[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fdgH5BNF7SZHVEC2d5mkF2ddVRLvAKd-dz4Pd-Ept7PQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":29,"gutenbergTranslators":30,"gutenbergDownloadCount":32,"aiDescription":33,"preamble":34,"content":35},2285,"Haapaniemen hanhenpoika","Bayard, Jean-François",1796,1853,"2285-bayard-jean-fran-ois-haapaniemen-hanhenpoika","2285__Bayard_Jean-François__Haapaniemen_hanhenpoika","Huvi-näytelmä yhdessä näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1836,1879,8073,41875,false,53119,[24,25],"Comedy plays","German drama -- Translations into Finnish",[27,28],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Haapaniemen hanhenpoika: Huvi-näytelmä yhdessä näytöksessä\" by W. Friedrich et al. is a comedic play written in the late 19th century. The narrative revolves around the amusing interactions and misunderstandings among the residents of Haapaniemi, primarily focusing on family dynamics, social expectations, and romantic entanglements.   The storyline primarily centers around Captain Stool, his wife Klaara, and their granddaughter Aini, who find themselves amid complications involving two prospective suitors, Sirkkunen and Keikkanen. The play unfolds within the quaint confines of the family's villa, revealing humorous exchanges, misunderstandings about personal identities, and social class commentary. Aini is courted by both suitors, leading to a series of comedic scenarios, including mistaken intentions and the eventual revelation of true affections. The plot explores themes of love, deception, and familial loyalty, culminating in a resolution that brings together the characters through clever dialogue and light-hearted antics. (This is an automatically generated summary.)",[31],"Törmänen, C. Edv.",270,"Ranskalaisesta alkuperäisteoksesta sovitettu yksinäytöksinen huvinäytelmä kertoo Haapaniemen huvilan asukkaista. Maanviljelijä Stool ja hänen palvelijansa pohtivat Aini-neidin naimiskauppoja, kun taas nuori nainen itse tuntuu olevan kiinnostuneempi perhosten tavoittelusta kuin sulhasehdokkaista.","J-F. Bayardin 'Haapaniemen hanhenpoika' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2285. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","HAAPANIEMEN HANHENPOIKA\n\nHuvi-näytelmä yhdessä näytöksessä\n\n\nBayard'in mukaan kirjoittanut\n\nW. FRIEDRICH\n\n\nSaksasta sovittamalla suomentanut C. Edv. Törmänen\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nHämäläisen Osake-yhtiön kirjapainossa ja kustannuksella,\nv. 1879.\n\n\n\n\n\n\nJÄSENET:\n\n STOOL, maanviljeliä, entinen kapteeni.\n KLAARA, hänen rouvansa.\n AINI, heidän tyttärensä-tytär.\n SIRKKUNEN.\n KEIKKANEN.\n JAAKKO, Stoolin palvelia.\n\nTapaus Stoolin omistamassa Haapaniemen huvilassa.\n\n\n\n\n(Näyttämö kuvaa vanhanaikuista kamaria keski- ja sivu-ovineen. --\nVasemmalla ikkuna ja sohva, oikealla suuri noja-tuoli.)\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Stool. Jaakko.\n\nJAAKKO. Anteeksi, herra kapteeni, -- kirjeen tuoja tahtoisi mielellään\ntietää, vastataanko vanhan herra Keikkasen kirjeesen.\n\nSTOOL. Tiedänkö sen minä? -- Sen päättäköön tyttäreni-tytär, se on\nhänen asiansa -- ja rouvaltani pitää mun myöskin kysyä -- -- Missä\nhän on?\n\nJAAKKO. Tuolla hän juoksee pihalla, tavoitellen perhosta.\n\nSTOOL. Hä? -- Rouvaniko?\n\nJAAKKO. Ei, herra kapteeni -- suokaa anteeksi, siihen on hän melkein\nliian vanha. Minä tarkoitin Aini-neitiä, -- rouvasta min'en tiedä\nmitään -- hän ei ole sanonut, missä hän on; -- vaan kaukana hän\nvarmaankaan ei ole, sillä vanha Moppe tuli juuri äsken kotiin.\n\nSTOOL (kävellen edestakaisin). Mitä pitää mun Keikkaselle vastaaman? --\nMiten pitää mun sanani sovittaa? -- Hm! Siinä taaskin uusi esitys\nAinille. -- Nuori-Keikkanen on sievä mies. -- -- -- Niin --\njos seuraisin povessani kaikuvaa ääntä, niin tietäisin vallan\nhyvin -- -- --\n\nJAAKKO. Ja minä myös.\n\nSTOOL. No?\n\nJAAKKO. Minä vain tarkoitin, että jos minun povessani kaikuvaa ääntä\nseuraisitte, niin tietäisitte vallan hyvin -- -- --\n\nSTOOL. Katsos vain Jaakko-herraa -- Mitähän sinä tekisitkään?\n\nJAAKKO. No, sen voipi lapsikin ymmärtää. Mitäkö minä tekisin? -- Herra\nSirkkusen osoittaisin suorinta tietä talostani -- ja sillä hyvä. -- Hm,\nsemmoinen pässinpää, -- suokaa anteeksi, herra kapteeni, semmoinen\nsarveton pässinpää, ai'oin sanoa, jolla ei ole käytöstä eikä kuntoa --\njoka on ihan palveliainsa kaltainen! -- Tuoss' on ovi; sanoisin minä,\njos herra kapteeni olisin. Ja nuoren herra Keikkasen hyväksyisin\nsuloisen Aini-neidin sulhoksi.\n\nSTOOL. No hiis'! Vai tekisit sinä siten?\n\nJAAKKO. Siten juuri tekisinkin, kuin tekisinkin. -- Eihän tuo herja\nherra Sirkkunen paitsi sitä ollenkaan sovi meidän hyvälle,\nrakastettavalle Aini-neidolle -- -- --\n\nSTOOL. Vaan tiedätkös varmaan, että sinun valitsemasi hänelle paremmin\nsopii?\n\nJAAKKO. Senhän te, herra kapteeni, tiedätte kuin viisi sormeanne. --\nHerra Keikkanen on suurta sukua. Hänen isänsä ei tosin ensin ollut\nmikään, vaan nyt hän on kuitenkin asioitsia Helsingissä ja Jumala\ntietää, miksi siellä saattaa päästä.\n\nSTOOL. No -- entäs hänen poikansa?\n\nJAAKKO. Kuuluu olevan varsin nuori, kaunis, siisti herra. -- Tietty se,\nkun on kasvanut Helsingin hienoissa seuroissa -- -- --\n\nSTOOL. Siisti ja hieno on myöskin herra Sirkkunen.\n\nJAAKKO. Sirkkunenko!? -- Hieno? -- Hänellä on hattukin niin lujasti\npäässä, kuin nappa tuolla kellotapulimme huipussa. Ja hän on paitsi\nsitä niin hirveän jumalaton. Kolme pitkää päivää on hän nyt täällä\nvetelehtinyt -- ja -- -- --\n\nSTOOL. Saatanko minä kieltää häntä meillä käymästä? Nuoruuteni ystävän\nveljen-poikaa?\n\nJAAKKO. Nuoruuden ystävän? Sitä, jolla on senlainen veljen-poika, sitä\nei saata nuoruuden-ystäväksi kutsua -- -- --\n\n    (Meteli ulkona).\n\nSTOOL. Mitä nyt? -- Mitä hiiden mölinää se on? -- Ryntääkö vihollinen\nvallille?\n\nJAAKKO. Minä pistäyn katsomaan.\n\n    (Pois).\n\nKLAARA (ulkona). Oi, te raivio! Hirviö! Oi -- --!\n\nSTOOL. Rouvani?\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Stool. Klaara. Aini.\n\nKLAARA (tulee keski-ovesta). Voi kauheata, voi! -- -- Voi noita\nhirveitä ilkiöntöitä!\n\nSTOOL. No -- no -- mutta mitä, Herran nimessä, on tapahtunutkaan?\n\nKLAARA. Auttakaa! -- -- Oi -- --! Minä kuolen! -- -- --\n\n    (Vaipuu tuolille).\n\nAINI (tulee vasemmalta). Mikä teitä vaivaa, mummo-kulta?\n\nKLAARA. Voi surkeutta!\n\nSTOOL ja AINI. Mutta selitähän! -- -- --\n\nKLAARA. Tätä en kauvan kestä -- -- --!\n\nSTOOL (huoaten). Enkä minäkään!\n\nKLAARA. Tuo Sirkkunen -- -- -- tuo inhoittava Sirkkunen!\n\nSTOOL. Taaskin hän? -- Haa -- se ilkivaltainen! Hänen pitää heti\npaikalla talostani pois!\n\nAINI. Mutta, vaari-kulta, mitä hän on tehnyt sitten?\n\nSTOOL. Mitäkö hän on tehnyt? -- Hän on -- -- -- (Klaaralle) Mitä hän on\ntehnyt?\n\nKLAARA. Voi, -- hän murhaa meidät kaikki!\n\nAINI. Mitenkä?\n\nKLAARA. Hän on sen jo näyttänyt. Niin julmasti riisti hän vanhalta\nMopelta kaikki sen kauniit, kiharaiset karvat!\n\nAINI. Voi toki, Moppe-raukkaa.\n\nKLAARA. Niinpä kyllä -- ja Mopella kuin paitsi sitä on niin hirveä\nkihti!\n\nAINI (sivulle). Voi sitä ajattelematonta! (Ääneen). Mummo, kuuleppas!\nVarmaankaan ei hän sitä pahassa aikeessa tehnyt. Ehkä hän vain -- --\n\nKLAARA. Vaiti! -- Pois hänen pitää heti paikalla! Pois mokoma kummitus\nmeidän talon tiluksilta!\n\nSTOOL. Pois, pois! Muuten ei kohta enää jää kiveä kiven päälle.\n\nAINI (veitikkamaisesti hymyillen). Jääpä kyllä, vaari-kulta, -- täällä\nonkin vain suuria möhkäreitä.\n\nSTOOL. Ja omenatkin ovat saaneet sen peijakkaan kyydin.\n\nAINI. Sen on varmaankin hänen palveliansa tehnyt. -- Ja tiedäthän,\nvaari-kulta, kun omena on kypsä, putoaa se itsestäänkin.\n\nSTOOL. Niin vai, sinä pikku viisastelia. -- Mutta, sanalla sanoen,\nlapseni: Herra Sirkkusen mitta on nyt täysi. -- Hänen pitää heti pois!\nEikä siitä vahinkoakaan. Vanha Keikkanen on minulle kirjoittanut\npoikansa aikeista. Hän on jo tulossa ja voipi tuossa tuokiossa olla\ntäällä!\n\nKLAARA. Niin, lapseni, siinä mies, rikas, sievä ja sorea! -- Hän on nyt\nopettajana Helsingin realilyceossa ja on hyvissä kirjoissa korkeilla\nasianomaisilla, ja ne kyllä -- -- --\n\nAINI. Sanovat tänäpänä sitä, huomenna tätä. -- Mummokulta, antakaamme\nnuoren Keikkasen vain olla siellä, missä on. -- Ja -- -- onhan herra\nSirkkunen paitsi sitä täällä. Vaan kuitenkin -- -- -- minä noudan\nkaikissa rakkaan vaarini ja mummoni tahtoa. -- Ja koska te äsken\nsanoitte pitävänne paljon aatelisista, niin -- olihan herra Sirkkusen\näiti aatelia, ja -- -- --\n\nKLAARA. Mitä se hyödyttää?\n\nAINI. Ei suinkaan muuta, kuin että hänellä, sanojenne mukaan, on\netu-oikeus minun sydämeeni -- eikö niin, vaari-kulta? -- Ja olihan\nvanhan Sirkkusen veli sen lisäksi vaarin paras ystävä, eikö niin?\n\nSTOOL. Niinpä kyllä. Ja piti minua pöllönä -- narrina, kiitellessään\nveljensä poikaa, mokomaa raju-päätä, koko senaatin koristukseksi ja\nkunniaksi. -- Hm! Kyllä sitte senaatti varmaan on kaunis ja sen kunnia\nloistava, jos vain tuommoinenkin narrinhäntä sitä kaunistaa!\n\nAINI. Ehkä me emme tajua sitä vissiin. Kenties senaatissa katsotaan\nsemmoisia asioita vallan toiselta kannalta.\n\nKLAARA. Senlainen armas kyyhkynen, kuin sinä, ansaitsee paljon paremman\npuolison...\n\nSTOOL. Niin juuri, sen sinä ansaitset, kulta-lintuseni!\n\nAINI. Oi, kuinka minua mairittelette! -- Vaan -- minusta on\nyhdentekevä: Puoliso kuin puoliso -- mitäpä niillä väliä. Ja minä\nolen vallan varma siitä, ett'ei herra Sirkkunen ollenkaan ole paha.\n-- Hänessä on jotain -- -- niin iloista -- -- vilkasta -- -- ja\nelävätä -- -- --!\n\nSTOOL. Hänessäkö? -- Mistä sen olet huomannut?\n\nAINI. Hänen silmistään! -- Te ette varmaankaan ole häntä tarkastanut --\nmutta sen olen minä tehnyt. -- Vaariseni, -- ennenkuin miehelle\nmennään, sitä tarkoin tarkastellaan. Kenties hän ei teidän\nläsnäollessanne saata olla -- -- noin -- -- \"omillaan.\" Te olette ehkä\nhänessä liian paljon kunnioitusta herättäneet.\n\nKLAARA. Miehenikö?\n\nSTOOL. Rouvaniko?\n\nAINI. Vaarin käytöksessä on hyvin paljon tuommoista -- -- melkein\npeloittavaa jsloutta --\n\nSTOOL (rehennellen). Niin, niin! Soturin ryhti, soturin ryhti -- hehehe\n-- ai!\n\nAINI. Ja mummokin on vielä varsin -- muhkea ja -- -- sievä -- -- --\n\nKLAARA (kainostellen). No no -- lapseni!\n\nAINI. Niin -- ja minä myöskin: Et sinä yksin ole sievä -- ei sinun sitä\nvaivaa pidä nähdä.\n\nKLAARA. Se vaiva lieneekin turha, lapseni.\n\nAINI. Mummokulta -- ei pidä suuttua Sirkkuseen. Meidän pitää häntä vain\nkärsiä, antaa hälle anteeksi. Ja vaikka hän nyt onkin vähän -- -- noin\n-- -- niin, kun hän vain tulee minun miehekseni, minä hänet kohta kyllä\nkohteliaaksi saan. Se on siis päätetty? -- Hän on tervetullut -- eikö\nniin, mummokulta?\n\nKLAARA. Enhän muuta saata, kuin sinun mieltäsi noutaa.\n\nAINI (syleillen häntä). Voi, sinä kaikkien mummojen esi-kuva! Minä koen\nmyöskin aina noutaa sinun mieltäsi! -- Ja nyt vain eineelle!\n\n    (Soittaa).\n\nSTOOL. Entäs minun vastaukseni vanhalle Keikkaselle?\n\nAINI. No, \"kyllähän neuvo tuuleen tulee, kun vain veneen vesille\nsaapi.\" -- Vaari-kulta, olethan sinä hyvin kekseliäs ja viisas -- kyllä\nsinä osaat hienosti sanasi solmitella, saadaksesi hänet ymmärtämään\nolevansa \"viides pyörä vaunuissa.\" -- Oi, siksipä minä sinua\nrakastankin -- (Syleillen Stoolia) kaikesta, kaikesta sydämestäni!!\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Entiset. Sirkkunen. (Sitte) Jaakko.\n\nSIRKKUNEN (tulee selkä edellä, hattu päässä, puhuu ulos, nauraen).\nPuurohauteita! Puurohauteita, sanon minä! -- Viheliäisille ja\nkarvattomille rakki-koirille on puurohaude kaikkein paras lääke!\n\nKLAARA. Rakki-koirille? Onko mun Moppenikin rakki-koira? Hyi!\n\nSTOOL. Onko tuokin sivistyneen ihmisen tapaan, noin pitää\nhattuansa -- -- --\n\nAINI (läheten Sirkkusta). Herra Sirkkunen -- --\n\nSIRKKUNEN (tuhmantapaisella katsannolla). Hei kas vain --\nneiti -- -- --\n\nAINI. Vaari ja mummo ovat myöskin täällä -- --\n\nSIRKKUNEN. Kas -- niinpä totta tosiaankin!\n\n    (Astuu takaperin ja Stoolin jalalle).\n\nSTOOL. Tuhannen per -- -- --! Herrani -- -- --\n\nSIRKKUNEN. No -- mitä nyt? -- Tulinko ma liian lähelle liikavarpaita?\n\nSTOOL. Hmh! Tallaa jalkani ja vielä kysyy, tuliko hän liian lähelle!\n\nAINI (lepytellen). No -- no, vaari-kulta! Hän ei huomannut sinua.\n\nSTOOL (puoli-ääneen). Vaan tuopa nyt vasta on emämoukari! Eipä liikahda\nhattu hänen päästänsä! Ei!\n\nAINI. Sen tekee hajamielisyys (Yskähtää, viitaten Sirkkuselle, että\nottaisi hatun päästään). Hm! Hm!\n\nSIRKKUNEN (ei ymmärtävinään). Telegrafeeraatteko te?\n\nAINI (läheten häntä, hiljaa). Hattunne -- -- --\n\nSIRKKUNEN. On päässäni -- eikös ole?\n\nAINI. Niin -- niin -- mutta tervehtikäähän toki.\n\nSIRKKUNEN. Vain niin. -- -- -- Kuten tahdotte!\n\n    (Tervehtii kömpelösti; astuessaan takaperin kompastuu hän\n    Jaakkoon, joka ruoka-tarjotin kädessä oli vähää ennen\n    sisään tullut. Tarjotin putoo lattialle).\n\nAINI (huudahtaa). Taivas!\n\nJAAKKO. Saakeli!\n\nKLAARA. Mun kalliit, puhtaat posliini-astiani!\n\nSTOOL. Kaikki palaisina!\n\nSIRKKUNEN (osoittaen Jaakkoon). Tuopa nyt vasta on varomaton moukka!\n\nJAAKKO. Hä? Moukkako? Minä? -- -- Minä kysyn teitiltä: olenko minä\nmoukka? -- -- Kumpi meist' on moukka? -- -- --\n\nSIRKKUNEN (Stoolille). Kuulkaapa nyt, tuo sanoo _minua_ moukaksi!\n\nSTOOL (suuttuneena). Ja siinä on hän vallan oikeassa. -- Siveellisyys\nei näy teidän pää-avujanne olevankaan.\n\nSIRKKUNEN. Niin, mitäs minun vielä piti sanoman -- -- --? Oikein! --\nKuulkaapas, mamma -- teidän rakki-koiranne on nyt kuin uudestisyntynyt.\n\nKLAARA. Vaiti! Ei sanaakaan enää siitä!\n\nSIRKKUNEN. Hihi! -- Minä ensin käärein sen vallan tykkänään puuroon ja\npalveliani pesi sen sittemmin petroleumilla.\n\nKLAARA. Petroleumilla?! -- Voi Moppe-raukkaani! -- Te -- te -- --\nhävityksen kauhistus!\n\nSIRKKUNEN. Mutta -- --\n\nSTOOL (pitäen nenä-liinaa nenänsä edessä). Totta vie -- -- täällä\nhaisee jo petroleumilta -- phhrrr!\n\nSIRKKUNEN. No, mutta kuulkaahan toki -- -- --!\n\nKLAARA. Ei sanaakaan! -- Te olette ihmisseuran hirvein kauhistus!\n\n    (Menee vihoissaan oikealle).\n\nSIRKKUNEN. Mutta vaari -- -- --\n\nSTOOL. Piru olkoon teidän vaarinne!\n\n    (Menee vasemmalle; Aini seuraa kumpaakin, lepytellen heitä).\n\nJAAKKO (korjatessaan posliini-muruja lattialta). Hm! -- Palvelia-parka\nsaapi sitte kauniisti kärsiä teidän ylevästä tyhmyydestänne -- Häpeisin\nminä toki teidän sijassanne -- sen minä tekisin!\n\n    (Pois).\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Sirkkunen. Aini (jää seisomaan keski-oveen).\n\nSIRKKUNEN (heittäikse tuolille). Hahaha!\n\nAINI. Hän nauraa vain! Hän saattaa vielä nauraa. -- Ohhoo! Saapa hänen\nkanssaan vielä nähdä monta vaivaa!\n\nSIRKKUNEN. Jumalan kiitos, paasinpa helposti vanhuksista! Nyt on enää\ntuo nuori -- -- (kääntyy, huomaa Ainin). Oi, surma! -- Hän ei suinkaan\nsääli! -- _Sauve, qui peut!_\n\n    (Aikoo mennä).\n\nAINI (siv.). Kuinka? Hän lähtee? -- (Ääneen) Herra Sirkkunen!\n\nSIRKKUNEN (kääntyy).\n\nAINI. Minne ai'otte?\n\nSIRKKUNEN. Onhan kaikki muutkin jo menneet tiehensä.\n\nAINI. Niin -- kaikki -- mutt'en minä; olenhan minä vielä täällä.\n\nSIRKKUNEN. Kyllähän minä sen huomaan -- -- --\n\n    (Aikoo mennä).\n\nAINI. Kuinka? Mutta jääkäähän toki, herra Sirkkunen.\n\nSIRKKUNEN. No, jos sitä niin kohdastansa tahdotte, niin -- -- --\n\nAINI. Vallan tärkeätä on, että saan olla teidän kanssanne kahden\nkesken.\n\nSIRKKUNEN. Tahdotte varmaankin leikkiä.\n\n    (Ottaa pallon pöydältä ja nakkelee sitä ilmaan).\n\nAINI. Empähän -- -- minä tahtoisin mielelläni vähäsen puhella\nkanssanne.\n\nSIRKKUNEN (yksinkertaisesti). Vai niin? -- Nytkö heti?\n\nAINI (siv.) Ihmisrakkaus velvoittaa minua aukasemaan mies-paran\nsilmät -- -- --\n\nSIRKKUNEN (leikkii pallolla).\n\nAINI. Herra Sirkkunen -- -- istukaahan toki! -- -- Nostakaa tuoli tänne\n-- -- tänne minun viereeni -- -- -- lähemmäksi vain -- -- --.\n(Sirkkunen istuu aivan tuolin syrjälle). Herran tähden -- -- aivanhan\nte istutte tuolin syrjällä -- -- putoottehan te siitä -- -- --\n\nSIRKKUNEN (nauraen). Niinpä melkein --\n\n    (Leikkii pallolla, istuessaan).\n\nAINI (tavoittaa pallon ja pistää sen taskuunsa). Kas niin! -- Istukaa\nnyt vain rauhassa -- -- muuten ehkä särjette vielä jotakin.\n\nSIRKKUNEN. Minä koetan istua!\n\nAINI (siv.) Voi onnettomuutta! -- Jos hän noin hiljainen saattaa olla,\non hän kuitenkin alkujaan varsin kohtelias.\n\n    (Tarkastaa häntä).\n\nSIRKKUNEN (huomaa itseään tarkastettavan, tuijottaa ilmaan. --\nÄänettömyys).\n\nAINI. Katsokaapa minua silmiin ja vastatkaa vilpittömästi -- miltä\nnäytän minä teidän mielestänne?\n\nSIRKKUNEN. Tekö?\n\nAINI. Niin -- minä.\n\nSIRKKUNEN. No -- te näytätte vallan kiltiltä ja korealta -- -- --\n\nAINI. Sitä parempi! -- No, nyt te sanotte vielä, miksi olette tänne\ntullut?\n\nSIRKKUNEN. Ja niin minäkö?\n\nAINI. Minua kosimaan -- eikö niin?\n\nSIRKKUNEN. Niin -- oikein -- -- minä luulen, että setäni sentähden\nlähetti mun tänne.\n\nAINI. Suokaa mun siis huomauttaa teitä, te olette kulkenut kokonaan\nväärää tietä.\n\nSIRKKUNEN. Mahdotonta! -- -- Enkö minä olisikkaan Haapaniemessä? Totta\nkai?\n\nAINI. Minä tarkoitan: Te olette kulkenut vallan väärää tietä, vaarin ja\nison-äidin sydämeen päästäksenne -- --\n\nSIRKKUNEN. Enhän minä sinne pyrkinytkään.\n\nAINI. Kun aikoo nuorta tyttöä kosia, pitää aina pyrkiä hyviin kirjoihin\nsen sukulaisilla.\n\nSIRKKUNEN (iloisesti). He eivät siis pidä minusta?\n\nAINI. Sallikaa mun sanoa. -- Jos vähänkin miettisitte tekojanne -- --\ntarkemmin asiaanne aprikoisitte! -- -- Kaksi päivää sitte, kun tuskin\nvielä olitte tänne saapunut, pyysitte kamarin -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Niin, kun olin väsyksissä.\n\nAINI. Hyvä. Mutta sitte! -- Toisena ja seuraavina päivinä sai teitä\nnähdä vilauksessa vain ja kun teitä ruualle ai'ottiin pyytää -- olitte\nnäkymättömissä.\n\nSIRKKUNEN. Niin, minä kävelin metsässä, puutarhassa ja -- -- --\n\nAINI. Hyvä kyllä, mutta moisiin kävelyretkiin pyydetään\ntilanomistajalta kauniisti lupaa -- -- -- se on hänelle mieleen ja se\non kohteliasta. -- Vaan vähätpä siitä. -- -- Mutta iltasin, kun teetä\njuotiin -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Olinko silloinkin ulkona -- --?\n\nAINI. Ette; vaan te nukuitte aina säännöllisesti viimeistä kuppia\njuodessanne.\n\nSIRKKUNEN. Oikeinko todella?\n\nAINI. No, ettekö todellakaan tiedä, että jok'ainoa ilta viimeisen\ntee-kupin ääressä hirveästi kuorsasitte? -- Onko se kaunista?\n\nSIRKKUNEN. Ei -- ei suinkaan; ei se ainakaan minun korviini kauniilta\nkuulu. -- Mutta silloin minua varmaankin nukutti -- ja paitsi\nsitä -- muut pelasivat korttia -- kuinka niiden kanssa saattaa\npuhella? -- -- --\n\nAINI. Eihän toki kaikki pelanneet. -- Olihan vielä joku -- joku\nompelu-työn ääressä -- ja ompelutyön ääressä sopii varsin hyvin\npuhella -- -- --\n\nSIRKKUNEN (hämillään). Neiti -- -- --\n\nAINI. Suokaa -- min'en vielä ole lopussa. -- Tän'aamuna varhain -- --\nmitä teitte tän'aamuna varhain?\n\nSIRKKUNEN. Niin -- mitäpä se olikaan?\n\nAINI. Mitäkö? -- Te keritsitte mummon Moppe-raukan vallan paljaaksi.\n\nSIRKKUNEN. Se teki sen vallan hyvää. Mutta uskotteko, että\npuurohaude -- -- --\n\nAINI. Ja petroleumi -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Hahaha!\n\nAINI. Te saatatte vielä nauraa -- -- -- hyi! (Nauraa vastoin\ntahtoansa). Hahaha!\n\nMOLEMMAT. Hahaha!\n\nAINI. Mutta siinä tapauksessa olitte hyvin -- hyvin -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Tuhmako?\n\nAINI (hymyillen). Min'en tahtonut sanoa sitä niin suoraan. Vaan jos\najattelisitte, jos huomaisitte -- eikä sitä paljon tarvitsisikkaan --\nmummoa ja vaaria on niin sanomattoman helppo hyvittelemisellä voittaa\npuolelleen, sillä he ovat niin vilpittömät, hyväntahtoiset, aina\nmyöntyväiset. Ja heitä, noita hyviä, rakastettavia vanhuksia te olette\nsuututtanut, (Sirkkunen tekee liikunnon) -- se ei ole oikein! Ei siinä\nteitte aivan -- aivan pahoin!\n\nSIRKKUNEN (siv. heltyneenä). Lapsi-raukka! (Ääneen). Te rakastatte siis\nvaarianne ja mummoanne oikein sydämestänne?\n\nAINI. Niin! Kaikesta sydämestäni! Ja onhan se aivan luonnollista: -- He\novat minulle kaikki. Muutamat pitävät heitä vanhanaikuisina, vieläpä\npikkuisen omituisinakin -- pitäkööt -- niin en minä; -- -- se koskee\nminuun kovasti, kun kuulen ihmisten heitä väärin tuomitsevan, heitä,\njoita minä niin sydämestäni kunnioitan, joita minä niin palavasti\nrakastan.\n\nSIRKKUNEN (häveten). Huomatkaa te myöskin, neitini, että jos minä\nolisin tiennyt -- -- mutta tästälähin minä ihan varmaan -- -- --\n\nAINI. Katsotte paremmin eteenne -- -- eikö niin? Te käytätte itseänne\ntästälähin vallan siivosti -- niin varmaankin teette. Ja minä luulen,\nettä te, jos vain tahdotte, sen voittekin. -- -- --\n\nSIRKKUNEN (hymyillen). Hyvä! Minä koetan.\n\nAINI. Ettekä enää juoksentele ulkona aamusta iltaan.\n\nSIRKKUNEN (hellästi). En! -- Minä jään teidän luoksenne.\n\nAINI. No, siinähän jo hyvä alku. -- Ettekä enää nuku teepöydän ääreen?\n\nSIRKKUNEN. En, jos te vain olette läsnä -- --\n\nAINI (hymyillen). Jos niin tahdotte. -- (Totisena). Ja mitä muuhun,\nniinkuin käytökseen ja hyviin tapoihin tulee -- älkäämme siitäkään\nepäilkö -- minä otan sen huolekseni. -- Minä teitä neuvon -- -- kenties\nse auttaa. Katsokaas -- kun esimerkiksi tulee huoneesen, niinkuin te\näsken -- --\n\nSIRKKUNEN. Niin -- mitä sitte?\n\nAINI (menee ovelle, panee hatun päähänsä ja tulee takaperin sisään).\nPitää kääntyä kauniisti ympäri ja nostaa kaikkien edessä hattuansa.\n\nSIRKKUNEN. Niin -- oikein --\n\nAINI. Sitte pitää astua kauniisti ja kohteliaasti esiin -- näin\nesimerkiksi -- ja kumartaa.\n\nSIRKKUNEN. Niin -- mutta se ei ole helppoa --\n\nAINI. No, kun vain tahtoo! -- Koettakaapa!\n\nSIRKKUNEN (astuen esiin, tervehtien). Näinkö?\n\nAINI. Syvempään!\n\nSIRKKUNEN. Se on vaikeaa!\n\nAINI. Koettakaa vain!\n\nSIRKKUNEN. No näinkö? -- Onko näin hyvin?\n\nAINI. Katsokaas, nyt kävi jo melkoisen hyvin.\n\nSIRKKUNEN. No, entäs sitte? -- (Siv.) Hän on mitä suloisin!\n\nAINI. Sittekö? -- Sitte menette naisien luo -- vallan kainostelematta\n-- ja kohtelette heitä sievästi ja säädyllisesti. -- Vanhojen\nvaatimukset täytätte kunnioittamisella ja nuorten -- --\n\nSIRKKUNEN. Käsiä suutelen.\n\n    (Suutelee Ainin kättä).\n\nAINI. Kas vain -- se oli oikein! Oi, oivastihan tää jo käypikin -- --\n\nSIRKKUNEN (suutelee vielä kersan Ainin kättä). Ja paremmin\nharjaantuakseni!\n\nAINI (siv.). Hän edistyy merkillisesti! -- (Ääneen). Jo välttää, jo\nvälttää. -- -- Levähtäkää nyt -- jälestäpäin harjoittelemme mitä vielä\npuuttuu. Kun teillä vain on hyvä tahto, niin -- -- -- olettehan te\nvielä vallan nuori. Te voitte varsin hyvin parantaa kaikki\nvajavaisuudet. Mutta hyvin tarkkaan teidän pitää kuunnella, mitä\nvanhemmat, kokeneet ihmiset sanovat. -- Kuuletteko? Teidän pitää\nsaattaa opettajattarellenne kunniaa, että hän voipi olla teistä ylpeä\n-- -- hyvin ylpeä.\n\nSIRKKUNEN (siv.). Oi, niin suloinen tyttö! Onneni käkö kultarinta! --\nOi, hän on lumoova! Hän on minutkin lumonnut, ett'en pääse paikaltani:\nMinä jään tänne, -- se on päätetty.\n\n    (Ulkoa kuuluu laukaus ja sen jälkeen suuri melu).\n\nAINI (oli mennyt ikkunan luo, tulee lakaisin). Mitä se?\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Entiset. Klaara (oikealta. Sitte) Jaakko.\n\nKLAARA. Mikä melu täällä? -- Onko sota julistettu? -- Varmaankin herra\nSirkkusta vastaan.\n\nSIRKKUNEN. Pyydän nöyrimmästi -- --\n\nAINI (pikaisesti). Ei, mummo -- hän on täällä, ja onkin tullut suoraa\ntietä -- -- --\n\nJAAKKO (säntäten mielettömänä sisään). Voivoivoivoi! -- Nyt menee\nmaailma mullin mallin -- pelastakaa itsenne, hyvä herrasväki!!\n\nKLAARA ja AINI. No -- mit' on tapahtunut?\n\nJAAKKO. Herra Kaarle -- tuon hienon herran siisti seuraaja --\nvakuuttaa, että hänen herransa on antanut hänelle luvan.\n\nMUUT. Mihin?\n\nJAAKKO. Huu! Tuolla alhaalla, suuressa ojangossa, on nyt -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Minun palvelianiko?\n\nJAAKKO. Suokoon taivas, että hän pian itse makaisi siellä! -- Vaan oi!\n-- Kaikki meidän kauniit, lumivalkoset ankat -- niin suuret ja lihavat\n-- ja -- pau! Siellä makasi ne kaikki kohta kellellään -- -- varmaankin\nkoko tusina -- läpi-ammuttuina!\n\nKLAARA. Mun ihanat ankkani!\n\nJAAKKO. Voi, hyvä rouva, jos olisitte ollut siellä -- uu, se oli\nsydäntä särkevä näkö!\n\nKLAARA. Voi kauheata!\n\nAINI. Mutta mummo-kultasein -- --! (Jaakolle). No, menehän toki\ntiehesi!\n\nJAAKKO (siv.). Hm! Saakeli -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Kunniani kautta, min'en tiedä sanaakaan -- --\n\nKLAARA. Teidän palvelianne on hirvein julmuri.\n\nAINI. Mutta eihän herra Sirkkunen sille mitään voi. Kuulettehan\nitse -- --\n\nJAAKKO. Ei siinä vielä kyllä: Aini-neidin valkoiset kyyhkyset saivat\nmyöskin maistaa hauleja -- --\n\nAINI. Taivas!\n\nKLAARA. Ne siis myöskin ammutut?\n\nJAAKKO. Yks' toisensa jälestä -- siellä ne nyt uiskentelevat verissään\nankkojen kanssa kilpaa.\n\nAINI (pyyhkii kyyneleen).\n\nJAAKKO. Se lemmon nieltävä vakuutti vain herransa antaneen hänelle\nyleisen metsästys-luvan.\n\nSIRKKUNEN (siv.). Hän itkee! -- Ää, tuo roisto!\n\nKLAARA (lohduttaen Ainia). Mun hyvä lapsiparkani!\n\nSIRKKUNEN (läheten Ainia; aivan hellästi). Neitini, uskokaa, se\nsurettaa minua enemmän, kuin te -- -- --\n\nAINI (nauraa kyynel silmässä). Enhän minä olekkaan teille\nvihoissani -- -- en ollenkaan teille.\n\nSIRKKUNEN. Ja sen konnamaisen kurjan, joka saattoi nämät kyyneleet\nvuotamaan, sen pitää -- olkaa varma siitä -- heti paikalla tästä\ntalosta!\n\n    (Menee reippaasti).\n\nKLAARA (katsoen hänen jälkeensä). Ja vieköön herransa muassaan!\n\nJAAKKO. Kun hän jo on puhdistanut talon eläimistä, niin tulee\nvarmaankin nyt meidän vuoromne. -- Ei täällä nykyään saata olla varma\nhengestänsäkään!\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Entiset. Stool (vasemmalla).\n\nSTOOL. Lapseni! Ainiseni! -- -- Ajatelkaapa! Hän on täällä! Hän on\ntullut!\n\nKAIKKI. Kuka?\n\nSTOOL. Nuori Keikkanen!\n\nKLAARA. Niin, lapseni, siinä olisi kohta toisenmoinen.\n\nAINI. Mutta vaari-kulta, olettehan te jo luvannut minut toiselle\nja -- -- --\n\nSTOOL. Lapseni! Se ei tosiaankaan ollut minun vikani. -- (Jaakolle) No,\nmenehän sinä pitämään huolta hevosista!\n\nJAAKKO (mennessään). Minä saan kohta pitää huolta kaikesta meidän\ntalossa.\n\n    (Pois).\n\nSTOOL (Ainille). Hän oli niin kärsimätön, ett'ei ehtinyt odottamaan\nminun vastaustanikaan.\n\nAINI (aikoo mennä). Enkä minäkään tahdo odottaa häntä -- minä olen\nmyöskin kärsimätön.\n\nSTOOL (pidättäen häntä). No, mutta jäähän toki tänne!\n\nKLAARA. Pitää tutkia, ennenkuin tuomitsee.\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Entiset. Keikkanen.\n\nKEIKKANEN. Mutta kapteeni, kapteeni -- kuulkaahan, kapteeni! Minne te\njäitte? -- Voi teitä armotonta! Te luovuitte minusta ja saatoitte minut\nsiten naisten seuraan -- niin, aivan hienojen naisten seuraan -- ja\ntämmöisessä matkapuvussa -- silmät ja korvat tomua täynnä. -- Kapteeni!\nTe olette minut paulaan houkutellut -- ja minun pitää senvuoksi hävetä\n-- -- mutta miksikäs häpeänkään! Olemmehan me kaikki tomua. Hahaha! Te\nolette myöskin pelkkää tomua, kapteeni!\n\nKLAARA (hiljaa). Hyvimpä hän näyttää kummalliselta!\n\nAINI (hiljaa). Huomaatteko sen?\n\nSTOOL. Sallitteko, että minua -- -- --\n\nKEIKKANEN. Esittelisitte, ai'otte kai sanoa? Ei -- sitä ei tarvis. --\nMinun sydämeni on hirveän maneitillinen. Se arvaa esineet, vaikka\nsilmiäkin huikasee. (Klaaralle). Oi, mikä jumalallinen olento! --\nOikein ylevä Jumalatar -- -- varsin hyvin säilynyt kylkikappale tästä\nrotevasta koti-jumalasta! Te olette varmaan rouva Stool -- älkää\nkieltäkökkään, te olette ihan varmaan rouva Stool. -- Ja minä olen\nnuori Keikkanen.\n\n    (Kumartaa).\n\nKLAARA. Herrani!\n\n    (Kumartaa).\n\nKEIKKANEN. Ja tuo toinen nainen -- Oo! Varjele mua -- --!\n\n    (Ottaa pullon, haistaa sitä).\n\nKLAARA. Taivas!\n\nAINI (hiljaa). Tekikö mun katsantoni hänen noin pahaa?\n\nKEIKKANEN. Minä toinnun toki vähitellen. Te olette neiti Aini. --\nMinulle on tosin kerrottu teidän vallan erinomaisesta suloudestanne,\nmutta kertoja jäi vähintäänkin viisi kuudetta pykälää totuuden\nsata-pykäläisen määrän tälle puolelle, (kumartaa). Neiti Aini, minä\nolen Keikkanen -- nuorempi tietysti -- sitä mun ei tarvitse\nlisätäkkään; näkeehän sen jokainen itsekkin. Varmaan tekin sen\nhuomasitte?\n\nAINI (kumartuu syvään, silmät melkein ummessa).\n\nSTOOL (hiljaa Keikkaselle). Mitä hänestä pidätte?\n\nKEIKKANEN. Sit' en voi kielin kertoakkaan -- mun täytyy vallan vai'eta.\n(Itsekseen). Hän näkyy myöskin vaikenevan!\n\nKLAARA (Ainille). Vastaahan toki jotakin.\n\nAINI (hiljaa). Minkätähden? Kylläpä hän yksinkin näkyy pitävän huolen\npuheesta.\n\nKLAARA (hiljaa Keikkaselle). Meidän Aini on vielä vallan kaino.\n\nKEIKKANEN (hiljaa). Ymmärrän -- -- ensimäiset vaikutukset. -- Ne\nvoittavat hänen kokonaan. Mutta minun pitää paikalla päästä parempaan\npukuun. (Yskii). Hmh! Hmh! Voi tuota kauheata pölyä! _Ciel!_ Mitä näen!\nMinä olen kokonaan unohtanut -- jäänyt tänne tällaisessa puvussa!\n_Mille excuses!_\n\nSTOOL. Minä hankin teille heti paikalla kamarin -- --\n\nKLAARA (Stoolille). Sinisen kamarin tietysti, jossa vanhojen\nsukulaistemme kuvat ovat.\n\nKEIKKANEN (riemuissaan). Niissä saan siis nähdä menneet alkuperäiset!\n-- (Aikoo mennä; huomaten). No, kas kun olin juuri unhoittaa.\nPostiljooni pyysi minun _Groom'ini_ [= palvelia] tuomaan nämät kirjeet\nteille, ihan omiin käsiin -- me tapasimme hänet neljännestuntia sitte.\n-- Mutta mitä mies miettikään? Kuinka olisin minä voinut sallia\npalveliani -- en, en -- sen toimitan itse --\n\n    (Antaa Stoolille moniaita kirjeitä).\n\nSTOOL. Kiitän teitä vaivastanne! -- Tuoss' on kirje sinullekin, Aini.\n\n    (Antaa hälle kirjeen).\n\nAINI. Minulleko? -- Ai, kas niin -- -- Elliltä!\n\nKEIKKANEN. Voi tuota sallimuksen veitikkamaista peliä! Se on pikku\nveitikka, tuo sallimus, sattumus, kohtalo -- tai miksi sitä sanoisin.\nNytkin se pisti kouraani kirjeen teille, neiti -- ja teki minusta siten\nPostillon d'a -- -- _Postillon d'amour_ -- -- hahaha! (Siv.) Hän\nmuuttui tosiaankin vallan mykäksi! -- (Ääneen) Minä tottelen teitä,\nkapteeni. -- (Menee hyräellen) \"Kun salama lyö, Se hetken on työ --\nVaan -- -- -- -- --\"\n\n    (Pois. Stool ja Klaara seuraavat häntä).\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Aini.\n\nAINI. Ja tuo on muka sievä ja rakastettava? -- Ei, vaari-kulta, noista\nkahdesta pahasesta on sittenkin Sirkkunen monta kertaa parempi. -- --\nKun häntä vain ensin pikkuisen opetan, muuttuu hän hyvinkin\nkohteliaaksi -- siitä olen varma. (Avaa kirjeen). No, mitähän nyt Elli\nkirjoittanee? -- (Lukee). \"Aini kultani! -- -- Nyt vain pari sanaa\nainoastaan kuoreksi myötä-seuraavalle kirjeelle, jonka sattumalta näin\nveljeni kamarissa, ja jonka nyt lähetän, sillä se on sinulle hyvin\ntärkeä.\" (Kummastellen). Tärkeäkö, minulle -- Ihmeellistä! -- Keltähän\ntämä lieneekään? (Katselee allekirjoitusta). Kaarlo Sirkkunen. -- Siis\ntuntee hän Ellin veljen. Nyt mun täytyy tunnustaa, että olen pikkuisen\nutelias! (Lukee). \"Veikkoni Kustaa! -- Nyt olen vihdoinkin päättänyt:\nMinä lähden. Minun täytyy matkustaa Haapaniemeen, jossa se\nhanhenpoikanen oleskelee, jonka minun _täytyy_ naida.\" -- -- Taivas! --\n\"Sinä tiedät kuinka hirveän vastoinmielistä se minulle on -- vaan\nsetäni tahtoo, ja minä olen päättänyt totella häntä -- ainakin näöksi.\n-- -- Minä toivon toki törkeänä, siivottomana hölmönä -- jona ai'on\nsinne mennä -- heti saavani jäniksen passin _in optima forma_ tuolta\noivalta kapitolilaiselta kakatti-seurueelta ja eritenkin siltä\nnuorimmalta hupsulta -- huomannethan minun tarkoittavan sitä\nnarrimaista Ainia, jota minä jo entiseltä sydämestäni inhoon.\" --\n(Pyyhkii kyyneleen; lukee eteenpäin). \"Minäkö -- Kaarlo Sirkkunen --\njoka olen noin puoleksi aatelis-sukuakin, minäkö huolisin vähääkään\nmoisesta yksinkertaisesta maan-tollikosta? -- En -- en koskaan!\" -- --\n(Vaipuu tuolille). Oi -- --! Ja minä -- minä rakastin häntä! -- --\nMinä, lapsi-parka, neuvoin ja opetin häntä -- -- juuri kun hän\nhalveksien piti minua pilkkanaan!! (Melkein tukehtuneella äänellä).\nVoi! Voi!! -- Kuinka narrimaiselta minä hänen mielestänsä lien\nnäyttänytkään! -- Ja vaari -- mummo-raukkani sitten! -- -- Hyi,\nminkälaisia lauseita hän heistäkin kirjoittaa! -- Niin häpeällisiä!\n-- -- -- Oi!\n\n    (Stoolin ja Klaaran astuessa sisään, peittää hän\n    sukkelaan kirjeensä).\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Aini. Stool. Klaara. (Sitten) Sirkkunen.\n\nKLAARA. Sepä vasta oikein oiva mies, tuo Keikkanen!\n\nSTOOL. Oiva -- perin pohjin oiva mies!\n\nKLAARA. Kaikki on hänelle mieluista meidän talossa.\n\nSTOOL. Hän tykkänään pilaa meidät kiitoksilla!\n\nAINI (siv.). Ja hän -- hän elää ainoastaan minulle -- rakastaa mua niin\ntulisesti!\n\nSTOOL. Mikäs sinua vaivaa lapseni?\n\nKLAARA. Kuuletkos?\n\nAINI. Ei -- eihän minua vaivaa mikään -- Te puhuitte, luulen ma, tuosta\ntoisesta -- -- --\n\nKLAARA. Se on vallan siisti ja sivistynyt nuori mies, joka juuri\nsinulle sopisi puolisoksi -- -- --\n\nSIRKKUNEN (astuu sisään).\n\nSTOOL. Eikä semmoinen hölmö, kuin Sirkkunen -- (Huomaa Sirkkusen;\nsivulle). No saakeli!\n\nAINI (huomaa Sirkkusen; sivulle). Hän! (ääneen). No niin, rakas\nvaari-kultaseni, minä ymmärrän tarkoituksenne. -- Hän on minunkin\nmielestäni vallan erinomaisen kelpo mies.\n\nKLAARA (iloissaan). Tarkoitathan Keikkasta? Siis menet sinä hänelle!\n\nSTOOL (yskien, sivulle). Hmhh! Hmhh! -- Sanokaas vielä, ett'ei\nvanhoill' ole silmiä!\n\nAINI. Niin, mummokultaseni, -- ilolla annan minä hänelle käteni.\n\nSIRKKUNEN (astuen esiin). Kuinka, neitini?\n\nKLAARA (pelästyen). Kuinka? -- Te olitte täällä, herrani?\n\nSTOOL (hiljaa). Niinpä kyllä! Hän on kuullut kaikki. Ja vähätpä siitä!\n-- Sitä parempi vain: Pääsemme siitäkin selityksestä.\n\nSIRKKUNEN. Ja kelle aiotte kätenne antaa, neiti?\n\nAINI (tarkastaen häntä). Nuorelle miehelle, jonka vaarini ja mummoni\nminulle on valinnut -- ja joka ei pidä häpeänä, tarjota kättänsä\nsemmoiselle \"yksinkertaiselle\", sivistymättömälle tyttöparalle, kuin\nminä olen -- -- --\n\nKLAARA. Mitä sanotkaan, lapseni?!\n\nSTOOL. Mitä kummia? -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Neitini -- -- tämä päätös -- --\n\nAINI. On järkähtämätön, herrani!\n\nSIRKKUNEN. Mahdotonta! Ajatelkaahan toki, että setäni -- -- --\n\nAINI (kylmästi). Teidän setä-herranne ei saata vaatia niin \"hienosti\nsivistynyttä\" veljensä-poikaa -- -- --\n\nKLAARA (sivulle). Onko tyttö kokonaan houkoksi tullut -- -- --\n\nAINI. -- -- tuota \"puoleksi aatelissukuista\" mainiota \"Helsingin\nherraa\" ottamaan \"yksinkertaista maan-tollikkoa\" puolisokseen -- jota\ntekoa totinen itsetunto ei toki milloinkaan häpeäisi -- --\n\nSIRKKUNEN. Mitä kuulen?\n\nSTOOL (sivulle; osoittaen Sirkkuseen). Saapa naapurini tässä oivan\nripityksen.\n\nAINI. Sanalla sanoen, rakas vaarini. Jos se nuori mies vielä odottaa\nminun myöntymistäni -- niin sanokaa hänelle, että minä menen hänelle --\nja -- että -- että minä pidän sen onnenani!\n\n    (Aikoo mennä).\n\nSTOOL. Sepä herttaista!\n\nSIRKKUNEN (seuraten Ainia). Neiti, minä vakuutan -- -- --\n\nAINI (kääntyy, kylmällä kumarruksella). Että minä tulen hyvin\nonnelliseksi!\n\n    (Menee vasemmalle).\n\n\nKymmenes kohtaus.\n\n    Sirkkunen. Stool. Klaara.\n\nKLAARA (hiljaa). Siinä sai Sirkkunen osansa -- -- --\n\nSTOOL. Ja vieläpä oikein \"sullotulla mitalla.\"\n\nSIRKKUNEN (hyvin nolona). Hm! -- Rukkaset tuli! Ja oikein lapsikkaan\ntapaiset -- vallan armotta -- selityksettä -- ja kuitenkin oli hän\nvielä tän'aamuna niin suloinen -- -- niin herttainen! -- Mutta kylläpä\nymmärrän -- (Kääntyy Klaaraan) -- ankarat asianomaiset -- -- ja\nkuuliaisuus heille vaati -- -- --\n\nKLAARA. Te erehdytte, herrani. Aini on tämän huvilan itsevaltainen\nhallitsiatar -- -- ja me surkuttelemme teitä sydämestämme -- -- --\n\nSTOOL. Kaikesta sydämestämme -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Minun tulee surkutella, että olen teitä niin usein\nläsnä-olollani kiusannut. Vaan -- --\n\n    (Tekee lähtemistä osoittavan liikunnon).\n\nSTOOL. Ai'otteko lähteä -- --?\n\nSIRKKUNEN. Heti paikalla, jos se vain ois mahdollista.\n\nSTOOL. No -- jos niin kohdastaan tahdotte -- -- -- Kyytimies, joka\njuuri meni toista herraa kyytiin, tulee pian takaisin.\n\nSIRKKUNEN. Vai niin! -- Jo niin pian? (Suuttuneena). Sepä hyvä -- minä\nkäytän hyväkseni tilaisuutta, jättääkseni tämän talon -- -- (malttaen)\n-- tämän talon, jossa -- kuten toivon -- pian unhotetaan minun monet\nvikani ja tuhmuuteni, kun minä vakuutan, että niitä sydämeni pohjasta\nkadun ja -- -- --\n\nKLAARA. Oo, minä pyydän -- -- --\n\nSTOOL. Suokaatte -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Vieläkin kerran: Suokaatte anteeksi ja jääkää hyvästi! --\nSanokaa sisarenne tyttärelle -- -- sanokaa hänelle -- -- älkää toki! --\nJääkää vain hyvästi -- -- ikipäiviksi!\n\n    (Menee peräovesta).\n\n\nYhdestoista kohtaus.\n\n    Stool. Klaara. (Sitte) Keikkanen.\n\nKLAARA. Mikä muutos miehessä! -- Sehän oli vallan toista kieltä.\n\nSTOOL. Ihan tykkänään muuttunut!\n\nKLAARA. Ja minä olin jo melkein heltyä!\n\nSTOOL. Niinpä oli melkein minunkin laitani. Mutta väliäpä siitä! -- Me\nolemme nyt saaneet hänet pois -- ja se paras -- -- (Menee ikkunan\nääreen). Hän nousee jo vaunuihin --\n\nKEIKKANEN (loistavassa puvussa, its.). Minä en pettynyt. Se oli\nSirkkunen, jonka näin -- hän, jota minä suosin joka paikassa -- pait\ntäällä! -- Onneksi hän kuitenkaan ei huomannut minua.\n\n    (Vaunujen kolinaa kuuluu ulkoa).\n\nKLAARA. Nyt on hän poissa!\n\nSTOOL. Niin -- kaikkine apu-kummituksineen -- Onnea vain matkalle!\n(Kääntyy). No, kappas vain!\n\nKEIKKANEN. Lähtikö joku pois?\n\nSTOOL. Noo -- siit'ei maksa puhuakkaan; eräs nuori mies, jolle Aini --\nnoin meidän kesken puhuttu -- pisti rukkaset: -- siinä kaikki, hehehe!\n\nKEIKKANEN (tyytyväisenä). Oikeinko todella?\n\nSTOOL. Sillä -- sillä -- ymmärrättehän te, herra vävypuoli?\n\n    (Tarjoo Keikkaselle kätensä).\n\nKEIKKANEN. Siis todellakin -- _veni, vidi, vici?_\n\nKLAARA. Kuten sanoitte. Aini on päättänyt tulla teille.\n\nKEIKKANEN. _Quel honneheure!_ Siis saatan minä Helsingille _beau\nmond'ille_ esitellä sanomattoman kauniin, suloisen, näppärän puolison\nsillä oi, kuinka herttainen tuo Aini-neiti on!\n\n\nKahdestoista kohtaus.\n\n    Entiset. Jaakko. (Sitten) Aini.\n\nJAAKKO (säntäten sisään). Herra kapteeni! Armollinen rouva! -- Voi\ntaivas -- taivas -- taivas!!!\n\nSTOOL. KLAARA. Mitä nyt taas on tapahtunut?\n\nJAAKKO. Herra Sirkkunen -- -- oi!\n\nKEIKKANEN (sivulle). Se oli siis kuitenkin hän!\n\nKLAARA. Menihän se jo?\n\nJAAKKO. Meni? -- Niinpä niinkin -- -- hän meni -- -- toiseen maailmaan\n-- -- päistikkaa! -- -- Hän on kuollut -- kuin kivi!\n\nTOISET. Taivas!\n\nAINI (Tullen vasemmalta, iloisena). Kuollutko? -- Ken on kuollut?\n\nJAAKKO. Ei paljon muutakaan! -- Hän oli juuri noussut vaunuihin -- ja\npalvelia kuskin-istuimelle -- -- (Ainille) tiedättehän, neiti -- se\nsiisti palvelia, jolle mun vihdoin täytyi pistää teidän kirjeenne ja\njonka te sanoitte hänen herransa hyljänneen -- -- --\n\nAINI (viittaa Jaakon menemään pois).\n\nJAAKKO. Niin, juuri kun he olivat päässeet paikoilleen, niin -- hei,\nPolle! Ja hevoset mennä vilistivät kuin tuulispää! -- Mutta juuri kun\nheidän piti kääntyä tuolla alhaalla kulmassa, jossa se suuri kivipylväs\non, niin -- roiskis! Vaunut kumoon -- ja hevoset ojaan! --\n\nAINI (kaatuu hermottomana luolille). Oi, taivas -- --!\n\nKLAARA. Miten kävi herra Sirkkusen?\n\nSTOOL. Minä kuulin ääniä ulkoa -- -- (katselee ikkunasta ulos). Voi\nsurkeus! Häntä kannetaan tänne!\n\nKEIKKANEN (sivulle). Hitto soi! Hän ei saa mua täällä nähdä.\n\n    (Menee oikealle).\n\nKLAARA. Rauhoitu, lapseni -- eihän se kovin vaarallista liene.\n\n\nKolmastoista kohtaus.\n\n    Entiset. Sirkkunen.\n\n    (Sirkkusta tukee palvelia, joka Stoolin avulla\n    saattaa hänet tuolille.)\n\nSIRKKUNEN. Oi! Voi!\n\nKLAARA. Hän puhuu toki vielä!\n\nSTOOL. Satutitteko itsenne pahoin?\n\nSIRKKUNEN (voimatonna). Hirveästi! -- Oi voi -- --!\n\nSTOOL. Minä lähetän heti lääkäriä noutamaan.\n\n    (Menee perä-ovesta).\n\nKLAARA. Ja minä toimitan teille heti kamarin -- -- ja vuoteen -- --\ntäss'on pulloni, Jaakko. Tule lapseni!\n\n    (Menee perä-ovasta).\n\nAINI (seuraa hitaasti Klaaraa).\n\nSIRKKUNEN (salaa katsoen Ainiin). Voi toki! Voi!\n\nAINI (kääntyy epäillen ja tulee takaisin).\n\nJAAKKO (viattomasti). Tahtoisiko herra jo noin nuorena kuolla?\n\nSIRKKUNEN (entisessä asennossaan). En vielä -- vaan rauhassa minä\ntahtoisin olla. -- Mene palveliani luo -- hän on myöskin haavoitettu --\nmene heti!\n\nJAAKKO. Multa -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Mene, mene!\n\nJAAKKO (salaa Ainille). Neiti, pitääkö mun -- --?\n\nAINI (hiljaa). Niin, niin -- ei pidä sairaita kiusata.\n\nJAAKKO (mennessään). Hm! Tämä on hänelle ansaittu rangaistus. -- Ankat\non nyt kostettu! Kyyhkyset kostettu! Koira kostettu! Koko talo\nkostettu!\n\n    (Pois).\n\n\nNeljästoista kohtaus.\n\n    Sirkkunen. Aini.\n\nSIRKKUNEN (huokaa). Oi!\n\nAINI (katselee häntä salaa). Nuori mies-parka! -- Voi toki -- jos hän\nnyt kuolee -- -- ja se olisi minun syyni! -- -- -- Oi, sitä en voi\nkärsiä!! -- --\n\nSIRKKUNEN (salaa katsottuaan ympärilleen, hypähtää äkkiä ylös ja\nheittäikse Ainin jalkojen juureen). Neitini!\n\nAINI (huudahtaa ja juoksee pois). Armollinen taivas -- mitä on tämä!\n\nSIRKKUNEN (juoksee pidättämään häntä). Armoa! Aini! Armoa! -- Voi --\nälkää rientäkö pois -- kuulkaa mua -- --!\n\nAINI (vavisten). Kuinka, herrani? Ettehän te ollutkaan kuolemaisillanne\n-- -- ette edes haavoitettukaan?\n\nSIRKKUNEN. En vielä, vaan -- jos te niin tahdotte -- -- --\n\nAINI. En tahdo -- en, Herran tähden! No, mutta teidän lähtönne -- --\n\nSIRKKUNEN. Tehän itse minut lähetitte -- ja minä tottelin, kuolema\nsydämessä. (Näyttäen hälle kirjeen). Ja silloin annettiin minulle tämä\nkirje teidän käskystänne -- tämä onnettomuuden kirje, jonka minä\nmielettömässä kopeudessa kirjoitin -- ja sen takaisin-lähettäminen\nselitti minulle arvoituksen teidän äkillisestä muutoksestanne. -- Oi,\nnyt olen minä tullut katumukseen ja parantaa tahdon itseni vallan! Minä\npanin henkeni alttiiksi, saadakseni teiltä anteeksi rikokseni! -- Minä\nhuusin kyytimiehelle: 20 markkaa ja vahingon maksan, jos ajat nurin --\nja se kunnon mies -- -- --\n\nAINI. Olisi voinut vaikka tappaa teidät. --\n\nSIRKKUNEN. Mitäpä siitä, kun sydämessäni kuitenkin oli kuoleman tuska!\n\nAINI (astuen takaperin). Vaan tämä kirje -- -- te ette kuitenkaan voi\nkieltää sitä. --\n\nSIRKKUNEN. Oi, enhän minä vielä ollut teitä nähnytkään, kun sen\nkirjoitin! -- Min'en tuntenut teitä. Eräs paha ihminen -- vähämielinen,\nhoukko, joka sanoi tarkoin tuntevansa teidät, kertoi minulle teistä ja\nteidän perheestänne. Hänen kertomuksensa poisti minusta kaikki\najatukset yhtyä teidän kanssanne. -- Mutta setäni yhä vain sitä vaati.\n-- Minun täytyi häntä totella. Mutta kuitenkin koetin kaikkia keinoja,\nsaadakseni teidät hylkäämään esitykseni ja kun tämä kokeeni jo melkein\nonnistui, niin oi, millä rakastettavalla hyväntahtoisuudella te\nannoitte minulle anteeksi törkeyteni -- ja millä viehättävällä\npeittäväisyydellä te tahdoitte salata erhetykseni! Sydämeni pohjasta\nkaduin pahaa-tekoani. -- Sydämeni oli voitettu -- -- minä rakastin\nteitä!\n\nAINI (viattomalla ilolla). Oikeinko totta?\n\nSIRKKUNEN. Arvaatteko nyt epätoivoni tuskan, kun te minut hylkäsitte,\nkun huomasin, että toinen -- vaan ei! -- Ei! -- -- -- Eikö niin -- --\nnyt, kun tiedätte kaikki -- -- nyt suotte myöskin anteeksi?! -- -- Te\nette voi rakastaa tuota toista niin syvästi, kuin minä teitä!\n\nAINI (pakoittaen tunteitaan). Herra Sirkkunen! Kenties te taaskin\nharjoittelette komediaa?\n\nSIRKKUNEN. Oi, älkää siten luulko! Aini, minä olen henkeni alttiiksi\npannut, tunnustaakseni teille rakkauteni.\n\nAINI. No, jospa tuo nyt olisi tottakin, olisitte turhaan uhrinne\nuskaltanut -- sillä: Minä olen jo luvannut toiselle mennä -- --\n\nSIRKKUNEN. Oi, peruuttakaa sananne -- -- polvillani rukoilen minä\nteitä!\n\n    (Lankee polvilleen).\n\n\nViidestoista kohtaus.\n\n    Entiset. Jaakko.\n\nJAAKKO. Ei sillä palvelialla ollut kuin toinen silmä puhki vain.\n\nSIRKKUNEN. Aini!\n\nJAAKKO (huomaa polvillaan makaavan Sirkkusen). Sairas tuossa? --\nMitenkä -- --? Mitä -- -- mi -- -- --?\n\nAINI. Taivas!\n\nSIRKKUNEN (juoksee Jaakon luo). Ei sanaakaan! Älä -- --\n\nJAAKKO. Mitä? Te voitte kävellä? -- Te ette siis olekkaan -- --?\n(Huutaa). Herra kap. -- --\n\nAINI. Vait! -- Jos vaari saisi tämän tietää, niin -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Eikö hän antaisi mulle anteeksi?\n\nJAAKKO (juosten ikkunan ääreen). Herra Keik -- Keikkanen -- -- --!\n\nSIRKKUNEN (seuraten häntä). Keikkanenko? Mitä näen! (Syösten takaisin).\nKeikkanen täällä?\n\nJAAKKO. No, onko se niin ihmeellistä, että hän, joka on meidän nuori\nsulhanen -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Hänkö? -- Haa, se petturi!\n\nAINI. Tunnetteko hänet?\n\nSIRKKUNEN. Tunnenko hänet? -- Juuri hän tuon katalan ja peloittavan\nkertomuksen teistä ja teidän omaisistanne minulle kertoi. -- Oi, sitä\npetturia! Hän aikoi itse -- -- --\n\nAINI. Mahdotonta!\n\nJAAKKO. Niin, mahdotonta -- minä huudan hänet tänne, että -- -- --\n\nSIRKKUNEN (tarttuen Jaakkoon; pitää hänet kiini kohtauksen loppuun). Ei\naskeltakaan! -- -- Minä tahdon itse häntä -- --! Minun tai hänen\nhenkensä -- mutta -- --\n\nAINI (pidättäen Sirkkusta). Minä rukoilen -- -- --\n\nJAAKKO. Älkää, herran tähden, nipistäkö minulta henkeä -- -- -- aiai!\n-- -- Tepä vasta oiva otso olette: Nipistää niskaan, niin että -- --!\n\nAINI. Älkää riidelkö! -- -- Vaari on jo myöntänyt -- -- ja ellei hän\nvapaa-ehtoisesti peruuta sanaansa, -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Niin minä pakoitan hänen -- --!\n\n    (Pudistaa Jaakkoa).\n\nAINI. Sen teen minä -- -- jos Keikkanen todellakin on rohjennut -- --\n\nJAAKKO. Tuossapa hän tuleekin -- -- -- (Huutaa) Herra Keikk. -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Ääneti! -- Neitini, menkää tuohon kamariin (osoittaa\nvasemmalle) -- niin saatte itse kuulla.\n\nAINI. Jos se olisi totta -- --? (Viattomasti). Oi, sepä olisi\nsanomattoman suloista!\n\n    (Menee vasemalle).\n\nSIRKKUNEN (Jaakolle), Hiljaa! Ei sanaakaan tahi on henkesi vaarassa!\n-- -- -- Minä tapan hänet, itseni, sinut -- -- minä tapan kaikki!\n\n    (Päästää Jaakon irti).\n\nJAAKKO (tuskissaan). Niin -- me olemmekin jo puolikuolleet.\n\nSIRKKUNEN (kiiruhtaa sohvalle, heittäikse maata).\n\nJAAKKO (seisoo liikkumatta).\n\n\nKuudestoista kohtaus.\n\n    Sirkkunen. Keikkanen. Jaakko.\n\nKEIKKANEN (keski-ovesta hiljaa). Min'en voi häntä kauvemmin välttää. --\nNyt sitä pitäisi olla viisas ja kavala! (Jaakolle) Ystäväni! Tst! Tst!\n\nJAAKKO (vavisten). Tst!\n\nKEIKKANEN (hiljaa). Kuinka hän voipi?\n\nJAAKKO. Ai -- ai!\n\nKEIKKANEN (astuu sisään). Nukkuuko hän?\n\nJAAKKO. Tst! Tst!\n\nKEIKKANEN (läheten Sirkkusta). Voitteko pahoin?\n\nSIRKKUNEN (kohottaa olkapäätään). Oi --! -- Ahaa, herra Keikkanen?\n\nKEIKKANEN. Sirkkus-parka!\n\nJAAKKO (sivulle). Ai -- ai!\n\nSIRKKUNEN (ojentaa hänelle kätensä). Mikä onnellinen sattuma! -- Te\ntäällä -- kokonaan peitettynä säälin vaippaan --\n\nJAAKKO. Vaippaan?\n\n    (Sirkkunen katsoo taakseen; Jaakko pelästyy).\n\nSIRKKUNEN. Jaakko -- ikkuna -- raitista ilmaa -- --!\n\n    (Jaakko menee ikkunan luo).\n\nKEIKKANEN (sivulle). Hänellä ei näy vielä olevan vihan tunteita minua\nkohtaan.\n\nSlRKKUNEN. Oi -- Voi -- Voi!\n\nKEIKKANEN. Tuskanne varmaankin ovat kovin katkerat?\n\nSIRKKUNEN. Hirveät! -- Minä olen vallan kokonaan runneltu!\n\nJAAKKO (hieroen käsivarttaan, josta Sirkkunen häntä kiini piti). Ei\npahemmin, kuin minun käsivarteni!\n\nKEIKKANEN. No, niin -- eipä ihme! Vaunutkin ovat aivan sirpaleina --\nhahaha!\n\nSIRKKUNEN (apinoiden häntä). Hahaha! Eipä ihme -- minä lupasin\nkyytimiehelle kolmenkertaisen juomarahan, jotta hän aika vauhtia\nsaattaisi minut tähän \"Hanhelaan\". Hahaha! \"Hanhelaan\" -- siksihän te\ntätä kartanoa mainitsitte -- -- muistatteko vielä? -- -- Viime syksynä\n-- -- eräillä päivällisillä Kleineh'ssä?\n\nKEIKKANEN (hämillään). Sanoinko -- sanoinko ma niin?\n\nSIRKKUNEN (kovaa). Ettekö enää muista, että kutsuitte tätä perhettä\n\"kakatti-seurueeksi?\" Hahaha!\n\nJAAKKO (tullen takaisin). Oo!\n\n    (Jää seisomaan ällistyneenä).\n\nKEIKKANEN. Aivan oikein! Hahaha!\n\nAINI (näyttäikse vasemmassa ovessa).\n\nSIRKKUNEN (sivulle). Hän kuuntelee!\n\nKEIKKANEN. Tst! -- Tuo palvelia -- --\n\nSIRKKUNEN. On tukkikuuro. -- Ei siitä pelkoa! -- -- --\n\nKEIKKANEN. Mitenkä? Kyllä hän ainakin äsken -- -- --\n\nSIRKKUNEN. Ei se ymmärrä muuta kuin merkkejä -- -- se on juuri\nsellainen pölkkypää, jonkalaisia jo silloin sanoitte täällä\nolevan. -- --\n\nKEIKKANEN (nauraen). No, sanoinko ma väärin?\n\nJAAKKO (hämmästyen). Oo!\n\nKEIKKANEN. Mutta -- kuinka minä vielä tapaan teidät täällä?\n\nSIRKKUNEN. Minä tahdoin varmoja tietoja! Mutta kuinka näen minä vielä\nteidät -- -- --\n\nKEIKKANEN (hämillään). No -- -- min'en olisi tahtonut, -- -- Vaan isäni\n-- -- morsiameni kotoperun tähden -- -- --\n\nSIRKKUNEN (hyvin kovaa). Te olette siis täällä perinnön vuoksi?\n\nJAAKKO (kuin ennen). Oo!\n\nSIRKKUNEN. Minulle on nyt aivan selvä -- toden totta -- -- ei mitään\n-- muuta, kuin että sain oivat rukkaset. -- -- Vaan ihmiset täällä ovat\njuuri semmoisia, kuin? -- -- --\n\nKEIKKANEN. Siis nuo molemmat vanhuksetkin -- --?\n\nSIRKKUNEN. Juuri semmoiset, kuin silloin sanoitte.\n\nKEIKKANEN. Pari narrin-kuvaa? Hahaha!\n\nJAAKKO. Oo!\n\nSIRKKUNEN. Hahaha!\n\nKEIKKANEN. Entäs se nuori?\n\nSIRKKUNEN. Ainiko? -- Juuri -- -- miksikäs häntä nimitittekään? -- --\n\nKEIKKANEN (nauraen). Haapaniemen hanhenpoikanenhan se oli.\n\nSIRKKUNEN (kovaa). Niin oikein -- Haapaniemen hanhenpoika! Hahaha!\n\nAINI (lyöpi oven kiini). Haa! Ilkiö!\n\nJAAKKO (putoaa tuolille). Ai!\n\nKEIKKANEN (katsoen oveen). Mitä se?\n\nSIRKKUNEN. Ei mitään. -- Se oli vain tuo kuuro-mykkä.\n\nKEIKKANEN (osoittaen Jaakkoon). Myöskin kapitoliolainen? -- Hahaha!\n\n\nSeitsemästoista kohtaus.\n\n    Entiset. Stool.\n\nSTOOL. Hei -- hauskaapa täällä näkyy olevankin!\n\nSIRKKUNEN. Keikkanen oli oikein lystillinen --\n\nKEIKKANEN. Niin olinkin.\n\nSTOOL. Lääkäri on tuossa tuokiossa täällä -- iilitkin ovat jo pian\npaikalla.\n\nSIRKKUNEN. Iilitkö?!\n\nSTOOL. Kenties suonenlyöntikin -- -- --\n\nSIRKKUNEN (pelästyy). Se vielä puuttui!\n\nJAAKKO (sivulle), Se tekee hänen hyvää!\n\n    (Hieroo käsiään).\n\nSTOOL (hiljaa Keikkaselle). Ja tässä on minun myöntymys-kirjeeni\nisä-herrallenno.\n\nKEIKKANEN. Oivaa! -- Minä kiiruhdan sitä itse perille saattamaan.\n\nSTOOL. Ja te nuori herrani -- käykää vuoteelle -- kaikki on jo\njärjestetty.\n\nSIRKKUNEN (sivulle). Vuoteelle -- -- iiliä -- -- suonen-isku -- --!\nMalttia! Aini on kuullut kaikki -- -- hän minut varmaankin pulasta\npelastaa!\n\nSTOOL. Rohkeutta vain, nuori herrani! -- Antakaa käsivartenne -- --\nnojaukaa meihin.\n\nSIRKKUNEN (jota toiset kannattavat ja vievät ulos). Oi -- o -- i! -- En\nsaata -- oi! -- Hiljaa -- hiljaa!\n\n    (Kaikki kolme keski-ovesta).\n\nKahdeksastoista kohtaus.\n\n    Keikkanen. (Sitten) Aini. (Viimein) Sirkkunen.\n\nKEIKKANEN (kääntyy ovesta takaisin). Oikein, ystäväiseni! -- Isketä\nsinä vain suonta ja syö ohra-lientä, ystäväiseni! -- Sill'aikaa vien\nminä kotiini morsiameni -- enkä suinkaan hanhenpoikaista, niinkuin sinä\nturhan-uskon silmillä näit, -- en, vaan, niinkuin isäni vakuuttikin,\nsulouden ja herttaisuuden esikuvan -- hahaha! -- -- Pieni veitikka minä\nolen -- se mun täytyy itsekkin tunnustaa: Pieni, onnellinen veitikka!\n\nAINI (ulkona). Mutta suokaa mun toki -- -- -- minä tahdon kerrankin\nleikkiä -- -- ja nyt juuri!\n\nKEIKKANEN. Ainin ääni! -- Nytpä hän ei suinkaan ole mykkä!\n\n    (Vetäytyy takaperin perälle).\n\nAINI (vasemmalta, leikiten pallolla; tahtomatta katsoa häneen). Minä\nolen jo tarpeeksi oppinut -- leikitä minä tahdon!\n\nKEIKKANEN (astuen esiin). Neiti -- -- --\n\nAINI (yksinkertaisesti). Oioi! Ai'oitteko peloittaa minua? Siinä\nolisitte tehnyt hyvin yksinkertaisesti.\n\nKEIKKANEN (sivulle). Mikä viehättävä viattomuus! (Ääneen, kumartaen).\nNeitini -- -- --\n\nAINI (vähän kömpelömäisesti kumartaen). Herra -- herra -- -- --?\n\nKEIKKANEN (hämmästyneenä; kumartaa uudestaan).\n\nAINI (jatkaa kumarruksia).\n\nKEIKKANEN (sivulle). Hänen suloutensa on loppumaton! (Ainille, joka yhä\nleikkii pallolla). Minä näin juuri äsken teidän vaarinnekin.\n\nAINI (leikiten). Vaarin? Vaarinko?\n\nKEIKKANEN. Hän antoi minulle tämän kirjeen? (Aini leikkii pallolla\naivan hänen nenänsä edessä; hän peräytyy). Oi, tätä kallista panttia!\n(Aini: kuin ennen). Se vakuuttaa minulle onneni: Teidän kätenne! (Aini:\nkuin ennen, sivulle). Kirottu pallo! (Ääneen). Se arvoisa mies -- -- --\n\nAINI (yhä leikiten). Vaariko?\n\nKEIKKANEN. Niin -- juuri hän! -- Minä olen sydämestäni\nihastunut -- -- --\n\nAINI. Vallan syyttä!\n\nKEIKKANEN. Suokaahan -- minulla on kyllin syytä olla hänelle\nkiitollinen.\n\nAINI. Niin vaarilleko?\n\nKEIKKANEN (kärsimätönnä). Niin, juuri vaarille -- niin, niin! (Sivulle)\nHänen \"vaarinsa\" saattaa pian minun hermoni pilalle! (Ääneen) Ollen\nvarma siitä, että minusta pidätte -- -- --\n\nAINI (nappaa kärpäsen ilmasta). Nuo ilkeät kärpäset!\n\nKEIKKANEN (peräytyy hämmästyneenä). Niin armaalle ja sievälle\nnaiselle -- -- --\n\nAINI. Se on totta, se! --\n\nKEIKKANEN. Mikä?\n\nAINI. Minä sanoin vain -- se on totta!\n\n    (Nappaa taasen kärpäsiä).\n\nKEIKKANEN (sivulle). Merkillinen tauti tuokin!\n\nAINI. Minä olen vallan korkeamielinen -- vaarikin sanoi sen juuri\ntänään eräälle suloiselle nuorelle miehelle, joka aikoi minua kosia. --\nOi, kuinka sanomattoman suloinen hän oli!\n\nKEIKKANEN. Tiedän -- herra Sirkkunen, jota te halveksitte -- --\n\nAINI. Niin, kun vaari välttämättömästi on tahtonut.\n\nKEIKKANEN. Te otatte siis -- --\n\nAINI. Sen, jonka vaari antaa. -- (Nappaa kärpäsen). Aha! Vihdoinkin! --\nKatsokaas -- noin suuri paarma!\n\nKEIKKANEN (äkkiä peräytyen; sivulle). Mutta ainakin toinen meistä on\nväärällä tolalla.\n\nAINI. En minä suinkaan!\n\nKEIKKANEN. Mitä tarkoitatte?\n\nAINI. Minä tarkoitan: Minä en tahtonut, vaan -- vaari.\n\nKEIKKANEN (sivulle). Mitä! -- Olisiko mahdollista?\n\nAINI. Ja jos mieheni vain on sievä ja nerokas -- -- --\n\nKEIKKANEN. Noo -- siitä ei huolta -- -- joidenka neroa korkeat\nHelsingin herrat kiittävät kuin minun esimerkiksi, niin -- --\n\nAINI. Niitä kuuluu usein vaivaavan ryömimis-tauti.\n\nKEIKKANEN. Minulla on toivo pian päästä kenties -- -- --\n\nAINI. Senaatoriksi?\n\nKEIKKANEN (hymyillen). Niin -- ken tietää. -- Mitäs siitä sanotte?\n\nAINI (vallan iloissaan). Oi!\n\nKEIKKANEN (sivulle). Oi! Hän saattaa minut vallan herkkä-hermoiseksi!\n\nAINI. No, sitte on paras tanssia! -- Tulkaapa tänne -- -- minä taidan\nvallan hyvin polkkaa -- -- minä olen oppinut sitä aivan itsestäni.\n\nKEIKKANEN. Oikeinko todella?\n\nAINI. Työntäkää tuo tuoli tieltä!\n\nKEIKKANEN. Kuten käskette --\n\n    (Muuttaa tuolin perälle, niin että karmi jääpi katsojiin päin).\n\nAINI. No -- laulakaa nyt jotakin!\n\nKEIKKANEN. Mitä?\n\nAINI. Laulakaa jotakin polkkaa.\n\nKEIKKANEN. Kuten käskette.\n\n    (Laulaa polkkaa).\n\nSIRKKUNEN (keski-ovessa; sivulle). Mitä tämä -- --?\n\nAINI (kärsimätönnä). No, mutta eihän tuo nyt ole ensinkään\noikein! -- -- Vaiti! -- Näin se on:\n\n    (Laulaa jonkin vanhan-aikuisen valssin säveltä\n    ja tanssii kömpelösti sen jälkeen).\n\nSIRKKUNEN (piiloittaikse tuolin taakse).\n\nKEIKKANEN. Mutta suokaa anteeksi -- hahaha! Te tanssitte aivan kuin\nvanhat esi-vauhempamme -- --\n\nAINI. Ehkäpä kyllä -- -- mutta mistä te sen tiedätte -- --\n\nSIRKKUNEN (on nauraen vaipunut tuolille).\n\nKEIKKANEN. Minä pyydän -- se on näin:\n\n    (Laulaa polkkaa; tahtoo opettaa Ainiakin, vaan tämä puuttuu\n    lauluun, loilottaen vanhanaikuista viisua. Tarttuu Keikkasen\n    olkapäihin; he alkavat tanssia, Keikkanen, laulaen polkkaa,\n    tanssii sitä -- Aini, laulaen viisuaan, tanssii valssia).\n\nKEIKKANEN. No no no no -- älkäähän toki! Ei niin -- ei niin,\nvaan -- --!\n\nAINI. Älkää puristako minua niin ankarasti -- se ei käy laatuun -- --\n\nKEIKKANEN. Suokaa -- -- näin --\n\n    (Ojentaa kätensä polkan asentoon).\n\nAINI (lyöden häntä kädellä). Mutta minäpä en tahdo!\n\nKEIKKANEN. Oo!\n\n    (He ovat tulleet aivan tuolin viereen, jonka takana Sirkkunen\n    on ollut piilossa. Sirkkunen suutelee salaa Ainin kättä).\n\nAINI! Oivoi! Kun ette edes tuota tainnut!\n\nKEIKKANEN. Pyydän nöyrimmästi -- te ette ollenkaan pysynyt tahdissa.\n-- -- Ja teitä sanottiin kuitenkin aivan tarkaksi soitannon tuntiaksi.\n\nAINI. Minuako? -- Herran tähden, enhän minä taida muuta kuin: \"Hoi on,\nhoi on, huolettaa ja hulluksi taidan tulla -- -- --\". Ja \"-- -- -- kors\npå Idas graf!\" Muita min'en taidakkaan. -- -- --\n\nKEIKKANEN. Mutta sanoihan minun isäni, että te olette erinomaisen\ntaitava soitannossa.\n\nAINI. Mitä teidän isänne tietää! -- Eipä hän edes tunnekkaan minua; --\nhän tarkoitti varmaankin minun serkkuani; hän taitaa franskan- ja\nitalian-kieltä, soittaa klaveeria ynnä muitakin kieliä.\n\nKEIKKANEN. Teidän serkkunneko?\n\nAINI. Niin, tuo rikas Amalia -- hän taitaa mitä vain tahtoo, -- --\nNiin, niin! Kyllä sen kelpaa, jolla on niin paljon rahaa! -- Rikkaat\novatkin aina taitavat.\n\nKEIKKANEN (sivulle). Taivas! Olisinko ymmärtänyt väärin? -- Olisikohan\nisäni tarkoittanut -- --? (Kovaa). Ja missä teidän serkkunne asuu?\n\nAINI. Järven toisella puolla.\n\nKEIKKANEN. Minkä järven?\n\nAINI. Minkäkö järven?\n\nKEIKKANEN. Niin -- mikä on sen järven nimi?\n\nAINI. Mikäkö sen nimi? Mitä siitä. Vesihän on aina vesi.\n\nKEIKKANEN (kärsimätönnä). Ääh! Tyhmyyksiä! Ettehän te ymmärrä\nmitään -- --\n\nAINI. Kuinka? Enkö minä ymmärrä mitään? Hyi, kuinka te olette hirveän\nepä-kohtelias!\n\n    (Itkee).\n\nKEIKKANEN. Niin! -- Tuo vielä puuttui. (Sivulle) Itserakas hän kyllä\nosaa olla.\n\nAINI (itkien). Ei siinä vielä kyllä, että muille sanotte minua tuhmaksi\n-- -- nyt pitää mun vielä omin korvin kuunnella samoja parjauksia! --\nEi --! -- Voivoi!! -- Mummo! Vaari -- voivoi!\n\n    (Itkee).\n\n\nYhdeksästoista kohtaus.\n\n    Entiset. Klaara. (Sitten) Stool. Jaakko.\n\nKLAARA. Taivaan tähden -- mitä nyt! Miksi itket, lapseni?\n\nAINI (juoksee häntä vastaan). Voi, mummo-kulta, voi! Hän tuossa sanoi\nminua tuhmaksi -- -- --\n\nKLAARA. Kuinka?\n\nKEIKKANEN. Enhän toki; -- minä -- -- --\n\nKLAARA. Ilkiö!\n\nSTOOL. No, mitä nyt on tapahtunut?\n\nKLAARA. Tuo herra on halventanut Ainia ja samassa koko meidän perhettä!\n\nAINI (nyyhkien). Niin -- hän sanoi minua tuhmaksi.\n\nSTOOL. Herrani -- teidän pitää selittämän minulle -- -- --\n\nKEIKKANEN. Se on pian tehty: Min'en huoli teidän sanastanne enkä\nmyöntymys-kirjeestännekään; minä myönnän ne teille molemmat. (Antaa\nkirjeen takaisin). Taivaalle kiitos, ett'ei ollut tämä vielä perillä!\n\nAINI (ottaen kirjeen). Niin, taivaalle kiitos!\n\nSTOOL. Vaan luuletteko niin helpolla pääsevänne asiasta? -- Ei,\nherrani, se ei ole niin menevä!\n\nSIRKKUNEN (tullen esiin). Suokaatte, -- siitä minä kyllä pidän huolen!\n\nKEIKKANEN. Sirkkunen!          |\n\nKLAARA. Sairas!                |  (Yht'aikaa).\n\nSTOOL. Hän ei edes onnukkaan!  |\n\nAINI (pikaisesti). Ettekö nyt ymmärrä: Tämä kaikki oli pilaa, herra\nKeikkasen sievästi ja taitavasti keksimä pila, jonka kautta hän saattoi\ntakaisin vaarille hänen kirjeensä ja minulle vapauteni -- --?\n\nSTOOL. Mahdotonta -- --\n\nKEIKKANEN. Tosiaankin! (Sivulle) Mitä sanoo hän?\n\nKLAARA. Mutta miksi?\n\nAINI. Siksi, että hän huomasi aivan hyvin, ett'ei hänen kauemmin sovi\nväärin käyttää vaarin erhetystä herra Sirkkusen suhteen, jota minä\nrakastan, ja joka ensiksi tulikin.\n\nSTOOL. Niin, varmaan --\n\nKLAARA. Mutta -- --\n\nSIRKKUNEN. Hyvä herra Keikkanen, huomaatteko ääretöntä\njalomielisyyttä!\n\nKEIKKANEN. Haa!\n\nAINI. Taivaassa vihdoin avioliitto solmitaan -- ja voidaanhan ystävinä\nelää, vaikk'ei naimisissa ollakkaan. -- Eikö niin, herra Keikkanen? Ja\nminun häissäni me tanssimme taas polkkaa yhdessä. Suostuttehan siihen,\nherra Keikkanen? -- Ja ruokapöydässä te juotte \"Haapaniemen\nHanhenpojan\" maljan.\n\nKEIKKANEN (sivulle). Kuinka? -- Hän tiesi siis?\n\nSTOOL. Min'en ymmärrä -- -- --\n\nKEIKKANEN (pikaisesti). Yksi asia minua toki vielä lohduttaa -- -- --.\nOnhan teidän toisella tyttärellänne tytär, neiti Amalia --\n\nKLAARA (hämmästyen). Neitikö?\n\nSTOOL. Minä olin juuri nykyään hänen viidennen lapsensa kummina.\n\nKEIKKANEN. Haa! (Katsahtaa Ainiin). Minä olen siis petetty!\n\nAINI. Niin -- nyt ei ole Haapaniemessä yhtään hanhenpoikaa saatavissa.\n\nJAAKKO. Eikä myöskään ankkoja eikä kyyhkysiäkään!\n\nKLAARA ja STOOL. Mutta selitähän -- -- --\n\nAINI. Kaikki pelkkää komediaa, vaari-kultani. Minä sen teille heti\nkerron. -- Vaan ensin toinen kysymys: Kumpi on tässä komediassa\nrollinsa paremmin toimittanut -- herra Sirkkunenko vai Haapaniemen\nhanhenpoika?\n\n\n\n"]