[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fh1lTVz0OpTrJTj5DzfbESZVPmF6dUwDMdb_ksB2RTNU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},236,"Viinatehtailia","Hahnsson, Theodolinda",1838,1919,"236-hahnsson-theodolinda-viinatehtailia","236__Hahnsson_Theodolinda__Viinatehtailia","Näytelmä kahdessa näytöksessä","naytelma",[],[],"fi",1877,null,2936,17360,false,[],[],[],"Kaksinäytöksinen näytelmä sijoittuu joulun alla pieneen kaupunkiin. Teos kuvaa menestyvän viinatehtailijan perhe-elämää ja moraalista pohdintaa viinanpolton oikeutuksesta. Liiketoiminnan tuottamat voitot ja yhteiskunnalliset asenteet asettuvat vastakkain perheenjäsenten välisissä keskusteluissa.","Theodolinda Hahnssonin 'Viinatehtailia' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 236. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen ja Projekti Gutenberg.","VIINATEHTAILIA\n\nNäytelmä kahdessa näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nT. H. [Theodolinda Hahnsson]\n\n\n\nWeilin & Göös'in kirjapaino, Jyväskylä, 1877.\n\n\n\n\n\n\nJÄSENET:\n\nHoikka, viinantehtailia.\nRouva, hänen vaimonsa.\nAlfred, heidän poikansa.\nMarkku, Alfredin palvelia.\nJukka, mökin ukko.\nErää ompelia.\nOnni, Olli ja Rölli, yli-oppilaita.\nVieraita viinantehtailioita ja palvelioita.\n\nTapaus: Eräässä kaupungissa sekä sen lähistössä muutama päivä ennen\njoulua.\n\n\n\n\nEnsimmäinen Näytös.\n\n\n(Näytelmä-paikkana on viinantehtailian sali, jossa on komeat huone-kalut\nja kauniita tauluja seinässä. Hoikka istuu noja-tuolissa ja Rouva\nsohvassa, molemmat teetä juoden. Pöydällä on kartuusi ja piippu.)\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n\n_Hoikka_, _Rouva_.\n\n_Hoikka_ (iloisena hieroen käsiään). Rahaa kokountuu aina vain. Viinaa\non mennyt kelpo lajilla, ostajien määrä puodissa lisääntyy ja tänä\nvuonna olen jo saanut 35 tuhatta markkaa puhdasta voittoa.\n\n_Rouva_. Tuosta viinan tekemisestä nyt jutellaan jo kaikissa\nsanomalehdissäkin, että se muka olisi joku paha työ, mutta kuinkahan se\noikein lienee -- onhan sitä lupa tehdä -- mutta kummallista -- en\nymmärrä, miksi tuo viinan-poltto aina saattaa mieleni levottomaksi.\n(Laskee kuppinsa pöydälle ja ottaa sukka-kutimen).\n\n_Hoikka_. Hm, niin, sen asian minä pian selitän. Teillä vaimoilla ei ole\noikein selvä käsitys asioista, te uskotte kaikki, mitä luette ja\nkuulette, sekä olette liika herkkä-luontoisia, joten heti tunnette\nlevottomuutta sydämmessänne, kun vain joku osaa hyvin kauniisti\nlörpötellä. Te puhutte aina tunteistanne ja tunnette hullusti, mutta me,\nmiehet -- me tiedämme, että, mitä _laki_ on määrännyt ja säätänyt, se on\n_aina_ paras, ja siinä on meillä ohje.\n\n_Rouva_. Mutta -- tuntoni --\n\n_Hoikka_ (äkäisesti toistaen.) Mutta -- tuntoni -- Vaimo-väen suusta ei\n_mutta_ minua miellytä; tunto ja tunto, en sitäkään viitsi kuulla\n_näissä_ asioissa -- vaan jutellaan nyt muista. (Laskee kuppinsa\npöydälle.) Kuuleppa kultaseni, parin päivän päästä on meillä\njoulu-aatto, ja minä olen hankkinut sinulle hyvän joulu-lahjan,\nketun-nahkaisen kapan.\n\n_Rouva_ (iloisesti.) Ja silkki-päällisen varmaankin!\n\n_Hoikka_. Tietysti! Oikein atlaskia. Kohta tulee ompelia sinusta mittaa\nottamaan, jotta sen jo jouluksi saat valmiiksi.\n\n_Rouva_. Oi Hoikkaseni, kuinka sinä olet hyvä! Noh, olemmehan\nrikkahimpia koko kaupungissa, eihän minun sopisikkaan kulkea muussa kuin\natlaski-kapassa. (Ompelia tulee sisälle.) Ah, Röökinä! Olipa hyvä, että\ntulitte heti. Laittakaa nyt kaikella muotoa kappani jouluksi valmiiksi!\n\n_Ompelia_ (ottaa muotilehden ja levittää sitä pöydälle.) Tässä on\nmuoti-lehti. Minkä mallin mukaan minä tuon kapan nyt laitan? (Osoittaa\nyhtä mailia.) Tämmöisen minä laitin Maaherran rouvalle.\n\n_Rouva_ (vilkasee muoti-lehteen.) sepä juuri on minunkin mieleiseni.\nKatsoppa Hoikka! (osoittaa muoti-lehteä), tuommoinen se pitää tehtämän,\nsemmoinen on Maaherran rouvankin.\n\n_Hoikka_ (pistää tupakkaa piippuun ja haukottelee.) Aivan semmoinen kuin\non Maaherran rouvankin. (Lähtee kamariinsa, joka on oikealla puolella.)\n\n_Ompelia_ (ottaa hätäisesti mittaa nauhalla ja kumartaa sitten\nnöyrästi.) Kiitoksia. Kyllä minä laitan tämän valmiiksi pian. Hyvästi\nRouva hyvä!\n\n_Rouva_. Hyvästi! -- (Ompelia menee ja Rouva huutaa hänelle vielä):\nMuistakaa vain, että laitatte kapan juuri semmoiseksi kuin Maaherran\nrouvan on. (Lähtee vasemmalle kamariinsa.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n\n_Hoikka_, _Rouva_ ja _Jukka_.\n\n_Hoikka_ (kurkistaa kamarinsa ovesta saliin, huutaen): Rouvaseni, onko\novi lukossa?\n\n_Rouva_ (vastaa toisesta ovesta.) Ei, vaan Hoikkaseni, lukitse se.\n(Jukka puikahtaa samassa sisään.)\n\n_Jukka_ (on vähän pöhnässä ja katselee ympärillensä.) Hohho, kuin täällä\nkynttilät loistavat. Näin valoisaa ei köyhällä ole jouluna edes. Kylläpä\ntämä on komea asunto, ja kaikki nuot taulut ja koristukset ovat viinalla\nkootut -- hahha --\n\n_Rouva_. Huh -- hän on pöhnässä. Mitäpä hän täällä tekee. (Istuu ja\nrupeaa taas sukkaa kutomaan.)\n\n_Jukka_ (kumartaa.) Tackar som frågar, juon vaikka vähän lisää, jos\nRouva niin suvaitsee. Kyllähän viinantehtailialla tuota makusaa viinan\nnestettä löytyy; senhän vuoksi tulinkin, että saisin sitä vähän\njoulukseni.\n\n_Hoikka_. Mene tiehesi. Mitäs täällä teet!\n\n_Jukka_ (ei ole kuulevanaan.) Kelpo tavara tuo viina muuten, mutta vähän\nepä-tasaisesti se rikkautta jakaa; kun yksi rikastuu, silloin tuhansia\nköyhtyy.\n\n_Hoikka_ (kiivaasti.) Menetkö kohta tiehesi! Minä en kärsi juomareita.\n\n_Jukka_ (ivaten.) Vai niin! Viinantehtailia ei kärsi juomareita, hahhah\n-- vai niin -- mutta niitä kolikoita, jotka juomarin taskusta tippuvat\npois ja täyttävät teidän taskunne -- niitä varmaankin kärsitte, vai\nkuinka, häh? Ette suinkaan muuten rakentaisi noita viekottelevia\nviina-puoteja, jotka niin herttaisesti tarjoamat vilustuneelle\nlämmitystä, että ei sivuitse pääse, jos suinkin vähän kilinää taskussa\nkuuluu.\n\n_Hoikka_ (näyttää ulko-oveen päin.) Tuolla on ovi, josta sisälle tulit.\nMene -- taikka keppini näyttää sinulle tien.\n\n_Jukka_. Enkä joulukseni rikkaalta saa edes ryyppyä. (Hoikka menee\nkamaristansa noutamaan keppiä.) Antakaa, Rouva kulta, kakun pala\npojalleni. Teillähän myöskin on poika, niinkuin minullakin, mutta se\neroituksena, että teidän poikanne on aika veitikka, joka tuhlaa mitä isä\nviinalla kokoo, vaan minun pieni Mattiseni hakee tassuttelee ruokansa,\nkun isä rahjus juo eikä saata hänelle leipää toimittaa.\n\n_Rouva_. Sitten saat, kuin selkeällä päällä tulet pyytämään; nyt sinä\nolet niin hävytöin, että et ansaitse mitään.\n\n_Jukka_. Oi teitä! ja minulla on toki kolme lasta, joille murusia\npyydän; olisin edes Matille saanut. (Puoli-ääneensä.) Ei viina-rahoissa\nsiunausta ole, jollei ensi, niin kyllä jo toisessa polvessa hukka ne on\nperinyt. (Menee. Alfred tulee samassa ja Hoikka kamaristansa, keppi\npystössä.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n\n_Hoikka_, _Alfred_, _Rouva_.\n\n_Hoikka_. Jopa hän meni, tuo hävytöin. Olisipa saunan ansainnut.\n\n_Alfred_. Noh mitäpä täällä nyt on tapahtunut?\n\n_Hoikka_. Tuo lurjus, joka täältä läksi, oli niin hävytöin, että minun\ntäytyi keppiäni näyttää.\n\n_Alfred_. Jukka, se juoppo-ralli, mikä hänen nyt hävyttömäksi teki;\ntavallisesti hän on tyytyväinen, kun vain ryypyn ja muutaman hopea-rahan\nsaa.\n\n_Rouva_ (istuu syvissä ajatuksissa, sanoen itseksensä): En saa noita\nukon sanoja mielestäni.\n\n_Hoikka_. Sen kyllä uskon, että hän silloin on tyytyväinen, kuin ryypyn\nja rahaa saa, mutta en minä hänelle rahojani jakelemaan ruvennut,\nviinaan hän net heti olisi pannut.\n\n_Alfred_. Ja isäni olisi rahansa takaisin saanut, hahahaa!\n\n_Hoikka_ (närkästyneenä.) Vaiti poika!\n\n_Alfred_ (äitiinsä kääntyen.) No äitiseni, oletteko vallan\npeljästyksissä vielä, koska ette mitään virkkaa. (Kävelee laattialla.)\n\n_Rouva_ (itseksensä.) Hän sanoi: _Jollei ensimmäisessä, niin toisessa\npolvessa hukka net perii_ -- Alfred -- Alfred! oletko sinä\ntuhlaaja-poika?\n\n_Alfred_. Mitä sanotte, Äitini?\n\n_Rouva_ (herää ajatuksistaan.) Mitäs kysyt, lemmittyni?\n\n_Alfred_. Kysyn vain, mikä teitä kaikkia nyt vaivaa? Mökin ukko on\nteidät vallan noitunut.\n\n_Rouva_. Niin totta tosiaankin olen varsin peljästyksissä vielä.\n\n_Alfred_. Mutta isäni, ettekö häntä tuntenut? Hän on monta kertaa tuolla\nviina-tehtaalla minulle jutellut, kuinka hän ennen muinoin oli isäni\nleikki-kumppanitta, ollessaan juoksu-poikana isäni kodissa.\n\n_Hoikka_ (laskee sormensa nenänsä päälle.) Ah! nyt muistan. Olisiko tuo\nrahjus sama Jukka -- hm -- hän oli sorea, hilpeä poika, kun meni\nnaimisiin ja muutti pois appensa torppaan, ja nyt --\n\n_Rouva_. Ja nyt on hänellä juomarin muoto, huh --\n\n\n_Hoikka_ (katsoo kelloansa.) Ah! minun täytyy lähteä jo, meillähän on\nkokous kauppias Pohatalla. (Menee.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n\n_Alfred_. _Rouva_.\n\n_Alfred_ (äitiinsä kääntyen.) Äitiseni, kotia tullessani tapasin\nmuutamia yli-oppilaita, entisiä koulu-kumppaneitani, minä kutsuin heitä\ntänne illalliselle. He sanoivat, että heidän on kiirut matkalle jälleen,\nmutta minä vakuutin, ett'ei heiltä mene paljonkaan aikaa hukkaan, sillä\ntäällä eivät tapaa ketäkään muita paitsi minua ja saattavat siis tulla\nvain matka-puvussaan.\n\n_Rouva_. Kyllähän illallisen saavat, milloin vain tulevat. Jahka menen\ntoimeen, minä lähetän palvelian pöytää kattamaan -- näkeväthän, että\nsinulla on oma palvelia -- ja mitä juomia tahdot? noh kilistä vain\nkelloa ja lähetä Markulla sana, niin kyllä kohta annan tuoda mitä\ntahdot.\n\n_Alfred_. Kiitoksia äitiseni! te olette aina hyvä.\n\n_Rouva_. Niin, poikani, sinähän olet meidän ainoa ilomme, sinulle me\nkokoomme, sinun hyväksesi kaikki te'emme. (Lähtee pois, sanoen\nitseksensä): Kumma! olen niin levotoin, ett'ei tuo ketun-nahkainen\nkappakaan enään oikein saata minua miellyttää.\n\n\nViides kohtaus.\n\n\n_Alfred_, sitten _Markku_.\n\n_Alfred_. Lieneekö isäni jo saanut kirjeen velkojaltani, koska äitini\nnäytti niin surulliselta? -- Tuo minuun aina vähän koskee, kun vain\näitini surullisena näen, mutta -- täytyyhän sitä nuorena elää -- oojah --\nelää sitä täytyy ainakin -- kun rahat tulee ja menee, sehän hupaista!\n(Markku tulee tuoden asettimella ruokia.)\n\n_Markku_. Joko saan pöytää kattaa?\n\n_Alfred_. Jo kyllä (katsoo kelloansa.) Heti paikalla ovat täällä.\n(Kopina kuuluu.) Jo tulevat, joudu nyt. (Yli-oppilaat tulevat sisälle.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n\n_Entiset_. _Onni_, _Olli_ ja _Rölli_.\n\n_Onni_. Hyvää iltaa! Tässä nyt ollaan; (he kättelevät.) mutta kuten jo\nsanoin, kauan emme joudu viipymään.\n\n_Olli_ (katselee ympärillensä.) Täällähän sinä asut kuin prinssi.\n\n_Rölli_ (katselee pöytään päin.) Vieläpä syötkin kuin prinssi.\n\n_Alfred_. No niin, istutaanpa nyt maistamaan, miltä ruoka maistuu. (He\nistuvat ruoalle.) Kuules Rölli, osaatko vielä tepposia tehdä yhtä kuin\nennenkin?\n\n_Rölli_. Aina vähän väliin, mutta kyllä sinä niistä tänään saat vapaana\nolla.\n\n_Alfred_. Syökäätte, syökäätte nyt ystäväni. Ettehän toki tänä iltana\nedemmäksi mene!\n\n_Olli_. Totta-kaiketi, iltasen syötyämme kohta matkalle taas.\n\n_Rölli_. Täällä on paljon lämpösempi kuin yöllä matkalla.\n\n_Olli_. Vaikka! -- Rientää täytyy toki kotia, joulu tulee.\n\n_Rölli_. Ja morsian vartoo, siinä temppu, joka puolensa pitää.\n\n_Alfred_. Ah, joko niin pitkälle olet joutunut? (Markku kauppaa\npaistia.) Vai on Ollilla morsian!\n\n_Onni_. Onpa kyllä. Siinä hän on joutunut edemmäksi meitä muita, vaikka\nonkin nuorin.\n\n_Rölli_. Senpä vuoksi on pojan täytynyt lukea itsensä noin laihaksi --\ntoista minun on, joka olen päättänyt jäädä nuoreksi mieheksi; -- en ole\nliiaksi itseäni rasittanut.\n\n_Olli_. Usko hänen puheitaan, kyllä on pojat työtä tehneet tämän\nlukukauden; ei ole kukaan meistä joutilaana ollut.\n\n_Alfred_ (Markulle.) Samppanjaa muutama potti! (Markku menee ja palaa\nkohta, tuoden klaseja ja kolme pottia samppanjaa asettimella, jonka hän\nlaskee pöydälle ja lähtee taas pois.) Noh juokaamme nyt! Onnea ja\nmenestystä Ollille, ja teille kaikille matkallenne. (He juovat kaikin ja\nnousevat ruo'atta.) Mutta ystäväni, älkää lähtekö tänäiltana.\n\n_Onni_. Lähdemme kyllä. Totta puhuen kaikin toivomme pian päästä\nmatkamme perille, sillä lepoa tarvitsemme, ja hauska on kotikin tulla,\nvarsinkin koska työmme on hyvin menestynyt.\n\n_Alfred_. Minä en vain viitsisi aivujani vaivata tuolla lukemisen\ntyöllä, eikä se liioin leipää tuo.\n\n_Onni_. Semmoinen työ kantaa tulevaisuudessa hedelmiä, ja ne hedelmät\novat kansamme valistukseksi.\n\n_Alfred_. Hullu paljon työtä tekee, elää viisas vähemmälläkin.\n\n_Rölli_ (ivaten.) Kas niin, tuo on oiva mieli-lause. Mitähän sinä\ntyöskentelet, kun noin mukavalla mieli-lauseella toimeen tulet?\nTahtoisinpa halusta kumppaniksesi ruveta.\n\n_Alfred_. Työni tietysti on isäni viina-tehtaassa.\n\n_Olli_. Viinantehtailia! hyi!\n\n_Onni_ (päätään pudistaen.) Voi pahanen!\n\n_Alfred_ (kummastellen.) Oletteko hulluja! onhan se laillinen ammatti.\n\n_Rölli_ (kylmästi.) On se, valitettavasti kyllä, mutta enpä enään tahdo\nkumppaniksesi ruveta, sillä mitä nämät ystäväni (osoittaa\nkumppaneitansa) koettavat valistaa, sitä minä silloin koettaisin\nmyrkyttää ja pimittää. -- (Markku tulee sisälle.)\n\n_Markku_. Kyyti-miehet odottavat tuolla ulkona.\n\n_Onni_. Sano, että heti tulemme. (Markku menee ja ylioppilaat sanovat\njäähyväiset.)\n\n_Alfred_. Tulkaa toistekkin katsomaan.\n\n_Onni_. Jahka sinä paremman ammatin valitset. Hyvästi! (He menevät.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n\n_Alfred_, sitten _Markku_.\n\n_Alfred_. Paremman ammatin valitset -- nuot puoli-hullut! Tuommoiseksi\nkoulut ja prowessorit tekevät viisaat ihmiset -- (Kilistää kelloa.\nMarkku tulee sisälle.) Korjaa pois iltanen. (Markku rupeaa ruokia\nkorjaamaan.) Markku, tuo minulle tyyny tänne sohvalle pääni alle.\n\n_Markku_. Paikalla. (Lähtee vasemmalle ja palajaa kohta, tuoden tyynyn\nmuassaan.)\n\n_Alfred_ (panee tyynyn päänsä alle.) Kas niin, nyt on hyvä. (Laskee\nlevolle sohvalle ja rupeaa ääneensä lukemaan sanomalehteä): \"Tuota\nturmelevaa viinaa tulvailee viina-tehtaista\" -- Hohho -- täällähän\nvedetään samaa virttä kuin äsken nuot pojat; viitsis tätä lukea,\nparempi, kun käännyn kyljelleni. (Laskee pois sanomalehden. Markku\nmenee. Hoikka tulee.)\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n\n_Hoikka_. _Alfred_.\n\n_Hoikka_ (menee pöydän luo ja nostelee samppanja-potteja.) Mitä nämät\nmerkitsee? -- Keitä täällä on ollut?\n\n_Alfred_. Kah, isäni! (Nousee seisoalle.) Minä luulin vain Markun siellä\ntoimitteleman. Täällä oli luonani muutamia ylioppilaita, entisiä\nkoulu-kumppaneitani, he söivät illallista ja sitten joimme muutaman\npotin samppanjaa.\n\n_Hoikka_. Vai samppanjaa, vai samppanjaa, niinkuin ei mitään muuta olisi\nherroille kelvannut.\n\n_Alfred_ (huolettomasti.) Entäpä -- muutama potti samppanjaa -- mutta\nvoi kuinka minua naurattaa (nauraa.) Kun kuulivat, että isälläni on\nviinatehdas, ja että minäkin siellä välistä työskentelen, silloin\nsanoivat viinantehtailiat kansan myrkyttäjiksi ja mitä kaikkia\nsaarnasivat, että minun muka tarvitsisi hankkia itselleni parempi\nammatti. Minä vain viisaasti tein, kun lukiosta eron otin, sillä muuten\nvarmaankin olisin tuommoiseksi puoli-pöhköksi tullut kuin nuot\nylioppilaat.\n\n_Hoikka_. Lopussa kiitos seisoo. Huono kukkaron hoitaja olet kumminkin.\n\n_Alfred_. Enpä liioin -- (Itseksensä.) Täytyy lähteä pois, sillä muuten\nsaan hyvät torat, tuossa oli vain alku-lause. Ei ukko hyväksynyt, kun\nsai maksaa velkojalleni viisituhatta markkaa. Viisituhatta markkaa -- ei\ntuo suurikaan raha ole. (Ääneensä.) Nyt täytyy minun yöksi lähteä\ntehtaalle. Hyvästi isäni. (Menee.)\n\n_Hoikka_. Minä en saata häntä oikein nuhdella, en ymmärrä, mikä siinä\nvikana lienee. Ja hän on toki viisi-tuhatta markkaa taaskin menettänyt\ntietämättömiin. Hm -- noh, tosi on, ettei nuot minun kukkarooni suurta\nlovea te'e -- mitäpä noita ajattelen, ne häiritsevät vain lepoani. Kello\non jo paljon, paras että menen maata.\n\n(Esirippu lasketaan.)\n\n\n\n\nKuvaus.\n\n\n(Metsäinen seutu kaupungin lähellä. Talvinen yö, kuu-valo, metsä-tien\nvarrella lumi-kinoksia. Etäällä metsässä näkyy vähäinen mökki ja\ntoisaalla vilkuttaa komea viina-tehdas. Pieni mieron-tietä kulkeva poika\nmakaa kinoksella pussoinen olalla. Jukka tuulee tietä pitkin.)\n\n_Jukka_. Hyi kuin on kylmä, enkä edes ryyppyä saanut lämmityksekseni.\nTuo plakkari pahanenkin on aina tyhjä -- juuri kun siellä jotain\nkilisee, niin ne riivatut menevät tuonne krouviin, mutta eipä Jukka\ntällä kertaa kaikkia menettänytkään viinaan, onpa kelpo vehnänen Matille\ntaskussani. Poika raukka on monta leipä-palaa isällensä antanut, mutta\nnytpä Matin silmät tulevat iloisiksi. (Seisattuu ja ottaa vehnäsen\ntaskustansa.) Onpa tämä oikein makusa kakku pojalle. (Pistää taas leivän\ntaskuun ja katsoo lumi-kinokseen päin.) Mitä! Mikä hiisi tuolla on?\n(Hieroo silmiänsä.) Mitä näen! Ei ole mahdollista -- enkö ole pöhnässä\n-- viinahan tuo kaikenlaisia näköjä, mutta voi! näkö ei muutu, (laskee\nkätensä pää-laellensa) ja pääni on nyt aivan selvä. (Lankee polvillensa\nja painaa kätensä kuolleen lapsen sydämmelle.) Voi minun poikani, minun\npoikani! myöhään sinulle antimia säästin, kun en ennen sitä tehnyt.\nMieron-tiellä kulkenut, nyt olet vilusta ja väsymyksestä uupunut.\n(Nousee seisoalle ja lyö nyrkkinsä vasten rintaansa.) Isä, Isä! huonosti\nolet lapsiasi hoitanut -- viina on sinun vimmannut -- (näyttää\nkuollutta) ja tuossa jo on toinen uhri. Äiti oli ensimmäinen. (Kääntyy\nviina-tehtaan puoleen puristaen nyrkkiänsä.) Te kirotut viina-tehtaat,\njotka myrkkyänne maailmalle viekotellen jakelette, te olette myöskin\nsyypäät noihin viinan-uhreihin. Oi poikani, sinä olet kaikista\nviettelyksistä lepoon päässyt, mutta tässä sinun muistoksesi tupaan\nminä, ett'en ikänä enään viinaa maista. (Ottaa lapsen syliinsä.) Oi\npoika, kylmä -- kylmä olet. (Menee torppaan päin.)\n\n(Esirippu lasketaan.)\n\n\n\n\nToinen Näytös.\n\n\n(Viinantehtailian sali.)\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n\n_Hoikka_, sitten eräs _Palvelia_.\n\n_Hoikka_. Tuosta pojastani pelkään tulevan aika tuhlarin. Hän viettää\npaljon aikaa ravintoloissa ja kallistaa pulloa luulen liiemmäksi -- ei\nole hyvä - Vaimoni puhuu aina noista Jukan ennustus-sanoista, että\nviinasta tullut raha ei siunausta tuota -- hm, entä jos se olisi niin --\n-- -- Minä olen tyhmä, joka tuommoisia ajattelen, vallanhan olen\nämmämäinen -- taika-uskoinen, kuin vaimoni, mutta -- kumma levottomuus\nminussa vallitsee -- hm, tuo on vain ilman vaikuttamaa; päivä on ollut\nniin pilvinen ja synkkä, että tuskin tätä hämärää päiväksi saattaa\nkutsuakkaan. (Kilistää kelloa. Palvelia tulee.)\n\n_Palvelia_. Mitä tahdotaan?\n\n_Hoikka_. Valkeaa kynttilään, minä odotan tänne vieraita, kaksi\nviinantehtailiaa. (Palvelia sytyttää pari pöydällä olevaa kynttilää ja\nmenee.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n\n_Hoikka_, sitten _Jukka_.\n\n_Hoikka_. Noh nytpä huone vähän iloisemmalta näyttää. Missä nyt\nvaimonikin lienee? Hänellä on aina niitä joulu-toimia. (Kopina kuuluu.)\nKuka siellä porstuassa kopistaa? Häh! (Jukka tulee sisälle siistissä\nvaatteissa.)\n\n_Jukka_. Suokaa anteeksi, että tulen sisälle, mutta -Joulu tulee niin\nköyhälle, kuin rikkaalle, vaan minulla ei ole lapsilleni mitään jouluksi\nja teidän Rouvanne lupasi minulle antaa almua, jos selkeällä päällä\nhäneltä sitä anoisin. Nyt olen varsin selkeä, eikä kukaan enään ole\nnäkevä, että Jukka viinaa ryyppää.\n\n_Hoikka_. Ja sinä olet sama Jukka, joka Mannilan torppaan vävyksi meni?\n\n_Jukka_. Sama -- ja myöskin sama, jollekka te lapsena ollessanne\nlupasitte, että, kun kerjäläisenä tulisin almua anomaan, antaisitte\nminulle juustoa ja voita-leipää. Muistatteko sitä vielä?\n\n_Hoikka_. Kyllä. (Ottaa rahaa kukkarostansa.) Tuossa sinulle muutama\nmarkka, mutta pahoin pelkään, että ne viinaan menetät.\n\n_Jukka_. Vai pelkäätte -- se on turhaa! Viinasta olen jo kylläni saanut,\nsepä on minun mieron-tiellekkin saattanut.\n\n_Hoikka_. Kuinka olet tuohon tilaan joutunut?\n\n_Jukka_. Kertomus elämästäni on kyllä surullinen. Niin kauan, kuin\nMannilassa olin, kävi kaikki hyvin, mutta sitte muutin tänne kaupunkiin\najajaksi; vilu tuli tuolla ulkona, ukko viina-puodin ovi-taulussa\nkehoitti, pikari kädessä, minua lämmitystä ottamaan, ja kerta menin ensi\nkerran, sitten tiesin tien, ukko pikari kädessä nauroi, kun ajoin\nsivuitse, tiesinhän poiketa taaskin. Viina-tehtaista tulvaili viinaa,\njota puodeissa ja krouveissa kaupattiin, ja miehistä on tullut\njuomareita. Vaimoni koetti elättää ja vaatettaa lapsiamme, mutta minun\noli viinan-himo valloittanut niin, että join hänen vaatteensakkin.\n(Äänettömyys. Jukka pyhkii silmiänsä.) Vaimoni sai levon haudassa, vaan\nsilloin omaa-tuntoani pisti, koska tiesin olevani syypään hänen\naikaiseen kuolemaansa.\n\n_Hoikka_. Noh, tuon ymmärsit etkä vain lakannut tuosta ilkeästä\njuomisesta --\n\n_Jukka_ (kolkosti.) En, yhtä ahnaasti join viinaa, kuin viinantehtailia\nkokosi rahaa, mutta -- viime yönä, kun pieni Mattiseni jäätyneenä makasi\nlumi-kinoksella, silloin vihdoinkin sai sydämmeni kolauksen, semmoisen,\nettä teidän viinanne, herra, ei minulle enään maistu.\n\n_Hoikka_. Sinä olet hävytöin, mitä se minuun koskee, että sinä olet\njuomari?\n\n_Jukka_. Herra! Lakatkaatte aikanansa viinalla rahaa kokoomasta, sillä\nkerran täytyy teidän ja krouvarin, yhtä hyvin kuin juomarinkin, tehdä\ntyöstänsä tiliä. (Kovasti.) Herra, teidän työnne kylvää kyynelettä,\njotka kuumana kerran polttamat sydäntänne. Älkää myöhästykö\nparannuksessa niinkuin minä! (Ompelia tulee sisälle.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n\n_Entiset_. _Ompelia_, _Rouva_, Palvelioita ja vieraita\nviinantehtailioita.\n\n_Ompelia_. Hyvää päivää. Tässä on rouvan kappa, se on nyt valmis ja\nvarsin hyvin sopii, sen vakuutan. (Rouva tulee juosten sisälle.)\n\n_Rouva_ (huutaa): Voih! minun poikani! (Vaipuu tuolille.)\n\n_Ompelia_. Mikä Rouvaa vaivaa? Tässä on kappanne.\n\n_Rouva_ (kiljasee): Viekää pois, pitäkää itse tuo, minä en siitä huoli,\nse on viina-rahalla ostettu. Oi Hoikka, mihin vietiin minun Alfredini,\nvosikalla hän vietiin akkunani ohitse, hän makasi re'essä aivan kuin\nkuollut. (Vääntelee käsiään.)\n\n_Ompelia_. Tämähän kumma! Sen vain tiedän, ett'en koskaan työstäni näin\nhyvin ole tullut palkituksi. (Ottaa kapan päällensä, kumartaa ja lähtee\nulos.)\n\n_Hoikka_ (vapisten.) Kuule, sinä -- et varmaankaan nähnyt oikein.\n\n_Rouva_. Oih! kuules -- (Ääniä kuuluu.) jo tulevat. (Juoksee vasemmalle\npuolelle. Ovi avataan ja Alfred kannetaan näyttämön yli myöskin\nvasemmalle puolelle.)\n\n_Hoikka_ (pitäen tuolista kiinni.) Onko hän kuollut?\n\n_Yksi palvelia_. Ei, hän vain humala-päissään ajoi niin riivatusti, että\nreki kumoon kaatui, ja sai siinä semmoisen pamauksen, että pyörtyi.\nKyllä hänen vielä toki sydämmensä sykkii.\n\n_Jukka_ (osoittaa kamariin päin, johon Alfred vietiin.) Siinä taaskin\nyksi viinan-uhri. (Kaksi viinantehtailiaa tulee sisälle.)\n\n_Hoikka_ (nostaa kätensä ohauksillensa, huutaen raivoisasti): Pois\ntäältä! kaikki on viinaa -- viina-potit tanssivat seinillä. Voi\nonnetointa! ei ne anna minulle rauhaa, ennen kuin koko viina-tehdas on\nhajotettu. (Juoksee pois kamariinsa.)\n\n_Viinantehtailijat_. Mikä herran on? -- Mikä herran on?\n\n_Jukka_. Hän raivoaa, maan myrskyt ja raju-tuulet puhdistavat ilman ja\nsitte seuraa tyyne, kirkas päivä; mutta teille, hyvät herrat\nviinantehtailiat, tässä vielä sanon:\n\n      \"Te viinalla viettelette\n      Ja ihmislapsia juottelette,\n      Ah! kuinka tuntunee teitille,\n      Kun kerran kutsutaan tilille.\n      Sitä ajatelkaa aikanansa.\"\n\n\n\n"]