[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fJzN9V8tsD8ca0uCs1N1AwGLvxoB1diez28Lgjlg3RTs":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},260,"Sanny Kortmanin koulu","Kiljander, Robert",1848,1924,"260-kiljander-robert-sanny-kortmanin-koulu","260__Kiljander_Robert__Sanny_Kortmanin_koulu","Huvinäytelmä 3:ssa näytöksessä","naytelma",[],[],"fi",1902,null,14778,84480,false,15500,[23],"Finnish drama",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Sanny Kortmanin koulu\" by Robert Kiljander is a dramatic play written in the early 20th century. The story revolves around Sanny Kortman, the headmistress of a girls' school in a small town, and explores themes of authority, education, and the interpersonal dynamics among teachers and students. The characters include various teachers, a postmaster, and Sanny's niece, Liisi, each contributing to the unfolding conflicts surrounding the management of the school.  At the start of the play, we witness a glimpse into the daily life within Sanny's school as characters engage in a series of humorous and contentious exchanges that reveal underlying tensions. The opening scenes introduce key figures, including Juonas, the caretaker, and various teachers, who discuss Sanny's strict leadership and the challenges they face within the school environment. A postmaster brings letters that hint at romantic entanglements among the students, and the interactions highlight both the personal struggles of the characters and their professional obligations, setting the stage for conflicts that will follow as the characters navigate their roles in the institution. (This is an automatically generated summary.)",[],348,"Kiljanderin kolminäytöksinen huvinäytelmä sijoittuu pikkukaupungin yksityiseen tyttökouluun. Teos kuvaa koulun johtajattaren Sanny Kortmanin arkea sekä opettajien ja paikkakunnan seurapiirien välisiä suhteita ja sattumuksia.","Robert Kiljanderin 'Sanny Kortmanin koulu' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 260. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen, Tuija Lindholm ja Projekti\nGutenberg Europen DP oikolukijat.","SANNY KORTMANIN KOULU\n\nHuvinäytelmä 3:ssa näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nR. KILJANDER\n\n\n\nOtava, Helsinki, 1902.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Sanny Kortman_, yksityistyttökoulun johtajatar pienessä kaupungissa.\n_Liisi_, hänen veljensä tytär.\n_Neiti Forslund_    |\n_Neiti Kauppila_    |\n_Pastori Pölkkynen_ | Opettajia.\n_Maisteri Lassinen_ |\n_Maisteri Vuorela_  |\n_Professori Stobenius_, kouluhallituksen jäsen.\n_Kauppaneuvoksen rouva_.\n_Asessorin rouva_.\n_Pankinjohtajan rouva_.\n_Kapteenin rouva_.\n_Pormestari_.\n_Juonas_, vahtimestari.\n_Tapper_, makkarantekijä.\n_Alma_, hänen tyttärensä, oppilas koulussa.\n_Kolme muuta koulutyttöä_.\n_Räätäli_.\n_Torikaupustelija_.\n_Kaksi musiikin-johtajaa_.\n_Postiljooni_.\n_Herroja_ ja _rouvia_.\n\nEnsimmäisen ja toisen näytöksen välillä on viikko kulunut.\n\n\n\n\nEnsimmäinen näytös.\n\n\nNäyttämö kuvaa opettajahuonetta. Huonekalut vanhat ja kuluneet. Ovi\noikealla ja perällä. Vasemmalla ikkuna. Ikkunan edessä pöytä, jolla on\npäiväkirja ja pari muuta kirjaa, paperia, kirjoitusneuvot ja\nvesikarafiini lasineen. Vasempaan, nurkassa kakluuni. Peräseinällä joku\nkartta ja pari kuvaa kasvimaailmasta. -- Oikea ja vasen luetaan\nnäyttämöltä.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Juonas. Postiljooni.\n\n_Juonas_\n\n(virittää tulta uuniin.)\n\nSaakelin tikut kun eivät tahdo syttyä! On taas ostanut niitä halpoja\nhalkoja, tuo saita. Puh, puh! Aivanhan tässä keuhkonsa puhki puhaltelee.\nPuh, puh, puh!\n\n_Postiljooni_\n\n(vanha mies, laukkuineen perältä.)\n\nHuomenta, Juonas!\n\n_Juonas_.\n\nKuka se on? (nousematta.) Vai niin, Mattsson! Onko kirjeitä meille?\n(Puhaltaa).\n\n_Postiljooni_.\n\nOnhan niitä tipoille muutamia. Mutta kuuleppas Juonas miksi teidän\npostia nyt on määrä kantaa, ennenhän sinä aina kävit sitä konttorista\nhakemassa? Ryökkynä kävi itse siitä ilmoittamassa postimestarille.\n\n_Juonas_.\n\nMiksikä sitä nyt kannetaan. Joo, kyllä minä sen tiedän. (Puhaltaa.)\nMutta se on salaisuus.\n\n_Postiljooni_.\n\nSalaisuus --?\n\n_Juonas_.\n\nNiin, se tulee ryökkynän hyväntahtoisuudesta. (nousee) Katsoppas, hän\nhuolehtii teidän kirjeenkantajien terveydestä ja tahtoo sillä tapaa\nantaa teille tilaisuutta vähän jalotella raittiissa ilmassa ja -- --\n\n_Postiljooni_.\n\nMene hiiteen! (Kaivaa esille kirjeet laukustaan.) Tuoss' on kirjeet.\n\n_Juonas_\n\n(niitä ottamatta.)\n\nJuu, juu, kyllä se Mattsson jo on näitä meidän katujamme laukku\nkainalossa muutamia vuosia mittaillut. On niitä saappaita sillä ajalla\nkerran tahi parikin täytynyt puolipohjata, vai mitä?\n\n_Postiljooni_.\n\nNo, eläs sanokkaan. Viisitoista vuotta olen nyt jo näin juossut\nhölkähtänyt, niin että tuntuu se, tuntuu se. Mutta onhan Juonaskin mies,\njoka paikkansa on pitänyt.\n\n_Juonas_.\n\nTulee neljätoista vuotta nyt ensi köyrinä. Mutta kaunis ja pulska on\ntämä Tipo-Juonas sittenkin, eikö totta? (Lyö rintaansa.)\n\n_Postiljooni_.\n\nHehe, Juonas taitaakin olla ainoa, joka tuon ryökkynän kanssa on tullut\ntoimeen. Opettajathan sen kanssa aina kuuluu olevan alinomaisessa\nriidassa ja lapsetkaan eivät hänestä tykkää. Olihan tässä toissa päivänä\nollut niin kova riita ja mellakka että se oli kuulunut luokille asti,\nniinkuin se meidän tyttö kertoi.\n\n_Juonas_.\n\nVai oli ollut? Juonas ei tiedä siitä mitään, ei niin mitään.\n\n_Postiljooni_.\n\nOli ollut kysymys eräästä kirjeestä. Joku ylimmän luokan tyttö oli\nkutsuttu opettajahuoneeseen tutkittavaksi ja täällä oli sekä itketty\nettä riidelty, sanoi meidän tyttö.\n\n_Juonas_.\n\nVai niin, vai niin. Soo-o.\n\n_Postiljooni_.\n\nNiin no, enhän minä teidän koulusalaisuuksiinne tahdo tunkeutua,\najattelin vaan että olisikohan joku kirje hävinnyt -- -- Mutta tuoss' on\nnyt kirjeet, täytyy taas täältä mennä eteenpäin pötkimään.\n\n_Juonas_.\n\nEn minä niitä ota. Vie ne suoraan ryökkynälle. Semmoinen on käsky.\n\n_Postiljooni_.\n\nVai niin, eikö hän enää luota sinuun, Juonas?\n\n_Juonas_.\n\nEn tiedä.\n\n_Postiljooni_.\n\nVai epäileekö hän, he, he, he, tipoja rakkauden kirjeenvaihdosta, vaikka\nitse vielä vanhoilla päivillään kuuluu -- --\n\n_Juonas_.\n\nHyss, hyss! Ei saa puhua niin meidän kunnioitettavasta neidistä. Minä\nkiellän sen viran puolesta.\n\n_Postiljooni_.\n\nPuhun vaan mitä kaupungissa kerrotaan ja kyllähän Juonaskin ne asiat\ntuntee. Sanovathan sen hakkaavan tuota opettajaa, tuota sileänaamaista,\njoka -- --\n\n_Juonas_.\n\nSanon sinulle vielä kerran Mattsson, tyst nyh! Asia ei meitä liikuta.\nVai liikuttaako ne ehkä sinua nuo ilo- ja surusanomat, joita sinä joka\npäivä laukustasi ihmisille jakelet? Ei ollenkaan. Ja liikuttaako ne\nminua nuo käskyt, jotka minulle täältä annetaan? Yhtä vähän. Mutta sinä\nhölkötät ja jakelet ja minä lennän ja tottelen ja silloin käy kaikki\nhyvin ja kaikki ovat tyytyväiset. Se on minun villesohviia, niinkuin ne\noppineet sanovat.\n\n_Postiljooni_.\n\nNiin niin, kyllähän se Juonas rupattaa osaa, mutta olen minäkin, vaikka\nolen vaan tämmöinen halpa postiljooni, tullut huomaamaan että kyllä\ntäällä koulussa on yhtä ja toista, joka olisi korjattava ettei -- (Kello\nlyö 11.)\n\n_Juonas_.\n\nNo, nyt on kello yksitoista ja opettajat tulevat luokilta. Ja tuo\njuuttaan valkea, joka taas on sammunut -- --!\n\n_Postiljooni_.\n\nNo, hyvästi sitten. Näkemään asti. (Menee.)\n\n_Juonas_\n\n(tulta virittäessään.)\n\nHyvästi, hyvästi. Orrevojaa, sanoo saksalainen. (Puhaltaa.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Juonas, Liisi, (sitten) Vuorela.\n\n_Liisi_ (tulee perältä ja menee pöydän luo.)\n\nEi ketään täällä vielä. Kiiruhdan kirjoittamaan nimeni ennenkuin hän\nehtii -- -- (kirjoittaa päiväkirjaan.) Voi kuinka olen väsynyt ja\nonneton!\n\n_Juonas_.\n\nHyvää huomenta, Liisi neiti!\n\n_Liisi_.\n\nHuomenta! Juonas se siellä valkeata virittää, näen mä.\n\n_Juonas_.\n\nTäytyy, täytyy, kun ei ole lämmitetty viiteen päivään ja opettajat jo\nsiitä murisevat.\n\n_Liisi_.\n\nNiin, kolkoltahan täällä tuntuu -- kolkolta.\n\n_Vuorela_\n\n(perältä.)\n\n_Liisi_\n\n(itsekseen.)\n\nAh, tuossa hän on! (nousee.)\n\n_Vuorela_.\n\nHuomenta, neiti! (itsekseen.) Mikä onni että kerran hänet kahden kesken\n-- --!\n\n_Liisi_.\n\nHuomenta, herra maisteri! (menee sivuovea kohti.)\n\n_Vuorela_.\n\nMutta minnekäs neiti nyt --? Eikös ole aikaa vähäisen --?\n\n_Liisi_.\n\nEn voi, en voi. Täytyy mennä tätin aamiaista valmistamaan.\n\n_Vuorela_\n\n(hauskasti.)\n\nSiis sekä kokki että pedagoogi.\n\n_Liisi_\n\n(hymyillen.)\n\nJa luultavasti kumpaisenakin yhtä taitamaton.\n\n_Vuorela_.\n\nEi suinkaan. Teidän kokkitalangiini valitettavasti kyllä en ole ollut\ntilaisuudessa tutustua, koska tätinne ei vielä ole pitänyt minulle\nmitään juhlapäivällistä, josta erityisestä syystä ei taida paljon toivoa\nollakkaan. Mutta opettajattarena minä kyllä olen teitä kuunnellut.\nOikeinhan tytöt teitä jumaloitsevat, neitiseni.\n\n_Liisi_.\n\nEi ei. Minä olen hyvin epäonnistunut opettajatar! Ei mitään metoodia --\nei mitään respektiä -- --\n\n_Vuorela_.\n\nJa kumminkin ovat tytöt teidän tunnillanne niin hiljaa kuin hiiret,\nhuomaavaiset ja ahkerat. Mitä te muuta sitten vaaditte?\n\n_Liisi_.\n\nNiin -- en tiedä. Ehkä ne pitävät minusta vähän -- ehkä ne minua\nsääliivät -- --\n\n_Vuorela_.\n\nNiin, siinäpä se onkin. Ne pitävät teistä, niin ne pitävät teistä, neiti\nLiisi. Ja kuka ei teistä pitäisi! Neiti Liisi -- saanko minä -- --?\n\n_Liisi_.\n\nEi ei, minun täytyy lähteä -- minun täytyy lähteä --\n\n_Vuorela_.\n\nEi, ette saa. Yksi minutti -- yksi sekunti vaan -- --\n\n(_Neiti Kortmanin ääni_ oikealta: Liisi, oletko siellä? Liisi?)\n\n_Liisi_\n\n(pois oikealle.)\n\nTaivaan Herra, täti täti!\n\n_Vuorela_.\n\nKas niin! Taas yksi tilaisuus, joka meni minulta hukkaan. Tämä on\nainakin kahdeskymmenes kerta kuin koetan häntä saada puhutella\nkahdenkesken sillä kuukauden ajalla kuin täällä olen ollut, mutta aina\non tuo täti vastassa. Hän vihaa minua, se lohikäärme. Mutta kyllä minä\nvielä pelastan kyyhkyseni hänen kynsistään, sen lupaan. (Ottaa\npäiväkirjan ja näkee siinä Liisin nimen.) Katsos hänen\nnimikirjoituksensa! Kuinka se on siro! Kuinka runollisesti vieno! Kuinka\naivan hänen kaltaisensa kultakutrineen ja sinisilmineen! Oi Liisi,\nLiisi, mun rakas Liisini. (Suutelee nimikirjoitusta.)\n\n_Juonas_\n\n(nousee ja sanoo kovalla äänellä.)\n\nNo nyt se palaa.\n\n_Vuorela_\n\n(hämmästynyt.)\n\nHäh, kuka siellä? Mitä sinä siellä tiet?\n\n_Juonas_.\n\nEi enää mitään. Sanoin vaan että nyt se on täydessä liekissä. Huomenta!\n(Menee perältä.)\n\n_Vuorela_.\n\nJuuttaan mies, joka aina on saapuvilla! (kirjoittaa nimensä.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Vuorela, Lassinen.\n\n_Lassinen_ (huolimaton puku, ikä 40 vuotta.)\n\nHoh hoh, olipa se pitkä tuo algebran tunti! Olin aivan siihen paikkaan\ntorkahtaa, (haukottelee.) Hoh, hoh! Sinä karkasit eilen niin hiton\naikaseen sieltä seurahuoneelta, veliseni. (Kaataa vettä ja juo.)\n\n_Vuorela_.\n\nNiin, kun seura oli minulle tuntematon, niin en viitsinyt kauemmin -- --\n(nousee ja rupeaa kävelemään.)\n\n_Lassinen_.\n\nMe otimme sitten vielä heelan ja halvan ja söimme illallisen ja joimme\nkahvia avekilla kun isäntä juuri oli saanut uutta konjakkia -- \"Bon --\nBon\" -- jota hän ylisti taivaaseen saakka, tuo vanha Luukkas. No\nhyväähän tuo onkin -- ei sovi moittia. (Juo taasen lasillisen.) Se on\nsiinä Hennesyn ja Duboisin välillä. Kyllä kai sinä sitä Duboista\nmuistat? Se oli sitä samaa sorttia, jossa joimme veljenmaljaa --?\n\n_Vuorela_.\n\nPaljon mahdollista. En pannut siihen etikettiin niin merkkiä --\n\n_Lassinen_.\n\nNiin no, se on nyt siinä välillä. Ehkä se sentään enemmän vivahtaa\nHennesyyn, mutta maku on pikantimpi, aromaattisempi ja niin sanoakseni\nintensiivimpi. Ja sitten se on niin halpaa. Ainoastaan 4:25 kvartti.\n(kun ei Vuorela vastaa.) Niin no, meillä oli siellä aika hauskaa ja\nsinua kaivattiin kovasti. Tästä meidän koulustakin siellä puhuttiin.\n\n_Vuorela_.\n\nVai niin. No, mitä ne siitä puhuivat?\n\n_Lassinen_.\n\nHaukkuivat, tietysti, haukkuivat.\n\n_Vuorela_.\n\nVai haukkuivat. No, se oli oikein! Ikävää että läksin pois. No, mitä nuo\nsanoivat?\n\n_Lassinen_.\n\nSitä vanhaa trallia taas veisasivat. Että johtajatar on kelpaamaton, ei\nymmärrä oppilaitaan, eikä niitä rakasta. Rettelöi turhanpäiväsistä\nasioista. Että huoneet ovat huonossa kunnossa -- ettei lämmitetä\ntarpeeksi -- No, totta tosiaankin eikö tänään vihdoinkin ole tulta\npesässä! -- Että tomukasoja ja hämähäkkiverkkoja erityisesti\nsuositetaan, että koko kouluhomma on otettu vaan puhtaan affäärin\nkannalta j. n. e. j. n. e. En viitsinyt heitä kuunnella -- onhan siitä\njo ennenkin niin monasti jankutettu. Jouduin sitä paitsi isännän kanssa\nintresanttiin keskusteluun siitä minä vuonna se Hennesyn konjakki -- --\n\n_Vuorela_.\n\nMutta onhan tuo kaikki aivan totta.\n\n_Lassinen_.\n\nNo, tottahan se on, tottahan se on. Mutta -- --\n\n_Vuorela_.\n\nMutta jos se on totta, niin siinä pitää tulla muutos, perinpohjainen\nmuutos. Hävettäähän se olla opettajakin tämmöisessä laitoksessa. Ja\nkuinka johtajatar meitä sitten kohtelee? Niinkuin olisimme orjia eikä\nopettajia hänen vertaisiaan. Ei, jos en olisi tänne niin vasta tullut\neikä lukukausi niin lopussa, niin kyllä minä panisin täällä toimeen aika\nmullistuksen, sen saisit nähdä.\n\n_Lassinen_.\n\nNiin no, onhan se näinä viimeisinä aikoina käynyt vähän tyrannimaiseksi\nja oikulliseksi, niinkuin aina kun tuo valtioapu on uudistettava. Mutta\npakoittaa meitä tulemaan aamurukoukseen, vaikk' ei ole tuntejakaan, se\non julmaa, se on sydämmetöntä, sen sanon!\n\n_Vuorela_.\n\nSe on tietysti tuon luikertelevan pappismiehen, tuon hänen Adooniksensa,\nsyy. Sitä miestä minä epäilen. Hakkaako hän todellakin tuota vanhaa\nkaunotarta, vai mitä hänellä on mielessä. Niin, sitä en minä vaan\nymmärrä.\n\n_Lassinen_.\n\nEn minäkään. Mutta palkka-etumaksuja hän näkyy saavan.\n\n_Vuorela_.\n\nNo, liikuttavaahan se on meidän nähdä kuinka imelätä tuo väli on\nmolemmin puolin, mutta en minä hänen sijassaan olisi ruvennut\nrettelöimään tyttöjen rakkauden kirjeistä kun itsellään vielä on niin\nhellä sydän.\n\n_Lassinen_.\n\nNiin, se oli hävytön juttu, tuo kirjejuttu. Sinä sanoitkin hänelle,\nveliseni, muutamia sanoja, joita hän ei niin pian unhota. -- Mutta\nkuuleppas hyvä veli, (katsoo ympärilleen, matalammalla äänellä) asia on\nnyt semmoinen, että voitko sinä vipata minulle markka 50 penniä? Pitäisi\nsaada niinkuin vähän päänparannusta -- ja Matti on kukkarossa niinkuin\ntavallista.\n\n_Vuorela_.\n\nNo, miks' ei. Tuoss' on 5 markkaa.\n\n_Lassinen_.\n\nKiitos jaloudestasi! Olenhan minä sinulle vähän velkaa entisestäkin,\nmutta sen maksan sitten yhtaikaa. (Rupeaa kirjoittamaan päiväkirjaan.)\nNiin, kyllä se todellakin oli vahinko ettet jäänyt, sillä tuo konjakki\nei ollut ollenkaan hullumpata -- --\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Entiset, Neiti Forslund. Neiti Kauppila.\n\n_Neiti Forslund_ (noin 60 paikoilla, vanhanaikainen, kulunut puku.)\n\nNiin kultaseni, kyllä se minua niin loukkasi, etten sitä kyllin voi\nsinulle selittää. Se oli nyt juuri tunnin lopussa. Me harjoitimme\nparaikaa marssia. Tytöt tepastelivat nätisti ja hyvällä ryhdillä, minä\ntapani mukaan istuin pöydällä ja löin tahtia (markkeeraa sormellaan)\nyks' kaks', yks' kaks', ein zwei, ein zwei, ja kaikki olimme me\niloisella tuulella. Silloin yht'äkkiä avataan ovi ja Sanny astuu sisään\nja katselee meitä kuin mikähän kenraali -- niin juuri kuin kenraali --\nja sitten hän sanoo näin: \"Täällä vallitsee huono järjestys\nvoimistelutunnilla\", sanoo hän, \"ja minun täytyy muistuttaa teitä neiti\"\n-- minua näetsen -- \"että vaikka ette ole voinut itsellenne hankkia\nmitään respektiä, niin pitäisi teidän ainakin opettaa oppilaitanne sen\nverran respekteeraamaan johtajatarta että tervehtivät häntä, kun hän\ntulee inspekteeraamaan\". Ja sitten hän meni ja löi oven lukkoon että\nromahti. Niin, ajatteleppas kultaseni, aivan luokan edessä. En voi sanoa\nkuinka pahastuin. Pitäisikö tyttöjen kesken temppuja ruveta hänelle\nniijaamaan, ja kumartamaan? Olisiko se järjestystä? Ja nuo pistokset\nhuonosta respektistä! Neljäkymmentä vuotta olen minä -- --\n\n_Neiti Kauppila_ (lyhyt tukka, miehekkään näköinen.)\n\nNo niin, mitä tantti nyt tähän vastasi sitten? Myöskin minä olen tänään\nsaanut osani.\n\n_Neiti Forslund_.\n\nMitäkö vastasin? En mitään. Mutta kyllä minä aijoin sanoa hänelle, että\nneljäkymmentä vuotta minä nyt olen ollut opettajana enkä tarvitse muuta\nkuin että komennan vaan: (markkeeraa sormellaan.) Ein, zwei, drei, niin\nheti tytöt seisovat suorana kuin kynttilät. Ja vaikk'en olekkaan\nturhanpäiväisen ankara niin -- --\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nNiin no, tantti aikoi vastata mutta _minä_ vastasin.\n\n_Neiti Forslund_.\n\nNiin, sulla on aina semmoinen kuraassi, etkä sinä häntä ollenkaan\npelkää. Mutta kyllä minäkin niin suutuin että tulkoon vaan vielä kerran\nhokemaan tuosta respektistä, niin minä aivan varmaan -- -- No, mikä se\noli se teidän välinen asia? Kerroppas kaiken mokomin. (Tunnustaa\nniskaansa, jossa jokin näkyy häntä vaivaavan.)\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nEi juuri niin erinäistä. Hän tuli luokalle ja teki heti muistutuksia\nAnna Kinnusen kiikkutuolinmatosta, jonka yläpuolelta hän käski\nratkomaan. \"Ei tarvita\", sanoin minä. \"Juu\", sanoi hän. \"Ei\", sanoin\nminä. \"Juu-u\", sanoi hän. \"Ulos!\" sanoin minä. (viittaus.) Niin, siinä\nse oli kaikki.\n\n_Neiti Forslund_\n\n(taputtaa sormenpäitään.)\n\nHahaha, mainiota, mainiota! Siinä minä olisin tahtonut olla läsnä. Ja\nhän meni? (Myöntyvä liike neiti K:n puolelta.) No, kyllä sinä nyt vähän\naikaa saat olla hänestä rauhassa, hahaha. Mutta Anna, eikö hän vaan tule\nsiitä kärsimään. Tyttö parka on vieläkin niin onneton tuosta\nkirjejutusta. Hyi, se oli vastenmielinen kohtaus, tuo! Pakottaa tytön\nmeidän kaikkien läsnäollessa aukaisemaan ja ääneensä lukemaan tuon\nkirjeen, joka oli tullut hänelle tuolta lyseolaiselta. Ja kumminkin se\noli niin viaton, sehr unschuldig. Nimipäivä-onnentoivotus vaan. Hyi, se\noli rumaa, epägentiiliä Sannyltä.\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nJa sitä paitsi aivan laitonta. (Kirjoittaa nimensä päiväkirjaan. --\nTäll'aikaa ovat Vuorela ja Lassinen siirtyneet perälle, jossa ne\nkeskustelevat, Lassinen lämmitellen selkäänsä uunia vastaan.)\n\n_Neiti Forslund_ (menee myöskin kirjoittamaan jolloin huomataan\nettä hänellä on kaulasta riippuva, pitkin selkää ulottuva laite\npaperilapuista ja kirjavista nauhoista.)\n\nNiin, ja pormestari oli sanonut että voi hänet saada edesvastaukseenkin\njos häntä siitä syytetään. Mutta mitä taivaan nimessä minulla on täällä\nniskassani?\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nMitä --? (erikseen.) Oi, niitä sydämmettömiä! (ääneen.) Ei mitään.\nPikkuinen roska vaan. (Koettaa piiloittaa koristeen.)\n\n_Neiti Forslund_.\n\nOnko se pikkuinen roska tuo? Kokonainen komeettihan tuo on! Tämä on\nloukkaavata. Eikös niin, hyvät herrat, eikös tämä ole loukkaavata? Ja\nsiellä se nyt luultavasti on riippunut koko tunnin vaikk'en ole siitä\nmitään tiennyt. Mutta hassunkuriselta se kuitenkin näyttää, hyvin\nhassunkuriselta, hahaha! Niin niin, kaikkea ne keksivätkin, kaikkea ne\nkeksivätkin nuo veitikat! (Pudistaa päätään ja rupeaa kirjoittamaan.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Entiset. Pölkkynen.\n\n_Pölkkynen_ (perältä, noin 30 vuotta.)\n\nTaas yksi lukutunti Herran nimessä lopetettu, (Ei kukaan vastaa.) Niin,\non se sentään suurta ja jaloa ohjata nuorison kasvatusta siinä oikeassa\nhengessä. (vaitiolo.) Varsinkin kun sen saa tehdä semmoisessa\nlaitoksessa kuin tässä neiti Kortmanin etevässä koulussa.\n\n_Vuorela_ (puoliääneen.)\n\nKyll' olet sinäkin etevä, sinä fariseus.\n\n_Neiti Kauppila_ (totisesti.)\n\nPastori on hurskas ja ylevämielinen mies, joka katsoo asiat ainoastaan\nniiden parhaimmalta kannalta.\n\n_Pölkkynen_.\n\nEn suinkaan. En minä voi koristella. Puhun vaan yksinkertaisella\ntavallani aina suuni puhtaaksi.\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nAinakin johtajattarelle. Sen tiedämme.\n\n_Pölkkynen_.\n\nHänelle myöskin, hänelle myöskin. Sillä minä häntä suuresti kunnioitan.\nPidän sitä todellakin harvinaisena onnena että olen saanut tilaisuutta\ntutustua häneen ja nauttia hänen jokapäiväisestä seurastaan.\n\n_Vuorela_.\n\nJaa-a, kyllähän sen arvaa.\n\n_Pölkkynen_.\n\nSillä hän on vakava ja ymmärtäväinen nainen, tottunut petakooki ja voi\npitää hyvää tissipliiniä.\n\n_Vuorela_.\n\nNo -- kyllä. Mutta minä puolestani en tässä tahtoisi käyttää tuota sanaa\n\"tissipliini\" minä sanoisin inkvisitioni.\n\n_Pölkkynen_.\n\nInkvisitioni! Ei suinkaan, ei suinkaan. Ajatelkaapas, hyvä herrasväki,\nse edesvastaus, joka meidän kunnioitettavalla neidillä on. Semmoinen\nliuta tyttöjä täynnä syntisiä ja vaarallisia taipumuksia! Eikö\npetakookiakin opeta meitä että rangaistuksia ei saa laiminlyödä.\n\n_Vuorela_.\n\nMutta eikö \"petakookia\" myöskin opeta että rangaistus on oleva jossakin\nsuhteessa rikoksen laatuun sekä ettei opettaja omavaltaisuudellaan saa\ntehdä itseään halveksituksi oppilain silmissä?\n\n_Pölkkynen_.\n\nAivan oikein, aivan oikein. Mutta onhan se, niinkuin me kaikki tiedämme,\nhyvin vaikeaa välttää mitä nuoret kokemattomat oppilaat sokeudessaan\nmeistä opettajista ajattelevat. Ja kun kerran on vakavasti päättänyt\npoistaa jonkun paheen, niin minun ymmärrykseni mukaan ei saa keinoista\nvälittää.\n\n_Vuorela_.\n\nJahah, \"tarkoitus pyhittää välikappaleet\". Te puolustatte siis neiti\nKortmanin menettelyä tuossa Anna Kinnusen asiassa?\n\n_Lassinen_\n\n(nykii Vuorelaa hihasta).\n\nElä viitsi -- anna sen olla.\n\n_Pölkkynen_.\n\nJos minä häntä puolustan tai en, sehän nyt on aivan yhden tekevä. Minun\nyksinkertainen mielipiteeni on vaan, että aina pitää olla luottamusta\njohtoon. Se tarkoittaa meidän parastamme, joskin voi tapahtua, sen\nmyönnän, ettei aina pikkuseikoissa täydellisesti voi sen toimenpiteitä\nhyväksyä. Täytyy olla tissipliiniä.\n\n_Vuorela_.\n\nTe olette sangen lojaali mies, herra pastori. Minä onnittelen! Mutta\nsanokaa nyt suoraan ilman verukkeita, puolustatteko häntä todellakin?\n\n_Pölkkynen_\n\n(suuttumatta).\n\nMutta johan minä sanoin mitä minulla on sanomista, herra maisteri.\n(Menee kirjoittamaan päiväkirjaan; neiti Forslund on jo aikasemmin\nnoussut ja mennyt neiti Kauppilaa puhuttelemaan.) Sitä paitsi minun on\nsyytä otaksua, että me valitettavasti vielä vast'edeskin saamme tätä\nkysymystä pohtia, koska samallainen ikävä kohtaus kuin se\ntoissapäiväinen ehkä taas tänään tulee täällä tapahtumaan.\n\n_Vuorela_ (kiivaasti).\n\nMitä? Mitä te sanotte?\n\n_Pölkkynen_ (huokaa).\n\nNiin, minä tapasin neidin korritoorissa. Posti oli tullut ja hän oli\nniin huolissaan kuinka hän --\n\n_Vuorela_.\n\nEi. Se ei saa tapahtua.\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nMinä protesteeraan.\n\n_Lassinen_.\n\nMinä myöskin.\n\n_Neiti Forslund_.\n\nVoi voi tuota Sannyä, kun ei voi olla reistaamatta, kun ei voi olla\nreistaamatta!\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Entiset. Neiti Kortman (oikealta).\n\n_Neiti Kortman_\n\n(noin 40 v., harmahtava tukka, mutta muuten jokseenkin hyvästi säilynyt;\nmodeerni puku, viuhka ja muutamia kirjeitä kädessä. Nyykäyttää päätään\njäykästi).\n\nPäivää! (Ei kukaan vastaa paitsi Lassinen, joka murisee jotain.)\n\n_Neiti Kortman_\n\n(pistävästi).\n\nPäivää, sanoin minä.\n\n_Neiti Forslund_.\n\nPäivää, päivää! Mutta onhan sitä jo tänään tavattu, kultaseni, ja\nkävithän sinä minun tunnillani -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nSe ei kuulu tähän. Yleinen tapa sivistyneiden kesken vaatii, että\nkohteliaisuuteen vastataan kohteliaisuudella. Varsinkin tämmöisessä\nsuuressa kasvatuslaitoksessa, jossa opettajien esimerkki vaikuttaa niin\nlaajoihin piireihin kuuluu se jo tavalliseen koulujärjestykseenkin.\nMutta ehkä herrasväki siinäkin on minun kanssani eri mieltä. En tiedä.\n(Ystävällisesti Pölkkyselle.) Onko herra pastori niin hyvä ja antaa\nminulle päiväkirjan.\n\n_Pölkkynen_\n\n(suloisesti hymyillen).\n\nOlkaa niin hyvä, kunnioitettava neiti.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(silmäilee kirjaa).\n\nJaa-a, kolmannelta luokalta poissa Tyyne Rintanen. Onko taudista\nilmoitettu?\n\n_Vuorela_\n\n(lyhyesti).\n\nOn. Hammassärky.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nViidenneltä luokalta -- Rosa Pollari ja Mimmi Laks. Mikä tauti?\n\n_Pölkkynen_.\n\nPäänkivistystä. (Matalammalla äänellä.) Mutta minulle on kerrottu että\nmolemmat eilen olivat lyseolaisten kekkerissä, niin etten -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKiitoksia, kyllä sen jo tiedän. Se pannaan muistiin. Ensimmäiseltä\nluokalta -- Laura Lemberg. Onko ilmoitettu?\n\n_Lassinen_.\n\nSisar on mennyt kihloihin, ilmoitettiin.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo, se nyt kannatti! Ja sitten vielä on toiselta luokalta ollut poissa\nSelma Tanttinen. Onko siitä annettu ilmoitus?\n\n_Neiti Forslund_.\n\nKyllä, kultaseni. Hänen pappansa kirjoitti ettei Selma nyt tänään voi\ntulla kouluun koska hän viime yönä on saanut pienen veljen, kultaseni.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(lyhyesti).\n\nVai niin, se oli tarpeetonta. Onko muuten mitään muistuttamista\noppilaiden käytöstä vastaan?\n\n(Vaitiolo.)\n\n_Pölkkynen_.\n\nOlisihan minulla vähäisen. Viidennen luokan Alma Tapper nauroi kun\nselitin Lothin vaimosta.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nAlma Tapper! Jassoo! Se on juuri tuon harakan kanssa kuin minä nyt\ntahdon tiliä tehdä. Voitte antaa hänelle tunnin istumista -- jos se\nherra pastoria tyydyttää? (Pölkkynen kumartaa.) Ei siis ole mitään muita\nmuistutuksia?\n\n_Neiti Forslund_.\n\nEi ole, ei ole.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(antaa päiväkirjan Pölkkyselle, joka panee sen paikalleen).\n\nNo, siinä tapauksessa ja koska välitunti ei vielä ole loppunut, niin\ntahtoisin minä puolestani tehdä muutamia muistutuksia, johon tämän\nvanhan ja suositun laitoksen johtajattarena luulen olevani oikeutettu.\nMinä en ole oikein tyytyväinen teidän kanssanne, hyvä herrasväki.\n\n(vaitiolo.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMe emme ymmärrä toisiamme, pelkään minä. Minun ainoa päämaalini tässä\nelämässä on tämän koulun ja sen nuorison edistyminen ja kehittyminen.\nSitä varten olen huolehtinut monta raskasta päivää ja valvonut monta\nunetonta yötä. Mutta mitä voin minä heikko nainen yksin, jos eivät\napulaiseni minun kanssani myötävaikuta. Kun minä vaadin järjestystä ja\ndiscipliiniä, niin näyttää siltä kun te, hyvä herrasväki, päinvastoin\npuolustaisitte epäjärjestystä ja vallattomuutta.\n\n_Pölkkynen_.\n\nKunnioitettava neiti, minä puolestani olen vielä niin vasta-alkaja tällä\npetakookian alalla että tuo tissipliini vielä minusta on niin -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo, mutta enhän minä teistä puhukkaan, hyvä herra pastori. Mutta esim.\nte neiti Forslund. Onko sekin järjestystä mikä teidän\nvoimistelutunnillanne vallitsee? Yleinen melu ja sorina. Säännöllisiä\ntemppuja ei tehdä, tytöt juoksevat sinne tänne, loilottavat ja nauravat\nja hoitavat omia asioitaan ja itse istutte te pöydällä jalat riippuen\nniinkuin kyytipojalla ja huudatte ja komennatte yli kaikkein, vaikk'ei\nkukaan siitä ollenkaan välitä. Tämä ei käy laatuun. Teidän pitää koettaa\nhankkia itsellenne enemmän respektiä, paljon enemmän respektiä. Pankaa\nse mieleenne, neiti Forslund.\n\n_Neiti Forslund_.\n\nKuule Sanny, elä puhu tuosta respektistä enää, elä puhu siitä. Muuten\nminä suutun -- aivan varmaan minä suutun -- -- (nyyhkii).\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMinun velvollisuuteni on lausua ilmi mielipiteeni ja toivomukseni.\n(Vuorelalle.) Samalla perusteella en voi olla herra maisteri\nVuorelaakaan huomauttamatta eräästä sopimattomuudesta, johon te pitemmän\najan kuluessa olette tehnyt itsenne syypääksi. Kysymys on minun\nveljentyttärestäni, jonka armosta olen ottanut luokseni. Tyttö on\nniinkuin kaikki tietävät aivan vaatimaton ja kaikkia lahjoja vailla.\nMutta kumminkin osoitatte te hänelle mitä suurinta huomaavaisuutta,\nkuuntelette hänen tuntejaan, puhutte hänelle teidän helsinkiläisiä\nkohteliaisuuksianne ja vaivaatte häntä missä hän vaan liikkuu. Tämä\nkaikki on tehnyt minuun hyvin piinallisen vaikutuksen, enkä minä sitä\nkoulun maineen vuoksi kauvemmin voi suvaita. Saan sen vuoksi ilmoittaa\nteille, herra maisteri, että jos ette herkiä tyttöä ahdistamasta, niin\ntäytyy minun lähettää hänet pois luotani.\n\n_Vuorela_.\n\nKiitoksia tiedonannosta! Silloin minä häntä seuraan. (Kumartaa.)\n\n_Neiti Kortman_\n\n(ei ole kuulevinaan).\n\nMyöskin teille, maisteri Lassinen, olisi minulla muutama sana\nsanottavaa, vaikka se ei kumminkaan taida mitään hyödyttää. Kun on niin\nvanha pedagoogi eikä sen enemmän välitä niin kauniista ja ylentävistä\ntavoista, niin kyllä sitä silloin on jokseenkin parantumaton. Miksi ette\ntaas tänä aamuna ollut rukouksessa, herra maisteri?\n\n_Lassinen_.\n\nMakasin niin kauvan etten -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNiin, tietäähän sen kun istuu kapakassa yökaudet. Haisihan koko luokka\nkuin viinaränni, kun tulin sisään.\n\n_Lassinen_.\n\nMinä en juo viinaa, sen sanon, ainoastaan konjakkia. Ja se oli vielä\nsemmoista hienoa sorttia, \"Bon-Bon\" Hennesyn vertaista. Minä olen siitä\njo puhunut Vuorelalle. \"Bon-Bon\", joka sekä maun että aroomin puolesta\n-- --!\n\n_Neiti Kortman_\n\n(keskeyttäen).\n\nPyydän, minä en ole mikään konjakki-specialisti. Mutta te, neiti\nKauppila, mitä minä teille sanoisin! Siihen puuttuu minulta todellakin\nsanoja. Olisiko se tuon äskeisen ennen kuulumattoman kohtauksen johdosta\nliian näsäviisasta kysyä teiltä: Kuka on täällä johtajatar, tekö vai\nminä?\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nJohtajatar te kyllä olette, mutta johtaa ette voi.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJaa-a, siinä sitä siis nyt ollaan. Senhän minä arvasinkin. Me olemme\nsiis tässä kaksi johtajatarta. Mutta niinkuin sananparsi vähän\nlystikkäästi sanoo: kaksi kukkoa ei samalla orrella laula, niin olen\nminäkin miettinyt että toinen meistä on tässä liikaa. Jos teidän kallis\naikanne sen myöntää, niin ehkä sopisi teidän tulla luokseni\niltapäivällä, niin saisimme suorittaa pois nuo pienet likviidit ja muut\nikävät formaliteetit ennenkuin erotaan. Sopisiko?\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nLoruja! Minun kontrahtini kestää termiinan loppuun. Mutta ensi\nlukukautena olette minusta vapaa.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo, mielellään minun puolestani te voitte jäädä jos se ei vaan tule\nteille liian vaikeaksi, neiti Kauppila. Sillä sen minä kumminkin panen\nehdoksi, että itse nämä loppuviikot saisin kouluani johtaa. Niin, muuta\nminulla ei herrasväelle ole sanottavaa. -- Olkaa hyvä, herra pastori,\nkutsukaa Juonas sisään.\n\n_Pölkkynen_\n\n(kiirehtii peräovelle).\n\nJuonas, Juonas, johtajatar käskee.\n\n(Samassa rupeaa porokello soida rämisemään ulkopuolella, josta jo\naikasemmin on kuulunut pientä melua. Opettajat katsovat kellojaan.)\n\n_Pölkkynen_.\n\nJuonas, tulkaa pian!\n\n(Kello herkiää soimasta.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Entiset. Juonas. Alma Tapper. Kolme koulutyttöä. Liisi.\n\n_Juonas_.\n\nTäällä ollaan, täällä ollaan.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJuonas kutsuu tänne 5:nen luokan oppilaat Hanna Korhonen, Helmi Hallman,\nKerttu Palonen ja Alma Tapper, mutta heti.\n\n_Juonas_\n\n(laskee sormillaan ja mainitsee nimet puoliääneen).\n\nLennän kunnioitettava ryökkynä, lennän. (Poistuu.)\n\n_Pölkkynen_ (neiti Kortmanille).\n\nSaanko luvan kysyä, tahtooko neiti että menen luokalle vai jäänkö tänne\nsiksi kun -- --?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nPäinvastoin katsoisin mielelläni että jäisitte. Se tuntuisi\nturvallisemmalta -- --\n\n_Vuorela_\n\n(toisille opettajille joiden kanssa hän muodostaa ryhmän. Pölkkynen\nseisoo erikseen).\n\nMinäpä jään myöskin.\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nMinä samoin.\n\n_Lassinen_.\n\nJäädään kaikki vaan, jäädään kaikki oikein miesjoukolla -- --\n\n_Koulutytöt_ perältä.\n\n_Liisi_\n\n(oikealta, aikoo mennä luokalle, mutta pysähtyy kun näkee että muut\nvielä ovat koossa).\n\n_Neiti Kortman_.\n\nTulkaa lähemmäksi tytöt. (Tytöt lähestyvät.) Kun tullaan johtajattaren\neteen niin tavallisesti niiataan, mutta armolliset ryökkynät eivät\ntietysti semmoisista vanhanaikuisista tavoista välitä. (Tytöt niiaavat\nväkinäisesti.) Niin -- olen kutsunut teidät tänne koska teille on\nsaapunut kirjeitä postissa. Mutta kun minun velvollisuuteni\njohtajattarena on valvoa myöskin teidän siveellistä elämätänne, niin\ntahdon ennenkuin ne teille annan tietää kuka ne on lähettänyt. -- Hanna\nKorhonen -- --\n\n_Vuorela_.\n\nYksi sana, neiti Kortman.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJahah. Mistä on kysymys?\n\n_Vuorela_.\n\nTahdon vaan sanoa, että omasta sekä näiden kumppalieni puolesta panen\njyrkän vastalauseen tätä inhoittavaa poliisitutkintoa vastaan. Teillä ei\nole mikään oikeus tunkeutua oppilastenne kirjeenvaihtoon. Vielä\nkumminkin pysyy kirjesalaisuus Suomessa pyhänä. Me vaadimme siis että\nluovutte laittomasta aikeestanne. Jos ette sitä tee, niin me lähetämme\nprotestin asianomaiseen paikkaan. Siinä mitä minulla oli sanomista.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMutta, hyvä Jumala, herra maisteri -- hillitkää toki itseänne! Enhän\nminä voi teitä estää protesteeraamasta -- olkaa niin hyvä vaan. Mutta\njos suvaitsette, niin kuitenkin -- -- Hanna Korhonen, tässä on sinulle\nkirjekortti, jossa seisoo: (lukee) \"Onnea syntymäpäiväsi johdosta! Minä\nnipistän ja pussaan sinua tuhat kertaa. Kalle.\" Kuka tämä Kalle on, jos\nsaan luvan kysyä?\n\n_Ensimmäinen tyttö_.\n\nSe on minun veljeni.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nRakas veli todellakin, joka niin intohimoisesti tunteitaan ilmaisee. Elä\nsinä tässä pistä valheeksi. Tunnusta suoraan vaan että se on -- --.\n\n_Ensimmäinen tyttö_.\n\nSe on minun oma rakas veljeni -- kaksoisveljeni -- eikä johtajattarella\nole sen asian kanssa mitään tekemistä. (Sieppaa häneltä kortin, jota\nrupeaa lukemaan.)\n\n_Neiti Kortman_\n\n(ankarasti).\n\nHiljaa, sanon minä! -- Helmi Hallman. Sinulle on tullut kuvakortti\nulkomaalta. Mitään kirjoitettua siinä kyllä ei ole, mutta kuva itsestään\non jo niin vastenmielinen, että olen kahden vaiheella annanko sen\nsinulle vai enkö. Puolialaston nainen, joka katsoo itseään peiliin! Hyi!\n\n_Toinen tyttö_\n\n(vilkkaasti.)\n\nSe on Neapolista, Nannetta Bambinilta. Me vaihdamme korttia. Antakaa se\ntänne.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKauniita tuttavia todellakin! Jonkun positiivinvääntäjän tytär\nluultavasti. No, tällä kertaa minä nyt sen annan sinulle, mutta sillä\nehdolla ettet sitä albumiin pistä etkä sitä kellenkään näytä. Lupaatko\nsen?\n\n_Toinen tyttö_.\n\nKyllä, kyllä.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKerttu Palonen, tule esille. Kas vaan kuinka sinä tänään olet pukeutunut\nfiiniksi! Tuommoiset rimsut ja petsit ovat aivan tarpeettomia tässä\nmeidän vakavassa laitoksessamme, sen sanon. Mutta ehkei se olekkaan\nmeitä varten kun sinä olet itseäsi noin koristellut? Niin, ehkä tämä\nkuvakortti, joka on saapunut kaupungin postissa voi siitä jotain\nselitystä antaa. Sinun luvallasi luen tästä ääneen nuo muutamat mutta\nsentään sisältörikkaat sanat. Kuulkaamme! \"Tule iltasella 1/2 8\nrantapuistoon. Elä anna minun odottaa! Sinun A. T.\" Sano heti kuka on\ntämä A. T.?\n\n_Kolmas tyttö_\n\n(silmäilee korttia.)\n\nKyllähän minä sen tiedän.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMutta et tahdo sitä sanoa. Niinkö?\n\n_Kolmas tyttö_.\n\nEi, kyllä minä voin sen sanoakin. A. T. se merkitsee Alma Tapper.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nAlma Tapper -- --?\n\n_Kolmas tyttö_.\n\nNiin, me vaihdamme korttia. Katsokaa muutkin, eikö se ole Alman käsiala\nja voihan Alma itsekin sen todistaa.\n\n_Alma_.\n\nMinunhan se on lähettämäni. (Tytöt nauravat.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHiljaa! Tämä ei ole mikään naurunasia. Tästä lähtien on kaikki\nkortinvaihto koulussa kielletty. Mutta sinä, Alma Tapper, sinun kanssasi\nminä nyt tässä oikeastaan tahtoisinkin puhua. Pelkään todellakin että\nsinulla on muutakin kirjeenvaihtoa kuin Kertun kanssa. Keltä tämä kirje\non? Tunnusta heti! (Näyttää kirjeen hänelle.)\n\n_Alma_\n\n(itsekseen hiljaa.)\n\nHerra jee, sehän on Jussilta.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNooh, keltä se on?\n\n_Alma_.\n\nEn tiedä.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKäsiala on miehen, eikö se ole tunnettu?\n\n_Alma_.\n\nEn tunne.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo, kyllä siitä pian selville päästään. Tuoss' on kirje, aukaise se ja\nlue sen sisältö meidän kaikkein kuullen.\n\n_Alma_.\n\nEn. Sitä en tee.\n\n_Vuorela_.\n\nOikein vastattu!\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nElä lue!\n\n_Liisi_.\n\nTäti täti, tämähän on väärin, ihan väärin --!\n\n_Neiti Kortman_\n\n(työntää häntä luotaan.)\n\nPois sinä! -- No, luetko? Muista että se on johtajatar, joka käskee.\nAjattele arvosanojasi.\n\n_Pölkkynen_.\n\nAlma Tapper, muista mitä neljännessä käskyssä -- --\n\n_Alma_.\n\nVoi voi, täytyykö minun sitten -- -- (aukaisee kirjeen, silmäilee siihen\nja joutuu hämilleen.)\n\n(Vaitiolo.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo, tuleeko siitä mitään?\n\n_Alma_.\n\nEn voi sitä lukea, sisältö on semmoinen ettei -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJahah, luultavasti täydellinen rakkauden tunnustus. Se ei minua\nollenkaan kummastuttaisi.\n\n_Alma_.\n\nEi juuri -- päinvastoin --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nLue vaan ilman verukkeita!\n\n_Alma_.\n\nMutta jos johtajatar suuttuu -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nLuetko sinä, vai täytyykö minun itse -- --\n\n_Alma_.\n\nNo, koska siihen pakoitetaan, niin näin se kuuluu: (lukee kovalla\näänellä.) \"Rakas pikku serkkuni! Nyt on kevät, päivä paistaa, linnut\nlaulaa, laineet loiskii ja jos tuo mamma Kortman tulisi näitä riviä\nnuuskimaan, niin sano sille että pitkän nenän saitkin nyt, sinä vanha\nharppu. Pikkuserkkusi Jussi.\"\n\n(Tukahdettua naurua.)\n\n_Pölkkynen_\n\n(katsoo taivaaseen.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMikä julkeus! Sinä hävytön kappale! (Antaa Almalle korvapuustin.)\n\n_Alma_\n\n(ulvoen.)\n\nAi ai, te löitte minua, vaikka olen aivan syytön -- vaikka jo sanoin\nteille -- vaikka en ois tahtonut lukea -- -- Mutta minä menen pois --\nmenen kotiin -- enkä enää milloinkaan tule kouluun, koska täällä niin --\n--\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMenet heti luokallesi! Saat kolmen tunnin istumista.\n\n_Alma_.\n\nEnpä menekkään. Kotiin minä lähden ja sanon papalle kuinka täällä\nihmisiä syyttömästi hakataan ja rääkätään. Sen teen, sen teen -- ja nyt\naivan heti, aivan heti. (Menee itkein peräovesta.)\n\n_Liisi_\n\n(seuraa häntä.)\n\nMutta Alma kuuleppas kuin puhun sinulle -- --\n\n_Neiti Kortman_\n\n(tytöille.)\n\nNo, mitä te muut täällä töllistelette! Mars luokalle! (Tytöt menevät.)\nNiin, hyvä herrasväki, iloitkaa nyt. Nythän teillä on oivallinen syy\nprotesteerata. Onnea ja menestystä vaan!\n\n_Neiti Kauppila_\n\n(joka viimeisenä lähtee ulos.)\n\nSe on tarpeetonta. Te protesteeraatte itse kylliksi itseänne vastaan.\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Neiti Kortman. Pölkkynen.\n\n_Neiti Kortman_ (kävelee muutamia askeleita edes takaisin, sanoo sitten.)\n\nNo, herra pastori, mitä te tähän sanotte? Kun sekä opettajat että\noppilaat nousevat minua vastaan! Eikö asemani ole kadehdittava, vai\nkuinka?\n\n_Pölkkynen_.\n\nKunnioitettava neiti, minä olen aivan kuin puusta pudonnut. (itsekseen.)\nNythän olisi pitänyt puhua tuosta asiasta, mutta tämän häiriön perästä\n-- --? Mutta jos kumminkin koettaisin.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(vilvottelee kasvojansa viuhkalla.)\n\nJa tätä minun on täytynyt kestää jo niin monta vuotta. Ja sillä ajalla\nolen tullut tämmöiseksi \"vanhaksi harpuksi\" kuin tuossa kirjeessä\nsanottiin. Ettekö te sentään vähän surkuttele minua, herra pastori?\n\n_Pölkkynen_.\n\nMutta hyvä neiti, te saatatte minut todellakin hämilleni -- kuinka te\nnoin voitte puhua? Te joka olette niin nuorekas, niin täysissä sekä\nsielun että ruumiin voimissa. Minun tapani ei ole koristella ja\nimarrella, mutta jos saisin sanoa ajatukseni, niin -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nEi ei, sitä te ette saa, ei ollenkaan. Se on vaan teidän hyvä\nsydämmenne, joka silloin puhuu. Kun näette kuinka sorrettu ja poljettu\nminä olen, niin teidän ritarillinen luonteenne siitä kärsii ja te\ntahdotte minua lohduttaa. Mutta sallikaa minun kumminkin teitä kiittää\nhyvästä aikomuksestanne. Kiitos, herra pastori.\n\n_Pölkkynen_.\n\nOoh, hyvä neiti, minun puoleltanihan se vasta kiitos on. Yhden termiinan\nvaan olen täällä ollut, mutta kuinka te ette sillaikaa ole rikastuttanut\nsieluelämääni ja maallisissakin asioissa ollut minulle niin antelias.\nEilen juuri sain taas sieltä Hyrynsalmelta kirjeen, jossa mummu raiska,\nisoäitini parka, niin sydämmellisesti kiittää siitä minun viimeisestä\nrahalähetyksestäni, josta kiitos teille -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJoutavata! Mitä niistä pienistä etumaksuista. Enhän minä ole niin köyhä\netten minä ystäviäni voi joskus auttaa. (lempeästi.) Ja tehän olette\nminun ystäväni, eikö totta?\n\n_Pölkkynen_.\n\nMinä olen ylpeä siitä. Mutta -- mutta jos nyt en vielä kaikkeen tähän\ntyytyisi, jos olisin kiittämätön kyllä että vaatisin vielä enemmän --\njos esim. kysyisin teiltä jos te tahtoisitte -- -- En, en voi sitä sanoa\n-- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMutta miks'ei, herra pastori? Olenko minä niin vaarallisen näköinen?\n\n_Pölkkynen_.\n\nEi suinkaan, tehän olette herttainen kuin aina, mutta minä pelkään, että\njos teen tuon kysymyksen, niin te annatte siihen kieltävän vastauksen.\nJa sehän olisi ikävää meille molemmille.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nTe pidätte sitä siis niin tärkeänä ettei tuo hyvä sopu meidän kesken\nmillään tavalla rikkoutuisi. Niinkö?\n\n_Pölkkynen_.\n\nAivan oikein, aivan oikein. Sillä kun ette voisi täyttää minun\ntoivomustani, niin suuttuisitte minuun että olen tehnyt niin tyhmän\nkysymyksen ja minä taas en voisi antaa anteeksi itselleni etten ole\npitänyt suutani kiini. Sen vuoksi taitaa olla parasta etten minä mitään\npuhu, vaikka niin monta kertaa jo olen sitä yrittänyt -- --\n\n_Neiti Kortman_\n\n(keikailevasti.)\n\nJaa, mitä me nyt sitten siihen voimme! Salaisuus on teidän ja se jää\nsalaisuudeksi, vaikka sen paljastaminen aivan varmaan tekisi ainakin\nerään naisen hyvin onnelliseksi ja iloiseksi. Mutta te miehet, te olette\naina samanlaisia!\n\n_Pölkkynen_.\n\nNo, koska neiti antaa minulle niin suuret toiveet, niin -- --\n\n(Samassa kuuluu ulkoa Tapperin ääni.)\n\n_Neiti Kortman_\n\n(säikähtyy.)\n\nAh, mikä se on!\n\n_Pölkkynen_\n\n(itsekseen.)\n\nNo sun perhana, nyt kun kaikki oli niin hyvässä alussa!\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Edelliset. Tapper. Juonas.\n\n_Tapper_ (keski-ikäinen roteva mies, työpuvussaan, esiliina\nedessä ja keppi kädessä.)\n\nEi, minun täytyy päästä sisään, minun täytyy sen kanssa puhua ja sanoa\nsille pirulle että minä -- --\n\n_Juonas_ (koettaa häntä turhaan estää.)\n\nEt saa mennä, minä kiellän sen sinulta -- viran puolesta -- --\n\n_Tapper_ (seisattuu neiti Kortmanin eteen.)\n\nTehän se olette tämän koulun johtajatar? Tehän se olette, vai mitä?\n\n_Neiti Kortman_ (ankarasti.)\n\nKukas _te_ olette, joka semmoisella melulla tunkeudutte sisään\nrauhallisten ihmisten huoneisiin?\n\n_Tapper_.\n\nMinä olen makkarantekijä Tapper, kyllä te minut tunnette. Te olette\nusein ostanut puodistani makkaroita, vieläpä haukkunut niitä\nhuonoiksikin, mutta se nyt ei tähän kuulu. Minä tahdon vaan tietää tekö\nse olette tämän roskalaitoksen johtajatar?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKyllä. Ja senvuoksi minä sanon teille -- tuoss on ovi! Ulos heti, sanon\nminä!\n\n_Juonas_.\n\nTapper, Tapper -- tule nyt --!\n\n_Tapper_.\n\nJassoo -- vai niin! Te siis olette se joka on lyönyt ja hakannut\ntyttäreni, antanut hänelle korvapuustin että poski punottaa kuin\nsavustettu kinkku ja häväissyt häntä koko koulun edessä. Suurta tyttöä!\nlihaa omasta lihastani ja jota kyllä itse voin pehmittää jos tarvis\ntulee. Se on sikamaista, se on -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJuonas, vie ulos tuo mies -- vie ulos hänet, sanon minä!\n\n_Tapper_.\n\nEi kiirettä. Niin, se on sakramentskatun hävytöntä, se! Ensin maksetaan\nsuuret rahat siitä kunniasta että lapset pääsevät tähän kouluun, jossa\nniille opetetaan kaikenlaista rimsramssua, josta niillä ei ole mitään\nhyötyä ja josta ne viikon perästä eivät muista hölyn pölyä -- mutta tuo\nnyt on muotiasia, joka ei tähän kuulu -- Niin, mutta sen sijaan että\nteidän pitäisi olla iloinen ja kiitollinen siitä että lapsemme kautta\ntienaatte niin monet markat ja kohdella niitä sen mukaan, niin te\npäinvastoin reistaatte ja rimpuilette niiden kanssa niinkuin ne olisi\nteille vaan rasitukseksi ja harmiksi. Se on helvetin väärin, sen minä\nsanon! Ja sen vuoksi minä -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMutta, herra pastori, ettekö te voi hänelle -- --\n\n_Pölkkynen_\n\n(joka on mennyt pöydän taakse, herittää sormellaan ja sanoo\nvaroittavalla äänellä).\n\nHyvä mies, hiljaa -- hiljaa -- --!\n\n_Tapper_.\n\nVait siellä! Ja sen vuoksi minä olen tullut sanomaan että tämä ei\nkelpaa. (opettajat tulevat näkyviin avonaiseksi jätetystä peräovesta.)\nMinä kirjoitan siknaattiin, joka teille antaa niin suuren valtioavun ja\nvaadin että se on otettava pois teiltä ja annettava toiselle henkilölle,\njoka paremmin voi hoitaa asiat ja käyttäytyä ihmisten tavoin. Ja minä\nsaan monta mukaani, herrasväkeäkin -- jaa-a! Ja sen pitää tapahtua vielä\ntänä päivänä, sillä nyt minä olen äkäinen enkä pelkää koko maailman\nmaistereita ja koulumamselia. Ja hyvästi nyt, koko töskä! Hyvästi!\n(Menee Juonaksen seuraamana.)\n\n_Neiti Kortman_\n\n(joka on vaipunut tuoliin istumaan, käyttää viuhkaansa\nkuumeentapaisesti).\n\nLasi vettä -- tuokaa minulle lasi vettä!\n\n_Pölkkynen_\n\n(aikoo kaataa vettä, mutta Liisi ehtii aikaisemmin).\n\nKantaali -- kantaali!\n\n(Esirippu putoaa nopeasti.)\n\n\n\n\nToinen näytös.\n\n\nNeiti Kortmanin yksityinen asunto. Mukavasti ja aistikkaasti sisustettu\nhuone. Tauluja, bystejä ja kasveja. Oikealla puolella sohva ja sen\nedessä pöytä, jolla on kukkiva ruusupensas. Vasemmalla kirjoituspöytä.\nTuolilla sen vieressä pari sjaaleja. Ovi oikealla ja vasemmalla. Perällä\nkaksi ovea, joista oikeanpuoleinen on avonainen ja vie lasiverandalle,\njossa myöskin on kasveja, niin ettei huoneesta verandalla olevia\nhenkilöitä selvästi voi eroittaa.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Neiti Kortman. Liisi.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(istuu mietteissään kirjoituspöydän ääressä; katsoo sitten kelloonsa).\n\nJo viittätoista vailla kaksitoista, eikä häntä vielä näy. Sinä kutsuit\nsiis kommersserodinnaa k:lo 11, Liisi?\n\n_Liisi_\n\n(joka järjestää kahvikupit toisella pöydällä).\n\nNiin tein.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJa muut vasta k:lo 12?\n\n_Liisi_.\n\nKyllä minä toimitin niinkuin täti käski.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJa ne lupasivat varmaan tulla, niinkö?\n\n_Liisi_.\n\nHyvä täti, johan minä sen sanoin -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo, jos nyt tulisi kysymykseen mitä vasten niitä on kutsuttu eri\najoilla, niin se tuli erehdyksestä, kaikki oli kutsuttu 11:sta, vaikka\nsinä ymmärsit minua väärin. Muista se.\n\n_Liisi_.\n\nTäytyykö minun siis valehdella?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nEt tarvitse sanoa mitään, kyllä minä puhun. Pääasia on, että olet vait.\nNo, näyttikö siltä kun olisivat epäilleet että tuo ruusupensas oli vaan\ntekosyynä ja että minulla tällä kutsumuksella oli toinenkin ja tärkeämpi\ntarkoitus? Huomasitko sinä?\n\n_Liisi_.\n\nMistä minä niiden ajatuksia voisin -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNiin no, mistä sinä -- sehän on luonnollista. Kysyivätkö josko olen\nhyvin levoton ja alakuloinen?\n\n_Liisi_.\n\nSurkuttelivathan ne teitä ja päivittivät ihmisten pahuutta ja minä\nsanoin ettei se suinkaan mahda tuntua tädistä hauskalta kun kaksi\nvalitusta tällä viikolla jo on hänestä mennyt kouluhallitukselle,\nsanoin.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMenkööt vaikka kolme, minä en niistä välitä. On minullakin ystäviä ja\ntänään sitä koetetaan mitä me voimme. (Nousee.) Mutta ensin täytyy\nvalmistaa Liinaa, kyllä loput sitten menee itsestään. -- Mutta eikö\nsinne joku tullut tambuuriin? Meneppäs katsomaan, se on varmaan hän.\n\n_Liisi_\n\n(mennessään vasemmalta peräovelta).\n\nTahi telegraaffivahtimestari, jota täti kysyi -- -- (Tulee takaisin).\nTäti, se on kommersserodinna.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHyvä! Nyt takomaan raudan kuumana ollessa. -- Tuo sisään kahvikannu --\nappelsiinit ja omenat syödään sitten verandalla niinkuin tiedät. (Liisi\nmenee oikealle.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Neiti Kortman. Kauppaneuvoksen rouva. Liisi.\n\n_Neiti Kortman_ (menee vierastaan vastaan).\n\nNo, terve, terve tuhannesti, rakas Liinaseni! Kuinka hauskaa että tulit\nkun jo pelkäsin että olet saanut esteitä. Käy istumaan, kultaseni.\n\n_Kauppan. rouva_ (noin 65 v. lihava ja flegmaattinen sekä\nsilmiinpistävän yksinkertaisen näköinen).\n\nHyvää päivää, mutta eihän ne muutkaan vielä ole tulleet. (Istuutuu\nsohvaan.) Puh, puh! (Osoittaa ruusupensasta.) Vai tuoko se nyt on se\nruusu, jota kutsuit meitä katsomaan. Jaa-a onhan siinä kukkia. Se on\nsarmant.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNiin, eikö se nyt sitten olekkin viehättävä. Katsos, neljä\nvastapuhjennutta ja viisi nuppua! Kannattaa se pitää pienet\nkahvikekkerit sen kunniaksi, jos itse saan kerskaella, vai mitä?\n\n_Kauppan. rouva_ (joka ei sen koommin katsele ruusuja).\n\nMiks' ei, kannattaahan se. (Haukottelee). No, kuinka sinä olet voinut?\nSinulla on ollut ikävyyksiä.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo, kellä niitä ei ole. Varsinkin niillä, joilla on niin huomattava\npaikka yhteiskunnassa kuin minulla. Mutta mitäs siitä, (työskentelee\nkuppien kanssa) omatuntoni kumminkin on puhdas.\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nMinä surkuttelen sinua. (Liisille, joka tuo kahvikannun.) Päivää,\nlapseni! Mutta johan minä sinua tervehdinkin. Miks et sinä ole käynyt\nmeillä niin moneen aikaan. Tule nyt joskus soittamaan, tytöillä on\nsiellä uusi polkka Beethovenilta, joka on hyvin nätti.\n\n_Liisi_.\n\nKiitoksia paljon, kun vaan joudun. (Menee oikealle).\n\n_Neiti Kortman_\n\n(kaataa kahvia ja tarjoo).\n\nNiin no, eihän minun pitäisi puhua näistä tyhmistä koulurettelöistä kun\nne ei sinua huvita ja kun ne koskevat vaan minua yksityisesti, mutta sen\nverran minulla kumminkin lienee lupa sanoa että surkeata se on huomata,\nettä kun koettaa pitää hyvää kuria ja säilyttää nuorison sydämet\npuhtaina ajan turmeluksesta, niin sekä opettajat että oppilaat ja niiden\nvanhemmat liittäytyvät yhteen ja tekevät valituksia minua vastaan. Niin,\njos ei asia olisi niin vakavata laatua, niin sille melkein voisi nauraa.\nMutta minnekkä me joudumme jos tuommoinen vahingollinen ja levoton henki\nsaa jalansijaa kouluoloissa, minä vaan kysyn?\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nNiin, sen minäkin olen huomannut että nuoriso ja alhaisempi väki on\ntullut hyvin vaativaksi ja uppiniskaiseksi. Ajatteleppas kun sille\nmeidän konttoristillekaan ei enää kelpaa kuorittu maito, vaan pitää\nsille junkkarille olla aamumaitoa, niinkuin meillekin. Miehelle jolla on\nvaan 200 markkaa kuukaudessa! Hävetköön! (juoden kahvia.) No, mitä ne\nsinulle sitten aikovat tehdä, nuo valittajat?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nSaada valtioapu minulta kielletyksi ja sillä tapaa pakoittaa minua\nlopettamaan kouluni, tietysti. Ja varmaan ne luulevat onnistuvansakin\njuonissaan, koska niitä kuuluu olevan noissa listoissa niin monta nimeä\nsekä virkamiesluokasta että porvaristostakin. Mutta en minä sentään\nluule että koko kaupunki on niiden kanssa yhtä mieltä -- ainakin elän\nsiinä toivossa. En voi uskoa että kaikki vanhat ystävät minusta nyt\nyhtäkkiä olisivat luopuneet. Pitäisihän niitä vielä yksi ja toinen olla\njälellä, joka tuntee minua paremmin ja joka ei tulkitse asiata sen aivan\npahimmalta kannalta. Vai mitä luulet?\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nOlenhan minäkin sinun ystäväsi.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKiitos niistä sanoista, senhän minä jo kauan olen tiennyt ja olen siitä\niloinen. Mutta mitä sinä ja ehkä joku muu sinun kanssasi voitte\nylivoimaa vastaan? Teillä on hyvä tahto ja te surkuttelette minua, mutta\nte olette liian rauhaa rakastavaiset, joka nyt on aivan luonnollista --\neihän naiset mielellään sekaannu yhteiskunnallisiin asioihin, joissa ne\naina joutuvat alakynteen. Niin, eihän sitä siis siihen mitään voi.\nTäytyy alistua vaan kun kaikki jotka minua haluisivat puolustaa ovat\nsiihen voimattomia, tuiki voimattomia. (Huokaa.)\n\n_Kauppan. rouva_\n\n(suorittaa selkäänsä).\n\nVai niin. Mitä siihen tarvitaan?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nPuolustaakseenko minua?\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nNiin juuri. Minä tahdon niille näyttää enkö _minä_ mitään voi. Kun vaan\ntietäisin millä tavalla -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nOikeinko todella! Sinun lupauksesi tekee minut hyvin onnelliseksi. Mutta\nei, ei -- eihän se käy laatuun. En minä sitä voi sallia, että sinä minun\ntähteni noin uhrautuisit -- --\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nOle sinä vaan aivan tyyni. Kun minä kerran jotain sanon, niin sen\nteenkin. Täytyykö tästä kirjoittaa senaattiin vai kuinka?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nEi, sitä ei tarvita. Paras keino olisi -- -- Mutta tämä tuntuu\ntodellakin vastenmieliseltä ruveta sinua neuvomaan omassa asiassa -- se\non kerrassaan vähän hassua. Mutta jos nyt sentään tahdot kuulla\nmielipiteeni -- se on nyt vaan minun oma yksityinen mielipiteeni -- niin\nparas keino olisi lähettää kouluhallitukselle vastaprotestin näitä\nvalittajia vastaan. Sinä panisit sinne nimesi ensimmäiseksi ja sitte\nhankkisit sinne muita meidän tuttavien nimiä. Mutta niinkuin jo sanoin,\nniin se on vaan minun omia -- --\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nMutta sehän on sarmant. Anna tänne paperia, minä kirjoitan heti nimeni.\nMutta mitä siihen muuta kirjoitetaan?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNiin, -- sehän on minun mahdotonta sanoa -- ymmärräthän sen. Voithan\nniiden toisten kanssa siitä neuvotella. Te kirjoitatte mitä ystävyytemme\nja monivuotinen tuttavuutemme teille sanoo -- ei mitään imartelemista,\nsuora totuus vaan. Siitä vanhasta maineesta, joka minun koulullani on --\nminun pedagoogisesta kyvystäni -- siitä hyvästä hengestä, joka aina on\nkoulussa vallinut. -- Niin, kyllähän te sen itse tiedätte. Pääasia on\nnyt vaan, että sinä toimitat tuota protestia, sillä silloin minä tiedän\nettä se on hyvissä käsissä.\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nNiin, minuun voit luottaa. Kyllähän se on niin, etten moneen vuoteen ole\nkirjoittanut mitään, mutta minä annan sen konttoristien kirjoitettavaksi\n-- niillä on siellä hyvä käsiala. -- Mutta missä ne muut ovat? Eikö ne\ntulekkaan? Minä tahtoisin heti puhua niiden kanssa tästä asiasta.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMutta ei millään muotoa siitä että ehdotus on lähtenyt minusta --\nniinkuin se ei olekkaan. Silloin sinä ymmärrät minut aivan väärin.\nSinähän se olet tämän vastalauseen toimeenpanija, Liina kultaseni.\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nOle sinä huoleti, kyllä minä vastaan töistäni. Ihmiset sanovat että minä\nolen tyhmä, mutta nyt saavat nähdä että kyllä minäkin jotain voin.\nKiitos ensimmäisestä kupista! Mersii pokkuu! (Ottaa korista pientä\nleipää, jota hän rupeaa pureskelemaan.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKiitos itse vaan, kultaseni! (Liikuntoa kuuluu ulkoa.) Mutta kas niin,\nnyt ne tulevat. (Vieraat ilmestyvät ovessa.) No, vihdoinkin! (Menee\nniitä tervehtimään.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Edelliset. Asessorin, pankinhoitajan ja kapteenin rouvat.\n\n_Ass. rouva_ (noin 45 v., tulee puhuen esille).\n\nVai vihdoinkin! Kun tullaan niin täsmälleen että kello juuri löi 12 kun\ntavattiin torilla ja vielä sanoinkin Emmalle ja Jennylle että\nkävelläämpäs täällä vielä ulkona vähän aikaa, ehkei hän vielä ole\npäässyt tunniltaan kun tullaan niin varhain, sanoin minä. Mutta\ntäällähän jo on meidän komersserodinnakin. Päivää Liina! (Nyökähdys\nhänelle.) Sinähän olet ollut vielä aikasemmin liikkeellä kuin me. Mitä\nsinulle kuuluu? Hyvää vaan, tietysti.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMutta hyvät ystävät, kello 11:stahan se jo oli aikomus. Kutsuiko Liisi\nteitä vasta kello kahdeltatoista? Voi voi, tuota tyhmää tyttöä --\nantakaa nyt anteeksi! Mutta istukaa nyt, ystäväni! (Osoittaa ruusuja.)\nKas tässä se nyt on se päivän sankari!\n\n_Ass. rouva_.\n\nAi jestandeeraa, kuinka se on kaunis ja rehevä! Fransiska Kryger, eikö\nniin? Mitä keinoja sinä käytät kun saat niitä niin menestymään ja niin\naikaseen kukkimaan? Minä olen kuullut että tupakkituhka olisi\nterveellistä, mutta se meidän pappa se on niin hiljainen ja siisti ettei\nedes poltakkaan. Voi voi tuota nuppua tuossa, kun se on söötti! Se\nmuistuttaa niin Pekasta kun hän makasi vaunussaan pienenä! Niin, hän\ntulee nyt ylioppilaaksi tänä kevännä jos ei -- --\n\n_Pankinh. rouva_\n\n(50 v. laiha ja kulmikas, puhuu kimakalla äänellä).\n\nSull' on iloa ruusustasi, Sanny, on sulla.\n\n_Kapt. rouva_\n\n(noin 35 v. kaunis ja elegantti).\n\nSanny kulta, elä sano: ei. Anna minä otan tuosta yhden? (Katkaisee yhden\nruusun.) Kas, nyt se jo on tehty. (suutelee sitä.) Ah, mikä herttainen\ntuoksu! (Pistää ruusun tukkaansa.) Eikö se kaunista minua vai mitä!\n(Katsoo peiliin.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMainiosti! Mutta, hyvät vieraat, -- --\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nSarmant! Olet ollut niin näkymätön näinä viimeisinä aikoina, Jenny.\nKäyppäs nyt meillä niin kauan kuin miehesi tuolla valtamerellä heiluu.\nMinulla on taas uusia romaania -- Herman Södermannilta, Björnbergiltä,\nIsbeeniltä ja -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMutta ottakaa nyt kuppinne, hyvät vieraat, minä pelkään että kahvi jo on\naivan jäähtynyt. -- Niin, sinä puhuit totta, Emma, kun sanoit että\nminulla on iloa ruusustani. Näinä päivinä juuri olen tuon tullut\nhuomaamaan. Kun maailma on tyly ja raaka, niin tuntuu niin rauhalliselta\nsaada turvautua ruusujeni hiljaiseen ja hienoon seuraan. Ainakaan ne ei\nymmärrä väärin kun niiden parasta tarkoittaa. Mutta mitäs siitä. --\nEnemmän pientä leipää, olkaa niin hyvä.\n\n_Ass. rouva_.\n\nNiin, herra jee, sinua vastaanhan on tehty valituksia, nyt vasta sen\nmuistankin. Anna anteeksi etten heti sinua surkutellut. Minä aijoin\ntulla tänne jo toissapäivänä kun kuulin papalta että tuommoisia\nallekirjoituksia hommataan ja sanoinkin vielä hänelle että: ei, nyt minä\nmenen Sannyn luo kun häntä vastaan ollaan noin hävyttömiä ja kun hän on\nminun vanha ystäväni, sanoin minä. Mutta samassa muistinkin että Ulla\npiti tulla paikkaamaan Pekan alushousut ja pappakin tykkäsi että -- --\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nSe on tuo makkaramestari, joka on asian alkuunpanija. Konnamainen mies!\nUhkasi tappaa meidän Prissenkin kun vei hänen kärrystään lihapalaisen.\nUhkasi se.\n\n_Kapt. rouva_.\n\nJa pormestarikin kuuluu luvanneen panna nimensä yhteen listaan. Mutta\njos se on totta, niin kyllä minä sille sanon, että annappas olla tuo,\nmuuten Jenny suuttuu sinuun niin ettei hän koskaan enää siitä lepy,\ntiedä se sinä vanha bisi, sanon minä.\n\n_Ass. rouva_.\n\nNiin, paras mies juuri hän kuin itse sietäisi muistutuksia. Meidän pappa\nkuin on niin fiini eikä maista mitään on aivan onneton kun hän tulee\nhoukuttelemaan häntä ulos, kävelemään muka. Tässä viime viikollakin tuli\npappa kotiin eräänä aamuna vasta kun pojat jo olivat menneet kouluun ja\nsanoi että pormestari on häntä vietellyt ja oli niin sairas että vaan\nmakasi selällään sohvalla ja töllötti kattoon ja sanoi että hän kuolee\nja että pojat täytyy tulla kotiin, sillä hän aikoo tehdä testamenttinsä.\nJa sitten hän lauloi semmoisia tyhmiä lauluja että Herra varjelkoon\nniitä miehiä mistä ne niitä -- --!\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nMenisi raittiuteen niinkuin minun mieheni ja joisi vaan kahvia, niin ei\nnoin häpäiseisi itseään. No, mitä sinä nyt aijot tähän tehdä Sanny?\nMitä?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNiin -- mitä minä voin. Yksinäinen nainen!\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nMutta antakaapas nyt minunkin puhua. Minä olen tässä miettinyt että\nmeidän pitäisi auttaa Sannyä kun ollaan hänen vanhoja tuttaviaan.\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nOikein sanottu, aivan oikein. Mutta millä tavalla?\n\n_Kapt. rouva_.\n\nNiin, minäkin niin mielelläni -- --\n\n_Ass. rouva_.\n\nJahah, sitähän minä juuri ajattelinkin kun läksin kotoa, että jotainhan\nsitä täytyy meidän Sannyn vuoksi tehdä ettei -- --\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nNiin, minä olen miettinyt että lähetetään Helsinkiin tästä Sannyn\nkoulusta tuommoinen kiitoskirje, jonka minä kirjoitan alle ja te myöskin\nja -- --\n\n_Kapt. rouva_.\n\nVastaprotestiko? Mainiota, mainiota! Mistä sinä sen keksit? Siinä minä\ntahdon olla mukana.\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nMinä myöskin.\n\n_Ass. rouva_.\n\nJuuri sama asia, jota minä aijoin ehdottaa! Merkillistä, se pyöri juuri\nkielen kärellä, vaikkei se sieltä vielä -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nOoh, hyvät ystävät, te tahtoisitte todellakin -- te tekisitte minulle\nsen ilon että -- --\n\n_Ass. rouva_.\n\nOle sinä huoletta, kyllä me asia hommataan. Ja se pannaan nyt heti\ntoimeen kun ollaan täällä koossa. Mutta ensin täytyy meidän kirjoittaa\nkonsepti. Onko sulla täällä vähän paperia, niin ruvetaan heti\najattelemaan tuota ylöspanoa ja -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nEi ei, en minä sitä voi sallia. Siitä on liian paljon vaivaa minun\ntähteni -- --\n\n_Ass. rouva_.\n\nElä sinä puhu. Anna sinä vaan kaikki meidän huostaamme. Kyllä me sen\nparhaiten ymmärrämme. (Noutaa paperia ja mustetta kirjoituspöydältä.) Se\non siis kouluhallitukselle kuin se -- --?\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nAnnappas nyt tänne tuo paperi, niin minä siihen pistän nimeni\nensimmäiseksi.\n\n_Ass. rouva_.\n\nEi, ensinhän kirjoitus on laadittava -- sitten vasta nimet.\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nMutta nimihän on pääasia.\n\n_Kapt. rouva_.\n\nMutta kuuleppas nyt Liina, kun kirjoitat kirjeen, niin ainahan nimesi\ntulee viimeiseksi. Etkö sinä sitä muista?\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nNiin, se on vallan toista, mutta meidän kirjeissä seisoo aina\nensimmäisenä ylänurkassa: John Drankman ja K:ni.\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nElä nyt juonittele taas, Liina! Elä nyt juonittele!\n\n_Ass. rouva_\n\n(kynä ja paperi kädessä).\n\n\"Korkeasti kunnioitettava\". -- -- Vai \"korkea-arvoisa kouluhallitus\" --\nmikähän niistä olisi parempi? Mitä sinä Sanny luulet?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nSe nyt taitaa olla yhdentekevä kumpiko niistä. -- -- Mutta (hymyillen)\neihän tuo nyt oikein sovellu että minä tässä asiassa teille neuvojaksi\nrupean -- -- Jos siis annatte minulle anteeksi, niin pistäydyn\nkatsomassa josko se meidän vaatimaton kyökkimme voisi meille ehkä vielä\njotain muutakin tarjota. Ottakaa nyt sill'aikaa enemmän kahvia, omat\nystäväni. (Menee oikealle.)\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nKiitoksia, minä join jo kotona puoli pannua. Kiitoksia!\n\n_Kauppan. rouva_\n\n(puoleksi itsekseen, nureissaan).\n\nKyllä se nyt vaan on merkillistä että vaikka itse olen tämän asian\nalkuunpanija, niin en edes saa määrätä missä minun nimeni pitää olla.\n(Halveksivasti.) Sarmant.\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Edelliset paitsi neiti Kortman.\n\n_Ass. rouva_.\n\n\"Korkea-arvoisa ja oppinut kouluhallitus!\" Niin, se on oikein -- se\nkuuluu juhlalliselta.\n\n_Kapt. rouva_.\n\nHyvin juhlalliselta. Kirjoita se heti ettet sitä unhota. Voi voi, kun se\nsentään on hauska panna nimensä tuommoisten adressien alle. Ajatella\nitsekseen että minkäännäköiseksihän ne tuonkin nimen omistajaa\nkuvittelevat. Esimerkiksi Jenny Palm. Onko hän nuori? Onko hän kaunis?\nKuinka hän käy puettuna? Ja kumminkaan ei kukaan minua siellä tunne. Se\non todellakin pikanttia, hyvin pikanttia! -- Mutta luuletteko että tämä\nprotesti mihinkään auttaa?\n\n_Ass. rouva_.\n\nTietysti, eihän muu voi tulla kysymykseenkään. Kun me kaupungin\narvoisammat rouvat ja Sannyn parhaimmat ystävät vaivaamme itseämme näin\npaljon, niin kuinka ne kehtaisi -- sehän olisi kerrassaan sopimatonta.\nTässä muutamia vuosia takaperin kun myöskin oli valituksia Sannyä\nvastaan, niin hän matkusti itse Helsinkiin ja puhui siellä herrojen\nkanssa ja selitti asiansa kuinka se oikeastaan oli ja ne olivat olleet\nhänelle niin kohteliaita ja kiittäneet häntä että tuli ja sanoneet että\nnyt ne selvästi näkevät että Sanny on viaton ja koko valitus vaan\npaljasta juorua ja ilkeyttä. Niin, Sanny kertoi siitä itse minulle ja\noli hyvin tyytyväinen ja nauroi makeasti koko jutulle.\n\n_Kapt. rouva_.\n\nNiin, kyllä se Sanny puhua osaa ja hyvällä tuulella näkyy olevankin.\nMutta ehk'ei hän enää niin paljon koko koulustaan välitäkkään, koska\nihmiset puhuvat että -- niin kyllähän te sen kaikki olette kuulleet --\nettä hän olisi salakihloissa tuon pastorin -- tuon Pölkkysen kanssa\nnimittäin. Mutta en minä sentään voi uskoa että hänellä olisi niin huono\nmaku. Semmoinen vastenmielinen ja talonpoikaismainen mies! En antaisi\nhänen suudella kättänikään, vielä vähemmin -- hyi!\n\n_Ass. rouva_.\n\nNiin, en minäkään sitä luule, vaikka meidän kesken sanottuna, onhan se\nSanny aina ollut vähän höpsöttelevä noissa rakkaudenasioissa.\nMuistattehan toissa kesänä kun hän Naantalissa rakastui tuohon\nruotsalaiseen paroniin, joka sitten olikin vaan tavallinen kyyppari. Ja\nmitä vasten hän menisi naimisiin kun hänellä muutenkin on niin hyvä\ntoimeentulo? Pappa sanoi että hänellä on 30,000 markkaa pankissa.\n\n_Pankinh. rouva_.\n\n35,000 se on.\n\n_Ass. rouva_.\n\n30,000 sanoi pappa.\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nPappa ja pappa! Sinä olet aina siinä pappasi kanssa. 35,000 se on. Olen\nnähnyt sen pankin kirjoista. Uskotko nyt?\n\n_Kapt. rouva_.\n\nMutta hyvät rouvat -- tuo protesti. Mitä sinä Liina sanot, eikö alku ole\nhyvä?\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nOnpahan tuossa. Mutta jos minun mielipiteitäni kysytään, niin kirjoitus\npitäisi olla ranskaksi -- se olisi fiinimpää.\n\n_Kapt. rouva_\n\nRanskaksi? Mutta emmehän taida ranskan kieltä.\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nSen voi antaa meidän konttoristille käännettäväksi. Hän osaa ranskaa,\nhän on käynyt Lübeckissä.\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nNo, tuleeko siitä mitään koko protestista, vai eikö?\n\n_Ass. rouva_.\n\nKyllähän minun puolestani, mutta kun ei tässä saa suun vuoroa.\n(Miettii.) Jos pantaisiin esim. näin: (sanelee ja kirjoittaa.) \"Sen\nilkeän ja aiheettoman valituskirjan johdosta, jonka muutamat\nkaupunkilaiset\" -- -- Mutta tietääkö kukaan mitä tuo valitus sisältää?\nEn minä suinkaan.\n\n_Kapt. rouva_.\n\nNiin, en minäkään.\n\n_Ass. rouva_.\n\nPappa kyllä sanoi kuulleensa että se olisi hyvinkin ankara ja vielä\nsanoi että viisainta on olla koko asiaan sekaantumatta, muuta hän ei --\n--\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nPankissa sitä oli käytetty, mutta miehelläni ei ollut aikaa sitä lukea.\nKelpaamattomaksi sekä opettajattareksi että johtajattareksi oli häntä\nsiinä haukuttu. Riittää se.\n\n_Ass. rouva_.\n\nNo, hyvä! Jos sitten pantaisiin että \"tuon valituksen johdosta olemme\nme, (Kirjoittaa) elävästi tuntien velvollisuutemme ihmisinä ja\nkansalaisina -- --\"\n\n_Kapt. rouva_.\n\nSe on hyvä!\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nHm, meneehän tuo.\n\n_Ass. rouva_.\n\n(kuin edellä).\n\n\"Olemme me syvästi vakuutetut siitä -- että oppi ja tieto ovat ne\npylväät, -- joilla yhteiskuntamme riippuu\".\n\n_Kapt. rouva_.\n\nHyvä!\n\n_Ass. rouva_\n\n(kuin edellä.)\n\n\"Ja kun neiti Kortman, tämän kaupungin ainoan tyttökoulun johtajatar,\nnyt on jo 15 vuotta -- harvinaisella sitkeydellä -- riippunut\"\n(Keskeyttää.) Ei -- ei se passaa -- --\n\n_Kapt. rouva_.\n\nHahaha, riippunut! Ei, pannaan, että neiti Kortman on ollut se pylväs --\nse pylväs -- se vankka pylväs, jonka ympärillä -- --\n\n_Ass. rouva_.\n\nJahah. (Jatkaa.) \"Ollut se vankka pylväs -- jonka ympärillä -- tämän\nkaupungin kasvavat tytöt -- eri asemassa -- 15 vuotta ovat riippuneet\n--\" (Keskeyttää.) Ei, ei --\n\n_Kapt. rouva_.\n\nHahaha! Sepä hassua! Eri asemassa 15 vuotta! Hahaha!\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nJättäkää pois tuo riippuminen sen sanon. Tyhmyyksiä!\n\n_Ass. rouva_.\n\nNo, kirjoittakaa te sitten paremmin jos voitte. Ei tämä niinkään hauskaa\nole, tietäkää se.\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nSe on parasta että annamme Sannyn kirjoittaa -- hän kyllä tietää mitenkä\nse pitää olla.\n\n_Kapt. rouva_.\n\nEi, otetaan nyt vielä kaikki uudestaan alusta, ehkä se sitten sujuu\nparemmin. Kuinka se olikaan? \"Korkeasti oppinut --\"?\n\n_Ass. rouva_\n\n(paperista).\n\n\"Korkea-arvoisa ja oppinut kouluhallitus!\"\n\n_Kapt. rouva_.\n\nSe on hyvin juhlallista!\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Edelliset. Neiti Kortman. Liisi.\n\n_Liisi_ (niiaa sivumennen vieraille kun hän vie tarjottimen\nhedelmineen verandalle).\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo parhaat ystäväni, saanko nyt kutsua teitä tuonne ulos verandalle\nmaistamaan minun vasta tulleita etelämaalaisia hedelmiäni. Ilma on\ntänään niin lämmin ja kesäinen ja sjaaleja saadaan kyllä jos tarvitaan.\nOlkaa niin hyvä!\n\n_Ass. rouva_\n\n(kiittäen samoin kuin muut).\n\nKiitoksia paljon! Mutta, voi voi, se meidän protesti, se on vielä vasta\nalussa. Elä katso siihen vielä, kyllä me sitten näytämme sen sinulle\nettä saat sitä korjata -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nOoh, siinähän on jo niin paljon kirjoitettu. Minä olen hyvin iloinen\ntästä ystävyyden osoituksesta ja siitä tulee varmaan jotain hyvin hyvää,\nsiitä minä olen vakuutettu.\n\n_Kapt. rouva_.\n\nNiin, valmistetaan se tuolla ulkona verandalla. Siellä on niin hauska\nnähdä kuinka ihmiset liikkuvat kadulla ja kevään tuulet siellä varmaan\nantaa meille hyviä ajatuksia.\n\n_Ass. rouva_.\n\nMainiota, sitä minä juuri aijoin sanoakin vaikka sinä -- --\n\n(Kaikki menevät verandalle, kapt. rouva katsoo sivumennen peiliin\nistuuko ruusu paikallaan).\n\n_Kauppan. rouva_\n\n(itsekseen).\n\nSen minä vaan sanon että minun nimeni pitää siinä olla, tulkoon sitten\nmitään koko prosessista tahi ei. (Menee.)\n\n(Näyttämö muutamia sekunteja tyhjä.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Vuorela, (sitten) Liisi, (viimein) Neiti Kortman.\n\n_Vuorela_ (vasemmalta ensin koputettuaan ovelle).\n\nTyhjät suojat! Pöpö on poissa.\n\n    (Neiti Kortmanin ääni_ ulkoa.) \"Minulle myöskin. Ne ovat\n    sohvalla tahi tuolilla kirjoituspöydän vieressä -- --\"\n\n_Vuorela_.\n\nSillä on vieraita tuolla verandalla. Menen sitten sinne\nilmoittamaan -- --\n\n_Liisi_.\n\nKyllä kyllä -- kirjoituspöydän vieressä -- -- Tuossahan ne ovatkin.\n(Ottaa sjaalit ja aikoo kääntyä takaisin kun huomaa Vuorelan.) Mitä?\nMaisteri Vuorela! Kuinka te uskallatte -- --?\n\n_Vuorela_.\n\nTullakko tänne lohikäärmeen omaan luolaan?\n\n_Liisi_.\n\nVait, vait, ne voivat kuulla --\n\n_Vuorela_.\n\n(osoittaa verandaa).\n\nHexensabbath -- --?\n\n_Liisi_.\n\nTeidän pitää mennä! Menkää heti -- --!\n\n_Vuorela_.\n\nEn suinkaan. Minä tahdon ensin tavata lohikäärmeen.\n\n_Liisi_.\n\nMitäs hänellä -- --?\n\n_Vuorela_.\n\nVaikka taistella hänen kanssaan elämästä ja kuolemasta, jos niin\nvaaditaan -- ja vapauttaa prinsessa, jonka hän pitää vankina. Mutta\nsilloin täytyy prinsessan ritaria auttaa niinkuin saduissakin aina -- --\n\n_Liisi_.\n\nEi, nyt minä menen -- --\n\n_Vuorela_.\n\nPrinsessa siis ei sitä tahdo. Prinsessa odottaa ehkä jotakin toista\nkomeampata ritaria, joka pärskyvällä oriillaan, vie häntä kauas pois\nrikkauteen ja loistoon. Silloin tuolla köyhällä ritarilla ei ole muuta\nneuvoa kuin -- --\n\n_Liisi_.\n\nVoi voi -- mitäs te nyt noin puhutte -- -- Antakaa minun mennä -- enhän\nminä -- --\n\n_Vuorela_.\n\nEi, nyt minä en enää teitä päästä kun kerran olen saanut teidät kiinni.\nNeiti Liisi, minä olen köyhä, mutta minulla on tulevaisuutta. Minulla on\nhyvät arvosanat -- velkoja ei ole -- Neiti Liisi -- kultakutrinen pikku\nprinsessani -- sano nyt minulle -- tahtoisitko -- uskaltaisitko --\ntunnetko minua siksi että sinä -- --?\n\n_Neiti Kortman_\n\n(tulee sisään).\n\nMissä se Liisi nyt taas --? Ooh, mitä näen minä? Pyydän anteeksi että\nhäiritsen! Saanko luvan kysyä mistä erinomaisesta syystä minulla on\nkunnia nähdä herra maisteria täällä minun yksityisessä asunnossani?\n\n_Vuorela_\n\n(jäykästi).\n\nTulin vaan ilmoittamaan, että pastori on ollut poissa sekä edellisellä\nettä tällä tunnilla eikä ole ketään opettajaa, jota voisi panna hänen\nsijalleen. Olisin lähettänyt vahtimestarin sanomaan, mutta hän kuuluu\nolevan kaupungilla teidän asioillanne.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHyvä! Saan taas puolestani ilmoittaa että minä kyllä pidän huolta siitä\nettei opetusta minun oppilaitoksessani laiminlyödä. Onko mitään muuta?\n\n_Vuorela_.\n\nEi.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHyvästi sitten!\n\n_Vuorela_\n\n(ärjäsee).\n\nHyvästi! (Mennessään.) Saatanan noita-akka! Ja nyt kun kaikki oli\nmelkein valmiina.\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Neiti Kortman. Liisi.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nEi, kyllä se nyt jo menee liian pitkälle! Että omassa huoneessani aivan\nsilmieni edessä tavata rakastajansa! Se on kerrassaan julkeata!\n\n_Liisi_.\n\nHän ei ole minun rakastajani. Semmoisia sanoja täti ei saa käyttää.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNiin, valitettavasti en tiedä kuinka pitkälle suhteenne jo on edistynyt.\nMinä olen koettanut sinua varoittaa, mutta millä tuloksella, sen kait\nitse parhaiten tiedät.\n\n_Liisi_.\n\nSulla on katkera sydän, täti. Kaikista sinä vaan luulet pahinta.\nKyllähän minä jo olen niin vanha että ymmärrän kuinka käyttäytyä. Elä\npaheksu täti, mutta minun täytyy nyt sen vihdoinkin sanoa että tämmöistä\ntyranniutta en enää jaksa kärsiä. Minä tahdon pois omaan kotiini,\nrakkaiden vanhempieni luo.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nVai niin, ryökkynä siis sanoo itsensä ylös. No, täytyyhän tuota surua\nkestää, eihän muu auta. Semmoista uppiniskaista ja kiittämätöntä\nkasvattia, josta sitä paitsi ei ole mitään hyötyä, en enää tahdokkaan\npitää luonani. Niin, ole hyvä vaan -- en minä sinua pidätä.\n\n_Liisi_.\n\nOlenhan minä sentään tehnyt työtäkin leipäni edestä ja voimieni mukaan,\nmutta kun en koskaan ole saanut kuulla mitään ystävällistä ja hyvää\nsanaa, niin työ on tuntunut minusta niin sanomattoman raskaalta ja\nvaikealta -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nÄh, elä siinä lörpöttele! Vie sjaalit rouville ja mene sitten katsomaan\neikö Juonasta näy.\n\n(Liisi menee verandalle. Samassa tulee Juonas perältä.)\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Neiti Kortman. Juonas, (sitten) Assessorin rouva.\n\n_Juonas_.\n\nEi tarvita, ei tarvita! Juonas on täällä jo.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHyvä! Mitä olet saanut kuulla? Puhu heti mutta hiljaa. (Viittaus\nverandalle päin.)\n\n_Juonas_\n\n(matalammalla äänellä).\n\nYmmärrän. Salaisuus.\n\n_Ass. rouva_\n\n(verandan ovessa paperi kädessä).\n\nSanny Sanny, tässä on eräs vaikea paikka. Tuleppas meitä neuvomaan.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nTulen kultaseni, tulen heti. (Rouva katoo.)\n\n_Neiti Kortman_\n\n(Juonakselle).\n\nNo -- mitä --?\n\n_Juonas_.\n\nEnsiksi: Makkaramestari on torilla haukkunut ryökkynätä ihmissyöjäksi --\nkaikella kunnioituksella. (Kumartaa.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nEi mitään -- --\n\n_Juonas_.\n\nKaupunginvoudin Santralta kuulin että rouva oli sanonut että\nkorvapuustista on sakkoa 3 markkaa.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nVai niin.\n\n_Juonas_.\n\nViskaalin Iita kertoi että herrasväki oli aamiaispöydässä puhunut tuosta\nrotestista ja että viskaali oli sanonut että \"te vaa rett oot ten\nmaaran\". Merkitseekö se sitten hyvää vai pahaa, sitä en tiedä.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(lyhyesti).\n\nNo, se on yhdentekevä.\n\n_Juonas._\n\nMakkaramestarin listassa kuuluu olevan vaan kolme nimeä, mutta\nherrasväen listassa enemmän. Pormestari on itse kirjoituksen ylöspannut.\nMutta paljon on tullut kieltäviäkin vastauksia sanoi Jaakko-rumpali,\njoka listan kanssa laputtaa; moni olisi mielellään kirjoittanut, mutta\nei uskalleta kun pelätään rettelöitä, sanoi Jaakko. Pari lyseon\nopettajaa ovat kirjoittaneet, mutta latinan lehtori oli puolustanut\nryökkynätä ja pitänyt puheen latinaksi, sanoi koulu-Matti. Rehtori oli\nsanonut ettei taida tulla mitään koko asiasta. Niin, siinä on kaikki\nmitä olen saanut urkituksi. Menenkö vielä uudelleen, vai -- --?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nEi, ei vielä -- ehkä myöhemmin. Onko Juonas nähnyt pastoria retkillään?\n\n_Juonas_. Olen kyllä, hän tulee perästäni hiki otsassa.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHyvä! Juonas mene nyt kyökkiin, ehkä siellä vielä on pannun pohjassa\nkupillinen vaivasta.\n\n_Juonas_\n\n(kumartaa).\n\nKi-iitoksia! (Mennessään itsekseen.) No, mitä nyt, kun oikeen kahvia\ntarjoo!\n\n_Neiti Kortman_\n\n(yksin, kävelee ensin pari askelta).\n\nTulenko häviämään vai voittamaan? Jos sen vaan tietäisin! Näkyyhän\nminulla olevan puolustajiakin. Niin, nyt vaan toimeen rohkeasti ja\nujostelematta. Jos häviän, niin menen kihloihin. Sillä nolata ei Sanny\nKortman itseään anna.\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Neiti Kortman. Pölkkynen.\n\n_Pölkkynen_ (hattu kädessä pyyhkii otsaansa).\n\nPyydän anteeksi että olen viipynyt niin kauan. En tiedä missä kaikki\nihmiset tänään ovat. Olen juossut katuja pitkin, enkä kumminkaan ole\nsaanut kaikkia toimitetuksi. Puh, puh!\n\n_Neiti Kortman_.\n\nOoh herra pastori, te panette minut oikein häpeämään kun vaivaatte\nitseänne minun tähteni. Ja vielä tämmöisissä asioissa, jotka ehkä\ntuntuvat teistä hyvinkin vastenmielisiltä. Mutta itsehän te tarjoudutte\nherra pastori.\n\n_Pölkkynen_.\n\nEi siitä kannata puhua, kunnioitettava neiti. Mutta teillä on vieraita.\n(Matalammalla äänellä.) Kävin ensin pastoorskan luona, joka on\nZionin-tyttärien laulukunnan johtajatar. Selitin hänelle kuinka tämä\nmuutamain kaupunkilaisten hyökkäys neitiä vastaan on teitä\nhämmästyttänyt ja surettanut ja viittasin noin sivumennen siihen että\neiköhän pieni ystävyyden merkki vastapuolelta, esim. lauluntervehdys,\nolisi tässä hyvinkin paikallaan. Pastoorska oli ystävällinen kuin aina,\nmyönsi että ihmiset ovat julmia ja lupasi jossakin sopivassa\ntilaisuudessa tulla laulamaan köörineen, mutta hänen piti\nvälttämättömästi ensin kysyä pastorilta, joka ei ollut kotona, sanoi\nhän.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nOi, sitä herttaista pastoorskaa!\n\n_Pölkkynen_.\n\nSieltä menin raittiusseuran maisterin luo ja hän joutui heti intoon. Hän\nsanoi että se on kaikki kapakkaherrojen ja virkamiesten syy, ne tahtovat\npäästä valtaan ja vihaavat petakookeja. Hän lupasi lähettää\ntorvisoittokuntansa milloinka vaan tarvitaan.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNiin, maisteri on oikeutta harrastava mies.\n\n_Pölkkynen_.\n\nKauppalaiskvartetin johtajaa en tavannut, vaikka hain häntä kolme\nkertaa, mutta kaupungilla kuulin sitten että kvartetti on hajoitettu\nkoska molemmat ensi tenorit olivat joutuneet tappeluun ja -- ikävää\nsanoa -- toinen purrut nenän toiselta. Mutta suutarien soittokunta tulee\nvarmaan. Mutta ne pyysivät siitä 10 m:kkaa -- ja minä lupasin. Mutta\nkaikessa salaisuudessa tietysti.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nNo, mitäs siitä kunhan se ei vaan tule tunnetuksi. Ovathan ne köyhiä\nmiehiä -- ja näkeehän sitä että ne ovat minun puolellani.\n\n_Pölkkynen_.\n\nNiin, sitähän minäkin -- ja sen vuoksi -- -- Mutta kukkatervehdystä en\nole voinut saada, vaikka kävin molempien puutarhurien luona. Ei ollut\nniillä kuin muutamia ruusuja. Mutta voihan sitä Helsingistä tilata jos\nneiti tahtoo. Kirjoituksen silkkinauhoineen tilasin jo kirjapainosta.\n(Pyyhkii otsaansa.) Puh, puh!\n\n_Neiti Kortman_.\n\nOi, kukista ette tarvitse huolehtia. Onhan minulla omiakin, jos niin\nettä -- Mutta kuinka minä nyt voin teitä kiittää, herra pastori,\nkaikesta tästä vaivastanne ja itseuhraamisestanne? Ottakaa nyt edes\nkuppi kahvia. Vai tuletteko ehkä meidän kanssamme sinne verandalle?\n\n_Pölkkynen_.\n\nKiitoksia, mutta jos suvaitsette niin jään tänne. Minulla olisi vähän\nneidin kanssa puhumista. (Itsekseen.) Nyt käytän tilaisuuden ja sanon\nasiani (Rykii.) Hm! Tässä joku aika taaksepäin uskalsin ottaa puheeksi\nerään asian, joka -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHyss! Minä pyydän, puhukaa vähän hilemmin. Ehkä -- --\n\n_Pölkkynen_.\n\nJahah, jahah, minä ymmärrän. Niin, se on asia, joka koskee sekä minua\nettä neitiä. Teitä ehkä vielä enemmän, koska te olette nainen, jolla on\narempi luonto ja hienommat tunteet -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHerra pastori on vieläkin yhtä salaperäinen. Kuinka teillä voi olla\nsydäntä noin kiduttaa meitä molempia?\n\n_Pölkkynen_.\n\nMinä vakuutan se ei suinkaan ollut minun tarkoitukseni, mutta -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nTuleeko se siis minun tehtäväkseni nostaa tuota huntua, joka tätä\nsalaisuutta peittää. Olisiko sopivata että minä tunnustaisin että tiedän\nmistä on kysymys?\n\n_Pölkkynen_.\n\nOoh, todellako!\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHyss, hyss! Että sen olen jo kauan tiennyt, ainakin luullut tietäväni --\nja toivonnut. Mutta, täytyyhän minun tunnustaa, onhan epätoivokin minua\nsuuresti vaivannut kun ette milloinkaan ole puhunut. Mutta jos minä\nsillä voin tehdä teitä onnelliseksi, niin -- (Luo silmänsä maahan.)\n\n_Pölkkynen_.\n\nJa sitä vielä kysytte?\n\n_Neiti Kortman_\n\n(samassa asennossa).\n\nOi Evergistus, Evergistus!\n\n_Pölkkynen_\n\n(ällistynyt.)\n\nMitäh?\n\n(Rouvat huutavat verandalta: \"Sanny Sanny, missä sinä viivyt? Nyt se on\nvalmis, tule nyt korjaamaan.\")\n\n_Neiti Kortman_\n\n(joka syyksi pastorin ällistymiseen luulee kosimisensa).\n\nTulen, tulen. (Puristaa pastorin kättä.) Hyss, ei sanaakaan tästä\nkenelle. Ainoastaan meidän kesken. Ymmärrät. Me tapaamme. Oi\nrakastettuni! (Ulos verandalle.)\n\n_Pölkkynen_\n\n(yksin).\n\nNo, nyt on piru merrassa! Sitäkö hän luuli --? Ja minä kuin tarkoitin\n1,000 m:kan vekseliä. Ja nyt minä olen kihloissa hänen kanssaan --\nKihloissa! Minä! Minä joka --! Taivas varjelkoon aivojani! Ulos, ulos\nkoko talosta, muuten tulen hulluksi! (Kiiruhtaa ulos perältä.)\n\n\nKymmenes kohtaus.\n\n    Juonas. Neiti Kortman. Liisi. Rouvat.\n\n_Juonas_ (oikealta).\n\nOnko neiti täällä? Sähkösanoma -- -- (Menee verandalle, josta kohta\ntulee takaisin.) Mitähän tuokin sisälsi? Ei tainnut olla sitä aivan\nhauskempaa laatua, jos Juonas oikein ymmärtää. Ai ai! (Pudistaa päätään\nmennessään.)\n\n(_Neiti Kortman_, _Liisi_ ja _rouvat_ verandalta.)\n\n_Ass. rouva_.\n\nAnnappas kun vielä kerran sen luen. (ottaa telegrammin neidiltä ja\nlukee.) \"Kouluhallitus ei vielä ole lähettänyt valtioapuanomustanne\nsenaattiin. Eilen saapui tänne valituksia teistä. Vakava asia.\nTarkastaja tulee huomenna\". (Puhuu.) \"Vakava asia\"! Sanny raukka! Mutta\nme viemme protestin tarkastajalle itselle -- me tulemme tänne koululle\nsitä antamaan -- tulemme oikein processioonissa -- --\n\n_Kauppan. rouva_.\n\nJa minä annan sen hänelle, koska minä olen alkuunpanija ja koska minun\nnimeni -- --\n\n_Pankinh. rouva_.\n\nNiin, luota vaan meihin -- --\n\n_Kapt. rouva_.\n\nAi ai, kun se tulee hauskaksi! Minä otan keltaisen silkkipukuni\npäärlygarnityyrineen ja -- --\n\n_Kaikki rouvat_.\n\nNiin, kyllä me tulemme -- kyllä me tulemme.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKiitos paljon, ystäväni, kiitos paljon! Tarkastusta en pelkää. Sillä\nminä tiedän (paatoksella) että oikeus aina voittaa.\n\n(Esirippu putoaa.)\n\n\n\n\nKolmas näytös.\n\n\nSama huone kuin ensimmäisessä näytöksessä, mutta koristettu kasveilla.\nMukava nojatuoli neidin omasta salongista on nostettu pöydän eteen,\njolla on iso jardinieri riippuvine silkkinauhoineen, joissa suurilla\nkirjaimilla on painettu \"Sanny Kortmanille kiitollisilta oppilailta.\"\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Neiti Kauppila. Neiti Forslund. Liisi. Lassinen.\n    Vuorela. Juonas.\n\n(Naiset istuvat oikealla puolella perällepäin tässä järjestyksessä:\n_Neiti Kauppila, Liisi, Neiti Forslund_ ja supattavat keskenään,\n_Lassinen_ kävelee kädet selällä perällä ja _Vuorela_ seisoo nojautuen\npöytää vastaan. Kaikki ovat juhlapuvussa; neiti Forslundin puku on\nsilmiinpistävästi vanhanaikuinen ja Lassisen frakki on hänelle aivan\nliian pieni.)\n\n_Juonas_ (joka myöskin on frakkipuvussa, pyyhkii vielä kerran tomua\nja järjestää paperit pöydällä.)\n\n_Neiti Forslund_.\n\nVoi voi, kuinkahan nyt käy sen Sanny raukan kanssa. Olen niin levoton.\nViime yönä en saanut untakaan hänen tähtensä, uskotteko sen, ystäväni.\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nSyyttäköön itseään vaan!\n\n_Liisi_.\n\nMutta tuo professorihan kuuluu olevan niin hyväluontoinen mies ja niin\nlystikäs.\n\n_Neiti Forslund_.\n\nTuo kuuluisa Stobeniusko? Niin, kuka ei hänestä ole kuullut puhuttavan?\nJo minun nuoruuden aikoinani -- -- (Liikuntoa oikealta.) Hyss! Nyt ne\ntulevat! (Kaikki seisovat odotuksissa.) Ei -- ei se mitään ollutkaan.\n\n_Vuorela_.\n\nOlisi kyllä ollut aikaa jo kun me tässä puoli tuntia olemme odottaneet\ntuota tarkastusta.\n\n(Naiset istuvat taas).\n\n_Juonas_\n\n(katsoo avaimen reijästä ja kertoo supattaen).\n\nNe juovat paraikaa kahvia. -- Papereita on pöydällä. -- Neiti on hyvin\njuhlallisen näköinen. -- Professorilla on hattu päässä -- --\n\n_Lassinen_.\n\nHattu päässä! Niin, se on juuri ukon kaltaista. Ei hän sitä itse huomaa,\nvanha Stobe.\n\n_Neiti Forslund_.\n\nNiin, eikö hän ole hirveän hajamielinen?\n\n_Lassinen_.\n\nJosko hän on hajamielinen? Sepä kysymys! Kerrankin hän pisti palavan\nsikarrin housuntaskuunsa eikä huomattu mitään ennenkuin hän valitti\nkuumuutta ja käry tuntui nenässämme. Vähän ylpeä hän kyllä on nimestään\nja sitten hänellä on se omituisuus että hän aina ajattelee ääneen, mutta\nhauska ukko hän sentään on. Niin niin, saapas nähdä muistaako hän vielä\nminua, vanha Stobe.\n\n_Neiti Forslund_\n\nNo, sittenhän se ei ollenkaan ole niin vaarallista. Sanny pääsee varmaan\npienellä muistutuksella, vai mitä luulee maisteri? Voi voi, jos nyt vaan\nkaikki olisi ohi ja me entisissä oloissamme taas!\n\n_Lassinen_.\n\nNiin, mutta eihän se Stobe mikään lepsukaan ole. Mutta toivotaan,\ntoivotaan. (Ääniä ulkoa.)\n\n_Juonas_\n\n(menee perälle).\n\nAi ai, nyt yleisö tulee levottomaksi kun niin kauan saa odottaa. Täytyy\nmennä niille puhumaan.\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Edelliset. Ensimmäinen musiikinjohtaja, (sitten) toinen.\n\n_Ensim. joht._ (keski-ikäinen mies, punanen nenä, kornetti kädessä).\n\nTahtoisin tavata johtajatarta. Juonas, missä sinun ryökkynäsi on?\n\n_Juonas_.\n\nKotona. Mutta ei ole nyt tavattavissa. Meillä on tarkastus. Mitä sinä\nhänelle?\n\n_Ensim. joht._\n\nJoo, kuule, raittius-seura aikoo tänään häntä tervehtiä soitolla,\nkunnian-tervehdys näet, ja nyt tulin kysymään milloinka se hänestä sopii\nparhaiten. Voitko sinä sen sanoa, Juonas?\n\n_Juonas_.\n\nVai oikeinko kunniantervehdys! Sepä kaunista! Toitottakaatte päälle\nsitten milloinka lystäätte vaan.\n\n_Ensim. joht._\n\nHyvä! Minä kiirehdin sanomaan pojille. Suutarinmusiikki tulee tänne\nmyöskin, mutta meidän täytyy ehtiä aikasemmin, sillä ne hävyttömät\njuonittelevat aina meitä vastaan. Me soitamme \"Naisen ylistys\". Näkemään\nasti! (Katoo.)\n\n_Neiti Forslund_.\n\nVoi voi, kun ne ovat ystävällisiä, kun ne ovat ystävällisiä sentään.\n\n_Vuorela_.\n\nTarkastus musiikin säestyksellä! Siitähän tulee oikea melodramma.\n\n_Toinen musiikinjohtaja_\n\n(laiha tummanverinen mies, tuuheat mustat viikset, kornetti kädessä).\n\nOnko johtajatar tavattavissa? Minulla olisi hänelle tärkeä asia.\n\n_Juonas_.\n\nEi ole. Meillä on tarkastus.\n\n_Toinen joht._\n\nSepä ikävää! Me tulemme häntä tervehtimään musiikilla. Tiedätkö sinä\nJuonas milloinka olisi paras aika? Raittiusseuran soittokunta tulee\nmyöskin, mutta me tahdomme soittaa ensin, sillä ne tuuppaavat aina\nmeidän tiellemme, nuo juonittelijat.\n\n_Juonas_.\n\nNo, ota sitten ja lennä veikkonen, sillä niiden mestari kävi juuri\ntäällä samassa asiassa -- --\n\n_Toinen joht._\n\nSen tiedän. Näin sen pirun pakenevan korridooria pitkin. Juoksen heti\nsanomaan soittajille. Me soitamme \"Napoleonin marssi Sankta Heleenaan\".\nNäkemään asti! (poistuu).\n\n_Vuorela_\n\n(nauraen).\n\nMutta tämähän on suurenmoista! Mikä jalo kilpailu!\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nTilattua tietysti. Mutta missä meidän pastorimme viipyy? Ei ole käynyt\nkoulullakaan.\n\n_Lassinen_.\n\nNiin, en minäkään ole häntä nähnyt sittenkun hän eilen päivällä tukka\npystyssä töyttäsi ulos neidin salongista ja huusi että hänellä oli\nhammastauti. Kummallinen mies!\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nLemmentuskia, mitäs muuta. (Liikuntoa oikealla.)\n\n_Vuorela_.\n\nNyt ne tulevat. Smirnaa, hyvä herrasväki!\n\n(Naiset nousevat. Vuorela menee seisomaan neiti Kauppilan oikealle\npuolelle ja Juonas seisahtuu lähelle peräovea.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Edelliset. Neiti Kortman. Stobenius.\n\n_Stobenius_ (päässä matala huopahattu, jonka hän ottaa pois kun astuu\nsisään. Musta pitkä nuttu, kaulahuivi vinossa. Papereita kädessä. Ikä\nnoin 60 v. -- Kumartaa kohteliaasti).\n\nSaan esitellä itseni: Karl Johan Stobenius, professori ja jäsen\nkouluhallituksessa. Toivon että nimeni on tunnettu. Minulla on kunnia!\n(Kumartaa.) Saanko nyt pyytää teitä, hyvä neiti, esittelemään minut\ntälle kunnioitettavalle opettajakunnalle, joka -- -- Niin, minä\ntarkoitan että opettajakunta -- minulle -- Niin, niin -- --\n\n_Neiti Kortman_\n\n(koko ajan jäykkänä ja suorana. Hienosti puettu.)\n\nMaisteri Vuorela, opettaja historiassa. (itsekseen levottomasti)\nTäälläkään hän ei ole. Mitä minun pitää ajatella -- --? (Jatkaen\nesittelemistä). Neiti Kauppila -- --\n\n_Stobenius_ (Vuorelalle).\n\nVai niin, vai historiassa? Oma aineeni. Sepä intressanttia! (Ääneen\najatellen). Jokseenkin hyvännäköinen nuori mies. (Kääntyen neiti\nKauppilaan.) Anteeksi, kuinka oli nimi? En kuullut -- --\n\n_Neiti Kauppila_ (lyhyesti).\n\nKauppila. Käsityötä ja maantiedettä.\n\n_Stobenius_.\n\nJahah jahah, hauskoja aineita kumpanenkin -- varsinkin käsityö niinkuin\nesim. sukanparsiminen. (Ääneen ajatuksissaan.) Äkäiset silmät kuin minun\nvanhalla Kaisallani, mutta muuten ymmärtäväisen näköinen.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(esitellen Liisiä).\n\nNeiti Kortman, opettaja laulussa, luonnonhistoriassa ja\nkaunokirjoituksessa.\n\n_Stobenius_.\n\nKortman? Tyttärenne? Ah ei, sehän on totta! Ilahuttavaa tehdä\ntuttavuuttanne, neiti, sangen ilahuttavaa. Minäkin pidän paljon laulusta\n-- olin ylioppilaana tenoristi -- ja Fredrik Pacius löi minua kerran\ntahtipuikolla päähän, he he. (Ääneen kuin edellä.) Oikein sievä tyttö\ntuo, oikein sievä!\n\n_Neiti Kortman_\n\n(kuin edellä).\n\nNeiti Forslund, voimistelun opettaja.\n\n_Stobenius_.\n\nVoimistelun opettaja. Jahah, se on tärkeä toimi, hyvin tärkeä.\nReippautta -- terveyttä -- \"Mens sana in corpore sano\". Ymmärrätte?\n(Ääneen kuin edellä.) Voi voi, tuota vanhaa variksen pelätintä! En voi\nmuuta kuin nauraa. (Nauraa hytkättää hattuunsa).\n\n_Neiti Kortman_\n\n(kohottaa äänensä esitellen).\n\nMaisteri Lassinen, matematiikkaa ja algebraa.\n\n_Stobenius_.\n\nLassinen -- jahah, Lassinen. Tuon nimen olen ennen kuullut, mutta siitä\non kauan. Noin 10 vuotta takaperin oli siellä Helsingissä eräs vanha\nylioppilas, jota sanottiin hienoksi konjakintuntijaksi, mutta -- --\n\n_Lassinen_.\n\n(vilkkaasti).\n\nHerra professori, se olin minä, se oli juuri minä. Minulla oli kunnia\nistua teidän seurassanne samana iltana kuin housut paloi. Jos muistatte?\n\n_Stobenius_.\n\nNiin, kyllä minä vähän -- mutta minulla on sittemmin ollut muita\nhousuja. Vai tekö se olette? No, sepä hauskaa tavata vanhoja tuttavia.\n(Ääneen kuin yllä.) Vai tänne se nyt on joutunut, tuo slarvendarius.\n(Kääntyen Juonaksen puoleen.) Entäs te, minun herrani, mitä ainetta te\ntässä koulussa edustatte? Luultavasti uskontoa, eikö niin?\n\n_Juonas_.\n\nKunnioitettava herra professori ja ritari, minä olen vaan koulun\nvahtimestari. (Kumartaa syvään.)\n\n_Stobenius_.\n\nOoh, ooh! Vai vahtimestari -- vahtimestimestari! Niin, se on myöskin\nhyvin tärkeä toimi. Mutta missä --?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nPastori taitaa olla vähän pahoinvoipa. Lähetän heti hänelle sanaa.\n\n_Stobenius_.\n\nNo, sillaikaa voimme tässä aloittaa toimitusta. (Panee hatun pöydälle,\nistuutuu nojatuoliin ja levittää paperit eteensä.) Tjaa! Niinkuin\nkunnioitettavat läsnäolijat tietää on minua lähetetty tänne niiden\nvalitusten johdosta, joita tätä koulua vastaan on kouluhallitukselle\ntehty. Asiakirjat, jotka ovat täällä pöydällä, olen jo antanut\njohtajattarelle luettaviksi ja olen samalla tänne kutsuttanut\nallekirjoittajat, että, jos tahtovat, suullisesti saisivat uudistaa\nvalituksiaan. Jos siis joku niistä on tänne tullut siinä tarkoituksessa,\nniin olisi parasta että annettaisiin hänelle sana että hän voi tulla\nsisään. -- Uff, tämä on ikävä juttu!\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJuonas menee katsomaan. Ja sitten samassa lähetät vossikan hakemaan\npastoria. (Matalammalla äänellä.) Hänen täytyy tulla. (Juonas menee.)\n\n_Stobenius_.\n\nJa antaa minulle tämmöisen toimen! Minulle, Karl Johan Stobeniukselle!\nNiinkuin ei siinä hallituksessa sitten olisi nuorempia jäseniä. Minä en\nollenkaan ole tyytyväinen, en ollenkaan. Mutta missä on juomavettä?\nJahah. (ottaa karafiinin) Kas, kuinka kauniita kukkia! Ja vielä\nnauhojakin! \"Kiitollisilta oppilailta\". Ooh, ooh! Ja kumminkin sanotaan\nvalituskirjeissä että oppilaat häntä vihaa. Sepä merkillistä! Olisiko\nhän itse? Hehehe! (Neiti Kortmanille.) Niin, kaunis jardinièri kuin\noppilaanne ovat teille antaneet, neiti! (Kaataa vettä hattuunsa siinä\nluulossa, että se on lasi.)\n\n_Neiti Forslund_.\n\nAi ai, herra professori! Mitä te nyt -- (Auttaa häntä ja pyyhkii\nhattua.)\n\n_Juonas_\n\n(kirje kädessä).\n\nSiinä on koko etuhuone täynnä ihmisiä. (Neiti Kortmanille.) Vossikka\nmeni ja tässä on neidille kirje.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(itsekseen).\n\nMitä? Emman käsiala eikö hän! (Lukee hiljaa sillaikaa kun professorin\nhatun kanssa hommataan.) \"Asiasi pahempi kuin meille kerroit -- --\nmieheni kieltää minua tulemasta -- Jenny -- Klaara -- esteitä -- eivät\nvoi tulla.\" (Rutistaa kirjeen.) Nuo kurjat! Nuo raukat! Mutta Liina\nkumminkin tulee.\n\n_Stobenius_\n\n(neiti Forslundille).\n\nKiitoksia, kiitoksia! -- Hyväntahtoinen ihminen, vaikka niin julman\nantiikin näköinen! -- Vai niin, siinä on yleisöä. (Juonakselle.) No\nkutsukaa sitten sisään makkaramestari Tapper, koska hänen kirjeensä tuli\nensiksi. Istukaa, hyvä herrasväki, istukaa. (Kaikki hakevat paikkojaan.\nVuorela koettaa päästä Liisin viereen, mutta neiti Kauppila ehtii\naikasemmin.)\n\n_Neiti Kortman_\n\n(jäykästi).\n\nKiitoksia! (Jää seisomaan.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Edelliset. Tapper.\n\n_Tapper_ (sunnuntaipuvussaan, kumartaa kömpelösti).\n\nPäivää!\n\n_Stobenius_.\n\nJassoo, te olette makkarantekijä Tapper, joka on lähettänyt\nkouluhallitukselle valituksen siitä että johtajatar, neiti Kortman, on\npakoittanut tyttärenne Alman, tämän koulun 5:nen luokan oppilaan,\nopettajakunnan läsnäollessa aukaisemaan ja ääneensä lukemaan hänelle\ntulleen kirjeen ja sitten vielä häntä pahoin pidellyt. Onko teillä vielä\nmitään suullisesti tähän syytökseen lisättävää? Teillä on puhevuoro.\n(Katselee papereitaan.) Sepä oikein verenhimoinen naama, tuo!\n\n_Tapper_.\n\nEi ole minulla mitään lisättävää. Pysyn siinä mitä olen\nallekirjoittanut. (Osoittaa opettajia). Tässä ovat minun todistajani.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(pienen vaitiolon perästä).\n\nTodistajia ei tarvita. Ei ole minulla tapana kieltää mitä olen tehnyt.\nKun olin seminaarissa käytettiin tätä kirjeentutkimista kun tyttöjä\nepäiltiin rakkaudensuhteista ja Alma sitä paitsi on näsäviisas ja\nkoketti tyttö, joka aivan hyvin ansaitsi tuon pienen letkauksen.\n\n_Tapper_.\n\nTietäkää huutia! Itse voitte olla koketti! Vai pienen letkauksen! Olin\njuuri liiterissä lehmän sisuksia perkaamassa kun tyttö ulvoen ja poski\npyöreänä kuin eidamerjuusto töyttää sisään ja huutaa: en mene kouluun\nenää, johtajatar tappaa, johtajatar tappaa. Ei, kyllä se oli oikea reima\nkorvapuusti, se on varmaa ja se on koululaissa kielletty, sen olen itse\nlukenut. Eikös niin, herra maisteri ja tirehtööri?\n\n_Stobenius_.\n\nTirehtööri! Minä en ole mikään tirehtööri. Minä olen professori\nStobenius, Karl Johan Stobenius. Ettekö ole kuullut minusta puhuttavan?\n-- Tyhmä mies, sangen tyhmä mies!\n\n_Tapper_.\n\nVoi kyllä olla että olen tyhmä, mutta tyhmällä on sama oikeus kuin\nviisaallakin, ymmärtääkseni. Ja sen vuoksi minä nöyrimmästi pyydän että\nkorkea esivalta ottaisi valitukseni huomioon ja kieltäisi valtio-avun\nnykyiseltä johtajattarelta ja antaisi sen jollekulle sopivammalle\nhenkilölle, joka kohteleisi oppilaitaan kuin ihmisten lapsia eikä niitä\nlöisi ja hakkaisi kuin vieraita sikoja. Niin, sen minä vaadin ja oikeus\non minun puolellani, sen tiedän. Ja muuta minulla ei ole sanottavaa.\n\n_Stobenius_.\n\nJahah, jahah -- selvää puhetta. No, onkos neidillä tähän mitään\nvastattavaa.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nEi ole.\n\n_Stobenius_.\n\nNo, sitten makkarantekijä Tapper saa mennä. Kouluhallitus tulee vastedes\nantamaan teille tiedon siitä mitä se valituksenne johdosta on päättänyt.\nMutta kuulkaapas, ystäväni, minä annan teille pienen neuvon. Enemmän\ngentlemannisuutta, enemmän hienoutta sanoissa ja käytöksessä, hyvä\nystäväni.\n\n_Tapper_.\n\nKiitoksia! Ymmärrän, herra proviisori. (Kumartaa hänelle. Pui nyrkkiä\nneiti K:lle.) Nylkiä! (Menee.)\n\n_Stobenius_\n\n(selailee papereitaan).\n\nIkävä juttu, hyvin ikävä juttu. Tunnustaa itse -- hm -- hm --! Kutsukaa\nsisään räätälimestari Fingerborg. (Rupeaa kirjoittamaan.)\n\n_Juonas_\n\n(menee ja tulee heti takaisin, antaa kirjeen neidille).\n\nTässä olisi kirje neidille. Vinkerpori tulee heti kun vaan silittää\ntukkansa.\n\n_Neiti Kortman_\n\n(itsekseen).\n\nMitä, taas! John Drankman! Jumalani -- --! (Lukee) \"-- kohteliaammin\nilmoittaa -- ettei vaimoni -- erehdys -- narrattu -- ei voi tulla --\"\nSiis petti sekin toivo! Mutta kun nyt _hän_ vaan tulisi!\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Edelliset. Räätäli.\n\n_Räätäli_ (laiha mies, vaalea, sileäksi kammattu tukka).\n\nPyydän nöyrimmästi anteeksi että vaivaan, pyydän nöyrimmästi anteeksi!\n(Tekee yleisen syvän kumarruksen.)\n\n_Stobenius_ (katsoo ylös papereistaan).\n\nJassoo, räätälimestari Fingerborg, joka myöskin tahtoo valtioavun\npoistettavaksi johtajattarelta?\n\n_Räätäli_.\n\nEi suinkaan, ei suinkaan.\n\n_Stobenius_.\n\nMitä? Ettekö sitten ole sama mies, joka -- --?\n\n_Juonas_\n\n(kumartaa).\n\nKunnioitettava herra professori ja ritari, kyllä se on Vinkerpori.\n\n_Räätäli_.\n\nNiin niin, kyllähän minä se olen -- en minä sitä kiellä, mutta -- --\n\n_Stobenius_.\n\nSama henkilö, joka on tämän paperin allekirjoittanut --?\n\n_Räätäli_.\n\nAivan oikein -- itse minä siihen nimeni pistin, aivan oikein, mutta --\n--\n\n_Stobenius_.\n\nSama joka valittaa että johtajatar on kelpaamaton ja -- --?\n\n_Räätäli_.\n\nEi millään muotoa, ei millään muotoa. Antakaapas kun minä selitän. Se\noli tässä viime viikolla -- taisi olla tiistaina -- anteeksi en muista\noikein -- niin tulee Tapperi minun luokseni verstaaseen ja antaa minulle\nkirjoitetun paperin ja sanoo: \"lue se ja kirjoita sitte siihen nimesi\njos olet mies\", sanoo hän. \"Mutta eihän ryökkynä koskaan\", sanon minä,\n\"ole minulle tehnyt mitään pahaa, eikä hän ole minulle mitään velkaa,\nsillä se viimetalvinen kapan korjaus on jo maksettu\". (Kumarrus neiti\nK:lle.) Niinkuin se onkin. \"Eikä minulla vielä ole tyttöjäkään siellä\nkoulussa, että mitä varten minun sitten pitäisi siihen panna nimeni,\nsitä en ymmärrä\", sanon minä. \"Ei se sinun nimesi\", sanoo hän \"siinä\nyksistään mitään vaikuta, pääasia on vaan saada niin monta nimeä kuin\nmahdollista että paremmin saataisiin neiti pois\", sanoo hän ja sitten\nhän katsoo minuun kauheilla häränsilmillään niin että paikalla muistin\nettä olin hänelle velkaa viime joulusta asti, ja sitten minä -- --\n\n_Stobenius_.\n\nKirjoitin alle -- jahah. No mitäs sitten? Asiaan hyvä mestari, asiaan.\n\n_Räätäli_.\n\nAnteeksi -- paikalla. Minulla on muija. Taivas varjelkoon minua\nsanomasta hänestä mitään pahaa, koska hän on minun laillisesti vihitty\nvaimoni, mutta -- mutta onhan se noin vähän vikkelä liikkeissään ja kun\njotain ikävätä sattuu, niin hän prätisee ja sihisee kuin kymmenen\nprässirautaa yhtaikaa -- antakaa anteeksi että niin sanon. No, kun\nJuonas tulee minua tänne hakemaan, niin siitäkös vasta mellakka syntyi.\nEn viitsi sitä kertoakkaan. Niin, ja nyt olen täällä ja pyydän\nnöyrimmästi, että eiköhän sitä voisi antaa anteeksi minulle mitä minä\ntyhmyydestä ja pelosta parempaa tahtoani vastaan olen tehnyt. Sillä --\n--\n\n_Stobenius_.\n\nHaha, itsenäisyys ja miehuus ei juuri näy olevan teidän\npääominaisuuksianne, nuori ystäväni. No, mitä te nyt sitten tahdotte?\nEttä nimenne pyyhitään pois tuosta listastako?\n\n_Räätäli_.\n\nAivan niin, aivan niin, sillä minä en tahdo tulla siitä mihinkään\nedesvastaukseen. Minä olen köyhä mies, viisi lasta ja sitten tuo muija,\njoka -- -- No niin -- -- Mutta kaikessa hiljaisuudessa vaan ettei\nTapperi saa siitä mitään vihiä, sillä silloin olen hukassa. Niin, eikö\nse kuuluisa ja maailman mainio professori Stobenius voisi -- --\n\n_Stobenius_.\n\nOoh, te tunnette minua --?\n\n_Räätäli_.\n\nNo, kuka ei teitä tuntisi, herra professori! Kansanvalistusseuran\nkalenterista olen lukenut teidän elämäkertanne ja nähnyt teidän\nmuotokuvanne.\n\n_Stobenius_.\n\nVai niin, se ilahuttaa minua kuulla, vai niin. Kuva tosin ei ole oikein\nonnistunut, nenä on liian pitkä, mutta meneehän tuo paremman puutteessa.\nVai niin, te tahdotte nimenne poispyyhityksi. (Vetää viivan nimen yli.)\nKas niin, nyt se on tehty! Mutta mitä sanoo neiti tähän? Onko se teidän\nsuostumuksellanne -- --?\n\n_Neiti Kortman_\n\n(Ironiialla).\n\nOoh, enhän minä millään muotoa -- -- Sehän on vaan minulle eduksi.\n\n_Räätäli_\n\n(kumartaa).\n\nKiitos nöyrimmästi, kiitos nöyrimmästi! Nyt tuntuu elämä taas niin\nhelpolta ja köykäseltä kuin tanssi musliinihousuissa. Anteeksi että\nvaivasin, anteeksi! (Katoo.)\n\n_Stobenius_.\n\nHyvästi vaan! Tervehdi prässirautaasi, haha! -- Miellyttävä nuori mies!\nEhkä liian herkkä vaikutuksille, mutta muuten herttainen ja\nymmärtäväinen. -- No, sitten seuraa vielä torikauppias, rouva\nTuppurainen. Kutsukaa sisään ihminen! (_Juonas_ aukaisee oven, josta\nheti rouva Tuppurainen töyttää sisään.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Edelliset. Rouva Tuppurainen.\n\n_Rouva Tuppurainen_.\n\nNo, vihdoinkin! Kuinka kauvanhan täällä pitää odottaa oikeastaan!\nKokonaisen tunnin olen jo saanut istua tuolla ulkona kädet ristissä ja\ntyhjää töllistelemässä. Ja parhaimpana toriaikana! Ja se tyhmä Mari\nantaa ostajien mennä sivu ja vielä antaa varastaa minulta\nkaupanpäällisiksi. (Kädet kupeella.) Mutta minä tahdon korvausta hukkaan\nmenneestä ajasta, sen minä tahdon. Ja mitä varten minua on tänne\nkutsuttu sitten? Ja mikä poliisitutkinto tämä on? Mitä minä olen tehnyt?\nOlenko käyttäytynyt epärehellisesti? Olenko loukannut kenenkä kunniata?\nOlenko jättänyt verojani maksamatta? Kiitoksia paljon, sitäpä en\nluulisi. Mutta Juonas sanoo että minun täytyy tulla, että minun täytyy\nvastata sanoistani. Mitä minä olen sanonut? En niin mitään. Minä olen\nkirjoittanut nimeni siihen listaan ei mitään muuta, ja sen minä tein\nmielihyvällä. Sillä mitä varten hän onkin niin ylpeä, tuo neiti. Niin\nniin, katsokaa vaan minuun, olkaa niin hyvä! Emmekö ole tässä samassa\nkaupungissa syntyneet ja kasvaneet, vai mitä? Mutta luuleeko kukaan että\nhän minua edes tervehtii kadulla? Kiitoksia paljon, vielä mitä! Siihen\nminä olen liian halpa. Ja kun menee pöytäni sivu tuolla torilla -- eihän\nse tulisi kysymykseenkään että hän mitään ostaisi, kaikkea vielä -- niin\nhän vaan nyrpistää nenäänsä ja katsoo toisaalle, mokomakin! Mutta kyllä\nhän silloin on lipevä ja viekas kun koulumaksut ottaa vastaan ja kyllä\nne minunkin rahani silloin hänelle kelpaa. Mutta Jumalan kiitos ettei\nHelvini enää ole koulussa! Voi voi, tyttö parka, kuinka se silloin sai\npäntätä ja sittenkin aina vaan tuli huonoja arvosanoja ja haukkumisia ja\nistumisia. Mutta nyt hän on naimisissa insinööri Donnerwetterin, oikean\ninsinöörin kanssa ja niillä on pieni tyttö, jonka nimi myöskin on Helvi,\nmutta jos minä saan määrätä, niin ei se pikku Helvi ainakaan tähän\nkouluun -- --\n\n_Stobenius_\n\n(joka monta kertaa on koettanut häntä keskeyttää, töyttää ylös tuolilta,\nkääntää rouvan ovelle päin ja työntää häntä ulos, matkien hänen\npapatustaan).\n\nHäpäpäpäpä, häpäpäpäpä, häpäpäpäpä! (Vetää oven kiinni ja kävelee pari\nkertaa edes takaisin, jolla ajalla vielä ulkoa kuuluu rouvan ääni, joka\nvähitellen hiljenee.) Sepä vasta akka, se! Uff! Ja tämmöistä minun pitää\nkärsiä, minä Stobenius! Ei kyllä se nyt on viimeinen kerta kun minä --\n-- Kutsukaa sisään pormestari! (Rupeaa kiivaasti kirjoittamaan ja kastaa\nkynänsä hattuun muutamia kertoja ennenkuin huomaa erehdyksensä.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Edelliset. Pormestari (ja hänen seurassaan) kolme herraa ja\n    kaksi vanhempaa rouvaa (säätyläisluokasta.)\n\n_Pormestari_ (noin 45 vuotta, harmaa parta, uniformutakissa,\njäykkä ja virallinen. Kumartaa, samoin seuraajansa).\n\nHerra professori on kutsunut meitä tänne. Minä olen pormestari\nPetterson.\n\n_Stobenius_ (joka on noussut istuiltaan ja kumartanut).\n\nNiin, pyydän anteeksi että olen vaivannut. Ilahuttaa minua että\nherrasväki tuli. Aikomukseni tällä kutsumuksella oli vaan saada tietää\njosko allekirjoittajilla on mitään suullisesti lisättävää näihin\nkirjallisiin valituksiin. -- Tsjinovnikan näköinen herra!\n(Kohteliaasti.) Niin, herra pormestarilla on puheenvuoro, olkaa niin\nhyvä. (Istuutuu.)\n\n_Pormestari_.\n\nHerra professori! Sekä omasta että lähetystön puolesta uudistan vaan\nmitä kirjelmässä on laveammin perustettu. Koulu on monta vuotta ollut\nhuonossa kunnossa. Johtajatar on sitä käyttänyt vaan rahalähteenä.\nHankkinut vanhoja tahi ihan nuoria opettajia, joita hän on saanut\nhalvalla. Omia tuntejaan hän on laiminlyönyt. Kurinpidon hän on hoitanut\naivan omavaltaisesti ja välistä kaikkea ihmisoikeutta vastaan niinkuin\nnäissä kirjejutuissa, jotka tämän valituksen ovat aiheuttanutkin,\nniinkuin herra professori tietää; koko koulu on ollut vaan\nhumbuugilaitos. Sen vuoksi me nyt tässä, herra professori, nöyrimmästi\npyydämme että kouluhallitus, hylkäämällä neiti Kortmanin anomuksen\nvaltioavun uudistamisesta, puoltaisi sitä kaupunkilaisten ehdotusta joka\nnäinä päivinä tämän saman asian johdosta sinne lähetetään ja johon jo\ntuossa kirjelmässäkin on viitattu. Herra professori, muuta meillä ei ole\nsanomista. (Vetäytyy takaisin.)\n\n_Stobenius_.\n\nJahah -- kiitoksia! Juttu on ikävä, sangen ikävä. (Panee sormensa nenää\npitkin.) Tjaa. Hitto vieköön jos minä sitä ymmärrän kuinka hän tässä voi\nnahkansa pelastaa. (Kohteliaasti.) No, onko neiti Kortmanilla mitään\ntämän johdosta sanottavaa?\n\n_Neiti Kortman_.\n\nPyydän saada vastata kirjallisesti. Mutta yksi seikka minua vähän\nkummastuttaa. Kun 15 vuotta sitten ensimmäisen kerran hain valtioapua,\nniin herra pormestari silloin oli minun lämpimimpiä ja innokkaampia\npuolustajiani. Ja nyt -- --?\n\n_Pormestari_.\n\nAsia on asia, hyvä neiti. Persoonalla ei ole mitään merkitystä.\n\n_Neiti Kortman_.\n\nKiitoksia paljon! Minä huomaan sen.\n\n(Torvisoittoa ulkona \"Naisen ylistys\".)\n\n_Stobenius_.\n\nTorvisoittoa pihalla, torvisoittoa! Mitä se merkitsee? (Menee ikkunalta\nkatsomaan.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMusiikkia! Sen minä jo olin unhottaa. (Kaikki tulevat liikkeelle.\nSamassa aloittaa toinen soittokunta \"Napoleonin marssia\" ja molemmat\nkappaleet sekaantuvat yhteen hirveään sekamelskaan.)\n\n_Neiti Kortman_.\n\nJumalani! Molemmat yhtaikaa! Niitä täytyy kieltää.\n\n_Stobenius_\n\n(pitää korviaan ja huutaa).\n\nOnko ne tulleet hulluiksi? Mitä varten ne soittavat yhtaikaa? Eikö\ntoinen voi odottaa siks' kuin toinen -- --! Juoskaa hakemaan poliisseja\n-- paloruiskuja -- vettä -- vettä --!\n\n(Musiikki vaikenee yhtäkkiä ja molemmat johtajat kornetit kädessä\ntöyttäävät sisään.)\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Entiset. Johtajat.\n\n_Ensim. Johtaja_.\n\nMissä on neiti? Jassoo, tässä. Hyvää päivää! Minä olen\nraittiussoittokunnan johtaja. Me tulimme teitä tervehtimään musiikilla.\nMaisteri lähetti. Me tulimme ensin, mutta tuo suutari tuossa -- --\n\n_Toinen Johtaja_.\n\nSe on valhe, me tulimme ensin. Hyvää päivää! Mutta ennenkuin me ehdimme\n-- nuotit kuin ei olleet reilassa -- niin tuo antaa merkin,\nhäväistäkseen meitä, vaikka me -- --\n\n_Ensim. Johtaja_.\n\nSinä minua olet häväissyt. Aina sinä olet juonitellut minua vastaan.\nSinä olet puhunut kaupungilla että minä en ymmärrä musiikista mitään,\nvaikka olin kaartissa ennenkuin sinä vielä --\n\n_Toinen Johtaja_.\n\nJa sinä olet sanonut etten minä voi eroittaa allegrota andantesta ja\nettä minä otan polkat valssitahdissa ja valssit marssitempossa ja että\nme soitamme falskisti ja ettei minulla ole korvaa sen verran että voin\nsanoa mikä on dur ja mikä moll, vaikk'et itse voi eroittaa Porin marssia\nHollolan polskasta -- --\n\n_Ensim. Johtaja_.\n\nSe on helvetin valhe, sillä minä olen ollut musiikkikoulussa ja tunnen\nharmoniiat, kontrapunktit ja intervallit. Mutta mitä sinä tiedät?\nSanoppas, mikä intervalli se on a -- e? Sanoppas, mikä se on -- --\n\n_Toinen Johtaja_.\n\nSanoppas sinä missä äänilajissa menee Donauwellen.\n\n_Ensim. Johtaja_.\n\nSanoppas sinä ensin mikä intervalli se on a--e. Sanoppas, jos tiedät --\nsanoppas --!\n\n_Toinen Johtaja_.\n\nMinä en rupea sinun kanssasi turhia riitelemään, kun olet tyhmä pässi.\nMinä tulin vaan ryökkynältä kysymään emmekö me saa soittaa ensin? Meitä\nkun on tilattu ja siitä luvattu kymmenen markkaa ja -- --\n\n_Ensim. Johtaja_.\n\nJassoo, te soitatte maksun edestä, se on juuri teidän kaltaistanne, se\non suutarin tapaista. Mutta me soitamme vapaaehtoisesti, jalossa\ntarkoituksessa, asian vuoksi. Mutta mitä sinä siitä ymmärrät, viheliä\npikihousu --\n\n_Toinen Johtaja_.\n\nSuus kiinni!\n\n_Ensim. Johtaja_.\n\nSuus kiinni itse!\n\n_Toinen Johtaja_.\n\nOlenko minä pikihousu?\n\n_Ensim. Johtaja_.\n\nOlenko minä tyhmä pässi?\n\n_Toinen Johtaja_.\n\nTyhmä pässi! (Lyö häntä torvella.)\n\n_Ensim. Johtaja_.\n\nPikihousu. (Lyö torvellaan.)\n\n_Pormestari_.\n\nKuinka te uskallatte, lurjukset! Vie ulos ne, vahtimestari!\n\n_Stobenius_.\n\nEi, antakaa niiden olla, herra pormestari. Kukkotaistelu, hahaha!\n(Samassa kun niitä viedään pois tulee Pölkkynen.)\n\n_Toinen Johtaja_.\n\nKas, tuoss' on juuri se herra joka ryökkynän puolesta lupasi minulle\nkymmenen markkaa. Minä tahdon maksua -- maksua -- --?\n\n\nYhdeksäs kohtaus.\n\n    Edelliset (paitsi) Juonas ja Johtajat. Pölkkynen.\n\n_Pölkkynen_.\n\nAntakaa anteeksi, herra professori, että tulen näin myöhään --\nHammastautini -- --\n\n_Stobenius_.\n\nKenen kanssa minulla on kunnia -- --?\n\n_Neiti Kortman_ (esitellen).\n\nPastori Pölkkynen.\n\n_Stobenius_.\n\nAh, niin se oli oikein. Mutta te tulitte todellakin liian myöhään, sillä\ntarkastus on jo lopussa. Olisi muuten ollut hauskaa tehdä tuttavuutenne\n-- Sepä vasta oikein jesuitan näköinen mies. (Kääntyen deputationiin.)\nNiin, hyvä herrasväki, tehtäväni on nyt suoritettu. Minä annan\nprotokollat hallitukselle, joka sitten antaa päätöksensä asiassa.\nMinulla on kunnia, hyvä herrasväki! (Kumartaa.)\n\n_Pormestari_.\n\nMe kiitämme ja uskallamme toivoa että herra professori puoltaa\nanomustamme. Meillä on kunnia. (Deputationi menee).\n\n_Stobenius_.\n\nJa nyt, hyvät ystäväni, puuttuu ainoastaan että sanon jäähyvästiä teille\nja -- --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nHerra professori, yksi sana vielä. Olisin pitänyt sanoa sitä aikasemmin,\nmutta ei ollut minulla siihen tilaisuutta. Tahdon siis nyt sen tehdä.\nSaan ilmoittaa että riippumatta siitä kuinka kouluhallituksen päätös\ntulee kuulumaan, en enää aijo jatkaa kouluani. (Ottaa Pölkkysen käden.)\nTässä saan esitellä sulhaseni.\n\n_Pölkkynen_\n\n(huutaa).\n\nEi ei, Jumalan tähden, ei se käy laatuun -- ei millään muotoa -- --!\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMitä??\n\n_Pölkkynen_.\n\nSe -- se -- sen vuoksi vaan että -- kun palkka on niin pieni -- kun ei\nkannata naineena elää täällä -- Kun -- kun -- Se oli tuota vekseliä,\njota, minä --\n\n_Neiti Kortman_.\n\nMitä? Mitä te tarkoitatte??\n\n_Pölkkynen_.\n\nMinä -- minä _olen_ jo naimisissa. Vaimoni on siellä Hyrynsalmella ja --\n-- Anteeksi Herran nimessä tämä kauhea erehdys -- --!\n\n(Yleinen hämmästys.)\n\n_Neiti Kortman_\n\n(pitäen päätään molemmin käsin).\n\nNo, onko nyt maailma aivan ylösalasin! Kuka meistä tässä on mielipuoli,\nminäkö vai -- --? (Raivoissaan Pölkkyselle.) Ulos heti täältä, roisto,\nulos! Ulos!! (Pastori hiipii ulos.) Niin, naurakaa nyt, hyvä herrasväki,\nnythän Sanny Kortman on nolattu, eikö se ole hauskaa, hahaha! (vaipuu\nistumaan.) Ai ai, päätäni! Naimisissa hahaha, naimisissa!\n\n_Liisi_.\n\nTäti täti, sinä olet sairas, sinä tarvitset apua -- --\n\n_Neiti Kortman_\n\n(nousee).\n\nEn suinkaan. Surkutella minua ei tarvitse. Nauraa saatte, mutta ei\nsurkutella, sitä en kärsi. Minä olen vaan ulosvihelletty näytteliätär,\njoka huonosti on näytellyt osansa. (Työntää pois Liisin.) Anna minun\nolla. (Aukaisee oven.) Tahdon olla yksinäni -- yksinäni kuin aina olen\nollut. (Menee horjuen ja sulkee oven.)\n\n_Liisi_.\n\nTäti täti, laske minua sisään. Jään sinun luoksesi -- en mene kotiin.\nEi, hän ei kuule minua.\n\n_Stobenius_ (pienen äänettömyyden perästä).\n\nTjaa, hyvät ystävät, miksi nyt tämänlaatuiset tapahtumat kutsutaankaan?\nSkandaali cause celebre -- niin mitä vaan tahdotte. Mutta myöntää\ntäytyy, ryhtiä hänessä on kaikissa tapauksissa. (Panee kokoon\npaperinsa).\n\n_Neiti Forslund_.\n\nVoi voi kultaseni, näin minä nyt jään ilman paikkaa --!\n\n_Lassinen_.\n\nJa nyt taas hakemaan ja hakemaan. Hitto vieköön! Ei minä kirjoitan\ntuolle \"Bon -- Bon\" firmalle ja rupean sen agentiksi, sen teen.\n\n_Stobenius_.\n\nJaa, hyvät naiset ja herrat, saan vaan kiittää hauskasta seurasta ja --\nMutta se on totta -- Neiti, te -- te siellä Kaisan silmillä -- Anteeksi,\nen muista nimeä -- --\n\n_Neiti Kauppila_ (lyhyesti).\n\nKauppila.\n\n_Stobenius_.\n\nKauppila, aivan oikein. Minä pyydän että väliaikaisesti hoidatte\njohtajattaren virkaa -- jos soveltuu?\n\n_Neiti Kauppila_.\n\nKiitoksia! Koetan ansaita luottamustanne, herra professori.\n\n_Stobenius_ (kumartaa ja panee hatun päähänsä).\n\nMinulla on kunnia! (Menee. Kaikki seuraa häntä ulos, paitsi Liisi, joka\nperäovelta kääntyy takaisin.)\n\n_Liisi_.\n\nTäti, täti! (Koputtaa ovelle.)\n\n_Vuorela_ (tulee takaisin).\n\nNeiti, sanokaa, saanko puhua teidän kanssanne pari sanaa? Se on pian\ntehty. Ainoastaan yhden kysymyksen tahdon teille esittää, jos saan?\n\n_Liisi_.\n\nEi ei, minun täytyy mennä tädin luo -- --\n\n_Vuorela_.\n\nOvi on reikelissä, sen hyvin tiedätte ja ett'ette tuosta toisesta ovesta\npääse, siitä minä kyllä pidän huolta. -- Neiti Liisi, kuinka te raskitte\nantaa minun olla tämmöisessä epätoivossa? Mitä varten te aina minua\npakenette? Neiti Liisi, vastatkaa: rakastatteko minua?\n\n_Liisi_.\n\nEi nyt -- toinen kerta -- toinen kerta --\n\n_Vuorela_.\n\nToinen kerta ja toinen kerta! Se ei tule milloinkaan, sen kyllä tiedän.\nEpäilettekö minua ehkä? Naimaton olen -- papinkirja on minulla taskussa.\nEi, teidän täytyy nyt minulle vastata, muuten tulen minäkin tässä\nhulluksi. Vastatkaa!\n\n_Liisi_.\n\nEn tiedä. Kyllähän minä pidän teistä -- niin kovin paljon! Enkä minä\ntahdo että kukaan minun tähteni -- tulisi -- hulluksi.\n\n_Vuorela_\n\n(ottaa hänet syliinsä).\n\nLiisi, se on siis totta, sinä rakastat minua! Liisi, rakas pikku\nLiisini, nyt sinä vihdoinkin olet omani!\n\n    (Esirippu putoaa).\n\n\n\n"]