[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fSvX17gugLG4df2m-bAbO2i9Xjj8c5P3u4RihzMilnIU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2358,"Runoelmia","Heine, Heinrich",1797,1856,"2358-heine-henrich-runoelmia","2358__Heine_Henrich__Runoelmia",null,"muistelmat",[],[],"fi",1827,1887,3995,23102,false,13318,[23],"Poetry",[25,23],"Biographies","\"Runoelmia\" by Paavo Emil Cajander is a collection of original poems and translations compiled in the early 20th century. The work features a range of lyrical and thematic explorations, reflecting Cajander's deep connection to Finnish culture, nature, and personal experiences throughout various phases of his life.  At the start of \"Runoelmia,\" the reader is introduced to Paavo Cajander's background through an extensive biographical sketch, which highlights his upbringing and early education. The opening also hints at the development of his poetic voice, focusing on themes such as the beauty of nature, the complexity of human emotions, and Finnish sentimentality. Cajander's poems, including \"Suomalaisen rukous\" and \"Lapsen sydän,\" explore poignant feelings of longing, love for the homeland, and the struggles within the human heart, while showcasing his lyrical style and philosophical reflections. (This is an automatically generated summary.)",[],490,"Kokoelma Heinrich Heinen runosuomennoksia sisältää romansseja ja lyyrillisiä lauluja. Runot on valittu pääasiassa saksalaisen runoilijan tunnetusta Buch der Lieder -teoksesta, ja ne noudattavat pitkälti alkuperäisteoksen järjestystä.","Heinrich Heinen 'Ronuelmia' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2358.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","RUNOELMIA\n\nKirj.\n\nHeinrich Heine\n\n\nSuomentanut\n\nOskar Uotila\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nG.W. Edlund'in kustannuksella,\n1887.\n\n\n\n\n\n\n        Neiti Ida Aalberg'ille,\n\n            Suomen taiteen tukijalle,\n            Suomen kielen sointajalle.\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nRomanseja:\n\nKaiku\nVeljekset\nSota-urhot\nViesti.\nDon Ramiro.\nBelsazar\nPyhäretki Kevlaariin.\nOpetus.\n\nLyyrillisiä lauluja:\n\nKun ihanuuteen toukokuun.\nMun kyyneleistäni entää.\nKuun, auringon, kyyhkysen, ruusun ja liljan.\nTuoll' ylähällä tähdet.\nSun, armas kultani, kauvas.\nVain tuskaan lotoskukan.\nTuo, kultani, kätöses rinnallein.\nVuoret, linnat kuvastuvat.\nEt lemmi, lemmi mua, et.\nSydänkäpysen armaan hiuksista.\nNäin unissani miehen lystikkään.\nEn kaiho, en, jos sortuis sydänkin.\nNo ompas luikkuja näitä.\nKun lehmus kukki ja laulut soit\nNuo sinivuokot silmien.\nSinitaivas ja manner on loistossaan.\nTuoll' yksin kalliolla.\nLoi lempensä poika neitoon..\nSua rakastin, rakastan vieläkin.\nKesä-aamuna kirkkahinna.\nTeepöydässä istuivat, kunne.\nOn myrkkyä mulla laulut.\nMa nousen vuoren huippuun.\nEn tiedä, mitä se lienee.\nKuu matkalla sattumaltaan.\nSa kaunis saaren neito.\nMustiin pilviin peitettyinä.\nMa astuin tuonne lehtoon asti.\nOn nukkunut neitonen. Kuuhut.\nMa onnettuuden Atlas! maalimaa.\nNäin vierivät vuodet vainen.\nNäin unta: kierohon katsoo kuu.\nNyt on niin rankka ilma.\nHe lempivät toistaan, mut tuota.\nKun vaivaani teille ma valittelin.\nKun pirua huutelin, tuli tää.\nMun lapseni, lasna ollen.\nOn synkeä mieleni. Murhein.\nNiinkuin kuuhut loistain nousee.\nNäin unessa kultani armaan.\nSa olet niinkuin kukka.\nJa sulla on renkahat, helmet.\nAntoivat mulle opetusta.\nNäin unta: taatto taivahan.\nMe kuljimme vaunuissa kahden.\nKun kerran tulet vaimoksein.\nSun valkeille olkapäilles.\nNyt ratsasrykymentti.\nMut kastraatit ne voihkii.\n\n\n\n\nALKULAUSE.\n\n\nPieni kokoelma Heinrich Heine'n runojen suomennoksia tarjotaan täten\nyleisölle. Runoelmat ovat, harvaa poikkeusta lukuun ottamatta,\nalkuteoksen, _Buch der Lieder_-kirjan järjestystä noudattaen, poimitut\nrunoilijan _Junge Leiden, Lyrisches Intermezzo ja Die Heimkehr_\nnimisistä runosarjoista. Suomentaja on jakanut kääntämänsä kappaleet\nvain kahteen jaksoon: _Romanseihin_ ja _Lyyrillisiin lauluihin_, samoin\nkuin Heine'n ruotsintajat K.A. Renvall ja K. Collan aikoinaan tekivät.\n\nJos tämä vihkonen saa lukijoita, on suomentajan aikomus vast'edes\ntoimittaa toinen, sisältävä näytteitä Heine'n myöhemmistä _Aus der\nHarzreise, Die Nordsee ja Neue Gedichte_ nimisistä runoryhmistä.\n\nHelsingissä, Huhtikuulla 1887.\n\n_Suomentaja_.\n\n\n\n\n\n\nROMANSEJA.\n\n\n\n\nKAIKU.\n\n\n    Mies ratsain laaksoa matkustaa\n    Niin verkkaan, suruisaan:\n    \"Oi! matkaanko armaan sylihin,\n    Vai hautaan kolkkoisaan?\"\n    Ja kaiku vastaa vaan:\n    \"Hautaan kolkkoisaan!\"\n\n    Ja eespäin ajavi ratsumies\n    Ja syvään huoahtaa:\n    \"Näin kuljen ma hautaan varhaiseen\n    No, tuolla hoivan saa!\"\n    Ja kaiku vahvistaa:\n    \"Tuolla hoivan saa!\"\n\n    Nyt ratsas kyynelen vuodattaa\n    Ja poskikin kalvastuu:\n    \"Ja jos minä haudassa hoivan saan,\n    Niin kaikki unhottuu.\"\n    Ja ääni uudistuu:\n    \"Kaikki unhottuu!\"\n\n\n\n\nVELJEKSET.\n\n\n    Linna vuoren kaltahalla\n    Öisen hunnun peitoss' on;\n    Mutta laakson ilmaa viiltää\n    Miekanhelske vallaton.\n\n    Veljet siellä yltyneet on\n    Julmiin kahden-aseisiin.\n    Sano, miksi miekoin veljet\n    Toistaan vastaan ryntää niin?\n\n    Kreivittären silmäin säihky\n    Heidät veljenvainoon vei;\n    Armas impi lemmenliekin\n    Loihti rintaan kummallei.\n\n    Mutta kumpaisenko impi\n    Ottaa hellään suosioon?\n    Ratkaist' ei voi tuota mietteet --\n    Siis sen kalpa ratkaiskoon!\n\n    Niin nyt ottelevat uljaat,\n    Isku iskuun kalskuin lyö.\n    Malttakaatten, kaihat kalvat,\n    Varjotöihin viettää yö.\n\n    Voi sa veljein verileikki!\n    Voi sa laakso hurmeinen!\n    Kumpainenkin heistä kaatuu\n    Toisens' kalvan kärkehen. --\n\n    Vuodet vierii. Veljein\n    Peittää monet polvet jo;\n    Vuoren kaltahalta katsoo\n    Laaksoon linna autio.\n\n    Mutta yöllä vuoren alla\n    Käyvät kähmät salaiset;\n    Sydän-öisin kuulet, kuinka\n    Siellä taistaa veljekset.\n\n\n\n\nSOTA-URHOT.\n\n\n    Sota-urhoa kaks käy matkahan\n    Pois vanginta Venäjänmaalta.\n    Mut ennenkun ehtivät Ranskahan,\n    Tie tuntuvi tuskikkaalta.\n\n    Heill' ilmasi ihmiset surkein suin\n    Nyt Ranskan hukkaantuvanki,\n    Kun on kera joukkojen voitettuin\n    Myös keisari, keisari vanki.\n\n    Täst' itkevät kumppanit huolissaan,\n    Kun sainehen sanoman saavat.\n    Yks' oihkivi: \"Voi mua! arvistaan\n    Taas aukesi entiset haavat!\"\n\n    Ja toinen lausuvi: \"Mieleni sois\n    Mun myöskin kanssasi kuolla,\n    Jos mull' ei vaimoa, lapsia ois,\n    Joit' eivät vierahat huolla.\"\n\n    \"En surre ma vaimoa, lapsiakaan,\n    Miel' etsi nyt korkeammanki;\n    He käyköhöt mieroa astelemaan --\n    Mut keisari, keisari vanki!\n\n    \"Suo mulle sa palvelus viimeinen:\n    Jos kaikki nyt päättyvi vaiva,\n    Vie Ranskahan ruumis rakeinen,\n    Kotimaahan hautani kaiva.\n\n    \"Ja arkkuun laske sa rinnallein\n    Tää merkkini urhontyölle;\n    Pane myöskin pyssyni vietellein,\n    Ja miekkani solmia vyölle.\n\n    \"Näin täydessä asussa vyöttelen;\n    Yövahtia kestävän luulen,\n    Siks' että mä kanunanjyskehen\n    Ja orhien hirnuvan kuulen.\n\n    \"Kun haudalle keisari ratsastaa,\n    Ja huomaan joukkojen ahdon,\n    Niin nousen, ja silloin puolustaa\n    Ma keisarin henkeä tahdon!\"\n\n\n\n\nVIESTI.\n\n\n    Nous ylös, knaapi, sukkelaan!\n    Sa ratsus satuloit,\n    Kautt' alhon linnaan Dunoanin\n    Sa ajat, minkä voit.\n\n    Siell' ennät talliin, odotat,\n    Siks' että rengin näät,\n    Ja kysyt: \"kumman tyttären\n    On tänään teillä häät?\"\n\n    Jos renki vastaa: \"tumman on\",\n    Niin viesti joutuun tuo.\n    Mut jos hän vastaa: \"vaalakan\",\n    Niin ratsus syödä suo.\n\n    Ja sitten poikkeet punojaan,\n    Ja ostat nuorasen,\n    Ja ajat vaiti, verkkaan vaan,\n    Ja saatat mulle sen.\n\n\n\n\nDON RAMIRO.\n\n\n    \"Donna Clara! Donna Clara!\n    Nuoruuteni lemmityinen!\n    Päätit turmahan mun syöstä,\n    Päätit syöstä säälimättä.\n\n    \"Donna Clara! Donna Clara!\n    Suloinen on elonlahja!\n    Mutta manala on kolkko,\n    Kylmät tuonen synkät suojat.\n\n    \"Donna.Clara! Riemuitses nyt,\n    Huomenna sun vie Fernando\n    Vihkituoliin morsianna --\n    Kutsutkos mun myöskin häihis?\"\n\n    \"Don Ramiro! Don Ramiro!\n    Katkerat on sanat sulla,\n    Kaihemmat kuin lause tähtein,\n    Jotka tahdolleni ilkkuu.\n\n    \"Don Ramiro! Don Ramiro!\n    Suista synkkä murhe luotas!\n    Maalimass' on monta naista,\n    Meille määräs eron Luoja.\n\n    \"Don Ramiro, uljas urho,\n    Monta maurilaista voitit,\n    Voinethan nyt itses voittaa, --\n    Tullos häihin huomeneltain.\"\n\n    \"Donna Clara! Donna Clara!\n    Tulen varmaan, sen ma vannon!\n    Tahdon tanssihin sun pyytää;\n    Hyvää yötä huomiseksi!\"\n\n    \"Hyvää yötä!\" -- Akkunansa\n    Sulki donna. Huokaellen\n    Seisoi alla don Ramiro;\n    Katos viimein valjuun yöhön. --\n\n    Viimein pitkän taiston päästä\n    Täytyi yönkin päivää väistää;\n    Niinkuin kirjo kukkaistarha\n    On Toledon uoma tuossa.\n\n    Palatsit ja loistolinnat\n    Kimeltävät auringossa;\n    Kirkkoin kaareuvat kuvut\n    Kiiluvat kuin kullattuina.\n\n    Pauhaten kuin mettisparvi\n    Kiikkuu kelloin juhlasoitto,\n    Vienoisina virret virtaa\n    Hiljaa Herran huonehista.\n\n    Mutta tuolla, katsos, katsos!\n    Kappelista torin luota\n    Lailla luodelainehien\n    Syöksyy kansaa kirjavana.\n\n    Ritareita rouvinensa,\n    Juhlallisin joukkoinehen,\n    Helkkyin heille kellot soivat,\n    Uhkuu urkuin harras ääni.\n\n    Mutta kunnioittain kaikki\n    Väistyy väen keskustasta,\n    Jossa astuu nuori pari,\n    Donna Clara, Don Fernando.\n\n    Sulhon palatsihin saakka\n    Vyörii viljo väentungos;\n    Siellä alkaa häidenvietto,\n    Uljas, vanhan tavan lainen.\n\n    Ritarleikit, riemupidot\n    Vaihtelevat vuoroitellen;\n    Joutuisasti entää aika,\n    Kunnes ilta hämärtävi.\n\n    Salihin nyt tanssiin työntyy\n    Juhlapäivän ylhät vieraat;\n    Lampunvaloss' äilehtivät\n    Heidän loistovaattehensa.\n\n    Arvo-istuimille sitten\n    Istuu morsian ja ylkä,\n    Donna Clara, Don Fernando,\n    Vaihtain lemmenlauseitansa.\n\n    Iloisissa lainehissa\n    Liikkuu salin sorja seura,\n    Äänekkäinä pärrää rummut,\n    Sekä torvet toitottavat.\n\n    \"Miksi, kaunis puolisoni,\n    Tuijottavat yhä silmäs\n    Tuonne juhlajoukon taakse?\"\n    Urkkii hämillänsä ylkä.\n\n    \"Etkös näe, Don Fernando,\n    Miestä mustakauhtanaista?\"\n    Hymyellen sulho vastaa:\n    \"Tuohan tuolla on vain varjo.\"\n\n    Mutta lähemmäs käy varjo,\n    Mies se onkin kauhtanainen;\n    Ja Ramiron kohta tuntein\n    Tervehtääpi häntä Clara.\n\n    Tanssi on jo alkanunna,\n    Hilpeästi helkkyy soitto,\n    Valssi vyörii vilkkahasti,\n    Jalkain alla silta notkuu.\n\n    \"Mielelläni, Don Ramiro,\n    Tahdon tanssiin kanssas käydä,\n    Mutta mustin kauhtanoisi\n    Et sa oisi saanut tulla.\"\n\n    Terävästi tirrittävi\n    Nyt Ramiro kaunokaista,\n    Kätens' ympär kietoin virkkaa:\n    \"Käskithän mun tulia tänne!\"\n\n    Hurjaan tanssinhyörinähän\n    Tunkee kilvan kumpainenkin;\n    Äänekkäinä pärrää rummut,\n    Sekä torvet toitottavat.\n\n    \"Onhan kalpeat sun poskes!\"\n    Kuiskaa Clara vavistuksin.\n    \"Käskithän mun tulla tänne!\"\n    Soi Ramiron onsi ääni.\n\n    Vahakynttilät vain väippyy\n    Välist' ahun aaltoilevan;\n    Äänekkäinä pärrää rummut,\n    Sekä torvet toitottavat.\n\n    \"Niinkuin jäät on kätes kylmät!\"\n    Kuiskaa Clara kauhistuksin.\n    \"Käskithän mun tulla tänne!\"\n    Ja he hyörii pyörtehessä.\n\n    \"Päästä minut! Don Ramiro!\n    Ruumiinhaisua on henkes!\"\n    Taaskin synkät sanat vastaa:\n    \"Käskithän mun tulla tänne!\"\n\n    Silta ryöppyää ja hohtaa,\n    Rattoisasti raikkuu soitto;\n    Hurjan loihtupiirin lailla\n    Kaikki hyörii huonehessa.\n\n    \"Päästä minut! Don Ramiro!\"\n    Vaikeroipi donna Clara.\n    Don Ramiro taaskin toistaa:\n    \"Käskithän mun tulla tänne!\"\n\n    \"Lähde nyt jo Herran huomaan!\"\n    Huusi Clara kuuluvasti;\n    Juur kun sai sen lausutuksi,\n    Kadonnunna on Ramiro.\n\n    Clara kalvas kankistuvi\n    Kauhusta ja eksyy yöhön;\n    Tainnostila kuulaan kuvan\n    Otti synkkään sylihinsä.\n\n    Viimein havaa horroksista,\n    Viimein auki luomet luopi;\n    Mutta kummastus on taasen\n    Painaa kiinni sulot silmät.\n\n    Sillä tanssin telmiessä\n    Hän ei ollut liikkunutkaan,\n    Vaan hän istuu sulhon luona,\n    Joka huolissansa urkkii:\n\n    \"Virka, miks' on kalvas poskes,\n    Miksi katse synkkä sulia?\" --\n    \"No Ramiro?\" -- änkkää Clara,\n    Jolta kauhu kiinsi kielen.\n\n    Silloin uurtaa one kurttu\n    Sulhon otsaa ja hän vastaa:\n    \"Älä urki verityötä, --\n    Päivällä jo kuol' Ramiro\".\n\n\n\n\nBELSAZAR.\n\n\n    Yö puolittain jo mennyt on,\n    Ja levollaan on Babylon.\n\n    Vaan linnassa kuulun kuninkaan\n    Hovijoukkio jatkavi meluaan.\n\n    Belsazarin salissa soitto soi,\n    Hän vierainensa nyt aterioi.\n\n    Rivi loistava miehiä istuilee\n    Ja jaloa viiniä maistelee.\n\n    Niin kiikkuvat maljat ja riemu käy;\n    Se ruhtinan mieltä ei häirivän näy.\n\n    Mut ruhtinan poskuset hehkun saa,\n    Jalo juoma se uljuutta innostaa.\n\n    Miel' yltyvi hällä, ja rohkeuttaan\n    Jumaluutta nyt käypi hän herjaamaan.\n\n    Ja pöyhkien julkea herjailee!\n    Koko joukkio myöntäen nyökkäilee.\n\n    Kun uhkea ruhtina ääneen huus,\n    Ees takasin riensihe passari uus.\n\n    Tää kulta- ja hopia-kaluja tuo;\n    Oli Jehovan temppelin ryöstöä nuo.\n\n    Ja ruhtinan kätehen julkeaan\n    Pyhä pikari, täytetty, tarjotaan.\n\n    Sen pohjahan kohta hän tyhjentää;\n    Suu vaahdossa sitte hän räyhähtää:\n\n    \"Jehovah! miss' on sinun valtikkasi --\n    Its' olen ma Babelin kuningas!\"\n\n    Mut tuon oli lausunut julmuri juur,\n    Niin pelkohon uupui röykkeys suur.\n\n    Nyt naurukin vaikeni kerrassaan;\n    Koko seura on vait kuni haudassaan.\n\n    Ja katso ja katsos! seinällen\n    Tuli silmihin ihmiskätönen;\n\n    Ja piirteli, piirteli seinällen\n    Tulikirjoitusta -- he näkivät sen.\n\n    Jääjäykkänä istuvi kuningas,\n    Ja muoto on kalman kalvakas.\n\n    Hovijoukkio kaikk' oli kauhuissaan.\n    Ei tohtinut kenkään liikkuakaan.\n\n    Tuli tietäjöitäkin, vaan ei nää\n    Punakirjaimia voi selvittää.\n\n    Belsazarin, ennenkun loppuu yö,\n    Oma palvelusväkensä hengiltä lyö.\n\n\n\n\nPYHÄRETKI KEVLAARIIN.\n\n\n    1.\n\n    Luon' akkunan on äiti\n    Ja poika vuoteellaan.\n    \"Sa etkö nouse, Wilhelm,\n    Jo saaton katsontaan?\"\n\n    \"Ma olen sairas, äiti,\n    Niin ett'en kuule, nää;\n    Ja Gretchenini kuolo\n    Mun mieltäin kirveltää.\" --\n\n    \"Nous ylös, Kevlaarihin\n    Me käymme messuhun,\n    Niin Pyhä-Neitsyt voitaa\n    Sun rintais raadellun.\"\n\n    Ja kirkkoliput liehuu,\n    Ja äänet veisailee;\n    Näin Rheinin Kölnin halki\n    Tuo saatto virtailee.\n\n    Vaan äiti rientää joukkoon,\n    Vie pojan mukahan,\n    He yhtyy kilvan kööriin:\n    \"Oi kiitos Maarian!\"\n\n\n    2.\n\n    Kevlaarin Pyhä-Neitsyt\n    On juhlapuvussaan;\n    Häll' on niin paljon hommaa\n    Nyt raajarikoistaan.\n\n    Ja sairaat hälle vievät\n    Kaikk' uhriantimen:\n    Tää vahaan tehdyn jalan,\n    Tuo vahakätösen.\n\n    Sen, ku vie vahakäden,\n    Käs'haava arvettuu;\n    Ken vahajalan uhraa,\n    Sen jalka parantuu.\n\n    Joka Kevlaariss' oli rampa,\n    Nyt nuoralla tanssailee,\n    Ja moni sormisairas\n    Jo viulua soittelee.\n\n    Vaan vahakynttilästä\n    Tek' äiti sydämen:\n    \"Tää Neitsyelle anna,\n    Hän murtaa murehen.\"\n\n    Niin ottaa poika vahan,\n    Käy pyhänkuvaan päin;\n    Ja silmäst' entää kyynel\n    Ja suusta sanat näin:\n\n    \"Sa ylhäinen ja puhdas,\n    Sa Pyhä-Impynen,\n    Sa kuninkaatar taivaan,\n    Sull' avaan sydämen!\"\n\n    \"Mun Kölniss' äidin luona\n    On ollut asuntain,\n    Niin, Kölniss' asun, jossa\n    On kirkkoja sadottain.\"\n\n    \"Ja lähell' asui Gretchen,\n    Vaan hän on kuollut nyt --\n    Tuoss' antimein -- tee terveeks\n    Sydämmein särkynyt.\"\n\n    \"Tee terveeks sairas sydän --\n    Ma tahdon ainian\n    Ja palavasti laulaa:\n    Oi kiitos Maarian!\"\n\n    Tuo sairas poika ja äiti,\n    He nukkuvat kotonaan;\n    Niin silloin Pyhä-Neitsyt\n    Käy hiljaa asuntaan.\n\n    Hän kääntyy sairaan puoleen\n    Ja hiljaa painaltaa\n    Sen rintaa kädellänsä\n    Ja hymyy ja katoaa.\n\n    Tään näki uness' äiti,\n    Ois nähnyt muutaki,\n    Mut koirat haukkui ulvoin\n    Ja äiti havasi.\n\n    Tuoss' onkin vaipununna\n    Jo poika kuolemaan;\n    Ens' aamurusko poskiin\n    Luo hälle valoaan.\n\n    Ja äiti risti kädet,\n    Tuns' oudoks' oltavan;\n    Tään hymis hartahasti:\n    \"Oi kiitos Maarian!\"\n\n\n\n\nOPETUS.\n\n\n    Mettinen siivet sai:\n    \"Vältätkö tulta, vai!\"\n    Mettinen hyöri, hei!\n    Äidist' ei huoli, ei;\n\n    Kiertävi liettä vaan,\n    Surraten surruaan;\n    Kuurot on korvat sen;\n    \"Mettinen! mettinen!\"\n\n    Nuoriso hurja on,\n    Ajavi ahjohon,\n    Ajavi lietehen, --\n    \"Mettinen! mettinen!\"\n\n    Leimu nyt lensi, oi!\n    Hehkuhun hehku toi. --\n    \"Pois mailta neitojen!\n    Poikanen! poikanen!\"\n\n\n\n\n\n\nLYYRILLISIÄ LAULUJA.\n\n\n\n\n        Vaivat, valitukset julki\n        Tässä kirjasessa laukes,\n        Jos se kätehesi kulki,\n        Sydämeni Sulle aukes.\n\n\n\n\n    Kun ihanuuteen toukokuun\n    Jo aukes kukkain kuori,\n    Mun silloin puhkes rinnassain\n    Myös lemmenliekki nuori.\n\n    Kun ihanuutta toukokuun\n    Jo kaikki kilvan silmi,\n    Ma silloin hälle lausuneeks\n    Sain ikäväni ilmi.\n\n\n\n\n    Mun kyyneleistäni entää\n    Moni kukkanen ilmoillen,\n    Ja huokaukseni lentää\n    Kesälauluiksi leivoillen.\n\n    Ja jos mua lemmit, kulta,\n    Sinä saat joka kukkasen,\n    Eik' alta akkunas sulta\n    Lopu laulu leivojen.\n\n\n\n\n    Kuun, auringon, kyyhkysen, ruusun ja liljan\n    Ma lemmittävikseni valitsin hiljan.\n    Niit' enään en lemmi, sai lempeni vainen\n    Tuo pieno ja hieno ja vienokainen;\n    Hän itse on aurinko lemmen viljan\n    Ja siskonen kyyhkyn, ruusun ja liljan.\n\n\n\n\n    Tuoll' ylähällä tähdet\n    Vain kiiluu paikoillaan\n    Tuhannet vuodet, katsoin\n    Tutusti toisiaan.\n\n    Ne haastelevat kieltä,\n    Niin ihmeen ihanaa;\n    Mut kenkään filologi\n    Ei voi sitä oivaltaa.\n\n    Sen oppinut olen minä,\n    Enk' unhoita sitä, en;\n    Ja kielioppina mulla\n    Oli kasvot kultasen.\n\n\n\n\n    Sun, armas kultani, kauvas\n    Vien siivillä laulelon,\n    Pois Gangesvirran maille,\n    Nuo ihmeseutuja on.\n\n    Siell' ainian kukkii puisto\n    Ja huojuvi kuutamaan;\n    Ja lotoskukka vuottaa\n    Jo lempisiskoaan.\n\n    Siell' ailakoivat kielot\n    Ja nyökkivät tähdillen;\n    Aniarmaat ruusut kuiskuu\n    Salasatuja tuoksuillen.\n\n    Gazellit, sievät, viisaat,\n    Siell' ehdon ilakoi;\n    Ja pyhän virran loiske\n    Etäältä illoin soi.\n\n    Siell' asuntomme olkoon\n    Ja varjomme palmupuu,\n    Siell' onnea, rauhaa sielu\n    Ja autuutta uneksuu.\n\n\n\n\n    Kuin tuskaan lotoskukan\n    Saa loisto auringon;\n    Pää kallellaan se nuokkuu,\n    Yö sillä mieless' on.\n\n    Kuu, kukan sulho, yksin\n    Sen valvehille saa;\n    Se kainot kukkakasvot\n    Vain kuulle paljastaa.\n\n    Se silloin säihkyy ja hehkuu\n    Päin taivoon korkeaan;\n    Se tuoksuu ja itkee ja värjyy\n    Nyt lemmenvaivojaan.\n\n\n\n\n    Tuo, kultani, kätöses rinnallein --\n    Ja kuule kuin sykkivi sydämein!\n    Siell' ilkeä nikkari asustaa\n    Ja arkkua mullen valmistaa.\n\n    Yöt, päivät vasara siellä käy.\n    Ei unta se minulle suovan näy.\n    Työ tehkää, nikkari, joutuisaan,\n    Jott' oitis rauhassa nukkua saan.\n\n\n\n\n    Vuoret, linnat kuvastuvat\n    Rheinin kalvoon päilyvään,\n    Laiva luisuu leikitellen,\n    Päivänpaiste-kehässään.\n\n    Rauhallisna katsastelen\n    Kultalaineen liikuntaa;\n    Pohjukassa poven tunteet\n    Salaisimmat havahtaa.\n\n    Tuttavasti tervehdellen\n    Viettää virta korskea;\n    Mut sun tunnen -- kaunis kuori,\n    Allas yö ja kuolema.\n\n    Päällä halu, alla oikut,\n    Kuva olet armahan!\n    Noinpa hänkin päilyy, nuokkuu,\n    Hymyellen vastahan.\n\n\n\n\n    Et lemmi, lemmi mua, et,\n    Ma vähät huolin tuosta;\n    Kun näen kasvos kaunoiset,\n    Niin kaulaas mielin juosta.\n\n    Sa kammot mua, kammot vain,\n    Suus kuulen lausuvaksi;\n    Tuo tänne se mun suudellain,\n    Niin lohdun saanen, lapsi.\n\n\n\n\n    Kun lehmus kukki ja laulut soit,\n    Ja aurinko hymysi herttaisaan;\n    Niin kätesi kaulahan mulle loit,\n    Niin painoit mun rintaas uhkuavaan.\n\n    Kun lehdet putos ja korppikin huus,\n    Ja aurinko tervehti jurottain;\n    Niin lausui hyyteiset hyvästit suus,\n    Niin lyykähti lyykysi kohteliain.\n\n\n\n\n    Nuo sinivuokot silmien,\n    Nuo punaruusut poskusten,\n    Nuo valkoliljat kätösten,\n    Ne kukkii ja kukkii vielä vaan,\n    Mut sydän on naatunut kokonaan.\n\n\n\n\n    Sinitaivas ja manner on loistossaan,\n    Ja tuulonen henkivi lauheaan,\n    Ja kukkaset nuokkuvat niituillaan,\n    Ja säihkyvät aamuista kastettaan,\n    Ja ihmiset uhkuvat riemujaan --\n    Ja kumminkin hautaan haluaisin,\n    Ett' armahan viereen sijan saisin.\n\n\n\n\n    Tuoll' yksin kalliolla\n    On honka pohjolan,\n    Sit' unettaa, ja talvi\n    Sen peittää vaippahan.\n\n    Se palmust' uneksuupi,\n    Jok' yksin etelään\n    On osununna vuoren\n    Paahteiseen seinämään.\n\n\n\n\n    Loi lempensä poika neitoon;\n    Tää mieltyvi toisehen;\n    Tuo toinen lempivi toista\n    Ja viepi sen vihillen.\n\n    Nyt kiusalla neito miehen\n    Nai sen, joka kohtaamaan\n    Vain ensinnä osuvi. Tästä\n    Taas poika on pahoillaan.\n\n    Tuo kaikki on vanha juttu,\n    Mut aina se uudeksi jää;\n    Ja kelle se sattuu, senpä\n    Sydänkammio sylkähtää.\n\n\n\n\n    Sua rakastin, rakastan vieläkin!\n    Ja maa jos kukistuisi,\n    Sen raunioilla sittenkin\n    Mun lempeni lieska uisi.\n\n\n\n\n    Kesä-aamuna kirkkahinna\n    Ma puistoa käyskelen.\n    Kukat iskevät silmää kuiskuin,\n    Minä käyskelen vaieten.\n\n    Kukat iskevät silmää kuiskuin,\n    Mua säälien, kenpä ties:\n    \"Älä siskoamme paho,\n    Sa surkea, kalvas mies!\"\n\n\n\n\n    Teepöydässä istuivat, kunne\n    Jo lemmestä haasteltihin.\n    Oli naisien hellänä tunne\n    Ja herrain mit' esteettisin.\n\n    \"Lupa lempiä platonisesti\",\n    Hovineuvos lausua soi.\n    Hovineuvotar ironisesti\n    Veti suuta, mut huokasi: \"oi!\"\n\n    Pääs pastorin suustakin henki:\n    \"Jos lempi on raa'akas, siin'\n    On turmio terveydenki.\"\n    Neiti sammalsi: \"Miksikä niin?\"\n\n    Ja kreivitär suo surumiellä:\n    \"Se lempi on 'une passion!'\"\n    Teekupposen täyttävi vielä,\n    Sen saapi nyt Herra Baron.\n\n    On seurassa tyhjäkin loukko;\n    Jos henttuni sinne nyt sais,\n    Niin lemmestäs kaskuja joukko\n    Ois sullakin kertoellais.\n\n\n\n\n    On myrkkyä mulla laulut --\n    Ei muuta voisikaan,\n    Kun myrkkyä kaadoit mulle\n    Elooni kukkivaan.\n\n    On myrkkyä mulla laulut --\n    Ei muuta voisikaan,\n    Kun povessa kyitä kantaa\n    Ja sua, kulta, saan.\n\n\n\n\n    Ma nousen vuoren huippuun,\n    Ja tunteekkaaksi saan.\n    \"Oi, jospa lintu oisin!\"\n    Näin huokaan yhä vaan.\n\n    Jos pääskynen ma oisin,\n    Sun luokses, kulta, taas\n    Ma palaisin, ja pesän\n    Laittaisin akkunaas.\n\n    Jos satakieli oisin,\n    Sun luokses laulamaan\n    Ma palajaisin, kulta,\n    Laidalle vaskaha'an.\n\n    Jos hömötintti oisin,\n    Mun saisit vierehen;\n    Olethan hömöin suoja\n    Ja hömötautisten.\n\n\n\n\n    En tiedä, mitä se lienee,\n    Ett' olen näin murheinen;\n    Ei mielestäni mun haihdu\n    Taru ammon-aikuinen.\n\n    On vilvas, hämärä ilma,\n    Rhein virtaavi rauhaisaan;\n    Tuon vuoren kukkula säihkyy\n    Ilt' auringon-paisteessaan.\n\n    Tuoll' ylhäällä ihme-impi\n    Iki-ihana istuilee,\n    Sen kultakoriste kiiluu,\n    Hän tukkaansa suorielee.\n\n    Hän kultakammalla kampaa\n    Ja laulavi laulelon;\n    Siin' ihmetyttävä sävel\n    Ja viehättävin on.\n\n    Tuon soutajan venhossansa\n    Se hurmaavi loihdullaan;\n    Ei näe hän karia virran,\n    Hän katsoo vuorelle vaan.\n\n    Ma luulen, nieluunsa pyörre\n    Niin pojan kuin venosen vei;\n    Ja loihtulaulullansa\n    Sen tehnyt on Lorelei.\n\n\n\n\n    Kun matkalla sattumaltaan\n    Ma kultani perheen näin,\n    Niin siskonen, äiti ja taatto\n    Mun tunsivat tervehtäin.\n\n    He kysyvät, kuinka voinen,\n    Its' yhtenä huudahtain,\n    Ett' en ole muuttunut lainkaan,\n    Pait ett' olen kalvas vain.\n\n    Ma tiedustin tantit ja mummot\n    Ja voimiset muidenkin,\n    Myös kuin voi pienonen penttu,\n    Tuo haukuin vienoisin.\n\n    Kun vointia nainehen kullan\n    Käyn viimeksi urkkimaan;\n    Saan ystävällisen vastuun,\n    Ett' oli hän viikoillaan.\n\n    Ja onnea toivotin silloin\n    Ja sievästi sammalsin,\n    Ett' oisi he hyvät ja hällen\n    Veis terveitä tuhansin.\n\n    Mut siskonen välihin huusi:\n    \"Mun penttuni, kiltti niin,\n    Tuli suurena hulluksi aivan\n    Ja Rheinihin heitettiin.\"\n\n    Tuo pieni on ilmetty kulta,\n    Jos lainki hän naurahtaa;\n    Sama silmien isku on hällä,\n    Joka mun niin kurjaks' saa.\n\n\n\n\n    Sa kaunis saaren neito,\n    Tuo venhees rantaan vain;\n    Käy luoksein, ailakoimme\n    Nyt tässä rinnattain.\n\n    Pääs sydämellein paina,\n    Miks' noin sa arkailet?\n    Eip' ole pelkoon saaneet\n    Sua meren lainehet.\n\n    On sydämeinkin meri\n    Luoteineen, vuoksineen,\n    Myrskyineen, mutta kauniin\n    Myös pohjahelmineen.\n\n\n\n\n    Mustiin pilviin peitettyinä\n    Nukkuu jumalien joukko.\n    Kuulen, kuinka kuorsailevat.\n    Meitä uhkaa aallonkouko.\n\n    Raivo ilma! Myrsky riehuu,\n    Tahtoo laivaraukan kaata --\n    Eikä viitsi vinha hyökkä\n    Isännättömänä laata!\n\n    En voi estää, että myrskyy,\n    Masto ryskyy, väijyy vuokin,\n    Siksi kääriydyn vaippaan,\n    Maatakseni niinkuin nuokin.\n\n\n\n\n    Ma astuin tuonne lehtoon asti,\n    Mi kuuli uskos lupausta;\n    Ja paikkaan, jota itkus kasti,\n    On tehnyt pesän käärme musta.\n\n\n\n\n    On nukkunut neitonen. Kuuhut\n    Luo sisään sätehet;\n    Tuoll' ulkona sinkuu ja vinkuu\n    Kuin valssinsävelet.\n\n    \"Ma akkunastani silmään,\n    Ken häiritsijä on.\"\n    Siell' istuvi kuolleen ruotto\n    Ja inuvi laulelon:\n\n    \"Sa lupasit tanssihin tulla,\n    Mut sanas söit sa vaan,\n    Nyt hautausmaalla on tanssit,\n    Käy kanssain tanssimaan.\"\n\n    Se neitosen hurjaksi hurmaa\n    Ja ulos houkuttaa;\n    Hän seuravi haamua; laulain\n    Tää e'ellä tallustaa.\n\n    Tää vinkuu ja tanssii ja hyppii\n    Ja luitaan kurikoi,\n    Ja nyökkivi ruottoansa.\n    Kuu kaihaan valon loi.\n\n\n\n\n    Ma onnettuuden Atlas! maalimaa,\n    Niin koko maalimata murheen kannan,\n    Ma kannan kantamatonta, ja sydän\n    On mulla murtumallaan.\n\n    Sä ylväs sydän, tuota tahdoit juur!\n    Sä pyysit onneasi ääretöntä,\n    Tai ääretöntä kurjuuttasi, sydän,\n    Ja nyt sa olet kurja.\n\n\n\n\n    Näin vierivät vuodet vainen\n    Sukupolvet hautahan käy,\n    Mut lempeni kalvavainen\n    Ei hoivaa suovan näy.\n\n    Jos kerta sun kohtais vielä,\n    Niin painuisin polvillein\n    Ja huutaisin kuolevan kiellä:\n    \"Teit' ihailen, rouvasein.\"\n\n\n\n\n    Näin unta: kierohon katsoo kuu\n    Ja kierohon linnunrata;\n    Luo kullan kulkuni ajaantuu\n    Penikulmia varmaan sata.\n\n    Kun kartanoons' olen kiidellyt,\n    Saa suutelon portahan paasi,\n    Jota pienonen jalka on liidellyt,\n    Jota kullan liepehet laasi.\n\n    Oli pitkä ja viileä yökaus tää,\n    Ja huurre portahan peitti;\n    Läpi akkunan kurkisti kalvas pää;\n    Kuu hunnun sillekin heitti.\n\n\n\n\n    Nyt on niin rankka ilma\n    Ja satavi yhtenään;\n    Ma akkunassain istun\n    Ja katselen pimeään.\n\n    Tuoll' yössä yksin vilkkuu\n    Valo pienonen eteenpäin;\n    Siell' äiti lamppuinensa\n    Käy katua kyyryttäin.\n\n    Hän kotia ostaa voita\n    Ja jauhoja pivosen,\n    Ja suurelle tyttärelleen\n    Nyt aikovi leivoksen.\n\n    Tää kotona unillansa\n    On nojatuolissaan;\n    Ja valon ääressä suorii\n    Hän kultakutriaan.\n\n\n\n\n    He lempivät toistaan, mut tuota\n    Ei hiiskunut kumpikaan;\n    He katsoivat karsaasti toistaan,\n    Ja riutuivat rakkauttaan.\n\n    He eroivat viimein ja toisens'\n    Vaan unessa näkivät;\n    He olivat aikoja kuolleet\n    Ja tuskin sen tiesivät.\n\n\n\n\n    Kun vaivaani teille ma valittelin,\n    Te olitte vait suin haukottavin;\n    Mut koreita värssyjä siitä kun tein,\n    Mua kiititte kaunihin eloogein.\n\n\n\n\n    Kun pirua huutelin, tuli tää,\n    Ja mua hän alkoi ihmettää;\n    Ei ole hän ruma; lempo ties,\n    Ett' oli hän moinen hieno mies,\n    Mies kaikkein parhaalla i'ällään\n    Ja nöyrä ja höyli järkiään.\n    Hän viisas diplomaattikin on,\n    Ja selvitti kirkon ja valtion.\n    Hän hiukan on kalvas, eipä kumma,\n    Kun Hegeliä on lukenunna.\n    Mut mielipoeta on hällä Fouqué.\n    Ei huoli hän enään kritiikasta,\n    Kun huolekseen sen ottanut vasta\n    On kallis mummonsa Hekate.\n    Hän juristintietäni kehuu ja lisää:\n    \"Tuoss' aineessa muinoin pakkasin sisään.\"\n    Siit' ilmasi mulle hän iloa uutta,\n    Ett' olimme tehnehet tuttavuutta,\n    Ja kysyi, emmekö mennä vuonna\n    Jo olleet Espanjan lähetin luona?\n    Ja kun häntä katsoin, selvis juttu:\n    Hän olikin vanha, vahva tuttu.\n\n\n\n\n    Mun lapseni, lasna ollen\n    Ol' iloa meilläkin;\n    Me ryömimme kanakoppiin\n    Ja lymyimme olkihin.\n\n    Me kotkimme kuin kanat,\n    Ja ken kävi ohitsen --\n    \"Kykerikyy!\" se luuli\n    Kukon laulannaksi sen.\n\n    Kaikk' arkut kartanolla\n    Ne tapetseerattiin,\n    Niiss' asuimme me kahden,\n    Ja perhett' oltiin niin.\n\n    Kun kylän vanha kissa\n    Tul' usein vieraisin,\n    Se lyykyä, kumarrusta\n    Sai meiltä kyliinkin.\n\n    Ja kohteliaat me oltiin\n    Ja lausehin likeiset;\n    Moni vanha kissa jälkeen\n    Sai meiltä ne lausehet.\n\n    Kuin aika-ihmiset, usein\n    Myös haastoimme vierettäin,\n    Valiteltihin, kuinka kaikki\n    Nyt kääntyvi nurinpäin.\n\n    Kuink' usko ja rakkaus ovat\n    Jo mailman jättäneet,\n    Ja kuinka on kahvi niin kallis,\n    Ja rahat niin harvenneet. --\n\n    Poiss' on nyt lastenleikit,\n    Kaikk' ohitse vyörivi näin --\n    Raha, aika, mailma, rakkaus\n    Ja usko lempiväin.\n\n\n\n\n    On synkeä mieleni. Murhein\n    Ma menneitä muistelen;\n    Oli muinonen mailma mit' urhein,\n    Suku sankka ja herttainen.\n\n    Nyt tyytymys vaihtuvi vaivaan,\n    Ja taakaks' on sinun työs;\n    On kuollunna Jumala taivaan,\n    Ja perkele vainaja myös.\n\n    Joka viettäis hetkisen rieman,\n    Saa kurjan ja nurjan vaan;\n    Josp' ei ois lempeä hieman,\n    Ties, kuin tuota ollakaan.\n\n\n\n\n    Niinkuin kuuhut loistain nousee\n    Alta pilvenhattarain,\n    Niin nyt ajan hattaroista\n    Kuultaa kuva sulokkain.\n\n    Kannell' istuimme me kaikin,\n    Rheinin vartta viiltäen,\n    Kesävehrät rannat hehkui\n    Valoss' iltapaistehen.\n\n    Miettivänä lymyin kauniin\n    Naisen syliin hentohon;\n    Armaan rakkaat, kalvaat kasvot\n    Punas kulta auringon.\n\n    Kannel helkkyi, pojat lauloi,\n    Ihmeellinen iloisuus!\n    Taivas siinsi kirkkahammin,\n    Sieluun aukes avaruus.\n\n    Satumaisna siirtyi metsät,\n    Linnat, vaarat rantaman; --\n    Kaikki nuo näin päilyvinä\n    Silmäteräss' armahan.\n\n\n\n\n    Näin unessa kultani armaan,\n    Ol' arka ja kurja hän nyt,\n    Ja entinen muhkea muoto\n    Oli kuihtunut, ränstynyt.\n\n    Hän painavi rintahan lasta,\n    Ja toista hän kädestä vie,\n    Asu, ryhti ja katsekin näytti\n    Mitä huolia kärsinyt lie.\n\n    Hän asteli katua pitkin,\n    Ja niinpä nyt kohdataan,\n    Hän näkevi mun, ja hälle\n    Ma haastelen rauhaisaan:\n\n    \"Käy kanssani kotihin meille;\n    Kas kuin sua näännyttää!\n    Ma työllä ja innolla aion\n    Sua luonani elättää.\"\n\n    \"Myös lapsesi kotihin ottaa\n    Ma tahdon ja hoitohon,\n    Mut ennemmin kaikkia itses,\n    Sa lapsonen onneton.\"\n\n    \"En konsana kerro ma sulle,\n    Ett' armaani olit sa mun,\n    Ja kun sinä kuolet, itkein\n    Vien hautahan kaivatun\".\n\n\n\n\n    Sa olet niinkuin kukka,\n    Niin kuulas, kaunoinen;\n    Kun katson kasvois, murhe\n    Mun hiipii mielehen.\n\n    Ma taivaalt' anon, että\n    Sois kaikkivaltias\n    Sun saastumatta olla\n    Noin kaunis, kuulakas.\n\n\n\n\n    Ja sulla on renkahat, helmet,\n    Kaikk' ihmisen pyytehet,\n    On suloimmat silmätkin, kulta,\n    Mitä vielä sä mielinet?\n\n    Sun suloista silmistäs noista\n    Ikiaikuset aartehet\n    Ma lauleloitani laadin --\n    Mitä vielä sä mielinet?\n\n    Sa suloilla silmilläs noilla\n    Mua ainian vaivannet,\n    Ja onneni rahtusen raastat --\n    Mitä vielä sä mielinet?\n\n\n\n\n    Antoivat mulle opetusta,\n    Neuvoja, kaikkea suositusta,\n    Sanoen, että, jos vuotan vaan,\n    Ryhtyivät mua suojelemaan.\n\n    Suojelusta kun vuottain katsoin,\n    Oisin ma kuollut kurnivin vatsoin,\n    Vaan minut kohtasi kunnon mies;\n    Tää se mun hoitoonsa ottaa ties.\n\n    Hoitaja ruo'in ravitsevin!\n    Unhottaa hänt' en voi hevin!\n    Suudella häntä mun mieleni sois,\n    Hoitaja tuo jos en itse ma ois.\n\n\n\n\n    Näin unta: taatto taivahan\n    Mun istuimelleen liittää,\n    Ja ympärilläin enkelit\n    Mun värssyjäni kiittää.\n\n    Ma makeisia maistelen\n    Ja suurta olutsarkkaa,\n    Jost' usein paavin maljan juon;\n    Ei maksa tuo niin markkaa.\n\n    Mut ikävät mun hyvin on,\n    Ma soisin olla maassa;\n    Jos en ois taivaan valtias,\n    Niin oisin hornan haassa.\n\n    \"Sa pitkä enkel Gabriel\n    Voit maahan siivin soutaa,\n    Mun kalliin Walter ystäväin\n    Saat kohta tänne noutaa.\n\n    \"Hänt' älä etsi luennoilt',\n    Vaan viinibodegasta;\n    Äl' etsi emäkirkoista,\n    Vaan kappelista vasta.\"\n\n    Niin enkel itsens' sonnustaa\n    Ja lentää läpi luoman,\n    Ja löydettyään ystävän\n    Tuop' ylös rakkaan kuoman.\n\n    \"Niin, kuoma, taivaan valtias\n    Ma olen ynnä maankin!\n    Sit' olen aina saarnannut,\n    Ett' oivan viran saankin.\n\n    \"Ja ihmetöitä yhtenään\n    Saan maalimalle luoda!\n    Voin huvikses nyt tuommoisen\n    Pääkaupungille suoda.\n\n    \"Kaikk' katukivet järkiään\n    Nyt pitää halki entää\n    Ja osteri, niin raikas, suur,\n    Jok' ainoasta lentää;\n\n    \"Sitruunanneste tuoksuinen\n    Kuin kaste maata peittää\n    Ja sade katukuoppihin\n    Vain Rheininviinaa heittää.\"\n\n    Pääkaupunki nyt riemuitsee\n    Ja syömingeihin rientää;\n    Senaatinherrat ränneistä\n    Jo lakkii viinilientä.\n\n    Ja runoniekat nektariin\n    On moiseen melkein kuolla!\n    Ja luutnantit ja vänrikit\n    Kaikk' alkaa teitä nuolla.\n\n    Nuo luutnantit ja vänrikit\n    On miestä sukkelinta,\n    He tuumivat: ties, koska taas\n    Näin halp' on viinin hinta.\n\n\n\n\n    Me kuljimme vaunuissa kahden\n    Yön seljässä pimein päin;\n    Ja armaasti vierisi aika\n    Kuin lasten leikkiväin.\n\n    Mut annas aamu kun koitti,\n    Niin väliimme -- lempo ties\n    Kuin -- kömpinynnä on Amor,\n    Tuo sokea matkamies.\n\n\n\n\n    Kun kerran tulet vaimoksein,\n    Niin hätäkös sun olla,\n    Sull' aikas ilonhyörinää\n    On, niinkuin korennolla.\n\n    Ja kun sa haukut, pauhailet,\n    Ma kärsin sen kuin vanki;\n    Mut ellet kiittäis värssyjäin,\n    Niin erot kohta hankin.\n\n\n\n\n    Sun valkeille olkapäilles\n    Saan pääni painaltaa,\n    Ja varkain kuunnella, minne\n    Sun sydämes kallistaa.\n\n    Nyt ratsasrykmentti\n    Jo ryskää tännekin,\n    Ja huomenn' aikoo heittää\n    Mun kulta armahin.\n\n    Ja jos mun huomenna heität,\n    Niin lienet tänään mun,\n    Ja sulossa syleilyssäs\n    Sen sulommin uneksun.\n\n\n\n\n    Nyt ratsasrykymentti\n    Jo ryskää paluullen;\n    Ma tässä, kulta, sulle\n    Tuon ruusuvihkosen.\n\n    No nuopas kelpo kestit!\n    Tuo maamme rasitus!\n    Ja sydämessäsikin\n    Ol' oiva majoitus.\n\n\n\n\n    Mut kastraatit ne voihkii,\n    Kun läksin ma laulamaan;\n    Ne voihkii ja ne oihkii:\n    \"Sa laulat niin karkeaan.\"\n\n    Niin alkaa laulun oivat\n    Nuo äänöset pienoiset,\n    Kuin kristalli ne soivat,\n    Nuo hienot ja vienoiset.\n\n    Ne laulaa lemmenvaivan\n    Ja lempivän liekkumaa;\n    Ja naiset itkuun aivan\n    Tuo taidenautinto saa.\n\n\n\n"]