[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f75gglFFz0A7EMQ0cX7qhTABzbW6s8AdkJcUdobNJoio":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2300,"Pitkäjärveläiset","Finne, Jalmari",1874,1938,"2300-finne-jalmari-pitkajarvelaiset","2300__Finne_Jalmari__Pitkäjärveläiset","Nelinäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1923,null,19244,107718,false,62617,[24],"Finnish drama -- 20th century",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Pitkäjärveläiset: Nelinäytöksinen huvinäytelmä\" by Jalmari Finne is a play written in the early 20th century. Set in a rural Finnish village, the story dives into the complexities of love, courtship, and social expectations among the characters from the village. The main character, Regina, finds herself between multiple suitors, including the ambitious Juha and the persistent Martti, as societal norms and personal desires clash around her.  The opening of the play introduces us to Regina, a young peasant girl living in Pitkäjärvi, who is approached by Martti, a neighbor and hopeful suitor. The dialogue reveals Regina's engagement to Juha, causing tension as Martti's affections become increasingly apparent. Meanwhile, a cast of colorful characters includes soldiers, family members, and competing suitors, who each contribute to an unfolding comedic struggle over love and societal roles. The atmosphere is lively and rife with playful banter, establishing a mix of humor and emotional conflict as the characters navigate their relationships amidst village life. (This is an automatically generated summary.)",[],109,"Oriveden Pitkäjärven kylään vuoteen 1765 sijoittuva nelinäytöksinen huvinäytelmä kuvaa maalaisyhteisön elämää ja avioliittoon liittyviä järjestelyjä. Natukan talon pihapiirissä seurataan nuorten välistä kanssakäymistä ja perhesuhteiden kiemuroita.","Jalmari Finnen 'Pitkäjärveläiset' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2300. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","PITKÄJÄRVELÄISET\n\nNelinäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nJALMARI FINNE\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannusosakeyhtiö Otava,\n1923.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nSUSANNA ANTINTYTÄR, Natukan leskiemäntä.\nJUHA TUOMAANPOIKA, hänen poikansa, nuori isäntä.\nTUOMAS JOOSEPINPOIKA, entinen talollinen.\nANNA MATINTYTÄR, hänen vaimonsa.\nREGINA TUOMAANTYTÄR, |\nKATRI TUOMAANTYTÄR,  | heidän tyttäriään.\nSOHVI TUOMAANTYTÄR,  |\nMIKKO YRJÖNPOIKA, Heikkilän isäntä.\nLIISA MARTINTYTÄR, hänen vaimonsa.\nMARTTI MIKONPOIKA, heidän poikansa.\nMATTI MODIG, sotilas.\nANTTI COVÉEN, Susannan isä, nimismies.\nMARIA YRJÖNTYTÄR, talonpoikaistyttö.\nKALLE BROCKMAN, nuori mies, siltavoudin poika.\nYRJÖ MARTINPOIKA, Sikalan isäntä.\nLÄPIKÄYTÄVÄN HENNA.\n\nTapahtuu Orivedellä Pitkäjärven kylässä vuonna 1765.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nNatukan pihamaa Pitkäjärven kylässä Orivedellä. Vasemmalla asuintupa,\njonne mennään aivan etualalla olevasta ovesta. Ovi ilman kuistia, oven\nedessä paasi portaana. Ovesta oikealle taustalle päin jatkuu\ntuparakennus, jonka seinässä on pieni ikkuna. Taustalla kulmittain\ntämän rakennuksen kanssa on aitta ja sen vieressä oikealle päin\nluhtirakennus. Näiden kahden rakennuksen välissä on veräjä, josta\npäästään tielle, mikä kulkee poikittain taustalla. Rakennusten\nvälisestä aukosta näkyy peltoja ja niittyjä. Näyttämön oikealla\npuolella tallin ja navetan takaseinä. Näiden rakennusten välissä\npieni kuja, josta päästään karjapihaan. Rakennukset yhtyvät kujan\nyläpuolella. Koko näyttämö muodostaa suljetun miespihan. Penkki tuvan\nseinällä ikkunan alla. Etualalla oikealla pari kiveä, joille voidaan\nistua.\n\nREGINA (nuori, hemaiseva talonpoikaistyttö, yllään sarkahame ja\npalttinapaita, tukka palmikolla, jalassaan virsut, tulee talosta sanko\nkädessään ja aikoo mennä pihan poikki karjapihaan. Juuri kun hän aikoo\nsivuuttaa veräjän, näkee hän Martin, joka tulee veräjän taakse).\nHerranen aika, joko sinä taas olet täällä?\n\nMARTTI (yhdeksäntoistavuotias nuori mies puettuna harmaaseen\nsarkapukuun tulee taustalta ja asettuu veräjän taakse). Mitäs jokoa\ntämä on? Viimeksihän olin eilisiltana.\n\nREGINA. Mutta Juha on vihainen, kun sinä käyt täällä niin usein.\n\nMARTTI. Mitä se Juhaan kuuluu? Ethän sinä vielä ole hänen kanssaan\nnaimisissa.\n\nREGINA. Enhän ole.\n\nMARTTI. Etkä ole vielä kuulutettukaan.\n\nREGINA. Mutta sitä vartenhan minä talossa olen.\n\nMARTTI. On sitä ennenkin kauppoja purettu, on vielä sittenkin, kun\njo kuulutus on otettu. Mitä sinä täällä Natukalla olet ja elät, tule\nmeille Heikkilään. Parempi talo se Heikkilä on kuin Natukka.\n\nREGINA. Enhän minä täällä sen vuoksi ole, vaan Juhan tähden.\n\nMARTTI. Mikä se Juha sitten on miehiään minuun verrattuna?\n\nREGINA. Onhan vain sellainen, että saa talon haltuunsa, kun isänsä jo\non kuollut.\n\nMARTTI. Saan minäkin kerran talon haltuuni, kun olen ainoa poika.\n\nREGINA. Mutta sinähän olet vielä ala-ikäinen, et sinä pääse vielä\nnaimisiinkaan.\n\nMARTTI (tulee portista sisään). Se asia on pian autettu. Kun olen ainoa\npoika, niin syksyllä isä voi mennä käräjille ja pyytää, että minä\npääsen naimisiin. Ja kyllä se lupa annetaan, kun minä kuitenkin jo ensi\nvuonna pyhäinmiesten päivän aikaan täytän kaksikymmentä vuotta. Ja\ntottahan tällä iällä jo naimisissa olla osaa.\n\nREGINA. En minä nyt jouda kuuntelemaan sinua, minun täytyy mennä\nkarjapihaan.\n\nMARTTI. Mikä meno sinulla nyt sinne on? Eihän nyt lypsetä.\n\nREGINA. Mutta porsaita täytyy ruokkia.\n\nMARTTI. Anna sinä nassujen olla, voimistuvathan ne, kun nälissään\nkiljuvat. Jätetään porsaat ja puhutaan minusta.\n\nREGINA. Ei minun sovi puhua sinun kanssasi, kun olen jo lupautunut\nJuhalle.\n\nMARTTI. Kyllä aina ennen vihkimistä saa toisten miesten kanssa puhua.\nEikö nyt sovittaisi asioista? Jätä sinä Juha ja ota minut.\n\nREGINA. Sinä puhut ihan joka päivä tästä samasta asiasta.\n\nMARTTI. Totta kai minä siitä puhun siihen asti, kunnes siitä selvä\ntulee. Ei sitä puhumatta naimisiin pääse.\n\nREGINA. Mutta onhan täälläpäin vaikka kuinka paljon muita tyttöjä.\n\nMARTTI. Mutta ei ole toista sellaista kuin sinä, jolla on tuollainen\nkorea naama ja noin paksu palmikko ja jonka käynti on kepeää kuin\nlintusen rannan kivillä.\n\nREGINA. Älähän nyt, Martti! Porsaat odottavat.\n\nMARTTI. Odottakoot. En minä porsaitten tähden tahdo heittää hukkaan\ntätä hetkeä, jolloin saan kahden kesken kanssasi puhella.\n\nREGINA. Ne toiset voivat kohta tulla kirkosta.\n\nMARTTI. Eivät ne vielä tule. Kyllä ne siellä viipyvät, ennenkuin\nSusanna-emäntä on jalkapuusta päästetty.\n\nREGINA (laskee sangon kädestään). Minä en voinut mitenkään mennä\nkatsomaan sitä kirkkoon, vaan jäin tänne kotia. Kyllähän sisareni Katri\nsanoi, että hän olisi jäänyt ja että minun olisi pitänyt mennä, kun\nSusanna on niinkuin tuleva anoppini. Mutta en minä voinut. Ajattelehan,\nMartti, eikö se ole iankaikkinen häpeä, että saa istua jalkapuussa.\n\nMARTTI. Mitä se on, ei yhtään mitään. Täällä Orivedellä on aina totuttu\nistumaan jalkapuussa. Ei täällä siitä välitetä yhtään. Täällähän oli\nennen sellainen jalkapuu, jossa oli kolme paria jalkareikiä, mutta kun\ntuli tilan ahtaus, niin täytyi laittaa uusi, jossa on viisi paria.\n\nREGINA. Älä puhu noin jumalattomasti. Mikä sen emännänkin leskeksi\ntultuaan siihen saattoi, että suostui tuohon mieheen ja rupesi\nhommaamaan hänen kanssaan?\n\nMARTTI. Kai siinä oli rakkautta. Sehän vie ihmiset yhteen ja senhän\ntähden sanotaan lapsia saatavan.\n\nREGINA. Ja jos niitä olisi ollut edes yksi lapsi, mutta kun niitä oli\nkaksoset.\n\nMARTTI. Yksi tai kaksi, yhden kerran sitä vain jalkapuussa tarvitsee\nistua. Samahan tuo silloin on.\n\nREGINA. Minun täytyy ajatella...\n\nMARTTI. Mitä sinun täytyy ajatella?\n\nREGINA. Porsaitani.\n\nMARTTI. Älä ajattele porsaita, vaan ajattele minua.\n\nREGINA. Minä kuulen jonkun tulevan. Etteivät vain jo tule kirkosta?\n\nMARTTI. Jos tulevat, niin sitten ovat karanneet ennen\njumalanpalveluksen loppua. Kun joku on jalkapuussa, niin kirkkoherra\naina silloin saarnaa puoli tuntia enemmän. Se synti on aina niin\ntervetullut asia papeille.\n\nMATTI MODIG (tulee taustalta. Hän on puettuna sotilaspukuun. Keltaiset\nhousut, sininen takki, jonka liepeen etukulmat on käännetty ylös,\npäässä kolmikolkkainen hattu, jalassa valkoiset säärykset. Hän on\nkeski-ikäinen mies). Päivää taloon.\n\nREGINA. Päivää!\n\nMARTTI. Kuka tuo on?\n\nREGINA. En minä tiedä.\n\nMODIG. Ei kai neitokainen enää muista minua?\n\nREGINA. En minä oikein muista.\n\nMODIG. Kyllähän me syksyllä Tampereen markkinoilla puhuimme.\n\nREGINA. Nyt minä muistan sen.\n\nMODIG (antaa kättä). Vanhoja tuttujahan me silloin olemme. Minä olen\nMessukylästä tullut tänne ihan neitokaisen tähden. Eikö täällä ole\nketään katona?\n\nREGINA. Ei ole, ovat kaikki kirkossa.\n\nMODIG. Kirkossa käyminen on vakava asia. Pitää kai sitten odottaa.\n\nREGINA. Passaa mennä tuonne tupaan ja odottaa siellä.\n\nMODIG. Mieluumminhan minä täällä olen, missä noin kaunis neitokainen\non. Maija kai oli nimi?\n\nREGINA. Ei ole Maija?\n\nMODIG (nauraen). Kas, kun muistin väärin. Liisahan se oli.\n\nREGINA. Ei se Liisakaan ollut.\n\nMODIG. No, Kaisa sitten kuin nakutettu. Ihan onkin Kaisan näköinen.\n\nREGINA. En minä Kaisakaan ole.\n\nMODIG. Eihän niitä muita nimiä olekaan, ellei satu olemaan Sohvi.\n\nREGINA. Regina minä olen.\n\nMODIG. Kun näkee niitä tyttöjä niin paljon, niin eihän sitä aina nimiä\nmuista. Reginahan minun piti sanoa. Kyllä minä sen silloin ensin\nmuistinkin ja muistinhan minä sen nytkin vielä, mutta sanoin noita\ntoisia nimiä, jotta päästäisiin puheen alkuun.\n\nMARTTI. Olisihan silloin pitänyt vielä muistaa Lastikka ja Eufemiakin.\n\nMODIG. En minä sellaisia vanhojen akkojen nimiä nuorille tytöille anna.\n\nMARTTI. Eihän se nimi tytön naamaa pilaa eikä vartaloa muuta.\n\nMODIG. Kuka tämä nuori mies on, jonka kieli ei ole molemmista päistä\nkiinni?\n\nREGINA. Se on Heikkilän Martti tästä naapuritalosta.\n\nMARTTI. Ja kuka tämä pöyhkeilevä sotamies on, joka keskellä kesää\nkuljeksii univormu päällään tytöille nimiä jakelemassa?\n\nMODIG. Minäkö? Kukako minä olen? Minä olen Matti Modig Porin\nrykmentistä, majurin komppaniasta, Messukylän Juvelan ruodusta n:o\n7. Jaha, sellainen mies minä olen. Olen ollut sitten armon vuoden\n1747 sotilaana ja tehnyt äksiisit ja komennukset aina hyvin. Ei\nminua ole koskaan nähty piiskurin edessä selkä paljaana enkä koskaan\nole humalasta kiinni joutunut. Ja nyt saat sinä mennä toisille\nmarkkinoille, kun olet saanut tietää, mitä tahdot.\n\nMARTTI. Ei sitä Orivedellä Messukylän miehet komentele. Minä pysyn\nsiellä, missä minä tahdon.\n\nMODIG. Pysy sitten, mutta istu kiltisti kuin hyvät lapset paikallasi.\n\nMARTTI. Istun kyllä, kun sinä ensin istut maassa.\n\nMODIG. Tule päälle, jos uskallat!\n\nREGINA. Hyvät miehet, älkää ruvetko keskellä sapattia tappelemaan,\nsaatte sakkoa.\n\nMODIG. Mitä hän haastaa riitaa ja epäsopua eikä anna minun asiaani\ntoimittaa.\n\nREGINA. Toimittakaa sitten asianne ja menkää ajoissa, ettei tule mitään\npahaa.\n\nMODIG. Minä olen sotamies ja tapani on mennä aina suoraan päin\nvihollista ja päin naista. Minä siis selitän asiani niinkuin se minun\nsydämelläni on. Aina siitä asti kun minä sinut, Regina, näin siellä\nmarkkinoilla, on naamasi ollut minun ajatuksissani ja minä olen\najatellut, että sinut minun pitäisi saada elämänkumppaliksi.\n\nREGINA (ottaa sangon). Parasta on selittää asia tuolle Martille. Minun\ntäytyy mennä.\n\nMODIG. Ei tätä asiaa voi selittää kellekään muulle kuin sinulle. Mihin\nsinulla nyt on sellainen kiire?\n\nREGINA. Porsaathan minua odottavat.\n\nMODIG. Aina mies on enemmän kuin porsas. Niin, kun minä sinut näin,\nniin ajatukseni rupesivat pyörimään ja minä ajattelin ja ajattelin...\n\nMARTTI. Sotamies ei saa ajatella, hänen päällysmiehensä sen sijaan\najattelee kaiken hänen puolestaan.\n\nMODIG. Pidä suusi kiinni, senkin räkättirastas!\n\nMARTTI. Ole vaiti, kruunun krapa!\n\nMODIG. Jos sinä tohdit haukkua kruunun sotamiestä, niin saat linnaa.\n\nREGINA. Älkää riidelkö, hyvät ihmiset. Parasta on puhua asiat,\nennenkuin porsaat kuolevat nälkään.\n\nMODIG. Enhän minä riitaa rakenna. Minä en tappele muuta kuin vihollista\nvastaan. Niin, kun minä sinua ajattelin, niin muistin sanoneesi, että\nolit kotoisin Längelmäeltä. Minä menin Juvelaan ja ruodun kirstusta\notin univormun ylleni ja läksin taivaltamaan Längelmäelle. Siellä sain\nkuulla, että olit isäsi ja äitisi kanssa muuttanut tänne Pitkäjärvelle.\nMinä astelin rakkauden siivillä, niinkuin mamsellit sanovat, ja ravasin\ntänne.\n\nMARTTI. Varis!\n\nMODIG. Hunsvotti!\n\nREGINA. Muistakaa porsaita, jotka odottavat minua!\n\nMODIG. Ja minä olen nyt tullut kysymään, etkö tahtoisi jakaa minun\nkanssani elämän myötä- ja vastoinkäymisiä.\n\nMARTTI. Tuollainen kääkkä!\n\nREGINA. Älä nosta metakkaa, Martti! (Modigille.) En minä ole vapaa.\n\nMODIG. Olithan sinä vielä syksyllä markkinoilla. Mistä se nyt niin\näkkiä on nukkautunut.\n\nREGINA. Se tuli kun tuli, ja minä olen täällä mennäkseni naimisiin.\n\nMODIG. Tuonko lortin kanssa?\n\nREGINA. Ei hänen, vaan tämän talon pojan kanssa.\n\nMODIG. Mikä tuo sitten on? Onko hän reservi?\n\nREGINA. Ei hän ole mikään.\n\nMODIG. Mitä hän sitten täällä rähisee?\n\nMARTTI. Minä rähisen siellä, missä minä tahdon.\n\nMODIG. Pidä suusi kiinni!\n\nMARTTI. Pidä itse!\n\nREGINA. Ellette nyt ole hiljaa, niin minä menen porsaita ruokkimaan.\n\nMODIG. Jätetään koko sikojen suku ja puhutaan rakkaudesta.\n\nMARTTI. Eikö tämä ole se sama Modig, jolla oli Maija-niminen akka?\nSellainen nilkku ja vaivainen.\n\nMODIG. Ei se Maija aina sellainen ole ollut. Kerran se napisi miestään\nvastaan, joka lain ja evankeliumin kautta on hänen päänsä, ja hyppäsi\nkiukuissaan kaivoon ja siitä se nilkuksi tuli.\n\nREGINA. Herranen aika, kuoliko se?\n\nMODIG. En minä sentään akkani tappaja ole, elää se vielä.\n\nREGINA (kauhistuen). Ja sitten te tulette kosimaan minua!\n\nMODIG. Mitä pahaa siinä on. Varovainen mies katsoo eteensä. Kuoleehan\nse akka kuitenkin. Ei se kauaa enää elä. Ja kun minä sinut näin, niin\nminä tunsin kuin kanuunalla olisi ammuttu sydämeen...\n\nREGINA (ottaa sangon jälleen käteensä). Sen minä sanon, että siat ovat\nparempia kuin tuollaiset miehet!\n\n    (Menee karjapihaan.)\n\nMARTTI (nauraen). Siinä tuli rukkaset niin että präiskähti!\n\nMODIG (aikoo seurata Reginaa). Mutta kuulehan nyt, kun se akka on jo\nniin kovin heikko ja huono...\n\nMARTTI. Parasta on olla menemättä sinne, taikka muuten kruunun takki\nja mies sen sisällä makaa keskellä pahnoja! Ei ne Reginankaan kädet\ntuohesta ole, vaan heittää se tuollaisen miehen sinne kuin tahtoo.\nMenee yhtenä käppyränä porsaitten joukkoon.\n\nMODIG. Ellei nyt olisi sapatti, niin tulisi tästä sellainen yhteenotto\nja käsivarsien vääntö sinun kanssasi, että tietäisit olleesi miehen\nkäsissä.\n\nMARTTI. Ei sitä Heikkilän Martti sakkoja pelkää. Talo on suuri ja minä\nolen ainoa poika, ja jalkapuussa voi istua nuori mies aina aikansa\nkuluksi. Tule päälle, jos tohdit!\n\nMODIG (vetäytyen veräjää kohden). Minä en rupea toisten ihmisten\npihoilla pahantekoon.\n\nMARTTI. Ähää, joko uskalluksesi vähenee kuin Eskolan leivät talkoon\nedellä. Olen minä ennenkin tapellut, en minä sinua pelkää! Vai tulet\nsinä naimisissa oleva mies tänne tyttöjä kosimaan! Vai uskaltaa sieltä\nMessukylästä mies tulla neitojen lähelle Oriveden pihoilla! Katso,\nettet makaa kohta tuolla aitan nurkissa ja kokoile luitasi palpeerarin\npaikattaviksi.\n\nMODIG. Minulla ei ole mitään tekemistä sinun kanssasi!\n\nMARTTI. Mutta minulla on! Ellet nyt hyvän sään aikana laputa tiehesi,\nniin tästä syntyy meno, joka on sotaa pahempi.\n\nMODIG. Sinä vimmattu nulikka!\n\nMARTTI. Sanoitko nulikka?\n\nMODIG. Kakara, pahankurinen vekara, mullikka!\n\nMARTTI. Vieläkö osaat mitään vai joko tulet tekemään käsitöitä!\n\nMODIG. Minä en rupea sinun kanssasi mihinkään, sillä sinulla ei ole\nmitään oikeutta tuohon tyttöön. Vai onko sinulla oikeutta? Sano, onko\nsinulla oikeutta? (Kun Martti on vaiti.) Ahaa, sinä rakennat riitaa\naivan syyttä suotta! Varo, etten haasta sinua käräjiin kotirauhan\nrikkomisesta! Ja sitten saat nähdä, kun saat juosta kujanjuoksua ja\nraipat vinkuvat pitkin selkääsi. Ja silloin tahdon minä olla sinua\nlyömässä.\n\nMARTTI. Minä en osaa kohta puhua enää mitään. Minä lyön, jos vielä\nsanot yhden ainoan sanan!\n\nMODIG. Minä en sano enää mitään. Minä menen.\n\n    (Menee veräjästä.)\n\nREGINA (tulee karjapihasta). Joko se hirvittävä ihminen meni?\n\nMARTTI. Jo meni niin että kintut oikosena.\n\nREGINA (itkien). Mitä pahaa minä olen tehnyt, että naineet miehet minua\nnäin vahtaavat?\n\nMARTTI (hellästi). Vahtaammehan me naimattomatkin! Älä siinä nyt itke.\nMinä tulen aina niin hellälle mielelle, kun tyttö itkee.\n\nREGINA. Mutta kun minulla on niin paljon tuskaa, vaivaa ja harmia,\nennenkuin pääsen naimisiin.\n\nMARTTI. Älä sinä huolehdi siitä ollenkaan, vaan anna meidän toisten\npäättää se asia.\n\nREGINA. Jos minä annan teidän toisten päättää, niin siitä vasta elämä\ntulee. Tehän tahdotte kaikki naida minut. Ensin on Juha, jonka kanssa\nolen melkein kuin kihlattu, koska asun hänen talossaan. Sitten olet\nsinä. Ja sitten on tuo sotamies. Ja sitten on Kalle.\n\nMARTTI (tiukasti). Mikä Kalle?\n\nREGINA. Älä katso noin vihaisesti minuun.\n\nMARTTI. Sano heti paikalla, mitä Kallea sinä tarkoitat?\n\nREGINA (on kuivannut kyyneleensä; tiukasti). Sitä en sano!\n\nMARTTI. Vai et aio sanoa? Kyllä minä siitä tiedon vielä saan ja sen\nminä sanon, että niskat minä väännän siltä nurin, noin, että naksahtaa.\n\nREGINA. Sen miehen niskoja sinä et väännä.\n\nMARTTI. Väännänpähän!\n\nREGINA. Etpä väännä!\n\nMARTTI. Se on ihme ja kumma, ellen minä väännä!\n\nREGINA. Älä jankkaa. Kun minä sanon, ettet sinä väännä, niin sinä et\nväännä.\n\nMARTTI. Minä kerron Juhalle ja sitten me väännämme yhdessä.\n\nREGINA. Mitä sinä aiot kertoa?\n\nMARTTI (ällistyen). Niin... minäkö...?\n\nREGINA. Näethän, ettet sinä voi mennä sanomaan hänelle, että Kalle\ntahtoo minut vaimokseen ja että sinä tahdot sen estää, koska itse\ntahdot saada minut vaimoksesi.\n\nMARTTI. Hä?\n\nREGINA. Jää nyt sitä miettimään. Tuolla tulee talonväki jo kirkosta.\n\n(Taustalta saapuvat: Antti Covéen, Susanna, Tuomas, Anna, Katri ja\nSohvi ja viimeksi Juha. Kaikki ovat saapuneet näyttämölle ja seisovat\npaikallaan hetkisen, -- Antti Covéen, seitsemänkymmenenvuotias\nnimismies, pitkä ja komea vanhus puettuna tummansiniseen sarkapukuun\nkiiltävine nappeineen. Susanna neljänkymmenenvuotias hyvin komea\nja rehevä nainen, puettuna punaiseen verkahameeseen ja mustaan\nröijyyn, päässä tanu ja kaulassa valkoinen huivi, edessä valkoinen\npalttinaesiliina, jalassa valkoiset sukat ja mustat kengät. Tuomas,\nlähes kuudenkymmenenvuotias tanakka talonpoika, tukka pitkä, parraton,\npuettuna harmaaseen sarkapukuun ja saappaisiin, päässä harmaa hattu.\nAnna, hänen vaimonsa, puettuna punaiseen verkahameeseen ja mustaan\nröijyyn, päässä tanu, kaulassa valkoinen huivi ja edessä valkoinen\nesiliina. Katri ja Sohvi, nuoria tyttöjä, puetut raidallisiin\nhameisiin ja liiveihin, edessä valkoinen esiliina, kaulassa valkoinen\nhuivi, päässä tukkanauha, tukka palmikolla. Juha, nuori ja hento\nmies, puettuna harmaaseen sarkapukuun, päässä kudottu lakki, jalassa\nsaappaat. Kaikilla on virsikirja kädessään.)\n\nANTTI (rykäisee). Nyt olemme siis koettelemuksen suuren hetken\nkestäneet ja synti on saanut palkkansa.\n\nSUSANNA. Amen!\n\nANTTI. Sinä tyttäreni olet isäsi nimen häpeällä peittänyt ja minut\npuheenaineeksi saattanut. Ja nyt on minun, joka niin monta olen\njalkapuuhun pannut, itse kyynelsilmin täytynyt siihen loukkuun oma\ntyttäreni panna.\n\nSUSANNA. Ettehän te, isä, yhtään itkenyt, olitte vihaisen näköinen ja\nsanoitte... En minä kehtaa sanoa, mitä sanoitte.\n\nANTTI. Vai olisi pitänyt minun siinä vielä halailla sinua?\n\nSUSANNA. En minä sitä tarkoittanut. Huomasitteko, isä, miten kauniit\nvalkoiset sukat minulla oli...\n\nANTTI (ankarasti). Susanna! Sukkiasiko sinä ajattelit silloin, kun\nsinun olisi pitänyt hävetä suurta kevytmielisyyttäsi.\n\nSUSANNA. Kyllä minä sitä kevytmielisyyttänikin sitten myöhemmin\najattelin.\n\nANTTI. Kuinka voit sinä vanha ihminen...\n\nSUSANNA. Minä en ole mikään vanha, vasta neljäkymmentä täyttänyt.\n\nANTTI. Kuusiviidettä Sinä olet täyttänyt, totta kai minä oman tyttäreni\niän muistan.\n\nSUSANNA. No, ne pari vuotta sinne tai tänne! Nuorihan minä vielä olen.\n\nANTTI. Sinulla on melkein täysi-ikäinen poika ja sitten sinä leskenä\nsekaannut toiseen mieheen.\n\nSUSANNA. Piru periköön sen Juha Heikinpojan, muuta minä en sano.\n\nANTTI (ankarasti). Susanna!\n\nSUSANNA. Ei kai minun elin-iäkseni pidä leskeksi jäädä? Saan kai minä\nmennä toistamiseen naimisiin. Olettehan tekin, isä, ollut kahdesti\nnaimisissa.\n\nANTTI. Kun jumala otti minulta vaimon, niin antoi hän minulle toisen.\nMutta minä menin naimisiin kirkon kautta enkä niinkuin sinä omin\nneuvoin.\n\nSUSANNA. Mutta ajatelkaahan, isä, sentään asiaa. Kun mieheni kuoli,\ntäytyi minulla olla joku, joka talossa teki työtä, kun Juha on\nvielä niin nuori ja hentokainen. Ja sitten tuli hän ja tahtoi tulla\nisännäksi. Ja onhan isännällä aina oikeuksia. Ja sitten tuli ne\nkaksoset.\n\nANTTI. Ettet sinä häpeä sitä tuolla tavalla kertoa.\n\nSUSANNA. Ei siinä siihen asti ollut mitään hävettävää. Olisimmehan me\nmenneet naimisiin. Mutta kun oikeus ei antanutkaan hänelle taloa, vaan\nantoi sen pojalleni, niin sammui hänessä rakkaus. Hän sanoi, että sinne\nse hukkui käräjätupaan. Hän meni heti tiehensä. Sanovat, että hän on\nnyt Kangasalla Ruokoisissa. Onko isä nähnyt häntä? Sattuiko hän olemaan\nkirkossa.\n\nANTTI. Susanna!\n\nSUSANNA. Ja vaikka hän talon olisi saanut, niin en minä olisi häntä\nenää ottanut. Ennen sitten vaikka jalkapuu ja vesi ja leipä.\n\nANTTI. Ja niitä sinä, jumala paratkoon, olet saanut maistaa.\n\nSUSANNA. Mutta en minä yhtään siitä laihtunut. Enhän olekaan.\n\nANTTI. Sinä uppiniskainen nainen. Kun laki ja korkea oikeus vaati,\nettä sinä menisit hänen kanssaan naimisiin, niin sinä sanoit, ettet\nmene. Sinä sait siitä seitsemän vuorokautta vettä ja leipää. Ja kun\nasia sitten oli uudestaan käräjillä, niin sanoit sinä sitten taas,\nettet mene mistään hinnasta, ja sait kaksi viikkoa vettä ja leipää.\nMinä, joka olen nimismies, häpesin sellaista tytärtä. Ja nyt on asia\ntuomiokapitulissa ja se voi tuomita sinut tuon miehen kanssa vihille.\n\nSUSANNA. Mutta minä en mene hänen kanssaan naimisiin, en vaikka mikä\nolisi, en, vaikka piispat ja papit kiljuisivat. Minä olen niin sen itse\ntykönäni päättänyt. Ja vaikka korkea kuninkaamme...\n\nANTTI. Kuninkaan nimeä et saa sekoittaa sinun naimajuttuihisi.\n\nSUSANNA. Sillä se mies... en minä kuningasta tarkoita, vaan sitä\ntoista... on paha mies, joka löi minua. Ja tiedättekö, isä, mitä hän\nsanoi?\n\nANTTI. Mitä hän sanoi?\n\nSUSANNA. Hän oli niin hävytön, että sanoi: Tuo toinen kaksosista on\nminun, mutta ei tuo toinen!\n\n    (Martti purskahtaa nauruun.)\n\nANTTI (tiuskaisee). Pois täältä pihalta, Heikkilän Martti! Ei tämä ole\nmikään naurunpaikka!\n\n    (Martti livistää veräjästä pois.)\n\nTUOMAS (astuu esiin). Mutta eiköhän herra vallesmanni jättäisi tuota\nkorkeaa lain puustavia nyt syrjään ja alentuisi meidän kanssamme\nolemaan rauhassa ja sovussa. Emäntä on erehtynyt, mutta hän on sen\ntähden häpeääkin saanut. Nyt on hänen poikansa aikonut mennä meidän\ntyttäremme kanssa naimisiin. Ja kun minä olen talossa niin kauan kuin\nmolemmat tyttäreni ovat vielä miestä vailla, niin eihän täällä ole\nmitään surun paikkaa. Me elämme ja viljelemme taloa. Työtä me teemme\nja voimme hyvästi, veromme maksamme ja vältämme käräjätupaa. Ei täällä\nemäntä enää miestä kaipaa, kun kerran minä olen isännyyttä pitämässä.\n\nANNA. Ja minä olen aina tottunut pitämään miehiä loitolla. Ei tänne\nenää kukaan tule muuta kuin minun luvallani.\n\nANTTI. Mitä sinä, Juha, jota tämä eniten koskee, tähän kaikkeen sanot?\n\nJUHA (ujosti). Ei minulta ole kysytty yhtään mitään.\n\nANTTI. Minä muistan vihkimäluvusta, että vaimon tulee erota isästään ja\näidistään ja mieheensä sidottu oleman.\n\nTUOMAS. Tarkoittaako vallesmanni sillä, että me olemme tässä talossa\nliikaa.\n\nANTTI. Minä tarkoitan, että...\n\nANNA. Vallesmanni sanoo mitä ajattelee, emme me pelkää sanoja.\n\nANTTI (katsoo pitkään häneen). Minä katson ajankohdan sellaiseksi, että\ntässä ei puhuta nyt siitä. Kun Juha ensin on viettänyt häänsä, niin\nsitten me puhumme kaikesta.\n\nANNA. Juha tekee niinkuin minä tahdon.\n\nSUSANNA. Tai niinkuin minä.\n\nANNA. Teethän sinä, Juha, niinkuin minä tahdon?\n\nJUHA. Totta kai minä teen.\n\nSUSANNA. Ja teethän, niinkuin minä sanon.\n\nJUHA. Sanassa sanotaan, että pitää totella äitiään.\n\nANTTI. Ota siitä sitten selko! Kaksi naista ei koskaan tahdo samaa, ei\nainakaan emäntänä ollessaan.\n\nANNA. Mutta kun saarna oli pitkä ja aamulla varhain lähdimme, niin jo\non ateriankin aika. Menkäämme tupaan. Kai sinä olet, Regina, kaiken\nkeittänyt?\n\nREGINA. Enhän minä ennättänyt, kun minun piti niitä porsaita hoitaa.\n\nSUSANNA. Minä näin, että yksi porsas äsken meni täältä pois ja\nravasikin aika kyytiä. Että sinä kehtaat!\n\nANNA. Älä sinä hauku minun tytärtäni!\n\nSUSANNA. Sinun tytärtäsi ja minun tulevaa miniääni!\n\nANNA. Vielä hän on minun tyttäreni eikä sinun miniäsi.\n\nANTTI. So, so, vaimot! Menkää sisälle ja laittakaa ruokaa meille\nmiehille.\n\n    (Susanna ja Anna menevät tupaan.)\n\nKATRI (Reginalle). Mitä sinä sitä Marttia tänne aina kuljetat?\n\nREGINA. Ei minun tuota tarvitse kuljettaa, itsehän tuo tulee ja\ntuleekin väkipakolla. Jos sinä tahdot hänet luonasi pitää, niin sido\nsitten esiliinasi nauha hänen kaulaansa.\n\nKATRI. Ei nuori mies koskaan tule, ellei nainen häntä houkuttele.\n\nREGINA. Eipä tule kaikille houkuttelemallakaan.\n\nKATRI. Tarkoitatko sillä minua?\n\nANTTI (astuen väliin). Rakkaat lapset, älkää tapelko miehistä\nsunnuntaipäivänä! Menkää sisälle ja laittakaa ruokaa, se on naisen\ntehtävää!\n\n    (Regina, Katri ja Sohvi menevät tupaan.)\n\nJUHA (on seisonut synkkänä ja katselee Reginan jälkeen). Niin on tuo\nRegina mutkallinen ja sekava kuin synnintunnustus lukusijoilla.\n\nANTTI (istuu oikealle etualalle kivelle). Kuule, minun tyttäreni poika!\n\nJUHA (lähestyy). Mitä vaari tahtoo?\n\nANTTI. Sinä olet hiljainen ja yksitotinen mies, ja siksi minä sinusta\npidän. Niin olet kuin isäsikin oli. Hiljainen hänkin oli, mutta kun\nkiukku pääsi hänessä valtaan, niin loitolla oli toisten oltava, ja\nsaipa siinä totella häntä silloin vaimonsa Susannakin.\n\nJUHA. Niinhän se oli, kyllä isä äitiä piti kurissa ja herrannuhteessa,\nvarsinkin kurissa, eikä silloin säästetty keppiäkään, kun siksi tuli.\n\nANTTI. Naista on kurilla kasvatettava, ei siitä muuten hyvää tule. Jos\nhän vallan käsiinsä saa, niin räkättää aamusta iltaan.\n\nJUHA. Oikein ja viisaasti puhuttu. Sitä minun isänikin sanoi ja samaa\nsanoi hänenkin isänsä vanha Eerikkivaari. Niin oli näillä ankara luonto\nnaisen suhteen. Naista on hyvästi hantteerattava, sanoi Eerikkivaari\naina.\n\nANTTI. Minä olen katsellut sinun tulevaa vaimoasi. Kaunis hän on?\n\nJUHA. Kaunis kuin kukkainen juhannuksen aikaan, punainen kuin mansikka\naholla ja käynti on hänellä notkea ja sulava kuin hyvällä hevosella.\nMutta äksy hän on, niinkuin varsa, jota ei vielä ole opetettu.\n\nANTTI. Pane ajoissa kuolaimet suuhun, muuten ei sinulla ole ainoaakaan\nrauhan hetkeä. Muista mitä Salomo, joka itselleen oli ylenpalttisen\npaljon vaimoja hankkinut, sanoo: \"Parempi on istua katon kulmalla\nkuin riitaisen vaimon kanssa yhdessä huoneessa!\"\n\nJUHA. Olenhan minä ajatellut, että hän tulee äitiinsä, joka Tuomasta,\nvaikka onkin tämä roteva mies, pitää ankarassa kurissa. Mutta kun tätä\nolen katsellut, niin olen päättänyt, että toinen meno minun talossani\non oleva.\n\nANTTI. Päätös on oikea, mutta onko sinussa miestä päätöksesi perille\nviemään?\n\nJUHA. En ole tahtonut asiaan kajota, kun hän on vielä morsiameni, vaan\nolen odottanut häitä.\n\nANTTI. Täytyyhän naisella olla oma aikansa, jolloin hän komentieraa ja\nmekastaa. Tyttönähän tuo hänelle sopii, sillä sen kautta nuori nainen\nmiehen lämpimänä pitää, mutta kun tulee avioaika, niin on tämä käskevä\nluonto hänestä otettava aivan heti pois.\n\nJUHA. Kun näin sopiva hetki on tullut, niin saan kai tehdä pari\nkysymystä?\n\nANTTI. Tee, tyttäreni poika, tee kysymyksesi.\n\nJUHA. Jos minun morsiameni hännän liepeillä toisia poikia juoksee, niin\nmillä minä ne saan pois?\n\nANTTI. Anna niille selkään, se on yksinkertainen neuvoni.\n\nJUHA. Kyllähän neuvo hyvä on, mutta jos voimat eivät riitä.\n\nANTTI. Käytä silloin viekkautta.\n\nJUHA. Mistä sen ottaa, jos sitä ei ole. Minä olen hiukan yksitotinen\nenkä osaa kiemurrella.\n\nANTTI. Kyllä kiemurteluun oppii, kun rakkaus piinaa. Rakkaus on kaiken\nhyvän ja pahan opetusmestari, Sanoohan sanakin, että kolme asiaa on\ntutkimatonta: kotkan lento taivahalla, käärmeen kulku kalliolla ja\nnuoren miehen meno naisen tykö. Näin viisaat miehet ovat jo varhain\nhavainneet, että rakkauden vimma saattaa jokaisen miehen ovelaksi.\n\nJUHA. Eihän minun tarvitse oveluutta käyttää, kun Regina samassa\ntalossa on. Mutta kun niitä toisia liikkuu aina lähettyvillä. Tuo\nMarttikin, joka täältä livisti, on aina hänen kimpussaan. Millä minä\nhänet voitan? Minulla on kankea kieli ja hänellä sujuva puhe. Minä olen\nhento ja hän on roteva.\n\nANTTI. Kuule minua, joka pitkät ajat olen ollut vallesmannina sekä\nLängelmäellä että täällä ja monia rakkausjuttuja joutunut suoristamaan\ntai katkomaan sekä pitäjällä liikkuessani että käräjillä. Jos sinä\ntahdot, että joku Marttia silmällä pitää, niin ota selkoa, onko missään\ntyttö, joka on iskenyt silmänsä tuohon poikaan.\n\nJUHA. Onhan tuo Katri, morsiameni sisar.\n\nANTTI. Kovin on kiukkuinen hänkin, ei hänestä ole. Etkö tiedä\nlempeämpää naista, joka olisi kipeänä Martin tähden?\n\nJUHA. Mihin sitä lempeää naista tarvitaan?\n\nANTTI. Jos sellaisen saat tietoosi, niin vihkaise hänelle, että Martti\nrakastaa häntä. Pian tytön mieli sellaisesta pehmenee. Hän alkaa\npitää miestä silmällä. Ja kun rakkaus on alun saanut, niin hän alkaa\nvahdata, ettei kukaan toinen nainen pääsisi hänen halmeilleen ja\nmailleen. Niin olen minä vallesmannina monesti havainnut, että ei mies\nkoskaan jaksa sillä tavalla toista ihmistä silmällä pitää ja hänen\naskeleitaan seurata, kuin nainen jaksaa. Yöt tämä kykkii aidan takana,\nnurkan piilossa vahtaa, kuuntelee korva pitkällä. Ja jos sinä hänen\nrakkausasiaansa tuet ja turvaat, niin antaa tämä sinulle kaiken tiedon.\nNoudata vanhan ja viisaan miehen neuvoa, Juha, ja etsi sellainen\nnainen.\n\nJUHA. Kyllä minä selityksestä jo olen arvannut, millaisesta tässä\npuhutaan. Onhan Yrjölän Maria sieltä Sahrajärveltä.\n\nANTTI. Aijai, ei sovi, kovin on toisella puolen pitäjää.\n\nJUHA. Kyllä Maria täällä lähettyvillä on. Laasolan Sikalassa se on\nhein'aikaa.\n\nANTTI. Ja oletko huomannut, että hänen silmänsä olisivat naulaantuneet\nMarttiin.\n\nJUHA. Vaikka minä olen tällainen hiljainen mies, niin näen minäkin. Kun\nMartti on lähellä, niin punaisiksi lentävät neidon posket ja esiliinaa\nhypyilevät sormet.\n\nANTTI. Mutta pompottaako sydän?\n\nJUHA. Enhän minä sitä ole voinut koetella.\n\nANTTI. Ei tarvitsekaan: Onko hän kielellään liponut huuliaan, kun\nMartti on lähellä?\n\nJUHA. Totta vieköön, on! Aina hän tekee näin. Kielen kärki kauniisti\nkulkee huulien välissä.\n\nANTTI. Selvä merkki? selvä merkki! Katsohan, kun rakkaus kuumentaa\nsydäntä, niin henki käy myös kuumaksi ja huulet kuivuvat. Eivät ne\nmuusta kuivukaan naisihmisellä. Ei edes sanojen tavaton tulva niitä\nkuiviksi saa. Mutta annahan olla, kun rakkaus saa sydämen hyppimään,\nniin heti ovat huulet kuin heinä poutaisena päivänä. Ja jos hän vielä\nmiehen aikana näin pöyhistelee, nostaa rintaansa ja syvään vetää\nhenkeään, niin rakkaus se silloin myllertää hänen povessaan. Sellainen\nnainen on ihan sokea: niin on kuin sika tulipalossa, menee vain\nliekkiin, ei pysy turvassa, vaan pätsiin pyrkii. Ota tällainen nainen\nhoitoosi, ja kun huomaat, että hän rakastaa, niin ärsytä hänessä\nmustasukkaisuutta. Älä sitä tee aivan selvästi, jotta hän ei arvaa\nkaikkea. Viittoile sinne ja tänne. Jota vähemmän sanot, sitä enemmän\nnaisen rakkauden pätsissä raivoava luonto omiaan keksii. Ja vaikka tämä\nnainen ei saisikaan Marttia omakseen, niin ainakin hän saattaa kaikki\ntämän aikeet tyhjiksi tehdä sinun morsiamesi suhteen.\n\nJUHA. Minä kiitän ja kumarran. Viisaan miehen sanat ovat kultaa\nkalliimmat.\n\nANTTI. Olen nähnyt monta viisasta tuomaria, olen nähnyt sekä\nkihlakunnan käräjillä että laamannin käräjillä, ja monesti ovat nämä\nkääntyneet minun puoleeni ja sanoneet: \"Te vallesmanni Covéen, joka\nolette viisas ja keksivä ihminen, sanokaa, millä tavalla me tämän\npulman ratkaisemme?\" Ja aina on Antti Covéen oikean tien neuvonut. Ja\nniin sanotaan, että ei mene kiveen eikä loveen, jos on tyyräämässä\nAntti Covéen.\n\nSUSANNA (tuvan ovelta). Isä, tulkaa syömään!\n\nANTTI. Onko siellä rauha maassa?\n\nSUSANNA. Rauha täällä on. Anna löi minua halolla, mutta minä iskin\nseipäällä.\n\nANTTI. Eihän tänne ulos kuulunut mitään mekastusta tuvasta.\n\nSUSANNA. Mitä niin vähästä huutaisi! Olemme me paremminkin tapelleet.\n\nANTTI. Jaa, jaa, nainen on merkillinen olento. Eihän Salomokaan\nkaikessa viisaudessaan siitä päässyt selville. Mutta olisipa tämä\nkysynyt Covéenilta.\n\n    (Menee tupaan.)\n\nSUSANNA. Etkö tule, Juha?\n\nJUHA. Minä menen ensin katsomaan hevosta, ettei se vain ole päässyt\nhaasta karkuun.\n\nSUSANNA. Minä jätän keittoa sinulle. Tuo Tuomas syö kuin villitty. Jos\nhän saa olla padan lähellä, niin kaapii hän lopulta kaiken sieltä.\n\n    (Menee tupaan.)\n\nJUHA (aikoo mennä veräjästä, kun samalla Maria tulee häntä vastaan).\nNo, minne sinä, Maria, olet menossa?\n\nMARIA (kahdenkymmenvuotias vaaleatukkainen hiukan ujo, mutta iloinen\ntyttö. Puettu siniseen sarkahameeseen). Sinne kai, missä tie päättyy.\nMinulla olisi Reginalle asiaa.\n\nJUHA. Hän on tuolla tuvassa. (Aikoo mennä.)\n\nMARIA. Minne sinä olet menossa?\n\nJUHA. Katsomaan, onko ruuna haassa.\n\nMARIA. Haassa kai se on, koska minä juuri sille aidan yli annoin\nleipäpalasen.\n\nJUHA. Siinä tapauksessa ei minun tarvitsekaan sinne mennä, vaan voin\njäädä kanssasi puhumaan. Vähän aikaa sitten puhuin sinusta vallesmannin\nkanssa.\n\nMARIA. Mitä puhumista minusta on?\n\nJUHA. Me ihmettelimme sitä, ettei Heikkilän Martti ole sinua huomannut.\nHänhän huomaa jokaisen korean tytön.\n\nMARIA. Älä viitsi puhua noin. (Hengittää syvään.) Martilla on omat\nmieluisensa.\n\nJUHA. Niin on kai jokaisella nuorella miehellä. Oletko juossut, kun\nhengität noin syvään?\n\nMARIA. En minä ole juossut, kävelin Sikalasta aivan hiljaa tänne. Nyt\non vain niin helteinen päivä. On oikea heinäilma.\n\nJUHA. Niin on, tulee niin kuuma, että huulet kuivuvat.\n\nMARIA. Niin, nyt on kuuma ilma. (Lyhyt vaitiolo.) Onko se Martti\npuhunut minusta mitään?\n\nJUHA. Ei ainakaan tänään, eikä ainakaan minulle.\n\nMARIA. Niin, mitä hän sinulle muista tytöistä puhuisi, kun hän on\nuskollisesti Reginan lähettyvillä.\n\nJUHA. Vai olet sinäkin sen huomannut?\n\nMARIA. Senhän on huomannut aivan jokainen täällä. Me ihmettelemme, että\nsinä sen sallit.\n\nJUHA. Reginahan on minun tuleva vaimoni.\n\nMARIA. Ellei Martti häntä ota.\n\nJUHA. Ei häntä minulta kukaan ota, ellen minä itse anna.\n\nMARIA. Ei sitä vain niin kysytä, kun otetaan.\n\nREGINA (tulee tuvasta). Minä näin ikkunasta, että sinä, Maria, olit\ntäällä.\n\nMARIA. Sikalan isäntä lähetti minut tänne kysymään, aiotaanko teillä\npitää heinätalkoita.\n\nREGINA. Ei kai meillä pidetä, kun täällä on omaa väkeä aivan tarpeeksi.\nAiotaanko Sikalassa pitää?\n\nMARIA. Sellaista isäntä puhui. Hän aikoo ensi torstaina pitää.\n\nJUHA. Me olemme siksi saaneet kai jo omat heinämme kaikki niitetyiksi,\nniin että meidän puolestamme se sopii aivan hyvin.\n\nREGINA. Etkö sinä ollut kirkossa, koska et ole juhlapuvussa?\n\nMARIA. Enhän minä. Jonkun täytyi olla kotona. Ja sitten minä häpesin\nsitä, että tuttu emäntä istuu jalkapuussa.\n\nREGINA. Eihän se sellainen juuri talolle ole soveliasta.\n\nMARTTI (tulee veräjästä). Kas, täällähän on oikea käräjäkunta. Mikä se\nMariankin on tänne tuonut?\n\nMARIA. Heinätalkoistahan minä olin täällä puhumassa Sikalan isännän\npuolesta.\n\nMARTTI. Antaako isäntä tanssiakin talkoissaan?\n\nMARIA. Antaa kai. Miksi tuo sen kieltäisi, kun aina talkoissa\ntanssitaan muuallakin.\n\nMARTTI (lähestyy Reginaa, puolikovaa). Minulla on sinulle asiaa.\n\nREGINA (puolikovaa). Älä nyt täällä, toiset huomaavat. Tuvastakin\nvoidaan nähdä. Ne pitivät jo sellaista metakkaa siitä, että sinä äsken\nolit täällä.\n\nJUHA (hiljaa Marialle). Nuo sopivat jostain.\n\nMARIA. Siltä kuulostaa. Minulla on kovin tarkka korva. Minulla oli\nsitäpaitsi täti, joka oli kuuro ja minä osaan lukea jo kaukaa suun\nliikkeistä.\n\nJUHA. Mitä he sanovat nyt toisilleen?\n\nMARIA. Regina sanoo, ettei hän tahdo. Nyt Martti sanoo, että Reginan\ntäytyy tulla. Regina kysyy, minne. Martti sanoo: illalla Koljon virran\nsillalle.\n\nJUHA. Älä sano sitä kellekään muille.\n\nMARTTI. Kai minä taas menen, koska minua ei vieraaksi taloon huolita.\nHyvästi sitten. Ja Maria, talkoissa me tanssimme yhdessä.\n\nMARIA. Tanssitaan vain. (Juhalle.) Senkin katala riiviö!\n\nJUHA. Minä menen Koljon sillalle vahtiin.\n\nMARIA. Niin minäkin.\n\nMARTTI. Hyvästi jääkää! (Menee veräjästä.)\n\nREGINA. Tulehan, Juha, syömään! Kai sinäkin, Maria, tulet tupaan?\n\nMARIA. En, kyllä minä menen kotia. Hyvästi ja herran rauhaan!\n\nJUHA (itsekseen, mennessään tupaan). Vallesmanni on viisas mies!\n\n\nVäliverho.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nKoljon virran silta. Virta on kapea, sen yli vie silta, joka täyttää\nkoko etualan. Kaidepuu on taustan puolella. Tämän takana näkyy\nvehmainen ranta molemmin puolin virtaa. Virtaa, joka on syvällä, ei\nnäy laisinkaan. Etualalla johtaa tie kummallekin taholle, vasemmalla\nLaasolan kylään, josta Sikala tulee, ja oikealla Pitkäjärven kylään,\njosta muut saapuvat.\n\nMARTTI (tulee oikealta, pysähtyy sillalle, katselee oikealle ja\nviheltelee hiljaa. Hän kuulee vasemmalta pensaikosta rapinaa, kääntyy\näkkiä ja kysyy). Kuka siellä pensaikossa on?\n\nSIKALAN ÄÄNI (vasemmalta pensaikosta sillan korvasta). Sht!\n\nMARTTI. Kuka siellä on? Ellet vastaa, niin vedän sinut niskasta esiin.\n\nSIKALAN ÄÄNI. Sht! Älä huuda!\n\nMARTTI. Kuka siellä on? Etkö saa ääntä suustasi?\n\nSIKALA (tulee esiin, suuri piilukkoinen pyssy kädessään. Hän on puettu\nrohtimiseen pukuun. Vanha mies,, piipunnysä hampaissaan). Mitä sinä\nsiellä kiljut! Minähän se olen.\n\nMARTTI. Kas, Sikalan isäntähän se onkin, joka pensaissa kykkii. Mitä\nte pyssyllä teette? Ette kai ole sorsia vahtaamassa? Ei niitä tässä\nsillalla ole. Tuolla Koljon virran suussa niitä on ruohikko aivan\ntäynnä.\n\nSIKALA. Niinkuin minä en sitä tietäisi, senkin lortti. Ikäni olen\ntäällä elänyt ja sorsia jahdannut jo pitkät ajat, ennenkuin sinua\nedes oli ajateltukaan. Ja kallista ruutiako minä haaskaisin sorsiin.\nMeneehän niitä katiskoihinkin enemmän kuin tahtoo.\n\nMARTTI. Mitä te sitten täällä vainootte?\n\nSIKALA. Ole hiljaa ja mene kyyryyn. Tuolla tulee taas.\n\n    (Kyyristyvät sillan korvaan ja katsovat hetkisen\n    vasemmalle, Sikalan tähdätessä.)\n\nMARTTI. En minä näe mitään!\n\nSIKALA. Saakelin kissa siellä vain oli!\n\nMARTTI. Kissojako eno täällä pyytääkin?\n\nSIKALA. Kivellä minä vieraat kissat hengiltä heitän, ei niihin ruutia\nhaaskata. Kaksijalkaisia kissoja minä täällä vahtaan. Ja jos vielä\nyhdenkään näen, niin kinttuihin annan tästä, jotta paukkuu.\n\nMARTTI. Varkaitako te pelkäätte. Eivät ne tule keskellä päivää.\n\nSIKALA. Ne varkaat, joita minä vahtaan, tulevat juuri näin iltapäivällä\nja varsinkin lauantaina ja sunnuntaina. Ne on ne perkeleen nuoret\nmiehet, jotka juoksevat meidän talon nurkissa. Onko se nyt laitaa!\nMinulta vievät piiat ihan alvariinsa pois.\n\nMARTTI. Eihän sitä saa toisen palkollista houkutella pois. Laki sen\nkieltää.\n\nSIKALA. Vaan ei naimalaki. Kyllä vihkipallin kautta aina piian saa\npois. Minulla oli ensin piika tästä pitäjästä. Keskellä vuotta se\nvietiin, ja minä tietysti jäin ilman palkollista. Sitten otin varmuuden\nvuoksi piian Längelmäeltä. Oliko se sen parempi? Vieraspitäjäläinen\non aina oikein haluttu. Se meni miehen kaulaan niin että suhahti. Ja\nnyt minä olen päättänyt, että meidän taloon ei saa tulla mikään nuori\nmies, ennenkuin syyskorjuu on päätetty. Naikoot sitten vaikka miten\npaljon haluavat. Mutta juuri tämä hein'aika ja sitten leikkuuaika! Ihan\nluulisi, ettei ihminen osaa rakastaa muuna aikana. Odotahan, tuolla\ntaas liikkuu jotain! (Odottaa pyssy ojossa.) Se olikin vain meidän\ntalon Halli, joka on menossa sorsajahdille.\n\nMARTTI. On sitä enollakin omat surunsa.\n\nSIKALA. Sanohan muuta! Mutta mitä tämä vielä on. Verrattuna siihen\nLempäälän Sotavaltaan. Siellä herrasväki kuuluu olevan ihan\nhelisemässä. Ne Sotavallan piiat ovat ihan yhtäpäätä vihillä. Se talo\non ihan kuin naimamarkkinapaikka.\n\nMARTTI. Mitä pahaa siinä naimisessa on? Onhan enokin ollut naimisissa.\n\nSIKALA. Joo, jo kolmatta kertaa. Kyllä minä sen homman tunnen paremmin\nkuin kukaan muu. Ensin sitä menee naimisiin sen vuoksi, että ei voi\nolla menemättä. Sitten menee uudestaan, jotta saisi sellaisen, joka\nolisi oikein lempeä. Mutta kun nainen aina on lempeä ennen häitä,\nniin harvoin oikeaan osuu. Ja jos sitten siitä kapistuksesta pääsee,\nniin menee vielä kerran naimisiin, jotta saisi sellaisen, jonka edessä\nmies voisi sanoa: \"Tuo nainen on parempi minua, minä en ole hänen\narvoisensa!\"\n\nMARTTI. Ja miten käy?\n\nSIKALA. Huomaa, että sellaista naista ei olekaan maailmassa, jonka\nedessä mies olisi huonompi. Kolme kertaa minä olen vihillä ollut, ja\ntunnethan sinä tämän minun viimeisen akkani! Kun kolmasti on nainut,\nniin on saanut elämässään kolminkertaisen saunan. Ensin on kraatarin\nsauna; sitten soltun sauna ja sitten helvetin sauna! Ja minulle lyödään\njoka päivä löylyä niin että kivet pihisevät kuin lauma hulluja kissoja.\nSen minä sanon sinulle, nuori mies, älä mene naimisiin. Tai jos menet,\nniin valikoi sellainen kuin oma äitisi Liisa muori on. Oma sisarenhan\ntuo on. Eihän veli tavallisesti sisartaan kiitä. Mutta niin on, että\nse nainen tekee vaikka itse pääperkeleen hiljaiseksi, sellainen\nrauhallinen luonto sillä on. Sinä et ole ollenkaan hänen kaltaisensa,\nsenkin kanalja, joka juokset tyttöjen perässä yhtäpäätä. Mutta se\nsisareni on ihan kuin raamatusta otettu pyhä nainen, niin lempeä,\nniin lauhkea. Hänen äänensäkin on jo kuin harppujen ja sympaalien\nsoittoa. Ja jos sinä, rakki, hänelle tuotat yhdenkään surun, niin minä\nväännän sinun niskasi noin ja noin, jotta se keikkuu kuin pöllön pää\njoka haaralle. Anna äitisi valita itsellesi vaimo, älä sitä itse tee,\nsillä et sinä osaa sitä ollenkaan, koska luontosi on kevytmielinen\nja huikentelevainen. Jos itse valitset, niin hassusti valitset, saat\nnaisen, joka sinua pärmänttää aamusta iltaan ja viimein on mielesi\nlattea kuin päälletrampattu ahven. Niin, niin, katsele sinä vain ja\nmulkoile minuun kuin sonni, en minä pelkää. Kyllähän sinä olet komea ja\nmuotosi on juuri sellainen, joka tyttölapsia hurjistuttaa ja saa heidät\nkatsomaan silmät pyöreinä päässä kuin narratulla sammakolla. Himonsa on\njokaisella, onhan se hyttyselläkin. Mutta harvoin mies himonsa vallassa\nviisaasti tekee. Ja sanonpa sinulle vielä jotain, kerron asioita, joita\nehkä et ole koskaan kuullut, jotta oppisit ja oikein ajattelemaan\nrupeisit. Kun äitisi tuli siihen ikään, jolloin hänen luonnon lain\nmukaan pitää mies saada, niin juoksiko tämä itseään näyttämässä\nmarkkinoilla ja pidoissa. Kaukana se. Kotona hän istui ja rauhallisesti\nteki työnsä. Mutta ajatuksensa olivat aina sittenkin miehissä, kyllä\nsen huomasi, koska hän usein kangaspuun yli kumartuessaan kauniisti\npunastui ja korvanipukat ihanasti heloittivat kuin kukkaset kesäisellä\nnurmella, punaisina kuin tervakukkaset Ja silloin minä useasti\najattelin, että pitääköhän tässä jo tuolle mies minun hankkia. Arvelin\nalussa, että hän ei osaa itse valita, kun oli niin arka, ja pelkäsin,\nettä tulee joku maantienrosvo, heittiö, joka hänet koppaa. Mutta eikös\nmitä, hiljalleen hän hommasi. Isäsi oli hiljainen poika, ei koskaan\ntapellut, eikä koskaan ryypännyt. Ei häntä nähty talojen kodassa\nsilloin, kun viina kirkkaana tippui torvesta astiaan ja miehet kieli\nojolla sitä maistelivat. Äitisi pysytteli pojan lähellä, ei sanonut\nmitään, ei vihkaissutkaan hänelle, oli vain kuin kaunis laululintunen,\njoka miehen viereen aidalle pysähtyy ja siinä ilonsa sydämestään\npurkaa. Ja miehen ei silloin tarvitse muuta kuin ojentaa kätensä ja\nlintu suostuu hänen kädellään istumaan ja nokkimaan ruokaa, jonka mies\nantaa. Niin teki äitisi, minun sisareni Liisa. Ja jos sinä hänelle\nkerran surua saatat, niin ei helvetissä ole niin kuumaa paikkaa, joka\nsinulle sopisi, vaan uusi pätsi on sinne sinua varten rakennettava, ja\nkyllä minä sen muuraamisessa olen valmis olemaan, vaikka iankaikkisen\nautuuteni sen kautta menettäisin.\n\nMARTTI (on edellisen aikana milloin suuttunut milloin nauranut; nyt hän\non lopulta heltynyt ja seisoo kyynel silmässä enonsa edessä). Kyllähän\nminä tiedän, ettei koko maailmassa ole kellään sellaista äitiä kuin\nminun on. Ja kun hän kerran lähtee täältä, niin iankaikkista valkeutta\nkohden hän lentää. Niinkuin johtaja-kurki etelään lähtiessä suuren\nsuven maahan ilman halkoo, jotta toisille olisi helppo lentää, niin\nhänkin tekee ja isä ja minä sitten perässä räpyttelemme.\n\nSIKALA. Noin sinä nyt puhut, kun olet alamittainen ja mielesi on\nkakaran, joka vähästä heltyy ja silloin pyhiä lupauksia tekee. Mutta\nolenpa sinua katsellut ja tiedän, että kun hameen näet, niin kaikki nuo\najatukset ovat menneet. Mutta sen minä sanon, jos sinä hänelle surua\ntuotat, niin saat nähdä, että kalikoita meidänkin mailla kasvaa ja\npisin niistä tanssii sinun selkääsi pitkin ja tanssiikin oikein polskan\ntahdissa, tanssii kuin iloisissa häissä. Mutta tuollahan näenkin äitisi\ntulevan. Katso, miten kauniisti hän astelee ja miten hänen käyntinsä on\nkepeä kuin nuoren naisen.\n\n    (Molemmat miehet katsovat oikealle, josta Liisa tulee.)\n\nLIISA (keski-ikäinen mutta hyvin nuorekas nainen, hiljainen ja\nsydämellinen, tulee oikealta). Oikein arvasin, kun täältä sinua,\nMartti, etsin. Isä kysyy sinua. Vallesmanni on siellä, ja isä tahtoo\npuhua kanssasi.\n\nSIKALA. Joko se juupeli on johonkin ansaan päänsä pistänyt, kun oikein\nvallesmannia tarvitaan?\n\nLIISA (hymyillen). Ei, veljeni, ei sentään niin. Pian poika tulee\ntäysi-ikäiseksi ja kun hän on ainoa lapsemme, niin olemme ajatelleet,\nettä meidän on kaiken varalta niin järjestettävä, että talo säilyy\nhänellä ja hänen suvullaan.\n\nSIKALA. Mutta, herranen aika, et kai sinä Liisa aio kuolla kupsahtaa\nihan tuossa tuokiossa?\n\nLIISA. En suinkaan, mutta sanoohan sanakin, että meidän tulee tehdä\ntalomme ajoissa, koska kuolema voi tulla milloin tahansa. Älä viivy,\nMartti, koska isäsi sinua odottaa.\n\nMARTTI (hidastelee hiukan; sanoo sitten Sikalalle). Jos minua joku\nkysyy, niin sanokaa, että kyllä minä tulen takaisin. (Menee oikealle.)\n\nSIKALA (ärähtää). Öh! (Huutaa hänen jälkeensä.) Kyllä minä sanon\nahvenillesi, että odottavat, kunnes koukkusi tuot.\n\nLIISA. Ketä hän odottaa täällä?\n\nSIKALA. Likkoja tietysti, mitä muuta. Tässä hän kauniisti puhui ja oli\nkuin nuorukainen ripille päästessään, nöyrä ja autuas, mutta kylläpä\nheti tuli toinen ääni kelloon. Sellaista se nuoren miehen mieli on.\nVuoroin soi ääni kuin kirkonkello yhteensoitettaessa suvisunnuntaina,\nvuoroin kilkattaa kuin juopuneen aisakello markkinoilta palattaessa.\n\nLIISA (hiukan levottomana). Tiedätkö jotain?\n\nSIKALA. Totta kai minä tiedän, kun minulla on silmät päässä ja ajatus\npaikallaan.\n\nLIISA. Ketä naista hän täällä odottaisi?\n\nSIKALA. Ketä muuta kuin sitä Natukan morsianta, jonka tähden täällä\nvilisee poikia kuin Vilkkilässä kissoja.\n\nLIISA (nauraen). Sehän on vanha juttu se Vilkkilän kissojen juttu. On\nkai siellä kerran niitä ollut, kun siellä oli hassu vanha emäntä, joka\nei antanut hukuttaa ainoaakaan poikasta. Mutta kun emäntä viimein oli\nkuollut, niin kerrotaan, että seuraavana päivänä oli talossa sellainen\npaukkina, että pois tieltä. Isäntä siellä ammuskeli pitkin nurkkia.\n\nSIKALA (nauraen). Hahahaha! No on tuo taas niitä sinun juttujasi.\n\nLIISA. Jutuistahan maailma elää. Mutta puhukaamme Martista ja\nReginasta. Eihän toki poikani toisen morsianta vahtaa.\n\nSIKALA. Usko mitä uskot, minä tiedän. Olen katsellut jo kauan ja\nihmetellyt tätä peliä.\n\nLIISA. En minä sitä Reginaa mielelläni talooni ottaisi. Onhan hän hyvä\ntyöihminen, sen olen katsellut, mutta kovin on hänellä kepeä luonto.\n\nSIKALA. Viisi vielä tytöstä, hyvä siitä voisi tulla, kun kurissa\nkasvaisi, mutta kun siinä saa oikean kuorman, saa apen, anopin ja kaksi\nkälyä ja kaikki riidanhaluisia ihmisiä.\n\nLIISA. Jos sinä jollain keinolla voit tämän kaiken estää, niin olen\nsinulle, veljeni, kovasti kiitollinen.\n\nSIKALA. Siinä estämisessähän minä olen koko ajan ollut. Sitä varten\ntuotin sen Mariankin tänne. Ajattelin, että totta kai niin kaunis muoto\nja lempeä sydän nuoressa miehessä nostaa ajatuksia. Mutta niin se\nnäyttää olevan, että kun mies saa valita pirun ja enkelin välillä, se\naina valitsee pirun. Se on kai sitä vanhaa riiastelua paratiisissa sen\nkäärmeen kanssa.\n\nLIISA. Eevahan siinä riiasteli eikä Aatami.\n\nSIKALA. Taisi niin olla, en minä niin vanhoja asioita enää niin\ntarkalleen muista. Mutta mitä tulee tuohon Martin riiasteluun, niin\nlopun minä siitä teen. Minä jään tänne pyssyni kanssa. Ellei muu auta,\nniin annan paukahtaa.\n\nLIISA (hymyillen). Kyllähän nuoren miehen rakkausjutut voidaan ilman\npyssyjäkin järjestää.\n\nSIKALA. Sinä vilkutat niin veitikkamaisesti silmää. Nyt punot juonia,\naivan varmasti juonia.\n\nLIISA. Ajattelen, että naisen täytyy käyttää viisautta silloin\nkun voimansa ei kestä. Martin täytyisi saada selkäänsä. Sellainen\nrauhoittaa aina nuorta miestä.\n\nSIKALA. Pitääkö minun tässä vielä piiskuriksi ruveta sisareni\nvekaralle?\n\nLIISA. Et sinä Marttia voittaisi. Juha on hento, ei hän kestä Martin\nrinnalla. Pidä sinä silmällä, mistä sopivan auttajan saat. Minä jätän\nkaiken sinun varaasi. Nyt minun täytyy mennä, sillä eihän sovi olla\ntalosta poissa, kun vallesmanni on siellä. Ajattele nyt asiaa.\n\n    (Menee oikealle.)\n\nMODIG (joka on tullut oikealta häntä vastaan, aikoo mennä sillan yli,\nkun huomaa Sikalan pyssyn). Mitä varten isäntä täällä pyssy kädessä\nvahtaa sunnuntai-iltana?\n\nSIKALA. Riiastelijoitahan minä tässä odottelen.\n\nMODIG (peräytyy). Pankaa pois se, jos vielä laukee.\n\nSIKALA. Sotamieskö pyssyä pelkää?\n\nMODIG. Sotamieshän juuri tietää, että se laukee.\n\nSIKALA. Mistä kaukaa tämä vieras on, joka näin kesällä kruunun takissa\nkulkee?\n\nMODIG. Messukylästä minä olen ja tulin tänne katsomaan tyttöä.\n\nSIKALA. Mitä tyttöä? Ei kai sentään meidän, tarkoitan Sikalan piikaa?\n\nMODIG. Ei, ei sieltä päinkään. Sanoivat, että nuoret tulevat tänne\nKoljon sillalle sunnuntai-iltoina tanssimaan. Minä odotan häntä täällä.\n\nSIKALA. Onko se se Regina sieltä Natukalta?\n\nMODIG. Mitä tuota rakkauttaan salaisi, sehän se on.\n\nSIKALA. Antakaahan tänne kätenne.\n\n    (Tarttuu Modigin käteen, nostaa käsivarren ylös.)\n\nPainakaahan nyt, saatteko alas.\n\nMODIG. Mitä varten?\n\nSIKALA. Painakaa, kun minä sanon.\n\n    (Miehet koettavat painaa toistensa käsivartta alas.\n    Kamppailu, jossa kumpikaan ei voita.)\n\nEi siitä tule mitään. Ette te kelpaa.\n\nMODIG. Mutta eihän sitä rakkaudessa käsivoimia tarvita.\n\nSIKALA. En minä sitä tarkoitakaan. Muuten vain täytyi koettaa. Te\nolette jo liian vanha.\n\nKALLE BROCKMAN (hyvin komea ja kookas, yli kahdenkymmenenvuotias nuori\nmies, puettuna siniseen verkapukuun ja mustaan huopahattuun tulee\nvasemmalta. Koko olemuksessaan on jotain herraskaista). Päivää, Sikalan\nisäntä!\n\nSIKALA. Jumala antakoon! Minne se siltavoudin nuori herra nyt on\nmatkalla?\n\nKALLE. En pitemmälle kuin juuri tähän paikkaan.\n\nSIKALA. No niin on kuin minua olisi tultu katsomaan.\n\nKALLE. Voihan sitä isäntääkin katsella sen aikaa, kun muuta odottaa.\n\nSIKALA. Kuinka se isä siltavouti jaksaa?\n\nKALLE. Hyvinhän isä jaksaa. Leini vaivaa toisinaan, vaikka ei kai siitä\nsurua ole näin kesäkuumalla.\n\nSIKALA. Pani kai poikansa tarkastamaan siltaa, kun juuri näin sillalle\nlähetti?\n\nKALLE. En minä siltoja tarkasta. Tulin katsomaan, miten täällä nuoret\nhauskaa pitävät.\n\nSIKALA. No, on sitten Säynäjärven puolella jo kaikki tytöt varattu, kun\ntänne syrjäkulmalle asti täytyy tulla.\n\nKALLE. Katsoo, missä koreimmat ovat.\n\nSIKALA. Ettei vain se Natukalla oleva Regina olisi niinkuin mielessä.\n\nKALLE. Kaunis tyttö.\n\nSIKALA. Mutta kihloissa.\n\nKALLE. Eipä ole vielä kuulutuksia ottanut. Onko kihlojakaan vielä\nottanut vastaan. Ei ainakaan näy mitään huivia päässä, joka olisi\nkaupungista tuotu.\n\nSIKALA. Onko nuori herra koskaan kantanut rukiita selässään?\n\nKALLE. Onhan tuota koetettu. Mitä se tähän kuuluu?\n\nSIKALA. Kai on koko tynnyri mennyt yhdellä kantamuksella.\n\nKALLE. Menee siinä muutama kappa päällekin.\n\nSIKALA (iloissaan). Se on kovin komea se Regina, kovin komea, sitä\nkannattaa vahdata. Sulhanen sillä kyllä on jo...\n\nKALLE. Juha on sellainen heikko kräpä, ettei siitä väliä. Puhaltaa,\nniin menee kumoon.\n\nSIKALA. Ja tässä on toinen, tämä sotilas, joka on tullut Messukylästä\nmyös samoille asioille.\n\n    (Kalle katsoo pitkään Modigiin.)\n\nMODIG (väistyen). Minä olen vasta tarkastamassa. Ei ole vielä mitään\npäätetty.\n\nKALLE. Minä en juuri tahtoisi kruunun luita pahoin pidellä, mutta jos\nmeidän kahden välillä tulee yhteenotto, niin tilatkaa ensin hevonen,\njolla viette haaskanne Messukylään.\n\nMODIG. Te häpäisette kruunua!\n\nKALLE. Ei kruunu ole teidän häpeänne, mutta te olette kruunun häpeä!\n\nSIKALA (asettuen väliin). Soh, soh, pojat, ei tappelua tytön tähden.\nEi, teillä, nuori herra, vaaraa ole tästä sotamiehestä, mutta toisin on\nHeikkilän Martin laita. Hän on juuri nyt kotonaan, jossa on\nvallesmanni, ja siellä keskustellaan siitä, että hän saisi talon. Ja\nkun on talo, ja Heikkilä on hyvä talo ja Martti on ainoa poika eikä\nsiis tule koskaan mikään perinnönjako kysymykseen, niin...\n\nKALLE. Missä se mies on, minä annan sille selkään!\n\nSIKALA (viittaa oikealle). Se on tuo nuori mies, joka tulee juuri\ntuolta.\n\nMARTTI (tulee kovalla kyydillä; näkee. Modigin). Vai olette te vielä\ntäällä? Korjatkaa luunne mitä pikimmin.\n\nMODIG. Tämä Orivesi on todella merkillinen pitäjä. Jokainen täällä ajaa\nminua pois! Olen minä ennen nähnyt paremmin kunnioitettavan kruunun\nsotilasta ja Porin rykmentin uljasta miestä.\n\nMARTTI. Mutta ei sellaista, joka etsii vaimoa itselleen, vaikka toinen\nvaimonsa vielä elää.\n\nMODIG. Hän on niin heikko jo, ettei sen elämästä ole mitään taikaa.\n\nSIKALA. Mitä ihmettä tämä on? Onko tuolla sotamiehellä jo vaimo?\n\nMODIG. Se on sillä viisiä, että minun vaimoni on nilkku ja raihnainen\nja kaikin puolin muutenkin kulunut. Ja kun se kumminkin vähän ajan\npäästä nuutuu ja sammuu, niin olen katsonut eteeni ja hakenut uutta.\n\nSIKALA. Olen minä kolme kertaa ollut naimisissa, mutta en minä koskaan\nennen vaimon kuolemaa ole uutta hakenut. Niinhän se on kuin vanki, joka\njo tyrmässä tekee tepposia, ettei tarvitse ollenkaan pois lähteä.\n\nMARTTI. Ja mitä tämä siltavoudin poika täältä hakee? Isäsihän sillat\ntarkastaa etkä sinä.\n\nKALLE. Mutta vaimoni tarkastan minä.\n\nMARTTI. Ei sitä säynäjärveläisten tarvitse Pitkäjärveltä tulla vaimoja\nhakemaan. Kyllä mekin oman kylän tytöt naimme.\n\nKALLE. Emme me olekaan niin huonoja, että oman kylän tyttöihin\ntyydymme, vaan ulkoa sen morsiamen olla pitää.\n\nSIKALA (viattomasti). Tämä nuori herra on mielistynyt siihen Reginaan.\n\nMARTTI. No, jo sitä hävyttömyys menee yli äyräittensä! Varo, etten\npeittoa sinua pahanpäiväiseksi.\n\nKALLE. Mitä siihen tulee, niin uskallanpa sitä hiukkasen epäillä.\nMeidän puolella tapellaan jokainen vapaa ilta. Te täällä syrjäkylässä\nelätte torkkuvaa elämää. Isäni on jo kuusi kertaa saanut minun\npuolestani maksaa kipurahojakin, niin henkihieverissä on toinen ollut\nminun käsissäni.\n\nMARTTI. Koetetaanhan. Tahdon minäkin kerran maksaa kipurahoja.\n\nSIKALA. Pojat, pojat, älkää tapelko, älkää tapelko. Muistakaa, että nyt\non sapatti. Ennen kello kuutta jos tappelette, niin tulee siitä suuret\nsakot.\n\nKALLE. En minä sakkoja pelkää silloin, kun sisuni kiehuu ja sormeni\nsyhyvät ja päälle tekee mieli mennä.\n\nMARTTI. Onko sinulla kello?\n\nKALLE. Ei ole.\n\nMARTTI (Modigille). Onko siellä kelloa?\n\nMODIG. Ei ole.\n\nMARTTI. Mistä me sen ajan tiedämme?\n\nSIKALA (viittaa virralle päin). Katsokaa tuon suuren kolutun puun\nlatvaa. Kun sen varjo osuu vastaisella rannalla olevan suuren kiven\nkeskelle, niin silloin on kello kuusi. Niin on täällä tiedetty aina\nsiitä asti kuin paavin oppi oli maassa ja sen mukaan päätettiin,\nmilloin iltarukous oli luettava.\n\nMARTTI. Se puuttuu vielä monta korttelia.\n\nSIKALA. Mutta kyllä se siirtyy pian. Odottakaa siihen asti.\n\nMARTTI. Vai tällaiset nallikat sitä tyttöjä käyvät katsomassa. Kun et\nriipu vielä mammasi hameen liepeessä.\n\nKALLE. Ei niitä meidän puolella poikia olekaan äitinsä liepeissä\nkiinni. Ei mahdu.\n\nMARTTI. Hä? Eikö mahdu?\n\nKALLE. Ei, kun niitä likkoja on niin vietävän paljon. Likkalapsia ihan\nkuhisee raitilla, on niin, että päälle on trampata.\n\nMARTTI. Hohoo, on sitä täälläkin lapsia osattu maailmaan saattaa. Ja\npoikia onkin ja riskiä poikia rivittäin.\n\nKALLE. Tiedäthän sinä, että huono se lehmäkin on, joka saa paljon\nmullikoita, lehmävasikoita sitä hyvillä lehmillä on.\n\nMARTTI. No, luulitkin jo hyvän väitteen löytäväsi, senkin Säynäjärven\nihmeellinen kakaroiden poikkeus.\n\nKALLE. Minä en olekaan mikään kakara, vaan aviovuoteessa minä olen\nsyntynyt. Ja sisariakin minulla on. Mutta sinä olet ihan yksinäsi,\nniinkuin tässä isäntä sanoi.\n\nMARTTI. Mutta lapsia meillä on ollut oikein kosolta silti, on vain\nhaudattu, jotta ei liikoja tulisi taloon.\n\nKALLE. Napukka, nappula, tarapaappa!\n\nMARTTI. Hauku mitä haukut! Odotahan kun kello on kuusi, niin silloin\ntiedät, miten tämä nappula hyppää ja lyö.\n\nSIKALA. Saako yksinkertainen isäntämies kysyä, minkä vuoksi sitä täytyy\ntyttöjä muualta hakea, kun omissa nurkissa niitä on niin paljon?\n\nKALLE. Johan sanoin, että kaukaa morsian on tuotava, ei kukaan läheltä\nsitä ota, ei muuta kuin köyhät, joilla ei ole hevosta, jolla morsiamen\ntoisivat. Mutta kun minä otan meidän mustan oriin tallista ja panen\nsen valjaisiin, niin silloin kelpaa rattailla keikkua. Meillä on\nrattaatkin, onko teillä?\n\nMARTTI. Pidä suusi kiinni!\n\nSIKALA. Kyllä minun täytyy oikeuden nimessä todistaa, että ei\nHeikkilässä rattaita ole. Tietkin on tännepäin niin huonot, että mitä\nniillä rattailla tekee.\n\nKALLE. Ja sellainen vätys, jolla ei ole edes rattaita, jolla morsiamen\nkotiaan toisi, vielä aikoo mennä naimisiin.\n\nMARTTI. Tuo sitä morsiamen paatissakin, jos tarvitaan. Ja on meillä\nreki ja kaunis ryijy siihen onkin.\n\nKALLE. On meilläkin kaksi rekeä ja oikein sudennahkavällyt. Kelpaa\nniiden alla morsiantaan vyötäröistä kiinni ottaa.\n\nMARTTI. Me emme olekaan niin viluisia, että tarvitsemme vällyjä. Me\ntulemme lämpöisiksi jo heti morsiamen vieressä.\n\nKALLE. Luuletko sinä, kukon poika, että me sitten kylmiä olemme?\n\nSIKALA (hilliten heitä). So, so, älkää nyt lämmitkö liikoja!\n(Modigille.) Sopisi sitä esivallan palvelijan auttaa, ettei tapahdu\nmitään sapattirauhan rikkomista.\n\nMODIG. Minä en mene tappeluun muuta kuin esivallan komennuksesta. Ja\ntäällä ei ole minulla mitään esivaltaa.\n\nSIKALA (antaa hänelle pyssyn). Pitäkää sitten pyssyä edes. Se sopii\nteille.\n\nMODIG. Ase onkin minulle rakkaampi kuin nainen! Pyssy on sotamiehen\nmorsian!\n\nSIKALA. Mutta älkää sitä morsiantanne hypistelkö, jotta se ei paukahda.\n\n    (Antti Covéen tulee Juhan seurassa oikealta.)\n\nANTTI. No, mikä täällä on nuorilla miehillä, kun niin punoittavat ja\nkädet ovat nyrkissä?\n\nKALLE. Heikkilän Martti ja minä täällä vain keskustelemme.\n\nSIKALA. Pojat hiukan rakentavat riitaa, mutta ei vielä ole muuten lyöty\nkuin sanoilla.\n\nANTTI. Ja mistä täällä on riita rakennettu?\n\nSIKALA. Onhan vain tyttö mielessä. Mistä miehet muuten riitelisivät,\nniin vanhat kuki nuoretkin. Tämän Juhan Reginahan näillä on\nparakraavina. Taitavat pojat väitellä siitä, kumman mielestä hän on\nkauniimpi.\n\nANTTI. Olen tytön nähnyt ja kannattaakin siitä väitellä. Komea on,\nkovin komea on. (Juhalle.) Kaikki käy hyvin. Älä anna riidan sammua.\nBrockmanin Kalle on hyvä tappelemaan. Minä olen usein isänsä puolesta\nsaanut asioita sovitella. Katso sinä vain sivulta ja ole kuin muina\nmiehinä.\n\nKALLE. Onko vallesmannilla kello?\n\nANTTI. Onhan se minulla?\n\nKALLE. Mitä se aika nyt näyttää?\n\nANTTI (katsoen kelloaan). Kohta on kuusi. Ei puutu muuta kuin sen\nverran, että ihminen synnintunnustuksen ennättää lukea sitä ennen.\n\nKALLE (nostaa lakkiaan). Kiitoksia.\n\nANTTI (Sikalalle). Minulla olisi isännällekin asiaa. Kai isäntä joutuu\nkanssani kotiaan tulemaan, jotta saamme rauhassa puhua kaikki selväksi.\n\nSIKALA. Eihän minulla enää täällä ole mitään! Kyllä täällä jo tullaan\ntoimeen minuttakin.\n\n    (Ottaa pyssynsä Modigilta ja menee Antin seurassa.)\n\nKALLE. Minä vaivainen syntinen ihminen... (Martille.) Odotahan!\n\nMARTTI. Joka synnissä siinnyt ja syntynyt olen... (Kallelle.) Kunhan\nminä pääsen loppuun! Minä olenkin lukusijoilla saanut kolme\nristiä synnintunnustuksesta.\n\nKALLE. Älä häiritse, vaan lue!\n\n    (Pojat lukevat mutisten synnintunnustusta.)\n\nREGINA (tulee oikealta). Mikä hiljaisuus täällä on?\n\nJUHA. Nuo nuoret miehet lukevat vain synnintunnustusta.\n\nREGINA. Mitkä lukusijat täällä nyt on?\n\nMARIA (tulee vasemmalta). Mikä noita kahta vaivaa?\n\nMODIG. Parasta on sinun, nuoren naisen, mennä vähän loitommalle, silta\non heikko.\n\nMARIA. Mitä täällä tapahtuu?\n\nMODIG. Parasta on mennä eikä odottaa.\n\nKALLE (heiluttaen käsiään). No, joko olet päässyt loppuun?\n\nMARTTI. Sinä hyppäsit varmasti. Odota vähän aikaa!\n\n    (Nielaisee viimeiset lauseet kovalla kiireellä.)\n\nTule nyt, jos tohdit!\n\nKALLE. Ei tämä poika pelkää pieniä pirujakaan!\n\n    (Miehet iskevät yhteen. Maria ja Regina parkaisevat. Maria\n    tarttuu Kalleen ja Regina Marttiin vetääkseen heitä erilleen.)\n\nMARIA (Modigille). Auttakaa, herran nimessä, näitä hulluja erilleen!\n\nMODIG. En minä koskaan sekaannu sivullisten riitoihin.\n\nREGINA. Juha, Juha, he tappavat toisensa! Tule auttamaan!\n\nJUHA. Tapelkoot, jos heitä haluttaa!\n\n    (Miehet on saatu erilleen.)\n\nKALLE. Älä roiku minun kaulassani silloin, kun minä tapella tahdon.\n\n    (Lykkää Marian syrjään.)\n\nMARTTI (Reginalle). Ellet päästä, niin ravistan sinut tuonne virtaan!\n\n    (Irroittautuu hänestä.)\n\nKALLE. En minä monesti olekaan näin mielelläni tapellut. Tulehan oikein\nkunnialla painiin, jos tohdit.\n\nMARTTI. Älä siinä suuta soita, leveämmäksi se siitä tulee. Pidä se\nhiukan suipommalla, oikein pusumuntulla.\n\nKALLE. Kyllä minä sinun munttusi niin kläämin, ettei sillä kuukauteen\nsuuta anneta, sen saat nähdä.\n\n    (Iskevät uudelleen yhteen. Modig pidättää Mariaa ja\n    Juha Reginaa, jotka yrittävät jälleen mennä joukkoon.)\n\nMARIA. Martti, Martti, pidä paremmin puoliasi!\n\nREGINA. Martti, Martti, älä hellitä!\n\nMARIA. Älä sinä kihlattu morsian toisia nuoria miehiä turvaa, ole oman\nsulhasesi kanssa!\n\nREGINA. Mitä sinä vieraskyläläinen tämän kylän tappeluihin sekaannut.\n\nMARIA. Minä rakennan rauhaa. Minä en tahdo, että he tappelevat!\n\nREGINA. (on kiskaissut itsensä irti ja ryntää Mariaa kohden). Sinä olet\ntullut tänne kalastelemaan tämän kylän poikia, et muuta. Mutta annahan,\nkun minä hiukan pöyhin sinun keltaista tukkaasi!\n\n    (Käy häneen käsiksi, kun samassa Kalle ja Martti irtaantuvat ja\n    ensin katsovat suut silmät auki tyttöjen yhteenottoa. Sitten he\n    yhteisvoimin irroittavat heidät.)\n\nKALLE. Pois tytöt tappelemasta!\n\nMARIA (itkien). Minä haastan sinut käräjiin tästä päällehyökkäyksestä.\n\nREGINA. Haasta mitä haastat! En minä käräjiä pelkää!\n\nJUHA (vie Reginan syrjään). Ole nyt siivolla! Ei tämä sovi, että\nnaisväki tappelee julkisella paikalla.\n\nMARTTI. Pitäkää likat syrjässä, etteivät he meitä häiritse!\n\nMODIG (pidellen Mariaa). Ei tämä ainakaan enää täältä karkaa!\n\nKALLE. Tule nyt uudella voimalla ja väellä, jos sinulla sitä vielä on.\n\nMARTTI. Ei täältä voima lopu ennenkuin haudassa!\n\n    (Kalle ja Martti iskevät jälleen yhteen.)\n\nREGINA. Martti, Martti, housusi repee!\n\nMARTTI. Revetköön, kyllä nahka kestää!\n\nKALLE. Ei se sinunkaan nahkasi parkittu ole. Kyllä minä sen vielä\nhalkaisen useammasta kohdasta!\n\nMARTTI. Suuta sinulla on, mutta täällä on voimia, sillä täällä on\npaljon ruiskakkoa syöty.\n\nKALLE. Nariset vielä, sen saat nähdä!\n\nMARTTI (lykkää äkkiä Kallen luotaan). Älä kamppaa! Sinä, jeeveli,\nkamppaat!\n\nKALLE. En kamppaa, itse sinä meinasit, mutta et onnistunut.\n\nMARTTI. Minä en kamppaa koskaan!\n\nKALLE. Kamppasitpa, yritit kampata, mutta minä olin kuin havutukki,\njoka ei siitä välitä.\n\n    (Seisovat kumarassa eteenpäin, tujottaen toisiinsa.)\n\nMARTTI. Sinä Säynäjärven kiiskenpoika!\n\nKALLE. Sinä Pitkäjärven rakki!\n\nMARTTI. Minä litistän sinut!\n\nKALLE. Ja minä tramppaan sinut ihan liiskaksi!\n\nMARTTI. Älä siinä suuta soita, vaan tappele, kun otollinen hetki on.\n\nKALLE. Varo nyt rintaluitasi, jos sinulla, mato, niitä on.\n\n    (Iskevät jälleen yhteen. Kiivas paini, jota naiset kirkuen\n    ja ponnistellen kiinnipitäjiään vastaan katselevat.)\n\nHENNA (tulee vasemmalta. Hän on keski-ikäinen nainen, jolla on nyytti\nkainalossa ja kengät olallaan. Yllään hänellä on ainoastaan paita,\njonka yläosa on palttinaa ja alaosa pakkoa. Pudottaa säikähtyneenä\nkenkänsä ja nyyttinsä maahan). Herra hyvästi varjelkoon, tappelevatko\nnuo miehet?\n\nMODIG. Se heillä on tarkoitus.\n\nHENNA. Miksi ei kukaan estä heitä?\n\nMODIG. Minun täytyy pidellä kiinni tätä likkaa ja Juhan tuolla tuota\ntoista.\n\nHENNA. Onko tämä kristillistä menoa pyhäpäivänä! Erilleen, miehet,\nerilleen!\n\n    (Ryntää heidän väliinsä, aikoo käsillään irroittaa heidät,\n    mutta miehet tyrkkäävät häntä ja hän putoaa istualleen\n    heidän väliinsä.)\n\nÄlkää, siunatut miehet, trampatko!\n\nKALLE.(potkaisee häntä). Pois tieltä, akka!\n\nHENNA. Ei saa potkia, en minä mikään koira ole!\n\nMARTTI. Älä sekaannu meidän asioihimme!\n\nMARIA. Nouskaa ylös ja taivaan nimessä erottakaa heidät!\n\nREGINA. Tarttukaa kurkkuun ja vetäkää molemmat kumoon!\n\nKALLE. Jos yrität, senkin ämmä, niin sinisenä olet vähän ajan päästä!\n\nHENNA (nousee maasta ja siirtyy sille puolelle, missä Regina ja Juha\novat). En minä henkeäni vaaraan pane!\n\nREGINA. Auttakaa, auttakaa, ennenkuin tässä murha tapahtuu!\n\nHENNA. Seiväs, seivät, mistä minä saan seipään!\n\n    (Katselee ympärilleen.)\n\nKALLE (Martille). Sinä et uskalla oikein tarttua kiinni. Sinä\nkiemurtelet kuin mato ongessa.\n\nMARTTI. Itse sinä väistät, kun tunnet olevasi heikompi!\n\nKALLE. Sitä ei ole minulle vielä kukaan tätä ennen tohtinut sanoa.\nHerra jestas sentään, ihan pimenee silmissäni ja minä tahtoisin saada\njotain, jolla sinua löisin!\n\n    (Martti hyökkää äkkiä hänen kimppuunsa. Molemmat kaatuvat\n    maahan ja painivat siinä.)\n\nHENNA (on löytänyt seipään ja ryntää heidän luokseen. Lyö Kallea, joka\non päällimmäisenä). Tuossa on sinulle, sinä tappelupukari!\n\n    (Kalle hellittää hiukan, jolloin Martti pääsee hänen päälleen.)\n\nJa tuossa on sinullekin, sinä riivattu!\n\n    (Miehet nousevat ja tarttuvat Hennaan.)\n\nKALLE. Anna pois se seiväs!\n\nHENNA. En anna!\n\nKALLE. Anna heti paikalla!\n\nMARTTI. Mitä sinä meitä kolhit!\n\n    (Tarttuu hänen kurkkuunsa.)\n\nHENNA. Älä vie vaivaisen henkeä, kallis se minullekin on!\n\nKALLE (vääntää seipään Hennan käsistä). Ei saa akat sekaantua silloin\nkun miehet tappelevat.\n\n    (Heittää seipään virtaan.)\n\nKiitä onneasi, että olet nainen, sillä muuten pitäisin pientä pesäjakoa\nsinun ruumiinosissasi!\n\nMARTTI (lykkää Hennan sille puolelle, missä Maria ja Modig ovat). Mene\nnyt, ennenkuin sinun pahemmin käy!\n\n    (Molemmat miehet sylkäisevät kouriinsa ja hyökkäävät\n    taas toistensa kimppuun.)\n\nHENNA (veisaten). Älä pelkää lauma piskuinen!\n\nMARIA. Tehkää mitä tahansa, jotta he eivät aivan raatele toisiaan!\n\nHENNA. Nainen on luotu sitä varten, jotta hän rauhaa rakentaisi\nmaailmaan! Ja herra on heikkojen tuki ja turva!\n\n    (Menee miesten luo ja äkkinäisellä liikkeellä kumartuu\n    alas, tarttuu molempien koipiin.)\n\nKALLE. Päästä irti, senkin epeli!\n\nMARTTI. Älä minun kinttujani kisko!\n\nHENNA. Herra on heikoissa väkevä, sanoo sana!\n\n    (Kalle ja Martti horjahtavat. He eivät päästä toisiaan\n    irti, vaan ovat yhä kamppailussa. He kallistuvat sillan\n    kaidepuuta vastaan.)\n\nMARIA. Herranen aika, he putoavat virtaan!\n\nREGINA (kiskaisee itsensä äkillisellä liikkeellä irti). Älkää pudotko!\n\n    (Ryntää miehiä auttamaan. Samassa kuuluu rysähdys, kun\n    kaidepuu menee poikki ja molemmat miehet putoavat virtaan.)\n\nMARIA (vaipuu hervottomana maahan). Sinne ne menivät!\n\nREGINA. Pian auttamaan, he hukkuvat!\n\n    (Regina ja Juha ryntäävät oikealle, Modig vasemmalle. Henna\n    on jäänyt istumaan keskelle siltaa, Maria nousee vähitellen.)\n\nHENNA. Halleluijaa, halleluijaa, sanon minä!\n\nMARIA (heikolla äänellä). Älkää siinä halleluijailko, vaan katsokaa,\nmiten heidän on käynyt.\n\n    (Nousee vaivalloisesti.)\n\nTuolla ne uivat virrassa!\n\nHENNA. Kyllä kylmä kylpy heidän tappeluintonsa lopettaa!\n\nMARIA. Nyt he alkavat jo nousta maihin. Hyvänen aika, miten märkiä he\novat molemmat.\n\nHENNA. Totta kai se märkä on, joka veteen putoo.\n\nMARIA. Mutta kuka te olette?\n\nHENNA. Minä olen Läpikäytävän Henna Längelmäeltä.\n\nMARIA. Mutta mitä te täällä teette?\n\nHENNA. Minä olin matkalla Eräjärvelle ja poikkesin tänne yösijaa\njostain saamaan.\n\nMARIA. Tulkaa Sikalaan, niin saatte siellä olla yötä. Te olette tämän\nkamalan tappelun lopettanut.\n\nHENNA. Minulla on mies, joka aina silloin tällöin tahtoo tapella. Minä\nolen monta kertaa ennen saanut tarrata hänen kinttuunsa ja minä tiedän,\nettä se aina auttaa.\n\nMARIA. Mutta jos nuo miehet ryhtyvät uudelleen tappeluun.\n\nHENNA. Tapellaan sitä Längelmäelläkin ja sen minä olen havainnut, että\njos nainen saa miesten tappelun ehkäistyksi, niin eivät he ainakaan\nsinä päivänä uudelleen yritä. Sellainen se miehen luonto on. Oliko\nnäistä jompikumpi sinun rakkaasi, koska niin levoton olit?\n\nMARIA. Rakastanhan minä sitä toista!\n\nHENNA. Komeita olivat molemmat, voisi rakastaa vaikka molempia.\n\nMARIA. Martti se minun ajatuksissani on, se harmaapukuinen!\n\nHENNA. Ja mitä se toinen hänen kanssaan tappeli? Tykkää kai sekin\nsinusta.\n\nMARIA. Ei hän minusta välitä, enkä minä hänestä, mutta molemmat ovat\nhullaantuneet siihen toiseen naiseeni joka sillalla oli.\n\nHENNA. Ja onko tämä nainen... mikä hänen nimensä oli?\n\nMARIA. Regina se on.\n\nHENNA. Ja onko tuo Regina jommankumman niinkuin luvattu siippa.\n\nMARIA. Ei, hän on sen nuoren miehen luvattu, joka häntä kiinnipiteli.\n\nHENNA. No, taivaan tapernaakkeli, on sekin asia sekava! Ihme ja\nkummakos, että tässä tapeltiin.\n\nMARIA (alkaa itkeä). Ja kun minä näin, miten hän tuon siltavoudin\nKallen kanssa tappeli Reginan vuoksi, niin huomasin minä, etten minä\nkoskaan häntä saa.\n\nHENNA (nousee viimein). Kylläpä ovat jäsenet kankeat, mutta järki ei\nminulla ole kangistunut. Luota sinä minuun, kyllä minä sellaisen asian\njärjestän. (Hiljaa.) Minulla on monet taiat tiedossa. Niitähän varten\nminut on Eräjärvelle tilattu, kun siellä Juoppolan Kirsti ei tahdo\nsaada sitä, jota omakseen haluaa. Mies on, katsohan, lapsukainen, hyvin\nitsepäinen olento, sitä täytyy kaikilla konsteilla osata ohjata.\n\nMARIA. Voi, voi, jos te minullekin sellaisen keinon antaisitte, niin\nkyllä minä sen muistaisin.\n\nHENNA. Sinä puhuit äsken Sikalasta. Oletko sinä sen talon tytär?\n\nMARIA. En, minä olen Sahrajärven Yrjölästä.\n\nHENNA. Vai vallan Yrjölästä. Tunnenhan minä talon, hyvä talo, kaunis\ntalo ja suuri vilja-aitta onkin siellä. Hulipaalla vain on suurempi.\n\nMARIA. Minä annan mitä ikänänsä pyydätte, jos te saatte Martin mielen\nkääntymään minuun.\n\nHENNA. Minä olen niin monen miehen mieltä kääntänyt ennenkin. Totta kai\nsinä olet kuullut puhuttavan Läpikäytävän Hennasta?\n\nMARIA. En ole, jos totta puhun.\n\nHENNA. Olet niin nuori vielä. Hänestä puhutaan silloin, kun todellinen\nhätä tulee. (Katsoo virralle päin.) Tuolla ne nyt menevät?\n\nMARIA (katselee myös virralle). Jumalan kiitos, Juha vei Reginan\nmennessään.\n\nHENNA. Ei tarvinnut viedä. Ei kukaan tyttö katsele märkää miestä, jonka\nhousut ovat revenneet. Tuolla se sinipukuinen menee sen sotamiehen\nmatkassa.\n\nMARIA. Eri puolille menevät. Kun tässä seisomme, niin estämme heitä\nyhteen iskemästä.\n\nHENNA (nauraen leveästi). Eivät ne iske ainakaan tänään. Johan minä\nsanoin, että mies, jonka nainen on voittanut, on luontonsa menettänyt.\nJa sen minä tiedän, että kaksi märkää miestä ei koskaan tappele\nkeskenään. Niinkuin ei märät koiratkaan. Missä minun nyyttini on? Olipa\nonni, ettei se virtaan pudonnut, sillä enhän minä Juoppolaan olisi\nkehdannut mennä paitasillani.\n\n    (Nostaa nyyttinsä maasta.)\n\nMARIA. Lähdetään Sikalaan!\n\n    (Lähtevät oikealle.)\n\nVäliverho.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nHeikkilän tupa. Avara, hyvin siisti tupa. Oikealla ovi eteiseen.\nTaustalla ja vasemmalla ikkuna. Vasemmalla suuri pöytä ja sen edessä\nrahi. Oikealla nurkassa avoin liesi. Oikeita oven luona käsikivet.\nLieden vieressä havutukki ja kirves.\n\nMIKKO (istuen vasemmalla pöydän ääressä tupakoiden. Hän on lähes\nviidenkymmenvuotias, hiljainen mies). Kuulehan, Liisa, mikä sitä meidän\nMarttia tänä aamuna vaivasi?\n\nLIISA (joka askartelee lieden luona). Kukapa niistä nuoren miehen\nmielialoista niin tarkalleen tietää.\n\nMIKKO. Olikohan poika jo tullut vakavaksi, kun eilen vallesmannin\nkanssa puhelimme siitä, että talo hänelle tulee?\n\nLIISA. Kun kerran on ainoa poika, niin tiesihän tuo tämän.\n\nMIKKO. Vai arvelet sinä, ettei se häntä vakavaksi tehnyt. Hän läksi\neilen täältä pois jo ennen vallesmannia. Minne lienee hänellä sellainen\nkiire ollut? Taisi mennä Koljon sillalle pyhäiltaa viettämään.\nSiellähän mekin nuorina olimme, siellä se nuoriso nytkin on ja\najastajasta ajastaikaan siellä pyhäisin ollaan.\n\nLIISA. En tiedä, minne läksi. Tuli illallakin kotia niin hiljaa, etten\ntiennyt, milloin tuli. Kun kävin aitassa, kuulin kahkinaa luhdista.\nSiellä hän jo oli. Ei hän kauaa viipynyt, jos jossain viipyi. Jo olisi\naika pojan ajatella vaimoa itselleen.\n\nMIKKO. Sitähän minäkin olen arvellut. Ellei aikanaan mene, niin ei mene\nkoskaan. Olisikohan tuolla jo joku katsottuna?\n\nLIISA. Kai sellainen kuin Martti katsoo montaakin, mutta tuskin on jo\npäättynyt.\n\nMIKKO. Olisikohan hän iskenyt silmänsä siihen Yrjölän Mariaan?\n\nLIISA. Ei kai hän, mutta Maria taitaa olla niinkuin pistoksissa.\n\nMIKKO. Sitä minäkin olen ollut huomaavinani. Onhan se nuoren tytön\nrakkaus kuin saunan lämpiämistä. Näkyyhän aina sauhu, kyllä se jostain\nilmaan pääsee, ellei ovesta niin muualta. Marian kiuas onkin jo\njokseenkin tulinen, kun hän niin punastelee Martin nähdessään ja kun\nhän tavantakaa tekee asiaa tänne. Ei sitä koirakaan niin usein talossa\nkäy, jossa sitä hyvästi ruokitaan, kuin Maria meillä.\n\nLIISA (hymyillen). Näkyikö se saunan lämpiäminen minustakin aikanaan?\n\nMIKKO. No, totta kai minä sen näin, että siellä oikein joululöyly oli.\n\nLIISA. Nyt sinä narraat.\n\nMIKKO. En minä narraa, en ollenkaan. Silmäsi loistivat kuin kaksi\ntähteä taivaalla, kun minä tulin lähelle. Minä aloin sitä epäillä ja\neräänä pyhäiltana, kun nuoret taas olivat tuolla Koljon sillalla,\npysyin rannalla pensaitten suojassa ja odotin, milloin sinä tulit.\nKatsohan, minä tahdoin päästä selville. Minä kyttäsin.\n\nLIISA. Ja mitä näit?\n\nMIKKO. Näinhän sen, että kun Liisa tuli sillalle ja siinä siveänä\nseisoi toisten tyttöjen joukossa, niin olivat kasvot vakavat eikä hän\npojille vastannut mitään, jos nämä häneltä kysyivät jotain, meni vain\npiiloon toisten selän taakse. Mutta sen minä huomasin, että Heikkilään\npäin hänen silmänsä tavan takaa vilkuilivat. No, jo oli kuin jänis,\njoka pistää päänsä pensaasta esille ja katselee seutua. Minä tulin\nvarovasti pensaan takaa maalle, menin tielle ja sitten kävelin\nsillalle. Ja tiedätkö, mitä huomasin?\n\nLIISA. Kai huomasit, että siellä oli monta ihmistä ja Liisa niiden\njoukossa.\n\nMIKKO. Kyllähän minä aina olen osannut housut ja hameet erottaa. Mutta\nhuomasin minä muutakin. Liisan silmät alkoivat loistaa eikä hän enää\ntoisten tyttöjen takana pysynyt vaan oli kuin langalla vedettynä minun\nlähelläni. Mikähän se häntä niin veti?\n\nLIISA. Mikähän tuo mahtoi olla?'\n\nMIKKO. Ei kai Liisa sitä silloin tietänyt, mutta Mikko tiesi. Vaikka\nminä olenkin tällainen hiljainen mies, niin huomaan minäkin jotain.\n\nLIISA (on tullut hänen viereensä ja seisoo käsi hänen olallaan). Ja\nhuomasin minäkin, että Mikko, joka aina oli niin kovin vaiti, rupesi\npuhelemaan, kun minä tulin lähelle.\n\n    (Sivelee hiljaa hänen tukkaansa.)\n\nVoi, voi sitä tyhmää Mikkoa! Jäi silloin tytön ansaan.\n\nMIKKO. Ja hyvä oli jäädäkin.\n\nMARTTI (tulee eteisen ovesta). Nyt on isoniitty jo korjattu. Me menemme\nnyt Kaisan kanssa pikkuniitylle.\n\nMIKKO (nousee). Täytyy kai minun tulla joukkoon auttamaan. Jäin tänne\nistumaan. Tulee vanhaksi isännäksi ennen aikaansa.\n\nMARTTI. Kyllä te, isä, saatte kotona pysyä. Kaisa ja minä ja\nHeikki-renki siinä samalla, kyllä me sen asian siellä hoidamme.\n\n    (Lyhyt äänettömyys.)\n\nLIISA. Varhain sinä eilen tulitkin kotia, vaikka oli pyhäilta.\n\nMARTTI (hiukan hämillään). Mistä te, äiti, sen tiedätte?\n\nLIISA. Menin aittaan ja kuulin sinun liikkuvan luhdissa.\n\nMARTTI. Ei minua huvittanut sinne sillallekaan jäädä. Minä olin\nvakavissa ajatuksissa, ja se nuorten kevytmielinen rehkiminen ei\ntuntunut miltään.\n\nMIKKO. Sillä kertaa, niin kai. Olethan jaksanut rehkiä ennen siellä\ntanssimassa. Olet hyppinyt kuin hullu riihessä.\n\nMARTTI. Johan minä kahden vuoden päästä pyhäinmiesten päivän aikaan\ntulen täysi-ikäiseksi. Lopetettavahan sellainen meno on aikanaan.\n\nMIKKO. Jos jokainen täysi-ikäisenä lakkaa tanssimasta, niin sittenhän\nme vanhat saamme minun iälläni kainalosauvoilla kulkea. Ei, ei,\npoikani, pitää pysyä norjana. Ja sen minä sanon, että vasta vähää ennen\nhautajaisiani minä aion olla tanssimatta purppuria.\n\nLIISA. Oliko siellä sillalla jotain erikoista eilen illalla?\n\nMARTTI. Mitä siellä olisi ollut, aivan tavallista menoa.\n\nLIISA. Kummallista, ettei se sinua enää miellytä.\n\nMARTTI. Minun täytyy nyt mennä, kun ne toiset odottavat. Tulin hakemaan\nkotoa heinäseipäitä.\n\n    (Menee.)\n\nMIKKO. Poika on nolo kuin uitettu kissa. Jotain hänelle on tapahtunut\n\nLIISA. Eipä hän vähällä miesmäisyyttään menetä.\n\nMIKKO. Rakkautta se ei ole, sillä huulet olivat kovin yhdessä. Jos\nrakastuu, niin hymyilee kuin järkipuoli.\n\nSUSANNA (tulee kovalla touhulla eteisen ovesta). Päivää, päivää!\n(Kättelee.) Tietysti jo olette kaiken kuulleet? Minä olin ihan\nsäikähtynyt, kun se minulle kerrottiin.\n\nLIISA. Päivää, mitä nyt on tapahtunut, kun sinä sellaisella kiireellä\ntulet meille?\n\nSUSANNA. Ettekö te ole kuullut? Semmoinen tappelu!\n\nLIISA. Ketkä ovat tapelleet?\n\nSUSANNA. Siltavoudin Kalle ja teidän Martti.\n\nLIISA. Meidän Marttiko?\n\nSUSANNA. Minun täytyy istua, juoksin niin, että olen ihan hengästynyt.\n\n    (Istuu penkille pöydän ääreen.)\n\nKyllä te elätte kuin kuurot, vaikka silta on ihan talonne alapuolella,\nettekä kuule.\n\nMIKKO. Kuuluihan sieltä illalla vallesmannin mentyä jotain melua.\nKuulithan sinäkin sen, Liisa, kun sanoit, että kai pojat tappelevat,\nkun tytöt noin kirkuvat, mutta minä sanoin, että kirkuvat ne tytöt\nmuutenkin, kun poikia on lähellä.\n\nSUSANNA. Mitä se isäntä nyt puhuu. Hiljaa silloin ollaan ja\nsupatellaan.\n\nMIKKO. Niinhän tehdään, mutta se tulee vasta sitten myöhemmin ajan\nmukana, ensin virskutaan, sitten kiljutaan, sitten ollaan tuppisuuna ja\nhuokaillaan ja sitten supatellaan ja sitten mennään pappilaan.\n\nSUSANNA (huokaa). Niin, niin, sellainen aika on nyt minun edestäni\nmennyt. Leskenä saan istua, vaikka kaikki hampaat vielä on suussani.\nKuka sitä minusta huolii, kun minulla oli ne kaksi kakaraa?\n\nLIISA. Mutta kerrohan nyt siitä tappelusta. Olitko itse siellä?\n\nSUSANNA. En ollut. Eihän minun sopinut mennä eilen; kun juuri olin\nistunut jalkapuussa samana päivänä. Pitää säilyttää säädyllisyys\nkaikessa. Mutta meidän Regina tuli ihan kauhuissaan Juhan kanssa kotia\nja itki. Minä jo luulin, että heidän asiansa on mennyt sekaisin ja\nmeinasin ruveta sitä selvittämään, kun Juha alkoi kertoa. Pojat olivat\njo silloin yhteen menossa, kun Regina ja Juha tulivat. Pojat lukivat\njuuri synnintunnustusta.\n\nMIKKO. Silläkö he alkoivat tappelun ja käsirysyn?\n\nSUSANNA. Minä en tiedä, mitä se siihen kuului, mutta sitä he olivat\nlukeneet ja kovalla kiireellä olivatkin sen tehneet. Oli luistanut kuin\nlukusijoilla. Ja sitten he ryntäsivät yhteen. Toiset koettivat estää,\nmutta tytöt saivat siinä pienet kolaukset.\n\nLIISA. Ketkä tytöt?\n\nSUSANNA. Siellä oli se Mariakin ollut ja olikin rehkinyt kuin riivattu\nMartin puolesta. Niitä sai pitää kiinni, kun muuten olisivat olleet\ntoistensa tukassa hekin. Niin Juha sanoi ja hän on aina pysynyt\ntotuudessa. Ja että hän puhui totta, sen huomasin siitä, että kun\ntultiin tähän kohtaan kertomuksessa, niin vinkaisi Regina. Taisi surra,\nettei saanut hänkin tapella.\n\nLIISA. No kyllä on, kun tytötkin tappelevat. Eiväthän ne sitä koskaan\nole tehneet muuta kuin joskus poikien tähden.\n\nSUSANNA. Mutta sehän juuri tässä olikin kysymyksessä, juuri pojat\n\nMIKKO. Minkä poikien tähden?\n\nSUSANNA. Sen teidän Martin tähden? Katsokaahan, kun minä ongin kaikki\nselväksi, niin pääsin tietoon, että Kalle oli katsellut Reginaa ja että\nMartti sen on tehnyt se on päivän selvää, kun mies ihan uskoa roikkuu\nmeidän nurkissa.\n\nLIISA. Mutta Reginahan on aiottu Juhalle.\n\nSUSANNA. Niin on aijottu, mutta enhän minä sille mitään mahda, että\nhänellä oli sellainen luonto, joka vetää poikia tykönsä. Kyllä minä sen\nymmärrän; Niin minäkin olin ennen. Aijai, sitä menoa kuin oli minunkin\nkotini nurkissa silloin, kun minä olin nuori. Nuorihan minä nytkin olen\nvielä, mutta silloin kun olin naimaton. Vielä enemmän minulla oli. Ja\nkun Tuomas vainaja minut sai omakseen, niin aidalla minä istuin ja\nkatselin, kun pojat rehkivät painissa. Ja herra jestas sentään, minkä\nnäköinen se minunkin Tuomaani oli, kun hän siitä pääsi. Oli se ihana\naika! Koko naama veressä ja minä itkin ja kuivasin, kuivasin ja itkin.\nTotta kai minun itkeä täytyi. Ja siitä se sitten tuli. Ja hyvä mies se\nTuomas olikin, kun miehekseni pääsi. Kuoli vaan liian varhain.\n\nMIKKO. Millä tavalla se meidän Martti tappelusta selvisi? Ei hän tällä\nkulmalla vielä ole kertaakaan alakynteen jäänyt.\n\nSUSANNA. Ei täällä, mutta toista on, kun Brockmanin Kallen kanssa menee\nyhteen. En minä tiedä, kuka siinä voitolle olisi jäänyt, sillä molemmat\nmennä ploiskahtivat Koljon virtaan. Meillehän se Kalle tuli. Ja märkä\nse oli, herranen aika, miten märäksi ihminen tuleekaan, kun vaatteet\npäällä veteen joutuu! Minä niitä sitten kuivasin, niitä vaatteita\nnimittäin, uunin päällä. Äsken Kalle sitten läksi kotiaan kohdin,\nmutta kovin krympättynä. Reginan suhteen oli kaikki loppunut, sen minä\nhuomasin. Kyllähän Regina häntä koetti lohdutella, mutta mies oli\nsynkkä kuin murhaaja käräjillä.\n\nLIISA. Pelkää, että tämä juttu kerrotaan pitäjällä ja hänelle\nnauretaan. Sellainen sammuttaa pahimmankin rakkauden miehessä.\n\nSUSANNA. Se on selvää, se. Kyllähän minä sen Reginan olisin sille\nKallelle suonut.\n\nMIKKO. Mutta onhan Regina Juhan morsian.\n\nSUSANNA. Jos minä oikein totta puhun ja ajatukseni tuon julki, niin ei\nminulla mitään sitä vastaan olisi, että hän menisi jollekulle toiselle.\nOttakaa hänet tänne Martin vaimoksi.\n\nLIISA. En minä häntä ottaisi.\n\nSUSANNA. Kyllä minä sen ymmärrän, voi, voi, miten hyvin minä sen\nymmärrän. Onhan se Regina hyvä työihminen ja kauniskin hän on, mutta\nkun sillä on se hirmuinen roikka mukanaan. On isä, äiti ja kaksi\nsisarta ja kaikki nämä ovat ihan riivattuja komentamaan. Ei siinä auta\nmuu kuin aina pitää halkoa lähellä, jos tahtoo emännyyden säilyttää.\nKyllä minä tähän asti olen voitolla ollut heitä kaikkia vastaan, sillä\neivät ne toki kehtaa vielä pahaa luontoaan täydellisesti näyttää. Mutta\narvaahan sen, että kun häät ovat olleet, niin olen minä talossani kuin\nlude, joka saa etsiä rakoa, minne pääsisi piiloon.\n\nMIKKO. Miksi se Juha ei aja sitä roikkaa pois?\n\nSUSANNA. Meidän Juha! Se on niin hiljainen ihminen, etten sitä uskoisi\nomaksi pojakseni, ellen sitä varmasti tietäisi. Isänsä joikin toisinaan\nja olikin humalassa hauska mies, lauloi ja hoilasi ja puheli mukavia.\nMutta tämä ei ole maistanut viinan tippaakaan. Ja kun hänellä on\njoutoaikaa, niin istuu ja tutkii raamattua. Ilmankos se Regina saa\ntoisinaan hänestä tarpeekseen. En minä usko, että hän halaakaan sitä\nmorsiantaan muuta kuin kerran viikossa, vaikka tämä on samassa talossa.\nEi sitä sentään nuori tyttö niin vähään tyydy. Sano suoraan Liisa;\ntyytyisitkö sinä, jos olisit nuori?\n\nLIISA. En minä usko, että Mikko halasi minua ennen häitä ollenkaan.\nEnkä minä sitä kaivannutkaan. Ennättää sen sittenkin.\n\nSUSANNA. Ihmeiden ihme! Onko niitä sellaisia ihmisiä maailmassa! Mutta\nkun lukee sitä korkeaa veisua, niin silloin tietää yhtä ja toista.\n\nMIKKO. Minä luen aina profeettoja!\n\nSUSANNA. Ne mekastavat aina niin kovasti. Kyllähän sitä sellaista\non terveellistä lukea, mutta sittenkin... Te ette siis huoli siitä\nReginasta. Mutta jos Martti haluaa hänet, niin huolitte kai sitten.\n\nLIISA. Ei Martti ole meille siitä mitään puhunut. Ja hän on sellainen\npoika, ettei hän sentään mitään tee vanhempiensa tahtoa kysymättä.\n\n    (Maria ja Henna tulevat.)\n\nMARIA. Päivää! Isäntä käski sanoa, että meillä olisi talkoo torstaina.\nKai täältäkin tullaan?\n\nLIISA. Meillä on heinänkorjuu jo siksi loppunutkin, kyllä me tulemme\nkaikin. Kuinka siellä teillä näin kauan on kestänyt?\n\nMARIA. Meillä ei ole ollut väkeä kylliksi, ja ne niityt, jotka ovat\nsiellä virran varrella, eivät ole vielä olleet niitettävissä.\n\nMIKKO. Kiire siinä jo onkin, jos tahtoo ennättää kaikki heinät korjuun,\nennenkuin ruis pakkaa päälle.\n\nSUSANNA. No, Maria, sehän oli tavaton tappelu, joka siellä eilisiltana\noli Koljon sillalla.\n\nMARIA (hätkähtää). Minä olen ihan onneton siitä! Että ne viitsiikin\nsillä tavalla!\n\nSUSANNA. Voi, voi, et sinä tunne vielä nuoria miehiä; Kyllä he tapella\njaksavat. Ei siinä auta sakot ja pappien saarnat. Veri se on, joka\nsellaista tekee.\n\nHENNA (joka on istunut uunin luo sisään tultuaan). Tiesi, miten siinä\nolisi käynyt, ellen minä olisi tullut apuun.\n\nMARIA. Niin, tämä Hennahan sen kaiken lopetti.\n\nSUSANNA. Mutta sehän on Henna. Minä tässä katselinkin, että tutun\nnäköinen se on.\n\n    (Menee kättelemään.)\n\nKyllähän minä Läpikäytävän Hennan muistan siltä ajalta, kun isäni vielä\nasui Längelmäellä. Aijai, ettei se Henna vain tehnyt taikoja silloin,\nkun minä naimisiin menin.\n\nHENNA. Eihän sitä tarvittu, kun vallesmannin röökynä oli niin korea ja\nhemaiseva.\n\nSUSANNA. Niin, niin, kun muistelee niitäkin aikoja! Vai Henna se nyt\ntappelun lopetti?\n\nHENNA. Niinhän minä tein. Minä olen mieheni niin usein laahannut pois\ntappeluista, että kyllä minä kaikki konstit tunnen. Minä ryömin kuin\nkissa hiirtä vahdatessaan poikien jalkoihin ja tarrasin kinttuihin\nkiinni. Ei se mieskään yhdellä jalalla pystyssä pysy, ei ainakaan\nsilloin, kun toisen kanssa tappelee. Ne menivät niin että roiskahti\nkaidepuun yli virtaan; Siellä ne sitten mulskivat aikansa ja nousivat\nrannalle. Mutta sellainen sisu niillä vielä oli sielläkin, etteivät\nedes samalle rannalle tahtoneet nousta, vaan toinen nousi toiselle ja\ntoinen toiselle.\n\nLIISA (mennen ovea kohden). Minnekähän se Martti ne vaatteensa on\njättänyt. Pitää mennä aittaan katsomaan, etteivät siellä sikisty aivan\npahanpäiväisiksi. Ne pojat heittävät vaatteitaan sinne ja tänne yhteen\nkasaan.\n\n    (Menee)\n\nMIKKO. No, onko se Henna taas taikamatkoilla?\n\nHENNA. Ei minulla tähän pitäjään asiaa ole. Minä olin vain läpimatkalla\nsinne Eräjärvelle. Siellä on sellainen onneton likka, joka ei tahdo\nmiestä saada, ei, vaikka mikä olisi. Ja ellen minä auta, niin Kyöpelin\nklasivuorta se kiivetä saa.\n\nMIKKO. Henna onkin kai monen siltä matkalta pelastanut?\n\nHENNA. Onhan tuota tullut tehdyksi. Onhan lähimmäistä autettava siinä\nmissä kukin voimainsa mukaan voi. Ja naiminen on pyhä ja vakava asia.\nEi siihen vain jokainen toisten auttamatta pääse, kun ne miesriiviöt\novat tulleet sellaisiksi junttipäiksi, että eivät menisi pappilaan\nvaikka mikä olisi. Houkuteltava niitä on ja konstia on käytettävä.\n\nSUSANNA. Ei Henna nyt mene tästä pitäjästä pois, ennenkuin on meillä\nkäynyt. Minäkin olen nyt leskenä.\n\nHENNA. Niin, minä olen sen kuullut, että röökynä on leski. Mitenkäs se\nisäfaari jaksaa? On kai vielä yhtä nuori ja kekkee kuin ennenkin?\n\nSUSANNA. Samanlainen hän on kuin ennenkin. Onko siellä Längelmäellä\nkuollut viime aikoina paljon ihmisiä?\n\nHENNA. Ainahan niillä on se tapana ollut. Milloin enemmän milloin\nvähemmän. Lapsia tietysti kuolee parhaasta päästä, mutta menee siinä\nkeski-ikäisiäkin. Voi, kyllä se oli vahinko, ettei röökynä ollut leski\nsilloin, kun se Västilän Laurilan Lauri isäntä leskeksi jäätyään haki\nitselleen uutta vaimoa. Siinä oli sitten touhua. Koko pitäjä sitä\nhakemista ja valikoimista seurasi. Lesken se sitten otti, kun ei ketään\nnuorta tyttöä saanut. Mutta olisi röökynän kelvannut mennä siihen\ntaloon.\n\nSUSANNA. Onko hänellä poikia?\n\nHENNA. Onhan se Jaakko. Komea ja roteva poika. Pitkä, tavallista\npitempi. Se on nyt juuri siinä iässä, että senkin pitäisi mennä\nnaimisiin. On ainoa poika ja saa talon. Eihän sitä juuri kannata mennä\nmuuta kuin sellaiseen taloon, jossa on yksi poika. Kyllähän niistä\ntytöistä sitten pääsee perunkirjoituksissa, vaikka eivät ne langot\nniitä hauskimpia ole; vaativat ja vaativat. Mutta pääseehän niistä.\nMutta toista on pojat. Minä tiedän talon, en nyt viitsi nimeä sanoa,\nmutta siellä pojat niin riitelivät perinnöstä, että piti pöytäkin\nsahata kahtia, kun ei kukaan tahtonut toista puolta toiselle sovinnolla\nantaa.\n\nSUSANNA. Mutta se Jaakko? Vai on pitkä ja komea?\n\nLIISA (tulee sisään). Enkö minä sitä arvannut. Sinne se Martti oli\npannut vaatteet märkinä nurkkaan yhteen kääröön. Olisi luullut, että\nnäitä ei ole mestarilla koskaan teetetty, niin ovat rypyssä.\n\n    (Oikoo vaatteita ja asettaa ne kuivumaan takan päälle.)\n\nSUSANNA. Tekisi niin mieli jäädä tuota Hennaa puhuttamaan, sillä on\naina niin mukavia juttuja, mutta ne voivat siellä kotona tehdä mitä\ntahansa, ellei ole aina vieressä katsomassa. Hyvästi nyt. Henna tulee\nsitten varmasti meille. Tässähän se on ihan vieressä.\n\nHENNA. Kyllä minä tulen. Onhan sitä niinkuin sukua, kun on samassa\npitäjässä syntynyt. Örisse aina lähempää kuin vieraasta pitäjästä\nolisi.\n\nSUSANNA (kättelee kaikkia). Hyvästi nyt. Ja Henna ei sitten unohda\nmillään tavalla tulla meille. Minä annan vaikka ryypyn.\n\n    (Menee.)\n\nLIISA (tarkastaen riippumaan asetettuja housuja). Ja millä tavalla se\npoika on housujaan pidellyt! Ihan rikki!\n\nHENNA (nauraen). Hähähähähä! Siinä rytäkässä ne repesivät. Minä näin\nsen!\n\nLIISA. Kyllä näistä paikkaamalla vielä tulee työhousut, mutta ei näitä\nenää pyhänä pidä. Missähän, Mikko, se pitäjän räätäli tähän aikaan on\ntyössä? Pitäisi mestarille saada sana.\n\nMARIA. Mestari tuli juuri sinne Sikalaan tänä aamuna.\n\nLIISA. Voi todellakin sanoa, missä housut repee, siellä räätäli on\npaikalla kepee. Jos sinä, Mikko, menisit heti hänelle puhumaan. Kai tuo\nsiinä muun työn välissä ennättäisi housut tehdä Martille. Minulla on\naitassa vielä tätä samaa sarkaakin.\n\nMIKKO. Voihan tuota mennä, niin on sekin asia sitten hoidettu aikanaan.\n\n    (Ottaa lakkinsa ja menee.)\n\nHENNA. Kyllä on tämä isäntä nöyrä ja kuuliainen. Ei niitä olekaan\nmonessa paikassa sellaisia. Komentieraavat akkaansa ihan aamusta\niltaan.\n\nLIISA. Miehissä ja miehissä on kovin suuri ero.\n\nHENNA. Siinä emäntä sanoi ihan toden sanan. Kyllä se ero on niin suuri,\nettei sitä uskoisikaan.\n\nLIISA. Ei kai sinulla, Maria, ole kovin kiirettä pois.\n\nMARIA. Ei ole. Tarvitaanko minua täällä?\n\nLIISA. Minun pitäisi käydä vähän niityllä juuri nyt. Pitää viedä sinne\nniille juotavaa. Minun pitäisi vähän puhua sinulle asioista.\n\nMARIA. Kyllä minä sen ajan tässä odotankin.\n\nLIISA. Pitää samalla vähän toruakin sitä Marttia, kun ei ole äidilleen\nmitään puhunut tuosta tappelusta.\n\n    (Menee.)\n\nHENNA. Voi sinua, kultainen nypykkä, kyllä saat hyvän anopin ja apen,\njos tähän taloon pääset. Minä olen jo nähnyt niin monta taloa ja niin\nmonta perhettä, että ihan haistan heti tupaan tullessani, missä ollaan\nonnellisia. Minä myisin vaikka autuuteni, jotta hankkisin sinulle\nminiän paikan tällaisessa talossa.\n\nMARIA (alakuloisena). Auttaako siinä enää mitään, kun se tappelukin oli\neilen.\n\nHENNA. Auttaa ja auttaa varmasti, kun minä hommaan. Katsohan, kohtalon\nsormi pisti ihan siihen paikkaan, missä apu on.\n\nMARIA. Ja missä se on?\n\nHENNA. Tuolla uunin päällä.\n\nMARIA. Mikä siellä sitten on?\n\nHENNA. Ne housut. Jos saa nuori tyttö käsiinsä rakastamansa miehen\nhousut, niin on taika, joka varmasti auttaa. Se tepsii mieheen ihan\ntiukasti.\n\nMARIA (innostuen). Ja mikä se taika on?\n\nHENNA. Sinun pitää ottaa nuo Martin housut ja sitten jauhaa niitä\nkäsikivillä.\n\nMARIA. Herranen aika, pitääkö minun he sitten jauhettuina syödä?\n\nHENNA. Ei, ei niitä syödä sentään tarvitse, mutta jauhaa ne pitää\noikein pieniksi. Ja että kohtalon sormi on tismalleen tämän asian\npäällä, se nähdään kaikesta. Ensin tuo pojan oma äiti housut ihan\nmeidän nenämme eteen. Ja sitten on tuossa ihan lähellä käsikivet.\n\n    (Osoittaa oven pielessä olevia käsikiviä.)\n\nJa sitten käy kaikki kuin nakutettu. Isä menee pois, äiti menee pois,\nme jäämme kahden, eikä talossa ole ketään muita kuin me kaksi. Ota pian\nhousut sieltä alas!\n\nMARIA (ottaa housut uunin päältä). Voi, voi, kuinka minä pelkään!\n\nHENNA. Ei tarvitse pelätä ollenkaan.\n\nMARIA. Mutta mitähän Martti sanoo, jos saa tietää, että minä olen hänen\nhousunsa jauhanut?\n\nHENNA. Mitä se sanoo, on mielissään sellaisesta. Kyllä se selviää siinä\nilossa ihan itsestään. Pian housut myllyyn!\n\nMARIA (menee housut kädessään myllyn luo). Pitääkö minun panna nämä\nmyllyyn niin, että ensin on puntit, vai että ensin on vyötärö!\n\nHENNA. Hullu likka, tietysti ensin puntit. Pystyssähän miehen täytyy\nolla, eikä päällään seisomassa.\n\nMARIA (koettaa saada housut käsikivien silmästä sisään). Eivät nämä\nmene millään ihmeellä sisään. Tämä reikä on pieni ja housut\novat sarkaa.\n\nHENNA. Ota halko ja paina sillä!\n\n    (Tuo hänelle uunin luota halon.)\n\nPaina tällä!\n\nMARIA (painaa). Eivät ne mene sittenkään!\n\nHENNA. No, se on nyt ihme ja kumuna!\n\n    (Ilahtuen.)\n\nMutta, katsohan, taas se kohtalon sormi näyttää mitä meidän tulee\ntehdä. Tuolla uunin kupeella on tukki ja sen päässä kirves, ihan kuin\nmeitä ja tätä asiaa varten siihen pantuna. En ole vielä koskaan taikaa\ntehnyt, jossa kaikki olisi ihan tarjolla edessä, on saanut etsiä ja\nhakea. Tuo housut tänne, niin minä autan!\n\n    (Menevät yhdessä tukin luo, joka on uunin pielessä tuvan puolella.)\n\nMARIA. Ihan minua peloittaa!\n\nHENNA. Älä löpise. Pian housut tänne!\n\nMARIA. Tässä ne ovat!\n\n    (Antaa Hennalle housut, joka panee ne tukille, tarttuu\n    kirveeseen ja alkaa lukea hakaten samalla housuja.)\n\nHENNA.\n\n    Iske kirves miehen mieltä,\n    Pirstoa pahan sisua,\n    Nöyräksi nujertamahan,\n    Lempeänä leimumahan.\n    Nosta haluja hänessä,\n    Tämän meidän piian päälle,\n    Ettei muita muistakahan\n    Eikä toisia tavota.\n\n(Puhuu.) Tässä on nyt silppua. Ota se ja ala jauhaa! (Antaa Marialle\nhakkaamaansa kangasta. Maria ottaa ja menee myllyn luo ja alkaa\njauhaa.)\n\n    Niinkuin pöksyjä pitelen,\n    Niin mä sisuas sitelen,\n    Yhtehen yhistyköhön,\n    Kiinni kinnaroitukohon,\n    Ettei pääse päivinänsä,\n    Selviä sinä ikänä!\n\n(Puhuen.) Tässä on lisää vaikka kuinka paljon. Jauha, jauha!\n\nMARIA. Tämä on niin nihkeää, ettei se kulje kivien välissä. Se vain\nvinkuu ja vitisee!\n\nHENNA. Anna vinkua, ei se mitään tee. Kyllä se suppu siellä pienenee!\n\n(Maria ryhtyy taas jauhamaan. Henna jatkaa lukuaan.)\n\n    Nouse lempi hettehistä,\n    Nouse minun nostaessa,\n    Pyörryttäös miehen päätä,\n    Souda suonissa suvena,\n    Että aivot on sekaisin,\n    Halut hulluina hänessä.\n\n(Puhuen.) Tuleeko siitä mitään?\n\nMARIA. Kyllä se jo alkaa luistaa.\n\nHENNA. Tule ottamaan lisää. Täällä on sinulle! (Maria käy ottamassa\nlisää riepuja. Henna jatkaa kirveellä hakkaamista ja lukee.)\n\n    Ei sitten sinä ikänä,\n    Ellei tänän kesänä,\n    Lempi leiki lehtoloissa,\n    Kukertele kuusen alla.\n    Jos et nouse, minä nostan,\n    Jos et kiihdy, minä kiroan!\n\n(Puhuen.) No, nyt se on sitä myöten valmis. Puntit on mäsänä.\nIstuinpaikka on välttämättömästi pantava kokonaisena myllyyn.\n(Menee myllyn luo ja tuppoa housuja kiven silmään.)\n\nLuistaako se!\n\nMARIA. Ei se luista. Se juuttuu ihan kiinni!\n\nHENNA. Väännetään yhdessä! Kas, tuolla tavalla, tuolla tavalla! Kyllä\ntästä nyt hyvä tulee!\n\nMARTTI (on tullut hiljaa ovesta ja seisoo aivan naisten takana;\nkatselee vähän aikaa ihmeissään heidän hommaansa). Mitä te täällä\njauhatte?\n\n    (Molemmat naiset kirkaisevat. Maria pakenee tuvan toiselle\n    puolelle pöydän luo, Henna uunin lähelle.)\n\nHENNA. No, nyt meni kaikki sekaisin!\n\nMARTTI Mitä te noin säikähdätte?\n\n    (Astuu muutaman askeleen eteenpäin, Henna livistää\n    samassa hänen taitseen ovesta ulos.)\n\nNo, no, minne sellainen kiire?\n\n    (Menee jälleen myllyn luo ja vetää housun kappaleen myllystä.)\n\nVoi paratiisin omenat! Minun housuni! Mitä ihmettä te minun housujani\nmyllyssä jauhatte? Eihän näistä ole muuta kuin istuin enää jälellä ja\nsekin jo koko lailla kelvottomassa kunnossa.\n\n    (Menee housut kädessään Marian luo, joka on istunut\n    penkille ja peittää kasvonsa esiliinallaan.)\n\nTiedätkö sinä, mitä nämä ovat?\n\nMARIA (heikolla äänellä). Sinun pöksysihän ne ovat.\n\nMARTTI. Ovat olleet, eivät kai enää ole.\n\n    (Ystävällisellä äänellä).\n\nMitä varten sinä näitä tällä tavalla olet pidellyt?\n\nMARIA (nyyhkyttäen). Kun se Henna neuvoi.\n\nMARTTI. (viheltäen). Vai niin, vai neuvoi Henna? Ja mitä varten näitä\nsitten näin pidettiin?\n\nMARIA. Kun se Henna sanoi, että se auttaa varmasti.\n\nMARTTI. Mihin se auttaa?\n\nMARIA. Siihen rakkauteen. Voi, voi. Martti hyvä, anna anteeksi, en minä\nenää toista kertaa sillä tavalla tee.\n\nMARTTI. Tahtoiko se Henna, että minä rakastuisin häneen?\n\nMARIA. Eihän hän tahtonut, mutta hän neuvoi minua.\n\nMARTTI. Ettäkö minä rakastuisin sinuun?\n\nMARIA. Minä niin häpeän. Ei minun olisi pitänyt mennä ollenkaan tähän\nloukkuun. Mutta kun sinä niin kovasti olit sen Reginan puolella ja kun\nminulla ei ollut enää mitään muuta keinoa ja kun sinä tappelitkin hänen\ntähtensä.\n\nMARTTI (koettaa salata nauruaan). Vai sen vuoksi?\n\nMARIA (ojentaa kätensä ja tarttuu housuihin). Anna ne minulle, kyllä\nminä hommaan uudet sinulle näiden sijaan.\n\nMARTTI (vetäen vastaan). Ja ellen minä anna.\n\nMARIA. Sinun täytyy antaa, muuten minä tulen ihan onnettomaksi.\n\nMARTTI. Minä tässä olen tuumaillut, että jokainen asia maailmassa pitää\ntoimittaa päätökseen.\n\nMARIA. Mitä sinä tarkoitat?\n\nMARTTI. Että sinun täytyy jauhaa nämä housut ihan valmiiksi. Sitten voi\näiti niistä vaikka leipoa kakun ja syöttää minulle.\n\nMARIA. Älä nyt tee pilkkaa minusta, minä olen niin onneton.\n\nMARTTI. Ellet jauha näitä housuja loppuun asti, niin minä kerron asian\nkoko maailmalle.\n\nMARIA. Mieluummin sitten se kuin että koko pitäjä minua pitää\npilkkanaan.\n\n    (Nousee.)\n\nMARTTI. Mutta jauhakin ne pieniksi.\n\nMARIA (menee alakuloisena myllyn luo). Kyllähän minä jauhan, kun siinä\nsitä niin vaadit!\n\n    (Pistää housut myllyyn ja alkaa jauhaa.)\n\nMARTTI. Se on sinulle raskasta työtä!\n\nMARIA. Eihän tämä työ raskasta olisi, elleivät ne housut olisi\nnihkeitä.\n\nMARTTI. Kangas tulee sellaiseksi vedessä.\n\nMARIA. Että minun pitikin vielä tällaiseen joutua! Minä en koskaan tätä\nunohda.\n\nMARTTI. No, se on vissi sana se, ettei sitä unohtaa saakaan.\n\nMARIA. Ettei vaan kukaan tulisi.\n\nMARTTI. Henna karkasi tiehensä. Äiti jäi niitylle; ja isä on jossain\nasioillaan.\n\nMARIA. Mutta ellen minä saakaan näitä pieniksi?\n\nMARTTI. Jauhat siihen asti, kunnes saat. Ehkä minä tulen auttamaan.\n\nMARIA. Et saa, kyllä minä yksinkin jauhan.\n\nMARTTI. Pelkäätkö sinä, että taika ei sitten auta?\n\nMARIA. En minä enää ajattele mitään taikoja, kun vain pääsisi pois.\n\nMARTTI (tarttuu käsikiveen yhdessä Marian kanssa). Mutta miehen pitää\naina naista auttaa. Jauhetaanhan yhdessä.\n\nMARIA (vilkaisee häneen). Sinä naurat.\n\nMARTTI. En kai minä tässä itkeä kollota.\n\nMARIA. Sinä et siis ole enää minulle vihoissasi?\n\nMARTTI. En, jos saamme housut pieniksi.\n\nMARIA (alkaa jauhaa täyttä voimaa). Kyllä minä sitten jauhan vaikka\nviikon tässä. Enkä minä sitten enää välitä, vaikka koko kylä tulisi\nminulle nauramaan.\n\nMARTTI. Sekö sinulle onkin pääasia?\n\nMARIA. Mikä?\n\nMARTTI. Se, että minä en ole vihainen sinulle?\n\nMARIA. Enhän minä mistään muusta välittäisi koko maailmassa.\n\nMARTTI. Miksi et ole koskaan ennen siitä puhunut?\n\nMARIA. Enhän minä ole sinua vastaan rikkonutkaan.\n\nMARTTI. En minä sitä juuri tarkoittanut.\n\nMARIA. Mitä sitten?\n\nMARTTI. Sitä, että sinä pidät minusta.\n\nMARIA. Mitä minä sitä olisin tullut sanomaan, kun sinä et ole pitänyt\nminusta.\n\nMARTTI. Mistä sinä sen tiesit?\n\nMARIA. Tietäähän sen sellaisen.\n\nMARTTI. Älä nyt ole olevinasi miestä viisaampi. Ja mistä sinä minun\nasiani olisit tietänyt?\n\nMARIA. Kun se Regina...\n\nMARTTI. Minä hämäsin sitä Reginaa ihan huvikseni, kun se on niin\nhalukas kokoamaan miehiä ympärilleen ja kun sen Juhan asioista ei\ntahtonut tulla mitään selvää.\n\nMARIA. Onko se ihan totta?\n\nMARTTI. Ei ihan, mutta on sinnepäin ainakin.\n\nMARIA. Anna nyt minun jauhaa tämä yksinään loppuun asti.\n\nMARTTI. Parempi on, kun saadaan pikemmin tämä suttu valmiiksi.\n\nMARIA. Mitä varten?\n\nMARTTI. Jotta sitten puhutaan muusta.\n\nMARIA. Mistä muusta?\n\nMARTTI. Vaikka meidän häistämme.\n\nMARIA (huudahtaa). Martti!\n\n    (Horjahtaa ja kätensä menevät kiven laitaan.)\n\nMARTTI. Älä siinä jauha hyppysiäsi yhteen sotkuun.\n\nMARIA. Älä tee minusta pilkkaa, Martti!\n\nMARTTI. En minä pilkkaa tee. Mutta katsotaanhan nyt, mitä niistä\nhousuista on tullut.\n\n    (Tarkastaa myllyyn.)\n\nEiköhän tämä jo riitä. Tule nyt tänne ja istu viereeni, niin puhumme.\n\n    (Vie hänet istumaan rahille pöydän ääreen.)\n\nMARIA. Minä tahtoisin jo mennä pois täältä, ennenkuin äitisi tulee\nkotia.\n\nMARTTI. Minä luulen, että äiti ei tule kovinkaan pian. Hän tuli\nniitylle ja lähetti minut tänne hakemaan sukkavarrasta itselleen.\nKyllähän minä ihmettelin, mitä hän sillä tekee, kun ei kudintakaan\nollut hänellä kädessään, mutta en minä häneltä mitään kysellyt, vaan\nlähdin niityltä. Katsohan, kun äiti käskee, niin pitää totella. Nyt\nminä huomaan, että sinä olitkin se sukkavarras, jota minun piti täältä\netsiä.\n\nMARIA. Olisikohan hän toden totta tarkoittanut sitä, että sinä puhuisit\nminun kanssani?\n\nMARTTI. Äiti on niin viisas, etteivät tuomarit ja laamannit hänelle\nriitä. Ja kun hän lähettää minut tänne ja tietää sinun olevan täällä,\ntarkoitti hän sillä jotain. Ja hän huusi vielä perästäni, ettei sillä\nollut mitään kiirettä.\n\nMARIA. Mutta viehän hänelle nyt se sukkavarras, kun hän kerran lähetti\nsitä hakemaan.\n\nMARTTI. Minä tahdon kerran olla tottelematonkin, ennenkuin tulen\ntäysi-ikäiseksi. Tämä kilttinä poikana oleminen on ajanmittaan niin\nkovin ikävää. Kuulehan, Maria, tuletko sinä meille?\n\nMARIA. En minä osaa siihen mitään sanoa.\n\nMARTTI. Ehkä sanoisit, jos ensin söisit tuon supun tuolta myllystä.\n\nMARIA. Älä nyt viitsi!\n\nMARTTI. Vai tahdotko sinä, että minä otan sen Reginan sisaren Katrin\ntai sitten Sohvin?\n\nMARIA. Ei, et saa ottaa kumpaakaan heistä.\n\nMARTTI (näkee ikkunasta Liisan tulevan). Ellet pian sano; jäätkö tänne\nvai etkö jää, niin kerron kaiken äidille, joka jo näkyy tuolla tulevan\nsitä sukkavarrasta hakemaan.\n\nMARIA. Martti, tiedäthän sinä.\n\nMARTTI. Enköhän minä tiedä.\n\nMARIA. Mitä sitten kysyt?\n\nMARTTI. En minä mitään kysykään enää.\n\nLIISA (tulee). No, kauan sinä viivyitkin, Martti.\n\nMARTTI (on noussut ja seisoo pitäen Mariaa kädestä kiinni). Äiti,\nellei teillä ole mitään sitä vastaan, niin minä ottaisin tämän\nMarian vaimokseni.\n\nLIISA (menee Marian luo ja syleilee häntä). Terve tuloa sitten taloon.\nTätä minä olen toivonut. Tee hänet onnelliseksi ja muista karttaa aina\nviimeiseen asti ensimmäistä riitaa.\n\nMARTTI. Ei sitä tarvitse enää pelätä, me olemme jo riidelleet.\n\nLIISA (pudistaen päätään). Lapset, lapset, joko jo?\n\nMARTTI. Meillä oli riita niistä minun housuistani.\n\nMARIA (kauhuissaan). Mutta Martti, et saa!\n\nMARTTI. Parasta on häpeä tuoda yhdellä kertaa esiin, niin pääsee\nvähemmällä.\n\nLIISA. Mitä te housuista riitelitte?\n\nMARTTI. Äiti, katsokaa tuonne myllyyn, niin näette, siellä ne ovat.\n\nLIISA (katsoo myllyyn). Mitä ihmettä tämä on?\n\nMARTTI. Se on rakkauden taikaa. Ja että se on tepsinyt, siitä olen minä\nselvänä todistuksena.\n\nLIISA (purskahtaa nauruun). Hyvänen aika! En ole kuullut enkä nähnyt\nmokomaa!\n\nMIKKO (tulee). Mikä ilo ja riemu täällä on?\n\nLIISA (kääntää hänet ympäri). Tule pois, et saa jäädä tänne. Martti on\nmennyt kihloihin Marian kanssa. Ei heitä nyt saa häiritä.\n\nMIKKO. No, tahdon minäkin joskus olla herra omassa talossani!\n\n    (Lykkää Liisan syrjään.)\n\nOle hiljaa, akka, kun minä miniääni kättelen!\n\n    (Menee tervehtimään Mariaa).\n\nTervetullut taloon!\n\nMARIA. Minä niin häpeän!\n\n    (Karkaa ovesta.)\n\nMARTTI. Pitää mennä jälestä, ettei kokonaan häviä!\n\n    (Juoksee nauraen hänen jälestään.)\n\nMIKKO (seisoo ihmeissään paikallaan). Olen minä nähnyt kaikenlaisia\nmorsiamia, mutta en vielä tuollaista!\n\nLIISA. Mutta kuulehan nyt, kun kerron.\n\n    (Kertoo nauraen.)\n\nMaria teki taikoja. Jauhoi käsikivillä noita Martin märkiä housuja.\nTässä ne nyt ovat.\n\n    (Vetää housun kappaleen myllystä.)\n\nSitä se nyt häpeää.\n\nMIKKO. Mitä se suotta häpeää, kuu kerran hyvästi auttoi?\n\nLIISA (mennen miehensä luo ja laskee kätensä hänen molemmille\nolkapäilleen). Mikko rakas, meillä on nyt miniä ja oikein mieluinen\nminiä. En olisi parempaa saanut, vaikka itse olisin valinnut.\n\nMIKKO. Kun onni asuu talossa, niin onnea on kaikkialla. Ei hyvässä\ntalossa koskaan mitään pahoin käy.\n\nLIISA. Meillä on nyt miniä. Uusi polvi varttuu heistä, uusi ja\nonnellinen polvi. Ja kun me kerran olemme menneet hautuumaalle, niin he\nmeitä silloin vielä muistavat.\n\nMIKKO. Muistavat sinua ainakin, sillä sinähän taloon onnen olet tuonut.\n\nLIISA. Eihän onnen kaunis lintu pysy, ellei sitä toinen osaa pysyttää.\n\nMIKKO. Mutta kaikkien taloon ei onnen lintu lennäkään. Sinä olet\nlentänyt.\n\nLIISA. Mutta muistakaamme sitä, joka tätä asiaa meille nyt on\nkiirehtinyt. Hennaa nimittäin. Missähän hän lienee tällä haavaa.\n\nMIKKO. Aitan nurkan takaa minä näin hänen kurkkivan taloon tullessani.\n\nLIISA. Hae kukkarosi esiin, minä kutsun hänet tänne.\n\n    (Menee ikkunaan ja viittoilee.)\n\nMIKKO (menee seinäkaapille, ottaa esiin nahkakukkaron ja sieltä\nhopeatalarin).\n\nNäetkö hänen naamaansa missään?\n\nLIISA. Tuolla Henna on, mutta ei tohdi tulla. (Viittoo uudelleen.) Jo\nlähti liikkeelle.\n\nHENNA (tulee vähän ajan päästä ovelle. Kurkistaa varovaisesti sisään).\nEmäntä taisi viittoilla minulle.\n\nMIKKO (pitäen rahaa hyppysissään). Tunteeko Henna, mikä tämä on?\n\nHENNA (nielaisee ensin). Hopeatalarihan se on. Kyllähän minä sellaisen\ntunnen, vaikka en monasti ole sellaista pidellyt.\n\nMIKKO. Saa nyt pidellä.\n\n    (Heittää sen hänelle.)\n\nHENNA (koppaa sen kiireesti). Ja auttoiko se?\n\nLIISA. Auttoi varmasti ja siksi tämä on palkka.\n\nHENNA. Sen minä olen aina sanonut, että kyllä niistä taioista apua on,\nkun on oikea toimittaja.\n\n    (Lyhyen vaitiolon jälkeen.)\n\nKai minä saan tuon supun ottaa tuolta myllystä?\n\nLIISA. Mihin sitä käytetään?\n\nHENNA. Voinhan minä sen sanoa näin salassa. Elukoillehan minä tätä\nannan. Pannaan hiukan sonnin juomaan, niin kyllä tepsii. Se on niin\nvarmaa kuin varma on. En minä suotta ole Läpikäytävän Henna.\n\nVäliverho.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nSama näyttämö kuin ensimmäisessä näytöksessä.\n\nSOHVI (tulee juosten veräjän kautta, huutaa tupaan päin). Katri!\n\n    (Surkealla äänellä.)\n\nKatri! Katri!\n\nKATRI (tulee tuvasta). Mikä sinulla nyt on hätänä?\n\nSOHVI. Minä kuulin kylällä, että Heikkilän Martti on mennyt kihloihin.\n\nKATRI (säikähtyen). Kenen kanssa hän on mennyt kihloihin?\n\nSOHVI. Yrjölän Marian kanssa.\n\nKATRI. Se on valhe!\n\nSOHVI. Ei, kyllä se on totta.\n\nKATRI (purskahtaen itkuun). Hyvänen aika, miten onneton minä olen!\n\nSOHVI. Oletko sinäkin onneton!\n\n    (Purskahtaa hänkin itkuun.)\n\nKATRI. Itketkö sinäkin?\n\n    (Kuivaa äkkiä kyyneleensä.)\n\nJa mitä varten sinä itket?\n\nSOHVI. Kun minä olen hänen päälleen ajatellut jo kauan aikaa.\n\nKATRI (suuttuen). Sinä, alamittainen! Et sinä semmoista vielä saa\najatella. Ensin täytyy Reginan mennä naimisiin ja sitten minun ja\nsitten vasta tulee sinun vuorosi. Järjestys kaikessa!\n\nSOHVI. Mutta enhän minä sille mitään mahda, että hän on niin komea ja\nminun on niin hyvä olla, kun näenkin hänet.\n\nKATRI. Pidä suusi kiinni, likka!\n\nSOHVI. Et saa olla paha minulle, kun minun sydämeni on ihan murtunut!\nKyllähän minä tiesin, että sinä ajattelit häntä...\n\nKATRI (suuttuen). Mitä se sinuun kuuluu, ketä minä ajattelen?\n\nSOHVI. Ei kuulukaan, mutta minä ajattelin, että samahan tuo on, jos hän\ntulee vaikka sinulle, onhan hän sittenkin samassa suvussa!\n\nKATRI. Ellet nyt jo lakkaa vonkumasta, niin saat selkääsi!\n\nREGINA (tulee tuvasta). Mitä tuo Sohvi parkuu ja poraa!\n\nSOHVI. Kun se Heikkilän Martti on mennyt kihloihin Yrjölän Marian\nkanssa.\n\nREGINA (sävähtäen). Onko se totta?\n\nKATRI. Niin ainakin tuo likka väittää.\n\nREGINA. Kuinka hän on uskaltanut sen tehdä!\n\nKATRI. Sinultako hänen olisi pitänyt siihen lupaa kysyä. Ellet sinä\nolisi häntä koettanut houkutella puolellesi, niin olisi hän mieltynyt\nminuun, sillä minä olin täällä jo ennenkuin Maria tulikaan Sikalaan.\n\nREGINA. Mitä minun asiani sinuun kuuluu?\n\nKATRI. Sinä olet toisen miehen kihlattu morsian ja sitten sinä yhtä\nkaikki narraat toisia miehiä.\n\nREGINA. Pidä sinä huoli omista asioistasi.\n\nSOHVI. Ellei Regina aina olisi tupannut Martin seuraan, niin olisi hän\njoutunut puhumaan meidän kanssamme.\n\nREGINA. Älä räkätä!\n\nSOHVI (joka on lakannut itkemästä). Ähä, kuttipiti, mitenkä kävi\nsinulle! Sait apskeetit!\n\nREGINA (hyökkää hänen kimppuunsa). Kyllä minä sinulle näytän vielä!\n\nKATRI (koettaen estää). Anna lapsen olla!\n\nREGINA. Hänen tarvitsee saada kuritusta, kun tekee minusta pilkkaa!\n\n    (On tarrannut Sohvin palmikkoon. Sohvi parkuu.\n    Katri tarraa Reginan palmikkoon.)\n\nPäästä irti heti paikalla!\n\nKATRI. Päästä sinä ensin irti!\n\nREGINA. Minä kiskon joka karvan hänen päästään!\n\nSUSANNA (on tullut tuvan ovelle). Joko te sisarukset taas olette\ntukkanuottasilla! Odottakaahan!\n\n    (Menee tupaan.)\n\nKATRI. Sinä villitty narttu, päästä heti Sohvi irti.\n\nREGINA. Älä retuuta minun palmikkoani, taikka tulee niin että läikyy.\n\nSUSANNA (halko kädessään ryntää tyttöjen kimppuun). Ettekö siitä mene\nerillenne heti paikalla!\n\n    (Lyö halolla jokaista.)\n\nANNA (tulee oikealta karjapihasta seiväs kädessään). Ole siinä\nrusikoimatta minun lapsiani! Minulla on valta niihin eikä\nsinulla.\n\n    (Hyökkää Susannan kimppuun.)\n\nSUSANNA (kääntyy ja lyö halolla Annaa). Tule päälle, jos uskallat!\n\nANNA. En minä sinua pelkää, sinä senkin leskivaimo, kakaroiden äiti.\n\nSUSANNA. Älä hauku minua, senkin noita-akka, kirppupesä, hölppähuuli,\nmiehen risti!\n\nANNA. Sinä joka miehen lautta!\n\nSUSANNA. Sanotko sinä minua lautaksi! Minä maataan sinut ihan\nkirjavaksi!\n\n    (Susanna ja Anna hyökkäävät yhteen, Regina, Katri ja Sohvi\n    koettavat heitä erottaa. Kaikki ovat yhdessä sikermässä.)\n\nTUOMAS (tulee tuvasta). Hiljaa, akkaväki!\n\nSUSANNA. Pidä kurissa tuo sinun sukusi. Se hyökkää minun kimppuuni!\n\nANNA. Kuka tässä on päälle hyökännyt jollet sinä juuri!\n\n    (Lyö häntä.)\n\nJUHA (tulee tuvasta). Älä lyö minun äitiäni! Pysy alallasi, senkin\nkirottu anoppi-akka!\n\n    (Miehet menevät ja eroittavat naiset.)\n\nTUOMAS. Pidä suusi kiinni, kloppi! Vai haukut sinä minun vaimoani!\n\nJUHA. Haukun, kun hän hyökkää äitini kimppuun!\n\nTUOMAS. Mikä sinä luulet olevasi?\n\nJUHA. Isäntä talossa!\n\nTUOMAS. Vai isäntä! Tuollainen kräpä! Ei sitä isännäksi tietäisi,\nellet pidä rinnan päällä julistusta. Kaikki sitä itseään isännäksi\nkutsuvatkin, jotka eivät ole edes isännän näköisiä. Minä se isäntä\ntässä talossa olen.\n\nJUHA. Isäntä on se, jolle talo kuuluu.\n\nTUOMAS. Isäntä on se, joka isäntänä olla osaa.\n\nJUHA. Merkitsee sitä laki ja parakraahvit myös jotain! Ja laki on\ntuominnut talon minulle.\n\nTUOMAS. Laki ja parakraahvit! Laki olen minä ja minun kourani ovat\ntässä talossa parakraahvit!\n\nSUSANNA (Juhalle). Katso, miten hän sinua soivaa! Hän tahtoo ottaa\ntalon sinulta, vaikka hän ei ole täällä yhtään mitään.\n\nTUOMAS. Vai en ole mitään? Sanohan se toinen kerta! Minä olen tätä\nkomentoa jo kylliksi kauan katsellut. Ja nyt minä sanon, että minä\ntäällä määrään eikä kukaan muu.\n\nSUSANNA. Älä hellitä, Juha! Hän vie talon sinulta!\n\nJUHA. Minä en anna taloa näin vain. Talo oli isäni ja minä pidän sen!\nJa ennenkuin siitä luovun, minä peruutan koko naimakaupan!\n\nREGINA. Juha, sitä sinä et saa tehdä!\n\nTUOMAS. Uskallappas, jos tohdit. Minä vedän sinut oikeuteen, minä käyn\nkäräjiä siihen asti, kun viimeinen hengenveto kestää!\n\nJUHA. Millä tuollainenkin mies käräjiä käy, jolla ei ole edes omaa\ntaloa, joka on täällä toisten armoilla.\n\nTUOMAS. Vai olen minä armoilla! Kohta nähdään, kuka tässä armoilla on.\n\n    (Hyökkää häneen käsiksi.)\n\nSUSANNA. He tappavat toisensa!\n\nANNA. Erottakaa heidät!\n\n    (Naiset ryntäävät miehiin kiinni ja kiskovat heidät erilleen.)\n\n    (Samassa tulevat veräjästä Mikko, Liisa, Martti, Maria ja Henna.)\n\nMIKKO. Herran rauhaa taloon!\n\nLIISA. Täällä on kai ollut jotain pientä keskustelua, kun miehet ovat\nnoin punaisia.\n\nSUSANNA. Ei täällä ole mitään. Me vain olimme aikeissa mennä niitylle.\n\nMIKKO. Me olemme saaneet jo heinät tehdyiksi. Ja kun tiedämme, että\nteillä vielä on joukko korjaamatta, niin me tulimme tänne kaikin\nauttamaan.\n\nSUSANNA. Sehän on vallan erinomainen asia. Minäkin olin juuri menossa.\n\nLIISA. Ja oikein halko kourassa! Ihan siitä olisi tullut hölmöläisten\nheinänkorjuuta!\n\nSUSANNA. Kas, kun on se vielä kädessä. Minä olin juuri meiningissä\npanna se pesään, kun täytyi tulla tänne.\n\n    (Heittää halon pois.)\n\nHENNA. Joko täällä tiedetään uudesta kihlauksesta?\n\nSUSANNA. Kuka on mennyt kihloihin?\n\nLIISA. Tämä meidän Martti ja Maria, nehän ovat sen tehneet eilen.\n\nSUSANNA (menee kättelemään Marttia ja Mariaa). No, kyllä olette\nosanneet sen salassa pitää. Onneksi olkoon teille molemmille. Kyllä\nminä nyt ymmärrän, miksi sinä, Liisa, eilen olit niin vastahakoinen,\nkun minä toisella tavalla ehdotin.\n\nLIISA. Minä annoin nuorten päättää asiansa.\n\nANNA (tulee kättelemään). Onnea vain sitten!\n\nJUHA (lämpimästi). Hyvästi olet valinnut, Martti! Mariasta saat oikein\nlempeän ja siveän vaimon itsellesi.\n\nMARTTI. Siitä olen ihan varma.\n\nTUOMAS (kättelee). Eläkää sovussa ja rauhassa niin kauan kuin suinkin\nlaatuun käy! Se on minun toivotukseni!\n\n    (Regina, Katri ja Sohvi kättelevät sanaakaan sanomatta.\n    Sohvi rupeaa itkemään.)\n\nLIISA. No, mikä lapselle tuli?\n\nHENNA. Ainahan ne nuoret tytöt itkevät kihlajaisissa ja häissä. Se\nkuuluu nuoren naisen luonnonlaatuun.\n\nANTTI (tulee veräjän kautta). Täällähän on melkein koko kylä koolla.\n\nSUSANNA. Mikä teidät, isä, taas tänne tuottaa?\n\nANTTI. Virka-asiat, tyttäreni, virka-asiat! Juuri kun olin kotia\npäässyt, niin tuli siltavouti meille ja ilmoitti, että täällä on hänen\npoikaansa sunnuntai-iltana hyvin pahalla tavalla mukiloitu. Minun\ntäytyy tulla toimittamaan siitä tutkimus. Aijai, pojat, tästä nousee\njulma prosessi! Tappelu ja pyhäiltana vielä. Siinä otetaan monta\nparakraafia varteen eikä siinä pääsekään enää sakoilla, vaan\nkujanjuoksua siitä tulee.\n\nMARTTI. Muistaako vallesmanni, että te menitte Koljon sillan yli juuri\nsilloin, kun Kalle ja minä seisoimme siellä. Me kysyimme silloin aikaa\nja te sanoitte, että puuttuu kello kuudesta se aika, mikä tarvitaan\nsynnintunnustuksen lukemiseen ja minä luin ensin koko vaivaisen\nsyntisen alusta loppuun.\n\nANTTI. Onko sinulla siihen todistajia?\n\nMARTTI. Olihan siellä Regina ja Maria ja olihan siellä Juhakin ja\nsitten se eräs messukyläläinen sotamies.\n\nMIKKO. Maria on jäävi, koska hän on Martin morsian.\n\nANTTI. Vai on se sillä tavalla. Minä onnittelen sitten vähän myöhemmin.\nVirkatoimitus ensin ja ilot sitten vasta.\n\nHENNA. Jos minä saan sanoa jotain asian selvitykseksi.\n\nANTTI. Kuka te olette?\n\nHENNA. Eikö vallesmanni enää tunne Läpikäytävän Hennaa sieltä\nLängelmäeltä? Vanhoja tuttujahan me ollaan.\n\nANTTI. Onhan Henna meillä usein ollut sahtia panemassa.\n\nHENNA. Ja eikös ole tullut aina hyvää? Tietysti on tullut, kun minä\nolen tahtonut. Ja pitäähän sitä tulla, kun olen aina saanut kapan\nmaltaita palkakseni ja koko haarikallisen aivan uutta olutta.\n\nANTTI. Ja silloin Henna on laulellut.\n\nHENNA. Totta kai sitä laulaa, kun juonut on. Vihelletäänhän sitä\nsilloin, kun hevonen juo, totta kai täytyy laulaa, kun ihminen juo.\n\nANTTI. No, mitä Henna tietää tähän asiaan?\n\nHENNA. Minä tulin siihen juuri silloin, kun ne pojat rimpuilivat\ntoistensa kimpussa. Minä menin erottamaan, sillä tappelu on jumalatonta\nmeininkiä. Ensin tramppasi ja potkaisi ne minua! Pahasti potkaisikin\nse Kalle, kun sillä on sellainen hirveä voima. Minulla on ihan sininen\nläiskä täällä takana. Näytänkö vallesmannille?\n\nANTTI. Ei tarvitse, kyllä minä uskon.\n\nHENNA. Mutta ei minulta luonto mene yhdestä potkusta, ei sentään! Minä\nkramppasin kiinni poikien kinttuihin, näytänkö vallesmannille, miten\nminä kramppasin? Minä otin tällä tavalla nilkoista kiinni.\n\n    (Tarttuu äkkiä Antin jalkaan.)\n\nANTTI (joka on horjahtamaisillaan). No, no, sellaisiako konsteja sillä\nHennalla on?\n\nHENNA. Nehän sanovat minua siellä Längelmäellä kinttusyynääjäksi, kun\nminä tavallisesti tappelut lopetan tällä tavalla. Ja kun minä sen\ntein, niin sitten ne menivät molemmat virtaan niin että mulskahti.\nJa vaikka minä en olekaan tuomari enkä edes lautamies, niin sen minä\nsentään ymmärrän, että jos se Kalle on tästä asian tehnyt, niin sisu\nsiinä on pelissä. Ei se anna sitä anteeksi, kun sillä tavalla joutui\njokeen. Se koskee niin kovin kipeästi miehen luontoon sellainen. Ja\njos vallesmanni sallii, niin minä selitän, millainen se miehen luonto\noikeastaan on.\n\nANTTI. Kyllä minä sen tunnen, onhan sellainen minullakin.\n\nHENNA. Mutta ei sitä mies koskaan miehen luontoa niin tunne kuin\nnainen, joka sitä katselee sivultapäin ja sen tähden saa kärsiä vaivaa\nja tuskaa. Kas, se on sillä viisiä, että kun mies on oikein varma\nitsestään ja voimastaan ja sitten saa köniinsä, niin se ihan hirmustuu.\nJa jos se ei uskalla uudestaan yrittää, niin se menee käräjiin ja\nkoettaa saada toiselle ainakin sakot. Eihän sitä koskaan käräjille se\ntule, joka tappelussa voiton saa ja siis on vahvempi.\n\nANTTI. Niinhän se on, mutta Henna voisi...\n\nHENNA (uudella vauhdilla). Ja minä olen ajatellut, että likkojen tähden\nne pojat toistensa nappia tahtoivat purkaa, kun ne kaksi, tuo Regina ja\ntuo Maria, siinä vieressä niin rinkuivat, että ihan kiinni täytyi\npidellä. Ja se tappelu, joka käydään likkojen tähden, se se vasta\njotain onkin. Se ei pääty, ennenkuin toinen on auttamattomasti\nkukistettu. Ja kun se Kalle on tunnettu jumalattomasta luonnostaan,\nsehän käy siellä Längelmäelläkin toisinaan voimiaan koettamassa, niin\ntotta kai se elämän nostaa, kun se kastui. Ei tappelu pääty hyvällä,\nellei se käy kuiviltaan. Mutta tässä ei minun meininkini alkujaan\nollutkaan niitä virtaan heittää. Kaataa minä tahdoin, mutta kun ne\nolivat niin lähellä sillan kanttia, niin en minä jaksanut kahta\nsellaista retkaletta kintuista pidellä, kun ne rupesivat menemään\nalaspäin. Minähän olisin ollut itse vedessä ja sitä minä sentään varon,\nkun minä en osaa uida ollenkaan. Enhän minä vettä pelkää, mutta en minä\nuida osaa. Osaako vallesmanni?\n\nANTTI. Kyllä tämä asia tästä jo alkaa tulla selväksi, kun Henna pääsee\nkaiken kertomaan. Minä menen nyt ensin Sikalan isännän luo ja otan\nhänet matkaani ja sitten me yhdessä pidämme protokollan tästä kaikesta.\n\nHENNA. Mutta ei kai minua siitä sakoteta, että niiden kinttuihin\nkramppasin?\n\nANTTI. Kun se tapahtui rauhan rakentamiseksi, niin ei siitä mitään\nsakkoa tule Hennalle.\n\nHENNA. Mutta kai minä jalkavaivat saan?\n\nANTTI. Minä en tiedä, kuka ne maksaisi.\n\nMIKKO. Kyllä kai ne joutuvat meidän talon maksettaviksi, kun tämä\nMartti on mennyt kihloihin sen tappelun kunniaksi.\n\nANTTI. Niin, teillähän on kihlajaiset. Onnea vain nuorille. Kelpaahan\nnuoren vaimon mennä sellaiseen taloon kuin Heikkilä on.\n\nMARIA. Vähät minä talosta. Martin tähdenhän minä...\n\nANTTI. Minä menen nyt Sikalan isännän kanssa puhumaan. Älkää kukaan\nmenkö pitkälle, jotta saan teidät käsiini kuulustelua varten. Kaikesta\npäättäen on tämä sellainen juttu, että tässä päästään sovinnolla hyvään\nloppuun eikä tule tuomiokirjaan.\n\n    (Menee veräjästä.)\n\nMIKKO. Mitä me tässä viivyttelymme. Niitty odottaa. Mistä me aloitamme,\nJuha?\n\nJUHA. Tästä kotiniityltähän pitäisi kai aloittaa, koska se on vielä\nkesken.\n\nLIISA. Mennään siis.\n\nANNA. Minä olen juuri sahtia panemassa. Minä en voi nyt tulla kesken\nkaiken sinne.\n\nLIISA. Tarvitaanhan sitä sahtiakin, kun ensin on heiluttu niityllä.\n\nTUOMAS. Menkää te edeltä, minä hakkaan vähän lisää tupakkaa tuolla\ntuvassa. Pitäähän sitä hengenruokaakin olla työn lomassa.\n\n    (Menee tupaan.)\n\nREGINA. Minä tulen heti paikalla, kun ensin olen porsaat syöttänyt\n\n    (Menee ovesta.)\n\nMARTTI (Marialle). Niin kauan kuin minä muistan, niin hän aina syöttää\nporsaita.\n\nMARIA. Älä siinä tee pilkkaa!\n\n    (Mikko, Leena ja Maria menevät veräjästä. Martti, Susanna,\n    Katri ja Sohvi seuraavat heitä.)\n\nJUHA (pidättää Hennaa). Minulla olisi vähän asiaa.\n\nHENNA. Jaa, minulleko olisi asiaa?\n\nJUHA. Henna taisi sen Martin ja Marian saattaa yhteen.\n\nHENNA. Kyllähän se oli niinkuin minun työtäni. Tuskin siitä minun\navuttani olisi mitään tullutkaan. Olivat niin kovin arkoja molemmat.\nNiitä nuoria täytyy aina tyrkätä. Se on se tämän puolen luonto\nsellainen. Tekee mieli, mutta ei oikein tohdi.\n\nJUHA. Henna taitaa osata antaa neuvoa vaikka mihin tahansa.\n\nHENNA. Kyllähän minä yhtä ja toista tiedän. Onko täällä lehmä\npunataudissa vai?\n\nJUHA. Kyllä nyt on kysymys minusta eikä lehmästä. Voiko Henna sanoa,\nmitä pitää tehdä, jos nainen tulee äksyksi?\n\nHENNA. Riippuu siitä, onko nainen oma vai toisen.\n\nJUHA. Jos on oma.\n\nHENNA. Silloin sitä pitää lyödä. Niin, lyödä!\n\nJUHA. Se on sentään ilkeää. Jos puhuisi kauniisti.\n\nHENNA. Kun nainen on äksy, niin ei siinä hyvä puhe auta, lyödä sitä\npitää. Pälkäneellä oli Onkkaalan kylässä isännällä, en nyt viitsi\nsanoa talon nimeä, paha akka. Minä neuvoin ja hän löi sitä talikolla\npari kertaa oikein tuntuvasti. Akka oli kaksi viikkoa kipeänä, mutta\nsisu oli mennyt. Niillä on nyt kuusi lasta elossa. Ja Luopioisissa\noli emäntä, joka teki miehensä koko pitäjän nauruksi, kun sitä niin\nkomentierasi, mutta mies pudotti sen kerran veneestä Kukkia-järveen,\nantoi sitten muijalle vitsaksen, josta se sai pitää kiinni ja uitti\ntätä pitkin järveä. Ja kun tultiin rannalle, niin oli niin nöyrä,\naijai, kuinka nöyrä se oli. Ja Padasjoella pudotti pitäjän suutari\nmuijansa kaivoon eikä päästänyt ennenkuin se oli luvannut pysyä\nsiivolla. Minä sen keinon neuvoin. Suutari ennätti tehdä puolipohjat\nminun kenkiini, ennenkuin akka oli talttunut. Ja Pirkkalassa\nNaistenmatkan kylässä minä neuvoin nuorta isäntää, joka oli nainut\näkäisen naisen Lempäälästä, että joka aamu ensimmäiseksi hiukan siveli\nvaimoaan housun hihnalla.\n\nJUHA. Mutta tehän olette läänittäin käynyt ihmisiä neuvomassa.\n\nHENNA. En minä ole Akaata alempana ollut, siitä etelämpään ne ovat\nsaaneet naida ja hommata ihan omin neuvoin. Ja kyllä se onkin semmoista\nsitten ollut. Mutta kun sitä kulkee joka paikassa ja katselee ihmisten\nelämää, niin sittenhän sitä oppii. Ei sitä kirjoista opi kaikkea. Kyllä\nminä sen olen nähnyt. On sitä saanut ihan herrasväellekin sanoa millä\nlailla pitää elää ja olla.\n\nJUHA. Ette kai sentään kysymättä neuvo?\n\nHENNA. Johan nyt. Jos kysymättä neuvoo, niin leivättä kulkee. Puoli\ntalaria se olisi.\n\nJUHA. Mikä?\n\nHENNA. Tämä neuvo, jonka nyt annoin siitä selkäsaunasta.\n\nJUHA. Minä en maksa, ennenkuin olen ensin koettanut.\n\nHENNA. Hehehehe, on sitä ennenkin minulle sanottu ja aina on sitten\nmaksettu.\n\n    (Menee veräjästä.)\n\n    (Juha on jäänyt miettiväisenä ja päätään raapien\n    seisomaan paikalleen Hennan mentyä.)\n\nREGINA (tulee karjapihasta). Etkö sinä jo ole mennyt työhön?\n\nJUHA. Odotan, että sinä menet ensin.\n\nREGINA. Kyllä minä työaikani tiedän.\n\nJUHA. Sinä lähdet siis nyt, jotta vieraat eivät tee kaikkia töitä\nyksinään.\n\nREGINA. Vai yrität sinä minua komentierata?\n\nJUHA. Minä en yritä, minä komentieraan.\n\nREGINA. Tuollainen kräpä.\n\nJUHA. Älä hauku minun hentoa ruumistani, sisu se minullakin on.\n\nREGIHA. Ei sitä ole paljoa tähän asti näkynyt.\n\nJUHA. Kun sitä ei ole tähän asti tarvittu. Mutta nyt minun täytyy jo\nsanoa, että minä alan väsyä tähän sinun ynseyteesi minua kohtaan.\nOlethan sinä aikonut minun kanssani mennä naimisiin.\n\nREGINA. Olen aikonut ja oli aika, jolloin olisin mennyt toiselle, mutta\nnyt en enää aio.\n\nJUHA. Oliko se toinen Martti?\n\nREGINA. Jos tahdot tietää, niin oli.\n\nJUHA. Ja sen sinä sanot minulle vasten kasvoja!\n\nREGINA. En kai minä yksinänikään sitä sano.\n\nJUHA. Ja tuommoisen kanssa minä menisin naimisiin!\n\nREGINA. Menet kuin menetkin. Kihlat olet antanut ja minä olen ne\nottanut vastaan. Sinun on pakko mennä minun kanssani naimisiin.\nMuistahan Knaapin emäntää Kuhmalahdella. Hän otti Kuivaisten pojan\nkihlat vastaan, kun tämä tuli illalla niitä tuomaan ja emäntä jo oli\nlevolla, tulikin oikein todistaja matkassaan. Emäntä lähetti kihlat\ntakaisin. Mutta auttoiko se? Ei auttanut. Mies veti lesken oikeuteen ja\noikeus tuomitsi emännän ottamaan Kuivaisten pojan miehekseen. Niin sitä\nkäy. Ja Tavelan poika Kangasalta sai ottaa tytön vaimokseen, kun oli\nsille preivin kirjoittanut. Kyllä minä lain tunnen.\n\nJUHA. Näyt tuntevan paremmin kuin pahin tuomari.\n\nREGINA. Siitä huomaat, että sinä et pääse minusta irti enää millään\ntavalla, ellen minä sinua päästä. Enkä minä sinua päästä, jotta sen\ntiedät.\n\nJUHA (nolona). No, on tämä nyt ihme ja kumma, kun väkisin pitää mennä\nnaimisiin.\n\nREGINA. Kun minä kerran olen ollut kanssasi kihlattu ja jos sitten\neroan, niin kyllä kai minä miestä odottaa saan. Ja sitä minä en aio\ntehdä.\n\nJUHA (tullen nöyräksi). Kuulehan nyt, Regina, puhutaan kauniisti nyt.\nOlenhan minä sinua rakastanut, tiedäthän sinä sen. Minkätähden sinä\nnäin ylenkatsot minua?\n\nREGINA. Kun sinä olet sellainen kräpä ja vaivainen, joka et uskalla\ntapella edes.\n\nJUHA. Mutta eihän miehen kunto tappelussa ole.\n\nREGINA. Missä se sitten näkyy, jollei siinä, että uskaltaa jotain.\n\nJUHA. Älähän nyt viitsi olla noin tyly. Martti on nyt mennyt kihloihin\ntoisen kanssa. Eihän tässä mikään muu auta kuin että me ajattelemme\nsitä naimista. Ja koetetaan elää sovussa. Sopu ja rauha on rakasta\nelämässä.\n\nREGINA (ivallisesti matkien). Niin, sopu ja rauha on rakasta elämässä.\n\n    (Kiivaasti.)\n\nMutta minä en aio elää kuin mikäkin vätys, jotta sen tiedät.\n\nJUHA. Mutta kun minä rakastan sinua yhtä kaikki.\n\nREGINA. Se on sinun asiasi, eikä se kuulu minuun.\n\n    (Heittäen niskojaan menee veräjästä.)\n\nJUHA (pudistaen päätään). Taisi siltä Hennalta jäädä se talarin\npuolikas saamatta.\n\nHENNA (tulee veräjästä). Minä kuuntelin tuolla aitan takana. Sen minä\nsanon, että tuollaista miestä en minä ole koskaan nähnyt. Miksi et sitä\nlyönyt?\n\nJUHA. Ei ole helppoa lyödä naista, jota rakastaa.\n\nHENNA (nauraen). Hehehehe! Katsele kissoja, tappelevat nekin! Mutta en\nminä voi mitään asiaa kesken jättää. Kun kerran kaikki ovat poissa,\nniin koeta haukkua minua.\n\nJUHA. Minä en voi haukkua vanhempaa naista. Se ottaa niin luontoani\nvastaan.\n\nHENNA. Hauku, kun minä sanon!\n\nJUHA (kokoaa rohkeutensa). Sinä senkin raato!\n\nHENNA. Sano paremmin!\n\nJUHA. Sinä maantien kura-rapakko!\n\nHENNA. Kiukkuisemmin, paljoa kiukkuisemmin! Tuo on likkojen vikinää!\n\nJUHA. No, kyllä minä sinua kiukkuisestikin osaan haukkua, sillä nyt jo\nminun kärsivällisyyteni loppuu, kun tässä jokainen tahtoo painaa minua\nalas. Mies minäkin olen.\n\nHENNA. Mikä mies sinä olet! Viho viimeinen vaivainen, joka ei kelpaa\nmihinkään muuhun kuin istumaan lullan vieressä ja laulamaan: \"Kala oli\nvedessä ja made oli vadissa ja lude oli lullan laidalla!\"\n\nJUHA. Sinä tahdot jo ottaa minulta miehen arvonkin.\n\nHENNA. Ei sitä ota, jota ei ole.\n\nJUHA. Minä hirmustun!\n\nHENNA. Hehehehe, ei sitä pelkää torakkakaan!\n\nJUHA. Ellet sinä jo pidä sitä suutasi suipemmalla, niin saat että\nläjähtää!\n\nHENNA. Millähän sinä löisit, tuollainen ruikka, tuollainen krääkkä,\ntuollainen krampampuli! Lyö, jos tohdit! Ähä, etpä tohdikaan!\n\nJUHA (kohottaa kätensä lyöntiin). Ellet nyt jo lakkaa rääkymästä, niin\nminä isken.\n\nHENNA (ojentaa korvansa lyötäväksi). Tuossa on korva, on sille ennenkin\npläikytetty.\n\n    (Juha vetää kätensä pois.)\n\nKala, pehmeä kuin matikka, ruodoton kuin savolaisen kalakukon sydän,\nvaivainen vätys!\n\n    (Tyrkkää häntä nyrkillä rintaan.)\n\nJUHA. Älä tule niin lähelle tai minä en tiedä, mitä minä teen!\n\nHENNA. Tulenpas, tulen aivan nenäsi eteen, sinä lude, heikkohenkinen\nlude, joka ei ole ihmistä vuosikauteen nähnyt, sinä kalatorpan lude\nkeväällä auringon paisteessa, sinä Oriveden kurjin akan-alku.\n\nJUHA. Älä hauku minua akaksi, sillä sitä minä en suvaitse.\n\nHENNA. Akka olet ja akkana pysyt, vaikka sinulla olisi housut jalassa!\n\nJUHA. Älä tule niin lähelle. Nyt minä lyön!\n\n    (Lyö häntä korvalle.)\n\nHENNA. Vai tohdit sinä silmille hyppiä. Minä kynsin sinulta silmät\npäästä. Minä revin joka karvan päästäsi.\n\n    (Ryntää häntä kohden.)\n\nJUHA. Sinä villitty! Sinä paapelin peliaali, sinä ilmestyskirjan peto!\n\n    (Lyö häntä uudelleen.)\n\nHENNA. Otanko sinua kintusta kiinni ja heitän tuonne navetan katolle!\n\nJUHA. Navettaan minä sinut itsesi panen, poljen sonnan alle syvälle ja\nsitten vedän pellolle!\n\n    (Lyö häntä uudelleen.)\n\nTUOMAS (tulee tuvan ovelle). Vai leikkii jo nallikatkin!\n\nJUHA (kääntyy kimmastuneena). Vai härnäätte tekin minua! Miksi ette ole\ntyössä niinkuin muutkin?\n\nTUOMAS. Minä hakkasin tupakkaa!\n\nJUHA. Laiskuuttanne te hakkasitte yhä pehmeämmäksi. En ole teidän vielä\nnähnyt tekevän yhtään työtä tässä talossa. Mutta minä menen työhön!\n\n    (Menee veräjää kohden.)\n\nTUOMAS. Se menee perässä, joka ei mene edellä.\n\nJUHA (kääntyy). Ja muutamat haukkuvat aina toisia tekemättä itse\nmitään!\n\nTUOMAS. Vai rupeat sinä tässä jumalattomaksi suustasi. Katso, ettet\nmakaa tuolla nurkassa!\n\n    (Menee nopeasti tupaan.)\n\nJUHA (huutaa hänen jälestään). Minä en pelkää nyt ketään, en vaikka\ntaivaan enkeli tulisi painimaan minun kanssani kuin patriarkan kanssa!\nMinä en pelkää. Tulkaa tänne, jos tohditte!\n\nTUOMAS (tulee kalikka kädessään). Niin minä tulenkin ja annan kerran\nsinulle oikein apen kädestä!\n\n    (Ryntää häntä kohden, tarttuu hänen tukkaansa toisella\n    kädellä ja lyö toisella kädellä kalikalla päähän.)\n\nHENNA. Pidä puoliasi, Juha, pidä puoliasi. Appi se vain on! Ei se ole\ntaivaan enkeli!\n\nSUSANNA (tulee veräjästä). Mitä täällä minun poikaani hantteerataan!\n\n    (Sieppoa halon, jonka hän näytöksen alussa on heittänyt\n    syrjään ja ryntää auttamaan poikaansa. Menee Tuomaan taakse\n    ja vetää häntä tukasta.)\n\nPäästätkö irti!\n\n    (Lyö häntä halolla päähän.)\n\nPäästätkö irti!\n\nTUOMAS (päästää irti). Saatanan akka!\n\nSUSANNA (kiskaisee kalikan hänen kädestään). Jätä minun poikani\nrauhaan, eihän ole sinun pieksettäviäsi!\n\nREGINA (on tullut karjapihasta ja seisoo katsellen tappelua). Olipa\nJuha jäädä alle, ellei äiti olisi auttanut. Millainen mies!\n\n    (Nauraa.)\n\nJUHA. Vai naurat sinäkin vielä minulle.\n\n    (Ryntää vimmoissaan Reginaa kohden, joka pakenee\n    näyttämön toiselle puolelle.)\n\nTUOMAS (ryntää uudelleen Juhan kimppuun). Minun tytärtäni sinä et lyö,\nsen minä sanon!\n\nSUSANNA (ryntää taas erottamaan miehiä). Irti minun vesastani! Jos hän\nselkäänsä tarvitsee, niin osaan minäkin antaa!\n\nANNA (tulee oikealta kantaen kahta sankoa). Joko te nyt taas olette\nkaikki yhdessä. Erillenne siitä!\n\n    (Ottaa toisen sangon ja heittää siitä vierrinvettä ryhmän\n    päälle. Ryhmä hajaantuu heti. Tuomas vetäytyy syrjään\n    kuivaten kasvojaan, samoin Susanna.)\n\nJUHA. Vai on vielä anoppikin minun kimpussani! Kyllä tästä nyt jo loppu\ntulee, sen minä sanon.\n\n    (Ryntää Annaa kohden. Tämä pakenee vasemmalle seinän vieressä\n    olevan rahin luo. Juha sieppaa toisen sangon. Anna kaatuu\n    rahille, Juha valelee sangossa olevalla vedellä Annan.)\n\n    (Katri ja Sohvi tulevat veräjästä.)\n\nKATRI (ryntää apuun). Älä minun äitiäni siellä kastele!\n\n    (Tarraa takaapäin Juhan tukkaan.)\n\nJUHA (ravistaa hänet irti). Vai isket sinä kuin ilveskissa minun\nkimppuuni! Kavala ilveskissa!\n\nSOHVI (kiljuen). Sinä kurja retkale!\n\nJUHA. Älä yski, lude!\n\n    (Potkaisee Sohvia.)\n\nNo, nyt minä olen saanut tarpeekseni tästä kaikesta. Ulos nyt minun\ntalostani joka sorkka!\n\nTUOMAS. Mitä sinä tohdit sanoa?\n\nJUHA. Kootkaa hynttyynne heti paikalla ja sitten mars raitille. Minä\nolen jo saanut koko roikasta tarpeekseni!\n\n    (Anna, Katri ja Sohvi juoksevat tupaan.)\n\nMinä en takaa enää mistään, minä en välitä enää vaikka murha tulisi!\nPian nyt sisälle kokoamaan kampsujanne!\n\n    (Tuomas livahtaa tupaan.)\n\nRegina, sinä jäät! Älä liiku siinä paikaltasi!\n\nREGINA (tuvan oven lähellä. Niiaa.) Enhän minä mene. Kyllä minä jään!\n\nJUHA (kääntyy Susannaan päin). Sen minä sanon, että...\n\nSUSANNA (arkana). Mitä isäntä tahtoo?\n\nJUHA. Isäntä! Niin, viimeinkin isäntä omassa talossaan!\n\n    (Kääntyy Reginaan päin.)\n\nTule tänne! Tule tänne, kun minä sanon!\n\nREGINA (lähestyy nöyränä). Tässä minä olen.\n\nJUHA. Ja nyt sinä et puhu muuta kuin isännän luvalla. Ymmärrätkö?\n\nREGINA (niiaa). Kyllä minä ymmärrän.\n\n    (Aikoo sanoa jotain.)\n\nJUHA. Mitä sinä vielä tahdot?\n\nREGINA. Juha, rakas Juha, älä ole noin vihainen!\n\nJUHA. Mene auttamaan isääsi ja äitiäsi, jotta he pikemmin pääsevät\nmatkaan!\n\n    (Regina menee nöyränä tupaan.)\n\nSUSANNA. Isäntä koettaa nyt olla rauhallinen. Ei tässä mitään vaaraa\nole. Kaikkihan on hyvin.\n\nJUHA. Ei, ennenkuin tuo joukko on mennyt. Minä en jaksa tätä enää\nkatsella. Minä en voi enää kuunnella tätä menoa ja mekastusta.\n\nSUSANNA. Kyllä tästä hyvää tulee, ei kukaan enää isäntää vastusta.\n\nHENNA (kuiskaa Susannalle). Sen pitäisi nyt saada ryyppy, muuten se\npakahtuu.\n\n    (Susanna juoksee aittaan ja palaa sieltä pullo kädessään.)\n\nJUHA. Pian sieltä tuvasta ulos joka sorkka! Mitä te siellä kuhnailette.\n\nSUSANNA (tarjoaa pulloa). Isäntä ottaa pienen vahvistuksen nyt. Kyllä\nse on hyvää, minä olen sitä itse keittänyt. Ei isäntä nyt halveksi\ntällaista vähäistä lahjaa. Passaa ottaa nyt!\n\nJUHA (ryyppää kulauksen). Ei se toinen voima toista voimaa kaada. Ja\nnyt minä olenkin valmis mihin tahansa!\n\n    (Tuvasta tulevat Tuomas, Anna, Katri ja Sohvi nyytteineen.)\n\nTUOMAS. Tämä on sellaista kohtelua, että minä en osaa sanoa sanaakaan.\n\nJUHA. Ei tarvitsekaan sanoa mitään. Tuossa on veräjä, siitä on tie\nulos. Ja tänne ette saa tulla ennenkuin vasta häihin. Ja niistä\nminä lähetän tiedon teille. Menkää sinne Längelmäelle, josta olette\ntulleetkin.\n\n    (Tuomas, Anna, Katri ja Sohvi menevät verkalleen veräjästä.)\n\nSUSANNA. Isäntä istuu nyt. Tämä tällainen raukaisee.\n\nJUHA (huomaa Hennan. Äkkiä muistuu hänelle jotain mieleen, hänen\nsuuttumuksensa häviää ja hän menee Hennan eteen ja nauraa). Ja se\nHenna!\n\nHENNA (hiukan peloissaan nauraa virskuen). Niin, Läpikäytävän Henna\nminä olen sieltä Längelmäeltä.\n\nJUHA. Tulee sieltä jotain hyvääkin.\n\n    (Huutaa tupaanpäin.)\n\nHoi, muija, ota sieltä kaapista kukkaro ja sieltä talari!\n\nHENNA. Että oikeinko isäntä aikoo...\n\nJUHA. Minä en vielä ole jäänyt mitään velkaa.\n\nREGINA (rientää tuvasta kädessään talari). Tässä on!\n\nJUHA (ottaa sen ja puristaa Hennan käteen). Ja tässä on palkka!\n\nSUSANNA. Mitä se Henna on tehnyt, kun hän palkan sai?\n\nJUHA. Se neuvoi minua. Ja neuvosta maksetaan tuomarillekin saati sitten\ntällaiselle, joka on viisaampi kuin koko tuomiokapituli yhteensä. Niin\nse tietää ja tuntee koko avioliiton sisältä ja ulkoa.\n\n    (Mikko, Liisa, Martti ja Maria tulevat veräjästä.)\n\nMIKKO. Kyllähän me tulimme tänne töihin, mutta auttamaan ainoastaan.\nNäyttää siltä kuin talon väki pysyisi kotona.\n\nJUHA. Minä olen täällä hiukan siivonnut taloa. Ja aijai, miten minun\nsieluni nyt kutiaa. Minä tahtoisin ilosta oikein kirota.\n\nLIISA. Minä näin Tuomaan joukkoineen menevän täältä nyytit käsissä.\nOikeinko niistä on päästy?\n\nJUHA. On, päästy on, kerrankin päästy. Ja kun minä olen alkuun tullut,\nniin ei tänne enää tule kukaan, sen minä takaan.\n\nMARTTI (kättelee häntä). Terve tuloa sitten miesten joukkoon!\n\nJUHA. Olenhan minä tässä ollut ihan kuin housuissa kävelevä nainen,\nhiljainen ja ujo. Minä en tiennyt tähän asti, miten ihanaa on\nsuuttuminen. Se on kuin ukkonen kesäisellä helteellä. Minun mieleni on\nnyt niin hiivatin kepeä.\n\nSUSANNA. Isäntä kiroaa vaan, ei se mitään tee, mutta kiroaa vähitellen.\n\nSIKALA (tulee pyssy kädessään veräjästä). Onko se Heikkilän Martti\ntäällä?\n\nJUHA. Tuossa hän on.\n\n    (Osoittaa Marttia.)\n\nSIKALA. Minä ammun sen nulikan.\n\nSUSANNA. Ei saa, ei saa!\n\nLIISA (lempeästi). No, mitä sinä nyt rähiset?\n\nSIKALA. Kun hän menee ja houkuttelee Marian pois. Minä kuulin\nvallesmannilta, että he ovat menneet kihloihin. Millä minä nyt korjaan\nviljani? Minä ammun sen miehen kuin kärpäsen tuohon paikkaan.\n\nLIISA. Sinä et ammu mitään nyt, veljeni! Me olemme saaneet hyvän miniän\ntaloomme. Ja kun sovussa elämme, niin aina meillä riittää kättä ja apua\nsinunkin taloasi varten.\n\nSIKALA. Se on siis täyttä totta eikä vain kulkupuheita? He aikovat siis\nvakavasti yhteen?\n\nMARTTI. Niin vakavasti kuin ajatella saattaa.\n\nSIKALA. Sitten saat, sinä Martti, tämän pyssyn oikein omaksesi. Ota\npois, ennenkuin ehdin katua! Sellaista tarvitsee nainut mies aina!\n\nANTTI (tulee veräjästä). Minä en jaksanut isännän kanssa juosta. Täällä\nnäyttää olevan oikein ilo ja riemu. Mitä täällä on tapahtunut?\n\nLIISA. Ei mitään muuta kuin että nuori mies on tullut mieheksi.\n\nSUSANNA. Ja siitä kannattaa iloita.\n\nLIISA. Niin, siitä kannattaa iloita. Nainen on tässä talossa löytänyt\nherransa. Ellei niin olisi, niin huonosti olisi kaikki. Valta on\noleva miehellä, koska hän sitä oikein käyttää. Me naiset olemme sitä\nvarten, jotta talon kunnossa pitäisimme, jotta se säilyisi sukupolvesta\nsukupolveen, säilyisi kauniina perintönä. Ja kun minä muistelen\nedesmenneitä emäntiä, jotka taloa ovat hoitaneet vaikeina aikoina,\njolloin miehet ovat sotaa käyneet maan ja kruunun puolesta, niin\nsilloin näen, että vähäinen ei ole se tehtävä, joka meillä naisilla\non. Ja niin olkoon meidän elämämme emäntinä, että me olemme aivan kuin\nkukkiva seppele meidän miehemme pään päällä.\n\nANTTI. Kauniisti sanottu, ja mieleni on tästä heltynyt.\n\nHENNA. Sen minä sanon, vaikka olenkin vaimoihminen, että mies on\nsentään aina mies!\n\nLoppu.\n\n\n\n"]