[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fuZEmUm0BLnu6ff6mPctYoNB8eIVMxf3q_iUDGBFJXNY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":29,"gutenbergTranslators":30,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},2251,"Eduskuntalaisten koulu","Finne, Jalmari",1874,1938,"2251-finne-jalmari-eduskuntalaisten-koulu","2251__Finne_Jalmari__Eduskuntalaisten_koulu","1-näytöksinen pila","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1910,null,2672,16356,false,62210,[24,25],"Finnish drama -- 20th century","One-act plays",[27,28],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Eduskuntalaisten koulu: 1-näytöksinen pila\" by Jalmari Finne is a comedic play written in the early 20th century. The book serves as a satire on the Finnish parliamentary system, illustrating the absurdities and challenges faced by politicians and their public speaking skills within a comedic framework. The setting takes place in a modest apartment, mirroring the societal dynamics and political climate of its time.  The narrative revolves around the character of August Veikkanen, an actor who conducts speech lessons for members of parliament, including prominent figures like Lehtori Hirvenrinta and Tohtori Wahlbom. As they prepare for their training, the play captures a humorous exchange filled with comedy about political rhetoric and the challenges of public speaking. Throughout the scenes, characters grapple with their identities as politicians while engaging in discussions that reflect their political affiliations and the overall tension in Finnish society. The chaotic practice sessions are filled with misunderstandings, comedic skits, and observations about the nature of politics, ultimately ending with the characters rushing off to a parliamentary session, leaving behind a trail of humorous mishaps. (This is an automatically generated summary.)",[],150,"Yksinäytöksinen pila kertoo näyttelijästä, joka antaa puhetaidon opetusta vastavalituille kansanedustajille. Satiirinen näytelmä tarkastelee huumorin keinoin 1900-luvun alun poliittisia jännitteitä, puoluevihaa ja eduskuntatyön puhekulttuuria.","Jalmari Finnen 'Eduskuntalaisten koulu' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2251. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","EDUSKUNTALAISTEN KOULU\n\n1-näytöksinen pila\n\n\nKirj.\n\nJALMARI FINNE\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nLilius & Hertzberg Osakeyhtiö,\n1910.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_August Veikkanen_, näyttelijä\n_Anna_, hänen rouvansa.\n_Lehtori Hirvenrinta_,    |\n_Tohtori Wahlbom_,        | eduskunnan jäseniä.\n_Emäntä Ylä-Hynttylä_,    |\n_Agitaattori Orjatvaara_. |\n\nAika: aivan nykyinen.\n\nNÄYTTÄMÖ.\n\nHuone Veikkasen asunnossa. Perällä ovi eteiseen, oikealla\nsisähuoneisiin. Vasemmalla ikkuna. Näyttämöllä ahdinkoon asti\nhuonekaluja, seinillä ja seinän vieressäkin nojallaan tauluja, eräällä\npöydällä pahvikoteloita suuri kasa, kangaskääröjä tuoleilla. Koko huone\ntekee varastohuoneen vaikutuksen. Ikkunan luona matala puinen laatikko,\nsen päällä pöytä muodostaen siten jonkinmoisen puhujalavan.\n\n\n1:NEN KOHTAUS\n\n    Veikkanen. Anna.\n\n_Veikkanen_ (noin 40 vuotias näyttelijä. Naama sileäksi ajeltu. Hän on\nhyvin vilkas ja hyvin puuhaileva. Kuljettaen suurta rullalla olevaa\nmattoa). Minne minä tämän panen?\n\n_Anna_ (laiha, hiukan keikaillen puettu nainen). Pane tuonne nurkkaan\npystyyn.\n\n_Veikkanen_. Se olisi oikeastaan avattava, onhan se melkein uuden\nnäköinen. Kenen se on ollut, tiedätkö?\n\n_Anna_. Erään Tankka nimisen sosialistin.\n\n_Veikkanen_. Eduskuntalaisenko?\n\n_Anna_. Niin. Hän oli siinä hajoitetussa eduskunnassa. Minä kuulin,\nettä hän luuli tulevansa valituksi uudestaan ja oli sen vuoksi\nvuokrannut ja kalustanut itselleen huoneet oikein hienosti. Häntä ei\nvalittukaan, ja silloin antoi hän myydä tavaransa huutokauppakamarissa.\n\n_Veikkanen_. Kun ostajia tulee, niin elä vain mainitse sitä. Porvarit\neivät ostaisi sosialistin tavaroita. Voi sitä luokkavihaa! Sitä\nluokkavihaa! Muistatko sitä viheriäpäällistä huonekalustoa, jonka eräs\njuristi osti meiltä ja toi sitten takaisin, kun kuuli sen olleen erään\nsuomettarelaisen opettajan? Minä koetin vakuuttaa hänen erehtyneen,\nmutta eräs hänen tuttavansa tunsi ne. Hän oli ollut tuon opettajan\nluona vaatimassa häntä tilille jostain sanomalehtikirjoituksesta. Ja\nsilloin oli hän sikaarillaan erehdyksestä polttanut reijän tuolin\nkankaaseen. Hän näki tuon reijän, tunsi huonekalut ja sekin kauppa\npurettiin. Kaikeksi onneksi eräs suometarlainen osti ne ja maksoi hyvän\nhinnan. Sitä puoluevihaa! Sitä puoluevihaa!\n\n_Anna_. Elä sanokaan muuta. Kuinkahan kauvan sinä voit jatkaa näitä\nlausuntakursseja eduskunnan jäsenille, ennenkuin niistäkin tehdään\npuoluekysymys.\n\n_Veikkanen_. Sen suhteen olen aivan rauhallinen. Ilman näitä ei tulla\ntoimeen. Koko eduskunta tarvitsee lausunnon opetusta.\n\n_Anna_. Mutta kun teitä opettajia on niin monta. Tiedätkö, paljoko\nGråbergillä on oppilaita?\n\n_Veikkanen_. Hyvin vähän, kuulin minä.\n\n_Anna_. Onhan hän niin kuuluisa näyttelijä. Sepä kummaa, ettei hän ole\nsaanut sen enempää suosiota.\n\n_Veikkanen_. Hän on traagillinen näyttelijä. Traagillinen näyttelijä!\nMutta minä olen koomillinen, minä, ja koomillinen näyttelijä vain\nkelpaa eduskuntalaisten opettajaksi. Ja onhan minulla sitten näiden\nhuutokauppatavaroitten kauppa. Monet tulevat kurssille ja ostavat\nsamalla. Moni ostaja taas ottaa kurssiin osaa.\n\n_Anna_. Minun täytyy mennä. Joudatko sinä jäämään koko illaksi kotia?\nOnko sinulla tänään harjoitusta teatterilla?\n\n_Veikkanen_. Ei ole.\n\n_Anna_. Onko siellä taas laulunäytelmän harjoitus?\n\n_Veikkanen_. On. Ja kun en minä osaa vähääkään laulaa, kun teatteri\nnäyttelee yksinomaan kassaa varten laulukappaleita, niin eihän minua\nsiellä tarvita.\n\n_Anna_. Niin, kyllä teatteri rahaa ansaitsee, mutta maksaa huonot\npalkat. Oletko jo puhunut palkankoroituksesta ensi vuodeksi?\n\n_Veikkanen_. Olen.\n\n_Anna_. Ja mitä johtaja sanoi?\n\n_Veikkanen_. Että minä saan, sillä tulot näyttävät tänä vuonna kohoavan\nhyvin suuriksi.\n\n_Anna_. Kyllä sinä oletkin ansainnut koroituksen. Kuinka me olemme\nsaaneet hommata lisätäksemme tulojamme. Ne lapset, ne lapset, ne\ntulevat niin kalliiksi.\n\n_Veikkanen_. Olemmehan me yrittäneet jos jotain. Se viinikauppa ei\nkannattanut.\n\n_Anna_. Oliko se ihme, kun teatterilaiset kävivät niin usein meillä\nvieraissa.\n\n_Veikkanen_. Ei tavarain välitysliikekään. Se oli sinun hommaasi.\n\n_Anna_. Tavarat pahenivat, kun ei ollut kellaria, missä ne olisi\nsäilyttänyt. Ja sitten sinä söit itse siihen aikaan liian paljon.\n\n_Veikkanen_. Kun oli ruokaa kotona, niin täytyihän syödä, muuten\nolisivat kaikki pahentuneet.\n\n_Anna_. Jumalan kiitos, tämä huutokauppatavarain myynti on edullinen.\nLiian ahdasta täällä kyllä on, ja aina täytyy ostaa lisää, jotta\nvarasto olisi monipuolisempi.\n\n_Veikkanen_. Ai niin, tänään myydään sen eronneen senaattorin\ntavaroita. Sinä menet sinne?\n\n_Anna_. Tietysti.\n\n_Veikkanen_. Kuka kuiskaa edusmiehille? Minulla on kello viideltä tunti\nneljän eduskuntalaisen kanssa. Heillä on istunto kello kuudelta ja he\ntahtovat sitä ennen lukea luonani.\n\n_Anna_. Etkö voi tulla toimeen ilman kuiskaajaa? Enhän minä voi olla\npoissa senaattorin huutokaupasta.\n\n_Veikkanen_. Hm. Pitäähän koettaa. Osaavathan eduskuntalaiset yleensä\nhyvin läksynsä, sen olen huomannut. Se esitystapa heillä vain kaipaa\nparannusta. Siirretään nyt puhujalava paikoilleen. (Nostavat yhdessä\npuhujalavan näyttämön vasemmalle etualalle). Kas niin.\n\n_Anna_. Nyt minun täytyy jo lähteä huutokauppakamariin, jotta saan\nhyvän paikan.\n\n_Veikkanen_. Jos siellä myydään senaattorin vaatteitakin, niin osta\nhänen hattunsa minulle. Sellaista voi aina tarvita näyttämöllä.\n\n_Anna_. Kyllä.\n\n_Veikkanen_. Elä suotta tarjoa liian paljoa. Kyllä minä ehdin\nmyöhemminkin saada, eroaahan nykyaikaan senaattoreja niin usein. Mutta\njos huokealla saat, niin osta silloin.\n\n_Anna_. Jos siellä on salkkuja, niin tahdotko sellaisenkin?\n\n_Veikkanen_. Ota vaan, jos ei nouse liian korkealle.\n\n_Anna_. Sellaista sinä voisit tarvita. Kun minä näen, millaisia hölmöjä\nuseimmat niistä ovat, jotka käyvät täällä lausumassa, niin olen\nuneksinut, että sinäkin kerran tulisit eduskuntaan.\n\n_Veikkanen_. Elä puhu hulluja.\n\n_Anna_. Ajattelehan asiaa. Eduskunnassa ei kenelläkään saa olla omaa\nmielipidettään, ei muuta kuin valitsijoitten mielipide.\n\n_Veikkanen_. No niin?\n\n_Anna_. No niin! Voisihan sinullakin olla valitsijoiden mielipide. Sinä\npuhuisit niinkuin he tahtovat. Ja kyllä sinä aina puhua osaat,\nvarsinkin kun ei tarvitsisi itse ajatella mitään. Ja sitten sinulla\nolisi se etu, että sinä osaisit esiintyä, jota eivät nämät osaa.\n\n_Veikkanen_. No, esiintymisen suhteen olisin minä aivan varma.\n\n_Anna_. Koko eduskunta toimii ja puhuu kansaa varten.\n\n_Veikkanen_. Se on totta.\n\n_Anna_. Ja kansaa edustaa lehteri.\n\n_Veikkanen_. Aivan oikein.\n\n_Anna_. Siis, mikä on sen selvempää, kuin että sinä, joka osaat\nesiintyä juuri lehtereille, tulisit sinne.\n\n_Veikkanen_. Tuo ajatus on hyvin rohkea.\n\n_Anna_. Mutta aivan johdonmukainen. Usko minua, siihen se kuitenkin\nlopulta menee.\n\n_Veikkanen_. Jospa se menisi siihen. Se olisi ihanaa. Saada puhua, aina\npuhua ja saada sitten kaikki puheensa painetuiksi. Ja saada siitä\nkaikesta 15 markkaa päivässä palkkaa.\n\n_Anna_. Sinun täytyisi jo ajoissa valita itsellesi joku puolue. Mutta\nmikä?\n\n_Veikkanen_. Niin, mikä? Kaikkihan ne ovat yhtä hyviä.\n\n    (Eteisen kello soi).\n\n_Anna_. Nyt ne jo tulevat. Minä menen avaamaan. (Menee eteiseen. Kuuluu\npuhetta). Tervetuloa! Tervetuloa! Olkaa niin hyvät ja astukaa sisään.\nMinun täytyy ikävä kyllä lähteä, enkä voi tänään olla kuiskaamassa.\nHyvästi! Hyvästi!\n\n\n2:NEN KOHTAUS.\n\n    Veikkanen. Lehtori Hirvenrinta. Tohtori Wahlbom.\n\n_Lehtori Hirvenrinta_ (hyvin kunnianarvoisa herra, pää hiukan kalju,\nnenällä kultasankaiset silmälasit. Koko esiintymisessään hyvin\njuhlallinen). Hyvää iltaa!\n\n_Veikkanen_. Hyvää iltaa, herra lehtori! Hyvää iltaa, herra\ntohtori. Ikävä kyllä rouvani on estetty olemasta läsnä, hän läksi\nhuutokauppakamariin. Siellä myydään erään eronneen senaattorin\ntavaroita.\n\n_Hirvenrinta_. Sanokaa erotetun, sillä tuo eroaminen oli kaikkea muuta\nkuin vapaaehtoista.\n\n_Veikkanen_. No niin, samahan se on. Erotettu tai eronnut, tavarat\nmyydään sitten huutokaupalla.. Katsokaahan, täällä on jo ennestään hyvä\nkokoelma. Olkaa niin hyvät ja tarkastakaa, ehkä suvaitsette jotain\nostaa.\n\n_Wahlbom_ (hiukan käheä-ääninen, hienosti puettu herrasmies). Ei nyt,\nnyt ei ole aikaa. Täysi-istunto alkaa kello kuudelta ja minä tahtoisin\nsitä ennen hiukan harjoittaa.\n\n_Veikkanen_. Kohta, kohta. Kunhan ensin kaikki tulevat.\n\n_Hirvenrinta_. Tuleeko tänne muitakin kuin me?\n\n_Veikkanen_. Tulee. Emäntä Ylä-Hynttylä ja Orjatvaara.\n\n_Wahlbom_. Onko nyt jokin yhteisharjoitus?\n\n_Veikkanen_. On tavallaan. Minä tahdoin saada jotain kokonaista aikaan,\nja sen vuoksi --\n\n_Wahlbom_. Minä ymmärrän, minä ymmärrän, täällä syntyy siis eduskunta\npienoiskoossa.\n\n_Veikkanen_. Aivan oikein. Kuinka herra tohtorin ääni nyt on?\n\n_Wahlbom_. Se ei tahdo selvitä. Minä en ymmärrä, mitä keinoa\nkäyttäisin. Minä olin jo ulkomailla kylpemässäkin, mutta ei siitäkään\nollut apua.\n\n_Veikkanen_. Se on tullut liiallisesta puhumisesta, olenhan minä sen jo\nsanonut.\n\n_Wahlbom_. Kyllä minä sen tiedän, mutta jollen puhuisi paljoa, niin\nenhän minä olisi eduskuntalainen.\n\n_Veikkanen_. Se on totta. Ehkä me saamme sen sopivalla opetuksella\nkorjautumaan.\n\n_Hlrvenrinta_. Niitä toisia ei kuulu. Emmekö voisi aloittaa ilman\nheitä? Jos me vielä odotamme, niin aika tulee liian lyhyeksi.\n\n_Veikkanen_. Aloittakaamme vaan. Kuka puhuu ensin?\n\n_Wahlbom_. Minä.\n\n_Hlrvenrinta_. Suometarlainen puolue on suurempi.\n\n_Wahlbom_. Mutta nuorsuomalaiset käyttävät enemmän puheenvuoroja, siis\nnyt myöskin. (Nousee puhujalavalle).\n\n_Veikkanen_. Astukaa arvokkaammin. Luokaa ensin katse yli koko\neduskunnan.\n\n_Wahlbom_. (Tekee niin). Ainoa puolue tässä maassa, joka todella on\nkatsonut koko kansan parasta, on perustuslaillinen puolue.\n\n_Veikkanen_. Elkää puhuko niin kovaa, äänenne ei kestä sitä.\n\n_Wahlbom_. Kaiken valtiollisen toiminnan pohjana täytyy olla laki.\n\n_Veikkanen_. Laki-sanalla käsi ylös ja kaksi sormea pystyyn. Näin.\n\n_Wahlbom_. On laki! -- Onko näin hyvä?\n\n_Veikkanen_. Liike varmemmin! On laki! Sanalla laki sormet äkkiä ylös.\n\n_Wahlbom_. Kaiken valtiollisen toiminnan pohjana täytyy olla laki.\n\n_Veikkanen_. Hyvä, hyvä! Eteenpäin!\n\n_Wahlbom_. Suometarlainen puolue on salakavalasti viitannut siihen,\nettä senaatti muka olisi syrjäyttänyt lain.\n\n_Hlrvenrinta_. Oho!\n\n_Veikkanen_. Paljoa myrkyllisemmin!\n\n_Wahlbom_. Suometarlainen puolue on salakavalasti viitannut siihen,\nettä senaatti muka olisi syrjäyttänyt lain.\n\n_Veikkanen_. Nyt se jo kuului joltakin.\n\n_Wahlbom_. Kaikki tämä osoittaa heidän pahaa omaatuntoaan.\nPuolustaakseen omaa lain polkemistaan ovat he valmiita etsimään\ntoisissa syitä samaan julkeaan rikokseen.\n\n_Veikkanen_. Heittäkää sana \"rikokseen\" pontevasti esiin.\n\n_Wahlbom_. Syitä samaan julkeaan rikokseen.\n\n_Veikkanen_. Mitä asiaa tämä puhe oikeastaan koskee?\n\n_Wahlbom_. Mitäkö asiaa.\n\n_Veikkanen_. Niin.\n\n_Wahlbom_. Sitä karviaismarja-home-juttua.\n\n_Veikkanen_. Vai niin!\n\n_Wahlbom_. Se ei päättynyt edellisessä eduskunnassa ja sitä jatketaan\nvielä.\n\n_Veikkanen_. Mutta kuuluuko tämä kaikki siihen?\n\n_Wahlbom_. Kuuluu, sillä nuorsuomalainen senaatti on tämän asian\nantanut eduskuntaan ja siis sitä on puolustettava.\n\n_Veikkanen_ (lehtori Hirvenrinnalle). Hymyilkää ivallisesti. Paremmin,\nvielä paremmin. Ja päästäkää pieni ääni, kuten: äh! Se tekee hyvän\nvaikutuksen. (Wahlbomille). Ja kun te huomaatte sellaista, niin\nkohottakaa olkapäitänne. Se sellainen antaa eloa eduskunnan istunnolle.\nTulkaa nyt lavalta pois ja hymyilkää voitonvarmana. Nyökätkää omille\npuoluelaisillenne.\n\n    Hirvenrinta ja Wahlbom tekevät kuten heitä neuvotaan.\n\n_Hirvenrinta_ (menee puhujalavalle). Tämä julkea syytös etsii\nvertojaan.\n\n_Veikkanen_. Huutakaa se jyrisevällä äänellä.\n\n_Hirvenrinta_ (hyvin kovaa). Tämä julkea syytös etsii vertojaan. Suomen\neduskunta on tullut siksi paikaksi, jossa eniten solvaistaan. Kaikki\nepäkansalliset, ruotsalaisten häntyrit, valtiolliset ilvehtijät\nuskaltavat herjata sitä puoluetta, joka maassa on se, joka katsoo koko\nkansan parasta.\n\n_Veikkanen_. Paljoa leveämmin sanokaa tuo \"koko kansan\". Ja levittäkää\nsamalla kätenne -- näin! Liikkeen täytyy kuvata, miten te suljette koko\nkansan syliinne.\n\n_Hirvenrinta_. Katsoo koko kansan parasta. -- Onko se nyt oikein?\n\n_Veikkanen_. On.\n\n_Hirvenrinta_. Tämä on sydäntä särkevää!\n\n_Veikkanen_. Ei, ei. Ei saa ruveta valittamaan, se tekee heikon\nvaikutuksen. Jatkakaa mahtipontisesti. Esimerkiksi näin: Ja tämä maamme\netevimmistä miehistä koottu senaatti, jonka puolueettomuus ja jonka\nselvä isänmaan onnen katsominen on tunnettua.\n\n_Hirvenrinta_. Ei se sovi, minähän olen suometarlainen.\n\n_Veikkanen_. Anteeksi, anteeksi. Tässä joutuu hiukan sekaisin, kun on\nniin monta eri puoluetta. Siis näin: Ja tämä maamme kykenemättömimmistä\nmiehistä koottu senaatti, jonka puolueellisuus ja jonka selvä isänmaan\nturmioon syökseminen on tunnettua.\n\n_Hlrvenrinta_. Ja tämä maamme kykenemättömimmistä miehistä koottu\nsenaatti, jonka puolueellisuus ja jonka selvä isänmaan turmioon\nsyökseminen on tunnettua, se uskaltaa tulla esiin.\n\n_Veikkanen_. Huutakaa se.\n\n_Hlrvenrinta_. Se uskaltaa tulla esiin.\n\n\n3:S KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Emäntä Ylä-Hynttylä.\n\n_Emäntä Ylä-Hynttylä_ (hyvin lihava hämäläinen emäntä tulee ovelle).\nHerra jestas, eikös tänne saa tullakaan.\n\n_Veikkanen_. Tulkaa vaan, emäntä, tulkaa. Lehtori Hirvenrinta tässä\nvain harjoittaa puhetta. -- Herrasväki tietysti tuntee toisensa.\n\n_Emäntä_. Kyllähän ne Ylä-Hynttylän emännän tuntee.\n\n_Wahlbom_. Ottaako emäntäkin lausuntotunteja?\n\n_Emäntä_. Niin se olis meininki. Voi, voi, kuinka minua pelottaa.\n\n_Veikkanen_. Se puhuminenko tänä iltana. Emännän olisi tullut aloittaa\nennen lausuntokurssi, niin ei olisi peloittanut.\n\n_Emäntä_. Kukas sitä kaikki hoksaa ja ymmärtää. Kyllä minä siällä\nmeirän puolella osasin puhua, mutta kun täällä on niin paljon\nkuulijoita, niin joutuu ihan hassuksi, jos pitäis puhua. Ja kun minua\nsitten virskuttaa aina kun minä pelkään.\n\n_Veikkanen_. Mitä emäntä tekee?\n\n_Emäntä_. Virskun, nauran aina kun minä pelkään. Ja tänään täytyy minun\nmennä sinne lavan päälle. Kyllä minä siältä paikaltani vielä tohrin\npuhua, mutta siältä lavalta, voi, herra jestas. Mitääs se meirän\nEemelikin siellä kotona sanos, jos minä en puhu hyvin. Kyllä teirän,\nherra Veikkanen, nyt pitää fyörätä minua.\n\n_Veikkanen_. Onko emännällä puheensa?\n\n_Emäntä_ (ottaa puheen taskustaan). Tossa se on. Kas, kyllä minä sen\ntikkerperiasian päälle ymmärrän. Meillä on siällä kotona niin paljo\npuskia, mutta ei se ole helppo asia panna se paperille. Tossa se nyt\non. Sanoo nyt, kun menen ulos asiasta. Vaikka kyllä minä osaan.\n\n_Veikkanen_. Jos me sitten aloittaisimme.\n\n_Emäntä_. Herra jestas, joka jo. Hihihi.\n\n_Veikkanen_. Mikäs emäntää naurattaa?\n\n_Emäntä_. Eihän minua mikään naurata. Se on se pelko, joka virskuu.\nHihihi.\n\n_Veikkanen_. Emäntä nousee nyt lavalle. Tämä on olevinaan puhujalava ja\nme olemme eduskunta.\n\n_Emäntä_. Jassoo. No aletaan sitten. Teitillä ei saa olla paha sisu\nnyt, kun minä puhun. Hihi.\n\n_Veikkanen_. Ei, ei. Kyllä me kuuntelemme tyynesti ja minä korjaan kun\npaha paikka tulee.\n\n_Emäntä_. -- Hihihi. Täällä on moni puhunut marjapuskista eikä tiärä\nmitä semmoinen puska on. Ne kun ei sitä tiärä, tekee puskista\nvaltiollisen asian, ja nyt on monta päivää meluttu siitä. Maalaisliitto\non se liitto, joka kaikista lähinnä -- Hihihi.\n\n_Veikkanen_. Te, emäntä, puhutte aivan liian nopeasti. Ei saa tuolla\ntavalla kiirehtiä.\n\n_Emäntä_. Hihihi.\n\n_Veikkanen_. Elkää lukeko ulkoa.\n\n_Emäntä_. Kuinka sitten?\n\n_Veikkanen_. Puhukaa, puhukaa luonnollisesti.\n\n_Emäntä_. Kyllä minä ymmärrän, mutta se on niin vaikeeta. Hihihi. Jos\nsitä alettas taas alusta. Täällä on moni puhunut marjapuskista, eikä\ntiärä --\n\n_Veikkanen_. Odottakaa, odottakaa. Vielä harvempaan. Täällä -- katsokaa\nyli koko eduskunnan -- on moni puhunut marjapensaista -- paino sille\nsanalle -- eikä tiedä -- pilkallinen hymy suupielissä -- mitä sellainen\npensas on.\n\n_Emäntä_. Hihihi. Kyllä minä nyt ymmärrän. Voi, voi sentään. Olis se\nollut parempi, jos herra olis sinne valittu, eikä minä. Onhan siitä\npalkkaa, mutta siellä kotona ne lapset saa olla piikojen hoirossa ja\nporsaat -- herra jestas sentään, kun minä niitä ajattelen -- millaisia\nniistäkin tulee, kun en minä itte ole perään kattomassa.\n\n_Veikkanen_. Ei kai emäntä niistä aijo puhua karviaismarjapensaitten\nyhteydessä.\n\n_Emäntä_. Voishan niistäkin puhua. Puhuu ne toisetkin vaikka mistä\njokaikisessä asiassa. Minä meinaan, että saa puhua, mistä vaan lystää.\n\n_Wahlbom_. Ei se juuri niin ole. Hallituksesta saa puhua aina ja\nlaista.\n\n_Hlrvenrinta_. Ja koko kansasta!\n\n_Emäntä_. Koko kansaan nekin kuuluu.\n\n_Wahlbom_. Mitkä?\n\n_Emäntä_. Ne elukat.\n\n_Wahlbom_. Ei sentään.\n\n_Emäntä_. Kuuluuhan puskatkin.\n\n_Wahlbom_. No, se on aivan eri asia se.\n\n_Hlrvenrinta_. Saanko minä sanoa jotain --\n\n_Wahlbom_. Mitä se olisi?\n\n_Hlrvenrinta_. Hallitukseen saa aina iskeä kiinni.\n\n_Wahlbom_. Se on hävytöntä, kun itse on sellaisen hallituksen saanut\naikaan.\n\n_Hlrvenrinta_. Millaisen?!\n\n_Wahlbom_. Sellaisen selkärangattoman!\n\n_Hlrvenrinta_. Se ainakin tiesi, mitä teki, mutta te --\n\n_Veikkanen_. S-t, S-t. Hiljempaa!\n\n_Wahlbom_. Mitä, me?\n\n_Hlrvenrinta_. Olette paljaita komeljanttaria.\n\n_Wahlbom_. Tuo on solvaus!\n\n_Hlrvenrinta_. Niin se on tarkoitettukin!\n\n_Wahlbom_. Kyllä minä sen muistan.\n\n_Hlrvenrinta_. Sitä parempi!\n\n_Emäntä_. Herra jestas! Elkää tapelko!\n\n    (Yleinen puheenhälinä, josta ei eroita mitään muuta kuin sanat:\n    hallitus, senaatti).\n\n\n4:S KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Orjatvaara.\n\n_Orjatvaara_ (tavattoman vilkas ja puhelias agitaattori. Hyvin\nerikoisesti puettu). Oho! Oho! Onko täällä harjoitus eduskuntaan?\n\n_Veikkanen_. On. Teitä vain kaivattiin.\n\n_Orjatvaara_. Mistä on kysymys?\n\n_Veikkanen_. Siitä pensashomeesta.\n\n_Orjatvaara_. Jahah, kyllä ymmärrän. Minäkin sanon siitä jotain.\n\n_Wahlbom_. Ei, ei, elkää sanoko! Te sosialistit puhutte aina liian\npaljon. Kun teillä kerran on \"tappi auki\", niin tulee puhetta aivan\nloppumattomiin.\n\n_Orjatvaara_. Tässä maassa on kaikki epäkunnossa. Onko ihme, jos me\nsilloin koetamme sitä parantaa.\n\n_Hlrvenrinta_. Te parantaa! Te parantaa! Te, jotka hävitätte kaikki.\n\n_Orjatvaara_. Ainakin hallituksen, joka jättää eduskunnalle sellaisia\ntyperyyksiä kuin karviaismarjahomejuttu.\n\n_Wahlbom_. Sekö typerä! Sehän on oikea nerontuote.\n\n_Orjatvaara_. Roskaa se on, paljasta roskaa!\n\n_Veikkanen_. Mutta hyvät herrat, tämä ei ole eduskunta, täällä pidetään\nlausuntokurssia. Olkaa hiljaa!\n\n_Emäntä_. Pitäkää suunne kiinni ja puhukaa oikein!\n\n_Veikkanen_. Niin juuri! Pitäkää suunne kiinni ja lausukaa!\n\n_Orjatvaara_. Kyllä, sillä nyt on minun vuoroni!\n\n    (Menee puhujalavalle).\n\n_Wahlbom_. Ja pitääkö meidän sitä kuunnella?\n\n_Veikkanen_. Kyllä se olisi hyvä oppiaksenne kuullessanne tekemään\nsopivia mimiikkiä.\n\n_Hlrvenrinta_. Istukaamme siis!\n\n    (Istuvat).\n\n_Orjatvaara_ (puhujalavalla). Koko tämä asia on porvarillisten juonia.\nHe tahtovat jälleen imeä itselleen etuja valtiolta, saada turvaa\nkarviaismarjapensailleen.\n\n_Veikkanen_ (toisille). Tehkää happamia miinejä!\n\n_Emäntä_. Mitä sillä tarkoitetaan?\n\n_Veikkanen_. Olkaa aivan kuin joisitte etikkaa!\n\n_Emäntä_. Jassoo. Siis näin!\n\n_Orjatvaara_. Tarvitseeko sorrettu kansa karviaismarjapensaita? Ei! Ei!\nNe ovat verenimijöitten pensaita!\n\n_Veikkanen_ (Orjatvaaralle). Puikaa nyrkkiä! Sosialisti pui aina\nnyrkkiä porvareille.\n\n_Orjatvaara_. Mutta kerran kansa kostaa!\n\n_Hirvenrinta_. Oho!\n\n_Orjatvaara_. Ja, voi silloin teitä, te, jotka elätte kansan hiestä!\nElkää luulko, että me suostumme antamaan rahoja teidän pensaittenne\nhoitamiseen! Emme! Me emme maksa mitään! Me emme maksa mitään.\n\n    (Tulee lavalta pois).\n\n_Veikkanen_. Te olette tehnyt suuria edistysaskeleita. Minulla ei ole\nmitään teille enää opetettavaa.\n\n_Orjatvaara_. Tämä on siis viimeinen tunti?\n\n_Veikkanen_. Niin. Se on yhteensä 20 tuntia à 3 markkaa, siis 60\nmarkkaa yhteensä.\n\n_Orjatvaara_. Minä ymmärrän, 60 markkaa.\n\n_Veikkanen_. Te olette hyötynyt opetuksestani paljon, sen näkee. Teidän\nluontaiset taipumuksenne puhumaan ovat nyt kukassaan, jos niin voi\nsanoa. Liikkeet ovat vielä hiukan haparoivia, esimerkiksi sanoessanne:\nme emme maksa! Ottakaa se kohta uudestaan. Tehkää tällainen leveä\nliike, näin!\n\n_Orjatvaara_. (lavalla). Me emme maksa! Me emme maksa!\n\n_Veikkanen_. Ja sitten menette pois istuntosalista.\n\n_Orjatvaara_. Jaha! Me emme maksa!\n\n    (Menee eteiseen).\n\n_Veikkanen_. Vielä uudestaan!\n\n_Orjatvaara_ (palaa lavalle). Me emme maksa! Me emme maksa!\n\n    (Menee).\n\n_Veikkanen_. Suuremmoista! Suuremmoista! Kerrassaan suuremmoista! --\nMutta missä hän viipyy? (Menee katsomaan eteiseen). Hyvänen aika! Hän\non mennyt! Hän meni, eikä maksanut! En minä sitä tarkoittanut\nopetuksellani!\n\n_Wahlbom_. Menikö hän pois?\n\n_Veikkanen_. Hän karkasi! Eduskuntaan! Eduskuntaan! Ehkä siellä saan\nhäneltä maksuni!\n\n_Kaikki_. Niin, eduskuntaan!\n\n    (Rientävät pois).\n\nLoppu.\n\n\n\n"]