[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$foHOc9DFFrEuC-ToQRS127wB5lrYjryF2gLOcr60elE4":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":16,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":24,"gutenbergTranslators":25,"gutenbergDownloadCount":26,"aiDescription":27,"preamble":28,"content":29},263,"Sata runoa","Juva, Valter",1865,1922,"263-juva-valter-sata-runoa","263__Juva_Valter__Sata_runoa","Valikoituja maailmankirjallisuudesta","runous",[],[],"fi",1916,17528,99908,false,18411,[22],"Poetry",[22],"\"Sata runoa: Valikoituja maailmankirjallisuudesta\" by Valter Juva is a collection of selected poetry translated into Finnish, initially published in the early 20th century. This anthology comprises excerpts from classical and earlier romantic literature, aimed at introducing Finnish readers to various notable poets from different eras and regions. The collection features poems from renowned authors, providing insights into timeless themes of beauty, love, and the human experience.  The opening of this work outlines the translator’s intentions and the scope of the collection. Juva discusses the diverse range of poetic voices included, which span several significant literary figures, emphasizing the timelessness and emotional depth found in their works. He mentions specific poets such as Goethe, Schiller, and Hafiz, highlighting translations that serve to enrich the reader's imagination and emotional understanding. This introduction sets the stage for a multifaceted journey through lyrical expressions, while also addressing the challenges of translation and the importance of maintaining the essence of the original poems. (This is an automatically generated summary.)",[6],325,"Valter Juvan toimittama ja suomentama kokoelma sisältää sata lyyristä runoa maailmankirjallisuuden eri aikakausilta. Mukana on muun muassa Horatiuksen, Goethen, Schillerin, Burnsin ja Poen teoksia, jotka edustavat pääasiassa klassista ja varhaisromanttista perinnettä.","Valter Juvan suomennos 'Sata runoa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 263.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen, Tuija Lindholm ja Projekti\nGutenberg Europen DP oikolukijat.","SATA RUNOA\n\nValikoituja maailmankirjallisuudesta\n\n\nSuomentanut\n\nVALTER JUVA\n\n\n\nWSOY, Porvoo, 1916.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS.\n\nQuintus Horatius Flaccus.\n  1. Neitojen ja nuorukaisten kuorolle\n  2. Liciniukselle\n  3. Grosphukselle\n  4. Pyrrhalle\n  5. Thaliarchus nuorukaiselle\n  6. Bandusian lähteelle\n  7. Torquatukselle\n\nHeprealaisia lauluja.\n  Psalttarin 137:s virsi\n  Sulamith\n\nMahabharata.\n  Nala ja Damajanti\n\nMuhammed Shemseddin Hafiz.\n  1. Kauneus\n  2. Sanasiippa\n  3. Mik' on onni?\n  4. Hyvät-työt\n\nVincenzo da Filicaja.\n  Italia\n\nWolfgang von Goethe.\n  Mignon\n  Keijuinkuningas\n  Thulen kuningas\n  Ruusu metsätiellä\n  Kylälehmuksen alla (suom. Kaarlo Koskimies--V. Juva)\n  Sumusarjat\n  Matkamiehen yölauluja, 1 ja 2\n  Prometheus\n\nFriedrich von Schiller.\n  Kello-laulu\n  Kaiho\n  Alppimetsästäjä\n\nRobert Burns.\n  Hyvästi, Ylämaa!\n  Hyvästi, maine Skottlannin!\n  Jos mikä lie!\n  Ei ketään\n  Mun kultani on ruusunen\n  Ballochmylen maat\n  Meerille taivaassa\n  Viljanleikkuussa\n  Tullut läpi viljan\n  Myllärin Miska\n  Jo taatto kielsi, äiti kielsi\n  Vekkuli-Ville\n\nThomas Moore.\n  Nuori laulaja\n  Utakuoro\n  Kaikki kirkkahin --\n  Oi, usein hämyss' yön --\n\nLord Byron.\n  Kreikalle 1819\n  Hyvää yötä!\n  Sanotaan, toivoss' onni on\n\nKokoelmasta \"Heprealaisia Säveliä\":\n  1. Hän ihanana hiipii luo\n  2. Rinteillä Juudan\n  3. Heit' itke!\n  4. Taa Jordanin\n  5. Mua synkkyys vaivaa\n  6. Ois mieleni vilppisä, joksi sen teet\n  7. Päivänä, jolloin Titus hävitti Jerusalemin\n  8. Baabelin virroilla\n  9. \"Kaikki on turhuutta, sanoo saarnaaja\"\n\nEdgar Allan Poe.\n  Korppi\n\nPierre-Jean de Béranger.\n  Pääskyset\n  Oi, taivas, kuin on herttainen!\n  Yveto'n kuningas\n\nMikael Vörösmarty.\n  Julistus\n\nMihail Jurjevitsh Lermontov.\n  Kasakan kehtolaulu\n\nAdelbert von Chamisso.\n  Rajuilma\n  En tajua tuota, en usko\n\nLudwig Uhland.\n  Kappeli\n  Bertrand de Born\n  Laulajan kirous\n\nNikolaus Lenau.\n  Kolme mustalaista\n  Viivy minuss', synkkä silmä!\n  Kaislalaulu\n  Virralla\n\nHeinrich Heine.\n  Krenatöörit\n  Lorelei\n  Childe Harold\n  Ihanaan aikaan toukokuun --\n  Rein-virtaan värähdellen --\n  Tuoll' yksin Pohjan honka --\n  Kuin kukka olet kaino\n  On timantit sulla ja helmet\n  Oi, minne he jäi?\n  Kysymyksiä\n\nHolger Drachmann.\nKokoelmasta \"Runoja Levantista\":\n  1. Softa laulaa\n  2. Yön hiljaisuudessa\n  3. Jos Saadia lukisin sulle --\n  4. Kai Hafiz gaseelein laulaa\n  5. Bospori! sun lainees huokaa\n  6. Tuskain yöksi oli luotu --\n  7. Sua, Tavernin vartiaa laiskaa!\n  8. Kammottaa, kun mieleen johtuu --\n  9. Vait! soi soitot\n\nKarl Mikael Bellmann.\n  Amaryllis\n\nEsaias Tegnér.\n  Ingeborgin valitus\n  Ruotsin akatemian viiskymmenvuotis-muistojuhlassa\n\nJuhana Ludvig Runeberg.\n  Viapori\n  Sotilaspoika\n  Joutsen\n\nViktor Rydberg.\n  Kellot\n  Tonttu\n  Aallotar tytölle\n\nGustaf Fröding.\n  Hänen korkea-arvoisuutensa Vexiön piispa\n\n\n\n\n_Kokoelmaan otetut runonäytteet kuuluvat, muutamia harvoja poikkeuksia\nlukuunottamatta, n. s. klassilliseen ynnä aikaisempaan romanttiseen\nkirjallisuuteen. Vastaisuudessa on suomentajalla aikomus julkaista\ntäydentävä lisäkokoelma, johon tulisi myöskin näytteitä\nmaailmankirjallisuuden uusimpien runoilijoin laulurunoudesta.\n\nOlen yleensä tahtonut saattaa suomalaiselle lukijalle tunnetuksi eri\naikojen ja maiden lyyrikoita, heitä todella edustavien runojen kautta.\nVihjaus maailmankirjallisuuden suurmiesten runoelmiin on omansa\nlaajentamaan mielikuvitusta ja rikastuttamaan tunne-elämää.\n\nKirja muodostaa kylläkin kirjavan mosaikkiteoksen. Sen yhtenäisyys ja\ntasasuhtaisuus voisi parhaassakin tapauksessa jäädä yksinomaan sen\nvaraan, missä määrin, valintaa tehtäessä, on pysytty suomentajan omassa\ntunnelmapiirissä. Tämäntapaisissa valikoimissa ei kuitenkaan mainittu\nseikka saa vaaliin ratkaisevasti vaikuttaa.\n\n*Goethen* \"Faustista\" otetuissa suomennoksissa olen saanut eräitä\nkärkikohtia Kaarlo Koskimieheltä, \"Thulen kuninkaassa\" sen ohella Eino\nLeinolta ja O. Manniselta. Runossa \"Kylälehmuksen alla\" on suomennoksen\npohja Kaarlo Koskimiehen.\n\n*Schillerin* \"Kello-laulussa\" olen lainannut Oksaselta yhtä ja toista,\nvaikka lainaukset eivät aina tule selvästi näkyviin.\n\n*Vörösmartyn* \"Julistuksessa\" on eräitä säkeistöjä ja käänteitä\nlainattu Arvi Jännekseltä.\n\n*Heinen* runossa \"Lorelei\" on loppusointupari lainattu Suoniolta.\n\n*Runebergin* suomennokset perustuvat aikaisempiin yrityksiini vv. 1885\nja 1905. Nykyisessä muodossaan ne ovat sovittelukokeita, joissa olen\nkäyttänyt hyväkseni Paavo Cajanderin ja O. Mannisen y. m. suomennoksia.\n\n*Rydbergin* \"Tontussa\" olen saanut pari kohtaa Paavo Cajanderilta sekä\nrunossa \"Aallotar tytölle\" kaksi tärkeätä säettä Kaarlo Koskimieheltä.\n\nSuomen runokieli on aikaisemmin omistanut suuren joukon uusia sanoja ja\nmuotoja. Nykyaikana eräillä tahoilla ei enää sallittaisi uusia\nkäytäntöön otettaviksi. Missä loppusointuja on olemassa, tulisi näitä\nkuitenkin säilyttää, ottamalla ne visusti talteen. Varovaisuuden\noikeutetut vaatimukset tunnen ja tunnustan.\n\nHelmikuulla 1916.\n\n      VALTER JUVA._\n\n\n\n\nQUINTUS HORATIUS FLACCUS.\n\n\n\n\n1.\n\nNEITOJEN JA NUORUKAISTEN KUOROLLE.\n\n\nRietasta kansaa vihaan, -- se jääköön pois!\nVait, kuulkaa! Ihka uusia lauluja\nma laulan nyt, Apollon pappi,\nteille, te neidot ja nuorukaiset!\n\nKuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa,\nmut heilläkin on herrana Jupiter,\nmi murskas gigantit ja maailmaa\nkulmia rypistäin järkähyttää.\n\nKai ehkä toinen laajemman köynnösmaan\nvoi istuttaa, -- ken, kerskuen syntyään,\nMars-kenttää astuu virkain vaaliin;\nkellä on kunto ja maine kuulu,\n\nkun kilpaan käy; ken turvata ehkä voi\nklienttein joukkoon --: määräpä kohtalon\non yksi ylhäin, yksi alhain,\nuurnasta kaikkien arpa kirpoo.\n\nYli korskan pääs jos riippuvan ainiaan\nnäät miekan paljaan, ei sua viehtää voi\nsikuulilaiset herkut hienot,\nei sulo soitot ja lintuin laulut\n\nsaa uneen viihtää. Vienoa unta ei\njää vaille maamies halvassa majassaan,\nei rantain varjostoissa, eikä\nMenoissa leyhkissä Tempe-laakson.\n\nKen eloon niukkaan tyytyvi, häntä ei\nsaa hätään hyrskyt hurjat, ei raivosäät,\nkun Arkturus käy loimuin länteen,\nei idän taivaalla Kauriin uhka,\n\nei viinivuoret rakeiden raastamat,\nei puistomaat, jos toivehet pettäiskin\nkun milloin märkyys vaivaa, milloin\ntähtien hehku, tai talven kylmät.\n\n-- Veet kohta ahtaiks saattavat kaloille\nnuo vuoret, mereen louhitut: paasiaan\nnyt veteen latoo taitoniekat\norjien kanssa, kun herrat rikkaat\n\nsai maasta kyllän! Mut yhä kyltymys\njää herran seuraan, kammo se soutamaan\nkäy kolmihankaan, taakse ratsaan\nistuvi selkähän murhe musta.\n\nJos suruun siis ei marmori Frygian,\nei ruskoväikkeet purppuravaattehen\nsuo hoivaa, -- ei Falernon viini\neikäpä Persian nardusöljy:\n\nmiks uljaat pylväät kiusaksi katehen\nma uuteen tyyliin saliini teettäisin?\nMiks vaihtaisin Sabinum-laakson\nrikkauksiin sekä huoliin hurjiin?\n\n\n\n\n2.\n\nLICINIUKSELLE.\n\n\nElinohjees on, sa Licinius, oiva,\nkun et temmeltäin pyri aavain myrskyyn,\netkä, väistääkses sitä, luovi rantaa\n    keskellä luotoin.\n\nKen se kultaiseen tasasuhtaan suostuu,\nloat välttää hän lahotöllin kurjan,\navosilmin myös salit suuret, joita\n    karsaus katsoo.\n\nKovin tuulispää ikilatva honkaa\nalas ahdistaa, ja kun torni kaatuu,\nrymy raskain on; -- ukon-vaajat iskee\n    huippuja vuorten.\n\nSurun aikaan jää sydän tyyni toivoon,\nja jos sää on sees, polopäivää pelkää.\nLumet, talvet tuo tosin Zeus, mut hänpä\n    myöskin ne poistaa.\n\nJos sun vastoin käy, -- ajat vielä vaihtuu!\nEi Apollon jous ole jänteess' aina;\nkitarallaan myös runotarta voi hän\n    soittaen säistää.\n\nElä uljain päin, ota miesnä vastaan\najan ahdingot; -- ja jos tuuli liian\nkävi myötäiseks, ole viisas, reivaa\n    paisuvat purjeet!\n\n\n\n\n3.\n\nGROSPHUKSELLE.\n\n\nTyvent' toivoo mies, jota syliins' sulkee\nmeri Aigeian, kun on yö, ja pilviin\nmeni kätköön kuu, ja kun teille laivan\n    tähdet ei tuiki.\n\nLepo kaipuu on rajupäisten Traakkein,\nlepo Meedein myös -- aseloistossansa;\nmut, sa Grosphus, ei sitä hanki kulta,\n    purppura myös ei;\n\nkorut, aarteet ei, -- vaka liktor itse,\njoka eessäs käy, sydänhuolt' ei häädä;\nsalat tuskat nuo yli kattolaattain\n    liehuen lentää.\n\nVähin tarpein vain elät tyynnä: arvoon\nota pöydälles isäs suolakippo; --\ntoki silloin ei himot, eikä kauhu\n    karkoita untas.\n\nIkä kuluu: miks koet paljon voittaa?\nMitä suuntaat ties eri maailmanääriin?\nEt sä, luopuissas isänmaasta, pääse\n    itseäs pakoon!\n\nIki-kaipuu tuo heti laivaan astuu,\nja se kilpaan käy kera ratsujoukon; --\nsido kaurihisi, rajusäätä viihdä\n    viuhean myrskyn!\n\nKen se tajuuns' sai ilot hetken, jättää\njoka toiveen voi, ja hän vastuksille\nhymyn hienon suo; näet onni koskaan\n    ei ole täysi.\n\nElos katkaistiin, sa Akilles, nuorna!\nPerin loppuun löi ikä Tithonuksen!\nEhkä suonee niin, mitä kielsi sulta\n    tunnit ne mulle.\n\nKas, Sikuulein maass' sadat karjas mylvii,\nnelivaljaissaan hevot hirnuu sulle,\npunavaipassas väri tummin loistaa\n    Afrikan simpsun.\n\nMulle immyt tuo, joka määrät mittaa,\nrunolahjan soi ja kuin Kreikan hengen,\nsarat pienen maan sekä taidon välttää\n    joukkoa inhaa.\n\n\n\n\n4.\n\nPYRRHALLE.\n\n\nKenpäs poika se nyt,\n         nuortea, öljypää,\nmaaten ruusuilla, sun\n         riistävi rinnoilleen\nluolan turvissa, Pyrrha!\nKelle keltaiset kutris nyt\n\nkiinnät puoleksi vain?\n         -- Itkeä saa se mies\nvaiheit' taivahan sään,\n         uskottomuuttas sun!\nHämmästyksin hän katsoo\ntuimaa merta, mi tummenee:\n\nTänään luottaen hän\n         nauttivi loistostas,\nuskoo saaneensa noin\n         suosios ainiaks,\nhempes noin, -- kun ei tiedä\npuuskaa pettävän tuulispään!\n\nHätää, kurjuutta vain\n         päilyvä pintas tuo! --\nÄsken itse mä vein,\n         aallosta päästyäin,\ntempliin vaatteeni märjät\nuhriks aaltojen valtiaan.\n\n\n\n\n5.\n\nTHALIARCHUS NUORUKAISELLE.\n\n\nNäät, kuinka hohtaa valkeavaippainen\nSoracten huippu; taakasta hankien\nkäy painoon metsän puut, ja jäätyin\nvirrat ne äkkiä vangiks joutui.\n\nNyt tuima takkavalkea lietehen\ntee lämpimikses; reipasna maljahas\nsuo vanhan, oivan viinis vuotaa,\noi, Thaliarchus, sa tynnyristä!\n\nMuu kaikki heitä huomahan taivaisten;\nhe murtaa myrskyn vimman, mi vastaksuin\nlöi kuohupäät, -- ja jälleen pystyyn\nsypressi kohoo ja saarni vankka.\n\nÄl' urki turhaan huolia huomisen,\nvaan päivä, jonkas sait, lue voitokses;\nsa lemmen armaat riemut nauti,\nnuorena kiitele karkeloissa,\n\nkun intos uhkuu, kun ukon kärttyisyys\nei vielä vaivaa. Päiväsi parhain jaa:\nMars-kenttää etsi, -- kävelyitä, --\nkuiskeita viehkeitä illan suussa. --\n\nJää neidon kisaan, siinä kun varjoss' yön\nhän varkain piilee, tirskuen kätköstään:\nKäsivarren koruun käy, -- ja tyttö\nriuhtovi vastahan heikoin hyvein!\n\n\n\n\n6.\n\nBANDUSIAN LÄHTEELLE.\n\n\nLähde Bandusian,\n         kristallikirkas sa,\nuhraan viiniä näin,\n         kukkia sulle nyt;\nlupaan huomenna vielä\nnuoren jäärän, min sarvet jo\n\npaisuu pahkasta pään\n         kiimojen otteluun.\nHukkaan hältä ne jää:\n         huomenna purppuroi\nkylmää aaltoas hurme\nkarjan kiihkeän veitikan.\n\nPiiloos Sirius ei\n         sinkoa hehkuaan;\nilloin tarjoamaas\n         raitista vettä juo\naurast' uupunut härkä,\nluokses kiertävä karja jää.\n\nMaineen kerran sa saat,\n         lähde, kun sulle näin\ntänään lauluni soi\n         varjosta tammipuun\nluolas suulla, min paatta\n    soluu hauskasti haastain vuos.\n\n\n\n\n7.\n\nTORQUATUKSELLE.\n\n\nHanki jo haipui pois, ja jo ruoho se kenttiä kirjoo,\n   puut saa hapsia taas;\nmuoto se muuttui maan, taas täyttyi ehtyvät uomat,\n   kuohuen veet ohi käy;\n\nnymfit viehkeäsuut sulotarta ja siskoa kahta\n   johtavi karkelemaan. --\nKuoloon käyt! Sitä haastaa vuosi ja tunti, mi riistää\n   uhkuvan aikasi pois.\n\nKylmiä lientää leyhkivä sää, kesä jälkiä kevään\n   kiitää, -- kuolevi noin,\nkun soi heelmiä runsas syys, ja on äkkiä eessä\n   talvi jo martona taas.\n\nJoutuin vaihtuva kuu toki korvaa tappiot aina;\n   kuoloa meille ne tuo: --\nKäynet pois, mihin Aineias sekä Tullus ja Ancus,\n   -- tuhkaa, varjo sa oot!\n\nTokkopa tietää myös voit, suoko he päivihis enää\n   huomist', taivahiset?\nTaas, mitä riemuus tuhlasit, ei sitä vie kädet ahnaat,\n   -- pois perijältä se jää!\n\nVainaja kun, Torquatus, liet, ja jo tuomios ylhä\n   Minos lausunut on,\nei sua hurskautes, ei syntysi, ei puhetaitos\n   henkihin elvytä taas:\n\nEi ujo Hippolytus, jota pyysi Diana, se päässyt\n   varjoin mailta ja yön,\neikäpä kahleit' Theseuskaan voi katkoa Tuonen,\n   missä Pirithous on.\n\n\n\n\nHEPREALAISIA LAULUJA.\n\n\n\n\nPSALTTARIN 137:s VIRSI.\n\n\nMe virroilla Baabelin itkimme illoin,\nsun templiäs, Siion, muistellen,\nja laskimme vaiti harppumme silloin\nme oksille kyynelpajujen.\n\nKun murhein me istuimme, mielin ankein,\njo vartiat ilkkuivat: \"Laulakaa!\"\n-- He soittaa, riemuita käski vankein:\n\"Nyt Siionin lauluja kuulla saa!\" --\n\nMiten Jahven laulua laulanut oisin\nja soittanut rienaksi vieraan maan?\nJos sun unhottaa, Jerusalem, voisin,\niäks surkastukoon käsi soittaissaan!\n\nSaa tarttua kieleni suuni lakeen,\njos hetkeksi häivyt sä muistostain.\nTuon sulle, Jerusalem, henkeni takeen:\nolet korkein riemuni yksin vain!\n\nSa Jahve, Siionin päivää muista,\nkäy Edomin lapsille kostamaan,\njotk' kirkui: \"Maahan, maahan se suista,\nalas kaupunki raasta juuriltaan!\"\n\nTytär tuomittu, Baabel! Kuormasi karttuu!\nKen kostavi sulle, hän autuas on,\nken rintalapsihis pieniin tarttuu\nja ne paiskaa kylkehen kallion.\n\n\n\n\nSULAMITH.\n\n(_Korkea Veisu II, 8-14, IV, 6, 11, 16 ja 17._)\n\n\nSoi laulu ystävän!\nJo tuolla tulee hän!\nJo rientää yli vuoren,\nkäy kiitäin kukkamailla\n    gasellin lailla\nja lailla kauriin nuoren.\n\nHän hiipii huoneen taa,\nkäy kohti ikkunaa,\nmiss' salaa seison yksin.\nHän kautta sälöin urkkii,\n    hän sisään kurkkii\nja haastaa hengähdyksin:\n\n\"Tule, lemmitty vieno,\ntule iltahan ihanaan!\nOn talvi mennyt, ja kukkii tieno,\nkevät tehnyt on tuloaan.\nSaa viinitarhuri käydä työhön.\nsoi turtturikyyhkyn laulu yöhön,\non kypsinä viikunat,\nkukat viiniköynnöksen tuoksuvat!\n\n\"Tule, lemmitty vieno,\ntule iltahan ihanaan!\nMiks kätköön, kalliokyyhky pieno,\njäät rotkosi suojustaan?\nSa kasvos, lemmitty, mulle näytä\nja äänesi soinnuilla laaksot täytä:\nne soinnut on armahat,\nja kullan kasvot on ihanat!\"\n\nMun ystäväin on mun,\nma olen, armas, sun\nja tahdon karjaa kaita\nsun kanssas likityksin,\n    mut illoin yksin\nkäyn Myrrhavuoren maita.\n\nKun päivä vilppaaks saa,\nja varjot lankeaa,\nsua siellä vuotan silloin.\nKäy lailla kauriin nuoren\n    yli Louhivuoren\nja tule aina illoin!\n\n\n\n\nMAHÂBRAHÂTA.\n\n\n\n\nNALA JA DAMAJANTI.\n\n_Kuningas Nala, ajajaksi pukeutuneena, vie\nkuningas Rituparnan Vidarbhaan._\n\n\nRituparna, uljas urho,\nsai Vidarbhahan hämyssä,\nhehkussa ihalan illan.\nHetipä hovinalaiset\nveivät viestin vierahasta,\ntiedon Bhima ruhtinalle.\nBhima on kuningas kuulu,\npani kutsut kulkemahan,\ntulijata tervehytti.\nNiin Kundinahan ajaikse\nRituparna, uljas urho:\nKaikui rattahan ratina\nkautta kaupungin komean.\nTallissa sälöt sävähti,\nNalan entiset orihit,\nkuullen korvihin juminan;\nhirnahti hevot ilosta,\nniinkuin konsa Nala saapui.\n\nDamajantipa suloinen\nmyös ratinan raisun kuuli,\nkuni ukkosen jylinän,\npilven sankan purkiessa;\nsykähti sydän rajusti,\nkun hän kuunteli kumua:\nYhdellä jymyllä ennen\nNala itse orhit ohji,\nkarahutti kartanohon.\n\nTytär Bhiman tokko eksyi,\ntokko eksyi valtavarsat?\n\nRiikinkukkopa ylinnä\nistui kukkapenkerellä\npää sojossa paahtehessa,\nnorsu seisoi notkotellen\naitauksessa alio;\nkuulivat rattahan rapinan:\nKaulojansa kurkottivat,\npäästivät iloista ääntä,\ntoivoen sulo sadetta,\npilven rankan purkivaksi.\n\nDamajanti toivomielin\nitse tuon sanoiksi virkki:\n\"Riemu rinnan paisuttavi,\nkun jalon jyminän kuulen,\njoka yltävi alingon!\nSe on Nala, maan kuningas!\"\n\n\n\n\nMUHAMMED SHEMSEDDIN HAFIZ.\n\n\n\n\n1.\n\nKAUNEUS.\n\n\nMun kauneus saa yhä hurmoksiin,\nmut ken mua herjaten siitä moitti,\nvain toteen näytti, ett' ylimpään\nhän itse kohota turhaan koitti.\n\nIkuisen kauneus-ongelman\nvain lempi tajuunsa saada voi;\ntääll' itsekkö näkee puutteita vain, --\nelon-kieltäjä houkka, mi suutaan soitti!\n\nKen ei mitään tunne, -- ei tiedä, ei nää,\nvaikk' käy hän suuresta kieltäessään:\nKen tosi suuri ja viisas on,\nhänet sieluin ja ruumiin kauneus voitti.\n\n\n\n\n2.\n\nSANASIIPPA.\n\n\nSadat kolmet lahkot kiistoin,\njärkisyin tuo todet julki! --\nKolkutit sa harhain oveen,\nsalat sulta totuus sulki.\n\nTositulta ei oo loimu\nviisauskynttilän, mi hohti;\ntositult' on lemmen liekki,\nmihin perho syöksyi kohti.\n\nHafiz vain se hunnun riisti,\nnäyttäin aatteen kasvot julki,\nmissä turha sanasiippa\nhiuksin käherretyin kulki!\n\n\n\n\n3.\n\nMIK' ON ONNI?\n\n\nMik' on onni? Äl' luovu sa kauneuden laista,\nälä hääpuvun päärmeistä loisteliaista!\n\nHyvä maailmaa kieltää, mut vaikea heittää\nelon kaunistajaa, sulo lempeä maista.\n\nLuon verhoni umppuna lehdossa riemun:\nPyhä maineeni menköön ja kaapuni kaista! --\n\nKera ruusuin ma kuiskin, lounainen leyhkii,\nsävel soi satakielten myrtistömaista.\n\nSulo huulia suutele, huulet kun hehkuu;\npian syys on, ja enää et naurata naista!\n\nElo huone on: sisään ja ulos vie ukset,\nmut paluutiellesi päivä ei paista.\n\nPyhä Hafiz, sä mistäpä sait nämä aatteet?\nShach Mansurin puistoista mainehikkaista!\n\n\n\n\n4.\n\nHYVÄT-TYÖT.\n\n\nMulle autuus hyväin-töiden?\nNiin, vaikk' eivät uskokaan:\nNäkeväthän halki öiden\nminun jäävän juomalaan.\n\nVanhaa kaapuain -- he sanoo --\nruumiinverhona en kanna:\nleilin kätkö se on mulle,\nuskon muka viiniin vaan.\n\nTurhaan tiedoistas ja töistäs,\nkirjanoppinut, sa kerskaat!\nEntiset ja tulevatkin\nmäärättiin jo ennaltaan.\n\nViini tuoksuu, viini viehtää,\ntaittuos siis täyteen maljaan:\nHengelle se hehkun antaa,\nsydän pääsee suruistaan.\n\nJos me silmät saimme, jotta\nsydänvaarat meistä häätyis,\nniin on hurmaantunut silmä\npukki pantu puutarhaan!\n\nPyri sulon täydennykseen,\nsiitä vain sa ansioidut;\nlaiminlyöt nää hyvät-työsi,\nperuutust' ei suodakaan.\n\nPuhelahjaas, Hafiz, käytät, --\ntuhlaat suotta sarnaajaan:\nJalokivin kaivon täytät,\nhelmes heität mereen vaan!\n\n\n\n\nVINCENZO DA FILICAJA.\n\n\n\n\nITALIA.\n\n\nItalia! impi, joka taivahalta\nsait turman-kauneutes ja viehäkkeitä,\nmist' yhä koitui sulle kyyneleitä\nikituskain, jotka näkyy kulmais alta:\n\nJos et ois kaunis maa, vaan luja valta!\nJos et sais lempehen, vaan pelkoon heitä,\njotk' ihaillen sua himojaan ei peitä\nja kuolontuskiis ei sua jättää malta!\n\nEi tulis Alpeilt' tulva ainainen\naseisten joukkoin, ei Poon rantamalla\nsen verivettä ahmis Gallilainen;\n\nsua miekalla en näkis vierahalla\nkäymässä sotaa vierain voimin vainen\nja voittain, -- voitettuna, ikeen alla!\n\n\n\n\nWOLFGANG VON GOETHE.\n\n\n\n\nMIGNON.\n\n\nTunnetko maan, miss' säihkyy sitroonit,\nläpi lehväin loistaa kulta-oranssit,\nmiss' siintää taivas, leyhkii illansuu,\nei myrtti liiku, huohuu laakerpuu?\nSen tunnet kai?\n              Pois sinne, pois\nmun mieli kanssas, lemmittyni, ois.\n\nTunnetko linnan? Pylväät hohtavat,\nluo salit säihkyyn kirkkaat ikkunat,\nja marmorkuvat katsoo minuhun:\nkuin onkaan, lapsi rukka, käynyt sun?\nSen tunnet kai?\n              Pois sinne, pois\nmun mieli kanssas, turvaajani ois.\n\nTunnetko vuoren? Polku pilviin vie,\nja usvain hämyyn kulkee muulin tie;\nkäy rotkoist' esiin louhikäärmeet öin,\nveet alas suinpäin syöksyy kuohuvöin.\nSen tunnet kai?\n              Pois sinne, pois\nnyt tiemme käy! jo, isä, lähtö ois!\n\n\n\n\nKEIJUINKUNINGAS.\n\n\nKen on myrskyssä yön niin myöhäiseen?\nIsä ratsain kulkevi lapsineen;\nsitä hoitavi huolin lemmekkäin,\nsitä painaa rintaansa, viihdyttäin.\n\nMiks, poikani, kätkössä noin sun on pää? --\nIsä, katsos, etkö haltiaa nää?\nSe on keijuinkuningas, kruunuin, vöin! --\nNäät usvaa vain, jota nousee öin. --\n\n\"Tule, vieno laps, niin pois sun vien!\nMonet leikit leikimme siimeissä tien;\nkukat kauniit kukkii, miss' soluu vuo,\nsomat vaatteet kultaiset äitini suo.\"\n\nOi, taatto, oi, taatto, sa kuulithan nyt\nnuo keijuinkuninkaan viehättelyt! --\nJää rauhaan, pieno, rauhoitu, oi;\nsyyslehvissä tuulen viuhina soi. --\n\n\"Tule, sievä poika, ma vien sun pois!\nMun tyttöni hellät ne hoivanas ois;\nyön karkelot johtaa he veikein suin,\nsua viihtävät lauluin ja liekutteluin.\"\n\nOi, taatto, oi, taatto, sä etkö nyt nää,\nmiten haltian tyttäret häämöttää? --\nSa poikani, poikani, näänhän tuon,\nne on raidan rauskoja vieressä vuon. --\n\n\"Sua lemmin, mua viehätät, armas, sa pien;\nja jos tulla et mieli, sun ryöstäen vien.\"\nOi, taatto, oi, taatto, hän nyt minut sai!\nTeki keijuinkuningas pahaa, ai! --\n\nIsä kauhuin kiidätti ratsuaan,\noli tuskiva laps hänen rinnoillaan.\nHädin vaivoin ehtii kartanohon;\nisän rinnoilla lapsi kuollut on.\n\n\n\n\nTHULEN KUNINGAS.\n\n\nOli kuningas Thulen harmaan\nelon kaiken uskollinen:\nHän kädestä kuolevan armaan\nsai maljan kultaisen.\n\nSen juhlissa toi hän esiin,\nsen kalliiks arvioi;\nhänen silmänsä puhkesi vesiin,\njoka kerta kun siitä joi.\n\nTuli kuolonaika hälle;\nnyt maansa ja kaupungit nuo\nsuo kaikki perijälle,\nmut maljaa ei hän suo.\n\nHän juhla-atrialla\noli uljaine seuroineen\nsukulinnassa, partahalla\nmeren aavan valtaveen.\n\nNous urho juhliva, juoden\nelon hehkun viimeisen,\nja maljaan katseen luoden,\nveen kuohuun heitti sen.\n\nNäki, kuinka täyttyi, haipui\nja vaipui tyrskyyn tuo.\nHänen silmänsä umpeen vaipui,\nei koskaan hän enää juo.\n\n\n\n\nRUUSU METSÄTIELLÄ.\n\n\nNäki poika ruususen,\nruusun metsätiellä.\nOn niin raikas, kaunoinen,\nriensi kiirein luokse sen,\nkatsoi riemumiellä.\nRuusu, ruusu rusosuu,\nruusu metsätiellä.\n\nPuhui poika: taitan sun,\nruusu metsätiellä.\nVastas ruusu: entäs kun\npistän, jotta muistat mun,\ntule vain, en kiellä.\nRuusu, ruusu rusosuu,\nruusu metsätiellä.\n\nPoika huima taittoi vaan\nruusun metsätiellä;\nruusu pisti puolestaan,\nah ja oi ei autakaan:\nei hän käske, kiellä.\nRuusu, ruusu rusosuu,\nruusu metsätiellä.\n\n\n\n\nKYLÄLEHMUKSEN ALLA.\n\nSuom. _Kaarlo Koskimies_ -- _V. Juva_.\n\n\nLäks paimen pulska tanssihin,\nvöin, kirjo-nutuin, seppelin,\nhän kaunis olla mieli.\nOn tungos alla lehmuksen,\njo kaikki tanssii teiskaten.\nHeleiaa, hei!\nNe tanssin tuuli vei,\nja vinkui viulun kieli.\n\nHän rientää, esiin syöksähtäin,\nja sysää neittä kyynärpäin, --\nei loukata hän mieli.\nMut tyttö reima kivahtaa:\nNiin tuhma, hyi, ei olla saa!\nHeleiaa, hei!\nJos tanssiin tuuli vei,\nmyös tiedä piirin pieli!\n\nHän tytön vyöstä sieppas vaan,\nvei oikeaan, vei vasempaan;\nne tanssin pyörre nieli.\nJa posket hohti, poltti pää,\nhe helmatusten hengähtää.\nHeleiaa, hei!\nTaas tanssiin tuuli vei!\nSit' eihän eukot kieli?\n\nEt läheiseks saa käydä niin!\nJo moni neito petettiin,\nja sulho valat nieli.\nHe hiipi suojaan siimeiden,\nmut kaikui alta lehmuksen:\nHeleiaa, hei!\nNe tanssin tuuli vei!\nJa vinkui viulun kieli.\n\n\n\n\nSUMUSARJAT.\n\n(_Faustin unelma._)\n\n\nHimmeä holvi,\nväisty ja raukee!\nTaivas, sa aukee,\neeterin armaan\nsiintää jo suo!\nHuurtehen harmaan\nusvat sa poista, --\nsammuissa tähtein,\naurinko, loista:\naamuhun lähtein,\nlämpöä luo!\nIlmojen keijuin\nhenkevä heimo,\nmaan yli leijuin,\nnurmilla liitää;\nseurahan kaipuu\nkaihoten kiitää!\nVartaloin tunnut\nharsoihin haipuu;\nnousee ja vaipuu\nliehuvat hunnut.\nVerhoon ne sulkee\nlehvikkövuoret,\nrinteillä kulkee\nmietteissä nuoret,\nlempeä kuiskii,\nsykkii ja säikkyy. --\nKöynnökset huiskii!\nRypäleet väikkyy!\nKohta jo paisuin\nsuihkuin ne raisuin\ntynnyrit täyttää:\nvirtoina kuohuin,\nhelmeily viinein\nlailla rubiinein\nsäihkyvän näyttää. --\nUtuiset sarjat,\ntaas alas häilyin,\nlaajoiksi lukee,\njärviä luoden;\nkunnaiden harjat,\nsaarina päilyin,\nesiin jo aukee,\nriemua tuoden.\nAurinko seijas\nhetken jo hohti:\nhenget ne leijas\npielille pilvein;\nleikkivin ilvein\nvaipuen vuoroin\nsaaria kohti.\nRiemuja kuoroin\nkuulemme sieltä:\nKarkelo keijuin\nkäy yhä leijuin,\nkunnes kuin ihmein\nkaikki jo hajoo. --\nToiset ne vajoo\nvarjohon puiden,\ntai utuvihmein\nliehuen liitää,\nveen yli uiden;\ntoiset ne kiitää\nauvossa lemmen\npois yhä valoon,\nTähtölän taloon,\nhehkuja hemmen\nsuutelemaan.\n\n\n\n\nMATKAMIEHEN YÖLAULUJA.\n\n\n1.\n\nHengetär sä taivainen,\njoka tuskat, vaivat liennät\nsekä kurjan povehen\nsulo hoivaa suomaan riennät,\noi, mua raastoi kiihko karmas!\nMiksi tuskat, riemut nuo?\nLepo armas,\nsaavu, rauhaa rintaan tuo!\n\n\n2.\n\nRauhaa huippuin ylhäin\nsä nää!\nPuut vuorten jylhäin\nhämyyn jää;\nvait uinuu maat,\nei linnut oksilla lennä.\nAavoille ennä,\nrauhan jo saat!\n\n\n\n\nPROMETHEUS.\n\n\nSa taivaas verhoo, Zeus,\nutu-usvihin\nja voimaasi lapsekkaana,\nkuin poika ohdakistoon,\nkoe tammihin ja kallioihin!\nKas, yhä vaan mun maani\non vankkumatta\nja majani, jot' et sä kattanut,\nja lieteni,\nmin loimotus\nsun kateeks käy.\n\nEn auringon alla tunne\nkurjempaa, kuin te, jumalat!\nElannon surkean\nsuo uhrisauhut\nja rukoukset\njumaluudellenne,\nja nälkä teidän ois,\njos lapset ja kerjurit\nei houkkina toivois vielä.\n\nKun lasna maailmaa\nma katsoin ymmällä pää,\nniin eksynyt silmäni kääntyi\npäin päivää, kuin ois ylhäällä siellä\nmuka korva, mi itkuni kuulee,\nois sydän, kuin mun,\nmi ahdistettua säälii.\n\nKen mua auttoi\ntitaanein väkivaltaa vastaan?\nKen mun pelasti\nkourista kuolon ja orjuuden?\nSä itse sait tän kaiken aikaan,\npyhä, hehkuva sydän,\nja nuorna, hartain innoin\nsä pilvein Uinujaa\nhänen pettämänään kiitit!\n\nSua kunnioittaisin? Miksi?\nSa huojensitko koskaan\nvaivoja sortuneen?\nSä lievensitkö koskaan\ntuskia itkeneen?\nMinust' eikö karkaissut miestä\nkaikkivaltias aika\nja kohtalo ikuinen, --\nmun herrani, Zeus, ja sun!\n\nLuulit ehkä\nmun korpeen pakenevan,\nvihaavan elämää,\nkun eivät kaikki\nnuoruusunelmat täyttyneet!\n\nTäss' istun, kuvani mukaan\nma ihmiset muovaan:\nsuvun valtavan synty,\nprometheolaisen,\nmi on kärsivä, itkevä,\non nauttiva, riemuitseva\nja halveksiva sua,\nkuin minä!\n\n\n\n\nFRIEDRICH VON SCHILLER.\n\n\n\n\nKELLO-LAULU.\n\n      _Vivos voco. Mortuos\n      plango. Fulgura frango._\n\n\nSyvään muurattu on maahan\nkellonkaava torvineen.\nValutyöhön joutukaahan!\nJoka mies nyt paikalleen!\n    Toimeen hikipäin\n    kaikki käsikkäin:\nTulos palkitsevi vaivas,\nsiunauksen suokoon taivas!\n\nKun alamme nyt oivaa työtä,\non sanat vakaat paikallaan;\nkun kelpo lause työss' on myötä,\nniin toimet sujuu sukkelaan.\nMyös harkitkaamme arvioiden,\nmit' aikaan heikot voimat saa;\nmies veltto, työtään hutiloiden,\nei tiedä, mitä valmistaa.\nJuur ihmisälyltäs sa vaadit,\nett' ensin kuvaat mielessäs\nja selvät suunnitelmat laadit,\nkun toimiin työn käyt käsilläs.\n\nPuita pesään, kuusipuuta,\nkuivaa, jota liekki syö!\nKohentakaa uunin suuta, --\nhei, jo lieska hormiin lyö!\n    Vaski sulaa on!\n    Tinaa joukkohon!\nNiinpä saadaan pronssi oiva,\nsyntyy meille kello soiva.\n\nKun kyky, luottain tulen voimaan,\nmaan alla kellon valmistaa,\nniin kirkon tornista se soimaan\nkäy tekijäinsä kunniaa.\nSen ääni kautta aikain kauan\nsoi kaikuin korviin ihmisten,\nse murheet lientää luona hau'an\nja yhtyy kuoroon hartaiden.\nSe katsoo ihmislapseen lietoon;\nja vaiheet päiväin kerkeäin\ntuo juhlallisna kansan tietoon\nsen malmi, mieltä ylentäin.\n\nKuplat kuohuu taikinassa,\naine suli kauttaaltaan!\nLipeää nyt saakoon massa,\nniin se juoksee solkenaan.\n    Puhdas, vaahdoton\n    seos olkohon:\nSaadaan puhdas sointu malmiin,\nheleys ääneen kellon valmiin.\n\nKas, riemuisasti pikku lasta\nsen juhlasoitto tervehtii,\nkun elontietään alkain vasta,\nhän kehdossansa uneksii;\nniin synkeät kuin kirkkaat päivät\nne vielä aikain kohtuun jäivät;\nnyt äidinrinnan hellä lempi\non lapsen armas aamuhempi. --\nMut vuodet vierii nopeaan!\nPois poika viskaa tyttöin vauvan\nja syöksyy eloon huimimpaan,\nhän kiertää maailmaa kanssa sauvan,\non outo kotiin tullessaan.\nNyt armain ilmein, viehäkkeessään,\nkuin taivaan-kuvan ihanan.\nja rusoposkin kainoin, eessään\nhän näkee immen seisovan.\nHän punehtuu, kun neidon kohtaa,\nja hymy hänet hehkuun luo;\nkauniimmat ruusut, jotka hohtaa,\nhän lemmitylleen rintaan tuo.\nOi, sulo toiveet, kaihot vienot\nens lemmen kulta-aikojen!\nNe aukee silmiin, taivaan-tienot,\njää sydän hurmaan autuuden;\noi, kestäis aina tämä taika,\ntää armas nuoruuslemmen aika!\n\nTorvet hohkaa putkijohteen!\nPistän puikon metalliin;\njos se nyt saa lasihohteen,\nvalutyö voi alkaa niin.\n    Pojat, sukkelaan\n    kokein tutkimaan,\nmiten hauras norjaan juontui,\nkuinka seoksemme luontui?\n\nNäet missä vahva hentoon ryhtyy,\nmiss' ankaruus ja lempeys yhtyy,\nSaat hyvän soinnun syntymään.\nNiin tutki, kun teet liittovalas,\ntaipuuko mieleen mielialas!\nKatumus syöpyy pettyvään.\nMyrtti kaino kiehkuroiden\nväikkyy päässä morsion,\nkirkonkellot kutsuu soiden\nvihkijuhlan loistohon.\nOi, tän juhlan riemuun kätkee\nnuoruusajan toukokuu!\nSeppel kuihtuu, huntu ratkee,\narmaat unet unhottuu.\nPois kiihko jo jää,\nmut lempi on luottava;\nkukan painuvi pää,\nse on heelmää tuottava.\nKäy toimihin mies,\nelon taistohon töytää,\nhän työalan löytää;\nhän rehkii ja raataa,\nalas estehet kaataa,\nhän puuhaa ja puhkuu,\nhän onnea uhkuu.\nPian tulvivi anteja, kertyen hiljaa,\nja aitat ne täyttyvät runsasta viljaa.\nMut perhettä karttuu, ja kartano varttuu.\nKodin ohjat on vaimon,\non emännän aimon,\nja lasten äidin;\nhän on holhooja perheen\nja estäjä erheen.\nHän tyttöjä neuvoo\nja poikia ohjaa;\nhän liikkuu ja häärää\nja askaret määrää,\ntuo voittoakin\nkäsin järjestävin.\nHän paisuvin aartein jo kaappinsa täyttää,\nhän rukkia hyrrää ja sukkulaa käyttää,\nja kiiltävän kirstunsa taltehen saa\nviti-villaa ja puhtainta palttinaa,\nluo kaikkehen lämmön ja väikkeen ja valon\nja on valvoja talon.\n\nIsä kartanoportailtaan\nilomielin maitansa katsoo,\narvaa uljasta onneaan,\nkuulee kilkkuvat karjankellot,\nnäkee niityt ja notkuvat pellot,\naitat täydet ja ahdetut luuhat,\nnäkee riihellä puintipuuhat.\nKerskuin hän naurahtaa:\nvahva kuin vankka maa\nja iskuilta kohtalon\nturvattu talo on!\nMut onni, mi hymyy viittoili,\nei solmijaks ole liittoin,\nja äkkiä turma saa.\n\nValantaan nyt käydä saamme,\nmurtopinnan tiiviiks nään.\nHurskain mielin huokaiskaamme\nnyt, kun sulut päästetään.\n    Tulppa auki lyö!\n    Herran huomaan työ!\nSyöksyy kantakaareen kaavan\nkuuma virta lailla laavan.\n\nOn tuli onneks ihmisen,\nkun vaalit sitä valliten,\nja mitä luo se muovaillen,\nsaa aikaan taivaanvoima sen;\nmut voima tuo on hirmuinen,\nkun kahlehensa katkaisten\njo omaa tietään kulkemaan\nkäy luonnontytär irrallaan.\nVoi sua, jos se hurjin paloin,\nkasvain, vyöryin valtoinaan,\nkautta kaupunkein ja taloin\nraivoo, riehuu vimmoissaan!\nIhmisneron luoma jaloin\nsortuu roihuun kamalaan!\nPilvi musta\nmaahan sataa\nvirvoitusta;\nleimaus silloin jyrähtäin\niskee päin.\nKuulkaa häivytystä, hoi!\nKellot soi!\nIllan suu\nruskottuu;\nniin ei hohda päivän koi!\nTupruu sauhu!\nValtaa kauhu\nkaupungin. --\nTuli puhkee paloon roimaan,\nyli kattoin karkeloimaan\nliekit lentää, päästen voimaan.\nRoviona roihu riehuu,\nräystäät ryskää, kuumuus kiehuu,\npylväät suistuu, palkit murtuu,\nLapset parkuu, äidit turtuu,\nkoirat vinkuu,\nhuudot rinkuu.\nKesken kauhuin käydään työhön,\npäivän kirkkaus hohtaa yöhön;\nkautta ketjuin, käsin vankoin\njonot sankoin\nkiirein kulkee; vuolahasti\nvesi suihkuu kattoon asti.\nSaapuu myrsky, raivoisasti\nyhtyin liekkein pauhinaan.\nHei, ne sinkuu liehuissaan\nvarastoiden kuiviin orsiin,\ntarttuu pehkuihin ja korsiin,\nkuivat sälyt kaikki löytää,\nja nyt telmii, kuin ne maan\nraastaa tahtois juuriltaan;\nkohti taivaankantta töytää\nhurjapäät!\nTurhaks näät\ntaistos luonnonvoimaa vastaan,\nväistää voit sa ainoastaan,\nalistut, kun hukkuu työs.\n\nTyhjiks jäi\npaikat palon;\nmyrskyyn lentää tuhka talon.\nKaaret törröttää ja mustat\ntorvi-tynkät;\nkatsoo taivaan pilvet synkät\nhuoneisiin.\n\nSortui lies!\nRaunioihin\nkylmiin noihin\nvielä kerran katsoo mies. --\nNiin tyynnä tarttuu matkasauvaan.\nVaikk' kohtas isku kohtalon,\njäi vielä sulo lohtu toki:\nkun rakkaitaan hän koota koki,\nkas, tallellahan kaikki on!\n\nAlas virtas! -- vaski riittää, --\nkaava tuli täytehen!\nTokko tekijöitään kiittää\ntyö, kun tuomme esiin sen?\n    Ehkei luontunut?\n    Jos lie haljennut?\nOi, kenties, kun toivo hymyy,\nedessä jo turma lymyy.\n\nMaan poveen, kätköön pyhän mullan,\nuskomme työmme tuottehen;\nniin maamies kylvää siemenen\nja luottaa nousuun viljakullan,\nkun aika tulee täytehen.\nMyös kallihimmat siemenetki\npeitämme murhein poveen maan\nja toivomme, ett' tulee hetki,\nkun käy ne eloon ihanaan.\n\nTornista kirkon\nverkkaan vain\nsoi kuolinkellot,\nkumahtain.\nSurusoitto seuraa haudan pieleen,\nmatkalaista saattain viime tielleen.\n\nOi, jo puolisosi rakkaan,\noi, jo uhrautuvan äidin\ntumma Tuonen ruhtinas\ntempas, mies, sun rinnoiltas,\nluota lasten hentoisten,\njoita kantoi hellien,\njoita hellään vaali innoin,\nimettäin ne äidinrinnoin. Oi,\nnyt perheen siteet sulta\nlaukes, iäks katketen;\nkodin onni, äiti kulta\nmuutti maille varjojen;\npoiss' on kodin hellä käsi,\nsilmä, joka valvoi öin;\norpoja ja itseäsi\nvieras hoitaa lemmetöin.\n\nKunnes kello jäähtyy siinä,\nraskas työ nyt seiskohon.\nPojat, joit'ei mikään kiinnä,\nvapaat niinkuin linnut on.\n    Tähtein tuikintaan\n    ollaan jouten vaan,\nkunnes iltakuoro haipuu;\nmestari vain huoliin vaipuu.\n\nMetsätöiltään miesi palaa\nreippain mielin illan suussa,\nkodin lämpimille halaa.\nLampaat määkyin kotiin kulkee,\nammuu karja\nkiiltokarva, käyräsarvi;\nkellot kilkkaa,\nkun ne tulee perävilkkaa.\nLyhdekuormaa\nruuna kiskoo;\nkiertäin vyhteen,\npoika viskoo\nyli lyhteen\nkukkasvyön.\nTanssihin käy nuori kansa\njälkeen työn.\nTiet ja torit tyhjenevät;\nhauskan lieden luokse kertyy\nperhekunnat; kirskuin kiinni\nportit kaupungin jo pannaan.\nHämy synkkä\nmaahan lankee;\nvaan ei pelkoon meitä saata\nvarjot yön;\nrauhanmies voi tyynnä maata: --\nlaki valvoo, poistain pahantyön.\n\nKallis oikeus, kaikkein suoja,\ntaivaantytär, onnen tuoja,\nkevein pakoin sidot vapaan;\nperustan loit kaupungeille,\njohdit yhteistoimen teille\nmetsäläiset ihmistapaan,\nyhteen liitit höllät ohjat,\nannoit siveystajun pohjat,\nkallihimman tunteen toit,\nlemmen isänmaahan loit!\n\nSadat käsivarret käkee\nyhteistyöhön rattoisaan;\nliikkeist' innokkaista näkee\nvoiman, tahdon tarmokkaan.\nMestari ja sälli kanssa\ntietää vapaan työnsä lait;\nkukin mies on paikallansa,\nherjaaja se olkoon vait.\nTyössä sun on kunnias!\nVaivannähnyt palkan kantaa:\nArvon saakoon ruhtinas,\nmeille arvon työmme antaa.\n\nRakas rauha,\nsulo sopu,\njäämään jääkää\nkaupunkiimme hiljaiseen!\nÄlköön koskaan päivä nousko,\njolloin sodan julmat joukot\ntyyntä laaksoamme raastaa,\njolloin taivas,\njota vieno rusko\nilloin seijastaa,\nkaupunkein ja kyläin hurjaa\npalon lieskaa heijastaa!\n\nMuotin nyt me murtaa voimme,\nrikki sen jo lyödä saa;\nkohtasilmin ihannoimme\nkuvaa sopusuhtaisaa.\n    Käykää vasaraan,\n    kuori pois nyt vaan!\nOlet kellon ilmiin saava\nvain jos pirstaks menee kaava.\n\nVain mestari se viisain toimin\nvoi kaavan murtaa aikanaan;\nmut voi, jos vaski omin voimin\nkäy hehkuvuona virtaamaan!\nSe sokein vimmoin, räjähdyttäin,\nlyö säpäleiksi kehystät,\nkuin hornan-liekein kaikki syttäin,\nsen tuholaineet vierivät.\nKun voimat raat saa riehakoida\nei muodostelmaa luoda voida;\nkun kansat raivoo valloillaan,\nei onni pääse taimimaan.\n\nVoi maata, missä paloaineen\nnäät kyliin kurjiin kertyneen,\nja rahvas, ryöstäin linnat maineen,\nkäy itse käsin oikeuteen!\nKapina tarttuu kellon kieleen,\nsen kupu ulvoin ämyää!\nvihitty rauhaa soimaan mieleen\nnyt väkivaltaan yllyttää.\n\nVapaus, veljeys! huuto raikuu;\njo rauhanmies käy miekkahan,\nja torit täyttyy, kadut kaikuu,\nnäät murhajoukkoin riehuvan.\nHyeenain lailla, kilvan kiistäin,\nsiin' irnuu vaimot ilkkusuin,\nkuin pedon hampain irti riistäin\nsydämet äsken surmattuin.\nEi mikään ole pyhää, taukoo\njo tunteet, joita kainous toi,\nja hurjuus kaikki sulut laukoo,\nja ilkivalta mellakoi.\nHerännyt leijona on kiivas,\non julma hammas tiikerin,\nmut ihminen, min raivous riivas,\non hirmuisista hirmuisin.\nNiin on! -- ei taivaansoihtu valon\noo käsiin umpisokeiden!\nHe sit' ei nää, he syttää palon,\nmaat, kaupungit vain tuhoten.\n\nRiemuun vaihtui huolten taakka!\nKas! kuin kirkas täysikuu\nkello ehjä kehään saakka\nkotelostaan paljastuu.\n    Kuvun laitoineen\n    vienoon väikkeeseen\nilta luo ja kilpileiman,\nnimen taideniekan reiman.\n\nHei, joukkohon!\nTyömiehet, kapsuttakaa jalkaa!\nnyt kellon vihkiäiset alkaa.\n*Concordia* sen nimi on.\nNiin sopuun, yksimielisyyteen vahvaan\nSe liittäköön ja kootkoon rakkaan rahvaan.\nJa tehtävään se käyköön, oi,\njohonka mestari sen loi:\nPian maisen elon yläpuolla\nse heiluu siinnoss' ilmojen,\njyrinän naapurina tuolla\non välimailla tähtien.\nSoi kehottain sen ääni silloin,\nkuin vilkkuin haastaa tähdet nuo,\njotk' kiittää Luojaa aamuin, illoin\nja vuoden vaihteet tietoon tuo.\nIäiset vakavuudet selkoon\nse saattakohon soitollaan,\nja joka hetki, heiluissaan,\nsen kieli aikaa kosketelkoon.\nSe elon vaiheet tuokoon julki\nvaikk' itse on se tunnoton,\nja heille, jotka kuoloon kulki,\nse viime rauhaa soikohon.\nJa kuten kaiku kohta-ikään\nsoi loppuun, kun se korvaan saa,\nse kumutkoon: ei kestä mikään,\nmaan päällä kaikki katoaa!\n\nKöysin vahvoin nostakaahan\nylös kello kuopastaan!\nPääsköön sointuin ikimaahan,\ntaivaan sineen kohoomaan.\n    Kaikki kiskokaa!\n    Hei, se heilahtaa!\nRiemua se tuokoon lauhaa,\nensi ääni soikoon *rauhaa*.\n\n\n\n\nKAIHO.\n\n\nLaakso tää on ahdas, pieni,\nusvat kolkot painostaa.\nPois jos johtaa voisin tieni,\nminne mieli kaihoaa!\nKunnaat kukkii lounaan mailla,\nikikevään siellä nään:\nSaisin liitää linnun lailla\nyli vuorten etelään!\n\nSulosoinnut, täyttäin tienot,\ntaivaanrauhaa rintaan luo;\nyli kenttäin leyhkät lienot\ntuoksuin balsamia tuo.\nKultaheelmäin loistoon kiehtää\ntummat viidat lehviään;\nmieltä kirjokukat viehtää,\njoit' ei talvi riistäkään.\n\nMitkä ihmeet silmää kohtaa\nsäihkeess' ikiauringon!\nMiten vuoret väikkyin hohtaa,\nmiten lauha ilma on! --\nOi, mua estää virran hyrskyt,\njotka pauhaa kuohupäin;\nvälillämme kohoo tyrskyt,\nsydänparkaa säikyttäin.\n\nVenho vaappuu, tullen tuolta,\nsoutajaa en nähdä voi.\nPurteen hyppää ilman huolta!\nHenget sitä haltioi.\nUsko, tohdi, -- sillä, tiedä,\nonni ei tuo takeitaan;\nsinut ihme vain voi viedä\nihanuuteen ihmemaan.\n\n\n\n\nALPPIMETSÄSTÄJÄ.\n\n\nSääli toki kauris rukkaa!\nKauris on niin suloinen,\nsyö ja nyhtää nurmen nukkaa,\npuron luona leikkien.\n\"Äiti, äiti, miehen teille\najoon tahdon tuntureille!\"\n\nVoisit ennen karjaa kaita,\nhauska torveen toitottaa!\nKellot kilkkuu pitkin maita,\nmetsä huohuu, humajaa.\n\"Äiti, äiti, miehen teille\npilviin tahdon tuntureille!\"\n\nMiks et kukistas sa huoli?\nVienosti ne hymyää.\nVuorten viluun kukat kuoli,\nkolkot huiput peittää jää!\n\"Kirjokukat, tiedänhän ne,\näiti, äiti, en jää tänne!\"\n\nLäksi poika ajoon riistan,\npois hän syöksyy veikaten,\nhurmoksissa hurjan kiistan\nhäälyy yli kuilujen.\nKilpaan käyden tuulen kanssa,\nkauris karkaa makuultansa.\n\nKaljun rinteen kallioita\nkapuaa se kepeään,\npelkäämättä onkaloita\nsiukuu yli iljenjään.\nMutta hurjapää ei huoli,\nseuraa kädess' surmanuoli.\n\nNyt se vuoren huippuun häätyy,\nviime kielekkeelle jää;\nkuilun partaalle se päätyy,\npakoon pääsyä ei nää.\nEessä surma, syvyys huima,\ntakaa tulee urho tuima.\n\nTuskan silmin vaiti rukka\nkovaa miestä rukoilee;\nturhaan, jo sen perii hukka,\nhän jo tähtää, -- Hipaisee? --\nVaipuu jousi! -- Rotkelmastaan\nVuoren-Ukko tulee vastaan.\n\nHätääntyneen Halliparta\nsurman suusta pelastaa.\n\"Turmantuoja, teilläs karta\nLumilinnaa rauhaisaa!\nIhmisten on maassa majat;\nmitä meidän karjaa ajat?\"\n\n\n\n\nROBERT BURNS.\n\n\n\n\nHYVÄSTI, YLÄMAA.\n\n\nYlämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään,\nYlämaahan ma kaihoon metsästämään:\najot hirven ma muistan ja kaurihin vaan,\nYlämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan.\nJää hyvästi, Pohja ja vuoristovyö,\nkoti kunnon, miss' asuu tarmo ja työ!\nJos missä on tieni ja matkani pää,\nYlämaa ja sen kukkulat mieleeni jää.\n\nTe hyvästi, tunturit, jäätikkömaat,\nja hyvästi, laaksot ja vihreät haat!\nTe hyvästi, metsät ja aarniopuut,\nja te vaahtiset virrat ja vuonojen suut!\nYlämaahan ma kaihoon, ma aina sen nään,\nYlämaahan ma kaihoon metsästämään:\najot hirven ma muistan ja kaurihin vaan,\nYlämaahan ma kaihoon, jos minne mä saan.\n\n\n\n\nHYVÄSTI, MAINE SKOTLANNIN!\n\n\nHyvästi, maine Skottlannin\nja vanha voimas tunto!\nHyvästi skottein nimikin\nja miehen mieli ja kunto!\nMiss' soluu Tweed ja mereen saa,\nmiss' Sark käy Solwayta kohti,\nnyt Englannill' on rajamaa, --\nrutiruojat ne maatamme johti!\n\nMitä taistot kaikki ei tehneet kai,\nei väkivalta ja kettuus,\nnyt lahjusrahat aikaan sai\nja harvain kurjien pettuus.\nJäi Englannin miekka pilkaks vaan,\nja uljuus meissä hohti;\nmut vieras kulta lannisti maan, --\nrutiruojat ne maatamme johti!\n\nOi, miks sain nähdä päivät nää,\nkun maan he möi ja osti!\nJos kuollut ma oisin, harmaapää,\nkun Bruce ja Wallace kosti!\nMut uhkapäin mä huudan näin,\n-- ja ken sit' eittää tohti --:\nmaan petos löi ja kultaan möi, --\nrutiruojat ne maatamme johti!\n\n\n\n\nJOS MIKÄ LIE!\n\n\nKen rehti-miesnä köyhyyttään\non häpeissään ja mitä lie,\nse raukka, jääköön nöyrtymään!\nEi, pystyyn pää, jos mikä lie!\nJos mikä lie ja mikä lie,\nlie halpa työs, tai mitä lie!\nVain kullan leima sääty on,\nmies kultaa on, jos mikä lie.\n\nViis siitä, syökö kontistaan,\non sarkainen, vai mikä lie!\nOn houkka houkka loistossaan,\nmut mies on mies, jos miten lie!\nJos mikä lie ja mikä lie,\njos kiilloton ja mikä lie,\nniin suora mies, vaikk' köyhäkin,\non kuningas, jos mikä lie.\n\nKas pöyhkää, röyhkää nulikkaa,\n-- ties, loordiko, vai mikä lie! --\njos sadatkin tuo pelkoon saa,\nhän nahjus on, jos mikä lie.\nJos mikä lie ja mikä lie,\njos helyt, tähdet mitä lie,\nmies itsenäinen näkee nuo\nja naurahtaa, jos mikä lie.\n\nKuningas viittaa: valmis on\nparooni, kreivi, -- mikä lie! --\nmut kunnonmiehen tekohon\nei pysty hän, jos mikä lie.\nJos mikä lie ja mikä lie,\nJos nimein sointu mikä lie,\nniin kykys, tarmos tunto tyyn'\non ylempää, jos mikä lie.\n\nNiin käyvän, oi, sa ihannoi,\n-- ja käykin niin, jos mikä lie, --\nett' tunnontyös ja kuntos myös\nvie valtaan sun, jos mikä lie.\nJos mikä lie ja mikä lie,\nviel' aika saa, jos mikä lie,\nkun mies ja mies ne kautta maan\non veljiä, jos mikä lie!\n\n\n\n\nEI KETÄÄN.\n\n\nOn mulla vaimo, lies,\nen jakoon päästä ketään;\nmua ei hae lautamies,\nenk' käräjiin vie ketään.\n\nLie penni joutaviin,\nmut siit' en kiitä ketään;\njos takuuseen en kelpaa, niin\nen lainoin kiusaa ketään.\n\nMa herrasmies en lie,\nmut pokkuroi en ketään;\non miekka, lempo vie! --\nen liki laske ketään.\n\nVain vapaa, iloinen,\nen koskaan sure ketään!\nJos ei mua kysy ken,\nmä myös en kysy ketään.\n\n\n\n\nMUN KULTANI ON RUUSUNEN.\n\n\nMun kultani on ruusunen,\non rusoruusu haan,\nMun kultani kuin sävel on,\nmi uhkuu sointujaan.\n\nNiin kaunis kuin sa, tyttö, oot,\nniin syvän lemmen luot;\nsua lemmin, kulta, kunnes pois\nne virtaa meren vuot.\n\nNiin, kunnes meri virtaa pois,\nja sulaa vuorten jää:\nSua lemmin vielä, armahin,\nkun suljen silmät nää.\n\nHyvästi, ikilemmittyin!\nHyvästi hetkeks vaan!\nTaas luokses tulen lemmittyin,\nvaikk' äärest' ääreen maan.\n\n\n\n\nBALLOCHMYLEN MAAT.\n\n\nKäy Catrine-metsä kellervään,\nsyys-hohdon nurmet, kentät saa;\nei laula leivo niityillään,\njo luonto hiljaa uinahtaa.\nSyys-teiltä Meerin laulu raikas\nse helkkyi, täyttäin lehdot, haat,\nja kaukometsä vastaan kaikas:\n\"Hyvästi, Ballochmylen maat!\"\n\nTaas kukat takaa talven jään\nne kentät, laaksot kirjavoi;\nkäy linnut esiin kätköistään,\nja ilmaan riemulaulut soi.\nMut pois jää multa laulupuistot\nja sulo siimeet kukikkaat;\nhyvästi, Ayr, ja armaat muistot,\nhyvästi, Ballochmylen maat!\n\n\n\n\nMEERILLE TAIVAASSA.\n\n\nSa viime tähti, kalvas koi,\nmi hymyin vilkut aamuin ain,\nnyt sätees taas sen päivän toi,\nmi Meerin riisti rinnoiltain.\nOi, Meeri, henki häipynyt,\nmiss' asut tuolla väikkeessäs?\nMun, vaisun, voitko nähdä nyt,\nnää murheet kuulla ystäväs?\n\nKuink' unhottaisin päivän tuon\nja Ayrin armaat siimehet,\nkun liiton teimme luona vuon:\noi, eronhetket kaihoiset!\nEi ikiaikain kulkuhun\nnuo riemuin muistot häivy pois,\nsun kuvas, viime suukkos sun! --\nKen viimeiseks sen luullut ois?\n\nAyr solui, hiekkaan loiskahtain,\nsen kätki viidat metsämaan,\nja koivut, kukat pihlajain\nloi sulo seutuun tuoksujaan.\nLiversi linnut, lempi soi,\njäi kielot riemuin vuoteekses; --\noi, liian joutuin lännen koi\ntoi hetket illan mielehes!\n\nNuo maisemat ma aina nään,\nvisusti vaalin muiston tuon!\nOi, mieleen yhä syvempään\nse uurtuu vain, kuin uoma vuon!\nSä Meeri, henki häipynyt,\nmiss' asut tuolla väikkeessäs?\nMun, vaisun, voitko nähdä nyt,\nnää murheet kuulla ystäväs?\n\n\n\n\nVILJANLEIKKUUSSA.\n\n\nRoobin leikkas ruista,\nma rinnan nyhdin, riivin.\nHui! pienen sirpin sain,\nmut jäljess' yhä hiivin.\n\nMä lähdin kauppalaan,\nvein kankurille työtä:\nIsänsä töllillä\nOn Roobin, -- lähti myötä!\n\nEi ollut milläänkään, --\nvoi, mitä luulla mahtoi?\nJo keksi kepposet,\nkun talontytärt' tahtoi!\n\nNiin vannoi: \"Pöydässäin\nsua talvest' alkain ruokin!\"\nHui! tyhjän isäntä\nja huippakenkä tuokin!\n\nRoobin leikkas ruista,\nma rinnan nyhdin, riivin.\nHui! pienen sirpin sain,\nmut jäljess' yhä hiivin.\n\n\n\n\nTULLUT LÄPI VILJAN.\n\n\nViljast' tullut, pikku rukka,\nläpi viljamaan;\non kosteana helma, sukka,\nviljast' tullessaan.\n\nJenni, hän on ruiskukka,\nkastuu ainiaan:\non kosteana helma, sukka,\nviljast' tullessaan.\n\nJos sun, kukka, kohtas Jukka,\nviljaan hiipien!\nSoi ehkä Jukka suuta, kukka, --\nliekö nähnyt ken?\n\nJos sun kukka, kohtas Jukka\ntullen läpi haan!\nSoi ehkä Jukka suuta, kukka, --\nkäynkö kertomaan?\n\nJenni, hän on ruiskukka,\nkastuu ainiaan:\non kosteana helma, sukka,\nviljast' tullessaan.\n\n\n\n\nMYLLÄRIN MISKA.\n\n\nHui, hai, Myllärin Miska,\njauhomekko-mies!\nPussiin markkoja pyytää,\npenneiks jäävän ties.\nNiin oli jauhossa mies,\njauhossa lakki ja niska,\njauhoinen oli suu,\njolla suuteli Miska.\n\nHei, sitä Myllärin Miskaa,\nsäkkein jauhajaa!\nSiinä se virkamies on,\nkokoo tavaraa;\nlaariin jauhoja saa,\nmarkkoja arkkuun viskaa.\nSattuis, vaikka liivini sais\nMyllärin Jauho-Miska.\n\n\n\n\nJO TAATTO KIELSI, ÄITI KIELSI.\n\n\nJo taatto kielsi, äiti kielsi,\nei kieltoa kuullut hän;\nei tyttö kuullut, ei liemen luullut\nniin karvaaks kääntyvän.\nJa poika-huippari Jumping John,\nhän petti kaunoisen. --\nOi, poika-huippari Jumping-John,\nkun petti kaunoisen!\n\nKili, lehmä ja allas, nurmenkallas\nja rahojakin yli sa'an:\nlisäks impi kaino ja torpan aino,\nsulo, viehkeä katseeltaan!\nMut poika-huippari Jumping John,\nhän petti kaunoisen. --\nOi, poika-huippari Jumping John,\nkun petti kaunoisen!\n\n\n\n\nVEKKULI-VILLE.\n\n\nSa hurja Vekkuli-Ville! --\nHän markkinoille saa;\nhän aikoo viulunsa myydä\nja ostaa rihkamaa.\nMut kun tuli luopua siitä,\nsuli silmät kyyneliin.\nSa hurja Vekkuli-Ville,\nno, terve näkemiin!\n\nHei, Ville, myy sie viulus,\nei sillä sielua lie!\nHei, Ville, myy sie viulus,\nja osta viinaa sie! --\n\"Jos myin oman rakkaan viulun,\nmua hurjaks he luulla vois:\nNiin monta riemun päivää\nme yhdessä soitimme pois.\"\n\nMut kun tulin Puolitiehen,\nkävin kievariss' äkkipäin,\nja hurjan Vekkuli-Villen\njalat ristissä pöydällä näin:\nhän kumppaniseurass' istui,\nsuli kaikki hurmoksiin.\nSa hurja Vekkuli-Ville,\nno, terve näkemiin!\n\n\n\n\nTHOMAS MOORE.\n\n\n\n\nNUORI LAULAJA.\n\n\nLäks nuori laulaja taistohon,\nsoma kuolla, kun nuolet tuiskii!\nIsän miekka ankara vyöllä on,\nja olalla harppu huiskii. --\n\"Vaikk' kaikki sun pettäis, laulun maa\",\nhuus uhmaten urho oiva,\n\"tää miekka sun oikeuttas puolustaa,\ntää harppu on riemukses soiva!\"\n\nJa laulaja kaatui, -- mut lannistaa\nei ylvästä henkeä voida.\nHän harppunsa särki, -- ei enää saa\nsen haastavat kielet soida:\n\"Sua koskaan vieras ei sorrakaan,\nsa lemmen ja miehuuden kaiku!\nOli laulusi vapaita varten vaan,\nja ne orjain kesken ei raiku!\"\n\n\n\n\nILTAKUORO.\n\n\nIltakuoron sävel liitää,\nsoiden hiljaa yli veen;\nkohti, yhä kohti kiitää,\nkaikuin takaa taipaleen:\n    Jubilate, Amen!\nPois jo taas, jo pois se liitää,\nhäipyin humuun hiljaiseen:\n    Jubilate, Amen!\n\nVuoroin, kuudanvesiin viihtyin,\nsävel rantaan raukeaa;\nvuoroin, hyrskyn lailla kiihtyin,\nkesken pauhun soinnun saa:\n    Jubilate, Amen!\nTaas jo, vetten lailla viihtyin,\nsävel rantaan raukeaa:\n    Jubilate, Amen!\n\n\n\n\nKAIKKI KIRKKAHIN --\n\n\nKaikki kirkkahin\nvain joutuisimmin vaipuu;\nkaikki suloisin\nsa ihaninnaan haipuu.\nKuin tähti lennossaan,\nkuin kukka tehden terää,\nniin toiveet katoo, kuihtuu vaan\nja hukkuu, kun ne herää.\nKaikki kirkkahin\nvain joutuisimmin vaipuu;\nkaikki suloisin\nse ihaninnaan haipuu!\n\nKen siis unelmois,\nkun uni kesken kätkee?\nKenpä luottaa vois\nsiteihin, jotka ratkee?\nEi, paras silloin tuo,\nkun sokeaksi heittyy:\njää näkemättä valovuo,\nmi sentään yöhön peittyy!\nKaikki kirkkahin\nvain joutuisimmin vaipuu;\nkaikki suloisin\nse ihaninnaan haipuu!\n\n\n\n\nOI, USEIN HÄMYSS' YÖN --\n\n\nOi, usein hämyss' yön,\nkun unta en saa silmiin,\nniin säihkeess' sädevyön\nkäy entispäivät ilmiin:\n    pojan ihanteet,\n    hymy, kyynelveet\nja lemmenmuistot armaat;\n    sulo silmät nään,\n    luo hautain jään,\nmiss' uinuu kylmät parmaat!\nNoin usein hämyss' yön,\nkun unta en saa silmiin,\nkuin kautta vihmevyön\nnään entispäivät ilmiin.\n\nKun muistan ystävät\nja ilot huimapäiden,\njotk' kuoloon häipyivät,\nkuin lehdet valtaan säiden,\nmun on, kuin sen,\n    mi viipyen\njäi juhlasaliin vielä:\n    valo hämärtäy,\n    kukat kelmeiks käy,\nja yksin hän on siellä!\nNoin usein hämyss' yön,\nkun unta en saa silmiin,\nkuin kautta vihmevyön\nnään entispäivät ilmiin.\n\n\n\n\nLORD BYRON.\n\n\n\n\nKREIKALLE 1819.\n\n(_Don Juanin 3:nnesta laulusta._)\n\n\nTe Kreikan maat ja Kreikan veet,\nmiss' Sapphon laulu hehkuun nousi,\nmiss' sukes uljaat ihanteet,\nja Foibos kiiti, Delos sousi,\nte maat, miss' aurinko on vaan\nja kesätaivas ennallaan!\n\nEi Teon huilun helkkinää,\nei Kion sotaharpun kieltä\nnyt raiu kotirannat nää;\nvain vierasten ne viehtää mieltä,\nja kohti länttä kajahtaa\npois kauas \"Onnen saarten\" taa.\n\nMaraton, vesiin kuvastuin,\non vielä alla vuoren harmaan;\noi, hetken siellä uneksuin\ntaas vapaaks muka Kreikan armaan:\nKun Persialaisten haudan näin,\nen luullut orjaks itseäin.\n\nSiell' istui luona Salamiin\nmaanvaltias, miss' aaltoo raumat;\nhän laivat luki tuhansiin,\nvei kansoin taistoon sotalaumat:\nne kaikki tarkastukseen tuo, --\nkun joutui yö, miss' oli nuo?\n\nMiss' ovat nuo? Ja minne, oi,\njäit, maani? Rannat, vetten pinnat\nnyt voittolauluja ei soi, --\nei syki enää sankarrinnat!\nJa itse lyyra, pyhä, sun,\nse vaipunut on käteen mun.\n\nOn jotain toki seutuvin,\nmiss' asuu orjat pontta vailla,\njo hävyntunto jonkunkin, mun\npolttaa posket lieskan lailla,\nnäet laulajall' on puna vaan\nja kyynel kohtalolle maan!\n\nVain häpeäänkö jäämme niin\nja itkuun? -- Isät vuoti verta.\nMaa, nosta eloon, aseisiin\nnuo Spartan urhot vielä kerta!\nKolmestasa'asta kolme suo:\nThermopylain he uuden luo!\n\nOn vainaat vait? -- Ei herää ken! --\nOi, ei, -- soi ääni kumpuin yöstä,\nkuin kosken pauhu kaukainen:\n\"Elävät, nouskaa orjantyöstä!\nVain yks jos nousee, tulemme!\"\nMut elävät, -- on vaiti he.\n\nEi, turhaan! -- Malja tuotakoon:\nSä läiky, Samosviini vainen!\nRypäle verta vuotakoon,\nja käynöön taistot turkkilainen.\nHän tietää antaa iskujaan,\nme maljoin ottelemme vaan.\n\nPyrrhiche-tanssin tahti soi, --\nmut Pyrrhon falangi ei loista!\nKaks muinaisleikkiä, mut oi,\njäi unhoon miehekkäämpi noista!\nOn kirjaimistos entinen, --\nvai orjille toi Kadmos sen?\n\nEi, samolaista pikariin!\nSe rypäle se sulon antoi\nAnakreonin säveliin:\nTyrannin iestä hänkin kantoi,\n-- Polykrateen, -- mut käskijän\nties edes Helleeniksi hän!\n\nKas, Kersoneson vallanmies\nol' uljain vapauden pylväs.\n-- Tyranni? -- niin: Miltiades!\nTaas mies jos syntyis yhtä ylväs,\nmi despoottina lujempaan\nkiristäis yhdyssiteet maan!\n\nEi, samolaista pikariin!\nJäi Pargan vuorihin ja Suulin\nviel' uljas heimo kätköksiin;\nne muinais-doorilaisiks kuulin:\nSielt' esiin taimi nouskohon,\nmi Herakleidein kantaa on!\n\nÄl' luota Frankkein apuhun,\non valtain tarjouksissa pettuus.\nEi, oma olkoon miekkas sun!\nPian kilpes Latiinien kettuus\nja Turkin hurjuus riistäis pois,\nvaikk' kuinka leveä se ois.\n\nEi, samolaista pikariin! --\nMut kun nään impein ilonvietteet\nja katson silmiin säihkyviin,\nmua verta itkettää vois mietteet,\nett' imettää vain orjaa saa\nnuo rinnat, jotka puhkeaa.\n\nVeet Sunionin ärjähtää: --\nSen marmorpaaterolla tuolla\ntahtoisin purkaa tunteet nää\nja niin, kuin joutsen, lauluun kuolla.\nEn suostua voi orjuuteen, --\nei, mereen malja viinineen!\n\n\n\n\nHYVÄÄ YÖTÄ!\n\n(_Childe Haroldin I:stä laulusta._)\n\n\nHyvästi jää! Taa aaltoin vyön\njo häipyy synnyinmaa.\nVeet tyrskyilee, käy tuulet yön,\nsoi lokkein kirkunaa.\nPäin päivänlaskun säihkyä\nkäy tiemme myrskyn myötä;\nhyvästi, aurinko, ja sä\nmaa isäin, -- hyvää yötä!\n\nVain hetkeks päivä peittoon jää,\ntuon aamun jällehen;\nvoin vettä, taivast' tervehtää,\nmut synnyinmaata en.\n-- Sä tyhjäks uljaan linnan näät,\njäi telkeet portin suulle:\nPihalla versoo ruohonpäät,\nja ulvoo koira -- kuulle!\n\nHoi, kuule, paashi pienoinen,\nmiks siinä itketkään?\nVai pelkäät vimmaa tyrskyjen\nja raivopuuskaa sään?\nMut pyyhi kyynel silmistäis,\non uljas laiva meillä;\nnyt nopein haukka jälkeen jäis\nsen riemuisilla teillä.\n\n\"En kysy tyrskyin pauhinaa,\njotk' kiljuin syöksyy päin;\nSir Childe, ei, toiset seikat saa\nmun murheiseksi näin.\nMa jouduin eroon taatostain,\njäi äiti huolten vaivaan;\nnyt mun ei muuta turvaa lain,\nkuin sä -- ja Herra taivaan.\n\n\"Mua taatto kauan siunas vait,\nlie surrut vähän vaan; --\nmut äiti varmaan itkee kait,\nsiks kunnes palataan.\" --\nNo niin, sa lapsi, lohduks on,\nkun itkut pyrkii esiin;\njos mull' ois mieles viaton,\nmyös mun sais silmät vesiin.\n\nHoi, kuule, uljas linnamies,\nvai kelmeäks sun nään?\nSua ehkä uhkaa Ranskan ies,\ntai pelkäät vimmaa sään? --\n\"Sir Childe, mä hengestäni viis!\nEi, muu se minuun koski:\nluo armaan vaimon aatos liis,\nja kalvaaks kääntyi poski.\n\n\"Luo linnas vaimo sekä laps\njäi järven poukamaan;\njos isää kysyy kultahaps,\nmit' äiti vastaakaan?\" --\nNiin vai, sa oiva linnamies, --\nen pyri murhees jakoon;\nken mailman turhat tunteet ties,\nhän nauraa, -- lähtee pakoon!\n\nEn usko naisten kyyneliin!\nPian uudet kosijat\nsaa säihkyn silmiin sinerviin,\njotk' äsken kaihtuivat.\nEi muistot mulle vaivaks jää,\nen sure, säät jos soisi;\nvoin surra, kun en mitään nää,\nmi surun arvoist' oisi!\n\nJa niin nyt aavaa merta uin,\nma maailmass' yksin oon: --\nMua muut ei kaipaa itkusuin,\nsiis kaipuu haihtukoon!\nVain koira vinkuu, kunnes sen\nvei vieras ruokain ääreen:\nJos palaan niin ja lähenen,\nkenties mua tarraa sääreen.\n\nMa kevein rinnoin laivassain\njään merten kuohinaan. --\nVie, minne viet mun, kun et vain\nvie rantaan kotimaan!\nTe terve, tyrskyt raivokkaat!\nJa kun käyn tuulten myötä,\ntaas terve, rotkot, erämaat!\nMaa isäin, -- hyvää yötä!\n\n\n\n\nSANOTAAN, TOIVOSS' ONNI ON.\n\n\nSanotaan, toivoss onni on;\nmut menneisiin taas lempi vaipuu:\nse kiintyy riemuin muistohon,\nja ensi tunteet viimeks haipuu.\n\nMit ihannoimaan muisto jää,\nse muinoin oli toivon tuomaa;\nsen muisto kalliiks pyhittää,\nvaikk' kadonneen jo toivon huomaa.\n\nOn tyhjää kaikki, harhaa vaan:\ntulevat pettää, kaukaa väikkyin;\net menneitäs saa palaamaan,\nja nykypäivääs katsot säikkyin!\n\n\n\n\nKOKOELMASTA \"HEPREALAISIA SÄVELIÄ\".\n\n\n\n\n1.\n\nHÄN IHANANA HIIPII LUO.\n\n\nHän ihanana hiipii luo\nja säihkeessään kuin yö on musta.\nMi valoon, varjoon tenhon tuo,\nsiit' immessä on ilmausta:\nniin ihmeloistoon sulaa nuo,\nkuin vähää ennen sarastusta.\n\nPois varjokaan tai sädehyt --\nse haihduttais tuon sävyn hienon,\nnuo tummain kutrein viehkeilyt\nja sulo kasvoin loisteen vienon,\njoiss' ilme puhdas virkkaa nyt,\nkuin kirkas, sees on aatos pienon.\n\nJa poskilla ja otsall' on\nniin armas hymy, hohde aino.\nniin tyyni veikeys viaton;\nnäät lapsen, jot'ei tapaa vaino,\nmin mieli hellän hyvä on\nja sydän puhdas, lempi kaino.\n\n\n\n\n2.\n\nRINTEILLÄ JUUDAN.\n\n\nRinteillä Juudan kauris juosta\nnyt mielin määrin saa\nja juoda joka lähteen vuosta,\njoit uhkuu pyhä maa.\nOn jalka nopsa, silmiss' on\nvain riemun loiste vallaton.\n\nTuo sulo liike, silmä seijas\non tuttu Juudanmaan,\nmut muinoin täällä jalka leijas\nsiromman asukkaan.\nPuut Libanonin tummat näät,\nmut' poiss' on Juudan kutripäät.\n\nSai onnen palmu laaksoss' siellä,\n-- hajonnut Israil ei, --\nse mantuun kiintyi, maass' on vielä,\njohon sen juuri vei:\nEi kodistaan se luovu pois,\nei muilla main se elää vois.\n\nMut meidän täytyy kuljeksia,\nja muu maa haudaks jää;\nei meille isäin leposija\noo viime retken pää.\nEi paatta jäänyt templihin,\nja Herja valtas Saalemin.\n\n\n\n\n3.\n\nHEIT' ITKE!\n\n\nHeit' itke, jotka vietiin virtain taa,\njoilt' templi ryöstettiin, jäi uneks maa;\nsä itke, -- Juudan harppu rikki on,\nkodissa Herran asuu uskoton!\n\nMiss', Israil, pesset jalkas vertyneen?\nOi, milloin taas saa laulus säveleen?\nJa milloin, Siion, riemuvirtes soi\nja taivaansoinnuin rinnat haltioi?\n\nVäsynyt kansa, jota miero vie,\noi, minne häädyt, missä päättyy tie?\nOn pesä kyyhkyll', luola ketullai,\nsai kansat maan, -- mut Israil haudan sai!\n\n\n\n\n4.\n\nTAA JORDANIN.\n\n\nTaa Jordanin käy kameel' erämaan,\nja Herjaa Siionilla palvellaan,\nBaal-pappi lukee Siinain luona lait, --\nmyös siell' on -- siellä, Herra? -- äänes vait:\n\nMiss' sormin kivitaulut piirtelit!\nmiss' itse kansalles sa ilmenit!\npilvestä puhuit, liekkein-vyössä pää,\nnäet kenkään ei sua verhotonna nää!\n\nOi, leimuna jo loistos julki luo!\nkädestä voittajan lyö peitsi tuo! --\nKuin kauan maas on jäävä sortohon,\nkuin kauan Herra, templis tyhjä on!\n\n\n\n\n5.\n\nMUA SYNKKYYS VAIVAA.\n\n\nMua synkkyys vaivaa -- harppus tuo,\njos kuuntelemaan taju taipuu,\nja sormin herkin sävel luo,\nmi sulosoinnuin sieluun vaipuu.\nJos rinnassain on toivo, kaipuu,\nsen laulu vain saa heräämään;\njos silmäpohjaan kyynel haipuu,\nse heruu -- pois vie poltteen tään.\n\nMut hurja jylhyys lauluhun!\nÄl' ilon ääntä aluks säistä,\nnäet itkeä nyt täytyy mun,\ntai sydän raskas ratkee näistä.\nSe routui polopäiväin jäistä,\nyön tuskiin ehtyi itkunpäät;\nnyt kokekoon se äärimmäistä,\nmi särkee sen -- tai sulaa jäät.\n\n\n\n\n6.\n\nOIS MIELENI VILPPISÄ, JOKSI SEN TEET.\n\n\nOis mieleni vilppisä, joksi sen teet,\nGalilea ei mennyttä ois ja sen veet;\nvain uskoni heittää mun tarvinnut ois,\nheti syy olis pesty ja kirous pois.\n\nJos ei voittane hylky, -- on Herrassa ties!\nJos on orjassa syy, -- olet synnitön mies!\nJos ei turvaton maan tule taivahisiin,\npidä uskosi, -- omaani kuolen ma niin.\n\nSiit' uskosta annoin, mit' antaa et voi,\nja sen tietävi Hän, joka onnesi soi;\nHän haltuunsa sieluni, toivoni saa:\nota pois, -- min jo uhrasin, -- henki ja maa!\n\n\n\n\n7.\n\nPÄIVÄNÄ, JOLLOIN TITUS HÄVITTI JERUSALEMIN.\n\n\nMiss' ylhäällä tie yli vuoriston viisti,\nsua katselin, Siion, kun Rooma sun riisti!\nHävis loistosi paloon, ja liekehtien\nmun silmäni heijasti loimua sen.\n\nLoin silmäni templihin, loin kotipuoleen\nja alkavan orjuuden unhotin huoleen;\nvain lieskan ma näin, min temppeli loi,\nja kahlehet, joita ma kostaa en voi.\n\nAin illoinhan tuonne se rinteille heittyi\nsäde viimeinen vielä, kun päivä jo peittyi;\nma vuorilla seisoin, mut huipuille päin\nkajo kiiti, ja viimein sen templissä näin.\n\nTaas vuorilla seisoin, kun onni jo vaihtui,\nmut en nää, miten rusko se hämyyn jo haihtui:\nOis pilvistä leiskunut taivahan säät,\nukon-jyskäys murskannut voittajain päät!\n\nToki ei epäjumalat tahrata saata,\nsun templiäs, Herra, mist' ohjasit maata!\nJa jos kurjakin kansas ja hylky on vaan,\nsua yksin se jää, Isä, palvelemaan.\n\n\n\n\n8.\n\nBAABELIN VIRROILLA.\n\n\nOi, Baabelin virroilla siellä\nme itkimme muistellen,\nmiten rosvot ne taistotiellä\nsai Saalemin ylhäisen,\nja sen tyttäret, puhtahat vielä,\npois riistivät raastaen.\n\nKun murhein me istuimme illoin,\nja veet ohi virtasi pois,\nmuka lauluja pyysi he silloin, --\nmut pilkkaanko soiteltu ois?\nKäsi kuihduta, Herra, milloin\npyhä harppu se vieraille sois!\n\nPajun oksalla harppu haikas, --\nSe vapaa, Saalem, on ain!\nOi, päiviltä kunnia-aikas\nse on ainoa muistoni vain:\nEi koskaan sen sointu raikas\nsoi äänehen sortajain.\n\n\n\n\n9.\n\n\"KAIKKI ON TURHUUTTA, SANOO SAARNAAJA\".\n\n\nOl' loisto, valta, viisaus mun\nja nuoruus, into, lempi;\nsai viini veret hehkuhun,\nmua armaat immet hempi;\nne sydämeeni säihkettään\nloi, silmät sulotarten;\nmit' tarjos maa, ja mielinkään,\njäi kuningasta varten.\n\nMut hengessäin käyn tutkimaan,\nmit' entispäiviss' oisi,\nmi elon riemuun uudestaan\nmua viehättää nyt voisi:\nEn muista päivää ainoaa,\nmist' ehjä ilo koitui,\nja kun ma kannoin purppuraa,\nvain mieli katkeroitui.\n\nVoit taioin toki masentaa\nja tenhoin kentän kyitä,\nmut talttumaan et sitä saa,\nmi jäytää sydänsyitä.\nSit' ei saa soitot viihtymään,\nei viisaan lepopielus;\nse pistää, kalvaa yhtenään,\nja kärsimään jää sielus.\n\n\n\n\nEDGAR ALLAN POE.\n\n\n\n\nKORPPI.\n\n\nMurhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön,\nmuinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan.\nPääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein\nnakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan.\n\"Joku vieras siellä\", mietin, \"nakuttelee sisään vaan.\n    -- Muuta ei se olekaan\".\n\nMenneet oli, tuskaa tuoden, viime hetket vanhan vuoden,\nhiillos vielä lekkui, luoden virvakuvat lattiaan.\nIstuin kiusaantunein aivoin, turhaan kirjojani kaivoin,\nmurhein muistin, sielun vaivoin, mennyttä Lenooraa vaan,\nsäihkyvää, mi taivahissa Lenoorana tunnetaan,\n    mut on täällä nimi vaan.\n\nHiljaa heilui silkkikaihdin, kahinat ja kuiskeet aihdin, --\nmieli salaa tunsi kammon, jot' ei ennen konsanaan.\nViihtäin sykähdystä somaa, vakuuttaa koin alinomaa:\n\"Vieras, joll' ei suojaa omaa, pyrkii siellä sisään vaan,\njoku myöhästynyt vieras pyrkii siellä sisään vaan.\n    Muuta, vai, se oisikaan?\"\n\nPäättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta:\n\"Herra, taikka rouva\", lausuin, \"mieleni on pahoillaan;\nmutta uinahtaa ma taisin, -- ehkä sisään pyytää saisin;\nen mä ensin kuullut laisin, -- nakutettiin hiljaa vaan,\ntuskin nakutuksen kuulin\"; -- selälleen jo oven saan:\n    yö se vain loi varjojaan.\n\nKatsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin,\ntoivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan.\nSyvä hiljaisuus ei laannut, merkkiä en yöstä saanut:\n\"Pois\", ma mietin, \"varjoon taannut\", -- ja \"Lenoora?\" äänsin vaan,\näänsin nimen tuon, ja kaiku soi, \"Lenoora!\" hiljaa vaan;\n    muuta en mä kuullutkaan.\n\nHuoneeseen ma hoippuin kuljin, kiihtyneenä oven suljin;\ntaas jo siinä nakutettiin, vielä melkein lujempaan.\n\"Varmaan\", sanoin, \"joku tuolla ikkunan on ulkopuolla;\nkatsotaan, -- vois viluun kuolla! -- selon tästä kyllä saan!\nHetkeks, sydän parka, tyynny! -- selon tästä kyllä saan:\n    Varmaan se on tuuli vaan!\"\n\nLasin auki revin riuhtoin; -- sisään, siipiänsä viuhtoin,\nmahtavana korppi lensi ikäkaudet harteillaan.\nMinuun tuskin katsoi kohti, liikkeitään se tyynnä johti,\nkuin ois herra, joka tohti, suoraan oven kamanaan;\nPallaan kuvapatsaan päälle leijas oven kamanaan,\n    kääntyi päin, -- jäi istumaan.\n\nLintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan,\nniin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan:\n\"Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun;\nvanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! --\nSaisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?\" --\n    Korppi huus: \"Ei milloinkaan.\"\n\nOudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti,\njoskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan;\nsillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoin\nvastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan,\nPallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan\n    nimekseen: \"Ei milloinkaan.\"\n\nKorppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti,\nvain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan.\nHiljaisuus tuo painostusta, -- liikukaan ei lintu musta, --\nen voi estää huokausta: \"Veikot meni menojaan;\npian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! --\n    Lintu huus: \"Ei milloinkaan.\"\n\nVastaus, soiden puhein selkein, sai mun äimistymään melkein,\nmut jo mietin: \"yhteen sanaan supistuu sen tiedot vaan;\nherra sillä ollut lie nyt, jolt' on onni kaikki vienyt,\njok' on elon tuskat tiennyt, kunnes huutoon ainoaan\npuhkes toivo mennyt, puhkes vaivat, pettymykset maan,\n    -- huutohon: 'Ei milloinkaan'\".\n\nKesken tuskaa tavantakaa hymyyn sai mun korppi vakaa,\nsiirryin sohvaani ja istuin vaiti sitä tarkkaamaan.\nPatjain kirjosilkkiin vaipuin, haaveihin ja suruun taipuin,\nmietin unelmin ja kaipuin, mikä ennen olikaan\ntulo linnun aavemaisen, mikä mieli olikaan\n    huudon tuon: \"Ei milloinkaan.\"\n\nIstuin, tehden arveluita, sanaakaan en haastaa suita,\nkorpin tuiottavat silmät tunki sydänsopukkaan,\nSeikkoja vain mietin noita, päätäni en nostaa koita,\npainoin patjain purppuroita, lamppu kun loi valoaan;\noi, ei näitä purppuroita, kun luo lamppu valoaan,\n    *hän* nyt paina milloinkaan!\n\nIlma tahmenevan näyttää, ambratuoksut huoneen täyttää,\non kuin jalat enkeleiden helkkyis kivilattiaan.\n\"Oi\", ma huusin, \"sieluus soivat taivaanviestit, jotka voivat\nsulle tuoda rauhan hoivat, -- jätä lempes unhoon vaan!\nHengitä, saa sielus hoivat, -- jää Lenoora unhoon vaan!\"\n    Korppi huus: \"Ei milloinkaan\".\n\n\"Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen! --\nlienet Kiusaaja, tai lienet säiltä tullut suojustaan:\n-- Kaikki multa alas raasta! -- pois saat lumeet riistää maasta,\npois tän kauhuin kodin laasta, -- mutta suo mun tietää vaan,\neikö balsamia löydy, -- saako hoivaa teillä maan?\"\n    Korppi huus: \"Ei milloinkaan.\"\n\n\"Profeetta sa hurjamainen! -- lintu, taikka paholainen!\nkautta taivaan, kautta Luojan, vannotan sua sanomaan:\nJälkeen elontieni karmaan, sielu Eedenissä varmaan\nvielä kohdannee tuon armaan, mi Lenooraks mainitaan.\nimmen säihkyvän ja armaan, mi Lenooraks mainitaan?\" --\n    Korppi huus: \"Ei milloinkaan.\"\n\n\"Pois, sa hornanviesti uusin, lintu, paholainen!\" huusin,\n\"ulos myrskyyn jälleen lähde, öiseen maahas kamalaan!\nEi saa höyhen jäädä tuonne, -- pois sun valhees joka juonne!\nJätä rauhaan tämä huone! -- patsaan päältä pois nyt vaan!\nEt saa sydäntäni raastaa, -- ulos ikkunasta vaan!\" --\n    Korppi huus: \"Ei milloinkaan.\"\n\nLiikkumatta korppi siellä yhä vielä, -- aina vielä, --\nPallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan.\nAavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat,\nkun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan.\nJa mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan,\n    ei voi nousta -- milloinkaan.\n\n\n\n\nPIERRE-JEAN DE BÉRANGER.\n\n\n\n\nPÄÄSKYSET.\n\n\nSoturivanki, kahleiss' orjan,\nhän Maurein-rannall' unelmoi:\n\"Taas teidän, pääskyin, parven sorjan\nnään, linnut, joita syksy toi!\nTe tänne mailta toivon armaan\ntulitte päivään paahtavaan.\nOi, Ranskasta käy tienne varmaan:\nMiks synnyinmaasta ette kerrokaan?\n\n\"Jo kolme vuotta muistoks kortta\nteilt' anonut oon laaksostain,\nmiss' synnyin, missä kotiortta\nloi lapsi kuviin unelmain.\nTe luona kirkkaan puron siellä,\nmi soluu lilja-uomassaan,\n majamme pienen näitte tiellä:\n Miks kotilaaksost' ette kerrokaan?\n\n\"Tuon räystään alla joku teistä\nlie kuorestaankin lähtenyt;\nhän äiti raukan kyyneleistä\nvois murhein haastaa mulle nyt.\nSurevan kuulemaan saa kaipuu\nmun askeleitain ainiaan:\nhän vihjoo, -- pettyy, -- itkuun vaipuu!\nMiks äidin lemmest' ette kerrokaan?\n\n\"Lie naimisissa sisko nuori?\nKai näitte joukot poikien,\nkun juhlanviettohon he suori\nja häitä hyppi, laulellen?\nLie nuoruuskumppanien parvet,\njotk' innoin riensi rintamaan,\njo kotiin tulleet, yllään arvet?\nMiks ystävistä ette kerrokaan?\n\nEi, -- yli ruumisläjäin kulki\nkenties jo laaksoon vihamies:\njo raiskaks sisko joutui julki,\nja sortui meiltä kotiliesi\nEi elä äiti! Ranskaa raastain\njo vieras takoo kahleitaan!\nTe pikku pääskyt synnyinmaastain,\nmiks polopäivist' ette kerrokaan?\"\n\n\n\n\nOI, TAIVAS, KUIN ON HERTTAINEN!\n\n\nOi, taivas, kuin on herttainen!\nHän iäks sai mun hurmoksiin.\nTuo kaihonilme silmien\nmun saattaa lemmen unelmiin;\nsoi Luoja sielun puhtoisen\nsuloksi muotoin hempeimpäin.\nOi, taivas, kuin on herttainen!\nJa minä itse -- ruma näin!\n\nOi, taivas, kuin on herttainen!\nNään immen kevätviehkeessään.\nNiin väikkyy hehku huulien,\nniin liehuu kultakutrit pään!\nHän, lapsi satain sulojen,\nniist' tiedotonna katsoo päin.\nOi, taivas, kuin on herttainen!\nJa minä itse -- ruma näin!\n\nOi, taivas, kuin on herttainen!\nJa immen lemmen sentään sain!\nMa kauan toivoin tuskaillen\netuja naisten hurmaajain,\nja kunnes lausuit henkehen\nvain katsovas, ma jäykäks jäin.\nOi, taivas, kuin on herttainen!\nJa minä itse -- ruma näin!\n\nOi, taivas, kuin on herttainen!\nVoin luottaa lempeen uskotun,\nMä hältä uljaan seppelen\nsain otsaan, varhain kaljuhun.\nPois huntuverhot vienoisen!\nMua vuottaa riemu täyteläin!\nOi, taivas, kuin on herttainen!\nJa minä itse -- ruma näin!\n\n\n\n\nYVETOT'N KUNINGAS.\n\n\nYvet'ssa oli kuningas,\n-- vaikk' aikakirjat hukkui, --\nmies torkku, uneen tarmokas,\nmi varhain, myöhään nukkui.\nYömyssyn kruunuks ukko-hussun\nsoi siinä hellyys rouva Sussun\n    ja pussun.\nOhoo, ohoo, ahaa, ahaa!\nEi herraa saa niin suopeaa!\n    Lalaa!\n\nHän olkikatto linnassaan\nsöi neljä atriaansa.\nja puhteess' ajoi aasillaan\npois ratsain halki maansa.\nMies hauska, säysy, laatuisakin. --\nnäit hällä hengen turvanakin\n    vain rakin.\nOhoo, ohoo, ahaa, ahaa!\nEi Herraa saa niin suopeaa!\n    Lalaa!\n\nEi hemmotellut ruumistaan,\nvain janoon koki juoda.\nKun hallitsi hän onneks maan,\nse hyvin voitiin suoda.\nKun aamein viini tulvi hoviin,\nhän tulliks kannun omiin oviin\n    toi toviin.\nOhoo, ohoo, ahaa, ahaa!\nEi herraa saa niin suopeaa!\n    Lalaa!\n\nLuo tytärten käy perheisiin\nhän armollisna sisään;\nsadasta syystä kansa niin\nse katsoi häneen, isään.\nKun harjoituksiin joukot johti,\nvain ilmaan ampua he tohti,\n    -- ei kohti.\nOhoo, ohoo, ahaa, ahaa!\nEi herraa saa niin suopeaa!\n    Lalaa!\n\nEi maitaan laajentaakseen hän\nois mennyt poikki pihan;\njäi pyyteiks malliherran tän\nvain hyvinvointi lihan.\nJa vasta hänen kuoltuansa\nsyyt itkuun -- kuoppaa kaivaissansa --\n    sai kansa.\nOhoo, ohoo, ahaa, ahaa!\nEi herraa saa niin suopeaa!\n    Lalaa!\n\nTän oivan, kelpo ruhtinan\non kuva jäänyt säilyyn:\nKilvessä kuulun kapakan\nnyt hymyillen se päilyy.\nSen eessä juhlina kun joivat,\nniin rahvaan huudot ihannoivat\n    vain soivat:\nOhoo, ohoo, ahaa, ahaa!\nEi herraa saa niin suopeaa!\n    Lalaa!\n\n\n\n\nMIKAEL VÖRÖSMARTY.\n\n\n\n\nJULISTUS.\n\n\nSa maalles järkkymättä suo,\nMagyari, uskos, työs!\nSe kehtos on ja vaalijas\nja hautas multa myös.\n\nMaan päällä on vain paikka tää,\nmiss' suotiin sulle lies;\ntääll' elää, kuolla täytyy sun,\nvei onneen, turmaan ties!\n\nTää maa on, jota kastellut\non hurme isien,\nja nimin uljain pyhitti\njo vuosituhat sen.\n\nTääll' eestä kodin taistelleet\non urhot Arpadin;\ntääll' orjain ikeen murskatuks\nsai tarmo Hunyadin.\n\nVapaus! Täällä lippuas\nveristä kannettiin,\nja sotiin parhaat miehet maan\nne sortui ikuisiin.\n\nMut kansa, jota tuhot löi,\nmi luopui kiistoistaan,\njos harventuikin, murru ei,\nvaan herra on tän maan.\n\nEloa vaatii kärsimys\ntää tuhatvuotinen:\n\"Eloon tai kuoloon!\" huudamme.\nKaikk' kansat kuulkoot sen!\n\nTurhaanko verta vuotaneet\nniin monet rinnat ois,\nja turhaan miehet isänmaan\nne tuskiin riutui pois?\n\nTurhaanko järki, jäntevyys\nja tahto tahraton\njäis kiroukseen kitumaan?\nSe mahdotonta on!\n\nViel' aika tulee parempi,\nsen tulla täytyykin,\njot' anoo kansa harrasna\nsuin sadointuhansin.\n\nTai tulee kuolo verraton,\njos tulla täytyy sen;\nmaa silloin hautauspäivänä\non yltään hurmeinen.\n\nHaudalle kansakunnan on\nmuut kansat saapuneet,\nja miljoonien silmissä\nui surukyyneleet.\n\nSa maalles järkkymättä suo,\nMagyari, uskos, työs!\nSe kantoi sun ja sortuissaan\non hautakumpus myös.\n\nMaan päällä on vain paikka tää,\nmiss' suotiin sulle lies;\ntääll' elää, kuolla täytyy sun,\nvei onneen, turmaan ties!\n\n\n\n\nMIHAIL JURJEVITSH LERMONTO.\n\n\n\n\nKASAKAN KEHTOLAULU.\n\n\nUinu, lapsi, suloon ehtoon,\ntuuti, tuulan tuu!\nHiljaa pienokaisen kehtoon\nkatsoo kirkas kuu.\nTarumaita käyn mä kulkein,\nlaulun laulaa suu...\nUnta uinu, silmät sulkein,\ntuuti, tuulan tuu!\n\nHalki vuorten Terek huima\nsyöksyy uomassaan:\nHiipii luo tshetsheeni tuima,\nhioo puukkoaan.\nMut on taattos urho oiva,\nvälttyy surman suu...\nTyynnä laps on unelmoiva, --\ntuuti, tuulan tuu!\n\nJätät kerran äitis vaisun,\nkuljet taistotein;\nhyppäät selkään ratsun raisun\npiikein, kiväärein.\nSatulas, min kirjon sulle,\nsilkkiin kutoutuu...\nUinu, lapsi, rakkain mulle,\ntuuti tuulan tuu!\n\nPystypäin käyt urhon innoin\nriviin kasakkain;\nhyvästelen kaihorinnoin, --\nkäsin viittaat vain!\nSilloin itken murhein karmain\npieluksessa suu...\nUinu, enkelini armain,\ntuuti, tuulan tuu!\n\nJäytämään ne rintaa jäivät\npoltteet kyynelveen;\nrukoilen ma yöt ja päivät,\ntaikoja ma teen;\nmietin, kuinka kärsit mailla,\nmiss' on olo muu...\nUinu, -- viel' oot huolta vailla, --\ntuuti, tuulan tuu!\n\nPyhän kuvan äitis vielä\nmatkaan sulle suo;\nmissä kuljet maailman tiellä,\nseuraas jääköön tuo.\nÄitis lahjaan vaaran eessä\nsielus turvautuu...\nUinu, lapsi, mieli seessä,\ntuuti, tuulan tuu!\n\n\n\n\nADELBERT VON CHAMISSO.\n\n\n\n\nRAJUILMA.\n\n\nSa parvekkeella linnan\nnäit vanhan kuninkaan;\npois katseen synkän loi hän\nyli synkän, pilvisen maan.\n\nRajuilma, kaukaa nousten,\ntuli myrskynä kohisten;\nhän miekan nojassa seisoi,\nvait kahvaa kourien.\n\nKäsi toinen, josta kirpos\njo valtikka itsestään,\nse kultaista kruunua vielä\nkoki suojella raskaan pään.\n\nMut vaipan päärmään hiljaa\njo nuori puoliso käy:\n\"Olet lempinyt mua ennen,\net enää lempivän näy!\"\n\n-- \"Vai lempi, huvit ja leikit?\nEi, armas, ne jätetään!\nRajuilma saapuu tänne\njo voimalla myrskysään.\n\n\"En parvekkeella linnan\nole kuningas kruunussain:\nAjan mullistuksissa näissä\nolen arka ja voimaton vain.\n\n\"Vai lempi, huvit ja leikit?\nEi, armas, ne jätetään!\nRajuilma saapuu tänne\njo voimalla myrskysään.\"\n\n\n\n\nEN TAJUA TUOTA, EN USKO.\n\n\nEn tajua tuota, en usko,\nvain unten harhoihin jäin:\ntytön pienen hän ennen muita\nois onnehen nostanut näin?\n\nOli, kuin hän haastanut oisi:\n\"Sua, impi, lemmin -- oi!\"\nOli, kuin -- yhä vielä mä uinun, --\nse totta olla ei voi.\n\nOi, saisin uinuen kuolla,\nsun rinnalles tuutiutuin,\nja auvoisna hervota, sammuin\nvesiss' silmät ja hekkumasuin!\n\n\n\n\nLUDWIG UHLAND.\n\n\n\n\nKAPPELI.\n\n\nKappeli on kukkulalla,\nkatsoo laaksoon tyynehen;\nsiellä lähteen partahalla\npaimen laulaa riemuiten.\n\nMurhein kuolinkellot soivat,\nhautavirsi humisee;\nlaantuu laulut veikaroivat,\nvaiti poika kuuntelee.\n\nHautaan viedään heidät tuonne,\njotka laaksoss' ilakoi.\nPaimenpoika! Kellot nuo, ne\nmyöskin sulle kerran soi.\n\n\n\n\nBERTRAND DE BORN.\n\n\nAutafort on raunioina,\nsuitsuu vuorenhuipullaan;\nlinnanherra kahleiss' seisoo\neessä läänikuninkaan:\n\"Sainpas sun, mi miekoin, lauluin\nnostit kansat kapinaan,\nhurjapään, mi saatoit lapset\nisiänsä uhmaamaan.\n\n\"Eikö kerskaillutkin aina\nuhkaylväs röyhkeytes,\nettä puolet neros voimaa\nriittää joka hankkeeses?\nNyt ei puolet riitä: -- huuda\nkoko henkes avukses,\njotta linnas jälleen nousis,\nkatkeaisi kahlehes!\"\n\n\"Sait mun, kuningas ja herra, --\nniin, Bertrand de Bornin näät!\ntuon min laulut liekkiin sytti\nrajamaittes kaikki päät,\nhänet, jolle valtiaana\nsyystäkin sä vihaan jäät,\njonka tähden lapses kantoi\nisän vimman raskaat säät!\n\n\"Tyttäres hän saliss' istui\nmorsiona herttuan;\nvei jo soittajani hälle\nlauluviestin uljahan:\nlauloi immen ahtaat aatteet,\nkaihot neiden laulajan,\nkunnes kyynelhelmet kirkkaat\npeitti hunnun loistavan.\n\n\"Varjost' öljypuun hän nousi,\nparas poikas pystypäin,\nkun toin tuimat sotalaulut,\nmeltomieltä terästäin.\nJoutuin satuloi hän ratsun,\nlippu liehui kädessäin:\nSortuvan Montfortin luona\nsurmanuoleen hänen näin.\n\n\"Veriin syliini hän vaipui,\nvaan ei haava poltteellaan, --\nkuolo kiroukses alla\ntuotti tuskaa eroovaan.\nOjentaa hän sulle tahtoi\nkättään yli veen ja maan:\nEi sua kohdannut, ja niin hän\ntätä kättä painoi vaan.\n\n\"Silloin, kuten Autafortin,\nvoima multa murtui, oi!\nEipä koko, eipä puolta\njäänyt, eikä laulut soi.\nVangiks miehen sait, min henki\nmurheessaan ei mitään voi;\nsurulauluun vain nyt enää\nsiipensä se lentoon loi.\"\n\nKuningas hän päänsä painaa:\n\"Poikani sa viettelit,\nhurmoksiin sait tyttäreni,\nnyt myös minut liikutit.\nVainaan veikko, käsi tänne,\njolla häntä hoivasit!\nKahleet pois! Nyt henkes tunnen,\nnerossas sa ilmenit.\"\n\n\n\n\nLAULAJAN KIROUS.\n\n\nOli muinaisaikaan linna, niin uljas, ylhäinen,\nyli maiden se kauas loisti ja siintoselkien;\nyltympärillä tuoksui puutarhat vihannat,\nmiss' säihkyhelmin hohtain veet suihkui vilppahat.\n\nKuningas korska siellä, maan-kuulu valtias,\nvait istuimellaan istui, mies synkän kalvakas;\nhän julmuuksia miettii, on käsky kauheus\nja silmänluonti vimmaa ja verta kirjoitus.\n\nKaks lauluniekkaa kerran ne linnaan ehättää,\non kultakutri toinen ja toinen harmaapää;\nolalla harppu vanhus, hän istuu ratsastain,\nja reippain liikkein poika käy jalan rinnakkain.\n\nPojalle vanhus virkkoi: \"Nyt toimes tiedätkin!\nSyvimmät laulut soimaan, ja täysin sävelin!\nRepäise voimas, laula maan riemut, tuskat maan,\nniin eikö järkkyis rinta jääjäykän kuninkaan.\"\n\nJo linnan pylvässaliin käy esiin laulajat;\nkuningas puolisoineen siell' loistossa istuvat;\nkuningas hurjan kaunis, kuin talven loimuyö,\nkuningatar niin kalvas, kuin vienoin kuudanvyö.\n\nJo vanhus kieliin koski, jo harppu huminoi,\nja yhä valtavammin sen ihmesoinnut soi;\nään' nuorukaisen helkkyi niin taivaan-heleään,\nsoi ukon laulu säästäin, kuin juhlaurkuin ään'.\n\nKevät laulussa soi ja lempi ja aika auvojen\nja vapaus, miehenarvo ja usko ikuinen,\nsoi laulussa kaikki vienous, mi mielen herkäks saa,\nsoi laulussa kaikki suuruus, mi mielen kohottaa.\n\nEi hoviseura uljas nyt pysty pilkkahan,\nsoturit ylväät nöyrtyy siin' eessä Jumalan;\nmut kuningatar heltyy, ja sulokaihoissaan\nhän laulajille heittää jo ruusun rinnastaan.\n\n\"Väkeni narrit hurmas! Tuo hymyy rouvallein!\"\nkuningas ärjyi, ja silmät ne leimus säkenein.\nOi, nuorukaisen rintaan hän säilän sinkauttaa,\n-- mist' uhkui laulut helkkyin, verivirta ruiskuaa!\n\nKuin myrskyn tieltä seura pois häätyy häipyen,\nja poika tyhjiin vertyy jo syliin vanhuksen;\nhän ruumiin käärii vaippaan, sen ratsun selkään saa\nja istumaan sen sitoo ja linnast' taivaltaa.\n\nLuo portin ylhän vielä jää ukko seisomaan,\nhän käsin tarttuu harppuun, maan-kuuluun, sointuvaan,\nsen pylvään pieleen pirstaa ja huutaa uhkapäin, --\nsoi ääni kautta linnan ja puistoin vihreäin:\n\n\"Voi teitä, salit ylväät, te muurit mahtavat!\nTeiss' älköön soitot soiko, tai laulut raikkahat,\nei, huokaus vain ja itku ja orjain askeleet,\nsiks kunnes kostonhenget on teidät murtaneet!\n\n\"Voi teitä, kevätpuistot, te armaat, ihanat!\nTe nähkää vainaan kasvot, nää kalmankalpeat:\nNoin kuolkaa pois, noin kuiviin, te lähteet, vuotakaa,\nmaat, tyhjiks, autioiksi vain jääkää aikain taa!\n\n\"Ja voi sua, murhamiesi! Sa kirous laulajain!\nVeristen voittois maine se turha olkoon vain!\nSun nimes jääköön unhoon, yön ikiuumentoon;\nkuin viime henkäykses, sun muistos haipukoon!\"\n\nNoin vanhus vakaa huusi, sen taivas kuullut on:\nSa sortuneina muurit näät linnaraunion.\nSen menneen loiston tietää vain yksi pylväs suo;\npian salaa suistuu yöhön myös viime jäännös tuo.\n\nMiss' ennen puistot versoi, näät aavan nummimaan,\npuu siimestä ei tarjoo, ei lähde vilppauttaan;\nkuninkaan nimi lauluiss' ei kuulu kaikuvan, --\nhäviö, unho! siinä on kirous laulajan.\n\n\n\n\nNIKOLAUS LENAU.\n\n\n\n\nKOLME MUSTALAISTA.\n\n\nKolme mustalaista ma näin\nyönpidoss' ahteen alla,\nkun pyrin vaivalla eteenpäin\nhietikkö-kankahalla.\n\nYksi istui varjossa puun,\nvingutti viulun-moista;\nsoitteli säihkeessä illansuun\nkiihkeää lauleloista.\n\nToinen piippu hampaissaan\nseurasi sauhua silmin,\ntyytyväisnä, kuin onnet maan\nkaikki ois löytänyt ilmin.\n\nKolmas nukkua maiskottaa,\npuussa symbaali huiskii.\nKieleen tuulonen soinnut saa,\nmieleen unta ne kuiskii.\n\nVaatteet heillä on ryysykkäät,\nkirjavat paikat vilkkuu;\nmutta vapaina uhmapäät\nkohtaloitakin ilkkuu.\n\nKaikissa näin, miten mailmanlois,\nkun elo yöhön hiipi,\nsauhutti, nukkui, soitti sen pois, --\nkaikkea halveksiipi.\n\nKauan taakseni vilkaisin\nmustalaisihin noihin,\nkulmiin tummanruskeihin,\nmustiin hiuskiharoihin.\n\n\n\n\nVIIVY MINUSS', SYNKKÄ SILMÄ!\n\n\nViivy minuss', synkkä silmä,\nkiehdä kaikkeen terhenvyö,\nvakaa, vieno, unelmoiva,\ntutkimaton, armas yö!\n\nKätke multa tenhohämyys\nkaikki muistot maailman tään:\nyli elämäni tumman\nyksin hääly yhtenään!\n\n\n\n\nKAISLALAULU.\n\n\nYli lammen vetten lietoin\nvieno kuu luo valoaan,\nkeltaruusut valjut kietoin\nkaislavyöhön vihantaan.\n\nKunnaalle on kulku sarvaan,\nnään sen yöhön vainuvan;\nsorsan tuolla uivan arvaan,\nheiluessa kahilan.\n\nKyynelvedet nousee silmiin;\nkautta sielun pyhäkön,\nsulle, armas, värjyy ilmiin\nyöhön rukous äänetön!\n\n\n\n\nVIRRALLA.\n\n\nJos onnes näit jo häipyneen,\nja koskaan ei se palaa,\nniin katso juoksuun virran veen,\n-- se pois vain vuotaan valaa.\n\nJos vietiin sulta rakkainkin,\nja tuskaan sai sun kaipuu,\nluo silmäs syvään vesihin,\nniin unhoon huoles haipuu.\n\nVain tuijottamaan virtaan jää,\nsiks kunnes mieltäs lientää,\nja kautta kyynelvihmeen nää,\nkuink' aallot pois vain rientää.\n\nKuin unissas näät väreet veen\nja sielus kuvan tuolla:\npois unhotukseen tuskineen\nse valuu ajan vuolla.\n\n\n\n\nHEINRICH HEINE.\n\n\n\n\nKRENATÖÖRIT.\n\n\nKrenatööriä kaks kävi Ranskaan päin,\noli kumpikin Venäjän vanki.\nMut Saksaan kun pääsivät tiellään näin,\nhe väsyi ja matkaan ei hanki.\n\nTuli Ranskasta surkeita viestejä vaan:\nPeri hukka jo voittajanki,\noli lyöty ja pirstattu armeija maan, --\nja keisari, keisari vanki.\n\nKrenatöörit nyt itkevät rinnakkain,\nkun murheiset tiedot saavat;\nja toinen äänsi: \"Oi tuskiain,\ntaas aukeni vanhat haavat!\"\n\nSanat toisen soi: \"Taru loppui tää,\nja ma voisin kanssas kuolla,\nmut mulle vaimo ja lapset jää,\njoit' eivät vieraat huolla.\"\n\n\"Ma vaimosta viis, ma lapsista viis,\nvoin uhrata rakkaimmanki;\njos on nälkä, he käykööt mieroa siis,\noi, keisari, keisari vanki!\n\n\"Sua, veikko, nyt mä vannotan:\nJos murtaa mun tää vaiva,\nvie kanssasi ruumiini Ranskahan,\nsa hautani Ranskaan kaiva.\n\n\"Tää kunniaristi rinnallein\nsa laske arkkuun myötä\nja paina pyssy vierehein\nja miekka vyölle vyötä.\n\n\"Niin makaan vait ja kuuntelen vaan,\nkuni vartia korvin vaisuin,\nkunis tykkien jyskettä kuulla saan\nja kapsetta ratsujen raisuin.\n\n\"Yli hautani keisari ratsastaa,\nsoi säilät, ja huomaan ahdon:\nMa haudasta nousen ja puolustaa\nsua, keisari, keisari, tahdon!\"\n\n\n\n\nLORELEI.\n\n\nEn tiedä, kuinkahan lienee,\nkun murhe mun valtaa näin;\nsen vanha tarina tiennee,\nmi ei mene mielestäin.\n\nOn vilpas, päivä jo peittyy,\nRein-virta tyynenä on;\nvain vuoren huippuhun heittyy\nsäde ilta-auringon.\n\nSiell' istui neito nuori\ntuoll' yllä, kaunis maan,\nja kultasäihkeessä suori\nhän kultakutrejaan.\n\nHän suori ne kultaisin kammoin,\nvain laulua laulellen;\nsen sävel on unhottu ammoin\nja on valtavan tenhoinen.\n\nRein-laivurin nuoren mieltä\nsaa hurjahan kaihoon tuo;\nhän ei näe kallionkieltä,\nvain ylös hän silmänsä luo.\n\nKai pohjahan nielussansa\nveet venhon ja laivurin vei,\nja sen tenholaulullansa\non tehnyt Lorelei.\n\n\n\n\nCHILDE HAROLD.\n\n\nVankan laivan, mustan aivan,\nverkkaan purjehtivan näät.\nValoss' soihtuin näät kuin loihtuin\nruumiinvartioiden päät.\n\nKuolinsija! -- Runoilija\nkalvas siin' on paarillaan;\nsilmä siintää, katseen kiintää\nvielä taivoon tuikkivaan.\n\nVetten vyöstä soi kuin yöstä\nhuuto sairaan Vellamon;\nlaitaan purren, hiljaa surren\naalto vaipuu kuolohon.\n\n\n\n\nIHANAAN AIKAAN TOUKOKUUN --\n\n\nIhanaan aikaan toukokuun,\nkun puhkes kukkain kuori,\nmun silloin sydämessäin\nse heräs, lempi nuori.\n\nIhanaan aikaan toukokuun,\nkun lintuin laulut soivat,\nma silloin hälle virkoin\ntän kaihon ja sen hoivat.\n\n\n\n\nREIN-VIRTAAN VÄRÄHDELLEN --\n\n\nRein-virtaan värähdellen\nluo päilyä pintaan veen\ntuo uljas, pyhä Köllen\nikiuljaine doomineen.\n\nNäin doomissa kuvan ylhän,\noli kultanahkalla tuo;\nse kaihoon tieni jylhän\nviel' lempeän säteen luo.\n\nKukat, enkelit siinä leijas\nyli Äiti-Neitsyen;\nsuu, poski ja silmä seijas\noli kultani ilmeinen.\n\n\n\n\nTUOLL' YKSIN POHJAN HONKA --\n\n\nTuoll' yksin Pohjan honka\non kankaalla, nuivapää.\nSe nukkuu, valkovaippaan\nsen peittää hanki ja jää.\n\nSe uneksuu palmupuusta,\nItämailla mi kaukana on,\nmi vaiti ja yksin nääntyy\nikipaahteessa aavikon.\n\n\n\n\nKUIN KUKKA OLET KAINO.\n\n\nKuin kukka olet kaino,\nniin kuulas, vienoinen;\nsua katselen, ja kaiho\nmun hiipii mielehen.\n\nMun on, kuin rukoilla täytyis\nmun vait, käsi kutreillas,\nett' aina sa oisit, vieno,\nniin kaino ja kuulakas.\n\n\n\n\nON TIMANTIT SULLA JA HELMET.\n\n\nOn timantit sulla ja helmet,\nmitä ihminen pyytää voi,\non ihanimmat silmäs, --\nmitä vielä sä mielit, oi!\n\nSun silmäis ihanuutta\nnyt uljas joukko soi\nikilaulujen ihmeellisten, --\nmitä vielä sä mielit, oi!\n\nSun silmäs ihanaiset\nne turmion mulle toi,\nja onneni juurin ne raasti, --\nmitä vielä sä mielit, oi!\n\n\n\n\nOI, MINNE HE JÄI?\n\n\nMeressä riimupaaden näät,\nsiell' istun rinnassa kaipuu.\nLokit kirkuilee, ja vinkuu säät,\npois aallot ne kuohuen haipuu.\n\nMoni viehkeä laps oli armahain,\nmoni kumppani mieleen muistuu. --\nOi, minne he jäi? Säät vinkuu vain,\npois kuohut ne aalloten suistuu.\n\n\n\n\nKYSYMYKSIÄ.\n\n\nMeren rannalla öisen, usvaisen\non nuorukainen-mies,\nsydän tuskaa täynnä ja epäilyksiä pää,\nja synkin mielin hän aalloille puhuu:\n\"Oi, elon arvoitus ilmaiskaa,\ntuo tuskainen ikiarvoitus,\njota monet päät jo on mietiskelleet,\nhieroglyyfimyssyiset päät,\nturbaanipäät sekä barettipäät,\nperuukkipäät ja tuhannet muut\nkurjat, polttavat ihmispäät. --\nLausukaa, mitä ihminen lienee?\nMitä varten hän on? Mitä kohti hän käy?\nKen asuu tähtien tuolla puolen?\"\n\nVeet pauhailee ikipauhinatansa,\nja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää;\ntylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain,\nja houkka vastausta vartoo.\n\n\n\n\nHOLGER DRACHMANN.\n\n\n\n\nSULEIMA.\n\n(_Kokoelmasta \"Runoja Levantista\"._)\n\n\n\n\n1.\n\nSOFTA LAULAA.\n\n\nOlen Stambulin lapsi ja Softa vaan,\nylioppilas, tunnettu lauluistaan.\n\nYli moskean muurin jo aikaa kurkin\nja lännen aatevirtoja urkin.\n\nKoraania silti en pilkkaakaan, --\nkäyn siivosti omaa tietäni vaan.\n\nOli vuosikymmen jälkensä luonut,\nja ma niin olin taattoni perinnön juonut.\n\nTulin törkyyn ja pölyyn kirjuriks Kaadin,\nja hälle mä pöytäkirjoja laadin;\n\nsain ruokaa niin, -- sai koirani niin;\nkera \"Toverin\" viisi me huolittiin,\n\noli tuomiot syiden, vai sykkyräin, --\nniin ensi kerran Suleiman näin.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKuin ilmestystä mä katsoin silmiin,\nja laulusuoneni puhkes ilmiin!\n\nLäpi mailman kulttuurin harhailin,\nidän kirjavan, harmajan lännenkin;\n\nmä kärsin ja tutkin ja mietelmöin, --\nepätoivoisna istuin ja otsaani löin.\n\nNiin sydänsoppiin ma katsoin syvään:\ntulin ihmiseksi ja luotin hyvään!\n\n       *       *       *       *       *\n\nSuleima! Lempeni annoin sulle!\nnyt en huolikaan, miten käynee mulle.\n\nKun Kaadi haukkuu ja lukee lait,\nmä ylväsnä kultaani vaalin vait.\n\nMä häihin ja nimittäjäisiin lasten\nteen lauluja, kirjoitan rahaa vasten.\n\nSaa laulaja laulaa leivästään:\nSuleiman helmassa palkkani nään!\n\nOlen päivällä viitassa virttyneessä;\nkäyn juhlapukuun, kun yö on eessä!\n\nJa salaa ma riennän armaani luo:\nhän nuoruusvikani anteeks suo!\n\nHän heelmiä tarjoo ja viiniä mulle:\noi, siunaus, valkohelmani, sulle!\n\n\n\n\n2.\n\nYÖN HILJAISUUDESSA.\n\n\nYön hiljaisuudessa useinkin,\nkun kirjurin lamppu palaa,\nmun painaa otsaani polttavaa\nkaks hentoa kättä salaa.\n\nOn silmäni peitetyt, mitään en nää,\nma voin vain kuiskehen kuulla:\non aivan, kuin runotar laulelon\nse henkisi vienolla suulla!\n\nMa ponnistan vastaan, estelen\nja jos silmäni vapaiksi luulen:\nsaan silloin tuoksuvan suutelon\nkahen lämpimän, kostean huulen.\n\nYön hiljaisuutehen kiitos soi,\nkun kirjurin lamppu palaa:\nsun hentoa kättäsi lauleloin\nmun sieluni siunata halaa!\n\n\n\n\n3.\n\nJOS SAADIA LUKISIN SULLE --\n\n\nJos Saadia lukisin sulle,\nyhä kuulla ja kuulla saisit: --\n\"Mene ennen kristityn vankeuteen,\nkuin velkojas tyttären naisit.\"\n\nOi, Saadi, sa laulaja suuri,\nmin nimen he piirsi kultaan:\nmiten avioliittos johtanut lie\nsinut vaski-aikaan ja multaan!\n\nSuleima! jos isälles velkaa\nma oisin, ja mun sa naisit,\nniin tuskin sa armasta nimeäs\nyhä kuulla ja kuulla saisit!\n\nMut -- nyt olen laulaja itse,\nmin nimen he piirsi kultaan:\nSuleiman vankina unta nään\najan kultaisen väikkyvän tultaan!\n\n\n\n\n4.\n\nKAI HAFIZ GASEELEIN LAULAA.\n\n\nKai Hafiz gaseelein laulaa\nvoi suloa impensä armaan, --\nkai lauluruhtinaan eessä\nlien vasta-alkaja varmaan;\n\nkai Hafiz seurassa suurin\non uljasten laulajain:\nhän mereen viinin ja lemmen\nihan hukkuvan näyttää ain!\n\nVain ruusuja, rypäleitä,\nserenaadeja, kutsuja kemuun:\nhänen armaansa usein näyttää\nihan hukkuvan ruusujen lemuun!\n\nSä näät, miten aaltoo rinta,\nmiten silmä haikea hymyy, --\nmut et, mitä katse salaa,\nmikä aaltojen kätkössä lymyy!\n\nKai Hafiz seurassa suurin\non uljasten laulajain:\nmä meressä viinin ja lemmen\nolen helmenpyytäjä vain.\n\nSuleima! aarteen ma löysin,\n-- vaikk' alkaja vain lien varmaan, --\nse on mielesi herttainen hyvyys,\nsun sulojes helmi, sa armaan'!\n\n\n\n\n5.\n\nBOSPORI! SUN LAINEES HUOKAA.\n\n\nBospori! sun lainees säikkyin\n  huokaa, milloin päivä väikkyin\n    vaipuu helmaas kosteaan!\nMut kuu se katsein vienoin\n  nousee, luoden varjot tienoin\n    valoon valmupunervaan.\n\nValmu-unelmiin jo untuin,\n  laine tuutiutuu tuntuin\n    vienoon värisoinnelmaan!\nOi, Suleima! tunnen riemun,\n  joka luokses pois nyt vie mun\n    helmaas vaiti vaipumaan:\n\nkaipuun, joka hehkuin palaa,\n  kaihon, joka nousta halaa\n    riemuun yhä suurempaan, --\nihmeenlaisen suonten kuumeen,\n  untenmailman valmuhuumeen, --\n    tule laineen tunnelmaan!\n\n\n\n\n6.\n\nTUSKAIN YÖKSI OLI LUOTU --\n\n\nTuskain yöksi oli luotu\nyö, kun kahden oltiin juotu\nriemut, joita malja suo, --\n  ja sa kalpenit ja kuiskit:\n  Pois! He vie mun pashan luo!\n\nSilmistäni siteen raastit, --\nsiniharmain silmin haastit,\nsuontas poltti hehkuvuo,\n  ja jo helmahasi herpos\n  hennot valkokätes nuo.\n\nViha löi mua, päähän paisuin,\npuukkoon tartuin kiihkoin raisuin,\npuoleks lensi tupest' tuo, --\n  käsin jähmein kahvaa kourin\n  ja ma äänsin: Pashan luo!\n\nTuska tuima suumme sulkee,\nkuolinhetket raskaat kulkee,\nkirpos puukko jalkais luo;\n  sydänvertamme se sentään\n  damasceeni-säilä juo.\n\nKumpaankin se iski varmaan!\nkuulin, kuinka povest' armaan\nverkkaan tihkui haavan vuo!\n  Nyyhkimään kun puhkesimme,\n  verta oli itku tuo.\n\nTuskain yöksi oli luotu\nyö, kun kahden oltiin juotu\nriemut, joita malja suo.\n  Kalpenit, mut murhein äänsin:\n  Oispa kuolo ylkäs tuo!\n\n\n\n\n7.\n\nSUA, TAVERNIN VARTIAA LAISKAA!\n\n\nSua, tavernin vartiaa laiskaa, --\novi auki! auki, hoi!\nKuu, kaartaen pilvenkaiskaa,\nyli moskean katseen loi.\n\nKas kuuta! se hymyillen nousi,\nkuin lempeä täynnä se ois...\nEi, tänne nuoli ja jousi:\nalas ammu! ammu se pois!\n\nMitä riehun ma? Kuu on multa\nyli moskean koskematon.\nSuleima, armahin kulta,\ntänä yönä nyt toisen on!\n\nOvi tavernin sisään paiskaa!\npyhä-temppeli aukeaa:\nHei, moskea kuuta raiskaa,\nja kumoon ne kellahtaa!\n\nOn jänteessä ilkkuni jousi,\nse lempesi ampuu pois!\njos hymyyt, jos kyyneles nousi ...\nkoko mailman se ampua vois!\n\nJoka vartia-koiralle selkään!\njoka miestä mä karkaan päin!\nTulen jumalankieltäjäks, pelkään ...\njuon itseni järjiltäin.\n\n\n\n\n8.\n\nKAMMOTTAA, KUN MIELEEN JOHTUU --\n\n\nKammottaa, kun mieleen johtuu\nelämän ja kuolon kummat!\nEtsiessäs kaiken summat,\ntuskissas sa kiemuroit.\n\nAllah, Allah, kaikki voit!\nJumala on meillä ratki,\nmitä lausut, kirjoitatki,\nmietit, hourit, ongelmoit!\n\nMaat loit, Allah, taivahatki,\nelon loit ja kuolon kummat,\nloit nää epäilykset tummat --:\noman itses, Allah, loit!\n\nMutta mulle hengen soit,\nelonsa kun hän sai sulta!\nTämä elo vietiin multa ...\nja sa sentään kaikki voit!\n\n\n\n\n9.\n\nVAIT! SOI SOITOT.\n\n\nVait! soi soitot, -- helkkyy huilut\nharppuin, luutuin säveliin;\nsuuri keltakuu se hymyy\nkaihoisasti Bosporiin.\n\nKautta kuudanhymyn liukuu\nserenaadin venhe tuo;\nharppuin, huiluin helkkehestä\nkumpuu vieno itkuvuo.\n\nHymy kasvoilleni lankee,\nitku värjyy rinnassain, --\noi, Suleiman sulo äänen\ntunnen, salaa aavistain.\n\nKukkastuoksun huumemereen\nhäipyy vieno itkuvuo,\npitkin Bosporia poistuu\nserenaadin venhe tuo.\n\nSuostun kaikkehen, jos kuulla\nvielä saan tuon säveleen!\nElinkauden velkakirjan,\n-- iät kestävän, -- mä teen!\n\nOrjaks saatte minut myydä,\nlyökää, ja ma siedän sen, --\njos nyt vain tuntee\nhuumaa kukkastuoksujen!\n\nSoudan vaikka kaleereilla,\nvaikk' ois venhe pashan tuo:\noi, jos vain tän yön mua viehtää\nhuiluin vieno itkuvuo!\n\nTämän yön, vain tämän tahdon\nriemuin viettää muistojain:\nSuleimasta unelmoin ma,\nhänen ääntään kuullessain!\n\nHaipuu äänet, yö se päättyy,\naamukoi luo valoaan, --\nkauas aavikkoon ma lähden\nerakoksi erämaan!\n\n\n\n\nKARL MIKAEL BELLMAN.\n\n\n\n\nAMARYLLIS.\n\n\nOi, Amaryllis! Herää jo, hieno!\n    Tyyni on tieno,\n    vilppainnaan.\n    Pilvet ne palaa,\n    säteet jo salaa\n    hehkuhun valaa\n    hongat haan.\nAmaryllis, nyt on ilo parhain\nhelmass' Ahdin aamusella varhain;\nmiksi jäitkään maille Unen tarhain\nuinuvin silmin sä huokailemaan?\n\nLähdemme kalaan, -- sään sulo tenhoon! --\n    pois tule venhoon,\n    loppui yö!\nArmasta noutain,\n    vien sua soutain:\n    säynäs ja toutain\n    loiskuin lyö!\nHerää, Amaryllis ujo, herää!\nEn voi jättää omaa silmäterää!\nLaine läikkyy, kulta pitää perää,\nriemuhun kutsuvi kaislikkovyö.\n\nUistimet mukaan, onget ja siimat!\n    Vilpoiset viimat\n    leyhähtää.\n    Ethän sä kiellä?\n    Impi, et tiellä,\n    kanssani siellä\n    vaaraa nää!\nSalmen suuhun pois ma soudan hahden,\ntai jos lähtään pohjaan pikku lahden,\nmissä teimme lemmenliiton kahden,\njosta nyt Tirsis se nyrpeäks jää.\n\nPurtehen astu! Laulamme, kulta!\n    Hehkua, tulta\n    lauluss' soi.\n    Myrsky jos pauhaa,\nrinnallas rauhaa,\n    riemua lauhaa\n    lempes toi.\nOnnellisna aavan meren vuolla\nkeikkuisin ma tyrskyvyössä tuolla;\nsylityksin kanssas voisin kuolla.\nNeitoset veen, mua kuulkaatte, oi!\n\n\n\n\nESAIAS TEGNÉR.\n\n\n\n\nINGEBORGIN VALITUS.\n\n(_\"Fritiofin satu.\"_)\n\n\nSyys on ja yö,\nmyrskyten aallot ne laivaa lyö.\nOi, toki keinuisin siellä\nmiekkosen miellä!\n\nKauan mä näin\npurjeen, mi lensi jo läntehen päin.\nOi, miten uhmisin yötä\nFritiofin myötä!\n\nAallokko sie,\nniin älä paisu, sa hiljemmin vie!\nTuikkios, tähtönen taivaan\nretkellä laivaan!\n\nKeväällä kait\nSaapuvi hän, mut jo armas on vait,\nei tule laaksossa vastaan\nlaulaissa rastaan;\n\nmultahan maan\nraukka on riutunut rakkauttaan,\ntai sydän vertyvi heikon\nuhrina veikon.\n\nHaukka, sa jäät\nherratta nyt, mut sa lempeni näät!\nItse, kun hän meni loitos,\nhuolehdin hoitos.\n\nLoimehen luon\nnäin sinut kintaalle urhoni tuon:\nsilkki on siipi, kuin tulta\nkyntten on kulta!\n\n-- Siivet sä sait,\nFreija, ja ilmojen halki sa hait\npohjat ja etelät varmaan\njäljessä armaan. --\n\nHaukka, jos suot\nsiipesi mulle, ei kannata nuot,\nYhdet on siivet, jotk' kantaa,\nkuolo ne antaa.\n\nOlallein näin\nistu sa, silmäten aavoille päin.\nOi, miten mielemme halaa,\neipä hän palaa!\n\nHautani luo\nsaapuvi hän, ja sa muista nyt tuo:\nKuiskihan terveiset kuolleen\nFritiofin huoleen!\n\n\n\n\nRUOTSIN AKATEMIAN\n\nviisikymmenvuotis-muistojuhlassa.\n\n\nKuninkaanlinnan luo ma jäämään satuin,\nkun päivän kiihko näkyi untuneen;\nnäin torit tyhjinä ja laidat katuin,\nja kuu loi hohdon Kustaan patsaaseen.\nNuo kasvot lempeät ne ilmeen näytti,\nkuin äsken ukkonen ois jyrissyt;\nnäin sankarin, mut sulot mielen täytti,\nhän laakereikseen kukkasia käytti,\nja kotka äsken, oli satakieli nyt.\n\nOn taiturilla taika vallassansa!\nNoin henki valmis taistoon, lauluunkin!\nTuo kuva kertoo ilmi tarinansa,\ntuo gustaviaadi, tehty pronssihin.\nNiin, noin näit hänen taistelusta saavan,\nnoin katsoi myös, kun rauhaan, taiteisiin\nloi sielunsa ja sulki riitain haavan,\nnäet suuret henget muovaa ajan kaavan,\nja Kustaan ajassa näät Kustaan piirteet niin.\n\nMa lasna näin nuo päivänpaistevaiheet,\ntuon ajan muistan: oi, niin rakkaat on\nsen uljaat toiveet ja sen laulunaiheet\nja vilkkaus, mikä puhkes elohon!\nNäit kevään, kun jo lämpis kirren pinta,\nja siinsi taivas, jäänsä järvet loi:\nnyt versoo lehdot tainta vihanninta,\nja posket hehkuu, sykkii ihmisrinta,\non kaikki intoa, ja lintuin laulut soi.\n\nNuo vanhat karoliinit hauta peitti,\njäi kylter-urhoin kiistapäivät taa,\njotk' kaikki koitti, kaikki kesken heitti,\nkun kuningasta ei, -- ei kunniaa!\nEi heikkoon Pohja suostu, herraan yksin,\nmi tuntee voimans', -- siinä loisti hän,\nja vapaat miehet seisoi järjestyksin\nja valta, kuuliaisuus ystävyksin,\nja riemuittiin, kun tiettiin *hänen* löytyvän.\n\nHän purppurassa istui, hurmaajamme,\nja valtikallaan tenhos: yhtenään\nnyt uudet riennot kasvoi kansanamme\nja uudet kukat rautaperällään.\nJäi unelmat, jotk' urhotöistä soivat,\nja laakson rauhass' sääntyi maineen lait;\nsiell' laakerit ja tammet vihannoivat,\nja viisaat tietoon hyvät tavat toivat, --\nsa voima, katkoit partas, äly, vallan sait!\n\nNyt Ruotsin maine urat uutten teiden\nmaill' aatteen aukaisee: Linné se noin\nkäy liehuessa kukkaseppeleiden,\nkuin kukka kaino, armas, korutoin.\nMelanderhjelm nyt laskut selviks suori\nkuun kiekkohon ja kiertoon planeetin,\nmut Scheele liedess' aineen voimat kuori,\nkun mailman muodon piirtää Bergman nuori,\nja aikakirjain tuomariks käy Lagerbring.\n\nJa rantamilla, missä siinnoss saloin\nkuningaskaupunki ja Mälar on,\nkuink' elo hehkui alla pohjanpaloin,\nkuink' kaikui laulu kautta saariston!\nJa kieli soinnukas, min säveleessä\non Pohjan syvyys, lounaan helkkinää,\nlaps unhoon jäänyt, esiin astui seessä,\nja kuvaansa se katsoi lähteen veessä\nja hämmästyi jo ihanuuttaan ylevää.\n\nNyt Gyllenborg se lauloi, henki vakaa,\nvaikk' kävi härmään joskus siivet tuon.\nOi, karit kohtaa meitä tavantakaa,\nja vilu hyytää voi myös runon vuon.\nMut viuhui uljaan jousi, siuhuin kulki\nvasama varma, kiitäin määrähän,\nja kaihot, joita ihmissydän sulki,\nne *Ihmiselon kurjuus* itki julki:\nsoi siinä syvä huokaus sukukunnan tän.\n\nSivulla uinui Creutz, ja laulain kiinsi\nhän ruusut oattomat kiehkuraan;\nyli *Atiin* ja *Camillan* taivas siinsi,\nja leijui leyhkät aamukaste-maan.\nOn laulu unta nuoruuslemmen armaan,\njot' innoin kukin kerran uneksui,\nvaikk' ei niin taivaan-ihanasti varmaan;\non laulu sykkäys kevätleivon parmaan,\nniin vienon viaton, -- ja siksi hän unhottui.\n\nHei, Pohjan Dionysos! -- tehkää tilaa!\nsoi laulu liehuin hänen huuliltaan,\nKuink' ilakoi hän, kuinka leikkii, pilaa\nhän kera nymfein viheriän haan.\nOi, ei hän riemua nää haarikoiden,\ntai idyllein, joit' ympärilleen luo;\nei, -- toista etsii hurmos silmäin noiden,\nja huomaa kaihonpiirteet ohimoiden:\non pohjoismaista ruusunpuna-murhe tuo.\n\nPuut eläintarhan, suojan saakoon kuva\nsuurimman laulajan, min Pohja loi!\nEi aikaa, jolloin hän ois unhottuva,\nei maata, missä moinen laulu soi!\nSe pyhän-viettohon käy arkiolla,\non taiteikas, mut pakkoa ei näy;\nse kesken huumeen hiltynyt voi olla,\non jumalainen tanssi Parnassolla,\nkun faunit, nymfit, sulottaret kisaan käy.\n\nMut Lidner lauloi: \"Haudan portit aukee,\nsaranat kirskuu, tulee tuomio;\nyölampun valo himmenee ja raukee,\nlyö tornin kello kahtatoista jo.\"\nSa riuduit, -- tähkäpää ei käynyt jyvään, --\nsävelmä rikas sulta särkyi, oi!\nSun henkes tomuun vaipui liian syvään;\nkuink' itkit valittain, mut uskoin hyvään,\njokaisen kurjan tuskaa: omas siinä soi!\n\nMut niinkuin maalla tyyni kesäilta,\nkun kasteen helmeilyä kukat juo,\nja vieno rusko, hohtain taivahilta,\njo rusositeet lännen pilviin luo:\nniityllä nuoret kaikki karkeloivat,\njää ukot kylään neuvottelemaan,\nkäy kautta laihon kultalaineet loivat,\nja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat,\nja suvirauhan autuus laskee yli maan:\n\nniin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy\nItalian taivas yli Pohjolan.\nRunottaressas lounaan lämpö lymyy,\nja väriloistos myös on lounahan.\nNiin hohtaa *Päivän hetket* kirkkain valoin,\nniin *Leikkuussa* käy sirpit helskyen; --\nja *Toivo*, unten ihme, lohtu jaloin,\nse runoiltiinko maassa synkkäin saloin?\nSit' usein ihmehdin, mut myöskin iloitsen!\n\nJa Kellgren, hän mi \"sulon ihanteesta\ntuo meille kuvan taivaan-puhtoisen\"!\nMit' enää muut lois ilmi kanteleesta,\nkun valoon tuli *Uusi luominen*?\nNiin kirkkain tulvin hopeoitaan valaa\nsun sävelvuos ja helkkyy soinnahtain!\nOi, korviini, kun sydän kaihoo salaa,\ntuon laulun perussävel aina palaa\nhämärin muistoin kaukaa lapsuusajoiltain.\n\nMut mit' on sanasointu, kirkas kieli\nja pelkät väikkeet sini-ilmojen?\nMyös muuhun kiintyy runoniekan mieli:\njos kauneuteen, niin myöskin järkehen!\nKun Kellgren iski, johtain nerollansa\nlain, totuuden ja älyn taistelut,\nkuink' ivailut ja vakaat sanat kanssa\nsoi kautta maan, ja kaikki innoissansa\nilmehti, kuink' ei ennen tuota havainnut.\n\nNyt Rooman runoniekat Pohjolaamme\ntoi Adlerbeth, -- mies Rooman tarmoltaan,\nei yksin kieleltään, -- ja riemuks maamme\nne nähdä saatiin uudess' asussaan.\nJa Rosenstein, niin ylhä aatoksiltaan,\nniin vakaa, -- vanne laulukiehkuran,\nvaikk' itse laulaja ei ammatiltaan, --\njokainen meistä muistaa elon iltaan\ntuon isällisen mielen, kirkkaan puhtahan!\n\nJa sä, mi sarjan päätit neroin noiden\nja elit kauan heitä kaivaten,\nmi runoos kätkit oat ruusustoiden,\nmies aatteen, leikin, Kustaan läheinen,\nmi taidepiireiss' istuit ruhtinana,\nsa vanhus, kuulu älyn taistoistas,\nnerona ensi, ellet laulajana,\nsa, jolle jalous oli tunnussana,\nsokea Leopold, tietäjä Tiresias!\n\nTein hautalaulus, -- sulle laulun uuden\nvirittää kerran muiston tyttäret,\nnäet polkeeton on kieli vastaisuuden,\nja ansiot saa viimein seppelet.\nJäit viitaks kahden laulukauden rajan,\ntukien toista, toista varoittain,\nmut taistos maltti voitti taitteess' ajan,\nja vihdoin päivä usvat heitti hajan\nja vaipui suurenneena hehkuun purppurain.\n\nOn vaiti vanhat lyyrat kultakielet,\nsai soinnut moitteen, tai jäi unhoksiin.\nSen jälkeen moniin ääniin kiintyi mielet,\nja Kustaan laulusuuntaa tuomittiin.\nTuo muutoksia käänteet ajan kerhoin,\nja monin muodoin nero esiin saa,\nantiikin ilmeikkäänä, juhlaverhoin,\nkähärät päässä, siivin kirjoperhoin,\nnyt *yks* sen henki on: se pyydä oivaltaa!\n\nYli Kustaan päiväin ihmeloisto hohti,\nhaaveinen, vieras, turha, -- vaikka vaan! --\nmut kevät toi ne, ja ken väittää tohti,\nmiss' ilman noita olisimmekaan?\nKaikk' kulttuuri se kautta kansain juontui,\nvain raakuus kotoa on peräisin;\nmut tieto taimi, kielen hölmä kuontui,\nja lausu sääntyi, ihmiselo luontui,\nja Kustaan aika siks on kansallinenkin.\n\nTe ylhät varjot, lauluisät jalot,\ntuon haudoillenne tänään kiehkuran.\nPian peräkkäin jo näämme taivaantalot\nja käymme tähditettyyn seurahan.\nSielt' alas katsoin, riemuita me saamme,\nkun syntyy Pohjass' suurta, ylevää,\nja siellä tähtisoittoon laulakaamme\nvain vuorosäkein onneks synnyinmaamme,\nmi meidät unhotti, mut rakkaaks meille jää.\n\n\n\n\nJUHANA LUDVIG RUNEBERG.\n\n\n\n\nVIAPORI.\n\n(_Suomennos- ja sovittelukoe._)\n\n\nMe jäimme illan hämyssä\nluo lieden roihuvan,\niäkäs ukko Stool ja mä,\ntaas vanhaan tapahan.\nPois puhde häipyi joutaviin,\nniin Viapori mainittiin.\n\nSen nimen vain ma mainitsin,\nmut tuli toiset lait:\n\"Sa luotolinnan Ehrnsvärdin\nnäit aaltoin vyössä kait?\nnäit Pohjan Gibraltarin tän?\"\nNoin synkin äänin lausui hän.\n\n\"Graniitiss' silmät tarkastaa\nse äärtä ulappain;\nsen Kustaanmiekka kohoaa\nja uhkaa: 'Tules vain!'\nEi iskuun tyydy miekka tää,\nse musertaa, kun välkähtää.\n\n\"Äl' lähde liki uhmien,\nkun tuiskii sodan säät,\nkun merten kuningattaren\njo vimmastuneen näät:\ntuhansin kidoin kuolemaa\nsen tulikirnut kiljahtaa.\n\n\"Maan joukot pohjan äärihin\nne työntyi taantuen,\nmut toivo hehkui vieläkin\nja into urhojen:\nEi hätää, -- turma torjutaan,\nkun Viapori meill' on vaan!\n\n\"Ei silmää, jok' ei salamois,\nkun kuului nimi tää,\npois haihtui nurku, huoli pois\nja puute, pakkassää.\nTaas Suomen karhu rynnäköi,\nravisti kämmentään ja löi.\n\n\"Oi, usein urhon harmajan\netäällä kodistaan\ntuon nimen kuulin lausuvan,\nyön hangell' istuissaan;\nkun kylmi, lämmintä se loi,\nse kodin, kaikki hälle soi.\n\n\"Mut etelästä hiipien,\nkäy huhu kuiskimaan,\nhäväistys meidän aseitten,\nmaanpetos mainitaan;\nmies mieheen, kautta seutuin, sen\nloi luotaan ylenkatsoen.\n\n\"Iäti päivä muistetaan,\nmi todeks saattoi tään,\nkun iski tieto tullessaan\nkuin jysäys ukkossään:\nmaan viime toivo mennyt on,\non Suomi Sveanlinnaton.\n\n\"Sen tyrskyihinkö nielaissut\non syvyys pohjaton,\nsalama taivaan murskannut\nsen kantakallion?\nHe viime mieheen kaatui kait?\nKysyttiin, -- vastaajat on vait.\n\n\"Mut moni jäyhä rinta nyt\npakahtui huokaamaan,\nja silmä, harvoin vettynyt,\nse valui virtanaan.\nSä paarillaan jo Suomen näit,\nluo haudan itkemään sä jäit.\n\n\"Oi aikaa! Hän, mi syykseen ties\nnää virrat kyynelten,\njaloimman kerran sama mies\nsai sankarseppelen:\nhän muinoin Ruotsin laivaston\nvei Ruotsinsalmen voittohon.\n\n\"Mut nostanut jos loistoon ois\nhän maailmat miekallaan,\nvaikk' auringot se varjoon lois,\nhänt' ylenkatsotaan.\nSe palkka kavaltajall' on\nEhrnsvärdin hautakallion.\n\n\"Sua runous viehtää, nuori mies,\nja muistot muinaiset,\nmun jutelmistain kukaties\nsa kerran laulelet;\ntyö musta silloin julki tuo,\nmut miehen nimi yöhön luo.\n\n\"Suvusta vait! Ei tulla saa\nse samaan tuomioon.\nEi muita, yksin rikkojaa\nhäpeä kohdatkoon.\nMaanpetturi on suvuton,\nvaill' isää, poikaa, juurta on.\n\n\"'Kavala kalpa Suomenmaan',\nsa kurjan silmiin lyö,\nja 'ruoja, herja, patto' vaan\nja kirous, kuolon yö!\nHän noin on mainittava vain,\nniin säästyy korvat kuulijain.\n\n\"Hae kaikki haudan synkeys,\nmaan tuskat esiin luo,\nsepitä niistä nimitys\nja hälle anna tuo:\nteet sillä turmaa vähemmän,\nkuin Viaporiin nähden hän.\"\n\n\n\n\nSOTILASPOIKA.\n\n(_Suomennos- ja sovittelukoe._)\n\n\nMun isän', nuori sotilas, niin sankarillinen,\nhän pyssyn otti, oli mies, viistoista täyttäen.\nHän tietään kulki kunniaan\nja kestää, seisten paikallaan,\nvoi kylmää, nälkää, haavojaan,\nsen taisi taatto, sen.\n\nNäin lasna, kun hän lähti pois, kun sotaan käsky soi;\nkuink' astui uljain ryhdin hän, en unhottaa ma voi,\nen hattuaan, en töyhtöään,\nen päivetystä poskipään:\nma aina tumman varjon nään,\nmin kulmakarvat loi.\n\nKun pohjan teiltä joukot pois taas kääntyi, kuulla sain\nkuink' iskettäissä yhteen hän ol' urhoist' urhokkain.\nJo risti rintaan pantihin\nja kohta, kuulin, toinenkin;\noi, onni ois, ma aattelin,\njos mukaan pääsis vain!\n\nJa talvi loppui, lähti jäät, maat väikkyi, vihannoi,\nniin kuulin: \"Sota taatolles jo sorjan kuolon soi\".\nMa tunsin olon oudommaks,\nniin tuskan, riemun kaihoisaks;\nyön itki äiti, itki kaks,\njo tuoni rauhan toi.\n\nLapuan taistoon taatto jäi, mies likin lippuaan;\nsiin' ensi kerran kalvenneen sodassa kerrotaan!\nJäi vaari Kustaan sotaan, hän,\nUtilla kesken rymäkän,\nja kaatui Lappeell' isä tän,\nmies Kaarle kuninkaan.\n\nNiin heidän kävi, vertaan näin sai vuotaa kaikki nää;\nmut moinen elo uljas on ja uljas kuolo tää.\nKen vaivoin hoippuis vanhuuttaan?\nEi, nuorna kuolla eestä maan\nja kunnian ja kuninkaan,\nse oisi ylpeää!\n\nMä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan,\nmult' isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan.\nMut huoli pois vain haipukoon,\nsaan mittaa vielä vartaloon;\nma uljas sotapoika oon,\nen sorru hukkahan.\n\nKun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan,\nkäyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan.\nMiss' surmantuli tuimin lie,\nmua sinne viittaa vaarain tie,\nmyös mun se sinne halu vie\nteit' isäin astumaan!\n\n\n\n\nJOUTSEN.\n\n\nTuo joutsen ruskost' ilmojen\njo vaipui pintaan veen\nja tyynnä souti, laulellen\nsiin' iltaan suviseen.\n\nSuloa Suomen laulu soi,\nsen ilmain ilontaa,\nkuink' unens' siellä päivän koi\nyökaudet unhottaa.\n\nKuin koivut, lepät tuuheat\nluo syvät siimehet,\nkuin kullass' säihkyy lahdelmat\nja veet on vilpoiset.\n\nKuink' armasta on, ihanaa\nsiell' luona lemmikin,\nkuink' uskolliset kaihoaa\ntaas sinne takaisin.\n\nSoi kautta salmein sävel tuo,\nsen laulu korutoin,\nja saapuin puolisonsa luo,\nse hiljaa joikui noin:\n\n\"Vaikk' ei käy elonunelmas\ntaa vuosisatojen,\nsa Suomess' olit onnekas,\nsait laulaa kevääss' sen.\"\n\n\n\n\nVIKTOR RYDBERG.\n\n\n\n\nKELLOT.\n\n\nMiss' ajanmeren kuohut käy hyrskien pois,\non kuulas sädetorni, kuin kristallinen ois.\nAlas juuriansa tunkee päin syvyyksiä tää,\njoit' aavistus ei arvaa, ei mikään, mikään silmä nää.\n\nYlös muurinsa nostaa se tähtitaivoon päin\npois loitos yli taivasten tähdettömäin,\nyli kaikkein avaruutten se kupunsa loi,\nja -- aatostasi huimaa: sen huippuun ei se liitää voi.\n\nKaks kelloa kaaress' on uljaan kuvun tuon, --\nvalon aamukoissa toisen loi hehku sädevuon,\nja tuulahdus aatteen se heilumaan saa tän,\nsen kultakieli hiljaa soi tahtiin maailman sykinnän.\n\nSe soittavi niin hiljaa ja kehoittaen,\nalas piiristä piiriin soi värjyin ääni sen,\nja haipuu sävel puhdas, kun saavutti se maan,\njo kaihoon jaloin sieluin ja iltaruskon purppuraan.\n\nSe unelmoimaan suurta sua kehottavi, oi,\nja taistoon ihanteista sen vakaa ääni soi,\nja kun hehkuun laskee päivä, jo mielehes se taas\ntuo loitot totuusmaailmat ja aavistetut kauneusmaas.\n\nSe soi ikävöiden, ett' aika sarastais,\nkun vihkiä maan kansat se veljesliittoon sais,\nkun tuskat saavat lohdun, ja viihtyy surut syyn,\nja raskaat päät ne lepoon jo painuu rintaan lemmittyyn!\n\nSe soi ikävöiden, ett' aika tuo jo ois,\nkun kansain vapauslauluun jo yhtyä se vois,\nyli maailman soittaa viestin tuon autuahan:\nKas, taivas tuli maahan! Löys ihmiskunta Jumalan!\n\nTaas toisen valinkaavaan se hyytänsä loi\nikisynkkyys, jota kaaos yön pimennoista toi.\nSen raskas kiel' ei liiku, -- vait, mykkä se on vain,\nja kupu sen kuin holvi on öisten terhentaivahain.\n\nMut parvekkeella tornin yösynkkä peikko on,\nhän jäykkä on kuin patsas ja liikkumaton,\nvait kellon nuoraa kuorii ja katsoo uhkapäin\najan aallokkomerta, mi alla hyökyy hyrskähtäin.\n\nSe velloo väliin väikkyin, ei väliin päivää näy,\nmut aavain koko piiri jos yöhön kerran käy,\nja tyrskyihin murtuu jo viime laulu noin,\nmi tietäjätä tuuti ja unelmat toi aamukoin,\n\njos ihmiskuntaa painaa ikisynkän hädän yö,\njos vapauslaulun kultaan ja leipään se myö,\njos jäähtyy sydän nuori ja tuskattomaks jää,\nhyvän ihanteet kun kaikki jo maailmasta häivähtää,\n\nniin silloin tarttuu lujaan hän kellon nuoraan vaan,\nja hurjasti, peikko, käy soittelemaan,\nja öinen kello kauhea jo heilahtelee,\nja jo särkyy koko mailma ja juurtaan myöten raukenee.\n\n\n\n\nTONTTU.\n\n\nPakkasyö on, ja leiskuen\npohja loimuja viskoo.\nKansa kartanon hiljaisen\nyösydänuntaan kiskoo.\nÄäneti kuu käy kulkuaan,\npuissa lunta on valkeanaan,\nkattojen päällä on lunta.\nTonttu ei vaan saa unta.\n\nLadosta tulee, hankeen jää\nharmaana uksen suuhun,\nvanhaan tapaansa tirkistää\nkohti taivasta kuuhun;\nkatsoo metsää, min hongat on\ntuulensuojana kartanon,\nmiettivi suuntaan sataan\nainaista ongelmataan.\n\nPartaa sivellen aprikoi,\npuistaa päätä ja hasta --\ntätä ymmärtää ei voi,\n\"ei, tää pulma on vasta;\" --\nheittää tapaansa järkevään\ntaas jo pois nämä vaivat pään,\nlähtee toimiin ja työhön,\nlähtee puuhiinsa yöhön.\n\nAitat ja puodit tarkastain,\nlukkoja koittaa nytkyin, --\nlehmät ne lehdoista näkee vain\nunta kahleissa kytkyin;\nsuitset ja siimat ei selkään soi\nruunan, mi myöskin unelmoi:\ntorkkuen vasten seinää,\nhaassa se puree heinää. --\n\nLammasten luo käy karsinaan,\nmakuulla tapaa ne ukko;\nkanat jo katsoo, pienallaan\nistuu ylinnä kukko;\nkopissa Vahti hyvin voi,\nherää ja häntää liehakoi,\ntonttu harmajanuttu\nVahdille kyllä on tuttu.\n\nPuikkii ukko jo tupahan,\nsiellä on isäntäväki,\ntontulle arvoa antavan\nnäiden jo aikaa näki;\nvarpain hiipivi lasten luo,\nnähdäkseen sulot pienet nuo,\nken sitä kummeksis juuri:\nhälle se riemu on suuri.\n\nIsän ja pojan on nähnyt hän\npuhki polvien monten\nnukkuvan lasna; mut mistähän\ntie oli avutonten?\nPolvet polvien tietämiin\nnousi, vanheni, läks, -- mihin niin?\nOngelma, josta halaa\nselkoa, noin taas palaa!\n\nLatoon, parvelle pyrkii vaan,\nsiellä hän pitää majaa:\npääskyn naapuri suovallaan\non liki räystään rajaa;\nvaikka pääsky nyt poissa on,\nkeväällä tuoksuun tuomiston\nkyllä se saapuu varmaan\nseurassa puolison armaan.\n\nSilloin aina se sirkuttaa\nmonta muistoa tieltä,\nei toki tunne ongelmaa,\nnäin joka kiusaa mieltä.\nSeinän raosta loistaa kuu,\nukon partahan kumottuu,\nliikkuu parta ja hulmaa,\ntonttu se miettii pulmaa.\n\nVaiti metsä on, alla jään\nkaikki elämä makaa,\nkoski kuohuvi yksinään,\nhumuten metsän takaa.\nTonttu puoleksi unissaan\najan virtaa on kuulevinaan,\ntuumii, minne se vienee,\nmissä sen lähde lienee.\n\nPakkasyö on, ja leiskuen\npohja loimuja viskoo.\nKansa kartanon hiljaisen\naamuhun unta kiskoo.\nÄäneti kuu käy laskemaan,\npuissa lunta on valkeanaan,\nkattojen päällä on lunta.\nTonttu ei vaan saa unta.\n\n\n\n\nAALLOTAR TYTÖLLE.\n\n\nArmas lapsi, lasket leikein\npoves aaltooni, kuin veikein\nsorjin valkolilja hohtais pinnall' laineen vilpoisen!\nSulle ihmiselos retket\ntuo niin vaiherikkaat hetket,\nkun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.\nMulta tietämättä jäivät\nihmisriemuin, tuskain päivät:\nvaihtumatta aallot tulvii, jäljekkäin vain virtaillen.\nNeidoks kasvat, lemmen sytät,\nsykit, hehkut, sykähdytät,\nhiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten.\n\nArmas tyttö, lapsuusaikas\nvilpas on kuin vesi raikas,\nlumme sorjin oot, mi keinui pinnall' laineen vilpoisen!\nKohta uinut, vaivut untuin\nunelmihin outoin tuntuin,\nkun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen.\nKohta polvistuin, sa ainut,\npäässä morsiusseppel painut\nviereen miekkosen, mi voitti immen kainon sydämen.\nKohta vasten rintojansa\npainaa äiti aarrettansa,\nhiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness solisten.\n\nIhmiselon salat summat,\ntoivon, lemmen, kuolon kummat\nsyleilen, sa kaunokainen, kun sua aalloin syleilen!\nSyysyö saapuu, kuluu kevät, --\nsalat sulle selvenevät,\nkun vain vaihtumatta vuoni kumpuu alla koivujen,\nOi, ei tieni koskaan tulle\nmäärään, mi on suotu sulle,\nkun sa, elon kirkastama, riemuin sekä murheiden,\nkuoloon sammut, hetkeks haivut,\nlailla iltaruskon vaivut,\nhiljaa vain kun vuoni vierii, laakson tyyness' solisten.\n\n\n\n\nGUSTAF FRÖDING.\n\n\n\n\nHÄNEN KORKEA-ARVOISUUTENSA VEXIÖN PIISPA.\n\n\nHe piispankesteissä paistia syö nyt,\nlasin laitahan piispa on kahvelin lyönyt,\nhän maljansa täyttää ja katsehen niin\nsalavihkaisen ystävä saa, Heurlin.\nPapinrouvat on vaiti, ei muista he ruokaa,\nja rovastit arvoisat nöyrästi huokaa\npuol'kylläisin vatsoin, ja synkkinä näät\nniin pastorein kuin apupappien päät.\nSyvän hartauden pilvet ne salissa kulki,\ntaas puheita piispan kun kuullahan julki,\njoiss' uskoa aina hän vertailuin,\nkuvin mielevin kaunisti, sointuvin suin.\n\nMut Foibos Apollon hän vaunuissa ajain\nvaloloistossa käy yli Pohjan rajain,\nja Olympon väikettä säteiden vuo\nyli piispan otsan ja kutrien valaa,\nja kuin kreikkalaisilmeen siinä ne salaa\njo piispan hienoihin piirteihin luo.\nHän nousee, ja silmissä välähdys vilkkaa,\nei hohda ne uskoa, uhmaa vaan, --\npila huulilla piispan on Attikan pilkkaa,\nja on Ateenast' aattehet suorastaan.\n\nNiin huimasti kariitit paljaina kiitää\njo huulilta piispan, niin huimasti liitää\nne anakreonttista tahtiaan,\nniin ylhänä totuuden Kleio ja seessä\nkäy kuoroa johtaen siskojen eessä,\nniin valtava Eros on voimassaan!\nSoi puheessa vapaus, uljuus mi viehtää\nvoi sankaritöihin, ja kauneus, mi kiehtää\nsädehohteensa väikettä kaikkehen;\nmiten Jumala riemun ja laulun ja soiton\non silmissä urhon, kun voitti hän voiton,\non jäsenten hemmessä impyen;\nmiten yhtyyden henki se kaikkeuden täyttää,\nhän aineessa asuu ja itsensä näyttää;\nmiten elon ja onnen ja voittojen maan\nsai suojaansa suuri ja mahtava Paan.\nOn siinä kuin laulua auvojen kuoroin,\nja käy kuni plektronin iskut vuoroin,\nkun Foibos Apollonin soitto soi;\non ilmassa helke, on töminä maassa,\nkentaurit tannerta polkevat haassa,\nja menaadit puistossa karkeloi.\n\nVäki faunein ja nymfein, mi metsässä lymyy,\njo saapuu ja ikkunat täyttää ja hymyy\ntätä pappissäätyä arvoisaa.\nJa jo piispa on vaiti, ja rovastit havaa\nja ymmällä istuu, ja rouvat ne avaa\nsuut auki ja katsoo ja tuijottaa.\n\nMut jo salissa kuiske se kulkevi salaa:\n\"Herra piispa hän liiaksi maistella halaa,\njos jatkuvi tää, hänen aivonsa palaa!\"\nLäpi kaupungin käy tämä skandaali julkein,\nkoko Smoolannin murheenlaaksossa kulkein.\n\n\n\n\nSelityksiä ja henkilötietoja.\n\n\n/Quintus Horatius Flaccus./ Roomalainen lyyrikko, 65--8 e. Kr.; hilpeän\ntyytyväisyyden ja elämänilon laulaja. Mukailee useimmiten kreikkalaista\nrunoutta. Horatius on omintakeisin eräissä omaa aikakauttaan kuvaavissa\noodeissa, sekä satiireissaan, joissa hän osoittaa melkoista maailman ja\nelämän tuntemusta.\n\n1. Omistettu sekakuorolle, joka oli laulava Horatiuksen Rooman\nvuosisataisjuhlaa varten sepittämän juhlarunon. -- Damokles hovimiehen\npään yli ripusti kuningas Dionysios vanh. Sisiliassa juhla-aterian\naikana jouhen päässä riippuvan miekan. -- *Arkturus* tähden lasku ja\n*Kauriin* nousu lokakuulla tiesi syysmyrskyjen aikaa. Horatiuksen\nmaatila ja huvila oli *Sabinum*-vuoriston rinteillä.\n\n2. *Licinius*, Horatiuksen suosijan ja ystävän, Moecenaan lanko.\n\n3. *Grosphus*, roomalainen ritari, jolla oli laajoja maatiloja\nSisiliassa. -- *Tithonius* oli tarun mukaan saanut ikuisen elämän\nlahjan, ilman ikuista nuoruutta.\n\n5. *Soracte*, vuori pohjoiseen Roomasta.\n\n6. *Bandusian lähde*, runoilijan synnyinseuduilla lähellä Venusiaa.\nSabinum-laaksossa, lähellä huvilaansa olevalle lähteelle oli Horatius\nantanut saman nimen. -- *Sirius*, koirantähti.\n\n7. *Aineias*, troijalainen urho, taruston mukaan Juliaanisen\nkeisari-suvun kantaisä. *Tullus* ja *Ancus*, Rooman muinaisia\nkuninkaita. -- *Minos*, Kreetan kuningas, kuoltuaan tuomari Manalassa.\n*Hippolytus*, Theseuksen poika, Diana jumalattaren lemmikki. *Theseus*,\nateenalainen kansallissankari. *Pirithous* vangittiin, yrittäessään\nryöstää Manalan jumalan puolison.\n\n/Heprealaisia lauluja./ *Psalttarin 137:s virsi*, alkukielen rytmillisen\ntekstin mukaan sovittelemalla suomennettu. -- *Sulamith*, alkukielen\nyhteen kuuluvat säkeet yhdistetty; sovittelemalla suomennettu,\nvaarinottamalla alkukielen rytmileikkauksia.\n\n/Nala ja Damajanti./ Kohtaus Nalan ja Damajantin runoelmasta, joka\nliittyy muinaisintialaiseen *Mahabharatan* eepokseen. Eepos esittää\nArjalaisen heimon sankariaikaa ja valloituskautta Ganges-virran alueella\nnoin 1400--1300 e. Kr.\n\n/Muhammed Shemseddin Hafiz./ Persialainen runoilija, maailman suuria\nlyyrikoita, kuoli Schiraassa 1389 j. Kr. Runoilijan omaan nimeen,\n*Muhammed*, liittyvät arvonimet *Shemseddin* (\"uskon aurinko\") ja\n*Hafiz* (\"vahvamuistoinen\"), koskapa hän osasi ulkoa koko Koraanin.\nHafiz oli alkujaan dogmaattisella kannalla, uskon intoilija, erakko ja\npyhimys, mutta teki varttuneella iällä täydellisen mielipiteiden\nmuutoksen ja alkoi nyt lauluissaan taistella munkkien tekopyhyyttä ja\npapiston uskonnollista saivartelua vastaan. Hän julisti panteistisen\nmaailmankatsomuksen, puolustaen maallisen elämän kauneuden ihailua ja\nyltiöpäistä elämäniloa. Hafiz nyt laulaa Schiraan ruusuista, rypäleistä,\nsatakielistä ja kaunottarista.\n\n3. *Schah Mansur* kuuluu Mussafferidein hallitsijasukuun, jotka olivat\nPersian kuninkaina ennen Tamerlanin valloitusretkeä. Schah Mansurin\niloisessa hovissa Hafiz eli Schiraassa, Persian silloisessa\nkesä-pääkaupungissa.\n\n/Vincenzo da Filicaja./ Italialainen runoilija, 1642--1707, tunnettu\nmiehekkäistä valtiollisista ja isänmaallisista runoistaan.\n\n/Wolfgang von Goethe./ Kaikkien aikojen suurimpia runoilija-neroja,\nmonipuolisimpia, yleismaailmallisimpia henkiä. Goethe syntyi Frankfurt\nam Mainissa 1749 ja kuoli Weimarissa 1834. Runolahjoiltaan Goethe on\nvarsinaisesti lyyrikko, mutta on etevä runouden muillakin aloilla.\nEepillinen runoelma \"Hermann ja Dorothea\". Draamoista ovat \"Egmont\",\n\"Ifigeneia Tauriissa\", \"Torqvato Tasso\" ja ennen kaikkia \"Faust\" I--II\nmainittavat. Novelli \"Nuoren Wertherin kärsimykset\", taiteilija- ja\nyhteiskuntaromaani \"Wilhelm mestari\" I--II sekä probleemiromaani\n\"Vaaliheimolaisuudet\". -- Luonnontieteilijänä nykyajan kehitysopin uran\nuurtaja. -- Ministeri ja valtiomies. -- Ajattelijana yksiaiheisen\nmaailmankatsomuksen edustaja.\n\n/Friedrich von Schiller./ Saksan suurin runoilija Goethen\njälkeen. Myös esteetikko ja historioitsija. Syntyi Marbachissa\n1759 ja kuoli Weimarissa 1805. Etupäässä näytelmänkirjoittaja.\nParhaat draamat \"Rosvot\", \"Kavaluus ja rakkaus\",\n\"Maria Stuart\", \"Orleansin neitsyt\", \"Wallenstein\" I--III ja\n\"Wilhelm Tell\". Lyriikassa ovat aaterunot ja ballaadit edustavimmat.\n-- Schillerin parhaita ballaadeja ovat aikaisemmin\nsuomentaneet Suonio, Paavo Cajander, Uno von Schrowe ja\nO. Manninen.\n\n/Robert Burns./ Skotlantilainen runoilija, 1759--1796.\nKöyhä, pienen maapalstan vuokraaja; maailmankirjallisuuden\nomaperäisimpiä runoilijoita, joka lemmenlauluissaan ja ballaadeissaan\nkäyttää osaksi englannin kirjakieltä, osaksi skottilaista\nkansanmurretta. Burnsin runot ovat aina laulettavia.\nOn sanottu, että Englannin laajassa maailmanvallassa ei mene\ntuntiakaan, jolloin ei jossain brittiläisellä alueella laulettaisi\njotain Robert Burnsin runoa. -- *Ayr*-puro, Burnsin kotipaikoilla,\nesiintyy tavantakaa hänen runoissaan. -- *Ballochylen\nMeeri* ei ole sama tyttö kuin se, jolle runo *Meerille\ntaivaassa* on omistettu. Viimemainittu on \"Ylämaan\nlapsi\" Mary Campbell, jonka lemmensuhteen traagillisuutta\nrunoilija myöhemmin itsesoimauksin muistelee. Tästä\nsuhteesta on Thomas Carlyle antanut liian ihanteellisen\nvalaisun, minkä johdosta runoa \"Meerille taivaassa\" yleensä\nonkin virheellisesti käännetty. Robert Burnsille oli muuten\nlemmenseikkailu ja runoilu yhtä, ja hänen herkkä sydämensä\nvoi kiintyä useihin tyttöihin yhtaikaa.\n\n/Thomas Moore/, syntyään irlantilainen, 1779--1852,\nrunoili englannin kielellä. On kirjoittanut suuren joukon sointuvia\nlyyrillisiä runoja, usein aikaisempiin sävelmiin. Runokokoelman\n\"Iriläisiä säveliä\" kautta Thomas Moore on Irlannin\nkansallisrunoilija. -- Itämainen, romanttinen runoteos\n\"Laila Rookh\" on erityisesti mainittava.\n\nEnglantilainen /Lord Byron/, \"maailmankaihon\" runoilija,\npersoonallisen vapauden soturi, joka intohimoisesti taistelee\nvaltiollista ja yhteiskunnallista sortoa sekä uskonnollis-siveellisiä\nennakkoluuloja vastaan, syntyi Lontoossa 1788 ja kuoli\n1824 Kreikassa, jonka vapautussotaan hän innokkaasti oli\nottanut osaa. Voimakas lyyrikko, säkenöivä runollisissa kertomuksissaan,\njoiden aihe useinkin on Kreikasta ja Levantista;\nhuomattava myöskin näytelmänkirjoittajana. Lord Byronin\npääteos on keskeneräiseksi jäänyt runoelma \"Don Juan\",\njossa runoilija eepoksen kehyksessä tuo ilmi maailmankaihonsa,\nepäilyksensä, totuudenhalunsa, ihmisvihansa ja ihmisrakkautensa.\nRunollisista kertomuksista mainittakoot \"Childe Harold\",\n\"Giauri\", \"Merirosvo\", \"Abydoksen morsian\", \"Lara\", \"Chillonin\nvanki\", \"Mazeppa\" ja \"Etelämeren saari\". Draamoista parhaat\novat \"Kain\", \"Manfred\" ja \"Sardanapalos\". -- Runokokoelma\n\"Heprealaisia säveliä\" kirjoitettiin sanoiksi juutalaisten ikivanhoihin\nsävelmiin.\n\n*Kreikalle 1819*. \"*Onnen-saaret*\", kreikkalaisten\nHesperidein saaret Atlantin valtameressä, nähtävästi Kanarian\nsaariryhmä. -- *Pyrrhiche-tanssi*, muinais-kreikkalainen\nasetanssi. -- Tarun mukaan foiniikkialainen *Kadmos*\nopetti kreikkalaisille kirjainkirjoituksen. -- *Anakreon* runoili\nSamos saaren kuninkaan, Polykrateen hovissa. -- *Miltiades* oli\naikaisemmin ollut Traakian Kersoneson yksinvaltiaana.\n-- Peloponneson kuninkaat lukeutuivat polveutuviksi *Herakleesta*.\n-- *Sunionin niemi*, Attikan eteläpäässä.\n\n/Edgar Allan Poe./ Amerikkalainen runoilija, 1811--1849.\nEtevä novellinkirjoittaja, etupäässä sielun yönpuoleisten\nilmiöiden terävä valaisija. Myös nykyajan salapoliisikirjallisuuden\nluoja. Runoja Poe on kirjoittanut ainoastaan pienen\nvihkon, jolla kuitenkin on suuri arvo.\n\n/Pierre-Jean Béranger./ Ranskan lyriikalle luonteenomaisen pikkulaulun\n(chansonin) suuri runoilija, 1770--1857. Näissä lauluissa on aito\nranskalainen, kansanomainen sävy, pilaa ja hilpeyttä, mutta sen ohella\nmyöskin vapauden hehkua ja sotaista innostusta.\n\n*Pääskyset*. Kerrotaan, että eräät ranskalaiset soturit Maurein\nvankeudessa olivat salaa vartioiltaan laulelleet viimeistä säkeistöä.\n\n*Yvetot'n kuningas* kirjoitettiin 1813. Runo oli alkujaan pilallinen\nleikki, -- Napoleon I:sen tullipolitiikan johdosta kirjoitettu.\nMyöhemmin runoilija näkyy sitä lievästi muutelleen. Varmaa on, että\nkansa sovellutti runon Ludvig XVIII:teen ja Bourbonilaisiin yleensä, ja\nnyt se ivalauluna sai tavattoman suuren valtiollisen merkityksen.\n\n/Mikael Vörösmarty./ Unkarin tunnustettu kansallisrunoilija, 1800--1855.\nEtevä runouden kaikilla aloilla. Eepos \"Zalanin pako\" vapaamielisine\nkansallisine aatteineen; romanttiset runolliset kertomukset\n\"Tammikunnas\", \"Tenholaakso\" ja \"Erlau\" y. m. Draamat \"Kuningas Salomo\",\n\"Kuningas Sigismund\". \"Aarteenkaivajat\", \"Uhri\", \"Hunyadi\", \"Arpadin\nherääminen\". -- *Julistus* on Unkarin kansallishymni.\n\n/Mihail Jurjevitsh Lermontov/, \"Venäjän Byron\", 1814--1841. Romanttisia\nrunollisia kertomuksia, joiden aihe on Kaukaasiasta, \"Mtsiri\",\n\"Ismail-Bey\", \"Pyhiinvaeltaja Abrek\", \"Daimoni\" y. m. Novellisikermä\n\"Aikamme urho\". -- Lennokas lyyrikko.\n\n/Adelbert von Chamisso./ Saksan romantikkoja, 1781--1838. Syntyi\nRanskassa Boncourtin läänityslinnassa, ja oli lapsena vanhempiensa\nkanssa lähtenyt suurta vallankumousta pakoon. Omisti uudessa\nisänmaassaan saksan kielen täydellisesti. Runolahjoiltaan lyyrikko.\nRunollinen kertomus \"Salas y Gomez\" ja saturomaani \"Peter Schlemihl\".\n\n/Ludwig Uhland./ Saksan miehekkäimpiä runoilijoita, 1787--1862. Uhland\non saavuttanut maailmanmaineen loistavilla ballaadeillaan. Huomiota\nansaitsevat myöskin draamat \"Ernst herttua\" ja \"Ludvig Baierilainen\".\n\n*Bertrand de Born* oli provencelainen trubaduuri, rohkea runoilija,\nyltiöpäinen ritari ja taistelupukari, jonka maineaika sattuu v.\n1180--1195 vaiheille.\n\n/Nikolaus Lenau/ (oikeastaan *Niembsch von Strehlenau*), itävaltalainen\nrunoilija; syntyi 1802 Unkarissa, kuoli 1850 mielisairaana. Lyyrikkona\njärkyttävän synkkämielinen skeptikko. Aniharvoissa lauluissa Unkarin\npustilta on reipas sävy. Huomiota ansaitsee draamallis-eepillinen\nrunoteos \"Faust\". Heikompia ovat eepilliset runoteokset \"Savonarola\" ja\n\"Albigenssit\".\n\n/Heinrich Heine./ Maailmankirjallisuuden nerokkaimpia lyyrikoita; syntyi\nDüsseldorfissa 1799 ja kuoli vapaaehtoisessa maanpaossa Pariisissa 1856.\nHeinen runoudessa yhtyvät omituisella tavalla sydämellisin tunnelma ja\nhäikäilemättömin iva. Runokokoelmat \"Laulujen kirja\" ja \"Uusia runoja\"\novat saavuttaneet maailmanmaineen. Heikompia ovat kokoelmat \"Romanzero\"\nja \"Viimeiset runot\". Koko loistossaan Heinen vitsi esiintyy\nvaltiollisissa ivalauluissa \"Aikakautta koskevia runoja\" ja \"Saksanmaa,\ntalvinen tarina\". Runoteos \"Atta Troll\" on oikeastaan pilajutelma.\nSuorasanaisena pakinoitsijana Heine on verraton.\n\n*Childe Haroldilla* tarkoitetaan Lord Byronia.\n\n/Holger Drachmann./ \"Nuoren Tanskan\" aikaisempi lipunkantaja,\nmonipuolinen, raikas ja kuvarikas, äärettömän tuottelias runoilija,\n1846-1908. Drachmann on julkaissut suuren joukon romaaneja ja novelleja,\nlähes kolmekymmentä näytelmää sekä pitkän sarjan lyyrillisiä runoelmia.\nKokoelmassa \"Laulujen kirja\" on m. m. runosikermä \"*Runoja Levantista*\".\n\n3. *Saadi*, Persialainen runoilija † 1273.\n\n/Karl Mikael Bellman./ Ruotsin alkuperäisimpiä runoilijoita, 1740--1795.\nBellman käsittelee runoissaan kansanomaisia aiheita sekä oman\naikakautensa Tukholman-elämää. Sanat ja sävelet liittyvät hänen\nrunoissaan täydellisesti yhteen. Bellmanin parhaat runokokoelmat ovat\n\"Fiedmanin epistolat\" ja \"Fredmanin lauluja\".\n\n/Esaias Tegnér./ Ruotsin suurin runoilija, syntyi 1782 ja kuoli Vexiön\npiispana 1846. Aaterikas, kuvarikas ja lennokas lyyrikko. Tegnérin\npääteos on runoelma \"Fritiofin satu\", jossa kuvaillaan\nmuinais-skandinaavilaista viikinkiaikaa. Tämän ohella romanssi \"Aksel\",\nuskonnollinen idylli \"Ehtoollislapset\", idylli \"Kruunumorsian\" ja\nrunokatkelma \"Gerda\". Säkenöivä ja nerokas puheissaan sekä\nsuorasanaisissa kirjoituksissaan.\n\n*Ruotsin akatemian 50-vuotismuistojuhlassa*. *Karl von Linné*,\nmaailmankuulu luonnontutkija, kasvien luokittaja. -- *Melanderhjelm*,\nmatemaatikko ja tähtitieteilijä. -- *Scheele*, Euroopan-maineen\nsaavuttanut kemisti. -- *Bergman*, monipuolinen luonnontutkija,\nfyysillisen maantieteen perustaja. -- *Lagerbring*, historioitsija. --\n\"Ihmiselon kurjuus\": viittaus *Gyllenborgin* runoon. -- \"Atis ja\nCamilla\": suomalaisen *Creutzin* runoelma. -- \"Pohjan Dionysos\": *Karl\nMikael Bellman*, jonka rintakuva on pystytetty Tukholman Eläintarhan\npuistoon. -- \"Haudan portit aukee\" j. n. e.: lainaus *Lidnerin*\nrunoelmasta \"Viimeinen tuomio\". -- \"Päivän hetket\", \"Leikkuu\" ja\n\"Toivo\": *Oxenstiernan* runoelmia. -- \"Sulon ihanteesta\" j. n. e.:\nlainaus *Kellgrenin* runosta \"Uusi luominen\". -- *Adlerbeth* käänsi\nruotsiksi roomalaisten runoilijain, Vergiliuksen, Horatiuksen ja\nOvidiuksen teoksia. -- *Rosenstein*, kaunopuhuja, valistusfilosofi,\nkirkollisasiain valtiosihteeri ja Ruotsin akatemian vakinainen kirjuri.\n-- *Leopold*, Kustaavinajan kuuluisimpia runoilijoita, kriitikko ja\najattelija; otti osaa aikakauden kirjallisiin taisteluihin.\n\n/Juhana Ludvig Runeberg/ syntyi 5. helmikuuta 1804 ja kuoli 6.\ntoukokuuta 1877.\n\n*Viapori:* \"Det skall dock väcka mindre sorg,\n           än det bar på Sveaborg.\"\n\nMinä käännän nämä säkeet: \"Tämä on kuitenkin tuottava vähemmän surua,\nkuin se tihutyö, minkä hän teki Viaporiin nähden.\" -- Runebergista on\nmuuten kaukana se ajatus, että Cronstedt muka olisi linnan rahasta\n-- *myönyt*.\n\n*Sotilaspoika:* \"*En vacker* soldat\", vanhempi merkitys, *hjältemodig* =\nsankarillinen.\n\n/Viktor Rydberg./ Ruotsin kirjallisuuden suurmiehiä; runoilija,\nmonipuolinen tutkija, kulttuurihistorioitsija ja uskonnonfilosofi,\n1828--1900. Korkea ihanteellisuus henkii Rydbergin koko elämäntyöstä;\ntäydellinen sopusointu vallitsee henkilön ja kirjailijan välillä.\nRydbergin lyyrilliset runot kuuluvat parhaaseen, mitä koskaan on\nkirjoitettu. Pitempiä runoelmia ovat \"Prometeus ja Ahasverus\" sekä \"Uusi\nGrottelaulu\". Hänen romaaneistaan ovat huomattavimmat \"Viimeinen\nateenalainen\", \"Singoalla\" ja \"Aseseppä\".\n\n/Gustaf Fröding./ Ruotsalainen runoilija, 1860--1913. Vilkasilmeinen ja\nnerokas lyyrikko, itsenäinen ja monisärmäinen runoaiheiltaan; kielen\nkäytössä todellinen taituri. -- *Vexiön piispa* on Esaias Tegnér.\n\n\n\n"]