[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fpYKmIkZ3MPMJ66Dy8ABmYWy1HcB0wBENSkjRnTr5Ujc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},2345,"Mordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien kosinta- ja häätavoista","Hämäläinen, Albert",1881,1949,"2345-hamalainen-albert-mordvalaisten-tsheremissien-ja-votjakkien-kosinta-ja-haatavoista","2345__Hämäläinen_Albert__Mordvalaisten_tsheremissien_ja_votjakkien_kosinta-_ja_häätavoista","Vertaileva tutkimus","tietokirja",[],[],"fi",1913,null,49053,391293,true,[],[],[],"Kansatieteellinen tutkimus käsittelee mordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien perinteisiä kosinta- ja häätapoja. Teos perustuu tekijän tekemiin kenttämatkoihin ja vertailevaan aineistoon suomalais-ugrilaisten kansojen parissa 1900-luvun alussa.","Albert Hämäläisen 'Mordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien kosinta-\nja häätavoista' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2345. E-kirja\non public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta mitään\nrajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","MORDVALAISTEN, TSHEREMISSIEN JA VOTJAKKIEN KOSINTA- JA HÄÄTAVOISTA\n\nVertaileva tutkimus\n\n\nKirj.\n\nALBERT HÄMÄLÄINEN\n\n\nEsitetään Suomen Yliopiston filosofisen tiedekunnan suostumuksella\njulkisesti tarkastettavaksi historiallis-kielitieteellisessä\noppisalissa marraskuun 15 p. 1913 kello 10 a.p.\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomal. Kirjallis. Seura,\n1913.\n\n\n\n\n\n\nAlkulause.\n\n\nSeuraavassa on otettu käsittelyn alaiseksi eräs tapojen tutkimuksen\nhaara, kosinta- ja häätavat, kohdistamalla tutkimus varsinaisesti\nkolmeen suomalais-ugrilaiseen kansaan. Varsinkin yksityisten kansojen\ntapoja käsittelevää tutkimusta on tällä alalla vain vähän harjoitettu.\nTapojen systematisoiminen ja tutkimusmenetelmän määrääminen on näin\nollen suurimmalta osaltaan ollut tekijän itsensä määrättävä. Joskin\ntällainen tehtävä -- sen suorittajaa kun eivät traditsionit eivätkä\nesikuvat ole kahlehtineet -- on ollut viehättävä, on toiselta puolen\nymmärrettävää, ettei tulos saata olla tyhjentävää laatua. Tämä johtuu\nosaltansa myös aineiston laadusta. Yksityisen tutkijan on mahdotonta\nsuorittaa systemaattista keräystyötä, varsinkin jos tutkittavana on\nuseamman kansan tavat. Kirjallisuudessa tavattavat kuvaukset, ne kun\nuseimmiten eivät ole syntyneet tieteellistä tarkoitusta varten eivätkä\nole asiantuntijan laatimia, ovat usein sangen epätäydellisiä.\nSivumääräisistä kuvauksista saatetaan monesti löytää joku yksityinen\ntutkimukselle arvokas tieto.\n\nOsa aineistoa on kesillä vuosina 1908, 1909 ja 1910 Volgan\nsuomalaiskansojen keskuuteen tekemieni kansatieteellisten\nkeräysmatkojen tuloksia. Suurin osa painetusta suomalais-ugrilaisia\nkansoja koskevasta lähdeaineistosta nn koottu Pietarin Keisarillisessa\nyleisessä kirjastossa sekä Kasanin yliopiston ja Venäjän\nTiedeakatemian kirjastoissa säilytettävästä kirjallisuudesta.\nOsaan erikoiskirjallisuutta olen tutustunut Wienin\nkeisarillis-kuninkaallisessa hovikirjastossa.\n\nTyötäni päättäessäni pyydän ilmaista syvän kiitollisuuteni\nprofessoreille H. Paasoselle ja Yrjö Wichmannille, jotka luovuttamalla\nkäytettävikseni arvokkaita kuvauksia sekä viittauksillaan ja\nmyötätunnollaan suuresti ovat edistäneet työtäni. Niinikään olen\nkiitollisuuden velassa prof. Edvard Westermarckille eräistä\nerikoiskirjallisuutta koskevista osotuksista, Kasanin vierasheimoisen\nopettajaseminaarin opettajille, herroille M.E. Evseveville ja P.M.\nKunaeville, jotka matkojeni suunnittelussa ja toteuttamisessa ovat\nolleet avullisina, sekä Suomalais-ugrilaiselle Seuralle, joka\nrahallisesti on avustanut matkojani. Vielä pyydän kiittää herra Felix\nBrofeldtia antamastaan avustuksesta.\n\nHelsingissä, lokakuun 28 p. 1913.\n\n_Tekijä_.\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nJohdanto.\n\nI. Deskriptivinen esitys tutkimuksen alaisten kansojen kosinta- ja\n   häätavoista ynnä eräiden näiden suhde nykyisten naapurikansojen\n   tapoihin.\n\na) Mordvalaiset.\n\n   Naisenryöstöt ja morsiamen lunnasrahalla hankkiminen. --\n   ikäsuhteista. -- Vaalivapaudesta ja aloiteoikeudesta. -- Aika,\n   jona avioliittoja solmitaan. -- Kosinta. -- Morsiamen tiedustus\n   ja naimatarjouksen teko. -- Kihlaus. -- Katsojaiset. --\n   Kihlauksen ja häiden väliajalle kuuluvat yhtymykset. --\n   Kihlauksen ja häiden välinen aika. -- Häät. -- Menot morsiamen\n   kotona ennen nuodejoukon saapumista. -- Menot sulhasen kotona\n   ennen morsiamen noudantaan lähtöä. -- Nuodematka. -- Menot\n   morsiustalossa. -- Morsiusmatka. -- Menot sulhastalossa\n   morsiamen tuonnin jälkeen.\n\nb) Tsheremissit.\n\n   Morsiamen hankkiminen. -- Ikäsuhteista. -- Valintavapaudesta ja\n   aloteoikeudesta. -- Aika, jona avioliittoja solmitaan. -- Kosinta.\n   -- Kihlauksen ja häiden väliajalle kuuluvat yhtymykset. -- Häät.\n   -- Nuodematka. -- Morsiustalossa. -- Morsiusmatka ja vastaanotto\n   sulhastalossa. -- Sulhastalossa vastaanoton jälkeen.\n\nc) Votjakit.\n\n   Morsiamen hankkiminen. -- Ikäsuhteista. -- Valintavapaudesta ja\n   aloteoikeudesta.-- Kosinta. -- Kihlaus ja avioliiton toimeenpano.\n   -- _Jarashon_ ja _suan_. -- Häidenvieton aika. -- Häämenot. --\n   Nuodematka. -- Morsiustalossa. -- Morsiusmatka. -- Sulhastalossa.\n\nII. Muutamat tutkimuksen alaiset tavat muiden suomalais-ugrilaisten\n    y.m. kansojen tapojen valossa sekä niiden yleisen laadun ja\n    merkityksen kannalta tarkasteltuina.\n\n   Morsiamen hankkimisen muodoista ja avioliiton täytäntöönpanon\n   ehdoista. -- Naimaikäsuhteet ja niiden riippuvaisuus taloudellisista\n   syistä. -- Yalintavapaudesta. -- Sulhasen passivisuus kosinta- ja\n   häämenoissa sekä kosijoiden ja nuodejoukon asettuminen\n   toimintakortteeriin. -- Morsiamen pakeneminen ja piilottautuminen.\n   Muita eristystoimenpiteitä ja kieltoja sekä niiden yhtyminen\n   _tabu_-käsitysten sarjaan. -- Ruokatavarat ja nautintoaineet\n   kosinnan välikappaleina. -- Kädenlyönti sekä yhteinen syönti ja\n   juonti avioliittosopimuksen vahvistusmenona. -- Kosintamenettely\n   kokonaisuudessaan. \"Katsojaiset\" ja määräpäivän asettaminen.\n   -- \"Polterabend\"-menot. -- Nuodematka ja morsiusmatka. --\n   Hunnuttaminen. -- Morsiamen seremonialliset vastustelut ja itkut.\n   -- Morsiamen kantaminen. -- Ruoskalla lyömiset. -- Nuodejoukon\n   ja morsiussaattueen matkallevaraaminen sekä muutamat muut\n   morsiusmatkaan liittyvät tavat. -- Morsiussaattueen pysähdykset\n   ja niihin liittyvät tavat. -- Morsiamen (morsiusparin) vastaanotto\n   sulhastalossa. -- Istuttamismenot y.m. alustalle asettamiset.\n   -- Ympärikulkemiset ja ympärikuljettamiset. -- Varsinaiset\n   kontaktimenot. -- Kestitysmenot ja lahjojen antaminen. --\n   Askaroittamismenot. -- Identtisyyden muuttaminen tahi\n   sekaannuttaminen. Uuden nimen anto, valemorsian y.m. sijaiset.\n   -- Polvipoikameno. -- Häähunnun poistaminen. -- Aviovuoteelle\n   asettaminen. -- Uskonnolliset toimitukset avioliittoseremonioissa.\n   -- Sukulaisissa käynnit. -- Nuorikon asema uudessa kodissa.\n\n[Tästä julkaisusta on jätetty pois tieteelliset viitteet ja lähteen.]\n\n\n\n\nJohdanto.\n\n\nHäätapojen tieteellistä selittelyä on, kuten luonnollistakin,\nharjoitettu etupäässä perheen ja avioliiton historian tutkimuksen\nyhteydessä. Xämä tavat ovat tällöin useimmiten saaneet selityksiä sen\nmukaan, mitä kantaa kukin tutkija tällä alalla on edustanut.\nVarsinaiset avioliittoseremoniat ovat tällaisissa tutkimuksissa\nsosiologisten ilmiöiden ja institutsionien tutkimuksen ohella\ntavallisesti saaneet osakseen huomiota vain sikäli kuin ne ovat\nsoveltuneet asianomaisen tutkijan edustamaan kantaan ja teorioihin.\n\nTätä paitsi on avioliittoseremonioita käsitelty lukuisissa\nkultturihistoriallisissa ja kansojen tapoja koskevissa tutkimuksissa.\nSuuressa osassa tällaisia tutkimuksia nojautuu niiden selittely, mikäli\nse ei ole deskriptivistä, varsinaisten avioliiton ja perheen\nhistorioitsijoiden teorioihin; muutamissa verrattain myöhäisissä\ntutkimuksissa on sen sijaan puheenalaisia ilmiöitä pyritty selittämään\nvälittömämmin, suoranaisesti primitivisten ja alhaisilla\nkultturiasteilla olevien kansojen psykologian ja heillä inhimillisen\nyhteiselämän suhteista vallitsevien käsitysten valossa. Varsinaisesti\nhäätapoja systemaattisesti käsittelevää tieteellistä tutkimusta on\nkuitenkin näihin saakka verrattain vähän harjoitettu.\n\nSitä kantaa, jolta häätapoja useimmissa varsinkin aikaisemmissa\navioliiton historiaa käsittelevissä ja muissa tätä alaa koskevissa\ntutkimuksissa on käsitelty, voitaisiin mielestämme nimittää\nhistoriallis-symbolistiseksi. Suurimman osan häämenojen toimituksista\nja seremonioista katsotaan sen mukaan johtuvan aikaisemmin vallinneista\nperhejärjestyksen muodoista ja avioliittotapojen ilmiöistä. Näin\noletetaan lukuisain häämenojen symbolisoivan aikaisemmin vallinneita\navioliiton solmimismuotoja, kuten esim. naisen ryöstöä ja ostoa;\ntällöin asetetaan toiset avioliiton toimeenpanossa noudatetuista\nmenoista sellaisten ilmiöiden ja teoriojen yhteyteen kuin\nmatriarkaatti, kommunaliavioliitto, heterismi, endogamia, eksogamia,\npolyandria j.n.e.\n\nTämän suunnan edustajiin lukeutuvat varsinkin useat saksalaiset\nkultturihistorioitsijat ja etnologit. Tyypillisenä heistä voidaan\nmainita A.H. Post, joka paitsi primitivistä avioliittoa ja varsinkin\navioliitto-oikeuden aloja käsitteleviä tutkimuksiaan on\naikakauskirjassa \"Globus\" (T. LX) julkaisemassaan kirjoituksessa\nerikoisesti kosketellut häätapoja. Hänen käsityksensä mukaan\nmuodostavat ryöstöseremoniat yleisimmän ja vielä nykyisinkin yli koko\nmaailman levinneen osan häämenoja. Fiktiviset taistelut sulhasen ja\nmorsiamen sukupuolen välillä, morsiamen vastustelut, kantaminen,\npakeneminen, piilottautuminen, morsiustalon portin sulkeminen j.n.e.\novat selviä naisen ryöstöstä johtuvia symboleja. Yhteiset syönti- ja\njuontimenot symbolisoivat taas avioparin taloudellista yhteyttä j.n.e.\n\nNäiden alojen erikoistutkijoiden piiristä ja heidän rakentamiinsa\nteorioihin nojaten on historiallis-symbolistinen avioliitto- ja\nhäätapojen selittely levinnyt useiden kultturihistorioitsijain ja\ntapojen tutkijoiden keskuuteen. Eräissä viimeaikaisimmissakin\ntutkimuksissa saavat useimmat avioliittotapojen seremonioista\ntämänlaatuisia selityksiä.\n\nToiselta puolen ovat etupäässä englantilaiset etnologit ja sosiologit\njo verrattain aikaisin pyrkineet tulkitsemaan primitivisten ja\nalhaisemmilla kultturiasteilla olevien kansojen tapoja ja\ninstitutsioneja kansanpsykologian valossa sekä niiden käsitysten\navulla, joita tällaisilla kansoilla on inhimillisistä yhdyssuhteista.\nE. Tylor, John Lubbock, Herbert Spencer y.m. olivat ihmissuvun vanhinta\nkultturia valaisevissa tutkimuksissaan panneet huomiota psykologisiin\nseikkoihin primitivisten tapojen selittelyssä, ja myöhemmin on tämä\nsuunta englantilaisessa tahi englantilaiseen kouluun kuuluvassa\ntutkimuksessa saanut yhä huomattavamman sijan. Nojaten laajaperäiseen\nluonnon- ja alhaiskultturisten kansojen tuntemiseen, jota Englannin\nasema suurena maailman- ja siirtomaavaltiona erityisesti on\nedistänyt, ovat englantilaiset tapojen, uskomusten ja primitivisten\ninstitutsionien tutkijat useinkin aikaisemmista teorioista vapautuneina\npyrkineet selittämään kysymyksenalaisia ilmiöitä välittömästi\nkansanpsykologisten ja biologisten ilmiöiden ja syiden avulla. Magian,\nuskomusten ja primitivisen uskonnon tutkimuksen alalla edustavat tätä\ntutkimussuuntaa sellaiset teokset kuin Edward B. Tylorin \"Primitive\nculture\" ja J.G. Frazerin \"The golden bough\".\n\nAvioliiton kultturihistorian ja avioliittotapojen alalla on tämä suunta\nsaanut muutamia edustajia, joista Ernst Crawleyn v. 1902 ilmestyneellä\ntutkimuksella \"The mystic rose\" erikoisesti häätapojen tutkimuksessa on\nhuomattavin sija. Tässä teoksessa ovat useat avioliittotapojen ilmiöt\nensi kerran tulleet tieteellisen käsittelyn alaisiksi ja toisille on\nlöydetty uusia tieteellisesti tyydyttävämpiä selityksiä. Hyväkseen\nkäyttäen sellaisia aikaisempia tutkimuksia kuin Frazerin ja\nWestermarckin sekä nojaten laajaan primitivisten ja alhaiskultturisten\nkansojen tapojen ja ajatusmaailman tuntemukseen, etsii Crawley\nselvitystä tutkimuksenalaisille seikoille yleisinhimillisistä\npsykologisista ja fysiologisista ilmiöistä. Kuten Westermarck\naikaisemmin oli vapauttanut avioliiton kultturihistorian eräiden\nteoriojen, etupäässä primitivisen kommunismin ja matriarkaatin\norjuudesta, on Crawley päästänyt monet avioliiton solmimisessa\nnoudatetuista seremonioista avioliiton historioitsijoiden teoriojen\nikeestä. Monet n.s. symbolistisista ja aikaisempiin enemmän tahi\nvähemmän teoretisiin avioliittotapojen historiallisiin ilmiöihin\nperustuvista selitystavoista ovat saaneet väistyä kansanpsykologisiin\nja maagillisiin käsityksiin nojautuvan selitystavan tieltä. Näin\nselitetään esim. useat aikaisemmista \"ryöstösymboleista\" n.s.\n_tanu_-käsityksistä ja eri sukupuolten välillä ilmenevästä\nantagonismista johtuviksi. Valemorsian, morsiamen tahi sulhasen\npiilottautuminen tahi toistensa karttaminen sekä monet muut häätapojen\nilmiöt, jotka aikaisemmin jäivät selitystä vaille tahi joiden oli\nkatsottu johtuvan eräistä primitivisen avioliiton ilmiöistä (naisen\nryöstöstä j.n.e.), on Crawley suoranaisesti selittänyt primitivisen\najatusmaailman ilmiöiden avulla.\n\nTapojen ja tapasystemien psykologinen tutkimussuunta on vienyt eräät\ntutkijat, niiden joukossa nimenomaan Crawleyn, aikaisemmin\nhyväksyttyjen teoriojen arvostelussa niin pitkälle, että eräiltä\navioliittotapojen yleisiltä ilmiöiltä, kuten väkivaltaiselta naisen\nhankkimiselta ryöstämällä, joko tykkänään kielletään todellisuuteen\nperustuvana olemassaolo tahi tunnustetaan sen alaan kuuluvat ilmiöt\nvain ahtaassa merkityksessä, pääasiallisesti samoista käsityksistä\njohtuviksi, joiden kannalta avioliittoseremonioissa esiintyvät\nvastustelut ja näennäinen väkivallan käyttö selitetään.\n\nSiitä huolimatta, että aineisto on verrattain runsas, on\nsuomalais-ugrilaisten kansojen avioliittotapojen tutkimus vasta\nalullaan ja systemaattista keräystyötä tällä alalla vain nimeksi\nharjoitettu. Eräät tähän aineistoon kuuluvista vanhemmassa venäläisessä\netnografisessa kirjallisuudessa esiintyvistä lähteistä ovat peräisin\najalta, joka on pari vuosisataa tahi enemmänkin meistä taaksepäin.\nNäistä ovat erityisesti huomattavat ne Venäjän maantiedon, luonnon ja\nkansojen kuvaukset, jotka syntyivät Pietari Suuren, Elisabetin ja\nKatarina II:n hallitusaikoina. Tämä tutkimusharrastus kohdistui\netupäässä laajan valtakunnan etäisten rajamaiden, Siperian, Itä- ja\nKaakkois-Venäjän valaisemiseen, mutta samalla kiinnittivät useat tämän\najan tutkimusmatkailijat huomiotansa myöskin valtakunnan sisäosissa\nasuviin kansallisuuksiin jättäen arvokkaita tietoja useiden\nsuomalais-ugrilaisten kansojen vanhoista oloista ja elämyksestä.\nErikoisesti itäisiä suomalaiskansoja koskettelevista kuvauksista on\nmainittava Gerhard Friedrich Müllerin jo v. 1733 ennen kymmenvuotista\nSiperian matkaansa Kasanissa alottama Kasanin läänin vierasheimoisten\nkansojen esitys. Elisabetin hallitusaikana alkanut tutkimusretkeilyjen\nkausi, jonka lähtökohtana on v. 1768, on suomalais-ugrilaisten kansojen\ntutkimuksessa erittäin tärkeä. Viimeksimainittuna vuonna lähtivät\nVenäjän Tiedeakatemian toimesta tutkimusmatkoilleen I. Lepehin, P.S.\nPallas, J.G. Georgi, J.P. Falk ja N. Rytshkov. Ensiksi suunniteltiin ja\nalotettiin retki Orenburgin seuduille, mutta vähitellen laajennettiin\nnäiden retkikuntien toimintaohjelmaa koko Pohjois- ja Itä-Venäjää sekä\nSiperiaa koskevaksi.\n\nNäiden, tutkimusmatkojen tuloksia ei voida arvostella vähäisiksi\nsuomalais-ugrilaisten kansojen uskonnon, tapojen ja ulkoisen elämän\ntuntemiselle. Yksinkertaisessa ja lyhyessä muodossa sisältävät nämä\nkuvaukset usein erittäin mielenkiintoisia tietoja m.m. näiden kansojen\ntavoista. Useimmat retkeilijöistä, kuten Lepehin, Pallas ja Falk,\nolivat tosin ensi sijassa luonnontutkijoita. Tapoja koskevat huomiot\novat kuitenkin usein tehdyt tarkalla silmällä ja tutkijan vaistolla.\nMuutamat kohdat aiheuttavat tosin päättämään, etteivät kaikki heidän\nesittämänsä tiedot perustu omaan havaintoon; jo sananmuoto viittaa\njoskus siihen, että eri kertojat ovat saaneet vaikutuksia toisiltaan.\nTämä koskee varsinkin Georgin kuvauksia. Teoksensa esipuheessa\nhuomauttaa hän tunteneensa edeltäjiensä ja tutkimustoveriensa\n(Müllerin, Pallas'en, Gmelinin, Lepehinin, Rytshkovin, Lehmin,\nHögströmin y.m.) teokset. Tästä huolimatta saattavat Georgin kuvaukset\nsisältää omiakin huomioita. Siperiassa oli hänellä tilaisuus tutustua\nObin ugrilaisiin kansoihin, ja sieltä palattuaan oleskeli Georgi\nPallas'en kanssa Kaman seuduilla ja viipyi sittemmin Permin\nläheisyydessä.\n\nKatarinan aikaisiin etnografian harrastajiin kuuluvan lääninmaanmittari\nMilkovitshin tiedot Volgan seudun vierasheimoisten kansojen uskonnosta\nja tavoista ovat hänen 1780-luvulla laatimiensa käsikirjoituksien\nmukaan julaistut eri sanomalehdissä ja aikakauskirjoissa. Näistä\nosottavat hänen Simbirskin läänin mordvalaisia koskevat muistiinpanonsa\nsilminnähtävää perehtymistä mainitun kansan tapoihin ja uskontoon,\njoten ne tässä suhteessa ansaitsevat huomattavan sijan. Kahdeksannen-\nja yhdeksännentoista, vuosisadan vaihteessa sekä viimemainitun\nalkupuoliskolla olivat itäisten suomalaisheimojen uskonto ja tavat\njatkuvan mielenkiinnon esineenä erittäinkin heidän asuma-alallaan\nvaikuttavan papiston puolelta. Tältä ajalta ovat peräisin muutamat\narvokkaat mordvalaisia koskevat käsikirjoitukset diakoni Vasilij\nOrlovin kuvaus mokshalaisten tavoista, uskonnosta ja menoista,\nNizhnij-Novgorodin arkkipiispan Jakovin muistoonpanoissa tavattava\nesitys Nizhegorodin läänin ersalaisten (terjuhanien) uskonnosta ja\ntavoista sekä arkkimandriitta Makarijn etnografiset muistoonpanot saman\nläänin mordvalaisista.\n\nSitä paitsi sisältävät yhdeksännentoista vuosisadan loppupuolelle\nsaakka venäläiset viralliset läänin- ja hiippakunnansanomat lukuisasti\nkuvauksia suomalais-ugrilaisista kansoista. Näiden kirjoittajista ovat\nmonet syntyperäisiä vierasheimoisia, toiset heidän keskuudessaan\neläneitä tahi muuten heidän elämäänsä tutustuneita venäläisiä. Muutamat\ntämäntapaisista kuvauksista eivät kuitenkaan kokonaan perustu\nitsenäisiin huomioihin, vaan tavataan niissä vanhojen etnografien\nkuvauksista lainattuja tietoja. Samoin ovat muutamat käyttäneet\nhyväkseen edellä puheenaolleita käsikirjoituksia. -- Myöhemmällä ajalla\novat etnografiset kuvaukset tavallisimmin saaneet paikkansa\naikakauskirjoissa ja oppineiden seurojen julkaisuissa.\n\nTämä tutkimusaineisto ei ymmärrettävästi useimmissa tapauksissa ole\nsyntynyt tieteellistä tarkoitusta silmälläpitäen. Useita\nhuomiontekijöitä ovat johtaneet heidän subjektiviset käsityksensä\nasioiden laadusta, joten tutkimukselle arvokkaat tiedot tulevat usein\nesille itsetiedottomasti paljon arvottoman ohella. Tästä huolimatta ne\nalaan perehtyneen käsissä ovat arvokkaana lisänä.\n\nYrityksistä varsinaisesti systemaattisesti käsitellä tutkimuksemme\nalaisten kansojen avioliittotapoja on lähinnä mainittava V. Mainovin v.\n1883 Suomi-kirjassa ja vähää myöhemmin Venäjän Maantieteellisen Seuran\naikakauskirjassa laajennettuna julkaisema esitys mordvalaisten\navioliittotavoista, etupäässä kosintaan ja häihin liittyvistä. Osaksi\noman keräämänsä, osaksi painetusta kirjallisuudesta poimimansa\naineiston on Mainov järjestänyt etupäässä tapahtumajärjestykseen; tämän\nohella hän teoksen alkupuolella selittelee m.m. avioliiton solmimisen\nehtoja ja muotoja, tehden paikotellen myöskin johtopäätöksiä tapojen\nmerkityksestä.\n\nTieteellisiin tuloksiinsa nähden on puheenalainen teos vienyt\ntutkimusalaansa sangen vähän eteenpäin. Ne johtopäätökset, joita siinä\nsiellä täällä ilman minkäänlaista yhtenäisyyttä tavataan, ovat\ntavallisesti kokonaan perustelua ja todistelua vailla. Yksinkertaisia\ntapoja saatetaan lähemmittä perusteluitta esim. asettaa mytologiseen\nyhteyteen oletetun auringonpalveluksen kanssa ja verrattain rikkaasta\naineistosta huolimatta ovat muutamat oleellisimmat seikat jääneet\ntykkänään huomioonottamatta. Kirjalla saattaisi tästä huolimatta olla\nhuomattava merkitys lähdekokoelmana, jollei tekijän epätarkka, jopa\njoskus puuttuvaa rehellisyyttä osottava suhtautuminen lähteisiinsä\ntekisi arveluttavaksi luottamisen semmoisenaan mihinkään siinä\nesiintyviin tietoihin. Lainaukset ja viittaukset ovat usein vääriä tahi\nharhaanviepiä ja joskus on tekijä ominaan esittänyt painetuissa\nlähteissä tavattavia kuvauksia.\n\nSuuremmilla tieteellisillä vaatimuksilla on prof. I.N. Smirnov itäisiä\nsuomalaiskansoja käsittelevissä monografioissaan kosketellut m.m.\nprimitivisiä perhesuhteita ja avioliittotapoja. Monet tähän alaan\nkuuluvista kysymyksistä ovat mainittuihin kansoihin nähden näissä ensi\nkertaa tulleet selvittelyn ja arvostelun alaisiksi. Kielellisten\nseikkojen, pääasiallisesti sukulaisnimistön perustalla tekee Smirnov\nkauas tähtääviä päätelmiä itäsuomalaisten kansojen varhaisemmista\nperhesuhteista. Arvostelussaan \"I.N. Smirnows untersuchungen über die\nostfinnen\" on prof. E.N. Setälä osottanut tällaisten yksinomaan\nkielellisten todistusten nojalla tehtyjen johtopäätösten horjuvaisuuden\nja Smirnovin tutkimusmenetelmän puutteellisuuden.\n\nSmirnovin kanta perustuu useissa kysymyksissä niihin primitivisten\nperheolojen tutkimuksessa vallalla olleisiin teorioihin, jotka\nsveitsiläisen oppineen L. Bachofenin v. 1861 ilmestyneestä teoksesta\n\"Das Mutterrecht\" varsinaisesti alkunsa saaneina ovat olleet ja osaksi\novat vieläkin vallitsevina primitivisten perhe- ja avioliitto-olojen\ntutkimuksessa. Varsinkin ovat matriarkaattiteoria, heterismi ja\nkomnnmaliavioliitto hänen suosimiansa. Eräät myöhemmät tutkijat, kuten\nC.N. Starcke, H. Summer Maine, Eduard Westermarck ja E. Crawley, ovat\nosaksi osottaneet näiden teoriojen kestämättömyyden, osaksi tehneet\nniihin suuria rajoituksia, joten Smirnovin päätelmät jo näin ovat\nmenettäneet suuren osan arvostansa.\n\nSmirnov perustelee muun ohella teoriojansa myöskin puheenalaisten\nkansojen tavoista löytämillään ilmiöillä. Näin katsoo hän esim.\nnaimattomien kesken esiintyvien höllien sukupuolisuhteiden johtuvan\nprimitivisestä heterismistä. Todistusmaterialina esitetään muutamia\nsieltä täältä poimittuja esimerkkejä, jotka eivät mitenkään todista\ntällaisten käsitysten yleisyyttä itäisillä suomalaisilla. Muutamat\ntiedot (esim. M. Buchin votjakeista) ovat kotoisin tehdasseuduilta,\njoissa alkuperäiset käsitykset tällaisten seikkojen suhteen ovat olleet\nenimmän muutoksille alttiita. Ylipäänsä eivät nykyaikaiset käsitykset\nkelpaa tämäntapaisten teoriojen todistuskappaleiksi. Yhtä hataralle\npohjalle perustuu se hypoteesi, etteivät Volgan suomalaiset\npakanuutensa aikana ole pitäneet sukulaisuutta esteenä avioliitolle ja\nsukupuoliyhteydelle. Mordvalaisista esitetään kertomus veljen ja\nsisaren avioliitosta sekä eräs kansantarina; eräissä lauluissa huomaa\ntekijä tätä paitsi motiiveja, jotka hänen mielestään viittaavat veljen\nja sisaren välisen avioliiton mahdollisuuteen.\n\nEsitetyt tosiasiat antavat hyvin vähän tukea puheenalaiselle\nhypoteesille; päinvastoin ilmenee niiden ohella voimakkaana käsitys\nsukulaisavioliittojen kiellettävyydestä. Tällaiset laulut ja tarinat\nkuuluvat useilla kansoilla tavattaviin traagillisiin motiiveihin\nsisaruusavioliitoista, mitkä usein juuri ovat syntyneet voimakkaasta\nveriheimolaisuutta vastustavasta käsityksestä. Tällaiseen käsitykseen\nviittaavia tosiasioita onkin esim. mordvalaisiin nähden lukuisasti\nolemassa. Eräiden vanhempien tietojen mukaan ottavat Volgan\nsuomalaisiet sukulaisuussuhteet tarkasti huomioon avioliittoja\nsolmittaessa.\n\nSmirnov muodostaa usein yksityisten tosiasioiden nojalla päätelmänsä ja\nyhdistää ne tunnettuihin teorioihin. Hän väittää esim. permjakeilla\nvallinneen matriarkalisen perhesysteemin sillä perusteella, että\nmorsian yhden ainoan tiedon mukaan häämenoissa kiittää ensiksi\nveljeänsä, sitten isäänsä ja äitiänsä. Tsheremissien häämenoissa\nkiinnittää hän huomiota erään häiden virkahenkilön, _kugu venan_\nasemaan. Tämä esiintyy häissä sulhasen asemasta ja häntä nimitetään\n\"vävyksi\" (_vena_). Tätä tosiasiaa voidaan muka selittää vain siten,\nettä sitä pidetään jäännöksenä siltä ajalta, jolloin morsian otettiin\nkaikille veljille yhteisesti (_polyandria_) ja ikä määräsi oikeudet\nhäneen. Näin perustelee Smirnov yleensä hypoteesejansa itäisillä\nsuomalaiskansoilla vallinneesta heterismistä, endogamiasta,\npolyandriasta j.n.e. Teoreettiset tapasystcemit asetetaan yksityisten\ntosiasioiden varaan, joille ei ole pyritty etsimään muita mahdollisesti\nläheisempiä selityksiä. Tutkittavat ilmiöt itse ovat toisarvoisessa\nasemassa ja niitä on esitetty vain sikäli kuin ne ovat näyttäneet\nsoveltuvan ennakolta hyväksyttyihin teorioihin. Smirnovin tutkimuksille\non lisäksi ominaista, ettei hän muiden kansojen tapoihin ulotetun\nvertailun avulla pyri valaisemaan tutkittavia ilmiöitä.\n\nSuomalais-ugrilaisten kansojen häätapojen alalla ei kuitenkaan kokonaan\npuutu esimerkkejä vertailevasta tutkimisesta. V. 1888 ilmestyi Viron\nOppineen Seuran toimituksissa Leopold von Schroederin tutkimus \"Die\nHochzeitsbräuche der Esten und einiger andrer finnisch-ugrischer\nVölkerschalten, in Vergleichung mit denen der indogermanischen Völker\",\njossa etupäässä virolaisten tapojen nojalla -- mutta samalla muitakin\nsuomalais-ugrilaisia kansoja seuraten -- on häätapoja vertailevasti\nkäsitelty. Vertailut tehdään pääasiallisesti suomalais-ugrilaisten ja\nindogermanisten kansojen välillä; samalla selitellään eräitä tapoja\nniiden laadun ja merkityksen kannalta.\n\nTeoksessa on näin kahden suuren heimokunnan tapoja vertailtu toisiinsa.\nNämä vertailut ovat johtaneet tekijän tuloksiin, joita, jos niitä\nvoitaisiin pitää semmoisenaan pätevinä, olisi katsottava erikoisen\ntärkeiksi. Vertailussa ilmenneet yhtäläisyydet selitetään nimittäin\nsuomalais-ugrilaisten indogermaneilta saamiksi lainoiksi, jotka osaksi\nperiytyvät kaukaisesta muinaisuudesta, siltä historiantakaiselta\najalta, jolloinka suomalais-ugrilaiset kansat ovat -- kuten kielelliset\ntodistuskappaleet osottavat -- yhtenäisenä kansanheimona eläneet\njoidenkin indogermanisten kansojen naapuruudessa. Mitä erikoisesti\nvirolaisiin tulee, saattavat nämä lainaukset Schroederin mukaan\nperiytyä myöhäisemmältä ajalta, jolloin viroiaiset ovat olleet\ngootilaisten ja muinaisskandinavisten heimojen sekä liettualaisten\nvaikutuksen alaisina.\n\nTällaista vertailutapaa arvosteltaessa herää tietysti ensimäisenä\nkysymys, eivätkö vertailunalaiset ilmiöt saattaisi olia molemmilla\nkansaryhniillä itsenäisesti kehittyneitä ja eivätkö ne mahdollisesti\nkuulu yleisinhimillisiin taparyhmiin. Tätä kysymystä ei tekijä olekaan\nkokonaan tahtonut syrjäyttää. Muutamat vertailluista tavoista, kuten\nnaisen ryöstö ja osto, laulu, soitto ja tanssi häämenoissa sekä\npuhemiesten käyttö avioliittoa alotettaessa, näyttävät hänestä kuuluvan\ntämän laatuisiin yleismaailmallisiin tapoihin. Muut vertailunalaisista\ntavoista eivät Schroederin käsityksen mukaan sitävastoin ole siinä\nmäärin yleisinhimillistä laatua, ettei niiden esiintyminen määrätyillä\nkansoilla herättäisi erikoisempaa huomiota ja olisi mahdollisesti\njohdettavissa näiden kansojen yhdyssuhteista. \"Kaikkien maailman\nkansojen\" häätapojen tarkastelu on johtanut tekijän sellaiseen\ntulokseen, että jokin yksityinen tapa saattaa esiintyä muillakin\nkansoilla, mutta missään ei tavata näiden tapojen koko sarjaa tahi\nsuurinta osaa niistä, lukuunottamatta indogermanisia ja\nsuomalais-ugrilaisia kansoja.\n\nMillaisia ovat siis tässä suhteessa tavat, joihin Schroederin\njohtopäätökset perustuvat? Kosintatavoissa verrataan esim. juoman\ntarjoamista ja nauttimista kosintaan suostumisen merkkinä,\nkainostelevaa puheentapaa, jonka ohella puhemies ilmoittaa etsivänsä\nkadonnutta eläintä j.n.e.; edelleen verrataan suomalais-ugrilaisten ja\nindogermanien käsityksiä häiden viettoon soveliaasta ajasta.\nVarsinaisista häätavoista ja seremonioista on otettu vertailun\nalaiseksi esim. morsiamen piilottautuminen, valemorsiamen esiintyminen,\nmorsiamen hunnuttaminen, morsiusparin ja saattajien toisiinsa\npainautuminen eräissä häämenojen kohdissa, yhteinen syönti resp.\njuonti, morsiamen kantaminen, morsiusparin ripotteleminen viljalla,\nn.s. lapsiseremonia ja tulen ympäri kulkeminen. -- Kansojen tapoihin ja\nkäsityksiin perehtyminen osottaa näiden tapojen ja menojen sellaisinaan\nkauttaaltaan kuuluvan siihen ainekseen, joka yleisinhimillisiin\nkäsityksiin perustuvana saattaa esiintyä monilla kansoilla, joiden\nvälillä ei saateta olettaa sellaista kultturiyhteyttä, että\nyhtäläisyyksiä voitaisiin selittää periytymisen tahi lainauksien\navulla. Kuten Ernst Crawley on osottanut, liittyvät monet näistä\ntavoista, esim. yhteiset syönti- ja juontimenot, piilottautumiset,\nvalemorsian ja hunnuttaminen, tapasysteemeihin, joita noudatetaan\nmuulloinkin kuin avioliiton yhteydessä, mutta jotka eräillä\nkultturiasteilla kuuluvat yleisimpiin yleismaailmallisiin avioliitto-\nja häätapoihin. Niiden ylimalkainen vertailu ei näin ollen suinkaan\nriitä todistamaan sellaisten suhteiden olemassaoloa, jommoisiksi\nSchroeder käsittää suomalais-ugrilaisten ja indogermanisten tapojen\nvälillä esiintyvät yhtäläisyydet. Tämänlaatuisten tapojen lainauksia ja\nkulkeutumisia voidaan osottaa ainoastaan lavealle ulotettujen\nvertailujen avulla sekä tutkimalla kutakin tapaa yksityiskohtaisesti\neri kansoilla.\n\nToinen edellytys siihen että Schroederin noudattama menetelmä olisi\noikeutettu on se, että osotetut yhtäläisyydet, milloin niiden katsotaan\njohtuvan kahden kansanheimon välisistä esihistoriallisista\nyhdyssuhteista, molemmilla tosiaankin ovat vanhaa yhteistä alkujuurta.\nLukuunottamatta virolaisiin nähden olettamaansa gootilaista,\nmuinaisskandinavista ja liettualaista vaikutusta ei Schroeder ota\nhuomioon myöhempiä tapainmuodostumia ja lainauksia. Epäilemättä ovat\nkuitenkin monet tavat saattaneet verrattain myöhäisenä aikana muodostua\nsellaisiksi, jommoisina ne meidän päivinämme eri kansoilla esiintyvät.\nSamoin ovat jo monenmoiset myöhemmät kultturivaikutukset niitä paljon\nmuuttaneet. Monet seikat, kuten esim. häiden viettoon soveliaaksi\nkatsottu aika, voivat riippua useista paikallisista ja kullakin\nkansalla ominaisista suhteista, jotka saattavat olla muutosten alaisia.\nOn näin ollen liiaksi uskallettua asettaa tätä kysymystä muutaman\nvirolaisten, suomalaisten, lappalaisten ja moksha-mordvalaisten\ntavoista saadun tiedon nojalla yhteyteen vastaavan seikan\nkanssa indogermanisella taholla. Myöhempinä aikoina ovat monet\nsuomalais-ugrilaiset kansat saaneet paljon vaikutuksia slaavilaiselta\n(myöhäisempinä erityisesti venäläiseltä) ja turkkilais-tatarilaiselta\ntaholta. On siis mielivaltaista, melkeinpä hyödytöntä\nverrata yksinomaan virolaisilla esiintyvää tapaa suorastaan\nmuinaisindialaiseen, kuten Schroeder joskus tekee, ottamatta selkoa\nensiksikin, missä määrin se on yleinen suomalais-ugrilainen sekä eikö\nse mahdollisesti virolaisilla saattaisi olla myöhempää alkuperää.\n\nSchroederin teoksen nojalla on myöhemmin virolaisia ja suomalaisia\nhäätapoja kosketeltu parissa pienemmässä kirjoitelmassa. Virittäjässä\n(1897, N:o 4) julkaisemassaan kirjoituksessa \"Onko virolaisissa ja\nsuomalaisissa naima- ja häätavoissa germanilaisia lainoja?\" on U.T.\nSirelius vertaillut germanisia, indogermanisia sekä suomalaisia ja\nvirolaisia tapoja toisiinsa. Tässä osotettujen yhtäläisyyksien pohjaksi\nasetetaan yhteissuomalaisten ja germanien väliset kosketukset.\nJälkimäiseltä taholta esitetään vertailuaineistona kuitenkin etupäässä\nindogermanisiksi oletettuja tapoja. Näin voidaan esim. virolaista tapaa\nverrata suorastaan muinaisindialaiseen. Vertailunalaiset tavat ovat\nyleensä samoja kuin Schroederilläkin ja niiden suhteen tehtyjä\njohtopäätöksiä koskevat samat muistutukset kuin Schroederin teosta. --\nPienessä kirjoitelmassaan vertaa M.A. Knaapinen (Länsi-Suomi II, 1890)\nlänsisuomalaisia ja indogermanisia tapoja toisiinsa. Tässäkin tehdyt\nvertailut ovat aivan ylimalkaisia ja johtopäätelmät tietenkin sen\nmukaisia.\n\nVenäläisten tavat ovat tutkimuksemme alaisten kansojen tapoihin niin\nläheisessä suhteessa, ettei niitä yrityksiä, joita ensinmainittujen\ntutkimiseksi on olemassa, voida sivuuttaa, varsinkin kun eräillä näistä\non yleistäkin merkitystä häätapojen tutkimiselle. Jo verrattain\naikaisin tulivat Venäjällä kansan tavat tieteellisen huomion esineeksi.\nN.s. \"neljäkymmenluvun miehiin\" kuuluva oikeushistorioitsija K.D.\nKavelin kiinnitti Venäjän lainsäädännön historian tutkimuksen ohella\nhuomiota kansantapoihin ja uskomuksiin. Hänen kantansa on jyrkästi\nhistoriallinen: tapojen ja uskomusten selittämisessä on seurattava\nniiden suoraa kirjaimellista sisällystä. Nykyaikaiset tavat vastaavat\naikaisempaa todellisuutta. Näin on asianlaita esim. häätavoissa: se\nseikka, että kosijoilla on saapuessaan mukanaan sauva ja että he\npuhuttelevat morsiamen vanhempia tuntemattomina, vaikka asuvat\nnaapureina, johtuu siitä, että muinoin todellisuudessa oli näin\nasianlaita. Morsiamen seremoniallinen itku on aikaisemmin ollut elävää\ntodellisuutta j.n.e.\n\nKavelinin jälkeisistä tapojen tutkijoista on häätapojen tutkimuksen\nalalla huomattavin N.F. Sumtsov. Hänen v. 1881 ilmestynyt tutkimuksensa\n\"O svadebnyh obytshajah, preimustshestvenno russkih\" on ensimäisiä ja\nvielä meidänkin päivinämme harvinaisia yrityksiä tieteellisesti\nkäsitellä yksityisen kansan häätapoja kokonaisuudessaan. Hyväkseen\nkäyttäen rikasta venäläistä aineistoa sekä tuntien hyvin varsinkin\nslaavilaisia kansoja koskevan, mutta samalla myöskin yleisen\netnografisen kirjallisuuden, on Sumtsov tehnyt lavealle ja erilaisiin\nkansoihin ulottuvia vertailuja. Tutkimuksen päämääränä on ollut\nvenäläisten häätapojen selittäminen etupäässä merkityshistorialliselta\nkannalta.\n\nSumtsovin edustamaa kantaa voitaisiin nimittää\nsymbolistis-mytologiseksi. Hän on siirtänyt sen ajan mytologian\ntutkimuksessa vallinneen luonnonmyytillisen katsantotavan\navioliittotapojen alalle. Teoksen \"ponsissa\" väitetään esim. uskon kuun\nja auringon aviolliseen yhteyteen olleen muinaisuudessa slaavilaisille\nkansoille ominaista. Kuun ja iltatähden sekä muiden jumaliksi\najateltujen taivaankappaleiden katsottiin ottavan osaa avioliittojen\nrakentamiseen. Häämenoissa esiintyvät sormus, omena, vitsa, leipä,\nnuotio, kynttilä, nuoli ja ruoska ovat auringon ja sen säteiden\nesineellisiä symboleja. Vedellä ja jyvillä ripottaminen sekä vanhoihin\nhäämenoihin kuuluva avioparin päiden voiteleminen öljyllä merkitsevät\nkeväistä sadetta. Nuorikon pään peittäminen symbolisoi maan peittymistä\nruoholla keväisin. Pöytä kuvasi taivaan avaruutta.\n\nMytologisten symbolien ohella erottaa Sumtsov venäläisissä häätavoissa\nmyöskin historiallisia. Joukko lauluja, tapoja ja seremonioja\nsymbolisoi naisen ryöstöä tahi johtuu muulla tavoin siitä. Tällaisia\novat esim. kosiminen yön aikaan, morsiustalon porttien tahi ovien\nsulkeminen, pyssynlaukaukset, lahjojen lähettäminen sulhaselle,\nsulhasjoukon esiintyminen morsiustalossa hatut päässä, morsiamen veljen\nvarustautuminen sapelilla, nuorikon kantaminen kynnyksen yli j.n.e.\nJuomamaljan tyhjentäminen kosinnassa, myötäjäisarkun lunastaminen,\navioparin kätten yhdistäminen, valemorsian j.n.e. johtuvat taas\nmorsiamen ostotavasta.\n\nSumtsovin edustamat käsitykset viimeksimainittujen tapojen suhteen ovat\nyleensä samoja kuin historiallis-symbolistisen katsantokannan\nedustajien. Yksityiskohtaisesti häätapoihin tutustuneena on hänellä\nkuitenkin esim. \"ryöstö- ja ostosymboleja\" paljoa lukuisammin kuin\nuseilla myöhemmillä tutkijoilla. Johtopäätöksistä ja käsityssuunnasta\nhuolimatta on Sumtsovin tutkimuksella häätapojen yksityiskohtaisen\nryhmittelyn ja rikkaan vertailuaineiston vuoksi pysyvä arvonsa.\n\nSumtsovin jälkeisessä venäläisten avioliittotapojen tutkimussuunnassa\novat eräät avioliittotapoja koskevat teoriat löytäneet erittäin\nsuotuisan maaperän. Etnografi N. Haruzin, sosiologi M. Kovalevskij, A.\nMaksimov, V. Ohrimovitsh y.m. ovat sovittaneet venäläisten ja niiden\nyhteydessä usein muidenkin Venäjän kansallisuuksien avioliittotapojen\ntutkimukseen samanlaisia teorioja kuin I.N. Smirnov itäisten\nsuomalaiskansojen avioliittotapoihin. Muutamat vähemmän kriitilliset\ntutkijat on tämä suunta vienyt harhapoluille, ja heidän on\ntosiasiallisen ja tieteellisen todistelun asemasta täytynyt turvautua\nmielikuvituksen varassa häilyviin päätelmiin.\n\nSamalla ovat eräät tutkijat, jotka vähemmän teoreettiselta kannalta\novat tarkastelleet avioliittotapojen ilmiöitä, antaneet huomattavia\nlisiä venäläisten häätapojen tutkimukseen. A. Smirnovin jo v. 1877\nilmestynyt tutkielma tapaoikeudellisista ilmiöistä venäläisten\nperhesuhteissa on ennen Sumtsovia huomattavimpia yrityksiä\nsystematisoida ja arvostella myöskin varsinaisia kosinta- ja häätapoja.\nV. 1891 ilmestyneessä A. Vesinin isovenäläisten avioliitto- ja\nhäätapoja käsittelevässä tutkimuksessa on näitä etupäässä\ndeskriptivisesti ryhmitelty. Valkovenäläisiä häätapoja on M.\nDovnar-Zapolskij käsitellyt myöskin vertailevasti. Viimeksimainitussa\ntutkimuksessa, joka suuremmassa määrin kuin kaksi ensinmainittua\nkoskettelee varsinaisia hääseremonioja, on vertailujen ohella eräitä\ntapoja selitelty myöskin niiden merkityksen kannalta. Tässä\nsuhteessa on Dovnar-Zapolskijn kanta historiallis-symbolistinen.\nLukuisissa hääseremonioissa näkee hän aikaisempiin avioliiton\nkultturihistoriallisiin vaiheisiin perustuvia symboleja.\n\nRyhtyessämme nyt yksityiskohtaisesti tarkastelemaan kolmen n.s.\nitäiseen ryhmään kuuluvan suomalais-ugrilaisen kansan kosinta- ja\nhäätapoja, häämöittää edessämme ennen kaikkea kaksi päämäärää.\nEnsiksikin tahdomme löytää valaistusta tähän tutkimuksemme alaisten\nkansojen kultturin puoleen niiden kulkeutumisien ja lainausten\nkannalta, joita tavoissa kuten muissakin kultturi-ilmiöissä on\noletettavissa. Toiselta puolen saattavat tutkimuksemme alaisten\nkansojen tavat tuoda lisiä kosinta- ja häätapojen yleisten kysymysten,\nniiden merkityksen ja laadun tutkimukseen.\n\nMolempia päämääriä varten on välttämätöntä tehdä laajallekäypiä\nvertailuja. Varsinkin ovat kulkeutumishistorialliset seikat,\nhuomioonottaen useiden tapojen alalla tavattavien ilmiöiden\nyleismaailmallisen luonteen, osotettavissa ainoastaan samalla kertaa\nyksityiskohtaisen ja lavealle ulotetun vertailun avulla. Epäilemättä\ntavataankin tutkimuksemme alaisten kansojen avioliittotavoissa paljon\nsellaisia ilmiöitä, jotka liittyvät eräillä kultturiasteilla yleisinä\ntavattaviin käsityksiin. Näidenkin suhteen saattaa kyllä tulla\nkysymykseen lainausta ja toisen kansan vaikutusta toiseen, mutta näitä\nsuhteita ei saateta osottaa ylimalkaisen vertailun avulla. Ne saattavat\nilmetä erilaisina muunnoksina ja yhtyminä, joiden suhteen on ensiksi\npyrittävä saamaan selville alkuperäisen tavan ympärille kietoutuneet\nlisäpiirteet. Näin käy usein selville, miten yksinkertaisen, jollekin\nkansalle omaperäisen tahi yleismaailmallisen tavan ympärille on\nvieraasta vaikutuksesta syntynyt lisiä ja erikoispiirteitä. Näiden\nerittely saattaa usein ilmituoda mieltäkiinnittäviä seikkoja\ntutkimuksenalaisten kansojen keskinäisten kultturisuhteiden\nvalaisemiseksi.\n\nToiselta puolen on jo edellisen tarkoitusperän kannalta välttämätöntä\npyrkiä selvyyteen kunkin ilmiön laadusta ja ajatussisällöstä. Tällöin\non tarpeellista osottaa tapojen ja seremoniojen yksinkertaisin muoto ja\narvostella niiden laatua yleismaailmallisten käsitysten kannalta,\nmikäli ne mahdollisesti sellaisista johtuvat. Kuten yleensä tapojen ja\nseremoniojen tutkimuksessa, olemme nähneet uudemman suunnan häätapojen\nselittämisessä pyrkivän vapautumaan teoreettisista ja aprioristisista\nselitystavoista ja etsivän niihin valaistusta lähempää, kansojen\npsykologisesta ideapiiristä ja konkreettisesta elämänkäsityksestä.\nTutkimuksemme alaisten kansojen tavoista liittyy epäilemättä suuri osa\neräille kultturiasteille ominaisiin yleisiin käsityksiin. Tämän vuoksi\nonkin välttämätöntä kussakin tapauksessa pyrkiä asettamaan ne ennen\nkaikkea yhteyteen näiden käsitysten kanssa, jonka ohella muunkin\nlaatuisten selitystapojen seuraaminen saattaa olla monessa tapauksessa\ntarpeellista.\n\nEtenkin sellaisten kansojen häätapojen tutkimuksessa, joiden tavat\nyleensä eivät osota yhtenäisyyttä ja jotka usealta taholta ovat olleet\nvieraalle vaikutukselle alttiina, on vaikeaa saada määrätyksi se\nyleiskanta, johon tutkimuksen olisi perustuttava. Vertailevaa\ntutkimusta harjoitettaessa tämän kannan määrääminen on kuitenkin\nvälttämätön. Jos käytettävissä on tarpeellisen laaja aineisto, voidaan\ntavoissa tavallisesti löytää kullekin kansalle yleiset ilmiöt, jotka\nennen kaikkea ansaitsevat joutua tutkimuksen esineiksi. Jotta\nsatunnaiset ilmiöt saatettaisiin erottaa yleisistä, on aineiston\nmaantieteellisesti mahdollisimman hyvin edustettava tutkittavan kansan\nasuma-aluetta, mikä eri kysymysten suhteen mahdollisuuden mukaan on\nosotettava.\n\nUsein saattaa kuitenkin sellainenkin tapa, joka on säilynyt\nharvinaisena vain jollakin yksityisellä paikkakunnalla, olla arvokas ja\nhuomioonotettava. Onhan mahdollista, että jollekin kansalle\nalkuperäisesti yleisemmin kuulunut piirre on säilynyt jossakin\nyksityistapauksessa. Tarkasteltaessa häätapoja etenkin\nyleismerkitykselliseltä kannalta, ovat tällaiset yksityiset tapaukset\nhuomioonotettavat.\n\nTutkimusalan laajuus ja monihaaraisuus on tässä yrityksessä sallinut\nottaa lähemmin tarkasteltavaksi vain sangen rajoitetun määrän\nkysymyksiä. Tässä suhteessa on joskus aineiston puutteellisuuskin\nvaikuttanut. Monet alaan perehtymättömiltä häätapojen kuvaajilta\nhuomaamatta jääneet seikat olisivat olleet tälle tutkimukselle\ntärkeitä. Muutamat kysymykset ovat taasen laadultaan sellaisia, että\nniiden suhteen päästään tuloksiin vain silloin, kun tarpeeksi laaja\naineisto on käytettävissä. Häätapojen yleisten kysymysten tarkastelussa\non rajoituttu etupäässä niihin yleisimpiin kohtiin, jotka aikaisemmissa\ntätä alaa koskevissa tutkimuksissa ja kirjoituksissa ovat enimmän\nsaaneet huomiota osakseen tahi jotka oleellisimpina näyttävät kuuluvan\nvarsinaisesti tutkimuksemme alaisten kansojen tapoihin. Moni tärkeä ja\nmielenkiintoinen tapa on rajoittamissyistä saattanut tulla vain\nvaillinaisesti valaistuksi tahi jäänyt tykkänään lähempää tarkastelua\nvaille.\n\nTutkimuksemme kohdistuu varsinaisesti kolmeen suomalais-ugrilaiseen\nkansaan, jotka historiallisten vaiheittensa ja kultturisuhteittensa\nkannalta sopivat hyvin rinnakkaisesti tarkastettaviksi. Votjakkien\nlähimmän sukulaiskansan, syrjänien, avioliittotavat ja etenkin\nvarsinaiset hääseremoniat näyttävät kadottaneen siksi paljon\nalkuperäisyydestään, ettei niiden systemaattinen esittäminen\nvotjakkilaisten rinnalla jälkimäisten valaisemiseksi yleensä ole\ntarpeellista. Lukuunottamatta muutamia erittäin mielenkiintoisia\nalkuperäisiä käsityksiä sukupuolien välisistä suhteista sekä yleisiä\nhäämenoihin liittyviä maagillisia toimituksia, osottavat syrjäniläiset\nkosinta- ja häämenot pääasiallisimmissa kohdissaan suurta\nvenäläispiirteisyyttä. Näin ollen antavat syrjäniläiset tavat varsinkin\nvenäläistä vaikutusta määriteltäessä mielenkiintoisia vertauskohtia,\njoten niiden esittäminen yleisen vertailun kannalta on tärkeätä.\n\nUseat kosinta- ja häätapojen seikat ovat siksi kiinteässä yhteydessä\nmuutamien avioliittotapojen yleisten kysymysten kanssa, että on käynyt\nvälttämättömäksi seurata eräitä näistä yksityiskohtaisemminkin. Näin\novat esim. jotkut kosintatapojen piirteet selitettävissä eräiden\navioliiton solmimisen perusteiden, kuten naisen ryöstön ja\nlunnasrahalla hankkimisen avulla, samalla kuin n.s. alote- ja\nvalintaoikeudellisilla seikoilla on huomattava merkitys useiden tapojen\nselvittelylle. Edelleen ovat muutamat omituiset, etupäässä votjakkien\nhäätavoissa esiintyvät ilmiöt, morsiamen palaaminen synnyinkotiin\nhäiden jälkeen ja uudistetut häämenot lopullisesti miehelään tuotaessa,\nyhteydessä eräiden avioliittotapojen yleisten kysymysten kanssa. Näihin\ntutustuminen on kehottanut tarkastelemaan niitä sellaisenaan\nyleisemmältäkin kannalta, varsinkin koska useimmat tännekuuluvat seikat\ntutkimuksenalaisten kansojen tavoissa ovat olleet selvitystä vailla ja\nniillä avioliittotapojen yleisen tutkimuksen kannalta näyttää olevan\nmerkitystä.\n\nKosinta- ja häämenojen sarja on esitetty luonnollista järjestystä\nseuraten, s.o. tavat on esitetty siinä järjestyksessä kuin ne seuraavat\ntoisiaan. Lukuisat varsinkin mordvalaisten tapojen piirteet\nosottautuvat verrattain myöhäisenä aikana nykyisiltä lähimmiltä\nnaapurikansoilta, etupäässä venäläisiltä saaduiksi lainoiksi. Samalla\nmuodostavat tsheremissien tavat yhdessä tshuvassilaisten kanssa\nerikoisen ryhmänsä, joka osottaa lukuisia yksityiskohtaisia\nyhtäläisyyksiä, joita useinkaan ei sen kauempana tavata. Näiden\nerittelyä varten on tarpeellista mahdollisimman yksityispiirteisesti\nseurata niitä kunkin kansan tavoissa, mikä käy mahdolliseksi ainoastaan\ntuomalla esille tarpeellisen laajasti deskriptivistä aineistoa.\nTämänlaatuiset vertailut ovat sen vuoksi pääasiallisesti suoritetut\nensimäisessä osassa deskriptivisen esityksen yhteydessä. Näin on\nvapauduttu esittämästä varsinaisessa vertailevassa osassa sellaisia\ntapoja, jotka usein sellaisenaan yksinkertaisen vertailun avulla ovat\nselitettävissä lainoiksi tahi vieraspiirteisiksi. Useiden muun\nlaatuisten tapojen suhteen, joita varten laveammalle ulotetut vertailut\novat olleet tarpeellisia, on samaa menettelytapaa noudattamalla käynyt\nmahdolliseksi päästä vertailuissa yleisemmälle kannalle ja vapautua\nyksityispiirteisestä deskriptivisen aineiston uudelleen esittämisestä.\n\n\n\n\n\n\nI\n\nDeskriptivinen esitys tutkimuksenalaisten kansojen kosinta- ja\nhäätavoista ynnä eräiden näiden suhde nykyisten naapurikansojen\ntapoihin.\n\n\n\n\n\nMordvalaiset.\n\n\n\nNaisenryöstöt ja morsiamen lunnasrahalla hankkiminen.\n\n\nMordvalaisten avioliittotapoja käsittelevissä kuvauksissa kiinnittävät\nvanhimmista nykyaikaisiin saakka erikoisesti huomiota ne tavat, joilla\nmorsian hankittiin. Näiden joukossa on sellaisilla tavoilla, joissa\nilmenee enemmän tahi vähemmän selvää väkivallan käyttöä naisen\nhankinnassa, sangen huomattava asema.\n\nNaisenryöstöistä kertovat lukuisat aikaisemmat ja myöhemmät\nmordvalaisten tapojen ja elämän kuvaajat. XVIII vuosisadan\nloppupuolella huomionsa tehnyt akatemikko I. Lepehin mainitsee köyhien\nmordvalaisten, joilla ei ollut varaa suorittaa morsiamesta lunnasrahaa,\nhankkineen niitä ryöstämällä. Tyttö siepattiin joko markkinoilla\nollessaan tahi kotikylästään. Jos ryöstäjät takaa-ajettaessa\nsaavutettiin, syntyi taistelu, missä ryöstäjät saattoivat menettää\nhenkensäkin. Tytön sukulaiset teljettiin yrityksen ajaksi pirttiin.\n\nErittäin mielenkiintoisia ovat ne tiedot, jotka entinen\nNizhnij-Novgorodin arkkipiispa Jakov antaa mordvalaisten\nnaisenryöstöistä. Huomattuaan hyvän neitosen tahi saatuaan\nkuulopuheiden mukaan tiedon sellaisesta, saapuivat ryöstäjät salaa\nmorsiamen kotikylään ja tavattuaan tytön pellolla, lähteellä tahi\njossakin muussa paikassa yksinään (mutta ei kotona, sillä huoneesta ei\nmordvalaisen tavan mukaan neitoja saanut ryöstää), veivät hänet\nmukanaan. Tällöin tapahtui usein taisteluita, joissa joku voi saada\nsurmansakin. Morsiamen sukulaiset lähtivät nimittäin ajamaan ryöstäjiä\ntakaa. Jos he saavuttivat heidät omilla pelloillansa, saivat he ilman\nvastustusta tytön takaisin ja ryöstäjien oli maksettava sakko \"kunnian\nloukkauksesta\". Jos ryöstäjät taas saavutettiin maalla, joka ei\nkuulunut ryöstetyn tytön kotikylälle eikä ryöstäjien kylälle, syntyi\ntaistelu. Mutta jos takaa-ajajat tapasivat ryöstäjät näiden omilla\nalueilla, oli heidän itkien jätettävä neito ja palattava kotiansa.\nPerillä suljettiin ryöstetty sulhasen kanssa aittaan kolmeksi\nvuorokaudeksi. Joka aamu ja ilta lyötiin halolla oveen, lausuen\nkolmasti: \"Tottukaa toisiinne.\" Kolmen päivän perästä alkoi juhla\nlauluineen, tansseineen ja soittoineen.\n\nLukuisat myöhäisemmätkin mordvalaisten tapojen kuvaukset sisältävät\nkertomuksia naisenryöstöistä. Nizhegorodin läänin Arzamasin piirissä\nkerrotaan ennen aikaan erään tien varrella olleen kaksi puusta tehtyä\nkuvaa, joista toinen oli miehen, toinen naisen muotoinen. Ne esittivät\npaikalla surmansa saanutta sulhasta ja morsianta. Eräs mordvalainen\noli ryöstänyt pojalleen morsiamen. Tytön vanhempien saavutettua\ntakaa-ajossa ryöstäjät, syntyi taistelu, jossa sulhanen ja morsian\nmenettivät henkensä.\n\nS. Ivantsev kertoo Alatyrin piirin Durkin kylän mordvalaisten noin 35\nvuotta sitten varastaneen morsiamia vieraista kylistä. Sulhasen\nvanhemmat panivat merkille jonkun tytön, kokosivat muutamia miehiä ja\nlähtivät nuijilla asestettuina ryöstöretkelle. Vakoiltuaan tyttöä,\nsieppasivat he tämän sopivassa tilaisuudessa ja veivät suoraan\nkirkkoon. Jos morsiamen sukulaiset huomasivat ajoissa teon, kiiruhtivat\nhe ryöstämään tyttöä takaisin, jolloin syntyi taistelu; mikä\ntavallisesti päättyi siten, että tyttö jäi anastajille. Saalis vietiin\nvastarinnasta huolimatta suoraan vihittäväksi. Kirkonpalvelijoille oli\nedeltäkäsin ilmoitettu aikeesta, ja morsian vihittiin usein vastoin\ntahtoansa. Nähdessään, ettei asiassa mitään voitu tehdä, yhtyivät\nmorsiamen vanhemmat pitämään hääpitoja.\n\nA.N. Münchin mukaan sattui Saratovin läänin Orkinon kylässä vanhaan\naikaan usein sellaisia tapauksia, että morsiamen ollessa vastahakoinen\ntahi kun vanhemmat eivät suostuneet häntä antamaan miehelään, hänet\notettiin ja vihittiin väkivaltaisesti, jolloin sulhasen sukulaiset\nedeltäpäin sopivat papin kanssa. Pappi sulki melua ja tappelua\nestääkseen kirkon ovet ja toimitti vihkimisen morsiamen vastustelusta\nja rukouksista huolimatta. Tällaisissa tapauksissa sattui tappeluita\nmolempien puolten välillä. Kerran tapahtui viljapellolla, josta\nmorsianta ryöstettiin, ankara toistensa silpominen sirpeillä. Saman\nläänin Petrovskin piirissä ryöstettyjä tyttöjä vihittiin\nväkivaltaisesti. Joskus vihittiin neito sidottuna.\n\nXaisenryöstökertomukset käyvät tavallisesti kahteen eri suuntaan.\nSellaisten ryöstöjen ohella, joissa käytettiin väkivaltaa, tapahtui\n\"ryöstöjä\" myöskin ryöstettävän suostumuksella.\n\nSergatshin piirissä ryöstettiin morsiamia väkivaltaisesti, jolloinka\nmiestappojakin tapahtui. Mutta vanhempien tehdessä esteitä nuorten omin\npäin aikomalle avioliitolle, \"ryöstettiin\" morsiamia ryöstettävän\nsuostumuksella. Pensan läänin Krasnoslobodskin piirissä lähti\nnuorukainen, jollei hän onnistunut saamaan morsianta lähikylistä,\nryöstöretkelle etäkyliin. Ryöstön jälkeen piiloteltiin metsässä\nmuutamia päiviä. Saman läänin Insarin piirikunnassa ei morsianta\nryöstänyt sulhanen, vaan tämän sukulaiset. Sulhanen ja morsian näkivät\ntoisensa vasta vihkimisen jälkeen. Ryöstettyä neitoa koetettiin kaikin\ntavoin taivuttaa kohtaloonsa. Tämän ohella tapahtui sellaisia ryöstöjä,\njoita varten edeltäkäsin oh hankittu ryöstettävän suostumus.\n\nVielä meidän päivinämme on mordvalaisten keskuudessa yleisesti säilynyt\nmuisto väkivaltaisesta morsiamen hankkimisesta. Afashevon tienoilla\nkerrotaan morsiamia vielä noin neljäkymmentä vuotta sitten hankitun\nväkivaltaisesti ryöstämällä. Vastusteleva neitonen särki sulhasen\nkotona joskus pirtin akkunat. Hänet suljettiin muutamaksi ajaksi\nsaunaan tahi aittaan, jonne loitsijaeukko lähetettiin häntä\ntaivuttamaan. Belyj Klutshissa mainitaan viimeisten väkivaltaisten\nnaisenryöstöjen tapahtuneen noin viisikymmentä vuotta, Kurninon\nmokshalaisilla nelisenkymmentä vuotta sitten.\n\nEdellisessä on jo naisen väkivaltaisen anastamisen ohella mainittu\nsellaisista morsiamen hankkimisista, jotka tapahtuivat muodollisesti\nryöstön tavoin, mutta joita varten oli saatu ryöstettävän suostumus.\nTällaiset morsiamen ryöstöt eivät mordvalaisilla ole harvinaisia meidän\npäivinämmekään. Saratovin läänissä puhutteli nuori mies tyttöä\nkisapaikalla, tehden hänen kanssaan sopimuksen ja määräten ajan ja\npaikan, missä ryöstö oli tapahtuva. Morsiamen sukulaisia sovittaakseen\nmaksoi hän niille lunnasrahaa. Eräässä tiedossa Pensan läänistä\nsanotaan morsiamia ennen viedyn väkisin vihille, mutta myöhemmin ovat\nnaisenryöstöt tapahtuneet neidon suostumuksella. Tyttö vie edeltäkäsin\ntavaransa sovittuun paikkaan, josta sulhanen käy hänet korjaamassa.\nToisessa samasta läänistä olevassa tiedossa sanotaan avioliittoja\nsolmittavan sekä kosinnan kautta että \"karkaamalla\", jossa tapauksessa\nsulhasen vanhemmat saapuivat viinaa ja rahaa mukanaan morsiamen kotiin\npitääkseen sovintojuhlaa.\n\nTällaisten naisenryöstöjen syyksi mainitaan korkeat lunnasrahat,\nvanhempien asettamat esteet nuorten itsenäisesti suunnittelemalle\nliitolle ja suuret kosinta- ja hääkustannukset.\n\nSuurin osa naimisiinjoutuvan naisen suostumuksesta tapahtuvia\nnaisenryöstöjä tapahtuu hänen vanhempiensa tahi suvun oikeutta\nloukkaamalla, vastoin heidän tietoansa ja tahtoansa. Samaran läänissä\nsopivat nuorukainen ja neito asiasta keskenään, jonka jälkeen nuori\nmies ilmaisi aikeen sukulaisilleen. Sitten ryöstettiin tyttö tämän\nvanhempien tietämättä, heidän poissaollessaan. Vanhemmat kantoivat\nkauan vihaa, mutta leppyivät useimmiten saatuaan lunnasrahaa. Sulhasen\nsuvun puolelta koetettiin sovittaa neidon vanhempia maksamalla\nlunnasrahaa.\n\nTämän ohella tavataan ryöstöjä, joilla on fiktivinen ja muodollinen\nmerkitys. Eräässä Pensan läänistä olevassa tiedossa mainitaan morsiamen\nvanhempien usein tietävän ryöstöyrityksestä, vaan ei tekevän sille\nesteitä. Tällaisella avioliiton solmimistavalla tahdottiin päästä\nsuurista kosinta- ja hääkustannuksista. Tavallisissa kosintanaimisissa\nkuluu nimittäin paljon kestitysaineita ja avioliittomenoissa on\nannettava paljon lahjoja. Nizhegorodin läänin Sergatshin piirissä\nalettiin avioliittopuuhat kosinnalla, noudattaen kaikkia sen yhteydessä\ntavallisia menoja. Kosinnan päätyttyä oli sulhasen kuitenkin\nryöstettävä morsiamensa. Tämä meni sitä varten sovitulle paikalle\npellolle tahi joelle, josta sulhanen ikäänkuin väkisin sieppasi hänet,\nmorsiamen tehdessä ankaraa vastarintaa.\n\nNaisenryöstöjen toimeenpanijoiksi mainitaan, paitsi naimisiinaikovaa\nnuorta miestä, hänen isänsä ja muut sukulaisensa. Simbirskin läänin\nArdatovin piirissä tapahtui ryöstö usein ilman sulhasen osanottoa,\nvieläpä hänen tietämättäänkin. Sen toimittivat sukulaiset naapurien\navustamana. N.I. Smirnovin mukaan toimittivat mainitun läänin\nersalaisilla ryöstön aivan sivulliset henkilöt, joilla oli kokemusta\ntällaisissa asioissa. Sulhasen vanhempien alotteesta ja toimittamana\ntapahtui väkivaltainen naisenryöstö myöskin Simbirskin läänin Alatyrin\npiirin Durkin kylässä.\n\nEdellä esitetyt naisenryöstön muodot, varsinkin väkivaltainen ja\nsopimuksellinen, esiintyvät usein samalla paikkakunnalla rinnatusten,\njota paitsi niiden ohella solmittiin avioliittoja rauhallisen kosinnan\nperustalla. Lepehinin ja Jakovin kertomuksista käy ilmi väkivaltaisen\nryöstön rinnalla tapahtuneen kosintanaimisiakin. Samasta puhutaan\neräässä Saratovin läänistä olevassa tiedossa. Nizhegorodin läänin\nSergatshin piirissä ryöstettiin morsiamia sekä väkivaltaisesti että\nsopimuksellisesti, jonka ohella tapahtui kosinta-avioliittojakin.\n\nEdellisestä on jo käynyt selville, miten naisenryöstöt joskus johtuvat\nsopimuksellisen avioliiton alaan kuuluvista syistä. Näistä on\nhuomattavin halu päästä suorittamasta naisesta maksettavaa korkeaa\nlunnasrahaa. Naisenryöstöjen mainitaan lunnasrahan määrän kohotessa\nsamassa määrin käyneen yleisemmiksi. Toiselta puolen olemme jo edellä\nhavainneet ryöstön ohella noudatettavan osaksi rauhallisen avioliiton\nmuotoja: vanhempien lepyttämiseksi suoritettiin näille lunnasrahaa.\nLepehin mainitsee kuitenkin, ettei ryöstettäessä maksettu täyttä\nlunnasrahaa.\n\nYllä esiintuodut tiedot mordvalaisten avioliittotavoista oikeuttavat\npäättämään, että heillä keskinäiseen sopimukseen perustuvan\navioliittomuodon ohella on vallinnut anastuksellinen, väkivaltainen\nnaisen ryöstö, jossa ilmeni väkivaltaa itse ryöstettävää ja hänen\nholhojiaan kohtaan. Useat edellä esitetyt seikat ovat osottaneet\nnaisenryöstön olevan yhteydessä erään tutkimuksemme alaisten kansojen\navioliittotapojen huomattavimman tekijän, morsiamesta tämän suvulle\nsuoritettavan aineellisen korvauksen eli lunnasrahan suorituksen\nkanssa. Naisenryöstöjen merkitys saakin viimeksimainittujen ilmiöiden\nselvityksestä paljon lisävalaistusta.\n\nLunnasrahan suorittamista morsiamesta on pidettävä mordvalaisten\navioliiton oikeudellisena perustana ja se on avioliittotavoissa\nläpikäyvänä piirteenä.\n\nLepehin kertoo mordvalaisten kosintatilaisuudessa sopivan lunnasrahasta\n(_kalym_). Sitä maksettiin 8-10 ruplaan ja enemmänkin, jonka lisäksi\ntuli ämpäri viinaa ja tynnyrillinen olutta ja mettä, mikä kaikki\nsulhasen isän oli suoritettava morsiamen perheelle. Georgin mukaan\nmordvalaiset tyttäriään naittaessaan sopivat niiden hinnasta, jota\nsuoritettiin kahdeksasta kymmeneen ruplaan. Pallas sanoo morsiamesta\nmaksettavan lunnasrahan olleen mokshalaisilla käytännössä kuten\nitämaisilla kansoilla yleensä. Arkkimandriitta Makarij mainitsee\nNizhegorodin läänin mokshalaisilla sulhasen isän maksaneen _inatan_ ja\n_imbaban_ määräyksen mukaan morsiamen isälle määräsumman tyttären\nkasvatuksen korvaukseksi. Paitsi rahaa, kuului lunnaisiin jonkun verran\nlihaa, viinaa, olutta ja hunajaa.\n\nMyöhemmältä ajalta olevat tiedot puhuvat yksimielisesti lunnasrahasta\navioliiton tärkeimpänä ehtona. Vastaaviin olosuhteisiin nähden nousee\nlunnasraha usein sangen huomattaviin summiin. Rahana suoritetaan jopa\nkaksikinsataa ruplaa. Tämän ohella annetaan morsiamen perheelle viljaa,\nvaatetavaroita sekä ruokatavaroita.\n\nLunnasraha on mordvalaisilla käytännössä vielä nykyäänkin. Rahana\nmaksetaan paikotellen sataan kahteenkymmeneen ruplaan saakka, jota\npaitsi morsiamen suvulle toimitetaan sovittu määrä viinaa.\n\nMorsiamen lunnaista sovitaan kihlajaistilaisuudessa. Lunnasraha\nmaksetaan joskus tässä tilaisuudessa, joskus myöhemmin, kuitenkin ennen\nhäitä.\n\nLunnasrahan mainitaan usein olevan suhteessa niihin lahjoihin, joita\nmorsiamen häiden aikana on annettava sulhasen sukulaisille. Joskus\npidetään sitä häistä morsiamen suvulle johtuvien menojen korvauksena.\n\nLahjojen arvo ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa nouse läheskään\nlunnasrahan määrään. Tätä paitsi on rahana suoritettavan lunnasrahan\nohella morsiamen suvulle annettavalla viinalla ja ruokatavaroilla\ntavallisesti nimenomaan häämenojen korvauksen luonne.\n\nLunnasrahaa ei myöskään voida pitää korvauksena morsiamen mukana\nannettavista myötäjäisistä. Myötäjäisillä ei mordvalaisten avioliitossa\nole varsinaista merkitystä. Morsiamen mukana annetaan tavallisesti vain\nhänen yksityistavaransa, kuten vaatteet ja vuodetarpeet.\n\nLunnasrahan merkitystä arvosteltaessa on huomioonotettava vielä se\nseikka, että sen määrä on riippuvainen morsiamen ominaisuuksista, esim.\nhänen ijästään. Erään tiedon mukaan maksettiin 20-vuotisesta tytöstä\n70-100 ruplaa, yli 20-vuotisesta vähemmän. Toisessa tiedossa mainitaan\nmaksetun sitä korkeampi lunnasraha, mitä nuorempi morsian oli.\n\nEtempänä tutkimuksessamme tulemme huomaamaan useiden mordvalaisten\navioliittotapojen ilmiöiden osottavan lunnasrahalla olevan varsinaisen\nmorsiamesta tämän vanhemmille suoritettavan korvauksen luonteen ja\nsaavan selvityksensä tästä tosiasiasta.\n\n\n\nIkäsuhteista.\n\n\nAkatemikko Lepehin mainitsee mordvalaisten kihlanneen alaikäisiä\nkeskenään. Pallas kertoo samaten alaikäisiä naitetun keskenään, mutta\nsamalla mainitsee hän poikasia naitetun täysikasvuisten neitosten\nkanssa, tarkoituksella saada perheeseen työntekijättäriä.\n\nMilkovitsh sanoo alaikäisiä kihlatun keskenään; tyttöä tällainen\nkihlaus ei välttämättömästi sitonut, mutta nuorukaisen, jos hän tahtoi\nmennä toisen kanssa naimisiin, oli maksettava muutamia ruplia korvausta\n(purkajaisia). Tyttärensä naittoivat mordvalaiset vasta kolmen- tahi\nneljänkymmenen vuotiaina. Arkkimandriitta Makarij mainitsee, että isä\nsaattoi ottaa 12-vuotiselle pojalleen vaimoksi täysikasvuisen tytön,\njos perheessä oli työvoimista puute.\n\nPaitsi varhaisia kihlauksia, joita seurasi odotusaika ennenkuin\navioliitto pantiin toimeen, havaitaan siis sellainen ilmiö, että\nalaikäiselle miehen puolelle otettiin vaimoksi täysikasvuinen nainen.\nUseat myöhemmät tiedot puhuvat saman tapaisista ilmiöistä, jotka ovat\nviime aikoihin saakka säilyneet mordvalaisten avioliittotavoissa siinä\nmuodossa, että mies avioliittoon mennessä on naista huomattavasti\nnuorempi.\n\nHallitsevan Senaatin Pensan läänin papistolle kahdeksannentoista\nvuosisadan viisikymmenluvulla antamassa käskykirjeessä valitetaan\nmordvalaisten naittavan alaikäiset poikansa kahdeksan, kymmenen ja\nkahdentoista vuotisina ja ottavan niille kahdenkymmenen vuotiaita ja\nvanhempiakin vaimoja. Saratovin läänissä kosittiin Münchin mukaan\nvanhaan aikaan 10--12-vuotiselle pojalle 20-vuotiaita ja vanhempiakin\nneitoja; ei erittäin kauan sitten oli 12-vuotinen poika naimisissa\n20--25-vuotisen naisen kanssa. Nykyäänkin mordvalaiset naittavat\npoikansa etupäässä jo 17-vuotisina, pyytäen tähän kirkon viranomaisilta\nerikoisen luvan; morsiamet taasen ovat 19--20-vuotiaita. Samaran\nläänin Bugulman piirissä naitettiin pojat viime vuosisadan\nseitsenkymmenluvulla kahdeksantoista vuotiaina, morsianten ijän ollessa\nkahdenkymmenen viiden ja kolmenkymmenen välillä. Huolimatta maallisen\nja hengellisen vallan kielloista, tapahtui Pensan läänin mokshalaisilla\nsellaisia avioliittoja, joissa miehen puoli oli alaikäinen vielä viime\nvuosisadan 20-luvulla, jolloin miehen alimmaksi naimaijäksi oli\nsäädettynä 15 vuotta.\n\nMordvan kansan keskuudessa on muisto tällaisista avioliitoista useissa\npaikoin säilynyt meidän päiviimme saakka. Kurninossa muistettiin kertoa\nvanhasta tavasta naittaa aivan nuoria poikia 25-30 vuoden ikäisten\nneitojen kanssa. Simbirskin läänin Afashevossa ja Belyj Klutshissa on\ntällainen tapa niinikään kansan muistossa säilynyt.\n\nTapa naittaa alaikäisiä poikia täyskasvuisten neitosten kanssa on\nmordvalaisilla vallinnut yleisenä siitäkin päättäen, että se on antanut\naiheen lukuisille kansanlauluille, jotka kuvaavat niitä traagillisia\nsuhteita, jotka olivat tällaisten luonnottomien avioliittojen\nseurauksena.\n\nNykyaikaiset naimaikäsuhteet ovat olojen muuttuessa muodostuneet\npääasiassa samanlaisiksi kuin venäläisillä vallitsevat. Afashevossa\nvaihtelee morsiamen ikä 16-20 vuosien välillä, nuorukaisen naimaijän\nollessa 18-22 vuotta; samanlaiset ovat suhteet myös Belyj Klutshissa.\nVesinin mukaan on venäläisten talonpoikien keskuudessa miehen\ntavallinen naimaikä 18-24 vuotta, morsiamen ijän vaihdellessa 16-18\nvuosien välillä. Näissä suhteissa on tietysti kirkon ja maallisen\nvallan säännösten vaikutus näkyvissä.\n\nKrasnoslobodskin mokshalaisten nykyiset käsitykset näyttäisivät\nviittaavan vanhempaan kantaan. He pitävät kahdenkymmenen yhden\nikävuoden yli tullutta nuorta miestä yli-ikäisenä, niin ettei arvokas\nmorsian sellaiselle mielellään mene. Naiselle sitävastoin ei\nkahtakymmentä kolmeakaan ikävuotta pidetä liian korkeana.\n\n\n\nVaalivapaudesta ja aloteoikeudesta.\n\n\nVanhempien päättäessä lastensa avioliitosta näiden vielä kehdossa\nollessa tahi yleensä heidän alaikäisyytensä aikana, ei saattanut olla\npuhetta naimisiinjoutuvan omasta määräysvallasta. Samoin oli asianlaita\nsilloin, kun alaikäiselle poikalapselle otettiin täysikasvuinen neito\npuolisoksi. Näissä tapauksissa kuului naimaoikeus alaikäisen\nholhoojalle.\n\nVanhempien vallankäytöstä lastensa avioliitoissa puhuvat nimenomaan jo\nvanhemmat mordvalaisten tapojen kuvaajat. \"Lastensa avioliiton suhteen\n-- lausuu Lepehin -- on isillä täydellinen valta, eivätkä he kysy\nnäiltä vähintäkään heidän suostumustaan. Kun isä katsoo hyväksi naittaa\npoikansa, alottaa hän itse kosinnan morsiamen isän luona.\" Georgin\nmukaan näkee sulhanen morsiamen ensi kertaa vasta hääpäivänä, Kosimisen\ntoimittaa sulhasen isä ilman edellisen tietoa asiasta. Milkovitshin\ntiedon suhteen, ettei vanhempien alaikäisyyden aikana toimittama\nkihlaus ollut naiseen nähden sitova ja että miehen puolelta siitä\nvoitiin vapautua purkajaisia maksamalla, ei ole varmuutta, kenestä\nlopullinen päätös riippui. Piispa Jakovin mukaan valitsivat morsiamen\nsulhasen vanhemmat. Sulhanen ei tuntenut eikä koskaan nähnytkään\nmorsianta ennen vihkimistä, ei kosinnan aikana eikä jälkeen.\n\nUseimmat myöhäisemmältä ajalta olevat tiedot käyvät ylläesitettyjen\nsuuntaan. Samaran läänin Bugulman piirissä sanotaan isien pitäneen\nvelvollisuutenaan naittaa poikansa. Sulhaset eivät ennen häitä käyneet\nkertaakaan morsiantensa luona. Jos morsian otettiin vieraasta kylästä,\nei sulhanen häntä tätä ennen tuntenutkaan. Saratovin läänissä alotti\nkosinnan sulhasen isä eikä sulhanen itse. Pensan läänin Narovtshatin ja\nKrasnoslobodskin piirissä tapahtui morsiamen valinta vanhempien\ntahdosta. Pensan ja Simbirskin läänien mokshalaisilla riippui morsiamen\nvalinta vanhemmista. Naimisiinjoutuvat eivät tehneet esteitä vanhempien\ntahdolle. Kasanin läänin Tshistopolin ja Spasskin piireissä oli\nkosinnan alottaminen sulhasen isän asia. Simbirskin läänin Alatyrin\npiirissä tapahtui viime vuosisadan loppupuoliskolla avioliittoja\nharvoin nuorten keskinäisestä taipumuksesta, vaan riippui asia\nvanhempien päätösvallasta. Isä valitsi pojalleen morsiamen ja hänen oli\ntähän tyydyttävä. Naimisiinjoutuvat eivät uskaltaneet papillekaan\nilmaista, että heitä pakotettiin vastoin tahtoa avioliittoon.\n\nKaikki tännekuuluvat tiedot eivät kuitenkaan käy yhtä jyrkästi tähän\nsuuntaan. Sopimuksellisen ryöstön yhteydessä olemme havainneet\nnaimisiinaikovan nuoren miehen itsensä voivan esiintyä toimivana.\nSamaran läänissä, missä sopimukselliset naisenryöstöt viime vuosisadan\nloppupuolella olivat tavallisia, alotti erään tiedon mukaan nuori mies\nitse naimahankkeensa, antaen niistä tiedon vanhemmillensa. Saratovin\nläänin Orkinon kylässä kuului morsiamen valinta ja alotteenteko\navioliitossa samoihin aikoihin pääasiallisesti sulhaselle itselleen.\nErään samasta läänistä olevan aikaisemman tiedon mukaan alotettiin\nkosinta tavallisesti sulhasen ja morsiamen edeltäkäsin hankitun\nmyöntymyksen perustalla, mutta toisinaan tapahtui se vastoin morsiamen\ntahtoa. Saratovin läänin Hvalynskin piirissä hankkivat vanhemmat\npojalleen morsiamen tämän omien osotusten mukaan.\n\nToimeenpanevana voimana esiintyy näidenkin myöhemmältä ajalta olevien\ntietojen mukaan vanhempien vallankäyttö, joskin naimisiinjoutuvan\nomakin tahto otetaan huomioon. Pääasiallisesti tämänlaisina\nesiintyvätkin nykyaikaiset suhteet, joissa vanha kanta sittenkin usein\nselvänä ilmenee. Tapa kihlata alaikäisiä keskenään on vielä käytännössä\nNizhegorodin läänin Arzamasin piirin ersalaisilla. Täällä ei ole\nharvinaista, että 10-vuotiaita ja nuorempiakin lapsia kihlataan\nkeskenään. Avioliitto tapahtuu vasta seitsemän tahi kahdeksan vuotta\nkihlauksen jälkeen. Simbirskin läänin Buinskin ja Alatyrin piireissä\ntoimittavat Evsevevin mukaan morsiamen valinnan vanhemmat. Ennen\nkosintaa kutsutaan kokoon sukulaiset, joille vanhemmat ilmoittavat\nvalinneensa pojalleen morsiamen ja tiedustelevat heidän mielipidettään\nvalinnan suhteen. Afashevossa kuuluu aloteoikeus niinikään\nvarsinaisesti vanhemmille ja suvulle. Asiasta neuvottelemaan kutsuu\nperheen pää sukulaisia ja esittää näille ehdokkaansa. Sopivalla tavalla\nhankitaan myöskin sulhasen oma mielenlaatu tietoon, sitä häneltä\nkuitenkaan suorastaan kysymättä. Belyj Klutshissa tapahtuvat avioliitot\nsuurimmaksi osaksi naimisiinmenijöiden omasta tahdosta ja alotteesta;\naikaisemmin kerrotaan vanhempien määräysvallan olleen vallitsevana.\nVetshkanovossa kysyvät vanhemmat pojaltaan, kun hän on tullut\nnaimaikään, ketä hän haluaa vaimokseen. \"Se on teidän vallassanne\", on\nvastaus melkein aina. Vanhemmat valitsevat tämän jälkeen puhemiehen.\nKurninon mokshalaisilla tapahtuu avioliittoja sekä naimisiinmenijöiden\nomasta alotteesta että vanhempien alkuunpanosta. Jälkimäisen laatuisten\navioliittojen sanotaan olevan yleisempiä.\n\nUseat esiintuoduista tiedoista koskevat etupäässä naimisiinjoutuvan\nmiehen naimaoikeutta, toiset taasen sekä miehen että naisen asemaa\npuheenaolevan kysymyksen suhteen. Mitä erikoisesti naiseen tulee,\nedellyttää jo lunnasrahan suorittaminen naisesta tämän perheelle naisen\nenemmän tahi vähemmän oikeudetonta asemaa. Samasta puhuvat aikaisemmat\nja vielä nykyäänkin tavattavat kihlaukset tyttöjen alaikäisyyden\naikana.\n\nKosintatavoissa on huomattava, että kosintakeskustelut alotetaan\nmorsiamen isän kanssa ja että naimasuostumusta ennen kaikkea pyydetään\nmorsiamen vanhemmilta.\n\nMyöhäisempänä aikana on usein paikoin morsiamen omakin tahto ja\ntoivomus otettu lukuun, vaikka vanhempien vallankäyttö tällöinkin on\nselvästi huomattavissa. Kasanin läänin Tshistopolin ja Spasskin\npiireissä kysyivät vanhemmat tyttäreltään, onko hän halukas menemään\nkosivalle nuorukaiselle. Belyj Klutshissa solmitaan nykyisin\navioliittoja etupäässä nuorten oman valinnan perustalla. Kurninossa\ntapahtuu avioliittoja myöskin nuorten keskinäisestä taipumuksesta.\nNeito voi joskus asettua vanhempien tahtoa vastaankin ja kieltäytyä\nmenemästä kosivalle, jolloin hän kääntyy papin puoleen pyynnöllä, ettei\ntämä toimittaisi vihkimistä. Vetshkanovossa puhuvat vanhemmat\nnaimaesitykseen suostuttuansa myöskin tyttärensä kanssa, joka ilmaisee\nsuostumuksensa sanoen: \"Niinkuin tahdotte.\" Jos tyttö taas jyrkästi\nkieltäytyy, niin vanhemmat harvoin pakottavat häntä.\n\nN.s. karkausavioliitot (venäl. _samokrutka l. samohodka_) ovat toiselta\npuolelta todistuksena vanhempien vallankäytöstä, toiselta\nnaimisiinaikovien taipumuksesta itsekohtaisesti määrätä kohtalonsa\navioliittoon mennessä. Sopimuksellisia ryöstöjä varten hankittiin ennen\nkaikkea \"ryöstettävän\" neidon suostumus. Tätä ei tarvitse kuitenkaan\nkäsittää ainoastaan taipumukseksi yleensä hankkia naisen suostumus\navioliittoa varten, vaan saattaa se yhtä hyvin johtua halusta voida\nsuorittaa ryöstö, joka sopimuksellisenakin ryöstönä sisälsi väkivaltaa\nmorsiamen holhojia ja perhettä kohtaan, mahdollisimman helposti ja\nturvallisesti.\n\n\n\nAika, jona avioliittoja solmitaan.\n\n\nV. Mainov väittää ersalaisten rakentavan avioliittoja mieluimmin\nlaskiaisen edellä ja helluntai-aaton jälkeen. Sen perästä pidetään\nPietarin päivän jälkeistä aikaa sopivimpana. Mokshalaiset taasen\nviettävät häänsä joko lokakuussa tahi laskiaisen edellisellä\n\"lihaviiköila\".\n\nMuutamat tiedonannot sekä omat tätä koskevat tietomme käyvät yhteen\nedelläesitetyn kanssa. Mordvalaisilla näyttäisi siis esiintyvän kaksi\nhäiden viettokautta, syksyinen Pietarin päivän jälkeen ja talvinen\nennen laskiaista.\n\nPari tiedonantoa puhuu tämän ohella keväisestä häidenviettokaudesta.\n\nVesinin mukaan pitävät isovenäläiset häitä tavallisimmin syksyisen\npaastottoman ajan, s.o. loka- ja marraskuun kuluessa, sekä uuden vuoden\nja laskiaisen välisenä aikana. Muille vuodenajoille tulee vain 92 %\nhäiden koko määrästä. Vladimirin läänissä tapahtuvat avioliitot\netupäässä syksyisenä päästöttömänä aikana; syksyn osalle tulee 75 %\nhäiden koko määrästä. Toinen häidenviettokausi on talvinen paastoton\naika joulusta laskiaiseen. Vologdan läänissä ovat häät etupäässä\ntalvella joulun ja laskiaisen välisenä aikana, Kurskin läänissä\nniinikään syksyllä ja talvella.\n\nN.F. Sumtsov väittää slaavilaisilla kansoilla yleensä näitä\npääasiallisesti vietettävän syksyllä. Venäläisissä kronikoissa taasen\nhelmikuuta nimitetään _svadby_ 'häät'.\n\nVaikkakin tietomme näistä seikoista ovat niukkoja ja myöhäiseltä\najalta, osottavat ne mordvalaisten tapojen eräillä seuduilla\nmukautuneen venäläisiin. Molempien kansojen käsityksiin ovat tässä\nsuhteessa kirkkopaastot vaikuttaneet. Paaston aikana ei häitä\njuominkeineen ja kemuineen mielellään pidetä. Syksyinen hääkausi alkaa\nPietarin päivästä, johon Pietarin paasto loppuu. Talvinen taasen sattuu\njoulupaaston ja suuren paaston väliseksi ajaksi.\n\nParissa tiedonannossa esiintynyt keväinen hääperiodi tavataan yleisenä\nItä- ja Pohjois-Venäjän turkkilais-tatarilaisilla kansoilla.\nTshuvassien avioliitot tapahtuvat etupäässä keväällä ja kesällä.\nSimbirskin läänin tatareilla tapahtui Milkovitshin mukaan kosinta\nkeväällä ja kesällä. Siperian tatarit pitävät häitä etupäässä\nkesäkuukausina. Kisilin tatarit viettivät häänsä aina kesällä; Ufan\nläänin kristityt tatarit sitävastoin joulun jälkeisenä paastottomana\naikana. Orenburgin kirgisit viettivät häitä kesällä.\n\n\n\n\nKosinta.\n\n\nKosinnalla ymmärrämme tutkimuksessamme niitä rauhalliseen sopimukseen\nperustuvia avioliittomenoihin kuuluvia toimia, jotka naimisiinjoutuvien\ntahi heidän holhojiensa ja perheittensä kesken tapahtuvat ennen\navioliiton varsinaista toimeenpanoa. Avioliitto edellyttää\nuseimmissa tapauksissa jonkunmoisten lähempien suhteiden syntymistä\nnaimisiinjoutuvien sukujen välille sekä niiden oikeudellisten seikkojen\nselvittelyä, jotka ovat ehtona avioliiton solmimiselle. Jo\nlunnasrahasta sopiminen on mahdollinen yhteisen neuvottelun pohjalla,\njota varten sukujen tahi niiden edustajien on jouduttava läheisiin\nkosketuksiin toistensa kanssa. Tämän ympärille on kokoontunut joukko\ntoimituksia ja menoja, joita pidetään välttämättömänä niiden läheisten\nsuhteiden aikaansaamiselle, mitkä ovat tarpeelliset ennen avioliiton\nlopullista päätökseen saattamista.\n\nAikaisemmasta on käynyt selville, että väkivaltaisen avioliiton\nsolmimisen, naisen ryöstön rinnalla, rakennettiin avioliittoja, joita\nennen tapahtui jonkunmoinen kosintamenettely, ja väkivaltaisestikin\nmorsiamia ryöstettäessä noudatettiin joskus menoja, jotka osottavat\nyhtäläisyyttä kosinta- ja kihlausmenojen kanssa.\n\nLepehin kuvaa, paitsi tupakkasarvia vaihtamalla tapahtunutta\nalaikäisten kihlaamista, toisellakin tavalla toimitettua kosintaa. \"Kun\nisä aikoo naittaa poikansa, lähettää hän ensiksi morsiamen isän luo\nsivullisia henkilöitä kysymään, aikooko hän antaa tyttärensä sille tahi\ntälle. Saatuaan tähän suotuisan vastauksen, sopivat molemmilta puolin\nyhteen tulleet isät ja äidit ensiksi _kalymista_, s.o. lunnasrahasta,\nsekä myös siitä, kenen on suoritettava hääkulut. Kun kaikki tämä on\nsaatu järjestetyksi, pyytävät sulhasen isä ja äiti koko morsiamen suvun\nvieraiksi kotiinsa. Tultuaan sinne tuona päivänä, huvittelevat vieraat,\nmutta lapset eivät tästä tiedä vähääkään.\"\n\nMilkovitsh kertoo ensin käydyn sulhasen puolelta morsiamen kotona\ntekemässä kosintatarjous; jos siihen suostuttiin, sovittiin\n_kalymista_. Kosinnan loppuun suorittamista eli kihlausta toimittamaan\nlähetti sulhasen isä naispuhemiehen (_svaha_) ja sukulaisia morsiamen\nkotiin.\n\nNämä pari kuvausta sisältävätkin mordvalaisen kosinnan yleiskulun,\ntosin vain muutamat sen pääasiallisimmista kohdista. Myöhempien\nyksityiskohtaisempien kuvausten mukaan esiintyy se paljoa\nmonivaiheisempana. Mutta tämän ohella tavataan kosintatapojen\nkuvauksissa muutamia, jotka omituisella tavalla poikkeavat siitä, mikä\non tunnustettava kosinnan tavalliseksi kuluksi. Näitä on siis erikseen\ntarkastettava.\n\nDiakoni Vasilij Orlovin mokshalaisten tapoja koskevassa kuvauksessa\nkerrotaan kosinnasta seuraavaa. Sulhasen isä, toimitettuaan uhrin kodin\njumalille (_jurt-azyravalle_ ja _kud-azyravalle_) sekä vainajille,\nlähti puolenyön aikaan morsiamen isän talolle, mukanaan leivän kanta,\njohon oli pantu mettä. Tämän asetti hän morsiamen isän portin\npielipuulle, lähestyi akkunaa ja piiskalla siihen koputtaen ilmaisi\nmatkansa tarkoituksen lausuen: \"Kosai! Minä olen Poraev Tsikafai. Tulin\nkosimaan tytärtäsi Kodaita pojalleni Otsupille, ota mesileipä portista\nja rukoile!\" Sitten pakeni hän täyttä laukkaa pihalta. Morsiamen isä\nlähti sukulaisten kanssa ajamaan takaa. Jos he saavuttivat kosijan,\nantoivat he tälle selkäsaunan ja palauttivat leivän. Jollei taas\nkosijaa tavoitettu, ajoi morsiamen isä tämän kotiin ja ilmaisi\nsuostuvansa kosintaan. Takaisin kotia tultuaan toimitti morsiamen isä\nuhrit _jurt-azyrille, jurt-azyravalle, kud-azyrille ja kud-azyravalle_\nsekä esi-isille, uhraten niille mesileivästä. -- Tällaisesta kosinnasta\neivät mordvalaiset jumalien rangaistusta peläten mitenkään saattaneet\nkieltäytyä, vaikka sulhanen ei olisikaan ollut morsiamen veroinen.\n\nTässä kosintamenettelyssä oli vielä huomattava se, että kosinnan\ntapahtuessa köyhän puolelta koetti morsiamen isä kaikin tavoin saada\njätetyksi leivän takaisin, mutta jos kosittiin rikkaaseen taloon, oli\ntakaa-ajo näennäistä.\n\nArkkimandriitta Makarijn tätä koskeva kuvaus on nähtävästi mukailu\nedellisestä. Ennen kosintaa piti sulhasen isä rukouksen, johon kuului\nuhri _jurt-azyravalle, kud-azyravalle_ ja vainajille. Kun rukous\nkokonaista leipää esilläpitäen oli toimitettu, leikkasi sulhasen isä\nleivästä kannikan ja koversi sen ontoksi. Täytettyään sen hunajalla,\nlähti hän yösydännä ratsain siihen taloon, josta aikoi kosia pojalleen\nmorsianta. Kannikan asetti hän portin veräjäpuulle, ajoi itse akkunan\nluo, kolkutti sitä ratsupiiskallaan ja lausui: \"Sefa! Olen Veshnak\nMazakain poika. Kosin tytärtäsi Kodaita pojalleni Urulle. Ota\nportinpielestä mesileipä ja rukoile!\" Sitten ajoi hän kiireimmiten pois\nkotia. Tämän kuultuaan nousee morsiamen isä heti vuoteeltaan, ottaa\nleivän portinpatsaalta ja lähtee kohta lapsineen tahi sukulaisineen\nratsain takaa-ajamaan. Jos he tapaavat tiellä kosijan, niin pieksävät\narmotta ja antavat kannikan takaisin. Jolleivät, niin ajavat kosijan\nikkunan eteen ja kysyvät, onko hän kotona. Jos takaa-ajettu kosija jo\non kotona, niin palaa myös morsiamen isä seuralaisineen kotiansa.\nSiellä uhraa hän kodin haltijoille hunajakannikasta ja alkaa sitten\nvalmistaa häitä. Mutta jos takaa-ajajat eivät tapaa kosijaa kotona,\nniin luulevat he, että hän on hädissään piiloutunut jonnekin tien\nvarrella. Tässä tapauksessa viskaavat he hunajakannikan ikkunaan ja\nkosinta on rauennut sikseen. Tavallisesti meneteltiin kosijan\nvarallisuussuhteiden mukaisesti. Jos hän oli köyhä, nousi tytön isä\nkiireimmiten vuoteesta ja takaa-ajo alkoi. Jos taas rikas, niin ei hän\npitänyt kiirettä takaa-ajolla. Sattuipa niinkin, että nämä menot\nsuoritettiin edelläkäyneen naimasopimuksen mukaan.\n\nNizhegorodin läänistä on olemassa toinenkin kuvaus saman tapaisesta\nkosintamenettelystä. Sulhanen tutustui vanhempiensa osotuksen mukaan\njohonkin neitoon, jonka jälkeen perheiden kesken tehtiin salainen\nsopimus. Sitten lähti sulhanen jonakin yönä ratsain salaa morsiamen\nkototalolle, ottaen mukaansa kokonaisen tahi puolen leipää, jonka hän\nripusti talon porttiin. Aamusella tuli hän tytön isän luo, ilmoittaen\nottavansa tämän tyttären tahi sisaren vaimokseen. Tämän jälkeen\npidettiin kihlajaisjuomingit, ja lopuksi oli sulhasen ryöstettävä\nmorsiamensa sovitusta paikasta.\n\nMyöskin Lepehin kertoo tämän tapaisesta kosinnasta. Hänen mukaansa\nnoudatettiin sitä nimenomaan silloin, kun joku kosi vaimovainajansa\nsisarta ja appi kieltäytyi antamasta tätä hänelle. Kosija tuli leipää\nja suolaa mukanaan apen talolle. Jos hän ennätti jättää ne pöydälle ja\npaeta, ei appi voinut kieltäytyä antamasta sisarta. Jos taas vävy\nsaatiin kiinni, piestiin hänet armottomasti.\n\nNäissä kuvauksissa tavattava kosintamenettely eroaa suuresti siitä,\nmitä on pidettävä sen säännöllisenä yleismuotona. Sen sijaan että\nkosinnalla tavallisesti on rauhallisten yhtymysten luonne, on sillä\nedelläesitetyissä kuvauksissa jonkunmoisen vaaranalaisen seikkailun\nluonne. Verratessamme tällaista kosintaa esimerkiksi piispa Jakovin\nkuvaukseen morsiamen ryöstöstä, huomaamme niiden epäämättömän\nyhteenkuuluvaisuuden.\n\nPuheenaoleva kosintamenettely sisältää samalla pitkin matkaa\nrauhallisen kosinnan alalle kuuluvia tapoja. Välittävänä esineenä,\njonka pakollinen vastaanotto saattaa morsiamen suvun määrättyyn\noikeudelliseen asemaan kosivaan puoleen nähden, on leipä (leipä ja\nmesi, leipä ja suola), joka yleiseen tavataan kosinnan välikappaleena\nsaman laatuisessa merkityksessä.\n\n\n\nMorsiamen tiedustus ja naimatarjouksen teko.\n\n\nLepehinin mukaan alkoi mordvalainen kosinta siten, että sulhasen isä\nlähetti kosittavan neidon isän luo sivullisia henkilöitä kysymään,\ntahtooko tämä antaa tyttärensä hänen pojalleen. Piispa Jakov kertoo\nvanhempien, tahtoessaan naittaa poikansa, lähettäneen jonkun\nsukulaisistansa puhemiehenä kosimaan pojalleen morsianta. Vasta useiden\ntällaisten käyntien jälkeen saapuivat vanhemmat kihlausta toimittamaan.\n\nTämä vastaa mordvalaisilla vallinnutta ja vieläkin vallitsevaa tapaa\nalottaa kosinta morsiamen tiedustelulla, jota toimittamaan sulhasen\nkotoa lähetetään yksi tahi useampi puhemies. Puhemiehet ovat\ntavallisimmin sulhasen lähimpiä sukulaisia, joskus isä tahi äiti.\n\nNykyäänkin on puhemiehenä melkein aina sukulainen. Simbirskin läänin\nBuinskin ja Alatyrin piireissä lähtee naimatarjousta tekemään joku\nsulhasen sukulainen (_ikeltsa jakits_ {?} 'edellä kulkeva');\nseuraavalla kerralla tulevat vanhemmat jonkun sukulaisen kanssa.\nAfashevossa lähtee kosintamatkalle ensi aluksi joku läheisistä\nnaissukulaisista. Kihlausta toimittamaan taasen vanhemmat, risti-äiti\nja sukulaisia. Belyj Klutshissa lähtee puhemiehenä joku sukulainen.\nSeuraavalla kerralla tulevat vanhemmat. Samaran läänin Vetshkanovossa\nlähtee alustavalle kosintamatkalle sulhasen isä puhemiehen kanssa, joka\non läheinen sukulainen. Kurninon mokshalaiset lähettävät puhemiehenä\njonkun syrjäisen naisen. Kihlausmatkalle lähtevät vanhemmat jonkun\nmiespuolisen sukulaisen kanssa.\n\nVenäläisillä tapahtuu kosinnan alottaminen pääasiassa samalla tapaa.\nSen jälkeen kun morsiamen valintakysymys on ratkaistu, lähetetään\nmies- tahi naispuolinen puhemies tahi useampia sellaisia tekemään\nnaimaesitystä tahi ottamaan selvää kosinnan onnistumisen\nmahdollisuuksista.\n\nAunuksen läänissä ovat puhemiehet (_svaty_) sulhasen läheisiä\nmiespuolisia sukulaisia. Arkangelin läänissä on puhemiehenä sulhasen\nristi-isä tahi läheinen sukulainen. Pinegan kaupungissa puhemies ja\nhänen naisapulaisensa (_svaha_) ovat välttämättömästi sukulaisia.\nNovgorodin läänissä lähtee alustavalle matkalle sulhasen isä. Kolmen\npäivän perästä lähtee sulhanen ja sukulaisia kosintaa päättämään.\nValdain piirissä valitaan puhemieheksi sulhasen veli tahi muu läheinen\nsukulainen. Pskovin kaupungissa lähti naimatarjousta tekemään sulhasen\näiti tahi läheinen sukulainen. Kostroman läänissä lähetetään\nkosintamatkalle ensiksi puhemiehiä (_svaty_). Seuraavalla kerralla\ntulee sulhanen vanhempiensa kanssa. Saratovin läänissä valitsee\nsulhasen isä sukulaisista tahi hyvistä ystävistä puhemiehen. Toisella\nkerralla lähtevät sulhasen vanhemmat sulhasen itsensä ja puhemiehen\nkera morsiamen kotiin.\n\nValkovenäläiset tekevät ennen varsinaista kosintaa alustavia\ntiedusteluja, jotka suorittaa sulhasen äiti tahi sulhanen itse.\nPuhemieheksi valitaan joku kunnioitettavimmista sukulaisista,\nuseimmiten risti-isä. Sedletsin läänissä lähetetään _svaha_, jona on\njoku sukulaisnainen, joskus sulhasen äitikin.\n\nPuhemiehiä nimittävät venäläiset, kuten useat muut slaavilaiset kansat,\nsamoilla nimityksillä (_svat, svaha_), joilla sulhasen ja morsiamen\nisää ja äitiä kosinnan ja häiden aikana nimitetään.\n\nN.s. \"varkain kosinnan\" yhteydessä nähtiin jo asian onnelliseksi\nalkamiseksi toimitetun uhrit rukouksineen kodin ja talon haltijoille ja\npyydetyn vainajien suosiota yritykselle. Nykyisinäkin aikoina on\ntaivaan jumalan ohella käännytty kodin haltijoiden ja vainajien puoleen\nkosintaa alotettaessa. Buinskin ja Alatyrin piirien ersalaiset pyytävät\nonnea taivaan jumalalta (_vere-shki-pas_), sekä \"kodin jumalalta\"\n(_kudoú kirdi sijaka_) ja vainajilta (_pokshtat-babat_). Afashevossa\ntoimitettavassa rukouksessa sytytetään pyhäinkuvien eteen kynttilä,\nnoustaan seisomaan ja pyydetään onnea _vere-shki-pasilta_, ja\nvainajilta.\n\nAlkuperäisempien rukoustapojen sijaan ovat paikotellen tulleet\nvenäläiset rukoustavat kynttilöineen ja pyhäinkuvineen.\n\nEnsimäisen morsiamen suvun kanssa tapahtuvan yhtymyksen tarkoituksena\non niinhyvin mordvalaisilla kuin venäläisillä naimaesityksen teko tahi\nusein vain morsiamen suvun mielipiteen ja kosinnan mahdollisuuksien\ntiedustelu. Se voidaan tarvittaessa uudistaakin. Joskus saattavat\navioliiton ehdot olla yksityiskohtaisemminkin keskusteltavina, mutta\ntavallisesti jätetään niistä sopiminen siihen tilaisuuteen, johon\nsulhasen vanhemmat, mukanaan muitakin sukulaisia, saapuvat morsiamen\nkotiin.\n\n\n\nKihlaus.\n\n\nPuhemiesten välityksellä tehdyn naimatarjouksen jälkeen mainitsee\nLepehin vanhempien molemmin puolin kokoontuneen sopimaan lunnasrahasta\nja sulhasen suvun morsiamen suvulle toimitettavasta hääkulunkien\nkorvauksesta. Kuten useat muut edelläesitetyistä tiedoista osottavat,\nseuraakin mordvalaisessa kosintamenettelyssä alustavan kosintakäynnin\njälkeen suurempi juhla, jossa sovitaan avioliiton ehdoista\npääasiallisesti ja vahvistetaan molempien perheiden sekä\nnaimisiinjoutuvien välille syntyvä suhde sitä osottavilla ja\nvahvistavilla menoilla.\n\nYleisenä mordvalaisena tapana on pidettävä sitä, että kihlausmatkalle\nmorsiamen kotiin lähdettäessä otetaan mukaan leipää, leipää ja suolaa,\nleipää ja viinaa tahi kaikkea kolmea yhtaikaa. Morsiamen kotona nämä\nantimet asetetaan pöydälle. Niiden vastaanottamisella tahi.\nnauttimisella katsotaan usein olevan naimaesitykseen suostumisen\nmerkitys, niiden palauttaminen taasen merkitsee kieltäytymistä tahi\nalotettujen kosintakeskustelujen raukeamista. Missä määrin leivän\nkäyttäminen kosinnassa ja sen vastaanotto naimaesitykseen suostumisen\nmerkkinä oli muodostunut tapaoikeudelliselta kannalta sitovaksi, käy\nselville edellä puheenaolleesta \"varkain kosimisesta\".\n\nKysymyksessä olevilla mordvalaisten tavoilla on läheiset vastineet\nvastaavissa venäläisten tavoissa. Leivän, leivän ja suolan (resp.\nviinan) välityksellä kosimista on pidettävä yleisvenäläisenä tapana.\nIsovenäläiset kosijat ottavat mukaansa leivän ja suolaa tahi viinaa.\nNämä pannaan morsiamen kotona pöydälle. Niiden vastaanottaminen tahi\nnauttiminen on naimatarjoukseen suostumisen merkki. Valkovenäläisillä\novat leipä ja viina välttämättömät kosinnan välikappaleet. Morsiamen\nsuvun puolelta ei maisteta mitään, ennenkuin on suostuttu\nnaimatarjoukseen. Vähä-Venäjällä on kosijoilla mukanaan leipä.\nSillaikaa kun kosijat kolkuttavat ovea sisäänpäästäkseen, asettaa\nmorsiamen äiti leivän pöydälle. Kosijat tarjoovat leipänsä isännälle,\njoka asettaa sen pöydälle talon leivän vierelle. Jos kosintaesitykseen\nei suostuta, on kosijoiden otettava leipänsä takaisin.\n\nVaikkakin erilaisten kestitys- ja ruoka-aineiden välityksellä kosiminen\ntavataankin eri seuduilla lukuisilla muilla kansoilla, osottavat\nmordvalaiset ja venäläiset tavat sellaista yhtäläisyyttä, että niiden\nlähempi yhteenkuuluvaisuus on epäämätön.\n\nVarsinaista alustavien keskustelujen jälkeen tapahtuvaa kihlajaisjuhlaa\nnimittää piispa Jakov juomingeiksi (_zapoj_). Ne tapahtuivat morsiamen\nkotona, jonne sulhanen isineen määrättynä päivänä saapui. Sulhanen oli\nkihlausmatkalla mukana vain silloin, kun morsian oli samasta kylästä.\nMuutoin ei sulhanen tiennyt morsiamesta eikä nähnyt häntä ennen\nvihkimistä. -- Mukana tuodut leipä ja suola asetettiin morsiustalon\npöydälle ja niiden päälle sovittu rahamäärä (yksi hopearupla). Sulhasen\nisä kaasi laseihin olutta ja viinaa, jonka jälkeen alettiin sopia\nlunnasrahasta.\n\nMilkovitsh mainitsee morsiamen kosijoiden saapuessa viedyn jonkun\nsukulaisen taloon, jonneka hänen ystävättärensäkin kokoontuivat.\nMorsian itki, pidellen kiinni uunin orren yli heitetystä vaatteesta.\nJuhlaan kokoontui morsiamen sukulaisia. Tässä tilaisuudessa maksettiin\nosa lunnasrahaa ja määrättiin häiden aika.\n\nYleisenä piirteenä myöhemmissä kihlajaisjuhlia koskevissa kuvauksissa\ntavataan morsiamen piilottautuminen tahi kotoa poistuminen kosiomiesten\nsaapuessa. Joskus mainitaan hänen koko kihlajaisjuhlan ajan pysyvän\npiilosalla.\n\nVarsinaista kosinta- eli kihlajaisjuhlaa nimitetään _parste simeme_\n'hyvästi juoda', _lad'amo, odirvan simeme_ 'neidon juominen',\n_proksimmenze, parste tshijamo_ 'hyvästi kosia'; kihlajais- tahi\nkihlausta seuraavia juominkeja _toj_. Ensimäisiä toimituksia\npuheenalaisessa tilaisuudessa on sopiminen lunnasrahasta ja sen\nyhteydessä olevista seikoista. Naimasopimuksen vahvistavat\nnaimisiinjoutuvien vanhemmat kädenlyönnillä. Sen mainitaan joskus\ntapahtuvan kauhtanan liepeisiin käärityin käsin tahi käsineet kädessä\nja sen ajaksi pannaan juomalasiin sytytettyjä päreitä tahi sytytetään\nkynttilät pyhäinkuvien edessä. -- Afashevossa tyhjentävät vanhemmat\nkädenlyönnin jälkeen viinamaljat. Kurninossa täyttää sulhasen isä lasin\ntuomallaan viinalla ja tarjoaa morsiamen isälle; tämä estelee,\nesitellen syitä, joiden vuoksi ei muka voi luovuttaa tytärtään, mutta\ntodellisuudessa suostuvaisena lopulta juo. Sitten tarjotaan morsiamen\näidille, joka myös esteltyään, miehensä kehotuksesta juo. Samaran\nläänin Bugulman piirissä kysyivät sulhasen vanhemmat morsiamelta hänen\nsuostumustaan. Juhlassa pidetään rukous, joskus ennen kädenlyöntiä tahi\njuontia, joskus sen jälkeen. Kihlausjuhlan lopulla jakaa morsian\nkosiomiehille lahjoja ja lähettää joskus lahjan sulhasellekin. Juhlassa\novat läsnä morsiamen sukulaiset ja välittäjänä lunnasrahasta\nkeskusteltaessa saattaa toimia morsiamen risti-isä.\n\nPaikotellen huomataan varsinaisia kosinnan päätöstilaisuuksia eli\nkihlausjuhlia vain yksi, ja on sen jälkeen molempien sukujen välillä\ntapahtuvilla yhtymyksillä jokin erikoismerkitys. Toisinaan taasen ei\nvarsinaista kosintaa loppuunsuoriteta yhdessä tilaisuudessa, vaan\ntapahtuu morsiamen kotona uusi juhla, jolla samaten on kihlajaisten\nluonne.\n\nPiispa Jakov kertoo ensimäisen kosintajuhlan jälkeen sulhasen\nsukulaisten saapuneen määrättynä päivänä morsiamen kotiin mukanaan\nmuiden kestitysaineiden ohella kaksi puolentoista arssinan pituista ja\npuolen arssinan levyistä piirakkaa, jotka jauhoaltaassa asetettiin\npöydälle. Juhlassa rukoiltiin, juotiin, laulettiin lauluja ja käytiin\nvieraisilla sukulaisten luona.\n\nAfashevossa kokoonnutaan muutama viikko _odirvan simeme_-jnhlan jälkeen\nmorsiamen kotiin _lad'amo_-nimiseen juhlaan. Sulhasen sukulaiset tuovat\nsiihen, paitsi leipää ja viinaa, kaksi erikoisesti valmistettua\npiirakkaa. Tilaisuudessa paloitellaan piirakat ja pannaan rukouksen\njälkeen kiertämään sukulaiselta toiselle, jolloin kukin rukoillen\nmurtaa palan. Tämän aikaa oleskelee morsian naapurin talossa. Juhlan\nlopussa tuo kaksi neitoa (_urval'anit_) hänet esiin, jolloin sulhasen\näiti antaa hänelle piirakan lahjaksi ja morsian jakaa lahjoja sulhasen\nsukulaisille. Vetshkanovossa seuraa _lad'amo_-juhlaa, _parste tshijamo_\n('hyvästi kosia') juhla, jota pidetään varsinaisena kosintajuhlana.\nSitä varten valitaan sulhasen suvusta _uredev_ ja ennen lähtöä\npaistetaan kaksi leivänmuotoista piirakkaa (_kurnik l. praka_).\nPitoihin kokoontuu morsiamen suku. Tilaisuudessa sovitaan\nlunnasrahasta, josta kuitenkin jo edellisessä _lad'amo_ juhlassa on\nvoitu sopia.\n\nKurninossa nimitetään toista kihlajaisjuhlaa _proksimmenze_. Morsiamen\nkotiin lähtevät sulhasen läheiset sukulaiset, mukanaan ruokatavaroita.\nVieraiden saapuessa pakenee morsian naapurin luo. Hänet haetaan kotia\nja on hän tällöin hunnutettuna. Edelleen tapahtuu yhteinen syönti ja\nlahjojen jako sulhasen sukulaisille.\n\nIsovenäläisen kosinnan päättämisen eli kihlauksen päätoimituksia on\nniinikään \"pöydälle panosta\" (_kladka_) sopiminen, kädenlyönti\nnaimisiinjoutuvien isien kesken tahi näiden keskinen juonti\nnaimasopimuksen vahvistamisen merkityksessä. Kädenlyönti tapahtuu usein\nkauhtanan liepeisiin käärityin käsin. Juhlan lopulla, jossa niinikään\non läsnä morsiamen etäisempiäkin sukulaisia, jaetaan lahjoja sulhasen\nsukulaisille; tämän toimittaa morsian tahi hänen äitinsä. Kädenlyönnin\najaksi noustaan seisomaan ja sytytetään kynttilät ja sen yhteydessä\nrukoillaan.\n\nKihlausjuhlan nimenä on isovenäläisillä _lad, ladynki, zgovor_\n'sopiminen, sopimusjuhla', _rukobitie_ 'kädenlyönti', _propoj, zapoj_\n'juomingit, juonti', _propoj nevesty_ 'morsiamen juonti'. Länsi- ja\nEtelä-Venäjällä _zapoiny_ 'juomingit', _zmoviny_ 'sopimusjuhla',\n_zarutshiny, zarutshenie, zaporutshenie_ 'kätten yhdistäminen,\nkädenlyönti'.\n\nPaitsi sitä, että venäläisen kihlauksen toimitukset esiintyvät yleisinä\nmordvalaisessa, ovat siis jälkimäisen nimityksetkin syntyneet samojen\ntoimitusten mukaisesti. Joskus on ne suorastaan venäläisiltä\nlainattukin.\n\nTämän ohella tavataan Simbirskin läänin ersalaisilla sekä nähtävästi\nPensan läänin mokshalaisilla kihlajaisjuhlan nimityksenä\nturkkilais-tatarilaista alkuperää oleva _toj_. Toisessa\nkihlajaisjuhlassa esiintyy mordvalaisilla ylipäätänsä samoja\ntoimituksia kuin ensimäisessäkin. Lisäksi viittaavat muutamat seikat\neräissä kuvauksissa sellaisiin piirteisiin, jotka ovat ominaisia\nhäämenoille. Niissä esiintyvä _uredev_ on yksi häiden virkahenkilöltä.\nMilkovitshin mukaan saapuivat sulhasen puolelaiset tämän tapaiseen\njuhlaan nuodejoukon kera, joka otettiin vastaan samanlaisin menoin kuin\nmorsianta noutamaan saavuttaessakin. Tilaisuuteen otetaan mukaan\nerikoisesti tätä varten valmistettuja suuria piirakoita, mikä on\nyleistä mordvalaisissa ja venäläisissä varsinaisissa häämenoissa.\n\nVenäläisillä seuraa samaten ensimäistä kihlajaisjuhlaa usein toinen,\njota täälläkin nimitetään sopimus- eli kihlajaisjuhlaksi (_zgovor_),\njos edellinen on käsitetty juominki- (_zapoj_) tahi kädenlyöntijuhlaksi\n(_rukobitie_) tahikka päinvastoin. Uudistettuun juhlaan lähtevät\nmorsiamen kotiin sulhasen vanhemmat, sukulaisia ja puhemies.\n\nKurninon mokshalaisilla esiintyvä tapa asettua kosintamatkoja tehtäessä\nmorsiamen kotikylässä aluksi johonkin muuhun kuin morsiamen kotitaloon\nja toimittaa kosinta tämän pysähdyskortteerin isännän välityksellä on\nnykyisin tunnettu myöskin Nizhegorodin läänin Arzamasin piirin\nersalaisilla. Pysähdyskortteerin isäntää nimitetään puhemieheksi\n(_poksh-kuda_). Tämä tapa, samaten kuin morsiamen piilottautuminen\nkosijoiden saapuessa, esiintyy myöskin varsinaisten häämenojen\nyhteydessä.\n\n\n\nKatsojaiset.\n\n\nPaitsi varsinaisia kosinnan päättämis- eli kihlaustoimituksia, tapahtuu\nmordvalaisilla kosintaan kuuluvina paikotellen vielä muutamia\nyhtymyksiä molempien sukujen kesken, joilla yhtymyksillä on oma\nerikoismerkityksensä.\n\nAfashevossa tulevat morsiamen sukulaiset kihlajaisten jälkeen sulhasen\nkotiin _kudo vanomo_ 'taloa katsomaan'. Tällöin tutustuvat morsiamen\nsukulaiset sulhaseen, jonka on heitä kestitettävä, sekä tarkastavat\nvilja-aitat ja navetat. Muutaman päivän perästä tullaan uudelleen\n_petshurka vanomo_ 'uunia katsomaan'. Tällöin morsiamen isä kurkistaa\nuuniin ja uunin alustaan. Simbirskin läänin Ardatovin piirin Buzajevon\nja Nekludovon volostien mordvalaisten talonkatsojaiset tapahtuvat\nkihlajaisjuominkien (_toj_) jälkeisenä päivänä ja uuninkatsojaiset sitä\nseuraavana päivänä.\n\nSaratovin piirin Orkinon kylässä käyvät morsiamen sukulaiset kosinnan\njälkeen sulhasta tarkastamassa. Sen jälkeen tulevat sulhasen\npuolelaiset vuorostaan morsianta tarkastamaan. Suhoj Karbulakissa\ntapahtuvat talonkatsojaiset sulhasen kotona ensimäisen ja toisen\nkosintajuhlan välillä. Kurninon mokshalaisilla ovat paikankatsojiset\n(_vastvardzhama_) kihlauksen jälkeen, ennen _proksimmenze_-juhlaa.\n\nTämän tapaiset toimitukset kuuluvat myöskin yleisvenäläisiin\nkosintatapoihin, joissa ne voivat yhtyä varsinaisiin\nkosintajuhlamenoihin, mutta esiintyvät usein myöskin erillisinä\nyhtymyksinä. Tavallisimmin toimitetaan tällaiset tarkastukset alustavan\nkosinnan jälkeen, ennen kihlajaisia. Nizhegorodin läänissä pidetään ne\njonakin päivänä kihlauksen jälkeen. Kurskin ja Vologdan lääneissä ne\ntapahtuvat alustavan kosinnan jälkeen, ennen kihlajaisia.\n\nTälle tarkastusmatkalle lähtee sulhasen kotiin morsiamen vanhemmat ja\nsukulaisia. Vieraat tarkastavat pirtin, vilja-aitat, ruokakammiot,\nruokatavaravarastot j.n.e. Vladimirin ja Pskovin lääneissä avaavat\ntarkastajat uunin savureijän, kurkistavat uuniin ja savutorveen.\nEdellisessä läänissä nimitetään tilaisuutta _dymnitshanie_\n'savustaminen'. Donin kasakka-alueella nimitetään sitä\n\"uuninkatsojaisiksi\". Länsi-Venäjällä pidetään \"katsojaiset\"\n(_rozgladiny_) kihlajaisten jälkeen.\n\n\n\nKihlauksen ja häiden väliajolle kuuluvat yhtymykset.\n\n\nPaitsi varsinaisten kosintajuhlien kanssa läheisessä yhteydessä olevia\nkatsojaistoimituksia, voi ennen avioliiton toimeenpanoa vielä tapahtua\nmuutamia yhtymyksiä sulhasen ja morsiamen sukujen välillä. Piispa Jakov\nmainitsee sulhasen isän ennen häitä käyneen morsiamen kotona\nhääpäivästä sopimassa. Mordvalaisten tavoissa huomataankin yleisenä\nkihlauksen jälkeen, jonkun aikaa ennen häiden viettoa morsiamen kotiin\ntehtävä käynti, jonka tarkoituksena on avioliiton oikeudellisten\nehtojen lopullinen täyttäminen, lunnasrahan suoritus sekä hääpäivän\nmäärääminen. Käyntiä nimitetään _tshin-putuma_ (butuma) 'päivän\nmäärääminen' tahi _pozalan putoma_ 'määräpäivän asettaminen'. Sulhasen\npuolelta lähtee morsiamen taloon sulhasen isä, isä ja äiti tahi\nuseampia sukulaisia. Saratovin piirin Orkinossa tekee sulhanen\nkihlauksen jälkeen käyntejä morsiamen kotona. Ensi kerran tulee hän\nparin kolmen toverinsa kanssa, mutta sittemmin käy hän salaisin puolin\njoka ilta keskustelemassa morsiamen kanssa.\n\n\n\nKihlauksen ja häiden välinen aika.\n\n\nViimeksi puheenaolleet toimitukset ovat jo oikeastaan kuuluneet\nkihlauksen ja häiden väliselle ajalle ja ovat yhteydessä toisten\ntännekuuluvien ilmiöiden kanssa.\n\nVanhemmat mordvalaisten avioliittotapojen kuvaukset osottavat, ettei\navioliittoa kihlauksen jälkeen usein heti pantu täytäntöön, vaan jäi\nkosittu morsian pitemmäksi aikaa synnyinkotiinsa. Lepehin sanoo\nkosintasopimuksen usein kestäneen kauan aikaa. Milkovitshin mukaan\nmaksettiin kihlajaisjuhlassa osa lunnasrahasta ja määrättiin hääpäivä,\nmutta häät olivat vasta vuoden tahi kahden perästä, jolla ajalla\nsulhanen ja morsian eivät nähneet toisiaan. Simbirskin ja Pensan\nläänien mokshalaisilla oli kihlatun neidon jäätävä morsiameksi vuodeksi\ntahi pitemmäksikin aikaa. Tänä aikana oli sulhasen käytävä hänen\nluonansa kerran viikossa tahi vähintään kerran kuukaudessa ja tuotava\nlahjoina ruokatavaroita, erittäinkin mettä yksi puuta kerrallansa.\n\nNykyisinkin voi kihlauksen ja häiden välinen aika muodostua pitemmäksi\najanjaksoksi. Nizhegorodin läänin Arzamasin piirissä voi kihlauksen ja\nhäiden väliaikaa kihlattujen ollessa täysikäisiä olla vuosi tahi pari.\nAlaikäisyyden aikana toimitetun kihlauksen yhteydessä voi se muodostua\nviidenkin vuoden pituiseksi.\n\nTälle ajalle kuuluvista seikoista on huomattava varsinkin se, että\nlunnasrahan suoritus muutamien tietojen mukaan tapahtui sen kuluessa.\nMorsianta ei luovutettu kotoaan, ennenkuin koko lunnasraha oli tullut\nsuoritetuksi. Edellisestä tiedämme sulhasen suvun puolelta ennen häitä\nkäydyn suorittamassa maksamatta oleva osa lunnasrahaa ja vasta silloin\ntahi sen jälkeen sovitun hääpäivästä. Vasilij Orlovin mukaan\nsuorittivat mokshalaiset lunnasrahan lopullisesti vasta hääpäivänä,\nmutta ennen morsiamen vientiä synnyinkodistaan. Milkovitsh mainitsee\nviimeisen osan lunnasrahasta suoritetun heti sen jälkeen kun\nnuodejoukko oli saapunut morsianta hakemaan. Paitsi rahana maksettavia\nlunnaita, suoritettiin morsiamen perheelle ruoka- ja nautintoaineita,\nja tämä suoritus tapahtui muutaman tiedon mukaan kihlauksen ja häiden\nvälisenä periodina.\n\nKihlauksen ja häiden väliajan muodostuminen pitemmäksi ajanjaksoksi,\njona avioliiton oikeudellisten ehtojen suoritus tapahtuu, on\nmordvalaisten tavoissa erityisesti huomioonotettava ilmiö siinä\nsuhteessa, että heidän aikaisemmat tapansa, kuten etempänä\ntutkimuksessamme tulemme osottamaan, tässä kohden yhtyvät useimpien\ntoisten suomalais-ugrilaisten sekä eräiden muiden Itä-Venäjän kansojen\ntapojen yleisiin ilmiöihin.\n\nKihlauksen ja häiden väliselle ajalle kuuluvat osaksi myöskin morsiamen\n_seremonialliset itkut_. Evsevevin mukaan alkaa morsian itkunsa sen\njälkeen kun hääpäivä on määrätty. Hän kääntyy ensiksi keskiyöllä\nkartanon haltijan _kardas-sarkon_ sekä vainajien puoleen. Tämä tapahtuu\npihan keskellä olevan \"puhtaan\" eli \"pyhän\" paikan (_vanks tarka,\nshuksh-pra_) luona. Itkut toistuvat sitten joka ilta, alkaen auringon\nlaskun aikana. Entiseen aikaan itkettiin viitenätoistakin iltana\nperäkkäin.\n\nAfashevossa itkettiin vanhempaan aikaan niinikään parin viikon aikana.\nNykyään itkee morsian 3-5 iltana. Belyj Klutshissa rajoittuvat itkut\nhääiltaan ja Kurninossa itkee morsian vasta isänkotoa lähtöä tehdessään\nsukulaisia hyvästellessään.\n\nVanhemmissa tiedonannoissa puhutaan morsiamen itkuista pääasiallisesti\nvarsinaisten häämenojen yhteydessä. Lepehin mainitsee morsiamen\nitkeneen ennen isänkotoa lähtöä. Pallas kertoo mordvalaisen morsiamen\nitkeneen taukoamatta vihkimisen jälkeen kirkosta palatessa. Sulhasen\nkotona ajoneuvoista pois kannettaessa hän niinikään taukoamatta itki.\nTerjuhaneilla itki morsian Jakovin mukaan hääitkuja häiden aattona ja\nkotoa lähdettäessä.\n\nSaratovin läänissä itki morsian ennen kotoa lähtöä hyvästellessään.\nHäiden aattoiltana ajoi hän kirkolle, missä astui ajoneuvoista\nhautuumaan tienhaarassa ja itki sukulaisvainajilleen. Samaran läänissä\nmainitaan morsiamen itkeneen hyvästelykäynneillään sukulaistaloissa\nkäydessään. Erään Simbirskin läänistä olevan tiedon mukaan itki morsian\nkotoa lähdettäessä ajoneuvoihin kannettaessa.\n\nPaitsi ennen häitä tapahtuvia määräaikaisia itkuja liittyy ersalaisilla\nnykyisin useihin varsinaisten häämenojen episodeihin, kuten neitoillan\nmenoihin, nuodejoukon vastaanottoon ja hyvästelyihin, seremoniallisia\nitkuja. Ne ovat ersalaisilla kehittyneet laajaksi itkurunoudeksi.\nPäämotiiveina on itkuissa surun ilmaisu läheisistä omaisista sekä\nisänkodista erotessa, jossa neito on nuoruutensa päivät viettänyt,\nvalitus huolettoman neitoajan loppumisesta sekä pelon ja vastustuksen\nilmaisu uuteen tuntemattomaan piiriin siirryttäessä. Prof. Paasosen\nmukaan ovat ne erääseen määrään saakka improvisoituja. Kaikki samalla\nseudulla esiintyvät itkut sisältävät eräitä yhteisiä motiiveja, mutta\nmuussa suhteessa muodostaa kukin ne runolahjansa ja olosuhteiden\nmukaisiksi.\n\n\n\n\nHäät.\n\n\nSen jälkeen kun avioliiton solmimiselle välttämättömät suhteet\nmolempien sukujen välillä ovat syntyneet, tapahtuu avioliittomenojen\npääkohta, morsiamen siirtäminen uuteen olinpaikkaansa.\n\nMuutamista aikaisemmista tiedoista päättäen olisi tämä tapahtunut ilman\nerikoisempia menoja. Lepehin kertoo naimisiinjoutuvien isien itse\nhääpäivänä ilmoittaneen sulhaselle ja morsiamelle häiden sinä päivänä\ntapahtuvan. Morsiamen vanhempien luo häntä hakemaan lähtevät sulhasen\nisä ja äiti. Georgin mukaan kävi sulhasen isä ennen häitä hakemassa\nmorsiamen tämän kotoa. Arkkimandriitta Makarij väittää, ettei\nNizhegorodin läänin mokshalaisilla ollut erityisiä häämenoja. Tämän\nyhteydessä hän kumminkin antaa tietoja muutamista sulhasen kotona\nsuoritetuista seremonioista, ja morsiamen kotonakin toimitettiin\nainakin rukous ennen morsiamen vientiä. Morsianta hakemassa oli\nsulhasen isä.\n\nSamalla sisältävät vanhojen etnografien kuvaukset kuitenkin\nkohtia, jotka osottavat mordvalaisten häämenojen olleen paljoa\nmonivaiheisempia. Milkovitsh kertoo morsianta hakemaan saapuneen\nnuodejoukon, jolla oli johtajansa ja joka morsiustalossa otettiin\neräänlaisilla menoilla vastaan. Pallas, Lepehin ja Georgi tietävät\npuhua eräistä morsiamen tuonnin yhteydessä noudatetuista tavoista ja\nsen jälkeen sulhasen kotona suoritetuista menoista. Piispa Jakovilla\nesiintyvät häämenot jo sangen monivaiheisina, sisältäen yleisin\npiirtein useimmat niiden pääkohdista, sellaisina kuin ne myöhempien\nkuvausten nojalla sekä nykyaikaisissa tavoissa esiintyvät. Hän kertoo\nerityisistä menoista sekä sulhasen että morsiamen kotona ennen\nmorsiamen noudantäan lähtöä ja nuodejoukon saapumista sekä kuvaa\nmorsiamen tuonnin yhteydessä noudatettuja tapoja. --\n\nVarsinaisten häämenojen sarjasta otamme ensiksi tarkastettavaksi:\n\n\n\nMenot morsiamen kotona ennen nuodejoukon saapumista.\n\n\nJakov kertoo päivää ennen avioliiton toimeenpanoa jokaisen morsiamen\nluona pidetyn _itkupäivän_. Morsiamen luo kokoontuivat hänen\nystävättärensä. Näistä muutamat lämmittivät saunan, toiset hajoittivat\nmorsiamen palmikon. Kylvyn ja hiusten hajoittamismenon jälkeen\nystävättäret jäivät koko yöksi morsiamen luokse. Tällöin ommeltiin\nmorsiamen lahjoja ja laulettiin lauluja. Morsian itse itki koko ajan.\nAamusella ennen päivän nousua tuli morsian vanhempiensa luo pyytämään\nheidän siunaustansa; sitten meni hän vihannesmaalle, jossa rukoillen\nkumarsi viidesti itäänpäin kääntyneenä. Pirttiin tultuansa itki hän\nmorsiusitkuja, ja vietiin sitten naapurin luo. Päivän vaietessa saapui\nhän kotiin ja lähti pian hyvästelykäynneille sukulaisiin ja\nnaapureihin. Tällä matkalla saatteli morsianta pari veljeä tahi\nsukulaista, jotka kussakin talossa veivät hänet kantamalla pirttiin.\nKun morsian oli taas saapunut kotia, seurasivat hyvästijättöseremoniat\nvanhempien kanssa, joiden jälkeen hänet taas vietiin naapuritaloon\nnuodejoukon tuloa odottamaan.\n\nMordvalaisiin häämenoihin kuuluukin yleisesti morsiustalossa häiden\naattopäivänä tahi yöllä ennen nuodejoukon saapumista tapahtuvat\n_neitoilta- eli polterabend_-menot. Niihin ottavat osaa morsiamen\nsukulaiset, ystävättäret ja naapurien naisväki. Huomattavimpia\ntännekuuluvia toimituksia on morsiamen seremoniallinen kylpy siihen\nliittyvine menoineen. Viimeksimainittuja on morsiamen hiuspalmikon\npurkaminen sekä neitojen käyttämän hiusnauhan poisottaminen ja\nluovuttaminen. Hiusnauhan luovuttaminen tapahtuu seremoniallista laulua\nlaulaen tahi itkua itkien. Siinä morsian itkee neidon elämäänsä tahi\njättää sisarelleen tahi ystävättärelleen \"neidon kauneutensa\", \"neidon\npäivänsä\", mikä voi tapahtua myös niin, että morsian antaa jollekin\nystävättärelleen sormuksen.\n\nAfashevossa esiintyy morsian ennen saunassakäyntiä hunnutettuna, istuen\npöydän takana, vierellään molemmin puolin kaksi ystävätärtä. Hänen\neteensä asetetaan puurovati, ja hän nousee rukoilemaan.\n\nNeitoillan menoihin kuuluvat myöskin morsiamen sukulaistaloissa\nhyvästeillä käynnit. Kussakin talossa itkee morsian erojaisitkuja.\nSamaran läänissä vietiin morsian näillä käynneillä kussakin talossa\nkantamalla pirttiin. Vetshkanovossa kuljettavat _urvalat_ häntä\nkäsipuolesta rattaille. Hänen olkapäilleen on heitetty liina (_fata_).\nSaratovin piirin Orkinon kylässä ajelee morsian ystävättärineen\nkaksivaljakolla pitkin kylää, itkien itkujansa teiden risteyksissä.\nSitten mennään hautausmaalle, jossa morsian itkee eroitkuja sukunsa\nvainajille.\n\nNeitojuhlaa nimitetään Afashevossa _kashado jartsamoksi_\n'puuronsyöntipäivä' ja siihen kokoontuvat sukulaiset ja naapurien\nnaisväki, jotka tuovat kukin morsiustaloon vadillisen puuroa ja\nohukaisia. Buzajevon ja Nekludovon volosteissa syö morsian aattopäivänä\nviimeisen kerran \"neidon puuroa\". Belyj Klutshissa on häiden\naattopäivän nimenä _kashado jartsama_ 'puuroa syömään'.\n\nEnnen nuodejoukon saapumista viedään morsian naapurin taloon\n\"morsiuskortteeriin\" (_urvalan- l. urvalen-kudo_) tahi\n\"odotuskortteeriin\" (_ashton-kudo_); paikotellen palaa hän täältä ennen\nnuodeväen saapumishetkeä takaisin, toisin paikoin lähtee sinne vasta\nsaapumisen jälkeen.\n\nVastaaviin venäläisiin tapoihin kuuluu säännöllisenä morsiamen kotona\nhääaattopäivänä vietettävä neitojuhla (_devitshnik_). Siihen\nösaaottamaan saapuvat morsiamen sukulaiset ja ystävättäret. Juhlan\npäätoimituksia ovat morsiamen saunassakäynti ja palmikon\nseremoniallinen hajoittaminen, sekä \"neitsyyden\" tahi \"neidon\nkauneuden\" luovuttaminen, mikä kaikki tapahtuu näihin menoihin\nliittyviä lauluja laulaen. Viimeksimainittu toimitus suoritetaan\ntavallisesti siten, että morsian luovuttaa hiusnauhansa neitsyyden\nmerkkinä jollekin ystävättärellensä. Saratovin ja Nizhegorodin\nlääneissä tuovat juhlaan saapuvat sukulaiset morsiustaloon erilaisia\nruokatavaroita (täysinäisen leivän, lihaa j.n.e.). Palmikkoa\nhajoitettaessa morsian vastustelee, sillä se on neitsyyden menettämisen\nmerkki. Valdain piirissä morsian saunasta palattua itkee itkua, jossa\nkertoo kadottaneensa \"neidon kauneutensa\" avoimelle pellolle,\nviheriälle niitylle. Jaroslavin läänissä morsian hunnutettuna pöydän\ntakana istuen itkee \"neidon kauneuttansa\", joka on samettinauha,\njollaista neitoset juhla-aikana käyttävät pääsiteenä. Itkuissaan\nmorsian kyselee:\n\n\"Minne vien kauneuteni -- pellolle, suurelle niitylle... tulevat\nniittäjät viikatteineen, siinä ei ole paikkasi. Ota sinä se, rakas\nsisareni.\" Nauhan saa sisar tahi ystävätär.\n\nValkovenäläisiin ja vähävenäläisiin neitoiltamenoihin kuuluvat tämän\nlaatuiset palmikkomenot välttämättömänä osana. Galitsiassa kampaa\nmorsiamen veli seppeleensitomisjuhlassa (_venkopletiny_) morsiamen\nhiukset hajalleen. Puolalaisilla tapahtuu häiden aattoiltana\n(_dziewiczny wieczor_ 'neitoilta') palmikon hajoittaminen\n(_rozpleciny_). Bulgariassa suoritetaan _devishnik_-juhlassa pääasiassa\nsamat menot kuin venäläisillä.\n\nMyöhäisempien mordvalaisten tapojen pääkohdilla on siis vastaavissa\nvenäläisissä _polterabend_-menoissa selvät vastineensa, joista muutamat\nesiintyvät laajemmaltakin slaavilaisilla kansoilla. Näissä menoissa on\nvielä huomattava morsiamen seremoniallinen puuron syönti sekä\nneitoillan nimitys \"puuronsyöntipäivä\". Etenkin vanhemmissa\nvenäläisissä häämenoissa tapahtui seremoniallisia syöntimenoja, joissa\nnimenomaan oli menon välikappaleena puuro. Eräässä venäläisessä\nkronikassa esiintyy Sumtsovin mukaan sana _kasha_ (puuro) häiden\nmerkityksessä. Kun Aleksanteri Nevskij v. 1239 meni naimisiin, vietti\nhän _kasha_-juhlaa, s.o. piti häät. Tsaarien häissä XVI ja XVII\nvuosisadalla söi morsiuspari saunassa puuroa.\n\nMorsiamen piilottautuminen eli poistuminen ennen nuodejoukon tuloa on\nverrattava piilottautumiseen kosijoiden saapuessa.\n\n\n\nMenot sulhasen kotona ennen morsiamen noudantaan lähtöä.\n\n\nMuutamat vanhemmat sekä kaikki nykyaikaiset kuvaukset kertovat\nmenoista, jotka sulhasen kotona suoritettiin ennen morsiamen noudantaan\nlähtöä.\n\nLepehinin mukaan lähtivät nuodematkalle sulhasen isä ja äiti, mutta jo\nPallas'en kuvauksessa nähdään morsiamen hakuun osallisina erikoisia\ntoimihenkilöitä, kaksi apulaista, joita hän nimittää venäläisillä\nnimityksillä _drushka_ ja _poddruzhe_. Piispa Jakov kertoo, että\nsulhasen isä ja äiti kulkivat ennen morsiamen hakuun lähtöä olutkauhat\nkädessä kaikkien nuodemiesten keralla pirtin keskellä seisovan pöydän\nympäri, jonka jälkeen rukoiltiin jumalaa. Näin tapahtui, jos morsian ei\nollut sulhasen kotikylästä. Päinvastaisessa tapauksessa pyysi sulhasen\nisä morsiamen isältä siunausta, lähteäkseen hakemaan nuodejoukon kanssa\nmorsianta naapurin talosta, jossa tämä oli viettänyt yönsä. Milkovitsh\nmainitsee morsiamen hakuun lähteneen nuodejoukon, jonka johtajana oli\n_drushka_.\n\nMyöhempien tietojen ja nykyisten tapojen mukaan lähteekin morsiamen\nnoutoon säännöllisesti _nuodejoukko (kudat)_, jonka jäsenet ovat\ntavallisesti kaikki sukulaisia. Siihen kuuluu _johto- eli\nvirkahenkilöitä_, joita on ersalaisten _poksh-kuda_ 'suuri l.\npää-kuda' eli puhemies, _kud-ava_, naispuolinen johtaja, kaaso. Näiksi\nvalitaan sulhasen risti-isä ja risti-äiti. Kurninon mokshalaisilla\nkuuluvat vanhempina johtohenkilöinä nuodejoukkoon sulhasen vanhemmat\n(_ata-kuda_ ja _ava-kuda_).\n\nMainitut virkahenkilöt ovat jonkunmoisia nuodejoukon itseoikeutettuja\nkunniajohtajia. Paitsi heitä kuuluu nuodejoukkoon nuorempia,\nsukulaisista valittuja virkahenkilöltä. Näistä huomataan ersalaisten\n\"morsiamen kuljettaja\" _uredev, urved'_. Hänen tehtävänään mainitaan\nm.m. morsiamen käsistä kuljettaminen ja varjeleminen pahansuomuksilta.\nKurninon mokshalaisilla ovat valittuja virkahenkilöltä _ingal-djakaj_\n'edellä kulkija' ja _toran-kandy_ 'sapelin kantaja'. Morsiamen\nkantamisesta ja taluttamisesta (sisälle, ajoneuvoihin j.n.e.) pitää\npaikotellen huolta kaksi miespuolista toimihenkilöä _urvalat_,\npaikotellen taasen esiintyy eri häämenojen kohdissa (esim. itkuja\nitkettäessä) morsiamen kahden puolen kaksi seuralaisneitosta\n(_urvalanit_).\n\nUseat aikaisemmat ja myöhemmät tiedonannot mainitsevat, ettei sulhanen\nlähde mukaan nuodematkalle. Eräillä seuduin on tämä tapa vieläkin\nvoimassa.\n\nHuomattava toimitus puheenalaisessa häämenojen kohdassa on n.s. _suuren\npiirakan eli hääleivän valmistaminen_. Morsiustaloon mukaan otettavaksi\nvalmistetaan hyvin suuri piirakka tahi leipä (_luvon-kshe, luksha,\ntoj-praka, poksh-praka, kurnik_), joskus 1-l 1/2 puudan painoinen,\npuolentoista arssinan läpimittainen. Tätä paistamaan kokoontuu\nhääaattoiltana sulhastaloon sukulaisia, ja toimitetaan se erikoisia\nmenoja noudattaen. Hääaattopäivä on joskus saanut siitä nimityksensä\n(_prakan panmo tshi_ 'piirakan leipomapäivä').\n\nEnnen nuodejoukon lähtöä toimitetaan rukous sekä siunataan ja varataan\n(pyhäinkuvalla, suolalla ja leivällä, palavilla päreillä, teräaseella)\nnuodejoukko matkalle.\n\nPuheenaolevista seikoista osottavat muutamat sen laatuista\nyhtäläisyyttä vastaavien venäläisten kanssa, että läheisempi vertailu\nnäiden välillä käy tarpeelliseksi.\n\nVenäläiseen nuodejoukkoon kuuluvat itseoikeutettuina johtohenkilöinä\nsulhasen isä (_svat_) ja äiti (_svaha_). Joskus nimitetään isää\nerotukseksi puhemiehestä, jonka nimityksenä myös on svat, _korennoj\nsratiksi_ 'juuri- l. päänaittajaksi'. Heidän sijassaan tahi rinnallaan\nesiintyvät risti-isä ja risti-äiti. Edellisen nimenä on _tysatskij_\n'tuhannen päämies', jälkimäisen _svaha_, joka on tunnettu myöskin\nsulhasen äidin tahi kosinnassa avustajana toimineen puhemies-eukon\nnimityksenä. Ristivanhempia nimitetään myöskin isän ja äidin sijaisiksi\n(_posazhonnyj otets_ ja _posazhonnaja mat_), varsinkin silloin kun\nsulhasen vanhemmat ovat kuolleet.\n\nNäiden nuodejoukon vanhempien johtohenkilöiden suhteen on siis\nmordvalaisten ja venäläisten häätavoissa olemassa selvä yhtäläisyys.\nMolemmilla tavataan tässä asemassa sulhasen vanhemmat, ja on tämä\njoskus mordvalaisilla kuten venäläisilläkin siirtynyt ristivanhemmille.\nTämän ohella on tapahtunut saman suuntainen kehitys siinä suhteessa,\nettä mordvalaisten _kuda_, samaten kuin venäläinen _svat_ (resp.\n_svaha_) esiintyy, paitsi merkityksessä 'puhemies', myöskin\nnaimisiinjoutuvien isän (resp. äidin) nimityksenä.\n\n_Kuda_ kysymyksessä oÄvien häiden toimihenkilöiden nimityksenä on\nkotoisin turkkilais-tatarilaisista kielistä, nähtävästi tatarista. Sana\ntavataan monissa turkkilais-tatarilaisissa kielissä. Tatarin kielessä\nmerkitsee se toimivaa puhemiestä. Kirgiseillä merkitsee sana, paitsi\npuhemiestä, myös _Gevatter_, uigureilla _Freund, Genosse_. Tshuvassin\nkielessä taasen merkitsee se, paitsi puhemiestä, myöskin _Vater des\nSchwiegersohnes od. der Schwiegertochter_, jonka tapaisessa\nmerkityksessä sana myöskin votjakin kielessä tavataan.\n\nVaikkakin siis puheenaoleva sana eräissä turkkilais-tatarilaisissa\nmurteissa saattaa esiintyä sukulaisen nimityksenä (_Gevatter_), ei sitä\nniissä, tshuvassin kieltä lukuunottamatta, tavata sulhasen resp.\nmorsiamen isän nimityksenä. Näin on asianlaita senkin kielen, nimittäin\ntatarin kielen suhteen, josta tämän sanan katsotaan tulleen mordvan\nkieleen. Tällöin ei tuntune epätodenmukaiselta olettamus, että sana\nniinhyvin mordvan kielessä kuin tshuvassissa ja votjakissakin olisi\nsaanut naimisiinjoutuvien isän merkityksen venäläisen analogian\nmukaan, jolla taholla sillä säännöllisesti ja yleisesti on sellainen\nmerkitys, etenkin kun häiden virkahenkilöiden nimitykset, varsinkin\nmordvalaisilla, muissakin suhteissa osottavat venäläistä vaikutusta.\n\nJo Pallas'ella tavatut ja nykyäänkin tavattavat kaksi nuorempaa\nvenäläisnimistä virkahenkilöä vastaavat venäläisten kahta sulhasen\nikätovereista valittua virkahenkilöä, jotka jälkimäisillä etupäässä\novat nuodejoukon toimivia johtomiehiä (_drushko_ ja _poldrushko,\npoldruzhe_ tai _poddruzhe_). Mordvalaisten _uredevin_, (_urved'_\nj.n.e.) tehtävät muistuttavat useissa suhteissa venäläisen _drushkon_\ntoimia. Saratovin läänissä tavataan _pel'uridiv_ ('puoli-u.'), mikä\nnimitys on muodostunut venäläisen _poldrushka l. poldruzhee_-nimen\nmukaan.\n\nRitualisen hääleivän tahi piirakan valmistaminen ja mukaanotto\nnuodematkalle on yleinen venäläinen tapa. Venäläiset valmistavat\nhääleivän (_korovaj, korovaets, kurnik_) tavallisesti sulhasen kotona\nennen morsiamen noudantaan lähtöä. Joskus valmistetaan sellainen sekä\nsulhasen että morsiamen kotona, tahi vasta hääpäivänä. N.F. Sumtsov\nmainitsee hääleivästä (_korovaj_) puhuttavan v:lta 1526 olevissa\nmuistiinpanoissa. Vanhoissa tsaarien ja ruhtinaiden häissä oli\nritualinen hääleipä niin suuri, että sitä kantoi neljä virkamiestä\nsametilla verhotuilla paareilla. Vähä-Venäjällä valmistetaan\nseremoniallisia lauluja laulaen ennen häitä useampia _korovaj_-leipiä.\nJantshukin mukaan on hääleivän valmistus, joka suoritetaan viimeisenä\niltana ennen häitä, vähävenäläisten häävalmistusten tärkein kohta. Se\ntehdään suuren pyöreän leivän muotoiseksi ja valmistukseen ottaa osaa\nkoko sulhasen suku. Galitsiassa kokoontuvat naapurit ennen häitä\nmorsiustaloon _korovaj_-leipää valmistamaan. Puolalaiset tekevät häitä\nvarten suuren leivän (_krowaj_) ja bulgarit leipovat sulhasen kotona\nennen nuodematkalle lähtöä erityisen leivän morsianta varten.\n\nNuodematkalle lähdön edellä tapahtuvat rukous- ja siunausmenot, jotka\nosottavat yhtäläisyyttä kosintamatkalle lähdettäessä toimitettavien\nkanssa, sisältävät omaperäisten tapojen ohella vastaavien venäläisten\nrukous- ja siunausmenojen piirteitä. Jälkimäisissä on leivän ja suolan\nsekä pyhäinkuvan ritualinen käyttö yleistä, Sulhanen tahi nuodejoukko\nsiunataan leivällä (leivällä ja suolalla, pyhäinkuvalla) ennen lähtöä,\nSiihen nähden, että sulhanen aikaisempien tapojen mukaan ja\ntavallisimmin nykyäänkin ei lähde nuodematkalle, on sulhasen\nsiunaaminen, missä sellainen esiintyy, venäläistä lainaa; jälkimäisellä\ntaholla sulhasta nimittäin siunataan nimenomaan nuodematkalle\nlähtemään.\n\nNuodejoukon muita matkallevarustamismenoja voidaan tarkastaa yhdessä\nhääjoukon varustamisessa noudatettavien menojen kanssa, sillä niissä\ntavataan ylipäätänsä samanlaisia toimituksia.\n\n\n\nNuodematka.\n\n\nMuutamien tietojen mukaan noudatetaan nuodejoukon matkan yhteydessä\neräitä tapoja ja menoja. Piispa Jakovin mukaan näyttää sulhasen äiti\ntoimineen nuodejoukon johtohenkilönä. Hän puki päähänsä seppeleen\n(_venets_) ja sen päälle miehen päähineen sekä matkasi vahakynttilää\n(_shtatol_) kädessään pidellen morsiustaloon. Edellä kulkivat\nratsumiehet rakkopilliä soittaen. Kylänkujalla heitti sulhasen isä\nkauhallisen kuparirahoja kaikille neljälle ilmansuunnalle.\n\nPensan läänin Insarin piirikunnassa ajaa edellä kaksi sukulaista,\njoista toisella on puukko kädessä.\n\nYleiseksi nuodematkalla noudatetuksi tavaksi on merkittävä se, että\nnuodejoukko asettaa matkansa siten, että morsiustaloon saavutaan yöllä\ntahi että matka sinne tapahtuu yön aikana.\n\nMokshalaisten nuodematkalle on erikoista se, että nuodejoukko, samaten\nkuin kosiomiehet kosintamatkalla, asettuu morsiamen kotikylässä ensiksi\nerityiseen pysähdyskortteeriin. Pensan ja Simbirskin läänien\nmokshalaiset asettuivat morsiamen kotikylässä talvella jo aattopäivänä\nvartavasten hankittuun asuntoon. Kesällä jäätiin kylän ulkopuolelle,\njosta vasta seuraavana päivänä saavuttiin morsiustalolle.\n\n\n\nMenot morsiustalossa.\n\n\nMorsiustalossa nuodejoukon saavuttua tapahtuvista menoista antavat jo\nvanhimmat kuvaukset muutamia tietoja. Lepehinin mukaan rajoittuivat\nmordvalaisten häämenot vanhaan aikaan siihen, että morsiamen isä,\nottaen kädestä tytärtänsä, äidin pidellessä suolaa ja leipää, luovutti\nhänet noutamaan saapuneelle apelle ja anopille. Kiitettyään vanhempiaan\nja itkettyään eroitkut läheisillensä, peitti morsian itsensä vyötäröön\nsaakka valkealla liinakankaalla, jonka jälkeen veli vei hänet\najoneuvoihin. Paitsi tätä yleiskohtaista kuvausta, kertoo Lepehin\nsilloisten Tsheremshan-joen tienoilla asuneiden mordvalaisten\nhäätavoista. Morsian puettiin punaisiin vaatteisiin ja hänen päänsä\npeitettiin punaisella hunnulla niin, ettei kasvoja voitu nähdä.\nMorsiamen eteen asetettiin rahi, jolla oli olutämpäri, leipää ja\nsuolaa. Viereen istui \"iäkäs mies\" pyhäinkuvan kanssa ja edessä piteli\npieni poika kynttilää. Morsian itki kullekin sukulaiselle, näiden\nhunnun alle kumartaen hyvästellessä. Edessä seisoi morsiamen veli\nheilutellen sapelia ja lyöden sillä tuon tuostakin kattoon ja\nkurkihirteen. Ulos vietiin morsian kantamalla. Kirkolle vihittäväksi\nvietäessä oli hän valkealla hurstikankaalla tahi pöytäliinalla\npeitettynä. Sulhanen odotteli hänen saapumistaan kirkolla.\n\nGeorgin kuvaus sisältää samoja piirteitä kuin Lepehinin. Morsiamen\nluovutti isänsä \"kädestä\" sulhasen isälle. Morsiamen äiti antoi\nsulhasen äidille mukaan suolaa ja leipää. Ennen lähtöään peitti morsian\npäänsä.\n\nMilkovitshin kertomuksesta käy selville, että isä antoi tyttärelleen\nerotessa karjasta jonkun eläimen lahjaksi ja että morsiamelle annettiin\nmatkalle mukaan leipä. Ennen lähtöä hunnutti morsian kasvonsa.\n\nMakarij kertoo sulhasen isän sen jälkeen kun \"kaupat oli tilitetty\"\nmorsiamen kotona toimittaneen rukouksen omille kodin haltijoilleen ja\nvieneen morsiamen kotiinsa. Siunauksen asemasta antoi isä tyttärelleen\nerityisesti sitä varten valmistetun _saltanin_ kynttilän. Tämän\npienoisen tuohuksen säilytti nuorikko vanhempiensa siunauksena\nkuolemaan asti, niin että se pantiin arkkuunkin kuolleen kanssa.\n\nJakov mainitsee nuodejoukon morsiustaloon sisään astuttuaan rukoilleen\njumalaa ja juoneen olutta sekä viinaa. Juhla-aterian jälkeen siunasi\nmorsiamen isä tytärtänsä leipäkimpaleella, _shtatol_-kynttilällä ja\npyhäinkuvalla. Eroitkujen jälkeen otti morsian vihille lähtiessään\npoveensa leipäkimpaleen, kynttilän ja suolaa.\n\nOrlovin kuvaus mokshalaisten menoista sisältää joukon\nyksityiskohtia, varsinkin tällöin noudatetuista rukousmenoista.\n\"Itse avioliittopäivänä\" tapahtui morsiamen kotona pyhä toimitus, jolla\nvanhemmat siunasivat morsiamen avioliittoon. Kutsuttuaan koolle\nsukulaisensa, uhrasivat vanhemmat _jurt-azyrille, jurt-azyravalle,\nkud-azyrille ja kud-azyravalle_, jolloin pöydällä olevaan\nmesijuoma-astiaan kiinnitettiin 1/4 naulaa ja enemmänkin painava\n_saltanin_ vahakynttilä. Uhrin jälkeen morsiamen isä ja äiti, ensiksi\ntoinen, sitten toinen, jättivät kynttilän sitä sammuttamatta\nmorsiamelle. Tämä asetettiin palavine kynttilöineen ajoneuvoihin ja hän\nsaapui kynttilätä sammuttamatta sulhasen kotiin. Joskin vanhempien\netnografien kuvauksista useat heidän aikanansa käytännössä olleiden\ntapojen yksityispiirteet saattavat puuttua, sisältävät ne\nhuomattavimmat tähän häämenojen kohtaan kuuluvista toimituksista.\n\nYhdeksi vanhempien kuvausten erikoispiirteistä on merkittävä se, että\nlukuunottamatta Milkovitshin, Pallas'en ja Jakovin kuvauksia,\nkysymyksessä olevat menot niiden mukaan tapahtuvat pääasiassa morsiamen\nja molempien puolten vanhempien kesken; jotka niissä esiintyvät\ntoimivina henkilöinä. Kuten jo edellisestä käy selville, tavataan\nmyöhempien kuvausten mukaan, kuten nykyaikaisissakin tavoissa, useissa\nmenoissa erityisiä toimihenkilöitä, jotka nähtävästi aikaisemmin ovat\nolleet ja nykyisinkin useimmiten ovat sukulaisia.\n\nEsitetyistä vanhemmista kuvauksista käy myöskin selville, ettei\nmorsiamen noudannassa ollut osallisena suurempaa nuodejoukkoa, mikä\nmyöhemmissä tavoissa on yleistä.\n\nSilloin, kun morsianta noutamassa on varsinainen nuodejoukko, otetaan\nse vastaan morsiustalossa erikoisilla menoilla. Niinpä mainitsee Jakov\nmorsiamen isän nuodemiesten saapuessa sulkeneen portin, jota\nratsumiehet pyysivät avaamaan. Sen jälkeen tuli morsiamen isä ulos\nmukanaan leipää ja suolaa sekä kauhallinen olutta, ottaakseen tulijat\nvastaan leivällä ja suolalla.\n\nPortin sulkemisesta nuodejoukon saapuessa ja ruokatavaroiden\nesiintuonnista puhuvat myös muutamat myöhemmät kuvaukset. Portin\nsulkeminen on myös yleistä nykyaikaisissa tavoissa. Se avataan vasta\nsitten, kun nuodejoukolta on saatu rahaa lunnaiksi.\n\nNykyaikaisissa tavoissa esiintyy kysymyksessä oleva meno episodina,\njossa molemmin puolin porttia seisahtuneet joukkueet lauluilla\ntervehtivät toisiansa. Morsiustalon puolella esiintyvät morsiamen\nystävättäret koettavat kaikin tavoin herjata nuodejoukon jäseniä,\nerittäinkin sen johtohenkilöitä. Tämänlaisista menoista mainitsee jo\nMilkovitsh; morsiamen ystävättäret lauloivat nuodejoukon saapuessa\nsille osotettuja herjauslauluja.\n\nYleiseuropalainen tapa sulkea morsiustalon portti nuodejoukon saapuessa\nja vaatia lunnaita sen avaamisesta on samalla yleinen venäläinen tapa.\nAinakin vastaavissa isovenäläisissä tavoissa on myös yleistä se, että\nnuodejoukon sisään pyrkiessä lauletaan lauluja, joissa sitä ja\nerittäinkin sen johtajia (puhemiestä, kaasoa, sulhasen vanhempia)\nherjataan.\n\nMorsiustalossa ennen morsiusmatkaa tapahtuvien menojen suhteen on\nhuomattava se eroavaisuus, mikä eri ajoilta peräisin olevissa\nkuvauksissa ilmenee. Vanhimpien esittäessä tännekuuluvat tavat\nyksinkertaisina ja harvoihin menoihin rajoittuvina, sisältävät\nmyöhemmät joukon lisäepisodeja, jotka myöskin nykyaikaisissa tavataan.\n\nViimeksimainituissa kiinnittävät vanhempiin verrattuina huomiota\nmuutamat toimitukset ja seikat _nuodejoukon saapumisen aikana ja\nlähinnä seuraavana aikana sen saavuttua_. Neitoillan menojen\ntarkastelussa on käynyt selville, että morsian useiden aikaisempien\nkuvausten mukaan viedään kotoa pois ennen nuodejoukon saapumista.\nMyöhempien kuvausten mukaan on morsian paikotellen nuodejoukon\nsaapumishetkellä morsius- l. odotuskortteerissa tahi piilossa.\n\nAlatyrin piirissä palasi morsian neitokortteerista (_urvalen kudo_)\nnaapurin luota ennen nuodejoukon saapumista kotiinsa. Täällä asettui\nhän pirtin peränurkkaan makaamaan, teeskennellen nukkuvansa.\nNuodejoukon saapuessa hänet herätetään, mutta hän ei ole ymmärtävinään,\nmistä on kysymys. Sulhasen pirttiin tullessa hän taas pakenee\nneitokortteeriin, josta hänet ennen lähtöä käydään noutamassa.\nNapolnojessa morsian niinikään paneutuu maata nuodejoukkoa\nodoteltaessa. Hänet viedään neitokortteeriin vasta nuodejoukon\nsaavuttua ja tuodaan takaisin ennen lähtötoimituksia. Buzajevon ja\nNekludovon volosteissa on morsian nuodejoukon saapuessa kotona, ottaen\nosaa vastaanottomenoihin. Hänet vievät nuodejoukkolaiset kesken\nmorsiustalossa tapahtuvaa juhlaa sukulaistaloon, josta käydään hänet\nennen lähdön edellä tapahtuvia toimituksia hakemassa takaisin.\n\nAfashevossa on morsian nykyään nuodejoukon saapuessa kotona, nukkuen\nteeskenneltyä unta pirtin penkillä. Vanhempaan aikaan hänen sitävastoin\ntällä hetkellä tiedettiin olleen neitokortteerissa. Ystävättäret\nherättävät hänet laululla, mutta hän ei ole ymmärtävinään, mitä on\ntekeillä, ja ihmettelee, miksi vieraita ihmisiä öiseen aikaan on\ntunkeutunut hänen isänsä kotiin. Laulussaan kertoo morsian muka\nnäkemäänsä unta. Sen jälkeen lähtee hän ystävättärineen _urvalan\nkudoon_, josta hääjoukko aamusella _kud-avan_ johdolla käy hänet\nnoutamassa. Kotia saapuessa tapahtuu portilla \"neidonpäivien luovutus\"\nsiten, että morsian antaa sormuksen jollekin ystävättärelleen, mikä\nsymbolisoi hänen eroaan neitseiden joukosta.\n\nNäiden menojen suhteen on siis ensiksikin huomattava, että kun morsian\naikaisempien ja eräiden myöhempien kuvausten mukaan on nuodejoukon\nsaapumishetkellä morsiuskortteerissa, hän muutamien toisten mukaan\npalaa saapumishetkeksi kotia ja ottaa osaa eräisiin tällöin\nsuoritettaviin menoihin.\n\nNe tavat, joihin morsiamen osanotto tällöin liittyy, osottautuvat\nselvästi venäläisperäisiksi. \"Neidon päivien\" l. \"neidon kauneuden\"\nluovuttamisen olemme jo neitoiltamenoissa osottaneet johtuvan\nvenäläisistä tavoista. Jälkimäisellä taholla saattaa se niinikään\ntapahtua kysymyksessä olevassa häämenojen kohdassa, jota paitsi sen\nniinhyvin mordvalaiset kuin venäläiset voivat vielä toimittaa kirkolla\nennen vihkimistä, Edelleen ovat morsiamen teeskennelty uni\nunennäköineen ja sulhasen herjaaminen yleisiä venäläisten tapojen\npiirteitä.\n\nMorsiamen esiintymistä tässä häämenojen kohdassa on siis pidettävä\nmyöhäsyntyisenä, venäläisten tapojen analogian vaikutuksesta\nsyntyneenä. Näitä uudenaikaisempia tapoja sovittaakseen vanhemman tavan\nkanssa, jonka mukaan morsian ei ollut kotona nuodejoukkoa\nvastaanotettaessa, hänet eräillä seuduin tuodaan vastaanoton ajaksi\nkotia, mutta viedään taas pian sen jälkeen takaisin neitokortteeriin.\n\nNäiden menojen myöhäsyntyisyyttä osottaa edelleen se, että ne useissa\npaikoin edellyttävät sulhasen mukanaoloa, vaikka sulhanen yleisen\nvanhemman mordvalaisen tapakannan mukaan jää pois nuodematkalta.\n\nVanhimmissa kuvauksissa kiinnittää huomiota ensiksikin Lepehinin ja\nGeorgin mainitsema morsiamen _seremoniallinen luovutus_ sulhasen puolen\nedustajalle (sulhasen isälle), jolle nykyaikaisemmissa kuvauksissa emme\ntapaa vastinetta.\n\nSamaten kuin sulhasen ja morsiamen puolten edustajien (isien) välinen\nkädenlyönti kihlauksessa, tapahtuu morsiamen kädestä luovuttaminen\nmolempien puolten juridisten kontrahenttien välillä. Menolla on siis\navioliiton oikeudellisen päättämisen merkitys. Se, että tämän\ntoimituksen yhteydessä, kuten muissa saman laatuisten avioliittomenojen\nkohdissa, otettiin esille suola ja leipä, osottaa, että se käsitettiin\nsamanlaiseksi tärkeäksi seremonialliseksi toimitukseksi kuin nämäkin.\n\nEsitettyjen kuvausten mukaan liittyy tarkastelunalaiseen häämenojen\nkohtaan joukko _uhri- ja rukousmenoja_, jotka vanhemmissa kuvauksissa\nesiintyvät etupäässä kodin haltijoihin ja vainajiin kohdistettuina\nkansallisina palvontamenoina. Näiden ohella ja joskus niihin liittyvinä\ntavataan morsiameen kohdistuvia siunausmenoja, joilla jo esim.\nLepehinin ja Jakovin kuvauksissa on huomattava asema. Viimeksimainitun\nsekä Orlovin mukaan tapahtui siunaaminen ritualisella vahakynttilällä\n(_shtatol_). Paitsi kynttilää, tavataan Jakovilla siunauksen\nvälikappaleina leipä ja pyhäinkuva, Lepehinilla suola, leipä sekä\npyhäinkuva.\n\nSamalla kun vanhemmat palvontamenot osottavat yhtäläisyyttä esim.\ntshuvasseilla tähän häämenojen kohtaan liittyvien tapojen kanssa,\nviittaavat jo siunausmenojen välikappaleet venäläisiin tapoihin.\nMyöhempien kuvausten mukaan esiintyvätkin kysymyksessä olevat menot\nsiunausmenoina, joissa siunauksen välikappaleina on leipä, pyhäinkuva,\nleipä ja suola. Ne suoritetaan tavallisesti vähää ennen morsiusmatkalle\nlähtöä. Menoon liittyy usein yhteinen syönti sekä joskus pöydän ympäri\nkulkeminen.\n\nVastaavat menot venäläisissä, varsinkin valkovenäläisissä tavoissa ovat\nmuodostuneet erittäin juhlalliseksi toimitukseksi. Viimeksimainituilla\nkatsoo Dovnar-Zapofskij n.s. _morsiamen istuttamisen (posad)_ olevan\ntännekuuluvien menojen tärkeimpänä osana. Morsian asetetaan ennen\nvihille lähtöä istumaan erikoiselle istuimelle, jolloinka morsian itkee\neroitkuja ja vanhemmat siunaavat häntä juhlallisesti. Tähän saattaa\nliittyä kolminkertainen seremoniallinen pöydän ympäri kulkeminen.\nIstuin on joskus peitetty nurinkäännetyllä turkilla.\n\nIsovenäläisiin tapoihin kuuluu niinikään juhlallinen morsiamen tahi\navioparin siunaaminen ennen morsiusmatkalle lähtöä. Sen usein\nesiintyväksi piirteeksi on merkittävä, että isän siunatessa\npyhäinkuvalla, äiti siunaa leivällä tahi leivällä ja suolalla.\nTäälläkin liittyy siunausmenoon usein yhteinen syönti, jota varten\nhääleipä jaetaan osiin.\n\nSekä aikaisemmat että myöhemmät kuvaukset kertovat yksimielisesti\n_morsiamen hunnuttamisesta_, s.o. hänen päänsä tahi kasvojensa\npeittämisestä eräissä häämenojen kohdissa.\n\nHunnuttamisesta kertoo Milkovitsh jo kosintamenojen yhteydessä.\nHäämenoista puhuessaan mainitsee hän morsiamen ennen kotoa lähtöä\npeittäneen kasvonsa. Georgin mukaan tapahtui hunnuttaminen niinikään\nennen morsiusmatkalle lähtöä. Vanhojen mordvalaisten menojen\nkuvauksessa puhuu Lepehinkin hunnuttamisesta morsiusmatkan yhteydessä.\nTsheremshan-joen seuduilla asuneiden mordvalaisten tavoissa huomataan\nhänen kuvauksensa mukaan kahdenkertainen hunnuttaminen: morsiamen pää\npeitettiin siunausmenojen ajaksi punaisella peitolla, mutta vihille\nvietiin hänet valkealla hurstilla peitettynä.\n\nUseimmissa myöhäisemmissä kuvauksissa mainitaan hunnuttamisesta juuri\nmorsiusmatkan yhteydessä. Tätä paitsi on morsian hunnutettuna usein\nsiunausmenojen aikana sekä joskus eroitkuja itkiessään. -- Useammat\nmyöhäisemmätkin tiedot mainitsevat morsiushunnun väriltänsä olevan\npunaisen. Erään Pensan läänistä olevan tiedon mukaan peitettiin morsian\nmorsiusmatkalle lähdettäessä hurstikankaalla, johon oli neulottu\nristejä ja nelikulmioita.\n\nYleisenä mordvalaisena tapana, josta sekä vanhemmat että nykyaikaiset\ntiedot puhuvat, on pidettävä sitä, että morsianta muutamissa häämenojen\nkohdissa kannetaan tahi kahden puolen talutetaan. Tämä on tavallisinta\nmorsiusmatkan yhteydessä, mutta tätä paitsi kannetaan morsianta usein\nhyvästelemässä sukulaistaloissa käydessä sekä synnyinkodin eri paikkoja\nhyvästellessä ja erojaisitkuja itkiessä. Kantamisen tahi taluttamisen\ntoimittaa, kuten jo Lepehin mainitsee, usein morsiamen veli, mutta\ntämän ohella eräät häiden virkahenkilöt, varsinkin \"morsiamen\nkuljettaja\" _uredev_ tahi taluttajat _urvalat_.\n\nNämä tavat esiintyvät samassa laajuudessa ja saman muotoisina\ntshuvasseilla. Venäläisillä ei morsiamen kantaminen ole yleistä, mutta\nei kuitenkaan ole ollut harvinainen Keski-Venäjällä. Kantajana on\ntäälläkin usein morsiamen veli, mutta myöskin sulhanen. Sumtsovin\nmukaan kannetaan morsianta Itä- ja Länsi-Venäjällä useimmiten sulhasen\nkotiin tuotaessa.\n\n\n\nMorsiusmatka.\n\n\nSekä vanhemmissa että myöhemmältä ajalta olevissa kuvauksissa mainitaan\nmorsiamelle uuteen olinpaiAkaan lähtiessä annetun mukaan (käteen tahi\npoveen) erilaisia esineitä. Niistä tunnemme ennen kaikkea muissakin\nhäämenojen kohdissa ritualisena esineenä käytetyn vahakynttilän\n(_shtatol_). Muita tällaisia esineitä ovat leipä ja suola. Näitä\nvoidaan ottaa kaikkia kolmea samalla kertaa mukaan.\n\nSaman tavan löydämme venäläisten häämenoista. Täällä annetaan\nmorsiamelle poveen morsiusmatkan ajaksi leipä tahi leipää ja suolaa.\n\nTätä paitsi sisältää pari vanhaa venäläisten häämenojen kuvausta\nkohtia, joiden mukaan kynttilällä tahi kynttilöillä vastaavissa\nvenäläisten menoissa on ollut saman tapainen käytäntö kuin\npuheenalaisissa mordvalaisissa menoissa. Erään tiedon mukaan\nsytytettiin ennen vihille lähtöä kaksi yli puudan painoista kynttilää\nerikoisella pyhällä kynttilällä, ja nämä olivat nähtävästi mukana\nmatkalla sulhasen kotiin. Perillä kynttilät yhdistettiin ja\nvehnäpurtiloon pantuina säilytettiin kokonainen vuosi päänalusen\nvierellä. Olearius kertoo venäläisten morsiusmatkalla reen vierellä\nkantaneen kuutta vahakynttilää.\n\nMordvalaista morsianta on kuljetettu uuteen olinpaikkaansa useiden\naikaisempien tietojen mukaan sekä kuljetetaan monilla paikkakunnilla\nvieläkin _morsiuskuomissa_, s.o. kaarien päälle levitetyllä kankaalla\numpinaisiksi päällystetyissä ajoneuvoissa. Päällyskankaaseen ommellaan\ntähtiä tahi muunlaisia kuvioita.\n\nMuutamat tiedot puhuvat tshuvassien käyttäneen saman tapaisia\nmorsiuskuomeja. Milkovitsh kertoo, että tshuvassilainen morsian\nkannettiin soiton soidessa hurstikankaalla peitettyyn kibitkaan.\nKasarin läänin Jadrinskin piirin tshuvassit kuljettavat morsianta joko\nhevosen selässä tahi peitetyssä kibitkassa. Simbirskin läänin Kurmyshin\npiirin tshuvassit vievät morsiamen sulhasen kotiin välttämättömästi\npeitetyissä ajoneuvoissa.\n\nEräs tiedonanto näyttäisi viittaavan venäläistenkin käyttäneen sen\ntapaista laitosta. Tereshtshenko mainitsee morsiamen Orlovin läänissä\nviedyn vihille peitetyissä ajoneuvoissa, joita nimitettiin _budkaksi_.\n\nEdellä puheenaolleet morsiusmatkaan liittyvät tavat ovat kohdistuneet\npääasiassa morsiameen. Näitä paitsi huomataan tännekuuluvissa menoissa\nsellaisia, jotka kohdistuvat hääsaattueeseen kokonaisuudessaan tahi\nmuulla tavoin ovat morsiusmatkan yhteydessä. Muutamat näistä menoista\novat samoja, joita nuodematkan yhteydessä noudatetaan. Tällaisiksi ovat\nmerkittävät muutamat toimitukset, jotka suoritetaan sekä nuodejoukon\nettä morsiussaattueen matkalle lähdön edellä. Nuodematkalle\nlähdettäessä tavattiin pääasiallisimpina toimituksina kolminkertainen\nnuodejoukon tahi hevosten ympäri kulkeminen sulhastalon pihalla tahi\nvähän matkaa edennyttyä. Ympärikulkemisen toimittivat johto- tahi\nvirkahenkilöt (ratsumiehet, sulhasen isä, _poksh-kuda, uredev_)\nerilaisten esineiden, kuten miekan, kirveen, sapelin; viikatteen,\npalavien päreiden ja pyhäinkuvan kanssa.\n\nMorsiussaattueen matkalle varustamisessa on myöskin ennen kaikkea\nhuomioonotettava ympärikulkemiset, joiden yhteydessä käytetään\nvastalueteltuja esineitä. Niiden lisäksi tavataan ruoska samanlaisessa\nkäytännössä. Ympärikulkeminen saattaa esiintyä myöskin siinä muodossa,\nettä morsiussaattue kulkee lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri.\n\nVastaavat venäläiset tavat osottavat läheistä yhtäläisyyttä\nmordvalaisten kanssa. Niiden yleiseksi piirteeksi on merkittävä se,\nettä ennen nuodejoukon tahi morsiussaattueen liikkeelle lähtöä joku\nhäiden virkahenkilöistä kulkee sen ympäri määrättyjen varoesineiden\nkera. Ympärikulku saattaa tapahtua tahi uudistetaan se jonkun matkaa\nlähtöpaikalta edennyttyä. Tavallisimpia ympärikulkemisessa käytettäviä\nesineitä ovat kirves, veitsi, sapeli, pyhäinkuva ja ruoska; joskus\ntavataan humalat. Tiehen lyödään teräaseilla tahi ruoskalla ristejä.\n\nTeräasetta käyttävät mordvalaiset vielä etempänäkin morsiusmatkan\naikana. Saratovin läänissä seisoi _drushko_ sen aikana morsiuskuomin\ntakaosassa, hosuen sapelilla tahi viikatteella.\n\nEdellä esitettyjen lisäksi on vielä huomioonotettava eräitä\nmorsiusmatkan yhteydessä esiintyviä seikkoja. Lepehin mainitsee\nmorsiamen suvun saattaneen morsianta puolimatkaan, josta se palasi\ntakaisin. Puolitiessä oli sulhasen suku vastassa. Piispa Jakovin mukaan\nkäytiin morsiusmatkan yhteydessä vihillä kirkossa. Kirkolle saavuttua\nrukoili morsian siunausta esi-isiltänsä. Sulhanen oli ennen morsianta\nsaapunut kotoaan kirkolle ja kiiruhti vihkimisen jälkeen täyttä laukkaa\ntakaisin. Kotikylään saavuttuaan hän kesäiseen aikaan piilottautui\nriiheen tahi heinähaasiaan; talvella asettautui hän naapuritaloon,\nviipyen siellä myöhään yöhön.\n\nNizhegorodin läänissä palasi morsian vihiltä kolmivaljakolla; sulhanen\nsitävastoin saapui jalkaisin ja piilottautui perille tultuaan\nkellariin. Saratovin läänissä haettiin sulhanen vihkimistä varten\nkotoaan kirkolle. Samaran läänissä pysähdyttiin morsiamen kotikylän\nulkopuolella, noustiin ajoneuvoista, syötiin ja juotiin, jolla aikaa\nmorsian ystävättäriensä ympäröimänä itki erojaisitkuja ja jakoi\nystävättärilleen lahjoja. Ajoneuvoihin asetettaessa hän koetti\nriistäytyä irti ja heitti hunnun päästänsä tielle. Kasanin läänin\nersalaiset käänsivät morsiustalosta lähdettyä kaikki ajoneuvot takaisin\nporttiin päin. Tällöin tarjosivat morsiamen vanhemmat hääsaattueen\njäsenille viinaa.\n\nMainov kertoo ersalaisten morsiussaattueen lähtiessä rukoilevan veräjän\nluona _kardas-sarkoa_ ja _jurtyn-pazia_. Morsian oli kuljettaessa koko\najan seisaallaan ajoneuvoissa. Kylän rajalla pysähdyttiin ja nautittiin\nviinaa. Matkalla koetti morsian heittää huntunsa tahi vyönsä tielle.\n\nVetshkanovossa koettaa morsian useampia kertoja heittää huntunsa pois,\njosta _uredevin_ on määrä häntä estää. Afashevossa pysähdytään kylän\nulkopuolella ja puetaan morsiamen päähän sylinterin muotoinen päähine\n(_kikilka_). Tältä paikalta kääntyy morsiamen suku takaisin.\n\nKuten jo Jakov mainitsee, suoritetaan siis myöhempien tietojen mukaan\nvihkiminen morsiusmatkan yhteydessä. Nykyään tapahtuu se säännöllisesti\ntässä häämenojen kohdassa, niin että morsian vihittynä vaimona tuodaan\nsulhasen kotiin. Vanhimmat kuvaukset sitävastoin eivät puhu\nvihkimisestä morsiusmatkan yhteydessä. Milkovitsh, Lepehin ja Georgi\nmainitsevat sulhasen nähneen morsiamensa ensi kertaa sulhastalossa\ntapahtuvissa häämenoissa. Tämä, samaten kuin muutamat muut kohdat\npuheenalaisissa kuvauksissa osottaa, ettei vihkimistä morsiusmatkan\nyhteydessä toimitettu.\n\nVenäläiset suorittavat vihkimisen säännöllisesti morsiusmatkan\nyhteydessä, jotavastoin Volgan seudun ei-venäläiset heimot nykyäänkin\nusein hankkivat kirkon vahvistuksen avioliitolle häämenoista\nriippumatta, joko ennen tahi jälkeen niiden suorituksen. Mordvalaisten\nmyöhemmät tavat näyttävät siis tässä kohden muodostuneen venäläisten\ntapojen mukaisiksi. Vihkimiseen liittyvästä käsityksestä avioliiton\nmuodollisena alkamishetkenä johtuu varmaankin vihkimistilaisuudessa\ntapahtuva morsiamen päähineen ja hiuslaitteen muutto naineen naisen\ntapaan, jonka joskus mordvalaiset, kuten paikotellen venäläisetkin\ntällöin suorittavat.\n\nTshuvassien morsiusmatkalla on morsiamen suku saattamassa\npysähdyspaikalle, samaten kuin usein mordvalaisilla. Pysähdyksien\naikana syödään ja juodaan. Morsiamen seisoallaan matkaaminen on\nniinikään tshuvassien tapa. Edellisen tapaiset pysähdykset eivät ole\ntuntemattomia venäläistenkään tavoissa. Vitebskin läänin venäläiset\npysähtyvät morsiusmatkalla seitsemän kertaa, jolloinka syödään. Orlovin\nläänissä pysähdytään jokaisessa tienhaarassa, juodaan viinaa ja\ntanssitaan.\n\n\n\nMenot sulhastalossa morsiamen tuonnin jälkeen.\n\n\nSulhastalossa morsiamen tuonnin jälkeen tapahtuvasta häämenojen\nsarjasta otamme aluksi tarkasteltavaksi _vastaanottomenot_, jotka\nlähinnä liittyvät morsiusmatkan yhteydessä noudatettaviin tapoihin.\n\nVastaanottomenoihin olemme aikaisemmin tutustuneet jo kosintamenoissa\nsekä nuodejoukon vastaanotossa morsiustalossa. Nyt tavattavat\nesiintyvät edellisiin verrattuina paljoa runsaampina ja\nmonipuolisempina, mikä onkin luonnollista, sillä tällä kertaa kohdistuu\nvastaanotto muun ohella häiden huomattavimpaan henkilöön, morsiameen,\nhänen uuteen olinpaikkaansa saapuessa.\n\nEri kuvauksista ansaitsee mainitsemista ensiksikin Pallas'en kertomus\nmokshalaisten tavoista. Nuorikon kantoivat sulhastalossa juohdemies ja\nhänen apulaisensa morsiuskuomista hänen lakkaamatta itkiessään portin\nluo, johon kylän naiset olivat kokoontuneet. Sulhasen äiti astui esiin,\nmukanaan kuivilla humaloilla täytetty paistinpannu, jonka sisällön hän\npalavilla päreillä sytytti tuleen. Kun anoppi oli asettanut pannun\nnuorikon jalan viereen, potkaisi tämä sen pois luotansa. Tämä\nuudistettiin kolmeen kertaan. Samalla pantiin merkille, miten päin\npannu putosi maahan. Jos se jäi ylösalaisin, ennusti se avioparille\nvastoinkäymistä, jos kohdalleen, onnea.\n\nLepehin kertoo sulhasen Tsheremshanin mordvalaisilla olleen ottamassa\nvastaan morsianta. Pirtin kynnyksen edustalla asetettiin ensiksi\nsulhasen jalalle palavilla humaloilla täytetty pannu, joka hänen oli\npotkaistava pois luotansa, sitten asetettiin pannu morsiamen jalalle,\njonka oh tehtävä samaten.\n\nMilkovitshin kuvaus muistuttaa edellisiä, samalla kun se sisältää\nmuutamia lisäpiirteitä. Vastaanottamassa olivat sulhasen isä ja äiti,\nyllään nurinkäännetyt turkit, päässä karvalakit. Morsiamen oli\npotkaistava jalallaan palamaan sytytetyillä humaloilla täytettyä\npannua.\n\nPiispa Jakov mainitsee morsiamen sulhastalon portilla pyytäneen\nsytyttämään vahakynttilänsä. Ulkoportailla oli vastassa täyteen\nmordvalaiseen juhlapukuun puettu nainen. Päässä oli tällä muun\npäähineen päällä nurinkäännetty karvalakki ja muun puvun yllä\nnurinkäännetty turkki. Kädessä taas oli humaloilla täytetty miehen\nhattu, josta hän kolme kertaa heitti kahmalollisen morsiamen päälle.\nSitten kuljetettiin morsianta myötäpäivään hääjoukon ympäri ja\nannettiin hänen käteensä sytytetty _shtatol_, jota kantaen hän lähestyi\nappea ja anoppia, jotka ulkoportailla seisten siunasivat morsianta\nhänen sisään astuessaan.\n\nMyöhemmissäkin kuvauksissa mainitaan jalalle pantavasta pannusta ja\nvastaanottavan anopin pukeutumisesta nurinkäännettyyn turkkiin ja\nkarvalakkiin. Yleisiä vastaanottoesineitä ovat tämän ohella suola ja\nleipä, humalat, joita morsiamen päälle ripotellaan, sekä pyhäinkuva.\n\nNykyisissä vastaanottomenoissa tavataan yleisenä vastaanottavien\nsulhasen vanhempien, sulhasen äidin tahi jonkun sukulaisvaimon\npukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin, pannu humaloineen tahi\nhiiloksineen, humaloilla ripotteleminen sekä pyhäinkuvien, leivän\n(resp. piirakan) tahi suolan ja leivän esilletuominen.\n\nPari tiedonantoa puhuu vedenkin käytöstä vastaanotossa. Pensan läänin\nmokshalaisilla ripotteli sulhasen äiti morsianta vedellä kylpyvitsan\nlävitse. Saratovin läänissä ripoteltiin paitsi humaloilla, myöskin\nvedellä, puhtaaseen veteen kastetun luudan avulla.\n\nLukuunottamatta Lepehinin kertomaa, kohdistuvat vastaanottomenot\naikaisemmissa kuvauksissa etupäässä morsiameen. Tällaisina tapaamme ne\nsuurimmassa osassa myöhäisempiäkin kuvauksia. Edellisestä on tunnettua,\nettei sulhanen vanhemman mordvalaisen tavan mukaan ollut mukana\nmorsiamen noudossa, vaan saapui vasta kirkolle vihittäväksi, vieläpä\nmuutaman tiedon mukaan poistui kotoa tahi piilottautui morsiamen\ntuonnin ajaksi. Sulhasen osanottoa vastaanottomenoihin on näin ollen\npidettävä myöhäisempänä piirteenä. Kuten seuraavasta käy selville,\nesiintyvät venäläiset vastaanottomenot säännöllisesti molempien\naviopuolisoiden yhteisenä vastaanottona.\n\nPuheenaolevissa menoissa tavataan erityisen usein nuorikon jalalle\npantava humaloilla täytetty pannu. Hiiloksella täytetyllä pannulla\nvastaanotto sekä yleinen humaloilla ripotteleminen ovat tässä\nsilminnähtävästi yhtyneet. Niiden lähimpänä välimuotona tavataan\nsytytetyillä humaloilla vastaanotto. Humalapannun asettaminen jalalle\nviittaa myöskin tulella tahi hiiloksella vastaanottoon, jossa hiilos\npannaan jalkoihin tahi on vastaanotettavan astuttava tulen tahi\nhiiloksen yli.\n\nVastaavissa venäläisissä menoissa tavataan kaikki mordvalaisten menojen\noleellisimmat piirteet. Avioparin humaloilla ripotteleminen\nmorsiussaattuetta sulhasen kotona vastaanotettaessa on yleisvenäläinen\ntapa. Sumtsovin mukaan ripotetaan vastanaineita humaloilla Itä-, Vähä-\nja Valko-Venäjällä. Samaa tapaa noudattavat myös rutenit. Sitä\nnoudatettiin myöskin vanhoissa tsaarien ja ruhtinasten häissä.\nRipottelemisen toimittaa sulhasen äiti tahi joku muu nainen, usein\nnurinkäännettyyn turkkiin pukeutuneena, päässä nurinkäännetty\nkarvalakki.\n\nHiiloksen käyttäminen vastaanotossa ei semmoisenaan näytä ainakaan\nyleisempänä esiintyvän venäläisillä. Sen sijaan kuului vanhoihin\nvenäläisiin häämenoihin tapa sytyttää sulhastalon portille olkituli,\njonka läpi morsiussaattueen oli kuljettava. Tulella vastaanottaminen\nkuuluu nykyisiin länsivenäläisiin menoihin. Harkovin läänissä otetaan\naviopari vastaan tervasta ja tappuroista tehdyllä soihdulla tahi\npalamaan sytytetyllä tervalla. Valkovenäläinen morsiussaattue kulkee\nuseissa paikoin portilla palavan olkitulen läpi.\n\nVedellä ripottelemiselle vastaanotettaessa löydämme vastineen niinikään\nlänsivenäläisistä menoista.\n\nLeivällä, piirakalla, suolalla-leivällä ja pyhäinkuvalla vastaanotto,\njolloinka vastaanottaja usein on puettuna nurinkäännettyyn turkkiin, on\nmyöskin yleistä vastaavissa venäläisissä tavoissa niinhyvin avioparin\nvastaanotossa sulhastalossa kuin nuodejoukon ja sulhasen\nmorsiustalossa.\n\nSulhastalossa vastaanoton jälkeen tapahtuvista toimituksista huomataan\nLepehinin kuvauksessa apen toimittama morsiushunnun poistaminen ja\nuuden nimen anto nuorikolle.\n\nMilkovitsh mainitsee avioparin asetetun istumaan selin uuniin,\njolloinka juohdemies, pidellen suolaa ja leipää heidän edessään, \"teki\nkysymyksiä avioliiton voimassapitämisestä\". Vastanaineet vannoivat\nkysymyksiin vastaten toisilleen uskollisuutta. Hunnun poisti sulhasen\nisä suurella piirakalla, sulhasen ja morsiamen vierekkäin istuessa.\n\nGeorgin kuvauksessa puhutaan hunnun poistamisesta samaan tapaan kuin\nLepehinilla. Pallas kertoo morsiamen viennistä makuuhuoneeseen, joka\ntapahtui niinimatolla kantaen, morsiamen vimmatusti vastustaessa, sekä\nuuden nimen annista, mikä toimitettiin häiden jälkeisenä päivänä. Sen\nsuoritti vanhin sukulaisista, asettamalla leivän nuorikon pään päälle.\n\nJakovin kertomus sisältää useka lisäpiirteitä puheenalaiseen häämenojen\nkohtaan. Hänkin puhuu morsiamen viennistä uunin luokse. Tämän lisäksi\ntavataan hänen kuvauksessaan myös morsiamen toimittama seremoniallinen\nkestitysmeno, morsiamen ja sulhasen sekä sukulaisten pään voiteleminen\nöljyllä, aviovuoteelle asettaminen ja seuraavana päivänä tapahtunut\nnuorikon vedelläkäynti sekä lahjojen jako sulhasen sukulaisille.\n\nArkkimandriitta Makarij puhuu morsiamen tuonnin jälkeen tapahtuneista\npalvontamenoista, morsiamen ruokkimisesta lieden luona anopin kädestä\nsekä uuden nimen annista. Vasilij Orlovin kuvaus sisältää edellisen\npääpiirteet muutamine lisäkohtineen ja osaksi laajemmin esitettynä.\nEsitetyissä vanhojen etnografien kuvauksissa pistää silmiin sama\nristiriitaisuus, mikä jo vastaanottomenoissa ilmaantui. Sen sijaan,\nettä vastaanoton jälkeen tapahtuvat menot Lepehinilla, Milkovitshilla,\nGeorgilla ja Orionilla kohdistuvat sekä sulhaseen että morsiameen,\nniissä Jakovin ja Makarijn mukaan tavataan yksinomaan morsian.\nMainitseepa Jakov nimenomaan, että sulhanen tuotiin esille (etsittiin)\nvasta illalla juhlamenojen lopulla, jolloin nuoren parin tuli käydä\naviovuoteelle.\n\nNiille menoille, joissa sekä sulhasen että morsiamen esiintymisestä\nkerrotaan, on yleistä avioparin _asettaminen vierekkäin istumaan_. Sen\nyhteydessä tapahtuu myös häähunnun poistaminen. Varsinkin Orlovin ja\nMakarijn kuvausten mukaan on toimituksella juhlallisen ritualisen menon\nlema.\n\nMyöhemmissäkin kuvauksissa puhutaan tämänlaisesta nuoren parin\nvierekkäin istuttamisesta. Nykyään asetetaan aviopari joskus morsiamen\ntuonnin jälkeen pöydän taa vierekkäin istumaan. Tällöin lukoillaan ja\nsamalla tapahtuu morsiusparin välinen yhteinen syönti. Alustalle\nistuttamiset kuuluvat yleismaailmallisiin avioliittotapoihin.\nMordvalaisten tapojen kuvauksissa ei kuitenkaan yleensä puhuta\nmorsiusparin istuttamisesta yhteiselle alustalle, mikä on yleistä esim.\nvastaavissa venäläisissä tavoissa. Tämän ohella on länsivenäläisissä\ntavoissa yleistä sulhasen ja morsiamen erillinen istuttaminen. Näitä\nmordvalaisia tapoja voidaan kuitenkin, kun niitä kokonaisuudessaan\ntarkastellaan, lähinnä verrata juuri venäläisiin. Viimeksimainittujen\nhäätapoihin kuuluu sekä vanhojen että nykyaikaisten kuvausten mukaan\njoukko menoja, joille on luonteenomaista se, että morsiuspari tahi\nsulhanen ja morsian erikseen asetetaan istumaan nurinkäännetylle\nturkille, samalla kun vanhemmat toimittavat juhlallisen siunauksen.\nTällainen istuttaminen saattaa venäläisillä tapahtua jo morsiustalossa,\nmutta se on yleinen myös tarkastelunalaisessa häämenojen kohdassa.\nErittäin huomattavaa on, että istuttamiseen, paitsi siunaamista,\nvenäläisilläkin saattaa liittyä erinäisiä muita toimituksia, kuten\nripotusaineilla ripotteleminen, häähunnun poisottaminen ja avioparin\nvälinen yhteinen syönti.\n\nEdellä puheenaolleiden, samaten kuin eräiden muidenkin menojen olemme\nesitettyjen kuvausten mukaan usein nähneet tapahtuvan uunin\nläheisyydessä. Muutamat myöhemmätkin tiedot puhuvat tavasta viedä\nnuorikko uuteen kotiinsa tuotua ensiksi uunin luokse.\n\nLukuisten kansojen avioliittomenoissa esiintyviä uuniin kohdistuvia\nmenoja tavataan venäläisilläkin, joskaan ei varsin yleisesti.\nNovgorodin läänissä viedään nuorikko sulhastaloon tuotuna ensiksi uunin\nluo, jossa hänet puetaan naineen naisen pukuun. Länsi-Venäjällä ottaa\nnuorikko uuteen kotiin tultuaan povestaan mustan kanan ja heittää sen\nuunin alle.\n\nKuten aikaisemmasta on käynyt selville, tapahtuu _häähunnun\npoisto_ venäläisillä, kuten useiden vanhempien tietojen mukaan\nmordvalaisillakin, avioparin istuessa vierekkäin (usein samalla\nalustalla). Hunnun poisottamisen toimittaa täälläkin sulhasen isä tahi\näiti. Kurskin läänissä paljastaa appi morsiamen kasvot, poistaen\nhäähunnun piirakalla.\n\n_Uuden nimen antamisesta_ puhuvat useat myöhemmät tiedot, ja tätä tapaa\novat mokshalaiset noudattaneet meidän päiviimme saakka. Nizhegorodin\nläänin mokshalaisilla antoi sulhasen äiti tahi läheinen sukulainen\nnuorikolle uuden nimen. Tämä tapahtui uunin luona. Nimen antaja asetti\nsiunaten nuorikon pään päälle leivän; sitten anoppi, lyöden toisella\nleivällä, lausui nuorikolle tulevan nimen. Pensan läänin mokshalaiset\nveivät nuorikon häävuoteelta pirttiin ja asettivat peiton alle. Samalla\nannettiin hänelle uudeksi nimeksi jokin sanoista _paraj_ 'hyvä',\n_vezhej_, 'vihainen', _lukaj_ 'villi', _mazaj_ 'kaunis, hyvä'. Tambovin\nläänissä valittiin vihkimispäivän jälkeisenä päivänä joku poikanen ja\nannettiin hänelle piirakka, jolla hän juohdemiehen osotuksen mukaan löi\nnuorikkoa otsaan, sanellen naineiden naisten nimiä. Nimi määrättiin\nkumminkin nuorikon oman suostumuksen mukaan. Erään tiedon mukaan\ntapahtui nimen anto vedelläkäyntiseremonian jälkeen. Insarin piirissä\nannettiin nimi hääpäivän jälkeisenä päivänä. Perheen vanhin nainen vei\nnuorikon uunin luo ja lyöden leivällä päähän nimitteli naisten nimiä,\njoista yksi suostumuksen mukaan tuli uudeksi nimeksi. Saman piirikunnan\nVertelimin kylässä tapahtuu uuden nimen anto hääpäivän jälkeisenä\npäivänä, vanhempien ja sukulaiseen mentyä aamusella nuoren parin\nmakuuhuoneeseen syöttämään heitä hirssipuurolla. Tällöin lyö anoppi\nnuorikkoa keveästi leivällä otsaan ja lausuu hänelle uuden nimen.\n\nNimenmuuttomenon läpikäyväksi piirteeksi on merkittävä sen\ntoimittaminen käyttämällä leipää tahi piirakkaa menon välikappaleena.\nTässä suhteessa yhtyy meno eräisiin toisiin, kuten häähunnun poistoon,\nvastaanottoon ja siunausmenoihin. Etenkin viimeksimainitut myöskin\nvenäläisillä yleiset menot osottavat huomattavaa yhtäläisyyttä\nnimenannon kanssa. Arkangelin läänissä lyödään avioparia siunattaessa\nleivällä kolmasti ohimolle. Tapa pitää morsiusparia siunattaessa\nkäsissä leipää esiintyy Sumtsovin mukaan koko Venäjällä ja Galitsiassa.\nTämän ohella tavataan leivän asettaminen pään päälle tahi sen\nmurtaminen pään päällä slaavilaisilla kansoilla useissa muissa\navioliittomenojen kohdissa.\n\nTähän saakka on kysymyksenalaiseen häämenojen kohtaan kuuluvien tapojen\ntarkastelu tapahtunut etupäässä vanhempien kuvausten nojalla. Näihin\nantavat myöhemmät ja nykyaikaisten tapojen kuvaukset eräitä\nlisäpiirteitä, joihin edellisissä on vain niukasti viitattu, tahi joita\nne eivät lainkaan tunne.\n\nYksi vanhimmista kuvauksista puuttuvista menoista on n.s.\n_lapsiseremonia_. Se tapahtuu tavallisesti pian vastaanoton jälkeen\nsiten, että sulhaselle annetaan vuoden tahi kahden ikäinen poikalapsi,\njonka hän ojentaa morsiamelle. Vetshkanovossa pannaan lapsi suorastaan\nmorsiamen syliin hänen istuutuessaan uunia vastapäätä olevalle\npenkille. Lapsen suuteleminen ja lahjan antaminen sille on yleistä.\n\nEdelleen on näissä menoissa huomattava _avioparin välinen yhteinen\nsyönti resp. juonti_. Saratovin läänissä söi aviopari makuuaitassa\nsamalla lusikalla. Orkinossa viedään heille niinikään makuuhuoneeseen\nruokaa. Afashevossa annetaan sulhaselle papin siunaama viinamalja,\njonka hän, siitä maistettuaan, ojentaa morsiamelle. Kargaleissa syö\naviopari makuuvuoteelle asetettaessa samalla lusikalla. Suhoj\nKarbulakissa tarjotaan sulhaselle ja morsiamelle kummallekin\nsulhastaloon saavuttua viinamälja. Buzajevon ja Nekludovon volosteissa\nsyö nuori pari yhdessä morsiamen arkkuun pantuja leipämöykkyjä ja\nmorsiamen poveen edellisenä päivänä pantuja ohukaisia. Kurninossa\nruokkii sulhasen äiti avioparia makuuaitassa piirakalla. Vähän\nmaistettuaan antaa sulhanen piirakan morsiamelle.\n\nYleisiä tähän häämenojen kohtaan kuuluvia toimituksia ovat\n_seremonialliset kestitysmenot_, jotka toimittaa joko nuorikko yksin\ntahi aviopari yhdessä. Tarjotessaan arvojärjestyksessä kullekin\nsukulaiselle juomamaljan, on kestitsijä usein kestitettävän jalkojen\njuureen langenneena, kunnes tämä on tyhjentänyt maljan. Meno saattaa\ntapahtua pian sulhastaloon saapumisen jälkeen, mutta myöskin\nmyöhemmällä, häävuoteelta noustua tahi vasta seuraavana päivänä.\nNuorikon toimittama lahjojen jako sulhasen sukulaisille tapahtuu usein\nkestitysmenon yhteydessä.\n\nTavallisimmin häämenojen loppupuolella, mutta joskus jo ennen\nhääateriaa tapahtuu seremoniallinen _aviovuoteelle asettaminen_.\nSaratovin läänissä annettiin sulhaselle häävuoteelle vietäessä ruoska,\njolla hän ennen vuoteelle asettumista löi hellävaroen nuorikkoa,\nlausuen: \"Tottele vanhempiasi ja tottele minuakin.\" Kargaleissa viedään\naviovuoteelle asetettaessa makuuhuoneeseen viinaa ja syötävää sekä\nrukoillaan. Sitten kuljettaa _uridiv_ sapeliansa (_toro_) vuoteen\nympäri. Afashevossa istuu vuoteella nuorten saapuessa joku neitonen.\nBelyj Klutshissa tapahtuu aviovuoteelle vienti juhlakulkueessa, jonka\netunenässä astuvat häiden virkahenkilöt. Mukaan otetaan suolaa ja\nleipää. Edellä on mainittu aviovuoteelle asettamisen yhteydessä usein\ntapahtuvasta avioparin välisestä yhteisestä syönnistä.\n\nAfashevossa kuuluu tähän häämenojen kohtaan seuraava meno, josta\nkirjallisuudessa tavattavat kuvaukset eivät kerro. Joku miehisistä\nhäävieraista pukee päällensä naisen liinaviitan (_rut'sa_), panee\npäähänsä naisen päähineen (_pango_) ja noettuaan kasvonsa ajaa\nkirjavilla nauhoilla ja papereilla koristetulla ratsulla ympäri kylää.\n\nEdelleen kuuluu tänne eräitä menoja, joille on ominaista se, että\n_nuorikko pannaan suorittamaan erinäisiä askareita_. Näistä on ensi\nsijassa mainittava _vedelläkäyntimenot_, joista Jakovkin mainitsee. Ne\nsuoritetaan joko varsinaisena hääpäivänä tahi seuraavana päivänä.\nVesimatkalla käydään seremoniallisessa saattueessa. Tuotu vesi\nkäytetään joko ruokien valmistamiseen tahi valelevat menoon\nosaaottaneet itseänsä sillä. Mukaan otetaan toisinaan ruokatavaroita\ntahi suolaa ja leipää.\n\nVertelimissä esiintyy vedelläkäynti siinä muodossa, että nuorikkoa\nkuljetetaan toisena hääpäivänä kaivon ympäri.\n\nEräät tiedot osottavat vedelläkäyntiin liittyneen lapsionnen pyytämisen\nveden haltijalta. Orlov kertoo nuorikon vihkimisen jälkeen miehensä\nkanssa käyneen joella lapsirikkautta anomassa. Veden haltijoita\n_otsu-ved-azyria_, ja _otsu-ved-asyravaa_ palveltiin erikoisesti\nlapsionnen antajina.\n\nV. Mainov esittää omina huomioinansa mielenkiintoisen kuvauksen\nmokshalaisten vedelläkäyntimenosta. Nuorikolla oli vesimatkalla\nkäsissään elävä tahi tapettu kana, jonka hän mukana tuotujen leivän ja\nmunakakun kanssa uhrasi veden haltijalle. Mukana ollut \"vanhin vaimo\"\nlausui rukouksen, jossa veden haltijaa pyydettiin varjelemaan nuorikkoa\ntaudeilta y.m. pahalta ja sallimaan usein ja onnellisesti synnyttää.\nRukouksen jälkeen nuorikko joko kokonaan meni jokeen tahi heitettiin\nhänen päällensä vettä.\n\nMordvalaisten vedelläkäyntitapa herätti jo aikaisin venäläisen papiston\nhuomiota. Eräässä v:lta 1765 olevassa arkistotiedossa kertoo pappi\npiispalle mordvalaisten vihkimisen jälkeen vievän morsiamen vedelle,\njossa kumarretaan kolmasti vettä; saavin ympäri tanssittiin kolmasti.\n\nVenäläistenkin aikaisempiin avioliittotapoihin kuului vedelläkäynti\nniin huomattavana menona, että se erikoisesti kiinnitti papiston\nhuomiota. XIII vuosisadan loppupuolelta olevassa metropoliitta\nKyrilluksen säännöksessä sanotaan: \"Ja olemme kuulleet, että Novgorodin\nseuduilla morsiamet viedään vedelle, ja nyt tahdomme, ettei niin olisi\ntahi käskemme kirota sellaisen.\"\n\nVedelläkäyntiseremonia kuuluukin säännöllisenä osana niinhyvin\nvenäläisten kuin useiden muidenkin slaavilaisten kansojen häämenoihin.\nSiihen liittyy joskus nuorikon kylpeminen vedenottopaikassa tahi\nhänen ja muiden mukanaolijoiden valeleminen vedellä. Varsinkin\neteläslaaveilla on yleistä ruokatavaroiden mukaanottaminen ja niiden\nsekä rahojen tahi sormuksen heittäminen veteen.\n\nMordvalaisten varsinkin nykyisemmät vedelläkäyntimenot osottavat näin\nollen läheistä yhtäläisyyttä venäläis-slaavilaisten tapojen kanssa,\nKuitenkin esiintyvät mordvalaiset menot täydellisempinä ja\nalkuperäisempinä kuin millaisina ne nykjisin varsinkin isovenäläisillä\ntavataan. Lisäksi liittyy heillä vedelläkäyntiseremoniaan veden\nhaltijan palvonta lapsirikkauden antajana. Missä määrin viimemainittu\nkäsitys on alkuperältään mordvalainen, emme tässä yhteydessä saata\nottaa ratkaistavaksi. Joka tapauksessa ei tällaista käsitystä\nsemmoisenaan tavata nykyisemmissä venäläis-slaavilaisissa tavoissa.\n\nSelvempänä esiintyy varsinaisen askaroittamismenon luonne niissä\ntoimituksissa, jotka seuraavat vedelläkäyntiä tahi jotka muuten\nsuoritetaan samassa yhteydessä, nimittäin nuorikon toimitettavassa\n_julkisessa ruoan valmistamisessa, kestittämisessä sekä lattian\nlakaisemisessa_.\n\nViimeksimainitun tapaiset askaroittamismenot kuuluvat yleisinä\nvenäläisten häämenoihin. Ohukaisten paistaminen, lattian lakaiseminen,\njolloinka häävieraat heittävät rikkoja takaisinpäin, sekä nuorikon\ntoimittama kestittäminen tapahtuvat täällä samaten kuin mordvalaisilla\nyleensä häämenojen loppupuolella tahi häiden jälkeisenä päivänä.\n\nMolempien sukujen suhteesta toisiinsa häämenojen aikana on\nhuomioonotettava Lepehinin tiedonanto, ettei sulhastalossa tapahtuvissa\nhäämenoissa ketään morsiamen suvusta ollut läsnä. Morsiamen vanhemmat\nja sukulaiset eivät tavameet avioparia, ennenkuin niiden puolelta oli\nkäyty kutsumassa heitä saapumaan. Näin tapahtui tämä tapaaminen joskus\nvasta puolen vuoden tahi vuoden perästä.\n\nMyöhäisemmät kuvaukset esittävät tämän suhteen sellaisena, että\nmorsiamen sukulaiset saapuvat sulhastaloon ensimäisen hääpäivän lopulla\ntahi tavallisimmin seuraavana päivänä, jolloin morsiamen suvulla on\njuhlassa kunniasija. Tämän jälkijoukon nimityksenä tavataan _gornoit l.\ngornit_.\n\nVenäläisissä häissä saapuu morsiamen suku sulhastaloon säännöllisesti\nensimäisen hääpäivän illalla tahi seuraavana päivänä. Heitä nimitetään\n_gomye_ ja juhla-ateriaa, johon he ottavat osaa, _gornyi stol_ tahi\n_knazheskij stol_.\n\nNuorikon asemasta miehelässä ensi aikoina tuonnin jälkeen on merkille\npantava, että hän useiden tietojen mukaan käy muutaman aikaa, aina\nyhteen vuoteen saakka neidon pukuun puettuna. Lepehinin mukaan oli\nnuorikolla oikeus käyttää neidon pukua siihen saakka, kunnes hän häiden\njälkeen tapasi isänsä, mikä tapahtui joskus puolen vuoden tahi vuoden\nperästä. Saratovin läänin mordvalaiset pukivat morsiamen päähän\nnaimisissa olevan naisen päähineen vasta vuoden perästä häiden jälkeen.\nSaman läänin Orkinon kylässä tapahtui päähineen muutto niinikään vasta\nvnoden perästä.\n\nErittäin mielenkiintoinen on eräs Kasanin läänin ersalaisia koskeva K.\nFuchsin tiedonanto. Nuorikko palasi, oltuaan häiden jälkeen muutaman\npäivän miehensä luona, \"koko työajaksi\" isänsä luo, eikä palannut\ntakaisin, ennenkuin viljat oli saatu puiduksi. Joskin muut\nkäytettävänämme olleet tiedot eivät tällaisesta tavasta kerro, on\nmainitulle Fuchsin tiedolle annettava erikoista huomiota sen vuoksi,\nettä tämä tapa vastaa eräillä muilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla\nyleisempänä esiintyvää samanlaista tapaa.\n\n\n\n\n\nTsheremissit.\n\n\n\nMorsiamen hankkiminen.\n\n\nG.F. Müller pitää Kasanin läänin ei-venäläisten kansojen pääasiallisena\navioliiton solmimismuotona sopimuksellista avioliittoa, jossa\nmorsiamesta aina suoritetaan lunnasraha. Varakkailla tsheremisseillä\nnousee tämä sataan ruplaan ja suurempaankin summaan. Kosinnan\npäätarkoituksena on lunnasrahasta sopiminen.\n\nSamalla puhuu mainittu kirjoittaja toisestakin tsheremissien\nnoudattamasta avioliiton solmimismuodosta. Ne, joilla ei ole varaa\nmaksaa lunnasrahaa tahi jotka haluavat välttää kulunkeja, ryöstävät\nmorsiamia, tunkeutuen tytön kotiin ja vieden hänet väkivallalla pois.\n\nGeorgi kertoo tsheremisseistä, samaa. \"Vaimoja he ostavat, ja he\nnimittävät naisen hintaa _olon_.\" Mutta tämän ohella köyhä, kuljeksiva\nhuimapää ryöstää neidon, jota rakastaa.\n\nNämä kaksi mainituilla kertojilla esiintyvää avioliiton solmimismuotoa,\nsopimuksellinen avioliitto morsiamesta suoritettavan lunnasrahan\nperustalla sekä naisen ryöstö, tavataankin läpikäyvinä myöhäisemmissä\ntsheremissien avioliittotapojen kuvauksissa ja esiintyvät ne eräissä\nmuodoissaan vielä meidän päivinämmekin.\n\n_Naisenryöstöistä_ kertovat miltei kaikki tsheremissien tapojen\nkuvaajat, S. Kuznetsov väittää suurimmalla osalla tsheremissejä\nsäilyneen \"vanhan pakanallisen tavan\" ryöstää morsiamia. Tämän ohella\non kuitenkin sopimuksellinen avioliitto yleensä käytännössä. Ryöstäjät\ntempaavat muitta mutkitta morsiamen mukaansa piiritansseista tahi\nkotoa. Tätä tekoa nimitetään erikoisnimityksillä _kutshash_ 'ottaa\nkiinni' ja _nangajash_ 'raahata pois'. Jollei neito vapaaehtoisesti\nsuostunut seuraamaan anastajiaan, lyötiin häntä ja raastettiin\nepätoivoisesta vastustuksesta huolimatta mukaan. Joskus ryöstetty,\ntahtomatta alistua kohtaloonsa, koetti riistää hengen itseltään.\n\nPermin läänin Krasnoufimskin tsheremissien avioliittotavoista kerrotaan\nseuraavaa: \"Sulhanen (tahi useimmissa tapauksissa vanhemmat), saatuaan\nkuulla jostakin neidosta tahi nähtyään sellaisen, lähtee sukulaisineen\ntätä noutamaan ja vie hänet pois melkein aina varkain morsiamen\nvanhemmilta ja usein vastoin neidon omaa tahtoa. Morsiamen julkisia\nkosimisia sattuu tsheremisseillä hyvin harvoin; esim. Juvan kylässä\ntapahtui sellaisia seitsemänkymmenen vuoden ajalla vain kaksi, niistä\nviimeinen v. 1858.\" Ryöstetty neito piilotettiin omaan tahi naapurin\naittaan sulhasen kanssa. Sitten ilmoitettiin asiasta neidon\nvanhemmille. Nämä tulivat vihaisina paikalle. Heitä kestitettiin ja\nkoetettiin saada sopimaan lunnasrahasta. Sovinnon jälkeen seurasivat\nhääjuomingit.\n\nEräässä Ufan läänin tsheremissejä koskevassa kuvauksessa sanotaan viime\nvuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä yleisesti käytännössä olevana\navioliiton solmimismuotona olleen naisen ryöstön. Avioliitot kosinnan\nperustalla olivat harvinaisempia. Morsiamia ryöstivät sekä köyhät että\nrikkaat. Naisenryöstöjen syyksi mainitaan halu välttää hääkustannuksia\nja kosintamenettelyn pitkällisyys. Ryöstöt eivät kuitenkaan aina\ntapahtuneet vastoin ryöstettävän tahtoa. Sulhasen vanhemmat lähettivät\nnimittäin usein neidon luo salaisen välittäjän, joka koetti suostuttaa\nhäntä yritykseen. Kaikki tapahtui silti ankarasti salassa tytön\nvanhemmilta. Sulhasen kotikylään tuotuna vietiin neito aluksi jonkun\nsukulaisen tahi sivullisen henkilön luo, jonka perheen tuli toimia\nnuoren parin holhojana ja suojelijana. Ryöstönaimisissakin vietettiin\nhäät.\n\nSaman läänin Birskin piirissä puhutaan naisenryöstöistä ryöstettävän\nitsensä suostumuksella tapahtuvina. Sulhanen lähetti ensiksi jonkun\nsukulaisnaisen morsianta tiedustelemaan. Tämä koetti taivuttaa\njälkimäistä ryöstötuumaan. Sovittiin ajasta ja paikasta mistä piti\nryöstettämän. Morsian meni salaa sukulaisiltansa sovittuun paikkaan,\njosta sulhanen vei hänet johonkin toiseen, vaan ei kotikyläänsä ja\njätti jonkun perheen huostaan. Muutaman päivän perästä saapui sulhanen\nsaattojoukon kera noutamaan morsianta kotiinsa. Häät vietettiin kaikkia\nmuodollisuuksia noudattaen. Muutamien päivien perästä sovittiin\nlunnaista, joina suoritettiin rahaa ja karjaa.\n\nSamanlaisten suhteiden vallitessa tapahtui naisenryöstö myös Orenburgin\nläänin tsheremisseillä. Täälläkin koetti sulhanen aluksi salaisten\nvälittäjien kautta suostuttaa neitoa. Ryöstetty morsian vietiin\nlähikylään, josta sitten juhlallisesti noudettiin sulhasen kotiin.\nLopuksi lähdettiin pyytämään sulhasen vanhempia sovinnolle ja\nmaksettiin heille _kalym_, joka kuitenkin oli pienempi kuin\nkosintanaimisissa.\n\nPermin läänissä lähtivät sulhanen tahi hänen vanhempansa, saatuaan\nkuulla jostakin neitosesta tahi nähtyään sellaisen, sitä noutamaan.\nNeito vietiin melkein aina \"vanhemmilta varastamalla\", joskus,\nvaikkakin harvoin, vastoin hänen omaa tahtoansa. Varastettu neito\npiilotettiin kotikylässä aittaan ja annettiin tieto hänen\nvanhemmilleen. Nämä saapuivat vihaisina noutamaan pois tytärtänsä.\nHeitä lepyttääkseen maksettiin lunnasrahaa 30-60 ruplaan.\n\nNykyaikoina ovat eräänlaiset morsiamen ryöstöt vielä voimassa\nuseilla seuduilla tsheremissien asuma-aluetta. Kasanin läänin\nTsarevokokshajskin piirissä tapahtuvat ryöstöt tavallisimmin\nryöstettävän edeltäkäsin hankitun suostumuksen perustalla. Mutta\nmorsiamia voidaan ryöstää vastoin heidän tahtoansakin, nimittäin siinä\ntapauksessa, etteivät suostuttelut ole johtaneet tuloksiin. Morsiamia\nryöstävät etupäässä varattomat, jotka eivät voi suoriutua niistä\nsuurista kustannuksista, joita kosinta ja häät aiheuttavat. Yritystä\nvarten valitsee nuori mies apulaisekseen luotettavan henkilön, jota\nnimitetään _tular-mariksi_. Tätä paitsi on hänellä silloin, kun ryöstö\ntapahtuu vastoin neidon tahtoa, apunaan joku jälkimäisen kotikylän\nasukas (_ondzats koshsha_), jonka tehtävänä on osottaa sopiva hetki ja\nvalvoa, että ryöstetyksi tulee juuri kysymyksessä oleva neito. Omassa\nkotikylässään on sulhasella apulainen, jonka kotiin ryöstetty neito\nensiksi viedään. Tämän on suojeltava sulhasta mahdollisien takaa-ajojen\nja takaisinryöstöjen varalta.\n\nVjatkan läänin Urzhumin piirissä tapahtuu nykyisin naisenryöstöjä vain\nryöstettävän suostumuksella. Mutta noin 30-40 vuotta sitten mainittiin\nryöstetyn väkivaltaisestikin. Ryöstettävän suostumuksella tapahtuvat\nnaisenryöstöt myöskin Jaranskin piirissä. Syyksi niihin mainitaan\ntaloudelliset seikat ja kosinnassa neidon vanhempien puolelta\nkohdanneet esteet. Tällaisissakin naimisissa suoritetaan lunnasrahaa,\nmutta vähemmän kuin kosintanaimisissa. Samoin suoritetaan myöskin\njonkunmoiset häämenot, jotka ovat yksinkertaisemmat kuin\nkosintanaimisissa.\n\nEdellisten tapaisten naisenryostojen ohella tavataan tsheremisseillä\nmuodollisia eli fiktivisiä ryöstöjä. Ufan läänissä alotetaan erään\nkuvauksen mukaan avioliitto rauhallisella kosinnalla, mutta sulhasen on\nlopuksi vietävä morsian ryöstämällä tämän kotoa. Toisinaan taasen\nkuuluu kosinta- ja häämenoihin episodi, jossa sulhanen muka ryöstämällä\ntuo morsiamen toisesta talosta omaan kotitaloonsa.\n\nAlussa esittämiemme kahden vanhemman kertojan huomioiden mukaan\nperustui tsheremissien sopimuksellinen avioliitto _lunnasrahaan_.\nMyöhemmät tiedot ja nykyaikaisten avioliittotapojen ilmiöt todistavat\nnämä huomiot oikeiksi.\n\nLunnasrahan suorittaminen on ollut ja on nykyäänkin tsheremissien\navioliiton huomattavimpia tekijöitä, Kosinnan pääasiallisimpana\ntarkoituksena on pidettävä juuri tästä sopimista. Morsiamesta\nsuoritettavista lunnaista puhutaan usein naisen varsinaisen hinnan\nmerkityksessä. Georgi mainitsee morsiamesta maksettavan tavallisesti\n30-50 ruplaa; joskus lunnasraha kuitenkin nousi 80-100 ruplaan.\nMyöhemmissä tiedoissa mainitaan _kalym_ suoritettavan paitsi rahana,\nmyöskin tavarana. EdelIistä maksetaan aina 500 ruplaan saakka. Tavarana\nannetaan karjaa, pukuesineitä, vaatetta ja ruokatavaroita. Lunnasraha\nvoidaan suorittaa määräaikoina, määrätyissä osissa. Sen määrän\nmainitaan joskus olevan suhteessa myötäjäisiin.\n\nNykyisin kuuluu Birskin piirissä morsiamen lunnaisiin rahaa, turkit,\nverkavaatetta, mesitynnyri tahi sokeritoppa ja viinaa. Rahasta on yksi\nosa _vui-oksa_ 'pääraha', itse tytön hinta, joka tulee hänelle\nitselleen; toinen osa on _ava-kumdar_ 'äidin rinnan makso' ja loput\n_kugo olan_ 'suuri lunnasraha'. Rush-rodassa suoritetaan lunnasraha\nmorsiamen isälle, joko kokonaan tahi suurimmaksi osaksi ennen häitä.\nLastikissa maksetaan lunnasrahaa 10-100 rupl. Samalla kertaa sovitaan\nsiitä, mitä morsian saa mukaansa ja miten paljon lahjoja hänen on\nsulhasen sukulaisille häissä annettava.\n\nMyötäjäisinä annetaan tavallisesti vain morsiamen yksityistavarat.\njoskus joku pää karjasta.\n\nLunnasrahan määrää on useissa tapauksissa vastaaviin olosuhteisiin\nnähden pidettävä huomattavan korkeana ja vaikeasti suoritettavana.\nOrenburgin läänissä oli lunnasrahan suoritus viime vuosisadan\nkeskipalkoilta olevan tiedon mukaan käynyt niin rasittavaksi, että\ntsheremissit toivoivat hallituksen rajoittavan sen määrää. Monen\nnuorukaisen oli korkeiden morsiamen lunnaiden takia pakko pysyä kauan\nnaimatonna.\n\n\n\nIkäsuhteista.\n\n\nTsheremissien avioliittoikäsuhteista mainitsee Georgi, että vanhemmat\nusein ottavat vaimoja kuusitoistavuotisille pojilleen. Tyttö ei saanut\nolla viittätoista vuotta nuorempi. G.F. Müllerin mukaan naittoivat\nvarakkaat tsheremissit ja tshuvassit poikansa jo viiden tahi kuuden\nvuoden ijässä. Tyttöjä sitävastoin ei annettu miehelään milloinkaan\nvielä viidentoista vuoden ijässä, harvoin kahdenkymmenenkään.\n\nViimeksimainittu tieto näyttäisi tsheremisseillä vallinneen\nsamanlaisten suhteiden, jotka mordvalaisilla aikaisemmin yleisesti ovat\nolleet voimassa, nimittäin että nainen oli miestä paljoa vanhempi.\nMuutamat tiedot osottavat tsheremissien naimaijän olleen nykyisin\nvallitsevaa paljoa alhaisemman. Ufan läänin Birskin piirissä naitettiin\npojat 14--16-vuotiaina. Permin läänin tsheremissit naittavat erään\ntiedon mukaan poikansa ja tyttärensä melkein aina ennen kuudettatoista\nikävuotta.\n\nNykyiset naimaikäsuhteet esiintyvät niillä paikkakunnilla, joilla\ntsheremissien avioliittotapoihin olemme tutustuneet, samanlaisina kuin\nnykyään venäläisillä vallitsevat. Naimisiin mennään lain määräämien\nikävuosien täytyttyä eikä erotus miehen ja naisen naimaijän välillä ole\nerikoisemmin huomattava.\n\n\n\nValintavapaudesta ja aloteoikeudesta.\n\n\nAlaikäisten naittaminen osottaa naimaoikeuden tsheremisseilläkin\nmäärätyissä tapauksissa kuuluneen vanhemmille. Tähän näyttäisi\nviittaavan sekin, että toimivina henkilöinä ryöstöavioliitossa\nesiintyvät muutamien tietojen mukaan sulhasen vanhemmat. Samalla\npuhutaan miltei aina naimisiinjoutuvan nuoren miehen omastakin\nosanotosta morsiamen ryöstöön. Ufan läänissä ryöstivät joskus vanhemmat\nmorsiamen pojalleen, mutta tavallisimmin toimitti ryöstön kuitenkin\nsulhanen itse vanhempiensa suostumuksella. Permin läänin Krasnoufimskin\npiirissä ottavat morsiamesta selvän ja toimittavat ryöstön\ntavallisimmin sulhasen vanhemmat, mutta myöskin sulhanen itse.  Erään\ntoisen tiedon mukaan niinikään joko sulhanen tahi vanhemmat.\n\nSuoranaiset tiedot naimisiinmenijöiden itsemääräys- ja aloteoikeudesta\nkäyvät kahteen suuntaan. Muutamien mukaan sulhasen tahi morsiamen\ntahtoa joko ei ollenkaan tahi vain vähäisessä määrässä otetaan\nhuomioon. Vjatkan läänin Urzhumin piikissä mainitaan vanhempien, pojan\nnaimaikään tultua, itse huolehtivan hänen naittamisestansa. Morsianta\netsimään lähtee isä tahi veli. Ufan läänin Birskin piirissä sovitaan\nmorsiamesta täyskasvuiselle pojalle koko perheen kesken. Huomioon\notetaan kuitenkin, miellyttääkö morsian sulhasta.\n\nSuuri osa samoilta ajoilta olevia ja myöhempiä tätä kysymystä koskevia\ntietoja osottaa taasen sulhasella itsellään olevan pääasiallisen\nratkaisuoikeuden, samalla kun hän itse esiintyy toimivana kosinnassa.\nMorsiamen valinnan ja kosinnan toimittaa sulhanen itse vanhempiensa\nsuostumusta pyydettyään. K. Kuznetsovin mukaan valitsevat\ntsheremissinuorukaiset morsiamensa itse, isänsä kanssa neuvoteltuaan.\nOrenburgin läänissä valitsee morsiamen sulhanen itse. Hän sopii\nasiasta kuitenkin isänsä kanssa ja pyytää häntä alkamaan keskustelut\nmorsiamen isän luona. Kasanin läänin vuoritsheremisseillä valitsee\nnuorukainen itse morsiamen. Kosintamatkalle lähtee sulhanen yksin,\npyydettyään vanhempiensa suostumusta saada kosia valitsemaansa\ntyttöä. S. Mihailovin mukaan kuuluu aloteoikeus Kasanin läänin\nvuoritsheremisseillä sulhaselle itselleen. Hän lähtee yksin\nensimäiselle kosintamatkalle. N. Troitskaja mainitsee kosintamatkalle\nlähtevän sulhasen itse puhemiehen kanssa.\n\nNykyisin ottaa Rush-rodassa nuori mies itsekohtaisesti osaa niinhyvin\nmorsiamen valintaan kuin kosintaankin. Alotteenteko voi tapahtua hänen\nitsensä tahi vanhempien puolelta. Jos naimahanke ei ole hänen itsensä\nalkama, hankkii sulhanen ennen kosintaa tilaisuuden tarkastella neitoa,\njota aijotaan kosia. Staryj Torjalissa voivat vanhemmat esittää\nmorsiamen, mutta sulhasen kieltäytyminen saattaa asian raukeamaan.\nKosinnassa esiintyy sulhanen toimivana johtohenkilönä. Lastikin kylän\ntsheremisseillä sanottiin naimisiinmenijöiden oman tahdon ja valinnan\nolevan etusijassa määräävänä. Vanhemmat saattavat esittää pojalleen\njotakin neitoa morsiameksi, mutta eivät pakota häntä tätä ottamaan.\n\nSeuratessamme samaa kysymystä erikoisesti naimisiinjoutuvaan naiseen\nnähden, puhuvat tässäkin suhteessa eräät aikaisemmat avioliittotapojen\npiirteet naisen puuttuvasta määräysoikeudesta. Alaikäisyyden aikana\nsuoritettu kihlaus samaten kuin koko lunnasrahasysteemi eivät saata\nedellyttää naisen omaa määräysvaltaa. Useat seikat osottavat kuitenkin,\nettei tsheremissiläinen nainen sinä aikana, jolta tietomme heidän\navioliittotavoistaan pääasiallisesti ovat, ole ollut niinkään\noikeudeton avioliittoasioissa, Väkivaltaisestikin morsiamia\nryöstettäessä katsottiin naisen suostumus tarpeelliseksi, jos liitolle\naijottiin hankkia kirkon vahvistus. S.K. Kuznetsov mainitsee morsiamen\nryöstön perustalla avioliittoon joutuneen parin eläneen vihkimättä\nmonta vuotta. Vihittäytyessä kysyivät sulhasen vanhemmat morsiamelta,\noliko hän suostuvainen menemään naimisiin heidän poikansa kanssa.\nJollei myöntävää vastausta saatu, koetettiin nuorikkoa houkutella,\nvarsinkin jos hänet oli väkivaltaisesti ryöstetty.\n\nRyöstetyn naisen mielipide saattoi vaikuttaa myöskin jälestäpäin\nsuoritettavan lunnasrahan suuruuteen. Jos morsian ilmoitti tyytyvänsä\nkohtaloonsa, saivat hänen vanhempansa pienemmän lunnasrahan kuin\npäinvastaisessa tapauksessa.\n\nSuoranaisempina todistuksina siitä, että sekä miehen että naisen tahto\notetaan lukuun, ovat eräät kosintamenojen piirteet. Sulhanen ottaa\naktivisesti osaa niinhyvin kosintaan kuin häämenoihinkin. Kuten\netempänä nähdään, kuuluu kihlaukseen yleisenä julkinen ja juhlallinen\nmorsiamen suostumuksen kysyntä, ja saattaa tällä olla ratkaisevakin\nmerkitys.\n\n\n\nAika, jona avioliittoja solmitaan.\n\n\nSiitä vuodenajasta, jona tsheremissit etupäässä solmivat avioliittoja,\non olemassa eräitä tietoja, jotka osottavat kevätkesän ja kesän tässä\nsuhteessa olevan etualalla. Kysymyksessä olevan seikan suhteen\nnäyttävät tsheremissien tavat, mikäli käytettävissämme olevista\ntiedoista saatetaan päättää, yhtyvän eräillä Pohjois- ja Itä-Venäjän\nturkkilais-tatarilaisilla kansoilla vallitsevaan kantaan, jonka\nesiintymisestä mordvalaisillakin on tavattu viittauksia.\n\n\n\n\nKosinta.\n\n\nKasanin läänin vuoritsheremisseistä kertoo S. Mihailov, että\nnuorukainen matkustaa vanhempiensa suostumuksella siihen kylään, missä\nhänellä on morsian katsottuna, ja pysähtyy täällä aluksi jonkun\ntuttavan luo, pyytäen tätä puhemieheksi. Tämä kutsuu salaa luoksensa\nneidon ja kysyy tämän suostumusta. Sitten menevät sulhanen ja puhemies\nmorsiamen kotiin, jossa neidon läsnäollessa kysytään vanhempien\nsuostumusta. Kun tästä on päästy selville, palaa sulhanen kotiinsa.\nSeuraavana päivänä lähtee sulhanen isänsä ja jonkun sukulaisen kanssa\nmorsiamen kotiin. Tällöin tapahtuu julkinen kosinta ja kihlaus.\n\nTsheremissien kosinnassa saatetaankin useimmiten erottaa alustava\nkosinta eli morsiamen tiedustus ja tarkastus. Se saattaa tapahtua\nerillisenä matkana, mutta liittyy usein varsinaiseen kosinta- eli\nkihlausmatkaan. Tämän ohella on huomattavaksi piirteeksi merkittävä\nse, että sen sijaan että mordvalaisilla, kuten tavallisesti\nvenäläisilläkin, alustavalle sekä usein varsinaisellekin\nkosintamatkalle lähtee joku sulhasen sukulaisista tahi erikoinen\npuhemies, on tsheremissiläinen sulhanen tavallisesti alustapitäen itse\nkosinnassa mukana ja toimivana. Toinen huomattava piirre on se, että\ntsheremissien puhemies eli kosinnan välittäjä on säännöllisesti\nmorsiamen kotikylässä asuva sukulainen tahi tuttava (_ondzats koshsha_\n'edellä kulkeva', _tular-mari, temtshe, kokla-koshsha, putleze_), jonka\nasuntoon kosinta-matkalla ensiksi poiketaan. Hänen kotinsa on\ntoimintapisteenä kaikkia kosintaan kuuluvia toimia varten.\nEpävirallinen tiedustelukäynti tapahtuu tavallisesti puhemiehen kotoa\nkäsin.\n\nMuista kosinnan yhteydessä noudatettavista tavoista ja menoista ovat\nhuomattavimmat seuraavat. Kosintamatkalle otetaan mukaan ruokatavaroita\n(leipä, ohukaisia, juustokakku j.n.e.) nimenomaan nahkaisessa laukussa.\nNe mainitaan joskus asetettavan morsiustalon pöydälle. Kosijoiden\nsaapuessa morsian piilottautuu. Piilottautumisella saattaa hän ilmaista\nmielipiteensä naimaesityksen suhteen. Jos hän on siihen suostuvainen,\non piilottautuminen vain näennäistä, jollei, päinvastoin.\n\nVaikkakin naimaesitys tehdään vanhemmille, kuuluu tsheremissien\nkosintaan useimmiten julkinen morsiamen suostumuksen kysyntä. Tällöin\nmorsian joskus jättää asian vanhempiensa tahdosta riippuvaksi.\nMorsiamen kieltäytyminen voi saada aikaan kosinnan raukeamisen sikseen.\nEttä hänen mielipiteellään katsotaan olevan asiallista merkitystä\nosottaa se, että morsianta itseään erikoisesti suostutellaan, joskus\nerikoisen toimihenkilön (\"taivuttajanaisen\") kautta.\n\nPaitsi morsiamen suostumuksen kysyntää, kuuluu niittytsheremissien\n_kihlaukseen_ seremoniallinen molempien naimisiinjoutuvien suostumuksen\nkysyntä. Se on huomattava juhlallinen seremonia. Naimisiinjoutuvat\nasettuvat vierekkäin seisomaan, samoin morsiamen vanhemmat, ja kysymys\ntehdään joskus kolmasti. Siihen liittyy uskonnollisia menoja sekä\ntoimituksia, joilla on varsinainen kihlauksen vahvistusmenon luonne.\n\nSen jälkeen kun naimaesitykseen niinhyvin morsiamen vanhempien kuin\ntämän itsensä puolelta on suostuttu ja kysymys lunnasrahasta ja sen\nyhteydessä olevista seikoista ratkaistu, vahvistetaan kihlauksessa\nsyntyvä liitto asianmukaisilla toimituksilla. Näistä ovat\nhuomattavimpia yhteiset syönti- ja juontimenot, jotka yhtyvät joskus\nedellä puheenaolleeseen juhlalliseen suostumuksen kysyntään, toisinaan\nrukous- ja uhrimenoihin. Vuoritsheremisseillä ottivat sulhanen ja\nmorsian kumpikin yhden kosijoiden tuomista kakuista käteensä, jonka\njälkeen rukoiltiin. Kakuista heitettiin paloja lieteen ja sen jälkeen\nmaisteltiin niitä yhteisesti. Jakovlevin mukaan annetaan ensin\nsulhaselle, sitten morsiamelle viinamalja. He asettuvat pirtin\nkeskelle, ja vaihtaen maljoja keskenään juovat puoliksi, jonka jälkeen\ntarjoavat muillekin. Sen jälkeen pitää joku vanhuksista rukouksen.\nUrzhumin piirissä leikkasi morsiamen isä leivästä palan, pani sen\npäälle palan juustokakkua, maistoi siitä ja antoi sulhasen vanhemmille;\nsitten annettiin pala sulhaselle, joka maistettuaan ojensi morsiamelle.\nKozmodemjanskin piirissä jaettiin kosiomiesten tuomat ohukaiset\nläsnäolijoiden kesken, jonka jälkeen niitä yhteisesti maisteltiin.\nSernurissa tapahtuu yhteinen syönti- ja juontimeno edellä puheenaolleen\nkyselyn jälkeen. Naimisiinjoutuvien sekä heidän sukulaistensa kesken\ntapahtuvan yhteisen syönnin jälkeen seuraa yhteinen juonti\nnaimisiinjoutuvien ja näiden vanhempien kesken. Rush-rodassa eivät\nmorsiamen vanhemmat ota vastaan _tular-marin_ tarjoamaa viinamaljaa,\nvaan pyytävät antamaan tyttärelleen. Tämän maistettua juovat vanhemmat\nja sitten kosiomiehet. Sen jälkeen leikataan leipä ja juustokakku\npaloiksi ja jaetaan läsnäolevien kesken. Ennen syöntiä rukoillaan.\nStaryj Torjalissa liittyy kyselymenoon avioparin välinen yhteinen\njuonti, samoin Lastikissa. Ufan läänissä tapahtuu sormuksen vaihdon\njälkeen sulhasen ja morsiamen välinen syönti.\n\nHarvemmin esiintyvinä kihlauksen vahvistustoimituksina tavataan\nkädenlyönti ja sormuksen vaihto.\n\nPaitsi kyselymenoihin liittyviä uskonnollisia toimituksia, havaitaan\nkihlauksessa rukousmenoja, jotka voivat tapahtua erillisinä tahi\nliittyä yhteisiin syönti- ja juontimenoihin. Morsiamen toimittama\nlahjojen jako kosiomiehille tapahtuu kihlajaisjuhlan lopulla.\n\nTsheremissien kihlausmenoissa herättää erikoista huomiota morsiamen\ntahi molempien naimisiinjoutuvien tahdon ja suostumuksen julkinen ja\nseremoniallinen kysyntä. Tätä kihlausmenojen kohtaa tahdomme verrata\neräiden Itä-Venäjän turkkilais-tatarilaisten kansojen tapoihin sekä\nkreikkalais-katolisen kirkon vihkimäseremoniaan.\n\nEnsiksimainituilla on kysymyksen suhteen naisen vaalivapaudesta\nhavaittavissa kahtalainen kuva. Avioliiton perustana on täällä\nsäännöllisesti lunnasraha, jotapaitsi suoranaiset tiedot useimmiten\npuhuvat sekä miehen että naisen puuttuvasta määräysoikeudesta.\nItä-Turkestanin, Nogai- ja Orenburgin tatareilla kuuluu initsiativi\nmorsiamen valinnassa vanhemmille ja kosinnan toimittavat joko vanhemmat\ntahi sukulaisista valitut puhemiehet. Kisilin kreikkalais-katoliset\ntatarit sopivat avioliitosta lasten vielä kapalossa ollessa ja kosinnan\ntoimittaa sulhasen isä. Muutkin Siperian tatarit naittavat joskus\nalaikäisiä tyttöjä, mutta sulhasen puolella kuuluu määräysoikeus\nhänelle itselleen.\n\nTshuvasseilla kuuluu naimaoikeus niinhyvin miehen kuin naisen suhteen\nensimäisessä sijassa vanhemmille. Simbirskin läänin tshuvassit eivät\nkysyneet naimaikäiseltä nuorukaiselta, mitä tyttöä hän halusi\nvaimokseen, joskus ei sitäkään, halusiko hän naimisiin vai ei. Kaiken\ntämän katsottiin kuuluvan vanhemmille. Sulhanen ei nähnyt morsianta\nkihlauspäivään saakka, joskus ei ollenkaan ennen vihkimistä. K.P.\nProkopevin mukaan ei sulhanen lähde kosintamatkalle. Tahtoessaan\nnaittaa poikansa, kysyvät vanhemmat, onko hänellä tyttö tiedossa,\njollei, osottavat he hänelle itse morsiamen. Kasanin läänissä ei\nsulhanen mennyt kihlajaisiin. Morsiamelta mentiin hänen piilopaikkaansa\nkysymään suostumusta, mutta vasta sitten, kun kaikesta jo oli sovittu.\nSamaran läänin tshuvasseilla alkoi isä pojan tultua naimaikään etsiä\nhänelle morsianta. Kosittaessa lähetti hän puhemiehen morsiamen taloon.\nKihlauksen toimitti niinikään sulhasen isä. V. Sboevin mukaan toimitti\nkosinnan sulhasen isä.\n\nSamalla kertaa osottavat kuitenkin muutamat samoista kuvauksista ja\neräät muut samanaikuiset ja samoja kansoja koskevat tiedot\nkosinnassa ja häämenoissa julkisesti ja virallisesti kysyttävän\nnaimisiinmenijöiden suostumusta. Siperian tatarit kysyvät häissä\njulkisesti morsiamen ja sulhasen suostumusta, ja vasta sen jälkeen\ntoimittaa _mollah_ vihkimärukouksen. Milkovitsh mainitsee Simbirskin\nläänin tatarien kosittaessa kysyneen morsiamen suostumusta. Samasta\nkertoo Lepehin, mainitessaan, etteivät tatarit varsinkaan naisia pakota\navioliittoon. Morsiamelta kysyttiin sukulaisten ja vieraiden\nläsnäollessa, ottaako hän mielellään kosivan sulhasen, ja hänen\nvastauksensa ratkaisi asian. Sitten kutsuttiin _mollah_, joka luki\nrukouksen. Erään nähtävästi Krimin tatareja koskevan tiedon mukaan\nkysytään morsiamelta kihlattaessa julkisesti hänen suostumustaan. Saman\nläänin tatareista kerrotaan, että niinhyvin kihlauksessa kuin häissäkin\n_mollah_ todistajien läsnäollessa kysyy sulhasen ja morsiamen\nsuostumusta. Krimin tatareilla kysyy _mollah_ hääpäivänä kolmasti\nmorsiamen suostumusta, ennenkuin rupeaa lukemaan vihkimärukousta.\nVihittäessä hän vielä kolmasti kysyy naimisiinmenijöiden suostumusta.\n\nKasanin läänin tshuvassien mainitsee A.F. Rittich kosittaessa kysyvän\nmorsiamen suostumusta.\n\nKirgisejä koskevista tiedoista kertovat useat vanhempien vallankäytöstä\navioliittoasioissa. Yleensä tunnettua on, että heillä ainakin\naikaisemmin kihlattiin lapsia, vieläpä syntymättömiäkin, ja otettiin\nvaimoja alaikäisille pojille. Morsiamen valinnan suoritti useimmissa\ntapauksissa isä tahi perheen pää. Samanaikaisesti mainitaan kosinnan\nkirgiseillä ja turkmeneilla tapahtuvan itsensä sulhasen tahdon\nmukaisesti. Itse avioliittopäivänä kysyy _mollah_ morsiamen ja sulhasen\nsuostumusta avioliittoon. Baskirien kertoo Lepehin pitävän\nvälttämättömänä myöskin naimisiinjoutuvien, varsinkin morsiamen\nsuostumusta. Häämenoissa kysyy isä syrjäisten henkilöiden läsnäollessa\nmorsiamelta, miellyttääkö tätä sulhanen. Tämän jälkeen lukee isä\nrukouksen ja nuoret asetetaan kahden kesken esiripun taa. Samalla\nkerrotaan kuitenkin baskirien sopivan lasten avioliitoista niiden vielä\nkehdossa ollessa.\n\nVaikkakin siis useimmissa tapauksissa etupäässä vanhempien määräysvalta\non voimassa, kuuluu avioliittomenoihin julkinen morsiamen tahi\nmolempien naimisiinjoutuvien suostumuksen kysyntä. Tämän kaksinaisuuden\nselittämisessä on islamin opin säännökset naimaoikeudesta otettava\nhuomioon.\n\n_Sariatin_ määräykset suovat varsinkin naimisiinjoutuvalle naiselle\nmelkoisen itsemääräysoikeuden. Kaksitoista vuotta täyttäneellä naisella\ntulee olla oikeus mennä omasta tahdosta naimisiin, häntä ei voida antaa\nnaimisiin vastoin tahtoaan. Koranissa luetellaan erilaisia tapoja,\njoilla neito kosittaessa saattaa osottaa myöntymyksensä tahi\nkieltäytymisensä. Avioliiton perustana tulee olla miehen ja vaimon\nvälinen sopimus. Muhamettilaiseen vihkimiseen kuuluukin sen vuoksi\nmolempien puolten julkinen suostumuksen kysyntä ennenkuin vihkimäkaava\n(_nikah_) luetaan.\n\nVertailu tsheremissien kihlauksen julkisen suostumuksen kysynnän ja\nviimeksimainituilla kansoilla esiintyvien kihlauksen ja avioliiton\nvahvistusmenojen välillä tuo esiin huomioonotettavia yhtäläisyyksiä,\nMolemmilla tahoilla on sillä juhlallisen toimituksen luonne ja siihen\nliittyy uskonnollisia menoja.\n\nSamalla on kuitenkin huomioonotettava, että kreikkalais-katolisen\nkirkon vihkimäseremoniaan kuuluu samaten sulhaselle ja morsiamelle\ntehty kysymys, menevätkö he omasta tahdostaan avioliittoon. Niinikään\ntapahtuu vihkimisessä kolminkertainen naimisiinjoutuvien välinen\njuonti. Verrattaessa esim. Wichmannin kuvausta viimeksimainittuun\nvihkimäseremoniaan, käy niiden läheinen yhtäläisyys ilmi. Julkinen\nsuostumuksen kysyntä ei tsheremisseillä kuitenkaan aina ole muodostunut\ntällaiseksi uskonnollisia ja muita avioliiton vahvistusmenoja\nsisältäväksi toimitukseksi.\n\nMitä turkkilais-tatarilaisiin kansoihin tulee, näyttää puheenalainen\nmeno heillä perustuvan islamin opin määräyksiin. Se enemmän tahi\nvähemmän tosiasiallinen itsemääräysoikeus, jota naimisiinmenijät sen\nmukaan nauttivat ja joka osottaa toista kantaa kuin useat muut\nkysymystä koskevat tiedot, saattaa suurelta osalta olla tältä taholta\nperäisin. Tällöin saa selityksensä se seikka, että silloinkin, kun\nvanhemmat itse asiassa määräävät lastensa avioliitosta, näiltä silti\nkihlauksessa ja avioliiton toimeenpanossa virallisesti kysytään\nsuostumusta.\n\nTsheremissien suostumuksen kysyntä erikoisena menona esiintyessään\nosottaa silminnähtävää yhtäläisyyttä varsinkin edellä tarkasteltujen\nturkkilais-tatarilaisten avioliittomenojen kanssa. Wichmannin\nkuvauksessa esiintyvä meno taasen liittyy yksityispiirteiltään\netupäässä kreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan. Viimeksimainittu\non muuallakin saattanut vaikuttaa tsheremissien tapoihin; monessa\ntapauksessa lienee kuitenkin vaikeaa päättää, kummaltako taholta nämä\ntsheremissien tavat ovat saaneet vaikutuksia.\n\nKihlauksen vahvistusmenona tapahtuvan eri puolten välisen yhteisen\nsyönnin tahi juonnin suhteen on huomattava, että se paitsi\nvanhempien tahi heidän edustajiensa kesken, tapahtuu ensi sijassa\nnaimisiinjoutuvien itsensä välillä. Niinpä olemme nähneet\njuontiseremonian usein tapahtuvan ensiksi jälkimäisten ja sitten\nvanhempien ja muiden molempien puolten edustajien kesken. Samoin on\nyhteisen syönnin laita. Vallitseva naimaoikeudellinen käsitys ilmenee\nnäissä toimituksissa sen mukaisena, jommoiseksi se aikaisemmin\nesiintuotujen seikkojen nojalla on osottautunut.\n\nEdellä olemme maininneet parin tiedonannon mukaan avioliittomenot Ufan\nläänissä alotetun rauhallisella kosinnalla, mutta jatketun\nnaisenryöstöä jäljittelevillä menoilla. Prof. Paasosen kuvauksessa\nesiintyvätkin mainitun läänin Birskin piirin kosintamenot tämän seikan\nyhteydessä huomattavasti toisenlaisina kuin edellä tarkastellut.\n\nSulhasen suoritettua välittäjän avustamana morsiamen tarkastuksen,\nsaapuu puhemies uudelleen yksin morsiamen kotiin tiedustamaan,\nannetaanko tytär miehelään ja paljonko vaaditaan lunnasrahaa (_olan_).\nJos vanhemmat ovat suostuvaisia, lausuvat he: \"_jumo pujaremgen naleda!\nüdar reza lijeshken_\" (jos jumala on määrännyt, ottakaa, jos tyttö on\nsuostuvainen). Puhemiehen (_temtshe_) on vaimoineen koetettava\ntaivuttaa morsianta ja sitten ilmoitettava sulhaselle. Tämän jälkeen\nsaapuu sulhanen uudelleen jonkun ystävänsä kanssa morsiamen kotikylään,\nasettuen täällä ensiksi _temtshen_ luo. Täältä mennään morsiamen\nkotiin, jossa vieraita kestitetään sillä aikaa, kun morsian pitää\nerikseen juhlaa toisessa huoneessa. Juhlan jälkeen lähdetään _temtshen_\nkotiin, mistä sulhanen vie morsiamensa omaan tahi naapurikylään,\nsijoittaen hänet aluksi jonkun sukulaisen tahi ystävän luo. Seuraavana\npäivänä lähettää sulhanen morsiamen vanhempien luo lähettilään\nilmoittamaan että on vienyt heidän tyttärensä. Lähettiläs pyytelee\nanteeksi morsiamen vanhemmilta sanellen: \"No, langot, teidän on miekka,\nminun kaula, tyttärenne olemme ottaneet.\" Paikotellen ei sulhanen\nkäykään morsiamen kotona, vaan tuo _temtshe-vate_ morsiamen yöllä\nsalaisesti sulhasen luo, muka salaa vanhemmilta.\n\n\n\nKihlauksen ja häiden väliajalle kuuluvat yhtymykset.\n\n\nSekä mordvalaisten että venäläisten kosinnassa nähtiin molempien\nsukujen välillä yhtymyksiä, joissa useammassa kuin yhdessä havaittiin\nkihlausmenojen luonteisia toimituksia ja joiden välillä tahi jälkeen\nsaattoi tapahtua n.s. katsojaistoimituksia. Tsheremissien kosinnan\nyleiskulku osottaa kosinnan päätösjuhlia tavallisesti olevan vain\nyhden. Täälläkin tavataan kuitenkin ennen avioliiton toimeenpanoa\nyhtymyksiä, joissa sen perustana olevat sopimukset täytetään.\n\nKasanin läänissä matkusti sulhanen tahi hänen isänsä kolme päivää\nkihlauksen jälkeen morsiamen kotiin _pundzhal puash_ määräaikaa\nasettamaan. Tällöin sovittiin häiden ajasta ja niistä lahjoista, joita\nmorsiamen sulhasen suvulle oli annettava. Arbanskin volostissa, jossa\nkihlauksen ja häiden väliaikaa oli viikosta yhteen kuukauteen, tehtiin\nkäynti päivää tahi kahta ennen häitä, Prof. Wichmannin mukaan käydään\nparin kolmen päivän perästä kihlajaisista morsiustalossa sopimassa\nmyötäjäisistä, nuodejoukon määrästä ja häiden ajasta. Rush-rodassa\nsaavutaan pari kolme päivää kihlajaisten jälkeen morsiamen kotiin\nsopimaan yksityiskohtaisesti lunnasrahan ja myötäjäisten suhteesta\ntoisiinsa. Lunnasraha suoritetaan tavallisesti tässä tilaisuudessa. Osa\nsiitä saattaa toisinaan jäädä hääpäivänä suoritettavaksi. Käyntiä\nnimitetään _pundzhal puash_ 'määräajan asettaminen'. Vjatkan läänin\nUrzhumiu piirissä kävi sulhasen isä viikon perästä kihlauksesta\nsopimassa häiden ajasta y.m. seikoista. Staryj Torjalissa ja Lastikissa\ntapahtuu _pundzhal puash_-matka samassa tarkoituksessa ja samalla\ntavoin kuin edellisten kuvausten mukaan. Ensinmainitussa kylässä\nsaatetaan käynti uudistaa, niin että morsiamen kotona voidaan käydä\nviisikin kertaa. Ufan läänissä muodostuu Mendiarovin mukaan kihlauksen\nja häiden välinen aika pitemmäksi ajanjaksoksi, jona sukujen väliset\nselvitykset, ensi sijassa lunnasrahan suoritus, tapahtuvat. Lunnasraha\nvoidaan maksaa määrättyinä ja määräajoin suoritettavina osina. Kuuden\ntahi seitsemän kuukauden jälkeen kihlauksesta on morsiamen kotona\njuhla, jossa sulhanen maksaa loput lunnasrahaa ja suorittaa muut\nmorsiamelle annettavat tavarat. Birskin piirissä tapahtuu lunnasrahan\nsuorituskäynti edellisestä eroavalla tavalla. Täällä lähtevät morsiamen\nvahemmat _sulhasen kotiin_, jossa määrätyksi päiväksi on varustettu\nlunnaat (rahat, turkit j.n.e.). Vieraiden saapuessa _sulhanen\npiilottautuu_ naapurin luo tahi eri huoneeseen. Sulhasta vaaditaan\nnähtäväksi. Morsiamen luo, hänen väliaikaiseen olinpaikkaansa\nlähetetään lähettiläs kysymään, onko hän suostumuksesta mennyt\nnaimisiin ja antaako hän vanhemmilleen luvan ottaa itsestään\nlunnasrahaa. Luvan saatua, käydään yksityiskohtaisesti sopimaan\nlunnaista. Jollei päästä sovintoon, matkustavat morsiamen puolelaiset\nkotia ja sulhasen on isineen käytävä morsiamen kotona maksamassa\nlunnaat. Morsiamen puolelaisia nimitettiin tällä matkalla _pokten\ntolshavlak_ 'takaa-ajajat', mikä selvästi osottaa näiden tapojen\nkehittyneen naisen ryöstöstä, johon koko tällä paikkakunnalla\nnoudatettu kosintamenettelykin viittaa. Morsiamia ryöstettäessähän,\nkuten aikaisemmin olemme nähneet, morsiamen sukulaiset ajoivat\nryöstäjiä takaa, tahi saapuivat morsiamen sukulaiset ryöstäjien luo\ntilinteolle, jolloin usein syntyi sovinto lunnasrahan pohjalla.\n\n\n\n\nHäät.\n\n\n_Sulhastalossa ennen nuodematkaa_ tapahtuvista häävalmistuksista ja\ntoimituksista puhuttaessa kerrotaan useimmissa kuvauksissa nuodejoukon\nvalitsemisesta, jonka tavallisesti sulhanen vanhempiensa johdolla ja\nosotusten mukaan toimittaa. Kuten mordvalaisissa ja venäläisissä\nhäissä, tavataan tsheremisseilläkin vanhempi virkahenkilö, häiden\nkunniajohtaja (_süan-vui_ 'häiden pää', _kart, süan-kart_). Varsinaisia\ntoimivia johtajia ovat taasen _kugu_ ja _izi vena_ 'iso ja pieni vävy'\nsekä _saus (sagus, savus)_. Näitä paitsi tavataan _kiamatlak l.\nkiamat-atsha ja -ava_, pariskunta, joilla häissä ja koko avioliiton\ntoimeenpanon aikana on jonkunmoisen suojeluspatronan asema\nnaimisiinjoutuvaan pariskuntaan nähden. He auttavat häiden aiheuttamien\nkulunkien suorituksessa ja heitä nimittää naimisiinjontuva pariskunta\nkoko elämänsä ijän isäksi ja äidiksi. Joskus nimitetään heitä _vui\npultsaza-atsha ja -ava_ 'pään pukija isä' ja 'äiti', ja kuuluu tällöin\nviimemainitun tehtäviin pukea morsiamen päähän naineen naisen päähine.\nVielä kuuluu nuodejoukkoon eräitä toimihenkilöitä, joilla on joku\nerikoistehtävä (esim. morsiamen seuraneito _ondzats-koshsha_,\nviralliset tanssijat _kushtaza_) sekä säännöllisesti häämusiikista\nhuolta pitävät _süvarza_, rakkopillinsoittaja ja _tümarza_,\nrummunlyöjä.\n\nTshuvassien huomatuimmat häiden virkahenkilöt ovat _toj-boze_ 'häiden\npää', _mun kerü_ 'iso vävy' sekä _kisen kerü_, 'pieni vävy'. Näillä on\nsamanlainen tehtävä kuin vastaavilla tsheremissiläisillä, _saus_ on\nluultavasti turkkilais-tatarilainen lainasana.\n\nTshuvassien avioliittotavoissa tunnetaan myös samanlainen suojelija- ja\nkunniapariskunta, jommoinen tsheremissien _kiamatlak- l. kiamat-atsha\nja -ava sekä vui-pultsaza_-pariskunta ovat. Kasanin läänin Jadrinskin\nja Kozmodemjanskin piirien tshuvasseilla ovat häiden arvokkaimpia\nvirkahenkilöitä _hyjmatlyk_-pariskunta. He joutuvat aviopariin lähes\nsamanlaiseen asemaan kuin vanhemmat, ja heitä nimitetään isäksi ja\näidiksi. Prokopevin mukaan toimii _hajmatlyk_ avustajana morsiamen\nryöstön ohella noudatettavissa avioliittomenoissa. Prof. Paasonen\nmainitsee tshuvasseilla olevan tapana valita apen ja anopin sijainen\n(\"stellvertretender schwiegervater\" ja \"stellvertretende\nschwiegermutter\"), joita sittemmin puhutellaan _hejmatlek_-apeksi\nja -anopiksi tahi h.-isäksi ja -äidiksi: viimeksimainitut taas\nnimittävät avioparia vävyksi ja miniäksi. Tatarit nimittävät morsianta\nsaattavaa kaasoa _(svaha) kiamatlyk l. kiamatshe_.\n\nEakkopillinsoittaja ja rummunlyöjä ovat kaikkialla ja säännöllisesti\nesiintyviä tsheremissien häiden toimihenkilöitä. He kulkevat\nnuodejoukon ja morsiussaattueen etunenässä ja ovat mukana aina kun\nhääjoukkue liikkuu menojen eri kohdissa sekä säestävät häätansseja ja\nlauluja. Tshuvassien häissä tavataan rakkopillinsoittaja ja rummunlyöjä\nyhtä välttämättöminä ja yleisinä toimimiehinä. Ne kuuluvat myöskin\ntatarien häiden virkahenkilökuntaan. Turkkilaisissa häissä pidetään\nhääsoitosta huolta rummulla (_davul_) ja huilulla (_surna_).\n\nHääaattopäivän valmistuksiin sulhastalossa kuuluu myös n.s. _shilak_\n(l. _shelak_) -laitoksen valmistaminen. Shilakiksi nimitetään majaa, joka\nsyntyy niin, että pihamaalle asetetaan laudoista valmistettuja penkkejä\ntahi lautoja siten, että niiden keskelle muodostuu neliskulmainen\nala. Tämän sisäpuolelle asetetaan tavallisesti kaksi pöytää\nkestitysaineineen ja pöytien viereen levitetään huopamattoja. _Shilak_\nvalmistetaan myöskin morsiustalossa, jossa tapahtuvien menojen aikana\nse on sulhasjoukon tyyssijana.\n\n\nSamanlainen häämaja on yleinen tshuvasseilla, jotka niinikään aitaavat\nsulhastalon ja morsiustalon pihoille laudoista laadituilla penkeillä\nneliskulmaisen alan, jonka sisäpuolelle juhlapöydät pystytetään. Sen\nnimenä on täällä _shylyk_.\n\nNuodejoukkoa käyvät sulhaspojat ratsain, nagaikat kädessä kutsumassa\nnuodematkalle lähtemään. Kussakin talossa pitävät he seremoniallisen\nkutsumapuheen. Häihin kutsuminen tapahtuu tshuvasseilla samalla\ntavalla.\n\nEnnen nuodejoukon lähtöä tapahtuu sulhastalossa rukous- tahi\nsiunausmenoja, joissa pyydetään korkeiden voimien apua ja suojelusta.\nNiittytsheremisseillä piti _kart_ nuodejoukon kokoonnuttua rukouksen,\npyytäen jumalilta terveyttä, onnea ja rikkautta sekä suojelusta\nnoidilta, pilaukselta, pedoilta j.n.e. Rukouksen jälkeen _kart_\nkestitsi kutakin vierasta pöydän ääressä oluella. Ufan läänissä lukee\n_saus_ ennen lähtöä rukouksen, jossa kääntyy jumalan, profetan sekä\nilman, veden, maan, meren ja pakkasen äitien puoleen, pyytäen näiltä\nonnea nuorelle parille. Rukouksen aikana seistään.\n\nPaikotellen rukousmenot kohdistuvat erikoisesti sulhaseen, esiintyen\nviimemainitun siunaamisena. S. Mihailovin mukaan siunasivat vanhemmat\n_shilakissä_ huopapeitolla istuvaa sulhasta morsiamen noudantaan\nlähtemään. Lastikissa ja Birskin piirissä, tapahtuu sulhasen\nsiunaaminen seremoniallisen kestittämisen (_tshaza kutshash_ 'maljan\npiteleminen') yhteydessä. Edellisessä paikassa panee sulhasen isä\nleivälle, jota sulhanen pitelee, ruplan rahan, lausuen samalla\nsiunauksensa. Jälkimäisessä tarjoo sulhanen _kugo venan ja sausin_\navustamana leipää ja olutta ensiksi vanhemmilleen, sitten muille heidän\nsijallensa asettuneille. Vanhemmat panevat maljaan rahan, lausuen\nsamalla siunauksensa. Sernurissa siunaa sulhasen isä poikaansa ja\nnuodeväkeä pyhäinkuvalla, jonka sitten antaa pääjohtajalle. Staryj\nTorjalissa asettuvat sulhasen vanhemmat _shilakissä_ huopapeitolle\nistumaan ja antavat neuvoja ja ohjeita lähtijöille. Arbanskin\nvolostissa asettuu sulhanen jonkun sukulaisneitosen kanssa seisomaan\npirttiin ja kumartuu polvilleen maahan levitetylle huiville\nvanhempiensa edessä. Nämä sekä vieraat antavat sulhaselle neuvoja\ntulevan elämän varalta; vierellä seisoo ristiäiti suolaa ja leipää\npidellen.\n\nSulhasen siunaamisessa on huomattava morsiamen sijaisen esiintyminen,\njosta viimemainitussa kuvauksessa kerrotaan. Tämä näyttäisi olevan\nsiirtynyt tähän häämenojen kohtaan myöhemmin seuraavista menoista,\njoissa tällaiset siunaukset ovat tavallisia. Puheenalaisessa\nkuvauksessa esiintyvä suolan-leivän käyttö siunattaessa samaten kuin\nSernurissa tapahtuva pyhäinkuvalla siunaaminen ja sen luovuttaminen\nnuodejoukon johtajalle viittaavat venäläisiin tapoihin.\n\nUfan läänin menoissa havaitaan vielä ennen matkalle lähtöä nuodejoukon\nkolminkertainen pöydän ympäri kulkeminen soiton soidessa. Yleensä\nosottavat tähän häämenojen kohtaan kuuluvat tavat ja menot läheistä\nyhtäläisyyttä vastaavien tshuvassilaisten kanssa. Rukousmenot,\nseremonialliset kestitsemiset, siunaukset ja tanssimiset soitantoineen\novat viimeksimainitulla kansalla yhtä yleisiä ja tapahtuvat yleensä\nsamalla tapaa kuin tsheremisseillä.\n\n\n\nNuodematka.\n\n\nNuodematkalle lähdetään usein myöhään iltasella tahi yöllä, niin että\nmorsiustaloon saavutaan aamuyöstä tahi aikaisin aamulla, Matka tapahtuu\nlauluja laulaen, rummun ja rakkopillin soidessa. Paikotellen\npysähdytään puolitiessä ja juodaan mukaanotettua olutta. Naiset ovat\najoneuvoissa matkan aikana seisoallaan, tahi nousevat he perille\nsaavuttaessa seisoalleen ja laulavat lauluja, heilutellen molemmin\nkäsin edessään levällään kirjavia liinoja.\n\nMorsiamen kotikylässä poikkeaa nuodejoukko puhemiehen taloon, jossa\n_kart_ joskus pitää rukouksen. Tällä aikaa käydään morsiamen kotona\nsuorittamassa mahdollisesti maksamatta oleva osa lunnasrahaa. Ennen sen\nsuoritusta eivät morsiamen vanhemmat anna nuodejoukolle lupaa tulla\nkotiinsa. Jos näissä asioissa syntyy erimielisyyksiä, on nuodejoukon\nkoko aika viivyttävä \"edelläkulkijan\" talossa, kunnes kaikki on\nselviytynyt. Tällä aikaa viettää nuodejoukko juhlaa edelläkävijän\ntalossa, johon sitä varten on varattu kestitystarpeita.\n\nMuutamat näiden tapojen kohdat osottavat yhtäläisyyttä vastaavien\ntshuvassilaisten sekä eräiden muiden turkkilais-tatarilaisten kansojen\ntapojen kanssa. Tshuvassit juhlivat samaten puhemiehen talossa, jolla\naikaa nuodejoukon johtaja käy morsiustalossa ottamassa selvää, onko\nkaikki naimasopimuksen kohdat täytetty ja suoritettu. Myöskin kirgisit\njuhlivat ensiksi _bulush-ujn_, s.o., sen morsiamen naapurin talossa,\njoka esiintyi avustajana kosinnassa ja jonka välityksellä sulhasen\nkäynnit morsiamen luona kihlauksen ja häiden väliaikana tapahtuivat.\n\nSamoin ajavat tshuvassilaisenkin nuodejoukon naiset ajoneuvoissa\nseisoallaan, kirjailtuja liinoja edessään heilutellen. Matka tapahtuu\nlauluja laulaen, rummun ja rakkopillin soidessa. Kisilin tatareilla\nkulkee hääsaattueen edessä laulajia, jotka pitelevät levällään\nkirjailtuja liinoja. Muulloinkin heiluttelevat häälaulujen laulajat\ntatarien häissä käsissään kirjavia liinoja.\n\n\n\nMorsiustalossa.\n\n\n_Nuodejoukon vastaanotossa_ noudatetuista tavoista puhuttaessa\nmainitaan parissa kuvauksessa portin sulkemisesta joukon lähestyessä ja\nlunnaiden maksamisesta portin aukaisemisesta. Yleisempää leviämistä ei\ntällä tavalla näytä olevan.\n\nUseissa kuvauksissa kerrotaan erilaisista ympärikulkemisista\nnuodejoukon morsiustaloon saavuttua. Vuoritsheremisseillä ajoi\nnuodejoukko pihamaalla kolmasti _shilakin_ ympäri. Jakovlevin mukaan\najoivat nuodemiehet kolmasti myötäpäivään pihan ympäri. Sulhasen\nohiajaessa astui morsian, olutlasi kädessä, joka kerran vankkurien\njäljelle. Rush-rodassa ajetaan kolmasti _shilakin_ ympäri ja morsian\n\"tallaa sulhasen jäljen\", polkemalla jalallaan vankkurin jälkeä.\nSamoin tapahtuu Staryj Torjalissa. Parissa kuvauksessa puhutaan\nruokatavaroiden esilletuonnista ja Arbanskin volostissa tapahtuu\nvastaanotossa sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen juonti.\n\nNäissä menoissa esiintyvä kolminkertainen häämajalaitteen ympäri\nkulkeminen on yleinen vastaavassa tshuvassien häämenojen kohdassa.\nMorsiamen osanotto vastaanottomenoihin on sen sijaan tsheremissiläinen\nerikoispiirre, joka ainakaan yleisempänä ei esiinny heidän lähimpien\nnaapuriensa tavoissa.\n\n_Nuodejoukon vastaanoton jälkeen_ noudatettavien menojen suhteen on\nhuomattava, että ne yleisesti, ja varsinkin niiden alkuosa, tapahtuvat\n_kahdessa leirissä_. Vastaanoton jälkeen asettuu nuodejoukko\n_shilakiin_ ja alkaa viettää juhlaa kestityksineen ja tansseineen\nsiinä, samalla kun morsian joukkueineen juhlii pirtissä. Menot\ntapahtuvat tällä tavoin kahdessa leirissä lähdön edellä suoritettaviin\ntoimituksiin saakka.\n\nTällainen oli S. Mihailovin mukaan vuoritsheremissien tapa. Morsian ei\nnäyttäytynytkään nuodejoukkolaisille. Vasta loppupuolella lähetti\nmorsian kutsumaan vanhempiansa pirttiin, siunaamaan häntä lähtöön.\nSamalla hän kutsutti sisälle nuodejoukon naiset ottamaan osaa\nkestitykseen.\n\nSamanlaista tapaa noudattavat G. Jakovlevin kuvauksen mukaan\nniittytsheremissit. Morsian on täällä kyllä nuodejoukkoa vastassa,\nmutta juhlii joukkueineen erikseen pirtissä. Sulhasen joukkueeseen\nkuuluvia ei pirtissä tapahtuvassa juhlassa ollut ketään läsnä,\nlukuunottamatta eräitä nuodejoukon virkahenkilöltä. -- Tämä piirre\nhavaitaan myös Rush-rodan ja Staryj Torjalin tavoissa. Morsian\npysyttelee lähdön edellä tapahtuviin toimituksiin saakka pirtissä,\njossa muutamat menot erillään _shilakissä_ tapahtuvista suoritetaan.\n\nMendiarovin Ufan lääniä koskevasta kuvauksesta käy niinikään selville,\nettä häämenot morsiustalossa tapahtuivat kahdessa osassa, miesten ja\nnaisten viettäessä niitä erikseen. Nuodeväen saapuessa oli morsiamen\nseurueineen oleskeltava erillään joko toisessa pirtissä tahi aitassa.\nHän oli tällöin myös hunnutettuna. Paasosen kuvauksen mukaan viedään\nmorsian siitä talosta, jossa hän kihlauksesta saakka on oleskellut,\nnuodeväen saapuessa johonkin naapuritaloon, jonne nuorisoa keräytyy\njuhlimaan. Täällä käy nuodeväki kolmasti morsianta tervehtimässä. Vasta\nkolmannella kerralla viedään morsian juhlasaatossa häätaloon. Yhteyttä\nnuodejoukkolaisten ja morsiamen puolen etenkin miespuolisten\nhäävieraiden kanssa on kuitenkin huomattavissa jo vastaanotosta alkaen.\n_Shilakissä_ istuu nuodejoukon saapuessa pari vanhempaa morsiamen\npuolen miestä ja nuodejoukon kanssa juhlivat siinä tavallisesti myös\nmorsiamen vanhemmat.\n\nYhteyttä pirtissä juhlivan morsiamen seurueen ja _shilakissä_\noleskelevan joukkueen välillä pitävät joskus yllä erikoiset\nlähettiläät. Morsiamen seurueella ovat omat soittajansa, rummunlyöjä ja\nrakkopillinsoittaja.\n\nLastikissa on tämä morsiamen eristäytyminen vähemmin huomattava. Täällä\nesiintyy morsian _shilakissä_, muun juhlaväen joukossa. Puheenalainen\npiirre muistuttaa huomattavasti vastaavia tshuvassien, tatarien ja\nkirgisien häätapoja. Ensinmainituilla on morsian nuodejoukon saapuessa\nuseimmiten naapurin luona. Kotiin tultuaan asettuu hän toiseen pirttiin\nkuin missä hääväki on. Jos taas pirttejä on vain yksi, menee hääväki\nsiitä ulos, ja se jaetaan esiripulla kahteen osaan, joista morsian\njoukkueineen asettuu toiseen. Tatarien ja kirgisien häät tapahtuvat\nkahdessa leirissä. Sulhasta ja hänen joukkuettaan varten pystytetään\njoko erityinen teltta tahi oleskelevat sulhasen jä morsiamen joukkueet\neri huoneissa, toisinaan eri taloissakin. Yhteys eri puolten välillä\ntapahtuu lähettiläiden välityksellä. Vihittäessäkin joskus tiedustetaan\nmorsiamen suostumusta välittäjän kautta. Morsiamen ja naisten\njoukkueella ovat omat laulajansa ja soittajansa.\n\nVastaanottoa seuraavat tässä häämenojen kohdassa lähinnä _rukousmenot_.\n\nNiihin liittyy monesti häävieraiden keskinen yhteinen syönti tahi\njuonti ja muistuttavat ne konaisuudessaan tsheremissien uhrirukouksia,\njoissa ruoan ja juoman seremoniallinen nauttiminen rukouksen ohella on\ntavallista. Tshuvassien vastaavassa kohdassa noudattamat rukousmenot\nosottavat läheistä yhtäläisyyttä tarkasteltujen tsheremissien menojen\nkanssa.\n\nSeuraava yleinen meno on \"maljanpitely\" eli _seremoniallinen\nkestittäminen_. Rush-rodassa toimittaa sen morsian \"edelläkävijäneidon\"\navustamana, kunnioittaen kutakin nuodemiestä tarjoamalla maljan viinaa,\nsamalla kun edelläkävijäneito ojentaa/maljan, jossa on leipä.\n\nRush-rodassa seuraa seremoniallista kestittämistä \"ohukaisten\nulostuonti\" (_melnä lukma_), \"piiras-tynnyrin avaaminen\" (_püras-petska\nposlana_) ja \"sulhasen syöttäminen\" (_katsam pukshama_). Lastikissa\ntapahtuu _shilakissä_ sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen syönti\nheidän istuessaan liinakankaalla päällystetyllä penkillä.\n\nLähdön edellä tapahtuviin menoihin kuuluu jonkun _miehen pukeutuminen\nmorsiamen vaatteisiin_. Jakovlevin mukaan vietiin morsiuspirtissä\nmorsiamen vaatteisiin puettu nuorukainen siihen pirttiin, missä muu\nhääjoukko juhli, ja kuljetettiin kolmasti pöydän ympäri.\nRush-rodassa tapahtuu morsiuspirtissä _üdar tshiktama_ 'morsiameksi\npukeminen'. Pirttiin saapuu jo hääaattona määrätty nuorukainen\n(_tshavan tshiza mari_ 'kauhtanaan pukeutuja') sekä muutamia muita\nomankyläläisiä nuoria miehiä. Nuorukaisen päälle puetaan morsiamen\nverkakauhtana ja häähuntu (_vürgentsak_), jonka jälkeen tanssitaan.\nLopuksi puetaan morsian itse kauhtanaan ja revonnahkalakkiin\n(_ravazh-upsha_) ja tuodaan häähumuilla peitettynä _shilakiin_.\nUrzhumin piirissä kuljetetaan morsiamen pukuun pukeutunutta\nmieshenkilöä pirtissä kolmasti pöydän ympäri. Paitsi valemorsiamen\nesiintymisessä tavattavaa pöydän ympäri kulkemista, havaitaan Rirskin\npiirin menoissa pöydän ympäri kulkeminen sellaisessa muodossa, että\nsulhanen, \"suuri vävy\" ja _saus_ kulkevat kolmasti pöydän ympäri, jonka\ntakana morsian istuu. Kolmannella kerralla sulhanen tempaa morsianta\nkolmasti jalasta, jonka jälkeen lähdetään liikkeelle.\n\nLähdön edellä toimittaa morsian vielä lahjojen jaon vanhemmilleen ja\nsukulaisille. Paikotellen käy morsian vielä häähunnulla peitettynä\nhyvästeillä sukulais- ja naapuritaloissa.\n\nItse _matkalle lähtöön_ liittyy eräitä tapoja, joita seuraavassa\ntarkastamme. Parissa kuvauksessa puhutaan morsiamen kantamisesta tahi\nkädestä taluttamisesta matkalle lähdettäessä. Yleinen on tapa, ettei\nmorsian ajoneuvoihin asettuessaan astu niihin suoraan, vaan peräytyy\nkolmasti. Tämän yhteydessä morsianta lyödään ruoskalla. Jakovlevin\nmukaan löi _süan-savus_ morsianta kolmasti ruoskalla selkään, jonka\njälkeen tämä istuutui ajoneuvoihin. Rush-rodassa lyö sulhanen morsianta\npiiskallaan. Urzhumin piirissä löi sulhanen morsianta kolmasti\nhiljalleen ruoskalla, lausuen: \"Elä kutsu mukaasi keremetiä!\"\n\nKozmodemjanskin piirissä ajettiin ennen matkallelähtöä kolmasti\n_shilakin_ ympäri.\n\nKolminkertainen peräytyminen tahi istumaan painaminen ja\nruoskallalyönti tavataan matkallelähdössä tshuvasseilla, jota paitsi\nruoskallalyönti tunnetaan myöskin venäläisten tavoista.\n\n\n\nMorsusmatka ja vastaanotto sulhastalossa.\n\n\nLähtövalmistusten ja morsiusmatkan aikana on morsiamen pää häähunnulla\n(_vürgentsak_) peitettynä. -- Niittytsheremissit pistivät ensimäisen\npellonveräjän pieleen neulan ja lausuivat: \"Jääköön tähän noituus ja\nkaikki raskaus!\" Sulhasen kotiporttiin pisti _savus_ taas neulan,\nsanoen: \"Tulkoon tähän rautainen portti, jotteivät pahat ihmiset ja\nnoidat voisi sisälle tulla.\" Rush-rodassa vetää morsian lähdettäessä\nneulalla toisesta portinpielestä toiseen. Urzhumin piirissä tehtiin\nneulatemppu sulhastalon portilla.\n\nRirskin piirissä pysähdytään puolitiessä ja toimitetaan _kindam\ntshoklash_, leivän kanssa rukoileminen. Lastikissa pysähdytään sulhasen\nkotikylän rajalla, noustaan ajoneuvoista ja syödään _tuara_-kakkuja.\nUfan läänissä ajoi morsiussaattue kolmasti sulhastalon pihan ympäri.\n\nYleinen on tapa, ettei morsian laskeudu alas ajoneuvoista, ennenkuin\nsulhasen isä on luvannut lahjaksi miniällensä jonkun pään karjasta tahi\nmäärännyt perintöosuuden uudelle perheelle. Analoginen tapa esiintyy\nvastaavassa tshuvassien häämenojen kohdassa. Lahjansaajana on nuorikko,\njolle lahjoitettu lehmä Milkovitshin mukaan talutettiin esille. Kasanin\nläänin tshuvassit tuovat vastaanotossa esille vanhempien sulhaselle\nlupaaman hevosen.\n\nRuokatavaroiden tahi oluen esilletuominen vastaanotossa on verrattain\nyleistä. Vuoritsheremisseillä olivat morsiussaattuetta vastassa\nsulhasen vanhemmat rasvaisten vehnäkakkujen kanssa. Jakovlev mainitsee,\nettä morsiussaattuetta oltiin portilla vastassa vehnäkakun,\njuustopiirakan tahi voin kanssa. Arbanskin volostissa ottivat vanhemmat\nvastaan suolalla ja leivällä. Rush-rodassa syö morsiuspari ajoneuvoissa\nsulhastalon portilla leipää ja juustopiirakkaa.\n\nYleiseksi vastaanoton piirteeksi on katsottava sitä, että morsian\nlaskeutuu ajoneuvoista huopamatolle tahi muulle vaatekappaleelle. Tälle\non toisinaan asetettu raha tahi sormus. Rahan päällä pyörähtää morsian\nkolmasti ympäri ja heittää sen joskus katolle tahi katon yli.\n\nPirttiin meno tapahtuu paikotellen siten, että morsiussaattueen jäsenet\npitävät kiinni kukin edelläkulkevan vaatteen liepeestä. Birskin\npiirissä knlkee _saus_ ensimäisenä ja lakaisee tietä luudalla.\n\n\n\nSulhastalossa vastaanoton jälkeen.\n\n\nSulhastalossa vastaanoton jälkeen tapahtuvien menojen suhteen huomataan\npaikotellen, joskaan ei yleisenä, sama ilmiö, mikä morsiustalossa\nnoudatettavissa tavoissa oli havaittavissa, nimittäin morsiamen\neristäminen muusta hääjoukosta. Kasanin läänin vuoritsheremissien\nhääjoukon tyyssijana oli sulhastalossakin pihalle rakennettu _shilak_,\nmutta morsian vietiin aluksi pirttiin, jolloinka kaikkien vanhempien\nmieshenkilöiden oli siitä poistuttava. Niittytsheremissit vievät\npaikotellen morsiamen vastaanoton jälkeen aittaan, jossa tapahtuu\nhiuslaitteen ja päähineen muutto. Vasta tämän jälkeen ottaa morsian\nosaa alkavaan häämenojen sarjaan.\n\nVarsinaisista tähän häämenojen kohtaan kuuluvista menoista mainittakoon\nensiksi _morsiamen tutustuminen sulhasen vanhempiin_. Se tapahtuu\nkestitsemisen ja lahjojen jakamisen muodossa. Lahjoja saavat paitsi\nvanhemmat, usein muutkin sukulaiset. Paikotellen tapahtuvat lahjojen\njakaminen ja kestitseminen myöhemmin erillisinä toimituksina tahi\nmuiden menojen yhteydessä. Moniaiden kuvausten mukaan on avioparin\nvälinen yhteinen syönti ensimäisiä sulhastalossa tapahtuvista menoista.\nVuoritsheremisseillä tapahtui se samalla lusikalla, niittytsheremissit\nnauttivat samaa kakkua. Sekä vuori- että niittytsheremissit toimittavat\nsen yhteydessä morsiushunnut poiston, itäisillä tsheremisseillä yhtyy\nsiihen rukousmenoja. Sen yhteydessä noudatetaan seremoniallista\nkolminkertaisuutta.\n\n_Häähunnun poisto_ tapahtuu jonkun välittävän esineen avulla.\nVuoritsheremissit poistavat hunnun piiskanvarrella. Ufan läänissä\ntoimitetaan se kepillä, morsiamen ja sulhasen seistessä pirtin\nkeskellä. Arbanskin volostissa poistetaan huntu piirakalla.\n\n_Rukousmenoihin_ liittyy täällä, kuten yleensä muissakin häämenojen\nkohdissa, yhteisiä syönti- ja juontimenoja. Niitä on paitsi avioparin\nvälisiä, myöskin laajentuneita, vanhempien, sukulaisten ja avioparin\nvälillä tapahtuvia. Rukouksen saattaa toimittaa sulhasen isä, mutta\nmyöskin erikoinen hengellisten menojen suorittaja. Rukoiltaessa\npyydetään tavallisesti ennen kaikkea onnea (terveyttä, tyyntä elämää,\nlapsia: 9 poikaa, 7 tytärtä, karjan lisäytymistä, leivän lisäytymistä\nj.n.e.) vastanaineille.\n\nSernurissa tapahtuu vastaava uskonnollinen toimitus vanhempien\ntoimittamana siunausmenona, joka osottaa selviä venäläisiä piirteitä.\nOrenburgin läänissä toimittaa rukouksen _mollah_, joka samalla\nkysyy naimisiinmenevien vanhemmilta, ovatko nämä suostuvaiset\nnaittamaan lapsensa ja onko _kadym_ maksettu. Samanlainen kysely\n(naimisiinjoutuvien isien ja heidän omasta suostumuksestansa,\nsekä _kadymin_ suorituksesta) kuuluu tatarien ja kirgisien\nvihkimätoimitukseen.\n\n_Päähineen ja hiuslaitteen muutto_ tapahtuu Rush-rodassa aitassa\nlahjojen jaon jälkeen. Staryj Torjalissa viedään aviopari yhteisen\nsyöntimenon jälkeen hääsoiton soidessa aittaan, jossa _vui pütarza\nvata_ pukee morsiamen päähän naineen naisen päähineen. Sernurissa\ntapahtuu päähineen muutto tanssien ja juhla-aterian jälkeen.\n\"Päänpunoja\" ja \"edessäseisoja\" vievät morsiamen tätä varten soiton\nsoidessa aittaan. Lastikissa tapahtuu päähineen muutto niinikään\nhääaterian ja tanssien jälkeen aitassa. Jakovlevin kuvauksen mukaan\nsuoritetaan päähineen muutto aitassa yhteisen syönnin jälkeen, ennen\nvedelläkäyntiä.\n\nViimeisiä tähän häämenojen kohtaan kuuluvista toimituksista ovat\n_vedelläkäynti ja liemen keittäminen_. Ne saattavat tapahtua joko\nensimäisenä hääpäivänä tahi sitä seuraavana päivänä. Niihin kuuluvat\nmenot yhtyvät siten toisiinsa, että morsian valmistaa vesipaikalta\ntuodusta vedestä _laska_-lientä tahi _salma_-kokkareita, joilla\nkestitsee sukulaisia ja häävieraita.\n\nVedelläkäynnissä on yleistä, että vesipaikkaan heitetään raha tahi\nhelmi, ja että vettä heitetään neljälle ilmansuunnalle tahi kolme\nämpärillistä kolmelle suunnalle. Rush-rodassa morsian lausuu\nheittäessään rahan: \"Milloin tahansa luoksesi tulen, myöhään illalla\ntahi puoliyön aikana, elä säikähdytä minua!\" Lastikissa taasen: \"Veden\nemonen! Aamullako vai illalla vedelle tullen, elä kiellä vettäsi.\"\n\nUrzhumin piirin tavoissa on huomattava vielä _puimatantereelle vienti_.\nShestakov mainitsee nuorikon viedyn päähineen ja hiuslaitteen muuton\njälkeen puimatantereelle, jossa hän asettui polvilleen ja saattomiehet\nkulkivat kolmasti hänen ympärinsä. Staryj Torjalissa vietiin morsian\nvanhempaan aikaan vastaanoton jälkeen karja-aitaukseen (_toshkem_),\njossa ensiksi sulhanen astui morsiamen jalalle, sitten morsian sulhasen\n(3 kertaa).\n\nBirskin piirissä kulkee koko saattue heti juhlahuoneeseen sisälle\ntultuansa kolme kertaa pöydän ympäri.\n\nPaitsi morsiamen vastaanoton jälkeen toimittamaa vanhempien ja joskus\nsukulaisten lahjomista, jakaa morsian häämenojen lopulla lahjoja\nsulhasen sukulaisille ja häiden virkahenkilöille, jonka ohella vielä\nsaattaa tapahtua yleinen seremoniallinen kestittäminen.\n\n_Aviovuoteelle asettaminen_. Makuuhuoneeseen vienti tapahtuu\nseremoniallisessa saattueessa, hääsoiton soidessa. Saattueen edellä\nkannetaan olutastiaa ja avioparia kestitetään makuuhuoneessa oluella.\nMorsian painetaan kolmasti vuoteelle, hänen yrittäessään yhtä monta\nkertaa nousta ylös. Morsianta tahi sekä sulhasta että morsianta lyödään\nvuoteelle asetettaessa ruoskalla. Birskin piirissä saattajat pitelevät\ntoisistaan kiinni samalla tavoin kuin morsiustaloon sisälle tultaessa,\n_saus_ kulkee kolmasti morsiamen ympäri ennen vuoteelle painamista ja\nlyö ruoskalla. Lastikissa asettuu vuoteelle ennen avioparia eräs häiden\nvirkahenkilö ja paikka on lunastettava häneltä rahalla.\n\nTarkastelunalaiseen häämenojen kohtaan kuuluvat vielä käynnit sulhasen\nsukulaisten luona. Ne tapahtuvat seuraavana tahi jonakin hääpäivää\nlähinnä seuraavista päivistä. Vuoritsheremisseillä jakelee nuorikko\nkussakin talossa voikakkuja ja hänen miehensä tarjoilee olutta.\nTätäpaitsi annetaan isäntäväelle rahoja.\n\nKokonaisuudessaan osottavat tämän häämenojen kohdan tavat, sen lisäksi\nmitä jo edellä tässä suhteessa on käynyt selville, huomattavaa\nyhtäläisyyttä vastaavien tshuvassien tapojen kanssa. Nämäkin vievät\nmorsiamen aluksi aittaan tahi erityiseen pirttiin. Nuorikon ensimäinen\nesiintyminen tapahtuu hänen tutustuessaan appivanhempiin jakaessaan\nnäille lahjat. Hääjoukon paikoilleen asetuttua rukoillaan olutkauhoja\nja leipäviipaleita käsissä pidellen. Muutamien kuvausten mukaan\ntoimittaa rukouksen uhripappi _jomsa_. Edelleen tapahtuvat avioparin\nväliset yhteiset syönti- ja juontimenot tshuvasseilla vastaavassa tämän\nryhmän menojen kohdissa. Vedelläkäyntimeno siihen liittyvine tapoineen\nosottaa lähintä yhtäläisyyttä vastaavien tshuvassien tapojen kanssa.\nTuodusta vedestä keittää nuorikko _laska_-lientä tahi _salma_-keittoa.\n\n\n\n\n\nVotjakit.\n\n\n\nMorsiamen hankkiminen.\n\n\nVotjakkien avioliittotavoista ovat muutamat kahdeksannentoista\nvuosisadan etnografit antaneet tietoja. Puhuessaan votjakkien\nmonivaimoisuudesta ja naisesta maksettavasta lunnasrahasta, mainitsee\nG.F. Müller, ettei morsiamia kuitenkaan aina hankittu lunnasrahalla.\n\"Ne, joilla ei ole varaa maksaa lunnasrahaa, hankkivat morsiamia\nväkivallalla. Tätä varten he sopivat muutamien ystäviensä kanssa,\npyytäen näitä avustamaan yrityksessä, tunkeutuvat väkivallalla\nmorsiamen asuntoon ja vievät hänet pois. Tämän ohella votjakit,\ntehdäkseen yrityksen vaarattomaksi sekä saaliin varmemmaksi,\ntodistajien läsnäollessa ryhtyvät sukupuoliyhteyteen tytön kanssa.\"\n\nGeorgi puhuu samaten monivaimoisuudesta ja naisen ostosta. \"Vaimoja he\nostavat, ja vaikka heille pakanallisessa taikauskossa pysyneinä ei\nolekaan kiellettyä pitää niin monta kuin saattavat elättää, niin\nkuitenkin on harvalla niitä kaksi tahi enemmän. Morsiamesta maksettava\nlunnasraha, jota he nimittävät _jyrdun_ ja siitä sopimista _jeroshu_\n[?], nousee tavallisesti viidestä viiteenkymmeneen ruplaan, ja on\nmorsiamen myötäjäisten määrä suhteessa siihen. Avioliitossa he ottavat\nhuomioon vain taloudellisen puolen -- -- --\".\n\nMorsianten hankkiminen lunnasrahalla on votjakkien avioliittotavoissa\nkiinnittänyt myös N. Rytshkovin huomiota. Hän asettaa kuitenkin\nkysymyksenalaiseksi, onko tämä votjakkien tapa alkuperäinen vai ovatko\nhe ehkä lainanneet sen tatareilta. Neljäskin huomiontekijä, J.P. Falk,\npuhuu naisen ostosta. Näin hankkivat vaimonsa ei ainoastaan\npakanalliset, vaan myöskin kristityt votjakit. Mutta naisia hankittiin\nmyöskin ryöstämällä, ja tällöin ei tyttö aina tehnyt neitseenä matkaa\nsulhasen kotiin.\n\nMyöhemmät votjakkien avioliittotapojen kuvaukset kertovat kauttaaltaan\nsaman suuntaisesti kuin vanhempien etnografien tiedot kahdenlaisesta\navioliiton solmimismuodosta: kosintaan perustuvasta avioliitosta, jonka\nyhteydessä morsiamesta suoritetaan lunnasraha, sekä naisen ryöstöistä.\n\nKuten mordvalaisten ja tsheremissien, tapahtuivat votjakkienkin\nnaisenryöstöt eri olosuhteiden vallitessa. V. Behterev väittää\nvotjakkien neljättäkymmentä vuotta sitten yleisesti hankkineen\nmorsiamia ryöstämällä. Naisia ryöstettiin sekä väkivaltaisesti, ilman\nryöstettävän suostumusta, että jälkimäisen salaisen suostumuksen\nnojalla. Kasanin läänin votjakkien mainitaan vielä verrattain hiljan\nryöstäneen morsiamia väkivaltaisesti. Ryöstäjä otti avukseen pari\ntoveriansa ja anasti mukaansa neidon metsästä tahi pellolta. Sulhasen\nkotona teljettiin tyttö aittaan. Hän kieltäytyi usein nauttimasta\nruokaa, ollen syömättä kolmekin päivää, Tavallisesti meni ryöstäjä\nsovinnoille tytön isän luo ja maksoi tälle lunnasrahaa. Eräässä Vjatkan\nlääniä koskevassa kuvauksessa sanotaan naisenryöstön olleen ennen\nvotjakeilla yleisimmin levinneen tavan. Yritystä varten kokosivat\nvotjakit 10-15 henkeen nousevan joukon, joka yöllä tunkeutui uhrinsa\nasuntoon. Tytön huudot herättivät kotiväen ja naapurit, ja tällöin sai\ntaistelu ratkaista asian. Loukkausta kärsineet eivät milloinkaan\nkääntyneet tuomioistuinten puoleen valituksillaan. Ryöstöjä seurasi\nkuitenkin rauhallinen sopimus ja lunnasrahan suoritus. Samanlaisissa\nolosuhteissa tapahtuivat naisenryöstöt myös Malmyzin piirissä.\nRyöstäjät kokoontuivat yhteen varustautuneina seipäillä ja ruoskilla ja\ntunkeutuivat yöllä majaan, jossa tyttö nukkui. Jolleivät sukulaiset\nvoineet saada ryöstäjiä peräytymään, ottivat nämä uhrinsa ja veivät\nvankkureissa mukanaan. Tytön vanhemmat tulivat ryöstäjien luo,\njolloinka aikansa riideltyä sovittiin lunnasrahasta, joka maksettiin\nmorsiamen isälle. Glazovin piirissä varastivat morsiamia köyhät, joilla\nei ollut varaa maksaa lunnasrahaa. Isät valloittivat ankaran taistelun\njälkeen joskus takaisin tyttärensä. Sama tyttö saatettiin näin ryöstää\nkolmeenkin kertaan. Toisen tiedon mukaan ryöstettiin morsian joko\nväkivaltaisesti tahi hänen suostumuksellaan, jollei kosittaessa voitu\npäästä yksimielisyyteen tytön vanhempien kanssa. Väkivaltaisesti\nryöstettäessä sitoivat ryöstäjät tytön kotiväen kiinni ja veivät neidon\nvieraaseen kylään. Irti päästyään saapui morsiamen isä pyytämään\ntyttärestään lunnaita.\n\nMuutamat tiedot osottavat votjakeilla aivan viime aikoina tapahtuneen\nnaisenryöstöjä, joissa epäilemättä on käytetty ilmeistä väkivaltaa.\nVjatkan läänin Elabugan piiristä kerrotaan, ettei ryöstettävä neito\nuseinkaan tiedä, kenen luo häntä viedään, vaan saa vasta perillä selvän\nkohtalostansa. Jottei hän karkaisi, suljetaan hänet aluksi kesällä\naittaan, talvella pirttiin. Jos ryöstetty karkaa, ryöstetään hänet\nuudelleen. Kaiken tämän ohella tapahtuu \"ryöstöjä\" myös\nnaimisiinmenijöiden keskinäisen sopimuksen perustalla.\n\nMonet naisenryöstökertomukset tekevät eron väkivaltaisten ja\nryöstettävän suostumuksella tapahtuvien ryöstöjen välillä. Useimmat\nnykyaikaisista naisenryöstöistä ovatkin luettavat viimeksimainittuihin.\nTähän viittaavat suoranaisten tietojen ohella tiedonannot ryöstöjen\nsyistä sellaisissa kuvauksissa, joissa niiden laadusta ei ole tehty\nselkoa. Sosnovin votjakeilla mainitaan \"ryöstöjen\" syyksi vanhempien\nasettamat esteet naimisiinjoutuvien itsensä suunnittelemalle\navioliitolle sekä halu välttää hääkustannuksia. Ensiksimainittu syy\nsekä liian korkea lunnasraha olivat M. Buchin mielestä naisenryöstöjen\naiheena. Gondyrin seudun votjakeilla ryöstivät morsiamia köyhät, joilla\nei ollut varaa pitää hääkemuja; samoin meneteltiin silloin, kun\nmorsiamen vanhempien puolelta oli odotettavissa vastustusta. Elabugan\npiirissä \"ryöstivät\" votjakit neitoja sopimuksellisesti, välttääkseen\nhääkustannuksia.\n\nRyöstökeinoon, niinhyvin väkivaltaiseen kuin sopimukselliseen,\nturvauduttiin usein erikoistapauksissa, silloin kun avioliittoa\nrauhallisella kosinnalla ja lunnasrahalla ei voitu aikaansaada.\nTällaiseksi syyksi mainitaan usein varattomuus ja vaikeudet lunnasrahan\nsuorituksessa. Morsiamia ryöstettiin väkivaltaisesti edelleen\nsellaisissa tapauksissa, jolloinka leskimies kosinnan kautta ei voinut\nsaada morsianta. Myöskin pitkä kihlausaika saattoi olla syynä ryöstöön\nilman morsiamen suostumusta.\n\nSuurimmalle osalle naisenryöstökuvauksia, niillekin, joiden mukaan\nryöstössä käytettiin selvää väkivaltaa, on ominaista se, että\nmorsiamesta jälkeenpäin maksettiin lunnasrahaa. Toiselta puolen\nmainitaan liian korkea lunnasraha monesti ryöstön syyksi. Nämä\nseikat puhuvat toisesta samalla aikaa vallinneesta morsiamen\nhankkimismuodosta, jota vanhemmat votjakkien avioliittotapojen kuvaajat\novat pitäneet luonteenomaisena heidän tavoilleen, nimittäin naisen\nhankkimisesta lunnasrahalla. Tämän kanssa ovat läheisesti yhteydessä\npaitsi muutamat äsken tarkastellut naisen ryöstön seikat, useat muut\nvotjakkien avioliittotapojen ilmiöt.\n\nLunnasrahan (_jyrdun, kalym, kulym_) suorittaminen on viime aikoihin\nsaakka ollut votjakkien sopimuksellisen avioliiton tärkeimpänä ehtona.\nSen määrästä antavat jo eräät vanhemmat kertojat tietoja. G.F. Müller\nsanoo maksetun sitä 5-15 ruplaan. Georgin mukaan nousi _jyrdun_ 5-50\nruplaan, ollen suhteessa myötäjäisiin. J.P. Falk mainitsee neidosta\nmaksetun, siihen nähden miten arvossapidettyä ja varakasta sukua hän\noli, 5-60 ruplaan, osaksi rahana, osaksi karjana.\n\nMyöhäisempien tiedonantojen mukaan nousee lunnasraha paljoa\nhuomattavampiin summiin. Rahana saatetaan morsiamen suvulle suorittaa\nsataviisikymmentäkin ruplaa, jotapaitsi annetaan karjaa ja siipikarjaa.\nLunnaiden suuruus riippuu morsiamen mukana annettavista myötäjäisistä,\nhänen ijästänsä, kauneudestansa, arvokkaisuudestansa ja vanhempien\nvarallisuudesta.\n\nMyötäjäisten ja lunnasrahan välisestä suhteesta on olemassa tietoja,\njotka ovat osaksi ristiriitaisia. Myötäjäisillä mainitaan usein\nnimenomaan olevan morsiamen yksityisomaisuuden luonne, jotenka niitä ei\nvoida pitää sulhasen suvulle lunnasrahasta tulevana vastaavana\nkorvauksena.\n\n\n\nIkäsuhteista.\n\n\nVotjakkien avioliittojen ikäsuhteet ovat kiinnittäneet lukuisien sekä\nvanhempien että nykyaikaisempien heidän tapojensa kuvaajien huomiota.\nG.F. Müllerin mukaan eivät votjakit ennen kahdettatoista ikävuotta\nnaittaneet poikiaan. Georgi taasen mainitsee, etteivät he milloinkaan\nnaita poikia ennen kymmentä ja tyttöjä ennen viidettätoista ikävuotta.\n\nViimeksi esitetyssä tiedossa on jo havaittavissa se suhde, mikä\nmyöhäisempien tiedonantojen mukaan esiintyy paljoa silmiinpistävämpänä,\nnimittäin että naimisiinjoutuva nainen on miestä tuntuvasti vanhempi.\nOtetaanpa joskus alaikäiselle poikalapselle täysikasvuinen nainen\nvaimoksi. Aikaisemmin on tämä erotus ollut suurempi, niin että miehen\nnaimaikä oli alhaisempi kuin mitä fyysillisessä suhteessa voidaan pitää\nnormalisena. Viime aikoinakin on tässä suhteessa vallinnut pyrkimys\nnaittaa pojat heti, kun lain määräämät vuodet sen sallivat, kun sen\nsijaan neitoja annetaan miehelään myöhemmällä ijällä.\n\nTämän ilmiön syyksi ilmoitetaan tarve saada perheeseen työvoimia. M.\nBuch mainitsee, ettei tyttäriä mielellään naitettu nuorina, sillä ei\ntahdottu menettää liian aikaisin työvoimaa perheestä; nuorukainen\nnaitettiin 18 v. nuorempana silloin, kun perheessä ei ole miehistä\nisäntää, jotta taloon saataisiin emäntäkin. D. Ostrovskij mainitsee\nsyyksi naisen korkeampaan naimaikään sen, että isät tahtovat pitää\ntyttärensä työjuhtina luonansa. N. Pervuhin sanoo morsiamen parhaana\nominaisuutena pidettävän hänen työkuntoisuuttaan. Siksi otetaan\nmielellään vaimoiksi 25--26-vuotiaita naisia, joilla usein jo on\naviottomia lapsia.\n\n\n\nValintavapaudesta ja aloteoikeudesta.\n\n\nJoukko sekä miehen että naisen naimaoikeudellista asemaa koskevia\ntietoja puhuu vanhempien ja suvun vallankäytöstä avioliittoasioissa.\nPermin läänin votjakkien keskuudessa mainitaan vielä hiljakkoin\nvallinneen tavan kihlata alaikäisiä, jolloin naimisiinjoutuvien\ntahdosta ei pidetty lukua. Pojan tultua naimaikään, alkaa isä etsiä\nhänelle morsianta. Tässä tarkoituksessa hän saattaa kääntyä\ntiedusteluilla sukulaisten ja tuttavien puoleen. Morsianta etsimässä\nkäy isä joskus useissa kylissä. Tällöin ei kiinnitetä huomiota siihen,\nmiellyttääkö valittu sulhasta, joka mahdollisesti ei lainkaan tunne\nmorsianta tahi ei ole häntä nähnytkään. Toisinaan käsitetään morsiamen\nvalinta suvun asiaksi ja siitä neuvotellaan suvun päämiehen kanssa.\n\nToisten tietojen mukaan pidetään naimisiinjoutuvan omaa suostumusta\ntarpeellisena. Permin läänin votjakkien avioliittojen mainitaan\nuseimmiten tapahtuvan nuorten molemminpuolisesta suostumuksesta.\nKasanin läänin kristityt votjakit katsoivat 1880-luvulla avioliittoa\nvarten tarvittavan naimisiinjoutuvien suostumusta. Kosinnan toimitti\nkuitenkin sulhasen isä jonkun sukulaisen avustamana. S. Baginin mukaan\nmenevät votjakkilaisnuorukaiset naimisiin omasta tahdostansa. Samalla\nkäyttivät joskus myös vanhemmat naitto-oikeuttaan. He toimittivat myös\nmorsiamen valinnan, mutta hankkivat tätä varten sulhasen itsensä\nsuostumuksen. Kosinnan alkuunpano tapahtuu heidän toimestaan. V.\nShestakov mainitsee alotteenteon ja morsiamen valinnan Glazovin\npiirissä viime vuosisadan keskipalkoilla kuuluneen nuorukaiselle\nitselleen.\n\nNaisen suhteen osottavat eräät kosintatapojen piirteet ensiksi esitetyn\nkäsityskannan yleisesti olevan vallalla. Naimaesitys tehdään\nvanhemmille ja heidän suostumuksensa hankkiminen on ensimäinen askel\navioliiton aikaansaamisessa. Tämän ohella ei käsitys naimisiinjoutuvan\nnaisen omasta määräysvallasta ole kumminkaan vieras, ainakaan siihen\nmäärin, että hänen suostumustansa kosittaessa kysytään. Mamadyshin\npiirissä kysytään kosinnassa, sen jälkeen kun vanhempien suostumus on\nsaatu, itsensä neidon mieltä. Jos hän jyrkästi kieltää, eivät vanhemmat\nanna lopullista suostumustansa. Glazovin piirissä voivat vanhemmat\nkosittaessa viitata tyttärensä tahtoon (_afsyz nyl todoz_ 'itse neito\ntietää'), jolloin kosijat kysyvät itsensä neidon suostumusta.\n\n\n\n\nKosinta.\n\n\nJo pari vanhinta kuvausta viittaa kosintaan erikoisena toimituksena\nvotjakkien avioliittotavoissa. Niinpä mainitsee G.F. Müller votjakkien\nsamoin kuin tsheremissienkin alottaneen avioliiton kosinnalla, jonka\nsivullinen henkilö sulhasen isän toimesta suoritti. Pääasiana oli\nkosinnassa lunnasrahasta ja myötäjäisistä sopiminen. Georgin\nkuvauksessa taasen mainitaan nähtävästi erikoiseksi toimitukseksi\nkäsitettävä lunnasrahasta sopiminen, jota nimitettiin _jeroshu_.\nSopimuksellinen avioliitto alotetaankin kosintamenettelyllä, jonka\noleellisena osana viime aikoihin saakka on ollut sopiminen\nlunnasrahasta ja sen yhteydessä olevista seikoista.\n\nMyöhempien kuvausten nojalla on votjakkien kosinnan yleispiirteistä\nmerkillepantava ensiksikin se, että sen alottaa ja useimmiten myöskin\nsuorittaa loppuun sulhasen isä jonkun sukulaisen avustamana.\nNaimatarjous tehdään siten, että kosijat valitsevat morsiamen\nkotikylässä asuvan henkilön välittäjäksi eli puhemieheksi (_az-murt_\n'esimies', _az-vetlis_ 'edellä kulkeva', _dentsi, demtsi, dimtsi_).\nKosintamatkalla pysähdytään ensiksi hänen luoksensa ja morsiamen kotona\ntapahtuvat kosintatoimet suoritetaan hänen asunnostansa käsin. Tämä\nvälittäjä tekee usein myös naimatarjouksen morsiamen vanhemmille ja\ntoimii varsinaisten kosintamenojen aikana avustajana ja välittäjänä.\n\nEnnen kosintamatkalle lähtöä toimitetaan sulhasen kotona rukous. Mukaan\notetaan kestitysaineita tahi ruokatavaroita (tupakkaa, nuuskaa,\nkumyshkaa; leipää ja hunajaa, leipää ja viinaa). Kestitysaineiden\nnauttiminen tahi hylkääminen osottaa usein morsiamen vanhempien\nsuhtautumista naimaesitykseen.\n\nVarsinainen kosinta ja kihlaus tapahtuvat useimmiten välittömästi heti\nsen jälkeen, kun naimaesitykseen morsiamen puolelta on periaatteessa\nsuostuttu tahi annettu viittauksia tässä suhteessa olevista\nmahdollisuuksista. Kaikesta sovitaan tällöin morsiamen isän kanssa.\nEnsimäiseksi ratkaistaan kysymys lunnasrahasta. Tätä seuraa\ntavallisesti joku kihlauksen vahvistusmeno. V. Behterevin kuvauksen\nmukaan täytetään sen jälkeen, kun lunnasrahakysymys on tullut\nratkaistuksi, kaksi maljaa kumyshkalla, ja naimisiinjoutuvien isät\njuovat ne puolilleen. Loput kaadetaan yhteen ja tästä juo morsian.\nYleisemmin kerrotaan molempien puolten välillä tapahtuvasta yhteisestä\nsyöntimenosta sekä lahjojen vaihtamisesta. Sulhaselle ja sulhasen\nisälle morsiamen puolesta annettavilla lahjoilla näyttää erikoisesti\nolevan kihlauksen vahvistuksen luonne.\n\nLahjojen antamisessa ja vastaanottamisessa noudatetaan seremoniaa, joka\nmuistuttaa yhteisissä syönti- ja juontimenoissa tavattavaa. Kasanin\npiirissä on lahjalla kihlaukseen nähden sitova merkitys: sen\nvastaanottajat eivät enää voi kieltäytyä morsiamesta. Arvaz Pelgissä\nkantaa _dentsi_ kihlausmatkalta tultaessa lahjaesinettä vyössänsä\nmerkkinä kihlauksen tapahtumisesta. Karlyganissa on kihlaus saanut\nnimityksensä lahjojen vastaanottamisesta (_arberi baston_ 'esineitten\nottaminen').\n\nYhteisen syöntimenon ohella toimitetaan toisinaan rukous. Glazovin\nläänissä rukoilija hattu päässä kääntyy _vorshudien_ ja jumalan\npuoleen, pyytäen onnea yhdistyville.\n\nUseampien kuvausten mukaan ei morsian ainakaan kihlausmenojen alkuosan\naikana ole läsnä, vaan on poissa tahi istuu ystävättärineen aitassa.\n\nVotjakkien kihlaus saattaa tapahtua ensimäisellä matkalla, heti sen\njälkeen, kun kosijat \"edelläkuikijan\" välityksellä ovat saaneet\nmorsiamen vanhempien periaatteellisen suostumuksen tahi luvan saapua\nmorsiamen kotiin kosintakeskusteluja jatkamaan. Paikotellen vaatii\nkuitenkin tapa, etteivät morsiamen vanhemmat ensi kerralla anna\nlopullista suostumustaan; Karlyganissa sanotaan: _vyi kudolen valez köi\nluoz_ 'uuden _kudon_ ( = sulhasen isän) hevonen on lihava', jolla\ntahdotaan viitata, että kosiomiesten on tultava uudelleen. Arvaz\nPelgissä ei tavallisesti lopullista vastausta naimatarjoukseen anneta,\nennenkuin kolmannella kerralla. Karlyganissa nimitetään ensimäistä\nkäyntiä _nyi inan_ 'neidon tiedustaminen' ja vasta toista (_arberi\nbaston_) pidetään varsinaisena kihlausmatkana. V. Behterevin mukaan\nseuraa ensimäistä kosintayhtymystä, jossa kihlaus todellisuudessa jo on\ntapahtunut, n.s. \"suuri kosinta\", johon ottaa osaa koko morsiamen suku.\nTällöin saattaa lunnasraha, josta edellisellä kerralla on sovittu,\nvielä olla yksityiskohtaisen keskustelun alaisena. Samanlainen\nuudistettu yhtymys havaitaan Glazovin piirin tavoissa.\n\n\n\nKihlaus jd avioliiton toimeenpano.\n\n\nKihlauksen jälkeen havaitaan votjakkien avioliittotavoissa kaksi\nsuuntaa. Georgi ja Rytshkov kertovat morsiamen, sen jälkeen kun\nlunnasrahasta oli sovittu tahi se oli suoritettu, suuremmitta menoitta\nviedyn sulhasen kotiin. Samanlaisesta tavasta puhuvat muutamat\nmyöhäisemmätkin tiedot. Sarapulin piirissä vietiin morsian kihlajaisten\njälkeen sulhasen kotiin. Sen talon isännän, johon sulhasen isä\nkosintamatkalla pysähtyi, oli tällöin saatettava morsianta, jonka\nmukana vietiin tavallisesti osa myötäjäisiä. M. Buchin mukaan seurasi\nmorsian, jos kosintatilaisuudessa päästiin yksimielisyyteen, heti\nsulhasen kotiin. Vjatkan läänin kastamattomat votjakit veivät\nlunnasrahan suoritettuaan morsiamen heti luoksensa. Kasanin läänin\nkastamattomat votjakit ottivat kihlauksessa tapahtuneen lunnasrahan\nsuorituksen jälkeen morsiamen enemmittä menoitta sulhasen kotiin.\n\nAvioliittomenot eivät useimpien kuvausten mukaan tällaisissa\ntapauksissa loppuneet kuitenkaan tähän. Lyhyemmän tahi pitemmän\nsulhasen kotona oleskelun jälkeen palasi nuorikko takaisin\nsynnyinkotiinsa, josta hänet erikoisia menoja noudattamalla jonkun ajan\nkuluttua, uudelleen ja lopullisesti noudettiin miehensä kotiin.\n\nUseiden muiden kuvausten mukaan ei morsianta kihlauksen tapahduttua\nviedä sulhasen kotiin, vaan on kihlauksen ja avioliiton toimeenpanon\nvälillä pitempi tahi lyhyempi väliaika. Tämä väliaika saattaa joskus\nmuodostua huomattavan pitkäksi. Erään Vjatkan lääniä koskevan tiedon\nmukaan toimeenpantiin avioliitto vasta 2-3 vuotta kihlauksen jälkeen.\nPermin läänin votjakit vievät morsiamen sulhasen kotiin joskus puolen\nvuoden perästä kihlauksen jälkeen, mutta toisinaan kuluu tällä välin\nvuosi, pari, jopa kymmenenkin vuotta.\n\nTällä väliajalla saattaa sulhanen käydä tervehtimässä morsianta.\nAvioliiton toimeenpanon ajan lähestyessä käydään sulhasen puolelta\nmorsiamen kotona häiden vieton ajasta sopimassa. Karlyganissa on\nkäynnin nimenä _buzou ponon_ 'määräajan asettaminen', s.o. morsiamen\ntuontipäivästä sopiminen.\n\n\n\nJarashon ja suan.\n\n\nVotjakkien avioliittotapojen huomattavimpia ilmiöitä on se jo\naikaisemmin mainittu tapa, että morsian ensimäisen sulhasen kotiin\ntuonnin jälkeen palaa synnyinkotiinsa, josta jonkun ajan kuluttua\nuudelleen ja lopullisesti noudetaan miehelään. Tällaista tapaa\nnoudatetaan ei ainoastaan silloin, kun morsian heti kihlauksen ja\nlunnasrahan suorituksen tapahduttua viedään sulhasen kotiin, vaan\nsilloinkin, kun kihlauksen ja häiden välillä on olemassa väliaika.\nNäihin suhteisiin on meidän ennen kaikkea koetettava etsiä valaistusta.\n\nGeorgi kertoo nuoren parin luo morsiamen sulhasen kotiin tuonnin\njälkeen saapuneen morsiamen isän ja tuoneen lisän myötäjäisiin.\nLähtiessään otti hän tyttärensä mukaansa muutamiksi kuukausiksi, jopa\nkoko vuodeksikin. Takaisin tuotaessa ja nukkumaan asetettaessa teki\nnuorikko vastarintaa, kuten näidenkin aikana. Sulhastalossa pidettiin\ntällöin juhla, jossa huviteltiin ja pidettiin kestejä vielä enemmän\nkuin häiden aikana.\n\nMorsiamen ensimäisestä tuonnista puhuu Georgi siis häiden\nmerkityksessä. Useiden myöhäisempien kuvausten nojalla onkin morsiamen\nensimäiseen tuontiin katsottava liittyvän häämenojen toimituksia, ja\nmonet kertojat antavatkin ensimäiselle morsiamen tuonnille häiden\nmerkityksen. Kun morsiamen toisen tuonnin ohella aina noudatetaan\nyleisiä häämenoja, saattaa votjakeilla näin ollen tapahtua\nkahdenkertaiset häätoimitukset.\n\nNäistä ensimäiseen tuontiin liittyviä nimitetään tavallisesti\n_jarashoniksi_, toiseen _suaniksi_.\n\nMorsiamen synnyinkotiin palaamista vietetään paikotellen erikoisilla\nmorsiamen kotona tapahtuvilla juhlallisuuksilla. M. Buch nimittää\nensimaiseen morsiamen tuontiin liittyviä menoja kokonaisuudessaan\nnimityksellä, joka on syntynyt morsiamen takaisin palauksesta (\"_borys\nvetlys_\").\n\nSarapulin piirissä eroavat parin kuvauksen mukaan votjakkien tavat\nsiinä suhteessa huomattavasti niiden edellä esitetystä yleiskulusta,\nettä nuorikko palaa kahdesti syntymäkotiinsa.\n\nSeuraavassa tarkastelemme, missä olosuhteissa ja mitä menoja noudattaen\ncnsimäinen morsiitmen tuonti tapahtuu.\n\nKuten mainittu, tavataan useissa ensimäistä morsiamen tuontia\n(_jarashonia,_) koskevissa kuvauksissa varsinaisiin häämenoihin\nkuuluvia tapoja ja seremonioita. Ennen morsiustaloon lähtöä toimitetaan\nsulhasen kotona rukous. Morsiamen kotikylässä poiketaan ensiksi\npuhemiehen taloon, jossa paikotellen pidetään rukous. Morsiustalossa\ntapahtuvina menoina huomataan rukousmenot yhteisine syönteineen,\njuhla-ateriat kiitosmenoineen, kestitysmenot ja lahjojen jakaminen.\nMorsian esiintyy hunnutettuna, ja ennen matkalle lähtöä kuljetetaan\nhäntä joskus kolmasti lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri. Matkan\nyhteydessä noudatetaan tavallisia morsiusmatkan menoja. Sulhasen kotona\ntapahtuvista mainittakoon vastaanottomenot, rukousmenot, aviovuoteelle\nasettaminen siihen liittyvine menoineen sekä askaroittamismenot\n(vedelläkäynti, _sherbet_-juoman valmistaminen ja lattian\nlakaiseminen).\n\nMorsiamen heti kihlauksen tapahduttua seuratessa sulhasen kotiin, ei\nmorsiustalossa nähtävästi tapahtunut suurempia menoja kuin mitä\nkosintajuhlissa on tavallista. Morsianta viemässä ei myöskään ollut\nerikoista nuodejoukkoa, vaan ottivat kosinnan toimittajat hänet muitta\nmutkitta mukaansa.\n\nEnsimäiselle morsiamen tuonnille onkin luonteenomaista se, ettei\nmorsianta ole hakemassa nuodejoukko virkahenkilöineen, vaan muutama\nhenki sulhasen lähimpiä sukulaisia.\n\nMuutamien kuvausten mukaan tapahtui ensimäinen morsiamen tuonti\nnimenomaan ilman erikoisia menoja, tahikka lopulliseen tuontiin\nverrattuna pienempiä tahi vähäpätöisiä menoja noudattaen. J.P. Falk\nantaa jälkimäiselle tuonnille häiden merkityksen. Sarapulin piirissä ei\nGr. Vereshtshaginin mukaan _jarashonia_ varten tehty erikoisia\nvalmistuksia, eikä sillä ollut häiden merkitystä. Morsiamen kotona ei\ntapahtunut mitään erikoisia menoja. Sosnovin votjakeista kertoo sama\nkirjoittaja, että morsian vietiin sulhasen kotiin _ennen häitä_.\nVihkimisen jälkeen palasivat sekä mies että vaimo kumpikin kotiinsa,\neikä tätä vielä pidetty häinä. Erään samaa piiriä koskevan tiedon\nmukaan saapuivat sulhasen lähimmät sukulaiset morsiamen kotiin ja\nvierailtuaan siellä pari päivää, veivät lunnasrahan suoritettuaan\nmorsiamen nähtävästi ilman erikoisia menoja sulhasen kotiin, jossa\nmorsian viipyi vihkimiseen saakka. A. Fuchs mainitsee, etteivät\nvotjakit nimitä morsiamen ensimäistä tuontia häiksi sen vuoksi,\netteivät niiden yhteydessä pidä pitkiä pitoja. J. Vasilevin mukaan on\n_jarashon_ häämenojen ensi osa, _suan_ varsinaiset häät.\n\nToiselle morsiamen tuonnille on ominaista morsiamen nouto varsinaisella\nnuodejoukolla, jossa on erikoisia virkahenkilöltä. Samanlaisina\nesiintyvät häätavat niissä avioliittomenojen kuvauksissa, joissa\npuhutaan ainoastaan yhdestä morsiamen tuonnista. Suurimmassa osassa\nvotjakkien häätapojen kuvauksia osottavat _suanin_ aikana noudatetut\nmenot suurempaa rikkautta ja vaihtelevaisuutta kuin _jarashonsssa_\nesiintyvät.\n\nVaikkakin siis _jarashoniin_ liittyvät tavat saattavat sisältää\ntavallisia ja yleisiä häämenojen toimituksia, näyttää mainittu\navioliittomenojen osa toiseen morsiamen tuontiin verrattuna\nerikoispiirteitä, jotka oikeuttavat vertaamaan sitä kihlauksen\nyhteydessä noudatettaviin.\n\nVielä on erikoisesti huomioonotettava ensimäisen morsiamen tuonnin\nnimityksen merkitys ja etymologia. Munkácsilla tavataan _jarashon_\nkihlauksen ja kosinnan (_verlobung, freierei_) sekä ensimäisten häiden\nmerkityksessä, _jarash-_ 'sich verloben; freien; die erste hochzeit\nfeiern'. Wiedemannin mukaan (Syrj.-deutsch. Wörterb.) on _jarashon_\nFriede, Eintracht', _jarashtyny_ 'versöhnen', _jarashyny_ 'verloben,\nverbinden', _jarashyskyny_ 'sich verloben'. Paitsi sitä, että\n_jarashon_ siis esiintyy sekä kihlauksen että häiden merkityksessä,\nnäyttää se johtuneen merkitykseltään saman laatuisesta sanasta kuin\nvenäläisten ja mordvalaisten kosinta- ja kihlajaisjuhlien nimitykset\n(vrt. _lad'amo, lady, ladynki, zgovor_ j.n.e.).\n\nKun tämän lisäksi tunnemme, että morsian muutamien tietojen mukaan heti\nkihlajaisjuhlien jälkeen tuotiin sulhasen kotiin, ei liene epäilyksen\nalaista, etteikö ensimäinen morsiamen tuonti juuri kihlajaismenoista\nole kehittynyt erikoiseksi ja itsenäiseksi häämenojen osaksi. Morsiamen\noli tässäkin tapauksessa tehtävä tuo tärkeä matka synnyinkodista\nsulhasen kotiin, ja koko tapahtuma muistutti niin paljon varsinaista\navioliiton toimeenpanoa, että sen yhteydessä alettiin yhä enemmän\nnoudattaa varsinaisten häämenojen toimituksia.\n\nAjasta, jona morsian oleskelee sulhasen kotona ensimäisen tuonnin\njälkeen, käyvät tiedot kahtaalle. Toisten mukaan näyttää morsian\nviipyneen sulhasen kotona verrattain pitkän aikaa. Sarapulin piirissä\noleskeli morsian appivanhempien luona epämääräisen ajan, joskus\nmuutaman kuukauden, jopa vuoden tahi parikin. Elabugan piirissä\ntapahtui synnyinkotiin palaaminen kolmen, joskus kuuden kuukauden\nkuluttua tuonnin jälkeen. Mamadyshin piirissä viipyi morsian sulhasen\nkotona muutamia viikkoja. Kasanin läänissä kesti kysymyksessä oleva\noleskelu Pietarin päivästä viljankorjuuseen saakka.\n\nUseat tiedot osottavat sen sijaan morsiamen viipyneen sulhasen kotona\nverrattain lyhyen aikaa. Rytshkov mainitsee morsiamen oleskelleen\nsulhasen kotona vain viikon ajan. Georgin ja J.P. Falkin kuvausten\nmukaan ei tämä oleskelu myöskään näytä muodostuneen pitkäaikaiseksi.\nVjatkan läänissä muutti morsian isänsä luo heti häiden jälkeen, ja\nsaman käsityksen saa S. Maksimovin kuvauksesta. Sarapulin ja Kasanin\npiireissä tapahtui nuorikon palaus muutamia päiviä _jarashonin_\njälkeen. Malmyzhin piirissä palasi morsian joko heti tahi muutaman\npäivän kuluttua, Glazovin piirissä kolmantena päivänä tuonnin jälkeen.\n\nNuorikon vanhempiensa kotona oleskelu palaamisen jälkeen kestää\nuseampien tietojen mukaan verrattain pitkän aikaa. Monet sekä vanhemmat\nettä nykyaikaisemmat votjakkien avioliittotapojen kuvaajat asettavat\ntämän oleskelun lunnasrahan suorituksen yhteyteen. J.P. Falk kertoo,\nettä kun puolet lunnasrahasta oli suoritettu, vietiin morsian\nappivanhempiensa luo, ja vasta sitten, kun loput oli saatu\nsuoritetuksi, vietettiin juhlalliset häät. Tällä välin piti morsianta\nhänen isänsä kihlattuna kotonaan. N. Rytshkovin mukaan suoritti\nsulhanen kwymyksessä olevana synnyinkodissa oleskelun aikana, joka\nkesti kokonaisen vuoden, lunnasrahan. Georgi mainitsee nuorikon\nviipyneen synnyinkodissaan muutamia kuukausia, joskus koko vuodenkin.\n\nSamanlaisista suhteista puhuvat useat myöhemmät tiedot. V. Behterev\nkertoo, että nuorikko pian ensimäisen tuonnin jälkeen lasketaan\ntakaisin isänsä luo, jossa hän viipyy koko talven tahi siihen saakka,\nkunnes sulhanen on maksanut lunnasrahan. Samoin mainitsee S. Maksimov\nsulhasen koettavan selviytyä lunnasrahasta sillä aikaa, kun morsian\noleskelee synnyinkodissaan sinne palanneena. Glazovin piirissä\npäästettiin morsian häiden jälkeen takaisin isän kotiin, jossa hän\nviipyi pitkän aikaa. Tällä välin rakensi mies itselleen uuden pirtin ja\nmaksoi vähissä erin lunnasrahan. Kasanin piirin votjakit maksoivat\nloppuosan lunnasrahasta vasta toista kertaa nuorikkoa hakemaan\ntultaessa. M. Buchin mukaan viipyi nuorikko isänkodissaan siksi, kunnes\nsulhanen oli maksanut lunnasrahan.\n\nUseampien tietojen mukaan muodostuu morsiamen synnyinkodissa oleskelu\nnoin puolen vuoden pituiseksi. Jos _jarashon_ on vietetty Pietarin\npäivän aikana, tapahtuu _suan_ laskiaisen tienoilla tahi päinvastoin.\n\nGeorgi mainitsee morsiamen isän, tullessaan hakemaan tytärtänsä\ntakaisin, tuoneen lisän myötäjäisiin. Sarapulin piirissä annettiin\nmorsianta ensimäistä kertaa tuotaessa tavallisesti osa myötäjäisiä.\nKoska myötäjäisten määrä tavallisesti riippuu lunnasrahan suuruudesta,\ntuntuukin luonnolliselta, että niiden suoritus tapahtui vastaavassa\nsuhteessa jälkimäisen maksamiseen.\n\nNuorikon synnyinkodissa oleskelusta mainittakoon vielä, että hän koko\ntämän ajan käyttää neidon pukua. Georgi mainitsee hänen tänä aikana\ntyöskennelleen osaksi omaksi, osaksi vanhempiensa hyväksi. Joskus\nmainitaan nuorikon synnyinkotiin palauksen tarkoituksena olevan hänen\nosanottonsa syksyiseen viljankorjuuseen tahi peltotöihin keväällä, jos\n_jarashon_ on ollut talvella. J. Vasilev sanoo nuorikon tuodun takaisin\nsuorittamaan keskenjääneitä töitä. Kokonaan maataloudellisten seikkojen\nyhteyteen asettaa myöskin M. Haruzin kysymyksessä olevat nuorikon\nolinpaikan muuttelemiset. Ensimäisen tuonnin tapahduttua laskiaisen\ntienoilla, palaa nuorikko pian isänsä kotiin, jossa viipyy Pietarin\npäivään saakka eli varsinaisen maanviljelystyöajan alkuun. Sulhasen\nkotia palanneena viipyy nuorikko siellä peltotöiden loppuun saakka.\nPalattuaan syksyllä uudelleen synnyinkotiin, ottaa nuorikko siellä osaa\ntöihin, kunnes hänet marraskuun 24 p. lopullisesti viedään miehensä\nkotiin.\n\nSulhasen kotona oleskelun tarkoitukselle antavat Kasanin piirin\nvotjakkien tavat lisävalaistusta. Täällä saapuvat morsiamen vanhemmat\n_jarashonin_ jälkeen sulhasen kotiin. Tällöin tapahtuu sulhasen ja\nmorsiamen sukulaisten kesken seremoniallinen väittely morsiamen\nominaisuuksista. Sulhasen puolelta esitetään morsiamen huonoja avuja ja\nväitetään, että talossa kaikki on alkanut käydä onnettomasti nuorikon\ntuonnin jälkeen. \"Otettuamme tyttärenne on onnemme mennyt taapäin ja\nkarja alkanut vähentyä. Tyttärenne näyttää tuottavan onnettomuutta ja\nolevan laiska; juuri hänen tulonsa jälkeen olemme köyhtyneet.\"\nMorsiamen sukulaisten puolelta taasen vastaväitteitä tehden kuvataan\nhänen ahkeruuttaan ja työteliäisyyttään kotona ollessa. Tällainen\nkiistely jatkuu seremoniallisen vuoropuhelun muodossa pitkän aikaa.\n-- M. Buch käsittää morsiamen sulhastalossa oleskelun jonkunmoiseksi\nkojeavioliitoksi (\"_eine Ehe auf Probe_\"). Samanlainen merkitys\n(_probeehe_) on sillä Munkácsin votjakin kielen sanakirjan mukaan.\n\n\n\nHäidenvieton aika.\n\n\nHäidenviettokausia on votjakeilla kaksi: toinen kesällä heti Pietarin\npäivän jälkeen, toinen laskiaisen aikaan, _jarashonin_ tapahtuessa\nlaskiaisen tienoissa, pidetään _suan_ Pietarin päivän jälkeen. Joskus\nsaattavat _jarashon_ ja _suan_ tapahtua päinvastaisessa\njärjestyksessä.\n\nNäistä molemmista kausista näyttää kesäinen olevan etusijalla, _suan_\nvarsinaisten häiden merkityksessä vietetään useimmiten kesän aikaan.\nTätäpaitsi mainitaan joskus erikoisesti kesä varsinaisena\nhäidenviettoaikana.\n\nKäsitys kesästä häidenvietolle sopivana vuodenaikana tavataan näin\nollen votjakeillakin. Venäläiset kirkolliset suhteet ovat\nsilminnähtävästi aikaansaaneet sen, että heidänkin tavoissaan kesäinen\nhäidenviettokausi alkaa Pietarin päivästä ja talvinen sattuu laskiaisen\ntienoille.\n\n\n\n\nHäämenot.\n\n\nEdellä olemme jo kosketelleet joitakuita varsinaisiin häidenvietossa\nnoudatettuihin tapoihin kuuluvia menoja. Ottaessamme ne seuraavassa\nlähemmän tarkastelun alaiseksi, käsittelemme molempien morsiamen\ntuontien yhteydessä noudatettavia tapoja ja menoja yhdessä, sikäli kuin\nne laadultaan ja merkitykseltään ovat yhteenkuuluvia eivätkä häämenojen\nmolempien jaksojen selvittelyn kannalta vaadi erittelyä.\n\n_Sulhastalossa ennen nuodematkalle lähtöä_ tapahtuvista menoista ovat\nhuomattavimmat _rukousmenot_. Ne ovat ylipäätänsä saman laatuisia kuin\nkosintamatkalle lähdettäessä noudatettavat. Huomattavaa niissä on\nvainajien puoleen kääntyminen. Mamadyshin piirissä ottaa rukoukseen\nosaa sulhasen sukulaisia. Rukouksen jälkeen heitetään leivänpaloja\nuunin luo asetettuun astiaan ja lausutaan: \"Vanhukset, elkää koskeko!\nSallikaa hyvin sinne saapua ja hyvin palata!\"\n\n\n\nNuodematka.\n\n\nAikaisemmin olemme tehneet selkoa siitä erotuksesta, mikä nuodematkan\nsuhteen vallitsee _jarashonin_ ja _suanin_ välillä. Kuten mainittu,\nnoudetaan morsian lopullisesti miehelään nuodejoukon kanssa, johon\nkuuluu erinäisiä virkahenkilöltä. Näiden joukossa havaitaan vanhempi\nkunniajohtaja _kudo, l. bydzym kudo_ 'suuri _kudo_'. Vastaava\nnaispuolinen toimihenkilö on _tuklatshi_. M. Buchin mukaan ovat nämä\nsukulaisia. J. Vasilevilla tavataan häämenojen johtajana ja\njärjestäjänä _töre_ 'Vorsitzender'. _jarashonin_ aikana on sinä\nmorsiamen serkku, _suanin_ aikana sulhasen.\n\nNäitä paitsi johtaa nuodejoukkoa kaksi nuorempaa toimimiestä, joiden\nasema ja tehtävät muistuttavat venäläisillä, tsheremisseillä ja\ntshuvasseilla tavattavien kaksoisnuodemiesten (_drushkain_, \"suuren ja\npienen vävyn\") asemaa häämenoissa. Heitä nimitetään _bydzym kazak_ ja\n_poktshi kazak_ ('iso ja pieni k.') tahi _nyl vaisjos_ ('neidon\ntuojat') ja ovat he votjakeillakin nuorempia miespuolisia sukulaisia.\nLisäksi saattaa häiden aikana toimia virkahenkilönä kosinnassa\nesiintynyt _az-vetlis_ 'edelläkulkija' tahi _az-vorttis_ 'edelläajaja'.\nNaispuolisista virkahenkilöistä on vielä mainittava morsiamen\nseuralais- ja avustajaneito _nyl-biztis l. biztis-nyl tahi kazak-nyl_.\n\nProf. Wichmann esittää _kudo_- ja _tuklatshi_-sanat tshuvassilaisina\nlainasanoina, edellisen merkityksessä _brautwerber, freiwerber, vater\ndes schwiegersohnes od. der schwiegertochter_. Muotonsa puolesta katsoo\nhän _kudo_-sanan voivan yhtä hyvin olla lainatun tatarista kuin\ntshuvassista, mutta merkitykseensä nähden on se lähempänä\ntshuvassilaista.\n\n_Kudo_-sanan merkityksen suhteen viittaamme siihen, mitä mordvalaisista\npuhuttaessa on mainittu sen merkityksestä mordvassa ja tshuvassissa.\nMahdotonta ei olisi, että sana votjakin kielessäkin olisi saanut\nnaimisiinjoutuvien isien merkityksen venäläisestä vaikutuksesta.\n\nMuutamat kuvaukset puhuvat sulhasen osanotosta morsiamen noudantaan\netenkin _suanin_ aikana.\n\nLukuisien toisten tietojen mukaan ei sulhanen sitävastoin ole mukana\nmorsianta noudettaessa, _jarashonin_ aikana hän useimmissa tapauksissa\njää pois nuodematkalta, ja _suanissakin_ hänen usein nimenomaan\nmainitaan jäävän pois. Toisten kuvausten mukaan hän ei ylipäätänsä\nesiinny näissä menoissa.\n\nTämän seikan yhteydessä tarkastelemme sulhasen asemaa ja esiintymistä\nvotjakkien avioliittomenoissa yleensä.\n\nAikaisemmasta on sulhasen syrjäinen ja passivinen asema kosinnassa\nmeille tunnettua. Häämenoissa ei niinikään useimpia kuvauksia\nseuratessa tämä saata olla kiinnittämättä huomiota. Vielä\nsulhastalossakin tapahtuvien menojen aikana pysyttelee sulhanen\nsyrjässä. Muutamien tietojen mukaan hän pakenee nimenomaan pois kotoa\nmorsianta tuotaessa. Eräässä Kasanhi lääniä koskevassa kuvauksessa\nmainitaan, että sulhasen läsnäolo on avioliittomenoissa tarpeellinen\nvain vihittäessä, milloin häiden yhteydessä on tapana vihittäytyä.\nEräässä kylässä sulhanen työskenteli metsässä nuodematkan aikana,\nmakasi lavitsalla toisessa pirtissä sillä aikaa, kun hänen kotonansa\npidettiin häitä. Sosnovissa pysyttelihe sulhanen morsiamen tuonnin\njälkeen piilossa seuraavan päivän iltaan saakka. Arvaz Pelgissä on\nsulhasen häämenojen alkuosan aikana oleskeltava kotoa poissa, naapurin\nluona. Hän saapuu salaisin puolin häätaloon vasta vähää ennen\naviovuoteelle asettamista, suoraan makuuaittaan.\n\nNiiden kuvausten suhteen, jotka puhuvat sulhasen osanotosta\nnuodematkaan, on huomattavaa, että useimmat niistä koskevat Glazovin\npiiriä (Shestakov, Gavrilov, Mahaev, Luppov), jonka häätavoissa yleensä\nnäkyy selvä venäläinen vaikutus, niin että ne esim. siinä poikkeavat\nvotjakkien häämenojen yleisestä kulusta, ettei morsian palaa takaisin\nsynnyinkotiin. Sulhasen osanottoa nuodematkaan saatettaneen näin ollen\npitää myöhäsyntyisenä tapana.\n\nParin tiedon mukaan tulee nuodematkalle lähtijöitä olla epätasalukuinen\njoukko. Karlyganissa lähdetään matkalle myöhään illalla tahi puolenyön\naikana. Kuten kosintamatkalla, pysähdytään hääretkelläkin morsiamen\nkotikylässä välittäjän taloon, jossa juhlitaan ja pidetään joskus\nrukous.\n\n\n\nMorsiustalossa.\n\n\nKäytettävinämme olevista kuvauksista puhuvat vain harvat jonkunmoisista\nseremonioista nuodejoukon vastaanotossa, mutta yleensä ei vastaanotto\nvotjakeilla näytä muodostuneen säännöllisiä ja yhtenäisiä tapoja\nsisältäväksi häämenojen osaksi.\n\nMuutamissa kuvauksissa kerrotaan kuitenkin ruokatavaroilla\nvastaanotosta. Glazovin piirissä ottaa vanhin morsiamen perheestä\nruokatavaroita (leivän, munakeittoa, juustokakkuja, voita ja suolaa)\nsisältävän, karttuunihuivilla peitetyn maljan, hänen vaimonsa ja muut\nnaiset olutta ja kumyshkaa, ja tulee pihamaalle nuodejoukkoa vastaan,\npyytäen siihen kuuluvia nauttimaan kestityksestä. Pyyntöä noudattavat\nensiksi sulhanen, sitten muut nuodejoukkolaiset. Sarapulin piirissä\notettiin nuodejoukko vastaan pihalla, johon oli asetettu pöytä\nleipineen, suoloineen, kumyshkoineen ja oluineen. Zavalovin volostissa\noli vastaanotossa käytännössä ruokatavaroita. Kasanin piirissä saapuu\nmorsiamen isä _az-vetlisin_ taloon mukanaan olutta, jolla kestitsee\nnuodemiehiä, pyytäen heitä luokseen. Vieraita ei morsiustalossa\nkuitenkaan aluksi päästetä sisälle, jonka vuoksi he tekevät pihalle\nsuuren nuotion. Sisälle astuttuaan he eivät saa mennä katon jakohirttä\nkauemmaksi, vaan on heidän siinä odotettava lupaa saada yhtyä morsiamen\npuolen vieraisiin.\n\nYleisenä votjakkilaisena tapana on pidettävä morsiamen piilottautumista\ntahi kotoa poistumista nuodejoukon saapumisen ajaksi. Se esiintyy sekä\n_jarashonissa_, että _suanissa_. Mamadyshin ja Glazovin piireissä hakee\nnuodejoukko morsiamen piilokortteerista, mukanaan ruokatavaroita.\nEdellisessä pidetään piilokortteerissa rukous, jälkimäisessä tapahtuu\nmorsiamen seremoniallinen ruokkiminen. Tätäpaitsi morsian Glazovin\npiirissä kesken morsiustalossa tapahtuvien menojen piilottautuu\nystävättärineen ruispeltoon, josta nuodejoukko käy hänet etsimässä.\n\nEdelleen huomataan näissä tavoissa sellainen piirre, että morsian\nmuutamien kuvausten mukaan oleskelee erillään varsinaisesta\nhääjoukkueesta aina lähdön edellä tapahtuviin menoihin saakka. Tämän\ntavan vaikutuksesta tapahtuu esim. lahjojen jakaminen joskus sukulaisen\nvälityksellä. Esille tuotaessa on morsian huivilla tahi morsiushunnulla\n(_byrkentshik, shobyret_) verhottuna. Karlyganissa oleskelee morsian\nnaispuolisten vieraittensa ympäröimänä _kenosissa_, jossa hänen on\nlauluilla ja kanteleen soitolla huvitettava vieraitansa. Tämän\naikaisemmin tsheremissien tavoissa esiintyneen piirteen yhtäläisyydestä\neräiden turkkilais-tatarilaisten kansojen tapojen kanssa olemme edellä\npuhuneet.\n\nNuodejoukon saapumisen jälkeen tapahtuvista menoista ovat yleisimpiä\n_rukousmenot_, joihin liittyy yhteinen (nuodeväen ja morsiamen\nsukulaisten välinen) syönti. Sarapulin piirissä yhtyy rukoukseen\nkolminkertainen kynttilän ympäri kulkeminen. Karlyganissa on sen aikana\nkäytännössä nuodeväen tuoma lahjaleipä (_salam_). Arvaz Pelgissä\ntoimittaa rukouksen morsiamen isä puurovatia kädessään pidellen.\n\nRukousmenoja seuraa usein yleinen juhla-ateria. Sen perästä tahi\nvälillä tapahtuneen lahjojen jaon jälkeen seuraavat n.s.\n_kiitosseremoniat_, joille on ominaista se, että kunkin\nnuodejoukkolaisen on polvistuneena runomuotoisesti tahi laululla\nlausuttava kiitoksensa morsiamen vanhemmille, joskus jokaiselle\nmorsiamen sukulaiselle erikseen. Karlyganissa tapahtuu meno sellaisessa\njärjestyksessä, että isäntäväki kiittää nuodemiehiä lahjaleivästä,\nlaulaen kunkin edessä polvillaan kiitoslaulun. Tämän tapaisia menoja on\nturkkilais-tatarilaisten kansojen häätavoissa.\n\nGlazovin piirin menoissa tavataan jo aikaisemmin puheenaolleen sulhasen\nosanoton ohella _sulhasen ja morsiamen välinen yhteinen syönti_.\nErikoisesti huomioonotettavaa on tässä tapahtuva avioparin asettuminen\nvaatealustalle, mikä samassa häämenojen kohdassa on osottautunut olevan\nyleistä venäläisissä tavoissa. V. Behterevin kuvauksessa tavataan\nruoskallalyöntimeno, jonka toimittajana on sulhanen; kuvaus koskee siis\nsellaisia häitä, joissa sulhanen on nuodematkalla mukana.\n\nEdelleen huomataan _valemorsiamen_ esiintyminen Glazovin piirissä.\nSamaten havaitaan sikäläisissä menoissa _pöydän ympäri kulkeminen_,\njosta muissa votjakkien häätapojen kuvauksissa yleensä ei puhuta, mutta\njoka varsinkin mordvalaisissa ja venäläisissä tavoissa vastaavassa\nkohdassa ei ole harvinainen.\n\nKestitsemismenot ja lahjojen jakaminen tapahtuvat milloin aikaisemmin,\nmilloin lähdön edellä suoritettavina toimituksina.\n\nEnnen matkalle lähtöä tapahtuvina toimituksina tavataan morsiamen\nkuljettaminen synnyinkodin eri paikoissa (pirtissä, aitassa, vajassa,\nnavetassa j.n.e.) ja niiden hyvästeleminen. Ennen lähtöä itkee morsian\neroitkuja vanhemmilleen ja sukulaisilleen tahi hyvästelee muutoin\nheitä. A. Fuchsin mukaan alkaa morsian itkeä jo silloin, kun nuodeväki\nympäröi hänet. Kun myötäjäisiä aletaan asettaa vankkureihin, ulvoo\nmorsian ääneensä ja jatkaa tätä, kunnes hänet on kannettu ulos pirtistä\nja asetettu vankkureihin.\n\nMatkallelähdössä tapahtuu vielä ympärikulkemisia ja\nympärikuljettamisia. Yleisintä on morsiamen kuljettaminen\nlähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri. Karlyganissa kuljetetaan morsianta\nkolmasti hääsaattueen ympäri. Glazovin ja Sarapulin piireissä tapahtuu\nkoko hääsaattueen ympärikulkeminen, ympärikulkijana joku häiden\nvirkahenkilö. Viimeksimainitussa piirissä vedetään tällöin\nmorsiussaattueen ympärille kirveellä viiva. Morsiamen on huudahdellen\nhypättävä alas ajoneuvoista, ikäänkuin häntä vietäisiin väkisin. Vasta\nkolmannella kerralla hän jää niihin istumaan. Kasariin piirissä morsian\nistuuduttuaan nousee ylös ja istuutuu uudelleen (3 kertaa).\nKarlyganissa hän kolmasti kohottautuu ylös, ikäänkuin pois noustakseen.\n\n\n\n\nMorsiusmatka.\n\n\nUseissa kuvauksissa mainitaan morsiamen matkalla sulhasen kotiin\nitkevän ja valittavan. Mamadyshin piirissä vietiin morsian ratsun\nselässä kylän ulkopuolelle. Noin sata syltä kylän reunasta edennyttyä\ntehtiin saattajien ja hääjoukon välille veitsellä viiva ja asetettiin\nmorsian ajoneuvoihin, joissa hän jatkoi matkaansa. Sarapulin piirissä\nheitettiin jokaisella pellonveräjällä vainajille leipää ja pyydettiin\nniitä varjelemaan taudeilta. Glazovin piirissä oli morsiamen\nvälttämättömästi kylän ulkorajalla hypättävä pois ajoneuvoista ja\nkarattava takaisin kotiinsa. Kasanin läänissä hyppäsi morsian A.\nFuchsin kuvauksen mukaan kolmasti pois ajoneuvoista. Kasanin piirissä\nhän kylvöpellon ohi ajettaessa nousee oman kylvöosuutensa kohdalla\najoneuvoista ja kulkee sen poikki, jotta sukulaiset viljankorjuun\naikana näkisivät hänen jälkensä ja muistaisivat häntä.\n\n\n\nSulhastalossa.\n\n\nSulhastalossa morsiamen noudon jälkeen noudatetuista menoista antaa\nGeorgi eräitä yksityiskohtaisia tietoja. Morsian tuotiin sulhasen\nkotiin hunnutettuna. Pukeuduttuaan eri huoneessa naineen naisen pukuun,\nastui morsian juhlavieraiden joukkoon ja asettui oven luo levitetylle\nverkapeitolle. Tällä aikaa uhrasi uskonnollistenmenojen toimittaja\n(\"_Tor Kart_\") lasin olutta ja kääntyi rukouksin jumalien puoleen,\nanoen vastanaineille onnea elatuksen ja rikkauden hankkimisessa sekä\nlasten synnyttämisessä. Tämän jälkeen tarjoili joku morsiamen\npuolelaisiin kuuluva neitonen häävieraille mettä tahi olutta, jolloinka\nmorsian asettui kunkin eteen polvilleen, jääden siihen asentoon, kunnes\nmalja oli tyhjennetty.\n\nMyöhemmissä kuvauksissa, jotka yksityiskohtaisemmin koskettelevat tätä\nhäämenojen kohtaa, puhutaan erikoisista menoista morsiamen ja\nhääsaattueen vastaanottamisessa. Niiden yleisimmäksi piirteeksi on\nkatsottava ruokatavaroiden tahi kestitysaineiden esilletuonti pihalle\ntahi portaiden eteen. Vastaanottajina ovat sulhasen vanhemmat. Myöskin\ntoimitetaan tällöin usein rukous ja nautitaan yhteisesti esilletuotuja\nruokia tahi juomia. Eräillä paikkakunnilla (Malmyzhin ja Kasanin\npiirikunnat) esiintyy vastaanotossa myöskin sulhanen, jolloinka\ntapahtuu avioparin välinen yhteinen syönti. Lukuunottamalla sen, mitä\naikaisemmin on käynyt selville sulhasen osanotosta häämenoihin yleensä,\nsekä millaiseksi useimmat kuvaukset sen esittävät morsiamen tuonnin ja\nvastaanoton aikana sekä sitä lähinnä seuraavien toimitusten suhteen, on\nsulhasen esiintymistä vastaanotossa pidettävä sen votjakeilla\naikaisemmin vallinneen ja paikotellen vieläkin vallitsevan kannan\nvastaisena, jonka mukaan sulhanen morsianta tuotaessa ei ole esillä\neikä usein kotonakaan. Puheenalaisissa kuvauksissa tavattava samalle\nalustalle asettautuminen on samoilla edellytyksillä mahdollinen. Nämä\ntoimitukset lienevätkin tässä häämenojen kohdassa myöhäsyntyisiä.\n\nMordvalaisten ja venäläisten tavoissa yleinen leivällä ja suolalla\nvastaanottaminen tavataan, paitsi Sosnovin votjakeilla, myös Glazovin\nja Kasanin piireissä. Näistä ovat kahden ensinmainitun paikkakunnan\ntavat useissa suhteissa osottaneet erikoista venäläispiirteisyyttä.\n\nArvaz Pelgissä kuljettaa anoppi morsianta tämän ajoneuvoista\nlaskeuduttua kolmasti niiden ympäri, ja Kasanin piirissä kulkee morsian\nniinikään kolmasti vankkurien ympäri. Vastaanoton jälkeen viedään\nmorsian tavallisesti aittaan.\n\nKuten muutamien kuvausten mukaan morsiustalossa tapahtuvien menojen\naikana, huomataan tarkastelunalaisessa häämenojen kohdassa eräänlainen\nmorsiamen eristäytyminen niiden alkupuolella. Vastaanoton jälkeen\naittaan mentyään tulee morsian esille toimittamaan kestitysmenoa tahi\nlahjojen jakoa, mutta poistuu näiden jälkeen joskus uudelleen aittaan.\nArvaz Pelgissä oleskelee morsian aitassa, jossa hän kanteleen soitolla\nsäestää luoksensa kokoontuneitten nuorten tanssia. Tämä erilleen\nleiriytyminen on kuitenkin paljoa huomattavampana ja selvempänä\nesiintynyt tsheremissien tavoissa.\n\nVastaanoton jälkeen sulhastalossa tapahtuvat menot osottavat eri\nkuvausten mukaan sangen suurta vaihtelevaisuutta. Paitsi sitä, että\ntavat todella eri seuduilla vaihtelevat, on näiden suhteen, kuten usein\nmuulloinkin, eri huomiontekijöiden käsitys tapojen ja menojen laadusta\nja kulusta vaikuttanut heidän kuvauksiinsa.\n\nLähimpänä jatkona vastaanottomenoille on varmaankin pidettävä M. Buchin\nkuvaamaa tulisijan ympäri kulkemista. Vaikkakaan sitä tämän muotoisena\nja tähän häämenojen kohtaan kuuluvana ei tavata muissa kuvauksissa, on\nsille annettava yleisempi merkitys siksi, että morsiustalossa\ntapahtuvana yleisemmin esiintyvä kynttilän ympäri kulkeminen on sille\nläheisenä analogiana. Paitsi sitä, että ympärikulkeminen kumpaisessakin\ntapauksessa esiintyy tulen ympäri kulkemisena, on sekä kynttilän että\ntulisijan ympäri kulkemiselle yhteistä se, että meno tapahtuu\nrukouslauluja laulaen ja että joka kerta pysähdytään pyhäinkuvien\nedessä. Morsiustalossa on menon johtajana uskonnollisten menojen\ntoimittaja, sulhastalossa juohdemies.\n\nVaikkakin tulisijaan kohdistuvat menot ovat yleisimpiä eri kansojen\nhäämenoissa tavattavista seremonioista, sisältävät kysymyksessä\nolevat votjakkien menot piirteitä, jotka viittaavat siihen, että\nkirkolliset vihkimämenot ovat mahdollisesti niihin vaikuttaneet.\nKreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan kuuluu papin ja avioparin\nkolminkertainen kulku vihkimäalttarin (_analoj_) ympäri. Votjakkien\ntavoissa esiintyvät puheenalaiset ympärikulkemiset kynttilän ja\ntulisijan, siis tulen ympäri kulkemisena, jota ne kirkollisessa\nvihkimäseremoniassa eivät ole. Mutta mahdotonta ei ole, että votjakkien\ntapoihin vanhastaan kuulunut tulen ympäri kulkeminen kirkollisesta\nvaikutuksesta on muodostunut tällaiseksi uskonnollista laatua olevaksi\nmenoksi.\n\nGeorgi puhuu kuvauksessaan avioparin _istuttamisesta yhteiselle\nalustalle_. Siihen liittyi rukouksia ja siunatun oluen yhteinen\nnauttiminen. Tälle menolle antaa Georgi varsinaisen avioliiton\nvahvistusmenon merkityksen. A. Fuchs kuvaa menoa, joka muuten\nyksityiskohtaisesti vastaa Georgin esittämää, paitsi että siinä vielä\nkysyttiin naimisiinmenijöiden suostumusta ja mainittiin heitä nimeltä.\n\nJ.P. Falkilla tavataan niinikään kuvaus votjakkilaisesta\n\"vihkimäseremoniasta\". Sen mukaan antoi hengellisten menojen toimittaja\navioparin maistaa siunattua leipää ja suolaa sekä olutta, lausuen\nsamalla rukouksen.\n\nNäissä kuvauksissa on keskinäisen vertailun kannalta havaittavissa\nsiksi paljon yhteisiä piirteitä, että niiden on katsottava koskevan\npääasiassa saman muotoista menoa.\n\nKuten äsken puheenaolleille ympärikulkemismenoille, on tälle menolle\nominaista se, että sen suorittaa hengellisten menojen toimittaja.\nEdelleen liittyy siihen rukouksia ja _siunatun_ juoman tahi\nsuolan-leivän ja juoman nauttiminen. Juoman ja ruoan yhteinen\nnauttiminen on kyllä yleisimpiä eri kansojen avioliittotapojen\nseremonioita ja tavataan useissa eri kohdissa votjakkien\navioliittotavoissa yksinkertaisessa muodossaan. Se saattaa semmoisenaan\nnäin ollen olla vanha vötjakkilainen tapa. Tässä kuvatussa menossa,\nsitä kokonaisuudessaan tarkasteltaessa havaitaan kuitenkin helposti\nyhtäläisyyksiä kreikkalais-katolisen vihkimäseremonian kanssa.\nEnsiksikin esiintyy se ennen kaikkea uskonnollisluonteisena\ntoimituksena, jommoista merkitystä yhteisellä syönnillä tahi juonnilla\nyleisenä avioliiton vahvistusmenona tavallisesti ei ole. Tunnettua on,\nettä kreikkalais-katoliseen vihkimäseremoniaan liittyy kolminkertainen\navioparin välinen siunatulla vedellä sekoitetun viinin nauttiminen.\nTsheremisseistä puhuessamme olemme naimisiinmenijöiden suostumuksen\nkysynnän, josta A. Fuchs votjakkien tavoissa puhuu, havainneet\nyleisenä kuuluvan muhamettilaiseen vihkimätoimitukseen. Myöskin\nkreikkalais-katolisessa vihkimisessä kysytään, menevätkö naimisiin\njoutuvat omasta tahdostaan avioliittoon. Siihen kuuluu myöskin sulhasen\nja morsiamen nimeltä mainitseminen, josta A. Fuchs tarkastelunalaisessa\nvotjakkiiaisessa menossa puhuu. Georgin ja Fuchsin mainitsemalla\nyhteiselle alustalle asettamisella, joka sekin muuten saattaa\nkuulua yleisiin n.s. istuttamismenoihin, on vastaavaisuutensa\nkreikkalais-katolisessa vihkimisessä.\n\nVotjakkien \"vihkimäseremonia\" näyttää siis muodostuneen uskonnollista\nlaatua olevaksi juhlalliseksi avioliiton vahvistusmenoksi kirkollisesta\nvaikutuksesta. Tämä ei kuitenkaan sisällä sitä, että siinä esiintyvät\nyhteinen syönti ja juonti sekä yhteiselle alustalle asettuminen\nolisivat votjakkien tavoissa täältä peräisin. Etempänä näemme niillä\nniinkin hyvin tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa kuin\navioliittotavoissa yleensä olevan paljoa laajemman merkityksen.\n\nMuista tännekuuluvista tavoista on huomattava _valemorsiamen_\nesiintyminen, joka tapahtuu sillä aikaa, kun morsiamen päähän aitassa\npuetaan naineen naisen tahi nuorikon päähine. Valemorsiamena esiintyy\nmorsiamen vaatteisiin pukeutunut nainen, joka käy näyttäytymässä\nhääväelle.\n\nErittäin runsaasti tavataan tässä häämenojen kohdassa rukousmenoja.\nPaitsi aikaisemmin vastaanottoon, ympärikulkemismenoihin ja\n\"vihkimäseremoniaan\" liittyviä rukouksia, pidetään usein pian\nvastaanoton jälkeen erikoinen rukous pirtissä tahi _kualassa_;\ntätäpaitsi yhtyy aviovuoteelle asettamiseen ja vedelläkäyntimenoon\nrukousmenoja. Ruokatavaroiden (puuron, leivän, voin j.n.e.) käsissä\npiteleminen rukousten aikana on yleistä. Glazovin piirissä tavataan\nniiden sijalla siunausmenoja, joissa sulhasen ristivanhemmatkin\nesiintyvät. Tässä suhteessa yhtyvät mainitun paikkakunnan votjakkien\ntavat mordvalais-venäläisiin.\n\n_Kestitysmenot_ saattavat votjakeilla tapahtua erillisinä toimituksina\neri kohdissa puheenaolevaa häämenojen sarjaa, tavallisimmin kuitenkin\nensimäisen hääpäivän loppupuolella, joskus seuraavana päivänä\naskaroittamisseremonioiden yhteydessä. Kestitysmenoon yhtyy joskus\nmorsiamen toimittama lahjojen jakaminen sulhasen sukulaisille.\nMolemminpuolinen tahi yksipuolinen _lahjoittaminen_ tapahtuu usein\nkestitsemisen yhteydessä, joskus pian vastaanoton jälkeen tahi\nhäämenojen lopulla.\n\nAskaroittamismenojen yhteydessä tapahtuvassa kestitsemisessä tarjoilee\nmorsian valmistamaansa _Sherbet_-nimistä mesijuomaa, josta koko meno on\nsaanut nimityksensä (_sherbet juon_). Juoman nimitys on saatu\nturkkilais-tatarilaiselta taholta, _sherbet_ tavataan nimenomaan\nhääjuomana esim. tatareilla, osmaneilla ja persialaisilla.\n\n_Askaroittamismenoista_ on ensi sijassa mainittava vedelläkäynti, joka\nsuoritetaan tuontipäivän menojen loppupuolella, seuraavana päivänä tahi\njoskus kolmantena päivänä. Useissa paikoissa jätetään veteen erilaisia\nuhriantimia, jotka osotetaan veden haltijalle (_vu-murt_). Glazovin\npiirissä kaadetaan vesipaikkaan olutta ja kumyshkaa veden haltijalle\nsekä heitetään veteen rahoja. Bessermaninuorikko lausuu, heittäessään\nvesipaikkaan kuparirahan: \"Elköön vesi minua säikyttäkö vaan pesköön,\nelköönkä _vu-murt_ minuun koskeko!\" Wichmannin mukaan vievät\nbessermanit vedelle sekä sulhasen että morsiamen, antaakseen heidän\n\"astua veteen\". Morsian heittää veteen leivänkannikan ja voita lausuen:\n\"Elköön vesi-äiti peljästyttäkö karjaamme. Suojelkoon hän hyvin\n(karjaa)!\"\n\nÄrvaz Pelgissä saa morsian lähteen reunalle pannun rahan, Karlyganissa\ntyttönen, joka on tullut vesipaikkaa neuvomaan. Sarapulin piirissä\nviedään vesipaikalle yksi leivistä, joka rukoiltaessa oli pöydällä;\nvesiämpäriin pannaan raha.\n\nV. Koshurnikovin mukaan pestiin morsian vesimatkalla joen rannalla\nolevassa saunassa. Tuomallaan vedellä kestitsi morsian häävieraita.\nSarapulin piirissä otti sulhasen äiti vastaan vesipaikalla mukana\nolleen leivän ja tuodun veden sekä antoi ne _törelle_, joka ripotteli\nvedellä kaikkia läsnäolevia; tuodusta vedestä keitettiin myös puuroa.\nElabugan piirissä heittelevät vesimatkalla olevat nuoret vettä\ntoistensa päälle ja Arvaz Pelgissä koettaa morsian kastella\nammentamallansa vedellä mukanaolijoita, jotka puolestaan valavat vettä\nkauhasta morsiamen päälle.\n\nVedelläkäyntiä seuraavat eräät muut askaroittamiset, joista edellisestä\ntunnetaan _sherbet_-juoman ja puuron valmistaminen tuodusta vedestä.\nGlazovin piirissä on morsiamen valmistettava puuroa tuodusta vedestä\nsekä paistettava ohukaisia. Bessermanilainen morsian paistaa ohukaisia.\nElabugan piirissä sekä bessermaneilla on morsiamen laastava lattiaa.\n\nKasanin ja Glazovin piirien tavoissa on huomioonotettava edellä\npuheenaolleen kylpemisen yhteydessä tapahtuva \"neidon elämän\nkadottamisen\" itkeminen ja neidon päähineen poisanto, jotka tunnemme\nyleisiksi venäläisissä neitoiltamenoissa noudatettaviksi seremonioiksi.\nMorsiamen kylpeminen näyttää tästä päättäen tulleen votjakkien tapoihin\nvenäläiseltä taholta.\n\nArvaz Pelgissä viedään morsian hääpäivän iltana vedelläkäynnin jälkeen\nruispellolle. Täällä piilotetaan nuorikon päähine (_ashjan_) rukiiseen,\njosta hänen on se apulaisneitosen avulla löydettävä.\n\n_Aviovuoteelle asettamiseen_ liittyy rukousmenoja ja usein avioparin\nvälinen yhteinen syönti. Glazovin piirissä riisuu morsian sulhasen\njalkineet ja saa siitä häneltä rahan. Tämä on yleinen venäläinen tapa\naviovuoteelle asettamisessa.\n\nMuista tämän yhteydessä olevista tavoista mainittakoon vielä, että\nGlazovin piirissä makuuvuoteen yli levitetään suojuspeitto (_polog_) ja\nettä morsian Sarapulin piirissä vietiin makuuaittaan kantamalla.\n\n\n\n\n\n\nII\n\nMuutamat tutkimuksenalaiset tavat muiden suomalais-ugrilaisten y.m.\nkansojen tapojen valossa sekä niiden yleisen laadun ja merkityksen\nkannalta tarkasteltuina.\n\n\n\n\nEdellisessä osassa on tutkimuksenalaisten kansojen tapojen kuvailevan\nesityksen yhteydessä tehty vertailuja muiden kansojen tapoihin\netupäässä vain sikäli kuin yhtäläisyydet naapurikansojen tapojen kanssa\novat olleet verrattain silminnähtäviä. Osotetuista yhtäläisyyksistä on\nmonet usein jo semmoisenaan katsottava lainoiksi, ja useat niistä\nkoskevat sellaisia tapoja, jotka eivät osota laajempaa leviämistä,\njoten niitä on pidettävä vertailunalaisten kansojen keskisinä\npaikallisina tapailmiöinä. Useiden tapojen leviämissuhteiden\nselvittelyä varten on kuitenkin laajempi, niinhyvin muiden\nsuomalais-ugrilaisten kuin vieraidenkin kansojen tapoihin ulotettu\nvertailu välttämätön. Tällaista laveampaa vertailua vaativat etenkin ne\ntavat, jotka yleisinhimillisistä käsityksistä johtuen saattavat\nesiintyä kansoilla, joiden kesken ei saateta olettaa sellaista\ngeneettistä tahi kultturiyhteyttä, että esiintyvät yhtäläisyydet\nsaatettaisiin selittää periytymisestä tahi lainauksesta johtuviksi.\n\nAikaisempi kosinta- ja häätapojen tarkastelumme on ylipäätänsä\nrajoittunut tapojen ulkoisiin ilmiöihin. Laatuunsa ja merkitykseensä\nnähden tahi niiden perustana olevan ajatuksen kannalta ei tapoja\nyleensä ole tarkasteltu. Ottaessamme seuraavassa muutamat\nhuomattavimmat ja yleisen vertailun kannalta mielenkiintoisimmat tavat\nyleisesti vertailtaviksi, koetamme samalla myös tässä suhteessa etsiä\nniihin valaistusta.\n\n\n\n\nMorsiamen hankkimisen muodoista ja avioliiton täytäntöönpanon ehdoista.\n\n\nTutkimuksemme alaisten kansojen avioliittotapojen tarkastelu on tuonut\nilmi, etteivät nämä viime aikoihin saakka ole luovuttaneet tyttäriään\nvaimoiksi korvauksetta, vaan että morsiamesta on naimisiinaikovan\npuolelta pitänyt maksaa hänen perheelleen aineellinen korvaus. Samalla\non morsiamia hankittu myöskin väkivaltaisesti anastamalla.\n\nMuutamien muiden suomalais-ugrilaisten kansojen tavat osottavat\navioliiton näillä kansoilla yleensä rakentuneen samoille perusteille.\nLukuisat _ostjakkien_ tapojen kuvaajat puhuvat heillä vallitsevasta\nnaisen ryöstö- ja ostotavasta. Kahdeksannentoista vuosisadan\nalkupuolella huomionsa tehnyt Gr. Novitskij kertoo ostjakeista: \"Kun\njoku tahtoo ottaa jonkun tyttären vaimokseen, määrää tytön isä tämän\nhinnan, jota he nimittävät _kalymiksi_.\" Kun _kalym_ oli suoritettu,\nlähetti neidon isä hänet muitta juhlallisuuksitta sulhasen luo. M.A.\nCastrén katsoo ostjakkien avioliiton perustuvan lunnasrahaan.\n\nMorsiamen hintana suoritettiin paitsi rahaa, poroja y.m. karjaa,\nkoiria, metsästysaseita, talous- ja vaate-esineitä, sanalla sanoen\nkaikenlaisia arvovastineita. Oloihin nähden saattaa morsiamesta\nsuoritettavien lunnaiden arvo nousta huomattavan korkeisiin määriin.\n\nLunnasrahaa eivät ostjakit suorita yhdellä kertaa, vaan usein pitemmän\najanjakson kuluessa. I.S. Pol'akov mainitsee sen suorituksen eräässä\ntapauksessa kestäneen neljätoista vuotta. Tobolskin läänin ostjakit\nmaksavat osan _kalymia_ kihlauksen yhteydessä, mutta lopun myöhemmin,\nmikä voi kestää 2-3 vuotta ja pitemmänkin aikaa.\n\nOsan lunnasrahasta tultua suoritetuksi, oli sulhasen perheellä ja\nsulhasella morsiameen eräitä oikeuksia, mutta avioliiton varsinainen\ntäytäntöönpano, morsiamen tuonti sulhasen kotiin, tapahtui vasta\nsitten, kun lunnasraha kokonaan oli suoritettu.\n\nKaiken tämän ohella hankittiin morsiamia myöskin ryöstämällä.\n\nMyöskin _vogulien_ mainitaan hankkivan morsiamia ostamalla, samalla kun\nniitä myös ryöstetään. Lunnasraha saattaa nousta sellaiseen summaan,\nettä se voidaan suorittaa ainoastaan pitemmän ajan kuluessa. Sen\nmaksaminen voi näin kestää vuosia, ja ennen sen lopullista suoritusta\nei morsianta luovuteta isänsä kotoa. Näinä vuosina on sulhaselle\nluvallista tehdä matkoja morsiamen luo ja viettää öitä hänen kanssansa.\n\nXVII ja XVIII vuosisatojen _lappalaisten_ elämän kuvaajat osottavat\nneidon vanhemmille ja sukulaisille annettavien lahjojen olleen heidän\navioliittonsa tärkeimpänä ehtona. Suoritettavat lahjat olivat\nlappalaisten elämän välttämättömiä välikappaleita ja tarve-esineitä,\nkuten poroja, talousesineitä, vaatteita y.m. pukuesineitä, mutta sen\nohella myös arvokkaita hopeaesineitä, joilla näyttää olleen rahan\nmerkitys. P. Högström pitää lappalaisten avioliittoa molempien sukujen\nvälisenä kauppana. Kosinnan tärkeimpänä kohtana oli sopiminen siitä,\nmitä sulhasen vanhempien tahi sulhasen oli maksettava rahana ja\ntavarana morsiamen vanhemmille. J.J. Tornaeus'en mukaan oli kosijan\nesitettävä morsiamen suvulle annettavat lahjat ennenkuin myönnytys\nsaatiin. A. Ehrenmalm tietää lappalaisten hankkineen morsiamia\nostamalla. Rahana suoritettiin morsiamesta tämän vanhemmille 5-9\ntaaleria.\n\nMuutamissa myöhemmissä kuvauksissa mainitaan vielä morsiamen\nvanhemmille ja sukulaisille suoritettavilla lahjoilla olleen avioliiton\nehdon merkityksen.\n\nAlkuperäisesti jyrkästi kaupan muotoisesta lunnasrahan suorituksesta\nnäyttää tämä morsiamen hankkimistapa jo aikaisin kehittyneen lahjojen\nsuoritukseksi morsiamen perheelle. Kuitenkin on lahjojen suorituksella\ntällöinkin avioliiton ehdon merkitys, joten lappalaisten avioliitolla,\nkuten v. Düben siitä lausuu, on ollut selvästi kaupanomainen luonne.\n\nVenäjän lappalaiset hankkivat J.A. Friisin mukaan morsiamia vieraasta\nheimosta ryöstämällä.\n\nErityisesti mieltäkiinnittävää on, että lappalaisten avioliittotavoissa\nhavaitaan samoja ilmiöitä, mitkä aikaisemmin puheenaolleilla kansoilla\novat olleet tavallisia lunnasrahan suorituksen yhteydessä. Kihlauksen\nja avioliiton varsinaisen toimeenpanon välinen aika muodostuu täälläkin\neräiden vanhempien tiedonantojen mukaan verrattain pitkäksi\najanjaksoksi, jona avioliiton toimeenpanon ehdot täytetään. Tänä aikana\noli sulhasella oikeus tuon tuostakin käydä morsiamen luona. Samalla\nmainitaan lappalaisten hankkineen morsiamia myös palvelemalla tämän\nisän kotona. Häiden jälkeen ei mies voinut viedä vaimoaan kotiinsa,\nvaan oli hänen jäätävä appensa luo vuodeksi työmieheksi.\n\nLopetamme näiden ilmiöiden tarkastelun ottamalla puheeksi muutamat\n_Itämeren suomalaisten_ avioliittotapojen piirteet. Tällöin on\nilmeistä, että esim. naisen ryöstöön ja ostoon kuuluvia ilmiöitä on\ntäällä etupäässä etsittävä näiden kansojen aikaisempaa eloa koskevista\ntiedoista tahi näihin ilmiöihin palautuvista kansan keskuudessa\nmahdollisesti säilyneistä käsityksistä ja tavoista.\n\nSuoranaisiakaan tietoja esim. morsiamen ryöstöstä ja ostosta ei\nkokonaan puutu. Virolaisten mainitaan aikoinaan hankkineen morsiamia\netupäässä lunnailla, mutta myöskin ryöstämällä. Erään Saarenmaan\nvirolaisiin kohdistuvan kuvauksen mukaan tapahtui morsiamen ryöstäminen\nväkivaltaisesti. Ryöstettiin etupäässä vieraan, mutta omankin heimon\nkeskuudesta. Ryöstettävää väijyttiin ja hänet raastettiin väkisin\nryöstäjän kotiin, jonka vaimoksi hän näin tuli. Ryöstöä saattoi seurata\ntakaa-ajo ja tytön takaisin valloittaminen.\n\nVenäjän karjalaisilla mainitaan yhdeksännentoista vuosisadan alussa\ntapahtuneen \"naisen varastamisia\", joilla näyttää olleen väkivaltainen\nluonne. Karkausnaimisia (\"uralla mänöminen\"), jolloin tyttö ilman\nvanhempien siunausta salaa meni miehelle, kerrotaan myös tapahtuneen\nvanhoina aikoina ja sattuvan nykyaikanakin. Itämeren suomalaisista\nkansoista ovat muutamat jättäneet kansanrunoudessaan muistoja\nmuinaisesta elostansa. Jotkut suomalaiset ja virolaiset runot\nsisältävät muun ohella viittauksia näiden kansojen avioliittotapoihin.\nNäille on ominaista se, että ne usein yhtyvät siihen kuvaan, mikä\nmuutamista tavoista on suoranaisten tosiasioiden nojalla syntynyt\nmuiden suomalais-ugrilaisten kansojen suhteen.\n\nSangen usein tavataan mainittujen kansojen runoudessa kohtia, jotka\npuhuvat naisen \"ostosta\", lunnailla hankkimisesta. \"Neidon kaupasta\"\npuhuttaessa mainitaan joskus lunnaatkin, mitkä laatuunsa nähden\nvastaavat usein sitä, mikä naisen hankkimisessa lunnailla on\ntavallista. Lunnaiden saajiksi ja neidon myyjiksi esitetään usein ei\nainoastaan neidon vanhemmat, vaan myös veljet, sisaret, veljien vaimot\nj.n.e., mikä vastaa esim. edellä esitettyjä lappalaisia koskevia\ntietoja. Lunnaat ovat näissä tapauksissa siis suvulle suoritettavia\nlahjoja.\n\nSamalla sisältävät Itämeren suomalaisten kosinta- ja kihlaustavat\nyksityispiirteitä, joita ei saata olla vertaamatta vastaaviin kohtiin\naikaisemmin puheenaolleiden kansojen tavoissa.\n\nNäistä mainittakoon ensiksikin kihlajaisissa sulhasen puolelta\nmorsiamen sukulaisille annettavat raha- y.m. lahjat, jotka etenkin\nKarjalassa ja Inkerissä välttämättöminä kuuluvat kihlaukseen.\nKihlaustilaisuudessa panevat kosijat morsiustalon pöydälle rahoja,\njoista osa jää morsiamen isälle tahi annetaan muille sukulaisille.\nTämän jälkeen sanotaan morsiamen \"olevan kaupoissa\". Inkerissä ja\nKarjalan kannaksella nimitetään kihlajaisia m.m. \"rahomiseksi\".\n\nVenäjän karjalaisilla ottaa morsiamen isä kosijoilta \"piärahan\",\njotapaitsi muutkin morsiamen sukulaiset saavat kukin roposen. Viipurin\ntienoilla jaettiin rahaa ja lahjoja morsiamen vanhemmille, talon\nlapsille ja kaikelle perheelle. Muuallakin Itä-Suomessa on rahojen\njakeleminen ja kaupanomainen tinkiminen ollut kihlauksessa yleistä,\nensinmainittu myöskin Keski-Suomessa ainakin pari vuosikymmentä sitten.\n\nJoskin näitä kihlauksessa suoritettavia lahjomisia ja maksuja monessa\ntapauksessa ei ole verrattava varsinaiseen lunnasrahaan, esiintyy\nkäsitys morsiamesta tämän suvulle ja erittäinkin vanhemmille hänen\nkasvatuksestaan annettavasta korvauksesta niiden suorituksen ohella\nselvänä.\n\nKarjalassa ja Inkerissä näyttää näillä maksuilla vielä viime vuosisadan\nloppupuolella joskus olleen realinen merkitys yhtenä avioliiton\nehdoista. Rahan vastaanottamisella oli sitova merkitys kihlaukseen\nnähden.\n\nEräät kihlauksen ja avioliiton lopullisen toimeenpanon väliselle ajalle\nkuuluvat ilmiöt, samaten kuin muutamat häidenpidon ja morsiamen\nlopullisen miehensä kotiin asettumisen yhteydessä ilmenevät seikat ovat\nuseilla aikaisemmin puheenaolleilla kansoilla osottautuneet olevan\nyhteydessä lunnasrahan suorituksen kanssa. Näitä ilmiöitä on ollut\nkihlauksen ja häiden välisen ajan muodostuminen huomattavan pitkäksi\najanjaksoksi, nuorikon jääminen häiden jälkeen synnyinkotiin ja hänen\npalaamisensa takaisin ensimäisen tuonnin jälkeen sekä oleskelunsa\nisänkotona ennen lopullista miehelään asettumista.\n\nItämeren suomalaisten avioliittotavoissa esiintyy parisen kohtaa, joita\nei voida olla edellämainittuihin vertaamatta. On olemassa tietoja\nsellaisesta suomalaisilla vallinneesta tavasta, että nuorikko häiden\njälkeen jäi muutamaksi ajaksi, jopa koko vuodeksi synnyinkotiinsa.\nUseammin puhutaan tavasta, jonka mukaan nuorikko häiden jälkeen palaa\ntakaisin synnyinkotiinsa, viipyen siellä joskus kokonaisen vuoden,\njoskus lyhyemmän aikaa. Tämä tapa, joka verrattain myöhään on vallinnut\nuseissa paikoin Suomea, esiintyy myöskin Virossa ja Inkerissä.\n\nTurkkilais-tatarilaisten kansojen tavoissa on kihlauksen ja avioliiton\nlopullisen toimeenpanon välillä suhteita, jotka muodostavat läheisiä\nanalogioita nyt tarkastelluille ilmiöille. Milkovitsh kertoo\ntatarilaisen nuoren vaimon jääneen häiden jälkeen isänsä luo siksi,\nkunnes koko lunnasraha oli maksettu, mikä saattoi kestää pari vuotta ja\npitemmänkin aikaa. Kun koko lunnasraha oli saatu suoritetuksi,\npidettiin uudet juhlallisuudet morsianta sulhasen kotiin tuotaessa.\nKasanin tatareilla on kihlauksen ja häiden väliaikaa vuosi ja\nenemmänkin, jolla ajalla sulhasen on tuon tuostakin lähetettävä lahjoja\nmorsiamelle. Siperian tatareilla on sulhasen kihlauksen ja häiden\nvälisenä aikana ajoittain käytävä työssä appensa luona ja lähetettävä,\nlahjoja morsiamen suvulle. Kirgiseillä kestää ensimäisen kosinnan ja\nhäiden välinen aika kahdesta kolmeen vuoteen. Lunnaat suoritetaan\nlopullisesti vasta ennen häitä. Krimin tatareilla on kosinnan ja häiden\nvälinen aika tavallisesti kaksi vuotta. Kasak-kirgisit pitävät V.\nRadloffin mukaan häitä vasta sitten, kun lunnasraha pitemmän ajan\nkuluessa on saatu suoritetuksi. Kun puolet _kalymista_, on suoritettu,\non sulhasella oikeus tehdä käyntejä morsiamen luo. Siperian kirgisien\nkosinta kestää joskus kymmenen vuotta ja enemmänkin ensimäisen\nsopimuksen jälkeen, jossa lunnasraha määrätään.\n\nNäihin verrattava tapailmiö esiintyy myös esim. Melanesiassa, jossa\navioliiton lopullinen toimeenpano saattaa tapahtua vasta lunnasrahan\ntäyden suorituksen jälkeen. Täälläkin käy morsian sulhasen kotona ja\npalaa takaisin synnyinkotiin ennen lopullista uuteen olinpaikkaan\nsiirtymistä.\n\nTämän tapaisiin seikkoihin ovat muutamat avioliittotapojen tutkijat\nkiinnittäneet huomiotansa. A.H. Post on perheoikeuden kehityshistoriaa\nkäsittelevässä tutkimuksessaan todennut saman ilmiön, joka edellisessä\nsuomalais-ugrilaisten ja turkkilais-tatarilaisten tapojen tarkastelussa\non ilmennyt. Häät saatetaan usein pitää sen jälkeen kun osa lunnasrahaa\non suoritettu, mutta useimmiten luovutetaan morsian sulhaselle vasta\nlunnasrahan täyden suorituksen jälkeen; siihen saakka jää nuorikko\nsynnyinkotiinsa. Syntymäkotiin palaamisen häiden jälkeen katsoo Post\nniinikään olevan yhteydessä lunnasrahan vähittäisen suorituksen kanssa;\nsamalla saattaa sillä hänen mielestään olla muitakin syitä\nperustanansa.\n\nNuoren vaimon synnyinkotiin jääminen on myös asetettu niiden käsitysten\nyhteyteen, joista usein tavattu avioliiton toimeenpanon jälkeen jonkun\naikaa noudatettu pidättyväisyys johtuu. Tältä kannalta selittää P.\nSartori tarkasteltavat ilmiöt. Hänen mainitsemissaan esimerkeissä on\nsellaisia, joiden mukaan molemmat puolisot jäävät morsiamen isän\nkotiin. Tällaiset tavat tuntuvat kysymyksessä olevan teorian kannalta\nmahdottomilta. Joskaan tämän laatuiset käsitykset eivät ole\ntuntemattomia suomalais-ugrilaisten kansojen tavoissa, eivät\nkäytettävänämme olleet tiedot ole osottaneet tällaisten käsitysten\nolevan niiden kanssa yhteydessä. Tällainen \"pidättyväisyys\" ja\navioliiton fyysillisessä merkityksessä toimeenpanon toistaiseksi\nlykkääminen ei tavallisuudessa ole pitkäaikaista. Sen sijaan näemme\ntutkimuksemme alaisilla ja turkkilais-tatarilaisilla kansoilla\ntällaisen \"puoliavion\" usein kestävän sangen pitkän aikaa, jotapaitsi\nmorsiamen oleskelun aikana isän kotona fyysillinen yhteys avioparin\nvälillä on sallittua, samaten kuin usein kosinnan ja häiden välisenä\naikana.\n\nTarkasteltujen ilmiöiden perustaksi tutkimuksemme alaisten kansojen\ntavoissa jää näin ollen avioliiton oikeudellisten ehtojen täyttäminen,\nensi sijassa lunnasrahan suoritus. Itämeren suomalaisiin nähden tätä ei\ntosin suoranaisesti voida todeta. Aikaisemmin on heidänkin\navioliittonsa tosiasiallisesti perustunut morsiamesta tämän suvulle\nsuoritettavaan korvaukseen, ja tämän yhteydessä ovat edellä\npuheenaoileet suhteet voineet heilläkin vallita. Mahdollisesti ovat\nlunnasrahan suorituksesta johtuvat tavat säilyneet sen jälkeenkin, kun\nlunnasraha, jo oli kadottanut varsinaisen merkityksensä avioliiton\nehtona.\n\nSamalla kertaa on ilmeistä, että kihlauksen ja häiden välinen aika\nmuodostui pitemmäksi ajanjaksoksi kihlauksen tapahtuessa lapsuuden ja\nalaikäisyyden aikana. Eräässä H.N. Hutchinsonin esittämässä tapauksessa\nmuuttaa alaikäisenä naitettu vaimo häiden jälkeen takaisin isänsä\nkotiin, jossa viipyy siksi, kunnes on tullut täyskasvuiseksi ja voi\nhoitaa taloutta.\n\nViimeksimainitun ilmiön johtumista yleensä morsiamen alaikäisyydestä\nvastustaa tutkimuksemme alaisiin kansoihin nähden kuitenkin se, että\nnaisen naimaikä tavallisesti ja samanaikaisesti tarkasteltujen\ntosiasioiden kanssa on huomattavan korkea.\n\nKäydessämme yleisemmältä kannalta ja lukuunottaen sen, mitä muiden\nsuomalais-ugrilaisten kansojen suhteen on tullut selville,\narvostelemaan morsiamen hankkimisen muotoja tutkimuksemme alaisilla\nkansoilla, on tarpeellista pääpiirteissään tutustua huomattavimpiin\nnykyään vallitseviin käsityksiin tätä koskevien kysymysten alalla.\n\nMorsiamen ryöstöä pitävät lukuisat sekä myöhemmät että vanhemmat\netnologit eräillä kultturiasteiila yleisesti vallinneena,\ntapaoikeudellisten säännösten rajoittamana avioliiton solmimismuotona.\nEi ainoastaan primitivisten ja alhaiskultturisten vaan myöskin\nkulttnrikansojen avioliitto- ja häämenoissa on nähty runsaasti tapoja\nja menoja, joiden on katsottu olevan yhteydessä naisen ryöstötavan\nkanssa. Sulhasen ja morsiamen puolten näennäinen taistelu, esteiden\ntekeminen nuodejoukon tielle, morsiustalon portin sulkeminne, morsiamen\npako kotoansa, hänen vastustelemisensa ja näennäinen väkivallan käyttö\nhäämenoissa sekä monet muut tavat ja menot on usein asetettu naisen\nryöstötavan yhteyteen.\n\nToiselta puolen on etenkin sen jälkeen, kun niinhyvin tapoja kuin\nprimitivisiä institutsioneja on alettu tutkia kansanpsykologian ja\nsamanaikaisesti vallitsevien alkeellisten käsitysten valossa, yhä\nenemmän luovuttu historiallisesta selitystavasta. Näin ei ainoastaan\nlukuisien tapojen yhteys esim. naisen hankkimismuotojen kanssa,\nvaan myöskin itse teoriat ryöstö- ja ostoavioliitosta ovat\nperuskysymyksiinsäkin nähden joutuneet arvostelun alaisiksi. Sen\nsijaan, että aikaisemmin symbolisten muotojen yleensä katsottiin\nvastaavan muinaista todellisuutta, niin että esim. avioliittomenoissa\ntavattavat ryöstösymbolit viittaisivat aikaisemmin kysymyksessä\nolevalla kansalla vallinneeseen naisenryöstöön, katsoi jo H. Spencer\nniiden olevan psykologista alkuperää. Tähän suuntaan ovat sittemmin\nmonet tutkijat kulkeneet näitä tapoja selittäessään.\n\nNäin on jo itse naisenryöstöteoria saanut ahtaamman alan, joutumatta\nkuitenkaan oleellisimmissa kohdissaan arvostelun alaiseksi. Eräät\nnykyaikaiset tutkijat ovat käyneet tarkastamaan kysymystä\nnaisenryöstöstä sen oleellisimmissa kohdissa. Yhtyen pääasiassa\nSpenceriin naisenryöstöön viittaavien seremonioiden selittämisessä,\nkatsoo E. Westermarck ensiksikin itse ryöstötavan todennäköisesti\njohtuneen vastenmielisyydestä avioliittoon läheisten sukulaisten\nkesken. Ryöstöavioliitto, ollen kokonaan toista kuin avioliittotavoissa\nesiintyvä taistelu vaimoista, on ollut voimassa sellaiseen aikaan,\njolloin ihmiset elivät pienissä, keskenään läheistä sukua olevissa\nryhmissä, mutta jolloin käsitys kaupasta ei heille vielä ollut\ntunnettu. Koska kuitenkin on vaikea olettaa aikaa, jolloin ystävälliset\nsuhteet perheiden kesken, joiden jäsenet voivat mennä naimisiin,\nolisivat olleet kokonaan tuntemattomia, on mahdotonta ajatella, että\nryöstöavioliitto koskaan olisi ollut ainoa avioliiton solmimisen muoto,\njoskin se on voinut olla sen normalinen muoto.\n\nMyöskin E. Grosse asettaa huomattavia rajoituksia\nnaisenryöstöteorialle. Hän katsoo kyllä naisenryöstöjä avioliiton\naikaansaamisen tarkoituksessa tapahtuvan kaikkialla maalipallolla,\nmutta missään ei se hänen mukaansa esiinny tavan ja lain tunnustamana\navioliiton solmimismuotona, vaan ainoastaan oikeuden rajojen yli\nkäypänä rangaistavana väkivallan tekona.\n\nKauimmaksi kielteiseen suuntaan on naisenryöstön arvostelussa mennyt E.\nCrawley. Ryöstöavioliiton teorian, jonka populärisuuteen sen\nromantillinen luonne on syynä, ovat E. Westermarck ja Fison osottaneet\nepätieteelliseksi. Useat kuvaukset primitivisten kansojen\nnaisenryöstöistä eivät pidä paikkaansa tahi koskevat muodollisia ja\nseremoniallisia toimituksia. Ryöstö puhtaassa merkityksessä, s.o.\nvihollismielinen (_hostile_) ryöstö vieraasta heimosta ei koskaan ole\nollut eikä saattanut olla avioliiton muoto, vaan ainoastaan vaimon\nhankkimiskeino. Tarkastamista ansaitsevat näin ollen vain \"muodollinen\nja aviollinen ryöstö\" (_formal and connubial \"capture\"_), Nämä suuresti\nlevinneet ryöstön muodot eivät koskaan johdu todellisesta ryöstöstä,\nvaan etupäässä primitivisessä yhteiskunnassa sukupuolten välisissä\nsuhteissa esiintyvän differentiatsionitunteen (_sexual resistance_)\nalaan kuuluvista käsityksistä. Näissä tapauksissa ei morsianta ryöstetä\nhänen heimoltansa, vaan sukupuoleltansa.\n\nViimeksi esitetyn kannan mukaan olisi todellinen anastuksellinen\nnaisenryöstö ilmiö, jota ei tavattaisi missään tavanomaisen oikeuden\ntunnustamana ja rajoittamana tapana ja jolla suuresti levinneiden\nseremoniallisten ryöstöjen ohella saattaa olla vain toisarvoinen\nmerkitys.\n\nKäydessämme arvostelemaan suomalais-ugrilaisilla kansoilla runsaasti\nesiintyneitä naisenryöstöjä, on tarpeellista saada selville, mitä\nylipäätänsä voidaan pitää \"vihollismielisenä\" naisenryöstönä ja mitkä\novat luettavat symbolisiin ja seremoniallisiin ryöstöihin.\n\nJos ryöstöllä ymmärretään yleensä vieraan omaisuuden väkivaltaista\nanastusta, täytyy naisenryöstölläkin, jos sen yhteydessä nämä ryöstön\noleellisimmat ominaisuudet todistettavasti ovat havaittavissa, olla\nsuorastaan tällainen merkitys. Suomalais-ugrilaisilla kansoilla\ntavattavista naisenryöstön muodoista on muutamilla epäämättömästi ollut\nanastuksellisen väkivallan luonne. Ettei eräitä näiden kansojen\nnaisenryöstöjä saateta selittää symbolisten ja seremoniallisten\ntoimitusten kannalta, osottaa se, että niiden tarkoituksena on\ntosiaankin morsiamen hankkiminen. Ryöstömatkalle lähdettäessä ei\nuseinkaan matkan päämäärä ollut tunnettu, vaan jätettiin ryöstettävän\nlöytyminen asianhaaroista riippuvaksi; toisinaan ryöstettävä tunnettiin\nvain kuulopuheiden mukaan. Muutamista mordvalaisten naisenryöstöistä\nkerrotaan, että niiden esineeksi neidon asemasta seikkailunomaisesti\njoutui vanha vaimo.\n\nUseiden ryöstökertomusten mukaan tapahtui naisenryöstöjen yhteydessä\ntaisteluja, jotka joskus päättyivät verisestikin. Usein puhutaan\nmyöskin takaisin ryöstöistä ja uudistetuista ryöstöistä. Ryöstettyä\npideltiin pahoin, hänet teljettiin sisälle ja sidottiin kiinni\npakoyritysten välttämiseksi. Väijymiset, piilottelemiset metsässä tahi\nvieraassa kylässä sekä morsiamen \"taivuttaminen\" ja väkisin vihkiminen\nosottavat nekin ryöstöjen useissa tapauksissa olleen todellista\nanastusta ja väkivaltaa. Symbolien ja avioliittoseremonioiden kannalta\nei tämän tapaisia ryöstöjä suinkaan voitane selittää.\n\nEräitä seikkoja huomioonottaen ei naisenryöstöjä yleensä tutkimuksemme\nalaisilla kansoilla saattane myöskään pitää satunnaisina ilmiöinä, vaan\non niillä näiden kansojen tavoissa ollut yleisempi merkitys. Joskin\nmorsiamen hankkiminen lunnasrahalla mainitaan useimmiten varsinaisena\navioliiton solmimisen muotona, puhutaan sen rinnalla miltei aina\nryöstöistä. Muutaman tiedon mukaan viimeksimainittu muoto on tullut\nsiinä määrin vallitsevaksi, että suurin osa avioliittoja tapahtuu sen\nmukaisesti.\n\nMuutamat mordvalaisten tapojen ilmiöt osottavat naisenryöstön\nmuodostuneen heidän tavoissaan tavanomaisen oikeuden rajoittamaksi ja\ntunnustamaksi teoksi. Näissäkin ryöstöissä on havaittavissa selviä\ntodellisen väkivaltaisuuden tunnusmerkkejä ja niillä on epäämättömäsi\nanastuksen luonne, eikä niitä saateta selittää muodollisten\navioliittoseremoniojen kannalta. Realinen naisenryöstö saattaa siis,\npäinvastoin kuin joskus on väitetty, esiintyä tavanomaisen oikeuden\njärjestämänä ja tunnustamana tekona.\n\nSiitä, ettei väkivaltainen naisenryöstö ollut vain episodi\navioliittomenojen sarjassa, vaan sisälsi itse avioliiton toimeenpanon,\non todistuksena muun ohella se, että ryöstöavioliitossa noudatetut\nmenot supistuivat vähään tahi ainakin kosinta-avioliittoon verraten\nsuoritettiin lyhyen ritualin mukaan. Ryöstön kautta solmittu avioliitto\noli kuitenkin samaten tunnustettu kuin kosintaan ja lunnasrahaan\nperustuva.\n\nItäisten suomalaiskansojen naisenryöstöt tapahtuvat eri sukujen tahi\nperheyhdyskuntien kesken ja niihin ottaa usein osaa joukko naimisiin\njoutuvan nuorukaisen sukulaisia, hänen itsensä jäädessä syrjään. Joskus\nmainitaan ryöstössä olleen mukana koko sulhasen suvun sekä takaa-ajossa\nja takaisin valloittamisessa morsiamen suvun. Ryöstämällä hankittiin\nmorsiamia toisinaan nimenomaan etäkylistä siinä tapauksessa, ettei\nlähiseudulta rauhallisella tavalla onnistuttu saamaan morsianta.\nNaisenryöstöt ovat näissä tapauksissa sukujen välillä tapahtuvia\nväkivaltaisen luontoisia kahakoita, eivätkä sukupuolien välisestä\nantagonismista johtuvia \"toiselta sukupuolelta ryöstämisiä\".\n\nNäin ollen on katsottava suomalais-ugrilaisten kansojen\navioliittotavoissa säilyneen muotoja, joita usein pidetään harvinaisina\nja vain erittäin primitivisillä kansoilla säilyneinä.\n\nSuuri osa itäisten suomalaiskansojen naisenryöstöistä osottaa samalla\ntoisenlaisia suhteita kuin nyt puheenaolleet. Esitetyissä\nnaisenryöstökertomuksissa tehdään useimmiten ero väkivaltaisten\nryöstöjen ja sellaisten välillä, joista varsinainen väkivalta puuttui.\nNäin olemme tavanneet \"ryöstöjä\", joita varten _edeltäkäsin hankittiin\nryöstettävän suostumus_. Tätäpaitsi tapahtui osa \"naisenryöstöistä\"\nsiten, että rauhallisella kosinnalla alotettu _avioliitto lopetettiin\nfiktivisellä morsiamen ryöstöllä_, tahikka että ryöstö liittyi\nepisodina häämenojen sarjaan. Näissä tapauksissa olivat ryöstöt siis\nseremoniallista ja muodollista laatua.\n\nVarsinainen väkivaltainen ryöstö päättyi usein sovintoon molempien\nperheiden välillä. Ryöstäjän puolelta koetettiin joko sovittaa\nloukkausta kärsinyttä perhettä tahi tultiin viimeksimainitun\npuolelta vaatimaan hyvitystä, jolloin morsiamesta maksettiin\nlunnasrahaa ja avioliitto päätettiin hääjuhlallisuuksilla. Lunnasrahan\nmainitaan näissä tapauksissa olleen kuitenkin pienemmän kuin\nkosinta-avioliitossa. Näinkin ollen loukattiin ryöstettävän perheen\noikeutta, joten ryöstöllä oli ainakin osaksi anastuksellinen luonne.\nMyöskin silloin, kun ryöstöä varten hankittiin itsensä ryöstettävän\nsuostumus, tapahtui morsiamen perhettä kohtaava oikeuden loukkaus,\nkoska sulhasen puolelta ei tällöin täytetty niitä ehtoja, joihin\navioliitto muutoin perustui. Sekä väkivaltaisen että sopimuksellisen\nryöstön näemme usein esiintyvän samalla paikkakunnalla samanaikuisesti.\nTuntuu luonnolliselta, että sitä mukaa kun yhteiskunnan järjestyneet\nmuodot yhä enemmän ovat vakiintuneet, väkivaltainen ryöstö on käynyt\nyhä hankalammaksi ja mahdottomammaksi ja näin ulkonaisten olosuhteiden\npakosta on siirtynyt syrjään.\n\nMordvalaisilla tavatun n.s. \"varkain kosinnan\" näemme tapahtuvan\nsamanlaisten tapaoikeudellisten säännösten vallitessa kuin morsiamen\nryöstön eräiden kuvausten mukaan. Tällaisella kosinnalla oli paitsi\nmuodollisesti, myöskin tavanomaisen oikeuden kannalta anastuksellinen\nluonne, koskapa sitä pidettiin sitovana, eikä siitä voitu kieltäytyä,\nvaikka sulhanen ei olisi ollut morsiamen veroinen. Tällöin ei anastettu\nitse morsianta, vaan tapaoikeudellisten säännösten nojalla oikeus\nhäneen. Kun tätä tapaa verrataan eräisiin väkivaltaisen naisenryöstön\nmuotoihin, käy sen johtuminen varsinaisesta naisenryöstöstä\nepäämättömäksi. Tässä tapauksessa on siis muodollinen avioliittotapa\njohtunut realisesta väkivaltaisesta naisen ryöstöstä, säilyttämällä\nsamalla alkuperäiset tapaoikeudelliset piirteensä.\n\nSuuri osa tutkimuksemme alaisia kansoja koskevissa kuvauksissa\nesiintyvistä naisenryöstöistä on n.s. karkausnaimisia (venäl.\n_samokrutka, samohodka_) ja johtuu korkeista lunnaista sekä vanhempien\ntekemistä esteistä nuorten keskenään päättämälle avioliitolle. Niitä\non, kuten naisenryöstökuvauksissa yleensä ilmeneekin, pidettävä\nvarsinkin viimemainitusta syystä johtuessaan myöhäisinä ilmiöinä.\nMordvalaisten tavoissa eroavat ne siinä suhteessa esim. tämän\nlaatuisista venäläisten tavoista, että niiden yhteydessä usein\nnoudatettiin väkivaltaisen morsiamenryöstön menettelyä. Vaikkakin\ntällaiset \"ryöstöt\" saattavat johtua kehittyneempien olojen mukanansa\ntuomista syistä, liittyvät ne toisaalta tällä tavoin todellisiin\nryöstöihin.\n\nSe muoto morsiamen ryöstöä, jonka mukaan ryöstäminen tapahtui sekä\nryöstettävän itsensä että hänen holhojiensa suostumuksella (muodollinen\nryöstö), tapahtuu kahdenlaisissa olosuhteissa. Muutamissa tapauksissa\navioliitto alotetaan muodollisella ryöstöllä. Sen syyksi mainitaan\nkosinta- ja häämenojen pitkällisyys ja mutkallisuus sekä niiden\ntuottamat suuret kulungit. Toisissa taasen alkaa avioliitto\ntavanmukaisella kosinnalla, ja ryöstö liittyy vain episodina\navioliittomenojen sarjaan. Tällaisetkin ryöstöt tapahtuvat\nväkivaltaisen ryöstön tavoin siinä suhteessa, että morsian niiden\nyhteydessä tuodaan välittäjän (_temtshe_) kotiin tahi sijoitetaan\nkihlattu morsian jonkun naapurikylän sukulaisen tahi tuttavan taloon,\njosta fiktivisesti ryöstämällä tuodaan sulhasen kotiin. Näissä\ntapauksissa, kuten muutamissa aikaisemminkin tarkastelluissa, osottaa\nmuodollinen ja seremoniallinen ryöstö epäämätöntä yhteyttä varsinaisen\nväkivaltaisen ryöstön kanssa. Edellisen laatuista ryöstöä ei näissä\ntapauksissa saatettane selittää vastustelumenojen ja sukupuolelta\nryöstämisen kannalta, sillä siltä puuttuu tällaisten menojen\nluonteenomaiset piirteet. Tällaisia ryöstöjä lienee tarkastelemissamme\ntapauksissa pikemmin pidettävä väkivaltaisen ryöstön tavanomaisena\njatkona. Tätä puolustaa myös se tosiasia, että sillä paikkakunnalla,\njolla nämä tavat etupäässä esiintyvät, on myöskin todellinen\nväkivaltainen ryöstö ollut suuressa määrin käytännössä, niin että\nsuurin osa avioliittoja tapahtui ryöstämällä. E. Crawleyn lausuma\nväite, ettei muodollinen ryöstö koskaan johdu todellisesta, näyttää\ntästä päättäen kaipaavan tarkistamista.\n\nN.s. ostoavioliiton katsovat primitivisten avioliittotapojen tutkijat\nyleensä suuremmassa määrässä kuin naisen ryöstön muodostavan yleisen\nkehitysasteen avioliiton historiassa. Naisen ostotavan katsotaan\ntavallisimmin seuranneen ryöstötapaa.\n\nMuutamia avioliittotapojen ilmiöitä, jotka semmoisenaan näyttävät\nkuuluvan ostoavioliiton piiriin, ei kuitenkaan pidetä varsinaisena\nmorsiamen lunnasrahalla hankkimisena. Kosinnassa suoritetaan usein\nlahjoja ja maksuja morsiamen perheelle, mutta niillä ei ole\ntosiasiallista merkitystä morsiamen arvon vastineena, tahikka käytetään\nne sellaisiin tarkoituksiin, etteivät ne varsinaisesti lankea morsiamen\nsuvun hyödyksi. Näillä lahjoilla tahi maksuilla saattaa myöskin olla\nvain symbolinen merkitys, ja voivat ne vastata muiden tapojen\nyhteydessä tapahtuvia lahjomisia. Kosinnassa morsiamen perheelle\nsuoritettavien lahjojen katsotaan kuitenkin usein johtuvan\nostoavioliitosta ja edustavan sen rappeutunutta muotoa.\n\nLunnasrahan määrään vaikuttaa tutkimuksemme alaisilla kansoilla usein\nhäämenoissa morsiamen puolelta sulhasen suvulle suoritettavien lahjojen\nsekä myötäjäisten suuruus. Näiden arvo ei kuitenkaan useissa\ntodistettavissa tapauksissa läheskään vastaa lunnasrahan arvoa. Samalla\nmainitaan lunnasrahan joskus riippuvan morsiamen personallisista\nominaisuuksista, esim. hänen ijästään.\n\nLunnasrahalla on siis itäisten suomalaiskansojen avioliittotavoissa\nollut yleensä realinen merkitys morsiamesta hänen suvulleen\nsuoritettavana korvauksena. Se tuleekin säännöllisesti morsiamen\nperheen, eikä hänen itsensä hyödyksi.\n\nSe suhde, missä lunnasraha myöhempien tietojen mukaan on sulhasen\nsuvulle annettaviin lahjoihin ja morsiamen myötäjäisiin, osottaa sen\nkuitenkin monesti ainakin osaksi kadottaneen merkitystänsä suoranaisena\nmorsiamesta maksettavana korvauksena. Näin näyttää lunnasraha\nlappalaisilla ja varsinkin Itämeren suomalaisilla muuttuneen etupäässä\nmorsiamen suvulle suoritettaviksi lahjoiksi.\n\n\n\n\nNaimaikäsuhteet ja niiden riippuvaisuus taloudellisista syistä.\n\n\nUseat seikat ovat osottaneet, että naista siinä perheyhdyskunuassa,\njoka tutkimuksemme alaisilla kansoilla tavataan, on pidetty niin\nsanoaksemme arvoyksikkönä, josta ei tahdottu korvauksetta luopua, mutta\njota haluttiin saada perheeseen.\n\nTäyskasvuisen naisen ottaminen alaikäisen pojan vaimoksi on\nosottautunut johtuvan etupäässä näistä seikoista. Löytääksemme\nlisää selvitystä näille suhteille, tarkasteltakoon seuraavassa\nvielä naimaikäsuhteita muutamien turkkilais-tatarilaisten ja\nsuomalais-ugrilaisten kansojen tavoissa.\n\nTapa hankkia alaikäiselle pojalle täysi-ikäinen nainen vaimoksi on\neräistä seikoista päättäen Venäjällä vielä kahdeksannellatoista\nvuosisadalla ollut yleinen. Volnoe ekonomitsheskoe obshtshestvo-niminen\nseura julisti v. 1768 kirjoituskilpailun aineesta: \"Siitä vahingosta,\nmikä asujamistolle koituu sen vuoksi, että nuoria poikasia\nnaitetaan vanhojen neitosten kanssa.\" Tällaiset ilmiöt ovat\nyleisiä turkkilais-tatarilaisilla kansoilla. Sboev sanoo\ntshuvassilaisnuorukaisten menevän naimisiin niin pian kuin lain\nmääräämät vuodet sen sallivat; tytöt sen sijaan pysyvät kauan\nnaimattomina. Ennen aikaan naitettiin kolmetoistavuotiaita poikia\n30-vuotiasten neitojen kanssa.2 G.F. Müller mainitsee rikkaiden\ntshuvassien naittaneen poikansa viiden, kuuden vuotiaina.\nKuusikymmenluvulla otti eräs kastamaton tshuvassi Tsivilskin piirissä\n13-vuotiselle pojalleen 22-vuotisen morsiamen. Nykyäänkin ovat\nmorsiamet usein ijältään sulhasta paljoa vanhempia. Pappeja pyydetään\nmonesti merkitsemään kirkonkirjoihin alaikäisten avioliittoja.\n\nMuiden Itä-Venäjän turkkilais-tatarilaisten kansojen tavat muistuttavat\nniinikään suuresti sitä kuvaa, minkä tutkimuksemme alaisten kansojen\ntavat ovat näistä seikoista antaneet. Siperian arotatarien keskuudessa\nvallitsi viime vuosisadan koskipaikoilla tapa sopia lasten\navioliitoista niiden vielä kapalossa ollessa. Katshinin tatareilla\nkihlaavat rikkaat lapsensa jo kapalossa. Rikkaat Orenburgin läänin\nkirgisit kihlaavat lapsensa joskus niiden äidin kohdussa ollessa.\nPojalle aletaan etsiä morsianta hänen tultuaan 5-8 vuoden ikään. Arolla\nvoi joskus tavata 13--14-vuotiaita poikia, jotka ovat naimisissa\n25-vuotiaan naisen kanssa. Samaa kerrotaan pienen Onlan kirgiseistä.\nMangyshlakin kirgisit hankkivat morsiamen poikalapselle joskus jo\nensimäisenä ikävuotena, tavallisimmin kuitenkin kolmannen ja\nkahdeksannen ikävuoden välillä.\n\nSaman tapaiset ilmiöt eivät myöskään ole tuntemattomia Obin\nugrilaisilla. I.S. Pol'akovin mukaan hankki ostjakkilainen isä joskus\n10-vuotiaalle pojalle 7-10 vuotta vanhemman neidon puolisoksi. Erään\ntiedon mukaan voi ostjakkilainen sulhanen olla yhdeksänvuotias,\nmorsiamen ollessa kaksikymmentävuotiaan. Aivan viime aikoina mainitaan\neräässä tapauksessa ostjakin ostaneen 16-vuotiselle pojalleen vaimoksi\nneljänkymmenen vuoden ikäisen vaimon. Samanlaisten suhteiden kerrotaan\nvallitsevan Berezovin samojedeilla.\n\nA.J. Efimenko väittää taloudellisten suhteiden määräävän karjalaisten\nnaimaijän. Jos perhe tarvitsee työvoimia, koettaa se saada pojan tahi\nveljen menemään naimisiin niin aikaisin kuin suinkin. Miespuolisten\nperheen jäsenten aikaisen naittamisen syyksi ilmoitetaan useimmiten\nhalu saada perheeseen työvoimia. Edelleen mainitaan poikia naitettavan\naikaisin etupäässä rikkaissa perheissä, joissa on suuri talous, mutta\njoilla on samalla varaa suorittaa lunnasraha.\n\nNäissä tiedoissa ansaitsee huomiota muun ohella se seikka, että\nniinhyvin tutkimuksemme alaisilla kuin muillakin kansoilla, joilla\ntällaiset naimaikäsuhteet vallitsevat, pojat kihlattiin tahi naitettiin\nalaikäisinä etupäässä rikkaissa perheissä, joissa talouden ollessa\nsuuren erikoisesti tarvittiin työntekijättäriä ja joilla samalla oli\nvaroja suorittaa morsiamesta lunnasraha.\n\nMuutamat viimeksi esitetyt tiedot tukevat siis sitä käsitystä, mikä\nvastaavien seikkojen suhteen on syntynyt itäisten suomalaiskansojen\ntavoista, nimittäin että nämä avioliittotapojen seikat ovat yhteydessä\netupäässä taloudellisen elämän ilmiöiden kanssa sekä että avioliitto\noikeudellisessa suhteessa on perustunut käsitykseen naisen\ntaloudellisesta arvosta.\n\n\n\n\nValintavapaudesta.\n\n\nSamaten kuin tutkimuksemme alaisten kansojen, kuvastavat muutamien\nmuiden suomalais-ugrilaisten tavoissa jo naimaikäsuhteet sitä kantaa,\nmikä valintavapauteen nähden heillä on vallinnut. Alaikäisten\nkihlaaminen, aikaiset avioliitot, lunnasrahasysteemi sekä eräät\nkihlausmenojen piirteet osottavat avioliiton käsitetyn perheen ja suvun\nasiaksi. Useat suoranaisestikin tätä kysymystä koskevat tiedot\nosottavat tällaisen tapakannan eräänä aikakautena vallinneen m.m.\nItämeren suomalaisillakin. Hekin ovat pitäneet avioliittoa usein vielä\nsangen äskettäin vanhempien ja suvun määräysvallan piiriin kuuluvana\nasiana.\n\n\n\n\nSulhasen passivisuus kosinta- ja häämenoissa sekä kosijoiden ja\nnuodejoukon asettuminen toimintakortteeriin.\n\n\nVarsinaisista avioliittoa alotettaessa ja toimeenpantaessa\nnoudatetuista tavoista ja menoista palattakoon ensiksi siihen varsinkin\nmordvalaisten ja votjakkien tavoissa yleiseen ilmiöön, että kosinnan\ntoimittavat sukulaiset ja ettei sulhanen itsekohtaisesti ota osaa\nkosintaan eikä morsiamen noudantaan.\n\nTällaisen naimisiinjoutuvan miehen passivisuuden voi eräässä suhteessa\nkatsoa johtuvan naimaoikeudellisista käsityksistä. Morsiamen valinnan\nja määräysoikeuden kuuluessa vanhemmille ja suvulle, saattoivat nämä\nsuorittaa myöskin avioliiton käytännöllisen toimeenpanon. Mutta paitsi\nkosinnassa havaittavaa sulhasen syrjässä pysyttelemistä, on sekä\nkosinta- että häämenoissa piirteitä, jotka osottavat puheenaolevien\nsuhteiden menevän paljoa kauemmas tähän suuntaan. Tsheremissiläinen\nsulhanen piilottautuu eräässä kosintamenojen kohdassa. Votjakeilla\npaikotellen nykyäänkin vallitsevan, tsheremisseillä ja mordvalaisilla,\netenkin jälkimäisillä, yleisenä vallinneen tavan mukaan ei sulhanen ole\nmukana morsianta noudettaessa. Tätäpaitsi mordvalainen sulhanen parin\ntiedon mukaan morsianta tuotaessa piilottautui tahi poistui kotoa,\nsamaten kuin tsheremissiläinen Birskin piirissä ja votjakkilainen\npaikotellen nykyäänkin. Nämä tavat sisältävät jo semmoisenaan enemmän\nkuin naimaoikeudellisista käsityksistä peräisin olevaa passivisuutta ja\nniille on etsittävä mahdollista selitystä kauempaa.\n\nKaikilla tutkimuksemme alaisilla kansoilla on kosinta nähty tapahtuvan\nsiten, etteivät kosiomiehet morsiamen kotikylässä saavu aluksi\nmorsiamen kotitaloon, vaan pysähtyvät samassa kylässä asuvan tuttavan\ntahi sukulaisen luo, jonka kotoa käsin ja välityksellä kosinta\ntapahtuu. Samoin pysähdytään nuodematkalla tähän taloon.\n\nSamanlaisen tavan esiintymisestä Itä-Venäjän turkkilais-tatarilaisilla\nkansoilla olemme jo puhuneet. Se kuuluu aivan säännöllisenä varsinkin\ntatarien ja kirgisien avioliittomenoihin. Myöskin tshuvassien kosinta\ntapahtuu morsiamen kotikylässä asuvan välittäjän kotoa käsin ja\nnuodematkalla poiketaan hänen luoksensa.\n\nTatarien tavoissa on tämä piirre yleinen. Ufan läänin kristityt tatarit\nnimittävät pysähdyskortteeria _kunak öjö_ 'kestitalo'. Mangyshlakin ja\nOrenburgin kirgisit ottavat kosijat vastaan erityisessä, jonkun matkan\npäähän morsiamen isän aulista pystytetyssä teltassa. Samaa tapaa\nnoudatetaan nuodematkan yhteydessä. Sulhasen tehdessä käyntejä\nmorsiamen luo kihlauksen ja häiden väliaikana, pystytetään sulhasta\nvarten jonkun matkan päähän morsiamen isän aulista teltta, josta käsin\nhänen ja morsiamen väliset yhtymiset tapahtuvat. Tämän tarkoitukseksi\nmainitaan nimenomaan se, etteivät morsiamen vanhemmat ja sukulaiset\nnäkisi sulhasta eikä tämä tapaisi morsiamen vanhempia.\n\nKuten sanottu, ei sulhanen usein myöskään nuodematkalla tule morsiamen\nisän auliin, vaan pysähtyy jonkun matkan päähän, missä häntä varten\npystytetään teltta. Mangyshlakin kirgiseillä on sulhasen pysähdyttävä\nnoin virstan päässä morsiamen isän aulista ja piilottauduttava jonkin\nkummun taa. Sen jälkeen kun hänen seuralaisensa on morsiamen isän\naulissa ilmoittanut hänen saapumisestaan, tulee paikalle naisia, jotka\nrakentavat häntä varten teltan. Tässä on hänen oleskeltava 48 tuntia\neli oikeammin koko häiden aika. Tatarilainen ja kirgisiläinen sulhanen\nsaattaa näyttäytyä morsiamen vanhemmille vasta sen jälkeen, kun\navioliitto on lopullisesti päätetty ja pantu täytäntöön, tahikka vasta\njonkun aikaa tämän jälkeen. Tästä syystä kulkee krimin-tatarilainen\nsulhanen muutamia päiviä häiden jälestä kasvot punaisella liinalla\npeitettynä. Kirgisi-sulhanen esiintyy kosinnan aikana morsiamen kotona\npeitetyin kasvoin.\n\nEräissä tapauksissa koskee kielto sulhasen ja morsiamen keskinäistä\nsuhdetta. Nogaj-tatarit erottavat teltasta esiripulla osan, jonka\ntakana morsiamen on oltava sulhasen tullessa. Muiden läsnäollessa ei\nmorsian saa näyttäytyä sulhaselle, vaan on hänen koko aika oleskeltava\nesiripun takana.\n\nTapa, jonka mukaan kosinnan aikana ei asetuta suoranaiseen yhteyteen\nmorsiamen suvun kanssa, vaan toimitetaan kosinta erikoisesta\ntoimintakeskuksesta käsin ja välittäjien avustuksella, näyttää siis\nturkkilais-tatarilaisilla kansoilla olevan yhteydessä niiden käsitysten\nkanssa, jotka kieltävät erinäisten sulhasen ja morsiamen puolten\nedustajien muutamissa avioliittomenojen kohdissa olemasta toistensa\nkanssa yhteydessä. Samoista käsityksistä johtuviksi ovat eräiden\nsuomalais-ugrilaisten kansojen vastaavat tavat katsottavat. Ensinnäkin\non käsitys, että naimisiinjoutuvien ja vastanaineiden on vältettävä\nappivanhempiansa, verrattain yleinen. Votjakit noudattavat nykyäänkin\nsellaista tapaa, ettei nuorikko vuoden aikana häiden jälkeen puhuttele\nappeansa eikä näytä hänelle kasvojansa. Tänä aikana käyttää nuorikko\nerikoista päähinettä, jossa on otsalla laite, mikä tarpeen tullen\nvoidaan vetää alas kasvojen peitoksi. Ostjakkilainen miniä ei Georgin\nmukaan saanut näyttää kasvojansa apelle eikä vävy anopillensa ennen\nlapsen syntymistä. I.S. Pol'akov mainitsee ostjakkilaisnaisten\npeittävän kasvonsa kaikilta perheen ja suvun vanhemmilta jäseniltä.\nErikoisen ankarat näyttävät nämä säännökset olleen sulhaseen nähden\nkosinnan aikana. Jos ostjakkilainen sulhanen tahtoi käydä tulevien\nappivanhempiensa luona, oli hänen mentävä takaperin ovesta sisälle ja\nkäännettävä katseensa heistä poispäin. Naimatarjous ja lunnasrahasta\nsopiminen tapahtui erikoisten lähettiläiden välityksellä. Kihlauksen\njälkeen ei sulhanen, tahtoessaan tavata morsianta, saanut näyttää\nkasvojansa apelleen, vaan oli hänen peitettävä ne. Myöskin ovat\nostjakit noudattaneet tapaa sulkea sulhasen kotiin tuotu morsian\nerityiseen osastoon, jossa tämän oli oleskeltava pari viikkoa tuonnin\njälkeen tahi peittää hänet. Näiden käsitysten nähdään viimeksi\npuheenaolevien kansojen tavoissa johtaneen samanlaisiin ilmiöihin\nkosintatavoissa, kuin mitä aikaisemmin tarkasteltujen kansojen suhteen\non tultu tuntemaan. Sulhanen asettuu kosittaessa vieraaseen jurttaan,\njosta lähettää välittäjän tekemään naimatarjousta ja ottamaan selvää\nvaadittavan lunnasrahan suuruudesta. Kun asia on saatu alkuun, saapuu\nsulhanen yöllä morsiamen asunnolle. Täällä hän asettuu erikoisesti\ntarkoitusta varten varustettuun jurttaan, jossa hänen ja morsiamen\nvälinen tutustuminen tapahtuu. A. Dunin-Gorkavitshin mukaan pysähtyvät\nostjakkilaiset kosiomiehet välttämättömästi vieraaseen jurttaan, josta\nkäsin puhemies sulhasen nimessä tekee naimasopimuksen. Sulhanen saapuu\nsukulaisineen morsiamen isän luo vasta kuudennellatoista kerralla.\nVogulilainen sulhanen lähettää kosiomiehet morsiamen isän luo tahi\nlähtee joskus itsekin matkaan. Hän ei kuitenkaan tule jurttaan sisälle,\nvaan odottaa tulosta ulkopuolella tahi naapurin jurtassa. Lappalainen\nsulhanen ei kosittaessa tule sisälle morsiamen isän majaan, vaan\nodottaa ulkona, sillä tapa ei salli hänen tulla sisälle. Samanlaisesta\nsuomalaisilla vallinneesta tavasta puhuu Acerbi.\n\nYlläesitetyt esimerkit osottavat, miten yleinen se käsitys\nsuomalais-ugrilaisilla kansoilla on ollut, ettei sulhanen saanut\nkosinnan aikana joutua yhteyteen morsiamen tahi tämän vanhempien\nkanssa. Samalla näyttävät useat turkkilais-tatarilaisten ja\nviimeksimainittujen kansojen tavoista esitetyt tiedot kosinnan\ntoimittamisen toimintakortteerista käsin ja välittäjän avustuksella\njohtuvan näistä käsityksistä.\n\nTällaisten kieltokäsitysten yleisyyden Itämeren suomalaisten tavoissa\nsaattaisi olettaa johtaneen samanlaisiin tapoihin kosinnassa. Niihin\nviittaakin äsken puheenaollut Acerbin tieto, ja pari muuta puhuu niistä\nsuoranaisesti. Venäjän karjalaisten kosinta tapahtuu morsiamen\nkotikylästä olevan tuttavan tahi sukulaisen kotoa käsin, samalla kun\nmorsian kosijoiden tullessa piilottautuu: Kun inkeriläinen sulhanen on\ntullut morsiamen kotikylään, kääntää hän hevosensa jonkun sukulaisen\ntahi tuttavan talolle. Täältä lähtee talon emäntä puhemiehen kanssa\n\"rahomislupaa\" pyytämään.\n\n\n\n\nMorsiamen pakeneminen ja piilottautuminen.\n\n\nEdellisen yhteydessä tarkasteltakoon sitä kullakin tutkimuksemme\nalaisella kansalla yleistä tapaa, jonka mukaan morsian piilottautuu\nkosijoiden tahi nuodejoukon saapuessa.\n\nTämä tapa näyttää yleisenä vallinneen Itämeren suomalaisillakin.\nSuomessa on se joko suoranaisessa muodossaan tahi selvästi siihen\njohdettavina tapoina säilynyt viime aikoihin saakka. Venäjän Karjalassa\npiilottautuu morsian kosijoiden tullessa. Nuodejoukon saapuessa\nverhotaan joku pirtin kolkka erilleen ja asetetaan morsian sinne.\nSulhasjoukko saa nähdä morsiamen vasta annettuaan rahaa morsiamen\npuolelaisille.\n\nVirossa ja Inkerissä on morsiamen pakeneminen tahi piilottautuminen\nniinikään yleistä. Muutamien kansanrunoudessakin esiintyvien piirteiden\nmukaan on virolainen morsian kosijoiden tahi nuodejoukon saapuessa\nkätkeytyneenä. Liiviläinen morsian on sekä kosijoiden että nuodejoukon\nsaapuessa piiloutuneena.\n\nSamaan tapasysteemiin on varmaankin luettava vielä morsiamen\nhunnuttaminen ja peittäminen kosintamenoissa. Mordvalainen morsian oli\nkosittaessa eräiden tietojen mukaan hunnuttautuneena. Ostjakkilainen\nmorsian istuu kosinnan aikana peiton alla.\n\nKun verrataan tänne vielä sitä, mitä tiedetään sulhasen asemasta, hänen\npiilottautumisestaan ja pakenemisestaan eräissä avioliittomenojen\nkohdissa varsinaisesti tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa, käynee\nepäilemättä selville, että edellä tarkastellut kosintamenojen ilmiöt\nsekä piilottautumiset ja pakenemiset avioliittomenoissa yleensä\nkuuluvat suomalais-ugrilaisilla kansoilla erittäin laajana ja\nyhtenäisenä esiintyvään tapasysteemiin, jonka perustaksi osottautuu\npyrkimys varjella sulhasta tahi morsianta joutumasta yhteyteen joko\nkeskenään tahi vastapuolen suvun jäsenten kanssa.\n\n\n\n\nMuita eristystoimenpiteitä ja kieltoja sekä niiden yhtyminen\ntabu-käsitysten sarjaan.\n\n\nNäitä tapoja tarkasteltaessa on jouduttu koskettelemaan erästä\ninhimillisiin instinkteihin perustuvaa taparyhmää, joka ilmenee\nkäsityksinä jonkunmoisesta salaperäisestä suhteesta, jossa ihmisten\nmuutamissa elämän tiloissa ajatellaan olevan toisiinsa, luontoon,\neläimiin, esineihin tahi erinäisiin muihin seikkoihin. Tämä suhde\nvaatii monenmoisia rajoittamisia, kieltoja ja varovaisuustoimenpiteitä,\nesimerkiksi eristämisiä ja toisiinsa tällaisessa suhteessa olevien\nestämistä joutumasta kosketuksiin keskenään. Siitä johtuu myös\nerilaisia kieltoja, joita ihmisten monissa elämän tiloissa suhteessaan\ntoisiinsa ja ulkomaailmaan on noudatettava. Näin ovat primitivisten ja\nalhaiskultturisten kansojen keskuudessa muutamissa erikoisasemissa\nolevat ihmiset, kuten hallitsijat ja papit, suhteessaan muihin\nmäärättyjen kieltokäsitysten alaisia: heitä ei esim. saa nähdä, koskea\nheihin tahi lausua heidän nimeään. Myös muutamien erikoisten toimien\n(metsästys, kalastus) sekä eräiden n.s. kriitillisten funktsionien\naikana eivät ihmiset saa joutua kosketuksiin toisten heihin määrätyssä\nsuhteessa olevien tahi ulkomaailman kanssa j.n.e. Tähän tapasysteemiin\nkuuluvia rajoituksia ja kieltoja tahi niihin perustuvaa ominaisuutta\nnimittävät etnologit _tabuiksi_.\n\nAvioliittotavat sisältävät näitä käsityksiä ja tapoja erikoisen\nrunsaasti. Yleisimpiä ovat ne, jotka kieltävät sulhasen tahi morsiamen\navioliiton toimeenpanon aikana ja usein jonkun aikaa sen jälkeen\nnäkemästä tahi puhuttelemasta appea tahi anoppia, tahikka pakottavat\nnaimisiinjoutuvat määrättyyn avioliittomenojen kohtaan saakka\nkarttamaan toisiansa. Myöskään eivät avioliiton kautta määrättyyn\nsukulaisuussuhteeseen joutuneet saa mainita toistensa nimiä. Samalla on\nn.s. sukupuolinen _tabu_ yleinen; se saattaa eri sukupuolet yleensä\nvälttämään toisiaan ja vastustamaan eräissä tiloissa yhteyttä toistensa\nkanssa.\n\nMorsiamen pakeneminen ja piilottautuminen on ehkä useimmin kuitenkin\nasetettu naisen ryöstötavan yhteyteen. Tämän laatuisen selitystavan\nsopimattomuudesta puhuvat selvästi jo analogiset sulhasen\npiilottautumiset ja pakenemiset. Siihen sijaan huomataan\nyleensä siellä, missä sulhasen tahi morsiamen pakenemis- tahi\npiilottautumistapa esiintyy, myöskin _tabu_-kieltojen olevan vallalla.\n\nTarkasteltujen tapojen yleisyyteen ja sitkeyteen nähden, millä ne ovat\nsäilyneet, saatetaan olettaa, että suomalais-ugrilaisilla kansoilla,\nItämeren suomalaisetkin lukuun otettuna, on vallinnut laajalle ulottuva\nja tarkasti noudatettu _tabu_-kieltojen systeemi. Tästä ovat useat\nedellä esitetyt suoranaisesti siihen palautuvat tavat selvänä\ntodistuksena. Samalla tiedämme varsinkin Obin ugrilaisilla ja\nsyrjäneillä nykyäänkin vallitsevan suuren määrän varsinkin sukupuolisen\n_tabun_ alalle kuuluvia käsityksiä. Metsästäjiin ja kalastajiin\nkohdistuvat _tabut_ ovat yleisiä useilla suomalais-ugrilaisen heimon\nkansoilla. Myöskin ovat eräisiin eläimiin (esim. karhuun, mehiläiseen)\nkohdistuvat _tabu_-käsitykset yleisiä.\n\n\n\n\nRuokatavarat ja nautintoaineet kosinnan välikappaleina.\n\n\nYleismaailmallinen tapa ottaa kosintamatkalle kestitys- tahi\nravintoaineita morsiamen perhettä varten on itäisillä\nsuomalaiskansoilla säännöllinen. Yleisin näistä välikappaleista on\nleipä, sen jälkeen kestitysaineet viina ja olut. Leivän\nvastaanottamisella oli mordvalaisessa \"varkain kosinnassa\"\ntapaoikeudellisesti sitova merkitys. Yleensä ratkaistaan naimaesityksen\nhyväksyminen tahi hylkääminen leivän tahi viinan vastaanottamisella\n(nauttimisella) tahi hylkäämisellä, tahikka ilmoitetaan sen kautta\nkosiville kosinnan jatkamisen mahdollisuus tahi sen raukeaminen\nsikseen.\n\nTämänlaisia välikappaleita ja samanlaisessa merkityksessä käyttävät\nmuutkin suomalais-ugrilaiset. Ostjakit ja lappalaiset kosivat viinan\nvälityksellä. Sen nauttimisella tahi hylkäämisellä morsiamen isä\nosottaa suostumuksensa tahi kieltäytymisensä. Samanlaisen merkityksen\nmainitsee Acerbi olleen viinalla suomalaisten kosinnassa. Suomessa,\nKarjalassa, Inkerissä ja vatjalaisilla tavataan myöhempien tietojen\nmukaan viina, mutta varsinkin tupakka kosinnan välikappaleena.\nKihlajaisia tahi jotakuta kosintamenettelyn toimitusta nimitetään\n\"tupakoiksi\" (\"mennä tupakoille\") l. \"tupakaisiksi\". Tupakan, joskus\ntupakan ja viinan välityksellä kosivat myöskin Siperian tatarit ja\nnäiden nauttimisella on naimaesitykseen suostumiseen nähden samanlainen\nmerkitys.\n\nRuoka- ja kestitysaineiden käyttäminen johtunee tarpeesta synnyttää\nlähentymistä ja yhteyttä morsiamen perheen, varsinkin hänen holhojansa\nja kosivien välillä. Edellyttäähän avioliitosta sopiminen jonkunlaisia\nlähempiä suhteita muuten ehkä kokonaan vierasten sukujen välillä.\nLahjojen antaminen saattaa tapahtua samanlaisessa tarkoituksessa, ja\njoskus nähdäänkin kosinnassa annettavalla lahjalla olevan yhtäläinen\nmerkitys. Samojedit asettavat kosittaessa morsiamen isän telttaan\nketunnahan, jonka vastaanottamisella tahi poislähettämisellä morsiamen\nisä ilmaisee mielipiteensä.\n\nTämän tapaisiin yleisiin käsityksiin perustuvana esiintyy\ntarkasteltavana oleva tapa lukuisilla kansoilla eri osissa maanpalloa.\nL. von Schroeder on kuitenkin yhdistänyt virolaisilla tavattavan\nviinalla kosimisen samanlaiseen germanisten ja slaavilaisten kansojen\ntapaan yhtenä todistuksena virolaisten tapojen yhteydestä\nindogermanisten kanssa.\n\nLeipää käyttää kukin tutkimuksemme alaisista kansoista välikappaleena\nkosinnassa. Samalla osottavat asianomaiset tavat kokonaisuudessaan\nhuomioonotettavaa erilaisuutta. Tsheremissit käyttävät tavallisesti\nleivän asemasta rasva- ja juustokakkuja, mutta leipä on saanut\nyksinomaisen sijan niillä seuduin, missä venäläinen vaikutus, kuten\nvuoritsheremisseillä, on huomattavin. Votjakit taasen käyttävät leivän\nohella tahi sijasta tupakkaa, nuuskaa, kumyshkaa ja hunajaa. Vasta\nmordvalaisten tavoissa on leipä yleisimpänä tapaoikeudellisena kosinnan\nvälineenä. Kun lisäksi tiedetään leivän käytön yleisesti liittyvän\nvenäläisten kosintaan, näyttää todenmukaiselta, että leipä on\nsaavuttanut tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa vallitsevan\nerikoisaseman venäläisestä vaikutuksesta.\n\n\n\n\nKädenlyönti sekä yhteinen syönti ja juonti avioliittosopimuksen\nvahvistusmenona.\n\n\nYhdeksi kosinnan pääasiallisimmista tarkoitusperistä on tutkimuksemme\nalaisten kansojen tavoissa osottautunut avioliiton oikeudellisten\nehtojen määrääminen ja selvittely. Avioliiton sopimuksellinen luonne\nonkin synnyttänyt muutamia kosintamenojen toimituksia, joiden\nerikoismerkityksenä on avioliittosopimuksen vahvistaminen. Tätäpaitsi\nvahvistetaan kihlauksessa laajemmassa merkityksessä molempien sukujen\nvälille syntyvä yhteys erikoisilla tätä yhteyttä kuvaavilla ja\nedistävillä toimituksilla.\n\nNäistä kihlauksen vahvistusmenoista on yleisimpänä tavattu kädenlyönti\nja yhteinen syönti tahi juonti. Edellinen on yleisimpänä nähty\nesiintyvän mordvalaisten tavoissa, samalla kun ne tässä suhteessa ovat\nosottautuneet likeisesti liittyvän vastaaviin venäläisiin tapoihin.\nMolemmilla näillä kansoilla on kädenlyönti muodostunut kihlausmenojen\njuhlalliseksi ydinkohdaksi. Sen ajaksi noustaan seisomaan, sytytetään\nkynttilät pyhäinkuvien edessä ja siihen liittyy rukousmenoja.\nKädenlyönti tapahtuu naittajien, avioliiton oikeudellisten\nkontrahenttien kesken.\n\nTsheremissien kihlauksessa esiintyy kädenlyönti harvoin, eikä se niissä\nole saanut yleisempää sijaa kihlauksen varsinaisena vahvistusmenona.\nSamaten ei se tällaisessa merkityksessä kuulu votjakkienkaan kosintaan.\n\nMuista suomalais-ugrilaisista kansoista tavataan kädenlvönti yleisenä\nja samanlaisessa merkityksessä kuin mordvalais-venäläisissä tavoissa\nensiksikin syrjäneillä.\n\nOstjakeilla ei kädenlyönti naimasopimuksen vahvistusmenona\nkäytettävissämme olevien tietojen mukaan ole tuntematon, mutta ei\nesiinny yleisenä ja varsinaisena kihlauksen vahvistusmenona.\n\nVanhemmat lappalaisten tapojen kuvaukset eivät myöskään puhu\nkädenlyönnistä tämän laatuisessa merkityksessä. Sen sijaan tavataan\nkädenlyönti nykyisten Venäjän lappalaisten tavoissa tyypillisesti\nmordvalais-venäläistä vastaavassa muodossa.\n\nItämeren suomalaisten tavoissa löydetään kädenlyönti kihlauksen\njuhlallisena päättämismenona ensiksikin karjalaisilla. Täälläkin\nliittyy siihen rukouksia tahi uskonnollisiin toimituksiin viittaavia\nmenoja, samalla kun kädenlyönti laillisesti päättää naimasopimuksen.\nKättä lyödessä määrätään joskus sakko, joka sen puolen on suoritettava,\nmikä naimasopimuksen rikkoo.\n\nNaimasopimuksen vahvistavat kädenlyönnillä Kodaveren virolaiset, mutta\nkäytettävissämme olleiden lähteiden nojalla ei kädenlyönti Virossa ja\nInkerissä yleisemmin esiinny tällaisessa merkityksessä ja muodossa,\neikä se sellaisena näytä kuuluneen suomalaistenkaan kosintaan.\n\nPsykologisen perusajatuksensa kannalta saatetaan kätten yhdistämistä ja\nkädenlyöntiä pitää yleismaailmallisena tapana. Ne ovatkin yleisiä,\nkaikkialla tavattavia toimituksia, joilla kaikenlaisia sopimuksia\npäätetään sekä yhteyksiä vahvistetaan ja symbolisoidaan. Useiden\nmaanpallon eri seutujen ja kansojen avioliittomenoissa yhdistetään\navioliittoon joutuvien kädet, mikä usein on avioliittomenojen\npääseremonia. Tällaisessa muodossaan havaitaan tarkasteltava meno\nesimerkiksi Amerikan alkuasukkaiden, Fidshi-saarien, algonkinien,\negyptiläisten ja abessinialaisten tavoissa.\n\nIndogermanien tavoissa on kädenlyönti tahi kätten yhdistäminen\nhuomattavimpia menoja avioliiton solmimisessa. Jo muinaiset indialaiset\nvahvistivat avioliiton kädenlyönniliä (Vedojen _pânigrahana_).\nMorsiamen käteen tarttuminen on edelleen yleinen kreikkalaisten,\nroomalaisten ja germanien tapa. Näiden kansojen tavoissa ajatellaan\nkädenlyönnin (\"käden ottamisen\") tavallisesti kuvaavan sitä valtaa,\nminkä mies avioliitossa naiseen nähden saavuttaa. Näin katsotaan\nroomalaisten \"käteen tarttumisen\" (_Händergreifung_) kuvaavan sitä\nholhousvaltaa, joka aviomiehellä avioliitossa vaimonsa suhteen oli\noleva. Samanlainen juridinen merkitys oli vastaavalla menolla\nmuinaisten indialaisten ja germanien tavoissa.\n\nKädenlyönniliä ja kätten yhdistämisellä on kuitenkin alkuperäisempikin\nmerkityksensä. Ernst Crawley lukee ne primitivisten kansojen\navioliittomenoissa n.s. kontaktimenoihin, joiden kautta syntyvä unioni\nvahvistetaan ja sitä ehkäisevät voimat neutralisoidaan. Kätten\nyhdistäminen kuvaa hänen käsityksensä mukaan avioliitossa tapahtuvaa\ntodellista unionia ja edistää sen onnellisuutta ja vaarattomuutta.\n\nTämän tapaisessa merkityksessä saattaa kätten yhdistäminen\nluonnollisesti tapahtua kihlauksessakin. Täällä on sillä kuitenkin\nusein juridinen merkitys tehdyn naimasopimuksen vahvistusseremoniana.\nTämä käy selville siitä, että kädenlyönti useilla kansoilla tapahtuu\netupäässä avioliiton juridisten kontrahenttien, naimisiinjoutuvien\nisien tahi holhojien välillä. Se saattaa molemmat puolet määrättyyn\noikeudelliseen suhteeseen toisiinsa, jota suhdetta ei voida rikkoa\nmuutoin kuin maksamalla sakkoa. Toisinaan voi kätten yhdistämisen myös\nkatsoa kuvaavan molempien sukujen välille muodostuvaa liittoa,\nnimittäin silloin kun se esiintyy kummankin kihlauksessa läsnäolevan\nsuvun kaikkien edustajien kätten yhdistämisenä.\n\nYleisinhimilliseen ajatukseen perustuvana saattaa kädenlyönti ja kätten\nyhdistäminen olla suomalais-ugrilaistenkin kansojen tavoissa\nomaperäinen avioliittomeno. Sen tarkastelu on kuitenkin esiintuonut\nseikkoja, jotka oikeuttavat päättämään, että kädenlyöntitapa on saanut\nvaikutuksia muilta kansoilta. Ensinnäkin kuuluu kädenlyönti\njuhlallisena ja obligatorisena kihlauksen vahvistusmenona vain\nniiden suomalais-ugrilaisten kansojen tapoihin tahi havaitaan\neräisiin kansoihin nähden sellaisten seutujen tavoissa, joissa\nvenäläinen vaikutus esiintyy huomattavimpana. Toiseksi ei tapa\nsuomalais-ugrilaisilla kansoilla ole niin tavallinen avioliittoon\njoutuvien välistä yhteyttä symbolisoivana ja vahvistavana menona kuin\njuridisessa merkityksessä kihlauksen ja avioliittosopimuksen\nvahvistustoimituksena, jollainen merkitys sillä on venäläisten ja\nyleensä indogermanisten kansojen tavoissa. Lisäksi ei kädenlyöntiä tahi\nkätten yhdistämistä tämän laatuisessa merkityksessä tavata Itä-Venäjän\nturkkilais-tatarilaisten kansojen tavoissa, miltä taholta muuten niin\nuseita parallelleja kosintamenojenkin alalla on esiintynyt.\nNaimisiinjoutuvien isien tahi muiden heidän edustajiensa välisenä,\njuridista laatua olevana toimituksena on kädenlyönti tavallisin\nisovenäläisillä. Länsi- ja etelä-venäläisellä alueella, samaten kuin\nmuutamien muiden slaavilaisten kansojen menoissa tapahtuu vastaava\ntoimitus useimmiten naimisiinmenijöiden itsensä välillä tahi\nlaajentuneena kaikkien molempien puolten läsnäolevien edustajien\nkeskeisenä.\n\nMordvalaisten kädenlyöntimeno liittyy sekä muodollisesti että\nmerkitykseensä nähden lähinnä isovenäläisiin tapoihin. Huomioonottaen\nkysymyksessä olevan menon esiintymisen muilla suomalais-ugrilaisilla\nkansoilla, voidaan mordvalaisten kädenlyönnin katsoa muodostuneen\ntällaiseksi, etupäässä juridista laatua olevaksi avioliittosopimuksen\nvahvistusmenoksi sinä aikana, jolloin mordvalaiset ovat eläneet\nisovenäläisten välittömässä yhteydessä.\n\nYhteisellä ruoan ja juoman nauttimisella on kuten kädenlyönnilläkin\ntutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa kahdenlainen päämerkitys.\nEnsiksikin tapahtuu se naimasopimuksen ja kihlauksen vahvistusmenona\njuridisten kontrahenttien kesken. Tämä muoto on pääasiallisin\nmordvalaisten tavoissa, samalla kun aikaisempi tarkastelu ou osottanut\nmordvalaisten ja venäläisten tapojen läheisen yhteenkuuluvaisuuden\ntässä suhteessa. Toiseksi saattaa yhteinen syönti resp. juonti tapahtua\nnaimisiinmenijöiden itsensä välillä. Tällöin ei sillä aina näytä olevan\nvarsinaisemmin naimasopimuksen vahvistusmenon luonnetta, vaan saattaa\nse tapahtua kosintamenojen eri kohdissa kihlauksesta riippumatta.\nEtupäässä tällainen muoto on näillä menoilla tsheremissien ja\nvotjakkien tavoissa. Täällä tavataan tosin joskus isienkin välinen\njuonti, mutta siihen liittyy samalla joko molempien naimisiinmenijöiden\ntahi morsiamen juonti, tahikka on meno laajentunut vielä useampien eri\npuolten edustajien kesken seremoniallisessa järjestyksessä\ntapahtuvaksi. Kuten mainittu, ei viimemainittujen kansojen yhteisellä\nsyönti- tahi juontimenolla aina ole kihlauksen päättämismenon luonnetta\nsen juridisessa merkityksessä. Näin saattaa esim. kaikkien lähinten\nmolempien puolten edustajien välinen yhteinen syönti liittyä\nrukousmenoihin, jommoisessa yhteydessä se -- paitsi kosinnan eri\nkohdissa -- tavataan myös varsinaisissa häämenoissa. Tällainen laaja\nmerkitys saattaa yhteisellä syönnillä olla mordvalaistenkin kosinnassa.\nMorsiusparin välinen yhteinen syönti tahi juonti on yleisimpiä ja\nlaajimmalle levinneitä avioliittomenoja. E. Crawley pitää tätä\n\"keskinäistä ymppäystä\" (_mutual inoculation_) yhtenä vahvimmista\nkontaktiseremonioista. Se synnyttää ruumiillisen olemuksen ja\nsubstansin identisyyden sekä samalla aikaansaa molemminpuolisen\nvastuunalaisuuden. Sen kautta tehdään myös tyhjäksi tärkein\nsukupuolisista _tabuista_, kielto nauttia yhteisesti ruokaa.\n\nTämän laatuisessa merkityksessä onkin yhteisen ruoan ja juoman\nnauttiminen tavattu lukuisissa häämenojen kohdissa (vastaanotossa,\n\"vihkimäseremoniassa\", aviovuoteelle asettamisessa j.n.e.).\nKihlauksessa naittajien välillä tapahtuvalla juoman nauttimisella\non siihen sijaan selvästi juridinen merkitys aikaansaadun\nsopimuksen päättämismenona. Tällaisesta juontimenon merkityksestä\nmordvalais-venäläisissä tavoissa puhuu se seikka, että kihlauksen\noikeudelliseksi päättämiskohdaksi käsitetään, samalla tavoin kuin\nkädenlyöntikin, naittajien kesken tapahtuva juonti. Kihlaus saattaa\ntämän tapahtuman mukaan saada nimityksensäkin (_odirvan simeme, propoj\nnevesty_ j.n.e.). Useissa venäläisissä lauluissa katsoo morsian\nkohtalonsa tulevan ratkaistuksi sillä, tyhjentääkö hänen isänsä\njuomamaljan vai ei.\n\nKädenlyönti ja yhteinen juonti resp. syönti ovatkin tunnettuja kaupan\ntahi välipuheen vahvistustoimituksia. Ne ovat samanlaisessa\nmerkityksessä olleet yleisiä useiden germanisten ja slaavilaisten\nkansojen tavoissa (vrt. venäl. _litki, magarytsh_, germ. _lltkouf,\nwinkouf, leitkauf_, ruots. _köpskål_). Suomalaisten ja virolaisten\ntapana on ollut vahvistaa kauppasopimuksia kädenlyönnillä ja yhteisellä\njuonnilla (harjaiset, harjakaiset, _liigud_).\n\nNaimasopimuksen vahvistaminen tapahtuu mordvalais-venäläisissä\ntavoissa tavallisimmin avioliittoon joutuvien edustajien eikä heidän\nitsensä kesken. Ei olekaan harvinaista, että avioliittomenoissa\nnaimisiinjoutuvien asemasta toimivat heidän sijaisensa. Tällä tahdotaan\njohtaa avioparia uhkaavat pahat voimat harhaan. Tältä kannalta selittää\nE. Crawley esim. sen ilmiön, että avioliittosopimuksen tekevät joskus\nsyrjäiset (\"ystävät ja takausmiehet\"), joiden kesken kädenlyönti ja\nyhteinen juoman nauttiminenkin saattaa tapahtua. Tutkimuksemme\nalaisilla kansoilla suorittavat nämä toimitukset kuitenkin _naittajat_,\navioliiton oikeudelliset kontrahentit, samalla kun naimisiinjoutuvat\ntahi ainakin morsian, myös itsekin joskus saattavat ottaa yhteiseen\njuontiin osaa. Kihlauksen päättämismenon tapahtuminen heidän keskensä\nnäyttää kaikesta päättäen johtuvan käsityksestä heidän oikeudellisesta\nasemastaan avioliittosopimuksen tekijöinä.\n\nYhteisen syönnin tahi juonnin esiintymissuhteet muiden\nsuomalais-ugrilaisten kansojen tavoissa osottavat samanlaisia suhteita\nkuin kädenlyöntikin. Syönti- ja juontimenot eivät ole harvinaisia\nkosinnassakaan, mutta samanlaisessa avioliittosopimuksen vahvistusmenon\nmerkityksessä, joka niillä mordvalais-venäläisissä tavoissa etupäässä\non, tavataan niitä vain harvinaisina, ja sellaisilla seuduin, missä\nvoimakas venäläinen vaikutus tapoihin yleensä on havaittavissa.\nTällaisen merkityksen näyttää meno mordvalaisten tavoissa saavuttaneen\nnäin ollen venäläisestä vaikutuksesta.\n\n\n\n\nKosintamenettely kokonaisuudessaan. \"Katsojaiset\" ja \"määräpäivän\nasettaminen\".\n\n\nAsettamalla kosinnan päämerkitykseksi niiden tointen, toimitusten ja\nmenojen täyttämisen, joilla tarpeellinen lähentyminen saadaan aikaan\nmolempien puolten välillä, avioliiton ehdot määrätään, syntynyt\nnaimasopimus asianomaisilla toimituksilla vahvistetaan ja sopimuksen\nehdot tarpeelliseen määrään saakka täytetään, ovat useimmat muut\nkosintamenettelyn yhteydessä noudatetut menot samoja kuin avioliiton\nvarsinaisen toimeenpanon aikana noudatetut. Tutkimuksemme alaisten\nkansojen kosintamenettelyjen vertailu osottaa mordvalaisten kosinnan --\nsellaisena kuin se myöhempien tietojen mukaan tavataan -- kehittyneen\nlaajimmaksi. Se alkaa tavallisesti ennen varsinaista kosintaa tehdyllä\ntiedustusmatkalla ja sisältää useampia uudistettuja käyntejä ja\nyhtymyksiä. Tätäpaitsi kuuluu mordvalaiseen kosintaan n.s.\nkatsojaistoimitukset, joita semmoisenaan ei tsheremisseillä eikä\nvotjakeilla tavata. Näiden mordvalaisten kosintamenettelyn eri kohtien\non samalla yksityispiirteissään havaittu osottavan läheistä\nyhtäläisyyttä vastaavien venäläisten kanssa, joten mordvalaisten\nkosinta kokonaisuudessaan ennen kaikkea on rinnastettava viimemainitun\nkanssa. Monet puheenaolleista tähän avioliittomenojen sarjaan\nkuuluvista toimituksista ovat kuitenkin paljoa laajemmalle levinneitä.\nNäin ovat esim. katsojaistoimitukset tavallisia useiden\nindogernianisten kansojen tavoissa. Suomalais-ugrilaisista kansoista\novat nämä tavat yleisiä Suomessa, Karjalassa ja Inkerissä.\n\nKaakkois- ja Itä-Venäjän ei-venäläisten kansojen tapoihin eivät\nkatsojäiset kosintamenettelyn säännöllisenä osana kuulu. Lukuunottaen\nsen, mitä näiden tapojen esiintymissuhteista itäisten suomalaiskansojen\navioliittotavoissa on käynyt selville, sekä niiden yksityispiirteet\nmordvalaisten tavoissa, saatetaan näiden tapojen katsoa saaneen\nsellaisen muodon, joka niillä nykyisin mordvalaisilla on, venäläisestä\nvaikutuksesta.\n\nMordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien avioliittotavoissa on\nyleinen eräs ennen häitä tapahtuva toimitus, joka ei varsinaisesti\nkuulu kosintaan, nimittäin \"määräPäivän asettaminen\", jonka\ntarkoituksena on lopullisesti täyttää avioliiton oikeudelliset\nsuoritukset ja sopia ajasta, jolloin avioliito varsinaisesti pannaan\ntäytäntöön.\n\nItämeren suomalaisten tavoissa havaitaan samanlainen käynti, joka\nnimitykseltäänkin vastaa edellä puheenaollutta. Suomessa ja Inkerissä\nkäy sulhasen isä morsiamen kotona \"liitoilla\", jolloin sovitaan\nhääpäivästä. Sulhanen lähettää tällöin morsiamelle ja anopilleen\nlahjoja.\n\nLuonnollista onkin, että varsinkin silloin, kun kihlauksen ja häiden\nvälinen aika on muodostunut pitemmäksi ajanjaksoksi ja avioliiton\ntoimeenpano on riippuvainen sen perustana olevien oikeudellisten\nehtojen täyttämisestä, kaikesta lopullisesti sovittiin erikoisessa\nmolempien puolten välisessä yhtymyksessä.\n\n\n\n\n\"Polterabend\"-menot.\n\n\nOttaessamme yleisvertailun kannaIta tarkastettavaksi muutamia\nhuomattavimpia varsinaisesti hälhln liittyvien tapojen ja menojen\nkohtia, pysähdymme ensiksi morsiustalossa ennen nuodejoukon saapumista\nja sulhastalossa ennen nuodematkalle lähtöä tapahtuviin menoihin.\n\nMordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien tapojen keskinäinen vertailu\nosottaa, että varsinaiset n.s. neitojuhlamenot ovat yleisiä etupäässä\nvain ersamordvalaisilla. Tsheemissien, votjakkien ja mokshalaisten\ntavoista puuttuvat nimittäin ne erikoismenot, joita ersalaiset\nhääaattopäivänä ja nuodejoukon tuloa odotellessa noudattavat. Toiselta\npuolen on ersalaisten tapojen yksityiskohtainen vertailu vastaaviin\nvenäläisiin menoihin osottanut, että ne ei ainoastaan pääkohdissaan,\nvaan myös lukuisiin yksityispiirteisiinsä nähden läheisesti liittyvät\nviimeksimainittuihin. Jo yksistään tämä puhuu ersalaisten\nneitoiltamenojen myöhäsyntyisyydestä ja venäläisperäisyydestä.\nTarkasteltaessa muutamien muiden suomalais-ugrilaisten kansojen\nvastaavia tapoja, huomataan sama ilmiö, joka muutamien aikaisemmin\npuheenaolleiden tämän laatuisten menojen suhteen on käynyt selville:\nniitä noudattavat lähinnä mordvalais-venäläisiä tapoja vastaavassa\nmuodossa ne suomalais-ugrilaiset kansat ja sellaisilla seuduilla, missä\nyleensä voimakasta venäläistä vaikutusta on havaittavissa.\n\nVastaavat sulhastalossa tapahtuvat menot näyttävät suurimmalta\nosaltansa nekin syntyneen venäläisten tapojen analogian mukaan.\nMordvalaisten seremoniallinen piirakoiden valmistaminen sekä\nmordvalaisilla ja joskus tsheremisseillä tavattava juhlallinen\nnuodematkalle lähtevän sulhasen siunaaminen osottavat\nyksityispiirteissään selvää venäläisperäisyyttä, samalla kun niiden\nmyöhäsyntyisyydestä puhuu se, ettei sulhanen aikaisemman kannan mukaan\nlähtenyt nuodematkalle. Tämän kannan ja uudempien tapojen välinen\nristiriita kuvastuu selvästi esim. siinä, että mordvalaisten\nsiunausmenot saattavat joskus kohdistua sulhaseen, vaikkei hän lähde\nnuodematkalle. Arbanskin tsheremissien siunausmeno, jossa esiintyy\nmorsiamen sijainen, on tähän häämenojen kohtaan varmaankin muualta\nsiirtynyt.\n\nTämän ohella suorittaa kukin tutkimuksemme alaisista kansoista tässä\nhäämenojen kohdassa rukousmenoja, jotka usein osottavat kullekin\nkansalle ominaisia piirteitä. Yhteistä niissä on kääntyminen paitsi\njumaluusolentojen, myöskin esivanhempien puoleen avun ja suojeluksen\npyynnöllä. Nämä saattavat tietenkin olla kullakin kansalla itsenäisesti\nkehittyneitä. Sitä mukaa, miten venäläinen vaikutus on ollut\nvoimakas, esiintyvät rukousmenot venäläisten tapojen mukaisina\nsiunausmenoina; ne ovatkin viimeksimainitussa muodossa yleisiä niillä\npaikkakunnilla, joiden tavat muissakin suhteissa osottavat erikoista\nvenäläispiirteisyyttä.\n\n\n\n\nNuodematka ja morsiusmatka.\n\n\nLukuunottamatta niitä tapoja, jotka morsiusmatkan aikana kohdistuvat\nerikoisesti morsiameen, ovat nuodematkaan liittyvät tavat, missä\nerikoisempia tällaisia noudatetaan, muodoltaan ja merkitykseltään samaa\nlaatua kuin morsiusmatkan yhteydessä noudatetut. Se seikka, että\nmorsian morsiusmatkan kautta siirretään uuteen olinpaikkaansa -- mille\ntapahtumalle yleensä annetaan erikoisen tärkeä merkitys -- on kuidenkin\naikaansaanut, että morsiusmatka osottaa nuodematkaan verrattuna\nhuomattavasti enemmän erikoismenoja. Viimeksimainitun yhteydessä\ntavattavista ovat huomattavimmat nuodejoukon varausmenot ja sulhasen\nsiunaaminen, jotka nekin ovat yleisiä vain mordvalaisten tavoissa.\nNäistä on sulhaseen kohdistuvien menojen myöhäsyntyisyys ilmeinen.\n\nNuodematkan suhteen on kuitenkin vielä huomioonotettava, että\nnuodejoukko, kuten usein kosiomiehetkin, lähtee matkaan iltamyöhällä\ntahi yöllä, niin että morsiustaloon saavutaan yöllä tahi varhain\naamulla. Tämä tapa liittyy yleismaailmalliseen ryhmään ja on ollut\nkäytännössä m.m. Itämeren suomalaisilla. Yhtenä tämän tavan\naiheuttajana näyttää olevan halu välttää vahingollisten voimien, ennen\nkaikkea pahan silmän vaikutusta.\n\nNuodejoukon vastaanotossa noudatetuista tavoista on portin sulkeminen\nja lunnaiden vaatiminen sen avaamisesta havaittu yleiseksi\nmordvalaisten ja venäläisten tavoissa. Tsheremissit eivät ainakaan\nyleisemmin tätä tapaa noudata; siitä ei puhuta myöskään votjakkien\nhäämenojen kuvauksissa. Itämeren suomalaisista on portin sulkeminen ja\nlunnaiden vaatiminen yleinen virolaisten tavoissa. Se on tunnettu\nmyöskin inkeriläisillä ja Itä-Suomessa.\n\nPortin ja ovien sulkeminen selitetään tavallisesti johtuvan\nnaisenryöstöstä. Myöhemmin on koetettu löytää muunkin laatuisia\nselityksiä. Sen alkuperäksi osotetaan m.m. halu sulkemisella suojeltua\npahoilta hengiltä. Mordvalaisten samaten kuin venäläistenkin tavoissa\nilmenee yleensä selvästi vastaanoton aikana ja jälkeenkinpäin\nnuodejoukon ja morsiamen joukkueen välinen antagonismi. Vastaanotossa\nesiintyvät vastustelut tapahtuvat etupäässä näiden joukkueiden\nvälisinä. Mahdollisesti johtuvat puheenalaiset vastaanotossa noudatetut\ntavat juuri näistä sulhasta ja morsianta edustavien joukkueiden\nvälisistä vastustelumenoista, jommoisia E. Crawley osottaa häätapojen\nlukuisasti sisältävän.\n\nKunkin tutkimuksemme alaisen kansan morsiusmatkaan liittyy joukko\ntoimenpiteitä, joista useat jo semmoisenaan helposti ovat\nkäsitettävissä johtuvan halusta tehdä morsiamen uuteen olinpaikkaan\nsiirtyminen vaarattomaksi ja onnelliseksi niinhyvin hänelle itselleen\nkuin häntä saattavalle joukkueelle.\n\nTännekuuluvia tapoja havaitaan kaikkialla, missä morsiamen viennin\nyhteydessä joitakin menoja noudatetaan. Varoesineiden tahi\nvarausaineiden mukaanottaminen on yleistä useiden muidenkin\nsuomalais-ugrilaisten kansojen tavoissa. Syrjäniläinen morsian panee\nvihille lähtiessään poveensa leipää, villaa ja hampputukon. Karjalaiset\npanevat morsiamen kintaanpeukaloon kuparirahan ja Suomessa pitää\nmorsiamen kengässä olla raha. Inkeriläinen morsian panee nuppineuloja\nrintaansa suojeltuakseen pahoilta ihmisiltä. Äyrämöiset panivat\nmorsiamen ja sulhasen vasempaan sukkaan rahan ja poveen yhdeksän\njauhinkiven alta otettua viljanjyvää. Virossa pantiin raha morsiamen\nvasempaan sukkaan; tässä sukassa piti morsiustalosta lähdettäessä olla\njotakin, jollei muuta niin nuppineula. J. v. Lucen mukaan otettiin\nleipä tahi leivänmuruja, tulikiveä ja pirunpihkaa. Leipää ja suolaa\nkäytetään morsiamelle annettavana varausesineenä muuallakin Europassa.\nYlä-Pfalzissa on morsiamella matkallaan mukana leipää ja suolaa.\nSerbialaiset panevat morsiamen poveen leipää ja suolaa.\n\nMorsiamen mukaan pantavat varausesineet osottautuvat olevan yleisiä\ntämän laatuisissa tilaisuuksissa käytettyjä pahan ja taikuuden\nkarkottamisen välikappaleita. Varsinkin leipä ja suola ovat lukuisilla\nkansoilla tavattavia yleisiä varausesineitä. Nuoret syrjänipojat\nja -tytöt ripottelevat päähänsä suolaa varjeltuakseen pahalta silmältä,\nja pientä lasta suojellaan panemalla päänalaseen leipää ja veitsi.\nYleinen on tapa viedä uuteen asuntoon muutettaessa sisälle ensiksi\nleipää ja suolaa. Karjalaisilla ottaa patvaska, jonka on suojeltava\nnuorta paria pahansuovilta ihmisiltä, morsiusmatkalle mukaan leipää.\nVieraaseen paikkaan matkustava ottaa suojaksensa pahoja henkiä vastaan\nmukaansa leipää.\n\nRaha ja neulat, kuten metalliesineet yleensä, sekä pirunpihka ja\ntulikivi ovat nekin yleisiä taikuuden, etenkin siunaamisen\nvastustusesineitä.\n\nMukaan annettavien varausesineiden suhteen ovat tutkimuksemme alaisten\nkansojen tavat saattaneet yleisistä käsityksistä johtuen muodostua\nkullakin itsenäisesti. Niiden yleisvertailu osottaa kuitenkin\nmordvalaisten tapojen lähinnä liittyvän venäläisiin.\n\nMordvalaisten morsiamen pyhän kynttilän kuljettaminen morsiusmatkalla,\njolle tavalle venäläistenkin tavoista on löydetty vastineita, on\nnähtävästi sekin luettava morsiusmatkan varaustoimenpiteiden sarjaan.\nSamassa häämenojen kohdassa käyttävät useat kansat tulisoihtuja.\nRoomassa kulki morsiussaattueen edessä soihdunkantajia. Nykyisessä\nKreikassa kantaa aviopari hääsaattueessa soihtuja. Muutamin paikoin\nkulkee morsiamen edellä vihkimämatkalla kynttilänkantaja, paikotellen\notetaan morsian sulhastalossa vastaan ja kuljetetaan kynttilän kanssa\njokaisessa talon nurkassa. Kiinassa kuljetetaan morsiussaattueen edellä\nlamppuja, joiden arvellaan karkottavan pahoja henkiä. Indiassa\nheilutetaan pahan silmän välttämiseksi morsiusmatkalla nuoren parin\npään päällä lamppua. Myöskin synnytyksen yhteydessä tavataan kynttilä-\ntahi soihtuseremonioita, jotka alkujaan perustuvat ajatukseen pahojen\nvoimien loitollapitämisestä.\n\nJoskin morsiamen kuljettamisen peitetyissä ajoneuvoissa saattaa yhdeltä\npuolen katsoa johtuvan samoista käsityksistä, jotka ovat johtaneet\nmorsiamen piilottautumiseen tahi eristämiseen eräissä avioliittomenojen\nkohdissa, näyttäisi senkin tarkoituksena ennen kaikkea olevan suojella\nmorsianta morsiusmatkalla pahoilta voimilta. Ajoneuvoja peittävään\nkankaaseen ommeltuja ristejä, nelikulmioita ja tähtiä ei saatettane\npitää muuna kuin maagillisina merkkeinä, joiden tarkoituksena on pitää\nloitolla vahingollisia voimia.\n\n\n\n\nHunnuttaminen.\n\n\nTapa, joka avioliittomenoissa usein erikoisesti on kiinnittänyt\ntutkijoiden huomiota, on morsiamen pään ja kasvojen peittäminen eräissä\navioliittomenojen kohdissa eli hunnuttaminen.\n\nMuutamien tutkijoiden taholla on hunnuttaminen asetettu naisen\nryöstötavan yhteyteen. Sellaisessa merkityksessä puhuvat siitä esim. L.\nvon Schroeder ja O. Schrader. Varsinaiset etnologit, nimenomaan\nenglantilaiset, ovat etsineet tämänkin tavan selitystä välittömästi\nyleisten kansanpsykologisten ilmiöiden piiristä. Hunnuttamisen, kuten\nuseiden muidenkin tämän laatuisten toimenpiteiden tarkoituksena\npidetään hunnutettavan eristämistä, niin etteivät hänessä itsessään\nasuvat salaperäiset voimat voisi vahingoittaa muita tahi hunnutettava\nitse olisi ulkoisille vahingollisille vaikutuksille alttiina. J.G.\nFrazer on _tabu_-ilmiöitä selittäessään antanut esimerkkejä\nuseissa erilaisissa tiloissa toimitettavista hunnuttamisista.\nHunnuttamista tavataan esim. hallitsijoihin ja pappeihin kohdistuvien\n_tabu_-käsitysten yhteydessä. Edelleen liittyy se muutamiin\nkriitillisiin funktsioneihin ja tiloihin. Tällaista on esim.\nhunnuttautuminen tahi piilottautuminen syödessä, naisen peittäminen\nraskauden ja menstruatsionin aikana sekä samanlainen sairaan\neristäminen. Myöskin pahan silmäyksen välttämiseksi peitetään kasvot ja\nsuu, esim. juhlien ja markkinoiden aikana.\n\nE. Crawley pitää morsiamen hunnuttautumista etupäässä samoista\nkäsityksistä johtuvana, kuin mihin erinäiset avioliittotavoissa yleiset\nsulhasen tahi morsiamen pakenemiset ja piilottautumisetkin perustuvat.\nPaitsi yleensä epämääräisen pahan ja onnettomuuden välttämisestä,\njohtuu hunnuttaminen erittäinkin sukupuolten välisistä _tabuista_, s.o.\nmolempien sukupuolten välisissä suhteissa varsinkin avioliittomenojen\naikana havaittavasta eristäytymispyrkimyksestä ja toistensa\nkarttamisesta.\n\nTutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa liittyy morsiamen\nhunnuttaminen ja peittäminen useihin avioliittomenojen kohtiin.\nMordvalaisen morsiamen mainitaan olleen kosintamenoissa ja ennen\nvarsinaisia häämenoja tapahtuvien itkujen aikana hunnutettuna.\nTätäpaitsi toimittivat mordvalaiset Lepehinin kuvauksen mukaan\nhnnnuttamisen ennen morsiusmatkalle lähtöä. Georgi ja Milkovitsh\npuhuvat hekin hunnuttamisesta nimenomaan matkallelähdön yhteydessä.\nUrzhumin piirissä on tsheremissiläinen morsian hyvästelykäyntejä\nsukulais- ja naapuritaloihin tehdessään häähunnulla peitettynä;\ntsheremissien ja votjakkien tavoissa liittyy hunnuttaminen kuitenkin\netupäässä morsiusmatkaan. Vielä on morsiamen tahi avioparin erinäisissä\nmuissa häämenojen kohdissa, kuten siunauksen ja yhteisten syöntimenojen\naikana, nähty olevan peitettynä tahi hunnutettuna.\n\nMuiden suomalais-ugrilaisten tavoissa nähdään morsiamen peittämisen\ntahi hunnuttamisen myös liittyvän useampiin avioliittomenojen kohtiin.\nUseimmiten puhutaan hunnuttamisesta kuitenkin morsiusmatkan yhteydessä.\nNäin peitetään esim. Suomessa morsiamen pää tahi kasvot morsiusmatkalle\nlähdettäessä. Pääasiallisesti morsiusmatkaan liittyy hunnuttaminen myös\nVenäjän Karjalassa.\n\nInkeriläinen morsian oli kuitenkin jo hääaattona morsiusitkuja\nitkiessään peitettynä. Koko morsiustalossa tapahtuvien menojen ajan\noli hän peiton alla eikä ottanut sitä pois vihkimiseen saakka.\nKreikanuskoinen ishori-morsian oli niinikään häiden aattona itkiessään\nhunnutettuna. Vatjalaiset panevat peiton morsiamen päähän ennen\nvihillelähtöä tapahtuvaa avioparin istuttamista; vihkimisen perästä\ntapahtuneen päähineen muuton jälkeen hunnutetaan morsian uudelleen.\nVirolainen morsian on J. Jungin tiedonannon mukaan hunnutettuna jo\nkihlausjuhlan aikana. Edelleen on morsian hunnutettuna muutamissa sekä\nsulhas- että morsiustalossa tapahtuvissa menoissa (syöntimeno,\nvedelläkäynti). Oberpahlenissa morsian hunnutetaan sulhasen saapuessa.\nMutta ennen kaikkea mainitaan morsiamen morsiusmatkan aikana olevan\nhunnutettuna. Viimeksimainitulla paikkakunnalla hunnutetaan morsian\nuudelleen morsiusmatkalle lähdettäessä. Samanlainen kahdenkertainen\nhunnuttaminen tavataan lappalaisilla, josta L. v. Schroeder huomauttaa.\nTämä vastaa Lepehinin kuvausta mordvalaisten tavoista ja puhuu\nhunnuttamisen merkityksestä erikoisesti morsiusmatkaan nähden.\n\nValkovenäläinen morsian on siunausmenojen aikana ja hääitkuja\nitkiessään hunnutettuna. Tätäpaitsi kuuluu vihkimäpukuun huivi, joka\npeittää pään ja kasvot, paikotellen pään ja hartiat. Isovenäläisten\nhunnuttaminen liittyy etupäässä morsiusmatkaan. Morsiamen pää tahi\nkasvot peitetään ennen morsiustalosta lähtöä, niin että ne vihille\nvietäessä ovat peitettynä.\n\nMorsiamen hunnuttaminen saattaa siis liittyä useampiin\navioliittomenojen kohtiin. Silmälläpitäen sen esiintymismuotoja\nerikoisesti suomalais-ugrilaisten ja turkkilais-tatarilaisten kansojen\ntavoissa, voitaisiin hunnuttaminen käsittää etupäässä kahdessa\npäämerkityksessä. Kosijoiden ja nuodejoukon saapumisen yhteydessä\ntoimitettu morsiamen hunnuttaminen tahi peittäminen liittyy ilmeisesti\nniihin eristystoimenpiteisiin ja yhteyteen joutumisen estämisiin\n(morsiamen pakeneminen, sulhasen kasvojen peittäminen j.n.e.), joita\ntässä avioliittomenojen kohdassa yleisesti on tavattu. Se johtuu siis\nniistä käsityksistä, joiden mukaan morsian ja sulhanen keskenään tahi\neräät muut molempien puolten edustajat eivät saa joutua keskenään\nkosketuksiin.\n\nKuten edellä toimitettu tarkastelu osottaa, liittyy morsiamen\nhunnuttaminen etenkin mordvalaisten, venäläisten ja joskus Itämeren\nsuomalaisten tavoissa usein muutamiin häämenojen huomattavimpiin\ntoimituksiin, kuten siunaus-, istuttamis- ja yhteisiin syöntimenoihin.\nYleisintä näyttää kuitenkin olevan hunnuttaminen morsiusmatkan\nyhteydessä. Sen merkityksestä morsiusmatkaan nähden puhuu erityisesti\nse seikka, että paitsi aikaisemmin tapahtuvaa hunnuttamista joskus\nmorsiusmatkaa varten toimitetaan erikoinen hunnuttaminen.\n\nNäissäkin tapauksissa saattaa tietysti ajatus morsiamen eristämisestä\nolla mahdollinen. Lukuisat seikat kuitenkin osottavat näihin\navioliittomenojen kohtiin, varsinkin morsiusmatkaan, liittyvän joukon\ntoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on selvästi suojella morsianta\nulkoisilta vahingollisilta vaikutuksilta. Eräät morsiamen hunnuttamisen\nyhteydessä noudatetut tavat osottavat hunnuttamisella ilmeisesti olevan\nmyös tämän laatuisen merkityksen. Tässä suhteessa on mielenkiintoinen\nseuraava syrjäniläinen tapa, josta V. Nalimov kertoo. Vihkimisen\njälkeen, kun morsiuskruunu on otettu pois, on morsiamen pää heti\npeitettävä huivilla. Huivi suojelee kaikenlaiselta pahalta,\ntartunnalta, pahalta silmältä, pahansuomuksilta, hengiltä. Jotkut papit\novat siihen määrin tottuneet syrjänien tapoihin, että asettavat sen\njälkeen kun kruunu on otettu pois, kätensä morsiamen pään päälle siksi\nkunnes huivi ennätetään heittää päähän. Niistä vahingollisista\nvoimista, joita vastaan hunnuttaminen, kuten useat muutkin\nvarotoimenpiteet ovat tähdätyt, on ennen kaikkea huomioonotettava\nyleismaailmallinen ja mitä erilaisimmilla kultturiasteilla, kansoilla\nja aikoina tavattava usko vieraan katseen vahingollisesta voimasta eli\n_usko \"pahaan silmään\" eli silmääniiseen_. Tällä ymmärretään uskoa,\njonka mukaan määrätyillä ihmisillä, eläimillä tahi hengillä on voima\npaljaan katseen avulla tuottaa toisille henkilöille, varsinkin\nlapsille, kotieläimille, kasveille, jopa elottomille esineillekin\nvahinkoa. Katseella, jolla ajatellaan olevan nämä taikavoimat, on usein\naivan luonteenomaiset ominaisuudet, se on joko raivoa täynnä ja\nkateellinen, tahi aivan päinvastoin, ihaileva ja rakastava. Myöskin\nluullaan, että ensimäinen katse, jonka esineeseen luo, voi tuottaa\nvahinkoa.\n\nKäsitys pahasta silmästä näyttää olevan yleinen useimmilla\nsuomalais-ugrilaisilla kansoilla. Kuten etempänä saadaan nähdä,\nesiintyy se tutkimuksemme alaisilla kansoilla muutamien muidenkin\nhäämenojen kohtien (esim. valemorsiamen) yhteydessä. Erittäin kuvaavia\novat syrjänien käsitykset pahasta silmästä (_vomidz_). Silmäykselle\novat niiden mukaan alttiita etenkin kauniit ja voimakkaat ihmiset,\nvarsinkin kauneimmat tytöt ja uhkeimmat pojat. Tämän vuoksi ei lapsia\nvieraisiin vietäessä pestä eikä kammata. Kauniin, viisaan ja hyvässä\npuvussa olevan pojan ei anneta näyttäytyä vieraalle, ennenkuin hänen\npäänsä päälle on ripotettu suolaa.\n\nTämän ajatuksen kannalta tuntuu varsin luonnolliselta, että morsian\nnuoruuden kukkeudessaan ja juhlakomeudessaan kaikkien ihastelemana ja\nhuomion keskuksena on erikoisesti alttiina pahan silmän vaikutukselle.\n\nLuonnollisimpana ja yksinkertaisimpana pahan silmän ja muun sen\nlaatuisen ulkoapäin uhkaavan taikuuden välttämiskeinona on peittäminen.\nTämä käsitys ilmenee erikoisen selvänä juuri puheenaolleessa\nsyrjäniläisessä, vihittäessä noudatettavassa tavassa. Morsiusmatkaan\nliittyvän peittämisen mainitaan joskus nimenomaan johtuvan käsityksestä\npahasta silmästä. S.K. Kuznetsovin mukaan peitetään tsheremissiläinen\nsulhanen ja morsian morsiusmatkan aikana niinimatolla pahan silmän\nvälttämiseksi. Niitä ruumiinosia, joiden erikoisesti katsotaan olevan\npahalle silmälle alttiina, varjellaan peittämällä tahi verhoamalla.\nKasvojen peittämistä ja pään verhoamista käytetään S. Seeligmannin\nmukaan keinona pahaa silmää vastaan. Varjellaanpa eläimiäkin ja\nerilaatuisia esineitä, etenkin ruokatavaroita, pahalta silmältä\npeittämällä. Syrjänit suojelevat maitoa silmäämiseltä peittämällä ja\nsiivilöitsevät sen syrjässä tahi lattian alusessa.\n\nMordvalaisen morsiuskuomin kuviot, ristit ja tähdet oikeuttavat jo\npäättämään, ettei kysymyksessä ole paljas eristämistoimenpide, vaan\nettä eristävällä laitoksella tahdotaan samalla suojella ulkoapäin\nuhkaavalta pahalta. Erään tiedon mukaan oli _morsianta peittävään\nhurstikankaaseen ommeltu ristejä ja nelikulmioita_. Tsheremissien\nmorsiushuntu koristetaan kirjailulla, joka on tehtävä yöllä\nkuunvalossa. Nelikulmiot, ristit ja tähdet ovat, samaten kuin tunnettu\npentagramma, yleisiä maagillisia karaktärejä, joita käytetään\namuleteissa ja muissa taikaesineissä kaikenlaista noituutta ja\nvarsinkin pahaa silmää vastaan. Morsiushuntu on usein väriltänsä\npunainen. Punainen on ikivanha taikaväri. Punaiset langat y.m. tämän\nväriset esineet ovat yleisiä taikomisessa ja kansanomaisessa\nlääketaidossa. Häämenoissa ovat useat esineet, joilla selvästi on\nsuojelevan varoesineen merkitys, väriltään punaisia. Kiinalaiset\nkuljettavat morsiussaattueessa punaisia lyhtyjä, lippuja ja\nsuojustimia. Muinaisindialaisissa häissä sidottiin morsiamen kaulaan\npunasininen kaulanauha ja morsiusvaunun oli kuljettava punaisen ja\nsinisen langan yli. Vielä on muistettava, että mordvalainen morsian\nennen morsiusmatkalle lähtöä ja hunnuttamista puettiin Lepehinin mukaan\npunaisiin vaatteisiin.\n\nMuutamissa viimeksi puheenaolleissa avioliittomenojen kohdissa\ntapahtuva morsiamen hunnuttaminen ja peittäminen kuuluu siis ilmeisesti\nniiden varotoimenpiteiden sarjaan, joiden määränä on suojella morsianta\nsen laatuisilta vahingollisilta voimilta kuin edellä on ollut puhe.\nEtempänä nähdään samoihin avioliittomenojen kohtiin hunnuttamisen\nohella liittyvän useita muunkin laatuisia varotoimenpiteitä.\n\n\n\n\nMorsiamen seremonialliset vastustelut ja itkut.\n\n\nTämän jälkeen tarkasteltakoon niiden tapojen sarjaa, jotka joko\nselvästi tahi kuvaannollisesti ilmaisevat morsiamen vastustelua ja\nvastenmielisyyttä määrätyissä häämenojen kohdissa, erittäinkin\nmorsiusmatkan yhteydessä.\n\nNäihin luetaan tavallisesti vastustelu ajoneuvoihin vietäessä,\nkarkaamiset morsiusmatkalla y.m. häämenojen kohdissa, sulhastalon\nkynnyksen yli nostaminen, häähunnun poisheittäminen ja seremonialliset\nitkut. Ne kuuluvat yleismaailmallisiin tapoihin ja niitä noudattavat\njoissakin muodoissa lukemattomat kansat. Niinpä muinaisindialainen\nmorsian itki häissä seremoniallisia itkuja ja roomalainen morsian\npakeni ennen _domum deductiota_, äitinsä helmaan ja oli siitä\nväkivallalla riistettävä. Mordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien\ntavoista kuuluvat muutamat selvemmin tahi hämärämmin tähän\ntapaluokkaan. Morsiamen itkut ovat niistä yleisimmät. Mordvalaisten\ntavoissa on havaittu morsiamen vastustelevan aviovuoteelle vietäessä,\nitkevän, vastustelevan ja pakenevan pois ajoneuvoista morsiusmatkalla\nsekä heittävän huntunsa kolmasti pois. Samoin nähtiin votjakkilaisen\nmorsiamen koettavan kolmasti karata pois ajoneuvoista.\n\nTähän sarjaan kuuluvat tavat eivät ole harvinaisia muutamien muidenkaan\nsuomalais-ugrilaisten kansojen menoissa. Itämeren suomalaisten ja\nöyrjänien hääitkut ovat kehittyneet varsinaiseksi itkurunoudeksi ja\nmuitakin vastustelumenoja on täällä sekä esim. lappalaisten tavoissa\nhavaittavissa.\n\nMorsiamen vastustelujen ja itkujen on usein, vieläpä viime aikoihin\nsaakka selitty johtuvan naisenryöstötavasta. M.m. selittää I.N. Smirnov\ntältä kannalta tsheremissien tavoissa yleiset morsiamen kolminkertaiset\nperäytymiset ajoneuvoihin asetuttaessa ja ruoskalla lyönnit. Sitä mukaa\nkuin itse naisenryöstötapaa on ryhdytty lähemmin tutkimaan ja siihen\nliittyvät teoriat saatettu ankaramman kritikin alaiseksi on siitä\njohdetuille tavoillekin alettu etsiä muun laatuisia selityksiä. Näin\nselittää C.N. Starcke morsiamen vastustelut ja itkut suoranaisesti\npsykologisista syistä johtuviksi. Vanhojen perhesiteiden katkeamisen\ntahi heikkenemisen johdosta ilmaistu suru saattaa morsiamen puhkeamaan\nvalituksiin, samalla kun se, löytämättä tarkoituksenmukaisempaa\nsymbolia, ilmenee morsiamen vastusteluna.\n\nE. Crawley yhdistää morsiamen vastustelut samaten kuin n.s.\nryöstösymbolit yleensäkin sukupuolten välisiin _tabuihin_. Tämän\nohella johtuvat vastustelut myöskin naisellisesta häveliäisyydestä\nja arkuudesta. Sukupuolten välisestä vastakkaisuustunteesta\n(_sexual resistance_) ja saman sukupuolen kesken vallitsevasta\nsolidarisuustunteesta johtuvina esiintyvät vastusteluseremoniat samoin\nkuin avioliittomenoissa havaittava väkivallan käyttökin molempien\nsukupuolten välisenä jännityksenä, vastusteluna ja taisteluna.\n\nLukuunottamatta muutamia nuodejoukon vastaanotossa havaittavia tapojen\npiirteitä, eivät vastustelumenot tutkimuksemme alaisten kansojen\ntavoissa yleensä ilmene tämän laatuisena molempien sukupuolten\nvälisestä antagonismista johtuvana taisteluna. Näin näyttää esim.\nmorsiamen kantamisella, jonka E. Crawley johtaa samoista käsityksistä,\nsaattavan olla muunkin laatuisia syitä perustanaan. Lähinnä\nnäyttäisivät tutkimuksemme alaisten kansojen vastustelumenot johtuvan\neron aiheuttamasta luonnollisesta suruntunteesta. Niiden pohjana\nsaattaa myöskin, kuten P. Sartorikin huomauttaa, olla ajatus siitä,\nettä osottaessaan liiallista myöntyväisyyttä ja alttiutta uutta\nkohtaloa kohti lähdettäessä ja matkattaessa, morsian voi herättää\nkohtalon tahi jumaluusvoimien kateutta ja vihaa. Onhan yleinen luulo,\nettä liiallista ilon ja tyytyväisyyden ilmaisua seuraa onnettomuus, kun\ntaas päinvastoin surun ilmaisu voi tätä estää. Inkeriläiset sanovat\nmorsiamesta: \"Joka ei itke lähtiessään, itkee ukkolassa\", ja jollei\nmorsian Uudellakirkolla lähtiessä itkenyt, huusi joku vaimoista: \"Kun\net itke männessäis, itke(t) siel ollessais, oljamis käyvessäis\".\nYlä-Pfalzissa on morsiamen itkettävä paljon, tullakseen onnelliseksi\navioliitossa.\n\nYleensä tunnettu on tutkimuksemme alaisten kansojen käsitys\nesivanhempien henkien vaikutusvoimasta jälellejääneitten kohtaloihin.\nPaitsi tuon tuostakin tapahtuvaa kuolleiden esivanhempien puoleen\nkääntymistä avioliittomenojen tärkeimmissä kohdissa, osottaa\nmordvalainen morsian erojaisitkunsa myöskin vainajille. Sekä ennen\nvarsinaisia häämenoja tapahtuvissa itkuissa että morsiusmatkalla\nvihittäväksi poikettaessa hyvästelee morsian sukunsa vainajia. Kosimaan\nlähdettäessä käytiin rikkaläjällä, jota pidetään pyhänä, koska siihen\njoutuu ruumisarkun lastuja. Neitisaunaan mennessään pyysi morsian\n_pokshtat babat_, kuolleet esivanhempansa mukaan. R. Utshajev kertoo\nkosintapäivän iltana morsiustalossa vuoltavan kynnyksellä hopearahaa.\nVuoltaessa muistellaan vainajien nimiä sekä rukoillaan jumalaa ja\nesivanhempia, pyytäen näiltä onnea sekä anoen heitä vapauttamaan\n\"pahasta ihmisestä\", \"pahasta vastaantulosta\" sekä pahasta silmästä.\nInkerissä menee morsian hääaattona \"kalmoille\", jossa hän itkien kutsuu\nkaikkia, jotka ovat hänen suvustansa kuolleet. Ennen kotoalähtöä valaa\nhän olutta ikkunan kynnyksessä olevasta aukosta pihalle, kutsuen\nkuolleita (erittäinkin jos hänen vanhempansa ovat kuolleet)\n\"leine-iltaiselle\". Länsi-Inkerissä morsian itkuissaan lasi kädessä\nikkunaan päin seisten pyytää jumalia \"ottamaan otravettä, maistamaan\nmainiota mallasvettä\". Jos hänen isänsä on kuollut, kutsuu hän tätä\nerikseen. Vientipäivänsä aattona käy tyttö läheisten sukulaistensa\nhaudalla siunausta pyytämässä.\n\nMorsiamen itkut saattavat näin johtua osaksi myös halusta osottaa suvun\nvainajille ja kodin haltijoille eron vaikeutta, samalla kun tahdotaan\nhankkia heidän suosionsa, niin ettei heidän puoleltansa uuteen\nolinpaikkaan siirryttyä mikään onnettomuus uhkaisi.\n\n\n\n\nMorsiamen kantaminen.\n\n\nMorsiamen kantamista, jota usein pidetään merkitykseltään samaan\ntapaluokkaan kuuluvana kuin viimeksi puheenaolleet tavat,\ntarkasteltakoon erikseen, koska tänne lukeutuvia tapoja on olemassa\nverrattain runsaasti ja useat niistä näyttävät olevan toista alkuperää\nkuin edellä tarkastellut.\n\nKantamisesta puhutaan tavallisimmin morsiusmatkan yhteydessä. Vanhoissa\nindialaisissa häämenoissa otettiin nuorikko sulhasen kotiin tuotua\nnostamalla ajoneuvoista ja vietiin kantamalla vuodalle. Roomalainen\nmorsian kannettiin uuden kodin kynnyksen yli, jolloinka hän ei saanut\njalallaan koskea kynnykseen.\n\nUseiden indogermanisten kansojen mainitaan kantavan tahi nostavan\nmorsianta myöskin sulhastalosta lähdettäessä ajoneuvoihin asetettaessa.\nPohjoisfriisiläisissä häissä nostaa _bidlefstr_ morsiamen\nseuralaisnaisineen ajoneuvoihin, Siebenbürgissä kantaa hänet ulos ja\nasettaa niihin sulhanen. Itä-Böömissä viedään morsian hänen\nvastustellessaan kantamalla ajoneuvoihin. Samalla tapahtuu kantaminen,\nkuten vanhojen indialaisten ja roomalaisten tavoissa, sulhastalossa,\nmorsianta sisälle vietäessä. Usein puhutaan erikoisesti kynnyksen yli\nnostamisesta. Uuskreikkalaiset nostavat morsiamen äkkiä kynnyksen yli;\nolisi paha enne, jos hän uuteen kotiin astuessaan koskettaisi maata.\nKynnyksen yli nostaminen tavataan vielä albaneilla, Kanadan indianeilla\nja kiinalaisilla.\n\nMordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien tavoissa yhtyy morsiamen\nkantaminen useihin häämenojen kohtiin. Mordvalaisista on ensiksikin\ntunnettua Pallas'en mainitsema kantaminen sulhastalon portille sekä\naviovuoteelle viedessä toimitettu kantaminen; jälkimäisessä kohdassa\nilmenee myös morsiamen vastustelu. Mutta tämän ohella kantavat sekä\nmordvalaiset että tshuvassit morsianta ajoneuvoihin asetettaessa ja\nsisälle vietäessä, morsiamen käydessä sukulaisten luona hyvästelyillä.\nSamaten kannettiin morsianta morsiusmatkan aikana kotoa lähdettäessä ja\nsulhastaloon sisälle tuotaessa. Kargaleissa liittyy kantaminen koko\nmorsiusmatkaan, niin että morsianta kaikissa kohdissa, missä hänen\npitäisi jalkaisin liikkua, kannetaan käsivarsilla. Myöskin kuljetettiin\nmorsianta kantamalla hänen hyvästellessään synnyinkodin eri paikkoja.\n\nMuutamien tietojen mukaan kannetaan morsianta aina hänen häämenojen\naikana liikkuessaan paikasta toiseen. Pallas mainitsee tshuvassilaista\nmorsianta häiden ajan joko kuljetetun ajoneuvoissa tahi kannetun\nniinimatolla. K.P. Prokopevin mukaan ei tshuvassilainen morsian häiden\nalusta niiden loppuun astu askeltakaan jalkaisin, vaan kannetaan hänet\najoneuvoista sisälle ja päinvastoin.\n\nTsheremissit kantavat morsianta ajoneuvoihin vietäessä ja ajoneuvoista\nlaskeutumisen yhteydessä sulhastalossa vastaanotettaessa; heidän\ntavoissaan liittyy kantaminen käsitykseen, _ettei morsian saa astua\npaljaalle maalle, vaan jollekin alustalle_.\n\nMorsiamen kantamista on yleisesti pidetty naisenryöstöön viittaaviin\ntapoihin kuuluvana. Tällaisena puhuu siitä esim. A. Rossbach, vaikka\nhän sen ohella huomauttaa kynnyksen _omen_-merkityksestä. Kantamisessa\nnäkee hän väkivaltaa vastustelevaa morsianta kohtaan. L. v. Schroeder\npitää Rossbachin mielipidettä sangen todennäköisenä. Myöskin J. Lubbock\nnäkee tavassa nostaa morsian kynnyksen yli jäännöksen ryöstöavioliiton\najoilta. Tämän selitystavan kannattajiin lukeutuvat edelleen A.H. Post,\nL. Dargun, M. Kulischer ja N.F. Sumtsov. E. Crawley lukee kantamisen\nyleisten vastustelumenojen joukkoon, samalla tietysti jyrkästi\nvastustaen sen yhteyttä naisenryöstötavan kanssa. Lukuunottamatta\nPallas'en kertomusta mordvalaisten aviovuoteelle viennistä, ei\ntutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa kantamisen yhteydessä\nmorsiamen seremoniallista vastustelua yleisemmin tavata. Useissa\nhäämenojen kohdissa, kuten hyvästelykäyntien aikana ja kotitalon eri\npaikkojen hyvästelyn yhteydessä tapahtuvan kantamisen selittäminen\nvastustelumenojen kannalta tuntuukin näille tavoille kokonaan\nepäoleelliselta. Näin ei kantamista, kuten vielä etempänä esille\ntulevat tavan piirteet osottavat, useinkaan saatettane lukea\nvastustelumenoihin kuuluvaksi.\n\nKantamistavassa on mielestämme ensiksikin erotettava kynnyksen yli\nnostaminen ja laajemmassa merkityksessä tapahtuva morsiamen kantaminen.\nEnsinmainitun on jo M. Winternitz osottanut muinaisten indialaisten ja\nlukuisten muiden kansojen tavoissa johtuvan ajatuksesta, jonka mukaan\nkynnys käsitetään taikalokaliteetiksi, jota sen yli määrätyissä\ntiloissa kuljettaessa ei saa koskettaa. Useiden muiden kynnykseen\nkohdistuvien tapojen perustana näyttää olevan kynnykseen liittyvät\npalvonnalliset käsitykset. Tässä suhteessa ovat mordvalaisten tavat\nmielenkiintoisia. He vievät rukouksia toimitettaessa kynnykselle\n\"rukouspalan\" (_ozyndym-pal_). Kynnyksen käsittävät he nähtävästi suvun\nvainajien henkien asuinsijaksi. Kosintapäivän iltana vuollaan\n_kynnyksellä_ hopearahaa ja muistellaan vuoltaessa vainajien\nesivanhempien nimiä, samalla kun heiltä ja jumalilta pyydetään onnea ja\nsuojelusta.\n\nLaajemmassa merkityksessä tapahtuvan kantamisen laatua arvosteltaessa\non ensiksikin huomioonotettava edellä mainitut käsitykset siitä, ettei\nmorsian maahan laskeutuessaan saa astua paljaalle maalle. Etempänä\nnähdään alustan käyttämisen vastaanotossa yhtyvän samaan ajatukseen.\nAikaisemmin on kantamisen nähty yleensä tapahtuvan ajoneuvoihin\nasettamisen ja niistä poislaskeutumisen yhteydessä. Useat tavat\nosottavat sen viimemainitussa kohdassa liittyvän morsiamen alustalle\nlaskeutumiseen tahi asettamiseen. Muinaisten indialaisten muistetaan\nvieneen vastaanotossa morsiamen kantamalla ajoneuvoista ja asettaneen\nvuodalle. Suomessa levitettiin reen viereen vaippa, jolle sulhanen\nnosti morsiamen. Kantaminen saattaa siis ainakin alustalle asettamisen\nyhteydessä johtua käsityksestä, ettei morsian saa astua paljaalle\nmaalle.\n\nMieltäkiinnittävää on morsiamen kantamistavan selittämisessä seuraava\ntshuvasseilla tavattava käsitys. Morsianta kantavat he siinä\ntarkoituksessa, että morsian näyttäisi olevan' talon omaa väkeä, koska\nei ole tulojälkiä.\n\nMuutamien muidenkin läheisesti tännekuuluvien toimitusten perustana\nnäyttäisi olevan ajatus jälkien haihduttamisesta. Mordvalaisten\nmenoista on tunnettua kaikkien morsiusmatkaan osaaottavien ajoneuvojen\nkääntäminen takaperin morsiustalosta lähdettyä. V. Mainov kertoo, ettei\nmatkalla sulhastalon ja morsiustalon välillä koskaan kuljeta lyhintä\ntietä, vaan kierretään sivuteitä ja poiketaan tahallaan metsään tahi\npelloille. Syrjäniläinen aviopari tulee vihkimisen jälkeen sulhasen\nkotiin navetan tahi heinäladon kautta ja käy sisälle takaovesta. Näissä\ntavoissa esiintyy ajatus pahansuopien voimien eksyttämisestä selvänä ja\nse on kantamistapaakin selitettäessä huomioon otettava.\n\n\n\n\nRuoskalla lyömiset.\n\n\nMorsiusmatkan yhteydessä noudatettavista tavoista on etenkin\ntsheremissien menoissa yleisenä tavattu morsiamen ruoskalla lyöminen\nmorsiustalosta lähdettäessä.\n\nErinäisissä häämenojen kohdissa tapahtuvat ruoskallalyöntimenot lukee\nN.F. Sumtsov naisenryöstöön viittaaviin symboleihin ja saman suuntaisen\nselityksen on myös I.N. Smirnov antanut mainitusta tsheremissien\ntavasta.\n\nSamaten kuin venäläisten, tshuvassien y.m., ilmenee tutkimuksemme\nalaisten kansojen tavoissa sellaisia ruoskallalyöntimenoja ja sen\nlaatuista ruoskan seremoniallista käyttämistä, joissa ruoskalla on\nsilminnähtävä varausesineen merkitys. Kuoskaa käytetään matkalle\nvaraamisessa muiden varausesineiden rinnalla. Samoin lyödään ruoskalla\nniitä paikkoja, joiden kanssa ensi kertaa joudutaan kosketuksiin, kuten\nmorsiustalon portinpieliä, nurkkia, seiniä ja penkkejä sekä\naviovuodetta ennen sille asettumista. Jos syrjäniläiset nuodemiehet\nhuomaavat sulhasjoukon tiellä luudan, joka siinä on sattumalta tahi\njonka ilkeämieliset ihmiset ovat asettaneet, lyövät he itseään kolmeen\nkertaan ruoskalla. Venäjän karjalaiset, jotka käyttävät ruoskaa m.m.\nvarausesineenä hääjoukkoa matkalle varattaessa, pitävät ruoskaa\nmahtavana taikaesineenä, joka varjelee kaikenlaisilta rikkomuksilta.\nKarjalassa ja Suomessa jaetaan häälahjat usein piiskanvarrella ja\npiiskan käyttäminen morsiushuntua poistettaessa on meille aikaisemmasta\ntunnettua. Aikaisemmin puheenaolleen tsheremissiläisen tavan yhtyminen\nsamoihin käsityksiin käy selville sen yhteydessä lausuttavasta\nmanauksesta: \"Elä kutsu mukaasi _keremetiä_.\"\n\nRuoska ja sillä läimäytteleminen onkin sangen yleinen noituuden ja\nhenkien karkotuskeino. Se näyttää saaneen tällaisen merkityksen osaksi\nsen ajatuksen voimasta, että paukahdukset ja melu saattavat karkottaa\nhenkiä ja noituutta.\n\n\n\n\nNuodejoukon ja morsiussaattueen matkallevaraaminen sekä muutamat muut\nmorsiusmatkaan liittyvät tavat.\n\n\nPaitsi morsiusmatkan aikana erikoisesti morsiameen kohdistuvia tapoja\nja toimituksia, noudatetaan varsinkin morsiusmatkan yhteydessä\neräitä tapoja, joista muutamat kohdistuvat morsiussaattueeseen\nkokonaisuudessaan. Näistä ovat yleisimpiä ja säännöllisimpiä\nmordvalaisten matkallevarausmenot, joiden tavallisin muoto on\nkolminkertainen nuodejoukon tahi morsiussaattueen ympärikulkeminen\nvarausesineiden keralla. Niiden läheinen yhteenkuuluvaisuus\nvastaavien venäläisten tapojen kanssa on aikaisemmin todettu. Muiden\ntutkimuksemme alaisten kansojen tapoihin verrattuna muodostavatkin\nmordvalais-venäläiset menot erikoisen ryhmänsä. Tsheremissien ja\nvotjakkien tavat eivät ole kehittyneet sellaiseksi tässä haamenojen\nkohdassa säännöllisenä esiintyväksi taparyhmäksi kuin ensinmaimttujen\nkansojen. Viimeksimainitulla taholla tavataan varausesineiden kanssa\ntoimitettavan nuodejoukon tahi morsiussaattueen ympärikulkemisen\nasemesta kolminkertainen pihamaan ympäri kulkeminen tahi morsiamen\nkuljettaminen lähtövalmiiden ajoneuvojen ympäri.\n\nKun ulotetaan vertailu muihin suomalais-ugrilaisiin\nkansoihin, osottautuvat karjalaisten tavat lähinnä liittyvän\nmordvalais-venäläiseen ryhmään. Nuode- tahi hääjoukon ympäri kulkeminen\nvarausesineitä kantaen on täällä matkallevaraamisessa säännöllistä.\nSamalla huomataan käytettävissä varausesineissä sekä yleensä varausten\nsuorituksewsa yksityispiirteisiä yhtäläisyyksiä viimeksimainittujen\nkansojen tapojen kanssa. Virossa tapahtuu matkallevaraaminen Kodaveren\nkihlakunnassa läheisesti tämän ryhmän menoja muistuttavalla tavalla.\nMyöskin syrjänien tavoissa havaitaan selvästi tähän ryhmään liittyviä\nmenoja.\n\nMordvalaiset nuodejoukon ja morsiussaattueen matkallevarausmenot ovat\nnäin ollen saaneet nykyisen muotonsa venäläisten tapojen vaikutuksesta.\n\nMuutamien morsiusmatkaan liittyvien toimitusten tarkoituksena näyttää\nolevan esteiden luominen hääjoukon jälkipuolelle pahojen voimien\nmukanaseuraamisen estämiseksi. Tällaisia on tsheremissien morsiustalon\nportilla suorittama neulatemppu sekä neulojen asettaminen pellonveräjän\nja sulhasen kotiportin pieliin. Näiden toimenpiteiden merkitys onkin\ntsheremissien käsityksissä alkuperäisenä säilynyt.\n\nSamasta ajatusyhteydestä johtuvana on myöskin pidettävä votjakeilla\ntavattavaa eroviivan vetämistä veitsellä saattajien ja hääsaattueen\nvälille. Tässäkin rakennetaan sulku estämään pahojen henkien\nmukaanpääsyä. Teräaseella maahan vedetyllä viivalla onkin yleensä\ntällaisen esteen merkitys. Se käy selville jo matkallevaraamisessa\ntapahtuvista ympärikulkemisista. Karjalaisten tavoissa liittyy niihin\nloitsuja, joissa \"ukko ylijumalaa\" teräaseella maahan piirrettäessä\npyydetään rakentamaan rautainen aita, jottei \"noidan nuolet, tietäjän\nteräkset\" pystyisi. Verrattakoon tähän myös mordvalaisten tapaa piirtää\nvainajan ympäri veitsellä viiva, jottei haamu jäisi jälelle.\n\n\n\n\nMorsiussaattueen pysähdykset ja niihin liittyvät tavat.\n\n\nViimeksi puheenaollut votjakkilainen tapa, jota toimitettaessa\nmorsiussaattue pysähtyi, liittyi lähinnä yleisiin morsiussaattueeseen\nkohdistuviin varotoimenpiteisiin. Muutamat muut morsiussaattueen\npysähdykset näyttävät olevan lopullisia saattavan morsiamen suvun ja\nmorsiussaattueen välisiä eroamistilaisuuksia. Näihin liittyy\nmordvalaisten tavoissa hyvästelyjä, itkuja ja joskus morsiamen\npäähineen muutto.\n\nTätäpaitsi voi morsiussaattue pysähdellä puolimatkassa ja varsinkin\n_teiden risteyksissä_. Syönti ja juonti on tämän yhteydessä tavallista.\nTien risteykseen heitetään leivänkappaleita ja juustonpaloja.\n\nNäiden tapojenn erkitystä arvosteltaessa on muistettava, että\ntienristeykset, joissa ne etupäässä suoritetaan, käsitetään yleisesti\nhenkien asuinsijoiksi, jotenka niihin yhtyy kaikenlaisia taikauskoisia\nkäsityksiä. Morsiussaattueen pysähdyksiin liittyy myös usein\nvarsinaisia rukousmenoja. Kasanin läänin tshuvassit rukoilivat\npysähdyspaikalla paljain päin. Birskin piirin tsheremissien\npysähdyttäessä toimittama _kindam tshoklash_, leipää käyttäen\ntoimitettu uhrirukous, on tavallinen vainajien juhlissa. Tämänlaisten\ntapojen liittyminen käsityksiin vainajista ilmenee votjakkien tavassa\nheittää pellonveräjällä leipää vainajille.\n\nTapa heitellä morsiussaattueesta leipää y.m. ruokatavaroita on\nverrattain yleinen. Suomessa oli morsiamella mukanaan säkillinen pieniä\nleipiä, joita hän sirotteli oikealle ja vasemmalle, kankaille ja\nmäille. Virolainen morsian heitti joka kylän kohdalla maahan nauhan,\njotteivät pahat silmät katsoisi jälkeen.\n\nKuten erikoisesti morsianta, katsotaan koko morsiusväkeä matkan aikana\nkaikenlaisen noituuden uhkaavan. Suomessa ja vatjalaisilla tavataan\nkäsitys hääväen noitumisesta susiksi. Toisinaan eivät hevoset\n\"liikapainon\" takia pääse kulkemaan tahi sulkevat käärmeet tahi karhut\ntien. Inkerissä luullaan pahojen ihmisten taioillaan \"rikkovan sulhasen\nja morsiamen\"; paha voi myöskin koitua nuodemiehiin.\n\n\n\n\nMorsiamen (morsiusparin) vastaanotto sulhastalossa.\n\n\nMorsiusmatkan kautta on nuorikko siirretty uuteen olinpaikkaansa ja\navioliiton toimeenpano näin muodollisesti tapahtunut. Tällä eivät\nkuitenkaan kaikki vaatimukset avioliiton onnelliseen täytäntöönpanoon\nnähden ole tulleet tyydytetyksi. Vielä vaaditaan useita toimenpiteitä,\njoilla nuorikko otetaan vastaan uuteen toimintapiiriinsä ja ikäänkuin\nistutetaan uuteen maaperään. Etenkin hänen ensi askeliinsa uudessa\nkodissa liittyy joukko tapoja ja toimenpiteitä, joiden noudattamisella\npysyvä menestys ja onni uudelle tulokkaalle taataan. Häistä ovat\nvastaanottomenot kehittyneet varsin huomattavaksi häämenojen ryhmäksi.\n\nNäiden suhteen on mordvalaisten ja venäläisten tapojen läheinen\nyhteenkuuluvaisuus käynyt ilmi. Venäläisten tapojen yleisimmät ja\nluonteenomaisimmat piirteet, morsiamen (resp. morsiusparin) viljalla\ny.m. ripotteleminen, leivän, leivän ja suolan sekä pyhäinkuvan\nesilletuominen, vastaanottajien (sulhasen äidin tahi vanhempien)\npukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin, ovat joko suorastaan venäläisiä\ntapoja vastaavassa tahi niihin helposti johdettavassa muodossa\nhavaittavissa jo vanhimmissa mordvalaisten tapojen kuvauksissa.\n\nTsheremissien ja votjakkien tavoista puuttuvat sen sijaan suolan ja\nleivän esiintuonti, viljalla ripotteleminen ja vastaanottajien\npukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin.\n\nSyrjänien vastaanottotavat liittyvät läheisesti mordvalais-venäläisiin.\nVastaanottajien pukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin, suolan-leivän\nesilletuominen ja viljalla ripottelu tavataan useiden kuvausten mukaan\nyhtäaikaisesti vastaanotossa.\n\nItämeren suomalaisten alueella esiintyy viljalla ripottelu Virossa,\nVenäjän Karjalassa ja Itä-Suomessa, humaloilla ripottelu ja\nvastaanottajien pukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin vatjalaisten\ntavoissa, humalat ja hiilet Inkerissä, leivällä ja pyhäinkuvalla\nsiunaaminen ja turkilla peittäminen Suomen ja Venäjän Karjalassa.\n\nNäiden menojen esiintyminen ja leveneminen osottaa siis samanlaisia\nsuhteita kuin useat muut tavat, joissa mordvalaisten ja venäläisten\nkesken havaitaan läheistä yksityispiirteistä yhtäläisyyttä.\n\nMuuten on huomioon otettava, että viljalla y.m. vegetabilisilla\naineilla ripottelu kuuluu vanhoihin ja nykyaikaisiin indogermanisiin\nhäätapoihin. Se kuuluu muinaisindialaisten, kreikkalaisten sekä\nroomalaisten tapoihin ja on yleinen monilla nykyisillä indogermanisilla\nkansoilla. Sitä ei kuitenkaan saateta pitää erikoisesti indogermanisena\ntapana, sillä se kuuluu myöskin monien kaukaisten kansojen, esim.\nTyynen meren saarten asukkaiden avioliittotapoihin. Yleismalkaiset\nvertailut indogermanien ja suomalais-ugrilaisten kansojen kesken eivät\ntässäkään kohden kykene todistamaan näiden kansojen välisiä läheisempiä\nyhdyssuhteita. Verrattaessa keskenään itäisten suomalaiskansojen\nvastaanottomenoja kokonaisuudessaan sekä muiden suomalais-ugrilaisten\nkansojen vastaaviin tapoihin, näyttäisi ensinmainittujen tavoissa\nviljalla ripottelemisessa ilmenevän vierasta käsitystä. Tämän ei\nkuitenkaan tarvitse periytyä kaukaisemmalta ajalta kuin siltä, jona\nnämä kansat ovat olleet nykyisten indogermanisten naapuriensa\nvaikutuksen alaisina.\n\nTsheremissien ja votjakkien tavoissa on erinäisten ruokatavaroiden ja\njuomien esilletuominen vastaanotettaessa osottautunut yleiseksi\npiirteeksi. Kuokien ja juomien käyttäminen nuorikkoa vastaanotettaessa\nei ole harvinaista muuallakaan Europassa. Tämän tavan suhteen herää\nensinnäkin kysymys, johtuuko ruokatavaroiden ja juomien esilletuominen\nvastaanotettaessa samoista käsityksistä kuin viljan, leivän, suolan\ny.m. käyttö.\n\nTsheremissien ja votjakkien vastaanotossa ovat rukousmenot yleisiä;\nnäihin tiedetään taasen ruokatavaroiden ja juomien käyttämisen\nyleisesti liittyvän. Samaten yhtyy vastaanottoon usein morsiamen ja\nsulhasen tahi molempien puolten useampien edustajien välinen yhteinen\nsyönti resp. juonti. Epäilemättä ovatkin juuri nämä seikat laajentaneet\nruokatavaroiden käyttöä näiden kansojen vastaanottomenoissa.\nSeuraavassa esitettävät näkökohdat oikeuttavat kuitenkin ottamaan\ntäälläkin huomioon viljan ja ruokatavaroiden käytön vastaanottamisessa\nmyöskin varo- ja suojelustoimenpiteiden merkityksessä.\n\nViljalla ripottelemisen katsotaan tavallisesti liittyvän ajatukseen\nnuoren vaimon tahi avioparin hedelmällisyydestä. W. Mannhardt\nkäsittelee tutkimuksessaan \"Kind und Korn\" kysymyksenalaisia menoja.\nHänen käsityksensä mukaan niissä parallellisoidaan ajatus kasvi- ja\nihmismaailman hedelmällisyydestä. Niillä tahdotaan edistää avioparin\njälkeläisten saantia. Vastasyntyneeseen lapseen kohdistuessaan niillä\ntaasen toivotetaan onnekasta vaurastumista. Saman tapaisia käsityksiä\nesittävät myöskin A.H. Post, O. Schrader ja P. Sartori.\n\nE. Samter on kreikkalaisten ja roomalaisten tapojen nojalla antanut\ntoisen laatuisen selityksen. Paitsi syntymiseen liittyvissä menoissa,\ntavataan viljalla ripottelu kreikkalaisten tavoissa esim. uutta orjaa\nvastaanotettaessa. Seitsemäntenä päivänä lapsen syntymisen jälkeen\nkuljetettiin lasta seulalla ympäri koko taloa, samalla kun kätilövaimo\nsirotteli ympäri koko taloa vehnää, ohraa ja suolaa suojaksi noituutta\nvastaan ja pahojen henkien ravinnoksi. Näiden sekä muutamien\nanalogisten tapojen nojalla väittää Samter viljalla ripottelemisen\nalkuaan merkinneen uhria tahikka tapahtuneen henkien hyvittelemisen\ntarkoituksessa. E. Crawley näkee riisillä ripottelemisessa niinikään\najatuksen pahojen henkien ruokkimisesta, tarkoituksella lepytellä ja\nhyvitellä niitä. Samalla voi sen perustana myös olla käsitys sielun\npakenemisesta. Celebes-saarilla luullaan ihmisen sielun voivan poistua\nhänestä avioliittoon mennessä, ja sen vuoksi ripoteltiin sulhasen\npäälle riisiä, jotta sielu jäisi paikoilleen.\n\nMordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien tavoissa on ripottelun nähty\nensiksikin yhtyvän sellaisiin vastaanoton toimiin, joilla on ilmeisesti\nvaraustaian luonne. Mordvalaisissa tavoissa ripottelun välineet\n(humalat) tuodaan esiin paistinpannussa, mikä selvästi johtuu\nhiiloksella vastaanottamisesta; viimeksimainittu vastaanottomeno\ntunnetaankin mordvalaisten tavoista. Venäläisissä tavoissa taasen\nhumaloita käytetään selvästi varausaineena: matkalle varatessa\nkuljetaan varattavien ympäri humaloita kantaen. Inkeriläiset käyttävät\nvastaanotettaessa yhtä rintaa humaloita ja hiiliä.\n\nViimeksi esiintuoduissa esimerkeissä on humaloilla, siis\nvegetabilisella ripotusaineella varausaineen merkitys. Myöskin viljalla\non eräissä tavoissa, jotka ovat varsin lähellä varsinaista viljalla\nripottelemista selvästi tällainen käytäntö. Itä-Karjalassa kylvetään\nvastaanotettaessa ohraa portaiden eteen. Viljalla ei tässä tapauksessa\nole suoranaista yhteyttä avioparin kanssa. Virossa kylvetään matkalle\nlähteneen nuodejoukon jälkeen kauraa. Inkerissä tavataan viljan jyvät\nmorsiamelle mukaan annettavina varausesineinä. Vielä tiedetään\nvastaanotettaessa viljan kanssa yhtäaikaisesti käytettävän leipää, joka\ntoiselta puolen tunnetaan muiden varausesineiden, kuten ruoskan,\nkolmihaaraisen kepin y.m. rinnalla selvänä varausesineenä useissa\navioliittomenojenkin kohdissa (häähunnun poistamisessa, nimenannossa,\nmorsiusmatkalle mukaan annettavana esineenä j.n.e.).\n\nTarkasteltaessa viljalla ripottelemista muiden kansojen tavoissa,\nlöydetään selviä parallelleja viimeksi puheenaolleen laatuiselle viljan\nkäyttämiselle. Ripottelu ei aina kohdistu aviopariin tahi morsiameen,\nvaan koko hääjoukkoon. Jerusalemissa heitetään ohraa ja suolaa\nhääjoukkoon sulhasen suojelemiseksi pahalta silmältä. Krakovassa\nripotellaan viljalla ei ainoastaan sulhasta ja morsianta, vaan koko\nmorsiussaattuetta. Puolalaiset kuljettavat myöskin morsianta kaikkien\ntalon ovien luo, jolloin sirotellaan ympäri viljaa.\n\nHäämenoissa käytetään siis usein viljaa y.m. ruokatavaroita\nepäämättömästi varausaineena tahi henkiuhrin merkityksessä. Viljalla\ny.m. ripotteleminenkin näyttää usein tapahtuvan tällaisessa\nmerkityksessä. Vastaanotossa tapahtuvan morsiamen tahi avioparin\nviljalla, humaloilla y.m. vegetabilisilla aineilla ripottelemisen\nselittämisessä on tällainen näiden aineiden käyttö huomioonotettava.\nRipottelemisista puhuttaessa on vielä muistettava, että ne tapahtuvat\netupäässä juuri vastaanotossa, johon yleensä lukuisia taikoja ja\nvarausmenoja liittyy. Ajatus jälkeläisten saannista tuntuu tähän\navioliittomenon kohtaan yhtyvänä epäoleellisemmalta.\n\nTsheremissiläisen morsiamen muistetaan vastaanotossa heittäneen rahan,\njonka päällä hän oli pyörähtänyt ympäri, katolle tahi katon yli.\n\nTähän saatetaan verrata serbialaista tapaa, jossa rahan asemasta\nkäytetään hedelmiä. Morsiamelle annetaan vastaanotettaessa seulalla\nhedelmiä, joita hän heittää katolle. Molemmat tavat yhtyvät ilmeisesti\nkäsitykseen katosta henkien asuinsijana ja taikalokaliteettina.\nRoomalaiset heittivät synnytyksen helpottamiseksi katon yli peitsen,\njolloinka ajateltiin katolla asuvaa deemonia. Samalla huomataan näissä\ntavoissa vilja (hedelmät) uhrina tahi varausaineena, tällaisena\nyleisesti käytetyn kappaleen, rahan rinnalla. Rahan ohella ovatkin\nviljanjyvät, pavut j.n.e. yleisiä hääväen tahi morsiamen kengissä,\nvaatteissa tahi povessa käytettäviä varausesineitä.\n\nLeivän merkityksestä varausesineenä useissa häämenojen toimituksissa on\naikaisemmin puhuttu. Joskus muistuttaa vastaanotossa tapahtuva\nleivän käyttö nimenannossa y.m. tavallista. Karjalaiset nostavat\nvastaanotettaessa ruisleipämöykkyä, tahi leipää ja pyhäinkuvaa kolmasti\nmorsiamen tahi avioparin pään päälle. Suola on tunnetuimpia\nvarausaineita. Mordvalais-venäläisissä tavoissa yleinen leivällä resp.\nsuolalla-leivällä vastaanotto saattaa siis tämän ajatuksen kannalta\nalkuperäisessä merkityksessään liittyä varaamisiin.\n\n\n\n\nIstuttamismenot y.m. alustalle asettamiset.\n\n\nMorsiamen tahi avioparin alustalle asettamisen tahi asettumisen on\ntutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa, varsinkin sulhastalossa\najoneuvoista alas laskeuduttaessa ja yleensä vastaanotossa, nähty usein\ntapahtuvan. Muutamat Itämeren suomalaisista kansoista asettavat\nmorsiamen samassa häämenojen kohdassa alustalle, tahi asettuu aviopari\nyhteiselle alustalle. Itä-Suomessa levitettiin reen vierelle vaippa,\njolle sulhanen nosti morsiamen. Suistamolla asetettiin sulhastalon\nportaille turkki, jolle sulhanen ja morsian asettuivat. Äyrämöisten\nmorsian astui sulhastaloon tultua ajoneuvoista matolle. Koprinassa\nasettui aviopari sulhastaloon tultua portin eteen asetetulle turkille\nvanhempain siunattavaksi. Liiviläisen morsiamen oli astuttava\najoneuvoista maahan levitetylle kirjavalle peitolle.\n\nAikaisemmin nähtiin morsiamen kantamisen vastaanotossa saattavan johtua\najatuksesta, ettei morsian ajoneuvoista laskeutuessaan saa astua\npaljaalle maalle. Luonnollista on, että alustalle asettaminenkin ennen\nkaikkea johtuu tästä käsityksestä. Morsiamen ja morsiusparin\nensimäisiin askeleihin sulhasen kotona yhtyy useita selviä\nvarotoimenpiteitä. Meshtsherjaki-morsiamen oli kuljettava koko matka\najoneuvoista huoneeseen maahan levitettyä liinavaatetta pitkin.\nAlustavaatteelle pannaan joskus raha tahi sormus, samaten kuin\nlattialle kynnyksen viereen tahi kynnykselle usein pannaan\nvaatekappale, sormus tahi raha morsiamen ensi kertaa astuessa sisälle.\nTsheremissien vastaanotossa alustalle laskeutumisen ohella tavattu\nrahalle astuminen kolminkertaisine ympäripyörähdyksineen kuuluu\nselvästi saman laatuisten toimenpiteiden sarjaan.\n\nAlustalle astumisen merkitystä valaisee vielä se syrjänien käsitys,\nettei nuoren parin ole kolmen vuorokauden aikana astuttava maahan\npaljain jaloin, sillä paljaaseen jalkaan käy tartunta helpommin.\n\nVastaanotossa tapahtuvasta alustalle asettamisesta tahi\nasettautumisesta puhuttaessa on johduttu koskettelemaan sitä häätapojen\nsarjaa, jolle on ominaista sulhasen, morsiamen tahikka molempien\nasettuminen alustalle, tähän liittyvine muine seremonioineen. Näitä\nolemme nimittäneet istuttamismenoiksi.\n\nIstuttamismenot ovat tunnettuja jo muinaisten indialaisten häätavoista.\nNiissä havaitaan ensiksikin jo vastaanotossa tapahtunut morsiamen\nalustalle asettaminen, joka suoritettiin siten, että vastaanottavat\nbramanivaimot asettivat morsiamen hänen ajoneuvoista alas\nlaskeuduttuaan härän vuodalle. Mutta tätäpaitsi istutettiin morsianta\nhärän taljalla morsiamen kotona ennen morsiusmatkaa. Roomalainen\nsulhanen ja morsian istuivat _confarreation_ eli yhteisen\nsyöntiseremonian aikana uhrilampaan vuodalla.\n\nVenäläisissä ja muutamien muidenkin slaavilaisten kansojen tavoissa\nhavaitaan runsaasti istuttamismenoja, joissa alustana käytetään\nturkkia.\n\nIstuttamismenoista kokonaisuudessaan ei niiden merkityksen ja niiden\nperustana olevien käsitysten kannalta ole annettu tyydyttävää\nselitystä. O. Schrader katsoo vuodalle asettamisessa säilyneen muiston\najalta, jolloinka ihmisasunnoissa ei ollut muita istumalaitoksia kuin\nvuodat. H. Hirt mainitsee morsiamen kynnyksen yli nostamisen ja\neläimen vuodalle asettamisen jääneen itselleen käsittämättömäksi.\nMuistutuksissaan antaa hän kuitenkin vuodalle istuttamisesta saman\nsuuntaisen selityksen kuin Schrader.\n\nLöytääksemme mahdollista selvitystä tähän taparyhmään, tarkastelemme\nistuttamisien ja alustalle asettamisien esiintymismuotoja ja asemaa\nniiden kansojen häämenoissa, joiden piirissä tutkimuksemme\npääasiallisesti liikkuu.\n\nAikaisemmasta on ajoneuvoista alaslaskeutumisen ja morsiamen kantamisen\nyhteydessä tapahtuva alustalle asettaminen tunnettua. Molemmat tavat\novat osottautuneet usein olevan yhteydessä sen käsityksen kanssa,\nettei morsian saa astua paljaalle maalle. Näitä paitsi liittyy\nmuihinkin häämenojen kohtiin alustalle asettamisia eli varsinaisia\nistuttamismenoja. Niissä voidaan erottaa _yksipuoliset_, joko\nmorsiameen tahi sulhaseen kohdistuvat, sekä _avioparin yhteiset\nistuttamiset_. Vastaanotossakin saattaa morsiamen alustalle asettamisen\nohella esim. votjakkien tavoissa tapahtua avioparin samalle alustalle\nasettuminen. Länsivenäläisissä tavoissa ovat istuttamiset yksipuolisia,\nsulhasen istuttamisia kotona ennen nuodematkalle lähtöä ja morsiamen\nistuttamisia neitoillan menoissa. Muinaisindialaisissa menoissa oli\nistuttaminen yksipuolista (morsiamen), kun siihen sijaan roomalaisissa\naviopari istui yhteisellä alustalla. Tutkimuksemme alaisilla kansoilla\ntavataan yksipuolinen (morsiamen) istuttaminen esim. mordvalaisilla;\nmutta suurin osa istuttamisia kohdistuu kuitenkin aviopariin. Itämeren\nsuomalaiset istuttavat sekä morsianta yksin että avioparia.\n\nIstuttaminen liittyy useimmiten sellaisiin avioliittomenojen kohtiin,\njoilla on uskonnollinen merkitys tahi jotka muuten ovat näiden menojen\nhuomattavimpia ja juhlallisimpia toimituksia. Muinaisindialaiseen\nmorsiamen istuttamiseen yhtyi siunauksen tapaisia toivotuksia ja sen\nyhteydessä toimitettiin neljä _äjya-uhria_, joista joka kerta osa\nvuodatettiin maahan. Roomalaisten tavoissa yhtyi istuttaminen\nhuomattavimpaan avioliittoseremoniaan, _confarreatioon_.\n\nVenäläisillä y.m. slaaveilla on istuttaminen tavallista vanhempien\ntoimittaman siunauksen yhteydessä. Siunatessa saattavat myöskin\nvanhemmat asettua turkisalustalle, tahi ovat he nurinkäännettyyn\nturkkiin pukeutuneina turkisalustalla olevaa sulhasta siunatessaan.\n\nSiunaukseen, hyvästelyyn ja vastaanottoon yhtyy istuttaminen myöskin\nkarjalaisten, inkeriläisten ja vatjalaisten tavoissa. Istutusalustana\nkäyttävät viimemainitut samaten kuin venäläiset yleisesti turkkia\n(\"turkilla prostitus\").\n\nPaitsi aikaisemmin puheenaolleita varsinaisesti tutkimuksemme alaisten\nkansojen tavoissa esiintyneitä alustalle asettamisia, muistamme\nvotjakkilaisen morsiusparin istuneen alustalla n.s. vihkimäseremonian\naikana. Tsheremissiläinen nuori pari oli perinnön luovutusmenon aikana\nhuopamatolla polvillaan.\n\nIstuttaminen näyttää siis liittyvän muutamiin huomattavimpiin\nhäämenojen toimituksiin, joiden yhteydessä kaikenlaisia\nvarotoimenpiteitä tavataan.\n\nPaitsi istuttamisessa tavallista, havaitaan häämenoissa toisenkin\nlaatuista karvaisen tahi muunlaisen peiton käyttöä. Eräissä häämenojen\nkohdissa aviopari peitetään yhteisellä peitolla, jonka usein mainitaan\nolevan karvainen. Vitebskin läänissä heitettiin sulhasen ja morsiamen\nyli turkki heidän antaessaan toisilleen kättä. Tshuvassilainen nuori\npari istuu turkilla tahi huopapeitolla peitettynä avioparin välisen\nyhteisen syönnin ja häähunnun poistomenon aikana. Itä-Suomessa asettuu\nmorsiuspari vastaanotettaessa portaiden eteen levitetylle peitteelle ja\nsaa toisen peiton päänsä yli. Kuolemajärvellä heitti anoppi\nsulhasjoukon tullessa sisälle sulhasen ja morsiamen päälle vaatteen\nniin, että he jäivät sen alle yhtaikaa. Tämän yhteydessä muistettakoon,\nettä roomalainen morsiuspari istui _confarreation_ aikana uhrilampaan\nvuodalla peitetyin päin.\n\nPeittäminen on siis läheisenä analogiana istuttamiselle. Paitsi sitä,\nettä ne esiintyvät yhdenaikaisesti, käytetään peittona usein karvaista\nnahkaa, mikä on yleisin istutusalustanakin, jotapaitsi peittäminen\nliittyy saman tapaisiin toimituksiin kuin istuttaminenkin.\n\nMuista karvaiselle alustalle asettumisista huomattakoon vielä\nvalkovenäläinen tapa, jonka mukaan avioparin on mentävä sulhasen\nkotiin, saunaan ja makuuhuoneeseen turkin yli, sekä tshekkiläinen tapa\nkulkea sisälle karvaisen maton yli.\n\nE. Crawley ja A.H. Post lukevat avioparin yhteisellä peitolla\npeittämisen kontakti-(yhdistys-)menojen sarjaan. Peittämiseen, samaten\nkuin yhteiselle alustalle asettamiseenkin saattaa niilläkin kansoilla,\njoiden tapojen piirissä tutkimuksemme liikkuu, liittyä ajatus\nnaimisiinjoutuvien yhdistymisestä avioliitossa. Tähän viittaa jo se\nseikka, että alustalle asettaminen ja peittäminenkin tavataan selviin\nkontaktimenoihin, kuten yhteiseen syöntiin yhtyneenä.\n\nPaitsi molempien naimisiinjoutuvien samalle alustalle asettumista\nolemme tavanneet runsaasti yksipuolisia istuttamisia. Samaten tunnetaan\nmorsiusparin samalla peitolla peittämisen yhteydessä sellaisia\npeittämisiä, jotka kohdistuvat vain toiseen naimisiinjoutuvista. Edellä\npuheenaollut teoria ei sovellu tällaisen yksipuolisen istuttamisen\nenempää kuin peittämisenkään selitykseksi. Samaten kuin eräissä\ntapauksissa morsiamen hunnuttaminenkin, liittyy peittäminen\nsamanlaisiin avioliittomenojen kohtiin kuin istuttaminen. Peittämisen\ntunnemme taasen yleisenä suojelus- ja varotoimenpiteenä. Se, kuten\nalustalle asettamisetkin, ei useimmissa tapauksissa saattane kuulua\nmuuanne kuin niiden moninaisten varotoimenpiteiden sarjaan, joita niin\nrunsaasti häämenojen tärkeiksi käsitetyissä kohdissa tavataan.\n\nXäiden tapojen selittämisessä on erityistä huomiota pantava sille\nseikalle, että niinhyvin yhteisessä kuin yksipuolisessa istuttamisessa\nistutusalustana on karvainen turkki tahi eläimen vuota, joita\npeittämisissä käytetään myös peittona.\n\nIstuttamisessa, alustalle asettamisessa y.m. tapahtuvan turkispeitteen\nrinnalla on vastaanottajien tahi siunausta toimittavien vanhempien\npukeutuminen nurinkäännettyyn turkkiin tunnettua. Muissakin häämenojen\nkohdissa pukeutuu joku häiden huomattavimmista henkilöistä, etupäässä\njuuri morsian, karvaiseen pukineeseen. Vjatkan läänissä puetaan morsian\nmorsiusmatkaa varten lammasnahkaturkkiin. Syrjäniläinen morsiuspari\nistuu hääjuhlassa turkki päällä. Näitä tapoja saatettaneen tuskin\nselittää muuksi kuin varaamisiksi, joissa karvaiselle pukineelle\nannetaan erikoisesti suojeleva merkitys. Seuraavassa puheenaolevat sekä\netempänä esitettävät päähineeseen ja käsineihin kohdistuvat tavat\ntekevät mielestämme tämän selitystavan täysin oikeutetuksi.\n\nEläinten nahkoja ja karvoja käytetään yleisesti suojana noituutta,\nerittäinkin pahaa silmää vastaan. Syrjänit sekä Vjatkan läänin\nvenäläiset panevat morsiamen poveen vihkimä- ja morsiusmatkalle\nvilloja. Muinaisindialaisella morsiamella oli kaulassaan lampaan\nvilloista tehty kaulanauha. Roomalaisella morsiamella oli suojana\npahoja voimia vastaan villaiset nauhat, _vittae laneae_, jotka\nsidottiin tukkaan.\n\nMuinaisten indialaisten mainitaan käyttäneen istutusalustana punaista\neläimen vuotaa. Tämä väri tunnetaan edellisestä taikaväriksi, joka\ntavataan useiden häämenoissa käytettävien suojelevien esineiden\n(morsiushunnun, suojusten ja lyhtyjen, morsiamen kaulanauhan j.n.e.)\nvärinä.\n\nVenäläisissä, erittäinkin länsivenäläisissä häämenoissa huomataan\nsulhasen kotona ennen nuodematkalle lähtöä tapahtuvan yksipuolisen\nistuttamisen rinnalla sulhasen (tahi sulhasen ja nuodejoukon)\nseisottaminen paistinpannulla. Tähän liittyy juhlallinen pyhäinkuvalla\nsiunaus, kuten istuttamisessakin. Paistinpannulla seisottaminen on\nselvä tulella tahi hiiloksella varaamisesta johtunut varausmeno ja on\ntässä suhteessa mielenkiintoisena parallellina istuttamismenoille\nniiden merkitystä arvosteltaessa.\n\nVielä saatetaan mainita, että länsivenäläisissä menoissa morsiamella\nnahalla istuessaan on kädessänsä leipä tahikka pitelee hänen veljensä\nsen aikana kädessään piirakkaa. Leivän asema varausesineenä on\nentuudestaan tunnettua.\n\nViimeksi puheenaolleet tavat ja käsitykset, varsinkin istuttamismenojen\nliittyminen sellaisiin häämenojen kohtiin, joissa yleensä monenmoisia\nvarotoimenpiteitä tavataan, sekä se seikka, että alustana usein on\nkarvainen nahka, jolla on varaavan esineen merkitys, oikeuttavat\nlukemaan varsinaiset istuttamismenotkin, kuten muutamat muut alustalle\nasettamiset, suurimmalta osaltaan niiden varotoimenpiteiden sarjaan,\njoiden erinäisissä tärkeissä häämenojen kohdissa tulee suojella joko\njompaakumpaa naimisiinjoutuvista tahi avioparia vahingollisilta\nvaikutuksilta.\n\nHäämenoissa havaitaan joukko menoja, joissa päähineellä näyttää olevan\nerikoinen merkitys. Näistä on tunnetuimpia sulhasen päähineen\nasettaminen morsiamen päähän, josta puhutaan esim. virolaisten,\ngermanien ja slaavilaisten kansojen tavoissa. E. Crawley lukee ne\ntavat, joissa sulhanen tahi morsian pukeutuu vastakkaiselle\nsukupuolelle kuuluviin vaatekappaleihin, kontaktimenojen luokkaan.\nUseilla päähineeseen kohdistuvilla tavoilla ei kuitenkaan näytä olevan\ntällaista luonnetta. Morsiamen pukeutumisesta miehen päähineeseen\npuhutaan tshuvassien tapoja koskevissa kuvauksissa. Selville ei\nkuitenkaan käy, onko päähine sulhasen. Yleisiä ovat tavat, joiden\nmukaan sulhanen ja nuodejoukkolaiset eivät eräissä häämenojen\nkohdissa saa ottaa päähinettä päästänsä, tahikka on sulhasen oltava\nkarvanahkaiseen päähineeseen pukeutuneena j.n.e. Päähineen päässäpitoon\nyhtyy usein obligatorinen käsineiden kädessä pitäminen. Niinpä esim.\nvenäläinen sulhanen ja nuodejoukko pitävät morsiamen kotona päähineet\npäässä. Lappalaiset kosiomiehet eivät ota lakkia pois päästä\nkosintatilaisuudessa. Vienan Karjalassa ei sulhanen kosintamatkalla ota\nlakkia päästä eikä käsineitä kädestä, Itä-Suomessa ei sulhanen saanut\nnuodejoukon kanssa morsiustaloon tultuaan ottaa lakkia päästänsä.\nNiinikään on lahjojen jakajan pidettävä päähine päässä ja käsineet\nkädessä. Savossa eivät morsiussaattueen miehet ottaneet sisälle\ntultuaan hattua pois päästänsä ja Böömissä on sulhanen kesälläkin\nkarvalakkiin pukeutuneena karvakintaat kädessä. Samoin on\ntshuvassilaisen ja inkeriläisen sulhasen häissä kesäkuumallakin\npidettävä karvalakki päässä.\n\nEdelleen on mordvalaisten tavoista tunnettua vastaanottajan\npukeutuminen nurinkäännettyyn karvalakkiin. Tällaiset päähineeseen\nkohdistuvat tavat ovat yleisiä vierekkäin istuttamisen yhteydessä? Kun\nmordvalainen morsian oli saapunut sulhasen kotiin, istuutui sulhanen\nmorsiamen viereen ja painoi lakin syvälle silmilleen. Morsiamen kotona\noli sulhasen pidettävä koko aika päähine päässään. Meshtsherjakit\nistuttavat nuoren parin sulhasen kotiin saavuttua vierekkäin penkille.\nSulhasen on tällöin oltava päähine päässä, morsiamen pää peitettynä.\n-- Vielä mainittakoon, että syrjäniläinen morsian on vihkimiseen saakka\nlammasnahkaiseen lakkiin puettuna, jota hän ei heitä päästään\nnukkuessaankaan.\n\nPäähineeseen kohdistuvissa tavoissa ja istuttamismenoissa havaitaan\nsiis paitsi sitä, että niitä noudatetaan toistensa yhteydessä, eräitä\nvertauskohtia. Päähine on useimmiten karvaisesta nahasta ja päähineen\npäässäpito on obligatorista usein samallaisissa kohdissa (vierekkäin\nistuttaessa) kuin alustalla istuminen, joskus sen yhteydessä.\nVastaanottajan nurinkäännettyyn karvalakkiin pukeutuminen vastannee\nnurinkäännettyyn turkkiin pukeutumista. Karvaiseen päähineeseen\npukeutuminen ja päähineen päässä pitäminen yhtyvät siis samaan\nsuojelutoimenpiteiden sarjaan, kuin mihin eräät peittämiset ja\nkarvaisella alustalla istuttaminen kuuluvat.\n\nNäihin on varmaankin vielä luettava käsineiden kädessä pitäminen ja\nkäsien peittäminen eräissä tilaisuuksissa. Kuten jo aikaisemmasta on\nhuomattu, on se useinkin tavallista yhdenaikaisesti päähineen\npäässäpidon kanssa. Käsineiden mainitaan joskus olevan karvaiset. Näin\noli Saarenmaalla virolaisen morsiamen häissä pidettävä koko aika\nkäsineet kädessään, samalla kun sulhanen piti hattunsa aina nenään\nsaakka painettuna ja samaten käsineet kädessä. Böömiläisellä sulhasella\ntuli häissä olla karvakintaat kädessä. Karjalaisen morsiamen on\nmorsiusmatkalla oltava kintaisiin pukeutuneena.\n\nVenäläiset peittävät naimasopimusta tehtäessä kättä lyötäessä kädet\nvaatteella, tahi toimittavat kädenlyönnin kauhtanan liepeisiin\nkäärityin käsin. Mordvalaiset ja karjalaiset lyövät kättä kauhtanan\nliepeisiin käärityin käsin tahi käsineet kädessä.\n\nSaman tapaisista käsityksistä johtunee tsheremissien kolminkertainen\nohjasten luovutuksen toimittaminen vaatteen liepeisiin käärityin käsin\nja suomalaisten tapa peittää kädet lahjaa annettaessa.\n\nIstuttamismenojen kulkeutumishistoriallisista vaiheista ei ole helppoa\npäästä varmoihin tuloksiin. Niiden perustana olevan ajatuksen kannalta\nkuuluvat ne sellaisiin tapoihin, joita määrätyillä kultturiasteilla voi\nodottaa löytävänsä missä hyvänsä maanpallolla. Näin havaitaankin\nsamalle alustalle istuttaminen esim. Meksikon atstekien\navioliittotavoissa. Tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa on\nkuitenkin havaittavissa muutamia piirteitä, joiden avulla eräitä\npäätelmiä tässäkin suhteessa saatetaan tehdä. Turkin tahi eläimen\nvuodan käyttö istutusalustana on yleistä niiden suomalais-ugrilaisten\nkansojen (mordvalaisten, syrjänien, karjalaisten, inkeriläisten)\ntavoissa, joiden tavat muissakin suhteissa osottavat yksityiskohtaisia\nyhtäläisyyksiä venäläisten kanssa, joihin nämä piirteet\noleellisimpina kuuluvat. Tätäpaitsi liittyvät vielä näiden kansojen\nalustalleasettamismenot etupäässä samoihin toimituksiin kuin\nvenäläisten tavoissa. Näiden kansojen tapojen voi näin ollen vähintään\nkatsoa saaneen vaikutusta venäläiseltä taholta, joskin alustalle\nistuttamisella samalla saattaa olla heidän tavoissaan omaperäinen\npohja.\n\n\n\n\nYmpärikulkemiset ja ympärikuljettamiset.\n\n\nKosinta- ja häätapojen on nähty sisältävän runsaasti menoja; jotka\nilmenevät joihinkin sulhas- tahi morsiustalon kohtiin y.m. kohdistuvina\nympärikulkemisina ja ympärikuljettamisina. Näistä ovat lukuisten\nkansojen tavoissa havaittavat tulisijan ja pöydän ympäri kulkemiset\nyleisimpiä ja mielenkiintoisimpia.\n\nTulisijan ympäri kulkeminen tapahtui jo muinaisindialaisissa häissä,\njoissa se oli yhtenä huomattavimmista menoista. Ennen tuliuhria\nkulkivat sulhanen ja morsian tulen ympäri, mikä uudistetun tuliuhrin ja\nkivelleastumisseremonian kanssa vaihdellen tapahtui kolme kertaa.\nRoomalaiset uhrasivat morsiamen kotona _confarrentiossa far_-leivän\ntulessa, jota ennen osanottajat saattueessa kulkivat uhrialttarin\nympäri.\n\nNykyisten indogermanisten kansojen tavoissa on tulen tahi tulisijan\nympäri kulkemisen yleisimpänä muotona morsiamen tahi avioparin\nkuljettaminen tahi kulkeminen tulisijan tahi tulen ympäri. Mitä niihin\nkansoihin tulee, joiden tapojen piirissä tutkimuksemme pääasiallisesti\nliikkuu, on varsinainen tulen ympäri kulkeminen havaittu vain\nvotjakkien menoissa ja niissäkin vain rajoitetulla alueella;\ntätäpaitsi näyttävät nämä votjakkien tavat saaneen vaikutusta\nkreikkalais-katolisen kirkon seremoniojen taholta. Tulisijaan\nkohdistuvia menoja, jotka eivät ole ympärikulkemisia (uunin luokse\nvienti), on siihen sijaan mordvalaisten tapojen havaittu yleisesti\nsisältävän.\n\nTulen ja tulisijan ympäri kulkemisesta on annettu erilaisia selityksiä.\nO. Schrader näkee niissä menon, joka yhdessä muutamien veden kanssa\nsuoritettavien keralla kuvaa avioliittoa tulen ja veden, ihmiselämän\ntärkeimpien elementtien yhdistyksenä. Käsitys tulen ja veden\nyhdistyksestä, ollen luonteenomainen kesäiseen päivän seisaukseen\nliittyville juhlille, sisältää oikeastaan hedelmällisyyden\nsymbolisoimisen.\n\nYleisin lienee käsitys tulisijan ympäri kulkemisesta menona, jonka\ntarkoitus on esittää nuorikko uuden kodin haltijoille (liesi = kodin\nhaltijoiden tyyssija) ja saattaa hänet niiden yhteyteen. Tämän\nkäsityksen kannattajista mainittakoon H. Schurtz, J. Lippert, E. Samter\nja F. Keitzenstein. P. Sartorin käsityksen mukaan on tulen ympäri\nkulkemista siinä tapauksessa, että tuli sen yhteydessä alkujaan on\nollut oleellinen, pidettävä ennen kaikkea puhdistus- tahi\nsuojelustaikana, vaikkakin siihen jo aikaisin on saattanut liittyä\najatus henkien kunnioittamisesta. Se voisi myöskin olla paljas\nvastaanottomeno (_Annahmeritus_), jolloinka sitä ei olisi erotettava\nmuista ympärikulkemisista, joissa tulta ei tavata.\n\nVotjakkien menoista on käynyt selville, etteivät tulen ympäri\nkulkemiset aina kohdistu tulisijaan, vaan tapahtuvat muunkinlaiseen\ntuleen, nimittäin kynttilään kohdistuvina. Jollei tätä votjakkien tapaa\npidetä kokonaan myöhäsyntyisenä, vaan vanhemman tulisijan ympäri\nkulkemisen jatkona, herää ajatus, että asumusten muodostuttua\nsellaisiksi, ettei tulisijan ympäri voitu kulkea, tämä substituoitiin\nmuunlaisella tulella. Tällöin olisi kuitenkin tulen ympärikulkemisen\nkatsottava kohdistuvan alkuperäisesti tulisijaan. Tästä puhuttaessa on\nmuutamiin virolaisten tapojen piirteisiin pantava huomiota. Virolaiset\neivät kulkeneet tulen ympäri asumuksessa, vaan talon ulkopuolella. Koko\nhääjoukko lähti poltettavaksi tuomitun puun luokse; se hakattiin\nkappaleiksi ja sytytettiin tuleen. Sitten kuljetti _peiopois_ morsianta\nkolmasti tulen ympäri, samalla kun kolme aseenkantajaa piteli\nmiekkojaan ristiin lyötyinä morsiamen pään päällä.\n\nMeno näyttäisi käsitetyn tässä tulen ympäri kulkemiseksi yleensä,\nliittymättä erikoisesti kotilieteen. Samalla yhtyy siihen selvästi\nvaraustaikoihm kuuluva toimitus, miekkojen pitäminen morsiamen pään\npäällä. Kun lisäksi tunnemme tulen aseman sen laatuisissa varaamisissa,\njoissa varattavan ympäri kuljetaan varaavan aineen kanssa, ei tuntuisi\nmahdottomalle ajatus, että tulen ympäri kulkeminen eräissä tapauksissa\nkuuluisi varausmenojen sarjaan, vastakkaisena muotona tavalliselle\nvaraavan esineen kanssa ympärikulkemiselle.\n\nMitä vanhoihin indialaisiin ja muihin indogermanisiin kansoihin tulee,\non esi-isien ja kotijumalien palvonta kyllä saattanut olla oleellisinta\nkotilieden ympäri kulkemisessa. Myöhemmin, kun käsitys liedestä\nkotijumahen asuinsijana on himmentynyt, on se kuitenkin säilyttänyt\nmerkityksensä taikalokaliteettina. Niinpä nuorikon tuontiin usein\nyhtyykin uhri tulen tahi uunin haltijalle. Tämä uhri liittyy samalla\nmuihin uuden kodin paikkoihin kohdistuvaan uhriantimien jakeluun.\nVirolainen morsian heittää tuleen uhrilahjan _tule-emalle_, mutta sen\nohella kuljetetaan häntä kaikissa talon paikoissa, jolloin hän kuhunkin\n(m.m. kaivoon) heittää rahoja tahi nauhoja. Samoin tapahtuu\nliiviläisissä ja suomalaisissa tavoissa, joissa morsian lahjoittaa\ntallille, navetalle, lammasnavetalle ja saunalle kullekin parin\nkäsineitä, vyön tahi nauhanpaloja ja asettaa käsimyllylle sormuksen.\nItä-Suomessa kuljetettiin morsianta talon eri rakennuksissa, jolloin\nhän pani joka huoneen kynnykselle rahan. Tulen tahi tulisijan haltijan\nlepytteleminen saattaa näin ollen tapahtua yhtärinnan muissa talon\nosissa asustavien haltijoiden hyvittelyn kanssa.\n\nHäämenoissa havaitaan yleensä ympärikulkemisia ja ympärikuljettamisia,\njotka näyttävät johtuvan ajatuksesta, että morsian on uutena tulokkaana\nasetettava siihen suhteeseen uudessa ympärystössä, mikä hänellä uuden\nkodin jäsenenä on oleva. Ajatus nuorikon tutustuttamisesta niihin uuden\nympärystön paikkoihin, joissa hän etupäässä tulee liikkumaan, sekä\nvaraaminen näissä paikoissa asuvien taikavoimien suhteen tuntuu niiden\nohessa luonnolliselta. Mitä sulhasen kotona tapahtuvaan tulisijan\nympäri kulkemiseen tulee, voisi silläkin olla myös tämän laatuinen\nmerkitys. Tällainen ajatus esiintyy muihinkin tulokkaihin, ei vain\nnuorikkoon nähden. Uutta orjaa kuljettivat kreikkalaiset lieden ympäri.\nSamoin kuljetetaan uutta palvelustyttöä kolmasti tulisijan ympäri tahi\non hänen, kuten vastaostetun eläimenkin, kurkistettava savutorveen.\n\nTulen ja tulisijan ympäri kulkemisen ohella kuuluu pöydänkin ympäri\nkulkeminen useiden Europan kansojen tapoihin. P. Sartori katsoo pöydän\nympärikulkemisen esineenä tulleen tulisijan sijalle. Käsittämällä\nympärikulkemiset ja -kuljettamiset tutustuttamisen ja yhteyteen\nasettamisen ajatuksen kannalta, tuntuisi kuitenkin luonnolliselta, että\npöytä semmoisenaankin yhtenä talouden tärkeimmistä keskuksista on\ntullut ympärikulkemisen esineeksi.\n\nKuten edellä viittasimmekin, saattaa mordvalais-venäläisten tapojen\nuunin luokse vienti perustua viimeksi puheenaolleen laatuisiin lieden\nja pöydän ympäri kulkemisessa havaittaviin käsityksiin. Tämä tapa\nesiintyy virolaisten menoissa samalla askaroittamismenon luontoisena:\nnuorikon on heitettävä uuniin puita.\n\nYmpärikulkemisien sarjasta ovat erikoisen maagillisten toimitusten\nsuorittajan tahi häiden jonkun virkahenkilön toimittamat nuode- tahi\nhääjoukon ympärikulkemiset matkalle varatessa selviä varausmenoja.\nVarattavien ympäri katsotaan näin syntyvän kaikelta pahalta suojeleva\npiiri. Käsitettäessä tulen ympäri kulkeminen varaus- ja puhdistusmenon\nmerkityksessä, saavutettaisiin tämä varaavan tahi puhdistavan elementin\nympäri kulkemalla. Edellisen laatuinen käsitys ilmenee nähtävästi\neräissä toisissa ympärikulkemisissa, kuten _sagusin_ kolminkertaisessa\nmorsiamen ympäri kulkemisessa häähuntua poistettaessa ja morsiamen\nympäri kulkemisessa ennen aviovuoteelle asettamista.\n\nNäitä paitsi on häämenoissa vielä eräitä ympärikulkemisia, joiden\nmerkitys näyttää hämärälle. Tsheremissien ja tshuvassien tavoista\ntunnetaan nuode- ja hääjoukon toimittama kolminkertainen sekä morsius-\nettä sulhastalon pihan tahi _shilak_-laitteen ympäri kulkeminen. Näitä\nlienee lähinnä verrattava seuraavan laatuisiin ympärikulkemisiin muiden\nkansojen tavoissa. Kun lappalaiset kosiomiehet olivat tulleet morsiamen\npihaan, kierrettiin asumus yhteen kertaan, ja -- jollei tultu\nvastaanottamaan -- uudelleen toiseen ja kolmanteen kertaan. Siperian\ntatarien hääjoukko ajaa kolmasti sulhasen jurtan ympäri. Samojedilainen\nmorsiussaattue ajoi ensin kolmasti morsiamen isän jurtan ympäri, sitten\nkolmasti sulhasen isän jurtan ympäri. Pietarhovin piirikunnassa ajoi\nishori-sulhanen morsiamen kylään saavuttua 2-3 kertaa koko kylän\nympäri. Koprinan ja Tyrön inkeriläismorsian taasen juoksee\nsulhastalossa kolmeen kertaan aitan ympäri, jossa hunnuttaminen\ntapahtuu. Beduinit kuljettavat morsianta kolme kertaa sulhasen teltan\nympäri.\n\nNäitäkin ympärikulkemisia saatettaneen selittää varausmenojen kannalta:\nniiden kautta tahdotaan varautua sellaisten paikkojen kanssa, joissa\njoudutaan oleskelemaan ja joiden kanssa ensi kertaa tullaan yhteyteen\n(vieras asunto, _shilak_, teltta, aitta j.n.e.). Luonnolliselta tuntuu\nniiden ohella myöskin ajatus yhteyteen asettumisesta molempien puolten\n(hääjoukon ja morsiamen kodin) ja etenkin uuden tulokkaan ja niiden\npaikkojen tahi sen kokonaisuuden kanssa, jossa tullaan liikkumaan.\n\nPrimitivisiin käsityksiin perustuvina tavataan ympärikulkumenoja\nyleismaailmallisena taparyhmänä erilaisten kansojen avioliittomenoissa.\nNäin kulki esim. Meksikon atsteki-morsian sulhasen kotiin saavuttua\ntulen ympäri. Laatuunsa ja yleisyyteensä nähden saattavat useimmat\nympärikulkemiset ja ympärikuljettamiset, tulen ympäri kulkeminenkin\nlukuunotettuna, olla tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa\nomaperäisiä.\n\n\n\n\nVarsinaiset kontaktimenot.\n\n\nEdellä tarkasteltujen toimitusten päätarkoitukseksi on osottautunut\npyrkimys tehdä nuorikon ensi askeleet uudessa ympärystössä\nonnellisiksi ja saattaa hänet tarpeelliseen ja vaarattomaan yhteyteen\nuuden ympärystönsä kanssa. Viimeksi puheenaolleiden tapaisten\nyhteensaattamismenojen ohella sisältävät häätavat joukon toimituksia,\njoilla morsian ikäänkuin sisäisesti saatetaan tarpeelliseen suhteeseen\nmieheensä ja tämän perheen jäseniin.\n\nYleisimpiä menoja tutkimuksemme alaisten kansojen häätavoissa ovat\nsulhasen ja morsiamen väliset yhteiset syönnit resp. juonnit, joita\njo kosintamenojenkin havaittiin sisältävän. Niitä tavataan\nvastaanottomenojen, istuttamisien, peittämisien ja rukousmenojen\nyhteydessä ja ovat ne myöskin aviovuoteelle asettamisessa yleisiä.\n\nSama perusajatus, mikä ilmenee avioparin välisen läheisen yhteyden\nluomisessa yhteisen ruoan tahi juoman nauttimisen kautta, on\nhuomattavissa niissä tavoissa, joilla yhteys uuden perheen muiden\njäsenten kanssa aikaansaadaan. Tsheremissien ja votjakkien tavoissa jo\nvastaanotossa tapahtuva yhteinen syönti nuorikon resp. morsiusparin ja\nsulhasen perheen jäsenten välillä on epäilemättä samanlainen mutta\nlaajempi unionin synnytysmeno, johon liittyy ajatus uuden\nperheenjäsenen yhteydestä koko perheyhdyskunnan kanssa. Mordvalaisten\ntavoissa havaittu anopin toimittama nuorikon syöttäminen ja\ntsheremissien tavoista tunnetut nuorikon ja sulhasen vanhempien välillä\ntapahtuvat menot kuvastavat sitä, miten ennen kaikkea tahdottiin luoda\nyhteys niihin uuden perheen jäseniin, joihin nuorikko miehensä jälkeen\nvälittömimpään suhteeseen joutuu.\n\nOsaksi kontaktimenon merkityksen olemme antaneet myöskin yhteisellä\nalustalla istumiselle ja yhteisellä peitolla peittämiselle, joskin\nniiden varausmenon luonteisuus on osottautunut epäämättömäksi.\n\nTähän ryhmään kuuluvat tavat ovat yleisimpiä kaikkialla noudatettavista\navioliittomenoista. Näin tavataan esim. yhteinen syönti ja juonti\navioliittoon joutuvien välisen yhteyden synnyttämismenona\nlukemattomilla, useinkin mitä erilaisimmilla kultturiasteilla olevilla\nkansoilla.\n\nPaitsi varsinaisesti tutkimuksemme alaisten kansojen tapoihin, kuuluu\nyhteisiä syönti- ja juontimenoja useiden muidenkin suomalais-ugrilaisen\nheimon kansojen avioliittotapoihin. Itämeren suomalaiset käyttävät\nyhteisessä syönnissä tavallisesti samaa lusikkaa.\n\nNämä suomalais-ugrilaisten kansojen tavat liittyvät epäilemättä\nyleismaailmalliseen taparyhmään. Lukuunottamatta sitä, mitä näihin\nkuuluvien, avioliittosopimuksen vahvistusmenon merkityksessä\ntapahtuneiden menojen suhteen on käynyt ilmi, on useimmissa tapauksissa\nerittäin vaikeaa, jopa hyödytöntäkin koettaa niiden suhteen saada\nselville geneettisiä tahi mahdollisia lainaussuhteita.\n\n\n\n\nKestitysmenot ja lahjojen antaminen.\n\n\nMorsiamen toimittamia kestitysmenoja voidaan tarkastella lähentymisen\nja yhteyden aikaansaamista tarkoittavina menoina, joskin niillä usein\nsamalla on askaroittamismenojen merkitys. Nekin kohdistuvat ensi\nsijassa sulhasen vanhempiin, sen jälkeen muihin sukulaisiin ja\nhäävieraisiin. Niissä kuvastuu myös usein ajatus nuorikon asemasta\nmuiden perheen jäsenten suhteen.\n\nEdellisiin tapoihin verrattava ajatus sisältyy myöskin kosinta- ja\nhäämenoissa yleiseen lahjojen jakamiseen. Lahjojen antaminen on\nuseimmiten molemminpuolista: lahjan saaja antaa tahi lupaa vastalahjan.\nKosinnassa alotetaan molempien puolten välinen lähentyminen usein\nlahjojen antamisella, jolloin kosiva puoli ymmärrettävästi ensi sijassa\npyrkii lahjan kautta aikaansaamaan toivottavaa suhdetta. Kosinnassa\nkäytetyillä kestitysaineilla on läheltä lahjaan verrattava merkitys.\nMorsiamen ensimäinen tutustuminen sulhasen sukulaisiin tapahtuu usein\nlahjojen jakamisessa.\n\nPaitsi avioliittomenoissa, on lahjojen antaminen yleistä muulloinkin,\ntahdottaessa aikaansaada lähentymistä ja likeisiä suhteita. Lahjan\nmerkityksestä yhteyden aikaansaajana puhuu aikaisemmin mainittu\nvotjakkien tapa, jonka mukaan lahja käy sulhasen sukulaisilla kädestä\nkäteen ja kukin pyyhkii sillä suutaan tahi kasvojaan.\n\nNiiden lahjojen, joita kestitysmenossa kestityksen nauttijat antavat\nmorsiamelle, tarkoituksena saattaa samalla olla antaa korvausta häissä\nnautitusta kestityksestä. Antimet tulevat tällöin useimmiten\nmorsiamelle tahi uudelle perheelle, joten tällainenkin lahjominen\nsaatetaan käsittää myös edellisen tapaisessa merkityksessä.\nMyöhäisemmässä muodossaan on kestityksen ja lahjan annon suhde\nkehittynyt päinvastaiseksi: lahjan antaminen oikeuttaa osaaottamaan\nkestitykseen.\n\n\n\n\nAskaroittamismenot.\n\n\nJoko varsinaisena hääpäivänä tahi sitä lähinnä seuraavina päivinä\nsuorittavat tutkimuksemme alaiset kansat ne yleiset menot, joissa\nnuorikon on toimitettava erilaisia askareita.\n\nNäihin olemme lukeneet myös vedelläkäynnin. Siihen näyttää kuitenkin\nyhtyvän useampia eri käsityksiä, joten sitä on tarkasteltava\nlaveammassa merkityksessä kuin yksinomaan askaroittamismenona.\n\nEdellä on vedelläkäyntimenon yleisyydestä slaavilaisten kansojen\ntavoissa yleensä ollut puhetta. Samalla kuuluu tämä meno muutamien\nmuidenkin Europan kansojen tapoihin. Uuskreikkalaiset vievät morsiamen\njuhlakulkueessa kaivolle, jossa hän ammentaa vettä ja heittää erilaisia\nruokatavaroita lähteeseen. Albanialainen morsiuspari menee kaivolle,\njossa vastanaineet kastelevat toisiaan vedellä.\n\nVedelläkäyntiseremonia kuuluu myös muutamien Itämeren suomalaisten\nkansojen tapoihin. Virolaisten tavoissa havaitaan ensiksikin sellaisia\nvesipaikkaan kohdistuvia menoja, jotka ovat yhdenveroisia eräiden\nmuiden uuden kodin paikkoihin kohdistuvien kanssa. Morsian viedään,\npaitsi kaivolle, myös puutarhaan, talliin, vilja-aittaan j.n.e.,\njoihin, samaten kuin tuleen, hän heittää uhriantimina rahan tahi\nnauhoja. Tätäpaitsi saattavat sekä sulhanen että morsian heittää\nyhteisesti rahan kaivoon _wee-emalle_ (_kaeivu-anne_, kaivoannin).\nLisäksi sisältävät virolaisten tavat menoja, jotka osottavat\nvarsinaisia vedelläkäyntimenon piirteitä. Vesipaikalle lähtee koko\nhääsaattue. Perillä ammennetaan vettä ja kaadetaan vesiastiat,\njotapaitsi naimisiinjoutuvat saattavat valella toisiaan vedellä.\nVarsinaisen vedelläkäyntimenon luonne on menolla myös karjalaisten,\ninkeriläisten ja vatjalaisten tavoissa. Inkeriläiset vievät morsiamen\nvedelle hääpäivän jälkeisenä päivänä. Kaivoon pudottaa morsian rahan ja\npotkaisee yhtaikaa sulhasen kera täytetyt vesiämpärit kumoon. Lopuksi\nkastellaan muut paitsi sulhasta ja morsianta. Vatjalaiset menivät\nvedelle juhlakulkueessa, aviovuoteelta nousemisen jälkeen. Avioparin\noli määrä peseytyä kaivolla tahi avannolla. Edellä kulki airueita\nliehutellen punaisia liinoja avioparin edessä. Sulhasen ja morsiamen\njalkojen eteen pannaan vedellä täytetty ämpäri, joka heidän on jalalla\nkumottava. Sitten täyttää nuorikko ämpärin vedellä ja vie sen\nanopilleen.\n\nYleiseltä kannalta tarkasteltuina on näissä menoissa huomattava\nensinnäkin avioparin tahi morsiamen peseytyminen, josta\nmordvalaistenkin tapojen kuvauksissa puhutaan. Avioliittomenoissa\nhavaitaan yleisemmältäkin peseytymisiä ja kylpemisiä, joilla on yleisen\npuhdistusseremonian luonne. Peseytyminen on N.F. Sumtsovin mukaan\nverrattain yleinen slaavilais-venäläisissä tavoissa. XV vuosisadalla\nkylpi aviopari yhdessä, ja nykyisistä tavoista on yleinen morsiamen\nseremoniallinen kylpeminen tunnettu. Morsiusparin, sulhasen tahi\nmorsiamen kylpeminen ja peseytyminen tavataan lukuisien muidenkin\nkansojen avioliittomenoissa. Joskus näyttää se erikoisesti liittyvän\nmorsiusyöhön. Belyj Klutshin mordvalaiset vievät avioparin\naviovuoteelta saunaan kylpemään. Itä-Suomessa ja Virossa oli morsiamen\nja sulhasen pestävä kasvonsa yhdessä vedessä joko ennen aviovuoteelle\nasettumista tahi sen jälkeen.\n\nVedelläkäynti- ja kylpemismenojen alkuperää ja merkitystä\narvosteltaessa on vielä huomioonotettava käsitykset vedestä eläin- ja\nkasvikunnan hedelmöittäjänä. Tällaisesta ajatuksesta lienee varmaankin\nmordvalaisten käsitys veden haltijasta lapsionnen antajana\njohdettavissa, mikä kuitenkaan ei osota yleisempää levenemistä\nsuomalais-ugrilaisten kansojen tavoissa. Vedelläkäynnin palvonnallista\npuolta ja peseytymisiä avioliittomenoissa ei mielestämme kuitenkaan ole\nensi sijassa ja yleiseen asetettava tämän käsityksen yhteyteen.\nPeseytymiset, pesemiset ja vedellä valelemiset ovat yleisiä paitsi\navioliittomenoissa, myös vainajaan kohdistuvina menoina, sairauden\nyhteydessä, mieskuntoisuuteen tulon aikana, lapsen syntymisessä j.n.e.\nE. Crawley puhuu näistä tavoista puhdistusseremonioina, joiden\ntarkoituksena on neutralisoida aktivisia pahoja voimia, ja erikoisesti\navioliittomenoissa, hävittää kontaktissa piilevä vaara.\n\nHäätavoissa olemme tutustuneet lukuisiin toimituksiin, joiden\ntarkoituksena on nuorikon tutustuttaminen ja varaaminen muutamissa\nuuden kodin paikoissa asustaviksi ajateltujen henkien ja taikavoimien\nsuhteen. Kuten tuleen tahi tulisijaan kohdistuvat menot, sisältävät\nvedelläkäyntimenotkin usein selvästi ajatuksen veden haltijan\nlepyttämisestä ja hyvittämisestä, ilman että tähän liittyisi käsitys\nvedestä tahi veden haltijasta hedelmöittäjänä, Suomalais-ugrilaisten\nkansojen mytologian yleisimpiä piirteitä on käsitys luonnossa ja\nihmisen ympärystössä asuvista henkiolennoista, Luonnollista on, että\nperheen uusi jäsen tutustutetaan näihin ja varataan niiden suhteen.\nVedelläkäynti tahi vesipaikkaan kohdistuvat menot yhtyvätkin näin\nmuihin uuden ympärystön tärkeimpiin paikkoihin kohdistuviin menoihin.\nVirolainen morsian heittää uhriantimen paitsi veteen (_wete-emale_)\nmyös tuleen (_tule-emale_), samalla kun hän jättää muihin uuden kodin\ntärkeimpiin paikkoihin (aittoihin, talliin, navettaan) uhriantimina\nrahoja tahi nauhoja. Savossa lähti morsian aviovuoteelta noustuaan\nmorsiusneidon seurassa kiertomatkalle uudessa kodissa, käyden sen joka\nrakennuksessa; varsinkin navettaan ja saunaan jätti hän jonkun vyön,\nnauhan, kaulaliinan t.m.s.\n\nSeremoniallista veden käyttöä tavataan häämenoissa toisessakin\nmuodossa, joka merkitykseltään lähentelee peseytymistä,\npuhdistusseremoniana sekä pahan ja vaaran poistajana.\nMordvalais-venäläisissä tavoissa käytetään vettä vastaanotossa:\nmorsianta tahi morsiusparia ripotellaan kylpyvitsan läpi vedellä.\nRoomalainen morsian otettiin vastaan tulella ja vedellä.\nMuinaisindialaisissa häissä kulki morsiuspari paitsi tulen ympäri,\nmyöskin _stheya_-vedellä täytetyn astian ympäri. Avioparia\npirskoitettiin usein vedellä, tahi ripotteli sulhanen morsiamen päälle\nvettä. Nykyiset indialaiset kuljettavat vesiastiaa kolme kertaa\nsulhasen pään ympäri, jonka jälkeen vesi heitetään hänen jalkoihinsa.\nHuzuli-morsian heittää vihille lähtiessään jälkeensä vettä. Suomessa\nheittää morsian morsiusmatkalle lähdettäessä hääväen päälle vettä tahi\nsahtia. Virolaiset heittävät nuodejoukkoa matkalle varustettaessa\nsahtia hevosten silmille. Vanhat germanit toivat nuorikon sulhasen\nkotona lieden luo vesiastian ylitse.\n\nMonissa näistä esimerkeistä käytetään vettä selvänä varausaineena,\nsamaten kuin tulta y.m. tämän tapaisia välikappaleita. Paitsi\navioliittomenoissa, käytetään vettä tulen rinnalla esim.\nhautaustavoissa, joissa tulen samaten kuin veden kautta kulkemisella\najatellaan voitavan vapautua vainajan sielusta tahi hautausmaalta\nmukana seuraavista hengistä.\n\nVesi on näin ollen luettava tulen y.m. rinnalla maagillisia voimia\ntuhoavien varausaineiden joukkoon. Toistensa vedellä valelemista ja\nveden pirskoittelemista sulhastalon eri paikkoihin saatetaan\nmielestämme hyvin selittää tältä kannalta, samalla huomioonottamalla\npeseytymisen yleisenä puhdistusseremoniana. Käsittämällä tulen ympäri\nkulkemisen puhdistus- ja varausmenoksi, voidaan sen kanssa analogiselle\nveden ympäri kulkemiselle näin antaa samanlainen merkitys.\n\nPaitsi sitä, että varsinaiseen vedelläkäyntimenoon näin liittyy\nkäsityksiä veden käyttämisestä pahoja voimia tuhoavana varausaineena,\nyhtyy vedelläkäynti niihin aikaisemmin tarkasteltuihin toimituksiin,\njoiden päätarkoitukseksi on osottautunut morsiamen tutustuttaminen\nuuden ympärystön tärkeimpiin paikkoihin, hänen \"esittämisensä\" niissä\nasustaville hengille ja varaamisensa niissä piilevien taikavoimien\nsuhteen.\n\nVarsinkin myöhäisemmässä muodossaan on vedelläkäynnillä kuitenkin\netupäässä askaroittamismenon luonne. Veden ammentaminen ja kotia\nkantaminen tulee morsiamen useimmiten toimittaa itse, jossa toimessa\njoku apulaisneitosista lahjan saatuaan voi häntä auttaa. Vedelläkäynti\nsuoritetaan niiden askaroittamisien yhteydessä, jotka ovat selvästi\nvarsinaisia tämän laatuisia toimituksia. Tuodusta vedestä keittää\nmorsian ruokaa, valmistaa juomaa tahi paistaa hän vedelläkäynnin\njälkeen ohukaisia tahikka toimittaa lattian lakaisemisen. Mordvalainen\nanoppi seuraa nuorikon vedellä käydessä tarkasti, mitenkä tämä\ntehtävänsä toimittaa.\n\nAskaroittamismenojen lienee katsottava tarkoittavan osottaa nuorikon\nasemaa uuden kodin jäsenenä. Patriarkalisessa perheyhdyskunnassa ei\nuseinkin korkealla lunnasrahalla hankitun vaimon asema saata olla\nhelppo; hänessä nähdään ennen kaikkea työntekijä. Tätä käsitystä kuvaa\nhyvin votjakkien tavoissa eri hääperiodien välillä tapahtuva nuorikon\navujen arvostelu. Mordvalaisen morsiamen on häiden jälkeisinä päivinä\ntäytettävä vähäpätöisimmätkin käskyt ja palvelukset. Perheen\nnuorimmatkin jäsenet voivat vaatia hänen palvelustaan ja kaikki on\nhänen äänettömästi täytettävä.\n\nKuten aikaisempi askaroittamismenojen yksityiskohtainen vertailu on\nosottanut, sisältävät esim. mordvalaiset ja venäläiset tavat ulkoisissa\npiirteissään yhtäläisyyksiä, joita ei saatettane selittää muuten kuin\nasettamalla ne toistensa kanssa lähempään yhteyteen. Votjakkien samaten\nkuin tsheremissiläis-tshuvassilaisetkaan tavat eivät ole kaukana\nvenäläis-slaavilaisista. Itämeren suomalaisten alueella tavataan esim.\nvedelläkäynti lähinnä venäläis-mordvalaisia tapoja muistuttavassa\nmuodossa karjalaisilla, vatjalaisilla ja paikotellen Virossa.\nTällaisessa ryhmityksessä ja tällaista säännöllisyyttä osottavina\nkuuluvat askaroittamismenot vain varsinaisesti tutkimuksemme alaisten\nkansojen, venäläisten ja muutamien heidän välittömässä naapuruudessaan\nasuvien kansojen ja vihdoin, mitä erikoisesti vedelläkäyntiin tulee,\nnäiden sekä yleensä slaavien tahi heidän läheisessä naapuruudessaan\nasuvien kansojen (albanien, uuskreikkalaisten j.n.e.) tapoihin. Samalla\nperustuvat askaroittamismenot muutamilla kultturiasteilla yleiseen\najatukseen, joten sellaisia voidaan havaita erinäisten, toisistaan\nkaukana olevien kansojen tavoissa. Edellä huomautettiin virolaisen\nnuorikon uunin luokse viennin askaroittamismenon luonteisuudesta:\nnuorikon tuli heittää tuleen puita. Samoin oli muinaisindialaisen\nmorsiamen sulhastaloon tuotua heitettävä puita tuleen. Tsuluneekerit\nantavat sulhasen kotiin tuodulle nuorikolle jauhinkiven, luudan ja\nkauhan. Lisäksi tiedetään mordvalaisten, tsheremissien Ja votjakkien\nvedelläkäyntiin liittyvän sellaisia käsityksiä, jotka, kuten veden\nhaltijan palvonta ja veden käyttö varausaineena, saattavat niissä olla\nomaperäisiä.\n\n\n\n\nIdenttisyyden muuttaminen tahi sekaannuttaminen. Uuden nimen anto,\nvalemorsian y.m. sijaiset.\n\n\nErittäin mielenkiintoinen tapa primitivisen ajatuksen kannalta on uuden\nnimen anto nuorikolle, josta vanhemmat mordvalaiset kuvaukset\nyksimielisesti kertovat ja jota parin tiedon mukaan mordvalaiset,\nainakin mokshalaiset, vielä viime aikoihin saakka ovat noudattaneet.\n\nE. Crawley ja E. Samter yhdistävät uuden nimen antamisen niiden\ntoimitusten sarjaan, joiden tarkoituksena on identtisyyden\nmuuttamisella välttää pahaa ja vaaraa sekä muuttaa ihmisen kohtalo.\nHedelmätön nainen muuttaa nimeä. Lappalaiset uudistavat lapsen\nsairastuessa kasteen ja antavat sille uuden nimen. Niasissa annetaan\nnuorukaiselle avioliittoon mennessä uusi nimi ja tytöille niiden\ntullessa naimaikään. Borneossa muutetaan sairaloisen lapsen nimi\ntarkoituksella pettää pahoja henkiä, jotka ovat lasta vaivanneet.\nTalmudissa mainitaan nimen muuttaminen keinona, jolla voidaan muuttaa\nihmisen paha kohtalo.\n\nTähän verrattavia tapoja on sairastavan lapsen fiktivinen myynti,\njommoista tapaa itäisetkin suomalaiskansat noudattavat. Jos esim.\njossakin votjakkiperheessä lapset eivät elä, myydään vastasyntynyt\njollekin perheeseen kuuluvalle tahi syrjäiselle, esim. kerjäläiselle.\nÄiti saa lapsesta kuparirahan, mutta saa lapsen samalla takaisin.\n\nLäheltä samankaltaiseen ajatusyhteyteen liittyvänä voidaan tämän\njatkona tarkastella valemorsiamen esiintymistä häämenoissa. Tavan\nyleisimpänä europalaisena muotona on pidettävä sitä, että nuodejoukon\nsaapuessa morsiustalon edustalle (tahi joskus myöhemmällä häämenoissa),\nmorsiamena tuodaan esille vanha rääsyihin puettu vaimo tahi\npalvelustyttö morsianta kompromettoivassa puvussa tahi (harvoin)\nalaikäinen lapsi tahikka mies naisen vaatteissa.\n\nSamanlaisena esiintyy tapa pääasiallisesti myöskin virolaisilla ja\nItä-Suomessa.\n\nYleiseuropalaisessa muodossaan on tavalla jonkunmoisen hääpilan luonne,\nja sellainen muoto on sillä myös Afashevon mordvalaisten tavoissa.\nMordvalaisten, tsheremissien ja votjakkien vastaavat tavat osottavat\nkuitenkin alkuperäisempiä piirteitä. Tsheremissien ja votjakkien\nvalemorsian pukeutuu, kuten joskus virolainen, morsiamen vaatteisiin.\nBelyj Klutshin ersalaisten häissä pukee joku morsiamen ystävättäristä\nneitoiltana päällensä kaikki morsiamen paidat. Tätäpaitsi esiintyy\nvalemorsian eräissä häämenojen kohdissa (pöydän ympäri kuljettamisessa,\nsiunausmenoissa) todellisen morsiamen sijasta.\n\nValemorsiamenkin katsotaan johtuvan niistä käsityksistä, joiden mukaan\nidenttisyyden muuttamisella ajatellaan voitavan johtaa harhaan pahaa\naikaansaattavat voimat. E. Crawley mainitsee joukon esimerkkejä\ntavoista, joissa puvun vaihdoksella tahdotaan välttää onnettomuutta eri\ntiloissa. Tämän käsityksen valemorsiamen tarkoituksesta ovatkin\ntsheremiissit säilyttäneet selvänä: valemorsian laitetaan sen vuoksi,\n\"etteivät pahat katseet ja kaikenlainen pahojen ihmisten noituminen\nkoituisi morsiameen, vaan raukeaisivat tyhjiin\".\n\nMieltäkiinnittävä on liiviläinen tapa pukea morsiameksi aivan\nsamanlaiseen pukuun, paitsi morsianta itseään, kaksi morsiusneitoa.\nTässä on pahoille voimille valmistettu vaikeus kohdistaa vaikutuksensa\nmorsiameen. Morsiamen seuralaisneitosilla ja juohdemiehellä, (\"edellä\nkulkija\"), jotka häämenoissa usein toimivat sulhasen tahi morsiamen\nasemasta ja rinnalla, saattaa olla saman tapainen tehtävä.\n\n\n\n\nPolvipoikameno.\n\n\nPääasiallisesti erikoisesti morsiameen kohdistuva n.s. polvipoikameno\ntavataan tutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa varsinaisesti\nhäämenoihin kuuluvana vain mordvalaisilla. Mutta aikaisemmat heidänkään\ntapojensa kuvaukset eivät tästä menosta kerro.\n\nKäytettävänämme olevan aineiston perustalla emme katso polvipoikamenon\nkuuluvan Obin ugrilaisten eikä Itä- ja Kaakkois-Venäjän\nturkkilais-tatarilaisten kansojen häämenoihin.\n\nSitävastoin havaitaan polvipoikameno vanhoissa indialaisissa\nhäämenoissa ja nykyisillä indogermanisilla kansoilla on se yleinen.\nEdelleen voidaan sen katsoa varsinaisesti kuuluvan Itämeren\nsuomalaisten häämenoihin. Länsi-Suomessa tuli morsiamen luo\nsulhastalossa henkilöitä, joilla oli oljista tehty lapsi (lapsen\nvaatteet oljilla täytettynä) selässä. Itä-Suomessa, Karjalassa ja\nInkerissä tuodaan polvipoika morsiamen syliin tavallisesti heti\nsulhastaloon tultua. Pojalle antaa morsian jonkun lahjan. Menon\nperustana olevan ajatuksen ilmaisevat selvästi siihen liittyvät\ntoivotukset. Vironlahdella sanotaan: \"Tuoss' on poika polvillas,\nyhdeksän pojan emäksi, yhden tyttären äitiksi, sekin huoranaiseksi.\"\nInkerissä: \"Tässä on poika polvillas, yhdeksän pojan emäksi, yhden\ntyttären emäksi!\" Samoin Venäjän Karjalassa: \"Yheksän pojan emäksi,\nyhen tyttären emäksi.\"\n\nPolvipoikameno osottaa levenemisessään samanlaisia suhteita,\njotka yleensä ovat olleet havaittavissa lukuisten muiden\nmordvalais-venäläisten tapojen yhteydessä: se ei kuulu tsheremissien\neikä votjakkien tapoihin, mutta tavataan niillä suomalais-ugrilaisilla\nkansoilla, jotka enimmän ovat olleet venäläisten tahi muiden\nindogermanien vaikutuksen alaisina. Tämän perusteella saatetaan\najatella, että polvipoikameno suomalais-ugrilaisten kansojen tavoissa\nolisi peräisin indogermaniselta taholta tahi ainakin muodostunut\nvarsinaiseksi häämenojen osaksi indogermanisten kansojen tapojen\nvaikutuksesta.\n\n\n\n\nHäähunnun poistaminen.\n\n\nHäähunnun poistamisen on mordvalaisten ja tsheremissien tavoissa nähty\ntapahtuvan eräitä siihen liittyviä tapoja noudattaen. Mordvalaisten ja\nvenäläisten on nähty toimittavan sen leivällä tahi piirakalla,\ntsheremissien ja tshuvassien kolmihaaraisella kepillä tahi\nruoskanvarrella. Samassa yhteydessä muistettakoon mordvalaisten\ntoimittaneen nimenannon leivällä. Lahjojen antaminen piiskanvarrella on\nyleistä sekä itäisten että läntisten suomalaiskansojen tavoissa. Kun\nlisäksi otetaan huomioon leivän ja ruoskan seremoniallinen käyttö\nmorsiusmatkan aikana, siunausmenoissa, nimenannossa y.m., on selvää,\nettä leivällä ja ruoskalla (resp. piirakalla ja kepillä) häähunnun\npoistamisessakin saattaa olla varaavan esineen merkitys. Tuntuukin\nluonnolliselta, että hunnun poistoon yhtyy varotoimenpiteitä, koska\nitse huntu ennen kaikkea kuuluu niiden sarjaan.\n\n\n\n\nAviovuoteelle asettaminen.\n\n\nVarsinaisista häämenojen toimituksista tarkasteltakoon vielä\naviovuoteelle asettamista, jonka varsinaisesti tutkimuksemme alaiset\nkansat toimittavat seremoniallisena häämenojen osana.\n\nYleisimpiä tähän liittyvistä tavoista on nuorikon tahi aviovuoteen\nlyöminen ruoskalla. Sen nojalla, mitä aikaisemmin on selvinnyt ruoskan\nkäyttämisestä sen perustana olevaan ajatukseen nähden, on sen merkitys\ntämänkin häämenojen kohdan suhteen selvä: ruoskalla lyönti kuuluu\naviovuoteelle asettamisessa noudatettaviin varaustoimiin.\n\nTähän ryhmään ovat myöskin luettavat tsheremissien tavoista tunnetut\nmorsiamen kolminkertainen ympärikulku, saattajien toisistaan\nkiinnipiteleminen, kolminkertainen vuoteelle painaminen\nylösnousemisineen ja rahan asettaminen vuoteelle.\n\nHääväen toisistaan kiinnipiteleminen tavataan Birskin piirin\ntsheremisseillä myöskin nuodejoukon käydessä hakemassa morsianta\noleskelukortteerista. Tänne kuulunee myös Urzhumin piirin tsheremissien\ntapa, jonka mukaan morsian hyvästelykäyntejä naapureihin tehdessään\npitää kiinni olutastiaa kantavan \"edelläkävijän\" vaatteen liepeestä.\nVirolaisen morsiussaattueen jäsenet painautuvat kirkkoon mentäessä\nkaikki lähekkäin toisiaan; varsinkin sulhasen ja morsiamen on\nvihkimisen aikana seistävä lähellä toisiaan. Näin tehdään, jottei\npaholainen ja pahat ihmiset tahi \"musta kissa\" pääsisi väliin.\n\nPohjanmaalla on puhemiehen vihkimisen aikana seistävä pariskunnan\nvälissä vähän takapuolella, jottei paha silmä sopisi pariskunnan väliin\ntirkistämään. Inkerissä, Venäjän Karjalassa ja Savossa pidetään huolta,\nettei vihkimisen eikä varausmenojen aikana ihminen tahi eläin (koira\ntahi muu) pääse tunkeutumaan morsiusparin välistä; samaten kulkee\nhääväki taajassa joukossa, jottei kukaan pääse välistä kulkemaan.\n\nSamat tavat samoine käsityksineen eivät ole harvinaisia\nKeski-Europankaan kansoilla.\n\nTsheremissiläiselle tavalle, jonka mukaan häävuoteelle asettuu ensiksi\njoku häiden virkahenkilöistä, on olemassa vastineita muidenkin\nsuomalais-ugrilaisten tavoissa. Afashevon mordvalaiset noudattavat\nsellaista tapaa, että aviovuoteelle asettuvat ensiksi morsianta\nsaattavat neitoset. Inkerissä asettui vuoteelle avioparin väliin joku\nneitonen, joka ei lähtenyt pois, ennenkuin oli sulhaselta saanut rahan.\nKuolemajarvella hyppäsi sänkyyn morsiamen veli, Uudellakirkolla joku\nkaasoista.\n\nTämän laatuisissa tsheremissien tavoissa, ja yleensä sellaisissa,\njoissa häiden virkahenkilö (_kugu vena_) toimii sulhasen asemasta,\nnäkee I.N. Smirnov jätteitä aikaisemmin vallinneesta leviraatista.\nMeidän käsityksemme mukaan ovat tällaiset tavat luettavat\nvarotoimenpiteiden sarjaan. Vuode saattaa sisältää taikavoimia, mutta\nkun siihen asettuu ensiksi joku muu, vaan ei naimisiinjoutuvat, eivät\nne koidu heihin. Tässä sekä eräissä muissakin suhteissa on\naviovuoteelle ja ajoneuvoihin asettumisen välillä olemassa\nyhtäläisyyttä. Kurninossa on kaason morsiustalosta lähdettäessä\nistuuduttava ensiksi ajoneuvoihin; jos morsian istuutuu ensimäisenä, ei\nhän saa lapsia. Aikaisemmasta tunnemme kolminkertaiset painamiset ja\nkohottautumiset samaten kuin ruoskalla lyönnitkin tavallisiksi\najoneuvoihin asettumisessa. Tällaiset toimet ovatkin yleisiä ensi\nkertaa jouduttaessa kosketuksiin uuden tuntemattoman paikan kanssa.\n\nAviovuoteelle asettamisessa ovat avioparin väliset yhteiset syöntimenot\nja rukousmenot vielä yleisiä. Viimeksimainittuihin liittyy\nluonnollisesti pyyntö siunauksesta jälkeläisiin nähden.\n\nVielä mainittakoon aviovuoteelle asettamiseen liittyvistä tavoista\nvotjakkilainen tapa, jonka mukaan morsian riisuu sulhasen kengän. Tämä\non yleinen venäläinen tapa eikä ole harvinainen muuallakaan Europassa.\nP. Sartori pitää kenkää afrodisisena välikappaleena tahi symbolina,\njota käytetään synnyttämään hedelmällisyyttä. Näin otetaan esim.\nKiinassa naisen hedelmättömyyden parantamiseksi lasten jumalan\ntemppelistä pyhitetty kenkä ja viedään sen vaimon huoneeseen, joka\ntoivoo lapsia. Onko kengällä votjakkien tavoissa tällainen merkitys ja\nliittyykö tämä käsitys aviovuoteelle asettamisessa tapahtuvaan kengän\nriisumiseen, emme saata sanoa. Tämän yhteydessä ei kuitenkaan voida\nolla mainitsematta muutamia syrjänien tapoja, jotka näyttäisivät\nantavan tukea tällaiselle olettamukselle. Paitsi sitä, että\naviovuoteelle asettamisessa kengän riisuminen tapahtuu, ripustetaan V.\nNalimovin mukaan eräissä syrjänikylissä navetan eteen riukuun paljon\nvanhoja virsuja _sitä varten, että karja lisääntyisi_. Eräissä toisissa\nkylissä oli vanhoja virsuja ripustettu ei ainoastaan navetan eteen,\nvaan myös rukiiksi ja ohraksi kylvettyjen peltojen aitoihin.\n\n\n\n\nUskonnolliset toimitukset avioliittoseremonioissa.\n\n\nPitkin koko avioliittomenojen sarjaa, ensimäiselle morsiamen\ntiedustelumatkalle lähdöstä aina viimeisiin sulhastalossa häiden aikana\ntapahtuviin toimituksiin saakka kääntyy kukin tutkimuksemme alaisista\nkansoista jumaluusvoimien puoleen avun, onnen ja suojeluksen\npyynnöillä. Mutta varsinkin tärkeiksi käsitettyihin avioliittomenojen\nkohtiin, kuten esim. kosintamatkalle lähtöön, avioliittosopimuksen\nvahvistamiseen, nuodematkalle ja morsiusmatkalle lähtöön sekä\naviovuoteelle asettamiseen liittyy säännöllisesti rukousmenoja. Ne\nosottavat kullekin kansalle ominaisia palvontamenojen piirteitä. Paitsi\ntaivaan jumalan puoleen, käännytään niissä useiden muidenkin\njumaluusolentojen puoleen. Mordvalaiset osottavat rukouksensa paitsi\nylijumalalle, tavallisimmin kodin ja kartanon haltijalle, \"veistettyjen\nhirsien jumalalle\", viljan jumalattarelle sekä eräissä erikoismenoissa,\nkuten kylpymenoissa, saunan haltijattarelle j.n.e. Mutta samalla\nmuistellaan, kuten aikaisemmin on nähty, lukuisissa kosinta- ja\nhäämenojen kohdissa ennen kaikkea vainajia.\n\nRukouksissa pyydetään jumaluusvoimilta suojelusta \"pahasta\", pitkää\nikää, onnekasta yhdyselämää avioparille. Mordvalaiset lausuvat myös\nrukouksissa toivomuksia siitä, että avioliittoon joutuvat pysyisivät\n\"sukunsa tuntevina\", että he heimolaisiaan tavatessaan näihin\nsukulaisen tavoin suhtautuisivat. Tsheremissit pyytävät erilaisten\njumaluusolentojen puoleen kääntyen onnea, paljon jälkeläisiä sekä\nkaikenlaista maallista hyvää: leivän lisääntymistä, karjan\nlisääntymistä, mehiläisten lisääntymistä j.n.e.\n\nUseiden sulhastalossa tapahtuvien palvonnallisten toimitusten\ntarkoituksena on nähty olevan uudessa ympärystössä asuviksi ajateltujen\nhenkiolentojen suosion hankkiminen tulokkaalle, jotapaitsi mordvalaiset\novat kääntyneet erikoisesti veden haltijan puoleen lapsensaantia anoen.\n\nEdellä puheenaolleet uskonnolliset toimitukset liittyvät erinäisiin\navioliittomenojen kohtiin, kohdistumatta erikoisesti avioliittoon\njoutuviin. Näiden ohella on tavattu sellaisiakin uskonnollista laatua\nolevia menoja, jotka kohdistuvat varsinaisesti aviopariin ja joilla\nnäyttää olevan avioliiton vahvistusmenon luonne. Niille on ominaista\nensiksikin se, että ne suorittaa varsinainen palvonnallisten menojen\ntoimittaja. Milkovitshin kuvaamissa mordvalaisissa menoissa yhtyi tähän\nkysely \"avioliiton voimassa pitämisestä\" ja uskollisuuden lupaaminen;\ntätäpaitsi toimittivat V. Orlovin ja arkkimandriitta Makarijn mukaan\n_inatai_ ja _imbabai_ juhlallisen uhrin kodin haltijalle. Avioparin\nvierekkäin istuttaminen, votjakkien menoissa nimenomaan yhteiselle\nalustalle, on näille toimituksille edelleen ominaista.\n\nAikaisemmin puheena ollut votjakkien \"vihkimäseremonia\"\non yksityiskohdissaan osottanut sellaista yhtäläisyyttä\nkreikkalais-katolisen kirkon vihkimäseremonian kanssa, että sen on\nkatsottava muodostuneen tällaiseksi avioliiton vahvistusmenoksi\njälkimäiseltä taholta tulleesta vaikutuksesta. Myöskin tälle eräissä\nsuhteissa analogiset kihlauksessa noudatettavat tsheremissien tavat\nnäyttävät saaneen vaikutusta kreikkalais-katolisen kirkon tahi\nmuhamettilaisen avioliiton vahvistusseremonian taholta. Näin ollen\nherää kysymys, eivätkö nämä tavat sekä niiden yhteydessä ilmenevä\nkäsitys avioliiton vahvistamisesta uskonnollisella toimituksella\nmahdollisesti kokonaan olisi vierasta alkuperää. Eräitä näkökohtia\nhuomioonottaen ei mielestämme näiden menojen suhteen tarvitse asettua\ntällaiselle kannalle. Ensiksikin nähdään niiden yhteydessä\nnoudatettavan sellaisia toimituksia, miniä, kuten yhteinen syönti tahi\njuonti ja samalle alustalle asettaminen, kuuluvat yleismaailmallisiin\ntapoihin, jotka kullakin kansalla saattavat olla omaperäisiä.\nPuheenalaiset mordvalaisten tavat ovat pääasiassa omaperäisiä\nrukousmenoja. Käsitys jumaluusvoimien suosion hankkimisesta syntyvälle\nliitolle, tekemällä samalla tämän havainnolliseksi joidenkin sopivien\ntoimitusten avulla, saattaa varsin hyvin tutkimuksemme alaisten kuten\nmonien muidenkin alhaiskultturisten kansojen tavoissa olla itsenäisesti\nkehittynyt, samalla kun siihen nähtävästi jo aikaisin kehittyneempien\nuskontojen käsitykset ja menot ovat vaikuttaneet.\n\n\n\n\nSukulaisissa käynnit.\n\n\nKosinnan ja häiden aikana on nähty useiden menojen tapahtuvan ei\nainoastaan morsiamen ja hänen puolensa edustajien sekä sulhasen ja\nhänen sukulaistensa kesken, vaan myös laajemmassa merkityksessä\nmorsiamen puolen ja sulhasen suvun välillä. Kosittaessa kokoutuu\nneuvottelemaan morsiamen sukulaisia, joiden mielipidettä tiedustetaan.\nAfashevossa (mordvalaiset) saapuvat kihlaustilaisuuteen morsiamen\nsukulaiset, tuoden mukanaan kustakin talosta täysinäisen leivän.\nKurninon mokshalaisten kihlaukseen ottavat niinikään morsiamen\nsukulaiset osaa, ja morsiamen kotiin saapuneet sulhasen sukulaiset\nkäyvät kihlauksen tapahduttua morsiamen sukulaisten luona vieraisilla.\n\nHäämenoissa on nähty useiden toimitusten erikoisesti tarkoittavan luoda\nyhteyttä morsiamen ja sulhasen suvun etäisempien jäsenten kesken.\nTällainen merkitys on varsinkin morsiamen toimittamalla kestitsemisellä\nja lahjojen jakamisella ollut. Näiden yhteydessä tapahtuva vastalahjan\nantaminen tahi lupaaminen morsiamelle, jolloinka meno muodostuu\nmolemminpuoliseksi, tekee tämän yhteyden vielä vahvemmaksi.\n\nTämän laatuisten toimitusten jatkoa ovat häiden jälkeen tapahtuvat\nkäynnit sulhasen sukulaisten luona, jotka suoritetaan joko\nhääpäivänä tahi häiden jälkeisinä päivinä. S.M. Mihailov kertoo\nvuoritsheremissiläisen nuoren parin häiden jälkeen sulhasen\nsukulaisissa käydessään kuljettaneen mukanaan rasvakakkuja ja olutta,\njoita kussakin talossa tarjottiin; tätäpaitsi jätti nuorikko kussakin\ntalossa olutastiaan muutamia rahoja. Afashevossa jättää nuorikko\nkuhunkin sukulaistaloista leivän. Tällaiset sukulaisissa käynnit ovat\nmyös votjakkien tavoissa yleisiä. Niiden merkitys ei kaipaa enempää\nselvittelyä. Sellaisen sukujärjestyksen vallitessa, jossa kiinteä\nyhteys etäisempienkin suvun jäsenten kanssa säilyy, on luonnollista,\nettä sukuun astuva tulokas asianmukaisella tavalla otetaan vastaan ja\nsaatetaan yhteyteen koko suvun kanssa.\n\n\n\n\nNuorikon asema uudessa kodissa.\n\n\nAikaisemmin on jo mainittu muutamista seikoista, jotka koskevat\nnuorikon asemaa ensi aikoina uuden kodin jäsenenä. Tässä suhteessa on\nsilmiinpistäväksi piirteeksi merkittävä se ankara alistuvaisuus, jossa\nainakin mordvalaiset pitävät miniää tämän suhteessa muihin, varsinkin\nvanhempiin perheen jäseniin. Hänen on monella tavoin, työssä, toimessa\nja käytöksessään osotettava nöyryyttään varsinkin appivanhemmille. Tätä\nvarten on hänen esim. häämenoissa tapahtuvissa kestitsemisissä\nlangettava kestitettävän jalkoihin ja viivyttävä tässä asennossa,\nkunnes tämä on tyhjentänyt juomamaljan. Edellä on ollut puhetta hänen\nobligatorisesta vaikenemisestaan. Tambovin läänissä ei mokshalainen\nnuorikko koko vuoden aikana saanut istua pöydässä syötäessä, vaan oli\nhänen aina seistävä.\n\nLukuunottamatta sitä oikeudellista suhdetta, mikä patriarkalisessa\nperheessä yleensä perheen pään ja nuorempien perheen jäsenten kesken\nvallitsee, ja joka usein ilmenee samanlaisina tapoina, joita perheen\nomien alaikäisten on noudatettava suhteessaan vanhempiin, on vielä\nhuomioonotettava, että luonnollisestikin silloin, kun vaimoja\nvarsinaisesti hankittiin lunnasrahalla, ei miniän asema saattanut olla\nhelppo. Hänet oli suurilla lunnailla hankittu perheeseen, useinkin\netupäässä työntekijäksi, ja tällöin hänestä tietysti tahdottiin saada\nvastaava hyöty. Hankittaessa lunnasrahalla tahi ryöstämällä vaimoja\nalaikäisille, vieläpä mielipuolille ja raajarikoillekin -- kuten\nAfashevon mordvalaiset kertovat aikaisemmin tehdyn -- oli avioliitto\nvain näennäistä, eikä näin perheeseen hankitun naisen asema liene ollut\npaljoa orjattaren kohtaloa parempi. Tästä puhuu kuvaavasti mordvalainen\nnaineen naisen nimitys _ure_, joka on yhteydessä orjaa merkitsevän\n_ura_-sanan kanssa. Lepehin mainitseekin, että pakanalliset\nmordvalaiset saattoivat myödä vaimonsa lapsineen ja ottaa uuden.\n\nNuorikon asemassa on lisäksi huomattava se seikka, että ne\nkieltokäsitykset, joista aikaisemmin eräiden avioliittomenojen kohtien\nyhteydessä on ollut puhetta, jatkuvat vielä jonkun aikaa avioliiton\ntoimeenpanon jälkeenkin. Varsinkin mordvalaisten ja votjakkien tavoissa\nhuomataan joukko erinäisiä säännöksiä, joita nuorikon on noudatettava\nsuhteessaan muutamiin uuden perheen jäseniin. V. Orlov mainitsee, ettei\nnuorikko saanut koskaan näyttää appivanhemmille jalkojaan. Naiset\nsynnyttivätkin jalkineet jalassa, sillä luultiin, että synnytykseen\nsaapuu esivanhempien henkiä. K. Miropolskij kertoo, etteivät nuorikko\nja hänen miehensä mainitse toisiaan johonkuhun aikaan oikealla nimellä,\nvaan kiertävät sen sellaisilla nimityksillä kuin \"karhun pää\", \"uunin\npatsas\". Myöskään ei nuorikko pitkään aikaan näyttäydy appivanhemmille\npaljain päin eikä näytä milloinkaan jalkojaan. Ennen aikaan kylpivätkin\nminiät hiukset peitettyinä ja jalat käärittyinä.\n\nSaman tapaisia kieltomääräyksiä noudattavat votjakit. Aikaisemmin on\nmainittu Karlyganin votjakkien tavasta, jonka mukaan nuorikko koko\nvuoden aikana ei näytä apelleen kasvojaan eikä puhu hänen kanssaan.\nKasanin piirissä ei votjakkinuorikko niinikään vuoden aikana saanut\npuhua appensa kanssa. Samoin Sarapulin piirissä, jossa nuorikko ei\nmyöskään apen läsnäollessa saanut näyttäytyä paljain pain.\n\nNäiden tapojen huomaamme helposti johtuvan erilaisten _tabuin_ sarjaan\nlukeutuvista käsityksistä, jotka aikaisemmin puheenaolleissa\navioliittomenojen kohdissa ovat johtaneet muutamiin omituisuuksiin\ntutkimuksemme alaisten kansojen tavoissa.\n\nNuorikon olosta miehelässä on vielä mainittava, että hän usein jonkun\naikaa häiden jälkeen käyttää naimattoman naisen pukua ja hiuslaitetta.\nLepehin kertoo, ettei morsiamen suku ollut mukana hääjuhlallisuuksissa\nsulhasen kotona; morsiamen isä, äiti ja muut sukulaiset tapasivat\nnuoren parin vasta sitten, kun heidät oli kutsuttu sulhasen kotiin,\nmikä tapahtui puolen vuoden tahi vuoden kuluttua häistä. Siihen saakka,\nkunnes nuori vaimo häiden jälkeen oli tavannut isänsä, oli hänellä\noikeus käyttää neidon pukua, mutta tämän jälkeen puettiin hänet\nnaineeksi naiseksi. Saratovin läänissä kulki mordvalainen miniä yhden\nvuoden ajan avopäin. Kun hänen päähänsä tämän ajan kuluttua puettiin\nvaimon päähine, muutettiin hänen nimensä samalla toiseksi. Erään\nnähtävästi mokshalaisia koskevan tiedon mukaan puettiin _pango_\nnuorikon päähän vasta sitten, kun hän ensimnäisen kerran oli tullut\nraskaaksi.\n\nKarlyganin votjakkien tavoissa on huomattavaa, että nuorikon päähän\npuetaan jo ensimäiseen tuontiin liittyvissä menoissa naineen naisen\npäähine, mutta hän käyttää sitä vain hääpäivänä. Koko synnyinkodissa\noleskelun ajan käy hän neidon puvussa ja alkaa käyttää vaimon\npäähinettä vasta _suanin_ jälkeen, asetuttuaan lopullisesti uuteen\nkotiin.\n\nVaikkakaan näiden tapojen merkityksestä ei ole helppoa päästä\nvarmuuteen, näyttäisivät eräät piirteet niissä viittaavan siihen, että\nne olisivat yhteydessä niiden suhteiden kanssa, jotka ilmenevät\nnuorikon jäämisessä synnyinkotiin häiden jälkeen tahi muuttamisessa\nsulhasen kotiin tuonnin jälkeen määrätyksi ajaksi takaisin\nsyntymäkotiin. Näiden suhteiden ja tapojen on nähty olevan yhteydessä\nkäsityksen kanssa avioliiton oikeudellisesta voimaanastumishetkestä.\nMahdollisesti katsottiin nuorikon vasta sinä hetkenä siirtyvän\nnaineiden naisten joukkoon, jolloinka avioliitto, sen perustana olevien\noikeudellisten ehtojen täytyttyä, lopullisesti ja varsinaisesti astui\nvoimaan. Tämän on taasen nähty usein olevan riippumattoman häiden\npidosta, jotenka päähineen muutto, samaten kuin uuden nimen\nantaminenkin, ovat saattaneet tapahtua häistä erillään ja liittyä\navioliiton juridiseen alkamishetkeen.\n\n\n\n"]