[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f80stuwzViUoAAnLqWR12GOYwbVLhOviAOw_cXBki9v4":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},2269,"Kohtaus kuntakokouksessa","Lähde, Vihtori",1867,1922,"2269-lahde-vihtori-kohtaus-kuntakokouksessa","2269__Lähde_Vihtori__Kohtaus_kuntakokouksessa",null,"naytelma",[],[],"fi",1904,4610,30839,false,62437,[22],"Finnish drama -- 20th century",[24],"Plays/Films/Dramas","\"Kohtaus kuntakokouksessa\" by Vihtori Lähde is a dramatic play written in the early 20th century. The piece revolves around a municipal meeting in a rural Finnish community, where various local residents gather to discuss issues that directly affect them, particularly the proposal to allocate funds for a library. The central themes in the book highlight the tensions between progress and tradition, as well as the conflicting views on the influence of alcohol on society.  In the play, characters represent a cross-section of the community, including a schoolteacher, a pastor, a brewery owner, and local villagers, each with their unique perspectives. As the debate unfolds, it becomes clear that not everyone is in favor of supporting the library; instead, many believe it would be a waste of resources, especially in light of the local brewery's impact on social issues. The discussion reveals deep-rooted sentiments about education, morality, and the struggle against alcoholism, exemplified by the tragic story of Tiensuun Mikko, a character who suffers the dire consequences of alcoholism. Ultimately, the meeting culminates in a vote that reflects the struggle between enlightenment and tradition, leaving the audience to ponder the true cost of progress in their community. (This is an automatically generated summary.)",[],87,"Näytelmä sijoittuu kunnantuvalle, jonne pitäjän asukkaat ovat kerääntyneet päättämään yhteisistä asioista. Eri yhteiskuntaluokkien kohtaaminen ja kokouksen kulku synnyttävät humoristisia tilanteita 1900-luvun alun maaseutuympäristössä.","Vihtori Lähteen 'Kohtaus kuntakokouksessa' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 2269. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KOHTAUS KUNTAKOKOUKSESSA\n\nKirj.\n\nVihtori Lähde\n\n\nNäytelmäkirjasto N:o 3.\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nYrjö Weilin,\n1904.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT;\n\n 1. Kuntakokouksen ESIMIES.\n 2.        \"       KIRJURI.\n 3. Kansakoulunopettaja HALME.\n 4. Pastori YRJÖLÄ.\n 5. Patruuna STOCKMAN.\n 6. OLUTKUSKI.\n 7. Torppari HEIKKILÄ.\n 8. Kauppias TOIMELA.\n 9. ANTTILAN ISÄNTÄ ja EMÄNTÄ.\nID. ESKOLAN EMÄNTÄ.\n11. TIENSUUN MIKKO.\n12. MUUAN VAIMO.\n13. Muita naisia ja miehiä.\n\n\n\n\n(Kunnantupa, johon joukko pitäjän miehiä ja naisia vähitellen\nkerääntyy. Saapuu kuntakokouksen esimies, joka on lihava ja pöhistynyt,\nynnä suippopartainen kirjurikin kuntakokouksen pöytäkirja kainalossaan.\nHe, vähän päätään nyökäyttäen pitäjäläisille, astuvat tuvan perälle,\nriisuvat päällystakkinsa, asettaen ne peräseinällä oleviin nauloihin,\nja istuvat sitten pöydän ääreen kokousta aloittaakseen. Pöydällä on\nkirjoitusmustetta ja paperia kirjurille sekä vesipullo ja pari\njuomalasia. -- Esimies palmu kirjurin kanssa ja kuntalaiset puhelevat\nkeskenään, rykivät ja asettautuvat tuvan pitkille penkeille istumaan\n-- naiset, joilla on virsikirjoja ja nenäliinoihin käärittyjä\npääsilkkejä kädessä, toiselle puolelle tupaa. Edelleen saapuu\nkuntalaisia, jotka ensin seisahtuvat oven suuhun, kopistelevat siinä\nsaappaitansa ja etsivät sitten istumasijansa penkeiltä. Rykimistä ja\nsuhinaa. -- Kuntakokous alkaa.)\n\nESIMIES. Niinkuin kunnan jäsenet kirkossa julaistusta kuulutuksesta jo\ntietävätkin --\n\nANTTILAN ISÄNTÄ (harmaapartainen vanhus, tuollainen entisajan\ntervaskanto -- istuu etumaisella penkillä). Kyllä se jo tiedetään\n(sanoa tokaisee keskeyttäen esimiehen puheen).\n\nESKOLAN EMÄNTÄ (supisten vieressään istuvalle Anttilan emännälle).\nTietäähän tuon jo jokainen.\n\nANTTILAN ISÄNTÄ. Mutta siitä ei tule mitään, sanon minä (rykäisee ja\nsylkäisee).\n\nESIMIES (aloittaen uudestaan). Niinkuin kuntalaiset jo tie --\n\n    (Samassa joku miehistä, vedettyään pää kumarassa muutaman\n    paksun savun, pudottaa piippunsa kolisten lattialle).\n\nESIMIES (viitaten kädellään tuvan seinällä olevaan tauluun, johon on\nsuurilla kirjaimilla kirjoitettu: \"Täällä ei saa polttaa tupakkaa\").\nEi täällä saa polttaa tupakkaa!\n\nÄÄNI kuntalaisten joukosta. Hoo, vai ei saa polttaa.\n\n    (Jotkut alkavat kopistella piippujaan tuvan lattiaan\n    ja saappaittensa kärkiin).\n\nANTTILAN EMÄNTÄ (ärähtäen kimakasti). Merkillisiä nuo miehet, kun eivät\nkoskaan voi olla polttamatta! Jos mennään kirkkoon tai karjaan, niin\naina vaan se piippunysä pitää olla hampaissa. Eipäs se meijänkään isä\nunhota piippuansa tuskin nukkuessakaan.\n\nKauppias TOIMELA (hyvin itserakkaan näköinen mies, joka istuu lähellä\nAnttilan isäntää etupenkillä ja hypistelee paksuja kellonvitjojaan,\nnauraen ja leikillisesti). Hah-hah-ha-ha! Oikeinko se Anttilan emäntä\npitää meille tupakkisaarnan? Hah-ha-ha!\n\n    (Muitakin kuntalaisia remahtaa nauruun.)\n\nANTTILAN EMÄNTÄ (nyrpeissään). No mitä nauramista nyt siinä on?\n\nESIMIES (taas aloittaen). Niinkuin jo kirkkokuulutuksesta tiedetään,\ntulisi tässä kokouksessa järvisalolaisten esityksen johdosta nyt\nkeskusteltavaksi siitä, annetaanko kunnan varoista kaksisataa markkaa\nlainakirjaston perustamiseksi Järvisalon kylään. -- (Supinaa\nkuntalaisten keskuudessa.) -- Muutamat Järvisalon miehet näkyvät sitä\nkovasti tahtovan, vaikka, niinkuin kaikki hyvin tiedätte, pitäjällä\ntätä nykyä on paljon menoja ja maksettavia: pappilan asuntorakennuksen\nkorjaus sisältä ja päältä, pappilan kivinavetan teko ja pappilan saunan\nsiirtäminen toiseen paikkaan, niinkuin kirkkoherramme haluaa: uuden ja\navaramman kunnantalon rakentaminen, jossa sitten sopisi myös\nkihlakunnankeräjiä istua, sekä tekeillä oleva Niitynperän kylään vievä\nmaantie, jonka niitynperäläiset monivuotisen keräjöimisensä perästä,\nhuolimatta patruuna Stockmanin, kirkkoväärtin, Anttilan isännän ja\nmuiden pitäjän valtuuttamien pontevasta vastustamisesta, ovat vihdoin\nsaaneet väkipakolla rakennettavaksi.\n\nANTTILAN ISÄNTÄ (ravistellen päätään). Ne riivatut niitynperäläiset!\n(rykäisee).\n\nESIMIES (jatkaen). No niin. Miten sanottu, tahtovat nyt järvisalolaiset\nkuitenkin kaksisataa markkaa kunnan varoja lainakirjastoansa varten.\nMitä tästä arvellaan? -- Pyydän, että kuntalaiset ilmoittavat\najatuksensa asiasta.\n\nANTTILAN ISÄNTÄ (sylkeä mossauttaa lattialle ja murahtaa äkäisesti).\nNe nykyajan villitykset! Ei osata muuta kuin tuhlata ja herrastella.\n\n    (Liikettä syntyy kuntalaisten keskuudessa. \"Ei, ei!\" -- \"Ei\n    myönnetä\" -- huudetaan miesten joukosta. Samaa supisevat\n    naiset keskenänsä äänekkäästi.)\n\nESIMIES. Pyydän ensin hiljaisuutta (hän napauttaa vasarallaan pari\nkertaa pöytään -- supina vähenee) -- ja sitten pyydän säännöllistä\nkeskustelua asiasta.\n\nKansakoulunopettaja HALME (joka istuu tuvan sivupuolella penkin päässä,\nnousee ylös). Pyytäisin puheenvuoroa.\n\nESIMIES (nyökäyttäen myöntävästi päätään). Opettaja Halme!\n\nOp. HALME. Niinkuin kaikki hyvin tiedämme, on Järvisalon asukasten\nsuhteellisesti yhtä paljon kuin keskipitäjäläistenkin jo monta vuotta\ntäytynyt ottaa osaa kirkonkylän kansakoulun ja vieläpä kirkonkylän\nlainakirjastonkin kannattamiseen. Mutta heillä ei kuitenkaan ole\nollut sanottavaa hyötyä kirkonkylän kansakoulusta, eikä juuri\nkirjastostakaan, kun asuvat niin kaukana keskipitäjältä ja lisäksi\nsuuren järven takana. Senpä tähden keskipitäjä ja etupäässä kirkonkylä\nonkin saanut näistä laitoksista melkein kaiken edun nauttia.\nNiinmuodoin olisi mielestäni kohtuullista ja oikein, että tähän\njärvisalolaisten pyyntöön nyt yksimielisesti suostuttaisiin.\n\nKaupp. TOIMELA (sanoa tokaisee kuivasti). Ei meillä ole täällä rahoja\njonkun yksityisen kulmakunnan kirjoihin. Ja onhan kirkonkylän\nlainakirjasto järvisalolaisillekin avoinna -- käyköön sieltä, ken\nlukutautia sairastaa, itselleen lääkettä hakemassa!\n\nÄÄNI joukosta. Ei lukutauti tapa. Hih-hi-hi!\n\nOp. HALME (jatkaen). Onhan meillä esimerkiksi viinaverorahoja. Mihin\nnäitä, niin turmiollisen liikkeen tuottamia kuin ovatkin, sopisikaan\nparemmin käyttää kuin juuri valistuksen hyväksi ja siis kirjojenkin\nostoon. Tätä en sano millään tavalla puolustaakseni väkijuomaliikettä\nkeinoksi, jolla muka sopii koota varoja valistusasian hyväksi. Mutta\nkun se onnettomuus meillä vielä on olemassa, että väkijuomaliikkeen\nkautta kansamme sekä ruumiillisia että henkisiä voimia suunnattomasti\nriudutetaan ja sen aineellisia varoja miljoonittain joka vuosi\nkulutetaan --\n\n    (Kunnantuvassa syntyy liikettä ja kuuluu etupäässä nureksivaa,\n    mutta vähän hyväksyvääkin mutinaa. Esimiehen kasvoissa näkyy\n    kärsimättömyyden ilme.)\n\nOp. HALME (jatkaen). Ja kun tuosta turmiollisesta liikkeestä\n(kovemmalla äänellä) voittorahoina jokusia ropoja tipahtelee kunnan\nkassaankin --\n\n    (Vihaisia silmäyksiä iskevät jotkut miehistä opettajaan;\n    muutamat naiset nousevat häntä katsoa tirkistämään --\n    joukosta kuuluu \"mitä\", \"häh\", mutta kuuluupa myöskin\n    \"hyvä\"-huutoja.)\n\nOp. HALME (jatkaen). Niin onhan kohtuullista, että nuo rovot mitä\nparhaimmalla tavalla käytetään kansan yhteiseksi hyväksi. Ja mitenkä\nyhteistä hyvää voitaisiinkaan paremmin valvoa, ellei juuri kansan\nvalistamisen ja kasvattamisen kautta? -- Elköön toki luultako, että\nnäinkään tekemällä tulisi se tuho ja turmio, minkä väkijuomat kansalle\ntuottavat, korvatuksi! Väkijuomien suhteen voimme olla vasta silloin\nlevollisella mielellä, kuin ei näitä juomia ole nautintoaineiksi enää\nensinkään saatavissa.\n\nESIMIES (keskeyttäen opettajan puheen). Pitäisi pysyä asiassa!\n\nKaupp. TOIMELA. Asiassa on pysyttävä!\n\nANTTILAN ISÄNTÄ. Niin oikein, asiassa vaan!\n\nOp. HALME (edelleen jatkaen). Sanottakoon suoraan, että siitä saakka\nkuin Stockmanin oluttehdas on ollut Järvisalon kylässä, on sillä\nkulmalla väestökin aineellisesti köyhtymistään köyhtynyt ja\nsiveellisesti askel askeleelta rappeutunut --\n\n    (Esimiehen olkapäät nytkähtelevät tyytymättömyyttä ilmaisevasti\n    ja hänen suunsa on alkamaisillaan vihaisesti pulma: väkijoukossa\n    kuuluu mutinaa ja Anttilan isäntä sylkäisee.)\n\nOp. HALME (jatkaen). Ajatelkaahan, hyvät kuntalaiset, vain niitä\nlukuisia ryöstöhuutokauppoja, joita nimismies on viime aikoina\nJärvisalon kulmalla pitänyt, ja niitä tappeluja, puukotuksia ja muita\nrikoksia, joista niin monta Järvisalon miestä on viime vuosina\nkeräjissä syytetty ja sakoitettu, jopa vankeuteenkin tuomittu!\n\n    (Osa kuntalaisia painaa päänsä alas, esimies tekee\n    kädellään hermostuneen liikkeen ja jotkut naiset tyrskähtävät\n    itkemään.)\n\nTorppari HEIKKILÄ (hyvännäköinen, nuori mies, nousten ylös tuvan\novipuolelta). Kyllä se on kaikki totta, mitä opettaja sanoo.\n\nOp. HALME (joka useista keskeytyksistä huolimatta on pysynyt\nlevollisena ja ollut seisaalla, jatkaa vielä liikutettuna). Nyt kuulen\nsydämen ilolla järvisalolaisten halun pyrkiä parempaan päin. Kuulen\nheidän haluavan ruveta nauttimaan siitä kasvattavasta ja jalostavasta\nhuvituksesta, jota hyvän kirjallisuuden lukeminen tuottaa. Me emme saa\nmillään ehdolla sammuttaa tuota valon kipinää, vaan päinvastoin koettaa\nsitä liehtoa leimuavaksi, koko Järvisalon kulmakuntaa lämmittäväksi ja\nvalaisevaksi tuleksi. Toivon sen tähden, että nyt suostuttaisiin\nantamaan pyydetyt kaksisataa markkaa lainakirjaston perustamiseksi\nJärvisaloon. (Opettaja istuu.)\n\n    (Seuraa hetken äänettömyys.)\n\nESIMIES. Katson velvollisuudekseni uudestaan huomauttaa, että\npysyttäisiin asiassa, eikä keskustelussa mentäisi personallisuuksiin.\nniinkuin opettaja Halme tässä teki. -- Ei meidän sovi täällä moittia\npatruuna Stockmanin oluttehdasta, eikä puukotuksetkaan kuulu nyt\nasiaan. Tulee pysyä esille otetussa lainakirjasto-asiassa ja sitä\nvarten pyydetyssä kahdensadan markan rahasummassa! Siitä\nkeskusteltakoon, elköönkä asiaan kuulumattomiin poikettako!\n\n    (\"Hyvä, hyvä!\" huudetaan kuntalaisten joukosta.)\n\nESIMIES (jatkaen). Ja onhan siitä oluttehtaasta pitäjälle paljon\nhyötyäkin. Kuka muu meillä maksaa niin suuria rahasummia pitäjän\nkassaan kuin juuri herra patruuna Stockman! -- Mistä ne rahat nytkään\notettaisiin niihin pitäjämme suuriin menoihin, joista jo edellä\nmainitsin, jollei etupäässä patruuna Stockman ja muut isommat\nliikemiehemme, sellaiset kuin kauppias Toimela esimerkiksi (useat\nvilkaisevat Toimelaan ja Toimela heittää toisen jalkansa toisen\npolvelle, heiluttaen sitä siinä, ja ojentaa selkäänsä) olisi meitä\nsuurilla kunnanveroillaan auttamassa? -- Ja onhan se olut sitä paitsi\nvirkistävää, ravitsevaa ja terveellistäkin, kun sitä vaan\nkohtuullisesti ja taidolla nautitaan (esimies kiertelee lyhyitä\nviiksiänsä sormenpäillään ja aivastaa -- juo sitten happamen näköisenä\npöydällä olevasta vesipullosta puoli lasia vettä).\n\nOp. HALME (nousten). Pyytäisin vielä puheenvuoroa!\n\nESIMIES (kuivasti). Opettaja Halme!\n\nOp. HALME. Minulla ei ole ollut tarkoituksena käydä personallisuuksiin,\nkuten suvaittiin muistuttaa. Tarkoitukseni oli vain mainita se mieltä\nmasentava tosiasia, että olot ovat Järvisalon kulmalla silminnähtävästi\nrappeutuneet siitä asti, kuin oluttehdas sinne perustettiin. Enkä minä\nvoi pitää sitä oikeana, että tätä surkuteltavaa tosiasiaa peitellään.\nOnhan tiettyä, ettei parannusta tule, jollei ensin vikaa huomata. --\nToivon, että tästedes Järvisalolla etsittäisiin todellista iloa\nhauskoista ja opettavaisista kirjoista sen sijaan, että siellä tähän\nasti on petollista iloa haettu olutlasista ja muusta sentapaisesta.\nNuoriso varsinkin innostukoon ahkeraksi kirjallisuuden viljelijäksi!\nEsitän sen tähden toistamiseen, että Järvisaloon perustettavaa\nlainakirjastoa varten annettaisiin pyydetty raha-apu.\n\nESIMIES. Mitä muut tästä arvelevat?\n\n    (Kuntalaiset rykivät ja supisevat.)\n\nOp. HALME (nousten vielä jatkamaan). Myönnän kyllä, niinkuin täällä on\nhuomautettu, että pitäjällä on tätä nykyä paljon maksettavia; mutta\nkansan valistusasia on niin kallis, ettei sitä saa milloinkaan\nlaiminlyödä. Eivät sitä paitsi nuo pari sataa markkaa koko kunnan\nmenoissa enää suuriakaan tunnu. -- Ja miksi meillä nyt sitten on niin\npaljon yhteisiä maksettavia? Siihen ovat pitäjämme mahtimiehet syypäät.\nEn minä ainakaan käsitä, minkä tähden pappilaa esimerkiksi piti nyt\nruveta melkein ihka uudesta rakentamaan? Onhan pappilan puunavettakin\nvielä siksi hyvässä kunnossa, ettei uuden kivinavetan teolla olisi niin\nkiirettä ollut. Ei myöskään pappilan asuntorakennuksen sisältä ja\npäältä kyllin muodikkaaksi laittamisen olisi tarvinnut ainakaan yhdellä\nja samalla kertaa tapahtua. --\n\n    (Esimies tyytymättömyyden ilme kasvoilla sivelee viiksiänsä;\n    kirjuri nostaa päätään paperista, ojentaa selkäänsä ja jalkojansa\n    sekä haukoittelee väsyneesti; kuntalaisten keskuudesta kuuluu\n    hyväksymisen mutinaa.)\n\nANTTILAN ISÄNTÄ. Kyllä se opettaja nyt tässä asiassa oikein puhuu.\n\nOp. HALME (pisteliäästi jatkaen). Eipäs ole välitetty pastori Yrjölän\nasuntorakennuksen korjaamisesta, vaikka se kieltämättä on paljon\nränstyneempi kuin pappilan \"pytinki\". Olisiko ollut se syynä, että\npastori on innokas raittiusmies ja takamaan mökkiläisten tosi parasta\nhartaasti valvova? Tätä tahtoisin vain kysyä. Eikä ole myöskään minun\npyyntööni suostuttu, vaikka jo useampia kertoja olen esittänyt, että\nkansakoulun huoneita edes sen verran korjattaisiin, että kunnollisesti\nlämpymänsä pitäisivät --\n\nESIMIES (keskeyttäen opettajan puheen suuttuneena). Minä olen jo\nsanonut, että pysyttäisiin asiassa; mutta opettaja Halme ei näytä siitä\nvälittävän. -- -- Mitä te, muut läsnäolijat, arvelette tuosta\nkahdensadan markan myöntämisestä? -- En minä puolestani luule niistä\nkaikenmoisista jaarituskirjoistakaan suurta hyötyä olevan. Mitä\n\"Tintta-jaakkoja\" ja muita \"Ihmeitten maailmoja\" niillä kuuluu olevan\ntäällä kirkonkylän kirjastossakin. Mutta (lauhtuneemmalla äänellä) jos\noikein kristillisiä kirjoja -- semmoisia kuin \"Sielun aarreaitta\",\n\"Huutavan Ääni Korvessa\" ja \"Ainoa tie autuuteen\" -- ostettaisiin, niin\nkai niille sitten saisi vähän antaa apua. Mutta mitä nyt te muutkin\ntuumaatte?\n\nPatruuna Stockmanin OLUTKUSKI (punaisenpöhistynyt mies -- nahkaesiliina\nvyöllä ja kintaat pistettyinä vyön alle toiselle kyljelle -- nousee\nrehvakkaasti ylös, nakkaa paksun lammasnahkalakkinsa penkille ja alkaa\npuheenvuoroa pyytämättä römeästi kähisevällä äänellä harvaan puhua).\nKyl mää sentääm meinaisin nii, ettei semmottia jaarituskirjoja\nostettas, ko esimiäs puhui. Eikä siitä patruunam puarista mittää\nvahinkoo ole. Siälä käy niim paljo ihmisiä, et kakskaam puukhollaria ei\nkerkee kaikille mittaamaa. Kom mää sunnuntainaki olin siältä\nryssällehtiä hakemasa --\n\nESKOLAN EMÄNTÄ (keskeyttäen kysyä tokaisee). Mitä, myydäänkö siellä\nsunnuntainakin?\n\nANTTILAN EMÄNTÄ (Tuupaten Eskolan emäntää kylkeen). Kai olutkuski sen\ntietää.\n\nOLUTKUSKI (jatkaa vähän hölmistyneenä ja kierrellen). Nii, to-tota-noi,\nkom mää yhtenäkim päevänä olim patruunam puarista ryssällehtiä\nottamasa, niin; oli se puari niin täynä väkiä, et mum piti toista\ntuntia orottaa, ennenko sai. Ei siälä suatta ihmiset niin kävis, mut ko\nse on nii hyvä puari. Ja ko patruuna or rikas miäs, ei hän kohta joka\nsikurim puikosta rahhaa tahro, vaan orottaa siks, ko kööhille ihmisille\ntullee petrempää rahan tianausta. Mistäs nee monekkaan akat\nkahveenaolan nykkään sais, jolsei Tokmannim puaria olis? Ei\nkirkonkylästä sunkaa heille räkninkim pääle annettas. Ja mistäs nee\nakat ja mistäs se tyämiäskään aina pennin ottaa? -- Ja sit, tota-noi --\nmitäs se sitä se opettaja sitä oluppruukiakim moitti? Ko tyämies mennee\naamulla varhain tyähönsä, niim pullo oltta vahvistaa häntä, kon nei\nsiilon niin aikasir ruakakaav viälä maita.\n\n    (Kuuluu naurua kuntalaisten joukosta.)\n\nOp. HALME (esimiehelle). Pyytäisin vielä lausua muutaman sanan.\n\nESIMIES. Opettaja Halmeella on puheenvuoro. -- Toivon muuten, että\nsanottaisiin sanottavat lyhyesti, sillä aika näyttää kuluvan pitkälle,\nennenkuin keskustelussa on edes kunnon alkuun päästy (katsoo\nkelloansa).\n\nOp. HALME. Koska on kehoitettu sanomaan lyhyesti sanottavat, tahdon\nsilti kiiruhtaa lausuessani syvän paheksumiseni siitä, että täällä\njulkisessa kokouksessa vielä nykyaikana puhutaan oluen \"virkistävästä\nja ravitsevasta vaikutuksesta\", vaikkei tämä enempää, kuin oluen\ntuottamaan turmioonkaan viittaaminen, tietääkseni kuulu keskusteltavana\nolevaan lainakirjasto-asiaan. Kun, paitsi äskeistä puhujaa, kokouksen\nesimieskin on täällä nähnyt hyväksi poiketa tekstistä, oluen\n\"terveellistä vaikutusta\" meille vakuuttaakseen, täytyy minulla, joka\nolen asiasta toista mieltä, olla myös oikeus panna vastalauseeni\ntuollaista \"vakuuttamista\" vastaan (opettaja hymyilee vähän\npisteliäästi). --\n\nESIMIES (harmistuneena keskeyttäen opettajan). Ei puhuta siitä enää!\n\nÄÄNI joukosta. Antaa opettajan puhua.\n\nOp. HALME (jatkaen). En minä nyt tahdokaan kuluttaa kokouksen aikaa\nomilla selityksilläni senkään tähden, ettei, kuten ampiaiset,\nlennettäisi silmilleni kysymyksillä: \"onko Teillä siitä kokemusta\" tai\n\"mistä sen tiedätte?\" Tämäntapaisilla kysymyksillä on, nähkääs, minua\nmonastikin ahdistettu. Pyydän sen sijaan eräästä kirjasesta, joita\nminulla on vielä jokusia taskussani syystä (ottaa yhden kirjasen\nesille), että olen niitä tänään jaellut pitäjän miehille, lukea asian\nvalaisemiseksi muutamia rivejä. Tämän kirjasen (selailee sitä) nimi on:\n\"Oluen vaikutuksesta ihmisruumiiseen ja sen yhteiskunnallisesta\nmerkityksestä; kirj. Konr. Relander, Oulun piirilääkäri\". Tässä\nkirjasessa m.m. sanotaan (lukee): \"Oluen juoja itse ei huomaa myrkyn\nvaikutusta pitkiin aikoihin, useimmiten ei vuosikausiin. Ja\ntavallisesti hän ei vielä lisäksi tahdo uskoakaan oluen syyksi, kun\nterveys rupeaa horjahtamaan. Mutta uskokoon nyt tahi ei, aikasemmin\ntahi myöhemmin uupuvat ruumiin voimat puolustustaistelussaan ja ruumiin\nkudokset ikäänkuin hukkuvat yhä paisuvaan oluttulvaan. Vaikutus ilmenee\nterveyden häirinnässä, usein niinkin ankarassa muodossa, ettei ole enää\nparanemisen toivoakaan, vaikka hätääntynyt raskisikin luopua\nlempijuomastaan. Professori Strümpel, jolla on suuret tieteelliset\nansiot, on kokemuksesta tullut huomaamaan, että oluen juojissa, jotka\nkauvan aikaa ovat näyttäytyneet päältäpäin ihan terveiltä, usein äkkiä\nilmaantuu kuolemalla päättyvä äkillinen munuaistulehdus.\"\n\n    (Useat läsnäolijoista orat totisina ja tarkkaavaisina\n    kääntyneet opettajaan, jopa esimies ja kirjurikin.)\n\nANTILAN ISÄNTÄ (ravistellen päätään ja kierrellen piippua sormillaan).\nHm-hm -- vai semmoista se olut onkin. Soo-o!...\n\nESKOLAN EMÄNTÄ. Siinä sen nyt kuulitte, miehet. -- Mitäs vielä sanotte?\n\n    (Samassa astuu patruuna Stockman kunnantupaan. Hän on puettu\n    vahvoihin turkkeihin, joiden ympäri on kierretty leveä vyö.\n    Osa kuntalaisista nousee tervehdykseksi seisomaan ja muutamat\n    naisista \"niiaavat\", kuiskaten samalla toisilleen: \"Patruuna\n    Tokman! -- Olisipa tullut vähän aikaisemmin, että olisi kuullut,\n    mitä oluesta luettiin! Luuletko, että hän olisi sitä kirjaa\n    hyväksynyt?\" -- Patruuna astuu, ylpeänä nyökäytellen päätään\n    kuntalaisille, pöydän luo ja ojentaa esimiehelle kätensä\n    tervehdykseksi. Olutkuski tulee hänen taakseen ja alkaa\n    irroittaa vyötä turkin ympäriltä. Naiset edelleen supisevat\n    keskenään ja miehet tuontuostakin rykäisevät. -- Sitten\n    heittää patruuna olutkuskin avustaessa turkkinsa likellä\n    pöytää olevan tuolin selkänojalle ja istuu itse tuolille\n    longalleen sekä alkaa etsiä sikarikoteloa taskuistaan.\n    Olutkuski palaa entiselle paikalleen.)\n\nESIMIES (kääntyen kohteliaasti patruunan puoleen). Meillä on nyt täällä\nollut keskustelua siitä, myönnetäänkö Järvisalon kylälle kunnan rahoja\nkaksisataa markkaa sinne puuhattavaa lainakirjastoa varten.\n\n    (Patruuna, virittäessään sikaria, nyökäyttää esimiehelle\n    vastaukseksi päätään.)\n\nESIMIES (kääntyen kuntalaisten puoleen). Ehkä taas jatketaan\nkeskustelua.\n\nTorpp. HEIKKILÄ (nousee). Minä sydämestäni kannatan kaikkea sitä, mitä\nopettaja Halme on täällä kauniisti ja sattuvasti esittänyt. Olen siis\nsitä mieltä, että Järvisalon kylälle pitäisi myöntää kaksisataa markkaa\ntai, jollei niin paljoa anneta, kumminkin sata markkaa lainakirjaston\nhyväksi. Kyllä Järvisalolla on lainakirjasto hyvin tarpeeseen.\n\n    (Heikkilän puhuessa tulee kokoukseen pastori Yrjölä. Hän\n    tervehtii kaikkia yhteisesti ystävällisellä päännyökkäyksellä,\n    johon kuntalaiset vastaavat niinikään nyökkäämällä -- muutamat\n    naisista \"niiaavat\". Pastori menee istumaan opettaja Halmeen,\n    jota hän tervehtii kädestä, viereen.)\n\nANTTILAN EMÄNTÄ (Heikkilän vielä lausuessa viimeisiä sanojaan, alkaa\nkimakasti). Kyllä näkee jo tuosta Heikkilästäkin (viittaa kädellään\nHeikkilään), mitä jaarituksia siellä kansanopistossa opetetaan. Hän on.\nnähkääs, niinkuin tämä naapurini, Eskolan emäntä (taputtaa Eskolan\nemäntää olkapäälle) tässä on minulle kertonut, ollut siellä\nkansanopistossa.\n\nESKOLAN EMÄNTÄ. Minä olen samaa mieltä kuin Anttilan emäntäkin.\nHeikkilä sai vuosi sitten torpan haltuunsa. Millä hän luulee siinä\ntoimeen tulevansa ja ulostekonsa maksavansa, jos niitä kaikenlaisia\njuttukirjoja rupee lukemaan ja niillä aikaansa kuluttamaan?\n\nANTTILAN ISÄNTÄ. Kyllähän nuo muijat tässä oikein selittävät.\nHerroiksihan ne pyrkivät jo torpparit ja mökkiläisetkin. Mutta sen minä\ntahtoisin tietää, kuka täällä sitten soita kuivaa ja pellot kyntää, kun\ntalonpojatkin herroiksi rupeevat. -- Otsasi hiessä pitää sinun syömän\nleipäsi, opettaa raamattu. Mutta raamattua ei enää tahdottaisi edes\nnähdäkään; virsikirjaa ja katkismusta ei enää lueta. Kaikenlaisia\njuttukirjoja vaan vaadittaisiin kunnan varoillakin pitäjän joka\nkulmakunta täyteen ahtaamaan. -- Aika on jumalaton (ukko ravistaa\npäätään).\n\nKaupp. TOIMELA. Niin -- niin! Eivät tuota juttukirjat anna kakkua\neivätkä puuroksia. Sen emännät hyvin tietävät. Kuokkaa ja lapiota\ntarvitaan.\n\nPatruuna STOCKMAN (heittäen toisen jalkansa toisen polvelle ja\nnyökäyttäen vähän päätään esimiehelle). Esmies!\n\nESIMIES (kohteliaasti). Herra patruuna Stockman!\n\nPatruuna STOCKMAN. En mä senttä taktos, et kunnan varoi noin perät\nturhaspitte tuhlata. Jos te ny (kääntyen pitäjäläisten puoleen ja\nlevittäen tapansa mukaan käsiään) myönätte viinaverorahat\nkaikisorttiste kirjai ostoo, ni ette sillo olleska fundeera, et teilt\nsit täytty taksotta uusii veroi niihi tarppesi, joho meil tähä ast on\nollu viinaverorahat käyttä. Kyl niit ain o joukos, jok ehtimisse keksii\nuusii tarppei -- vaadita uus kansaskoulu ja uus bibliuteek joka kulmal\npitäjäs. Aatelka ny, et ne kiskoo kuntalaisilt viimine penni!\n\nÄÄNIÄ väkijoukosta (meluten). Se on oikein, mitä patruuna Tokman sanoo.\nHerra patruuna pitää aina pitäjän puolta.\n\n    (Patruuna hymyilee tyytyväisesti ja puhaltelee sikaristaan savuja\n    ylös päänsä päälle kiemurtelemaan. Yksi ja toinen miehistä katsoo\n    nureksivasti seinällä olevaan tauluun, jossa tupakanpoltto\n    kielletään, ja vilkaisee samalla patruunaan; mutta ei kukaan\n    tohdi puhua mitään.)\n\nANTTILAN ISÄNTÄ. Lukekoot (rykäisee) katkismuksensa, että osaisivat sen\nparemmin kuin viime vuonna! Kun eivät (rykäisee ja sylkäisee lattiaan)\nkaikki kunnolla osanneet edes \"Isämeidän\" rukoustakaan, niin mitä sillä\nlainakirjastolla tehtäisiin? (Ukko rykäisee ja sylkäisee taas.) --\nElkööt yökausia ja pyhäpäiviä juopotelko ja pelatko korttia (ravistaa\nvihaisesti päätään ja ääni tärisee), vaan pysykööt kotona ja lukekoot\nkatkismuksensa, sanon minä!\n\n    (Ukko rykäisee vielä ja touhussaan koputtaa kovalla paukkeella\n     piippuansa penkin syrjään.)\n\nJOUKKO NAISIA (heiluttavat hyväksyväisesti päätään ja huutavat\nkimakasti). Niin kyllä, niin kyllä.\n\nPastori YRJÖLÄ (nousten seisomaan). Saisinko minäkin sanoa pari sanaa?\n\nESIMIES (nyökäyttäen päätään). Pastori Yrjölällä on puheenvuoro.\n\nPastori YKJÖLÄ. Täytyy todellakin ihmetellä sitä kiivautta, jolla\ntäällä näytään hyvää asiaa vastustettavan. Olen muuten pahoillani,\netten virkatoimieni tähden päässyt tätä keskustelua alusta asti\nseuraamaan. Mutta tiedänhän kuitenkin, mistä on kysymys. (Pastori\nkatsoo kotvan aikaa totisesti kuntalaisiin, saadakseen syntymään\nhiljaisuutta -- ja vähitellen läsnäolijain silmät kääntyvätkin\ntarkkaavaisina häneen päin.) -- Kun Järvisaloon, joka on suuri ja\nhuomattava pitäjän kulma (pastori puhuu levollisesti), ei vielä kenties\nuseampaan vuoteen saada kansakoulua, joka kyllä olisi sangen\ntarpeellinen, niin olisi mielestäni tunnotonta, jos nyt tuo parin sadan\nmarkan raha-apu, jota järvisalolaiset pyytävät pitäjän suuren\nkulmakunnan valistamiseksi tavalla, joka ainoastaan heille tällä kertaa\nvoi olla mahdollinen ja jota tapaa ei sitä paitsi pidä milloinkaan\nkansanvalistamiskysymyksessä katsoa vähäarvoiseksi, niin olisi,\nsanoin, tunnotonta, jos tuo raha-avun pyyntö nyt hylättäisiin. --\nJärvisalolaisten ansioksi on tunnustettava se heräävä valistuksen halu,\njoka tässä heidän kirjastohommassaan näkyy. Meidän tulee tätä kaunista\npyrkimystä kohdella hellällä osanottavaisuudella ja sitä kannattaa.\nMinä uskon, että järvisalolaiset käyttävät kirjastoa tosi hyödykseen ja\nsiunauksekseen. Toivon vaan, että kokous myöntää pyydetyt rahat.\n\nPatruuna STOCKMAN (äkäisesti). Olen pahal mielel, et herr pastorka ei\nny olleska fundeera, kui pal tarppelisempi rahaläppii pitäjäl nykyäs o,\nkui tommost kaikisorttiste kirjai osto. -- Eik töömies (levittäen taas\nkäsiään, vähän lauhtuneemmalla äänellä) käsitäkkä niist oleva just\nmittä hyötty. Jos meil o (kääntyy neuvovasti pitäjäläisten puoleen) nii\nrikas yhtein kassa, ni lahjotetta sit ne kakssata markka viljan ja\nvaatten köyhemil! -- Mä luule, et se taitta ol mone mielest pal parei.\n\n    (Patruuna katsoo sekä kysyvästi että käskevästikin kuntalaisiin.)\n\nOLUTKUSKI (huutaa römisevällä äänellään istualta). Nii-i, kyl se parrei\no, mitä herra patruuna sanoo.\n\nANTTILAN ISÄNTÄ (vakuuttaa). On kyllä se parempi. Patruuna on oikeassa.\n\nÄÄNIÄ joukosta. Patruuna on aina oikeassa.\n\nTOISIA ÄÄNIÄ. Eipäs olekaan.\n\nESIMIES (kun kuntalaisten kesken on väittelyä vähän aikaa kestänyt,\nnapauttaa sormiensa rustoilla pari kertaa pöytään ja käskee). Hiljaa --\nhiljaa! Keskustellaan säännöllisesti!\n\nOp. HALME (pyydettyään puheenvuoron). Tänäpänä on sunnuntai -- ja\nuseimmat meistä olemme tähän kokoukseen tulleet kirkosta. Siellähän\nmeille saarnattiin viidennen käskyn johdosta, joka kieltää tappamasta.\nEi nyt pitäisi tappaa järvisalolaistenkaan hyvää harrastusta, vaan\npäinvastoin auttaa ja tukea sitä.\n\nKaupp. TOIMELA. Kun me juuri tulemme kirkosta, niin ei mielestäni\ntäällä enää uutta saarnaa tarvittaisi. -- Ja jolleivät järvisalolaiset\nkirkossa ja kinkerillä sekä katkismuksesta opi hyviä tapoja, niin\nvoihan opettaja sitten mennä heille saarnaamaan.\n\n    (Kuuluu naurun hohotusta kuntalaisten keskestä.)\n\nÄÄNI joukosta. Kylläpä se kauppias toimittaa, mutta ilmankos onkin\nnimensä Toimela.\n\nESIMIES (napauttaen ensin nyrkillään ja sitten vasarallaan pöytään).\nSst -- sst -- pitää olla hiljaa!\n\nPastori YRJÖLÄ (saatuaan puheenvuoron). Tämä kokous selvään osoittaa,\nettei meidän pitäjässä vielä valistusasiaa ymmärretä. Se tuntuu kovin\nikävältä ja masentavalta. -- Enempää en tahdo puhua, sillä asia ei\nnäytä puheesta paranevan.\n\nANTTILAN ISÄNTÄ. Oppi vieroittaa kyntäjän työstään. Minä semmoista\noppia vastustan. Oppi tekee ihmisen ylpeäksi ja laiskaksi. Sen tähden\nminä sitä vastustan. Maallista tietoa saaneet, niinkuin olen kuullut ja\nnähnyt, ovat renttuja (ukko taas sylkäisee lattialle).\n\nPastori YRJÖLÄ (istualta, viitaten kädellään Anttilaan, vastaa\nleikillisen pisteliäästi). Tämä isäntä, jolla opista ja sivistyksestä\non noin kauheat käsitykset, on kuitenkin niinkuin kaikk tiedämme,\npannut oman poikansa kirkonkylän kansakouluun. Renttuako Te siis\n(kääntyen lähemmin Anttilan puoleen) tahdotte pojastanne kasvattaa? --\nJa mitähän Te hyvä isäntä! sitten arvelette esimerkiksi meidän\nkansakoulunopettajastamme? Oletteko antanut oman poikanne rentulle\nopetettavaksi ja kasvatettavaksi? Tiedättehän nimittäin, että opettaja\non moniaita vuosia käynyt koulua maallistakin tietoa saadakseen -- ja\nsen tähden hän nyt voi opettaa Teidänkin poikaanne, Anttila hyvä.\n\n    (Anttilan isäntä murahtaa häpeissään ja pudottaa suuren\n    karipalttipiippunsa kolisten lattialle. Kuntalaisten keskestä\n    kuidun naurun sihinää.)\n\nANTTILAN EMÄNTÄ (joka istuu lähellä miestään, tyrkkää häntä selkään\nja närähtää). Mitäs sinunkaan siinä tarvitsisi aina niin inttää\nvastaan! Antaisit toisten vastustaa! -- Kuules nyt, kuinka ne nauraa\nkillittävät!\n\nANTTILAN ISÄNTÄ (kääntyy äkäisesti vaimoonsa päin ja ärähtää). Elä sinä\nsiinä löpise!\n\n    (Tulee nolo hiljaisuus kunnantupaan. Esimies painautuu pöydälle\n    rähmälleen; kirjuri ojentaa selkäänsä ja jalkojaan; patruuna\n    haukoittelee.)\n\nESIMIES (hetken kuluttua kyllästyneesti). Pyydän, että saatettaisiin\ntämä keskustelu loppuun. -- Joko ollaan valmiita tästä asiasta\näänestämään?\n\n    (Samassa livahtaa tuvan ovipuolessa penkki alusiltaan ja\n    joukko miehiä ynnä muutama nainen mennä ropsahtaa lattialle.)\n\nNAISIA (huudahtaa). Herrajesta!\n\nESIMIES (koettaen lopettaa hälinän). Sst -- sst! Koettakaa hiljaa saada\npenkki paikoilleen!\n\n    (Nyt astuu ovesta sisään ontuen ja voihkien muuan repaleinen\n    ja kärsineen näköinen mies.)\n\nESIMIES (katsoen pitkään ja terävästi ukkoon, joka oven suussa\nkumartelee ja voihkii hengästyneesti, kysyy ankaruutta ja\nkärsimättömyyttä ilmaisevalla äänellä). Mitä Tiensuun Mikko asioitsee?\n\n    (Patruuna Stockman nostaa päätään, heittää tuiman silmäyksen\n    Mikkoon ja rypistää tuuheita kulmakarvojansa -- sitten hän\n    heittäytyy taas tuolille longalleen. Kuntalaiset katsoa\n    tirkistävät Mikkoa, toiset säälien, toiset nauraa virnistäen.)\n\nTIENSUUN MIKKO (rykien, voihkien ja ahdistuneesti hengähtäen sekä\neteenpäin kumartuneena ja pidellen selkäänsä). Pyytäisin herra\nesimiestä olemaan armollinen ja ottamaan täällä kokouksessa\nkeskusteltavaksi, eikö kunta antaisi minulle vähän ruoan apua, sillä --\n\nPatruuna STOCKMAN (katkaisten Mikon puheen tiuskaisee hänelle). Eks Te\nymmärtä, et täs kokoukses ei taidet kettä autta? Se asja täytty enst\nkirkos kuulutta.\n\nTIENSUUN MIKKO (säikähtyen). Voi -- voi, herra patruuna ja muut! -- Jos\nse avun antaminen niin pitkälle menee, niin enpä sitten enää taida\napuanne tarvitakaan, sillä (tarttuen ensin rintaansa, sitten selkäänsä)\ntunnen elämäni lopun lähestyvän. (Mikko alkaa vapista.) -- Voih!\n(huudahtaa hän ja tarttuu taas kiivaasti kaksin käsin selkäänsä).\n\nTorpp. HEIKKILÄ (menee tukemaan Mikkoa ja, autettuaan hänet penkille\nistumaan, sanoo säälien). Kylläpä Te, Mikko parka, olette kovin heikko.\n\nESIMIES (säälivästi). Mutta kuinkas Te, Mikko, olettekaan noin heikoksi\nja huonoksi tullut? -- Muistanhan minä, että Te vielä joitakuita vuosia\nsitten olitte rivakka työmies patruuna Stockmanin tehtaassa.\n\n    (Patruuna nyppii levottomasti kellonviljojaan ja näyttää\n    tuskaantuneelta. Muut kuntalaiset ovat, toiset istualtaan,\n    toiset nousten seisomaan, kääntäneet katseensa tutisevaan\n    Mikkoon.)\n\nTIENSUUN MIKKO. Niin minä kyllä olinkin. Mutta minä tulin siellä\noluttehtaassa kovin juomahimoiseksi. Rupesin haluamaan aina enemmän ja\nenemmän olutta. Eikä olutkaan minua enää yksin tyydyttänyt, vaan aloin\nkiihkeästi tahtoa myös viinaa ja muita väkevämpiä juomia. Join melkein\nkaiken palkkani, joinpa enemmänkin. -- Mitä vaimoni sai kokoon sukkain\nkutomisella, pyykin pesulla ja muulla työllään, sillä hän osti ruokaa\nlapsille, itselleen ja -- mi-minullekin. Mutta riistinpä minä usein\nvielä hänenkin pikku säästöjänsä väkijuomiini. -- Voi vaimoparkaani!\n(huudahtaa Mikko kolkosti voihkavalla äänellä ja alkaa entistä enemmän\nvapista torppari Heikkilän häntä tukiessa). -- Nyt on rakas vaimoni\n(Mikko heltyy itkemään) jo autuaitten maassa, lapsistani ovat myös\ntoiset haudassa, toiset maailmalla -- ja minä, viheliäinen, värisen\ntässä haudan partaalla neljänkymmenenviiden vuotisena, ijässä, jota\nsanotaan ihmisen parhaaksi miehuuden ajaksi.\n\n    (Naisia tyrskähtää säälistä äänekkääseen itkuun ja miehetkin\n    pyyhkivät silmäkulmiansa. Patruunan kasvot synkistyvät, hän\n    rypistää kulmakarvojaan ja yrittää nousta, mutta jää kuitenkin\n    istumaan.)\n\nÄÄNIÄ joukosta (valittaen). Voi miesparkaa!\n\nTIENSUUN MIKKO (entistä sortuneemmalla äänellä). Eräällä matkalla,\nollessani patruuna Tokmannin olutkuormaa kaupunkiin viemässä, tappelin\njuovuspäissä matkakumppalieni kanssa ja toinen jalkani silloin pahoin\nloukkaantui -- ja jäi siitä pitäen kankeaksi. Toisella kerralla taas,\nniinikään tappelussa juovuspäissä, sain selkääni niin pahan kolauksen,\nettä sitä on siitä asti tavantakaa polttanut. Varsinkin täältä alhaalta\n(Mikko pitelee sitä kohtaa seljästänsä kädellään) on ruvennut\nankarasti polttamaan. -- Kyllä se polte on kaiketi sitä ankaraa\nmunuaistulehdusta, josta puhutaan siinä pienessä kirjassa, jonka\nopettajalta sain tänään aamulla haudankaivajan luona. Lukekaa se kirja!\n(Mikko riuhtaisee itsensä seisaalle ja huutaa, minkä voi) Lukekaa joka\nmies ja nainen! -- (Mikko ojentaa molemmat kätensä patruunaa kohden,\npusertaen suonenvedon tapaisesti sormensa nyrkkiin, ja silmänsä\nsuurenevat räpäyttämättä tuijottamaan patruunaan, kun hän yhä\nkiihkeämmin, käheämmin ja enemmän vapisten huutaa.) Olut ja kaikki\nväkijuomat ovat perkeleen ilolientä, ne ovat maailman kirous, ne\nhukuttavat ruumiin ja sielun. -- Voih -- polttaa! (Viimeistä sanoessaan\nMikko nykertyy hervottomasti lattialle.)\n\n    (Toiset kuntalaiset ovat liikahtamatta tuijottaneet Mikkoon,\n    toiset tehneet levottomia liikkeitä. Patruuna on tuskaisan\n    hätääntyneenä arasti luonut katseensa tuohon ja tähän osaan\n    tupaa sekä tehnyt hermostuneita liikkeitä.)\n\nNAISIA (Mikon nykertyessä lattialle, huutaa hätääntyneesti). Voi-voi,\nse pyörtyy -- pyörtyy.\n\n    (Heikkilä ja eräs toinen mies nostavat Mikon penkille.)\n\nPatruuna STOCKMAN (mutisee levottomasti). Viekä miesparka pois!\n\n    (Katsoo sitten vielä arasti ympärilleen, sieppaa turkin\n    hartioilleen ja vyön kainaloonsa sekä hiipii ulos tuvasta.\n    Olutkuski huomaa patruunan unohtaneen lakkinsa, joka on\n    pudonnut tuolin viereen lattialle, ottaa lakin ja hiipii\n    patruunan perässä ulos.)\n\n    (Mikko nytkähtelee. Heikkilä pitää hänestä kiinni.\n    Kunnantuvassa vallitsee vakava hiljaisuus.)\n\nPastori YRJÖLÄ (liikutettuna). Toimittakaa Te, Heikkilä, Mikko\nkiireesti pappilan pieneen tupaan, se kun on likinnä, ja hakekaa sinne\nheti lääkäri, vaikka hauta liekin kohta Mikko raukan, tuon elämän\nokapiikkien repimän miesparan leposija!\n\n    (Heikkilä ja pari muuta miestä vievät Mikon pois.)\n\nOp. HALME (totisena, kovalla äänellä). Siinä näette taas yhden ja kovin\nonnettoman väkijuomien uhrin. -- \"Voi maailmaa pahennusten tähden; voi\nkuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!\"\n\n    (Kaikki ovat ääneti ja päät alas painuneina.)\n\nESIMIES (ääni vapisee). Pyytäisin, vaikka mielemme ovatkin kovin\nmasennuksissa, että kuitenkin hetkinen vielä istuttaisiin asian\nkäsittelyä varten, saadaksemme sen päätetyksi.\n\n    (Pyyntöä totellaan -- päät nousevat ja kääntyvät esimieheen päin.)\n\nESIMIES. Sanokaa siis, mitä nyt vihdoinkin tehdään tuolle\njärvisalolaisten raha-avun pyynnölle!\n\nERÄS ISÄNTÄ (nousee ylös). Kyllä minä sentään tahtoisin, että\njärvisalolaisille myönnetään ne kaksisataa markkaa.\n\nTOINEN ISÄNTÄ (istualta). Ja minä myös. -- Jollei se patruuna Tokman\nolisi tullut tänne vastustamaan, niin ei olisi, luulen ma, näin pitkää\nkinastusta syntynytkään, vaan olisi vähemmällä yhdytty opettajan\nesitykseen.\n\nESIMIES. Mitä tehdään siis? Myönnetäänkö todellakin nuo kaksisataa\nmarkkaa? -- Pyydän, että ne, jotka sitä vastustavat, nousisivat ylös.\n\n    (Neljä miestä nousee: kauppias Toimela ja Anttilan isäntä\n    sekä pari muuta miestä.)\n\nANTTILAN EMÄNTÄ (nykii takin liepeestä miestään istumaan, mumisee).\nNo, mitäs sinä siinä nyt taas! -- Etkös näe, ettei juuri muitakaan\nnouse?\n\n    (Anttila vilkuttaa käskevästi silmää istuville, että nousisivat,\n    muttei kukaan lisäksi nouse -- muuan ovenpuolessa istuva mies\n    tosin ensin puolittain nousee, mutta istuu taas koltta sanoen:\n    \"en sentään nousekaan\".)\n\nESIMIES (odotettuaan kotvan aikaa lisää nousevia). Eikö ole useampia?\n-- -- On siis kumminkin päätetty, että järvisalolaisten pyyntöön\nsuostutaan.\n\n    (Esimies napauttaa vasarallansa pöytään päätöksen vahvikkeeksi.)\n\nÄÄNI joukosta. Kyllä se on hyvä. Ja pian pitää sinne perustaa\nkansakoulukin.\n\nTOINEN ÄÄNI. Niinpä kyllä. -- Ja Tokmannin oluttehdas olisi\nhävitettävä, kun siihen vaan laki saataisiin.\n\nUSEAMMAT (yhtäaikaa). Kun vaan laki saataisiin!\n\nOp. HALME. Annettakoon meille laki, joka sallii jokaisen kunnan\ntahtonsa mukaan puhdistaa nurkkansa väkijuomien kirouksesta!\n\nKOLMAS ÄÄNI. Paljon on Suomessa talonpoikia, jotka raittiutta\nrakastavat, vaikka muutamat ymmärtämättömyydessään vielä viina- ja\noluttehtaidenkin puolta pitävät. -- Mutta jos olisi vaan meillä,\ntalonpojilla, sellainen laki ja oikeus, kuin opettaja sanoi, niin eipä\nmeijän maassa viina- ja oluttehtaat kauan turmionlientänsä keittäisi.\n\nUSEAMMAT (yhtäaikaa). Ei totisesti keittäisikään.\n\nTorpp. HEIKKILÄ (tulee takaisin). Eipä taida Mikosta olla enää pitkälti\neläjäksi. Kovin on raihnainen miesparka.\n\nÄÄNI joukosta (valittaa). Voi Mikko raukkaa ja voi hänen maailmaan\nviskattuja, turvattomia lapsiansa!\n\n    (Kuntalaisten päät taas alas painuneina.)\n\nMUUAN VAIMO (joka huonosti puettuna parin repaleisen lapsensa kanssa\noli äänestyksen aikana tullut kunnantupaan ja joka nojautuneena\novenpieltä vastaan, silittäen edessään seisovien lapsiensa päitä\nkäsillään, on läpitunkevin silmäyksin seurannut väkijuomien\nturmiollisuudesta puhuvia, huitoo nyt käsillään ja puolittain\nraivoisana valittaa). Minunkin mieheni on juomari. -- Tokmannin\noluttehdas hänenkin on vietellyt ja turmellut. -- Pelasta, Herra\nJumala, edes nämä repaleiset, mutta vielä viattomat lapsikultani\njuoppouden kurjuudesta!\n\n    (Vaimo itkien syleilee molempia poikiansa yhtäaikaa.)\n\n\n\n"]