kauko-Karjalan häärunoissa patvaskaan ja\naajannaiseen kohdistettu kiitoslaulu.\n\n\n\nPATVASKAN YLISTYS.\n\n\nTärkein toimihenkilö Kauko-Karjalan häissä on patvaska (ven.\npodvoztshik). Hän on kaikkien kosinta- ja häämenojen tuntija ja\nohjaaja. Sitäpaitsi hänen tehtävänään on suojella monenmoisilla\nvarauskeinoilla sekä sulhasta että morsianta. Tällaisena hän kulkee\nsulhaskansan etunenässä kädessään ruoska, mihin taianomaisessa\ntarkoituksessa usein on ripustettu siipioravan nahka. Ruoskallaan hän\nkarkoittaa pahat henget lyömällä ristinmerkkejä oviin, penkkeihin y.m.\nTämä ruoska varjelee, kuten Marttini (Naima- ja häätapoja II, 117)\nsanoo, \"kaikilta rikkomuksilta\". Patvaskan hankkii sulhasen suku joko\nomasta kylästä tai muualta. Mitä parempi patvaska sitä paremmat ja\nonnellisemmat häät. Ei siis ihme, että tälle häiden johtajalle\nhäämatkalta palattua -- Aunuksessa jo morsiamen kodissa -- omistetaan\nkauniita ylistyssano ja:\n\n    1. Vuota kiitän patvaskani\n\n    2. Ken (Ket) on pantu patvaskaksi\n       Ken on meillä (tässä) patvaskana (1670, 77, 1701-02, 10, 42)\n       Mist on pantu padvaskagi (-kani, -kainen) (1661, 75, A. 478, 96)\n       Kenen panen patvaskakse (1682)\n\n    3. Ku (Kuka, Kut, Ket) otettu (otetti) oppahaksi (-kse, -hikse)\n          (1681, 97, 1708, 18, 32, 2250)\n       Mist otettu (on onni) olallinen (A. 487-88, 96-97, V. 1594)\n       Otettu olallisekse (1686 a)\n       Mist on otettu ontaniri (1675)\n\n    4. Sulhon puolelta suvattih (2250)\n\n    5. Kylän on paras (on) patvaskana (-kainen, -koina)\n       Mieron on paras padvaskana (1594, A. 492)\n       Paras on kylän patvaskoista (2252, 52 a, 55)\n       Paras mies on padvaskana (1660-61)\n       Patvask on kylän parase (1703)\n       Peräm paras patvaskana (1736)\n\n    6. Kylän onni (on) oppahana (-hina, olallisna, -lissa, olalline,\n          oivallista)\n       Kylän Olli oppahina (1689)\n       Kylän on paras oppahina (1688, 1726)\n       Paras onni oppahista (2252, 52 a, 55)\n       Kylän onni ottamassa (1682)\n       Kylän ounas oppahana (1679)\n       Kylän olla ontarina (1675)\n       Kylän on onni (oppi) orlankissa (1716, 36)\n       Kylän onnahin opassa (1732)\n\n    7. Ken on vanhin vaate vyöllä (1693)\n\n    8. Kylän vanhin vaate vyöllä (1679, 93, 97, 1706, 08, 20,\n          23-24, 42, 2250)\n       Kylän (on) vanhin vaate keässä (käissä) (1668-70, 77-78,\n          81-82, 84, 86, 86 a, 89, 1710)\n\n    9. Kylän rohkein ruoska keässä\n\n   10. Kylän kaunis kasnatsena (-seinä, kasmatsena) (1708, 18, 35, 42)\n\n   11. Mitä on peällä patvaskalla (1681, 86 a)\n\n   12. Onpa meiän (tällä) patvaskalla\n\n   13. Paita (Pait on) peällä (sill on, Päällä on paita) palttinainen\n          (-nasta)\n       Paita on päällä patvaskalla (1732 a-34, 36, 38)\n       Patvaskall on paita arvon (2255)\n\n   14. Sunkun suuresta solesta (2252, 52 a, 55)\n\n   15. Venähän (Venyähän) tasaverasta (2252, 52 a, 55)\n\n   16. Leviestä lessinkistä (1677, 89)\n\n   17. Aivan liina aivinainen (1732 a)\n\n   18. Peällä koateien kesusien (1675)\n\n   19. Alla hailakan sinisen (1686)\n\n   20. Hipiellä (nahkalla, iholla) hiettömällä\n       Piellä puntahan hipienen (1733)\n\n   21. Hien tuntumattomalla (1678)\n\n   22. Se on Kuuttaren (-rin) kutoma (1668, 79, 81-82, 84, 86 a,\n          89, 93, 99, 1700-02, 04, 08, 10, 42)\n\n   23. Päivättären (-rin, Päivyttären, Päivänpoian) kesreämä\n          (kesröämä, kehreämä, ketreämä) (s. t.)\n\n   24. Luonta Kankahattarene (1686 a)\n\n   25. Osmottaren ompeloma (1682)\n\n   26. Aialla tulettomalla (1708, 20, 23-24, 42, 2255)\n\n   27. Tulen tietämättömällä (s. t.)\n\n   28. Kesäuuhen untuvista (1693)\n\n   29. Talvilampahan takuista (1693)\n\n   30. Ei se kaiva kainaloja (1668)\n\n   31. Kutkuta kuvelihoja (1668)\n\n   32. Jalass on kaatiet kaposet (1685)\n       Koadiet kabuzet jalassa (1660-61)\n       Koateet kankaset jaloissa (1735)\n\n   33. Ne on Kuuttaren kutomat (1660, 85)\n\n   34. Päivättären kezröämät (1660)\n\n   35. Mitä(p) on peällä patvaskalla (1681-86 a)\n\n   36. Onpa meiän (tällä) patvaskalla\n\n   37. Peäl on hoahen haljakkaine (hallakkane) (1660 61, 78,\n          1700, 04, 08, 23, 24, 42)\n       Pääll on haahti hallakkainen (1679)\n       Peäll on (Siihen) haljakka sininen (hatunen) (1662, 75, 81-85,\n          86 a, 91, 1710)\n       Haljakka sininen peällä (1664, 68, 77, 86, 89, 93)\n       Hoahini (on) hailakka peällä (1669, 1720, 32 a-34, 36, 38)\n       Haljakka hanhen hoaliloista (1735)\n\n   38. Alt on (alla) maksankarvallinen (-ni) (1684, 1708)\n\n   39. Peällä paijan palttinaisen\n\n   40. Helma(t) hieto(j)a vetää (-vi, -ve) (1668, 86, 1713)\n\n   41. Moata maksankarvallista (1668, 86)\n       Takapuolet tanteria (1713)\n\n   42. Se on Kuutaren kutoma (1677, 82-83, 86 a, 90, 93, 1700,\n          23-24, 38)\n       Uuven Kuuttarin kutoma (1735)\n\n   43. Päivättären (Päivänneijen) ketreämä (kesröämä) (8. t.)\n\n   44. Luonta Kankahattarene (1686 a)\n\n   45. Painama Sinettärenne (1686 a)\n\n   46. Osmottaren ompeloma (1682)\n\n   47. Kesäuuhen untuvasta (1683)\n\n   48. Talvilampahan takusta (1683)\n\n   49. Verka on Virosta tuotu (1679)\n\n   50. Kaulus saatu Karjalasta (1679)\n\n   51. Mitäp on vyöllä patvaskalla (1681, 86 a)\n\n   52. Onpa meiän (tällä) patvaskalla\n\n   53. Vyöllä ussakka utuinen (-tuni)\n       Utuini (Uujus, Uujunen, -nji) ussakka vyöllä (1732 a-34, 36,\n          2252, 52 a, 55)\n       Siitä ussukka utuinen (1662)\n       Ussakka uduine vyöllä (1661)\n       Kussakka (-ssakk on) udu(i)ne vyöllä (1660, 64, 79)\n\n   54. Peällä haljakan sinisen\n       Piällä huahen (hoahi) hallakkaisen (1699, 1703, 24, 26,\n          32 a, 36, 38)\n\n   55. Päällä paian palttinaisen (1697, 99)[12]\n\n   56. Se on Kuuttaren kutoma (1684, 86, 86 a, 90, 97, 99,\n          1710, 20, 33)\n\n   57. Päivättären kesröämä (1686, 86 a, 97, 99, 1710, 20,\n          23 a, 33, 39)\n       Palahvan on kezrüämini (1739)\n\n   58. Luonta Kankahattaren (1686, 86 a)\n\n   59. Painama Sinettären (1686, 86 a)\n\n   60. Syöjättären kutomaiset (1732 a)\n\n   61. Kirjokynnen kirjuttama (1684)\n\n   62. Kesäuuhen lintuvoista (uujusista, -juloista) (1677, 79,\n          86 a, 1700, 08,10, 20, 32 a, 33, 35-36, 3839, 42)\n\n   63. Talvilampahan takuista (takoista, lakoista, lakasta) (s. t.)\n\n   64. Onpa tällä patvaskalla\n\n   65. Kultanyply kulkun alla (2252, 52 a, 55)\n\n   66. Kuuen ruplan maksavainen (s. t.)\n\n   67. Mitäp on peässä patvaskalla (1681)\n\n   68. Onpa meiän (tällä) patvaskalla\n\n   69. Pääs on saapka sahmattainen (1662, 81, 83, 86, 86 a,\n          89-90, 93)\n       Soapka peässä soamattani (puuhkovoini) (1702-03)\n\n   70. Pääss on pystynen kypärä (1684, 91, 1708)\n       Pääs on kultanen (-ni) kypärä (-perä, kiperä) (1706, 23-24, 42)\n       Kultanje on kyperä peässä (1720)\n\n   71. Päällä kutrin kultalatvan (1683)\n\n   72. Kultalatvan, kultalehvän (s. t.)\n\n   73. Puhki pilvien (taivahan, -vosen) puhuja\n\n   74. Läpi metsän läiköttäjä (-kyttäjä, -kähtäjä, läikkähyjä,\n          lääpöttäjä, lääsöttäjä)\n\n   75. Niikuin pysty pilven kokka (1708)\n\n   76. Onpa meiän patvaskalla\n\n   77. Siniset sukat jalassa (1677, 1710)\n       Sulkkuset sukat jalassa (-loissa) (1697, 1735)\n       Kirjasuut sukat jalassa (1678)\n\n   78. Sulkkuset sukan sitejet (sitiet) (1677-78, 1702, 10, 35)\n       Säteriset seäripaklat (1689)\n       Säteriset seäririhmat (-sitiet) (1697, 1702, 10, 35)\n       Soan riksin seäririhmat (1677)\n\n   79. Ne on soane maksavia (1689)\n\n   80. Somat saappahat (suappahat) jalassa (1678, 89-90, 1710)\n       Saappoat somat jalassa (1689-90)\n       Soappovat sitä somemmat (1677)\n       Saksan soappovat jaloissa (2250)\n       Jalassa Saksan saappuaiset (1683)\n\n   81. Se on pantu pahkiloissa (1685)\n\n   82. Ompa meiän (tässä) patvaskalla\n\n   83. Kirjo-(-ja-)kintahat kä(j)essä (1689-90, 93, 97, 1701,\n          10, 35, 2252, 52 a, 55)\n       Keäss on kirjokintahaiset (1677, 81-82)\n       Ouvot kintahat keässä (1702)\n       Somat kiässä sormikkahat (1678)\n\n   84. Kirjo-(-ja-)kynnen kirjuttamat (1677, 81, 84, 8990, 97)\n\n   85. Lapin lapsien latomat (1697)\n\n   86. Se (Ne) on Kuuttaren (-rin) kutoma(t) (1678, 90, 93)\n\n   87. Päivättären kesreämä (1678, 93)\n\n   88. Kesäuuhen untuvoista (uujuloista) (1681-82, 89-90, 97)\n\n   89. Talvilampahan takuista (1681, 89-90, 97)\n\n   90. Liiat kirjat kintahissa (1693, 1735, 2252, 52 a, 55)\n       Ou(v)ot kirjat kintahissa (1701-02)\n\n   91. Patvaskall on palttoo piällä (1733)\n\n   92. Onpa tällä patvaskalla\n\n   93. Patvaskall(a) on parta suuri (1732, 32 a-33, 38)\n\n   94. Parta suuri ja sukea (1732)\n\n   95. Parta on kullan palmikoissa (-lla, -koitu)\n\n   96. Silmäripset (-sit, -sut, -rimsut) simptsukoissa (-koiset)\n       Silmät kullan simtsukoissa (simssukoissa) (1660-61, 64,\n          1720, 32-33)\n       Silmäkarvat simptsukoissa (1670)\n       Simtsukkaiset silmien piällä (1733)\n\n   97. Kulmat kullan solmuloissa (solmuissa) (1708, 20, 42)\n       Kulmat kullan kuttseroissa (1739)\n\n   98. Kuutomain (-set) on kulmien piällä (1733-34)\n\n   99. Otavain on otsan piällä (s.t.)\n\n  100. Taivuon tähet piähyön piällä (1733)\n       Tähet taivon hartiella (1734)\n\n  101. Peä kullan vipalehissa (vibelihissä, vipulehissa, vepelehissä,\n          ripalehissa)\n\n  102. Kutrit kullan tsuortuloissa (suortuvissa) (1686, 86 a,\n          91, 97, 1710)\n       Kutri kullan helmehistä (1685)\n       Hivus kullan hilsehissä (1683)\n\n  103. Sormet kullan sormuksissa\n       Sormet kullan solkiloissa (1697)\n       Sormet kullan solmuloissa (-sta) (1700, 32-33)\n\n  104. Keät (on) kullan keärilöissä (keärylöissä, keärysissä,\n          vibalehissa)\n       Keät on kultarenkahissa (1681)\n       Käet on keärien vanuttu (1685)\n\n  105. Jopa (Jop on, Jo nyt) kiitin patvaskani.\n\nRunomme alkusäkeet ylistävät siis patvaskaa kylän parhaaksi. Eräissä\ntoisinoissa on patvaskan kertona outo sana ontari (myös ontaniri,\norlankissa). Venäläisperäinen kasnatsi merkitsee varojen hoitajaa,\njommoisena patvaska toimii hääretkellä. Säe 9: \"Kylän rohkein ruoska\nkeässä\" esittää meille patvaskan välttämättömine varustuksineen. Erään\ntoisen patvaskan tuntomerkin häissä mainitsee säe 8: \"Kylän vanhin\nvaate vyöllä\", johon yhdessä toisinnossa liittyy säe: \"Siitä tunnen\npatvaskani\" (1706). Tämä \"vaate\" on useimmiten pitkä valkoinen\nkäsiliina,[13] jommoista tsheremissienkin patvaska pitää häiden\nkestäessä vyöllään. Monissa toisinoissa sanotaan, että tämä vaate on\npatvaskalla kädessä. \"Käsi\" lienee tähän siirtynyt 9:nnestä säkeestä.\n\nSuurin osa runoamme kuvailee patvaskan pukua. Yleisimmin mainitut\npukukappaleet ovat paita, haljakka, ussakka eli kussakka (ven. kusak\n'vyö'), saapka (ven. sapka 'lakki') tai kypärä, sukat ja sukansiteet\nsekä saappaat ja kintaat. Harvinaisempia ovat virtemme toisinnoissa\n\"kaatiet\" eli housut sekä jonkinlainen koriste: \"kultanyply kulkun\nalla\". Kerran mainitaan myös palttoo sekä \"pahkilat\", eräänlaiset\nnahkasta tehdyt jalkineet. Monesta pukukappaleesta sanotaan, että se\non: \"Kuuttaren kutoma, Päivättären kesreämä\". Useimmissa toisinnoissa\ntämä mytolooginen maininta kohdistuu patvaskan paitaan. Toisinaan\ntällöin vielä seuraavat säkeet (26-27): \"ajalla tulettomalla, tulen\ntietämättömällä\". Säkeet 14-15, missä puhutaan m.m. verasta tuskin\nsoveltuvat paidan kuvaukseen. Yhtä huonosti soveltuvat siihen säkeet\n28-29. Parissa muistiinpanossa (16) mainittu \"lessinki\" tarkoittaa\nhienoa palttinaa. Säkeet 30-31 esiintyvät yleisemmin runossa \"Veion\ntuomiset\".\n\nPatvaskan pukuosien valmistajina mainitaan Päivättären ja Kuuttaren\nohella joskus vielä kehrääjänä Palahva, kutojana Syöjätär, ompelijana\nOsmotar sekä kankaan luojana Kankahatar ja painajana eli värjääjänä\nSinetär. Viimeksimainittujen toimet esittää toinenkin runo (SKVR I,\n3, 1327):\n\n    Laulanta runolla työnä,\n    Kukunta kesäkäellä,\n    Luonta Kankahattarella.\n    Painanta Sinettärellä,\n\nHaljakkaa koskevista säkeistä 49-50 ja 47-48 esiintyvät vain yhdessä\nmuistiinpanossa. Erikoisen huomion saa osakseen patvaskan päällisvyö,\nussakka eli kussakka. Useiden toisintojen mukaan sekin on \"Kuuttaren\nkutoma, Päivättären kesreämä\", sanotaanpa kerran, että sitä\nvalmistettaessa \"Itse oli Synty syrjäpuina, itse Spoassu stoavapuina\"\n(1738). Vastaavat säkeet: \"Its' oli synti syrjäpuina, taiv' on toatto\nstoavapuina\" tavataan myös toisinnosta 1735 puhuttaessa, mitenkä kuu ja\npäivä ovat kutoneet patvaskan haljakkaa. Viimeksimainituissa säkeissä\non Vapahtajaa tarkoittava \"Synty\" muuttunut \"synniksi\". Vapahtajaa\nmerkitsee myös venäläisperäinen \"Spoassu\". Säe 61 on yleisempi kinnasta\nkoskevassa säejaksossa. Sitävastoin 62-63, jotka yhtä hyvin soveltuvat\nmyös viimeksimainittuun runonkohtaan, ovat tällä paikalla yleisemmät.\nEräät toisinnot sijoittavat patvaskan päähän \"sahmattaisen\" eli\nsamettisen saapkan, toiset taas \"kypärän\". Kummankin olemme tavanneet\nKylyvirressä sulhasen päähineenä. Erehdyksestä on erääseen toisintoon\ntullut säe 72. Säe 75 esiintyy paljoa yleisemmin saajannaiselle\nomistetussa ylistysvirressä. \"Säteriset\" (satiiniset) ja \"soan riksin\nsääririhmat\" todistaa samoinkuin \"kypäräkin\" lännestä päin saatua\nvaikutusta. Kallisarvoiset sukansiteet edellyttävät polvihousujen\nkäyttöä. Kintaat ovat \"Kirjokynnen kirjuttamat, Lapin lapsien\nlatomat\". Yleisimmät patvaskan korisseita ja ulkomuotoa kuvailevista\nsäkeistä ovat 95, 96 ja 101. Niillä on vastine Suistamolta saadussa\npatvaskan ylistysvirressä (Härkönen, 641):\n\n    Parahis on patvaskaine,\n    Piä kullan vibalehissa,\n    Parta kullan palmikoissa,\n    Silmät semtsukan jyvissä.\n\nKarjalan kannakselta saadun runon mukaan läksi Anterus sotaan \"pää\nkullan vipalehissa, parta kullan palmikoissa\" (ks. Kaarle Krohn,\nKalevalastudien VI, 97).\n\nParista toisinnosta tavatut säkeet 98-100 ovat yleisempiä Laulajan\nvirressä (ks. 1651, 1732-34, 36, 38), missä runonlaulaja toivottaa\nvirren kiittäjälle poikaa, jolla on:\n\n    Otavaiset otsan peällä,\n    Kuutamoiset kulmien peällä,\n    Simtsukkaiset silmien peällä,\n    Taivon tähet hartioilla (1736).\n\nJoskus (1735, vrt. 1739) on patvaskan ylistysvirsi kohdistettu myös\nsulhaseen:\n\n    Vuota kiitän sulhovani:\n    Omp on tällä sulhovalla\n    Paita peällä palttinaini,\n    Kirjokintahat käsissä,\n    Liiat kirjat kintahissa.\n    Omp on tällä sulhovalla\n    Keät on kullan keärösissä,\n    Sormet sulkkutäppähissä.\n    Omp on tällä sulhovalla\n    Kulmat kullan nuorasissa,\n    Silmiripsit simtsukoissa,\n    Peä kullan vipelihissä.\n\nInkerissä (Salminen, LH, 217-20) on tytöillä ollut tapana\ntervehtiessään morsianta noutamaan tullutta sulhasta luetella\nlaulussaan tämän tärkeimmät pukukappaleet. Tässä virressä esiintyvät\nsäkeet eroavat kuitenkin edellämainituista. Niitä muistuttavista\nmainittakoon: \"Päältä paijan palttinaisen\" tai: \"Hipiältä hiettömältä\".\nKumpaisellakin säkeellä on vastine, kuten olemme nähneet, siinä\nvirressä, mikä lauletaan sulhasen kodissa tämän varustautuessa\nhäämatkalle.\n\n\n\nSAAJANNAISEN YLISTYS.\n\n\nToinen tärkeä toimihenkilö häissä on saajannainen, jommoiseksi\ntavallisesti, jos mahdollista, valitaan sulhasen sisar ja jonka\ntehtävänä on olla morsiamen seuralaisena ja suojelijana. Sitäpaitsi\nhänen tulee avustaa patvaskaa erinäisissä toimissa. Patvaskan rinnalla\nonkin saajannainen ollut Kauko-Karjalan häissä erikoisen ylistyksen\nkohteena:\n\n    1. Nyt on kiitän saajannaisen\n\n    2. Mist on saatu (soatu) saajannainen (soajannaine, -ni)\n\n    3. Mist (Kust, Sekä) tuotu tuojannainen (-ne, -ni)\n\n    4. Mist on otettu olallinen (1683, 1594, A. 494)\n\n    5. Matkatettu mantsinmarja (1700)\n\n    6. Vienan väljiltä (pääliltä) vesiltä (1662, 83-84, 86 a, 90,\n          93, 97, 1704, 10, 20)\n       Lieksan liijoilta vesiltä (1682)\n\n    7. Saksan salmilta syviltä (1682, 84, 86 a, 90, 93, 97,\n          1701, 10, 20)\n       Sungun salmilta syviltä, (1683)\n\n    8. Ulapoilta aukeilta (1662, 83-84, 90)\n\n    9. Eipä vielä sieltäkänä (1681-84, 86, 97)\n\n   10. Alta Viipurin vihannan (1681)\n\n   11. Uuenlinnan ulkopuolta (-leh) (1683, 89, 1701, 32)\n       Ulkopuolta (-len, -lelta) Uu(v)enlinnan (1686 a, 90, 93,\n          97, 1701-02, 10, 32, 33)\n       Uuenlinnan ulkopuolta (1683)\n       Uuvenlinnan ulkomoalta (1682)\n       Uuvenlinnan uulitsalta (1686)\n       Ulkolinnan uulitsoilta (1704)\n\n   12. Takoa Tanikan (Tamosnan, Tanilan linnan) (1682-83,\n          85-86 a, 89, 90, 93, 97, 1701, 02, 10)\n       Tasalta Tanikan linnan (1732)\n       Takapuolta Taivan linnan (1732)\n       Takapuolen taivollina (1733)\n\n   13. Eipä vielä sieltäkänä\n\n   14. Kasvo (Nousi) maasta (moalla, mailla) mantsi(n) marja\n         (maltsinmarja, mantsinkainen, mansikaini)\n       Löyzin moalla mantsingaize (A. 496)\n       Moald on löyvetty mandsoimarja (A. 488)\n       Löyvetty on moalta mansinkainen (A. 497)\n       Löyvett on mualda mantsingaine (A. 497 a)\n       Maalta (Moalda) marja mantsikkainen (mantsingaine)\n          (1594, A. 492)\n       Tuolda moalda manttsimarja (1660-61)\n       Kasvo mansikka (mantsikka, -tsukka) mäellä (meiällä) (1677,\n          82, 84-85, 90-91, 93, 97, 1701-02, 10)\n       Kasvo marjanen (-jana) mäellä (1662, 1730)\n\n   15. Pellolla (-lta, sta, -ssa) helli(j)ä (helie, helövä, zelenä,\n          hopie) heinä\n       Termällä helijä (-je) heinä (1690, 93, 97)\n\n   16. Puolukkainen (-kana) kankahalla (1662, 91, 1730)\n       Kannalla korie raita (1682)\n\n   17. Sieltä (Siitä, Siit) on saatu soajannaine (n, -ni)\n\n   18. Sieltä (Siitä, Tuost) on tuotu (tullu) tuojannaine(n, -ni)\n\n   19. Ulvo ukset Uuenlinnan (1693, 1710)\n\n   20. Vinku Viipurin veräjät (1689, 93, 97, 1701-02, 10, 30)\n\n   21. Suju (Notku) suuret Suomen sillat (1689, 93, 97,\n          1701-02, 10, 30)\n\n   22. Soajannaista soataessa (-ttoaissa, -ttajessa, soaessaki)\n          (s. t.)\n\n   23. Tuojannaista tuot(t)aessa (tuotovoissa, tuuessaki) (s. t.)\n\n   24. Soajannaisen silmät sirkut (sirkot, tsirkut, sirkiet)\n\n   25. Kuin on (Kuni, Niinkuin, Mit on) tähet taivahalla (taivosella)\n       Pilkkutähet taivoisella (1735)\n\n   26. Pilkat pilvien lomassa (-missa) (1677, 82, 86, 89, 93,\n          97, 1702, 42)\n\n   27. Soajannaisen kuulut kulmat (1662, 83)\n\n   28. Kun on kuu yli merien (1662)\n       Kun kuu Jumalan luoma (1683)\n\n   29. Soajannaisen suu somane(n, -ni, suu on soma)\n\n   30. Niinku(i)n Suomen sukkulaine(n, -ni)\n\n   31. Suuhun sultsinat sopie (sopivat, menee) (1677, 83, 92)\n       Johon on sultsinat sujuvi (1697)\n       Supuin sultsinat (surtsinaini) sopivi (sopiu) (1732-34, 36, 38)\n\n   32. Kaksin kerroin kakkaraiset (-nen) (1732-34, 36, 38)\n       Käsin keärinkakkaraiset (1677, 88)\n       Kakkarat karittelovi (1697)\n\n   33. Pitkin puolin piirakaiset (-nen)\n       Piroani pitin pyörähtäy (1733)\n       Pitin piiroani mänöy (1738)\n\n   34. Soajannaisen kagla valgie (valkee) (1660, 64)\n\n   35. Kuin on joutsenot jovella (1660)\n       Niinkuin vuohe rannalla (1664)\n\n   36. Soajannaisen sukat valkiet (valgeat, valkiet sukat)\n          (1670, 1720, 26, 32-36, 38, 2255, A. 487)\n       Soajannaisen sukkaset (-sete) (1669, 75)\n       Sukat sillä valkejaiset (1730)\n\n   37. Niinkuin (Kuin on, Mit on) juotsenet (-nuot, joukoset, joutoset,\n          jougone) joella (1669, 70, 75, 1732-36, 38, A. 487)\n       Niinkuin hanhuvot havolla (2255)\n       Lokit lahen rantasella (1732)\n       Kuin lokkaset kivellä (A. 501)\n\n   38. Soajannaisen soappo(v)aiset (-puvoiset, saappahat ne, soappoali)\n       Soajannaisen soappoat somat (1668, 70, 90, 1723, A. 487)\n       Somat on soappahat jalassa (1697)\n       Soajannaisen mustat soappaat (1726, 32-36, 38)\n       Soappahat on soajannaisen (1730)\n\n   39. Kuin on (Niinkuin, Mit on) hanhu(v)ot (hanhuset, -nen, hanhoni)\n          ha(v)olla\n\n   40. Eli (Kuni, Niinkuin, Mit on) joutsenet (joutoset) jo(v)ella\n          (1677, 89-90, 93, 97, 1701-02, 10, 20, 30)\n\n   41. Vesilinnut vempele(e)llä (-lillä, -lissä) (1668, 77-79, 81,\n          86, 86 a, 89, 97, 1701-02)\n       Vesilinnut vierovilla (vierukoilla) (1682-84, 1700, 06, 08,\n          23-24, 42)\n       Vesitetret (-rit) vempelelellä (1690, 1704)\n\n   42. Soajannaisen suuri soapka (saapka)\n       Soajannaisen suapka suuri (2252, 55)\n       Soajannaisen treuhka (turkki) suuri (1677, 1710, 24, 38)\n       Soajanaisen lakki suuri (loaja) (1678, 2250)\n\n   43. Niinkuin pysty (pisty, pitkä, pissyn) pilven kokka\n       Niinkuin pysty (pisty) pilven ranta (1662, 83)\n       Niinkuin pilvi taivahalla (-vosella) (1710, 14)\n\n   44. Soajannaisen peä somane (-ni) (1664, 68-69, 75, 83, 99, 1703-04)\n       Pää on pysty (pisty) saajannaisen (1670, 83)\n\n   45. Niinkuin (Mi on) pysty (pisty) pilven kokka\n\n   46. Läpi metsän läiköttäjä (-ve, läimähtäjä, laikkahuja, läköttäjä,\n          läiköttää, läässöttää)\n       Läpi männikön näkyjä (1738)\n\n   47. Puhki pilvien puhuja (-va)\n       Puhki metsän puhuu (1684)\n       Puhki taivosen puhuja (puhuu) (1723, 2250, 55)\n\n   48. Jopa (Jop on) kiitin soajannaisen.\n\nSäkeet 9-12, 19-21, joissa mainitaan m.m. \"Tanikanlinna\" (Tallinna) ja\nUusilinna (Novgorod), ovat yleisiä myös runossa \"Tanssin synty\" (ks.\nSKVR I, 2, 1188-91). Vanhaa perua ovat virressämme epäilemättä\nsaajannaisen silmien, silmäkulmien ja suun maininta. Suomenkin puolella\nsanotaan kaason silmistä: \"kuin on tähet taivahalla\" (Kantele II, 17).\nSäkeitä 25-26 verrattakoon myös Etelä-Pohjanmaalta saatuun\nTapaninvirren katkelmaan (Kant. tutk. II, 33):\n\n    Näki tähden taivahasta\n    Ja pilkan pilven raosta.\n\nSuistamolla muistiinpannussa häävirressä taas puhutaan saajannaisten\nkuuna kumottavista kulmista (Härkönen, 641):\n\n    Vuotas kiitän soajannaiset,\n    Soajannaisten kulmat kuuna,\n    Piät on päivänä paisteloobi.\n\nHyvin yleisesti virtemme vertaa saajannaisen suuta \"Suomen\nsukkulaan\". Jos tässä Suomella, kuten luultavaa on, on tarkoitettu\nVarsinais-Suomea, osoittanee se, että tämä runon kohta on syntynyt\nVarsinais-Suomen ulkopuolella, ei kuitenkaan Kauko-Karjalassa, missä\nSuomea on nimitetty Ruotsiksi. Vain parista toisinnosta tavataan säkeet\n34-35. Aivan yleisiä taas ovat säkeet:\n\n    Soajannaisen sukat valkiet,\n    Kuin on joutsenet joella,\n    Soajannaisen soappoaiset,\n    Kuin on hahuot haolla,\n    Vesilinnut vempelellä.\n\nSäe 40 tarkoittanee alkujaan saajannaisen sukkia, vaikka se hyvin\nmonissa toisinnoissa esiintyykin saappaita koskevassa säkeistössä.\n\"Sukat tytöillä\", sanoo Marttini (m.t.) \"olivat vanhoina aikoina\ntietysti valkoiset\". Säkeet 45-47 kuvailevat milloin saajannaisen päätä\nmilloin päähinettä. Todennäköisesti ne ovat alunperin tarkoittaneet\nviimeksi mainittua, onhan pään vertaaminen pilvenkokkaan outoa.\nAunuksessa vastaakin säettä (44): \"Soajannaisen pää somanen\" säe:\n\"Soajannaisen pääsopaset\". \"Sopasen\" muuntuminen \"somaseksi\" osoittaa,\nettei edellistä sanaa ole kaikkialla ymmärretty. Toinen paikkakunnalla\nouto sana on runomme mainitsema \"mansikka\", mihin saajannaista\nverrataan ja mikä useissa toisinnoissa (14) on muuntunut milloin\nmihinkin muotoon. Tämä on omiansa osoittamaan, että puheena oleva runo\non syntynyt Suomen puolella.\n\nSäkeet 46-47, joissa saajannaisen päähineen sanotaan olevan niin\nvaltavan, että se \"läiköttää läpi metsän\" ja \"puhuu puhki pilvien\",\nesiintyvät, kuten olemme nähneet, myös patvaskan ja sulhasen\npäähineestä puhuttaessa. Kenen ja millaista päähinettä runomme\nalunperin tarkoittaa, on epätietoista, mutta todennäköistä on juuri\nsaajannaisen päähine, jota virtemme vertaa \"pystyyn pilvenkokkaan\" ja\njoka sellaisena on ollut korkea valkoinen huntu, \"läiköttänyt\" läpi\nmetsän.\n\nAunuksesta saatu saajannaisen ylistysvirsi, mikä samoin kuin\npatvaskallekin omistettu täällä lauletaan morsiamen kodissa, eroaa\neräissä kohdin säelutteloomme kerätyistä toisinnoista. Esitämme siitä\nnäytteen silmällä pitäen parhaiten säilynyttä toisintoa (A. 496, vrt.\n488, 94, 97, 97 a, 501):\n\n    Keksin pilven taivahalla:\n    Soajannaisen peässobazet;\n    Keksin jougoset (joutsenet) joella:\n    Suojannaisen sukkaset (on);\n    Keksin hanhoset (-huot) haolla:\n    Soajannaisen soappoaiset (soappoat);\n    Keksin tähet taivahalla:\n    Soajannaisen sirkut silmät (vrt. V. 1594, 61).\n\nMyös Tsiksassa Vienanläänin puolella on Europaeus (1721) muistiinpannut\nsäkeet:\n\n    Keksin hanhoset palolla,\n    Linnut mustat murrikolla:\n    Saajannaisen saappovaiset (1721).\n\nSaajannaisen ylistysvirteen liittyy vielä usein leikillisiä tai\npilkallisia säkeitä. Sellaisia ovat ylläolevassa luettelossa säkeet\n31-33, missä saajannaisen suuhun sanotaan mahtuvan \"kaksin kerroin\nkakkaraiset, pitkin puolin piirakaiset\". Monissa toisinnoissa häntä\nnimitetään suorastaan \"syöjännaiseksi\". Toisinaan tätä ivailua\njatketaan vielä seuraavin säkein:\n\n    1. Soajannainen, syöjännainen\n\n    2. Söi (syö) sian sukahinensa (-hineen -nehe) (169293, 99, 1723,\n          32-33, 35-36, 38-39, 2252 a, 55, A. 501)\n\n    3. Mussan koiran karvonensa (-voneen, -nehe) (s. t.)\n       Mussan koiran korvineh (1699, 1766)\n       Koiran pennun korvinensa (A. 501)\n\n    4. Ruskien koiran ruhoineh (1739)\n       Valkien koiran korvinehe (1735)\n\n    5. Kissan kirjakynsinensä (1692)\n       Kasin pennun karvoneen (A. 501)\n       Mussan kasin karvoneh (1766)\n\n    6. Mustan uuhen villoinensa (A. 501)\n\n    7. Söi sonnit sorkkinehe (1690)\n\n    8. Hevot heinähäkkinehe (1690)\n\n    9. Suuren kokon koprinehen (1732)\n\n   10. Siipilinnun silminehen (1732)\n       Harmaan haukan silminehe (1733)\n\n   11. Raiskalinnun rasvoinehen (1732)\n\nNäilläkin säkeillä, mitkä kerran (A. 516) ovat kohdistetut morsiameen,\non vastine Suomen Itä-Karjalassa (Härkönen, 197, 123):\n\n    A. Syöpi koirat korvinehen,\n       Mustan uuhen vuoninehen.\n       Siat silmikarvoinehen.\n\n    B. Syö siat sukahinehen,\n       Koirat korvarenkainehen.\n\n\n\n\nMORSIAMEN NEUVOKKIYIRRET\n\n\nTärkeän osan häärunoutta muodostavat virret, joissa morsiamelle\nhuomautetaan, mitä miehelään siirtyminen hänelle merkitsee sekä mitkä\ntehtävät ja velvollisuudet häntä odottavat uudessa kodissa. Tällaisia\nneuvokkivirsiä lauletaan joskus (1648, 51-52, 56, 58) morsiamen, mutta\nuseimmiten vasta sulhasen talossa. Niin on asianlaita ollut myös Suomen\nKarjalassa ja Inkerissä. Todennäköistä on, että sellaisia on alunperin\nesitetty kumpaisessakin häätalossa. Alkujaan morsiamen kodissa on\nepäilemättä laulettu m.m. seuraava runo:\n\n    1. Muista kaikki muut elosi (1648, 79)\n\n    2. Unikonttisi (-ses) unoha (1648, 51-52, 79, 1726, 38)\n\n    3. Kotiuunin korvasella (1648)\n       Uuninkorvalla kotihin (1679)\n       Toattos, moamos uunin korvaan (-vall) (1651-52)\n\n    4. Kotisilla (Kotosilla) tyttärillä (1648, 51, 1726)\n\n    5. Kartanoisilla kanoilla (1726)\n\nMorsiamen kodissa se on laulettu Jaakkimassakin (Rel., 332):\n\n    Muista, neito, muut halusi,\n    Unikontti heitä kotiisi!\n\nMuista neuvokkivirsistä ei yhtä varmasti voi päättää, missä mikin\nalkujaan on esitetty, mutta ilmeisesti niiden esittäjänä tavallisesti\non ollut joku morsiamen omainen. Usein runomme puhuttelee nuorikkoa\nsanoilla:\n\n    Morsien, sisaru(v)oni, (sisarueni, sisorisene),\n    Kapulehti (Lukulehti), lakluoni.\n\nJoskus on edellisen kertona säe:\n\n    Emon lapsi, lagluoni (1660-61).\n\nMuut neuvokkivirsien yleiset johdantosäkeet ovat seuraavanlaiset:\n\n    1. Vieläp on neiti neuvomatta,\n       Emon tuoma tutkimatta (1681)\n\n    2. Vuot on (Vuota, -tas), neuvon neitoani (-tostani, -toseni,\n          -tieni, -tuoni, neiostani)\n       Morsientani (Orpolastani) opetan (opassan, -stan, -stelene)\n          (1682, 99, 1703-04, 08, 11, 24, 32 a, 42)\n\n   3. Anna (s, -pa, Nyt mä) neuvon neitoani (-tieni, -tyeni, -tostani,\n         -toseni),\n      Orpolastani (-lasseni, Morsientan, -sivontani) opetan (opassan,\n         opastelene) (1677-79, 81, 86 a, 90-91, 93, 97,1701-02,\n         20, 23, 26)\n\n    4. Annakka, neuvon morsianta,\n       Orpolastani opetan (1710)\n\n    5. Annas tutkin tulijata,\n       Morsiantani opetan (1732)\n\n    6. Kuule(s) neittä neuvotahe (-tah, -taah, -taan)\n       Morsienta opassetahe (-tah, -taah, opetetaan) (1660-61,\n          64, 73, 73 a)\n\n    7. Kuule(s), neiti, neuvotahan (-ha, -he)\n       Morsien, opassetahan (-ha, -he) (1669-70, 75, 1743, A. 544)\n\n    8. Kuules, neiti, neuvontoa,\n       Emon tuoma, tutkintoa (1681)\n\n    9. Kuules, neiti, neuvotahe,\n       Orpana, opetetahe (1700)\n\n   10. Kuules tänne, kun sanelen,\n       Viel on aihne neuvomatta,\n       Orponi opastamatta (1684)\n\n   11. Kuule(s, Tules) tänne, kun sanelen (sanotah) (1684,\n          1726, 34, 38)\n\n   12. Kuules tänne, pesty kakla (1739)\n\n   13. Kuules täällä neuvotahan (-taa) (A. 528, 32)\n\n   14. Kuule kuin mie sanelen (A. 550)\n\n   15. Kuule(s) teällä, kun sanotaa (kui sanellah)\n       Kielin toisin kerdoalla(h) (1665, A. 526)\n\n   16. Kuules kuin minä sanelen,\n       Kielin toisin kertoalen (A. 557)\n\n   17. Siul täällä neuvotaahe,\n       Ja siul täällä sanotah (A. 531)\n\nMilloin morsianta nimitetään sisareksi, osoittaa se, että tämän virren\ntällöin on esittänyt morsiamen sisar tai läheinen kasvinkumppani.\nMilloin laulaja taas on käyttänyt sanoja: \"Orpolastani opetan\" on hän\nilmeisesti ollut morsiamen äiti. Castrénin Uhtualla tekemässä\nmuistiinpanossa (1710) onkin tämän virren otsikkoon merkitty sanat:\n\"Emo neuvo morsianta\". Säkeistö 5, missä morsianta sanotaan\n\"tulijaksi\", osoittaa, että virsi tällöin on laulettu sulhasen\nkodissa. Tämän johdannon jälkeen virsi jatkuu seuraavasti:\n\n    1. Toisin teillä, toisin meillä (1670, 78-79)\n       Toisin täällä, toisin meillä (1675)\n       Toisin teällä, ei kuin siellä (1681)\n       Talos muutit da i tapaski (1697)\n       Toisin toimet, toisin loimet (1731)\n\n    2. Toisin toisessa talossa (toisissa tiloissa)\n       Toisin toisessa koissa (A. 532)\n       Toisin toisessa kylässä (A. 544)\n\n    3. Toisin moalla vierahalla (-ssa)\n       Muiten muissa vierahissa\n       Perehessä vierahassa (1648, 73 a, 75, 77-79, 84, 2250)\n       Muiten moassa (-lla) vierahassa (-lla) (1697, 1731)\n\n    4. Toisessa emän (emon) alassa (1648, 84, 1708)\n\n    5. Ei kuin emosen (-si, -seski) koissa (kotona)\n       Ei kuin ennen emois koissa (1664)\n       Ei kuin anopin koissa (1710)\n\n    6. Eikä toattos (Oman toaton) tanterilla (1664, 1704,\n          32 a-34, 36, 38)\n       Ei(kä) (niin)kuin izos elossa (A. 544, 47)\n       Ei kuin ison koissa (A. 528, 31)\n       Ei kuin toaton armoloissa (A. 535)\n       Kantajasi kainalossa (A. 553)\n       Eikä vanhempien varassa (1669)\n       Oman vanhemman (-mpas) varassa (-roissa) (1673, 78-79, 81,\n          86, 93, 97, 1701-02, 33)\n       Koissa valtavanhempasi (1743)\n       Eikä valta (-toa) vanhembais (A. 550, 54)\n\n    7. Eikä moammos (Oman moammon) manterilla (1664, 1732 a-34, 36, 38)\n\n    8. Toisin aukeaa ovetkin (1732)\n\n    9. Tapa toinen (uusi) ottaminen (-ni) (1678-79, 86, 86 a,\n          89-90, 1701-02, 10)\n    a. Tapa toini muutetahe (1682)\n    b. Nimi uusi rissitahe (1682)\n\n   10. Entinen (Vanha on) unohtaminen (1678-79, 86, 86 a, 89-90,\n          93, 1701-02)\n\n   11. Vanha pois (Pois vanha) vajehtaminen (-ni) (1690, 1701-02, 10)\n\n   12. Toatto armas (hyvä) heittämine(n) (1660, 64, 73, 73 a, 75,\n          78, 81, 86 a)\n       Oma toatto heittäminen (1666, 72, 1726, 31, 34, 38)\n       Tuatto kiäistä heittämini (1739)\n       Ison armo heittäminen (1743)\n       Toatto vierahoittamine (-haittamine, -huittamine) (A. 541, 44,\n          48 a, 50, 52, 54, 57)\n\n(Samaa kuin toatosta eli isosta sanotaan myös moamosta, veljestä eli\nveikosta ja sisaresta eli tsikosta)\n\n   13. Ukko armoih ottamine (1648)\n       Ukko armahoittamine (-huittaminen) (1660, 66, 70, 72,\n          81, 86 a, A. 548 a)\n       Boatusk (Izänd) armivoittamine (A. 541, 44, 50, 52, 54)\n       Izänd ukko ottaminen (1664)\n       Ukko armas (armo, armoin) ottammen (-ni) (1673, 73 a,\n          75, 78, 1731, 33-34, 36)\n       Ukko käsih ottamini (1739)\n       Appi armahuttaminen (1743)\n\n(Samoin muodostetuissa säkeissä esiintyvät myöhemmin myös akka, anoppi,\nmoatuska sekä kyty ja nato.)\n\n   14. Armo (-mi) sana antamine(n)\n\n   15. Kieli lallin laskemini (1723)\n       Kieltä koveruttaminen (koperoittaminen) (A. 529, 32)\n\n   16. Mieltä vesselöittäminen (-lyttäminen) (A. 529, 32)\n\n   17. Alemma (Alaha) kumartamine(n, -tuminen)\n       Alla (Anna) poklona antaminen (A. 529, 32)\n\n   18. Alemma sitäki vielä (1648, 66, 1731, 34, 36, 41)\n       Vielä siitäki alemma (1733)\n\n   19. Nisät (Nisät, Niska, Selkä) nuoret (nuori) notkumine (-ni,\n          notkuttele)\n       Notkautas nuoret nissat (1661)\n       Notkuttele nuoret nisät (1669)\n\n   20. Kakla (Kaula) pesty kaartuminen (koarruttele) (1681, 84,\n          90, 93, 1700, 22, 32)\n       Kakla pestin kaartumenji (1720)\n       Nuori selkä notkuminen (1732)\n       Kaarruttele kaunis (pesty) kakla (1661, 69, 86, 86 a)\n       Varsi kaunis koarruttele (1677-78, 82, 89, 95, 1701-02, 04)\n       Selkä kaunis koarruttele (1723)\n\n   21. Niinkuin tuores tuomenlatva\n       Kuin on nuori tuomenlatva (1661)\n       Eli tuores tuomenlatva (1669, 77, 81, 86, 89)\n\n   22. Niinkuin kasvava (-ja, koartuva) kataja (1669, 81-82, 86, 89)\n       Eli (Vasta, Tahi) kasvava (-ja) kataja (1677-79, 84, 86 a,\n          90, 93, 95, 1700)\n       Kasvajan katajan lehvä (1720, 22)\n       Vieno varpakoivun latva (2255)\n\n   23. Lahja(t) päälle (täällä) laittaminen (lahjominen, loatimini)\n          (1666, 70, 73, 73 a, 75, 1726, 31, 33-34, 36, 38)\n       Hyvä(t) lahja(t) lahjomme (loadimine) (1660, A. 526, 41-44,\n          47, 52, 54, 57)[14]\n\nSellaiset säkeet kuin: \"Toisin teillä, toisin meillä\", johtuvat\nluonnollisesti siitä, että virren tällöin on esittänyt joku sulhasen\nomainen ja mahdollisesti sulhasen kodissa. Yleisimmät säkeet 2-3:\n\"Toisin toisessa talossa, toisin maalla vierahalla\" tai: \"muiten muissa\nvierahissa\" osoittavat kuitenkin, että virsi on yhtä hyvin, ehkä\nparemminkin, voitu esittää morsiamen kodissa (vrt. L-IR, 3301).\n\nEräässä vienalaisessa toisinnossa (9 b) mainitaan miehelään mentyä\ntavan muuttuessa morsiamen nimenkin muuttuvan. Vaikka tätä koskeva säe\non säilynyt vain yhdessä muistiinpanossa, edustaa se virressämme\nepäilemättä vanhaa kantaa. Vastaava säe tavataan Inkerinkin runoista\n(Salminen, LH, 347):\n\n    A. Kui kassa kaotetaa,\n       Nimi töine muutetaa.\n\n    B. Nimi toinen nostetaan,\n       Papin pantu heitetään.\n\nMorsiamen nimen muuttaminen on ollut tapana mordvalaistenkin\nkeskuudessa. Jo Pallas kertoo, miten uuden nimen antaminen toimitettiin\nhäiden jälkeisenä päivänä (Puteshestvie, I, 111-12; Hämäläinen, Mordv.,\ntsherem. ja votj. kosinta- ja häätavoista, 89, 280). Yksinäinen, mutta\nsilti vanhaa perua on myös säe 8, jolla on vastine m.m. seuraavassa\nrunomme alkua muutenkin muistuttavassa Suistamolta saadussa säkeistössä\n(Härkönen, 641):\n\n    Toisin toisessa talossa,\n    Perehessä vierahassa,\n    Toisin vierevi veräjät,\n    Toisin ukset aukeaapi (vrt. myös Salminen, LH, 355).\n\nHeittäessään isän, äidin, veljen ja sisaren on morsiamen virtemme\nmukaan \"armoih ottaminen\" appi, anoppi, kyty ja nato. Samoin lauletaan\nIlomantsissa (Ahlqv., 83, vrt. 119, Rel., 61):\n\n    Kuules, neiti, kun neuvotahan,\n    Appi armioittaminen,\n    Hyvä lahja lahjominen,\n    Alahaksi kumartaminen.\n    Anoppi armioittaminen j.n.e.\n\nTodennäköisesti ovat sellaiset muodot kuin armahoittaminen,\narmahuittaminen tai armivoittaminen vääntyneet sanoista\narmoihottaminen. Säkeet 19-22, mitkä joskus ovat sovitetut sulhaseenkin\n(esim. 1723), tavataan m.m. Liperistä (Rel., 273):\n\n    Notkahuta nuoret niskat\n    Kuin on tuores tuomen latva,\n    Tahi kasvava kataja!\n\nRajantakaisessa häävirressä ne saattavat esiintyä useammassa eri\nyhteydessä. Usein neuvotaan morsianta kumartamaan apelleen ja\nanopilleen, kydylleen ja nadolleen näiden toimistaan tullessa, mutta\ntoisin paikoin nämä säkeet liittyvät jo tulovirteen, missä morsianta\nm.m. kehoitetaan kumartamaan:\n\n    A. Veräjillä vuottajilla (1682 a)\n\n    B. Ikkunoissa istujilla (1690)\n\n    C. Vajonpäissä vuottajilla (vastoajilla) (1682 a, 90, 1710)\n\n    D. Sillan päissä seisojilla (1682 a, 90)\n\n    E. Pihan pitkän pyhkieille (1710)\n\nMiten miniän muuten on osoitettava huomaavaisuutta uusille\nsukulaisilleen, tulkitsevat seuraavat säkeet:\n\n    1. Kyty kynnöltä tulevi (-lee) (1662, 77-79, 82, 90, 93, 97,\n          1701-03, 11, 20, 26)\n       Kyty pellon kynnännästä (-ssä) (1736)\n\n    2. Vajon peässä vasto(v)ale (-toamini) (1677-79, 82, 90,\n          93, 1702, 11)\n\n    3. Vieminen (-mini) vesiropehut (-roveh) (1662, 90, 93,\n          97, 1701, 11)\n       Vie, minjo, vesirovehen (1677)\n       Viemin on vesipratina (1682)\n       Viemini vesi stolalla (1703)\n       Vie (Sie), minja, vesi käsillä (1720, 26, 36)\n       Pane vettä käsille (1741)\n\n    4. Varussa (sie) valkia paikka (1720, 36)\n       Varussa voarnapaikka (1726)\n       Valkei paikka voarnan päälle (1741)\n\n    5. Appi (Ukko, Astu) aitojen panosta (1679, 90, 97, 1701-02)\n       Ukko ai(j)an panennasta (1690, 1720-21, 36)\n       Kuin tulou aijan panennasta (1736)\n       Ukko kylvöltä tulove (1678)\n       Ukko kynnöltä tulouve (2250)\n       Ukko kalan pyyöstä (1662)\n\n    6. Vajon peässä j.n.e.\n\n    7. Vieminen j.n.e.\n\n    8. Akka aitasta tulove (-loo) (1677-^79, 90)\n       Akka lehmäläävästään (1662)\n\n    9. Kesannolta kerkijeepi (1677-79, 90)\n\n   10. Vajon peässä j.n.e.\n\n   11. Vieminen j.n.e.\n\nNäillä säkeillä, mitkä osoittavat huomattavaa puhtauden harrastusta,\nneuvotaan siis morsianta tuomaan pesuvettä sekä asettamaan esille\nkäsiliina (paikka), milloin kyty, appi tai anoppi saapuvat toimistaan.\n\"Kyntämästä\" tulee kyty inkeriläisissäkin häävirsissä (Salminen, LH,\n381). Eräässä muistiinpanossa mainittu \"pratina\" on venäjästä lainattu\n(protiven) samoin kuin stolakin.\n\nNiiden henkilöiden seurassa, joille miniän on osoitettava\nhuomaavaisuutta, on hänen samalla aina oltava varuillaan:\n\n    1. Noita (Niitä) sie kovin varaja (varatos)\n       Niit on sie kove varata (1736)\n\n    2. Ukon luisia leukaluita (1708, 23-24, 35, 41-42)\n       Ukon leukaluun neniä (1668)\n       Ukon lujia lukuja (1736)\n       Ukon on lihaista kieltä (1738)\n\n    3. Anopin (Akan) lihaista kieltä (1708, 23-24, 35, 42)\n       Akan lihaista leviätä kieltä (1741)\n       Akan luisie leukaluita (1736, 38)\n\n    4. Ky(v)yn kylmiä sanoja (1668, 78-79, 81-82, 93, 1701-03,\n          23-24, 35-36, 42)\n\n    5. Na(v)on niskanakkeluita (niskan napsahusta, naskuloita,\n          narskuloita) (s. t.)\n       Navon naiskuaskelia (1742)\n\n    6. Ukk(o) on susi(na) supussa (tsupussa, sopessa) (1682, 84,\n          90, 93, 97, 1708, 20, 23, 35-36, 38-39, 41-42)\n       Ukko on susi talossa (2252, 52 a, 55)\n       Ukko (on) kontio (t)supussa (1662, 73, 73 a, 78, 1701,\n          03, A. 548 b)\n       Ukko on karhuna supussa (1691)\n       Ukko on karhu kiukajella (1724)\n\n    7. Akka (on) karhu karsinassa (karsinovella) (1673, 73 a,\n          78, 82, 91, 93, 97, 1701, 03, 23, 35, 39, A. 548 b)\n       Akka on karhu kartanolla (-ssa) (1690, 1720, 36, 38,\n          41, 2252, 52 a, 55)\n       Akka on karhu kiukoalla (-kajella) (1684-85, 1708, 42)\n       Akka on susi tsupussa (1724)\n\n    8. Kyty (Ky'yt on) kyynä (kyinä, kylmä) kynnyksellä (-sillä)\n          (1673, 73 a, 78-79, 81, 84, 90, 93, 97, 1701-02, 08,\n          20, 23, 35-36, 38-39, 42)\n       Kyty kykki kynnyksellä (2252 a)\n       Kyty kyinä karsinassa (1722)\n\n    9. Kyvyn lapset (on) kypeninä (1736, 38-39)\n\n   10. Nato (Nat on, Naot) naulana (nuakloina) stupussa (-puissa)\n          (1673, 73 a, 78-79, 81, 84, 90, 93, 97, 1701-03, 22)\n       Nato (on) noakloina pihalla (1682, 1708, 23, 42)\n       Nato (on) noakloina sienissä (-llä) (1735-36, 38)\n       Nato matoina pihoilla (1739)\n\n   11. Navon sanat nappiloina (1739)\n\nKaarle Krohn (Kalevalastudien I, 35) on huomauttanut, että karsina\nsäkeessä: \"Akka on karhu karsinassa\" on ilmeisesti alunperin\ntarkoittanut kiukaan ja peräseinän välistä naisten osastoa tuvassa eikä\nrajantakaista \"karsinaa\", mitä nimitystä täällä käytetään 2-3 kyynärän\nkorkuisesta, pimeästä lattian alla olevasta huoneesta. Näin ollen\nruno on syntynyt Suomen puolella. Kuitenkin saattaa olla mahdollista,\nettä useissa toisinnoissa esiintyvä kartano (\"Akka on karhu kartanolla,\n-ssa\") on vasta rajan takana vaihtunut karsinaksi. Suomen Itä-Karjalan\ntoisinnoissa verrataan näet isäntää karhuun, jota ei tällöin voi\nsijoittaa karsinaan (A-B Ilomantsi, Ahlqv., 77 ja 73; C Liperi, Rel.,\n273):\n\n    A. Appi on karhu kartanossa,\n       Emänt on susi tuvassa,\n       Kyty on kyinä kynnyksillä,\n       Nato naarana sopessa.\n\n    B. Emäntä on susi tuvassa,\n       Appi karhu kartanossa,\n       Nato naara lattialla,\n       Kyty koira kynnyksellä.\n\n    C. Anoppi susi kotona,\n       Appi karhu kartanolla,\n       Kyty kykkä kynnyksellä.\n\nSamoin kuin isäntää karhuun, mistä esimerkkejä on säilynyt rajankin\ntakana, vertaavat suomenpuoliset runot emäntää suteen, mikä tuolla on\nperin harvinaista. Ymmärrettävää on, että karhu, mikä Kauko-Karjalan\npuhekielessä, samoinkuin susikin on outo sana, on useissa toisinnoissa\nmuuttunut kontioksi. Huomiota ansaitsee myös se seikka, että\nIlomantsilaisissa muistiinpanoissa natoa sanotaan naaraksi, kun\nhäntä rajan takana taas verrataan naulaan. Tällöin on hänet\neräissä toisinnoissa pitänyt sijoittaa seinälle. Yhtä omituinen\non säe: \"Nato on noakloina pihalla\". Liperiläistä säettä: \"Kyty kykkä\nkynnyksellä\" vastaa uhtualainen (2252 a): \"Kyty kykki kynnyksellä\".\n\nSulhasen sukulaisten moittiminen herättää kysymyksen, eiköhän runo ole\nalkujaan esitetty morsiamen kodissa.\n\nSaman kysymyksen herättää seuraava sulhasta koskeva, Aunuksesta saatu\nkohta taaskin outoine susi- ja karhu sanoineen:\n\n    1. Elä sulhoho imehy (A. 547)\n       El ihassu nuorta sulhoa (A. 550)\n\n    2. Elä sulhon voattehihe (A. 547)\n\n    3. Sulholl on (Sulholla) suven ikenet (A. 540, 47, 50)\n\n    4. Karhun villat (karvat) kainalossa (s. t).\n\nSamoinkuin nuorikon on pyrittävä olemaan mieliksi apelleen ja\nanopilleen, kydylleen ja nadolleen on hänen noudatettava\naviomiehensäkin mieltä, vaikka tämä vielä onkin nuori:\n\n    1. Hot on sait sie nuoren sulhon (A. 550, 1743)\n\n    2. Vereväisen vierellesi (1743)\n\n    3. Noutaos sie nuoren mieli (1743)\n       Nouvata on nuoren mieli (A. 550)\n       Noua mieli nuoren miehen (A. 526, 47)\n\n    4. Ugodi (Ukoti) hyvän urohon (A. 526, 47)[15]\n\n    5. Ei käy käzi korvan peällä (A. 526)\n       Ei(gä) käy kämmen korvallas (A. 547, 50)\n\n    6. Sinizemä (-sömä) silmän (-mäs) alla (A. 526, 47, 50)\n\nTulokkaana sulhasen talossa on nuorikon esiinnyttävä vaatimattomasti\nsekä otettava huomioon entiset eläjät ja näiden oikeudet:\n\n    1. Surren istu, surren astu (assu) (1628, 1742)\n       Survon istu, survon astu (1710)\n\n    2. Surren ruoalle rupia (1628, 1742)\n       Survon ruualle rupia (1710)\n\n    3. Istu (Issu) puolella sijoa (-jaa) (1673, 73 a, 77, 1701-02, 10)\n\n    4. Assu puolella aselta (m. t.)\n\n    5. Anna toisen toinen puoli (s. t.)\n\n    6. Paremman parempi puoli (s. t.)\n       Anna paremmalle parempi puoli (1673, 73 a)\n\n    7. Ennen ollehen (elänyen) enämpi (enin) (1677, 1701-02)\n       Etu ennen ollehella (1673, 73 a)\n\n    8. Elä aittoja anassa (1697)\n       Elä äijöä anassa (1710)\n\n    9. Emännyyttä ennätele (1697)\n       Olovoa ennättele (1710)\n\n   10. Kun elät enemmän aikaa (1673, 73 a)\n\n   11. Niin etus on entisellään (1673, 73 a)\n\nMilloin nuorikon tekee mieli anopin pieksämää voita tahi apen ja kydyn\npyytämiä pyitä tai metsäkanoja, ei hänen sovi tyydyttää mielihalujaan\nomin luvin:\n\n    1. Kun sulle himo tulevi (1671)\n\n    2. Emon voita pieksämiä (1671)\n\n    3. Niin sie anele akalta (1671)\n\n    4. Pyyä naiselta pyhältä (1671)\n\n    5. El ota omalla käällä (1671)\n\n    6. Kun sulle himo tulevi (1672)\n       Kuin tulee lihan himosi (1676)\n       Roinnehe lihazen (kalazen) halu (A. 544)\n\n    7. Ison pyitä pyytämiä (1672)\n       Veljes pyitä pyytäminen (1676)\n\n    8. Veljen saamia kanoja (1672)\n\n    9. Niin sie ano (anele) apelta (1672,?6)\n\n   10. Pyyä pojalta pyhältä (1672)\n       Sie kysele ky'yltä (1676)\n\n   11. El ota omin lupini (1676)\n\n   12. Liha on linnun siiven alla (A. 548 h)\n\n   13. Kala kaivossa syvässä (A. 544, 48 b)\n\n   14. Kattila sepän pajassa (A. 544)\n\nKolme viimeistä säettä (12-14) kuuluu ilmeisesti muuhun runoon. Eräissä\nneuvokkivirsien toisinnoissa esiintyy toinenkin nuorikon luvanpyyntiä\nkoskeva säkeistö:\n\n    1. Kysy (Käynöy) luba lukkarista (A. 544, 52-53)\n       Kysele kylän akoilta (1735)\n\n    2. Sana sauvan vuolijalda (A. 544)\n       Soan on sauvan kantajilta (1735)\n       Sana sauvasen nenästä (A. 553)\n\n    3. Valda talon vanhimmalda (vanhimmista) (A. 552, 44)\n\nLuvan kysyminen lukkarista (lukkarilta) osoittaa, että tämä\nrunonkohta on kreikkalais-katolisille alueille tullut lännestä käsin.\nTarkkaavaisuuteen ja ketteryyteen kehoittaa nuorikkoa seuraava säepari:\n\n    1. Piä sie tarkat hiiren korvat (1706, 42)\n\n    2. Jänösen jalat kepiet (1742)\n       Terävät jänön jalat(e) (1685, 1706).\n\nMuut neuvokkivirsien säkeistöt, joista suurin osa koskee nuorikon\nkotoisia toimia ja askareita, lienee parasta esittää aiheittain.\n\n\nA. Nuorikon tulee esiintyä siistinä ja somana.\n\nEsimerkin siitä, että nuorikkoa on neuvottu huolehtimaan\nsiisteydestään, tarjoaa seuraava Aunuksesta saatu muistiinpano (544):\n\n    Morzien, sizorizeni,\n    Kabulehti, lagluoni,\n    Peze silmäs puhtahaksi,\n    Itses siivoa hyväksi,\n    Assu kyläh kuore keässä,\n    Somana somendelete,\n    Ässen lembes' liehunouvi,\n    Hyvä auvossas tulouppi,\n    Elä pahene pahaksi.\n\nSamaa kertovat seuraavat kristinuskon vaikutusta todistavat vienalaiset\nsäkeet (1743):\n\n    Aivoin aika huomenessa,\n    Peseten, kampoaileminen,\n    Tuohuskäsin kumartaminen.\n\nLukuisissa toisinnoissa nuorikkoa varoitetaan kulkemasta pihalla\netenkin avojaloin:\n\n    1. Elä(kä) kengättä kehaja (-häjä, -paja, -maja, -pitä, -pota,\n          -petä, -vehi, kävele) (1662-63, 76, 84, 93, 97, 1708,\n          10, 32 a-34, 38, 43, A. 548, 48 a-b, 50, 51 b)\n       Elikkä kengättä käpäjä (1691)\n\n    2. Elä harpi (-ppoa, hamssi) hattaroitta (-ratta) (1663,\n          1732 a-34, 38, 42, A. 548, 48 a-b, 50, 51 b)\n       Elä kalsutta kahaja (1676)\n\n    3. Elä suihka (-kka, -hku) sussunatta (-noitta) (1648, 62, 91,\n          93, 97, 1706, 08, 26, 35)\n       Elä suihka sutsunalla (-lta) (1684, 1710)\n\n    4. Elä räihkä(ä, räähkä, räimä, räämä) rätsinättä (-noitta) (1648,\n          84-85, 93, 97, 1735)\n       Elä räimä rätsinässä (1708)\n       Elä räihkää rätsinällä (1710)\n       Ellikkä räämä rätsinättä (1691)\n\n    5. Elä korska kottiloitta (1735)\n\n    6. Täällä on pyhät (pyhäiset) pihaset (pihat) (1744,\n          A. 548, 48 a, 50)\n\n    7. Pyhät on pihlajat pihalla (-hoilia, -hoissa) (1662-64, 75,\n          84, 91, 1706, 10, 35, 42-43)\n       Pität (on) pihlajat pihalla (-hoissa, -hoilia, mäjellä) (1676,\n          38, A. 526, 31, 40, 43-44)\n       Pihlajat kahta pyhemmät (A. 548, 48 a, 50)\n\n    8. Pyhät (on) oksat pihlajoissa (-jissa, -jassa) (1675, 84, 91,\n          1701, 10, 42)\n       Pität oksat pihlajoissa (-jissa) (1738, A. 540, 44, 47)\n       Pität vitsat (varvat) pihlajoissa (-jissa) (A. 526, 31)\n       Oksaset sitäi pitemmät (1676)\n\n    9. Marjaset (Marjat on) sitä(i, vielä) pyhemmät (1662-64,\n         75, 84, 91, 1706, 42)\n       Pyhät marjat pihlajissa (1743)\n       Pihlajaiss on marjat karkiet (1735)\n       Pyhät marjat oksasissa (1738)\n       Marjat kahta kaune(he)mmat (A. 548 a, 50)\n       Lehtyöt sitä pyhemmät (1710)\n\nKuten Kaarle Krohn on huomauttanut tutkielmassaan \"Nuorikko ja\npihlajamarjat Kalevalassa\" (Virittäjä 1919, 97-100), liittyy useimmissa\ntoisinnoissa ylläoleviin varoitussanomiin heti pihlajain pyhyyden\nkuvaus. Aunuksessa noita varoitussanoja seuraa toisinaan suorastaan\nsäe: \"Täällä on pyhäiset pihat\". Tämä selittää, minkä vuoksi nuorikon\nei sovi kulkea pihalla kengättä eikä hattaratta (jalkarievutta) tai\nkalsutta (sääryksettä). Nuoren vaimon näyttäytymistä paljain jaloin\novat tietääkseni kaikki suomensukuiset kansat muutenkin pitäneet\nsopimattomana. Tämä käsitys ja tapa on ilmeisesti johtunut\nuskomuksellisista syistä. Näin ollen saattaa virtemmekin tämän kiellon\nyhteydessä puhua pyhistä puista. Viime aikoihin asti on erikoisesti\npihlaja ollut Itä-Suomessa varsin suosittu uhripuu; siitä ei saanut\nkatkoa oksia eikä poimia marjoja. Jo yksin tästäkin seikasta on ollut\nsyytä nuorikkoa muistuttaa.\n\nPaitsi paljain jaloin kulkemisesta on nuorikkoa kielletty liikkumasta\nulkona rätsinättä (paidatta), minkä sanan kertona esiintyy vielä sana\nsussunatta eli sutsunatta (päällispaidatta). Kun tuskin voidaan\nkuvitella, että nuorikko lähtisi pihalle ilman paitaa, on\ntodennäköistä, että eräistä toisinnoista tavatut säkeet:\n\n    Elä räimä rätsinässä (1708)\n    Elä räihkää rätsinällä (1710)\n    Elä suihka sutsunalla (1710, vrt. 1684)\n\nedustavat alkuperäisempää kantaa. Krohn onkin tästä huomauttanut\nedellämainitussa tutkielmassaan sekä osoittanut, että Itä-Suomessa\nvastaava runo varoittaa nuorikkoa milloin \"rätsinässä räiskämisestä\"\nmilloin \"liinapaidoin liikkumisesta\". Liinapaita mainitaan seuraavassa\nIlomantsista saadussa toisinnossa (Ahlqv., 210):\n\n    Morsian, sisarueni,\n    Pyhät on pihlajat pihalla,\n    Pyhät oksat pihlajoissa,\n    Marjaset sitä pyhemmät.\n    Morsian, sisarueni,\n    Älä liiku liinapaioin,\n    Älä kalsutta kävele.\n\nEpäilemättä on Krohn oikeassa olettaessaan, että \"liinapaidan sijalle\non (runoomme) tullut ensin karjalainen rätsinäpaita, jonka yläosa\ntehtiin tavallisesta värillisestä pumpulikankaasta, ja sitten tämän\nkertosanaksi toinen karjalainen pukine sutsuna eli sussuna,\nleveähihainen päällyspaita \". Toisinnossa 1697 on ylläolevaan nuorikon\nneuvontaan vielä liittynyt seuraava säepari:\n\n    Elä rinku renkilöillä,\n    Kasakoilla karjahtele.\n\nToisinnossa 1732 a taas seuraa säettä: \"Älä harpi hattaroitta\"\ntilapäinen säkeistö:\n\n    Kesät kupasta kuusikoissa,\n    Talvet mäkästä männiköissä,\n    Litteröisiä liikuttele,\n    Rannan raukuja ajele.\n\nNäillä säkeillä on vastineita eränsä soimauslauluissa (SKVR I, 3,\n1762):\n\n    Mitä sulho kesän roato...\n    Kesät kuusissa kupasti,\n    Mäntylöissä mäkiä laski,\n    Rannan raukkoja (raukuja) ajeli,\n    Tilleröitä tiuvotteli.\n\n\nB. Tulen puhuminen.\n\n    1. Fuhu(pa) tulta puikkozeh(e, -kkoosehi) (A. 536, 41, 44)\n\n    2. Hienozehe (-seh, -nysehe) hiilyöhö (-lyehen) (A. 536, 41, 44)\n\n    3. Elä liennosti levitä (A. 536, 44)\n\n    4. Ässen (-sken) lembes (-mpi) liehuavi (-hunoo, -nouvi)\n          (A 536, 41, 44, 46)\n\n    5. Hyvä au(v)osi (-ssas, arvossas) tulevi (-loo, -louppi) (s. t.)\n\n\nC. Veden noutaminen.\n\n    1. Ota korvo olallesi (-lallas, -llasse) (A. 536, 44, 54)\n\n    2. Kauha käsivarrellesi (-llas, -llasse) (A. 536, 44, 54)\n\n    3. Mene (Mäne) veelle (veillä) vesselästi (A. 536, 38, 44, 46)\n\n    4. Mäne tuulen viuhkurina (A. 526)\n\n    5. Tule tuulen tsiuhkurina (siuhk-, tiuhkurina) (A. 526,\n          36, 38, 44, 46)\n\n    6. Elä viivy vesitiellä (A. 526, 31)\n       Elägä viikon (-kos) vesitiellä (veillä) (A. 547, 54)\n\n    7. Elä(kä) ka(v)o kaivotiellä (A. 526, 31)\n       Kauvan kaivotiellä (A. 547)\n\n    8. Isäntäs on arveloo (A. 554)\n\n    9. Emäntäs ajattelekse (A. 554)\n\n   10. Katsoo kaunonen veteh (A. 544)\n\n   11. Vierettää vihannat vereh (A. 554)\n\nIlomantsilaisesta toisinnosta tavataan vastaavia säkeitä (Ahlqv., 83,\nvrt. myös L-LR, 1662):\n\n    Älä viivy vesitiellä,\n    Äläkä kao kaivotielle,\n    Tule tuulena tupahan,\n    Ahavana saa piha'an,\n    Appesi ajattelevi\n    Sinun käyväsi kylässä.\n\nSäeluettelomme viimeinen säepari (10-11) kertoo omituisesta uskosta,\njonka mukaan ihminen veden kalvoon katsomalla menettää verevyytensä,\nt.s. käy kalpeaksi.\n\n\nD. Lattian lakaisu ja pölyjen pyyhkiminen.\n\n    1. Piä(pä, Pie on) vihkonen (-koses) pi(v)ossa (1664,\n          81, A. 554, 57)\n       Piä vihko vieressäsi (1728)\n\n    2. Kanna vasta kainalossa (1681, 1728, A. 554, 57)\n       Vasatyvi kainalossa (1664)\n\n    3. Mi pölv pölähtänevi (-nöö, -nöy, -nöyppi) (1664, 67, 1733-35,\n          38, A. 536, 44)\n\n    4. Mi tomu tomahtanevi (-nou, -nouppi) (1667, 1733 35, 38,\n          A. 536, 44)\n\n    5. Sep (Sie) on siivellä silitä (1733-34, 38)\n       Se sie siivellä sipase (1667)\n       Sie se sivele siivoissa (1735)\n       Sebä (Ne) siivellä sivalla (A. 536, 44)\n       Se siivellä siiboaite (1664)\n       Sivahuta siipyvöllä (1681)\n\n    6. Se sie vastalla vetele (1667)\n       Kuin vassalla veällät (1681)\n       Sep on vihkolla vejällä (1733)\n       Vezivihkolla vedäze (A. 544)\n\n    7. Siliemp on siiven jälki (1664, 67, 81, 1733-34, 38)\n\n    8. Ei kuin vassan varvan jälgi (1664)\n       Ei kuin lehtivassan jälki (1734, 38)\n       Ei kuin kylvetyn vassan jälki (1681)\n       Vain on vastan tehtosampi (1667)\n\nEräitä tämän runon säkeitä on säilynyt myös Suomen puolella (Ilomantsi,\nRel., 61, vrt. Ahlqv., 83):\n\n    Mi pöly pölähtänöö,\n    Se siivellä sipase,\n    Vesivastalla vetäise.\n\n\nE. Pirtin, huonekalujen ja astiain pesu.\n\n    1. (Kun) Rupiet pirttien pesuilla (1690, 93, 97, 1702)\n\n    2. Late pese, kynnys heitä (1660, 70, 82)\n       Lattiet pese, lautsat heitä (1704)\n       Pese lattiat, sarvet heitä (1676)\n       Silta pese, toini heitä (1697)\n       Losos pese, toine heitä (1731)\n\n    3. Lautsa(t) pese, laiat (laita) heitä (1670, 82, 90,\n          93, 97, 1701-02)\n       Lautsat pese, vieret heitä (1677)\n       Lautsat pese, rannat heitä (1731)\n       Lautsa(t) pese, sarvet (särvi) heitä (jätä) (1660, A. 551 b)\n\n    4. Seinät pese (Pese seinä), juomut heitä (1676, 93, 1701-02)\n       Seinät pese, salmot heitä (1682)\n       Seinät pese, orret jätä (1660)\n\n    5. Kun rupiet stolan pesuilla (1677, 93)\n\n    6. Stola pese, laiat heitä (1693)\n       Stola pese, rannat heitä (1677)\n       Pese stolad, jätä kokad (A. 543)\n\n    7. Rupiet asti(j)en (-teijen) pesuilla (1690, 93, 97, 1702)\n\n    8. Korvo pese, korvat jätä (1660)\n       Puttsi peze, uurdiet jätä (1660)\n       Stauvtsat pese, laiat heitä (1693, 1702)\n       Luuvat[16] pese, laijat heitä (1690)\n\n    9. Pese kattilat (Kattila pese), pangat (-nka) heitä (jätä)\n          (1676, A. 551 b)\n\n   10. Lusikat (Lusikka) pese, varret (varsi) heitä (1670, 82,\n          90, 93, 1701-02)\n       Lusikka pese, burtsa jätä (A. 551 b)\n\n\nF. Vaatteiden pesu.\n\n    1. Kuin lähet (rupiet) voatteijen pesuilla (1690, 93, 97, 1702, 31)\n\n    2. Ukon voattejet unoha (1682, 90, 93, 97, 1702)\n       Unoha sie ukon voattiet (1731)\n       Ukon voattiet ulos heitä (1733)\n\n    3. Akan voattiet aittah heitä (1731, 33)\n       Akan voattejet anassa (1690, 93, 97, 1702)\n\n    4. Ky(v)yn voattejet (voattiet) kylkeh heitä (jätä) (1682,\n          90, 93, 97, 1702, 31, 33)\n\n    5. Navon voattiet noaklah nossa (1690, 93, 97,1733)\n\nNäitä pesuneuvoja tarkastaessa kiintyy huomio siihen, että nuorikkoa\nkehoitetaan pirttiä, huonekaluja ja astioita pestessään jättämään jokin\nreuna tai osa pesemättä. Samaten kehoitetaan häntä lähtiessään\nvaatteiden pesulle unohtamaan ukon vaatteet, jättämään aittaan akan,\nsyrjään kydyn sekä naulaan nadon vaatteet. Onko siis näiden runojen\ntarkoituksena ollut opettaa nuorikkoa säästämään voimiaan, hänellä kun\non ollut niin monenmoiset tehtävät!\n\n\nG. Pöydän kattaminen.\n\n    1. Pane stola tobiesta (1660)\n\n    2. Nossa leibä leyhkeästi (-kiestä, -kiästä) (1660, A. 536, 41,\n          44, 47, 52-53)\n       Kanna leibä leppyvästi (A. 550)\n\n    3. Hyvän vierahan varalla (-lle) (A. 547, 52-53)\n\n    4. Lasse voassa loaskavasti (1660, A. 541, 44, 47, 50, 52)\n       Laske kalja laaskavasti (A. 536)\n\n    5. Hyvän vierahan varalla (-lle) (A. 547, 52-53)\n\nEräässä säkeesä esiintyvä kalja-sana, jota ei Aunuksen puhekielessä\nkäytetä, ei voi olla huomiota herättämättä. Yleinen paikkakunnalla on\nsitävastoin samaa merkitsevä voassa (ven. kvas). Säe 2 tavataan\nSuomenkin puolelta (Kantele I, 31).\n\n\nH. Talousesineiden huolto.\n\n    1. Pie(pä, Pidä, Piitkö) on (sie) lusikat (-kkas) luvussa (-lla)\n\n    2. Astiasi (-tiesi, -tivosi, -tijases,- set) arvelussa (41 a,\n          arviossa, arvossa, arveluksella)\n       Astiat aina arvos (A. 531)\n\n    3. Jottei (Kuin ei) kasit (-si) kanneltaisi (-se, kannattaisi)\n          (1660, 64, 69, 75, 91, 1701, 04, 20-21, 23-24, 26, 31,\n          34, 36, 38, 41-42)\n       Jottei kissat kanneltais (2252)\n       Jottei (Kuin ei) koirat kanneltais (kanteleisi, kulettais,\n          koskettais, kokkoaisi, kollohetais, -heittäis) (1662,\n          78-79, 86-87, 90, 1700, 02-03, 33, 35, 41, A. 550)\n       Jottei (Ettei) lapset kanneltais(e) (1677, 93, 97)\n\n    4. Pienet pennut (Pennut pienet, Penikkaiset) peiteltäis(e,\n          peitteleisi) (1660, 64, 69-70, 75, 78-79, 86-87,\n          1700-02, 04, 21, 24, 26, 38)\n       Kasin pennut kanneltaisi (1662)\n       Pienet (Pikku) linnut peiteltäisi (1690, 93, 97, 1720,\n          23, 31, 33-34, 36, 42)\n       Linnut liiat peiteltäisi (1691)\n       Linnut liioin liikuttaisi (1701)\n       Sijan pojat siivuoltaise (siireltäise) (1681, 1735)\n       Pienet lapset peiteltäisi (1703)\n\n    5. Paljo (Äijä) on pieniä kytyjä (A. 544, 47, 50, 52, 54, 57)\n\n    6. Paljo (Äijä) on pieniä natoja (s. t)\n\n    7. Asteijes sevottajia (A. 552)\n\n    8. Lukujen kavottajia (A. 552)\n\nSana \"paljo\" (5-6) viittaa Suomen puolelle, missä ainakin ensimmäisellä\nsäeparilla myös on vastine (A Korpiselkä, Rel., 320; B Ilomantsi,\nAlilqv., 83):\n\n    A. Pie lusikat luvulla,\n       Astiasi arviolla.\n\n    B. Piä lusikat lu'ussa,\n       Astiasi arvelussa.\n\n\nI. Älä huoli huonehia.\n\n    1. Luo silmät luobusasti (A. 533)\n\n    2. Luobusat on meän huonehet (A. 533)\n\n    3. Elä huoli huonehia (huonuksias) (A. 531-2)\n\n    4. Huolovat on meiän isännät (urohot) (s. t.)\n\n    5. Huolivat on huonuksii (A. 532)\n\n    6. Huonehia huolimah (A. 531, 33)\n\n    7. Tyvin tuuaan tytkit männyt (A. 532)\n       Tuuah tytkin tyvityt männyt pihah (A. 531)\n\n    8. Latvoin latvitut petäjät (A. 531, 32)\n\n    9. Tuuaan salvajat Savosta (A. 532-33)\n\n   10. Sammalet sinisalosta (A. 532)\n\n   11. Sammaltajat Savonlinnasta (A. 532-33).\n\nSavo ja Savonlinna osoittavat runon kulkeutuneen Aunukseen Suomen\npuolelta. Ensimmäinen säe esiintyy parissa toisinnossa seuraavassakin\nyhteydessä:\n\n    1. Luoos silmät luopusasti (A. 534)\n       Luo sie luovut silmät (1662)\n\n    2. Miehen (Meiän) lohijärvilöille (1662, A. 534)\n\n    3. Sirahuta sirkut silmät (1662, A. 534)\n\n    4. Miehen (Meiän) siikajärvilöille (1662, A. 534)\n\n\nJ. Älä vie viljojasi tai villojasi kylään.\n\n    1. Elä vie viljojas kylähe (1686 a)\n       Elä kanna viljojas kylähe (1687)\n\n    2. Taikinas on (Taikinassen) tarvitsove (1686 a, 87)\n\n    3. Elä vie villojas kylähe (1686 a, 87)\n\n    4. Kankahas se (Kankahassen) tarvitsove (-tsouve) (1686 a, 87)\n\n\nK. Kun kuulet tuulen tuulevan.\n\n    1. (Kuin) Kuulet tuulen tuulovan (-lovanne, -leutuvan, tulovan)\n          (1726, 31, 32 a-34, 36, 38, 41)\n       Kuin on tulou pohjoistuuli (1735)\n\n    2. Meren rannan raukuvan (roivahtavan, raiskavan, räiskyvänne,\n          räiskeytyvän, roiskavanne) (s. t.)\n\n    3. Sie(p) on pistäite (-täivy, pistöäte) pihalla (1726,\n          31, 32 a, 34, 38)\n       Sie, minja, pistyötes pihalla (1735)\n\n    4. Seiso kaikki seinävieret (1726, 31, 32 a, 33-34, 38)\n\n    5. Astu (Assu) ikkunan alussat (alukset) (1726, 31, 32 a, 38)\n       Issu ikkunan alussat (1734)\n       Issu ikkunakorvat (1741)\n       Assu kaikki aitavieret (1733)\n\n    6. Kuin kuulet (tuulen) tyyntyvän (-väksi, -vänne) (1726, 31,\n          32 a, 33-34, 38)\n\n    7. Meren rannat räyvähtävän (räivähtävän, räytyväksi, räytyvän)\n          (1731, 32 a-34, 38, 41)\n\n    8. Sep on pistäite pirttiin (1726, 34)\n       Sie vasta pirttih pistöäte (1731)\n       Silloin (Siitä) pistäy (-vy) pirttihih (pirttii) (1733, 41)\n\n    9. Istuuv ikkuna korvaa (1741)\n\n   10. Vaivata vajon peät (1741)\n\nRunomme kahdesti mainitsema \"merenranta\" osoittaa, ettei tämäkään\nVienanläänistä tavattu neuvokkivirsi ole Kauko-Karjalassa kotoperäinen.\n\n\n\n\nNUORIKON LOHDUTUSVIRRET.\n\n\nSamalla kun morsianta neuvotaan ja opastetaan, miten hänen on elettävä\nja toimittava appelassa, samalla häntä myös lohdutetaan ylistämällä\nsulhasta ja tämän kotia. Todennäköisesti näiden sulhasen kodissa\nlaulettujen lohdutusvirsien esittäjänä on alunperin ollut sulhasen\nomainen. Siihen viittaavat m.m. sanat, joilla morsianta tällöin\npuhutellaan:\n\n    1. Elä(s, El, Ei) ole, minja (-nna, miniä), millehkänä (-lläskänä,\n          -lleskänä, -lläkänä) (1677-78, 86 a, 97, 1701, 10, 2250)\n       Elä ole (El oo), neiti, milläskänä (-lläkään) (1684, 1721)\n       Elä(s) ole millenkänä (-lläkänä, -llehkänä) (1664, 68, 86,\n          1704, 08, 42)\n       Ellös ollo millehkänä (1682, 1700)\n\n    2. Veijon (Veljen) tuoma, (tuoni, elä) tuolle(h)kana\n          (tuoksekkana) (1677-79, 1701, 2250)\n       Pojan tuoma tuolleskana (1697)\n       Emon tuoma, tuollehkana (-llakana) (1681, 84, 86, 86 a, 1710)\n       Elä ole kullonkana (1664)\n       Millehkänä, kullehkana (1682)\n\nMitään syytä huoleen ei nuorikolla ole, sillä koti, johon hän on tuotu,\nei ole kehnoimpia. Tästä laulaja huomauttaa seuraavin sanoin:\n\n    1. Eipä (Eikä) sinua (silma) suolle (-lla) tuotu (1708, 15, 42)\n\n    2. Ojavarrelle (Eikä ojalla) otettu (1708, 15, 42)\n\n    3. Tuotiin viljamättähälle (1715)\n    A. Vietiin villamättähältä (1721)\n    B. Vietiin vielä viljemmälle (s. t.)\n\n    4. Onhan meijän (Omp on tällä) sulhasella (1679, 1708, 35)\n       Omp on meän (on) sulhollana (1622, 86 a)\n       Ompa meiän sulhoillamme (1684)\n       Omp on siun miehällese (1700)\n    A. Ei(p) ole tällä sulhasella (1708, 42)\n\n    5. Ojavieret (on) osra- (otra-) maina (1622, 86 a, 1721, 35, 2250)\n       Ojanvarret ohramaina (1690)\n       Orpomoat on osramaina (1681)\n       Ojavieret otrakkahat (1715)\n\n    B. Ojaviertä otrato(i)nta (1708, 42)\n\n    6. Kankasvieret kakra- (kaura-, kasvo-) maina (1679, 86 a, 2250)\n       Kankasmaat on kakramaina (1681)\n       Kankahat on kakramaina (1735)\n       Katajikot kakramaina (1622)\n       Karivieret kagramaina (1721)\n       Kangasvieret kagrakkahat (1715)\n    C. Kangasviertä kakrato(i)nta (1708, 42)\n\n    7. Lepikköiset leipämaana (1684)\n       Vitsikköiset (-kkäiset) viljamaina (1622, 86 a)\n    D. Vesiviertä vehnätö(i)ntä (1708, 42)\n\n    8. Omp on (Ompa) meiän (meän, tällä) sulhasella (-hoillamme)\n          (1684, 1708, 20)\n\n    9. Aitta (-nen, -ni, -set, -ttoa) (on) joka aholla (-ssa)\n          (1606, 22, 68, 78-79, 81, 84, 86 a, 90, 1700, 04, 08,\n          20-21, 33, 2250, 52 a, 55)\n       Joka aho aittasina (1735)\n\n   10. Purnu (-nen, -ni, -set, -nua, purno, -nen, puurnut), (on) joka\n          purolla (-ssa) (1606, 68, 78-79, 81, 84, 86 a, 90, 1700,\n          1704, 08, 20, 42, 2250, 52 a, 55)\n       Joka puro purnuloina (1735)\n\n   11. Kuoppanen (-ni) (on) joka kujolla (1708, 20, 42)\n\n   12. Pirtti on joka pihalla (1733)\n\n   13. Sintsi on joka sivulla (1733)\n\n   14. Kaikki rauniot rahona (1691)\n       Tääl on raunijot rahoina (1703)\n       Rauniot rahoina ollaah (1735)\n\n   15. Kivet pienet penninkinä (1691)\n       Pienet kivet pennilöinä (1735)\n       Pellot pienet penninkinä (1703)\n\nTämä laulajan lohdutus johdattaa mieleen morsiamen kodissa esitetyn\npyynnön: \"Elkää viekö vehkasuolle, viekää viljamättähälle!\" Runomme\nmainitsemat ohramaat ja kauramaat samoinkuin jokaisella aholla olevat\naitat sekä purolla purnut viittaavat kaskiviljelykseen. Parissa\ntoisinnossa, joissa puheena olevan säkeistön sanamuoto eroaa yleisimmin\nesiintyvästä, puhutaan vehnästäkin (1708, 42):\n\n    Ei(p) ole tällä sulhasella\n    Ojaviertä otrato(i)nta,\n    Kangasviertä kakrato(i)nta,\n    Vesiviertä vehnätö(i)ntä.\n\nViimeksi mainittu säe saattaa kuitenkin olla myöhempää perua. Aitan ja\npurnun lisäksi tavataan kolmesta toisinnosta (11) myös \"kuoppanen\",\nmillä runomme epäilemättä on tarkoittanut nauriskuoppaa. Joka pihalla\noleva pirtti, joka sivulla oleva sintsi (12-13) ovat yhdessä\ntoisinnossa myöhemmin liitetyt täydentämään sulhasen kodin\nvarallisuuden kuvausta.\n\nIlomantsista saatu runonkohta muistuttaa vielä enemmän morsiamen\nkodissa lausuttua toivomusta (Ahlqv., 83):\n\n    Morsian sisarueni,\n    Älä huolelle rupea,\n    Ei sinua suolle tuotu,\n    Tuotiin viljamättähälle,\n    Viljaleivän viilijäksi,\n    Viljakaakun kantajaksi.\n\nSäeluettelomme loppusäkeet 14-15 osoittavat, että laulaja kehuu joskus\nsulhasen kodin rahallistakin rikkautta. Sana penninki viittaa Suomen\npuolelle. Toisin paikoin runomme vielä huomauttaa:\n\n    1. Rahasin (on) talo rajalla (1677-78, 2250)\n       Se on rahasiin rajalla (1697)\n\n    2. Kupern(i)oiss(a, -noilla, -noist) on kuulusin(e, -nta)\n          (1677-78, 2250)\n       Kuulusin on kupernioilla (1697)\n\nSanat \"rajalla\" ja kupemia osoittavat, että tämä säkeistö on syntynyt\nrajalla, mistä se myös on muistiinpantu.\n\nPaljoa lukuisammat ovat ne toisinnot, joissa sulhasta kehutaan eteväksi\nja uutteraksi eränkävijäksi:\n\n    1. Elä ole millenkänä y.m.\n\n    2. Elä ole kullonkana y.m.\n\n    3. Ei(p) ole lais(s)at (Ei laiskat) miän (meitän) urohot\n          (1733-34, 36-37)\n\n    4. Sait(p) (on) (Soat) miehen metsän (-llä) kävijän (käyjän,\n          kävelijän) (1664, 69-70, 75, 77, 82, 84, 86, 86 a, 89-90,\n          97, 1701, 04, 10, 34, 37, 2250)\n       Miehen soat (sait) metsänkävijän (1668, 79)\n       Sait sulhon metsän käyjän (A. 538, 44, 47)\n       Saitko miehen metsän käyjän (1736)\n       Miehe(i)s on metsän kävijä (1690, 93, 1700, 21)\n\n    5. Uron korven kolkuttajan (1664, 69-70, 77, 79, 82, 84, 86 a,\n          89, 97, 1701, 04, 10, 37, 2250)\n       Uron (Uroon) korven kolkehtijan (kulkujaisen) (1675, 84)\n       Uro-kolven kolistajan (kolkuttajan) (1734, 36)\n       Urooh koivun kolkuttajan (1668)\n       Uro korven kolkuttaja (1693, 1700, 21)\n\n    6. Ei sen koirat koissa moata (moattoa, muata, maattu) (1664,\n          68-70, 75, 77, 79, 84, 86 a, 89-90, 93, 97, 1700-01,\n          04, 10, 21, 34, 42, 2250)\n       Eikä koirat koissa maanne (1737)\n\n    7. Pennut (ei) pehkuissa (-koissa, pehkuss ei, pehkulla) levätä\n          (-tty) (1668-70, 75, 77, 84, 86, 86 a, 89-90, 93, 97,\n          1700-01, 04, 10, 21, 42, 2250)\n       Pennut pehkoissa (-lla) venytä (venyne) (1734-35, 37)\n       Ei pennut pehkoilla moata (1736)\n       Pennut penkillä levätä (1664)\n\n    8. Kasit kaijoilla sijoilla (1734, 36)\n\n    9. Eikä jouset jouten olla (1686, 1700, 35, 42)\n       Eikä jouset jouten ollu (1721)\n\n   10. Viinet voarnoilla venytä (1686)\n       Vintit vuarnoill ei venytä (1686 a)\n\n   11. Kolmitsi tänä suvena (kevänä) (1682, 84, 86, 86 a)\n       Usein (Niinpä) on tänä suvena (1689, 2255)\n\n   12. Aivo(i)n aika huomenessa (1664, 69, 77-79, 97, 1701, 10, 2250)\n    A. Ennen päivän nousomista (1734, 37)\n    B. Auringon ylenemistä (1734, 37)\n\n   13. Nousi (-see, Noussu, Noussun, Nousuo) nuoti(v)o tulelta (-lilta)\n          (1677, 79, 82, 84, 90, 2250)\n       Nousou nuotivotiloilta (1681)\n       Jo on noussun nuotivolta (1690)\n       Usein (on) noussut nuoti(v)olta (1668, 89)\n\n   14. Havannut havu tilalta (1668)\n       Havatsee (-nnut) havu tulilta (-lelta) (1681, 84)\n       Havatsi (Havannut) havuko(v)alta (-sta) (1682, 89)\n\n   15. Kasse (Kaste) silmät kastelevi (-loo, -love, loopi) (1667,\n          77, 79, 1701, 10, 2250)\n       Kassasilmä katselove (1675)\n       Kasse silmäset (silmie) pesöö (-söy, -söyppi) (1664, 69,\n          A. 538, 41, 44, 47, 50)\n       Kasse siltä on silmät pessyt (1668)\n       Kaste päänsä (pään on, piähüön) kastelee (-louve, -llunna)\n          (1679, 1734, 37)\n\n   16. Havu peän on (peähyen, peänsä, peätä) harjoavi (-joave, -jaa,\n          -joo, -jaapi, -jovapi, -joau, -joauve, -juvove, -juvoopi,\n          -harjaelee, -jannunna) (1664, 69, 75, 77, 82, 89-90, 97,\n          1701, 04, 10, 34, 37)\n       Havu on päähyön harjaillut (1684)\n       Havu harjone hivusta (2250)\n\n   17. Varpa (Varvat) vartalon (vartuon) sukivi (-kii, -kie, -kiu,\n          -kiuve) (1672, 77, 82, 89-90, 97, 1701, 10)\n       Varpa on vartalon sukaillut (1684)\n       Vasta varpahat sukinut (1668)\n\n   18. Ei ole sitä metsässä (1721)\n\n   19. Kaksin siivin siukovata (s. t.)\n\n   20. Nelin jaloin juoksevata (s. t.)\n\n   21. Kuta sinun ei saaja saane (s. t.)\n\n   22. Ei ole sitä veessä (s. t.)\n\n   23. Evin elvekehtäjäistä (s. t.)\n\n   24. Kuta siun ei saaja saane (s. t)\n\n   25. Kuta siun ei tuoja tuone (s. t.)\n\n   26. Orret notku (-kuu), parret painu (potku, patku, -kuu, paukkuu,\n          palku) (1675, 78, 82, 86, 86 a, 93, 97, 1720, 35, 2255)\n       Orret notku, parvet painu (1664, 89-90)\n       Orret notku (-kui), parmet (paltsat) painu (1669 70)\n       Notku orret, painu parret (1672)\n\n   27. Vanhoja (-hoilla, -lta) kapalihoja (-lioilla, -lta) (1664,\n          69-70, 72, 78, 82, 86, 86 a, 89-90, 93, 97, 1720, 33)\n       Vanhoista kapaveloista (2250)\n       Meän sulhon kapalihoilla (1735)\n       Liioilla kapalihoilla (1737)\n       Hyviltä kapalihoilta (1675)\n       Kuivilta kapalihoilta (1682)\n       Linnuin liijoilla lihoilla (A. 550)\n\n   28. Ennen soahuilta eloilta (1682)\n       Entisillä etsimillä (1737)\n       Kesällisiä keittämisiä (1689)\n    A. Ukon saamia eloja (1697)\n    B. Vanheman varustamia (s. t.)\n\nTämä erämiehen kaunis ylistysvirsi kuvastaa aikaa ja oloja, jolloin\nriistanpyynti vielä oli perin tärkeä elinkeino. Ne kapalihat, joista\nrunomme puhuu, tarkoittavat ilmeisesti kuivattuja peuranlihoja. Vanhaa\naikaa kuvastavat myös runomme mainitsemat pyyntiaseet, jousi ja viini.\nSäe 8, missä \"kasi\" esiintyy koiran kertona, on luonnollisesti myöhempi\nlisäys. Säkeet 18-20 ja 22-23 ovat taas johtuneet Väinämöisen laulun\ntenhoa kuvailevasta virrestä, missä niillä on vastine (vrt. esim. SKVR\nI, 1, 643):\n\n    Ei ole sitä metsässä,\n    Jaloin neljin juoksijoa,\n    Siivin kaksin siukavoa...\n    Ei ole sitä vejessä,\n    Evin kuusin kulkovia...\n\nSäkeet 13-14 ja 15-17 soveltuvat hyvin metsämiehen virteen. Kuitenkin\nne esiintyvät Kantelettaressa (I, 112) myös toisessa yhteydessä:\n\n    Usein hyvä isäntä,\n    Se tarkka talon isäntä,\n    Nossut on nuotiotulelta,\n    Havannut havusialta,\n    Havu pään on harjaellut,\n    Varpa vartalon sukinut,\n    Hirsiä hakattaessa,\n    Kartanoa tehtäessä.\n\nEräät toisinnot liittävät tähän erämiehen ylistysvirteen, jolla samalla\nnuorikkoa lohdutetaan, vielä säkeet:\n\n    1. Pyhät syötteä (syötät, syötti) pyyn lihoilla (1670,\n          75, 1700, 20)\n\n    2. Aret ennen ammutuilla (1670, 75, 1700, 20)\n\n    3. Talvet ennen tapetuilla (1720)\n\nAlueella, mikä ulottuu Akonlahdelta Venehjärvelle ja Jyvöälahteen asti,\non Vienanläänissä lisäksi muistiinpantu runo, missä sulhanen esiintyy\nmerenkävijänä:\n\n    1. Sait miehen merellä käy(v)jän (1677, 79, 89, 2250)\n\n    2. Uron käy(v)jän ulkomailla (1677, 79, 1702, 2250)\n\n    3. Karaplilla (Karapilla) kaupitsijan (1675, 77-78, 81, 1702)\n       Laivasilla lainehtijan (1689)\n       Uron laivan laskijan (1690)\n\n    4. Sait miehen satojen soajan (1675, 77-79, 81, 89 90)\n\n    5. Tuhansien (-sin) tukulla tuojan (tukkuojan, tukkuolijan)\n          (1675, 77-79, 81, 89-90)\n\n    6. Miehen soajan milvanoijen (miljonien) (1677-79)\n\nKun merellä purjehtiva, ulkomailla kulkeva kauppias ei kuvasta\npaikkakunnan tapoja eikä oloja, on ilmeistä, että tämä säkeistö on\ntänne kulkeutunut merta lähempänä olevilta seuduilta. Venäläisperäinen\nsana karapli, mikä tavataan viidestä toisinnosta, ei ehdottomasti\ntodista, että runo on syntynyt vasta siellä, missä laivaa nimitetään\nkarapliksi. Säe 6 on harvinaisempi ja epäilemättä myös myöhempi kuin\nsäkeet 4-5. Missä tämä runo onkin syntynyt, näyttää sen pari\nensimmäistä säettä olevan läheisessä suhteessa virteen, missä sulhasta\nkehutaan eteväksi erämieheksi. Toisinnossa 1690 ovatkin puheena olevat\nrunot sekaantuneet toisiinsa.\n\n\n\n\nHÄÄLAULAJAN PALKKA.\n\n\nEpäilemättä ovat virsiä häissä alunperin esittäneet vain sulhasen ja\nmorsiamen omaiset muodostaen toisinaan kuorojakin. Myöhemmin on alettu\nkäyttää apuna erikoisia ammattitaitoisia häälaulajia. Näiden\ntuomana lisänä on pidettävä erinäisten virsien loppuun liittyvää\nopettajaisrunoa, jossa puhutaan m.m. häälaulajan palkasta.\n\nPitkänlaisen häävirren lopetettuaan laulaja usein huomauttaa siitä\nseuraavin sanoin:\n\n    1. Virren (Laulun) lauloin, laulun (virren) taitoin (laitoin)\n          (1539, 1719-20, 52, 2252)\n       Laulun lauloin, virren taisin (2262)\n\n    2. Oksat (Matan) karsin, tien osotin (ojennin) (1539, 1693,\n          1719, 52, 2252, 62)\n\n    3. Paremmilla laulajilla (1586, 1693)\n\n    4. Mahtavammilla runoilla (1586, 1693)\n\nVielä yleisempiä ovat säkeet:\n\n    1. Siin on (Siinä, Tuoss on, Täss on) virsi (laulu) kuulaksenne\n          (-llakse, -sena, -sesi, -sese) (1512, 86, 1651, 57, 78,\n          90, 93, 1701, 20, 26, 32-36, 38-39, 2232, 38, 50, 52, 62,\n          A. 470, 487, 546)\n\n    2. Toini (Toitse, Toittsi) peähä pannaksena (-ksesi) (1586, 1651,\n          78, 90, 93, 1701, 22, 38, 2232, 38, 50)\n       Toini (-ne) ilman ollakse(na, -llakses) (1657, 1720, 26,\n          33-36, 38-39).\n\nKerran tämä säepari on muistiinpantu seuraavassakin muodossa:\n\n    Tuoss on virsi laulaaksenne,\n    Toinen vaiti ollaksenne (1732 a).\n\nVain yhdestä toisinnosta tavataan vielä lopettajaissäkeinä sanat:\n\n    Laulun laitoin laulajalle,\n    Sepä virren laulanevi,\n    Kenpä sanat taitanevi (1732).\n\nSamoin yhdestä:\n\n    Nyt jo laulut loppu laulajalta,\n    Laulut loppu, kulkku kuivi (1586).\n\n\"Kulkun kuivumista\" laulaja valittaa seuraavissakin säkeissä:\n\n    1. Kulkku kuivi kukkujalta (-jilta) (1595, 1650, 54-55, 57, 1732)\n\n    2. Kaulavarsi kaikajilta (1595, 1650)\n\n    3. Laki lankei (-kee, kuivi) laulajalta (-jilta) (1595, 1650,\n          54-55, 1732, 38)\n\n    4. Vaan ei ilman istujilta (1595, 1650)\n\n    5. Kun ois viinoa pikari (1748, 2232)\n\n    6. Tahi kaksi kaljavettä (1748, 2232)\n\n    7. Juoksis virret virtanansa (1748)\n\n    8. Sanat sattuis paikallansa (1748)\n\nSäkeillä 5-8 on vastine laulajan \"laululle lähtemistä\" esittävässä\nvirressä (SKVR I, 3, 1287):\n\n    Vai kuin ois viinoa pikari\n    Tahi kaksi kahjavettä,\n    Läksispä rikka rinnastani,\n    Alta kieleni akana.\n\nTodennäköisesti on kahjavesi (kahja 'uhriolut') runoissamme kaljavettä\nvarhempi. Kestityksen tarpeellisuutta laulaja vielä perustelee\nsanomalla:\n\n    1. Ei (-pä, Ei miun) kulkku(n, -ne) kuitta juokse (1661, 64, 1734,\n          38, 51, A. 488, 536, 550)\n       Ei mun kulkkuni kuitta juossut (1732 a)\n\n    2. Rinta rasvatta reketä (A. 550)\n\n    3. Kero(ni, Kieli) keitinpiirasitta (-raitta, -raetta) (1661, 64,\n          1732 a, 34, 38, 51, A 488, 536, 550)\n\n    4. Laki laitin kakkaroitta (1664, 1751, A. 488, 536)\n\n    5. Huul' humalavesittä (1664, 1751)\n       Huulet hullerovesittä (A. 536).\n\nPaitsi kestitystä vaatii laulanta muunkinlaista palkkiota, sillä, kuten\neräässä toisinnossa (A. 488) sanotaan,\n\n    Suur on vaiva laulajalla,\n    Paljo pakko pajattajalla.\n\nTästä korvauksesta häälaulaja huomauttaakin:\n\n    Ei (ole) kullato(i)nta kukkujaista (-jata) (1655, 1732, 38)\n    (Ei) Rahato(i)nta laulajaista (-jata) (roatajaista) (s. t.)\n\nHäälaulajan palkkiosta puhuvat lähemmin seuraavat säkeet:\n\n    1. Ei runo (ruunu, laki) rahatta (-hoitta) laula (-lais) (1639,\n          1719-20, 52, 2232)\n       Eipä voi rahatta lauloo (1678)\n       En voi(s) lauloa (-laa) rahatta (1748, 2232)\n       Empä mie (En mie) rahatta (-hoitta) laula (1513, 86, 1690 93,\n          1701-02, 49)\n\n    2. Suuta (Suut ei, Suut en, Kieltä) kullatta kuluta (-ttaa, -ttoo)\n          (1513, 39, 86, 1678, 90, 1701-02, 49, 52, 2232)\n       Suotta kulutta kuluta (1693)\n\n    3. Kieltä (Kielt ei, Kielt en, Kieli) pieksä (-ksää, -ksin)\n          penningittä (-göittä, pennilöittä) (1513, 39, 86, 1693,\n          1701-02, 20, 48-49, 52, 2252, 62)\n       Kieli ei kullatta kukahtais (1719)\n\n    4. Kieli kukkujan kuluvi (-ve, -luu) (1539, 1720, 23, 35,\n          53, 2252, 62)\n\n    5. Laki laulajan lahovi (-ve, lahoo, väsyvi, -ve, väsyy) (1539,\n          1720, 23, 35, 53, 2252, 62)\n       Laulajan laki kuluvi (-ve) (1678, 1748)\n\n    6. Runon kulkku kuivahtavi (-ve, -Iitaa) (1678, 1748, 2260)\n\n    7. Sormet soittajan sortuve (1735)\n\n    8. Rahatointa (-tonna) laulaessa (-loassa, -loassani, -lamista)\n          (1539, 1654-55, 78, 1719, 23, 33, 48, 50, 53, 2252, 62)\n       Lahjatonta laulaessa (1685)\n\n    9. Kullatointa kukkuessa (-kkuvoissa, -kkuossa, -kkuossani,\n          -kkumista) (1539, 1654-55, 78, 85, 1719, 23, 33, 35,\n          48, 2252)\n       Kukkuessa kullatointa (1750)\n       Kullatointa kulkuossa (2260)\n\n   10. En mie (Enkä, Emp on) äijeä (äijöä, paljoa) kysyisi (-se, kysy,\n          kysynyt) (1513, 39, 77, 1678, 1701-02, 19, 23, 32 a-35,\n          38, 48-49)\n       En mie (Enkä, Eikä hän, Ei hiän) äijeä (äijöä, paljoa)\n          tahtoiskana (tahtois, taho) (1661, 64, 90, 1751, 2252,\n          60, 62)\n       En aivan äijöägi tahtois (1660)\n       Ei äijöä tahottais (1655)\n       Eipä äijöltä kysytä (1657)\n\n   11. Enkä (Empä, Vain en, En on) välttäisi (väittäsi, välttäis, -snä,\n          vältä) vähättä (1513, 39, 86, 1664, 77-78, 90, 1701, 19,\n          23, 48-49, 51)\n       Vain mie vähätt en vältä (1661)\n       Vain emmä vähättä vältä (1735)\n       Enkä vähättä välttäise (1733)\n       Eikäpä (Eikä ni) vähättä vältä (2252, 62)\n       Vain en vähättägi vältä (1660)\n\n   12. Tahon (Kysyn) miestä miekkonehe (-kkoinehe, -nehen, -kkoineen)\n          (1577, 1678, 93, 1701-02, 49)\n       Otan miehen miekkonehe (1685)\n       Yhtä miestä miekkonehe (1723, 33)\n       Taho en miestä miekkonensa (1748)\n       En ni miestä miekkoineh (1586)\n    A. Yksi mies miekkonen (1655)\n    B. Talonpoika taponeh (1655)\n\n   13. Orihta satuloinehe (-nensa) (1678, 1748)\n       Hevoista satuloinehe (-nehen, -neen) (1577, 86, 1693,\n          1701-02, 23, 49)\n       Hepoista sotilainehe (1733)\n\n   14. Kuningasta kansoineen (-neh) (1577, 1749)\n\n   15. Papin kirkkokuntinehe (1685)\n\nAunuksessa lauletaan tässä kohdin:\n\n    A. Eipä (Ei ois) miun (miun ois) oo palkka suuri (487, 490,\n          516, 546, 550)\n    B. Pappi (koko) kirkkokuntine (-nehe) (490, 516, 550)\n    C. Paimen lehmikarjoine (-nehe) (s. t.)\n    D. Keisari koko kundine (450)\n\nYleisemmin mainitaan kuitenkin vain rahallinen korvaus:\n\n   16. Alttina (-noin) kylän akasta(-lla, akoilta) (1657, 1720,\n          23, 32 a, 33, 35, 36, 38, A. 550)\n\n   17. Polttina (-noin) kylän pojasta (-lla, -jilta) (s. t.)\n\n   18. Neljä riunaa (Nellin kriunoin, Neliä dengoa) neitosesta\n          (-tosilta, neittsysiltä) (s. t.)\n\n   19. Kuusi tenkoa tytöiltä (1732 a)\n       Kaksin kriunoin kassapäiltä (1738)\n\nVirren laulaja laskee palkkionsa muullakin tavalla:\n\n   20. Kopekka (-pekan, -pekoin) koko sanalta (1539, 86, 1664, 93,\n          1701-02, 19, 23, 32 a-35, 38, 48, 51-52, 2232, 52, 60-62)\n       Talteri joka sanala (1750)\n\n   21. Puoli puolelta sanoa (-nalta) (1539, 86, 1693, 1701-02, 19,\n          23, 33, 35, 48, 52, 2232, 52, 60-62)\n       Poluska (n, -kin) puolelta sanoa (1657, 61. 1734, 36)\n       Polttinoin puolelta sanoa (1655)\n       Äyri puolelta sanalta (1660, A. 487, 490, 546)\n       Äyringi puolelda sanoa (1664, 1751)\n\n   22. Kriuna (n, Griuna, Riuna) kielen keäntimeltä (-miltä, -meä,\n          kääntymästä) (1513, 39, 86, 1657, 93, 1701, 34-35)\n       Grossa (Krossa, Eossan) kielen kääntimeltä (keändämildä, -dämöä)\n          (1660-61, 1732 a, 1738)\n       Rubla kielen keäntimeltä (1664, 1751)\n       Äyri kielen kiäntimeltä (keäntämeä) (1678, 90)\n\n   23. Penni kielen pieksännältä (1720)\n    A. Äyri(n) suun avoamasta (avaamisesta) (1513, 1746)\n    B. Kaksi kielen kääntämästä (1746)\n\nLaulajan palkkaa koskevaa runonkohtaa tarkastaessa huomaa, että siinä\non eri tahoille viittaavia säkeistöjä. Sitä osoittavat etenkin ne\nrahojen nimitykset, mitkä runomme mainitsee. Säkeistö 16-19, jossa\nesiintyy yksinomaan venäläisiä rahannimiä, alttina, polttina, riuna ja\ntenka, on todennäköisesti syntynyt vasta Kauko-Karjalassa. Useita\nvenäläisiä rahannimiä tavataan tosin myös säkeistöstä 20-23, missä\nedellisten lisäksi, joista jo aikaisemmin on ollut puhe, mainitaan\nvielä kopekka, poluska (puolenkopekan raha), grossa (ropo) ja rupla,\nmutta samalla mainitaan Ruotsinkin rahoja, äyri, äyringi ja talteri.\nViimeksimainittu esiintyy seuraavassakin erään häävirren toisinnon\nloppuun liittyvässä säkeistössä (1747):\n\n    Laulaisimpa, taitaisimpa,\n    Kuin tuo palkka pantasih:\n    Taaleri joka sanalta,\n    Kaksi kielen käännännältä.\n\nKun laulaja rajantakaisessa runossa pyytää palkkioksi Venäjällä\nkäyttämätöntä rahaa, on tämä osoituksena siitä, että puheena oleva\nrunonkohta on Kauko-Karjalaan saapunut Suomen puolelta ja että\nvenäläiset rahat ovat siihen myöhemmin tulleet Ruotsin rahojen sijalle.\nEttä näin on asian laita, todistaa myös muudan \"laululle lähtemistä\"\nesittävä runo (SKVR I, 3, 1275), jossa laulaja sanoo virren työlle\nryhtyvänsä:\n\n    Kun palkka pantane,\n    Talari joka sanalta,\n    Tolppa kielen käännynnältä,\n    Lootu kaikelta peliltä.\n\nPenninki eikä tenka mainitaan myös säkeistössä 1-9, missä runo-sana,\nkuten kansamme vanhoissa runoissa yleensä, merkitsee runonlaulajaa.\nTämän säkeistön toisinnon on Lönnrot aikoinaan kirjaanpannut Kerimäeltä\n(Kantele II, 2):\n\n    Laulaisimpa, taitaisimpa...\n    Vaan en mä rahata laula,\n    Suuta kullata kuluta,\n    Pieksä kieltä penningitä.\n    Laulajan laki palaapi,\n    Runoin kulkku kuivettuupi,\n    Vaan ei korvat kuuntelian.\n    Empä äiiä anoisi,\n    Enkä paljoo pakkoaisi,\n    Yhtä kannua olutta.\n\nSäkeistössä 12-15 herättävät huomiota sanat: \"kuningasta kansoineen\",\nmitkä nekin, samoinkuin sana keisari eräässä Aunuksen toisinnossa,\nviittaavat Suomen puolelle.\n\nVienanläänin häälaulajilla on lisäksi tapana toivottaa virren\nkiittäjälle kaunista poikaa, mutta moittijalle rumaa tytärtä. Tätä\nkoskevat eri toisinnoista poimitut säkeet esitämme seuraavassa\nluettelossa:\n\n    1. Ken miu(n, tän) virren kiittänevi (-növe, -nöyve, -nöö)\n          (1657, 1726, 32, 33-36, 38-39, 54)\n\n    2. Sille (Sillä) poika syntyköhön (-kähe, -kkähe, -kkää) (s. t.)\n\n    3. Meren ruovon (ruuvon) ruskevuinen (-vusse, -vuose, -vuse,\n          -vussi, -vuus, -vus) (s. t.)\n\n    4. Meren vaahen (voahon) valkeuinen (-kevusse, -vuose, -vuse,\n          -vuus, -vus) (s. t.)\n\n    5. Meren kaislan kaunevuinen (-vuus, -neus, -nehuuse, -huse)\n          (s. t.)\n\n    6. Meren korttehen korkevussi (1657)\n\n    7. Meren sorsan somevussi (s. t.)\n\n    8. Meren hy(y)pehen hyvyse (1732-33)\n\n    9. Rumenttsaini rusottakkah (1739)\n\n   10. Kesävesi valottakkah (1739)\n\n   11. Otavaiset otsan peällä (piällä) (1733-34, 36, 38)\n       Otavaiset olkapäillä (1732 a)\n\n   12. Kuutomaiset kulmien peällä (piällä) (1734, 36, 38)\n       Kuutamoiset kulmaluilla (1732 a)\n\n   13. Tähet taivon hartijoilla (-tijeilla) (1732 a, 34)\n       Taivon tähet hartioilla (1736)\n       Taivon tähet piähyön piällä (1733)\n\n   14. Päiväni peähyön piällä (1738)\n\n   15. Seitsentähtiset selällä (1732 a)\n\n   16. Simtsukkaiset silmien päällä (piällä) (1733-34, 36, 38)\n\n   17. Kolmen arsinan korkevuose (1735)\n\n   18. Keät olkaa kullan keärösissä (1735)\n\n   19. Sormet sulkkutäppähissä (1735)\n\n   20. Ken miu(n, tämän) virren moittinevi (-nove, -nouve, -nee, -noo)\n          (1657, 1726, 32 a, 33-36, 38-39, 54)\n\n   21. Sille (Sillä, Sill on) tytär (tyttö) syntyköhön (-kähe, -kkähe,\n          -kkää) (s. t.)\n\n   22. Kiukoan (-kuvan, -kaan) otsan (mustan) mustukainen (mustevusse,\n          -vuuse, -vussi, -teuus) (1657, 1732-33, 35-36, 38-39)\n\n   23. Tervatynnyrin pituinen (pivuse, -vuus, jytys, jytyse, jytysse)\n          (1726, 32 a-34, 36, 38)\n       Nokinuorasen pivussi (1657)\n       Pissiin peukalon pivusse (-vuse) (1734, 36)\n\n   24. Tervapa(a)rtsan (-tsun) paksuvusse (-vuse, -vuus, paksuus)\n          (1726, 34-36, 38, 54)\n       Pajapölkyn paksevusse (-vus) (1657, 1739)\n       Patsahaisen paksuvuse (1733)\n\n   25. Konetskaisen korkevusse (1733, 36)\n       Tervarenkin korkevusse (1739)\n       Yhen kyynärän korkevuuse (1735)\n\n   26. Tervaskannon kauneus (1754)\n\n   27. Tervanahturin näköinen (1732)\n\n   28. Tervasutin suurukainen (s. t.)\n\nTämäkään säkeistö, jossa on eräitä vain yhdestä muistiinpanosta\ntavattuja säkeitä, kuten runoomme alunperin sisältymätön säepari 9-10,\nei ole voinut syntyä virren nykyisillä laulumailla kaukana merestä,\nminkä ruoko, kaisla ja vaahti ovat runomme oleellisimpia piirteitä.\nSäettä: \"Tervatynnyrin pituinen\" vastaa Inkerin runojen: \"Tervapuolikon\npituinen\", millä maininnalla täällä pilkataan morsianta. Useat \"poikaa\"\nkuvailevat säkeet olemme jo tavanneet Vävynvirrestä ja Patvaskan\nylistysvirrestä.\n\nYhden muistiinpanon mukaan (1749) häälaulaja, kuten runonlaulajat\nyleensä, lopettaa virtensä sanoilla: \"Kerin virteni kerälle\" j.n.e.\nAunuksessa laulaja toisinaan tässä kohdin huomauttaa:\n\n    A. En o (En ois, Ei ole) lapsi laulamassa (-maha) (A. 470, 88, 90)\n\n    B. Engä (Eng ole, Eng ois) runon (ruunun) tyttäriä (s. t.)\n\n    C. Pankoa laulu palmikoille (A. 487)\n       Pane laulu poalikalla (A. 470)\n\n    D. Jottei lapset laulettais (-taize) (A. 470, 87)\n\n    E. Hienohiukset (-nivukset) hienonnettais (s. t.)\n\nEnsimmäisessä säeparissa, jossa häälaulaja ilmaisee olevansa nainen,\nhän samalla ikäänkuin kainostellen toteaa, ettei hän ole runon eli\nrunonlaulajan tytär. Kertosäkeestä päättäen on ensimmäinen säe jonkin\nverran turmeltunut.\n\nParin runotoisinnon loppuun on laulaja vielä liittänyt saepann:\n\n    Kullan lehti kuulijalla (1512, 1745)\n    Lemmen lehti laulajalla (s. t.)\n\nOn selvää, etteivät ylläolevat säkeistöt, joita runonlaulajat voivat\nkäyttää ja ovatkin käyttäneet minkä hyvänsä virren lopettajaissanoina,\nsaata luoda valoa varsinaisten häävirsiemme olemukseen. Sen vuoksi\njätämmekin ne huomioonottamatta, kun seuraavassa yritämme luoda\nyleissilmäyksen häärunoihimme sekä niiden synty- ja kehityshistoriaan.\n\n\n\n\nYLEISSILMÄYS.\n\n\nKauko-Karjalan häävirsiä vertailevasti tarkastaessa huomaa, ettei\nniiden laulualue ole rajoittunut vain rajantakaisiin seutuihin. Runojen\nvastineita on säilynyt myös Suomen puolella, osaksi Inkerissäkin.\nLisäksi voidaan todeta, että itä-suomalaiset toisinnot yleensä ovat\nlyhyempiä ja samalla sanamuodoltaan kantamuotoa lähempänä.\nOsoittavathan lukuisat esimerkit, miten runoja rajan takana on\nkehitelty. Tämän nojalla voidaankin päättää, että häävirret\novat kulkeutuneet rajan yli lännestä itään. Sitä osoittavat\nmyös monet runotoisinnoista tavatut Kauko-Karjalan puhekielessä\nkäyttämättömät sanat, kuten lakki (ss. 37, 221), sima (ss. 53, 197,\n199), piimäinen (s. 58), kypärä (ss. 62, 213), susi (ss. 80, 233, 235),\nvotkia (merk. 'tuli', s. 120), pöytä (s. 131), kanssa (s. 142), haahti\n(ss. 167, 174, 211), mansikka (s. 219), karhu (ss. 234-35) ja kalja (s.\n245). Runon tultua toiselle murrealueelle saattavat vieraat nimitykset\ntai sanat, joilla täällä on toinen merkitys, vaihtua myös uusiin,\nsamalla kun toisinnoissa usein vielä säilyy runon alkuperäinenkin sana.\nNiin esim. luulla, vaihtuu samaa merkitsevään toivoa-sanaan (ss. 70-71,\n144), soppi tsuppuun (ss. 195, 233-34), karhu kontioon (s. 234), paljo\näijä-sanaan (s. 246). Joskus on paikkakunnalle outo sana vääntynyt\nmonenmoisiin muotoihin, kuten lakaisin muotoihin lagaelin,\nlabuelin, lataelin y.m. (ss. 20-21).\n\nRunojen kulkeutumista Suomen puolelta Kauko-Karjalaan osoittavat vielä\nsellaiset rajantakaiselle puhekielelle oudot sanojen taivutusmuodot\nkuin täytymystä esittävä infinitiivinmuoto ottaminen, tavottaminen (ss.\n28-29), itkeminen, noutaminen, polkominen (s. 160), vieminen (s.\n23233), kampoaileminen, kumartaminen (s. 238), jommoisia eräässä\nneuvokkivirressä (ss. 228-30) esiintyy melko runsaasti. Yhtä vieras\ntäällä, kuten Kaarle Krohn on huomauttanut (Kalevalankysymyksiä I,\n112), on teonsanan monikon kolmannen personan pääte -vat, -vät\n(valuvat, kuluvat, ss. 184), jonka sijalla käytetään personatonta\nmuotoa. Lisäksi herättävät huomiota lukuisat rajantakaisten runojen\nruotsalaisperäiset sanat, joista mainittakoon silkki (ss. 21, 136),\näyri (ss. 30-31, 155), penninki (ss. 30-31, 52, 155, 251). pikari (ss.\n30, 197), kärryt (s. 52), ruuna (s. 52), tasku (s. 52), pyssy (s. 53),\npenkki (s. 53, 60, 253), paperi (s. 53), markka (ss. 62, 86, 137, 182,\n197), talli (ss. 99-100), tuoppi (ss. 105, 125), tikku (ss. 118-19),\nparkki (s. 151), lenninki (s. 187), sänky (s. 188), rappuset (s. 188),\nhunaja (s. 196), lasi (s. 197), lessinki (s. 210), säterinen\n(s. 213), riksi (s. 217), kissa (ss. 224, 246), uuni (s. 225),\nlukkari (s. 237) ja renki (s. 241). Muualle viittaa toisinaan\njo häävirsien sisältökin, esim. milloin nämä puhuvat _merestä_ (ss. 10,\n61-2, 71, 119, 122-23, 173, 247-48, 256).\n\nHäävirsien toisintoja tarkastellessa ei myöskään voi olla\nmerkillepanematta, että sellaiset juuri Kauko- ja Raja-Karjalan\npuhekielelle ominaiset rakennuksia tai niiden osia merkitsevät\nnimitykset kuin sintsi (sisäporstua), vaja, vajoset eli vajonpäät\n(ulkoporstua), tanhuo (hevossuoja) ja saraja (tanhuon ylinen)\nesiintyvät useimmiten säkeistöissä, joiden isältymistä runojen\nkantamuotoon voidaan epäillä (ks. ss. 38, 130-31, 157, 182-84, 186-87,\n248). Venäläisiä lainasanoja, jommoisia sintsi ja sarajakin ovat, on\nrunoissamme tietenkin melko runsaasti. Suurin osa niistä näyttää\nkuitenkin virsiimme tulleen joko uusien kertosäkeiden mukana tai\naikaisempien suomalaisten sanojen sijalle. Tällaisia useimmiten\naniharvoista toisinnoista tavattuja sanoja ovat selena (ss. 11-12),\ngornitsa (s. 38), liesnitsa (s. 38), kukla (s. 43), kuptsa (s. 52),\nkolassu (s. 52), tenka, denga eli jenga (ss. 24, 52), polttina (ss. 24,\n52), alttina (ss. 24, 52), riuna (s. 53), stoila (s. 100), kolttsa (ss.\n101-02, 123), koroppa (s. 105), stola (ss. 115-16, 130, 196, 232,\n244-45), stautsa (ss. 116, 244), roza (s. 121), rumenttsanen\n(s. 124), veilinäinen (s. 124), loatka (s. 126), posoriminen (s. 145),\nsuutija (s. 153), reätijä (s. 153), tieshshi (s. 157), kroaska\n(s. 170), kroasittu (s. 170), povoska (s. 176), saloskainen\n(s. 188), denatoida tuluppoida (s. 188), puuhkazia postelia\n(s. 188), zittsazia zaviessoja (s. 188), stiena eli stiina (ss.\n194,198), kasnatsi (s. 210), uulitsa (s. 219), treuhka (s. 221),\nboatuska ja moatuska (s. 229), vesselöittäminen (s. 229),\npoklona (s. 229), pratina (s. 232), ugodi (s. 236), kasakka\n(s. 241), vesselä (s. 242), puttsi (s. 244), burtsa (s. 244),\nvoassa (s. 245), laaskava (s. 245), kupernia (s. 252) ja\nkarapli (s. 256).\n\nVanhoja häärunoja on luonnollisesti pidennelty ja paisuteltu kahdella\neri tavalla, joko liittämällä niihin muista runoista lainattuja säkeitä\ntai sepittämällä uusia entisten lisäksi. Miten konemaisesti säelainoja\non voitu käyttää, osoittaa m.m. ennenmainittu tuvankuvauksen sokea\nkytkeminen Vävynvirteen. Sitä osoittaa myös Kihlontavirren toinen\njohdanto, missä rikat viedään ohra-, kaura- ja vehnämaille, vaikka\nlakaisija samalla kuulee \"suolta suksen äänen, kankahalta reen\nkapinan\". Eivät uudetkaan aikaisempien täydentämiseksi sepitetyt säkeet\nole aina olleet runoille eduksi. Tarpeettomasti on esim. morsiamen\nlohdutusvirren yleisiin ja alkuperäisiin sakeisiin:\n\n    Aitta on joka aholla,\n    Purnu on joka purolla\n\njoskus esitystä paisutellen liitetty säkeet:\n\n    Pirtti on joka pihalla,\n    Sintsi on joka sivulla.\n\nSuorastaan runon ajatusta häiritsee, kun morsiamelle tämän lähtiessä\nvanhempainsa kodista lausuttuun huomautukseen, mitenkä hänen myöhemmin\nkotiin tullessaan:\n\n    Piha on askelta pitempi,\n    Kynnys hirttä korkeampi\n\nvielä liitetään sellaisia säkeitä kuin:\n\n    Vaja vaaksoa leveämpi\n    Sintsi siltoa leveämpi\n    Late lautoa leveämpi.\n\nNe uudet säkeistöt, jotka eivät ole sepitetyt ainoastaan aikaisempien\njatkoksi, vaan joista ilmenee jokin itsenäinen ajatus ja jotka varmasti\novat syntyneet vasta rajan takana, rajoittuvat perin vähiin. Ilmeisesti\nsellainen rajalla tai sen takana sepitetty säepari on seuraava\nmorsiamelle lauletussa virressä:\n\n    Rahasin on talo rajalla,\n    Kupernioissa kuulusin (s. 252)\n\nSamoilla seuduilla lienee sepitetty myös seuraava sulhaselle annettu\nneuvo:\n\n    Tiessi neittä, tiessi nuorta,\n    Tiessi neijen nuorta mieltä (s. 157)\n\nEpävarmaa on sitävastoin, onko edes morsiamen neuvokkivirsissä yhtään\naito kauko-karjalaista runoa. Tutkimuksemme kohteena olevien häävirsien\nsyntymäseutua etsiessämme joudumme näin ollen Suomen puolelle.\n\nOn itsestään selvää, ettei näin kehittynyt, laajoilla alueilla laulettu\nja vakiintunut häämenoihin liittyvä runous ole voinut syntyä missään\nharvaanasutussa erämaassa. Sen välttämättömänä edellytyksenä on vanha\nja vankka kyläkulttuuri. Siihen viittaa myös itse häävirsien sisältö.\nKun runot rajan tälläkin puolen ovat saattaneet vaeltaa, emme ennakolta\nsaa päättää, että juuri ne seudut, mistä häävirsiä on saatu talteen ja\nmissä niitä on laulettu viime aikoihin asti, ovat olleet niiden\nalkuperäinen kotipaikka. Olemmehan nähneet, että ainakin yksi hyvin\nhuomattava runo, nim. Isännän ylistysvirsi, on länsi-suomalaista perua.\nSamoin olemme tavanneet säkeitä, joilla on aivan tarkkoja vastineita\nInkerissäkin. Kun häävirsissämme sitäpaitsi saattaa olla eri ajoilta\npolveutuvia aineksia, on kutakin runoa tarkasteltava erikseen.\n\nKuten olemme todenneet, on Kihlontavirrellä kaksi eri johdantoa, joista\nKokkovirsi näyttää alunperin olleen aivan itsenäinen runo.\nKihlontavirren johdantona se esiintyy jo Suomen Itä-Karjalassa. Toinen\njohdanto taas on kokoonpano, missä tärkeimmän osan muodostaa muudan\nomenia poimivan neidon pyydystämistä koskeva runonkohta. Merineen ja\nlinnoineen on Kokkovirsi, mikäli sen aihe on maassamme keksitty,\nsaattanut syntyä joko Länsi-Suomessa tai Itä-Suomen eteläosassa.\nEdellisen puolesta puhunevat kuitenkin Itä-Karjalan toisinnoissa\nesiintyvät omantomuodot miesten ja naisten. Samalle taholle viittaa\nmyös neidon nimittäminen \"helmispääksi\" vanhimmissa muistiinpanoissa\n(ks. s. 13), sillä Sireliuksen (Suomen kansanpukujen historia, s. 20)\nmukaan \"helmillä koristettuja päänauhoja käytettiin maassamme, mikäli\ntunnetaan, vain mainituilla Lounais-Suomen seuduilla (Mynämäellä ja\nVehmaalla) ja Ahvenanmaalla\". Jos taas runomme, jonka aihe on\nkansainvälinen, on muusta kielestä mukaeltu, on vielä todennäköisempää,\nettä se on suomalaiseen runopukuun puettu Länsi-Suomessa. Kumpikaan\njohdanto ei kuvasta varsinaisia häämenoja. Toisin on itse\nKihlontovirren laita, jossa sulhaselta tiedustellaan, mitenkä hän tiesi\ntulla neitoa kosimaan, ja jossa, kun vastaus on kuultu, valitetaan\nettei neidon suojaamiseksi tälle ole rakennettu piilopirttiä. On\nilmeistä, että tämä alunperin verraten suppea virsi on jo varhain\nnäytellyt erikoista osaa häämenojen laulunäytelmissä. Samaa emme voi\nsanoa Kutsujenvirrestä, mikä tykkänään on muista runoista kokoonpantu\nkantana Päivölän pitoja koskeva runonkohta.\n\nVaikeuksia runon kantamuotoa etsittäessä tuottaa varsinkin Kylyvirsi,\njossa on runsaasti samoja säkeitä kuin eräissä muissa runoissa, etenkin\nKilpakosinnassa. Ei näet ole helppoa ratkaista, mikä runo eri säkeitä\nsilmällä pitäessä kulloinkin on ollut antajana, mikä vastaanottajana.\nMuiden runojen säkeistä rakennettuja näyttävät olevan jo puiden\npilkkomista ja veden kantamista kuvailevat kohdat. Myös saunan\nlämmittämistä koskeva kehoitus soveltuu ehkä paremmin sellaiseen\nkertovaan runoon kuin Kilpakosinta, jonka sankari, seppo Ilmarinen,\ntuntee tarvetta puhdistautua \"sykysyisistä sysistä, taonnoista\ntalvisista\". Sitävastoin se runonkohta, missä sulhasta kehoitetaan\nkylpeytymään m.m. sanomalla:\n\n    Heitä lapsuus lautsasille,\n    Vakaus (= hentous) vastan tyvehen,\n    Huimuus hurstin hulpiloihin (s. 60)\n\non juuri häärunouteen sisältyvälle kylyvirrelle luonteenomaista. Samaa\nkatoavan lapsuuden tunnelmaa kuvastavat säkeet:\n\n    Täm on kyly ensimmäinen,\n    Täm on kyly jälkimmäinen\n    Piennä piehtaroiaksese,\n    Lasna langotellaksese (ss. 59-60).\n\nMahdollisesti ovat kylyvirteemme sisältyneet myös säkeet, joissa\nsulhanen pyytää emoltaan tämän neitona tai morsiamena valmistamaa, isän\nsulhasena pitämää paitaa, vaikka sama runonkohta tavataan kahdestakin\neepillisestä runosta (ks. Kaarle Krohn, Kalevalastudien II, 90-91).\nMonet Kylyvirren mainitsemat pukukappaleet esiintyvät myös Patvaskan\nylistysvirressä. Kylyvirressä yleisempi on kuitenkin \"kullin kuottu,\nhopeaisin huoliteltu\" vyö, mikä puetaan \"palttinaisen paian päälle\" ja\njosta sanotaan, että se on \"Lapin lapsien latoma\". Patvaskalla taas on\ntavallisesti hailakan päällä ussakka eli kussakka (ven. husak).\nPäällimmäisinä pukuina on sulhasella kauhtana sekä, kuten Inkerinkin\nhäärunoissa, \"turkki tuhatnyplä\". Edelliseen liittyvä maininta: \"Ku on\nkaita kainaloista, soma suolien kohalta\" tarkoittanee päällispukua,\njoka ylhäältä suolivyöhön asti on ruumiin mukainen, mutta avartuu\nalaspäin. Juuri sellainen on karjalainen kauhtana ollut. Sekä\npatvaskalla että sulhasella on päähineenä joko kypärä tai safjattainen\neli sahmattainen (samettinen) saapka. \"Tuo on saapka safjattainen\nkultaisille kutriloille\", lausuu seppo Ilmarinenkin äidilleen\nKilpakosinnan itä-karjalaisessa toisinnossa (KRH, 303). Kypärän\ntuntevat inkeriläisetkin häärunot sulhasen päähineenä. Vielä kerrotaan,\nettä sulhanen pukee käsiinsä \"Lapin lapsien kutomat\" kirjokintaat.\nErään aunukselaisen toisinnon mukaan on sulhasen sekä vyö että turkki\n\"tuotu tuolta maalta, talutta takameriltä\". Lisäksi mainitaan sulhasen\nsukat ja koatijat eli huosut.\n\nVävynvirsi alkaa yleisesti johdannolla, jossa puhutaan m.m. meren\nrannasta, Saksan salmista, vieläpä Saksan kauppiaistakin. Säkeet:\n\"Luulin tuulen tuulevaksi, meren rannan roikavaksi\" herättävät huomiota\nvirressä, missä muuten vallitsee talvinen tunnelma. Inkerin\ntoisinnoissa (ks. Salminen, LH, 172-73) ei tosin puhuta merestä,\njoten voitaisiin olettaa, että tätä koskeva säe on tullut runoomme\nmyöhemmin, mutta siinä tapauksessa jää arvoitukseksi, mitenkä meren\nkohina, jollei sitä ole mainittu runon alkumuodossa, on karjalaisessa\nvirressä tullut näyttelemään niin yleistä ja oleellista osaa. Helpommin\nvoi ymmärtää, miten Saksan salmet ja Vienan (Väinän) väljät vedet ovat\nmuista runoista saattaneet tunkeutua häävirteemme, kun kysymys: \"Mi\ntuolla väki tulevif\" joskus esiintyy myös muodossa: \"Mistä tuo väki\ntulevi?\" (ks. s. 72). Onhan saajannaisenkin ylistysvirressä\nkysymykseen: \"Mist on saatu saajannainen?\" vastattu: \"Saksan salmilta\nsyviltä, Vienan väljiltä vesiltä\". Edellisessä runossa nämä säkeet\nsisältyvät kuitenkin useimmiten jo itse kysymykseen, kuten\nennenmainitussa (s. 76) ilomantsilaisessakin toisinnossa, missä lisäksi\ntiedustellaan: \"Onko suuri sotajoukko, vaiko suuri sulhaskansa f\"\n\nJohdantoa seuraa lähempi kuvaus sulhasen tulosta \"mustalla orolla\",\njonka vempelillä kukkuvat käet ja jonka lahkeilla, joskus länkilöillä,\nlaulavat satakielet. Runo jatkuu kehoittamalla laskemaan vävyn ori\n\"vaskisista valjahista, rautaisista rahkehista\" kintaattomin käsin,\npiehtaroittamaan sitä m.m. \"hienolla vitilumella\", juottamaan\nsitä sekä viemään se \"tanhuoon takimmaisehen\", missä sitä on\nsyötettävä \"lestyin osrin, lestyin kakroin\". Useimpien toisintojen\nmukaan on patsas, johon hevonen sidotaan, \"patvinen\", mutta\nparissa muistiinpanossa (ks. s. 101) myös \"tamminen\", kuten\nilomantsilaisessakin toisinnossa (ks. s. 103). Vielä virtemme kehoittaa\nsaattamaan vävy tupaan, jolloin samalla sulhasta suurennellen kysytään:\n\"Mahtuuko vävy tupahan?\" Tuvassa sulhanen on istutettava \"selin\nseinähän siniseen, otsin olutmaljahasen, kohin hyvään rahvahasen\".\nLisäksi laulaja pyytää tuomaan \"tulta tuohuksella, vähäsellä valkiata\"\nnähdäkseen, ovatko vävyn silmät \"siniset vai punaiset, vaiko kellan\nkarvalliset\". Epävarmaa on, ovatko ne säkeet, joissa mainitaan \"meren\nvaahti\", \"meren ruoko\" ja \"meren kaisla\" runossamme alkuperäisiä, ne\nkun ovat yleisiä myös Laulajanvirressä. Harvinaisia, muista runoista\ntulleita, ovat eräät sulhasen kestitsemistä koskevat säkeet.\n\nMorsiamen päänpanentavirsi alkaa säkeillä: \"Mit istut, isännän poika,\nveljes vanhin valvattelet?\" ja jatkuu kehoituksella: \"Vuotit viikon,\nvuota vielä!\" Samalla huomautetaan, mitä kaikkea morsiamen\nvarustuksista vielä puuttuu. Yleisimpiä, Inkeristäkin tavattuja\nsäkeitä, ovat ne, joissa puhutaan morsiamen kengittämisestä ja\nkinnastamisesta. Yhtä oleellista osaa virressämme -- siihen viittaa\njo virren nimikin -- näyttelee myös neidon tukkalaitteen muuttaminen.\nSitävastoin on kyseellistä, sisältyvätkö morsiamen päänpanenta- ja\npukeutumisvirteen suorastaan myös säkeet, joissa puhutaan naidun naisen\npäähineen, lakin, tuottamasta huolesta ja jotka esiintyvät aniharvoissa\ntoisinnoissa. Todennäköisesti ne ovat osa morsiamen neuvokkivirttä.\n\nKun morsian on valmis lähtemään sulhasen matkaan, kehoitetaan sulhasen\nväkeä siirtymään pihalle, samalla kun morsiamelle tätä saatettaessa\nlauletaan: \"Mene myötä, myöty neiti!\" Samalla häntä erinäisin virsin\nneuvotaan ja itketetään. Ennenkuin morsian luovutetaan noutajilleen,\nhuomautetaan vielä sulhasen väelle: \"Elkäät te meiän kanaista viekö\nvehkahuhmarelle, panko parkin survojaksi, viekää viljamättähälle,\nsuuren leivän leipojaksi, taikinan taputtajaksi!\" Lisäksi sulhasen\nväkeä varoitetaan kohtelemasta nuorikkoa liian kovakouraisesti.\nPahimmassa tapauksessa uhataan verikostolla.\n\nMorsiusparin tulovirren oleellisimpia osia on ensinnäkin johdanto,\njossa laulaja kuvailee, miten hän on odottanut veljeänsä ja talon uutta\nminiää. Huhu on jo kertonut \"veion tyhjin tulleheksi\", mutta kaikki\nepäilykset haihtuvat, kun nuorikko nähdään sulhasen kainalossa. Samalla\nkun tämä lausutaan laulussa julki, kehoitetaan miniää nousemaan\nreestä omin voimin, \"jos on nuori nostajasi\", sekä astumaan \"hanhen\naskelilla\" \"apen saamille pihoille\". Huolimatta siitä että sulhasen\nhevosta useimmissa toisinnoissa sanotaan \"ratsuksi\", ei mistään runosta\nsaa tukea olettamukselle, että sulhanen morisamineen joskus olisi\nsaapunut ratsain. Ratsu näyttää virressämme, samoinkuin \"Jalo\"\neräissä Aunuksen toisinnoissa, tarkoittaneen vain komeata hevosta,\nSuomen puolella sen vastineena on oro (ks. s. 167).\n\nHyvin yleisiä \"veijon\" tuloa kuvailevia säkeitä ovat lisäksi:\n\n    Veijo tuli, vesi läikky,\n    Minjä tuli, miero liikku.\n\nLienee syytä huomauttaa, etteivät sanat \"vesi läikky\", johon joskus\nvielä liittyy säe: \"Ratsu juoksi, maa järisi\", kuvastane virressämme\nvesimatkaa, vaan hevosen hikoilemista eli samaa kuin Inkerin\nhäärunoissa: \"Lähe läikkyi lautasilla\".\n\nReestä noustuaan miniä tervehtii pihaa, tanhuoa, vajaa, sintsiä sekä\npirttiä tai tupaa. Alunperin hän näyttää tervehtineen vain pirttiä tai\ntupaa, todennäköisesti myös pihaa. Miniän tultua tupaan tälle\nkerrotaan, miten vanhat ja nuoret ja samalla koko talo ovat häntä\nodotelleet. Tällöin luetellaan useita eri rakennuksia ja niiden\nosia, sellaisiakin kuin sintsi ja tanhuo. Näistä vain Raja- ja\nKauko-Karjalassa käytetyistä nimityksistä huolimatta tämä runonkohta\nalkaa 12:ssa toisinnossa säkeellä: \"Jo täällä tänä suvena\" (1682, 89,\n93, 97, 1706, 08, 16, 20, 42, 2252, 52 a, 55). Yhtä monta kertaa\ntavataan tämän säkeen toisinnoista sanat \"huomenessa\" ja \"tänäki pänä\n(päänä, peänä, piänä)\", \"kevät\" ja \"kesä\" mainitaan kahdesti. Suomen\npuolella on vastaavalla paikalla sana neteli eli nedäli ('viikko'): \"Jo\ntäällä tämän netelin\" (ks. s. 190). Miten siis on ymmärrettävä\nrunotoisintojemme suvi, mikä sana Länsi-Suomen murteessa merkitsee\n'kesää', mutta Karjalan puhekielessä tavallisesti talvista suojasäätä?\nTodistaisiko suvi-sana ehkä, että tämä runonkohta on syntynyt maamme\nlänsiosassa, sillä tuskinpa voidaan olettaa, että vain suvea koskeva\nsäe olisi virteemme muusta runosta lainattu? Tai voisiko puheena oleva\nsana virressämme merkitä vain kevättalven leutoa säätä? Sitä\npohdittaessa on huomattava, että viidessä toisinnossa, missä suvi-sana\nesiintyy, kerrotaan nuoren parin nimenomaan saapuvan reellä  (1682,\n1720, 42, 2252, 55), kuten keväästäkin (1662, 77) puhuttaessa. Yhdessä\ntoisinnossa (1700) on myös suvena-sanan sijalla sulana. Tosin neljässä\nmuistiinpanossa mainitaan suvi veneenkin yhteydessä (1689, 93, 1708,\n2252), kerran myös nimenomaan kesän kertona (1721): \"Jo täällä tänä\nkesänä, tänä suurena suvena\", mutta, kuten olemme osoittaneet, ovat\nvirtemme kesäiset säkeet ilmeisesti myöhempää perua. Yksinomaan sen\nvuoksi, että tämä arvoituksellinen sana joskus esiintyy kesääkin\nkuvastavissa toisinnoissa, emme liene oikeutettuja päättämään, että\ntämä runonkohta on syntynyt Länsi-Suomessa.\n\nLisäksi miniälle huomautetaan, että kotieläimetkin, jommoisina\nmainitaan lehmä, lammas, hevonen ja koira, ovat häntä odotelleet.\nKuudessa toisinnossa tässä kohdin vielä kerrataan edellämainittu suvea\nkoskeva säe. Kaikki nämä runonkohdat, joissa perin kaunopuheisesti\ntuodaan ilmi talokunnan tuntema kaipaus ja odotus ja joilla on ollut\nvastineet Suomenkin puolella, ovat tulovirressämme aivan oleellisia.\nYhtä oleellisia siinä ovat sulhaselle tehdyt kysymykset: \"Kävitkö tiesi\ntervehenä?\", \"Miss olit viikon viivyksissä?\", \"Saitko neijen, voitko\nlinnan?\", \"Piettiinkö vävy vävynä?\" sekä \"Saitko sen, kuta käkesit?\".\nNäihin kysymyksiin ei odoteta sulhasen vastausta, vaan laulaja itse\ntoteaa: \"Jopa nään kysymättäni\". Sulhaselle tehtyjä kysymyksiä lähemmin\ntarkastaessa herättää huomiota vain linnan valtaamista tiedusteleva\nruno, mikä johtaa mieleen venäläiset häämenot. Niissä on näet\nsulhasella tapana esiintyä \"ruhtinaana\" ja hänen saattueellaan\n\"sotajoukkona\", jota vielä erikoiset \"sotapäälliköt\" johtavat.\nTällaisena tämä joukko pyrkii morsiamen taloon, missä siltä aluksi\nsuljetaan portit ja ovet (vrt. Zelenin, Russische Volkskunde, s. 308).\n\nErikoisen osan häärunoutta muodostavat myös häissä esitetyt\nylistysvirret. Niitä keskenään vertaillessa kiintyy huomio siihen,\nettei isännän ja emännän ylistysvirressä puhuta mitään näiden\nulkomuodosta eikä pukimista, kuten hääkansan, patvaskan ja saajannaisen\nylistysvirsissä. Tuo Länsi-Suomesta tullut runo kertoo vain isännän ja\nemännän toimista. Hääkansan ylistysvirren oleellisimmat säkeet taas\nkiittävät hääkansan kauneutta, joka hailakkoihin eli haljakkoihin\npuettuna on kuin \"metsä huutehessa\". Patvaskaa, jonka tuntomerkkejä\novat \"vaate vyöllä\" ja \"ruoska keässä\", kehutaan kylän parhaaksi.\nMuuten kuvaillaan vain hänen pukuaan ja ulkomuotoaan. Patvaskan pukua\nkoskevassa kohdassa on, kuten mainittu, samoja säkeitä kuin\nKylyvirressä. Erikoispiirteenä ansaitsee huomauttamista, että patvaskan\npaita useiden toisintojen mukaan on \"Kuuttaren kutoma, Päivättären\nkesreämä\" vieläpä \"ajalla tulettomalla, tulen tietämättömällä\". Samaa\nsanotaan usein hänen haljakastaankin, mikä eräiden toisintojen mukaan\non sininen, sekä hänen vyöstään, ussakasta eli kussakasta.\nMahdollisesti tuo mytolooginen maininta on alunperin kohdistunut vain\npatvaskan viittaan eli haljakkaan. Kun runomme joskus vielä mainitsee,\nettä sitä kudottaessa \"its oli Synty syrjäpuina, Taiv on (luettava:\nTaivon) taatto stoavapuina\" (ks. s. 216), on todennäköistä, että\nvirtemme tarkoittaa sellaista kosmillista viittaa, jota entisajan\nitsevaltiaat \"Jumalan armosta\" käyttivät (ks. Knut Tallqvist,\nKuningas Jumalan armosta, ss. 104-7).\n\nTällaisen taivaallisen viitan mainitsevat inkeriläiset häärunot\nsulhasen pukineena (A Hevaa, K-IR, 2307, B Tyrö, K-IR, 3518):\n\n    A. Ylähällä on viitta tehty,\n       Ylähällä taivoisessa,\n       Pitän pilven reunaisessa,\n       Pität pilvet pelsimiin,\n       Hattarat allaispuina,\n       Suuret pilvet sukkulaisna.\n\n    B. Se on kuutamon kutoma,\n       Aurinkoisen helskyttämä,\n       Sil ol kaari kattehena,\n       Päivä niisissä nipaji,\n       Tähet suihki sukkulana,\n       Pilvet pirtana piraji.\n\nPaitsi Länsi- ja Keski-Inkeristä on tämä ihmeellinen sulhasen paitaan\nliittyvänä tavattu Lempaalastakin (A) sekä toiseen aiheeseen\nsiirtyneenä Parasken laulamasta runosta (B, ks. Salminen, LH, 122):\n\n    A. Kuu vierryt kudekeränä,\n       Tähet suihki sukkulaisna,\n       Taivaskaaret kangaspuina.\n\n    B. Kuu kulki kuvekerännä,\n       Kaaret muina kangaspuina,\n       Pilvet pitkät pelsiminä.\n\nNäistä toisinnoista huomaa, että vienalaisten runojen Spoassu ja Taivon\ntaatto ovat myöhemmin tulleet tähän säkeistöön. Vaikeampaa on päättää,\nkummanko pukua, sulhasen vai patvaskan, on runomme keskiaikaisine\nkuvitelmineen alunperin tarkoittanut,\n\nErikoista huomiota ansaitsevat myös patvaskan silkkiset tai säteriset\nsukansiteet, mitkä edellyttänevät polvihousujen käyttöä. Juhlallinen on\nvielä patvaskan ulkomuotokin: \"Parta kullan palmikoissa, pää\nkullan vipalehissa\". Tämä ulkomuoto soveltuu siis hyvin hänen\nmajesteetilliseen asuunsa.\n\nKuten olemme huomauttaneet, on Saajannaisen ylistysvirressä kohtia,\nmitkä tavataan runosta \"Tanssin synty\". Alkuperäisiä ovat virressämme\nkuitenkin ainakin ne säkeet, joissa ylistellään saajannaisen\nulkomuotoa, hänen silmiään, kulmiaan ja suutaan. Viimeksimainitun\nsanotaan muistuttavan \"Suomen sukkulaa\", missä Suomi epäilemättä\ntarkoittaa Varsinais-Suomea. Aivan oleellisia virressämme ovat lisäksi\nsäkeet, joissa saajannaisen valkoisia sukkia verrataan joutseniin,\nhänen jalkineitaan hanhiin ja hänen päähinettään pilvenkokkaan.\nViimeksimainitusta käytetään milloin nimeä saapka, milloin treuhka,\nmilloin lakki, milloin pääsopanen tai -sopaset. \"Pääsopanen\" on\nVienanläänin toisinnoissa ilmeisesti outona nimityksenä vääntynyt\nsanoiksi \"pää somanen\". Kun saajannaisen päähinettä verrataan\n\"pystyyn pilvenkokkaan\" tai sanotaan, että se on \"niinkuin pilvi\ntaivahalla\", tarkoitetaan sillä epäilemättä korkeanlaista ja suurehkoa\nvalkoista päähinettä. Näin ollen ei runomme kuvaa nykyisiä raja- tai\nkauko-karjalaisia vaimon päähineitä, vaan vanhaa valkoista huntua,\nsellaista, jommoista entisaikaan käytettiin m.m. Käkisalmen ja Jääsken\nkihlakunnissa (ks. Sirelius, Suomen kansanomaista kulttuuria II, 371\nss.).[17] Oleellisia säkeitä runossamme ovat lisäksi ne, joissa\nsaajannaista moititaan suursyömäriksi.\n\nTässä yhteydessä mainittakoon, että kolmesta Repolan alueella\nmuistiinpannusta toisinnosta tavataan vielä seuraava ylistysvirsiin\nluettava, myöhään sepitetty säkeistö (A. 488, vrt. 490, 92):\n\n    Mist on saatu soittajat,\n    Laajittu on laulajat?\n    Soittajat Sortavalasta,\n    Karkojat Kargapolasta,\n    Somasesti soitetahan,\n    Kaunehesti karratahan.\n\nMorsiamelle laulettuja neuvokkivirsiä tarkastaessa huomaa, että\nne soveltuvat esitettäviksi miltei minkälaisissa kansanomaisissa\noloissa hyvänsä. Paikallisia erikoisuuksia on kuitenkin olemassa,\njoista mainittakoon pihapihlajien pyhittäminen sekä morsiamen nimen\nmuuttaminen. Maantieteellisessä suhteessa erikoinen on virsi \"Kun\nkuulet tuulen tuulevan\", missä taas mainitaan meren ranta.\n\nHäissä on lisäksi ollut tapana lohduttaa appelaan siirtynyttä\nnuorikkoa. Nämä nuorikon lohdutusvirret ovat siinä suhteessa\nvarsin kiintoisia, että ne kuvastavat vanhanaikaisia oloja, missä\nkaskiviljelyksellä ja eränkäynnillä vielä oli aivan ratkaiseva\nmerkitys. Erämiehenrunosta, missä pyydysvälineinä mainitaan jousi ja\nviini, tavataan taas joskus myös suvi-sana. Kahdessa toisinnossa se\nliittyy nuotiolta nousemisen kuvaukseen (1682, 89), kahdessa säkeeseen:\n\"Orret notku, parret painu\" (1686, 2255), joista jälkimmäisessä\ntoisinnossa se kuitenkin näyttää tähän kohtaan siirtyneen sitä\nseuraavasta säejaksosta. Yhdessä muistiinpanossa (1686 a) ei sen paikka\nole tarkoin määrättävissä. Todennäköisesti on tämä sana alunperin\nliittynyt ensiksimainittuun runonkohtaan, missä erämiehen sanotaan\n\"nousseen nuotiolta, havanneen havuko'asta\". Mitä siis merkitsee\nrunossamme suvi? Kun kesäkausi ei yleensä ole mikään metsästysaika, on\notaksuttavaa, että suvisana tässä tarkoittaa leutoa kevättalvea,\njolloin \"oravan pyynti sai väistyä peuran- tai hirvenajon tieltä\"\n(Sirelius, Suomen kansanomaista kulttuuria I, 34-35) tahi jolloin\nmetsälintuja pyydettiin soitimelta. Lönnrotin Vuokkiniemestä saamassa\ntoisinnossa mainitaan virressämme tällä paikalla kevät (1684). Missään\ntapauksessa ei puheena oleva säejakso näytä syntyneen Länsi-Suomessa,\ntäällä kun sana havaita merkitsee 'huomaamista' eikä, kuten runossamme\n'heräämistä'. Huomattava on muutenkin runon karjalainen kieliasu.\n\nMuudan säkeistö esittää sulhasen myös merentakaisilla mailla kulkevana,\nmerellä purjehtivana kauppiaana. Säkeet: \"Sait miehen merellä käyjän,\nuron käyjän ulkomailla\" muistuttavat kuitenkin edellämainitun virren\nsäkeitä: \"Sait miehen metsänkävijän, uron korven kolkuttajan\".\nNäyttää näin ollen siltä kuin jälkimmäiset säkeet olisivat olleet\nedellisten esikuvana.\n\nNe runot ja runonkohdat, joiden voidaan katsoa liittyvän virsiimme\noleellisina osina, antavat siis meille lukuisia viittauksia\nryhtyessämme pohtimaan kysymystä, missä ja milloin häävirtemme ovat\nsyntyneet. Siitä huolimatta ei tyydyttävän vastauksen löytäminen\nole helppoa. Emme näet ennakolta saa olettaa, että kaikki virsiemme\nkantarunotkaan olisivat syntyneet samoihin aikoihin tai samalla\nrajoitetulla alueella. Kuitenkin on todennäköistä, että jo silloin\nkun häämenot ovat muodostuneet jonkinlaisiksi laulunäytelmiksi,\nniihin samalla on sisältynyt useammanlaisia, menojen eri kohtiin\nsoveltuvia virsiä, mitkä alkujaan luonnollisesti ovat olleet\nverraten harvasäkeisiä. Että virtemme kantarunot todella muodostavat\nkiinteän yhtenäisyyden, osoittaa mielestämme se tosiasia, että ne\nkaikki kuvastavat talvenaikaisia häitä. Talvisista häistä kertovat\nlukuunottamatta Vävyn virttä, jonka mukaan morsianta mennään reellä\nnoutamaan ja jonka säkeistöön veneen sijoittaminen on ollut varsin\nvaikeata, sekä Morsiusparin tulovirttä, missä hevonen rekineen,\nkuten olemme osoittaneet, myös on venettä yleisempi ja aikaisempi,\nvielä monet muutkin runot, joissa mainitaan talviset pukimet, esim.\nkintaat, kuten Kylyvirressä, Morsiamen päänpanentavirressä ja Patvaskan\nylistysvirressä. Talvista tunnelmaa tulkitsevat myös seuraavat\nHääkansan ylistysvirren säkeet: \"Niin on väki hallakassa, kuin on metsä\nhuutehessa\". Parissakin runossa mainitaan lisäksi \"valkoinen\" jänis.\nSamalla tämä todistaa, että virsiemme kantarunot ovat seuduilta, missä\non ollut tapana viettää häitä ainoastaan talvella. Sellainen tapa on\nhistoriallisten lähteiden mukaan ollut Karjalassa ja Pohjois-Savossa\n(ks. ss. 175-6). Tähän tosiasiaan viitatessaan Gunnar Suolahti (Kekri,\nHistoriallisia tutkimuksia A.H. Virkkusen kunniaksi, 1924, ss. 132-33)\nhuomauttaa: \"On luonnollista, että hääkemut olletikkin vauraissa\ntaloissa olivat siihen vuoden aikaan, jolloin morsiamet olivat\npalanneet keruuretkiltään ja vuodentulon tuotteiden jalostaminen,\nteurastaminen, puiminen, pellavanvalmistus j.n.e. oli tapahtunut.\"\nVarhemmin riippui talvinen häiden vietto muistakin syistä. Yksinomaan\ntalvella ovat häitä viettäneet m.m. Vienanläänin pohjoisosien\nvenäläiset asukkaat, jotka elinkeinonaan harjoittavat kalastusta ja\neränkäyntiä (Izvestija Arhangelskago Obshtshestva Izutshenija Russkago\nSevera, 1910, nr. 20, s. 12).\n\nErikoinen häävirsiemme laulualueella säilynyt tapa on lisäksi se,\nettä morsian varustetaan naidun naisen tuntomerkeillä jo kodissaan,\nennenkuin hänet luovutetaan sulhaselle (vrt. Inha, Kalevalan\nlaulumailta, s. 241, Häyhä, Kuvaelmia Itä-Suomalaisten vanhoista\ntavoista. Naimistavat, ss. 139-43). Tällöin hänen hiuksensa laitetaan\npalmikoille, joilla alunperin lienee tarkoitettu sykeröjä ja jotka\nsamalla kätketään vaimon päähineen alle. Sitä kuvailevat seuraavat\nPäänpanentavirren säkeet:\n\n    Puol on päätä palmikolla,\n    Toinen palmikoitsematta.\n\nKun nämä säkeet, kuten virren nimi ja siihen liittyvä toimitus\nviittaavat, epäilemättä ovat alkuperäisiä runossamme, ei tämä virsi\n\"Vuotit viikon, vuota vielä!\" ole voinut syntyä Länsi-Suomessa jo\nsiitäkin syystä, että \"päänpeittäjäiset\" täällä on toimitettu vasta\nhääyön jälkeen (Knaapinen, Länsi-Suomi II, s. 51, Astrid Reponen, V.-S.\nMaakuntakirja II, s. 54, Varelius, S. 1854, s. 93, Hageors, S. II,\n18, s. 212). Jos taas näin ollen \"tähän häämenojen ratkaisevimpaan ja\ntärkeimpään hetkeen\", käyttääksemme Marttinin sanoja, liittyvä virsi\non karjalainen, voidaan kysyä, miksikä eivät muutkin häävirsiemme\nkantarunot olisi karjalaisia. Tätä olettamusta eivät vastusta sellaiset\nrunojemme edellyttämät seikat kuin kaskiviljelys, peuranpyynti, minkä\ntuottamia kapalihoja eräaitan orret notkuvat, aviokauppa, morsiamen\nluovuttaminen sulhasen väelle ja verikosto. Erikoisesti juuri\nKarjalasta tunnettuja tapoja ovat etenkin sulhaskylpy, pihapihlajien\npyhittäminen sekä nuorikon nimen muuttaminen. Karjalainen, vielä\nnykyjään rajan takana vallitseva on myös käsitys, että tietäjä voi\nsulhasen mukana lähettää, kuten muudan runotoisinto (ss. 192-93)\nsanoo, revon \"kaalomaan tietä\" ja jäniksen \"kattamaan jälkiä\",\njotteivät noidat tai pahansuovat ihmiset voisi häntä vahingoittaa.\nSamaan taianomaiseen uskoon perustunee sekin vanha karjalainen tapa,\njota kuvailevat säkeet:\n\n    Ei ole vävy ensimmäinen,\n    Ei ole vävy jälkimmäinen,\n    Vävy on keskellä väkeä.\n\nMuista häävirsissämme esiintyvistä uskomuksista mainittakoon eräässä\nneuvokkivirressä esiintyvä vanhanaikainen käsitys, että ihminen\nmenettää veden kalvoon katsomalla verevyytensä. Sama usko tavataan\nvatjalaisestakin neuvokkivirrestä (ks. Salminen, LH, s. 411):\n\n    Elä vaata varjoa vetee,\n    Syvää kaivoo kauniutta,\n    Vesi veeb veryeni,\n    Syvä kaivo kauniuu.\n\nKarjalaan kääntää katseemme lisäksi virsiemme mainitsema lintumaailma,\nhanhet, joutsenet ja satakielet, joista jälkimmäinen on Länsi-Suomessa\ntuntematon ja joista toisetkaan tuskin ovat ainakaan Lounais-Suomessa\npesineet. Varsinkin tuo yleinen kehoitus: \"Astu hanhen askelilla\"\nedellyttää ilmeisesti, että villihanhi on ollut tunnettu muutenkin\nkuin keväisin ja syksyisin lentävänä muuttolintuna.\n\nVirsiemme kantarunojen kotipaikkaa emme kuitenkaan voi sijoittaa\nPohjois-Karjalaan, niin huomattavaa osaa näyttelee niissä meren\nranta. Jolleivät merta koskevat säkeet olisi häävirsiin liittyvinä\nkulkeutuneet niiden nykyisille laulumaille, olisi mahdotonta ymmärtää,\nmitenkä ne vasta täällä olisivat niihin takertuneet. Esiintyyhän meri\naivan oleellisena myös eräässä neuvokkivirressä (s. 247-8). Tämä antaa\naiheen päättää, että puheena olevia häävirsiä on kerta laulettu meren\nrannikolla sekä että ne todennäköisesti myös ovat syntyneet\npaikkakunnalla, joka ei ole kaukana merestä. Johdumme tällöin\najattelemaan joko Laatokan tai Suomenlahden rantamaita, joista\nedellistäkin rahvas nimittää mereksi. Viittaisivatko jälkimmäiselle\ntaholle ehkä kuitenkin nuo ennenmainitut säkeet: \"Sait miehen merellä\nkäyjän, uron käyjän ulkomailla\"? Tähän kysymykseen luonee lisävaloa\nSuomen Karjalan häärunoja koskeva erikoistutkimus. Kun eräät runomme\npuhuvat m.m. Lapin lapsien valmistamista vöistä ja kintaista, osoittaa\nse, mikäli nämä säkeet, kuten näyttää, ovat runoissamme alkuperäisiä,\nettei lappalaistenkaan kanssa käyty vaihtokauppa ole ollut tuntematonta\nhäävirsiemme vanhalla kotiseudulla. Samoinkuin virsiemme vanha\nkotiseutu on niiden ikäkin vaikeasti määrättävissä. Epäilemättä niihin\nsisältyy myös eri ajoilta polveutuvia aineksia. Niin esim. säkeet,\njoissa puhutaan sukista, silkkisistä sukansiteistä tai säterisistä\nsääripauloista, eivät saata olla yhtä vanhoja runoissamme kuin kalsuja\nkoskevat säkeet. Samoin vanhempaa kantaa kuin säkeet, joissa puhutaan\n\"sinisestä\" haljakasta, edustaa tuo lukuisista toisinnoista tavattu\nsäepari: \"Niin on väki hailakassa, kuin on metsä huutehessa\", missä\npäällispukuna käytetty sarkainen hailakka eli haljakka nimensä ja\nvanhan tavan mukaisesti vielä on vaaleanharmaa. On ymmärrettävää, että\nuusien ja uudenaikaisten pukukappaleiden käytäntööntulo saattaa jättää\njälkiä runouteen, joka siinä määrin kuin häärunous on yhteydessä elävän\nelämän kanssa. Miten erinimisiä pukukappaleita voidaan mainita samankin\nsäkeen toisinnoissa, osoittavat saapka, treukka, lakki ja pääsopanen\nSaajannaisen ylistysvirressä. Onpa Vienanläänistä kerran tavattu\nniinkin nykyaikainen säe kuin: \"Patvaskall on palttoo piällä\".\nVirsiemme ikää pohdittaessa on luonnollisesti niillä pukimilla, jotka\njo ovat hävinneet käytännöstä, suurempi arvo.\n\nMinkälaista valoa saattavat sitten virsiemme ikään luoda ne sosiaaliset\nolot, joita runomme kuvastavat ja joista jo olemme maininneet\nesimerkkejä? Yleensä näyttävät samanlaiset olot monin paikoin\nKarjalassa jatkuneen viime vuosisatoihin asti. Aikaisemmin lienee\nhävinnyt vain verikosto, minkä epäilemättä jo melko varhain\njärjestyneemmän yhteiskunnan lait ja oikeusjärjestys ovat lopettaneet.\nTätä oikeusjärjestystä eivät runomme tunne. Eivät ne myöskään tunne\nkirkollisia tapoja tai menoja. Parin virren (ss. 116, 183) toisinnoissa\nmainitaan tosin \"ristirahvas\" ja \"ristikansa\", eräässä neuvokkivirressä\n(s. 238), jota kuitenkin on vain yksi muistiinpano, \"tuohuskäsin\nkumartaminen\" ja Patvaskan ylistysvirren parissa toisinnossa\nmytoloogisina olentoina Synty, Spoassu ja Taivon toatto (ks. s. 216),\nmutta nämä maininnat ovat häävirsissämme ilmeisesti myöhäisiä ja\npaikallisia tulokkaita. Eivät edes kummit, risti-isä ja ristiäiti,\njotka kreikkalais-katolisissa häissä ovat tärkeitä tekijöitä, saa\nrunoissamme mitään huomiota osakseen. Runomme ovat kaikessa pakanuuden\nkannalla. Omituista on, ettei kristinuskon aika ole voinut morsiamen\nlohdutusvirsiinkään luoda mitään kristillistä piirrettä. Näin ei\nsaattaisi olla asian laita, jolleivät runot olisi syntyneet ennen\nkristinuskon tuloa ja vielä senkin jälkeen jääneet elämään omaa\nelämäänsä.\n\nMutta milloin sitten ovat runomme syntyneet? Paitsi niiden sisältöön,\non tätä kysymystä pohdittaessa kiinnitettävä huomiota myös niiden\nkieliasuun, etenkin naapurikansoilta saatuihin lainasanoihin.\nHäävirsiemme oleellisissa kohdissa on myöhäisiä ruotsalaisia\nlainasanoja kuitenkin hämmästyttävän vähän. Sellaisia ovat tuskin\nmuut kuin parkki, jollei tämä ole vanhempikin lainasana, ja uuni\nsekä markka, mikäli sanat \"saoin markoin maksettu\" ovat virsissämme\nalkuperäisiä. On näet huomattava, että sillä runonkohdalla, missä\npuhutaan morsiamen hinnasta ja missä nämä sanat oleellisimmin\nesiintyvät, on Suomen Itä-Karjalasta saadun Kilpakosintarunon eräässä\ntoisinnossa (KRH, s. 304) seuraava vastine:\n\n    Kaksin vuosin katsottava,\n    Kolmin vuosin kosjottava,\n    Oravilla ostettava,\n    Nää'illä lunastettava.\n\nEnemmän on tällaisissa säkeistöissä venäläisiä lainasanoja.\nYmmärrettävää onkin, että sellaisia voidaan tavata varsinkin\nrakennuksia ja talousesineitä sekä pukuja koskevista säkeistöistä.\nMutta onpa itse puhemiestäkin eli häämenojen ohjaajaa nimitetty\nvenäläisperäisellä nimityksellä patvaskaksi. Samalle taholle viittaavat\nhänen tuntomerkkinsä \"vaate vyöllä\" ja \"ruoska käessä\". Nämä vierasta\nvaikutusta osoittavat piirteet eivät kuitenkaan ehdottomasti todista,\nettä häärunoutemme olisi syntynyt vasta noiden verraten myöhäisten\nlainasanojen edellyttämänä aikana. Runojemme muu kieliasu on\nluonnollisesti, kun virsiämme on vuosi vuodelta uskollisesti viljelty,\nkehittynyt murteen ja sen sanaston mukana, joten sekään ei saata antaa\npohdinnanalaiseen kysymykseen mitään varmaa vastausta.\n\nOlemme tutkimuksessamme viitanneet säkeisiin, joilla on Inkerissäkin\nvastineita. Kun Inkerin häärunot muuten suuresti eroavat\nkauko-karjalaisista, ei niiden suhde toisiinsa aina ole selvä.\nPohjois-, Keski- ja Itä-Inkerin häärunot ovat sitäpaitsi vielä\ntutkimatta. Kuitenkin voitanee jo sanoa, etteivät Kauko-Karjalan\nhäärunot näytä saaneen vaikutuksia inkeriläisistä, vielä vähemmän\nvirolaisista, mitkä inkeriläisten välityksellä mahdollisesti ovat\nvoineet saapua Suomen puolelle. Nuo yhteiset säkeet viittaavat\npäinvastoin siihen, että Inkeri on ollut vastaanottajan eikä antajan\nasemassa. Tutkimuksessaan \"Länsi-Inkerin häärunot\" (s. 216) Salminen\ntosin väittää, että runo, missä kehoitetaan saattamaan sulhasen hevonen\nsuojaan, on Inkeristä \"levinnyt Karjalaan\". Tälle väitteelleen ei hän\nkuitenkaan ole esittänyt mitään pätevää tukea, inkeriläisten\ntoisintojen virolaisille yhteiset säkeet eivät näet esiinny\nhäävirsissämme. Onkin luonnollista, että uudisasukkaat ovat Suomen\npuolelta Inkeriin siirtyessään vieneet täältä häärunoja mukanaan.\nEpäilemättä niitä ovat vieneet jo inkerikot, joiden 1100-luvulta alkaen\ntiedetään asuneen Inkerissä. Ainakin näin varhaisia ovat häärunomme.\n\nKaarle Krohn on teoksessaan \"Kalevalastudien\" (VI, s. 108) ohimennen\nkosketellut häävirsiemme ikää arvellen, että ne todennäköisesti ovat\nsamalta ajalta kuin sankarirunot, mitkä hänen perustelujensa mukaan\ntuskin ovat syntyneet 1100-lukua aikaisemmin. Se suhde, mikä vallitsee\nkarjalaisten ja inkerikkojen häärunojen välillä, pakoittaa kuitenkin\nsiirtämään tuota oletettua aikamäärää taaksepäin, sillä häärunot eivät\nole voineet syntyä ja vakiintua kädenkäänteessä.\n\nNiemi (STAE 1911, ss. 16-17) taas arvelee, että häävirsissämme olisi\nliettualaisiakin \"lainoja\". Sellaisena hän pitää tuota saajannaiselle\nlaulettua ivallista säkeistöä: \"Saajannainen, syöjännainen söi sian\nsukahinensa\" j.n.e. Liettualaisissa häissä moititaan näet sulhasen\nsaattomiestä samantapaisin sanoin eli että tämä syö sian sukineen\nsekä joko hanhen höyhenineen tahi lehmän sarvineen ja lampaan\nsorkkineen.[18] Kun tätä liettualaista häärunoa ei ole tavattu Virosta,\non se Niemen mukaan todistus siitä, ettei se ole voinut lättiläisten ja\nvirolaisten välityksellä vasta myöhemmin saapua Suomen Karjalaan, vaan\non peräisin ajoilta, jolloin Itämeren suomalaisheimot vielä elivät\nkosketuksissa muinais-liettualaisten kanssa. Niemi huomauttaa lisäksi,\nettä \"aihe on suomalaisella puolella käsitelty hyvin lyhyesti\", mikä\nhänen mielestään myös \"epäilemättä todistaa, että laina on hyvin\naikainen\". Jos tämä olettamus, johon Salminen (LH, 418-19) näyttää\nsuhtautuvan myönteisesti, mutta jota Krohn (Kalevalankysymyksiä\nI, 178-79) epäilee, pitäisi paikkansa, merkitsisi se sitä, että\nhäävirsissämme on säilynyt runo ainakin jo ajanlaskumme alkuajoilta.\n\nNiemen kiintoisa vertailu on kuitenkin liian yksipuolinen näin\nlaajakantoisen kysymyksen ratkaisemiseksi. Paitsi saajannaiseen on\nKauko-Karjalan häissä, samoinkuin Inkerissäkin, joskus kohdistettu\npilkkasäkeitä myös muihin häiden päähenkilöihin. Esimerkkinä\ntällaisista pilkkasäkeistä, joita vain nimeksi on kerätty talteen,\nesitettäköön seuraava Uhtualta saatu sulhaselle laulettu säkeistö\n(1712):\n\n    Käkesit käkösen tuoa,\n    Heramarjan hersutella,\n    Koppasit lihakorennon,\n    Sait sieltä savilapion.\n\nKun isovenäläisilläkin on tapana esittää häissä vastaavanlaisia\nivapuheita ja -lauluja, joita Zelenin ennenmainitussa teoksessaan\n(s. 317) vertaa liettualaisiin, on mahdollista, että puheena olevat\nkarjalaiset pilkkarunot ovat syntyneet venäläisen vaikutuksen alaisina.\nVenäläistä vaikutusta todistavat myös syrjäänien ivalliset häärunot,\nkuten seuraava druzhkaan, täällä patvaskaa vastaavaan henkilöön,\nkohdistettu pilkkalaulu (Sorokin, Sovremennye zyrjane, Izvestija\nArhangelskago Obshtshestva Izutshenija Russkago Severa 1911, s. 878):\n\n    Druzhka kulkee, Tadikko-jalka,\n    Kiero koira, Harava-käsi,\n    Kenkäheinä-parta, Nuotanverkko-vyö.\n    Savupiippu-saapka.\n\nSamoinkuin syrjäänit ja venäläiset ovat inkerikotkin ja vatjalaiset\npuhemiestä ivatessaan sanoneet tätä koiraksi (\"kielikoira\",\n\"pitkäkieli\", \"koiran kieli\", ks. Salminen, LH, ss. 315-18).\n\nOlettamus, että jo kantasuomalaisilla liettualaisen kosketuksen aikoina\nolisi ollut sellaista häärunoutta, mikä nyt on tutkimuksemme kohteena,\nedellyttää ensinnäkin, että häät jo silloin ovat olleet laulumenolliset\nsekä että näissä menoissa esitetyt laulut eivät ole olleet ainoastaan\ntilapäisiä tunteenpurkauksia, vaan varsinaisia virsiä, mitkä ovat\nnoudattaneet kalevalaista runomittaa. Tutkimuksessaan \"Länsi-Inkerin\nhäärunot\" (s. 419) Salminen viittaa, \"ettei Länsi-Suomessa eikä\nsanottavasti Savossakaan ole häärunoja\", mutta hän olettaa sen johtuvan\nsiitä, että kun \"asukkaat muuttivat Länsi-Suomeen jokseenkin pienissä\nryhmissä ja asettuivat suvuttain Suomen erämaille\" eivät häärunot ole\nvoineet säilyä, niitä kun \"eivät viitsineet viljellä yksinäiset erämaan\nperhekunnat, jotka taipaleitten takaa hakivat itselleen puolisoja\".\nYhtä yksinkertaisesti emme kuitenkaan voi selittää, miksi myös\nlyydiläiset ja vepsäläiset ovat hyljänneet häärunonsa, jos niitä heillä\non ollut perintönä jo kantasuomalaiselta ajalta. Kantasuomalaisten\nrunoutta koskeva kysymys on siksi laajakantoinen ja ongelmallinen,\nettemme tähän tutkimukseen käyttämämme aineiston perusteella voi\nryhtyä sitä lähemmin pohtimaan. Sen ratkaisemiseksi ovat ennenkaikkea\nerikoistutkimukset tarpeen.\n\n\n\n\nViiteselitykset:\n\n\n[1] Runo 1536, missä luettelomme säkeet 8-9 esiintyvät, on SKVR:ssa\njulkaistu kahdesti (myös 1646).\n\n[2] Onttari eli ontari saattaa piillä myös seuraavissa tämän säkeen\ntoisinnoissa:\n\n    Kylän oppi orlankissa (1716)\n    Kylän on onni orlankissa (1736).\n\n[3] Tässä säeluettelossa on pari Vienanlääninkin rajalta tavatua\ntoisintoa, joiden lähdenumeron eteen on merkitty V.\n\n[4] Toisinnossa 1497 tällöin esiintyvät säkeet:\n\n    Aina Annikki kysyy,\n    Tinarinta riitelöö\n\novat Kilpakosintarunosta, missä ne ovat yleisiä.\n\n[5] Samanlaiset säkeet tavataan siitä inkeriläisestä häärunosta, mikä\nalkaa sanoilla: \"Mistä tunsit meille tulla?\" (Salminen, Länsi-Inkerin\nhäärunot, 227). Vastaus on täällä muuten aivan erilainen kuin\nKauko-Karjalassa.\n\n[6] Vrt. Kojosen pojan runoa, Kaarle Krohn, Kalevalastudien, III, 120.\n\n[7] Muudan runonkerääjä (A. 496) selittää sanan seuraavasti: \"Paitsheks\nsanotah, se kuin harjatah, siidä tehäh tuohuksen sean (sydän).\"\n\n[8] Säkeet, joihin ei ole liitetty toisintonumeroa, ovat perin yleisiä,\nesiintyen joskus kymmenissä muistiinpanoissa.\n\n[9] Joskus tähän liittyvät vielä säkeet (1676, vrt. A. 544):\n\n    Suuhun sammaloitelkohon,\n    Kielehen maotelkohon.\n\n[10] Tilapäisiä tässä virressä ovat seuraavat muutamissa\nmuistiinpanoissa esiintyvät säkeet:\n\n    Pois pojat, ulos urohot (1706)\n    Rinnuksia riistämähän (1706)\n    Rahkehia raastamahan (1706)\n    Päästäte vävyn oronen (1715)\n    Vesasista vempelistä (1715)\n    Juotote vävyn oronen (1715)\n    Pyhäsestä pyöhtehestä (1715)\n    Herasesta hettehestä (1715)\n\n[11] Tähän runon kohtaan liittyvät useissa toisinnoissa seuraavat\nvirteemme soveltumattomat säkeet:\n\n    A. Piha (on) askelta pitempi\n       Piha on pivuo pitempi (1732-33)\n    B. Kynnys (on) hirttä korkiampi\n    C. Late (on) lohkua (lasoista, lasusta, lososta) leviempi\n          (1734, 39, 41)\n       Lase lautoa leviempi (1664)\n    D. Vaja vaaksaa korkiempi (1708)\n       Voaks on voaja korkiempi (1723)\n       Vajonen harpasta harvempi (1732)\n\n[12] Yhdessä toisinnossa (1683) on patvaskallakin, kuten sulhasella,\n\"vyöhyt päällä paian palttinaisen\": \"Se on kullalla kuottu, hopiella\nhuoliteltu\".\n\n[13] Inhan teoksessa \"Kalevalan laulumailta\" (ss. 248-49) on tällainen\npatvaskaa esittävä kuva.\n\n[14] Venäläisperäisiä sanoja ovat paitsi boatuska ja moatuska\nvesselöittäminen (16) ja poklona (17). Edellinen merkitsee\nilahuttamista, jälkimäinen kumarrusta.\n\n[15] Ugodi (ukoti) johtuu ven. sanasta ugodit (tehdä mieliksi).\n\n[16] Luota 'vati' (\u003C ven. bljudo). Venäläisperäisiä sanoja ovat\nvirressämme myös stola, puttsi, stauvtsa ja burtsa.\n\n[17] Tällaista päähinettä käyttivät aikoinaan myös vatjalaisvaimot.\nInkerissä syntynyt ylioppilas L.A. Zeträus kuvailee sitä 1700-luvulla\nseuraavin sanoin: \"Pää peitetään valkoisella liinalla, mikä sovitetaan\nnoin puolen kyynärän korkuiseksi grenatööri-lakin muotoiseksi. Siitä\nlähtee niskassa riippuva käsiliinan tapainen, puolen kyynärän pituinen\nvalkoinen liina.\"\n\n[18] Vrt. myös seuraavaa Keski-Inkeristä saatua pilkkarunoa (K-IR,\n772);\n\n    Tuo Matti Manusen poika\n    Teki häissänsä häpiät,\n    Paoissansa pillat suuret:\n    Söi tuo härän häntineen,\n    Lehmän liekku-sarvineen,\n    Söi puuvon (= puudan) pukin lihaa,\n    Naulan talvista talia.\n\n\n\n"]