[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fOgg6RVpBATHfaqpIvn_EvdpwiejpgUGLW8sFHDeRSwg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2272,"Juhannuksena","Anttila, Selma",1867,1942,"2272-anttila-selma-juhannuksena","2272__Anttila_Selma__Juhannuksena","Kolminäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1920,null,11260,62542,false,62446,[23],"Finnish drama -- 20th century",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Juhannuksena: Kolminäytöksinen huvinäytelmä\" by Selma Anttila is a theatrical play written in the early 20th century. The story unfolds during the eve of Midsummer, featuring a colorful collection of characters including Aatu, the main protagonist, and Miina, his love interest. The play captures the vibrant social dynamics and interactions among villagers during the festive season, touching on themes of love, class distinctions, and personal aspirations.  At the start of the play, we are introduced to a typical Hämäläinen home, bustling with characters preparing for the Midsummer festivities. Aatu, a young man, shares light banter with the rest of the characters, including Kupat-Liena, a quirky woman with a history of fortitude. Various conversations ensue that reveal personal connections and the social hierarchy in the village, particularly regarding Aatu's feelings for Miina, the daughter of a cup-maker, who faces social prejudice due to her background. The opening sets a lively tone, intermingling humor and hints of tension as Aatu grapples with his feelings for Miina against the backdrop of village expectations. (This is an automatically generated summary.)",[],119,"Hämäläiseen kylään sijoittuva kolminäytöksinen huvinäytelmä sijoittuu juhannuksen aikaan. Tarinassa seurataan Aholan talon väkeä, kylän käsityöläisiä ja kaupungista palaavia nuoria perinteisten juhlamenojen ja ihmissuhdekuvioiden keskellä.","Selma Anttilan 'Juhannuksena' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2272.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","JUHANNUKSENA\n\nKolminäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nSELMA ANTTILA\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannusosakeyhtiö Otava,\n1920.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nAHOLAN EMÄNTÄ.\nAATU, hänen poikansa.\nKUPPAR-LIENA.\nMIINA, hänen tyttärensä.\nTOLPERI.\nSEPPÄ-KALLE, hänen poikansa.\nVILLE.\nJAANA, ruotimuori.\nMAIJA   |  Aholan palvelijoita.\nLIISA   |\nKUOPPALA   |  kylän isäntiä.\nMÄKELÄ     |\nKylän poikia ja tyttöjä, pelimannit ja kaikenlaista kansaa.\n\nTapahtuu Hämeessä juhannuksen aatonaattona, juhannusiltana ja\njuhannuspäivänä.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Tavallinen hämäläistupa, ovi ulos taustassa, pitkä pöytä ja penkit\noikealla, vasemmalla nurkassa hella ja leivinuuni ja uunin päällä,\nkatonrajassa \"ritsi\", jonne johtaa lattiasta pykälät, sekä etualalla\nleveä, puinen sänky. Taustassa vasemmalla oviseinällä kaikenlaisia\ntalous- ja keittoesineitä, oikealla hyllykaappi -- j.n.e. Sivuseinällä\novi kamariin.)\n\nAATU (nuori mies, jäntterä ja vaaleaverinen, istuu sängyn laidalla\njalat riipuksissa poltellen paperossia).\n\nEMÄNTÄ (vanhanpuoleinen, pyylevä ja levollinen, ottaa leipiä uunista ja\nhoitelee kahvipannua tulella, jauhaa kahvia y.m).\n\nLIENA (laiha ja kuivettunut, pirteä eukko tulee ulkoa kaksipuolinen\npussi olallaan, laskee sen ovensuuhun ja käy kättelemään emäntää ja\nAatua). Terveiset!\n\nEMÄNTÄ. Kiitokset, jokos nyt tullaan järkenään kotiin vai vaan käymään?\n\nLIENA. No järkenään.\n\nAATU. Olettenkii ollut koko talven.\n\nLIENA. Häi, kokonaisen vuoren olen ollut yht'kyytiä saunan päällä.\n\nAATU (nauraen). Vai saunan päällä. Ei siellä mahtanut talvella kylliksi\nkuumaa saara.\n\nLIENA. Vai ei kuumaa, siellä sitä vasta kaupunnin saunassa on kuumaa,\nniin että silmissä säkenöi, ymmärtää sen -- -- masiinat!\n\nAATU. Kuinkas Miina siellä jaksaa?\n\nLIENA. Miinako? Kiitos, kun kysyy, mikäs olis jaksaiss'. Miina on\nneulomamakasiinin päällä.\n\nAATU. Vai makasiinin päällä!\n\nLIENA. Kuinkas se mökkipahanen lie myörännyt?\n\nEMÄNTÄ. Mikäs pahanen se on ja mikäs sen on myörätessä.\n\nLIENA. Niin, hyvähän se on tölli tällaiselle kuivettuneelle kupparille.\n\nAATU. Kuiva se lujana pysyy, tiivis se on liitteistään mökki niinkuin\nLienakii.\n\nLIENA. Niin, eihän ehjä vuora. Ja ainahan minä sitä kengittelen. Ja\nittehän minä sen paraasta päästä teinkin.\n\nEMÄNTÄ. Niin, kyllähän siitä on puhuttu ja Liena on osannut ja\njaksanut, mitä vaan itte on tahtonut. Ukkovainaa se aina jutteli,\nkuinka Liena Tolperin kanssa nurkkaa veisti.\n\nLIENA. Tolperi (venyttää nimeä halveksivasti). Senkin halkonikkari!\nKäteen lohkesi akkunainvälinen nurkka, ja sitäkös se käänteli ja\nkatteli ja sanoi, että hyvä olis piippukaappi, kun vaan olis piippuja.\nSenkin Tolperi!\n\nAATU. Mies on sentään aina mies, ja niin se on Tolperikin.\n\nLIENA. Onhan sillä miehen housut. Mutta housuissa sitä minäkin silloin\nkävin ja ajoin itte hirret mettästä.\n\nEMÄNTÄ. Liena taisi sentään olla hyvin korea tyttö nuorena.\n\nLIENA. Jo tota kai olin. Herratkin kääntyivät kirkkomäellä kattomaan.\nSehän sen teki. Minun leipäni kääntyivät nurin uunissa, luulin\nkelpaavani vaimoksi ja jäinkin vain hentuksi. Tyttöni syntyi vihkimättä\nniinkuin sen ittekukin tässä kylässä tietää. Enkä minä sitten siitä\nmokomasta miehen käyssänästä piitannutkaan, nurkkasihteeri,\nkäräjänkävijä, kaappijuoppo rontti -- heitin! Sain sen Kuivalan kallion\nmökinpaikaksi. Olihan se vähän vaikeata pystyttää seivästä kovaan\nkallioon. Mutta kun nyt kerran oli mäki, niin piti sitten rakentaa\nmyöskin mökki. Ja minä sanoin, että seiväs pystyyn! niin totta kai sen\npiti seistä. Ja nyt se seisoo!\n\nEMÄNTÄ. Seisoohan se.\n\nLIENA. Enkä ole kerjännyt.\n\nEMÄNTÄ. Vai kerjännyt, kun on monta auttanut.\n\nLIENA. Honkkaan kylläkin kuin naarassusi, mutta sitten se on kanssa\ntytär kuin herrasmamselli ja nokkansa se saa nostaa pystyyn eikä\ntarvitte alas painaa.\n\nAATU. Kukahan sen pystyisi Miinan nokan alas painamaan.\n\nLIENA. Niin, ja kun sitä lasta kattelee, niin oikein syrämelle hyvää\ntekee.\n\nAATU. Kuinkas te oikein tähän hierojan virkaan rupesitte?\n\nLIENA. Eihän sitä sellaiseen rupea, siihin hieraantuu ittellään.\nPäivätyöt pelloilla kävivät raskaiksi, ja kun sitten kuppuutin\nrasittunutta verta pois ruumiistain ja kylän vanha kuppari antoi hyviä\nneuvoja ja kauppasi kirvestä ja sarviaan, niin aattelin, että kun\nihmisellä on hyvä tahto, niin eläähän sitä ja vaikka kuppaa, ellei\nmuuta jaksa.\n\nEMÄNTÄ. Mikäs häpeä tää olisi, työ kuin työ.\n\nLIENA. Niin, en minä häikäilekään. Kuppari taikka kappari, leipä se on\nvalkea silläi. Ensinhän minä vain kuin salavihkaa, mutta kun usein\nhaettiin ja hyväksi kehuttiin, niin olen ollut ja saanut kupparin nimen\nniinkuin virankii.\n\nEMÄNTÄ. Ja tekemistä sit' on siinäkii.\n\nLIENA. Onhan sit'.\n\nEMÄNTÄ. Arvaahan sen, että se oman tuvan lämpimyys on maittavampaa kuin\nmakein mallassaunan löyly ja oma sikurikahvikin parempaa kun kylällä\njuotava pelkkä kahvi, mutta eläminenhän sit' on kullai.\n\nLIENA. Emäntä sen niin oikein puhuu. Ja se oma tupa se on sentään\nturva, ja usein huokaan Herran puoleen, että suojeliis ja varjeliis.\nSinnehän ne saa kantaa kaikki surut ja ilot. Siinä se on Miinakii\nkasvanut. Enkä minä ole sitä lasta ikänäin olemattomaksi toivonut. Sen\nvaan olen päättänyt, ettei Miina saa mennä vieraan orjaksi.\n\nAATU. Ei tarvittekaan.\n\nLIENA. Ei niin kauan kun minä elän ja olen terve ja on käret millä\nhieron ja huulet jälellä millä kuppaan. Se minua sentään pistättää, kun\nsanovat \"kupparin Miinaksi\". Saisivat sanoa Kuivalan Miinaksi, kun\nkerran sellainen nimi on.\n\nEMÄNTÄ. Se on sellainen tapa.\n\nLIENA. On mäenkin ristineet \"kupparinmäeksi\", koppaparin, kapparin ja\njoskus vielä Kinttulan kupparin. Kyllä minä niille vielä näytän, että\njaksetaan sitä Kinttulan kupparin mäellä ehkä paremminkin elää kuin\nheirän vehnäpelloillaan.\n\nEMÄNTÄ. Miinasta tulee vissiin oikein hieno neuloja.\n\nLIENA. Häi, niin se on meinattu, sinne jäi suuren neulomamakasiinin\npäälle.\n\nAATU. Jopa taas, vai Miinakin ihan makasiinin päälle! Entäs se Paavolan\nVille?\n\nLIENA. Villekö? No, kävihän se joskus Miinan kanssa Korkeasaaressa, kun\nsiellä on sellattiisia petoja.\n\nAATU. Niin kuuluu olevan. Mitäs se Ville siellä hommaa?\n\nLIENA. Se on jauhomakasiinin päällä.\n\nAATU. Peijakas, se vääräsääri, vai siellä se vääntelee jauhomattoja ja\nvehnäsäkkejä!\n\nLIENA. Siellähän se vääntelee ja rikastuu.\n\nAATU. Eikös Lienakin kolikoita hierojana ja tohtoroimisella kerännyt?\n\nLIENA (myhäilee). Kun se Aatu puhuttelee aina niin koreesti. Vaikka\nkyllähän ne siellä kaupunnissa tohtuorittareksikin sanoivat ja\npaaterskaksi, kun oikein hienoja herroja kylvötin. Täällä maalla ei\nniin okaan väliä, vaikka ne siellä saunan päällä ollessain...\n\nAATU. Niin siellä saunan päällä onkin ihmiset vain niitä parempia\nihmisiä.\n\nLIENA. Tietäähän sen, kun maksoi oikein markan piletti. Hyvä siell' ol'\nollaksein. Kun vietiin väliin kotiinkin hieromaan ja pirettiin niin\nhyvänä, että toi kaikki. Olin kerrankii yhren rohvessyörin tykönä. Ja\nsielläkös sitten piti olla koreeta. Kun oli peilin lasikii niin korkea\nkuin tuo seinä. Ja sitten siell' ol' sellattiisia ihmisen kokoisia ja\nhaahmoisia. Näkihän sen, että ne olivat kivestä, mutta niiren pit'\nsitten oleman justiisa niinkuin ihminen.\n\nAATU. Ne olivat kuvapatsaita.\n\nLIENA. Niin, arvasin sen minäkin, että ne nyt oli niinkuin sanassakin\nsanotaan, epäjumalan kuvien tapaisia, mutta se toinen ol' likkaihmiin\nja toinen ol' se rohvessyöri itte, niin minä kysyin siltä\nrohvessyöriltä, että oliko se hänen tyttärees, mutta siihen nauroi ja\nsanoi sen olevan -- Aino. Mikä Aino se sellain sitte mahtoi olla, kun\nihka alastomana oli antanut ittesä kuvata. Mutta kun sitä siinä\nkattelin, niin oikein tek syrämestäin pahaa. Eihän se raukka voinut\nkättään liikuttaa, siinä vaan seisoi ja katteli käsi ottalla.\nIhminenhän se oli, oikea ihminen, mutta henki oli poissa. Sitä ei\nsentään ihminen voi antaa!\n\nEMÄNTÄ. Eikä sielua.\n\nLIENA (nuuskaa salavihkaa).\n\nAATU. Onhan Liena nuuskaamaankin oppinut.\n\nLIENA. No, häi, on. (Vetää rasian esiin.) Jokos Aatu sen nyt näki.\nMitäs siitä sitten piilottaa. Niin nähkääs, kun siellä rohvessyörillä\nolin, niin se antoi minulle sellatiisen pullon ja sanoi siinä olevan\nootiklonkia. Sitä kun pikkasen panee nuuskan sekaan, niin sen pitää\nsitten vasta haiseman hyvältä. Haista sinäkin, Aatu!\n\nAATU (ottaa hyppysin ja pistää nenäänsä). Mainiota, -- --\nhat' -- sii -- ootiklonkia!\n\nEMÄNTÄ. Milloinkas se Miina sieltä -- --?\n\nLIENA. Makasiininko päältä?\n\nAATU (nauraa). Niin, koskas se tyttö sieltä alas rapuaa?\n\nLIENA. Aina sinä Aatu niitä lumppiasi vetelet, ravutakos tarvittee,\nsuorat, selvät raput tulla. Ai, jai, sitä koreutta ja komeutta.\nNeulojien päätkin ol' sitten leviät kuin heinäkuorma ja hameet taas\nsellattiiset suikaleet. Miina ei sellaisiin saa ruveta.\n\nAATU. No, Miina kai on jo tulossa? (Kääntyy pois punastellen.)\n\nLIENA. Kaihan nyt juhannuksena tulee. Rupesi jo saamaan palkkaa ja\nkotona vielä viraaplaa.\n\nAATU. Mitäs se on se viraaplaaminen?\n\nLIENA. Sitä se Helsingin puolen puhetta vaan on. (Ovat juoneet kahvia\nkukin omalla puolellaan huoneessa. Leena vie kuppia pöydälle.)\nKiitoksia, se oli niin hyvää kahvia, että oikein vattassain kävelee ja\npitkin ruumistain kulkee.\n\nEMÄNTÄ (on käväissyt noutamassa Lienan pussiin tavaraa ja pistellyt ne\nsinne). Taas alkuun pääsette, laitoin vähäsen pussiin.\n\nLIENA (nostaa olalleen ja avaa oven).\n\nSEPPÄ-KALLE (nuori, roteva mies tulee portaalla vastaan). Ennen virstan\nväärään, en mä kupparin vastaan. (Hyppää portailta johteen yli pihaan\nja ilmestyy avoimeen akkunaan.)\n\nLIENA (akkunan edessä). Voi, hylky sinuas, olisit eres sääres\ntaittanut, niin kyllä oppisit kupparia kunnioittamaan, senkin\nviirunaama!\n\nSEPPÄ-KALLE (yhä akkunassa ryntäillään). Ei siihen katkismuksessakaan\nkäsketä. Sanotaan vain: seppäs, pappis, paimenes pirä kunniassa.\nKupparista ei puhuta.\n\nLIENA. Mene sinä katkismuksinesi ja leivo rautaa. Kuivukoon sormesi\nmoukarin varressa ja tuoreutesi ahjon ääressä. Painele palkeitasi vielä\nkymmenen vuotta, silloin tulet Kuivalan kupparia hakemaan, senkin\nnokinaama, raurankuonan kaivaja, viilapenkin vinguttaja, sahan\nporuttajahylky! Voi, voi, kun pitää vanhan sielunsa saastuttaman\npahoilla sanoilla tuommoisen Luojan luoman tähren. Eihän nyt, ei, jo\nvaa, pitää mennäksein. Tuolta jo vilkuttaa oman tuvan nurkka. (Niiaa\nsyvään.) Kristukselle kiitos olkoon, kun on tulelta säilyttänyt.\nHyvästi, hyvästi. (Poistuu, puhuu mennessään.) Ei ole myrsky kattoa\nrepinyt, ei pahat ihmiset akkunoita kivittäneet, ei, ei!\n\nSEPPÄ-KALLE. Nythän se tie on jälleen vapaa. (Poistuu akkunasta ja\ntulee sisään ovesta.) Hyvää päivää taloon!\n\nAATU. Päivää, käy peremmälle.\n\nSEPPÄ-KALLE. Se hiivatin akka saa aina kieleni villiintymään. Se on\nihan kuin noiruttua.\n\nEMÄNTÄ. Te nuoret tuppaatte olemaan vähä niinkuin ylenannettuja.\n(Poistuu tuvasta vieden ulos uuniluutaa ja luutimisvettä.)\n\nSEPPÄ-KALLE. Tota noin, poika, onkos yhtään tietoa, mistä sitä\njuhannusviinaa nyt saisi?\n\nAATU. En ole pitänyt väliä viinoilla.\n\nSEPPÄ- KALLE. Häh, etteikö viinaa ollenkaan?\n\nAATU. En minä välitä.\n\nSEPPÄ-KALLE. Muistatkos jouluna? Kun oikein vesi suuhun herahtaa\najatellessa niitä ryyppyjä. Eikä sitten ole saatu kunnon naukkua.\nVissisti minä hankin!\n\nLIISA ja MAIJA (tulevat ulkoa, työasussa).\n\nSEPPÄ-KALLE. No piikapikkaraiset, eikös tekis mieli tanssia?\n\nLIISA. Piiat on pinhuusissa.\n\nMAIJA. Ennättää se mustanmiehen kieli kilkattaa ja kalkattaa kuin\nvasara alasimella, mutta ei se meistä pehmeää tee.\n\nSEPPÄ-KALLE (yrittää ottaa kiinni). Jos ensin hiukan lämmittäisi!\n\nLIISA (hotaisee maitosangolla). Pysykää loitolla ja kynnet poikki!\n(Tytöt kaatavat kahvia pannusta itselleen ja juovat hörppien\nteevadilta.)\n\nSEPPÄ-KALLE (istuu tuolille selin tyttöihin). Eikös nyt kuitenkin\npiretä oikein juhannuskemut täällä teillä, tanssit?\n\nAATU. Onhan tässä tilaa mäellä.\n\nSEPPÄ-KALLE. Eikös tuvassa?\n\nAATU. Miksikäs ei, kun siivolla ollaan.\n\nSEPPÄ-KALLE (äkeissään). Kukas tässä rähjäisi! En minä kenenkään tupia\nmustaa, noet ne pysyy pajassani.\n\nLIISA. Ettehän työ mustaa, mutta kun tappelette!\n\nSEPPÄ-KALLE (matkii tyttöä). Vai myökös tapellaan. Sanos, sanos vielä\nkerran että myö tapellaan! Häh, vai...\n\n    (Kulkee uhitellen tytön nenän edessä kädet selän takana.)\n\nLIISA (astuu takaperoa samaten kädet selän takana hiukan etukumarassa).\nMässäätte, hihkutte, torailette ja puukolla uhittelette, kerskutte,\nettei ole sellaista seppää tässä pitäjässä, ei toisessa eikä koko\nSuomen maassa!\n\nSEPPÄ-KALLE. Vai vielä kerskunkin!\n\nMAIJA (juoksee syrjästä ja iskee heidän naamansa yhteen).\n\nSEPPÄ-KALLE (saa kiinni Maijan). Näin harakoita kuritetaan.\n\nLIISA (raapaisee tulta tikkuun ja pistää Seppä-Kallen nenän eteen). Ja\nnäin seppiä tyyrätään.\n\n    (Tytöt juoksevat ulos.)\n\nAATU (nauraa). Polttikos partasi? Voi mies poloinen, aina sinä\nalakynteen, vaikka oletkin kylän vahvin mies.\n\nSEPPÄ-KALLE. Häh, alakynteen, jos näyttäisinkin toret, niin...\n(Huitaisee kädellään.)\n\nAATU. Mitkä toret?\n\nSEPPÄ-KALLE. Näiren nyrkkien, niin ei muuta kuin kerran vingahtaisi ja\nsitten selälleen kiepahtaisi.\n\nAATU. Ja sinä löytäisit itsesi jalka- ja käsirauroista.\n\nSEPPÄ-KALLE. Häh, mistä arvasit ajatukseni? Aina kun oikein tahtoisin\ntapella, niin ne raurat kilahtelevat korvissani ja välähtelevät\nsilmissäni, eikä se lysti enää maita.\n\nAATU. Sinun pitäisi kerran saara oikein hyvällä lailla selkääsi.\n\nSEPPÄ-KALLE. Häh, minäkö selkääni? Jo sinä poikanen jotakin juttelet!\nEi ole sitä miestä tässä pitäjässä eikä vielä toisessakaan, joka\nSeppä-Kallen eteensä kontilleen vetäisi. Hehei! Eikä sitä tyttöä, joka\nei hepan keppaa vaimokseni tulisi, kun vaan naisin.\n\nAATU. Mikset sitten nai? Johan sinulla on asumuskin kunnossa.\n\nSEPPÄ-KALLE. En ole nähnyt oikein koreata. Sellainen se olla pitää,\nettä kaikki katsomaan kääntyy ja ympärillä kuhina käy.\n\nAATU. Älä veikkonen, tulee pian toinen ja iskee sarvet päähäsi.\n\nSEPPÄ-KALLE. Kyllä minä ne sarvetan!\n\nTOLPERI (tulee ulkoa, vanha mies). Päivää.\n\nAATU. Päivää, käykää peremmälle!\n\nTOLPERI (nuuskii ilmaa). Täällä -- -- ha-haisee -- -- ma-maltaille.\nTekeekee -- keekös emäntä olutta?\n\nAATU. Mitä lie uunissa ollut kaljan imellystä.\n\nTOLPERI. Älä nyt, poikasein, ei minua jutkuteta. Koko piha lemuaa\nvierteelle. Juhannus tästä tulee, oikea juhannus, sanon minä, oikea\nolutjuhannus! Hehe, poika, käy pajaan, siell' on hevoset kengittämistä\nvailla ja miestä ku salkoa pajamäki täynnä.\n\nSEPPÄ-KALLE. Vastakos nyt juhlan aaton aattona tullaan, senkin\npeijakkaan jahrut! (Menee äkäisesti.)\n\nTOLPERI. Hihihi. Se poika on muijan kipee. Hehe. Mikäs on ollessa, kun\non sänky kuin laiva ja tupa ja sali ja kamari ja porstupa ja lehmän ja\nlampaan ja sian ja kanoja ja vaikka mitä se poika voi ostaa.\n\nEMÄNTÄ (tulee väännellen saavia, jossa on tappi uurteessa). Tules,\nAatu!\n\n    (Aatu nostaa saavin hänen kanssaan renkun päälle,\n    työntää toisen astian uurteen kohdalle.)\n\nTOLPERI (suutaan maiskutellen kiertelee saavia). Voi sua, kultaisen\nnesteen kuori ja lähre, sinusta saavirehju sitä valuu elämän vettä.\nTappi auki ja vettä päälle.\n\n    (Puuhailee emännän kanssa saavin sijoittamisessa.)\n\nVILLE (nuori mies juhlapuvussa, väärät sääret, herraskainen,\nhuomattavasti kohtelias). Hyvää päivää, terveisiä pääkaupungista.\n(Kättelee kaikkia huoneessa olevia lakki kädessä, pyyhkii hikeä\notsaltaan.) Tulipas hiki vaikka hevosella tultiin.\n\nTOLPERI. Niin kai, niin kai.\n\nAATU. Kenen kanssa tulit?\n\nVILLE. Miinan kanssa otettiin kyytimies asemalta.\n\nAATU. Vai niin vai jo Miina tuli.\n\nVILLE. Mikäs on tullessa kun tuodaan. Vähän se intteli, ettei riittäisi\nhevosiin ja juniin, mutta pitihän minun kuitenkin ottaa koni ja\nsellainen korea tyttö kuin Miina vain keventää kuormaa, sanoin minä. Ja\nniin sitä tultiin. Vaikea sinne Kuivalan mäenlaitaan oli ajaa, kun ei\nole mitään ratastietä, mutta hyvä tahto ja iloinen mieli vie vaikka\nvuorten poikki.\n\nTOLPERI (kiertelee Villeä ja katselee). Aijai kun sinusta on tullut\nviini mies kaupungissa. Kun olit sellatiinkii räkänokka ja rähjänuttu\nmennessäs ja nyt niinkuin herra vaan. Sääret sentään on entisellään.\n\nVILLE (vetää taskustaan pullon ja antaa sen salavihkaa Aatulle). Tässä\non viiniä tuliaisiksi.\n\nLIISA ja MAIJA (tulevat kantaen vesisaavia). Nyt Tolperi saa miniän.\n\nTOLPERI. No, jokos? Taivaastakos se nyt putos?\n\nLIISA. Seppä-Kalle jäi kattelemaan kuin ukkosen lyömänä, kun Ville ja\nMiina ajoivat Kinttulan kupparille, ja sanonut se on, että sellainen\nhänen henttunsa olla pitää, niin että kyllä se nyt veti, ja Tolperille\ntulee rieskan ja vierteen päivät.\n\nTOLPERI (mutisee). Kinttulan kupparin tytär, mänkää saunaan!\n\nAATU. Sinulla, Ville, taitaa olla aikaa käyrä kuulemassa tulisiko se\nNauriilan soittaja tänne juhannusiltana, niin pääsisimme pyörähtelemään\ntäällä.\n\nVILLE. Männään, männään.\n\nEMÄNTÄ (Liisalle). Käy sinä Miinaa tänne pyytämään. Olen niin röijyn\ntarpeessa, ettei ole päälle pantavaa. Neuloisi vielä juhannukseksi.\n\nLIISA. Nytkö heti? (Ovessa poistuessaan.)\n\nEMÄNTÄ. Niin, että ehtii, tulisi kohta kun sopii.\n\n    (Menee ulos Maijan kanssa.)\n\nTOLPERI. Vai kupparin tyttären ne naittaisi nikkarin pojalle ja kylän\npulskalle sepälle. Ei se käy, niin kauan kun Tolper ukko elää. Talon\ntytär se olla pitää ja hyvä, tän miehen miniä!\n\nVILLE. Mitä Tolperi hourii. Meinaako ukko vielä kosia?\n\nTOLPERI. Niin -- ettäkö ittelleni? No, olkoon männeeksi. Minulle se\nMiina kyllä sopisi.\n\nAATU. Eihän Tolperi vielä niin vanhakaan.\n\nMIINA (tulee ulkoa vaaleanpunaisissa, somasti ja vaatimattomasti\npuettu). Hyvää päivää, terveisiä kaupungista. (Kättelee Tolperia ja\nAatua.)\n\nTOLPERI (katselee ja kiertelee). Aijai, jokos nyt tul' korea kylään?\nSilmät jää, jää ne, ja kattomaan kääntyy, kun tiellä vastaan sattuu ja\nkuiskina kuuluu. Sen se poika on sanonut naivansa, sellaisen tytön.\n(Poistuu hiljalleen.) Jo tais tulla loukku ja poikuuren loppu sille\nveijarille.\n\nVILLE (sammaltaa hiukan, heiluttaa sormeaan Miinalle). Voi, sinua ihana\nimpi, minkä mullistuksen täällä toimitat. Uljas seppä on voitettu ja\nsyrän haavoitettu. Siellä hän nyt pajassansa huokailee ja häitä\nmeinailee. Ja täällä sinä hymyilet Aatulle ja punastelet ja itteesi\nihastutat. Aij aijai.\n\nAATU (kääntää Villen ympäri hartioista työntäen hiljalleen ovea kohti).\nKas noin, täyskäännös oveen päin. Äläkä palaa, ennenkuin on\nviulunvinguttaja mukanasi. Parempi vielä, jos on kaksi, hanuri ja\nviulu, koko soittokunta.\n\nVILLE (Miinalle). Aij aij ai! (Poistuu.)\n\nAATU. Miina!\n\nMIINA. Se on nimeni.\n\nAATU. Vieläkö sinä muistat?\n\nMIINA. En minä muista mitään.\n\nAATU. Sanonkoma sitten uurestaan?\n\nMIINA. Mikäs estää?\n\nAATU. Tänään on kaunis ilma.\n\nMIINA (kääntyy selin). Ja juhannuksen aaton aatto.\n\nAATU. Katsos varista tuolla airalla!\n\nMIINA (heiluttaa sormellaan). Saitkos kiikkiin?\n\nAATU (ottaa jotakin taskustaan). Arvaas mitä tässä on?\n\n    (Pitää sormien välissä korkealla.)\n\nMIINA. Sormushan se on.\n\nAATU. Arvaa kelle!\n\nMIINA. Sormia on maailmassa liian paljon, en voi.\n\nAATU. Kas, kun oletkin olevinasi.\n\nMIINA. Pitäisikös lentää kaulaasi?\n\nAATU. Mieles tekee kuitenkin.\n\nMIINA. Koskas ennen?\n\nAATU. Älä ole paha. Sano, että ymmärrät, enkä muuta pyyräkään. Mutta\nillalla tulen vanhaan paikkaan.\n\nMIINA. Olin silloin ennen kaupunkiin menoa niin lapsekas, ei sinun\ntarvitse pitää lupaustasi. Ole aivan kuin ei koskaan olisi mitään ollut\nvälillämme.\n\nAATU (levottomana). Mitä se tietää, enkö enää kelpaisi...?\n\nMIINA. Sinä olet talollinen. Etkös ymmärrä. Äitisi...\n\nAATU. Mitä äiristä?\n\nMIINA. Tulee sisään.\n\nAATU. Puhunko äirille?\n\nMIINA. Älä kysy. En minä tierä.\n\nAATU. Sitten tierän minä.\n\nMIINA. Äitisi ei nyt kuitenkaan anna myöten.\n\nAATU. On antaminen. Oletko sinä itte tuon hameen tehnyt?\n\nMIINA. Parina iltana \"viraaplasin\".\n\nAATU. Sitäkös se viraaplaaminen olikin, äitisi siitä puhui ja minä jo\nluulin, että se oli jotakin huvittelemista. (Hypistelee hihaa.) Aijai\nkuinka se on sileää ja soreaa.\n\n    (Syleilee äkkiä ja suutelee Miinaa.)\n\nMIINA. Senkin viekastelija!\n\n    (Rimpuilee irti, mutta kun ei pääse, taipuu istumaan polvelle.)\n\nAATU. Ja nyt minä otan ohjakset omiin käsiini, etkä sinä enää mene\nkaupunkiin etkä sen taakse. Aholan emäntä sinusta tulee.\n\nMIINA (vakavana). Syrämeni lyö ja minua niin ahristaa. Sinä saat paljon\nharmia minun vuokseni. Tahtoisin olla rikas ja ylhäinen ja olla sinun\nvertaisesi ihan kaikessa. Kun ne aina pilkkaavat äitini ammattia.\n\nAATU. Anna pilkata.\n\nMIINA. Jos sinä sitten kyllästyt sellaisiin puheisiin, että kupparin\ntyttären nai.\n\nAATU. Rakastatko sinä minua?\n\nMIINA. Rakastan minä sinua, tiedäthän sen, mutta sen vuoksi en\nsoisikaan sinulle surua ja harmia. Ja kun se sitten vielä tulee ihka\nminun tähteni, niin ymmärräthän, että syrämeni on ihan kipeä. Sinun\ntähtesi, Aatu!\n\nAATU. Tulkoot nyt vaikka seittemän kymmentä irvileukaa, pannaan ne\nkaikki häissämme tanssimaan!\n\nMIINA (irroittaa itsensä).\n\nEMÄNTÄ (tulee.) Hyvää päivää, Miina, johan sinä tulit.\n\nMIINA. Terveisiä kaupungista, juurihan tulin Paavolan Villen kanssa.\n\nEMÄNTÄ. Niin aina, niihän se Ville sitä juttusi. Neulojaksikos sinä\nnyt...?\n\nMIINA. Tulin ottamaan mittaa. Se Liisa toimitti, että emäntä tarvittee\npyhiksi.\n\nEMÄNTÄ. Tarpeenhan se on, kun ei ole enää reilua röijyä päälle panna.\nJa juhannus on aina juhannus, pitää olla vaaleata ja kunnollista.\n\nMIINA. Onkos kangasta?\n\nEMANTA. Häi, jo vuosi takaperin ostin, mutta kun sitten isäntä kuoli ja\nse ol' sellaista punavoittoista, niin en sitten teettänytkään.\n(Huokaa.) Niin, siitä on nyt toista vuotta, kun Aatun isä kuoli.\n\nMIINA (on ottanut mittaa emännän jutellessa).\n\nEMÄNTÄ (käy hakemassa peräkamarista kankaan).\n\nAATU. Tänään vielä puhun asiat selväksi.\n\nMIINA. Älä, älä puhu. Pelkään niin kauheasti, että sitten on erottava\nkokonaan!\n\nEMÄNTÄ (tulee). Tässä se on, kyllä siitä pitäisi tulla röijy ja\nesiliina.\n\nMIINA. (poistuu). Hyvästi nyt, käyn myöhemmällä koettelemassa.\n\nEMÄNTÄ. Eikös kahvia odoteta?\n\nMIINA. Kiitoksia, en jouda sitten neulomaan. Kun ei ole konetta, niin\nmenee aikaa. Hyvästi vaan! (Poistuu.)\n\nAATU. Mitäs äiti, sanotte, jos minä ostaisin Miinalle koneen?\n\nEMÄNTÄ. Pyysikös Miina lainaa?\n\nAATU. Ei Miina pyytänyt, itte minä vaan meinasin, että kun Miinasta nyt\npitäisi tulla Aholan emäntä...\n\nEMÄNTÄ (jää seisomaan keskelle lattiaa hämmästyneenä). Siunatkoon,\npoika, mitäs sinä sanot?\n\nAATU. Sen vaan, että Miinan minä nyt nain.\n\nEMÄNTÄ. Eihän se niin voi olla, rakas lapsein, eihän sentään. Johan\nvallan hukka sitten tulee!\n\nAATU. Ei ollenkaan. Mitäs nyt hukka tulisi!\n\nEMÄNTÄ. Jos sentään aattelet, niin eihän sovi. Isäsi jätti taloon\nvelkaa, köyhä mies kun oli tullessaan. Minäkin menin vastoin\nvanhempieni tahtoa köyhän kanssa yhteen ja sain sitä monastikin katua.\nOli vielä vähän juomarinsekainen. Talo sentään oli minun, niin ettei\npäässyt vallan asioita sekottamaan. Eihän nyt kuitenkaan, että sinä\nMiinan -- kun on vielä kupparin tytär. Koko pitäjä sitä matkii, ettei\nkehtaa kirkkoon mennä.\n\nAATU. On sitten menemätä, kunnes kehtaa.\n\nEMÄNTÄ (itkee). Et yhtään välitä äiristäsikään.\n\nAATU. Tottahan minä välitän, mutta Miinaa rakastan. Sanassakin\nsanotaan, että isästä ja äiristä on luovuttava!\n\nEMÄNTÄ (suuttuneena). Sanassa sanotaan, että tottele isääs ja äitiäs!\nJa jos ikään Miinaa pyyrät, niin et taloa saa, niin kauan kun minä\nelän!\n\nAATU. Puhuttekos te nyt oikein vakaata totta?\n\nEMÄNTÄ. En suinkaan tässä nyt kuriele!\n\nAATU. No, ei sitten muuta kuin hyvästi vaan. Minulla on meiningit\nselvänä senkin varalle ja maailma suuri ja avara.\n\nEMÄNTÄ. Minne sinä nyt sitten lähtisit?\n\nAATU. Amerikkaan vaan.\n\nEMÄNTÄ. Sinne ne aina sitten, kun ei kaikki käy nenää myöten. Sen siitä\nsaa palkakseen, kun koko elämänsä raataa ja raastaa ja kasvattaa ja\nhuolehtii, niin että tukka harmaaksi käy ennen aikojaan ja vanhuus\ntulee. Ettäs minulle tän teit!\n\n    (Menee kamariin.)\n\nTOLPERI (tulee ulkoa). Hei, hei helluntaina, juhannus ja joulu, nyt se\nalkaa meirän pojan ja kupparin Miinan koulu!\n\nAATU. Mitä siinä jorotatte?\n\nTOLPERI. Sitä vaan, että meirän poika sen tytön nai. Sen se on sanonut,\nja kun meirän poika sanoo, niin se kanssa pitää. Se Ville sentään on\noikea mies, toi sellaiset viinat, että oikein ruumiissain kävelee ja\nhyvää hivelee, aijai kun on hyvä ollaksein, ei suinkaan taivaanolo oo\nsen ihanampaa. Tää se on vanhan iloa. Tuota noin; eikös se Miina ollut\njustiisa tässä?\n\nAATU. Mitä Miinasta?\n\nTOLPERI. No, sitä vain, että olisin sen pojan puolesta puhunut enkä\nuskalla sinne kupparille. Se akka vaikka varilla polttaa, kun se\npoikakin sitä kuppariksi haukkui.\n\nLIENA ja MIINA (tulevat ulkoa).\n\nLIENA. Emäntä puhui saunanlämmittämisestä taanoin ja nyt tulin\nkuulemaan, että joko panen tulta. Miinakin ennätti leikata röijyn ja\ntuli sitä koettelemaan.\n\nTOLPERI. Kas vaan, kun ollaan toimellisia. Sellaisesta se emäntä tulee.\n\nLIENA. Mistäs nyt tuulee, kun nikkari kupparia puhuttelee?\n\nTOLPERI. Eihää nyt tuule, vallan on tyyni, mutta puhunhan mää, kun se\nmeirän poika niin meinaa, että on hyvää puhuttava. Se on sitten ähkinyt\nja puhkinut koko päivän kuin paha mulli. Rehellinen sillä on aikomus ja\nhyvä se on mies.\n\nLIENA. Jokos on sattunut jalkaan taikka käteen? (Vahingon iloa.)\n\nTOLPERI. Eihän sen jalka eikä käsi... syrämmeen sen tais koskea.\n\nLIENA (tosissaan). Aijai, se on vaarallista. Ne Helsinkin tohtoorit\nsanoovat, että kun syränsuonta kiristää, niin ei silloin enää\nhierominen auta!\n\nTOLPERI. No, no, ei nyt sentään mahra! (Suu venyy leveään hymyyn, ja\ntihrusilmillään hän tirkistelee Miinaa.) Sen minä vaan sanon, että\nkyllähän se meirän poika muijansa elättäisi ja pulska se on ja vahva!\n\nLIENA. Kas, kun ei jo ole hakenutkin, johan sillä olis aikakin ja hyvä\nsillä on se tienistikin.\n\nTOLPERI. Niin meillä ollaankin taironmiehiä. Poikain on seppä ja itte\nolen nikkari. Tieräthää sinä sen, Liena, ja nääthän sinä minun\ntekemiäin piironkia joka emännän kamarissa. Ja kun minä kerran\npiironkini pitsaan, niin sen pitää oleman pitsattu, ja se on pitsattu!\n\nLIENA. On se pitsattu.\n\nTOLPERI. Niin, eiköstä o? Kun sinä panet kirpun sen päälle loikkaamaan,\nniin ensin se loikkaa -- kyynärän, ja sitten se loikkaa -- -- puol\nkyynärää ja sitten se loikkaa -- korttelin, ja sitten se menee\nkellelleen ja kattelee suurta kuvaistaa.\n\nLIENA. Aina Tolperi hulluttelee.\n\nTOLPERI. Vai hulluttelen minä. Latviikissahan ne hulluttelee. Sellaisen\npiironkin kun minä laitan Miinalle kapioksi, niin kyllä kelpaa tulla\nminiäkseni!\n\nLIENA. Mitäs Tolperi siinä humalassa höpertelee?\n\nTOLPERI. Olenhan minä humalassa, humalassahan minä olen, kun taas tuli\njuhlan kunniaksi hiukan otettua sen Villen tuliaisia, vaikka se meirän\nrovasti kovasti siitä varottaa.\n\nLIENA. Sais vielä enemmänkin varottaa.\n\nTOLPERI. Älä sinä, Liena, vaan sille kantele. Kun se sitten tulee\nlukusille, niin se suuttuu ja haukkuu eikä enää kellojakaan soita, kun\nminä kuolen.\n\n    (Itkee.)\n\nLIENA. Mitäs minä... Tolperi menee nyt kauniisti kotiin ja panee maata.\n\nTOLPERI. Menenhän minä, mutta älä sinä vaan kantele, sitten en tee\nsulle ruumiskirstua, kun sinä kuolet!\n\nLIENA. Voi, ihmisparkaa ja raatoa, vai ei ruumiskirstuakaan! Enkä minä\nsitä Tolperilta kerjää. Itte minä nikkaroin tupani ja itte voin tehrä\nkirstunikin.\n\nTOLPERI. Hihihi, akan tekemä ruumiskirstu, koko pitäjä nauraa. Älä, älä\nsinä sentään suutu. Ollaa myö ystäviä. (Lähentelee ja hyväilee.) Poika\nja Miina ja kuppari ja nikkari...!\n\nLIENA (on siepannut kengän jalastaan). Tuoss' on kuppari, senkin\nveuruleuka!\n\n    (Lyö kengällä Tolperia.)\n\nVÄLIVERHO.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nJuhannusilta. Nurmikkoa järven rannalla, oikealla kuusitankoinen,\njykevä kiikku. Taustana järvi, etäällä veneitä vesillä, kokkoja kaukana\nrannoilla. Kuulun väliin hanurin, väliin viulun soittoa ja laulun\nhyminää.\n\nKylän nuorisoa kiikussa ja metsässä rannalla. Tytöt ja pojat laulavat\nkiikun hiljaa liikkuessa:\n\n    (Kansanlaulu):\n\n    Kahdeksantoista vuotta kun täytin,\n    kukoistavalta ruusulta näytin.\n    Voi, kuinka iloinen olin minä silloin!\n    Kun tanssista tanssihin kuljin mä illoin,\n    kun ystävä puoleeni katsahti,\n    niin sydämeni lemmestä sykähti.\n\n    Mut toiseen tuo kulta mieltyikin kohta,\n    voi, mihin tuskaan lempi voi johtaa!\n    Kaksikymmentä vuotta kun täytin,\n    lakastuneelta ruusulta näytin.\n    Ystävä laulaen kihlasi toisen,\n    unohti valansa ensimmäisen.\n\n    On kulunut vuotta monta ja pitkää,\n    lempeni tuskaa ei haihduta mitkään.\n    Vain kerran puhkesi lempeni kukkaan,\n    ijäksi kukkinut onkin se hukkaan.\n    Sen kukan nuorena omaksi sain,\n    en unhota sitä mä ikänäin!\n\nMAIJA. Käännetään lehteä. Liisa, lauletaan \"Heilini\":\n\n    (Kansanlaulu):\n\n    Rautikko hevonen ja malmiset rattaat,\n    kun asemalta ajettihin,\n    sun reissun reissua rallallei,\n    kun asemalta ajettihin.\n\n    Oli sillä ihmisen ymmärrys,\n    kun istui mun rinnalleni,\n    sun reissun reissua rallallei;\n    kun istui mun rinnalleni.\n\n    Eikä mun heilini vanha oo,\n    se on toisella kymmenellä,\n    sun reissun j.n.e.\n\n    Eikä mun heilini rikas oo,\n    se on köyhän mummon likka\n    j.n.e.\n\n    Eikä se käsin ompele,\n    vaan masiinalla se tikkaa,\n    sun reissun j.n.e.\n\n    Eikä mun heilini hieno oo,\n    se on pullo-olven juoja,\n    sun reissun j.n.e.\n\n    Ei soo ilon antaja,\n    vaan suuren surun tuoja,\n    sun reissun j.n.e.\n\n    Eikä mun heilini tässä kylässä\n    tallaa kukkasia,\n    sun reissun j.n.e.\n\n    Vaan se kantaa toisessa kylässä\n    poskia punaisia,\n    sun reissun j.n.e.\n\nSEPPÄ-KALLE (kiikussa keskitangolla). Hoi, Aatu ja Miina, tulkaa\nkiikkuun, täällä on tilaa!\n\nLIISA. Antaa heirän olla rauhassa.\n\nSEPPÄ-KALLE. Ei mitään eri seuroja. Tänne nyt vain. Ja sitten Miina saa\nvuorostaan laulaa. Eikös niin?\n\nTYTÖT. Niin, Miina laulaa.\n\nMAIJA. Oikein Helsingin lauluja.\n\nÄÄNI. Miina laulaa!\n\nAATU. Tullaan, tullaan.\n\n    (Nousee Miinan kanssa kiikkuun.)\n\nMAIJA. Minkälainen nuotti siellä Helsingissä nyt on?\n\nMIINA. Makasiinissa tytöt lauloivat kaikenlaista.\n\nMAIJA. Etkö yhtään muista?\n\nMIINA (laulaa):\n\n    Vene liitää yksinäinen\n    vaiheell' yön ja illan,\n    sinne kauas rakentaisin\n    sydäntemme sillan.\n\n    Auervetten ulapoilla\n    taivaan portti aukee,\n    siellä murhe, elon harhat,\n    sydäntuskat raukee.\n\n(Hetken hiljaisuus.)\n\nLIISA. Se on niin kaunis ja surullinen.\n\nSEPPÄ-KALLE. Tuolta se tulee illan paras lysti. Hei, Jaana!\n\nJAANA (vanha nainen tulee oikealta kantaen suurta kahvipannua ja isoa\nvasua, josta purkaa vasemmalle metsikköön astioita ja nisuleipiä\nj.m.s.). Tässä sitä nyt on. Onkos tulta?\n\nVILLE. Tuolla koko rovio, vaikka ittenne keittäisitte.\n\nJAANA. En minä mikään noita ole.\n\nVILLE. Onkos teillä ryyppylasia?\n\nJAANA. Vielä sun mitä. Ryypätkää pullosta.\n\nLIISA. Nyt on Aatun vuoro laulaa, se uusi!\n\nAATU. Mikä uusi?\n\nLIISA. Se, kun sinä eilen illalla lauloit hevosia sukiessasi kaivolla.\n\nAATU. En minä nyt.\n\nLIISA. Liiri, laari, hiiren saari, peukaloisen pehkut! Ei ne sellaiset\nestelyt kelpaa. Minulla on tänä iltana laulun komento ja sitä on\ntoteltava. Ellet sinä laula, niin minä laulan sinun viisusi, muistan\nsen hyvin.\n\nAATU. Ennen sen sitten itte laulan:\n\n    Mäen laidassa kaunis kukka\n    sen painoin ma povelleni.\n    En minä sitä muille näytä,\n    vaan säilytän itselleni.\n\n    Kukan lehdillä kastehelmi\n    kirkkaana kimaltelee,\n    tän pojan mielessä surut suuret\n    aina karvastelee.\n\n    Kun minä kauas purjehdin,\n    jää tänne mun kultaseni,\n    sitten kun ma takaisin tulen,\n    otan sun omakseni!\n\nENSIMM. KYLÄN POIKA. Selvähän se kuin peili. Mitä Miina siihen sanoo?\n\nMIINA (laulaa):\n\n    Istun rannan kivelle ja sua ajattelen,\n    ikäväni ilmoitan ja hiekkaan kirjottelen:\n    tule kotikunnaalle ja oma mökki laita,\n    siinä oomme rikkaita ja onnen kuninkaita.\n\nVILLE (touhuaa pulloineen kiven juuressa). Mitä talollinen mökillä\ntekee, kun on maat ja mannut ja itte isäntämies?\n\nLIISA. Ville, tulkaa heittämään, Seppä-Kalle on jo väsynyt.\n\nVILLE. Ei sinne mahru. Heittäköön nyt vain Kalle!\n\nSEPPÄ-KALLE. Suorat minulla on sääret, en minä sitä varten heittämättä\nole, minä!\n\nTOINEN KYLÄN POIKA. Seppä se vasta on potkiva poika.\n\nMAIJA. On tätä jo tässä kiikuttu, oikein jalat henttyy. (Huutaa.)\nJaanaa! (Kädet suun edessä torvena.) Jaanaa! Joko kahvi kiehuu?\n(Laskeutuu alas kiikusta ja toiset samoin.) Mennään piiritanssia.\nKaikki mukaan! Koreet koreille ja rumat rumille. Seppä-Kalle, tulkaa\nminun kanssani!\n\n    (Piiri muodostuu.)\n\nVILLE (vetää Miinan piiriin ja pyörittää laulaen):\n\n    Näin sitä mennään pyörähytellään\n    ilon ja laulun kanssa vaan,\n    tule sinä kaunis valkea tyttö\n    minun kanssani tanssimaan.\n\n(Tytöt kikattavat ja pyörittävät Villeä vuoron perään vaihtaen sanat:\nkaunis, valkea tyttö = kaunis kaupunginpoika j.n.e)\n\nSEPPÄ-KALLE (anastaa Miinan parikseen ja vie samalle kivelle istumaan,\njosta Aatu juuri on noussut mennäkseen piiriin pyörimään). En minä\noikein siitä tykkää, että Aatu niin paljon seuroo Miinaa. Se on nyt\nollut sellaista pilaa Aatun puolelta, eikä suinkaan Miina sitä totena\npirä!\n\nMIINA. Mikäs on pitäessäkin.\n\nSEPPÄ-KALLE. Eihän Miina sentään mahra pahaa tykätä, kun tulee\nsanotuksi suu puhtaaksi, ja kun vielä tässä aaton aattona tuli sen\njohteen ylikin loikatuksi.\n\nMIINA. Minkä johteen?\n\nSEPPÄ-KALLE. Kyllähän Miina sen vissistä tietää, no, sen Aholan\njohteen. Sinä päivänä, kun kupp... Se on tää mun kielein sellatiin,\nettä se väliin lipsahtaa, ja kun nyt aina puhutaan kupparista, niin se\nmenee minultakin. Eihän Miina nyt vaan tykkää pahaa?\n\nMIINA. Mitäs siitä puhuu, antaa olla oloillaan kunkiin.\n\nSEPPÄ-KALLE. Eiköstä niin? Ja seppä on sentään aina seppä ja vasara\naina jalompi kuin kuokka ja rauta maata mahtavampi -- niin sananlasku\nsanoo. Ja minä olen kattellut nyt Miinaa jo kauan, mutta kun se -- höm\n-- -- vävyksi rupeaminen -- -- Miksi hitoksi sitä siellä kaupungissa\nsanotaan?\n\nMIINA. Ketä?\n\nSEPPÄ-KALLE. Miinan äitiä?\n\nMIINA. Hierojaksi.\n\nSEPPÄ-KALLE. Vai siinä kaaressa? Kysyn nyt Miinalta oikeen\ntotueellisesti, että eikös sitä sentään hierojan vävyksi kelpaa? Miina\non taas niin korea tyttö puolestaan, että vaikka sitten hiivatti olisi\nja itte rienaaja ja senkin seittemän kupp... hierojaa hännillä, niin\ntotta vieköön otan?\n\nMIINA. Piiritanssiinko?\n\nAATU. Mitäs Kalle täällä haastelee?\n\nSEPPÄ-KALLE (hyvin meinaavana). Kyselen vaan, mitä sinne kaupunkiin\nkuuluu. Ja mitäs sinne oikeastaan kuuluu? Kysytään se rehellisesti.\n\nMIINA. Kivimuuria ja kirkontornia, katukiviä ja uunin piippuja, tuhmia\nja viisaita, mutta ei ketään sellaista kuin Seppä-Kalle!\n\nSEPPÄ-KALLE. Joo, justiisa niinkuin minä meinaan.\n\n    (Ottaa Miinan käden.)\n\nAATU. Laske irti Miinan käsi!\n\nSEPPÄ-KALLE. Mitäs sinä, mies, räpätät?\n\nMIINA. Älä huoli riirellä, Aatu. Seppä on hyvällä tuulella.\n\nAATU (poistuu).\n\nSEPPÄ-KALLE. Mitäs Miina siihen sanoo? Isä kävi aamulla kyselemässä.\n\nMIINA. Tolperi lupasi tehrä minulle piirongin kapioiksi.\n\nSEPPÄ-KALLE. Kuinkas muuten. Isä osaa tehrä oikein sellaisen\nrokelmenttipiirongin, että sillä on maha kuin maaherralla, niin se on\nsitten vasta julkinen kapine. Ja sen päälle kun panee peilin, niin\nluulee olevansa kuin reivinnan kammarissa. Kelpaa siinä Minnan\npeilailla, niin korea kun onkii. Ja kun minä sitten tulen pajasta ja\nkatton kanssa kuvaa, niin on siinä mustaa ja on siinä valkoista ja on\nsiinä soriaa ja koriaa vartta. Eiköstä okkii?\n\nMIINA. No, kunhan sen sanoo!\n\nSEPPÄ-KALLE. Ei ole hyvä tulla silloin sanomaan, että \"kupparin vävy\"!\nSilloin saa hyvinkin kattoa, mistä ittensä löytää.\n\nMIINA. Kukas tota Seppä-Kallelle sanoo, kun ei ole kupparin vävy.\n\nSEPPÄ-KALLE. Ei vielä, ei vielä. Hihi, tämä vasta laatuun käy. Mutta\ntahtoisin sentään saara varman vastauksen. Se Aatu on niin\ntuppaavainen, niinkuin sillä olisi lupa ja mielisuosio!\n\nMIINA. Aatulla on omat huolensa.\n\nSEPPÄ-KALLE. Hihi, onkos saanut rukkaset?\n\nMIINA (yrittää nousta).\n\nSEPPÄ-KALLE (estää). Ei, ei, ei nyt saa mennä, ennenkuin Miina lupaa\ntulla emännäksein.\n\nMIINA. En ole vielä luvannut enkä vasta aio ja menen koska lystään.\n\nSEPPÄ-KALLE. No, no, vaimoväkeä se Miinakin vaan on... vaikka koreakin\nolis. Ja kyllä hameväen on toteltava.\n\nMIINA (yrittää vapautua; kun ei onnistu, heittää päätään ja nauraa).\nVai on hameväen toteltava? Malttakaa (kuiskaa) kun he ovat menneet\nkaikki kahville, tulkaa silloin saamaan vastaus. Minä istun -- --\norottakaa, kun mietin. (Takoo käsin otsaansa.) No, nyt tierän. Minä\nistun selin teihin tässä kivellä, päässäni -- -- liina ja ylläni -- --\n(huomaa takkinsa puun oksalla) tuo takki tuosta. Ymmärrättekös?\n\nSEPPÄ-KALLE. Selvää kuin peili. Miina on aika viisas.\n\nMIINA. Se nährään sitten. Ei sanaakaan kellekään!\n\nSEPPÄ-KALLE. Luuleekos Miina minua hölmöksi?\n\nMIINA. Kuinka niin?\n\nSEPPÄ-KALLE. Että enkös minä ymmärtäisi tarkoitusta?\n\n    (Töykkii meinaavasti Miinan käsivartta ja katsoo\n    hymyillen tyttöön.)\n\nLIISA (on järjestänyt numeroleikin. Kaikki istuvat parittain. Huudot\nkäyvät vikkelään ja Seppä-Kalle huutaa aina Miinan takaisin).\nSeppä-Kalle on jarruna leikissä. Kiireesti tänne viereeni. Minä huuran\nteitä koko illan, jos ei muu auta, ja pantit pois. Ensin lakki ja\nsitten takki, ja kello ja...\n\nSEPPÄ-KALLE. Armoa, armoa, tulenhan minä, kun jouran.\n\nLIISA. Pantit pois.\n\nMAIJA (huutaa). Viisi!... kuka on viisi?\n\nAATU (puhelee Miinan kanssa). Kuka huusi?\n\nLIISA. Pantti. (Ottaa esineen Aatulta.) Miina, huura!\n\nMIINA. Seittemän.\n\nSEPPÄ-KALLE (menee Miinan viereen ja näpäyttää sormea Aatun nenän\nedessä).\n\nLIISA. Huutakaa.\n\nENSIMM. POIKA. Kuusi!\n\nLIISA. Pantti pois, Miina, sinä et kuullut.\n\n    (Ottaa esineen.)\n\nSEPPÄ-KALLE. Kuusi.\n\n    (Pidättää Miinaa.)\n\nMIINA (palaa).\n\nENSIMM. KYLÄN POIKA. Kokko on kohta komeimmillaan ja kahvi valmiina.\n\nVILLE. Ja hiukan miestä vahvempaa.\n\nJAANA (tulee vasemmalta). Se on nyt sitten juotavaa. Menkää kaikki\ntyyni. Lähren tästä makuulle minä.\n\n    (Kaikki poistuvat vasemmalle.)\n\nMIINA (vetää Jaanaa puun taakse). Älkää vielä menkö, minulla on vähän\nasiaa. Tässä on teille valkoinen liina. Sen saatte ihka omaksenne,\nmutta sirotaan se nyt hyvin silmille. Kas noin. Ja ottakaa tämä takki\nyllenne. (On ottanut oksalta pitkän, vaalean vaippansa ja vetää sen\nJaanan ylle.) Kas noin. (Ottaa taskustaan pienen pullon.) Tässä on\nhajuvettä, kaaretaan takille. Kuulkaa nyt tarkoin, mitä sanon. Kun\nSeppä-Kalle tulee, niin istukaa tässä kivellä ja selin häneen ja\nmyöntykää, vaikka se mitä sanoisi.\n\nJAANA. Mitäs varten tämä nyt oikein on?\n\nMIINA. Kujeilua vaan. Narrataan pikkusen. Olettehan tekin kerran ollut\nnuori.\n\nJAANA. En minä oo koskaan ketään narrannut, muut ovat narranneet minua.\n\nMIINA. Narratkaa sitten nyt kerran tekin. Minä autan.\n\nJAANA. Ettäkö istun vaan ja sanon että \"joo\"?\n\nMIINA. Ei, sanokaa, että niin, on se niin, oikein on. Kuinka paremmin\nsopii, ymmärrättehän? Kas niin, istukaa hiljaa vaan. Minä menen.\n\n    (Vasemmalta pois. Näyttämöllä on hämärtynyt, ja kivi,\n     jolla Jaana istuu, on puitten varjossa.)\n\nSEPPÄ-KALLE (vasemmalta). Miina!\n\nJAANA. Niin!\n\nSEPPÄ-KALLE (istuu viereen). Mitäs nyt niin selin? (Kyhnäisee\nkyynärpäällään.) Käänny tänne päin.\n\nJAANA (pysyy ennallaan). Oikeinkos?\n\nSEPPÄ-KALLE. Vaikka niinhän Miinan sopii paremmin olla siviä neito eikä\nantaa niiren rakkauren ajatusten mieltänsä tärvellä. Se on sitten niin\nihanaa, kun mieli on kirkas ja puhras kuin peili. (Istuvat hetken\nvaiti). Jos nyt sentään kääntyisit. Tui, tui, eres silmäs näyttäisit.\n\n    (Yrittää kääntää hartioista.)\n\nJAANA. Ole alallasi.\n\nSEPPÄ-KALLE. Mitä? Eihän se ollut Miinan ääni. Etkös sinä...?\n\nJAANA (nousee aikoen poistua).\n\nSEPPÄ-KALLE (vetää äkisti kivelle takaisin). Ei, älä mene, älä suutu.\n(Nuuskii nenällään). Sinä haiset niin hyvälle. Se on ihan kuin\nkaupungissa hienot ryökinät. Se niin hemasee minua ja tekee mieleni\nlauhkeaksi ja juhlalliseksi. Istu, istu nyt hiljaa, että saan puhua\nsinulle. Katsos, en minä ole perin sellainen kuin näytän, en pelkkä\nmoukariseppä. Syrämmessäin on niin paljon ihmisen meinaamista ja\nsellaista kaipaamista, ettei sitä mikään työ eikä lysti eikä meno\ntyyrytä. Ja vaikka ne antais minulle kaiken maailman makeat ja rieskat,\nniin en minä siitä täytetyksi tulisi. Ei, ei, ihminen ei siitä elä.\nMinä kaipaan ja himoan sitä rakkauren rieskaa.\n\nJAANA (yskäisee). Niin kai.\n\nSEPPÄ-KALLE (laskee käsivartensa Jaanan kaulalle).\n\nJAANA (antaa sen tapahtua, mutta pudottaa hiljalleen käden jälleen alas\nsepän puhuessa).\n\nSEPPÄ-KALLE (surumielisenä). Nyt on juhannusyö, linnut puissa hiljaa\nkujertaa. Ne puhelee pesässä toisilleen, vissisti ne rakkautta tuntee.\nNyt on syrän minunkin rinnassain lauhkea niinkuin tuo rannan vesi ja\nmielein niin pehmeä ja nöyrä. On niin hyvä ja autuas ollaksein, etten\nkellenkään pahaa soisi. Ja kaikki se sinusta lähtee. Onhan tää minun\nsyrämmein uppiniskainen ja aina valmis vänkkäämään vastaan. Se on\ntäyteen ylpeyttä. Kun minä nyt sentään olen hyvä ja taitava seppä, niin\nettei toista minun vertaistani näillä paikoilla ole eikä tule, niin\neihän se mahra väärinkään olla, että vähän röystäilen, röystäilee ne\nhuonommatkin. Mutta sen sinulle sanon, Miina, että osaan minä taas\niloita ja riemuitakin paremmin kuin muut ja rakkautta kaipailla ja\nsitten aviopuolisolleni uskollinen olla. Sen sinulle lupaan ja pyhän\nvalani kanssa pirän. Ja jos sinä aviovaimona nöyrä olet niinkuin lämmin\nrasva ruuvin jenkoissa, niin en sinua kurita, niinkuin vaimoihmistä\nkurittaa pitäisi, vaan hyvänä pirän!\n\nJAANA. Niin, niin!\n\nSEPPÄ-KALLE. Puhu sinä vaan kovemmin korealla suullasi. Sitä minä nyt\nniin tahtoisin. Anna äänesi kuulua. Kun sitten pappilasta tullaan --\nniin, niin -- -- sittenhän sinä puhut ja näytät silmäsi ja riemu ja\nonni alkaa!\n\nJAANA. Niin, niin!\n\nSEPPÄ-KALLE. Ja sinä olet sitten meirän huoneissamme kuin sirkkunen\nsillan päällä, viserrät ja vehnäsiä ja sokerileipiä leivot ja pakaat.\n(Metsässä näkyy kyläläisiä.) Meillä on silloin juhannus ja joulu joka\npäivä!\n\nJAANA. Niin, niin!\n\nSEPPÄ-KALLE. Huomenna, huomenna jo ajamme pappilaan. Minä tilaan kylän\nparhaan hevosen ja valjastan sen itse tekemieni nappulakääsien eteen,\nja niiren vieterit on kuin hyllyvä höyhenpolster. Ja kun ne kiiltelee\nja päivänpaisteessa välkähtelee ja kylän raitilla pyöristä kivet sinkoo\nja koirat hevosen jaloissa ärhentelee ja sinun sirot silmäsi armaasti\nminuun katsahtaa, niin silloin -- niin silloin -- Miina -- Miina...\nminä ilosta itken.\n\nJAANA. (nyyhkii).\n\nSEPPÄ-KALLE. Ja rovasti astuu kuistilleen kattomaan, että kuka sieltä\nniin komeasti ajaa, ja pappilan koirat ne kaikki haukkuu. Siinä se vaan\ntulee Seppä-Kalle valmiina kuulutukseen.\n\nJAANA. Minä -- -- minä en voi -- -- en, se on niin -- -- niin kaunista!\n(Itkee suureen ääneen.) En voi -- -- pe-ettää ke-eetään!\n\nVILLE (astuu esiin metsästä). Vai jo huomenna pappilaan? Onpas\nSeppä-Kallella kiire! Ihkako sinä kuulutukseen aattelet?\n\n    (Kaikki ovat saapuneet takaisin.)\n\nLIISA (tulee metsästä huomaamatta Seppä-Kallessa ja Jaanassa mitään\nerikoista). Nyt on lunastettava pantit. Missä on Aatu ja Miina?\n\nSEPPÄ-KALLE. Aatu voi olla vaikka peevelissä, kun Miina vaan on tässä!\n\nVILLE. Älähän nyt, Kalle, et sinä ole se vakka, jolle Miina kanneksi\nrupeaa.\n\nSEPPÄ-KALLE (nauraa). Voi teirän silmiänne ja ymmärrystänne!\n\nJAANA. Päästä pois, kun nauravat!\n\nSEPPÄ-KALLE. Nauretaan heirän kanssaan.\n\n    (Nauraa ja pitelee Jaanaa kainalossaan.)\n\nLIISA (on tullut lähelle ja katselee Jaanaa).\n\nAATU (rientää vasemmalta vetääkseen Liisan pois). Ei saa olla utelias!\n\nSEPPÄ-KALLE. No, Aatu, kuka meistä Miinan sai?\n\nAATU. Se kai, joka tytön nai!\n\nSEPPÄ-KALLE. Oikein sanot. Seppä tän tytön nai eikä kukaan muu.\n\nAATU. Niin, sen tytön, joka sinulla nyt on kainalossa. Sen, sen sinä\nnait ja sen sinä naira saat!\n\nSEPPÄ-KALLE. Kattos nyt, jokosta myönnät?\n\nAATU. Totuus aina paikkansa pitää. Eikös nyt tuota nää joka ikinen,\nettä seppä seisoo tuossa oma kulta kainalossa.\n\nJAANA. En minä tässä koko yötä pilkattavana seiso. (Ottaa liinan\npäästään ja takin yltään ja heittää ne maahan.) Tossa on!\n\nSEPPA-KALLE. Jaana! Jaa-aana!\n\nAATU (matkii). Jaa-aana!\n\nVILLE. Kalle halasi rakkaasti Jaanaa!\n\nENSIMM. POIKA. Ja lupasi naira! Eiköstä luvannutkii naira?\n\nTOINEN POIKA. Ja mennä huomenna pappilaan, sen me toristamme, totta\nvieköön...!\n\nENSIMM. POIKA. Toristamme -- -- minä.\n\nÄÄNIÄ. Minä -- ja minä -- ja minä!\n\nSEPPÄ-KALLE (vähitellen vimmastuu). Jollette nyt tuki suutanne, niin\nsaatte passit sinne, missä ei naira eikä mennä pappilaan. Vielä minä\nolen Seppä-Kalle, ja jumalavita teitä joutumasta näihin pihteihin.\n\n    (Ojentelee käsiään, ja toiset kaikkoavat sen mukaan kauemmaksi.)\n\nVILLE. Ryyppää, veikkonen, ja niele harmit.\n\nSEPPÄ-KALLE. Loittone, vääräsääri mäyrä, taikka kyllä sinut nielen\nharmiesi kanssa. Ei kuulu teihin meikäläisen harmit ja kun kerran\nsisuni kiehuu, niin se saa kiehua ja saatte vielä nährä, mitä sekin\nmerkittee, kun Seppä-Kallen sisu kiehuu!\n\nVILLE. Ryyppää ensin, eihän ilman märkyyttä kiehua voi.\n\nSEPPÄ-KALLE (sieppaa pullon Villen kädestä ja ryyppää suusta pitkän\nkulauksen ja vielä toisenkin). Häääh! Niinkuin tuli se kiertää ja palaa\nminun ruumiissani. Ja niinkuin sula öljy se leviää sisuni ympärille ja\nsitä lämmittää, ja niinkuin palsaami se suruani kuluttaa. Aijai, sinä,\nMiina, ettäs minulle tällaisen teit. Kun et sinä, valkea tyttö, tierä,\nminkä haavan itseeni minuun iskit sillä viekkaalla kielelläsi. Ja minkä\nkirveleväisen polton sinä syrämeeni sytytit noilla helottavilla\nsilmilläsi. (Juopuu vähitellen.) Etkös sinä sitäkään ajatellut, että\nnyt on suvi ja nyt on juhannusyö ja että minun syrämeni vangittu oli ja\nminä puhuin siitä rakkauuresta, joka kahren syräntä lämmittää. Etkös\nsinä näe, kuinka luonto rakkauressa ympärillämme kuiskailee ja\nheilimöitä tahtoo, kuinka se kukkaisiaan toiseen kukkaan kurkoittaa\nniinkuin janoova suutaan lähteen pintaan. Voi, sinua syrämetön tyttö,\nkuinkas sinua rangaista taitaisin, koska mieleni tekee villaisella\nkärellä sivellä ja pirellä. Jos minulle suuta antaisit, niin kaikki\nunohtaisin, taivaan ja maan ja tän maallisen oman ittenikin. Sinä...\n\n    (On hoippunut Miinaa tavoittamaan. Viinapullo on kulkenut ahkeraan\n    miehestä mieheen, ja Aatukin on kallistellut toisten mukana.)\n\nAATU (työntää Seppä-Kallen syrjään). Pois kourat!\n\nLIISA. Älkää riitele, nyt lunastetaan pantit!\n\nVILLE. Ja unohretaan muut harmit ja ollaan niinkuin Aaprahamin\nhelmassa, missä ei enää naira...\n\nAATU. Eikä tarvitte vierä pappilaan Jaanaa! (Naurua.)\n\nVILLE (lepytellen). Niin oikein totta, lunastetaan pantit, muuten,\nKallesta tulee vielä Aatami. Eihän sillä enää ole muuta kuin housut ja\npaita.\n\nLIISA. Kuka on ilman panttia?\n\nVILLE. Minä olen.\n\nLIISA. Ole sinä sitten tuomari. (Ottaa esineiden joukosta pienen piipun\nja pitää sitä korkealla.) Kenen pantti päällä palaa?\n\nENSIMM. POIKA. Minun.\n\nLIISA. Herra tuomari, mitä sen pitää tehrä, joka tän pantin omistaa?\n\nVILLE. Vetäköön hirsiä!\n\nLIISA. Tuolla, kiikun tolpassa, verä siellä!\n\nENSIMM. POIKA (vetää otsaansa pitkin kiikun tolppaa ylhäältä alas päin,\nniin että jyrinä kuuluu).\n\nLIISA. Hyvin veretty, tuossa on piippusi! (Antaa piipun pojalle ja\nottaa läjästä nenäliinan.) Kenen pantti päällä palaa?\n\nMAIJA. Minun!\n\nLUSA. Herra tuomari, mitä pitää sen tehrä, joka tän pantin omistaa?\n\nVILLE, Seiskoon kuin välkkyvä säilä.\n\nMAIJA (nousee seisoalleen eristettyyn paikkaan).\n\n    Tässä seison tyttöhäilä\n    Niinkuin maassa seisoo säilä,\n    miehen kyllä kerran saan,\n    joka tahtoo, tulkoon ottamaan!\n\n(Pojat syöksyvät tavoittamaan Maijaa.)\n\nLUSA. Hiljaa. (Pitää korkealla Seppä-Kallen takkia.) Kenen pantti\npäällä palaa?\n\nHUUTOJA. Seppä-Kallen!\n\nLIISA. Herra tuomari, mitä pitää sen tekemän, joka tämän pantin\nomistaa?\n\nVILLE. Tehköön vaikka -- laulun!\n\nSEPPÄ-KALLE. Joo, kyllä minä laulan, niin että mäki mätkää ja korvessa\nsoi.\n\nHUUTOJA. Laula, Kalle, laula!\n\nSEPPÄ-KALLE (asettuu Aatun ja Miinan eteen kädet housuntaskuissa ja\nuhittelevana). Näin se on, että:\n\n    Mitä mä tuosta hyötyisin,\n    jos kupparin tyttären naisin?\n    Kuppari joutuisi kuolemaan,\n    niin sarvipussin saisin.\n\n(Hiljaisuus).\n\nLIISA. Kenen pantti päällä palaa?\n\nHUUTOJA. Miinan, Miinan!\n\nTOINEN POIKA. Laula, Miina, anna takaisin sille peijakkaalle.\n\nLIISA. Herra tuomari...\n\nVILLE. Laulaa, laulaa!\n\nHUUTOJA. Anna takaisin!\n\nMIINA.\n\n    Kaikki puut on komeita\n    paitsi kataja ja leppä,\n    kaikkia poikia halata saa\n    paitsi suutarii ja seppää.\n\nVILLE. Niin, Kalle, älä puusku.\n\nSEPPÄ-KALLE. Puuskun, minkä puuskun, eikä se kehenkään kuulu, ei\nmäyriin eikä sääriin käyriin, ei kuppariin eikä kupparin tyttäriin.\n\nAATU. Älä siinä suurentele, ei ole hyvä muiren apajoilla kaloja kokea,\nsen sinulle sanon vielä uurenkin kerran.\n\nSEPPÄ-KALLE. Koskas olen kokenut?\n\nLIISA. Kenen pantti päällä palaa?\n\nHUUTOJA. Aatun, Aatun.\n\nLIISA. Herra tuomari...!\n\nVILLE. Laulakoon, sittenhän saa purkaa sisunsa siivolla tavalla.\n\nAATU. On sitä ääntä mullai, Kalle!\n\n    Hei, hei henttua sepän teki mieli,\n    siksi sillä katkera on pisteliäs kieli.\n    Ota poika oinas ja aja pappilahan,\n    jos on puute orihista, katso karsinahan,\n    kisko sieltä kiljuva emäpossu eteen,\n    harjurin saat ajamaan ja ruotumuorin rekeen.\n\nHUUTOJA. Aijaijaijai!\n\n    (Hälinää, naurua ja kohotusta.)\n\nSEPPÄ-KALLE (heittelee miehiä). Pois nokan erestä. Aatua minä\nravistelen!\n\nVILLE (häärää näppäränä, tarjoaa pulloa). Älkää, pojat, toisianne\npilaa. Sopikaa pois, niin käy kaikki hyvin kuin tiatterissa. Seppä on\npulska poika, ja täällä on henttuja koko sakki. Koppaa kiinni, poika,\nkas noin!\n\n    (Hyökkää tyttöjoukkoon levittäen pitkät käsivartensa\n    ja kaapaten heitä syliinsä.)\n\nTYTÖT (parkaisevat ja juoksevat tirskuen erilleen).\n\nVILLE (tyrkyttää Seppä-Kallelle pulloa). Juo mies, älä jupise!\n\nSEPPÄ-KALLE (ryyppää). Kas, Aatu, anna sinäkin suuta tälle hentulle.\nSama se on, kelpaa meille sama pullo ja sama tyttö. Häh! Sinä\nmaantonkija, sittiäinen!\n\nAATU. Tuki suusi.\n\nSEPPÄ-KALLE. Äänirahan maksan ja puhun, kun tahron, ja tänä iltana\nMiinan ovea kolkutan.\n\nAATU. Silloin minä kanssa sun päätäsi seinään jyskytän.\n\nSEPPÄ-KALLE. Voi sinua vaivainen maanmyyrä ja itana, kun sinä nokkaasi\nnostat vaikka on paino päällä. Älä sinä vikise ja väkise, kun isäs itte\nsinua kurittaa ja tyyrää.\n\n    (Kumartuu äkkiä ja saa Aatun heitetyksi kumoon\n    nokkelalla liikkeellä.)\n\n    (Yleinen hälinä, toiset hillitsevät, toiset yllyttävät.\n    Kaikki pojat ovat ryypänneet. Jotkut tuovat aidanseipäitä\n    ja mätkivät aluksi maata ja puita ja sitten toisiaan,\n    kunnes sisut nousevat.)\n\nKALLE ja AATU (painivat tasaväkisinä, kunnes Aatu saa Seppä-Kallen\nallensa).\n\nAATU. Jokos taltut, vai --?\n\nSEPPÄ-KALLE (karkaa ylös). Tyyräätkös, vai. Tuosta, ja tuosta saat!\n\n    (Iskee nyrkillään Aatua.)\n\nAATU. Nyt sylin täyreltä.\n\n    (Nostaa Seppä-Kallen ja paiskaa maahan.)\n\nSEPPÄ-KALLE (nousee ja juoksee metsään).\n\nVlLLE (hätäisesti Aatulle). Juokse pois! Kalle hakee seipään. Tulee\npaha tappelu! Tuolla ne pojat jo metsässä mätkii toisiaan, senkin\nriivatut!\n\n    (Pitelee Aatua, sitten poistuu.)\n\nAATU. Pois käret, en minä kenenkään seipäitä pelkää.\n\n    (Menee sepän jäljestä metsään. Kylän tytöt ovat\n    poistuneet oikealle.)\n\nMAIJA ja LIISA (keräävät kahvivehkeitä).\n\nMAIJA. Voi, voi tätä villitystä! Kuules, kuinka ne hihkuu. Kattos,\nkattos, kuinka Seppä-Kalle iskee Aatua. No, seiväs oli mätä, katkesi.\n\nLIISA. Aijai, kuinka löi. Saipas Aatu laakin, aijai sellaisen laakin.\nEikös otakin pystyä, jo nousi ja otti miehen. Nyt, nyt, nyt Kalle\nsuulleen.\n\nMAIJA. Aijaijai, älä lyö, älä lyö liikaa. Mitäs nyt tehrään, Liisa!\nVoi, Liisa, jos se Aatu tappaa sen Kallen! Sus siunakkoon, kun minä\npelkään!\n\nMIINA (on istunut kivellä ja itkenyt koko ajan). Näettekö Aatun?\n\nLIISA. En, nyt ne juoksevat pois. Nyt ei näy enää. Voi, voi sentään.\n(Pidättää Maijaa.) Ei, älä mene, minä niin pelkään!\n\nMAIJA (menee metsään).\n\nLIISA. Tää on kaikki sun syytäs, Miina, ärsytit ne pojat, mokoma. Sen\nsiitä vielä saat, toisen lautoihin, toisen rautoihin, senkin kuippana!\n\nMIINA. Voi, luuletko --? Syrämeni vallan pakahtuu. Liisa, rakas Liisa,\nvoi meitä! Eikö ketään tule tänne, ei ketään.\n\n    (Tähystää joka puolelle juosten edestakaisin.)\n\nMAIJA (tulee vasemmalta.)\n\nLIISA ja MIINA. Näitkös, kuulitkos? Missä he ovat?\n\nMAIJA (vilkuu ympärilleen). Hiljaa, seppä ei liikahtanutkaan, vaikka\nminä nyin ja huusin ja itkin. Voi, voi!\n\nMIINA. Aatu, missä on Aatu?\n\nMAIJA. Vai vielä kysyt? Seppä-Kalle on viaton, tuli, mitä tuli. Totta\nse aina puhui ja hyvä se oli työtä tekemään, vaikka sen itte sanoi. Tää\nmaailma on niin häijy, ettei se kärsi totuutta eikä rehellisyyttä eikä\nSeppä-Kalleakaan se kärsinyt. Sinun syysi se on, Miina, että Kalle nyt\non kylmänä. Sinä nyt tulet vastaamaan ja Aatu, ettäs sen tierät. Ja sen\nme toristamme kaikki.\n\nLIISA. On se sillä tavalla, sen me toristamme vaikka tuomarin eressä.\nSe oli sentään hyväkii se Kalle, vaikka se oli väliin kinkkamainen.\n\nMAIJA. Ja tänne sen piti mettään kuolla ja nyt olla vainaa. Tästä pitää\njoka ilta hakea lehmiä. Jos se vainaa kummittelee ja kummitteleehan se!\nYhyy, yhyy! (Itkee.)\n\nLIISA. Miksei se Kalle kummittelisi, kummittelee ne muutkin.?\n\n    (Kaikki itkevät.)\n\nLIENA (tulee oikealta). Mitä te oikein kohisette täällä? Jaana tuli\ntaanoin meille ja puhui niin hulluja, että piti tulla kattomaan teitä.\n\nLIISA (nyyhkien). Seppä-Kalle o-on, ku-kuollut!\n\nLIENA. Älä nyt -- -- jokohan -- ei -- -- en minä usko. Missä sitten?\n\nMAIJA. Makaa tuolla mettässä.\n\nLIENA (Miinalle). Mene kotiin ja heti paikalla. Täällä ei ole sinun\npaikkas!\n\nMAIJA. Minä niin pelkään, Miina, älä jätä, en uskalla yksin olla enkä\nmennä.\n\nLIISA (Lienalle). Ettekö te pelkää kuolleita?\n\nLIENA. Mää siitä nyt kuolleinesi!\n\nLIISA. Mettässä on niin hämärää, ja joka puun takaa kurkkaa ihka\njustiisa kuin sen vainaan pää! (On tarrautunut Lienaan.)\n\nLIENA (ravistaa Liisan irti itsestään). No, on tota hulluutta monta\nlajia. Miina, mene nyt ja vie tuo Liisa-höntti mukanasi Aholan pihaan.\n\nLIISA, MAIJA ja MIINA menevät.\n\nAATU (vasemmalta). Liena!\n\nLIENA. Aatuhan täällä. Mitä ne tytöt...?\n\nAATU. Hysss! Kallen asiat taitaa olla hullusti, ei herää, makaa\nkuin -- --\n\nLIENA. No, no, mahtaakohan?\n\nAATU. Pahahenki on ollut liikkeellä tänä iltana.\n\nLIBNA. Pahakohenki? Häi se Villen tuoma viinanhenki, se teitä rienaa.\nKattotaan, enkös minä saa sitä pahaa henkeä hyväksi jälleen. Vai\npahahenki, kyllä se raukka syitä sitten saisi, jos se nyt kaikkien\nkylänpoikien juhannustappelut johrattaisi. Sano nyt sentään, mitä\ntääll' on tehty?\n\nAATU. Tapeltu.\n\nLIENA. Oletkos sinäkin tapellut?\n\nAATU. Hittokos siinä sitten olisi, etten minäkin tappelisi, olenhan\nsitä mies minäkin!\n\nLIENA. Kukkoja te olette, ettekä miehiä. Ja mikä sitä Seppä-Kallea on\nvaivaavinaan?\n\nAATU. Mi-minä -- löin sitä!\n\nLIENA. Oikeinkos sinä löit kovasti?\n\nAATU. Annoin -- -- niin, kai minä annoin selkään.\n\nLIENA. Löitkös sinä sitä selkään?\n\nAATU. En minä selkään.\n\nLIENA. Päähänkös sitten?\n\nAATU. Piru vie, löin kun se oli kontillaan maassa niin kuin isä\npoikaansa ja istuin selässä.\n\nLIENA. Ja nyt se makaa paikallaan.\n\nAATU. Hakaahan se.\n\nLIENA. Mene nyt kotiisi, äitis on tuskassa. Ne piiat puhuvat niin\nhulluja, että koko kylä menee sekaisin.\n\nAATU. Niin, mutta Kalle?\n\nLIENA. Kyllä minä Kallesta muretta pirän. Missäpäin se makaa?\n\n    (Poistuu.)\n\nAATU (viittaa kädellään vasemmalle, lyyhistyy kivelle Lienan mentyä,\npeittäen kasvot käsiinsä).\n\nMIINA (palaa oikealta). Aatu!\n\nAATU (nostaa päätään, mutta painuu jälleen kokoon).\n\nMIINA (istuu viereen). Aatu, rakas Aatu, jos sinun käy huonosti, niin\nminä tulen kanssasi, olen aina tykönäsi. Luuletko sinä, että Kalle...?\n\nAATU. Kalle elää -- -- vaikk'en sentään tiera -- -- -- voi kuollakin.\n\nMIINA. Hyvä Jumala, kuinka surkeata tämä on!\n\nAATU. Pahaa sisua se vaan on. (Takoo nyrkillä otsaansa.) En voi syyttää\nketään, en mitään, ainoastaan omaa kurjaa, hölmöä, pirua itteäni!\n\nMIINA. Älä nyt noin itteäsi säti. Kyllähän ne muutkin röystäili ja\nmellasteli. Mitä nyt teemme? Etkö voi paeta tänä yönä, nyt heti\nAmerikkaan?\n\nAATU. Niinkuin se Amerikka nyt oisi heti tuossa vasikkahaan takana!\n\nMIINA. Niin, minä olen sellainen vain typerä tyttö, mutta minä rakastan\nsinua, Aatu, ja syrämeni ihan halkeaa surusta. Mennään pois täältä,\npois kauas, juostaan, lymytään, tehrään mitä vaan. Lähre pois täältä,\nrakas Aatu, minä ihan menehryn!\n\nAATU (levottomana). Sinähän ihan vapiset, olet kuin siipeen ammuttu\nlintu. Älä nyt noin, Miina, älä säiky. Äitisi hoitelee Kallea, ehkä se\nsiitä tointuu. Älä sinä itke, älä itke, Miina!\n\nMIINA. Minun täytyy itkeä, kun syrämeni on niin raskas. En ole koskaan\nennen surrut enkä koskaan kenestäkään niin paljoa piitannut kuin\nsinusta, Aatu. Ja että näin piti käyrä, ei, ei, minä en jaksa kestää.\n(Nyyhkii.) Mitä sanoo äitisikin? Sinun äitisi on niin hyvä ja jalo\nihminen!\n\nAATU. Niin, äiti -- --! Kuule, tule kanssani kotiin!\n\nMIINA. kotiisiko? En minä voi katsoa äitiäsi silmiin. Minä olen ollut\nteirän välillänne, ja minun vuokseni on näin paljon pahaa tullut!\n\nAATU. Miina, älä itke, ei sinun vuoksesi, eihän. Älä nyt noin itke.\nMinä selitän äirille kaikki ja lopun äiti sitten arvaa. Rakas Miina,\nsinä olet nyt minulle niin kallis, että menen tähtesi vaikka vankeuteen\n-- -- ja kun sieltä tulen -- --\n\nMIINA. Älä puhu -- älä puhu -- --!\n\nAATU. Kun sieltä tulen, niin oletkos sittenkin omani?\n\nMIINA (hiipii häntä lähemmäksi). Olen, aina olen omasi.\n\nAATU. Se antaa minulle rohkeutta sanoa äirille kaikki.\n\nMIINA. Rakas Aatu, meirän täytyy paeta!\n\nAATU. Ei, nyt en enää tahro, ennen kärsin rikoksestani ansaitun\nrangaistuksen.\n\nMIINA. Mitä sinä teet, on aina hyvä.\n\nAATU. Tule nyt!\n\n    (He poistuvat oikealle. Hetken kuluttua tulee Liena ja\n    Seppä-Kalle oikealta. Kalle nojaa Lienaan ja astuu aristellen\n    hitaasti ja vaivalloisesti, ihan koukussa.)\n\nSEPPÄ-KALLE. Aih!\n\nLIENA. Kas näin, tuuma tuumalta. Näin se Herra meitä koettelee ja\nlampaitansa oikealle tielle johdattelee.\n\nSEPPÄ-KALLE. Levätään vähän.\n\nLIENA. Astu, astu vaan.\n\nSEPPÄ-KALLE. Aih, aih!\n\nLIENA. Muistelehan, kuinka sinä kerran sanoit: -- ennen virstan\nväärään -- --!\n\nSEPPÄ-KALLE. -- ai -- aih!\n\nLIENA. -- -- en mä kupparin...\n\nSEPPÄ-KALLE. Ai, aijaih!\n\nLIENA. -- -- vastaan!\n\nSEPPÄ-KALLE. Luuni on ihan mäsänä, auttakaa, auttakaa!\n\n    (Vaipuu nurmelle.)\n\nLIENA. Eikös se auta, että katkismuksessakin sanotaan -- seppäs,\npappis, paimenes pirä kunniassa, eikä kupparista puhuta mitään.\n\nSEPPÄ-KALLE. Voi, voi, puhutaan siellä vissisti kupparistakin ja\nlaupiaasta samarialaisestakin puhutaan, eiköstä se ollut kuin nyt.\n\nLIENA. Ja eikös siellä jossain sanota, ettei saa lähimmäisestään pahaa\nsanoa eikä kuppariksi haukkua?\n\nSEPPÄ-KALLE. Hierojaksi, hierojaksi ja tohtuorittareksi ja\npaaterskaksi. Aijaijai!\n\nLIENA. Hieronkomas?\n\nSEPPÄ-KALLE. Ei, ei, armahtakaa minua vaivaista syntistä ja viekää\nsaunaan ja kylvettäkää löylyssä.\n\nLIENA. No, sen minä teenkin!\n\nSEPPÄ-KALLE. Älkää sentään lyökö kovasti vihralla, ettehän!\n\nLIENA. No, niinkuin lasta kylvötetään.\n\nSEPPÄ-KALLE. Te tairatten olla oikein hyvä syrämmestänne!\n\nLIENA. No, olen hyvä hyvälle ja paha pahalle enkä mikään enkeli.\nNoustaankos taas ja hupaillaan.\n\nSEPPÄ-KALLE. Voi, se Lienan hyvyys on sentään kuin rasvaa minun\nraukoille raajoilleni!\n\n    (Poistuvat.)\n\nVÄLIVERHO.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nAholan tupa samoin kuin ensimäisessä näytöksessä.\n\nJAANA (istuu uunin puoleisen akkunan ääressä lukien virsikirjaa lasit\nnenällä. Hyräilee vanhaa virttä).\n\nTOLPERI (tulee ulkoa, kohmelossa päätään pidellen). Voi, voi, aijai.\nAnna, hyvä Jaana, minulle vähän olutta. Päässäni takoo kuin kymmenen\npahaista pajamiestä viirellä alasimella.\n\nJAANA. Se on syntiä ja synnin seurauksia. Älä johrata lähimmäistäsi\nkiusaukseen, sanoo sana.\n\nTOLPERI. Niin, mutta päästä heitä pahasta, senkin sana sanoo. Jos sinä\nnyt päästät tämän yhren vaivaisen syntisen pahasta pään vaivasta, niin\nautat yhtä herran heikoimmista ja taivaan portilla pyhä Pietari avaa\nsinulle ovet ja tuntee, että sinä Jaana se juuri olet ja sinä Tolperia\ntuskassa armahrit.\n\nJAANA (hakee haarikan astiakaapista). Jumalan viljaa tää on, ota ja\njuo!\n\nTOLPERI (tarttuu kiihkeästi haarikkaan ja juo pitkin siemauksin, kantaa\nastian juhlallisesti pöydälle). Ah-ha! Kiitos ja kunnia. Se kihelmöi\nkuin terva tuoreessa puussa. Se on kuin kekäle hehkuvassa ahjossa. Tuli\nja leimaus, eikös tanssita vanhaa rehjua. Jaana, tules polkkaa!\n\nJAANA. Aih, aih tän syntisen mieltä!\n\nTOLPERI. Älä siinä aihkaile.\n\n    (Tarttuu Jaanaan ja pyörittää väkisin.)\n\nJAANA (sinkoaa irti ja kiitää kuin nuoli nurkkaan, tarttuu luutaan ja\nmätkii sillä Tolperia).\n\nTOLPERI (kiipee muurin taakse \"ritsille\"). Älä hiivatissa luitani\nrusenna. Aih, voih. Annoit ensin makeaa ja sen vuoksi on nyt kärsittävä\ntää -- väkevä! (On päässyt ylös.) Tui, tui!\n\n    (Pörröinen pää painuu laudan taakse ja pian kuuluu kuorsaus.)\n\nJAANA (heittää luudan merkkaan). Tää on sen vanhan rienaajan tekoja.\n(Istuu jälleen hyräilemään virttä mutisten.) Sellainhan olet aina ollut\npojan pahuksesta saakka. Ei sinua näy maailma tassineen sen\nsiivommaksi! Kuorsaa nyt siellä ritsillä!\n\nEMÄNTÄ (tulee ulkoa). Jaana menee nyt kattomaan niitä lehmiä sinne\nLaulumäelle, kun se Maija ja Liisa on aivan hulluna päästään. Ei niitä\nsaa sinne metsään vaikka!\n\nAATU (tulee sisään, heittää lakkinsa pöydälle ja istuu penkille\nkumaraisena tuijottaen eteensä). Tulin sieltä juuri, en nähnyt lehmiä.\n\nEMÄNTÄ. Ne on sitten haettava kauempaa suolta päin. Jaana menee vaan.\n\nJAANA. Johan minä menen, menen kun kerkiän.\n\n    (Ottaa nutun naulasta, hidastellen, ja pääsee lopulta lähtemään.)\n\nEMÄNTÄ. Kun en minä ollenkaan enää yhtään mitään ymmärrä, päässäni on\nsellainen kohina, ettei käyvässä taikinapytyssä sen pahempaa. Ja kaikki\nputoaa käsistäin. (Kauha on kimmonnut vadin laidalta lattialle.)\nKauhatkin tanssii. Mitä se oikein tietää, mitä jo vaa! (Ottaa suolaa\nsalkkarista seinältä, se kolahtaa lattialle.) Sus sentään! (Painuu\nlähimmälle tuolille.) Vie henton pois polvistain. Niin, istu siinä sinä\nja tuijota! Mitä se siitä paranee? Käy hakemassa seppää. Eihän nyt\nennenkää ole ihmisiä varastettu, on ne nyt sitten kuolleita taikka\neläviä.\n\nAATU. Lienee jonnekin kömpinyt.\n\nEMÄNTÄ (kivahtaa). Kömpinyt, minne sitten kömpinyt? Kuolemaan kai.\n(Keinuttelee itseään tuskassa.) Minua vaivaista syntistä. Kaikki tämä\nrangaistus tulee minun päälleni siitä synnistä, etten nuorena\nvanhempiani totellut, vaan otin sen isäs. Ja eikös sitä vielä\netsiskellä sinunkin päälles, kun et enää ollenkaan huoli, hurjastelet\nja vielä tappelet. Hyi, sellainen häpeäkin. Anna lyörä ihmistä niin,\nettä se siihen paikkaan jää.\n\nAATU. Eihän se jäänyt, kun kömpi tiehensä.\n\nEMÄNTÄ. Vieläkös siinä matkit. Sakkoa vielä saat juomisesta ja\npahoinpitelemisestä. Se on sitten korea juttu. Minä olen nyt sitten\nniin masennettu, etten enää jaksa välittää mistään. Tee mitä ikinäs\ntahrot, yks' kaikki se minusta on.\n\nAATU. Ettäkö äiti sitten myöntyy Miinan ja minun...?\n\nEMÄNTÄ (tiuskaisee). Se on toinen asia. Mitäs tässä tehtäisi\nsellaisella mamsellilla! Talossa tarvitaan työihminen.\n\nAATU. Eilen oli se kupparius esteenä, joko se rapisi?\n\nEMÄNTÄ. Itte panet kaikki rapisemaan. On nyt ihminen mikä tahansa, kun\nei se vaan ole tehnyt rikosta. Ja kukas tietää, mitä sinun osaksesi\nsiinä asiassa tulee. Voi sentään, kuinka syrämein on kipeä. Menekin\ntierustamaan, missä se seppä on ja elääkö se vai joko se on tyyten\nkuollut.\n\nAATU. Kyllä tuo nyt jo kummittelisi, jos se kuollut olisi. Saahan sitä\nyrittää kuulustella. Kirottu juttu se vaan on, antaisin koko\ntalorähjän, kun tästä kunnialla selviäisin.\n\nEMÄNTÄ. Kaihan sinä antaisit, vaikka vielä vanhan äitisi möisit. Saat\nmyyräkin, ei minustakaan enää mihkään o'! Sellainen se on elämän\npalkka: tuskaa, vaivaa vaivankin päälle.\n\n    (Itkee.)\n\nAATU. Ei äiti nyt saa niin surra. (Hypistelee lakkiaan.) Syränhän se on\nminullakin, eikä mielein ole kevyt, ahristaa tuntoain ja teirän surunne\nkirvelee mieltäin. Koetetaan kestää yhressä. Sekin Amerikka nyt saa\nolla menemättä.\n\nEMANTA. Siunattu lapsi, oletkos sinä tullut sen ymmärtämään? Sellaista\nse on, kun ne suuret surut ja onnettomuuret tulevat, niin ne vasta\nihmistä opettavat. Kaikki minä teen ja kaikki syrämesi mieliteot\nnouratan, mutta älä jätä kotias -- -- jollei -- -- niin, jollei\ntäyry...!\n\n    (Itkee.)\n\nAATU. Minä en pakoile. Jos niin on käyräkseen, niin käyköön, menen\nsitten linnaan!\n\nEMÄNTÄ (parahtaa). Siunatkoon sinun puheitasi!\n\nAATU. Sanon vaan, että voisihan niinkin käyrä!\n\nEMÄNTÄ (valittaa, ollen epätoivoinen). Voi meitä, voi sinua, voi koko\nkylän pahennusta! Ja sinustako se piti lähtemän eikä kylän pahimmasta\nrentusta.\n\nAATU. Onko Liena käynyt täällä?\n\nEMÄNTÄ. Ei tänään.\n\nAATU. Olen ollut hakemassa sieltä kotoa enkä tavannut.\n\nEMÄNTÄ. Entä se Miinan asia?\n\nAATU. Miinan kanssa olemme puhuneet valmiiksi. Sitten kun tulen\nvankilasta, mennään yhteen.\n\nEMÄNTÄ. Siihen mennessä hautuu vuosia.\n\nAATU. Miina kyllä orottaa!\n\nEMÄNTÄ. Eikös Miina tiennyt äiristään?\n\nAATU. Ei, sanoi olleen poissa koko yön. Ja aamulla --\n\nEMÄNTÄ. Niin, mitä aamulla sitten?\n\nAATU. Aamulla me olimme kahren kesken Laulumäellä. Kävin hevosia\nkatsomassa. Ajattelin vähän sitäkin, että ehkä löytäisin Kallen.\n\n    Kolahdus kuuluu oven takaa.\n\nEMÄNTÄ (kiljahtaa). Huh!\n\nLIENA (tulee ulkoa pyhävaatteissa, musta silkki päässä). Hyvää päivää\nja rauhallista juhannusta!\n\nEMÄNTÄ. Jumala antakoon.\n\nLIENA. Tulen vallan kolinan kanssa, oli tuolla saunassa saavi\nravistumassa, toin sen tuohon suojaan kuumasta.\n\nAATU. Käykää istumaan.\n\nLIENA. Istuahan sitä on saanut.\n\n    (Jännittynyt vaitiolo.)\n\nAATU. Mitäs muuten kuuluu?\n\nLIENA. Hyvää vaan. Miina vaan käski sinua tulemaan. (Kuiskaa.) Saat\nkuulla Kallesta!\n\nAATU (ottaa lakkinsa). Menen tästä Miinan puheille. (Katsoo äitiinsä.)\nTulen pian takaisin. (Menee.)\n\nEMÄNTÄ. Tierättekös te siitä sepästä -- --?\n\nLIENA. Aina vähän.\n\nEMÄNTÄ (jännittyneenä). No, elääkö se?\n\nLIENA. Eläähän se herran luoma niin kauan kun elää!\n\nEMÄNTÄ. Ohho, kunhan eläisi sata vuotta!\n\nLIENA. Ei puhuta siitä...\n\nEMÄNTÄ. Ei, ei, ei puhuta sitten.\n\nLIENA. Se Kalle niin kielsi, ettei sanaakaan...\n\nEMÄNTÄ. Ei sanaakaan! Ohho, istun ja oikeen henkäsen. Onko se Miina\npuhunut jo?\n\nLIENA. Mitäs se Miina -- --?\n\nEMÄNTÄ. Siitä naimisesta.\n\nUENA. Mistä naimisesta?\n\nEMÄNTÄ. Aatun ja Miinan.\n\nLIENA (hämmästyy). Ei, eihän Miina. Onkos niillä sitten keskenään...\n\nEMÄNTÄ. On -- -- on!\n\nLIENA. Vai oikein naimisiin, kuinkas se on ymmärrettävä?\n\nEMÄNTÄ (häärää huoneessa). Kyllä kai se on niin ymmärrettävä, vaikka\nolen minä siitä haikeillani. Ei sitä niin vaan hepan keppaa oteta\nköyhää ihmistä talon emännäksi. Olisihan se raha ja muu tavaran lisä\nniin kovin tarpeen. Minkäs niille, minkäs niille mahrat! Tälläin vielä\nvaimo-ihminen, kun ei oo isäkään komentamassa.\n\nLIENA. Niin, kun ei o' isää -- -- ei isää ensinkään.\n\nEMÄNTÄ. Aatuahan minä tarkoitin.\n\nLIENA (pyörittää feukalojaan säikähtyneenä ja syyllisyyden painamana).\nVoi, voi sentään, enhän minä ole siitä tiennyt, eikä Miina ole minulle\nsiitä henkeään vetänyt.\n\nEMÄNTÄ (painuu tuoliinsa ja itkee).\n\nLIENA. Olisinhan minä sen estänyt, jos olisin tieron saanut. Olisin\npitänyt vaikka aina siellä makasiinin päällä -- en ensinkään laskenut\ntänne ihmisten pariin.\n\nEMÄNTÄ (nostaa päätään). Vai, eikös vaan Aatu olisi sieltäkin hakenut!\n\nLIENA (ihmeissään). Oliskohan se hakenut?\n\nEMÄNTÄ. No, semmoinen se on Aatu, ettei se jätä!\n\nLIENA. Eihän emäntä mahra minulle vihainen olla?\n\nEMÄNTÄ. Minkäs te sille teitte enempää kuin minäkään!\n\nLIENA. Niin, minkäs sille.\n\nEMÄNTÄ. Kun se Miina eres olis sellainen, että tätä talon askaretta\nosais ja jaksais, mutta kun se on tottunut sille neulomiselle ja muulle\nnypläämiselle, niin että vielä täytyy pitää kai piikaa.\n\nLIENA (vilkastuu kuin painon alta päästen). Eihän nyt emäntä syntiä\npuhu, vai piikaa. Se tyttö sitten osaa ja jaksaa vaikka mitä, ja se\npitää sitte käyrä tanssin ja rallin kanssa, kun sillä on oma lystinsä\nja tahtonsa. Ja entäs minä sitten? Mihinkäs minä nää vanhat raajani\nkiskoisin jaloittelemaan ja käsittelemään muualle kuin sitten Aholan\nmaille ja tanhuville. Ja sen sitten sanon, että kyllä navetta siivona\npysyy ja vielä minä emännänkin hoiran yhtä hyvin kuin lehmätkin!\n\nEMÄNTÄ. Siinä on sittenkin vielä yksi paha mutka.\n\nLIENA. Siinäkö piiassa?\n\nEMÄNTÄ. Ei, vaan se seppä!\n\nLIENA (salaperäisenä). Niin sekö seppä?\n\nEMÄNTÄ. Niin, mitenkäs -- jos se seppä...?\n\nLIENA. Hiss! On kielletty puhumasta.\n\nEMÄNTÄ. Hiss, ei puhuta -- -- onkos vaarallista?\n\nTOLPERI (pistää pörröisen päänsä esille muurin päältä). Morron!\n\n    Naiset kiljahtavat.\n\nEMÄNTÄ. Sus siunatkoon, Tolperikos siellä...?\n\nTOLPERI (pää yhä näkyvissä).\n\n    Tolperi viinalla juotettiin,\n    jota kaupungista tuotettiin,\n    ja sitten mä maistoin makeat maljat,\n    ryyppäsin tuopista vaarinkaljat,\n    tanttara, ranttara rallallaa --\n    et sinä poika surra saa!\n\nLIENA. Voi tuon hoilaamisia.\n\nEMÄNTÄ. Kun ei se raukka tierä.\n\nLIENA (on kääntynyt akkunaan). Kattokaas, kun tulee väkeä tänne.\nIsäntiäkin, on kuin pitoväkeä. Mitähän nuo nyt...?\n\nEMÄNTÄ. On, on kun onkin. Voi, voi sentää, kun oikein polvistain henton\nottaa. Kuinkahan sen sepän on oikein laita?\n\nLIENA. Ei kuinkaan, ei siitä pirä vaan puhua!\n\nEMÄNTÄ. Olen sellaisessa tuskassa, että...! Väkeä tulee sisään.\n\nKUOPPALA (talon isäntä, astuu sisään). Hyvää juhannusta!\n\nEMÄNTÄ. Jumala antakoon!\n\nMÄKELÄ. Mitäs taloon kuuluu?\n\nEMÄNTÄ. Aina vaan hiljakseen.\n\n    (Kättelevät emäntää ja sitten istuvat.)\n\nKUOPPALA. Onko Seppä-Kallea täällä näkynyt?\n\nEMÄNTÄ (lysähtää istumaan). En, en minä ole nähnyt!\n\nLIENA (nykii emäntää hameesta).\n\nEMÄNTÄ. Siitä on kielletty puhumasta.\n\nLIENA. Se on niin ymmärrettävä, ettei sitä saa kylille levitellä,\nkerrankos tota nyt sattuu tappelua...\n\nMÄKELÄ. Kyllä niin, joo, joo, mutta aina sitä sentään kysytään miehen\nperään, kun se häviää.\n\nLIENA. Kysykää vaan.\n\nTOLPERI (muurin takaa). Morron, morron, mitäs te siitä meirän pojasta\nkysytte?\n\nKUOPPALA. Nouse ylös, Tolperi, nyt on tiukat paikat.\n\nTOLPERI. Enhää minä enää ylemmäksi tästä pääse!\n\nKUOPPALA. Pääsethän alas.\n\nTOLPERI (vääntyy alas).\n\nMÄKELÄ. Missä sun poikas on?\n\nTOLPERI. Humalassa se oli eilen. Missä se nyt on, sitä minä en tierä!\n\nMÄKELÄ. Jaa, se on sellainen paikka, että Seppä-Kalle on hävinnyt.\nTässä on nyt paljon väkeä, ja kaikki on nähneet, että Kalle sai Aatulta\neilen illalla selkäänsä. Ja sen jälkeen Kalle sitten hävisi.\n\nTOLPBRI. Häviäähän se, joka selkäänsä saa, ei silloin koskaan voita!\n\nMÄKELÄ. Ei niin ymmärrettävä, vaan niin, ettei Kallea sitten ole\nmistään löyretty!\n\nTOLPERI. Vai ei ole löyretty. Olettenkos hakenut saunasta? Se on\nnähkääs niin, että Kalle on aina tahtonut saunaan, kun sitä on\nrökitetty.\n\nLIENA. Pysykää nyt alallanne vaan. Antaa Kallen olla kallellaan. Sinne\nei kuulumattomat saa nokkaansa pistää!\n\nKUOPPALA. Mutta jos lain nimessä...!\n\nEMÄNTÄ. Sus siunaa, lain nimessä...!\n\nLIENA. Jos kynnyksen yli astutte, niin varia päällenne saatte!\n\nKUOPPALA. Kuulkaas nyt päälle. Tässä on jotain jetkua.\n\nMAIJA. Seppä-Kalle ei enää ole elossa. (Itkien.) Se on ihan vissi. Minä\nnäin sellaisen unen, että se tietää ihan varmasti kuolemaa. Eikä tässä\nnyt ketään muutakaan ole kuolemassa.\n\nLIISA. Me pelkäsimme koko yön aitassa niin kovasti. Ja kun tuuli\nkolisti ovea, niin se oli perin samanlaista kuin Kallen kolkutus. Ja\nkyllä se olikin kummitus.\n\nMÄKELÄ. Kuinka sitten tierätte, että Kalle on kuollut?\n\nLIISA. Nähtiin, kun Kalle makasi perin liikkumattomana kuin mikä lyhre\ntaikka roive.\n\nMÄKELÄ. Niinkuin roive, pane mielees naapuri. Mitäs sitten tapahtui?\n\nLIISA. Pelkäsimme, että se kummittelee siellä mettässä, ja Miina\nsaattoi tänne pihaan.\n\nMÄKELÄ. Ja sitten...?\n\nLIISA. Niinkö sitten? Me läksimme yliaittaan nukkumaan.\n\nMÄKELÄ. Eikös tapahtunut mitään muuta?\n\nMAIJA. Sitten pelkäsimme, että Kalle olisi tulevinaan ylös rintelin\nrappuja ja kolkuttamaan ovelle, ja Liisa jo luuli kuulleensa äänen.\n\nMÄKELÄ. Minkä äänen? Sano pois vaan, nyt on tärkeät paikat.\n\nMAIJA. Voi, voi, kaikkihan minä sanon ja sitten voin valankin tehrä sen\npäälle, kun niin vaaritaan.\n\nMÄKELÄ. Minkä äänen Liisa kuuli?\n\nLIISA. Sen saman kuin ennenkii, että \"laskekaa, tytöt, sisään, on niin\nvilu ja ikävä!\"\n\nMÄKELÄ. Koska ennen se sama ääni kuultiin?\n\nMAIJA. Häi joka ilta.\n\nTOLPERI. Kas tota pojan mönkälettä, vai siellä se piikojen aitassa\npelmusi, kun ei kotona ollut.\n\nLIISA. Piiat on pinhuusissa eikä missään aitassa, eikä Seppä-Kalle\npelmunnut, koreesti jutteli ja istui vaatekirstun päällä, hanuriakin\nmeille pelasi.\n\nMÄKELÄ. Nyt onkii kysymys siitä, mitä sitten tapahtui, kun se ääni oli\nkuultu?\n\nLIISA. Sitten -- niin -- sitten minä kiljuin, että älä tule, sinähän\nolet jo kuollut ja kummittelet vaan!\n\nMAIJA. Sanon oikein valan päälle.\n\nMÄKELÄ. Kuulkaa nyt kaikki, oikein valan päälle. Jaa, jaa, se on sitten\ntiukka paikka ja vallesmannin asia, eikä se enää yksin meille kuulu.\n\nMAKELA. Vastasiko se?\n\nLIISA. Ei, ei se vastannut, ja kun katsoin seinän rakosesta, en nähnyt\nmuuta kuin kaksi ihmistä saunaan päin menossa.\n\nMÄKELÄ. Tunsitko niitä?\n\nLIISA. En uskaltanut katsoa tarkkaan, kun niin pelkäsin. Sen vaan\nsanon, että Seppä-Kalle ei ole elävien joukossa. Ei elävä ihminen\nkummittele.\n\nMÄKELÄ. Niinkös sanot, tyttö, ettei ole elävien joukossa?\n\nLIISA. No, niin minä sanon ja sen sanoo Maija kanssa, etkös sanokii?\n\nLIENA. Voi teirän kieltänne ja mieltänne! Tää on sentään enemmän kuin\nyksi ihminen voi ymmärryksen vajavaisuureksi sanoa!\n\nMÄKELÄ. Mitä se Liena siinä höpisee?\n\nAATU (on tullut sisään). Päivää, naapurit!\n\nMÄKELÄ. Päivää, päivää, jokos naapuri nyt sitten on valmis lähtemään\nvallismanniin?\n\nLIENA (työntyy nuolena ulos tuvasta).\n\nAATU. Onko jo niin selvillä asiat?\n\nMÄKELÄ. Kahren valan päällä.\n\nAATU (katselee ympärilleen). No, jos niin on, mikäs siinä sitten auttaa\nmuuta kuin mennä vaan.\n\nEMÄNTÄ. Ei sellaisten valojen päälle koskaan. Eihän siinä ollut totta\nsiteeksikään.\n\nMÄKELÄ. Sellaista totta se nyt vaan oli, että Aatun on monet muutkin\nnähneet seppää lyövän, ja nyt ei miestä missään ole. On korjattu pois\nmettästä. Tuokaa mies tänne elävänä taikka Aatu on vietävä\nvallesmanniin! Käy kiinni, naapuri.\n\n    (Ottavat Aatun väliinsä.)\n\nEMÄNTÄ. Ei tästä paikasta! (Työntää isännät syrjään.) Aatu pysyy\nkotona!\n\nMÄKELÄ. Ei tässä akoilla ole sananvaltaa, pois tieltä!\n\nLIENA (syöksyy sisään). Vai höpisen minä, vai jo vaan höpisen! Vetäkää\nnyt silmänne auki ja kattelkaa, kuka astuu ovesta sisään omilla\njaloillaan niinkuin elävät ihmiset tekevät ja puhuu omalla suullaan\neikä niinkuin aaveet henkien suulla.\n\nSEPPÄ-KALLE (seisoo avoimessa ovessa yrittäen olla reipasta vaikka\npakostakin irvistelee tuskasta astuessaan sisään).\n\nLIISA (hihkaisee pelosta, kun Seppä-Kalle astuu hänen sivutseen). Uih,\nkun en saa luonnoltani olluksi pelkäämättä.\n\nMAIJA. Jos kuollutta koskee, niin pelko haihtuu.\n\n    (Hypistelee sepän hihaa.)\n\nSEPPÄ-KALLE. Antaa sen koiruuren olla tekemättä. (Huitaisee ja\närähtää.) Piru vie!\n\nKUOPPALA. Elää kun elääkin.\n\nMÄKELÄ. Ja puhuu ja kävelee, etten sanoisi kiroaa!\n\nTOLPERI. Voi poikasein, ettäs vielä elät. Tässä on niin uskottu, ettei\nsinua enää missään ole, ei elävien eikä kuolleiren luvussa, vaan että\nsinä olisit otettu taivaaseen kuin Elias.\n\nMÄKELÄ. Niin on tässä ilmitullut, että Aatu on sinulle selkään antanut.\n\nSEPPÄ-KALLE. Voi juukeli sentään tätä meirän kylän härkämäisyyttä, vai\nselkään, että oikeinkos ne uskaltaa sanoa, että minulle selkään.\nKuulkaa sitten, sellaista miestä ei ole eikä tule, että minulle selkään\nantaisi!\n\nTOINEN ISÄNTÄ. Hullukos olet, saat kipurahoja, kun päälle kannat!\n\nSEPPÄ-KALLE (vimmastuu). Voi ryssän ryypyt, vai kipurahoja! Tää selkä\nei iskuista taitu, eikä nää jalat rampaannu eikä näitä käsiä sijoiltaan\nväännetä eikä tätä päätä kivikään halkaise. Tässä seison (oikaistuu ja\nvoihkaisee) aih, se on sellaista leiniä. Jos joku epäilee sanojain,\nsopii koetella voimia!\n\nMAIJA. No varmasti se nähtiin, että nurmella makasit.\n\nSEPPÄ-KALLE (matkii). No, varmasti se kuultiin, että minä kummittelin\nsun aittasi ovella, höh!\n\nLIISA. Sinä juutaskos siellä sitten kujeilitkin?\n\nSEPPÄ-KALLE. Saunan erestä huutelin, kun Liena sanoi pelkäävänne.\n\nMAIJA. Saunassakos sinä -- -- --?\n\nSEPPÄ-KALLE. Liena antoi minulle hyvät löylyt ja saunotti. Voi sua onni\nja autuus, kuinka se löyly maistui makealta ja jäseniäni kihelmöi ja\nkutitti, niin laittoi norjiksi ja kepeiksi, että lauteilta melkein\ntasakäpälää olis tulla voinut. Ja sitten se valeli vesillä\nmonenlaisilla, lämpöisillä ja kylmillä ja pesi ja kaanasi, niin ettei\nmiehessä veilin vähääkään enää.\n\nEMÄNTÄ. Liena sinut paransi!\n\nSEPPÄ-KALLE. Vai että paransi, mitäs terveestä parantamista, mutta\nainahan hyvä hyvää tekee eikä lisä pahaksi ole muussa kuin\nselkäsaunassa.\n\nENSIMM. KYLÄN POIKA. Siitä sinulla onkin hyvä kokemus.\n\nSEPPÄ-KALLE. Tuki suusi ja kysy lupaa ennenkuin mörährät! Mutta sen\nminä sanon, ettei sellaista hierojaa löyrä mistään kuin Liena on.\n\nLIENA. Eikä niin höyliä seppää kuin Kalle!\n\nMAIJA. Sitähän minä aina olen sanonut, mutta kun ei kukaan usko.\n\nTOLPERI. Tota noin, missä se on sinun tuleva aviosiippasi? Kaihan olet\npuhunut Lienalle suusi puhtaaksi.\n\nSEPPÄ-KALLE. Se on niin pimeä paikka. Jaa missä on Miina?\n\nAATU (vetää eteisestä Miinan sisään). Täällä on kaivattunne, ja ettei\nnyt enää mitään erhetystä sattuisi, niin ota, Miina, tämä sormus ja\nsitten se asia meirän välillämme on päätetty.\n\nSEPPÄ-KALLE (lysähtää istumaan penkille).\n\nTOLPERI (katselee paria). Minä olin eilen vähän ryypyssä, taisin kosia\nväärin. Meirän pojalle minä sinua, Miina, tarkoitin.\n\nKUOPPALA. Hukka homma oli Homperin kosinta!\n\nTOLPERI. Ei sillä väliä, kyllä se meiränkin poika muijan saa. Ja sitten\njuoraankin kihlajaiset.\n\nEMÄNTÄ. Juoraan ne Aatun ja Miinankin kihlajaiset. (Nostaa kaapista\nsuuren oluthaarikan pöydälle.) Sopii juora vaan! (Menee nuoria\nonnittelemaan.) Isännät tekevät samoin ja viimeiseksi Liena.\n\nPOJAT. -- Aatu -- -- Miina -- -- morsian -- -- sulhanen, hei --\npeijakas -- -- oikein, oikein hip -- hip -- hurraa!\n\n    (Nostavat ilmaan sulhasen ja morsiamen.)\n\nAATU (menee Seppä-Kallea kättelemään). Sovitaan pois!\n\nSEPPÄ-KALLE. Korea on tyttö ja kateeksi mun käy, niin, oikein syrämeni\non sairas eikä nyt mahlakaan makealta maistuisi, kaikki on perin\nkarvasta. Tahtoisin vaan, että taas oltaisi humalassa ja ottelussa ja\nminä saisin sinulle näyttää, kuka käskee!\n\nAATU. Älä veikkonen, Miinahan sen asian itse päättää. (Jatkavat\npuhelua.)\n\n    Nuoret puuhaavat piiriä.\n\nTOLPERI (sattuu istumaan Lienan viereen penkille). Täälläkös sinä\ntakana hissuksiin, Liena. Ei sun paikkas nurkassa ole. Jo sun\nkunniankukkosi laulaa. Kattos, kuinka sormus Miinan sormessa kiiltää.\nJa nyt ne juoraan kihlajaiset, muori! Hoi, onkos pelimannia?\n\nVILLE. On jo aikoja sitten ollut.\n\nTOLPERI. Ann' mennä sitten vanhaa Hollolanpolskaa. Liena, tule, niin\nmennää, että tallukat tassaa.\n\nLIENA (vastustelee ensin, mutta tanssii sitten juhlallisesti).\n\nTOLPERI. Kas näin sitä ennen mentiin, kun me nuoria oltiin ja Liena oli\nyhtä korea kuin Miina nyt, (Tanssivat.) Nyt on kunniantanssi tanssittu\neikä ole väärään osuttu. Puhunhan minä oikein, eikös niin?\n\nÄÄNIÄ. Hyvin puhuttu -- oikein se on -- Liena on jymyeukko -- -- hyvä\nhieroja on -- Kallen paransi kuin häkää vaan.\n\nSEPPÄ-KALLE. Ei Kalle ole kipeä ollutkaan, vähän kolmelossa vaan.\n\nVILLE. Ja syrän vioitettu, mutta koska äiti tohtoroi, minkä tytär\nhaavoitti, niin eihän siinäkään ole sanomista.\n\nSEPPÄ-KALLE. Onkos sinulla vielä sitä kaupunkilaista?\n\nVILLE (kuiskaa). On vielä parhain jälellä.\n\n    (Vie Seppä-Kallea joukon taakse. Hetken aikaa on piiri\n    jo ollut tekeillä ja laulu alkaa.)\n\nTYTÖT (huutavat). Miina ja Aatu keskelle!\n\nAATU (laulaa).\n\n    Kaksi koivua kasvoi kerran\n    kahren puolen aitaa.\n    Sinä toinen, minä toinen\n    niistä olla taitaa.\n    Heippa rallaa laulamme,\n    että niistä olla taitaa!\n\nMIINA (laulaa).\n\n    Juuret kaulaa toisiansa\n    oksat antaa suuta.\n    Sinä, minä ikuisesti\n    oomme samaa puuta!\n    Heippa rallaa laulamme,\n    että oomme samaa puuta.\n\nAATU.\n\n    Kun sä läksit maailmalle,\n    suruissani itkin,\n    ja kun sitten takaisin tulit,\n    vangikseni kytkin.\n    Heippa rallaa laulamme,\n    että vangikseni kytkin.\n\nMIINA.\n\n    Vaikka joku rikkahampi,\n    antais satatuhat,\n    sinun talos kaunihimpi\n    rakkaampi kuin rahat.\n    Heipparallaa laulamme,\n    että rakkaampi kuin rahat!\n\nAATU ja MIINA.\n\n    Oma talo, unelmamme\n    kohoo korkeaksi,\n    surut, ilot rinnallasi\n    käyvät rakkaammaksi.\n    Heipparallaa laulamme,\n    että käyvät rakkaammiksi.\n\nPiiri hajoaa.\n\nTOLPERI. Toinen tahti, pelimanni, ala polkkaa:\n\n    Seiväs pystyyn,\n    seiväs pystyyn,\n    seiväs, seiväs,\n    seiväs pystyyn!\n\nParit pyörivät.\n\nVÄLIVERHO.\n\n\n\n"]