[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f1yNk0r9dRtZYZ-JJ2qLDlqXuSsFbpD_xLMkUGclZ2zE":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2481,"Metsästysretki","Hahl, Jalmari",1869,1929,"2481-hahl-jalmari-metsastysretki","2481__Hahl_Jalmari__Metsästysretki","Draamallinen tuokiokuva","naytelma",[],[],"fi",1912,null,3796,24525,false,65094,[23],"Finnish drama",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Metsästysretki: Draamallinen tuokiokuva\" by Jalmari Hahl is a dramatic play written in the early 20th century. The narrative revolves around personal relationships and emotional dynamics, particularly focusing on themes of love, fidelity, and the complexities of human connections. It presents a carefully constructed scene that unfolds interactions primarily between the characters Hanna, Severi, and Olavi, illustrating the tensions that arise from hidden truths and societal expectations.  The storyline centers on Hanna, who is preparing for an intimate meeting with Severi while her husband Olavi is away on what he claims is a hunting trip. As Hanna hosts Severi in her bedroom, their conversations reveal deep passions and the tension surrounding her marital situation. When Olavi unexpectedly returns, the atmosphere thickens with anticipation and anxiety, leading to confrontations that explore loyalty and personal desires. Throughout the play, the characters grapple with their feelings, secrets, and the consequences of societal norms, ultimately setting the stage for a nuanced examination of love and identity within a framework of drama and suspense. (This is an automatically generated summary.)",[],244,"Hahlin draamallinen tuokiokuva sijoittuu aistikkaasti sisustettuun kotiin ja kuvaa kaupunkilaissivistyneistön elämää. Lyhyt näytelmä keskittyy Hannan, Nannin ja Severin välisiin kohtaamisiin sekä keskusteluihin, joissa käsitellään arjen tapahtumia, opintoja ja sosiaalisia suhteita.","Jalmari Hahlin 'Metsästysretki' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2481.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","METSÄSTYSRETKI\n\nDraamallinen tuokiokuva\n\n\nKirj.\n\nJALMARI HAHL\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nYrjö Weilin & Kumrp. Osakeyhtiö,\n1912.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nHANNA.\nNANNI.\nOLAVI.\nSEVERI.\nPALVELIJATAR.\n\n\nNÄYTTÄMÖKUVA:\n\n[Näyttämönä voi olla, myös vain pelkkä siististi kalustettu huone, jos\nesittäjille tuottaa vaikeutta tekijän yksityiskohtaisten määräysten\nseuraaminen.]\n\nNykyaikaisen aistikkaasti sisustettu makuuhuone. Taustalla alkoovi,\njossa kaksi leveätä ja matalaa vuodetta. Niiden edessä avaralaskoksiset\nuutimet, jotka voi vetää vuoteiden eteen. Siellä täällä taiteellisen\nmuotoisia sähkölamppuja. Keskellä huonetta tilapäisesti siihen nostettu\nruokapöytä ja sen ympärillä kaksi tuolia. Vasemmalla katsojista\nmukava sohva, seinä- ja lattiaryijyinecn. Oikealla, ikkunan edessä\nnaisen kirjoituspöytä, sen ympärillä jalustoilla siroja veistokuvia.\nIkkunan ja oven välillä, oikealla, ranskalaisen kamiinin muotoinen\nuuni. Seinillä ja ovilla runsaasti maalauksia ja hienoja jäljennöksiä\nrenessanssi-kuvista. Ovi oikealla, kirjoituspöydän ja taustaseinän\nkeskivälillä, samoin vasemmalla, lähellä sohvaa. Vasemmalla, taustassa,\nvuoteiden vieressä pieni kylpyhuoneeseen johtava ovi.\n\n\nI KOHTAUS.\n\n    Hanna. Palvelijatar,\n\nHANNA (Istuu kirjoituspöydän ääressä ja kirjoittaa, mutta näyttää\nhajamieliseltä, laskee kynän pöydälle ja katsahtaa pöydällä olevaan\nkelloon).\n\nPALVELIJATAR (Sisään vasemmalta. Pysähtyy lähelle ovea).\n\nTahtooko rouva, että jo tuon sisään leikkeleet?\n\nHANNA (Katsoo uudelleen kelloa). Onhan se vähän aikaista. Mutta sama\nse. Miinalla taitaa olla kiire iltamaan.\n\nPALVELIJATAR\n\nEihän sinne muuten vielä olisi kiire, mutta minä olen ottanut\nhoitaakseni puhvetin, niin olisi hyvä olla siellä vähän aikaisemmin.\n\nHANNA\n\nNo, kyllä Miina sitten voi tuoda sisään. Teeveden Miina jo voi panna\nvalmiiksi kiehumaan.\n\nPALVELIJATAR (Niiaa ja kääntyy poistuakseen).\n\nHyvä.\n\n    (Eteisestä kuuluu ovikellon soitto).\n\nHANNA (Säpsähtää ja nousee).\n\nMiina odottaa sentään hetken. Kukahan sieltä tulee? Voihan Miina sitten\nvaikka ajaa sinne iltamaansa.\n\nMIINA\n\nMinä menen avaamaan.\n\nHANNA\n\nMiina voi sanoa, että paraikaa kirjoitan ja etten oikeastaan ole\ntavattavissa, mutta...\n\nPALVELIJATAR\n\nHyvä, hyvä.\n\n    (Poistuu vasemmalle).\n\n\nII KOHTAUS.\n\n    Hanna. Nanni.\n\nNANNI (Sisään vasemmalta. Käytökseltään ja puheiltaan hätiköivä).\n\nIltaa, rakas Hanna. Kyllä minut puoleksi ajettiin po;s eteisestä, mutta\ntulin sittenkin hetkeksi sinua tervehtimään. Sanottiin, että paraikaa\nkirjoitat, mutta sitähän sinä teet aina. Jos pelkäisi häiritsevänsä\nkirjallista työtäsi, ei suorastaan koskaan voisi tulla sinua tapaamaan.\n(Katsoo huoneen keskelle asetettua ruokapöytää). Mutta taidatpa\nodottaa vieraita, ja lisäksi intiimisiä vieraita, kun olet nostattanut\nteepöydän tänne makuuhuoneeseen. Siinä tapauksessa tietysti lähden heti.\n\nHANNA (Hieman väkinäisesti).\n\nIltapäivällä oli muutamia vieraita, ja minusta tuntui kodikkaammalta\njuoda kahvia täällä. Istuhan nyt kuitenkin hetkinen.\n\nNANNI (Istuutuu sohvalle).\n\nNiin, sinähän olet nyt yksin kotona. Onko Olavi lähtenyt jollekin\nvirkamatkalle?\n\nHANNA\n\nEi. Hän läksi muutaman aseman matkan metsästämään.\n\nNANNI\n\nViipyykö hän kauan?\n\nHANNA\n\nHuomenna tai viimeistään ylihuomenna hänen täytyy palata.\n\nNANNI\n\nNo tällä ajalla sinä kai olet päässyt pitkän matkaa eteenpäin\nteoksessasi. Muistan sinun kerran maininneen, että työskentelet\nparhaiten, kun olet yksin, kun ympärilläsi on vallan hiljaista.\n\nHANNA\n\nSe on totta. Aamupäivin saankin enimmin kirjoitettua, kun Olavi on\nasianajo-toimistossaan. Muuten hän on hyvin hienotunteinen, eikä\nkoskaan tule tänne minun puolelleni, kun tietää, että minä vakavasti\ntyöskentelen.\n\nNANNI\n\nKuule, mitenkä on oikein Olavin laita, paneeko hän arvoa sinun\nkirjallisiin harrastuksiisi?\n\nHANNA\n\nHyvinkin paljon. Me puhumme usein hänen kanssaan kirjallisuudesta ja\ntaiteesta. Hän ei suinkaan ole sellainen henkilö, jolle asianajo- ja\njuridiikka on kaikki kaikessa. Hänen mielensä on avoin kaikille\nyleis-inhimillisille harrastuksille.\n\n    (Katsoo salaa kelloaan).\n\nNANNI (On huomannut tämän).\n\nNiin, se on totta, minunhan piti viipyä vaan pari sekuntia.\n\n    (Nousee).\n\nHANNA\n\nPyytäisin sinua jäämään teelle, mutta Miina on saanut luvan lähteä\niltamaan. Jos odotat hetken, käyn sanomassa, että hän jo saa mennä.\n\nNANNI\n\nMinä lähden heti. Pari sanaa vaan, jos maltat. Katso, minä olen tänään\noikeastaan ollut kodittomana. Meillä on suursiivous, äiti on ollut\nhirveän huonolla tuulella, minä en ole saanut olla rauhassa missään.\nHuoneesta huoneeseen on minut ajettu. Ja päivälliseksi oli meillä kovin\nhuonoa ruokaa: ryyninsekaista luusoppaa, patapaistia ja ruskeita\npapuja. Kaikki meillä ihailevat ruskeita papuja, paitsi minä. Minä\nniitä suorastaan inhoan. Pistäysin sitten Berggren'eille iltapäivällä,\njohonkin mennäkseni. Mutta siellä oli tuo piintynyt vanhapoika, lehtori\nWallman, sinä tiedät, joka aina ilkkuu naisten muka turhamaisia\nominaisuuksia. Heti hän rupesi rienaamaan tätä minun hattuani ja sen\n\"esprit\"-töyhtöä. Hän sanoi, se pahus, että pohjoismaisilla naisilla ei\nole esprit'ä päässä, sentähden kantavat he sitä päänsä päällä.\n\nHANNA\n\nJa mitä sinä siihen sanoit?\n\nNANNI\n\nMinä tietysti maksoin samalla rahalajilla. Minä sanoin, ettei\nuseimmilla miehillä ole esprit'ä edes päänsä päälläkään.\n\nHANNA (Hieman kärsimättömänä).\n\nJos suot anteeksi, käyn sanomassa Miinalle, että hän nyt saa lähteä.\n\nNANNI\n\nMinä lähden samalla. Hyvästi nyt vaan, suo anteeksi, että tulin\nhäiritsemään, ja käy nyt oikein pian meillä.\n\nHANNA\n\nHyvästi, hyvästi. Ikävä, etten voinut sinua paremmin vastaanottaa.\nMuista nyt jälkiäs.\n\n    (Saattaa Nannin eteiseen).\n\n\nIII KOHTAUS.\n\n    Hanna. Palvelijatar.\n\nHANNA (Päästää sisään astuessaan syvän helpoituksen huokauksen Nannin\nlähdön johdosta).\n\nMiina panee tarjottimen pöydälle, kyllä minä sitten järjestän\nleikkele-lautaset.\n\nMIINA (Laskee tarjottimen pöydälle).\n\nUunissa on jo valmiina puita. Tahtooko rouva, että minä ne sytytän?\n\nHANNA\n\nEi se ole tarpeellista. Miina joutuu nyt vaan iltamaansa. Tässä on\najurirahaa.\n\n    (Antaa hänelle rahat)\n\nPALVELIJATAR (Niiaa).\n\nKitoksia. No minä lähden sitten. Hyvästi.\n\nHANNA\n\nHyvästi, hyvästi. Ja hauskaa illanviettoa!\n\nPALVELIJATAR\n\nKiitos.\n\n    (Poistuu vasemmalle).\n\nIV KOHTAUS.\n\nHANNA (Järjestää lautaset pöydälle. Noutaa vuodepöydältä paperikäärön,\navaa sen ja järjestää sen sisällä olleet ruusut aistikkaaksi kimpuksi\nmaljakkoon, jonka panee ruokapöydälle. Poistuu vasemmalle ja tuo\nseuraavassa tuokiossa sisään sampanjapullon, jonka asettaa pöydälle.\nVetää vuoteiden eteen uutimet, laskee alas ikkunaverhon, huolellisesti\ntutkien, ettei huoneessa oleva valaistus jostakin raosta kuvastu ulos.\nSitten hän sytyttää kaikki sähkölamput ja istuutuu kirjoituspöytänsä\nääreen. Ottaa vaistomaisesti käteensä kynän ja leikittelee sillä\nhajamielisenä. Äkkiä hän säpsähtää, laskee kynän pöydälle ja rientää\nvasemman puolisen oven luo, jonka raoittaa, jääden kuuntelemaan. Hänen\nilmeistään saattaa lukea, että hän jännityksellä seuraa lähestyviä\naskeleita. Hetken kuluttua ovikello soi, ja hän rientää vasemmasta\novesta avaamaan).\n\n\nV KOHTAUS.\n\n    Hanna. Severi.\n\n    (Severi on noin 26:n vuotias kaunis, reipas mies, jonka\n    kasvot punoittavat terveydestä, jonka ilmeet ovat iloiset\n    ja liikkeet voimakkaat).\n\nHANNA\n\nTiedätkö, Nanni, tuo hupakko, oli äsken täällä, ja hänellä näytti\nolevan niin suuri halu jäädä tänne illaksi, että minun melkein täytyi\nolla epäkohtelias.\n\nSEVERI\n\nNäin Miinan tulevan ulos keittiönportaista ja kiireissään poistuvan, ja\nsiitä päätin, että olit yksin.\n\n    (Huomaa teepöydän).\n\nKas, kuinka kodikasta, saamme juoda teetä täällä sinun huoneessasi.\n\nHANNA\n\nOlethan joskus maininnut, että olisi hauskaa istua kahdenkesken minun\nhuoneessani, ja kun nyt tarjoutui tämä tilaisuus... Sitäpaitsi on\nminusta varmempaa, että vietämme iltamme tässä huoneessa, jonka ikkuna\non pihalle päin.\n\nSEVERI (Katselee ympärilleen).\n\nTämä on siis sinun työhuoneesi, täällä on sinun kätesi kaikki\njärjestänyt, ja tuossa on kirjoituspöytäsi...\n\n    (Ottaa innoissaan ruusumaljakon ja vetää sieraimiinsa\n    ruusujen tuoksua).\n\nNe ovat hurmaavia!\n\nHANNA\n\nOlen ottanut ne sinulle. Ja sinun lautasesi edessä niiden tulee\ntuoksua.\n\n    (Asettaa ne toiselle puolelle pöytää, Severin lautasen eteen.\n    Ottaa yhden ruusuista ja pistää Severin napinläpeen).\n\nSEVERI\n\nKiitos. Olenpa häpeissäni, etten ole hoksannut tuoda sinulle kukkia.\nSellainen moukka minä olen.\n\nHANNA\n\nKukista huolehtiminen mielestäni sopii parhaiten naisille. Ja\ntiedätkö, pidän juuri niin paljon sinun teeskentelemättömyydestäsi,\nluonnollisuudestasi.\n\nSEVERI\n\nMinä taas käsitän, että pidät minusta moukkamaisuudestani huolimatta.\nEnsi aikoina suorastaan olin ujo sinun seurassasi, joka olet\nmatkustellut niin paljon ja tunnet kaikki hienot tavat. Mistä olisin\nminä niitä saanut yksinkertaisessa maalaiskodissani.\n\nHANNA\n\nSieltä, maalaiskodistasi, sydänmailta olet juuri tuonut mukaasi sen\nluonnonraikkauden, jota miehekkäisyytesi rinnalla enimmin ihailen.\n\nSEVERI\n\nKun kuulen sinun noin kauniisti puhuvan, sinun, jonka asetan korkealle\nyläpuolelle itseäni ja kaikkia muita, tahtoisin nöyränä langeta tuohon\neteesi polvilleni.\n\nHANNA (Lyöden asian leikiksi).\n\nMutta me käymme vallan liian juhlallisiksi ja pateettisiksi. Ja tässä\npuhellessamme unhoitan vallan, että olen kutsunut sinut teelle, ja että\nteevesi kiehuu yli laitojen. Jos suot anteeksi, käyn noutamassa sitä.\n\nSEVERI\n\nEnkö minä saa tulla auttamaan?\n\nHANNA\n\nKiitos. Se on tarpeetonta. Silmänräpäyksessä se on tehty.\n\n    (Poistuu vasemmalle).\n\n\nVI KOHTAUS.\n\nSEVERI (Kulkee Hannan poistuttua huoneessa, katsoen kuvia. Tultuaan\nvuoteiden kohdalle, hän vetää hieman syrjään verhon lievettä ja\nkatsahtaa alkooviin, mutta hellittää verhon seuraavassa tuokiossa\nikäänkuin kärsimättömänä tai loukkaantuneena).\n\n\nVII KOHTAUS.\n\n    Hanna. Severi.\n\nHANNA (Palaa tuoden mukanaan kaksi teekannua, jotka asettaa pöydälle).\n\nNyt on meillä kaikki, mitä tarvitsemme. Tee hyvin ja istu ja pidä\nhyvänäsi, mitä näin vähäisin valmistuksin on aikaansaatu.\n\nSEVERI\n\nValmistukset näyttävät olevan emännän arvoisia. Eihän puutu edes\nkuningasten juomaa.\n\nHANNA (Kaataessaan teetä laseihin, ja ojentaen toisen niistä\nSeverille).\n\nMillä muulla juomalla voisimmekaan vihkiä tätä kaihottua, rakasta\nhetkeä.\n\nSEVERI\n\nTähän hetkeen liittyy toinenkin merkitys -- vaikka en oikeastaan tiedä,\nkannattaako siitä nyt puhua.\n\nHANNA\n\nTeet minut uteliaaksi. Luonnollisesti tahdon sen tietää.\n\nSEVERI\n\nNo, kun otin asian puheeksi, niin olkoon menneeksi. Tänään valmistui\nlääketieteen kandidaattini.\n\nHANNA\n\nKuinka olen iloinen! Onnea nyt vaan, onhan se suurta tyydytystä\ntuottava saavutus. Ja kuinka salaperäinen olet ollut koko tämän ajan.\nEt sanaakaan ole hiiskunut asiasta. Olen kuitenkin kaikesta huomannut,\nettä olet ollut ahkerassa työssä.\n\nSEVERI\n\nMitäpä tuosta olisi kannattanut puhua, ennenkuin tiesi varmasti, miten\nonnistuisi. Ja hyvä on, että se nyt on ohi. -- Alutta puhukaamme\nennemmin sinusta. En tahdo udella, mutta harrastuksesta tahtoisin\ntietää, miten kirjalliset työsi sujuvat, ja mitkä ajatukset sinua\nparaikaa innostavat.\n\nHANNA\n\nSinulle kerron niistä kernaasti. Sehän vaan aina hermostuttaa, kun\njotenkin välinpitämättömät ihmiset utelevat, mitä juuri kirjoitan, mikä\nkirjan nimi tulee olemaan, j.n.e. -- Minun ajatusmaailmaani ja\ntaidetyöhöni on tullut täydellinen murroskohta.\n\nSEVERI\n\nSitä olen jo jonkun aikaa luullut huomaavani.\n\nHANNA\n\nOlen kyllästynyt kirjoittamaan sovinnaistyylisiä nykyaikaisia\nromaaneja, olen herttaisesti väsynyt kuvaamaan moderneja ihmisiä, jotka\neivät itse itseään ymmärrä ja joita ei kukaan muukaan ymmärrä.\n\nSEVERI\n\nJa sellaisia kuitenkin pidetään pikantteina, ne hivelevät yleisön\nmakua.\n\nHANNA\n\nYhä voimakkaammin valtaa minua tarve draaman muodossa yrittää ilmaisua\nniille taidetunteille, jotka kuohuvat sisälläni.\n\nSEVERI\n\nJa kuitenkin usein olet maininnut kammoksuvasi meillä käytännössä\nolevaa raskasta teatterikoneistoa ja vallitsevaa vanhettunutta tyyliä.\n\nHANNA\n\nTämä kammo on minussa tätä nykyä vahvempi kuin koskaan ennen. Mutta\nminä tavoittelen kirjailemisellani etupäässä sisäistä vapautumusta,\nvoimakkaiden, taidenäkemyksen kohottamien tunteiden purkautumista,\nriippumatta siitä, näkeekö tuotteeni nykyaikana tai joskus\ntulevaisuudessa rampin valoa vai ei.\n\nSEVERI\n\nYhtä en kaikessa tässä ymmärrä. Eihän nykyään tekeillä oleva kirjasi\nole näytelmänmuotoinen.\n\nHANNA\n\nEi olekaan. Se on mieteperäistä laatua, sen nimi tulee olemaan:\n\"Etsintä ja odotus.\"\n\nSEVERI\n\nEntä draamasi?\n\nHANNA\n\nSitä varten kokoan paraikaa sisäistä elämääni. Haen sitä\nmaailmankatsomuksen eheyttä, hyvän ja kauniin alalla sitä korkeimpien\narvojen selvenemistä, jonka taiteellinen esitys tarjoisi uutta ja\narvokkaampaa voimanponnistusta, kuin mitä tähän asti yhä olemme\nkäyttäneet erotiikan käsittelyyn.\n\nSEVERI\n\nHuomaan, että olet rikkonut välisi entisiin taideihanteihisi, ja että\nhaet uusia.\n\nHANNA\n\nTäytyyhän meidän ainakin taiteen alalla joskus pyrkiä vapautumaan\nerotiikan pauloista, jotka hellittämättä kietovat tunnemaailmamme ja\nkoko olemuksemme.\n\n    (He ovat lopettaneet teenjuontinsa).\n\nMutta tässä filosofeeratessamme, unhoitan kokonaan emännän\nvelvollisuudet. Saanko kaataa lisää teetä?\n\nSEVERI\n\nKiitos, ei enää.\n\nHANNA\n\nSitten siirrymme sohvalle. Mutta sitä ennen sytytämme valkean uuniin.\nSe on kodikkaampaa.\n\nSEVERI\n\nAnna minun tehdä se. Tahdon olla hyödyllinen edes johonkin.\n\nHANNA\n\nNo, jos tahdot olla niin hyvä. Siinä on jo valmiina puut ja sytykkeet.\nEi muuta kuin virittää tulen.\n\nSEVERI (Polvistuu uunin eteen, raapaisee tulta tikulla ja sytyttää\ntuohen).\n\nHANNA (Seisoen vieressä seuraa sytyttämistä).\n\nNäkee, että olet tottunut valkean virittäjä. Toiset eivät saa puita\nsyttymään millään keinoin.\n\nSEVERI\n\nTaitoko tässä on sytyttää, kun on kuivat puut ja hyvät sytykkeet. Kas\nnoin.\n\n    (Hän on virittänyt pesän, kääntyy Hannan puoleen, joka on vallan\n    lähellä, luo häneen ihastuneen katseen, tarttuu häneen molempiin\n    käsiinsä ja painaa niille hehkuvia suudelmia).\n\nSinä olet tänään taas niin hurmaavan kaunis, Hanna!\n\nHANNA\n\nSeveri, rakas Severi, nouse jo, ja olkaamme järkeviä.\n\nSEVERI (Vähitellen nousten, kietoen kätensä Hannan vyötäisille ja\ntahtoen häntä suudella).\n\nJärkeviä tänään, tänä iltana, tänä yönä joka on kokonaan meidän.\nHulluja meidän päinvastoin täytyy olla, hulluja ilosta ja onnesta!\n\nHANNA (Irtaantuu lempeästi Severin käsivarsista).\n\nUnhoitamme kokonaan juhlajuoman. Saanko vaivata sinua avaamaan pullon.\nSinä sen tietysti teet paljoa taitavammin kuin minä.\n\nSEVERI\n\nHyvin kernaasti.\n\n    (Ryhtyy aukaisemaan sampanjapulloa).\n\nHANNA (Siirtää sohvan eteen alkoovista pienen pöydän. ja asettaa sille\nkaksi lasia).\n\nSEVERI (On tällävälin avannut samppanjapullon ja tuo sen\nsohvapöydälle).\n\nKas kuinka se kuohuu!\n\nHANNA (Ottaa pullon, kaataa laseihin samppanjaa, ojentaa toisen lasin\nSeverille ja kohottaa itse toista).\n\nNyt juon sinut sydämellisesti tervetulleeksi ja samalla suorittamasi\ntutkinnon ja uuden arvosi maljan. Eläös!\n\n    (He kilistävät lasejaan).\n\nSEVERI\n\nJos olisin puhuja, jos minulla olisi sana niin vallassani, kuin\nsinulla, pitäisin nyt sinun kunniaksesi hehkuvan puheen. Mutta enhän\nminä vaivanen saa sanotuksi, mitä syvimmällä sisässäni tunnen. Mutta\nsinä tiedät, että sinua jumaloin, ja sinun kunniaksesi tyhjennän tämän\nmaljan.\n\n    (Juo maljan pohjaan).\n\nHANNA (Kaataa uutta samppanjaa hänen lasiinsa. Viittaa Severiä\nistuutumaan sohvalle. Molemmat istuutuvat vieretysten).\n\nKas kuinka valkea leimuaa kodikkaasti.\n\nSEVERI\n\nHerttaisempaa hetkeä en ole elämässäni kokenut. Ajatella, että me\nolemme näin kahdenkesken, ilman että kukaan meistä tietää, ilman, että\nkukaan pääsee häiritsemään pyhäkköämme.\n\nHANNA\n\nJa kuinka harvat ovat tällaiset elämän kohdat.\n\n    (Molemmat vaikenevat hetken, ikäänkuin ajaen takaa jotain\n    ajatusta, jota ei kumpikaan tahdo lausua. Hanna katkaisee\n    viimein vaitiolon).\n\nMutta minäpä yhä vaan laiminlyön velvollisuuksiani. Sinä tietysti\ntahdot lasin ääressä polttaa. Minä lähden etsimään sinulle tupakkaa.\n\nSEVERI\n\nEi, älä huoli vaivautua. Minä poltan kernaimmiten omia tupakoitani. Jos\nsallit, sytytän sikaarin.\n\nHANNA\n\nKernaasti.\n\nSEVERI (Sytyttäessään sikaarin ja puhaltaessaan siitä sauhuja).\n\nMutta eikö tämä vaan häiritse sinua? Etkö kärsi tupakan savusta?\n\nHANNA\n\nEn toki. Alussa minä siitä todella kärsin, sillä Olavi on niin kovin\nvahva polttaja. Mutta viidessä vuodessa jo tottuu jos johonkin.\n\nSEVERI (Säpsähtää ilmeisesti Olavia mainittaessa ja lähestyy Hannaa).\n\nKuule, Hanna, puhummehan tänä iltana kaikki, mikä meillä molemmilla on\nsydämellä. Ehkä emme tällaista iltaa aivan pian taas voi saada.\n\nHANNA\n\nMiksi emme puhuisi! Mutta unhoitammehan täydelleen lasimme!\n\n    (Kohottavat lasejaan ja juovat).\n\nSEVERI\n\nYhdestä sinua moitin tänä iltana. Sinä olet hieman jäykkä ja liian\narvokas.\n\nHANNA (Leikillisesti).\n\nOlenko todella! Mutta hyvänenaika, täytyyhän minun koettaa ylläpitää\njonkunlaista emännänarvokkaisuutta, johon kuitenkin näytän olevan tuiki\nkykenemätön, ehtimiseen kun unhoitan tehtäväni.\n\nSEVERI\n\nEt saa lyödä asiaa leikiksi, Hanna. Se on vakava, minulle äärettömän\nvakava, kuuletko!\n\nHANNA\n\nSaatan hyvin ymmärtää, mitä sinä tarkoitat. Mutta en soisi, että\npilaisimme tätä yhdessäoloamme liian vakavilla ja raskailla puheilla.\nSillä ovathan meidän välimme niin selvät, rakastammehan toisiamme,\njohan sen olemme toisillemme monasti tunnustaneet.\n\nSEVERI\n\nJa kuitenkin on olemassa seikka, joka alati himmentää ja kalvaa\nrakkauttamme. Se, että elät toisen miehen rinnalla, jolla on kaikki\noikeudet sinuun.\n\n    (Nousee ja rupeaa levottomana kävelemään huoneessa).\n\nHANN\n\nSiitäkin olemme jo puhuneet. On varmaa, että jos sinut olisin tuntenut\nennen Olavia, en olisi mennyt hänen kanssaan naimisiin. Mutta\nyhdessäeloni aikana hänen kanssaan, olen oppinut häntä syvästi\nkunnioittamaan, ja minun täytyy tunnustaa, että tunnen häneen vahvaa\nkiintymystä rakkaana omaisena, ja etten tahtoisi millään hänen\nmieltänsä pahoittaa.\n\nSEVERI (Melkein ärtyisenä).\n\nSe on olentosi suuri kahtaallisuus ja ristiriita. Ja se saattaa minut\nvallan raivoihini. Onko hän koskaan voinut lahjoittaa sinulle sitä\nsuurta, maailmaa unhoittavaa intohimoa, jota palava taiteilijasielusi\nepäilemättä tarvitsee?\n\nHANNA\n\nSellaista suurta intohimoa en häneltä koskaan ole odottanut. Mutta\nsensijaan on hän antanut minulle vankan kodin tunteen, tasaista\nystävyyttä, parasta tukea ja -- luonteensa mukaista intohimoakin.\n\nSEVERI\n\nMerkillistä. Käsittämätöntä, niin, miksen sanoisi suoraan, minusta\nsietämätöntä. Minulla on suurempi oikeus sinuun, minulla, joka sinua\njumaloin, jolle sinun katseesi ja pienimmät liikkeesi ovat ääretöntä\nhekkumaa ja minulla on yksinomainen oikeus sinuun, kuuletko?\n\nHANNA (Nousten).\n\nMiksi puhut yksinomaisista ja ehdottomista oikeuksista! Miksi uskot\nrakkauden elinaikaisuuteen! Harhaluuloja, jonka meihin poloisiin ovat\nistuttaneet elämän sovinnaisuudet. Eikö olisi oikeampaa tunnustaa\ntunnerakenteemme haurautta, joka ei kestä elinaikaista yhteen\nesineeseen kohdistuvaa ihailua. Eikö olisi todellisempaa tunnustaa,\nettä yksitoikkoinen elämämme pakoittaa tunteemme erilaista kauneutta\nhakemaan ja eri tavoin haltioitumaan?\n\nSEVERI\n\nMinä en voi tuntea sellaista haurautta, minun rakkauteni sinuun on niin\ntäysi, niin eheä, voimakas, niin maailmaa murtava...\n\nHANNA\n\nSe on eheä ja voimakas nykyhetkellä, ja varsinkin silloin, kun esteitä\nilmenee. Se heikkenisi kenties täydellisen omistusoikeuden\nrauhallisesta varmuudesta.\n\nSEVERI\n\nSinä paljastat minulle sielusi arvoituksellisuuden. Kuinka ylpeä olen\nollut, kun olen täysin saanut omistaa intohimosi. Ja kun nyt kuulen\nsinun noin puhuvan, tiedän, että olen omistanut sinut ainoastaan\npuoleksi. Minun kuumista suudelmistani olet sinä palannut tänne. Hän on\nsaanut sinua ihailla mielin määrin, hän on saanut päivin ja öin\nhengittää samaa ilmaa kuin sinä, tuntea lämpimän valtasuonesi\ntykytystä. Mutta minä riistän sinut häneltä, minä sen vannon, kuuletko.\n\nHANNA (Hieman pelästyen ja katsoen häneen levottomana).\n\nRauhoitu toki, rakas Severi, sinä olet niin raju...\n\nSEVERI (Rientää hänen luokseen, vetää hänet istumaan sohvalle, suutelee\nkiihkeästi hänen huuliaan, silmiään ja hiuksiaan).\n\nMinä tahdon valloittaa sinut täydellisesti itselleni.\n\nHANNA (Puoleksi hurmaantuneena, puoleksi vastustaen).\n\nSinä hourit, Severi, sinä olet liian raju.\n\n    (Säpsähtää äkkiä, irroittautuu Severin käsivarsista\n    ja näyttää tarkasti kuuntelevan jotakin).\n\nSEVERI (Ihmetellen).\n\n    Mikä sinun on? Mitä sinä kuuntelet.\n\nHANNA\n\nLuulin kuulevani jotain kolinaa eteisestä.\n\n    (Molemmat kuuntelevat).\n\nSEVERI\n\nVannaan erehdyit. Se oli kadulla tai jossakin naapurihuoneistossa.\n\nHANNA\n\nMinusta tuntui vallan, kuin olisi eteisen ovi käynyt. Ja nyt kuuluu\naivan kuin hiljaisia askeleita salista.\n\n    (Menee oikealle ovelle kuuntelemaan).\n\nSEVERI\n\nSehän on vallan mahdotonta. Eihän tässä huoneustossa voi olla ketään\nmuita, kuin me kaksi.\n\nHANNA\n\nMutta jos Miina olisi sairastunut iltamassaan ja palannut aikaisemmin.\n\nSEVERI\n\nEikö olisi parasta sulkea kyökin puolelle johtava ovi, niin että ei\nsieltäpäin tule mitään yllätystä.\n\nHANNA\n\nOlet oikeassa. Menen sulkemaan sen.\n\n    (Poistuu vasemmalle. Palaa hetken kuluttua kalpeana).\n\nEteisessä on Olavin pyssy, päällystakki ja matkalaukku. Hän on siis\npalannut.\n\nSEVERI\n\nRauhoitu. Olen melkein iloinen siitä, että hän on tullut. Nyt tahdon\nseisoa kasvot kasvoja vastaan hänen kanssaan ja täydelleen selvittää\nmeidän välimme.\n\nHANNA\n\nSe ei saa tapahtua. Hän on muuten tasainen ja hiljainen, mutta\njouduttuaan rajun mielenliikutuksen valtoihin, hän ei voi hillitä\nitseään. Kuule, sinun täytyy poistua, Severi.\n\nSEVERI\n\nMinä en häntä pelkää. Minulla on voimaa torjua kenen hyökkäykset\ntahansa.\n\nHANNA\n\nJuuri sentähden, että sinäkin olet niin vahva, ja lisäksi nyt niin\nkiihoittunut, te ette saa toisianne kohdata. Ehkä joskus toiste, kun\nmolemmat olette rauhoittuneet.\n\nSEVERI\n\nSe olisi suorastaan raukkamaista jättää sinut nyt hänen\nvihanpurkauksensa alaiseksi. Minun täytyy jäädä sinua puolustamaan.\n\nHANNA\n\nÄlä ole huolissasi minusta. Ei minua uhkaa mikään vaara. Minä rukoilen\nsinua poistumaan, Severi, jos minua rakastat.\n\nSEVERI\n\nSinun tähtesi sen teen, mutta ainoastaan sentähden, että sinä sitä\nhaluat.\n\n    (Suutelee Hannan käsiä ja rientää pois vasemmalle).\n\n\nVIII KOHTAUS.\n\n    Hanna (Yksin).\n\nHANNA (Alkaa kiireisesti korjata pöydältä lautasia tarjottimelle. Mutta\nhän pysähtyy kesken työtään, ojentaen päänsä pystyyn ja tehden\näkillisen päätöksen. Hän noutaa kirjoituspöydältä kirjan ja istuutuu\nvasemmalle sohvan kulmaan, vaistomaisesti selaillen kirjan lehtiä ja\nkooten ajatuksiaan. Hetken kuluttua kuulun heikko naputus\noikeanpuoliselta ovelta).\n\nSisään!\n\n\nIX KOHTAUS.\n\n    Hanna. Olavi.\n\nOLAVI (Astuu sisälle, vaivoin hilliten kiihoitustaan. Hän puhuu alussa\nkuivasti ja katkonaisesti).\n\nIltaa.\n\nHANNA\n\nIltaa. Palasit aikaisemmin kuin lähtiessä olit päättänyt.\n\nOLAVI\n\nSähkösanoma toimistosta kutsui minut kaupunkiin. Minun täytyy itse\nhuomenna hoitaa asioita raastuvassa.\n\n    (Tuskallinen vaitiolo. Olavi luo katseen pöydälle ja\n    samppanjalaseihin).\n\nSinulla on ollut pienet vaatimattomat kemut.\n\nHANNA (Kylmästi).\n\nOnko sinulla mitään sitä vastaan?\n\nOLAVI\n\nEi suinkaan. (Kiihtyen). Olisin ainoastaan sinulta odottanut sitä\nhienotunteisuutta, että olisit valinnut toisen kohtauspaikan\nrakastajasi kanssa.\n\nHANNA\n\nRakastajani?\n\nOLAVI\n\nTeeskentely on turha. Näinhän eteisessä Severin palttoon, jonka\nvuorissa koreilivat hänen nimikirjaimensa.\n\nHANNA\n\nNo, olkaamme siis aivan suoria. Severi on todella ollut vieraani tänä\niltana.\n\nOLAVI\n\nToistan sen vielä kerran; kohtauspaikkanne valinta osoittaa suurta\nepähienoutta. Ilmeisesti tahdotte, että palvelijatar toitottaa koko\nmaailmalle luvattoman suhteenne!\n\nHANNA\n\nMiina on iltamassa.\n\nOLAVI\n\nTeillä on siis ollut ihanteellisen mukavaa kuherrella yhdessä tänä\niltana. Mutta jos nyt edes olisitte olleet salissa tai ruokahuoneessa,\nmutta täällä... makuuhuoneessa...\n\nHANNA\n\nTäällä ei ole tapahtunut mitään, mikä olisi loukannut tämän, mielestäsi\npyhän paikan arvokkaisuutta.\n\nOLAVI\n\nSinä luulet kai, että olen lapsi. Olenhan jo jonkun aikaa aavistanut,\nettä teillä on suhde, sinulla ja Severillä. Ja tunnen tarpeeksi Severin\nintohimoisen luonteen...\n\nHANNA\n\nSinä luulet tietäneesi paljon asioita, etkä ole niistä tähän päivään\nasti mitään hiiskunut.\n\nOLAVI\n\nOnko sellaisista hauska puhua! Ja sinun luonteesi, järkähtämätön\nitsenäisyytesi ja vapaudenvaatimuksesi...\n\nHANNA\n\nJos yhä kiihoitat mieltäsi, on parempi, että puhumme näistä asioista\ntoiste, kun olet rauhoittunut.\n\nOLAVI\n\nMinun pitäisi olla rauhallinen, punnita sanani kultavaa'alla, kun tulen\nkotia ja näen silmieni edessä vaimoni vereksen aviorikoksen.\n\nHANNA\n\nAviorikoksen!\n\nOLAVI\n\nNiin juuri! Uskoisiko sitä lapsikaan, että sellainen mies kuin Severi,\non tässä istunut ja ihaillut sinua platonisesti kuin seinällä riippuvaa\nvanhan mestarin madonnaa. Minun pitäisi vielä asettaa sanani\nhienotunteisesti, kun minulla olisi oikeus osoittaa ovea...\n\nHANNA\n\nRaakuus on piirre, jota ensi kerran sinussa huomaan. Mutta tiedä, ettei\nuhka minuun mitään vaikuta.\n\n    (Nousee, ojentaa ryhtinsä ja nojaa jäykkänä sohvan laitaan).\n\nOLAVI\n\nSinä olet järkähtämättömän tyyni ja varma, sentähden, että tiedät\ntuoneesi omaisuuden pesään. Niin, niin, älä silti luule, että minä aion\nmullistaa maailmaa tämän asian vuoksi. Ota omaisuutesi ja Severisi, ja\nmenkää, menkää, onnea matkalle.\n\nHANNA\n\nEntä jos menisinkin, ja jättäisin sinut ylevään tuomari-oikeutesi ja\nviattomuutesi tietoisuuteen.\n\n    (Korostaa erityisesti sanaa: viattomuutesi).\n\nOLAVI (Säpsähtäen ja hieman epäröiden).\n\nTeillä naisilla on merkillinen käsitys miehen kunniantunnosta ja\nrajaton vaatimus hänen kärsivällisyyteensä nähden.\n\nHANNA\n\nVarsinkin, kun miehellä, luomakunnan herralla itsellä, on rajaton\nvapaus järjestää eroottinen elämänsä niin monipuoliseksi kuin suinkin.\n\nOLAVI\n\nAiotko ottaa esille nuo vanhat teoriat? Aiotko viskata minulle\nkasvoihin Björnsonin \"hansikkaan\". Sen varalta voin huomauttaa, että se\njo on liian kulunut, paljaasta käyttämisestä.\n\nHANNA\n\nKulunut sentähden, että teillä miehillä on mukavaa sitä sellaiseksi\nnähdä.\n\nOLAVI\n\nNaisen asema perheessä ja yhteiskunnassa on toinen.\n\nHANNA\n\nToinen sentähden, että se teille on mukavampaa.\n\nOLAVI\n\nNainen turmeltuu, jos hän laajentaa eroottisia suhteitaan.\n\nHANNA\n\nMinä en puhu teoriioista. Sinä olet ne ottanut esille. Minä puhun\ntosiseikoista.\n\nOLAVI (Säpsähtäen).\n\nMitä sillä tarkoitat.\n\nHANNA\n\nMinä tarkoitan, että teoriioistasi huolimatta sinulle sopisi vähemmän\ntuomitseva äänenpaino.\n\nOLAVI\n\nEn sinua ymmärrä. Käytät puheessasi arvoituksia.\n\nHANNA\n\nNo hyvä. Luopukaamme arvoituksista, ja puhukaamme selvää kieltä. Minä\ntiedän, että metsästysretkesi oli pelkkä veruke.\n\nOLAVI\n\nSinäkin näyt siis tietävän hyvin paljon. Mutta ovatko lähteesi\nkahvikekkeri-juoruja luotettavammat?\n\nHANNA\n\nJos haluat, saatan mainita sinulle koko joukon yksityiskohtia, jotka\ntäysin todistavat tietojeni luotettavaisuuden.\n\nOLAVI\n\nNo, anna kuulua.\n\nHANNA\n\nSe on minulle vastenmielistä. Mainitsen vaan, ettet sinä ole ollut\nmillään metsästysretkellä, vaan että olet viettänyt tämän ajan\nRiihimäellä, ja että hyvin tiedän, kenen naisen seurassa siellä olit.\nMutta tietäisin kertoa aikaisemmistakin huviretkistäsi saman\nnaisen seurassa, naamiohuveista, kohtauksista ulkoravintolain\nyksityishuoneissa.\n\nOLAVI (Kalpenee. Epävarmana).\n\nSinulla on oivallisia urkkijoita.\n\nHANNA\n\nEi ainakaan minun palkkaamiani, vaan sellaisia, jotka vapaaehtoisen\ninnon johtamina ovat tuoneet uutisensa perille.\n\nOLAVI\n\nMitkä epäilemättä ovat olleet sinulle hyvin tervetulleet ja mitkä ovat\nrohkaisseet sinua puolestasi ja tavallasi huvittelemaan.\n\nHANNA\n\n... mitkä ovat rohkaisseet minua luomaan pois valheennaamarit meidän\nmolempien kasvoilta.\n\nOLAVI (Muuttaen äänensävyä hiljaisemmaksi).\n\nJa mitä luulet loistavan esiin näiltä paljastetuilta kasvoilta?\n\nHANNA\n\nNiissä näkyvät jäljet ohiliitäneen totuuden hengettären siipien\nhiipauksesta.\n\nOLAVI\n\nNe jäljet ovat rumat.\n\nHANNA\n\nNe ovat poistaneet teeskentelyn ja katkeruuden verhon.\n\nOLAVI\n\nMutta ne ovat kipeinä syöpyneet lihaan ja vereen.\n\n    (Peittää otsan kädellään).\n\nHANNA (Lähestyy häntä ja laskee molemmat kätensä hänen hiuksilleen).\n\nYstävä hyvä. Enimmin olen aina pelännyt tuottaa sinulle mielipahaa. Ja\nnyt olen kuitenkin sinua syvästi pahoittanut.\n\nOLAVI\n\nSinä olet aina hyvä ja hieno. Minä päinvastoin olen ollut tyly ja\nraaka. Tunnen sisälläni haikeata häpeää. Voitko koskaan unhoittaa\näskeiset kovat sanani?\n\nHANNA\n\nNe ovat jo unhoitetut.\n\n    (Vaitiolo. Poistaa kätensä Olavin pään päältä).\n\nOLAVI (Luo häneen arat katseensa).\n\nMiten luulet meidän molempien astuvan tulevaisuutta kohti.\n\nHANNA\n\nNöyrinä ja samalla rohkeina. Rajoittamalla vaatimuksiamme ehdottoman\nomistuksen ja onnen suhteen, valmiina kantamaan alastoman totuuden\ntuottamaa painoa. Sinä olet ollut paras ystäväni. Sinä tulet tukemaan\nmeitä molempia nyt kun katsomme kohtaloa suoraan silmiin. Sillä nyt me\nymmärrämme...\n\nOLAVI\n\nKoetan edelleen olla paras ystäväsi. Sinä olet sentään muita parempi ja\nkauniimpi. Ja yhdessäolomme on tästälähin aluksi oleva alistuvaa\nodotusta, kohtalon tutkimista, kiintymyksemme vahvuuden koettelemista.\n\nHANNA\n\nKohtalo on kiintymystämme kovasti koetellut. Mutta sitä, mikä siinä\nsyvintä on, se ei vielä ole kyennyt kukistamaan.\n\nOLAVI\n\nKiitos, Hanna! Minä lähden tuonne työhuoneeni puolelle. Hyvää yötä!\n\n    (Suutelee häntä otsalle).\n\nHANNA\n\nHyvää yötä, Olavi!\n\nOLAVI (Poistuu kiireisesti oikealle).\n\n\nX KOHTAUS.\n\nHANNA (Yksin).\n\n(Asettaa viimeiset lautaset tarjottimelle, jonka kantaa ulos\nvasemmalle, eteiseen. Palaa sieltä heti. Menee alkoovin luo ja aikoo\nvetää uutimet syrjään, mutia hylkää tämän aikeensa. Kulkee\nkirjoituspöydän ääreen, ottaa kirjepaperiarkin ja alkaa kirjoittaa\nkuumeentapaisesti. Laskee muutaman hetken kuluttua kynän pöydälle,\nrytistää paperin ja heittää sen pesän hiilille. Sitten hän hitaasti\nkulkee sohvalle, heittäytyy sen sivunojalle, peittää kasvonsa ja\nnyyhkyttää syvään).\n\n\n\n"]