[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f_XPLMeWK0M-vRjDrYKaRF3SRKGN2ykFYnFPIBkEj4EM":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},2348,"Pienessä uskollinen","Närhi, O. E.",1886,1949,"2348-narhi-o-e-pienessa-uskollinen","2348__Närhi_O._E.__Pienessä_uskollinen",null,"muistelmat",[],[],"fi",1926,2898,21078,true,[],[],[],"Elämäkerrallinen teos kuvaa Maria Charlotta Hydénin elämänvaiheita ja hengellistä työtä 1800-luvulla. Tukholmassa koettu uskonnollinen herätys johdattaa hänet lähetysharrastuksen pariin ja myöhemmin opettajaksi Suomeen.","O. E. Närhin 'Pienessä uskollinen' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2348. E-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen\nk.o. maissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Juhani Kärkkäinen ja Projekti Lönnrot.","PIENESSÄ USKOLLINEN\n\nMamselli Hydénin Elämäntyö\n\n\nKirj.\n\nO. E. NÄRHI\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nSuomen Lähetysseura,\n1926.\n\n\n\n\n\n\nPIENESSÄ USKOLLINEN.\n\n\nMaria Charlotta Hydén syntyi 13/12 1805 Lohtajan pitäjässä Kokkolan\nlähistöllä Pohjanmaalla. Tiedot hänen lapsuusvuosistaan sisältyvät\nsiihen, että hän oli merikapteenin tytär ja että hän 14 vuotiaana, siis\nn. v. 1820, siirtyi Tukholmaan. Ruotsissa hän eli aina vuoteen 1840.\n\nTämä Ruotsissa olo-aika muodostui ratkaisevan merkitykselliseksi\nmamselli Hydénin -- sillä nimellä hänet yleisesti tunnettiin --\nkoko myöhäisemmälle elämälle. Vaikka tiedot tältäkin ajanjaksolta\novat niukat, on joitakin tärkeitä yksityiskohtia kuitenkin säilynyt\njälkimaailmalle.\n\nEnsimäinen niistä oli mamselli Hydénin kihlautuminen erään ruotsalaisen\nlääkärin kanssa. Mutta tuskin oli tämä onnen malja nostettu hänen\nhuulilleen, kun se jo muuttui katkerimman surun kalkiksi. Hänen\nsulhasensa hukkui. Tämä äkkikuolema tuotti mamsellille kovan sisällisen\ntaistelun. Suuressa surussaan hän joutui Jumalan eteen. Ja hän oppi\nymmärtämään Jumalan rakkauden suunnitelmia hänen sielunsa pelastukseksi\nja hän antautui Jumalalle kokonaisesti, Hänen huolenpitoonsa ja\njohtoonsa sekä Hänen käytettäväkseen. Nuorena saatu sydänhaava ei\nkuitenkaan koskaan täysin arpeutunut. Eräs hänen läheisimmistään on\nmaininnut, että mamselli vielä vanhanakin puhkesi kyyneliin laulaessaan\nlaulun: \"Ah aikaa jolloin haihtuu sumuin haamu\" säkeitä: \"Syvyydet\nkätketytkin auki luodaan\" ajatellen silloin hukkuneen ystävänsä\nilmestymistä.\n\nUskonnolliseen herätykseen tulleena mamselli Hydén joutui Tukholmassa\nvarmasti kosketuksiin sikäläisten eri hengellisten liikkeitten\nkanssa. Niihin aikoihin oli Tukholma Herrnhutin veljesseurakunnan\n\"lähetysmaana\". Warnke niminen saarnaaja työskenteli siellä\nveljesseurakunnan lähettinä, ja varsinkin säätyläisten piireissä\nhänen työnsä kantoi hedelmää. Vuonna 1829 tiedetään myöskin Baselin\nlähetykseen liittyneen ruotsalaisen lähetyssaarnaajan Fjellstedtin\nkäyneen Tukholmassa lähetysharrastusta herättämässä. Koska\nveljesseurakunta oli myös valveutunut lähetysseurakunta, saamme uskoa,\nettä mamselli Hydén näiltä molemmilta on saanut lähetysvaikutelmia.\nEikä lähetys ollut vieras metodistipastori George Scottillekaan, joka\nlienee syvimmin vaikuttanut mamsellin hengelliseen kehitykseen. V.\n1835 mamselli sai olla ruotsalaisten lähetysystäväin mukana Ruotsin\nLähetysseuran perustamisessa ja hän pysyikin läheisessä kosketuksessa\nheidän kanssaan aina siihen asti, kun Suomen Lähetysseura pari\nvuosikymmentä myöhemmin perustettiin. Mainittu pastori Scott vaikutti\nTukholmassa voimakkaana herätyssaarnaajana. Herrnhutilainen herätys\njäi syrjään tämän metodistisen herätyksen syntyessä. Lokakuussa\n1839 perustettiin Tukholmassa metodistiseurakunta. Aluksi siihen\nilmoittautui 28 henkilöä ja niitten joukossa oli Maria Charlotta\nHydén. Vuonna 1842 mamselli Hydén sanoo kirjeessään Scott'ille, että\nhänen on kiittäminen Scott'ia runsaasta hengellisestä ja aineellisesta\nsiunauksesta ja että hän on saanut Scott'in kautta uusia hengellisiä\nkokemuksia.\n\nRuotsissa mamselli Hydén sai myös opettajatarsivistyksensä. Herätykseen\ntultuaan hän oli lupautunut myös Jumalansa käytettäväksi ja toivoi\nsisimmässään saavansa oman peltosarkansa pakanamailla. Opettajattareksi\nvalmistuttuaan hän odotti Jumalalta kutsua työhön. Ja Jumalalla olikin\nmamselli Hydénille paikka varattuna, ei tosin pakanamaailmassa vaan\nhänen synnyinmaassaan Suomessa, Finlaysonin puuvillatehtaan pienten\nlasten koulussa Tampereella.\n\nV. 1819 skottlantilainen James Finlayson oli perustanut puuvillatehtaan\nTampereelle. Sekä hän että hänen seuraajansa Nottbeckit (isä ja poika)\nsamoinkuin heidän \"jalot\" puolisonsa olivat kveekareita, jotka eivät\nvoineet ummistaa silmiään suomalaisen työväestönsä aineelliselta ja\nhenkiseltä ahdingolta, vaan pitivät heistä huolta \"patriarkkaalisesti\"\nja keksivät keinoja heidän auttamisekseen ja kehittämisekseen. M.m.\noli perustettu kaksi lastenkotia, ruokala ja lukusali. Saksalaisen\nFerdinand Uhden tultua puuvillatehtaan johtajaksi Tampereelle heräsi\najatus pienten lasten koulun perustamisesta tehtaalaisten lapsille.\nKoulun syntysanat lienee lausunut saksalainen lähetysjohtaja Gossner,\nUhden hyvä ystävä. Ainakin hän kysyy eräässä kirjeessään Uhdelta, eikö\nTampereelle voisi perustaa pienten lasten koulua. Vastauksena tähän\nvoimme pitää johtaja eli \"patruuna\" Uhden kirjettä pastori Scott'ille\nTukholmaan, jossa Uhde pyytää uskovaista opettajatarta. (Kirjassa\n\"Suomen Pakanalähetystoimi\", s. 126, mainitaan Uhden kääntyneen\nasiassaan Fjellstedt'in puoleen. Gunnar Westin kumoaa kuitenkin tämän\ntutkielmassaan George Scott'ista, s. 519, mainiten nimenomaan, että\n\"on kysymys Scott'ista eikä Fjellstedt'istä, sillä tämä ei siihen\naikaan ollut Ruotsissa. Hän oli ulkona lähetyssaarnaajana.\") Mamselli\nHydén sai kutsun pienten lasten koulun opettajattareksi Tampereen\npuuvillatehtaalle ja hän ottikin sen vastaan omana lähetystehtävänään\nmuuttaen takaisin synnyinmaahansa v. 1840.\n\nPienten lasten koulu oli sijoitettu Puuvilla- ja Kuninkaankatujen\nkulmauksessa olevaan puurakennukseen, joka silloisiin oloihin nähden\noli komeanlainen talo. Mamselli Hydénillä oli yksityisasuntonsa,\n2 huonetta ja keittiö, samassa talossa. Luokkahuone oli tilava ja\nvaloisa. Pulpetteja ei koulussa ollut, vaan niiden asemasta käytettiin\npenkkejä, jotka luokan perälle päin rivi riviltä kohosivat toinen\ntoistansa korkeammalle. Keskellä luokkaa nousivat portaat aina\nylimmälle istuimelle asti. Ensimäisinä alhaalla istuivat alottelijat\nja niin asteettain ylöspäin, kaikkein \"oppineimmat\" ylinnä. Ylempänä\nistuvain jalat olivat alempana istuvain niskan tasalla, mikä seikka\ntuotti joskus oppilaille hankaluutta. Penkkilavan alusta oli verraton\nkoulutarpeitten säilytyspaikka. Koulu oli muuten silloisiin oloihin\nnähden runsaasti varustettu opetus- ja havaintovälineillä. Kouluhuoneen\nseinillä oli paljon kuvia kivi-, kasvi- ja eläinkunnasta sekä Uudesta\nja Vanhasta Testamentista. Ylhäällä seinällä portaitten päässä oli\nsuuri taulu, joka esitti Vapahtajaa orjantappuroin kruunattuna. Tämä\ntaulu pidettiin peitettynä. Se paljastettiin vain kiirastorstaina.\nSilloin ei luettu eikä laulettu eikä puhuttu, vaan itkettiin yhdessä\npolvillaan pilkatun Vapahtajan edessä. Toinen kuva, Vapahtaja ristillä,\noli etuseinällä aina oppilaitten silmäin edessä. Luokkahuoneen\nkalustoon kuului vielä pitkiä pöytiä seinävierillä ja niiden edessä\nirtonaisia istuimia. Lattialla oli useita soikeita pärekoreja, joihin\nkoulun nuorimmat \"oppilaat\" pantiin nukkumaan tarpeen vaatiessa.\n\nMamsellin koulu ei toiminut kaikkien nykyajan kasvatus- ja opetusopin\nsääntöjen mukaisesti, mutta silti sillä ei ehkä ollut pienempi\nkasvattava merkitys kuin nykyaikaisella koululla. Mamselli Hydén oli,\nniinkuin jo mainittiin, saanut opettajatarsivistyksensä Ruotsissa,\njossa oli käytännössä Englannissa 19:nnen vuosisadan alulla syntynyt\nlancaster-suuntainen koulumuoto. Puuvillatehtaan pienten lasten\nkoulusta tuli näin ollen lancaster-suuntainen oppilaitos. Sen suunnan\nkouluista puuttui varsinainen luokkajako. Kehittyneempiä oppilaita\npantiin opettamaan nuorempia oppilaita, jotka olivat jaetut pieniin\nryhmiin. Opettajavoimia tarvittiin näin ollen suhteellisesti\nvähän, joten lancaster-koulut tulivat huomattavan halvoiksi, sillä\noppilasmäärä voi nousta miltei luonnottoman suureksi yhden opettajan\njohtamassa koulussa. Mamsellin koulu tyydytti osaltaan koko Tampereen\nkansakoulutarvetta, sillä varsinaista kansakoulua ei kaupungilla\nsilloin vielä ollut. Ja mamsellin kouluun otettiin tehtaalaisten lasten\nlisäksi muittenkin lapsia. Se oli yhteiskoulu, joka avasi ovensa niin\nrikkaan kuin köyhänkin lapselle. Ei siellä tehty säätyeroja. Kaikkia\nkohdeltiin samalla tavalla, suurella rakkaudella. Ja kuri oli sama\nkaikille. Jokaisella oppilaalla oli myös yllään samallainen \"formu\",\npojillakin valkoinen, hihaton, takaa yhteen ulottuva esiliina,\njonka tuli aina olla puhdas. Jos siihen oli ilmestynyt likatahra,\nkatsoi mamselli sitä ja oppilasta murheellisena. Siinä sitä olikin\nrangaistusta kylliksi, sillä ei mitenkään olisi tahdottu pahoittaa\nrakastetun mamsellin mieltä.\n\nKoulun lancaster-luonteesta johtui, että siellä saattoi olla oppilaita\nyli puolentoista sadankin nelivuotisista aina kuustoistavuotisiin asti.\nVarsinaista ikärajaa kouluun pääsemiseen tai sieltä eroamiseen ei\nollut. Ei ollut myöskään luokkajakoja. Oppilasluetteloa ja päiväkirjaa\nei pidetty eikä todistuksia annettu. Yksi opettaja ei voinut\nluonnollisestikaan hoitaa noin suurta joukkoa, vaan vanhempia oppilaita\noli käytettävä apuna nuorempia opettamassa ja ohjaamassa. Kaikkein\nnuorimpia askarruteltiin fröbeliläissuuntaisen lastentarhan tapaan.\n\nMamsellin koulussa työskenneltiin pitkin päivää. Jo kello 7 mamsellin\nuskollinen palvelija, Tiina nimeltään, avasi koulun oven. Vanhemmat\noppilaat tulivat jo silloin kouluun viivoittamaan valmiiksi nuoremmille\nkirjoitustauluja, jotka pyyhkimineen riippuivat kunkin oppilaan\nnaulassa. Kello kahdeksalta saapuivat toiset. Lukutaitoiset opettelivat\nensi töikseen kaksi raamatunlausetta, toisen Vanhasta, toisen Uudesta\nTestamentista.\n\nKello 9 saapui mamselli kouluun. Hän seisoi siinä rakkaan ja\nystävällisen näköisenä hymyillen. Jokainen oppilas kävi häntä kädestä\ntervehtimässä. Sitä ei saanut suorittaa liian kiireisesti eikä\nhuolimattomasti, vaan se oli tehtävä arvokkaasti. Jos joku poika\nkumarsi vain niskaansa taivuttaen, ei mamselli sallinut hänen mennä,\nennenkuin selkä oli norjistunut oikein kumartamaan. Sen jälkeen joku\nlapsista sai tuoda mamsellille pienen koulukellon, jolla hän soitti\noppilaat riviin. Rivissä seisottiin parittain, tyttö oikealla, poika\nvasemmalla puolella. Parittain koko joukko kiersi jonkun kerran\nluokkahuoneen ympäri nousten portaita ylös ja asettuen paikoilleen.\nTytöt niiasivat ja pojat kumarsivat erotessaan toisistaan kumpikin\nomalle puolelleen.\n\nKun kaikki olivat hiljentyneet laskeutui mamselli Ristiinnaulitun kuvan\neteen polvilleen nostaen kätensä, kämmenet yhteen asetettuina, leukansa\nalle. Kaikki lapset polvistuivat. Ja sitten luettiin yhteisesti\nääneen Herran rukous, päivän raamatunlauseet, joku aamurukous ja\nuskontunnustus. \"Sitten mamselli siunasi lapset\".\n\nUskonto oli tärkein koulun oppiaineista. Joka päivä pysähdyttiin aluksi\ntutkistelemaan noita mainittuja kunkin päivän kahta raamatunlausetta.\nSen lisäksi oli koulussa kaksi kertaa viikossa raamatun historiaa,\nkaksi kertaa katekismusta ja samoin kaksi kertaa psalmien ja Uuden\nTestamentin lukua. Kerrotaan, että moni koulun oppilaista 10-11\nvuotiaina osasi ulkoa psalmit, evankeliumit ja apostolien teot.\nApuneuvoinaan uskonnonopetuksessa mamselli käytti raamatullisia kuvia.\nHän näytti oppilaille kuvan ja kertoi sen kuvaaman tapauksen niin\nihmeellisen elävästi ja hartaasti, että se painui oppilaitten mieliin\nlähtemättömästi. Mamselli, joka itse oli syvästi tunteellinen, pystyi\nmyös lapsissa herättämään henkiin uskonnollisen tunteen.\n\nLukemista opittiin eri ryhmissä havaintotaulujen avulla. Yksi ryhmä\nopetteli taulustaan aakkosia jonkun vanhemman oppilaan johdolla. Toinen\noppilas näytteli toiselle ryhmälle eri tavuilla varustettua taulua.\nKolmas opetteli seuraavasta taulusta sanoja j.n.e. Mamselli kulki kuin\nhyvä hengetär ryhmältä toiselle antaen apuaan, missä sitä tarvittiin.\n\nKirjoitusta harjoitettiin samoin eri ryhmissä riippuen siitä,\nmiten pitkälle kukin oli edistynyt. Pienimmät piirtelivät\nkirjaimia tasaiseksi pyyhkäistyyn hiekkaan, jota sitä varten oli\nvarattu laatikoihin. Kun hiekan pinta oli täyteen piirretty,\ntasoitettiin se uudestaan. Vähän kehittyneemmät saivat harjoitella\nkivitauluille. Pisimmälle ehtineet kirjoittivat vihkoihin musteella ja\nhanhensulkakynillä, jotka mamselli itse teroitti.\n\nLaskento oli päässälaskua. Kertomataulu opittiin ulkoa, ja lukujen\nlausumista opetettiin ahkerasti ja aina triljooneihin asti.\nLaskennonopetusvälineinä oli koulussa helmitaulu ja numerotaulukko.\n\nMaantietoa \"luettiin\" kuvista ja karttapallosta. Mielikuvituksen siivin\nmamselli johti lapsiaan eri maihin ja kansoihin.\n\nLaululla oli huomattava sija mamsellin koulun ohjelmassa. Enimmät\nlaulut olivat ruotsinkielisiä, sillä siihen aikaan oli suomalaisia\nkoululauluja niukalti. Erikoisena muistitietona on koulun entisillä\noppilailla säilynyt se, että laulut: \"Täällä Pohjantähden alla\" ja\n\"Lammas oon mä Jeesuksen\" opetettiin ja laulettiin koulussa yksinomaan\nsuomeksi.\n\nIltapäivällä olivat käsityötunnit, jolloin \"tytöt harjoittivat\nvirkkausta, helmitöitä ja kuvio-ompelua kanavalle sekä kutoivat\nverkkoliinoja pujotuskoristeineen.\" Tehtiin niinkin vaikeita\nkanavaompelutöitä kuin jotakin tapahtumaa kuvaavia tauluja ihmisineen,\nja uskonnollisia tauluja, esim. Jeesus Getsemanessa. Minkäänlaista\nliina vaateompelua ei harjoitettu. Kun jonkun työ tuli valmiiksi,\nilmoittivat oppilaat sen laulaen, esim. näin: \"Hannan työ on valmis!\nHannan työ on valmis!\" Tyttöjen tehdessä käsitöitä pojat piirustelivat\nkaavain mukaan. Pienimmät lapset rakentelivat puupalikoista taloja\nja torneja. Toiset leikkivät piiriä, toiset hyppivät nuoraa. Joku\netsi kuvia kirjoista, jotkut katselivat karttaa. Mutta aina vallitsi\nkoulussa järjestys.\n\nJärjestyksen ja kurin ylläpitäminen ei mamsellin koulussa ollutkaan\nvaikeaa, sillä suuri rakkaus yhdisti oppilaat opettajaansa. Hänen ei\ntarvinnut muuta kuin osottaa mielipahaansa, niin asiat taas tulivat\nkohdalleen. Esim. aamuisin ja iltaisin oppilaita kätellessään mamselli\nei ojentanutkaan kättään huonosti käyttäytyneelle oppilaalle, ennenkuin\nsyyllinen oli pyytänyt anteeksi. Jos joku pojista oli tehnyt pahaa\ntytölle, oli hänen kaikkien nähden pantava kätensä tytön kaulalle ja\npyydettävä anteeksi. Ja niin oli taas rauha palannut kouluun.\n\nPäivän viimeinen koulutunti oli omistettu kertomiselle. Silloin\nmamselli kertoi oppilailleen hyvien lasten elämästä tai\njumalanvaltakunnan työntekijöistä. Hänen kertomisensa oli niin elävää\nja mukaansa tempaavaa, etteivät lapset koskaan saaneet kyllikseen,\nvaan usein muinakin aikoina pyysivät kertomuksia, ja mamselli usein\nsuostuikin heidän pyyntöönsä.\n\nOppilaat rakastivat kouluaan ja opettajaansa niin, etteivät malttaneet\npitää pitkiä ruokatuntejakaan, vaan kiireesti palasivat koululle.\nUseat olivat siellä yhteen mittaan tuoden evään tullessaan. Mamsellin\nkäydessä tavanmukaisella kävelyllään Mustanlahden kalliolla, kiirehti\ntavallisesti joukko oppilaita mukaan pitäen kiinni hänestä, mikä\nkädestä mikä takinliepeestä. Noilla kävelymatkoillaankin mamselli aina\npuhui oppilailleen taivaallisista. Usein palattiin koululle laulaen.\n-- Lauantaisin ei koulussa oltu iltapäivällä. Ja keskiviikkoisin olivat\nvain suurimmat tytöt iltapäivällä käsitöissä. Muina päivinä koulutunnit\nkestivät klo 4:ään asti.\n\nVaihtelua koulun elämään antoivat erilaiset merkkipäivät. Keskiviikko\ntuli sellaiseksi sen kautta, että silloin kukin oppilas sai koulussa\nvehnärinkilän. Kun ne olivat hyvin nousseet, oli mamsellin tapana\nsanoa: \"Lapset, katsokaa, kuinka Jumala on siunannut rinkilämme!\"\n\nOpettajan nimipäivä oli myös juhlapäivä oppilaille. Silloinkin kukin\nsai vehnärinkilän. Mutta vielä hauskinta oli, että sinä päivänä saatiin\nnähdä kauneimmat kuvat ja kuulla hauskimmat kertomukset. Oppilaat\ntoivat kotoaan mamsellille nimipäivälahjoja, mikä kakun, mikä munia\nj.n.e.\n\nJoulukuusijuhla mamsellin koulussa muodostui oppilaille erikoisen\nrakkaaksi. Tehtaan isännät ja johtajat lahjoittivat leikkikaluja,\nmakeisia, saksia, kirjoja y.m. oppilaille jaettavaksi ja olivat myös\nitse mukana juhlimassa. Kaksi suurta joulukuusta oli sytytettynä\nja niiden alla pöydillä oli kullekin oppilaalle oma kirjakäärönsä.\nJuhlassa oli leikkiä ja iloa, mutta ei tärkeintäkään unohdettu. Joulun\nsuuri tapahtuma, Vapahtajan syntymä, tuli lapsille mamsellin kertomana\neläväksi ja rakkaaksi. Usein muistettiin niitäkin, joilla ei ole\njoulua, kun eivät tunne Herraa.\n\nMamselli Hydén ja mamsellin koulu tuli monille tamperelaisille ihanaksi\nlapsuusmuistoksi. Tuskin voivat nykyisin elossa olevat harvat entiset\noppilaat kyyneltymättä noista lapsuusmuistoistaan kertoa. Että koulu\nmerkitsi jotain ja paljonkin koko Tampereen kaupungille, huomattiin,\njollei ennen, niin ainakin sitten, kun se mamselli Hydénin kuoltua piti\nopettajan puutteessa ovensa suljettuna parin vuoden ajan. Kansakoulun\nperustaminen kaupunkiin tuli silloin polttavaksi kysymykseksi. Ainoaksi\nmamsellin koulun varjopuoleksi on merkitty se seikka, että opetus oli\nruotsinkielistä. Tampereen kansakoulujen historiassa mainitaan, että\nmamselli Hydén olisi viimeisinä vuosinaan opettanut suomeksi. Entisten\noppilaitten suulliset tiedonannot, joiden mukaan opetus vain osittain\ntulkittiin ruotsia ymmärtämättömille, kumoavat edellisen maininnan.\nTampereen Sanomissa v. 1869 n:o 43 sanotaan puuvillatehtaan koulusta\nmyös seuraavasti: \"Eihän senkään koulun hyöty, toimessa ollessaan,\nliene ollut aivan suuri, koska opetettiin ainoasti ruotsiksi, ja,\nkuten tiettynä on, tehtaan työväki on melkein pelkkää suomalaista.\"\nMamselli Hydénin persoonallisuus korvasi kuitenkin monin kerroin tuon\npuutteen. Persoonallisena kasvattajana ja oppilaittensa ystävänä\nonkin hänen kuvansa jälkimaailmalle esimerkillinen, samoin kuin myös\nlähetysharrastuksen herättäjänä, joka vaatii oman kuvauksensa.\n\nMamselli Hydénin omakohtainen lähetyskutsumus ja lämmin\nlähetysharrastus teki hänen koulustaankin lähetysaatteen tyyssijan.\nHän oli saanut lahjan siirtää oman lämpimän harrastuksensa\noppilaihinsa. Tässä työssä hän käytti apunaan kuvia ja kertomuksia,\nmutta niiden ohella hänellä oli huomattavana välineenä eräältä\nulkomaanmatkalta tuomansa neekerinukke. Joka maanantai mamselli otti\nesille silkkipaperisen käärön. Jännityksellä seurattiin joka kerta\nsen avaamista. Vaikka asia oli niin tuttu, oli se aina yhtä uutta.\nKun mamselli oli varovasti aukaissut käärön, nosti hän juhlallisesti\nkaikkien nähtäväksi mustan neekeripojan. Se tuli kaukaa pakanamaasta.\nPoika tervehti lapsia nyökäyttämällä päätään ja äännähtämällä. Sitten\nmamselli kertoi niin elävästi pakanapojan kokemuksia, \"että kävi oikein\nsääliksi poikaparkaa\". Muitakin lähetyskertomuksia saatiin kuulla\nneekeripojan läsnäollessa. Lopetettuaan mamselli kysyi pojalta: \"Eikös\nolekin niin?\" johon poika nyökäytti päätään äännähtäen myöntävästi.\nVoi sitä riemua, jos joku oppilaista sai vähän aikaa pitää sylissään\nneekeripoikaa! Joka sen onnen sai, muistaa sen koko ikänsä. Kääröönsä\nneekeripoika palasi yhtä arvokkaan juhlallisesti kuin oli tullutkin\nsanottuaan ensiksi hyvästi ystävilleen. Usein viikollakin oppilaat\nyhdestä suusta pyysivät saada nähdä neekeripoikaa. Se suotiinkin\njoskus, jos he olivat olleet erikoisen kilttejä. \"Se oli niin rakas,\nettei siihen väsytty\".\n\nLähetykselle uhraamista mamselli Hydén myös tahtoi opettaa\noppilailleen. Joka kuukauden ensimäisenä maanantaina koottiin kolehti\npakanalähetykselle. Se pantiin Ruotsin Lähetysseuran säästölaatikkoon.\nJokainen oppilas toi silloin \"valkoisen\" rahan lähetykselle. Jos\njollakulla oli \"musta\" raha, häpesi hän panna sitä laatikkoon. Harvoin\nkotoa lapsille \"mustaa\" rahaa annettiinkaan, vaikka hopearaha oli\nsilloin arvokas monelle työläiselle. Lasten kautta levisi koteihinkin\nlähetysmieltä. Vanhemmat halusivat säästää suodakseen lapsille\ntilaisuuden antaa lähetystyölle. Jos jollakulla oppilaista ei ollutkaan\nrahaa pantavana laatikkoon, tuli siitä surusta suuri itku. Se muuttui\nkuitenkin iloksi, kun mamselli antoi hopeamarkan pantavaksi laatikkoon.\n\nLähetyskertomuksiinsa mamselli Hydén sai lähteitä ulkomaisista\nlähetyslehdistä m.m. Ruotsin Missions Tidning-lehdestä, joka oli\nalkanut ilmestyä v. 1834. Postipäivä oli usein ilonpäivä koko koululle,\nkun se toi uusia tietoja ja kertomuksia lähetysmailta. Loma-aikoina\nmamselli Hydén kävi usein Ruotsissa kartuttamassa tietojaan ja henkeään\nvirkistämässä.\n\nYksityiselämässään mamselli Hydén oli hyvin erilleen vetäytyvä. Hän\neli koululleen ja salattua elämäänsä Jumalan kanssa, jopa niin,\nettä hänen ikkunansakin olivat kadun puolella valkealla vaatteella\npeitetyt, ettei maailman touhu häntä häiritsisi. Seurakunnan yhteisessä\njumalanpalveluksessa mamselli kävi säännöllisesti. Vain joku erikoinen\ntapahtuma tai sairaus voi saada hänet jättämään paikkansa Vanhan kirkon\nsakastin päällä olevalla lehterillä tyhjäksi. Vieraita ei hänellä\nkäynyt, eikä hän käynyt missään.\n\nRistiriitainen ylläolevalle kuvaukselle mamselli Hydénistä on hänen\ntoimintansa pakanalähetyksen hyväksi koulunsa ulkopuolella. Ruotsin\nLähetyslehden tili-ilmoitukset todistavat hänen toimintansa ulottuneen\nlaajalle alalle maaseudulla. V. 1848 mainitaan hänen rahalähetyksensä\nyhteydessä: \"5 hopearuplaa muutamilta suomalaisilta talonpojilta, jotka\ntoivovat kristinuskon levittämistä pakanain keskuuteen\". Ja seuraavana\nvuonna hän on lähettänyt muutamilta Suomen talonpojilta 125 ruplaa,\njotka olivat kootut Laukaasta, Petäjävedeltä ja Yläneeltä. V. 1852\nhän lähetti 150 ruplaa samoilta seuduilta, ja lisäksi on mainittu\nKorpilahti, Mikkeli ja Mäntyharju. V. 1853 hän lähettää Mikkelistä\ny.m. Samana vuonna hän lähetti 10 ruplaa Tampereen pienten lasten\nkoulusta. Sitten ei enää näy merkintöjä, koska varojen kerääminen\nsellaisiin tarkoituksiin kiellettiin esivallan toimesta. Kaikessa\nhiljaisuudessa lähetysystävät kuitenkin toimittivat lahjansa ulkomaille\nlähetysseuroille. Mamselli Hydén oli siis kosketuksissa maalaisväestön\nkanssa laajalla alueella. Tuttavuus oli syntynyt Tampereella,\njonne markkina-aikoina virtaili kansaa eri puolilta maata. Silloin\nvietetyissä \"seuroissa\" lähetysaatteellakin oli sijansa. Loma-aikoina\ntiedetään mamsellin usein matkustelleen maaseuduilla ystäviään\ntervehtimässä, ei huvin vuoksi, sillä se olisi ollut vierasta hänen\nsyvästi uskonnolliselle luonteelleen ja hengelliselle kehitykselleen,\nvaan Jumalan asioilla.\n\nSielujen pelastus oli se elämän tehtävä, jolle mamselli Hydén oli\nvihkiytynyt. Se se oli hänen koulutyönsäkin päämäärä. Eräs hänen\noppilaistaan muistaa mamsellin kerran tulleen luokkaan kirkastetuin\nkasvoin ja kertoneen saaneensa Jumalaltaan sen lupauksen, että hän\nsaa nähdä heidät kaikki kerran valkean istuimen edessä. Jumalan sanan\nomistamiseen, rukouselämään ja jumalanvaltakunnan työhön hän koetti\noppilaitaan johtaa. Hänen kylvötyönsä ei ollutkaan turha. Monissa hänen\noppilaissaan se on kantanut kaunista hedelmää ja on sillä oma sijansa\nkoko Tampereen lähetysrientojen alkuhistoriassa.\n\nUskollinen oli mamselli Hydén. Uskollinen nuoruutensa sulhaselle, jonka\ntapaamista hän odotti kirkkaammassa olotilassa, jolloin \"merikin antaa\nkuolleensa\". Uskollinen kutsumuksessaan ja uskollinen Herran työssä.\nEnnen kuolemaansa hän sai nähdä jumalanvaltakunnan levittämisidun\nnousevan oraalle Suomessakin. Ensimäisten joukossa oli mamselli\nHydén osottamassa iloaan Suomen Lähetysseuran perustamisesta ja sitä\naineellisesti tukemassa.\n\nTiistaina, jouluk. 22 päivänä 1868 luettiin Tampereen Sanomissa\nseuraava ilmoitus:\n\n    \"Ilmoitetaan\n\n    että opettajatar täkäläisessä Herra Finlaysonin ja kumpp. pienten\n    lasten koulussa\n\n    Mamselli Maria Charlotta Hydén\n\n    hiljaisesti nukkui kuoleman uneen Tampereella 20 päivä joulukuuta\n    1868 elettyään 63 vuotta ja 7 päivää.\n\n    Herra antoi, Herra otti, Herran nimi olkoon kiitetty.\n\n    Hautaus toimitetaan kirkossa huomenna 23 pnä jouluk. klo 12\n    päivällä, jossa on tilaisuus edesmenneen ystävillä läsnä olla.\"\n\nSen vuoden kuusijuhlapäivä muodostui surujuhlaksi sekä silloisille että\naikaisemmille pienten lasten koulun oppilaille. Tehtaan isännistön\nkehoituksesta he olivat pukeutuneet kouluformuunsa, valkeaan\nesiliinaan, kun he kokoontuivat Vanhaan kirkkoon. Rovasti Grönberg\nsiunasi heidän rakkaan mamsellinsa tomumajan haudan rauhaan. Pitkänä\njonona parittain kuten koulussa he saattoivat vainajan viimeiseen\nleposijaansa vanhalle hautausmaalle.\n\nSeuraava Tampereen Sanomain numero mainitsee hautauksesta seuraavasti:\n\n    \"Juhlalliset hautajaiset. Viime keskiviikkona vietettiin suuren\n    kansanjoukon läsnä ollessa juhlallisesti Mamselli Hydénin\n    hautajaiset. Vainaja oli pitkän ajan ollut lasten opettajana\n    täkäläisessä puuvillatehtaan pienten lasten koulussa, ja\n    lempeällä luonnollansa itseensä kiinnittänyt lasten sydämet.\"\n\nTampereen vanhalla hautausmaalla on mamselli Hydén'in viimeistä\nleposijaa osoittamassa ristillä varustettu kivi seuraavin kirjoituksin.\nEtusivulla:\n\n               Tässä lepää\n       Neitsy Maria Charlotta Hydén\n         synt. 15 p. Jouluk. 1805\n         kuoll. 20 p. Jouluk. 1868.\n\n    On uskollisuudella ja siunauksella vaikuttanut 28 vuotta\n    opettajana Puuvillatehtaan pienten lasten koulussa.\n\nTakasivulla:\n\n    \"Herran pelvossa, Pienten parvessa,\n    Jakoi oppia, Neuvoi lapsia\n    Jeesuksen luo.\n    Ruumis vaipui, Monelle suruks',\n    Sielunsa saapui Enkelein iloks'\n    Jeesuksen luo.\"\n\n    \"Jotka toimellisesti vaeltaneet ovat, tulevat rauhaan ja lepäävät\n    kammioissansa. Es. 57:2.\"\n\n\n\n"]