[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fUYCKrtLmHh6EHmFDtxx83mGsimRpvYljOSOKPdOB_MQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2369,"Kahvikulta","Nuutinen, Aaro A.",1886,1949,"2369-nuutinen-aaro-a-kahvikulta","2369__Nuutinen_Aaro_A.__Kahvikulta","1-näytöksinen savolaispila","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1913,null,2169,13290,false,63471,[24],"Finnish drama -- 20th century",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Kahvikulta: 1-näytöksinen savolaispila\" by Aaro A. Nuutinen is a comedic play written in the early 20th century. Set in Savonia, Finland, the story unfolds in a rural courtroom, highlighting the absurdities of a theft case involving a sheep. The play captures the essence of local dialect and culture, depicting characters typical of a small Finnish village.  The narrative revolves around the accusation made by Pekka Pakarinen against Mikko Mäkäräinen for stealing his sheep. As the trial progresses, various witnesses provide humorous testimonies, revealing a tapestry of miscommunication and misunderstanding. Ultimately, it is discovered that the sheep was given willingly by Pekka's wife, Riikka, to Mikko in exchange for coffee and sugar. This revelation leads to the dismissal of the case, leaving the villagers in laughter as they reflect on the triviality of the dispute and the chaos sparked by \"kahvikulta,\" a term reflecting the cultural significance and value of coffee in their lives. (This is an automatically generated summary.)",[],196,"Yksinäytöksinen savolaispila sijoittuu maalaistupaan, jossa käräjöidään perunavarkaudesta. Mökkiläinen Pekka Pakarinen syyttää loismies Mikko Mäkäräistä saaliinsa viemisestä, ja oikeudenkäynti etenee värikkäällä murteella todistajien kertoessa havaintojaan.","Aaro A. Nuutisen 'Kahvikulta' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2369.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KAHVIKULTA\n\n1-näytöksinen savolaispila\n\n\nKirj.\n\nAARO A. AROLA [Aaro A. Nuutinen]\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto,\n1913.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Tuomari_.\n_Kirjuri_.\n_Mikko Mäkäräinen_, loismies, syytetty.\n_Pekka Pakarinen_, mökkiläinen, syyttäjä.\n_Riikka Pakarinen_, edellisen vaimo.\n_Heta Heikkinen_, palvelustyttö, todistaja.\n_Kalle Holopainen_, renkipoika, todistaja.\n_Konstaapeli_.\n_5 lautamiestä_.\n\nAika ja paikka:\n\nSavossa; maalaistuvassa; nykyaikana.\n\n\n\nVäliverhon avautuessa istuvat tuomari ja sihteeri pöydän takana,\nedellinen selaillen papereita ja jälkimäinen kirjoittaen. Sivupenkillä\nistuvat lautamiehet. Konstaapeli seisoo oven luona.\n\n_Tuomari_ (Silmälasiensa yli katsellen papereitaan.) Öhöm, jaa-ah, nyt\ntulisi sitten esille juttu numero 5. Varkausjuttu mökkiläisen Pekka\nPakarisen ja loismies Mikko Mäkäräisen välillä, molemmat kotoisin tämän\npitäjän Korpikylästä. Konstaapeli, kutsukaa asianomaiset sisälle!\n\n_Konstaapeli_. Jahah! (Huutaa ovelta eteiseen.) Pekka Pakarinen ja\nMikko Mäkäräinen sanomaan asiastanne!\n\n    (Pakarinen ja Mäkäräinen tulevat.)\n\n_Tuomari_. No, miten on asia, minkä nojalla mökkiläinen Pekka Pakarinen\nsyyttää loismies Mikko Mäkäräistä oman käden oikeudesta; mitä hän\nvarasti?\n\n_Pakarinen_. Nähkees, korkia oikeus, se on nyt sillä lailla, että mulla\nolj' tuolla Lapunmäin pellossa kasvamassa männä kesänä potaattia ja\nvaikka se tulj' myöhänlaiseen pannuks', niin pöyhty siitä yhtäkaikki\nviis' hehtoo hyviä sokerpotattia, joita vallesmannii meillä käyvessään\nsyksyllä syyvessään kehui; mutt' kun myö Riikan kansa ei talavella\ntarvita enempee kuin nelisen hehtoo, niin, hehon verran yletty\nmyötäväks' kaapunnin akoille. Ja niinpä minä sitten tässä\nsyksytalavella yhtenä lauvantainaamuna, kun sattui muutai asijoo\nkaapuntiin, panin ruunan aisoin, -- sen entiseltä Toloppamäin Juopilta\nlähteneen piirtopiän ruunan, -- sen jonka se olj' Joinsuun markkinailla\nvaihtanna mustilaisilta sillä Hujas-Hermannilta lähteneellä\npattipolovi-tammalla, joka...\n\n_Tuomari_ (Keskeyttäen.) Mitä hullutuksia te latelette? Pitää pysyä\nasiassa, eihän tämä kuulu siihen ollenkaan.\n\n_Pakarinen_. Kuuluu se.\n\n_Tuomari_. Sanokaa lyhyesti ja selvästi, millä todisteilla syytätte\nMikko Mäkäräistä varkaudesta.\n\n_Pakarinen_. Nähkees, korkia oikeus, se on sillä lailla, jotta kun minä\nsitten ajoin kaapuntiin suoroo piätä torille potatin myöntiin, niin\nihan silläkertoo ne meni kaupaks' melekein tapellen. Ei se ihme\nollukkaan, kun ne olj' niin murakoita ja kun ei ollu kellään muilla\nkoko torilla myötävänä potattia; miten lie niin sattunnai, -- ai, tais'\nyhellä miehellä olla vähä, mutt' niissäi tais' olla sejassa märänneitä\nja...\n\n_Tuomari_. Lyhyesti!\n\n_Pakarinen_. Lyhyesti, lyhyesti korkia oikeus! Se on niät sillä\ntavalla, että sitten kun minä ne potatit sain myödyks', niin minä ajoin\nkorttieriin, sinne Samul Heiskasen talloon, -- ehken kait työ sen\ntiennettäkii, -- tein hevoselle appeen ja söin itekkii reitleipee ja\nmakkaroo...\n\n_Tuomari_ (Karjasee, lyöden nyrkkiään pöytään niin että sihteeri\nsäikähtää.) Mitä se tähän asiaan kuuluu! Ellette te pysy asiassa niin\nminä sakotan teitä oikeuden pilkkaamisesta. Ei tässä ole aikaa\nkuunnella typeriä juttuja kaiken maailman asioista.\n\n_Pakarinen_. Se on niät sillä lailla, korkia oikeus, että sitten kun\nminä sain syöneeks', niin keitätin emännällä vehnäskahvit; -- se kuuluu\nse emäntä olevan sen Hepojoinpoloven Mikko Låks'-vainoon sisaren poijan\ntyttö, -- niin, ja sitten kahvin juotua panin tuasj' kopperin aisoin ja\nläksin ajamaan kottiin päin, ja justiisa kun olin piäsemässä Honkamäin\npiälle, niin tämä Mäkäräinen tulloo vastaan säkki selässä ja säkistä\nkuulu lampaanvuonan miäkiminen.\n\n_Mikko Mäkäräinen_. Ouppas tok' valehtelemata, enhän minä...\n\n_Tuomari_. Vaiti, Pakarisella on puheenvuoro.\n\n_Pakarinen_ (Mäkäräiselle.) Kah, enkä valehtele! Vaikka minä en ollu\noikein sinua tuntee, kun olj' niin hiivatin pimmee. Vasta sivute\npiästyvän' astu piähän', jotta sehän tais' ollakkii Petäjäharjun\nLois-Mikko: mistähän se lie vuonnoo säkissä hilanna? Enkä ennen kun\nvasta huommesuamuna hoksasin, jotta missees se meijän vuonnalammas on,\nkun ei näykkään karsinassa. Kysyin Riikalta, että \"missees se meijän\nvuonna on, kun ei ou karsinassa?\", niin se sanoi, että \"en tiijä, jos\nlie karanna mehtään, vai lienevät varastaneet.\" Vuan minä en oikein\nottanna sitä uskooksen', että lammas on niin kova hyppeejä, jotta\npiäsöö karkoomaan niin korkeesta aituuksesta, ja olj' se tok' siks'\nlihavakkii, etteihän tuon ois' luullut sopineen aijanraustakaan\nmänemään; vai lie juutas pakkautunna oksanreijästä...\n\n    (Naurahtaa.)\n\n_Mäkäräinen_. Elekee uskoo sitä, korkee oikeus, se peijuon'\nvalehtelloo...\n\n_Tuomari_. Suu kiinni! Puhukaa sitten kun kysytään. (Pakariselle.) Te\nsyytätte siis Mäkäräistä lampaan vuonnan varastamisesta?\n\n_Pakarinen_. Niin, niin, aivan niin, vuonnan varastamisesta. Se\nruojahan sen vei.\n\n_Mäkäräinen_. Ja nyt sinä elä valehtele! Minä en ou sun lammastas'\nvarastanna, en, vaikka...\n\n_Tuomari_ (Kiivastuneena.) Jos Mäkäräinen ei ole hiljaa, annan minä\nsakkoa! (Pakariselle.) Oletteko te varma siitä, että se oli Mikko\nMäkäräinen, joka tuli vastaanne tiellä?\n\n_Pakarinen_. Kyllä se ei ollut kukkaa muu ristitty kuin justiisa tuo\nMikko (Osoittaa sormellaan Mäkäräistä); tunsinhan minä sen jo käynnin\ntyylistäi, vaikka ollii pimmee...\n\n_Tuomari_. Näittekö myöskin, että hänellä oli vuona säkissä?\n\n_Pakarinen_. Enhän minä miten vuonnoo säkin sissään nähny, mutt minä\nkuulin kun se siellä miäki.\n\n_Tuomari_. Voitteko te millään todistaa, että se oli juuri teidän\nvuonanne.\n\n_Pakarinen_. No jo tok': se miäki ihan samallalailla kuin meijän vuonna\nsilloin, kun akka ei jouvuta sille ruokoo oikeella aikoo.\n\n_Tuomari_. Eikö ole pätevämpiä todistuksia?\n\n_Pakarinen_. On siellä tuolla porstuvassa Alaspihan piika Heta\nHeikkinen ja Monninmäin renkipoika Kalle Holopainen; kyllä ne nekkii\ntoistaa...\n\n_Tuomari_. Jaha, jaha. (Mäkäräiselle.) Nyt on Mäkäräisen vuoro puhua.\nMitä sanotte puolustukseksenne?\n\n_Mäkäräinen_. Minä sanon, että en ou varastanna sitä vuonnoo.\n\n_Pakarinen_ (Ääneen itsekseen.) Kato tuota kun laski emävalleen\nkaulastaan!\n\n_Tuomari_. No, mistä sitten kuletitte sitä vuonaa, jonka kanssa tulitte\nPakarista vastaan tiellä?\n\n_Mäkäräinen_. Sieltähän minä sitä toin kylältä... tuolta... niin...\nmutt' en minä sitä varastanna.\n\n_Tuomari_ (Tuskastuneena.) No, eikö tästä asiasta ala tulla selvää!?\nKonstaapeli, kutsukaa todistajat Heta Heikkinen ja Kalle Holopainen\nsisälle. (Konstaapeli kutsuu.)\n\n    (Heta ja Kalle tulevat.)\n\n_Tuomari_ (Kysyy asianomaisilta.) Onko mitään esteitä todistajia\nvastaan?\n\n_Pakarinen_. Ei pitäisi olla.\n\n_Mikko Mäkäräinen_. Ei ole esteitä, ei.\n\n_Tuomari_ (Kysyy lautamiehiltä.) Ovatkos nämä todistajat hyvämaineisia?\n\n_Lautamiehet_. Kyllä ne ovat hyvämaineisia.\n\n_Tuomari_ (Aukaisee pöydännurkalla olevan raamatun.) No, käykää sitten\nvalalle.\n\n_Mikko Mäkäräinen_. Herra korkea oikeus! En minä vuoji valloo\ntehtäväks', uskoohan sen muutennii, jos hyö niät mitä voisivat mukamas'\ntoistaa.\n\n_Tuomari_. Vaatiikos päällekantaja valaa?\n\n_Pekka Pakarinen_. Kyllähän se suattais' olla hyvä, jos tekis' valan...\n-- mutt' samahan se on, olokoon minunkii puoleltan semmosennaan.\nSanokoon vuan iliman valata mitä hyö tietävät.\n\n_Tuomari_ (Panee raamatun kiinni.) No, mitä nyt sitten Holopainen\ntietää Pakarisen ja Mäkäräisen juttuun?\n\n_Kalle Holopainen_ (Tyhmän näköisenä.) Minä tahon kulujan kolome\nmarkkoo, kun tänne on pitkänlainen matkakii...\n\n_Tuomari_. Mitä puhetta se on? -- Mitä tiedätte todistaa tähän juttuun?\nSiitä on nyt kysymys.\n\n_Holopainen_. Ahaa! -- Tiijähhän minä tähän paljonnii, mutt' sitä minä\nvuan, että se meijän talon isäntä, joka on aikonaan ollut kova\nriitamies, neuvoi minua ensikertalaista kottoo lähtiissä, jotta\n\"muistahan tahtoja kulujas' jalakavaivoistas'; ne ei maksa tahtomatta.\"\n\n_Tuomari_. Tekin jaarittelette puuta heinää. Vastatkaa: näittekö Mikko\nMäkäräisen varastavan Pekka Pakarisen lampaanvuonan?\n\n_Holopainen_. En minä ou nähny ihan varastavan, vuan kyllä näin kun\nMäkäräinen tul' minuvai vastaan säkki selässä, josta kuului miäkiminen.\n\n_Tuomari_. Missä ja milloin se tapahtui?\n\n_Holopainen_. Se tapahtui sinä pyhäiltana, kun Jännejoilla olj'\niltamat, jonne myökii oltiin mänössä.\n\n_Tuomari_. Kenen kanssa olitte menossa? Näkikö toverinnekin sen?\n\n_Holopainen_. En tiljä liekkö tua Heta (viittaa häneen) säkin läpi\nihteensä vuonnoo nähnyt, vuan kyllä kait sekin on sen miäkimisen\nkuullut.\n\n_Heta Heikkinen_. Näinhän minä, kun se potki säkissä ja miäkimisen\nkuulin kanssa.\n\n_Tuomari_. Jaa, te olitte siis Holopaisen mukana. Ehkä voitte myös\ntodistaa, että se mies, joka tuli teitä vastaan tiellä, oli Mäkäräinen?\n\n_Heta Heikkinen_. Kyllä se tais' varmaan olla, -- herra korkee oikeus,\ntunsinhan minä sen iänestäkii.\n\n_Tuomari_. Äänestäkö? Hän sanoi, siis jotain?\n\n_Heta Heikkinen_. Sanoi se \"hyvän illan\", ei muuta.\n\n_Holopainen_. Niin, ja minä kysyin vielä, että \"mistees\" sitä pätiä\nhilataan, vuan siihen se ei ennee virkkanna mittää, män' vuan mänöjään.\n\n_Tuomari_. Jaha, jaha, hyvä on. Astukaa molemmat odotushuoneeseen.\n\n_Heta Heikkinen_. Herra korkee oikeus! Minäkii tahtosin\nvierasmiespalakkani.\n\n_Tuomari_. Juu, juu. Sihteeri, merkitkää maksettavaksi...\n\n    (Heta ja Kalle poistuvat.)\n\n_Tuomari_. Konstaapeli, kutsukaapas päällekantajan vaimo Riikka\nPakarinen kuulusteltavaksi.\n\n_Konstaapeli_ (Ovelta.) Riikka Pakarinen! Sisään.\n\n_Riikka Pakarinen_ (Tulee ja niiaa.) Hyvee päivee. (Vilkuu hätäisesti\nympärilleen.)\n\n_Tuomari_. Päivää. Oletteko te Pekka Pakarisen vaimo?\n\n_Riikka_. Se onnetonhan minä olen.\n\n_Tuomari_. Jaha. -- Kuten tiedätte, syyttää miehenne Mäkäräistä\nlampaanvuonan varkaudesta, mutta tämä puolestaan kieltää syyllisyytensä\ntähän rikokseen. Tietäisittekö te mitään asiata valaisevaa?\n\n_Riikka_. Tiijän minä; tuo Mikkohan sen vuonnan vei.\n\n_Tuomari_. Mistä te sen tiedätte? Todistakaa!\n\n_Riikka_. Siitä kun se Mikko otti sen sieltä karsinasta navetasta.\n\n_Tuomari_. Ei se ole mikään todistus. Vai näittekö hänen ottavan?\n\n_Riikka_. Hyvä ihme... näinhän minä hyvinnii... -- (itsekseen.)... ai,\nnyt taisin erehtyä sanomaan...\n\n_Tuomari_. Jaha, te näitte siis syytetyn varastavan vuonan. Mutta miksi\nsitten miehellenne olitte sanonut, ettette tiedä, minne se oli\nkadonnut? Kuinka tämä on käsitettävä?\n\n_Riikka_ (Hätäytyneenä itsekseen.) Voi minua kurjoo... Eikös tuo ukon\nkutale, pakanakka ou niät huostanna tiällä kaikki ja nyt tulloo ilimi\nkaikki koko heilameina; voi, voi!\n\n_Tuomari_. Mitä te sanotte? Puhukaa kovempaa.\n\n_Riikka_ (Itkien.) Voi, hyvä herrastuomar', minähän sen vuonnan Mikolle\nannonnii. Ei se ou sitä varkain ottanna, ui, ui...\n\n_Tuomari_ (Hämmästyen.) Mitä ihmettä! Tekö annoitte vuonan\nMäkäräiselle? No, jopa nyt jotakin! Ja minkätähden!\n\n_Riikka_ (Itkeä tihertäen.) ... ku... kun... se antoi -- kahvin\nryöniä... ja kilon sokuria siitä eistä...!\n\n_Tuomari_ (Ankarasti.) Jaahah, vai niin. Te siis miehenne tietämättä\ntuhlaatte pesän yhteistä omaisuutta!\n\n_Riikka_ (Yhä itkien.) Voi, voi, linnaanko minut viijään, voi herra\nihme...?!\n\n_Tuomari_ (Mäkäräiselle.) Onko asia niin kuin tämä vaimo sanoi?\n\n_Mäkäräinen_. Kyllä se on niin, herra korkee oikeus. Kyllä se anto\nminulle sen vuonnan, että minä siitä eistä toisin hänelle kauppiaasta\n2 killoo kahvia ja muutaman kilon sokuria, kun tämä olj' semmoisessa\nkahvintuskassa, ettei ois' pysynnä pärevasussakkaa, jos minä en ois'\nsitä siitä kiipelistä pelastanna. Hän sanoi niät mulle, että kun Pekka\nmännöö ens' lauvantaina kaupuntiin potatin myöntiin, niin osta sinä\nsill'aikoo kahvia ja vähä sokerijakii ja tuo ne mulle, niin minä annan\nsulle siitä hyvästä pienen lampaanvuonnan ja sanon ukolle sen karanneen\ntahi että se on varastettu. Se ukko, ruoja, kun ei osta tarpeeks' asti\nkahvia, eikä anna minullekkaan rahhoo, että saisin ostoo itekään ja\nettä saisin kuhtuva ies jonkun kerran nuapurmökkijen eukkoja meillennii\nsananharjotuksiin ja Siijoonin virsiä veisoomaan. Niin sanoi.\n\n_Tuomari_ (Riikalle.) Onko tämä totta?\n\n_Riikka_. Tottapa tuo lienöön, totta. (Itkeä tihertää.)\n\n_Tuomari_ (Pekka Pakariselle.) Kuten kuulitte, tunnusti vaimonne\nantaneensa vapaaehtoisesti vuonan Mäkäräiselle, joten siis haasteenne\nvarkaudesta häntä vastaan on aiheeton.\n\n_Mäkäräinen_. Niin, ja minä vuajin Pakariselle eisvastuuta viärästä\nilimiannosta.\n\n_Tuomari_. Mitä joutavia, ei maksa vaivaa ruveta edelleen riitelemään.\n\n_Pakarinen_ (Vimmastuneena Riikalle.) Kuuleppas, si semmostako\npeukalopeliä sinä pelloottii välttää, häh kyllä minä sulle näytän, juu\nsenkin... (Repii Riikkaa tukasta.)\n\n_Tuomari_. So, so, so, vähemmällä, hiljaa, hiljaa!\n\n_Lautamiehet_. Hiljaa, hiljaa!\n\n_Konstaapeli_. (Hyökkää rauhoittamaan Pakarista.) Tyst', ei oikeudessa\nsaa tapella, pois kynnet tukasta!\n\n_Riikka_ (Itkien ääneen.) Voi, voi, vielä sinä peto tulet repimään, kun\net ensin anna kahvirahhoo... voi, voi...\n\n_Tuomari_. Hiljaa! Nyt otetaan lyhyt loma päätöksen harkitsemista\nvarten. Asialliset poistukoot siksi aikaa istuntohuoneesta.\n\n    (Riikka, Pekka ja Mikko poistuvat, jonka jälkeen tuomari\n    heittäytyy selkäkenoon tuolillaan haukotellen ja venytellen.)\n\n_Tuomari_. No, mitäs lautakunta arvelee tästä \"sopasta\"?\n\n    (Lautamiehet naureskelevat ja väliin venyttelevät.)\n\n_1:n lautamies_. Soma juttu. Kyllä se on tuo kahvi herkkua akkain\nmielestä.\n\n_2:n lautamies_. Soma juttu, kerrassaan soma... Mitä tuon kanssa olisi\ntehtävä?\n\n_3:s lautamies_. Kaikenlaisista asioista sitä lähdetäänkin riitasille.\nParasta kun kuitataan tuollainen juttu \"vellin kanssa vastakkain\".\n\n_4:s lautamies_. Sitä minäkin.\n\n_5:s lautamies_. Samoin minä. Saakoot \"nahkan\".\n\n_1:n lautamies_. Kyllä passaa!\n\n_2:n lautamies_. Hyvin kyllä minunkin puolestani.\n\n_Tuomari_. Niin, kumotaan vaan kanne ja kulut kuitataan asianomaisten\nkesken.\n\n    (Kirjuri alkaa kirjoittaa päätöstä supatellen tuomarin kanssa.)\n\n_1:n lautamies_. Ahaa, mutta eikös se Mäkäräinen vaatinut eisvastuuta\nPakariselle väärästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta?\n\n_Tuomari_. Mainitsihan se siitä, mutta minun mielestäni olisi\nPakarisellakin ihan yhtä hyvä syy vaatia sitä samaa. Sen tähden on\nparasta kun annetaan \"nahka\" tällaisesta roskajutusta.\n\n_2:n lautamies_. Kyllä se on parasta.\n\n_3:s lautamies_. Ja saahan se Pakarinen tarpeeksi \"oppirahoja\" maksaa,\nkun sen suoritettavaksi tulevat vierastenmiesten palkkiot ja\nprotokollarahat.\n\n_4:s lautamies_. Siinä on tarpeeksi \"sakkoa\".\n\n_5:s lautamies_. On kyllä köyhälle miehelle.\n\n_Tuomari_. No, niin, nyt on päätös valmis. (Ottaa paperin kirjurin\nedestä.) Konstaapeli, kutsukaa asianomaiset päätöstä kuulemaan.\n\n_Konstaapeli_ (Huutaa ovelta eteiseen.) Hei, tulkaapa nyt tuomiolle!\n\n    (Pekka, Mikko, Riikka, Heta ja Kalle tulevat.)\n\n_Kalle Holopainen_ (Ilvehtien tullessaan viimeisenä Hetan selän takana,\nnykien tätä letistä.) Hei Hakkaraisen pojat juomaan pulituuria!\n\n_Heta_. Eläs, eläs.\n\n_Konstaapeli_.  Siivolla, siivolla.\n\n_Tuomari_ (Lukee virallisella äänellä.) \"Kihlakunnan oikeus on ottanut\ntämän asian harkittavakseen, mutta koska päällekantaja ei ole voinut\nkannettansa todistaa, niin kanne kumotaan ja asianlaatuun katsoen\nkuitataan kulungit asianomaisten kesken, minkä ohella kantaja\nvelvoitetaan suorittamaan molemmille todistajille palkkiota 3 markkaa\nsekä tämän pöytäkirjan lyhennysotteen lunastuksesta ja muista\nkulungeista aiheutuneet menot.\" -- Saatte astua ulos.\n\n    (Tuomari kokoilee papereitaan pöydältä, lautamiehet\n    naurahtelevat ja kuiskailevat keskenään.)\n\n_Riikka_ (Pakariselle.) Semmoista se on, kun et antanna tarpeeks' asti\nrahhoo kahviin, onko nyt parempi pulittoo kukkarostas kymmeniä markkoja\noikeuskuluja. Kyllä minä sulta monta kertoo ruikutin, mutt' et ollut\nkuulevinaskaan sitä puhetta... (Itkuun pillahtaen.) Voi, voi, Pekka,\nnuin se nyt käv', -- se on kaikki sinun syytäs, mokoma tupakkaturpa!...\n\n_Pekka_ (Hyökkää Riikan kimppuun.) Tukitko turpas', akka, vai annanko\nsulle vasten höskyäs'... vielä sinä siinä...\n\n    (Pieksää Riikkaa; konstaapeli ja lautamiehet rientävät asettamaan.)\n\n_Tuomari_ (Lyöden nyrkkiä pöytään.) Jos ette ole siivolla niin minä\nsakotan teitä! Menkää ulos tappelemaan.\n\n_Konstaapeli_. Hiljaa, hiljaa! Pääsettekö pellolle riitelemään.\n\n    (Väki alkaa poistua tuvasta.)\n\n_Mikko Mäkäräinen_ (Kiellosta välittämättä kiihtyneenä ulos mennessään\npuiden nyrkkiään aivan Pakarisen nenän edessä.) Ja sinä, kanalja, sinä\nherjasit minua rosvoks', vaikka oma akkas' varastikkii ja sitten syytät\nsiitä kunnijallisia immeisiä. Kyllä minä sulle näytän...\n\n    (Hyökkää käsiksi.)\n\n_Pekka Pakarinen_ (Vastustellen.) Eläpäs piälle tule, ou vaikka kuinnii\nkunniallinen! (Puuhkaa Mikon erilleen itsestään.) Pysy erilläs' piru\nristitystä!\n\n    (Joukko -- muut paitsi tuomari, sihteeri, lautamiehet ja\n    konstaapeli -- poistuvat verkalleen tuvasta.)\n\n_1:n lautamies_ (Toisille, väen poistuttua.) Olipa se sakia! -- Kaikkea\nse \"kahvikulta\" aikaansaa!\n\n    (Kaikki nauravat.)\n\n-- Väliverho. --\n\n\n\n"]