[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fdZyO9pZkHUwS7pu87NvGGn8DbUEu7y0xhcaGapon84o":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2316,"Ihmisruumiin substanssi suomalais-urgilaisten kansojen taikuudessa","Hämäläinen, Albert",1881,1949,"2316-hamalainen-albert-ihmisruumiin-substanssi-suomalais-ugrilaisten-kansojen-taikuudessa","2316__Hämäläinen_Albert__Ihmisruumiin_substanssi_suomalais-ugrilaisten_kansojen_taikuudessa","Taikapsykologinen tutkimus","tietokirja",[],[],"fi",1920,null,38129,286925,false,48595,[23,24],"Finno-Ugrians -- Folklore","Human anatomy",[26,27],"Archaeology & Anthropology","Religion/Spirituality","\"Ihmirusuumiin substanssi suomalais-ugrilaisten kansojen taikuudessa\" by Albert Hämäläinen is a scientific publication written in the early 20th century. The work offers a systematic exploration of the magical beliefs associated with the human body among Finnish-Ugric peoples, specifically drawing upon folk psychology and various collected materials. The focus is on understanding the cultural significance and traditional practices surrounding aspects of the human body, such as nails and hair, within these communities' folk magic.  At the start of the text, the author outlines his intent to explore the magical practices related to human body parts among Finnish-Ugric peoples, relying on a range of folk sources. He begins with an examination of nail-cutting traditions, emphasizing the strictures and superstitions surrounding this practice, especially the belief that improperly discarded nail clippings could be used by malevolent forces. Hämäläinen details various regional customs—from the requirement to save nail clippings for afterlife use to the warnings about cutting nails on certain days. This introduction sets the stage for a comprehensive study of transient beliefs and practices tied to human anatomy and their implications for identity and spirituality among these cultures. (This is an automatically generated summary.)",[],481,"Kansatieteellinen tutkimus käsittelee ihmisruumiin eri osien ja eritteiden, kuten kynsien, hiusten ja veren, merkitystä suomalais-ugrilaisten kansojen uskomuksissa ja taikuudessa. Teos luokittelee aineistoa kansanpsykologian näkökulmasta ja esittelee tapoja, joilla näitä aineksia on käytetty taioissa.","Albert Hämäläisen 'Ihmisruumiin substanssi suomalais-ugrilaisten\nkansojen taikuudessa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2316. E-kirja\non public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","IHMISRUUMIIN SUBSTANSSI SUOMALAISUGRILAISTEN KANSOJEN TAIKUUDESSA\n\nTaikapsykologinen tutkimus\n\n\nKirj.\n\nALBERT HÄMÄLÄINEN\n\n\nSuomalais-ugrilaisen Seuran Toimituksia XL VII.\nMémoires de la Société Finno-ougrienne XL VII.\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nSociété Finno-ougrienne,\n1920.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n      Alkulause.\n   I. Kynnet.\n  II. Hiukset.\n III. Synnytysjälkeiset ja napanuora.\n  IV. Hammas.\n   V. Veri.\n  VI. Hiki.\n VII. Sylki, henkäys ja suupala.\nVIII. Kyyneleet.\n  IX. Ulostus.\n   X. Virtsa.\n  XI. Pesu- ja ristimävesi.\n XII. Kylpyvitsa.\nXIII. Vaatteet y.m. pukuesineet.\n XIV. Jalan- sekä ruumiillisen kosketuksen jälki yleensä.\n  XV. Katsaus.\n\n[Viitteet ja lähteet on tästä julkaisusta jätetty pois.]\n\n\n\n\nAlkulause.\n\n\nSeuraavassa on erästä suomalaiskansojen taikuuden alaa yritetty\ntieteellisesti systematisoiden, kansanpsykologian valossa eritellen ja\nvertaillen käsitellä. Aineiston pääosan muodostaa Suomalaisen\nKirjallisuuden Seuran taika-aarteisto. Etäisempiä suomensukuisia\nkansoja kosketteleva aineisto on eräiden Suomalais-ugrilaisen Seuran\nhallussa olevien käsikirjoitusten ohella etupäässä poimittu painetuista\nlähteistä. Kun näiden kansojen taikuuteen kohdistuvaa systematista\nkeräystyötä varsinaisesti ei ole toimitettu, niin tutkimusaineistokin\nsuomalais-karjalais-virolaiseen verrattuna on suhteellisesti niukempi.\n\nOsan aineiston keräystyötä olen suorittanut kesillä vv. 1914 ja 1916\nBritish Museumin ja Pietarin yleisessä kirjastossa.\n\nVakaumukseni on, että uskomusten, luulojen ja taikuuden historiallisen\ntutkimuksen edellytyksenä on syventyminen niihin kansanpsykologian\nvalossa, sen ajatusmaailman, niiden mielikuvien selvittely, joita ne\nkuvastavat. Tälle työlle pyytää yritykseni olla vähäisenä sysäyksenä.\n\nHämeenlinnassa syysk. 18 p. 1919.\n\nTekijä.\n\n\n\n\n1. Kynnet.\n\n\nSuomessa ja Karjalassa on kansan kesken viime aikoihin saakka kynsien\nleikkaamisessa ja leikattuihin kynsiin nähden noudatettu eräitä\nsäännöksiä. Niiden yleisenä suuntana on kielto leikata kynsiä\nmäärättyinä päivinä ja varsinkin heittää leikatuita kynsiä\nhuolimattomasti pois. Kynnen leikkeleiden suhteen on noudatettu\nmäärätyitä menetelmiä, joiden kautta niiden katsotaan tulevan jollakin\ntavoin talteen pannuiksi tahi tykkänään hävitetyiksi.\n\nItä-Hämeessä pitää leikatut kynnen osat pistää poveensa korjuuseen\nsiinä tarkoituksessa, että löytäisi ne kuoleman jälkeen, \"jos kenties\nsattuisi niitä tarvitsemaan\". Karjalassa kynnenpalat on joko poltettava\ntahi pantava \"sisälöh\" (\"sishäliin\"), s.o. paidan etuaukosta poveen,\npaidan ja ihon väliin. Varpaan kynsiä ei kuitenkaan tule panna poveen,\nvaan ne on poltettava. Sodankylässä aikuisen ihmisen kynnet pannaan\ntuleen, ellei niitä pilkota.\n\nVirossa pannaan kynnet poveen. Ne on säästettävä sen vuoksi, että\nniistä hädän aikana saattaa olla apua.\n\nToinen, Suomessa yleisesti noudatettu ja Suomen Lapissa tunnettu\nyleissääntö on se, ettei kynsiä eräinä viikonpäivinä saa leikata.\nYleisimmin koskee tämä sunnuntaita. Tämän säännön rikkomisesta on\nseurauksena joko kynsien tahi niitä ympäröivän ihon kipeytyminen,\ntavallisimmin kynnen juuressa olevan nahan säröileminen tahi\nrepeileminen (kynnen \"okaat\", \"lihapiirrot\", \"lihapistot\",\n\"lihatikut\").\n\nMuiden suomalaiskansojen samanluontoisista määräyksistä, kielloista ja\nluuloista huomattakoon tsheremissien käsitys, että kynsien kasvun\npysähtyminen merkitsee ihmisen kuolemaa. Jos ne taasen saisivat kasvaa\nihmisen pituisiksi, olisi siitä tälle sama seuraus. Vjatkan läänin\nMamadysin piirin votjakit huolehtivat kynsiä leikatessa siitä, ettei\ntaikinakorvossa olisi sekoitettua taikinaa. Päinvastaisessa tapauksessa\nvie _peri_, paholainen, kappaleen pois leikattua kynttä ja panee\ntaikinaan, mistä on seurauksena sen ihmisen sairaus, joka syö tuon\nkymienkappaleen.\n\nSyrjänit heittävät uuniin ja polttavat leikatut kynnet. Vogulit taasen\neivät koskaan heitä hukkaan katkenneita tahi leikatuita kynsiä, vaan\nsäilyttävät ne jossakin piilopaikassa, pannen ne tavallisimmin\npoveensa. Jos ne sieltä putoilevat pois, ei siihen enää kiinnitetä\nhuomiota.\n\nNämä käsitykset ja kieltomääräykset ovat kynsiin kohdistuvien\nuskomusten yksinkertaisimpia itsetiedottomia muotoja. Niiden ohella\nnoudattavat suomalaiskansat toisia, joissa yksinkertaiset kynsiä\nkoskevat taikaluulot yhtyvät erilaisiin muihin tahi joissa kielloille\nannetaan määritellympiä selityksiä.\n\nYleisimpiä kynsiin liittyvistä luuloista on se, että ne huolettomasti\npoisheitettynä saattavat joutua paholaisen haltuun, joka saattaisi\nkäyttää niitä eräisiin tarkoituksiin. Pohjois-Pohjanmaalla ei kynsiä\nsaatu leikata sunnuntaina. Leikattaessa oli katsottava, ettei pudotettu\nmaahan suuria kynnenpaloja, sillä paholainen käyttäisi niitä\ntarveaineina rakentaessaan itselleen venhettä. Iso kynnenpala\nleikattiin aina palasiksi. Vanhat eivät missään tapauksessa jättäneet\nsellaista kokonaiseksi, sillä piru saisi siitä venheen laidat ja\npääsisi joka paikkaan. Hailuodossa oli kappaleet leikattava lautaa\nvasten palasiksi ja heitettävä pesään palamaan samasta syystä. Venäjän\nKarjalassa pitää leikatut kynnenpalaset katkaista kahtia ja pistää\nkauluksesta paidan ja ihon väliin, josta ne saavat pudota lattialle.\nJos ne kokonaisina ja suoraan viskattaisiin lattialle, tekisi piru\nniistä venheen ja \"Jesus saisi syytä itkeä\".\n\nTäälläkin yhtyy näihin käsityksiin kielto leikata kynsiä sunnuntaina.\nErään tiedon mukaan paholainen saa sunnuntaina leikatuista kynsistä\nlaivantarpeita ja rakentaa niistä laivan, jolla ajaa lopettamaan\nmaailmaa. Kynnenpalaset pannaan poveen, silloin ei pahahenki niitä saa.\nSuomen Karjalassa on kielto voimassa samantapaisena: poisheitetyistä\nkynnenpaloista saisi paholainen laivan kaaripuita. Edelleen tavataan se\nEtelä-Hämeessä, missä paholainen sunnuntaina leikatuista kynsistä tekee\nlaivan, jolla vie ihmisen helvettiin. Varsinais-Suomessa tekee\npaholainen niistä venheen, johon vie ihmisen.\n\nPaitsi venheen rakentamiseen, saattaa paholainen käyttää hukkaan\nisoina paloina heitetyitä kynsiä erilaisiin muihin tarkoituksiin.\nPohjois-Hämeessä niistä syntyy kehto, tahi käyttää paholainen niitä\nkampaluiksi. Savossa on kynsiä leikattaessa niiden yli tehty risti ja\npistetty ne taskuun, koska paholainen muuten tekisi niistä sillan joen\nyli. Satakunnassa hän tekee niistä rautalapion teriä, Etelä-Hämeessä\nkirjoituskynän.\n\nItä-Hämeessä leikatut kynnet on pantava talteen, nimittäin pistämällä\npoveen, kuolemanjälkeistä tarvetta varten. Sunnuntaina leikatut kynnet\nsaattavat yleensäkin joutua sellaisen kohtalon alaisiksi, että ihminen\njoutuu niiden kanssa tekemisiin kuolemassaan tahi kuolemanjälkeisessä\nolossaan. Varsinais-Suomessa luullaan paholaisen kokoavan ne ja vievän\nihmisen haudalle. Tahi otetaan ne viimeisellä tuomiolla esille ja\nniiden mukaan tuomitaan, tahi ne poltetaan helvetissä ihmisen\nkämmenellä. Satakunnassa liittyy sunnuntaina leikkaamiseen luulo, että\nkynsien omistaja saa helvetissä kärsiä polttavaa kuumuutta.\n\nKäsitys paholaisen kynsilaivasta tavataan vastaavissa lappalaisten\nluuloissa. Kynnet on joko pilkottava tahi poltettava, muuten piru\nniistä tekee venheen, ja kuollessaan on ihminen pirun vallassa, joka\nvie hänet kynsivenheessä.\n\nSuuri osa tarkastelluista luuloista on yhteydessä käsityksen kanssa\neräiden toimitusten suorittamisen kiellettävyydestä sunnuntaina. Tämä\nkielto tavataan eräiden suomalaisten loitsujen, esim. verensulkusanojen\nyhteydessä, ja on se niissä yhtä hyvin kuin tutkimuksemme alaisissa\nluuloissakin myöhäisperäistä, kristillisyydestä tullutta lisää.\n\nKynsien leikkaamisen kiellettävyys määrättynä päivänä ei rajoitu\nyksinomaan sunnuntaihin. Votjakkien luulon mukaan on kiellettyä leikata\nkynsiään sinä viikonpäivänä, jona jokin on syntynyt. Jos esim. joku on\nsyntynyt lauantaina, hän ei saa leikata kynsiään yhtenäkään\nlauantaipäivänä.\n\nToiselta puolen saattaa ihmiselle koitua hyötyä siitä, ettei hän\nleikkaa kynsiään määrättyinä päivinä tahi että hän päinvastoin\nsuorittaa tämän tehtävän jonakin määrättynä päivänä. Telovin piirin\ngrusinit luulevat, ettei sen hampaita, joka ei koskaan leikkaa kynsiään\nkeskiviikkoisin ja perjantaisin, milloinkaan ole kivistävä. Suomessa\nsaavutetaan sama, vapautuminen ainaiseksi hammaskivusta, leikkelemällä\njoka perjantaina kynsiänsä. Suomen ruotsalaisten käsityksissä vallitsee\nsunnuntaina leikkaamisen suhteen jonkunmoinen ristiriitaisuus.\nPohjanmaalla luullaan erään tiedon mukaan sunnuntaina leikkaamisen\nseurauksena olevan kynnen okaiden syntymisen, toisen mukaan kasvavat ne\nsiitä entistä paremmin.\n\nKynsien leikkaamiseen ja kynnen leikkeleisiin kohdistuvista\nuskomuksista ja taikakäsityksistä ansaitsee luulo paholaisen\nkynnenpaloista tekemästä laivasta levenemissuhteittensa kannalta\nerikoista huomiota. Suomessa ja lappalaisilla tavattava usko kynsistä\ntehtyyn paholaisen laivaan löydetään edelleen skandinavisesta\nkansanuskosta. Snorri kertoo _Voluspa'n_ mukaan, että _Naglfar_-laiva,\njoka maailman lopussa _Hrym_-jättiläisen ohjaamana lähtee liikkeelle,\non kokoonpantu kuolleitten kynsistä. Tämän vuoksi olikin tapana leikata\nkynnet, jottei hankittaisi lisätarpeita tämän laivan rakentamiseen,\njota sekä jumalat että ihmiset tahtovat hidastuttaa. Islantilaisesta ja\ntanskalaisesta kansanuskosta löydetään tälle uskomukselle myöskin\nparallelleja.\n\nNiille esitetyistä suomalaisista uskomuksista, jotka eivät\nsisällä käsitystä paholaisen laivasta, tavataan vastineita sekä\nsuomalais-ugrilaisten että muidenkin kansojen luuloissa.\n\nYhdeksi suomalaisten luulojen yleispiirteeksi olemme todenneet\najatuksen, että kynsiä tarvitaan viimeisellä tuomiolla tahi että\nvainaja tarvitsee niitä haudantakaisessa maailmassa. Vastaavat\nuskomukset tavataan virolaisilla. Jos leikatut sormen kynnet viskataan\nmaahan, ei ihmistä \"toisessa maailmassa\" oteta vastaan, ennenkuin hän\non näyttänyt leikatut kyntensä. Tämän vuoksi on ne pistettävä poveen.\n\nLuulolla kynsien tarpeellisuudesta kuolemanjälkeisessä olossa on\nedelleen vastine mordvalaisten käsityksissä. Saratovin läänin\nHvalynskin piirin mordvalaiset käsittävät näkyvän taivaan\nkristallikuvuksi, jonka takana paratiisi on. Tie manalaan kulkee pitkin\ntätä kupua, joka on niin liukas, ettei sitä kynsien avutta voi kiivetä\nylös. Tämän käsityksen voimasta mordvalaiset ennen kasvattivat kyntensä\npitkiksi.\n\nSyrjäneillä on ollut tapana panna leikatut kynnet vainajan mukana\nkirstuun. _Nalimov_ sanoo nykyisten syrjänien luopuneen tästä tavasta,\nmutta sen sijaan pudottavan kyntensä poven kautta. Poven läpi\nkulkiessaan kynnet ikäänkuin uudelleen kasvettuvat kiinni ja\nmuodostavat haudan takana ruumiin erottamattoman osan. Votjakit\nuskovat, että jokaisen heistä on elämänsä aikana varastettava kana ja\nsyötävä se sitä varten, että [hänellä] olisi toisessa elämässä kynsien\nkokooja. Kunkin ihmisen kynsiä vaaditaan näet toisessa elämässä häneltä\nitseltään, mutta koskei ihminen elämänsä aikana saata panna talteen ja\nottaa mukaansa tuonelaan kaikkia leikatuita kynsiänsä, niin on hänen\nvarastettava kana ja syötävä se, jotta [hänellä] olisi kynsien kokooja.\nTuonelassa kysytään jokaiselta ihmiseltä: sürlan tshabjasez lushkasa\nsiid-a? 'varastettuasi söitkö takaisin heittävän (hajallerevittävän\nko'on)' [?] -- Kynsiä leikattaessa on kaikki palat huolellisesti\nkoottava ja heitettävä oven väliin sille kohtaa, mistä se aukeaa;\nsieltä ei peri saata ottaa niitä eikä näin ollen voi vahingoittaa\nihmisiä. Sitäpaitsi, kun kynnet heitetään yhteen paikkaan, on helpompi\nkoota ne, kun niitä tarvitaan toisessa elämässä.\n\nTsheremissit ovat varteen ottaneet yhtäläisistä luuloista johtuviksi\nkäsitettyjä, samantapaisia menettelyjä kynsiensä suhteen.\nNiittytsheremissit ovat panneet kaikille vainajille, sukupuolesta\nhuolimatta, haudatessa arkkuun pussin, jossa ovat hänen elämänsä aikana\nleikatut kynnet. Ne ovat tarpeen tuonelassa kiivettäessä jyrkille\nvuorille, jolloin täytyy repiä kyntensä verille ylenmääräisten\nponnistusten takia. Ostjakit panevat vainajan poveen hänen elämänsä\naikana leikatut kyntensä siinä tarkoituksessa, että hänen olisi\nhelpompi tuonelassa nousta vuorelle; ilman kynsiä hän saattaisi luisua.\n\nVogulien käsityksen mukaan on vainajan varjojen tahi haamujen manalassa\nkiivettävä korkeille vuorille ja kuljettava tulisten jokien yli. Sen\nvuoksi eivät he milloinkaan heitä hukkaan rikkoutuneita tahi leikatuita\nkynsiä ja hiuksia, vaan panevat ne poveen tahi säilyttävät jossakin\nsuojapaikassa. Ensimäisenä keväänä kuoleman jälkeen, kun sorsat\ntulevat, reväistään niiltä kaksi pyrstösulkaa, ja ne poltetaan\npiilotettujen kynsien ja hiusten keralla; silloin nämä antavat\nvainajalle kyvyn kulkea tulisten jokien yli ja kiivetä korkeille\nvuorille.\n\nKäsitys leikattujen kynsien tarpeellisuudesta toisessa elämässä,\nnimenomaan manalan vuorelle kiivettäessä ja tulisen joen tahi sillan\nyli kuljettaessa, samoinkin myöskin tämän ohella tavattava käsitys.\nettä vainajan toisessa elämässä on koottava tahi viimeisellä tuomiolla\notettava esiin kyntensä ja tehtävä niistä tili, on edelleen\ntavattavissa venäläisissä kansan uskomuksissa. Näiden uskomusten\nvoimasta venäläiset ovat noudattaneet samoja menettelytapoja\nleikatuiden kynsien suhteen, koonneet ja säilyttäneet ne, panneet\npoveen ja vainajan mukana arkkuun. Pohjois-Venäjällä menettelevät näin\ntaikauskoiset, etupäässä n.s. vanhauskoiset ja lahkolaiset. Kynnen\nleikkeleet panevat he pussiin, jonka käskevät kuolemansa jälkeen\nasettamaan mukanaan hautaan, uskoen, että toisessa elämässä heiltä\nvaaditaan tiliä jokaisesta leikatusta kynnenkappaleesta. N.s.\navvakumilaiset kiinnittävät kynsiä sormuksiin. Isovenäläiset uskovat\nyleisesti, että kynsien avulla on kiivettävä lasista manalan vuorta.\nJaroslavin läänin Posehonin piirissä pannaan vainajan mukana joskus\nhänen leikkaamansa kynnet, jotta hänen olisi helpompi kiivetä korkealle\nvuorelle, jossa paratiisi sijaitsee. Toiset säilyttävät luonansa\nleikatut kyntensä samassa tarkoituksessa. Aunuksen läänissä pannaan\nleikatut kynnet ruumiin arkkuun siinä luulossa, että tuonelassa on\nkiivettävä lasiselle tahi jyrkälle vuorelle. Novgorodilaiset luulevat,\nettei vainajan kynsiä pitäisi leikata, jotta hän saattaisi tarttua\nkiinni, kiivetessään pitkin kristallivuorta taivaaseen. Saratovin\nläänin Saratovin ja Atkarskin piireissä ovat talonpojat kynsiänsä\nleikatessaan käärineet ne räsyyn, ja kun ihminen kuoli, tämä mytty\npantiin hänen kanssaan hautaan, jotta vainaja olisi saattanut\ntuonelassa kiivetä lasiselle vuorelle.\n\nValkovenäläiset uskovat, että haudantakaisessa elämässä on kynsistä\ntehtävä tikapuut, joita myöten noustaan taivaaseen. Kynsiä ei\nleikatessa saa heittää hukkaan, parasta on panna ne poveen. Kun ihminen\non tullut toiseen elämään ja hänet pakotetaan keräämään elämänsä aikana\nleikatut kynnet, hän löytää ne povestansa. Huolimattomasta kynsien\npoisheittämisestä tahi niiden heittämisestä uuniin on seurauksena\nrikkeämien ilmestyminen kynsien juuriin. Niitä ihmisiä, jotka eläessään\nvaromattomasti ovat heittäneet hukkaan hiuksiansa ja kynnen\nleikkeleitä, pirut pakottavat ryömimään pitkin maailmaa niitä\netsimässä.\n\nNähtävästi samanlaatuisten luulojen vaikutuksesta valkovenäläisetkin\novat panneet leikatut kynnet vainajan mukana arkkuun, jota varten niitä\nkoottiin ja säilytettiin. Kynsiä tarvitsi niiden entinen omistaja\ntoisessa elämässä korkealle vuorelle kiivetessään.\n\nVähävenäläiset ja puolalaiset uskovat, että toisessa elämässä ihmisen\non pakko koota kyntensä. Etelä-Venäjän bulgarien uskomukset ovat\nläheistä sukua viimeksi tarkastelluille. Kun kynsiä leikataan, ne on\nkoottava ja piilotettava poveen, tahi on niihin puhallettava ja sitten\nheitettävä yksitellen selkänsä taa. Tämä on välttämätöntä sen vuoksi,\nettä tuonelassa, kun siellä kysytään: \"Missä kyntesi ovat?\" voidaan\nsanoa: \"Ne ovat tässä povessani.\" Silloin ei tarvitse kulkea ja koota\nniitä yksitellen, kuten silloin, kun ne on heitetty hajalleen.\n\nKun suomalais-ugrilaisen heimon kansojen tapoja, käsityksiä ja luuloja\ntarkastellaan venäläisten yhteydessä, ei niiden välillä useissa\nsuhteissa vallitseva läheinen yhtäläisyyssuhde saata jäädä huomioon\nottamatta. Käsitykset leikatuiden kynsien poisheittämisen\nvaarallisuudesta ja pyrkimys säilyttää niitä tahi ainakin noudattaa\nniiden suhteen joitakin menetelmiä saattaa kyllä vielä kuulua yleisiin\ntaikaluuloihin, jotka kummallakin kansaryhmällä voivat olla\nomaperäisiä, mutta näiden uskomusten ja luulojen kehitys tästä\nkauemmaksi viittaa sellaisiin yhtäläisyyksiin, jotka edellyttävät\nlainaussuhteita tahi ainakin jonkunmoista toisen kansaryhmän vaikutusta\ntoiseen. Ensiksikin jo käsitykset kynsien tarpeellisuudesta toisessa\nelämässä useissa tapauksissa, mutta varsinkin niiden joutuminen\npaholaisen huostaan viittaavat niiden vierasperäisyyteen ja\nmyöhäsyntyisyyteen. Toiseksi eräät yhtäläisyydet lienee selitettävä\nsuoranaisiksi lainoiksi.\n\nSelvimpänä näistä vierasperäisistä piirteistä suomalais-ugrilaisten\nuskomuksissa on pidettävä käsitystä manalan lasisesta tahi\nkristallisesta vuoresta. Mutta myöskin tulisen joen yli kulkeminen,\nvieläpä Suomessa asti (Savossa) tavattava sillan teko joen yli\nviittaavat idästäpäin saatuihin vaikutuksiin. Kynsien kokoaminen\ntoisessa elämässä, tilinteko niistä tahi niiden tarvitseminen\nviimeisellä tuomiolla tahi manalassa saavat nekin parhaiten\nselityksensä vastaavista venäläis-slaavilaisista uskomuksista.\n\nSuomalais-lappalaisella alueella muiden toisintojen ohella tavattava\nkäsitys kynsistä rakennetusta paholaisen laivasta saattaa taasen\nainakin eräältä osaltaan olla syntynyt skandinavis-keskieuropalaisten\nkäsitysten nojalla. Kynnen leikkeleiden joutumista paholaisen huostaan,\njoskin sitä semmoisenaan on suomalais-ugrilaisella alalla pidettävä\nmyöhäsyntyisenä, ei kuitenkaan ole välttämätöntä pitää joltakin\ntaholta suorastaan lainattuna käsityksenä, vaan se on saattanut\nalkuperäisimmistä käsitteistä kehittyä joillakin näistä kansoista\nsiksi itsenäisestikin, jossa tapauksessa se liittyy vastaavaan\nyleismaailmalliseen käsitysryhmään. Huolenpito leikatuista kynsistä,\nkuten yleensä ihmisruumiin erilleen joutuneista ainesosasista, ja luulo\nniiden joutumisesta paholaisen huostaan ovat erittäin laajalle\nerilaatuisten kansojen ja kansaryhmien keskuuteen levinneitä\nuskomuksia.\n\nKuten jo on huomautettu, muutamiin käsityksiin on silminnähtävästi\nvaikuttanut irralleen leikatun kynnen muoto. Se on idea-assosiationin\navulla saanut milloin venheen tahi laivan kaaripuun, rakennuspuun,\nmilloin lapion, kehdon, s.o. kaarevan kehdon jalaksen, kynän, tahi --\nkuten kohta nähdään -- lakinlipun muodon. Yksinkertaisiin\najatusyhtymiin perustuen tällaiset käsitykset ovat saattaneet muodostua\nkullakin kansalla itsenäisestikin ja yhtyä yleiseen luuloon kynnen\nleikkeleiden joutumisesta paholaisen huostaan. Lainaussuhteisiin on\nsiis tällä alalla erittäin varovaisesti suhtauduttava. Tähän on sitä\nsuurempi syy sen vuoksi, että tarkasteltavana olevat käsitykset eräältä\nosaltaan kuuluvat yleisinhimillisten taikakäsitteiden piiriin.\nTaikauskoinen pelko kynsien, kuten yleensä muidenkin ruumiin irralleen\njoutuneiden osasten hukkaan joutumisesta kuuluu epäilemättä niiden\nyleisten taikaluulojen piiriin, jotka alkeelliseen yleisinhimilliseen\najatukseen perustuen itsenäisesti ovat syntyneet erilaisten ja erillään\nasuvien kansojen taikakäsityksissä.\n\nPelkoa kynnen leikkeleiden hukkautumisesta voidaan siis sellaisenaan\n_a priori_ pitää suomalaiskansoillakin omaperäisenä. Muiden\nsamantapaisten käsitysten ohella se on edellä viitattujen\nkäsiteyhtymien tietä eräissä tapauksissa itsenäisesti saattanut\nkehittyä niiksi luuloiksi, joiksi se Suomessa on muodostunut.\nPaholaisen laivan muotoon pukeutuneen luulon laajahko levinneisyys\nSuomessa ja samanlaisten käsitysten olemassaolo lappalaisilla saattavat\nkuitenkin otaksumaan, että sen syntyyn ja yleisyyteen on vaikuttanut\njokin ulkoinen syy, ja tällöin on skandinavinen vaikutus otettava\nhuomioon.\n\nTähän saakka on erään tutkimuksenalaisen kansan vastaavat uskomukset\nsuurimmalta osaltaan jätetty toistaiseksi sen vuoksi, että ne eräissä\nsuhteissa muodostavat muutamien sen kanssa maantieteellisessä\nyhteydessä olevien kansojen kanssa verraten selväpiirteisen yhteyden.\nVirolaisten taikaluuloissa suhtaudutaan kynnen leikkeleisiin yleensä\nsamalla tavoin kuin muiden suomalaiskansojen taholla, mutta tämän\nohella osoittavat ne silmiinpistäviä erikoispiirteitä. Useat\nvirolaisten entisen elämän kuvaajat ovat kiinnittäneet näihin\nuskomuksiin huomiotansa. Niinpä kertoo _Boecler_, että Wörumaalla (im\nWerroschen) sormien ja varpaiden kynsiä leikattaessa tehdään veitsellä\nleikkeleiden yli risti ennenkuin ne heitetään pois, koska paholainen\nniistä muutoin tekisi lakinlipun. Wirumaalla (in Wierland) nähdään\nmuutamien pistävän sellaiset palat poveensa, jotta ne olisivat heti\nkäsillä, jos toisessa maailmassa niitä kysyttäisiin. Samaan tapaan\nkertoo tästä _Wiedemann_: Varpaan ja sormen kynsiä leikattaessa\nleikkeleet on pantava poveen, sitten ei niistä viimeisenä päivänä ole\nmitään vastuunalaisuutta, Jos ne heitetään maahan, niin kokoaa\npaholainen (_wana tont_) ne ja tekee itselleen niistä lakinlipun, ja\nkun se tulee valmiiksi, on hänellä taas täysi vapaus vahingoittaa\nihmistä. Mutta jos ennen heittämistä on tehty risti niiden yli, ei wana\ntontilla ole mitään valtaa niihin. Toiset sanovat, että kynsien palat\novat heitettävät uuniin, sillä sormet ovat _köetjad_ (Fesselnde), koska\nniillä moni pakeneva otetaan kiinni, varpaiden kynnet taasen pitäisi\npanna poveen, sillä varpaat ovat _peastjad_ (Rettende), koska moni\npakeneva niiden avulla pääsee vainoojiensa käsistä.\n\nNykypäivienkin virolaisten käsityksissä kynnen leikkeleistä syntyvä\npaholaisen lakinlippu tavataan. Pöltsamaalla on kynnen leikkeleiden yli\ntehtävä risti ennenkuin ne heitetään maahan, muutoin niistä _wana jaak_\ntekee itselleen lakinlipun.\n\nVirolaisella alalla tapaamme siis tunnetut piirteet kynsien\njoutumisesta paholaisen huostaan ja tilinteon niistä viimeisellä\ntuomiolla. Kynsistä syntyvään esineeseen nähden virolaisten\nmielikuvitus ei pysähtynyt kuitenkaan lakin lippuun. Niistä syntyy\nmyöskin lakki, taikahattu. _Kreutzwaldin_ satukokoelmassa tavataan\nsadussa \"Peukaloisten riita\" (_Ärjapölwelaste riid_) kynsistä tehty\ntaikahattu. Sillä oli seuraava ominaisuus: \"Kui ta kübara pähä paneb,\nnääb tema köik, mis mailmas juhtub, olgu ligi ehk kaugel, nähtaw eli\nnägemata; -- jah, kübara peremees tunneb mimeste möttedgi ära.\"\n\nKynsistä tehty taikahattu esiintyy edelleen _Kalewipoegin_ XIII\nrunossa, Kalevanpojan ensimäisen manalanmatkan kuvauksessa. Pitkien\nseikkailujen jälkeen joutuu Kalewipoeg taikaluolaan ja tutustuu siellä\nhattuun\n\n    \"Mis ei wildist wanutud,\n    Willast olnud walmistatud,\n    Ega karwadest kogutud;\n    Kübar oli küündlelaastust,\n    Korjatud küünde kildusest\n    Targal kombel isehtud.\"\n\nLuolan neito panee hatun päähänsä ja lausuu toivomuksen kasvaa\nsuureksi. Silloin neito\n\n    \"Kaswis küünra, kaswis kaksi.\n    Sirgus sülia, sirgus kaksi,\n    Kaswis Kalewi körguseks\n    Sirgus söbra suuruseks.\"\n\nTässä yhteydessä mainittakoon vastaavista lättiläisten uskomuksista.\nTäällä paholainen tekee kynsistä taikahatun, _nagucepure_. _Treilandin_\nkokoelmassa tavattavassa sadussa kerrotaan, miten talonpoikien\nvarastama pirun hattu muuttui kasaksi kynsiä ja eläinten kavioita,\nZhmudit uskovat paholaisen kynsien leikkeleistä tekevän itselleen\nhatun.\n\nLiettualaisilla sama luulo näyttää olevan yleinen. Paholainen tekee\nleikatuista kynsistä itselleen hatun (_naginen kepuren_), jolla on\nominaisuus tehdä kantajansa näkymättömäksi. Tämän vuoksi Liettuassa ei\nkynsiä heitetäkään maahan. Kun jumala viimeisellä tuomiolla vaatii\nniitä, on ne helppo saada käsille povestaan, mutta pirulta niitä ei\nkukaan saa takaisin.\n\nLiettualaisten leikattuihin kynsiin liittyvä tapa-aineisto on yleensä\nrikas ja siinä havaitaan paholaisen tekemän taikahatun rinnalla eräitä\nsuomalaiskansojen ja venäläisten uskomuksille yleisiä piirteitä. Kynsiä\nei saa heittää maahan, muutoin kuoleman jälkeen on täytymys koota ne,\ntahi tarvitaan ne silloin, kun kuoleman jälkeen on kiivettävä vuorelle.\nLiettualaisessa kieltojen ja käskyjen kodeksissa sanotaan: \"Löydettyäsi\nihmisen kynsiä, polta ne, jottei piru niillä kynsisi, omillaan ei se\nvoi, koska ihminen on ristitty. Löydettyäsi ihmisen kynsiä, polta ne,\nkoska piru kokoaa niitä ja valmistaa niistä hatun.\"\n\nPaholaisen leikatuista kynsistä tekemä taikahattu (venäläisen\nsaduston _shapka nevidimka_, jolla on ominaisuus tehdä kantajansa\nnäkymättömäksi) kuuluu myöskin valkovenäläisten taikaluuloihin. \"Kun\nkynsiä leikkaat, on ne koottava poveen sen vuoksi, että paholainen,\nlöydettyään ne, valmistaa niistä hatun, jolloin häntä ei kukaan huomaa.\nTämä hattu on _nevydymka_.\" Proskurovin piirikunnassa ei kynsiä saa\nheittää mihin sattuu, vaan on ne piilotettava poveen. Tämä on tehtävä\nsiksi, että enkeli, kuljettaessaan viimeisellä tuomiolla kuolleiden\nsieluja oljenkorren vahvuista siltaa myöten yli, kysyy: \"Missä ovat\nkynnet?\" Jollei niitä löydy, on ylikulkijan etsittävä niitä siksi\nkunnes hän on koonnut ne kaikki.\n\nPaitsi yleisiä piirteitä, taikauskoista pelkoa kynnen leikkeleiden\njoutumisesta hukkaan ja pyrkimystä säilyttää niitä jotakin epämääräistä\ntarvetta varten, virolaisten käsitykset kynsien leikkeleistä ovat\npukeutuneet erikoismuotoon, luuloon kynsistä tehdystä taikahatusta tahi\npaholaisen lakinlipusta. Ensinmainittu luulo osoittaa niin läheistä\nyhdenmukaisuutta vastaavien lättiläis-liettualais-valkovenäläisten\nluulojen kanssa, ettei, huomioon ottamalla vielä maantieteellisen\nyhtenäisyyden, saattane olla epäilystä niiden yhteenkuuluvaisuudesta.\nJoskin aikaisemmin lausumamme perustalla luulo paholaisen lakinlipusta\nvoisi virolaisilla olla itsenäinenkin, on sen luulon kehitys\ntaikahatuksi tapahtunut lättiläis-liettualaisten käsitysten vaikutuksen\nalaisena.\n\nSuomessa, savolaisalueella, paholaisen nähtiin poisheitetyistä kynsistä\nrakentavan sillan joen yli, ja vogulien käsitysten mukaan kynnet oli\nsäilytettävä manalan tulisten jokien yli pääsyä varten. Kynsiin\nliittyvistä luuloista erillään tämäntapaisia luuloja tavataan\ntsheremissien käsityksissä haudantakaisesta olosta. Vjatkan läänin\ntsheremissit ovat uskoneet, että manalan tuomari pakottaa kuolleet\nkulkemaan oljenkorren vahvuista siltaa pitkin, joka kulkee kiehuvan\nkattilan yli, missä on veden ja tuhan sekaista tervaa. Ken ei ole\ntehnyt pahaa, kulkee rohkeasti yli, pahantekijä putoaa kattilaan.\nOrenhurgin läänin tsheremissit uskovat samaa viimeisestä tuomiosta.\nVenäläisellä taholla on käsitys manalan tulisesta joesta jo edellä\nmainittu länsivenäläisten, kynsiä koskevien uskomusten yhteydessä.\n_Dobrovoljskij_ väittää arjalaisilla kansoilla vallinneen kahtalaisen\nkäsityksen keinosta päästä manalan tulisen joen ylitse: kuolleet\nkulkivat joko siltaa pitkin tahikka venheellä tahi laivalla. Mutta\nmyöskin muhamettilaisten legendojen mukaan on kaikkien kuolleitten\nhenkien kuljettava sillan yli, joka on hiusta hienompi ja miekan terää\nterävämpi; sen molemmin puolin on vielä istutettu pistelevää\npensaikkoa.\n\nManalan joen yli rakennettava silta-aihe saattaa Suomessa olla lainaa\nidästäpäin, varsinkin, kun se ei osoita suurempia levenemissuhteita\nsuomalaisalueella. Kynnen leikkeleisiin kohdistuvat luulot ja\nuskomukset näyttävät siis Itämeren suomalaisten alueella saaneen\nvaikutuksia sekä lännestä että idästä.\n\nTänne kuuluvista ja käsityksiin haudantakaisesta elämästä liittyvistä\nuskomuksista ansaitsee eräs Suomen Karjalassa muistoonpantu erikoista\nhuomiota. Kun sormista ja varpaista leikataan kynnet, ne pannaan poveen\npaidan ja ihon väliin; niistä sukeutuu kuoleman jälkeen keppi, jolla\ntuonen koiria pidetään loitolla. Kepin tahi raipan paneminen\nruumisarkkuun nimenomaan samassa tarkoituksessa on ollut varsin yleinen\ntsheremissien tapa, ja siitä mainitsee jo _Rytshkov_ päiväkirjassaan.\nEräässä tiedossa mainitaan vainajan niillä karkoittavan tuonelassa\npahoja henkiä.\n\nNizhegorodin läänin mordvalaisten tiedetään samaten panneen\nruumisarkkuun kepin, jolla vainajan oli määrä suojella manalassa\nitseään koirilta.\n\nLukuun ottamatta alussa esitettyjä kieltomääräyksiä ja\nvarovaisuussäännöksiä tähän saakka tarkastellut kynsien leikkeleisiin\nkohdistuvat tavat ja uskomukset saatetaan suurimmalta osaltansa lukea\nniiden myöhäsyntyisiin muotoihin, joissa alkuperäisemmät käsitteet ovat\nyhtyneet toisiin, etupäässä mytologisiin sekä erilaisiin muihin\ntaikauskoisiin luuloihin. Näissä, lukuun ottamatta alussa esitettyihin\nkieltoihin liittyviä fysiologisia seurauksia, ei yksilön kohtalo ja\nmenestys ole välittömästi riippuvaisunssuhteessa näistä hänen\norganisminsa erillisistä osista. Mutta näiden ohella suomalaisheimoiset\nkansat tuntevat toisia, joissa alkeelliset käsitykset yksilön suhteesta\nleikattuihin kynsiin suoranaisemmin ovat havaittavissa.\n\nMuutamista tiedoista käy suoranaisesti ilmi, että leikatuiden kynsien\nsuhteen noudatettavien varovaisuustoimenpiteitten tarkoituksena on\nestää niiden kautta niiden omistajalle mahdollisesti koituvaa pahaa.\nSyrjänit uskovat, että ihmiselle voidaan aiheuttaa salaperäisten\ntointen kautta vahinkoa m.m. kynsien kautta. Varastamalla jonkun\nihmisen kynsiä ja saattamalla ne mätänemään, saadaan aikaan se, että\nihminen sairastuu. Sen vuoksi on varovaisuustoimenpiteillä estettävä\nniitä joutumasta taikurien käsiin.\n\nJonkunmoinen käytäntö leikatuilla kynsillä näyttää olleen suomalaisten\ntaikaopillisessa lääketaidossa. Terapisen käytännön kynnet ovat saaneet\nuseiden tautien lääkitsemisessä. Eräässä 1600-luvulta olevassa tiedossa\nkerrotaan kuumetautia parannetun leikkaamalla potilaan jaloista ja\nkäsistä kynnet ja sitomalla elävän kalan kaulaan. Kala laskettiin\nveteen ja \"siten tulee sairas entiselleen\" vakuutettiin. Veden\nvilvoittavan vaikutuksen ajateltiin tässä potilaan kynsien kautta\ntuottavan huojennusta kuumeeseen. N.s. \"kynnen vihoja\", s.o. kun ihossa\nnäppylä tahi pisama kynsillä koskettelemisesta on ärtynyt, parannetaan\npolttamalla kynsiä pellillä ja viemällä niiden tuhka kolmen tien\nristeykselle, heittämällä siinä ilmaan ja palaamalla taakseen\nkatsomatta takaisin. Käärmeen pistoon on käytetty sekä ihmisten että\neläinten lääkkeenä ristiin leikeltyjä kynsiä potilaalle sisällisesti\nannettuna.\n\nEdellisissä taioissa on saanut ilmaisunsa eräs yleinen taikaopillinen\nperusajatus, tartunnan ja sairauden tyhjäksitekeminen neutralisoimalla\nne niiden todellisen tahi ajatellun alkulähteen substanssin avulla\n(\"mistä kipu, sieltä apu\"). Kauempana tutkimuksessamme saamme\nyksityiskohtaisemmin tutustua tähän taikaprinsipiin.\n\nSuomalaisten _nefarisessa_ eli pahansuopaisessa magiassa kynnet ovat\nyleisenä välikappaleena. Alistamalla ne määrätyn taikamenetelmän\nalaisiksi aiheutetaan kynsien omistajalle sen mukaisia seurauksia,\nmillaista menetelmää kulloinkin on sovellettu. Venäjän Karjalassa\nihminen \"pilataan kitumaan\", s.o. hänelle aiheutetaan salaperäinen\nhivuttava sairaus ja kuihtuminen ottamalla ruumiin kynsiä sekä\nvahingoitettavan ihmisen kynnenpalasia ja panemalla ne elävän käärmeen\nsuuhun. Käärmeen suu sidotaan punaisella langalla kiinni ja käärme\npannaan umpinaiseen astiaan ja annetaan kitua siinä kunnes kuolee.\nSitten se haudataan leppäarkussa hautuumaahan. Tästä on seurauksena\nihmisen kuolema; jos taas käärmeen pää päästetään irti ja käärme\nnakataan metsään, ihminen elää kauemmin, mutta kuolee lopulta\nkuitenkin.\n\nAvioliittotavoissa noudatetuissa taioissa tavataan kynnet taikatoimien\njoukossa, joiden tarkoituksena on taata johto- tahi vaikutusvalta\navioliitossa toiselle tahi toiselle naimisiinjoutuvista, Tämän\nsaavuttaa morsian siten, että leikkaa vihille mentäessä sulhaseltaan\nkynsiä, panee ne sukkaansa ja sanoo: \"Kynnet lymässä.\"\n\nNämä taiat, kuuluen suureen yleisryhmään, kuvastavat yksilön\nriippuvaisuutta hänen ruumiillisen olemuksensa osasista ja liittyvät\nsiihen, suureen taikaryhmään, jossa taikavaikutuksia aiheutetaan\nihmisille ja eläimillekin näiden organismin osasten ja eritteiden\nvälityksellä.\n\n_Lasten kynsien_ suhteen noudatetut määräykset ja tavat muodostavat\nsuomalaisten taikakäsityksissä erikoisen ryhmänsä. Yleinen sääntö on\nollut, ettei lapsen kynsiä ole saanut lyhentää leikkaamalla vaan\npuremalla. Pohjois-Karjalassa ei puhumattomalta lapselta saa leikata\nkynsiä, vaan äidin on pureskelemalla ne lyhennettävä; muutoin lapsesta\ntulee rosvo. Venäjän Karjalassa oli näin meneteltävä siihen saakka,\nkunnes lapsi itse kykenee leikkaamaan kyntensä. Sodankylässä on\nmeneteltävä samoin. Pohjois-Pohjanmaalla ei lapsen kynsiä koskaan\nsaanut leikata, ennenkuin se oli oppinut puhumaan. Erään tiedon mukaan\nkoskee tämä kielto lapsen _ensimäisiä_ kynsiä, ja Venäjän Karjalaa\nkoskevan tiedonannon mukaan kesti se siihen saakka, kunnes lapsi oli\ntullut vuoden vanhaksi. Jos kynsiä tätä ennen leikkaamalla lyhennetään,\nlapsesta tulee varas.\n\nSamantapaista kieltoa ovat tsheremissit noudattaneet.\n\nVenäläisillä samat määräykset näyttävät olevan yleisiä. Tulan läänissä\nlapsen kynsiä, enempää kuin hiuksiakaan, ei saa leikata ennen vuoden\nikää. Samaan aikamäärään ulottuu kielto Jaroslavin läänin Poshehonin\npiirissä. Jos lapsen kynnet ovat liian pitkät, ne pureskelemalla\nlyhennetään. Toisen samaa paikkakuntaa koskevan tiedon mukaan kestää\nkynsien leikkuukielto täälläkin vuoden; jos lapsen kynsiä ensimäisenä\nikävuotena leikkaamalla lyhennetään, siitä tulee varas.\n\nSuomessa ja Venäjällä esiintyvien käsitysten yksityiskohtaiset\nyhtäläisyydet ja se seikka, että suomalaiset luulot näyttävät\nesiintyvän rajoitetulla, Venäjän Karjalaan liittyvällä alueella,\naiheuttavat otaksumaan, että ne olisivat meille idästäpäin\nkulkeutuneet. Tämän yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon, että\ntämäntapaiset luulot ovat levinneet laajalti muidenkin Europan kansojen\nkeskuuteen. Yleisenä sääntönä on, ettei lapsen kynsiä tule leikata\nensimäisenä ikävuotena, vaan -- jos niiden lyhentäminen on\nvälttämätöntä -- äidin tahi hoitajan on purtava ne poikki. Eräillä\nAasian ja Amerikan kansoilla tämä kielto saattaa olla voimassa kuudesta\nkuukaudesta neljään vuoteen saakka.\n\n\n\n\nII. Hiukset y.m. ihmisruumiin karvat.\n\n\nHiuksista ja parrasta olevat kieltomääräykset ja varotoimenpiteet\nmuistuttavat useassa suhteessa kynsiin kohdistuvia. Venäjän Karjalassa\nollaan erikoisen tarkkoja partakarvojen suhteen. Parrasta irtautuvat\nkarvat työnnetään kauluksen kautta ihon ja paidan väliin, josta ne\nsaavat tippua lattialle. Partakarvoja ei mielellään ole leikattu, vaan\non parranajoa aina pidetty syntinä, ja vielä nytkin se käsitetään\nsynniksi. Jos partakarva putoaa, ei sitä saa heittää lattialle, vaan on\nse pantava kauluksen alitse \"sisälöh\", s.o. ihoa vasten poveen. Jos\nkarva joutuu hukkaan, on se synti. Toisessa tiedossa sanotaan, että jos\ntoiselta leikkaa partakarvan pois, on se samaa jos leikkaisi pään,\ntulee yhtä suuri synti.\n\nSyrjäneillä kohdistuvat tällaiset käsitykset sekä partaan että\nhiuksiin. Monet syrjäneistä eivät ollenkaan salli leikata hiuksiaan ja\npartaansa.\n\nNäissä tapauksissa partaan ja hiuksiin kohdistuva taikauskoinen käsitys\njo sellaisenaan kuvastaa niiden perustana olevaa ajatusta:\npartakarvojen tahi hiusten ei saa antaa joutua hukkaan tahi vierasten\nihmisten käsiin.\n\nEräissä toisissa tavoissa ja luuloissa tämä käsitys havaitaan vielä\nselvempänä. Jos Birskin piirin tsheremissit ajavat hiuksensa ja\npartansa vieraiden ihmisten luona, he kokoavat karvat viimeistä myöten,\nvievät kotiansa ja polttavat. Vieraiden ihmisten luo ei niitä saa\njättää sen vuoksi, että ne siellä voidaan tallata jalkojen alle, ja\nsiitä olisi seurauksena päänkivistys tahi järjen menettäminen.\nKertshemin syrjänit (ovat \"vanhauskoisia\") nielevät leivän kanssa\nsatunnaisesti irtautuneen hiuksen. Leikatut hiukset syrjänit heittävät\nuuniin ja polttavat. Voguleista kerrotaan, etteivät he koskaan heitä\nleikatuita hiuksia hukkaan, vaan säilyttävät ne jossakin suojaisessa\npaikassa.\n\nSuomalaisista ja virolaisista on myös joukko tietoja, joiden mukaan\nleikatuiden hiusten suhteen on noudatettu eräitä sääntöjä ja\nvarotoimenpiteitä. Sananlasku: \"Vaimon tukka valkeaan, miehen tukka\ntuuleen\" on eri toisintoina laajalti tunnettu Suomessa ja Venäjän\nKarjalassa.\n\nNäiden tapojen syistä ja määräysten rikkomisen seurauksista annetaan\nuseammanlaatuisia selityksiä. Pohjois-Pohjanmaalla poltetaan vaimon\nhiukset pelosta, että eräs hyönteinen, \"hapsinkatkiainen\" (_tipula_),\nvoisi päästä niihin käsiksi, josta päänkivistys olisi seurauksena.\nSavossa tukan kanssa näin meneteltäessä se paremmin kasvaa.\nEtelä-Hämeessä se samaten kasvaa entistä paremmin ja säilyttää entisen\nkiiltonsa ja värinsä. Venäjän Karjalassa annetaan vertauskuvallinen\nselitys: tukka edustaa \"tuumia\", järkeä. Miehen järkeä tarvitaan\nlaajoilla matkoilla, siksi tukka on heitettävä tuuleen, naisen järkeä\ntarvitaan parhaastaan kodissa.\n\nNämä selitykset kuvastavat ilmeisesti sekundäristä käsitystapaa ja ovat\nsyntyneet sen jälkeen, kuin varsinainen alkukäsitys hiusten ja karvojen\nhuolettoman poisheittämisen seurauksista on joko kadonnut tahi\nhämmentynyt, mutta tapa sellaisenaan jatkanut olemassaoloaan. Näiden\nohella ilmoitetaan hiusten suhteen noudatettaville tavoille toisiakin\nsyitä, jotka selvemmin vastaavat alkuperäisiä käsityksiä. Suomessa on\nyleisesti levinnyt luulo, että hiusten joutumisesta määrättyihin\npaikkoihin ja joko määrätynlaisen tahi tuntemattoman kohtalon alaiseksi\nkoituu ihmiselle seurauksia, jotka yleensä ovat vahingollisia.\nVarsinkin pelätään lintujen tahi hiirien pääsevän niihin käsiksi ja\nvievän pesäänsä, mistä on hiusten entiselle omistajalle seurauksena\nalinomainen päänkivistys, hivuttava tauti, n.s. \"kituminen\", pään\nrupeutuminen, hyönteisten ilmestyminen päähän j.n.e.\n\nPaikoitellen tämä pelko erityisesti kohdistuu naisten hiuksiin, joita\nsiitä syystä ei saa heittää ulos eikä polttaa. Joskus luullaan hiusten\nlinnunpesään joutumisen aiheuttavan vastaavalle henkilölle\nmielipuolisuuden, toisinaan varotaan määrätyitä lintuja: varista ja\nharakkaa.\n\nMuutamissa tapauksissa pelko hiusten tuuliajolle joutumisesta on\njohtanut toisenluontoisiin toimenpiteisiin. Sekä miehen että naisen\ntukka oli polttamalla hävitettävä. \"Parempi tukka tulessa kuin\ntuulessa\", sanottiin. Tahi ei miehen hiuksia saatukaan viedä tuuleen,\nvaan ne oli jollakin selvemmin tajuttavalla tavalla talletettava: joko\nkaivettava maahan, piilotettava salvoimen väliin tahi oven päälle\nvuorilaudan taa. Viimeisessä tapauksessa määräys koskee erikoisesti\nmiehen hiuksia. Uudeltamaalta olevan tiedon mukaan on vastoin yleistä\nsääntöä \"miehen tukka tuuleen j.n.e.\" varottava päästämästä niitä\ntuuliajolle. Jos vie miehen hiukset ulos tuuleen, tulee päänkipua, jos\nnaisen hiukset, tulee tämä mielenvikaiseksi.\n\nNiiden säännösten, joita virolaiset ovat noudattaneet\nleikatuiden hiusten suhteen, huomataan olevan yleensä samoja kuin\nsuomalais-karjalaisten. _Wiedemann_ kertoo uskotun, että kammatessa\nkampaan tahi sukaan jääneiden hiusten joutumisesta jalkoihin oli\nihmiselle seurauksena pään hiusten menetys. Hiusten suoranaista\nhävittämistä eivät virolaiset, kuten suomalaiset ja karjalaiset, ole\nkäsittäneet suoranaiseksi varotoimenpiteeksi, vaan ovat ajatelleet\nsiitä koituvan vahinkoa. Kammatessa ja sukiessa irtautuneita hiuksia ei\nole ollut lupa jättää tuulen huostaan, viskata maahan eikä polttaa;\nkussakin tapauksissa olisi seurauksena ankara päänkivistys. Samoin käy,\njos linnut saavat viedä niitä pesäänsä. Hiukset oli sen vuoksi pantava\nvarmaan säilöön. Ne koottiin huolellisesti ja pistettiin joko\nseinänrakoihin tahi sitä varten erikoisesti kaivettuihin reikiin.\nWirumaalla suittaessa lähteneet hiukset samasta syystä haudattiin aidan\npylvään alle.\n\nSamalle menettelytavalle annetaan siis yleensä eri merkitys riippuen\nsiitä, käsitetäänkö se jossakin tapauksessa varotoimenpiteeksi vai\najatellaanko sen kautta hiusten joutuvan sellaisen käsittelyn tahi\nkohtalon alaiseksi, josta saattaisi koitua vahinkoa ja ikävyyttä\nasianomaiselle henkilölle. Näin on tuuleen heittäminen ja polttaminen\ntoisessa tapauksessa käsitetty varotoimenpiteeksi, toisessa jälkimäisen\nluontoiseksi, hiusten omistajalle vahinkoa aiheuttavaksi. Kummassakin\ntapauksessa ilmenee niiden yhteydessä pelko näiden ihmisorganismin\nosien joutumisesta tuuliajolle ja tuntemattomalle kohtalolle alttiiksi.\n\nSamalla kuvastavat nämä käsitykset hiusten entisen omistajan\nriippuvaisuussuhdetta näistä hänen ruumiillisen olemuksensa osasista.\nSitä mukaa, millaisen käsittelyn alaiseksi ne kulloinkin joutuvat,\nihminen saa tuntea määrättyjä, etupäässä vahingollisia vaikutuksia\nruumiissansa. Vaikutukset kohdistuvat etupäässä siihen ruumiinosaan,\njohon hiukset kuuluvat (päänkipu, mielenvikaisuus, hiusten menetys\nj.n.e.). Tässä tapaamme erään maagillisen ajatustavan, joka monien\nmuiden linnalla käsittelynalaisen aiheen alalla esiintyy useinkin\nvallitsevana. Se ilmenee käsityksenä, jonka mukaan jokainen\nihmisorganismin erillinenkin osa ja substanssi yleensä, määrätynlaisen\nkäsittelyn tahi kohtalon alaiseksi joutuessaan, aiheuttaa sille\nyksilölle, josta se on peräisin, vaikutuksia, jotka laadultaan ovat\nsuhteessa siihen käsittelyyn tahi kohtaloon, minkä alaisena se on\nollut. Nämä vaikutukset saattavat paikallistuakin ruumiin osiin sitä\nmukaa, mistä ruumiin osasta osanen on lähtöisin.\n\nToiselta puolen tämä taikaopillinen perusajatus perustuu käsitykseen\nsiitä sympatetisesta siteestä, jonka ajatellaan vallitsevan ihmisen ja\nhänen ruumiillisen olemuksensa osasten välillä, toiselta vaikutuksen\nlaatuun nähden, _homeopatiseen_ ajatustapaan (määrätynlaatuinen\nruumiillisen substanssin käsittely tahi kohtalo aiheuttaa ihmiselle\nitselleen samanlaatuisia vaikutuksia). Vielä saattaa homeopatisen\nkäsityksen ohella, olla huomattavissa myöskin _symbolinen l. mimetinen_\najatustapa, joka perustuu käsite- tahi kielellisiin analogioihin. Nämä\najatustavat esiintyvät yhdessä esim. siinä venäjän-karjalaisessa\nuskomuksessa, että se, jonka tuulessa kammatuita hiuksia on joutunut\ntuulessa vaivaiskoivuun, joutuu iäksensä vaivaiseksi.\n\nYleisinhimillisiin käsityksiin perustuen ovat suomalaiskansojen\nhiuksiin kohdistuvat tavat ja uskomukset useimmilta kohdiltaan\npukeutuneet samoihin muotoihin kuin lukuisten muiden läheisempien ja\netäisempien kansojen. Puhumattakaan samasta perusajatuksesta\nlähteneestä pyrkimyksestä eri menettelytavoilla suojata hiuksia\njoutumasta sellaisen kohtalon alaiseksi, että siitä aiheutuisi\nihmiselle vahinkoa, läheistä yksityiskohtienkin vastaavaisuutta on\nhavaittavissa. Silmäiltäköön tässä aluksi vastaavia seikkoja eräiden\ntutkimuksenalaisten kansojen lähinten naapurien keskuudessa.\n\nIsovenäläiset käsittävät leikatuiden hiusten tuleen joutumisen\naiheuttavan päänkivistystä. Valkovenäläinen luulo kieltää heittämästä\nhukkaan sukiessa irtautuneita tahi leikatuita hiuksia. Jos ne joutuvat\nhiiren tahi linnun pesään, on siitä seurauksena päänkivistys ja hilseen\nmuodostuminen päähän, vähintäänkin siksi aikaa, jonka hiukset ovat\npesässä. Samoin käy, jos hiukset heitetään uuniin. Parasta on asettaa\nsukiessa irtautuneet hiukset seinänrakoihin pirtin sisäpuolelle.\n\nRuotsissa on hiuksia kammattaessa tahi suittaessa pidetty tarkkaa\nhuolta siitä, että kaikki hiukset on saatu talteen. Niihin hengäistään\ntahi puhalletaan ennenkuin ne heitetään pois; muutoin menee pää\npilalle, jos hiiret tahi linnut saavat tehdä niistä pesiä itselleen.\n\nSuomen ruotsalaisten on ollut kiellettyä polttaa tahi heittää ulos\nleikatuita hiuksia pelosta, että linnut saavat niistä rakentaa pesänsä,\nmistä olisi ihmiselle seurauksena onnettomuutta, päänkipua j.n.e.\nHiukset on piilotettava jonkin kiven alle, jossa ne rauhassa saavat\nmädätä.\n\nSaksassa ei kammatuita tahi leikatuita hiuksia saa heittää ikkunan\nulkopuolelle, muutoin saadaan päänkivistystä (Mark, Schlesia) ja\nnoitavaimot voivat jotenkin käyttää niitä ihmisen vahingoksi (Hessen,\nWf., Tyroli) tahi tehdä niistä \"Hagelsteine\" (Tyroli). Niitä ei ole\nheitettävä tuleen, muuten hiusten kasvu hidastuu (Schlesia), ei\nmyöskään niitä pidä heittää semmoisenaan pois, sillä jos niitä linnut\nkäyttäisivät pesänsä rakentamiseen, saisi ihminen päänkivistystä\n(Schlesia, Wetterau, Wf., Tyroli). Hiukset on sen vuoksi asetettava\npiilossa oleviin rakoihin tahi haudattava.\n\nSamoin paikoitellen Englannissa. Sussexin talonpojat eivät salli\nainoatakaan hiustansa heitettävän huolimattomasti pois, muuten lintu\nlöytää ne ja vie pesiänsä, mistä hiusten omistajalle olisi seurauksena\npäänkipu siihen saakka, kunnes hiukset ovat hävinneet. Jos taasen\nsammakko saisi neidon palmikkohiuksia huostaansa, tuntisi hän kylmyyttä\npäässänsä niin kauan kuin tämä eläin pitää hiuksia suussansa. Norjassa\nvarotaan samaten sammakkoa: hiusten joutumisesta sen huostaan olisi\nseurauksena järjen menetys. Pohjois-Amerikan Atlannin puolisissa\nvaltioissa poltetaan suittaessa lähteneet hiukset pelosta, että lintu\nvie ne pesäänsä tahi helvettiin, jolloin omistajan olisi pakko mennä\nperässä ja etsiä ne takaisin. Tonavanmaiden mustalaiset pelkäävät hekin\nlinnun käyttävän hiuksia pesänsä rakentamiseen, mistä päänkipu olisi\nseurauksena.\n\nPelko hiusten joutumisesta linnun huostaan ja pesään näyttää Suomessa\nesiintyvän Pohjanmaalta Uudellemaalle ja Etelä-Hämeeseen sekä Venäjän\nKarjalassa. Niinhyvin Suomessa kuin muuallakin on tämä vain yksi,\njoskin yleisin ja useimmin esiintyvä selitys hiusten liukkaan\nheittämisen seurauksista, Se näyttää liittyvän samanlaisiin uskomuksiin\nidässä ja lännessä. Lienee kuitenkin tarpeetonta olettaa suomalaisten\nkäsitysten olevan ainakaan suoranaista lainaa kummaltakaan taholta.\nSamalta alkeelliselta yleisinhimilliseltä pohjalta lähtien on luulo\nhiusten hukkaan joutumisen vaarallisuudesta saattanut suomalaisillakin\nkansoilla pukeutua samanlaisiin muotoihin kuin monilukuisilla muilla\nkansoilla.\n\nMuutamien suomensukuisten kansojen uskomuksissa on hiuksiin samaten\nkuin kynsiinkin kohdistunut mytologisia käsityksiä. Virolaisista\nkerrotaan, että leikatut hiukset oli säilytettävä ja pantava kuolleen\nkanssa arkkuun, jotta hänellä ylösnousemuksessa olisi kaikki tallella.\nSaratovin läänin Saratovin piirin ersäläisillä on ollut sama tapa.\nVanhaan aikaan ihminen kokosi koko elämänsä ajan hiuksiansa. Kuoltua\nasetettiin ne hänen kanssansa hautaan. Muutamat tekevät näin vielä\nnykyäänkin. Vogulit ovat polttaneet linnun pyrstösulassa ei ainoastaan\nvainajan kynnet vaan myös hiuksia, jotta tämän olisi mahdollista kulkea\nmanalan tulisten jokien yli ja kiivetä korkeille vuorille. _Novitskijn_\nkuvauksessa ostjakeista seitsentoistasataluvun alkupuolelta kerrotaan\nnäiden surunsa osoitukseksi repineen hiuksiansa ja raapineen kasvojansa\nverille asti. Veren tahraamat hiukset he heittivät kuolleen päälle.\nKuollutta hautaan valmistettaessa pohjois-ostjakeilla joku syrjäinen\nhenkilö leikkaa vähän suortuvia vainajan tukasta.\n\nNäiden tapojen suhteen herättää mielenkiintoa ennen kaikkea kysymys,\nminkä käsitysten voimasta vainajille pantiin mukaan hiuksia ja kynsiä.\nAikaisemmasta tiedetään, että kynsiin samaten kuin hiuksiinkin\nkohdistuvat luulot yleensä ovat yhtyneet monenlaisiin mytologisiin\nkäsityksiin. Näistä näyttää kynsien mukaanpano vainajalle eräiden\nsuomensukuisten kansojen ja venäläisten tavoissa olevan yhteydessä\nkäsityksen kanssa manalan vuorelle kiipeämisestä. Eräät seikat\noikeuttavat päättämään, että hiustenkin mukaanpanoon ainakin\nmäärätyissä tapauksissa on vaikuttanut ajatus niiden tarpeellisuudesta\nmanalan vaikeuksista suoriuduttaessa. Manalan silta käsitetään joskus\noljenkorren vahvuiseksi tahi hiuksen hienoksi. Vähävenäläiset\nluulevat taivaaseen noustavan tikapuita, jotka erään tiedon mukaan\nkumminkin olisivat kynsistä tehtävät. Hiukset ja kynnet mainitaan\ntaivaaseennousun välikappaleina muhamettilaisten ja kiinalaisten\nuskomuksissa. Tsheremissit ovat panneet vainajan vaatteiden taskuun\nvähän silkkiä, jotta vainaja saattaisi silkkilankaa myöten, ikäänkuin\nnuoran avulla, kiivetä ylös haudasta ja helvetistä. He panevat arkkuun\nmyös rihmakerän.\n\nVainajalle ovat näin muodoin muun muassa hiukset tarpeellisia manalan\nvaikeuksien voittamiseksi. Tapa panna kuolleen mukaan hiuksia saattaa\nsiis yhtyä tämänlaatuisiin käsityksiin manalan joen yli kulusta sekä\nhaudasta taivaaseen nousemiseen.\n\nSamalla on vielä huomioon otettava luulo, että hiuksista on toisessa\nelämässä ja viimeisellä tuomiolla tehtävä tili tahi on niiden oltava\nvainajalla silloin tallella; näistä luuloista on edellä kynsistä\npuhuttaessa ollut nähtävänä lukuisia esimerkkejä.\n\nNäiden näkökohtien ohella on muitakin otettava huomioon. Alkeellisen\najatustavan mukaan yhdyssuhde ihmisen ja hänen ruumiillisen olemuksensa\nerillisten osasten välillä saatetaan ajatella jatkuvaksi kuoleman\njälkeenkin. Tähän katsoen voitiin pitää tarpeellisena asettaa säilöön\npannut kynnet ja hiukset vainajien mukaan, sillä vainajan\nkuolemanjälkeinen olemus oli riippuvaisuudessa näistä, toisin sanoen,\nvainajan haudantakainen haamu oli harhaileva näiden hänen ruumiillisen\nminänsä osien ympärillä. Jälkeenjääneiden kannalta tämä ei ole suinkaan\nollut suotavaa, sillä siitä on ajateltu koituvan ikävyyksiä ja haittaa.\nEräiden suomalaiskansojen hautausmenoissa on runsaasti varokeinoja,\njotka alkuaan nähtävästi ovat tarkoitetut karkoittamaan vainajaa, s.o.\nvainajan sieluhaamua, jolle on vaikeaa erota maanpäällisistä oloistaan,\nja ehkäisemään sitä niin toimimasta, että siitä voisi olla vahinkoa ja\nhaittaa eläville.\n\nTällainen ajatus ilmenee selvänä m.m. juutalaisten käsityksissä\nleikatuista kynsistä. Kuolleiden kynnet leikataan ja pannaan pussissa\narkkuun päänalaisen viereen, muutoin ne ruumiissa kasvettuaan\ntunkeutuisivat ihoon, mistä koituisi onnettomuutta perheelle. Elävien\nleikatut kynnet on poltettava tahi haudattava; jos ne säilyvät ihmisen\nkuoleman jälkeen, alkaa hänen sielunsa harhailla niiden ympärillä\nsiihen saakka kunnes ne mätänevät. Haudattaessa pannaan ruumiin mukana\narkkuun muitakin vainajan organismin erinneitä osia. Korealaiset\nasettavat ruumisarkun nurkkiin pusseja, joissa on leikatut kynnet ja\nhiukset sekä vainajalta hänen elämänsä aikana lähteneet hampaat. Näiden\ntapojen perustana on hyvin saattanut olla viimeksi puheenaollut\nkäsitys.\n\nPaitsi mytologisiin käsityksiin pelko hiusten hukkaan joutumisesta on\nensi sijassa osoittanut perustuvansa luuloon hiusten omistajaa\nuhkaavasta vaarasta, vahingosta ja ikävyydestä. Nämä käsitykset ovat\ntoisinaan saaneet ilmausmuodokseen kieltomääräyksiä, joiden tarkoitus\nsellaisenaan näyttää epäselvältä. Näin on esim. asianlaita partaan,\npartakarvoihin ja joskus hiusten leikkaamiseen nähden karjalaisten\nuskomuksissa. Ne ilmenevät täällä jonkunlaisen syntikäsityksen\nyhteydessä ja koskemattomuusvaatimuksena ja muistuttavat niitä pyhyys-\nja epäpyhyyskäsitteitä kieltomääräyksineen, joita tavallisesti\nilmaistaan yhteisnimityksellä _tabu_.\n\nPartaa ja hiuksia lukuunottamatta näitä kieltomääräyksiä Karjalassa\nkohdistuu neidon palmikkoon. Siihen koskeminen on kiellettyä ja sitä\npidetään jonkinlaisena neidon kunnian ja neitseellisyyden asuinsijana.\nEi palmikkonauhaankaan syrjäisen ole lupa koskea. Jos joku pahansuopa\nsaa vetää neidon palmikon kätensä läpi, neito menettää onnensa\nnaima-asioissa.\n\nNäissä tapauksissa varovaisuustoimenpiteet ja kiellot eivät kohdistu\nhiuksiin irrallisina, vaan niihin niiden luonnollisessa olotilassa.\nNäidenkin lähtökohtana on saattanut olla pelko hiusten joutumisesta\nsellaisen kohtalon alaiseksi, josta aiheutuisi vahinkoa tahi ikävyyttä\nihmiselle. Kun tämä käsitys on käynyt epämääräiseksi ja hämmentynyt,\novat varotoimenpiteetkin alkaneet ilmetä tällaisissa muodoissa. Samalla\novat tällaiset kiellot ja varotoimenpiteet selviä esimerkkejä\npersonallisesta _tabusta_, pyhyydestä ja koskemattomuudesta.\n\nPalmikosta ja palmikkonauhasta puhuttaessa neitsyyden asuinsijana ja\nvertauskuvana muistettakoon, että tämä käsitys on yleinen venäläisillä\nja heiltä lainautunut mordvalaisille. Se ilmautuu varsinkin näiden\nkansojen häämenoissa ja häärunoudessa.\n\nTähän saakka tarkasteltujen seikkojen ohella on hiuksilla ja\nihmisruumiin karvoilla erittäin laaja käytäntö suomensukuisten kansojen\n_yksityistaikuudessa_. Hiukset ja karvat ovat tällä alalla\nmonenlaatuisten maagillisten ajatustapojen yhteydessä erilaisten\ntarkoitusperien välikappaleina niinhyvin aktivisessa kuin passivisessa\ntaikuudessa. Näistä tarkasteltakoon aluksi hiusten ja ruumiin korvojen\nkäytäntöä niissä taioissa, joiden tarkoituksena on hankkia\n_myötäkäymistä ja onnea avioliittoasioissa_ kiinnittämällä määrätyt\nhenkilöt keskenään tahi joku tunnettu henkilö joihinkin tuntemattomiin\nlemmen siteellä, s.o. lemmennostotaioissa.\n\nYksinkertaisimmin saavutetaan tämä tarkoitus hankkimalla sen henkilön\nhiuksia, jota tahdotaan itseensä kiinnittää, ja kantamalla niitä\nluonansa. Venäjän Karjalassa voi tytön lemmen saada kohtaansa nousemaan\nleikkaamalla salaa hänen palmikkonsa latvoja ja kantamalla niitä aina\ntaskussaan tahi jossakin vaatteissaan. Useimmiten on kuitenkin\najatus lemmen siteen aikaansaamisesta hiusten avulla, vaatien\nsilminnähtävämpiä ja tajuttavampia toimenpiteitä, pukeutunut\nhavainnollisempaan muotoon. Useimmissa tapauksissa on tätä tarkoitusta\nvarten taikatoimen alainen henkilö eli taiottava tavalla tahi toisella\nsaatettava välittömään ja mahdollisimman intimiin yhteyteen näiden\ntaikavälineiden kanssa. Tämä saavutetaan tavallisimmin saattamalla\ntaiottava jossakin muodossa -- harvoin vapaaehtoisesti ja tietensä,\nuseimmiten salaisesti, itsetiedottomasti -- sisäisesti tahi\nulkonaisesti vastaan ottamaan näitä sen yksilön organismin osia, johon\nhänet taian avulla tahdotaan kiinnittää. Se saattaa tapahtua\njonkunmoisen lahjan muodossa, esim. ottamalla kolme hiussuortuvaa,\nkolme tinanappia, yhtä monta pennin rahaa, jotka asetetaan rahapussiin\ntahi nenäliinaan. Tämä pannaan sellaiseen paikkaan, jossa se vähintään\nkolmen vuorokauden sisällä joutuu sille, jolle se on aiottu. Jos poika\nkäyttää näitä tavaroita hyväkseen, on taialla tarkoitettu vaikutus, jos\nhän vihastuu pakettiin, raukeaa taika tyhjään.\n\nYleisintä näissä taioissa on kuitenkin pyrkimys saada taiottava\njossakin muodossa sisällisesti nauttimaan hiuksia tahi karvoja, Tämä\npyrkimys on johtanut useammanlaatuisiin menetelmiin. Tavallisimpia\nniistä on se, että sen henkilön hiuksia tahi karvoja, joka haluaa\ntoista itseensä taialla sitoa, leivotaan johonkin syötävään aineeseen,\njoka koetetaan syöttää taiottavalle (_karvakakku, kiimakakku_).\nVaikutuksen vahventamiseksi tällainen kakku leivotaan joskus reiden\npäällä. Sama tarkoitus saavutetaan luonnollisesti antamalla hiuksia\ntahi karvoja taiottavalle juomassa. Tällöinkin voidaan taikaa vahvistaa\njollakin lisämenettelyllä, esim. saattamalla taikaväline ensiksi\neräiden ihmisruumiin eritteiden yhteyteen. 1600-luvulla syytettiin\nerästä tyttöä Kokemäellä siitä, että hän taikuuden avulla oli koettanut\nhankkia itselleen miehen. Hän oli ottanut yhdeksän hiuskarvaa, pitänyt\nniitä kolmena peräkkäin seuraavana pyhäpäivänä vasemman kainalonsa alla\nkirkossa, liuottanut niitä kolme yötä viinassa, kuljettanut viinan\nkolme kertaa vasemman reitensä ympäri ja antanut sen nuoren miehen\njuotavaksi.\n\nToisinaan hiukset poltetaan ja tuhka annetaan juomassa taiottavalle.\n\nLemmennostoon kelpaavat muutkin ihmisruumiin karvat. Kylmenevää\nrakkautta voidaan kiihoittaa ottamalla \"rakkaudesta palavan\" ihosta\nkarvoja, leikkaamalla ne hienoksi ja antamalla kylmäsydämisen nauttia\nviinan kanssa. Erittäinkin näyttävät eräiden ruumiinosien karvat, kuten\npudenda- ja kainalokuoppakarvat, olleen käytettyjä lemmenjuomissa.\n\nTällaisen juoman valmistusmenetelmät saattavat olla sangen vaihtelevia,\nriippuen m.m. siitä, miten kehittynyttä ja kuinka paljon erilaisilla\nlisätaioilla vahvistettua taikamenetelmää siinä sovelletaan. Esim.:\nkarvat (luvultaan 9) leikataan -- veitsellä, jonka tekijää ei kukaan\ntiedä -- poikki (9 kohdalta) ja annetaan juomassa (joka ensin kaadetaan\nkolme kertaa kupparin sarven läpi) taivutettavalle. Tahi poltetaan\nkarvat ja annetaan juomassa tuhkana asianomaiselle.\n\nKehittyneimmissä taikamenetelmissä karvat otetaan useammasta\n(tavallisesti kolmesta) ruumiinosasta ja sekoitetaan muiden\ntaika-aineiden, kuten veren (taikojan vasemman käden nimettömästä),\nyölepakon veren, porttonaisen maidon kanssa taikajuomaksi.\n\nVirolaiset ovat lemmennostotarkoituksiin käyttäneet ihmisruumiin\nkarvoja, _Boecler-Kreutzwaldin_ mukaan tarvitsi tätä varten vain\nriistää karva \"määrätystä ruumiinosasta\" ja antaa se leivässä tahi\nruoassa pojalle tahi ommella se hänen alusvaatteisiinsa. _Wiedemannin_\nkuvaus osoittaa Virolaisten yksityiskohtaisesti noudattaneen samoja\nmenetelmiä kuin suomalaiset. Keitettiin kainalonaluskarvoja ja\nannettiin seitsemän tippaa tästä sille naiselle, jonka rakkautta\ntavoiteltiin. Tahi liotettiin kainalonalus- ja pudendakarvoja hiessä ja\nleivottiin ne leipätaikinan kanssa, säädytöntä laulua laulaen kakuksi\n(_karwa-kakk l. karwa-kök_).\n\nMyöhäisempää aikaa koskevissa tiedoissa pään hiukset ja kainalonalusen\nkarvat ovat välikappaleina virolaisissa lemmennostotaioissa.\n\nNämä taikamenetelmät perustuvat mahdollisimman havainnolliseen\nmetodiin. Hiukset ja karvat pyritään tavalla tahi toisella saattamaan\nvälittömään fyysilliseen yhteyteen taiottavan kanssa. Näiden ohella\nhiuksia käytetään välineinä homeopatiseen ajatustapaan perustuvissa\nsuomalaisissa lemmennostotaioissa. Esim.: tyttö ottaa pojan päästä\nhiuksia, polttaa niitä pannulla, panee siihen lisäksi viinaa ja\nloitsii:\n\n    \"Pala tuli, pala pakla,\n    Pala nuoren miehen mieli\n    Kekäleenä keikkumaan.\n    Taklana takitsemaan.\n    Ja nuoren miehen mieli palamaan,\n    Kuin tämä viina palaa ja kyttöö.\"\n\nAjatus, että määrätty toiminta _ex opere operato_ aiheuttaa\nsamanlaatuisen vaikutuksen siinä, johon taika kohdistuu, on tässä.\nkäyttämällä välikappaleena tahi ikäänkuin johtolankana taiottavan oman\nruumiillisen olemuksen ainesta, koettanut päästä päämääräänsä,\naiheuttaa lemmen poltetta. Eri aineiden tuli tätä vaikutusta vielä\nvahventaa.\n\nLäheltä samantapaisessa käytännössä kuin lemmennostotaioissa ovat\nhiukset ja karvat niissä taikatoimissa, joiden tarkoituksena on hankkia\navioliitossa jommallekummalle puolelle johto- tahi määräysvalta tahikka\nuudelleen rakentaa huonoa aviosuhdetta. Vaimo voi hankkia\nvaikutusvallan mieheensä käyttelemällä miehen hiuksia _in pudendis_,\nkaatamalla viinaa päälle ja polttamalla ne hopearahan päällä. Molempien\npuolten ruumiillisen substanssin yhtymisen homeopatiseen käsitykseen\nperustuvan käsittelyn kautta ajatellaan tässä johtavan tarkoitettuun\ntulokseen.\n\nErilaisilla lisätoimilla voitiin näitäkin taikatoimia vahvistaa. Näissä\nlisätoimissa on havaittavissa pyrkimys tehdä taikojan ja taiottavan\nvälinen substantialinen yhteys mahdollisimman lujaksi ja läheiseksi.\nTaikavälineellä tahdotaan ikäänkuin sekoittaa molempien fyysillinen\nolemus toisiinsa. Otettakoon näistä muutama esimerkki. Ynseää ja\ntoraista miestänsä vaimo suostutteli ottamalla miehen päästä kolme\nhiussuortuvaa, kiertämällä ne kolme kertaa hänen ympärinsä, ja\npolttamalla tuhaksi, joka sekoitetaan veteen. Tätä vettä ottaa vaimo\nmiehen kotia tullessa suuhunsa ja pitää sitä siinä siksi, kunnes mies\nehtii käydä levolle. Näin tuli tehdä yhdeksän iltaa perätysten.\n\nValta voidaan mieheltä anastaa myös käsittelemällä miehen hiuksia\nkuvaannolliseen parallellismiin nojautuvan menettelyn mukaan. Vaimo\nleikkaa miehensä hiuksia ja pitää niitä sukassaan vasemman kantapäänsä\nalla.\n\nAvioliittotavoissa sisältävät vihkimiseen liittyvät taiat hiuksilla\ntaikomista tarkoituksella synnyttää rakkautta naimisiin joutuvien\nvälille. Tätä varten morsian kampaa ennen vihillemenoa sulhasen ja oman\npäänsä, panee sukaan jääneet hiukset taiteile, leikkaa jalkainsa\nvälitse paitansa takapuoleisesta helmasta palan, johon käärii hiukset,\nja asettaa käärön sulhasen kaulahuivin väliin vihkimatkalle.\nVahvistavana lisätaikana on tässä menetelmässä toisen kontrahentin\nvaatekappaleen käyttö, mikä sellaisenaan jo palvelee taikuudessa samaa\ntarkoitusperää.\n\nUskottoman miehensä saattaa vaimo kiintymään itseensä karvojen avulla\nyksinkertaisella analogiseen käsitystapaan perustuvalla menettelyllä.\nHänen tarvitsee tätä varten vain sitoa omia karvojansa mieheensä\njollakin langalla.\n\nLemmennosto- ja avioliittotaioissa hiuksia ja karvoja käytetään myös\npäinvastaiseen tarkoitukseen, s.o. rakkauden sidettä hävittämään ja\nlemmen poltetta haihduttamaan. Taikamenetelmää on tällöin tietysti\nvastaavasti muutettava. Seuraavassa esitettäköön huomattavimmat kohdat\ntästä taikaryhmästä.\n\nJos tahdotaan joku kylmentää sulhaselleen (morsiamelleen), otetaan\nhänen hiuksiaan, kiedotaan yhdeksän eri kiven ympärille, heitetään\nkaivoon ja sanotaan heitettäessä: \"Sinun pitää tulla niin kylmäksi\nN.N:lle kuin tuo vesi on noille kiville!\" Teknilliseltä rakenteeltaan\nja ajatussisällöltään tämä taika on selvä vastine aikaisemmille\nhomeopatiseen ajatukseen perustuville lemmennostotaioille. Hiusten\nomistaja tuntee samanlaista kylmyyttä, ei tosin suorastaan\nfyysillisesti vaan tunteissaan, jommoista hiusten, hänen ruumiillisen\nolemuksensa osien, kylmässä kaivossa ajatellaan tuntevan.\n\nSama tulos saavutetaan ottamalta molempien rakastavien hiuksia,\nsekoittamalla ruumiin vasemmassa jalassa olleesta sukasta otettuun\nuntuvaan ja asettamalla sellaisten puiden väliin, jotka nitisevät\nmetsässä. -- Muodollisesti tämä taika näyttää kuuluvan erääseen toiseen\nsuureen ryhmään, n.s. pahansuopaisiin taikoihin eli niihin, joiden\ntarkoituksena on jotenkin vahingoittaa taiottavaa.\n\nLemmen pauloista voitiin joku vapauttaa vielä siten, että otettiin\nmolempien (rakastavien) hiuksia ja poltettuna sekoitettiin veteen, joka\nheitettiin sen päälle, jota tahdottiin vaivasta vapauttaa. Kun tämä\nsäikähtyen heräsi, hän alkoi vierautua lemmentuskansa esineestä. Sama\nsaavutettiin myös siten, että rakkauden pauloihin kietoutunut leikkasi\nnukkuessa salaa rakastettunsa hiuksia, hakkasi ne hienoksi, poltti ja\nsöi tuhan.\n\nNäissä taioissa on ollut vallitsevana se taikaopillinen perusajatus,\njonka mukaan taikavaikutuksia, taikomalla aiheutettua ja muutenkin\naiheutunutta sairautta, kipua tahi vahinkoa pyritään parantamaan ja\ntekemään tyhjäksi niiden ajatellun alkulähteen avulla, toisin sanoen,\nasettumalla jollakin tavoin substantiiviseen yhteyteen taian eli pahan\naiheuttajan kanssa.\n\nTätä valaisee hyvin m.m. seuraava hiustaika. Jos joku noituu toisen\nlapsen itkemään, se lakkaa itkemästä vasta sitten, kun saadaan hiuksia\nsen päästä, joka lapsen on noitunut, ja syötetään ne hiukset maidon\nkanssa lapselle.\n\nHiusten avulla taikomalla ovat myöskin liiviläiset aikaan saaneet\nkielteisiä vaikutuksia avioliittoasioissa. Neitonen taiottiin\nsellaiseksi, ettei hän päässyt naimisiin, vetämällä hänen huomaamattaan\npois solki, jolla hän edestä on kiinnittänyt paitansa, sekä kolme\nhiusta juurineen, jotka viimeksimainitut kiedottiin neulaan ja\npistettiin jossakin pohjoiseen päin olevassa kulmauksessa talon luona\nensimäisen aidanpaalun alle. Samalla loitsittiin: \"Niin kauvan kuin\ntämä tässä on, elköön tyttöä kosittako.\" Jos löydetään tieltä\nhevosenkenkä, jossa on naula jäljellä, voidaan tällä naulalla suorittaa\nsama kuin neulalla, Samoin, jos nuo kolme hiusta kiedotaan vanhan,\nrikkaläjälle heitetyn luudan ympärille, tämä viedään tienhaaraan ja\nsanotaan samat sanat.\n\nMuutamat viimeksi puheenaolleista taioista kuuluvat osaksi niihin,\njoiden avulla aikaan saatetaan taiottavalle vahinkoa ja pahaa, siis\n_nefarisen_ taikuuden alalle. Tämänlaatuisten taikatoimien\nvälikappaleena ovatkin hiukset saaneet laajimman käytännön suomalaisten\ntaikuudessa ja muidenkin suomensukuisten kansojen magiassa.\n\nEsim. syrjänit harjoittavat tätä lajia taikuutta. Juuri sen estämistä\nja siltä suojelemista tarkoittavat useimmat syrjänien noudattamat\nhiuksiin samaten kuin kynsiinkin kohdistuvat varotoimenpiteet. Hiuksien\nkautta voidaan toiselle ihmiselle aiheuttaa sairautta homeopatiseen\nkäsitykseen perustuvalla menettelyllä, esim. saattamalla taiottavan\nhiukset mätänemään.\n\nSuomalais-karjalainen taika-aineisto sisältää erittäin suuren määrän\nsellaisia taikoja, joissa hiusten avulla aiheutetaan ihmiselle pahaa.\nSeuraavassa esitettäköön tämän taikuuden lajin pääasiallisimmat\nilmenemismuodot.\n\nSavossa ja Karjalassa pahansuovat panivat ruumiin mukana hautaan m.m.\nvihamiestensä hiuksia, josta oli seurauksena, että \"kalma\" alkoi näitä\nkiusata. Tätä taikaa voidaan verrata aikaisemmin puheenaolleeseen\ntapaan panna vainajalle mukaan hänen leikatut hiuksensa ja kyntensä:\nmolemmissa syntyy hiusten välityksellä määrätynlainen suhde\nhenkimaailmaan. Taikana on viimeksimainittu yksinkertainen. Hiukset,\njouduttuaan välittömään yhteyteen kuolemaa ympäröivän maailman kanssa,\nsaattavat omistajansa kuoleman voimien vaikutuksen alaiseksi.\n\nUseimmiten ei kuitenkaan tyydytä näin yksinkertaisiin\nmenettelytapoihin. Varsinkin suomalaisten mielikuvitus on maagillisen\najattelutavan ja taikateknikan alalla keksinyt mitä erilaisimpia ja\nkehittyneimpiä menettelytapoja aiheuttaakseen vihamiehelleen\nonnettomuutta m.m. hänen hiustensa välityksellä.\n\nYleisimpänä päämääränä on tässä n.s. \"kitumaan pilaaminen\", s.o.\nvihamiehen saattaminen taikomalla hiljaisesti edistyvän, salaperäisen,\nhivuttavan sairaloisuuden tilaan. Sovelletusta menetelmästä riippuen\nsaattaa tämä tila olla lievempää laatua ja vain jonkun ajan kestävä,\nmutta se voi myös päättyä taiotun täydelliseen tuhoon, kuolemaan,\nmielipuolisuuteen j.n.e. Tätä paitsi voidaan hiuksien avulla taikomalla\naiheuttaa myöskin selvästi määriteltyjä sairauksia ja taudin tiloja.\n\nYksinkertaisimmin aikaan saadaan tällainen taikuuden tila toiselle\nihmiselle panemalla hänen hiuksiaan kitisevään puuhun, s.o. metsässä\nkahteen toisiaan vastaan hankautuvaan puuhun, paremmin vielä, näiden\npuiden väliin. Hiukset on saatava vihamieheltä salaa ja taikatointa\nvoidaan vahvistaa vastaavalla loitsulla, esim.\n\n    \"Valittakoon ja vaivakkoon\n    niin kauan, kuin tämä puu\n    seisoo tällä kankaalla.\"\n\nMyös voidaan hiukset asettaa kituvan, s.o. huonosti ja sairaloisesti\nkasvavan puun rakoon. Ihminen kitui silloin niin kauan kuin puukin.\nTahi naulataan uhrin hiuksia ja hikistä vaatetta leppänauloilla\ntällaiseen puuhun samalla sanoen: \"Kidu niinkuin tuo puu, valita\nniinkuin tuo puu!\"\n\nNämä yksinkertaiset taikamuodot saattavat saada ympärilleen joukon\nvahvistavia lisätaikoja. Esim.: On kierrettävä yhdeksästi sormensa\nympärille taiottavan hiuksista saatua suortuvaa, jossa on kolme\nyhdeksää (= 3 x 9) suortuvaa [hiusta?]. Nämä viedään torstaina metsään\nja lyödään kituvan lehtipuun halkeamaan ja isketään lujasti tulppa\npäälle. Silloin alkaa heti ahdistaa sitä, jonka päästä hiukset on\notettu. Jos taas kammattaessa irtautuneita toisen ihmisen hiuksia\nviedään sellaisten puiden väliin, jotka \"niuskuttavat\" (antavat\ntuulessa kitisevän äänen), tulee tuolle ihmiselle päänsärkyä tahi hän\ntulee \"huupaksi\", heikkopäiseksi.\n\nPaitsi tätä taikaryhmää, voidaan useita muita taikamenettelyjä\nkäyttämällä hiusten avulla aiheuttaa onnettomuutta vihamiehelleen.\nSangen yleistä on, että hiukset eri menettelytapojen avulla saatetaan\nveden yhteyteen, virtaan, puroon, kaivoon, umpilampiin j.n.e. Esim.:\nHiuksia pannaan sellaisen kalan suuhun, joka kulkee pohjoiseen päin\njuoksevassa purossa, tahi leppäpalikkaan käärittynä juoksevaan virtaan.\nTahi varastetaan vihamiehen päästä hiuksia, tehdään lepästä arkku,\npannaan hiukset arkussa pieneen leppäiseen venheeseen, joka\npurjetuulella päästetään järvelle.\n\nVielä kehittyneemmistä tähän ryhmään kuuluvista taioista mainittakoon\nseuraava: Etsitään yksikantainen pihlaja sellaisesta paikasta, jonka\npäälle muista puista ei ole vettä tahi lunta karissut. Se halaistaan\nveitsettä keskeltä, ja tähän rakoon pannaan sen henkilön hiuksia, joka\naiotaan saada kitumaan, kääritään kiinni punaisella langalla ja pannaan\numpilampiin. Tätä taikaa voidaan vahvistaa panemalla hiukset kuolleen\ntiaisen suuhun ja sitomalla se kuolleen hevosen jouhilla kiinni.\n\nHiuksia käytetään välineenä sangen usein taioissa, joiden tarkoituksena\non saattaa uhrinsa mielipuoleksi. Tämä saavutetaan m.m. panemalla\ntaiottavan hiuksia kirkonkellon ikeeseen ja menemällä itse pois niin\nkauaksi, ettei kuule kellon ääntä sinä päivänä. Tahi pannaan taiottavan\nhiuksia mielipuolena kuolleen arkkuun tahikka kiedotaan niitä koskessa\nseisovaan keppiin loitsien:\n\n    \"Kuin tämä varpa järisöö,\n    niin hänkin järisköön.\"\n\nSama aikaan saadaan vielä ottamalla kolme yhdeksää uhrin hiuksia,\nyksikantaisesta lepästä pintalastu ja käärimällä hiukset tähän lastuun.\nLastun päätä halaistaan, hiusten nenät pannaan rakoseen ja koko laitos\nkosken kiven alle. Tällöin alkaa vesihiisi vaivata hiusten omistajaa ja\nhän tulee heikkomieliseksi. Saattaakseen uhrinsa hiusten välityksellä\nnimenomaan kosken voimien ja väen avulla mielipuoleksi pahansuopa\nsaattaa menetellä vieläkin perinpohjaisemmin. Haetaan kohisevan kosken\nkeskeltä pitkänsoikea kivi ja hankitaan taiottavan päästä juurineen\nnyhdettyjä hiuksia. Hiusten juuripuoli asetetaan kiveä vastaan ja ne\nkierretään kiven ympäri. Sitten hiukset sidotaan lujasti langalla\nkiinni ja kivi viedään illalla auringon laskun jälkeen järveen tahi\njokeen ja viskataan olan yli veteen.\n\nMielenvikaisuutta aiheuttavien, nimenomaan hiusten avulla\nsuoritettavien taikojen monilukuisuus on varmaankin selitettävissä\nsiten, että pidettäessä päätä järjen asuntona, juuri päästä saadun\nruumiillisen substanssin avulla ajateltiin ennen kaikkea voitavan\nvaikuttaa järkeen. Tämän taikaryhmän runsaasta ja mielenkiintoisesta\nsarjasta tarkasteltakoon vielä muutamia, koska ne taikateknilliseltäkin\nkannalta ovat kehittyneimpiä ja monien muiden rinnalla sangen\nselväpiirteisiä.\n\nToinen ihminen voidaan saada hiljalleen menettämään järkensä käärimällä\nhäneltä varastettuja hiuksia lujaan myttyyn ja panemalla se alakiven,\npuoliksi maahan hautautuneen, liikuttamattoman kiven alle. Myös voidaan\nhiukset muiden taikaesineiden mukana panna umpilammista pyydetyn\nahvenen vatsaan, joka vuorostaan pihlajaan kiinnisidottuna pannaan\nvirtaavaan veteen. Kolmen kuukauden kuluttua tulee taian alainen\nmielipuoleksi. Mielenvikaiseksi tehdään myös varastamalla taiottavan\npäästä hiuksia ja naulaamalla ne leppänauloilla myllyn vesirattaaseen.\nKun mylly rupeaa pyörimään, kadottaa hän heti järkensä. Edelleen,\nottamalla taiottavan hiuksia ja kiertämällä hänet niillä; jollei häntä\nitseään voida kiertää, kierretään kolmasti se huone, jossa hän on, ja\nnaulataan hiukset leppänauloilla saman henkilön asuinhuoneen seinään\nulkopuolelle, tahikka -- mikä on vielä parempi -- makuuvuoteen alle.\nVielä saatetaan ottaa kuolleen päästä hiuksia, polttaa ne ja antaa\nkarret viinan seassa jollekin, mistä tälle on seurauksena\nmielipuolisuus.\n\nErikoisista hiusten avulla aiheutettavista sairauksista on mainittava\nkaatumatauti. Se synnytetään naulaamalla hiuksia kirkonkellon kantaan,\ntahi panemalla hiukset punaisella langalla sidottuina hauin suuhun,\njoka lasketaan takaisin järveen. Sammakon suuhun pantuina ne\naiheuttavat omistajalleen \"pahan taudin\".\n\nPaljaspäiseksi ja harmaapäiseksi voidaan joku saada ottamalla haudasta\npaljaspäisen (harmaapäisen) hiuksia ja panemalla ne jonkun pieluksiin.\nJos taas hiukset otetaan täältä pois, poltetaan ja pannaan kypenet\nkoskeen, itse taikoja kuolee.\n\nEdellisiin lähinnä verrattavia ovat ne taiat, joissa varas hiuksista\ntaikomalla pakotetaan palauttamaan varastamansa. Tämä tapahtuu esim.,\njos pannaan sen hiuksia, jota varkaaksi luullaan, muurahaispesään ja\nlisäksi nalleja, ruutia, tamman luita ja viinapullo. Samalla on\nloitsittava: \"Jos olet osallinen tähän (varastus)työhön, niin anna\nasiasi toteutua!\" Jos luultu on syyllinen, muurahaispesä paukahtaa ja\nvaras tuo sitten tavarat takaisin. Myös voidaan hiusten avulla saada\nselville, kuka oman talon väestä on varas, nimittäin ottamalla jokaisen\npäästä hiuskarva ja asettamalla ne almanakan päälle. Sen hius, joka on\nvaras, käyristelee almanakan päällä.\n\nTeknillisessä suhteessa on näille taioille sukua virolaisessa sadussa\n\"Pikjalg, Osawkäp ja Terawsilm\" tavattava kertomus linnuksi\nmuuttautuneesta ja häkkiin joutuneesta varkaasta. \"Teräväsilmä\" sai\nkäsiinsä varkaan partakarvoja ja alkoi kärventää niitä tulessa. Silloin\ntuli linnulle hirveä hätä. Se parkui surkeasti ja tuskissaan hakkasi\nitseään, kunnes vihdoin oli pakotettu ilmaisemaan oikean itsensä ja\nottamaan ihmismuotonsa.\n\nNäiden taikatoimien psykologinen perusta on useimmissa tapauksissa\nhyvin selväpiirteinen. Niissä on läpikäyvänä homeopatinen ajatustapa,\njoka esim. niissä taioissa, joissa taiottavalle aiheutetaan hivuttava\nsairaudentila kiinnittämällä hänen hiuksiansa kitisevään, toista vasten\nhankautuvaan tahi kitukasvuiseen puuhun, on pukeutunut yksinkertaisiksi\nidea-assosiationeiksi. Teknilliset keinot saattavat olla vaihtelevia,\nja kehittyneemmissä taioissa liittyy päämotivin ympärille vahvistavia\nsivutoimia, jotka ovat lähtöisin joko samasta ajatuspiiristä tahi\nnojautuvat kuvaannollisiin parallelleihin. Hiusten kiinnittämisen\nkituvaan puuhun ajateltiin aiheuttavan samanlaisen näivettymisen tilan\nhiusten omistajassa, samalla kuin puun salaperäinen ja surkeaääninen\nkitinä sen toista vastaan hankautuessa loihti esiin mielikuvan\nsairauden käsissä vaikertelevasta ihmisestä yhtyen vielä mielikuvaan,\nmiten taian uhri hivuttavan taudin käsissä hieroutui ja kului rikki\nkuten hänen hiuksensa puiden välissä.\n\nTarkasteltuihin taikoihin liittyy usein mytologista ainesta. Hiusten\npaneminen kuolleen arkkuun, ruumiin mukana hautaan sekä kuolleen\nhiusten käyttäminen nojautunee ainakin määrätyissä tapauksissa\najatukseen kuoleman yhteydessä olevien henkiolentojen eli yleensä\nkaikkea kuoleman ja kuoleman kanssa yhteydessä olevaa ympäröivän\n\"kalman\" ja \"kalman väen\" palvelukseen ottamisesta. Edellä on jo\nviitattu siihen, että suuressa osassa tätä taikaryhmää taian\nsuorituksen tahi siihen muuten liittyvänä paikallisuutena sekä\ntaikavälineiden ottopaikkana on koski, järvi, puro t.m.s. Samoin on\nasianlaita useissa muissa taikaryhmissä. Joskus taiassa nimenomaan\nilmaistaan haettavan avuksi näissä paikoissa asuvia henkiolentoja,\nveden väkeä ja vesihiittä. Tämä henkimaailmaan kääntyvä käsitystapa on\nsiis erikoisesti huomioon otettava varsinkin niiden taikojen\ntarkastelussa, joissa taian suoritus tapahtuu esim. kirkkomaalla tahi\njoissa yleensä pyritään pääsemään yhteyteen kuoleman kanssa\nkosketuksiin joutuneiden esineiden tahi siihen jotenkin muuten yhtyvien\nseikkojen kanssa.\n\nKuitenkaan ei näitäkään taikoja ole selitettävä yksinomaan tältä\nkannalta. Niissä on huomioon otettava useissa tapauksissa suoranainen\nhomeopatinen käsitys. Saattamalla joku ruumiillisen substanssin\nvälityksellä yhteyteen jonkin kanssa, mikä ympäröi kuolemaa, on voitu\najatella suorastaan aiheutettavan samanlaatuista tilaa taiottavassa.\n\nSelvä homeopatinen ajatus on havaittavissa muun ohella niissä taioissa,\njoissa hiukset mielipuolisuuden tahi kaatumataudin aikaansaamiseksi\npannaan kivessä tahi kepissä koskeen. Kosken kuohunta ja myllerrys,\nsiinä hiuksineen seisovan kepin väriseminen oli omiansa aiheuttamaan\nsamanlaista myllerrystä ja kuohuntaa sekä siitä johtuvaa\nsekaannusta taiottavan järjessä. Samanlainen selvä, yksinkertaiseen\nidea-assosiationiin perustuva parallellismi esiintyy järjen\nsekaannuttamisessa sitomalla hiuksia myllyn vesirattaaseen.\nUmpilampi kuuluu taasen niihin taikateknillisiin yksityispiirteisiin,\njoissa -- samaten kuin liikkumattoman maakiven käyttämisessä,\nsitomisessa, naulaamisessa ja ahtaaseen paikkaan sulkemisessa -- on\nkuvaannollistettu ajatus kahlehdittuna ja suljettuna olosta, jonka\najateltiin aiheuttavan lopulta tarkoitettuja tuloksia.\n\nMielenkiintoista on näiden taikatoimien yhteydessä todeta, miten saman\ntaikatoimen ajatellaan palvelevan eri tarkoitusperiä aina sen mukaan,\nmikä taikaopillinen ajatussuunta kulloinkin sitä suoritettaessa\non voimakkaimpana ja selvimpänä vallinnut taian suorittajan\ntietoisuudessa. Lemmennostotaikana ajatellaan hiusten kirkonkellon\nkieleen kiinnitettyinä vievän hiusten omistajan mainetta laajalle ja\näänen avulla saattavan hänet lukemattomien naimisiin kelpaavien\nyhteyteen. Pahansuopaisena taikana sama menettely aiheutti hiusten\nomistajalle tuhon hiusten joutuessa mystillisessä ympäristössään\nhenkiolentojen yhteyteen ja kelloa soitettaessa rikki hieroutuessa.\n\nLukuisat muut eri sivistysasteilla olevat kansat käyttävät hiuksia\ntaikavälineinä niinhyvin lemmennostotaioissa kuin pahansuopaisessa\nmagiassa. Teknillisessä suhteessa on näiden taikojen muoto yleensä\nsama. Hiuksia pyritään antamaan taiottavalle joko luonnollisessa\nmuodossa, poltettuina tahi muuten valmistettuina, useimmiten ruoan tahi\njuoman seassa. Riittävänä pidetään myös, jos hiuksia jotenkin muuten\nvoidaan saada taiottavan kanssa fyysilliseen yhteyteen, esim.\nvaatteisiin kiinnittämällä.\n\nMikäli saatetaan tehdä johtopäätöksiä painetuissa lähteissä tavattavien\nEuropan eri kansojen vastaavien taikojen ja suomalaisten taikojen\nvälillä, tämän taikuuden alan psykologinen perusta, käsitys ihmisen\nriippuvaisuudesta ruumiin erotetuista osasista, näyttäisi jälkimäisellä\ntaholla ilmenevän paljon selvempänä kuin edellisellä, missä se usein\nmelkein kokonaan on hävinnyt tahi sekautunut muihin taikaopillisiin\najatustapoihin. Näin on laita esim. venäläisten taikojen. Niissä\nkäytetään hiuksia m.m. pahansuopaisen taikuuden välikappaleena, mutta\nmenettelytapa on toinen. N.s. pilauksen (_portsha_) aikaansaamiseksi\nmuurataan taiottavan hiuksia uuninpiippuun, kiinnitetään tuntemattomien\nlintujen höyhenten kanssa patjoihin, heitetään uuniin, asetetaan tuvan\nseinän alle tahi haudataan portin alle. Lääkintätarkoituksessa sairaan\nhiuksia ja kynsiä pannaan haapaan kaivettuun reikään, joka tulpalla\nsuljetaan. Kuumetaudissa naulataan niitä haapanaulalla seinään tahi\noveen, sairaan pituuden ylettyville kaivettuun reikään.\n\nViimeksimainituissa taikatoimissa vallitsevana ajatuksena on sairauden\nkahlehtiminen eli sitominen sairaan ihmisen organismin osan tahi aineen\nvälityksellä. Osa näistä menettelytavoista on samalla sukua toiselle\nhyvin yleiselle taikamenettelylle, joka perustuu ajatukseen tautien\ny.m. pahan siirtämisestä ihmisiin, eläimiin, puihin j.n.e., käyttämällä\nvälittävänä aineena joko parannettavan henkilön ruumiillista\nsubstanssia yleensä tahi oletettua taudin ainetta kipeästä ruumiin\nkohdasta.\n\nPaitsi edellä tarkasteltuja suurempia taikaryhmiä, suomalaiset ja\nkarjalaiset ovat käyttäneet ihmisruumiin karvoja vielä monenlaatuisissa\nyksityisissä taioissa. Hyvän kalaonnen hankkimiseksi käytetään\nnaisen karvoja _ex pudendis_ ongensiimaa valmistettaessa. Eräissä\nvaraustaioissa ovat hiukset päässeet käytäntöön. Näin esim. pahaa\nsilmää vastaan sekä profylaktisesti että terapisesti. Synnyttäjä pääsi\nsilmäyksistä siten, että hänen hiuksiansa poltettiin niin että haju\nlevisi muiden nenään. Lapsi varataan silmänteiltä ottamalla kolmasti\nhiuksia äidin päästä, leikkaamalla tilkku äidin paidan alasista ja\npanemalla hiukset siihen käärittynä kapaloihin. Kiroista päästettiin\njoku ottamalla salaa potilaan hiuksia, pistämällä ne palavaan uuniin,\nsamalla loitsien: \"Tuolla sun tuskasi palakoon, ulos piipusta pihalle.\"\nVeren juoksun pysähdyttämisessä käytti loitsija omia hiuksiaan loitsun\nohella haavan tukkona.\n\nParissa viimeksi esitetyssä taiassa, synnyttäjän vapauttamisessa\nsilmäyksistä ja kiroista päästämisessä kohtaamme jo ennen puheenaolleen\ntaikaopillisen perusajatuksen, jonka mukaan taikavaikutusta on\nvastustettava saattamalla taiottu joitakin välittäviä keinoja\nkäyttämällä yhteyteen taikavaikutuksen aiheuttajan tahi\nalkulähteen kanssa. Tämä perusajatus, jota saatamme nimittää\n_neutralisointiprinsipiksi_, tavataan useammissakin hiusten avulla\nsuoritettavissa taioissa. Liiviläiset ovat sellaisissa sairauden\ntapauksissa, joita otaksutaan noituudella aikaan saaduiksi, hankkineet\nparannusta koettamalla saada selkoa taudin aiheuttajasta ja hankkineet\nhänen ruumiistaan karvoja, joilla sairasta on savustettu.\n\nSamalla tapaa koettavat esim. Indian muhamettilaiset neutralisoida\ntaian vaikutusta hankkimalla taikojasta muutamia hiuksia ja rukoillen\nmanaamalla niitä. Eräissä venäläisissä parannusmenetelmissä havaitaan\nsama ajatus. Koiran puremaa parannetaan nauttimalla sisällisesti\npurreen koiran karvojen tuhkaa tahi panemalla karvoja haavan päälle.\n\nTaikakäsitysten ja -keinojen alalla alkeellinen ajatustapa ei useinkaan\ntee erotusta ihmisen ja eläinten välillä. Ruumiilliseen substanssiin\nperustuvissa suomalaisissa taioissa onkin eläinten organismin osilla\nsama käytäntö ja merkitys kuin ihmisen. Vaikka tämä puoli ei\nvarsinaisesti kuulukaan tutkimuksemme alaan, ei liene perusteetonta\nsitä lyhimmiten kosketella, koskapa täällä on tavattavissa useita\nhuvittavia yhtymäkohtia edellisen kanssa.\n\nNiissä eläimiin kohdistuvissa taioissa, joissa karvoja käytetään\ntaikomisvälineenä, on useimmissa johtavana ajatuksena yhteyden luominen\neläimen ja ihmisen, eläimen ja sen kotipaikan tahi eri eläin yksilöiden\nvälille karjassa. Erittäin runsaasta suomalaisesta taika-aineistosta\notettakoon moniaita esimerkkejä.\n\nKoira saadaan hyvin pysymään kotona kiinnittämällä se karvojen avulla\ntaloon. Tätä varten otetaan muutamia karvoja koiran hännästä ja lyödään\nne kiinni seinän rakoon. Tahi otetaan hännän nenästä karvoja ja\netujaloista kynnen nenät ja naulataan ne leppänaulalla tuvan\nperäseinään. Samoin saatiin lehmät kiinnitetyksi olinpaikkaansa. Karja\nsaatiin tulemaan hyvin kotiin panemalla keväällä lehmän karvoja navetan\nnurkan väliin. Samaa tarkoitusta varten otettiin joka lehmän kyljestä\nkarvoja, tehtiin niistä paljaan polven päällä pallo, kaivettiin\nkellokkaan kohdalle reikä, pantiin pallo siihen ja lyötiin naula\npäälle. Lisäksi otti emäntä kellokkaan kellon, heitteli sillä vettä\nympäri navettaa ja sanoi: \"Pysykää yhdessä.\" Erään toisinnon mukaan\nleikattiin jokaisen lehmän hännän nenästä karvoja ja pantiin kunkin\nlehmän \"kynsipalkin\" alle. Näin tehden löysi lehmä partensa paremmin.\nKarjataioissa valmistetaan samantapaisia \"karvakakkuja\" kuin\nlemmennostossa. Saadakseen muut lehmät seuraamaan kellolehmää, emäntä\nleikkaa niistä jokaisesta karvoja ja syöttää ne leivän sisään\nleivottuna kellokkaalle. Lehmät saatiin pysymään yhdessä ja tulemaan\nkotiin myös siten, että tehtiin vapunpäivänä taikinasta kyrsä, pantiin\nsiihen jokaisesta lehmästä otettuja karvoja ja annettiin kaikille\nlehmille. Joku yksityinen eläin saatiin pysymään karjassa antamalla\nsille keväällä ennen uloslaskemista leivänpalassa sen karjan karvoja,\njohon se oli kuuluva.\n\nTarkoituksiltaan ja teknillisiltä keinoiltaan ovat nämä eläin- ja\nkarjataiat hyvin selväpiirteisiä ja lähinnä lemmennostotaikoihin\nverrattavia. Nämäkin saattavat olla joskus moninkertaistuneita taikoja,\nkuten esim. se, jossa karvapallo seinään kiinnitettynä on luomassa\nyhteyttä jokaisen eläimen ja navetan välille ja kellosta heitetty vesi\nkellokkaan kautta pitämässä karjaa koossa, jotapaitsi karvapallon\nvalmistamisella paljaan polven päällä vielä saattaa olla tarkoituksena\nelukoiden kiinnittäminen hoitajaansa.\n\nTämän pääasiallisen käytännön ohella tavataan eläinten karvojen käyttöä\neräiden taikatapojen yhteydessä, esim. hautaustavoissa jonkunmoisena\n_pars pro toto_-uhrina. Jottei kuollut veisi eläimiä jälkeensä, otetaan\njokaisesta kotielukasta karvoja, pannaan ne ruumiin arkkuun samalla\nkuin ruumiskin ja lausutaan:\n\n    \"Tässä on perintö-osasi;\n    elä enää muuta pyydä.\"\n\nKarjaonnen pidättämiseksi myyjän luona elukoita myötäessä otetaan\neläimen ristiluilta kolme kertaa karvoja ja sanotaan:\n\n    \"Onni minulle,\n    tänne sukus ja syntys jää.\"\n\nPäinvastainen tarkoitus kuin edellä tarkastelluissa eläin- ja\nkarjataioissa, nimittäin eläimen villiinnyttäminen ja kodistaan karkuun\npakottaminen, saavutetaan panemalla jäniksen karvoja ja hevosen\nkustakin jalasta otettuja \"yösilmäkarvoja\" sen vasempaan korvaan.\nHyväksi juoksijaksi saadaan varsa antamalla sille elävän suden karvoja;\nsusi on päästettävä elävänä menemään. Vieraassa karjassa kulkijaksi voi\nlehmänsä laittaa ottamalla vieraista lehmistä karvoja ja syöttämällä\nsille lehmälle, joka tahdotaan toisen karjaan suostuttaa.\n\nSyrjänit käyttävät karjataioissa karvoja samanlaisiin taikateknillisiin\ntarkoituksiin kuin suomalaiset. Lehmien laitumella koossa\npysyttämiseksi otetaan yhdestä lehmästä tukko karvoja (mieluimmin\nrinnasta tahi sydämen kohdalta) ja ne annetaan leivän kanssa muiden\nlehmien syödä.\n\nUseiden suomensukuisten kansojen taikaluuloissa ja taikakäytännössä\n_lasten hiuksille ja karvoille_ omistetaan eräitä erikoiskäsityksiä.\nSuomessa hiuksia koskevat luulot ilmenevät osaksi samanlaatuisina\nkieltoina kuin lasten kynsiinkin kohdistuvat. Lapsen hiuksia ei\njohonkin määrättyyn ajankohtaan saakka ole saanut leikata. Pohjanmaalla\nniitä, enempää kuin kynsiäkään, ei ole ollut lupa leikata ennenkuin\nlapsi on oppinut puhumaan. Hämeessä on kiellettyä leikata lasten,\nerittäinkin tyttöjen syntymähiuksia; leikkaamisesta on seurauksena,\netteivät hiukset koskaan kasva tiheiksi.\n\nMyöskin lapsen hiusten kampaaminen on kiellettyä. Suomessa on uskottu\nlapsesta tulevan mykän, jos sen hiuksia kammataan ennenkuin se on\nalkanut puhua. Virolaiset eivät sui vuotta nuoremman lapsen hiuksia\npelosta, etteivät sen hiukset kasvaisi.\n\nNiittytsheremissit noudattavat samantapaisia sääntöjä. Kahtena\nensimäisenä vuotena lapsen hiuksia ei saa leikata; tämän säännön\nrikkomisesta on seurauksena, että lapsi rupeaa kasvamaan hitaasti.\n\nVotjakit ovat samaten antaneet erikoisen merkityksen ensimäiselle\nlapsen hiusten leikkaamiselle. Kun se ensi kerran toimitetaan, ei\nhiuksia saa heittää pois, vaan on ne puhtaaseen valkoiseen\nliinavaatteeseen käärittynä pantava arkkuun säilöön. Jos ne heitetään\nhukkaan, lapsesta tulee tyhmähkö.\n\nSuomalaisista on olemassa XVIII vuosisadan lopulta oleva tieto, jossa\npuhutaan tavasta ajella lasten päät aivan paljaiksi. Tällaisenaan tämä\ntieto ansaitsisi vähäistä mielenkiintoa, mutta ottamalla se huomioon\nmuiden lasten hiusten suhteen noudatettujen tapojen yhteydessä ei voida\nkieltää, etteikö se saattaisi sisältää viittausta erääseen huomattavaan\ntapaan, lapsen hiuksien seremonialliseen leikkaamiseen. Lapsen hiusten\nmäärättyyn ikään ulottuva leikkaamiskielto sekä käsitykset siitä\nerikoisesta merkityksestä, mikä niiden leikkaamisella yleensä luultiin\nolevan, ovat nimittäin johtaneet siihen, että lapsen hiusten\nensimäisestä leikkaamisesta on monien kansojen tavoissa muodostunut\nmäärätyitä menoja noudattava seremoniallinen toimitus.\n\nTällaisen muodon ovat nämä käsitykset saaneet votjakkien tavoissa. Kun\nvotjakki haluaa tehdä läheistä tuttavuutta toisen kanssa, hän koettaa\nsopia siitä, että heistä tulisi keskenään _orom_ (órom). Se, joka\ntahtoo hankkia itselleen orom'in, odottaa siksi, kunnes hänelle syntyy\nlapsi, ja kutsuu silloin sen ihmisen, johon hän haluaa tulla tällaiseen\nsuhteeseen, luokseen vieraisiin. Kun tämä tulee, lapsen isä asettaa\nperänurkkaan patjan, levittää patjalle hurstikankaan, laskee sille\nlapsen ja hänen viereensä keritsimet. Samaan aikaan aletaan valmistaa\npäivällistä, jona tarjotaan puuroa ja naudanlihaa. Kun puuro on\nvalmistunut, se pannaan kupissa pöydälle, kaadetaan, lasiin olutta ja\nkumyskaa; sitten vieras ottaa käteensä keritsimet, leikkaa niillä\nkolmasti lapsen hiuksia ja sanoo: \"Jumala suokoon että hän (lapsi)\npysyisi elossa ja olisi terve ja antakoon Jumala meidän elää rauhassa\nja sovussa kuolemaamme asti.\" Tämän jälkeen hän ottaa käteensä\nvalmistetun puuron sekä juomat ja pyhäinkuviin katsoen rukoilee\njumalaa. Rukous sisältää terveyden pyynnön lapselle ja rauhallisen elon\ntoivotuksia rukoileville. Rukouksen jälkeen lapsi viedään pois, mutta\nitse käydään pöytään ja juhlitaan. Tästä alkaen pitävät lapsen isä ja\nvieras toisiaan sukulaisina, kävelevät juhlapäivinä yhdessä ja\nnimittävät toisiaan nimellä _orom_; näin nimittävät heidän perheensä\njäsenetkin toisiaan.\n\nLasten karvoihin kohdistuvista taika-käsityksistä on vielä huomioon\notettava Suomessa ja Virossa tavattava luulo, että vastasyntyneessä\nlapsessa on joitakin vahingollisia harjasmaisia karvoja, jotka on\npoistettava. Tämä luulo yhtyy joskus niihin käsityksiin, jotka\nvelvoittavat naisen noudattamaan eräitä säännöksiä raskauden aikana.\nYhteys äidin ja hänen kohdussaan kehittyvän sikiön välillä ajatellaan\nerittäin kiinteäksi, niin että äidin varomattomuudet aiheuttavat\nvastaavia seurauksia jälkeläiselle. Suomessa luullaan monin paikoin\nlapsen saavan ihoonsa joitakin harjasmaisia karvoja, syntyvän\nharjaksisena, jos äiti raskauden aikana potkaisee sikaa, syö sianlihaa\ntahi yleensä paljon liharuokia.\n\nSamaten uskovat niittytsheremissit raskaasta naisesta: jos tämä\npotkaisee sikaa, lapsi syntyy harjaksisena. Sama luulo tavataan\nliiviläisillä.\n\nLuulo vastasyntyneessä olevista karvoista esiintyy Suomessa yleisenä\nmyös edellä ilmaistusta syystä riippumattomana. Se yhtyy käsitykseen\njonkinmoisesta lapsen sairaloisuuden tilasta. Lapsi itkee, on levoton,\nliikuttaa päätään, \"kähertää\" kovasti, hieroo selkäänsä, ei makaa\noikein vaan kiemurtelee ja \"rytisöö kuin sika\". Tahi on hänen äänensä\nkäheä ja selkä syyhyy. Ulkoisena merkkinä tästä tilasta on se, että\nlasten pinta on karkea tahi on lapsen selässä, hartioilla ja siitä\nalaspäin, hienoja karvoja, jotka kehittyvät harjaksiksi ja halkeavat\npäästä. Nämä harjakset pistelevät lasta aiheuttaen, ettei se saa\nmaata. Erään tiedon mukaan kasvavat nämä sukaset lapsen selkään\nkaksiviikkoisena. Jollei lapsesta pienenä vihdota näitä karvoja pois,\nniin ne hänen isommaksi tultuaan vaivaavat häntä ihonäppyinä.\n\nNäitä karvoja poistetaan määrätyin keinoin. Tehdään joko nisujauhoista,\nhiivasta tahi molemmista tahikka nisujauhoista ja siirapista,\njauhoista, hiivasta ja siirapista tahi vihdoin siirapista ja\nohrajauhoista taikina, joka levitetään lapsen selkään ja joskus\nvanutetaan kädellä selässä kahtaanne päin tahi muuten hierotaan.\nTaikinan tahi voiteen päälle pannaan usein silkkihuivi ja sen päälle\nvielä joskus liinainen vaate, tahi vedetään verkavaatteella\npitkin lapsen selkää saunassa, kun sitä ensin on hierottu\nvehnäjauhotaikinalla. Joskus nisujauhovelliin pannaan käytettä ja se\nhapatetaan. Voiteeseen käytetään myös äidin rintamaitoa. Eräässä\ntiedossa puhutaan, että lapsen selkä voidekäsittelyn jälkeen vielä\nkammattiin. Tämän käsittelyn kautta sanotaan lapsesta lähtevän\nikäänkuin harjaksia, joita saattaa nähdäkin. Virolaiset luulevat\nsamaten kuin suomalaiset lapsessa olevan harjaksia ja poistavat niitä\nsamanlaisilla menettelytavoilla, nimittäin voitelemalla lasta\ntaikinalla, kapaloimalla sen vaatteeseen ja vitsomalla. Erään tiedon\nmukaan toimitetaan harjasten poisto lapsen ollessa vuoden vanha tahi\nvanhempikin. Niiden katsotaan hidastuttavan lapsen kasvamista, jonka\nvuoksi ne poistetaan.\n\nEräät vanhemmat kirjallisuudessa esiintyvät virolaisia koskevat tiedot\nantavat mielenkiintoisia viittauksia siihen, mitä harjaksilla\noikeastaan tarkoitettiin. _Wiedemannin_ mukaan pitivät virolaiset\nhuolta, että lapsessa syntyältä olevat _emahiuksed eli titehiuksed_\nhuolellisesti poistettiin. Äiti lypsää niille sitä varten maitoaan ja\nkietoo lapsen pään liinaan, silloin ne helposti lähtevät pois. Jos tämä\njätetään tekemättä, lapsi saa myöhemmin \"pahan silmän\", ja kaikki paha,\nmitä hän toisille toivottaa, on toteutuva. Tämän tiedon mukaan koski\ntapa siis syntymähiuksia päässä. Toinen, Viron saaristoasukkaita\nkoskeva, puhuu ihokarvoista. Jollei lapsen ruumista peittäviä\nihokarvoja ajoissa poisteta, ne kasvavat sisäänpäin ja lapsi saa\nrintataudiu. Sen vuoksi voidellaan lapsi vehnäjauhoista ja hunajasta\nvalmistetulla taikinalla, jolla karvat saadaan poistumaan.\n\nMiten ovat selitettävissä nämä laajalle levinneinäkin verrattain\nyhtenäisiä muotoja osoittavat taikaluulot? Eräs suomalainen\nlastenlääkäri pitää mahdollisena, että pienokaisten ihossa on joitakin\nnäppyjä ja kovettumia, jotka voivat tuntua karheilta, ja että käsitys\n\"harjaksien\" olemassaolosta aiheutuisi tästä.\n\nIhonäpyt tuskin ovat voineet olla varsinaisena syynä ja perustana\nluulolle lapsessa olevista vahingollisista karvoista. Ensiksikin on\nvaikeata olettaa, että tuollainen syy olisi saattanut olla yleisen ja\nlaajalle levinneen taikauskoisten käsitysten ja tapojen sarjan\naiheuttajana. Mielestäni on näiden selittelyssä lähdettävä joltakin\nmuulta pohjalta kuin yksinkertaisesta tautiopillisesta syystä.\n\nOn muistettava, että ihossa oleviin karvoihin kohdistuvat luulot ja\ntavat suurimmalta osaltaan ovat samoja kuin päässä oleviin\nsyntymähiuksiin nähden noudatetut, jotka taasen selvästi johtuvat\ntaikauskoisista luuloista. Käsitys muualla lapsen ruumiissa olevista\nluulotelluista vahingollisista karvoista ei liene erotettavissa\nedellisestä, vaan perustuu sekin samanlaatuisiin taikauskoisiin\nalkuluuloihin. Tämän puolesta puhuu sekin, että ne muuallakin\nesiintyvät toistensa yhteydessä.\n\nVirolaisten tavoissa karvojen poistaminen kohdistuu nimenomaan\nvastasyntyneen joko päässä tahi ihossa oleviin karvoihin eli\nsyntymäkarvoihin. Aikaisemmin puheenaollut suomalaisia koskeva\n_Acerbin_ tieto voisi hyvin tarkoittaa samaa. Suomessa viime aikoihin\nsaakka yleisenä säilynyt \"harjasten\" poistaminen ei siis saattane olla\nerotettavissa luulosta vastasyntyneessä todellisuudessa olevien\nkarvojen poistamisen tarpeellisuudesta. Kuten yleensäkin, on tässäkin\nitse tapa alkuperäisten käsitysten hämmennyttyä jatkanut olemassaoloaan\ntoisenlaisten taikaluulojen varassa.\n\nTämän kysymyksen selvittelyksi silmäiltäköön eräiden toisten kansojen\nvastaavia käsityksiä ja tapoja, koska niissä on löydettävissä runsaasti\nanalogioita suomalaiskansojen tavoille.\n\nIsovenäläiset noudattavat lasten hiusten suhteen sääntöä, joka kieltää\nleikkaamasta niitä ennen vuoden ikää. Liettualaiset uskovat, että jos\nraskas vaimo potkaisee sikaa, syntyy karvainen lapsi. Novgorodin läänin\nvenäläisillä on vastaava luulo. Myöskin lapsen \"harjaksista\" uskovat\nisovenäläiset samaa kuin suomalaiset ja turvautuvat samanlaisiin\nkeinoihin niiden poistamiseksi. Samalla käsittävät hekin \"harjasten\"\nesiintymisen sairaloisuuden tilaksi, joka saa nimityksensä\nsanasta _shetinka_ harjas, tahi syyhyämistä merkitsevästä sanasta\n(_shekotunj_). Sen parantamiseksi ottaa äiti hyppysellisen jauhoja,\nsekoittaa ne rintamaitoonsa ja hieroo näin saadulla tahtaalla lapsen\nselkää. Tahi lasta voidellaan saunassa hunajalla tahi hiivalla. Jos\nlapsi usein venytteleikse, hieroo selkäänsä ja kiemurtelee,\nvähävenäläiset päättävät sen selässä olevan sen eläimen karvoja\n(koiran, kissan, sian), jota lapsen äiti on potkaissut raskaana\nollessaan. Nämä karvat on poistettava leivällä hieromalla. Tätä varten\ntaitetaan ensimäinen uunista otettu leipä ja sen pehmeästä osasta\npyöritetään pallo, jota sairaan lapsen selässä kieritetään pitkin ja\npoikki. Toimituksen jälkeen asetetaan leipäpala portin pylvään päälle\ntarkoituksessa, että linnut sen veisivät.\n\nUlottamalla vertailu laajemmalle havaitaan ensiksikin, että lukuisat\nkansat joko leikkaamalla tahi muuten -- samalla kuin toimitus useinkin\non muodostunut erikoiseksi seremoniaksi -- poistavat äskensyntyneen\nlapsen hiukset. Tämä meno liittyy useimmiten nimenantoon, mutta saattaa\ntapahtua myöhemminkin, siitä erillisenä. Erään Indian heimon\nnimenantotavoissa tuodaan esiin vesiastia, ajellaan lapsen pää\npaljaaksi ja pannaan hiukset vesiastiaan. Etelä-Indian Toda-heimossa\nisä ajelee nimenannossa paljaaksi keskiosan lapsen päätä. Malajin\nniemimaan pakanallinen Mantra-heimo noudattaa tapaa ajella paljaaksi\nlapsen pään muutama päivä syntymisen jälkeen. Eräät Afrikan heimot\nantavat lapselle nimen 7-8 päivän vanhana; samalla ajellaan lapsen pää.\nSeitsemäntenä päivänä syntymisen jälkeen pidettävässä nimenantojuhlassa\njapanilaiset ajelevat lapsen pään paljaaksi.\n\nToisinaan, kuten esim. Kantonin maakunnan alkuasukkaiden keskuudessa,\nnimenannossa _lapsen koko ruumis ajellaan paljaaksi_. Joskus poistetaan\nsilmäripset.\n\nHiusten leikkaaminen voidaan tämän ohella lykätä myöhäisempään aikaan.\nPaikoitellen Saksassa luullaan, että jos lapsen hiuksia kammataan sen\nensimäisenä ikävuonna, lapsesta tulee huono-onninen, tahi jos pojan\nhiuksia leikataan ennen tämän seitsemättä ikävuotta, ei hänestä tule\nrohkea. _Nayerien_, Malabarin sotilaskastin keskuudessa leikattiin\ntyttöjen ja poikien hiukset vasta kolmantena tahi viidentenä\nIkävuotena. Vanhassa Inca-valtakunnassa leikattiin lapsilta kahden\nvuoden ikäisenä hiukset ja annettiin samalla nimi. Hindut eivät leikkaa\nlapsen hiuksia viiden vuoden ikään saakka; sen ikäisenä viedään se\n_tirtha'an_ (pyhään kylpypaikkaan) tahi tavallisemmin _iwalamukhi'in_\n(paikkaan, jossa tuli nousee maasta) ja siellä brahmani leikkaa hänen\nhiuksensa. Kun poika on 8--12-vuotias, hänen päänsä ajellaan ja\nylipappi opettaa hänelle pyhät menot.\n\nNämä esimerkit riittänevät osoittamaan, että erilaisten, kaukana\ntoisistaan asuvien kansojen lasten hiuksiin kohdistuvat taikauskoiset\nkäsitykset ja tavat toiselta puolen ilmenevät taipumuksena poistaa\nvastasyntyneen pääkarvat sekä muut ruumiin karvat, toiselta kieltona\ntoimittaa hiusten leikkaamista aikaisimmassa nuoruudessa. Hiukset on\nleikattava seremoniallista menoa noudattaen tahi jonkin muun\nsentapaisen toimituksen yhteydessä.\n\nKaiken edelläesitetyn huomioon ottaen emme voi tulla muuhun\nlopputulokseen, kuin että suomalaiskansojenkin vastaavien tapojen\nvarsinaisena lähtökohtana on ollut pyrkimys poistaa vastasyntyneessä\ntahi pienessä lapsessa olevat vahingollista taikavoimaa sisältävät\nkarvat. Mutta mistä johtuu käsitys lapsen hiusten ja karvojen\nvahingollisesta taikatehosta?\n\nAlhaiskultturisten ja luonnonkansojen käsityksissä ihminen eräissä\nelämänsä tiloissa on erikoisesti alttiina kaikenlaisille pahoille\nvaikutuksille ja samalla kertaa itse maagillisten voimien valtaama.\nTämän vuoksi on hänen itsensä noudatettava ja muiden häneen nähden\nnäinä aikoina sovellutettava erikoisia varo- ja suojelutoimenpiteitä.\nNäitä tiloja on esim. naisen raskauden ja synnyttämisen aika, sekä\nmiehen että naisen elämä avioliittoseremonioiden aikana ja varhaisin\nlapsuus syntymästä alkaen. Näinä aikoina katsotaan ihmisen olevan\nerikoisten suojelutoimenpiteiden tarpeessa, jotka saattavat olla joko\nehkäisevää laatua tahi tarkoittaa tämän vaaranalaisen tilan\nneutralisoimista ja siihen yhtyvän taikaenergian hajoittamista. Naisen\nsuhteen raskauden aikana nämä toimenpiteet esiintyvät etupäässä\nlukemattomien kieltomääräysten ja menettelyohjeiden muodossa,\navioliittotavoissa pesuina, puhdistuksina, sulhasen ja morsiamen\neristämisenä ympäristöstään peittämällä y.m.\n\nLapsiin kohdistuvissa tavoissa käsitys tällaisesta vaaranalaisuuden\ntilasta on pukeutunut m.m. yleiseen luuloon n.s. \"vaihdokkaasta\",\npaholaisen oikean lapsen tilalle asettamasta epäsikiöstä sekä mitä\nmonilukuisimpiin varotoimenpiteisiin pesuineen, varoesineiden\nkäyttöineen j.n.e.\n\nTämän passivisen vaaranalaisuuden tilan ohella ajatellaan ihmisen\nnäissä kriitillisissä elämänkohdissaan saattavan olla myös aktivisessa\nerikoistilassa (_tabu_), joka velvoittaa hänen itsensä sekä toisten\nihmisten hänen suhteensa noudattamaan määrättyjä varotoimenpiteitä.\nTällaisen taikatehon valtaaman ihmisen ruumiillisen olemuksen osienkin\najatellaan sisältävän hänelle itselleen tahi muille vaarallista\ntaikavoimaa. Näin juuri nimenomaan hiusten. Rottin saaren asukkaat\n_luulevat lapsen ensimäisten hiusten ja karvojen olevan hänelle\nitselleen vaarallisia_ ja niiden poistamisen tarkoituksena on _tämän\nvaaran välttäminen_. Häämenoissa havaitaan useita hiuksiin kohdistuvia\nseremonioita, m.m. sulhasen hiusten ajaminen, jotka nähtävästi\nliittyvät näihin käsityksiin.\n\n_Fraserin_ käsityksen mukaan lapsen hiuksiin kohdistuvien tapojen\nperustaksi on katsottava juuri lapsen tabu-tilaa. Sen poistamiseksi\narvellaan olevan tarpeen hävittää nämä lapsen ruumiillisen olemuksen\nosat, koska niihin on ikäänkuin tarttunut tabu-tilan myrkkyä ja ne\nsellaisina ovat vaarallisia. Samalla tavoin menetellään sellaisten\nesineiden, esim. astioiden kanssa, jotka ovat olleet kosketuksissa\ntällaisessa tilassa olevan henkilön kanssa: ne rikotaan ja hävitetään.\n\nTarkastelumme on osoittanut, että suomalaiskansojen tavat ja käsitykset\nlasten hiuksista ja karvoista oleellisimmalta osaltaan liittyvät\nsamantapaisiin yleismaailmallisiin uskomuksiin. Virolaisten tavat ja\nluulot osoittavat selvästi karvojen poistamisen tarkoittavan _lapsen\npäässä ja muualla ruumiissa olevia syntymäkarvoja_. Näiden karvojen\npoiston laiminlyönnin nähdään taikakäsityksissä aiheuttavan lapselle\nvahingollisia seurauksia, jotka ovat samanluontoisia kuin liian\naikaisin toimitetusta hiusten ja kynsien leikkaamisesta johtuvat.\nSuomalainen ja venäläinen käsitys lapsen harjaksista voinee tuskin olla\nmuuta kuin yksi näiden taikaluulojen ilmenemismuodoista, joista hyvin\non myöskin voinut johtua hiusten poisleikkaamisen lykkääminen\nmäärättyyn ikään tahi aikaan. Näin saattaisi se lähennellä niitä\ntaikakäsityksiä, jotka velvoittavat pyhyyden energialla varustettujen\nihmisten, pappien, kuninkaiden ja taikurien säilyttämään hiuksensa\nleikkaamattomina. Vogulien hius- ja tukkalaitteeseen kohdistuvat tavat\nseremoniallisen surun aikana johtunevat nekin käsityksistä surevan\ntabu-tilasta. Tunnettuahan on. että suruseremonioiden aikana\ntämänlaatuisia kynsiin, hiuksiin, astioihin y.m. kohdistuvia tapoja\nnoudatetaan.\n\nTällä en kuitenkaan tahdo sanoa, että puheenaolleeseen ryhmään kuuluvat\ntavat ja taikakäsitykset olisivat selitettävät yksinomaan tältä\nkannalta. Varsinkin myöhemmin, alkuperäisempien käsitysten\nhämmennyttyä, on niihin saattanut liittyä vallan toisenlaisia\nmaagillisia mielikuvia. Ajateltakoon esim. kynsien ja hiusten\nleikkaamista. Siinä ei saata olla kaukana mielikuva typistämisestä,\nvähentämisestä, joka semmoisenaan saattaa olla vahingollista lapsen\nkasvulle ja vaurastumiselle.\n\nPuheenaollut vähävenäläinen tapa poistaa lapsen hiukset pehmeällä\nleivällä ja jättää leipä lintujen vietäväksi puhuu selvästi sen\nkäsityksen puolesta, että hiusten ajateltiin sisältävän vaaraatuottavaa\nvoimaa tahi ainetta. Yleinen venäläisten ja eräiden suomalaiskansojen\n(suomalaisten, syrjänien) noudattama tautien parannuskeino on taudin\nsiirto toiseen ihmiseen, eläimeen j.n.e. jonkin välittävän aineen\nvälityksellä, esim. syöttämällä koiralle leipää, jolla kipeää paikkaa\non kosketeltu tahi hangattu.\n\nVotjakkien tavoissa, joissa lapsen hiusten leikkaaminen on muodostunut\nseremonialliseksi toimitukseksi, on huomiolle pantava hiusten\nleikkaajan ja sen perheen, johon lapsi kuuluu, joutuminen ystävyys-,\njopa sukulaissuhteeseen keskenään. Tämä suhde muistuttaa toisaalta\nvenäläistä ristivanhempien suhdetta ristilapseensa, toisaalta\nsamanlaatuisia ilmiöitä turkkilais-tatarilaisten ja eräiden muiden\nmuhamettilaisten kansojen tavoissa. Muhamettilaisten albanien\nkeskuudessa, jotka samaten suorittavat lapsen hiusten ensimäisen\nleikkaamisen seremoniallisena toimituksena, tulee leikkaajasta\njonkinlainen risti-isä ja hän joutuu läheiseen suhteeseen asianomaiseen\nperheeseen. Hän leikkaa tonsuran tapaan jonkun verran lapsen hiuksia ja\npanee suortuvan rahojen keralla pussiin, jota pidetään kolme päivää\nsuljettuna. Tämän ajan loppuunkuluttua otetaan rahat pois ja hiukset\nheitetään tuleen. Muissakin perhejuhlissa, esim. häissä, avustavat\nhenkilöt voivat tulla samanlaiseen suhteeseen perheeseen. Tällaisia\nseremoniallisia sukulaisia ovat tsheremissien ja tshuvassien häämenojen\n_kiamatlek l. kiamat_-pariskunta ja tshuvassien _hyjmatlyk l.\nhajmatlyh_. He joutuvat aviopariin lähes samanlaiseen suhteeseen kuin\nvanhemmat ja heitä nimitetään isäksi ja äidiksi.\n\nKarjalaisten tavoissa ja taikaluuloissa tavattava parran pyhänä\npitäminen ja erikoinen vaarinpito partakarvoista sekä joissakin\ntapauksissa huolenpito ja varonta hiusten suhteen yleensäkin saattavat\nyhtyä niihin käsityksiin, jotka antavat pään karvoille, etenkin\nhiuksille, inhimillisen elämän ja voiman tyyssijan tahi lähteen\nmerkityksen. Monet kansansadut asettavat ihmisen \"sielun\" tahi voiman\nhänen hiuksiinsa: jos ne leikataan pois, ihminen kuolee tahi käy\nheikoksi. Tämän uskon vuoksi esim. noitien päät ajeltiin paljaaksi,\nennenkuin heidät jätettiin kiduttajan käsiin. Ajateltakoon tässä, miten\nSimsonin voiman katsottiin asuvan hänen hiuksissansa.\n\nEdellisestä on muun ohella selvinnyt, että suomalais-virolaiset ja\nvenäläiset käsitykset lapselle vaarallisista harjaksista, jopa niiden\npoistomenetelmätkin, osoittavat huomattavaa yksityiskohtaista\nyhtäläisyyttä. Tämä oikeuttaisi päättämään, että näiden kansojen\nvälillä tässä suhteessa vallitsee jokin lähempi vuorosuhde, jolloin\nlähinnä tietenkin on ajateltavissa venäläisten tapojen vaikutus\nsuomalaisvirolaisiin.\n\n\n\n\nIII. Synnytysjälkeiset ja napanuora.\n\n\nSe yhteys, jonka ajatellaan vallitsevan ihmisen ja hänen ruumiillisen\nolemuksensa osien välillä senkin jälkeen kuin fyysillinen yhdysside\nniiden väliltä on loppunut, ilmenee synnytysjälkeisiin ja napanuoraan\nkohdistuvissa käsityksissä mitä kiinteimpänä ja luonteenomaisimpana.\nMonesti ne suorastaan identifioivat itseään lasta. Tämän ohella\nsynnytysjälkeiset ja napanuora ovat tavoissa ja taikauskoisissa\nkäsityksissä muihin organismin osasiin nähden erikoisasemassa siinä\nsuhteessa, että ne säilyttävät maagillisen siteensä kahtaalle, s.o.\nsekä synnyttäjään että jälkeläiseen.\n\nSuomessa _synnytysjälkeisten eli puhtiaisten_ suhteen on noudatettu\nvaihtelevia menettelytapoja. Sodankylässä ne viedään sellaiseen\npaikkaan, \"johon ei päivä näe\", jossa ei kukaan kulje, koirat eikä\nmuut. Liperissä ne otettiin talteen, kuivattiin uunilla, pantiin\nvaatepussiin ja siitä lapsen kehtoon pään alle. Jos Etelä-Hämeessä ne\nheti lapsen synnyttyä kaadetaan kumoon (aukko alaspäin), ei vaimo enää\nsaa lapsia.\n\nErään tiedon mukaan vietiin synnyttäjän \"veriset vuoteet\" metsään,\nsamalla loitsien:\n\n    \"Tuua hiiestä patoo\n    Helvetistä [kattilata]\n    Jolla verta keitetään.\"\n\nNäin menetellen lapsesta tuli hyvin luonnokas ihminen, niin ettei\nminkäänlaiset noidat pystyneet.\n\nNapanuoraan näytään myös kiinnitetyn huomiota. Jos se osa napaa\n(napanuoraa), joka kuivaa ja erkanee itsestänsä, pannaan talteen ja\nsittemmin, kun lapsi on kasvanut ja sitä ruvetaan opettamaan lukemaan,\nse annetaan sille ensimäiseksi \"kirjatikuksi\", tulee lapsesta hyvä\nlukemaan.\n\nNämä esimerkit osoittavat suomalaisten synnytysjälkeisiin ja\nnapanuoraan nähden noudattaneen tapoja, joita ei saateta johtaa\nyksinkertaisista puhtaus- ja hygienisistä käsitteistä, vaan jotka\nviittaavat synnyttäjän ja jälkeläisen taikasuhteeseen niihin.\n\nEräät toiset suomalais-ugrilaisten kansojen vastaavat tavat ja\nkäsitykset kuvastavat paljoa selvemmin ja alkuperäisemmin synnyttäjän\nja lapsen suhdetta synnytysjälkeisiin ja napanuoraan.\n\nTsheremissit ottavat kaikki synnytysjälkeiset talteen, asettavat ne\nvanhaan virsuun, jonka toisella virsulla peitettynä heittävät joko\npirtin sillan alle tahi saunaan. Ne on välttämättömästi heitettävä\nnäihin paikkoihin, koska synnyttäjä muutoin sairastuisi\nparantumattomaan tautiin.\n\nSynnyttäjän riippuvaisuussuhdetta synnytysjälkeisistä kuvastavat myös\nsyrjänien tavat ja käsitykset. Jos poltettaisiin osa istukkaa\n(_placenta_) uunissa, niin synnyttäjä tämän jälkeen pian kuolisi. Tämän\nvuoksi syrjänittäret huolellisesti varjelevat istukkaa joutumasta\nkenenkään syrjäisen käsiin. He kätkevät sen hautuumaalle maahan.\nKeskivytshegdalaisten kylien naiset pitävät parempana haudata istukan\nnavettaan. Vanhat naiset opettavat nuorille, jotka pian tulevat\näideiksi, että heidän on haudattava synnytysjälkeiset missä ikänä\n(pellolla, metsässä) synnytys tapahtuukaan. He viittaavat siihen, että\nluontokappaleetkin, kuten lehmät, hautaavat ne, kaivamalla maahan\nkuopan ja peittämällä.\n\nObin ugrilaisten vastaavista tavoista on olemassa mielenkiintoisia\ntietoja. Ostjakeista mainitsee _Georgi_, että he ripustavat\nsynnytysjälkeiset puuhun lippaassa, johon ovat panneet kalaa ja\npalan lihaa. Samasta tavasta kertoo _Pallas_ matkakuvauksissaan.\n_Karjalaisen_  mukaan on tämä tapa vieläkin eri alueilla käytännössä.\nN.s. puhtiaiset ja kaikki synnytyksessä likautuneet pajunlastut pannaan\ntuohiseen vakkaan, johon asetetaan vähän kalaa ja lihaa, ja vakka\nripustetaan metsään johonkin puun oksaan. Vasjuganin ostjakit sitovat\nkopan ulkopuolelle pienen jousen uhriantimiksi puutiaisissa olevalle\nistukalle. Tremjuganilaiset nimittävät poistuvaa istukkaa, jossa\nväitetään näkyvän ihmiskasvojen piirteet, \"lapsen-elättäjä-eukoksi\" ja\nosoittavat sille palvontaa. \"Sille ommellaan jo ennen synnytystä\nkarttuunista pieni paita, johon vielä kiinnitetään pikkaraiset vyön ja\npäähuivin tapainen, ja tämä puku pannaan sitten mainittuun\n'napakoppaan' yhdessä puhtiaisten kera. Ennen kopan vientiä lähimetsään\nripustettavaksi tehdään sille 'napakestitys': se asetetaan asunnossa\ntshuvalin -- kesäkodassa tulisijan -- kupeelle ja sen eteen\nsyömätuohisessa tahi lautasella kalaa, lihaa tahi leipää ja teetä, mitä\nsyötävää vain kotona sattuu olemaan. Naiset kumartelevat kätilöakan\nkehoittaessa: 'Lapsen-elättäjä-eukko, sinä syö! tuliemonen, sinä syö,\njuo! onnistuvina, osakkahina, ollaksemme!' Kestityksessä tarjotut ruoat\non sitten naisten syötävä, miehet eivät niihin saa koskea,\" Vogulien\ntapana on samaten ripustaa synnytysjälkeiset puuhun.\n\nTässä yhteydessä tarkasteltakoon erikoisesti eräitä _napanuoraan_\nkohdistuvia tapoja ja taikakäsityksiä. Sen leikkaamiselle omistetaan\nusein tärkeä merkitys ja tämän toimituksen katsotaan olevan suhteessa\nlapsen vastaiseen kohtaloon ja menestymiseen. Leikkaamisessa\nkiinnitetään erikoisesti huomiota siinä käytettyyn alustaan ja\nleikkausaseeseen; koko toimitus muodostuu usein seremonialliseksi\nmenettelyksi asianmukaisine lauseineen ja toivotuksineen. Niinpä\nVjatkan läänin Urzumin piirin tsheremissit katkaisevat poikalapsen\nnapanuoran kirveellä halon päällä, samalla lausuen: \"Ole työteliäs!\"\nj.n.e. Tytön napanuora katkaistaan rukin päällä samalla sanomalla:\n\"Ollos ahkera kehräämään!\"\n\nGlazovin piirin votjakit katkaisevat tämän elimen saunan kynnyksellä\nkirveellä; tyttölapsen napanuoran leikkausalustaksi käytetään rukkia ja\ntoimitetaan leikkaaminen veitsellä lausuttaessa: \"Ollos ahkera\nkehrääjä, voimakas, terve!\" j.n.e. Mamadyshin piirin votjakit heittävät\npoikalapsen napanuoran jäännöksen hevossuojukseen, jolloin lapsesta\ntulee hyvä hevosten isäntä. Tytön napanuora on taas käärittävä johonkin\nja pantava arkkuun. Jos se heitettäisiin hevossuojukseen, tulisi\ntytöstä halukas tekemään miesten töitä.\n\nInkeriläisillä on ollut tapana panna pieni leipäpala ja muutamia\nviljanjyviä lapsen napaa vastaan sen kapaloihin. Tämän pitäisi vastata\nniitä yhdeksää jyvää, jotka ommellaan naimisiin menevien vaatteisiin\nkainalokuoppien kohdalle.\n\nPaitsi niitä toimenpiteitä, joilla on suoranaisen varotoimenpiteen\nluonne, suomalais-ugrilaisten kansojen synnytysjälkeisiin nähden\nnoudattamissa tavoissa on havaittavissa sellaisia, joiden tarkoituksena\non synnytysjälkeisten käsittelyn avulla aikaan saada toivottuja\nvaikutuksia jälkeläiseen. Näistä on ennen kaikkea kiinnitettävä\nhuomiota Obin ugrilaisten tapaan ripustaa synnytysjälkeiset _puuhun_.\nSuomalaisista oleva tieto niiden metsään kantamisesta on tässä\nyhteydessä mainittava. Sen tavan perustana on kyllä voinut olla vain\npyrkimys saattaa ne määrätyllä tavalla talteen tahi piiloon, siis\nvarotoimenpiteiden sarjaan luettava toimi. Samalla se saattaisi\nkuitenkin viitata samantapaiseen menettelyyn ja käsityksiin kuin mitä\nObin ugrilaiset ovat noudattaneet.\n\nAjatus kasvavan luonnonesineen, kuten puun suhteesta ihmisyksilöön,\nvarsinkin lapsiin ja sairaisiin, on lukuisten kansojen tavoissa ja\ntaikakäsityksissä kehittynyt laajaksi maagillisten käsitysten sarjaksi.\nNäin on asianlaita varsin suuressa määrin suomalais-ugrilaisten\nkansojen mytologiassa ja taikakäsityksissä. Näiden kysymysten\nyksityiskohtainen tarkastelu veisi liiaksi syrjään varsinaisesta\naiheestamme; ne ovat kuitenkin tässä esillä olevien seikkojen kanssa\nsiksi läheisessä yhteydessä, että katson voivani niitä vähän\nlaveammaltakin kosketella.\n\nEnsiksikin muistuttaa vasta mainitsemamme Obin ugrilaisten käytäntö\nmonien muiden kansojen tapoja, joiden tarkoituksena on saattaa\nsynnytysjälkeiset puun tahi jonkun muun kasvin yhteyteen.\nMecklenburgissa ja Pommerissa viedään heti synnytyksen jälkeen\njäIkimeno nuoren puun juurelle luulossa, että lapsi kasvaa puun\nkeralla. Saona-heimo Indiassa leikkaa viiden päivän kuluttua\nsyntymisestä napanuoran pois. Sen ottaa kätilövaimo ja panee lehdistä\ntehtyyn astiaan, jossa on öljyä. Tulisijan tuhka otetaan ulos, kasataan\nmaahan ja astia asetetaan sen huipulle. Pienoiskokoinen jousi ja nuoli\npistetään tuhkaan; sitten viedään kaikki vaatteeseen käärittynä\nkusum-puun (Schleichera trijuga) alle. Menon suorittaa isä, lausuen\nsamalla: \"Minulla on poika, tulkoon hänestä suuri metsänkävijä.\"\nTytölle suoritetaan sama meno, mutta jousen ja nuolen asemasta\nkäytetään bambulastua riisin sekoittamista varten ja sanotaan: \"Tulkoon\nhänestä hyvä perheen emäntä.\" Kun napanuora irtautui, _Maorit_ veivät\nlapsen papin luokse. Napanuora haudattiin pyhään paikkaan ja sen päälle\nistutettiin nuori vesa, jota nimenomaan pidettiin lapsen \"elämän\nmerkkinä\". Toisen tiedon mukaan haudattiin istukka ja istutettiin puu\nsen paikan päälle. Fidshisaarelaiset hautaavat napanuoran kokospähkinän\nkeralla, jota koetetaan saada itämään ja kasvamaan. Syntynyt puu tulee\nlapsen omaisuudeksi. Azteki-pojan napanuora haudattiin aseiden kuvien\nkeralla paikkaan, jossa voitiin vastaisuudessa taistelun olettaa\ntapahtuvan.\n\nLuetelluista tapauksista havaitaan useimmissa selvänä ajatus lapsen\nja kasvin välille synnytysjälkeisten tahi napanuoran avulla\naikaansaatavasta yhteydestä. Ei liene epäiltävää, etteikö tämä\najatus ole ollut juuri Obin ugrilaistenkin tapojen perustana. Kun\npidettiin vaikeana muulla tavoin säilyttää ja estää turmeltumasta\nsynnytysjälkeisiä, joiden kanssa lapsen menestyksen ajateltiin olevan\nriippuvaisuussuhteessa, yhdistettiin lapsen elämä ja kehitys niiden\nvälityksellä kasvavaan luonnonesineeseen. Tämän toivottiin tuottavan\nlapselle samanlaista kasvu- ja kehitysvoimaa kuin mitä siinä itsessään\npiili.\n\nTämä sama ajatus on ollut perustana useille suomalaisten kansojen\ntaikatoimille ja -käsityksille, ja on se pukeutunut edellisiin\nverrattaviin tapoihinkin. Suomalaisissa lapsitaioissa on joukko\nsellaisia, joissa lasten menestymistä tahi terveyttä hankitaan\neräänlaisilla puihin ja muihinkin kasveihin kohdistuvilla\ntaikatoimilla. Lapsen menestykseksi viedään se alasti riisuttuna\npohjoiseen päin, pohjoispuolella mäkeä kasvavan koivun luo, sivellään\nkolmasti ylhäältä alaspäin koivun oksan latvalla ja lausutaan:\n\n    \"Metsän tyttö, metsän akka\n    Metsän pienet piikaset\n    Hoiva sulle hoiva mulle;\"\n\nsitten mennään taas pohjoiseen päin toisen koivun luo, tehdään sama\ntemppu, sekä vielä kolmannen koivun luo, jossa se uudistetaan, ja\nsitten mennään taakseen katsomatta takaisin. Jos lapsi ei tavallisella\najalla rupea kävelemään, katsotaan riiden sitä vaivaavan. Sen\nparantamiseksi asetetaan lapsi pellolle istumaan ja kynnetään auralla\ntahi kuokalla sen ympärille vako. Sitten kylvetään hampun siemeniä\nlapsen päälle. Riitta sairastavaa parannetaan myös halkaistujen puiden\nläpi kuljettamalla. Itkuisaa ja levotonta lasta parannetaan\nhalkaisemalla puu niin suurelle raolle, että lapsi mahtuu siitä, ja\npujottamalla hänet siitä kolme kertaa läpi, joka kerran lukemalla\nisämeitä takaperin.\n\nNäiden tapojen ja taikojen selittelyssä, varsinkin silloin, kuu niiden\ntarkoituksena on määrätyn sairauden parantaminen, on huomioon otettava\ntoinenkin käsitys, nimittäin ajatus taudin siirtämisestä puuhun, joka\nm.m. hammastaudin parantamisessa näkyy selvänä, Etupäässä taudin\nsiirtoajatukseen näyttää perustuvan suomalainen varastustaudin\nparannustaika, jossa potilasta kuljetetaan kolmen halkaistun puun läpi.\nTaian jälkeen näet puut reväistään ylös maasta, upotetaan kivien avulla\nkoskeen sekä loitsitaan:\n\n    \"Asu paha koskessa kovassa\n    Ettet riko ristittyä\n    Etkä kaada kastettua.\"\n\nMolempiin käsityksiin palautuvat nähtävästi vastaavat mordvalaiset\ntaiat. Jos lapsi itkee kovasti ja sairastaa kauan, vievät ersäläiset\nsen metsään. Siellä halkaistaan puu (poikaa varten tammi, tyttöä varten\nkoivu) siten, että puun keskusta halkaistaan, mutta latva ja juuriosa\njätetään kokonaisiksi. Tästä halkaistusta paikasta kuljetetaan lapsi\nlävitse. Kun sitä kuljetetaan läpi, sanotaan: \"Pyhä puu, viheriä tammi\n(jos lapsi on poika) ota orjalta N.N. hänen itkunsa, poista se hänestä,\nanna terveyttä. Siitä, että annat terveyttä, taudin ottamisesta, pue\norjan N.N. päälle hänen vaatteensa, pane jalkaan hänen jalkineensa;\nhänen päästänsä lakki, hänen päältänsä paita, hänen vartaloltansa vyö,\nkapalot ja paita.\" Tämän jälkeen ripustetaan puuhun sairaan lapsen\nlakki, paita, vyö ja päällysvaate ja mennään pois. Erään toisen taian\nmukaan näyttävät ersäläiset pitävän puuta lapsen suojelijana. Kun\njossakin talossa on vastasyntynyt nähnyt päivän valon, ripotellaan\nakkunalaudoille tuhkaa, tehdään akkunoihin ristinmerkki ja vedetään\nvastasyntyneen ympäri koivuista vitsaa lausuen: \"Pyhä puu, valkea\nkoivu, suojele orjaa N.N. pahalta ihmiseltä (noidalta), pahasta, yöllä\nunen aikana, päivällä valvoessa, häntä ylös nostettaissa, häntä alas\nlaskettaissa, rinnalla ruokittaessa, ruo'alla ruokittaessa,\njuotettaissa.\" Näin suojellaan vastasyntynyttä kuudenkymmenen päivän\naikana.\n\nMuitakin sairauksia näyttävät mordvalaiset parannelleen viemällä\nsairaan tammen alle.\n\nEi saatettane kieltää, etteikö näiden taikatointen perustana taudin\nsiirtoajatuksen ohella olisi käsitys lapsen tahi sairaan joutumisesta\nerikoiseen suhteeseen puuhun, ajateltiinpa sen kautta joko sairauden\nsiirtyvän puuhun tahi puun sellaisenaan antavan terveyttä,\nkukoistustansa ja kasvuvoimaansa lapselle. Nämä käsitykset ovat\nsaattaneet olla esillä samanaikaisestikin. Niiden selvitykseksi\ntarkasteltakoon vielä muutamaa tänne kuuluvaa tapaa.\n\nVirolaiset ovat käsitelleet sellaista lasta, joka ei ala tavalliseen\naikaan kävellä, siten, että jonakin torstaina ovat kyntäneet ja\näestäneet peltoa ja asettaneet lapsen näin valmistetulle paikalle\nistumaan. Sitten on lapsen yli kylvetty hamppua ja sanottu: \"Kanep\nkazuma, laps laduma\", s.o. hamppu kasvakoon, lapsi juoskoon.\n\nPensan läänin Gorodishtshen piirin venäläiset (mordvalaiset?) ovat\nparantaneet sellaista lasta, joka pitkään ei lähde kävelemään, viemällä\nsiemennettävälle pellolle. Siellä heitetään ensi kourallinen siemeniä\npellolle, toinen lapsen päälle, kolmas taas maahan, taas lapsen päälle\nj.n.e.\n\nSuomessa on keväällä lehmiä ensi kerran laitumelle laskettaessa niiden\nannettu kulkea ulos halkaistun pihlajakepin läpi. Lampaiden\nmenestymiseksi otetaan Mikonpäivän lauantai-iltana kolme kasvavaa\nnärettä ja kolmesta muurahaispesästä muurahaisia ja viedään ne\nlammaskarsinaan sanoen samalla:\n\n\"Kasva kuin näre ja sikie kuin kusiainen.\"\n\nNäissä tapauksissa taudin siirtämisajatus ei ole saattanut olla taian\nperustana, vaan on niiden katsottava perustuvan suorastaan ajatukseen\nelimellisen luonnon rehoittavasta kasvuvoimasta ja hedelmällisyydestä,\njoita ominaisuuksia näin pyritään siirtämään taiottavaan.\n\nNiissä parannustaioissa, joissa sairasta kuljetetaan reiän läpi, on\nvielä saattanut väikkyä mielessä ajatus sairauden poispyyhkimisestä\ntällaisen käsittelyn avulla. Sairaita on kuljetettu muidenkin reikien\nkuin halkaistujen puiden läpi. Lasta, jonka sairauden arvellaan olevan\nmaasta, kuljetetaan reiän läpi, joka on tehty kolmelta sivulta maasta\nirtiotettuun turpeeseen. Nämä tavat ovat mahdollisesti vielä jossakin\nyhteydessä oksanreikien merkitykseen taikuudessa.\n\nJoka tapauksessa saatamme pitää Ohin ugrilaisten synnytysjälkeisiin\nnähden noudattamaa tapaa tyydyttävimmin selitettynä juuri\nominaisuuksien siirtoajatuksen kannalta ja pyrkimyksestä luoda yhteyttä\nkasvavaan luonnonesineeseen. Pienoisen jousen ja nuolen ripustaminen\nniiden yhteyteen käy tämän ajatuksen kannalta ja vastaaviin muitten\nkansojen tapoihin vertaamalla myöskin selväksi. Sen tarkoituksena oli\nsymbolisella tavalla taata lapselle hyvät metsämiehen ominaisuudet.\n\nMikä merkitys on vihdoin annettava tavoille asettaa viljaa ja\nruoka-aineita synnytysjälkeisten yhteyteen tahi säilyttää niitä viljan\nsäilytyspaikoissa? Puhuttaessa esim. inkeriläisten tavasta asettaa\nviljanjyviä napaa vasten on muistettava, että jyviä käytetään usein\nprofylaktisesti, vastataioissa varausesineinä, ja että vastasyntyneen\nkapaloihin ja kehtoon yleisesti asetetaan kaikenlaisia varoesineitä,\nJyvien asettaminen nimenomaan lapsen napaa vasten oikeuttaa tässä\nottamaan huomioon toisenkin selitystavan. Keinot, joiden avulla lapsen\nelämä ajatellaan yhdistettävän kasvavaan luontoon, eivät rajoitu\nyksinomaan edellä tarkasteltuihin, synnytysjälkeisiin kohdistuviin.\nSamasta ajatusyhteydestä on varmaankin sukeutunut tapa leikata\nnapanuora poikki viljalyhteen päällä ja kylvää verestä kostuneet jyvät\nlapsen nimeen. Inkeriläinen tapa saattaa palautua juuri tällaiseen\nmielikuva-analogiaan viljan ja lapsen kasvamisesta.\n\nSelitettäessä Obin ugrilaisten tapaa panna synnytysjälkeisten mukaan\nruokatavaroita on huomioon otettava se seikka, että he nähtävästi\npersonifioivat n.s. istukan jonkunmoiseksi lapsionnen jumalattareksi\n(\"lapsen-elättäjä-eukko\"), jolle osoittavat palvontaa. Ruokatavarat\nsaattavat tällöin olla tarkoitettu uhriksi tälle jumaluudelle. Mutta\ntässäkään ei voida olla huomioon ottamatta eräitä toisia näkökohtia.\nTapa varustaa synnytysjälkeiset ruokatavaroilla, panna ne säilöön\nniiden kanssa tahi samaan paikkaan, missä viljaa ja ruokatavaroita\nsäilytetään, ei näytä olevan niinkään satunnainen. Etelä-Jenisein\nlaaksossa asuvien _koibalien_ tapana on kaivaa sille kohdalle jurttaa,\njossa lapsi on syntynyt, hauta ja peittää siihen synnytysjälkeiset\npannen mukaan vähän jauhopuuroa. Hindut hautaavat napanuoran saman\nhuoneen nurkkaan, missä synnytys on tapahtunut, ja panevat mukaan\nkurkkuja ja suolaa. Myös on huomioon otettava, että napanuoran\nsäilytyspaikkana on usein vilja-aitta tahi hinkalo. Tässä on\nmahdollista ajatella olevan kysymyksessä itsensä synnytysjälkeisten ja\nvarsinkin napanuoran personifioiminen, niiden pitäminen elävänä\nolentona, jonka ajatellaan tarvitsevan ravintoa. On olemassa\nesimerkkejä siitä, että synnytysjälkeisiä ja napanuoraa pidetään\npersonallisena olentona, lapsen kaksoisveljenä tahi sisarena, ja\najatellaan sen seuraavan lasta syntymällä hänen jälkeensä maailmaan.\n\nNapanuoran suhde lapsen menestymiseen ja kohtaloon, määrätyiden\nominaisuuksien hankkiminen lapselle sitä vastaavalla tavoin\nkäsittelemällä on riittävän selvänä näkyvissä tsheremissien ja\nvotjakkien tavoissa napanuoraa leikattaessa ja säilytettäessä. Itämeren\nsuomalaisten tavoissa on vain vähän tietoja vastaavien käsitysten\nsäilymisestä sellaisinaan, mutta niissäkin on viittausta sellaisiin,\nnimittäin synnytysjälkeisten talteen ottamisessa ja säilyttämisessä.\nJälkimäisten menettelytapoihin on myöhemmin saattanut kyllä olla\nmääräävämpänä synnytysjälkeisten ja napanuoran monenmoinen käyttö\naktivisen taikuuden välineinä.\n\nSuomessa käytetään ensiksikin synnytysjälkeisiä ja napanuoraa moniin\nehkäisevää laatua oleviin tarkoituksiin. Liperissä synnytysjälkeiset\notettiin talteen, kuivattiin saunan uunilla, pantiin vaatepussissa\nkehtoon pään alle. Näin lapsi pysyi terveenä. Jalasjärvellä lapsi\nkylvetettiin \"jälkimenolla\" kolmella saunamatkalla, niitä joka kerta\nvälillä pesemällä, Silloin ei lapsesta tullut itkuisa. Rääkkylässä\nnapanuora kuivataan ja annetaan hienonnettuna lapselle; silloin ei\ntähän tartu riisi. Tahi pujotellaan lapsi synnyttyään kolmasti\npuhtiaisten läpi, sitten kun niihin on puhkaistu reikä. Näin ei \"yön\nitkettäjä\" eikä muut pahat tarttuneet lapseen.\n\nParannustarkoituksiin käytetään jälkeisiä esim. ruusulääkkeenä, jota\nvarten ne kuivataan uunilla ja pannaan korjuuseen, tahi poistetaan\nniillä kasvoista teeren pisamia ja päivettymistä.\n\nAlkuperäisempiä käsitystapoja kuvastaa tapa leikata vastasyntyneen\nnavan varresta pala ja syöttää se salaa lapsen isälle, jotta tämä\nalkaisi rakastaa lapsiansa. Samanlaista yhdyssiteen luomista lapsen ja\nvanhemman välille saattaa tarkoittaa tapa panna napanuora lapsen\nsyntyessä ensin äidin lanteen ympäri, sitten lapsen suuhun.\n\nMainittakoon vielä, että suomalaiset käyttävät synnytysjälkeisiä myös\nelukoiden lääkitsemiseen, esim. amputautia vastaan ja punataudissa.\n\nSynnytysjälkeisten taikakäytännön monilukuisesta sarjasta on huomioon\notettava edelleen ne, joiden tarkoituksena on synnytysjälkeisten avulla\nantaa täysikasvuiselle ihmiselle tahi eläimille eräitä ominaisuuksia.\nEnsinnäkin toimittaa syntymäkohtu taikaesineen virkaa varaustaioissa.\nTästä pari esimerkkiä. Venäjän Karjalassa varaudutaan pahalta silmältä\npanemalla aviottomana syntyneen poikalapsen synnytysjälkeiset paljasta\nrintaansa vasten. Jos jollakulla on taasen tallella syntymäkohtunsa, ja\nhän sen sotaan lähtiessään kastelee yökasteen vedellä ja panee\nrinnalleen ihoa vasten sekä kastelee vielä kosken vaahdolla päänsä, hän\non rohkea käymään vihollista vastaan eivätkä vihollisen kuulat pysty\nhäneen.\n\nElköön tässä sivuutettako eräitä eläintaikoja, koska käsitys\njälkeläisen suhteesta syntymäkohtuunsa niissä erittäin selvänä on\nnäkyvissä.\n\nHevosen varsa saadaan kasvamaan suureksi kiinnittämällä sen\nsyntymäkohtu (\"syntymäkuotta\") tallin lakeen, antamalla siinä kuivaa ja\nottamalla aina joku kerta kuukaudessa sateen aikana esille ja\npiiskaamalla yksikesäisillä pajun vitsoilla. Sitten kohtu pannaan\ntaasen paikoilleen. Näin tulee varsasta myös vireä. Jos taasen kohtua\nsuitaan joka torstai-aamu sellaisen kuusen oksilla, joka on ollut niin\nlähellä tietä, että ne ovat ylettäneet sukimaan kaikenlaisten\nkulkijoiden heinäkuormia sekä ruumista kuljetettaessa ruumisarkkua,\ntulee hevosesta isona kiiltokarvainen. Jos taasen otetaan varsan\nsyntymäkohtu, pannaan kodan orrelle, annetaan varsan haistella sitä ja\nkun se on kuivanut, pannaan talteen kunnes hevonen myydään ja tällöin\nripustetaan sellaiseen katokseen, jossa se ei kastu ja jossa sitä tuuli\naina heiluttelee, niin se hevonen tulee kotiin vaikka kuinka kaukaa,\neikä sitä voi pidättää minkäänlainen velho muutoin, kuin varastamalla\nkohdun ja viemällä sen hevosen kotiin. Tahi naulataan \"varsakotti\"\ntallin seinään, annetaan kuivaa siinä, ja sen jälkeen, kun hevonen on\nmyöty ulkopitäjään, otetaan esille ja hierotaan pajassa ahjon tulen\npäällä ja piiskataan yksikesäisillä pajun vitsoilla. Tällöin hevonen\ntulee takaisin niin pian kuin kerkiää. Esimerkkimme eivät kaipaa\nselityksiä. Ne ovat tyypillisimpiä osoituksia homeopatisesta\nkäsitystavasta, samalla kuin niissä erinomaisesti kuvastuu käsitys\nyksilön salaperäisestä riippuvaisuussuhteesta organisminsa erillisistä\nosista.\n\nLopetan katsaukseni nyt esilläolleeseen aiheeseen mainitsemalla\nmuutamia esimerkkejä toisten suomensukuisten ja eräiden muidenkin\nkansojen napanuoraan ja synnytysjälkeisiin kohdistuvasta\ntaikakäytännöstä.\n\nVirolaiset ovat käyttäneet napanuoraa ensiksikin aktivisen taikuuden\nvälikappaleena. Se joko säilytettiin tahi suorastaan tuhaksi poltettuna\nkäytettiin lääkkeenä. Syrjänit kuivaavat synnytysjälkeisistä osan ja\nkantavat sitä ristin ohella amulettina.\n\nSynnytysjälkeiset ja napanuora yleensä, mutta varsinkin sellainen\nkohtukalvo, joka kokonaisena on syntyvän mukana eheänä tullut ulos\n(n.s. \"onnenhuntu\"). ovat saaneet laajan käytännön lukemattomien\nkansojen taikaluuloissa ja aktivisessa taikuudessa. Poispudonnutta ja\nkuivattua napanuoran palaa käytetään yleensä amulettina tahi\nsemmoisenaan taikalääkkeenä. Useimmiten ajatellaan sen tuottavan hyötyä\nja menestystä lapselle itselleen, vieläpä aikuisenakin. Samalla\nnapanuoraa käytetään onnea tuottavana amulettina erikoisia tapauksia\nvarten, varsinkin oikeudenkäynnissä. Mutta varsinkin \"onnenhuntu\" on\nollut hyvin haluttu tähän tarkoitukseen. Roomalaisten asianajajat\nostelivat sitä tähän tarkoitukseen ja Europassa on se myöhemmin ollut\nvarsinaisen kaupan esineenä. Ennen kaikkea on \"onnenhunnun\" kanssa\nsyntymistä pidetty onnettaren suosionosoituksena syntyjälle.\n\nJoskin synnytysjälkeisten ja napanuoran käyttö taikomisen\nvälikappaleena ja taianomaisessa lääkitystaidossa saattaa esiintyä\nsellaisten käsitysten kanssa yhdenaikaisesti, joissa ajatus syntyvän\ntahi synnyttäjän sympatetisesta suhteesta niihin on todettavissa, on se\nvarmaankin jälkimäisiin käsityksiin verrattuna myöhempisyntyistä.\nNäiden muunlaatuisia käsityksiä kuvastavien käytäntötapojen\nohella on edellisessä mielestäni kyllin selvästi todettu, miten\ntutkimuksenalaisten kansojen luuloissa ja maagillisissa toimituksissa\nkäy johtavana ajatuksena käsitys toiselta puolen synnyttävän ja\nsyntyneen sympatetisesta riippuvaisuussuhteesta synnytysjälkeisiin,\ntoiselta mahdollisuudesta määrätyiden menetelmien avulla\nsynnytysjälkeisten kautta vaikuttaa jälkeläisen menestykseen ja\nkohtaloon.\n\n\n\n\nIV. Hammas.\n\n\nKäsiteltävän aiheen kaunalta saattaa jo _a priori_ päätellä, että\nhampaisiin organismin osana kohdistuu edellisentapaisia käsityksiä. Ne\neivät kuitenkaan ole tässä yhtä selvinä havaittavissa kuin esim.\nkynsiä, hiuksia ja synnytysjälkeisiä koskevat taikakäsitykset eivätkä\nne ole taikakäytännössäkään saaneet niin laajaa ja monipuolista\nmerkitystä.\n\nSuomalaisten taikaluulojen alalla on havaittavissa eräs yleinen ja\nsangen yhdenmukainen ryhmä, joka alkuaan on samanlaisesta\nkäsityspiiristä lähtöisin kuin aikaisemmin tarkasteltuihin organismin\nosiin liittyvät käsitykset.\n\nSuomessa on ensiksikin yleistä, että n.s. _alkuhampaiden eli\nmaitohampaiden_ s.o. lapsen hampaiden irtautuessa niitä ei heitetä\nsellaisenaan pois, vaan niiden suhteen menetellään määrätyllä tavalla.\nNe heitetään joskus uuniin, useimmin kuitenkin uunin taakse tahi\npäälle. Erään tiedon mukaan lapsen ensimäinen maitohammas oli lyötävä\ntervaskantoon ihan näkymättömiin, jolloin ihmisellä oli vahvat hampaat\nkoko elinikänsä, erään toisen mukaan vietiin se avoimeen ruumishautaan\nsaamaan siunausta ruumiin kanssa; tämä esti hammastaudin tulemisen.\n\nHampaan poisheittämiseen yhtyy miltei aina loitsuntapainen toivotus.\nSen mukaan poisheitetyn hampaan saa useimmiten hiiri tahi lukki\n(hinkki), joskus sirkka tahi ukko.\n\nSamalla tavoin menetellään sellaistakin hammasta pois heitettäessä,\njota nimenomaan ei ole mainittu lapsen hampaaksi, sekä katkenneen\nhampaan suhteen. Lähteneen hampaan (luuhammas, luinen hammas,\nhiukkahammas, huono hammas, hietahammas, maitohammas, kultainen hammas,\nsittahammas) sijaan pyydetään rautaista l. rautahammasta,\nhopeahammasta, lylyistä hammasta.\n\nVirolaiset heittävät lapsen hampaan uunin päälle samanlaatuisen\ntoivotuksen kera. Näin tehden kasvaa lapselle sijaan hyvä hammas.\nSamoin menetellään muunlaisenkin hampaan suhteen. Näin menetellen\nkasvaa sijaan luja hammas, eikä sitä ole pakottava.\n\nLiiviläiset heittävät irtautuneen hampaan uunin taakse samantapaisin\ntoivotuksin.\n\nMielenkiintoista on, että niinhyvin iso- kuin vähävenäläiset\nnoudattavat lapsen hampaaseen ja muuten poislähteneeseen hampaaseen\nnähden samanlaista tapaa kuin suomalaiset, jonka ohella tähän liittyvät\nloitsuntapaiset huudahduksetkin ovat läheltä samankaltaisia. Kun\nOrlovin läänissä lapselta lähtee hammas, on tämän heitettävä se uunin\ntaakse ja sanottava: \"Hiiri, hiiri, tuossa on sinulle vanha hammas,\nanna minulle uusi.\" Novgorod-Volynskin ja Zaslavin piirikunnissa\nheitetään poislähtenyt hammas -- jotta sen sijaan kasvaisi uusi --\nullakolle ja lausutaan: \"Hiiri, hiiri, tuossa on sinulle luinen hammas,\nanna minulle rautainen.\"\n\nSuomen ruotsalaiset heittävät irtautuneen hampaan useimmiten uunin\ntaakse; joskus se asetetaan seinän rakoon tahi kirkkomaahan. Loitsussa\npyydetään rauta-, teräs- tahi kultahammasta tahi päinvastoin\nluuhammasta kultahampaan sijalle. Poisheitettävän hampaan saa\nuseimmiten \"lukki\" (lock, lokk), joskus hiiri.\n\nTämäntapaisia toimenpiteitä, etupäässä juuri lasten ja nuorukaisten\nhampaiden suhteen, noudattavat etäisemmätkin kansat. Englannissa ja\nmuuallakin lapsia neuvotaan yleisesti hautaamaan poislähteneet\nmaitohampaansa, Belgiassa, Lüttichin tienoilla, ilmaistaan tavan syyksi\nkultahampaan sijaan saaminen. Samalla pelätään täällä, kuten\npaikoitellen Englannissakin, noitien löytävän hampaan ja sen kautta\nvahingoittavan lasta, tahi että koira tahi susi nielisi sen, jossa\ntapauksessa sijaan kasvanut hammas olisi näiden eläinten hammas.\n\nEi liene epäiltävää, etteikö näiden tapojen perustana alkuaan olisi\nollut taipumus huolehtia organismin irtautuneesta osasta. Hammastakaan\nei saanut huolettomasti heittää pois, vaan se oli alistettava määrätyn\nkäsittelyn alaiseksi, jonka avulla sen kautta aiheutuva vaara\nkatsottiin voitavan torjua. Hammasta pois heitettäessä lausuttavissa\ntoivotuksissa tosin ensi sijalla ilmenee ajatus paremman hampaan\nsaannista lähteneen sijalle, mutta hampaan tallettaminen tahi\nheittäminen määrättyyn paikkaan joka tapauksessa osoittaa pelkoa sen\njoutumisesta tuntemattoman kohtalon alaiseksi, josta olisi sen\nomistajalle haittaa tahi vahinkoa.\n\nSuomalaisissa ja venäläisissä loitsuissa poisheitettävän hampaan\nuseimmiten saa hiiri. Hiiri lähteneen hampaan saajana ja uuden antajana\non saattanut tulla ajatuksesta hiiren terävistä ja terveistä hampaista;\ntähän viittaa muun ohella englantilainen luulo, että poisheitetyn,\nkoiran tahi suden nieltäväksi joutuneen hampaan sijalle kasvaa näiden\neläinten hammas.\n\nHampaan iskeminen tervaskantoon ei sekään tarkoittane muuta kuin\nhampaan varmaa säilöönpanoa.\n\nHampaan asettaminen ruumishautaan johtunee toisista taikapiireistä. Se\nvoi joko olla sekaannusta hammastaudin parannusmenetelmiin, joissa on\nvarsin yleistä taudinaineksen saattaminen kuoleman ympärille kuuluvien\nesineitten yhteyteen, tahi kuuluu se sellaisiin mytologisista\nkäsityksistä johtuviin tapoihin, joista edellä on puhuttu hiusten ja\nkynsien hautaan tahi ruumisarkkuun panon yhteydessä.\n\nSuomalais-virolaiset ja venäläiset irtautuneeseen hampaaseen\nkohdistuvat tavat osoittavat siinä suhteessa erikoista yhtäläisyyttä,\nettä poisheitettävän hampaan useimmissa tapauksissa saa hiiri ja että\nhammas heitetään uunin taakse tahi päälle. Niiden lähempi\nyhteenkuuluvaisuus ei suinkaan ole mahdotonta. Toiselta puolen on\nhuomioon otettava, että poisheitettävän hampaan suomalaisten tavoissa\nhiiren jälkeen useimmin saa lukki (hämähäkki), joka näyttää olevan\nyleisin Suomen ruotsalaisilla. Sen lisäksi lienee \"lukki\" suomessa\nskandinavinen lainasana. Näin näyttävät suomalaiset hampaan\npoisheittämiseen liittyneet loitsunomaiset toivotukset saaneen\nvaikutusta sekä idästä että lännestä päin. Itse tavan huolehtia\nirtautuneesta hampaasta, suurempaan tapasystemiin elimellisesti\nliittyen, ei silti tarvitse olla vierasperäinen.\n\n\n\n\nV. Veri.\n\n\nMonen muunlaatuisen ihmisruumiin substanssin rinnalla on veri ennen\nkaikkea ajateltu elimellisen elämän kannattajaksi, ruumiillisten ja\nhenkistenkin ominaisuuksien tyyssijaksi. Siksi onkin se tavoissa ja\ntaikauskossa saavuttanut laajan ja monipuolisen käytännön. Ruumiillisen\nsubstanssin avulla aikaansaatavista siteistä ihmisyksilöiden ja\nryhmien, ihmisten, jumaluusolennoiden ja haltioiden välillä on veren\navulla luotu voimakkain. Veri onkin käytännössä välikappaleena\nsellaisissa tavoissa ja maagillisissa toimissa, jotka ovat kehittyneet\nsyvällisiksi ja salaperäisiksi mysterioiksi. Tullakseen toisiinsa mitä\nläheisimpään personalliseen suhteeseen, veriheimolaisiksi tahi\nveriveljiksi, tarvitsee kahden ihmisyksilön imeä sormeen tehdystä\nhaavasta toistensa verta. Se on monenlaisten manausten, valojen ja\nrukousten välikappaleena, luoden tarvittavan yhdyssiteen taikojan ja\ntaivutettavan jumaluuden, henkiolennon tahi ihmisen välille.\n\nSuomessa ja Virossa vereen kohdistuu ensiksikin eräitä taikauskoisia\nkäsityksiä. Jos toisen ihmisen verta menee toisessa ihmisessä olevaan\nhaavaan, on siitä seurauksena verenmyrkytys. Virolaisista eivät\nmuutamat syöneet m.m. teurastettujen eläinten verta, koska siinä\najateltiin piilevän eläimen sielun.\n\nVirolaisten mytologisissa toimituksissa näyttää ihmisen verellä olleen\nkäytäntö, joka erittäin hyvin kuvaa käsityksiä verellä ihmisen ja\njumaluusolennon välille aikaansaatavasta siteestä ja siihen\nperustuvasta velvoituksesta. Kun vanhaan aikaan uhriannin tuotiin\nesille, raapaistiin nimettömästä sormesta verta ja sanottiin: \"Minä\nnimitän sinut verelläni ja kihlaan sinut verelläni ja merkitsen taloani\nsiunaamaan: hevosten talleja, karjan navetoita, kanojen orsia. Siunaa\nsinä niitä minun vereni ja sinun voimasi kautta.\"\n\nSuomalaisessakin mytologiassa on löydettävissä esimerkkejä veren\nkäytöstä tämänlaatuisessa merkityksessä, yhteyden ja velvoituksen\naikaansaamiseksi haltioiden ja ihmisten välille. Metsän haltian sai\npuheilleen uhraamalla muurahaiskekoon hopeaa tahi viinaa tahikka verta\nsormestansa. _Lencqvist_ mainitsee, että 1700-luvulla eräs talonpoika\nSavossa metsästysonnea saadakseen uhrasi Tapiolle vertansa,\nleikkaamalla haavan sormeensa, antamalla veren juosta munankuoreen ja\nhautaamalla sen muurahaispesään.\n\nTunnettua on myöskin, miten suomalaiset ovat ajatelleet veren kautta\nvoivansa rakentaa yhteyttä pahojen henkien kanssa ja taivuttaa niitä\npalvelukseensa. Muunkinlaatuisen haltia- ja henkimaailman kanssa\nsaatettiin veren välityksellä päästä yhteyteen. Aineellista hyvyyttä\ntuottavan haltian, paran, saattoi jokainen hankkia itselleen\nleikkaamalla vasemman käden peukaloa niin että veri tuli ja antamalla\npaholaisen kirjoittaa tällä verellä nimensä \"mustaan kirjaan\".\n\nVeren suhteen tuli suomalaisten käsitysten mukaan olla hyvin\nvarovainen, sillä taikurien käsiin joutuneena voitiin sitä käyttää\nerilaisten, ihmiselle vahinkoa tuottavien taikatoimien välineenä.\nEnsinnäkin voitiin sillä aiheuttaa pahaa sille henkilölle, josta veri\noli lähtöisin, siis käyttää verta nefarisen taikuuden välikappaleena.\nJos annettiin kuppasarvellinen verta noitaämmälle, oli mies kohta\nseuraavana päivänä hullu. Jos taasen ihmisen verta jotenkin on joutunut\nmetsässä maahan, voidaan se, jonka verta tämä on, saada kitumaan ja\nlopulta mielipuoleksi panemalla siihen kirkon multia. Mutta jos tälle\nverisijalle pannaan pajun kuoria, niin se haava, josta veri on\nvuotanut, ei parane milloinkaan. Hivuttava sairaus kalman ja veden\nhaltioiden eli väkien kautta aiheutetaan veren välityksellä seuraavalla\ntaialla. Otetaan kirkon multia (kirkkomaan multaa) ja sen ihmisen verta\njota tahdotaan taikoa ja pannaan pulloon, jonka suu tukitaan\nleppätapilla. Pullo viedään koskeen. Niin pian kuin multa pullossa\nalkaa hiostua kosteaksi, alkaa ihmistä vaivata, ja kun se on tullut\naivan vesimäräksi, heittää hän henkensä. -- Painajaisen ajateltiin\ntavallisesti vaivaavan ihmistä pahansuojan lähettämänä. Siitä voitiin\nvapautua, lyömällä maakivellä seisten sitä ihmistä, jota luultiin\npainajaisen lähettäjäksi, nenään niin kovasti, että hän sai nähdä oman\nverensä.\n\nLapsivaimon verellä näytään aikaan saadun voimakkaita taikavaikutuksia.\nViemällä sitä muurahaiskekoon ja käärimällä muurahaisten kanssa ruumiin\nkateliinan palaseen, joka pantiin navetan seinän alle, voitiin nostaa\nnavettaan pahat haltiat; itse lapsivaimo kadottaa maitonsa, menettää\n_fluctus menstruus'en_ ja kuolee viimein.\n\nSyrjäniläinen taikuri luulee voivansa aikaansaada parempia tuloksia\nkuin hiuksista ja kynsistä taikomalla, hankkimalla taiottavan verta.\nSaattamalla veren mätänemään aiheutti pahassa tarkoituksessa taikoja\nuhrilleen onnettomuutta. Mutta jos taikojan onnistui käyttää\ntarkoituksiinsa _sanguis menstruus'ta_ tahi nuorikon verta ensimäisen\navioyön jälkeen, hän saattoi aikaan saada sen, että nainen tykkänään\nsairastui.\n\nLuonnollisestikin oli veri omiansa myös rakkauden sidettä luomaan.\nSe tavataankin yleisenä _suomalaisissa lemmennostotaioissa_.\nVastarakkautta voitiin rakastetussa herättää yksinkertaisesti ottamalla\nverta ihostaan ja jotenkin antamalla sitä hänelle. Tämä saattoi\ntapahtua joidenkin ruoka-aineiden, vehnäkakun, lihapalan, sokeripalan\n-- joka vielä saattaa olla väskynän t.m.s. sisään pantu --, karamellien\ny.m. ruokatavaran välityksellä. Tahi valmistetaan verta käyttämällä\nlemmenjuoma, sekoittamalla sitä kahviin, viiniin, paloviinaan,\nkonjakkiin, olueen tahi ylimalkaan johonkin viileään juomaan tahi\njuomaan yleensä. Veri on otettava nimettömästä, useimmissa tapauksissa\nvasemman käden nimettömästä sormesta.\n\nEräässä tiedossa sanotaan pidettävän vielä vaikuttavampana, jos\nrakastaja itse onnistuu saamaan toivottunsa veripisaroita ruoassa\nsyödäksensä.\n\nPäinvastoin kuin mitä useimmissa tapauksissa on laita, taikoja tässä\npyrkii siis nauttimalla taiottavan verta aikaan saamaan toivotun\nyhteyden. Samanluontoinen on myös eräs taika, jossa suostuttelija puree\nsuudellessa neitoa kieleen niin että veri kirpoaa.\n\nUsein ei näissä taioissa tyydytä yksinkertaisesti siirtämään verta\ntoisesta yksilöstä toiseen, vaan on taikaa vahvistettu erilaisilla\nlisätoimilla tahi loitsulla. Sen, joka tahtoo toisen itseensä\nkiinnittää, on esim. kierrettävä itsensä sokeripalalla kolmeen kertaan\nkolmesta eri paikasta (= 9 kertaa), sidottava vasemman käden nimettömän\nsormen pää, pistettävä siihen neulalla läpi, vuodatettava siitä kolme\ntippaa sokeripalaan, annettava se taiottavan nauttia lausuen samalla:\n\n    \"Sinun pitää olla minulle niin\n    lämmin ja rakas,\n    kuin oma vereni!\"\n\nTahi on sokeripalanen, samalla tavoin meneteltyä, kastettava vereen\nkolmesta kohden ja väskynän t.m.s. sisään pantuna kierrettävä kolme\nkertaa sen ympäri jota taiotaan. Sokeria väskynään pantaessa sanotaan:\n\n    \"Näin hyvä ja makee kun tää makee on sin suulles',\n    niin hyvä ja makee pirän mie olla sin mielestäs.\"\n\nKolminkertainen ruumiin ympäri kuljettaminen, ensimäisessä tapauksessa\ntaikojan, toisessa taiottavan, tarkoittaa saattaa vereen kastettu pala\nvielä kiinteämpään yhteyteen asianomaisen koko personallisuuden kanssa,\njosta näiden välille syntyvän siteen ajateltiin käyvän vielä\nvoimakkaammaksi.\n\nTaikoihin liittyvissä loitsuissa nähdään homeopatisen ajatustavan\nolevan vallalla. Samaan käsitepiiriin kuuluvat mielikuvat sisältyvät\nitseensä taikaankin. Eräässä tapauksessa valmistetaan lemmenjuoma\nsiten, että otetaan verta vasemman käden nimettömästä sormesta ja\npannaan sitä veteen tammiselle lautaselle. Tähän veteen pudotetaan\npaitansa läpi kolme palavaa hiiltä. Silloin juomaa nauttineen rakkaus\nalkaa palaa kuin tuli ja valkea taikojaa kohtaan. Eräässä toisinnossa\nkäytetään vereen kastettujen kolmen sokeripalan vahvikkeeksi\n\"harakoiteltuja\" suoloja; taian vahvikkeena siis erään määrätyn\norganismin osan ajateltu substanssi.\n\nRakkauden siteen rakentamiseen eri sukupuolten välille saatetaan\nerikoisesti käyttää vielä _sanguis menstruus'ta_, jolle tässä, kuten\nyleensäkin, omistetaan hyvin voimakas taikavaikutus. Sitä on --\ntietysti taiottavan tietämättä -- annettava viinan, kahvin, punssin\nt.m.s. juoman seassa. Tällä taikajuomalla saattaa olla niin vahva\nvaikutus, että taiottu tulee mielipuoleksi rakkaudesta.\n\nVeren avulla aikaansaatu rakkauden taika ajatellaan niin voimakkaaksi,\nettä se eräässä toisessakin tapauksessa saattaa aiheuttaa\nmielipuolisuuden, nimittäin jos kaksi poikaa rakastuttavat saman tytön\nitseensä, syöttämällä tällä salaa kolmesta kohti itsestään otettua\nvertansa. Tällaisia keinoja käyttämällä aikaansaaduilla avioliitoilla\nsanotaan olevan sen varjopuolen, että ne tulevat onnettomiksi kun\ntaikajuomaa nauttinut myöhemmin saa tietää olleensa taikuuden alaisena.\n\nPaitsi sukupuolten välisen rakkauden rakentamiseen verta käytetään\nsuomalaisessa taikuudessa muidenkin samantapaisten siteiden\nsynnyttämiseen. Näistä seuraavassa esimerkkejä.\n\nJos nuorukainen pettää neidon, niin että seurauksena on lapsi, äiti voi\nsaada isän kiinnitetyksi lapseen, niin ettei tämä sitä heitä, ottamalla\nnapanuoraa leikatessaan verta ja antamalla sitä hänelle. Koira saadaan\nisäntäänsä seuraamaan ottamalla vasemman käden nimettömästä verta ja\nantamalla sitä tälle leipäpalassa. Toisinaan tämäntapaisissakin\ntaioissa vaaditaan monimutkaisempaa menettelyä: veri on otettava\nkolmesta kohti ruumiista, sitä tulee olla yhdeksän tippaa ja on se\nannettava sellaisen leivän kannasta leikatussa palassa, josta on\nannettu kolmelle kerjäläiselle, tahi on leipä syötettävä koiralle\njalkojensa välistä.\n\nNaimisissa olevien välistä suhdetta vahvistamaan veri\nluonnollisesti on yhtäläisesti sopiva taikomisväline kuin tavallisissa\nlemmennostotaioissa. Vaimo saattaa saada mieheltänsä vallan ottamalla\nverta vasemman käden nimettömästä ja vastaavasta varpaasta ja\nsaattamalla sen sokerimurussa miehensä suuhun.\n\nVeri on ollut taikuudessa yleisenä välikappaleena nimen yhteydessä,\ntehtäessä liittoa tahi sopimusta paholaisen kanssa. Tällaisessa\nkäytännössä se on suomalaisissa metsästystaioissa. Kun leikkasi haavan\nvasempaan nimettömään sormeensa, kirjoitti verellä nimensä leppään,\njosta kuori oli otettu pois, ja lupasi itsensä paholaiselle, saattoi\nsaada miten paljon hyvänsä jäniksiä. Sama saavutettiin kirjoittamalla\nverellä nimensä kolmen yhdestä juuresta kasvavan koivun kannon päällä\nkolmelle paperipalalle ja hautaamalla ne kantojen juurelle.\n\nNämä taiat ovat verrattavat tämän luvun alussa mainittuun metsän\nhaltian esiinmanaustaikaan sekä yleensä sopimuksentekoon paholaisen\nkanssa verellä kirjoitetun nimen kautta. Veren käyttö liittyy\ntällaisissa taikatoimissa toiseen voimakkaaseen taikatekijään, nimeen,\njotka toistensa yhteydessä aikaan saavat erittäin voimakkaan,\nmystillistä tunnetta sisältävän taikavaikutuksen.\n\nVeren taikakäytännöstä puhuttaessa ei sovi sivuuttaa erästä sangen\nhuomattavaa alaa siinä, nimittäin sen käytäntöä suomalaisten\n_taianomaisessa lääkitystaidossa_. Täällä löydetään se ensiksikin\ndiagnostisia tarkoituksia palvelemassa. Esim.: Sairaan vaatteesta\notetaan palanen ja siihen sairaasta verta. Tämän palan panee tietäjä\npäänsä alle ja saa nukkuessaan tietää, mikä tauti sairasta vaivaa ja\nmistä se on tarttunut.\n\nProfylaktisessa, ehkäisevässä käytännössä on veri seuraavassa taiassa.\nMatkoille lähdettäessä otetaan \"vasemmasta sormestaan\" verta, pannaan\nsitä tervan sekaan ja tehdään kolme ristiä hevoseen, yksi otsaan,\npyörteiseen, toinen vasempaan etukavioon ja kolmas selkään ristiluiden\npäälle; silloin ei \"kalman väki\" tule rekeen eikä selkään.\n\nLaajin käytäntö on verellä kuitenkin taianomaisessa terapiassa. Niistä\nsairauksista, joita veren välityksellä parannetaan, on ensi sijassa\nmainittava _hammaskipu_. Yli Suomen on hammastautia parannettu siten,\nettä kipeätä hammasta kaivellaan puisella tahi metallisella kaivimella,\ntikulla, neulalla tahi naulalla, suden hampaalla, kokon kynnellä j.n.e.\nKaivelemisella on tavallisesti aikaan saatava joko veren vuoto\nhampaasta tahi kaivimen pään veristyminen. Sangen yleistä on, että\nkaivin on tehtävä jostakin ruumiin tahi yleensä kuoleman kanssa\ntekemisissä olleesta esineestä (ruumislauta, ruumisarkku tahi\nsen kansi, hautaristi) tahi että se on otettu kynnyksestä.\nViimeksimainitussa tapauksessa on erittäinkin sellainen tikku voimakas,\njoka on otettu kirkon, muutetun huoneen tahi sellaisen huoneen\nkynnyksestä, jonka yli on kuljetettu ruumiita. Verinen tikku tahi tikut\nviedään yleensä samoihin paikkoihin kuin mistä se on otettukin. Ne\nuseimmiten suljetaan puuhun kaivettuun reikään, joka tiukasti tukitaan\nnaulalla. Usein on erikoisesti määritelty, mitä laatua kiinnityspuun\ntahi taiassa muuten käytäntöön tulevan puun tulee olla (pihlaja, leppä,\nhaapa, koivu, honka, kolme yksinäistä pihlajaa j.n.e.). Myöskin\nsaatetaan tikku ottaa tervaskannosta tahi \"emopuusta\", metsänuotiolla\nyöllä ihmisen ja tulen välissä olevasta puusta. Joskus tikku on\notettava puun pohjoispuolelle kaivetusta kolosta tahi on kuljettava\npohjoista suuntaa kunnes määrätty puu tulee vastaan. Toisinaan\nvaaditaan puulta vielä erikoisempia ominaisuuksia. Sen tulee olla\nsellainen, joka metsässä tuulella hankaa (naukuu) toista vastaan tahi\nuhripuu, johon karhun pääkalloja on ripustettu. Yleisenä ehtona on.\nettä puiden, hampaan kaivin joihin on vietävä, tulee olla yksinäisiä,\nniin kaukana, että saattaa luulla, ettei niitä koskaan kaadeta.\n\nTikkujen kiinnityspaikkana ei suinkaan aina ole seisova puu. Ne voidaan\npanna myös esim. reikään, joka on tehty kolmasti muutetun huoneen\nseinään veitsellä, ja lyödä kirvespohjalla kiinni, peräseinään kairalla\ntehtyyn reikään (jolloin hampaankaivin lyödään siihen tulppana) tahi\nyksinkertaisesti seinän rakoon. Vielä voidaan menetellä niin, että\notetaan leppäpölkky, siihen kaivetaan yhdeksän reikää sydämeen asti\nsemmoisella vasenkätisellä kairalla, jonka tekijää ei tunneta,\nkaivetaan tervaskannosta otetulla tikulla hampaan juurta niin että veri\nlähtee, pannaan verta reikiin ja lyödään hyvin lujaan. Pölkky pannaan\nlähteen pohjaan maan sisään.\n\nTaikaan liittyy usein loitsu. Tikkujen päälle lyötäessä sanotaan: \"Älä\nkalua luuta, pait puuta.\" \"Syö mato puuta, mutta älä luuta\". \"Syö\nperkele puuta ja pehkeitä, Elä kristityn kastetun luita kalava.\" Tahi\ntikkuja puuhun asetettaessa: \"Mene tuonne ja anna hänen terveytensä\ntakaisin.\" \"Kidu ja rassaa tässä puussa niinkuin sen ihmisen hampaissa,\njonka verta näissä tikuissa on.\" \"Hampaat parantukoon ja punta\nkolottakoon.\" \"Syö mato puuta, mutta älä luuta.\"\n\nVienankarjalaisissa loitsuissa hammastaudin aiheuttajana, \"syöjänä,\nkaluajana\", esiintyy madon ohella jonkinmoinen personifioitu\ntaudinolio, \"hiien häkki\", \"tuonen häkki\", \"hiien poika\", \"Tuonen\ntoukka\", \"hiijen hurtta l. rakki\". Loitsu kohdistuu tähän taudinolioon,\njota manataan poistumaan hampaasta, ja taikatoimen tarkoituksena on sen\npoissiirtäminen ja kahlehtiminen.\n\nSe seikka, että puuhun saatetaan naulata paljasta verta ja reikään\nsemmoisenaan syljetään veristä sylkeä, joka sitten tulpalla\nkahlehditaan, osoittaa, että veren useimmissa tapauksissa ajatellaan\nsisältävän itsensä taudin aineen, johon siis taikatoimi on\nkohdistettava.\n\nTaikaopillisen perusajatuksensa kannalta hammastaudin\nparannusmenetelmät muodostavat verrattain selväpiirteisen ja yhtenäisen\nryhmän. Vallitsevana ajatuksena niissä on taudin siirtäminen taudin\naineen tahi aiheuttajan välityksellä. Joskaan tätä käsitystä\nmuistoonpauoissa yleensä, muutamaa kertaa lukuun ottamatta, ei ole\nilmaistu, on selvää, että taudin ajatellaan siirtyvän puuhun tahi että\ntauti jää siihen paikkaan, mihin kaivimet tahi veri on pantu. Tauti\najatellaan välittävän aineen, useimmissa tapauksissa juuri veren avulla\nkahlehdittavan, kiinnitettävän, vangittavan siirtopaikkaansa. Jos\nkaivimet otetaan puusta pois, alkaa tautikin uudestaan, tahi jos puu\nkaadetaan, tulee pakotus takaisin. Juuri tämän takia on tarpeellista,\nettä taikapuuksi käytetään sellaista, jota ei hakata maahan.\n\nTeknillisessä suhteessa hammastaudin parannustaiat osoittavat\njonkunmoista yhtäläisyyttä m.m. hiuksia taikomisvälineenä\nkäyttävien nefaristen taikojen kanssa. Niiden suhteen on kuitenkin\nhuomiollepantava eräs erotus. Hammastaudin parannuksessa ei\nruumiillisen substanssin käsittely aiheuta ihmiseen kokonaisuudessaan\nkohdistuvia vaikutuksia, eivätkä nämä vaikutukset ole häneen nähden\nnegativisia, vaikkakin taikamenetelmä on sama kuin hiuksia käyttävissä\nnefarisissa taioissa. Tämä johtuu siitä, että taikavaikutuksen ei nyt\najatella varsinaisesti kohdistuvan sen henkilön olemukseen\nkokonaisuudessaan, joka on taikomisen esineenä, vaan sen vaikutuksen\nala on rajoitettu.\n\nTässä suhteessa ovat valaisevia taikoihin liittyvät loitsut. Niiden\nkannalta taikatoimi kohdistuu johonkin personoituun olentoon, joka on\nhammaskivun syy ja aiheuttaja. Tiedetään, että tauteja sellaisenaan\nusein personoidaan tahi niiden aiheuttajaksi ajatellaan personoitu paha\nolento, taudin deemoni. Suomalaisetkin ovat ajatelleet monia sairauksia\npersonallisiksi, eläviksi olennoiksi. Tällaiseksi ovat he käsittäneet\nvarsinkin ruttotaudin. Monesta muustakin taudista on käsitys sama.\nPaljon itkevässä lapsessa on \"itkettyjä\"; jos se heikkoudesta ei voi\nhallita päätänsä, siinä on \"niekku\"; nikotuksen aiheuttajana on\n\"nikottaja\", koitauti kulkee loitsujen mukaan teitä pitkin, ja\neräiden kuumetaudin tilojen aiheuttajana on personoitu olento.\nMielipuolisuudenkin syyksi luullaan joskus ruumiillistunutta taudin\ndeemonia. Eräs Viitasaaren tietäjäin luota tullut mielipuoli sanoi heti\nlääkkeitä nautittuaan luotansa lähteneen mustan metson, jonka perästä\nhän heti sai järkensä takaisin.\n\nSamoin on asianlaita hammastaudissakin. Sen syynä on aistimilla muka\nhavaittava \"hammasmato\", joka hammasta jäytää ja syö, tahi nimitetty\npaha olento, joka aiheuttaa taudin. -- Näiden seikkojen valaisemiseksi\npysähdyttäköön vieläkin kysymykseen tautien aiheuttajista.\n\nVillikansojen yleinen luulo on, että tauti tahi taudin henki asuu\nruumiillistuneena jossakin kivessä, puunsäleessä tahi muussa\nsenlaatuisessa aineellisessa esineessä. Australian alkuasukkaiden\nkeskuudessa noidat vetävät määrätyin tempuin ruumiistansa ulos\nmaagillisen aineksen, jota he nimittävät _bolya_, ja jonka he\nkvartsipalan muotoisena voivat saada ottamaan sijansa potilaan\nruumiissa. Myöskin vesien henkiolennon, joka oli aikaan saanut taudin\nerään pojan jalassa, väitettiin taikurien vetäneen esille kipeästä\npaikasta kiven muotoisena.\n\nLappalaiset näyttävät _Castrénin_ mukaan ajatelleen taudeista samaa ja\nkäsitelleen sairautta käsin kosketeltavana olentona. Eräs nainen\nVenäjän Lapissa paransi niukahdusta kuljettamalla sormiansa\nedestakaisin nyrjähtäneellä kohdalla ikäänkuin etsien kipuja. Kauan\netsittyään onnistuikin hänen saada ne sormenpäidensä väliin. Sitten\npuristi hän niitä kynsiensä välissä, vei hampaidensa väliin ja sylki\nlopuksi suustansa näin muserretut kiusanhenget. Tämä uudistettiin\nuseampaan kertaan ilman loitsua.\n\nTällainen personoitunut ja ruumiillistunut tautiolento onkin\nhammastaudin parannuksessa useimmiten ensi sijassa taikatoimen ja\nloitsun esineenä. Kipeän hampaan juuresta saadun veren ajatellaan\nolevan suhteessa siihen ja veren käsittelyllä sympatetista johtoa\nmyöten saatavan aikaan vaikutus itseensä tautiolentoon.\n\nAjatus taudin siirrosta on useissa taioissa jo sellaisenaan\nhavaittavissa, mutta varsinkin loitsuissa on se silminnähtävä. Taudin\nsiirto toiseen olentoon tahi esineeseen taudin paikan eli sairaan\nelimen substanssin välityksellä on yleinen menettelytapa varsinkin\nniissä tapauksissa, joissa sairaus on ulkoisesti todettavissa tahi\nselvästi paikallistunut. Tätä valaistakoon muutamilla esimerkeillä.\n\nSuomalaiset parantavat paisetta panemalla siitä otettua märkää puuhun\ntahi keppiin tehtyyn reikään, jonka päälle asianmukaisesti loitsimalla\nlyödään tappi. Tahi: paiseesta annetaan märkää kulkukoiralle, tahi\npannaan sitä pikku venheeseen, joka annetaan tuulen viedä.\n\nMutta sellaisissakin taudintapauksissa, joissa taudin tartunta-ainetta\ntahi sen kanssa välittömässä yhteydessä olevaksi ajateltua substanssia\nei voida siirron välikappaleena käyttää, noudatetaan samaan mielikuvaan\nperustuvia parannusmenetelmiä, Suomessa on parannettu sairauksia\nkuljettamalla potilasta halkaistun pihlajan lävitse. Sairasta lasta,\njonka taudin luultiin olevan maasta, parannettiin viemällä se kolmelta\nsivulta maasta irtiotettuun turpeeseen tehdyn reiän läpi; Syrjänit\nasettavat liinan, paidan tahi jonkin muun esineen kipeälle paikalle ja\nheittävät sen tielle toivoen, että joku ottaa sen mukaansa, Samoin\nheittävät he kylpyvitsan, jolla sairasta on kylvetetty ulos, toivossa\nettä joku astuu sen yli, jolloin tartunta, _pezh_, siirtyy tuohon\nvaromattomaan. Eräitä tauteja he koettavat siirtää eläimiin, esim.\nympäröimällä kipeän paikan kuumalla leivällä ja syöttämällä sen\nlampaalle; tahi ottavat he sellaisen oinaan villoja, joka ei vielä ole\nvuoden vanha eikä ole ollut yhteydessä lampaiden kanssa ja kietovat\nvillat kipeän paikan ympärille. Sitten annetaan villat leivän kanssa\noinaan syödä. Venäläisillä ovat tämänlaatuiset parannustavat yleisiä.\nLasten sairauksia (_rachitis_ y.m.) he parantavat niin, että vievät\nlapsen metsään, etsivät siellä kaksi vierekkäin kasvavaa pientä tammea,\njoiden luo vanhemmat asettuvat ja antavat vuorotellen lapsen toinen\ntoiselleen puiden väliköstä. Sitten otetaan lapsen paita ja kapalot ja\njätetään tammeen sidottuina metsään. Tätä parannustapaa nimitetään\n\"pois kantamiseksi\" (_otpost_).\n\nEi liene epäiltävää, etteikö tautia tässäkin koeteta siirtää puuhun,\njoskin taikatoimessa samalla voi olla tietoisuudessa toinenkin ajatus,\nnimittäin lapsen ja nuoren puun saattamisesta toistensa yhteyteen,\nedellisen kasvun ja kehittymisen edistämiseksi.\n\nToisena vallitsevana käsityssuuntana hammastaudin parannusmenetelmissä\non _imitativinen ajatustapa_, pyrkimys määrätyllä menettelytavalla\njonkin välittävän siteen välityksellä tahi suoranaisesti _ex opere\noperato_ saada aikaan muodolleen ja näköjään samanlaisia vaikutuksia\ntaian esineeseen. Tähän saattaa olla samalla yhtyneenä homeopatisia\nmielikuvia. Esim. taiassa, jossa otetaan tikku puusta siitä kuorta\nkokonaan irroittamatta ja sillä hammasta vereen saakka kaivettua\npannaan paikoilleen ja kuori päälle, on taudin siirto puuhun\nvoimakkaimpana mielikuvituksessa. Sitävastoin taiassa, jossa\nleppäpölkkyyn kaivetaan yhdeksän reikää sydämeen saakka, pannaan niihin\nverta ja tukitaan lujasti nauloilla ja vihdoin itse pölkky upotetaan\nlähteen pohjaan, on vallitsevana ajatus taudin tahi taudin haltian\nvangitsemisesta; tätä paitsi siihen liittyy vielä homeopatinen\nlisämielikuva kylmän lähteen tuskaa sammuttavasta ja vilvoittavasta\nvaikutuksesta.\n\nTämän jälkeen tarkasteltakoon vielä eräitä niiden taikojen sarjasta,\njoissa veri taikomisvälineenä on käytännössä. Varsin tyypillisiä ovat\neräät verenseisotustaiat. Niissä koetetaan verenvuotoa ehkäistä\nalistamalla itse veri soveliaan taikatoimen alaiseksi. Näin saadaan\nverenjuoksu lakkaamaan naulaamalla itseänsä verta leppänauloilla\nmuutettujen huoneiden (joissa on pidetty ruumiita) kynnykseen ja\nkolmanteen hirteen, samalla loitsien:\n\n    \"Seiso veri niinkuin seinä\n    Niinkun seiso ennen 3 neitiä\n    Helvetin portin, eessä.\"\n\nJos kädestä vuoti verta, pantiin sitä \"karaniekka\" (karan reiällä\nvarustettuun) avaimeen ja vietiin sepän ahjoon. Kun se juoksutettiin\nsinne, verenvuoto lakkasi. Veren kuumentamalla kuivaamista ja karreksi\npolttamista on muunkinlaatuisten taikatointen yhteydessä harjoitettu,\njonka ohella luonnollisesti ajateltiin samanlaisen vaikutuksen\nkohdistuvan vereen kokonaisuudessaan. Raudan haavaa tukittiin esim.\nsiten, että pantiin verta sen teräaseen päälle, joka haavan oli\naiheuttanut, ja pidettiin sitä hiilien päällä, kunnes se oli kuivanut\nkarreksi.\n\nUseimmat verenseisotustaiat ovat juuri tällaisia, joissa sulkeminen,\nnaulaaminen, kahlehtiminen ja kuivaaminen muodostaa taian keskeisen\ntoimen. Veren vuoto sieramista saatiin lakkaamaan, jos mentiin\nsellaisen aidan luo, jonka tekijää ei tiedetty, ja nostettiin kolme\nvaraketta (varaseivästä) ylös, tiputettiin verta näiden seipäiden\nreikiin ja pantiin varakkeet paikoilleen. Naisen liika verenjuoksu\nsaatiin paranemaan panemalla verta pienelle paperilistalle ja\ntyöntämällä avaimen reikään. Vielä voidaan verenvuoto pysähdyttää\nkeittämällä juoksevaa verta puhtaassa padassa ja antamalla sen kovalla\ntulella kiehuen kuivaa kovaksi. Tämä verikakku syötetään\nvertavuotavalle ihmiselle itselleen.\n\nVallitsevana taikaopillisena perusajatuksena näissä taioissa on\nhomeopatinen käsitystapa ja siihen perustuvat mielikuvat.\nKäsittelemällä verta sellaisenaan sellaisin tempuin, jotka ilmaisevat\nvangitsemista, sulkemista, kiinnittämistä, pysähdyttämistä\n(naulaaminen, ahtaaseen paikkaan sulkeminen, kuivaaminen), ajatellaan\nsaatavan aikaan yhtäläinen vaikutus tähän aineeseen kokonaisuudessaan.\nViimeisessä toisinnossa on samalla neutralisoiva menettelytapa\nkäytännössä, s.o. käytetään lääkkeenä itseään parannuksen alaista\nainetta.\n\nMenettelytapaa vastaavasti muuttamalla voidaan vereen vaikuttaa\npäinvastaisella tavalla, aiheuttaa ankara verenvuoto. Raudan haava\nsaadaan juoksemaan verta, jos otetaan verta haavasta tahi veristä\nvaatetta ja sidotaan koskeen johonkin kiven nurkkaan tahi risuun\nkiinni. Jos taasen joku on taikomalla aiheuttanut toiselle teräaseella\nsyntyneen haavan (\"nostoraudan\" haavan), voidaan taikojalle itselleen\nsaada sellainen verihaava, jota ei mitenkään voida tuketa, ottamalla\ntaiotun haavasta lähtenyttä verta, polttamalla sitä kosken kivellä\nvanhan luottimen päällä kypeniksi ja panemalla kypenet koskeen.\n\nPsykologiselta sisällöltään viimeksimainitut taiat ovat\nselväpiirteisiä. Veren saattaminen kosken yhteyteen aiheuttaa siinä\nsamanlaisen juoksun ja kuohunnan kuin koskessa. Auran luotin on\nsaattanut tulla käytäntöön sen viiltävää ja leikkaavaa toimintaa\najateltaessa.\n\nSuomalais-karjalaisen taika-aineiston runsaasta varastosta valitsemme\nvielä eräitä veren käytäntötapoja taikatarkoituksiin. Kuten aikaisemmin\npuheena olleita organismin ainesosia, saatetaan vertakin käyttää\nsuoranaisesti lääkitsemistarkoituksiin. Esim. mielenvikaisuutta\nparannettiin neutralisoivaa menettelytapaa sovelluttaen siten, että\notettiin verta potilaan vasemmasta kainalosta ja sylkäistiin sitä\nsuustansa kirkon luona sen silmille, jonka luultiin taioillaan\nmielenvikaisuuden aiheuttaneen.\n\nTässä en saata sivuuttaa erästä sellaisenaan yksinkertaista veritaikaa,\njoka saattaa olla suhteessa siihen tapa- ja käsitysryhmään, joka määrää\nisän noudattamaan eräitä säännöksiä sinä aikana, jolloin lapsi on\ntulossa maailmaan. Vaimo takaa itselleen helpon synnytyksen ilman\njälkikipuja, jos raskaana ollessaan ottaa verta mieheen tulleesta\nhaavasta ja nielee sitä tuoreena sisällensä. Ne käsitykset, joiden\nmukaan jälkeläisen kohtalo ja kehittyminen on mitä kiinteimmässä\nyhteydessä vanhempien elon ja olon kanssa varsinkin raskauden aikana ja\njotka säätävät äidille lukemattomia käyttäytymisohjeita ja kieltoja,\neivät kohdistu ainoastaan äitiin. Myöskin isän ajatellaan olevan\nmaagillisen sympatian suhteessa lapseen syntymän aikana.\nSuomalais-ugrilaisista kansoista luulevat useat, että vaikeat\nsynnytykset aiheutuvat m.m. siitä, että isä on rikkonut aviollista\nuskollisuutta, ja että hänen synnytyksen helpottaniseksi on\ntunnustettava hairahduksensa. Tätä paitsi on syntymisen yhteydessä\nnoudatetuissa tavoissa muitakin, joissa isän ajateltu yhteys\nsynnytysprosessin kulkuun kuvastuu. Nämä käsitykset ovat monella\ntaholla johtaneet siihen, että isän on synnytyksen ja jälkeläisen\naikaisimman lapsuuden aikana kieltäydyttävä kovasta työstä,\nnoudatettava dieettiä, jopa käytävä vuoteeseenkin (n.s. _kuvada_).\n\nKoska verellä yleensä solmitaan yhteyttä myöskin eri ihmisyksilöiden\nvälille useammanlaatuisia tarkoituksia varten, saattaisi olettaa, että\naviomiehen veri lapsivaimon sisällisesti nauttimana olisi alkujaan\ntarkoittanut sen yhteyden vahvistamista, mikä syntyvän, synnyttäjän ja\nisän välillä on, päämääränään siirtää osa synnytysprosessin taakasta\nmiehen osalle tahi neutralisoida niitä epäedullisia tahi vahingollisia\nvaikutuksia, jotka isän kautta voisivat kohdistua synnyttäjään ja\njälkeläiseen. Käsitys synnytystuskien siirtämisestä synnyttäjästä\nmiehiin, jopa muihinkin eläviin olentoihin, näkyy _Lencqvistin_ mukaan\nkuuluneen suomalaisten taikaluuloihin.\n\nLopuksi mainittakoon vielä eräitä sellaisia veren käytäntötapoja\nsuomalaisessa taikuudessa, jotka näyttävät perustuvan vähemmän\nselväpiirteisiin taikaprinsipeihin. Jos joi yhdeksän kastamattoman\nlapsen verta, tuli täydeksi noidaksi ja pääsi lentämäänkin. Napanuoraa\nleikattaessa lähtevää verta on käytetty tyttölapsen kasvojen\nvoitelemiseen syntymisen jälkeen, jotta tästä tulisi kaunis.\nKarjataioissa ihmisverta annetaan sisällisesti lehmälle poikimisen\nedistämiseksi. Kuukautisverestä likaisen paidan huuhdevedellä\nparannetaan hevosten ähkytautia; sitä käytetään myös profylaktisesta\nlaskiaistaioissa sekä ulkonaisesti Jyrinpäivänä karjan suojelemiseksi\npedoilta. Vielä on luteita poistettu edellisellä tavalla likaisella\npaidalla.\n\nVeri -- kuten usein toisetkin ihmisruumiin ainesosat -- on näissä\ntaioissa saanut yleisiin taikaopillisiin prinsipeihin perustumattomia\nkäytäntötapoja yksinkertaisesti siitä syystä, että sitä yleensä on\npidetty voimakkaana taikomisvälineenä. Ensinmainitussa taiassa kuvastuu\nsitäpaitsi pyrkimys harvinaisen taikatuloksen saavuttamiseksi käyttää\nmahdollisimman vaikeasti täytettävissä olevaa taikakeinoa.\n\n\n\n\nVI. Hiki.\n\n\nHielle näytään taikuudessa usein omistettavan samanlaisia ominaisuuksia\nkuin verelle. Sen vuoksi se on taikomisvälineenä useissa niihin ryhmiin\nkuuluvissa taioissa, joita veren välityksellä on nähty suoritettavan.\n\nErittäin runsaasti on suomalais-karjalaisessa taika-aineistossa hien\navulla suoritettavia lemmennostotaikoja. Menettelytavat ovat yleensä\nsamat kuin aikaisemmasta tunnetuissa hiusten ja varsinkin veren avulla\nsuoritettavissa. Yleismuotona on lemmenjuoman tahi lemmenpalan\nlaatiminen käyttämällä varsinaisena taika-aineena hikeä, s.o. hien\nantaminen ruoan tahi juoman, kuten juuston, sokeripalan, namusien,\nohranjyvien, marjojen, kahvin, viinan, nisupalan t.m.s. kanssa\ntaiottavalle.\n\nTästä yksinkertaisesta muodostaan taika on kehittynyt usein hyvin\nmutkallisiksi taikamenetelmiksi. Useimmiten käsitetään hien avulla\naikaansaatava yhteys syntyvän siten, että sen hikeä, joka tahtoo\njotakin toista itseensä suostuttaa, saatetaan välittömään fyysilliseen\nyhteyteen suostuteltavan kanssa. Sisällinen nauttiminen on tässä\ntietysti varmimmaksi katsottu ja samalla yksinkertaisin tie.\n\nUsein on kuitenkin ajatus yhteyden aikaan saamisesta vaatinut\nhavainnollisempia toimenpiteitä. Näin on molempien hiki joskus\nsaatettava ensiksi toistensa yhteyteen ja sitten annettava taiottavalle\ntahi on molempien kontrahenttien nautittava taika-ainetta. Monasti on\ntarkalleen määrätty, mistä ruumiin kohdasta hiki on otettava. Useimmin\non käytännössä kainalohiki. Välittävä esine, leipä- tahi juustopala,\nsokeripala, namuset, marjat, pidetään tätä varten tarpeellinen aika\n(esim. yhdeksän tuntia, kolmena pyhänä kirkossa käydessä j.n.e.)\nkainalokuopassa.\n\nNäihin perusmuotoihin liittyy paljon erikoismenettelyjä. Niin saatetaan\nesim. ottaa kolmesta marjasta mehua leivänmuruseen, kääriä se\nsilkkilangalla ja pitää kolme torstaita vasemmassa kainalokuopassa.\nTahi on pojan otettava hikeä vasemman, tytön oikean kainalon alta, tahi\non juuston kappaletta kuljetettava kolmena sunnuntaina kainalonsa alla,\nkolmena peräkkäisenä sunnuntaina vasemman kainalon alla, sokeripalaa\npidettävä saunassa kylvettäessä vasemman kainalon alla j.n.e.\n\nUsein määritellään tarkemmin, mistä ruumiinosasta hiki on otettava.\nPaitsi kainalohikeä, on se saatava esim. kolmesta kohden ruumista,\nreisistä, rinnasta, sydämen kohdalta tahi vasemman jalan kantapäästä.\n_Sudor cunni_ mainitaan erikoisesti; sitä käyttämällä, s.o. pitämällä\nsuoloja kolme yötä tässä ruumiin osassa ja kolme yötä vasemman kainalon\nalla, valmistetaan taikasuolat. Hien saamiseksi voidaan seurata eri\nmenettelytapoja, esim. pitämällä hiestytettävä aine kainalon alla\ntanssittaessa tahi ottamalla se saunassa kylvettäessä, Esim.: Sauna on\nlämmitettävä kolmena torstaina lehtipuilla ja istuttava kuuman saunan\nlauteilla, kunnes hikiherneet juoksevat pitkin ruumista; näitä otetaan\nastiaan ja säilytetään niin, ettei tuuli saa niihin käydä. Toisinaan\ntarvittava hiki saadaan hikisestä vaatteesta.\n\nUseissa toisinnoissa se aine, jonka välityksellä hikeä taiassa\nkäytetään, on saanut suuremman huomion ja hikeä käyttämällä\nvalmistetaan taikaleipä, -juoma, tahi -suolat. Häämenoissa joku\nmorsiamen sukulaisista panee vettä morsiamen napakuoppaan, sotkee siinä\njauhoja tahtaaksi, josta leivottu kokkare paistetaan ja sopivassa\ntilaisuudessa syötetään sulhaselle. Toinen taikapalan valmistustapa on\nseuraava. Neitoset panevat rukiisia jauhoja sokeriveteen, hierovat ne\nreisiensä päällä leiväksi, joka saunan uunissa kuivattuna on annettu\ntoivotulle. Valmistuksessa lausuttavasta loitsusta (\"reisirieska,\nkarvakakkara\" j.n.e.) päättäen on taikapataan pantu karvojakin.\nPitämällä suoloja polvensa päällä ja kuivaamalla saunan uunin edessä\nvalmistetaan taikasuolat joko lemmen herättämistä varten tahi ylivallan\nsaamiseksi avioliitossa.\n\nPaitsi varsinaisessa lemmen herättämistarkoituksessa hien käyttö on\nyleistä muissakin avioliittoasioiden alalle kuuluvissa taioissa,\nHyväsopuisen miehen saa se, joka ennen vihillemenoa panee juustopalan\nkainalonsa alle ja antaa vihiltä tultua sulhasen syödä. Kosimaan\nlähdettäessä pitää käydä koskella, jossa kolme tahi neljä myllyä\npyörii, ottaa sen alapuolesta koskilimoja, kääriä ne sokeripalan\nympärille, kuljettaa kahdesti myötäpäivään ja kerran vastapäivään\npaidan hihan lävitse, panna vasempaan kainaloonsa ja antaa perillä\ntytölle. Kosittaessa voidaan joko tytön tahi vanhempien suostumus\nhankkia syöttämällä näille makeinen, jolla on pyyhitty paljasta ihoa\nsen kuumana ollessa, jota on kuljetettu paidan oikeanpuolisen hihan\nläpi, mihin vielä on pantu verta vasemman käden nimettömästä sormesta\nja puhallettu kolmasti. Kosintaonni voitiin taata myöskin seuraavalla\ntaialla, Saunassa irtautunutta hikeä hierotaan suoloihin, jotka\ntalletetaan ja sopivassa tilaisuudessa heitetään sen talon vesisaaviin,\njosta kositaan. Silloin koko talon väki aivan väkisin työntää sen\nhenkilön rakastuttajalle, jota hän tahtoo.\n\nNiiden taikojen joukkoon, joissa ihon eritteen avulla synnytetään\nyhteyttä avioliiton aikaansaamisen tarkoituksella, lienevät vielä\nluettavat ne, joissa naimaikäiset neidot juhannusaattoiltana alastomina\nvierittelevät itseänsä sellaisen talon ruispellolla, jossa on\nnaimattomia poikia; näin pääsee neito asianomaiseen taloon miniäksi.\n\nVirolaiset ovat lemmennostotaioissaan käyttäneet hikeä samalla\ntavoin kuin suomalaiset. Neitoset ovat herättäneet vastarakkautta\nm.m. antamalla nuorukaisen nauttia muiden marjojen joukossa\nkainalokuoppahiellä kostutetun mansikan. Eräässä tiedossa\nyksityiskohtaisesti kuvattu toisinto muodostaa sekin analogian\nsuomalaisille. Tyttö saavuttaa miehen rakkauden, jos hän käy kolmena\nlauantai-iltana saunassa, pyyhkii siellä villaisella vaatepalalla hikeä\nkoko ruumiistansa sitä kastelematta, ja tilaisuuden sattuessa antaa\nmiehelle vettä juotavaksi, ensin kastettuaan nämä kolme vaatepalaa\njuomaan ja puserrettuaan veden siihen.\n\nVenäläisten lemmennostotaioissa on hiellä sama tehtävä kuin edellä\ntarkastelluissa, Lemmen herättämiseksi on miehen esim. hiottava hyvin,\npyyhittävä hikeänsä liinalla ja samalla liinalla siveltävä\nrakastettuansa.\n\nMuun ihmisruumiin substanssin tavoin hiellä on käytäntönsä myös\npahansuopaisessa magiassa. Menettelytavat ovat yleensä samoja, joita on\ntavattu aikaisemmin tämän laadun taikuudesta puhuttaessa, Pahaa\nsaatettiin aiheuttaa toiselle myös siten, että vihamiehen hikeä (ja\nhiuksia) pantiin sellaisen kalan suuhun, joka kulkee pohjoiseen päin\nvirtaavassa purossa, ja päästettiin kala irti. Suomessa ovat\npahansuopaiset panneet ruumista hautaan laitettaessa ruumiin mukaan,\nhiusten ja vaatteiden ohella, myös vihamiestensä hikeä, josta kalma\nalkoi näitä vaivata.\n\nKostotaikana, hivuttavan sairauden taioillaan aiheuttaneelle, hankitaan\ntaikoneen vaatteesta palanen ja hierotaan siihen hikeä sairaan\nvasemmasta kainalosta, sidotaan vaatepala punaisella langalla kalan\npyrstöön ja päästetään se menemään; silloin sairaus kääntyy itseensä\ntaikojaan, eikä häntä voida siitä päästää, jollei kalaa saada takaisin.\n\nHien avulla voitiin suorastaankin aiheuttaa toiselle onnettomuutta,\nesim., jos otettiin hikeä taiottavan jaloista, kainaloista ja päästä ja\nkiinnitettiin se punaisella veralla \"kalman sormeen\". Verka ommellaan\npunaisella langalla sormen ympärille tupeksi, se pannaan käärmeen\nsuuhun, joka puolestaan upotetaan lähteen pohjaan. Seurauksena on\nkaatumatauti.\n\nVastataikana, neutralisoimaan taikomalla aiheutettua psyykillistä\nsairaloisuuden tilaa, käyttää potilas omaa kainalohikeänsä, syöttämällä\ntahi juottamalla sitä sille, joka taioillaan on sairauden aiheuttanut.\n\nLääkitsemistarkoituksiin, esim. poistamaan vatsanpurua lapsesta, on\nloitsun ohella sisällisesti annettu sellaisesta kourasta saatua hikeä,\njolla ruumiita on pesty.\n\nMainittakoon tässä vielä eräs ala hien käyttöä suomalaisten\ntaikuudessa, nimittäin eläimiin kohdistuvat hien avulla suoritettavat\ntaiat. Tarkoituksiltaan ja suoritustavaltaan ovat ne toiselta puolen\nanalogisia esim. hiuksia ja verta välikappaleina käyttäville\nsamanlaatuisille taioille, toiselta oikeastaan samoja kuin vastaavat\nlemmennostotaiat. Näin voidaan ne sivuuttaa vain muutama esimerkki\nesittämällä. Voidaan esim. ottaa leipäpala, pitää se kainalonsa alla\nniin että siihen tulee hikeä ja antaa se maakiven päällä eläimelle.\nTällaisilla taioilla kiinnitetään useimmiten koira haltiaansa.\nKainalohiellä kostutettu pala on joskus syötettävä koiralle vasemmalta\npolveltansa, joskus on sitä ensin kuljetettava määrätyllä tavalla\nihoansa pitkin tahi käytettävä kolmea leipäpalaa, joilla ensiksi\nkierretään itsensä. Myöskin suolat ovat karjataioissa hien kanssa\nkäytännössä taian suoritusvälineenä. Tällaisia syöttöpaloja tahi\nsuoloja käyttävien taikojen tarkoituksena on useimmiten saada karja\npalaamaan hyvin kotia laitumelta. Taian suorittajana on niissä eläinten\nhoitaja, joka käyttää omaa hikeänsä.\n\nAivan samoin kuin esim. veri, on hikikin suomalaisessa taikuudessa\nvielä saanut käytäntötapoja, joissa se sellaisenaan on taikavaikutuksen\naiheuttajana.. Näin esim. metsästystaioissa käsiteltiin pauloja naisen\nsukupuolielinten hiellä.\n\nToiselta puolen oli taasen pauloja viritettäessä varottava niitä\npaljain käsin koskettelemasta ja yleensä on taioissa hien suhteen\nnoudatettava varovaisuutta: esim. pahansuovissa taioissa ei\ntaikomisvälineitä saa kosketella niin, että hiki niihin pääsisi; siitä\nolisi seurauksena taikavaikutuksen kääntyminen itseensä taikojaan.\nTällainen luulo onkin helposti saattanut syntyä seurauksena yleisistä\nkäsityksistä ruumiin substanssilla aiheutettavista taikavaikutuksista.\n\n\n\n\nVII. Sylki, henkäys ja suupala.\n\n\nSyljelle omistetaan tavoissa yleensä monenmoisia taikavaikutuksia.\nMaagillinen ajatustapa ei tee eroa varsinaisen ruumiin substanssin ja\norganisten eritteiden välillä. Sen vuoksi sylki, kuten hikikin,\nkäytäntönsä puolesta on pääasiallisimmissa kohdin rinnastettava\nedellisten kanssa.\n\nSylki on helpoimmin esille saatavissa ja valmiin käytäntöön kaikista\nihmisruumiin eritteistä. Tämä seikka kelpaa mahdollisesti selitykseksi\nsille, että sylki on saanut laajan käytännön sellaisissa taikatoimissa,\njotka edellyttävät jonkin taikavälineen mahdollisimman helppoa ja\nvaivatonta käytäntöönsaantia. Näin on sylki ja sylkeminen yleinen\n_vastataioissa_, joissa nopealla tempulla on viipymättä neutralisoitava\nja tyhjäksi tehtävä jokin taikavaikutus.\n\nToiselta puolelta syljen yhtenä organismin eritteistä ajatellaan\nkelpaavan aikaan saamaan samanlaisia sympatetisia yhdyssiteitä\nalkulähteeseen kuin varsinaiset organismin osaset. Määrätyn kohtalon\nalaisena se voi aiheuttaa ihmiselle sairautta y.m. onnettomuutta. Siis\nsenkin suhteen on noudatettava tarpeellisia varotoimenpiteitä. Tästä\novat varsinaisesti saaneet alkunsa monet _sylkemiskiellot_, joskin\nniiden perustana joskus saattaa olla muitakin syitä.\n\nSylkeä ei kuitenkaan sanottavassa määrässä käytetä taikomisvälineenä\nsellaisissa suorastaan tyypillisissä taikaryhmissä kuin lemmennosto- ja\nkontaktitaiat yleensä sekä nefarinen taikuus. Näistäkin on kuitenkin\nesimerkkejä. Sellaisia on syrjänien keino saada koira seuraamaan\nitseänsä antamalla sille leipäpala, johon on sylkäisty, sekä\nsuomalainen taika sylkeä lehmän suuhun, jottei se pyrkisi pois kotoa.\n\nTämän sijaan tunnetaan joukko taikatoimia ja taikauskoisia käsityksiä,\njoissa tunnettu ajatus ihmisen ja hänen erillään olevan ruumiillisen\nsubstanssinsa, tässä tapauksessa syljen, välillä kyllä on\nhavaittavissa, mutta sillä on ahtaampi, lokalisoitu merkitys.\n\nNäihin olisin taipuvainen lukemaan monet sylkemiskiellot, joiden ohella\nseuraukset varomattomasta tahi sopimattomasta sylkemisestä kohdistuvat\nsuuhun ja suussa oleviin elimiin. Virolaisilla tunnetaan kielto sylkeä\ntuleen. Kiellon rikkomisesta on seurauksena rakot kielessä. Joka taas\nsylkee variksen jälkeen, saa hampaansa mustiksi ja kieroiksi.\nLiiviläisten käsityksissä seuraus varomattomasta sylkemisestä kohdistuu\nsilmiin. He sanovat, kun lapset syljeskelevät: \"Ala sil'g, siz käzabad\nnä'rad siima.\" Votjakit uskovat, että jos joku kirvestä teroittaessaan\nsylkee kovasimeen, hänen kielensä puhuessa ikäänkuin takertuu kiinni,\ns.o. hän ei voi puhua nopeasti eikä lausua selvästi sanoja. Syrjäinen\non ollut kiellettyä sylkeä tuleen. Kiellon rikkomisesta on seurauksena\nihohalkeamien muodostuminen suuhun. Joka taasen sylkee kuumalle\nkivelle, sen kieli kuivettuu.\n\nSuomalaisessa taika-aineistossa eräät taiat kuvastavat sylkemisen ja\nsyljen suhdetta suun elimiin, mutta edellisistä hiukan eriävässä\nmerkityksessä. Sylkeminen ei täällä tavallisesti aiheuta mitään\nnegativista seuraamusta suun elimille, vaan päinvastoin poistaa niistä\nsairauden. Yleistä on kielessä olevan rakon poistaminen loitsun ohella\nmaahan sylkemällä. Tämä yksinkertainen menettely on -- kuten tavallista\n-- voinut kehittyä monimutkaisemmaksi: sylkemispaikkaan on paljaalla\njalalla tehtävä risti, on syljettävä kolme kertaa j.n.e.\n\nSuomalainen taikakäytäntö yhtyy ikivanhaan tapaan poistaa kielen\nrakkoja. _Marcellus Empiricus_ määrää niitä parannettavaksi sylkemällä.\n\nTapa parantaa kielen rakkoja manauksentapaisen loitsun yhteydessä\nsylkemällä on varmaankin suhteessa käsitykseen kielen sairastumisesta\nvaromattoman ja sopimattoman sylkemisen seurauksena. Lähinnä lienee\ntässä ollut vaikuttamassa neutralisointiprinsipi, s.o. paha on\nparannettava samoja teitä ja samoja välikappaleita käyttäen kuin mistä\nse on syntynytkin.\n\nTarkasteltakoon vielä erikseen syljen käyttöä eräisiin\nparannustarkoituksiin. Näissä on huomattavinta silmän ja silmän\nseutujen sairauksien parantaminen syljellä. Liiviläisten käsitys\nsilmäluomiin syntyvien ajettumien, n.s. näärännäppyjen syntymisestä\nvaromattoman sylkemisen seurauksena on jo mainittu. Mutta samalla\ntunnetaan sylkeminen juuri näärännäppyjen parannuskeinona. Ne saadaan\npoistumaan sylkemällä vasten potilaan kasvoja. Tahi on niitä kolmasti\npyyhittävä kissan hännällä ja joka kerta sylkäistävä. Ersämordvalaiset\novat samaten poistaneet tätä sairautta sylkemällä ja loitsimalla. Tässä\non siis vallitsemassa sama suhde kuin kielen sairastumisen ja\nparantamisen välillä.\n\nSylki on ikivanhoista ajoista saakka ollut erikoisesti suosittu juuri\nsilmätaudeissa. Evankelioissa on kolme ihmekertomusta, joissa _Jesus_\nkäyttää sylkeänsä parantamisessa (Markus 7: 33, 8: 23, Johannes 9: 6)\nja kahdessa niistä hän parantaa sokean. _Tacitus_ kertoo keisari\nVespasianuksen parantaneen sokean sylkemällä unessa saamansa osoituksen\nmukaan tämän silmiin.\n\nSangen yleistä on sylkeminen eräissä taikatoimissa, joista useimmat\nkuuluvat profylaktisten temppujen luokkaan, toisin sanoen, ovat selviä\nvaraustaikoja. Pestessään jostakin ojasta silmiänsä, suomalaiset siihen\nensiksi kolmasti sylkevät. Silmänpesuveteen on muutenkin ensiksi\nsyljettävä, sitten ei siitä mitään tartu. Lasta kylvetettäessä on\nsaunaveteen samasta syystä aina syljettävä ja lapsen riepuja järvessä\npestäessä on riepua ensin kolmasti puraistava, sitten syljettävä\nveteen.\n\nSamoin on haaskan ohi kuljettaessa sekä kun astutaan huoneeseen, jossa\nei ennen ole oltu, sylkäistävä. Tämä on tehtävä jonkunlaisen tartunnan\nehkäisemiseksi.\n\nSylkemällä varaudutaan yleensä epämääräiseltä pahalta, vaikeasti\ntodettavissa olevaa taikavaikutusta vastaan. Jos lapsi säikähtää,\nimaistaan vesi lapsen silmistä, sylkäistään lattiaan ja syljetään,\n\"niin ei tartu\". Kun huomataan kahdesta tikusta, oljenkorresta t.m.s.\nlattialle muodostunut risti, on tarkoin varottava astumasta sen yli,\njollei heti lueta loitsua ja syljetä kolmasti eteensä. Tuntemattomalta\ntaholta uhkaavaa epämääräistä tartuntaa vastustetaan asiaankuuluvan\nloitsun yhteydessä sylkemällä. Esim.: Syljetään kolmasti ja sanotaan:\n\"Ei tänään tartu, nythän on sunnuntai, maanantai, tiistai j.n.e.\",\nsiis mainitaan sen päivän nimi, mikä kulloinkin on.\n\nVanhojen suomalaisten tietää _Lencqvist_ vesillä ollessaan, kun heidät\ntapasi vihuri, sylkeneen sitä kohti, arvellen siinä olevan noita-akan\ntahi pahan hengen.\n\nErästä \"pahan silmän\" uskon muotoa, kehumisella tahi kiittämisellä\naiheutettavaa vahingollista taikavaikutusta, on Suomessa sylkemällä\nvastustettu. Karjalassa oli lapset silmäämisen pelosta ristille\ntuotaessa huolellisesti kääritty vaatemyttyyn, niin että kasvoja oli\nvaikea saada näkyviin. Kun eräs kirkkoherran rouva kaivoi lapsen kasvot\nnäkyviin ja kehui, kummi kolmasti sylki.\n\nSylkemällä on ehkäisty myös selvästi tajuttavaa tartunnan vaaraa. Jos\nmennään saunaan, jossa aikaisemmin on kylpenyt tarttuvaa tautia poteva,\non kolmasti syljettävä eteensä. _Trachoman_ tarttumisen ehkäisemiseksi\non sitä sairastavaa syljettävä silmille. Hammastaudissa syljettiin\nkolme kertaa perätysten pulloon, joka vietiin kiehuvaan hetteeseen.\n\nVirolaisten käsitysten mukaan näyttää yleensä olevan kiellettyä sylkeä\ntuleen. Tämän kiellon rikkomisesta on seurauksena kipeytymät kielessä\nja suussa. Myöskin on sylkeminen täällä tunnettu varaustaikana. Silmiä\npestessä on joko syljettävä maahan tahi kolme kertaa pesemään ruvetessa\nja siitä lakattua. Ennenkuin istutaan maahan, on siihen kolmasti\nsyljettävä, samoin, kun noustaan istumasta ylös. Kun joesta juodaan, on\nsitä ennen jokeen syljettävä, silloin ei vedestä koidu mitään \"pahaa\".\nSille paikalle, jolle lasketaan virtsaansa, on ensin kolmasti\nsyljettävä. Silloin eivät \"ma alused\" käy päälle.\n\nEräät etäisempien suomensukuisten kansojen sylkitaiat muodostavat\nanalogioita Itämeren suomalaisille. Jos votjakki kompastuu yhtäkkiä\ntasaisella paikalla kulkiessaan, niin että hänen jalkansa käy kipeäksi,\nhänen on heti käännyttävä takaisin ja syljettävä sille paikalle; muussa\ntapauksessa jää ihminen koko eliniäkseen rammaksi. Jos taas votjakki\nkaatuu, sylkäisee hän kaatumispaikalle ja sanoo _oste_!, s.o. herra\narmahtakoon!\n\nSyrjänit suojelevat ulostusta pahanilkiseltä taikuudelta määrätyllä\ntavalla sylkemällä.\n\nVotjakit ovat vielä sylkemällä vastustaneet sellaista taikavaikutusta,\njoka syntyy peiliin katsomisesta, Jos joku katsoo peiliin ja lähtee sen\nluota siihen sylkemättä, on hän tämän jälkeen vähitellen laihtuva. Jos\ntaasen pienelle lapselle, kun se ei vielä puhu, näytetään hänen kuvansa\npeilissä, jää lapsi mykäksi koko iäkseen.\n\nJo antikin, samaten kuin lukuisille myöhemmän ja nykyajan kansoille on\nollut tunnettua taikatila, joka syntyy katselemalla omaa kuvaansa\nkuvastimessa tahi vedenpinnassa. Tämä psykoneurologiselta pohjalta\nlähtevä lumouksen tila, joka ilmenee taikauskoisena pelon ja\nvastenmielisyyden tunteena omaa peilikuvaa katsellessa, on johtanut\nluuloihin, joiden mukaan kuvastimeen katselemisesta saattaa varsinkin\nlapsille olla pahoja seurauksia. Saksalaisen taikaluulon mukaan ei\nlapsi saa katsoa kuvastimeen, ennenkuin se on vuoden vanha. Muutoin\nsiitä tulee turhamainen, ylimielinen, tuhma, tahi on hän sammaltava\nj.n.e.\n\nSuomalaisessa taikakäytännössä on sylkeminen, joko loitsuun yhtyneenä\ntahi ilman, ollut varsin yleistä eräissä _kalastustaioissa_, varsinkin\nonkiessa noudatetuissa. Onkeen tahi syöttiin sylkeminen on yleistä yli\nkoko Suomen. Taian tarkoituksena on saada kalat paremmin ottamaan\npyydykseen, joskus estää niiden peräytymistä tahi irtautumista ongesta.\nMyöskin saatetaan hyvän kalaonnen saamiseksi sylkeä ensimäisen\nkalan suuhun ja heittää se takaisin veteen. Puhaltaminen, jolla\ntaioissa yleensä on sama asema kuin sylkemisellä, tavataan myös\nkalastustaioissa.\n\nNäitä tapoja ja taikoja käsittääkseen on lähdettävä eräistä aiemmin\npuheenaolleista seikoista. Lähinnä on johdettava mieleen muutamien\ntoisten ihmisruumiin eritteiden, esim. hien käytäntö metsästystaioissa.\nOllen taikavälineenä samanarvoinen näiden kanssa, sylki on voinut saada\nsamanlaisen merkityksen n.s. yhteystaikojen välikappaleena kuin veri,\nhiki y.m. Syljellä on siis ajateltu aikaan saatavan yhteyttä ei\nainoastaan luontoon ja toisiin ihmisyksilöihin, vaan myös haltioihin,\nhenkiin ja jumaluusolentoihin. Tällä tavoin sylki metsästys- ja\nkalastustaioissa, yhtähyvin kuin hiki ja veri metsästystaioissa,\nsaattaa olla taikomisvälineenä yhteyden aikaansaamiseksi metsän ja\nveden riistaa suoviin haltioihin, tarkoituksella turvata pyytäjälle\nnäiden avunanto. Tänne kuuluvat loitsut näyttävät tätä väitettä\ntukevan. Niissä puhutellaan taikaa tehtäessä metsän tahi veden haltiaa,\ntahi lupaa taikoja itsensä paholaiselle, mikä alkuaan on saattanut\ntarkoittaa yhteyttä asianomaisen haltian kanssa.\n\nMuutamissa suomalaisissa parannustaioissa sylkeä käytetään\nyhdenmukaisesti veren kanssa taudin poistamiseen siirtämällä.\nHammassärkyä poistettaessa on eräiden taikojen yhteydessä, joissa veri\non varsinaisena taudin siirtäjänä, erikoisesti painostettu, että taudin\nsiirto- tahi kiinnityspaikkaan on syljettävä. Mutta yksinomaan\nsyljenkin avulla voidaan hammastautia poistaa, esim. menemällä\nsellaisen huoneen sijalle, joka on kolmasti muutettu, kaivamalla sinne\nkolme kuoppaa ja sylkemällä jokaiseen kolmasti, lausuen: \"Vieköön se\nsäryn, joka huoneenkin on vienyt!\" Tämän jälkeen pannaan kivi jokaisen\nkuopan peitoksi.\n\nSylki näyttää vielä erikoistuneen yskän parannuksen välikappaleeksi\ntaioissa, jotka muodoltaan ovat analogisia hammastaudin\nparannustaioille. Jos yskittää liiaksi, on mentävä sellaiselle maalle,\njota ei ikipäivinä kynnetä, ja syljeksittävä puiden juurille loitsien:\n\"Ryvi ryhjä, huoju honka, päristä paha petäjä.\" Tahi on yskän\nparantamiseksi puuhun tehtävä reikä, johon yskäistään, sylkäistään ja\n[lyödään] tappi päälle.\n\nNäiden enemmän tahi vähemmän tyypillisiin taikaryhmiin kuuluvien\nkäytäntötapojen ohella syljellä ja sylkemisellä on vielä laaja käytäntö\nmitä erilaisimmissa taioissa, joissa sylkeminen usein ei ole taian\noleellisimpana osana, vaan sillä on taikaa vahvistava merkitys. Monien\nloitsujen ohessa, joihin ei huomattavampaa taikatointa yhdy, syljetään,\nvarsinkin parannusloitsuissa. Toisissa taasen on syljellä jonkun verran\nhuomattavampi tehtävä.\n\nNäin voidaan terärauta lumota syljellä vaarattomaksi. Puremalla\nrautaa kolmesta kohden loitsun ohella ja samalla sylkemällä saavutetaan\nsama tarkoitus. Raudan haavan parantamisessa ja verenvuodon\nseisauttamisessa sylkeminen loitsun ja muun taikatoimen yhteydessä on\ntavallista. Joskus syljetään suorastaan haavaan.\n\nSyljen käytöstä taikatoimissa mainittakoon vielä sylkeminen\ntaikasuolojen y.m. taikakompositionien valmistuksessa. Esim. tuulesta\ntarttuneeksi luullun sairauden, \"tuuleisen\" parantamisessa\nkäytettäviin suoloihin syljetään, \"lennon\" suoloihin, palohaavojen\nparannussuoloihin, kivellä loukatun parantamiseksi tehtäviin suoloihin\nja \"lapsen itkettäjää\" parannettaessa käytettävään taikakompositioniin.\n\nUseissa, varsinkin viimeksi puheenaolleissa tapauksissa, lienee\nsyljellä yksinkertaisesti parannusaineen tehtävä. Sellaisessa\nmerkityksessä on sillä joka tapauksessa ollut käytäntöä. Suun eritettä\novat suomalaiset käyttäneet selvästi parannusaineena sellaisenaan,\nesim. palaneen kivun huojentumiseksi ja maasta tarttuneen taudin,\n\"maahisen\" parantamiseksi, jota varten kipeää paikkaa kolmasti\nnuoltiin, sekä n.s. \"sampaiden\" parantamisessa.\n\nVielä silmäiltäköön syljen käyttöä muutamissa hajanaisissa, erilaisiin\naloihin kuuluvissa suomalaisissa taioissa. Tällaisia ovat esim.\nluteiden poisto seinään loitsun keralla sylkemällä, mehiläisen pistoa\nvastaan varautuminen, rakkauden lumoista pääseminen kolmasti\nvihkisormuksen läpi sylkemällä, kerityn lampaan pyyhkäisy kolmasti\nvillatukolla, johon joka kerran syljetään, j.n.e. Sylkeä käytetään\nennustettaessakin.\n\nKuten monasti muuallakin taian ja loitsun keskinäistä suhdetta\narvosteltaessa, on monien tällaisten taikamenetelmien suhteen joskus\nvaikeaa päättää, onko varsinainen taiallinen puoli menetelmän\nvallitsevin osa vai onko se vain vahvistamassa loitsua. Niissä\ntaioissa, joissa syljellä aikaan saadaan selvästi todettavia\nsympatetisia suhteita samaten kuin hiuksilla, verellä, hiellä y.m., se\non taiassa epäilemättä oleellisimpana osana. Samoin parannustaioissa,\njoissa sylki kipeän kohdan yhteyteen saatettuna on suoranaisena\nparannusaineena. Niissä taikatoimissa, joissa sylkeminen joko\nsemmoisenaan tahi vähäpätöiseen ja vähän kehittyneeseen taikatoimeen\nyhtyneenä tavataan kehittyneemmän loitsun yhteydessä, useinkin sen\njäljessä lienee sillä loitsua tahi toista taikatointa vahvistava\nluonne.\n\nTässä otettakoon vielä huomioon eräs sylkemisen taikapsykologinen\npuoli. Sylkeminen tapahtuu monasti sellaisten loitsujen yhteydessä,\njoissa loitsija ironian, herjauksen, ylenkatseen tahi säikähdyttämisen\navulla pyrkii aikaansaamaan taikavaikutusta. Sylkeminenhän on aina\nollutkin ylenkatseen ja herjauksen ilmaisukeinoja. Tällaisiin\nloitsuihin ja sylkemiseen yhtyy usein ylenkatsetta tahi inhoa ilmaiseva\ninterjektioni: \"hoo\", \"pthoo\", \"hyi\" j.n.e. Että tällaista\nmielenliikutusta juuri pyritään aikaan saamaan, osoittaa se, että\nparannustarkoituksessa toista vasten kasvoja syljettäessä sanotaan\nolevan sitä paremman, mitä enemmän potilas suuttuu.\n\nHenkäys, puhaltaminen käsitetään taioissa usein samanarvoiseksi\nsylkemisen kanssa ja tavataan sen vuoksi samanlaatuisissa taikatoimissa\nkuin jälkimäinen. Puun aiheuttamaa kipeää, \"puun vihoja\" parannetaan\npuhaltamalla loitsun ohella kipeään paikkaan. Kun on joku kipu tahi\nhaava jalassa, suojellaan se kylpemään mentäessä ärtymiseltä\npuhaltamalla oven saranaraudan läpi kipeään kohtaan.\n\nProfylaktinen merkitys on puhaltamisella myös syrjänien taikuudessa.\nMonet syrjänit pelkäävät syödä vierasten ihmisten kanssa.\nKarkoittaakseen tarttumusta ja suojeltuakseen siltä he puhaltavat\nruokaan.\n\nVaikeissa sairaudentapauksissa kutsuvat votjakit loitsijan (_pellas_\n'puhaltaja'), joka ryhtyy parantamaan sairasta lausumalla epäselviä\nsanoja, erilaisia _vorshudien_ nimiä, lisäämällä jumalan (_kildisin_)\nnimen. Sanojansa hän säestää puhaltamalla sairaan päälle.\n\nTsheremissiläisten loitsunlukijoiden on taikasanoja lukiessaan tapana\npuhaltaa tahi sylkeä. Loitsijaa nimitetäänkin \"sylkijäksi\"\n(_suwedasha_).\n\nErsämordvalaisissa taianomaisissa parannusmenetelmissä tavataan\npureminen, puhaltaminen ja sylkeminen loitsun ohella kohjun\nparantamisessa. Palanutta parannetaan loitsimalla, samalla kuin\njokaisen loitsun jälkeen kolmasti puhalletaan palaneeseen paikkaan ja\nyhdeksän kertaa siihen syljetään.\n\nVarsinkin alhaiskultturiset ja luonnonkansat pitävät taikauskoisista,\nsyistä tarkkaa huolta ruoastansa. Se saattaa jo semmoisenaan joutua\npahanilkisen taikuuden alaiseksi ja esim. pahan silmän satuttamana itse\nturmeltua tahi tuottaa nauttijalleen pahaa. Mutta varsinkin ruoan\ntähteiden suhteen ollaan varovaisia, sillä niiden avulla luullaan\nvihollisten voivan aikaan saada samanlaisia taikavaikutuksia kuin\nruumiin substanssin kautta. Tällöin on luonnollista, että suupala, joka\nsisältää lisäksi ihmisen suun eritettä, saattaa olla voimakas väline\ntaikojan käsissä.\n\nSuomalaisissa taikauskoisissa luuloissa ja taioissa tavataan eräitä\nvarsin luonteenomaisia käsityksiä suupalasta ja jäännöspalasta\nsyödessä. Jos jättää syödessään leipäpalan (jota kansa kutsuu\nväkipalaksi) ja toinen saa sen syödä, niin silloin sen palan syöjä saa\npalan jättäjän kaiken voiman tahi ainakin suurimman osan hänen\nvoimistaan. Leipäpalan maahanputoamiseen liittyy taikauskoinen pelko.\nSellainen pala on otettava ylös ja sitä on suudeltava.\n\nEräissä taioissa on suupalalla käytäntö, joka edellisestä tunnetaan\ntyypilliseksi ruumiillisen substanssin taianomaiseksi käytäntötavaksi,\nnimittäin nefarisissa taioissa sekä sympatetisen yhteyden aikaansaajana\nihmisten välillä sekä ihmisten ja eläinten kesken. Kun vieraalle\ntarjotaan ruokaa ja hänen suustaan putoaa muru pöydälle, niin jos se\nviedään kirkkomaalle, aiheutetaan sillä syöjälle sisällinen tauti. Kun\nminiä tuodaan sulhasen kotiin ja hän tahtoo taikoa koko talon väen,\nniin etteivät ne olisi vihaisia hänelle, hänen pitää ensi kertaa\nsulhasen kotona syödessään ottaa suustansa ensimäinen hienoksi\npureksimansa pala ja panna se salaa perheen keittopataan, niin että\nkoko perhe tulee siitä syöneeksi. Näin miniä takaa itselleen koko\nperheen hyvänsuopaisuuden. Koiran voi kiinnittää itseensä ottamalla\nkoiran suusta ja omasta suustansa leipää, sekoittamalla ne yhteen ja\nantamalla siitä koiran syödä puolet sekä syömällä itse toisen puolen.\nJos taas tahdotaan, ettei koira kulkisi kauas pois kotoa, pannaan tämä\nsekoitus kuivaan paikkaan orren päähän, jossa se pysyy tallessa.\n\nSyödessä pudonnutta leivän murua voidaan käyttää vielä\nparannustarkoituksiinkin. Syyliä poistetaan kädestä panemalla tällainen\nmuru syylän päälle ja syöttämällä se sitten kanalle.\n\nEdellisenlaatuisia taikauskoisia käsityksiä näyttää Virossakin\nliittyvän suupalaan.\n\nSekä Suomen että Ruotsin ruotsalaisten taika-aineisto näyttää\nsisältävän suuren joukon taikoja ja taikakäsityksiä, joissa syljelle,\nsylkemiselle ja suupalalle omistetaan sama merkitys taikomisvälineenä\nkuin suomalaisissa taioissa. Ensiksikin huomattakoon tuleen sylkemisen\nseuraukset: palorakko kielessä, kielen turpoaminen rakoille tahi suun\nkipeytyminen yleensä, Mutta kielen rakkoja parannetaan myös juuri\ntuleen sylkemällä. Sylkemisellä katsotaan voitavan vastustaa taikuutta\nyleensä, ja sen vuoksi on se saanut varsin yleisen käytännön\nlukemattomissa vasta- ja ehkäisytaioissa. On syljettävä veteen,\nennenkuin juodaan siitä, käydään pesemään tahi kuljetetaan elukoita sen\nyli; silloin ei mitään pahaa koidu siitä, eivätkä huulet ruohdu;\nmaahan, ennenkuin lasketaan siihen virtsaansa tahi käydään sille\npitkälleen, sänkyyn tahi tuolille, ennenkuin käydään makaamaan tahi\nistumaan, kun kuljetaan haaskan ohi, kun kompastutaan, kun astutaan\nensi kerran johonkin huoneeseen, kun tullaan tien risteykseen, kun\naamulla ulos mentäessä vaimoihminen tulee ensiksi vastaan, kun\nsäikähtää, kun sattuu panemaan vaatteet nurin päällensä. Vedestä\ntullutta taikomusta (vetehisiä: _vatten-elfvorna_) vastaan kuljetaan\nkolmasti myötäpäivään kaivon ympäri ja syljetään veteen kolme kertaa.\nIhmisen sylkeä ovat ruotsalaiset yleensä pitäneet mitä voimakkaimpana\nja pyhänä taika- ja parannusaineena, jonka vuoksi kaikissa\nparannuksissa on syljetty kolme kertaa.\n\nEdelleen tavataan ongenkoukkuun sylkeminen Suomen ruotsalaisten\ntavoissa.\n\n_Suupala_ saattaa ruotsalaisten käsitysten mukaan aikaan saada\nsamantapaisen taikakontaktin, joka on tunnettu suomalaisten\nkäsityksissä. Jos poika ja tyttö syövät samaa palaa, he pian rakastuvat\ntoisiinsa. Suomalaiseen \"väkipalaa\" koskevaan käsitykseen on verrattava\nruotsalainen käsitys viimeisestä palasta (\"magbiten\") syötäessä: sitä\nei saa antaa kellekään, sillä jos joku saa sen, saa hän ruoan koko\nvoiman. Palan putoaminen suusta ennustaa Ruotsissa samaten kuin\nSuomessakin kuolemaa.\n\n\n\n\nVIII. Kyyneleet.\n\n\nNiihin ihmisruumiin eritteisiin, jotka ovat olleet edellisentapaisten\nluulojen ja käytännön esineenä, kuuluvat myös kyyneleet.\n\nNäistä ensiksikin eräitä taikaluuloja ja uskomuksia. Venäjän Karjalassa\non varottu, ettei kuolleen päälle eikä hautaan tipahtaisi kyyneleitä.\nNe näet tuonelassa kypeniksi muuttuneina polttaisivat vainajata. Koska\nkyyneleet muuttuvat palaviksi kekäleiksi, ei hautaan eikä ruumiin\npäälle saa itkeä. Satakunnassa luullaan, ettei kuollutta saa itkeä\nkauvan, \"sillä sen sija on märkänä niin kauan\".\n\nTsheremissien käsityksissä ei kuollutta saa itkeä, sillä jos itketään\npaljon ja pudotetaan kyyneleitä vainajan vaatteille, hänen kuolleiden\nvaltakunnassa täytyy istua kyynelillä täytetyssä ammeessa. Myöskään ei\npakanallisten tsheremissien tavoissa ole luvallista pudottaa kyyneleitä\nvainajan vaatteille sen vuoksi, ettei tämä näyttäytyisi unessa.\n\nSyrjänien luulon mukaisesti liiallinen suru ja ylenmääräiset kyyneleet\novat onnettomuuden enne; toiset luulevat, että itse kyyneleet\naiheuttavat onnettomuutta, mutta eivät sitä ennusta.\n\nNäissä luuloissa ja uskomuksissa varotaan siis erikoisesti, ettei\nkyyneleitä joutuisi kuolleen yhteyteen ja hautaan. Niihin liittyvät\nomat selityksensä, kuten useimmiten tällaisissa tapauksissa, eivät\nkuvasta niiden varsinaista alkuperää. Tässäkin havaittavien\nvarovaisuustoimenpiteiden pohjana on ollut pelko, että ihmisruumiin\nerite, kyyneleet, kuolleen ja kuoleman kanssa yhteyteen jouduttuaan\nsympatetisen suhteensa kautta alkulähteeseensä voisivat saattaa ihmisen\nepämieluisaan, jopa vaaraa tuottavaan yhteyteen vainajien henkien ja\nyleensä kuoleman yhteydessä vaikuttavan henkimaailman kanssa, Tämän\nlisäksi on tässäkin saatettu ajatella myös kyynelten kautta aiheutuvaa\nsuoranaista vaikutusta kyynelten vuodattajaan.\n\n\n\n\nIX. Ulostus.\n\n\nTaikaopillisessa suhteessa suomalais-ugrilaisten kansojen käsitykset\nulostuksista ovat verrattain selväpiirteisiä ja yleensä muihin\norganismin eritteisiin yhtyviin verrattavia.\n\nSuomessa nämä käsitykset ensiksikin ilmaisevat suoranaista sympatetista\nriippuvaisuussuhdetta ihmisen ja hänen ulostustensa välillä. Jos\npoltetaan jonkun ulostusta, tämä saa vastaavaan ruumiinosaan rupia. Jos\ntaasen joku ulostaa sopimattomalle paikalle ja toinen tekee tulen\nulostuksen päälle, tämä henkilö tulee rupiseksi. Tätä tilaisuutta\nkäytetäänkin suorastaan pahanilkiseen tarkoitukseen. Kun hankitaan\nkolme sellaisen metson höyhentä, jonka haukka on raadellut, ja\npoltetaan ne jonkun ihmisen ulostuksen päällä, tulee tämä\nrupitautiseksi.\n\nNäissä taioissa on siis taikatoimen seuraus osoitettu ja määritelty\ntunnetuksi sairaudeksi, joka lisäksi paikallistuu lähemmin ilmoitettuun\nruumiinosaan. Viimeksi esitetyssä taiassa lienee kuitenkin alkuaan\najateltu toisenlaistakin taikavaikutusta, suoranaisesti sitä poltetta\nja tuskaa, jonka tuli aikaan saa. Tähän on yhtynyt vielä mielikuva\nhaukan kynsien viiltelyn ja raatelun aiheuttamasta tuskasta.\n\nSyrjänit pelkäävät erikoisesti, että ulostus saattaa joutua\npahanilkiselle taikuudelle alttiiksi. Suojellakseen sitä tältä vaaralta\nhe sen peittävät tahi vastataikana sylkevät erikoista menettelytapaa\nnoudattaen kolmasti vasemmalle puolellensa (_kimles kiviv_, s.o. pitkän\nmatkan päähän käden ylitse, pitäen kättä niin, että sylki menee pitkin\nkäden ulkosyrjää). Ei ole lupa ulostaa lähelle tietä eikä varsinkaan\nsuksenladulle. Eräs syrjäniukko teki suksenladun oravanpyyntiä varten.\nTuli toinen metsästäjä ja pilasi ulostamalla ladun. Iltasella\nmetsämajaansa tultuaan ukko vihastuksissaan päätti kostaa. Hän hajoitti\nröyhkeän metsästäjän ulostuksen kolmeen osaan, \"heitti kaksi osaa\n_kimles kiviv_ metsään\", otti kolmannen osan mukaansa ja poltti. Tästä\nvanhusta loukannut metsästäjä kuoli.\n\nToisen syrjäniläisen tarinan mukaan syytettiin muutamia vuosia sitten\nerästä syrjänieukkoa siitä, että hän oli taikomalla aiheuttanut\nsairauden kahdelle alaikäiselle pojalle. Hän oli nähnyt kolmen pojan\nulostavan tien lähellä. Poikien mentyä eukko jakoi lannan kolmeen\nosaan, heitti kaksi osaa _ki kimles (ki gug)_ olkansa taitse ja poltti\nkolmannen osan uunissa. Kukin pojista sairastui, saaden ihottuman\nvastaavaan ruumiinosaan.\n\nPari puheenaollutta suomalaista sekä syrjäniläiset taiat kuuluvat\npahanilkisen taikuuden alaan. Tällä alalla onkin ulostuksella\nsuomalaisessa taikuudessa lukuisia muitakin käytäntötapoja, niistä\nuseat sellaisia, jotka tyypillisinä kuvastavat alkuperäisiä käsityksiä.\nSeuraavassa esitettäköön niistä muutamia.\n\nJos joku löytää tuoreen, yökasteen koskemattoman karhunlannan ja lyö\nsen yhteen ihmisen lannan kanssa, niin rupeaa karhu ahdistamaan sitä\nihmistä. Tahi otetaan karhun ja ihmisen lantaa, pannaan sellaisen\ntulisijan alle, jossa tuli aina palaa, mutta niin syvään, ettei tuli\npolta, vaan kuumentaa. Mitä enemmän tuli kuumentaa, sitä kiivaammin\nrientää karhu ihmisen kimppuun. Myöskin voidaan karhun ja ihmisen\nlantaa panna metsästä löydetyn eläimen sääriluun sisään, asettaa se luu\ntikan reikään, tehdä siihen lepästä kolme naulaa, joita leppänuijalla\nlyödään, yksi kerta ensimäisenä torstaina eli taian tekopäivänä,\ntoisena torstaina kaksi ja kolmantena kolme kertaa; silloin karhu etsii\nihmisen joka paikasta käsiinsä ja repii. Umpitauti voidaan aiheuttaa\nihmiselle tahi eläimelle panemalla lantaa koiran reisiluun sisään,\njonka toinen pää on sahattu auki, ja tukkeamalla se leppänaulalla. Tämä\nviedään umpilähteelle, josta otetaan jokin vedessä ollut puu, johon luu\npunaisella langalla sidotaan kiinni, ja tämä laitos pannaan takaisin\nlähteeseen, joko ainiaaksi, jolloin taiottava kuolee umpitautiin, tahi\nniin, että sen voi ottaa pois, jos tahtoo vapauttaa hänet pitemmältä\nkärsimästä.\n\nRakkaustaioissa on ulostus myös saanut jonkunlaisen käytännön.\nEnsiksikin seuraavanlaatuisessa kiinnitystaiassa: Jollei neito saa\npoikaa mieltymään itseensä, hän panee lantaansa voileivälle ja syöttää\nsen pimeässä sulhaselleen. Samaten eroitustaioissa. Kun pojat tahtoivat\npäästä eroon tytöistä, he ottivat näiden ulostusta ja panivat kenkiensä\nkärkeen. Jos taasen tahdottiin erottaa sulhanen morsiamestansa,\nhaettiin morsiamen ulostusta ja pilattiin sillä sulhasen saappaat sisä-\nja ulkopuolelta hänen nukkuessaan. Kun sulhanen aamulla panee saappaat\njalkaansa ja huomaa ne pilatuiksi, hänen rakkautensa morsiameen siitä\nalkaen kylmenee.\n\nNiinhyvin teknillisessä suhteessa kuin taianomaisen käsitesisältönsä\npuolesta useimmat näistä taioista ja luuloista ovat tyypillisiä\nesimerkkejä sympatetisesta taikuudesta. Vastaavat Suomen ruotsalaisten\nja skandinaviset käsitykset ovat tässä suhteessa nekin erittäin\nvalaisevia.\n\nSuomen ruotsalaisten taioissa ulostusta käytetään pahanilkisen\ntaikuuden välikappaleena. Ihminen voidaan tehdä hulluksi asettamalla\nhänen ulostustaan ihmisen pääkalloon ja heittämällä se koskeen. Joku\nsaadaan taasen suuttumaan toiselle panemalla hänen ruokaansa\njälkimäisen ulostusta. Edelleen parannustaioissa: tarttunutta pakotusta\nparantaakseen on otettava omaa ulostustansa ja asetettava sitä\nkivistävälle paikalle ja sen jälkeen heitettävä se vasemman olkapään\nyli hautuumaata kohti ja sanottava: \"Ota sinä tuo, anna minulle\nterveyteni.\"\n\nSkandinavisissa käsityksissä lapsen ulostuksiin nähden noudatettavista\nmenettelytavoista ilmenee ensiksikin selvästi meille tunnettu pyrkimys\nmenetellä niiden kanssa siten, etteivät ne joutuisi taikuuden tahi\nvahinkoa tuottavien henkiolentojen vaikutukselle alttiiksi. Norjassa ne\npoltetaan, koska niitä ei uskalleta heittää ulos; jos niiden kanssa\nmeneteltäisiin näin varomattomasti, Trold tahi Huldre saattaisi\nvahingoittaa lasta. Ruotsissa, Närikessä luullaan, ettei ole hyvä\nheittää \"mitään lapsen päästämää\" pois, ennenkuin siihen on pantu\ntulta, sekä pohjoisessa Södermanlandissa, että lapsi tulee\nrauhattomaksi ja alkaa itkeä öisin, jos sen \"pilausta\" heitetään\nsellaisille paikoille, joissa \"keijukaiset (älvorna) pitävät\nkarkeloitansa\". Mutta toiselta puolen kuvastuu ruotsalaisissa\nkäsityksissä lapsen suoranainen sympatetinen riippuvaisuussuhde näistä\norganismin eritteistä. Sekä Ruotsissa että Suomen ruotsalaisten\nkeskuudessa kansa pelkää lapsen ulostusten joutumista tulen yhteyteen;\nsiitä olisi lapselle kaikenlaista vahinkoa: se saisi ripulin, haavoja,\nruohtumia tahi rapeutumia vastaavaan ruumiinosaan tahi sairastuisi se\nmuuten.\n\nIhmislannalla on verrattain huomattava käytäntö suomalaisessa\ntaikaterapiassa. Niistä sairauksista, joita sillä parannettiin,\nmainittakoon _trachoma_ (\"pasko\", \"silmi- 1. silmäpasko\"). Lannan\njoutuminen juuri tämän sairauden parannusaineeksi saa selityksensä\ntaikaopillisesta perusajatuksesta _similia similibus curantur_, kun\notetaan huomioon taudin suomalainen nimitys ja käsitys sen laadusta.\nMyöskin hampaansäryn parantamiseen ulostus kelpasi. Tätä paitsi\nkäytettiin sitä profylaktisesti hammastautia vastaan. Jos lapsen ikenet\nvoidellaan hänen ensimäisellä ulostuksellaan, hänen hampaitaan ei\nkoskaan pakota.\n\nKovissa synnytystuskissa saatiin apu siten, että otettiin äskettäin\nsynnyttäneen ulostusta ja annettiin kuivattuna synnytystuskissa\nolevalle.\n\nMainittakoon vielä, että liiviläiset ovat käyttäneet noidan ulostuksia,\nniillä potilasta savustaen, (selvästi neutralisointiajatukseen\nperustuvana) vastataikana noitumisella aiheutettua sairautta vastaan.\n\nSyrjänit samaten käyttävät ihmislantaa parannustarkoituksiin, esim.\nomaa tuoretta lantaansa haavaa sidottaessa. Tämän pitäisi ehkäistä\ntartunta.\n\n\n\n\nX. Virtsa.\n\n\nSuomessa vallitsee kansan kesken luuloja virtsan laskemisen\nvaarallisuudesta eräisiin paikkoihin. Sitä ei ensiksikään saa päästää\ntuleen, sillä siitä olisi seurauksena vastaavan elimen rupeutuminen. Ei\nmyöskään tule laskea virtsaa haaskan päälle, sekin aiheuttaisi, että\nvastaava ruumiinosa tulisi kipeäksi. Jos taas heittää vettänsä metsään\nmennessä, kaatuvat hakkaajalta kaikki puut taaksepäin, s.o. toisaalle\nkuin on aiottu.\n\nVirolaisten luulojen mukaan on kiellettyä laskea virtsaansa\npellavamaalle, koska kirkon alttariliina on pellavasta.\n\nSyrjänien tapakodeksi kieltää laskemasta vettänsä tuleen. Poikaset\nusein rikkovat tätä sääntöä, josta tuli rankaisee heitä lähettämällä\nheidän penis'eensä rohtuman. Syrjäni ei myöskään uskalla laskea virtsaa\npuroon, jokeen, järveen tahi niiden rannoille, peläten loukkaavansa\nvettä.\n\nNämä taikaluulot saattavat perustua suoranaiseen käsitykseen\nihmisruumiin eritteen kautta syntyvästä taianomaisesta\nsympatiasuhteesta ja sen aiheuttamasta vahingosta, joka tässä\ntavallisesti kohdistuu vastaavaan elimeen. Tämän ohella on muuan\ntoinenkin puoli otettava huomioon. Syrjäniläisistä luuloista näkyy,\nettä tuli ja vesi personallisemmalla tavalla kuin paljaan\nsympatiasuhteen kautta aiheuttavat vaikutuksensa. Kysymyksessä olevalla\nmenettelyllä niitä _loukataan_. Kun tiedetään, että useiden\nsuomalaiskansojen alkuperäisissä uskontokäsityksissä m.m. elementtejä\nsellaisinaan, tahi toisin sanoen, niiden muodottomia \"sieluja\" on\npalvottu jumaluusolentoina, tuntuu käsitettävältä, että näissä\nkielloissa ja niiden rikkomisen seuraamuksissa on ajateltu elementtien\nloukkaamista jonkinmoisina jumaluusolentoina. Tämä käsitys on voinut\nvallita myöhemminkin, sen jälkeen kuin maassa ja vedessä on käsitetty\nasustavan personoituja henkiolentoja. Niinpä esim. suomalaisissa\nluuloissa \"maahiset\" valittavat, että heitä näin loukataan.\n\nVarsinaisissa suomalaisissa taioissa on virtsa saanut lukuisia\nkäytäntömuotoja. Joku voidaan saada ikävöimään toista ihmistä\nkääntämällä virtsanheittosija lapiolla nurinpäin ja tekemällä eräitä\ntaikatemppuja noudattaen tulet sijalle, samalla kuin loitsitaan:\n\n    \"Sinun pitää ikävöimän minun perään\n    niinkun tuo valkea palaa.\"\n\nTarkoituksiltaan samanlaatuisessa käytännössä virtsa on yhteyttä\nsynnyttävissä avioliittotaioissa. Saadakseen sulhasensa\nparempiluontoiseksi, morsiamen oli syötettävä tälle m.m. virtsaansa.\nEdelleen erottavissa lemmen taioissa: Kun joku on taioilla saanut\nikävöimisen toimeen, sen saa siten häipymään, että laskee virtsaansa\nrakastuttajan jäljille. Taikomalla aiheutetusta rakkauden siteestä\npäästään vapaaksi antamalla taikoneen syödä virtsalla tahrattua\nnisuleipää, tahi yksinkertaisesti heittämällä virtsaa sen silmille,\njonka lumoista tahdotaan vapautua.\n\nEdellä puheenaolleista erotustaiat perustuvat neutralisointiprinsipiin\nja ovat samalla tavallisia vastataikoja. Samaan ryhmään kuuluu seuraava\nvastataika: Jos joku toivottaa toiselle pahaa, saa sen estetyksi, jos\nmenee ulos ja laskee virtsaa hänen jäljilleen. Erotustaioissa on tätä\npaitsi huomioon otettava se inhon tunne, mikä tällaista \"lääkettä\"\nnauttineessa syntyy hänen saadessaan tietää sitä nauttineensa.\n\nVirtsan käyttö lääkitsemistarkoituksiin on verrattain yleistä ja\nmonipuolista. Se on taika-aineena niinhyvin ehkäisevissä kuin\nparantavissa taioissa. Taikuuden ja tarttumuksen ehkäisemiseksi on\nSuomessa lapselle annettu omaa virtsaansa. Sellaista tarttumusta\nvastaan, joka voidaan saada saunavedestä, ellei siihen kiehutettaessa\nole pantu suolaa sekaan, on otettava astiaan omaa virtsaansa, pantava\nsiihen 9 suolaraetta ja saunan rappusilla, kiuasta päin seisten,\nvaleltava sillä koko ruumiinsa.\n\nHaavojen, käärmeen pistoksen, korvan pistoksen, silmätautien y.m.\nsairauksien parantamiseksi käytetään lääkkeenä, joko semmoisenaan tahi\nosana lääkesekoituksessa, potilaan omaa virtsaa.\n\nEtupäässä lääkitsemistarkoituksiin näyttävät virolaiset taikuudessaan\nkäyttävän virtsaa. Yskässä on juotava omaa virtsaa. Mutta myöskin\nvirolaisten lemmenherätystaioissa on virtsalla käytäntö: Kun neidot\nnousivat laskemaan virtsaansa kirkon kellon päälle, tulivat he\nkuuluisiksi.\n\n_Sjögren_ kertoo lappalaisten parantaneen ankaraa yskää omalla\nvirtsallaan, juomalla sitä kourallisen kahtena tahi kolmena\nperäkkäisenä aamuna.\n\nSyrjänien väittää _Nalimov_ käyttävän lääkitsemistarkoituksiin omaa\nvirtsaansa, juomalla aamullista urinia. Lapset koettavat näin\nlääkittäessä päästää virtsaa suoraan suuhunsa. Syrjänien käsityksen\nmukaan virtsa auttaa laihuutta, _rachitista_ ja näivetystautia vastaan.\nTähän lienee verrattava seuraava suomalainen virtsan käytäntötapa.\nSaadakseen lapsesta lihavan, eukot ovat sitä kylvettäessään laskeneet\nvirtsaa sen päähän.\n\nMainittakoon tässä myös eräs liiviläisten tapa. Ehtoolliskirkosta\ntultuansa jotkut vaimot eivät mene heti huoneisiin, vaan talliin, jossa\nlaskevat virtsaa sitä varten valmiiksi asetettuun astiaan ja\npirskottelevat virtsalla kaiken karjan. Tällaisessa tapauksessa\nvirtsalla tietenkin ajatellaan olevan erikoisen siunausta tuottavan\ntaikavoiman.\n\nMuuan Suomen ruotsalaisten luulo muodostaa analogian edellä\npuheenaolleelle syrjäniläiselle käsitykselle metsästysonnen\npilaamisesta. Ketunpyytäjä saatetaan \"pilata\" siten, että joku ilkeä\nnaapuri laskee vettänsä hänen jäljillensä, kun hän on menossa\npyydyksillensä.\n\nUudenmaan ruotsalaisten tapasäännös kieltää päästämästä virtsaa\nuuninluudalle; sen seurauksena olisi sairastuminen. Ruotsissa on ollut\nkiellettyä virtsata sellaiselle paikalle, missä sika on maannut;\nsäännön rikkomisesta on seurauksena sairastuminen jonkunlaiseen rokkoon\n(svinkoppor), joka kuitenkin sian karvoilla savustamalla voidaan\nparantaa.\n\n\n\n\nXI. Pesu- ja ristimävesi.\n\n\nTaikakäsityksissä ajatellaan usein jo paljaan kosketuksen saattavan\nolla ruumiillisen substanssin tartuttajana ja siirtäjänä. Tämän\nkannalta on luonnollista, että se vesi, joka on ollut välittömässä\nyhteydessä ruumiin kanssa ja saattanut liuottaa itseensä ihmisen\nruumiillisen olemuksen hiukkasia, esim. hikeä, varsin suuressa\nmäärässä on hänen organisminsa tartuttama ja tällä tavoin hänen\npersonallisuutensa täyttämä. Tästä syystä pesuvedellä onkin taikuudessa\ntäysin samanarvoinen asema varsinaisen ruumiillisen substanssin\nrinnalla.\n\nNäissä käsityksissä saa määrätyissä elämäntiloissa käytettävä ja\nmäärätyiden ihmisten pesuvesi erikoisen merkityksen. Tarkasteltakoon\nniistä ensiksi _lapsen ensimäisessä pesussa_ käytettävään veteen\nkohdistuvia tapoja ja luuloja.\n\nUuden ihmisolennon ilmautuminen maailmaan on, sekä jo ennen syntymistä\nettä varsinkin sen aikana ja pitkän aikaa jälkeenkinpäin, joka\naskeleella kiedottu maagillisten käsitysten taikaverhoon. Syntyessään\nja kauan aikaa jälkeenkinpäin lapsi on erikoisessa taianomaisessa\nherkkyyden ja vastaanottavaisuuden tilassa, joka velvoittaa\nnoudattamaan suurta huolenpitoa ja varovaisuutta kaikessa, mikä\nkohdistuu häneen tahi jollakin tavoin on yhteydessä hänen kanssaan.\nVarsinkin kaikki se, minkä kanssa lapsi _ensi kerran joutuu\nkosketuksiin_, saa erikoisen tärkeyden. Näin on etenkin ensimäisen\npesuveden ja lapsen pesun laita yleensä.\n\nJo sellaisenaan, ennen ensimäistä kylvettämistä siinä, ajatellaan\npesuveden voivan vaikuttaa lapseen, antaa hänelle joko hyviä tahi\nvahingollisia ominaisuuksia. Veteen saattaa näet sisältyä esim.\nvahingollisia taikavoimia, ja siksi on se ennen kylvettämistä tehtävä\nvaarattomaksi. Toiselta puolen voidaan ensimäisen kylvyn ja siinä\nkäytetyn veden avulla, sitä tarkoituksenmukaisesti valmistamalla,\nkylvetettävään siirtää toivotuita ominaisuuksia. Tämän kaiken vuoksi\nensimäinen pesu- eli kylvetysvesi monia taikatemppuja noudattaen hyvin\nhuolellisesti valmistetaan.\n\nSuomessa ensimäiseen pesuveteen pannaan erilaisia esineitä tahi\naineita, esim. kolme koivun lastua, hopeapikari, paikotellen\nvihki- sormus, tahi tyttölapselle äidin kihlasormus, jonka katsotaan\ntäysi-ikäisenä takaavan hänelle hyvän naimaonnen. Tytön ensimäiseen\npesuveteen on Hämeessä pantava hopealusikoita ja huuhdottava ne siinä;\ntoisen tiedon mukaan raha, jotta lapsesta aikuisena tulisi rikas.\nSuomen Karjalassa pannaan veteen hopearaha ja vähän tervaa, \"jottei\nrupi käy\", Keski-Suomessa kolme hiiltä ja sormus, Lapissa tulirauta,\nsakset ja mustaa villaa.\n\nNäistä pesuveden valmistuksessa käytettävistä taikaesineistä useat ovat\nselvästi ehkäisevää tarkoitusta palvelevia, aiottuja estämään vedessä\nmahdollisesti piilevien pahojen voimien ja ominaisuuksien vaikutusta ja\nsiirtymistä kylvetettävään. Tällaisiksi lienevät katsottavat hiilet\ntahi kekäleet, terva, erinäiset rautaesineet, veteen sylkeminen, suola,\ntulikivi ja osaksi myöskin raha.\n\nToisten pesuveteen pantavien esineiden käytännön perustana on ollut\nsellaisten ominaisuuksien siirtäminen kylvetettävään, jota veteen\npantavan esineen ajatellaan edustavan. Hyvin usein käytettävien kulta-\nja hopeaesineiden ajateltiin varmaankin antavan kauneuttansa ja\nloistoansa, tekevän kylvetettävän ihon hohtavan kauniiksi, samalla kuin\nmielikuva rikkaudestakin on saattanut olla tietoisuudessa. Koivun\nlastun käyttöön on saattanut liittyä ajatusparallelli kylvetettävän ja\nnuoren koivun valkeudesta, rehevyydestä ja kasvuvoimasta.\n\nKoska pesuvesi pesun jälkeen sisältää lapsen ruumiillisen olemuksen\nainehiukkasia, se jälkeenkinpäin säilyttää läheisen yhdyssiteen\nkylvetettyyn. Näkymättömien sympatetisten siteiden kautta sillä saattaa\nolla lapseen aina sen laatuinen -- joko edullinen tahi vahingollinen --\nvaikutus, minkälaisen käyttelyn tahi kohtalon alaiseksi se on joutunut.\nTästä johtuvat toiselta puolen monilukuiset kiellot ja rajoitukset\nkäytetyn pesuveden kanssa meneteltäessä, toiselta yhtä monilukuiset\nkäyttöohjeet ja temput.\n\nKun pesuvesi monin taikatempuin on valmistettu, pestään sillä Suomessa\nlasta kolme kertaa, paikoitellen kuusi, jopa yhdeksänkin kertaa, siihen\ntarpeen mukaan aina uutta lisäämällä. Toisaalta varovaisuuspyrkimys\nilmenee pesemiskieltona. Lapsen päätä ei synnyttyä saanut pestä,\nennenkuin se oli päässyt kriitillisimmän ajankohdan yli, s.o. ennenkuin\nse oli tuotu ristiltä.\n\nKäytettävän ja käytetyn pesuveden käsittelyssä osoittautuu yleiseksi\npyrkimykseksi tarkkojen varotoimenpiteiden ja määrätyiden\nmenettelytapojen noudattaminen. Lapsen pesuvettä ei ensiksikään saanut\npanna tuuleen. Se olisi aiheuttanut tautia lapselle. Pahansuopien\nvehkeet ja varsinkin kaikkialla uhkaava paha silmä ovat lapsen pahimpia\nvihollisia sen vastaanottavaisuuden tilan aikana, jossa lapsen jonkun\naikaa syntymisen jälkeen ajatellaan olevan. Sen vuoksi ei tullut antaa\nkenenkään tietää, että lasta varten saunavettä lämmitettiin; toivatpa\nmuutamat kirnunkin esille tarkoituksella luulotella kirnuvettä\nlämmitettävän.\n\nPesun jälkeen oli vedestä pidettävä tarkka huoli. Ensimäisessä pesussa\nkäytetty vesi heitettiin talvella lumihangelle, kesällä jollekin\npuhtaalle paikalle tahi lattian alle, tarkoituksella, ettei lapsi saisi\nruohtumaa tahi muuta sellaista ruumiiseensa. Tahi oli se vietävä saunan\nlattialle, huoneen tahi kiven alle, \"virtaavaan viepään\", kaadettava\nkarsinaan tahi -- jos kylvetettävä on tyttö -- peräpenkille pöydän taa,\njolloin hänelle neitona tulee sulhasia, tahi -- jos poika --\nmuurahaispesään, jolloin hänestä tulee terve ja väkevä. Tyttölapsen\npesuvesi saatetaan myös viedä kirkkotielle ja pojan lastukolle, jolloin\njälkimäisestä tulee kätevä.\n\nEi ainoastaan kaikki ne esineet ja aineet, joiden kanssa lapsi\nensimäiseksi joutui kosketuksiin, olleet määrääviä hänen\nmenestymiselleen ja kohtalolleen, vaan myöskin ne henkilöt, joiden\nkanssa hän tuli yhteyteen, olivat tässä määrääviä. Luullaan, että ketä\nlapsi ensiksi katsoo, sen näköinen siitä tulee. Siitä syystä ei rumaa\notettu pesemään.\n\nJo näiden esimerkkien nojalla voidaan todeta ne ajatussuunnat, jotka\novat olleet vallitsemassa suomalaisten taikakäsityksissä lapsen\nensimäisen pesun aikana, Ne jakautuvat selvästi kahteen ryhmään:\nvarotoimenpiteiden, joiden tarkoituksena on menetellä käytetyn\npesuveden suhteen siten, että sen kautta lapselle mahdollisesti\nkoituvat vahingolliset vaikutukset välttyisivät (veden suojeleminen,\nkaataminen puhtaaseen, suojaisaan paikkaan), sekä aktivisten\nmenetelmien, joiden avulla toisaalta vedessä piilevät vahingolliset\nominaisuudet (vedessä asustavat pahat henkivoimat tahi taikuus) tehdään\ntehottomiksi, toisaalta lapselle ajatellaan tuotettavan toivottuja\nominaisuuksia tahi yleensä onnekas tulevaisuus (veden kaato pöydän taa\nperäpenkille, missä vieraat istuvat, vienti kirkkotielle, lastukolle\nj.n.e.).\n\nEräiden toisten Itämeren suomalaisten kansojen tavat ovat näissä\nsuhteissa sangen selväpiirteisiä ja mielenkiintoisia. Näistä\ntarkasteltakoon ensiksi liiviläisten menetelmiä. Lapsen pesuvettä\nsuojellaan kaatamalla se johonkin kuoppaan, jottei tuuli sattuisi\nsiihen. Jos vedestä, jota lämmitetään odotettavissa olevan\npienokaisen pesuvedeksi, pisarakaan putoaa tuleen, ei se enää kelpaa\ntarkoitukseensa, koska se olisi lapselle vahingollista. Ei myöskään\nsitä vettä, jossa lapsen vaatteita on pesty, saa heittää kuistilta (vom\nVordache) ulos. Jos tyttölapsen ensimäiseen pesuveteen pannaan sokeria,\npojat rakastuvat tyttöön hyvin.\n\nVirolaisten muinaisen elon ja olon kuvaajista monet ovat erikoisesti\npanneet huomiota lapsen ensimäiseen kylvetykseen. _Kreutzwald_ lausuu,\nettä siihen liittyy niin paljon taikauskoa, että sillä voisi täyttää\nuseita sivuja. Totta onkin, että sekä vanhemmissa kuvauksissa että\nmyöhemmältä ajalta olevissa lähteissä on erikoisen paljon näitä\nseikkoja koskevia tietoja.\n\nLapsen pesuvettä virolaiset eivät milloinkaan heitä sellaiseen\npaikkaan, missä ihmisiä kulkee, ajatellen, että sellaista lasta\njälkeenpäin jokainen halveksisi ja \"sen täytyisi maata kaikkein\nihmisten jalkojen alla\". Pesuvesi kaadetaan kuoppaan, portin pielipuun\nsijalle, jotta oltaisiin varmoja, ettei se joudu tallattavaksi.\nSiveellisesti langenneesta tytöstä sanotaan: \"Hänen kylpyvetensä on\nvarmaankin joutunut monien ihmisten tallattavaksi.\" Wirumaalla\nkylpyvedestä ripotellaan muutamia tippoja huoneen katolle, jotta lapsi\npääsisi korkeaan asemaan ja vallitsisi muita.\n\n_Wiedemann_ kertoo paljon mielenkiintoista lapsen ensimäisestä\npesemisestä ja lapsen pesemisestä yleensä. Pesuvettä, johon muutamat\npanevat jonkin hopeaesineen, ei saa jättää minkään eläimen\nkosketeltavaksi. Sitä ripotellaan huoneessa yltympäri ylös seinille;\nloppu kaadetaan sellaiseen paikkaan, \"missä tuuli ei siihen käy\".\nMuutamat heittävät pesuvettä, jos lapsi on poikalapsi, korkealle ylös,\njotta siitä tulisi suuri, jos tyttö, kauas hajalleen, jotta se saisi\npaljon kosijoita, tahi aurinkoa vasten katolle, jotta lapsesta tulisi\nkuuluisa ja se pääsisi nuorena naimisiin. Muutamat kostuttavat sillä\npoisheittäessään ikkunoita, jotteivät hämärä ja kuunvalo vahingoittaisi\nlasta. Jos kylpyvettä menee tuleen, syntyy pienten lasten ihoon\nrakkoja. Silloin otetaan yhdeksän hehkuvaa hiiltä, heitetään ne\nperäkkäin veteen, pannaan siihen vähän suolaa ja pestään sillä; vesi\nheitetään uunin päälle (auf die Ofendecke, _keris_). Samaten kerrotaan\nViron saaristoasukkaiden vieneen pesuveden pihalle ja heittäneen sen --\njos kylvetettävä oli poikalapsi -- korkealle ylös -- jos tyttö -- kauas\nhajalleen, jotta pojasta tulisi hyvin suuri ja tyttö saisi paljon\nkosijoita. Samanlaista kerrotaan Saarenmaan virolaisista.\n\nMyöhemmältä ajalta olevat muistiinpanot sisältävät mielenkiintoa\nansaitsevia täydentäviä tietoja näistä virolaisten tavoista.\nEnsiksikin, lapsen ensimäistä pesuvettä ei niidenkään mukaan viskata\nmihinkään sellaiseen paikkaan, missä elukat voisivat siihen koskea.\nTyttölapsen pesuvesi viskataan ulos _lehtipuun juurelle_. Poikalapsen\nvesi kaadetaan marja- tahi \"kasvupuun\" juurelle; silloin kasvaa lapsi\nniin _kovaa ja niinkuin puu_. Jos taasen ensimäinen pesuvesi heitetään\ntien risteykseen, tyttölapsi saa paljon kosijoita ja tulee kuuluksi\nkaiken kansan joukossa, ja poikalapsella on hyvä naimaonni. Kirkolle\nristittäväksi vietäessä heitettiin lapsen viimeinen pesuvesi reen tahi\nvankkurien päälle (sivulle), jolloin niinikään tyttö pääsi pian\nmiehelle ja poika otti pian vaimon.\n\nUseimmat näistä virolaisten ja liiviläisten tavoista ja\ntaikakäsityksistä saavat selityksensä samoista perusluuloista, jotka\novat olleet suomalaisten tapojen pohjana. Näissäkin kuvastuu toisaalta\nkäsitys itse pesuveden merkityksestä kylvetettävälle joko vahinkoa tahi\netua tuottavassa suhteessa, toisaalta kylvetettävän riippuvaisuussuhde\nkylpyvedestä pesun jälkeen. Monet virolaisista ja liiviläisistä\ntavoista ja käsityksistä ovat siis ehkäisevää ja suojelevaa laatua\n(veden suojeleminen eläimiltä, auringolta, tuulelta, vieminen ja\nkaataminen suojaisaan paikkaan). Veden heittäminen pimeään paikkaan ja\nyleensä auringolta suojeleminen johtunee suoranaisesti pelosta, että\nauringolla pesuveden välityksellä olisi vahingollisia vaikutuksia\nlapseen; lähinnä näytään pelätyn joitakin ihottumia. Tuulelta\nsuojeltiin vettä peläten tuulen välityksellä leviäviä ja tuulesta\ntulevia tauteja (\"tuuleista\" j.n.e.).\n\nTällaisia luuloja, esim. auringon ja pesuveden kautta lapselle\nsuoranaisesti koituvasta vahingosta tunnetaan muuallakin. Esim.\nSchlesiassa ja Brandenburgissa lapsen ensimäinen pesuvesi on kaadettava\nvarjopaikkaan, ruusupensaan taakse tahi talliin, jonne aurinko ei\npaista; näin menetellen aurinko ei polta lasta.\n\nPesuveden kaatamisen puun ja yleensä kasvien juurelle sekä sen\nlevittämisen määrättyihin paikkoihin otamme pian toisessa yhteydessä\npuheeksi.\n\n_Kaste- eli ristimävesi_ saa taikakäytännössä ja -käsityksissä yhtä\ntärkeän merkityksen kuin pesuvesikin ja siihen kohdistuvat\nmenetelmätkin ovat suureksi osaksi samoja.\n\nEnsiksikin, sitäkin on suojeltava vahinkoa tuottavilta vaikutuksilta ja\nsiinä itsessään asustavat vahingolliset voimat tehtävä vaarattomiksi.\nSuomessa kastevesi piti kuljetettaman peitteen alla. Toiseksi,\nmäärätyllä kasteveden käsittelyllä aiheutettiin vastaavia vaikutuksia\nkastettuun tahi hänen tulevaan kohtaloonsa. Se oli kasteen tapahduttua\nviskattava ylös jollekin seinälle, \"jotta lapsesta tulisi ylevä\nihminen\", tahi jotta hänestä tulisi kirjantaitava ja ymmärtäväinen.\nSavossa ja Karjalassa se heitettiin pappilan asuinrakennuksen tahi muun\nrakennuksen seinälle ja katolle asti, jotta pojasta varttuisi arvoisa\nmies ja tyttö joutuisi \"korkeisiin naimisiin\".\n\nYleensä kastevesi on heitetty korkealle, mutta vaikutukset ajatellaan\njonkun verran vaihteleviksi, vaikkakin ne perustuvat samanlaatuisiin\nmielikuviin. Näin on tehtävä, jos tahtoo, että lapsi kasvaa pitkäksi;\njos vesi heitetään matalalle, hän jää hyvin lyhyeksi. Mutta toisaalla\nkatsotaan lapsen tästä tulevan ylpeäksi, matalalle heitettäessä taasen\nhiljaiseksi ja siivoksi; joskus taasen luullaan lapsesta näin\nmenetellen tulevan hyvän lukijan tahi hänen pääsevän ylhäisiin\nnaimisiin tahi hänestä tulevan selväpäisen.\n\nLapissa ristimävesi on aina viskattava huoneen harjalle.\n\nVarsinais-Suomessa tyttöä ei saanut kastaa samalla vedellä, jolla poika\noli kastettu. Jos niin tehtiin, tytölle kasvoi parta. Tytön kastevesi\nkaadettiin kauneimman \"mirtin\" juurelle. Kun näin tehtiin, tytöstä tuli\nkaunis ja myrtti kasvoi hyvin.\n\nVirolaisten tapana on ollut m.m. valaa jäljellejäänyt kastevesi\nseinille tahi katolle, koska ajateltiin, että näin menettelemällä lapsi\njoutuu suureen kunniaan ja on vallitseva muita. Jos on mahdollista,\ntytön kastevesi heitetään kaikille neljälle ilmansuunnalle sanoen:\n\"_Tulge siit kossilassed, tulge sealt kossilassed_!\" (tulkoot täältä\nkosijat, tulkoot tuolta kosijat!). Vielä viskataan tyttölapsen\nristimävesi lehmän parteen, jolloin karja menestyy hyvin ja tytär\nviedään pian naimisiin, tahi poikalapsen talliin, mistä hevoset\nmenestyvät hyvästi ja pojasta tulee hyvä hevosten hoitaja. Erikoista\nmielenkiintoa ansaitsee seuraava tieto. Kasteen jälkeen vei joku\nkummeista kasteveden puutarhaan ja kaatoi sen jonkun hedelmäpuun,\ntavallisesti omenapuun juurille. Näin tuli tästä puusta _lapsen\nonnenpuu. Jos tämän onnenpuun runko kuivettui, ei lapselle ollut suotu\npitkää elonikää._\n\nLappalaiset kuljettivat kasteveden paikalle punaisella silkillä\npeitettynä. Kun lapsi oli kastettu, vietiin vesi ulos. Silkki sidottiin\nkahden koivun oksiin niin, että se muodostui kuperaksi, ja vesi\nsiivilöitiin maahan. Näin tehtiin, jotta lapsi _kasvaisi niinkuin\nkoivu_ ja siitä tulisi iloinen kuin punainen silkki. Lappalaisten\nuudestaankastamisessa, jossa ristillisen kasteen vaikutus pestiin pois,\nlämmitettiin tarpeellinen vesi, kaadettiin se altaaseen ja pantiin\nsiihen kaksi koivunoksaa, toinen luonnollisessa muodossaan, toinen\nrenkaaksi taivutettuna. Tämän jälkeen puhutteli kastaja-äiti\n(_laugo-ädne_) lasta seuraavasti: \"Tullos yhtä hedelmälliseksi,\nterveeksi ja vahvaksi kuin se koivu, josta tämä rengas on otettu.\"\n\nUseimmat kasteveteen liittyvistä tavoista ja taikakäsityksistä\ntunnetaan helposti samoiksi, joita lapsen pesuveden käsittelyssä\nnoudatetaan, ja ne johtuvat niinmuodoin samanlaatuisista\nperuskäsityksistä. Toisten voidaan helposti todeta kuuluvan\nvarotoimenpiteiden luokkaan sekä ehkäiseviin taikatoimiin, toisten\ntarkoituksena on etupäässä symbolisten tointen avulla ja vedessä\npiilevän ruumiilliseen substanssiin perustuvan sympatetisen yhteyden\nnojalla hankkia kastetulle toivottuja ominaisuuksia tahi vaikuttaa\nhänen vastaiseen kohtaloonsa. Eräät tässä käytetyistä toimista\nperustuvat suoranaiseen idea-assosiationiin: veden heittäminen\nkorkealle antaa pitkän iän tahi auttaa pääsemään muita ylemmäs,\nvallitsevaan asemaan ja kunniaan.\n\nKuten usein muuallakin, täälläkin samalle toimelle on annettu eri\nmerkitys riippuen siitä, mikä ajatus tahi millainen mielikuva sen\nohella kulloinkin on tietoisuudessa ollut voimakkaimpana. Niin\nviimeksimainittu menettelytapa saattoi tehdä lapsesta myös ylpeän.\nSuomessa ei pidetty sopivana kastaa tyttöä ja poikaa samalla vedellä\nsiitä syystä, että sen luultiin siirtävän miehisiä ominaisuuksia\ntyttöön ja päinvastoin. Virossa taasen pidettiin hyvänä, jos poikia ja\ntyttöjä voitiin kastaa samalla vedellä, mikä on saattanut johtua\najatuksesta hyvän naimaonnen hankkimisesta. Näin oikeuttaa päättelemään\npaitsi se, että virolaiset yleensäkin syntymisessä ovat panneet enimmän\npainoa juuri naimaonnen hankkimiselle, myös yhtäläiset käsitykset\nmiehen ja naisen vaatteen vaikutuksesta, lasta syntyessä ensi kerran\nkosketeltaessa.\n\nErikoista huomiota ansaitsevat ne tiedot, jotka puhuvat kasteveden --\nsamaten kuin ensimäisen pesuvedenkin -- saattamisesta puun tahi muun\nkasvin yhteyteen. Aikaisemmin on eräiden ihmisruumiin substanssien,\nkuten veren ja synnytysjälkeisten taianomaisessa käytännössä, niihin\nkohdistuvissa luuloissa ja useissa parannustaioissa havaittu sellaisia,\njoiden olemme selittäneet johtuneen pyrkimyksestä saattaa ihmisyksilö\nruumiin substanssin avulla elävän luonnonesineen yhteyteen.\nNäiden tapojen tahi taikojen ohella, niiden useinkin suuresta\nselväpiirteisyydestä huolimatta, ei suorittajan käsitystä ole ilmaistu\nja se on sellaisenaan monasti tykkänään hävinnytkin. Kasteveteen\nkohdistuvissa tavoissa ja uskomuksissa sen sijaan ajatus lapsen\nsaattamisesta kasteessa jo kasteveden välityksellä kasvavan kasvin\nyhteyteen ja hänen kohtalonsa yhdistämisestä \"onnenpuuhun\", vastaavan\ntavan ohella on selvänä säilynyt. Suomalaisessa tavassa kaataa\nkastevesi \"mirtin\" juurelle, lappalaisessa siivilöidä se kahden koivun\njuurelle ja virolaisessa \"onnenpuun\" juurelle, käsitys kastetun\nkohtalon yhdistämisestä kasviin on suoranaisesti ilmaistu.\n\nNäiden tapojen kehitykseen ja syntyyn on varmaankin suoranaisimmin\nvaikuttanut tuo aiemmin mainitsemamme käsitys kasvu- ja elinvoiman\nsiirtymisestä sympatetista yhdyssidettä myöten elävästä\nluonnonesineestä ihmiseen tahi ajatusparallelli rehottavan kasvin ja\nihmisen kukoistuksesta ja varttumisesta. Mutta samalla on \"onnenpuu\"\nmyös negativisessa maagillisessa suhteessa vastaavaan ihmiseen: sille\ntapahtunut vahinko koituu samanluontoisena vaikutuksena jälkimäiseen.\nTässä suhteessa puheenalaiset käsitykset lähentelevät yleistä _puiden\npalvontaa_, jolla on ollut huomattava osa niinhyvin suomalaisten,\nSkandinavien kuin monilukuisten muidenkin kansojen palvonnassa ja\ntaikauskossa.\n\nKoivun oksien pitäminen kastevedessä ja kastettavan kuljettaminen\nkoivuisen vanteen läpi ovat selvästi samaa juurta, jälkimäinen lähinnä\nverrattava parannustavoissa esiintyvään halkaistun puun lävitse\nkuljettamiseen. Edellinen osa, koivunoksan paneminen kasteveteen,\nsaattaa taasen olla tämän tavan myöhempi muunnos, syntynyt lappalaisten\npakanallisessa (_sabme-nabma_) ja ristillisen kasteen vastakasteessa\n(_adde-nabma-k._) käytettyjen _skiellojen_, s.o. veteen pantavien\nhopea-, tina- ja messinkiesineiden mallin mukaan, aivan samoin kuin\nsuomalaisten lapsen ensimäisessä pesemisessä käyttämät koivunlastut --\njoille tuskin voidaan antaa muuta selitystä kuin että ne edustavat\nkasvavaa puuta -- ovat saaneet pesuvedessä sijansa samanlaisen\najatuksen voimasta kuin hopeaesineiden ja sormusten käyttö.\n\nPsykologiselta ajatussisällöltään Itämeren suomalaisten lapsen\nensimäiseen pesuveteen ja kasteveteen kohdistuvat tavat ja uskomukset\novat näinollen läheistä sukua niille, joita sekä mainitut että monet\nmuut kansat noudattavat synnytysjälkeisten suhteen ja eräiden\nlastentautien parantamisessa.\n\nNämä tavat ja käsitykset näyttävät siis liittyvän laajempaan\nkäsitepiiriin, joka on saanut ilmausmuotoja erilaisten tapojen alalla.\nTällöin voidaan olettaa niiden tämänsuuntaisina ilmenevän\nlaajemmallakin maantieteellisellä alalla. Näin onkin asianlaita.\nMuinaissaksalaisen uskon mukaan heitettiin lapsen ensimäinen pesuvesi\npuita vasten. Bernin kantonissa on tällainen vesi kaadettava hedelmätä\nkantavan tahi muun nuoren puun luokse. Walesissa ristimävesi vietiin\nhuolellisesti puutarhaan ja heitettiin sipulilavoille tahi jollekin\nvihertävälle. Yleisesti luultiin, että jokin onnettomuus kohtaisi lasta\nellei niin tehtäisi. Etelä-Celebesillä istutetaan lapsen syntyessä\nkokospähkinä, jota kastellaan sillä vedellä, missä napanuora ja\nsynnytysjälkeiset on pesty. Samoalaiset katsovat vastasyntyneen\npesuvedellä olevan maagillisen ja onneatuottavan ominaisuuden ja juovat\nsitä tämän vuoksi.\n\nPesu- ja ristimävedellä on siis ennen kaikkea maagillinen suhde\npestävään tahi pestyyn itseensä. Mutta tämän ohella se -- kuten\nvarsinainen ihmisruumiin substanssi -- on saanut laajemmankin käytännön\nm.m. aktiivisen taikuuden välikappaleena. Kasteveden ajatellaan\nsisältävän \"pyhyyttä\" ja sen vuoksi sille yleisesti omistetaan\nparantavia ja hyväätuottavia ominaisuuksia, samalla kuin sitä käytetään\nsuojelusaineena taikuutta vastaan. Suomen ruotsalaiset eivät heitä\nkastevettä pois, vaan pesevät lapsen siinä. Suomalaisessa taikuudessa\npesu- ja kastevesi on saanut käytännön lemmennostotaioissa. Tytöt\npesevät silmänsä poikalapsen ristimävedellä, pojat tyttölapsen,\nvastakkaisen sukupuolen mieltymystä hankkiakseen. Neitoset menettelevät\nnäin lapsen ristimäveden kanssa samassa tarkoituksessa. Kun itse lapsi\npestään ristimävedellä, se ei saa tartunnaisia eikä rupia. Ristimävettä\notettiin myöskin suuhun ja kasteltiin sillä lapsen silmiä, jotta siitä\ntulisi punakasvoinen. Vienan Karjalassa ajatellaan niinhyvin\nsynnyttäjän kuin lapsen itsensä olevan määrätynlaisessa\nvaaranalaisuuden tilassa ja synnyttäjän samalla suhteessaan muihin\nihmisiin epäpuhtauden tilassa. Lasta on varsinkin ristimiseen saakka\nsuojeltava m.m. ulkoiselta tartunnalta. Sille ei saa antaa ruokaa\nmuiden astioista, ennenkuin se on ristitty, eivätkä muut saa maistaa\nsen astioista. Astioihin nähden tämä vaaranalaisen vastaanottavaisuuden\ntila neutralisoidaan pesemällä sekä lapsen että synnyttäjän astiat\nristimävedellä.\n\nRistimävedellä saattaa vielä olla negativisiakin vaikutuksia. Naisen\nsisällisesti nauttimana se voi aiheuttaa hänelle hedelmättömyyden. Kun\nmorsian ryyppää kastevettä, hän ei ikänä saa lapsia.\n\nHyvän naimaonnen hankkimiseen soveltuu muunkinlainen kuin lapsen\nensimäinen pesuvesi ja kastevesi. Siihen on käytetty myöhemmällä iällä\nmyös omaa pesuvettä, sitä sopivalla tavalla käsittelemällä. Neitoset\nhankkivat Suomessa itselleen hyvän naimaonnen siten, että viskaavat\nsilmänpesuvetensä oven päälle samalla kuin loitsivat:\n\n    \"Tuolla mun kunnian kuulukoon,\n    häpeän hävitköön,\n    yli yheksän meren\n    kaheksassa kaupungissa!\"\n\nKun kosijoita odotteleva neito heittelee silminvetensä sille tielle,\njosta luulee kosijain tulevan, hän näyttää kauniilta kosijain mielestä.\nHyvä naimaonni taataan myöskin, jos pestään juhannusaamuna ennen\nauringonnousua silmät, heitetään vesi kolmasti muutetun huoneen\nkynnyksen ylitse vasemman olkapään yli ja sanotaan:\n\n    \"Tuo Jumala kihloja kilpiin,\n    markkoja maata nuoleskellen!\"\n\nVielä kehittyneemmistä tämänlaatuisista taioista esitettäköön seuraava.\nVenäjän Karjalassa tytöt hankkivat naimaonnea siten, että pesevät\nsilmänsä, kolmella uudella kuulla, ensimäisenä torstaina auringonnousun\naikana, jolloin samalla kammataan pää ja pannaan kammatessa lähteneet\nhiukset talteen sekä sidotaan hiuspalmikot kolmenlaisella nauhalla\nkiinni. Viimeisen pesemisen jälkeen, kun nauhat ovat olleet kolme yötä\npalmikoissa, päästetään ne auki, viedään pesuvesi kolmen kirkon\nkellotapuliin, pirskoitetaan kelloihin ja kellojen kieliin\nlemmennostolukuja lukien; palmikkonauhat pannaan piiloon johonkin\nkelloja ylemmäksi, yksi nauha kuhunkin tapuliin. Näin rupeaa tytön\nmaine kuulumaan monilla kirkoilla. Jos taas tytöt juhannusyönä pesevät\nkäsiään kolmesta käsiastiasta kolmella kaivon kannella ja vievät\npesuvetensä kolmen kirkkotien haaraan, lähtevät kesakot ja sulhaset\nmieltyvät heihin paremmin.\n\nNaimaonnen hankkimisessa ovat suomalaiset yleensäkin usein turvautuneet\ntaikakylpyihin ja pesuihin. Tällaiseen tarkoitukseen käytetty taiottu\nkylvetysvesi räiskytetään erään taikatoisinnon mukaan ikkunoille ja\nkatoille, mikä on selvä analogia lapsen ensimäisen pesuveden ja\nristimäveden käytölle.\n\nVielä on huomattava eräiden ruumiinosien huuhdevesi sisällisesti\nkäytettynä määrättyyn henkilöön kohdistuvissa lemmennostotaioissa.\nPojan (tytön) saa \"käymään perässänsä\" kastamalla vasemman jalan\nkantapäänsä kahviin ja juottamalla sille, jota tahtoo taikoa. Kun\n\"ryssä\" kastaa paitansa viinamaljaan ja juottaa viinan tytölle, tyttö\nalkaa hänestä pitää. Riittääpä tähän tarkoitukseen venäläisen\nkulkukauppiaan laukun päälle satanut ja johonkin ryppyyn kokoutunut\nvesikin.\n\nSuurin osa pesu- ja ristimävedellä toimitettavista aktivisista\ntaikatoimista kuuluu hyvän naimaonnen hankintataikoihin. Erotukseksi\ntämän ryhmän aikaisemmin tarkastelluista taioista, nämä useimmiten\neivät tarkoita kiinnittää jotakin tunnettua henkilöä, vaan ylimalkaan\nturvata hyvä naimaonni, hankkia naispuolisille paljon kosijoita,\nmiehelle naisen mieltymys. Tästä johtuu, että näiden taikojen\nteknilliset keinotkin ovat toiset. Tyypilliseen lemmennostotaikojen\npyrkimyksenä on luoda ruumiin substanssin avulla välitön yhteys\ntaikomuksen esineiden välille. Viimeksi puheena olleetkin nojautuvat\nsamaan perusajatukseen, mutta koska toinen puoli taian objektista,\nvarsinainen taiottava, tällä kertaa on tuntematon, koetetaan saavuttaa\ntarkoitus _levittämällä taikavälineenä käytettävää ainetta niin\nlaajalle kuin mahdollista_. Tällä tavoin toiselta puolen turvataan\nsuurin mahdollisuus taian toteutumiselle, toiselta saatetaan toinen\ntaian objekteista taikasuhteeseen lukemattomiin muihin yksilöihin,\nminkä lemmen herättämisen kannalta ajatellaan olevan edullista ja\ntakaavan parhaimman menestyksen. Tämän päämäärän saavuttamiseksi siis\nveden kanssa menetellään siten, että sillä on mahdollisuus joutua mitä\nuseimpien toista sukupuolta olevien yksilöiden yhteyteen. Sitä m.m.\nheitetään kauas hajalleen tahi kaikille ilmansuunnille. Tämä\najatusperusta ilmenee selvänä varsinkin suomalaisissa silmänpesuvedellä\nsuoritettavissa taioissa. Vettä viskataan oven päälle, ajatellen, että\nse näin joutuu yhteyteen jokaisen ovesta kulkijan kanssa, sitä\nheitetään tielle tahi kirkkoteiden haaraan, jossa kirkolle,\nparhaimmalle liikepaikalle eri teitä kulkevat ihmiset sitä tallaavat,\nsilmänpesuvettä heitetään kolmasti muutetun huoneen kynnyksen yli,\nväikyttämällä tässä mielessä analogiaa muuttamisen ja laajalle\nlevittämisen välillä, sitä pirskoitellaan kirkonkellojen kieliin,\najatellen pesuveden äänen välityksellä luovan yhteyttä kaukaistenkin\nihmisten kanssa, ja kaikilla näillä toimilla on lopullisena päämääränä\nyhteyden aikaansaaminen neidon ja nuorten miesten välillä.\n\nVaikka tuskin saattanee olla epäilystä tällaisen selitystavan\nsovellettavuudesta, ulotettakoon tarkastelua laajemmallekin, koskapa\ntämä taikaryhmä psykologiselta perusteeltaan näyttää liittyvän toisiin\nja niiden kanssa muodostavan yhtenäisen systemin.\n\nAikaisemmasta tunnetaan, miten syrjänit, suomalaiset ja venäläiset\neräiden tautien parantamiseen ovat soveltaneet tautien siirtokeinoa.\nNiinä paikallisuuksina, joiden kautta tämän siirtämisen helpoimmin\najatellaan tapahtuvan, ovat tie, tienristeys, raja, ovenripa j.n.e.,\nsiis sellaiset paikat, joiden kanssa mahdollisimman moni tuntematon\nihminen joutuu yhteyteen. Varsinkin tienristeys tavataan usein\ntällaisten taikojen suorituspaikkana; sen merkitys taikalokalitetina\nsaaneekin suurimmalta osalta juuri tämän kautta selityksensä. Eräissä\ntällaisiin taikoihin liittyvissä loitsuissa esittämämme käsitys\nsitäpaitsi on nimenomaan esillä. Tanskassa kuume siirretään toiselle\nsiten, että tienristeyksessä sanotaan: \"Kold her saet fra mig på dig,\nsom foerst farer på denne korsvej. I navn.\" Suomalaiset loitsivat\npaisetta: \"Tuonne minä sinut manaan yheksän tien haaraan yheksää miestä\nvastaan.\" -- Mainittakoon vielä, että venäläiset parantavat\nvalkojuoksua pesemällä yöllä sairaan paidan ja viemällä veden\ntienristeyksiin kenenkään näkemättä.\n\nKäsitys taudin siirtämisestä tiellä kulkijaan ilmenee siis joskus\nsuoranaisena. Aikaisemmin tarkasteltujenkaan tämänlaatuisten taikojen\nalkuperä ei saattane olla muu. Muutamissa niissä ilmenee tämä ajatus\nkonkretisessa muodossa, toisissa välillisemmin muun taikatoimen ohella.\n\nMyöskin sellaisessa taikomisessa, jossa taikomalla aiheutettua pahaa\npoistetaan neutralisoimalla, saattamalla taikomisen välikappaleet tahi\njoku muu taian yhteyteen kuuluva esine tahi aine, vieläpä paikka t.m.s.\ntakaisin taikavamman aiheuttajalle, tahi jotenkin hänen kanssaan\nyhteyteen, turvaudutaan edellisenlaatuisiin menettelytapoihin. Näin on\nlaita etupäässä silloin, kun taikavaikutuksen aiheuttaja on tuntematon,\nniin ettei ole mahdollisuutta päästä hänen kanssaan suoranaiseen,\nhavainnollisesti todettavaan yhteyteen. Koska tähän periaatteeseen\nperustuvilla käsityksillä ja taikatoimilla on huomattava osa useissa\ntutkittavanamme olevan aineen kohdissa, kosketeltakoon sitä tässä\nhiukan yksityiskohtaisemmin.\n\nPakanalliset tsheremissit loitsivat sairauden rahaan, helminauhaan,\nsulkaan, munaan, luuhun, kynttilään j.n.e. Jos tällainen taikaesine\nhavaitaan jossakin raossa, reiässä tahi pihalla, haetaan loitsija, joka\nottaa sen vanhaan virsuun, ja tämä koetetaan saada taian tekijälle\ntakaisin. Jollei tätä tiedetä, virsu viedään kolmen tien haaraan, jossa\nsitä piestään pihlajaisilla raipoilla ja sanotaan: \"Etsi isäntäsi!\"\n\nSamaan ajatukseen perustuviin taikakeinoihin -- joissa itsensä\ntaikavaikutuksen aiheuttajan personallisella kosketuksella, sen\njäljellä tahi siirretyllä tartunnalla taikavaikutus neutralisoidaan,\nsamalla kuin aiheuttaja on tuntematon -- on vielä luettava tapa käyttää\neräiden esineiden ja paikkojen huuhdevettä parannusaineena.\n\nVenäläiset parantavat usein esim. säikähdystä ja silmäämistä ovenrivan,\novenpielen tahi akkunanpielen huuhdevedellä. Kehumalla pilaamista\nvastaan ovat saksalaiset savustaneet lasta kustakin neljästä nurkasta\nlaastuilla rikoilla, kustakin neljästä pöydän nurkasta kaavitulla\naineella ja yhdeksänlaisella puulla. Kasanin tatarit parantavat\nsilmäämisen seurauksia huuhtomalla ovenrivan tahi salvan, kostuttamalla\ntällä vedellä pyyheliinan ja hieromalla sillä lapsen kasvoja. Syrjänit\nlääkitsivät silmättyä ja itkevää lasta vedellä, joka saadaan\nhuuhtomalla kaksi pöydän kulmaa ja ovenripa. Myöskin \"noituuden\nparannusveden\" (voda ot urokov) valmistamisessa pestään ovenripa ja\nuuninpankon äärimäinen kivi.\n\nNiiden sairauksien parantaminen, joissa sairauden taikomisillaan\naiheuttaneen henkilön ruumiillinen substanssi, hänen vaatteensa\npalanen, ruumiillisen tahi personallisen kosketuksensa jälki on\nparannusvälineenä, perustuu myös usein juuri neutralisointiajatukseen.\nTaikojan ollessa tuntemattoman turvaudutaan edellä esitetyn laatuisiin\nkeinoihin, etsittäessä mahdollisuutta päästä hänen kanssaan\nkosketuksiin. Tätä samaa menettelytapaa sovellettiin sitten muihinkin\nsenlaatuisiin taikatoimiin, joissa ruumiin substanssin avulla pyrittiin\ntaikasuhteeseen tuntemattoman, epämääräisen yksilön kanssa.\n\nPaitsi tienristeystä ja muita edellä mainittuja taikalokaliteteja ovat\nnähtävästi useat muutkin, kuten esim. uuninpiippu ja kynnys etupäässä\njuuri tällä tavoin saavuttaneet taiallisen merkityksensä. Uuninpiipun\najatellaan nähtävästi savun avulla kuljettavan taikatartuntaa.\nTanskalaiset siirtävät paiseen johonkin toiseen likistämällä sitä\nsormilla ja koskettelemalla samoilla sormilla uuninpiippua.\nSuomalaisissa taioissa sairaan kivut pannaan tuulen mukana kulkemaan\npois, panemalla potilaan pesuveteen kolmen puun \"liikaa\", jotka sen\njälkeen kun sairas on pesty, poltetaan hänen vaatteittensa kanssa ja\ntuhat viskataan ilmaan.\n\n       *       *       *       *       *\n\nHiuksia koskevassa luvussa on jo mainittu varsinkin alhaiskultturisten\nja luonnonkansojen luuloista ihmisen maagillisesta pyhyyden tahi\nepäpyhyyden tilasta. Uusien tännekuuluvien tosiasioiden yhteydessä\nnäyttää sopivalta palata näihin seikkoihin uudelleen.\n\nMaagillinen pyhyyden tahi epäpyhyyden tila ilmenee ihmisessä toisaalta\nmuutamissa hänen elämänsä huomattavimmissa tiloissa (syntyminen ja\nsynnyttäminen, avioliiton ja seremoniallisen surun aika j.n.e.),\ntoisaalta omistetaan se sellaisenaan määrätyissä yhteiskunnallisissa\nasemissa oleville ihmisille. Heidän suhteensa toisiin ihmisiin saattaa\nolla joko vaaraa tahi päinvastoin onnea ja hyötyä tuottava. Tämän\ntaikavaikutuksen aiheuttajana saattaa olla jo paljas tällaisen henkilön\nnäkeminen, mutta varsinkin hänen kanssaan yhteydessä olleiden esineiden\nkoskettaminen. Luonnollisesti ajatellaan jokainen tällaista taikatehoa\nomistavan ihmisen fyysillisen olemuksen osa ennen kaikkea näitä\ntaikavoimia sisältävän.\n\nSuomalaiskansojen taikakäsitysten alalta ei ole vaikeaa löytää\ntällaisia luuloja. Eräitä niistä on aikaisemmin jo kosketeltukin.\nPaitsi hiuksiin, sylkeen y.m. näyttää pesuveteenkin kohdistuvan tapoja\nja luuloja, jotka parhaiten saavat selvityksensä puheenalaisten\nkäsitysten kannalta. Suomessa on papin silminvedelle annettu erikoinen\nmerkitys. Jos neito sillä pesee silmiänsä ja heittää veden seinille,\nhän saa hyvän naimaonnen. Mutta erittäinkin morsiamen. Se, joka häissä\nolevista neidoista ensimäisenä saa pestä morsiamen pesuvedellä\nvihkimisen jälkeen, pääsee ensiksi naimisiin. Toinen huomiota\nansaitseva tieto kertoo koko häärahvaan sisällisesti nauttineen nuoren\nparin pesuvettä. Sulhanen ja morsian pesivät itsensä korvossa\n(ammeessa) ja tämä vesi pantiin sahtiin ja juotettiin häärahvaalle.\nSamanlaatuista tapaa tietää _Kettunen_ vepsäläisten noudattavan. N.s.\ntyttöillassa morsian riisuutuu alasti ja pannaan seisomaan\npaistinpannulle sekä pestään ylhäältä alas. Pannuun valuva pesuvesi\nsekoitetaan piirakka- ja vehnästaikinaan, ja kun tällaiset leivokset\nsitten syötetään sulhaselle, morsiamen tulevalle kotiväelle sekä\nmahdollisuuden mukaan koko hääseurueelle, niin ollaan varmoja, että\nhänestä tulee kaikkein mieleinen.\n\nPari ensimäistä näistä taikatoimista tarkoittavat nimenomaan\nnaimaonnen hankkimista ja viimeinen näyttää olevan jonkunlainen\nyhteydenluomistaika. Samalla morsiamen ja papin pesuveden käyttämistä\nvoidaan tarkastella eräältä toiseltakin kannalta.\n\nLukuisten kansojen avioliittotavoissa käsitetään naimisiinjoutuvien\nolevan sellaisessa erikoistilassa, joka -- paitsi heissä itsessään\npiilevää erikoista alttiutta varsinkin vahingollisille vaikutuksille --\nsaattaa levittää vaikutustansa heidän läheisiinsäkin. Marokkolaisissa\nhäämenoissa on tärkeä osa morsiaimen ja sulhasen oletetulla\n_maagillisella pyhyydellä (baraka)_, joka muutenkin maurilaisten\nelämässä näyttelee tärkeätä osaa. Tämä pyhyyden tila on naimisiin\njoutuvien _vaaranalaisuuden_ eli vastaanottavaisuuden tilan\ntoinen ilmausmuoto, mikä jälkimäinen on niin yleinen käsitys\navioliittotavoissa ja aiheena lukuisille seremonioille ja tavoille\nniissä. Käsitys tästä onneatuottavasta pyhyyden tilasta ilmenee m.m.\npyrkimyksenä päästä kosketuksiin kaiken sen kanssa, mikä on ollut\njossakin yhteydessä nuorikon tahi hääparin kanssa. Kun nuori pari\nmarokkolaisissa häissä on syönyt seremoniallisen ruokalajinsa,\nnaimattomien miesten on välttämättömästi saatava vähän samasta\nruoka-annoksesta tullakseen osalliseksi sen sisältämästä pyhyydestä eli\nonneatuottavasta voimasta. Morsian ripottelee kotieläimiä hennalla\n(väri, jolla morsiamen kynnet punataan), jotta ne saisivat menestystä\nhänen pyhyydestään. Kuu nuorikko menee ensi kerran tervehtimään\nvanhempiaan ja ottaa mukaansa leipää ja muuta ruokaa, hänen on\nannettava vähän leipää jokaiselle, jonka hän tapaa tiellä. Vanhemmille\ntuodusta leivästä jaetaan osa koko kylän väelle. Morsian levittää näin\nympärillensä onneatuottavaa pyhyyttänsä (_baraka_).\n\nNäitä pyhyyden, vaaranalaisuuden ja vastaanottavaisuuden tiloja\ntuntevat useimmat suomalais-ugrilaiset kansat muun ohella juuri\navioliittotavoissaan. Eräistä hääseremonioiden toimituksista\npäättäen näyttäisi tämä nuorikoiden erikoistila käsitetyn muille\nonneatuottavaksi. Seremonialliselta vesimatkalta morsiamen tuomaa vettä\nvotjakkien häissä hääväki maistelee, sillä pirskoitetaan kaikkia\nläsnäolevia, sitä heitetään toistensa päälle, siitä valmistetaan\nruokaa. Mutta muutoinkin tuntevat esim. syrjänit maagillisen pyhyyden\ntahi puhtauden (_sestem_) tiloja. Sellaisia omistetaan esim. pojille ja\ntytöille määrättynä ikäkautena; ajatellaanpa synnyttämiseen yleisesti\nyhtyväksi ajateltavan epäpuhtauskäsityksen ohella synnyttäjän\nmäärätyissä olosuhteissa saattavan olla erikoisen pyhyydenkin verhoama.\nKolmasti kaksoset synnyttäneen vaimon ei tule kumartaa papille, hän on\npyhempi kuin pappi. Jopa yksinomaan erikoisen hyvillä ominaisuuksilla\nja lahjoilla varustettu ihminenkin, nopealiikkeinen, kauniisti puhuva,\nei kellekään kaunaa kantava, omistaa sellaisen erikoisominaisuuden,\nettä hänellä on hyväätuottava vaikutus toisiin ihmisiin. Sellaisen\nhenkilön kohtaaminen tuottaa onnea, häntä pyydetään pirskoittamaan\nsuustansa vettä sairaan päälle tahi kylvettämään sairasta, jotta tämä\nparanisi.\n\nNeutralisointi ajatuksen kannalta lienevät selitettävissä vielä\nmuutamat sairaan pesussa käytetyn veden käyttötavat sekä eräät näihin\nverrattavat. Sairaan pesuvesi on vietävä Suomessa niille paikoin, mistä\ntaudin luullaan tarttuneen, tahi hautuumaalle. Samoin on myös sairaan\npesuvesi ja parannuksessa tarvittavat esineet otettava niiltä\ntienoilta, mistä tarttumuksen luullaan olevan alkuisin, sekä vietävä\npesuvedet samoille paikoille kuin mistä ne on otettukin. Eräänlaista\ntartunnan kautta syntyväksi oletettua taudintilaa, kalmaa, jonka\najatellaan aiheutuvan vainajan tahi yleensä kuoleman yhteydessä\nkäytettyjen esineiden koskettelemisesta sekä kirkkomaalta, parannetaan\npesemällä. Kalman pesuvesi viedään hautuumaalle eli kalmistoon, siis\noletettuun tartuntapaikkaan. Tällöin joskus mainitaan, että vesi on\nvietävä siihen paikkaan hautuumaalla, mihin se ruumis on haudattu,\njosta kalma tarttui.\n\nSuomalaisessa taikaterapiassa kylvyt ja pesemiset ovatkin yleisiä\nparannusmenetelmiä. Niissä kohdistuu suurin huomio usein pesussa\nkäytettyyn veteen. Hammastautia parannetaan valmistamalla erilaisia\nlisäaineita käyttämällä pesuvesi, jolla pestään kipeän hampaan puoli\npäätä. Vesi viedään \"kolmialle\" (kolmen tien haaraan), kalmarikoille,\nkoskeen ja muurahaispesään. Vienankarjalaisessa taikakylvyssä, jolla on\ntahdottu parantaa \"itsestään metsästä tarttunutta\", siis epämääräisestä\nlähteestä koitunutta kalmaa, joka ei ole kenenkään nostattama, pesuvesi\nviedään metsään, jossa sitä kaadellaan kaikkien puiden juurille,\nkalmasijoille (kalma sijoin), vanhalle lastukolle ja loppu vedestä\nastioineen koskeen. Kiroista päästettäessä käytetty pesuvesi viedään\nmuurahaispesään. Pahan silmän aiheuttamaa lapsen \"itkettäjää\"\nparannetaan menettelyllä, jossa lapsi m.m. valetaan kolmeen kertaan\nvedellä; vesi viedään kolmen tien haaraan. \"Sieltä tarttukoon, ken\nmukaan tahtoo.\" Metsähiiden parannusmenetelmässä käytetty vesi\nkaadetaan muurahaiskekoon j.n.e.\n\nNäissä taikamenetelmissä yhtyy epäilemättä useampiakin taianomaisia\nnäkökohtia. Huomattavin niistä on varmaankin neutralisointiajatukseen\nperustuva. Viemällä pesuvesi sellaisiin paikkoihin, joista vamman\nluullaan olevan peräisin, toivotaan päästävän neutralisoivaan yhteyteen\ntaikavaikutuksen aiheuttajan kanssa. Tämä käsitys ilmenee usein\nsilminnähtävänä. Jos tiedetään, ken jollekulle on noituudellaan\naiheuttanut kirovamman, viedään sen parannuspesussa käytetty pesuvesi\nkiroojan kaivoon ja loitsitaan:\n\n    \"Suokoon Jumala sitä sulle,\n    mitä sinä mulle;\n    Suustasi ulos,\n    Sieramistasi sisään!\"\n\nParannusvälikappaleena käytetään yleensä tartuntapaikalta otettua\nainetta: maata, vettä j.n.e.\n\nSilloin kun taudin alkuperä ei ole todettavissa, taikamenetelmä on\ntavallisesti laajempi, niin että esim. pesuissa käytettyä vettä\nlevitetään monenmoisiin paikkoihin, tarkoituksella, että joku näistä\nosuu oikeaan. Samasta käsitepiiristä on lähtöisin esim. keino vapauttaa\nsynnyttäjä silmänteistä polttamalla hänen hiuksiansa, niin että\nkäry haisi ihmisten nenään; näin menetellen ajateltiin, että\ntaikavaikutuksen tuntematon aiheuttaja ei voi vapautua joutumasta\nneutralisoivan vastataian alaiseksi. Taika lapsen vapauttamiseksi\ntuntemattoman aiheuttamista kiroista antamalla lapselle maitoon\nsekoitettuna tieltä otettua hienoa tomua johtuu samoista käsityksistä.\nTänne kuuluvat vihdoin parannusaineina käytetyt kolmesta kynnyksestä\notettu tomu ja yhdeksästä hinkalosta otetut jyvät ja tomu. Kaiken tämän\nkäytännön pohjana on ollut pyrkimys taikavaikutuksen tyhjäksitekemiseen\nsaattamalla taiottu henkilö tahi jokin muu taikomuksen esine jollakin\ntavoin -- välittömästi tahi välillisesti -- joko itsensä taikojan tahi\nhänen jättämänsä kosketuksen jäljen sekä yleensä taikavaikutuksen\ntodellisuudessa havaittavan tahi ajatellun alkuperän eli syyn\nyhteyteen.\n\nTältä kaunalta lienevät selitettävissä muutamat votjakkien tavat,\njoissa vahingossa tapahtuneen satuttamisen tahi haavoittamisen\nseurauksia koetetaan välttää viipymättä ja välittömästi asettumalla\nyhteyteen satuttaneen kanssa. Jos joku pistää toista vahingossa\nsormella silmään, täytyy hänen välttämättömästi antaa tämän purra\nitseään sormeen. Tällöin loukkautunut sanoo: \"_sinma sot_\", s.o. \"anna\nminulle silmäni!\" Samoin, jos votjakki haavoittaa sormensa tahi\nsilmänsä, hän puree sitä esinettä, johon hän on itsensä satuttanut,\npyytäen sitä samalla antamaan takaisin hänen silmänsä tahi kätensä.\nVerenseisotusloitsujen yhteydessä on suomalaistenkin ollut tapana\npuraista haavan aiheuttanutta teräkalua.\n\nTämän pesuissa sekä yleensä vastataioissa vallalla olevan pääajatuksen\nrinnalla on huomioon otettava myös toisia. Muutamissa pesuissa ilmenee\najatus taudin siirrosta tartuttamistietä. Useissa pesumenetelmissä\nnäyttää lisäksi olleen esillä mielikuva vedestä varsinkin kosken,\njonka rannalla taikapesut usein suoritetaan taudin poishuuhtojana\nja -kuljettajana, joten ne, muiden niiden yhteydessä ilmenevien\ntaianomaisten ajattelutapojen ohella, osaksi perustuvat käsitykseen\npahan poistumisesta veden mukana samalla tavoin kuin aistimilla\nhavaittava epäpuhtaus pesemällä poistuu. Ajateltakoon esim. seuraavaa\nkeinoa, jolla rupia lapsesta karkoitetaan. Lasta valellaan puhtaalla\nvedellä ja vesi heitetään ilmaan maakiven päälle sanoen: \"Terveys\ntänne, sairaus sinne.\"\n\nUseista parannusmenetelmistä, varsinkin pesuista, käy myös selville,\nettä taudin aiheuttajaksi ajatellaan jokin henkiolento, haltia, \"väki\"\ntahi \"voima\". Pesuveden vienti kirkkomaalle ja muurahaispesään\ntarkoittaa ensi sijassa yhteyteen pyrkimistä niissä asuvien\nhenkiolentojen tahi haltioiden kanssa (muurahaispesää on pidetty metsän\nhaltian asuinpaikkana). Tämä on otettava huomioon myös arvosteltaessa\nsuomalaisten taipumusta suorittaa monet parannustoimet kosken\nläheisyydessä ja käyttää parannusvälineinä koskesta otettuja kiviä,\npuita ja kosken limaa tahi vaahtoa; silläkin lienee suhteensa kosken ja\nveden \"väkiin\".\n\nPesuveteen kohdistuvista taikaluuloista ja -käytännöstä on\ntaikateknillisessä suhteessa selvinnyt, että erilaisiin\nparannustarkoituksiin käytetyissä pesumenettelyissä, samaten kuin\nlapsen ensimäisessä pesussakin, tarkoitettu vaikutus aikaan saadaan\ntoisaalta itsensä veden avulla, se tarpeellisia aineksia käyttämällä\nvalmistamalla, toisaalta alistamalla pesussa käytetty vesi\ntarkoituksenmukaisen taikamenettelyn alaiseksi.\n\nTarkastelumme kuluessa useat seikat ovat samalla osoittaneet, että\npesuveden avulla itseensä pestyyn aikaansaatavien vaikutusten perustana\non käsitys siitä, että pesussa käytetty vesi sisältää pestyn organismin\naineellisia osasia. Tätä todistavat vielä seuraavat pari taikaa, jotka\novat samanarvoisia varsinaista ruumiin substanssia välineenä\nkäyttäville yhteystaioille. Jos mies alkaa vihata vaimoansa, hän\nparanee siitä, kun miehelle juotetaan vaimon pesuvettä. Kun lehmä ei\nseuraa muuta karjaa, pestään sen jalat ja pesuvesi heitetään muun\nkarjan yli.\n\n\n\n\nXII. Kylpyvitsa.\n\n\nSen läheisen kosketuksen takia, mikä kylpyvitsalla on ihmisruumiin\nkanssa, se on taikuudessa saanut sijansa tutkittavana olevien esineiden\nja aineiden sarjassa. Käytetyn kylpyvitsan ajatellaan, lähinnä samalla\ntavoin kuin pesuveden, tulevan ihmisen ruumiillisen olemuksen osasia\nsisältäväksi ja sen vuoksi sille omistetaan samantapaisia\nkäytäntötapoja ja se on yhtäläisten taikaluulojen esineenä.\n\nNäidenkin joukossa huomataan suoranaisia varovaisuustoimenpiteitä.\nMordvalaisen lapsensynnyttäjän kylpyvitsa tuodaan pois saunasta, muuten\nsaattaisivat pahat ihmiset pilata hänet.\n\nLemmennostotaioissa kylpyvitsaa Suomessa käytetään analogisesti\npesuveden kanssa. Jos neito on menettänyt kunniansa tahi on muutoin\nhalpa-arvoinen, hän hankkii kunniaa keräämällä yhdeksältä veropiiriltä\nrisuja sekä vitsan varvut, lämmittämällä yösydännä saunan kylpeäkseen\nsiinä tällä vitsalla. Sitten tyttö ottaa vitsansa ja vie sen jonkin\nvaltatien varteen seipään nenään lausuen:\n\n    \"Niinpä minun kunniani korotkoon,\n    kun tämä vasta tähän seipääseen!\"\n\nSamassa tarkoituksessa tytöt keväällä ensi kerralla uusilla vitsoilla\nkylvettyään heittävät ne järveen tahi katolle. Samalla usein myös\narvotaan: mihin päin poisheitetyn vitsan tyvi kääntyy, sieltä ovat\nsulhaset odotettavissa.\n\nToisaalla on taasen tällaista vitsaa poisheitettäessä pidettävä huolta,\nettä se joutuu sellaiseen paikkaan, jossa kukaan ei kulje; heitettäessä\nluetaan lemmennostolukuja.\n\nKylpyvitsan \"ylentäminen\" on aikaisemmasta tunnettu menettelytapa\n(verrattakoon kylpyveden heittämistä katolle y.m.), jonka kautta\nyksinkertaisen mielikuva-analogian perustalla kylpijän aseman ja arvon\najateltiin kohoavan. Valtatien varteen heittämisen tarkoituksen\nselittävät aiemmin puheenaolleet samanlaiset menettelytavat\nsilmänpesuveden kanssa. Saunan lämmitykseen käytettävien risujen ja\nkylpyvitsa-ainesten kokoaminen \"yhdeksältä veropiiriltä\", siis\nmahdollisimman laajalta alueelta, on tapahtunut yhteydenluontiajatuksen\nperustalla. Viimeisessä esimerkissä on taasen käsitys kylpyvitsan\nsuhteen noudatettavista varotoimenpiteistä sekautunut sen avulla\ntoimitettavaan lemmennostotaikaan, josta vain vastaava loitsu on jäänyt\njäljelle.\n\nKylpyvitsan avulla on suoritettu useita neutralisointitaikoja.\nKirouksen vaikutusta koetetaan Suomessa poistaa tahi lieventää,\nottamalla siitä vitsasta, jolla kirooja on kylpenyt, lehtiä,\npolttamalla ne ja antamalla tuhka sairaalle.\n\nPahanilkisen taikuuden palveluksessa on kylpyvitsan käyttö ollut melko\nyleistä. Nuoret miehet saattoivat turmella neidon naimaonnen sellaisen\nvitsan avulla, jolla tämä oli sitä tahtonut parantaa. Edelleen on\nkylpyvitsaa käytetty taudin siirtämiseen toiseen ihmiseen. Tällöin\nsaattaa taikaan kyllä yhtyä ajatus suoranaisesta tartunnastakin.\nPaisetta suomalaisissa taioissa parannetaan siten, että sitä saunassa\nhierotaan vitsalla, joka annetaan toiselle, sanoen:\n\n    \"Menkää nyt jo toiseenki,\n    kyll minus jo olette ollu.\"\n\nSyrjänit heittävät pois vitsan, jolla sairasta saunassa on kylvetetty,\ntoivoen että joku astuu sen ylitse ja _pezh_ siirtyy sairaasta\nvaromattomaan ihmiseen.\n\nKuolleen pesussa käytettyä kylpyvitsaa suomalaiset ovat käyttäneet\nsamanlaisiin tarkoituksiin kuin esim. kuolleen pesuvettä. Sillä\nraskasta vaimoa pyyhkielemällä jälkeläisestä saatiin kituva.\n\n_Lencqvist_ kertoo taikakylpymenetelmästä, jossa puoskari leikkeli ne\nkylpyvitsat, joilla sairasta oli kylvetetty, \"suurimman kiukun\nvallassa\" pieniksi palasiksi, jotka hautasi saunan lattian alle. Tässä\ntauti parannetaan hävittämällä, s.o. paloittelemalla tuhoamalla\nparannuskylvyssä käytetyt vitsat, joiden ajatellaan sisältävän taudin\nainesta.\n\nEräässä vienankarjalaisessa kouristustaudin parannusmenetelmässä\npotilasta m.m. kylvetetään kosken rannalla sillä vitsalla, jolla\njalkavaimo on lapsisaunassa kylpenyt. Kylvyn jälkeen vitsa nakataan\nkoskeen. Menetelmään liittyvässä loitsussa on vallalla ajatus taudin\npoissiirtämisestä koskeen sekä sen tuhoamisesta.\n\nSellaista kylpyvitsaa, jolla kesällä ensi kertaa kylvetään, käytetään\nuseissa ennustustaioissa.\n\nTällaisella vitsalla kylvettyä se heitetään ruohokkoon, ja jos se\nseuraavana aamuna on mustunut, kylpijä sinä kesänä kuolee. Jos ruohot\nnäkyvät vastan välistä, kylpijä on onnellinen, muuten onneton.\n\nAvioliittomenoissa kylpyvitsaa käytetään seuraavassa yhteystaiassa.\nSulhanen kylpee ensin, sitte morsian, samalla kylpyvitsalla, sitten\ntaas sulhanen ja uudelleen morsian. Samanluontoisessa käytännössä on\nkylpyvitsa seuraavassa virolaisessa taiassa. Päästäkseen nopeasti\nnaimisiin on neidon kylvettävä sellaisella vitsalla, jolla kihlattu\nneito aikaisemmin on kylpenyt.\n\n\n\n\nXIII. Vaatteet y.m. pukuesineet.\n\n\nSiihen läheiseen yhteyteen perustuen, mikä vaatteilla on kantajaansa\nhänen ruumiillisen olemuksensa verhona, niitä taikakäsityksissä on\nruvettu identifioimaan ihmisen itsensä kanssa. Näin on niihin alkanut\nkohdistua samoja taikaluuloja kuin ruumiin substanssiin.\n\nVaatteita on tässä suhteessa lähinnä verrattava pesuveteen. Molemmat\nsaavuttavat taikaominaisuutensa välittömän kosketuksensa vuoksi\nihmisruumiin kanssa, jonka nojalla niiden voi katsoa sisältävän ruumiin\naineellisia osahiukkasia. Mutta tämän ohella vaatteet ja pukuesineet\nmuodostavat ikäänkuin rajapyykin ihmisruumiin varsinaiseen aineelliseen\nolemukseen perustuvan taikuuden ja toisen, tälle jatkona olevan\ntaikakäsitysryhmän välille. Kaikkeen siihen, mikä läheisesti kuuluu\nihmisen personallisen olemuksen yhteyteen, ajatellaan liittyvän jotakin\nhänen personallisuudestaan. Ihmisen omistamat esineet, hänen kuvansa,\nnimensä j.n.e. ovat näin tulleet hänen personallisen olemuksensa\nmerkitsijöiksi tahi kantajiksi, niin että ne ovat taikasuhteessa\nhäneen. Näille omistetaan usein samoja taikaominaisuuksia ja ne saavat\nsamanlaisen käytännön praktillisessa taikuudessa ja taikaluuloissa kuin\nihmisruumiin substanssi.\n\nSuomessa noudatetaan vaatteiden suhteen ensiksikin edellisestä\ntunnettuja varotoimenpiteitä. Pesuvaatteita ei saa juhlapäiväksi jättää\nulos kuivamaan. Jos niin tehdään, saadaan pian kuivata tapaturman\nkautta kuolleiden eläinten vuotia. Pilausta varotaan siten, ettei\nlikaisia vaatteitaan näytetä heittiöakoille. Lapsen riepuja ei saa\nkuivattaa tuulessa: siitä aiheutuu tautia lapselle, eikä lapsen\nensimäisiä riepuja saa viedä tuuleen, muutoin lapselle tulee näppyjä.\n\nNäissä taikaluuloissa kuvastuu jo käsitys vaatteiden ja niiden kantajan\nyhdyssuhteesta. Sama käy ilmi muiden suomalaiskansojen vastaavista\nluuloista.\n\nVirolaisilla on ollut kiellettyä kuivata lapsen riepuja tulella.\nLiiviläiset ovat tunteneet kiellon kuivata lapsen vaatteita\nauringonpaisteessa.\n\nTsheremissit eivät jätä lapsivaimon vaatteita pihalle avoimeen\npaikkaan, jossa ne olisivat näkysällä, vaan asettavat ne sellaiseen\npaikkaan, missä eivät ole muiden nähtävänä.\n\nNämä kiellot ja varotoimenpiteet näyttävät siis etupäässä kohdistuvan\nlasten ja lapsivaimon vaatteisiin. Käsitettävää onkin, että juuri\ntällaisissa erikoisissa vaaranalaisen vastaanottavaisuuden tiloissa\nolevien ihmisten vaatekappaleita varotaan.\n\nSynnyttäjän ja lapsen vaatekappaleisiin Suomessa kohdistuvista\nluuloista mainittakoon vielä muutamia.\n\nVaimon synnytyspaitaa ei pestä, vaan siitä leikataan helmat ja ne\nkääritään sen kylpyvitsan tyveen, jolla äiti on synnytyksen jälkeen\nkylpenyt, ja pannaan lapsen pieluksiin. Sitä käytetään kaikenlaisena\ntaikakaluna, esim. lapsen vatsatautia parantamaan (lapsi kääritään\nsiihen ja nostetaan kahdesti ylös). Ensimäisen lapsen ristimäpaitaa ei\nmyöskään pesty; sitä säilytettiin niin kauan kuin lapsia syntyi. Toisen\ntiedon mukaan tätä paitaa käytettiin kaikille muille perheen lapsille\nkastepaitana; näin tuli lapsista sovinnollisia toisiaan kohtaan.\n\nSamanluontoisten uskomusten joukkoon kuuluu se, jonka mukaan neidon\npitovaatteille ei saanut istuutua, siitä olisi seurauksena \"lemmen\",\nnaimaonnen menetys.\n\nJo näissä kieltomääräyksissä ja tavoissa erotetaan helposti samoja\npiirteitä, mitkä ovat ominaisia varsinaiselle ruumiilliselle\nsubstanssille. Varotoimenpiteistä muutamat kuvastavat vaatekappaleen ja\nsen kantajan välistä sympatetista sidettä, jonka ohella esim.\nristimäpaidalla syntyvien lasten kesken aikaansaatava yhteys muistuttaa\nyleisimpiä aikaisemmasta tunnetuista yhteystaioista.\n\nErään taian mukaan ihmisen personallisia ominaisuuksia saatetaan\nsuorastaan siirtää toiseen vaatekappaleen avulla. Lapsesta saatiin\nmäärätyn henkilön näköinen siten, että pyyhittiin rievulla sen silmät,\njonka näköistä tahdottiin, ja samalla rievulla lapsen silmät, sekä\npantiin riepu ihoa vasten kapaloon.\n\nVarsinkin niissä taioissa, jotka tarkoittavat menestyksen hankkimista\nlemmenasioissa, vaatekappaleella, läheltä samantapaisia taikamenetelmiä\nnoudattaen, aikaan saadaan samoja tuloksia kuin varsinaisella ruumiin\nsubstanssilla. Neidot ovat pyyhkielleet silmiään niillä rievuilla,\njotka ovat olleet poikalapsen ympärillä ristillä ollessa, näin\npäästäkseen hyvän miehen morsiameksi. Sama saavutettiin panemalla salaa\nomia vaatteitaan poikalapsen kapaloihin. Naimaonnensa sai neito\nkohoamaan myös pyyhkimällä salaa arvossa pidetyn vieraan vaatteen\nhikeentyneellä vuoripuolella kasvojaan.\n\nEdellisissä taioissa taikavaikutus on yleistetty. Ne eivät suorastaan\nluo yhteyttä määrättyyn henkilöön ja siihen yksilöön, jonka\nvaatekappaletta käytetään, vaan toiseen sukupuoleen yleensä.\nTämänlaatuisilla toimilla voidaan kuitenkin saavuttaa tarkemmin\nmääriteltykin päämäärä. Tytöt rakastuttavat poikia itseensä hieromalla\nhikeään pojan vaatteisiin. Kun poika panee vaatteet päällensä ja\njossakin tilaisuudessa lämpiää, hänen mielensä kiihtyy siihen tyttöön.\nKun tyttö polttaa hameensa pietimen ja \"kuurinki tilkkua\" sekä syöttää\nporoa pojalle, tämä tulee niin kovaan ikävään, että tulee hulluksi,\njollei ota sitä tyttöä.\n\nTällaisten tarkoitusperien saavuttamiselle on yleensä ehtona, että\nvaatekappaletta on pidetty päällä, että se on hikinen tahi likainen,\nsiis ikäänkuin imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen\nainetta, Lemmennostotarkoituksessa neitoset kuljettavat marja-astiaa\nkolmasti likaisen paitansa lävitse ja antavat marjat pojalle.\nSukupuolten välisen rakkauden aikaansaamiseksi katsotaan riittävän,\nettä taivutettava puoli kantaa ihoansa vasten vastapuolen\nvaatekappaletta tahi että vaatteissa olevaksi ajateltu ruumiillinen\naines saadaan yhtymään. Aviollisen uskottomuuden tapauksessa piti\ntoisen puolen pitää samaa paitaa kolme kertaa herran ehtoollisella\nollessaan yllänsä, sitä välillä pesemättä, pestä paita vedellä niin\nettä siitä hiki erkani veteen, ja juottaa tätä vettä taivutettavalle\npuolelle. Savossa on tytön ja pojan vaatteet pantu yhdessä lämpimään\nveteen ja siinä yhdessä puserreltu, jolloin he ovat toisiinsa\nrakastuneet. Mies voidaan saada vaimolleen hyväksi siten, että miehen\npäälle salaa pannaan vaimon paita kolme eri kertaa ja päälle pantaessa\nsanotaan: \"Sinun pitää tuleman niin hyväksi kuin tämä paita minun\npäälleni.\"\n\nMäärätyn henkilön lemmenikävä saavutetaan toisinaan vaatekappaleen\navulla homeopatiseen parallellismiin perustuvan menetelmän kautta. Kun\ntahtoo tytön rakastumaan itseensä, niin on otettava saunan kiukaasta\nkuuma kivi, pujotettava se kolmasti hänen paitansa lävitse, joka\nkerralla sanomalla:\n\n    \"Olokoon syvämmes yhtä var\n    kun tämä kiv.\"\n\nVaatekappaletta määrätyllä tavalla käsittelemällä voitiin myös\nvalmistaa lemmenjuoma. Tätä varten pestiin naisten verinen paita,\nlaskettiin neste vaimoväen sukan kantapään läpi ja juotettiin viinan\nkanssa pojalle tahi tytölle.\n\nNähtävästi venäläisestä vaikutuksesta palmikkonauha on Karjalassa\nsaanut erikoisen merkityksen lemmen asioissa. Kun saa tytöltä salaa\nanastetuksi palmikkonauhan, saa samalla sen tytön lemmen. Siksi tyttöä\nvaroitetaan: \"Pie kassalenttas tallella! Varo kassalenttaas!\"\nPahanilkiset kisoissa usein leikkaavat tytön palmikkonauhan, josta on\nseurauksena, että \"arvo lankiu\". Tytön \"lempi menee alas,\" s.o. hän\nmenettää onnensa rakkausasioissa, jos palmikkonauha pannaan niin alas\nkuin säärisiteeksi.\n\nViimeksi tarkastellut taikakäsitykset perustuvat pääasiallisesti\nmäärätylle henkilölle kuuluvien, hänen kanssaan läheisessä yhteydessä\nolevien esineiden identifioimiseen omistajansa ja kantajansa kanssa.\nPalmikkonauha on saavuttanut tällaisen merkityksen venäläisten ja\nkarjalaisten tavoissa siitä, että palmikkoa ja palmikkonauhaa on\npidetty naimattoman naisen, neidon, jopa neitseellisyyden\nvertauskuvana. Tällainen merkitys ja käytäntö on niillä monissa\navioliittoseremonioissa.\n\nMonet muutkin pukukappaleet suomalaisessa taikuudessa palvelevat\ntällaisia tarkoitusperiä. Ottamalla varkain tytön kirkkokengät.\npitämällä niitä kolme yötä päänsä alla, panemalla kolmesta kohti\nnykäistyjä hiuksiansa niihin ja viemällä paikoilleen niin, että tyttö\nmistään tietämättä panee ne jalkaansa, nuori mies voi saada neidon\nitseään ikävöimään. Kastelemalla illalla märäksi paitansa vasemman\nhihan ja kuivailemalla sitä jonkun talon uunin edessä, neitoset voivat\npäästä miniäksi tähän taloon.\n\nEdelliseen taikaan sisältyy varsinaisesti kaksi toisilleen sukua olevaa\nmenettelyä. Pitämällä toisen ihmisen pukukappaletta läheisessä\nkosketuksessa itsensä kanssa, jonka jälkeen se jälleen toimitetaan\nomistajalleen ja joutuu välittömään yhteyteen hänen kanssaan, on jo\nkosketuksen kautta aikaansaadulla tartunnalla muodostettu yhteys\nyksilöiden välille. Sitä vahvistaa edelleen taikojan erillinen ruumiin\nainesosa, hiukset, jotka kenkien välityksellä joutuvat välittömään\nkosketukseen taiottavan kanssa, Jälkimäisessä taiassa taian\nsuorituksessa käytetty, yhdyssidettä muodostava väline ei joudu\nmäärätyn henkilön yhteyteen ja niin on taikatoimen tuloskin\nepämääräisempi: se ei kohdistu määrättyyn henkilöön, vaan taloon\nsellaisenaan.\n\nVaatekappaleiden avulla saavutetaan lemmenasioissa päinvastainenkin\ntarkoitus, rakastavien erottaminen. Symbolistis-homeopatista\nmenettelytapaa käyttäen tämä aikaan saadaan esim. ottamalla tytön (tahi\npojan) paita, panemalla kiviä sisään ja heittämällä kaivoon, samalla\nkuin sanotaan: \"Ol niin kylmä kun tuo paita tuolla kaivos.\"\nLemmenliekki sammuu myös, kun otetaan lähteestä kivi, pujotetaan se\nkolmasti tytön paidan läpi ja sanotaan:\n\n    \"Olokoon syvämmes yhtä kylmä\n    kun tämä kiv.\"\n\nTyttö saadaan hylkimään poikaa ottamalla tytöltä se paita, joka\nvarmasti tiedetään olleen hänen päällään silloin, kun rakastavaiset\novat olleet yhdessä, ja lyömällä sillä kolme kertaa talvikylmään riihen\nuuniin, joka kerta sanoen:\n\n    \"Sun sylämmes olkoon häntä kohtaan\n    niin kylmä, kun toi muuri!\"\n\nVielä voidaan mies kylmentää morsiamestansa erilleen, ottamalla hänen\npaitansa, kiertämällä sillä virstantukki kolmasti, joka kerralla\nlausuen:\n\n    \"Sinun pitää olla N. N:lle niin kylmä,\n    kuin tuo virstantukki!\"\n\nSilmäiltäköön vielä muutamia näistä erottamistaioista. Rakastavat\nsaadaan eroamaan myös varastamalla kumpaisenkin likaisia alusvaatteita\nja pieksemällä niitä yösydännä maantiellä, metsästä löydetyllä\nhierimellä, joka särjetään ja kappaleet heitetään maantielle. Vaatteet\nviedään kotia, mutta asetetaan erilleen. Vaatteiden erilleen\nviskaaminen ja piekseminen vastaavan loitsun yhteydessä muodostaa erään\ntoisenkin tällaisen taian.\n\nVaatekappaleista voidaan myös valmistaa taikajuoma, jolla välit saadaan\nkylmenemään. Myöskin poltetun vaatekappaleen tuhkaa ja naisen paidan\nkainalotilkusta otetun nukan poltettua tuhkaa kahvin ja viinan kanssa\nannettuna käytetään tähän tarkoitukseen.\n\nViimeksi esitetyn taian yhteydessä loitsitaan: \"tu niin karvaaks\nhuaralles, kun tää on sinun ryypätäkses.\" Juoman katkeruuden piti siis\ntaiottavassa herättää samanlainen katkeruus toista taiottavaa kohtaan;\ntaian vaikutus siis lepää tämän mielikuvan varassa, sillä toiselta\npuolen tiedetään, että samantapaisilla menettelyillä aiheutetaan\nvastakkaisia tuloksia.\n\nEräs taikaryhmä, joka sekin tavallaan kuuluu lemmennostotaikoihin, on\nsuomalais-virolaisissa vaatteen avulla suoritettavissa taioissa\nerikoisen runsaasti edustettuna. Tarkoitan niitä taikoja, joilla\nihmiselle jo syntyessään koetetaan taata onni lemmenasioissa.\n\nEdellä, lapsen ensimäisestä kylvettämisestä puhuttaessa, on\nosoitettu, miten kaikelle sille, minkä kanssa syntyvä ensi kerran\njoutuu kosketuksiin, annetaan tärkeä ja määräävä merkitys. Tämä\nkäsitys on m.m. saanut ilmaisunsa siinä, minkä vaatekappaleen kanssa\nsyntyvä ensiksi joutuu yhteyteen, niin että tarkoituksenmukaista\nvaatekappaletta käyttämällä katsotaan aiheutettavan vastaavia tuloksia.\n\nNämä tulokset saattavat ensiksikin kohdistua määrättyyn henkilöön,\nsiihen, jonka vaatekappale on ollut käytännössä. Suomessa ja Virossa\nlapsi joko syntyessään otetaan vastaan isän housuihin tahi kuljetetaan\nniiden läpi. Toisinaan syntyvä kääräistään äitinsä hameeseen tahi\nkuljetetaan sen läpi ennenkuin mitkään muut vaatekappaleet ovat sitä\nkoskettaneet. Suomessa tämä sanotaan tehtävän siinä nimenomaisessa\ntarkoituksessa, että lapsi saataisiin äitiänsä rakastavaksi ja\nkunniassa pitäväksi. Isän paitaan synnyttyään käärittynä lapsi\nkasvettuaan pitää enemmän isästään, vastaavaan äidin vaatekappaleeseen\nkiedottuna enemmän äidistään. Synnyttyään isän paitaan kiedotusta\nlapsesta ei myöskään tule kiukkuinen, vaan isänsä mieluinen, s.o.\nonnellinen.\n\nUseimmiten tällä tavoin vaatekappaleella aikaansaatava yhteys on\nkuitenkin yleisempää laatua, niin ettei se ilmene taipumuksena itseensä\nvaatekappaleen kantajaan, vaan jonkunmoisena suhteena tämän\nsukupuoleen. Varsin yleistä on Suomessa ja Virossa, että poikalapsi\nkiedotaan syntyessään naisen vaatekappaleeseen, tyttölapsi miehen,\njolloin heillä vastaisuudessa on oleva hyvä naimaonni. Suomessa on\ntällöin käytännössä paita, johon lapsi syntyessään kietaistaan, tahi\ntyttölapsi pistetään miehen housuihin tahi kuljetetaan housunlahkeen\nläpi; poikalapsi kääritään naisen hameeseen. Sama tulos saavutetaan\nvalmistamalla vastaavista vaatekappaleista lapsen riepuja.\n\nVielä myöhemminkin, ristille vietäessä, on vaatekappaleella sama\nvaikutus. Jos tahdotaan saada tyttölapsi nuorena miehelään kelpaavaksi,\non ristille lähdettäessä pantava miehen housujen takapuoli sen paljasta\nihoa vasten; poikalapsen kapaloihin kääritään samassa tarkoituksessa\nnaisen paidan helmapuoli (alaset).\n\n_Wiedemann_ kertoo virolaisten uskoneen, että jos poikalapsi syntymisen\njälkeen vedetään äitinsä paidan läpi, tytöt ovat myöhemmin hänestä\npitävät ja juoksevat hänen perässään. Mutta naisen vaatekappaleen\nkäytöstä saattaa poikalapselle olla epäedullisetkin seuraukset. Naisen\nvyöhön kapaloituna siitä tulee naisellinen. Tyttölapsi on syntyessään\nkiedottava miesten paitaan ja vedettävä miesten housujen läpi; silloin\novat miehet myöhemmin hänestä pitävät ja hän joutuu nuorena naimisiin.\nToisen tiedon mukaan tyttölapsi on samassa tarkoituksessa pistettävä\npojan housujen läpi vasta ensimäisen pesemisen jälkeen. _Holsmayer_\nsanoo vain turhamaisten äitien näin menettelevän. Kun jollakulla\nneidolla on paljon ihailijoita, sanotaan: \"_Se on sündimise ajal läbbi\npükste wätud_.\" _Hurtin_ muistiinpanojen mukaan nämä toimet, tytön\nkuljettaminen miesten housunlahkeen läpi tahi pojan pistäminen johonkin\nnaisten vaatekappaleeseen naimaonnen hankkimisen tarkoituksella,\ntapahtuvat joko heti syntymisen tahi ensimäisen pesun jälkeen.\n\nTämänlaatuisista muita kansoja koskevista mainittakoon _Minch'in_\nSaratovin läänistä oleva tiedonanto, joka mahdollisesti saattaisi\nkoskea mordvalaisia. Sen mukaan pienokainen maailmaan ilmestyessään\nkietaistiin isän paitaan. Tämän tavan _Sumtsov_ ilmoittaa levinneeksi\nslaavilaisten keskuuteen. _Ploss_ mainitsee, että Königsbergissä\nlapselle katsotaan tuotettavan onnea sillä, että se kääritään isän\npaitaan.\n\nYleensä siis vaatekappaleen avulla voidaan lapseen siirtää joko\nvaatekappaleen kantajan ominaisuuksia tahi luoda yhdysside lapsen ja\nvaatekappaleen kantajan sekä laajentuneessa merkityksessä\nvaatekappaleen kantajan sukupuolen kanssa. Näiden tapojen peruskäsite\nnäkyy olevan sangen laajalle levinnyt. Kiinassa lapsen ensimäiset\nvaatteet on tehtävä jonkun vanhan (70-80 v. ikäisen) miehen takista ja\nhousuista, jotta niiden uudesta kantajasta tulisi yhtä pitkäikäinen.\nMutta ei ainoastaan inhimillisiä ominaisuuksia näin siirretä lapseen.\nJos jakuuttiperheestä lapset kuolevat, vastasyntynyt kääritään karhun\ntaljaan ja nimitetään karhun pojaksi. Tästä on kuitenkin seurauksena,\nettä lapsesta tulee pahaluontoinen; ellei ole äärimäinen tarve, ei\ntähän keinoon sen vuoksi turvauduta. Monin paikoin Suomessa on pidetty\nonneatuottavana kääräistä vastasyntynyt hevosloimeen. Tämänkään tavan\nalkuperänä ei liene ollut muu kuin pyrkimys hankkia lapselle hevosen\nhyviä ominaisuuksia: terveyttä, voimaa j.n.e.\n\nVoidaan kysyä, missä piilee vaatekappaleen ominaisuus olla kantajansa\nominaisuuksien siirtäjänä. Mahdollisesti on vaatekappaleen ajateltu\nsuorastaan luovan samanlaisia sympatetisia siteitä kuin ruumiin\nainesosien. Siinä maagillisen herkkyyden ja vastaanottavaisuuden\ntilassa, jossa syntyvän ajatellaan olevan, paljas kosketus, etenkin\nensimäinen kosketus, riitti yhdistämään vaatekappaleessa piilevät sen\nkantajan substanssihiukkaset lapseen. Se seikka, että vaatekappale --\nkuten toisinaan mainitaan -- nimenomaan oli asetettava paljasta ihoa\nvastaan ja että muutamien ruumiinosien verhona sekä yleensä suorastaan\nihon peitteenä oleville vaatekappaleille annetaan erikoista merkitystä,\nviittaisi tällaiseen käsitykseen. Usein painostetaan erikoisesti, että\nvaatekappaleen tulee olla pidetty tahi likainen. Ihmisruumiin lika\ntavataan sellaisenaan edellisentapaisessa käytännössä. Niin pian kuin\nkafireilla lapsi on syntynyt, isän kyynärvarresta ja muista paikoin\nhänen ruumistaan pyyhitään vähän likaa, joka sekoitetaan joidenkin\nlääkeaineiden kanssa. Tämä sekoitus kuumennetaan siksi kunnes se rupeaa\nsavuamaan, ja lapsi \"pestään savussa\".\n\nTämän substantialiseen siteeseen perustuvan käsityksen ohella on\nhuomioon otettava ajatus vaatekappaleesta omistajansa tahi kantajansa\npersonallisuuden identifioijana. Vastasyntyneeseen nähden saattoi jo\ntämä olla kylliksi aikaan saamaan taikavaikutuksia. Tällainen\najatustapa kuvastuu m.m. muutamien suomalais-ugrilaisten kansojen\nmytologisissa menoissa. Tunnettua on, miten sekä mordvalaisten että\ntsheremissien hautajaismenoissa ja vainajain muistojuhlissa vainajan\nvaatteet edustavat häntä itseään. Ostjakit jättävät vainajan alus- ja\nvuodevaatteet joksikin aikaa kuoleman jälkeen vuoteelle, jolloin\nensinmainittuja säilytetään päänalasten alla. Joka kerran kun juhlaa\nvainajan sielun kunniaksi vietetään, ne otetaan esille ja asetetaan\nvuoteelle.\n\nEräillä paikkakunnilla Suomessa naimisiin joutuvat ovat vihittäessä\nkoettaneet papin eteen polvistumisen ajaksi saada toinen toisensa\nvaatteen lievettä polvensa alle. Se, jolle salaa onnistui näin tehdä,\noli saapa johtovallan avioliitossa. Samassa tarkoituksessa saattaa\ntoinen vihittävistä panna myös toiselle kuuluvan vasemman käden\nkäsineen vasemman jalkansa kantapään alle. Näihin verrattavia ovat\nseuraavat pari taikaa: Jos ruumisarkkuun miehen pään alle pannaan\nvaimon paita, niin leskeä ei naida, ennenkuin paita on mädännyt siellä.\n\nViimeiseksi esitetty taika kuuluukin tavallaan jo niihin, joiden\navulla taiottavalle tahdotaan aiheuttaa vahingollisia seuraamuksia.\nSuomalais-karjalaisessa nefarisessa taikuudessa vaatekappaleilla onkin\nlaaja käytäntö. Aikaisemmasta tunnettuja menetelmiä käyttämällä voidaan\nvaatteen avulla niiden kantaja ensinnäkin \"pilata kitumaan\". Tätä\nvarten tarvitsee esim. leikata hikisestä vaatteesta palasia\n(\"nuppuja\"), kääriä ne tieltä löydetyllä kolmella hevosen häntäjouhella\nlujaan kääröön ja viedä se hetteeseen, semmoiseen, joka aina kiehuu.\nTahi paunaan taiottavan varastettua likaista vaatetta lepästä tehtyyn\narkkuun, sidotaan arkku leppäiseen venheeseen vaskilangoilla kiinni ja\npannaan venhe menemään järven yli purjetuuleen; jos tuuli on kirkolle\npäin, taiottu kuolee heti, jos muualla, kituu hän ja kuolee vasta\npitkän ajan perästä.\n\nKuolleen ja jälkeenjääneen välille voidaan luoda yhteys, joka pakottaa\nelävän ikävöimään kuollutta; tätä varten varastetaan taiottavan\nlikaista vaatetta, silmänpesuvettä tahi -- mikä vielä parempaa --\nhiuksia ja pannaan ne ruumisarkkuun, sanoen: \"Sinne mieliköön kunne\nnänöö mänijä.\"\n\nSairaloinen unen tarve (\"nukkumaan pilaaminen\") aiheutetaan, kun\notetaan taiottavan pään alta vaatetta ja pidetään sitä kolme yötä\nruumiin pään alla, jonka jälkeen vaate pannaan takaisin taiottavan\npäänalasiin. \"Kitumaan pilataan\" myös ottamalla viikkokauden pidetystä\nihmisen paidasta tilkku (tahi verta tahi hiuksia), joka pannaan riepuun\nja sidotaan punaisella langalla vaivaiskoivun oksaan.\n\nTällaisten turmiollisten vaikutusten aiheuttajalle itselleen voidaan\nmyös kostaakin hänen oman vaatekappaleensa avulla. Jos hänelle\ntahdotaan aiheuttaa kuolema, otetaan taiotun vaatteesta nukkaa ja\ntaikojan vaatteesta pieni palanen, johon nukka kääritään punaisella\nlangalla, pannaan käärö umpilammissa uivan kalan suuhun ja päästetään\nkala uimaan. Taikoja elää niinkauan kuin kala elää, mutta kuolee\nsamalla kuin kalakin.\n\nEräässä pistoksien nostantataiassa vaatteella on täydelleen samanlainen\nkäytäntö kuin ihmisruumiin varsinaisella aineksella nefarisissa\ntaioissa. Pistokset saadaan nousemaan johonkuhun siten, että leikataan\nhänen hikisestä vaatteestansa palanen ja naulataan se kolmella äimällä\nkituvaan puuhun, samalla kiroamalla taiottavaa.\n\nPahanilkisiin, vaatteen avulla suoritettaviin taikoihin kuuluvat\nedelleen ne, joilla nainen saatetaan hedelmättömäksi. Tämä aiheutetaan\nesim. siten, että huuhdotaan naisen paita, joka on ollut hänen yllään\nsilloin, kun hänellä ensi kerran on ollut _fluctus menstruus_, ja\nkaadetaan vesi liikkumattoman kallion koloon, josta se sitten annetaan\nhärkävasikan juoda. Myöskin huuhtomalla taiottavaa muun ohella vedellä,\njossa on liuotettu hänen kolme yötä käyttämäänsä paitaa, saadaan aikaan\nsama tulos.\n\nErään toisinnon mukaan paidalla, joka on tahrattu _sanguine\nmenstruoso_, voidaan miehelle aiheuttaa _fluctus menstruus_, nimittäin\nsiten, että nainen tällaisella paidalla lyö miestä hänen tietämättään,\ntämän saunassa kylpiessä, vastaavaan ruumiinosaan.\n\nNäissä taioissa omistetaan vaatekappaleelle yleensä sama merkitys\ntaikateknillisenä välineenä kuin varsinaiselle organiselle aineelle ja\nsen perustana on selvästi vaatteen yhteys kantajansa ruumiin kanssa.\nVaatekappaleen paljas kosketuskin voi jättää siihen jäljen, jota\nvoidaan käyttää taikomisen esineenä. Jos on varastettu rahaa taskusta,\non siitä leikattava pala ja vietävä se kirkon torniin kellojen\nikeeseen. Silloin varas saa kärsiä hirveitä tuskia, sillä \"kirkon\nkellot kantavat hänen päällensä\".\n\nMielenkiintoisia ovat muutamat synnytystavoissa vaatekappaleen avulla\ntoimitettavat temput. Vaikeaan synnytykseen hankitaan helpotusta\nensiksikin siten, että synnyttäjä panee päällensä sellaisen vaimon\npaidan, joka on synnyttänyt kaksitoista lasta; sitten on koetettava\nsalaa saada irroitetuksi kunniallisen vaimon hameesta kaulus ja pantava\nse synnyttäjän vatsan ympäri paidan alle. Synnytykseen hankitaan\nhelpotusta myös pujottamalla synnyttäjä kolmasti miehensä\nvihkimähousujen kauluksen läpi tahi siten, että lapsivaimon päälle\npuetaan miehen paita.\n\nNäissä taioissa on erotettava useampia taikaelementtejä. Sopivia ja\ntarpeellisia ominaisuuksia omistavan henkilön vaatekappale, synnyttäjän\npäällä tahi lähinnä kysymyksessä olevan ruumiinosan välittömässä\nyhteydessä, siirtää synnyttäjään samoja ominaisuuksia. Housujen\nkauluksen läpi kuljettaminen ja hameen kauluksen paneminen vatsan\nympäri ovat taasen yleisiä synnytystavoissa käytettyjä menetelmiä,\njoissa kuvaannollisen tahi mimetisen toimen avulla tahdotaan aikaan\nsaada samanlaisia todellisuudessa. Miehen vaatekappaleen käyttämisestä\nsynnyttäjän päällä puhuttaessa on taasen muistettava niitä\nkäsityksiä, joita eri kansoilla on miehen maagillisesta suhteesta\nsyntymisprosessiin ja synnyttäjään.\n\nSuomalaisessa taikuudessa vaatekappaletta tahi pukuesinettä käytetään\n_afrodisisessa merkityksessä_, herättämään sukupuolitunnetta ja\nedistämään sikiämistä. Kun lehmä ei suvainnut härkää, emäntä löi sitä\nm.m. miehensä housuilla. Jos lehmä ei tiinehdy, on sidottava vanha\nvirsu sen kaulaan. Lehmiä ulos päästettäessä niitä lyötiin m.m. miehen\nhousuilla ja sanottiin: \"Hae lehmä härkäs.\" Karjan lisäytymiseksi\nemäntä muun taian ohella löi kutakin lehmää isännän housuilla ja sanoi:\n\"Yksin ulos, kaksin sisään\", tahi lyötiin lehmää ulos ajettaessa\nvirsulla molemmin puolin, jottei jäisi mahoksi. Raja-Karjalassa\nentiseen aikaan pantiin ensikantoiselle lehmälle päähän _huivi_ ja\nsanottiin: \"Tulkoon sinusta hyvä lehmän emä.\" Jos vaimon mieli\nloitsulla on saatu miehestään vieroitetuksi, hän alkaa jälleen miestään\nrakastaa, jos tämä juo juoksevan puron vettä hänen kengästään ja sitten\nviskaa sen takaperin olkansa yli.\n\nMuutamat pukukappaleet, varsinkin jalkineet, näyttävät saavuttaneen\nmuidenkin suomalais-ugrilaisen heimon kansojen taikakäytännössä\nmerkityksen, joka tuntuu olevan suhteessa ajatukseen hedelmällisyydestä\nja lisäytymisestä. Virolainen nuorikko kotia tultuansa asettaa parin\nkäsineitä lammasnavetan aitaukselle, jonka johdosta lampaat syövät ja\nmenestyvät hyvin. Eräissä syrjänikylissä asetetaan navetan eteen\nriukuun paljon vanhoja virsuja karjan lisäytymiseksi. Eräissä toisissa\nkylissä vanhoja virsuja oli ripustettu ei ainoastaan navetan eteen,\nvaan myös rukiiksi ja ohraksi kylvettyjen peltojen aitoihin.\n\nTällaisessa merkityksessä ovat monet Europan ja etäisemmätkin kansat\nkäyttäneet jalkinetta maagillisissa toimissaan. Suomalaiset tavat ovat\ntämän taparyhmän selittelylle mielenkiintoisia siinä suhteessa, että\nniissä muillekin vaatekappaleille, varsinkin miehen housuille,\nomistetaan hedelmöittymistä ja sukupuolitoimintaa edistävä merkitys.\nNäyttää siltä, kuin käsitys viimeksimainitun vaatekappaleen erikoisesta\nafrodisisesta voimasta nojautuisi etupäässä sen asemaan määrätyiden\nruumiin elimien verhona. Tässä kohden viimeksi puheenaolleet käsitykset\nyhtyvät niihin, joiden mukaan samalla tahi vastaavalla vaatekappaleella\nsaavutetaan kiintymys tahi yhteys toiseen sukupuoleen naimaonnen\nturvaamisen tarkoituksessa. Näiden taikojen ja tapojen varsinaisena\nperustana tuntuisi siis olevan substantialiseen yhteyteen pohjautuva\nkäsitys, joka luonnollisen idea-assosiationin avulla on kehittynyt ja\nlaajentunut.\n\nVaatekappaletta käytetään suomalaisissa karjataioissa aikaan saamaan\nsamanlaisia suhteina ihmisen ja eläinten välille, jollaiset ovat\ntunnettuja ruumiin substanssin vastaavasta käytännöstä. Jos tahdotaan\ntehdä lehmät vihaisiksi vieraille, mutta lauhkeiksi lypsettäessä,\ntaikoja asettaa niiden päälle hattunsa, kun ne ensi kertaa poikivat.\nKun lehmä ostetaan, se viedään kodan eteen, jossa vaimo syöttää sitä\nhelmastansa kodan kynnyksen yli, ottaa sen hännän, lyö sillä itseään ja\nsanoo: \"Seuraa minua.\" Silloin eläin pysyy talossa. Kun kylästä\n(vierailta ihmisiltä) tuodaan eläin, on riisuttava vaatteensa sen\npäälle ja puettava ne siitä taas päällensä, sitten eläin ei ikävöitse.\nLehmät saadaan emäntäänsä kiintymään, kun niille syötetään leipää\nemännän paidan takahelmalta. Tahi on emännän, saadakseen lehmät\ntulemaan kotiin, sidottava jokapäiväiset kenkänsä kellokkaan kaulaan.\nJos hevonen on paha ottaa kiinni, on sille syötettävä pala paitansa\ntakahelmalta. Keväällä karjaa ensi kertaa ulos laskettaessa navetan\nkynnykselle on pantava sukkanauha poikkipuolin ja ajettava karja sen\nylitse; silloin karja tulee laitumelta hyvin kotia, koko kesän ajan.\nUlos laskettaessa lehmäin selkiä pyyhitään liinalla, joka on ollut\nmiehen kaulassa hänen rippikirkossa käydessään.\n\nSangen laajaperäinen käytäntö vaatekappaleilla on _suomalaiskansojen\ntaianomaisessa lääketaidossa_. Ensinnäkin niitä käytetään välineinä\nmäärättyjen sairauksien parannusmenetelmissä, toisissa muodostamassa\nmenetelmän pääasiallista osaa, toisissa osana muunlaatuisia taikatoimia\nsisältävästä menetelmästä, Näitä tarkastettakoon seuraavassa.\n\nKierosilmää lasta parannetaan jauhattamalla, seulomalla ja puohtamalla,\njonka jälkeen hänet kolmasti pujotetaan isänsä [housujen] lahkeen\nlävitse. \"Lentoa\" puoskitaan pyyhkimällä kolmasti vasemmasta jalasta\notetulla sukallaan, mielenvikaisuutta polttamalla potilaan vaatteita\nkolmasti metsänpalossa, panemalla kypeniä veteen ja juottamalla\npotilaalle itselleen, kaatumatautia viemällä potilaan paita ensiksi\nsaunan lauteen alle, sitten hautuumaalle, jossa sitä kuljetetaan\n\"kalman lautojen läpi\". Syylä saadaan katoamaan miesten housujen\nristineuleella painelemalla, sikojen pahnoilla täytetty [vastakkaisen?]\nsukupuolen sukka kaulan ympäri käärittynä paransi sikotaudin.\nItkuisaa lasta on pujoteltava kolmasti isän likaisen sukan läpi,\nsynnytyskuumeessa käytettävä sellaista vaatetta, joka on ollut naisen\npäällä silloin, kun hänellä on ollut ensi kertaa kuukautiset. Itkevä\nlapsi saatiin myös rauhoittumaan pujottelemalla se alastomana kolme\nkertaa sellaisen vaatteen läpi, joka on ollut vihillä oltaessa yllä.\nUlostustautia parannettiin pesemällä yhdeksän lautamiehen housut\nyhdessä, viemällä pesuvesi myllyn jauhinkiven silmän läpi ja\nsekoittamalla sitä ruokaan. Kun joku ensi kerran pyörtyy, häneltä\notetaan vaatteet ja poltetaan maakiven päällä.\n\nProfylaktisissa toimissa vaatekappaleen käyttö on yleistä. \"Yön\nitkettäjä\" ei tarttunut lapseen, jos se pujotettiin vihkimäpaidan läpi;\nsitä ei sen vuoksi pesty lapsensaantiin saakka. Lehmät voidaan suojella\n\"maralta\" siten, että lehmien ruokkija ottaa iltasella viimeiseksi\ntyökseen alimmaiset hameensa tahi housunsa ja pyyhkii niillä lehmän\nselkää myötäkarvaan; kolmannella kerralla vaatekappale on jätettävä\nlehmän selkään yöksi. Toisen tiedon mukaan elukan yli heitettiin\nkuukautisveren tahraama liinavaate. Käärmeet estetään tulemasta\nkartanolle kiertämällä kartano Matin päivänä kolmeen kertaan, jolloin\nvedetään perässään m.m. isännän housuja.\n\nNäissä taioissa on huomiota kiinnitettävä siihen seikkaan, että\nvaatekappaleelta, tällaiseen käytäntöön kelvatakseen, usein vaaditaan\nerikoisominaisuuksia: sen on oltava sellainen, jota jossakin\nerityisemmässä tilaisuudessa on pidetty päällä, tahi tulee sen kuulua\njollekin erikoisasemassa olevalle henkilölle. Vaikutuksen pääpaino\nlepää tällöin sen taikavoiman perustalla, jonka tämä erikoisuus\nvaatekappaleelle antaa.\n\nMuuten on vaatekappaleiden samoin kuin ruumiin substanssinkin\nlääketaidollinen käyttö muihin taikaryhmiin verrattuna\ntaikateknillisessä suhteessa ja taikakäsityksiinsä nähden vähemmän\nselväpiirteistä. Osaksi johtunee tämä siitä, että lääketaidollinen\ntaikuus yleensä, parannusvälineen tehoa koroittaakseen, pyrkii etsimään\nvälineensä mitä odottamattomimmilta tahoilta, käyttämään\nmahdollisimman harvinaisia ja omituisia keinoja ja välikappaleita.\nLisäksi tulee se, että taikojen alalla luonnollisesti on tapahtunut\npaljon sekautumista, eri käsitteiden yhtymistä ja alkuperäisten\nhämmentymistä.\n\nVaatteella suoritettavien parannusmenetelmien joukossa on eräs ryhmä,\njoka perustuu aikaisemmasta tunnettuun taikakäsitykseen, joka\nyleisimmin tavataankin juuri parannustaikojen alalla. Puheenalaisten\ntaikojen joukossa on nimittäin useita neutralisointiprinsipiin\nperustuvia. Jos lehmä on sairastunut, ja joku epäiltävä henkilö on\nennen lehmän kipeäksi tulemista käynyt viimeiseksi navetassa, otetaan\nsen vaatteista pieni tilkku tahi vain nöyhtää, ja poltetaan se tuhaksi,\njoka sekoitetaan juomaan; tällä pääsee lehmä kivustansa. Jos kade\nihminen jotenkin on vahingoittanut lasta, liiviläiset hankkivat sen\nihmisen vaatteista palasen ja syöttävät sen lapselle. Tahi jos\ntällainen ihminen on turmellut lapsen huutavaksi, taikoneelta on\nsaatava jokin esine, esim. sukka, poltettava se ja annettava sen\n[lapsen] saada sieraimiinsa siitä tullutta savua.\n\nTähän verrattavaan taikaopilliseen käsitykseen perustuu vaatekappaleen\nkäyttö diagnostisiin tarkoituksiin ja ennustamiseen. Jos on\nparannettava sellaista potilasta, joka ei ole itse saapuvilla,\ntaikojalle on tuotava jokin hänen vaatekappaleensa, josta tämä tutkii\ntaudin laatua. Saadakseen tietää, mikä tauti sairasta vaivaa ja mistä\nse on tarttunut, tietäjä leikkaa sairaan vaatteesta palan, ottaa siihen\nsairaan verta ja panee sen päänsä alle nukkumisen ajaksi. Unessa\ntietäjälle näin menetellen näyttäytyy se paikka \"eli se, missä sairas\non kiinni\".\n\nSairaan ihmisen vaatekappaleet käsitetään yleensä sairauden aineen\nkyllästäminä sen kantajiksi; siksi monissa parannusmenetelmissä muun\ntaian ja loitsun ohella kiinnitetään huomiota myös potilaan\nvaatekappaleisiin ja pukuun yleensä. Usein parannettavan on\nparannuskylvyn tahi muun taian jälkeen pukeuduttava puhtaisiin\nvaatteisiin, samalla kuin vanhat vaatteet poltetaan tahi jätetään\nparannuspaikalle metsään.\n\nEdellä on viitattu siihen, miten erikoisissa tiloissa käytetyillä ja\ntiettyjen henkilöiden vaatekappaleilla katsotaan olevan tavallista\nsuurempi taikavoima. _Sanguis menstruus_ on semmoisenaan voimakas\ntaika-aine ja siksi sen yhteydessä olleilla vaatekappaleillakin on\nsuuret taikaominaisuudet. Vihkimisessä, ripillä käydessä, häissä,\nkirkolla käydessä päällä olleilla vaatekappaleilla on samaten erityinen\ntaikavoima, sillä ne sisältävät näissä juhlallisissa seremoniallisissa\ntilaisuuksissa niihin yhtynyttä taikapotenssia. Mutta esim.\nporttonaisen vaatekappaleilla ajatellaan olevan myös erikoista\ntaikavoimaa. Näin on luonnollisesti asianlaita ennen kaikkea niiden\nvaatekappaleiden suhteen, jotka jotenkin ovat olleet kuoleman ja\nvainajien kanssa yhteydessä, sillä ne saattavat lisäksi olla jossakin\nsuhteessa henkimaailmaan, mikä on voimakkaimpia taikatekijöitä.\nKuolleen päältä otettu paita, päällä oikeuden edessä, takaa\nkäräjöitsijälle varman voiton. Ähky parannetaan hevosesta heittämällä\nsen selkään sellainen vaate, joka on ollut ruumisarkun päällä j.n.e.\nPesuvedestä puhuttaessa mainittiin, että tiettyjen henkilöiden, esim.\npappien, morsianten y.m. pesuvedellä käsitetään olevan erityinen\ntaikavoima. Näin on laita myös tällaisten henkilöiden vaatekappaleiden.\nJos tyttö saa pyyhkiä silmiään papin palttoon helmaan, niin kaikki\npojat ovat hänestä pitävät. Haluttuja taikaesineitä ovat huonomaineisen\nnaisen ja tietäjäeukon vaatekappaleet, samaten kastamattomana kuolleen\nlapsen yhteydessä olleet.\n\nPaitsi sitä aiemmin puheenaollutta yleistä maagillista peruskäsitystä,\njoka antaa kaikille esineille, jotka ovat olleet yhteydessä arvokkaassa\nyhteiskunnallisessa asemassa (hallitsijoiden, pappien, tuomarien,\ntaikurien) tahi erikoisissa tiloissa olevien (sulhasen, morsiamen,\nsynnyttäjän, murhamiehen, seremoniallista surua pitävän j.n.e.)\nhenkilöiden kanssa, on huomioon otettava vielä se, että kaikella\nsellaisella, mikä on ollut mahdollisimman usean tuntemattoman\nihmisyksilön kanssa kosketuksissa ja yhteydessä, on erikoinen\ntaikavoimansa. Suolat, jauhot, vesi j.n.e., jotka on kerjäämällä saatu\ntahi koottu mahdollisimman monelta haaralta, sekä kerjäläisille\nkuuluneet esineet omistavat tällaista taikavoimaa. Näiden käsitysten\nvoidaan mielestäni ajatella syntyneen siten, että esim. sellaisten\nhenkilöiden kuin kerjäläisten ja huonomaineisten naisten tavarat\nsisältävät usean henkilön personallista tahi ruumiillista tartuntaa ja\nnäin ovat neutralisointitietä kykeneviä hävittämään tuntemattomasta\nlähteestä peräisin olevaa taikavaikutusta.\n\nItäisten suomensukuisten kansojen vastaavista käsityksistä ja\ntaikakäytännöstä tiedot ovat niukkoja, mutta ne osoittavat samojen\nperuskäsitteiden vallitsevan täälläkin.\n\nAikaisemmin on jo mainittu, miten syrjänit m.m. sairaalle paikalle\nasetetun liinan tahi paidan avulla siirtävät sairauksia, heittämällä\ntällaisen vaatekappaleen tielle, toivoen, että joku sen nostaa, mikä\nmenettelytapa perustuu käsitykseen taudin siirrosta sen vaatteeseen\ntartutetun aineksen avulla. Edelleen syrjänien tavoissa havaitaan\nneutralisointiajatukseen perustuvia vaatekappaleella suoritettavia\ntaikoja. Nämä ilmenevät pahan silmän aiheuttaman taikavaikutuksen\nhävittämisessä. Kun syrjänit ovat saaneet selville silmäämiseen\nsyyllisen, he koettavat varastaa häneltä jonkin esineen, jota hän ei\nkauan sitten varmasti on koskettanut. Tällaisena esineenä on karvatukko\nrukkasista, saappaan tahi huopakengän pohja, mutta myöskin silmääjän\nasunnon kynnyksen lastut. Tämä esine poltetaan, jolloin potilaan on\nseistävä savun yläpuolella ja kääntelehdittävä, jotta savu kietoisi\nhänet yltympäri.\n\nMielenkiintoista on tässä erikoisesti se, että taikomisvälineenä\nkäytettävän esineen katsotaan _tarvitsevan äskettäin olleen yhteydessä\ntaikojan kanssa_, sekä että tuona esineenä tavallisesti on sellainen\nvaatetukseen kuuluva kappale (käsineet, jalkineen pohja), joka alinomaa\non _välittömässä kosketuksessa_ kantajansa _ihon_ kanssa. Tämä viittaa\nselvästi siihen, että vaatekappaleen merkitys taikavälineenä ensi\nsijassa perustuu siihen käsitykseen, että se sisältää kantajansa\nruumiillisen olemuksen tartuntaa. Tässä tartunnassa piilevä substanssi\njoutuu poltettaessa savun välityksellä taiottavan ruumiillisen\nolemuksen yhteyteen ja tekee taikavaikutuksen tyhjäksi.\n\nSairauden kantajana ja poistovälikappaleena ersämordvalaiset käyttävät\nparannustaioissaan potilaan paitaa. Taikapesun jälkeen, jossa lapsen\npaita vöineen asetetaan pesuvesiastian keskelle lyötyyn veitseen, paita\nviedään joelle ja pestään, jolloin pesijä lausuu: \"Minä puserran pois\nIvanan sairaudet, minä pesen, puserran pois kotona, mutta kodinhaltija\n_jurt-ava_ äitiseni käski sinun pestä pois hänen paidastansa, hänen\nvyöstänsä -- --\"\n\nTsheremissit käyttävät vaatekappaletta välittömän nefarisen taikuuden\ntarkoituksiin, loitsien niiden avulla sairauksia toisiin ihmisiin.\nVähän aikaa ennen helluntaita taikurit vievät hautuumaalle\nvaatekappaleita, karvatukkoja, rihmoja j.n.e. ja hautaavat ne maahan,\nsamalla loitsien tauteja niihin henkilöihin, joilta he ovat nämä\nvaatekappaleet ottaneet.\n\nVotjakeilla on omituinen käsitys pukuna vielä kantamattoman, mutta\nsiksi valmistettavan vaatteen ja vaatekappaleen sympatetisesta\nsuhteesta tulevaan käyttäjäänsä. Kun paitaa ommeltaessa kauluksen sija\nleikataan irti, irtileikattu kaistale on pantava sellaiseen paikkaan,\nmissä sitä kukaan ei voi nähdä. Muutoin, jos taikuri löytää kappaleen,\nhän voi pilata sen, jonka johdosta se ihminen, joka pitää paitaa, josta\nkaistale on leikattu, saattaa sairastua. Tässä ei siis yhteys vaatteen\nja sen kantajan välillä perustu ruumiillisen kosketuksen kautta\nsyntyneeseen suhteeseen, vaan on kokonaan kuviteltua laatua. Tällainen\nkäsitys on kyllä voinut syntyä sellaisenaankin mielleyhtymien tietä,\nmutta saattaa se myöskin olla analogiamuoto toisille, ruumiilliseen\nkosketukseen perustuville samanluontoisille käsityksille.\n\nTällekin osalle tutkittavanamme olevaa aihetta saatetaan löytää\nvertauskohtia ensiksikin lähimpien naapurikansojen taikuudesta\nniinhyvin lännestä- kuin idästäkinpäin. Suomen ja Ruotsin ruotsalaisten\ntaikakäytännössä on varsin läheisiä analogioita. Syntyessä otetaan\nesim. poikalapsi Uudellamaalla vastaan villahameeseen, jolloin se\nhelposti voittaa tyttöjen suosion, tyttölapsi villapaitaan, jolloin\nhänestä tulee miesten mieleinen, tahi pistetään syntynyt miehen\nalushousujen lahkeen lävitse (poikalapsi oikeanpuolisen, tyttölapsi\nvasemmanpuolisen). Ruotsissa tyttölapsi samassa tarkoituksessa on\notettu vastaan miehen paitaan, poikalapsi naisen paitaan. Viron\nruotsalaiset ovat käyttäneet vaatekappaletta suoranaisesti pahanilkisen\ntaikuuden tarkoituksiin. Sille, joka haluaa ulottaa vertailunsa\nlaveammallekin, selvenee pian, että tämänsuuntaisia, jopa suorastaan\nnäihin verrattavia menetelmiä noudattavat monet etäisetkin kansat, ja\nettä ne perustuvat yleisiin taikaopillisiin peruskäsityksiin.\n\nVaatekappaleisiin semmoisenaan kohdistuu eri kansojen kesken yleensä\npaljon maagillisia käsityksiä, joista monet johtuvat niistä luuloista,\njoita vaatekappaleet ovat saaneet kantajansa personallisuuden\nedustajina, jopa identifioijina. Olen rajoittanut tarkasteluni\nvaatekappaleiden merkityksestä suomalaiskansojen taikuudessa\nkoskettelemalla etupäässä sitä puolta, missä kuvastuu käsitys, että\nvaatekappale on saavuttanut taikaominaisuutensa sen kautta, että se\non imenyt itseensä kantajansa ruumiillisen olemuksen osasia.\nVaatekappaleiden merkitystä ja käytäntöä taikuudessa on selitelty\netupäässä juuri ensinmainitun käsityksen kannalta, yhdistämällä se\nprimitivisiin sielukäsityksiin, joiden mukaan elottomilla esineillä on\nsielunsa. Suomalaiskansojen käsitykset ja tavat osoittavat mielestäni\njälkimäisen käsityksen -- joka muutoin on suoranaisempi ja vähemmän\nteoretinenkin -- suurelta osalta olleen tämän taikuuden haaran\nperustana.\n\n\n\n\nXIV. Jalan- sekä ruumiillisen kosketuksen jälki yleensä.\n\n\nJalanjäljen, niinkauan kuin se on havaittavissa, ajatellaan yleensä\nsisältävän jotakin aiheuttajansa olemuksesta. Tähän käsitykseen\nperustuen jalanjälki on taikuudessa saanut suuren merkityksen ja\nkäytännön aiheuttajaansa kohdistuvien taikavaikutusten välikappaleena.\n\nSuomalais-karjalaisissa taikakäsityksissä sympatetinen yhteys ihmisen\nja hänen jalanjälkensä välillä kuvastuu erittäin selvänä. Jalanjäljet\novat tulleet monenlaisen taikomisen esineiksi ja niiden kautta\naiheutetaan ihmisille ja eläimille voimakkaita taikavaikutuksia.\n\nJäljistä taikomiseen turvaudutaan nähtävästi etupäässä sellaisissa\ntapauksissa, jolloin taian suorittajalla ei ole käytettävissään jotakin\nmuuta taiottavan personallisuudesta kotoisin olevaa taikavälinettä,\njonka avulla hän saattaisi päästä taikayhteyteen taiottavan kanssa.\n\nVarsinkin nefarisen magian alalla jalanjäljet ovat yleisenä\ntaikomisvälineenä mitä erilaisimpien pahanilkisten tarkoitusten\npalveluksessa. Jos tekee tulen kalamiehen kolmelle askeleelle ja\nniistää niihin nenänsä, tämä ei saa kaloja. Kulkija voitiin jäljistä\ntaikomalla saada eksymään. Sitä varten tarvitsi pyyhkiä karhun\nkäpälällä hänen metsäänmenojälkiään, leikata irti kolme askeleen sijaa,\nkääntää ne ylösalaisin ja edestakaisin, siten, että keskimäinen jää\npaikalleen, mutta etumainen tulee jälkimäisen sijaan ja päinvastoin.\nTämän jälkeen jälkiä vielä on paineltava karhun käpälällä.\n\nJalanjäljestä taikomalla ihmiselle voidaan aiheuttaa hivuttava sairaus\n(\"kitumaan pilaaminen\"). Venäjän-Karjalassa tämä tapahtuu siten, että\nlöydetyistä avojalan jäljistä kolme leikataan irralleen ja asetetaan\nkumolleen vanhan tulisijan pohjalle, johon ne yhdeksällä ruumisarkun\nnaulalla lyödään kiinni ja peitetään mullalla.\n\nMyöskin rakkaustaioissa on joskus turvauduttu jalanjäljestä\ntaikomiseen. Jos tyttö pelkää, että poika hänet jättää, pitää hänen,\nkun poika lähtee tytön huoneesta, kääntää pojan jäljet siten, että\nkynnyksen edessä oleva matto käännetään niin, että jäljet ovat\nhuoneeseen päin; silloin poika kyllä tulee toisenkin kerran.\n\nVenäjän-Karjalassa kylväjän askelien kautta voidaan pilata touko. Tätä\nvarten otetaan kylväjän kolmesta askeleesta multaa ja viedään se\nalastomana kirkkomaalle tahi paikalle, jossa on ruumiin arkun lastuja\npoltettu. Tällöin \"manalaiset\" hierovat touon kasvamattomaksi.\n\nLaajimman käytännön jäljistä taikominen on saavuttanut niissä\nsuomalais-karjalaisissa taioissa, joiden tarkoituksena on pakottaa\nvaras tuomaan takaisin varastamansa tahi kostaa hänelle, tuottamalla\nsietämätöntä poltetta ja tuskaa, jopa kuolemakin. Taikatoimen esineenä\nnäissä taioissa ei ole ainoastaan jalanjälki, vaan kaikenlainen varkaan\nkosketuksen jälki, ja -- milloin sitä ei selvästi voida todeta --\nvarastuspaikka sellaisenaan. Jälkeä tahi varastuspaikkaa taikuri ei saa\npaljain käsin kosketella.\n\nMenetelmät muistuttavat yleensä nefarisissa taioissa käytettyjä.\nTavallisia menettelytapoja ovat pistävien neulojen tahi naulojen\nkiinnittäminen jälkeen, jäljen kärventäminen hiljaisella tulella\n(kitkanvalkeassa), mutta ennen kaikkea sen saattaminen kuolleiden ja\nkuoleman kanssa yhteydessä olleiden esineiden tahi aineiden (hautuumaan\nmullan, ruumiin hiusten tahi lannan j.n.e.) yhteyteen; usein jälki\nsuorastaan viedään hautuumaalle tahi hautaan. Muita usein käytettyjä\nkeinoja on jälkien vieminen muurahaiskekoon, kirkonkellon kantaan tahi\nikeeseen, koskeen tahi virtaan, maahan tahi hetteeseen hautaaminen.\n\nEdelleen saatetaan esim. ottaa kolme tikkua ovesta, jonka kautta varas\non kulkenut, ja haudata toisiinsa hankautuvien puiden juureen maan\nsisään, tahi kiinnittää tällaisten puiden väliin höyheniä varastetusta\nlinnusta, polttaa -- joko suorastaan tahi erityisiin laitoksiin\nsuljettuna -- hiljalleen kärventäen jälkeä j.n.e. Kukin näistä\nperustaioista on tavallisesti yhdellä tahi useammalla lisätaialla\nvahvistettu tahi esiintyvät ne toisiinsa yhtyneinä useinkin sangen\nmonimutkaisina taikamenetelminä. Lisämenettelynä on yleisesti ahtaaseen\npaikkaan sulkeminen, naulaaminen, sitominen j.n.e., jäljen\nsekoittaminen joidenkin taika-aineiden, kuten elohopean, pajan tuhan,\nruumiin lannan, raudan silpojen y.m. kanssa, erilaisten eläinten\n(haukan, päästäjäisen, sammakon) suuhun tahi nahkaan asettaminen j.n.e.\n\nNäin ovatkin monet tämän taikaryhmän taioista yhdistettyjä taikoja,\ns.o. menetelmän kokonaisuudessaan muodostaa joukko yksityisiä\ntaikamotiveja, joista kunkin tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa\nlopullista taikavaikutusta, minkä näin menetellen ajatellaan kohoavan\npeloittavaksi ja vastustamattomaksi voimaksi. Joku näistä motiveista on\nsitten menetelmässä voinut saada keskeisen aseman ja menetelmän\nlopullinen tulos käsitetään etupäässä tämän päämotivin mukaiseksi.\n\nNäiden taikojen psykologisen sisällön erittely ei kohtaa suurempia\nvaikeuksia ja niihin sisältyvät mielikuvat ovat helposti tajuttavia.\nVallitsevana niissä on kaikkialla homeopatinen käsitystapa. Varkaalle\naiheutetaan useimmiten sellaisia seuraamuksia, mitkä suoranaisesti,\nyksinkertaiseen mielleyhtymään perustuen, ovat suhteessa taiassa\nkäytettyyn teknilliseen temppuun. Askelten kääntäminen nurin ja\nsekoittaminen monimutkaiseen järjestykseen aiheuttaa kaikinpuolisen\nhämmennyksen, tulopaikkaan päin kääntäminen sen, että vastaava ihminen\ntuntee sinne alinomaista vetovoimaa. Kun kieritellään jälkeen pistettyä\nnuppineulaa joka suunnalle, pahantekijä tuntee samanlaista raastamista\nitsessään. Kiinnittämällä jälki virrassa olevaan häilyvään ja\nvärisevään ruohoon aiheutetaan, että varkaan täytyy olla aina\nliikkeellä, niin ettei hän saa rauhaa ennenkuin tulee tunnustamaan. Jos\naskeleen jäljet on poltettu muurahaiskeon päällä ja tuhat viety\nkoskeen, varas ei voi olla yhdessä kohden. Kun hän seisoo, jalkoja\npolttelee, mutta jos hän aina kävelee, saa olla rauhassa. Toisiinsa\nhankautuvien puiden väliin asettaminen, kirkon kellon tappeihin ja\nikeeseen pano ovat entuudestaan tunnettuja menettelyjä, joiden\ntarkoituksena on kalvavan ja kuluttavan tuskan aikaansaaminen.\nMuurahaiskekoon viennissä on saatettu ajatella näiden hyönteisten\naiheuttamaa poltetta, mutta samalla taika saattaa olla suhteessa\nmuurahaiskeossa asuvaan metsän haltiaan.\n\nToinen, sangen yleinen taikaelementti on henkiolennoiden manaaminen\ntaiottavaa vainoamaan. Näistä ovat ensi sijalla kuoleman henget,\nmanalan eli kirkon \"väki\", \"maan alaiset\", joiden esiin manaamiseksi\nkirkkomaalta, haudoista, ruumiista ja ruumisarkusta y.m. otetut\nainekset ja nämä paikat itse ovat käytännössä. Myöskin itsessään\nkirkkorakennuksessa ja kirkonkelloissa näitä henkiolentoja ajatellaan\nasustavan. Samaan taikatoimeen voi näin yhtyä useampia taikakäsityksiä.\nKirkon kellon ikeeseen kiinnitettynä taikomisaine mekanisella tavalla\nsympatetista yhteyttä myöten vaikuttaa taiottavaan, samalla kuin siten\n\"kirkon väki\" tahi suorastaan paholainen nostatetaan varasta\nvainoamaan.\n\nMuita tällaisia nostatettavia väkiä ovat metsän väki, tulen väki,\nhetteen ja pajan väki, joita vastaavat taikaelementit (pajan tuhka,\ntuliraudat y.m.) tahi paikallisuudet edustavat.\n\nEsimerkkinä siitä, miten jotakin taikamenetelmää saatetaan arvostella\nuseamman taikaopillisen käsityksen kannalta, esitettäköön seuraava\ntaika. Varkaan jälkeä otetaan tuliraudalla, pannaan putken sisään ja\nputki tapilla tukittuna leppäiseen arkkuun, joka vuorostaan haudataan\nkirkkomaahan kuten ruumis. Näin aiheutetaan varkaalle suorastaan\nkuolema kolmen vuorokauden kuluessa. Vaikkakin tässä taiassa\nvallitsevana elementtinä näyttää olevan taiottavan saattaminen kuoleman\nhenkien ahdistettavaksi, on siinä samalla huomioon otettava menetelmän\nteknillinen puoli, jäljen asettaminen arkkuun ja hautaaminen -- joka\nmuuten on pahanilkisissä taioissa yleistä esim. taiottaessa kuvan\nvälityksellä -- joka homeopatisen käsityksen kannalta saattoi aiheuttaa\nvastaavia seuraamuksia taiottavalle.\n\nNiistä erikoisseuraamuksista, joita jäljistä taikoen aiheutetaan,\nmainittakoon mielipuolisuus, joka aikaan saadaan nostattamalla haukka\n(\"nauskalintu\") taiottavan niskaan tahi manaamalla manalaiset häntä\nahdistamaan.\n\nNäiden taikojen tarkoituksena on toisinaan kosto, toisinaan varkaan\npakottaminen tunnustamaan tahi palauttamaan varastettu takaisin.\n\nTämäntapaisilla taioilla varkaaseen voidaan vaikuttaa päinvastaiseenkin\nsuuntaan: kiihoittaa varastamaan yhä edelleen. Tätä varten kasvavasta\npuusta otetaan taulaa, sytytetään ja pannaan varastussijalle loitsien:\n\n    \"Kyntes kyhittyvyyn\n    Käpäläsi käskivyyn\n    Vastai varastamaan\n    Oman toisen ottamaan\n    Kunne hirressä hivusit\n    Päässä köyen kätköttäisit.\"\n\nPaitsi varkaalle, muillekin pahantekijöille, jotka ilkityöpaikalle\njättävät kosketuksensa jälkiä, voidaan niistä taikoen kostaa. Eläinten\nkarvoja, häntää ja korvia leikkelevälle taikurille, rullille, kostetaan\nottamalla leikellystä kohdasta karvoja, panemalla ne poikkisahatun\nkoiran sääriluun sisään, mikä leppäisellä naulalla tukittuna asetetaan\nnaukuvaan puuhun. Puuta piestään pihlajaraipoilla, samalla loitsien:\n\n    \"Nouse nyt perkeleh\n    Rullia ruhjomahan\n    Pahan tekijätä painamaan.\"\n\nJälkeä taikomalla voitiin nefarinen taikavaikutus myöskin tehdä\ntyhjäksi. Kirotauti saatiin tehottomaksi lakaisemalla kiroojan jäljet.\nMyöskin voitiin neutralisointiprinsipiin perustuvalla menetelmällä\njälkien avulla hävittää jonkun itsetiedottomasti tahi ehdoin tahdoin\naikaansaama taikavaikutus. Jos lapsi alkaa itkeä jonkun vieraan\nhenkilön käytyä asunnossa, niin painetaan lapsen suulla käyjän jälkiin\nsiinä kohdassa, missä tämä istui, samoin kynnykseen. Silloin lapsi\nlakkaa itkemästä. Sama käsitys ilmenee tartunnasta aiheutuvaksi\najatellun sairauden parantamisessa. Kipeätä kohtaa painellaan\noletetusta tartuntapaikasta otetulla aineella, esim. maalla, saunan\nroskilla y.m.\n\nTämän ryhmän taikojen selittelyssä on etenkin vertailun kannalta eräät\nsuomalais-karjalaiset eläintaiat otettava huomioon. Ne ovat\nkauttaaltaan yhteystaikoja, joissa erilaisia tarkoituksia varten jäljen\navulla pyritään vaikuttamaan eläimeen. Metsämies voi jälkiä taikoen\nsaada karhun tulemaan takaisin. Kettu voidaan saada tulemaan syötille\ntahi jäljestä ajaen ampua, kiertämällä suksen sauvalla irti sen kolme\njälkeä, laskemalla yhdellä henkäyksellä kymmeneen takaperin ja\nkääntämällä jäljet nurin.\n\nKarjataioissa turvaudutaan usein jäljistä taikomiseen laitumelta\nkotiintulon turvaamiseksi tahi hevosten kiinnisaamiseksi. Sitä varten\nkäännetään lehmän jäljet. Tämä suoritetaan usein elukoita ensi kertaa\nlaitumelle laskettaessa; silloin käännetään niin monta jälkeä kuin\nmahdollista. Tarkemmin määriteltynä tämä tapahtuu m.m. siten, että\nkäännetään kolme jälkeä, leikataan ne veitsellä ympäri kiertäen\nkokonaan irti ja käännetään niin, että kynsipuoli tulee kotiinpäin.\nTätä tarkoitusta varten mainitaan myös lehmän jälkiä kaiveltavan\nrautalapiolla.\n\nHevosen kiinnisaamiseksi otetaan ne jäljet, joista se tavoitettaessa on\nlähtenyt pakenemaan, veitsellä irti, käännetään kumolleen, kärkipuoli\ntaaksepäin, ja lyödään leppänauloilla kiinni. Tahi otetaan jalanjäljet\nmukaan, tuodaan kotilaitumille, lyödään (etupuoli kotiinpäin\nkäännettynä), vanhan tulisijan laitaan kumolleen (s.o. nurin)\nkäännettynä kukin kolme yhdeksällä naulalla kiinni.\n\nJälkien avulla voidaan myös petoeläin nostaa elukan kimppuun. Tätä\nvarten tarvitsee, asianmukaisen loitsun yhteydessä, esim. ottaa maasta\nkolme suden askelta ja asettaa ne elukan jälkien päälle.\n\nLopuksi silmäiltäköön vastaavia seikkoja eräiden toisten\nsuomalaisheimoisten kansojen taikuudessa. Nimenomaan nefarisen magian\ntarkoituksiin virolaiset ovat käyttäneet jälkiä taikomisen\nvälikappaleena. Jos tahdottiin tuottaa lähimmäiselleen ruumiillista\nvahinkoa, tarvitsi sekoittaa kepillä hänen askeleensa jäljet ja haudata\ntämä.\n\nKäsitys ruumiillisen kosketuksen jäljen maagillisesta suhteesta\naiheuttajaansa käy selville useampienkin suomalais-ugrilaisen heimon\nkansojen taikauskoisista luuloista. Virolaiset eivät ole panneet\nruumiin mukaan mitään, mitä joku toinen on pitänyt päällänsä, koska\ntämä muutoin pian kuolisi. Tämänsukuinen käsitys on kehittynyt\nyleiseksi tartuntaopiksi, jonka mukaan toiselta puolen varotaan\nvahingollisten ominaisuuksien siirtymistä kosketuksen kautta, toiselta\nsiihen perustuen pahanilkisessä y.m. tarkoituksessa koetetaan siirtää\ntoisaalle määrättyjä tiloja ja taikavaikutuksia, esim. sairautta.\n\nEdellisestä tunnemme, miten syrjänit sellaisen vaatekappaleen tahi\nkylpyvitsan välityksellä, jolla sairasta kohtaa on hivuteltu, koettavat\nsiirtää tautia toisaalle. Varsinaisena välittäjänä tässä, paitsi\nsuorastaan ehkä aistimilla havaittavaa taudin ainesta (esim.\npaiseista), on tartunta kipeästä elimestä. Samalla syrjänit pelkäävät\npaljain käsin tarttua ovenripaan, ilmeisesti välttyäkseen siitä\ntartunnan kautta siirtyviltä taikavaikutuksilta.\n\nTsheremissit ajattelevat sairauksien olevan joko pahojen henkien\nlähettämiä tahi noitien aiheuttamia. Edellisenlaatuisista koetetaan\nvapautua uhreilla ja uhrilupauksilla. Uhrilupauksen tekijän tarvitsee\nkuitenkin, lupauksen tehtyään, vain käydä jonkun naapurinsa luona, niin\nsairaus siirtyy sinne. Kulkutautien aikana tällä tavoin sairaus voidaan\nsiirtää kokonaan toiseen kylään.\n\nRuumiilliseen kosketukseen liittyvistä luuloista mainittakoon vielä\nesim. mordvalaisten noudattama kielto, jonka mukaan hevosen myyjä ei\nanna ostajalle ohjaksia paljain, vaan turkkien helmaan käärityin käsin,\njottei hän samalla antaisi pois \"onnea\". Samanlaista kieltoa\nnoudattavat tsheremissit häälahjojen jakelussa. Tartuntaopilliset\nkäsitykset ovat usein yhtyneet neutralisointiprinsipiin perustuviin\ntaikatoimiin. Edellä on nähty, miten kaikelle, mikä joutuu lukuisten,\ntiettyjen tahi tuntemattomien ihmisten ruumiillisen kosketuksen\nalaiseksi, omistetaan taikaominaisuuksia. Nämä ominaisuudet perustuvat\nyhdeltä osaltaan selvästi käsitykseen tartunnasta, sillä tällaista\ntaikapotenssia sisältääkseen kosketuspaikkojen täytyy omistaa jotakin\nkoskettajansa olemuksesta. Tältä kannalta voitaneen selittää vielä eräs\nsuomalainen taikaryhmä. Useissa parannusmenetelmissä potilasta muun\ntaian ohella kuljetetaan saunan tahi joidenkin muiden portaiden\naskeltenvälien läpi. Portaat saatetaan lukea juuri sellaisten esineiden\njoukkoon, jotka sisältävät itsessään monien ihmisten tartuntaa ja\nneutralisointiajatuksen kannalta näin sopivat parannusvälineiksi.\nSamalla tätä parannustapaa saatetaan verrata niihin, joissa potilasta\nkuljetetaan halkaistujen esineiden, esim. puiden läpi, joten se\nsaattaisi olla suhteessa myös taudin siirtämisajatukseen ja muihinkin\ntämäntapaisten menetelmien pohjana oleviin taikakäsityksiin.\n\nJalan- ja ruumiillisen kosketuksen jäljen taikaominaisuudet perustuvat\nensi sijassa käsitykseen niihin kosketuksen kautta jääneestä ja niissä\nedelleen piilevästä aiheuttajansa fyysillisen olemuksen aineksesta.\nMuun ohella osoittaa tätä se, että avojalan jäljillä ja tuoreilla,\näskettäin syntyneillä jäljillä, joita aamukaste ei ole kostuttanut,\netupäässä on tällaisia taikoja varten tarvittavat ominaisuudet.\nTällainen käsitys näyttää kuvastuvan vastaavista venäläisistäkin\ntaioista. Jos ihminen kävelee aamusella avojaloin ja hänen jälkensä\ntulevat näkymään maassa, taikuri voi näiden jälkien avulla pilata\nihmisen, käyttämällä läheltä samanlaisia menettelytapoja kuin\nsuomalaisessa taikuudessa yleisinä tavattavat ovat. Esim.: Jälki\nkuivataan tulella ja ripustetaan pussissa uuninkorvalle tahi viedään\nkirkkomaalle. Näin pilattu ihminen \"kuivaa\"; jos jälki heitetään\nveteen, hän sairastuu vesitautiin.\n\nIhmisen ja hänen jälkensä sympatetinen suhde ei kuitenkaan aina perustu\nvarsinaiseen substantialiseen yhteyteen. Esim. syrjänit käsittävät\nmetsästäjän ja hänen suksensa ladun välillä vallitsevan taikasuhteen,\njoka ei salli toisen sitä sopimattomalla tavalla pilata, eipä\nsitä edes saa vieraalla suksisauvalla koskea. Tässä kohden\ntutkittavanamme ollut aihesarja lähentelee toista, joka on sen\nluontaisena jatkona, niitä käsityksiä, jotka asettavat ihmisen\nmaagilliseen riippuvaisuussuhteeseen kaikesta, minkä kanssa hän on\nläheisessä kanssakäymisessä ja millä on jokin läheinen suhde hänen\npersonallisuuteensa. Näin ovat ihmisen kuva, nimi, hänen omistamansa\nesineet ja eläimet, vieläpä esineetkin, jotka ovat hänen nimiinsä\nnimitetyt, hänen elämänsä ja personallisuutensa maagillisia\nvastakkaisuusmerkkejä. Muistettakoon tässä esim. vain Kalevalan\nkaunista tarua Lemminkäisen suasta. Toisena tyypillisenä esimerkkinä\nesitettäköön seuraava: Eräs nainen oli leikannut hiuksia paimenpojan\npäästä; ja silloin oli kuusitoista vuohta kuollut pojan isännältä. --\nNäidenkin uskomusten tutkijalle suomalaiskansojen taikuus tarjoaa\nkiitollisen alan.\n\n\n\n\nXV. Katsaus.\n\n\nTutkimuksemme päättyessä lienee soveliasta johtaa seuraavassa vielä\nmieliin aiheen yleisimmät kohdat, tarkastella niitä yleisperusteita ja\npyrkiä löytämään, se yleinen sielullinen pohja, jolle tämä osa\nsuomalais-ugrilaisten kansojen hengentuotantoa perustuu.\n\nMuodostettaessa kokonaiskuvaa tästä taikuuden haarasta, ei saata jäädä\nhuomaamatta, että ihmisruumiin substanssi taikaluulojen ohella on\nsaavuttanut laajimman käytännön taikavaikutuksia välittävänä aineena,\ntaikavälineenä, erilaatuisissa aktivisen ja passivisen taikuuden\nmenetelmissä. Suurimmalle osalle näitä taikamenetelmiä on ominaista\nniiden tarkoitusperien kannalta joko määrätietoinen tahi vähemmin\nselvästi tajuttava pyrkimys rakentaa yhteyttä ja tämän yhteyden avulla\nvälittää taikavaikutuksia taian suorittajan ja sen vaikutusobjektin\nvälillä, tahi yleisemmin käsitettynä, projisioida taikavaikutuksia\njostakin maagillisen voiman lähteestä siihen kohteeseen, johon\nvaikutuksen tulee ulottua. Välittävänä kappaleena, ikäänkuin\nmuodostamassa maagillisten vaikutusten johtoa tahi siltaa, on tässä\nihmisruumiin joko todellinen tahi ajateltu substanssi.\n\nNäin aikaansaatu taikayhteys saattaa palvella joko aktivisen tahi\npassivisen taikuuden tarkoituksia. Se voi johtaa joko sen yksilön,\njosta välittävä aine on peräisin, ulkopuolella olevaan kohteeseen\nkääntyvää vaikutusta tahi olla välittäjänä siihen itseensä\nkohdistuvalle, mutta sen ulkopuolella asuvalle taikavoimalle tahi\nominaisuudelle. Edellisenluontoisia ovat useimmat varsinaiset\nkontaktitaiat, ennen kaikkea lemmennosto- ja rakkaustaiat sekä niihin\nverrattavat yleensä. Jälkimäisistä saattaa pitää tyypillisinä nefarisia\ntaikoja sekä niitä taikatoimia, joilla luonnossa asuvia kasvattavia,\neloa antavia ja parantavia voimia siirretään ihmiseen, eli toisin\nsanoen, takaisinpäin suuntautuvaa taikavaikutusta varten ihmisen\nkohtalo yhdistetään elävään luontoon, edellisestä peräisin olevaan\nvälittävään ainekseen perustuvaa sympatetista johtoa myöten.\n\nNäiden pääryhmien välillä ja ulkopuolella on suuri joukko\ntarkoitusperiltään erikoistuneita taikoja ja taikakäsityksiä, kuten\nruumiin substanssin käyttö moniin lääkintäopillisiin tarkoituksiin,\nosassa metsästys- ja kalastustaikoja y.m. Molemmat käsityskannat\nsaattavat eräissä taikamenetelmissä esiintyä yhtyneinäkin ja\nyhdenaikaisina, kuten esim. niissä paikannusmenetelmissä, joissa\nsairastava saatetaan luonnonesineen, puun yhteyteen. Toiselta puolen\ntällaiset menetelmät perustuvat taudin siirtoajatukseen, toiselta\nparantavien ominaisuuksien ja elinvoiman siirtoon potilaaseen.\n\nTämä osa aihettamme kuvastaa samalla konkretisessa ja havainnollisessa\nmuodossa yksilön riippuvaisuussuhdetta organisminsa osasista ja\neritteistä. Sama käsitys on vallalla myöskin osassa niitä taikauskoisia\nluuloja, jotka ovat pukeutuneet useimmiten tiettyjen kieltomääräysten\nja varotoimenpiteiden muotoon ja jotka säätävät yksilölle\nmenettelyohjeita ja sääntöjä organisminsa osasten ja eritteiden\nsuhteen.\n\nOsassa tutkimuksenalaista taikuuden alaa käsitys yksilön\nriippuvaisuussuhteesta fyysillisen olemuksensa ainesosasista\nsuoranaisesti ei ole todettavissa. Näin on asianlaita m.m. organismin\nosasten ja eritteiden lääkeopillisessa käytössä. Mutta eräissä kohdin\ntämänkin taikakäytännön alalla on havaittavissa meille tunnettu ajatus\nsympatetisen yhteyden syntymisestä. Tautien siirtämisessä organisen\nsubstanssin tahi tartunnan välityksellä on toisaalta ja ensi sijassa\nhuomioon otettava konkretinen käsitys taudin aineesta (kipeän elimen\ntahi kohdan substanssi) varsinaisena siirtovälikappaleena, toisaalta\nsairaan yksilön personallinen olemus sellaisenaan, johon vaikutus\nkokonaisuudessaan tahdotaan kohdistaa, jolloin välittävä substanssikaan\nei ole sairaan ruumiinosan tahi kohdan ainetta, vaan kotoisin potilaan\nfyysillisestä olemuksesta yleensä. Sairauksien siirtäminen luonnon\nesineisiin, esim. puihin, saattaa perustua milloin edellisen, milloin\njälkimäisen tapaiseen käsitykseen: joskus puuhun kiinnitetään\nsuorastaan sairausainetta, joskus taasen sairastava ihminen\nkokonaisuudessaan saatetaan sen esineen yhteyteen (esim. halkaistun\npuun läpi kuljettamalla), johon sairaus on siirrettävä tahi josta\nterveyttä on siirtyvä potilaaseen.\n\nYksilöllistä organista substanssia tahi tartuntaa sisältävä aine tahi\nesine omistaa määrätyissä tapauksissa spesifisiä taikaominaisuuksia,\nerikoista taikapotenssia. Tällaisia ominaisuuksia sisältävät\nhuomattavissa sosialisissa asemissa olevien yksilöiden vaatekappaleet\nja pesuvesi; samoin on tavallistenkin ihmisyksilöiden ruumiillinen\naine, erite ja niiden tartunta muutamien elämän erikoistilojen\nyhteydessä tavallista voimakkaampien taikaominaisuuksien kantajana.\n\nTutkimuksemme alaisten kansojen taikuudessa ihmisruumiin substanssi on\nsaavuttanut samasta perusajatuksesta lähtevän, mutta kahteen suuntaan\nkäyvän merkityksen. Ensiksikin se on välikappaleena lukemattomissa\neriluontoisissa, etätaikuuden alaan kuuluvissa taikamenetelmissä\nprojisioimassa taikavaikutusta tarkoitettuun suuntaan. Ennen kaikkea\npyritään tässä ruumiillista substanssia välineenä käyttäen ulottamaan\nvaikutus paikallisuuden ja suoritushetken ulkopuolelle, muodostamaan\npysyväistä taikavaikutuksen siirtojohtoa. Toisaalta 011 havaittavissa\npyrkimys erilaisten tarkoitusperien saavuttamiseksi levittää organista\nsubstanssia, joko sitten määrättyyn kohteeseen (kontaktitaiat yleensä)\ntahi epämääräiseen, tuntemattomaan, tarkoituksella joko aikaan saada\ntaikakontakti tahi päinvastainen tulos, taikavaikutusta hävittävä,\nneutralisoiva vaikutus. Tällöinkin on useimmiten samalla vallalla\nkäsitys yksilön taianomaisesta riippuvaisuussuhteesta fyysillisen\nolemuksensa joko todellisesta tahi kuvitellusta, teoretisesta\naineksesta.\n\nNäissä taikametodeissa on yleiseltä kannalta arvosteltuna kaikkialla\ntodettavissa pyrkimys löytää maagillisen tarkoitusperän saavuttamiselle\nloogillisia ja konkretisia keinoja. Useimmat ihmisruumiin substanssin\nkäyttöön perustuvat taikamenetelmät kuvastavat pyrkimystä käsittää\ntaikailmiöitä havainnollisten ja aineellisiin keinoihin turvautuvien\ntointen kannalta. Loitsujen suggestioniin ja haltioitumiseen, etupäässä\npsykopatologiseen tehoon perustuvan vaikutuksen rinnalla nämä taiat,\nniiden joskus näennäisestä salaopillisesta rakenteesta huolimatta,\nedustavat niin sanoakseni rationalista tahi mekanista kantaa.\n\nSe seikka, että ihmisruumiin aines on saavuttanut näin laajan käytännön\ntaikuudessa, saanee suureksi osaksi jo tästä selityksensä. Mytologian\nja psykologian tutkimuksessa on ihmisruumiin substanssin käytäntöä\ntaikuudessa ja siihen liittyviä käsityksiä arvosteltu toisiltakin\nnäkökohdilta, joita tässä lyhimmin kosketeltakoon.\n\nVallitsevan teorian voi sanoa yhdistävän ihmisruumiin erillisten\nosasten, aineksen ja eritteiden, vieläpä yksilölle kuuluvien\nesineidenkin j.n.e. taikamerkityksen eräisiin sieluopin kohtiin. Tämän\nteorian ydinkohtana on väite, että kaikkeen, mikä on lähtöisin yksilön\nfyysillisestä minästä, ajatellaan sisältyvän sielullisia voimia ja että\nelottomilla esineilläkin on sielunsa. Tällä tavoin jokainen\nihmisruumiin erillinen osa kantaa itsessään sielullista olemusta, joka\nalkeellisten käsitysten mukaan liittyy fyysilliseen olemukseen.\n\nTällaiseksi käsittää ihmisen ja hänen fyysillisen minänsä erillisten\nosasten suhteen m.m. _Wundt_. Ihmisruumiin osaset ja eritteet,\njonkun henkilölliseen omaisuuteen kuuluvat esineet, jopa hänen\nkanssaan läheiseen kosketukseen joutuneet aineet ja esineet (astiat,\nruoat, juomat) ovat n.s. sielullisten ominaisuuksien kantajia\n(_Seelenträger_). Kuten sielullisten ominaisuuksien monissa\nveriseremonioissa ajatellaan erikoisesti piilevän veressä, ne\nsyvemmältä asiaan perehtyen näyttävät piilevän muissakin ihmisruumiin\neritteissä. Tästä saa selityksensä niiden käyttö taikuudessa, joskin\nsamalla on saattanut olla kysymyksessä suoranainen sielullinen vaikutus\nsiirron kautta toisesta ihmisestä toiseen.\n\nSielullisuusteoriaa sovelluttaen arvostelee myös _Hartland_ tätä\ntaikuuden alaa. Fyysillisen olemuksen osasten ja eritteiden, yhtähyvin\nkuin kaiken muunkin, mikä on läheisessä yhteydessä ihmisen\npersonallisuuteen, ajatellaan sisältävän sielullisia voimia,\nmuodostavan yksilön \"ulkoisen sielun\" (_external soul_), joka on\nmaagillisessa suhteessa yksilöön.\n\nOvatko sielullisuuskäsitteet oleellisia tutkittavanamme olevien\nkansojen ihmisruumiin substanssia välineenä käyttävässä taikuudessa ja\npalautuuko se mahdollisesti niihin? Tähän kysymykseen on tässä\ntyydyttävä muodostamaan vastaus etupäässä sen perustalla, mihin\ntutkittavana oleva aineisto on näyttänyt viittaavan ja mitä sen\nkäsittelyssä mahdollisesti tässä suhteessa on käynyt selville.\n\nSuomalaiskansojen mytologisista uskomuksista ei puutu todisteita siitä,\nettä fyysillisen olemuksen osien on ajateltu sisältävän sielullisia\nominaisuuksia. Tälläkin alalla puhutaan \"ruumis-\" ja \"organisielusta\",\nja muutamien suomalais-ugrilaisen heimon kansojen uskomuksissa\nalkeellinen käsitys ruumiiseen tahi johonkin sen elimeen\nerottamattomana ominaisuutena kuuluvasta sielullisuudesta on selvänä\nsäilynyt. Tällaisia sielukäsityksiä kuvastavat vogulien ja ostjakkien\nvanhat luulot, joiden mukaan ihmisen voiman tahi \"varjon\" tyyssijana\noli sydän ja maksa, joten se saattoi siirtyä sen ruumiiseen, joka söi\nnäitä ruumiinosia; myöskin eräs vuotta 889 koskeva vanhan kronikan\nkohta näyttäisi viittaavan samanlaisen käsityksen olleen vallalla\nmadjarien keskuudessa. Vanhassa liiviläisessä kronikassa on XIII\nvuosisadan virolaisia koskeva tieto, jonka mukaan he jakoivat keskenään\nja söivät vihollisensa sydämen, tullakseen voimallisiksi kristittyjä\nvastaan. Aikaisemmin mainitsemamme virolaisten kesken vallinnut kielto\nsyödä teurastettujen eläinten verta, koska siinä luultiin piilevän\nniiden sielun, näyttää kuvastavan samoja käsityksiä. Lähinnä\nviimeksimainittuihin verrattava lienee kielto, joka estää naiset ja\nlapset syömästä eräitä karhun elimiä ja ruumiinosia (sydäntä, päätä,\nrintaa) tahi lihaa yleensä ja joka säätää muutamia varotoimenpiteitä\nniiden nauttijalle.\n\nTutkimuksemme alaisten kansojen alkeelliset sielukäsitteet eivät siis\nnäyttäisi estävän pitämästä juuri näitä sielukäsityksiä ihmisruumiin\nsubstanssin taikamerkityksen ja -käytännön perustana. Tällöin\nvoitaisiin kuitenkin odottaa, että ne taikakäsitykset ja se\ntaikakäytäntö, jonka laatua olemme selitelleet, edes jossakin määrin\nkuvastaisi tätä suhdetta. Tämänsuuntaisia, joko sitten suorastaan\nmäärätietoisia tahi epäsuoria sieluopillisia käsityksiä ei tähän\ntaikuuden haaraan kuitenkaan näytä liittyvän, eikä se maagillisten\nkäsitysten sarja, joka tämän taikuuden alan erittelyssä on rakentunut,\nnäytä kuvastavan sellaista kantaa, eivätkä menettelytavat\nteknillisessäkään suhteessa ole sen määräämiä.\n\nSen väitteen puolesta, ettei tämä taikuuden ala sellaisenaan perustu\nkäsitykseen n.s. ruumis- tahi organisielusta, puhuu nähdäkseni sekin,\nettä ihmisruumiin substanssiin perustuvan taikuuden jatkona on sarja\ntoisia talkamenetelmiä ja maagillisia käsityksiä, jotka niinhyvin\nmetodiensa kuin teknillisten keinojensa ja tarkoitusperiensä puolesta\ntäydelleen ovat analogisia edelliselle, mutta joissa ihmisruumiin\nsubstanssi ja siinä mahdollisesti piileväksi ajatellut sielulliset\nominaisuudet eivät lainkaan ole määräävinä, sillä koko järjestelmä\nperustuu puhtaasti teoretiseen suhteeseen.\n\nTämä ei kuitenkaan tee mahdottomaksi sovittaa tutkittavanamme olevaan\ntaikuuden alaan eräänlaisia sielullisuuskäsitteitä. Jos -- kuten esim.\n_Hartland_ -- tahdotaan antaa sielun nimi ja merkitys sille\nyksilöllisyyden ulkoiselle vastavuoroisuuskohteelle, joka sympatetisen\ntaikasuhteen nojalla syntyy, voitaneen sitä nimittää \"ulkoiseksi\nsieluksi\" tahi elämän merkiksi l. symboliksi (_life-token_), mutta\ntuskin saatettaneen kieltää, että tällainen selittely on hyvin\nteoretista laatua eikä ole voinut olla vastaavien taikakäsitysten\nperustana.\n\nTästä kysymyksestä johdutaan helposti toiseen, kysymykseen, ovatko\nkäsitykset näkymättömästä eli henkimaailmasta jossakin erikoisemmassa\nsuhteessa ihmisruumiin substanssiin perustuvan taikuuden syntyyn. Tämä\nkysymys saattaa helposti laajentua yleislaatuisemmaksi, kosketella\nmagian suhdetta henkikäsityksiin, jopa uskontoonkin.\n\nOn epäämätöntä, että suuressa osassa käsittelynalaista taikuuden alaa\nhenkimaailmaan kohdistuvilla käsityksillä on melkoinen osansa. Pelko\nesim. kynsien ja hiusten hukkaanjoutumisesta on näyttänyt monesti\nsuoranaisesti yhtyvän erilaisiin henkimaailmaan kohdistuviin\nkäsityksiin: niitä varotaan joutumasta paholaisen huostaan, joka voisi\nkäyttää niitä ihmisen turmioksi. Monissa taikamenetelmissä taiottava\nfyysillisen olemuksensa aineksen avulla saatetaan nimenomaan\nhenkimaailman tahi \"väkien\" yhteyteen; monet tavat ja luulot saattavat\nvielä yhtyä mytologisiin käsityksiin; ajateltakoon esim. kynsien ja\nhiusten tarpeellisuutta manalan vaikeuksien voittamisessa.\n\nKäsitys ihmistä ympäröivässä aistimilla havaittavassa maailmassa\nasustavista henkivoimista ja -olennoista on tutkimuksenalaisten\nkansojen uskontojen oleellisimpia kohtia ja näiden kansojen\ntaikuuteenkaan tämä käsityskanta ei ole ollut lyömättä leimaansa.\nVarsinaisissa aktivisen taikuudenkin menetelmissä käsittelemämme\ntaikuuden alalla usein on havaittavissa henkimaailman osanotto taian\ntuloksen aikaansaamiseen. Näin on useimmiten asianlaita juuri\nkehittyneimmissä taikamenetelmissä. Mutta näiden rinnalla on suuri\njoukko niinhyvin kehittyneitä kuin varsinkin yksinkertaisia menetelmiä,\njoista käsitykset henkimaailman osanotosta tahi suhteesta siihen\npuuttuvat, ja nämä jälkimäiset ovat tutkimuksemme esineenä olleessa\naineistossa ehdottomana enemmistönä. Henkien osuus jossakin\ntaikamenetelmässä ei useinkaan muodosta menetelmän varsinaista runkoa,\nvaan on lisätaian luontoista, ja missä asianlaita on toisin, se ei\nnäytä erikoisemmin olleen taikamenetelmän perustana, vaan yhtenä\nmonilukuisista lisäkeinoista ja välikappaleista.\n\nSamalla ei ole vaikeaa huomata, että tähän taikuuden alaan liittyvät\nhenki- ja mytologiset käsitykset monesti ovat laadultaan\nmyöhäisperäisiä. Sellaiseksi lienee suomalaiskansojen uskomusten,\nkannalta katsottava jo paholaisen asema taikaluuloissa, puhumattakaan\nviimeisestä tuomiosta j.n.e. Kirkko taian suorituspaikkana,\nkirkonkellot y.m. ovat nekin myöhempää lisäainesta.\n\nIhmisruumiin substanssiin perustuva taikuus on oleellisimmalta\nosaltansa n.s. etätaikuutta, jossa taikavaikutus tietyin\ntaikateknillisin keinoin projisioidaan etäämpänä olevaan kohteeseen.\nTaikavaikutus ei tällöin aina ole suoritushetkestä riippuvainen; sen\nvuoksi sen kannattajaksi tarvitaan joku pysyväinen maagillisen voiman\njohto. Toiselta puolen _ars magica_ tarkoitusperiänsä varten tarvitsee\nsellaista vaikutusten ja voimien siirtoa, johon jokapäiväisen elämän\nanalogiat eivät riitä, mutta toiselta puolen siinä ilmenee selvä\npyrkimys tajuttavin ja havainnollisin keinoin päästä yhteyteen\ntaikomisen kohteen kanssa. Luonnollisimpana ja yksinkertaisimpana\nkeinona esim. ihmisiin kohdistuvan taikavaikutuksen aikaansaamiselle on\ntarkoituksenmukaisten menettelytapojen avulla käsitellä itsensä\ntaiottavan aineellista substanssia, ja nähdäkseni päämääräänsä pyrkivä\ntaikaopillinen ajattelu tässä ei kaipaa sen mutkallisempaa perustaa,\nkuin käsityksen, että kokonaisuuteen voidaan vaikuttaa siitä erinneen\nosan avulla ja että jälkimäiseen kohdistetut vaikutukset ulottuvat\nsamanlaisina edelliseen.\n\nSielullis-animistiseen verrattuna esittämämme käsitystapa edustaa\nyksinkertaisempaa ja vähemmän teoretista kantaa. Tahtoisin puolestani\npitää tätä kantaa edellisestä riippumattomasti muodostuneena, jolloin\n_Vierkandtin_ väite, että käsitykset yliluonnollisten olentojen\nvälittömästä tahi välillisestä myötätoiminnasta taikuudessa ovat\nsekundäristä laatua, hyvin näyttäisi sopeutuvan esittämiimme\nnäkökohtiin.\n\nTutkimuksemme ihmisruumiin substanssista on suurimmalta osaltaan\nrajoittunut esillä olevan taikuuden alan psykologisen puolen\nselvittelyyn, tahtonut etupäässä valaista niitä mielikuvia, sitä\nmiellemaailmaa, jotka siinä kuvastuvat. Tämän ohella tutkimusalan\nhistoriallista puolta on vain vähäisessä määrässä seurattu. Eräitä\nnäkökohtia on kuitenkin tässäkin suhteessa muodostettavissa.\n\nAikaisemmin on jo huomautettu siitä, että ihmisruumiin substanssiin\nperustuva taikuus ja sen yhteydessä ilmenevät taikakäsitykset\nmuodostavat osan yhteistä suurempaa taikasystemiä. Varsinkin\nsuomalais-karjalaiset taikamenetelmät ovat suurimmalta osaltaan\nyhdistettyjä taikoja, jotka usein ovat kehittyneet moninkertaisiksi\nyhdistelmiksi. Jo tämä sellaisenaan viittaa siihen, että tällaisilla\nmenetelmillä on takanaan kehityskautensa. Tutkimuksemme ensimäisessä\nluvussa on todettu, miten suomalais-virolaiset kynsiin kohdistuvat\ntavat ja uskomukset eräissä yksityiskohdissaan osoittavat sellaista\nyhtäläisyyttä lähimpien naapurikansojen vastaavien tapojen ja\nuskomusten kanssa, ettei niitä muutamissa tapauksissa voida selittää\nmuuta tietä kuin näiltä tahoilta saaduksi vaikutukseksi,\njopa lainaksikin; samanlaisia seikkoja on ilmennyt itäisten\nsuomalaiskansojen hiuksia ja kynsiä koskevissa tavoissa ja\nuskomuksissa. Ei ole epäiltävissä, eikö historiallisiin johtopäätelmiin\npyrkivä tutkimus voisi saada ilmi enemmänkin tällaisia suhteita, Mutta\ntoiselta puolen on ilmennyt, että lukuisilla esillä olevan taikuuden\nalan ilmiöillä on yksityiskohtaisiakin vastineita sellaisten kansojen\ntaikuudessa, jotka eivät ole olleet sellaisessa kultturiyhteydessä\nsuomalaiskansojen kanssa, että suoranainen lainaus tahi edes\nvaikutuskaan saattaisi tulla kysymykseen, ja tällaisten, useimpiin\ntutkittavan aiheen yksityiskohtiin soveltuvien vastineiden löytäminen\nei myöskään olisi vaikeata. Tämä vaikeuttaa suuresti mahdollisuutta\nsitovasti ratkaista, milloin tämän tutkimuksen alalla ollaan\noikeutettuja puhumaan suoranaisesta lainauksesta.\n\nFolkloretutkimuksemme on näihin saakka lähimmäksi päämääräkseen\nasettanut kansan hengentuotteiden historiallisten ilmiöiden ja\nvaiheiden selvittelyn. Taikatutkimuksemme on vielä alullaan, mutta\nsiihenkin on esim. suomalaisen loitsututkimuksen ohella koetettu\nsovelluttaa historiallis-maantieteellisiä näkökohtia. Taikuudessamme on\ntoisaalta oltu taipuvaisia näkemään myöhäsyntyisiä, kristillisyyteen\npalaavia aiheita, toisaalta etupäässä skandinavis-germanista\nlaina-ainesta. On väitetty taikuuden olevan varsinaisesti kotoisin\nitämailta, mistä se on kulkeutunut Europaan, sekautunut kreikkalaiseen\nja roomalaiseen taikuuteen ja sitten levinnyt gennanisiin maihin ja\nsulautunut näiden kansojen alkuperäiseen taikuuteen. Tätä tietä sama\nkultturivirtaus vähitellen on ulottunut Suomen kansaankin, niin että\ntaikuudessamme vielä nyt voidaan osoittaa piirteitä, joiden kulkua\nsaatetaan seurata aina itämaille saakka.\n\nSuuri osa tarkastelemistamme suomalaiskansojen taikakäsityksistä ja\nniihin perustuvista menetelmistä johtuu suoranaisesti määrätyistä\ntaikaopillisista peruskäsitteistä, perustuu selvästi määriteltävään\nkäsite- ja miellepiiriin. Lainauksen edellytyksenä olisi tällöin\nuseimmissa tapauksissa se, että nämä taikaopilliset alkukäsitteetkin\nolisivat lainaa. Tällaiset lainaukset ovat tietenkin mahdollisia, mutta\nne ovat erittäin vaikeasti todettavissa. Ne edellyttävät ainakin\nkiinteämpää ja voimakkaampaa vuorovaikutusta, kuin mikä on ehtona esim.\nkielen, runouden ja saduston alalla tapahtuviin lainauksiin,, joissa\nulkonainen muoto ja aines antavat liikkuvamman pohjan lainaukselle.\nJotenkin selvästi voidaan havaita, että se yleinen käsitteellinen ja\najatuksellinen pohja, jolle ihmisruumiin substanssin käytäntö\ntaikuudessa ja siihen liittyvät taikaluulot perustuvat, on yhteinen\nniinhyvin läntisille kuin itäisille suomalaiskansoille. Käsittämällä\nnäiden taikaluulojen ja niihin perustuvien menetelmien synnyn\ntapahtuneeksi sitä tietä, jota tutkimuksessamme on tahdottu tehdä\ntajuttavaksi, tuskin edellytettäisiin sen kehittyneempää henkistä\ntasoa, kuin mikä on ollut mahdollinen näille kansoille jo niiden\nyhteisen elon aikana, joten nämä alkukäsitteet saattaisivat periytyä jo\nnäiltä kaukaisilta ajoilta.\n\n\n\n"]