[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fLYA87VHAxm7pAip0VXZ1Lu_Ry6A-NqelIwK2S4jEP-E":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2638,"Parasken runot","Neovius, Adolf",1858,1913,"2638-neovius-adolf-parasken-runot","2638__Neovius_Adolf__Parasken_runot",null,"muistelmat",[14],"kansanperinne",[],"fi",1893,14872,78912,false,68543,[23],"Folk poetry, Finnish",[25,26,27],"Biographies","Mythology, Legends & Folklore","Poetry","\"Parasken runot\" by Larin Paraske is a collection of folk poetry written in the late 19th century. The work features the traditions and oral literary forms of the Karelian people, intertwined with themes of everyday life, nature, and cultural practices. It gives voice to the experiences of its main subject, Paraske, who is depicted through her songs and heritage.  At the start of the collection, readers are introduced to the poet, Paraskovia Mikitina, detailing her background, her lineage, and her journey as a folk poet. The narrative highlights her life in various locales and the collection efforts of her works, documenting a vast array of poems, proverbs, and riddles. The opening portion also features a number of the poems, showcasing a rich tapestry of lyrical and narrative elements woven into folk traditions, emphasizing the significance of music, dance, and communal celebrations in her culture. (This is an automatically generated summary.)",[],225,"Adolf Neoviuksen toimittama teos esittelee Larin Parasken elämää ja hänen laajaa kansanrunousperintöään. Kokoelma sisältää eepillisiä ja lyyrisiä runoja, loitsuja sekä sananlaskuja, jotka Neovius tallensi runonlaulajan suusta 1800-luvun lopulla. Se tarjoaa kattavan näkymän inkeriläiseen ja karjalaiseen suulliseen perinteeseen.","Adolf Neoviuksen 'Parasken runot' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o\n2638. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","PARASKEN RUNOT\n\nKokoeli ja toimitti\n\nAd. Neovius\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström,\n1893.\n\n\n\n\n\n\nParaskovia Mikitina on syntynyt 4/1 1833? Pietarin kuvernementin\nLempaalan pitäjän Miskunmäen kylässä, joka sijaitsee 5:n virstan päässä\nSuomen (Raudun pitäjän) rajasta. Hänen isänsä oli Kuussowan hovin orja\neli elinomainen Iknattalan Mikiitta (k. noin 1849), ja hänen äitinsä\nMikkolan Tatjana (k. noin 1847) oli kotoisin Sakkulan pitäjän Waskelan\neli Arkuntanhuan kylästä. Parasken vanhemmat olivat siis molemmat\nkreikanuskoisia karjalaisia (tahi inkerikkoja, ishoreja). V. 1854 meni\nParaske naimisiin lampuoti Larilan Kaurilalle (Gauril Stepanowalle;\nk. 1888) hänen äitinsä kotikylän, Waskelan, Larilan talosta, jonka\ntalonnimestä kylän keskuudessa laulajaa kutsutaan lyhyesti Larin\n(= Hilarionin) Paraskeksi. V:sta 1854 on Paraske asunut Sakkulassa\nja v:sta 1891 Porvoossa. Runonsa on hän kuullut enimmäksi osaksi\nnuoruutensa aikana \"korvakuullolla ja päämuistilla olen kaikki oppinut\nmitä osaan\" sanoi hän. Pastori Neovius alkoi Sakkulassa ollessaan 1887\nkerätä hänen runojansa, jota työtä edelleen jatketaan, ja on runojen\nluku kasvanut siinä määrässä, että nykyään on kirjaan pantuna yhteensä\n1,152 runoa (eepillisiä, lyyrillisiä ja häärunoja sekä loitsuja ja\nitkuja), 1,750 sananlaskua ja 336 arvoitusta, — joiden säeluku yhteensä\non 32,676, josta luvusta kuitenki on poisluettava toisinnukset.\n\nParasken kuva, tehty Edelfeltin taulun mukaan, on nähtävänä\nteoksessa \"Suomi 19:lla Vuosisadalla\" siv. 53.\n\n\n\nLyhennyksiä:\n\nkl = kuuluu laulussa; Knt = Kanteletar; EK = Etelä-Karjala; P =\nParaske, jonka suusta selitykset enimmäksi osaksi suorastansa ovat\nlähteneet.\n\n\n\n\n\n\nKalevalan I Runo\n\n\n\n\n1. Tantsu-virsi.\n\n\n       Mielein on minun tekeepi, (Kalev. I: 1.)\n       aivoin on ajattelevat, (I: 2.)\n       mitäs käynen laulamahan,\n       ja kuta kujertamahan,\n    5  kuin ei mitään miitittynä,\n       ei oo kutaan kuin sanella;\n       millä lailla mie nyt laulan,\n       kulla lailla kuikuttelen?\n       pannaan nyt parempi nuotti,\n    10 luuaan nuotti notkeampi,\n       tasaisillen tantsijoille,\n       kepiöillen keikkujille;\n       tuossa tantsivat tasaiset,\n       tuossa lystit lyyhäjävät;\n    15 ei oo porkat polvi-luissa,\n       kannukset jalan-terissä,\n       seiväs selkään ei siottu,\n       havu-vars' ei hartioihin;\n       voi, nuo herjat, kuin on sorjat!\n    20 voi, kuin herjat heitteleivät!\n       yhen muotoiset molemmat,\n       yhtä kahtaa kumpaisetkin;\n       noill' on Luoja varren luonut,\n       Jumala kuvan kyhännyt,\n    25 luonut Luoja luokin varren,\n       antan't on tajun tasaisen.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 1.\n\n_Tantsuvirret_ laulettiin tanssissa pyhä-iltoina, taikka kun olivat\nhäät \"tupakat\" (tupakkaiset = kihlajaiset) häät taikka talkoot, Noin 40\nvuotta takaperin oli tapana Etelä-Karjalassa ja Inkereenmaalla, ett'ei\ntanssittu ringissä, niinkuin myöhemmin, vaan naiset lauloivat tuvan\n\"perämaalla\" ja miehet \"ovensuussa\" tahi tuvan ovenpuolella. Ainoasti\nkaksi nuorikkoa, poika ja tyttö, tanssivat vastakkaisin keskellä\n\"siltaa\" eli lattiaa (vrt. säk. 11—21). — Tantsuvirsillä on jok'ainoan\nsäkeen perästä _\"laaritus\"_. Näillä lauluilla on monenlaatuisia\nnuottia (vrt. säk. 9-10), joita _\"kannatuksen\"_ (eli laarituksen)\nmukaan kutsutaan \"laari-illa-laare-joo-\" \"tulla-alle-laari-\",\n\"hei-loo-liira-laila-\", \"luuri-alla-lei-\", \"hoi-liitu-lilla\" -nuotiksi\nj.n.e. Tantsuvirsien nuottia sanotaan _pieneksi_, jota vastaan\nliekkulauluilla on _\"suuri nuotti\"_.\n\n    Tois.:\n     3 mitäs miitin kuin mie laulan\n     4 ja kuta kuin mie sanelen\n     7 millä lailla lauletahan\n     8 ja kulla kujerretahan\n    18 havu vars' ei hartioissa\n\nSäkeestä 22 haarautuu tämä runo toisannepäin, ja virren\"-jatkos\" eli\n\"-eisto\" kuuluu: \"siint' tunnet pojan pohatan...\"\n\n1-2 _Mielein on — aivoin on_ säilytetään tekstissä, sillä jos\nkirjakielen mukaan pantaisiin \"mieleni\" — \"aivoni\", niin tulisi\nsuffiksin lyhyelle ni-tavulle runokorko, jota Paraske runoissaan ei\nkärsi. — _Aivoin_ on monikkomuoto, jonkatähden tekosana laulussa\nkuuluu: _ajattellooti_ (= ajattelevat) — Tekeepi kl tekkööpi.\n\n3-4 laula_mahan_ — kujerta_mahan_ ja kaikki 3:nen Infinitivin\nIllativit kuuluvat laulussa _-maani_ ja kerrotessa (kun laulaja\ntoisen kerran lausuu säkeen): _-maane_. Etelä-Karjalan laulaja\nnoudattaa laulussa sitä sääntöä, että melkein _jok'ainoa runonsäe\nlopetetaan vokaalilla_, joten siis sellaiset muodot kuin: laulamahan\n(s. 3), laulan (7), tasaiset (13) lyyhäjävät (14), hartioihin (18),\nheitteleivät (20), molemmat (21), luonut (23), kyhännyt (24), varren\n(25) ja tasaisen (26) kuuluvat laulussa: laulamaani (-ne), laului\n(-la), tasaisii (-se), lyyhääjäti (-te), hartioihi (-he), heittelöötö,\nmollooto, luontu, kyhännty, varrii (-re) ja tasaisii (-se); viimeksi\nmainitut sulkumerkkien sisässä olevat muodot melkein kaikki ovat ihan\npaikkakunnan murteen-omaiset.\n\n5 miititty_nä_ kl miitity_nnä_; Essiivin pääte on aina _-nna_, _-nnä_.\n\n10 luuaan = luodaan.\n\n11 tasaisi_llen_; Allativin pääten on _llen,_ mutta _n_ kuuluu ainoasti\n_k, t_ ja _p:n_ edellä.\n\n14 _lyyhätä_ = niiata, hetkailla, lynkistellä.\n\n15 _porkka_ = sasu, kihtikuhmu.\n\n18 _havuvarsi_ = havuseiväs kuuluva havuluutaan, millä uunia havutaan.\n\n20 _heitteleivät_ on refeksiivinen muoto\n\n22 _yhtä kahtaa_ = yhdenvertaiset (vrt. Lönnrotin Sanak.); kenties\nsopisi myös lukea: yhtä kättä.\n\n24 _kuva_; kuvaksi sanotaan haloista muodostettua uunin lestiä eli\nmallia, jonka ympärille kovasti alustettiin savea, jonka perästä kuva\npoltettiin niinkuin miilu, jotta savi koventui niin sanoakseni yhdeksi\nsuunnattomaksi tiiliksi, uuninsuu hakattiin auki, ja uuni oli valmis.\nNäin tehtiin vielä noin 40 vuotta takaperin Etelä-Karjalan savutupien\n(pirttien) uunit. — _Kuva_ näkyy 24 säk. olevan käytetyn tässä lestin\neli mallin merkityksessä.\n\n25 _luokki_ = mukaisa, kaunis, muotoisa\n\n\n\n\n2. Liekku-virsi.\n\n\n       Veli-kulta, veikkoseni (I: 11.)\n       kaunis kasvin-kumppalini, (I: 12.)\n       lähe kanssa laulamahan, (I: 13.)\n       lähe kanssa, käy kerralla!\n     5 lauletaan on laatuisasti,\n       ve'etään virttä viisahasti; —\n       mie kuin laula'a alotan,\n       harvat käyvät nauramahan,\n       useammat itkemähän,\n    10 minun lapsen lauluillani,\n       hupeloisen huuoillani;\n       kuin mie lapsi liioin laulan,\n       paljon mieletön mekuitsen.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 2.\n\n_Liekkuvirret_ ovat saaneet nimensä siitä, että ne lauletaan\n_liekussa_. Vanhanaikaiset Karjalan ja Inkereenmaan liekut tehtiin\nnuorasta eikä puusta, niinkuin länsisuomalaiset _kiikut_ ja _keinut_,\njoita Karjalassa sanotaan \"sääriliekuiksi\". Nuora köytettiin kujamaan\ntahi pirtin orteen niin että nuorasta muodostui ikäänkuin neljä\nsäärtä; sen alapuoliin liitettiin \"pitkuus-\" ja joskus myöskin\n\"poikkuuslauta\", joten liekulle mahtui noin toistakymmentä henkeä.\nTavallisesti oli pojilla ja tytöillä eri liekku, vaikka myöskin\njoku poika retkalehteli tyttöjen liekulle. Kello 10 aikana illalla\nlopetettiin liekkuminen, ja kun ei enään liekkua tarvittu, otettiin\npois nuorat ja laudat. Paitsi \"pääsiäisliekussa\" laulettiin liekulla\nmyöskin \"neljin' pyhinä\" (helluntaina) sekä kesä-aikana sunnuntaina.\nTalvella ei liekkua käytetty. Ylipäätään laulettiin liekulla eepilliset\neli kertomarunot, joten _eepilinen runo_ melkein vastaa _liekkuvirttä_.\nKaikki liekkuvirret laulettiin _\"suurella\"_ ja hitaalla eli \"korkealla\"\nnuotilla, eikä niissä ole sitä laaritus-refrängiä, kuin on usealla\n\"pienellä\" nuotilla.\n\nRuno 2 lauletaan myöskin \"yksinpäisiäisnä.\"\n\n    Tois.:\n    3 lähetään me laulamahan.\n    2 myös: kasvoin-kumppalini.\n\n5-6 _laatuisasti — viisahasti_; -sti -päätteet kuuluvat laulussa\n_-ste_, (niin aina keskellä säettä), mutta niin sanottu \"ees-laulaja\"\nvetää ensikertaisessa laulussaan _-sti_, mikä pääte siis on pidettävä\nrunollisena sivumuotona Etelä-Karjalan runokielessä. Samoin on\ntranslativin pääte runoissa aina keskellä säettä _-kse_ (vaan\neeslaulajan ensikertaisessa laulussa säkeen lopussa on sivumuoto\n_-ksi_); on kuitenkin tekstiin otettu muodot _-sti_ ja _-ksi_, koska ne\novat kirjakielen mukaan.\n\n(Vrt. Kanteletar II: 270.)\n\n\n\n\n3. Liekkuvirsi.\n\n\n       Lauloin ennen, taisin ennen,\n       muulloin muitai mie opetin;\n       nyt en taia itsekänä,\n       tai' en oikein mie osata,\n     5 enkä taiten tarkkaella;\n       kaikk' on virret vienonnehet,\n       ja laulut lakastunehet, (XXI: 269.)\n       ilo-kielet kirvonnehet, (XXI: 270.)\n       istuiss' on ison kotona,\n    10 vierress' vellon vainiolla,\n       maatess' on emon majoilla,\n       sukiiss' on suruista päätä,\n       huolellista harjatessa,\n       kaihollista kammatessa;\n    15 jos en laulella osaile,\n       laulan laulajan jälestä;\n       jos en itse laulakana,\n       laulaa lakki pää-laella;\n       hot en itse huuakana,\n    20 huutaa huopa lääpässäni;\n       jos en itse tantsikana,\n       tantsiit tallat kengissäni;\n       jos en tantsii mie osaile,\n       tantsin tantsijan takana.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 3.\n\n\"Lauletaan myöskin tietä myöten käydessään, yksin oltuaisna tahi\nyksinpäisiäisnä, ei vaan sovi reessä (_'liukulauluksi'_, kun reessä\najetaan eli 'livutaan'), ei myöskään tantsuvirreksi, sillä suurella\nnuotilla lauletaan.\" Virren on Paraske kuullut Pitkälän Mauralta\nMetsäpirtin Lapanaisien kylästä. — Runo on tähän sovitettu, koska\nsiinä puhutaan \"jälest' laulamisesta\", niinkuin Kal. I: 13-14 puhutaan\nlaulu-tavasta.\n\n    Tois.:\n    2 muulloin muita'i opetin\n    6 kaikk' on virret viipynehet.\n\n2 muitai = muitakin.\n\n3 itse_känä_ kl itse_kääni_ (_-kääne_).\n\n6-8 vienon_nehet_, lakastu_nehet_, kirvon_nehet_; päätteet kuuluvat\nlaulussa: -_neeti_ (_-te_).\n\n10 _sukiiss'_ = sukiessa, harjatessa.\n\n17 _hot_ eli _hoit_ (ven. хоть [hot] = vaikka) jos, vaikka; sanaa\nkäytetään ainakin Venäjän Karjalassa ja Inkereellä.\n\n22 _talla_ = heinästä tahi oljesta tehty irtonainen pohja kengän\nsisässä.\n\n\n\n\n4. Liekkuvirsi.\n\n\n      Lauletaan me lasta kaksi,\n      pojan kolmen koitellahan,\n      kuin yhen emon tekemät,\n      yhen varpuisen valamat,\n    5 yhen kyyhkyisen kyhäämät,\n      yhen pyyn pesosta luomat.\n\n\n\nSelityksiä: 4.\n\nLauletaan myöskin metsässä tahi missä hyvänsä, ei vaan häissä.\n\n6 peso = pesä.\n\n\n\n\n5. Liekkuvirsi.\n\n\n      Lauletaan me lasta kaksi,\n      kuin kaks' on kanan pojoista,\n      suusta kuin sulan-nenästä,\n      päästä kuin päivän-kakkarasta;\n    5 mulla on muhakka muoto,\n      sana suussain on sulava.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 5.\n\nTässä niinkuin edellisessä runossa puhutaan laulutavasta, jonkatähden\nne tavallansa sopivat Kal. I: 16 toisinnusrunoiksi.\n\n    Tois.:\n    1 Lauletaan lasta on kaksi\n    5 on mulla muhakka muoto\n\n1 me kl myö.\n\n2 pojoista; nominnatiivi: poikonen (vrt. Kalevalan partitivi-muodot:\nkauaista, linnuista, rauaista, seläistä ja viikoista); Parasken\nrunoissa esiintyy myöskin: _ennistä_ (entinen), _tuvaista_ (tupanen),\n_v(i)eoista_ (vetonen) y.m.\n\n5 _muhakka_ = tyyni mieleltään, hyvä, masia luonnoltaan.\n\n\n\n\n6. Liekkuvirsi.\n\n\n       Lähtään langot laulamahan,\n       vellokset vetelemähän,\n       langot laulavat hyvästi,\n       vellokset hyvin vetävät;\n     5 lyyähän käsi kätehen, (I: 21.)\n       laulamakseen on hyviä, (I: 23.)\n       lauletaan on laatuisasti,\n       ve'etään virttä viisahasti,\n       jottei ilmiset ivaisi,\n    10 eikä naurais' nuoret naiset;\n       älkää te kyläiset naiset,\n       älkää naiset naapuriset,\n       älkää naiset naurakana,\n       ilmiset ivehtikänä;\n    15 älkää ouoks' te otelka,\n       älkää virheeksi ve'elkä,\n       minun lapsen laulujani,\n       hupeloisen huutojani; —\n       laulaisin mie, taitaisin mie,\n    20 kuin ei ois kumma kuulijoista,\n       ihme ilman istujista,\n       seinän-vieren seisojista;\n       kuin on ihme — istukohot!\n       kuin on kumma — kuunnelkohot!\n    25 lapsen liioin laulujani,\n       mun hupelon huutojani,\n       pienen piipatuksiani,\n       mekujani mielettömän;\n       jos mie lapsi liioin laulan, (L: 549.)\n    30 paljon mieletön pakajan,\n       hupeloinen äijä huuan,\n       ei oo hullun kieltäjäistä,\n       ankaran asettajaista,\n       ken kieltäis' kylältä hullun,\n    35 asettais' ken armottoman,\n       Jumalalt' on armot saisi,\n       Luojalt' on hyvät sanomat;\n       kiven all' on kieltäjäni,\n       maan all' on asettajani,\n    40 kiven all' on kiinteästi,\n       maan all' on ani syvässä;\n       muill' on turvat, muill' on armot,\n       muill' on turvaiset tuvassa,\n       armoiset katoksen alla;\n    45 mull' on turva turpehessa,\n       armo arkussa lepääpi,\n       armo kirkon aian alla,\n       mull' on tuulet turvanani,\n       ahavaiset armonani.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 6.\n\n    Tois.:\n    15 älkää ouoksi otelko\n    26 hupeloisen huutojani\n    29 vaikk' mie lapsi liioin laulan\n    30 paljon mieletön mekuitsen\n    35 asettais' on armottoman\n    48 mun on tuulet turvanani.\n\n1 _lanko_ = sukulainen EK:ssa.\n\n2 _vello_ = veli; _vellos_ = molemmat veljet, veljes.\n\n3, 4 laulavat, vetävät kl laula'at, vetäätä.\n\n5 koko se laulutapa, että käsikkäisin lauletaan on peräti tuntematon\nEK:ssa niinkuin Venäjän Karjalassakin; sitä vastoin on se ollut tapana\nainakin Pohjois-Savossa ja ehkä muuallakin; — lyyähän = lyödähän.\n\n6 laulamakseen = laulamaksemme; hyviä kl hyyvvi'i.\n\n9 _ilmiset_ = ihmiset.\n\n20 Ensimäisessä säkeen-jalassa on kaksi kaksoisääntä, jotka laulussa\nkuuluvat: _kuei ois_...; ensimäisessä sanassa on siis triftongi.\n[Paraske kutsuu säkeen-jalkaa kanta-nimellä; \"joka sanassa (= säkeessä)\non neljä kantaa\".]\n\n21 _ilman_ = ilman työtä olevia (ihmisiä); vrt. kuitenkin run: _katson\nilman_ (maailman?) _ihmisiä_.\n\n22 _seinänvieren seisoja_, samalla tavoin kuin voi sanoa lattianistuja,\npihanseisoja y.m.\n\n23, 24 kuunnelkohot, istukohot kl kuunnelkooto, istukooto.\n\n28 _meku_ = huuto, äänenmökinä.\n\n31 _äijä_ = paljo.\n\n33 _ankara_ tarkoittaa Etelä-Karjalassa aina samaa kuin jalo, reipas,\nylpeä.\n\n36 _armot_ = hyvyydet, turvat, apu.\n\n(Vrt. Kant. 11: 2609).\n\n\n\n\n7. Liekkuvirsi.\n\n\n       Ei virret Viroista puutu\n       laulut puut' ei Puntuksesta; —\n       ennen puuttuut metsät puita,\n       metsät puita, maat kiviä,\n     5 tykin-vallit luotiloja,\n       Suomen turkki suutaria,\n       kaupunt' on käveliöitä,\n       ennenkuin me sisot sanoja\n       eukon lapset lausehia; —\n    10 ennenkuin virret Viroista,\n       laulut puuttuit Puntuksesta,\n       ennen puuttuit pohja-tuulet,\n       loppuit tuulet lounahista,\n       muuttuit tuulet murkinoista,\n    15 ennenkuin loppuit mun loruni,\n       ennenkuin loppuit loilotukset; —\n       ei lopu lorina multa,\n       lopu ei multa loilotukset; —\n       vielähän mull' on virkkamista\n    20 vielähän mull on viisi virttä,\n       kokonaista kolme virttä,\n       viis' on virttä laulamatta,\n       kolme ilman koskematta;\n       niinhän mull' on virtosia,\n    25 niinkuin seinä-hirtosia;\n       mie kuin säännyn laulamahan\n       laulan päivän päästä päähän,\n       laulan sutkin suorastansa,\n       kohastaan mie kolme yötä,\n    30 laulan sutkin syömättäkin,\n       toisen sutkin juomattakin,\n       päivän päälle määrästäni,\n       mie laulan yheksän yötä,\n       päivän päälle kymmenettä,\n    35 yhen paiain mie panolla,\n       yhen vatsan syönnöksellä,\n       yhen vyön vyötännällä.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 7.\n\nLauletaan myös yksinpäisiäisnä sekä tanssissa, kun ei suurella nuotilla\nlauleta; — ei vaan sovi häissä eikä reessä. Runo on tähän pantu, koska\nsen alku-osassa sanotaan että virsiä löytyy viljalti; vrt. Kalev. I: 45.\n\n    Tois.:\n    9 lapset eukon lausehia\n    14 muuttuut tuulet murkinoihin\n    15 ennenkuin loppuit mun lojuni\n    22 viis' on virttä virkkamatta\n    30 laulan sutkin suorastansa (kl suoras_teese_)\n    34 laulan päivät päällekkäisin.\n\nI _Viroista_; _oi_-muoto näkyy olevan alkuperäinen; myöskin Suomeksi\nkäännetyissä vanhoissa kuninkaallisissa asetuksissa v. 1647 alkaen\nkirjoitetaan Ruotsin kuninkaan epiteetien joukossa muun muassa:\n\"Viroin maan Herttua\" eli \"Herttua Virois\". — Sisällyksen puolesta on\nhuomattava, että tässä on viittaus Vironmaan runo-rikkauteen.\n\n2 _Puntuksesta_; tarkoitetaan varmaan tunnettua Jaakko Puntuksenpoikaa\nDelagardie'ta, synt. 1583, k. 1652. \"Jalo herra Jaakko Puntus\" on\nuseasti mainittu Etelä-Karjalan ja Inkereenmaan runoissa, niin puhutaan\nesim. hänen sodistansa Wolmarissa (1601), Käkisalmessa (\"Suomen\nlinnassa\" v. 1610 ja 1611) sekä Riiassa (1621).\n\n6 ymmärrettävä: ennenkuin Suomen turkki puuttuu suutaria. Kenties on\nalkuperäinen säe kuulunut: _Suomen Turku suutaria;_ kuten tiedetään\nkutsuttiin Turun kaupunkia ennen _Suomen Turuksi_ (esim. jo Agrikolan\nkielessä). Tämä selitys on sitä luonnollisempi kuin paralleli-säkeessä\nsanotaan: _kaupunti_ käveliöitä.\n\n8 _k_ sisko-sanassa katoaa EK:ssa, niinkuin myöskin sanotaan _nisan,\nlaisan, lasen, kosen, posen, vasen_ y. m. (eikä: niskan, laiskan,\nlasken, kosken, posken, vasken).\n\n9 _eukko_ = äiti (esim. Pyhäjärven murteessa).\n\n12-14 ilmansuunnat ovat P:n kielessä: _Päivän nousu_ (itä), aamupäivä\n(itäkaakkonen), _murkinapäivä_ (kaakkonen) _lounat_ (louna), sitten\n_allaisissa lounaissa, keski-illoillaan, päivänlasku_ (länsi) ja\n_päivätön pohjainen_ (luoteesta koilliseen); pääsuunnat ovat siis:\nmurkina, lounat ja pohjanen.\n\n28 sutki (ven. monikk. сутки [sutki]) = vuorokausi; — suorastansa kl\nsuorasteese.\n\n29 kohastaan kl kohasteen.\n\n35 paiain = paitani. EK:n runokielessä ja joskus puhekielessäkin saa\nkuulla sellaisia muotoja kuin: (minun) poj(j)ain, jal(l)ain, (hänen)\npoj(j)aase, jal(l)aase; runoissa esiintyy usein sellaisia muotoja kuin\nlinnuis (lintusi), tu(uv)vain (tupani), virrein (virteni) y.m.\n\n\n\n\n8. Liekkuvirsi.\n\n\n      Ei sanat puhellen puuttu, (I: 45.)\n      virret laulain ei vähene;\n      sanat puuttuut saamatuutta,\n      virret viikon laulamatta; —\n    5 eihän leipä syyen puutu,\n      leipä puuttuu saamatuutta,\n      raha saamatt' ei sikiä,\n      leipä ei kasva kyntämättä,\n      kylvämätt' ei touko kasva.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 8.\n\n    Tois.:\n    7 raha saamatta ei sikii.\n\n3 _saamattuutta_ = pyytämättyyttä, saamattomuutta, \"kun ei oo saatuja\nsanoja, eikä tuotu tuoniloita.\"\n\n4 _viikon_ = kauvan.\n\n5 _syyen_ = syöden.\n\nTähän virteen on yhden kirjaanpanon mukaan lisätty seuraavat,\nEtelä-Karjalan taloudellisiin oloihin nyky-aikoina hyvin sopivat säkeet:\n\n    leipä kulkee on kulissa,\n    pehmyt jauho Pietäristä.\n\n\n\n\n9. Liekkuvirsi.\n\n\n       Mie toin virret tullessani,\n       mitä laulan ollessani,\n       mull' on virret tiellä tehty,\n       tie-puolista tempomani, (I: 53.)\n     5 risuloista riuhtomani, (I: 55.)\n       kantaloista kaapimani,\n       kanervista katkomani, (I: 54.)\n       mie vaan oksista otelin; —\n       meill' ei virttä viikon tehhä,\n    10 tehhä ei kuuta eikä kahta,\n       tuleet tunniss' on parissa,\n       seitsemässä selkiääpi; —\n       mie en oo opissa ollut,\n       käyn't en kielen koululoissa,\n    15 en oo seissut seppälässä,\n       takojiin en tanhuvalla,\n       syön't en rauan suurumia,\n       likkin't en teräksen lientä,\n       vaalin't en vasaran vartta,\n    20 sepän pihtii en pitänyt,\n       sepän liettä liekuttanut,\n       painan't en sepän paletta;\n       omat on virret oppimani,\n       omat saamain on sanani,\n    25 otin tuumat otsastani,\n       nenästäni neuvot keksin,\n       suustain on sanat suloiset; —\n       muut lapset oliit opissa,\n       muut he seisoit seppälässä,\n    30 seisoit seppiin on pajassa,\n       takojien tauhuvalla,\n       söivät rauan suurumia,\n       sepän piihtii he pitivät,\n       likkivät teräksen lientä,\n    35 vaalivat vasaran vartta,\n       painoit on sepän paletta,\n       sepän liettä liekuttivat;\n       mie seisoin selän takana,\n       seisoin seinän-vieroisessa;\n    40 muut kuin olivat opissa,\n       mie olin oven takana.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 9.\n\n    Tois.:\n     1 Mie tein virret tullessani\n    13 enhän mie opissa ollut.\n\n17 _suuruma_ = ryyni; tarkoittanee niitä pavun näköisiä rauta-aineita,\njotka tavataan rautamudassa ja välistä hiekassakin.\n\n18 _likkiä_ = juoda latkia, litkiä.\n\n39 _vieroinen_ = vieri.\n\n(Vrt. Knt. II: 280).\n\n\n\n\n10. Liekkuvirsi.\n\n\n       Opp' on teitä, opp' on meitä,\n       opp' on poikia omia,\n       opissa on ollehia,\n       koulussa on käynehiä; —\n     5 ei oo virret tiellä tehty,\n       kanervist' ei katkomani, (I: 54.)\n       mie toin virret tullessani,\n       mitä laulan ollessani;\n       ei oo virret eklen tehty,\n    10 virret on teht' jo viisi vuotta\n       teht' on touko-torstakina.\n\n\n\nSelityksiä: 10.\n\nSäkeitä 1-2 ei P. voi selittää; ehkä on luettava: oppoon teitä &c =\nopen, opastan teitä; myös lauletaan: Oppo teille, oppo meille.\n\n9 eklen = eilen.\n\nII _Toukotorstakina;_ jossain toisessa P:n runossa mainitaan: toissa\ntouko-vuonna, ja eräässä P:n häävirressä sanotaan: virret on tehty\nviisi vuotta, teht' on toissa torstakina. Kenties on toukotorstaki\n= helatorstai, joka on tou'onpanon aikana sekä Toukokuussa (mutta\nKarjalaisten vanhan ajanlaskun mukaan on se Sulamaakuussa, joka alkaa\nkuun synnystä Huhtikuussa, kun on Hank'kuu loppunut). Vanhempina\naikoina olivat rukoussunnuntai (dominica Rogate) sekä seuraava\nmaanantai ja tiistai n.k. mustan ristin päivät (ruots. svarta korsets\neller gångdagarna), joina maamiehet kävivät pitkin peltojansa\nrukouksia lukien vuoden sadon edestä. Keskiviikkona alkoi lauluviikko\n(\"kanttausviikko\"), jolloin kouluteinit kävivät maaseuduilla\nlaulamassa. Torstaina alkoivat Sääksmäen \"Helan-huutamiset\". V. 1684\nmainitaan, että Loimaalla sanottuna vuoden aikana siunattiin pellot\npolttamalla tulta ja ehkä lukemisellakin. Edellä on mainittu, että\netenkin Helluntaina eli \"Neljin' pyhinä\" laulettiin virsiä liekulla.\n\n\n\n\n11. Liekkuvirsi.\n\n\n       Lennä lintu, kiiä korppi,\n       hoitamaan mun huoliani,\n       kantamaan mun kaihojani;\n       enemmän on mulla huolta,\n     5 kuin on huolen-hoitajilla,\n       suuren kaihon kantajilla,\n       ison huolet, eukon huolet,\n       mun on viien vellon huolet,\n       seitsemän sisären huolet,\n    10 viel' on huoleni omani;\n       jos mie huolin täänkin huolen,\n       täänkin murhe'en murennan,\n       täänkin kaihon kannattelen,\n       kyll'hän tuulet toista tuovat, (1 67.)\n    15 ahavaiset antelevat,\n       meren aaltoset ajavat,\n       meren tyrskyt työntelevät.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 11.\n\n    Tois.:\n    8 mull on viien vellon huolet\n\n10 mull' on huoleni omani; huomattava on että suffiksi esiintyy\nkahdesti, _oma_-sanan yhteydessä.\n\n16 aalto, Eteläkarjalan murteessa _alto_.\n\n17 tyrsky = aalto, maininki.\n\n(Vrt. Knt. II: 273)\n\n\n\n\n12. Liekku- ja tantsuvirsi.\n\n\n       Mitä miitin kuin mie laulan,\n       ja kuta kuin mie sanelen?\n       eikös näin hyvä olisi,\n       näin pätösin kelpajaisi? —\n     5 mie kuin mietin mielelleni,\n       ajattelen aivoilleni:\n       eikös näin hyvä olisi,\n       näin pätösin kelpajaisi? —\n       näinkös virret virketahan,\n    10 näink' se laulut laitetahan,\n       näinkös pannaan paikoillensa,\n       laitetaan latuisillensa? —\n       eikös näin soma sopisi,\n       näin pätösin kelpajaisi? —\n    15 tulkaa virrein mun tupahan,\n       ikkunoist ja reppänistä,\n       suuremmat tuvan ovesta!\n       niin on mulla virtosia,\n       niinkuin seinä-hirtosia;\n    15 virret luoksein virratkahan,\n       niinkuin virtaava vetonen,\n       poikk' on puolin polvilleni,\n       kääntykööt kätösihini! —\n       kerin virrein mie kerälle, (I: 71.)\n    25 sykkyrälle synnyttelen,\n       panen virret palmikolle,\n       panen aitan parren päähän; (I. 77.)\n       niit' ei laula kaikki lapset,\n       ei lajua lapset kaikki,\n    30 virsiäin ei virkettuini,\n       latusiin ei laitettuini; —\n       mie en joua laulamahan,\n       itse laulan konsa jouan,\n       kun on pantu palmikolle,\n    35 sykkyrälle synnytetty; —\n       siit' mie jouan laulamahan,\n       kons' ei ruke'et rutaja,\n       karise ei kakran-ripsit,\n       kons' ei taitu otran-tähkä,\n    40 eikä heinikko heläjä; —\n       kons' on kakrat kaappunalla,\n       otrat oivo-närttehellä,\n       kons' on ruke'et rutussa:\n       siit' mie jouan laulamahan,\n    45 siit' laulan yheksän yötä,\n       yhen vatsan syönnöksellä,\n       yhen paian mie panolla,\n       yhen vyön vyötännällä.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 12.\n\n    Tois.:\n    2 ja kuta kuin mie kujerran\n    20 virret luoksein virtajavat\n    23 kätehein on käänteleivät\n    28 siit ei laula kaikki lapset\n    30 laulujain ei laitettuini\n    33 silloin laulan konsa jouan.\n\n1 _miit_in allitereeraa _mitä_-sanaan, jonka tähden sanan karjalainen\nmuoto (eikä: mietin) säilytetään (vrt. s. 5).\n\n3 eikös kl eiköis.\n\n5 _mietin_ allitereeraa _mielelleni_-sanaan, jonkatähden\nlänsisuomalainen muoto on tähän pantu, vaikka laulussa sana kuuluu:\nmiitin.\n\n15 _virrein_ = monikon genit. ynnä 1:sen pers. suff.\n\n27 kl mie paan aitan parren päähä.\n\n30, 31 virket_tuini_, laitet_tuini_, = -ettujani.\n\n31 _latusiin_ laitettu = hyvään järjestykseen, peräkkäin laitettu.\n\n41 _kaappuna_ = pieni ympyriläinen närte, mihin ei ole pantu seipäitä,\njota vastoin _närte_ on pitkä ja suikulainen.\n\n(Vrt. Knt. II: 273, 280.)\n\n\n\n\n13. Liekkuvirsi.\n\n\n       Mie kuin lauluille lasei ni,\n       virren työlle työnteleini,\n       niin on mulla virtosia,\n       niin kuin seinä-hirtosia,\n     5 mutta paikass' on pahassa,\n       hatun all' on hangen päällä; —\n       tulkaa virrein mun tupahan,\n       ikkunoist' ja reppänistä,\n       poikk' on puolin polvilleni; —\n    10 kerin virrein mie kerälle, (I: 71.)\n       synnyttelen sykkyrälle,\n       mie paan aitan parren päähän; —\n       ei ne laula kaikki lapset,\n       pojat ei laula puoletkana,\n    15 ymmärr' ei yheksänkänä,\n       minun lapsen laulujani,\n       hupeloisen huutojani.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 13.\n\n    Tois.:\n    2 virren töille työnteleini.\n\n1, 2 _laseini, työnteleini_, refleksiviset muodot laske- ja\ntyöntelen-sanoista; vartalon kova kerake pehmenee, esim. annaipi =\nantaupi. (Vrt. Knt. II: 280.)\n\n\n\n\n14. Tantsuvirsi.\n\n\n       Täss' on virsien vetäjä,\n       täss' on laulujen latoja; —\n       nyt mie virsii on vetelen,\n       nyt mie laitan laululoini;\n     5 niinhän mie viritän virttä,\n       niinkuin virviä vetehen,\n       niinhän mie puran puhetta,\n       kuin puran puna-kerätä; (I: 71.)\n       sitä lähtee kuin läkistä,\n    10 lähtee kuin läkin sisästä,\n       sitä tulee kuin tupesta,\n       kuin lavesta laukeaapi.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 14.\n\n    Tois.:\n    4 nyt mie laului latelen.\n\n3 virsii = virsiä.\n\n4 laululoini = laululoitani = laulujani.\n\n5 _virittää_ = viskata, mättää.\n\n6 _virvi_ = virpi, pikilanka.\n\n9-10 _läkki_ = ruots. bleck-käril.\n\n12 _lavi_ = lehmänlavin.\n\nTätä runoa voi myöskin laulaa mojostaa yksinpäisiäisnä. P. on runon\nkuullut enonsa tyttäreltä Jerolan Vaslen Outelta.\n\n\n\n\n15. Liekkuvirsi.\n\n\n       Ajo kaksi Karjalaista\n       ja pari Parikkalaista,\n       vetiit saanill' on sanoja, (I: 73—76.)\n       puhehia puu-re'ellä:\n     5 kuin käi saani salvamehen,\n       reko vieruhun virahti,\n       saani kaatu kallellensa,\n       sysähysi syrjällensä,\n       putosivat puolet virret,\n    10 virret tielle virtasivat,\n       virret juoksivat joelle,\n       virret juoksiit Jortikkahan; —\n       nuo ol? varmat Vaintkan lapset,\n       nuo ol' varmat vahtimahan;\n    15 pois he poimiit puolet virret,\n       sysäsiit syen-vetäjän\n       kanavahan Karjalaisen,\n       pitkä-tukan turvallensa; —\n       kalju pohjass' on kanavan,\n    20 sielä kalju Karjalainen,\n       pitkä-tukka turvallansa:\n       \"kuin ois tuojaa on tupinan,\n       asun-antajaa käteeni,\n       pään mie halki hakkajaisin!\"\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 15.\n\nEi lauleta reessä eikä häissä, mutta saa mu'ittaa tantsulauluksi. —\nVirren on P. kuullut pienopäivistänsä.\n\n    Tois.:\n    3 vetiit virsii he re'ellä\n      vet' on virsii on reellä\n    4 käi on saani salvamihin\n    9 putosiit on puolet virret\n    13 ne on varmat Vaintkan lapset\n    14 he oot varmat vahtimahan.\n\n1 _Karjala_ luetaan (Eteläkarjalassa) Hiitolan pitäjästä\npohjaiseenpäin. Merkillistä on, että Laatukan rantuemailla (Viipurista\nKäkisalmeen ja sieltä Nevajoen toiselle puolelle) ei ole omaa nimeä,\nsillä Inkereenmaa luetaan vasta Nevan toiselta puolelta \"Valkiaan\nkiveen\".\n\n2 Ainakin v. 1743 mainitaan _Parikkalan_ pitäjä; sitä ennen kutsuttiin\ntätä pitäjää Joukion ja Koitsanlahden pitäjäksi. Eräässä Sakkulan\ntoisinnuksessa liitetään säkeet: \"Kurkijoesta kumpaisetkin, ärmäkkinen\ntankk' oli päällä\" &c; tästä käy selville, että tarkoitetaan Parikkalan\npitäjäläistä. [Leinbergin tieto, (Finl. Territ. förs. siv. 95) on\nväärä.]\n\n3 _saani_ (ven. сани [sani]) = umpilaitanen reki, saahka; \"reki joka ei\nole rokkoreki eikä puureki\".\n\n6 _reko_ = reki; myös voi olla mahdollista, että on laulettu _rek'\no_(n).\n\n12 _Jortikka_ on eräs kaaletuksenpaikka, sukunimi ja talo Metsäpirtin\nViisjoella.\n\nVirret juoksivat jokea myöten Jortikan kaaletuksenpaikalle, missä oli\nmatala vesi. (Patriarkkaalisista oloista näissä seuduissa mainittakoon\nohimennen, että Jortikan talossa Kaarnajoen kylässä muutamia vuosia\nsitten eli yhdessä tuvassa perhe, jossa oli 42 henkeä.)\n\n13 _Vaintkan lapset_ (ven. Ванька [Vanka], demin. Иванъ [Ivan]) =\nIiwanan lapset, se on: venäläiset, Venäjän-uskoiset karjalaiset,\nishorit, inkerikot, sukkapellit. Kenties on runon tarkoitus, että\nkreikan-uskoiset karjalaiset ovat oppineet laulunsa Laatukan\npohjoispuolisilta karjalaisilta.\n\n14 _varma_ = kelvollinen, oiva, uhkea.\n\n17 _kanava_ = maantien oja.\n\n22 _tupina_ = (v. дубина [dubina]) puu-ase, kanki, seiväs, aidas.\n\n23 _asu_ = ase.\n\n\n\n\n16. Tantsuvirsi.\n\n\n       Mie kuin avaan arkun kannen, (I: 87.)\n       laulun laatikon aloitan,\n       sitä tulee kuin tupesta,\n       lähtee kuin läkin sisästä,\n     5 kuin lavesta laukeaapi; —\n       mie kuin alan alkatella,\n       kielelläni kelkatella,\n       mie laulan larputtelen,\n       kalkuttelen kannun suusta; —\n    10 mull' on tuotu tuoni-kirja,\n       mull' on annettu atesti; —\n       mie en tauluista tavoita,\n       umeroo en urkistele;\n       mie kuin aapsesta alotan,\n    15 kaikki laulan katkismuksen,\n       kaikk' sanelen saarna-kirjan,\n       kaikki virkan virsi-kirjan; —\n       mull' on ulkona umero,\n       mull' on taulu tanhualla; —\n    20 jo mie sen sikälis lauloin,\n       sen sikälis, tään täkälis, (III: 260.)\n       Moskovan molemmin puolin,\n       kahen puolen Kaahvetnitsan.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 16.\n\n    Tois.:\n     9 kannun suusta kalkuttelen\n    12 mie en taulu'u [-taulua] tavoita.\n\n6 _alkatella_ = laulaa äläjävällä äänellä, ääntää.\n\n7 _kelkatella_ = kelkattaa, \"yhä haastaa niinkuin rämppäkello\".\n\n8 _larputtaa_ = lärpättää, yhä pitää puhetta.\n\n9 _kalkutella_ = \"kun laulan niinkuin kahta puuta kalkutan\".\n\n10 tuoni-kirja = nuottikirja; tuoni — sävel.\n\n12 _taulunen_ = numero-taulu luterilaisissa kirkoissa.\n\n13 _umero_ = numero virsikirjassa tahi kirkon numerotaululla;\nurkistella = urkkia, katsoa tarkasti.\n\n14 aapsi = aapinen.\n\n15 katkismuksen kl _katkelmuksen_; mutta P:n selityksestä selvenee,\nettä katk_is_musta tarkoitetaan — liikuttava todistus siitä, etteivät\nkreikan-uskoiset Karjalaiset vielä nimeksikään tunne sitä kirjaa, jota\nmuut Suomalaiset jo vuosisatoja ovat osanneet ulkoapäin.\n\n21 _sikälis — täkälis_ = sitä — tätä myöten.\n\n22 kl Moskovan _molommin_ puolin.\n\n23 _Kaahvetnitsa_; Inkereellä ja Kaakkois-Karjalassa on usean\npaikannimen pääte _-itsa_; niinpä Raudussa (1728): Dudenitsa, Koskitsa\n(Kostitsa) ja Usaditsa; Sakkulassa: Porovitsa, Valaits(ova) (nyk.\nVolossula); Pyhäjärvellä löytyy niitä viljalti esim. Konnitsa,\nKonovitsa (luostari), Mellitsa, Salitsan(ranta) ja Wernitsa. Vielä\nviime vuosisadan loppupuolella mainitaan Kahvenitsa, jota nimeä\nluultavaksi runossa tarkoitetaan. Pyhäjärvellä on muinaisruno pysynyt\nelävämpänä kuin muualla Kaakkois-Karjalassa, vielä nytkin esim.\nlauletaan Kalevalan-muotoisia häävirsiä \"Pyhäjärvöisiin\" häissä.\n\n\n\n\n17. Liekkuvirsi.\n\n\n       Miks' ei soi soria ääni,\n       ääni ei kaunis kaljahtele,\n       ääni ei herttainen heläjä,\n       ääni ei kuuluisa kumaja? —\n     5 soipis' on soria ääni,\n       ääni kauno kaljakkoisi,\n       kuin ois soria soittelija,\n       kauno kaljakoittelija,\n       kaunis äänen-kannattaja; —\n    10 mutt ei soi soria ääni,\n       ääni ei kaunis kaljahtele,\n       kuin ei oo soria soittelija,\n       kaunis kaljakoittelija,\n       kaunis ei äänen-kannattaja; —\n    15 ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.)\n       vierr' ei rinta viertehetön,\n       henk' ei rasvaton heläjä,\n       kuin ei oo voilla voittajaista,\n       vetäjäist' ei viertehellä,\n    20 rasvall' ei rakentajaista; —\n       kun olin ison kotona,\n       kumaeli kulkkuseni,\n       henk' on reikäin mun heläji;\n       emo ennen voilla voisi,\n    25 iso rasvoill' on rakensi,\n       veti vello viertehellä,\n       mun anto emoni voita,\n       voita suolaellessansa;\n       isoin on sian lihaista,\n    30 sikaa on liho'issansa,\n       palasiksi pannessansa;\n       vello vierrettä punaista,\n       puolikkohon pannessansa; —\n       tulin toisehen talohon,\n    35 yli kynnyksen kylähän,\n       yli pellon naapurihin:\n       ei anna emonen voita,\n       voita ei suolaellessansa,\n       isoin ei sian lihaista,\n    40 sikaa ei liho'issansa,\n       palasiks' ei pannessansa,\n       vello ei vierrettä punaista,\n       puolikkoon ei pannessansa.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 17.\n\n    Tois.:\n    7 kuin ois soittaja soria\n    10 sill' ei soi soria ääni\n    22 mun on kulkku'in [-kkuni] kumaji\n    26 vois' on vello viertehellä\n    29 isoin on sian liha'a (kl lih_aane_).\n\n5 _soipis'_ on omituinen muoto; ettei se ole = soip[i] s[e] näkyy\nsiitä, että myöskin voi sanoa: jos kellot soipisiit (soipisivat).\nKonditionalis kuuluu säännön mukaisesti: soisin; vrt. runoa: \"Jos ne\nsoisiit kirkon kellot.\"\n\n6 _kaljakkoia_ = kaljahtaa.\n\n9 _äänen-kannattaja_ = jälest-laulaja, joka kannattaa äänen eli nuotin,\nkun hän toisen kerran laulaa saman säkeen, jonka ees'-laulaja ensin on\nlaulanut; esim.:\n\n    eeslaulaulaja: Miks' ei soi soria ääni\n    jälestlaul. miks' ei soi soria ääni\n\n    ees'laul. ääni ei kaunis kaljahtele\n    jälestlaul. ääni ei kaunis kaljahtele j.n.e.\n\n23 _henk'_ on _reikäin_ = henkireikäni (on...).\n\n29 _liha(i)nen_ = liha; tälläisiä nominia tavataan usein runokielessä,\nesim. poikonen (5:2), kieltäjäinen (6:32), asettajainen (6:33),\nturvainen (6:43), armoinen (6:44), ahavainen (6:49), virtoinen (-virsi;\n7:24), hirtoinen (-hirsi; 7:26), vieroinen (-vieri; 9:39), (a)altoinen\n(10:16) j.n.e.\n\n\n\n\n18. Sananlaskun tapainen virsi.\n\n\n       Ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.)\n       henk' ei rasvaton heläjä,\n       rinta ei vierre viertehetön;\n       juua tahtoo kuiva kulkku,\n     5 laulella lipiä kieli,\n       juossa jalkava hevonen;\n       tupa on tehty miesten tulla,\n       talli tantsivan orosen,\n       läävä lehmän lämmitellä,\n    10 sauna akkojen asua.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 18.\n\n    Tois.:\n    8 talli seisovan orosen.\n\n4 _juua_ = juoda.\n\n7-10 säkeet ovat \"pantu virren jatkokseksi\".\n\n9 _lämmitellä_ refleksivisessä merkityksessä.\n\n10 kl sauna akko'in a_su'u:_ eli _asuune_; — saunavaimo, sauna-akka\n= lapsensynnyttäjä. EK:n asuntojen ahtaan tilan tähden muuttavat\nlapsensynnyttäjät saunoihin asumaan päästö-ajaksensa.\n\n\n\n\n19. Tantsuvirsi.\n\n\n       Jok' teill' taiten tantsitahan?\n       meill' jo laiten lauletahan;\n       la mie laulan laarittelen,\n       tasaisillen tantsioille,\n     5 kepiöillen keikkujille,\n       laulan laauilla sanoilla,\n       puhehilla puhtahilla:\n       kun ei muut lihavat laula,\n       muut verevät vierettele,\n    10 kun ei laula laaukkaammat,\n       verevämmät vierettele,\n       laihan laulaa on tuleepi,\n       piian kuivan kuikutella,\n       laulan laihast' on pos'esta, (I: 97.)\n    15 kuivaisesta kuikuttelen,\n       vetelen verettömästä; —\n       sill' ei laula laaukkaammat,\n       verevämmät vierettele,\n       jott' se sorjiin suu kuluupi,\n    20 kaunon varsi vaivahuupi;\n       mie en huoli huulistani,\n       enkä suutain mie sureksi,\n       enkä kiellä kieloistani,\n       suu on muillakin mukana,\n    25 kiel' on muilla'i keralla; —\n       passipo emoselleni!\n       kaksi kantajaiselleni,\n       tuhat tuutijaiselleni,\n       anto mulle kelpo kellon,\n    30 anto mulle sorian soitun,\n       anto kaunon kalkkaloisen;\n       tuota häissä häilyttelen,\n       kulettelen kuokkimassa,\n       taian käyä tantsuloissa,\n    35 aina laulan laarittelen;\n       tok' en huoli, enkä haali,\n       kaikist? en kylän sanoista,\n       puhehist? en kenenkänä;\n       ketäs pelkään? — en ketäkään; —\n    40 laulajaksi laaitahan,\n       soittajaksi soimatahan; —\n       en oo soittajan sukua,\n       enkä laulajan lajia,\n       sormet soittajan kuluvat,\n    45 väki laulajan väsyypi,\n       suu puhujan pullistuupi; —\n       saan't ei ennen mun emoni,\n       saan't ei lauluilla rahoja,\n       kiallaan ei killinkiä,\n    50 kulkullaan ei kunniata;\n       niinkuin nyt nykyiset naiset,\n       saavat lauluilla rahoja,\n       kiallaan on kiitoksia,\n       kulkullaan on kunniata; —\n    55 enhän mie rahoitta laula,\n       suuta kullatt' en kuluta,\n       hopeoitt' en huokaele,\n       sanaa en vas'etta vaiha; —\n       en mie äijäistä anoisi,\n    60 enkä tyyty'is' vähähän,\n       polttinan joka pojalta,\n       alttinan joka akalta,\n       neljin riunin neitoloista,\n       viisin riunin vierahilta;\n    65 ruplan maksoi köyhän tyttö,\n       polttinan pohatan poika,\n       riunan vaan rikkahan tytär; —\n       enemmän rahoja saisin,\n       kuin herrat hevoisillansa,\n    70 talon-pojat tammoillansa.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 19.\n\n\"Tantsu-, reki- ja häävirret sekä itkut eivät ole pätkäniekkoja —\nse on, niissä ei ole määrättyä pituutta eikä järjestystä niinkuin\ntavallisesti liekkuvirsissä, loitsuluvuissa sekä leikkilauluissa;\ntantsu- reki- ja häävirret lauletaan niin, että niihin vedetään ja\nmätetään ennenkuulluista virsistä mitä mieleen jolahtaa ja tilaisuuteen\nsopii, ja sillä tavoin laulua eistetään\", sanoi P. — Niinpä N:o 19 on\nyhteen sovitettu kuudesta eri kirjaanpanosta: (n:o 21 v. 1891) säkeet\n1-46; (n:o 1157 v. 1892) 47-62, 64, 66-70, 96-67; (n:o 1150 v. 1892)\n47, 50, 49, 51-53, 55; (n:o 1154 v. 1892) 55-62, 64, 68—70, 65-67;\n(n:o 1079 v. 1892) 59-70 ja (n:o 646 v. 1887) 40-58; viimeksi mainittu\nkirjaanpano yhdistää edellisen osan, säkeet 146, jälkimmäiseen osaan\nss. 47—70.\n\n    Tois.:\n    32 mitä häissä häilyttelen\n    55 en nyt mie rahoitta laula\n    56 suuta kullatta kuluta\n    61 polttinan joka pojasta\n    62 alttinan joka akasta\n    64 viisin riunin vierahista\n    68 enemp' mie rahoja saisin.\n\n1 _taiten_ = taitaen.\n\n2 _laiten_ = hyvästi.\n\n3 _la_ ynnä presens muodostavat optativin; tavallisesti seuraa sanan\nperässä pronom. personale, joskus se jätetään pois, esim. _la panevat,\nla sanovat_ (21:23). Sakkulan luterilaisten runoissa tavataan myöskin\nmuodot: _lahan_ ja _lapa_; sana näkyy merkitsevän: las(k)e, anna (vrt.\nJ. Krohnin tutkimus Suomi II. 8, s. 503—505).\n\n6 _laatu_ = sopiva, järjestyksessä oleva.\n\n10 _laaukas_ = sopiva, hyvä.\n\n26 _passipo_ = (ven. спасибо [spasibo]) Jumala auttakoon, kiitos.\n\n33 _kuokkimiseksi_ sanotaan kun ollaan \"kuokkavieraana\" häissä.\n\n40 _laain_,-tia = puhua, sanoa (vrt. ven. ладить [ladit]).\n\n46 _puhua_ = puhaltaa, EK:ssa.\n\n49 Jos tämä runo on kotoisin Kaakkois-Karjalasta tahi Inkereenmaalta,\nniin se seikka, että siinä mainitaan _killinkiä_ (ruots. skilling,\nmikä sana jo Eddassa esiintyy), viittaa ainakin 1600-lukuun, sillä\njo ison-vihan alussa valloitettiin mainitut maakunnat, jonkatähden\ntuli liikkeeseen ruplat, kopeekat ja riunat (= 10 kop.; ven. гривна\n[grivna] main. jo 882); ennen luettiin myöskin alttinat (= 3 kop.; ven.\nалтынъ [altyn], main. jo 1423), polttinat (= 1/2 rupl.; ven. полтина\n[poltina]) ja tenkat (= 1/2, kop.; ven. деньга [denga]), vrt. säk.\n61—67.\n\n59 _äijäinen_ = äijä, paljo.\n\n(Vrt. Knt. II: 278)\n\n\n\n\n20. Liekkuvirsi.\n\n\n       Munkos laula'a tuleepi,\n       munkos vuoroin vieretellä?\n       la mie laulan laiha poika, (XXI: 301.)\n       poika kuiva kuikuttelen, (XXI: 302.)\n     5 vetelen vähä-verinen;\n       laihan laulella tuleepi,\n       pojan kuivan kuikutella,\n       ve'ellä vähä-verisen;\n       kuin ei muut lihavat laula, (XXI: 298.)\n    10 muut verevät vierettele,\n       soriammat souattele,\n       kaunehemmat kannattele,\n       kuin ei läula laatuisammat,\n       kuin ei viisaammat vetele,\n    15 laulan laihasta pos'esta, (I: 97, XXI: 303.)\n       kuivaisesta kuikuttelen,\n       vetelen verettömästä;\n       sitt' sanoot kyläiset naiset,\n       sanoot naiset naapuriset\n    20 — viisaat on akat kylällä,\n       naiset nouvit naapurissa —:\n       \"laiha on luotu laulamahan,\n       veretön vetelemähän\"; —\n       senhän mie visusti virkan,\n    25 sen mie selvästi sanelen:\n       ei ois laihan laulettava,\n       laiska on luotu laulamahan,\n       veltto vettä soutamahan;\n       ei ois lais'an laulettava,\n    30 velton vettä souettava,\n       sorjat suutaan ei kuluta,\n       kaunot vartt' ei vaivaele,\n       jott' ei sorjan suu kuluisi,\n       rannin vars' ei vaivahuisi;\n    35 mie kuin oon laiha, mie vaan laulan,\n       mie kuin oon veltto, vettä souan;\n       niin mie laulan liirittelen,\n       kuin vieoista vierettelen,\n       suusta kuin sulan nenästä,\n    40 pääst' kuin päivän-kakkarasta.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 20.\n\n    Tois.:\n     1 Munkos laulella tuleepi\n     3 la mie laulan laiha piika\n     4 piika kuiva kuikuttelen\n     5 vetelen vähä-väkinen\n     6 laihan laula'a tuleepi\n     8 verettömän vieretellä\n    10 verevämmät vierettele (XXI: 300.)\n    13 kuin ei laula laaukkaammat\n    17 pos'est' on verettömästä\n    18 sano'ot kyläiset naiset\n    24 sen mie virkan viisahasti\n    33 jott' se sorjan suu kuluupi\n    34 kaunon varsi vaivahuupi\n    38 niin kuin vettä vierettelen.\n\n2 _vuoroin_ laulettiin aina (vrt. siv. 3), paitsi silloin kun oltiin\n\"yksinpäisiäisnä\", jolloin laulettiin joka säe kahdesti ikäänkuin\n\"jälest'laulaja\" (= puoltaja, säistäjä, Lönnr. esip. Kalev. II §\n17) olisi saapuvilla. Kun tällä tavoin lauletaan yksin, esiintyvät\nselvimmällä tavalla säkeitten _loppusanojen päämuodot_, kun säe\nkerrotaan eli toisen kerran lauletaan, niinkuin alla-olevasta taulusta\nnäkyy (vrt. myös siv. 42):\n\nParasken runojen loppusanat kuuluvat:\n\n    1. suusanalla luettuina:\n    2. [sivumuodot] ensikertaisessa laulussa:\n    3. [päämuodot] kerrotessa:\n\n    Nom.\n    1. mies |2. miesi  |3. miesi\n    1. piika |2. piikui |3. piika\n    1. ihmeet |2. -meeti |3. -meete, -me'et\n    1. palentuneet |2. -neeti |3. -neete\n\n    Gen.\n    1. hirre(n) |2. hirrii |3. hirre(n)\n    1. katokse(n) |2. -toksii |3. -tokse(n)\n\n    Part.\n    1. kunniaa |2. -niaani |3. -niaane, (niaista)\n    1. vettä|2. -vettui |3. -vettä\n    1. lih(h)aa |2. -haani |3. -haane (-haista)\n    1. san(n)aa |2. -naani |3. -naane (-naista)\n    1. pojaista (poikanen) |2. -jaistu |3. -jaista\n    1. ol'tta |2. ol'ttu |3. ol'tta\n    1. mi(n)uista (minunen) |2. -minuuni |3. minuune\n    1. hy(yv)vii (=hyviä) | 2. hyviihyi |3. hyviini, hyviä\n    1. oppimii (=-mia) |2. -miihui |3. -miini, -mia\n    1. vetelemii (=-miä) |2. -miihyi |3. -miini, miä\n    1. run(n)oi (=runoja) |2. runoiui |3. runoja\n    1. lausehii (=-hia) |2. -sehiihui, -hiiui |3. -sehiini, -hia\n    1. ilmisii (=-misiä) |2. -misiini |3. -misiine\n\n    Iness.\n    1. viluss' |2. -lussui |3. -lussa\n    1. jäless' |2. -lessi |3. -lessä\n\n    Elat.\n    1. pakkasest' |2. -sestui |3. -sesta\n\n    Illat.\n    1. päähä(n) |2. päähii, päähyy |3. päähä(n)\n    1. kät(t)ee(n) |2. -teeni |3. -teene\n    1. istuntaa(n) |2. -taani |3. -taane\n    1. ko(t)tii(n) |2. -tiihi |3. -tiini, (-ne)\n    1. kartanoo(n) |2. -nuuni |3. -noone\n\n    Adess.\n    1. laitumell' |2. -llui |3. -lla\n    1. kunniall' |2. -llee (-llui) |3. -lla\n    1. maill' |2. mailli |3. mailla\n    1. mättähill' |2. -llyi |3. -llä\n    1. kunnahill' |2. -lli |3. -lla\n\n    Abl.\n    1. keralt' |2. -lti |3. -lta\n    1. tavalt' |2. -lti |3. lte\n\n    Allat.\n    1. sommelolle(n) |2. -lli |3. -lle(n)\n\n    Transl.\n    1. iloks' |2. iloksi |3. ilokse\n    1. luoks' |2. luoksi |3. luokse\n\n    Prol.\n    1. alaits' |2. -tsi |3. -tse\n\n    Suff.\n    1. vakkasein |2. -siini |3. -seini\n    1. varrellain |2. -laani |3. -llaini\n    1. ik(k)äin (=ikäni) |2. -keini |3. -käini\n    1. käyessäin |2. -ssääni |3. -ssäini\n    1. m(i)un sukuhein (=sukuhuni)  |2. -kuhiini |3. -kuheini\n    1. meiän neiossaa(n) (=neidossamme) |2. -ssaasi |3.- -ssaase\n    1. si(n)un em(m)ois |2. -oosi |3. -oisi\n    1. ollakseis' |2. -kseesi |3. -kseisi\n    1. tultuais |2. -tuvaisi |3. -tuvansi\n    1. teiän virsissää(n) (=virsissänne) |2. -sääsi |3. -ssääse\n    1. lapsillee(n) |2.-lleesi |3. lleese\n    1. kuollaksee(n) |2. -kseesi |3. -kseese\n    1. paikoillee(n) |2. -lleesi |3. -lleese\n    1. itsiää(n) |2. -siääsi |3. -siääse\n\n    Adv.\n    1. suorastee(n) (=-staan) |2. -teesi |3. -teese\n    1. kohastee(n) (=kohdastaan) | 2. -eesi |3. -eese\n    1. hyväst' |2. -västi |3. -väste\n    1. somast' |2. -masti |3. -maste\n    1. laatuisast' |2. -sasti |3. -saste\n    1. itsekää(n) |2. -sekääni |3. -sekääne\n    1. huomennai |2. -naaii |3. -nnak(k)i(n)(-na'i)\n\n    Pres.\n    1. viritän |2. -tyi |3. -tän\n    1. kalkuttelen |2. -telii |3. -telen\n    1. vak(k)oon |2. (vakoilui) |3. (vakoilen)\n    1. tul(l)oo (=tulee) |2. -lo'o |3. -lloopi\n    1. laittelei |2. -leevui |3. -leepi (-leipi)\n    1. aj(j)aa |2. ajaavui |3. ajaane, -aapi\n    1. aj(J)aat |2. aj(j)aati |3. aj(j)aata\n    1. kerkiäät |2. -kiäävyi |3.-kiääti, -ääte\n    1. näk(k)yyt |2. -yyty |3. -yytö\n    1. tulloot (=tulevat) |2. -ooti |3. -ooto\n    1. otteloot (ottelevat) |2. -ooti |3. -oote, -ooto\n\n    Impf.\n    1. virkko(i) |2. -kkui |3. -kko\n    1. toivat |2. -vui |3. -vat\n    1. aj(j)oit |2. -oivui |3. -oivat\n\n    Konc.\n    1. sotkenoo |2. -ooni |3. -oone\n    1. kanittanee |2. -neeni |3. -neene\n\n    Inf.\n    1. maata|2. maatui, tuu |3. maata\n    1. as(s)uu  (=asua) |2. asuuni |3. asuune, asu'u\n    1. otella |2. -tellu |3. -tella\n    1. vieretellä |2. -tellii |3. -tellä\n    1. rykkii (=rykkiä) |2. -kkiini |3. -kkiini (-ne)\n    1. laulamaa(n) |2. maani |3. -maane\n\n    Pass.\n    1. annetaa(n) |2. -aani |3. -aane\n    1. ristitti(n) |2. -ttiini |3. -ttiini\n    1. leikattaa |2. -kattaavui |3. -kattavan\n       (\"jos näkisin leikattaa\")\n\n(Vrt. Sel. 1-5 ja Sel. 24-25)\n\n12 kaunn_e_h_e_mmat eroaa kirjakielestä; tässä muodossa tulee\nkomparativi näkyviin, jota vastoin länsisuomalaisissa murteissa\n_\"kauniimmat\"_ voi olla sekä komparativi että superlativi.\n\n17 _nouvi_ = selvä, ymmärtäväinen.\n\n34 _ranni_ = (ehkä: ruots. grann) korea, kaunis.\n\n38 _vieoista_, vetonen-sanasta (vrt. selitys 5: 2). Sakkulan\nkielessä diftongiseerataan tai pitennetään vokaali kun _k_ tahi _t_\non hävinnyt sellaisissa sanoissa kuin: keko, _kieon_; joki, _juoen_;\nnoki, _nuoen_; lato, _loaon_; laki, _loaon_; mato, _moaon_; nato,\n_noaon_; käki, _keäen_ (niinkuin myös sanotaan käsi, _keäen_; vesi\n_vie'en_); kyty, _kyy'yn_; hiki, _hiien_; suku, _suu'un_ j.n.e. Tämä\nmurteenomituisuus on tekstissä säilytetty, sillä jos kirjakielen\nmukaan kirjoitettaisiin _veoista_, niin se ei täysin allitereeraa\n_vierettelen_-sanaan.\n\n\n\n\n21. Tantsu- ja liekkuvirsi.\n\n\n       Mitä varten tänne läksin?\n       mie en ilman istuntahan,\n       pihk' en puolisen pitohon,\n       seinän-vieren en seisontahan; —\n     5 ilo siinä, missä nuoret,\n       vaka siinä, missä vanhat; —\n       sitä varten tänne läksin,\n       virsiäni virkkamahan,\n       laulujani laskemahan,\n    10 leikkiä leventämähän;\n       tulin ilmisiin iloksi,\n       tulin rahvahan ratoksi; —\n       taas meitä moni sanovat,\n       muutomannet muistelevat,\n    15 tämän iltaisen ilosta (I: 99.)\n       tämän päivän pään perästi; —\n       ilotaan me tääkin ilta,\n       muien iltojen mukahan,\n       remutaan me tääkin retki,\n    20 muien retkien mukahan; —\n       mitäs minä sanoista huolin,\n       ketäs pelkään? — en ketäkään! —\n       la sanovat, la panevat,\n       viel'hän viimein herkiävät,\n    25 ennen kuin kuolla kerkiävät;\n       en mie pannessa pahene,\n       enkä lauhu laatiessa,\n       kiintii en kirottaessa;\n       minkä saavat, hot sanovat\n    30 sen saavat sanottuansa,\n       minkä ilman oltuansa,\n       pahan mielen palkastansa,\n       pahan mielen, paksun huulen,\n       kun kirves kivestä saapi, (XII: 153.)\n    35 napa-koira kalliosta. (XII: 154.)\n\n\n\nSelityksiä: 21.\n\n2-4 viimeiset sanat kuuluvat laulussa: istun_taane_, pi_toone_,\nseison_taane_, mitkä muodot yhtähyvin voivat olla partitivin kuin\nillativin.\n\n3 _pihk' en puolisen_ = pihk'puolisen (pihtipuolisen) en.\n\n6 _vaka_ = vakavuus.\n\n13 Omituista on, että kun subjektina on sana, jolla on kollektivinen\nmerkitys, esim. _kansa, kyläkunta, jokainen, moni, muutama_ y.m., niin\nkäyttää P. laulussaan _monikon muotoja_ tekosanassa.\n\n14 _muutomannet_; ehkä = muutomat ne(t).\n\n19 _remuitset_ = riemuitsen.\n\n27 _lauhtua_ = läyhkää.\n\n28 _kiintii_; kiintiin (-tiän), kiinnitä = tulla kiintiäksi; jos\njoku esim. nostamisesta sydänalasta on hellä, niin sanotaan että se\non _kiintiinty_ (= kiintiinnyt) ja luullaan että nahka on kiintynyt\nruumiiseen liian lujasti, jonkatähden hierotaan.\n\n32 kl palkas_teese_; niin myöskin palkastein (-stani), suorasteese,\nkohasteen; adverbissa käytetään aina _-ste_-muotoja (kts. selitys\n2: 5-6.)\n\n\n\n\n22. Loppu-virsi liekussa.\n\n\n       Kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,\n       kyll' on täysi tästä päästä,\n       tästä tyhjäst' on tytöstä,\n       lapsest' on emottomasta,\n     5 täys' on täst' sanelijasta;\n       älkää te kyläiset naiset,\n       älkää naiset naapuriset,\n       älkää äijäistä anoka,\n       tästä tyhjästä tytöstä,\n    10 natukasta laulajasta; —\n       kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,\n       pian piisaa on minusta,\n       tämän iltasen iloksi, (I: 99, XXI: 305.)\n       tämän päivän päätteheksi.\n\n\n\nSelityksiä: 22.\n\nKoska tämä runo on loppuvirsi liekussa, niin P. sanoi kun hän oli sen\nlaulanut: \"Se olkoon virsi viimeinen minun hurjan laulakseni\" — eipä\nvaan ollut!\n\n8 _äijäinen_ = paljo.\n\n10 _natukka_ = kuivavartaloinen, pieni.\n\n\n\n\n23. Piina-luku.\n\n\n       Tule tänne Herra Ieesus,\n       saa tänne hyvä Jumala,\n       piika-lapsen piinasihin; —\n       päästä piika pintehistä, [I: 173\n     5 vaimo vatsan vääntehistä, [I. 174\n       ava'a lihainen lukko,\n       luinen lukko longottele; — [I: 321\n       mehiläinen kanna mettä,\n       suussasi sima sulaapi,\n    10 kipiöille voitehiksi, (XV: 487.)\n       haavoillen pareneville;\n       keitä mettä kielelläsi,\n       joka kukkasen nenästä,\n       joka heinän helpehestä,\n    15 tuo ol'tta Topiolasta,\n       tuo mettä Mielolasta,\n       voia niillä voitehilla,\n       niillä rasvoilla rakenna,\n       millä Ieesus voiettihin,\n    20 Maariainen maasittihin,\n       sisäst' on kivuttomaksi,\n       alt' on aivan terveheksi,\n       päältä tuntumattomaksi; —\n       Jumala on parantaja,\n    25 Ieesus on terveen-tekijä.\n\n\n\nSelityksiä: 23.\n\nPiina-luku eli luku synnytystuskissa.\n\n8:sta säkeestä alkaa se lisäys, joka aina luetaan loitsulukujen\nperästä. Loitsut eli \"luvut\" luetaan, \"sopotetaan, lomitetaan\"\nmatalalla äänellä, eikä niitä koskaan laulettu; kun loitsuluvut\nja loitsutemput olivat toimitetut luettiin \"Isä-meidän\" tahi\n\"uskontunnustus\". Tavallisesti on runomitta loitsuissa huonompi kuin\nmuissa runoissa, mutta jos loitsut lauletaan, niin helposti runomitta\nkorjaantuu, niinkuin tässäkin luvussa.\n\n15-16 _Topiola_ (ja _Mielola_); väännetyt Tapiola- ja Metsola-sanoista.\n— Mainittakoon, että v. 1687 nostettiin kihlakunnan oikeudessa kanne\nerästä Lapinlahden (Sakkulan pitäjästä) miestä vastaan; hän oli\nmuka lukenut käärmeenluvun, jossa muun muassa oli seuraavat säkeet:\n[Lapinlahden kylä oli naapurikylä Vaskelaan, missä P. asuu.]\n\n    Tule tänne Herra Kiesus\n    saa tänne sula Jumala\n    — — — —\n\nja edelleen:\n\n    ota mette[-tä] Mettolasta\n    tima Tapiolasta\n    mesi keitä kielelläs\n    sima suussas sula[a] j.n.e.,\n\nja kertoi mies oikeudessa, että kun sanat olivat luetut oli luettava\n\"Isä-meidän\"; vielä hän lisäsi että tämä oli \"maakunnan tarve\", ja tätä\nlukua hän oli lukenut 20 vuotta (vrt. Hertzberg, Bidrag till Finlands\nkulturhistoria på 1600-talet, Vidskepelse, s. 59-60; — erehdystä\nvaan on, että mies olisi ollut kotisin Raudusta). Tästä näkyy, miten\nsuomalaisten runous aikojen kuluessa muuttuu pienessä määrässä, kun 6\nsäettä melkein muuttumattomina on pysynyt paikkakunnalla ainakin 225\nvuotta. Vast'edes saamme nähdä, että toisetkin säkeet siinä vanhassa\nluvussa (joka löytyy kirjaanpantuna Valtionarkiston Tuomiokirjoissa v.\n1687) löytyvät P:n \"maon luvussa\".\n\n(Vrt. Loitsurunoja siv. 238, 239, 271: h—273.)\n\n\n\n\n24. Liekkuvirsi.\n\n\n       Kuin mie tehnen, kuin ruvennen\n       kuin se lienee on parempi,\n       kuin se lienee kunniampi?\n       liekos kuolla, vain elä'ä\n     5 vain paremp' pakoon lie männä? —\n       paremp' on pakeneminen,\n       ennenk' nuorra kuoleminen; —\n       mitäs tehhä, kuin elä'ä,\n       tämän suuren huolen kanssa,\n    10 tään suuren surun keralla,\n       kaihon kauhean keralla;\n       synny ei syyä leivän kanssa,\n       painaa ei palan keralla; —\n       mitäs tehnen kuin ruvennen,\n    15 kuin se lienee on parempi,\n       kuin se lienee kuuluisampi,\n       tehnenkos tuvan tulehen, (I: 191.)\n       vain vestän vetehen lastut? —\n       mie jos teen tuvan tulehen,\n    20 tul'han polttaa mun tuvaini,\n       jos vestän vetehen lastut,\n       ves'han viep' mun vestokseni.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 24.\n\n    Tois.:\n    19 jos mie teen tuvan tulehen\n    20 tul' on polttaa mun tuvaini\n    22 ves' on viepi vestokseni.\n\n3 _kunnia_ komparativissa = kunniallisempi.\n\n4 vai_n_ eikä: vai, niinkuin se on kirjakielessä ja Ahlqvist olettaa\n(vrt. Ahlqvist, Tutkim. Kalev. tekst. siv. 36); säe kl \"liekö kuolla\nvain elääne\"; (_-ni_ ja) _-ne_ liitetään säkeen lopussa 1:0 _yksikön\npartitiviin_, esim. siiaane, majaane, kylääne, kaupuntiine, kalaane,\nkutsuntaane, lihaane, lyllyyne, minuune, karsinaane, matoone, emoone,\nkunniaane, sanaane, palmikkoone, iloone, värttinääne; 2:0 _monikon\npartitiviin_, esim. ilmisiine, tuomisiine; 3:0 _yksikön illativiin_,\nesim. eteene, mukaane, sisääne, perääne, päähkeneene, kalaane, minuune,\nnojaane, kitaane, tappeluune, taivoseene, lumeene, rakoone, tupaane,\nveroone, pakoone, etsinkoone, etsimääne, liukkumaane, katsomaane,\nkuulemaane; 4:0 _yksikön 3 pers. pres._ esim. ajaane; myöskin\nkieltomuodossa, esim. ei sikiine; 5:0 _yksikön 3 pers. koncessivissä_,\nesim. saattaneene, tehtäneene, kanittaneene, vietäneene, unohtaneene,\nmasentaneene, polkeneene; 6:0 _optativiin_, esim. painukoone; 7:0\n_infinitiviin_, esim. elääne, pitääne, kytööne: 8:0 _passiviin_, esim.\npantaneene, saattaneene, ristittiine ja 9:0 samassa merkityksessä\nkuin suffiksi _-kana_ Kalevalassa, esim. puoletkaane, millenkääne,\nkulloinkaane, hauton'tkaane, havainnutkaane, (en) laulakaane j.n.e.\n\n(Vrt. selitys 20: 2, taulu.)\n\n12 _syntyy_ = sopii.\n\n17 omituista on, että Kalevalassa puhutaan _tuuleen_ rakentamisesta, ja\nKantelettaressa sekä P:lla _tuleen_ rakentamisesta.\n\n18, 21 _vestän_ = veistän.\n\n20 tuvaini = tupani; murteessa kuuluu tämä sana: tuuvvaini (vrt. ed.\nRuno 7, Sel. 35).\n\n(Vrt. Knt. I: 199: 23—30.)\n\n\n\n\n25. Liekkuvirsi.\n\n\n       Pääsky-lintu, päivä-lintu, (I: 201).\n       yö-lintu, lepakko-lintu\n       lentel' on kesoiset päivät,\n       sykyetkin yö-syämet;\n     5 etsi maata maataksensa,\n       lehtoa levätäksensä,\n       pesoa muni'iksensa;\n       saan't ei maata maataksensa,\n       lehtoo ei levätäksensä\n    10 pesoo ei muni'iksensa;\n       muni kultaisen munaisen, [I: 210\n       valo vaskisen pesoisen,\n       soti-laivan kannen päälle; —\n       toi Jumala suuren tuulen,\n    15 suuren tuulen, ves'-satehen,\n       kaato pesän kallallensa,\n       sysähytti syrjällensä,\n       munat vieri'it vetehen; — [I: 225\n       pääsky-lintu, päivä-lintu,\n    20 yö-lintu, lepakko-lintu,\n       hän lentel' kesoisen päivän,\n       sykyenkin yö-pimiän,\n       hän sai rautaa on palaisen,\n       pikkaraisen pihjalata;\n    25 hän vei rauan seppälähän:\n       \"seppyein oot selvyeni,\n       taitaja takojaiseni,\n       taoit eklen, taoit ennen,\n       nyt tao tänä'i päinnä,\n    30 tao rautanen harava!\"\n       teetti rautaisen haravan,\n       pihjalaiset piit panetti,\n       vas'est' on valatti varren,\n       teräksestä naaklat teetti,\n    35 haravoi meret kokohon,\n       meren ruuot ruopusteli,\n       meren kaislat kaaputteli,\n       meren hiekat helsytteli;\n       löys' hän puolen valkulaista, (1: 239.)\n    40 tuon lähätti taivosehen,\n       sen on kuuks' kumottamahan; (1: 240.)\n       löys' on puolen ruskulaista,\n       sen lähetti taivosehen,\n       sen täheksi taivosehen.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 25.\n\nTähän on verrattava J. Krohn'in Kalevalan Toisinnot I: N:o 155 ja siv.\n160.\n\n    Tois.:\n     5 ets' hän maata maataksensa\n     6 pesoo on muni'iksensa\n     8 ei saan't maata maataksensa\n    40 sen lähätti taivosehen (lähättää = lähettää)\n    40 toisen puolen valkulaista.\n\n15 kl sateene (-teeni).\n\n26 _oot_; omituista on, että tässä 2:nen pers. käytetään runollisena\nlisäkkeenä.\n\n34 _naaklat_ = naulat.\n\n36 _ruuot_; ruoko-sanasta.\n\n(Vrt Knt. I: 200 ja 3:as pain. III: 1.)\n\n\n\n\n26. Tantsuvirsi.\n\n\n       Ei ilo ilollen tunnu,\n       ei remullen millenkänä,\n       kuin ei vanha Väinämöinen,\n       entinen ilon-tekijä,\n     5 lihojaan ei liikuttele,\n       väkiään ei väännettele,\n       järkyt' ei jäseniänsä; — (I: 294.)\n       kuin ei vanha virren-seppä,\n       vanha laulujen latoja,\n    10 vanha virsien vetäjä,\n       kuin ei virka virsiänsä,\n       eikä las'e laulujansa; —\n       täss' on entinen evesti,\n       entinen ilon-tekijä;\n    15 antakaapas! — mie aloitan,\n       mie aloitan aika nuotin,\n       tehhähän leviä leikki,\n       kierretään kiperä leikki;\n       kaikki lapset lattialle,\n    20 kaikki kansa katsomahan,\n       ilmiset iloitsemahan,\n       akat meitä auttakaa,\n       tah' sanalla, tah' kahella,\n       tah'ka puolell' on puhetta\n    25 tytöt nuoret nuotiohon;\n       ilotaan nyt tääkin ilta,\n       muien iltojen mukahan.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 26.\n\n    Tois.:\n    16 mie aloitan aika leikin\n    22 akat kaikki arttelihin\n    23 (25) tytöt nuoret työn-tekohon\n    26 iloitaan on tääkin ilta.\n\n3 P:n runoissa ei mainita _Väinämöisen_ nimeä kuin tässä ja kahdessa\ntoisessa runossa. Sitä paitsi hän laulaa \"Sokeasta pojasta\" (= Kalev.\nVäinämöisestä).\n\n13 _evesti_ = keikkeä, vurtti, kaikin puolin riski ihminen.\n\n25 _nuotio_ = kun on paljo ihmisiä tukussa, niin sanotaan: \"niin on\nsuuri nuotio\".\n\n\n\n\n27. Liekkuvirsi.\n\n\n       Kun olin ison kotona,\n       mie käin ulkona use'in\n       uutta kuuta katsomassa, (I: 311.)\n       ilmaa on ihailemassa, (I: 312.)\n     5 otavaista oppimassa; (I: 313.)\n       taivas tantsi, kuu iloitsi,\n       tähet löivät leikaria;\n       mie kuin istuin — maa iloitsi,\n       mie kuin seisoin — seinä paisto,\n    10 mie kuin käin — kämärät läikkyit,\n       mie kuin tantsin — taivas läikky.\n\n\n\nSelityksiä: 27.\n\n2 kl usein_i_; _-i_ on joko runomitan täydentämiseksi tahi = -kin.\n\n3 uudesta kuusta eli kuun synnystä laskevat vielä nytkin EK:n\nkreikanuskoiset ajanlukunsa. _\"Taivaallisia kuita\"_ luetaan, niin että\n1:0 _Ensimäinen sy[d]änkuu_ alkaa kuun synnystä Joulukuussa, sitten\ntulee 2:0 _Toinen sy[d]änkuu_, 3:0 _Vaahtokuu_, 4:0 _Hank'kuu_, 5:0\n_Sulama(a)kuu_, 6:0 _Kesäkuu_, 7:0 _Ensimäinen heinäkuu_, 8:0 _Toinen\nheinäkuu_, 9—13:0 _Elo—Joulukuu_.\n\n4 _otavainen_ = otava; vrt. sananlaskua: \"otavass' on nuoren nousu, kun\non pursto pohjoisessa, päin sarvet suliin maihin\".\n\n7 _leikari_ = leikkisä ihminen; lyödä l. = peuhata, pauhaa.\n\n10 kämärä = märännyt eli laho kanto, matala kanto.\n\n(Vrt. Loits. run. 3. 241: l.)\n\n\n\n\n\n\nKalevalan II Runo.\n\n\n\n\n28. Sananlasku\n\n\n    Minkä niitin, sen kokosin (Kalev. II: 65.)\n\n\n\nSelityksiä: 28.\n\nVrt. Loitsr. s. 332: a, säe 9.\n\n\n\n\n29. Liekkuvirsi.\n\n\n       Mie laulan tähän talohon,\n       tähän täytehen talohon,\n       tässä täyttä tarvitahan,\n       täss' on aina annetahan,\n     5 koko-leivin kuollehille,\n       kannikoin kävelijöille,\n       puolin leivin puistajille,\n       vakoin antaat vaivaisille; —\n       mie laulan tähän talohon, (XXI: 40.)\n    10 tähän täytehen talohon,\n       isännälle uuen turkin, (XXI: 411.)\n       emännällen kaattuvaisen, (XXI: 412.)\n       pojallesi miel'-miniän, (XXI: 414.)\n       tyttärelle mieli-sulhon; — (XXI: 413.)\n    15 mie laulan tähän talohon, (XXIX: 153.)\n       tähän täytehen talohon,\n       tammen keski-tanhualle, (XXIX: 154, XLIV: 183.)\n       tammellen tasaiset oksat, — (XXIX: 155, XLIV: 185.)\n       oksat ol'tta vuotamahan,\n    20 viinaa on vilajamahan, —\n       joka oksalle omenan, (XXIX: 156, XLIV: 186.)\n       omenallen kulta-pyörän, (XXIX: 157, XLIV:187.)\n       kulta-pyörällen käköisen; — (XXIX: 158, XLIV: 188.)\n       kuin käki kukahteleepi, (IV: 509, XXIX:159.)\n    25 niin syän pakahteleepi, (IV: 510.)\n       syän sytty'y tulelle,\n       pää palollen paukahtaapi; —\n       sitä mieheks' mie sanoisin,\n       urohoksi uskaltaisin,\n    30 ken tuon tammen taittelisi, (II: 91.)\n       puun pitkän piroittelisi, (II: 92.)\n       tekis' tyven tynnyriksi,\n       latvan laivan mastiloiksi,\n       kesk' on paikan kelleriksi,\n    35 pikariksi pienet oksat,\n       tuopiks' on tomiat oksat; —\n       onhan mulla oimo vello, —\n       syötett' on sian lihoilla,\n       kamaroill' on kasvatettu,\n    40 joka tammen taitteleepi,\n       puun pitkän piroitteleepi,\n       tekee tyven tynnyriksi,\n       latvan laivan mastiloiksi,\n       kesk' on paikan kelleriksi,\n    45 pikariksi pienet oksat,\n       tuopiks' on tomiat oksat; —\n       tytöt juovat tynnyristä,\n       pikarista piiat juovat,\n       pojat juovat puolikosta,\n    50 ämmät juovat ämpäristä,\n       miehet juovat mistä saavat,\n       ukkoloille annetahan.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 29.\n\n    Tois.:\n    26 syän syyttyy on tulelle\n    30 ken sen tammen taittelisi\n       ken tään tammen taittelisi\n       joka tammen taittelisi\n    31 pitkän puun piroittelisi\n    40 jott' on tammen taitteleepi\n    52 akat mistä annetahan.\n\n2 kl tähän täyte'en taloone.\n\n5 näkyy olleen tapana, että kuolleita varten varustettiin leipiä.\n\n7 _puistaja_ = kerjäläinen.\n\n8 _vakka_ on EK:n mitta, = 1/6 osa tynnyriä eli 5 kappaa (niin\nainakin jo 1684 Sakkulassa); jonkatähden myöskin puhutaan esim. 6 n\nvakan-maasta j.n.e. EK:n häissä pidetään \"lahjukset\" vakassa.\n\n12 _kaattuvainen_ (P:n selityksen mukaan) = kate-nuttu, päällysniekka\nturkki; EK:n sekä miehet että naiset pitävät tavallisesti turkkia ilman\npäällyksettä.\n\n34 _kelleri_ = kellari; kesk' on paikan = keskipaikan on.\n\n36 _tomia_ = vahva, paksu.\n\n37 _oimo_ = oivo; vrt. ati_mo_, ati_vo_; myöskin nimeissä, esim.\nAnterm(v)o, Istermo(va), Joukamo(va)inen, Kalermo(va), Pellerm(v)o,\nVäinämö(vä)inen, Äyrämö(vä)inen &c; — _vello_ = veli.\n\n39 _kamara_ = sianlihan pinta.\n\nRuno loppu-osa (28-52) on luettava Kal. II (Krohn, Suom. Kirj. Hist.\nKal., s. 410) (Vrt. Knt. I: 10 III: 3 kolm. pain.)\n\n\n\n\n30. Liekkuvirsi.\n\n\n       Turun tyttö, Saaren neito,\n       Turun morsian mokoma,\n       Turun Helka, helmi-kakla,\n       istui Saaren sillan päässä,\n     5 vuoroin itki, vuoroin nakroi,\n       vuoroin päätään hän sukiipi,\n       vuoroin sipuu silmiänsä,\n       vuoroin panee paklojansa,\n       kiinnitti hän kenkiänsä;\n    10 ootteli miestä mielellistä,\n       sulhaist' on sima-suloista,\n       joka ei riuhtois' rististänsä,\n       katkois' ei kakla-ketjyistänsä; —\n       mies merestä näytteleipi (II: 111.)\n    15 kulta-suinen, kulta-päinen,\n       kulta-hattu hartioilla, (II; 117.)\n       kulta-kinta'at käessä, (II: 119.)\n       kulta-kihlat kormannossa;\n       alkoi neittä laaitella,\n    20 alkoi neiolta kysellä:\n       \"tulets' neitonen minulle?\n       yhen lehmän lypsäjäksi,\n       yheksän heruttajaksi,\n       kymmen-kunnan kytkijäksi,\n    25 saa'an lehmän saattajaksi,\n       ja lavesta laskijaksi?\" —\n       neito vasten vastaeli:\n       \"minkä annat palkastani?\"\n       sulho vasten vastaeli:\n    30 \"ilo-viikon ensimäisen,\n       itkun kaikeks' on iäksi!\" —\n       neito vasten vastaeli:\n       \"ei oo suotu, ei oo luotu, (II: 146.)\n       eik' oo eukko toivottanut,\n    35 saunan maass' ei maatessansa,\n       ollessaan ei olkiloilla,\n       pehuill' ei levätessänsä\"! —\n       Turun tyttö, saaren neito,\n       Turun morsian mokoma,\n    40 Turun Helka, helmi-kakla,\n       istui saaren sillan päässä,\n       vuoroin itki, vuoroin nakroi,\n       vuoroin päätään hän sukiipi,\n       vuoroin sipuu silmiänsä,\n    45 vuoroin panee paklojansa,\n       kenkiänsä kiinnittääpi,\n       ootteli miestä mielellistä,\n       sulhaista sima-suloista;\n       mies merestä näyttele'i,\n    50 multa-suinen, multa-päinen,\n       multa-hattu hartioilla,\n       multa-kinta'at käessä,\n       multa-kihlat kormannossa;\n       alkoi neittä laaitella,\n    55 alkoi neiolta kysellä:\n       \"tulets' neitonen minulle,\n       yhen lehmän lypsäjäksi,\n       saa'an lehmän saattajaksi,\n       kymmen-kunnan kytkijäksi,\n    60 yheksän heruttajaksi,\n       ja lavesta laskijaksi?\" —\n       neito vasten vastaeli:\n       \"mitäs sie minulle annat,\n       minkä annat palkastani?\"\n    65 sulho vasten vastaeli:\n       \"itku-viikon ensimäisen,\n       ilon kaikeksi iäksi!\"\n       neito vasten vastaeli:\n       \"se on suotu, se on luotu,\n    70 sen on eukko toivottanut,\n       saunan maassa maatessansa.\n       ollessansa olkiloilla,\n       pehuloill' levätessänsä\"; —\n       hän sai miehen mielellisen,\n    75 sulhaisen sima-suloisen.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 30.\n\n    Tois.:\n     6 vuoroin päätä'än suki'i\n     9 kenkiänsä kiinnittääpi\n    23 tuh(h)annen heruttajaksi\n    36 olkiloill' ei ollessansa\n       ruis-olill' ei ollessansa\n    69 tuo on suotu, tuo on luotu.\n\n3 _kakla_ = kaula. — 5 _nakroi_ = nauroi; imperfektin 3 pers. _-i_ ei\nkuulu murteessa, esim. ajo, laitto, alko.\n\n7 _sivun,_ sipua — pyyhkiä.\n\n8 _pakla_ = paula; virsun nauha.\n\n12, 13 koska tässä puhutaan Turusta ja Helka-morsiamesta, niin\nehkä voi varmuudella päättää, että runo on Länsi-Suomesta, ja kun\npuhutaan ristisistä ja kaulaketjyisistä niin voi päättää, että se on\nkatooliselta ajalta.\n\n14 kl näytte_leihi_, näytte_leipi_ ja näytte_le'i_.\n\n19 _laaitella_ = puhutella. — 21 _tulets'_ = tulet sie.\n\n27 _saa'_an = sadan (siv. 42). — 30 kl _ei_simäisen. 37 pehuti —\npehkut, oljen rikat.\n\n(Vrt. Knt. 3 pain. III: 77.)\n\n\n\n\n31. Liekkuvirsi.\n\n\n       Läksi poika päähkenehen,\n       toinen poika tuorehesen,\n       kolma'is keso-kalahan,\n       neljä'is jänön-jälille,\n     5 viies on su'en-vihoille;\n       tuli poika päähkenestä,\n       toinen poika tuorehesta,\n       kolma'is keso-kalasta,\n       neljä'is jänön-jäliltä,\n    10 ei tullut su'en-vihoilta;\n       kenen poikaa on ikävä,\n       se on mänköön etsimähän!\n       ison poikaa tul' ikävä,\n       iso läksi etsimähän;\n    15 nousi suurelle mäelle,\n       korkeallen kukkulalle,\n       huusi kerran huisahutti:\n       \"tule poisi, poikueni!\"\n       poika vasten vastaeli:\n    20 \"en pääse, — isosueni, —\n       pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.)\n       hattarat hapeniani\"; —\n       kenen poikaa on ikävä,\n       se on mänköön etsimähän!\n    25 emon poikaa tul' ikävä,\n       emo läksi etsimähän,\n       nousi suurelle mäelle,\n       korkeallen kukkulalle;\n       huusi kerran huisahutti:\n    30 \"tule pois, mun poikueni!\"\n       poika vasten vastaeli:\n       \"en pääse emosueni,\n       pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.)\n       hattarat hapeniani;\n    35 ota olkii sie kuponen,\n       pärehii sie vihkeroinen,\n       mill' sie poltat pilven reunat,\n       pilven hattarat hajotat\"!\n       emo läksi etsimähän,\n    40 otti olkii hän kuposen,\n       pärehii hän vihkeroisen,\n       mill' hän poltti pilven reunat,\n       pilven hattarat hajotti; —\n       hän toi poisi poikasensa.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 31\n\n    Tois.:\n    37 kolmas on keso-kalahan\n       neljäs on jänis-jälille\n    18 tule pois mun poikaseni\n    21 pilvet päätäin mun peittävät (-ttääte)\n    35 ota olkii on kuponen\n    36 pärehii on vihkeroinen\n    42 hän [kl. heä(n)] sitt' poltti pilven reunat.\n    44 hän toi pois oman poj'ansa [kl poj(j)aase].\n\n1-2 kl pääh_keneene_ — tuo_reheene_; _tuores_,-een tarkoittanee\nkalastamista; supistun. sanoisssa on illat. EK:ssa: .._h.(n)_.\n\n3 _keso-kala_ = (kesäkala) sieni; tätä lausetta saa kuulla myöskin\npuheessa.\n\n5 _suen-viha_ = loitsuluku susia vastaan; tässä on luultavaksi vihat\n= vainominen, josta ehkä viha = _loitsuluku_ on saanut merkityksensä;\nlöytyy esim. maon-, tulen- ja veden-vihoja y.m.\n\n12 m_ä_nee (männöö EK:n murteessa) = menee, on säilytetty niinkuin sana\nkuuluu Karjalassa ja osittain Savossakin.\n\n18-20-32 _poikueni — isosueni — emosueni_; poiut, harjut, -uen;\nisosut, emosut, orosut, -suen; tälläisia deminutiviä P. tuskin käyttää\nrunokielessään muutoin kuin nomin. ynnä suffiksin kanssa. — 31 kl\nmän_köö_.\n\n22 _hattara_ = 1) rätti, kehno repale, 2) vähäinen ja hatara lumi, 3)\npilvi (ei ole tässä merkityksessä EK:ssa tunnettu); — hapenet = huonot\nhiukset.\n\n36 _vihkeroinen_ = vihko.\n\n(Vrt. Knt. III: 18)\n\n\n\n\n32. Liekkuvirsi.\n\n\n       Mikä tu'olla näkyypi?\n       talo tu'olla näkyypi;\n       mikä tuon talon takana?\n       tammi tuon talon takana;\n     5 mikä tammen latvaisessa?\n       kätkyt tammen latvaisessa;\n       mikä kätkyen sisässä?\n       hurst' on kätkyen sisässä;\n       mikä hurstin hulpelossa?\n    10 vello hurstin hulpelossa;\n       mikä vellon olka-päällä?\n       kirves vellon olka-päällä;\n       mikä kirve'en-kasassa?\n       lastu kirve'en-kasassa;\n    15 mihin lastu sinkahtaapi,\n       siihen kirkko tehtänehen,\n       kappal' on kanittanehen;\n       kuka kirkon kirjottaapi,\n       kuka kappalin kaniipi?\n    20 vello seinät vesteleepi,\n       iso ikkunat koloopi;\n       kuka lattian lakaisi?\n       siso lattian lakaisi;\n       kuka penkin-päät peseepi?\n    25 emo penkin-päät peseepi,\n       emo pöyän pyyhkäiseepi.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 32.\n\nVirsi lauletaan kun lapset ovat liekussa.\n\n    Tois.:\n    20 vello seinät vestäneepi\n    21 iso ikkunat tekeepi.\n\n1-2 tu'olla kuuluu laulussa ja murteen mukaan _tuuvalla_.\n\n9-10 _hulpelo_ (myös: hulp_i_lo ja hu_r_pelo) = vaatteen reuna\nkankaassa.\n\n13 _kirveen-kasa_ = kirveenterä (_yläkasa_ = kirveenterän ulko- ja\n_alakasa_ = sen sisäpuoli).\n\n16-17 tehtä_nehen_, kanitta_nehen_ kl _-neene_ (_-neeni_); _kania_ =\nkoristaa.\n\n18 kl ja murteessa: kirj_u_ttaapi.\n\nTämä runo kuuluu tavallaan Kal. II Run. toiseen osaan (säk. 59-224;\nvrt. Krohn, l. c. siv. 403).\n\n(Vrt. Knt. I: 215.)\n\n\n\n\n\n\nKalevalan III Runo.\n\n\n\n\n33. Tantsuvirsi, kun uhmallaan lauletaan.\n\n\n       Ei oo teiän virsistähän,\n       ei teiän sanaisistahan,\n       ei oo laulut laaukkaita,\n       ei oo virret viisahia,\n     5 eik' oo muitenkaan mukaisat:\n       teill' on virret telkka-päitä;\n       mie kun laula'a alotan,\n       laulan päivät pääksekkäisin; (III: 7.)\n       laulan viikot vierekkäisin,\n    10 harvat käyvät nauramahan,\n       useammat itkemähän;\n       ei ne laula lapset kaikki, (III: 11, 290.)\n       pojat ei laula puoletkana, (III: 291.)\n       ei se tiiä yksikänä,\n    15 ymmärr' ei yheksänkänä, (III: 12.)\n       minun lapsen laulujani,\n       mekujain ei mielettömän;\n       ei iloo iloitsijoille,\n       ei remuu remuitsijoille,\n    20 ilo ilman istujille,\n       remu reunan-katsojille.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 33.\n\nLauletaan _\"uhmallaan\"_ eli kiistaan sillä tavoin, että kun toinen\nheittää laulamasta, niin toinen ottaa kiinni ja edistää; sellaiset\nvirret ovat sisällyksen puolesta _konkkavirsiä_, joissa laulajat\ntoisiaan soimaavat.\n\nTois.: 8 laulan päivät päällekkäisin 12 ei lajua kaikki lapset\n\n1-2 kl teiän virsis_tääse_ — sanaisis_taase_ = kirjakielen -_sistansa_;\nomituista on, että _yksikön 3 pers._ ja _monikon 1-3 perss. suffiksit_\nkuuluvat — suusanalla luettuina: _.(h).(n)_ laulussa: ... se (vrt. ed.\nRuno 20, Sel. 2, taulun loppuosa, Impf.).\n\n6 _telkka-pää_ = este, vastus; kun esim. häissä lauletaan, niin on\ntärkeä, että ees'laulaja koskettelee eri kohtia morsiusparin elämässä\n(vrt. selit. N:o 19), vaan jos ei ees'laulaja ole selvä, niin hän\nainoastaan laulaa jonkun korvankuulolla saadun virren loppuun saakka,\njoten on vaikeaa milt'ei mahdotontakin eistää (= jatkaa) sellaista\nvirttä; telkka-pää virsi = lyhyt virsi.\n\n14 _tiiä_ = tiedä.\n\n18,19 il(l)oo — rem(m)uu = iloa — remua.\n\n\n\n\n34. Liekkuvirsi.\n\n\n       Lupa orjon annettihin,\n       lupa orjon, valta vangin,\n       juossa jouluna kotihin,\n       päässä päähän pääsiäisnä,\n     5 pääsiäisnä, pää-pyhinä;\n       orjo-parka laitettiihin,\n       suin sulahan, päin lumehen, (III: 47.)\n       koprin ilmahan kovahan; — (III: 48.)\n       ajoi kolm' pyhäistä miestä,\n    10 kolme Herran enkeliä,;\n       oli orjo tiellen kuollut,\n       otettiin on orjon sielu,\n       suin sulasta, päin lumesta,\n       koprin ilmast' on kovasta,\n    15 talutettiin taivoisehen,\n       ilo-sielujen sekahan,\n       avattiin hopea-portti,\n       tuohon tuolit tuotettihin,\n       tuotihin hopea-tuoli:\n    20 \"istu tuohon, orjo-parka!\n       jo oot saanut seissaksesi,\n       orjuuessa ollessasi,\n       käyessäsi käskyläisnä\";\n       tuotihin hopea-tuopit,\n    25 mettä, hunajaa sisässä:\n       \"ota tuosta orjo-parka,\n       saan't oot vettä juuaksesi,\n       orjuuessa ollessasi,\n       käskyläisnä käyessäsi\"; —\n    30 ajoi kolm' pyhäistä miestä,\n       kolme kerran enkeliä,\n       ol' isäntä tiellen kuollut,\n       otettiin isännän sielu,\n       talutettiin taivoisehen,\n    35 suru-sielujen sekahan,\n       avattiin tulinen portti,\n       tuohon tuolit tuotettihin,\n       tuotihin tulinen tuoli:\n       \"istu tuoss”, ilo-isäntä!\n    40 jo oot saanut istuuksesi,\n       isäntänä ollessasi\";\n       tuotihin tulinen tuoppi,\n       tulta, terva'a sisässä,\n       tuoll' on käärme kääntele'i,\n    45 siso-liesku siertele'i:\n       \"juo tuost' ilo-isäntä,\n       saan't oot ol'tta juuaksesi,\n       isäntänä ollessasi,\n       orjo'in olottajana\";\n    50 siit' sanoi ilo-isäntä:\n       \"minkätähen tää minulle?\"\n       orjo vasten vastaeli:\n       \"sentähen tämä sinulle,\n       olit paha orjoillesi,\n    55 pahoin maksoit orjon palkan,\n       veralla virunehella,\n       saralla märännehellä\";\n       niin sanoi ilo-isäntä:\n       \"ota, ota, — orjo parka! —\n    60 ota palkka'is paraten!\"\n       orjo vasten vastaeli:\n       \"en taho — ilo-isäntä! —\n       kuin et maksanut majoilla,\n       kostan't et ison kotona\".\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 34.\n\n    Tois.:\n     4 männä päähän pääsiäisnä [kl -siäissä]\n     7 suin sulaan on, päin lumehen\n    20 istu tuossa! orjo-parka\n    28 ollessais on orjuuessa\n    38 tuotiin on tuliset tuolit\n    39 istu tuoho(n) isäntä-parka\n    44 tuoll' kärme käänteleipi [suusanalla sanottuna]\n    46 ota tuost' isäntä-parka\n    50 hän sitt' vasten vastaeli\n    54 olit paha palveljoille.\n\n1 _orjo_ = orja.\n\n4 _päässä_ = päästä.\n\n8 _kopra_ = koura.\n\n21 EK:ssa sanotaan esim. \"konsa mie _saan tulleeks tänne_\", \"_saan_\nhuomenna _kuullaksein_\" j.n.e. (vrt. myös säk. 27, 40 ja 47); — seison,\nEK:ssa infin.: _seissa_ (= seista).\n\n25 kl mettä, hun(n)a'aa sisässä.\n\n27 juua = juoda.\n\n45 _sisoliesku_ = sisiliska.\n\n49 _olottaa_ = ajaa menemään; esim. o. lehmät laitumelle, o. laulua\n(=dirigeerata).\n\n51 minkä_tähen_ — sen_tähen_, kl -täh_t_en; tavallisesti kuuluu sana\nP:n suussa: _tähen_. — _tää_ = tämä. (Vrt. Knt. III: 26.)\n\n\n\n\n35. Hää-virsi.\n\n\n      Laulan laulajat mokomat, (III: 59.)\n      metsähän maka'amahan,\n      suet suuhun [likaa]mahan,\n      korpit suuhun [kasta]mahan,\n    5 varikset vatustamahan,\n      kukon kanssa kornitsahan,\n      kanan kanssa kammarihin.\n\n\n\nSelityksiä: 35.\n\n3-4 sanat ovat niin ilkeitä, ettei sovi panna niitä tekstiin.\n\n6 kornitsa (ven. горнича [gornitsa]) — sali, kamari, tupa. Tämän virren\nlauloi nuoteessa Pitkälän Jaakko kerran hääväelle sulhasen talossa\n(Lempaalassa) kun P. oli 4:n vuoden vanha, ja virsi on siitä päivästä\npysynyt P:n muistissa. Tästä näkyy miten tarkkamuistinen P. on. Jaakko\ntuli kipeäksi omasta laulustaan ja meni kuolioksi, hampaat kiristi hän\nkiinni, kieli jäi väliin ja mies vaan löi viehkuroi pyntää; Vaintkalan\nämmä oli popanniekka ja luki jotta hän sitten tuli taas terveeks. —\n\"Niin pahat ja haltiaakkaat hääväki ja nuoteet voivat olla\" sanoi P.\n\n\n\n\n36. Liekkuvirsi.\n\n\n       Tuli vanha Väinämöinen,\n       ja nuori Joukamoinen, (III: 91.)\n       puuttuit tiellä vastakkaisin, (III: 92.)\n       käi on vemmel vempeleesen, (III: 96.)\n     5 aisa aisaan on tapasi, (III: 93.)\n       rahe rahkehen nenähän, (III: 94.)\n       käivät länget länkilöihin; (III: 95.)\n       alkoit tiellä haastatella:\n       \"ken on vanhin veljeksistä,\n    10 onkos vanha Väinämöinen,\n       vain on nuori Joukamoinen?\"\n       sanoi vanha Väinämöinen:\n       \"mull' on paljon työtä tehty,\n       paljon pantu on kokohon,\n    15 kaikk' on kivet kyntämäni,\n       saaret samain on kokohon\";\n       sanoi nuori Joukamoinen:\n       »mun on vie'et viskomani, (III: 221.)\n       mun on meret mittomani» (III: 218.)\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 36.\n\n    Tois.:\n     1 Tuo vanha Väinämöinen\n     2 tul' on nuori Koukamoinen\n     3 tuliit tiellä vastakkaisin\n     4 käi on aisa aisan päähän\n     6 rahe rahkeesen [kl rahkeehen] tapasi\n     7 käivät länget länki-puihin [kl puihen]\n    15 mull' on kivet kyntämäni.\n\nVirsi on kuultu Anttilan Palakka-vainaalta Vaskelasta ja Juhana\nKiurulta Vilakkalan Koveralt'ojalta, eikä P. ole kuullut tätä runoa\nlapsuudessaan.\n\n19 _mittomani_ = mittaamani; vrt. tall_o_n, N:o 52: 30; temp_o_matta\nN:o 43: 8.\n\n\n\n\n37. Häävirsi.\n\n\n      Sen mie tiiän selvällehen, (III: 149.)\n      timmin-taiten tarkoillehen, (III: 150.)\n      sen mie tiiän timmin-taiten:\n      reppänä liki lakea, (III: 151.)\n    5 lik' on lieska kiukuvata, (III: 152.)\n      lässä on lehmä lähtemäistä,\n      vävy lässä läksiäntä;\n      väleen pois vävy talosta, —\n      osa-miest' ei outokana.\n\n\n\nSelityksiä: 37.\n\nLauletaan \"tulo-\" eli \"tuliais-häissä\", se on: sulhasen kotona, mutta\nmyöskin — vähän toisin vännettynä — \"läksiäis-häissä\" eli morsiamen\nkotona.\n\n1-2 kuuluu: selväll_eene_, tarkoill_eene_, ja -ll_eese_ (-ll_eesi_).\n\n5 _lieska_ = uunin suun yläpuolella oleva kiukoan-osa (niinpä ainakin\nSäkkijärvellä, Kurkjoella ja koko Etelä-Karjalassa). Koska Kalev.\nsäkeet III: 149-152 luultavaksi ovat kotoisin Sakkulasta (vrt. Krohn,\nSuom. kirj. Hist. Kal. siv. 537), niin voinee päättää, että tämän sanan\nmerkitys ei ole _liekki_, kuten tavallisesti oletetaan, vaan niin kuin\nedellä on sanottu, — _kiukuva_ = kiukoa.\n\n6 _lässä_ = läsnä, — _lähtemäinen_ — lähte(ö)mä = hieho.\n\n7 _läksiäin_, -men = loismies, itsellinen.\n\n8 _väleen_ = pian.\n\n\n\n\n38. Sananlasku.\n\n\n    Hylkeen' on hyvää elä'ä: (III: 153.)\n    vie'en juopi vierestänsä,\n    kalan syöpi kaikellaisen. (III: 155.)\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 38.\n\nTois.: 7 Hylkeen' on hyvä meressä.\n\n1 hylkeen' = hylkeenä.\n\n2 vie'en, vrt. N:o 36: 18 ja selitys 20: 38]\n\n\n\n\n39. Sananlaskun tapainen virsi.\n\n\n      Silloin siikanen kuteepi, (III: 157.)\n      lohen-poika pousuttaapi:\n      kons' on jäässä järven rannat,\n      meren rannat riittehessä;\n    5 ei silloin sika makaile,\n      sian toisen tonkiessa.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 39.\n\n    Tois.:\n    4 ei silloin sika maka'a.\n\n2 pousuttaa = loiskuttaa, uida niin että vesi pouskaa.\n\n4 riite, -tteen = hieno jää veden pinnalla.\n\n\n\n\n40. Liekkuvirsi\n\n(Sananlaskun tapainen).\n\n\n      Kolme synkkää on saloa,\n      kolm' on vuorta korkeata, (III: 177.)\n      kolm' on koskea kova'a, (III: 175.)\n      ei oo Vuoksen voittanutta, (III: 181.)\n    5 ylikäynyttä Imatran; — (III: 182.)\n      melkein on meressä vettä,\n      sitä kaksi kauhallista,\n      kuin ois' oike'in mitata,\n      osa kolmatta tulisi.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 40.\n\n    Tois.:\n    4 ylikäynyttä Imaran.\n\n4; 5 selitettävä: ei ole (löydy) Vuoksen voittavaa eikä Imatran\nylikäyvää; perf. partic. käytetään joskus samassa merkityksessä kuin\npres. partic.\n\nVirren on P. kuullut emoltansa.\n\n\n\n\n41. Reki-virsi.\n\n\n       Nuu, nuu! — mun orosueni,\n       liiku liina-harjueni,\n       liiku liioitta sanoitta,\n       puhehitta puhtahitta,\n     5 ilman ruos'an roiskamatta,\n       nahka-siiman naukumatta;\n       oro, oro! — piä varasi!\n       musta-harja haltiaasi;\n       älä veä ylen veresi!\n    10 tähän pääll' on paljo pantu,\n       tähän liiaks' on lisätty:\n       kaksin hengin kaplahille,\n       liioin hengin liistehille; —\n       senhän kieletön vetääpi,\n    15 minkä mieletön paneepi; —\n       oro, oro! — piä varasi!\n       musta-harja haltiaasi,\n       etsi luontois sie lumesta,\n       haon alta haltiaasi,\n    20 synty'is syvästä maasta,\n       kuin määt maalle vierahalle,\n       jott' ei pistyis noian nuolet,\n       noian nuolet, verhan veitset,\n       eikä tietäjän teräkset;\n    25 tuoll' on maalla vierahalla,\n       siel' on notkot noitii täynnä,\n       verhoi on joka veräjät,\n       perä-penkit tietäjiä; —\n       mie syön noiat nuolinensa, (XII: 169.)\n    30 tietäjät teräksinensä, (XII: 172.)\n       verhot veitsi-rautoinensa, (XII: 171.)\n       mie oon noian nuorimpainen,\n       mie oon tietäjän tekemä,\n       tietäjän teräs-palanen; —\n    35 mull' on hiekkanen hipiä,\n       rauan-karvanen kamara,\n       ei minuhun piikit pisty,\n       terä-rauat tee mitäkään; —\n       se oro, joka sinulle,\n    40 ruplan makso häntä-rusto,\n       joka jouhonen kopekan;\n       se oro, joka sinulle,\n       rie'en päält' on riisuttava,\n       aialt' on satuloittava,\n    45 ve'en pilvestä vetääpi,\n       kakrat syöpi räystähältä;\n       se oro, joka sinulle,\n       sill' on lampi lautaisissa, (III: 404.)\n       kolo keski selkä-piissä, (III: 403.)\n    50 lähe länkien välissä; —\n       ei ole joka orolla,\n       ei oo lampi lautaisissa,\n       lähe länkiin ei välissä,\n       kolo keski selkä-piissä; —\n    55 ei juokse joka oronen,\n       jok' ei tamma tallaele,\n       jok' ei liiku liina-harja,\n       jok' ei ruuna rumpoittele,\n       kuin juoksee tämä oronen,\n    60 tämä tamma tallajaapi,\n       tämä liikkuu liina-harja; —\n       sie oot vaalinut vasiten,\n       vaalin't vasten itseäsi,\n       sie oot syöttänyt orosi,\n    65 lestyin leivin, pestyin kauroin,\n       heinät syötit helmastasi,\n       hatullasi kakrat kannoit;\n       sie oot syöttänyt orosi,\n       jaloilellut jaarikkasi;\n    70 sie oot juottanut orosi,\n       Jorttanaisella joella,\n       heraisista lähtehistä; —\n       juokse, juokse! — musta ruuna!\n       kolkuta kova-kapia!\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 41.\n\nRekivirsiä lauletaan kun ajetaan re'ellä eli \"livutaan\", jonkatähden\nniitä myöskin sanotaan \"liuku-virsiksi\" (vrt. myös selityksiä N:ot\n3 ja 19).\n\n    Tois.:\n     6 nahka-ruos'an naukumatta\n    70 tähän on paljo päälle pantu\n    71 kovin kuorma on lisätty\n    25 siel on maalla vierahalla\n    41 joka jouhenen kopekan\n    48 (52) sil' on lampi [kl lammi] lautaisilla.\n\n5 _ruoska_, ruos'an = (v. розга [rozga] = vitsa) piiska.\n\n8 _haltias_, -aan = haltia; P:n mukaan löytyy mies- ja nais-haltiaita;\nne ovat erilaatuisia, niinkuin maan-, veden-, kartanon-, saunan- ja\nraha-aarre-haltiaita; kaikista pahimmat ovat kirkkomaan-haltiaat; kaksi\nhaltiasta oli P:n kotitalossa.\n\n13 _liisteet_ = irtonainen liistepohja työ-re'essä.\n\n19 kl hoa'on alta haltiaasi; hako, hoa'on; sata, soa'an (saa'an\n30: 25); reki, rie'en (41: 43, 42: 4).\n\n21 _määt_ = menet. — 22 pistyy = pystyy.\n\n23 verha = \"uhri\", esim. lepän-oksia ja vettä, joka viskataan uhriksi,\njotta ilman, veden tahi maan haltiaat lepytettäisiin (vrt. toim. kirj.\nSuomi, III jakso, 4 osa s. 113—115).\n\n27 _verhoi_ = velhoja; joka veräjä_t_, (vrt. selitys N:o 23).\n\n35 _hipiä_ = iho, pinta.\n\n41 _jouhonen_ = jouhi.\n\n49 kolo keski = keski-kolo.\n\n62 _vaalia_ = hoitaa; vasiten = hyvästi.\n\n65 _lestyin_; lesen, lestä; kun otraa tahi kauraa puidaan katkeavat\nensin oljet, jotka otetaan pois; sitten \"lessään\" eli puidaan tähkät\nuudestaan niin, että ripsit ja tähkänkannat karisevat pois. Kl lessyin\nleivin, pessyin kauroin.\n\n69 _jaloitella_ = juoksutella, — _jaarikka_ = pötkö.\n\n71 kl Juorttanaisella juoella; vrt. siv. 42.\n\n72 _heranen_ = tyyni ja kirkas, jotta läikkyy niinkuin hera eli sulattu\nrasva; sanotaan myöskin puhekielessä että vedenpinta on \"hera-tyyni\". —\n74 _kapia_ = kavio.\n\nTämä runo näkyy olevan kolmesta eri pätkästä kokoonpantu: 1-15,\n16-38 ja 39-74, mutta ne ovat lauletut yhdistettynä. — Säkeet 21-37\nesiintyvät myöskin eräässä häävirressä, joka lauletaan tuliaishäissä.\n\n\n\n\n42. Rekivirsi.\n\n\n       Sutte-lutte, suotta laulan,\n       suotta laulan suuren virren,\n       pitkän virren pilkallani; —\n       mie suotta rikoin rie'eini, (III: 495.)\n     5 kiusen katkoin kaplahani;\n       leppänen minun rekeni,\n       syän-puiset kaplahani; —\n       suitin-luitin, suotta poltin,\n       suotta poltin porstuvani,\n    10 eestäin on esi-tuvaini,\n       jos tuo olkinen olikin,\n       katajain' oli katto päällä,\n       havu-katto kartanoni; —\n       tulkaa nyt suku tukkuhun,\n    15 ak' viel' saatais' sammumahan; —\n       pahoin tein, poloinen poika,\n       pahoin tein, pahoin käkesin,\n       löin isoni, löin emoni,\n       särin sänky-vuoteheni,\n    20 kannoin rannalle kaluni,\n       möin ma'ani, söin rahani,\n       itse rengiksi rupesin.\n\n\n\n    Toisinnuksia ja selityksiä: 42.\n\n    Tois.:\n     7 syän-puist' oli kaplahani\n     8 sutte-lutte, soltin poltin\n    72 katajainen katto päällä\n    73 havu-katt' oli kartanoni\n    15 ak'se (eli: a kuin) saatais' sammumahan\n    21 join ma'ani [kl maa'aini] söin rahani.\n\n1 _sutte-lulte, suitin-luitin_ (säk. 8) ovat n.k. hätävaran sanoja;\nsellaisia ovat myöskin; _suitin-luilin_, (säk. 8) _soltin-poltin,\ntyylen-lyylen, hoiten-toiten, hoile-loile, viltin-valtin_ j.n.e.\n\n2 _suuri virsi_ = eepillinen ja suurella eli valta-nuotilla laulettava\nvirsi eli \"mökälaulu\" (vrt. siv. 26, 28).\n\n7 _syän-puinen_ pehmytpuinen kaplas; joka on tehty puun sydämestä eikä\npinnasta.\n\n10 _esi-tupa_ = tupanen eli \"elo-tuvan\" vastapäässä ja porstuvan\ntoisella puolella oleva tupa, jossa ei asuta vaan ruoka-aineita\nsäilytetään; sitäpaitsi pidetään \"es'tupaa\" pitoja ja häitä varten.\n\n15 _ak'_ = a kuin (ven. a) mutta kuin.\n\n17 _käkeän_ (kä(k)kiin), k(e)äetä = luvata, aikoa.\n\nRunon P. kuullut Vetkan Oleksantralta Raudusta.\n\n\n\n\n43. Häävirsi.\n\n\n       Kysyin tietä tullehilta,\n       maata matkan käynehiltä:\n       »käittäk' tiehen tervehenä,\n       matkahan ani vapaana?\n     5 risuloien riuhtomatta,\n       kantoloien kaapimatta,\n       oksien otelematta,\n       tervas-kannon tempomatta,\n       vesojen vetelemättä;\n    10 eik' ne oksat ottanehet,\n       eik' ne kannot kaapinehet,\n       tervas-kannot temponehet?» —\n       mie kyselin velloltani,\n       lausuin lapselta emoni:\n    15 »mit' olet pahoilla mielin, (III: 501.)\n       asut alaalla kypärän, (III: 502.)\n       mit' olet vesissä silmin?\n       jokos tiellä tessittihin,\n       jokos maalla massittihin,\n    20 jok' he virsillä vetivät,\n       jokos lauluill' lakkasivat,\n       moitittiink' sinuista siellä,\n       soimasiitkos suu-sanoilla?\n       virka, virka — meiän vello!\n    25 jos lie suotta soimannehet,\n       jos he kielin kelläsivät,\n       jos he virsillä vetivät,\n       jos he lauluill' lakkasivat,\n       suu-sanoilla soimasivat, —\n    20 kyll' kotona kostetahan,\n       maksetaan ison majoilla, —\n       kuin he suotta soimasivat,\n       kiusen kielin kelläsivät,\n       kuin he massiit maan parasta,\n    35 kuin rikasta rienasivat»; —\n       mie en tiiä itsekänä,\n       moittinenkos morsianta,\n       vain on sulhaista silitän,\n       käynenk' muita moittimahan,\n       vain ivannenk' itseäni,\n       ensin itsein mie ivailen,\n       sitte vasten muita moitin,\n       sitt' ei pisty muien moitos;\n       oma nuokkain on nokinen,\n    45 oma tohkoin on tohunen.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 43.\n\n    Tois.:\n    16 asut alla kulmiesi [k kulmiheisi]\n    18 (19) jok' se tiellä tessettiin\n    20 jokos virsillä vetivät\n    23 suu-sanoilla soimasivat\n    25 jos he suotta soimasivat\n    30 meill' on kostajat kotona\n       kyll' on kostajat kotona\n       sitt' kotona kostetahan\n    31 maksajat emon majoilla\n       meill' on maksajat majoilla.\n\n3,4 kl _tii'een — matka'an_ = tiensä, matkansa; voi myöskin olla illat.\n— käittäk' = kävittekö.\n\n5, 6, 7 ensimäiset sanat kl risul_oihen_, kantol_oihen_, oks_i'in_;\nnämä muodot vastaavat monikon sekä genit. että illativin muotoja;\nmutta koska säk. 8-9 on selvä genetivi: kann_on_ — ves_o'in_ (eikä:\nvesoihen), niin ovat edellisetkin genitiviä.\n\n15 lukemalla lausuttu: mitä _oot_ p.m.; kun säe laulettiin niin\nmurteellisuus katosi, niinkuin tekstistä näkyy.\n\n28 _lakata_ — (vrt. ruots. (be)lacka) tessiä (säk. 18), massia (19),\nmoittia (22, 39), soimata (23), kellätä (26), rienata (35) ja ivata\n(40).\n\n39 kl muita _muil_timahan, alkusoinnun tähden.\n\n41 kl _ei_sin itsein.\n\n45 _lohko_ = etutohko = veneen nokka.\n\nVirsi lauletaan kun tulohäissä \"kysellään sulhaselta\".\n\n\n\n\n44. Häävirsi.\n\n\n      Annoin ainoan sisoni, (III: 519.)\n      silmiksi Sokialahan,\n      näkemiksi Nälkälähän;\n      ois oll't meiän neitosensa, (XXXVIII: 108.)\n    5 paremmankin paikan väärtti, (XXXVIII: 104.)\n      paremman talon miniä,\n      paremmallen paian-saaja,\n      housun-huolija paremman.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 44.\n\n    Tois.:\n    4 paremmankin miehen väärtti.\n\n2 _Sokiala_ ehkä = \"sokian pojan\" (Väinämöisen) koti.\n\n3 _Nälkälä_, vrt. Kal. XXX: 327.\n\n4 kl _neitoseese_ tahi _-seense_, luettuna: _neitosee_(n). Murteessa\nkuuluu monikon sekä 1:n että 2:n pers. suffiksi _-nna, -nnä_, vaikka\ntämä suffiksi tuskin runoissa esiintyy.\n\nNuoteet laulavat tämän virren sulhasen kotona.\n\n(Knt. II: 16, 24.)\n\n\n\n\n45. Hää- ja liekkuvirsi.\n\n\n       Niin se lauloi meiän neito,\n       niin hän lauloi liiritteli,\n       likkana lipatessansa,\n       paimenessa käyessänsä,\n     5 kannon päässä seissessansa,\n       sinisen salon sisässä,\n       kaian korven kainalossa:\n       \"tuota toivon tuon iäini, (III: 531.)\n       tuon iäini, taan ajaini,\n    10 kaiken kasvanta-ajaini,\n       kuin mie saisin, minkä soisin,\n       mitä mielein mun tekeepi, (I: 1.)\n       aivoin on ajattelevat: (I: 2.)\n       sulhon suuren ja sorean,\n    15 sulhon valkea-verisen,\n       ruunan ruskean hevoisen;\n       kuin saisin mitä halajan:\n       sukuhuni suurta miestä, (III: 533, 30.)\n       lajihini laativaista; —\n    20 olkoon kiitelty Jumala,\n       ylistelty yksin Luoja!\n       sen sain mie, mitä halajin,\n       mitä mielein mun tekikin,\n       minkä Luojani lupasi,\n    25 sen mull' anto Armollinen:\n       sukuhuin sain suuren miehen,\n       lajihin sain miehen laaun,\n       miehen laaun, laativaisen,\n       sulhon suuren ja sorean,\n    30 musta-kulman jä korean; —\n       mie sain miehen mielellisen,\n       toveritsan toimellisen,\n       se on viisas vierus-miesi,\n       se on viisas, ei oo villi,\n    35 se on hurskas, ei oo hullu,\n       miehen mitta, miehen varsi,\n       sekä miehen mieli päässään,\n       miehen hattu hartioilla,\n       miehen kinta'at käessä; —\n    40 ei se rieho ristiäni,\n       katko ei kaula-ketjujani,\n       ei sysi sykeröäni; —\n       ei se vingu viinan päällä,\n       ei huua humalan päällä,\n    45 silt' ei hattu jääne jäälle;\n       itse katsoo kintahansa,\n       itse hallitsee hattunsa.\"\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 45.\n\n    Tois.:\n    17 kuin mie saisin Sakkulasta\n    20 olkoon kiitetty Jumala\n    27 ylistetty yksin Luoja\n    23 mitä miele'in teki'i [= tekikin]\n    26 sukuhuin [kl sukuhein] on suuren miehen\n    29 miehen suuren ja sorean.\n\n3 _likka_ = lapsenhoitaja tyttö (EK:ssa); likoittaa = olla\nlapsenkatsojana.\n\n8, 9 iäini — ajaini = ikäni — aikani; (vrt. selitys N:o 9: 4).\n\n18, 19 kl suku_heini_, laji_heini_. — _laativainen_ = puhelias.\n\n29 _sulho_ ja _morsia(in)_ tarkoittaa EK:ssa aviopuolisot myöskin\nsitten kuin avioliitto on solmittu, ja niin heitä kutsutaan siksi kun\nensimäinen lapsi on heille syntynyt.\n\n40 _riuhtoa_ = repiä; vrt. N:o 30: 12-13.\n\n42 kl sykerö_j_äini; -j- on murteen mukaan liitetty vokaalien väliin,\nvaikka sana on yksikön muodossa.\n\nHäävirsi, joka lauletaan läksiäishäissä eli morsiamen kodissa; myöskin\nse lauletaan liekussa kun \"morsiain\" eli nuori vaimo käy vanhempainsa\nkotona \"oljamissa\", kun hän on ollut naituna noin 2 kuukautta.\n\n(Knt. II: 75.)\n\n\n\n\n46. Liekkuvirsi.\n\n\n    Onhan maata muuallakin (III: 572.)\n    ilma'a etempänäkin,\n    ei iso'in ikkunalla, (III: 573.)\n    eikä vellon pellon päässä.\n\n\n\nSelityksiä: 46.\n\n1, 2 luettuina kuuluvat viimeiset sanat: muualla_i_, etämpä(n)nä_i_.\n\n3 _ikkunalla_ = ikkunan alla; tarkoitus on: ei (yksistään) isän ikkunan\nalla &c.\n\nLauletaan kun ollaan liekussa ja paimenessa.\n\n(Knt. II: 88.)\n\n\n\n\n\n\nKalevalan IV Runo.\n\n\n\n\n47. Liekkuvirsi.\n\n\n       Mänin suurelle merelle,\n       mänin merell' kylpömahän;\n       jo oli meri kylvöttynä,\n       mänin toiselle merelle,\n     5 jo oli sekin kylvöttynä;\n       mänin kohta kolmannelle,\n       se ol vielä kylpömättä;\n       panin pai'ain mie pajulle,\n       hameheni haavan päälle,\n    10 koivun päälle kostolini,\n       sukkain mie sulalle maalle,\n       helmet hiekka-rantaiselle,\n       sormukset somerikolle, (IV: 32.)\n       riisuin ristin kaklastani; — (IV: 31.)\n    15 tuli varas varvikosta,\n       mies vihainen vitsikosta,\n       pojan-luntti Luu-mäeltä,\n       akka laiska lampahista;\n       otti pai'ain mun pajulta,\n    20 hamehein on haavan päältä,\n       koivun päältä kostolini,\n       sukkain on sulalta maalta,\n       helmet hiekka-rantaiselta,\n       sormukset somerikolta,\n    25 pois on ristini ripusti; —\n       mänin itkien kotihin, (IV: 37.)\n       kaaloitellen kartanohon; (IV: 38.)\n       iso aitassa asuupi,\n       emo aitan rappuisilla;\n    30 iso ensinkin kysyypi,\n       emo olka-pään ylitsen:\n       »mitäs itket piikueni, (III: 507, IV: 41.)\n       nuorin lapsein on nurajat?\" (III: 508.)\n       mie sanoin emoselleni:\n    35 »mänin merell' kylpömähän,\n       tuli varas varvikosta,\n       mies vihainen vitsikosta,\n       akka laiskä lampahista,\n       pojan-luntti Luu-mäeltä,\n    40 otti pai'ain mun pajulta,\n       otti soreat sormukseni,\n       sukkain on sulalta maalta,\n       helmein hiekka-rantaiselta,\n       pois on ristini ripusti,\n    45 hamehein on haavan päältä,\n       pois on kantoi kauläa-huilit;» —\n       emo vasten vastaeli:\n       »älä itke! piikueni, (IV: 119.)\n       nuorimpaiseni nureksi, (III: 508.)\n    50 mäne aittaan sie mäelle, — (IV: 127.)\n       siel' on kirstu kirstun päällä, — (IV: 129.)\n       pane päällesi parasta,\n       valkeaista varrellesi,\n       hienoista hipiällesi;\n    55 sitt' mää kirkkohon kukaksi, (IV: 185.)\n       kaunihiksi kappalihin;\n       siit' on kaikki katselevat:\n       'kuin miekin mokoman saisin,\n       sylissäni syöttelisin,\n    60 käsissäni käyttelisin,\n       suussain mie palan purisin,\n       joka päivä pään pesisin,\n       joka kuuru kuurajaisin,\n       joka päivä uuen paian,\n    65 joka viikko uuen viitan'».\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 47.\n\n    Tois.:\n     3 jo oli meret kylvöttynä\n     7 se ol' meri kylpömättä\n     9 hamehein on haon [kl haaon] päälle\n    11 sukka'in sulille maille\n    17 tuli luntti Luu-mäeltä\n    25 pois on risti'in ripusti\n    50 mää sie aitta'an mäelle\n    52 paa sie päälle'is parasta.\n\n1 _Suuri meri_ = Suomen lahti (jota vastoin Laatukka on \"meri\").\n\n6 kl ja murteessa: kolmann_ee_lle.\n\n8 _pai'ain_ = paitani; vrt. selitystä 7: 35].\n\n10 _kostoli_, kostuli = pitkä, väliä ja valkoinen päällysnuttu\nliina-vaatteesta, ilman nappia; luterilaisilla on \"sepalukset\"\nkoristetut, ja naisten kostulien kaulus on usein \"kirsilangoilla\ntehty\"; ylipäätään pitävät kreikkalaiset toimikkaisia (= neljällä\nniidellä kudottuja), jota vastaan luterilaiset pitävät murteikkaisia\n(= kahdeksalla niidellä kudottuja) ja \"kuvaniekkoja kostoliloita\".\nPyhäjärven perukirjoissa mainitaan 1753 _kåstol_, Raudussa 1757 ja\nSakkulassa 1769-1770 _kåståli_ ja murteikkainen kostel (\"mordicka\n_costel_\"). Hiitolan perukirjoissa v. 1749 mainitaan: pitkä Puolalainen\npäällyspaita (\"lång Pålsk öfverskjorta\"), luultavasti = kostoli.\n\n17 luultavaksi ei tarkoiteta Luumäen pitäjää, jota vasta 1642 mainitaan.\n\n28 _asua_ = oleskella, pysyä (EK:ssa).\n\n30 kl iso _ei_sinkin kysyypi (alliterationi: _iso eis-_).\n\n32 _piikut_, -uen = piikanen.\n\n54 _hipiä_ = iho.\n\n55 _mää_ = mäne (52 tois. paa = pane).\n\n56 kl kaun_e_heksi; — _kappali_ = kappeli.\n\n57 kl siit' on kaikki katsel(l)ooto.\n\n63 _kuuru_ = aika.\n\n65 _viitta_ = sarkanen puolipitkä, napiton nuttu sekä miehiä että\nnaisia varten; se on helmoista liehki ja on \"kirsitetty\" (roihkan päät,\nsepalukset ja hihansuut ommeltuina eli kirjoiteltuina kirsilangoilla\nsäämyskän päällä) ja kaulus on punaisesta verasta; viitat ovat\nyhdennäköiset niin luterilaisilla kuin kreikkalaisillakin. Ennen\nolivat viitat joko valkeat tahi \"vesiharmaat\" tahi harmahtavat (=\nhopeaharmaat); nykyäksi miehet pitävät \"syvätharmaita\" (= tummempia)\nviittoja. Sakkulassa mainitaan 1685 valmarsjacka eli _vijtta_ ja\nRuokolahdella 1696 _qvinfolkshvita_, Pyhäjärvellä 1745 valmarshvita_,\nRaudussa 1760 mans- och gvinfolks-hvitor j.n.e.\n\n(Knt. III: 86—89.)\n\n\n\n\n48. Liekkuvirsi.\n\n\n       Mie käin pilven piitä myöten, (XLVI: 365.)\n       taiva'an rajoja myöten, (XLVI: 366.)\n       mie sain silkit silmilleni,\n       kulta-langat kulmilleni, (IV: 161.)\n     5 päähäin on hyvät hopeat; — (IV: 156, 162.)\n       tuli varas varvikosta,\n       mies vihainen vitsikosta,\n       pojan-luntti Luu-mäeltä,\n       akka laiska lampahista,\n    10 otti silkit silmiltäni,\n       kulta-langat kulmiltani,\n       päästäin on hyvät hopeat,\n\n(jatk. = N:o 47 säk. 26—65 mutatis mutandis.)\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 48.\n\n    Tois.:\n    2 taiva'an raja'a myöten\n    3 sielt sain silkit silmilleni.\n\n4, 5 (12) _kultalangat_ ja _hyvät hopeat_ tarkoittanee niitä\npäänkoristuksia, joita T:ri Th. Schvindt mainitsee Kajalan Rautakaud.\nsiv. 124—125 ja kuv. 185 ja 343—340. (Knt. III: 86-89.)\n\n\n\n\n49. Liekkuvirsi.\n\n\n       Paremp' ois' oll't mun poloisen (IV: 218.)\n       olla ilman syntymättä,\n       syntymättä, kasvamatta; (IV: 219.)\n       kuin ois' ehtonen emoni,\n     5 kuin ois maire maammoseni,\n       kuin ois' kaunis kantajani\n       veteen ois' vivun vis 'annut,\n       vaarun keski-valkeahan,\n       pann't ois' tuutusen tulehen,\n    10 tyttö tuutusen sisässä:\n       sitt' ei ois' emosellani,\n       ei ois' mieli mettä tehnyt,\n       syän synnyttän't olutta;\n       mieli terva'a tekisi,\n    15 syän syttä polttelisi;\n       paremp' ois' tänä'i päinnä,\n       huokeamp' ois' huomennakin,\n       kuin ei ois' ehtonen emoni,\n       kuin ei ois' synnyttän't minuista,\n    20 näillen päivillen pahoille, (IV: 221.)\n       mokomille miel' aloille,\n       ilkiöille istuimille,\n       kaikkien sanottavaksi,\n       kielin kelläeltäväksi; —\n    25 osael'han mun emoni\n       osas' hän omenat tehhä,\n       tarkkas' taimet kasvatella;\n       ei osann't omenillehen,\n       osann't ei osa'a luua,\n    30 ei hän tarkann't taimillehen,\n       taitan't ei tajuista panna,\n       osann't ei minun emoni,\n       ei osann't omeniansa,\n       eikä tarkann't taimiansa,\n    35 ei osannut istutella,\n       pan' hän puillen pyöriville,\n       veräjille viereville,\n       varvoille vapiseville,\n       lehtilöille liekkuville;\n    40 mihin varpa vaarahtaapi —\n       mie vaan vierähän keralla;\n       mihin viere'e veräjä —\n       mie vaan vierähän keralla;\n       mihin lehti liekahtaapi\n    45 mie vaan liekahan keralla;\n       mihin puu sitt' pyörähtääpi —\n       mie vaan pyörähän keralla; —\n       pani ehtonen emoni,\n       pani paikoillen pahoille,\n    50 ilkiöille istumille,\n       kaikkien sanottavaksi,\n       kielin kelläeltäväksi,\n       joka pane'e pahempi,\n       joka kehno kelläjääpi,\n    55 kehnommaks' mun kenkiäni,\n       pahemmaksi paklojani.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 49.\n\n    Tois.:\n     4 kuin ois, se minun emoni\n       mahtoi ennen maammoseni\n       mahoit ennen mun emoni\n     7 vipu vete'en vis'ata [= viskata]\n     8 panna vaaru valkeahan\n       pann't ois' vaarun valkeahan\n     9 panna tuutunen tulehen\n    12 ei ois mieli mettä tehhä\n       sitt' ei mieli mettä keitä\n    13 syän synnyttää olutta\n    18 kuin ei ois emosueni\n    19 synnytti minun emoni\n    31 tarkann't ei taju'u panna\n    36 jätti puille pyöriville\n       heitti puille pyöriville\n    53 joka [ro]skanen paneepi.\n\n5 _maire_ = hyvä, masealuontonen; semmoisia attributia käyttää P.\nusein laulussaan, esim. ilmoinen iso; ehtonen emo; kaunis kantaja;\nmaire (mairehoinen, itk.) maammo; vietre (vietrehoinen, itk.) vello,\nsiityinen sisär; valkeainen, vakahainen vaalittu, itk. (= lapsi) j.n.e.\n\n7 _vipu_ = pussin-näköinen liinavaatteesta tehty lapsenkätkyt, joka\nseipääseen eli \"vipupuuhun\" ripustetaan; — vis'annut — viskannut.\n\n8, 9 _vaaru_ — tuutunen = vipu, kätkyt.\n\n19 minunen — minä; niin myöskin sinunen, -sen; sanat esiintyvät vaan\npartitivissa: minuista, sinuista.\n\n29 _osa- = hyvä osa, onni (osakas = onnellinen; vrt. myöskin lausetta:\n\"antakoon Jumala osaa ja onnea!\"); luua — luoda.\n\nLauletaan myöskin yksinpäisiäisnä metsässä ja tietä myöten käydessään.\n\n\n\n\n50. Liekkuvirsi.\n\n\n       Kuin oisin kuollut, koito piika,\n       piika kalkinen kaonnut;\n       kuin ois't ehtonen emoni,\n       kuin ois't maire maammoseni,\n     5 kuin ois't kaunis kantajani,\n       kolmi-öiss' ois't kuolettanut,\n       kaksi-öiss' ois't — mun katalan —\n       kaksi-öiss' ois't kaottanut;\n       kuin oisin kuollut kolmi-öissä (IV: 223.)\n    10 ja kaonnut kaksi-öissä: (IV: 224.)\n       vaaksa vaatett' ois' pitänyt, (IV: 226.)\n       kaks' ois lauan kappaletta,\n       kyynär' ois' pyhäistä maata, (IV: 227.)\n       ja pari papin sanaista,\n    15 luku lukkarin puhetta,\n       kerran kellon kilkahusta; —\n       mitä henkii ois' vähempi,\n       sitä huolta huokeampi.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 50.\n\n    Tois:\n     1 Kuin oisin kuollut koito poika\n     2 poika kalkinen kaonnut\n    11 vaaks' ois vaatetta pitänyt\n    13 kyynäre pyhäistä maata\n    14 ja pari papin sana'a\n    17 mitä henkii ois' vähemmän.\n\n1 _koito_ = heikko, kellä ei ole mitään olopaikkaa.\n\n2 _kalkinen- = onneton.\n\n3 _ois't_ = olisit.\n\n6 myöskin kl kolme-öiss'; -öiss' = -öisnä, -yön vanhana.\n\n(Knt. I: 46, II: 225.)\n\n\n\n\n51. Tantsuvirsi.\n\n\n       Kas ne on pojat, mitkä meillä:\n       käyvät Saksan saappahassa,\n       kahen ruplan kaula-huili,\n       kolmen ruplan korva-rengas,\n     5 viien ruplan viitta päällä,\n       kuuen ruplan kussakkoinen,\n       kymmenen kypärä päässä,\n       saa'an saappa'at jalassa,\n       silmät maksavat sinisen,\n    10 pos'et puhta'an punaisen,\n       varsi valkean paperin;\n       nuo viitsiit kylähän männä,\n       tohtiit toiseen he talohon,\n       viitsiit männä vierahaisiin,\n    15 näkyisällä nääöllänsä,\n       mukaisalla muuollansa,\n       valkealla varrellansa; —\n       nuo vaan viere'et verassa,\n       siitäät käyä sitsevoissa,\n    20 noill' on tankki taiten tehty,\n       verka miittiin on mitattu,\n       ei oo tankki maalla tehty,\n       tankk' on tehty taivosessa,\n       sen on kukkaro kutonut,\n    25 vask' on rihman valmistanut,\n       hopeainen helsyttänyt,\n       kuu kulki kue-keränä, [IV: 135.)\n       kaaret muina kangas-puina,\n       pilvet pitkät pelsiminä,\n    30 tähet suihkiit sukkulaisna.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 51.\n\n    Tois.:\n    4 viien ruplan viitat päällä.\n\n2 kl käv(v)yyt.\n\n3 _huili_ = miesten kaula-riepu, \"kaula-sarhvi\".\n\n6 _kussakkoinen_, kussakko — (ven. кушакъ [kušak]) lankainen vyö.\n\n8 tarkoitetaan : sadan(ruplan) saappaat.\n\n9-11 sininen (paperi) = viiden ruplan seteli; punainen (paperi) =\nkymmenen ruplan seteli; valkea paperi = kahdenkymmenenviiden ruplan\nseteli.\n\n15 kl neäöllänsä; näkö-sanasta; vrt. selitysten N:o 20 loppuosaa].\n\n16 muuollansa = muodollansa.\n\n19 _siitäät_ = sietävät; — _sitseva_ = (ven. ситецъ [sitets], ситцевый\n[sittsevyj]) sitsi- eli karttunikangas.\n\n20 _tankki_ EK:ssa = takki. — 21 _miittiin_ = miettien.\n\n24-26 tarkoitetaan, että vaatteet ovat kukkarorahoilla ostetut. — Myös:\n_nuo_ on kukkaro kutonut.\n\n27 _kue_-kerä = viipsenpuille vyyhitään ja kuteet keritään\n\"ku(v)e-kerälle\".\n\n29 _pelsimet_ = vanhanaikaiset kangaspuut, joilla on vaan kaksi\nhaarajalkaa; niitä vielä paljon saa nähdä EK:ssa (vrt. kuva N:o 27,\nKalev. III pain. 1887).\n\n30 _sukkulainen_, sukkula = syöstävä.\n\nVirren on P. kuullut Siiterin Sohvilta Palkeelasta.\n\n\n\n\n52. Liekkuvirsi.\n\n\n       Olin ennen kuin olinkin,\n       aika tyttö aikoinani,\n       suotta piin pos'en punaisen,\n       käsi-varren valkeaisen,\n     5 mull' oli lello leuan alla,\n       mun' ol' leuka'in leviä,\n       mull' oliit pos'et punaiset,\n       käs' ol' varret valkeaiset;\n       tulin toiseen mie talohon:\n    10 putos' on punaa pos'esta,\n       hävis' lello leuan alta,\n       ei oo leuka'in leviä,\n       käsi ei varret valkeaiset; —\n       kun olin ison kotona,\n    15 kasvoin luona kantajani,\n       olin luona luojaseni,\n       ja elin emoni luona,\n       mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.)\n       kajavan' käin kaivo-tiellä;\n    20 tiiett' ei tytön nimeä:\n       iso kutsui kuu-valoksi,\n       emo päivän-nousunnaksi,\n       velloin on ve'en kalaksi,\n       sisoni sini-keräksi; —\n    25 maall' on marja paljon maksoi,\n       kannollaan ol' aivon kallis,\n       kukillaan ol' aivon kuulu;\n       maksa ei maalla vierahalla,\n       ei marja mitä'än maksa,\n    30 maks' ei maallista matoa,\n       itikaist' ei lentäväistä,\n       riihen-eellist' ei rikaista,\n       jonka tallon tanhualla;\n       ei maksa sitä vieoista,\n    35 minkä join janohuvani,\n       maksa ei niitä jauholoja,\n       mitkä syönen leipänäni; —\n       kun olin ison kotona,\n       mie vaan kuuluin kuuluisalle,\n    40 ja heläjin heiluvalle;\n       tulin toisehen talohon,\n       yli kynnyksen kylähän,\n       yli pellon naapurihin,\n       muutuin mustaksi siaksi,\n    45 käännyn kärsän-kantajaksi.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 52.\n\n    Tois.:\n     2 aika likka aikoinani\n    21 iso kutsui kukkaiseksi\n    22 emo ehto-lapseksensa\n    27 kukillaan ol' kuuluisampi\n    37 minkä syönen leivässäni.\n\n5 _lello_ = hyvä, makea (lasten kielessä); lello leuan alla = kaksi\nleukaa.\n\n19 _kajava_ = lokki (Larus argentatus).\n\n20 _tiiett'_ = tiedetty.\n\n23 on myöskin laulettu ve_t_en; vrt. täh_t_en, selityksiä N:o 34:51].\n\n26 tarkoitetaan: marja oli kallis kun se vielä oli kiinni varressaan\ntahi kannollaan.\n\n31, 32 itikkainen — rikkanen; part -_ikaista_, vit. siv. 29, 30. — r.\neell. rikka = roiska, joka on riihen edellä\n\n33 _tallon_ = tallaan ; vrt. mitt_o_mani, selityksiä N:o 36:19].\n\n35 janohuvani = janouvani, janoovani; kl jano(h)huuv(v)aini.\n\n(Vrt. A.W. Forsman: Suom. person. nim. I: siv. 57 ja Knt. II: 157.)\n\n\n\n\n53. Liekkuvirsi.\n\n\n       Olin yksi eukollani,\n       olin yksi, maksoin kaksi;\n       mie käin kukkana kujassa, (IV: 185.)\n       kajavana kaivo-tiellä,\n     5 maksoin kaksi kassarissa,\n       kaksi kassarin-ranissa,\n       viis' on heinä-viikatteessa,\n       kuusi sirpin-kuoliossa,\n       mie käin kuuesta kujassa,\n    10 seitsemästä siellä täällä,\n       kaheksast' käin kaivo-tiellä,\n       mie käin ympäri yheksän,\n       kysyttiin ain' kymmenestä,\n       kaheksasta katsottihin.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 53.\n\n    Tois.:\n    3 mie käin kukkana kujalla\n    7 maksoin viisi viikatteessa.\n\n5 _kassari_ = vesuri, kassar_a:, kirves oksia varten.\n\n6 tarkoitus: vaikka olipa kuinka kehnokkainen kassarin-rani minulla,\nniin minä tein yhtä paljon työtä kuin kaksi muuta.\n\n13 kl kymmen_ä_stä; EK:ssa kymmen_ä_ = kymmenen (niin kl myöskin N:o 7:\n34: päivän päälle kymmen_ä_ttä).\n\n\n\n\n54. Liekkuvirsi.\n\n\n       Eihän sys' syäntä murra,\n       eikä terva mieltä käännä;\n       sulho murta'a syämen,\n       miesi mielen käänteleepi:\n     5 mieli terva'a tekeepi,\n       syän syttä poltteleepi;\n       miks' on mulla musta mieli?\n       miks' on mull' syän sysinen?\n       syän sytt' ei valkeampi, (IV: 216.)\n    10 miel ei terva'a parempi, (IV: 215.)\n       miel' on mettä karkeampi.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 54.\n\n    Tois.:\n    1 Sys' ei syytele syäntä.\n\n1 _sysi_ = hiili\n\n4 _mielen kääntää_ = oksennuttaa, läylee.\n\n5, 6 tarkoittaa: \"kun on mieli paha, on yhentekemä vaikka tervaa otat\nsuuhus tahi syöt (\"sydän polttelee\" = mieli tekee) sysiä\".\n\n\n\n\n55. Liekkuvirsi.\n\n\n      Syän tietää äijä syitä,\n      pää-parka paha'a mieltä,\n      syän täynn' on syömättäkin,\n      pää kipeä lyömättäkin,\n    5 syäntäni syyteleepi, (IV: 273.)\n      päätäin on pahoin paneepi, (IV: 274.)\n      syäntäni syyessäni,\n      päätäin on kävelessäni.\n\n\n\nSelityksiä: 55.\n\n5 _syytelee_ = vaivaloittaa, pakoittaa.\n\n7 _syyessä_ = syödessä.\n\n(Knt. II: 225.)\n\n\n\n\n56. Liekkuvirsi.\n\n\n       Helpo hellä varsahansa,\n       vaimo vaalittuisehensa,\n       laps' on kylmähän kivehen;\n       ei itke iso minuista, (IV: 285.)\n     5 vuua ei vettä vellon silmät, (IV: 288.)\n       sisären sin' ei ikänä,\n       itkee mun imettäjäni,\n       kaihoaa se kantajani,\n       sitä itkee kuin imetti,\n    10 kaihoaa siit' kuin hän kantoi,\n       imett' hän ihalat rinnat,\n       syöttel' hän makeat maiot,\n       minun kurjan kulkkuhuni,\n       kaian kaula-varrelleni,\n    15 itke'et ihanat silmät,\n       pos'et potrat vierettävät,\n       emo näh't on suuren vaivan,\n       nähnyt vaivan vaaliessa,\n       kärsin't on kivun kipeän,\n    20 vaivan näh't varain on noussut,\n       monet yöt, minun emoni,\n       monet yöt unetta jäivät,\n       monet illat iltasetta,\n       monet aamut murkinatta,\n    25 tämän tyttösen takehen,\n       tämän piian pään perästä,\n       vaaliiss' on vaa'aista lasta,\n       katsoiss' on kapalokaista.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 56.\n\n    Tois.:\n     2 vaimo vatsahan [kl -sa'an] väkehen\n     4 ei itke iso minu'u\n    14 piian kaian kaulalleni\n    18 näh't on vaivan vaalijani\n    22 monet yöt unetta jäänyt\n    27 vaaliiss' on tätä tytöistä.\n\n5 vuua = vuoda; myös kl: vuu(v)' ei...\n\n8, 10 kl kaiho_v_aa.\n\n11 _ihala_ = suloinen, hyvä.\n\n13 kl kulkkuh_ei_ni.\n\n15, 16 _ihana, potra_ = kaunis.\n\n17 näh't, murteessa: näh'ty = nähnyt.\n\n19 kl käärsin't.\n\n20 kl varra'in.\n\n27, 28 vakainen (= vakahainen = vasta syntynyt), tyttönen,\nkapalokkainen; part. v(o)aa'aista, tytöistä, kapalokaista.\n\n\n\n\n57. Liekkuvirsi.\n\n\n       Mie kuin etsin velloistani,\n       kysyin kirkon kipparilta,\n       lausuin laivan kannen päältä:\n       \"näittäk' te mun velloistani?\"\n     5 \"täss' oli eklen vellosesi,\n       täss' oli eklen näill' ajoilla,\n       näill' ajoilla, näillä päivin,\n       tään päivän nimellisellä,\n       täss' ol' puilla pyörivillä,\n    10 veräjill' ol' vierevillä,\n       varvoilla vapisevilla,\n       lehtilöillä liekkuvilla;\n       puu kuin vierahti vetehen,\n       vello vierahti keralla\";\n    15 jäi mun viitta velloltani,\n       viittä viljoin itkuloiksi,\n       jäi mun hattu velloltani, (XV: 256.)\n       hattu mieli-harmiloiksi, (XV: 258.)\n       jäi mun paita velloltani, (XV: 253)\n    20 paita mieliksi pahoiksi, (XV: 254.)\n       jäivät sukat velloltani, (XV: 256.)\n       sukat suureksi suruksi; — (XV: 257.)\n       mie sain rauta'a palaisen,\n       pikkaraisen pihjalata,\n    25 mie vein rauan seppälähän,\n       teetin rautaisen haravan,\n       piit panetin pihjalaiset:\n       \"seppyeni, selvyeni,\n       taitaja takojaseni!\n    30 taoit eklen, taoit ennen, (XV: 199.)\n       nyt tao tänä'i päinnä, (XV: 200.)\n       tao rautanen harava,\n       pane piit on pihlajasta, (XV: 202.)\n       vas'est' on valata varsi, (XV: 201.)\n    35 teräksestä naaklat teetä\";\n       mie sain rautaisen haravan, (XV: 240.)\n       haravoin meret kokohon, (XV: 241.)\n       meren ruuvot ruopustelin,\n       meren kaislat kaaputtelin,\n    40 meren hiekat helsyttelin;\n       löysin viimein velloseni,\n       jo oli siika silmät syönyt, (XV: 289.)\n       hauki hartiat kalunut; — (XV: 290.)\n       sanoi vietre velloseni:\n    45 \"älköön ehtonen emoni, (IV: 343.)\n       älköön maire maammoseni,\n       ottakoo merestä vettä,\n       pankoo vettä taikinahan, (IV: 345)\n       sinä ilmoisna ikänä, (IV: 344.)\n    50 kuun' ei kulla päivänähän,\n       mikäl's on meressä vettä, (IV: 363.)\n       se on kaikk' minun vereni; (IV: 364.)\n       älköön ilmoinen isoni,\n       hevoistansa juottakoho;\n    55 älköön siityinen sisoni,\n       juoko'o merestä vettä,\n       mikälis meressä vettä,\n       se on kaikki vellon vertä;\n       älköön vietre velloseni,\n    60 syökö'ö meren kaloja,\n       sinä ilmoisna ikänä,\n       kuuna kulla päivänänsä,\n       mikälis meren kaloja, (IV: 365.)\n       ne on kaikki mun lihaani\". (IV: 366.)\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 57.\n\n    Tois.:\n    1 Mie vaan etsin velloistani.\n\n2 _kirkon-kippari_ ehkä = suntio; vanhassa ruotsalaisessa kielessä\nlöytyy verbi _kippa_ = nytkiä, tuustia, suntia (vrt. ruots.\n_kyrkostöt_). Kuopion provastintarkastus-pöytäkirjassa v. 10/3 1678\nmainitaan, että kyläkunnittain oli asetettava järestysmiehiä eli\n_\"kirkon kijcaria\"_ (ehkä alkuaan kirjoitettu kipari). Mahdollista on\nmyöskin, että on luettava _Kirkin_ kippari = Kirkin laivuri (Kirkin-maa\non joko Riian maakunta eli Liivinmaa, tahi \"joku pakanamaa\", ehkä\nKirgisinmaa tahi Itä-India).\n\n4 näittäk' = näittekö.\n\n16 _itku_ ehkä = itkuluku.\n\n23-40 vrt. N:o 25: 23—38.\n\n35 _naakla_ = naula.\n\n46 _maammo_ = äiti; sana esiintyy vaan kreikkalaisten runoissa.\n\n48 _taikina_ = tiinu eli pytty, jossa tahdasta valmistetaan (EK:ssa on\ntahas = ruots. deg, taikin = degtina).\n\n54 kl hevoistaase juottak_oone_.\n\nVirsi on kuultu Pitkälän Palakalta Vaskelasta.\n\n(Knt. III: 115 ja vanh. pain. III: 43.)\n\n\n\n\n58. Liekkuvirsi.\n\n\n       Ei se tiiä yksikänä\n       ei us'o useakana\n       mieloistain ei mun poloisen, (IV: 203.)\n       mitä mun on mielessäni,\n     5 kuta pää-kulusessani,\n       mitä allin miel'-alassa, (IV: 204.)\n       pääsky-linnun pään sisässä;\n       mie kuin mietin mielelleni,\n       ajattelen aivoilleni\n    10 ennistä elämätäni:\n       viereet vie'et silmihini,\n       kalkkeammat karpaloja,\n       tippuut tilkat silmistäni,\n       helkkeämmät hernehiä, (IV: 513.)\n    15 paksummat pavun jyviä; — (IV: 514.)\n       sitä minä iäin itken,\n       ajan kaiken kaikattelen:\n       ei oll't mulla milloinkana,\n       kulloinkaan ei kurjaisella,\n    20 ei oo mulla niinkuin muilla,\n       niinkuin ilman ilmisillä,\n       vetäjäist' ei vierahiksi,\n       oppijaist' ei oljamihin,\n       niinkuin veivät muien vellot,\n    25 veivät siityiset sisonsa,\n       he vaan veivät vierahiksi,\n       he vaan oppiit oljamihin; —\n       kuinhan mie katala katson,\n       katson ilman ilmisiä:\n    30 iloin ilmiset elävät,\n       nakratellen muien naiset,\n       muhoitellen muien muorit.\n\n\n\nToisinnuksia ja selityksiä: 58.\n\n    Tois.:\n     2 arvaa ei useakana\n     5 kuta alla kulmieni [kl kulmiheini]\n     6 tämän allin miel'-alaista\n       armottoman miel'-alaista\n    7 m itä päässä pääsky-linnun\n       pääsky-linnun pään-sisusta\n    21 niinkuin muilla ilmisillä\n    22 ei vie'etty [= vedetty] vierahiksi\n    23 ei opittu oljamihin\n    27 sekä oppiit oljamihin.\n    33 meill on aina urrin-ärrin.\n\n2 ei us'o = ei usko.\n\n10 ennistä = entistä, vrt. siv. 30; kl ja murteessa: elämäj(j)äin(i).\n\n23, 27 _oppimiseksi_ sanotaan, kun äsken naitu \"morsiain\" on kotona\nkäymässä; morsiamen veli _\"oppii oljamiin\"_ (siv. 75), ja morsiamen\nsiellä oltua jonku viikon, tulee hänen miehensä (\"sulhasensa\") appensa\ntaloon (tavallisesti paastonaikana) _\"oppimaan pois oljamista_ eli\n_oljanta\"_, saattaaksensa \"morsiamensa\" taasen omaan kotiinsa. Sitä\nsanotaan myöskin: (ei vaan EK:ssa) _käydä ativoissa_ eli _apperoissa_.\n\n31 nakratella = nauratella.\n\n32 _muhoitella_ = nauraa iloisesti.\n\n\n\n\n59. Liekkuvirsi.\n\n\n       La mie koittelen äänöistäni,\n       kiusaelen kieloistani,\n       onkos äänein ennellähän,\n       kielueni ponnellahan;\n     5 ei oo äänein ennellähän,\n       kieluein ei ponnellahan;\n       äijä on ääntäin mun kulunut,\n       vaaksa varttain on valunut, (IV: 516.)\n       kyynär' on kupe'itani, (IV: 515.)\n    10 kahen verran kasvojani,\n       siintä männe'en kesosen,\n       siint' on toisen touko-vuuen,\n       kesosta kulunehesta; — —\n       välehen vähä väsyypi,\n    15 vähän kuin ol', välein loppui,\n       pian heikko hengestyypi; —\n       vieläk' laulan, vain onk' kyllä,\n       vieläk' tarkemmin tahotta,\n       vieläk' virttä jatketahan,\n    20 ja enemmän eistetähän? —\n       nää on laulut laaukkaita,\n       nää on virret viisahia.\n\n\n\nSelityksiä: 59.\n\n3 kl onkos _e_änein ennelleäne. — Paitsi _ii_, _uu_ ja _yy_\ndiftongiserataan Sakkulan murteessa aina pitkät vokaalit: aa = _oa_, ee\n=_ie_, oo = _uo_, ää = _eä_ ja öö = _yö_ esim. v_oa_liiss' v_oa_'aista\n(N:o 56: 27), laulet_oa_n l_oa_tuisaste (2: 5), tok' en huoli enkä\nh_oa_li (19: 36), soa'an lehmän s_oa_tta.\n\n\n\n\nParasken runot.\n\n\nKun Elias Lönnrot pani kokoon ikikuulun Kalevalan, oli hänellä\nkäytettävänä ne kansan runot, joita Venäjän ja Suomen Karjalassa\nlaulettiin. Kolmannesta runoalueesta, Inkeristä, sai hän vasta viime\nhetkellä aineksia ja nekin varsin vaillinaisina käytettäväkseen.\nKalevalan ilmestyttyä on runon keräystä jatkettu etupäässä tällä\nalueella, _joka runojen paljoudessa ja monipuolisuudessa voittaa kaikki\nmuut runojen löytöpaikat_. Nykyisin on Inkeri ainoa maakunta, jossa\nvanha runoutemme on elinvoimainen.\n\nLoistavana todistuksena siitä runotaidosta, joka Suomen kansalla\nvielä on, ilmestyvät Parasken Runot. Laulaja, ijäkäs nainen,\non pohjois-inkeriläisen laulutavan, jota myöskin muutamissa\nKaakkois-Karjalan pitäjissä noudatetaan, etevin edustaja. Hänen\ntiedossaan on melkein kaikki, mitä molemmin puolin Rajajokea runoja\ntunnetaan. On siis täysi syy julkaista; hänen laulamansa runot\nerikoisena kokoelmana.\n\nNäiden runojen kokoilija ja toimittaja pastori Neovius on seurannut\nKalevalan järjestystä. Siten lukija vaivatta löytää ne alkuperäiset\naiheet, joista Kalevalan runot pohjois-karjalaisten laulajain\nlisäileminä ja Lönnrotin viimeistäminä ovat kehittyneet. Eroitus\nyksinkertaisemman ja kehittyneemmän muodon välillä on kuitenkin siksi\nsuuri, että Parasken runoilla on arvonsa ei ainoastaan Kalevalan\ntoisintoina, vaan _itsenäisinä runollisina tuotteina_. Monta uutta ja\nennen tuntematonta kaunista kohtaa on lukija löytävä tässä kokoelmassa.\nRunollinen ajatuksen juoksu ja soinnukas runonmitta osoittavat, kuinka\nluonnon-omainen käsitys ja herkkä kielikorva laulajalla on.\n\nMuistutukset ja selitykset, jotka toimittaja on runoihin liittänyt,\nhelpoittavat suuressa määrin niiden käsitystä. Kansanrunoutemme\ntutkijalle on huomautuksia tärkeistä seikoista, erittäin runojen\nesittämistavasta, joista tähän saakka ei ole ollut täyttä selkoa.\nTieteelliseltäkin kannalta on pastori Neoviusen julkaisu erityisesti\narvokas. Olisi sen vuoksi hyvin suotava, että tämä suurikokoinen teos\nvoisi piakkoin valmistua, ja arvattavasti suomalainen yleisö ei saata\nolla tilauksillaan kannattamatta sitä.\n\n                                 A.W. Forsman     Kaarle Krohn\n\n\nKuten jo yllämainitut herrat huomauttavat, niin tulee tämä teos\ntarjoamaan kaikille, jotka harrastavat Kalevalan tutkimista,\npaljon uutta, sillä runolaulajaa niin arvokkailla ja rikkailla\nrunovarastoilla, jotka sitä paitse vielä ovat säilyneet vain muistin\navulla (sillä lukea ja kirjoittaa hän ei osaa), — ei ennen ole tavattu.\nKun nyt Kalevala on kansamme suurin ja kalliin kirjallinen aarre, niin\nlieneepä syytä olettaa, että Paraskenkin runot saavat maassamme monta\nharrasta lukijaa. Niin toivon, ja sen vuoksi olen päättänyt ottaa\njulkaistakseni ainakin 1:sen vihon. Jatkovihkojen ilmestyminen riippuu\nkumminkin siitä, antaako yleisö kyllin arvoa ja kannatusta yritykselle\nteosta tilaamalla. Tavattoman paljon työtä on näiden runojen kokoilija\nja toimittaja jo nähnyt, mutta paljon on vielä vaivaa ja puuhaa\nennenkuin teos on valmiina. Kun se sitten vielä tulee täyttämään noin\n15 vihkoa, on selvää, että kustannukset sen julkaisemisesta käyvät\nsuurenmoisiksi. Kesäkuussa ilmoitetaan, voidaanko teoksen painattamista\njatkaa, vai ei. Ilmestyminen riippuu etupäässä tilaajien lukumäärästä.\n\n                                   Porvoossa 6 p. Toukok. 1893\n                                       Werner Söderström\n\n\n\n"]