[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fCO1IF0e6xHK5de8dw2l9ZD2uu68RtXlitt8ifo9M2e0":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":18,"yearPublished":19,"yearPublishedTranslation":20,"wordCount":21,"charCount":22,"usRestricted":23,"gutenbergId":24,"gutenbergSubjects":25,"gutenbergCategories":28,"gutenbergSummary":33,"gutenbergTranslators":34,"gutenbergDownloadCount":35,"aiDescription":36,"preamble":37,"content":38},2271,"Scapinin vehkeilyt","Molière (oik. Jean-Baptiste Poquelin)",1622,1673,"2271-moliere-scapinin-vehkeilyt","2271__Molière__Scapinin_vehkeilyt","Kolminäytöksinen komedia","naytelma",[14],"huumori",[16,17],"klassikot","ranskalainen","fi",1671,1910,10842,65190,false,52158,[26,27],"Comedy plays","French drama -- 17th century -- Translations into Finnish",[29,30,31,32],"Classics of Literature","French Literature","Humour","Plays/Films/Dramas","\"Scapinin vehkeilyt: Kolminäytöksinen komedia\" by Molière is a three-act comedy first staged in 1671. Two young men face a crisis when their fathers return with arranged marriage plans, unaware their sons have already chosen wives in secret. Enter Scapin, a cunning servant who believes nothing is impossible when he sets his mind to it. Through elaborate tricks and diplomatic maneuvering, this scheming valet works to secure the young couples' happiness while extracting money from the unsuspecting fathers. But mysteries remain about who these young brides truly are. (This is an automatically generated summary.)",[],160,"Vauhdikas kolminäytöksinen komedia seuraa neuvokasta Scapin-palvelijaa, joka punoo monimutkaisia juonia auttaakseen nuoria rakastavaisia. Teos hyödyntää commedia dell'arten perinteitä ja pilkkaa ahneita isiä nokkelan sanailun ja farssimaisten tilanteiden kautta.","Molièren 'Scapinin vehkeilyt' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2271.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","SCAPININ VEHKEILYT\n\nKolminäytöksinen komedia\n\n\nKirj.\n\nMOLIÈRE\n\n\nNäytelmäkirjalalisuutta: N:o 122.\n\n\n\n\n\nKuopiossa,\nU. W. Telén & Co.,\n1910.\n\n\n\n\n\n\nCharles Louandre kirjoittaa toimittamassaan Molière-painoksessa\nseuraavat esisanat:\n\nTätä kappaletta näyteltiin ensi kerran Palais-Royalin teatterissa 21 p.\ntoukokuuta v. 1671. Se on muinaisaikaisen huvinäytelmän jäljittelyä,\njohon liittyy lukuisia lainoja erinäisistä italialaisista ja\nranskalaisista juonikomedioista. Terentiuken Phormiosta on saatu sen\nalkuperäinen aihe, ja moneen kohtaukseen on vaikuttanut Rotroun komedia\nSisar, Cyrano de Bergeracin Petetty oppinut, muuan italialainen\nsuunnitelma, Perheen-isän Osa, Francisquine, Tabarinin ilveily, Grotton\nEmilia ja Lariveyn Constantia. Juuri niistä lainoista puhuessaan, joita\nMolière on ottanut Scapinin Vehkeilyihin hän sanoi: \"Minä otan tavarani\nsieltä mistä minä ne löydän.\" Epäilemättä, kun asettuu ahtaasti\nklassilliselle näkökannalle; jos arvostelee, niinkuin muutamat\narvostelijat, maun lakikirjan mukaan, joka usein on vain saamattomuuden\nja ikävän kirja, niin ei sovi asettaa puheena olevaa kappaletta\nnäyttämölle mestariteosten joukkoon; mutta siltä ei voi ainakaan\nkieltää ensi sijaa mestari-ilveilyjen joukossa. Molière tahtoi saada\nnauramaan; hän onnistuu, ja siitä on tässä kysymys; ja vastataksemme\nniihin arvosteluihin joita on tehty Scapinin Vehkeilyjen johdosta emme\nvoi tehdä parempaa kuin siteerata seuraava Voltairen lausunto: \"Jos\nMolière olisi lahjoittanut ilveilynsä Scapinin Vehkeilyt todellisena\nhuvinäytelmänä, niin Despréaux olisi ollut oikeassa sanoessaan\nkirjassaan Art poétique:\n\n    \"Siinä Molière, kaunistaen kirjoitelmiaan\n    Olisi ehkä voittanut taiteensa palkinnon\n    Jos, vähemmin kansan ystävänä, oppineissa maalailuissahan\n    Hän ei olisi usein pannut henkilöitänsä irvistelemään,\n    Hyljännyt hullunkurisen vuoksi hienoa ja miellyttävää\n    Ja häpeämättä liittänyt Terentiukseen Tabariniä.\n    Naurettavassa säkissä johon Scapin kääriytyy\n    Minä en tunne enää Misanthropen tekijää.\"\n\n\"Saattaisi vastata tälle kuuluisalle arvostelijalle ettei Molière,\ntodellisissa huvinäytelmissään, suinkaan ole liittänyt Terentiusta\nTabariniin, niissä hän voittaa Terentiuksen: että hän on myöntynyt\nnoudattamaan kansan makua ainoastaan ilveilyissään, joiden otsake jo\nilmoittaa alhaista koomillisuutta; ja että tämä alhainen koomillisuus\noli välttämätöntä hänen seurueensa toimeentulon turvaamiseksi.\"\n\n\"Molière ei ajatellut että Scapinin Vehkeilyt ja Väkinäinen avioliitto\nolisivat Saiturin, Tartuffen, Ihmisvihaajan, Oppineiden Naisten\nveroisia tai edes samaa lajia Ja vielä, kuinka Despréaux voi sanoa että\nMolière olisi ehkä voittanut taiteensa palkinnon! Kuka sen palkinnon\nsitte saa, jos ei Molière ole sitä saanut.\"\n\nMe lisäämme että joskin tekijä tässä luettavana olevassa kappaleessa on\nliioitellut leikin laskussa, on hän myös usein pitänyt todellista\nkoomillisuutta niin korkealla kuin vain hän on voinut kohota, ja\nniinkuin Geoffroy aivan oikein huomauttaa: tämä Scapin, joka tekee niin\npaljon mielettömyyksiä, tekee myös joskus mitä viisaimpia asioita; sitä\ntodistaa hänen puheensa lain väärinkäyttämisen vaaroista.\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n Argante, Octaven ja Zerbinetten isä.\n Géronte, Léandren ja Hyacinthen isä.\n Octave, Arganten poika.\n Léandre, Géronten poika.\n Zerbinette, mustalaistyttö, Arganten jälleen löydetty tytär.\n Hyacinthe, Géronten tytär.\n Scapin, Léandren palvelija.\n Silvestre, Octaven palvelija.\n Nerine, Hyacinthen imettäjä.\n Carle, Scapinin ystävä.\n Kaksi kantajaa.\n\nPaikka: Neapeli.\n\n\n\n\nENSI NÄYTÖS.\n\n\nENSI KOHTAUS.\n\n    Octave, Silvestre.\n\n_Octave_. Voi, mikä onneton uutinen rakastuneelle miehelle! Mihin\ntukalaan asemaan olenkaan joutunut! Kuulitko tosiaankin, Silvestre,\nsatamassa kerrottavan, että isäni tulee kotia?\n\n_Silvestre_. Niin.\n\n_Octave_. Että hän tulee tänä iltana?\n\n_Silvestre_. Tänä iltana.\n\n_Octave_. Että hän tultuaan aikoo heti naittaa minut?\n\n_Silvestre_. Niin.\n\n_Octave_. Herra Géronten tyttären kanssa.\n\n_Silvestre_. Herra Géronten.\n\n_Octave_. Ja että hänen tyttärensä on vartavasten tullut Tarentumista\ntänne?\n\n_Silvestre_. Niin.\n\n_Octave_. Ja sinä kuulit nämät uutiset enoltani?\n\n_Silvestre_. Enoltanne.\n\n_Octave_. Jolle isäni on antanut tiedon kirjeellisesti?\n\n_Silvestre_. Kirjeellisesti.\n\n_Octave_. Ja eno, kuten sanot, tietää kaikki asiamme?\n\n_Silvestre_. Kaikki asiamme.\n\n_Octave_. Ah! Puhu nyt kerrassaan suusi puhtaaksi, äläkä pakoita toista\nnyhtämään joka sanaa suustasi.\n\n_Silvestre_. Ei minulla ole enää mitään kerrottavaa. Te muistatte\nkaiken ja kerrotte asiat aivan kuin niiden laita on.\n\n_Octave_. Neuvohan edes; sano, mitä minun on tehtävä tässä tukalassa\ntilassa.\n\n_Silvestre_. Totta vie olen yhtä tukalassa asemassa kuin tekin. Ja\ntarvitsisin itse neuvoja.\n\n_Octave_. Isän kirottu paluu vie minut turmioon.\n\n_Silvestre_. Niin minutkin. Octave. Jos isäni vaan saa kaikesta tiedon,\nniin satelee vielä myrskynä niskoilleni hurjia moitteita.\n\n_Silvestre_. Vähät moitteista. Suokoon taivas, että minäkin pääsisin\nniin vähällä! Mutta kyllä minä saan maksaa teidän hullutuksistanne\noikein tuntuvasti Jo näen etäältä nousevan pilven, joka puhkeaa\nniskoilleni aika selkäsaunana.\n\n_Octave_. Taivas! Miten pääsen pälkähästä, johon olen joutunut.\n\n_Silvestre_. Teidän olisi pitänyt ajatella, miten siitä selviätte,\nennenkuin ryhdytte koko hommaan.\n\n_Octave_. Säästä sopimattomat neuvosi, nehän ne surmaavat minut.\n\n_Silvestre_. Samaten minutkin teidän hullutuksenne.\n\n_Octave_. Mitä teen? Mitä päätän? Mihin keinoon ryhdyn?\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    Octave. Scapin. Silvestre.\n\n_Scapin_. No, herra Octave, mikäs teidän on? Mikä teitä vaivaa? Mitä on\ntapahtunut? Olettehan aivan päästä pyörällä.\n\n_Octave_. Voi, hyvä Scapin, olen hukassa, olen epätoivoissani, olen\nonnettomin ihminen koko maailmassa.\n\n_Scapin_. Kuinka niin?\n\n_Octave_. Etkö ole kuullut mitään minua uhkaavasta vaarasta?\n\n_Scapin_. En.\n\n_Octave_. Isäni tulee herra Géronten kanssa kotia, he aikovat naittaa\nminut.\n\n_Scapin_. No, mutta mitäs pahaa siinä on?\n\n_Octave_. Voi, sinä et tiedä levottomuuteni syytä.\n\n_Scapin_. En; mutta teistähän yksin riippuu, saanko sen tietää, vai en.\n\n_Octave_. Voi, Scapin, jospa sinä keksisit jonkun keinon, jonka avulla\npelastaisit minut tästä tukalasta asemastani, niin totta totisesti minä\nolisin ikuisesti kiitollinen sinulle.\n\n_Scapin_. Totta puhuen, tuskinpa löytyy koko mailmassa ainoatakaan\nseikkaa, joka olisi minulle mahdoton. Olen epäilemättä taivaalta saanut\nerityisen neronlahjan keksiä noita järjen hienouksia, joita\nyksinkertainen ihminen tavallisesti kutsuu vehkeiksi. Ja kerskailematta\nvoinkin sanoa, ett'ei koskaan ole nähty miestä, joka olisi saavuttanut\nsuurempaa kunniaa kuin minä tällä jalolla virkauralla. Mutta totta vie,\nnykyaikaan ei kohdella ansion mukaan. Ja olenkin senvuoksi jättänyt\nkaikki sikseen varsinkin senjälkeen kun tässä äskettäin sain harmia\neräästä asiasta.\n\n_Octave_. Mitä, mistä asiasta, Scapin?\n\n_Scapin_. Eräästä seikasta, jossa jouduin hiukan eripuraisuuteen\noikeuden kanssa.\n\n_Octave_. Oikeudenko?\n\n_Scapin_. Niin. Meillä oli pieni kina keskenämme.\n\n_Octave_. Sinulla ja oikeudella?\n\n_Scapin_. Niin. Minua kohdeltiin suoraan sanoen sikamaisesti; ja\naikakautemme kiittämättömyys suututti minua siihen määrin, että päätin\nsenjälkeen olla kokonaan vehkeilemättä. Siinä se! Mutta aiotteko,\naiotteko kertoa minulle tässä vielä teidänkin asianne?\n\n_Octave_. Tiedät hyvin, Scapin, että kaksi kuukautta sitten lähtivät\nisäni ja herra Géronte matkalle yhteisissä kauppa-asioissa.\n\n_Scapin_. Minä tiedän sen.\n\n_Octave_. Ja että isämme jättivät Léandren ja minut tänne, minut\nSilvestren, ja Léandren sinun valvottavaksi.\n\n_Scapin_. Tiedän. Olen erittäin hyvin suorittanut tehtäväni.\n\n_Octave_. Vähän sen jälkeen näkee Léandre erään nuoren mustalaistytön,\njohon hän ihastuu.\n\n_Scapin_. Oh! Senkin tiedän.\n\n_Octave_. Hyviä ystäviä kun olemme, uskoi hän heti rakkautensa minulle\nja vei minut katsomaan tyttöä. Hän oli mielestäni kyllä kaunis, mutta\nminuun ei tyttö tehnyt samaa vaikutusta kuin Léandre olisi toivonut.\nHän puhui rakastetustaan minulle joka päivä, ylisteli myötäänsä hänen\nsuloaan, kiitteli hänen neroaan. Ja monta kertaa hän soimasikin minua,\nkun en muka kylliksi ottanut osaa hänen ylistysvirsiinsä, enkä\nvälittänyt hänen lemmenhankkeistaan.\n\n_Scapin_. Vielä en ymmärrä mitä tällä kaikella tarkoitatte.\n\n_Octave_. Kun eräänä päivänä seurasin Leanderia hänen rakastettunsa\nholhoojan luo, kuulimme muutamaa syrjäkatua kulkiessamme pienestä\ntalosta surkeasti valittavan äänen. Kysyimme syytä siihen. Eräs vaimo\nselitti silloin voivotellen, että talossa oli ulkomaalaisia naisia niin\nkurjan onnettomassa tilassa, ettei kukaan ihminen voi heitä säälimättä\nkatsella, ellei ole aivan tunteeton.\n\n_Scapin_. Entäs sitten?\n\n_Octave_. Uteliaisuutemme sai meidät houkutelluksi sinne. -- --\nAstuimme huoneeseen. Siellä näimme kuolevan naisen ja hänen vieressään\nkatkerasti itkevän tytön. Tuo tyttö oli maailman kaunein tyttö.\n\n_Scapin_. Ahaa!\n\n_Octave_. Joku toinen olisi hänen vaatteissaan näyttänyt inhoittavalta,\nsillä hänellä ei ollut päällään muuta kuin pieni, soma hame,\nyksinkertainen, liinainen röijy. Päälaella oli keltainen myssy, jonka\nalta kutrit valuivat olalle. Tällaisessa asussa oli hän niin perin\nsuloinen, hän oli ihanuus, herttaisuus ja sydämellisyys itse.\n\n_Scapin_. Jo alan käsittää.\n\n_Octave_. Jos olisit siinä tilassa nähnyt hänet, Scapin, olisit ihan\nvarmaan ihastunut häneen.\n\n_Scapin_. Oh! Sitä en epäilekkään, ja vaikka nyt en olekkaan häntä\nnähnyt, niin pidän häntä aivan lumoavana.\n\n_Octave_. Hänen kyyneleensä eivät olleet niitä inhoittavia kyyneleitä,\njotka rumentavat kasvot. Hän oli hurmaava itkiessään ja surunsa oli\nkauneinta koko maailmassa.\n\n_Scapin_. Kyllä ymmärrän.\n\n_Octave_. Kun hän hellästi heittäytyi kuolevan ruumiin yli kutsuen\nhäntä rakkaaksi äidikseen, silloin kaikkien silmät vettyivät\nkatsellessaan sitä liikuttavaa kohtausta.\n\n_Scapin_. Se on todellakin liikuttavaa, ja minä ymmärrän kyllä, että te\nrakastatte häntä.\n\n_Octave_. Ah, Scapin, raakalainenkin olisi rakastunut häneen.\n\n_Scapin_. Epäilemättä. Millä sen olisi estänyt!\n\n_Octave_. Koeteltuani muutamalla sanalla lohduttaa kaunista surevaa\ntyttöä, lähdimme pois, ja kysyessäni, mitä Léandre piti hänestä,\nvastasi hän vaan kylmästi, että tyttö oli hänen mielestään jokseenkin\nsoma. Tuo kylmäkiskoisuus loukkasi minua, enkä tahtonut siis ilmaista\nLéandrelle, minkä vaikutuksen tytön ihanuus ja herttaisuus oli tehnyt\nminuun.\n\n_Silvestre_ (Octavelle). Jollette lyhennä kertomustanne, niin saamme\nseisoa tässä aamuun asti. Antakaa minun lausua lopettajaisiksi pari\nsanaa. (Scapinille). Hänen sydämensä syttyi heti ilmi tuleen; hän ei\nenään voinut elää lohduttamatta surevaa kaunotarta. Mutta palvelijatar,\njoka äidin kuoltua otti tytön hoteihinsa, estää hänen taajat\nvierailunsa. Siitäkös herra joutuu epätoivoon. Hän vaatii, rukoilee,\nvannoo, mutta turhaan. Hänelle vastataan, että tyttö, vaikka onkin\nköyhä ja turvaton, on kunniallista sukua, ja jollei hän tyttöä aijo\nnaida, saa hän luopua ahdisteluistaan. Esteet kiihdyttävät hänen\nrakkauttaan. Hän miettii, punnitsee, horjuu, päättää ja on kolmen\npäivän päästä tytön kanssa naimisissa.\n\n_Scapin_. Kyllä ymmärrän.\n\n_Silvestre_. Nyt, ajatelkaa vielä lisäksi, että äkkiä palaa hänen\nisänsä, jonka luultiin tulevan vasta kahden kuukauden päästä. Eno on\npäässyt salaisten naimisten perille ja Léandrelle puuhataan vaimoksi\nGéronten tytärtä. Géronte meni Tarentumissa uusiin naimisiin, ja siitä\nliitosta syntyi tämä tytär.\n\n_Octave_. Ja vielä tämän lisäksi ajattele, missä köyhissä oloissa\nrakastettuni on, ja kuinka voimaton olen auttamaan häntä.\n\n_Scapin_. Siinäkö kaikki. Ja semmoisen pikkuseikanko takia joudutte\nmolemmat päästä pyörälle! Siitäkös vasta kannattaa semmoinen melu\nnostaa! Etkö sinä ollenkaan häpeä, sinä kun noin jonninjoutavan takia\nhämmästyt. Mitä hittoa! Mies, pitkä ja paksu kuin isäsi ja äitisi, etkä\nlöydä aivokopastasi jotain siivon kepposta, jotain kunniallista pientä\nsotajuonta, jolla voisit asianne järjestää! Hyi! Hiisi vieköön\ntuollaisen pöllön, tuskin olin minä tuota suurempi, kun jo olin tullut\nkuuluisaksi senkin seitsemäin kepposten takia.\n\n_Silvestre_. Myönnän kyllä, ettei taivas ole suonut minulle sinun\nlahjojasi ja ettei minulla ole sinunlaistasi neroa, jotta voisin joutua\noikeuden kanssa tekemisiin.\n\n_Octave_. Tuolla tulee ihana Hyacinthe.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Hyacinthe.\n\n_Hyacinthe_. Voi, Octave, onko se totta, mitä Silvestre kävi Nerinelle\nsanomassa. Isänne siis palaa kotia ja aikoo naittaa teidät?\n\n_Octave_. Niin Hyacinthe! Ja tämä odottamaton tapaus on masentanut\nmieleni. Mutta mitä näenkään! Te itkette! Miksi kyyneleitä? Luuletteko\nminun uskottomaksi, sanokaa? Ettekö ole vakuutettu rakkaudestani\nteihin.\n\n_Hyacinthe_. Olen, Octave, minä olen vakuutettu rakkaudestanne, mutta\nen tiedä, rakastatteko minua ikuisesti.\n\n_Octave_. Voisinko rakastaa teitä rakastamatta koko elinaikani?\n\n_Hyacinthe_. Olen kuullut sanottavan, Octave, että miesten intohimot\novat liekin kaltaisia, joka sammuu yhtä helposti kuin syttyykin.\n\n_Octave_. Rakas Hyacinthe, minä vannon rakastavani teitä aina\nkuolemaani asti.\n\n_Hyacinthe_. Tahdon kyllä uskoa että tunnette sen mitä lausutte, ja\nettä puhutte rehellisesti. Mutta olettehan riippuvainen isästänne ja\nhän aikoo ehkä naittaa teidät väkivalloinkin. Oi, minä kuolen, jos niin\nkäy!\n\n_Octave_. Ei, kaunis Hyacinthe, ei mikään isä voi pakoittaa minua\nuskottomaksi teille. Vaikka en koskaan ole nähnyt morsiantani, inhoan\njo häntä, ja vaikka en ole julma, toivoisin ettei meri milloinkaan\nhäntä toisi näille rannoille. Elkää sen vuoksi itkekö, minä rukoilen,\narmas Hyacinthe, nähdessäni kyyneleenne vihloo sydäntäni.\n\n_Hyacinthe_. Koetan siis hillitä kyyneleitäni, ja odotan rohkein\nmielin, minkä kohtalon taivas määrää minulle.\n\n_Octave_. Taivas meitä kyllä auttaa.\n\n_Hyacinthe_. Se ei voi olla minulle ynseä, jos te vaan olette minulle\nuskollinen.\n\n_Octave_. Sen vannon.\n\n_Hyacinthe_. Silloin on onnesi varma.\n\n_Scapin_ (itsekseen). Tuo tyttö ei ole mikään hupakko, totta vie, ja\nhän on sitäpaitsi jokseenkin soma.\n\n_Octave_ (osoittaen Scapinia). Kas tuossa on mies, joka voisi paljon,\njos vaan tahtoisi. Hän voisi olla verrattomana apuna joka suhteessa.\n\n_Scapin_. Olen pyhästi vannonut, etten enää sekaannu mihinkään\nvehkeilyihin. Mutta jos te molemmat pyydätte oikein kauniisti, niin\nehkä --\n\n_Octave_. Ellei muuta vaadita, niin minä rukoilen oikein sydämmeni\npohjasta sinua ottamaan laivamme johdon huostaasi.\n\n_Scapin_ (Hyacinthelle). Ja te, te ette sano mitään?\n\n_Hyacinthe_. Ja minä rukoilen teitä, niinkuin hänkin, kaiken sen\nnimessä mikä on teille rakkainta maailmassa. Auttakaa meitä.\n\n_Scapin_. Täytyyhän sitä taipua ja osoittaa ihmisrakkautta. No niin,\nminä tahdon auttaa teitä.\n\n_Octave_. Usko minua -- -- --\n\n_Scapin_ (Octavelle). Vaiti! (Hyacinthelle.) Jättäkää meidät nyt ja\nolkaa rauhassa.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    Octave. Scapin. Silvestre.\n\n_Scapin_ (Octavelle). Ja te, olkaa te valmis astumaan kyllin lujana\nisänne eteen.\n\n_Octave_. Vapisen jo edeltäkäsin ajatellessani hänen tuloaan. Mitenkä\nvoin voittaa luonnollisen arkuuteni?\n\n_Scapin_. Ei auta. Jollette rohkeasti torju ensi hyökkäystä, niin hän\nvetoaa heikkouteenne ja kohtelee teitä kuin mitäkin lasta.\nHarjoitelkaamme hiukan teidän osaanne, nähdäksemme voitteko rohkeasti\nvastata kaikkiin isänne kysymyksiin. No niin, näyttäkää nyt oikein\npäättäväiseltä, pää pystyyn, katse vakava -- vakava.\n\n_Octave_. Näinkö?\n\n_Scapin_. Katsohan minua suoraan silmiin.\n\n_Octave_. Näinkö?\n\n_Scapin_. Hyvä. Kuvitelkaa nyt minua isäksenne, joka saapuu kotia ja\nvastatkaa ikäänkuin hänelle itselleen -- -- -- Mitä, roisto, lurjus,\nhulttio, kunnoton poika! Uskallatko vielä tulla silmieni eteen, kaiken\ntämän kunniattomuutesi, kaiken tämän viheliäisen vehkeilysi jälkeen\nminun poissaollessani? Sekö on kasvatukseni hedelmä, sekö on\nkunnioitusta isääsi kohtaan? Ah! Sinä! Uskallatkin, hävytöin, mennä\nisäsi suostumuksetta, salassa naimisiin! Vastaa, lurjus, vastaa! -- No,\nhiisi vieköön, ettehän te avaa edes suutanne.\n\n_Octave_. Olen aivan kuulevinani isäni puhuvan.\n\n_Scapin_. No, niin juuri. Sen vuoksi älkää seiskö siinä kuin mikäkin\npoikakloppi.\n\n_Octave_. Minä rohkaisen mieleni ja aijon vastata varmasti.\n\n_Scapin_. Oikeinko totta?\n\n_Octave_. Toden totta.\n\n_Silvestre_. Tuolla tulee isänne.\n\n_Octave_. Taivas, minä olen hukassa.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Scapin. Silvestre.\n\n_Scapin_. Halloo, Octave! Jääkää, Octave! Hänpä nyt vasta on aika\nraukka! Älä mene, parasta on takoa silloin kun rauta on kuuma.\n\n_Silvestre_. Mitä minä sanon hänelle?\n\n_Scapin_. Anna minun puhua. Ja auta minua jos tarvitaan.\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Argante, Scapin ja Silvestre (taust.)\n\n_Argante_ (luullen olevansa yksin). Onko ennen kuultu mokomata?\n\n_Scapin_ (Silvestrelle). Hän on jo saanut asiasta vihiä ja nyt se panee\nhänen päänsä pyörälle, että hän puhuu siitä ääneen itsekseenkin.\n\n_Argante_. Mikä julkea ajattelemattomuus.\n\n_Scapin_ (Silvestrelle). Kuunnelkaamme hiukan.\n\n_Argante_. Haluaisinpa tietää, mitä he aikovat sanoa tuosta kauniista\nnaimajutusta.\n\n_Scapin_ (its.). Kyllä jo olemme vähin sitä ajatelleet.\n\n_Argante_. Uskaltavatkohan kieltää koko asian todenperäisyyden.\n\n_Scapin_ (its.). Ei, emme ajattelekkaan sitä.\n\n_Argante_. Tai puolustavat sitä jollain tekosyyllä.\n\n_Scapin_ (its.). Se voisi kyllä käydä laatuun.\n\n_Argante_. Aikovatkohan turhia lörpötyksiä lasketella.\n\n_Scapin_ (its.). Ehkä.\n\n_Argante_. Mutta mistään valheista ei ole hyötyä heille.\n\n_Scapin_ (its.). Saammepahan nähdä.\n\n_Argante_. Älkööt vaan uskotelko minulle mitään.\n\n_Scapin_ (its.). Parasta on olla vannomatta.\n\n_Argante_. Kyllä minä korjaan varmaan paikkaan poikani, senkin\nhirtehisen.\n\n_Scapin_ (its.). Siitä pidämme kyllä huolen.\n\n_Argante_. Ja tuo heittiö, Silvestre, saa maistaa keppiäni.\n\n_Silvestre_ (Scapinille). Ihmettelinkin jo minne hän minut oli\nunohtanut.\n\n_Argante_ (huomaten Silvestren). Ahaa! Siinähän te olettekin, viisas\nhovimestari, nuorison kaunis neuvoja.\n\n_Scapin_. Herra Argante, on oikein hauska nähdä teidätkin taas kotona.\n\n_Argante_. Päivää Scapin! (Silvestrelle.) Olette todellakin\nerinomaisesti seurannut määräyksiäni. Poikanihan on poissaoloni ajan\nkäyttäytynyt perin viisaasti.\n\n_Scapin_. Te voitte hyvin, kuten huomaan.\n\n_Argante_. Varsin hyvin. (Silvestrelle.) Sinä et hiisku sanaakaan,\nhulttio, et niin sanaakaan.\n\n_Scapin_. Ja matkanne oli hauska? Hä?\n\n_Argante_. Hyvä Jumala! Varsin hauska. Antakaa minun hiukan edes\nhaukkua rauhassa.\n\n_Scapin_. Aijotteko haukkua?\n\n_Argante_. Aijon kuin aijonkin.\n\n_Scapin_. Ja ketä, herra Argante?\n\n_Argante_ (osoittaen Silvestreä). Tuota roistoa.\n\n_Scapin_. Miksi?\n\n_Argante_. Etkö ole sitten kuullut, mitä täällä on poissa ollessani\ntapahtunut?\n\n_Scapin_. Olen kyllä kuullut puhuttavan joistakin pikkuseikoista.\n\n_Argante_. Mitä? pikkuseikoista! sellainenko teko pikkuseikka!\n\n_Scapin_. Olette hieman oikeassa.\n\n_Argante_. Mikä röyhkeys!\n\n_Scapin_. Se on totta.\n\n_Argante_. Poika menee isänsä suostumuksetta naimisiin!\n\n_Scapin_. Niin, sitä ei voi millään tavoin puolustaa. Mutta viisainta\nolisi sentään olla nostamatta koko asiasta sellaista melua.\n\n_Argante_. Minä en ole samaa mieltä, tahdon nostaa melun oikein\nsydämmeni pohjasta. Mitä! Minulla ei ole sinun mielestäsi siis mitään\nsyytä suuttua?\n\n_Scapin_. On kyllä. Minäkin suutuin, kuin ensin sain asian tietää, ja\ninnoissani teidän puolestanne annoin pojallenne aika ripityksen.\nKysykää vaan häneltä itseltään, kuinka olen häntä läksyttänyt siitä,\nettä hän niin vähän kunnioitti isäänsä, jonka jalkoja hänen olisi\ntullut suudella. Tuskinpa te itsekään olisitte voinut paremmin pauhata.\nMutta mitä siitä? Vähän ajan päästä ajattelin, että kun asiaa oikein\npunnitsee, niin ei hän ollutkaan niin väärässä kuin ensin olisi voinut\nluulla.\n\n_Argante_. Mitä sinä höpiset? Eikö hän ole väärässä naidessaan\ntuntemattoman noin vain suin päin?\n\n_Scapin_. Poika raukka. Mitä sille voi? Kohtalo pakoitti.\n\n_Argante_. Ahaa! Sepäs vasta erinomainen puolustus. Siten voi tehdä\nminkä mahdollisen rikoksen tahansa, pettää, varastaa, murhata ja sanoa\nsitten puolustuksekseen muka kohtalon pakoittamisen.\n\n_Scapin_. Hyvä Jumala! te käsitätte minut liian filosoofisesti.\nTarkoitin vaan, että olot pakoittivat hänet koko juttuun.\n\n_Argante_. Mitäs hän antoi pakoittaa itseään!\n\n_Scapin_. Kuinka hän olisi yhtä viisas kuin te? Nuoruus ja hulluus,\nvanhuus ja viisaus, eikä sitä järkeä aina ole, jotta tekisi vaan sen\nmikä on viisasta. Todistuksena on meidän Léandre, joka kaikista minun\nopetuksistani, kaikista minun varoituksistani huolimatta on tehnyt\nvielä hullummin kuin teidän poikanne. Tahtoisinpa juuri tietää, ettekö\nte koskaan ole ollut nuori ja ettekö tekin aikoinanne ole tehnyt\ntyhmyyksiä, kuten muutkin. Olen kuullut kerrottavan, että te ennen\nmaailmassa olitte suurikin naisväen lumooja, oikea Don Juan, että\nteitte kepposia kaunokaisten kanssa, ettekä koskaan mennyt leikkiin\ntulematta voittajana takaisin.\n\n_Argante_. Se on totta, sen myönnän, mutta minä pysyin aina\nkohteliaisuuden rajojen sisällä, enkä koskaan tehnyt niinkuin hän on\ntehnyt.\n\n_Scapin_. Mitäs hän sille voi? Hän näkee nuoren ihanan tytön. Tyttö\nihastuu häneen, sillä hän on teiltä perinyt naisten ihailun. Hän\nrakastuu tyttöön. Tyttö suostuu. Vanhemmat tapaavat nuoret yhdessä ja\nmiekka kädessä pakoittavat pojan naimaan.\n\n_Silvestre_ (its.). Mikä tottunut veijari!\n\n_Scapin_. Olisitteko ennemmin suostunut hänen tulevan murhatuksi. Onhan\nse sittenkin parempi olla naimisissa kuin maata haudassa.\n\n_Argante_. Minulle kerrottiin asia aivan toisin.\n\n_Scapin_ (osoittaen Silvestreä). Kysykäähän vaan tuolta. Saatte kuulla\nmitä hän sanoo.\n\n_Argante_ (Silvestrelle). Hän oli siis pakoitettu naimaan.\n\n_Silvestre_. Oli.\n\n_Scapin_. Noh! Miksi valehtelisin?\n\n_Argante_. Hänen olisi pitänyt se heti ilmoittaa asianajajalle.\n\n_Scapin_. Sitä hän ei tohtinut tehdä.\n\n_Argante_. Siten olisi avioliitto voitu helpommin peruuttaa.\n\n_Scapin_. Peruuttaa.\n\n_Argante_. Niin.\n\n_Scapin_. Sitä ette tee.\n\n_Argante_ Enkö?\n\n_Scapin_. Ette.\n\n_Argante_. Mitä! Eikö minulla ole siihen oikeutta isänä, ja sitäpaitsi\non poikaani pakoitettu?\n\n_Scapin_. Se on seikka, josta hän ei voi olla teidän kanssanne samaa\nmieltä.\n\n_Argante_. Eikö samaa mieltä?\n\n_Scapin_. Ei.\n\n_Argante_. Minun poikani?\n\n_Scapin_. Teidän poikanne. Tahtoisitteko todellakin hänen myöntävän\nsitä, että hän olisi muka pelännyt ja että pakoittamalla olisi hänet\nsaatu naimaan? Ei sitä hän ei voi myöntää; silloinhan hän tunnustaisi\ntehneensä väärin, eikä osoittautuisi teidän kaltaisenne isän kunnon\npojaksi.\n\n_Argante_. Vähät minä siitä.\n\n_Scapin_. Oman kunniansa ja teidän kunnianne takia täytyy hänen sanoa\nkoko maailmalle vapaehtoisesti naineensa.\n\n_Argante_. Ja minä tahdon oman kunniani ja hänen kunniansa takia, että\nhän sanoo päinvastoin.\n\n_Scapin_. Ei, minä olen varma siitä, että hän ei sitä tee.\n\n_Argante_. Minä pakoitan hänet siihen.\n\n_Scapin_. Hän ei sitä tee, sen sanon minä.\n\n_Argante_. Hän tekee niin, taikka teen hänet perinnöttömäksi.\n\n_Scapin_. Tekö?\n\n_Argante_. Minä.\n\n_Scapin_. Hyvä.\n\n_Argante_, Kuinka niin hyvä?\n\n_Scapin_. Te ette tee häntä perinnöttömäksi.\n\n_Argante_. Enkö tee perinnöttömäksi?\n\n_Scapin_. Ette.\n\n_Argante_. Enkö?\n\n_Scapin_. Ette.\n\n_Argante_. Ohoo! Sepä vasta olisi. Enkö minä tekisi poikaani\nperinnöttömäksi?\n\n_Scapin_. Ette, sanon minä.\n\n_Argante_. Kuka minua siitä estäisi?\n\n_Scapin_. Te itse.\n\n_Argante_. Minäkö?\n\n_Scapin_. Niin, teillä ei olisi sydäntä siihen.\n\n_Argante_. Olisipa kyllä.\n\n_Scapin_. Laskette leikkiä?\n\n_Argante_. Enkä laske.\n\n_Scapin_. Isän sydän kyllä heltyy.\n\n_Argante_. Eipä sentään.\n\n_Scapin_. Kyllä, kyllä.\n\n_Argante_. Niin käy, sen minä sanon.\n\n_Scapin_. Joutavia!\n\n_Argante_. Ei sinun tarvitse sanoa joutavia.\n\n_Scapin_. Hyvä Jumala! tunnenhan minä teidät, te olette hyväsydäminen.\n\n_Argante_. Minä en ole ollenkaan hyvä, olen hyvinkin ilkeä, kun niin\ntahdon. Jättäkäämme koko keskustelu, se saa sappeni kuohumaan.\n(Silvestrelle.) Mene, sinä senkin tolvana ja tuo se poika hulttio\ntänne, sillävälin kuin menen herra Gérontelle valittamaan\nonnettomuuttani.\n\n_Scapin_. Herra Argante, jos vaan jotenkin voin palvella teitä, niin\nolkaa vaan niin hyvä ja käskekää.\n\n_Argante_. Kiitos. (Its.) Miksi on minulla vaan yksi ainoa poika! Jospa\nminulla tällä hetkellä olisi tyttäreni, jonka taivas riisti minulta,\nniin tekisin hänet perillisekseni!\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n    Scapin. Silvestre.\n\n_Silvestre_. Kyllä minä tunnustan sinut aika vehkeilijäksi, asia on jo\nhyvällä alulla. Mutta toiselta puolelta olemme toimeentulomme takia\npulassa, meillä ei ole rahaa, ja velkojat ahdistavat meitä joka\npuolelta.\n\n_Scapin_. Anna minun vaan toimia, keino on jo keksitty. Tuumin vaan,\nmistä saisin luotettavan miehen näyttelemään erään tarvitsevan henkilön\nosaa. Odotahan. Tiedätkös mitä, paina myssysi hiukan kallelleen, noin,\nnojaudu toiseen jalkaasi, toinen käsi puuskassa, mulkoile ja marssi\nkuin teaatterikuningas. -- Kas, noin on hyvä. Seuraa minua.\n\n_Silvestre_. Yhtä vaan pyydän sinulta, älä laita minua mihinkään\nrettelöihin oikeuden kanssa.\n\n_Scapin_. Loruja. Me jaamme vaarat kuin veljet ainakin. Kolme vuotta\nenemmän tai vähemmän vankeutta ei saa peloittaa jaloja miehiä.\n\n    Alas.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nENSI KOHTAUS.\n\n    Géronte. Argante.\n\n_Géronte_. Näin hyvän tuulen puhaltaessa saapuvat meikäläiset vielä\ntänään tänne. Eräs Tarentumista tullut merimies kertoi nähneensä\npalvelijani paraillaan valmistautuvan matkaan, Mutta tyttäreni tapaa\ntullessaan kaiken pahemmalla kannalla kuin mitä olimme luulleet. Sillä\nse, mitä kuulitte pojastanne kerrottavan, kumoo perinpohjin kaikki\ntuumamme.\n\n_Argante_. Olkaa huoleti. Minä lupaan poistaa kaikki esteet tieltämme\nja ryhdyn heti paikalla toimeen.\n\n_Géronte_. Rohkenenko, herra Argante, sanoa teille jotain? Lasten\nkasvatus on seikka, johon on ryhdyttävä täydellä todella.\n\n_Argante_. Se on totta. Mitä sillä tarkoitatte?\n\n_Géronte_. Tarkoitan vaan, että alkusyy nuorten huonoon käytökseen on\nkasvatuksessa, jonka he ovat saaneet isältään.\n\n_Argante_. Niin joskus onkin. Mutta mitä sillä tarkoitatte?\n\n_Géronte_. Mitäkö tarkoitan?\n\n_Argante_. Niin.\n\n_Géronte_. Tarkoitan vaan, että jos kelpo isän tavoin olisitte pitänyt\npoikanne hyvässä kurissa, niin ei hän olisi tehnyt sellaisia kepposia\nkuin nyt.\n\n_Argante_. Hyvä. Siis te olette pitänyt omaa poikaanne hyvässä kurissa.\n\n_Géronte_. Epäilemättä. Ja suuttuisin kelpolailla, jos hän olisi tehnyt\njotain poikanne tekojen kaltaista.\n\n_Argante_. Ja jos tuo sama poika, jota te kelpo isän tavoin olette\npitäneet hyvässä kurissa, olisi tehnyt jotain vielä pahempaakin? Hä?\n\n_Géronte_. Mitä?\n\n_Argante_. Mitäkö?\n\n_Géronte_. Mitä te tarkoitatte?\n\n_Argante_. Tarkoitan vaan, herra Géronte, että parasta on olla\ntuomitsematta niin äkkipikaa toisten käytöstä, ja katsokoon se joka\ntahtoo soimata, eikö omassa kodissaan ole mitään mätähaavaa.\n\n_Géronte_. En ymmärrä arvoituksianne. Kyllä minä selitän. Oletteko\nkuullut jotain pojastani puhuttavan?\n\n_Argante_. Voi olla mahdollista.\n\n_Géronte_. Ja mitä sitten?\n\n_Argante_. Palvelijanne Scapin, kiukuissani kun olin, puhui vaan\nohimennen asiasta; hän tai joku muu voi selittää teille lähemmin. Mitä\nminuun tulee, menen heti keskustelemaan jonkun asianajajan kanssa\nryhtyäkseni tarpeellisiin toimenpiteisiin. Näkemiin asti.\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n_Géronte_. Mitä juttuja täällä on tekeillä! Jotain vielä pahempaa? Minä\npuolestani en tiedä mitään sen pahempaa, ja minun mielestäni on\nnaiminen vastoin isänsä tahtoa teko, joka voittaa kaiken, mitä voi\nkuvitellakaan.\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    Géronte. Léandre.\n\n_Géronte_. Ah! Kas, tuossa hän onkin!\n\n_Léandre_ (juosten Gérontea syleilemään). Isäni! Kuinka olen iloinen\nnähdessäni teidät taas kotona!\n\n_Géronte_ (karttaen syleilyä). Ei kiirettä' Puhukaamme hiukan tärkeistä\nasioista.\n\n_Léandre_. Sallikaa minun syleillä teitä ja --\n\n_Géronte_ (karttaen taas). Ei kiirettä, sanon minä.\n\n_Léandre_. Mitä! Te ette salli minun syleillä teitä osoittaakseni\niloani?\n\n_Géronte_. En. Meillä on asioita keskenämme selviteltävinä.\n\n_Léandre_. Mitä asioita?\n\n_Géronte_. Anna minun katsoa sinua suoraan silmiin.\n\n_Léandre_. Mitä?\n\n_Géronte_. Katso minua silmästä silmään.\n\n_Léandre_. No?\n\n_Géronte_. Mitä täällä on tapahtunut?\n\n_Léandre_. Mitäkö on tapahtunut?\n\n_Géronte_ Niin. Mitä olet tehnyt poissaollessani?\n\n_Léandre_. Mitä minä sitten muka olisin tehnyt, isä?\n\n_Géronte_. Minä en suinkaan tahdo, että olisit tehnyt, minä kysyn vaan,\nmitä olet tehnyt.\n\n_Léandre_. Minä! Minä en ole tehnyt mitään sellaista, josta voisitte\nmoittia minua.\n\n_Géronte_. Et mitään?\n\n_Léandre_. En.\n\n_Géronte_. Oletpa jotakuinkin röyhkeä.\n\n_Léandre_. Tiedän olevani syytön.\n\n_Géronte_. Scapin on kuitenkin kertonut teistä uutisia.\n\n_Léandre_. Scapin?\n\n_Géronte_. Ahaa! Jopa punastut.\n\n_Léandre_. Mitä hän on kertonut teille minusta?\n\n_Géronte_. Tämä paikka ei ole sopiva jutun tutkimiseen; me tarkastamme\nsitä muualla! Joudu kotiin, minä seuraan sinua heti sinne. Ah! Lurjus!\nJos sinä tuotat minulle häpeää, niin en tunnusta sinua pojakseni, etkä\nmilloinkaan saa tulla näkyviini.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n_Léandre_. Scapin on minut pettänyt! Tuo konna, jonka pitäisi ennen\nkaikkea pitää salassa kaikki, mitä uskon hänelle, hän ensimäisenä\njuoksee ilmaisemaan kaiken isälleni. Ah! Minä vannon taivaan kautta\nettei tämä petos jää rankaisematta.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Octave. Léandre. Scapin.\n\n_Octave_. Rakas Scapin, kuinka suuresti saan kiittää puuhiasi! Mikä\nmainio mies sinä olet! Miten olisi minun käynytkään, jollei taivas\nolisi tuonut sinua avukseni!\n\n_Léandre_. Ahaa! Siinähän te olettekin! Olen oikein iloinen nähdessäni\nteidät, senkin konna.\n\n_Scapin_. Se on liian suuri kunnia minulle.\n\n_Léandre_ (paljastaen miekkansa). Vielä laskette sopimatonta\nleikkiäkin! Ah, kyllä minä opetan --\n\n_Scapin_ (heittäytyen polvilleen). Hyvä herra!\n\n_Octave_ (astuen molempien väliin estääkseen Léandrea lyömästä). Ah!\nLéandre!\n\n_Léandre_. Ei, Octave, elkää pidättäkö minua.\n\n_Scapin_ (Léandrelle). Voi, armollinen herra!\n\n_Octave_ (pidättäen Léandrea). Armoa!\n\n_Léandre_ (aikoen iskeä Scapinia). Antakaa minun tyynnyttää vihani.\n\n_Octave_. Ystävyytemme nimessä, Léandre, elkää tehkö hänelle pahaa!\n\n_Scapin_. Armollinen herra, mitä minä sitten olen tehnyt?\n\n_Léandre_ (aikoen iskeä Scapinia). Mitäkö olet tehnyt, konna?\n\n_Octave_ (pidättäen vielä Léandrea). Rauhoittukaa!\n\n_Léandre_. En, Octave. Hän tunnustakoon heti petollisuutensa. Äsken\nsain muilta kuulla, mitä kepposia olet minulle tehnyt. Mutta nyt tahdon\nkuulla tunnustuksen omasta suustasi tai lävistän sinut miekallani.\n\n_Scapin_. Voi, armollinen herra! Voisitteko todellakin olla niin\nsydämetön?\n\n_Léandre_. No, puhu sitten.\n\n_Scapin_. Minä olisin siis teille tehnyt jotain, armollinen herra?\n\n_Léandre_. Niin, konna. Eikö sinun omatuntosi syytä sinua siitä?\n\n_Scapin_. Minä vannon, etten tiedä mistä on kysymys.\n\n_Léandre_ (lähestyen surmatakseen Scapinin). Etkö tiedä?\n\n_Octave_ (hilliten Léandrea). Léandre!\n\n_Scapin_. No niin, armollinen herra, koska te nyt välttämättömästi\ntahdotte, niin tunnustan tovereitteni kanssa juoneeni sen pikku\ntynnyrillisen espanjalaista viiniä, jonka tässä eräänä päivänä saitte\nlahjaksi. Sitten leikkasin läven tynnyriin ja kaadoin tynnyrin\nympärille vettä, jotta uskoisitte viinin juosseen maahan.\n\n_Léandre_. Sinäkö hulttio joit espanjalaisen viinini ja olet syypää\nsiihen, että toruin piikaa luullen hänen tehneen minulle tuon kepposen?\n\n_Scapin_. Niin, minä se olin, armollinen herra. Antakaa se mulle\nanteeksi.\n\n_Léandre_. Olenpa iloinen kuullessani tämän. Mutta siitä ei ole nyt\nkysymys.\n\n_Scapin_. Eikö siitä, armollinen herra?\n\n_Léandre_. Ei. Aivan toinen asia koskee minua lähemmin. Sinä saat sen\nitse sanoa minulle.\n\n_Scapin_. Armollinen herra, minä en muista tehneeni muuta.\n\n_Léandre_ (aikoen lävistää Scapinin). Etkö aijo tunnustaa.\n\n_Scapin_. Ai!\n\n_Octave_ (hilliten Léandrea). Rauhoittukaa!\n\n_Scapin_. Armollinen herra, on kyllä totta, että kolme viikkoa sitten\nlähetitte minut eräänä iltana viemään pienen kellon nuorelle\nmustalaistytölle, jota rakastitte. Palasin kotia aivan kurassa,\nkasvot verissä ja sanoin kohdanneeni rosvoja, jotka olivat minut\npahanpäiväisesti piesseet ja vieneet kellon. Minä itse, armollinen\nherra, olin pistänyt sen omaan taskuuni.\n\n_Léandre_. Sinäkö varastit kelloni?\n\n_Scapin_. Minä, armollinen herra, nähdäkseni paljoko kello on.\n\n_Léandre_. Ahaa! Saanpa kuulla tässä kauniita juttuja. Mutta siitäkään\nei ole kysymys.\n\n_Scapin_. Eikö siitäkään?\n\n_Léandre_. Ei, konna. Sinun täytyy vielä muutakin tunnustaa minulle.\n\n_Scapin_ (Its.). Hiisi vieköön.\n\n_Léandre_. Puhu pian, minulla ei ole aikaa odottaa.\n\n_Scapin_. Armollinen herra, muuta minä en ole tehnyt.\n\n_Léandre_ (aikoen lävistää Scapinin). Etkö muuta?\n\n_Octave_ (asettuen Léandren eteen). Seis!\n\n_Scapin_. No niin, armollinen herra, muistatteko vielä tuon peikon,\nsiitä on nyt kuusi kuukautta, joka eräänä yönä antoi teille aika lailla\nselkään ja melkein oli taittaa niskanne, kun paetessanne putositte\nerääseen kellariloukkoon.\n\n_Léandre_. No?\n\n_Scapin_. Minä, armollinen herra, minä olin tuo peikko.\n\n_Léandre_. Sinäkö, lurjus?\n\n_Scapin_. Niin, minä, armollinen herra. Ainoastaan peloittaakseni teitä\nja vieroittaakseni teidät yöjuoksuhalustanne, joka teitä vaivasi.\n\n_Léandre_. Sopivassa tilaisuudessa vielä muistan, mitä nyt sain kuulla.\nMutta minä tahdon sinut tunnustamaan, mitä olet sanonut isälleni?\n\n_Scapin_. Teidän isällenne?\n\n_Léandre_. Niin, katala, minun isälleni.\n\n_Scapin_. En ole häntä vielä nähnytkään matkansa jälkeen.\n\n_Léandre_. Etkö nähnytkään?\n\n_Scapin_. En, armollinen herra\n\n_Léandre_. Onko se totta?\n\n_Scapin_. On, toden totta. Hän itse saa sen teille todistaa.\n\n_Léandre_. Hänen omasta suustaan olen sen kuullut.\n\n_Scapin_. Teidän luvallanne sanoen hän ei ole puhunut totta.\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Léandre. Octave. Carle. Scapin.\n\n_Carle_. Armollinen herra, minä tuon ikäviä uutisia. Rakastettunne on\nvaarassa.\n\n_Léandre_. Mitä?\n\n_Carle_. Mustalaiset ovat täällä, aikoen viedä Zerbinetten muassaan.\nHän itse kyynelsilmin käski minun heti tulla ilmoittamaan teille, että\njollette kahden tunnin kuluessa maksa heille sitä summaa, jonka he\nvaativat Zerbinettestä, niin menetätte hänet ainiaaksi.\n\n_Léandre_. Kahden tunnin kuluessa.\n\n_Carle_. Kahden tunnin kuluessa.\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n    Léandre. Octave. Scapin.\n\n_Léandre_. Voi, rakas Scapin, auta minua!\n\n_Scapin_ (nousten ja asettuen ylpeästi Léandren eteen). Voi, rakas\nScapin! Nyt olen rakas Scapin, kun minua tarvitaan.\n\n_Léandre_. Minä annan sinulle kaikki anteeksi, mitä äsken kerroit,\nvaikka olisit vielä pahempaakin tehnyt.\n\n_Scapin_. Ei, ei, älkää antako minulle anteeksi. Lävistäkää minut\nmiekallanne. Olisin iloinen jos tappaisitte minut.\n\n_Léandre_. En. Minä rukoilen, pelasta minut, auta minua lunastamaan\nrakastettuni.\n\n_Scapin_. En, en. Parasta on tappaa minut.\n\n_Léandre_. Sinä olet siihen liian kallis. Minä rukoilen sinua\nkäyttämään ihmeteltävää neroasi, nyt sitä tosiaan tarvitaan.\n\n_Scapin_. Ei, tappakaa minut, sanon minä.\n\n_Léandre_. Armoa! Älä enää ajattelekaan sitä ja auta minua.\n\n_Octave_. Scapin, hänen hyväkseen täytyy jotain tehdä.\n\n_Scapin_. Hänen hyväkseen, kun ensin on minua sillä tavalla solvaissut?\n\n_Léandre_. Minä rukoilen, unohda vihani ja auta minua.\n\n_Octave_. Minäkin rukoilen hänen puolestaan.\n\n_Scapin_. Minua on liian syvästi loukattu.\n\n_Octave_. Voita mielipahasi.\n\n_Léandre_. Jätätkö Scapin, minut tähän kurjaan tilaan.\n\n_Scapin_. Tuolla tavoin, aivan syyttömästi solvata minua!\n\n_Léandre_. Olin väärässä, minä myönnän sen.\n\n_Scapin_. Haukkua minua konnaksi, heittiöksi, roistoksi!\n\n_Léandre_. Minä kadun katkerasti tekoani.\n\n_Scapin_. Aikoo vielä lävistää minut miekallaan.\n\n_Léandre_. Minä pyydän koko sydämmestäni sinulta anteeksi. Ja jollei\nmuu auta, heittäydyn eteesi polvilleni, näin, Scapin, rukoilen sinua\nvielä kerran, älä jätä minua!\n\n_Octave_. Toden totta, Scapin, sinun täytyy suostua.\n\n_Scapin_. Nouskaa nyt sitten, elkääkä toista kertaa olko niin\ntuittupäinen.\n\n_Léandre_. Mutta lupaatko toimia puolestani?\n\n_Scapin_. Saattehan sitä ajatella.\n\n_Léandre_. Mutta tiedäthän, aika rientää.\n\n_Scapin_. Olkaa huoleti. Paljoko tarvitsette?\n\n_Léandre_. 500 tukaatia.\n\n_Scapin_. Ja te?\n\n_Octave_. 200 tukaatia.\n\n_Scapin_. Ne kiskon teidän isiltänne. (Octavelle.) Mitä teidän isäänne\ntulee, on keino jo keksitty. (Léandrelle.) Ja huolimatta teidän isänne\näärettömästä saituudesta aijon hänestä suoriutua vielä helpommin,\nsillä te tiedätte, että sillä miehellä, Jumalan kiitos, ei ole\nylenpalttisesti ymmärrystä, ja minä kyllä saan hänet uskomaan vaikka\nmitä. Ettehän siitä loukkaannu, eihän teitä kuukaan pidä vähääkään\nhänen kaltaisenansa ja tiedättehän kyllä, että häntä pidetään vaan\nmuodollisesti teidän isänänne.\n\n_Léandre_. Sepä kaunista, Scapin.\n\n_Scapin_. No, no, älkää nyt suuttuko, laskinhan minä leikkiä. Mutta\ntuolla näen Octaven isän tulevan. Aletaan hänestä, koska hän on\nsaapuvilla. Menkää te molemmat pois. (Octavelle.) Ja te, sanokaa\nSilvestrelle, että hän himphamppua tulee tänne näyttelemään osaansa.\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    Argante. Scapin.\n\n_Scapin_ (Its.). Tuossa hän on ja hautoo mietteitään.\n\n_Argante_ (luullen olevansa yksin). Käyttäytyy siten, ei ajattele sen\npitemmälle! Heittäytyy mokomaankin liittoon? Voi, voi, sitä\nkevytmielistä nuorisoa.\n\n_Scapin_. Nöyrin palvelijanne, herra Argante.\n\n_Argante_. Päivää, Scapin.\n\n_Scapin_. Poikanne naimisjuttu kai pyörii päässänne?\n\n_Argante_. Myönnän kyllä, että hän on tuottanut minulle suurta\nmielipahaa.\n\n_Scapin_. Niin, elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Parasta on aina olla\nvalmis ottamaan niitä vastaan. Kuulin kerran, siitä on jo pitkä aika,\nerään viisaan miehen lauseen, joka sitten aina on pysynyt muistossani.\n\n_Argante_. No?\n\n_Scapin_. Että niin pian kuin perheenisä on kotoa poissa, täytyy hänen\najatella kaikkia ikäviä mahdollisuuksia mitkä häntä palatessaan voivat\nkohdata: ajatella, että hänen talonsa on palanut, rahansa varastettu,\nvaimonsa kuollut, poikansa raajarikkona, tyttärensä vietelty, ja pitää\nsitä, mikä ei ole tapahtunut, suurena onnena. Minä puolestani olen aina\nkäytännössä noudattanut tätä filosofiaa, enkä koskaan ole palannut\nkotiin olematta valmis vastaanottamaan vihaiselta herraltani\nsoimauksia, loukkauksia, potkuja, keppiä, piiskaa. Mikä ei ole\ntapahtunut, siitä olen kiittänyt kohtaloa.\n\n_Argante_. Aivan oikein. Mutta tuota kirottua naimista, joka ehkäisee\nmeidän tuumamme, en voi kärsiä ja aijon neuvotella asianajajan kanssa\nsaadakseni sen kumotuksi.\n\n_Scapin_. Toden totta, herra Argante, uskokaa minua, koettakaa jotenkin\nmuuten saada asia selville. Kyllä te tiedätte mitä oikeusjuttu tässä\nmaassa on, sama kuin syöksyisi mehiläispesään.\n\n_Argante_. Olet oikeassa. Mutta miten muuten?\n\n_Scapin_. Minä luulen tietäväni. Minä en saanut rauhaa, sillä minä otan\nniin suuresti osaa suruunne, ennenkuin keksin keinon, jolla voin\nvapauttaa teidät levottomuudestanne. Sillä minä en voinut heltymättä\nkatsella, miten kunnon isät saavat suruja kärsiä lapsiensa takia.\nOlenkin aina teitä kohtaan tuntenut erityistä lämpöä.\n\n_Argante_. Olen hyvin kiitollinen siitä.\n\n_Scapin_. Kävin sen vuoksi tuon tytön veljen luona. Hän on ammatiltaan\ntuollainen, joka aina on valmis miekkailuun, puhuu vaan surmaamisesta,\neikä tunne sen suurempia omantunnon vaivoja tapettuaan ihmisen kuin jos\nolisi tappanut kärpäsen. Rupesin keskustelemaan tästä naimajutusta,\nvakuutin hänelle, miten helposti sen voi peruuttaa, koska on väkivaltaa\nnimittäin käytetty. Mitenkä isänoikeutenne, rahanne ja ystävänne\nauttaisivat teitä oikeuden edessä. Lyhyesti, minä käsittelin asiaa niin\nmonelta puolelta, että hän vihdoin suostui purkamaan avioliiton, jos te\nvaan annatte hänelle pikkuisen rahaa.\n\n_Argante_. Ja paljoko hän vaatii?\n\n_Scapin_. Oh! Ensiksi kapusi hän hyvinkin korkealle.\n\n_Argante_. No, kuinka korkealle?\n\n_Scapin_. Hirveän korkealle.\n\n_Argante_. No mutta kuinka korkealle?\n\n_Scapin_. Hän ei puhunut vähemmästä kuin 500 tai 600 tukaatista.\n\n_Argante_. 500 tai 600 raippaa hän saakoon! Hän tekee kai ihmisistä\npilkkaa?\n\n_Scapin_. Sitä minäkin sanoin hänelle, käskin hänen mennä sinne missä\npippuri kasvaa. Koetin selittää hänelle, ett'ette ole mikään\ntyhmeliini, jolta noin vaan voi vaatia 500 tai 600 tukaatia. Vihdoin\nuseiden ehdotuksieni jälkeen sanoi hän minulle: Minun täytyy lähteä\npiakkoin armeijaan, juuri varustelen itseäni ja vaan rahan tarve saa\nminut suostumaan tarjoumuksiinne. Tarvitsen itselleni ratsun; oikein\nhyvän ratsun, se maksaa ainakin 60 tukaatia.\n\n_Argante_. No niin, saakoon hän nuo 60 tukaatia.\n\n_Scapin_. Sen lisäksi satula ja pistoolit; se nousee noin 20 tukaatia!\n\n_Argante_. 20 ja 60 tukaatia on 80 tukaatia!\n\n_Scapin_. Aivan oikein.\n\n_Argante_. Se on paljon, mutta olkoon. Minä suostun siihen.\n\n_Scapin_. Vielä palvelijalle hevonen, joka maksaa ehkä 30 tukaatia.\n\n_Argante_. Mitä hittoa! Menkää hiiteen. Hän ei saa niihin ropoakaan.\n\n_Scapin_. Hyvä herra -- -- --\n\n_Argante_. Ei. Mies on hävytön.\n\n_Scapin_. Pitääkö hänen palvelijansa sitten kävellä?\n\n_Argante_. Käyköön kuinka tahtoo ja herransa samoin.\n\n_Scapin_. Hyvä Jumala, älkää nyt suuttuko sellaisista pikkuseikoista.\nÄlkää ryhtykö oikeudenkäyntiin, pelastautukaa miten tahansa oikeuden\nkäsistä.\n\n_Argante_. No, olkoon. Suostun antamaan hänelle vielä 30 tukaatia.\n\n_Scapin_. Sitten tarvitsen vielä, sanoi hän, muulin -- -- --\n\n_Argante_. Oh! Menköön hän hiiteen muulineen! Liika on liikaa, me\nkäräjöimme.\n\n_Scapin_. Armollinen herra! --\n\n_Argante_. En, enempää en anna.\n\n_Scapin_. Herra, pikkuinen muuli.\n\n_Argante_. En anna hänelle edes aasiakaan.\n\n_Scapin_. Mutta ajatelkaahan -- -- --\n\n_Argante_. En; ennemmin käräjöin.\n\n_Scapin_. Voi, hyvä herra, mitä te puhuttekaan. Ajatelkaahan kaikkia\noikeuden koukkuja; katsokaahan kaikkia haasteita, oikeuden rappusia,\nkauheita juttuja. Sanokaa tahtoisitteko todellakin joutua sellaisten\npetojen kynsiin kuin oikeudenpalvelijat, prokuraattorit, asianajajat,\nsihteerit ja varasihteerit, syyttäjät, tuomarit ja niiden kirjurit\novat. Näiden joukossa ei ole niin ainoatakaan, joka ei mitä\nvähäpätöisimmästä syystä väärentäisi mitä asiaa tahansa.\nOikeudenpalvelija jättäisi väärän haasteen, jonka nojalla te\ntietämättänne tuomitaan. Prokuraattori liittoutuu vastustajienne kanssa\nja saisitte maksaa kelpo summat. Asianajajanne lahjottaisiin, hän ei\ntulisi ajoissa valvomaan asiaanne, tai toisi esiin syitä, joissa ei ole\nhölynpölyä järkeä. Sihteeri uppiniskaisuudessaan kirjoittaisi tuomiot\nja päätökset teidän vahingoksenne. Kirjuri kätkisi asiapapereita, tai\nsyyttäjä itse ei ole kertonut kaikkea mitä on nähnyt. Ja jos otaksuu,\nettä suurimmalla varovaisuudella olisitte päässyt näistä kaikista, niin\nhuomaisitte että tuomari olisi yllyttänyt teidän kimppuunne joko\nuskovaiset tai rakastettunsa. Voi, hyvä herra, jos vaan voitte, niin\npaetkaa tätä kiirastulta. Käräjöiminen on sama kuin helvetti jo\nmaanpäällä. Ja kun vaan ajattelen riitajuttua, olisin valmis pakenemaan\naina Indiaan asti.\n\n_Argante_. Minkä hinnan hän määräsi muulista?\n\n_Scapin_. Hyvä herra, muulista, ratsusta ja palvelijan hevosesta,\nsatulasta ja pistoolista, sekä maksaakseen muutamia pikku velkoja\nemännälleen, vaatii hän kaikkiaan 200 tukaatia.\n\n_Argante_. 200 tukaatia?\n\n_Scapin_. Niin.\n\n_Argante_ (kävellen kiukuissaan). Hyvä, hyvä, me käräjöimme!\n\n_Scapin_. Mutta ajatelkaahan -- -- --\n\n_Argante_. Minä käräjöin.\n\n_Scapin_. Älkää heittäytykö -- -- --\n\n_Argante_. Minä tahdon käräjöitä -- -- --\n\n_Scapin_. Mutta käräjöidäksenne tarvitsette rahaa; sitä tarvitsette\nhaasteeseen ja tarkastukseen; sitä tarvitsette esittelyyn,\nneuvotteluun, produktioniin, prokurationiin ja prokuraattorin\npapereihin; sitä tarvitsette keskusteluihin ja neuvotteluihin\nasianajajien kanssa; tarvitsette asiapaperien kopioimiseen; sitä\ntarvitsette varasihteerin kertomukseen, oikeuskustannuksiin,\ntarkastukseen kirjurien allekirjoituksiin ja ulosantoon, puhumattakaan\nniistä lahjoista, joita teidän tulee jaella näitten kaikkien herrojen\nkesken. Antakaa rahat miehelle, niin pääsette koko hommasta.\n\n_Argante_. Mitä, 200 tukaatia?\n\n_Scapin_. Niin. Voitatte vaan siten. Olen laskenut itsekseni kaikki\noikeusmenot yhteen ja olen huomannut, että jos annatte miehelle 200\ntukaatia, säästätte vähintäin 150, laskemattakaan sitä huolta, hyppyytä\nja harmia, josta pääsette. Ennenkuin kuulen kelvottomien asianajajien\nlaskettelevan huonoja sukkeluuksia minusta koko maailman kuullen, ennen\nannan minä 300 tukaatia kuin käräjöitsen.\n\n_Argante_. Vähä minä siitä, asianajajat sanokoot minusta mitä tahansa.\n\n_Scapin_. Tehkää niinkuin tahdotte; minä ainakin teidän sijassanne\nkarttaisin riitajuttua.\n\n_Argante_. Minä en anna 200 tukaatia.\n\n_Scapin_. Kas tuolla onkin hän itse tulossa.\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n    Argante, Scapin, Silvestre (puettuna tappelupukariksi.)\n\n_Silvestre_. Scapin, viehän minut sen Arganten luo, joka on\nOctaven isä.\n\n_Scapin_. Miksi niin?\n\n_Silvestre_. Sain kuulla hänen aikovan ryhtyä käräjöimään minun\nkanssani ja oikeuden avulla aikovan peruuttaa sisareni avioliiton.\n\n_Scapin_. Minä en tiedä mitä hän aikoo. Mutta hän ei millään tavoin\nsuostu antamaan 200 tukaatia, jotka te vaaditte, hän nimittäin\npaljoksuu summaa.\n\n_Silvestre_. Hiisi vieköön koko saakelin koiran! Jos minä vaan saan\nhänet käsiini, niin rutistan miehen, vaikka minut elävältä\nnyljettäisiin.\n\n    (Argante pysyttelee vavisten Scapinin takana,\n    jotta häntä ei huomattaisi.)\n\n_Scapin_. Hyvä herra, Octaven isä on rohkea mies: ja ehkei hän teitä\npelkää ollenkaan.\n\n_Silvestre_. Hän! Hän! Saakeli soikoon, jos hän vaan olisi täällä niin\npuhkaisisin heti hänen mahansa miekallani. (Huomaten Arganten.) Kuka\ntuo on?\n\n_Scapin_ Se ei ole hän, se ei ole hän.\n\n_Silvestre_. Onko hän sitten hänen ystävänsä?\n\n_Scapin_. Ei suinkaan, päinvastoin, hän on hänen verivihollisensa.\n\n_Silvestre_. Hänen verivihollisensa?\n\n_Scapin_. Niin.\n\n_Silvestre_. Ah! Hiisi vie, sepä hauskaa! (Argantelle.) Te olette siis\ntuon Argante heittiön vihollinen. Eikö niin?\n\n_Scapin_. On, on, sen minä vakuutan.\n\n_Silvestre_ (puristaen kovaa Arg. kättä). Paiskatkaahan kättä,\npaiskatkaahan. Minä annan teille sanani, ja vannon kautta kunniani,\nmiekkani, kautta kaikkien kiroussanojeni, että ennenkuin päivä päättyy\nolen vapauttanut teidät tuosta kirotusta konnasta. Luottakaa vaan\nminuun.\n\n_Scapin_. Hyvä herra, tässä maassa ei suvaita väkivaltaa.\n\n_Silvestre_. Vähät minä siitä, minun ei tarvitse pelätä menettäväni\nsillä mitään.\n\n_Scapin_. Hän on epäilemättä varuillaan. Hänellä on sukulaisia, ystäviä\nja palvelijoita, jotka suojelevat häntä teidän hyökkäyksiänne vastaan.\n\n_Silvestre_. Sitä juuri toivon, hiisi vie, sitä juuri! (Paljastaen\nmiekan.) Ah! Tuli ja leimaus! Jospa hän olisi täällä kaikkine\napulaisineen! Ja vaikka olisi niitä kolmekymmentä hänen Ympärillään!\nNäen heidän syöksyvän miekka kädessä kimppuuni! (Asettuen\nmiekkailuasentoon.) Mitä, roistot, uskallattekin hyökätä päälleni! No\nniin, saakeli soikoon! (Iskee joka taholle ikäänkuin taistellen\nuseamman kanssa.) Ei armoa. Kyllä näytän. Hakkaa päälle. Pysy\npaikallasi, katso tänne! Ah! Senkin vorot! Ah! Lurjukset! Tännekö\ntuppaatte. Kyllä minä selkänne pehmitän. Seis, kanaljat, seis; tuossa,\ntuossa. (Kääntyen Arganten ja Scapinin päin.) Tuossa vielä ja tuossa.\nMitä! Pakenetteko? Puolustautukaa, hiisi vie, puolustautukaa.\n\n_Scapin_. No, no, no! Hyvä herra, emme me heihin kuulu.\n\n_Silvestre_. Niin käy, jos ryhdytte kanssani tekemisiin.\n\n\nKYMMENES KOHTAUS.\n\n    Argante. Scapin.\n\n_Scapin_. No niin! Siinä näette, kuinka monta ihmistä hän jo tappoi 200\ntukaatia takia. Kas niin lykkyä tykö vaan.\n\n_Argante_ (vavisten). Scapin!\n\n_Scapin_. Mitä tahdotte?\n\n_Argante_. Olen päättänyt antaa nuo 200 tukaatia.\n\n_Scapin_. Olen oikein ihastunut kuullessani teidän noin puhuvan.\n\n_Argante_. Menkäämme häntä etsimään, minulla on rahat taskussani.\n\n_Scapin_. Antakaa ne vaan minulle. Ei teidän sovi ajatellakaan nyt\nmennä hänen luokseen, kun äsken kävitte aivan toisesta miehestä. Ja\nsitäpaitsi en ollenkaan takaa hänestä, hän voi vaatia vielä enemmän\nkuin 200, jos te itse menette hänen luokseen.\n\n_Argante_. Niin kyllä, mutta olisin mielelläni ollut katsomassa kun\nsinä annat rahat hänelle.\n\n_Scapin_. Ettekö sitten luota minuun?\n\n_Argante_. Luotan kyllä, mutta -- -- --\n\n_Scapin_. Jos minua epäilette, niin en sekaannu koko juttuun.\n\n_Argante_. Tuossa, ota.\n\n_Scapin_. En, hyvä herra, älkää uskoko rahojanne minun huostaani.\nSoisin mieluimmin teidän käyttävän jotakuta muuta apunanne.\n\n_Argante_. Hyvä Jumala! Otahan nyt!\n\n_Scapin_. En, sanon minä. Älkää luottako minuun. Kuka sen tietää, ehkä\nvielä varastan rahanne?\n\n_Argante_. Ota, sanon minä, älkäämme siitä enää riidelkö. Mutta muista\nvaatia kuitti itsellesi.\n\n_Scapin_. Antakaa minun vaan toimia, minua hän ei vedä nenästä.\n\n_Argante_. Minä odotan kotona sinua.\n\n_Scapin_. Kyllä tulen. (Yksin.) Siinä oli ensimmäinen. Nyt vaan toisen\nkimppuun. Ah! toden totta, tuolla hän tuleekin. Taivas näyttää tuovan\nheidät toinen toisensa jälkeen minun verkkoihini.\n\n\nYHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Géronte. Scapin.\n\n_Scapin_ (ei ole huomaavinaan Gérontea). Voi taivas varjele! Voi\nkamalaa onnettomuutta! Voi isä raukkaa! Géronte parka, mitä hän nyt\ntekee?\n\n_Géronte_ (Its.). Mitä hän minusta puhuu! Miksi hän näyttää noin\nonnettomalta.\n\n_Scapin_. Eikö kukaan voi minulle sanoa missä herra Géronte on?\n\n_Géronte_. No, mikä nyt on, Scapin.\n\n_Scapin_ (juosten näyttämöä pitkin, ei ole ymmärtävinään eikä\nnäkevinään Gérontea). Mistä löydän hänet, voidakseni kertoa tästä\nonnettomuudesta.\n\n_Géronte_ (juosten Scapinin jälkeen). Mikä nyt on?\n\n_Scapin_. Turhaan juoksen pitkin maailmaa, häntä ei löydy.\n\n_Géronte_. Tässä minä olen.\n\n_Scapin_. Hän on kai jossain sellaisessa paikassa, jossa ei kukaan\naavistakaan olevan.\n\n_Géronte_ (tarttuen Scapiniin). Hohoi! Oletko sinä sokea, kun et näe\nminua?\n\n_Scapin_. Voi hyvä herra, minä en ollenkaan nähnyt teitä.\n\n_Géronte_. Jo kauvan olen minä juossut jälessäsi. Mitä sitten on\ntapahtunut?\n\n_Scapin_. Herra -- -- --?\n\n_Géronte_. Mitä?\n\n_Scapin_. Herra, teidän poikaanne -- -- --\n\n_Géronte_. No, niin! Minun poikaani? -- --\n\n_Scapin_. On kohdannut kamala onnettomuus.\n\n_Géronte_. Mikä sitten?\n\n_Scapin_. Äsken tapasin hänet vallan epätoivoissaan, te olitte sanonut\nhänelle ties mitä, johon olitte sekoittanut minutkin aivan\nsopimattomasti. Minä koetin lohduttaa häntä ja lähdimme yhdessä\nsatamaan. Siellä tapasimme nuorennäköisen turkkilaisen, joka pyysi\nmeitä tulemaan galeijaansa. Me menimme galeijaan. Hän oli meille hyvin\nkohtelias ja tarjosi meille hyviä virvokkeita, me söimme mitä ihanimpia\nhedelmiä ja joimme mitä parhainta viiniä.\n\n_Géronte_. Mitä tämä kaikki siihen kuuluu?\n\n_Scapin_. Odottakaa, hyvä herra, niin kyllä kuulette. Meidän\nsyödessämme antoi hän galeijan purjehtia aavalle merelle, siellä laski\nhän minut veneeseen, lähetti minut maalle sanomaan, että jollette heti\nlähetä hänelle 500 tukaatia, vie hän poikanne Algieriin.\n\n_Géronte_. Mitä hittoa! 500 tukaatia.\n\n_Scapin_. Niin, herra, ja kaiken päälliseksi antoi hän minulle vaan\nkaksi tuntia aikaa.\n\n_Géronte_. Ah! Sinä senkin turkkilainen, sinä nylkyri!\n\n_Scapin_. Nyt täytyy teidän kiirehtiä pelastaaksenne orjuudesta\npoikanne, joka niin hellästi teitä rakastaa.\n\n_Géronte_. Mitä hittoa hän teki galeijassa?\n\n_Scapin_. Ei hän aavistanutkaan sitä, mitä tapahtui!\n\n_Géronte_. Scapin, mene heti sanomaan tuolle turkkilaiselle, että minä\nannan esivallan vangita hänet.\n\n_Scapin_. Vangita hänet aavalla merelläkö? Laskette kai leikkiä?\n\n_Géronte_. Mitä hittoa hän teki galeijassa?\n\n_Scapin_. Kirottu sattumus johtaa monasti meitä.\n\n_Géronte_. Scapin, tee niinkuin uskollisen palvelijan tulee.\n\n_Scapin_. Mitenkä?\n\n_Géronte_. Mene sanomaan turkkilaiselle, että, jos hän vaan antaa\npoikani minulle takaisin, menet sinä hänen sijaansa kunnes minä olen\nehtinyt koota hänen vaatimansa summan.\n\n_Scapin_. Hyvä herra, ajatteletteko mitä sanotte? Ja luuletteko tuota\nturkkilaista niin typeräksi, että ottaa minun kaltaiseni arvottoman\nmiehen poikanne sijaan?\n\n_Géronte_. Mitä hittoa hän teki galeijassa?\n\n_Scapin_. Hän ei aavistanutkaan onnettomuutta. Muistakaa, että hän on\nantanut minulle vaan kaksi tuntia aikaa.\n\nGéronte. Paljoko sanoit hänen vaativan?\n\n_Scapin_. 500 tukaatia.\n\n_Géronte_. 500 tukaatia! Onko hän aivan sydämmetön?\n\n_Scapin_ On kai! Koska turkkilaisella olisi sydäntä?\n\n_Géronte_. Tietääkö hän myöskin, mikä summa on 500 tukaatia?\n\n_Scapin_. Tietää kyllä, se on 1,500 fr.\n\n_Géronte_. Luuleeko tuo katala, että 500 tukaatia löytää noin vaan\nkadulta.\n\n_Scapin_. Eivät turkkilaiset koskaan sellaista ajattele.\n\n_Géronte_. Mutta mitä hittoa hän teki galeijassa?\n\n_Scapin_. Se on kyllä totta. Mutta kuka nyt sellaista olisi voinut\naavistaakaan. Herran nimessä, joutukaa!\n\n_Géronte_. Tuossa on kaappini avain.\n\n_Scapin_. Hyvä.\n\n_Géronte_. Avaa se.\n\n_Scapin_. Hyvä.\n\n_Géronte_. Vasemmalla on suuri avain, joka vie vinnille.\n\n_Scapin_. Niin.\n\n_Géronte_. Menet sinne, kokoot kaikki vanhat vaatteet, jotka ovat\nsuuressa korissa ja myyt ne pelastaaksesi poikani.\n\n_Scapin_ (antaen hänelle avaimen takaisin). Mitä te ajattelettekaan? En\nsaisi koko roskasta edes sataa frangia. Sitä paitsi tiedättehän kuinka\nvähän minulla on aikaa.\n\n_Géronte_. Mutta mitä hittoa hän teki galeijassa?\n\n_Scapin_. Oh! Mitä turhaa höpisemme! Antakaa galeijan kerrankin olla\nrauhassa ja muistakaa, että aika joutuu ja te voitte kadottaa ijäksi\npoikanne. Voi, hyvä isäntäni, ehkä en näe sinua enää eläissäni ja ehkä\njuuri puhuessani viedään sinut Algeriin orjuuteen! Mutta taivas voi\ntodistaa, että voimieni mukaan olen koettanut sinua auttaa, ja jollet\npääse vapaaksi, saat syyttää vaan isäsi sydämettömyyttä.\n\n_Géronte_. Kuulehan, Scapin, minä menen hakemaan rahoja.\n\n_Scapin_. Joutukaa sitten; minä pelkään myöhästyväni.\n\n_Géronte_. Etkö sinä maininnut 400 tukaatista?\n\n_Scapin_. En. 500 tukaatia!\n\n_Géronte_. 500 tukaatia!\n\n_Scapin_. Niin.\n\n_Géronte_. Mitä hittoa hän teki galeijassa?\n\n_Scapin_. Olette oikeassa. Mutta rientäkää.\n\n_Géronte_. Eikö hän muuanne voinut mennä kävelemään.\n\n_Scapin_. Se on kyllä totta, mutta kiiruhtakaa.\n\n_Géronte_. Kirottu galeija!\n\n_Scapin_ (its.). Tuo galeija nyt vasta pyörii hänen päässään.\n\n_Géronte_. Kuulehan, Scapin. En muistanutkaan, että tuo summa on\nminulla juuri taskussani kultarahoissa. En ajatellutkaan, että se niin\npian riistettäisiin minulta. (Ottaen kukkaron taskustaan ja antaen sen\nScapinille.) Tässä, mene lunastamaan poikani.\n\n_Scapin_ (ojentaen kätensä). Kyllä, herra.\n\n_Géronte_ (vetää takaisin kukkaron, jonka juuri näytti aikovan antaa\nScapinille). Mutta sano tuolle turkkilaiselle, että hän on konna!\n\n_Scapin_ (ojentaen taas kätensä). Kyllä.\n\n_Géronte_ (kuten äsken). Veijari.\n\n_Scapin_ (ojentaen yhä kättään). Kyllä.\n\n_Géronte_ (kuten äsken). Pakana, voro.\n\n_Scapin_ (kuten äsken). Antakaa minun vaan toimia.\n\n_Géronte_ (kuten äsken). Että hän nylkee minulta 500 tukaatia vasten\nlakia ja oikeutta.\n\n_Scapin_. Kyllä.\n\n_Géronte_ (kuten äsken). Että minä en anna niitä en millään ehdolla.\n\n_Scapin_. Hyvä.\n\n_Géronte_ (kuten äsken). Ja että jos joskus saan hänet kynsiini, niin\nkostan hänelle.\n\n_Scapin_. Kyllä.\n\n_Géronte_ (pistäen kukkaron taskuunsa mennessään). Ja nyt mene, mene\npelastamaan poikani.\n\n_Scapin_ (juosten Géronten jälkeen). Hoi, herra!\n\n_Géronte_. Mitä?\n\n_Scapin_. Missä rahat sitten ovat?\n\n_Géronte_. Enkö minä antanut niitä sinulle?\n\n_Scapin_. Ette todellakaan, te pistitte ne taskuunne.\n\n_Géronte_. Ah! Suru vie pääni aivan pyörälle.\n\n_Scapin_. Kyllä näen sen.\n\n_Géronte_. Mitä hittoa poikani teki galeijassa? Ah, kirottu galeija!\nTurkkilais-roisto! Vieköön sun saatanat!\n\n_Scapin_ (yksin). Hän ei voi unohtaa noita 500 tukaatia, jotka kiristin\nhäneltä. Mutta vielä emme ole kuitit, hän saa toisella tavalla maksaa\nsen petollisuuden, jolla hän syytti minua poikansa edessä.\n\n\nKAHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Octave. Léandre. Scapin.\n\n_Octave_. No, Scapin, oletko hankkeissasi onnistunut?\n\n_Léandre_. Oletko jo koettanut turvata rakkauttani?\n\n_Scapin_ (Octavelle). Tuossa on 200 tukaatia, jotka kiskoin isältänne.\n\n_Octave_. Kuinka onnelliseksi sinä teet minut!\n\n_Scapin_ (Léandrelle). Teidän hyväksenne en voinut tehdä mitään.\n\n_Léandre_ (aikoen mennä). Sitten lähden etsimään kuolemaa, sillä ilman\nZerbinetteä en voi elää.\n\n_Scapin_. Hoi! hoi! Odottakaa. Minne hiiteen te menette sellaista\nhimphamppua!\n\n_Léandre_ (palaten). Mitä minä sitten teen.\n\n_Scapin_. Tässä on mitä tarvitsette.\n\n_Léandre_. Ah! Sinä pelastat henkeni!\n\n_Scapin_. Mutta sillä ehdolla, että te sallitte minun kostaa\npikkuruikkusen isällenne siitä kepposesta, jonka hän minulle teki.\n\n_Léandre_. Kuinka vain tahdot.\n\n_Scapin_. Lupaatte sen todistajan kuullen?\n\n_Léandre_. Lupaan.\n\n_Scapin_. Tuossa on 500 tukaatianne.\n\n_Léandre_. Rientäkäämme pelastamaan rakastettuni.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nENSI KOHTAUS.\n\n    Zerbinette. Hyacinthe. Silvestre. Scapin.\n\n_Silvestre_. Teidän rakastajanne ovat päättäneet jättää teidät\ntoistenne seuraan; ja me noudatamme vaan heidän käskyjään.\n\n_Hyacinthe_ (Zerbinettelle). Sellainen määräys on minulle mieleen.\nKernaasti otan itselleni sellaisen toverin. Minä en suinkaan tahdo\nestää meidän välillemme syntymästä samaa ystävyyttä kuin mikä on\nrakastajaimme kesken.\n\n_Zerbinette_. Minä suostun ehdotukseen, enkä hylkää minulle tarjottua\nystävyyttä.\n\n_Scapin_. Mutta entäs jos rakkautta teille tarjotaan.\n\n_Zerbinette_. Rakkaus, se on jo jotain aivan toista, siinä voi olla\nvaara tarjolla, ja siinä en ole uhkarohkea.\n\n_Scapin_. Mutta minun herraani kuitenkin luullakseni rakastatte.\n\n_Zerbinette_. En minä vielä ehdottomasti usko siihen, enkä vielä luota\nhäneen. Olen iloinen tyttö ja nauran herkeämättä, mutta nauraessanikin\notan useat seikat vakavalta kannalta. Sinun herrasi erehtyy, jos hän\npitää minua täydellisesti omanaan vaan sen vuoksi, että on ostanut\nminut vapaaksi. Häntä pitäisi miellyttämän muun kuin vaan rahalla\nsaadun. Ja jos minä rakastankin häntä, kuten hän toivoo, niin\nvannokoon hän minulle uskollisuutta muutamissa välttämättömissä\njuhlatilaisuuksissa.\n\n_Scapin_. Sitä hän juuri aikookin. Hän ei vaadi teiltä mitään kunniata\nloukkaavaa, enkä minä ole sellainen mies, että sekaantuisin koko\nasiaan, jos hänellä olisi muuta mielessä.\n\n_Zerbinette_. Sen kyllä uskon, kun te sen kerran sanotte. Mutta isä\npanee vastaan, sen aavistan.\n\n_Scapin_. Kyllä me siitä vielä selviämme.\n\n_Hyacinthe_ (Zerbinettelle). Kohtalojemme samankaltaisuus voi vaan\nlujentaa ystävyyttämme. Me olemme molemmat samassa hädässä ja sama\nonnettomuus uhkaa meitä.\n\n_Zerbinette_. Teillä on edes se etu, että voitte sanoa, kenestä\npolveudutte ja vanhempanne, jos tuntevat teidät, voivat sovittaa\nkaikki, taata onnenne ja antaa suostumuksen avioliittoonne. Minulla\nsitävastoin ei ole mitään apua syntyperästäni ja asemani on sellainen,\nettei se suinkaan taltuta ahnetta isää.\n\n_Hyacinthe_. Mutta eihän teidän laitanne ole niin onnettomasti kuin\nminun. Ei teidän rakastettuanne pakoiteta toisiin naimisiin.\n\n_Zerbinette_. Rakastetun uskottomuutta ei tarvitse eniten pelätä.\nNainen voi aina olla varma lumousvoimastaan. Kauheinta tässä kohden on\nisän mielivalta, joka ei välitä mistään ansiosta.\n\n_Hyacinthe_. Voi, minkä vuoksi ehkäistään juuri todellisimpia tunteita!\nKuinka suloista on rakkaus, kun ei mikään estä lemmensiteitä, jotka\nyhdistävät kaksi sydäntä.\n\n_Scapin_. Laskette leikkiä. Yksitoikkoinen onni muuttuu pian ikäväksi.\nElämä vaatii myrskyä ja tyyntä, ja esteet vaan virittävät tulta ja\nlisäävät nautintoa.\n\n_Zerbinette_. Kerrohan, Scapin, meille, miten sait kiskotuksi\nsaiturilta nuo rahat, se kuuluu tapahtuneen niin hupaisella tavalla.\nTiedäthän, ettei minulle kukaan turhaan kerro mitään, saat siitä\npalkaksesi ilon, jonka kertomus tuottaa minulle.\n\n_Scapin_. Tuossa on Silvestre, hän kertoo sen yhtä hyvin kuin minäkin.\nMinulla on mielessäni eräs pieni huvittava kostotuuma.\n\n_Silvestre_. Minkä vuoksi tahdot taas pelkästä nurjamielisyydestä\nsekaantua vaarallisiin rettelöihin.\n\n_Scapin_. Sen vuoksi, että teen kernaasti uhkarohkeita kepposia.\n\n_Silvestre_. Olenhan jo sanonut sinulle, että parasta on kun heität\nkoko tuuman, seuraa minun neuvoani.\n\n_Scapin_. Niin, mutta nyt seuraan omaa neuvoani.\n\n_Silvestre_. Mitä hemmetin huvia sinulle siitä on?\n\n_Scapin_. Mitä hemmettiä se sinuun kuuluu?\n\n_Silvestre_. Kuuluu kun kuuluukin, näenhän sinun aivan tarpeettomasti\njuoksevan aika selkäsaunaa hakemaan.\n\n_Scapin_. No niin, minun selkäänihän se läjähtää eikä sinun.\n\n_Silvestre_. Totta on, että sinä itse olet selkäsi herra ja voit sitä\nkäyttää mihin vaan tahdot.\n\n_Scapin_. Sellaisia vaaroja en ole koskaan karttanut, ja minä vihaan\nmoisia jänishousuja, jotka liian varovaisina eivät uskalla tehdä niin\nmitään.\n\n_Zerbinette_ (Scapinille). Me tarvitsemme vielä sinua.\n\n_Scapin_. Menkää. Minä seuraan heti teitä. Minua ei saa rankaisematta\nsyyttää siitä, että pettäisin oman itseni ja ilmaisisin salaisuudet,\njoista on parasta olla hiiskumatta.\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    Géronte. Scapin.\n\n_Géronte_. No, Scapin, miten on poikani laita?\n\n_Scapin_. Poikanne on hyvässä turvassa. Mutta teitä, juuri teitä uhkaa\nkamala vaara, ja soisin kernaammin teidän olevan kotonanne.\n\n_Géronte_. Kuinka niin?\n\n_Scapin_. Paraikaa etsitään teitä kaikkialta, teidät aijotaan surmata.\n\n_Géronte_. Minut?\n\n_Scapin_. Niin.\n\n_Géronte_. Ja kuka?\n\n_Scapin_. Sen tytön veli, jonka Octave on nainut. Hän luulee, että\nolette kiiruhtanut avioliiton peruuttamista ainoastaan siitä syystä\nettä aijotte saada oman tyttärenne hänen sisarensa sijalle. Näin\najatellen on hän lujasti päättänyt, purkaa epätoivonsa teihin ja\npuhdistaaksensa kunniansa surmata teidät. Kakki hänen ystävänsä, aika\nmiekkailijoita kuten hän itse, etsivät ja tiedustelevat teitä\nkaikkialta. Minä näin jo siellä täällä muutamia hänen sotilaitaan,\njotka kyselivät jokaiselta vastaantulevalta. Oikein parvissa sulkevat\nhe kaikki tiet taloonne, niin ettette voi mennä kotia, ettekä lähteä\nminnekään joutumatta heidän käsiinsä.\n\n_Géronte_. Mitä minä teen, Scapin kulta?\n\n_Scapin_. Minä en tiedä, herra. Tämä on tukala tila. Minä vapisen\nteidän puolestanne kiireestä kantapäähän, ja -- -- -- Odottakaahan.\n\n    (On menevinään katsomaan taustalle, tuleeko ketään.)\n\n_Géronte_ (vavisten). No?\n\n_Scapin_. Ei, ei, ei; ei ollutkaan ketään.\n\n_Géronte_. Etkö tiedä mitään keinoa päästäkseni tästä pulasta?\n\n_Scapin_. Jo olen ajatellut; mutta omat niskani ovat siinä vaarassa.\n\n_Géronte_. Voi, Scapin! Osottaudu nyt kunnon palvelijaksi. Minä\nrukoilen, älä hylkää minua.\n\n_Scapin_. En suinkaan. Minä olen niin kiintynyt teihin, että kärsisin\nitse, jos jättäisin teidät pulaan.\n\n_Géronte_. Kyllä minä palkitsen sen, minä vakuutan. Minä lupaan sinulle\ntämän puvun, kun olen käyttänyt sitä vielä hiukan.\n\n_Scapin_. Odottakaahan. Nyt tiedän keinon, jolla mukavasti voin teidät\npelastaa. Pujahtakaahan tähän säkkiin ja -- -- --\n\n_Géronte_ (on näkevinään jonkun). Ah!\n\n_Scapin_. Ei, ei, ei; ei siellä ole ketään. Teidän täytyy pistäytyä\ntuonne ja olkaa aivan sätkyttelemättä. Minä otan teidät selkääni ja\nkannan vihollisten lävitse kotianne. Ja kun kerran olemme siellä, niin\nvoimme sulkea ovet ja kutsua vahvoja miehiä käymään hyökkääjien\nkimppuun.\n\n_Géronte_. Tuumasi on hyvä.\n\n_Scapin_. Vallan verraton. Saattepa vielä nähdä. (Itseks.) Kyllä sinä\nsaat valheistasi maksaa!\n\n_Géronte_. Mitä?\n\n_Scapin_. Sanoin vaan, että me vedämme vihollisiamme kauniisti nenästä.\nKyyristykää aivan pohjalle. Ennen kaikkia älkää vaan tulko maalle,\nelkääkä hiiskuko sanaakaan, tapahtukoon sitten mitä tahansa.\n\n_Géronte_. Ole huoleti, kyllä minä pysyn.\n\n_Scapin_. Pian piiloon. Tuossa on jo eräs tappelupukari teitä\netsimässä. (Muuttaen ääntään.) Eikö kukaan olisi niin hyvä ja sanoisi\nminulle missä Géronte on? -- (Gérontelle tavallisella äänellä.) Älkää\npotkiko. -- Kyllä minä sinut, senkin riivattu, löydän vaikka menisit\nmaan alle piiloon. (G:lle tavallisella äänellä.) Älkää kurkistako. --\nHoi säkkimies? -- Hyvä herra, -- Minä annan sinulle tukaatin, jos sanot\nmissä on herra Géronte? -- Te etsitte herra Gérontea? -- Niin, koira,\nminä etsin häntä. -- Ja mitä varten, hyvä herra? -- Mitä varten? --\nNiin niin -- Saakeli soikoon, minä tahdon hänet piestä tällä kepillä\nkuoliaaksi. -- Oh hyvä herra, herra Gérontea ei voi sillä lailla\nkohdella. -- Mitä, tuo itserakas penteleen Géronte, senkin narri,\nhävytön lurjus? -- Herra Géronte ei ole mikään pentele, eikä hävytön\nlurjus, olkaa niin hyvä ja punnitkaa sananne. -- Mitä, sinä puhuttelet\nminua, minua, noin röyhkeästi? -- On velvollisuuteni puolustaa\nisäntääni, kun häntä solvaistaan. Oletko sinä tuon Géronten ystävä? --\nOlen, hyvä herra, olen kuin olenkin. -- Ah, lurjus, vai hänen\nystävänsä, no hyvä! (Lyöden usean kerran säkkiä. Huutaen ikäänkuin hän\nsaisi selkäänsä.) Ai, ai, ai, ai, ai, hyvä herra! Ai, ai, hyvä herra!\njo riittää! Ai, lakatkaa. Ai, ai, ai! -- Kas niin siinä sait osasi!\nHyvästi. -- Ai, kirottu sotamies. Ai!\n\n_Gëronte_ (pistäen päänsä säkistä). Voi, Scapin, minä en jaksa enempää.\n\n_Scapin_. Voi, hyvä herra! Minä olen aivan murskana, hartioitani\nviiltelee niin kamalasti.\n\n_Géronte_. Mitä! Minuahan hän löi.\n\n_Scapin_. Ei suinkaan, hyvä herra, hän kolhi minun selkääni.\n\n_Géronte_. Mitä sinä höpiset? Minä tunsin iskut vallan hyvin ja tunnen\nne vieläkin.\n\n_Scapin_. Ei, sanon minä. Hänen keppinsä pää vaan ulottu teidän\nhartioihinne.\n\n_Géronte_. Olisithan voinut mennä vähän loitommalle, jotta minä olisin\nsäästynyt.\n\n_Scapin_ (painaen Géronten säkkiin). Pian piiloon. Tuolla taas tulee\njoku aivan muukalaisen näköinen. -- Pentele vieköön, vaikka juoksisin\nkuinka sukkelasti tahansa, en löydä tuota kirottua Gérontea? --\nKätkekää itsenne. -- Sanokaahan minulle, te siellä, olkaa niin hyvä,\ntiedättekö missä tuo perhanan Géronte on, jota etsin? -- En, hyvä\nherra, en minä tiedä, missä hän on. -- Sanokaa vaan rohkeasti missä hän\non; minä en hänelle tee mitään pahaa. Antaisin vaan pienen selkäsaunan\nhänelle, noin tusinan verran iskuja, ja kolme tai neljä miekanpistosta\nrintaan. -- Minä vakuutan teille, ett'en tiedä missä hän on? -- Minun\nmielestäni liikkui joku tuossa säkissä. Siellä on varmaankin jotain\nmerkillistä. -- Ei! Ei mitään. -- Tekisi mieleni pistää miekka säkin\nläpi. -- Voi, hyvä herra, älkää toki tehkö sitä. -- Näyttäkää sitten,\nmitä siellä on. Ei kiirettä. -- Mitä, eikö kiirettä! -- Te ette saa\nnähdä, mitä minulla siellä on. -- Minäpä tahdon nähdä. -- Sitä ette\nsaa. -- Ah, mitä loruja! -- Siellä on ryysyläjä. -- Näyttäkää tänne,\nsanon minä. -- Sitä en tee. -- Etkö tee? -- En. -- Sitten annan sinun\nhiukan maistaa keppiä. -- Vähät minä teidän kepistänne. -- Vai niin,\nteetkö minusta pilkkaa. (Lyöden säkkiä ja huutaen ikäänkuin hän itse\nsaisi selkäänsä.) Ai, ai, ai, ai! -- Näkemään asti, siinä sait pienen\nläksytyksen, jotta oppisit siivommin puhumaan. -- Ai, hiisi vieköön\nkoko roiston! Ai!\n\n_Géronte_ (pistäen päänsä säkistä). Voi, minä olen aivan murskana.\n\n_Scapin_. Voi minä olen kuollut.\n\n_Géronte_. Miksi hemmetissä ne sillä tavoin kolhivat minun selkääni.\n\n_Scapin_ (painaa hänen päänsä säkkiin). Pian piiloon! Tuolla tulee\npuoli tusinaa sotilaita yht'aikaa. (Matkien useamman ihmisen ääntä.)\nMenkäämme, etsikäämme Gérontea; etsikäämme kaikkialta, älkäämme\nlaiskotelko. Juoskaamme läpi koko kaupungin. Ei mitään saa jättää\ntarkastamatta. Tutkikaamme joka taholta. Minne menemme. Menkäämme\ntuonne. Ei, tuonne. Vasemmalle. Oikealle. Ei. Jos sentään. --\n(Gérontelle tavallisella äänellä.) Menkää nyt hyvin piiloon. --\nKatsokaahan, toverit, tuossa on hänen palvelijansa. No, lurjus, nyt\nsaat sanoa meille, missä herrasi on. -- Voi, hyvät herrat, älkää\nrääkätkö minua. -- Sano heti missä hän on. -- Puhu. Pian. Älä pidätä\nmeitä. Sano heti. Paikalla. -- Voi hyvät herrat rauhoittukaa! (Géronte\npistää päänsä hiljaa säkistä ja huomaa Scapinin vehkeilyt.) Jollet heti\nsano meille, missä herrasi on, niin saat oikein satamalla kepistä\nselkääsi. -- Ennemmin kärsin mitä tahansa kuin petän isäntäni. -- Me\ntapamme sinut. -- Tehkää vaan mitä tahdotte. -- Selkäsi näyttää\nsyhyvän? -- Minä en petä isäntääni. -- No kun välttämättömästi tahdot\nkeppiä maistaa, niin kas tässä saat. -- Oh! -- -- --\n\n    (Kun hän aikoo lyödä nousee Géronte säkistä ja Scapin pakenee.)\n\n_Géronte_. Ah, sinä riivattu! Ah, sinä roisto! Ah, sinä konna!\nUskallatkin siten piestä minua!\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n    Zerbinette. Géronte.\n\n_Zerbinette_ (nauraen, näkemättä Gérontea). Hahaha! Minun täytyy tulla\nulos nauramaan.\n\n_Géronte_ (its. näkemättä Zerbinetteä). Kyllä sinä vielä saat sen\nmaksaa, sen vannon.\n\n_Zerbinette_ (näkemättä Gérontea). Hahahaha! Mikä mainio juttu! Mikä\nnarri tuo ukko on!\n\n_Géronte_. Siinä ei ole mitään hullua, teillä ei ole siinä mitään\nnaurettavaa.\n\n_Zerbinette_. Mitä? Mitä te tarkoitatte?\n\n_Géronte_. Minä tahdon vaan sanoa, että teidän ei tarvitse laskea\nminusta leikkiä.\n\n_Zerbinette_. Teistä?\n\n_Géronte_. Niin.\n\n_Zerbinette_. Mitä? Kuka teistä aikookaan laskea leikkiä?\n\n_Géronte_. Minkätähden te sitten tulette tänne juuri minun nenäni eteen\nnauramaan.\n\n_Zerbinette_. En minä teitä ajatellutkaan. Nauroin vaan itsekseni\neräälle jutulle, jonka äsken kuulin, sepä oli hulluinta mitä olen\nkuullut. Mutta en ole koskaan kuullut niin perin hassua kepposta, kun\nse, jolla eräs poika kiskoi rahoja isältään.\n\n_Géronte_. Poikako kiskoi isältään rahoja.\n\n_Zerbinette_. Niin. Jos kauniisti pyydätte, niin kyllä kerron. Minulla\non muuten luontainen halu kertoa kaikki jutut mitä olen kuullut.\n\n_Géronte_. Minä pyydän teitä kertomaan tapauksen minulle.\n\n_Zerbinette_. Sen teen. Jos sen kerronkin teille, niin ei minulla ole\nsiitä mitään vaaraa, sillä sellainen tapaus ei kauankaan voi pysyä\nsalassa. Kohtalon määräyksestä oleskelen henkilöiden seurassa, joita\nkutsutaan mustalaisiksi ja jotka kulkevat maakunnasta toiseen,\nennustelevat ihmisille ja sekaantuvat kaikkeen muuhunkin. Tullessamme\ntähän kaupunkiin näki eräs nuori mies minut ja rakastui minuun. Siitä\nasti seurasi hän minua kaikkialla ja uskoi kai alussa kuten kaikki\nnuoret miehet, että kunhan vaan puhuvat, sanovat sanan meille, niin\nkaikki on valmista. Mutta hän tapasikin ylpeän tytön, joka sai hänet\nhiukan muuttamaan mielipiteensä. Hän tunnusti rakkautensa minun\nhoitajilleni ja he suostuivat luovuttamaan minut määrättyä summaa\nvastaan. Mutta pahaksi onneksi oli rakastettuni siinä tilassa, jossa\nmonasti näkee useimmat nuoret herrat, hänellä nimittäin ei ollut niin\nropoakaan. Hänellä on isä, joka, vaikka onkin rikas, on oikein\npääsaituri, suurin heittiö koko maailmassa. Odottakaahan. Enköhän minä\nmuista hänen nimeään? Ah! auttakaa minua hiukan. Ettekö tunne ketään\ntämän kaupungin asukkaista, joka olisi mitä pahin saituri.\n\n_Géronte_. En.\n\n_Zerbinette_. Hänen nimessään on ron -- -- ron -- te. O -- -- Oronte.\nEi. Gé -- -- -- Géronte. Niin, Géronte; juuri niin. Hän se on tuo\nheittiö, saituri, josta puhuin. Palatakseni kertomukseeni, mustalaiset\naikovat tänään lähteä kaupungista, ja rakastajani olisi rahan\npuutteessa menettänyt minut, jollei eräs nokkela palvelija olisi\nauttanut meitä. Palvelijan nimen muistan paraiten; hänen nimensä on\nScapin; siinäpäs verraton mies, häntä ei voi kylliksi kiitellä.\n\n_Géronte_ (its.). Ah! Sinä veijari!\n\n_Zerbinette_. Kuulkaahan nyt millä keinoin hän veti narria nenästä.\nHahahaha! En voi ajatellakaan sitä purskahtamatta nauruun. Hahaha! Hän\nmeni tuon saiturin luo, hahaha, sanoen, että he näkivät turkkilaisen\ngaleijan, jonne heitä pyydettiin astumaan, että eräs nuori turkkilainen\noli kestinnyt heitä, hahaha, että heidän syödessään oli galeija\nlähtenyt merelle ja turkkilainen oli veneellä lähettänyt hänet yksin\nmaalle käskien sanomaan isäntänsä isälle, että hän vie pojan Algeriin,\njollei heti saa 500 tukaatia. Hahaha! Siitäkös saituri parka pelästyi,\nhänen rakkautensa ja ahneutensa joutuivat kovaan keskinäiseen\ntaisteluun. 500 tukaatia, jotka häneltä vaadittiin, olivat 500 tikarin\npistosta. Hahaha! Hän ei helpolla eroa kullastaan, sieluntuskassaan\nkeksii hän senkin seitsemän keinoa pelastaaksensa poikansa. Hahaha! Hän\naikoo lähettää esivallan merelle turkkilaisen galeijan kimppuun.\nHahaha! Kehoittaa palvelijan tarjoutumaan hänen poikansa sijaiseksi,\nkunnes rahat saataisiin kokoon. Hahaha! Hankkiakseen nuo 500 tukaatia,\npäättää hän uhrata neljä tai viisi vanhaa vaatekertaa, jotka eivät ole\nkolmen kymmenen tukaatin arvoisia yhteensä. Hahaha! Palvelija koettaa\nhänelle selittää, kuinka järjettömiä nuo tuumansa ovat, ja joka\nväitteen jälkeen hän huudahtaa tuskallisesti: \"Mutta mitä hittoa hän\nteki galeijassa?\" \"Ah! Kirottu laiva! Turkkilaiskoira!\" Vihdoin kauvan\nepäiltyään, kauvan huokailtuaan ja voihkittuaan -- -- -- Mutta te ette\nnäemmä ollenkaan naura minun kertomukselleni. Mitä te sanotte siitä?\n\n_Géronte_. Minä sanon, että tuo nuori mies on veijari, huimapää, jolle\nisänsä vielä kostaa kaikki hänen kepposensa. Tuo mustalaistyttö on\nkunnoton letukka, joka uskaltaa sanoa hävyttömyyksiä kelpo miehelle, ja\njoka kertoo tulleensa viettelemään kunniallisen perheen lapsia.\nPalvelija on aika lurjus, jonka Géronte vielä ennen huomispäivää\ntoimittaa hirsipuuhun.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    Zerbinette. Silvestre.\n\n_Silvestre_. Minnekä te katositte? Ettekö tiedä, että puhelitte\nrakastajanne isän kanssa?\n\n_Zerbinette_. Sitä itsekin epäilin. Minä käännyin hänen puoleensa ja\nmitään ajattelematta kerroin koko jutun.\n\n_Silvestre_. Mitä! Tuon jutunko?\n\n_Zerbinette_ Niin; minä olin aivan ihastunut siihen ja tahdoin kaiken\nmokomin kertoa sen muille. Mutta vähät siitä? Sitä pahempi hänelle! Ei\nminun mielestäni tilamme sen takia voi parantua eikä huonontua.\n\n_Silvestre_. Teilläpä oli tavaton halu lörpötellä. Silloin on kieli\nvasta höllällä, kun ei voi olla puhumatta omista asioistaan.\n\n_Zerbinette_. Olisihan hän sen saanut kuulla joltakulta muultakin.\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Argante. Zerbinette. Silvestre.\n\n_Argante_ (näyttämön takana). Hoi! Silvestre!\n\n_Silvestre_ (Zerbinettelle). Menkää kotia. Isäntäni huutaa minua.\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Argante. Silvestre.\n\n_Argante_. Oletteko samassa pelissä senkin veijarit! Olette\nliittoutuneet, Scapin'in ja poikani kera pettääksenne minua! Ja\nluulette vielä minun sitä suvaitsevan.\n\n_Silvestre_. Jos Scapin, hyvä herra, pettää teitä, niin pesen minä\nkäteni ja vakuutan ettei minulla ole sen kanssa mitään tekemistä.\n\n_Argante_. Saammepahan nähdä, lurjus, saammepahan nähdä, minä en salli\nvehkeiltävän kanssani.\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n    Géronte. Argante. Silvestre.\n\n_Géronte_. Ah, herra Argante, minua on taasen onnettomuus kohdannut.\n\n_Argante_. Minäkin olen kamalassa pulassa.\n\n_Géronte_. Tuo saakelin Scapin on vehkeilyllään viekotellut minulta 500\ntukaatia.\n\n_Argante_. Sama saakelin Scapin on minultakin vehkeilyllään viekotellut\n200 tukaatia.\n\n_Géronte_. Hän ei ole tyytynyt siihen, että vei minulta noin 500\ntukaatia, hän on sitäpaitsi kohdellut minua tavalla, josta häpeän\npuhua. Mutta kyllä hän sen vielä saa maksaa.\n\n_Argante_. Minä tahdon maksaa hänelle nuo tekemänsä kepposet.\n\n_Géronte_. Ja minä aijon rangaista häntä muille esimerkiksi ja\nvaroitukseksi.\n\n_Silvestre_ (its.). Taivaalle kiitos, että minun selkänahkani säilyy.\n\n_Géronte_. Mutta siinä ei vielä kaikki. Onnettomuus ei koskaan tule\nyksinään. Tänään vielä iloitsin tyttärestäni, joka lohduttaisi minua,\nnyt sain kuulla palvelijoiltani, että hän jo aikoja sitten lähti\nTarentumista ja luullaan hänen hukkuneen laivoineen.\n\n_Argante_. Mutta miksi olette pitänyt häntä Tarentumissa?\n\n_Géronte_. Minulla on ollut siihen syyni. Perheen edut ovat\npakoittaneet minua pitämään tätä toista avioliittoani aivan salassa.\nMutta mitä näenkään?\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    Argante. Géronte. Nerine. Silvestre.\n\n_Géronte_. Ah! sinä, imettäjä!\n\n_Nerine_ (heittäytyen Géronten eteen). Ah! herra Pandolphe!\nmikä -- -- --\n\n_Géronte_. Kutsu minua Géronteksi, äläkä enää käytä tuota nimeä. Niitä\nsyitä ei ole olemassa, jotka pakoittivat minua käyttämään sitä\nTarentossa.\n\n_Nerine_. Voi! mitä huolia ja murheita tuo nimenne muutos on tuottanut\nmeille, me emme voineet mitenkään löytää teitä täältä!\n\n_Géronte_. Missä on tyttäreni ja hänen äitinsä?\n\n_Nerine_. Tyttärenne ei ole kaukana täältä. Mutta ennenkuin näette\nhänet, täytyy minun pyytää anteeksi, kun uskalsin naittaa hänet; me\nolimme niin suuressa puutteessa emmekä tienneet missä olitte.\n\n_Géronte_. Minun tyttäreni naimisissa?\n\n_Nerine_. Niin, hyvä herra.\n\n_Géronte_. Ja kenen kanssa?\n\n_Nerine_. Erään nuoren herran kanssa. Hänen nimensä on Octave ja on\nerään herra Arganten poika.\n\n_Géronte_. Taivas!\n\n_Argante_. Mikä sattuma!\n\n_Géronte_. Vie meidät pian, pian sinne, hänen luokseen.\n\n_Nerine_. Teidän ei tarvitse muuta kuin poiketa tähän taloon.\n\n_Géronte_. Mene edeltäkäsin. Seuratkaa minua, herra Argante.\n\n_Silvestre_ (yksin). Siinäpäs on aivan odottamaton tapaus.\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n    Scapin. Silvestre.\n\n_Scapin_. No, Silvestre, mitä meikäläiset puuhailevat?\n\n_Silvestre_. Minä voin ilmoittaa sinulle pari uutista. Ensiksi: Octaven\nasiat ovat selvillä. Hyacinthe on huomattu olevan herra Géronten tytär\nja sattumus on tehnyt saman, mitä isät viisaudessaan olivat aikoneet.\nToiseksi: molemmat ukot ovat kamalasti uhanneet kostavansa sinulle,\nerittäinkin herra Géronte.\n\n_Scapin_. Vähät siitä. Ei uhkauksista ole minulle koskaan ollut vaaraa,\nne ovat vaan pilviä, jotka kulkevat kaukaisittain päämme ylitse.\n\n_Silvestre_. Ole varuillasi! Pojat voivat vielä sopia isäinsä kanssa ja\nsilloin olet suossa.\n\n_Scapin_. Anna minun vaan toimia, kyllä minä keksin keinot, joilla\nlepytän heidän vihansa, ja -- --\n\n_Silvestre_. Poistu. He tulevat tuolta.\n\n\nKYMMENES KOHTAUS.\n\n    Géronte. Argante. Hyacinthe. Zerbinette. Silvestre.\n\n_Géronte_. Tule, tyttäreni, kanssani. Iloni olisi ollut täydellinen,\njos olisin saanut nähdä äitisi seurassasi.\n\n_Argante_. Tuossahan tulee Octave juuri parhaaseen aikaan.\n\n\nYHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Nerine. Octave.\n\n_Argante_. Tulkaa, poikani, tulkaa iloitsemaan meidän kanssamme, kun\nniin onnellinen sattuma on teidän naimistanne -- -- --\n\n_Octave_. Ei, isä, kaikki teidän naimishommanne ovat turhia.\nMinun täytyy antaa naamion pudota, sillä teille on jo puhuttu\navioliitostani -- --\n\n_Argante_. Niin, mutta sinä et tiedä --\n\n_Octave_. Minä tiedän kaikki mitä minun tulee tietää.\n\n_Argante_. Minä tahdon ilmoittaa sinulle, että herra Géronten tytär --\n\n_Octave_. Herra Géronten tytär ei koskaan tule vaimokseni.\n\n_Géronte_. Se on hän -- -- --\n\n_Octave_ (Gérontelle). Ei, hyvä, herra. Pyydän teiltä anteeksi, mutta\nminä olen jo päättänyt.\n\n_Silvestre_ (Octavelle). Kuulkaahan -- -- --\n\n_Octave_. En. Ole vaiti, minä en tahdo mitään kuulla.\n\n_Argante_ (Octavelle). Sinun vaimosi -- -- --\n\n_Octave_. Ei, sanon minä, isä. Ennen kuolen kuin hylkään suloisen\nHyacinthen. (Mennen näyttämön poikki Hyacinthen viereen.) Niin, tehkää\nmitä tahdotte, tässä on se, jolle olen vannonut uskollisuutta. Minä\nrakastan häntä koko elinikäni enkä tahdo ketään toista vaimokseni.\n\n_Argante_. No niin, hänethän sinä juuri saat. Aina sinä, senkin\nhuimapää, vedät vastakynttä.\n\n_Hyacinthe_ (osoittaen Gérontea). Niin, Octave, tuossa on isäni, jonka\nolen löytänyt. Nyt meillä ei ole enää mitään hätää.\n\n_Géronte_. Tulkaahan meille, siellä voimme paremmin puhella.\n\n_Hyacinthe_ (osoittaen Zerbinetteä). Voi, isä, olkaa niin hyvä, älkääkä\neroittako minua ja tätä suloista tyttöä. Hänellä on niin paljon hyviä\npuolia, että te kunnioitatte häntä, kun tulette lähemmin tuntemaan\nhänet.\n\n_Géronte_. Vaaditko, että minä pitäisin luonani tyttöä, jota veljesi\nrakastaa ja joka on vasten naamaa sanonut minulle senkin seitsemän\nhävyttömyyttä.\n\n_Zerbinette_. Hyvä herra, minä pyydän teiltä anteeksi. En olisi\nollenkaan puhunut siten, jos olisin tiennyt kuka te olitte, sitäpaitsi\ntunsin teidät vaan kulkupuheiden mukaan.\n\n_Géronte_. Mitä! Minkä kulkupuheiden mukaan.\n\n_Hyacinthe_. Isä, eihän veljeni rakkaudessa häneen ole mitään\nrikollista, ja minä vastaan hänen kunniastaan.\n\n_Géronte_. Tämäpä kaunista. Tahdotaanko vielä, että minä naittaisin\npoikani hänen kanssa, tuntemattoman tytön, maankulkijamen kanssa?\n\n\nKOLMASTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Léandre.\n\n_Léandre_. Elkää, isä, enää surko sitä, että minä rakastan outoa, jonka\nsyntymästä ja varallisuudesta ei kukaan tiedä niin mitään. Ne joilta\nostin hänet vapaaksi, ilmoittivat, että hän on tästä kaupungista\nkotoisin kunniallista sukua. He itse ryöstivät hänet neljän vuotiaana.\nTässä on rannerengas, jonka he antoivat minulle, sen avulla voimme\nlöytää vanhemmat.\n\n_Argante_. Kun näen tuon rannerenkaan, niin tiedän, että hän on\ntyttäreni jonka kadotin nelivuotiaana.\n\n_Géronte_. Teidän tyttärenne?\n\n_Argante_. Niin. Ja kaikki hänen kasvojensa piirteet voivat sen\nvakuuttaa minulle. Rakas tyttäreni!\n\n_Hyacinthe_. Taivas! Mikä kummallinen sattuma!\n\n\nNELJÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Carle.\n\n_Carle_. Voi, hyvät herrat, mikä kummallinen tapaus!\n\n_Géronte_. No?\n\n_Carle_. Scapin raukka -- -- --\n\n_Géronte_. On konna, jonka laitan hirteen.\n\n_Carle_. Voi, teidän ei enää tarvitse sitä tehdä. Kulkiessaan erään\nrakennuksen ohi, putosi hänen päähänsä jonkun työmiehen vasara, se\nmursi pääkallon ja pirstoi aivot. Hän on kuoleman kielissä ja on\npyytänyt päästä luoksenne voidakseen puhua kanssanne ennen kuolemaansa.\n\n_Argante_. Missä hän on?\n\n_Carle_. Tuossa.\n\n\nVIIDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Scapin.\n\n_Scapin_ (pää sidottu ikäänkuin se olisi murskana, kaksi miestä kantaa\nhäntä). Voi, voi, hyvät herrat, te näette -- -- voi, te näette missä\nsurkeassa tilassa minä olen! -- -- Voi, minä en ole voinut kuolla,\nennenkuin saan pyytää anteeksi kaikilta niiltä, joita olen loukannut.\nVoi, niin, hyvät herrat, ennenkuin viime kerran hengähdän, pyydän koko\nsydämmestäni teitä antamaan minulle anteeksi kaikki, mitä mahdollisesti\nolen rikkonut, erittäinkin mitä herra Arganteen ja Géronteen tulee.\nVoi!\n\n_Argante_. Minä puolestani annan sinulle anteeksi. Mene ja kuole\nrauhassa.\n\n_Scapin_ (Gérontelle). Teitä minä enimmin olen loukannut tuolla\nselkäsaunalla -- -- --\n\n_Géronte_. Elä siitä enää puhu; minäkin annan sinulle anteeksi.\n\n_Scapin_. Minä olin hyvin ajattelematon, kun uskalsin selkäsaunan -- --\n\n_Géronte_. Anna koko asian olla.\n\n_Scapin_. Kuollessani minua kovasti surettaa se selkäsauna,\njonka -- --\n\n_Géronte_. Vaikene Herran nimessä!\n\n_Scapin_. Tuo onneton selkäsauna, jonka -- --\n\n_Géronte_. Pidä suusi kiinni, sanon minä, unohda kaikki.\n\n_Scapin_. Voi! Tätä hyvyyttä! Mutta annatteko te koko sydämmestänne\nanteeksi sen selkäsaunan, jonka -- -- --?\n\n_Géronte_. No, annan. Elkäämme siitä enää puhuko. Minä annan sinulle\nkaikki anteeksi, olkoon se sitten mitä tahansa!\n\n_Scapin_. Voi, hyvä herra, sananne oikein keventävät mieltäni.\n\n_Géronte_. Niin, mutta minä annan sinulle anteeksi vaan sillä ehdolla,\nettä sinä kuolet.\n\n_Scapin_. Mitä, herra Géronte?\n\n_Géronte_. Minä peruutan sanani jos paranet.\n\n_Scapin_. Voi, voi! Minua alkaa taas pyörryttää.\n\n_Argante_. Herra Géronte, meidän ilomme tähden, antakaa hänelle\nanteeksi ilman ehtoja.\n\n_Géronte_. No, olkoon.\n\n_Argante_. Menkäämme yhdessä ruoalle paremmin nauttiaksemme onneamme.\n\n_Scapin_. Ja minä, minut, kantakaa minut pöydänpäähän, siellä tahdon\nminä odottaa kuolemaa.\n\n\n\n"]