[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fh5s3pp1asjSmF1obCVL5D05UxTJDsQhDkhf0SmQ9boE":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},2517,"Savonlinna 1475-1875","Aspelin, J. R.",1842,1915,"2517-aspelin-j-r-savonlinna-1475-1875","2517__Aspelin_J._R.__Savonlinna_1475-1875",null,"tietokirja",[14],"sota",[],"fi",1875,10952,76997,false,65639,[23],"Savonlinna (Finland) -- History",[25,26],"History - European","History - Warfare","\"Savonlinna 1475-1875\" by J. R. Aspelin is a historical account written in the late 19th century. The book explores the establishment and historical significance of Savonlinna, a fortress located in Finland, detailing its origins, development, and role in regional conflicts. It highlights the construction of the fortress in the context of battles between various factions, as well as its transformations over several centuries.  The opening of the work provides a rich historical overview, introducing the geographical setting and strategic importance of Savonlinna. It describes the initial need for a fortress in response to threats from neighboring powers, particularly the Russians. The narrative recounts the violent history of the region, marked by battles and territorial disputes, ultimately establishing Savonlinna as a monument of resilience and a symbol of Finnish identity. The early chapters set the stage for a thorough examination of the interactions between inhabitants of the area and the challenges they faced, including war and conflict that shaped their society. (This is an automatically generated summary.)",[],274,"Historiallinen katsaus Savonlinnan ja Olavinlinnan vaiheisiin neljän vuosisadan ajalta. Teos käsittelee linnan perustamista, sen merkitystä rajavartioinnissa sekä rakennusten ja sotahistorian muistoja aina vuoteen 1875 saakka.","J. R. Aspelinin 'Savonlinna 1475-1875' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 2517. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","SAVONLINNA 1475-1875\n\nKirj.\n\nJ. R. Aspelin\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nJ. C. Frenckell ja Poika,\n1875.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLTÖ:\n\n  I. Savonlinnan asema.\n II. Linnan synty ja verikaste.\nIII. Savonlinna ja Savolaiset rajavartioina 1500-luvulla.\n IV. Linnan rakennukset ja sotaiset muistot.\n  V. Savonlinna muinaisjäännöksenä.\n     Viiteselitykset.\n\n\n\n\nI. Savonlinnan asema.\n\n\nKolmesta ahtaasta salmesta laskevat Haapaveden avarat selät virtaillen\nvetensä tuhatsaariseen Pihlajaveteen. Läntisin on verisistä\nmuistoistaan tunnettu Laitatsalmi, keskimäinen Haapasalmi, itäisin ja\nvirtavin on Kyrönsalmi.\n\nAmmoisista ajoista saakka on näistä salmista käynyt valtakulku Karjalan\npuolelta Suursavoon.\n\nKyrönsalmessa, jota jyrkkävuorinen Kyrönniemi itäpuolelta ja mutkainen\nWääräsaari länsipuolelta ahdistavat, on vierekkäisin kaksi vähäistä\nsaarta. Kyrönsaari, joka on lähinnä Kyrönnientä, on toista Tallisaarta\nisompi; sen länsipuolista virtaa laskevat meidän aikoina Kuopiosta\nlähteneet höyryt alas, mutta kulkevat Wiipurista tullen saaren\nitäpuolta takaisin, raskaasti huoaten voimakkaassa virrassa.\n\nTuossa Kyrönsaarella, ahtaassa salmessa, on Savonlinna.\n\nOletkos koskaan, kansalainen, Pihlajavettä kulkien lähestynyt\nSavonlinnan korkeita muureja kun illan taruinen hämärä vallitsee, tai\nkuutamolla, kun varjot linnan muureilla ja torneilla mieleesi johtavat\nmenneitä aikoja? Ei mikään Suomen linnoista puhuttele harmailla\nmuureillaan niin mahtavasti mieltä kun Savonlinna korkeavuorisen ja\nmetsäisen Kyrönniemen varjossa.\n\nEhkä olet, kansalaiseni, astunut Alppien vierteet, nähnyt Rheinin\nmainiot rannat ja linnarauniot. Mieleesi ehkä on vihdoin pistänyt\nlähteä Suomenkin kauneutta ihailemaan. Sinun varallesi kirjoitan\nmuistelmani Savonlinnasta, joka muinoin veristen taistelujen kestäessä\nvarustettiin Itäsuomen tueksi verivihollisia vastaan. Sittemmin ovat\nrauhan päivät koittaneet Savon kokeneelle kansalle, linna on riisunut\nsota-asunsa ja jäänyt menneiden aikojen muistona Savonmaan keskelle\ntodistamaan sitä kansamme kestäväisyyttä, jonka voittona on nykyisyys.\n\nRajavarustukseksi oli Savonlinna perustettu Savonmaan keskelle,\nkeskelle tuon \"suomalaisen mahdin\", jonka pieliksi luotiin\n\n    \"Äänisjärvi, Pohjanlahti,\n    Auran rannat, Ruijan suu\".\n\nPähkinäsaaren rauhanteossa v. 1323 sovittu raja on ensimäinen tunnettu\nraja, joka eroitti Suomalaiset Suomalaisista. Raja kulki Säämingin\nhalki kolme peninkuormaa lännempänä Savonlinnaa. Venäjän puolelle rajaa\nsiten jäivät Laitatsillan, Haapa- ja Kyrönsalmet.\n\nLänsipuolella rajaa asuviin Suomalaisiin juurtui Paavin usko; Kreikan\nusko istutettiin Suomalaisiin rajan itäpuolella. Uskonnollinen vimma\nteroitti veljesten miekat toisiansa vastaan ja nyt alkoi tuo surullinen\nverisen rajasodan näytelmä, jossa Suomalainen oli Suomalaisen\nverivihollinen vuosisatojen kestäessä. Tulta leimuavia ja verta\nhöyryäviä ryöstöretkiä tehtiin alinomaa kummaltakin puolen rajaa\nveljesvihollisia vastaan, Suomen puolelta usein Ruotsalaisten, Karjalan\npuolelta Venäläisten yllyttävällä johdolla. Sillä välin kuljettiin\nrajan kummaltakin puolen, toinen toisensa kaskea niittämässä.\n\nSuomenpuoliset nimittivät Suomalaisia veljiänsä rajan itäpuolella\nVenäläisiksi; nämät puolestaan Suomenpuolisia Ruotsalaisiksi.\nKeskuksena tuossa surullisessa taistelussa oli aikoinaan Savonlinna\nvaraväkineen.\n\nKuitenkin on syystä sanottu että Ruotsin tehtävä historiassamme oli\nsuomalaisten heimojen yhdistäminen _Suomen kansaksi_. Tuo tehtävä\nvalitettavasti vaan jäi puolitekeille. Ensimäinen mies, jonka mielessä\nse näyttää selvenneen aatteeksi, oli Juhana herttua, jonka nuoruuden\nunelmat suomalaisuuden keskellä kuvailivat. Tosin ei tämä aate hänen\nSuomen herttuana ollessaan voinut täydessä laveudessaan ilmaantua.\nVasta hänen kuninkaaksi tultuaan mietteensä selvemmin astuvat silmiin.\nSuurin osa Käkisalmen lääniä valloitettiin ja lakkaamattomat retket\nSavonlinnasta ja Käkisalmesta Syvärijoelle ja Äänisjärveä,\nsuomalaisuuden luonnollista rajaa kohti ikään kuin ennustivat Aunuksen\nvalloittamista ja kaiken Karjalan yhdistämistä saman valtikan alle.[1]\n\nKuolema hänen pyrintönsä keskeytti. Synnyttämä aatteensa jäi elämään.\nKarjalan vaakunaan, joka kauhistuttavana muistona veljesten verivihasta\nkuvaa kaksi toistansa vastaan kohotettua, miekalla ja sapelilla\nvarustettua kättä, on Juhana piirtänyt testamenttinsa tulevaisuudelle.\n\nToistakymmentä vuotta jälkeen Juhanan kuoleman astuu aate jälleen\nnäkyviin Kaarlo IX:nen, \"hyvän kuninkaan\" pyrinnöissä Turjassa,\nKantalahden rannikoilla ja Aunuksessa. Merkilliset ovat siihen nähden\nkirjevaihdot Solovetsin luostarin kanssa sekä retket Itämeren ja Wienan\nrantamaille. Edulliset olivat näille pyrinnöille Venäjän eripuraiset\nolot siihen aikaan ja vielä jälkeen Kaarlo IX:nen kuoleman näkyy v.\n1615 syntyneen joku liitto Venäjän Karjalan virkamiehissä maakunnan\nluovuttamiseksi Ruotsin vallan alle.[2] Mutta Kustaa Adolf, joka\nmuuten antoi Suomalaisille mitä suurimman arvon, ei ottanut tuota\nsuomalaisuuden tulevaisuudelle tärkeätä aatetta omaksensa. Hän peräytti\npian isänsä käskyt. Hän oli luonut silmänsä Itämeren rantamaille ja\nmahtava jalo henkensä sekaannutti vihdoin Ruotsin vallan Europan\nyleisiin oloihin. Tästä lähin viehätti tuo Ruotsin vallalle\nturmiollinen \"Itämeren vallan\" aate Ruotsin kuninkaiden mieliä. Suomen\nkansan voitto oli tähän saakka ikimuistettava Stolbovan rauha.\n\nKuitenkin näkyy Juhana kuninkaan aate vielä miellyttäneen Kaarlo X:ttä,\nkun hän rauhanteon puuhissa v. 1657 paitsi muuta vaati Venäjältä senkin\nosan Käkisalmen lääniä, joka Stolbovan rauhanteossa oli jäänyt Venäjän\nvallan alle: Venäjän Lapin, Venäjän Karjalan Laatukaa ja Syvärijokea\nmyöden, kaiken Aänisjärven, vieläpä Kargopolin piirikunnan, jonka harva\nasutus Onegajokea myöden ehkä vielä silloin oli osaksi suomalainen.[3]\n\nTämä oli viimeinen kerta kun tuo suomalaisuuden yhdistämisen aate\nilmaantui Ruotsin vallan aikana.\n\nMutta vielä kerran, kun Ruotsin vallan alla ollut suomalaisuus _Suomen\nkansana_ oli eronnut tuosta vallasta ja Suomen valtioon yhdistettiin\nWiipurin, Venäjän vallassa ollut lääni, sanotaan puheena olleen myöskin\nSuomalaisen Venäjän Karjalan yhdistäminen Suomen valtion hallintoon.\nPuheesta ei tekoa tullut.\n\nNeljä vaihekasta vuosisataa on vierinyt Savonlinnan perustettua ja\nvielä seisoo linna paikallansa, vaikka aseettomana. Sen tuliruiskut\neivät enää uhkaile Suomen vihollisia. Linnan tehtävä on täytetty. Eikä\nniinkään, sillä se seisoo kauniina historiallisena kuvauksena kansamme\nkärsimyksistä ja isänmaanrakkaudesta menneinä aikoina. Toivokaamme että\nse aika on ikipäiviksi ohitse mennyt, jolloin sotahuudot kaikuivat\nSavonmaan laaksoissa, jolloin viholliset niittivät kaskemme ja\nhävittivät hikemme hedelmät ja jolloin isänmaa vaati lastensa verta\ntulevaisuutemme siemenien iduttamiseksi. Viljavilta pelloiltamme, jotka\nraskaine laihoineen lainehtivat esi-isiemme haudoilla, luokaamme\nsilmäys kovan onnen päiviin, joita Savonlinnan harmaat muurit\nmuistuttavat. Niistä oppikaamme hartaammin käyttämään onnellisia rauhan\npäiviä Suomemme hyväksi ja vaurastuttamiseksi.\n\n\n\n\nII. Linnan synty ja verikaste.\n\n\nPähkinäsaaren rauhanteon mukaan meni raja Säämingin Särkilahdelta\nNilsiän Karjakoskelle, poikkesi siitä länteen Kolimakoskelle, siitä\nPyhäjoelle ja päättyi Kainuunmereen, jossa Venäläiset väittivät\nHanhikiveä Pyhäjoen suulla rajamerkiksi. Siten jäivät Pohjanperät\nNilsiää ja Pyhäjokea myöden oikeastaan Venäläisille. Noista harvaan\nasutuista aloista Venäläiset arvattavasti ensi aluksi vähän lukua\npitivät. Rauhallisen, varsinkin uskonnollisen valloituksen avulla ne\nkaikeksi onneksi pian saatettiin muun Suomen yhteyteen.[4]\n\nKun Venäläisten silmät vihdoin aukenivat ja he vaativat takaisin tuota\n\"Kymmenen virran maata\", ei oltu syitä heidän vaatimuksiinsa\ntietävinään. He turhaan pyysivät uutta rajakäyntiä vanhan rajakirjan\nnojassa; siihen ei koskaan Suomen puolelta mielitty ryhtyä. Tuosta\nyltyi Venäläisten viha yltymistään ja liiatenkin saivat heidän\nvallastansa luopuneet Pohjanperät kokea veristä vainoa.\n\nVarsinkin hurjaksi muuttui Venäläisten vainoominen 1400-luvun\nloppupuolella, jolloin voimallinen Ivana III, Novgorodin kukistaja ja\nPerman valloittaja, suuriruhtinaana hallitsi Moskovassa.\n\nNähtävästi tuntee historia ainoastaan vähemmän osan tän-aikuisista\nryöstöretkistä, mutta tuon tuostakin päätetyistä välirauhoista voi\narvata, että sotaa yhä kesti. Vuoden 1463 paikoilla puhutaan\nlaveammasta hävitysretkestä, jolla Venäläiset polttivat ja ryöstivät\nJääskeä ynnä muita Suomenpuolisia pitäjiä. Vielä sotaisimmiksi\nmuuttuivat ajat vuodesta 1473 aikain, jolloin v. 1468 päätetty\nvälirauha loppui.\n\nSuomenpuolinen Savonmaa oli vielä siihen aikaan Wiipurin lääniä. Tuon\nläänin maaherrana ja Wiipurin linnan isäntänä oli silloin kuuluisa\n_Erkki Akselinpoika Tott_, synnyltänsä tanskalaista sukuperää.\nMainiolla urhoollisuudella puolusti tuo mahtava mies Suomen itärajoja.\n\nVenäläisten v. 1473 tekemien retkien kostamiseksi oli Erkki\nKaarlonpoika Wase varustettu sotaan Venäjälle, jossa hän hävitti maata\nkolmen vuoden kestäessä. Tämä hävitys ainoastaan synnytti uusia\nkostoretkiä Venäjän puolelta. Turhaan lähti Tott uutta apua Ruotsista\nhakemaan. Hänen täytyi luottaa omiin neuvoihinsa.[5]\n\nPian huomasi Tott, mikä suuri haitta Savonmaalle oli siitä, että\nHaapaveden ja Pihlajaveden väliset salmet olivat Venäläisten vallassa.\nHän päätti sulkea Venäläisiltä Kyrönsalmi ja perustaa rajan\nsuojelukseksi Savonlinna.\n\nV. 1475 rakennutti mahtava maaherra Kyrönsaarelle mainittuun\nsalmeen puulinnan, jonka vallitukset tavan mukaan mahtoivat olla\nhirsistä tehtyjä salvoksia, jotka kivellä ja kalkilla täytettiin.\nLinnansisäisetkin asunnot olivat tietysti puurakennuksia, kuten\nsuureksi osaksi vielä 1500-luvulla.\n\nKaiketi katsottiin tuo linnoitus tarpeellista heikommaksi, ehkäpä tulen\naraksikin, jos Venäläiset asettuisivat Kyrönniemelle tulikuuliansa\nheittelemään. Tuskin oli tuo linnoitus kahta vuotta seisonut, kun Erkki\nAkselinpoika jo päätti repiä puiset vallitukset ja rakennuttaa paikalle\nkivinen linna. Saadaksensa ajanmukainen linna kuntoon, tilasi hän\nulkomailta 16 taitavaa muurin rakentajaa.\n\nSilloin, 1477, alkoi nykyisen Savonlinnan rakennus. Kuten jo\nedellisestä tunnemme, olivat Kyrönsaari ja Kyrönsalmi Venäjän alaa. V.\n1476 oli vielä Nowgorodissa päätetty viisvuotinen välirauha.\nLuonnollista oli siis, että Venäläiset ja Venäjänpuoliset menneen\nvuoden välirauhan rikkomisesta tuolla oudolla tavalla suuresti\nnärkästyivät ja kaikin tavoin kokivat estää tuon tärkeän kulkutien\nvalloittamista ja sulkemista. Kihisikin vimmastuneita vihollisia salmen\nympärillä vaarallisen rakennuksen kestäessä.\n\nTyöväen lautat olivat varsinkin suuressa vaarassa, kun Kyrönsaarelta\netenivät rannoille rakennustarpeita noutamaan. Lauttojen tavallinen\nmatka näkyy käyneen työpaikalta Kalkkiniemelle Vääräsaaren itäkulmalla.\nTuolla niemellä vielä näytetään murtopaikka, josta rautavaajoilla\nkalkkikiveä kiskottiin kohoavan linnan kupuihin. Aluksia Venäläiset\nniin ahdistivat, että Erkki Akselinpojan, oman kertomuksensa mukaan,\ntäytyi panna ruodun sotaväkeä, vieläpä 12 tai 14 rautaan puettua\npalvelijaansa seuraamaan jokaista lauttaa, joka linnasta lähti rannalle\nkiveä, savea tai hietaa hakemaan.[6]\n\nNiinpä vihdoin kohosivat miekkain ja kilpien kalskeessa jalon\nSavonlinnan vahvat muurit torninensa. Kivitauluun, joka ennen suurta\nlinnanpaloa Kesäkuun 2 p. 1631 kuuluu olleen käytävän seinässä\nKuninkaansalin kohdalla, antoi Erkki Akselinpoika veistää seuraavan\nkirjoituksen:\n\n_Herran vuonna 1475 rakennutin minä Erkki Akselinpoika, Lagnö'n Ritari,\ntämän linnan Jumalan kunniaksi ja pyhän Kristinuskon vahvistamiseksi.\nSilloin oli vaimonani Elina Kustavintytär, Lagmansö'n Rouva_.\nKirjoituksen alla olivat valtionhoitaja Sture'n ja Tott'in vaakunat\nkuvattuna.\n\nToinen kivitaulu kiinnitettiin korkealle Kellotornin luoteispuoliseen\nulkomuuriin. Siinä nähdään vielä kuvattuna Sture'n ja Tott'in vaakunat\nlehtikoristuksineen.\n\nKolmas kivitaulu nähdään, Suurelta-linnapihalta katsoen, korkealla\nKirkkotornin ulkomuurilla. Sekin on lehtikoristuksilla varustettu ja\nkuvaa yksistään Tott'in vaakunaa. Neljäs kivitaulu, josta joko\nväkivalta taikka tulipalo on kaiken piirroksen hävittänyt, nähdään\nKirkkotornin samanpuolisella ulkomuurilla, edellistä taulua alempana.\n\nViides taulu mainitaan ennen muinoin olleen \"vanhan linnatuvan\" muuriin\nkiinnitettynä. Siinä luettiin nimet _Lauri Akselinpoika Ritari ja Katri\nErkintytär, Diursholm'an Rouva_. Edellisen nimen alla oli Tott'in,\njälkimäisen alla Niepertz-suvun vaakuna kuvattuna.[7] Lauri\nAkselinpoika oli näet veljensä Erkki Akselinpojan kuoltua Wiipurin ja\nSavonlinnan hallitsijana ja jatkoi ehkä hänkin linnan rakennusta.\n\nVielä kuudennesta taulusta nähdään, vanhan Esilinnan pihalta katsoen,\njäännöksiä uuden kirkon ulkomuurilla. Taulu on neljästä kiviliuskasta\nyhdistetty. Vielä ennen 1869 vuoden linnanpaloa oli taulussa ollut\nkirjoitusta nähtävänä. Koska Kuninkaansalin ja Porvarituvan asemat\nvanhassa Savonlinnassa vielä ovat tuntemattomat, niin voisi olla\nmahdollista, että tämä taulu olisi jäännöksenä joko Erkki Akselinpojan\nensinmainitusta tai Lauri Akselinpojan taulusta. Kuitenkin saamme syytä\narveluun että tuo uusi kirkko, jonka muurissa taulu on, vasta Juhana\nIII:nen aikana rakennettiin.\n\nKirjeessä valtionhoitajalle sanoi Erkki Akselinpoika antaneensa\nlinnalle nimeksi: _Pyhän Olavin linna_,[8] jonka sijaan kuitenkin jo\nSuuren Venäläissodan aikoina alkoi astua nimitys: _Uusilinna_.\n\nNäin oli Wiipurin mahtava isäntä rakentanut itselleen kivisen\nmuistopatsaan Kyrönsalmeen Savon suojaksi tietämättömässä\ntulevaisuudessa. Mutta Venäläisten kosto ei kauan viipynyt.\n\nHirmuiseksi yltyi Venäläisten viha. Jo seuraavana talvena, vuonna 1478,\nkohtasi hirveä hävitys Pohjanperiä, jotka Ruotsi myöskin vastoin\nPähkinäsaaren rajasovintoa oli valtaansa anastanut. V. 1479 kohtasi\nsamallainen tuho Wiipurin lääniä.\n\nVenäläisten menetys oli mitä julminta. Miehet sidottiin jaloista olki-\nja heinävalkiain ylitse riippumaan; köydellä puserrettiin päätä, kunnes\nsilmät puhkesivat ulos. Tämän tehtyä puhkaistiin vatsa ja onnettomia\njuoksutettiin puun ympäri, kunnes kompastuivat ja uupuivat sisuksiinsa.\nNaisia ripustettiin käsivarsista, ruoskittiin ja pistettiin keihäillä\ntai leikattiin onnettomilta rinnat. Lapsia käytettiin nuolenpilkkuina\ntai salvattiin heitä joukko pirttiin, joka sytytettiin palamaan. Lapsi,\njoka palavan pirtin akkunasta pyrki pakoon, sysättiin keihäillä\nvalkiaan takaisin.\n\nTuollaisia olivat n.s. Suuren Venäläissodan hirmut, joille tuskin Ison\nVihan kauhut vetävät vertoja.\n\nRistissä käsin ei Erkki Akselinpoikakaan istunut. Saatuansa tiedot\nWiipuriin Venäläisten tuhotöistä, hän varusti 24,000 miestä sotaan,\nkarkasi Nowgorodin aloille, polttaen ja hävittäen, surmaten ihmisiä ja\neläimiä, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja monin tuhansittain 20-30\npeninkuorman piirillä suureksi vahingoksi Venäläisille, ehkä oikeimmin\nKarjalaisille tai Inkeriläisille. Vihdoin kohtasi hän venäläisen\nsotavoiman. Ankara tappelu syntyi. Venäläiset kadottivat paljo väkeä;\nloput, 6,000 miestä, ajettiin pakoon ohuelle jäälle. Jää särkyi ja\navasi kylmän haudan Venäläisten pakeneville laumoille. Kaikki\nhukkuivat, sanoo aikakirja.[9]\n\nTuo Suomalaisten kostoretki tapahtui luultavasti talvella 1480. Erkki\nAkselinpojan mahtavuus oli niin suuri, että hän vielä varahin keväällä,\nvalittaen Venäläisten hävitysretkiä, kehoitti Hansaliittoa tykkänään\nherkeemään kaupankäynnistä Nevajoelle.[10] Vuoden kuluttua tuo\nItäsuomen mainio päällikkö kuoli, luultavasti Maaliskuussa 1481.\n\nSavonlinna jäi seisomaan. Ehkä oli Erkki Akselinpojan viimeinen retki\nmasentanut Venäläisten uskalluksen. Seuraavat kymmenkunta vuotta\nnäyttävät olleen jokseenkin rauhallisia. Savonlinna pysyi yhä Wiipurin\nkanssa saman isännyyden alla. Lauri Akselinpoika, joka oli perinyt\nlinnat velivainajaltansa, kuoli hänkin jo keväällä 1483, jättäen linnat\nkolmannelle veljelle Ivar'ille. Tämä taasen täytyi jo kevätkesällä\nsamana vuonna jättää linnat valtionhoitajalle, joka ehkä jo silloin\nasetti linnojen isännäksi Niilo Erkinpojan, Gyllenstjernan sukua.[11]\n\nV. 1489 alkoivat kahakat jälleen Pohjanmaalla, jossa vouti mestautti\nmuutamia tottelemattomia Venäläisiä ja pian alkoi valituksia ja\nuhkauksia kuulua Käkisalmen puolelta. Ne yltyivät niin että itse Turun\npiispa miehineen lähti Wiipuriin vaaraa vastustamaan ja Hämeenlinnan\nisäntä Knut Posse muutettiin Wiipuriin Niilo Erkinpojan avuksi. Vuosia\nkului rauhaa hierotessa. Tanskan kuningas, joka himosi Ruotsin kruunua,\nyllytti Venäjää sotaan. Wiipurin ylimykset eivät voineet suostua\nVenäjän vaatimuksiin, jotka tarkoittivat Kainuunmaata ja Savonlinnaa.\nRauhakeskustelut herkesivät vihdoin kokonaan. Itkusilmin rukoili Niilo\nErkinpojan puoliso valtionhoitajaa, että lyöttäisi kirkkojen oville\nnostohuudon kansalle rientämään Wiipurin avuksi. Tämä pelkäsi Tanskan\nvehkeitä Ruotsin puolella ja Itä-Suomi jäi omiin turviinsa.\n\nVuosina 1495 ja 1496 kohtasivat suuren Venäläissodan verisimmät kauhut\nSuomenmaata. Syksyllä 1495 polttivat Venäläiset Wiipurin seudut ja\nvihollinen parvikunta lähestyi Savonlinnaa hätyyttämään; mutta\nlinnan silloinen vouti, Pietari Niilonpoika Kylliäinen, lähti\nritaripalvelijain ja rahvaan johtajana vihollisia vastaan, ajoi heidät\npakoon, karkasi Venäjälle ja poltti siellä 800 taloa, surmaten paljon\nVenäläisiä. Ääretöin kurjuus vallitsi niillä aloilla, joilla Venäläiset\nolivat liikkuneet. Äyräpään, Kivennavan, Uudenkirkon ja Jääsken alat\nolivat niin poltetut ja hävitetyt, ettei elävää ollut kuuluvissa. Monta\ntuhatta ihmistä, naisia ja lapsia oli murhattu. Talvi oli niin kylmä,\nettei kukaan sellaista muistanut. Pakolaiset, jotka joulun aikana v.\n1495 palasivat kätköistään metsissä, olivat niin paleltuneita ja\nuupuneita, että silmät tuijottivat nyrkin kokoisina päässä ja he\nlämpimään tultua kaatuivat kuolleina maahan; toiset, kun saivat ruokaa,\nsamoin kohta kuolivat.\n\nHävitysmatkallansa Savoon ja Hämeesen talvella v. 1496 venäläiset\nlaumat myöskin asettuivat Savonlinnan edustalle. Linnan väestö\nja talonpojat karkasivat vihollista vastaan. Venäläiset\npakenivat, mutta yksi linnan miehistä ja muutamia talonpoikia jäi\ntappelutantereelle.[12] Piirityksen kestäessä oli kuitenkin\nseitsemättäkymmentä huovia, jotka valtionhoitaja oli lähettänyt linnan\nvahvistukseksi, joutunut vihollisten käsiin. Nyt Venäläiset levisivät\nhirveällä hävityksellä Savoon ja Hämeesen; toiset laumat hävittivät\nPohjanmaalla. Ennenkuin valtionhoitaja kerkesi sotaan, olivat\nviholliset jo kotimatkalla ja, kuten Riimikronika kertoo:\n\n    \"Autiona oli Karjala, Savo ja Hämettä puoli.\n    Niissä ei kuulunut yhtä ihmissanaa,\n    Eik' ollut koiraa, kukkoa tai kanaa.\"\n\nKansaa ja karjaa, jota ei tapettu, sekä jyvä- ja muut varat, joita ei\npoltettu, olivat Venäläiset kuljettaneet maahansa.[13]\n\nEpäilemättä oli Savonlinnan varustusväki liian vähäinen voidaksensa\nruveta tehokkaampaan vastarintaan Venäläisten lukemattomia laumoja\nvastaan.\n\nValtionhoitajan huonot varustustoimet tämän sodan aikana vaikuttivat\npian valtakumouksen Ruotsissa. Tanskan kuningas kutsuttiin maahan,\nentinen valtionhoitaja Sten Sture sai v. 1497 sodan hävittämän Suomen\nläänitykseksi ja siten joutui Savonlinnakin hänen haltuunsa. Hannu\nkuningas, joka Venäläisten liittolaisena oli luvannut, Ruotsin\nkuninkaaksi tultuansa, jättää heille kaikki ne maakunnat Suomessa,\njotka ennen olivat Venäjän alaa olleet, ei enää Venäläisten\nvaatimuksista lukua pitänyt. Seurauksena siitä oli yhä kestävä sota.\nVielä v. 1499 uhkasivat Venäläiset Savonlinnaa. Heidän sotajoukkonsa,\nnoin 1000 miestä, joista 200 olivat huoveja, toiset sapeleilla ja\nkirveillä varustetut, asettui linnan edustalle, mutta kärsi suuren\ntappion. Samana vuonna vaihtoi Sten Sture läänityksensä Suomessa\ntoisiin Ruotsinmaalla ja Syyskuun 14 p. jätti Pentti Pentinpoika, joka\nehkä oli ollut Sturen voutina Savonlinnassa, kaiken linnassa säilytetyn\nkaluston Erkki Turenpoika Bjelke'lle, joka Hannu kuninkaalta nyt oli\nsaanut Wiipurin ja Savon linnat läänitykseksi.[14]\n\nKahdenkymmenen vuoden ikäinen oli neiti-linnamme, kun Suuren\nWenäläissodan kauheat myrskyt, joissa linna oli saanut verikasteensa,\nvihdoin taukosivat. Verta oli Savonmaa kauan vuotanut, mutta verestä\noli Savonlinna kauniina kukkaisena kasvanut iloisemman tulevaisuuden\nennustajaksi Savon kansalle. Linna oli valloittanut alansa,\nvalloittanut Haapaveden ja Pihlajaveden väliset salmet. Kuitenkin kului\nvielä sata vuotta ennenkuin tuo valloitus tuli varsinaisella\nrajakäynnillä vahvistetuksi. Venäläiset tosin tuon tuostakin vaativat\ntutkimista kumpaanko valtaan Savonmaa eli Savonlinnan lääni oikeastaan\noli luettava. Selvimmän vastauksen antoivat Savonlinnan tuliputket,\njotka Venäjää kohti uhkaavina tähtäsivät.\n\nV. 1502 luopui Itäsuomen linnojen isäntä Erkki Turenpoika\nuskollisuudestaan Hannu kuningasta kohtaan ja liittyi valtionhoitajan\npuolueesen;[15] siitä ei kuitenkaan vaarallisempia rettelöitä\nsyntynyt. Erkki Turenpojan kuoltua keväällä v. 1511 isännöitsi hänen\nleskensä Gunilla vielä pari vuotta Itäsuomessa, kunnes hänen vävynsä\nTönne Erkinpoika otti linnat haltuunsa v. 1513. Savonlinnan voutina oli\nehkä tähän aikaan Juho Pukki, joka Toukokuun 31 p. m.v. jätti linnan\nkaluston Tönne Erkinpojan haltuun. Tämä taasen pysyi Wiipurin ja\nSavonlinnan isäntänä v:een 1520 saakka. Silloin Tanskan kuningas\nKristian II, voitettuansa Ruotsin kruunun, mestautti hänen ja asetti\nItäsuomen päälliköksi Rolow Matinpojan, joka taasen 1523 v:den\nloppupuolella täytyi paeta Kustaa Wasan joukkojen edestä Venäjälle.[16]\n\nNäin oli Savonlinna säilynyt Suomenmaan äärimmäisimpänä rajapylväänä\nuskonpuhdistukseen saakka. Linnan ala oli väkivallalla Venäjältä\nanastettu; linnan tulevaisuus oli siis ratkaisematta, kunnes Venäjä\npakoitettiin varsinaisella rauhasovinnolla luopumaan siitä maanalasta,\njolle linna oli perustettu. Tahdomme seuraavilla lehdillä huomauttaa\nmitä Savonmaa sai kärsiä ennenkun tuo tarkoitus saavutettiin v. 1595.\n\n\n\n\nIII. Savonlinna ja Savolaiset rajavartioina 1500-luvulla.\n\n\nV. 1525 oli Kustaa Wasa antanut Wiipurin ja Savonlinnan langollensa\nJuhanalle, Hoijan kreiville, läänitykseksi. Kun tämä v. 1534 lähti\nSaksaan ja kapinoitsijana liittyi Ruotsin vihollisiin, niin Erkki\nFleming heti jollakin sukkelalla tempulla valloitti Savonlinnan kreivin\nkäskyläisiltä.[17]\n\nSavonlinna läänineen oli tähän saakka aina ollut yhdistettynä Wiipurin\nkanssa saman hallituksen alla, vaikka nähtävästi linnassa joku\nWiipurista nimitetty linnavouti isännöitsi. V:sta 1535 aikain\nnimitettiin Savonlinnaan erityinen linnan isäntä. Wiipurin linnan\ntänaikuinen päällikkö Niilo Grabbe kuitenkin vielä anoi kuninkaalta\ntuon yhdistyksen pysyttämistä ja pitikin aikanaan jotakin ylivaltaa\nSavon ylitse.[18]\n\nVenäläiset alkoivat tähän aikaan taasen jokseenkin uhkaavalla tavalla\nvaatia uutta rajakäyntiä. Sen vuoksi ruvettiin jo v. 1537 Itäsuomessa\nvarustuspuuhiin. Suvella 1542 ratsasti venäläinen parvikunta pitkin\nrajaa rajamerkkiä etsien ja poltti talon, joka muka heidän puolellensa\nrajaa oli rakennettu ja v. 1544 oli venäläisiä asukkaita alkanut tunkea\nOulujärven seuduille. Tämä näkyy olleen syynä miksi Kustaa Wasa tästä\nlähin innokkaasti alkoi puuhata riidanalaisten erämaiden asuttamista\nvarsinkin Savon puolelta.\n\nV. 1545 käytiin Suomen puolelta raja Äyräpään sekä Jääsken kihlakuntien\nja Venäjän välillä. Tuossa rajakäynnissä Venäläiset nähtävästi eivät\nolleet osallisia. Se päin vastoin näkyy heitä suututtaneen. He vaativat\nuutta rajakäyntiä. Siihen oltiin suostuvinaan, mutta lähettiläät\nsaapuivat eri aikoina rajakäyntiin eivätkä ensinkään tavanneet\ntoisiansa. Tämä tapahtui v. 1547 ja seurauksena siitä oli kaksi varsin\nrauhatointa vuotta. V. 1548 esim. tappoivat Venäläiset Särkilahdella 29\nhenkeä, polttivat Saukonsaaren ja Petäläissaaren kylät, polttivat\nihmisiä puihin sidottuina pärevalkialla tai heittivät heitä elävinä\nkaivoihin; yöllä Pyhäinmiesten päivänä polttivat viisi taloa\nPelkolan kylässä ja surmasivat 30 henkeä, Katrinpäivänä tapettiin\nWaristaipaleella 26 talonpoikaa. Kuningas kehoitti Savolaisia vaaran\nlähestyessä muuttamaan Wiipuriin ja pikemmin polttamaan omaisuutensa\nkun että jäisi Venäläisten ryöstettäväksi.\n\nAjat kuitenkin taasen rauhaantuivat kuudeksi vuodeksi, mutta 1555\nsyttyi jälleen sota ilmituleen Suomen ja Venäjän välillä. Kuningas\nkehoitti suomalaisella kirjeellä Savolaisia lujina pysymään ja joka\nviides mies Savon rahvaasta varustausi isänmaata vartioitsemaan. Niitä,\njoilla ei ole haarniskoita, kirjoitti kuningas, \"käskekää tekemään\nkilpiä laudoista ja vahvistamaan niitä liimalla, niin luulemme että\nkyllä voivat karttaa niitä monia nuolia, joita Venäläisten on tapa\nkäyttää\". Tämän sodan raskaimmat kärsimykset kohtasivat Wiipurin\nlääniä, jossa varsinaiset sotajoukot kamppailivat. Mutta myöskin Savon\npuolella kesti vilkasta rajasotaa.\n\nVenäläiset Savon rajalla olivat tosin ehdotelleet että pysytettäisiin\nrauha sillä puolen sodan riehuessa Wiipurin seuduilla, mutta jo 1555\nv:den lopulla karkasi 30 Venäläistä Tavisalmen eli Kuopion pitäjääsen,\njossa polttivat neljä taloa, murhasivat, ryöstivät ja veivät mukaansa\nmitä voivat. Pian sen jälkeen kohtasi samallainen hävitys Jääsken\npitäjää Karjalan puolella. Kuningas kehoitti Savon talonpoikia kostoon\nja kun 1500 Venäläistä talvella v. 1556 jälleen ilmestyi Tavisalmella,\nniin Savolaiset tekivät kaksi retkeä Venäjän puolelle ja polttivat\nedellisellä retkellä 18 taloa ja myöhemmällä, Heluntain neljäntenä\npäivänä, 40 taloa Putkilahdella, ottivat karjaa ja surmasivat 13\nhenkeä. Linnan päällikkö Ture Bjelke kielsi rangaistuksen uhalla\nSavolaisia enempiä kostoretkiä tekemästä. Nuo veriset retket kohtasivat\nymmärrettävästi likeisiä Suomalaisia kummallakin puolen rajaa. V. 1556\nvalitti Käkisalmen isäntä Feodor Karpow että Savolaiset Toukokuun 24 p.\nolivat polttaneet 20 taloa Kivijärvellä ja Rautalahdella Parikkalassa\nsekä että kolme Savonlinnan huovia oli polttanut Toukokuun 27 p. 35\ntaloa Purujärvellä ja tappanut 17 miestä. Tuohon vastasivat Savonlinnan\npäälliköt että Viinirantalaiset Liperistä olivat 14 päivää Puruveden\nvälirauhan jälkeen murhanneet 8 miestä Syvärillä ja muutamia päiviä\nmyöhemmin 4 miestä Juvajärvellä, sieltä menneet Orivedelle ja tappaneet\n16 Haplahden ja Savilahden miestä, sieltä Jännenniemelle, jossa\nHelluntaipäivänä surmasivat 5 kalastajaa ja 12 talonpoikaa, sieltä\nvihdoin Puruvedelle, jossa viidentenä Helluntaipäivänä tappoivat 5\nJääskeläistä.[19]\n\nTuollaisia olivat tämän sodan vaiheet Savossa. Sill'aikaa oli Savon\nnostoväki, 2000 suksimiestä nuoren Lauri Flemingin johdolla,\nvarsinaisen sodan melskeessä. Savonlinnaa ei tämän sodan aikana mikään\nvaara uhannut. Tuolloin tällöin, kuin linnaan tuli viesti venäläisten\nryöstöjoukkojen tuhotöistä, eteni linnasta ruotuja vihollisia takaa\najamaan. Kun venäläiset talonpojat esim. Helluntaipäivänä olivat\npolttaneet pari kolme taloa Tavisalmella ja surmanneet 8 talonpoikaa\nsekä samaan aikaan linnan kalastajan ynnä 8 miestä, niin lähetti Bjelke\nneljä ruotua Venäläisiä hakemaan. Linnan varustamista kuitenkin jo\ntämän sodan aikana paljon mietittiin.\n\nLinnan suojelemiseksi tarvittiin, kirjoittavat Ture Bjelke ja Gödik\nFincke, 150 miestä, mutta jos pitäisi vihollisia hätyyttää ja olla\nrahvaalle avullinen, niin ei tultaisi toimeen vähemmällä kun 250:llä\nmiehellä. Koska linna oli jokseenkin avara, niin tarvittaisiin neljä\ntykinampujaa; nyt oli vain kaksi, joista toinen Yrjö oli Juutilainen\neikä suuresti luotettava mies. Hän olisi poistettava ja sijaan\nannettava pari kolme tykinampujaa, joista yksi voisi hoitaa uutta\nhaulitykistöä; sitä varten olisi myös tarpeen tynnyri tai puoli\nrautapisaroita.[20]\n\nViimeksi mainitun sodan jälkeen kului noin puolitoista kymmentä\nrauhallista vuotta. Ymmärrettävää kuitenkin on että nuo vähäväliset\nveriset toimet villistyttivät kansaa. V. 1558 kertoo Kustaa Fincke että\nmuuan linnan palvelija oli tappanut Kiialan eli Pellosniemen kartanon\nvoudin; eräs kirjurin palvelija oli murhannut Rantasalmen voudin ja\nkirjuri itse toisen palvelijan; Säämingin pappilassa oli eräs pappi,\nYrjö herra, joka oli kartanon kirjuri, tappanut kappalaisen, j.n.p.[21]\n\nNoin v. 1572 näyttää rajasota jälleen alkaneen. Vähässä Savossa oli\ntaloja poltettu, Lappeenrannassa majaili nosto- ja sotaväkeä kaksi\nkuukautta vihollisia varomassa ja muutamia Savon talonpoikia\nsakotettiin siitä, kun eivät totelleet nostohuutoa Venäläisiä vastaan.\nTalosta, jossa oli neljä tai viisi miestä, käskettiin kaksi tai kolme\naseihin; niistä taloista, joissa oli ainoastaan yksi mies, otettiin\njoka toinen. Mutta varsinkin levottomiksi muuttuivat ajat v:sta 1576\nalkain. Silloin lähetettiin 700 Savon talonpoikaa Herman Flemingin\nleiriin Uudenmaan rajalla. Talonpoikien johtajiksi sekä tällä retkellä\nettä jokavuotisilla sotaretkillä Venäjälle pantiin aina linnasta\nmiehiä. Sellaisia johtajia, jotka vuosittain saivat lyijyä ja kruutia\nlinnasta matkalle, olivat esim. Pietari Heikinpoika, Prusi Heikinpoika,\nErkki Heikinpoika y.m. Jo v. 1577 oli useita pakolaisia kokoontunut\nlinnaan; seuraavana vuonna Venäläiset polttivat Kuopiossa sekä\nLeppävirroilla ja hätyyttivät Savonlinnan veneitä, jotka vahtailivat\nvesillä. Linnan isäntänä oli tähän aikaan Klaus Fleming. Hän kokosi v.\n1579 Savosta niin paljon nostoväkeä kun suinkin sai ja lähetti väestön\nPrusi Heikinpojan johdolla Venäjälle kostoa hakemaan. Kun tiettiin että\nVenäjän puolisilla oli tapana paeta tavaroineen ja karjaneen luodoille\nLaatukaan ja hevoisilla oli muutenkin vaikea liikkua, niin kuljettivat\ntalonpojat 25 venettä muassaan kolmen peninkuorman levyisen taipaleen\npoikki Laatukan vesistölle. Eräällä luodolla löyttiin vihollisten\nleiri; ainoastaan vähäinen osa pääsi pakoon. Savolaiset voittivat 500\nvenettä ja paljon tavaraa. Kun tuosta tuli tieto Käkisalmeen, niin\nlähetettiin sieltä 600 miestä maitse ja toinen joukko lotjilla ja\nveneillä Savolaisia hätyyttämään. Mutta nämät kun saivat tiedon asiasta\nkiirehtivät maitse lähestyvää joukkoa vastaan ja ajoivat sen pakoon,\nvoittaen vankeja, hevoisia ja muuta tavaraa. Koska Savolaisten\nampumavarat nyt olivat loppuneet, niin he päättivät palata kotiin. He\nolivat menettäneet retkellä 9 talonpoikaa ja linnanpalvelijan, jotka\netenivät venestöstä ryöstöretkelle ja joutuivat vihollisten käsiin.\nKohta tämän jälkeen ruvettiin uutta retkeä varustamaan Savosta ja\nWiipurin puolelta. Sen suoritettua ja kun jäät alkoivat kannattaa piti\nnostoväkeä koottaman Savosta ja Pohjanmaalta Venäjän pohjoisempia\nrajamaita hävittämään.[22] Samana vuonna kirjoitettiin Savosta 700\nsotamiestä, joilla ei kuitenkaan ollut muita aseita kun keihäitä.\nTalonpojat eivät voineet antaa heille pyssyjänsä ja joutsiansa, joita\nitse tarvitsivat. Klaus herra pyysi siis kuninkaalta muutamia satoja\npyssyjä ja joutsia Savonlinnaan, talonpoikien ja sotaväen\nlunastettavaksi, koska enimmät hyvin osasivat käyttää niitä.\n\nKevättalvella v. 1581 lähti Klaus Fleming itse retkelle muutamaa\npuulinnoitusta hävittämään, jonka Venäläisten sanottiin perustaneen\nedellisenä vuonna Pohjois-Karjalassa. Linnoituksen paikkuudesta ei\nollut sen enempää tietoa, kun että edellisen vuoden retkeilijät olivat\ntulleet muutamaan kylään nimeltä Kukonvaara, jonka talonpojat olivat\nvarustaneet puuvalleilla sekä paalu-aitauksella ja siten puolustaneet\nitseänsä. Ne lähettiläät, jotka Fleming lähetti tiedustelemaan,\nkertoivat että Kukonvaara oli 80 peninkuormaa Käkisalmen rajalta\nNovgorodin läänissä Lapinmaan puolella. Viime keväänä, kun routa oli\nlähtenyt maasta, sanottiin talvella kyhätyn paaluaitauksen ja\nrakennuksen puoleksi hajonneen. Sen vuoksi, kerrottiin, oli\nsuuriruhtinas kesällä lähettänyt sinne sotapäällikön, jonka tulisi\nhakea sopivempi linnapaikka; tämä oli alkanut rakentaa linnoitusta\nJyskijärvellä lähempänä Vienan merta. Klaus herra otti mukaansa\nsotaväkeä, Savon talonpoikia sekä muutamia tulta lennättäviä tykkejä,\njoilla puulinnoitus sytytettäisiin palamaan. Pohjanmaalla ja\nRantasalmella varustettiin toista nostoväkeä, joiden tuli yhdistyä\nmäärätyllä paikalla Savolaisten kanssa. Helmikuun 12 p. lähettiin\nSavonlinnasta ja kuljettiin neljä päivää suuria vesiä ja raivaamattomia\nmaita Käkisalmen läänin rajalle. Siellä arveltiin että suoraa tietä ei\nlöytyisi, vaan heidän tulisi matkata 20 peninkuormaa kaakkoseen\nNovgorodin lääniin, jossa kohtaisivat suuria kyliä. Niin tehtiin ja\ntultiin Tulomajärven kylään, joka oli Novgorodin piispan läänitystä.\nSieltä retkeiltiin 12 peninkuormaa pohjoseen linnoitusta kohti. Silloin\nsaivat vakoojat onkeensa että Venäläiset olivat viime syksynä, kun\nKäkisalmi valloitettiin, hyljänneet puulinnoituksensa pelosta ja\nnälästä ja vetäyneet Solkansaarelle, joka on 6 peninkuorman päässä\nVienanmeressä; siellä heidän sanottiin perustaneen linna. Retkeilijäin\naikomus kuitenkin oli kulkea eteenpäin kunnes tulisivat Pohjanmaan\nrajalle; mutta vangit arvelivat että siellä kohtaisi aivan\npääsemättömiä maita ja mahdotointa olisi saada hevosille eläkettä;\ntakaisin taasen jos palattiin, niin eivät saisi muuta suurusta\nhevosille kun lehtiä ja haavankuoria. Sen vuoksi päätettiin kelin\nkestäessä tehdä retki Novgorodin lääniin, jossa otettaisiin palovero\nsuurimmista kylistä Käkisalmen läänin rajamailla. Vaan kun eivät papit\neivätkä kylien vanhimmat, joille pantiin sana veronvaatimuksesta,\nmitään vastausta antaneet, niin poltettiin koko Aunus aina P.\nAleksanterin luostarille asti ja vielä muutamia peninkuormia edelleen\nNovgorodiin päin; naiset, lapset ja vanhukset säästettiin. Sitten\npalattiin Maaliskuun 1 p. Salmen pitäjääsen, josta luultiin kahdeksassa\npäivässä päästävän tykistöne Savonlinnaan.[23]\n\nSavonmaan olot tämän vuosisadan viimeisillä kymmenillä olivat ylen\nkurjat, kurjemmat nähtävästi kun milloinkaan ennen ja jälestäpäin.\nVenäläisten hävitykset, sotaväen majoitus ja vallattomuus, katovuodet,\nvieläpä virkamiestenkin lisäverot kurjuuteen yhdessä vaikuttivat.\nVuosittain pidettiin käräjiä tuollaisista kysymyksistä. V. 1583 pantiin\nSuursavo, johon luettiin Jokkaan, Wesulahden ja Pellosniemen pitäjäät,\nKäkisalmelle elatukseksi; Savonlinnalle jäi ainoastaan Vähäsavo eli\nSäämingin, Rantasalmen ja Tavisalmen pitäjäät. Koska myöskin\nitsevaltaisesta kyyditsemisestä oli rahvaalle ylen suuri vastus ja\nvahinko, niin asetettiin v. 1585 muutamia talonpoikia kestikevareiksi\nVähäsavoon, joiden tuli viikottaisin pitää 5 kyytihevoista alttiina.\nNiiden, jotka eivät matkustaneet kuninkaan asioissa, tuli maksaa 1/2\näyriä hevoisesta ja ropo ateriasta; se joka rupesi vallattomuuteen\nkestikevaria vastaan oli henkensä ja tavaransa kadottanut,[24]\nSavonmaan sisällisten olojen ja kärsimysten kertomus tuolla\nonnettomalla aikakaudella, jonka paras voitto, Käkisalmen lääni,\nkuitenkin Teusinan rauhasovinnon kautta muutamaksi ajaksi kadotettiin,\nei mahdu näille lehdille. Mainitsemme vaan esimerkiksi että kun v. 1594\noli aikomus majoittaa Käkisalmen laivaväestö Vähäsavoon, niin ei saatu\ntalonpoikia hyvällä eikä pahalla tuota uutta rasitusta vastaanottamaan.\nHeillä oli täysi syy tuohon vastahakoisuuteen, sillä jo v. 1589 oli\nenemmän kun puolet Savon veromaista autioina; kirjeiden kantajat saivat\npalkkansa jyvissä, kun eivät talonpojat voineet antaa heille leipää.\nV:sta 1585 aikain oli Savonmaan nostoväki pitkin vuotta rajalla\nvartioimassa, kuitenkin sillä välipuheella, että hävitysretkiä ei\ntehtäisi, jos eivät Venäläiset rauhaa rikkoisi, mutta jo v:sta 1587\npitäin kuulivat Savolaiset joka vuosi tuolloin tällöin tykkien\npaukunnan Savonlinnasta merkiksi että Venäläiset olivat jossain\nhävittämässä ja että rahvaan oli aseissa linnaan kiirehtiminen. Viime\nmainittuna vuonna tehtiin Savonlinnasta Prusi Heikinpojan johdolla\nkaksi retkeä 500 kasakkaa ja muutamia 'satoja muuta venäläistä\nsotaväkeä vastaan, jotka olivat ryöstäneet ja hävittäneet Käkisalmen\nläänin pohjois-osilla, Salmen, Sortavalan, Suistamon, Pelkijärven,\nTohmajärven, Jurikkajärven, Liperin sekä Ilomantsin aloilla, ja\nmajailivat Suistamossa. Eräs Pielisjärveläinen Luka Räseinen oli näet\nkäynyt suuriruhtinaan puheilla ja arvellut että Pielisjärven asukkaat\ntahtovat olla suuriruhtinaan alamaisia, että Tohmajärvellä oli\nhirsipuu, johon talonpojat hirttivät suuriruhtinaan käskyläisiä y.m.\nTuosta syystä oli sinne lähetetty eräs nuori pajari lääniä hävittämään.\nViholliset kuitenkin pääsivät pakoon ennenkun paikalle ehdittiin, kun\nei jalkaväki voinut 5 korttelin syvyisessä lumessa ja kestäviä jäitä\netsien astua enempää kun 7 tai 8 peninkuormaa päivässä. Käkisalmen\nvouti sen lisäksi valitti että muutamat Savon talonpojat olivat\nvastahakoisia ja petollisia, melusivat ja huusivat matkalla ja että\nVenäläinen vahti Tohmajärvellä sai tiedon retkeilijäin tulosta siten,\nettä eräs Savolainen tuohitorvella toitotti. Venäläisten tuhotöistä v.\n1587 ja 1588 on säilynyt pitkä luettelo. Eräs Tapani Loukonen\nSortavalan kylästä ripustettiin käsistä, poltettiin valkialla ja\nkäsivarret katkottiin; sitten ripustettiin onnetoin jaloista ja jalat\nkirveellä muserrettiin. Venäläinen veronkantaja Ilomantsissa antoi\nYläjärvellä ripustaa Kauppo nimisen talonpojan käsistä, teetti valkian\nalle, poltti häntä kuumilla hohtimilla ja pakoitti häneltä 1000 tenkaa;\nsitten pantiin kurja milloin kuumaan rautapannuun milloin asetettiin\npannu hänen vatsallensa. Tavallista oli jalkojen ja käsivarsien\nmusertaminen kirveen hamaralla; toiset poltettiin verkkoihin\nkäärittyinä, toiset ripustettiin käsistä ja ruoskittiin; toisilta,\nvarsinkin poikasilta leikattiin korvat tai katkottiin sormet; mikä\nmestattiin, mikä hirtettiin j.n.pp. V. 1588 joutui rajavahti\nPohjois-Savossa Venäläisten käsiin. Heidän päälliköltään Erkki\nHeikinpojalta katkottiin jalat ja kädet, runko halkaistiin ja sappi\notettiin vatsasta; jalat nauloivat Venäläiset puuhun, mutta pään veivät\nmennessään.[25] Savossa saivat varsinkin Tavisalmen ja Rantasalmen\npitäjäät kärsiä Venäläisten hirmutöitä. V. 1590 oli suuriruhtinas\nlähettänyt 800 miestä, joiden tulisi nostaa suksimiehiä Käkisalmen\nläänistä ja karata Savonmaalle. Nuo ilmestyivät Käkisalmen läänissä\nHelmikuun 7 p. Samaan aikaan majaili Savonlinnan vieressä lippu\nsotaväkeä ja koko Savosta koottuja joutsimiehiä. Kun viesti vihollisten\ntulosta saapui linnaan, niin pantiin miehistön johtajaksi Salomon Ille,\njoka niin ikään oli lähetetty Tukholmasta rajaväkeä komentamaan, ja\nkiireellä mentiin Venäläisiä vastaan. Tappelu syntyi, jossa Venäläiset\nkadottivat 200 miestä, 7 tykkiä, 3 nelikkoa kruutia ja 12 leiviskää\nlyijyä. Savolaiset ajoivat vihollisia takaa Nowgorodin lääniin, jota\npolttaen ja surmaten hävittivät. Paitsi muuta ryöstötavaraa tuotiin\nkirkonkellokin Venäjältä linnaan.[26] Seuraavana vuonna tehtiin suvella\nSavonlinnasta ja Käkisalmesta yhteinen retki Aunukseen maitse ja\nmeritse. Tuolla retkellä näkyy Prusi Heikinpoika tunkeuneen aina\ntoiselle puolen Syvärijokea Tihvinaan päin, jossa hän voitti Venäläisen\nsotajoukon. Asukkaat olivat suurimmaksi osaksi vaimoineen, lapsineen,\nkarjaneen ja tavaroineen paenneet Aänisjärven (_Enesse Järffwij_)\nseuduille. Ainoastaan nuori väki oli jätetty kotiin riihityöhön.[27]\nHuonompi onni oli Savolaisilla v. 1592, jolloin Venäläiset Orisalmella\nsurmasivat 200 Savon talonpoikaa ja sotamiestä sekä voittivat 8 tykkiä\nja muita sotavaroja.[28] Vielä seuraavankin vuoden alussa alkoi\nvahtaaminen Savonmaan itärajoilla, mutta jo Tammikuussa 1593\nsuostuttiin kaksivuotiseen välirauhaan, joka päättyi Teusinan\nrauhantekoon v. 1595.\n\nOlemme edellisessä kertoneet muutamia esimerkkiä niistä verisistä\ntaisteluista, joissa\n\n    \"Savon joukko tappeli\n    Ja joka kynsi kylmeni\n    Edestä Suomenmaan.\"\n\nNoissa taisteluissa oli Savonlinna se keskus, johon vaaran lähestyessä\nturvattiin. Sinne saapuivat ensinnä sotasanomat j& Kellotornista ne\nkaikuivat varoittaen ja innostuttaen ympäri Savon saloja. Sinne\nkiirehtivät aseelliset, kutkin taholtansa, yksin voimin ja yksin mielin\nrientämään kotimaan puolustukseen.\n\n\n\n\nIV. Linnan rakennukset ja sotaiset muistot.\n\n\nSuomen keskiaikuisista linnoista Savonlinna on nuorin. Nuoruuttansa\ntodistaa silmiinpistävästi sen muotokin, Suomen toisiin vielä seisoviin\nlinnoihin verraten.\n\nSuomen vanhimmissa linnoissa, Turun ja Hämeen linnoissa, on muoto\ntasa- eli neliskulmainen sekä linnakehässä että torneissa. Ne ovat\nmolemmat rakennetut tehdyille maakummuille, kuten vanhaan aikaan oli\nvarsin tavallista. Linnat ikäänkuin kerskailevat muuriensa paksuudesta\nja kestäväisyydestä, eivätkä luonnolta pyydä apua.\n\nEdistyvä varustustaito havaitsi pian tuon tasakulmaisen muodon\nheikkoudeksi, vieläpä alkoi hakea luonnolta tukea. Jopa Wiipurinkin\nlinna rakennettiin vähäiselle vuoriselle saarelle. Saari varustettiin\nmuurikehällä ja keskelle asetettiin itse pesälinna tornin juureen,\njolle ylempänä annettiin kahdeksankulmainen muoto.\n\nMyöskin Savonlinna rakennettiin vuoriselle saarelle, joka asema ehkä\nWiipurin kokemuksesta oli havaittu edulliseksi. Linnan vanhimmat osat\novat enimmäksi osaksi varustetut kaksinkertaisilla pystysuorilla\nmuureilla, jotka aina vähän takaa ovat välimuureilla toisiinsa\nkiinnitetyt. Ulompi muuri on sisempää noin toista syltää korkeampi ja\nainoastaan ylimmällä osallaan varustettu tykki- tai ampumalävillä.\nMyöskin pituudeltaan ovat nuo vanhimmat suojamuurit suorat, mutta\nniiden tueksi ja sivaisemiseksi on, myöhempien bastionein tapaan, joko\nkulmiin tai muurijaksoon asetettu ulkonevia viiden- tai kuudenkertaisia\npyöreitä torneja. Savonlinnan perustamisen aikana, jolloin tykit\npohjoismaillakin alkoivat tulla tavallisiksi, katsottiin siis pyöreitä\ntorneja kulmaisia kestävämmäksi.\n\nKirjallisia tietoja linnan rakennuksista keskiajalla on hyvin vähän\nsäilynyt. Huoneista tavataan ainoastaan kappeli, linnatupa ja\npaistinhuone kalustoneen mainittuna.[29] Se Savonlinnan kuva, jonka\nOlaus Magnus on julkaissut, on ehkä paljaan kertomuksen mukaan tehty.\nHän kertoo että linnan ainoalle portille vei rautaketjuilla vahvistettu\nsilta, joka aina yöksi vedettiin köysillä virran rantaan. Mahtavassa\nvirrassa, jonka syvyydestä ei ole tietoa, ovat kalat mustia. Jos joku\nvaara uhkaa linnan isäntää, taikka unelias ja huolimatoin vartija\nlinnan sääntöjen mukaan on syöstettävä korkeilta muureilta virtaan,\nniin ilmaantuu virran laineille kanteletta soittava neitonen\nonnettomuutta ennustamaan.[30]\n\nJo alusta alkain näkyy Savonlinna käsittäneen ne linnaosat, jotka\nmerkitään _vanhan esilinnan_ ja _suuren linnapihan_ nimellä.\n\nVanha esilinna on muodoltansa, jos emme ota erään muurin tekemää polvea\nlukuun, melkein kolmikulmainen. Sen kolmessa kulmassa seisoivat Tott'in\nrakentamat kolme tornia: luoteisessa kulmassa _Kellotorni_, joka sai\nnimensä tornin neljännessä kerrassa riippuvista kirkonkelloista, joista\nainakin yksi oli Venäjältä ryöstetty, sekä n.s. \"linnansanojasta\" eli\naikakellosta, jolla ainakin 16:lla sataluvulla oli varsinainen\nlauta-koppelinsa tornissa; pohjoisessa kulmassa _Kirkkotorni_, jolle\ntornin kolmannessa kerrassa oleva kappeli on antanut nimen, ja\nkaakkoiskulmassa _Pyhän Erkin torni_, jonka Tott luultavasti nimitti\nsuojeluspyhänsä mukaan. Torneista on ainoastaan kaksi ensinmainittua\njälillä.[31]\n\nSelvyyden vuoksi sanomme Kellotornin ja Kirkkotornin välistä suojajaksoa\nAsuntokerraksi, koska sillä alalla nähtävästi alkuperäisen linnan\ntärkeimmät asunnot olivat. Kellotornia ja Pyhän Erkin tornia\nyhdistävää, polven tekevää muuria, johon Komendantti-kerta liittyy,\nsanomme Komendanttimuuriksi ja Kirkkotornin ja Pyhän Erkin tornin\nvälillä olevaa kertaa Kirkkokerraksi, siinä löytyvän uuden kirkon\nvuoksi.\n\nSuuri linnapiha, joka on monta vertaa isompi esilinnan pihaa, on\nmuodoltansa likimmiten pitkäläntä neliskulma. Linnapihan läntisessä\npäässä vastaava kirkkokerta eroittaa pihan esilinnan pihasta. Mainitut\nKirkkotorni ja Pyhän Erkin torni jäivät siten suuren linnapihan\nluoteiseen ja lounaiseen kulmaan. Linnapihan pohjoisessa ja\nkaakkoisessa kulmassa ei alkuansa torneja ollut. Pihaa arvattavasti\nainoastaan ympäröitsivät kaksinkertaiset suojamuurit, jotka\nvälimuureilla olivat toisiinsa kiinnitetyt.\n\nNuo vanhimman linnan osat eivät kuitenkaan ole monessa kohden\nalkuperäisessä muodossaan säilyneet.. Myöhemmän ajan muutoksiin ja\nlisärakennuksiin nähden Savonlinna ei ole pidettävä ainoastaan\nkeskiaikuisena muinaisjäännöksenä, vaan pikemmin historiallisena\nrajalinnoituksena, jonka eriaikuisissa rakennuksissa voimme lukea\nmuistoja linnan 400-vuotisesta historiasta.\n\nLähdemme noita muistoja Savonlinnan muureissa vuosisatojen vieriessä\npikimältään kyselemään.\n\nJokseenkin alkuperäisessä muodossaan mahtoi Savonlinna säilyä\nuskonpuhdistuksen aikakauteen. Ainakaan ei ole tietoja varhemmista\nrakennuspuuhista säilynyt. Veronkantojen ohella v. 1539 mainitaan\nmyöskin 143 syltää kiveä, josta voimme arvata että linnaa siihen aikaan\nrakennettiin. V. 1547, kun Kustaa Fincke asetettiin Savonlinnan\nisännäksi vanhentuneen voudin, \"Suomalaisen Klemetin\" sijaan, sai hän\nkäskyn pitää huolta linnan korjaamisesta ja vahvistamisesta,[32] mutta\nvasta 1555-56 vuoden sota näkyy virittäneen rakennustuumat. V. 1556\nkirjoittavat senaikuiset sotapäälliköt Ture Bjelke ja Gödik Fincke\nherttua Juhanalle linnan varustamisesta, arvellen että, kun vesi linnan\nympärillä melkein läikkyy muureja vastaan, ei ole tilaisuutta\nvarustuksiin linnan ulkopuolella, mutta sopisi vahvistaa linnaa\nvallituksilla muurin sisäpuolella.\n\nKustaa Wasalie kirjoittavat samat miehet linnasta seuraavalla tavalla.\n\n\"Koko linna on hyvässä kunnossa varustuksiensa puolesta sekä\nsivaisemista että rinnakkaista puolustusta varten. Sen ohessa on\nesilinnan itäpuolella Venäjää vastaan kaksi tornia (Kirkkotorni ja\nPyhän Erkin torni), jotka myös ovat sivaisemiseen kelvolliset, mutta\ntoinen niistä (Pyhän Erkin torni) on jotenkin pilaantunut ja halkeilee\nhuonon perustuksensa vuoksi; kuitenkin voi siitäkin antaa hyvää\npuolustusta vähemmällä tykistöllä, kaksinkertaisilla hakapyssyillä ja\nfalkuuneilla. Mutta toinen torni on vahva ja hyvä sekä sivaisemaan että\nrinnakkaiseen puolustukseen. Onpa vihdoin kiertäviä suojavarustuksia\nympäri kaiken linnan, osittain kaksinkertaisetkin. Kuitenkin ovat nuo\nsuojavarustukset paikoin jotenkin rauenneita, jonka vuoksi ensi\ntilaisuudessa tulevat tarpeen mukaan parannettavaksi.\" Kellotornista ei\nkirjeessä puhuta, arvattavasti siitä syystä, että sen puolustuskoneet\npainuvat Vääräsaarelle päin.\n\nVaikka Fincke jo v. 1558 pyysi Henrik v. Köln'iä Hämeenlinnasta\nrakentajaksi, kului kuitenkin vielä pari vuotta ennenkun linnaa\ntodenteolla ruvettiin vahvistamaan. Linnan rakentajaksi saatiin Sigfred\nniminen muurimestari, jolla työn kestäessä oli Listensaaren kartano\nSäämingillä käytettävänä veroista vapaana. Vuosina 1560-62 rakennutti\nKustaa Fincke suuren linnapihan kaakkoiseen kulmaan, linnan\nvaarallisimmalle paikalle Kyrönniemen edustalla, vahvan pyöreän tornin,\njoka oli tunnettu nimellä _Paksutörni_ ja, eräästä säilyneestä\nasemapiirroksesta nähden, mahtoi olla linnan muita torneja milt'ei\ntoista paksumpi. Tornin varustamiseksi muun muassa raudoitettiin\nkahdeksantoista tykkivuodetta. Sen alimmaisia kertoja käytettiin\nvarasto-, jyvä- ja suola-aitoiksi. Eräs pieni v. 1666 mainittu holvattu\nja takalla varustettu kamari todistaa, että tornissa myöskin asuttiin.\nKamarissa ehkä joku tykin-ampujain päällikkö tai joku tornin vahti\nmajaili.\n\nMyöskin Juhana III:nen hallituksen aikana, kun Savon rajoilla ja\nKarjalassa sodan liekki ehtimiseen leimusi, tuon tuostakin oltiin\nlinnassa varustus- ja rakennuspuuhissa. Niinpä vv. 1576 ja 1577\nsanotaan linnan ympäri rakennetun vallituksia kivellä ja kalkilla\ntäytetyistä hirsisalvoksista. Nuo vallitukset kuitenkin jo v. 1583\nkuninkaan käskystä revittiin. V:n 1580 paikoilla tilattiin\nWiipurista rakentaja linnassa toimittelemaan. Silloin muun muassa\nrakennettiin linnan eteläpuolelle 36 kyynärää pitkä sali, jolla\nluultavasti tarkoitetaan kirkkokerrassa olevaa uutta kirkkoa, joka\nmyöhemmän-aikuisella muurilla on kirkon porstuasta eroitettu. Ne niukat\ntiedot, jotka tilintekokirjat ylipäänsä antavat lisärakennuksista ja\nvarsinkin niiden asemasta, tekevät löytyvien tietojen käsittämisen ja\nkäyttämisen ylen vaikeaksi. Kuitenkin valitti Gödik Fincke vielä v.\n1586 että Savonlinnan rakennus oli laiminlyöty, koska siitä\nrakentajasta, josta kuningas oli kirjoittanut, ei ole mitään kuulunut;\npaitsi sitä oli linnassa sellainen puute ja nälkä, että hänen oli\ntäytynyt päästää paljon väkeä linnasta; niistä kolmesta pitäjäästä,\njoista oli linnalle eläkettä, käytettiin monia veroja muihin tarpeisin.\n\nVuosina 1589 ja 1590 rakenteli linnassa vanha Pietari niminen\nrakennusmestari. Koska hänellä näkyy olleen työtä Käkisalmessa ja\nmuillakin paikoilla, niin pyysi Gödik Fincke toista rakentajaa\nSavonlinnaan, toivoen ettei ruoka työmiehiltä loppuisi, sillä linnan\nvartijaväki ei ollut moneen vuoteen saanut vaatteita eikä muutakaan\npalkkaa.[33]\n\nNuijasodan Savossakin raivonneet myrskyt nähtävästi menivät ohitse\njättämättä Savonlinnaan muita muistoja kuin ne kädet, jotka linnan\nisäntä antoi katkoa nuijaväen lähettiläiltä v. 1595. Savon asukkaat\nolivat näet yleensä ryhtyneet Nuijasodan kapinaan ja hävittäneet\nhuovien ja kruununkäskyläisten taloja. Pohjalaisten päällikköjen\njohdolla he riensivät Rautalammelta Pieksämäen ja Joroisten kautta\nSavonlinnaa kohti. Ystävällisellä ruotsinkielisellä kirjeellä he\nilmoittivat Gödik Finckelle tulleensa Kunink. Majesteetin käskystä\netsimään ja rankaisemaan linnaleiri-väkeä ja Klaus Flemingin\npuoluelaisia. Fincke, jolta linnassa puuttui sotaväkeä, oli vaaran\nlähestyessä koonnut talonpoikia ympäristöiltä linnaa puolustamaan ja\nkatkotti kädet kapinaväen lähettiläiltä. Pian sai hän sotaväkeäkin\nWiipurista ja Käkisalmesta avukseen. Nuijamiesten hajalliset joukot\njoutuivat tuon tuostakin tappiolle. Viimeisessä tappelussa Suursavon\npappilassa sai sotaväki petollisilla lupauksilla talonpojat antaumaan,\njonka tehtyä koko nuijajoukko surmattiin. Nuijasodan melskeissä oli\nkaikkeastaan noin 500 Savolaista kaatunut. Heidän omaisuutensa ryösti\nkostonhimoinen sotaväki.[34]\n\nVoimakkaan Kaarlo IX:nen hallitessa alkoivat taasen rakennustoimet\nSavonlinnassa. Jo vuosina 1602 ja 1603 rakennettiin vanhan esilinnan\nedustalle _Uusi 'esilinna_, josta vasta enemmän puhelemme. Jo\nedellisessä on mainittu, että myöskin Kaarlo kuningasta elähyttivät\nJuhana III:nen aatteet Itäkarjalaan nähden. Kaarlon toimittamista\nretkistä ja käskyistä päättäen, näyttää pyrkimyksensä olleen ennen\nkaikkea saada joko sotaisilla tai rauhallisilla keinoilla Turjaniemi ja\nKantalahden seudut valtansa alle, voidaksensa sieltä tunkea Venäjän\nKarjalan eteläisemmille aloille. Noiden tuumien kanssa yhteydessä\nolivat ehkä tänaikuiset varustuspuuhat Savonlinnassakin. Linnan\nisäntänä oli vv. 1604-8 _Niilo Kyhl_. Hänen rakennuttamansa on\nsuuren linnapihan pohjoiskulmassa vielä seisova torni, jonka nimi\nrakennuttajan nimen mukaan on muodostunut _Kiilatorniksi_. Torni on ja\nnäyttää olleen yksinkertaisin kaikista torneista. Se on ainoastaan\nlinnan pohjoisen kulman puolustukseksi varustettu, puuttuu\nkiertoportaitakin. Eri tiet ja holvatut käytävät vievät kuhunkin\nkertaan. Ainoastaan neljännestä kerrasta vievät ahtaat Venäjän-aikuiset\nkiviportaat tornin viidenteen kertaan. Tornin ulkomuoto ei kuitenkaan\ntoisista eriä.\n\nVihdoin sanotaan mainitun linnan isännän rakentaneen linnaan\nkymmenkunta huonetta, joiden tarkempi määrääminen on milt'ei\nmahdotointa. Kuitenkin löytyy linnassa huonejaksoja, jotka arvaten ovat\njoko Juhana III:nen taikka pikemmin Niilo Kyhlin aikuisia. Niitä on se\nkaksikertainen harmaasta kivestä muurattu rakennus, joka Pyhän Erkin\ntornin muinoisen aseman ja esilinnan pihalta tulevan käytävän välillä\nulkonee Kirkkokerrasta suurelle linnapihalle päin. Rakennuksen\nylempi kerta, johon portaat vievät uuden kirkon porstuasta, on\ntilintekokirjoissa tunnettu oudolla nimellä _Messlöf'vi-sali_, sen\nalempi kerta nimellä _Myllyhuone_, jossa säilytettiin käsimyllykiviä,\nyhteen aikaan neljä paria. Myllyhuoneesta on epäilemättä joku tukittu\novi vienyt pimeään Kirkkokerrassa olevaan vankiluolaan, jota\nluultavasti tarkoitetaan tilikirjoissa mainitulla _Helvetinluolalla_.\nPuheessa olevan rakennuksen ikää arvostellessa on huomioon otettava\nvanhempi rakennuksen alla oleva kaunis kellari, jonka komerot ovat\nsamaa tekoa kuin komerot Kellotornin toisessa kerrassa.\n\nToinen tämän-aikuinen huonejakso on se myöskin harmaasta kivestä\nmuurattu, rakennus, joka, alkaen Kirkkokerrasta, liittyy Kirkkotornin\nja Kiilatornin väliseen sisempään suojamuuriin ja seuraa sitä muurin\npuolelta pituudelta, kunnes Venäjän-aikuinen tiilestä rakennettu\nkasarmikerta edellisen jatkona alkaa. Tuo huonejakso, jonka\ntarkastamista Venäjän-aikuiset muutokset tekevät vaikeaksi, sisälsi\nluultavasti jo 16:lla sataluvulla linnan keittohuoneet ja tarjosi\nsuojia linnan palvelusväelle ja käsityöläisille. Savonlinnan kaupungin\nperustettua Vääräsaarelle Pietari Brahen toimesta v. 1639 muuttivat\narvattavasti käsityöläiset sinne.[35]\n\nV. 1609 sanotaan Erkki Haren parantaneen linnan varustuksia muureilla\nja valleilla. Kuningas kehoitti häntä vielä teettämään paaluaitaus\nvallien ympärille, että linna olisi täydelleen varustettu hyökkäystä\nvastaan, jos siksi tulisi, ja lupasi keväällä seuraavana vuonna\nlähettää tykkejä. Arvattavasti ovat ne paalut, jotka nähdään veden\nrajalla siellä täällä linnan ympäristöillä, jäännöksiä tuollaisista\npaaluaitauksista. Linnaa rakentaessa tuohon aikaan tuli jokaisen\nmanttalin Savonlinnan läänissä tehdä kaksi päivätyötä.[36]\n\nMutta aikoja kului, jolloin linnan tilikirjat eivät tarjoa paljo\ntärkeämpiä tietoja, kuin että myrskyt olivat särkeneet uittohirsillä\nlepäävän linnan sillan, että \"linnansanoja\" kellotornin muurilla oli\nlaannut käymästä, että \"Sika-ukko\", linnan paimen, oli saanut linnan\nvarastosta lampaannahan, teettääksensä itselleen uuden lakin taikka\nettä pari linnan joutsenista oli karannut.\n\nTuolla välin tilintekokirjat sisältävät pitkiä luetteloja matkustavista\nvirkamiehistä tai muista kulkevista, jotka linnassa viipyivät.\nTuntemattomien joukossa voisit vuosisatojen kuluessa huomata semmoisia\nnimiä kuin Daniel Hjortb, Pehr Brahe y.m. tuttuja. Jos arvokkaampi mies\nsattui tulemaan linnaan, niin laukaistiin tykki tai kaksi, miehen sekä\ntullessa että mennessä, ja tarkka tili on tehty, kuinka paljo kruutia\ntuossa tilaisuudessa meni hukkaan, ansainneen miehen arvon tähden.\n\nSoturia oli linnassa Juhana III:nen aikana välistä liki kolmesataa ja\nääretön paljous lihaa ja muuta syötävää tuotiin silloin vuoden pitkään\nkarjapihoista linnaan miehistölle ruoaksi. Toisina aikoina oli soturien\nlukumäärä noin kahdeksankymmentä. Välistä oli heitä vielä vähemmänkin.\n\nNuo seikat eivät kuitenkaan oikeastaan aineesemme kuulu. Niistä vaan\nsivumennen mainitsimme.\n\nRuotsin karttuva kunnia veti 16:lla sataluvulla kaikki voimat ja silmät\nSuomen itärajoilta Itämeren rantamaille, vieläpä Saksanmaalle, jossa\nvoittoista sotaa käytiin. Kuten olemme maininneet vielä Kaarlo X:nen\nmieleen muistuivat onnettoman Itäsuomen tarpeet. Tänne ei kuitenkaan\nsotavoimia vierailta tappelutantereilta riittänyt. Sotaonnikaan ei siis\nollut aivan mielen mukainen. V. 1656 tunkeusivat Venäläiset aina\nSavonlinnaan saakka, julmasti hävittäen ja ryöstäen Kerimäellä ja\nSäämingissä, polttivat kaupungin tuhaksi ja alkoivat piirittää linnaa.\nEräs kappalainen, Mikko herra Kaksoilan pappilasta, joka oli paennut\nlinnaan Venäläisten edestä, ammuttiin linnassa. Piiritystä ei\nkuitenkaan kauan kestänyt. Suomalaiset äkki-arvaamatta karkasivat\nlinnasta Venäläisten varustettuun leiriin, valloittivat sen ja kaksi\ntykkiä, tappoivat sata vihollista ja vapauttivat viisisataa vangittua\nkansalaista, joita oli koottu Venäjälle vietäviksi. Tuon voiton perästä\nmaakunta pian oli vapautettu vihollisista.[37]\n\nKun kaikki kotimaan varat tarvittiin sodankäyntiin ulkomailla, niin on\nluonnollista että tähän aikaan ei ollut paljo varoja käyttää\nSavonlinnankaan varustuksiin. Mahdollista on kuitenkin, että ne kaksi\nulompaa muuria, jotka tavataan nykyisen Paksun bastionin ja Kiilatornin\nsekä bastionin ja Upseerikerran välillä, ovat jo noina aikoina\nmuuratut. Kummassakin tavataan tuo uuden-aikuisessa varustustaidossa\nomituinen ulospäin painuva polvi. Muurit eivät myöskään enää ole\npystysuoria, kuten linnan vanhimmat muurit, vaan kallistuvat sisään\npäin.\n\nV. 1666-70 tavataan tilikirjoissa luetteloja linnan huoneista, joiden\nasemat kuitenkin jäävät melkein yhtä arvelun-alaisiksi, kuin 15:nen\nsataluvun tilikirjoissa mainitut huoneet.\n\nViidennellätoista sataluvulla mainitaan: _Tornikappeli, 2 Herrastupaa,\nHerraskammio_ sisäkamarineen, _Rouvastupa, Alivoudin kamari,\nKirjuritupa, Palvelijakamari, Tykkimiesten kamari, Linnatupa_, johon\nholvattu käytävä vei esilinnan pihalta, _Vahtikamari, Varastohuone,\nAsemahuone, Kruutikamari, Vankihuone_, muista puhumatta.\n\nSeuraavan vuosisadan mainituissa luetteloissa tapaamme ihan uusia\nnimiä: _Kirkko, Kuninkaansali, Kuninkaankamari, Kreivisali,\nRouvaskamari, Neitikamari (1676), Keräjätupa, Komendanttisali,\nKomendanttikamari, Messlöf'vi-sali, Pylväskamari, Kansliasali,\nKansliakamari, Sihteerikamari, Vankisali, Porraskamari, Kirkkokamari,\nVanha Luotihuone, Vanha Varastohuone, Keittohuone, Myllyhuone,\nHelvetinluola_ y.m. Ainoastaan harvat näistä kaikista huoneista ovat\nasemaltansa tarkoin määrättävät. Epäilemättä saisi kuitenkin väsymätöin\ntutkimus uusia seikkoja ilmi. Useat linnan huoneista näkyvät vielä\ntähän aikaan sairastaneen 1631 vuoden linnanpalon vammoja.\n\nKului taasen aikoja, jolloin esim. rakeiden särkemät akkunat heinäkuun\nlopulla v. 1693 ovat tilikirjain antamia tärkeimpiä tietoja, niin\nnousivat Isonvihan vielä rakeisemmat pilvet taivaalle Suomen suureksi\nsuruksi. Vietiin isänmaasta viimeiset miehet ja nuorukaiset kaukaisille\nverta vuotaville tappelutantereille, yhä edemmäksi, kunnes vihollisten\nmaahan uupuivat ja viholliset esteettä pääsivät tulvaamaan turvattomaan\nmaahan. Kesäkuun 18 p. 1714 alkoivat Venäläiset piirittää Savonkin\nlinnaa. Seuraavan Heinäkuun 29 p. avasi sureva Savonlinna ensi kerran\nporttinsa Venäläisille.\n\nValtioarkisto puuttuu tilikirjoja tuon vuosikymmenen hirmuvuosilta.\nAikakirja vaan tietää kertoa, että yksi linnan entisistä asukkaista\njäi, Venäläisten suositeltuna, linnaan elämään. Se oli vanha sotilasten\nkasvattama musta pässi, joka oli linnan perustus-ajoista saakka\nkasvatettujen linnapässien jälkeläinen. Tietoja ei ole mitä pässi\nnoista uusista oloista mietiskeli. Totta se puristeli päätänsä ja vielä\ntoivoi parempia aikoja.\n\nKun rauhan päivät jälleen Suomelle koittivat, jäi Savonlinna vielä\nSuomen puolelle uutta rajaa. Mutta ehkä oli linnan ensimäisestä\nlankeemuksesta sen luottamus tulevaisuuteen kadonnut. Linnan tilikirjat\neivät enää anna tietoja uusista varustustoimista.\n\nPässikin näkyy varoneen mitä pahimpaa. Se puristeli epäillen päätänsä\nja meni vihdoin eräänä murheen hetkenä linnan sillalle, heittäysi\nvirran valtaan ja teki siten lopun päivistänsä. Tämä tapahtui suvella\nv. 1728, jolloin Martin Frese oli linnan vara-isäntä. Se oli viimeisen\nlinnapässin surullinen kohtalo. Sen jälkeen ei ikänä toista linnapässiä\nhankittu.[38] Ja pian tuli aika, jolloin linna viimeisen kerran pukeusi\naseihin vanhaa vihollistansa vastaan.\n\nHeinäkuun 16 p. v. 1742 Venäläiset taasen ilmaantuivat linnan\npiirittäjinä. Venäläinen upseeri Lascy kehoitti linnan isäntää\nantaumaan. Ruotsin armeija, niin kerrottiin, oli mennyt \"suoraa tietä\nRuotsiin\", Suomen asukkaat olivat antauneet Venäjän vallan alle.\nTurhaan pyysi linnan isäntä, Gyllenecker, saadaksensa odottaa\nRuotsalaisen sotapäällikön käskyä; turhaan, sanotaan, koitti hän\nkehoituksilla ja uhalla saada miehistöä linnaa puolustamaan. Jo elokuun\n8 p. suostui hän niihin antaumis-ehtoihin, jotka Venäläisten päällikkö\nja eversti ruhtinas Messerski oli määrännyt. Liehuvin lipuin ja\nsoittojen kaikuessa riensivät linnan varustusväki ja linnaan paenneet\njoukot ulos. Keisarinnan suosiota vakuutettiin niille, jotka tahtoivat\njäädä paikalleen.[39]\n\nNyt siis kauan kokenut Savonlinna oli Venäläisten hallussa ja jäi\nolemaan, kunnes sotapuku riisuttiin halveksitun linnan hartioilta.\n\nVielä seisoi linnan viisi tornia.\n\nPyhän Erkin torni, joka 16:lla sataluvulla kutsuttiin _Mustaksi\ntorniksi_, oli kuten näimme jo Kustaa Wasan ajoilla heikko ja halkeili,\njosta syystä sitä usein korjailtiin. Tämäkin torni oli muodoltansa\npyöreä ja kun sitä v. 1553 koroitettiin, istutettiin rautainen risti\ntornin huippuun. Jo seuraavan vuosisadan keskipalkoilla puuttui Musta\ntorni kattoa, olipa vielä muutenkin häviöllä. Kuitenkin torni vielä\nmyöhemmin, v. 1694, valkoiseksi liimattiin, kuten toisetkin esilinnan\ntornit. Kaksi tornin kertaa varustettiin jyvä-aitoiksi v. 1700. Tornin\nviimeiset vaiheet eivät ole tunnetut. Erään asemapiirroksen mukaan vaan\ntiedämme että se vielä Turun rauhan aikana seisoi. Luultavasti se pian\nsen jälkeen hävitettiin. Tornin asema kirkkokerran toisessa päässä,\nvieläpä läpimittauskin, on torniin liittyneen muurin muodosta selvin\nnähtävä. Sen pohjakerrasta aukeni ovi kirkkokerran alle, vieden\nerään ahtaan keittohuoneen ohitse n.s. _Konkkukellariin_. Keittohuone\noli ehkä vanhimpina aikoma linnan kruutitehdas. Tornin kiertoportaat,\njoista vielä on ovi ja muutamia astuimia jälillä, alkoivat tornin\ntoisesta kerrasta.\n\nVanhan asemapiirroksen mukaan näyttää Paksusta tornista alkava ulompi\nsuojamuuri kulkeneen suoraa tietä Mustan tornin kohdalle, josta\nvälimuuri sen yhdisti tuon tornin kanssa.\n\nValitettavasti puuttuu valtio-arkistomme kokonaan tilikirjoja\nVenäjän-aikuisista muutoksista ja lisärakennuksista. Meidän on\nainoastaan tarinoihin ja rakennuslaatuun nojautuminen.\n\nPaksu torni kaatui kruutipamauksesta luultavasti joku aika ennen\nsotaa 1788-90. Se seisoi Langell'in mukaan vielä 1786. Tornin\npohjakerroksissa olleissa makasiineissa Venäläiset säilyttivät kruutia.\nEräänä pyhänä edellä puolenpäivän oli venäläinen upseeri miehineen\nmennyt kruutimakasiiniin. Jollakulla tavalla -- korkoraudoista miesten\nsaappaissa arveltiin -- syttyi tuli kruutiin ja torni lensi ilmaan.\nSäämingin kirkossa par'aikaa pidettiin jumalanpalvelusta. Kaukaisesta\npamauksesta kirkko niin järähti, että seurakunta valitti saaneensa\nroskia silmiin kirkon katosta. Tornin sijalle rakennettiin nykyinen\nvahva kolmikertainen bastioni, joka peri tornin nimen.\n\nTuli kuitenkin vielä aika, jolloin linnan muinoinen varustusväki\npiirittäjänä asettui linnan edustalle. Se oli Savon 2500 lukuinen\nbrigaadi, Hastfer'in johtamana. Heinäkuun 2 p. 1788 lähestyi Hastfer\nitse 1700:n miehen joukolla, 28:ssa veneessä Puumalasta tullen,\nSavonlinnaa. Rantasalmelta tulivat joukkoineen, eversti Steding myöskin\nvesitse, eversti Brunow maata myöden.\n\nKaupunki suuretta esteettä valloitettiin. Linnan piirittäminen alkoi.\nRyntäystikat olivat unohtuneet, piiritystykistöä puuttui. Ahkerasta\npiirittämisestä oli siis ainoastaan voitto toivottavana. Linnan\nvarustusväkenä oli vain kaksi venäläistä jääkärikomppaniaa, jotka\nolivat viisi viikkoa kärsineet suolan puutetta, muistamatta, kuten\nvenäläinen tarina kertoo, että linnassa oli kyllältä salpetteria.\nVenäläisten päällikkö oli suvultansa turkkilainen. Piirityksen huonoa\nmenestystä selitettiin sillä, että vähälukuinen piirittäjäjoukko oli\nkauan kestäneessä piirityksessä kadottanut voimiansa, apua ei ollut\nodottamista, piiritystykistön puute ei sallinut ankarampaa ampumista,\nsyötävänä oli ainoastaan 15 jauhomattoa ja 2 tynnyriä suoloja, jotka\nkapteeni Lode oli piirityksen alussa Venäläisiltä valloittanut,\narmeijasta kuului synkeitä sanomia ja Punkasalmella kerrottiin vihdoin\nnähdyn venäläisen sotavoiman edelläkävijöitä, joka vapaaherra von\nSchultz'in johdolla muka lähestyi. Olipahan siinä esteitä. Peljäten\nVenäläisten katkaisevan sotajoukolta paluumatkan, Hastfer vetäysi\nSavonlinnan edustalta takaisin Rantasalmelle Elokuun 20 p..[40]\n\nTästä lähin näyttävät Venäläisten varsinaiset varustustoimet alkaneen\nkreivi Suvorow'in johtamina Katarina II:sen käskystä.[41] Tuo Venäjän\nmainioin soturi, jonka esi-isät sanotaan olleen Suomalaisia, oli jo\nHelmikuussa v. 1773 saanut käskyn tarkastella Suomenpuolista rajaa ja\ntiedustella mitä Suomessa ajateltiin vallankumouksesta Ruotsissa. Hän\nmatkusti silloin Wiipurin, Käkisalmen ja Savonlinnan kautta Suomen\nrajalle, jossa piileskeli jonkun aikaa. Hän luuli havainneensa\ntyytymättömyyttä sekä aatelistossa, papeissa että talonpojissa ja\npalasi niillä tiedoilla Pietariin.[42] Hän oli siis johonkin määrin\nperehtynyt Suomen oloihin kun hän v. 1791 Suomeen palasi.\n\nSavonlinnan viimeisen piirityksen aikana oli Kyrönniemeltä päin\nperäkkäin ammuttu jokainen mies, joka suurelta linnapihalta lähetettiin\nvirralle vettä noutamaan. Sen vuoksi rakennettiin nykyinen\nläpijuoksevalla kanavalla varustettu _ulkopiha_ Kyrönniemen kohdalle.\n\nSamaan aikaan nähtävästi rakennettiin _Vähäportin bastioni_ muinoisten\nPaksun ja Pyhän Erkin tornin väliselle alalle ja _Vesiportin bastioni_\nsille alalle, jolla v. 1602 rakennettu uusi esilinna seisoi.\n\nVenäläisiä rakennuksia näinä eli myöhempinä aikoina ovat vihdoin\n_Upseerikerrau_ ylikerros Vähäportin bastionin, edustalla, tiileistä\nmuuratut _kasarmit_ suurella linnapihalla, _Adjutanttikerran_ ylikerros\nAsuntokerran edustalla vanhassa esilinnassa ja Komendanttimuuriin\nliittyvän _Komendanttikerran_ ylikerros, josta löytyy kuva\nvaltioarkistossa v.lta 1797.\n\nVaikeata on usein saada selville, minkä aikaisia kutkin muutokset\nlinnan vanhemmissa rakennuksissa ovat; mutta nähtävästi ovat Venäläiset\nsiihenkin nähden suuresti linnaa muodostaneet.\n\nVenäläisten työtä ovat myöskin kruunaukset linnan torneissa. Erään\nvanhan miehen kertomuksen mukaan ne muurattiin hänen isänsä poikana\nollessa. Linnan uusi kirkko muodostettiin jälkeen Turun rauhanteon\nvenäläiseksi kirkoksi ja kirkkokerran katolle tehtiin pieni puinen\nkellotapuli, joka paloi v. 1869. Kun Venäläiset Nikolain hallituksen\nviime vuosina luopuivat linnasta vieden tykistön muassansa.[43] linnan\nmyöhemmät asukkaat, suomalaiset vangit, varustivat kirkon uudella\nluterilaisella asulla, joka on säilynyt kahden tulipalon raivotessa. Jo\nv. 1859 vangitkin linnasta siirrettiin. Heidän viimeiset asuntonsa\nolivat entiset Messlöf'vi-sali ja Myllyhuone. Vankien linnasta\nsiirrettyä linnan siltakin hävitettiin.\n\nSavonlinnan viimeiset asukkaat olivat linnanvahti perheineen. Vaimo\nmiehensä kuoltua jäi komendanttikertaan asumaan, näki höyrylaivojen\nsäkenistä syntyneen tulipalon v. 1868 hävittävän suuren linnapihan\naloja ja toisen v. 1869 raivoavan vanhassa ja uudessa esilinnassa, muun\nmuassa hävittäen Komendanttikerran ainoat enää asutut suojat.\n\nSiten oli Savonlinna vähitellen kadottanut merkityksensä ja oli nyt\nainoastaan muinaisuuden haahmojen asuttavana. Se oli muuttunut Suomen\nkauniimmaksi muinaisjäännökseksi.\n\n\n\n\nV. Savonlinna muinaisjäännöksenä.\n\n\nRakennustaiteen ihailija, joka Pihlajavedeltä lähestyen katselee\nSavonlinnaa, kuinka sen muurit terrassi-muodossa kohoavat toinen\ntoisensa ylitse, kunnes vihdoin tornit kukkaisina iloisesti puhkeavat\nrakennuksesta, se tuskin luulisi rakennuksen kestävän Suomen kylmyyttä.\nMutta Savossa oli ihmeisin tottuminen. Se, joka on ihaillut Imatran\njaloutta, Saimaan suloutta, Punkaharjun ihmeitä -- hän ei paljon\nkummastu uutta ihmettä. Olet ehkä etsien maailman kuuluisaa kauneutta,\nmatkannut Europan halki, tuntematta Suomesi suloisuutta. Sen neuvon\nannan. Käydessäsi Savonlinnassa, majaile kesäinen ilta ihanassa\nhuvimajassa Punkaharjulla, jossa lukeaksesi voit Savolaisten sinne\nperustamasta kirjastosta lainata vaikka mitä isänmaata koskevaa. Lue,\nihaile, ja jos sydämesi vielä on jalojen tunteiden valloitettava, niin\nsinä nöyrryt ja pyydät Jumalalta voimaa pysyäksesi puhtaana ja\nuskollisena Suomen lapsena.\n\nSavon kansalle, joka historiaansa rakastaa, olkoon sen kaunis\nSavonlinna rakas. Linnan monesta kohtalosta on kerran Savon kansan\nsydän kovemmin sykkinyt. Linnan kohtalo oli monasti Savon kansan\nkohtalo.\n\nOlen tahtonut edellisessä osoittaa kuinka Savonmaan historialliset\nvaiheet linnan muureilla kuvailevat. Epäilemättä voi toisen tarkastajan\nsilmä Savonlinnan harmailla muureilla lukea muistoja, joita minun\nsilmäni eivät ole eroittaneet.\n\nMutta vielä sisältää Savonlinna muinaisjäännöksenä harmaiden muuriensa\nsisällä muitakin muistoja, rauhallisia muistoja. Monia viehättäviä\nkuvia menneiden aikojen oloista ja tavoista voisi taitava linnan\ntarkastaja ja tutkija linnan vanhojen tilintekokirjojen avulla, ladella\nlukijoillensa ahkeran tutkimuksen hedelminä. Varma asia on, että sen\nmielessä, joka noita menneiden aikojen tilintekoja tarkastelee, melkein\njokainen kellastunut lehti tietoineen synnyttää uusia kuvia linnan\nentisistä oloista. Jota enemmän noita tietoja miettii ja vertailee\ntoisiinsa, sitä selvemmäksi kuvat muuttuvat, sitä enemmin noihin\nmuinoisiin oloihin perheentyy.\n\nPikimältään käykäämme Tott'in alkuperäisessä linnassa löytyviä\nmuinaisjäännöksiä tarkastelemaan.\n\nTiiliä nähtävästi ei käytetty alkuperäistä linnaa rakentaessa. Siihen\noli ehkä vaikea savensaanti Venäläisten vainotessa syynä. Kaikki\nvanhimmat kattokuvut ovat kalkkikivestä kudotut, kuten ovi- ja\nakkunalävetkin, joissa alkuperäinen muoto on n.s. pistokaarinen.\nPylväällä lepää ainoastaan yksi Kirkkokerrassa olevan kellarin holvi,\njoka on kudottu ristikkäisin lieriöholvin muotoon. Paitsi linnan\nvanhimmissa kellareissa, tavataan noita alkuperäisiä kupukattoja\nainoastaan Kellotornin pohjakerrassa ja katolin-aikuisessa kappelissa\nKirkkotornin kolmannessa kerrassa, lukuun ottamatta n.s. uuden kirkon\nkudottua kattoa, joka ehkä on Juhana III:nen aikuinen.\n\nTakkojen muoto alkuperäisessä linnassa on yksinkertainen. Takan\nseinämuurista ulkoneva puolipyöreä alus on melkein permannon tasalla.\nPari kyynärää ylempänä ulkonee seinämuurista takan kalkkikivestä\nkudottu otsa, joka johti savun seinämuurin sisässä kulkevaan torveen.\nTakkojen muodosta arvata olivat niissä pystövalkiat tavalliset.\nPellirakenuusta ei vielä käytetty. Tuollaisia takkoja on linnassa vielä\njälillä viisi, jotka ovat nähtävät Kellotornin toisessa ja kolmannessa\nsekä Kirkkotornin ensimäisessä, neljännessä ja viidennessä kerroissa.\nTakkojen alkuperäistä muotoa todistaa Kirkkotornin pohjakerrassa\nlöytyvä takka, jonka otsassa vielä nähdään Sturen ja Tott'in vaakunat\nkuvattuina.\n\nNoiden takkojen avulla voimme eroittaa muutamia asuntohuoneitakin\nlinnan vanhimmissa osissa. Sellaisen tapaamme esim. Kellotornin\nkolmannessa kerrassa, johon ahtaat kiertoportaat tornin muurissa meidät\njohtavat. Oviläpi, joka huoneesen vie, on pistokaariseen muotoon\nholvattu. Puuttuva ovi on huoneesen päin auennut. Huonetta valaisevat\nkolme ulospäin ahdistuvaa pistokaarista akkunaläpiä. Ne ovat avaroilla\nja mataloilla komeroilla varustetut. Komerojen kummallakin sivulla ovat\nlaudoitetut istuma-penkit ja niiden katot ovat olleet tuohilla ja\nlaudoilla puetut.\n\nEnsimäisestä akkunasta, joka sisääntullessa jää vasemmalle kädellesi,\naukenee tuo avara, mutta ihmeen ihana näköala saariselle\nPihlajavedelle, jonka luoteispuolella Säämingin korkeat kankaat\nmustametsäisinä kohoavat. Keskimäisestä akkunasta näet allasi salmen\nvirran, Vääräsaarelta edelleen leviävän Savonlinnan kaupungin, jonka\nHaapasalmi jo meidän aikoina jakaa ja josta Nälkävuori, 1788 vuoden\nonnettoman piirityksen muistona kohoaa;[44] muinoisten linnan\nasukkaiden ja vihollisten luilla täytetyn Myllymäen, jossa haahmot\nvielä yön synkeydessä miekkailevat toistensa kanssa, ja vihdoin taulun\ntaustalla Säämingin synkeät metsät. Kaupungin asemesta olisit\nkolmesataa vuotta taa'päin nähnyt metsäisellä Vääräsaarella n.s.\nlinnamalmin, jolla kappeli eli kirkko silloin siaitsi. Kolmannen\nakkunan penkille kun istut katselemaan, näet Kyrönsalmen, Kalkki- ja\nKyrönniemeltä ahdistetun juoksun, johon Kalkkiniemen taustalla edessäsi\naukeneva avara Haapavesi työntää pohjoisen Savon vesiä.\n\nEnsimäisen ja toisen akkunan välillä on raukeneva takka nähtävä. Toisen\nja kolmannen akkunan välillä taasen on pistokaarinen oviläpi, jonka ovi\non huoneesen päin auennut. Se on vienyt tornin muurista ulkonevaan\nholvattuun aamuhuoneesen. Kolmannen akkunan oikealla puolella on\nneliskulmainen komero suoralla lautakatteella.\n\nYksinkertainen lautakatto lepäsi neliskulmaisiksi veistetyillä\ntukevilla orsihirsillä. Katto liitettiin tuohella muuria vastaan.\nSamalla tavalla on laattiakin tehty. Mahdollista on että sekä katto\nettä paljaat muurit olivat, sen aikuisen tavan mukaan, erinäisellä\nkatto- ja seinäveralla puetut.\n\nVarsin samannäköinen on asuntohuone Kirkkotornin viidennessä kerrassa.\nAsutut ovat luultavasti myöskin huoneet viimeksi mainitun tornin\nensimäisessä ja neljännessä kerrassa olleet, ehkä akkunat niissä\npuuttuvat tuota keskiajan linnoissa tavallista istuimilla varustettua\nkomeroa, jossa, rakastetun tarinan mukaan, linnan naiset, sykkivällä\nsydämellä istuen, silmäilivät väreillänsä koristettua soturia hurjan\ntappelun vaiheissa. Ymmärrettävää on että vaaran lähestyessä\nasuntohuoneidenkin akkunoita varustettiin ampumakoneilla.\n\nVarsin tärkeä senaikuisen varustustaidon oppimiseksi on Kellotornin\ntoinen kerta. Siinä näemme tykistöväen tarpeeksi tornin keskellä\nkasematin tapaisen huoneen, jonka ympäri muurin paksuudessa on\ntykkilävillä varustettu käytävä. Huoneesen ennen aukeni rautainen ovi.\nKynnykseltä astumme kiviportaita kolme neljä askelta alas pohjakerran\nkalkkikivestä kudotulle holville. Holvin keskellä on neliskulmainen\naukko, josta tykistöä ja kelloja on torniin nostettu. Muuta permantoa\nkuin tuo holvi ei huoneessa enää löydy. Oikealla kädellä ovea on\nmuurissa tuo neliskulmainen komero, jonka tapaamme vanhan linnan\nmuissakin asutuissa huoneissa. Lähellä sitä on hyvästi säilynyt takka\nennen kerrottua muotoa. Paitsi näitä tarpeellisuuksia näemme huoneen\naliseinuksessa seitsemän leveää pistokaarista komeroa, joista kolme,\nensimäinen, neljäs ja seitsemäs, ylemmältä osaltansa puhkaistuna,\npäästävät tykkikäytävästä hiukan päivän valoa huoneesen. Noista\naukoista konttivat vuorotellen tykinampujat käytävässä oleville\ntykkiläville. Vihdoin näemme huoneessa noita komeroita ylempänä neljä\nneliskulmaista savureikää, joista huoneesen tunkeuva kruutinsavu\npääsi tulvaamaan ulos. Huone mahtaa olla tuo tilikirjoissa n.s.\n_Tykinampujain kamari_. Käytävä on lähes kaksi kyynärää leveä ja\nvarustettu seitsemällä tykkilävellä, joista ainoastaan viidessä, jotka\npainuvat Vääräsaarelle päin, on n.s. tykkivuode eli tappireijällä\nvarustettu poikkipuu, jolla tykki lepäsi. Lävet ovat myöskin komerolla\nvarustetut, tykki-ampujain seisoa.\n\nKäytävä ei kierrä koko tornia. Sen jatkona on samoin muurin paksuudessa\nvähäinen suoja, jossa ehkä muinoin tykinampujain päällikkö majaili.\nVenäläiset ovat varustaneet huoneen uudenaikaiseksi valtiolliselle\nvangille, joka sanotaan siinä majailleen tämän vuosisadan kolmannella\nkymmenellä. Samaan aikaan oli toinen valtiollinen vanki majaillut\nalempana tornin pohjakerran kyljellä toisessa suojassa, johon eräs\ntornin ulkomuurissa Kirkkotornin puolella oleva ovi kivisiä portaita\nmyöden johtaa. Tuo suoja on monella komerolla varustettu ja tarjosi\nvangille mitä kauniimman näköalan Pihlajavedelle päin.\n\nPaitsi tässä kerrottua tykkikäytävää löytyy toinen samantapainen\nKirkkotornin kolmannen kerran tasalla. Se kuitenkin puuttuu tuota\nmyöhemmin n.s. kasemattia.\n\nMerkillisimpiä muinaisjäännöksiä Tott'in aikuisessa linnassa on tuo\npaavinuskon aikuinen kappeli eli kirkko Kirkkotornin kolmannessa\nkerrassa.\n\nKappeli on linnan varsinaisella keskikohdalla. Kappelin eteisestä tai\nläheisyydestä jakaantuivat käytävät ja kiertoportaat kaikille linnan\nosille.\n\nKappelin oviläpi on pyörökaarinen ja, ehkä myöhempinä aikoina, tiilistä\nholvattu. Se on ollut kahdella ovella varustettu, toinen eteiseen,\ntoinen kappeliin päin aukeneva. Kappeli ei ole aivan ymmyrkäinen, vaan\npitkänsoikea; sen pituus on siten 32 1/2 ja leveys 24 jalkaa.\nPermanto, joka lepää petäjäorsilla, on savella yhdistetyistä\nkalkkikivi-liuskoista ladottu. Katto, kolmesta kaaresta yhdistetty\nristiholvi, on kalkkikivestä ladottu. Holviristi on 18 1/2 jalkaa\npermannosta. Kalkilla liimatut seinät ovat 1868 vuoden tulipalossa\nsavusta pahaksi mustuneet. Kirkon itäseinässä on oikealla kädellä\novesta tullen pieni komerontapainen kuori, jonka pohja on puolitoista\njalkaa ylempänä kappelin permantoa. Kuori on 6 jalkaa leveä, 5 jalkaa\nsyvä ja katettu yksinkertaisella ristiholvilla. Kummallakin sivulla on\nlaudoitettuja muurattuja penkkiä. Sekä sivuilla ylempänä noita penkkiä,\nettä kuorin takamuurissa on leveitä mataloita komeroita kirkon-astioita\nja pyhäinkuvia varten. Ylempänä komeron takaseinällä on puoli-viidettä\njalkaa leveä ja kuusi jalkaa korkea komero, jossa luultavasti\nalttarikaappi kuvineen kerran välkkyi keraisten kynttiläin valossa.[45]\n\nLähellä kuoria ulkonee kappelin seinämuurista kaksi liuskamalevyä,\njoilla arvattavasti pyhä vesi muinoin sijaitsi. Vihdoin nähdään\nkappelin seinämuurissa useita komeroita, joissa pyhäin kuvia koreili\ntai kerakynttilöitä paloi.\n\nAinoastaan ahtaasta rautaisella luukulla varustetusta akkunasta\nkappelin koillisessa muurissa päivän säde niukasti pyhää huonetta\nvalaisi. Kappeli siis näkyy olleen kokonaan kynttilöiden valaistava.\nMahdollista on kuitenkin että kaksi Kirkkotornin ulkomuurilla nähtävää\ntukittua neliskulmaista aukkoa ovat aikoinaan olleet kappelin\nakkunoita, ehkä niistä kappelin sisämuurilla on vaikea havaita jälkiä.\n\nErästä ahdasta huonetta muurin paksuudessa tornin toisen kerran tasalla\nvoisi ehkä arvata katolisen papin asunnoksi.\n\nVanhimmista linnan huoneista ansaitsee erinäistä huomiota eräs suuri\ntupa Kirkkokerran alemmassa kerroksessa. Tupaan, joka on uuden kirkon\nalla, johtavat Kirkkotornin pohjakerrasta muutaman-askeleiset portaat\nalas. Huonetta ovat valaisseet kaksi akkunaa esilinnan pihalle päin.\nNiistä on toinen muodostettu oveksi, kun myöhempi aika teki tuvasta\nhalkoaitan. Tuvan lounaisessa nurkassa nähdään jäännöksiä olleesta\ntakasta. Mahdollista on että tupa oli toinen linnan vanhimmissa\ntilintekokirjoissa mainituista _Herrastuvista_.\n\nTuvan luoteisesta nurkasta johtaa meidät ovi kivisille portaille, jotka\nmuurien läpitse vievät Asuntokertaan Kirkko- ja Kellotornien välillä.\nNoista portaista haaraantuu särkyneitä kiertoportaita, jotka vievät\nAsunto- ja Kirkkokerran ylikerroksiin, vieläpä tukitut portaat\nesilinnan pihalle päin, myöhemmin rakennetun Adjutanttikerran\nvanhan-aikuisia kellareita kohden, joissa ehkä muinoin herras-oluet\nsäilytettiin. Sillä paikalla Asuntokerrassa, mistä nuo monet portaat\nalkoivat, oli ehkä Savonlinnan vanha Lauri Tott'in aikuinen linnatupa,\njolla nimellä sotaväen kasarmia muinoin kutsuttiin. Valitettavasti ovat\nAsuntokerran muinoiset huoneet niin tykkänään hävitetyt,\nettä ainoastaan muurin pinnalla näkee selviä jälkiä kerran\nmuinoisesta muodosta. Merkillisiä viittauksia antaa siinä suhteessa\nKomendanttimuurin avara pinta.\n\nTuon muurin pintaan on nähtävästi muinoisen Asuntokerran holvikutouksia\nliittynyt. Muurissa näemme sen ohella ovia, jotka osaksi tukituista\nkäytävistä muurin paksuudessa ovat vieneet Asuntokerran katoille ja\nylikerroksiin. Niukempia viittauksia ei puutu muissakaan Asuntokerran\nsäilyneissä ja likeisissä muureissa. Muinoisen asuntokerran\nselvittäminen ja ymmärtäminen on mitä hauskimpia tutkimus-aloja\nlinnassa.\n\nKeskiajan linnoissa tavallisesti ei voinut välittömästi päästä\npohjakerrasta ylikertoihin. Pääsö ylikertoihin välitettiin\ntikapuilla, jotka ylikerrasta laskettiin alas tulevan käytettäviksi.\nSavonlinnassakin alkavat kiertoportaat sekä Kirkko- että Kellotornissa\nvasta toisesta kerrasta. Niin oli laita Mustassakin tornissa.\nNe portaat, jotka Adjutanttikerran kautta vievät käytävään\nKomendanttimuurissa, eivät ensinkään ole verrattavat alkuperäiseen\nylöspääsöön. Jos esilinnan pihalta tarkastamme Komendanttimuuria, niin\nnäemme ylempänä Vesiportin bastionilta tulevaa holvikäytävää jälkiä\nsuuresta tukitusta ovilävestä. Se oli epäilemättä esilinnan pääovi,\njoka vei Komendanttimuurin vanhaan käytävään. Tuolle ovelle päästiin\nnähtävästi ainoastaan tikapuilla. Mainittu vanha käytävä, josta\nmuitakin jälkiä on muurissa nähtävänä, oli nykyistä käytävää alempana\nja vei sekä vanhan Komendantti- että Asuntokerran ylikerroksiin.\n\nLinnan tilikirjoissa v. 1567 puhutaan rautaovella varustetusta\nsalaportista esilinnassa. Arvattavasti tarkoitetaan tuolla portilla\nsitä matalaa oviläpeä, joka löytyy Komendanttimuurin eteläpuolisessa\njaksossa ja joka esilinnan pihalta vie erääsen venäjän aikana tiilistä\nholvattuun kellariin. Portti ehkä muinoin vei muurin taakse kätkettyyn\nvene-satamaan. Mahdollista on muutamista jäljistä Komendanttimuurissa\nsekä Kirkkokerran vastakohtaisessa muurissa arvata, että linnapiha\naikoinaan oli välimuurilla jaettu kahteen osaan, joten salaportti jäi\nkätköön tuon muurin taakse.\n\nMutta jo jättäkäämme nuo vanhimman linnan muinaisjäännökset, jotka\nmuutoin voisivat liioin pidättää huomiotamme.\n\nLähestykäämme Savonlinnaa sen mahtavuuden aikakaudella, kun linnan\nviisi tornia uljaina vihollista uhkailivat. Tilintekokirjat ja\nasemapiirrokset antavat meille tästä käynnistä seuraavan kuvan.\n\nJos me Savonlinnan Vääräsaarelle perustetusta kaupungista, vanhaa n.s.\n_Lmnakatua_ käyden, lähestymme linnaa, niin tulemme puusillalle, joka\nvie meidät vähäiselle Tallisaarelle. Silta, joka vielä 1786 lepäsi\nuittohirsillä, oli 12 sylen pituinen. Tuossakin sillassa oli ennen\nvanhaan n.s. vipusilta, jolla ylikulku joka yöksi katkaistiin.\nVipusillan vieressä sanotaan olleen mylly. Tallisaaren puolisessa\nsillanpäässä oli portti, jonka suippukattoa risti koristi. Tältä\nportilta ulottuivat hevois- ja karjatallit kahdessa rivissä pitkin\nsaaren pohjoista ja länsi-rantaa, joten linnan puolinen, kallioinen\nranta jäi avonaiseksi.\n\nTuosta rannasta alkoi rauta-ankkureilla kallioon kiinnitetty\n_linnansilta_, jolle samallainen portti vei kuin jo mainittu portti\nTallisaaren sillan päässä. Linnansilta lepäsi uittohirsillä, jotka\nolivat raudoilla kiinnitetyt toisiinsa. Tyveneemmässä vedessä linnan\npuolella oli sillan alla kaksi kiviarkkua hirsisalvoksella. 40 sylen\npituisen sillan, joka oli varustettu koristuksilla ja käsipuilla, kovat\nmyrskyt tuon tuostakin rikkoivat, esim. v. 1591 ja 1708. Ruotsin aikana\nulottui silta nykyisen portin sivutse sille niemekkeelle, jolla\nVesiportin bastioni nyt on.\n\nSiinä seisoi sillan kohdalla linnan mahtava portti, joka vei v. 1602\nperustettuun uuteen esilinnaan. Portti oli tehty 40:stä laudasta ja\ntervattu; portin saranoihin meni 2 leiviskää rautaa. Portin yllä\nirvisteli kuuden naulan kuulainen tykinsuu tulevia vastaan ja sitä\nylempänä oli vähäinen tornirakennus, josta vahti tuleville ärjäisi\nkysymyksensä.\n\nVahti, jolla portin sisäpuolella oli puusta rakennettu tupa, pystytti\njoka yöksi seitsemän sylen pituisella köydellä vipusillan, joka oli\nportin edustalla linnansillan päässä. Toisen, ehkä Paksussa tornissa\nasuvan vahdin toimitus luultavasti oli Kyrönniemen ja Paksun tornin\nvälisen virran sulkeminen hirsistä yhdistetyllä salvalla; se myöskin\noli joka ilta tehtävä.\n\nRuotsin aikuinen uusi esilinna käsitti pääasiallisesti saman alan, kuin\nnykyinen Suvorovin rakentama. Pohjoinen osa, josta Kellotornin likeinen\nmuuri vielä on jäännös, näyttää olleen muodoltansa jokseenkin\nsamallainen kuin tähänkin aikaan, mutta sille niemekkeelle, jolla\nVesiportin bastioni nyt on, ulkoni suoranurkkainen poikkeus.\n\nLinnan tuonaikuisia sisäpuolisia rakennuksia en uskalla ruveta\nkuvailemaan. Jääköön se toisen kertojan tehtäväksi. Nähtävää vain on\nettä sekä uudessa esilinnassa ja suurella linnapihalla oli puisiakin\nrakennuksia, mainiten kasarmeja.\n\nUudesta esilinnasta vei tuo vielä löytyvä 42 jalan pituinen\nholvi-käytävä vanhan esilinnan pihalle. Kummallakin puolen käytävää\naukeni ovia suojiin, joita arvattavasti käytettiin vankihuoneina.\n\nMatkustavaisen, joka jälkeen 1869 vuoden linnanpalon, jolloin\nKomendanttimuurin käytävästä Kirkkokertaan vievä, kivipilarilla lepäävä\nsilta paloi, tahtoi päästä linnan ylikertoihin, oli pyrkiminen\nKirkkotornin toiseen tai kolmanteen kertaan, joko tikapuilla saman\ntornin pohjakerrasta, tai Paksun bastionin kautta, 1868 vuoden palon\njälkeen tehtyjä keikkuvia ja vaarallisia kattoja myöden.\n\nEnnen vanhaan vei ylikertoihin nähtävästi kaksi tietä. Toinen kulki\nKomendanttimuurin tukitun käytävän kautta Asuntokerran ylikertoihin,\njosta puinen altaani näkyy vieneen eräälle nykyisen uuden kirkon\novelle, joka nyt on kirkon, Kirkkotorina likeisin akkuna. Tuolta\naltaanilta vei mainitun oven tai akkunan vierestä toinen myöhemmin\ntukittu ovi toiselle tielle eli niille kiertoportaille, jotka\nAsuutokerran alikerrasta nousivat Kirkkokerran lakalle, Kirkkotornin\nkolmannen kerran tasalla. Mainitulta lakalta, josta kiviportaat veivät\nkirkkokerran katolle, aukeni ovi n.s. Kirkkokäytävään, joka holvattuna\nyhdisti Kirkkotornin ja Pyhän Erkin tornin ja siten myöskin saattoi\nsille Komendanttimuurilla juoksevalle kallerille, joka vei Kellotornin\ntoiseen kertaan.\n\nKirkkokäytävästä myöskin aukeni ovi tornikappelin eteiseen, josta\ntoiset portaat veivät kasarmikerroksen katolle, toiset niille ehkä\nkaltereilla varustetuille katoille, jotka peittivät Kirkkotornin,\nKiilatornin ja Paksun tornin välillä juoksevien suojamuurien alat ja\njoilta ulommissa suojamuureissa olevat tykkilävet olivat alttiina.\nNoilta katoilta aukeni ovia sekä Kiilatornin neljänteen kertaan että\nPaksuun torniin.\n\nLinnan muista kulkuneuvoista huomautettakoon vielä se arvattavasti\nkallerilla varustettu käytävä, joka Asuntokerran ylitse yhdisti\ntykkikäytävät Kirkkotornin kolmannessa ja Kellotornin toisessa\nkerrassa. Asuutokerran katolta näkyy myös auenneen ovi\nKomendanttimuuriin, jonka läpi ahtaat kiviportaat oikaisivat sille\nkallerille, joka yhdisti Pyhän Erkin tornin ja Kellotornin.\n\nVoisimme vihdoin käydä Kellotornin pohjakertaan sitä aukkoa\nkatselemaan, josta, varsin epäluotettavan tarinan mukaan, alkoi\nkaupungille vievä maan alainen käytävä, tai sille pitkälle holvatulle\nkäytävälle, joka Upseerikerran alitse vie suurelta linnapihalta\nVähäportin bastionin alikertaan, taikka niille kuuden sylen pituisille\nholvikäytäville, jotka suuren linnapihan tiilisestä kasarmista vievät\nKiilatornin alikertoihin, ja mietiskellä eikö jotkut puiset portaat ja\naltaanit aikoinaan ole mahtaneet viedä noilta käytäviltä eräälle\ntukitulle ovelle, jonka kummastellen näemme Kirkkotornin ja Kiilatornin\nvälisessä sisemmässä suojamuurissa.\n\nVoisimme Komendanttimuurin eteläpuolelta kummastella akkunoita, joiden\nsisäpuolella muurin paksuudessa näemme ainoastaan ahtaita koppeloita,\njoissa ehkä onnettomia vankeja muinoin pidettiin. Hajonneen tuollaisen\nkoppelon näemme saman muurin tekemän polven ääressä. Siitä on,\ntarinoidaan, löytty ihmisen luut ja kahleet. Noita koppeloita tapaamme\nmyös ulkomuureissa kummallakin puolen Paksua bastionia.\n\nVoisin näyttää sinulle paikkoja linnassa, missä epäilemättä\npääsemättömiä huoneita löytyy tai joko laulellen kanssasi, koetella\nlinnan holvien kaikua taikka -- ennen kaikkea -- panoramassa näyttää\nsinulle tornien ylimmäisistä kerroista _Savonmaata_.\n\nMutta näillekin hätäisille lehdille on jo kylläksi muistoja paisunut\nmuistokkaasta Savonlinnasta. Jos ne sinua miellyttävät ja Savonlinna on\nsaanut jonkun sijan sydämessäsi, niin ehkä lisäksi haet omia muistoja\nitsellesi jalon Savonlinnan muureista. Muistoja sieltä ei puutu.\n\nJo on entisten sotilain hylkäämä Savonlinna saavuttanut Suomen\nmahtavainkin suosion. Linnan avonaiset suojat seisovat jälleen\nkatettuina ja vaaratta voimme astua sen ahtaita kiertoportaita ja\nkäytäviä.[46]\n\nKuka tiennee Savonlinnan tulevaisuuden?\n\nEhkä on Tallisaari Kyrönvirrassa kerran väkirikkaan kaupungin rakkahin\nhuvila, josta pieni höyry joka neljännes kuljettaa kansaa vanhan\nSavonlinnan portille.\n\nEhkä tervehtii vierasta vielä linnan portailla linnalainen, joka\nsaattelee häntä linnan monissa mutkissa, vihdoin vieden vieraansa\nperustettuun Savon historialliseen museoon taikka kirjastoon, jossa\nkirjat kertovat Suomen ja Savon suloisuutta, kokeneen kansan\nentisyyttä.\n\nMutta linnan suojaisille pihoille ehkä kasvattamat tukevat tammet\nkohoavat korkeiden muurien ylitse ikään kuin todistaen, kuinka Suomen\nkansan kestäväisyydestä ja rakkaudesta sen tulevaisuus ja voima yhä on\nkasvava.\n\n\n\n\nViiteselitykset:\n\n\n[1] _Grönbladin kopiokirjat_ Suomen Valtioarkistossa.\n\n[2] Venäläisessä kirjassa: _Akti Arkheograf. Eksped._ T. III. s. 3;\nM.A. Castrén, Suomi 1843; Skand. Sällsk. Hdl. XXIX; _Dosifei, Opisanie\nSolovetskavo Monastiria_, y.m.\n\n[3] _Ignatius, Finlands Historia under Karl X:s regering_, s. 96.\n\n[4] Vrt. _Korsholman linna ja lääni keskiajalla_, s. 17-21.\n\n[5] _Rein, Finlands Hist._ I: 265.\n\n[6] _Åbo Tidn._ 1793, N:o 15.\n\n[7] _Gottlundin kokoilemat_ Valtioarlustossa vuodelta 1475.\n\n[8] _Åbo Tidn._ I. c.\n\n[9] _Korsholman Linna ja Lääni_, siv, 75; _Detmar, Lübect Chronik Hmb._\n1829-30. II: s. 411; _Sv. Biogr. Lex._ XVII: 275.\n\n[10] _Grönbladin kokoilemat_ Valtio-arkistossa.\n\n[11] _Koskinen, Suomen kansan Historia_, s. 73; _Waarasen ja Grönbladin\nkopiot_ Valtioarkistossa.\n\n[12] _Arv. Handl_. VI: 367, 373-5.\n\n[13] _Koskinen, Opiksi ja huviksi_ I. _Wiipurin pamaus_; Arv. ffandl.\nVI: 93.\n\n[14] _Grönblad, Medeltidshandl._, siv. 95, 109, 111-114; _Arvidsson,\nHandl,_ IV: 83, 84.\n\n[15] _Grönblad_, m.p., s. 119, 120, 143, 144, 410, 650.\n\n[16] _Grönblad_, m.p., s. 523, 526, 569, 587, 710, 747; _Arvidsson,\nHandl._ I: 224, II: 148, V: 216; _Granlund, Gustaf I:s Regist._ 1;\n_Geijer, Acta Hist. Chr._ II ill., s. 4.\n\n[17] _Koskinen, Suomen kansan Historia_, s. 110.\n\n[18] _Arvidsson, Handl._ V: 298, 315,322; _J.J. Tengström, Några blad\nur Finlands häfder_. Suomi 1853, s. 220.\n\n[19] _F. Collan, Bidrag till Savolaks och Karelens hist. under Gustaf\nI:s tid_. Suomi 1851, s. 11-13; _Europaeus, Kronol. ant. ang. Nyslott\noch dess län, utdr. hufvuds. ur Arvidssons Bandi._ Hist. Seuran\narkistossa. Kirkkoh. Enehjelmin muistoonpanoja linnasta omistaa maist.\nC.J. Gummerus.\n\n[20] _Arvidsson, Handl._ III: 237.\n\n[21] M.p., s. 343, 349.\n\n[22] _Grönblad, Kopior ur Samlingen Livonica_ i Svenska Riksarkivet,\ns. 112-4. Suomen Valtioarkistossa.\n\n[23] _Grönblad_, m.p., s. 18 v., 19, 139; _Grönblad, Excerpter rörande\nSavolaks och Karelen_, s. 16 v. Suomen Valtioarkistossa.\n\n[24] _Grönblad, Excerpter_ etc, s. 17 v.\n\n[25] _Grönblad, Kopior_ etc, siv. 29-30, 33, 41, 45-48, 158, 106,\n169-171.\n\n[26] _Grönblad_, m.p., s. 175 v.--176 v.\n\n[27] M.p., s. 188-189.\n\n[28] _Grönblad, Excerpter_ etc, s. 28 v.\n\n[29] _Arvidsson, Bandl._ IV: 83, 84, V: 216,\n\n[30] _Olaus Magnus, Historia de gentibus septentrionalibus_. Romae\nMDLV, 715, 716.\n\n[31] Kertomus perustuu paraasta päästä linnan, Valtioarkistossa\nsäilytettyihin tilintekokirjoihin v:sta 1553 aikain.\n\n[32] _Arvidsson, Handl._ II: 257.\n\n[33] _Grönblad, Kopior ur samlingen Livonica_, s. 138 v., 170.\n\n[34] _Koskinen, Suonien kansan Hiet._, s. 150.\n\n[35] Kaupunki kadotti nuo oikeutensa v. 1680. _Tigerstedt, Bref fr.\nGeneralguv. och Landsh_ i Finland I: 103, 141. Vielä v. 1786 oli\nkaupungissa ainoastaan 70 asukasta. _Fr. Langell, Topographische\nBeschreibung der Wiburgschen Stathalterschaft_ 1786. Käsikirj.\nTiedeseuran arkistossa.\n\n[36] _Waaranen, Urkunder_ III: 59.\n\n[37] _Ignatius, Finl. Hist. under Karl X:s Reg._, s. 83-7.\n\n[38] _Knorring, Gamla Finland_, siv. 260,\n\n[39] _Tengberg, Sveriges krig med Ryssland åren 1741-43_, s. 109.\n\n[40] _Rein, Kriget i Finland åren 1788-90_.\n\n[41] _Grot, Perejesdi po Finlandii_. S. Pb. 1847, s. 20; vrt.\n_Miljukow, Otscherki Finlandii_, s. 50.\n\n[42] _Fr. v. Schmltz, Suvorows Leben und Heerzüge_ I, 101. Suvorowin\nsuomalaiseen sukuperään nähden mainittakoon että Venäjän etevin\nkirkonmies Nikon puolestaan oli Mordvalainen. _Melnikow, Otscherki\nMordvi_. Ruskii Wiestnik 1867.\n\n[43] Heinäkuun 14 p. 1848 kävi ruhtinas E. Galitzin Savonlinnassa,\nVenäläisten vielä siellä ollessa. Hänen julkaisemansa sekä kertomus\nlinnan osista että piirtokuva ovat hyvin epäluotettavia. _E. Galitzin\nLa Finlande_, Paris 1852. _T. I: 180_. Toinen matkustavainen, joka on\ntehnyt muistutuksia linnan tyhjentämisestä muutama vuosi myöhemmin, on\nnäyttelijäjoukon johtaja _Roos_ kirjasessa: _Gömdt är icke glömdt_.\n\n[44] Nälkävuoren nimitys tavataan kuitenkin jo 1600-luvun\nasemakartoilla.\n\n[45] Luettelo on tallella kappelin kalustosta v. 1499, messuvaatteista,\nkirjoista y.m. _Arvidsson, Handl._ IV: 84.\n\n[46] Rakennustoimista linnassa jälkeen 1869 v:den palon vrt.\nvaltioarkistossa: N:o 45/142 B: D: 1869.\n\n\n\n"]