[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fftzMcA0UJoD4lcti24P1CfWpmuRMSGOqC7XHXcmiNEw":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2404,"Runoja","Nuormaa, Severi",1865,1924,"2404-nuormaa-severi-runoja","2404__Nuormaa_Severi__Runoja","Uusi sarja","runous",[],[],"fi",1900,null,6541,37158,false,13099,[23],"Finnish poetry -- 20th century",[25],"Poetry","\"Runoja\" by Aaro Hellaakoski is a collection of poems written in the early 20th century, specifically in 1916. This literary work encapsulates various themes related to nature, love, and human emotions, often intertwining personal reflections with broader existential musings. The collection showcases Hellaakoski's mastery in using vivid imagery and expressive language, a hallmark of early modernist poetry.  The poems in \"Runoja\" delve into a range of experiences and sentiments, featuring motifs of longing, the passage of seasons, and the complexity of human relationships. For instance, the poem \"Kaipuumme\" expresses a deep sense of yearning, comparing it to various natural forces, while \"Tuhlaajapoika\" reflects on the theme of squandering one's life in pursuit of freedom rather than material wealth. Through recurring symbols such as the moon, the changing seasons, and elements of Finnish nature, Hellaakoski invites readers to explore both personal and collective experiences, resonating with feelings of nostalgia and existential contemplation. The collection is rich in lyrical beauty and emotional depth, making it a significant contribution to Finnish literature. (This is an automatically generated summary.)",[],556,"Viiteen osaan jaettu runokokoelma sisältää yhteiskunnallisia ja kantaaottavia runoja sekä lyyrisiä kuvauksia luonnosta ja rakkaudesta. Teoksessa on myös omistusrunoja muun muassa Zachris Topeliukselle ja Juhani Aholle sekä jouluaiheisia tekstejä.","Severi Nuormaan 'Runoja' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2404. E-kirja\non public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta\nmitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","RUNOJA\n\nUusi sarja\n\n\nKirj.\n\nSEVERI NYMAN [Severi Nuormaa]\n\n\n\n\n\nTampereella,\nWesanderin Kirjakauppa,\n1900.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nI.\n\nMaailman Golgatalla.\nLaiva merellä.\nLaki.\nItätuulessa.\nRevontulet.\nHengen vapaus, I-III.\nTampereen työväenopistolaisten marssi.\nZiion.\nSuomalaisen Kirjallisuuden Seuran talossa.\nSuomen laulu.\nNyt valitkaa.\n\nII.\n\nZ. Topeliukselle.\nJuhani Aho.\nVanha mökki.\nToivioretki.\nKäynti Viktor Rydbergin luona.\n\nIII.\n\nKesämuistoja, 1-6:\n  Ann' mennä, tyttö, sen venhon vaan.\n  Käyt sylihini.\n  Mun valkolumpeeni virkenee.\n  Sinä olet kuin kukka nukkuva.\n  Tule tänne vielä mun luoksein.\n  Me sousimme kerran.\nSin' olit lapsuuteni Kaarin kaunis.\nEdelweiss.\nKaksi kukkavihkoa.\nUudessa purressa.\nRuskeatukkani.\n\nIV.\n\nJoulu-yö.\nJoululaulu.\nUuden vuoden ajatuksia.\nEtsinnässä.\nElämä.\nKansan vainoa.\nItämaille.\n\nV.\n\nPakkastoiveita.\nEräälle maailman parantajalle.\nRitariaikaan.\nJos mull' olis Buddhan viisaus.\nPojalleni.\nKuin hiipuva hiilos tummentuu.\nKukkia.\nRikas mies.\nOpriksella.\nAleksanterin patsaalla.\nInteger vitae.\n\nLoviattaren lapset, I-IX.\n\n\n\n      Din moders namn det, o yngling, är\n      Det käraste bland de kära.\n      Hon gaf dig lifvet; hon det begär;\n      Se, dagen slocknar; -- o yngling, svär\n      Att skydda din moders ära!\n\n                           _Z. Topelius._\n\n\n\n\n\n\nI.\n\n\n\n\n\nMAAILMAN GOLGATALLA.\n\n\n    Niin liki kuin suinkin sun suuruuttas\n    He tahtovat heitänsä nostaa.\n    Ja sun valtas ja voimas ja kunnias\n    He tahtovat kullalla ostaa.\n    Ja Jumalan armoa julistain\n    He kulkevat maita ja merta,\n    Mut sun armos he mittovat miekoin vain,\n    Ja tiensä tihkuvat verta.\n\n    Ja orjainsa lyömistä tiilistä\n    He pystytit templit ja pylväät,\n    Ja kulta- ja hopeahelyillä\n    He peittivät alttarit ylväät.\n    Ja he panivat papit ja tuohukset\n    Sun nimeäs vartioimaan,\n    Ja kirkon kirot ja autodafet,\n    Ja käskivät kellot soimaan.\n\n    Mut oman valtansa vartiaks\n    He alttarin ylle sun naulaa.\n    Ja ne hymnit Herran kunniaks\n    Ne itsellensä he laulaa.\n    Ja kansat on yhtynyt kuoroihin:\n    \"Tiet, portit laveiksi luokaat!\"\n    Mut kultaristillä alttarin\n    Sinä värjyt ja huudat ja huokaat.\n\n    Ja ma näen sun surusi kyyneleen\n    Läpi juhlasuitsujen sauhun,\n    Ja mä kuulen sun äänesi sortuneen\n    Yli Kyyrie eleeson-pauhun:\n    \"Oi isäni, miks ylenannoitkaan\n    Minut maailman Golgatalle,\n    Vuostuhanten tuskaan ja kuolemaan,\n    Ja pilkan ja pistojen alle!\"\n\n\n\n\nLAIVA MERELLÄ.\n\n\n    Kas laiva seilaa\n    Tuoll' ulappaa!\n    Sen silkopinnassa\n    Ylväsnä peilaa\n    Mastoa ylhää,\n    Rautarunkoa,\n    Kanuunaa.\n\n    Meren vapaan, laajan\n    Se alleen sortaa,\n    Ja sen kalvon kirkkaan\n    Sen keula murtaa.\n    Ja kuohinat alta\n    Pisarten miljoonain\n    Ne on kulkijan kunniasoittoja vain,\n    Ja ne tunnustaa\n    Majesteettia laivan\n    Ja mastoa ylhää,\n    Rautarunkoa,\n    Kanuunaa.\n\n    Ja laivan, laivan on valta!\n    Mut malta --\n\n    Käy henkäys ilmassa vienoinen,\n    Se on Jumalan vapaa tuuli.\n    Ja meressä pisara pienoinen\n    Sen tuulosenkuiskeen kuuli.\n    Ja pisarat sadat sen kuulevat,\n    Ja ne miljoonat.\n    Ja värähdys ulappain pintain\n    Se on värähdys pisarten rintain.\n\n    Ja laiva se kotkana uljasna kiitää,\n    Meret laajat tallaa,\n    Meret vapaat, laajat ja kummat.\n    Ulapan päällä se leikiten liitää,\n    Aaltoset sortuvat allaan,\n    Aaltoset taajat ja tummat.\n\n    Mut taivahan tuulet tuiskii,\n    Ne aaltojen korvahan kuiskii:\n    Vapaista merten ja ilmojen ääristä,\n    Vapahan, vapahan ylhistä määristä,\n    Ett' on vapahan valta, voima,\n    Jumalan antama, aateloima...\n\n    Ja aallot ne vinhasti värjähtää,\n    Ja ulappa se yrmyy ja ärjähtää,\n    Ja meri kuohuu ja kiehuu.\n    Ja pisarat pienoiset, miljoonat\n    Ne vaahtivuorina hyrskyilee,\n    Ne syvärit halkovat huimaavat,\n    Ja ne tähtiä kohti tyrskyilee.\n\n    Ja laivaa ne lastuna kiikuttaa,\n    Jok' aaltoset alleen sorsi,\n    Sen rautaiset liitot ne liikuttaa,\n    Ja sen mastot on niinkuin korsi\n    Ja sen sortajan ylvään\n    Ne yltään heittää,\n    Ja sen hylkynä pohjaan peittää.\n\n\n\n\nLAKI.\n\n\n    Siit' asti kuin Siinailla vapisi maa,\n    Löi tulta ja suitsui sauhu,\n    Kuin, kuullessa Herran pasuunaa,\n    Koko kansan valtasi kauhu --\n    Siit' asti kuin Israel siirrettiin\n    Pois orjasta vapahaksi,\n    Kuin oikeus ohjaks piirrettiin\n    Ja laki langettajaksi --\n\n    Siit' asti se oikeus väkevä on\n    Yhä vielä, kuin salama Siinain,\n    Ja laki on muuri murtumaton,\n    Yli miekkojen, tykkein ja miinain.\n    Siks vielä sen, ken sitä vilpistää,\n    Se Herran voimana kostaa,\n    Ja sortajan keihäät kilpistää\n    Ja sorretun pystyyn nostaa.\n\n\n\n\nITÄTUULESSA.\n\n\n    Täm' on isojen vihojen vaikea maa,\n    Tämä Suomen ranta rukka,\n    Täm' on tuhanten surujen tuttu maa,\n    Täm' on syksyn surkea kukka.\n    Miks vaalisin kukkaani värjyävää,\n    Kait kohta sen hyytävi halla?\n    Kait pian se jo kylmänä kimmeltää\n    Sen tulevan talven alla.\n\n    Vain Luojani tiesi ne viljavat veet,\n    Ne, joilla sen kostutin juuret,\n    Ne hurmevirrat, ne kyyneleet,\n    Ja ne hikihelmeni suuret;\n    Sadat kerrat jo sentän sen kylmäsi jää,\n    Ja sen turmeli valkeat vainon,\n    Miks vaalisin kukkaani värjyävää,\n    Suon kuolla jo kukkani ainon.\n\n    Ei, ei! Se ei kuolla, ei kylmetä saa,\n    Ei jouda se koskaan hukkaan!\n    Niin kallis on kansalle syntymämaa,\n    Se on suostunut surujen kukkaan.\n    Minä valvatan vieläkin vienoistain,\n    Siks kun mulla sykkivi rinta,\n    Ja mä varjelen maatani mairettain,\n    Jos henkeni ois sen hinta.\n\n    Mit' on kylvänyt runsas rakkauten',\n    Se vihanko viimoja horjuis?\n    Se horjuisko valtoja vääryyden,\n    Sit' eiköpä totuus torjuis?\n    Käy tänne vain vihan, valheen mies,\n    On turhat sun tahratut kalpas,\n    On tuttuja meillä sun tummat ties,\n    Ja portill' on vartio valpas!\n\n    Sä päällemme peikot nostaos vain,\n    Joka polvulle pankosi ansa,\n    Ja hylkiöt kullalla ostaos vain, --\n    Jää jäljelle Suomen kansa.\n    Kysy, mit' on sen laki ja oikeus,\n    Ja mihin se hintahan myödään,\n    Jok' ainoa mies on Vibelius,\n    Kas' jäykkänä kirjahan lyödään:\n\n    Se on ollut se yksi ja ainoa,\n    Joka tuonut on tuskissa hoivon,\n    Se on ollut se yksi ja ainoa,\n    Johon onnettuudessa toivon.\n    Se on ollut aarteeni arvokkain,\n    Sit' ei saa tallata jaloin!\n    Se on annettu armona Jumalain,\n    Se on vannottu keisarivaloin!\n\n    Ei uhkaas se säiky, ei sorrantaas,\n    Ja jos hetkeks sen herpoisi valta,\n    Kuin Feeniks lintu se nousisi taas\n    Ihan turmankin tuhkien alta.\n    Se on Vestani kallis, mi valvonut on\n    Mun kansani hengen tulta,\n    Se on koskematon, se on kuolematon,\n    Voi, ken sitä ryöstäis multa.\n\n    Kevättoivon ken Suomesta sammuttais\n    Ja kansalta onnen uskon?\n    Ken päivyen taivolta riistää tais\n    Ja pilven rannalta ruskon?\n    Mun kansani kevät se kajastaa,\n    Se on uskoni varma ja vakaa,\n    Ja jos talvi nyt tuimana tuivertaa,\n    Se on tuleva talven takaa.\n\n    Ma jo auteret armaat siinnossa nään,\n    Ja virtojen vuolahat välkyt;\n    Kotirantojen koivut on vihreissään,\n    Ja mä kuulen jo lintujen helkyt!\n    Ja se kansani kevät se kaunis on,\n    Sen on siivillä siunaus Herran.\n    Ja se kevät on lämmin ja loppumaton,\n    Ja se kevät on koittava kerran.\n\n\n\n\nREVONTULET\n\n\n[Kokoelmasta \"Kotoisilla rannoilla\", hiukan muutettuna.]\n\n\n    On päivä poissa, ei hohda hanki,\n    Ja yöhyt uhkavi Pohjolaa,\n    Ja vait on järvi ja virta vanki,\n    Ja yllä pakkanen paukkuaa.\n    Mut kohta öisessä sankeassa\n    Jo taasen taivolla salamoi,\n    Ja päivä uusi on alkamassa,\n    Ja koittamassa on uusi koi.\n\n    Kas kuin jo loistavat pohjan pielet,\n    Ja taivas kaarena kirkastuu!\n    Ja tuolla, katsohan, valokielet\n    Jo halki taivahan viskouu!\n    On niinkuin taistoa tulten julmaa\n    Tai valomerten tää myrsky ois,\n    Kun liekin leiskuvin pohja huimaa,\n    Ja päiv' on kirkas ja yö on pois!\n\n    Kuin Noan aikoina taivahalle\n    Sai Luoja kaarensa korkean,\n    Ettei hän vast'edes vetten alle\n    Hukuta kansoja kuolemaan,\n    Niin meill' on merkkinä pohjan puolla,\n    Kun tulet ilmoissa öiset lyö,\n    Ettei oo Suomenkaan suotu kuolla,\n    Vaikk' uhkais kylmä ja uhkais yö.\n\n\n\n\nHENGEN VAPAUS.\n\n\n\n    I.\n\n    Jos teräskahlein raskain ruumiin kietois,\n    Ja alppein hurjain alle orjan hautais,\n    Ja vuoren ylle vangin vartioksi\n    Ois' asetettu Rooman armeijoita --\n\n    Niin kauvemma kuin kantais kotkain siivet,\n    Ja loitomma kuin loistais tähtitarhat,\n    Ja ylemmä kuin riittäis ääretyyttä,\n    Sen vuoren alta nousisi orjan aatos.\n\n\n    II.\n\n    On ihmishenki vapaa sukujaan,\n    Ja siks ei siedä painoa kahlehen halvan.\n    Ja kukin yhtä hengen on aateliaan,\n    Vaikk' yks on ritar' auran ja toinen kalvan.\n\n    Ja hengen oma yksin on ikuisuus,\n    Siks ei sitä sammuta sortajan miekka.\n    Se tuhat vuotten vanhana aina on uus,\n    Vaikk' kaikki muu on haihtuva niinkuin hiekka.\n\n    Mut vapaus ja aateli velvoittaa,\n    Ja ikuisuuden-aatteess' on tarkoitustaan.\n    Siks hengen määr' on päin yhä korkeampaa!\n    Ja aatos ei saa maatua multaan mustaan.\n\n    Ja hengen mailla heimous yhdistää,\n    Ja valon maill' on vallassa veljeys-aate.\n    Siks katso kumi veljeä, ystävää,\n    Jos sarkanuttu yll' on tai purppuravaate.\n\n    Ja miss' on orja ainehen kahleissaan,\n    Tai taisteluissa sortunut nukkumass' untaan,\n    Sa avuks riennä veljenä holhoamaan\n    Ja saata valon, vapauden valtakuntaan!\n\n\n    III.\n\n    Näet, ihmishengen vapauden valtakunta\n    Se taisteluist' on nouseva vasta.\n    Mut useat on uupuneina nukkuneet,\n    Ja sadat ovat sotateillä hukkuneet,\n    Ja tuhat on orpolasta.\n\n    On tuhatmäärät turvatonta orpolasta\n    Ja osatont', onnetonta.\n    Te veljenkättä vaimeloisen antakaa,\n    Ja pimeähän valoa kantakaa,\n    On pimeätä pirttiä monta!\n\n    On pimeätä, valotonta pirttiä monta,\n    Ja rintaa turtumillaan.\n    Te lämpöä luomahan rientäkää,\n    Ja lemmettömän elontietä lientäkää,\n    He kostavat siunauksillaan.\n\n    He kostavat hyväntyön siunauksillaan,\n    He kostavat töin sekä toimin.\n    He kostavat tahdoin tarmennein\n    Ja katsehin kirkkahin, varmennein,\n    Ja vapaan hengen voimin.\n\n\n\n\n\nTAMPEREEN TYÖVÄENOPISTOLAISTEN MARSSI.\n\n\n    Työ Suomen hyväks uhratkaamme,\n    Kaikki työhön, taistohon!\n    Siinä, miss' on onni maamme,\n    Siinä meidän onni on.\n    Kiistamieliin meill' ei aikaa,\n    Kas kuin päivä kiiruhtaa!\n    Kuule, kuinka huudot kaikaa:\n    Työhön, työhön koko maa!\n\n    Yks halla-yö voi viljat kaataa,\n    Tai voi tulla turma muu!\n    Nyt on tarvis kaikkein raataa,\n    Työssä voima vahvistuu.\n    Kiistamieliin meill' ei aikaa,\n    Rivit tarkoin sulkekaa!\n    Kuule, kuinka huudot kaikaa:\n    Työhön, työhön koko maa!\n\n    Luo työssä silmät taivaan puoleen,\n    Sielt' on valo, vapaus,\n    Sielt' on armot tulleet huoleen,\n    Sielt' on työssä siunaus.\n    Kiistamieliin meill' ei aikaa,\n    Työ on kansan kunniaa!\n    Kuule, kuinka huudot kaikaa:\n    Työhön, työhön koko maa!\n\n\n\n\nZIION.\n\n\n(Aihe v:lta 586 e.Kr.)\n\n    Tytär Ziionin kaunis suree niin,\n    Sen on suistunut uljas muuri.\n    Laki Herran templissä tallattiin,\n    Sen tallasi Baabel suuri.\n\n    Tiet, portit Ziionin ikävöi,\n    Ken juhlille enää kulkee?\n    Sen palmuinkantajat Baabel löi,\n    Sen portteja Baabel sulkee.\n\n    Yli yötä hän itkee niin katkeraan\n    Sen kaupungin ulkopuolla.\n    He sortivat Ziionin, syntymämaan,\n    Tekis itsekin mieli jo kuolla.\n\n    Ei Ziionin tarhoissa tanssia näy;\n    Päämiehet on verrattu peuraan,\n    Jok' ei laidunta löydä, vaan harhaan käy,\n    Jonk' on juoksu kuin vainotun teuraan.\n\n    Te ohitse käyvät, katsokaa!\n    Tää eikö koske jo teihin,\n    Kun pakanat templiä saastuttaa\n    Ja kajoo kanteleihin?\n\n    He koskevat kansani pyhimpään,\n    Kalut kallihit vievät he meiltä,\n    Ne jotk' ovat Ziionin yksinään,\n    Ja Herra on kieltänyt heiltä.\n\n    He ryöstit mun parhaat poikani pois,\n    Pojat Ziionin kempit ja korjat;\n    Kuin kulta ne poikani puhtoiset ois,\n    Ne nyt ovat Baabelin orjat.\n\n    He polttavat ihon mun pojiltan',\n    Ne jauhavat Baabelin viljaa,\n    Ja Juudan neitsyet suruissaan\n    Heit' itkeskelee hiljaa.\n\n    -- --\n    Oi niin, oi niin! Kuka lohtua tois?\n    Joko silmät liinalla peittäis?\n    Joko kulkisi kauvas, ja hyljäis pois,\n    Ja rannat raukat heittäis?\n\n    Ja hän katsoo sen kaupungin raunioon,\n    Mut ei raukene rakkaus laisin;\n    Käten' oikia ennen unhottukoon,\n    Kuin, Ziion, sun unhottaisin!\n\n    Yli yötä mä valvon sun nousentaas.\n    Ja mä huudan sen Herran puoleen,\n    Jok' on turvanas ollut, ja kuninkaas, --\n    Hän on katsova kansan huoleen.\n\n    -- --\n    Ja silloin on Ziionin loppuva yö,\n    Kun sana saapuvi kerran,\n    Ja se sana kuin tuomion leimaus lyö,\n    Ja se sana on itse Herran:\n\n    On Baabel suuri ja mahtava maa,\n    Sen viinaa pakanat juovat,\n    Siks kunnes ne hurjiks ja hulluiks saa,\n    Ja suruja sillen tuovat...\n\n    Mut Ziionin tyttären kyyneleet\n    Minä pyyhin pois ja sen haavat,\n    Ja sen hipiät, huolista mustenneet,\n    Taas rieskan valkeiksi saavat!\n\n\n\n\nSUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN TALOSSA.\n\n\n    Siirryn linnani summiin suojiin,\n    Astun hyllyjen huimain taa,\n    Katselen Suomeni suuriin luojiin,\n    Kuuntelen, kuinka ne lohduttaa:\n    Tulkate tänne, pajarit tuhmat,\n    Maatani väellä valloittamaan,\n    Täällä on uskot, täällä on uhmat,\n    Täältä, täältä me ammutaan!\n\n    Tuoss' on Lönnrot, vartio vakaa,\n    Suojassas ei surua lain:\n    Huoleti tähtään töittesi takaa,\n    Kanteletarten, Kalevalain.\n    Siin' on Suomeni seinähirret\n    Tuimat, tuhannenvuotiaat,\n    Siin' on taistoimme tenhovirret,\n    Voittolaulumme voimakkaat.\n\n    Katsos velhojen suuret sarjat,\n    Näetkös noitien armeijaa!\n    Niill' on hiittenkin kaadettu karjat,\n    Lyöty Louhea, Pohjolaa.\n    Tääll' on turmihin tappaviinkin,\n    Tääll' on taikoja tuhansiin,\n    Tääll' on käärmeitten pistoksiinkin,\n    Pahansuopainkin panemiin.\n\n    Tuoss' on kieleni tutkijajoukot,\n    Urhot uutterat, seppelepäät.\n    Kiertivät korvet, kahlasit loukot,\n    Tunsivat tundrat ja Vienan jäät.\n    Etsivät yhteen heimoni suuren,\n    Liittivät siskot siskoksiin,\n    Juuttivat syvähän tammen juuren,\n    Latvan työnsivät taivosiin.\n\n    Sinis suruissa suurimmissain\n    Silmäni toivoa välkähtää,\n    Kunis pirtissä pienoisissain\n    Laulut heimoni helkähtää.\n    Niiss' on Suomeni seinähirret\n    Tuimat, tuhannenvuotiaat,\n    Niiss' on taistoimme tenhovirret,\n    Voittolaulumme voimakkaat.\n\n\n\n\nSUOMEN LAULU.\n\n\n    Tule, laulamme laulua Suomenmaan,\n    Tule, laulamme raikkahin rinnoin!\n    Koko kansa nyt käykösi soittelemaan,\n    Sitä kannelta kuulua koittelemaan,\n    Jota Väinämö soitti jo innoin!\n\n    Se laulu on uskoa, toivoa täys,\n    Se on tenhona taisteloihin!\n    Ken vihamies kansalle surmaa suo,\n    Hänet laulumme taika jo hurmaa tuo,\n    Hänet laulaen sorramme soihin!\n\n\n\n\nNYT VALITKAA!\n\n\n    Nyt valitkaa!\n    Joko lepo ja yö,\n    Tai taisto ja työ.\n\n    Nyt valitkaa!\n    Joko toivottuus,\n    Tai se usko uus,\n    Se usko, mi surman vuoretkin siirtävä on.\n    Joka hakatun haudankin paatehen piirtävä on:\n    Kuolematon.\n\n    Nyt valitkaa!\n    Joko orjan kieli\n    Ja orjan mieli\n    Ja orjan omatunto,\n    Tai Suomen kieli\n    Ja Suomen mieli\n    Ja Suomen tunto ja kunto.\n\n    Nyt valitkaa!\n    Joko kulta ja kullan kunniaa,\n    Tai isänmaa!\n\n\n\n\n\n\nII.\n\n\n\n\nZ. TOPELIUKSELLE.\n\n\n    Kuningassurussansa\n    Ihanteen mailma seisoo nyt,\n    Ja runotarten kansa\n    On harsoin peittäynyt.\n    Ja aatteiden impein\n    On silmät kyynelin välkkyelleet,\n    Ja kauneuden impein\n    On kaipiolaulut helkkyelleet,\n    Ja ääressä paarien verhotuiden\n    On kuoro impien itkusuiden,\n    Rakkauden impein.\n\n    Ja oksalla ylimmällä\n    Nyt Sylvia siipehen painaa pään,\n    On kaihomieli hällä,\n    Hän kaipaa ystävätään.\n    Ja kukkaset Suomen\n    On murheissa mielin, kun hoitaja kuoli,\n    Ja kesä-yöt Suomen\n    On kuin olis niidenkin väikyssä huoli.\n    Ja tuhanten rantojen partahilla\n    On kuin olis mielillä murheisilla\n    Siniveet Suomen.\n\n    Mut urhoin vuosisadat\n    Kiitostas kantaa maineistaan,\n    Ja Suomen vuoksein radat\n    Vapaista laineistaan.\n    Ja nuorien kiitos\n    On kiitos suurista aattehista,\n    Ja pienoisten kiitos\n    On kiitos riemuista puhtoisista.\n    Ja ääressä paarien kallihitten\n    Soi suista satojen, tuhansitten\n    Kansasi kiitos.\n\n\n\n\nJUHANI AHO.\n\n\n(Kirjailijan kuvaan \"Joululyhteissä\" 1899).\n\n    Sä ethän paho,\n    Juhani Aho,\n    Kun piirsimme tuohon kuvan?\n    Ei palstan täytteeks,\n    Mut miehen näytteeks,\n    Ja pyysimmehän me luvan.\n\n    Niin -- näytteeks miehen,\n    Mi kansan tiehen\n    Loi viitat katajasta.\n    On oksat suuret,\n    Ja huimat juuret;\n    Ne viitat on viittoja vasta!\n\n    Ne siintävät julki,\n    Ja ne suoraan kulki\n    Päin korpea, suota ja selkää;\n    On määrämme loitos,\n    Lie raskas se koitos --\n    Mut eksymist' emme pelkää.\n\n    Kun viitat on vankat,\n    Ja vartiot sankat,\n    Ja tulet kukkuloilla.\n    Jos herpoisi työkin,\n    Ja jos yltäisi yökin --\n    Me jatkamme aamun koilla!\n\n\n\n\nVANHA MÖKKI.\n\n\n    Kun sinut muistan, niin jo värähtää\n    Sielussain omituinen onnen soitto;\n    Järvellä aallot armaat läikkyää,\n    Ja pihamaalla perhot väikkyää,\n    Ja kallioilla hehkuu aamun koitto.\n\n    Ja aamuruskon säihke kirkastuu,\n    Ja mökistäni saapi kultalinna,\n    Min pihall' leikkii prinssi hymysuu,\n    Ja kuningatar kaunis kumartuu\n    Sen puoleen, silmä välkkyin ihaninna.\n\n    Ja min' oon hohtolinnan prinssinen,\n    Ja kuningatar se on äitikulta.\n    Ken linnaan veis mun vielä hetkeks, ken?\n    Ja sois mun nähdä välkyn silmien,\n    Tuon välkyn äidinrakkauden tulta!\n\n    Oi, sinne kotipirtin hämäriin,\n    Ja vuotehelle kaikkein rakkaimmalle,\n    Jons' äidin silmä valvois nukuksiin! --\n    Mut siell' on ovet lyöty laudoin kiinn',\n    Ja isä, äiti viety mullan alle.\n\n\n\n\nTOIVIORETKI.\n\n\n    Me kuljemme kirkkotiellä,\n    Kun aamu on kirkkainnansa,\n    Kun kaikki on hiljaa siellä,\n    Ja kun poikessa viel' on kansa.\n\n    Me siirrymme hautausmaalle,\n    Siell' lemuu ruusujen tuokse,\n    Ja istumme pihlajan alle\n    Tuon vanhan ristin luokse.\n\n    Ja kuolemanristin juureen\n    Ma vaivun elohon omaan,\n    Ma haivun onneen suureen\n    Ja kaihoon sanattomaan.\n\n    Ja mist' on riemuni siellä?\n    Mä sylihin lastani suljen.\n    Ja mist' olen murhemiellä?\n    Mä isäni haudalla kuljen.\n\n\n\n\nKÄYNTI VIKTOR RYDBERGIN LUONA\n\n\nEräänä kirkkaana syyskuun päivänä sähkövaunu lähti suhisten kiitämään\nHumlegårdin ääreltä, ja moniaiden minuuttien kuluttua se jo\npoimutteli Djursholman kauniita lehdikkomaisemia.\n\nSinä päivänä oli luonnossa erityinen juhlatunnelma. Koivut ja lepät\nlaaksojen rinteillä olivat minusta sypressejä, ja oli kuin niiden\nlatvoissa olisi suhahdellut outo, leppeä tuuli. Ohi vilahtavan virran\npolvekkeessa uiskenteli tyttö, ja sille lauloi aallotar tuttua laulua:\n\n    Väna barn, ännu i hågen\n    lika kyligt frisk som vågen,\n    skönsta aeckros, som jag gungat skär\n              och hvit på bölja sval!\n    Blott en tid, och da skall drömma\n    drömmur underliga, ömma,\n    medan jemt sig lik min källa sorlar\n              under björk och al.\n\nJa kun puro edempänä, tuokioksi kadottuaan, jälleen kimalti esiin\ntuolta puiden lomista, tunsin minä siinä Kastalian laineet, ja rannalla\nseisoi Hermione puettuna laakeriseppeleeseen, tulevaisuutta kyselevä\nkatse tummissa silmissään.\n\nSvea-tien risteyksessä vaunu pysähtyi. Vasemmalla kohoavalle\nkukkulalle kierteli polku puiden alla, ja siellä ylhäällä oli matkani\nmäärä, Ekeliden. Mutta noustessani ylös kukkulan käytävää, tuntui\nmielessäni, kuin olisin astunut vanhan Parnasson harjanteita ja siellä\nnähnyt Kryysanteun, filosoofin, suremassa helleeniläisen hengen\nhäviötä...\n\nJa kohta olikin, Ekelidenin verannalla, edessäni hän, Viktor Rydberg,\ntämä pohjoismaiden Kryysanteus, tämä kaunisajatuksisen Gudmund-sepän\njalo isä, sanomassa minulle sydämelliset: tervetuloa!\n\nHän vei minut työhuoneeseensa. Minä katselin häntä ihastuksella\nja kunnioituksella, joka yhä suureni, mikäli hänen puheissaan,\nkatseissaan ja jaloissa piirteissään minulle selvisi täydellisin\nsopusointu henkilön ja kirjailijan välillä. Hän puhui paljon\nSuomesta, kansanrunoudestamme ja nuoresta kirjallisuudestamme, joista\nhänellä oli ihmeteltävän tarkat tiedot. Kertoi Indian ja Skandinaavian\nmuinaistaruista, joista oli luonut oman syvämielisen, kauniin\nkäsityksensä. Jutteli kohtia oman elämänsä ja teoksiensa historiasta --\nkaikkea hienoudella, vaatimattomuudella ja sydämellisyydellä, joka\nsai minut paljon unohtamaan siitä, _mitä_ hän sanoi, ja kiintymään\nvain siihen _kuka_ sanoi ja _miten_ sanottiin. Mutta erittäin muistan,\nkun hän, suomenkielisistä sivistysriennoista puhuessaan, lausui:\n\"Minusta on kaikki, mitä tehdään suomenkielen eduksi, rakkauden työtä\".\n\nJa hän, joka oli rehellisempi kuin muut totuuden etsinnässä, jalompi\nkuin muut rakkaudessaan osatonta kohtaan, hän, isien perinnön ja\nentisyyden muistojen suuri suojelija -- hän saattoikin niin sanoa.\n\nHuolimatta ikävuosistaan, oli hänen ryhdissään ja kaunismuotoisissa\nkasvoissaan pojan ilme. Ja kun hän, kertoessaan isästään, vanhasta\nsoturista, oli vaipunut lapsiaikojensa muistelmiin, juoksimme me\nyhdessä lahdelle viettävällä viheriällä nurmikolla! Silloin,\nnuoruuden säteily silmissään, kuvittelin häntä Deksippoksena\npuhumassa Ateenan nuorisolle:\n\n    Hvad vår verld är kallt förståndig, hvad vår\n                      verld är fåvitskt klok!\n    ooh hon lönas för sin klokskap med ett bly-\n                      tungt träldomsok:\n    verldens klokskap föder henne sorg och feghet,\n                      skam och svek.\n    Fyll vårt land, o Zeus, med gossar, mod och\n                      tro och lust och lek!\n\n       *       *       *       *       *\n\nKaksi viikkoa senjälkeen olin Kööpenhaminassa varustanut\nmatkalaukkuni kotimatkaa varten. Viktor Rydberg oli, lähtiessäni,\nkehottanut minua palaamaan Tukholman kautta ja luvannut silloin kutsua\nluoksensa myöskin pari ystäväänsä. Olin jo päivät pitkät elänyt\ntuon luvatun, minulle suuren juhla-illan iloisessa kaipuussa. Astuin\nravintolan lukusaliin ja otin käteeni sanomalehden; mutta siinä oli\nsuuri musta risti, ja alla kirjoitettuna: Viktor Rydberg.\n\nKuinka paljon olisin vielä tahtonut kysyä häneltä, ja kuinka paljosta\nhäntä nöyrästi kiittää!\n\n\n\n\nKESÄMUISTOJA.\n\n\n        Ja ennen muita muistan sun, tyyni tyttönen --\n\n                                    _A. Oksanen._\n\n\n    1.\n\n    Ann' mennä, tyttö, sen venhon vaan,\n    Mihin käänteli leyhkä tuulen,\n    Niin leutohon lapsuusmaailmaan\n    Ma soutelevamme luulen.\n\n    Ann' mennä salmesta seljällen,\n    Vaikk' ei se määränä oiskaan,\n    Niin saapihan silmätä väljällen,\n    Vaikk' emme sen yli voiskaan.\n\n    Kah, kuinka kummasti ihanaa\n    On katsoa kaukorantaa,\n    Kun on hohdetta, heloa, tunnelmaa\n    Niin loitos kuin silmä kantaa!\n\n    Hei vain, nyt salmi jo soljuttiin,\n    Ja tuoss' on aavaa selkää!\n    Se haipuvi kiiltäen auteriin --\n    Sä ethän, tyttöni, pelkää?\n\n    Ei tuossa luonasi lummekaan,\n    Mi valkolehtenä päilyy,\n    Ei pelkää se tuulta ja lainettakaan,\n    Vaan huoletonna häilyy.\n\n    Kait kohta kyllä, kun aamu saa,\n    Sen koittaret hyppyyn vievät,\n    Ja silloin sen posket punertaa,\n    Ja sen lehdet on ihmeen sievät.\n\n    Nyt, tyttö, on niinkuin jo ruskottais!\n    Saa koittaret lumpeen viedä.\n    Mut entä jos rusko se myrskyks sais?\n    Mut siit' ei lumme tiedä.\n\n    Jos meidätkö myrsky nyt yltelis?\n    Niin onpahan allamme haaksi.\n    Ja lumpeen lehden se huuhtelis\n    Vain puhtoista puhtaammaksi.\n\n    Mitä kuiskiko tuul'? Älä huoli lain,\n    Ei kannata kuunnella heitä;\n    Vedet välkkyvät nää -- se kuiskasi vain --\n    Olis itkujen kyyneleitä.\n\n    On tuulilla turhaa tarinaa,\n    Kun leikkivät kera hapsein:\n    Tämä maa muka ois surun synkeä maa;\n    Äl' usko niitä, lapsein!\n\n    Nyt, tyttö, me käännämme venhon pois,\n    Jo rastaat laulavat puissa.\n    Tää rusko jos tyynen päivän tois\n    Mun lumpeeni punertuissa!\n\n\n    2.\n\n    Käyt sylihini, tyttö, mä tiedän\n    Sun suureksi ystäväksi,\n    Ja sun raittiit naurusi uskon\n    Ma iloksi vilpittömäksi.\n\n    Ja kesken leikkisi jällen\n    Sun silmäsi kyynelehtii.\n    Vain syämehen surun pisar,\n    Se jo silmäkulmahan ehtii.\n\n    On somat nuo aaltoset rannan,\n    Sinä mullen aaltona välkyt.\n    On lystit ne lintuset lehdon,\n    Sinä mullen lintuna helkyt.\n\n    Ja ma tiedän sun silmäsi välkyn\n    Ihan aallonpuhtoiseksi,\n    Ja ma tiedän sun laulujes helkyn\n    Elos aamukiitokseksi.\n\n    Mut -- kertako sullakin leikit\n    Vain surujen summia salaa?\n    Ja kertako vienoiset silmäs\n    Salatulla outoja palaa?\n\n    Ja sittenkö haudalla seisot,\n    Johon toiveita tuhansin kannat,\n    Ja vilppiä siekinkö saisit\n    Sijast' uskollisuuden, jot' annat?\n\n    Niin, silloin, silloin -- mä soisin\n    Olis parhainta lapsi sun olla,\n    Tai nukkuva nurmen kukka,\n    Tai raita rannikolla.\n\n\n    3.\n\n    Mun valkolumpeeni virkenee,\n    Kun jo luulin tuulen sen taittavan,\n    Sen posket ja silmät sirkenee,\n    Sen tuuloset tuutivat terveeks vaan\n\n    Se heilui jo heikkona, hentoisna,\n    Kun aurinko kerran viipyili pois,\n    Oli poskilta haipunut purppura,\n    Ja oli kuin ihan se riutunut ois.\n\n    Ja ma mietin jo: miksikä, luonto, luot\n    Tän taimen kukkahan ehtoiseen,\n    Ja sitte sen syksyn viedä suot,\n    Ihan niinkuin toivehen rauvenneen?\n\n    Mut pilvet poistui ja päivyt nous,\n    Ja rannat laajalti kirkastui,\n    Ja rannoilla allit ja sorsat sous,\n    Ja seljillä auteret kultina ui.\n\n    Ja taas ilokyynelet poskillaan\n    Se vienona, armasn' ailakoi,\n    Se kaipasi päivyttä, päivyttä vaan,\n    Ei päivyttä ilman se elää voi.\n\n\n    4.\n\n    Sinä olet kuin kukka nukkuva,\n    Joka metsän piilossa lymyy,\n    Joka illat arkana kimaltaa,\n    Ja yöset uinuu ja hymyy.\n\n    Sinä olet kuin kukka nukkuva,\n    Joka auringon nousten herää,\n    Joka valossa vartta ja väriä saa,\n    Ja lämmössä tekevi terää.\n\n\n    5.\n\n    Tule tänne vielä mun luoksein,\n    Tule vaikkapa loitommas,\n    Tule entisin kevättuoksein\n    Ja hajahiuksissas!\n\n    Tule, nyt on säihkyssä rannat,\n    Täm' on onnemme maa, tule oi!\n    Näm' on entiset leikintäsannat,\n    Ja saarilta laulut soi.\n\n    Tule, juoksemme niinkuin lapset,\n    Ja ystävät vallattomat,\n    Ja tuulessa hulmuvat hapset,\n    Ja posket hohtavat!\n\n    Tule nauruhun rattoisimpaan,\n    Tule itkuihin yhteisiin!\n    Tule kaulahan uskollisimpaan,\n    Tule siskon suudelmiin!\n\n\n    6.\n\n    Me sousimme kerran kun aurinko nous\n    Ja kultasi sumuja veen,\n    Oli aamuviherä vieno,\n    Ja me keijuimme hiljalleen.\n\n    Sinä lausuit: \"Sumut ne meidän on!\n    Kevät-untemme purppuraa\"...\n    Ja sun poskipäilläsi silloin\n    Oli sumujen purppuraa.\n\n    Kevät lyhyt se oli, mut me muistamme sen\n    Ihan aikoihin syksyisiin,\n    Se loi ruusuja onnemme usviin,\n    ja ruusuja unelmiin.\n\n    Se on totta, ne usvat on haihtunut pois,\n    Ne jo syyskesän tuulet laas.\n    Mut muistojen kevät kestää,\n    Ja me rannalla istumme taas...\n\n\n\nSIN' OLIT LAPSUUTENI KAARIN KAUNIS.\n\n\n(Säveleeseen: Om Gud så vill).\n\n    Sin' olit lapsuuteni Kaarin kaunis,\n    Mä kuutamosta sulle kruunun tein,\n    Ja hunnut hienot virran välkkehistä,\n    Sun unelmaini linnaan vein.\n\n    Oi Kaarin, Kaarin! silloin iloeltiin,\n    Sun päilyi kevätkaste silmissäs.\n    Oi Kaarin... sitten päilyi kyyneleitä,\n    Mut Eerik on sun ystäväs!\n\n\n\nEDELWEISS.\n\n\n    Alppien tyttönen antoi sen,\n    Tyttönen tummatukka.\n    Hältä se mulla muistona on\n    Vienoinen vilukukka.\n\n    Kalpea kukkanen edelweiss,\n    Kukkanen ikilunten, --\n    Vilukko toivoini valkeain,\n    Lumikki lempeni unten!\n\n\n\nKAKSI KUKKAVIHKOA.\n\n\n    He koristivat mun kukkasilla,\n    Lemmikeillä ja resedoilla\n    Ja hienoilla heinän helpehillä\n    Ja ruususilla\n    Ja vienoilla violoilla.\n\n    Ja toinen lausui: \"Sun lauluistasi\n    Sekin yks on niin nätti, että\"...\n    Mut toinen taas oli veitikas:\n    \"Täm' on kaikesta siitä\", hän ilkkui näin,\n    \"Jota et ole laulanut, ystäväin\".\n    Mut hälle ma pilkat kostin,\n    Kun kihlat hälle mä ostin.\n\n\n\nUUDESSA PURRESSA.\n\n\n    Tuuliko se lempemme purren kaas,\n    Vai sousinko matalikkoon?\n    Tai sinäkö se ruorissa istuissas\n    Sen ohjasit haaksirikkoon?\n\n    En muista, mut siinä me erottiin,\n    Me eri suuntihin uimme.\n    Mut olipa se onni kun kuitenkin\n    Me kumpikin -- pelastuimme.\n\n    Sinut korjasi kulkija venheeseen,\n    Ja ma seisoin rannalla surren.\n    Mut sitte ma kuivasin kyyneleen,\n    Ja tein ihan uuden purren.\n\n    Sun valkean tukkas ma liehuvan näin,\n    Siks, kunnes se haipui hukkaan; --\n    Ja minä taas tuuditan venheessäin\n    Yht' impeä ruskeatukkaa.\n\n    Ja hän se on veitikas! Rinnallaan\n    En jouda ma senttimenttaaliks'.\n    Ja niin sirkkasen sievä -- ma sanoa saan\n    Tän oikeaks onnen vaaliks!\n\n\n\nRUSKEA TUKKANI.\n\n\n    Ruskeatukkaista pikkuruistani.\n    Naurusuistani,\n    Voi sua veitikka vieno!\n    Kuinka sa mun niin hullusti hurmasit,\n    Sitte mun suuret toivoni surmasit,\n    Sinäkin, sinäkin pieno!\n\n    Hurmasit silmillä vilkkuvaisilla,\n    llkkuvaisilla,\n    Hurmasit kesää pitkin.\n    Syksyllä sitte sä toisen kihlasit,\n    Silloin niin sä mun sydäntäni vihlasit,\n    Että mä oikein itkin!\n\n\n\n\n\n\nIV.\n\n\n\n\nJOULU-YÖ.\n\n\n    Niin kuultihin enkelihymnit vienot,\n    Ja valkeus verhosi Betlemin tienot;\n    Se taivahisen tähden on kirkastusta,\n    Mut silloin yli maan oli yöhyt musta.\n\n    Hän toivoi, että tähti se kauvas loistais,\n    Ett' yltä yli maan nyt yön se poistais,\n    ja rakkauden sana ett' ijäti kestäis,\n    Ja vihan yöhön kansoja eksymäst' estäis.\n\n    -- -- Niin kuultihin kalketta Golgatalla,\n    Ja surren seisoi Maria ristin alla,\n    ja poika huusi kansoille armahdusta,\n    Mut silloin yli maan oli yöhyt musta.\n\n    Hän toivoi, ett' isä tämän anteeksi antais,\n    Hän yksin, hän yksin syyn veljien kantais,\n    Kait näin suuri rakkaus, toivoi hän, riittää!\n    Sen valossa nyt kansat hänt' ijäti kiittää.\n\n    -- -- Niin kuullahan taas tuhat vuosien takaa,\n    \"Kuin kaunis se on lapsi, mi seimessä makaa,\"\n    Ja kirkoissa ja joulupuiss' on kirkastusta, --\n    Mut silloin yli maan on yöhyt musta.\n\n    Ja on kuin yö se viel' olis Golgatan yötä,\n    Ja kansat tekis eksyen vihan työtä,\n    Kuin kaikuis yhä vieläkin: \"Isä, isä!\"\n    Ja esivaate värjyisi temppelissä.\n\n    -- -- Ja templiss' yli maan tuhat vuosien takaa\n    Taas kuuluu, kuinka \"lapsi se seimessä makaa\".\n    Mut _häll' _on toivo, maass' että kerran koittais\n    Se aamu, jona rakkaus vihan voittais!\n\n\n\n\nJOULULAULU.\n\n\n    Joulu armas on joutununna,\n    Joulu-ilta kulta.\n    Himmeli heiluu pöydän yllä,\n    Kynttilöiss' on tulta.\n\n    Piltti pienoinen hymyhuuli\n    Kuiskii maahan rauhaa.\n    Ulkona vinkuu vinha tuuli,\n    Merten aallot pauhaa.\n\n    Kuiski rauhoa, piltti pieni,\n    Kuiski, kultahapsi, --\n    Että sen kuulis suuri Luoja,\n    Kuulis ihmislapsi!\n\n    Piltti pieni on seimessänsä,\n    Uinuu ruusuist' unta.\n    Ilma on kylmä, yö on musta,\n    Ikkunoiss' on lunta.\n\n\n\n\nUUDEN VUODEN AJATUKSIA.\n\n\n    Saa vuoden alkavan aamu,\n    Ajanvaiheit' uusia tuoden;\n    Luen kansani toivojen kirjaa,\n    Mit' on kohdalla viime vuoden.\n\n    On merkitty summalta sinne,\n    Kenties yli äärien, mittain,\n    Töit', aikeita, ahkerointaa\n    Ja toiveita tuhansittain.\n\n    Mä lehteä lehdeltä kuljen\n    Ja siirtelen arkana kättä,\n    Luen sivuja suoritetuita, --\n    Mut monta on täyttymättä,\n\n    -- Jo kurjalta kurjuus lientyy,\n    Ja onnens unhottamalla\n    Veli kärsivän veljeks tuntee! --\n    Mut toista on lehdellä alla.\n\n    Ja lehdellä valkealla,\n    Min yll' oli piirretty toivo,\n    Luen aian ankaran vastuun:\n    Vain susi on sutten hoivo.\n\n    -- Viha lakkaa, rakkaus voittaa!\n    Mut aikakirjani vastaa:\n    Te silmä silmästä tuokaa,\n    Ja hammas hampahasta!\n\n    -- Jo kuuluu: tieto on valtaa,\n    Osaks suodaan se eksyvän veikon!\n    Mut kirjani kiertäen vastaa:\n    Ja valta on hallinta heikon.\n\n    -- Jo yhteisvoimilla kilvoin\n    Työt tehdään maan eduks tarkat!\n    Mut satojen maana on maine,\n    Ja tuhanten maana on markat! -- --\n\n    Ja mä käyn läpi toivojen kirjaa,\n    Ja kättäni empien siirrän,\n    Kun entiset toiveet turhat\n    Taas uudelle vuodelle piirrän:\n\n    Jo kurjalta kurjuus lientyy --\n    Valo kaikelle kansalle koittaa --\n    Työt maan eduks tehdään kilvoin --\n    Viha lakkaa rakkaus voittaa --\n\n    Jo päivyen ens säde ehtii\n    Ens toivolle kirjoitetullen,\n    Se vilkkuu väikyin vienoin,\n    Mut on kuin se kuiskisi mullen:\n\n    Sä uskoitko oikean voittoon?\n    Ja uskoitko kaikkien nähden?\n    Sä kaikkiko teit, min jaksoit?\n    Ja teitkö sä toisen tähden?\n\n\n\n\nETSINNÄSSÄ.\n\n\n    Ma lemmin aatteita, vapautta,\n    Ja pyrin jalohon kauniiseen,\n    Ja etsin täydellä sydämellä\n    Tiet' oikeahan ja hyvyyteen.\n\n    Mut -- kuinka varmasti astunenkaan,\n    Mun harha-askele maahan lyö,\n    Ja tie on kaita ja vuori korkee,\n    Ja uus on nousu ja uusi työ.\n\n    Ken siis sun kauniille kartanoilles,\n    Sä korkein, konsana ennättää?\n    Kun tie on kaita ja vuori korkee,\n    Ja kultaportit vain häämöittää.\n\n    Ma kenties astunen harmaapääksi,\n    Ja nousen, lankean vuorottain,\n    Tai kenties kaadun ma kesken työtä,\n    Ja kultaportit oon nähnyt vain.\n\n    Ah, enpä voikaan mä ihmemailles\n    Elossa ehtiä ikänäin.\n    -- Mut voinhan kaivata, voinhan nousta,\n    Ja silmät tähdätä sinnepäin!\n\n\n\n\nELÄMÄ.\n\n\n    Päin tuulista, tummaa taivalta uhmii\n    Kulkija muuan. Minnekkä tie?\n    Onnelan saariin, rauhalan rantaan,\n    Sinne, mä toivon, vie tämä tie.\n\n    Ja jos kerta sen rakkahan rauhan sa saisit\n    Sun mielesi taas olis taisteluun!\n    Ja jos löytäisit etsimäs onnelan saaret,\n    Sä itkien kaipaisit -- etsintääs.\n\n\n\n\nKANSAN VAINOA.\n\n\n    \"Pois viekää, ristihin naulitkaa!\"\n    Näin hurjana huutaa kansa,\n    \"Ja sappea suuhun antakaa!\"\n    He kiljuvat kiukuissansa.\n\n    Hän raadin etenen raastettiin,\n    Ja juuttaat todistaapi:\n    Hän on kieltänyt veroa keisarin,\n    Hän templit tuhoaapi.\n\n    Ja Kaifaat astuu kantajaks,\n    Ja kirjaniekat pauhaa:\n    Hän pyrkivi Juudan valtiaks,\n    Hän on häirinyt Juudan rauhaa.\n\n    \"En syytä löydä mä yhtäkään\". --\n    On kruunu ohimoissaan.\n    \"Hän on herjannut herraa, ylintään!\"\n    Hän seisoo purppuroissaan.\n\n    \"En syytä löydä mä yhtäkään.\" --\n    Hän on sortua ruoskain alle.\n    \"Et keisarin ystävä lienekään!\" --\n    Hän viedähän Golgatalle.\n\n    He syljit silmihin puhtaimpiin,\n    Hän katsovi kaihoin heitä.\n    -- Mut voi sitä kansoa kerran, niin,\n    Ja voi sen temppeleitä!\n\n    He tahrasit, pilkaten, parhaintaan,\n    Jehova, nyt armoa anna:\n    Jerusalem suuri on raunio vaan,\n    Ja Israel kulkijanna!\n\n\n\n\nITÄMAILLE.\n\n(Viktor Rydberg).\n\n\n    Mikä kaiho se lienee mulla,\n    Mi liikkuu rinnassain?\n    Itämaille mielin ma tulla\n    Luo oman armahain.\n\n    Ja jos käy kuin haluaisin,\n    Itämaille ma jäisinkin,\n    Ja Saaronin liljaks saisin,\n    Min taittaa armahin.\n\n    Ja jos käy kuin haluaisin,\n    Hän kiintää mun rinnalleen,\n    Erottaa ei saa meitä laisin,\n    Tulen silmänlohdukseen,\n\n    Jota vie surun, riemujen ollen\n    Luo Latsarin, Kaanahan,\n    Ja Taaborin kirkkahikollen,\n    Ja merelle Galilean.\n\n    Ja kun tuulta on huimaavinta,\n    Ja aalto on rauhaton,\n    Niin Daavidin pojan rinta\n    Kukan valkean turvana on.\n\n    Mä oisin rypäle vienoin,\n    Min on poiminut armahin,\n    Ja nauttii huulin hienoin\n    Ja vienonkaunoisin;\n\n    Jyvänen, joka suodaan niillen,\n    Joill' armon nälkä on,\n    Ja tuodahan uskovillen\n    Yli alttari-antimon.\n\n    Mä vuotan ja kaipaan kerran\n    Hänen ilmestymistään,\n    Mä kaihoan kera Herran\n    Ihan yhdess' elämään,\n\n    Ihanimpaan itseni liittää\n    Ruumiillani, sielullain.\n    Yli kaiken tahdon kiittää\n    Hänt' autuustoivostain.\n\n\n\n\n\n\nV.\n\n\n\n\nPAKKASTOIVEITA.\n\n\n    Tää syksy on sairas aika,\n    Elo kuoloa kohti riutuen käy.\n    On taivas harmaa,\n    Maa märkänä alla, --\n    Ja kalpeita kasvoja kaikkialla,\n    Ei tuskin kirkasta katsetta näy!\n    On kuin kävis nuorikin alla päin\n    Ja velttona henkisi huuruja maan\n    Ja valittaisi,\n    Vaivaisen hymyssä suu --\n    Mut jos tulis tammikuu,\n    Ja pakkanen paukkuaisi!\n\n    Jos pakkanen paukkuis vimmoin,\n    Puris terveeks poskipään!\n    Lois otsihin innon ruusut,\n    Ja tahtoihin tarmoa vyöryvän jään,\n    Joka uomassaan\n    Ei sulkuja väistele ensinkään,\n    Käy eespäin vaan,\n    Meri ääretön määränä matkallaan!\n\n    Jos pakkanen paukkuis vimmoin,\n    Ja jäätelis pois lian tympeän tään,\n    Joka täyttää maan\n    Ja tarttuu kulkijameen,\n    Impehen, poikaseen\n    Ja vanhukseen,\n    Ja kulkevi näin kodin kammioon\n    Ja lasten leikintälattiaan\n    Ja tahrii pienoisen\n    Poikakullan\n    Ja vienoisen viattoman\n    Tyttökullan,\n    Äidin oman...\n\n    Jos poistelis lian ja saastaisuuden\n    Ja lois ajan uuden!\n    Raittihin, kultaisen päivän, mi loistelis\n    Hangille kirkkahille,\n    Ja reippahan immen ja nuorukaisen\n    Poskille punerville!\n\n    Silloin, kun päivyen säihkeessä\n    Kilpaisi silmien säihkyt,\n    Hankien hohdossa\n    Tuntehen puhtoisuus,\n    Silloin, kun päilyisi\n    Nuorna ja tuoresna\n    Poskella verten\n    Ja rinnoissa riemujen ruusut, --\n    Silloin, silloin\n    Säilyisi Suomelle vastaisuus.\n\n\n\n\nERÄÄLLE MAAILMANPARANTAJALLE.\n\n\n    Tää maailma se jää yhä maailmaks,\n    Jos kuinkakin päin sen käännät,\n    Ei huudoistas tule hurskaammaks,\n    Jos vaikka sen äärihin äännät;\n\n    On turha sun puuhas ja tyhjä sun työs,\n    Se on toukoa talvisäässä,\n    Jos _itseäs_ et lue maailmaan myös,\n    Ja itseäs etupäässä.\n\n\n\n\nRITARIAIKAAN.\n\n\n    On Don Quixote jo kuollut ja Sancho Pansa,\n    Nuo entisajan sankarit urhoisat, oivat,\n    Mut ritareita vieläkin täynnä on kansa,\n    Ja sotahuudot raikuu ja torvet soivat.\n\n    Ja tuulimyllyt myös ovat entisellään,\n    Ja moni mies on aasilla ratsastamassa;\n    Ja nykyajan urholla kyllä, jos kellään,\n    On laumantäysi lampaita armeijassa.\n\n\n\n\nJOS MULL' OLIS BUDDHAN VIISAUS.\n\n\n    Jos mull' olis Buddhan viisaus,\n    Joka laskea tais yön tähtöset\n    Ja kymmenten tuhatten vuotten\n    Sadepisarten myriaadit,\n    Ja jos kansojen kielet taitaisin,\n\n    Niin tietoni tään,\n    Ja sen ylle\n    Sanat, jotka Buddha kirjoitti tauluhun\n    Vain Vismamitran vanhan nähtäviin,\n    Ma taivaan lakehen tahtoisin kirjoittaa,\n    Kirjoittaa tuhansin kielin:\n\n    \"Valo suuri mun määräni on,\n    Se kaihottu, korkein,\n    Jok' yöstä päivän\n    Ja kuolosta elämän siittää!\"\n\n\n\n\nPOJALLENI.\n\n\n    Sun elos olkoon,\n    Niin toivon sullen,\n    Kuin linnunpoian\n    Suviaamun tullen.\n\n    Kun herätessä\n    Tuli päivyt luokse,\n    Ja ilmat valtas\n    Niin vieno tuokse.\n\n    Kun laulut helkkyi\n    Niin joka puolin,\n    Ja siskot lempi\n    Niin hellin huolin.\n\n    Kun taivas näytti\n    Niin loistavalta,\n    Ja siipi tuntui\n    Niin kantavalta.\n\n    Ja niinkuin sitten,\n    Kun kesää kesti,\n    Se ylös lensi\n    Niin tulisesti,\n\n    Niin siekin, lapsi,\n    Kun taivas siintää,\n    Et unelmias\n    Saa maahan kiintää,\n\n    Vaan lennä sinäkin\n    Linnun lailla,\n    Ja siivet harjoita\n    Kaukomailla!\n\n\n\n\nKUIN HIIPUVA HIILOS TUMMENTUU.\n\n\n    Kuin hiipuva hiilos tummentuu,\n    Kun tuli sen tuhkaksi söi;\n    Kuin iltakellon helkähdys haipuu pois,\n    Kun se kerran viimeisen löi --\n\n    Niin kerran kait ne taistotkin tummuu pois,\n    Jotka tunnetta tulena söi,\n    Ja se sydän niin hiljaan sammahtaa,\n    Joka liekitsi liioin ja löi.\n\n\n\n\nKUKKIA.\n\n\n    Onnen kukan tuoksun me tunnemme vasta\n    Kun kukka on laannut tuoksuamasta.\n\n    Toivon kukka vaihtuvi muiston kukkaan\n    Kun kultatukka vaihtuvi hopeatukkaan.\n\n    Kas impeä ja nuorukaista leikkien rientää\n    Elon kukkaniitylle kunnaisalle --\n\n    Mut use'immat heistä poimi surujen ruusut\n    ja riemun kukat polkivat jalkojen alle.\n\n\n\n\nRIKAS MIES.\n\n\n    Hän ainehen hiekasta hikipäin\n    Hopeita ja kultia kaivaa,\n    Ei muista hän uurteit' otsallaan,\n    Ei muistele vuosia, vaivaa.\n\n    Jo ammoin hän unhotti aatteet pois,\n    Hän niitä kuin peikkoja lymyy,\n    Ja ihanteet häntä inhottaa\n    Ja isänmaalle hän hymyy.\n\n    Hän on Raamatun kertoma rikas mies\n    Kuin hänkin kait kerta hän kuolee --\n    Ja Latsarit portilla värjöttää,\n    Ja koirat haavoja nuolee.\n\n    Mut joskus on hällä jo päällä maan,\n    Juur' kun kiirein hän kultia kaivaa,\n    Niin polttava tyhjyys tunnossaan\n    Kuin kituis hän helvetin vaivaa.\n\n    Ja silloin hän huutavi äitiään,\n    Ja hän tuntee tuskan ja surun,\n    Ja hetkessä vuoden hän harmentuu, --\n    Ja Latsarit saavat murun.\n\n\n\n\nOPRIKSELLA.\n\n\n    Tuuli on tuima ja tuiskuttaa.\n    Issikka, Oprikselle!\n    Sähkövaloa, samppanjaa,\n    Wienerdamenkapelle.\n\n    Poika reuhkana pienoinen\n    Arkana ovest' astuu,\n    Parkettilattia hienoinen\n    Jalasta paljaasta kastuu.\n\n    Armon herra, niin kylm' on sää\n    Kypare, mera vatten!\n    Viuluin sävelet väräjää.\n    Bror har lite i hatten!\n\n    Hyvät herrat, armahtakaa\n    Si, där en tös som duger!\n    On niin nälkä ja paleltaa --\n    Gå din väg, du ljuger!\n\n    Äiti rohtoja tarvitsis --\n    Nu ska vi ta en hela!\n    Bravo, bravo! ja bis, bis, bis!\n    Hon ä en fan att spela!\n\n    Viuluin sävelet väräjää.\n    Tjenare! smakar int illa.\n    Kyynelkarpalo kimmeltää\n    Poikasen poskusilla.\n\n    Neiti on sortua samppanjaan,\n    Ja herran on himmeä silmä.\n    Poikanen kadulle potkaistaan,\n    Siell' on niin kylmä, niin kylmä.\n\n\n\n\nALEKSANTERIN PATSAALLA.\n\n\n(Kukkavihkon nauhoihin).\n\n\n    Kukkasia keisarille,\n    Kielosia kallihille,\n    Leiniköitä lemmitylle,\n    Ulpukoita uskolliselle.\n\n             19/6 1900.\n\n\n\n\nINTEGER VITAE.\n\n\n    Sinä sammuit niin\n    Kuin aurinko auteriin\n    Ruusuisiin,\n    Jotka himmeni hiljaa, niin hiljaa.\n\n    Mut kun ohi on yö,\n    Sinä heräjät taas, --\n    Ja noustessas\n    Sinun hiuksillas\n    Ikielämän kukkia seppele säihkyy!\n\n\n\n\n\n\nLoviattaren lapset.\n\n\n    I.\n\n    Oli taisteltu taistelut Sammosta,\n    Oli välkkynyt miekan kärki,\n    Ja kansa on ollut innoissaan,\n    Kuin taistellut oisi se onnestaan, --\n    Mut taistelut Sammon särki.\n\n    Ja palkaksi kansan kärsimäin\n    Ja urhoin orpojen surun\n    Oli Väinölä saanut osakseen\n    Ja tuuli tuottanut yli veen\n    Vain muutaman Sammon murun.\n\n    Olis niistäkin koittanut onni maan,\n    Ja vauraaks saanut kansa,\n    Mut Louhi, Pohjolan valtia,\n    Tuo hyyn ja hallojen haltia\n    Sen turmeli taijallansa.\n\n    Hän jääteli Väinölän viljamaat\n    Ja hyyteli touvot uudet,\n    Ja saatteli rakehet rautaiset\n    Ja tuotteli nuolet tuliset\n    Ja tuhot ja onnettuudet.\n\n    Mut aina se Väinölä nousi vain\n    Yli tuhojen tuskaistenki.\n    Näet sillä tukena taistoissaan\n    Oli vanha Väinämö, tietäjä maan\n    Ja Kalevan kansan henki.\n\n    Ja Kalevan kansa katselee\n    Jo onnea ikuiseksi,\n    Mut Louhi, Pohjolan valtia,\n    Tuo hyyn ja hallojen haltia\n    Nyt viimeisen keinon keksi.\n\n    Loviattaren lapset ilkeät\n    Hän Tuonelan mailta pyyti,\n    Nää alut kaikkien pahojen\n    Ja tuhatmäärien turmien\n    Hän Väinön väkehen syyti.\n\n    Mut varaksi vanhan Väinämön,\n    Mi Louhen taijat taitti,\n    Hän keri unia kuoleman\n    Ja öitä mustia Manalan\n    Ja hyisen myrkyn laitti.\n\n    Ja siitä Väinämö, tietäjä maan\n    Ja heimon henki nukkuu.\n    Ja velhot kansoa kaatavat\n    Ja Väinön vihreät viljamaat\n    Ne hoitamatta hukkuu.\n\n\n    II.\n\n    Kalevan kansa tautien alla huokaa hoivotonna,\n    Tutkii Louhen lemmettyyttä, tutkii toivotonna.\n\n    Lattia lahoo kyynelistä, veriä valuu haavat,\n    Maahan vierren ne Manalan virrat kuohumahan saavat.\n\n\n    III.\n\n    Louhen lyömänä nukkuu Väinämö vanha,\n    Uupuu uneen Kalevan heimon henki.\n\n    Uness' ihanat oli laulut kuullut,\n    Kansan onnen-aikojen laulut armaat:\n    Niiss' oli lasten leikkilaulut\n    Kuin purojen soljut soineet;\n    Siin' oli hempeä,\n    Siin' oli lempeä\n    Siskonlemmen soreutta,\n    Veikonlemmen vehreyttä,\n    Emonlemmen ehtoisuutta,\n    Pojanlemmen puhtoisuutta,\n    Puhtokieltä,\n    Puhtomieltä,\n    Puhtoposkea,\n    Punaposkea,\n    Toivoa Kalevan kansan.\n\n    Siin' oli selät siniset,\n    Silotyynet siimesrannat,\n    Niill' oli allit ailakoinneet\n    Sekä sotkat soudeskelleet\n    Tyynessä ihalan illan;\n    Kukkanienten notkelmissa\n    Neitoja ilon pidossa,\n    Leikkimässä,\n    Laulamassa,\n    Kivillä kotoisen rannan\n    Kiikkumassa,\n    Lemussa kotoisen lehdon\n    Liikkumassa.\n\n    Siin' oli impien ilossa\n    Sekä lasten leikinnöissä\n    Urhomiehet uljasmielet\n    Kilvassa kisaellehet:\n    Mik' on hellänä hypitti\n    Poikalasta polvellansa,\n    Kertoili kevätsatuja\n    Kesän kaunihin tulosta,\n    Tuomen tuttavan kukista;\n    Saavan perhon silkkisiiven\n    Kukkasille keijumahan\n    Lapsen leikkivän iloksi;\n    Lauloi lemmen, ikilemmen,\n    Uskollisen, urholemmen\n    Sulholle sukeuvalle;\n    Saneli sotasatuja,\n    Kertoi töitä kelpomiesten:\n    Kunnon on polvuks kunniahan,\n    Työn on tieksi mainehesen\n    Urholle ylenevälle;\n    Jalomielen on jouseks lauloi,\n    Tiedon on kalvaks kaunihiksi\n    Saavalle sotijalolle.\n\n    Mik' oli miehistä hyvistä\n    Kisakentän karkeloissa\n    Impiä ilahutellut,\n    Neitosia nauratellut,\n    Suositellut, soudatellut,\n    Kukitellut, kiikutellut, --\n    Ja sulasanoista saanut\n    Ken suloa sinisilmän\n    Kastehelmeltä kukalta,\n    Ken heloa hohtoposken\n    Ruusulta rusottuvalta,\n    Ken kuiskuja kultaselle\n    Linnulta livertävältä,\n    Ken iloja ikilemmen\n    Immeltä iki-omalta.\n\n    Siin' oli miehet, mahtimiehet\n    Kasken honka kaadannassa,\n    Hyvän huhdan raadannassa:\n    Kirves iskenyt urohon,\n    Säen sinkonut tulena,\n    Hongat horjunut humuten,\n    Kaatunut komea korpi,\n    Ryskynyt rytökasaksi.\n    Sitten liekit leimunnehet\n    Tuimana tulimerenä\n    Laajalti Lapin rajoille,\n    Venäjän vesinevoille,\n    Yli suuren Suomenniemen;\n    Korvet polttanut poroksi,\n    Hettehet hyviksi maiksi.\n\n    Siit' oli Kalevan kansa,\n    Luojan armoja anoen,\n    Raatanut roviomaita,\n    Kylvänyt kytysijoja;\n    Työ kiittänyt tekijätänsä:\n    Ohra oli norosta noussut,\n    Ruvis runsasna remunnut,\n    Kasvanut ihana kaura\n    Yhdellä ylenemällä\n    Onneksi Kalevalaisten,\n    Ihmisten iki-iloksi.\n\n\n    IV.\n\n    Oi sitä tuskien hurjaa huutoa miesten ja naisten suista!\n    Oi sitä vaivojen vetten vuotoa Kalevan lasten luista!\n\n    Hiiden kyitä ja Manalan matoja kiehuu lattian alla,\n    Syöksee tupahan tuhansittain surman suhinalla!\n\n\n    V.\n\n    Ja vanha Väinämö, tietäjä maan\n    Ja heimon henki nukkuu;\n    Ja rannat päivässä päilyilee,\n    Ja viljat vihreinä häilyilee,\n    Ja onnen käki kukkuu.\n\n    Mut on kuin outoja pilviä sais,\n    Ja synkistyisi lahdet,\n    Ja on kuin pilvet ne tuulta tois,\n    ja siniseljillä salamois,\n    ja kaatuis Kalevan hahdet!\n\n    Ja sää yhä yltyvi myrskymmäks,\n    Saa seljät vaahtovyöksi,\n    Ja ukonnuolia sinkuilee,\n    Ja turmanlintuja vinkuilee,\n    Ja päivä on muuttunut yöksi.\n\n    Ja rae ja myrsky viljat vie,\n    Ja taivas vettä valaa!\n    Jo järkkyy pielet ilman ja maan,\n    Ja kansa on joutunut suunniltaan,\n    Ja kylät tulessa palaa!\n\n    Ja valituslaulut vaaruilee,\n    Kuin peikot onkaloistaan,\n    Ne urhon korvahan kuulostaa,\n    Kuin vaaroissa suurissa värjyisi maa,\n    Ja tuhot yltelis toistaan.\n\n    Jo kisakentät ja pyhäpuut\n    On kaatanut myrsky vinha.\n    On leikit kansan jo leikityt,\n    Ja lemmenlehdoissa helkkynyt\n    On laulu outo ja inha.\n\n    Ja sää yhä yltyvi myrskymmäks,\n    Ja kansa hoippuvi yössään;\n    Kukat urhoin kummuilla tallataan,\n    Joit' es'isät kasvatti hurmeistaan\n    Ja vuosisatojen työstään.\n\n    Ja on vuotten ja vuossatain lohduton yö,\n    Ei pilkoita aamun rusko.\n    Unet uusia ilkkuja luovat vain:\n    Kuin Kalevan lasten, onnettomain,\n    Olis hukkunut isien usko! -- --\n\n\n    VI.\n\n    Kuinka ne peitteet hurmehin hyllyy Kalevan lasten yllä!\n    Kuinka ne käärmeet kansoa kalvaa kielellä myrkytetyllä!\n\n    Vaivojen vesien sumuhun sammuu aurinko taivahilta --\n    Oh, nyt on kurjan Kalevan kansan elinpäivän ilta!\n\n\n    VII.\n\n    Silloin soittoja somia saapuu\n    Urhon unehen vaikeaan.\n    Soitot ne vihlovat urhon rintaa,\n    Soitot ne särkisi jäänkin pintaa --\n    Soittoja kuulless' urho vanha\n    Yltyy itkuhun haikeaan.\n\n    Siin' on vanha Väinön kannel\n    Kansan hylkynä, kaihoss' yön!\n    Suomen suruja hiljaa soittaa,\n    Soitto se Louhen loihdun voittaa --\n    Kyynelvirtojen viljojen vierren\n    Sykkiä alkaa urhon syön!\n\n\n\n    VIII.\n\n    \"Soitan Suomen surmanvirttä,\n    Kaijun kansan kalmanvirttä,\n    Heimoni hukuntavirttä,\n    Kalevalan kuolinvirttä.\"\n    -- -- -- -- --\n\n    Alahan' on allin mieli\n    Uidessa vilua vettä,\n    Alempana mun poloisen\n    Heitettynä helkähdellä,\n    Särjettynä sylkähdellä,\n\n    \"Soida Suomen surmanvirttä,\n    Kaikua kansan kalmanvirttä,\n    Heimoni hukuntavirttä,\n    Kalevalan kuolinvirttä.\"\n    -- -- -- -- --\n\n    \"Kieleni mun on kipeä,\n    Säveleni sangen sairas,\n    Soinnu ei Suomen surmanvirsi,\n    Kaiju ei kansan kalmanvirsi,\n    Heimoni hukuntavirsi,\n    Kalevalan kuolinvirsi.\"\n\n\n    IX.\n\n    Ja urho havaa --\n\n    Ja kantelensa,\n    Mi ohell' äänteli,\n    Helmaan nostaa,\n    Ja romun rakkaan,\n    Ruosteen syömän\n    Ja sammalen peittämän\n    Puhtaaks huhtoo\n    Ja kirkkaaks kylpee\n    Kyynelin kallein\n    Kanteloisen\n    Ja kansan huolista\n    Itketyin.\n\n    Ja sairaan kielen,\n    Särjetyn, sortuneen\n    Hän irti kiertää,\n    Ja hellämielin\n    Harmajan hapsen,\n    Hopeahiuksen\n    Kietoo naulahan kiiltävään.\n\n    Ja polvell' urhon\n    On niinkuin kuuluisi\n    Kantelosta\n    Hyminä vieno,\n    Ilonhellä ja huolenkaunis,\n    Kuin haastelu neidon,\n    Mi sulhon polvella\n    Iloja, suruja itkee.\n\n    Ja suruhun samaan\n    Ja ilohon yhteen\n    Yhtyen Väinö\n    Kieliä koskee:\n    Ja hyminä vieno,\n    Tuo ilonhellä ja huolenkaunis\n    Helkyks yltyy,\n    Soinnuks suortuu,\n    Saapi soitoksi somaksi,\n    Taikalauluks tenhoisaksi,\n    Jok' on virtana valuvi,\n    Koskena kohaelevi,\n    Myrskysäänä mylleröivi\n    Ilmahan ilottomahan,\n    Surman yöhön surkeaan:\n\n    Se soipi synnystä Suometarten,\n    Kuin valot taivahan kosi heitä,\n    Ne syntyi valoa suurta varten,\n    Ne lempi tähtien kaukoteitä.\n\n    Ja silloin rinnoista Suomi-äidin\n    Joi Ahti kaihovan kaukomielen,\n    Ja suortuvistahan Suomen neidin\n    Loi Väinö kantelon kaunokielen.\n\n    Tää esiheimo se lempi suurta,\n    Se kuulutöillä jo kulki ammon.\n    Se oli ylhästä alkujuurta,\n    Se tutki synnyt, se teki Sammon --\n\n          Ja Väinämön laulu tenhokas,\n          Mi muistutti muinais-aikaa,\n          Se vierii metsät ja harjanteet,\n          Se yltää salot ja siniveet,\n         Ja kallioissa se kaikaa!\n\n    Se kertoo kansasta urhakkaasta,\n    Ja kuink' on kuulu sen alkuveri,\n    Ja Suomenniemestä, sankar'maasta,\n    Min esi-isiltä lapsi peri.\n\n    Se kertoo surujen suurten öistä,\n    Ja vainotulien välkynnöistä,\n    Ja tuhatmääristä taistotöistä,\n    Turmista nimettömistä,\n    Surmista sanattomista,\n    Joiss' oli seissyt Suomen kansa,\n    Kestänyt Kalevan kansa\n    Vuotta seitsemän satoa\n    Yhdeksän yrön ikeä,\n    Taikkapa tuhannen vuotta,\n    Ehkä siitäki enemmän,\n    Seissyt, kertoo, sortumatta,\n    Kestänyt katoamatta --\n\n          Sana niinkuin leimaus lennähtää,\n          Tai niinkuin tuulosen kuiske!\n          Sen säveltä laulaa laine ja puu,\n          Ja rannat ja rastas helkkysuu,\n          Ja hiekka ja heinän huiske!\n\n    Se kertoo halloista harmahista,\n    Kun tuoni taaton ja veikon niitti.\n    Se kertoo äityen parmahista,\n    Kun tuskin lapselle turvaks riitti,\n    Ja leikkilehdoista armahista --\n\n          Se on laineiden laulua lempeiden,\n          Siks sairas terveeks saapi!\n          Se on maineiden laulua menneitten,\n          Ja siks se niin liikuttaapi!\n\n    Soitti sitten viimeiseksi,\n    Lauloi laulunsa lopuksi:\n\n    Nouse pois makoamasta,\n    Kansa kaunis nukkumasta!\n    Et syntynyt, Suomen kansa,\n    Kasvanut, Kalevan kansa,\n    Kuolemahan kunnioitta,\n    Kaatumaan kadehtijoitta.\n    Siks olet sukua suurta,\n    Suometarten alkujuurta,\n    Sepon rautaisen rotua,\n    Lasta kuulun Lemminkäisen,\n    Heimoa oman emoni!\n    Kunis muistan muinaistani,\n    Sinis ma sinua muistan:\n    Nuorna sa norosta nousit,\n    Suosta sorjana ylesit,\n    Kun sanoivat kuolleheksi,\n    Kertoivat kadonneheksi. --\n\n               *     *     *\n\n          Kiitos julkisen Jumalan!\n          Viel' oli kansassa Kalevan\n          Henkeä hivenen verta\n          Elämäksi elpymähän,\n          Hereelle havahtumahan\n          Soittoon Väinön soittamaan.\n\n    Kiitos julkisen Jumalan!\n    Viel' oli suuressa suvussa\n    Toivoa tomusen verta\n    Voimaksi virittymähän,\n    Kunnoksi kasuamahan\n    Louhen loihdun voittamaan.\n\n\n\n"]