[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fxbtMXxmR6INxxuIB3SFuX7RKmHkWauzHiDOcVZjxas4":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":11,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":21,"gutenbergSummary":11,"gutenbergTranslators":22,"gutenbergDownloadCount":11,"aiDescription":23,"preamble":24,"content":25},2523,"Ritualan helka-wirret","Warelius, Antero",1821,1904,"2523-warelius-antero-ritualan-helka-wirret","2523__Warelius_Antero__Ritualan_helka-wirret",null,"runous",[],[],"fi",1846,1991,13061,false,[],[],[],"Sääksmäen Ritualan kylän Helka-juhlaan liittyvä kansanrunokokoelma ja perinteen kuvaus. Teos sisältää muinaisia kalevala-mittaisia runoja, joita kylän nuoret naiset lauloivat kulkiessaan juhlakulkueessa kevään ja kesän pyhäiltoina.","'Ritualan helka-wirret' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2523. E-kirja\non public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta\nmitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","RITUALAN HELKA-WIRRET\n\n[Toim. Antero Warelius ja August Blåfeldt]\n\n\n\n\n\nPranttäytetyt\nHämeen kansan Ystäwiltä.\n\nHelsingissä,\nJ. Simeliuksen perillisten tykönä,\n1846.\n\n\n\n\n\n\n      Präntättäköön: G. Rein.\n\n\n\n\n\n\nKoska nykyisinä aikoma wanhat laulut ja leikit näkywät wähenewän ja\nunohtuwan kansassa semmenkin läntisillä Suomen mailla, on niiden, jotka\nwijatointa huwitusta hywäksywät, kojettaminen kirjoitettuna eleellä\npitää' niitä wähiä, jotka synty-paikoillamme wielä, niinkuin hämmehewä\nehtoo-rusko, muistuttawat menneitä aikoja. Semmoisia wanhuuden\nmuisteita owat nekin leikit ja laulut joita Sääksmäjen Ritualassa on\nhuwituksena pidetty ja Helan huutamiseksi kutsuttu. -- Niille Teistä,\nRakkaat Maamiehet, jotka ette itse ole olleet Ritualassa Helka-juhlaa\nwiettäissä, annetaan tässä wähän tietoa siitä. Tässä kirjoitamme niin,\nkuin sitä wietettin wielä joku wuosi sitten; nyt on jo ruwettu siinä\nyhtä ja toista laimin lyömään, esimerkiksi: walkiata ei ole näinä\nwuosina enää ollut Helka-wuorella, niinkuin ennen. Hela-tuorstaina\neli Helka-tuorstaina iltapuolella kokoontuiwat entisinä aikoina\nRitualan neitseet _Raitin ristille_, josta käsii-kädessä neljin wiisin\nrinnastusten läksiwät laulellen kulkemaan pitkin kylän raitteja ja\nteitä, ja wiimeksi pysääntyiwät Helka-wuorelle, joka on wähän ulkona\nkylästä. Täällä wiettiwät wähän ajan leikeillä ja hypyllä Hela-walkian\nympärillä, sitten palasiwat taasen joukossansa kylään, jossa, jos\nwielä aikaa oli, leikkiä ja iloa jatkettiin. Niin hypätessä kuin\nkulkeissakin lauleltiin näitä Helka-wirsiksi kutsutuita runoja. Näin\ntekiwät jokaisena pyhä-ilta-puolena Pietarin päiwään asti. Wanhaan\naikaan eiwät saaneet muut kuin puhtaat neitseet Helkaa huutaa; sekä\nmiehet että naidut waimot ja raiskatut tytöt saiwat waan katsella\nkaukaa. Nykyisin sallitaan poikainkin seurata myötä Helka-wuorelle\nleikitsemään, kuitenkin kulkewat he aina eri joukossa perässäpäin. --\nKuinka wanha tämä Ritualan juhla lienee, ei tiedetä. Sen luullaan\nolleen mailman alwusta, ja Helka-runoja olewan Alku-kielelläkin.\nHelka on kaiketi wanhuuttain ollut joku uhri-juhla, ja jälkeenpäin\nyhdistynyt tähän tarkoitukseksi erinomaisten tapausten muistossa\npitäminen. Jumalaiset luulewat Mailman lopun tulewan, tai jos ei\nsitä, niin kuitenkin wainioitten kaswamasta lakkaawan jos ei Helkaa\njuhlitettaisi. Jos kaikissa maan paikoissa olisi ollut tämmöinen\nluulo, niin eiwät olisi wanhat ja huwittawaiset esi-isäimme leikit\njäänet unohdetuiksi, niinkuin monissa paikoissa on käynyt. Runoja joita\nneitseet laulawat Helkaa wiettäissänsa on neljä, mm: _Alku-sanat,\nMataleenan wesi-matka, Inkerin sulhot_ ja _Annikan runo_.\n\n\n\n\n1. Alku sanat.[1]\n\n\n    Ruwetkaamme rohjetkaamme!\n    ... kauniissa joukos',[2]\n    Älkäs ääntämme häwetkö!\n    ... kauniissa joukos',\n    Waikk' on lapset laulamassa,\n    ... kauniissa joukos',\n    Pikkuiset pirisemässä,\n    ... kauniissa joukos';\n    Heikot wirret heittiöillä,[3]\n    ... kauniissa joukos'.\n    Annas mun käjen kukuta,\n    ... kauniissa joukos',\n    Meri-helmet helkytellä,\n    ... kauniissa joukos'.\n    Saksan pähkinät[4] sanella,\n    ... kauniissa joukos',\n    Ruotsin ruokoisten[5] puhella,\n    ... kauniissa joukos',\n    Turun urwut uikkajoille,\n    ... kauniissa joukos',\n    Wäätty waski[6] waikkajoille,[7]\n    ... kauniissa joukos'.\n    Käykän, Siukukset! sinell',[8]\n    ... kauniissa joukos'.\n    Mataroille morsiameks,\n    ... kauniissa joukos',\n    Tuokan sieltä seulan täysi,\n    ... kauniissa joukos',\n    Mataroita markan wakka,\n    ... kauniissa joukos'.\n    Tehkäämme sinistä siltaa,[9]\n    ... kauniinsa joukos',\n    Uikaamme[10] punanen porras,\n    ... kauniissa joukos',\n    Jumaloihin mennäksemme,\n    ... kauniissa joukos',\n    Jumaloihin puhtaisihin,\n    ... kauniissa joukos'.\n\n(Runon viittaukset:)\n\n[1] Näillä rupeawat piikaiset aina Raitinristillä ikään kuin kehottaman\ntoinen toisiansa hilpiästi laulamaan.\n\n[2] Joka toinen wärsy oli wanhuuttain näin: Jumal' on kauniissa\njoukos'. Papit, joista moni entisinä aikoina on tahtonut häwittää\nkaikkia kansan wijattomia huwituksia, luullen niistä olewan\nJumalisuudelle wahinkoa, owat kannustaneet Ritualan Helkaakin.\nOwat syyttäneet sitä pakanalliseksi ja Jumalan nimeä häwäisewäksi\nja kieltäneet kiween kowaan Ritualan neitseitä edes Jumalan nimeä\nmainitsemasta, koska eiwät saaneet Ritualaisia peräti heittämään\nwanhoja tapojansa. Ruunun palweliat owat myös kokeneet estää\nHelan wiettämistä, sanoen walkian tekemisen olewan waarallista,\nwaikka Helka-wuori on wainioitten keskellä warsin erillänsä sekä\nkylästä että metsästä. Ritualaiset owat kuitenkin pitäneet pintaansa\nnäihin aikoin saakka, muualla sitäwastaan owat wanhat wijattomat\nleikit ja huwitukset, pelwosta pappeja ja Ruunun miehiä, wähentyneet\nwähenemistänsä ja kukaties wiina-pottuin ja muitten pahennusten\nwiljeleminen juuri sentähden enäntynyt.\n\n[3] \"_Heikot owat wirret heittiöillä_.\" Heittiö merkitsee tawallisesti\n_lasta, joka on äitiltänsa heitetty pois_, mutta tässä _ylönkatsottua\nhuonoa laulajaa_, joksi piikaiset kutsuwat itsiänsä.\n\n[4] Sanoista: \"_Meri-helmet_\" ja \"_Saksan pähkinät_\" näkyy Ritualan\nneitoisilla ennen mailmassa olleen Helkaa huutaissa pieniä ulko-maalta\nostettuja kulkusia tai muita soitto-koneita, joiden helinää laulun\nmukaan taiwuttiwat.\n\n[5] \"_Ruotsin ruokoiset_\" merkitsewat Ruotsissa tehtyjä huiluja, sillä\nruowoista tehdään huiluja.\n\n[6] \"Wäätty waski\" sama kuin: walmiiksi tehty waski kone, _torwi_ tai\nmuu.\n\n[7] \"_Waikkaja_\" sama kuin waikeroitsia.\n\n[8] _Sini_ on sama kuin _sininen_; esimerkiksi Sinikukka sama kuin\nsininen kukka. Neitoiset sanoiwat menewänsä Sinelle lähteissänsä\nkylästä kedoille ja ahoille, joilla selkiässä sinisessä kewä-ilmassa\nleikitsiwät kukkaisilla, tieten sinisilläkin, niinkuin Kirsi-kukilla\n(Anemone hepatica), Kurjen kelloilla (Campanula) tai Sini-sirkkusilla\n(Myosotis) kaunistetuilla paikoilla.\n\n[9] Näkyy olleen wanhaan aikaan tapana heitellä kukkia sekä sinisiä\nettä punasia tielle, että niitä oli warsin siltana ja portaana,\nJumaloihin mennessä. Sana: Jumaloihin on merkinnyt jotakin pyhää\nsiaa, johon neitseet pujetettuna mataroilla ja muilla hywänhajaawilla\nruohoilla, wajelsiwat kaunistain tietänsä sinisillä ja punaisilla\nkukkaisilla. Tämä pyhä sia taisi pakanallisuuden aikana olla eräs\nUhri-paikka, taikka paawilaisuuden aikana joku Neitsy-luostati.\n\n[10] \"Uikaamme punanen porras\" taitaa olla sama kuin: kulkekaamme\npunasta porrasta, taikka lienee uikaamme sama kuin uikatkaamme,\nlaulakamme, laulain tehkäämme.\n\n\n\n\n2. Mataleenan wesimatka.[1]\n\n\n    Mataleena neito nuori[2]\n    Kauwan se kotona kaswoi,\n    Kauwan kaswoi, kauwas kuului.\n    Tykönä hywän isänsä,\n    Kanssa armahan emonsa.\n    Palkin polki permannoita\n    Hänen korko-kengillänsa,\n    Hirren kynnystä kulutti\n    Hänen hieno-helmallansa.\n    Toisen hirren päänsä päältä\n    Hänen kulta-kruunullansa;\n    Kultaisen rahin[3] kullutti\n    Astioita pestessänsa,\n    Kulman pöydästä kulutti\n    Hopia-päällä weitsellänsä.\n\n    Mataleena neito nuori\n    Meni wettä lähteheltä,\n    Kulta-kiulunen kädessä,\n    Kulta-korwa kiulusessa;\n    Katseli kuwan sioa:\n    \"Ohoh minua neito parka!\n    Pois on muoto muuttununna,\n    Kaunis karwani kadonnut;\n    Eipä kiillä rinta-kisko,[4]\n    Eikä hohda pää-hopeeni.\n    Niinkuin kiilti tois-kesänä,\n    Wielä hohti mennä wuonna.\"[5]\n\n    Jesus paimenpa pajussa,\n    Karjalaisna kaski-maissa\n    Ano wettä juodaksensa:\n    \"Annas wettä juodakseni.\"\n\n    \"Ei oo mulla astiata.\n    Ei oo kannuni kotona.\"\n    Pikarit pinona wierit.\n    Kannut halkoina kalisit.\n\n    \"Pistäppäs piwosi täysi.\n    Kahmalossa kanniskele\".\n\n    \"Mitäs puhut Suomen sulha,\n    Suomen sulha maitten orja,\n    Isäni ikuinen paimen,\n    Ruoti-ruodoilla elänyt,\n    Kalan päillä kaswatettu,\n    Karjalaisna kaski-maissa!\"\n\n    \"Siis mä lienen Suomen sulha,\n    Suomen sulha maitten orja,\n    Isäsi ikuinen paimen,\n    Ruoti-ruodoilla elänyt,\n    Kalan päillä kaswatettu,\n    Karjalaisna kaski-maissa;\n    Ellen elkiäs sanele\".\n\n    \"Sano kaikki mitäs tiedät!\"\n\n    \"Kussa kolme' poika-lastas?\n    Yhden tuiskasit tulehen,\n    Toisen wetkasit wetehen,\n    Kolmanen kaiwoit karkeeseen.[6]\n    Sen kuin tuiskasit tulehen,\n    Siit' olis Ruotsissa ritari;\n    Sen kuins wetkasit wetehen,\n    Siit' olis herra tällä maalla;\n    Sen kuins kaiwoit karkeesehen,\n    Siit' olis pappi paras tullut.\"\n\n    Mataleena neito nuori\n    Rupes wasta itkemähän,\n    Itki wettä kiulun täyden,\n    Jesuksen jalat peseepi,\n    Hiuksillansa kuiwaeli:\n    \"Itseppä lienet Herra Jesus,\n    Kuins mun elkeni sanelit. --\n    Pane minua Herra Jesus,\n    Pane minua minkäs tahdot,\n    Soihin, maihin portahiksi,\n    Portojen poljettawaksi! --\n    Pane minua Herra Jesus,\n    Pane minua minkäs tahdot,\n    Silloiksi meren sellälle,\n    Lahopuiksi lainehille,\n    Joka tuulen turjotella,[7]\n    Joka lainehen lajella!\n    Pane minua Herra Jesus,\n    Pane minua minkäs tahdot,\n    Tunke hiiliksi tulehen,\n    Kekäleiksi walkiahan,\n    Joka tulen tuikutella,\n    Walkiaisen waikutella!\"\n\n(Runon viitteet:)\n\n[1] Tämä runo lienee syntynyt Ristin opin maahan lewitessä.\nPaawilaisten tarinoita Maria Magdalenasta owat Suomalaiset paremmin\nmuistaaksensa runoksi sowitelleet. Lienee Suomessakin ollut joku\ntälläinen tapaus, joka ollee saattanut Mataleenan runon laulettawaksi\njoka wuosi Ritualassa tyttölöille waroitukseksi.\n\n[2] Sekä tässä että seuraawissa Runoissa lauletaan niin kuin\nensimmäisessäkin joka toiseksi wärsyksi sanat: \"kauniissa joukos\",\nnäin: Mataleena neito nuori. Kauniissa jonkos', Kauwan se kotona\nkaswoi, Kauniissa joukos', Kauwan kaswoi, kauwas kuului, Kauniissa\njoukos', j.n.e.\n\n[3] \"Rahi\" taitaa tässä olla sama kuin muuri-penkki.\n\n[4] \"Rinta-kisko\" sama kuin _rinta-solki_.\n\n[5] Näin saneli Mataleena omantunnon waiwasta, tieten etteiwät\nneitseen kaunistukset sopineet hänelle, joka oli salaa synyttänyt ja\ntappanut kolme poikaa.\n\n[6] \"Karkeeseen\" sama kuin kankaaseen.\n\n[7] \"Turjotellä\" sama kuin \"heilutella\".\n\n\n\n\n3. Inkerin sulhot.\n\n\n    Inkeri ihana neito\n    Warasi wakuhun naida.[1]\n    Laalmanti iso ritari\n    Anto kättä kätkysehen,[2]\n    Isoin kimpuin kihlaeli.\n    Suurin sormuksin lunasti:[3]\n    \"Kokottele wuotta wiisi,\n    Wuotta wiisi, wuotta kuusi,\n    Sekä seitsämän kewättä,\n    Kanssa kahdeksan keseä,\n    Ynnä yhdeksän suwea,\n    Talwikausi kymmenettä;\n    Kuinsa kuulet kuolleheni\n    Ottakas uros parempi,\n    Älkössä pahempatani,\n    Älkössä parempatani,\n    Ota muuton muotohittes.\"\n\n    Erikki wähä ritari\n    Walekkirjat kannatteli,\n    Walekkirjat kiiruhulta:[4]\n    \"Lalmantis on sodissa woittu,[5]\n    Pantu maahan paineluissa.\"\n\n    Inkeri ihana neito\n    Wäjin wietiin wihki-tupaan,\n    Wäjin kihlat annettihin,\n    Wäjin ei wihille saatu,\n    Eikä miehin, eikä miekoin,\n    Eikä uljasten urosten,[6]\n    Eikä waimoin walituitten,\n    Eikä neitten kaunukaisten.\n\n    Inkeri ihana neito\n    Istu se luhtin solassa,\n    Sekä istu, että itki,\n    Katso idän katso lännen,\n    Katso poikki pohjasehen,\n    Näki kykkären merellä:\n    \"Jossa lienet lintu-parwi.\n    Niin sä lähde' lentämähän;\n    Jossa lienet kala-parwi,\n    Niin sä waipunet wetehen;\n    Jossa lienet Lalmantini,\n    Laske purtees walkamahan.\"\n\n    \"Mistäs tunnet Lalmantikses\"?\n\n    \"Tunnen nastat, tunnen purteet.\n    Kahden airon laskennosta;\n    Tulennosta tunnen purteet,\n    Tulennosta laskennosta,\n    Toisen puolen purtehesta.\n    Uusi on toinen purjeppuoli.\n    Toinen silkkiä sinistä.\n    Silkki Inkerin kutoma,\n    Kauwan neidon kaidehtima.\n    Minun nuorin weljyeni!\n    Ota ohrilta oriisi,\n    Iduilta[7] ikä-lihanen,\n    Maata-jalka maltahilta\n    Aja wasta Lalmantia.\"\n\n    \"Terwe nuori näälämiehein![8]\n    Kuinka Inkeri elääpi\"?\n\n    \"Hywin Inkeris elääpi:\n    Wiikkokausi häitä juotu.\n    Toinen lahjoja ladeltu\n    Kolmasi on kuoletettu.\"[9]\n\n(Runon viittaukset:)\n\n[1] \"Warasi wakuhun naida\"' on sama kuin: Rupesi varhain, jo wawussa,\nnaimaan.\n\n[2] Kätkynen sama kuin kehto. Tässä ymmärretään että Laalmanti anto\nkättä Inkerille kehtoon.\n\n[3] Naimista sanottiin ennen mailmassa neidon lunastamiseksi elikkä\nostamiseksi.\n\n[4] \"Kiiruhulta\" sama kuin \"kiiruusti\".\n\n[5] \"Woittu\" sama kuin woitettu.\n\n[6] Ei saatu uljasten urosten eikä mainioin, eikä neitten wäjellä.\n\n[7] Idut merkitsetvät tässä oraita tai muuta henttua hewosen ruokaa.\n\n[8] \"Näälämieheni\" on sama kuin waimoni weli.\n\n[9] Tämä Runo loppuu niin typerästi että näkyy olewan katkastun\nkesken, ja loppu jätetyksi laulamata. Kummoinen tämän oikia\nloppu olisi, emme tiedä; arwelemme kuitenkin Lalmantin kuultuansa\nmorsiamensa häitä juoduksi äkkinäisestä hämmästyksestä ja kiukusta\nsyösneen johonkin tapaturmaan, ennen kuin ennätti saada tietää kuinka\nuskollinen kihlattunsa wieläkin oli: Kukaties päätti Inkeri sitten\npäiwänsa kauhialla surulla ylkänsa onnettomuudesta. Tämmöiset kowat\ntapaukset liikuttawat useimmin kuin iloiset lähimmäisten sydämmiä\nniin, että pysywät juhlallisessa muistossa wielä jälkeen syntywissäkin\nmiespolwissa. Näyttää juuri kuin Ritualan neitoin surkuttelewaisuus\nInkeri raukkaa olisi ollut niin suuri, etteiwät itkultansa woineet\nlaulaa loppuun asti, josta syystä tapauksen jälkimäisen osan näyttää\njo wanhuudesta aina jääneen kertomata.\n\n\n\n\n4. Annikan runo.\n\n\n    Annikainen neito nuori\n    Istu Turun sillan päässä;\n    Kaitsi kaupungin kanoja,\n    Neuwo Turun neitosia.\n\n    Nousi pilwi luotehesta,\n    Toinen lännestä läheni.\n    Joka nousi luotehesta,\n    Se tuleepi neiden haaksi;\n    Joka lännestä läheni,\n    Se tuleepi kestin[1] haaksi.\n\n    \"Emmä kiitä kestin hahta:\n    Jo mun kerran kesti petti,\n    Haukutteli huoran poika,\n    Söi mun syötetyt sikani,\n    Joi mun Joulu-tynnyrini,\n    Jätti pienen pellaspaidan.\n    Minun pieni pellaspaita\n    Tahto werkaista hametta;\n    Minun werkanen hameeni\n    Tahto wyötä kullattua;\n    Minun wyöni kullattuni\n    Tahto raskaita rahoja;\n    Minun raskahat rahani\n    Tahto nuorta kauppamiesta;\n    Minun nuori kauppamiehen\n    Tahto mennä muille maille,\n    Muille maille wierahille;\n    Kanto hahtehen kalunsa.\n    Tuli tuuli tuolta maalta,\n    Puhu[2] purjehen siahan,\n    Itse istu laskemahan,\n    Sano kerran mennessänsä:\n    'Jesuksen jätän siaani,\n    Hywän Maarian majahan;\n    Hyw' on toisten tullakseni,\n    Parempi palatakseni\n    Ennen tehdyille teloille,\n    Aiotuille anturoille'.\"\n\n    Kenenkä telat tekemät.\n    Kenen anturat alomat?\n    'Jesuksen telat tekemät,\n    Maarian anturat alomat.'[3]\n\n(Runon viittaukset:)\n\n[1] \"Kesti\" sama kuin wieras.\n\n[2] \"Puhu\" on tässä sama kuin puheli elikkä puhalsi.\n\n[3] Tässä runossa lauletaan myöskin:\n\n    Hikois hirwi juostessansa,\n    Joi hirwi janottuansa\n    Heränteestä lähtehestä;\n    Siihen kuolansa walotti,\n    Siihen karwansa karisti,\n    Siihen heitti haiwenensa;\n    Siihen kaswo tuomi kaunis,\n    Karskasi kataja kaunis,\n    Tuomehen hywä hedelmä,\n    Katajahan kaunis marja.\n    Joka siitä oksan otti,\n    Se otti ikusen onnen;\n    Joka siitä lehden leikkas,\n    Se leikkas ikusen lemmen.\n\nJos nämät wärsyt alku-myöden owat tästä runosta, niin on tieten paljo\nwärsyjä jäänyt unohdukseen; sillä nämät eiwät sowi kohdastansa\nedellisiin, waan on ajatteleminen olleen joitakuita jo ennen meidän\naikojamme kadoneita wäli-wärsyjä, joita myöden wirsi taisi kulkea\nedellisistä näihin järjellisen sisälleppidon katkeemata. -- Mitä\nkerran kadonnut on, ei saada täkaisin; mutta jos itseltämme panemme\nmuutaman sanan, niin saamme runon juoksemaan yhdessä jaksossa näin:\n\n    'Jesuksen telat tekemät,\n    Maarian anturat alomat:\n    Jesus myötä matkalleni,\n    Maaria takaisin tuoman.'\n\n    \"Eipä Herra häntä tuonut\n    Eikä Emo palattanut.\"\n\n    Annikainen neito nuori\n    Istu Turun sillan päässä,\n    Sekä istu että itki,\n    Odotteli outo-miestä.\n    Kulta-mies merestä nousi,\n    Rikas Ruotsista palaawa.\n    Hänen otti hahtehensa,\n    Alukseensa' Annikaisen,\n    Kauwas wei sen muille maille,\n    Kauwas Saksan säariloihin.\n\n    Annikka soria neito\n    Istu saaren sillan päässä,\n    Oli paltinan pesiä,\n    Waattehitten walkasia.\n    Ikawysty aikojansa.\n    Oudostu elämätänsä:\n    \"Ohoh sulo Suomen niemi\n    Rakastettu rauha-paikka!\n    Aina muistan murheissani,\n    Ikäwöitsen itkusuulla\n    Ihanaista isän kotoo,\n    Emon lempiätä laksoo;\n    Siellä läsnä leikitselin,\n    Juoksentelin joutilaisna;\n    Siellä poimin puolukoita,\n    Mansikoita mäki-maailta;\n    Siellä kaitsin karitsoita\n    Awaroilla ahosilla;\n    Peuralla ajelin aina,\n    Reessä hirwen hienokarwan:\n    Hikois hirwi juostessansa,\n    Joi hirwi janottuansa\" j.n.e.\n    --\n    --\n\n\n\n\nJälki-lause.\n\n\nRitualan helka-wirret owat jo ennenkin präntätyt Otawan 2:sa ja\nKanteletaren 3:sa osassa. Nyt niitä erinänsä pränttäytäissä on\ntarkoitettu noutaa niiden Hämeeläisten mieltä, jotka rakastawat näitä\nesiwanhempainsa runoja, waikka eiwät tahdo, taikka eiwät jaksa\nostaa' mainituita kirjoja. Tässä saawat lukea Runojansa Suomen\nläntisten maitten puheenparella, josta tieten enämmän pitäwät kuin\nOtawan ja Kanteletaren murteista. Jos parantelemuksemme runoissa,\nyhdessä ja toisessa paikkaa, ja ne wähäiset muistutukset, joita olemme\njokaisen runon perään liittäneet, owat kelwollisia ja hyödyttäwäisiä\ntaikka eiwät, mahtawat ymmärtawäiset lukiamme sanoa.\n\n\n\n"]