[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f7qpAC1iqMT1V1DRpCdXHJL-lFtxTjHkMzC64toRvGWc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":16,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":30,"gutenbergTranslators":31,"gutenbergDownloadCount":32,"aiDescription":33,"preamble":34,"content":35},2502,"Mallassaunalla","Halme, Kaarle (aka Halla, Raju)",1864,1946,"2502-halme-kaarle-mallassaunalla","2502__Halme_Kaarle__Mallassaunalla","Näytelmällinen pikakuva 1:ssä näytöksessä","naytelma",[14,15],"huumori","rakkaus",[],"fi",1900,null,3722,20872,false,65352,[25],"Finnish drama",[27,28,29],"Humour","Plays/Films/Dramas","Romance","\"Mallassaunalla: Näytelmällinen pikakuva 1:ssä näytöksessä\" by Kaarle Halme is a dramatic play written in the early 20th century. The book centers around social interactions and romantic entanglements in a rural setting, characterized by the characters’ aspirations and relationships. It showcases the dynamics of village life through humor and youthful energy.  The storyline unfolds in and around a sauna where various characters, including Ulla, Aaro, and Tallus-Mikko, engage in lively conversations filled with witty banter and comedic situations that highlight their romantic pursuits and social status. The plot primarily revolves around the impending engagements and romantic relationships among these villagers, particularly focusing on Aaro's intentions with Aina and Mikko's interest in Ulla. As the characters navigate their relationships with misunderstandings and playful rivalries, the atmosphere becomes festive as preparations for a celebration lead to amusing complications, showcasing love's humorous struggles in a close-knit community. (This is an automatically generated summary.)",[],246,"Yksinäytöksinen näytelmä sijoittuu hämäläiseen maalaismaisemaan mallassaunan edustalle. Tarina seuraa nuoren väen illanviettoa, johon sekoittuvat palvelusväen juorut, talon emännän naimakaupat sekä nuorten väliset romanssit.","Kaarle Halmeen 'Mallassaunalla' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2502.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","MALLASSAUNALLA\n\nNäytelmällinen pikakuva 1:ssä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nKAARLE HALME\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannusosakeyhtiö Otava,\n1900.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n Ulla-täti, talon emäntä.\n Keturin Aaro, Ullan sisarenpoika.\n Tallus-Mikko, varakas vanhapoika.\n Aina   |\n Aliina | Ullan palvelusväkeä.\n Kalle  |\n Ville.\n Esa.\n Jussi.\n Matti.\n Liisa.\n Kylän nuorta väkeä.\n\nTapaus Hämeessä.\n\n\n\n\nMaalaissaunan edusta. Sauna oikealla. Perällä järvimaisema. Saunan\ntaitse kulkee polku vasemmalle, jossa on aita, portaat ja halkopino.\n\n_Aliina_ (lakaisee saunan edustaa, hyräilee).\n\n    Tule illalla, ole tallella!\n    Saat maata mun käteni varrella.\n\n_Aina_ (tulee vasemmalta aidan yli, kantaen kahvipannua). Vieläkö on\ntikua saunassa?\n\n_Aliina_. Tuskinpa sitä enään... Eiköhän tuota jo lakeinen ole niellyt.\n\n_Aina_. Tässä on nyt kahvi valmiiksi keitettynä. Pannaan vaan hautumaan\ntuonne pesän suuhun. (Menee saunaan.)\n\n_Aliina_. Mitäs sinä noin suurella pannulla?... Ihanko se on täynnä?\n\n_Aina_. Tottapa tietenkin. Tyhjääkös sinä täällä härppisit kaiken yötä?\nJa täytyyhän sitä olla vähän vieraankin varaksi, jos joku sattuisi\npistäytymään.\n\n_Aliina_. Oletko sinä ehkä käskenyt jonkun?\n\n_Aina_ (tulee saunasta). Mitäs minä ketään. Mutta kuka sen tietää mitä\nminkin päähän pistää. Ainahan sitä näin mallassaunalle kertyy jos\njoitakin.\n\n_Aliina_. Mutta jos emäntä saa tietää meidän vehkeemme, niin siitä se\nvasta tomu nousee.\n\n_Aina_. Ei ikänä kun laskee. -- Saa kai nyt edes runtuviikolla\npikkuisen elämöidä. Kuules Aliina! (vetää Aliinan istumaan kivelle.)\nKaikista meiningeistä päättäen, saamme olla tänä yönä rauhassa Ulla\nemännästä.\n\n_Aliina_. Mitenkä rauhassa?\n\n_Aina_. Saatpahan nähdä, että Tallus-Mikko kohta ilmestyy näille\nmaille. Niillä kahdella on aikomus huomenna mennä kuulutuksen ottoon.\n\n_Aliina_. Älä nyt! Innalan emännälläkö ja Mikolla? No mutta, mitäs\nKeturin Aaro siihen sanoo? Se ei kuulu ollenkaan kärsivän Mikkoa.\n\n_Aina_. Mitäpäs Aaro! Ei suinkaan hän tädilleen mitään voi. Eikä\nUlla-täti anna itseänsä niin vaan komennella. Jos Aaro tulee tänne\nsaunalle tänä iltana niin...\n\n_Aliina_. Niin mitä?\n\n_Aina_. Ethän sinä kerro sitä kenellekään?\n\n_Aliina_. Kellekäs minä sitä --\n\n_Aina_. Kai Kallekin tulee tänne, jahka ehtii.\n\n_Aliina_. Taitaapa se tulla. -- Menenkö sanomaan sille?\n\n_Aina_. Eiköhän tuo itsekin sen vertaa älynne. No, mene vaan ja tuo\nyksin tein ne kahvitokeet minun kaapistani. Se, täss' on avain! Muista\nmyöskin ottaa sokeripalaset pöytälaatikosta.\n\n_Aliina_. Kyllä, kyllä. Mutta entäs kerma? Mistäs sitä saa? En minä\ntohdi maitokamarista --\n\n_Aina_ (päästelee hiuksiaan). Mene nyt vaan! Kyllä minä hankin.\n\n_Aliina_ (mennessään). Ota paljon sitte, kun kerran otat. Kalle niin\ntykkää kermasta.\n\n_Aina_. Ha, ha, ha! Oma kunkin hyvä; sammakonkin nuijapää.\n(Palmikoitsee hiuksiaan.)\n\n    Kun sinä kultani meille tulet,\n    Niin tule sinä aivan hiljaa,\n    Kulje pitkin pientareita,\n    Ettet tallais' viljaa!\n\n_Aaro_ (on tullut polkua saunan nurkan taitse. Hypähtää Ainan viereen).\n\n    Kuljen pitkin pientareita,\n    Etten tallais' viljaa.\n\n_Aina_. Aaro! Kas tuota kun suotta aikojaan säikyttelee. Varhain sinä\ntulitkin.\n\n_Aaro_. Mitäs siinä muuta! Kun tunsin maltaiden hajun, niin täytyi\nlähteä. -- Ketäs sinä äsken ajattelit?\n\n_Aina_. Koska äsken?\n\n_Aaro_. Äsken kun lauloit.\n\n_Aina_. Enpähän tuota muista.\n\n_Aaro_. Onko niitä sitten niin monta?\n\n_Aina_. Ketä?\n\n_Aaro_. Niitä viljan tallaajia.\n\n_Aina_ (katsoo Aaroa). Löytyypä kai noita aina yöjalkalaisia.\n\n_Aaro_. \"Hyvin tähtäsit, vaikka ohi osasit\" sanoi kettu kytälle.\nMinähän jaloittelen ainoastaan sinun ilmoillasi.\n\n_Aina_. Ph! Uskois senkin outo todeksi, mutta tuttu ei pidä asianakaan!\n\n_Aaro_. Aivan oikein! (Kiertää käsivartensa Ainan vyötäiselle.) Tuttu\ntietää, ei se uskoa tarvitse.\n\n_Aina_. Kyllä sinussa näin vähin väin aina miestä on, mutta\nuskaltaisitko sanoa samaa Ulla tädille?\n\n_Aaro_. Sitäkö että sinä olet rasvannut luhtisi oven sarannot minua\nvarten?\n\n_Aina_. Sinua varten! Voipa siellä käydä muitakin kokeilla, sillä aikaa\nkun sinä toisaalle tungeksit. Hyi! Kun oletkin sellainen.\n\n_Aaro_ (puoleksi laulaen).\n\n    Sorjaa vartta ja kaunista muotoa taitaa rakastella,\n    Vaan hulmuhelmani rentoa luontoa en voi vastustella.\n\n(Suutelee Ainaa.)\n\n_Aina_ (nojaa kyynärpäillänsä Aaron polveen). Miksi et tullutkaan\neilen, vaikka lupasit? Minä odotin sinua niin kauvan.\n\n_Aaro_. En jaonnut kahdeksi. Tulin kotia vasta aamulla.\n\n_Aina_. Aamulla? Mistä sitten?\n\n_Aaro_. Markkinoilta.\n\n_Aina_. Jesta poo! Vai kävit sinä markkinoilla? No, entäs tuliaiset?\nMissä ne ovat?\n\n_Aaro_. Pitikö vielä sellaisiakin olla! Tässähän niitä on kylliksi.\n\n_Aina_. Missä?\n\n_Aaro_. Tässä -- minussa.\n\n_Aina_. Hyh! -- Olet sinä aika kitupiikki. Olet jo!\n\n_Aaro_ (hyräilee).\n\n    Vaan hulmuhelmani rentoa luontoa en voi vastustella.\n\n(Ottaa taskustaan käärön.) Kas tuossa! Ota kiini! (Heittää kääröt\nilmaan.)\n\n_Aina_ (kirkaseo ilosta). Olihan sulla jotain. Suotta vain veikastelit.\nVoi, voi! mitä niissä on? Oi, voi! huivi, noin ihmeen nätti! Ja nämät\nsitten! Tulipunaista silkkiä? Mitkä ne ovat, nämät nauhat?\n\n_Aaro_. Koeta sovittaa tuonne palmikkosi latvoihin!\n\n_Aina_. Vai palmikkonauhat, vai? No, voi mun päiviäni! (Heittää huivin\nkaulaansa ja asettaa nauhoja.) Tuhansia kiitoksia nyt, Aaro kulta! Sinä\nolet oikein hyvä poika.\n\n_Aaro_. Lienenkö tuota jo hyväksi muuttunut sitten äskeisen?\n\n_Aina_ (heittäytyy Aaron viereen). Olet, olet. Sinä olet hyvä, paras\npoika maailmassa.\n\n_Aaro_. Ja sinä olet hempein hulmuhelma auringon alla. (Syleilee ja\nsuutelee Ainaa.)\n\n_Aina_. Soh! Noh! Anna nyt olla. Herrajemmeri sentään! Etkös kuule?\nTuolla polulla tulee joku. Laske pian!\n\n_Aaro_. Tulkoon jos on tullakseen. Sitten he näkevät kuinka naimista\nniisiin pannaan. (Aikaa taas suudella.)\n\n_Aina_. Kaunista näkemis -- -- soh! vallan riivattuhan sinä olet.\n(Työntää Aaron kiveltä.) Hah! Hah! Noin työ mieheltä käy, sanoi\nhenkuri kuin niukkasi. (Juoksee nauraen saunan nurkalle ja tähystelee\noikealle.)\n\n_Aaro_ (hyräilee maatessaan).\n\n    Vaan hulmuhelmani rentoa luontoa en voi vastustella.\n\n_Aina_. Annappas nyt viidakon vilistä hyvän sään aikana.\n\n_Aaro_ (kääntyy kyljelleen). Joko ukkonen käy, vai tuleeko\nturkkilainen?\n\n_Aina_ (tulee Aaron luo). Ei juuri kumpikaan, mutta hätääntyvät ne\npelkurit vähemmästäkin.\n\n_Aaro_ (koettaa vetää Ainaa, luokseen). No, no! Ei hätä tämmöinen ole!\n\n_Aina_ (istuu Aaron viereen). Istutaan sitten ja imehdellään. Saa häntä\ntätisi suun täytettä, sinunkin varaksesi.\n\n_Aaro_. Viis minä tädistä! Mokoma hupakko, joka vielä ruumiskirstun\nvieressä naimista ajattelee. Hän ei kelpaa neuvojaksi.\n\n_Aina_. Parempi sentään pysytellä hänen suosiossaan, muuten voi Innala\nluiskahtaa nenäsi ohi.\n\n_Aaro_. Kai se sen kuitenkin tekee, jos kerran täti menee naimisiin.\nVoihan hän vielä perillisiäkin saada jos oikein onni lenkää. Saakeli\nsentään sitä Tallus-Mikkoa! Häntä tekisi mieleni niin tollahuttaa,\nettä...\n\n_Aina_. No, tuossa hän tulee nurkan takana.\n\n_Aaro_ (hypähtää ylös). Mikkoko? No, sun saakeli! (Katselee\nympärilleen.) Olis ihminen kotona, sanoi Tala kun järveen putosi.\n\n_Aina_ (nauraen). Opeta Tallus-Mikolle, kuinka naimista niisiin\npannaan!\n\n_Aaro_. Ei nyt ole aikaa leikitellä, sanoi Apsa kun selkäänsä sai.\n(Avaa saunan oven.)\n\n_Aina_ (nauraen). Mutta entäs, tollahuttaminen?\n\n_Aaro_. Ei nyt passaa, sanoi räätäli pöksyjä. Hyh, hyh! Onpas täällä\nkuumuutta. No, ei lämmin luita särje. (Menee saunaan.)\n\n_Aina_. Koli, koli, kolia! Joko lymyss' ollaan koli, koli, kolia!\n(Katselee lahjojaan, hyräelee.)\n\n    Sorjalle poijalle helluksi menin rakkauden tähden,\n    Sorjalta poijalta kihloja kannan kirkkoväen nähden.\n\n_Mikko_ (tulee). Vai niin on asia! Soo, soo! Vai niin on asia!\n\n_Aina_ (nousee seisomaan. Lyö kätensä yhteen). No eipä nyt maailman\npäivinä olisi tuota uskonut! (Purskahtaa nauramaan.)\n\n_Mikko_ (hämillään). Noin taas. Mitä niin? Noin taas. Mitä uskonut?\n\n_Aina_ (pidätellen itseään). Ei mitään erinomaista. Minä vaan tässä\nihmettelen, miten Mikko on voinut muuttua noin pulskaksi.\n\n_Mikko_ (röyhistää itseänsä). He, he! Vai niin on asia. Soo, soo! Vai\nniin on asia. -- Noin taas. Onko teidän emäntä kotosalla?\n\n_Aina_ (nyykäyttää päätään). Ja naimapuuhissa poika juoksentelee vielä\nvanhoilla päivillänsä! No, ei olisi uskonut!\n\n_Mikko_. Noin taas. Satuin kulkemaan täällä päin vähän asioilla ja --\nnoin taas --\n\n_Aina_. Älkää yhtään syöttäkö pajun köyttä! Naamasta sen sulhasmiehen\noitis tuntee. -- Mutta te olette vielä nätti poika sentään ettekä näytä\nvanhaltakaan.\n\n_Mikko_. Soo, soo! Vai niin on asia.\n\n_Aina_. Antakaas, kun oikeen saan silmäini täyden. (Kääntää Mikkoa.)\n\n_Mikko_. Noin taas --\n\n_Aina_. No se on sitten täydestä käypää, kiireestä kantapäähän asti.\n\n_Mikko_. Noin taas -- (haistelee ilmaa.) Valvotaanko mallassaunalla\ntänä yönä?\n\n_Aina_. Semmoinen se yritys tässä taitaa olla.\n\n_Mikko_. Soo, soo! Vai niin on asia! Soo, soo! Kyllä mä sen arvasin.\nTuntuu ilma vähän noin taas -- haiskahtavan. Haiskahtavan, hm -- ei\nmaar sentään -- ei auta viivytellä. Noin taas. Ehtookin joutuu\nvähitellen. Palatessani poikkeen pikipäinsä kuokkavieraaksi. -- Noin\ntaas --\n\n_Aina_. No, oikeinko se on se Mikko korviansa myöten rakastunut siihen\nUlla tätiin? (siemailee.) Pitäisi nyt teidän nuorempia ja nätimpiäkin\nsaada, kun vielä olette noin muhkea ja varakas sitten.\n\n_Mikko_. Eihän ne rikkaiden talojen tytöt enään näin ikämiehestä.\n\n_Aina_. Soo! Se onkin sitten vaan taloa kun te persottelette.\n\n_Mikko_. Noin taas --\n\n_Ulla_ (huutaa vasemmalla). Aina! Aina!\n\n_Aina_. Siinä se morsian terttu nyt on! Rakkaus nykii tänne päin.\n\n_Ulla_ (huutaa). Kuuletkos Aina!\n\n_Aina_. Jaa, jaa! No, mikäs nyt on hätänä sitten?\n\n_Ulla_. Missä sinä koko päivän vetkuttelet senkin lietona? (Tulee,\nhuomaa Mikon.) Kas, kun Mikkokin... En aikonut hoksatakaan. Hyvää\nehtoota! No mitäs Mikolle... Aina! Menes panemaan pannu tulelle, koska\non vieraita. No, mitäs hyvää Mikolle kuuluu!\n\n_Mikko_. Kiitoksia vaan! Noin taas. -- Minä tässä juuri Ainalta kyselin\njos emäntä on kotosalla. (Ottaa piippunsa ja istuu kivellä.)\n\n_Ulla_. Tottakai kotosalla, kun juuri tässä odottelin... Kun se Heta\ntässä tuonoin pakisi tulosta...\n\n_Mikko_. Noin taas -- Hm! Tulin vähän niinkuin peräämään niitä\nkesällisiä puheita.\n\n_Ulla_. Niin aina. Olen minä tässä vähän meinannut taloani tuolle\nKeturin Aarolle, kun ei itselläkään ole perillisiä tässä --\n\n_Mikko_. Hm, hm! Noin taas --\n\n_Ulla_. Mutta sitten häntä nyt vielä sentään koittaisi talon edessä,\nkun saisi ne velat maksoon tässä. Kun tulis taloon isäntä, joka toisi\nvelkojen vastinta. Ja mikähän kiire minulla niin tässä olisikaan muuten\nantipaloille ruveta. Voisihan Herra vielä siunata noita omaisiakin, jos\ntästä naimahommiin kerta takertuu. Emmehän me vielä niin ikäloppuja ole\nsentään tässä, he, he, he!\n\n_Mikko_. Noin taas. Ovathan ne tyttöihmisiäkin minulle toimitelleet --\n\n_Ulla_. Kyllä kai! Mokomiakin haikaroita! (Kiemailee.) Olenhan minäkin\njo tässä kymmenisen vuotta teloilla ollut. Johan sitä tulee ihminen\nihan kun uudeksi vähemmässäkin ajassa.\n\n_Mikko_. No niin! Niinhän sitä sanotaan että tulee. -- Noin taas. Se\nAaro pitäisi sitten vallan ijäksi vieroittaa Innalasta. Se kun\nmuutenkin kuuluu olevan sellainen veivari poika, että --\n\n_Ulla_. Niin. Kuinkas sitten! Aaro saa mennä sen siliän tien muille\nmarkkinoille taikka pysyä kotonaan Keturilla. Tehköön mitä hän tahtoo.\nVähät me hänestä välitämme.\n\n_Aina_ (tulee). Tulellahan se jo kököttikin, se kahvipannu.\n\n_Ulla_. Niinpä taisi tehdä, en tuota hoksannut tässä. -- Kas kun\njäimmekin tähän saunan eteen rupattamaan! Käykää nyt Mikko sisälle\ntästä, saamaan jotain suun-avausta. (Menee edellä.)\n\n_Mikko_ (nousee). Noin taas. Jos häntä nyt sitten. -- Kotiakin pitäisi\ntästä -- (Menee Ullan jälestä, vilkaisten Ainaan.)\n\n_Ulla_. Kai maar' sen kodin aina löytää. Tulkaa nyt vaan!\n\n_Mikko_ (säpsähtää). Noin taas. -- Kyllä, kyllä -- (menevät.)\n\n_Aina_. Immyt nuori, lempi vanha. Immyt vanha, lempi nuori, ha, ha, ha!\n\n_Aaro_ (kurkistaa ovesta). Jokos ne rakkaat sukulaiseni poistuivat?\n(Tulee esille.) Hyh, hyh! Sainpas minä kuulla kuuttimeni. Mutta mahdan\nminä Matti olla, ellen minä pane tikkua ristiin heidän hommissaan. --\nLupasihan se etana poiketa saunalle, kun takaisin matelee?\n\n_Aina_. Yrittihän se sanoa jotain sellaista.\n\n_Aaro_. Niin pitikin, sanoi Silveri. Kuules! Minä pistäyn hätäpikaa\npoikien pakinoilla tuossa naapurissa. Tänä iltana pitää tanssittaman\nTallus-Mikon ja Ulla tädin kihlajaisia, että taivas punottaa.\n(Keikauttaa Ainaa ympäri.) Hei vaan!\n\n_Aina_. Älä nyt honkkeloitte. Mikä sinun tuli siellä saunassa. Saitkos\nhäkää päähäsi?\n\n_Aaro_. Jotakin ehkä sainkin, mutta ei se juuri häkää taida olla. Kyllä\nhäntä supatan. Silmänräpäyksessä olen takaisin. (Suutelee Ainaa.\nJuoksee pois ja laulaa mennessään.) Vaan hulmuhelmani j.n.e.\n\n_Aina_ (nauraa). Ei hulluja kynnetä eikä kylvetä, hyvä maa niitä\nkasvaa.\n\n_Aliina_ (tuo kahvikuppia). Minuako se pakoon hölkkäsi?\n\n_Aina_. Mitäpä tuo sinusta! Muita metkuja sillä taisi olla mielessä. --\nPannaan tuonne nurkalle ne kupit. Se taisi mennä hommaamaan pelimannia\nTallus-Mikon kihlajaisiksi. Kas, kun on paljon rikkoja! Nouki vähän\npois noita suurempia, minä haen jotain maan peitteeksi ja tuon kermaa.\n(Menee. Huutaa aidan toiselta puolelta.) Tuossa saat mielitiettysi\napulaiseksi. Puhukaa nyt siitä Penttilän palstatilasta! Ha! ha! ha!\n(Menee.)\n\n_Aliina_ (selittää hiuksiaan ja korjaa huiviaan).\n\n_Kalle_ (tulee, jää istumaan aidalle ja ahtaa piippuaan). Oikeinko\nkahvikestit täällä nyt on toimeen pantu?\n\n_Aliina_. Semmoista haasinaa tässä on vähän pidetty, juhlan kunniaksi.\n\n_Kalle_. Jaa, jaa! Kyllähän se mukavaa on sekin.\n\n_Aliina_ (äänettömyyden perästä). Mitäs se Aina mahtoi tarkoittaa\ntuolla Penttilän palstatilalla. Eikös se jotain sellaista puhunut?\n\n_Kalle_. Kai Ainalla lepattamista piisaa. Ei suinkaan siinä mitään sen\nparempaa meininkiä ollut. En minä ainakaan siinä sellaista älynnyt.\n\nAliina. Niin. Ei suinkaan ollutkaan. Eikä kai sitä joka asiassa niin\nmeininkiä kaivatakaan. Puhutaan sitä muutenkin. Suun suliksi, ajan\nratoksi, jotakin lörpötellään.\n\n_Kalle_. Hyvänhän sieltä muuten saisi, sieltä Penttilästä, turpeen\nkulman, sano -- se kun häntä tarvitsee ja sellaiseen talon asumiseen\npystyy, sano.\n\n_Aliina_. Minä olen kuullut, että sinä olet aikonut ostaa itsellesi\nsieltä talon teelmään.\n\n_Kalle_. Olishan se mukavaa, sano -- kun ihmisellä olisi oma aitovieru\nja mättään syrjä, sano; mutta ei niitä yksinäisen miehen passaa\nhapotella sellaisia.\n\n_Aliina_. No, hei menee häntä tuonasessa naimisiin. Ei se ole\nsinullaiselta mieheltä muuta kun yksi tuoksahdus vaan, se tempaus.\n\n_Kalle_. Mitäpäs sitä niin meikäläinen sellaisiin juoniin pystyy, sano,\nkun ei ole tottunut yön selässä noljailemaan akan hakusilla.\n\n_Aliina_. Aiotko sitten kaiken ikäsi renkinä retustella?\n\n_Kalle_. Tässäpä tuo elämä taitaa tarpeensa saada. (Huokasee.)\nTarpeensa saada, sano.\n\nAliina (istuu). Kovin se tuntuu töysältä sentään se vieraan purtava. Oma\non kuitenkin oma, vaikka niukempikin.\n\n_Kalle_. Semmoista se tahtoo olla, sano. -- Oletko sinäkin ehkä\najatellut itsellesi rupeamista.\n\n_Aliina_. Mitäs minä, varaton vaimo-ihminen niin ajattelenkaan --\njoskus olen tuumaillut, että osaisinhan minäkin tuon emännän konstin,\nminä niinkun muutkin. Mutta mitäs niistä! Ei köyhän taidolla\nperäpenkille päästä.\n\n_Kalle_. Kuinkas monta vuotta --? Jaa, tästä Pertusta alkaa nyt viides\nvuosi meille kummallekin, tämän talon hoiveissa. Viides vuosi sano.\n\n_Aliina_. Viides kai se on nyt vastuksilla.\n\n_Kalle_. Jaa, jaa! Neljä vuotta me olemme syöneet samasta kupista, eikä\nkärjellistä sanaa ole sinä aikana vaihdettu.\n\n_Aliina_. Ei kuuna kulloinkaan! Me sopisimmekin hyvin yhdessä, vaikka\nsata vuotta.\n\n_Kalle_. Niin kai tekisimmekin. Mikä tuota sopua mahtais sormin kouria\ntuokemmaksikaan, sano. Minä tässä vähän hengessäni herittelen, että ei\nsuinkaan meitinkään, toisen paremmin kun toisenkaan parane kaukoa\nkurottelemisesta. Kotovarsan suuhun ei tarvitse kurkistella, sanotaan.\nTaitaa olla parasta, että teemme kahdesta kämmenestä neljä ja rupeamme\nsamaan ahjoon puhaltamaan.\n\n_Aliina_. Ruvetaan vaan minun puolestani. Vähätpä siitä turhasta\nvalinnastakaan hyötyä lähtee. Harvoin vaatelias kerjäläinen rikastuu.\n\n_Kalle_. Eikäpä nuot olot Innalassakaan juuri parantua taida, jos tuo\nkirpun nylkijä Mikko täällä isännöimään rupeaa.\n\n_Aliina_. Mitäpäs nuot paranisivatkaan.\n\n_Kalle_. No niin! No ei se kauppa sitten korjuusta parane, sano.\n(Kopistaa piippuaan saappaansa korkoon.) Mahtuu kai sinne provastin\npakinoille huomisaamuna muitakin asiallisia ei ainoastaan -- (Kuuluu\nlaulua.) Taitaa tulla runtulaisia tänne mallassaunalle, koska ääniä\nkuuluu. Ei olla niinä miehinäkään ollenkaan. Kahden kauppa ja\nkolmannelle korvapuusti.\n\n_Aliina_. Mitä me niistä! Itse me asiamme tiedämme. Tule tänne\nlähemmäksi istumaan niin saat kahvia hyvän kerman kanssa, jahka vaan\nAina tulee.\n\n_Kalle_ (siirtyy hitaasti). Ainahan tuota ehtii etempääkin.\n\n(Tyttöjä ja pari poikaa tulee oikealta.)\n\n_Ville_. Ohhoh! Joko täällä on Ruotsi ruualla ja musta kansa\nmurkinalla? Ehtoota sentään ja oikein hyvää ehtoota sittenkin!\n\n_Aliina_. Ehtoota vaan. Ei tässä vielä. -- Edeskäyvän toimissa vasta\nollaan.\n\n_Ville_. Antakaa nyt sitten trahteerauksen luistaa, että päästään\nkristilliseen alkuun ennen kuin pelimanni tulee.\n\n(Menee istumaan ja vetää yhden tytöistä viereensä.)\n\n_Aliina_. Tuleeko tänne vallan pelimannikin?\n\n_Liisa_. Eiköhän tuo tulle koska hän siellä poikajoukossa kuleksii, se\ntämän kylän soittomestari.\n\n_Aina_ (tulee). Kas vaan! Johan täällä on runtuväkeä koko liuta.\n\n_Ville_. Jo on, jo. Kyllä tämä väki jo yhdestä pannusta porot nuristaa\nJos et usko, niin koeta! Kaada kuppeihin vaan!\n\n_Aina_. Hotikoira polttaa suunsa. Oletko sitä kuullut?\n\n_Esa_. Ei Ville muista, ettei hätäileminen auta muualla, kuin kirppujen\ntapossa.\n\n_Ville_. Joka pyytää tiukkaan, saa tyytyä niukkaan, muistan minä\nsenkin. (Hyppää ylös.) Hoi roikinaa! Siellähän se tulee jo se\nruntukaarti. Kuuletteko!\n\n(Marssin sävel kuuluu.)\n\n_Aina_ (Aliinalle). Menes pian noutamaan kahvipannu, kyllä minä laitan\nnämät kuntoon.\n\n(Aliina menee saunaan, kaikki muut ryntäävät perälle katselemaan. Laulu\nlähenee. Joukko poikia astuu marssitahdissa näyttämölle. Aaro ja\npelimanni etunenässä. Näyttämöllä olijat yhtyvät lauluun.)\n\n_Aaro_. Noin pojat! Mitäs tuumaatte tytöt? Eikös se käy vähän hyvin?\n\n_Aina_ Olihan se auttavaa paremman puutteessa.\n\n_Esa_. Jaa, jaa! Kuta enemmän ihminen saa sitä enemmän se pyytää.\n\n_Aaro_. Mitä saakelia? Kaksi paria kuppia ja kaksikymmentä henkeä.\nEihän tämä jästi käytä ollenkaan.\n\n_Aina_. Mene nyt tiehesi, kersantti! Kyllä minä huolen pidän, että se\nkäyttää.\n\n_Ville_. Ruvetaan sitten tanssimaan, muuten saamme odottaa aamuun asti.\n\n_Aaro_. Kuules Kalle! Sinä, kun et ole niitä keikkuja-poikia, mene sinä\ntuonne rajakivelle ja pidä tarkka vaari, koska Tallus-Mikko lähtee\ntalosta.\n\n_Kalle_. Jaa, jaa! Mutta mitäs minä sitten teen kun hän lähtee?\n\n_Aaro_. Annat meille merkin oitis paikalla.\n\n_Kalle_. Jaa, jaa! Merkin, sano --\n\n(Menee. Pelimanni virittää viuluaan.)\n\n_Aaro_ (laulaa ja rallattaa).\n\n    Haittan tietilä Rannan Pietilä\n    Huilua soitteli hali tuli taa\n    Hei junttia musikanttia\n    Hali tuli pillillä puhaltaa.\n\n_Aaro_. No pelimanni, rasvaappas nyt hyppysesi.\n\n(Iloinen tanssi alkaa.)\n\n_Kalle_ (tanssin tauottua huutaa). Jo se sieltä nyt tulla tepastelee.\n\n_Aaro_. Mitä?\n\n_Kalle_. Sanoin vaan, että kyllä se jo liikkeessä on siellä.\n\n_Aaro_. Jahah! No nyt sitten komentiia alkaa, sanoi posetiivin veivari.\n-- Menkää nyt tytöt kaikki saunaan, tuon Villen ja Esan kanssa!\n\n_Tytöt_. Mitä varten? Mitä me siellä teemme?\n\n_Ville_. Kyllä häntä näette sitte, tulkaa pois vaan. Ei siellä sen\nhullummin käy, kun Jumala sallii. (Ville ja Kalle sullovat\nvastahakoisia tyttöjä saunan ovesta sisälle. Tytöt kirkuvat ja\nnauravat.)\n\n_Aaro_ (Ainalle). Tee nyt Aina niinkuin neuvoin.\n\n_Aina_ (nauraa ja istuu saunan oven eteen). Kyllä, kyllä!\n\n_Aaro_ (pojille). Tynnyri sahtia vielä tänä iltana, jos vaan oikein\nonnistumme!\n\n(Pojat poistuvat kuhisten saunan oven taakse. Mikko ja Ulla tulevat.)\n\n_Ulla_. No ei se tarvitse sitte muuta, eikä mitään. Mennään vaan\nhuomenna suuruspäivien ajoissa pappilaan. Sinä voit jo kävellä hiukan\nedeltäpäin, että päästäisiin noin vähin äänin.\n\n_Mikko_. Niin. Mikä siinä on. Noin taas. Minä astuskelen johonkin tien\nposkeen vartoilemaan.\n\n_Ulla_. Niin juuri. Sillä tavalla me pääsemme vallan hyvin. Hyvästi nyt\nsitten vaan!\n\n_Mikko_. Hyvästi, hyvästi! Ja kiitoksia paljon.\n\n_Ulla_. Koeta nyt vaan sitten toimittaa rahasi irti mitä pikemmin, sitä\nparempi.\n\n_Mikko_. Totta kai. Kyllä minä niistä mureen pidän. Noin taas. 6,000\nmarkkaa mulla on, niin kuin hyllyllä vaan. Kyllä se kanssa vähän asiaa\nkorjaa, tiedän mä. He, he, he!\n\n_Ulla_. Korjaa niinkin. Tottapa tietenkin. Me pääsemme ihan omillemme.\nMeidän ei tarvitakaan kumarrella. Hyvästi nyt vaan huomisaamuun!\n\n_Mikko_. Hyvästi, hyvästi!\n\n_Ulla_ (menee). Suuruspäivien ajoissa sitten --\n\n_Mikko_. Suuruspäivien ajoissa, niin --\n\n(Katselee hetken Ullan jälkeen. Lähtee keputtamaan saunan ovea kohden\nyhä katsellen taakseen.)\n\n_Aina_ (päästää helakan naurun). Älkää nyt toki varpaitani tallatko,\nvaikka hyväkin olette.\n\n_Mikko_. Ohoh! Noin taas --\n\n_Aina_. Sokeeksi taitaa rakkaus tehdä, koska ei enään huomaa muita\nihmisiä ollenkaan.\n\n_Mikko_. Noin taas. (Kurkistaa Ullan jälkeen.) Kyllä minä sinut sentään\naina huomaan. (Astuu Ainan lähelle.) En minä koskaan niin sokeaksi\ntule. -- Saamari sentään! Jos kaikki tytöt olisivatkin yhtä nättiä kuin\nsinä.\n\n_Aina_. Niin juuri. Ja kaikki lesket myöskin.\n\n_Mikko_. Sinulla on niin kaunis suukin, että ihmeikseen --\n\n(Kumartuu Ainaan päin.)\n\n_Aina_ (väistää). So, so! Emäntä tulee.\n\n_Mikko_ (hypähtää pystyyn). Noin taas. (Kurkkailee ympärilleen.) Kas,\nkun on veitikkaa, tuossa Ainassa! Mutta ehkä mennään tuonne saunaan\nvähäksi aikaa jutustamaan. Noin taas. Taitaisi olla siellä vähän\nsiivommassa.\n\n_Aina_. Mennään vaan minun puolestani, kylmäkin täällä tulisi liiaksi.\n\n_Mikko_. Niin juuri. He, he! Kylmäkin tulisi -- (ottaa Ainaa\nvyötäisiltä.)\n\n_Aina_. Siivolla Mikko! Ei saa hätäillä tyttöjen kanssa! Hiljaa hyvää\ntulee, sanotaan.\n\n_Mikko_. Soo, soo! Vai niin on asia. Soo, soo! Noin siis. Onkos siellä\nmuita siellä saunassa!\n\n_Aina_. Onhan siellä jokunen tyttö ja pari poikaa. Mutta on siellä\ntilaa vielä meillekin kahdelle.\n\n_Mikko_ He, he! Meillekin kahdelle! Niin kai, kyllä sopu tilaa tekee.\n\n(Menevät saunaan.)\n\n_Aaro_ (kurkistaa nurkan takaa). Hyvin kävi; kun mela vilahti!\n\n(Tulevat esille.)\n\n_Jussi_. Enpä perhanassa minä vaan noin uskaltaisi, kun tuo Aaro.\n\n_Aaro_. Minkätähden et uskaltaisi?\n\n_Jussi_. Vähässä se suolaa sinun henttusi siellä.\n\n(Pojat nauravat.)\n\n_Aaro_ (nauraa). Ei ikänä, kun mitä se sen tekee -- mokoma tallus.\n\n_Matti_. Ei Aaro poika olekaan arkalasta kotoisin niissä asioissa.\n\n_Aaro_. En niissä enkä missään. Se vasta olisi huono mies, jonka tyttö\ntoiselle karkaisi.\n\n_Jussi_. Kai se niin on. Eipä ne kaikin ajoin näy karkaavan --\najamallakaan.\n\n_Aaro_. Niin aina. Jussilla oli hiljattain hyvä kokemus sellaisestakin.\n\n(Pojat nauravat.)\n\n_Jussi_. Niin oli. Ja olkoon vaan! Mutta älkää nyt sentään unohtako\nTallus-Mikkoa minun tähteni.\n\n(Menee saunan ovelle.)\n\n_Aaro_. Taitaapa ollakkin aika ja hetki jo käsissä.\n\n_Matti_. Rientää pitääkin, ettei Keturin sahti happanemaan kerkiä.\n\n(Pojat ryntäävät suurella melulla saunan ovelle.)\n\n_Jussi_ (kolkuttaa). Avatkaa ovi, tai tulemmeko katon kautta?\n\n_Matti_. Ovi auki, taikka lauta halki! Me tahdomme puhutella\nTallus-Mikkoa.\n\n_Aaro_. Tulkaa nyt ulos Mikko. Täällä on muutamia ystävällisiä poikia,\njotka tahtovat koetella teidän lapaluitanne.\n\n(Pojat huutavat, meluavat ja uhkailevat Mikkoa.)\n\n_Mikko_ (naama nokisena pistää päänsä saunan ikkunasta). Noin taas.\nTupatkaa hyvät ystävät vähän takapuolelta! Äh! Älkää velikullat enään!\nEi tästä mahdu. Vatsa jää sille puolen.\n\n_Aaro_. Mahtaako siat röhkiä tuolla saunan takana?\n\n(Kurkistaa nurkan takana. Purskahtaa nauramaan.)\n\n_Mikko_. Vetäkää takaisin hyvät ihmiset! Vetäkää Jumalan tähden!\n\n_Jussi_. Ei taida onnistua se lentämisen konsti, vai kuinka Mikko?\n\n(Pojat nauravat, pilkkaavat ja surkuttelevat Mikkoa.)\n\n_Tytöt_ (tulevat). Älkää nyt sitä raukkaa enään kiusatko!\n\n_Ville_ (tulee kantaen Mikon saappaita). Saakelin tuimaa menoa, kun\nsaappaat jaloista heltiävät. (Asettaa ne Mikon eteen.)\n\n_Mikko_ (ottaa saappaansa). Noin taas. Tästä en pääse enään mihinkään.\n(Purskahtaa itkemään.) Tähänkö minun pitää nyt kuoleman? Elämän ijäkseni\nkuoleman!\n\n(Itkeä lollottaa, saappaat käsissä ja puoli ruumista ikkunan\nulkopuolella.)\n\n_Ulla_ (tulee). Mitä elämää täällä pidetään? Vai te, junkkarit! Koko\nmaailma halkee teidän melustanne.\n\n_Mikko_. Tule Ulla kulta auttamaan!\n\n_Ulla_ (rientää esille). Mitä? Voi hyvä isä sentään! Poikkiko on koko\nmies?\n\n_Mikko_. Ei vielä joka paikasta. Noin taas. Äh! Auta nyt aikonensa.\n\n_Ulla_. Kuinka herran nimessä sinä sinne seinän rakoon olet joutunut?\n\n(Alkaa rääjätä Mikkoa pois.)\n\n_Aaro_. _Mikko_ pistäytyi vähän tyttöjen pariin, mutta hätääntyi,\nraukka, meidän tulostamme.\n\n_Ulla_ (hellittää). Vai sitäkö sinä --?\n\n_Mikko_. Älä hellitä! Älä! Valehtelevat vaan. --\n\n(Kiskoo itsensä irti Ullan avulla.)\n\n_Ville_. Näkeehän sen meiningit saappaistakin.\n\n_Mikko_ (nousee jaloilleen saappaat kädessä). Soo, soo! Noin taas. Ne\nkiskottiin --\n\n_Aaro_. Pianhan se nähdään mitä Mikko saunassa toimitti. Kyllä\ntuommoinen noen paljous jo johonkin tarttui. (Vetää esille Aliinan,\njonka suun ympärystä on noessa.) Tuossa on pikkusen tartunnaista ensi\naluksi!\n\n(Kaikki nauravat. Aliina seisoo hölmistyneenä ja nolona paikallaan.)\n\n_Ulla_ (raivoissaan Mikolle). Sinä hulttion! Vai sellainen sinä\noletkin! Olipa onni että ajoissa paljastit koiruutesi.\n\n_Mikko_. Noin taas --\n\n_Ulla_. Paikalla pois minun alueeltani!\n\n_Mikko_ (pakenee Ullaa). Usko minua ystäväni --\n\n_Ulla_. Juuri paikalla pois! Äläkä enään ikinä näytä itseäsi minun\npateillani.\n\n_Mikko_. Mutta entäs se pappilan matka? Suuruspäivissä --\n\n_Ulla_. Minä en ole ikinä aikonutkaan mennä pappilaan sinun kanssasi,\nenkä vastakaan aio. Sentin -- vai vielä pappilaankin!\n\n(Menee kiireesti pois.)\n\n_Mikko_. Soo, soo! Vai niin on asia! Soo, soo!\n\n_Aaro_ (nauraa). Taisipa täti joksikin aikaa karkkamustua\nnaimishommista.\n\n_Aina_. Tepsiäpä taisi se sinun ristitikkusi.\n\n_Kalle_ (Aliinalle). Pyyhkis häntä nuot jäljet edes, kun kerran on\nantanut toisen niin suudella itseänsä.\n\n(Poistuu Aliinasta.)\n\n_Aliina_ (menee perässä). Se on vissiin aika vale! (Alkaa itkeä.) Minä\nen ole ikinä mitään antanut kellekään, Kalle! Kuule Kalle! Minä puhun\ntotta vaikka valalle pantaisiin.\n\n_Aina_ (nauraa). Älä ole milläsikään Kalle! Minä sen Aliinan huulet\nnokesin ja Mikon myöskin.\n\n_Aaro_. Kyllä Mikko voi todistaa, ettei Aliina ole antanut suudella\nitseään. Eikös ole totta Mikko?\n\n_Mikko_ (itku suussa). On kyllä. Ei kukaan ole koskaan antanut minun\nsuudella itseään.\n\n_Aaro_. Eikö edes tätikään?\n\n_Mikko_. Ee, ei -- tätikään.\n\n_Aina_. Voi raukka sentään! Surkutella täytyy sellaista kohtaloa. Ei se\nsitten missään käy päinsä, jos ei mallassaunalla.\n\nLoppu.\n\n\n\n"]