[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fFDg563pdhnWzbVidBnq0ZKlw1rM7yIkTainwF2b_-uk":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2341,"Erämaan ritarit","Seppälä, Arvi A.",1879,1921,"2341-seppala-arvi-a-eramaan-ritarit","2341__Seppälä_Arvi_A.__Erämaan_ritarit","5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta","naytelma",[],[],"fi",1917,null,19217,117136,false,63177,[23],"Finnish drama -- 20th century",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Erämaan ritarit: 5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta\" by Arvi A. Seppälä is a five-act play set in the early 20th century. The story takes place in the rugged wilderness of Peräpohjola, exploring the lives of characters involved in the lumber industry. The plot likely revolves around themes of survival, social dynamics, and the stark contrast between nature and civilization, showcasing the struggles and relationships of the people who inhabit this remote area.  The opening portion of the play introduces a variety of characters, depicting a lively scene in a rustic lumber camp. Conversations reveal tensions regarding the arrival of authorities and the locals’ desire to conceal their activities. We see interactions among various characters such as Vappu, Sanna, and Vikki-Kalle, who engage in a mix of humor and concern as they prepare for the arrival of officials. As the narrative unfolds, it is evident that the characters are navigating a world filled with challenges, including societal scrutiny and personal conflicts, setting the stage for deeper exploration of their stories in the subsequent acts. (This is an automatically generated summary.)",[],149,"Viisinäytöksinen näytelmä sijoittuu Peräpohjolan tukkisavotoille. Se kuvaa savottaelämää, metsäherrojen ja tukkilaisten välisiä suhteita sekä virkavallan ja paikallisten kohtaamisia, joihin liittyvät niin salametsästys kuin salaviinan myyntikin.","Arvi A. Seppälän 'Erämaan ritarit' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2341. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","ERÄMAAN RITARIT\n\n5-näytöksinen näytelmä Peräpohjolan tukkityömailta\n\n\nKirj.\n\nARVI A. SEPPÄLÄ\n\n\n\n\n\nJyväskylässä,\nK. J. Gummerus Oy,\n1917.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nERNST ELIS LÖVENBORG, kruununmetsien ylihoitaja.\nELVIRA, hänen vaimonsa.\nHELLA, heidän tyttärensä.\nAARNE HIRVIKANGAS, nimismies.\nHILDA, hänen vaimonsa,\nEEVA, heidän tyttärensä.\nYRJÖ TYNJÄLÄ, metsäherra.\nHÄRMÄ, lauttausyhtiön päällikkö.\nKUNNAS, maanmittari-insinööri.\nKARMALA,        |\nNÄRVÄNEN,       |\nRAHKONEN,       | tukkilaisia.\nKAUHAVAN KALLE, |\nTUNTEMATON.     |\nVIKKI-KALLE, hirvenmetsästäjä.\nSOTKAMON IISAKKI, salaviinankauppias.\nSANNA, viinankauppias.\nVAPPU, emännöitsijä.\nSALAMETSÄSTÄJÄ.\nPOLIISEJA.\n\nTapahtuu Peräpohjolassa. Toinen näytös Lövenborgin asunnossa, muut\ntukkisavotalla erämaassa.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Tukkiyhtiön pirtti erämaassa, suuri, karkeatekoinen, hongista\nrakennettu huone. Perällä avara ovi, vasemmalla toinen ovi\nsivuhuoneeseen ja oikealla akkuna. Vasemmassa ovinurkassa suuri\nkivistä ja tiilistä rakennettu uuni helloineen. Uunissa on kaksi\npesää, joista toinen suuren kiinteäksi muuratun padan alla, suu\nlattialle päin ja toinen ovenpuoleisessa sivussa hellan alla. Ulko-oven\npielessä uunin puolella on suuri karkeatekoinen arkku ja sen ja uunin\nvälissä vesisaavi. Vasemman oven ja uunin välillä on toinen arkku\nja pienoinen tynnyri. Oikeassa peränurkassa on suuri jykevätekoinen\nhonkapöytä ja vasemmalla etualalla toinen pienempi pöytä. Ympäri pitkin\nseiniä on leveät honkaiset penkit. Penkeillä olevista vaatteista ja\nhirventaljoista näkyy, että näitä penkkejä käytetään makaamiseen.\nSitäpaitsi ympäri pöytiä on mittavat lavitsat. Penkeillä ja niiden alla\non pusseja ja kontteja sekä seinillä ja nurkissa sahoja y.m. työkaluja.)\n\n\nI:nen kohtaus.\n\n    Vappu, Sanna, Iisakki.\n\nSANNA (35-vuotias, hoikka ja ovelannäköinen nainen, tulee hengästyneenä\nvankka kantamus selässään.)\n\nPilvi nousee!\n\nVAPPU (noin 40-vuotias, lihava ja komeannäköinen nainen, käytökseltään\ntarmokas ja häikäilemätön, suora puheissaan, puuhailee uunin luona,\nriuskaa kiukkuisesti.)\n\nNo, mikä nyt taas on hätänä?\n\nSANNA\n\nVallesmanni tulee tännepäin... Tulin oikoteitä, että kerkisin ajoissa.\n\nVAPPU\n\nKato nyt raatoa! Mikä sitä taas tänne lennättää!\n\nSANNA (päästellen kantamustaan selästään pois)\n\nOn kai tullut metsäherran mukana... Hän on tullut mittauksille ja\nsiellä se näkyy nokastelevan päällikkökin... Siellä on frouvia ja\nmapsellia, että oikein hirvittää. Huh, kun riensin, että henki oli\nmennä ja tuo kantamuskin painoi kuin synti hartioitani! Onko sinulla\nkahvia?\n\nVAPPU\n\nAina tulimmaisia tässä! (Menee herättämään Iisakkia.) Iskä, nouse ylös!\nKuulitko, sinä senkin nahjus!\n\nIISAKKI (unisesti)\n\nNo, no, pidähän vähempää ääntä ämmä!\n\nVAPPU\n\nPääsetkö siitä tolpillesi iankaikkinen haaska! Vai pitääkö sinut kiskoa\nkorvista ylös!.. Vallesmanni on tuossa paikassa täällä ja sinä vain\nmakaat, että kyljet homeessa!\n\nIISAKKI (murahtaen, ylös kömpiessään)\n\nNo kun tuli niin tuli! Mitä tuossa meluat!\n\nVAPPU\n\nSiinä on mies! Makaa kuin lieko suossa, eikä välitä vaikka vallesmanni\nveisi mällin poskesta!\n\nSANNA\n\nJoko omat viinat ovat loppuneet?\n\nIISAKKI\n\nLieneekö sillä hurtalla haisseet hirvenlihat nenässä, kun Vikki-Kalle\nkertoi päässeensä hirven jäljille.\n\nVAPPU (pontevasti)\n\nOtakin sukset koipiisi ja luista kiireimmän kautta Kallea varottamaan!\n\nIISAKKI\n\nNo, hyvinkös Sannaa luonnisti?\n\nSANNA\n\nMiksei luonnistanut. Täytyy vain saada piiloon, etteivät joudu herrain\nkynsiin!\n\nIISAKKI (viekkaasti silmää iskien)\n\nNo, saisikohan tota niinkuin tulijaistäräyksen?\n\nSANNA\n\nJuo vettä ja syö lunta, niin ei henkesikään haise! Ne juomat; ovat\nparempia varten.\n\nVAPPU\n\nTyönnä ryyppy sen irviin! Näethän ettei siihen raatoon ilman eloa tule.\n\nSANNA (ottaen pullon ja kaataen)\n\nTuossa on ja ala laputtaa, senkin kilpikonna!\n\nIISAKKI (ryypäten)\n\nAah! Hyvää Ruottin konjakkia! Lieneekö toi jäänyt vahingossa\ntullaamatta?\n\nVAPPU\n\nJoko pääset matkaan... vai...\n\nIISAKKI\n\nNo, no, pääsenhän minä, kun asiat toimitetaan oikeassa järjestyksessä.\n\n    (Menee ulos.)\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Sanna, Vappu.\n\nSANNA\n\nTulehan nostamaan tätä kistua, että saamme luukun auki. Me emme saa\nhukata aikaa.\n\nVAPPU (nostaen arkkua)\n\nSaas nähdä, saammeko sen nyt auki.\n\nSANNA\n\nSanos muuta... Se on tiukka!\n\nVAPPU (koettaen avata luukkua)\n\nEi pentele, ei se hievahdakaan!\n\nSANNA\n\nJa senkin ainoan miehisen ihmisen lähetimme pois!\n\nVAPPU\n\nNiinhän se on: lainaa aseensa kylälle ja sohii itse sormin.\n\nSANNA (ottaen kirveen)\n\nAnnahan kun väännän tällä... se antaa perää... (Luukku aukenee) Mutta\nlujassa oli!\n\nVAPPU\n\nSitähän ei ole sitten avattu, kun viime talvena.\n\n    (Vikki-Kalle ja Iisakki tulevat kantaen kumpikin raskasta\n    säkkiä selässään.)\n\n\n3:mas kohtaus.\n\n    Vappu, Sanna, Iisakki, Vikki-Kalle.\n\nSANNA\n\nKas, siinähän nuo jo ovat!\n\nVIKKI-KALLE\n\nNiin ja paistia on vaikka ruhtinaille!\n\nVAPPU\n\nNo, millä välillä sen taas sieppasit?\n\nVIKKI-KALLE\n\nAivan ruununmiesten nenän edessä kellistin! Ja pulska oli otus,\nkymmenhaaraiset sarvet! Toisen puolen lihoista hautasin korpeen\nlumikinoksiin ja osa niistä on tässä.\n\nVAPPU\n\nSinä olet kultanen mies Kalle! Oikein tekisi mieleni hiukan likistää\nsinua.\n\nVIKKI-KALLE\n\nNoo, likistä vain? En minä käsiin hajoo!\n\nVAPPU\n\nNo, en minäkään! (Syleilee hurjasti Kallea).\n\nVIKKI-KALLE (henkäisten)\n\nSinä olet hiton kovakourainen henttu. Vappu! Taisitpa rutistaa\nkyljistäni muutamia seiväsparia poikki.\n\nSANNA\n\nJoutuun nyt tavarat piiloon! Tässä ei ole aikaa likistellä.\n\nVIKKI-KALLE\n\nHeti lemmessä? (Hyppää luukusta alas.) No antakaahan nyt tulla tänne!\n\nIISAKKI (nostellen lihoja alas)\n\nVahinko, ettei näitä saa syödä heti yhdeltä kuumalta.\n\nSANNA\n\nNiin kyllä, se onkin ainoa, johon sinä kelpaat!\n\nVAPPU\n\nNostakaa tuo minun purakkonikin!\n\nVIKKI-KALLE\n\nÄlkää nyt vain unohtako mitään \"kuumia\" tavaroita ylös, etteivät pääse\ntutkintoa pitämään.\n\nSANNA\n\nSelvä on! Tule ylös nyt jo, että saamme luukun kiinni...\n\n    (Kalle nousee ylös, sulkevat luukun ja nostavat kistun päälle.)\n\nIISAKKI\n\nKas niin, nyt saavat herrat tulla!\n\nVAPPU\n\nMutta sinun pyssysi jäi. Kalle.\n\nVIKKI-KALLE\n\nNiin oli tarkoituskin... Täytyyhän sitä miehellä olla jotain kättä\npitempää.\n\nIISAKKI\n\nMinä puolestani turvaudun mieluimmin siveellisiin keinoihin.\n\nSANNA\n\nKuulkaahan tuota vanhaa syntisäkkiä!\n\nVIKKI-KALLE (katsellen ympärilleen)\n\nOletteko nyt vannoja, ettei näissä nurkissa ole mitään tuulettamista?\nKuinka on sinun laitasi naapuri?\n\nIISAKKI\n\nMinun kohdaltani on asia selvä.\n\nVIKKI-KALLE (istuutuen arkulle, pyssy polvillaan ja pyyhkien hikeä\notsaltaan)\n\nSe piti hyvin läheltä! Ripeämmin en ole koskaan elämässäni toiminut!\n\n    (Hirvikangas, Eeva, Hella ja poliisi tulevat).\n\n\n4:jäs kohtaus.\n\n    Hirvikangas. Hella. Eeva. Vappu, Sanna, Iisakki,\n    Vikki-Kalle. Poliisi.\n\nHIRVIKANGAS (keski-ikäinen, hyvinvoipa ja pikemmin hyväntahtoinen kuin\nankara mies, käytös enemmän leikillinen kuin virallinen, vaikkei hänen\ntoiminnastaan suinkaan puutu tarpeellista vakavuutta.)\n\nHyvää päivää!\n\nVIKKI-KALLE\n\nJumala antakoon!\n\nHIRVIKANGAS\n\nJaaha!... Vanhoja tuttuja!... Tulin katsomaan kuinka viinakaupat\nvetelevät täällä nykyään.\n\nIISAKKI\n\nNo, mikäpäs niiden... Onhan sillä vielä vanha hyvä makunsa.\n\nSANNA\n\nSiunatkoon tuon rontin puheita! Mistä otti viinat täällä erämaassa?\n\nHIRVIKANGAS (ivallisesti)\n\nNiinpä näytte olevan viattomia kuin pulmuset!... Mutta hirvenlihasta\nei kai ole ollut puutetta täällä erämaassa? Vai mitä sanot sinä vanha\nhirvenkellistäjä?\n\nVIKKI-KALLE\n\nNo, enpä osaa sanoa. Hirvistä ei ole ollut hajuakaan tänä talvena.\nHerrat kai ne syyskuussa niin lopen hävittivät. Vallesmannikin kuuluu\nkaataneen useita.\n\nHIRVIKANGAS\n\nÄähs, sinä veijari!... Koristuksenako sinä tuota kannat?\n\nVIKKI-KALLE\n\nOnpahan vain turvana.\n\nHIRVIKANGAS\n\nSaanko minäkin katsoa sitä?\n\nVIKKI-KALLE\n\nKyllä katsoa saa, mutta ei kajota... Se voisi laueta ja kuka sen sitten\nvastaa?\n\nHIRVIKANGAS\n\nÄlähän huoli rohkeilla! Minullakin on mukanani jotain, joka saattaisi\nlaueta.\n\nVIKKI-KALLE\n\nNo, katsellaan sitten kumpikin vain omiamme. Omillaan on niin hyvä\nelää, sanoi entinen kerjäläinen!\n\nHIRVIKANGAS\n\nSanoppas kuka kaatoi hirven tuolla korvessa tänään?\n\nVIKKI-KALLE\n\nKai se oli semmoinen mies, joka pystyi siihen.\n\nHIRVIKANGAS\n\nSe olit sinä? Jäljet osoittavat tänne päin.\n\nVIKKI-KALLE\n\nJäljissä ei ole puumerkkiä.\n\nHIRVIKANGAS\n\nMitataanpa herran pieksut, niin saadaan nähdä eikö jäljissä ole\npuumerkkiä.\n\nVIKKI-KALLE\n\nAikooko vallesmanni lahjoittaa minulle parin pieksuja, kun mittaa ottaa.\n\nHIRVIKANGAS\n\nKyllä, ja vieläpä oikoraitaisen puvunkin.\n\nVlKKI-KALLE\n\nSiitä ei tule mitään, minä seison itse päällä.\n\nHIRVIKANGAS\n\nSaamme nähdä! Käykää toimeen!\n\nEEVA (21-vuotias, vaalea ja solakka tyttö, naisellinen ja\npuoleensavetävä, mutta hieman arka.)\n\nEi, ei, anna olla, isä! Minua niin pelottaa!\n\nHELLA (20-vuotias, tumma, komearakenteinen ja kaunis, romanttinen,\nhaaveileva luonne, käytös rohkea, melkein poikamainen.)\n\nÄlä ole lapsellinen, Eeva! Tämä on hyvin mieltäkiinnittävää!\n\nHIRVIKANGAS\n\nMiksi lähditkään tänne, kun olet noin arka?\n\nVIKKI-KALLE\n\nNo, tuossa on käpälä, koska teitä lapsettaa. Mutta onhan niitä paljon\nsamanlaisia pieksuja.\n\nHIRVIKANGAS\n\nTuo heittiö on oikeassa!... Tarkastakaa tuo toinen huone! (Poliisi\nmenee.) Te olette kaikki samanlaisia!\n\nIISAKKI\n\nKaikkihan me olemme puuttuvaisia, syntisiä, syntisiä ihmisiä\n\nHIRVIKANGAS\n\nSiinä toinen maailman pylväs! Missä ovat viinat?\n\nIISAKKI\n\nNo, eihän se niin paljon olisi, vaikka vallesmannille olisikin vähän\nsuunavausta.\n\nHIRVIKANGAS\n\nEn ole tullut sitä varten, vaan tutkimaan hiukan teidän elämäänne.\n(Poliisi tulee takaisin.) No, näkyikö siellä mitään?\n\nPOLIISI\n\nEi mitään.\n\nHIRVIKANGAS\n\nEhkä pistäydytte nyt hetkeksi raittiiseen ilmaan, että saamme hiukan\ntuulettaa tätä ja tarkastaa täällä.\n\nVIKKI-KALLE\n\nKyllähän tämän palatsin nähtävyyksiä katsella saa...\n\nIISAKKI\n\nNiin, ei silmä osaa vie!\n\n    (Poistuu myöskin.)\n\nHIRVIKANGAS\n\nEi ole sanottu, mitä se vielä vie! (Poliisille.) Nuo heittiöt ovat\nliian varmoja. Kaikesta huomaa, että niitä on ennakolta varoitettu. Te\ntytöt jäätte hetkeksi tänne, minä menen silmäilemään vähän ulkoa. Ja\nte, muistakaa tarkastaa oikein kunnollisesti!\n\n    (Menee ulos.)\n\n\n5:des kohtaus.\n\n    Hella, Eeva, Poliisi.\n\nEEVA\n\nHuh, kun minua peloittaa!\n\nHELLA\n\nPikku raukka!... Mitä sinä pelkäät?\n\nEEVA\n\nTäällä on niin kolkkoa ja yksinäistä! Ja herra tiesi, mitä ovat nämä\nihmisetkään.\n\nHELLA\n\nIsä sanoo, että nämä ihmiset ovat pohjaltaan parempia kuin heidän\nmaineensa.\n\nEEVA\n\nMutta ajatteles... täällä kymmenien peninkulmien päässä asutusta\nmaailmasta. Ympärillä ääretön ja synkkä erämaa. Ush!\n\nHELLA\n\nMinä pidän tästä! Jylhiä, salaperäisiä metsiä, korkeita tuntureita ja\nääretön yksinäisyys! Se on jotain suurta ja voimakasta! Ajatteles, kun\nmyrsky lennättää lunta ja ryskyy korven puissa... tai pakkanen paukkuu\nmetsässä ja revontulet loimuavat taivaalla! Se on suurenmoista!\n\nEEVA\n\nIhailetko näitä ihmisiäkin? Näitä yhteiskunnasta sysättyjä kulkureita.\n\nHELLA\n\nMiksen ihailisi? He ovat kyllä karkeita ja häikäilemättömiä. Mutta he\novat lujia ja rohkeita sekä luottavat omiin voimiinsa. He eivät ole\nmitään hemmoteltuja raukkoja, sillä erämaa ei lellittele ketään!\n\nEEVA\n\nKylläpä sinä osaat olla suurenmoinen!\n\nHELLA\n\nMinua on aina tämä korpien yksinäisyys miellyttänyt. Siinä on jotain\nsalaperäistä ja viettelevää, jotain pelottavaa ja hurmaavaa samalla.\nOo, kun saa suksilla viiletellä loppumattomia lumihankia, sinisen\ntaivaan kaartuessa ylhäällä ja ikivanhojen honkien kohotessa korkeuteen\nkuin satumaiset pylväskäytävät! Silloin voi ihminen oikein hengittää ja\nolla vapaa. Ja sitten vaara, ajatteles... vaara hautautua jäljettömiin\nnoihin kinoksiin, kimaltelevien tähtien koristamien lumipuhtaiden\nkääriliinojen alle, niin ettei yksikään elävä sielu saa konsanaan\ntietää...\n\nEEVA (kauhistuen)\n\nHuh, kuinka kauheita sinä kuvittelet! Sinä saat minut aivan pelkäämään,\nHella!\n\nHELLA\n\nEikö se ole suurenmoista, Eeva?\n\nEEVA\n\nEnnen kaikkea se on mieletöntä!\n\nHELLA (nauraen)\n\nSinä kai pidät enemmän höyhenpatjoista ja matoilla liitetyistä\nlattioista!\n\nEEVA\n\nNiin pidänkin. Minulla ei ole sinun hurjaa mielikuvituksesi lentoa. --\nMitä te etsitte?\n\nPOLIISI\n\nNäiden sällien viinoja. Mutta ne ovat kätkeneet ne johonkin muualle.\n\n    (Menee ulos.)\n\nHELLA\n\nNäillä ihmisillä on rohkeutta elää omaa elämäänsä.\n\nEEVA\n\nMinua ahdistaa täällä, eikö mennä ulos. Hella?\n\nHELLA\n\nEi mennä vielä, Eeva! Täällä on niin lämmintä ja mieltäkiinnittävää.\n\nEEVA\n\nMinä ainakin menen vähän kävelemään. (Härmä tulee.) Kas, siinähän te\nolettekin luutnantti! Pitäkäähän nyt Hellalle seuraa.\n\n    (Poistuu ulos.)\n\n\n6:des kohtaus.\n\n    Härmä, Hella.\n\nHÄRMÄ (noin 30-vuotias, ylpeän ja tarmokkaannäköinen mies, tottunut\najamaan tahtonsa läpi hyvällä tai pahalla ja halveksimaan ihmisiä.)\n\nMielelläni, neiti! -- Olen onnellinen saadessani puhua kanssanne\nkahdenkesken, neiti Lövenborg.\n\nHELLA\n\nOlkaa niin hyvä.\n\n    (Menee akkunaan ja katselee ulos.)\n\nHÄRMÄ\n\nOlen jo kauan ihaillut teitä, neiti, ja olen ikävöinyt tilaisuutta\nsanoa sen teille.\n\nHELLA\n\nJa nyt luulette olevan sopivan tilaisuuden?\n\nHÄRMÄ\n\nOikea rakkaus ei valitse tilaisuuksia.\n\nHELLA\n\nOoh, vaietkaa! En halua kuulla mitään sellaisesta!\n\nHÄRMÄ\n\nEttehän aina ole ollut niin haluton siihen... Te olette vain ylpeä ja\noikkuileva, kuten kaikki kauniit naiset!\n\nHELLA (kylmästi)\n\nEn ymmärrä mitä te tarkoitatte. Jos olen joskus ollut hiukan vallaton,\nen ole tarkoittanut sillä mitään.\n\nHÄRMÄ\n\nSitten minä tunnen teidät paremmin, kuin te itse. Teidänlaiset luonteet\nvoitetaan väkirynnäköllä.\n\nHELLA\n\nÄlkää olko siitä niin varma!\n\nHÄRMÄ\n\nKyllä sieluni!... Taikka jos olette leikkinyt minulla... niin... sitä\npahempi teille!\n\nHELLA\n\nTe uhkaatte!\n\nHÄRMÄ\n\nEn missään nimessä! Tehdään sovinto.\n\nHELLA\n\nMinulla ei ole mitään sovittavaa!\n\nHÄRMÄ\n\nSyyttäkää sitten itseänne! Jos olette leikkinyt minulla, niin minä\nkostan sen nyt suudelmalla!\n\nHELLA (kiivaasti)\n\nEi koskaan! Sellaiset eivät ole hienon miehen tapoja.\n\nHÄRMÄ (kiihtyneesti)\n\nSodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia!... (Uhkaavasti.)\nTe ette tunne minua! Minun kanssani eivät saa rankaisematta leikkiä\nedes kauniit naisetkaan!\n\n    (Lähestyy hitaasti Hellaa.)\n\nHELLA (peräytyen)\n\nPysykää kauempana!\n\nHÄRMÄ\n\nVarokaa ärsyttämästä minua, neiti! Me olemme erämaassa ja minä voisin\nseurata erämaiden oikeutta!\n\nHELLA\n\nJa mikä se sitten on?\n\nHÄRMÄ\n\nVäkevämmän oikeus!\n\n    (Tarttuu häneen kiinni.)\n\nHELLA (yrittäen vapautua)\n\nLaskekaa minut! Tehän käyttäydytte kuin konna!\n\nHÄRMÄ\n\nMinä kyllä tiedän kuinka teidänlaisianne enkeleitä kesytetään!\n\nHELLA\n\nVäistykää, inhoittava ihminen!\n\n    (Lyö häntä kasvoille.)\n\nHÄRMÄ (hellittäen hämmästyneenä)\n\nOoh, vai niinkö!... Tiedättekö kuinka täällä erämaassa tällaiset\nloukkaukset kostetaan?\n\nHELLA (kiihtyneenä)\n\nAntakaa minun olla rauhassa!\n\nHÄRMÄ (kuohuissaan)\n\nMiehet maksavat iskun iskulla ja naiset suudelmalla! Ja minä, minä\nvaadin sen nyt.\n\nHELLA\n\nJos lähestytte, minä huudan.\n\nHÄRMÄ (intohimoisesti)\n\nSen saamme nähdä!\n\n    (Kiertää kätensä rajusti hänen ympärilleen.)\n\nHELLA\n\nAuttakaa!...\n\n    (Tuntematon tulee sisään.)\n\n\n7:mäs kohtaus.\n\n    Hella, Härmä, Tuntematon.\n\nTUNTEMATON (noin 25-vuotias, pitkä komeannäköinen mies, rohkea,\navonainen katse, käytös osoittaa voimaa, varmuutta ja ylikuohuvaa\nelintarmoa, tulee reippaasti, tarttuu lujasti Härmän olkapäihin\nja pyöräyttää hänet yhdellä nykäyksellä ympäri)\n\nHerra, teidän ihailunne on liian kouraantuntuvaa!\n\nHELLA (hätäytyneenä)\n\nVapauttakaa minut tuosta kauheasta ihmisestä!\n\nHÄRMÄ\n\nMillä oikeudella te sotkeudutte tähän?\n\nHELLA\n\nVäkevämmän oikeudella! Senhän te sanoitte olevan täällä erämaassa\nlakina.\n\nTUNTEMATON (katsoen häntä ällistyneenä)\n\nMitä!... Oletteko tekin täällä...?\n\nHÄRMÄ (ylpeästi)\n\nEn halua tuntea teitä. Menkää tiehenne!\n\nTUNTEMATON\n\nLiian suuri kunnia se olisikin teille!\n\nHÄRMÄ\n\nKurja, te uskallatte!\n\n    (Kohottaa vimmoissaan keppiään lyödäkseen häntä.)\n\nTUNTEMATON (sieppaa kepin, taittaa sen kappaleiksi ja heittää\npalaset nurkkaan)\n\nHillitkää itsenne! Nyt ollaan Pohjolassa ja täällä tulee kysymykseen\nvain mies ja mies!\n\nHÄRMÄ (vimmoissaan)\n\nTe astuitte minun tielleni ja saatte sitä vielä katua!\n\n    (Menee kiireesti ulos.)\n\nTUNTEMATON (katsoen ajatuksissaan hänen jälkeensä)\n\nOnko hänkin täällä Peräpohjolassa?\n\nHELLÄ\n\nTulitte hyvään aikaan! Minä kiitän teitä!\n\n    (Eeva tulee sisään.)\n\n\n8:sas kohtaus.\n\n    Hella, Eeva, Tuntematon.\n\nTUNTEMATON\n\nMitä näen! Kasvihuonekukkasia keskellä erämaata.\n\nHELLA\n\nOnko se tukkilaisen kohteliaisuutta?\n\nTUNTEMATON\n\nEi, vaan erämaiden totuutta!\n\nHELLA\n\nOnko se niin varmaa?\n\nTUNTEMATON\n\nOn!... Jalostetut ruusut eivät ole näitä viimoja varten... Tässä\nmaaperässä menestyvät vain sellaiset, joilla on himmeät värit,\nlakastuneet lehdet ja paljon okaita!\n\nHELLA\n\nOlettepa tekin uskaltanut tänne, vaikka ette liene tämän maaperän\nkasvattama.\n\nTUNTEMATON\n\nJuuriltaan reväisty puu jää siihen, mihin myrsky sen viskaa.\n\nHELLA (Eevalle)\n\nKummallinen mies!... Hänessä on jotain omituista!\n\nEEVA\n\nKysy häneltä, kuka hän on!\n\nHELLA (katsoen tutkivasti häntä)\n\nPuhutte niin oudosti vieras. Kuka te olette?\n\nTUNTEMATON\n\nKulkija olen arvoltani ja tuntematon on nimeni.\n\nHELLA\n\nSe on kummallinen nimi ja ilmaisee niin vähän.\n\nTUNTEMATON.\n\nSe on parhain nimi. Enemmän antaa kuin lupaa ja ja enemmän sisältää\nkuin ilmaisee!\n\nHELLA\n\nOlette oikeassa! Se ei todellakaan lupaa liikoja, vaan pikemmin liian\nvähän.\n\nTUNTEMATON\n\nMiltä kannalta asian ottaa.\n\nHELLA\n\nMitä sillä tarkoitatte?\n\nTUNTEMATON\n\nMitä enemmän rakastetaan, enemmän peljätään kuin tuntemattomuutta?\nMihin enemmän toiveita kiinnitetään ja pettymyksiä haudataan kuin\ntuntemattomuuteen?\n\nHELLA (Eevalle)\n\nKäsittämätön mies!\n\nEEVA\n\nHän on todellakin mieltäkiinnittävä!\n\nHELLA\n\nTe ette ole täällä... Mistä te olette?\n\nTUNTEMATON\n\nEtelästä.\n\nHELLA\n\nJa mihin aijotte?\n\nTUNTEMATON\n\nPohjolaan.\n\nHELLA\n\nMitä te oikeastaan etsitte täältä?\n\nTUNTEMATON\n\nVapautta.\n\nHELLA\n\nNiinkö? Se on suuri päämäärä!\n\nTUNTEMATON\n\nAinoa etsimisen arvoinen. Sitä etsivät kaikki, vaikka useat\nitsetiedottomasti.\n\nHELLA (ajattelevaisesti)\n\nMahdollista kyllä... Mutta luuletteko löytävänne sen täältä erämaasta?\n\nTUNTEMATON\n\nNiin luulen. Jylhä ja karu luonto suojelee sitä täällä ihmisten\nvallanhimoa vastaan. Se voi elää vain täällä, missä rannaton erämaa\nkaikkialla ympäröi, missä taivas kaartuu kuulakkana pään yli ja ikuiset\ntunturit nostavat huippujaan.\n\nEEVA\n\nAivan kuin sinäkin. Hella!... Mutta emmekö mene jo toisten luokse?\n\nHELLA.\n\nMennään vain... Sinä kai ikävöit nähdä Yrjöäsi... (Tuntemattomalle.)...\nTe olette... No niin, joka tapauksessa te olette kummallinen mies!\n\nTUNTEMATON\n\nÄlkää viipykö kauan täällä erämaassa, neidit. Kotkain pesimäpaikat\neivät sovi kanarialinnuille!\n\nHELLA (leikillisesti)\n\nSe ei tee mitään, kun ei pelkää! Jääkää hyvästi, herra kummallinen!...\nJa... kiitos!\n\nTUNTEMATON\n\nNäkemiin!\n\n    (Hella ja Eeva poistuvat, Hella ja tuntematon katsovat\n    pitkään toisiaan.)\n\n\n9:säs kohtaus.\n\n    Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Tuntematon.\n\nIISAKKI\n\nHuh, kun siellä on ruvennut tuulemaan! Taitaa nousta aika ryöppy yöksi.\n\nSANNA\n\nPitkän nenän saivat, hurtat!\n\nVIKKI-KALLE\n\nNiin, niin, mutta pilvi ei ole vielä ohitse!\n\nIISAKKI\n\nNe yöpyvät tänne, parasta on varoa.\n\nVIKKI-KALLE (Heittäen epäluuloisen katseen tuntemattomaan)\n\nHst!... Suu poikki!\n\nIISAKKI (ottaen esille korttinsa)\n\nJos yrittäisi syödä hiukan, mitähän olisi.\n\nTUNTEMATON\n\nSallitteko, että lämmittelen vähän?\n\nVAPPU\n\nMiksei? Yhteistähän se on lämmin.\n\nTUNTEMATON\n\nMitä tuo luutnantti Härmä täällä toimittaa?\n\nVAPPU\n\nHän on uusi lauttausyhtiön päällikkö. Tiedä mikä sekin on oikein\nollakseen. On niin kopeakin kuin Porin kerjäläinen koko mies.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, hän ei siis ole juuri suosiossa täällä?\n\nIISAKKI\n\nKaikkia vielä! Alensi heti miesten palkkoja. Sanoi pääkonttorista\nsaaneensa sellaisen määräyksen. Mene sitten ja ota selvä.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, ettekö ole valittaneet asiasta?\n\nVIKKI-KALLE\n\nMitä se hyödyttää? Hyttysen ääni ei kuulu taivaaseen!... Puski\nvain kunnes hongan juurelle oikenee ja otti vastaan, mitä armosta\nannettiin... (Alkaa kuulua tukkilaisten laulua.) Sieltähän ne miehetkin\njo tulevat...\n\n(Ulkona kuuluu laulu.)\n\n    Tukkipoijan vilja se kasvaa,\n    ei sitä hukkaa halla.\n    Kulta on halla kaunoisin,\n    koti korkean hongan alla.\n\n    Tukkipoika se laihoansa\n    kesät ja talvet korjaa.\n    Vapaa hän on, oma herransa,\n    ei tunne toisen orjaa.\n\n    Hei! Tukkipoikaa ei ole luotu\n    matalan orren alle,\n    ikävä jos on ja iloton,\n    hän kulkee maailmalle.\n\n(Viimeisen värssyn ajalla tulevat tukkilaiset sisälle.)\n\n\n10:nes kohtaus.\n\n    Tuntematon, Vappu, Sanna, Vikki-Kalle, Iisakki, Karmala,\n    Rahkonen, Närvänen, Kalle y.m., Tukkilaisia.\n\nKALLE (lyöden kintaansa pöytään)\n\nNyt on taas yksi päivä lähempänä naimista!\n\nNÄRVÄNEN\n\nHei Vappu, lihaa ja perunoita pataan, kyllä minä takaan, että maistuu!\n\nVAPPU\n\nNo, älähän nyt suutasi halkase! Niin ovat taas nälkäisiä kuin korven\nsudet!\n\n    (Rupeaa puuhailemaan uunin luona.)\n\nRAHKONEN\n\nNo, Sanna, heruikos mitään, vai pitääkö lähettää toinen?\n\nSANNA\n\nTietysti; mutta pitääkö sitä heti olla nokan edessä?\n\nVAPPU\n\nPitäkää vain vähempää suuta. Ei siitä ole kauan, kun vallesmanni kävi\ntäällä kuonoilemassa.\n\nKALLE\n\nKävikö vallesmanni täällä?\n\nIISAKKI\n\nKävipä niinkin... ja oli niin koreita mampsellia mukana, että\nmahtoivatko noi omalla suullaan syödäkään.\n\n    (Naurua.)\n\nVAPPU\n\nJa sinä nyt mampselleista mitään ymmärrät, karilas!\n\nNÄRVÄNEN\n\nKuules, Iisakki, jo minä suuttuisin!\n\nKALLE\n\nOlisitte vähän pyörittäneet sitä vallesmannia yksin häpein!\n\nKARMALA\n\nEi tätä vallesmannia ole niinkään hyvä pyörittää. Eikä hän toisekseen\nniin hullumpi mies olekaan.\n\nRAHKONEN\n\nNiin, täytyyhän sitä jotain tehdä leivän eteen hänenkin!\n\nNÄRVÄNEN\n\nNo niin, mitäs niistä! Tuo Sanna viinasi esille vain! Kun ne ovat\nmiesten käsissä, ei niitä voi vallesmanni enää pois ottaa.\n\nSANNA\n\nNo, ottakaa sitten ylös! Siellähän ne ovat entisessä paikassa.\n\n    (Miehet avaavat luukun ja ottavat ylös pulloja.)\n\nRAHKONEN (laulaa)\n\n    Niin kauan minä tallaan tämän kylän raittia,\n    kun anturan pohjat kestää.\n    Ja minä poika riijaan yhtä ja toista,\n    eikä ämmät voi mua estää.\n\n    Liinukka varsa ja raudasta valjaat,\n    ja itse pidän ohjista kiinni.\n    Kun vertaistansa rakastaa\n    ei tarvitse olla fiini.\n\nNÄRVÄNEN (lyöden kortit pöytään)\n\nHei miehet, pelataan pois vanhat rahat! Kohta saamme uusia!\n\nKALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen vinhasti pöytään)\n\nJa tällä jaetaan oikeutta, jos kuka pakkaa vilpistelemään.\n\n    (Miehet asettuvat pelaamaan.)\n\nRAHKONEN\n\nHei Iisakki, tule pelaamaan! Älä aina syö!\n\nVIKKI-KALLE\n\nSaat pian rasvasydämen, niinkuin Vapullakin on.\n\nVAPPU\n\nMitä horiset! Oletko sinä minun sydämessäni käynyt?\n\nIISAKKI\n\nKun hyvin syö ja lujaa puhuu, ei ole koskaan kipeä... Olinkin tässä\nruokaheitolla monta päivää!\n\nVIKKI-KALLE\n\nJa monta yötä vallan puhumatonna. Lopun merkki!\n\nNÄRVÄNEN\n\nKuinka monennetta leipää jo pyörittelet?\n\nIISAKKI\n\nHe, vastahan tämä on toinen.\n\nNÄRVÄNEN\n\nAi, ai, se tietää yleistä heikkoutta!\n\nIISAKKI\n\nJa ovatkos nämä sitten leipiä? Ovat kuin kymmenen pennin lantteja.\n(Huokaa.) Tämä maailma huononee päivä päivältä... Eiväthän ne ämmät\nenää osaa leipoa, vain tyhjänpäiväisiä napertelevat!\n\n    (On ruvennut vinhasti tuulemaan.)\n\nKARMALA (istuen pölkylle hiomaan kirvestään)\n\nSiitä taitaa tulla myrsky yöksi.\n\nSANNA\n\nMyrskyäpä kai se kaivelee, kun hartioitani niin repii.\n\nVAPPU (tiuskaisten Tuntemattomalle)\n\nMenisi tuosta jo miesten joukkoon, eikä ämmäin liepeissä venyisi!\nKönöttää uunin edessä kuin rieska!\n\nTUNTEMATON\n\nPyydän anteeksi.\n\nVAPPU (ihmeissään)\n\nMi-mitä te sanoitte?... \"Anteeksi\"... Sellaiset sanantavat te saatte\njättää pois! Ei niitä täällä ymmärretä!\n\n(Ärjäsee.) Kirota teidän pitää, jos tahdotte, että teitä pidetään\ntäällä miehenä.\n\nTUNTEMATON\n\nMinä kyllä pidän huolen siitä, että se uskotaan ilmankin.\n\nVAPPU\n\nTokkohan uskotaan, jollette heitä pois herrastapoja. Ja sen minä\nsanon teille, että minä en ole mikään heikkohermoinen fröökinä, jota\npuhutellaan kuin vauvaa vakussa!\n\nTUNTEMATON\n\nSen minä kyllä uskon!\n\nVAPPU\n\nNo niin, mitäs sitten?... Ja jos tahdotte tietää, niin olen\nkunniallinen amerikanleski ja Vappu on nimeni.\n\nTUNTEMATON\n\nMinä kiitän.\n\nVAPPU\n\nMistä hyvästä? Ei mitään kiittämistä. Ruuasta minä otan maksun.\n\nSANNA\n\nJa minä olen elävänleski ja minua voitte sanoa Sannaksi. Jos haluatte\nvirkistystä, niin kyllä minulta heltii, jos olette luotettava ja\nkunniallinen mies.\n\nTUNTEMATON\n\nNiinpä ainakin luulisin.\n\nKARMALA\n\nMikäs se on vieraan nimi?\n\nTUNTEMATON\n\nSen olen unohtanut.\n\nKARMALA\n\nHm!... Ajattelin vain, että on täällä muitakin, joilla eivät ole\npaperit niin aivan selvillä... niin ettei täällä tarvitse ujostella.\n\nTUNTEMATON\n\nMinulla on siihen omat syyni.\n\nKARMALA\n\nNo, sehän on kunkin oma asia... Mistä olette ja mihin aijotte?\n\nTUNTEMATON\n\nKysykää sitä erämaan tuulelta.\n\nKARMALA\n\nNo, eihän siihen ole kaikistellen niinkään helppoa vastata. Tulin vain\najatelleeksi, että aijotteko tätä kautta Ruotsin puolelle.\n\nTUNTEMATON\n\nEipä ole matkan määrästä tietoa.\n\nKALLE\n\nMikähän tuokin mies on oikein ollakseen?\n\nNÄRVÄNEN\n\nNäyttää olevan sellainen puoli villanen.\n\nRAHKONEN\n\nKuka tietää, vaikka olisi joku tilivapautta etsimään lähtenyt\nrahastonhoitaja.\n\nNÄRVÄNEN\n\nOlisi viisainta kääntää herran turkit nurin!\n\nKALLE\n\nMinä menen ja tunnustelen vähän sen valtimoa. (Menee kädet housun\ntaskussa tuntemattoman luo ja lyö häntä röyhkeästi olkapäälle.) Hei\nmies, saisikohan syrjäinen tietää, mistä noin korea mies on pois?\n\nTUNTEMATON (jäykästi)\n\nEi... Se riittää kyllä, että minä sen tiedän.\n\nKALLE\n\nOoho mies! Täällä, ei ole hyvä nostaa nenäänsä lakeista ylemmäksi.\nSiihen pian näpähytetään.\n\nTUNTEMATON\n\nEn ole tullut tänne pelkäämään.\n\nKALLE\n\nPidähän hiukan soukempaa suuta. Täällä on kyllä paljon miehiä, joille\nkotiseutu on käynyt kuumaksi, mutta täällä ei ole tapana unohtaa\nkotipaikkaansa.\n\nTUNTEMATON\n\nSe on yksin minun asiani.\n\nKALLE\n\nVai niin, mutta jos minä niistän nokkasi, sinä maankiertäjä, mitä sanot\nsiitä? Häh? Onko sekin sinun asiasi, mitä?\n\nTUNTEMATON (uhkaavasti)\n\nEi, silloin se on meidän molempain asia! Ja syyttäkää itseänne, jos se\nkäy teille epämiellyttäväksi.\n\nNÄRVÄNEN\n\nHei Kalle, älä lörpöttele! Panepas toimeksi, että päästään peliä\njatkamaan!\n\nKALLE\n\nKoetan minä, vaikka terveys menisi.\n\n    (Aikoo iskeä tuntematonta, mutta tämä tarttuu hänen käteensä ja\n    vastustamattomalla voimailla painaa polvilleen lattialle.)\n\nRAHKONEN\n\nKatos pirua, kun teki Kallesta nelijalkaisen!\n\nNÄRVÄNEN\n\nNiin teki, mutta on täällä muitakin! (Sieppaa pullon ja hyökkää muiden\nmukana Kallea auttamaan.) Hei tuleen pojat! Antakaa paukkua!\n\n    (Syntyy hurja mellakka, miehet sieppaavat aseita; Vappu kekäleen\n    ja Sanna puntarin.)\n\nTUNTEMATON (nojaten selkäänsä uuniin ja heiluttaen uhkaavasti\njykevää jakkaraa ilmassa)\n\nTulkaa ketä haluttaa! Minä en ole ainakaan arkalasta kotoisin!\n\n    (Miehet epäröivät.)\n\nKALLE (kiljaisten)\n\nMitä te nahjastelette! Tomuttakaa perhanaa!\n\nKARMALA (jyrisevällä äänellä)\n\nSeis miehet!\n\nNÄRVÄNEN\n\nMitä? Pitääkö meidän joutua yhden miehen pilkaksi?\n\nKAIKKI\n\nEi! Ei! Selkään vaan! Selkään!\n\nKARMALA\n\nKehtaatteko käydä joukolla yhden miehen kimppuun?\n\nNÄRVÄNEN\n\nMe emme kärsi röyhkeilijöitä! Johan meille nauraisivat ämmätkin!\n\nKARMALA\n\nNo mene sitten ja löylytä häntä. Mutta joukolla ei sitä tehdä, siitä\nvastaan minä.\n\nKALLE\n\nSinä pidät hänen puoltaan!\n\nKARMALA (lujasti)\n\nNiin. Ja jos te kehtaatte käydä joukolla yhden kimppuun niin minä\nasetun hänen puolelleni! (Uhkaavasti.) Ja te muistatte vanhastaan,\nkuka silloin viimeksi tupaan jää!\n\n    (Iskee hurjalla voimalla kirveensä pölkkyyn.)\n\nKALLE\n\nAntakaa olla, pojat! Olkoon kuka tahansa, mutta koko piru hän on\nmieheksi! Kun väänsi käteni melkein sijoiltaan!\n\nKARMALA\n\nJos hän tahtoo pitää nimensä omana tietonaan, on se hänen asiansa. Hän\nnäyttää olevan mies ja se riittää meille.\n\nTUNTEMATON (ojentaen Karmalalle kätensä)\n\nHyvin puhuttu ja vielä paremmin toimittu! Kiitos!\n\nKARMALA (jurosti)\n\nOoh, eikö mitä.\n\nTUNTEMATON\n\nOlisinhan minä yksinkin heistä suoriutunut, mutta parempi näin.\n\nKARMALA (katsellen häntä terävästi silmiin)\n\nNäytte luottavan itseenne, vieras?!\n\nTUNTEMATON\n\nNo mihinkä sitten?\n\nKARMALA\n\nSe on totta!... Sitä täällä juuri tarvitaankin.\n\nRAHKONEN\n\nHän on sakkiin otettava mies!... Tule pelaamaan!\n\nTUNTEMATON\n\nNo, olkoon menneeksi. Mutta sen minä sanon heti, että velaksi en pelaa!\n\n    (Menee muiden joukkoon.)\n\nSANNA\n\nVoi sun syötävä, kun oli luja mies!\n\nVAPPU\n\nNiin seisoi järkkymättä kuin korven silko petäjä! Pitäneekö tässä\nvanhoilla päivillään ihan rakastua?!\n\nSANNA\n\nNe marjat riippuvat liian korkealla.\n\nVAPPU\n\nNo, sinäkös sitten, ylimmäinen juomanlaskija! Eihän täällä korvessa ole\nvaraa valita.\n\nSANNA\n\nMinnekäs sinä Iisakkisi heittäisit?\n\nVAPPU\n\nSe rontti hyväilköön vain eväskonttiaan. Sehän sille on rakkaampi.\n\nTUNTEMATON (osoittaen puukkoa)\n\nMikä tunnusmerkki tämä on?\n\nKALLE\n\nSe on sakin tunnusmerkki ja merkitsee sitä, ettei pelissä saa\nkenkkuilla.\n\nTUNTEMATON (heittäen veitsen pois)\n\nMinun rehellisyyttäni ei valvota teurastajan työkaluilla.\n\nNÄRVÄNEN (kiukkuisesti)\n\nViskele miestä, mutta älä miehen puukkoa!\n\nTUNTEMATON\n\nKyllä, niin pitkälle kuin seinät myöntävät!\n\n    (Kääntyy uhkaavana häneen, mutta Närvänen epäröi.)\n\nRAHKONEN\n\nSinähän haastat riitaa, toveri.\n\nTUNTEMATON\n\nEn suinkaan, mutta rosvojen rehellisyyttä tuollaisilla keinoilla\nylläpidetään eikä vapaitten miesten.\n\nKARMALA\n\nKas, siinä oli sana paikalleen sanottu!\n\nIISAKKI\n\nNiin sopi kuin pieksu rapakkoon!\n\nRAHKONEN\n\nNo olkoon sitten vaikka niinkin, ettei riitaa tule. Mutta aletaan\njo!...\n\n    (Hirvikangas ja Härmä tulevat sisään.)\n\n\n11:des kohtaus.\n\n    Edelliset; Hirvikangas, Härmä.\n\nHIRVIKANGAS\n\nNo, täällähän on peli käynnissä ja pullot pöydässä! Kylläpä löytyi\nviinat!\n\nKALLE\n\nMikäs oli omasta pussista löytyissä. Haluaako vallesmannikin? Kyllähän\ntätä on pikkutarpeeseen.\n\nHIRVIKANGAS\n\nHaluan vain nähdä papereitanne. Löytyvätköhän nekin yhtä helposti?\n\nKARMALA\n\nPitääkö niitä aina näyttää? Tiedä missä ovatkaan.\n\n    (Miehet näyttävät passejaan huomattavan vastenmielisesti.)\n\nIISAKKI\n\nTässä on minun. Kyllä minä johonkin määrin kunniallinen mies olen,\nvaikka siellä onkin yksi niksi...\n\nVIKKI-KALLE\n\nIstunut vain kerran salaviinanpoltosta linnassa ihan suotta aikojaan!\n\nHIRVIKANGAS\n\nRasvannut te ainakin olette tämän.\n\nIISAKKI\n\nEttä kestää, kun vallesmannikin niin usein tahtoo sitä nähdäkseen.\n\nHIRVIKANGAS\n\nKauniita poikia! (Tuntemattomalle): Kukas te olette?\n\nTUNTEMATON\n\nKulkija, niinkuin näette.\n\nHIRVIKANGAS\n\nSeis herraseni, se ei ole mikään nimi!\n\nTUNTEMATON\n\nMuuta en voi sanoa teille.\n\nHIRVIKANGAS\n\nSepä nähdään. Näyttäkää paperinne.\n\nTUNTEMATON\n\nNiitä minulla ei ole.\n\nHIRVIKANGAS\n\nSiinä tapauksessa saatte kantaa itse huolimattomuutenne seuraukset.\nMinä pidätän teidät.\n\nTUNTEMATON\n\nOnko täällä tapana vangita rehellisiä ihmisiä?!\n\nHIRVIKANGAS\n\nEi, mutta kirjattomia kylläkin.\n\nTUNTEMATON\n\nJa te uskotte kirjoitettua paperia enemmän kuin miehen sanaa. Jos\nminulla olisi passi, niin kuka takaisi, että se olisi minun omani?...\nMutta sitä te ette voi ainakaan epäillä, että minä en olisi minä. --\n\nHIRVIKANGAS\n\nViisasteluja! Minä täytän velvollisuuteni.\n\nTUNTEMATON\n\nOn rikoksia, joita ei koskaan merkitä papereihin. On myöskin\nkunnollisuutta, joka voi saattaa vankilaan.\n\nHÄRMÄ (Ilkeästi)\n\nOn parasta pidättää tämä herra Tuntematon. Hänellä lienee syytä salata\nnimensä.\n\nTUNTEMATON (painavasti)\n\nMutta minkälaiset syyt?...\n\nHIRVIKANGAS\n\nOlen pakoitettu toimittamaan teidät kuvernööriin. Ehkä siellä selvenee.\n\nVIKKI-KALLE\n\nNyt jouduit kaveri körökärryille!\n\nKALLE (matalasti)\n\nMikset hitossa hankkinut jonkun passia? Kuinka monella täällä on omat\npaperit?!\n\nTUNTEMATON\n\nOlette oikeassa: Eihän täällä olekaan kysymys miehestä, vaan\npassista...\n\n    (Eeva, Lövenborg ja Tynjälä tulevat hyvin lumisina.)\n\n\n12:des kohtaus.\n\n    Edelliset, Lövenborg, Eeva, Tynjälä.\n\nLÖVENBORG\n\nHuhhuh, sitä ilmaa! Oli vähällä, ettemme jääneet tielle.\n\nTYNJÄLÄ\n\nNyt se hautaa kaikki tukit!\n\nEEVA\n\nMutta missä Hella on?\n\nHIRVIKANGAS\n\nEikö hän sitten ollutkaan teidän luonanne?\n\nLÖVENBORG\n\nKyllä, mutta hän lähti jo ajat sitten hiihtämään tänne päin.\n\nHÄRMÄ\n\nEi häntä ainakaan täällä ole näkynyt.\n\nEEVA\n\nHyvä Jumala, jos hän olisi sittenkin lähtenyt Ilvesvaaralle mäkeä\nlaskemaan! Hän tahtoi välttämättömästi laskea tuon tunturin alas.\n\nTYNJÄLÄ\n\nSepä oli ikävä juttu! Sitten hän on eksynyt erämaahan.\n\nLÖVENBORG (kovasti säikähtäen)\n\nHerran nimessä, mitä sanottekaan! Silloin hän on hukassa!\n\n    (Vaipuu istumaan.)\n\nVIKKI-KALLE\n\nEi siellä nyt pitkälle potki vaimoihminen tällä ilmalla!\n\nLÖVENBORG\n\nLapsi raukkani yksin erämaassa tällaisena yönä! Sehän on hirmuista\najatella!\n\nTYNJÄLÄ\n\nOli varomatonta laskea häntä. Nämä maat eivät ole tottumattomien\nkuljettavia.\n\nEEVA\n\nVoi, Yrjö, eikö kukaan voi lähteä häntä etsimään?\n\nTYNJÄLÄ\n\nHei, miehet! Eikö teistä kenelläkään ole rohkeutta lähteä etsimään?\n\nLÖVENBORG\n\nSitä ei tarvitse kenenkään ilmaiseksi tehdä!\n\n    (Kiusallinen äänettömyys. Myrsky ulvoo ja myllertää yhä rajummin)\n\nKARMALA\n\nRohkeutta ehkä kyllä olisi, mutta mitä se auttaa. Tällä ilmalla ei näe\neikä kuule mitään ja jäljet peittyvät silmänräpäyksessä. Minä tunnen\nnämä myrskyt.\n\nTUNTEMATON (astuen esiin, varmalla äänellä Lövenborgille)\n\nKyllä minä lähden.\n\nLÖVENBORG (ylös hypähtäen)\n\nTe uskallatte lähteä, nuori mies?!\n\nTUNTEMATON\n\nKyllä... jos herra nimismies sallii, kun minulla ei ole passia... Tulin\ntuon Ilvesvaaran kautta ja luulen tuntevani tienoon.\n\nHIRVIKANGAS (matalasti)\n\nOlette vapaa!.. Menkää, nuori mies!\n\nLÖVENBORG (puristaen liikutettuna hänen kättään)\n\nTe olette rohkea mies! Menkää herran nimessä ja tehkää mitä voitte. En\ntunne teitä, mutta olen varma, että olette kunnian mies.\n\nEEVA (tarttuen hänen käteensä)\n\nVoi, pelastakaa ystävätär-raukkani!\n\nTUNTEMATON (varmasti)\n\nEnnen en tule, kun olen löytänyt hänet! Koettakaa olla rauhallinen,\nneiti!\n\n    (Menee kiireesti ulos, tuuli paiskaa lujasti oven kiinni.)\n\nHIRVIKANGAS\n\nHän näytti tarmokkaalta mieheltä!\n\nTYNJÄLÄ\n\nKuka hän on?\n\nHIRVIKANGAS\n\nHäntä ei kukaan tunne.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\n(Vierashuone ylimetsäherra Lövenborgilla, hyvin sisustettu ja hauska\nhuone. Perällä ja oikealla ovi, vasemmalla akkuna, jonka edessä on\npöytä ja pari tuolia. Vasemmassa peränurkassa on pianino ja oikeassa\nuuni, jossa on tulta. Oikealla etualalla on sohva pöytineen ja\ntuoleineen. On ilta.)\n\n\n1:nen kohtaus.\n\nHÄRMÄ (tullen Kunnaksen kanssa perältä.)\n\nKas niin, täällä ei ole ketään... Täällä voimme rauhassa puhella.\n\nKUNNAS\n\nNo niin, ilman pitkiä puheita: me menimme sinun puolestasi takaukseen,\nkun sinulla oli tuo vajaus kassassa...\n\nHÄRMÄ (levottomasti)\n\nNiin, niin, minä muistan sen kyllä, mutta...\n\nKUNNAS\n\nSillä kertaa oli sinun vähällä käydä ohrasesti, mutta onneksi saatiin\nasia painetuksi sikseen.\n\nHÄRMÄ (käyden rauhattomasi oven luona kuuntelemassa)\n\nNiin, niin, mutta ei puhuta nyt siitä.\n\nKUNNAS\n\nOlkoon minun puolestani! Tahdoin vain hiukan muistuttaa sinulle, että\nsinulla on jonkinlaisia velvollisuuksia meitä takausmiehiä kohtaan nyt\nkun meitä aletaan ahdistella.\n\nHÄRMÄ\n\nMutta enhän ole sitä milloinkaan unohtanutkaan!\n\nKUNNAS\n\nMaksu on liiaksi viivähtänyt.\n\nHÄRMÄ\n\nEn ole voinut ennemmin. Menetinhän silloin virkani ja kului aikaa\nennenkuin sain uuden toimen. Mutta nyt minulla sitä vastoin on hyviä\ntoiveita.\n\nKUNNAS\n\nSe on kaikissa tapauksissa kunniavelka. Älä unohda sitä.\n\nHÄRMÄ\n\nEi missään nimessä, kuinka sen unohtaisin!... Muuten minulla on yksi\nkeino.\n\nKUNNAS\n\nJa mikä se on?\n\nHÄRMÄ (alentaen ääntään)\n\nTuo \"Lapin kuningas\" on rikas ja hänellä on vain yksi tytär...\nYmmärrätkö?\n\nKUNNAS\n\nMitä?... Aijotko tavotella \"Lapin prinsessaa?\"\n\nHÄRMÄ\n\nVarmasti! Ja kun minulla kerran on ukko Lövenborgin kassakaapin avain,\nniin silloin ei ole heikkoa.\n\nKUNNAS\n\nNo, ei, ei, se on selvää!... Mutta minusta tuntuu kuin et olisi vielä\nkovinkaan pitkällä asiassa.\n\nHÄRMÄ\n\nEikö mitä! Tyttö on vain hiton oikkuileva. Mutta kyllä minä hänet vielä\nkesytän, saat nähdä! (Tarmokkaasti.) Hänen täytyy taipua.\n\nKUNNAS\n\nNo niin, ehkä! Kovin varma ei tuo keinosi ole. Naisen mieli on\nvaihteleva kuin huhtikuun ilma.\n\nHÄRMÄ\n\nOdotahan vain rauhassa! Kyllä niinä sen asian hoidan ja muut asiani\nmyöskin.\n\nKUNNAS\n\nTäytynee kai sitten, mutta älä aikaile kauan.\n\nHÄRMÄ\n\nEn, sen vuoksi voit olla rauhallinen.\n\n    (Kuuluu lähestyviä ääniä.)\n\nMutta... Hst!... Ei sanaakaan enää!\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Hella, Eeva.\n\nHILDA\n\nSinä voit hiukan soittaa meille, Eeva!\n\nLÖVENBORG\n\nHyvä! hyvä! Istuhan pianon ääreen, tyttöseni, ja annahan kuulua, kyllä\nme kuuntelemme!\n\n(Eeva asettuu hiukan ujostellen pianon ääreen ja Härmä menee hänen\nvierelleen kääntelemään nuottilehtiä, Hilda ja Elvira asettuvat\nsohvalle sekä Lövenborg nojatuoliin pöydän luo. Hirvikangas ja Kunnas\njäävät tupakoimaan ja keskustelemaan uunin luokse, ja Hella menee\nvasemmalle akkunan viereen istumaan, missä pöytään nojaten katselee\najatuksissaan ulos. Eeva soittaa jotain sävellystä.)\n\nLÖVENBORG (soiton tauottua, taputtaen käsiään)\n\nHyvä! hyvä! Sinustahan on tullut taiteilija... todellinen taiteilija,\nlapsi!\n\nEEVA (kääntyen tuolillaan)\n\nSetä imartelee vain!\n\nLÖVENBORG\n\nÄhs, mitä vielä! Minä puhun suoraan ja katson silmiin.\n\nELVIRA\n\nEeva on musikaalinen. Meidän Hella sitävastoin on kokonaan toista maata.\n\nLÖVENBORG\n\nHirvenkaataja hän on! On vain vahingossa syntynyt hameisiin.\n(Hellalle.) Kunpa sinäkin päästäisit noin hyvin, Hella... Mitä?...\n(Hella ei vastaa.)\n\nELVIRA\n\nHän on taas omissa ajatuksissaan.\n\nLÖVENBORG\n\nParasta onkin puhua vain itsensä kanssa! Saa ainakin mieleisiään\nvastauksia.\n\nEEVA\n\nMitä sinä ajattelet oikein, Hella?\n\nHELLA (koneellisesti)\n\nOdotan.\n\nEEVA\n\nJa ketä?\n\nHELLA (nousten)\n\nOoh, ei mitään... Sinä soitat kauniisti. Eeva.\n\n    (Poistuu hitaasti oikealle.)\n\n\n3:mas kohtaus.\n\n    Elvira, Hilda, Lövenborg, Hirvikangas, Härmä. Kunnas, Eeva.\n\nELVIRA\n\nHella on ollut hiukan kummallinen sen jälkeen, kun hän eksyi erämaahan.\n\nHILDA\n\nOnko se ihme. Niin järkyttävä tapaus!\n\nLÖVENBORG\n\nEn ymmärrä mikä tyttöä oikein nivaa. Mutta hän ei ole enää ollut\nkaltaisensa sen jälkeen.\n\nKUNNAS\n\nSe on vaikuttanut kai hiukan hermostoon.\n\nHIRVIKANGAS\n\nNiin luulen minäkin. Nuo tukkityömaat eivät ole juuri sopivia paikkoja\nnuorille naisille. Ja minuakin alkaa tämä elämä jo painostaa.\n\nLÖVENBORG\n\nSinun alallasi ainakin pitäisi olla jännitystä ja vaihtelua. Siitä nuo\nvekkulit kyllä pitävät huolen.\n\nHIRVIKANGAS\n\nLiiaksikin, hyvä ystävä, liiaksikin!\n\nKUNNAS\n\nKyllä ne ovat kai sitä viimeisintä joukkoa.\n\nLÖVENBORG\n\nJa perhanoita!\n\nELVIRA\n\nNo, Elis!\n\nLÖVENBORG\n\nNiin, niin, minä pidän noista jätkistä. Heissä on kumminkin\njonkinlaista sydänmaan rehellisyyttä ja kunniantuntoa...\n\n    (Hella tulee oikealta.)\n\n\n4:jäs kohtaus.\n\n    Edelliset, Hella.\n\nHELLA\n\nLiisa sanoo, että siellä on eräs mies, joka kysyy luutnanttia.\n\nHÄRMÄ\n\nVarmaankin joku tukkileiriltä... Pyydän anteeksi!\n\n    (Kumartaa ja poistuu.)\n\n\n5:des kohtaus.\n\n    Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Lövenborg, Hirvikangas, Kunnas.\n\nKUNNAS\n\nMitäs te, neiti, sanotte noista erämaan pojista?\n\nHELLA\n\nMinä ihailen heidän villiä vapauttaan! Silloin voi ihminen tuntea\nitsensä joksikin ja tehdä jotain. Minusta ei ole mitään suurta elää\nkunnollisesti kahleisiin sidottuna.\n\nELVIRA\n\nNo, mutta Hella! Sinähän ihannoit noita kulkureita aivankuin isäsikin.\n\nLÖVENBORG\n\nJa miksei? He ovat reippaita miehiä, jotka eivät saivartele elämää. Ja\nsen vuoksi ei pidä myöskään saivarrella heidän tekojaan.\n\nHIRVIKANGAS\n\nEntäs salakapakoitsijat? Ne saavat aikaan riitoja ja tappeluja.\n\nHILDA\n\nNiin, eikö se ole kauheata! Minä aina pelkään, kun hän lähtee noille\ntukkityömaille.\n\nLÖVENBORG\n\nNo, vähän nyrkkioikeutta toisinaan, mutta sellaisille pitää ummistaa\nhieman vasenta silmäänsä. Antaa koirain nuolla haavansa.\n\nHIRVIKANGAS\n\nMutta kiusallista se on sille, jonka on vastattava järjestyksestä.\n\nLÖVENBORG\n\nHeistä ei voi vastata taivaan herrakaan! Jos sinä otat sen tehdäksesi,\nniin silloin saat liian suuren kuorman niskoillesi...\n\n    (Härmä tulee perältä.)\n\n\n6:des kohtaus.\n\n    Edelliset. Härmä.\n\nHÄRMÄ\n\nSe on tuo seikkaileva sydänmaan ritari.\n\nHELLÄ (säpsähtäen)\n\nAh!... (Kääntyy liikutustaan salaten akkunaan.)\n\nLÖVENBORG\n\nTuo herra tuntematonko?\n\n    (Nousee.)\n\nHÄRMÄ\n\nNiin.\n\nLÖVENBORG\n\nSitten hänet täytyy kutsua tänne.\n\nHÄRMÄ (kuivasti)\n\nÄlkää vaivautuko turhaan! Neuvoin jo hänet palvelijain puolelle.\n\nLÖVENBORG\n\nEi sinne, vaan tänne! Sen arvoinen hän ainakin on. Minä menen hakemaan\nhänet.\n\n    (Poistuu perälle.)\n\n\n7:mäs kohtaus.\n\n    Elvira, Hilda, Hella, Eeva, Härmä, Hirvikangas, Kunnas.\n\nHÄRMÄ\n\nSe nyt on liikaa kohteliaisuutta kulkureille!\n\nHELLA\n\nMutta hyvä Jumala, tarvitseehan miesparka vähän lämmitystäkin tällaisen\nmatkan jälkeen!\n\nHILDA\n\nMitä hän oikein on miehiään tuo tuntematon?\n\nHIRVIKANGAS\n\nTäydellinen arvoitus. Kaikesta päättäen nähnyt joskus parempiakin\npäiviä.\n\nHÄRMÄ\n\nNähtävästi yksi niitä, joilla on syytä peittää jälkensä. Sellaisia on\npaljon täällä Peräpohjolassa.\n\nHELLA (terävästi)\n\nOletteko ihan varma siitä?\n\nHÄRMÄ\n\nOo, minä unohdin, että te olette hänen puolellaan, neiti.\n\nEEVA\n\nMutta minusta nähden on hänellä siihen syytäkin.\n\nELVIRA\n\nNiin, pelastihan tuo tuntematon kaikissa tapauksissa hänen henkensä.\n\nHELLA\n\nJa minä olen varma, että hän ei ole mikään huono mies.\n\nHÄRMÄ (terävästi)\n\nMitä te hänestä tiedätte?\n\nHELLA (jäykästi)\n\nMinä tiedän vain, että hän uhrautui vaaraan, johon antautuakseen eräät\ntoiset olivat liian kunnollisia. Ja ne jäljet, jotka hän silloin jätti,\neivät ainakaan kaipaa peittämistä.\n\nHÄRMÄ (painavasti)\n\nNo, kunhan ei.\n\nHIRVIKANGAS\n\nKunnon mieheltä hän ainakin minusta näyttää. Ja minulla on myöskin\nhiukan kokemusta näissä asioissa.\n\nHILDA\n\nMiksi hän sitten salaa nimensä?\n\nEEVA\n\nEhkä hänellä on siihen omat syynsä.\n\nHÄRMÄ\n\nAivan niin... muuta en ole väittänytkään.\n\nKUNNAS\n\nVoihan sitä nimensä salata kunniallisistakin syistä.\n\nELVIRA\n\nKaikissa tapauksissa olen utelias näkemään tuota merkillistä miestä.\n\nHIRVIKANGAS\n\nHän kyllä osaa esiintyä edukseen...\n\n    (Lövenborg ja tuntematon tulevat sisään.)\n\n\n8:sas kohtaus.\n\n    Elvira, Hilda, Hirvikangas, Lövenborg. Hella, Eeva,\n    Härmä; Kunnas, Tuntematon.\n\nLÖVENBORG\n\nKas niin, astukaa sisään, nuorimies. Ja olkaa kuin kotonanne.\nTeidänlaisille miehille ovat minun oveni aina avoinna.\n\nTUNTEMATON\n\nOo, te olette liian ystävällinen, ylimetsäherra. Minä kiitän!\n\n    (Kumartaa oikein maailmanmiehen tapaan kaikille läsnäolijoille.)\n\nLÖVENBORG\n\nKas niin, ei mitään kursailua, nuori herra! Tässä on talon rouva.\n\nELVIRA (puristaen liikutettuna hänen kättään)\n\nSallikaa minun kiittää teitä, herra, että säästitte äidiltä katkeran\nsurun.\n\nTUNTEMATON\n\nTe aivan liioittelette, rouva. Sehän oli minulle vain mieluinen\nvelvollisuus.\n\nLÖVENBORG\n\nNo niin, ja nyt te saatte luvan viihtyä tässä seurassa! (Menee\npaikalleen istumaan.) Ajatelkaapa vain, että tämä reima mies on\nhiihtänyt lähes seitsemänkymmentä kilometriä yhteen menoon. Mitä\nsanotte siitä?\n\nHILDA\n\nHerra Jumala, sellaisen matkan!\n\nELVIRA\n\nSehän on kauheata! Sitten te varmaankin olette kovin väsynyt?\n\nTUNTEMATON\n\nEnpä juuri paljoa, rouva.\n\nLÖVENBORG\n\nNäyttääkö hän sellaiselta, joka vetää jalkoja perässään?\n\nTUNTEMATON\n\nVoisin pienen levähdyksen jälkeen palata takaisin saman tien.\n\nHIRVIKANGAS\n\nSe on uskomatonta.\n\nHÄRMÄ (pilkallisesti)\n\nNo, eihän se niin ihmeellistä ole, että mies kunnostautuu omalla\nalallaan.\n\nKUNNAS\n\nMitä sillä tarkoitat?\n\nHÄRMÄ\n\nKukapa sellaiseen paremmin pystyisi kuin kilometritehtailija.\n\nELVIRA (nuhdellen)\n\nHerra luutnantti!\n\nLÖVENBORG (pahoillaan)\n\nEn voi juuri sanoa, että sukkeluutenne oli hyvin valittu!\n\nTUNTEMATON (hymyillen)\n\nÄlkää olko pahoillanne, rouva! Antakaamme herra luutnantin myöskin\nkunnostautua omalla alallaan.\n\nLÖVENBORG\n\nOikein nuorimies! Hyvin maksettu.\n\n    (Nauraa hyväntahtoisesti. Elvira poistuu.)\n\nTUNTEMATON (lähestyen Hellaa, kysyy matalasti)\n\nOnko tunkeilevaa kysyä, kuinka voitte, neiti?\n\nHELLA\n\nKiitos, minä voin hyvin, erittäin hyvin!\n\nTUNTEMATON\n\nMinua ilahduttaa, ettei teidän terveytenne kärsinyt siitä. Se oli\ntodellakin hiukan kolkko yö.\n\nHELLA\n\nOoh, te pidätte minua kai arkana lapsena! Minä olen syntynyt ja\nkasvanut täällä Pohjolassa!...\n\nTUNTEMATON\n\nNiin karaistuneeksi en teitä kuitenkaan uskonut.\n\nHILDA (matalasti)\n\nHän näyttää olevan sangen merkillinen mies.\n\nHIRVIKANGAS\n\nHän suoriutuu erinomaisesti kaikkialla!\n\nLÖVENBORG\n\nKerrassaan suurenmoisesti!\n\nHILDA\n\nEikö mitenkään voisi saada selville, kuka hän on?\n\nLÖVENBORG\n\nMinä epäilen sitä suuresti... Mutta voinhan koettaa.\n\nHELLA\n\nMutta teillähän olisi ollut suurempi syy vilustua, kun luovutitte\nminulle palttoonne.\n\nTUNTEMATON (hymyillen)\n\nMinähän olen syntynyt ja kasvanut Etelässä.\n\nHELLA\n\nJa mitä se todistaa?\n\nTUNTEMATON\n\nEttä me molemmat tuotamme syntymäseudullemme kunniaa.\n\nHELLA\n\nTosiaankin!... Ja minun täytyy tunnustaa, että te olette voittanut\nkilpailun.\n\nTUNTEMATON\n\nMinä luovutan voittoni teille, neiti.\n\nHÄRMÄ (matalasti Eevalle)\n\nTuo maankiertäjä yrittää näytellä sivistynyttä miestä!\n\nEEVA\n\nMutta mitä teillä oikeastaan on häntä vastaan?\n\nHÄRMÄ\n\nEi mitään, neiti! Ei kerrassaan mitään! Minä vain en pidä\narvoituksellisista ihmisistä.\n\nHELLA\n\nMutta sanokaa minulle suoraan, mitä syytä teillä on salata nimenne?\n\nTUNTEMATON\n\nJos voisin sanoa syyn, niin voisin sanoa nimenikin...\n\nHELLA\n\nTämä on käsittämätöntä! Miksi te ette voi sanoa, kuka te olette?\n\nTUNTEMATON\n\nOnko se niin käsittämätöntä tässä maassa?... Muuten, sitä en\ntodellakaan voi sanoa, eikä se ole välttämätöntäkään!\n\nHELLA\n\nMinä ymmärrän! Te tahdotte olla mieltäkiinnittävä ja tekeydytte\nsalaperäiseksi.\n\nTUNTEMATON\n\nMiksei? Se on tarkoitettukin ihmisille, jotka mukavuudenrakkaudessaan\ntahtovat oppia kaiken tuntemaan vain paketin syrjästä lukemalla.\n\nHELLA\n\nNo niin, syyttäkää sitten itseänne, jos teitä kohdellaankin vain\nkulkijana!\n\nTUNTEMATON\n\nNiinkuin neiti suvaitsee. Minä en syytä ketään.\n\n    (Etääntyy hänestä pois.)\n\nLÖVENBORG\n\nTe ette varmaankaan ole kotoisin näillä mailta?\n\nTUNTEMATON\n\nEn, ylimetsäherra... Minä olen Etelästä.\n\nLÖVENBORG\n\nTe olette herättänyt täällä naisväen uteliaisuuden.\n\nTUNTEMATON (hymyillen)\n\nNaistenko vain?\n\nLÖVENBORG\n\nHitto soikoon, meidän miesten myöskin!.. Saanko olla törkeä ja\nkysyä, miksi olette tullut tänne Peräpohjolaan? Paljas petäjänkuoren\nkiskominen ei teitä suinkaan tänne houkutellut.\n\nTUNTEMATON\n\nOlen syvästi pahoillani ja pyydän anteeksi, mutta siihen on minun\nmahdotonta vastata.\n\nLÖVENBORG\n\nJa minkätähden?\n\nTUNTEMATON\n\nYhtähyvin voisin selittää olemassaolon tarkoituksen. Ja sitä pitävät\nfilosofit pulmallisimpana kysymyksenä.\n\nLÖVENBORG (menee hänen eteensä ja katselee häntä tutkivasti)\n\nKuka hitossa te oikein olette?\n\nTUNTEMATON\n\nKulkija, niinkuin näette.\n\nLÖVENBORG\n\nSen minä kyllä näen, saakeli soikoon! Mutta on kai teillä joku\nkotopaikka, suku tai nimi. Miksi salaatte ne muilta?\n\nTUNTEMATON\n\nEttä oppisitte kerrankin ennakkoluulottomasti ottamaan ihmisen,\nsellaisena kuin hän on. Ilman tuota tavanmukaista tavaramerkkiä, jolla\nleimattuna ihminen saa kehdosta hautaan saakka ajelehtia maailman\nmarkkinoilla.\n\nLÖVENBORG\n\nNiinkö!\n\nTUNTEMATON\n\nMinä säilytän teidän mielikuvituksellenne rajattoman vapauden! Te\nvoitte kuvitella mitä tahansa, mutta minua te ette voi ottaa muuna kuin\nmikä minä olen tai tahdon olla.\n\nLÖVENBORG\n\nTeillä on hieman omituiset periaatteet, nuorimies!\n\nTUNTEMATON\n\nToverini siellä erämaassa mukautuivat helposti niihin... Maistettuaan\nkerran nyrkkiäni tulivat he täysin vakuutetuiksi, että olin se, miksi\nluulottelinkin, nimittäin mies. Mutta ylemmillä asteilla nähtävästi\nuskotaan enemmän muilta saatuun päällekirjoitukseen kuin omaan\nturmeltuneeseen makuun.\n\nLÖVENBORG\n\nNo, olittepa kuka tahansa! Minä ainakin luotan omaan makuuni! Tuossa on\nkäteni!\n\nTUNTEMATON (puristaen ojennettua kättä)\n\nKiitos, ylimetsäherra!\n\nLÖVENBORG\n\nMutta asiasta toiseen... Osaatteko laulaa oikein tukkilaisen tapaan?\n\nTUNTEMATON\n\nNo; jonkun verran.\n\nLÖVENBORG\n\nLaulakaa meille joku laulu! Minä pidän noista luonnontuoreista\nlauluista.\n\nHILDA\n\nJa sinä Eeva voit säestää. Osaathan sinäkin niitä.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, olkoon menneeksi! Kulkian laulu.\n\n(Menee pianon luo ja laulaa Eevan säestäissä.)\n\n    En rauhaa löydä mä päällä maan,\n    ei kotia missään mulle;\n    mun kohtalo määräsi kulkemaan\n    vain suruksi itselle -- sulle.\n    Ma kuljen ja kuljen yhäti vain\n    ja kannan kaihoa rinnassain --\n    tie kunne kulkijan päättyy?\n\n    En lieden lämpöhön syntynyt,\n    kotisirkka ei soitellut mulle;\n    siks' mieron polkuja kuljen nyt,\n    sen kylmyyttä kerron sulle.\n    Ma kuljen ja kuljen yhäti vain\n    ja kannan kaihoa rinnassain --\n    niin lienee tähdissä säätty.\n\n    Ei tyynnä virrannut eloni vuo,\n    mua mainingit heitteli huimat;\n    siks' laulun synkkänä kaikua suo\n    ja viihtää tuskani tuimat.\n    Ma kuljen ja kuljen yhäti vain\n    ja kannan kaihoa rinnassain --\n    tie kunnes kulkijan päättyy.\n\n(Laulun vaiettua seuraa hiljaisuus. Hella nousee paikaltaan kyyneleitä\nsilmissään ja kääntyy liikutustaan salaten akkunaan.)\n\nLÖVENBORG\n\nKiitos, nuori mies! Te olette laulaja. Tuolla laululla ilmaisitte\nenemmän kuin tahdoittekaan.\n\nTUNTEMATON\n\nKuinka niin?\n\nLÖVENBORG\n\nNoin ei laula tukkilainen.\n\nTUNTEMATON (hymyillen)\n\nMinkälainen tukkilainenkin on.\n\n    (Elvira tulee oikealta.)\n\n\n9:säs kohtaus.\n\n    Edelliset, Elvira.\n\nELVIRA\n\nTäällä toisessa huoneessa on teetä, jos herrasväki haluaa.\n\nLÖVENBORG\n\nNo, Aarne, lähde liikkeelle. Iltatoti odottaa.\n\nHIRVIKANGAS (tarjoten käsivartensa Elviralle)\n\nSaanko luvan?\n\n    (Menevät oikealle.)\n\nLÖVENBORG\n\nTeidän luvallanne, rouva, minä maksan samalla mitalla...\n\n    (Tarjoo käsivartensa Hildalle ja menevät.)\n\nHÄRMÄ (tehden samoin Hellalle)\n\nTeemmekö nyt välirauhan, neiti?\n\n    (Hella tarttuu aikaillen hänen käsivarteensa ja luo mennessään\n    viipyvän katseen tuntemattomaan.)\n\n\n10:nes kohtaus.\n\n    Eeva, Tuntematon.\n\nEEVA (leikillisesti)\n\nNyt aikailitte liiaksi ja jäitte kuivalle istumaan! Semmoista se on.\n\nTUNTEMATON\n\nSe vastoinkäyminen on hyvin helppo jakaa teidän kanssanne, neiti.\n\nEEVA\n\nOo, kylläpä te olette kohtelias.\n\nTUNTEMATON\n\nSaanko sanoa terveisiä?\n\nEEVA\n\nTerveisiä!... Keneltä?\n\nTUNTEMATON\n\nEräältä, joka siellä erämaassa muistelee teitä.\n\nEEVA\n\nEn tunne ketään sellaista.\n\nTUNTEMATON\n\nSitten tunnen minä enemmän kuin te.\n\nEEVA\n\nLähettikö tuo tuntematon todellakin terveisiä?\n\nTUNTEMATON\n\nLähetti, ja tässä on todistus siitä.\n\n    (Antaa kirjeen Eevalle.)\n\nEEVA (ottaen kirjeen)\n\nKiitos!... Miksei hän tullut itse tänne?\n\nTUNTEMATON\n\nHänellä lienee ollut esteitä?\n\nEEVA\n\nMilloinka te palaatte takaisia?\n\nTUNTEMATON\n\nLuultavasti huomenna.\n\nEEVA.\n\nNo, koska te olette hänen uskottunsa, niin...\n\nTUNTEMATON\n\nNiin... Mitä sitten?\n\nEEVA\n\nVoitte kai viedä kirjeen tuolle eräälle toiselle tuntemattomalle?\n\nTUNTEMATON\n\nSuurimmalla mielihyvällä, neiti.\n\n    (Hella tulee oikealta)\n\n\n11:des kohtaus.\n\n    Hella, Tuntematon, Eeva.\n\nHELLA\n\nOo, häiritsenkö ehkä?\n\nTUNTEMATON\n\nEtte enää, neiti.\n\nHELLA\n\nTe ette ehkä huoli ensinkään teestä?\n\nTUNTEMATON\n\nKyllä varmasti! Kiitoksia kaikissa tapauksissa.\n\nHELLA\n\nViivyttelynne siis aiheutuu ujoudesta kai...\n\n    (Menee akkunan luo istumaan.)\n\nTUNTEMATON\n\nEi, vaan omanarvontunnosta.\n\n    (Tarjoo Eevalle käsivartensa.)\n\nTeemmekö mekin välirauhan, neiti?\n\nEEVA (nauraen)\n\nKiitoksia!... mutta minä en juo milloinkaan illalla teetä.\n\nTUNTEMATON\n\nSiis, periaatteita. Silloin on ihmisellä aina jotain, jota vastaan voi\nrikkoa.\n\n    (Kumartaa ja menee.)\n\n\n12:des kohtaus.\n\n    Eeva, Hella.\n\nEEVA (lyhyen äänettömyyden jälkeen)\n\nMitä sinä katselet, Hella?\n\nHELLA (havahtuen)\n\nSiellä on revontulet.\n\nEEVA (lähestyen)\n\nNe ovat loimunneet usein viime aikoina. Vanhat sanovat niiden tietävän\nkovia pakkasia. (Laskeutuu pöydän nojalle.) Ei, mutta kauniisti ne\npalavatkin tänä iltana! Katsos tuota, joka nousee noin korkealle! Nyt\nse sammui. Kylläpä ne ovat kauniit!\n\nHELLA (innostuen)\n\nOlisitpa nähnyt ne revontulet silloin yöllä erämaassa! Ne leimusivat\nyli taivaan monivärisinä kuin raketit. Se oli kauheata ja kaunista\nsamalla kertaa.\n\nEEVA\n\nMinuun ne aina tekevät ahdistavan vaikutuksen.\n\nHELLA (intohimoisesti)\n\nJa minua ne hurmaavat mahtavalla ja salaperäisellä kauneudellaan. Ne\novat yhtä ylhäisen tutkimattomat ja valtavan houkuttelevat kuin erämaa.\n\nEEVA (istuen pöydän päähän)\n\nMutta sanoppas minulle, mitä sinulle tapahtui silloin erämaassa?\n\nHELLA (muuttuneella äänellä)\n\nMiksi sitä kysyt?\n\nEEVA\n\nSinä olet muuttunut, Hella. Olet käynyt niin omituiseksi ja\numpimieliseksi.\n\nHELLA\n\nEi minulle mitään tapahtunut.\n\nEEVA (leikillisesti)\n\nEthän vain ole rakastunut tuohon salomaiden ritariin?\n\nHELLA (nousten kärsimättömästi)\n\nMutta Eeva!... Jollet lakkaa niin minä suutun.\n\nEEVA\n\nVaro vain. Hän on komea mies.\n\nHELLA (kävellen hermostuneesti)\n\nKauhea hän on!\n\nEEVA\n\nSitä myöskin... Ja niin vaarallinen!\n\nHELLA\n\nOo, minua hän ärsyttää ja kiihoittaa, tuo tuntematon! Hänessä on\njotain salaperäistä ja suurenmoista, joka kiduttaa minua. Kun hän\nesittää ajatuksiaan, tapahtuu se tavalla, joka saa itse tunturitkin\nvavahtelemaan. Ja mikä on ihmeellisintä, hän saa väkisinkin uskomaan,\nmitä hän sanoo... Mikä oikeus hänellä on olla noin ylpeä ja suuri?\n\nEEVA\n\nMitä hän sanoi sinulle, kun löysi sinut silloin yöllä?\n\nHELLA (vieden hänet sohvalle istumaan)\n\nIstuhan tänne, niin kerron sinulle.\n\nEEVA\n\nNo niin, annahan kuulua.\n\nHELLA\n\nOikeastaan minun pitäisi olla hyvin suuttunut hänelle. Hän sanoi\nminulle jotain niin epäkohteliasta.\n\nEEVA\n\nMitä hän sitten sanoi sinulle?\n\nHELLA\n\nKun istuin lumihangessa niin uupuneena ja kangistuneena, että vaivoin\nsain vastatuksi hänen huutoonsa, niin hän iski nuo ylpeät silmänsä\nminuun ja sanoi kuin pahantapaiselle lapselle: \"Neiti, te olette\nkäyttäytynyt kuin kuriton ja ajattelematon lapsi!\"... Oo, se kauhea\nmies! (Eeva naurahtaa.) Mitä sinä oikein naurat?\n\nEEVA\n\nMinusta tuo nyt ei ollut niinkään väärin sanottu.\n\nHELLA\n\nOo, vai niin sinusta. Mikä oikeus hänellä oli nuhdella minua kuin lasta?\n\nEEVA\n\nEhkä hän katsoi itsellään olevan sen oikeuden. -- No niin, entäs sitten?\n\nHELLA\n\nSitten nosti hän minut käsivarrelleen ja etsi erään suojaisen kallion\nonkalon. Poljettuaan lumeen kuopan, karsi hän sen pohjalle havuja ja\nasetti minut niille istumaan. Sitten peitti hän minut palttoollaan.\n\nEEVA\n\nSehän oli kauniisti häneltä.\n\nHELLA\n\nSen jälkeen etsi hän kuivia oksia ja sytytti tulen, että saimme\nlämmitellä.\n\nEEVA\n\nJa sitten...?\n\nHELLA\n\nSitten puhui hän minulle niin kauniisti kaikenlaisia kummallisia\nasioita... Luulen, että hän puhui vain rauhoittaakseen minua.\n\nEEVA\n\nSehän oli jännittävää!\n\nHELLA\n\nSe oli kamalaa, Eeva! Myrsky ärjyi, ryskyi ja valitti puissa...\nLumipilvet tanssivat ympärillä hurjaa vauhtia, niin ettei eteensä\nnähnyt. Myöhemmin tyyntyi kumminkin tuuli ja revontulet syttyivät\nleimuamaan. Se oli kauniimpaa!\n\nEEVA\n\nJa sitten te lähditte kotimatkalle?\n\nHELLA\n\nNiin, sitten kuin olimme tarpeeksi levänneet. Hän hiihti edellä ja\nminä jälkiä myöten perässä. Ja kun väsyin, niin kantoi hän minua ja\njatkoi matkaansa voimakkaana ja uupumattomana. Hänellä täytyy olla\njättiläisvoimat!\n\nEEVA\n\nMiltä sinusta oikein tuntui tuo seikkailu?\n\nHELLA\n\nSe oli kummallinen yö, Eeva!... Me kaksi, toisillemme vierasta ihmistä\nkeskellä ääretöntä, jylhää erämaata. Saman tulen ääressä, ympärillä yö\nja yksinäisyys. Hurjasti loimuavat revontulet, jotka loivat sinertävän\nheijastuksen häikäisevän valkealle lumelle. Hiljaa huokailevien\npuiden salaperäiset varjot ja kylmästä napsahtelevien oksien luomat\nkuviot lumella. Oo, se oli niin kummallista, etten koskaan,voi sitä\nunohtaa!... En koskaan, en koskaan, en koskaan!\n\nEEVA\n\nEikö sinua pelottanut tuo tuntematon mies?\n\nHELLA\n\nEi ensinkään! Hän käyttäytyi niin hienosti ja varmasti aivankuin olisi\nollut kysymyksessä vain huviretki. Hän on ihailtava mies!\n\n    (Nousee äkkiä.)\n\nJa tiedätkö, mitä hän sanoi minulle?\n\nEEVA\n\nEn luonnollisestikaan!\n\nHELLA\n\nHän sanoi, että se on sivistys ja sen tuhannet turhuudet, jotka luovat\nrajoja ja esteitä ihmisten välille, ja että siellä, missä kaikki\nkeinotekoinen lakkaa, voivat erilaisetkin ihmiset lähestyä toisiaan\nihmisinä. Ja siinä hän oli oikeassa!\n\nEEVA\n\nKaikesta päättäen on hän sivistynyt mies.\n\nHELLA (kävellen jännittyneenä edestakaisin)\n\nHän on niin erilainen kuin muut miehet! Hän on sittenkin hieno mies!\n\nEEVA\n\nTuohan on jo täyttä rakkautta!\n\nHELLA (intohimoisesti)\n\nMinusta tuntuu kuin vihaisin häntä! Hänen ylimielistä vanhuuttaan ja\npuuttumatonta voimaansa. Hän hurmaa, viettelee ja peloittaa kuin synti\nja katumus!\n\nEEVA\n\nMutta, Hella! Sinähän olet hermostunut!\n\nHELLA\n\nHän on ärsyttänyt minun uteliaisuuteni äärimmilleen! Ja minä tahtoisin\nloukata häntä!\n\n    (Menee kuohuissaan akkunan luo ja heittäytyy tuolille\n    sekä katselee ulos.)\n\nEEVA (myöskin nousten)\n\nMinkä nimessä?\n\nHELLA\n\nMiksei hän sitten sano, kuka hän on? Minä puristan häneltä vielä sen\nulos!\n\nEEVA\n\nOo, sinä suuri lapsi! Sinä etsit juhannuksen aikuista lunta! -- --\nOn kuitenkin parasta, että rauhoitut. Tuolla tulisuudellasi et hänen\nkanssaan pitkälle pääse...\n\n    (Tuntematon tulee.)\n\n\n13:s kohtaus.\n\n    Hella, Eeva, Tuntematon.\n\nTUNTEMATON\n\nSallitteko... vai häiritsenkö?\n\nEEVA\n\nOo, ette ensinkään! Olinkin juuri menossa kirjoittamaan. -- Saanen kai\nmennä sinun huoneeseesi, Hella?\n\nHELLA\n\nTietysti. Siellä voit olla rauhassa.\n\n    (Eeva poistuu.)\n\n\n14:jäs kohtaus.\n\n    Hella, Tuntematon.\n\nTUNTEMATON (lyhyen äänettömyyden jälkeen; hauskasti)\n\nOletteko kuutamosairas, neiti?\n\nHELLA\n\nEn... Ettekö tunne revontulia?\n\nTUNTEMATON\n\nTunnenpa kai! Sehän on minun kotilieteni hehkua!\n\nHELLA (kiihkeästi)\n\nMutta sanokaa minulle, missä on teidän kotinne?\n\nTUNTEMATON\n\nKaikkialla, eikä missään.\n\nHELLA\n\nSuuria sanoja eivätkä sisällä mitään!\n\nTUNTEMATON\n\nNe sisältävät niin sanomattoman paljon, neiti!\n\nHELLA\n\nNiin, ehkä... Kotinne ei ainakaan ole liian ahdas.\n\nTUNTEMATON\n\nEi, eikä hemmoittele myöskään.\n\nHELLA (nousten kärsimättömästi)\n\nTe näyttelette salaperäistä, mutta luuletteko, etten tiedä mikä te\nolette.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, miksi sitten puhumme siitä?\n\nHELLA\n\nTe-te olette....\n\n    (Epäröi sanoa.)\n\nTUNTEMATON\n\nNo niin, mikä minä olen?\n\nHELLA\n\n-- joko erinomainen ihminen tai suuruudenhullu, narri! Siinä sen\nkuulitte!\n\nTUNTEMATON\n\nSitten tiedätte enemmän kuin minä! Valitettavasti en ole kumpaakaan.\nOlen vain tukkilainen, joka on sattumalta joutunut sivistyneeseen\nseuraan.\n\nHELLA\n\nSattumaltako te jouduitte myöskin tuonne erämaahan?\n\nTUNTEMATON\n\nEn, minut vei sinne erään rakastettavan lapsen oikku.\n\n    (Matalasti)\n\nTiedättekö, mitä olisin silloin tehnyt, jos olisin ollut isänne?\n\nHELLA\n\nJa mitä, herra tuntematon?\n\nTUNTEMATON\n\nOlisin antanut teille hiukan koivunoksasta.\n\nHELLA (tavattomasti ällistyen)\n\nTämä on kuulumatonta! Te uskallatte...!\n\nTUNTEMATON\n\nSe on juuri minun vahvin puoleni!\n\nHELLA\n\nJa tuota kaikkea sanoaksenneko te tulitte tänne?\n\nTUNTEMATON\n\nEn, vaan tukkiyhtiön asiain vuoksi ja myöskin näkemään teitä.\n\nHELLA\n\nEhkä minä saan sanoa: minkätähden?\n\nTUNTEMATON\n\nOlen halukas kuulemaan sen. Te nyt näytte tuntevan minun vaikuttimeni\nparemmin kuin minä itse.\n\nHELLA\n\nTe tulitte loistamaan jonain merkillisyytenä ja ottamaan vastaan\nkiitoksia.\n\nTUNTEMATON (nuhdellen)\n\nNeiti!... Ehkä unohdamme tuon pikku jutun. Siten säästytte tekin\nolemasta ilkeä.\n\nHELLA (katuen)\n\nSuokaa anteeksi!... Olin todellakin ilkeä ja minua hävettää se! Mutta\nette suinkaan te uskone, että minä tarkoitin sillä täyttä totta?\n\nTUNTEMATON\n\nEn, niin pilaantuneeksi en teitä uskonut. Sitäpaitsi, tehän olette\nvanhempainne ainoa lapsi.\n\nHELLA\n\nNiin, mutta mitä se tähän kuuluu?\n\nTUNTEMATON\n\nHyvin paljon. Nehän aina ennen muita oppivat tuntemaan, kuinka tärkeitä\nhe ovat ihmiskunnan menestykselle.\n\nHELLA\n\nNyt te saatte minut sanattomaksi.\n\nTUNTEMATON\n\nEi, ei, neiti, älkää missään nimessä tulko sanattomaksi! Silloin\nluovutte kaikesta, mikä kuuluu nuorelle, kauniille ja nerokkaalle\ntytölle!\n\nHELLA\n\nJa pilaantuneelle tytölle!\n\nTUNTEMATON (kumartaen)\n\nEnnen kaikkea juuri hänelle!\n\nHELLA (nauraen)\n\nTe olette kummallinen mies! Täytyyhän teidän myöntää, että olette\nviskellyt minulle muutakin kuin paljaita kohteliaisuuksia!\n\nTUNTEMATON\n\nOlen ainakin koettanut valita niitä.\n\nHELLA\n\nSen minä kyllä uskon!\n\n    (Istuutuu sohvalle.)\n\nTUNTEMATON (Istuutuen hänen viereensä.)\n\nVakavasti puhuen... meidän kiistamme on vain ilmaan huitomista,\nniinkuin yleensä ne asiat, joita pidämme tärkeimpinä.\n\nHELLA\n\nOo, vai niin!\n\nTUNTEMATON\n\nTe tahdotte tietää, kuka minä olen. Mutta uskokaa minua, te ette\nvoittaisi sillä mitään. Te saisitte uuden nimen kokoelmaanne, mutta\nkadottaisitte mielenkiintonne henkilöön.\n\nHELLA\n\nSe riippuu henkilöstä.\n\nTUNTEMATON\n\nTaikka sanokaa nimestä! Sillä sitähän te juuri haluatte tietää.\n\n    (Lämpimästi.)\n\nNeiti, onko teidän niin vaikea uskoa, että ihmisellä voi olla -- sillä\nkannalla kuin asiat nykyään vielä ovat täällä maailmassa -- vakavatkin\nsyyt unohtaa nimensä?\n\nHELLA\n\nAinoastaan huonot ihmiset salaavat nimensä!\n\nTUNTEMATON\n\nNo niin, ehkä minä olen sitten huono ihminen, koska te sen niin\nvarmasti sanotte.\n\nHELLA (hämillään)\n\nOi, ei, sitä en tarkoittanut! Mutta ymmärrättehän, etten voi ajatella\nteidän tavallanne. Olen niin paljosta teille kiitollisuudenvelassa,\nenkä edes tiedä kenelle olen ja kuka te olette. Te olette kun ilmaa,\njota hengitän, mutta jonka tavoittaminen on turhaa!\n\nTUNTEMATON\n\nTuo oli tunnustus!\n\nHELLA\n\nMitä? Älkää vain ymmärtäkö kovin mielivaltaisesti sanojani!\n\n    (Nousee kiihoittuneena kävelemään.)\n\nTUNTEMATON\n\nEn... Olkaa rauhassa!... No niin, Te tahtoisitte kaikin mokomin, että\nteillä olisi varastossanne nimi, jonka sitten sopivassa tilaisuudessa\nunohtaisitte. Mutta minä en sitä tahdo. Nyt kun teillä ei ole mitään\nsellaista, ette voi mitään unohtaakaan.\n\nHELLA\n\nEi maksa vaivaa! Meidän on mahdoton ymmärtää toisiamme.\n\nTUNTEMATON\n\nNiin täällä... Mutta siellä erämaassa me ymmärsimme hyvin toisiamme.\n\nHELLA\n\nSiellä te olittekin kiltimpi.\n\nTUNTEMATON\n\nSiellä me olimme oikealla maaperällä. Te ette kysynyt nimeäni, teille\nriitti, että teillä oli luonanne ihminen. Mutta täällä höylätyllä\nlattialla tulee kysymykseen syntyperä, nimi, esi-isät sekä suoritetut\nettä suorittamattomat oppiarvot. Se on sivuseikka mikä ihminen on ja\nmihin hän kykenee, kunhan hän vain kantaa hyvää tavaramerkkiä! Mutta\nsanokaa minulle, kummassa te olitte rehellisemmin oma itsenne, täällä\nvai siellä?\n\nHELLA (hiljaa)\n\nSiellä.\n\nTUNTEMATON\n\nKas niin, me ymmärrämme siis kumminkin toisiamme!\n\nHELLA\n\nNo niin, te tahdotte siis olla vain eräs herra maantieltä!\n\nTUNTEMATON (surumielisesti)\n\nEräälle herralle maantieltä riittää hyvin, jos eräs neiti erämaasta\nmuistelee häntä joskus myötätunnolla!\n\n    (Hella menee kuohuissaan oikealle. Tuntematon katsoo\n    pitkään hänen jälkeensä.)\n\n    Hm!\n\n\n15:des kohtaus.\n\n    Tuntematon, Härmä.\n\nHÄRMÄ (tulee, kiivaasti tiuskaisten)\n\nNeiti oli kiihoittunut! Mitä täällä on tapahtunut?\n\nTUNTEMATON\n\nEi mitään vaarallista.\n\nHÄRMÄ\n\nVastatkaa suoraan, mitä te sanoitte hänelle!\n\nTUNTEMATON\n\nVain sanoja, ei mitään muuta.\n\nHÄRMÄ (painavasti)\n\nTe olette rohkea, herra seikkailija!\n\nTUNTEMATON\n\nSe on synnynnäinen ominaisuus oikeassa miehessä. Mutta onko se vika?\n\nHÄRMÄ\n\nOn teissä. Te unohdatte asemanne.\n\nTUNTEMATON (ylpeästi)\n\nMinä en unohda mitään. Minä vain hallitsen asemani!\n\nHÄRMÄ\n\nTe olette saanut vaikutusvaltaa tuohon kummalliseen tyttöön! Hän tietää\nolevansa teille kiitollisuudenvelassa pelastuksestaan ja kuvittelee\nties mitä luonnottomuuksia! Ja tätä kaikkea te tahdotte käyttää\nhyväksenne!\n\nTUNTEMATON\n\nTeillä oli sama vapaus hankkia tuo kiitollisuudenvelka. Mutta\njostain syystä ette tehnyt sitä. Teillä on myöskin enemmän tilaisuutta\nvaikuttaa häneen kuin minulla. Mutta käytöksenne ilmaisee, että te ette\nole sitä käyttänyt ainakaan eduksenne.\n\nHÄRMÄ\n\nSe ei kuulu teihin!\n\nTUNTEMATON\n\nOlen jo alusta alkaen ollut siitä selvillä. Teidän esimerkkinne\nsotkeutua toisten asioihin, houkutteli vain minuakin.\n\nHÄRMÄ\n\nMitä? Vertaatteko te itseänne minuun? Minä sanon teille kerta\nkaikkiaan, etten kärsi ketään tielläni!\n\nTUNTEMATON\n\nJos teillä on entinen suuntanne, niin sillä tiellä ette minua tapaa,\nettekä ketään muutakaan kunnon miestä.\n\nHÄRMÄ (raivostuen)\n\nKurja! Sinä unohdat, että minä voisin raivata sinut tieltäni yhdellä\nainoalla sanalla!\n\nTUNTEMATON (kylmästi)\n\nSe sana ei teitä paljoakaan auttaisi. Täällä Pohjolassa vetää\nilmiantaja lyhimmän korren... Sellainen menettely tuskin olisi teille\nmikään suositus ylimetsäherra Lövenborgin perheessä.\n\nHÄRMÄ\n\nSinä et tunne minua, onneton!\n\nTUNTEMATON\n\nPäinvastoin me tunnemme toisemme tarpeeksi jo pitemmältä ajalta. On\nviisainta, että muistatte sen tässä kilpailussa.\n\nHÄRMÄ\n\nEn ryhdy kilpailemaan kulkurien kanssa!\n\nTUNTEMATON\n\nTällä kertaa saatte sen tehdä, herra, tahdoittapa sitä eli ei, jollette\ntahdo väistyä.\n\n    (Hella tulee ovelle.)\n\nHÄRMÄ\n\nMinä en koskaan väisty taistelutta!\n\nTUNTEMATON\n\nEnkä minä taistelua!\n\nHÄRMÄ\n\nVarokaa! Jos joku tunkeutuu minun tielleni, hänet minä muserran\nkeinoista välittämättä!\n\nTUNTEMATON\n\nNo, syyttäkää sitten itseänne, jos muserrutte omiin keinoihinne!\n\nHÄRMÄ (kohottaa kätensä kuin hyökätäkseen hänen kimppuunsa)\n\nMitä sinä uskallat kurja maankiertäjä!\n\nTUNTEMATON (astuen askeleen lähemmäksi ja katsoo häntä tiukasti\nsilmiin, Härmä peräytyy)\n\nParasta se onkin... Se juttu voisi päättyä teille epätyydyttävästi.\n\n\n16:des kohtaus.\n\n    Tuntematon, Hella, Härmä.\n\nHELLA (tullen esiin)\n\nMitä tämä on? Mitä te oikein ajattelette, herrat?\n\nTUNTEMATON\n\nKysykää häneltä, neiti... Minusta tässä ei tunnu olevan paljoakaan\najatusta.\n\nHÄRMÄ\n\nSuokaa anteeksi, neiti! Tuo seikkailija ärsytti minua.\n\nHELLA (katkerasti)\n\nSehän kuuluu hänen seurustelutapoihinsa.\n\nTUNTEMATON\n\nMinä en tiennyt teidän kaivanneen täällä salonkimiestä. Muuten pyydän\nanteeksi teiltä, neiti, että olen sellainen kuin olen.\n\n    (Kumartaa.)\n\nHELLA\n\nTe olette oikeassa. Täällä on salonkimiehiä tarpeeksi.\n\n    (Tarjoo Härmälle käsivartensa.)\n\nTulkaa, herra luutnantti.\n\nHÄRMÄ\n\nMielelläni, neiti. -- Ja te herra seikkailija, jääkää hyvästi. Toisella\nkertaa puhumme enemmän tästä.\n\nHELLA\n\nKeksikää itsellenne nimi. Te näette, että tavaramerkilläkin on etunsa.\n\nTUNTEMATON (hymyillen)\n\nAnteeksi, mutta sitä en ole vielä huomannut.\n\nHELLA (kiusoittavasti)\n\nSilloin teidän huomiokykynne on huonompi kuin älynne... Hyvästi, herra\nTuntematon!\n\n    (Eeva tulee sisään.)\n\nTUNTEMATON (kumartaa vaieten, mutta hiukan ylimielisesti hymyillen.\nHella ja Härmä poistuvat.)\n\n\n17:äs kohtaus.\n\n    Tuntematon, Eeva.\n\nEEVA\n\nNo, taas te jäitte kuivalle! Ai, ai, teitä! Se oli jo toinen kerta\ntänään..\n\nTUNTEMATON\n\nMutta minä säilytin aseman ja sekin on jo paljon.\n\nEEVA\n\nTe olette aika mestari.\n\nTUNTEMATON\n\nVain kokemusta ja ihmistuntemusta, neiti.\n\nEEVA\n\nAinakin te osaatte niittää tappioistannekin etua. -- Tässä on nyt se\nkirje. Tahdotteko olla niin ystävällinen?\n\n    (Antaa hänelle kirjeen.)\n\nTUNTEMATON\n\nMielelläni, neiti. Vienkö terveisiä myöskin?\n\nEEVA\n\nJos tiedätte oikean henkilön, niin viekää.\n\nTUNTEMATON\n\nSiitä minä kyllä vastaan. Mutta sallitteko, että poistun?\n\nEEVA\n\nNytkö jo...? Ja mihin?\n\nTUNTEMATON\n\nLepäämään... Minun täytyy huomenna palata takaisin.\n\nEEVA\n\nOo, minä ymmärrän... Kuuluuko sekin taktiikkaan?\n\nTUNTEMATON\n\nTaktiikkaan kuuluu aina sellainen vastasiirto, jota vastustaja kaikkein\nvähimmin toivoisi. -- Hyvästi neiti! Nukkukaa hyvin!\n\n    (Poistuu perälle.)\n\nEEVA\n\nSamoin teille!\n\n    (Itsekseen, hänen jälkeensä katsellen.)\n\nKummallinen mies.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\n(Sama huone kuin ensimäisessä näytöksessä. On iltapuoli. Eeva seisoo\nakkunan luona katsellen ulos.)\n\n\n1:nen kohtaus.\n\n    Eeva, Hella.\n\nEEVA (matalasti itsekseen)\n\nVihdoinkin!\n\nHELLA (tulee hiukan huonotuulisena)\n\nTerveisiä metsästä!\n\nEEVA\n\nNäitkö hänet?\n\nHELLA\n\nEn... Koko mies on hävinnyt kuin olisi maa hänet niellyt.\n\nEEVA\n\nEtkö kysynyt?\n\nHELLA\n\nEn kehdannut...Tulisi vielä itserakkaammaksi, jos saisi kuulla.\n\nEEVA\n\nSen hän tekee tahallaan. Hänellä on oikein syntisen hieno maku ilmestyä\nja hävitä juuri oikealla hetkellä.\n\nHELLA\n\nMutta varroppas, sinä ylpeä mies! Vielä minä sinut kesytän!\n\nEEVA (vakavasti)\n\nHella, sana minulle suoraan, oletko rakastunut häneen?\n\nHELLA (kärsimättömästi)\n\nÄhs! kaikkia sinäkin viitsit kysellä!\n\nEEVA\n\nTahtoisin vain varoittaa sinua. Hänellä tuskin on minkäänlaista\ntulevaisuutta. Ja vaikka hän onkin -- niinkuin näkyy -- sivistynyt ja\nkaikin puolin kunnollinen mies, niin pelkäänpä, että olisi järjetöntä\nkiintyä häneen.\n\nHELLA\n\nKuule Eeva... älä nyt rupea noin juhlalliseksi... Kaikki eivät osaa\nkiintyä yhtä järkevästi kuin sinä.\n\nEEVA\n\nHän on kaikissa tapauksissa vain kulkija.\n\nHELLA\n\nHän on kaikissa tapauksissa mies, joka kiinnittää mieltäni!\n\nEEVA\n\nLiiaksikin... sen olen huomannut.\n\nHELLA\n\nHän ärsyttää minua. Tahtoisin kiertää hänet sormeni ympärille!\n\nEEVA\n\nMielettömyyksiä! Parasta on, ettet leiki tulella. Korvennat siipesi.\n\nHELLÄ (suuttuen)\n\nOmanipa ovat!\n\nEEVA\n\nUsko minua... sinä et milloinkaan kierrä sitä miestä sormesi ympärille,\nvaan hän sinut.\n\nHELLA\n\nKas vaan, kylläpä sinä osaat olla järkevä tänään!\n\nEEVA\n\nMiksi tahdot leikitellä hänen kanssaan? Jollei se parempaa ole, niin\nsiihen hän on tosiaankin liian hyvä!\n\nHELLA\n\nSe on hauskaa!\n\nEEVA\n\nMutta onko se viisasta?\n\nHELLA (kärsimättömästi)\n\nOoh, sinä olet oikein inhoittavalla tuulella tänään! Parasta lähteä\ntakaisin metsään!\n\nEEVA\n\nNäitkö siellä Yrjöä?\n\nHELLA\n\nMinä sanoin hänelle... Hyvästi nyt vaan! Älä nyt korvenna siipiäsi, kun\nhän tulee!\n\n    (Menee kiireesti ulos.)\n\nEEVA\n\nOo, sinä suuri uppiniskainen lapsi!\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Eeva, Tynjälä.\n\nTYNJÄLÄ (tulee)\n\nMistä Hella oli närkästynyt, kun ei ollut näkevinään?\n\nEEVA\n\nTaisin vähän liiaksi neuvoa häntä.\n\nTYNJÄLÄ\n\nJa mistä te keskustelitte?\n\nEEVA\n\nTuosta tuntemattomasta.\n\nTYNJÄLÄ\n\nVai niin, onko Hella innostunut häneen?\n\nEEVA\n\nPelkään niin olevan, vaikka hän sen kieltää... Ehkä se oli väärin\nminulta. Olenhan itsekin vielä neuvojen tarpeessa.\n\nTYNJÄLÄ\n\nEi, se oli oikein!\n\nEEVA\n\nNiinkö sinäkin ajattelet?\n\nTYNJÄLÄ\n\nHän on kyllä kunnon mies ja minä pidän hänestä paljon. Mutta siitä ei\nmihinkään pääse, että hän on vain tuntematon kulkija.\n\nEEVA\n\nJuuri samaa sanoin minäkin. Ikävä vain, hän olisi muuten erinomainen\nmies!\n\nTYNJÄLÄ\n\nLuistava! Mutta hänestä tuskin on Lövenborgin tyttärelle.\n\nEEVA\n\nNiin ajattelen minäkin! -- Mutta minun poikani sitävastoin?\n\n    (Lähestyy häntä.)\n\nTYNJÄLÄ (vetäen hänet polvelleen)\n\nNo olehan nyt! Ja sinä sitten tiedät mikä minä olen.\n\nEEVA\n\nTiedän kai! -- Mutta sinä et näytä oikein iloiselta tänään. Mikä sinua\nvaivaa?\n\nTYNJÄLÄ\n\nEräs kiusallinen juttu, mutta ehkä se selviää vähitellen.\n\nEEVA\n\nKuule, sinun pitäisi päästä täältä erämaasta pois!\n\nTYNJÄLÄ\n\nSe on totta, minua alkaa jo painaa tämä elämä! Se on liian hermoja\nkuluttavaa.\n\nEEVA\n\nSinun täytyy hakea johonkin toimeen Etelään!\n\nTYNJÄLÄ\n\nSen olen jo tehnytkin.\n\nEEVA\n\nNiinkö, etkä ennen ole minulle siitä puhunut, sinä paha, paha poika!\n\nTYNJÄLÄ\n\nMinulla ei ennen ole ollut varmuutta, mutta nyt minulla on.\n\nEEVA (innostuen)\n\nOi niin hauskaa!... Ja tietysti sinä pääset. Onhan sinulla niin paljon\nkokemusta.\n\nTYNJÄLÄ\n\nNiin... kiitos siitä näiden pitkien, pitkien vuosien! (Vilkkaammin.)\nMutta minä en mene yksin. Minäpä vien sinutkin mukanani Etelään.\n\nEEVA (hiljaa)\n\nTiedäthän, että tulen mielellänikin!...\n\nTYNJÄLÄ\n\nNiin, Eeva, minä tiedän sen!\n\nEEVA\n\nMinäkin olen kyllästynyt näihin lyhyihin päiviin, lyhyihin kesiin ja\nloppumattoman pitkiin öihin ja talviin!\n\nTYNJÄLÄ\n\nJa sitten me lennämme kuin kaksi muuttolintua Etelään ja rakennamme\nsinne pienen pesämme, Eeva!\n\nEEVA (iloisesti)\n\nNiin, rakas! Ja silloin alkaa meidän kesämme!\n\nTYNJÄLÄ\n\nNiin, ajatteles!... Minusta onkin tuntunut kuin vallitsisi täällä\nainainen talvi... Pohjolalla on kylää oma viehätyksensä... mutta\nraskasta se on sittenkin...\n\n    (Karmala tulee. Eeva ja Tynjälä erkanevat.)\n\n\n3:mas kohtaus.\n\n    Eeva, Tynjälä, Karmala.\n\nKARMALA (juron leikkisästi)\n\nNoo, mitäs forstmestari turhia!... Kyllähän minäkin tuon konstin olen\nosannut joskus.\n\nEEVA (hämillään)\n\nAijoimmekin juuri lähteä ulos.... Emmekö mene Hellaa tapaamaan?\n\nTYNJÄLÄ\n\nLähdetään vain, ettei käy samoin kuin viime kerralla!\n\n    (Menevät ulos. Karmala alkaa puhdistaa piippuaan.)\n\n\n4:jäs kohtaus.\n\n    Karmala, Salametsästäjä.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ (tulee hätääntyneenä sisään)\n\nVoiko tänne piiloutua? Poliisit ovat jäljissäni!\n\nKARMALA (katsellen häntä ällistyneenä)\n\nMitä?... Oletko sinäkin täällä?\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ (hämmästyen)\n\nSinä täällä...\n\nKARMALA (vimmaisesti)\n\nNiin... täällä olen ollut aina siitä asti, kun ajoit minut torpastani,\nhylkiö! Sillä kertaa pääsit liian helpolla, lurjus!\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ (epäröiden)\n\nSitten on minun turhaa turvautua tänne!\n\nKARMALA\n\nNo, mikä pakko on sitten kelpo talon isännän tulla erämaahan\npiileksimään ruunun kättä?\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nTulin petkutetuksi talonkaupassa ja menetin kaikki!\n\nKARMALA\n\nOmiaan olikin sinulle!\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nSitten hakkasin petkuttajan puolikuoliaaksi ja pakenin tänne. Sen\njälkeen olen elänyt metsästyksellä.\n\nKARMALA (karkeasti)\n\nSitten kai ymmärrät, hylkiö, miltä tuntuu lähteä isiensä turpeelta!\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nMinä vain tiedän, että he ovat aivan jäljissäni! Yllättivät minut\nhirvenajossa! Jos nyt joudun kiinni, niin olen hukassa!\n\nKARMALA\n\nNo ei olisi liiaksi!\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ (toivottomasti),\n\nNiin, minä tiedän, että vihaat minua!... Nyt voit helposti kostaa.\n\nKARMALA (synkästi)\n\nEi, niin kehnoon kostoon ei taivu mies! Minä en tarvitse siihen muiden\nkättä. Mutta jos nyt seisoisimme kahden korvessa, Jumalan vapaan\ntaivaan alla, niin taitaisitpa olla kuumilla, mies!\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nNo anna minun sitten mennä.\n\nKARMALA\n\nPoliisien käsiinkö?...\n\n    (Nostaa syrjään kirstun ja avaa lattia!nukun)\n\nRyömi tuonne! Sen parempaa paikkaa ei täällä ole.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nKiitos!... Sinä olet sentään kunnon mies!\n\nKARMALA (karkeasti)\n\nÄlä lörpöttele vaan painu sinne!\n\n    (Salametsästäjä menee luukusta, jonka Karmala huolellisesti\n    sulkee ja menee toiselle puolen huonetta.)\n\n\n5:des kohtaus.\n\n    Karmala, Kaksi poliisia.\n\nPOLIISI (tulee toverinsa kanssa sisään)\n\nTänne tuli eräs salametsästäjä!\n\nKARMALA\n\nEn ole huomannut ketään.\n\nPOLIISI\n\nSe on mahdotonta! Hänen täytyy olla täällä!\n\nKARMALA\n\nMikä pakko siihen on? Onhan sitä miehen tila muuallakin.\n\nPOLIISI\n\nTe valehtelette. Olette piilottanut hänet johonkin!\n\nKARMALA\n\nHakekaa...!\n\nPOLIISI\n\nSen teemmekin. Mene sinä ja tarkasta tuo toinen huone.\n\n    (Toinen poliisi menee vasemmalle.)\n\nKARMALA\n\nKyllä hän on jo luistanut, jos hän on oikea metsästäjä.\n\nPOLIISI\n\nHänen oli mahdoton mihinkään luistaa!\n\n    (Tarkastelee ympäri huonetta. Vappu tulee puita sylissään.)\n\n\n6:des kohtaus.\n\n    Edelliset, Vappu.\n\nVAPPU (laskien puut lattialle)\n\nNo, mikä nyt taas on hukassa?\n\nPOLIISI\n\nEtsimme erästä salametsästäjää.\n\nVAPPU\n\nJa häntä te haette kuin nuppineulaa! Ettette vähän häpeä, aika\nmies! Kas kun ette kouri taskujakin, yksin tein!... (Menee toiseen\nhuoneeseen.) Ja täällä toinen karilas! Jo minun täytyy sanoa!...\n\n    (Toinen poliisi, tulee.)\n\nPOLIISI\n\nEi löytynyt?\n\nTOINEN POLIISI\n\nEi.\n\nPOLIISI\n\nSehän on kummallista! Ja minä olisin voinut vaikka vannoa, että hän\ntuli tänne.\n\nKARMALA (ivallisesti)\n\nNiin minäkin olisin voinut.\n\nPOLIISI\n\nParasta, että jatkamme matkaamme!\n\n    (Poistuvat. Vappu tulee.)\n\nKARMALA\n\nLaske hänet ulos sieltä, kun tulee sopiva aika!\n\n    (Osoittaa lattian alle. Tuntematon tulee.)\n\n\n7:mäs kohtaus.\n\n    Tuntematon, Karmala, Vappu.\n\nTUNTEMATON\n\nMitä nuo poliisit asioivat täällä?\n\nVAPPU\n\nErästä metsästäjää hakivat, mutta eivätpä löytäneet, hurtat.\n\nTUNTEMATON\n\nSiellä on siis kumminkin joku?\n\nKARMALA\n\nOnhan siellä eräs lurjus.\n\nTUNTEMATON (jäykästi)\n\nNo niin, te nyt kerran olette, sotajalalla yhteiskuntajärjestyksen\nkanssa!... Mutta minä en pidä tuosta tavasta.\n\nKARMALA (terävästi)\n\nMutta te pidätte kumminkin suojasta oman päänne päällä!\n\nTUNTEMATON (karskisti)\n\nKyllä, ukko Karmala! Mutta olenko silti ryöminyt teidän lattioittenne\nalle?\n\nKARMALA\n\nSitä ei kukaan ole sanonutkaan.\n\nTUNTEMATON\n\nTuolla tavoin voi saada suojaa yhtähyvin roisto kuin kunnon mieskin!\n\nKARMALA (katkerasti)\n\nSe raja ei ole täällä erämaassa aina niin selvä! Muuten minulla oli\ntällä kertaa siihen omat syyni.\n\nTUNTEMATON\n\nMitä sillä tarkoitatte?\n\nKARMALA\n\nHän oli pahin vihamieheni.\n\nTUNTEMATON (hämmästyen)\n\nNiinkö,... Ja te ette luovuttanut häntä poliiseille sentähden!\n\nKARMALA\n\nKehnoahan se olisi ollut miehen kostoksi!\n\nTUNTEMATON (ihmetellen)\n\nMinä ihmettelen teitä -- Mitä hän on tehnyt teille?\n\nKARMALA\n\nHääti minut torpastani ja saattoi kulkurina tänne erämaahan\nhautautumaan.\n\nTUNTEMATON\n\nSe asiako teidät saattoi tänne?\n\nKARMALA\n\nNiin... Kiskoivat pois ovet ja akkunat ja särkivät uunit. En jaksanut\nsitä kestää, vaan annoin ruununmiehille selkään... Ja silloin sitä sai\nkatsoa eteensä.\n\nTUNTEMATON\n\nSe oli siis pakosta?\n\nKARMALA\n\nNiin oli... Ja kuinkahan moni tänne ihan syyttä lähtee.\n\nTUNTEMATON\n\nJa siitä asti olette ollut täällä?\n\nKARMALA\n\nOnhan tuota tullut oltua jo kymmenisen vuotta.\n\nTUNTEMATON\n\nKuinka te sentään niin hurjistuitte?\n\nKARMALA\n\nEihän se tainnut minultakaan niin oikein olla. Mutta eihän sitä silloin\njoudu katsomaan, kun luonto nousee ... Ja eihän se ollut niin helppoa\nminullekaan.\n\nTUNTEMATON\n\nEi; ei tietystikään. Minä ymmärrän sen niin hyvin... Oletteko koskaan\najatellut palata täältä pois?\n\nKARMALA (jyrkästi)\n\nEn... Olen parhaimmat vuoteni täällä korvessa kuluttanut ja tänne\nhongan juurelle saan kylmetäkin... Nehän ovat niin tahtoneet!\n\nTUNTEMATON\n\nHuomaan, että olette oppinut liiaksi vihaamaan ihmisiä!\n\nKARMALA\n\nRakastaako heitä pitäisi?... Täällä erämaassa ei jaksa muu elää kuin\nviha. Se on ainoa, joka antaa elintarmoa ja lievittää yksinäisyyttä! Se\nruokkii hengen niinkuin työ ruumiin!\n\nTUNTEMATON\n\nSe johtuu liiaksi sisäänpäin keskittyneestä sielunelämästä.\n\nKARMALA\n\nSe johtuu ankaroista elinehdoista. Tämä erämaa ei lellittele ketään.\nTäällä oppii vastaamaan iskua iskuilla.\n\nTUNTEMATON\n\nEikö teillä ole omaisia?\n\nKARMALA\n\nPari vuotta sitten hautasin äitini... toiset ovat kai Amerikassa.\n\nTUNTEMATON\n\nOlette siis yksin maailmassa, kuten minäkin.\n\nKARMALA\n\nOlihan minulla morsionkin -- tulkoon sekin sanotuksi yksin tein -- vaan\nsinne se jäi. Enhän voinut ottaa häntä selkääni... kun ei ollut kattoa\nomankaan pääni päällä.\n\nTUNTEMATON\n\nTeillä on siis vain synkkiä kokemuksia. Mutta minä uskon kuitenkin,\nettä täällä voivat elää jalommatkin vaikuttimet.\n\nKARMALA (katkerasti naurahtaen).\n\nUskokaa vaan, ette siinä paljoakaan väsy! Mutta sen minä sanon teille,\nvoimakkain vaikutin täällä on viha. Kunhan täällä olette, niin opitte\nsen tuntemaan.\n\nTUNTEMATON\n\nMinusta te itse olette juuri paras todistus sitä vastaan!\n\nKARMALA\n\nÄlkää luottako siihen liiaksi!\n\n    (Menee kiihtyneenä ulos.)\n\nTUNTEMATON\n\nKelvottomat... ovat turmelleet kunnon miehen elämän!\n\nVAPPU\n\nSanokaas muuta!... Ja nyt hän lähettelee rahoja entiselle\nmorsiamelleen, joka sattui saamaan kaikenlaisen miehen. Ei sitäkään\nvaan kaikki tekisi!\n\nTUNTEMATON\n\nNiinkö?... Mutta sehän on suurenmoista!\n\nVAPPU\n\nEn tiedä, mitä se on, mutta niin on asia!\n\n    (Poistuu vasemmalle.)\n\nTUNTEMATON (oltuaan hetken ajatuksissaan)\n\nHm!...\n\n(Laulaa:)\n\n    Kulkijan elämä on tuulta ja tyyntä,\n    myötä- ja vastamaata.\n    Odotella tuulella tyyventä\n    ei kulkijapoika saata.\n\n    Kulkijapoika se huikeissansa\n    näki aukeevan ruusunkukan.\n    Rakastaa, vaan ei omistaa\n    on kulkijapojallakin lupa.\n\n    Kukapa sen kulkijan korjaisi,\n    jos se vaipuisi maantien ojaan?\n    Ruusut ei kuki eikä immyt itke\n    haudalla kulkijapojan.\n\n\n8:sas kohtaus.\n\n    Tuntematon, Hella. Eeva.\n\nEEVA\n\nTässä me nyt taas olemme!\n\nTUNTEMATON (tervehtien)\n\nErittäin rakastettavasti teiltä! Tervetuloa vain!\n\nHELLA\n\nTulimme katsomaan, oletteko nyt kiltimpi kuin viimein!\n\nTUNTEMATON\n\nTuskin!... Virheistään ei voi ihminen niin helposti päästä! -- Muuten\nminä kiitän viimeisistä!\n\nHELLA\n\nOliko se joku piikkaus?\n\nTUNTEMATON\n\nKuinka niin?\n\nHELLA\n\nTe tiedätte hyvin, että minä käyttäydyin hyvin epäkohteliaasti silloin.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, eikö se sitten kuulunut ohjelmaan?\n\nHELLA\n\nMinä en todellakaan tiedä, mitä teille vastaisin!\n\nEEVA\n\nKas niin, nyt te alatte taas kiistellä! Parasta, että menen toiseen\nhuoneeseen, niin, saatte rauhassa riidellä!\n\n    (Menee vasemmalle.)\n\n\n9:säs kohtaus.\n\n    Tuntematon, Hella.\n\nHELLA (mennen akkunaan)\n\nTe lähditte kovin äkkiä silloin!\n\nTUNTEMATON (istuen pöydän luo.)\n\nMinun oli lähdettävä takaisin seuraavana aamuna.\n\nHELLA\n\nSe ei ollut oikein kauniisti teiltä... En saanut teitä enää tavata.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, oliko se sitten tarkoitus? Suokaa anteeksi, en ymmärtänyt teidän\njäähyväisiänne siltä kannalta.\n\nHELLA (kääntyen)\n\nMitenkä te ne käsititte?\n\nTUNTEMATON\n\nEttä olin tarpeeksi vieraillut sivistyneessä perheessä ja sain luvan\nmennä.\n\nHELLA\n\nOoh, kylläpä te osaatte olla ilkeä!...\n\n    (Lähestyen häntä)\n\n... Myönnän, että vika oli minun. Mutta en luullut teidän ottavan sitä\nniin vakavalta kannalta!\n\nTUNTEMATON\n\nMinä otan aina ihmiset vakavalta kannalta!\n\nHELLA\n\nOlisin tahtonut valmistaa teille jotain hauskaa. Mutta se kävi, ikävä\nkyllä, toisin.\n\nTUNTEMATON\n\nMinulla oli kyllä tarpeeksi hauskaa.\n\nHELLA\n\nSitä en usko! Te sanotte vain.\n\nTUNTEMATON\n\nMinä ajattelen aina niinkuin sanon. Sitäpaitsi minulla ei ole siinä\nsuhteessa mitään vaatimuksia. Kaikkein vähimmin vieraana ollessani.\n\nHELLA (mennen hermostuneena yli lattian)\n\nMe emme sovi yhteen!\n\nTUNTEMATON\n\nKyllä neiti... kuin kaksi raakaa timanttia, joita hiotaan vastakkain.\nNe kuluttavat toisiaan.\n\nHELLA (jäykästi)\n\nTe olette ylpeä luonne!\n\nTUNTEMATON (mennen toiselle puolen)\n\nTe ette siis pidä siitä ominaisuudesta muissa kyin itsessänne?\n\nHELLA (kuohahtaen)\n\nTe-te olette... itserakas!\n\nTUNTEMATON\n\nAivan niin, se on toinen laji itseluottamusta ja siemen suuriin\najatuksiin, suuriin tekoihin!\n\nHELLA\n\nTäällä erämaassa on kai paljon tilaisuutta sellaisiin?\n\nTUNTEMATON\n\nKaikkialla, neiti! Täälläkin voi ihminen olla persoonallisuus.\n\nHELLA\n\nOnko se niin välttämätöntä tukkilaiselle?\n\nTUNTEMATON\n\nOn, sieluni! Jotenkin yhtä paljon kuin \"Lapin prinsessalle!\"\n\nHELLA (tulisesti)\n\nMitä te sanoitte?\n\nTUNTEMATON\n\nSanoin, että se, mikä teissä itsessänne on ansio, on teidän mielestänne\ntukkilaisessa virhe. Mutta kummaltakohan elämä vaatii enemmän luonnetta?\n\nHELLA\n\nLuonnollisesti teiltä! Kuinkas muuten.\n\nTUNTEMATON\n\nNiin ehkä!... On ihmisiä, joita maailma hioo, mutta sellaiset ihmiset\neivät koskaan hio maailmaa. Sillä he eivät ole persoonallisuuksia!\n\nHELLA (ivallisesti)\n\nHaluaisinpa nähdä, mitenkä te hiotte maailmaa!\n\nTUNTEMATON\n\nOlen sen joskus tehnyt.\n\n    (Hiljaa).\n\nJa siksipä juuri olenkin nyt täällä...\n\n    (Matalasti)\n\nHuomaan ettette pidä minusta, neiti!\n\nHELLA (tukahtuneesti, mennen pöydän luokse)\n\nMinä vihaan teitä!\n\nTUNTEMATON (rauhallisesti)\n\nJumalan kiitos! Pelkäsin jo asian olevan päinvastoin!... Te vihaatte\nminua siksi, että olen suora teitä kohtaan enkä jumaloi teidän\nvikojanne!\n\nHELLA\n\nTe loukkaatte minua!\n\n    (Vaipuu pöydän nojalle ja puhkee hermostuneeseen itkuun.)\n\nTUNTEMATON. (lähestyen; tavattoman pehmeästi)\n\nNeiti, valitan syvästi, jos tulin tahtomattani loukanneeksi teitä...\nKas niin, älkäähän itkekö, neiti! En voi kestää sitä. Ylpeyttä\nvastaan olen karaistuneempi kuin kyyneleitä. Ehkä juuri siksi, että\nniin paljon... paljon enemmän olen saanut osakseni edellisiä kuin\njälkimäisiä... Jos ette voi kärsiä minua, niin onhan maailma laaja.\nEihän teidän tarvitse tavata minua, eikä edes ajatellakaan, minua!\n\nHELLA\n\nEi, ei, en niinä sitä tarkoittanut!\n\nTUNTEMATON\n\nMitä te sitten tarkoititte?\n\nHELLA\n\nMiksi te kohtelette minua kuin lasta?\n\nTUNTEMATON\n\nSiksi kai, että olen niin paljon vanhempi teitä, joskaan en vuosiltani,\nniin kokemuksiltani. Katsokaas, minut on elämä muodostanut sellaiseksi\nkuin olen! Ja uskokaa minua, se koulu ei ole ollut helppoa! Te\nsitävastoin olette kasvanut onnen ja päivänpaisteen ympäröimänä...\n\nHELLA\n\nLuuletteko, että minä sen vuoksi olen onnellinen?\n\nTUNTEMATON\n\nEn... Oikein käsittääkseen onnea, täytyy joskus olla onnettomuuttakin.\nVoidakseen nauttia rauhasta täytyy ensin taistella.\n\nHELLA (matalasti)\n\nSe on totta... täytyy taistella.\n\nTUNTEMATON\n\nJa juuri siksi on teidän vaikea käsittää sitä terästä, joka minun\npäätäni kohottaa.\n\nHELLA (kääntyen)\n\nMiksi te ette luota minuun? Se on juuri se, joka loukkaa minua.\n\nTUNTEMATON\n\nLuotan teihin rajattomasti, neiti. Jos olisi kysymyksessä henkeni...\nvieläpä kunnianikin, niin uskoisin ne empimättä teidän käsiinne.\n\nHELLA\n\nMutta ette kuitenkaan nimeänne.\n\nTUNTEMATON (istuen hänen viereensä)\n\nUskokaa minua, neiti, se ei ole mikään oikku. Minulla on vakavat syyt\nolla sitä tekemättä. Se ei ole itse tähteni, vaan juuri teidän ja\nmuidenkin. Minulla ei ole oikeutta sotkea toisia ihmisiä kohtalooni,\njonka päätöksestä en itsekään tiedä, ja sen tekisin ilmaistessani\nteille, mitä nyt pyydätte. Ehkä kerran tulee aika, jolloin voin sen\ntehdä, mutta se aika ei ole nyt....\n\n    (Tarttuu hänen käteensä.)\n\nEttekö voi luottaa minuun ilman?\n\nHELLA.\n\nVoin!... Luotan teihin... Teidän täytyy olla kunniallinen mies.\n\nTUNTEMATON (lämpimästi)\n\nKas niin, nyt olette oikein hyvä. En maailman hinnasta tahtoisi tuottaa\nteille mielipahaa.\n\nHELLA\n\nOlen kai mielestänne hyvin lapsellinen?\n\nTUNTEMATON (intohimoisesti)\n\nTe olette rohkea ja reipas! Teissä on Pohjolan erämaiden jylhää\nromantiikkaa! Teidän silmissänne on näiden pitkien talviöiden\nkaihomielistä revontulihehkua! Pidän teistä sanomattomasti juuri\nsellaisena kuin olette!\n\nHELLA\n\nTe olette kummallinen mies. Te vedätte puoleenne kuin magneetti ja\ntorjutte luotanne samalla.\n\nTUNTEMATON\n\nJos voisin sanoa teille kaiken, mitä tunnen ja ilmaista teille sen,\nmitä tiedän, niin laulaisin teille laulun niin suuren ja kauniin kuin\nitse vapaus...\n\nHELLA (tulisesti)\n\nOi laulakaa se... laulakaa kaikissa tapauksissa!\n\nTUNTEMATON\n\nNe laulut eivät soi tässä maassa vielä. Mutta ne soivat kerran!...\n\n    (Tarttuen Hellan käsiin, intohimon voimalla.)\n\nTahtoisin niin sydämestäni uskoa teille itseni! Tahtoisin ainaiseksi\nkiinnittää teidät myrskyiseen seikkailijaelämääni...\n\nEEVA (tulee sisään)\n\nOoh, anteeksi, että häiritsen.\n\nTUNTEMATON (hätäisesti)\n\nEtte ensinkään, neiti. Tulitte oikeaan aikaan. Olkaa niin hyvä vain.\n\n    (Hiljaa; mennen toiselle puolelle huonetta.)\n\nJumalan kiitos, kauemmin en olisi ollut varma itsestäni.\n\nEEVA\n\nSieltä tulevat jo miehet työstä.\n\nHELLA\n\nJa me olemme vain kiistelleet koko ajan!...\n\n    (Menee kiihtymystään salaten akkunaan ja katselee ulos.)\n\nTUNTEMATON\n\nSehän on myöskin yksi tapa kuluttaa aikaa, eikä suinkaan huonoimpia.\n\n    (Vappu tulee sisälle ja alkaa puuhailla uunin luona.)\n\n\n10:nes kohtaus.\n\n    Lövenborg, Tynjälä, Karmala, Närvänen, Rahkonen,\n    Vikki-Kalle, Iisakki y.m., Tukkilaisia.\n\nLÖVENBORG (reippaasti)\n\nKas niin, täällä on ainakin nuoruutta ja lämmintä! Siellä olikin\nvähällä tulla kylmä.\n\nTYNJÄLÄ\n\nNyt ei tosiaan kahvi tekisi pahaa.\n\nLÖVENBORG\n\nAivan niin. Nyt iso pannu tulelle, emäntä! Ja kuka teistä on soittaja,\nniin antakoon soida. Täällä täytyy järjestää olonsa niin mukavaksi kuin\nmahdollista.\n\nVAPPU\n\nPianhan se kahvi joutuu, tervaksilla keittäen.\n\n    (Asettaa pannun tulelle.)\n\nNÄRVÄNEN\n\nVedä viulusi esille, Niku, ja anna tulla! Nyt pistetään tanssiksi!\n\n    (Eräs tukkilaisista ottaa esille viulunsa ja alkaa näppäillä sitä.)\n\nLÖVENBORG\n\nNo, kuinkas sinä olet kuluttanut aikaasi, Hella?\n\nEEVA\n\nKiistellen, kuten tavallista.\n\nLÖVENBORG\n\nSiihen hän kyllä kykenee. Et kai halua tällä kertaa lähteä\nhiihtämään... Mitä?\n\nHELLA\n\nEn, kiitos. Nyt minä haluan vain tanssia!\n\n    (Aletaan soittaa valssia. Tuntematon tanssii Hellan kanssa\n    ja Tynjälä Eevan.)\n\n\n11:des kohtaus.\n\n    Edelliset, Hirvikangas, Härmä, Poliisi.\n\nHÄRMÄ (pirullisesti)\n\nKas, täällähän iloitaan. No, sittenpä tulee sitä karvaampaa jälessä.\n\nLÖVENBORG\n\nMitä nyt? Mistä on sitten kysymys?\n\nHÄRMÄ\n\nPian se nähdään. -- Tehkää tehtävänne, nimismies.\n\nHIRVIKANGAS (tuntemattomalle)\n\nOlen saanut määräyksen vangita teidät.\n\nTUNTEMATON (hämmästyen)\n\nJa niistä syystä?\n\nHÄRMÄ\n\nVarkaudesta.\n\nHELLA\n\nOoh!\n\n    (Vaipuu jakkaralle istumaan.)\n\nLÖVENBORG\n\nMutta sehän on mahdotonta!\n\nÄÄNIÄ\n\nSe ei ole totta! -- Se on erehdys! -- Tämä on hävytöntä mielivaltaa!\n\n    (Melua.)\n\nHÄRMÄ\n\nHiljaa! Täällä puhuu vain yksi kerrallaan!\n\nLÖVENBORG\n\nNo, selittäkää sitten edes.\n\nHIRVIKANGAS\n\nMinä vangitsen teidät luutnantti Härmän ilmiannon johdosta. Teitä\nsyytetään yhtiölle kuuluvan rahalähetyksen avaamisesta ja 500 markan\nanastamisesta.\n\nHÄRMÄ\n\nHerra Tynjälä voi todistaa, että niin on tapahtunut.\n\nTYNJÄLÄ (hämillään)\n\nSe on kyllä totta... mutta...\n\nHÄRMÄ\n\nEi mitään muttaa! Asiahan on selvä. Pistäkää helyt miehen käsiin.\n\nHIRVIKANGAS (viittaa poliisille, joka asettaa käsiraudat tuntemattoman\nkäsiin. Kaikki karkkoutuvat hänen ympäriltään.)\n\nNÄRVÄNEN\n\nNo jo meni mies piloille.\n\nKARMALA (päätään pudistaen)\n\nTäällä ymmärretään kyllä kaikenlaisia koiruuksia, muttei varkautta...\n\nEEVA (Tynjälälle)\n\nVoi, Yrjö, onko se mahdollista?\n\nTYNJÄLÄ (pudistaa synkännäköisenä päätään.)\n\nHELLA\n\nEi, ei, tämä on hirveä erehdys!\n\nTUNTEMATON (kirkkaasti)\n\nSaan kai minäkin puhua?\n\nHIRVIKANGAS\n\nTietysti.\n\nTUNTEMATON\n\nEnsiksikin kiellän jyrkästi tehneeni mitään sellaista.\n\nHÄRMÄ\n\nTodistakaa se.\n\nTUNTEMATON\n\nTodistamisvelvollisuus on teidän eikä minun.\n\nHIRVIKANGAS\n\nSitähän ei kukaan kielläkään.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, todistakaa sitten, että tuo kadonnut summa oli lähetyksessä\nsaadessani sen.\n\nHÄRMÄ (ilkeästi)\n\nEi niin nopeasti herrani. Mitäs todistavat murretut sinetit?\n\nTUNTEMATON\n\nTässä tapauksessa sitä, etteivät ne ole ehjiä olleetkaan.\n\nHÄRMÄ\n\nHeittiö! Tahdotteko te uskotella, että kukaan sulkee lähetyksen\nsinetillä välittämättä kulkeeko se eheänä vai ei.\n\nTUNTEMATON (painavasti)\n\nNiin... jos se oli tarkoitettukaan lähettää eheänä.\n\nHELLA (äkkiä älyten asian)\n\nMinä aavistan jotain. Oo, niin kurjaa!\n\nHIRVIKANGAS\n\nTämä väittely on turhaa. Tutkintohan sen selvittää.\n\nHELLA (isälleen)\n\nMinä uskon, että hän on syytön. Älä anna heidän vangita häntä.\n\nLÖVENBORG\n\nKäsittämätöntä tämä minustakin on. Noin ei seiso syyllinen.\n\nHELLA\n\nMaksa heille tuo summa ja sano, että he laskevat hänet vapaaksi.\nOlemmehan hänelle kiitollisuudenvelassa niin paljosta.\n\nLÖVENBORG\n\nSe on totta. -- Kuulkaahan herrat, jos minä maksan hänen puolestaan\nkaikki, niin voittehan laskea hänet vapaaksi?\n\nHIRVIKANGAS\n\nKyllä, jos ilmiantaja luopuu kanteestaan.\n\nLÖVENBORG\n\nTietysti hän luopuu. Mitä sanoo luutnantti?\n\nHÄRMÄ\n\nOlen pahoillani, mutta pelkään, ettei minulla ole siihen oikeutta.\n\nLÖVENBORG\n\nMiksei ole? Suoritanhan minä kaiken.\n\nHÄRMÄ\n\nEi, minä en voi. Katsokaas, yksi viisisatanen ei paljoakaan merkitse\nyhtiölle. Mutta asian periaatteellinen puoli, nähkääs.\n\nLÖVENBORG\n\nHiiteen kaikki periaatteet! Juuri viisisataset muodostavat teidän\nyhtiön periaatteet. Mitään muita ei sillä ole... Suostutteko vai ette?\n\nHELLA\n\nSuostukaa minun tähteni! Hänhän pelasti henkeni ja tahtoisimme sen\njollain tavalla hänelle palkita. Ottakaa korvaus kaikesta ja laskekaa\nhänet vapauteen.\n\nHÄRMÄ (tekopyhästi)\n\nTeidän jalomielisyytenne on kyllä kaunista, mutta onko se viisasta? Te\nsaatte minut vain tuskalliseen asemaan, neiti... Minä en todellakaan\nvoi.\n\nLÖVENBORG (suuttuneesti)\n\nTuntuapa siltä kuin olisi teistä hyvin tähdellistä saada tuo mies\nvankilaan.\n\nHÄRMÄ\n\nMutta mitä te ajattelette minusta?\n\nLÖVENBORG\n\nNiin, sitä minä, hitto soikoon, ajattelen enkä voi muuta!\n\nTUNTEMATON (lujasti)\n\nÄlkää tuhlatko enemmän sanoja tuolle miehelle! Hän ei ole sen arvoinen.\n\nHELLA\n\nMutta kuinka käy sitten teidän?\n\nTUNTEMATON\n\nMinä kiitän teitä hyvästä tarkoituksestanne. Mutta tätä miestä vastaan\ntaistellaan toisilla keinoilla.\n\nHÄRMÄ\n\nKylliksi jo suunsoittoa! Viekää mies säilyyn.\n\nHIRVIKANGAS\n\nAsiasta on ensin laadittava pöytäkirja. Te, konstaapeli, pidätte\nsilmällä vangittua. Ja ehkä me menemme tuonne toiseen huoneeseen.\n\n    (Lövenborg. Hella, Eeva ja Härmä, poistuvat vasemmalle.)\n\n\n12:des kohtaus.\n\n    Tuntematon, Tynjälä, Vikki-Kalle y.m.\n\nTUNTEMATON (istuen etualalle)\n\nVai niin... tuo mies toimii ripeämmin kuin luulinkaan.\n\nTYNJÄLÄ (lähestyen)\n\nTahtoisin hiukan puhua kanssanne.\n\nTUNTEMATON\n\nNiin minäkin.\n\nTYNJÄLÄ\n\nEn tunne teitä, mutta olen pitänyt teitä rehellisenä miehenä.\n\nTUNTEMATON\n\nSiinä ette ole erehtynytkään.\n\nTYNJÄLÄ (katsellen häntä terävästi)\n\nKumminkin on tapahtunut asioita, jotka todistavat aivan toista.\n\nTUNTEMATON (on kestänyt katseen)\n\nSiltä todellakin näyttää.\n\nTYNJÄLÄ\n\nMitenkä selitätte tämän?\n\nTUNTEMATON\n\nMinusta tämä tapaus olisi jonkun muun selvitettävä kuin minun. Toin\nteille lähetyksen sellaisena kuin sain sen, edes tuntematta sen\nsisällystä!\n\nTYNJÄLÄ\n\nMitenkä tämä on sitten tapahtunut?\n\nTUNTEMATON\n\nSe on viholliseni työtä.\n\nTYNJÄLÄ\n\nHyvä Luoja, sehän on kamalaa!\n\nTUNTEMATON\n\nMinut tahdotaan raivata pois tieltä.\n\nTYNJÄLÄ\n\nMinä aavistin sitä!... Mutta kuinka voitte todistaa sen?\n\nTUNTEMATON\n\nSe käy vaikeaksi. Tuo konna on punonut juonensa liiankin hyvin. Ja\ntämän kaiken sain siitä, etten uskonut ihmistä tarpeeksi huonoksi...\nMutta täytynee kai koettaa.\n\nTYNJÄLÄ\n\nVoinko auttaa teitä?\n\nTUNTEMATON\n\nKyllä. Minun on sidottuna vaikea toimia puolestani... Voitteko antaa\nminulle valtakirjan, jolla voin teidän nimessänne hankkia eräitä\ntodistuskappaleita?\n\nTYNJÄLÄ\n\nKyllä, jos se on tarpeellista!\n\nTUNTEMATON\n\nSe on välttämätöntä. -- Haluaisin myöskin puhutella Vikki-Kallea.\n\nTYNJÄLÄ\n\nMinä sanon hänelle...\n\n    (Menee pöydän luo kirjoittamaan ja sanoo jotain Vikki-Kallelle.\n    Kalle lähestyy tuntematonta.)\n\nTUNTEMATON\n\nTahdotteko tehdä matkan kaupunkiin?\n\nVIKKI-KALLE\n\nNo, miksei... hienolla maksulla.\n\nTUNTEMATON\n\nHankitte postikonttorin kirjoista todistetut otteet, joista näkyy\nviimeisten kolmen kuukauden aikana yhtiölle tänne toimitetut\nrahalähetykset.\n\nVIKKI-KALLE\n\nMutta jos ne eivät anna.\n\nTUNTEMATON\n\nEsitätte valtakirjan ja sanotte, että ne tulevat oikeudenkäyntiä varten.\n\nVIKKI-KALLE\n\nNo sillä tavalla?\n\nTUNTEMATON\n\nTuokaa sitten paperit herra Tynjälälle. Ymmärrättekö?\n\nVIKKI-KALLE\n\nKyllä vaan!\n\nTUNTEMATON\n\nHyvä on. Lähtekää heti ja tulkaa mahdollisimman pian takaisin!\n\nVIKKI-KALLE\n\nNo, en minä kilometrillä paljon vanhene, kun hyvät sukset saan!\n\n    (Ottaa lyhyen palttoon päälleen.)\n\nTYNJÄLÄ (tulee paperi kädessään)\n\nTässä on tuo paperi!\n\nTUNTEMATON\n\nAntakaa se hänelle.\n\n    (Tynjälä antaa paperin Kallelle.)\n\nNÄRVÄNEN\n\nHei, Vikki, mihin sinä lähdet?\n\nVIKKI-KALLE\n\nAsioille vaan!\n\n    (Menee ulos.)\n\nTUNTEMATON\n\nNyt olen paljon levollisempi! Nyt herra luutnantti, voin tehdä\nvastasiirtoni!\n\nTYNJÄLÄ\n\nLuuletteko sen onnistuvan?\n\nTUNTEMATON\n\nOn pienen pieni mahdollisuus! Voin ainakin lyödä korttini,, kun olen\nvarma, että saan ne käsiini. Tuo konna ei ehdi sekottamaan jälkiään.\n\n    (Tynjälä menee vasemmalle.)\n\n\n13:mas kohtaus.\n\n    Edelliset; Tuntematon. Hella.\n\nHELLA (tulee hänen luokseen)\n\nHyvä Jumala, mitä tämä oikein merkitsee?\n\nTUNTEMATON\n\nEttä minulla on tunnoton vihollinen.\n\nHELLA (kauhistuen)\n\nSehän on hirmuista! Miksi ette sano sitten, että hän vainoo teitä?\n\nTUNTEMATON\n\nSitä en tee!\n\nHELLA\n\nMinkätähden? Eihän teidän tarvitse säästää häntä!\n\nTUNTEMATON\n\nEi häntä, vaan toista!\n\nHELLÄ\n\nTeidän täytyy sanoa heille totuus!\n\nTUNTEMATON (katsoen häntä pitkään)\n\nLapsi!... Silloinhan minun täytyisi sanoa myöskin; miksi hän vainoo\nminua... Ja sitä ette kai tahtone.\n\nHELLÄ\n\nHyvä Jumala!... Siis minun tähteni!\n\nTUNTEMATON\n\nTämä maailma tahtoo niin mielellään nähdä pahaa kaikessa. Se\nvahingoittaisi mainettanne.\n\nHELLA\n\nJa te kantaisitte ennemmin kahleita kuin antaisitte minua alttiiksi\nsellaisille. Oi, te olette liian jalomielinen!\n\nTUNTEMATON\n\nEi puhuta siitä enää.\n\nHELLA\n\nMutta kuinka... kuinka käy sitten teidän?\n\nTUNTEMATON\n\nMinulla on eräs pieni toive. Ja voin ainakin taistella puolestani!\n\nHELLA (liikutettuna)\n\nTe olette niin hyvä! Ja minä olen ollut teille niin kiittämätön!...\n\n    (Härmä ja toiset tulevat sisään.)\n\n\n14:jäs kohtaus.\n\n    Edelliset, Härmä, Hirvikangas, y.m.\n\nHÄRMÄ\n\nNo, näyttää siltä kuin pysyisitte kiinni!\n\nTUNTEMATON (kylmästi)\n\nSe vain näyttää siltä.\n\nHIRVIKANGAS\n\nNo niin, te seuraatte nyt minua.\n\nTUNTEMATON\n\nSeis! Minä en ole vielä puhunut kaikkea.\n\nHÄRMÄ\n\nMitä! tahdotte sitten?\n\nTUNTEMATON\n\nVielä kerran kysyä, että aijotteko edelleenkin pysyä keksityssä\nsyytteessänne?\n\nHÄRMÄ\n\nTe kuulitte sen jo.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, hyvä! Nyt puhumme sitten eräistä toisista viisisatasista, joita te\nette tyhmyydessänne osannut vierittää muiden niskoille.\n\nHÄRMÄ (vimmastuneena)\n\nMitä sinä uskallat, konna!\n\nTUNTEMATON (hiljaa jäätävän kylmästi)\n\nPuhumme nyt eräistä laskuista. Mutta on ehkä viisainta tehdä se\nkahdenkesken.\n\nHÄRMÄ (säpsähtäen)\n\nSitä te ette voi!\n\nTUNTEMATON\n\nVarmasti.\n\nHÄRMÄ (masentuneena)\n\nSaanko pyytää läsnäolevia poistumaan ja jättämään meidät kahdenkesken.\nHänellä on jotain puhuttavaa.\n\n    (Toiset poistuvat hyvin ällistyneinä.)\n\n\n15:des kohtaus.\n\n    Härmä, Tuntematon.\n\nHÄRMÄ (menee ja tarkastaa onko ovi kiinni)\n\nNo, puhukaa, te kiusankappale.\n\nTUNTEMATON\n\nTe iskette nopeasti, herra. Mutta olkoon menneeksi. Olen ryhtynyt\nvastaiskuun.\n\nHÄRMÄ\n\nJa luulette keksineenne sellaisen?\n\nTUNTEMATON (painavasti)\n\nSe putoaa nyt.\n\nHÄRMÄ (tulisesti)\n\nSitä ette uskalla.\n\nTUNTEMATON\n\nMinun asemassani uskaltaa ihminen mitä tahansa. Vai luuletteko kenties,\nettä säästän teitä?\n\nHÄRMÄ\n\nHornanhenkien nimessä, mitä te tarkoitatte?\n\nTUNTEMATON\n\nNuo murretut sinetit tuskin riittävät todistamaan syylliseksi\npuhdasmaineista miestä... varsinkin, jos ilmiantaja on ollut\npidätettynä kavalluksesta.\n\nHÄRMÄ (suunniltaan vihasta ja pelosta)\n\nSe on kirottu valhe!\n\nTUNTEMATON (kylmästi)\n\nOn turhaa väitellä asiasta, joka voidaan koska tahansa todistaa.\n\nHÄRMÄ\n\nMitä te sitten tahdotte?\n\nTUNTEMATON\n\nKysyä, mitä siitä seuraisi, jos nuo menneet asiat kaivetaan kätköistään?\n\nHÄRMÄ (koettaen tyyntyä)\n\nNo niin, nuo asiat ovat jo vanhentuneet ja sovitetut. Niillä ette\npitkälle pääse, hyvä herra.\n\nTUNTEMATON\n\nMutta ne ovat joka tapauksessa haitallisia miehelle, joka tavoittelee\nylimetsäherra Lövenborgin tytärtä. Te menetätte toimenne.\n\nHÄRMÄ\n\nEnnenkuin niin pitkälle tullaan, olette te virunut kuukausia\ntutkintovankeudessa. Ja silloin on myöskin saatu selvyys herra\ntuntemattomasta. Te menetätte jotain muuta.\n\nTUNTEMATON (raudankylmästi)\n\nNo niin, me pelaamme korkeata peliä... Ehkä on parasta, että lyön\nviimeisen valttini.\n\nHÄRMÄ (levottomasti.)\n\nJa mikä se sitten on?\n\nTUNTEMATON\n\nEräs salaisuus, joka ei ole vanhentunut eikä sovitettu. Jos minä nyt\nilmoittaisin näille miehille, jotka ovat tottuneet sovelluttamaan\nerämaan lakia niin uskomattoman helposti, että...\n\n    (Kuiskaa jotain hänen korvaansa.)\n\nHÄRMÄ (kuin ukkosen iskemänä)\n\nPerkele!... Sitä te ette voi!\n\nTUNTEMATON\n\nEn... Tällä kertaa tyydyn vain ostamaan sillä vapauteni.\n\nHÄRMÄ (mittaillen kuohuissaan lattiaa)\n\nTe ette voi sitä näyttää toteen.\n\nTUNTEMATON\n\nVarmasti. Ja teen sen myöskin. Siis ratkaiskaa, kumpi meistä silloin\ntulee raivatuksi pois. Mutta tehkää se pian!\n\nHÄRMÄ\n\nOdottakaa...\n\n    (Menee ovelle.)\n\nNyt voitte tulla,\n\n    (Kaikki tulevat sisään.)\n\n\n16:des kohtaus.\n\n    Edelliset. Hirvikangas, Lövenborg y.m.\n\nHÄRMÄ (hämillään)\n\nOlen tullut toisiin ajatuksiin ja olen päättänyt sovinnollista tietä\nratkaista tämän asian.\n\nHIRVIKANGAS\n\nNiinkö...?\n\nHÄRMÄ.\n\nAsia ei ole kumminkaan niin selvä. Enkä viitsi ruveta oikeudessa\nrimpuilemaan.\n\nHIRVIKANGAS\n\nLaskemmeko hänet sitten vapaaksi?\n\nHÄRMÄ\n\nTehkää niin, kumminkin sillä ehdolla; että hän poistuu näiltä mailta.\n\nHIRVIKANGAS\n\nLuonnollisesti hän suostuu siihen.\n\n    (Viittaa poliisille, joka menee irroittamaan käsirautoja.)\n\nTUNTEMATON (temmaten kätensä pois)\n\nEi niin kiireesti! Minä en luovu näistä koristuksista, ennenkuin tämä\nherra on juhlallisesti selittänyt minut syyttömäksi!\n\nHÄRMÄ (vimmoissaan)\n\nTe Vaaditte liikoja! Varokaa!\n\nTUNTEMATON (lujasti)\n\nSen minä järkähtämättä vaadin ja oleskelen myöskin missä minua\nmiellyttää.\n\nHÄRMÄ (vastenmielisesti)\n\nNo, olkoon sitten! Minä uskon, että on tapahtunut erehdys... ja että\nhän on syytön.\n\nTUNTEMATON\n\nNo niin, nyt saatte ottaa nämä pois. Nämä eivät sovi, todellakaan\nrehelliselle ihmiselle!\n\n    (Poliisi irroittaa kahleet.)\n\nKARMALA\n\nNäyttääpä siltä kuin syytetystä olisi tullut tuomari.\n\nLÖVENBORG\n\nTe, herra Härmä, vaihdatte kovin nopeasti periaatteita.\n\nHÄRMÄ (myrkyllisenä)\n\nEn luullut teillä olevan syytä valittaa sitä.\n\nLÖVENBORG\n\nEipä olekaan. Parempi vain, että kunnon mies pelastui ikävyyksistä.\n\n    (Pudistaa epäilevästi päätään.)\n\nHÄRMÄ (kiukkuisesti tuntemattomalle)\n\nMeidän välimme ei ole vielä lopussa.\n\nTUNTEMATON (jäykästi)\n\nEi. Se on vasta alussa.\n\nTYNJÄLÄ\n\nOlipa hyvä, että asia päättyi näin.\n\nTUNTEMATON\n\nSe ei päättynyt vielä... Pelkäänpä, että tästä tulee vieläkin pahempaa.\n\nHELLA (puristaen tuntemattoman kättä)\n\nOlen niin sanomattoman iloinen, että, pelastuitte... . Minä kiitän\nteitä!\n\nLÖVENBORG\n\nJa nyt emännät, joko iso pannu on valmis? Minä tarjoan kahvit koko\njoukolle!\n\nKAIKKI\n\nHyvä! Hyvä!\n\nLÖVENBORG\n\nSiirtykäämme siis tuonne toiseen huoneeseen joka sorkka!\n\n    (Kaikki poistuvat vasemmalle, jonne Vappu vie rison kahvipannun.)\n\nHÄRMÄ (istuen jakkaralle; synkästi)\n\nTuo mies syöksee minut turmioon... Hän tietää liian paljon... Hänet\ntäytyy raivata pois keinoilla millä tahansa...\n\n    (Kuuluu liikettä lattian alta; säpsähtää.)\n\nMitä se on?\n\n    (Menee kirstun luo ja kuuntelee.)\n\nAhaa! Siellä on joku.\n\n    (Ottaa revolverin taskustaan ja avaa luukun.)\n\nAhaa, te käytätte myyrän teitä, huomaan minä! Tulkaapas ylös sieltä.\n\n\n17:mäs kohtaus.\n\n    Härmä, Salametsästäjä.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ (kömpien esille viluissaan; pyssy kädessä)\n\nJoutuivat koirat jäljilleni!... Ja unohtivat minut tuonne.\n\nHÄRMÄ (silmäillen häntä terävästi)\n\nHirvenkaataja... vai mitä?\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nKuinka paikalle sattuu!\n\nHÄRMÄ\n\nJa salaviinakauppias ehkä? Tunnustakaa pois vaan, älkää yhtään\nujostelko.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ (irvistellen)\n\nNo? vähän kutakin... Eihän sitä auta köyhän.\n\nHÄRMÄ\n\nEikä teillä taida olla erikoista halua tavata poliisia?\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nMiksi hitossa muuten olisin ryöminyt tuonne palelemaan.\n\nHÄRMÄ\n\nNo, ei ole hullummaksi! Taidatte käsitellä hyvin tuota pyssyänne?\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nNo, auttavasti. -- Mutta ette suinkaan te ole ruununmiehiä?\n\nHÄRMÄ\n\nMiltä kannalta asian ottaa. -- Älkää sentään pelästykö... minä en ole\nvaarallinen!\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nEn minä yhtä miestä pelkääkään.\n\nHÄRMÄ (menee ovelle, kuuntelee ja palaa sitten takaisin)\n\nTaidatte olla sellainen mies kuin tarvitsen... mitä?\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nSe riippuu tehtävästä.\n\nHÄRMÄ\n\nSe ei ole vaikeata lujahermoiselle miehelle.... Ja te voisitte ansaita\npaljon.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nKuinka paljon?\n\nHÄRMÄ\n\nVähintäinkin viisisataa.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nJa mikä se tehtävä sitten on?\n\nHÄRMÄ (katsoen häntä terävästi)\n\nVain onnistunut vahingonlaukaus.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ (säpsähtäen)\n\nLaukaus!... Ei, ei, se voisi olla liian vaarallista!\n\nHÄRMÄ\n\nEn luullut teidänlaiselle erämaankävijälle mitään liian vaaralliseksi,\nkun vain on kysymyksessä raha.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nSumma on liian pieni niin vaikeasta tehtävästä.\n\nHÄRMÄ\n\nNo, tuhat sitten. Riittääkö se?\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nEikö sentään enemmän?\n\nHÄRMÄ\n\nTulimmaista! Pidätkö huutokauppaa kanssani, mies! Sinulle olisi\nterveellistä muistaa, että voisin toimittaa sinut nimismiehen käsiin!\nHän on tuolla sisällä.\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ (levottomasti)\n\nÄlkää hitossa tehkö sitä!\n\nHÄRMÄ\n\nMiettikää. Teitä uhkaa vähimmässä mitassa viidensadan markan sakko tai\nvankila, jos nyt joudutte kiinni. Toisessa tapauksessa ansaitsette\nkaksi kertaa niin paljon. Saadaksenne sen muulla tavoin, saatte aika\npaljon heilua ja palella... Onko vaikeata valita?\n\nSALAMETSÄSTÄJÄ\n\nNo, olkoon. Missä minua sitten tarvitaan?\n\nHÄRMÄ\n\nMinä tapaan teidät huomenaamulla kello kuusi tässä lähistöllä. Silloin\nkuulette. Mutta menkää nyt joutuen!\n\n    (Salametsästäjä poistuu kiireesti.)\n\n-- -- No, nyt herra tuntematon!\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\n(Näyttämö sama. On iltapuoli päivää.)\n\n\n1:nen kohtaus.\n\n    Hella, Vappu, Sanna.\n\nHELLA (istuu pöydän luona ja nousee huoaten)\n\nEi vieläkään... ei vieläkään kuulu! Ja kello on jo kuusi.\n\n    (Menee akkunaan.)\n\nVAPPU\n\nNo, ovathan nuo saattaneet yöpyäkin sinne Korpiselkään.\n\nSANNA\n\nUsko sinä sellaista! Tämä viipyminen ei ole tavallista, sanokaa minun\nsanoneeni.\n\nHELLA (kääntyen)\n\nTe siis luulette siellä tapahtuneen jotain?\n\nSANNA (vakuuttavasti)\n\nMikä sen tiesi, mitä piru hullulla teettää. Eihän siitä ole pitkä\naika, kun täällä eräs kaupustelija hävisi samalla tavalla.\n\nHELLA\n\nEikö hänestä sittemmin mitään kuulunut?\n\nSANNA\n\nKeväällä löydettiin ruumis joesta. Sanovat, ettei se sinne kädettä\njoutunut.\n\nHELLA\n\nUsh, niin kauheata!\n\nVAPPU (kärsimättömästi)\n\nNo, kaakota nyt siinä, vanha kana! Peloitat lapsen ryövärijutuillasi.\n\nSANNA\n\nEnhän minä tahdo sanoa päälliköstä sellaista. Onhan hän hieno herra.\n\nHELLA (kiivaasti)\n\nRoisto hän on! Minä kyllä tunnen hänet!\n\nSANNA\n\nVoi olla, voi olla. Enhän minä tiedä.\n\nHELLA\n\nMiksi hän sitten otti hänet mukaansa?\n\nVAPPU\n\nOlisi parasta puhua herra Tynjälälle.\n\nHELLA\n\nNiin, missä viipyy hänkin? Miksei hän jo tule?\n\nSANNA\n\nLähti morsiamensa kanssa hiihtämään. Mutta kai hän jo pian tulee, kun\non jo pimeä.\n\nVAPPU (matalasti).\n\nTekisit viisaammin, jos menisit hakemaan. Kenties hänen levottomuutensa\nei olekaan niin aiheetonta.\n\nSANNA\n\nSaatanhan tästä lähteäkin.\n\n    (Nousee paikaltaan.)\n\nHELLA\n\nOi, olkaa niin ystävällinen!\n\nSANNA\n\nKauanko minä siinä viivyn.\n\n    (Menee ulos.)\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Hella; Vappu.\n\nHELLA\n\nEtte aavista kuinka levottomaksi tulin kuultuani heidän lähteneen\nyhdessä.\n\nVAPPU\n\nYmmärtäähän sen.\n\nHELLA\n\nMistä sellainen sovinto näin äkkiä tuli?\n\nVAPPU\n\nKummastuttaa se minuakin. Parempi rehellinen vihakin kuin noin\näkkinäinen ystävyys.\n\nHELLA\n\nJa Härmä viritti hänelle jo yhden ansan.\n\nVAPPU\n\nNiinkö neiti arvelee siitä eilisiltaisesta?\n\nHELLA\n\nNiin, siinä oli jotain... jota me muut emme tiedä!\n\nVAPPU\n\nKyllä se niin on.\n\nHELLA\n\nHe ovat ennestään tuttuja ja vihaavat toisiaan.\n\nVAPPU\n\nSe on teidän tähtenne.\n\nHELLA\n\nMinun tähteni...?\n\nVAPPU\n\nNiin, eivätkä nuo turhasta kiistelekään.\n\nHELLA\n\nKuka sen tietää?\n\n    (Kävelee hermostuneena hiukan aikaa.)\n\nMutta eikö täällä elämä tule hiukan kolkoksi ajan pitkään?\n\nVAPPU\n\nNo, eihän tämä niin kaksista ole... Mutta meneehän se, kun ei mitään\najattele.\n\nHELLA\n\nKuinka te oikein jouduitte tänne?\n\nVAPPU\n\nHm!... Niinkuin monet muutkin, joille kotinurkat ovat käyneet kuumiksi.\n\nHELLA\n\nEn ymmärrä teitä.\n\nVAPPU\n\nEtte suinkaan... Syyttivät viinanmyynnistä ja taisi siinä olla hiukan\nperääkin.\n\nHELLA\n\nJa sitten te pakenitte tänne?\n\nVAPPU\n\nNiinpä tuli tultua... Vaikka niinhän se on kuin sakkoansa maksamassa\ntäälläkin. Mutta on ainakin vapaus.\n\nHELLA\n\nNiin, vapaus!\n\nVAPPU\n\nJa yksi pää kuin lanttu! Onko sillä lukua, mihin se kaatuu?\n\nHELLA\n\nMutta eikö se sentään ole vaikeata yksinäiselle naiselle?\n\nVAPPU\n\nNo, eiväthän nuo purematta niele sentään täälläkään!\n\nHELLA\n\nJa voihan sitä kunniallisesti elää täälläkin.\n\nVAPPU\n\nMinä ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Mutta se meikäläisen kunnia on\nsiksi tervattua, ettei siinä pienet pilkut tunnu.\n\nHELLA (mennen akkunaan)\n\nEikö teillä ole ollut miestä?\n\nVAPPU\n\nOnhan se joskus ollut senkin tapainen. Mutta mikä lie ollut\nkaikenlainen turjake.\n\nHELLA\n\nHän siis jätti teidät.\n\nVAPPU\n\nImi kuin pesusieni ja sitä tietä meni palstatilat ja tavarat. Sovintoa\nei ollut ja sinnepä tuo hävisi Amerikkaan.\n\nHELLA\n\nEikö hänestä ole mitään kuulunut?\n\nVAPPU\n\nEi ole kuulunut.\n\n    (Tynjälä ja Eeva tulevat.)\n\n\n3:mas kohtaus.\n\n    Edelliset, Tynjälä, Eeva.\n\nHELLA\n\nKas, jopa viimeinkin tulette! Olen ollut aivan nääntyä levottomuudesta!\n\nTYNJÄLÄ\n\nMeidän tähtemmekö?\n\nVAPPU\n\nEikö mitä, tuon toisen, joka lähti aamulla päällikön kanssa\nKorpiselkään.\n\nTYNJÄLÄ\n\nNiinkö?... Ja mitä te pelkäätte?\n\nHELLA\n\nEttä sillä matkalla on tapahtunut jotain...\n\nEEVA\n\nSinulla on mielikuvitusta, Hella!\n\nHELLA (varmasti)\n\nSe ei ole mielikuvitusta, Eeva!\n\nTYNJÄLÄ\n\nNo, en voi juuri sanoa, että se oli viisaasti. He voivat helposti\nkuohahtaa kumpikin.\n\nEEVA\n\nMutta miksi sitten laskit heidät yhdessä?\n\nTYNJÄLÄ\n\nEn ollut saapuvilla silloin.\n\nHELLA\n\nMinulla on erityiset syyt uskoa, että siinä on jotain pahaa takana...\n\n    (Vikki-Kalle tulee.)\n\n\n4:jäs kohtaus.\n\n    Edelliset; Vikki-Kalle, Karmala.\n\nTYNJÄLÄ\n\nKas, siinähän tulee Vikki! Pianhan te kävittekin!\n\nVIKKI-KALLE\n\nPianhan se taival katkeaa hyvillä suksilla... Tässä ovat paperit...\nHän käski ne jättämään teille.\n\n    (Antaa paperit Tynjälälle.)\n\nEEVA\n\nMitä papereita ne ovat?\n\nTYNJÄLÄ\n\nKatsotaanpa....\n\n    (Katsellen papereita: levottomasti.)\n\nHm!... vai niin... Nyt minä ymmärrän kaikki! Olette oikeassa, neiti, se\noli todellakin hullusti!\n\nEEVA\n\nHyvä Jumala, mikä niin?\n\n    (Karmala tulee sisään.)\n\nTYNJÄLÄ\n\nNoiden miesten matka.\n\nHELLA (kuohuissaan)\n\nKas niin, enkö sitä jo sanonut!\n\nTYNJÄLÄ (Karmalalle)\n\nMiksi te oikeastaan laskitte heidät yhdessä matkalle?\n\nKARMALA\n\nPäällikkö määräsi hänet mukaansa.\n\nTYNJÄLÄ\n\nMiksi juuri hänet? Olisihan niitä ollut muitakin.\n\nKARMALA\n\nOlisiko siinä jotain hullusti sitten?\n\nTYNJÄLÄ (kuohuissaan)\n\nMitä sanoisitte, jollei tuo mies palaisikaan siltä matkalta? En uskalla\nsanoa enempää!\n\nHELLA (vaipuen istumaan)\n\nJumalani!... Niin kurjaa!\n\nVIKKI-KALLE\n\nPelkäättekö, että päälliköllä on jotain pahaa mielessä?\n\nTYNJÄLÄ\n\nMiksi hän otti juuri hänet mukaansa sitten?\n\nKARMALA\n\nMinä en ymmärrä, mitä kostettavaa hänellä olisi.\n\nTYNJÄLÄ\n\nKyllä minä ymmärrän! Hänellä on liiankin pätevät syyt koettaa vapautua\ntuosta miehestä... Nyt käsitän myöskin, millä tuo Tuntematon sai hänet\neilisiltana peruuttamaan syytöksensä.\n\nVAPPU (mennen Iisakin luokse)\n\nNouseppas sinäkin Iskä pienimään puita, jotta saan padan alle! Toin jo\nviimeiset aikoja sitten.\n\nIISAKKI (unisesti)\n\nNo, no... Sehän nyt on hosumista! Kun juuri sain unen päästä kiinni.\n\nVAPPU\n\nKyllä kai, kun ei ole koko pitkänä päivänä muuta tehnytkään kuin syönyt\nja maannut!... Ei luulisi kylkienkään kestävän.\n\nHELLA (nousten hermostuneena)\n\nMutta hyvä luoja... eikö nyt mitään voida tehdä?\n\nTYNJÄLÄ\n\nEihän sitä osaa ryhtyä vielä mihinkään.\n\nHELLA\n\nTämä epätietoisuus on sietämätöntä!\n\nEEVA\n\nOlisiko Härmä niin kehno mies?\n\nVAPPU\n\nKuka tietää, kun eilenillalla oli niin käärmeissään!\n\nKARMALA (tuimasti)\n\nJos hän on sellainen roisto, niin sitten se on myöskin hänen viimeinen\npahatekonsa!\n\nIISAKKI (nousten haukotellen)\n\nNiin että... siitä päälliköstäkö tässä on puhe?\n\nVIKKI-KALLE\n\nSiitähän me tässä juuri puhuimme.\n\nIISAKKI\n\nKyllä sillä miehellä on pirut mielessä!\n\nVAPPU\n\nMitä sinä horiset!.. Mitä sinä siitä tiedät?\n\nIISAKKI\n\nTiedänpä vain, että hän hautoo jotain koiranjuonta. Ja pahaa se pelkäsi\ntuntematonkin.\n\nTYNJÄLÄ\n\nKuinka niin?\n\nVAPPU\n\nPuhu hitossa! Sitäkös tuossa heruttelet!\n\nIISAKKI (rauhallisesti.)\n\nKuinkahan paljon nyt on kello?\n\nTYNJÄLÄ (katsoen kelloa)\n\nSe on yli kuuden.\n\nIISAKKI (ällistyen)\n\nKu-kuuden! Sepä nyt oli perhanaa!... Ja se tuntematon pyysi sanomaan,\nettä jollei hän tuossa viiden korvilla ole takaisin, niin on parasta\nlähteä etsimään.\n\nTYNJÄLÄ (säikähtäen)\n\nSiinä oltiin! Ja sen sinä sanot nyt vasta, onneton!\n\nVAPPU\n\nSiinä on mies, kun makaa kuin raato, eikä välitä mistään! Silläkö\nJavalla sinä toisen asian toimitat?\n\nIISAKKI\n\nAjattelin siinä hiukan kurvahtaa... ja kuinka tulin nukahtaneeksi.\n\nKARMALA (kiukkuisesti)\n\nTarvitsisitpa housuillesi mies! Niinkuin sinulla olisi niin paljon\ntehtävää tai muistettavaa!\n\nTYNJÄLÄ (synkästi)\n\nSitten ei saa aikailla! Täytyy heti lähettää miehet heidän jäljilleen.\n\nVAPPU\n\nMinä menen soittamaan kelloa!...\n\n    (Menee ulos ja alkaa kiivaasti lyödä ratakiskon kappaleeseen.)\n\n\n5:des kohtaus.\n\n    Hella. Eeva, Tynjälä, Karmala, Vikki-Kalle.\n\nTYNJÄLÄ (huolestuneesti)\n\nAsia näyttää yhä vain rumemmalta. Hän pelkäsi siis itsekin pahaa!\n\nEEVA\n\nMutta miksi hän sitten ollenkaan lähti tuolle matkalle.\n\nHELLA\n\nOoh, minä tunnen hänen uhmailevan ja ylpeän luonteensa! Hän ei tahtonut\nosoittaa mitään heikkoutta, vaikka tiesi, kuinka vaaralliseen leikkiin\nhän antautui!\n\nEEVA\n\nKylläpä ihmiset saattavat olla kurjia!\n\nTYNJÄLÄ\n\nHänellä on omat syynsä siihen!.... Kunpa vain olisin aamulla ollut yhtä\nviisas kuin nyt.\n\nVIKKI-KALLE\n\nIlta on aina aamua viisaampi.\n\nHELLA (pontevasti)\n\nNo, mutta eikö sitten mitään voida tehdä? Olisi ikuinen häpeä, jos tuo\nmusta juoni menestyisi.\n\nTYNJÄLÄ\n\nKaikki mitä voidaan, se tehdään myöskin. Enempää en voi luvata.\n\nKARMALA\n\nKenties hätäillään turhaa. Sitä miestä ei kukisteta niinkään helpolla!\n\nHELLA\n\nMutta jos hän on aseeton ja toinen on varustettu...\n\n    (Vappu ja tukkilaiset tulevat sisään.)\n\n\n6:des kohtaus.\n\n    Edelliset; Tukkilaisia.\n\nKALLE\n\nOnko tulipalo, kun kello soi?\n\nTYNJÄLÄ\n\nPahempaa... Pelkään, että päällikölle ja hänen toverilleen on\ntapahtunut jotain.\n\nNÄRVÄNEN\n\nLuuletteko, että veljekset ovat iskeneet yhteen?\n\nTYNJÄLÄ\n\n... En voi vielä sanoa luulojani... Nyt on vain koetettava päästä\nheidän jäljilleen.\n\nKALLE\n\nNo, eipä olisi liiaksi, vaikka tuo reima mies hiukan pudistelisi tuota\npystynokkaa herraa!\n\nRAHKONEN\n\nSamat sanat, vaikka vähän hiljempää! Tietäisi olleensa korven poikain\nkanssa asioissa.\n\nTYNJÄLÄ\n\nYksi osa lähtee minun kanssani etsimään. Toiset jäävät tänne ja\ntulevat ilmoittamaan, jos he saapuvat tänne. Te Karmala olette täällä\nvanhimpana.\n\nKARMALA\n\nOlisin mieluimmin työntynyt taipaleelle.\n\nTYNJÄLÄ\n\nEi, ei, jonkun täytyy jäädä tänne pitämään komentoa... No niin,\neteenpäin, miehet!\n\n    (Menevät ulos.)\n\nEEVA (Hellalle)\n\nSinä olet hermostunut, Hella! Emmekö mene tuonne toiseen huoneeseen?\n\n    (Poistuvat vasemmalle.)\n\n\n7:mäs kohtaus.\n\n    Vappu, Karmala, Kalle, Närvänen, Rahkonen, Iisakki.\n\nKALLE\n\nMitä tulimmaista tämä oikein merkitsee? Lähdetään aikamiehiä etsimään!\n\nRAHKONEN\n\nMinä en ymmärrä tästä rahtuakaan! Tiedätkö sinä Oku?\n\nNÄRVÄNEN.\n\nEn, mutta eiköhän Vappu tiedä.\n\nVAPPU (kartellen)\n\nKyllä tiedetään, jos tässä uskaltaisi kaikki tietonsa sanoa.\n\nKALLE\n\nNo, sepä nyt on hittoa, kun Vappukin pelkää!\n\nIISAKKI\n\nTahtovat vain ottaa selville, oliko se rakkaudesta, kun päällikkö otti\ntuon tuntemattoman mukaansa tänä aamuna!\n\nNÄRVÄNEN (viheltäen)\n\nA-haa!.\n\nKALLE\n\nEttäkö päälliköllä olisi jotain pahoja aikeita?\n\nVAPPU\n\nEipä taida toisinkaan olla.\n\nRAHKONEN\n\nMinä ajattelin sitä juuri!\n\nKARMALA\n\nOn ennenaikaista puhua siitä vielä. Sittenhän nähdään!\n\nIISAKKI\n\nNiin, sitten se nähdään, kun sinne tullaan, sanoi entinen mies\ntaivasta! -- Mitä jos yrittäisi hiukan syödä.\n\n    (Ottaa konttinsa ja rupeaa syömään.)\n\nKALLE\n\nSiinä vangitsemisessa oli myöskin jokin koira haudattuna.\n\nNÄRVÄNEN\n\nEi sitäkään voi käsittää tavallinen työmies.\n\nVAPPU\n\nSiitäpä kai se päällikkö onkin niin käärmeissään, kun huomasi\niskeneensä kätensä poroon.\n\nRAHKONEN\n\nNo, mitäs maallisista, ruvetaan pojat pelaamaan.\n\nNÄRVÄNEN\n\nSe onkin paras keino tappaa aikaa!\n\n    (Rupeavat pelaamaan.)\n\n\n8:sas kohtaus.\n\n    Edelliset; Hella. Eeva.\n\nHELLA\n\nEikö heitä vieläkään kuulu?\n\nVAPPU\n\nVastahan nuo juuri lähtivätkin!\n\nHELLA\n\nJa minusta tuntuu kuin siitä olisi jo iankaikkisuus!\n\nEEVA\n\nSinä olet ylenmäärin levoton, Hella.\n\nVAPPU\n\nPitkä on odottavan aika! Ja kannattaa sitä noin sorjan pojan tähden\nolla hiukan kipeissäänkin.\n\nHELLA (tullen Eevan kanssa aivan etualalle)\n\nMe erosimme illalla epäsovussa... Ajatteles, jollei hän palaakaan.\n\nEEVA\n\nMinä ymmärrän kyllä sinun levottomuutesi. Mutta etköhän sinä kuvittele\nliian pahaa.\n\nHELLA (huoaten)\n\nNiin, kunpa niin olisi!\n\nEEVA\n\nHänenlaisensa mies selviytyy, vaikka mistä!\n\nHELLA\n\nNiinkö luulet?\n\nEEVA\n\nAivan varmasti! Onhan hän niin luja, älykäs ja voimakas...\n\n    (Terävästi.)\n\nSinä rakastat häntä, Hella.\n\nHELLA (tukahtuneesti)\n\nEn voi sille mitään, Eeva... Hän vetää minua puoleensa kummallisella\nvoimalla kuin itse kohtalo. Se mies on minun kohtaloni, vaikken edes\ntunne häntä... Tai ehkä juuri siksi.\n\nEEVA\n\nJa kumminkin te kiistelette aina.\n\nHELLA\n\nAina kun häntä sorretaan, minun tekisi mieleni juosta hänen kaulaansa.\nMutta kun hän taas on vapaa ja voimakas, silloin nousee minussa paha\nuhma... Ja minun tekee mieleni ärsyttää häntä.\n\nEEVA\n\nSinä olet kummallinen luonne. Hella. Oletko ajatellut tuota asiaa\npitemmältä?\n\nHELLA (kiihkeästi)\n\nMinä kärsin, Eeva! Kärsin niin sanomattomasti... me kärsimme molemmat!\nMe tiedämme hyvin, kuinka toivotonta ja järjetöntä se on...\n\nEEVA\n\nHella raukka!\n\n    (Härmä tulee synkännäköisenä.)\n\n\n9:säs kohtaus.\n\n    Edelliset; Härmä.\n\nHELLA (epätoivoisesti)\n\nOi, taivas, hän palasi yksinään!\n\n    (Miehet lakkaavat pelaamasta ja katselevat kummastuneina\n    toisiaan. On jonkun aikaa kiusallinen äänettömyys.)\n\nHELLA (rohkaistuen, tulisen pontevasti Karmalalle.)\n\nJos olette miehiä, niin te vedätte hänet tilille toveristaan. Taikka\njollette sitä tee, niin sitten teen sen minä, niin nainen kuin\noleillein.\n\nEEVA (peloissaan)\n\nTule pois, Hella! Täällä voi tapahtua kauheita!\n\n    (Vetää Hellan mukanansa vasemmalle.)\n\nKARMALA (terävästi)\n\nMihin teidän matkakumppaninne jäi?\n\nHÄRMÄ (ärtyneesti)\n\nMeidän kimppuumme karkasi rosvoja. En tiedä kuinka sieltä itsekään\nselvisin.\n\nKARMALA\n\nOnko se totta?\n\nHÄRMÄ\n\nMitä te tarkoitatte oikein?\n\nKARMALA (jäykästi)\n\nTäällä ei ole tapana heittää toveria tielle!\n\nHÄRMÄ\n\nMitä? Luulenpa, että te uskallatte tutkia minua!\n\nKARMALA\n\nKyllä me uskallamme!\n\n    (Lähestyy.)\n\nHÄRMÄ\n\nMitä sinä tahdot, mies? Pysy etäällä!\n\nKARMALA\n\nVetää teidät tilille siitä, mihin toverinne on hävinnyt. Ja jos\nhänelle on tapahtunut jotain pahaa, niin varokaa nahkojanne!\n\nHÄRMÄ (vetäen esiin revolverin)\n\nUskalletaanko täällä minua ahdistaa?\n\nKARMALA (siepaten kirveen)\n\nKyllä, ja meistä ette selviäkään yhtä helposti kuin matkatoveristanne!\n\nHÄRMÄ\n\nJoka askeleenkin lähestyy, hän kuolee!\n\n    (Miehet ympäröivät uhkaavina hänet.)\n\nKARMALA\n\nTokkohan! Tuollainen lelu voi pettää, mutta tämä tekee valmista jälkeä!\n\nHÄRMÄ\n\nSyyttäkää sitten itseänne, jos laukee!\n\nNÄRVÄNEN\n\nPistäkää tuo taskuunne. Te ette ehdi sitä kauan käyttämään, jos siihen\nturvaudutte.\n\nKARMALA\n\nMeitä kaikkia ette voi kumminkaan kaataa yhdellä laukauksella. Ja minä,\nvannon, että useampaa ette ennätä.\n\nHÄRMÄ (epäröiden)\n\nMitä te sitten minusta oikein tahdotte?\n\n    (Laskee aseen.)\n\nKARMALA\n\nOlen sen jo sanonut\n\nHÄRMÄ\n\nEnhän voi muuta sanoa kuin jo ilmoitin. Ottakaa itse selvä!\n\nKARMALA\n\nSepä nähdään! Te istutte tuohon ja siitä ette lähde, ennenkuin asia on\nselvä! Siitä vastaan minä!\n\nHÄRMÄ (pistäen aseen taskuunsa)\n\nTe uskallatte!\n\n    (Istuu raivosta kuohuen.)\n\n    (Tukkilaiset tulevat tuoden mukanaan tuntemattoman, jolla on\n    nenäliina kierretty vasemman käsivarren ympärille.)\n\n\n10:nes kohtaus.\n\n    Edelliset, Hella, Eeva, Tuntematon.\n\nHELLA (tullen; riemuiten)\n\nTaivaalle kiitos! Hän palasi kumminkin!\n\nTUNTEMATON (reippaasti)\n\nNo, herra! Tässä minä nyt olen!\n\nHÄRMÄ (kylmästi)\n\nMinä näen sen.\n\nTUNTEMATON\n\nMutta missähän minä olisin nyt, jos teidän tahtonne olisi tapahtunut?\n\nHÄRMÄ (hampaittensa välistä)\n\nMistä minä tiedän? Ehkä helvetissä!\n\nTUNTEMATON\n\nSellainen paikka on vain teidänlaisianne, roistoja varten!\n\nHELLA (tarttuen hänen käteensä)\n\nTe tulitte kuitenkin. Emme enää uskaltaneet sitä toivoa.\n\nTUNTEMATON (puristaen hänen kättään)\n\nNiin, minä tulin... Mutta toisinkin olisi voinut käydä.\n\nKARMALA\n\nMitä siellä sitten tapahtui?\n\nTUNTEMATON\n\nTulomatkalla minua ammuttiin pensaikosta olkapäähän.\n\nHELLA\n\nHyvä Jumala, oletteko haavoittunut?!\n\nTUNTEMATON\n\nAinoastaan naarmu vain! Pahinta oli, että sukseni särkyivät ampujan\nkanssa otellessa. Ja niin jäin korpeen metrin paksuisessa lumessa jalan\nmatelemaan.\n\nKARMALA\n\nJa kuinka kävi ampujan?\n\nTUNTEMATON\n\nEn antanut hänelle aikaa uusia yritystään... Ja luulenpa hänen saaneen\nkyllikseen.\n\nTYNJÄLÄ\n\nMiltä teki sitten luutnantti?\n\nTUNTEMATON (ivallisesti)\n\nLuikki matkoihinsa minkä ennätti.\n\nKARMALA\n\nRaukka!\n\nTUNTEMATON\n\nHänen sotilashyveisiinsä kuuluu virittää vastustajalleen vain ansoja.\n\nHÄRMÄ (vimmaisesti)\n\nTodistakaa se!\n\nTUNTEMATON\n\nVoin ainakin todistaa jotain muuta.\n\nHÄRMÄ\n\nJa mitä sitten?\n\nTUNTEMATON\n\nEttei teillä olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikken olisikaan\npalannut tuolta matkalta.\n\nHÄRMÄ\n\nTurha vaiva. Myönnänhän sen ilmankin.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, tuo on ainakin rehellistä puhetta.\n\nHELLA (inholla)\n\nKonnamaista se on!\n\nTUNTEMATON\n\nSitä myöskin. -- Teidän olisi pitänyt palkata lujahermoisempi mies\nväjymään, kun itse ette uskalla.\n\nHÄRMÄ (ylös hypähtäen)\n\nTe uskallatte syyttää minua!\n\n    (Vilkuilee levottomasti ovea.)\n\nTUNTEMATON (rajusti)\n\nIstukaa alas! Nyt puhumme asiat selviksi! -- Te yrititte saada\nminut vankilaan, kun tunsin teidän mustan entisyytenne... Te\ntahdoitte raivata minut tieltänne, kun tiesin teidän väärennetyillä\npalkkauslistoilla varastavan työmiesten palkkoja... Onko teillä nyt\nrohkeutta vastata teoistanne?\n\n    (Syntyy hälinää.)\n\nNÄRVÄNEN (kiivaasti).\n\nMitä tämä merkitsee?\n\nHÄRMÄ (vetäen esiin revolverin ja uhaten)\n\nKaikkien hornanhenkien nimessä, vaikene onneton!\n\nTUNTEMATON\n\nKysykää, mihin hän on käyttänyt rahat, jotka hän on palkkoja\nalentamalla pidättänyt itselleen? Herra Tynjälällä on hallussaan\ntodistukset siitä.\n\nTYNJÄLÄ (vetäen esiin paperit)\n\nTässä ovat paperit, joista selvenee kaikki.\n\n    (Härmä vaipuu masentuneena alas.)\n\nTUNTEMATON (vieden Hellan ja Eevan kiireestä vasemmalle)\n\nPoistukaa joutuun täältä. Tämä ei ole sopiva paikka naisille. Nyt nousee\nmyrsky...\n\n    (Sulkee oven.)\n\nNÄRVÄNEN (kiukkuisesti)\n\nAhaa, nyt ymmärrän! Se oli siis tuo palkkojen alennus. No, sitten pojat\nteemme valmista! Luemme hänelle hiukan korpien lakia!\n\n    (Syntyy hurja melu, miehet heiluttavat aseitaan ja aikovat\n    hyökätä Hännän kimppuun.)\n\nÄÄNIÄ\n\nKonna! -- Anna takaisin rahat! -- Lyökää roisto maahan! -- Eteenpäin!\n\nTUNTEMATON (heittäytyen väliin, huutaen jyrisevällä äänellä)\n\nSeis miehet! Takaisin kaikki! Ei askeltakaan, sanon niinä!\n\n    (Tynjälä koettaa myöskin hillitä heitä.)\n\nKALLE\n\nMitä, asetutko sinä meidän tiellemme?\n\nRAHKONEN\n\nTyöntäkää syrjään hänet ja antakaa paukkua pojat!\n\nTUNTEMATON\n\nEi niin kiivaasti miehet! Kuulkaa yksi järkevä sana!\n\nNÄRVÄNEN\n\nMe emme kuule ketään, emmekä anna itseämme komentaa! Tulimmaista,\nkäykää käsiksi miehet!\n\n    (Melu yltyy uhkaavaksi.)\n\nTUNTEMATON (survaisten heitä takaisin)\n\nVain minun ruumiini yli te pääsette häneen käsiksi! Sen vannon! Ja minä\nmuserran jokaisen, joka lähestyy!\n\n    (Miehet hämmästyvät ja melu hiljenee.)\n\nVIKKI-KALLE\n\nOletko hullu! Tuommoista roistoa viitsit suojella!\n\nTUNTEMATON\n\nTe tahdotte oikeutta ja kumminkin te itse ensimäisinä poljette sitä!\nHävetkää!\n\nKARMALA\n\nKiittääkö häntä pitäisi?\n\nTUNTEMATON\n\nEi!... Te saatte oikeutta, minä lupaan sen! Mutta ei sillä lavalla!\nEttekö ymmärrä, että siten turmelette vain asianne.\n\nKARMALA (järeästi)\n\nHän on oikeassa... Parasta, että annamme hänen järjestää asian. Eihän\nsillä nyrkkioikeudellakaan pitkälle pääse.\n\nNÄRVÄNEN\n\nNo, olkoon. Pääsee vain liian helpolla, lurjus.\n\nRAHKONEN\n\nSamahan se minusta on. Mutta asiasta täytyy tulla täysi selvyys. Ennen\nhän ei jätä tätä huonetta.\n\nTUNTEMATON\n\nSehän on tarkoituskin.\n\nTYNJÄLÄ\n\nVoihan hän sen sopia hyvällä.\n\nKALLE (vihaisesti)\n\nVielä sopia mokoman kanssa! Selkään!\n\n    (Kuuluu uhkaavaa murinaa miesjoukosta.)\n\nKARMALA (karkeasti)\n\nSuu kiinni! Ei tässä voida jokaisen mieltä noudattaa! Ryhtykää toimeen!\n\nTUNTEMATON\n\nJos päällikkö kirjallisesti sitoutuu korvaamaan kaiken, mitä on\nteiltä pidättänyt ja lupaa siirtyä täältä pois johonkin muualle, niin\nriittääkö se?\n\nNÄRVÄNEN\n\nNo, olkoon minun puolestani.\n\nKAIKKI\n\nHyvä! Hyvä!\n\n    (Myöntävää mutinaa.)\n\nTUNTEMATON\n\nEhkä herra Tynjälä kirjoittaa paperin?\n\nTYNJÄLÄ\n\nMielelläni.\n\n    (Menee; pöydän ääreen kirjoittamaan.)\n\nHÄRMÄ (vimmaisesti)\n\nTe teette sitoumuksia minun nimessäni!\n\nTUNTEMATON\n\nNiin.\n\nHÄRMÄ\n\nMillä oikeudella? Minä en ole mitään luvannut!\n\nTUNTEMATON (lujasti)\n\nMinun nähdäkseni teillä ei ole muuta mahdollisuutta. Jos te ehkä\ntiedätte sellaisen, niin se on toinen asia.\n\nHÄRMÄ\n\nSe on yksin minun asiani.\n\nTUNTEMATON\n\nNo, olkoon sitten. Mutta minä en astu toista kerta: sovittajaksi, olkaa\nvarma siitä.\n\nHÄRMÄ\n\nOlenko sitten pyytänyt?\n\nÄÄNIÄ\n\nHän niskoittelee! -- Hän ei suostu! --\n\n    (Uhkaavaa melua.)\n\nTUNTEMATON\n\nNiinpä jätämme hänet nimismiehen käsiin!\n\nKALLE\n\nJa pehmitämme hänet ensin!\n\n    (Uhkaavaa melua, tuntematon vetäytyy syrjään.)\n\nHÄRMÄ (masentuneena)\n\nSeis!... Minä suostun... koska minun täytyy.\n\nKARMALA\n\nParasta on, ettette hangottele liian kauan!\n\nHÄRMÄ\n\nNo niin, missä on tuo paperi?\n\nTYNJÄLÄ (nousten)\n\nTässä... Siinä on mainittuna kysymyksenalaiset ehdot.\n\n    (Poistuu pöydästä.)\n\nHÄRMÄ (menee pöydän luo, tarttuu kynään, mutta lukee paperin ja viskaa\nkynän pois.)\n\nTuohon paperiin minä en kirjoita!\n\nKARMALA (jäykästi)\n\nOn kirjoittaminen!\n\nKALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen rajulla voimalla\npöytään)\n\nLähtikö se nimi luistamaan, vai kutitetaanko tällä?\n\nHÄRMÄ (säikähtäen)\n\nNo, no, minä kirjoitan!\n\n    (Kirjoittaa nopeasti ja poistuu pöydästä.)\n\nSaanko nyt mennä?\n\nKARMALA\n\nSaatte. -- Herra Tynjälä ottaa paperin haltuunsa.\n\n    (Tynjälä, pistää paperin taskuunsa. -- Hella, Eeva, Vappu\n    ja Sanna tulevat vasemmalta.)\n\n\n11:des kohtaus.\n\n    Edelliset; Hella, Eeva, Vappu, Sanna.\n\nHELLA (kiihtyneenä)\n\nMitä täällä oikein tapahtuu? En jaksanut odottaa kauemmin!\n\nTUNTEMATON\n\nEi mitään enää. Kaikki on jo selvänä.\n\nHÄRMÄ (seisahtaen hänen eteensä ja katsellen häntä rajattomalla vihalla)\n\nEi vielä kaikki!... Tomppeli!\n\nTUNTEMATON\n\nMitä vielä puuttuu?\n\nHÄRMÄ\n\nKosto!... Meidän pelimme ei ole vieläkään lopussa! Nyt saat varoa,\nonneton!\n\nTUNTEMATON (ylpeästi)\n\nOlen valmis jatkamaan!\n\nHÄRMÄ\n\nOletkohan?... Sinä löit viimeisen valttisi, mutta minulle jäi vielä\nyksi ja nyt olet hukassa!\n\nTUNTEMATON\n\nTiesin mitä tein. Minua ette sillä peluita!\n\nHÄRMÄ\n\nSaamme nähdä!... Olet kehnompi pelaaja kuin luulinkaan. Heitit\nälyttömästi viimeisen turvan käsistäsi ja syöksit itsesi perikatoon!\nNyt olet minun vallassani ja saat sitä karvaasti katua. Tavottele vain\nHella Lövenborgin kättä, kunnes tavataan!\n\n   (Menee kiireesti ulos.)\n\n\n12:des kohtaus.\n\n    Entiset.\n\nTYNJÄLÄ\n\nNyt siitä pahasta päästiin!\n\nTUNTEMATON\n\nNiin te... mutta en minä!\n\nHELLA\n\nMitä hän tarkoitti noilla viimeisillä sanoillaan?\n\nTUNTEMATON (hiukan huolestuneesti)\n\nTuo roisto on oikeassa. Nyt hän on minulle vaarallisempi kuin\nkoskaan ennen!\n\nTYNJÄLÄ,\n\nMitä sillä tarkoitatte?\n\nTUNTEMATON\n\nIlmaistessani hänen petoksensa menetin ainoan keinoni, jolla saatoin\ntehdä hänet vaarattomaksi. Nyt häntä ei pidätä enää mikään, nyt hän on\nvapaa kostamaan.\n\nKARMALA\n\nSe oli varomattomasti teiltä!\n\nTUNTEMATON\n\nEn tahtonut ostaa turvallisuuttani kunniani kustannuksella. Ja sen\nolisin tehnyt, jos olisin vaieten katsellut köyhiä työmiehiä petettävän!\n\nVIKKI-KALLE (pontevasti)\n\nSe on miehen puhetta! Lakit päästä, jätkät! Ja rehellinen kiitos!\n\nKAIKKI (kohottaen lakkiaan)\n\nHyvä! Hyvä! Kiitos!\n\nHELLA (liikutettuna)\n\nTe olette aina suurenmoinen! Antakaa minunkin kiittää teitä!\n\n    (Ojentaa hänelle kätensä).\n\nTYNJÄLÄ\n\nYhdyn sydämeni pohjasta toisten kiitoksiin! -- Mutta minä en ymmärrä,\nmitä valtaa tuolla miehellä on teidän ylitsenne?\n\nTUNTEMATON (ylväästi)\n\nNiin... jos seisoisimme mies miestä vastaan, niinkuin me kaksi nyt,\nniin nauraisin hänelle vasten naamaa. Mutta...\n\nTYNJÄLÄ\n\nMutta...?\n\nTUNTEMATON\n\nOlenhan nimetön ja kirjaton kulkija, ja sillä seikalla on oma\nhistoriansa. Hänen takanaan on valtiollinen järjestelmä... ja minun\ntakanani on vain... särkynyt, toteutumaton aate... josta en edes saa\npuhua, en edes sanoa sitä... Jospa te tietäisitte...\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\n(Näyttämö sama kuin edellisessä näytöksessä. On iItapuoli. Vappu\naskaroi uunin luona, Sanna istuu arkun kannella ja kutoo sukkaa, ja\nIisakki istuu konttineen entisellä paikallaan ja syö hyvin vinhasti.)\n\n\n1:nen kohtaus.\n\n    Vappu, Sanna, Iisakki.\n\nVAPPU (tiuskaten Iisakille)\n\nHerkeisi tuossa jo märehtimästä! Kun ei enää muuta teekään!\n\nIISAKKI (sävyisästi).\n\nTerveyttä se vain tietää ja pitkää ikää.\n\nVAPPU\n\nKyllä kai... Sitä nähdessäkin jo tulee aivan kipeäksi!\n\nIISAKKI\n\nNiin minäkin tulisin paljaasta näkemisestä. Mutta kun syö hiukan\nvälillä.\n\nSANNA\n\nMerkilliset sisukset sillä miehellä! Aivanhan tuollainen rupeaa\nellottamaan!\n\nIISAKKI\n\nSukkela mies se viime talvinen maanmittari. Sanoi, että täällä\npohjoisessa tarvitsee ihminen runnemmin polttoainetta... Ja se oli\nhiton viisas mies niin lukeneeksi mieheksi!\n\nVAPPU.\n\nNimittikö ruoja jumalanviljaa polttoaineeksi?... No, jo oli viisas!\n\nIISAKKI\n\nNiin sanoi, ja se oli paikalle sanottu.\n\nSANNA\n\nMitähän tuo sillä tarkoitti?\n\nIISAKKI\n\nHän puhui tieteelliseltä näkökannalta tietysti! Mutta sen kun te ämmät\nkäsitätte.\n\nVAPPU\n\nJa sinä sitten ymmärrät paremmin mukamas!\n\nIISAKKI\n\nOnhan se järkeen menevä asia! Nähkääs, se on sillä tavalla että\nihmisruumiissa tapahtuu palaminen...\n\n    (Vikki-Kalle tulee.).\n\n\n2:nen kohtaus.\n\n    Edelliset; Vikki-Kalle.\n\nVAPPU\n\nNo, nousiko tie pystyyn?\n\nVIKKI-KALLE\n\nTaitaa olla paha merrassa! Poliisit ovat varpaillaan tänään. Lieneekö\nvallesmanni tulossa tänne päin.\n\nVAPPU\n\nJa mitä minä nyt syötän miehille?\n\nIISAKKI\n\nRuokaa vaan, niinkuin ennenkin.\n\nVAPPU (karjaisten)\n\nRintaako minä niille annan, kun liha loppui, senkin turjake? Vai omat\nlihaniko tässä nyt pataan pistän?\n\nVIKKI-KALLE (istuen pyssy polvillaan)\n\nJa siellä se näkyi vaaniskelevan entinen päällikkökin. Eipä taida olla\nhyvät mielessä!\n\nSANNA\n\nOnko hän taas täällä? Eihän siitä ole kauan, kun hänet potkaistiin\ntäältä pois!\n\nVAPPU\n\nSinä näit hänet?\n\nVIKKI-KALLE\n\nTapasin metsässä ja teki mieleni antaa sille lurjukselle pienen\nmuistutuksen kuolevaisuudesta.\n\nVAPPU\n\nSitten sillä on pahat mielessä.\n\nSANNA\n\nEttäkö hautoisi kostoa?\n\nVAPPU\n\nOle varma siitä! Mitä hän muuten teki täällä enää.\n\nIISAKKI\n\nEiköhän tuo kesyyntynyt jo viime kerrasta.\n\nVIKKI-KALLE\n\nSitä miestä ei kesytä muu kuin hyvä pamaus kunnon pyssystä. Tuntematon\nsaa varoa nahkojaan!\n\nSANNA\n\nNiin, kuka tietää, vaikka vielä ajaisi lyijyä kalloon, kun siellä\nmetsässä ovat.\n\nVIKKI-KALLE (uhkaavasti)\n\nSe olisi hänen viimeinen pahatekonsa! En ole koskaan ajanut hirven\njälestä sillä tarmolla, kuin minä ajaisin häntä.\n\nVAPPU (ärjäisten)\n\nVöyriläinen perästä päin puhuu! Menet heti varottamaan häntä, niin\nsäästyt enemmästä vaivasta.\n\nVIKKI-KALLE\n\nSe on kai parasta.\n\n    (Nousee lähteäkseen.)\n\nIISAKKI\n\nOdotas.... Minä tulen mukaan.\n\n    (Ottaa lekkerin mukaansa ja menevät ulos.)\n\n\n3:mas kohtaus.\n\n    Sanna. Vappu.\n\nSANNA\n\nMitä tuo tuntematon on oikein tehnyt, kun se niin kuumasti vihaa häntä?\n\nVAPPU\n\nVaimoväki noussut päähän. Se ne miehet hulluiksi tekee.\n\nSANNA\n\nIhankohan tuo tuntematon tavoittelee \"Lapin prinsessaa?\"\n\nVAPPU\n\nNäkeehän sen. Ja tyttö pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä.\n\nSANNA\n\nOnhan hän komea mies, ja kaikesta näkyy, että hän on parempain ihmisten\nlapsia.\n\nVAPPU\n\nMutta siihen sanoo \"Lapin kuningas\" ei, ja sillä hyvä! Tukkilainen ei\nsaa \"Lapin prinsessaa\", vaikka hän olisikin korttelia korkeampi ja\nplootua parempi muita ihmisiä.\n\n    (Katsoo akkunasta ulos.)\n\nKas, siellähän tuo prinsessa tuleekin.\n\n\n4:jäs kohtaus.\n\n    Sanna, Vappu, Hella.\n\nHELLA (tulee hätäisesti)\n\nEikö hän... tuo tuntematon ole täällä?\n\nVAPPU\n\nEi. Lähti muiden mukana metsälle.\n\nHELLA\n\nVoi, kun olisin tahtonut tavata häntä heti!\n\nSANNA\n\nNiinkö on asia kiireellinen?\n\nHELLA\n\nMinun täytyy silmänräpäyksessä tavata häntä, muuten on kaikki myöhäistä!\n\nVAPPU\n\nOnko sillä nyt niin hengenhätä?\n\nHELLA (tuskallisesti)\n\nOn, hän on hukassa, jollen pian saa puhua hänelle.\n\nSANNA\n\nJos asia on sellainen, niin voinhan mennä hakemaan.\n\nHELLA\n\nOi, tehkää niin! Häntä uhkaa vaara ja olen niin levoton hänen tähtensä!\n\nVAPPU\n\nNo älä sitten vitkastele, vaan ota koivet selkääsi!\n\nSANNA (pukien)\n\nKohta, kun vain saan päälleni. -- Mikä häntä nyt taas uhkaa?\n\nHELLA\n\nSaatte kuulla myöhemmin. Mutta menkää nyt! Kiirehtikää!\n\nSANNA\n\nJohan minä menenkin!\n\n    (Menee kiireesti.)\n\n\n5:des kohtaus.\n\n    Hella, Vappu.\n\nVAPPU\n\nOnko se taas päällikön vehkeitä?\n\nHELLA\n\nOn... Ja hyvin vaarallisia!\n\nVAPPU\n\nArvasin sen... Mutta häntä mentiin jo varottamaan.\n\nHELLA\n\nVarottamaan...! Mistä sitten?\n\nVAPPU\n\nIskä ja Vikki tästä juuri lähtivät ilmoittamaan, että päällikkö\nvaaniskelee näillä mailla.\n\nHELLA\n\nOoh, he eivät kumminkaan tiedä pahimmasta! Se on jotain muuta!\n\nVAPPU\n\nJa mitä se sitten on?\n\nHELLA (katsellen levottomasti akkunasta)\n\nHänet aijotaan vangita.\n\nVAPPU\n\nVai niin... Ja mistä syystä nuo hänet kahlehtisivat?\n\nHELLA (hermostuneesti)\n\nSiitä minä en tiedä... Minä saatan vain aavistaa...\n\nVAPPU\n\nTarvitaanhan siihen syy, kun ihminen kiinni pannaan. Olisiko hänellä\ntakanaan jotain sellaista.\n\nHELLA (kiivaasti)\n\nLuuletteko, että hän on... joku... konna?\n\nVAPPU\n\nMistä minä tiedän! Sanoohan suomalainen sananlasku, ettei syyttömän ole\nhätää helvetissäkään. Ehkei se pidäkään paikkaansa enää nykyään. Mene\nja tiedä.\n\nHELLA (jäykästi)\n\nEi ainakaan tässä tapauksessa!\n\n    (Katsoo ulos.)\n\nTuolla hän tuleekin! Jumalan kiitos!\n\nVAPPU\n\nMenen pois, että saatte rauhassa puhua.\n\n    (Poistuu vasemmalle.)\n\n\n6:des kohtaus.\n\n    Hella, Tuntematon.\n\nTUNTEMATON (tulee kiireesti)\n\nSinä täällä, Hella! Miksi?\n\nHELLA (hätäisesti)\n\nKuule, sinun on heti paettava!\n\nTUNTEMATON\n\nMinunko paettava! Ja minkätähden?\n\nHELLA.\n\nHe tulevat vangitsemaan sinut! Sinä et saa hukata hetkeäkään!\n\nTUNTEMATON (synkästi)\n\nMinä aavistin sitä.\n\nHELLA\n\nEeva kertoi, että Härmä on tehnyt ilmiannon ja nimismies on saanut\nvangitsemismääräyksen. Ja nyt on Härmä täällä vaaniskelemassa sinua!\n\nTUNTEMATON\n\nHaa, se konna! Hän etsii omaa perikatoaan!\n\nHELLA\n\nVoi, älä uhmaile, vaan pakene!\n\nTUNTEMATON\n\nEn... Hän tulkoon! Minä en pelkää!\n\nHELLA (tuskallisesti)\n\nMinä pelkään, ettei se pääty hyvin!\n\nTUNTEMATON (uhkaavasti)\n\nHän tahtoo siis vielä kerran iskeä yhteen kanssani! No, olkoon\nmenneeksi! Minä lupaan, että se on viimeinen kerta!\n\nHELLA\n\nMitä sinä aijot, onneton?\n\nTUNTEMATON (lujasti)\n\nKatsoa vielä kerran silmiin tuota miestä, joka on opettanut minut\nvihaamaan!\n\nHELLA\n\nVoi!, luovu siitä ja väisty ajoissa! Olenhan vartavasten tullut sinua\nvarottamaan!\n\nTUNTEMATON\n\nEt tiedä mitä pyydät! Raskasta on väistyä... aina vain väistyä!\n\nHELLA\n\nTee se minun tähteni!\n\nTUNTEMATON\n\nEn, sitä en tee edes sinunkaan tähtesi!\n\nHELLA\n\nJa miksi he sitten vainoovat sinua! Mistä syystä?\n\nTUNTEMATON\n\nSyistä mistä vain maailman huutavin konnuus voi vangita ihmisen!\nSyistä, joiden puolesta tahdon seisoa tai kaatua!\n\nHELLA\n\nKuinka he sitten voivat vainota sinua, jos kerran olet syytön?\n\nTUNTEMATON (synkästi)\n\nSinäkin... Sinäkin Hella siis epäilet minua!\n\nHELLA\n\nOi, en suinkaan! Mutta ymmärräthän, että tämä tuntuu minusta\nkummalliselta.\n\nTUNTEMATON\n\nNäytönkö sitten mielestäsi rikolliselta?\n\nHELLA\n\nEt! Vaikka koko maailma sitä sanoisi, en sittenkään uskoisi sitä!\n\nTUNTEMATON (lämpimästi)\n\nKiitos; Hella, luottamuksestasi! Se on kauneinta, mitä milloinkaan\nolen osakseni saanut! Jos sorrun, niin tapahtuu se asiain vuoksi, jotka\nkautta aikojen ja historian ovat olleet kunniaksi ihmiselle!\n\nHELLA\n\nMinä uskon sen, enkä kysy enää.\n\nTUNTEMATON (tuskallisesti)\n\nJa kuitenkin... nyt kun ainaiseksi eroamme, tahtoisin poistaa sinulta\njokaisen epäilyksen varjonkin.\n\nHELLA\n\nMinä luotan sinuun...\n\nTUNTEMATON\n\nKatsos, tämä maailma on niin laaja, että se, mitä yhdessä maassa\nkunnioitetaan, pidetään toisessa maassa rikoksena. Jo hyvin nuorena\nantauduin vapausliikkeen pyörteisiin, sillä katsoin sen ainoaksi\npäämääräksi, joka on miehen elämäntyön arvoinen... Ja luonnollisesti\njouduin vallanpitäjien epäsuosioon.\n\nHELLA\n\nOoh, nyt minä ymmärrän! Se on siis sentähden!\n\nTUNTEMATON\n\nNiin... Otin osaa Viaporin kapinaan, joka oli enemmän kaunis kuin\njärkevä yritys. Ja sen vuoksi se olikin jo alunpitäen tuomittu\nepäonnistumaan. Lyhyesti sanoen, minut vangittiin linnoitusalueella\nase kädessä. Ja luutnantti Härmä, joka palveli silloin laivastossa,\nteki kaiken voitavansa saadakseen minut tuomituksi sotaoikeudessa...\nAinoastaan rohkealla paolla vältin hirsipuun...\n\nHELLA\n\nHän vihasi sinua siis jo silloin?\n\nTUNTEMATON\n\nNiin... meidän katkeruutemme johtuu jo kouluajoilta. Hän on aina\nollut yksi niitä, joille ylöspäin kiipeäminen on pääasia ja keinot\nsivuseikka. Ja nyt meidän tiemme johti tänne Pohjolaan, mutta niin eri\ntavalla! Hän palveli poliisimestarina jossain, käytti mielivaltaisesti\nasemaansa ja yleisiä varoja ja sai eron. Siitä hän velkaantui ja tahtoi\nhuonoja asioitaan auttaakseen saada sinut...\n\nHELLA\n\nOoh, niin konnamaista!\n\nTUNTEMATON\n\nAstuin hänen tielleen ja se oli vähällä jo viedä elämäni, niinkuin se\nnyt maksaa vapauteni.\n\nHELLA (surullisesti)\n\nVoi, ystäväni, kuinka paljon oletkaan saanut kärsiä vapauden tähden!\nOlet koko elämäsi sille uhrannut!\n\nTUNTEMATON\n\nNiin, Hella, joka sille tielle antautuu, hän ei saa ajatella itseään.\nJokainen rahtunen vapautta on maksanut verta ja uhreja ja niin tulee\naina olemaan. Ja vaikka nuorukaisvuosieni kiihkeät pyrkimykset ovatkin\njoutuneet haaksirikkoon -- vaikka nyt harhailenkin isänmaattomana\nkulkurina omassa isänmaassani, niin en silti luule eläneeni turhaan!\nSitä aatetta on vaalittava kaikissa olosuhteissa, kunnes tulee uusi\npäivä...\n\n    (Rajulla intohimolla.)\n\nJa se tulee kerran!\n\nHELLA\n\nMutta mitä me nyt teemme?\n\nTUNTEMATON\n\nKäytämme hyväksemme niitä harvoja hetkiä, jotka meillä vielä on... Ja\nnyt iloisempiin asioihin, Hella!\n\n    (Vetää hänet luokseen)\n\nHELLA (tukahtuneesti)\n\nMinä en voi enää olla iloinen.\n\nTUNTEMATON\n\nJa miksi et voi?\n\nHELLA\n\nSinä olet riistänyt rauhani ja rohkeuteni. En ole enää oma itseni.\n\nTUNTEMATON\n\nSinä saavutat ne kerran takaisin, Hella! Ihminen, joka ei joskus ole\nitseänsä tyystin kadottanut, ei voi koskaan olla oma itsensä.\n\n    (Hämärtyy yhä enemmän.)\n\nHELLA\n\nSinä olet niin voimakas ja rohkea!\n\nTUNTEMATON\n\nSe tieto antaa minulle rohkeutta rakastaa sinua, ettemme koskaan voi\nkuulua toisillemme...\n\nHELLA\n\nOi, älä sano niin...\n\nTUNTEMATON\n\nMikä on totta, se on sanottava! Sitten olen sinun elämässäsi vain\nselittämätön, tuskallinen muisto, joka käy yhä kauniimmaksi, kuta\nkauemmaksi se häipyy.\n\nHELLA\n\nJa minä... mikä olen minä sinulle?\n\nTUNTEMATON\n\nKuin ihana kosteikko erämaan kulkijalle. Hänen täytyy jättää se, kun\nmatkan päämäärä kutsuu.\n\nHELLA (kaihomielisesti)\n\nMiksi sen täytyy niin olla? Miksi se ei voi toisinkin olla.\n\nTUNTEMATON\n\nSiksi, ettei se, mikä on kauneinta elämässä, voi koskaan olla ikuista.\n\nHELLA (hiljaa)\n\nMiksei se voisi toisinkin olla?\n\nTUNTEMATON\n\nSe on parasta niin... Miksi hukuttaisimme elämän arkihuoliin nuoruuden\nkaunehimman juhlamme? Ne vain himmentäisivät sen.\n\n    (Hämärtyy yhä enemmän.)\n\nHELLA (hellästi)\n\nSinä olet rikastuttanut minun elämääni niin sanomattoman paljon! Sinä\nolet opettanut minut ajattelemaan. Sinä suuri haaveksija!\n\nTUNTEMATON (lämpimästi)\n\nJa sinä olet minun parhain voittoni, sittenkuin nuoruuteni aate\npirstoutui! Minäkin alotin maailman valloittamisella ja nyt\nmaanpakolaisena valloitin \"Lapin prinsessan.\"\n\nHELLA\n\nOo, sinä suuri, uljas uneksija!\n\n    (Vappu tulee ja sytyttää lamput sekä poistuu saman tien.)\n\nHELLA (mennen akkunaan)\n\nKas, ulkona jo hämärtää... Lyhyt on talvinen päivä pohjolassa!\n\nTUNTEMATON (raskasmielisesti)\n\nLyhyt kuin nuoruus, onni... ja koko elämä... Vain kaksi hämärää yhdessä\nja loppumaton yö!\n\nHELLA (tuskallisesti)\n\nOoh, se on niin raskasta! Ei, mutta laula rakas... laula jotain!\n\nTUNTEMATON\n\nNiinkuin tahdot. Hella...\n\n(Laulaa.)\n\n    Vain harhaa on elo taustoineen,\n    se muista, muista, oi kulta!\n    Mi tänään suurta on toiveineen,\n    on huomenna virvatulta...\n    Ei nuoruus haihtuva palata voi.\n    ei tuntehet rinnassa ijäti soi.\n    Siis nauti onnesta, kulta,\n    älä kiellä lempeäs multa!\n\n    Vain harhaa on elo haaveineen,\n    se muista, muista, oi kulta!\n    Mi tänään näyttää jo täyttyneen,\n    voi huomenna haihtua sulta...\n    Mi mennyt on, et takaisin saa,\n    siis ällös säästele riemuja maan,\n    vaan nauti onnesta, kulta,\n    en kiellä lempeäin sulta!\n\nHELLA (ylivoimaisten tunteittensa kuohussa, heittäytyen hurjalla\nkiihkolla hänen syliinsä)\n\nEi, ei, sinä et saa jättää minua! Minä en laske sinua! En koskaan! En\nkoskaan... koskaan!\n\n    (Suutelee häntä tulisesti.)\n\nTUNTEMATON (kuohuissaan)\n\nHella!.. Hella...\n\nHELLA\n\nEroaisimmeko nyt, kuri juuri olemme löytäneet toisemme...? Ei ikinä, ei\nikinä! Kuuletko!\n\nTUNTEMATON (epätoivoisesti)\n\nVoi, Hella! Hella!\n\nHELLA\n\nMinä en luovu sinusta, vaikka laahaisivat sinut hirsipuuhun. En\nkoskaan! En koskaan!\n\nTUNTEMATON\n\nSinä unohdat, että jokainen hetki vie meidät eroa kohden yhtä\njärkkymättömästi kuin tuulilasin hiekkajyväset juoksevat loppuun!\n\nHELLÄ\n\nPakene, rakas! Pakene rajan yli Ruotsiin tai Norjaan! Ja minä seuraan\nsinua!\n\nTUNTEMATON\n\nTiettömiin erämaihin...\n\nHELLA\n\nOlemme olleet siellä ennenkin!\n\nTUNTEMATON\n\nKuvaamattomiin kärsimyksiin...\n\nHELLA\n\nMinä kestän ne sinun kanssasi!\n\nTUNTEMATON\n\nSortumaan Pohjolan kinoksiin, rakas...\n\nHELLA\n\nHautaudumme niihin yhdessä! Lumivalkeiden kääriliinojen alle!\n\nTUNTEMATON (hurjalla tuskalla)\n\nMiksi täytyy luopua kaikesta juuri silloin, kun elämällä on parhainta\ntarjottavana? Mitä olenkaan tehnyt, että minua näin vainotaan?\n\nHELLA\n\nVain rakastanut, armas! Paljon, paljon rakastanut!\n\nTUNTEMATON\n\nNiin, Hella! Isänmaa ja sen vapaus oli ensimäinen intohimoni! Toinen ja\nviimeinen olet sinä, Hella! Sinä, vain yksin sinä!\n\n    (Syleilee häntä hurjasti. Kuuluu askeleita ulkoa.)\n\nHELLA (hypähtäen)\n\nKuuletko? Nyt he tulevat!\n\n    (Koettaa voimakkaalla ponnistuksella tyyntyä.)\n\n\n7:mäs kohtaus.\n\n    Hella, Tuntematon, Härmä.\n\nHÄRMÄ (tulee kiireesti)\n\nAhaa! Oletteko tekin täällä, neiti?\n\nHELLA (kylmästi)\n\nNiinkuin näette, herra.\n\nHÄRMÄ (ilkeästi)\n\nJäähyväisillä varmaankin?\n\nHELLA\n\nNiin.\n\n    (Kääntää hänelle selkänsä.)\n\nHÄRMÄ\n\nJos isänne tuntisi teidän innostuksenne tänne erämaahan, ei teitä niin\nusein täällä näkyisi.\n\nHELLA\n\nMinulla on vapauteni olla missä tahdon.\n\nHÄRMÄ\n\nEpäilemättä. Teidän mieltymyksenne vain käy yli tavallisen ihmisjärjen.\nTe unohdatte oman arvonne, neiti.\n\nHELLA (ylpeästi)\n\nMinä en unohda mitään ja siksi juuri olenkin nyt täällä. Mutta minä\ntunnen miehen, joka on unohtanut kunnian ensimäiset alkeetkin!\n\nHÄRMÄ\n\nOlisi hauskaa kuulla, kuka tuo mies on?\n\nHELLA\n\nOlkaa hyvä! Hän seisoo juuri edessäni!\n\n    (Kääntyy pois.)\n\nHÄRMÄ\n\nKiitoksia! Vähempää en odottanutkaan teidän viimeaikaiselta\nkehitykseltänne! -- Mutta se ei hyödytä miltään...\n\nTUNTEMATON (jäykästi)\n\nSaanko kysyä, kummalle meistä teillä on asiaa?\n\nHÄRMÄ (kiukkuisesti)\n\nTeille, herra seikkailija! Olipa hyvä, että tapasin teidät!\n\nTUNTEMATON (synkästi)\n\nOn ennenaikaista sanoa vielä, kuinka hyvä se oli.\n\nHÄRMÄ\n\nKuinka niin?\n\nTUNTEMATON\n\nMeidän tapaamisemme ei ole vielä lopussa.\n\nHÄRMÄ\n\nAinakin tämä on viimeinen kerta toivoakseni.\n\nTUNTEMATON (kolkosti)\n\nNiin luulen minäkin. Meidät on kohtalo määrännyt vihaamaan toisiamme...\nja se on vaarallista!\n\nHÄRMÄ (kiehuvalla vihalla)\n\nNiin, onneton! Te olette askel askeleelta seisonut minun tielläni ja\ntehnyt tyhjäksi kaikki minun ponnistukseni... Minä sanoin teille, että\ntulen raivaamaan teidät tieltäni! Ja minä pidän sanani! Teidän olisi\npitänyt uskoa se!\n\nTUNTEMATON\n\nJa minä varoitin teitä!\n\nHÄRMÄ\n\nMistä sitten?\n\nTUNTEMATON\n\nKäyttämästä noita keinojanne!\n\nHÄRMÄ\n\nSe on minun asiani!\n\nTUNTEMATON\n\nMutta se on myöskin minun! Te olette taistellut keinoista välittämättä.\nJos minä teen samoin, päättyy se teille onnettomasti!\n\nHÄRMÄ\n\nSitä varten alen minä kyllä varustautunut. Eikä teidän aikanne täällä\ntule kovin pitkälliseksi. Siitä olen minä pitänyt huolen.\n\nTUNTEMATON\n\nTiedän sen jo!\n\nHÄRMÄ\n\nTuo nainenko sen sanoi teille?\n\nHELLA\n\nNiin... tämä nainen!\n\nHÄRMÄ\n\nSen arvasinkin!\n\nTUNTEMATON (kuohahtaen)\n\nPyydän teitä oman itsenne tähden puhumaan hänestä kauniimmin!\n\nHÄRMÄ\n\nEn kaipaa teidän neuvojanne!\n\nTUNTEMATON (uhkaavasti)\n\nVielä viimeisen kerran minä varoitan teitä! Teillä ei ole mitään\noikeutta sotkea viatonta henkilöä meidän keskinäiseen kiistaamme!\nKaikkein vähimmin loukata häntä.\n\nHÄRMÄ (ilkeästi)\n\nTe saatte luvan alistua siihen!\n\nTUNTEMATON (hurjasti)\n\nEn koskaan! Silloin en olisi mies!\n\nHÄRMÄ\n\nTe olette arka rakastajattarestanne, herra seikkailija! Se on kaikkien\nuneksijoiden tapa.\n\nHELLA (kipeästi satutettuna)\n\nOoh, tuota kurjaa!\n\nTUNTEMATON (suunniltaan raivosta)\n\nKonna! Se oli viimeinen solvauksesi!\n\n    (Hyökkää hänen kimppuunsa.)\n\nHELLA (heittäytyen väliin)\n\nSeis! Älä koske siihen kurjaan!\n\nHÄRMÄ (ojentaen revolverin)\n\nPysy alallasi, mies, tai kuolet!\n\nTUNTEMATON (hurjana)\n\nMahdollista sekin, vaikkei niinkään varmaa! Mutta se ainakin on\nvarmaa, että sinä kuolet nyt, roisto!\n\n    (Ponnistelee vapautuakseen Hellasta.)\n\nHÄRMÄ (silminnähtävästi tahtoen viedä kohtauksen viimeiseen\näärimmäisyyteen, saadakseen tilaisuuden ampua hänet)\n\nHillitkää rakastajaanne, muuten minä en vastaa seurauksista!\n\nTUNTEMATON\n\nEnkä minä!...\n\n    (Syöksyy kuin tiikeri Härmän kimppuun. Tämä laukaisee, mutta se\n    menee yli. Hella vaipuu kiljahtaen tuolia vasten. Tuntematon\n    työntää taistellen Härmän vasenta ovea vasten, vääntää häneltä\n    aseen ja laukaisee kerran.)\n\nHÄRMÄ\n\nApua! Apua!... Oh... oh... oh!\n\n    (Vaipuu vasemmasta ovesta ulos ja jää liikkumattomana makaamaan.)\n\n\n8:sas kohtaus.\n\n    Tuntematon, Hella. Vappu.\n\nVAPPU (hyökäten kiireesti sisälle)\n\nMitä hornan mellakkaa tämä on?!\n\nTUNTEMATON (astuen muutamia askelia kuin unessa, pudottaa revolverin\nlattialle ja vaipuu tuolille istumaan.)\n\nSe on jo ohi.\n\nHELLA (tuskallisesti)\n\nOletko haavoittunut?\n\nTUNTEMATON\n\nEn.\n\nHELLA\n\nMutta hän ampui sinua!\n\nTUNTEMATON (kolkosti)\n\nSe meni ohi... mutta minun sattui... liiankin hyvin.\n\nVAPPU (tarkastellen kaatunutta)\n\nSiltä näyttää. Tuo mies on saanut osansa!\n\nHELLA\n\nOnnetonta!\n\nVAPPU\n\nNo, sitäpä hän etsikin! Olisi osannut olla ihmisiksi!\n\n    (Menee ulos.)\n\n\n9:säs kohtaus.\n\n    Hella, Tuntematon.\n\nHELLA (yrittäen katsoa kaatunutta, mutta heittäytyy väristen\ntuntemattoman syliin.)\n\nOnnetonta! Mitä oletkaan tehnyt!\n\nTUNTEMATON\n\nSitä ei voinut välttää.... Kaikki johti kohtalokkaalla\nvälttämättömyydellä siihen... Meidän vihamme oli siksi hyvä ja\nsovittamaton... Ja minä aavistin sitä jo edeltäpäin.\n\nHELLA\n\nMiksi hänen pitikään vainota sinua!\n\nTUNTEMATON\n\nNiin, miksi... miksi ihmiset vainoovat toisiaan?\n\nHELLA\n\nJa mitä nyt aijot tehdä?\n\nTUNTEMATON\n\nEn tiedä. Ensi kerran elämässäni olen epävarma. Sillä nyt minua painaa\nrikos.\n\nHELLA\n\nPakene ennenkuin he tulevat! Pakene erämaahan. Sieltä ei sinua kukaan\nvoi tavoittaa.\n\nTUNTEMATON\n\nEnhän ole rosvo! Minun täytyy selittää tekoni syyt.\n\nHELLA\n\nMutta sinä joudut vankilaan!\n\nTUNTEMATON\n\nSilloin saa herran nimessä olla niinkuin on. Minä en pakene!\n\n    (Tukkilaiset tulevat sisään.)\n\n\n10:nes kohtaus.\n\n    Edelliset; Tukkilaiset.\n\nTYNJÄLÄ\n\nMitä täällä on tapahtunut?\n\nTUNTEMATON (viitaten vasemmalle)\n\nViimeinen selvitys.\n\nTYNJÄLÄ\n\nKuinka se oikein tapahtui?\n\nTUNTEMATON\n\nHän tuli ilmoittamaan, että minut aijotaan vangita. Sitten hän pahasti\nsolvasi neiti Lövenborgia... En voinut sietää sitä, vaan iskin häneen\nkiinni!\n\nHELLA\n\nMutta hän ampui ensiksi!\n\nTUNTEMATON\n\nSitten väänsin häneltä aseen ja... ja laukasin... Minä kärsin hänen\nkonnuuttaan viimeiseen saakka!\n\nVAPPU\n\nSen voin minäkin todistaa!\n\nTUNTEMATON (nousten, voimakkaasti)\n\nOlen tahtomattani tehnyt rikoksen, mutta miehen kunnia ei sallinut\nmuuta! Menetelkää kanssani niinkuin parhaaksi näette.\n\nTYNJÄLÄ\n\nMe uskomme, että olette menetellyt kuin kunnon mies...\n\n    (Vaikenee liikutettuna.)\n\nVIKKI-KALLE\n\nVarmasti! Hänellä oli liiankin pitkä kärsivällisyys!\n\nTYNJÄLÄ\n\nMutta mitä me nyt teemme? Tämän jälkeen hän ei voi jäädä tänne.\n\nKARMALA (ottaen laukun seinältä ja ojentaen sen Tuntemattomalle)\n\nTämä sisältää viikon ruokavarat... ja siellä nurkan raossa on hyvin\nvoideltuja suksia... (Ojentaa hänelle kätensä.) Hyvästi?\n\nTUNTEMATON (puristaen hänen kättään) Kiitos!... Ja... hyvästi?\n\nTYNJÄLÄ\n\nAnnammeko hänen mennä?\n\nKAIKKI\n\nAnnamme! -- Hän menköön! -- Metsien vapaata poikaa ei kukaan saa\npidättää!\n\nHELLA (painautuen häneen kiinni)\n\nSinä lähdet pois?... Enkä koskaan... koskaan enää saa nähdä sinua!\n\nTUNTEMATON\n\nNämä miehet panevat minun kohtaloni omiin käsiini... Ja minä otan sen\nheiltä vastaan.\n\nHELLA (valittaen)\n\nJa mitä jää sitten minulle?\n\nTUNTEMATON\n\nSe, mitä ei kukaan voi sinulta riistää: muisto.\n\nHELLA\n\nKoskaan en tule sinua unohtamaan, sinä suuri ja tuntematon!\n\nTUNTEMATON (hellästi)\n\nMinä tiedän, että sinä tulet aina muistamaan nimetöntä erämaan\nkulkijaa. Enkä minä koskaan unohda sinua. Hella!\n\nHELLA (tuskallisesti)\n\nSinä tulit minun elämääni suurena ja ylivoimaisena kuin myrsky. Ja\npelkäänpä, ettei sinun lähdettyäsi ole minussa muuta jälellä kuin\nhävitystä ja sirpaleita.\n\nTUNTEMATON\n\nRohkeutta, Hella!... Myrskyn jälkeen paistaa kirkkaimmin päivä!...\n(Suutelee häntä otsalle.) Voi hyvin, Hella!... Muistele joskus\nminuakin!... Hyvästi... armas lapsi!\n\nHELLA\n\nHyvästi... rakas! Minä muistelen sinua ja elän sinun aatteellesi, kun\nen voinut elää sinulle!... Suokoon kohtalo sinulle rauhan!\n\nTUNTEMATON (kirkkaasti)\n\nJa nyt pojat... vielä kerran \"Erämaan laulu\"... jäähyväisiksi!\n\n(Kuoro laulaa:)\n\n    Miss' aukee Pohjolan metsien vyö,\n    revontulten salamat taivaalle lyö,\n    työ ankara heimon on huimapään,\n    joka uhmaa viimoja talvisään.\n    Elo hehkuva on, läpi nietosten,\n    käy retki miesten parhaiden.\n    Hei, telmettä karhujen lailla\n    on taistelu Pohjolan mailla!\n\n    Miss' alkaa ääretön yö erämaan,\n    ikitunturit nostavat huippujaan,\n    siell' kalskuu ja ryskää, luistaa työ,\n    siks' kunnes koittaa viime yö.\n    Elo hehkuva on, vaan hankihin\n    voi päättyä retki parhainkin.\n    Hei, nukkuvan karhun lailla,\n    saa uinua Pohjolan mailla!\n\n(Ensimmäisen värssyn lopussa avaa Tuntematon oven, jolloin näkyy hämärä\ntalvinen erämaa ja Pohjoisessa revontulten loimu.)\n\nTUNTEMATON (laulun vaiettua, melkein hurjalla riemulla)\n\nSe on minun kotilieteni hehkua!\n\n    (Syöksyy kiireesti ulos.)\n\nHELLA (heikosti huudahtaen)\n\nHän meni!...\n\n\n\n"]