[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fOBWF8KYSnsZ5hs2AZtzWZIFkPjf6b2rcLkOsGE_wv-M":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":18,"yearPublished":19,"yearPublishedTranslation":20,"wordCount":21,"charCount":22,"usRestricted":23,"gutenbergId":24,"gutenbergSubjects":25,"gutenbergCategories":31,"gutenbergSummary":36,"gutenbergTranslators":37,"gutenbergDownloadCount":39,"aiDescription":40,"preamble":41,"content":42},2291,"Lääkäri vastoin tahtoansa","Molière (oik. Jean-Baptiste Poquelin)",1622,1673,"2291-moliere-laakari-vastoin-tahtoansa","2291__Molière__Lääkäri_vastoin_tahtoansa","Kolminäytöksinen komedia","naytelma",[14],"huumori",[16,17],"klassikot","ranskalainen","fi",1666,1920,6794,41292,false,52727,[26,27,28,29,30],"Arranged marriage -- Drama","Comedy plays","French drama -- 17th century -- Translations into Finnish","Impostors and imposture -- Drama","Physicians -- Drama",[32,33,34,35],"Classics of Literature","French Literature","Humour","Plays/Films/Dramas","\"Lääkäri vastoin tahtoansa: Kolminäytöksinen komedia\" by Molière is a three-act comedy written during the 17th century. This play satirizes the medical profession and societal norms surrounding love, marriage, and authority, revealing the absurdities of human behavior through humor. The narrative unfolds in a light-hearted manner while also prompting reflections on personal agency and societal expectations.  The plot centers around Geronte, a father who wishes to marry off his mute daughter, Lucinde, to a wealthy suitor, despite her love for Leandre. Sganarelle, the unwilling doctor, becomes a pawn in the plans of others, as he is humorously forced into the role of a physician despite his utter lack of medical knowledge. The comedic tension escalates as Sganarelle's absurdity is met with the determination of Leandre and Lucinde to be together. Amidst misunderstandings and farcical situations, the play highlights the conflict between parental authority and youthful desire, ultimately leading to the triumph of love over societal constraints. (This is an automatically generated summary.)",[38],"Vilho, Oskari",268,"Molièren klassikkokomedia kertoo halonhakkaaja Sganarellesta, joka päätyy vaimonsa koston vuoksi esiintymään lääkärinä. Farssi pilkkaa 1600-luvun lääketiedettä ja kuvaa nokkelia juonia, joilla rakastavaiset yrittävät saada toisensa isän vastustuksesta huolimatta.","Molièren 'Lääkäri vastoin tahtoansa' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2291. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","LÄÄKÄRI VASTOIN TAHTOANSA\n\nKolminäytöksinen komedia\n\n\nKirj.\n\nMOLIÈRE\n\n\nSuom. Oskari Vilho\n\n\n\n\n\nKuopiossa,\nU. W. Telén & Co,\n1920.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n GERONTE.\n LUCINDE, hänen tyttärensä.\n LEANDRE, Lucinden rakastaja.\n SGANARELLE, Martine'n mies.\n MARTINE, hänen vaimonsa.\n ROBERT, Sganarellen naapuri.\n VALERE, Geronten palvelija.\n LUUKAS, Jacquelinen mies.\n JACQUELINE, imettäjä Geronten talossa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Metsä).\n\n\n1:nen kohtaus.\n\n    Sganarelle. Martine (tulevat riidellen).\n\n_Sganarelle_. En, sanon minä. Minä en tahdo mitään tehdä. Minulla on\nsananvalta ja minä olen herra talossani.\n\n_Martine_. Ja minä sanon sulle, minä, että sinun pitää elää minun\nmieleni mukaan ja etten ollenkaan ottanut sinua miehekseni kärsiäkseni\nsinun typeriä juonias.\n\n_Sganarelle_. Voi, mikä suuri vaiva miehellä on vaimostaan! Olipa\nAristoteles kuitenkin perin oikeassa sanoessaan että vaimo oli pirua\npahempi!\n\n_Martine_. Kas sinäpä vasta olet kelpo mies tyhmyyksinesi\nAristoteleesta.\n\n_Sganarelle_. Kelpo mies, niin juuri. Tuoppas tänne halonhakkaaja, joka\nymmärtää keskustella kaikenlaisista asioista niinkuin minä, joka kuusi\nvuotta olen palvellut kuuluisaa lääkäriä ja olen nuorena ollessani\nosannut lasketella latinaakin ihan ulkoa.\n\n_Martine_. Voi sinua narrien narri!\n\n_Sganarelle_. Voi sinua, hupsujen hupsu!\n\n_Martine_. Kirottu se päivä ja hetki, jona tyhmyydessäni menin sinulle\nvaimoksi!\n\n_Sganarelle_. Kirottu se pukki papiksi, joka meidät yhteen liitti!\n\n_Martine_. Tosiaankin teet kauniisti kun vaikeroitset sitä. Sinun\npitäisi joka hetki kiittää onneasi, että olet saanut minut vaimoksesi!\nOletko ansainnut vaimoa semmoista kuin minä?\n\n_Sganarelle_. Todellakin kaunis kunnia! Älkäämme hiidessä haastelko\nsiitä; saattaisin kertoa asioita -- -- --\n\n_Martine_. Hä? Mitä saattaisit -- --\n\n_Sganarelle_. Jättäkäämme se juttu siksensä. Siinä kyllä että tiedän\nmitä tiedän, ja että sinä olit hyvin onnellinen, kun löysit minut.\n\n_Martine_. Mokomakin onni! Että löysin miehen, joka saattaa minut\nmieron tielle; heittiön, konnan, joka syöpi kaikki mitä minulla\non! -- --\n\n_Sganarelle_. Valehtelethan: juonpa siitä osan myös.\n\n_Martine_. Joka vähitellen myypi säästöt, mitä säästössä on.\n\n_Sganarelle_. Se on elää säästäväisesti.\n\n_Martine_. Joka on ottanut minulta sänkynikin! -- --\n\n_Sganarelle_. Sitä aikaisemmin heräät aamulla.\n\n_Martine_. Joka -- sanalla sanoen -- ei jätä pienintäkään kalua taloon.\n\n_Sganarelle_. Sitä helpompi on meidän muuttaa majaa.\n\n_Martine_. Ja jolla koko päivässä ei ole muuta työtä aamusta iltaan\nkuin pelata ja juoda.\n\n_Sganarelle_. Niin -- ettei tulisi ikävä.\n\n_Martine_. Mitä minä sill'aikaa lapsillani? Sano!\n\n_Sganarelle_. Mitä tahdot?\n\n_Martine_. Minulla neljä pienokaisparkaa polvillani --\n\n_Sganarelle_. Laske ne lattialle.\n\n_Martine_. Jotka alituisesti pyytävät leipää.\n\n_Sganarelle_. Anna loikkiin aika lailla. Kun minä olen juonut ja syönyt\ntarpeekseni, tahdon minä että jokainen tuvassani on tyytyväinen.\n\n_Martine_. Ja luuletko sinä sen juoppolalli, että tämä ijäti käypi\nlaatuun?\n\n_Sganarelle_. Muoriseni, ole nyt toki vähemmällä.\n\n_Martine_. Pitääkö minun ijäti sietämän sinun solvauksias ja\njuoppouttas?\n\n_Sganarelle_. Älkäämme kiivastuko, muoriseni.\n\n_Martine_. Ja luuletkos etten tiedä millä keinoin saan sinut täyttämään\nvelvollisuutesi?\n\n_Sganarelle_. Muoriseni, sinä tiedät etten ole pitkämielinen ja että\nkäsivarteni on jotenkin jykevä.\n\n_Martine_. Minä nauran sun uhkauksilles...\n\n_Sganarelle_. Mamma kultaseni, sinun selkääsi syyhyy taas kuin\ntavallisesti.\n\n_Martine_. Kyllä minä sinulle näytän, etten pelkää sinua laisinkaan.\n\n_Sganarelle_. Armas puolisoni, sinä tahdot varmaan saada jotakin\nminulta.\n\n_Martine_. Luuletkos pelottavasi minua puheella?\n\n_Sganarelle_. Sydänkäpyseni, kyllä kohta saat korvilles.\n\n_Martine_. Sinä juoppolalli!\n\n_Sganarelle_. Minä sinut löylytän.\n\n_Martine_. Viinaratti! Petturi! Peto! j.n.e.\n\n_Sganarelle_. Minä sinut rusikoitsen.\n\n_Martine_ ... konna, hylky, roisto, ryökäle, kanalja, heittiö.\n\n_Sganarelle_. No, koska niin tahdot.\n\n    (Lyö kepillä vaimoansa.)\n\n_Martine_ (parkiten). Ai, ai, ai, ai, ai!\n\n_Sganarelle_. Kas tämä on paras keino sinua tyydyttää...\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Sganarelle, Martine. Robert (tulee).\n\n_Robert_. No, no, no! Hyi! Etkös häpeä, konna, noin hakata vaimoasi.\n\n_Martine_ (kädet puuskassa, astuu kohti Robertia ja antaa hänelle\nviimein korvapuustin). Minä tahdon saada selkääni, minä, kuuletkos.\n\n_Robert_. No, kernaasti minun puolestani.\n\n_Martine_. Mitä se teihin koskee?\n\n_Robert_. Ei koskekaan!\n\n_Martine_. Onko se teidän asianne?\n\n_Robert_. Te olette oikeassa.\n\n_Martine_. Katsoppas hävytöntä kun tahtoo estää miestä vaimoansa\nlyömästä!\n\n_Robert_. Minä peräytän sanani.\n\n_Martine_. Mitä teillä on sen kanssa tekemistä?\n\n_Robert_. Ei mitään.\n\n_Martine_. Pitääkö teidän pistää nenänne siihen?\n\n_Robert_. Ei!\n\n_Martine_. Pitäkää te huolta omista asioistanne!\n\n_Robert_. Minä en sano sanaakaan enää.\n\n_Martine_. Selkään saaminen miellyttää minua.\n\n_Robert_. Pitäkää hyvänänne.\n\n_Martine_. Eihän se teihin koske?\n\n_Robert_. Ei totisesti.\n\n_Martine_. Ja te olette narri, kun sekaannutte asioihin, joiden kanssa\nei teidän ole mitään tekemistä.\n\n    (Ajaa häntä kepillä.)\n\n_Robert_. Minä pyydän sydämestäni anteeksi, naapuri. Lyökää ja\nlöylyttäkää te vaimoanne mielenne mukaan, minä autankin teitä, jos niin\nhaluatte.\n\n_Sganarelle_. Mutta minäpä en halua.\n\n_Robert_. Vai niin. Se on toinen asia.\n\n_Sganarelle_. Minä lyön häntä kun tahdon ja olen lyömättä kun niin\ntahdon.\n\n_Robert_. Aivan oikein!\n\n_Sganarelle_. Hän on minun vaimoni eikä teidän.\n\n_Robert_. Epäilemättä.\n\n_Sganarelle_. Te ette ole minun käskijäni.\n\n_Robert_. En suinkaan!\n\n_Sganarelle_. Minä en tarvitse teidän apuanne.\n\n_Robert_. Sitä parempi.\n\n_Sganarelle_. Te olette hävyttömästi sekaantunut toisen miehen\nasioihin. Muistakaa mitä Cicero sanoo: ei ole hyvä pistää kuorta sormen\nja puun väliin.\n\n    (Ajaa Robertin pois; tulee sitten vaimonsa luo\n    ja ottaa häntä kädestä.)\n\n\n3:mas kohtaus.\n\n    Sganarelle. Martine.\n\n_Sganarelle_. Kas niin! Sovitaan pois. -- Lyödään kättä.\n\n_Martine_. Kyllä kai! Kun olet lyönyt minua noin.\n\n_Sganarelle_. Vähät siitä. Sovitaan pois!\n\n_Martine_. Minä en tahdo.\n\n_Sganarelle_. Hä?\n\n_Martine_. En.\n\n_Sganarelle_. Hyvä eukkoseni.\n\n_Martine_. En, en, en!\n\n_Sganarelle_. Tule, sanon sulle.\n\n_Martine_. Enkä tule!\n\n_Sganarelle_. Tule, tule, tule!\n\n_Martine_. En, minä tahdon olla suutuksissa.\n\n_Sganarelle_. Hyi, mokomastakin asiasta! Tule nyt vaan!\n\n_Martine_. Anna mun olla!\n\n_Sganarelle_. Sovitaan pois, sanon sulle.\n\n_Martine_. Sinä olet minua liiaksi pahoin pidellyt.\n\n_Sganarelle_. Joutavia! Minä pyydän anteeksi, laske kätöses tänne.\n\n_Martine_. No, saat myöskin anteeksi. (Syrjään.) Mutta maksaa sen saat\nmyöskin.\n\n_Sganarelle_. Hupsu kun semmoista huolit. Ne ovat pikku asioita, joita\nväliin tarvitaan ystävien kesken, vähäisen löylytystä pikku kepillä\nihmisten kesken, jotka pitävät toisistansa, se antaa vaan enemmän intoa\nrakkaudelle. Hyvästi! Nyt lähden työhöni ja takaanpa että se tänään\nsujuukin.\n\n\n4:s kohtaus.\n\n    Martine.\n\n_Martine_. Vaikka olisin kuinka olevinani, tätä harmia en kuitenkaan\nunhota, ja sydämeni kiehuu halusta saada kostaa sulle selkäsaunani.\nMinä tiedän kyllä, millä keinoin vaimo aina voipi miehellensä kostaa,\nmutta semmoisestako rangaistuksesta tuo hirtehinen huolis. Minä tahdon\nkostaa tavalla, joka koskee häneen vähän kipeämmin, ja siinäkään ei ole\nkorvausta kyllin solvauksesta, jonka olen kärsinyt.\n\n\n5:s kohtaus.\n\n     Valere. Luukas. Martine.\n\n_Luukas_ (Valerelle huomaamatta Martinea). Peijakas, onpa meillä oikein\nlemmon toimi suoritettavana. En kuolemaksenikaan ymmärrä, miten\npääsisimme tästä pulasta.\n\n_Valere_ (Luukkaalle huomaamatta Martinea). En minäkään, veikkoseni.\nMeidän tulee tarkoin totella herramme käskyjä, ja hänen tyttärensä\nterveys olisi meille kumpaisellekin hyödyksi; ja hänen häänsä, jotka\nsairastumisensa estää, tuottaisivat meille varmaankin runsaita tuloja.\nHerra Horace, joka on hyvin antelias mies, palkitsee kyllä vaivan,\njonka näemme hänen morsiamensa tähden. Tosin kyllä tyttö pitää paljon\neräästä herra Leandresta, mutta hänen isänsä, niinkuin tiedät, ei\nkoskaan tahdo herra Leandrea vävykseen.\n\n_Martine_ (miettien itsekseen). Enköhän löytäisi keinoa kostaakseni?\n\n_Luukas_. Mutta mitä hittoa hän lienee saanutkaan päähänsä, koska\ntohtorit kaikki turhaan ovat häneen tuhlanneet latinansa?\n\n_Valere_. Kun tarkkaan etsii, niin välistä keksii senkin, mikä alussa\nnäyttää mahdottomalta löytää, vieläpä joskus hyvinkin mitättömästä\npaikasta.\n\n_Martine_ (yhä luullen olevansa yksin). Niin, maksakoon mitä tahansa,\nkostaa minun täytyy. Kepin iskut kirvelevät sydämessäni; minä en sitä\nsiedä ja ---(huomaten Valeren ja Luukaksen). Ah, suokaa anteeksi! Minä\nen nähnyt teitä. Minä mietiskelin asiaa, joka minua kovin huolettaa.\n\n_Valere_. Kullakin on omat huolensa tässä maailmassa. Mekin\nmietiskelemme asiaa, josta hyvin kernaasti tahtoisimme saada selkoa.\n\n_Martine_. Olisiko se jotain, jossa minä voisin olla apuna?\n\n_Valere_. Ehkäpä kyllä. Me olemme etsimässä kelvollista miestä,\nsoveliasta lääkäriä, joka voisi parantaa meidän isäntämme tyttären.\nTyttö rukka on sairastunut sellaiseen tautiin, että on mennyt ihan\npuhumattomaksi. Useat tohtorit ovat jo panneet kaiken taitonsa\nliikkeelle -- vaikka turhaan; mutta onhan niitä ihmisiä, jotka tietävät\nihmeellisiä salaisuuksia ja erinomaisia lääkkeitä, millä he voivat\nparantaa sairaita, joita muut lääkärit ovat hyljänneet juuri semmoista\nmiestä me nyt etsimme.\n\n_Martine_ (hiljaa). Ah, taivas itse tarjoo minulle tilaisuuden kostaa\nmies-lurjukselleni. (Ääneen.) Ette olisi voineet koskaan osua parempaan\npaikkaan löytääksenne mitä etsitte; sillä täällä on meillä mies,\nihmeellisin maailmassa parantamaan tauteja, joita ei kukaan muu ole\nkyennyt parantamaan.\n\n_Valere_. Oi, sanokaa Herran tähden, missä saisimme hänet tavata?\n\n_Martine_. Tätä nykyä tapaatte hänet metsässä tuolla, jossa hän\nhuvitteleikse hakkaamalla halkoja.\n\n_Luukas_. Tohtori, joka hakkaa puita.\n\n_Valere_. Yrttiruohoja kokoomalla, aiotte kai sanoa?\n\n_Martine_. En. Hän on vallan merkillinen ihminen. Hän pitää huvinansa\nsitä, mikä on kummallista, tavatonta ja naurettavaa; ettepä ikinä\nluulisi häntä siksi mikä hän on. Hän pukeutuu perin omituisesti, on\nvälistä olevinansa ihan oppimaton, pitää viisautensa salassa, eikä\nmikään ole hänelle niin vastenmielistä kuin niiden ihmeellisten lahjain\nkäyttäminen, jotka taivas on hänelle tautien parantamiseksi suonut.\n\n_Valere_. Kumma kyllä, suuret miehet ovat aina omituisia; hiukan\nhulluutta on sekoitettu heidän viisauteensa.\n\n_Martine_. Hänen hulluutensa on suurempi kuin saattaisi uskoakaan,\nsillä usein se käy niin pitkälle, että hän tahtoo saada selkäänsä,\nennenkuin kykyänsä näyttää, ja muistakaa myös, ettette saa häntä\nmihinkään, jos hän vaan on sillä tuulella. Hän ei vähemmällä myönnä\nolevansa lääkäri, kuin että kumpainenkin otatte kepin käteenne ja\nlöylytätte häntä siksi, kunnes hän viimeinkin tunnustaa, mitä ensin\ntahtoo teiltä salata. Sillä tapaa mekin teemme, kun tarvitsemme häntä.\n\n_Valere_. Kas, sepä vasta merkillinen hulluus!\n\n_Martine_. Se on totta. Mutta saattepa sitten nähdä että hän tekee\nihmeitä.\n\n_Valere_. Mikä on hänen nimensä?\n\n_Martine_. Hänen nimensä on Sganarelle. Mutta hänet on helppo tuntea.\nHänellä on suuri, musta hattu, poimukaulus ja viheriänkeltainen takki.\n\n_Luukas_. Viheriänkeltainen takki? Hän on siis papukaijojen tohtori.\n\n_Valere_. Mutta onko hän todellakin niin taitava kuin sanoitte?\n\n_Martine_. Taitava! Se mies tekee kummia. Kuusi kuukautta sitte oli\ntäällä vaimo, jonka kaikki muut lääkärit olivat hyljänneet. Jo kuusi\ntuntia pidettiin häntä kuolleena, ja hautajaisia puuhattiin, kun mies,\njosta puhumme, väkisin tuotiin hänen luoksensa. Nähtyänsä vaimon, kaasi\ntämä meidän tohtori hänen suuhunsa pikku pisaran, minä en tiedä mitä,\nja samassa sairas nousi vuoteeltaan ja rupesi kävelemään lattialla,\nikäänkuin häntä ei olisi mikään vaivannut.\n\n_Luukas_. Ah!\n\n_Valere_. Se mahtoi olla tippanen elämänvettä.\n\n_Martine_ Ehkäpä kyllä? Kolmatta viikkoa takaperin putosi kaksitoista\nvuotias poika kirkontornista kiviseen maahan ja taittoi niskansa,\nmolemmat käsivartensa ja säärensä. Tuskin oli tämä meidän miehemme\nsaapuville saatu, ennenkuin hän voiteli koko poikasen ruumiin jollakin\nvoiteella, jota hän osaa tehdä, ja paikalla poika nousi jaloilleen ja\njuoksi polttopallosille.\n\n_Luukas_. Ah!\n\n_Valere_. Sillä miehellä mahtaa olla rohtoja, jotka parantavat kaikki\ntaudit.\n\n_Martine_. Ihan varmaan!\n\n_Luukas_. Peijakas! Siinähän juuri mies, jota tarvitsemme. Nyt\nkiiruusti häntä hakemaan.\n\n_Valere_. Tuhannet kiitokset teidän ilosanomastanne.\n\n_Martine_. Mutta muistakaa minun neuvoni.\n\n_Luukas_. Antakaa vaan meidän toimia. Lempo vieköön! Jos ei muuta\ntarvita kuin keppiä, niin on otuksemme jo ansassa.\n\n_Valere_ (Luukakselle). Olipa se oikea onnen potkaus, että tapasimme\ntuon vaimon. Minä puolestani toivon kaiken menestyvän oivallisesti.\n\n\n6:s kohtaus.\n\n    Valere. Luukas. Sganarelle.\n\n_Sganarelle_ (laulaen näyttämön takana). La, la, la...\n\n_Valere_. Minä kuulen jonkun laulavan ja hakkaavan puita.\n\n_Sganarelle_ (tulee pullo kädessä, huomaamatta Valerea ja Luukasta).\nLa, la, la! Nyt olen kai tehnyt tarpeeksi työtä ansaitakseni pikku\nryypyn. Täytyyhän sitä vähän hengähtääkin. (Juo.) Tuo halonhakkuu\nhiukasee niin pirusti. (Laulaa:)\n\n    Kuink armainen\n    Ja suloinen\n    On pulputukses\n    Pullonen!\n    Jos knpus aina täynnä oisi,\n    En muuta onnea ma soisi!\n    Se kateutta nostaisi. -- --\n    Vaan miks' käyt aina tyhjäksi?\n\nSaakeli soikoon! Ei tässä surulle sijaa anneta.\n\n_Valere_ (hiljaa Luukakselle). Kas tuossapa miehemme!\n\n_Luukas_ (hiljaa Valerelle). Niinpä minäkin luulen. Nyt on pyy pivossa.\n\n_Valere_. Lähestykäämme!\n\n_Sganarelle_ (syleillen pulloansa). Voi, sinä pikku veitikka, kun minä\nsinua rakastan, mun armas pikku pulloseni.\n\n    (Laulaa. Huomattuaan Valeren ja Luukaksen, jotka katselevat,\n    alentaa hän ääntänsä.)\n\nJos -- kupus -- aina täynnä -- -- ois! En... (Valere ja Luukas tulevat\nlähemmäksi.) Mitä pirua nuo miehet tuossa tahtonevat.\n\n_Valere_ (Luukakselle). Ihan varmasti sama mies!\n\n_Luukas_ (Valerelle). Kiireestä kantapäähän ihan kaavan mukainen.\n\n    (Sganarelle panee pullonsa maahan. Kun Valere tervehtii häntä\n    kumartaen, hän luulee hänen aikovan ottaa pullon ja asettaa sen\n    toiselle puolelle. Kun Luukas tekee samaten, hän sieppaa\n    pullonsa ja painaa sen vasten vatsaansa.)\n\n_Valere_. Hyvä herra, eikö teidän nimenne ole Sganarelle?\n\n_Sganarelle_ (kääntyen Valereen sitte Luukakseen). Oli ja ei ole, sen\nmukaan mitä te minusta tahdotte?\n\n_Valere_. Me emme muuta tahdo, kuin osoittaa teille kaikkea sitä\nkohteliaisuutta, mitä suinkin saatamme.\n\n_Sganarelle_. Siinä tapauksessa nimeni on Sganarelle.\n\n_Valere_. Iloitsemme sanomattomasti, kun tapasimme teidät. Meille on\nsanottu että saamme teiltä, hyvä herra, mitä etsimme, ja me olemme\ntulleet rukoilemaan teidän apuanne, jota tarvitsemme.\n\n_Sganarelle_. Hyvät herrat, jos se on vaan jotakin minun pikku\nammattiini kuuluvaa, olen heti valmis teitä auttamaan.\n\n_Valere_. Te olette liian armelias meitä kohtaan. Mutta, hyvä\nherraseni, pankaa hattu päähän, jos suvaitsette. Aurinko saattaisi\nvaivata silmiänne.\n\n_Luukas_. Pankaa se vaan päähän, hyvä herra.\n\n_Sganarelle_ (itsekseen). Kas nuopa vasta ovat kohteliaita.\n\n    (Panee hatun päähänsä.)\n\n_Valere_. Hyvä herra, ettehän vaan paheksi sitä, että tulimme teidän\nluoksenne. Ainahan taitavia etsitään, ja teidän taitoanne on meille\npaljon kiitetty.\n\n_Sganarelle_. Se on totta, hyvät herrat, minä olen paras puunhakkaaja\nnäillä tienoin.\n\n_Valere_. Ah, herra -- -- --\n\n_Sganarelle_. Sen tasaisempia halkoja ei kukaan hakkaa.\n\n_Valere_. Siitä ei ole kysymystä, hyvä herra!\n\n_Sganarelle_. Ja niin halvalla hinnalla sitte.\n\n_Valere_. Olkaa hyvä ja jättäkää sikseen nuo seikat.\n\n_Sganarelle_. Minä vakuutan teille, ettei kannata vähemmällä.\n\n_Valere_. Hyvä herra, me tunnemme nuo asiat.\n\n_Sganarelle_. Jos te tunnette, niin tiedätte myös etten ole kallis.\n\n_Valere_. Te laskette leikkiä, herra kulta -- --\n\n_Sganarelle_. En ollenkaan. Tinkimään en rupea, sen sanon kerrassaan.\n\n_Valere_. Hyvä herra, puhukaamme jostakin muusta.\n\n_Sganarelle_. Sen helpommalla ette kaiketi saa muuallakaan. Halkoja\nsaa huonoja, ja halkoja saa hyviä, mutta mitä minun halkoihin\ntulee -- -- --\n\n_Valere_. Jättäkäämme tämä pakina siksensä, herra kulta.\n\n_Sganarelle_. Perhana vieköön, tinkimään en rupea.\n\n_Valere_. Hyi!\n\n_Sganarelle_. Hyvän omantunnon nimessä, en! Se on viimeinen sanani.\nMinä en tahdo peijata ketään.\n\n_Valere_. Onko soveliasta teidän moisenne miehen huvitteleida noin\ntörkeillä juonilla ja pilapuheilla, niin oppineen ja kuuluisan\nlääkärin, ja salata suuret lahjansa, olla maailman silmissä\ntoisenlainen kuin todella on.\n\n_Sganarelle_ (erikseen). Hän on hullu.\n\n_Valere_. Älkää koettako pettää meitä, hyvä herra.\n\n_Sganarelle_. Hä?\n\n_Luukas_. Turhaa vaivaa teidän mutkistelemisenne. Me tiedämme mitä\ntiedämme.\n\n_Sganarelle_. Mitä sitte tiedätte? Mitä multa tahdotte? Miksikä minua\nluulette?\n\n_Valere_. Siksi, mitä olette; suureksi lääkäriksi.\n\n_Sganarelle_. Olkaa itse lääkäri. Minä en ole, enkä koskaan ole\nollutkaan lääkäri.\n\n_Valere_ (hiljaa). Hän on todellakin hullu. (Ääneen.) Hyvä herra, älkää\nnyt kauemmin kieltäkö, minä rukoilen. Te muuten, valitettavasti,\npakoitatte meitä viimeiseen keinoon.\n\n_Sganarelle_. Mitä? Mihin?\n\n_Valere_. Saada teidät antamaan meille niitä rohtoja, joita\ntarvitsemme.\n\n_Sganarelle_. Käyttäkää, hitto vieköön, mitä rohtoja mielenne tekee.\nMinä en ole tohtori enkä ymmärrä mitä te minusta tahdotte.\n\n_Valere_. (hiljaa). Lienee parasta tarttua keppiin. (Ääneen.) Hyvä\nherra, vielä kerran rukoilen, myöntäkää kuka olette.\n\n_Luukas_. Älkää nyt saakelissa enää olko olevinanne, vaan tunnustakaa\nsuoraan olevanne lääkäri.\n\n_Sganarelle_ (erikseen). Minä suutun.\n\n_Valere_. Miksi kiellätte tunnetun asian?\n\n_Luukas_. Miksi noin kauan mutkistelette? Mitä se hyödyttää?\n\n_Sganarelle_. Hyvät herrat yhdellä sanalla niin hyvin kuin parilla\ntuhannella olkoon sanottu minä en ole lääkäri.\n\n_Valere_. Tekö ette ole lääkäri?\n\n_Sganarelle_. En.\n\n_Luukas_. Ettekö ole?\n\n_Sganarelle_. En sanon minä.\n\n_Valere_. No, koska niin tahdotte, niin meidän täytyy siihen ryhtyä.\n\n    (Ottavat kumpanenkin kepin ja lyövät häntä.)\n\n_Sganarelle_. Ai, ai, ai! armolliset herrat, minä, minä olen kaikki,\nmitä ikinä vaan tahdotte.\n\n_Valere_. Hyvä herra, miksi pakoitatte meitä käyttämään tämmöistä\nväkivaltaa?\n\n_Luukas_. Miksi vaivata meitä noin antamaan teille selkään.\n\n_Valere_. Minä vakuutan että kaikesta sydämmestäni sitä kadun.\n\n_Luukas_. Saakeli vie, minullakin ihan sydäntä kirvelee.\n\n_Sganarelle_. Mitä perkelettä tämä merkitsee, hyvät herrat! Teettekö\nminusta pilkkaa, vai tahdotteko minusta kaikin mokomin tehdä lääkärin?\n\n_Valere_. Mitä? Ettekö vieläkään myönnä? Kiellättekö olevanne lääkäri?\n\n_Sganarelle_. Piru vieköön, kiellän!\n\n_Luukas_. Ettekö todellakaan ole?\n\n_Sganarelle_. En, surma syököön.\n\n    (Valere ja Luukas alkavat lyödä Sganarelleä.)\n\n_Sganarelle_. Ai, ai, ai! olkoon menneeksi, armolliset herrat, koska\nvälttämättömästi niin tahdotte. Minä olen tohtori, olen -- ja vaikkapa\napteekkarikin, jos niin tahdotte. Ennemmin suostuu vaikka mihin, kuin\nannan tappaa itseni.\n\n_Valere_. Kas se oli oikein, hyvä herra. Minua suuresti ilahuttaa että\nolette jälleen järjellinen.\n\n_Luukas_. Sydän rinnassani oikein ilosta sykähtää kuullessani teidän\nnoin puhuvan.\n\n_Valere_. Minä pyydän anteeksi kaikesta sydämestäni --.\n\n_Luukas_. Niin -- me pyydämme anteeksi että olimme noin epäkohteliaat.\n\n_Sganarelle_. Mitä? Olisinko erehtynyt ja tullut lääkäriksi ihan\nhuomaamattani?!\n\n_Valere_. Te ette kadu, herraseni, että näytätte kuka olette, ja\nsaattepa varmaan nähdä, että tulette olemaan tyytyväinen.\n\n_Sganarelle_. Mutta sanokaa, hyvät herrat, ettekö itse ole ollenkaan\nerehtyneet? Onko se vallan varma asia että minä olen lääkäri?\n\n_Luukas_. Varma, lemmon varma!\n\n_Sganarelle_. Oikeinko oikea lääkäri?\n\n_Valere_. Epäilemättä.\n\n_Sganarelle_. No, sitäpä en piru vieköön tiennyt --\n\n_Valere_. Kuinka? -- Kaikkein taitavin tohtori maailmassa.\n\n_Sganarelle_. Kuka olisi uskonut?!\n\n_Luukas_. Tohtori, joka on parantanut -- en tiedä kuinka monta tautia?\n\n_Sganarelle_. Eihän nyt kummempaa!\n\n_Valere_. Olipa vaimo, jota jo kuusi tuntia luultiin kuolleeksi. Hänet\naiottiin juuri haudata, kuu te muutamalla pisaralla jotakin nestettä\nsaatoitte hänet jälleen henkiin, vieläpä heti kävelemäänkin kamarinsa\nlattialla.\n\n_Sganarelle_. Mitä perhanaa!\n\n_Luukas_. Ja olipa kaksitoistavuotias poika, joka kopsahti\nkirkontornista maahan, jotta pää, koivet ja käsivarret murskaksi\nmenivät; mutta tepäs voitelitte häntä en tiedä millaisella voiteella,\nja nousipa poika samassa jaloilleen ja juoksi polttopallosille.\n\n_Sganarelle_ (hyvillään). Hoh, saakelissa.\n\n_Valere_. Sanalla sanoen, herraseni, te kyllä vielä olette tyytyväinen\nmeihin, ja saattepa niin suuren maksun, kuin tahdotte, jos vaan\nseuraatte meitä, minne teitä pyydämme.\n\n_Sganarelle_. Saanko niin suuren maksun kuin tahdon?\n\n_Valere_. Saatte.\n\n_Sganarelle_. Ah, minä olen tohtori, ihan epäilemättä. Olen unohtanut,\nmutta nyt vasta sen muistan. Mistä kysymys? Minne pitää lähdettämän?\n\n_Valere_. Me saatamme teitä. Kysymys on eräästä tytöstä, joka on\nkadottanut kielensä.\n\n_Sganarelle_. Minä en, saakeli vie, ole sitä löytänyt.\n\n_Valere_ (hiljaa Luukakselle). Hän rakastaa pilapuheita.\n(Sganarellelle.) Tulkaa, hyvä herra.\n\n_Sganarelle_. Näinkö? Ilman tohtorinpukua?\n\n_Valere_. Semmoiset kyllä hankitaan.\n\n_Sganarelle_ (antaen pullonsa Valerelle). Kanna sinä tätä, sinä.\nNäetkös, siinä minä säilytän rohtojani ja tällä minä isken suonta.\n(Kääntyy Luukakseen, sylkee.) Ja sinä, astu sinä tuon ylitse, sinä,\ntohtori on sen määrännyt.\n\n_Luukas_. Hiiden hinkalot, kas siinäpä tohtori, joka minua miellyttää.\nLuulenpa hänen onnistuvan, sillä hän on peijakkaan lystikäs.\n\n    (Menevät.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Huone Geronte'n kartanossa.)\n\n\n1:nen kohtaus.\n\n    Geronte. Valere. Luukas. Jacqueline.\n\n_Valere_. Niin luulenpa, että herra tulee tyytyväiseksi, sillä me\nolemme tuoneet teille kaikkein paraimman tohtorin maailmassa.\n\n_Luukas_. Ja niin pirun oppineen ja viisaan, ettei kukaan muu tohtori\nole mahdollinen edes riisumaan hänen kenkiänsä.\n\n_Valere_. Se mies on parantanut mitä kummallisimmatkin taudit.\n\n_Luukas_. Hän on parannellut kuolleitakin.\n\n_Valere_. Mutta hänellä on omat oikkunsa, niinkuin olen sanonut; ja\nväliin on hänellä hetkiä, jolloin hänen ymmärryksensä lähtee tiehensä\nja jolloin hän ei näytä olevankaan se mies, mikä hän todella on.\n\n_Luukas_. Ja kuinka hän rakastaa kujeita ja pilapuheita. Ei saa panna\npahaksi, vaikka hän joskus hourailisikin kirveistä ja halonhakkuusta.\n\n_Valere_. Sillä hän on juurta jaksain viisaus itse ja puhelee hyvin\nasioista, jotka ovat perin käsittämättömiä.\n\n_Luukas_. Ja kun hän pääsee oikein vauhtiinsa, laskettelee hän kuin\nkirjasta vaan.\n\n_Valere_. Hänen maineensa on jo levinnyt tänne saakka ja kaikki ihmiset\nkulkevat hänen luonansa.\n\n_Geronte_. Haluanpa hänet nähdä. Tuokaa hänet tänne.\n\n_Valere_. Heti paikalla.\n\n    (Menee)\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Geronte. Jacqueline. Luukas.\n\n_Jacqueline_. Saattepa nähdä, hyvä herra, että tämä tohtori on\nyhtäläinen kuin nuo toisetkin. Kaikilla on samat pillerit, pulverit ja\nlikamentit. Mutta minun mielestäni ette saata tyttärellenne antaa\nparempaa meklamenttiä kuin korean ja kelpo miehen, josta hän tykkää.\n\n_Geronte_. Amma kulta, te sekaannutte liian paljon asioihin, jotka\neivät teihin koske.\n\n_Luukas_. Pidä sinä vaan suusi kiinni, muori kulta. Sinun on\nsopimatonta pistää nenääsi siihen.\n\n_Jacqueline_. Mutta minä sanon ja vakuutan teille, että kaikki nuo\ntohtorit ovat pelkkiä tyhjäntoimittajia, että teidän tyttärenne\ntarvitsee jotakin muuta kuin rabarberia ja sennamussia, ja että kelpo\nmies on se plaastari, joka parantaa tytöt kaikista taudeista.\n\n_Geronte_. Onko tyttäreni nyt -- niin heikko kuin hän on, -- siinä\ntilassa että kukaan hänestä huolisi? Ja kun minä tahdoin hänet naittaa,\neikö hän itse ollut sitä vastaan?\n\n_Jacqueline_. Sen kyllä uskon. Te tahdoitte antaa hänelle miehen, jota\nhän ei voi sietää. Miks'ette antanut hänelle herra Leandrea, jota hänen\nsydämensä sairastaa? Silloin hän olisi ollut hyvinkin tottelevainen, ja\nminä vakuutan että herra Leandre olisi ottanut tytön semmoisena kuin\nhän nyt on, jos te vaan olisitte suostunut siihen.\n\n_Geronte_. Tämä Leandre ei ollut hänelle sopiva; hänellä ei ollut\nmitään omaisuutta niinkuin toisella on.\n\n_Jacqueline_. Hänellä on setä, joka on hyvin rikas, ja jonka hän kerran\nsaa periä.\n\n_Geronte_. Kaikki nuo tulevaisuuden rikkaudet eivät ole minusta muuta\nkuin loruja. \"Parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla.\" Onpa sitä aikaa\nantaa hampaiden kasvaa odottaessa toisen kuolemaa saadakseen itse elää.\n\n_Jacqueline_. Mutta minä olen aina kuullut sanottavan että\navioliitossa, niinkuin muuallakin, tyytyväisyys on rikkautta\narvokkaampi. Isällä ja äidillä on tuo kirottu tapa aina kysyä: kuinka\npaljon hänellä on? ja kuinka paljon hänellä on? Vanha Pekka vaari on\nnaittanut Anni tyttärensä paksulle Paavolle sen vuoksi, että tällä oli\njoku tynnörinala enemmän maata kuin nuorella Jussilla, joka oli hänen\nparas ystävänsä; ja nyt on tyttöraukka kellastunut kuin pellava, eikä\nsiitä ajasta ole tuntenut ainoatakaan ilonpäivää. Kas siinä kaunis\nesimerkki teille, hyvä herra. Eihän meillä tässä maailmassa ole muuta\nkuin huvituksemme ja minä antaisin ennemmin tyttärelleni kelpo miehen,\njoka tekisi elämän hänelle hupaiseksi, kuin kaikki Amerikan kullat ja\ntavarat.\n\n_Geronte_. No, no! imettäjä kulta, mitä noin suutanne pieksätte! Olkaa\nvaiti, minä pyydän. Liiallinen kiivastuminen pilaa teidän maitonne.\n\n_Luukas_ (lyöden Jaquelinea joka lauseen perästä olalle). Etkö\nsaakelissa pidä suutas kiinni, sinä näsäviisas. Herra ei huoli sinun\nlörpötyksistäsi. Hän kyllä tietää mitä tekee. Mene sinä vaan imettämään\nlasta, äläkä turhia tässä leksottele.\n\n_Geronte_. Hiljaa! No! hiljaa!\n\n_Luukas_ (lyöden Jaquelinea vieläkin olalle). Herra minä tahdon tuota\nhiukan löylyttää ja opettaa häntä pitämään teitä tarpeenmukaisessa\nkunniassa.\n\n_Geronte_. Niin -- mutta tuommoinen hosuminen on tarpeetonta.\n\n\n3:s kohtaus.\n\n    Valere. Sganarelle. Geronte. Luukas. Jacqueline.\n\n_Valere_. Herra, valmistakaa itseänne. Kas tuolla tulee tohtorimme.\n\n_Geronte_ (Sganarellelle). Herraseni, erinomaisen iloista nähdä teitä\nhuoneessani, sillä te olette meille suuresti tarpeellinen.\n\n_Sganarelle_ (tohtorin puvussa, hyvin suippo hattu päässä). Hippokrates\nsanoo -- -- -- pannaan kumpainenkin hattu päähän.\n\n_Geronte_. Sanooko Hippokrates niin?\n\n_Sganarelle_. Sanoo.\n\n_Geronte_. Olkaa hyvä, sanokaa, missä luvussa.\n\n_Sganarelle_. Luvussaan -- -- -- hatuista. Herra tohtori, tultuani\ntuntemaan ihmeellisiä asioita -- -- --\n\n_Geronte_. Pyydän nöyrimmästi, sanokaa: ketä puhuttelette.\n\n_Sganarelle_. Teitä.\n\n_Geronte_. Minä en ole tohtori.\n\n_Sganarelle_. Ettekö ole?\n\n_Geronte_. Totisesti en.\n\n_Sganarelle_. Ettekö todellakaan?\n\n_Geronte_. Toden totta, en.\n\n_Sganarelle_ (ottaa Geronten kepin ja lyöpi häntä).\n\n_Geronte_. Ai, ai, ai!\n\n_Sganarelle_. Nyt olette tohtori. En minäkään ole saanut sen parempaa\nvaltakirjaa.\n\n_Geronte_ (Valerelle). Minkä pirullisen miehen olette minulle\ntuoneetkaan?\n\n_Valere_. Sanoinhan minä jo edeltäkäsin että hän on aika koiranhammas.\n\n_Geronte_. Mokoman juonittelijan ajan matkoihinsa.\n\n_Luukas_. Älkää olko millännekään, hyvä herra. Hän tahtoo meitä vaan\nnaurattaa.\n\n_Geronte_. Tuommoinen naurattaminen ei miellytä minua.\n\n_Sganarelle_. Antakaa anteeksi, herra kulta, että olin noin\nepäkohtelias.\n\n_Geronte_. Nöyrin palvelijanne.\n\n_Sganarelle_. Minä olen pahoillani...\n\n_Geronte_. Vähät siitä.\n\n_Sganarelle_. Selkäsaunasta -- -- --\n\n_Geronte_. Siinä ei ollut mitään pahaa.\n\n_Sganarelle_. Joka minulla oli kunniana antaa teille.\n\n_Geronte_. Älkäämme enää puhuko siitä. Hyvä herra tohtori, minulla on\ntytär, joka on sairastunut kummalliseen tautiin.\n\n_Sganarelle_. Minä olen sangen mielissäni siitä, hyvä herra, että\nteidän tyttärenne tarvitsee minua, ja kaikesta sydämestäni toivoisin,\nettä tekin tarvitsisitte minua, te ja koko teidän perheenne, ainoastaan\nnäyttääkseni kuinka suuri minun haluni on palvella teitä.\n\n_Geronte_. Minä olen suuresti kiitollinen teidän tunteistanne.\n\n_Sganarelle_. Millä vakuutan että puhun sydämeni sisimmästä sopukasta.\n\n_Geronte_. Te tuotatte minulle suuren kunnian.\n\n_Sganarelle_. Mikä on tyttärenne nimi?\n\n_Geronte_. Lucinde.\n\n_Sganarelle_. Lucinde! Ah! kaunis nimi rohdotella! Lucinde, Lucenda,\nLucendi!\n\n_Geronte_. Minä pistäyn katsomaan, kuinka hän nyt jaksaa.\n\n_Sganarelle_. Ken on tuo pulska vaimo tuossa?\n\n_Geronte_. Hän on pienokaiseni imettäjä.\n\n    (Menee.)\n\n\n4:s kohtaus.\n\n    Sganarelle. Jacqueline. Luukas.\n\n_Sganarelle_ (erikseen). Saakelin korea \"mööpeli\" tuo! (Ääneen.) Ah,\nimettäjä, suloinen amma, koko minun lääkäritaitoni on teidän\nammamaisuutenne kaikkein orjallisin orja, ja kuinka kaikesta sielustani\ntahtoisin olla se onnellinen pikku pienokainen, joka saapi ravintonsa\nteidän suloisessa sylissänne. (Panee kätensä imettäjän kaulaan.) Kaikki\nminun pillerini ja pulverini, koko minun taitoni ja kykyni ovat teidän\nvallassanne, ja...\n\n_Luukas_. Luvallanne, herra tohtori, antakaa vaimoni olla rauhassa,\nolkaa hyvä.\n\n_Sganarelle_. Mitä onko hän teidän vaimonne?\n\n_Luukas_. On.\n\n_Sganarelle_. Ah, sitä en tosiaankaan tiennyt. Minä iloitsen teidän\nkumpaisenkin herttaisesta onnesta.\n\n    (Ollen syleilevinänsä Luukasta, hän syleileekin Jacquelinea.)\n\n_Luukas_ (vetää Sganarellen pois ja asettautuu hänen ja Jacquelinen\nväliin). Olkaa vähemmällä, jos suvaitsette.\n\n_Sganarelle_. Minä vakuutan, että olen ihan ihastunut nähdessäni teidät\nmolemmat yhdistettyinä pariskunnaksi. Minä toivotan onnea että teillä\non mies semmoinen kuin hän, ja minä toivotan teillekin onnea että\nteillä on vaimo niin kaunis, niin viisas ja soreavartaloinen kuin hän.\n\n    (On vieläkin syleilevinään Luukasta, joka levittää käsiänsä,\n     Sganarelle pujahtaa niiden alta ja syleilee imettäjää.)\n\n_Luukas_ (vetää hänet jälleen pois). Saakelissa, ei noin paljon\nhyväilemistä.\n\n_Sganarelle_. Mitä? Etkös salli minun iloitsevan teidän kanssanne\nyhdessä noin kauniista avioliitosta.\n\n_Luukas_. Kyllä. -- Minun kanssani niin paljon kuin tahdotte, mutta\nvaimoni kanssa -- vähemmän temppuja.\n\n_Sganarelle_. Minä otan yhtä paljon osaa teidän kumpaisenkin onneen.\nKun syleilen sinua osoittaakseni sinulle iloani, syleilen samaten\nhäntäkin osoittaakseni iloani hänellekin.\n\n    (Alkaa samaa peliä.)\n\n_Luukas_ (vetäen häntä kolmannen kerran takaisin). Hyi hävetkää, herra\ntohtori, mitä lemmon loverrusta se on.\n\n\n5:s kohtaus.\n\n    Geronte. Sganarelle. Luukas. Jacqueline.\n\n_Geronte_. Herra tohtori, tuossa paikassa saatte nähdä tyttäreni, joka\ntuodaan tänne.\n\n_Sganarelle_. Minä kaikkine lääkkeineni odotan häntä.\n\n_Geronte_. Missä lääkkeenne ovat?\n\n_Sganarelle_ (osoittaen otsaansa). Tuossa.\n\n_Geronte_. Oivasti.\n\n_Sganarelle_. Mutta koska minä olen mieltynyt koko teidän perheeseenne,\npitää minun koettaa imettäjän suonta, nähdäkseni kelpaako hän\nimettäjäksi.\n\n    (Lähestyy Jacquelinea.)\n\n_Luukas_ (vetää Sganarellen pois pyörittäen häntä ympäri). Ei, ei\nherraseni. Se on minun tehtäväni se.\n\n_Sganarelle_. Tohtorin velvollisuus on tarkastella imettäjän -- -- --\n\n_Luukas_. Eipä kuin minun, herra tohtori, joka olen hänen miehensä.\n\n_Sganarelle_. Ja sinä julkeat vastustella tohtoria. Kavahda!\n\n_Luukas_. Minä nauran teille vasten silmiä.\n\n_Sganarelle_ (katsoo Luukkaaseen ylenkatseellisesti). Minä istutan\nruton sinun ruumiiseesi.\n\n_Jacqueline_ (ottaa Luukasta käsivarresta kiertäen häntä ympäri). Mene\nmatkoihisi. Enkö ole kylliksi suuri puolustamaan itseäni, jos hän\ntekisi minulle jotain, jota hänen ei pitäisi tehdä.\n\n_Luukas_. Minä en kärsi että hän kopeloitsee sinun -- --\n\n_Sganarelle_. Hyi häpeä! Mies mustasukkainen vaimollensa.\n\n_Geronte_. Tuolla tulee tyttäreni.\n\n\n6:s kohtaus.\n\n    Lucinde. Geronte. Sganarelle. Valere. Luukas. Jacqueline.\n\n_Sganarelle_. Tämä siis potilaamme?\n\n_Geronte_. Tämä. Hän on ainoa tyttäreni ja suruni olisi äärettömän\nsuuri, jos hän meiltä kuolisi.\n\n_Sganarelle_. Varokoon sitä! Hän ei saa kuolla ilman lääkärin\nmääräystä.\n\n_Geronte_. Tuokaa tuoli!\n\n_Sganarelle_ (istuu Geronten ja Lucinden välille). Kas siinäpä sairas,\njoka ei juuri hullummalta näytä ja panenpa vetoa, että terve mies\ntulisi hyvinkin toimeen hänen kanssaan.\n\n_Geronte_. Te olette saanut hänet nauramaan, hyvä tohtori.\n\n_Sganarelle_. Sitä parempi. Kaikkein paras merkki maailmassa on, että\ntohtori saapi sairaan nauramaan. No, mistä kysymys? Mikä teitä vaivaa?\nMikä tauti teitä ahdistaa?\n\n_Luukas_ (vastaa merkeillä, vieden kätensä suullensa, päähän ja leuan\nalle). Hau, hi, hon, han!\n\n_Sganarelle_. Mitä sanotte?\n\n_Luukas_ (kuin ennen). Han, hi, hon, han, han, hi, hon!\n\n_Sganarelle_. Mitä?\n\n_Luukas_. Han, hi, hon.\n\n_Sganarelle_. Han, hi, hon, han, ha... En ymmärrä, mitä lemmon kieltä\nse on?\n\n_Geronte_. Se on juuri hänen tautinsa, herra tohtori. Hän on tullut\nmykäksi. Tähän hetkeen saakka on ollut ihan mahdoton löytää syytä\nsiihen, ja senpätähden on myös täytynyt lykätä hänen naimisensa\ntoistaiseksi.\n\n_Sganarelle_. Miksi niin?\n\n_Geronte_. Hänen tuleva miehensä ei huoli hänestä, ennenkuin hän\nparanee taudistansa.\n\n_Sganarelle_. Mikä pölkkypää mies se mahtaa ollakaan, joka ei tahdo\nmykkää vaimoa. Taivas suokoon, että minun vaimollani olisi samanlainen\ntauti. Kylläpä minä karttaisin parantamasta häntä.\n\n_Geronte_. Sanalla sanottu, herra tohtori, me pyydämme teitä käyttämään\nkaikki kykynne voittaaksenne hänen tautinsa.\n\n_Sganarelle_. Ah, olkaa huoletta! Sauokaapas ahdistaako tämä tauti\npaljon sydäntä?\n\n_Geronte_. Ahdistaa, herra tohtori.\n\n_Sganarelle_. Sitä parempi. Kärsiikö hän kovia vaivoja.\n\n_Geronte_. Sangen kovia.\n\n_Sganarelle_. Sitä parempi. Näyttäkää mulle kielenne.\n\n_Luukas_ (näyttää kieltänsä).\n\n_Sganarelle_. Huono vatsa.\n\n_Geronte_. Kovin huono.\n\n_Sganarelle_. Sitä parempi. Antakaapas tänne kätenne. (Gerontelle.)\nTämä valtasuoni osoittaa selvään, että tyttärenne on mykkä.\n\n_Geronte_. Oikein herra tohtori; sepä juuri hänen tautinsa. Pian siitä\nselvän saittekin.\n\n_Sganarelle_. Haha!\n\n_Jacqueline_. Eihän nyt kummempaa!\n\n_Sganarelle_. Me suuret lääkärit, me tunnemme asiat ennalta. Taitamaton\nlääkäri olisi ällistynyt ja sanonut sen olevan sitä tai tätä; mutta\nminä sen paikalla älysin ja sanon: tyttärenne on mykkä.\n\n_Geronte_. Niin; mutta hyvin mielelläni soisin, että myös sanoisitte,\nmistä se tulee.\n\n_Sganarelle_. Se tulee siitä että hän on kadottanut puhevoimansa.\n\n_Geronte_. Niinpä kyllä. Mutta mikä, näettekö, on syy siihen?\n\n_Sganarelle_. Kaikki meidän paraimmat kirjailijamme sanovat sitä\nesteeksi kielen käyttämiselle.\n\n_Geronte_. Mutta mikä on teidän ajatuksenne kielen käyttämisen\nesteestä?\n\n_Sganarelle_. Aristoteles sanoo siitä... paljon kauniita asioita.\n\n_Geronte_. Senpä luulisin.\n\n_Sganarelle_. Ah, hän oli suuri mies!\n\n_Geronte_. Epäilemättä.\n\n_Sganarelle_. Perin juurin suuri mies. (Nostaen kätensä ilmaan.) Mies\njoka oli noin paljon suurempi kuin minä. Vaan tullaksemme asiaan, niin\nluulenpa tämän esteen kielen käyttämiselle tulevan siitä, että jokin\nvisva joka meidän oppineitten kesken kutsutaan pahaksi visvaksi. --\nNiin pahaksi -- -- se on visvaksi -- -- joka on paha, koska höyry, joka\nsyntyy usvan haihtumisesta -- -- joka nousee tautien olopaikkaan,\ntullen -- niin sanoakseni -- ymmärrättekö latinaa?\n\n_Geronte_. En ollenkaan.\n\n_Sganarelle_ (nousten äkisti). Ettekö todellakaan ymmärrä latinaa?\n\n_Geronte_. En.\n\n_Sganarelle_ (asettuen kaikenlaisiin hullunkurisiin asemiin). Cabrias,\naut thuram, Catalamus, singulariter, nominativo, haec musa musiikki,\nbonus, bona, bonum, Deus sanctus, est-ne oratio latinas? Etiam. Niin.\nQuare? Miksi? Quia substantivo, et adjectivum concordat in generei,\nnumerum, et casus.\n\n_Geronte_. Voi miks'en minäkin ole oppinut!\n\n_Jacqueline_. Kas siinäpä miehessä viisautta!\n\n_Luukas_. Ja niin taivaallista, josta minä en ymmärrä hölyn pölyä.\n\n_Sganarelle_. Taikka toisin, kun tämä höyry, josta puhun, tulee\nvasemmalta puolelta, jossa maksa on, kulkeaksensa oikealle puolelle,\njossa sydän on, niin sattuupa että keuhkot, joita latinaksi kutsutaan\narmyan, ja jotka yhdistyvät aivoihin, joita kreikaksi nimitämme nasus,\nsuuren valtasuonen kautta, jota hebreaksi sanotaan cubile; että\nkeuhkot, sanon, tällä matkallansa tapaavat sanotun höyryn, joka täyttää\nlapaluun suonet, ja koska mainittu höyry -- -- huomatkaa hyvin mitä nyt\nsanon -- -- ja koska mainittu höyry on tavallansa pahanmoinen -- --\nminä pyydän, kuunnelkaa tarkasti.\n\n_Geronte_. Kyllä.\n\n_Sganarelle_. On tavallansa pahanmoinen, joka tulee siitä -- -- ottakaa\nonkeenne tämä.\n\n_Geronte_. Kyllä, kyllä.\n\n_Sganarelle_. Joka tulee siitä visvan väkevyydestä, joka syntyy vatsan\nväliseinän holvissa, niin tapahtuupa että tämä visva -- -- Ossaleundus,\nnequeis, nequer, potarinum, quipsa milus. Ja juuri siitä syystä\ntyttärenne on mykkä.\n\n    (Nousee.)\n\n_Jacqueline_. Ah, kuinka koreasti puhuttu!\n\n_Luukas_. Oi, jospa minunkin kieleni olisi niin kauniisti kantimiinsa\nliitetty!\n\n_Geronte_. Ei juuri selvemmin voi asiaa selittää. Ainoastaan yksi ainoa\nkohta minua loukkasi, nimittäin maksan ja sydämen kohta. Minusta\nnäyttää että olette muuttaneet ne toisaalle, kuin niiden pitäisi\nolemaan; sillä sydän on vasemmalla ja maksa oikealla puolella.\n\n_Sganarelle_. Niin entisinä aikoina oli siten; mutta me olemme\nmuuttaneet nuo kaikki ja nyt lääkäritaitoa viljellään ihka\nuudenaikaisella tavalla.\n\n_Geronte_. Sitä en ollenkaan tiennyt, ja minä pyydän anteeksi, että\nolen niin tietämätön.\n\n_Sganarelle_. Ei tee mitään. Ettehän te ole velvollinen olemaan niin\ntaitava kuin minä.\n\n_Geronte_. Se on totta sekin. Mutta herra tohtori, mitä taudille on\ntehtävä?\n\n_Sganarelle_. Mitäkö on tehtävä?\n\n_Geronte_. Niin.\n\n_Sganarelle_. Pankaa tyttö jälleen vuoteellensa maata ja antakaa\nhänelle jommoinenkin määrä viinassa liotettua leipää. Tämä on\nreseptini.\n\n_Geronte_. Miksi niin, herra tohtori?\n\n_Sganarelle_. Siksi että viinassa ja leivässä, kun ovat yhteen\nsekoitetut, on salainen voima, joka panee kielen liikkeelle.\nTiedättehän ettei muuta anneta papukaijoillekaan, ja että he sitä\nsyötyänsä oppivat puhumaan.\n\n_Geronte_. Se on totta, se. Ah, mikä suuri mies! Pian leipää ja viinaa!\n\n_Sganarelle_. Iltapuolella tulen taasen katsomaan, kuinka hänen tilansa\non. Jääkää te tänne. Kuulkaa, tälle imettäjälle minun pitää antaa\nmuutamia pieniä pillereitä.\n\n\n7:s kohtaus.\n\n    Geronte. Sganarelle. Jacqueline.\n\n_Jacqueline_. Mitä? Minulleko pillereitä. Minä voin erinomaisen hyvin.\n\n_Sganarelle_. Sitä pahempi, imettäjä kulta, sitä pahempi. Tämä\nliikanainen terveys on peloittava. Pieni soma suonenisku ei tekisi\npahaa.\n\n_Geronte_. Mutta hyvä herra tohtori, tämmöistä keinoa minä en käsitä;\nmiksi iskeä suonta, kun ei ole ollenkaan sairas.\n\n_Sganarelle_. Ei tee mitään? Se on kuitenkin terveellistä. Aivan\nniinkuin juomalla estetään janoa tulemasta, pitää myös suonta iskemällä\nestää tautia tulemasta.\n\n_Jacqueline_ (mennessään). Siitä ei tule mitään, sanon minä. Minä en\ntahdo tehdä tervettä ruumistani miksikään apteekiksi.\n\n    (Menee.)\n\n_Sganarelle_. Sinä olet lääkkeille vastahakoinen; mutta kyllähän vielä\nviisastut. Hyvästi!\n\n\n8:s kohtaus.\n\n    Geronte. Sganarelle.\n\n_Sganarelle_. Hyvästi toistaiseksi, herra.\n\n_Geronte_. Odottakaa vähän, jos suvaitsette.\n\n_Sganarelle_. Mitä aiotte?\n\n_Geronte_. Aion antaa teille rahaa, herra tohtori.\n\n_Sganarelle_ (pistää kätensä selän taa takin alle, sillä aikaa kun\nGeronte avaa kukkaronsa). Rahoja en ota vastaan, hyvä herra.\n\n_Geronte_. Mutta herra tohtori.\n\n_Sganarelle_. En ollenkaan.\n\n_Geronte_. Hetkinen vaan.\n\n_Sganarelle_. Ei millään muotoa.\n\n_Geronte_. Minä rukoilen.\n\n_Sganarelle_. Te teette pilkkaa minusta.\n\n_Geronte_. Kas niin.\n\n_Sganarelle_. Mutta minä en niistä huoli.\n\n_Geronte_. Pitäkää nyt vaan!\n\n_Sganarelle_. Minä en tee mitään rahan tähden.\n\n_Geronte_. Sen uskon.\n\n_Sganarelle_ (otettuaan rahat). Ehkä siinä on kultaakin.\n\n_Geronte_. On, herra tohtori.\n\n_Sganarelle_. Minä en ole mikään kiskuri.\n\n_Geronte_. Sen kyllä tiedän.\n\n_Sganarelle_. Enkä oman voiton pyytäjä.\n\n_Geronte_. Ette soinkaan.\n\n    (Menee.)\n\n_Sganarelle_ (yksin, katsellen rahoja). Peijakas, tämä ei hullumpaa; ja\njos vaan...\n\n\n9:s kohtaus.\n\n    Leandre. Sganarelle.\n\n_Leandre_. Herra tohtori, minä olen kauan teitä odottanut ja tulen nyt\npyytämään teidän apuanne.\n\n_Sganarelle_ (tunnustaen hänen suontansa). Teidän suonenne on kovin\nepäsäännöllinen.\n\n_Leandre_. Minä en ole ollenkaan sairas. Sentähden en ole tullut.\n\n_Sganarelle_. Kosk'ette ole sairas, miksi hitolla ette sitä heti\nsanonut.\n\n_Leandre_. Kuulkaa lyhyt kertomukseni. Minun nimeni on Leandre. Minä\nolen rakastunut Lucindeen, jonka vast'ikään näitte. Mutta koska hänen\nisänsä nurjamielisyys on estänyt minua lähenemästä häntä, uskallan\npyytää teitä auttamaan minua pienessä juonessa, jonka olen keksinyt\nsaadakseni sanoa Lucindelle pari sanaa, josta koko minun elämäni onni\nriippuu.\n\n_Sganarelle_ (suuttuvinaan). Miksikä te minua luulette? Mitä? Te\nuskallatte pyytää minua auttamaan teitä rakkauden vehkeissä ja\nalentamaan arvoani sellaisella toimella.\n\n_Leandre_. Älkää nostako mitään melua, herra tohtori.\n\n_Sganarelle_ (sysäten Leandren luotaan). Mutta minä tahdon nostaa\nmelua, minä, te hävytön.\n\n_Leandre_. Hiljaa, hiljaa, herraseni.\n\n_Sganarelle_. Te mieletön!\n\n_Leandre_. Minä rukoilen.\n\n_Sganarelle_. Kyllä minä teille näytän, ettei minussa ole miestä\nmoisiin, ja että se on sulaa hävyttömyyttä...\n\n_Leandre_ (ottaa esiin rahakukkaronsa). Herraseni.\n\n_Sganarelle_. Tahdotte käyttää minua -- -- (ottaa kukkaron.) Minä en\npuhu teistä, sillä te olette kunnon mies, ja aivan kernaasti palvelisin\nteitä, mutta niitä on niin paljon hävyttömiä tässä maailmassa, jotka\npitävät ihmisiä toisina kuin ovat, ja juuri sitä, näettekö, minä en\nkärsi.\n\n_Leandre_. Antakaa anteeksi että olin niin rohkea ja -- -- --\n\n_Sganarelle_. Älkää joutavia! Mistä on kysymys?\n\n_Leandre_. Tietäkää siis, herra tohtori, että se tauti, jonka tahdotte\nparantaa, on vaan teeskenneltyä. Lääkärit ovat siitä keskustelleet\nparaan taitonsa mukaan. Muutamat ovat arvelleet sen tulevan aivoista,\ntoiset suolista, muutamat pernasta, toiset maksasta; mutta varma on\nettä rakkaus on taudin todellinen syy, ja että Lucinde on taudin\nkeksijä, päästäksensä naimisesta, joka oli hänelle vastenmielinen. Vaan\nlähtekäämme täältä, ettei kukaan näkisi meitä yhdessä. Mennessämme\nsanon mitä teiltä haluan.\n\n_Sganarelle_. Lähtekäämme. Te olette herättänyt minussa käsittämättömän\nhellyyden teidän lemmen asiatanne kohtaan, jonka hyväksi olen altis\nuhraamaan kaiken lääkäritaitoni, joko sairaan tappamisella tai\nsaattamalla hänet teidän omaksenne.\n\n    (Menevät.)\n\nEsirippu alas.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\n(Huone Geronten talossa.)\n\n\n1:nen kohtaus.\n\n    Leandre. Sganarelle.\n\n_Leandre_. Mielestäni en ole juuri huonompi apteekkari näin; ja koska\nisä on minua tuskin nähnytkään, luulenpa että tämä valepuku ja peruukki\nkyllä saattavat tehdä minut tuntemattomaksi hänen silmissään.\n\n_Sganarelle_. Epäilemättä.\n\n_Leandre_. Ainoa mitä vielä toivon on, että tuntisin viisi tai kuusi\nlääketieteen juurisanaa puolustaakseni pakinaani sekä näyttääkseni\noikein taitavalta mieheltä.\n\n_Sganarelle_. Joutavia. Tuo kaikki on tarpeetonta. Puku on kylläksi,\nenkä minäkään ymmärrä noita asioita paremmin kuin tekään.\n\n_Leandre_. Kuinka?\n\n_Sganarelle_. En piru vie ymmärrä koko tohtoriammattia. Te olette\nkunnon mies ja minä tahdon luottaa teihin, niinkuin tekin olette\nluottanut minuun.\n\n_Leandre_. Mitä? Ettekö todellakaan -- -- --\n\n_Sganarelle_. En, sanon minä. He ovat tehneet minut lääkäriksi, vaikka\nkiven kovaan ponnistelin vastaan. En kuolemaksenikaan tiedä mistä tuo\nluulo pälkähti heille päähän; mutta kun huomasin heidän kaikin keinoin\ntahtovan minua tohtoriksi, päätin minä ollakin tohtorina asianomaisten\nkustannuksella. Tämä ammatti on minun mielestäni parhain kaikista;\nsillä toimitettakoon sitä hyvästi tai huonosti, niin on maksu aina\nsamallainen. Huono työ ei koskaan koske meidän nahkaamme. Me\nleikkelemme kangasta mielemme mukaan. Jos suutari tehdessään\nsaapasparia pilaa nahkapalan, niin kärsiköön itse vahingon; mutta\nmeikäläiset saattavat pilata koko ihmisen eikä se kuitenkaan maksa niin\nmitään. Se ei ole ollenkaan meidän asiamme, jos erehdymme; se on aina\nsyypää, joka kuolee. Ja päälle päätteeksi on tämä ammatti hyvä senkin\npuolesta, että kuolleet ovat sävyisimpiä ja hiljaisimpia ihmisiä\nmaailmassa, eikä ainoakaan heistä ole vielä valittanut, että lääkäri on\nhänet tappanut.\n\n_Leandre_. Mitä siihen tulee, niin ovat kuolleet tosiaankin perin\nkunnollista väkeä.\n\n_Sganarelle_. Kas tuossa tulee ihmisiä. (Leandrelle.) Menkää ja\nodottakaa minua lähellä lemmittynne asuntoa.\n\n    (Leandre menee)\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Sganarelle. Leandre. Geronte.\n\n_Geronte_. Ah, herra tohtori, minä etsin juuri teitä.\n\n_Sganarelle_. No, miten tyttärenne nyt jaksaa?\n\n_Geronte_. Vähän huonommasti kuin ennen määräystänne.\n\n_Sganarelle_. Sitä parempi. Se on merkki, että resepti on vaikuttavaa.\n\n_Geronte_. Niin, mutta pelkäänpä sen tekevän semmoisen vaikutuksen,\nettä hän tukehtuu.\n\n_Sganarelle_. Älkää huoliko. Minulla on lääkkeitä, jotka auttavat\nkaikesta; minä tavallisesti odotan kuolinkamppaukseen saakka.\n\n_Geronte_. Ken on tuo mies teidän seurassanne?\n\n_Sganarelle_ (osoittaa kädellänsä hänen olevan apteekkarin). Hän on...\n\n_Geronte_. Mitä?\n\n_Sganarelle_. Se joka...\n\n_Geronte_. Hä?\n\n_Sganarelle_. Joka...\n\n_Geronte_. Minä ymmärrän.\n\n_Sganarelle_. Tyttärenne tarvitsee häntä.\n\n\n3:s kohtaus.\n\n    Lucinde. Geronte. Leandre. Jacqueline. Sganarelle.\n\n_Jacqueline_. Kas tässä, herra, tyttärenne. Hän haluaa vähän kävellä.\n\n_Sganarelle_. Käveleminen tekee hänelle hyvää. Menkääpäs te, herra\napteekkari, vähän koettelemaan hänen suontansa, että sittemmin\nsaattaisimme tarkoin yhdessä keskustella hänen taudistaan. (Vetää\nGeronten syrjään ja panee käsivartensa hänen kaulansa ympäri, niin että\nkädellään voipi kääntää Geronten päätä leuasta itseensä päin, kun tämä\ntahtoo katsoa mitä tyttö ja apteekkari tekevät.) Suuri ja tärkeä\nkysymys lääkärien kesken on se, onko helpompi parantaa vaimoväkeä kuin\nmiespuolia. Minä pyydän teitä tarkkaan kuuntelemaan. Toiset kieltävät,\ntoiset myöntävät. Mutta minä puolestani sekä kiellän että myönnän;\nsillä samoin kuin niiden läpikuultamattomain visvain erikaltaisuus,\njotka löytyvät naisväen luonnollisessa mielenlaadussa, vaikuttaa sen,\nettä eläimenkaltainen puoli voittaa henkisen puolen, niinpä myös\nnähdään heidän mielensä monimutkaisuuden riippuvan kuun radan vinosta\nliikunnosta, samaten kuin aurinko, joka heittää säteensä maapallon\nontevaan pintaan, löytää -- -- --\n\n_Lucinde_ (Leandrelle). Ei; -- minä vakuutan että hellyyteni sinua\nkohtaan on muuttumaton.\n\n_Geronte_. Ah, kuulkaa; tyttäreni puhuu! Oi, siunattu lääke. Ah,\nihmeteltävä tohtori! miten kiittää teitä tästä ihmeellisestä\nparantamisesta, miten palkita työnne!\n\n_Sganarelle_ (kävelee edestakaisin ja vilpoiltelee kasvojansa\nhatullaan). Sepä tauti, joka on antanut minulle paljon huolta.\n\n_Lucinde_. Niin, isäni, minä olen saanut puhevoimani jälleen, mutta\nminä olen sen saanut ainoastaan sanoakseni teille, etten huoli muusta\nmiehestä kuin Leandresta, ja että on ihan turha vaiva tarjota minulle\ntoista.\n\n_Geronte_. Mutta kun minä nyt pyydän.\n\n_Lucinde_. Päätökseni on järkähtämätön.\n\n_Geronte_. Etkö nyt voi noudattaa isäsi tahtoa! Kuule nyt toki mitä\nsanon sinulle!\n\n_Lucinde_. Puheenne ei hyödytä.\n\n_Geronte_. Minä olen isäsi ja pyydän sinua.\n\n_Lucinde_. Siitä päätöksestä en luovu millään ehdolla.\n\n_Geronte_. Mutta minulla on valta pakoittaa sinua.\n\n_Lucinde_. Ei mikään isänvalta voi pakoittaa minua menemään naimisiin\nvasten tahtoani.\n\n_Geronte_. Minulla on oikeus antaa sinut kelle tahdon.\n\n_Lucinde_. Kaikki ponnistelemisenne ovat turhia.\n\n_Geronte_. Mutta minä en aio antaa sinua Leandrelle.\n\n_Lucinde_. Minun sydämeni ei siedä tällaista hirmuvaltaa.\n\n_Geronte_. Ja sinun täytyy ottaa herra Horace.\n\n_Lucinde_. Ennemmin menen vaikka luostariin kuin naimisiin miehen\nkanssa, jota en rakasta.\n\n_Geronte_. Mutta jos sinun täytyy.\n\n_Lucinde_. En. -- En millään muotoa. En ikinä. Turhaa vaivaa. Minä en\nmyönny. Se on päätetty.\n\n_Geronte_. Kas sitä tulista sanatulvaa. Eihän tässä saa suun\nvuoroakaan. (Sganarellelle.) Herra tohtori, minä pyydän, tehkää hänet\nmykäksi jälleen.\n\n_Sganarelle_. Se on mahdotonta minulle. Ainoa asia jossa voin palvella\nteitä, on tehdä teidät itsenne kuuroksi, jos niin tahdotte.\n\n_Geronte_. Ei kiitoksia. (Lucindelle.) Ajattele toki...\n\n_Lucinde_. En. -- Uhkailunne eivät liikuta minua ollenkaan.\n\n_Geronte_ Jo tänä iltana sinun pitää mennä naimisiin herra Horacen\nkanssa.\n\n_Lucinde_. En. -- Ennemmin kuoleman kanssa.\n\n_Sganarelle_ (Gerontelle). Hillitkää itseänne, herran tähden, ja\nantakaa rohtoni tarpeeksi vaikuttaa; sillä tämäkin on tauti hänessä,\njohon kyllä tiedän sopivan lääkkeen.\n\n_Geronte_. Onko mahdollista, herra tohtori, että voisitte parantaa\nmyöskin mielenviasta?\n\n_Sganarelle_. Ihan varmaan... Antakaa vaan minun toimia. Minulla\non lääkkeitä kaikkiin ja apteekkari auttakoon minua tässä\nparannuspuuhassani. (Leandrelle.) Muutama sana. Te näette kuinka\ntulisesti hän rakastaa tuota Leandrea vallan vastoin isänsä tahtoa.\nTässä ei saa hetkeäkään hukata, sillä höyryt ja visvat ovat kovin\nväkevät. Minusta ei tässä mikään muu lääke auta kuin pikaisesti\nperkaava jalkapatikka, jota sitten taitavasti valmistatte oikeaksi\nnaimapilleriksi. Menkää nyt häntä vähän kävelyttämään puutarhassa,\nrohkaistaksenne hänen mieltänsä. Sillä aikaa minä tässä keskustelen\nhänen isänsä kanssa. Mutta ennen kaikkea, älkää tuhlatko aikaa. Nyt\npian koettamaan näitä merkillisen voimallisia pillereitä.\n\n\n4:s kohtaus.\n\n    Geronte. Sganarelle.\n\n_Geronte_. Mitä pillereitä ne ovat, herra tohtori? Muistaakseni en ole\nkoskaan ennen kuullut niistä puhuttavan.\n\n_Sganarelle_. Niitä pillereitä käytetään silloin kuin hätä on suurin.\n\n_Geronte_. Oletteko koskaan nähnyt niin hävytöntä lasta kuin hän?\n\n_Sganarelle_. Tyttölapset ovat aina vähän tuittupäisiä.\n\n_Geronte_. Te ette saata uskoa, kuinka hän on hurmaantunut tuohon\nLeandreen.\n\n_Sganarelle_. Veren kuumuus se saattaa nuoret tytöt sellaiseen vimmaan.\n\n_Geronte_. Mutta aina siitä hetkestä, kun sain tiedon tästä hurjasta\nrakkaudesta, olen pitänyt tyttäreni sisäänsuljettuna.\n\n_Sganarelle_. Siinä teitte viisaasti.\n\n_Geronte_. Minä olen kokonaan estänyt heitä tapaamasta toisiansa.\n\n_Sganarelle_. Oivasti.\n\n_Geronte_. Sillä tiesi mitä tyhmyyksiä muuten olisivat tehneetkään.\n\n_Sganarelle_. Niinpä kyllä.\n\n_Geronte_. Ja luulenpa että hänessä olisi ollut tyttöä vaikka\njuoksemaan tiehensä tuon Leandren kanssa.\n\n_Sganarelle_. Sepä viisaasti tuumattu.\n\n_Geronte_. Minulle on kerrottu että sama Leandre on pannut kaikki\nvoimansa liikkeelle saadaksensa puhutella tytärtäni.\n\n_Sganarelle_. Mikä pöllö!\n\n_Geronte_. Mutta kaikki turhaan.\n\n_Sganarelle_. Ha, ha, ha!\n\n_Geronte_. Kyllä minä olen mies niin viisas kuin hänkin.\n\n_Sganarelle_. Hänellä ei olekaan tekemistä tyhmyrin kanssa, ja te\nosaatte tehdä mutkia, joita hän ei tunne. Ei se ole mikään pölkkypää,\njoka on teitä näppärämpi.\n\n\n5:s kohtaus.\n\n    Luukas. Geronte. Sganarelle.\n\n_Luukas_. No, nyt on piru merrassa, hyvä isäntä! Neiti on pôtkinyt\npakoon Leandren kanssa. Hän se oli olevinansa apteekkari, ja tuossa on\nherra tohtori, joka tämän kauniin keitoksen on keittänyt.\n\n_Geronte_. Mitä! Tahdotteko tappaa minut tällä tavoin! Hakekaa tänne\npoliisi! Älkää laskeko häntä menemään! Ah, sinä konna, kylläpä oikeus\nsinut rankaisee.\n\n_Luukas_. Tästä työstä pääsette koreasti hirteen, herra tohtori. Älkää\nliikahtakokaan paikaltanne.\n\n\n6:s kohtaus.\n\n    Geronte. Sganarelle.\n\n_Geronte_ (Sganarellelle). Poliisi on kohta täällä ja pistää teidät\npaikkaan, josta kyllä teidät tapaan.\n\n_Sganarelle_ (polvillaan, hattu kädessä). Voi, enköhän voisi saada\nvaihettaa tuota kaikkea kelpo selkäsaunaan.\n\n_Geronte_. Ette niinkään! Oikeus tuomitkoon! Mutta mitä nyt?\n\n\n7:s kohtaus.\n\n    Edelliset. Leandre. Lucinde.\n\n_Leandre_. Tässä esitän teille Leandren ja jätän Lucinden teidän\nisälliseen haltuunne. Aikomuksemme oli paeta yhdessä ja mennä vihille;\nmutta me olemme luopuneet tästä tuumasta ja suostuneet kunniallisempaan\nkeinoon. Minä en tahdo varkain viedä teiltä tytärtänne, vaan ottaa\nhänet vastaan teidän omista käsistänne. Paitsi sitä saatan teille sanoa\nettä vastikään sain tiedon setäni kuolemasta, jonka kautta pääsen\nkaiken hänen omaisuutensa perilliseksi.\n\n_Geronte_. Teidän jalo käytöksenne minua suuresti miellyttää. Minä\nannan teille tyttäreni kaikesta sydämestäni.\n\n_Sganarelle_ (erikseen). Pääsipä tohtori sekä hirsipuusta että\nselkäsaunastakin.\n\n    Esirippu alas.\n\n\n\n"]