[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fsUI01EI5WNvaTFDIsj3__7ORYpRcDNhfJFVp8OGwbMg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2662,"Jaakkoo lähti Pariisihi","Vaasan Jaakkoo (oik. Ikola, Jaakko O.)",1887,1951,"2662-vaasan-jaakkoo-jaakkoo-lahti-pariisihi","2662__Vaasan_Jaakkoo__Jaakkoo_lähti_Pariisihi...","Kuvaus Pariisin olympialaiskisoista v. 1924","tietokirja",[],[],"fi",1925,null,31817,181943,false,69266,[23,24],"Athletes -- Finland","Olympic Games (8th : 1924 : Paris, France)",[26,27],"History - Modern (1750+)","Sports/Hobbies","\"Jaakkoo lähti Pariisihi...: Kuvaus Pariisin olympialaiskisoista v. 1924\" by Ikola is a historical account written in the early 20th century. The book recounts the experiences and preparations of Finnish athletes and the larger context of the 1924 Paris Olympics. Through the eyes of the main character, Jaakkoo, readers are introduced to the fervor and spirit of the Finnish team as they set out to compete on an international stage.  The opening of the book dives into the anticipation surrounding the 1924 Olympics, depicting Jaakkoo's reflections on the past competitions and the pride of the Finnish nation. As the narrative unfolds, it follows the camaraderie among the athletes and their determination to achieve success in Paris. There are lively conversations among the team members, interspersed with humor and a competitive spirit, setting the stage for the upcoming events and highlighting the cultural nuances of the time. Overall, this initial section establishes a sense of optimism and excitement, preparing readers for more thrilling accounts of athletic competition. (This is an automatically generated summary.)",[],262,"Pohjanmaan murteella kirjoitettu kuvaus Pariisin kesäolympialaisista vuonna 1924. Teos seuraa suomalaisten urheilijoiden menestystä ja kisatunnelmia sekä kertoo matkasta Euroopan halki kisapaikalle.","Vaasan Jaakoon 'Jaakkoo lähti Pariisihi...' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 2662. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","JAAKKOO LÄHTI PARIISIHI...\n\nKuvaus Pariisin olympialaiskisoista v. 1924\n\n\nKirj.\n\nVAASAN JAAKKOO\n\n\nJyväskylässä,\nK.J. Gummerus Osakeyhtiö,\n1925.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nSuamen kansa valmistuu Pariisin kisoohin.\nMäkin lähren — —\nLäpi Saksan me reissathan.\nPerliinis.\nPariisia kattelemas.\nPariisin Punaases Myllys.\nPelit alkaa.\nKeihäänheitto ja 10,000 juaksu.\nViisiottelu ja estejuaksun alku.\nKuula meni plöröksi, mutta 5000 alku oli komiaa kattella.\n400 m. juaksu.\nNurmen kunnianpäivä.\nKymmenottelu.\n3000 m. joukkuejuaksu.\nSe 10,000 murtomaajuaksu.\nKolmiloikka.\nViästinjuaksut.\nKiakonheitto.\nMaratoni.\nLoppusoitto.\n\n\n\n\nSUAMEN KANSA VALMISTUU PARIISIN KISOOHIN.\n\n\nAntverppenis meni jo kyllä hyvi, mutta ku takaasi tultihin, nii Suamen\npoijat putiivat nyrkkiä plakkaris amerikkalaasille jotta:\n\n— Orottakaa jänkit, vai te täs meinaatta pullikoora Suamen tasavaltaa\nvastahan! Olkaa nii isoja ja rikkahia kus tykkäättä ja komjasta\ntaloosta kotoosi, mutta hyvät pitää olla värkit, jos meinaatta meille\nviälä Pariisis pärjätä — —\n\nNiin meirän poijat pää vääräs kirrastivat takaasitulles, vaikka Pihkala\nkoitti olla häräs ja sanua jotta:\n\n— Älkää herrantähre puhuko tuallaasia ja sanoko jotta sivulliset\nkuuloo. Me saamma olla kovasti tytyvääsiä ku nuanki hyvi meni! Se meni\noikiastansa paljo paremminki ku m'olin uskaltanu toivuakkaa. Kattokaas\nsitä voi sattua vahinkoja ja kaikellaasia onnettomuuksia, eikä sitä\nyhtää tiärä kuinka sitä — —\n\n— No tiätää sen, älä yhtää koitakkaa — — Nirrin me otamma pois\namerikkalaasilta Pariisis, se on vissiä se — —\n\n— No, jos otattaki, mutta pitäkää eres mölyt mahasnanna ja suu\nknapis, jottei ne saa tiätää, mitä me meinaamma. Emma suinkaa me oo\nruattalaasia, jokka aina etukäthen lyäävät kaikki mailman kansat\nlauralta ja sitte saavat kiittää laupiasta taivasta jos niille sattuu\ntipahtamhan johnaki lajis jokin palkinto. Kyllä ne silloo hoilaa jotta:\n\n»Een lyysande seeger för svenska färger idaag! — Voor venska Petteson\ntuu priljant under stormande piifall treetje priise i hopp opp!»\n\n(Loistava voitto Ruattin färiille tänä päivänä! Meirän ruattalaane\nPettesoni otti timantinkirkkahasti myrskyävin suasionosootuksin\nkolmannen palkinnon pystyhyn hyppäämises.)\n\nNiin kirjootethan Ruattin sanomalehris suurilla tuuman korkuusilla\npuustavilla, mutta kuka ensimmääsen palkinnon vei, — siit'ei puhuta\nmitää. Ja jos sanothanki, nii johnaki lopus ja nii piänellä präntillä,\njottei tahro saaraa selvää suurennusklasillakaa jotta:\n\n    — 1 p. Mäkkäkkyle, Finlant.\n\nPihkala päätti pontevan puheensa Antverppenistä palaaville\nurheelijoollemma näillä' sanoolla:\n\n— Koska näin on asianlaita ruattalaasten kans ja ottamalla huamiohon,\njotta ryssät on vain selkhän antamista varte, niin emmeköhän voi yhtyä\nrunoolijan sanoohi jotta: Ruattalaasia emmä ole, ryssiksi emmä koskaa\ntule, siis olkaamme suamalaasia — olympialaasiski!\n\n— Se on oikee! — huuti heti Perttilän-Masa, joka kans siinä sakis oli.\n— Joka sitä vastahan sanoo, sille klupua kalloho!\n\nJa nii se tuli yhtehööseksi päätökseksi, jotta pirethän suu kiinni\nja ruvethan treenaamahan heti Pariisin olymppialaasia varte kaikes\nhiljaasuures. Ei puhuttu paljo, puhistihin vai. Kankahat kumaji, mettät\nkahaji ja maantiät pöläji ku meirän poijat truiskiivat murtomaata\npualtahyssyä ja täyttä vauhtia n'otta sinitti. Sitä tehtihin pari\nvuatta ja sitte syksyllä, ennenku Pariisihi lährettihin, alaattihin\noikee se viimmeene voitelu. Nurmen-Paavoki lähretettihin Ruattihin\nkoittelhon sen Viiren kinttuja vähä ennakolta, ku ne ruattalaaset nii\nkovasti trossasivat sen pualesta. Viire oli voittanu Kööteporin kisoos,\nku ei Nurmi ollu siälä, ja ruattalaaset kehuuvat sen Viiren olevan ny\nparhaas kunnos. — Sanoovat jotta meirän Paavo ei töhri enää yrittääkkää\nViiren kans, häviääs ku potaska — —\n\nNo Paavo pantihin sitte koittamhan ja se ilmootti piruuttansa\nruattalaasille etukäthen jotta:\n\n— Ei se Viire mulle pärjää —\n\nJa ruattalaaset ku pitivät siitä melua ja sanoovat jotta:\n\n— Hah hah haa — — — han e tuuki! (se on hullu).\n\nJa kyllä meitä täälä kotona ittiäki vähä peljätti jotta:\n\n— Saas nährä, kuinka sen Paavon oikee käyrähän — — Ei sitä ny olsi\ntrengänny heti nii suarahan sanua — —\n\nTukholman statioonilla sitte juaksivat Nurmi ja Viire ja 18,000\nruattalaasta oli tullu kattomhan ja hurraamahan, kun Viire voittaas\n\nHeti tarttipaikalta otti ruattalaasten hengen kiinni ja niiren piti\nruveta huuthon Viirelle jotta:\n\n— Viire, sun pitää plyniä sen fintupin erellä! — eikä peräs — —\n\nViire puri hammasta, potkii mitä kintuusta lähti, mutta aina vai\nvilajivat Paavon piaksunpohjat sen nenän eres.\n\n— Faan an namma Viire! — huutivat ruattalaaset nyrkit pystys. — Ota\nkiinni se!!\n\n— Kun em mä saa! — huakii Viire — Ku se menöö alta pois, eikä anna mun\npurtata ollenkaa!\n\nAina vai oli Viire jääny, vaikka Paavo oli lopus jo vähä pirätellykki\nja kattellu kehuansa jottei mailmanennätystä ny aiva pilalle krussaa\ntyhjän tähre. Loikkas sitte vai nuan niinku flikat maaliviivalle ja\ntykkäs jotta:\n\n— No niinhän se meni prikullensa, ku meinattihinki!\n\nKyll' olivat ruattalaaset ollehet silmät pyäriääsnä jotta:\n\n— He va nu een faans fintupp he de — — (se ny kauhia finni on) Ja\nmithän olivat koittanhet seliittää, jotta Viiren vatta ei ollu oikee\nkunnos. Se on selvää se! Vähemmästäki.\n\nKu toren sanoo, nii kyllä se nii oli, jotta haukkoomalla täälä\nkotomaaski orotettihin tiatua Nurmen ja Viiren kaksinkamppaalusta\nTukholmas' n'ottei unta tahrottu saara. Ei me silloo viälä uskaltanhet\noikee luattaa Nurmen puuheehi, jotta se nii varmaa sen meno on. Ja\nsitä varte henkikurkus soittelivat ihmiset kaikkihin sanomalehtien\ntoimituksihi jotta:\n\n— Kuuluuko mitää?\n\n— On tääl ollu kauhia tulipalo ja Jaapanis sellaane maanjäristys jotta\nkoko mailma tutajaa ja ihmisiä kuallu ku häkää — — vastaalin mäkin\ntelefoonis.\n\n— Äää, mitä nuasta turhista! — — Kuinka siälä Tukholmas on käyny?\n\n— Nii mihnä?\n\n— Tukholmas! Ettäkö te kuule? Mikä pöllöö siälä puhuu, jok ei tiärä\nmistää! — — kirrastivat ihmiset.\n\n— Nii siitä juaksustako te meinaatta?\n\n— Siitä justihin! Kuinka sen Nurmen on käyny siälä?\n\n— Ei sen oo käyny kuinkaa! Huamennahan se vasta juaksoo — piti meirän\ntoimittajaan kärsivällisesti seliittää, sillä niit' oli niinki\ninnostunehia kansalaasia, jokka kyselivät jo päivää ennen, ku oli\njuastukaa.\n\nJa sitte ku se oli ollu se juaksu, nii koko päivän aamusta iltahan sai\nhuutaa telefoonihi jotta:\n\n— Joo joo, Nurmi voitti! —\n\nJa vaikka n'olis kysynhet mitä, nii aina vai me huurimma jokahittelle\njotta: Nurmi voitti, — oli siälä sitte kihlausilmootuksia eli\ntulipalo-uutisia tulos.\n\nKerraasti mä narrasin yhrelle äijälle jotta:\n\n— Viire voitti!\n\n— Vainnii — — — vai voitti — — Kuinka paljolla se pakana voitti?\n\n— Kolmella sekunnilla voitti — —\n\n— No s'ei ollu paljo se — tuumas äijä langan pääs.\n\nMutta sitte mä oikaasin jotta:\n\n— Ei vaiteskaa! Kyllä se Nurmi voitti!\n\n— No perhana!! Sitähän mäkin! Oikeekko totta, jotta Nurmi voitti?\n\n— Totta!\n\n— Heleijaa!\n\n— Kuinka paljolla se voitti?\n\n— Oli se vähää vaille kolme sekunttia!\n\n— No saakeli! S'oon paljo se! — tykkäs miäs.\n\nSellaane innostus s'oli joka paikas. Ja ku sitte rahankeräys panthin\ntoimehen ympäri maata jotta saatais rokunoota, jolla poijat lähretethän\nsinne Pariisihin, nii kyllä vai jokahinen koitti olla touhus ja antaa\nosansa. Kitupiikikki olivat nii rennolla päällä jott' eivät yhtää\nnuukaallehet; antoovat heti mitä lämpimimmän kannatuksensa yhteeselle\nasialle ja olsivat antanehet oikee rahaasta rahaaki, jos olis sattunu\nolemhan. Joka paikas koottihin kipoolla ja kapoolla ja ku valtiokin\npurotti pualimiljoonaa, nii syksystä aikaan saattoovat poijat ruveta\noikee tosissansa treenaamahan.\n\nToukokuus pirettihin sitten viimmeene kentraaliharjootus eli nii\nsanotut »karsintakilpaalut» Helsingis muka erustajaan valittemista\nvarten Pariisin olymppialaasihi — vaikka n'oli valittu ja määrätty\njo aikoja sitte! Kattokaas s'oon sillä lailla, jotta se kuuluu\ntaktiikkahan: joka maa koittaa narrata ja puljuttaa kukin laillansa\ntoistansa nualla karsintakilpaaluulla.\n\nRuattalaaset pitäävät sitä taktiikkaa, jotta ne levittäävät ittestänsä\netukäthen paljo parempia tuloksia ku saavat. Ja ovat sitte mahtavia ja\ntrossaavat, jotta heiltä vasta mailmanmestaria tulooki joka lais. — Ja\nparas taktiikka se ruattalaasille onki, sillä ku koitos sitte tuloo,\nniin ei niillä oo enää mitää sanomista.\n\nMeillä suamalaasilla ja amerikkalaasilla on taas aiva toisellaane\ntaktiikka. Sellaane, jotta mailmalle ilmootethan vain Jopin-postia,\nhuanoja tuloksia ja kaikellaasia onnettomuuksia, nyrjähtymisiä,\nvenähtymiä ja jalaan katkiamisia ja muuta sellaasta, niinkus muistatta\nsanomalehristä jott oikee pakkas itkettämhän ku niitä lehriistä luki.\n\nTäs valehtelemisen konstis on amerikkalaasilla kumminkin rekortti. M'ei\npärjää niille vaikka kuinka yrittääsimmä. Kerraasti tuli jo Atlantin\ntakaa kamala surunvalitussähkösanoma, jotta niiren paras miäs oli\ntapaturmaasesti kuallu —\n\nEihän se korjaa oo, mutta toren pitää aina sanua. Me suamalaaset jo\nliputimma kiältä jotta:\n\n— Ahas, no nyt ei meill' oo hätää mitää! — Vai on se kuallu? Olipa se\nsurkia paikka — —\n\nMutta ku kilpaalut sitte tuli, nii ilmestyy se amerikkalaane kuallukki\nkentälle tervesnä ku pukki ja vei ensi palkinnon!\n\nNo nii, ne meirän karsintakilpaalut pirettihin sitte taktiikan mukhan\nja kovasti huanoja tuloksia saatihin ja paljo väkiä oli kattomas ja\ntoristamas, jottei mitää fuskua tehty. Amerikan, Ruattin, Enklannin\nja monen muun maan konsullit ja tiplomaatit olivat tullehet nuan vain\nmuka muina miähinä kans kattelemhan, mutta tarkasti panivat paperille\ntulokset ja nopiaa sähkööttivät tiarot kotomaahansa, mihnä kunnos\nSuamen urheelijat olivat. Eikä me ollu huomaavinamme.\n\nKaikki meni hyvi niinku ylitreenari Mikkola oli määränny jotta:\n\n— Muistakaa vai pojat, jottetta sofke ja tramppaa maailmanennätyksiä!\n\nPoijat olivat luvannehet ja tekivät tyätä neuvottua, eikä mitää feiliä\ntullukkaa siihe asti ku Ritola otti ja munas ittensä. Se Ritola ku on\nsellaane viriä poika, jotta sit' ei tahro saara piretyksi millää aisoos\nja sitä se Mikkolaki oli pahite peljänny ja varoottanu.\n\nKu 10,000 meeterin juaksijat olivat tarttilinjalla, nii Mikkola meni\nviälä varooksi sen Ritolan puheelle, näytti nyrkkiä ja sanoo jotta:\n\n— Ja muistakki ny Ville, jotta kattot tarkasti ethes, jottes juakse\nliika lujaa! Kyllä se saa rennolta näyttää sun menos, mutt' älä vai\nmunaa ittiäs!\n\nJa nii lähtivät poijat painelemhan ympäri rataa. Kiärtivät monta\nkymmentä kiarrosta tasaasta tahtia pualinukuksis n'ottei havaattukaa\nennenku oli enää pualikiarrosta jälellä.\n\nSilloo kattoo Mikkola kellua ja meinas saara laakin jotta:\n\n— Herrenjee tuata Ritolaa!! —\n\nJa lähti tukka suarana perähän kiljujen jotta:\n\n— Pirätä, pirätä Ville! — kuuleksä! — pirätä helkutis, muutoon menöö\nmailmanennätys lävelle — —\n\nMutta Ritola mennä pökkäs vai pualinukuksis, eikä kuullu.\n\nMikkola painoo peräs senku lyhkääsillä säärillänsä kerkes, mutta\nkuinkas s'olis mailmanmestarin kiinni saanu?\n\n— Pirätä, pirätä Ville! — karjuu Mikkola. — Voi hyvät ihmiset, ottakaa\nse kiinni! Nakakkaa sitä puulla, paiskakkaa lakilla, se särköö\nmailinanennätyksen ennen aikoja —\n\nNo silloo käsittivät kattojakki vaaran suuruuren, rupesivat huutamha\nja huitoomhan Ritolalle, paiskimhan lakiilla n'otta viimmee se heräs —\nmutta silloo s'oli jo myähäästä.\n\nVaikka se pani jarrut päälle ja löi takapakkia sen ku kerkes, n'otta\nkantapäästä nahka lähti ja savu nousi, nii mikää ei auttanu. Vauhti\npainoo miähen maaliviivalle ja mailmanennätys meni rikki jotta pritkahti\n\nIhmiset huutivat ja hurrasivat toisella kärellä jotta:\n\n— Uusi mailmanennätys! — — —\n\nJa toisella kärellä näyttivät Villelle nyrkkiä jotta\n\n— Sen tuhannen juupeli, ku et yhtää katto etehes!\n\nJa Mikkola oli itkeny ja repiny hiuksiansa jotta:\n\n— Tuan se ny otti ja teki — —\n\n\n\n\nMÄKIN LÄHREN — —\n\n\nHätäkös s'oli niiren urheelijaan Pariisihi lähtiä, ku koko Suamen kansa\nkokos niille rahaa ja eväspussihi pisteli kokonaasia voitritteliä,\nkärrynpyärän kokoosia meijerijuustoja ja vaunulastin knäkkileipää,\nmutta toista s'oli mun! Ja munhan sinne ny ainaki piti päästä\nkattomhan, kuinka niitä olymppialaasia oikee pelathan. Mutta ku\naikani olin hypänny ja hääränny, nii jo nousi ku nousiki rahat ku\nkonttuurista. Ja konttuurista ne nousiki. Oikee hirvitti ku annettihin\nniin paljo rahaa, jottei mun massikkani oo ikämailmas ollu nii\npullollansa.\n\nOikee kukkaroparka oli revetä, mutta mä tukkin aina vai lisää ja\nsanoonki jotta:\n\n— Verä ny nahkahas vai kerranki rahaa! Ooppas saanu tähän asti\nlaihaposkisena oleella. — — Ja muista pitää kutis, jottes ennen\naikoja rupia haukottelemahan, sillä matka on pitkä Franskanmaalle ja\nkialtolaki loppuu jo kolmen peninkulman pääs Helesingin rannasta. — Ja\ntakaasi on kans tultava, muista se! Kolkuta hyvä ystävä silloo aijoos,\nku on kotia lährettävä — —\n\nKaikki oli tollarin rahoja, ku Kansallispankis sanottihin, jotta\nparast' on ottaa Amerikan taaloja, ne kelpaa rahasta joka maas ja joka\npaikas eikä trenkää hypätä pankiis shekkipaperien kans.\n\nJa sanoo ne siälä pankis niinki, jotta jos rahat loppuu, nii kyllä\nkruununkyytillä takaasi pääsöö.\n\nPassit, pussit ja muut sellaaset, n'oli pikku asioota, mutta se\nfranskankiäli mua rupes peljättämhän, jotta kuinka siälä oikee pärjää\ntällääne rukhisen leivän miäs ku mä, jok' en osaa muuta franskaa\nku »koknak», »portviin», »benediktiin», »puljong», »kalsong» ja\n»oteklong». Siinä s'oli kaikki mun franskani.\n\nMutta sitte näin yhren kirjakaupan klasilla tulkkikirjan, jonka nimenä\noli jokin »Piäni Pariisin kävijä», ja sen mä ostin n'otta naskahti.\nEi siin' ollu ku parikymmentä lehtiä, mutta hintaa oli kehrattu panna\nlähes kakskymmentä markkaa. Eikä yhtää pluutattu. Kyllä mä tykkäsin\njotta s'oli liika tyyris, mutta ku lukemhan rupesin, nii havaattiin\njotta siin' oli franskaa friskisti koko rahan erestä, liikaaki. En mä\ntarvinnu pualiakaa koko matkalla.\n\nSitä mä lujin n'otta pää höyrys Helsinkihi asti. »Mösjöö», s'oon\nherra. »Matammi», s'oon frouva ja fröökynä, kumpi vai, niinku Pariisis\npassaaki. »Silvuplee», s'oon jotta olkaa hyvä; »mersii» — kiitoksia\npaljo, »kompiäng» (sen mä muistin kompiaasesta) — mitä maksaa, »Uii»,\nse merkittöö jotta »kyllä», ja se ny vasta helppo oli muistaa. Mutta\nlaskusanoosta mä en saanu päähäni ku kaks: »sängkant», (sängynkantti),\ns'oon 50 frankia ja passaa kovasti hyvi. Samoon se toine: »sängsang»\n(ruattiksi sängsång), jok' oli 500 frankia ja tämmäs erinomaisesti\nvälhin ylitte, välhin alle. Mutta se mukavaa oli, ku kaikkia kyypparia\nsanottihin »karsong» ja potun nimi oli vai »putei». Ja aina ku mä sitte\nsiälä Pariisis kiljaasin jotta\n\n— Karsong, hesputei!\n\nNii aina tuli kaks pottua pöythän n'otta helähti.\n\nJa se muu franskan kiäli oli nii yksinkertaasta, jotta kaffi on\nkaffee, tee on tee, poliisi — poliisi, teatteri on teatteri, varietee\non varietee, olyinpialaaset on olympialaaset, fintuppi on fintuppi —\nn'otta s'oli melkee purkista suamia.\n\nKu autollekki sanoo vai jotta: ptruu — nii pysähtyy heti. Ja ku vähä\nkärellä viisas jotta: annas mennä tuanne — nii sinne lähti. Ku kopisti\nnyrkillä kuskia selkhän ja sanoo jotta: topp — nii toppas siihe\npaikkaha. Taksameetris oli numerot, mitä maksaa ja rahoos samallaaset\nnumerot, jottei muuta ku räknätä lantit äijälle käthen ja sanua jotta:\nsaat mennä! Lakkia nosti viälä kaupanpäälliseksi.\n\nN'ottei s'ollu mikää konsti siälä Pariisis kiälen pualesta pärjätä.\n\nS'oli lauantaki päivä ku me Helsingin rannasta lährimmä, me Olymppian\npääroikka raskahat miähet, kuulantyäntäjät, moukarin paiskaajat, kiakon\nja keihään heittäjät ja painijat, joill' oli niskat ku härjillä. Niit'\noli treenannu, harjoottanu, keittäny ja paistanu, kuumas ja kylmäs\nlöylys höyryyttäny Isoo-Armas n'otta n'oli aiva muatopualia. Toisia\noli laihrutettu kymmeniä kiloja, jotta n'oli laihoja ku kurkelooset\nja pantu kaks sarjaa alemmas. Ja toisia piäniä miähiä oli se Laitine\nsyättäny ja lihoottanu nii sikamaasesti, jotta niiren käret seisoo\nuloöspäi ku pellon peljättimillä, eikä ne saanehet käsiä plakkarihinsa\nollenkaa. Nenää ku niistivät, nii pöyrännurkkahan hinkkasivat, mutta\nkyllä ne sitte kans olivat väkeviä miähiä.\n\nKovasti oli paljo ihmisiä rannas saattamas ku lährettihin ja vanha\nkunnon Vilskmanni piti koko Suamen kansan pualesta puheen meille jotta:\n\n— Muistakaa poijat — —\n\nEi se pitkä puhet ollu, mutta väheetki olis piisannu. Saman olis tehny,\nvaikkei olsi muuta ku nyrkkiä näyttäny ja ähkäässy. Kyllä poijat\ntiäsivät, mitä niiltä orotettihin jotta: kaikki metallit Suamhen! Ja se\nse oli, joka pani tuumaamahan ja totiselle päälle n'ottei tahtonu ruaka\nmaistaakaa.\n\nSitä varte mä meninki heti ravintolan pualelle, tavallisten\npasiseerarien sakkihi, josta kuuluu iloone kilinä ja alkavan laulun\ntapailu. — Eikös sitä nii sanota, ku nuan hyräällähän ja otethan\nnuattia, ennenku oikee laulamhan ruvethan?\n\n— No ka terve! Päivää, ook sä kans täälä Jaakkoo? — huikkas heti yks\ntuttu lehtimiäs, joll oli jo munkkikvartta nenän alla ja punaaset\nposket. — Tämä ei maksa ku 28 markkaa, ja jos pualiskan ottaa, nii 6\nmarkkaa aina säästää — —\n\n— Äläh, vai säästää siinä? No, min'oon päättäny elää nii säästävääsesti\nku suinkin, jotta taitaa olla paras heti alkaa säästämhän — —\n\nJa ku me sitte pufetsikalta viälä kysyttihin sitä asiaa ja räknättihin,\nnii me otimmakin aina koko heelan. — Siinä ku säästi viälä enempi!\n\nJa kun säästävääsyys näytti kuuluvan niin kaverin kun munkin — tuata\nnuan, minä tarkootan minunkin — periaatteesihini, nii me päätimmä\nsäästää koko matkan. Ja sen päällehän kannatti vähä ryypätäkki.\n\nMe meinasimma justhin alkaa kaksäänisesti sen laulun jotta »Sellaasen\nmamman poikia ollaan» — ku siihe meirän pöythän tuli yks fiini herra ja\nsanoo jotta:\n\n— Pardong, mösjöös, parlee vuu frangsee — — anteeksi saisinko esittää\nitteni?\n\n— No mitäs siin on, esitä vai — tykkäsimmä me.\n\n— Minä olen mösjöö Tommila. — Herrat kai ovat matkalla Pariisiin?\nAh, miten minä rakastan Ranskaa, viinin ja kauniitten naisten maata,\nsen ruususalonkia, Tuilerian kukkaisistutuksia, oo — — se on ihanaa\npäästä täältä pirtun hajusta ja tyhmien ihmisten parista sinne, missä\nsilkki kahisee, punaiset hilylet hohtavat, aurinko paistaa ja linnut\nlivertävät Välimeren hehkuvan sinisen taivaan alla! — Siellä on elämä,\nsiellä maailma! Mitä täällä Suomes on — — phty ei mitää! Pitkää piimää\nja kalakukkoja, ainaki Savossa. Minua inhottaa järkevät ihmiset — Minä\nlähden Pariisiin nauttiakseni elämästä! — — Lu-lu, Su-Su, Fru-Fru,\nMargoo frarallaa laa, kun kerran on rah-hah-hah-haa rahahahhaaa — rupes\nse laulamhan — — Pardong mösjöös, saisinko luvan juottaa herrat penkin\nalle — —\n\n— No tottakai, dodakai! — Oikein hauskaa tutustua! — innostuumma\njo mekki, jokka olimma luullehet sitä esti vai muutoon\npääStäsekaantyneheksi.\n\nJa ku aikansa juteltihin ja tutustuttihin, nii meistä tuli pesta\npruuterit Mösjöö-Tommilan kans. Sillä oli selvät ja kirkkahat\nperiaattehet. Se oli oikia Bakkus ja villi satyyrityyppi, hianostunu\nrikas sialu, joka puhuu franskaaki ku hevoone, vaikkei ollu käyny\nrippikouluakaan, n'ottei sillä poikaparaalla ollu aavistustakaa\nesimerkiksi perisynnistä, joka meitä muita ihmisiä nii kovasti\nmarrastaa.\n\nKeulakannella oli jo tanssi loppunu, ku me kolme veikkosta löimmä kättä\npäälle, jotta me tahromma kolmiyhteesesti toinen toistamma tukien käyrä\nrohkiasti Pariisin viättelyksiä päin, ja ottaa kaikki, mitä Pariisi,\ntua mailman Paapeli, voi meille kirkassilmääsille nuarukaasille iloosta\nja opettavaasta tarjota.\n\nMe säästimmä sinä iltana jo aika lailla. — Ja nukuumma hyvin. Mösjöö\nistahallansa.\n\nSeuraava päivä oli yhtä ihana. Kaunis kesääne päivä, meri peilityyni,\n»Ariadnen» orkesteri soitteli näitä uurenaikaasia fokstrottia, simmyä\nja jassia ja mithän peijakkahan rynkytyksiä ovakkaa. Kovasti siinä\nnäytti pitävän klenkutella ja nytkyttää hoituansa n'otta kumma ku\nihmisen vatta sellaasta nytkytestä kestääkää. Passas siinä istua\nkoritualis, kattella muiren mukaa ja maistella niitä suutavesiä ja\nmuita sellaasia herraan suuvesiä.\n\nSurku vai tuli meirän olymppia-urheelijoota, joita pirettihin ku\nkaleerifankia. Niiren piti syärä eli olla syämätä, justhin nii ku\ntreenari käski. Toiset kitisivät nälkäänsä, toiset natisivat nahkaansa,\njottei vatta enempää verä. Mutta mikää ei auttanu, olla piti, niinku\noletettihin ja rehellisesti poijat käskyjä tottelivakki, eivät eres\nsalaakaa horjahtanhet. Limunaatia ja kaffetta vai maistelivat ku\nkyhkyyset.\n\n\n\n\nLÄPI SAKSAN ME REISSATHAN.\n\n\nSanothin, kun Helsingistä lährettihin, jotta me tuumma Saksan rannas\nStettinin kaupunkhin. Ja niin kans tultihin, mutta esti yhtehe toisehe\nkaupunkihi, jonka nimi oli Swinemünde. Me hairasimma eväspussimma ja\nmeinasimma astua maihi, mutta laiva kulkiki vai nii liki laituria jotta\n»nyt se pirättää, nyt se pirättää» — eikä pirättänykkää. Painoo ohi vai\nn'otta me jäimmä seisomhan kapsäkit kouras kannelle.\n\n— Mihkä se tyyrää, imehtelimmä me suu auki.\n\n— Näyttää ajavan tuata jokia pitkin suaraa pellolle — —\n\nMe saimma seisua ainaki kaks tiimaa kapsäkit käres, ku aina vai\najettihin soukkaa jokia pitki. Eikä kukaa peijakas hoksannu sanua,\njotta olis ne kapsakit pysynehet siinä kannellaki.\n\nMaa oli alavaa jokiniittyä kummallaki pualella ja ihmiset hääräsivät\njusthin parahillansa heinänteos, käsiviikattehilla vai huitoovat.\n\nJa sitte vasta aikaan päästä tultihin sinne Stettinin kaupunkhin.\n\nLaivalla kerrottihin, jotta Saksan tulli on kovasti kranttu ja\nkronkeli, mutta meirän sakkia kohreltihin kovasti ystävällisesti,\noikiastansa paremmin kun kotomaas. Helsingis hairasivat, ennenku\nlaivahan päästivät, passit ja piletit pois ja hosuuvat perhän, jotta\nmenkää, menkää. Minä pullikoottin vastahan jotta:\n\n— Ei sitä ny nii vai mennä — — Muttei siinä mikää auttanu, passit ja\npiletit piti antaa pois vängällä.\n\nToista s'oIi Tettiinis. Siälä kuttuttihin höylisti laivan yläkannelle\nja multaki kysyttihin jotta:\n\n— Oottako te Herra Jakop von Vasa?\n\nAatelismiäheksi heti karahteerasivat! Ja vaikka se ny oliki vähä\nliikaa, nii noukkaani nostin ja tykkäsin vain jotta:\n\n— No pitääshän sen nährä jo naamastaki, jotta mä se öon, Herr Jakob von\nVasa! Höören sie mahl, von Vasa!!\n\nKovasti kumartelivat knappiherrat matalaatte, ku antoovat passit ja\npiletit takaasi.\n\nKu rantahan laskettihin, kokoonnuttihin koko suamalaassakki yläkannelle\nja laulaa hujahutettihin saksmanniille tulijaasiksi vähä Anssin-Jukkaa.\nSattuu olemhan matkustajaan joukos jokin itäruattalaanenki Vaasasta,\nmutta se unohti nii koko venskaprookin jotta hartahasti veteli\nkarskilla Härmän kiälellä purkista suamia meirän muiren finlentarien\njoukos. Nämä Härmän laulut näyttäävät olevan suamalaasten varsinaaset\nkansallislaulut ulkomailla. Ruattalaasekki osaavat niitä siälä\nkirkkahasti, vaikkeivät enää kotona muista.\n\nJa komeeta ja kovia lauluja ovakki, n'otta Tettiinin rannas tekivät\npoliisit kunniaa ja ihmiset ottivat lakit päästä.\n\nTullis meni muutoon kaikki hyvin, mutta kapsäkistä meinas tulla riita.\nKysyyvät jotta:\n\n— Onko tua kapsäkki herra Jaakoon.\n\nOikee mä jo meinasin suuttua ja loukkaatua jotta:\n\n— En sunkaa mä ny laihnakapsäkiis reissaa.\n\nJa ku siitä äijästä selves, nii jo tarttuu toisen kans nenästä yhtehen.\nSe tutkas jotta:\n\n— Kuinka paljo teill' on rahaa?\n\nMeinasin jo huitaasta ympäri korvia jotta:\n\n— Sen tuanaasiako se sulle kuuluu — mutta maltoon miäleni ja sanoon vai\njotta:\n\n— No sit'on paljo näi alkumatkas, mutta herra tiätää kuinka kotia\ntulles!\n\n— Onko yli 5,000 Smk? — kysyy se saksalaane virkaherra.\n\n— Ja mitäs sä pihkanoukka sillä tiarolla tekisit? — S'oon hävitööntä\nruveta täs meirän reissaavaasten rahapussia syynäämähän — sanoon mä ja\nsamoon sanoo kaks suamaiaasta fröökynää, jokka seisoovat mun takanani.\n\nMutta se herra seliitti sitte, jotta se on laki sellaane jotta, jos on\nenempi ku 5,000, nii pitää ottaa toristus rahoostansa, sillä Saksasta\npoislähties ei saa viärä maasta pois yli 5,000 mk rahaa, jos ei oo\npaperia näyttää, jotta sit'on ollu enempi jo maahan tulles. Ku ei\nse mitää maksanu, nii mitäs siinä. Mä käännin plakkarit nurin, löin\nlompsat pöythän ja sanoon jotta\n\n— No laskeppas nyt sitte äijä nua rahat, jotta mäkin tiärän kuinka\npaljo sitä rahan roskaa tällä poijalla oikee on.\n\nSe laski ja pani tarkasti tollarit ja markat takaasi lompsahan ja sanoo\njotta:\n\n— On sitä siinä rahanrenttaa — —\n\n— No nii mäkin tykkään, jotta raamatun tekis, ku ei ny kovin\nmahrotoonta — —\n\nMutta niille neiriille, jok'oli mun peräsnäni, niille vasta kamala\npaikka tuli, ku n'oli pannu rahansa piiloho, niinku mamma oli käskeny,\njottei vai varaastetaasi.\n\nNe hätääli kovasti noukka punaasena jotta:\n\n— Pitääkö meirän ottaa ne esille?\n\n— Kyllä se parasta on, jotteivät toisella rajalla ku ympärinsä\ntarkastaavat, ota pois.\n\n— Oi voi — ja ai jai — —\n\n— Mihnä ne on? — kysyyn mä.\n\n— Ku ne on — —, ku ne on — sukas! — huakiivat fröökynät.\n\n— No mitäs siinä, ottakaa pois vai.\n\nEi auttanu muu ku ottaa ja näyttää kinttunsa tullimiähille ja meille\nmuille. Ja nätit kroikottimet niill' oliki, oikee poistiähensä pulskat\nmööpelit. Siältä sukasta vetivät framille naisellisen tukun punnan\nseteliä. Rahat räknättihin ja mä kattoon tarkasti päältä, jottei vai\nsen äijän sormihi tartunu flikkojen lappuja.\n\n— Kyllä se on kauheaa — punastelivat fröökynät, ku lährettihin, mutta\nmä sanoon jotta:\n\n— Jos mull'olis nuan korjat pohkehet ku teillä, nii kyllä mäkin olsin\nnostanu pulttua ja näyttäny — —\n\n— Phi hi hi — tykkäsivät fröökynyt ja mä tuhistin kans vähä nenääni.\n\nN'otta meistä tuli oikee hyvät tutut.\n\nOtimma rannasta niinku herrat ainaki vosikan ja käskimmä ajaa\nrautatiäasemalle. Sen välin olis pitäny maksaa 1:50 Saksan\nkultamarkkaa. Se oli Suamen rahas nuan 16 mk, mutta ku perille\npäästihin niin 3 kultamarkkaa piti hellittää, vaikka me rähisimmä oikee\npoliisivoimalla.\n\nSe vosikka valehteli aiva kirkkahalla naamalla, jotta s'oli meitä\norottanu ja kantanu kapsäkkiä. Mä sanoon jotta:\n\n— Valehteloo perhana, ku hevoone. — Ei oo orottanu, eikä kantanu\nmitää. —\n\nPoliisi nosteli vai olkapäitä ja hoki:\n\n— Mistä mä tiärän!\n\nHäviölle jouruun siinä rähäkäs. Maksoon sen 3 Saksan markkaa ja\ntarittin viälä pualta markkaa kaupanpäälliseksi.\n\nSanoon sille vosikalle jotta:\n\n— Ku s'oot nuan riivatun hyvä valehtelemhan, niin maksaahan sekin\njotaki.\n\nSe kattoo suu auki mua, eikä meinannu käsittää. Silloon pistin sen\npuali markkaa poliisille ja sanoon jotta:\n\n— Herra konstaapeli, olkaa nii suuremmoone ja antakaa tämä killinki\ntualle karvakorvalle erinomaasesta valehtelemisen tairosta.\nPiatarilaasen vosikan kans m'oon pärjänny rähinäs, mutta tälle minä en\npiisaa.\n\nJa poliisi antoo ja nauroo. Ja vosikka nauroo. Mäkin iskin silmää jotta\njo oot eri heppuli.\n\nLakkia nosti ja silmää iski sekin, ku lähti.\n\nMuutoon n'oon vosikat Saksas konun näköösiä. Niil'on jonkinlaane fiini\nlivree yllä ja pääs paffista tehty silinterin mallinen töntterö. Meirän\nhessulla s'oli satehesta ja päivänpoltosta pahoon viäryny ja takaa\nrevenny jotta hiukset törrötti ku olkitukku saunan luukusta.\n\n\n\n\nPERLIINIS.\n\n\nStettinin asemalla meill' oli pari tuntia junan lähtöhön. Juotihin\nolutta, jota siälä sanothan »piiriksi», pureskeltihin knakkimakkaroota\naijan kuluksi ja oltihin kovasti saksalaasia. Tarkasti sai kattua\nkapsäkkinsä perähän, jottei se lähre kävelemhän. Kyyppariaki piti ottaa\nkesken kaiken korvasta kiinni ja sanua jotta:\n\n— Totta helkutis täälä Saksas on sama kertomataulu ku muallakin\nmailmas! — Kattos ny sinä kellnerin-penikka, ku nua numerot räknäthän\nsormilla yhtehen, niin siitä tuloo 9:45 — eikä 11:45!\n\n— Ooh, pardon mösjöö! — huitoo kyyppi molemmin käsin. — Anteeksi minä\nen huomannu. —\n\n— Ei mitää! Korvilles tarvittisit, mutten minäkää huomannu heti\nhuitaasta.\n\nJunamatka Stettinistä Perliiniin kestää vähä yli 2 tiimaa. Junasta\nnähtynä on ympäristö tasaasta laajaa kumpua, joka on kokonansa\nviljeltyä; ruis, ohra, vehnä ja kaurapeltoja. Ojia ei oo, vilja\nlainehtii nii kauas ku näköö. Mihnä tie kulkoo, siäl' on tiänvartehe\nistutettu lehtipuita. Taloonpoikaasasunnot on tiilestä ja outua\non nährä, että saksalaasella maanviljelijällä ei oo juuri mitää\nulkohuonehia. Korkeentaan yks, john' on talli ja makasiini. Kamppehet\nseisoo pihalla.\n\nJunat ajaa siälä paljo kovempaa vauhtia ku Suames; nuan 80 km tiimas.\nMutta vaunut on huanompia ku meillä. N'oon likaasen näköösiä,\nkulunehia. Vaunus käytävä ei kulje pitkipäi vaunua niinku meillä,\nvaan poikkipäi. Joka vaunun kyljes on kymmenkunta ovia ja sellaases\npoikkiosastos on tilaa 6 hengelle. Ovet suljethan tarkasti ennen\nlähtöä, eikä pirä kurkistella oviklasista pihalle, sillä yhtäkkiä\nvoi tulla huiskata toinen juna vastahan ja hairata herralta pään\nmennessänsä, jos ei se oo kovin lujas.\n\nKu Perliiniin tullahan, ajethan ainaki nuan puolituntia esikaupunkien\nlävitte, jottei sitä oikee tiärä, koska on kaupunkihin tullukkaa,\nennenkuin juna toppaa ja ihmiset lähtöövät hyppäämähän. Silloo on paras\nhairata eväspussinsa kainaloho ja painaa sakkihin. On niis eri hulina\nnäis suuren mailman asemilla. Mutta ku pussistansa pitää lujasti kiinni\neikä hätääle, niin aina sitä pärjää.\n\nPerliinis lährettihin ensiksi ajamhan kaikki julkiset paikat. Otimma\npirssiauton, mutta jouruumma ajamhan sellaasilla körökärryyllä jotta\nsilmät päästä varista ja sualet pirinpärin. Ovat nii saksalaasia,\njotta kaikis vosikka-autoos käyttävät umpikummia, jokka kolistaavat\npirut irti ihmisestä, vaikka koittaas olla kuinka jumalinen. Käytihin\nBrandenburger-torilla, Sieges-Allee, Sieges-Seule, monet museot,\nvaltiopäivätalo, ja mithän mahtavia pykninkiä kaikki olivat, mutta\nlopuksi ajettihin Perliinin suurehen hianohon ulkoilmaravintolahan,\n»Krollihin», Sieges-Seulen luona, siinä suuren oopperan viäres. Mösjöö\nTommila seliitti kylmästi jotta: täällä m'oon ollu ennenki.\n\nSe oli komia puistoravintola, rautapetooni-terrassit kaunihit\nistutukset, hauskat katokset riippukukkinensa. Suuri orkesteri soitteli\nfiiniä musiikia ja Mösjöö-Tommila keskusteli syvällisesti kyypin kans\nruakalistasta, viiniistä ja parahista samppanja-merkiistä.\n\nFiiniä s'oli istuskella siälä kukkapurkkien ja kahisevan silkin\nkeskellä kukkaterrasilla.\n\nJa tyyristä.\n\nSiältä lährettihin kattomhan Sieges-Alleen suuria marmori-veistoksia,\njokka seisoovat suaras preussilaases rivis kahrenpualen komjaa\npuistokatua. Oli siinä keisarin kuvia jos jonkinlaasia, oikee kunkku\npoikinensa, kaikki historiallisesti ja saksalaasesti tarkkaa tyätä.\n\nMutta sitte sanoo Mösjöö-Tommila jotta:\n\n— Käyrähän ny siinä kuulus »Unter den Linden» kaffilas, johna\nsuamaalaaset pruukaavat istuskella. Käytihin siäläki. Se oli karulle\navonaane ravintola, johna ei ollu etuseinää ollenkaa. Karullaki oli\nviälä pöytiä, johka tarjooltihin ruakaa ja juamista. Saksalaaset joivat\nvain kaljaa, »piiriänsä», ja söivät nahkalaukustansa voileipiä. Saksas\non joka ihmisellä, niin miähellä ku naisella jonkillaane tuamarin\nnahkalaukku aina följys, johna ne kuljettavat tavarootansa ja evähiä.\nUlkomaalaasen tuntoo heti siitä, jotta niil' ei oo nahkalaukkuja ja\nravintoloos juavat muutaki ku olutta.\n\n— Ooooh! — huurahti Mösjöö-Tommila justihin ku mä pistin piffinpalaa\nposkehe, — Quelle ce femme? — ja näytti sormella yhtä kaunista neitiä,\njoka istuu pöyrän ääres toisella seinää.\n\n— Mitäh? — kysyymmä me, jokkemma franskaa ymmärrä. —\n\n— Oo, teitä minun rakkaat tyhmät maamieheni, jok'etta parleeraa\nfranseeta. Ettekö näe tualla kaunista madmuasellia?\n\n— Tua flikkako tuala?\n\n— Se juuri, kom sii, kom saa, ce bon! — Minä tahdon tarjota hänelle\nkuahuvaa samppanjaa! — riehuu Mösjöö-Tommila. — Ette saa pahastua\nveikkoset, että minä olen niin ranskalainen — —\n\nMeirän ei tiätysti passannu panna Mösjöö-Tommilaa vastahan. Se lähretti\nsanan kyypillä sille neitille, pyyti pariksi tunniksi oppahaksi\nautomatkalle.\n\nJa neiti tulikin.\n\nMösjöö-Tommila, joka vissihin oli entisestä tuttu neitin kans,\nesitti meirät sille ja seliitti, jotta se on harvinaane kappales\nThüringenistä. Kun oli syäty ja vähä viinillä virutettu hampahia,\nlährettihin taas autolla kattelemhan kaupunkia. Me istuumma kaverin\nkans etupenkillä autos ja Mösjöö-Tommila keskusteli vilkkahasti neitin\nkans takaistuumella. Ja aina välhin kuuluu niinku lehmä olis vetäny\ntakakoipensa syvästä savesta.\n\nViimmee mä rupesin epäälemhän, käännyn ympäri ja kysyynki jotta:\n\n— Ettähän te vai siälä peräpenkillä pussaale? —\n\n— Oooh, te rakkaat tyhmät maamiäheni! — huitaasi Mösjöö-Tommila. — Mitä\nte ymmärrätte näistä suuren mailman tavoista!\n\n— No pruukathan sitä meilläki silloo tällöö tärähyttää — —\n\n— Jo on aika epeli — tykkäs kaveriki kuivilla suin ja pyhkii huuliansa.\n\nIllalla jo lährettihin Perliinistä ja se Mösjöön opasneiti saattoo\nmeitä uskollisesti asemalle asti. Raskas oli eronhetki, n'otta\nMösjöö-Tommila sanooki, jotta:\n\n— Jos ei mull' olsi niin paljo tuttuja madmuasellia Pariisis, nii mä\nottaasin tämän Freulein Thüringenin joukhoni Pariisihin asti.\n\nHeti sitte lährettihin, ku Mösjöö-Tommila oli viälä kerran pussannu\nfröökynää kärelle. Kyllä ne suuren maailman tavat on sellaasia, jotta\naiva me pakkasimma mennä sekaasinsa. Mutta oli se hyvä jotta meill'\noli se Mösjöö-Tommila joukos, jottei me aivan puuhevoosilta näyttäny\nkaverin kans.\n\nTaisi olla jo hyvästi pimiä ku Perliinistä lährettihin pikajunalla\npainamhan Kölnin kautta Pariisia kohre. Ainakin tuntuuvat kaikki\ntavalliset pasiseerarit kovasti väsynehiltä ja fletkuusilta ku\nmakuuvaunuhu kontittihin. Ja paljo meit' oliki suamalaasia samas\nmatkas, kokonaasta neljä makuuvaunullista. Niis' oli urheelijoota kaks\nvaunullista, ja meitä joukkoho lähtenehiä sivilistiä, huutosakkia,\nniinku meitä karahteerattihin, toiset kaks vaunua. Mihkä osastoho vai\npäänsä pisti, nii joka paikas puhuttihin suamia, n'ott'oli aiva ku\nSuames olis reissannu, sillä erootuksella vai, jotta ei ruattinsanaa\nkuullu koko matkalla.\n\nSiin oli vähä sellaasta kiirusta ja sekaasta se makuupaikkansa\nettimine, jotta Mösjöö—Tommilanki kapsäkit joutuuvat muiren ihmisten\npussien joukkohon, eikä Mösjöölle ittelle tahrottu löytää paikkaa\nollenkaa. Se ku oli nii liikutettu siitä erosta sen fröökynän kans,\njotta vaikka se olis istunu mihkä penkkihi, nii aina hetken päästä\njokin pukkas kylkehen jotta:\n\n— Anteeksi, täs on mun paikkani!\n\nJa Mösjöö, jok' on rauhanmiäs ja aina kohtelias, nousi ylhä, teki\nfiinin kumarruksen ja jenkkas seuraavahan osastohon.\n\nMin' olin jo nukkunu hyvän aikaa, ku Mösjöö ummes silmin yäpaita käres\nilmestyy mun osastohoni ja kysyy jotta:\n\n— Pardong mösjöö, voitteko sanua, herraseni, onko minun sänkyni tuotu\ntänne! — Se pitäisi olla tässä junassa mukana, mutta minä en jaksa\nkäsittää, minne se on joutunut — — Ihmeellistä — — Mutta sehän on\nJaakkoo! Hyvä veli pelasta minut noiden Holopaisten käsistä.\n\n— Minkä Holopaisten? —\n\n— Herra Jumala, minä tulen hulluksi! Koko juna on täynnä Holopaisia!\n— voihkii Mösjöö. — Minä olen etsinyt sänkyäni, ja mihin vain olen\ntullut, joka paikas on Holopaisia. Miehiä ja naisia, kaikki ne on\nHolopaisia. Tualla oli koko vaunu Holopaisia täynnä. Aina vain\nsanottihin, vaikka olisin minne mennyt:\n\n— Anteeksi, tämä kuuluu Holopaisille!\n\nLöyrettihin se lopuksi toki Mösjöön sänkykin.\n\nTyytyväisenä Mösjöö oikaasi siihen ittensä ja huakaasi:\n\n— Koko Holopaisten sukukunta on lähtenyt Suamesta liikkeelle! —\n\nAamulla oltihin Kölnis. Se oli paljo siistimpi ja hauskemmannäkööne\nkaupunki ku Perliini, johna kaikki taloot on kolisavusta mustia ja\nlikaasia. Kölnis on komeeta puistokatuja, rakennukset vaihtelevia.\nOn ahtahia kiamurtelevia keskiaikaasia katuja, satavuatisia vanhoja\ntaloja, luasteri- ja kirkkoraunicota ja niiren rinnalla uurenaikaasia\nloistohuviloota. Kölnin vanha tuamiokirkko oli nimensä arvoone ja\nReinin mahtava silta saksalaasen teutoonihengen puhuva ilmennys.\nFranskalaasten miähitysjoukot Reininsillan molemmis päis seisovien\njättiläiskokoosten kivisten keisaripatsahien juurella näyttivät\nhyttyysiltä härjän sarvis. Pari tuntia me suamalaasroikka kiärtelimmä\nKölniä suurilla autopussiilla ja kattelimma ympärinsä. Käytihin\nravintoloos pistämäs vähä sapuskoota poskehen ja olutta maaruhun ja nii\ntaas junahan.\n\nKyllä näki jott' oli tultu teollisuusmaahan. Tehtahia ja savupiippuja\njoka pualella. Pelkias oli tehtahan piippuja ku honkia mettäs.\nYkstoikkooseksi se pakkas käyrä kattella sellaasia näköaloja; ei ollu\neres korttipakkaa joukos. Nälkäki rupes tulemhan eikä meirän juna\nseisonu sen enempää asemilla, ku että parahiksi kerkes suklaapussin\nostaa, n'otta s'oli yhtehe aikaa oikee murheellista menua.\n\nFranskan tullis meinas tulla tappelu. Sellaaset pikkuuset\nmustapartaaset franskalaaset äijänkänttyrät meinasivat viärä meiltä\npaperossit kapsäkiistä joka miäheltä. Ei olsi muka saanu tuara rajan\nyli muuta ku 20 suamalaasta paperossia, ja meill oli niitä plakkarit\ntäynnä ja loput kapsäkiis. Siinä tuliki eri pulina ja kiälillä\npuhumine, mutta loppu oli se jotta me voitimma ja pirimmä paperossimma.\nMutta kyllä siinä kans piti mekastaa ja huitoja molemmin käsin oikee\nhiespäin. Ja tupakin pistää tullimiähenkin suuhu, ennenku se oikee\nkäsitti, mitä me meinasimma.\n\nSitte sitä mennä jurrattihin koko päivä kylien ja kaupunkien läpitte ja\ntuumattihin vai jotta minkähänlaane se Pariisi oikee on. Lentääköhän\nsiälä heti flikat kaulahan — — —\n\n\n\n\nPARIISIA KATTELEMAS.\n\n\nVaikka kyllä lujaa ajettihin, nii kaks tiimaa kumminki myähästyttihi.\nVasta klo 12 yällä oltihin Pariisis Pohjoosella asemalla eli niinku ne\nfranskalaaset sanoovat Gaar dy Noordilla. Ei sitä oikee tiänny, koska\nsitä Pariisihi tultihinkaa, ku mahtavaa kaupunkia oli ollu jo ainakin\nkaks tiimaa ennenku juna toppas. Silloo me pussit ja kassit käthhen,\nnytkähytettihin housuja ylemmäs ja nii astuttihin silmät tapilla\njunasta ku maalaaset ainaki jotta\n\n— Hoo-oh soo-oh, tämäkö se ny on se mailmankuulu Pariisi —\n\nIhmisiä oli kovasti vastas ja aiva me olimma mennä sekaasinsa ja\nvähält' oli jottei me jo pyärtäny takaasi ku koko asemasali oli täynnä\naiva tavallisia suamalaasia, jokka hurrasivat ja huutivat jotta:\n\n— Hei hei hei, Suami eläköön! — Terve tultua kaupunkihi! — Kah päivää!\nOok säki Jaakkoo tullu? — No terve miäheen, mitäs Vaasahan kuuluu? — —\n\nPeijakas viäkhön, meni koko tämninki penkin ala, ku oli ku ei olsi\nPariisihi tullukkaa. M'otin nii noukkahani jotta huitaasin vai mahtavaa\ntoisella kärellä ja sanoon jotta:\n\n— Ai dunt noo, wat jusej! — Parlee vu vai frangseeta, perttanan poijat,\nku kerran ollahan Pariisis! — Kyllähän tuata suamia saa aina puhua\nkotonaki —\n\nMe olimma tilannehet etukäthen huanehen jottei meirän trängänny muuta\nku ottaa auto ja sanua jotta:\n\n— Hotel Reshinaa, Ryy Masagraan, anna huippia äijä!\n\nTämän hotellin nimen ja osoottehen m'oIimma kaverin kans\nMösjöö-Tommilalta oppinehet nii hyvi puhtaalla franskankielellä n'otta\nse meni ku ittestänsä. Oli mihn' oli ja tuuli mistä tykkäs, nii ei\ntarvinnu koskaa muuta ku ottaa auto ja prätistää nua sanat — sitä paree\njota pahemmin ne nenällänsä veti — nii aina tultihin n'otta plutkahti\noman hotellin ethen.\n\nMe olimma matkasta nii väsynehiä, jotta heti ku hotellihi päästihin,\nnii suaraa sänkyhy ja kuorssattihin vähä hartahasti n'otta oikee oli\naamulla nenä kipiä ja paisuksis siitä tärinästä, mutta kyllä sitte\nkans oltihin friskiä poikia. Ja heti aamusta lährettihin kaupunkia\nkattelemhan ja suuri se pehkana oliki. Meill' oli neljä päivää aikaa\nkiärtää ja kattella ja me otimma sen asian oikee perinpohjaasesti.\nMeirän veljesroikkamma kulki joka hoolas, kolus kaikki teparttaamentit.\nMutta lujalla siinä oli ja kiirusta sai pitää n'ottei tahtonu keriitä\nkotia ennenkö kahreksan aikoohi aamulla. Välhin oltihin nii väsyksis\nn'ottei tahtonu millää jaksaa portahia ylhä. Vahtimestarin piti usee\nperästä puntata.\n\nKyllä täytyy sanua, jotta eri kylä s'oon se Pariisi kaiken pualesta.\nPinta-alaaki on kuulemma 78 neliökilometriä ja esikaupunkiinensa\nsanothan olevan asukkahia tuas 5 miljoonaa; s'oon melkeen kaks kertaa\neneet ku koko Suames. Siitä sen arvaa mikä kihinä ja kuhina siälä\nkaruulla kans sitten on. Suurimpia puistokatuja sanothan bulevardiiksi\nja niitä siälä on jos kuinka pitkältä ja paljo. Saa tuntikaupalla\nmennä pökkööttää samaa katua, eikä loppua näytä tulovankaan. Ei\nsiälä jalkapatikas jaksa pitkällekkää potkia ja sitä varte käytethän\njunia, raitiovaunuja, linjaautoja, maanalaasia sähköratoja, jokka\nmennä rytistäävät n'otta henkiä salpaa. Mutta pian niillä kans pääsöö\nkaupungin toisesta lairasta toisehen eikä kyyttikää oo ollenkaa\ntyyristä. Kovasti mukavia on n.s. »taksit» eli taksa-autot, joita siäl'\non kymmeniätuhansia. Pohjamaksu on 75 santiimia, Suamen rahas silloon\n1:50 mk ja matkan mukhan kohuaa maksu aina 20 santiimilla. Sellaasella\nnopialla ja mukavalla autolla saa laskettaa monia kilometriä 10 Suamen\nmarkalla, nii jotta autolla ajelu on siälä paljo halvempaa ku meillä.\nMutta yleene tapa on jotta kuskille annethan viälä 10 prosenttia\njuamarahaa.\n\nJuamarahan käyttö onkin Pariisis niin yleestä, jottei suamalaanen esti\ntahro hoksatakkaa kelle kaikille niitä lanttia pitää lykätä. Mutt' ei\ntarvitte peljätä, jotta siinä skantaali tulis, kyllä ne itte kukin\npitäävät varansa ja muistavat osansa vaatia. Ottavat oikee kovillekki,\njos ei meinaa antaa. Sanua tuiskaavat jotta, mitä se on herra, maksakaa\npois vain. Kun menöö teatterihin, ravintolahan, varieteehi ja melkee\nmihkä vain, nii heti lentää vastahan jokin haarahäntä ottamhan lakkia,\ntakkia eli sateenvarjua. Kovasti on kohtelias, kumarteloo ja hymyylöö\njotta: olkaa hyvä — ja nii viärähän herran mösää johki naulahan jotta\nvinkuu. Ja poislähties tuarahan taas selkä kumaras ja vinoottaan jotta\nvassokuu — ja lantit käthen!\n\nSitte on viälä ovenaukaasijoota ja useen niin nättiä ja koreeta\nflikkoja; jokka heittäävät häntää ja kattoovat silmihin nii suloosen\nkorjasti jotta rahapussi tahtoo hypätä ittestänsä herran plakkarista\nja pakkaa lykkäämhän flikalle liijankin suuria rahoja. Kättä perhän\nvilkutethan ja sanothan jotta:\n\n— Tulkaa pian takaasi!\n\nJa moni tulookin, eikä turhaan, kunnes oppii Pariisin tavoolle.\nTeatteris on erityysiä paikannäyttäjiä, eikä niistä kiittämällä pääse,\nvaikka kuinka pokkaas. Markat pois vain ja koville otethankin. Jos ei\nheti lykkää lanttia kourahan, nii melun nostavat jotta kaikki suu auki\nkattomhan jotta:\n\n— Mikä moukka se tua on, jok'ei hoksaa maksaa flikalle?\n\n• Kyllä siälä kovasti palvellahan ja ollahan huamaavaasia viarahan\nkukkarolle. Ja ku ulkomaalaasilla, jokka sinne ovat mekastamhan ja\nrypemhän tullehet, on rahaa, nii mitäs siinä, antaa setelitukkujen\nlentää, saahan niitä joka aamu pankista uusia. Ja hauskaa on. Ja\nmonellaasta.\n\nNiin mä tykkäsin, jotta koko Pariisi onkin tehty ja tällätty vain\nulkomaalaasia varten. Ei ne franskalaaset itte paljokaa niis\nilonpiroos oo mukana. Ne hoitaavat vain ruljanssia ja kattoovat,\njotta ulkomaalaasill' on lystiä ja lämmintä. Kaikki nua lukemattomat\ntairemuseot, palatsit, puutarhat, oopperat, varieteet, sirkukset,\ntanssisalongit ja jos jonkillaaset huvi- ja ilopaikat ovat vain\nulkomaalaasia varte. Ja niin se on, jotta satojatuhansia eri\nkansallisuuksia siälä kulkoo vuaret ympärinsä kattelemas ja mekastamas.\nEi oo New-Yorkki amerikkalaasille mitää, Pariisihin pitää siältäki\nlähtiä ku oikee lystäällä tahrothan. Siinä sivus on sitten viälä\nse siunattu »taire», jonka nimellä ja varjolla saa ja passaa tehrä\nmitä tykkää. Onhan siälä Pariisis tiätysti vakavaa ja torellista\ntairettaki, samoon tiärettä, mutta humpuukia ja hulinaa s'oon\npääasia. Pariisi s'oon suarahan sanojen yksinkertaasesti maallisten\nmekastusten puuronsilmä. Moraali ja siveellisyys näyttää siälä olevan\nherraparatkohon paljasta kuttaperkkaa. Hoitakhon kukin asiansa ja\naapiskirjansa kuinka tykkää, ei siihe viranomaaset sekaannu eikä\nestettä paa. Keskellä yätäkin, ja yä se onkin Pariisis varsinaane\npäivä, saa nährä iloosen seurueen kulkevan keskellä katua tanssien ja\nlaulaan täyttä kurkkua. Poliisi kattoo päältä, lysti loistaa senki\nsilmistä ja saattaa kapulallansa lyärä tahtia. Elämä hotellils on omis\nhuanehis yhtä vapaata. Ei siälä juuri suhriteta vaikka kymmenestä\nkurkusta verethän torvet suarina ja syrämmen pohjasta Anssin-Jukkaaki\nviiren aikahan aamulla.\n\n»Herrooll' on hauskaa» — sanoo huanepalvelija, eikä verä ollenkaa\nnoukkaa sikkarahan, sillä se ajatteloo juamarahaa, ku herrat lähtöövät.\n— Ja sit'eivät herrat ajattele.\n\nHotellia ön Pariisis joka toises taloos. Ei tarvitte peljätä,\njottei siälä yäsijaa saa. On niinkin suuria, jott'on tuhannen\nmatkustajahuanesta. Sen arvaa sanomata jotta n'oon sisustettu ja\nkalustettu kaikella mahrollisella loistolla ja mukavuurella. Hinnat\non sen mukhan, mutta 20 frangin huanes on jo sellaane, johna passaa\nhuanonpualeesen keisarinkin käännyyllä. Pääasia huanehes näyttää\nolevan mahrottoman leviät ja hyvin raurootetut sängyt, suuret\npeilioviset vaatekaapit ja erityyset ja erikooset pesualtahat, joist'ei\nensikertalaane honaa mitää, ennenku kysyy. Suu siinä jää auki ja naama\nsellaaseksi jotta:\n\n— Vai nii, vai sillä lailla ja oikeeko sitä varte — —\n\nHotellihuanehien hinnat vaihteloovat kuinka rookaa. Voi olla kaks\nsamallaasta hotellia sisältä ja päältä, mutta toises maksaa pualta\nenempi kaikki ku toises. Samoon on ravintoloos hinnat. Sama ruaka,\nsamat juamat, mutta hinnat kahta tyyrihimmät. Likööriklasi maksaa yhres\npaikas 4 frangia, toises 3, kolmannes pualitoista ja koko siistis\npikkuravintolas, jok'on aivan viäres, vain 75 penniä. Yleensä juarahan\nravintoloos vain klasiittaan parempia juamia. Kyypparit on mennä päästä\nsekaasin ku pohjoosmaalaaset komentaavat jotta:\n\n— Pottu pitää jäärä pöythän!\n\nSiinä tarvithan itte hotellin isäntä, ennenku se kumma ja summa\nselviää, mitä koko putilkka maksaa. Ja sivupualehen jäävät isäntä ja\nkyypit kattelemhan hulluja ulkomaalaasia, jokka maksaavat 50 frangia\nmunkkiheelasta, vaikka sen saa viäreesestä viinapuarista 28 frangilla.\nItte franskalaaset tilaavat vain piänen klasin halpaa viiniä, klasin\nkaffia tai mehua ja katteloovat vesi kiälellä ulkomaalaasia pohatoota,\njokka heilutteloovat laskun maksos saran frangin suuria ja koreeta\nseteliä.\n\nOlo ja elo on Pariisin hianooski ravintoloos kaikista kankeesta\npöytätavoosta vapaata. Siälä näköö kunkin syävän kuinka tykkää, kynsin\nhampain. Sivullisist' ei välitetä juuri mitään, paitti kaikista\nhianoommis n.s. perhehotelliis. Ruaka-annokset ovat tavallisesti\nnii suuria, jotta yhrestä piisaa kahrelle. Niin siälä kans yhren\nportsuuna jaetahan kahrelle, kahren kolmelle j.n.e., eikä siin'oo\nmitää tavatoonta, s'oon aivan yleestä. Hyviähän n'oon franskalaaset\nruakalait, mutta outoja ovat monellekki. Varsinkin harmitti meitä se,\njotta liha oli paistinakin aiva veristä. Me kuljimma ravintolasta\ntoisehe ja ettiimmä sellaasta, josta saisimma ruakaa suamalaasehe\nlaihi. Viimmee otimma ittellemmä yhren piänen ravintolan aivan\nhotellimma likiltä ja rupesimma itte köökkimestariiksi. Menimmä\nkeittiöhön, seisoomma kaasukeittiön ääres, viisasimma ja näytimmä\nkuinka meille pitää lihat paistaa. Pian ne kokit oppiivakki ja\niloosesti kokkaroottivat meille sitten parin viikon aijan. Ruakalajien\nnimet oli tiätysti kaikki franskalaasia ja siin'oli aluuksi eri\nklottaaminen, ennenku päästihin kärryylle.\n\nSe keittiöhön meno sai alkunsa siitä, ku meirän Mösjöö-Tommila\nmahtavuuksisnansa trossas, jotta hän kyllä ymmärtää näiren\nfranskalaasten räättien päälle. Sanoo jottaL\n\n— Ku me nyt oomma kerran Pariisis, nii me tiätysti syärähän oikia\nChatobrianki, ja tilas kans.\n\nKun ne »satopriangit» monellaasten ruakaöljys kastettujen vihannesten\nkans tuathin pöytähän, nii koreeta n'oli nährä. Mutta ku Mösjöö sitte\nsuuta maiskutellen veti veittellä piffin syrjästä palan, nii veri\ntruiskas ja raaka liha irvisti vastahan.\n\nEi se mitää puhunu, koitti vain pistää poskehen ja niällä. Ja me\nkaverin kans tiätysti peräs. Koitettihin nirhata sitä lihanpalaa\nympärinsä, purra ja niällä ja huhtua viinillä alha. Mutta kun toistensa\npäälle sitte vilkaastihin nii, nii olthin ku lahtisikoja naamasta:\nveres koko truuttu. Siihen se jäi meiltä koko fiini satoprianki. Nii\njulmaa ja kovasti fiiniä ku se meirän syäminen oliki, remahti siitä\nlopuksi aikamoonen nauru jotta:\n\n— Eikhän Mösjöö tilata viälä toinen satsi?\n\nMutta Mösjöö otti nii ittehensä jotta lähti suaraa päätä ravintolan\nkeittiöhön ja ku oli siälä aikansa pullikoonu, nii jo tuathin tukevat\nja hyvin paistetut suamalaaset sianlihakotletit.\n\n— Täm'on nyt poijat »pork rotii», jottas tiärättä! — mahtavootti Mösjöö.\n\nMuttei ne kommellukset siihe loppunhet; pahin munaus tuli lopuksi,\nku Mösjöö tilas jälkiruakaa. Me kaverin kans syäthin jotaki kräämiä\npäälle, mutta Mösjöö seliitti jotta hänen vattansa ei siärä sellaasta.\nHän tahtoo »viillettyjä omenoota». Se tilas sitte jotaki »pom'ia» ja\noli syvästi loukkaapunu ku flikka toi sille — paistettuja perunan\npaloja!\n\nOmena ja peruna on kuulemma melkee samoon franskankiälellä ja meirän\nMösjöölle tuli katala mistaaki, josta s'ei kärsiny kuulla puhuttavankaa.\n\nMe kotoonnuumma siinä hotellis nii, jotta teimmä ittellemmä aivan\noman ruakalistan, jottei tullu sekaannusta. »Voo a la Myrrha» (Myyrän\nvasikanlihaa), »Kotlet a la Kolehmaine» (Kolehmaisen kotletti), »Piff a\nla Peltone» (Peltosen piffi), »Potaash de la Fintupp» (Fintupin soppa),\n»Omelett Finlandais» (Suamalaasten munasotku) — mutta harikot ja muut\nhapankaljat tilattihin aina »a la francee».\n\nPaljo siäl'oli Pariisis katteltavaa, monet suuret museot ja\ntairekokoelmat, maailman kuuluusat puutarhat Tuileriat ja muut mahtavat\njulkiset rakennukset, kuninkahalliset linnat ja yksityysten palatsit.\nMuistomerkkiä ja veistokuvia jos kuinka paljo. Tarvitaas kuukausia\njos kerkiääs niitä tarkemmin syynätä. Muutamas mekki käyymmä. Se\nLouvren kuuluusa museo oli niin mahrottoman suuri ja paljo huanehia,\njotta hyssytellä sai hyvällaasesti että päivänmittahan läpi pääsimmä.\nKuvatauluja, suuria ja piäniä, oli siälä satoja huanehia täynnä.\nSiäl'on Italian, Hollannin, Espanjan vanhojen mestarien tauluja\nsylikaupalla. Oli se kuuluusa Monna-Liisakin, joka täs joku vuasi sitte\nvaraastettihin mutta saatihin kumminki takaasi.\n\nKiärän näköönen flikka s'oon. Kattella luimisteloo kulmiensa alta jotta:\n\n— Mitäs tykkäät pihlajanmarjoosta?\n\nYhrellä silmällä vain saatoon mäkin sitä silmihin kattella.\n\nMonta suurta huanesta oli täs entises kuninkahallises linnas, josta\nnyt on tehty museo, viälä siinä kunnos, kun ovat ollehet kuuluusien\nkuninkahien viirennen- ja kuurennentoista Lutviikin aikana, jokka täs\nsamas raris huushollia ja hovia aikoonansa pitivät. Siäl'oli Lutviikin\nkirjootuspöytä, pännä, sakset ja sikillit, mutta Lutviikia ittiä ei\nnäkyny. Kattelin sen kaunihin Maria Anttuanetin mahtavaa sänkyratia\njotta:\n\n— Vai täs s'oon sekin Maija aikoonansa peppurehtanu? — Joo, joo, mahtuu\nmahtajat maanrakhon, mutta pykningit, sängyt ja huushollikapinehet,\nniinku tua Lutviikin nuuskatoosaki, tänne jäävät. Mitäs sillä sitte on\nväliä, onko ihmine elääsnänsä trenkinä hakannu halkoja toiselle, vai\nähkyny rikkauttansa ja puhkunu mahtavuuttansa, komeellu, komennellu\nja kurpinnannu toisia? Kummastakaa ei oo, ei isännästä enempää ku\ntrengistäkää enää aivastusta jälellä.\n\nSiälä entisten kuninkahien sänkykamaris muistuu miäleheni yhren vanhan\nkreikkalaasen filosoofin lystiksensä kirjoottama juttu rikkahan ja\nköyhän miähen kualemasta:\n\nSe rikas miäs oli ollu suuri herra. Oli vippakonstiilla, vähinsä\nalkaappäältä varaastamallaki ja sitte muutoon puljuttamalla saanu paljo\nrahaa ja valtaa, »sivistystä» ja tiätysti ystäviä ja hännänkannattajia,\nn'otta s'oli lopuuksi siinä maas aika porho. Tapatti viimme\nhallittijanki ja rupes itte keisariksi. Mutta kesken kaiken tuli\nkualema ja sanoo jotta:\n\n— Nyt lährethän!\n\nKeisari pani vasthan ja koitti seliittää jotta:\n\n— Mull'on niin kovasti asiat levjällänsä ja viälä paljo tekemätä, jotta\nmin'en ny tahro oikee keriitä!\n\nMutta se viikatesmiäs sanoo vai jotta:\n\n— Ne saa ny jäärä ne sellaaset — — Täs on justhin kuallu yks köyhä\nsuutarikin ja mun on määrä viärä teirät molemmat samalla paatilla\nTuanelan virran yli.\n\n— Orota nyt eres hetken aikaa — tykkäs keisari — Ja joutaahan se yks\nvaivaane suutari siälä paatis sen verran orottaakki, jotta mä saan\nmäärätä asiani, kuinka pitää olla mun jälkheni ja kuka mun tavarani saa.\n\n— S'oon aiva turhaa! — sanoo viikatesmiäs. — Tuu pois nyt vain.\n\nJa ku se ruhtinas rupes panhon vasthan, nii viikatesmiäs siappas\nkorvista kiinni ja karjaasi jotta:\n\n— Nyt mennähän, suutari orottaa!\n\nJa nii kans menthin.\n\nPaatis istuu jo kauan sitte se suutari iloosena ja tyytyvääsenä jotta:\n\n— Eikö jo pian lähretä.\n\nSitä imehteli se ruhtinas ja kysyy jotta:\n\n— Kuinka sä nuan iloonen oot? —\n\nJa siitäkös suutari seliittämhän jotta:\n\n— Pääsin nuasta vihliääsistä lestoostani, katkennehesta naskalista ja\nkenkärauskoosta, hyyrynmaksosta ja kylmän kynsistä. Ilolla mä jätän\nkoko omaasuuteni, lestipussini sinne, viäkhön kuka tahtoo, syrämmestäni\nannan — —\n\nKuka tiätää kuinka syvhin ajatuksihin m'olsin siinä vaipunukkaa, jos ei\nse Mösjöö-Tommila olsi nykäässy käsivarresta ja sanonu jotta:\n\n— Mitäs me näistä vanhoosta romuusta kattelemma! Lährethän me\n»Punaasehen myllyhyn», siälä s'oon elämä! — —\n\n\n\n\nPARIISIN PUNAASES MYLLYS.\n\n\nPariisin monista kuuluusista huvipaikoost' on se, jota sanothan\n»Punaaseksi Myllyksi» kaikkihin kuuluusin. Ja vaikkei sitä piretäkkää\nensiluakkaasena varieteena, nii kyllä siälä vai jokahinen, joka\nPariisis käy, pistäytyy. Sanokhot kukin luakista mitä tykkäävät, mutta\neri mylly s'oon kumminki ja hauskempaa siälä vai pakkaa olemhan, ku\nniis, joita pirethän parempina. Kyllä me kolusimma ne kaikki, Kasinoo\ndö Parii, Olympic, Foliipersheer, Ampasadöörit ja monet muut, mutta\nniis oli se vika, jotta niis oli kovasti paljo valmista ohjelmaa\nkatteltavana — mutta Punaases Myllys sai kukin pitää sellaasta\nmylläkkää ku itte tykkäs. Ja sehän se parasta ohjelmaa kumminki on!\n\nSe Punaanen Mylly sijaattoo Montmartren kaupunginosas, johna enimmät\nmuukki hulinapaikat on. Ennen sillä paikalla on kuulemma ollu oikia\nvanha mylly, josta sitte se huvipaikka tehtihin, mutta se on sitte\npalanu ja tilalle on rakennettu suurempi teatteri ku Helsingin\nKansallisteatteri, jonka mallinen se Punaanen Myllyki on sisältä.\nSen pääkäytävän yläpualella on punaasista sähkölampuusta tehryt\nmyllynsiivet, jokka kaiken yätä pyäriivät. Ilonpito alkaa vasta\npualenyän jälkhen ja kaikki karut on valaastu tuhansilla sähkövaloolla\nn'otta s'oon yhtä tulimerta koko kaupunginosa. Yäkahviloota, teatteria,\nvarieteeta ja tanssisalonkia on joka taloos ja soitto ja tanssin\nhumu kuuluu joka ovesta. Ihmisiä kuhisoo sakiana karuulla, autoja\ntuloo ja menöö. Fiiniä silkkipyttyherroja, kirjavia sakilaastyyppiä,\npaksuja isoomaha-pohatoota, erifärisiä naamoja, pikimustia neekeriä,\nkeltaasia jaapanilaasia, konkkanoukka-enklantilaasia, piäniä vikkelöötä\nfranskalaasia ja jos jotaki sorttia väkiä siinä vilisöö. Ja tuntuu\nsiltä, jotta kaikki on hyvällä ja iloosella päällä, naurunremakkaa ja\niloosta pulinaa joka pualella.\n\nPaljo menöö väkiä Punaasehe Myllyhynki. Sinne mekki Mösjöö-Tommilan ja\nkaverin kans painumma.\n\nIhmisiä oli kaikki paikat täynnä, ja musiikki pelas n'otta katto\nkohooli. Ku toinen soittokunta lopetti, nii töine jatkoo ja koko se\nmahrottoman suuri ympyriääne sali oli tupate täynnä tanssivia paria.\nKaiken yllä yhtämittaane kohu, ilo ja nauru. Se tanssiva ihmisläjä\nsiinä laattialla porisi ja kuahuu ku pärinäpata. Samppanjakorkit\npaukkuuvat ja erifärisiä keijukaasia lenteli vasthan joka taholta\nn'otta henkiä salpas.\n\nTuskin m'olimma kaverin kans keriinny pöythän istua, ku Mösjöö jo mennä\npaasootti yhren krepuhännän kans tanssin tohinas keskellä salia ja\nhuikkas meille jotta.:\n\n— Hei te tyhmät rakkahat maanmiäheni! Tämä se on elämää! Min'en lähre\nenää koskaa Suamehe — —\n\nKyllä s'oli niin villi miäs se Mösjöö-Tommila, jotta oikee meitä\npeljätti.\n\nKu takaasi tuli, niin kovasti oli hämmästynv jotta:\n\n— Täm'on veljet tavallisen kansan puali. M'oomma tullu väärähän salihi.\n\n— Tuall'on kuulemma herraan puali! —\n\nSe vei meitä toisehen salihi, john'oli kaikki seinät purkista\npeilinklasia, silkkiä ja samettia, kukkakiahkuroota katot ja seinät\ntäynnä. Laattialla tanssii parikymmentä balettiflikkaa ja viskoo\ntulipunaasia ruusuja ympärinsä. Jos oli toisilla kallihia hepeniä yllä,\nnii toisten puku ei maksanu penniäkää. Siinä ne pyärii, potkiivat ja\nsätkyttelivät sääriänsä n'otta olis pitäny olla pikimustat silmäklasit,\nmutta mistäs ne siihen häthän otti. Nästyykillä koitin mäkin\nnenänvarttani peitellä.\n\nHumu oli täyres käynnis. Ku koitimma siitä niiren tassijaflikkojen\nsivuutte sivupöythän päästä, nii takinhännästä nykiivät, n'ottei\ntahtonu irti saara.\n\nMösjöö sai heti kaulahansa pulskan italialaasen flikan, joka silmät\nloistaan ruusukimppua heilutteli jotta:\n\n— Uiii mösjöö...!\n\nTanssihin menivät ja me kaverin kans tukiimma istumhan yhtehe\nsyrjäsoffahan, john'oli mukava nojata ja kattella sitä kuhinaa.\n\nTuas 3—4 aikhan aamulla s'oli parahillansa. Soittokunta veti mitä\nkiälistä lähti, pianisti hakkas ja ulvoo, fiuluniakat hyppiivät ja\nhihkuuvat ja neekeri, joka trumpas, takoo vasarallaansa n'otta seinät\ntäräji. Kirjavia paperinauhoja heiteltihin ympäri salia, paperisilppua\npaiskittihin suut silmät täythön, samppanjapullojen korkit paukkuuvat,\nmonenfäriset valonheittäjät katon rajasta, vaihtelivat färiä salis\nja villi tanssin sekasotku pyärii laattialla. Loistavia, kahisevia\nsilkki- ja harsopukuja, itämaan ilkosia tanssijattaria sen seittemät\nkilkuttimet ja tampuriinit käsis. Siinä keskellä paksuja klanipää\nukkelia, solakoota frakkiherroja, enklanti, franska, espanjå ja koko\nPaapelin kiältensekootus ympärillä.\n\nKaks tukholmalaasta tukkuporvaria, tuas 60 vuatta, klania ja\nkauppaneuvoksen vattat, valkooset liivit ja kultaaset knapit, monen\ntukholmalaasen hyväntekevääsyysyhristyksen jäseniä, istuu meirän\nviäreeses pöyräs ja jutteli ruattia jotta:\n\n— Ja de häär kalla ja fö Pariis, Juuhansson — hihkaasoo töine. (Tämä\ns'oon Pariisi.)\n\n— Se på den lilla söötnuusen där, hun e sharmant — vastas toine — den\ntaa ja! (Katto tuata kullanmurua.)\n\nPian oli kauppaneuvosten pöyräs koko kasa iloosia kukkaastyttöjä,\njokka kittasivat pullon samppanjaa toisensa perästä ja sitten piti\npappojen ostaa ruusuja korikaupalla. Ne oli 5 frangia kappales, ja\nenklantilaasia paperossia, ja paperihuiskia ja samppanjaa — ja kyllä\nvai papat ostiki sillä:\n\n— Nu ska vi hålla ruulit, int'e man altti i Pariis! (Ny pirethän\nlystiä, ei me aina olla Pariisis.)\n\n— Hö du Juuhansson ja truu ja ska danssa (Kuule J. mä luulen jotta mä\ntanssin nyt) — innostuu toine — ja kolme tanssijaflikkaa pyärittää jo\npappaa piirileikkiä. Hiki juaksoo ja naama loistaa — — —\n\nIlo on katos ja hulina käy.\n\nMutta sitte tuli salihin yks yksinääne, juhlallisen näkööne herra.\nS'oli tuas 50 ikääne ja vissihi enklantilaane. Eikhän se vai ollu joki\npappi eli opettaja, ku s'oli nii kovasti totisen ja juhlallisen oloone.\n\nMun pisti se miäs heti silmähä ja rupesin kattelemhan sen hommia.\nNäytti jotta s'oli tullu vai kattomhan, kuinka syntine mailma\nhuvitteloo. S'oli puettu oikee enklantilaasen säännöllisesti, jakooski\noli pääs ku puukoolla veretty.\n\nSe istuu tyhjän pöyrän äärehen ja ennenku se kerkes mitää sanuakkaa,\npaukahti jo samppanjapottu ja kuahuva klasi oli sen nenän alla.\n\nSe yritti sanua jotaki, ettei se halua, mutta kyyppari vai kohautti\nolkapäitä, levitti kätensä ja iloosesti hymyyli jotta:\n\n— Olkaa hyvä! — ja meni.\n\nHerra katteli ihmeesnänsä ku kiartokoulunopettaja jotta:\n\n— Tämä ny vasta kummallista! Ehä mä ny koko pullua ainakaa — —\n\nMua huvitti miähen hämmästelevä käytös ja samalla huamasin parin kolmen\nveikiännäköösen tanssijatytön supattavan keskenänsä ja suunnittelevan\nhyäkkäystä.\n\nMitäs ollakkaa, kaks tanssijaflikkaa lähti yhres tanssimhan ja ennenku\nse »kiartokoulu-herra» oli viälä saanu sitä samppanjajuttuansa\nkäsitetyksi, niin siitä meni ne flikat tanssien sivuu — ja toinen\nhairas klasin ja juara litkaasi liämen poskehensa!\n\nKu herra rupes haukottelemhan ja aukoomhan suutansa — niin se\nflikka-pakana liputti kiältä vastahan ja katos joukkohon.\n\nHerra istuu ja puhalteli.\n\nSamas lenti jo pöythän kyyppari ja taas oli herran klasi täynnä.\n\nHerra räpytteli silmiänsä ja sitte aukaasi suunsa äkkiä aiva\nseljällensä — ku taas siitä meni sivuu pikkuune siävä piperöösfröökynä,\njoka litkaasta lotkaasi herran klasin — ja tuikkas suuren ruusun sen\nhämmästynheshe suukkuhu.\n\nSekös sylkemhän! — Jo rupes tulemhan ääntäki. Nousi ylhä, mekasti jotta:\n\n— Tämä ny on vasta kauhiaa!\n\nSiihen juaksi jo itte kellarimestariki, joka kaatoo klasihi ja kehootti\nnopiaa juamhan, ennenku tytöt kerkiäävät.\n\nJa herra pomilootti ja oli suuttunu.\n\nMeitä sivullisiaki rupes jo harmittamhan, jotta mitä tualla jurtikalla\ntäälä tehrähän, jok'on ku puuäijä. Siksi iskettihin flikoolle silmää\nmonesta pöyrästä jotta hus kiinni vai!\n\nFlikat orottivat hetken aikaa, mutta sitte astuu yks sen pöyrän ethen,\nteki nättiä niiauksia ja keikisteli ja veikisteli oikee suloosesti.\n\nMutta se kiartokoulunopettaja istuu vai kylmällä naamalla, piti\nklasista lujaa kiinni ja marisi jotta:\n\n— Noo! (ei) — ja puristeli päätä.\n\nFlikka koitti taputella sitä mörökölliä poskelle, mutta se vai:\n\n— Noo, noo — — —\n\nMutta silloonkos flikka äkkiä molemmin käsin otti ja pörrötti sen äijän\ntukan, jok'oli ollu nii fiinillä jakooksella, n'otta s'oli hassallansa\nja pörrös ku uuniluuta!\n\nHerra pomppas pystyhy aiva pleikinä ja huuti vahtimestaria jotta:\n\n— Täm'on kamalaa!\n\nSinne juaksi kyypparia häntä suarana, ne pyyteli anteeksi ja\npokkuroottivat. Samalla siihe tukkii kymmenkunta flikkaa, jokk'oli\nsamas juanes ja ne ku pulittivat ja plotisivat nii joka pualelta, jotta\nherran puheest'ei kuullu sanaakaa.\n\nSuu vai käy ku kanelilla.\n\nSe huitoo käsin ja riahuu, mutta joka sormes kiikkuu ja kinnas korja\nbalettiflikka silmät sulooses sikkaras ja huulet supulla jotta:\n\n— Pappakulta, hassuhan sä oot — — —\n\nToisia kiikkuu kaulas, toisia takin hännäs ja lempiää väkivaltaa\nkäyttään vetivät ne sen marisevan äijän keskelle salia yhres rymäkäs\nja rupesivat pyärittämhän ja tanssittamhan joukolla. Kyllä se koitti\njurrata vastahan ja seisua kankiana, muttei siinä auttanu. Se\nkukitettihin joka knapinläpehe tulipunaasilla ruusuulla, kiaroottihin\nympärinsä kirjavilla paperilangoolla ja pyäritettihin jotta hiki\nposkista pruuttas. Ja koko muu yleesö nauroo ja huuti joukkohon.\nViimmee se flikkaroikka kuljetti sen likille suurta samettisoffaa,\njolle sen kaatoovat läkähröksis ja istuuvat päälle.\n\nEi jaksanu äijäparka enää. Suu vääntyy kankiahan hymyhy — — —\n\nFlikat sai kaataa samppanjaa suuhu ja pyhkiä ruusuulla truutun.\nMolemmilla polvilla istuu nättiä flikkoja käret lujasti kaulan ympäri,\ntoisia konttii olkapäillä, pehmooset kissintassut silittelivät leukaa\nja poskia — —\n\nMitäs voi siinä miäs?\n\nKu oli saanu vähä hengähtää ja tukkaansa sortteerata, nii otti klasista\nkiinni, ja kilisteli koko paholaaslaumansa kans. Pulloja rupes\nlentämhän pöythän ja hetken päästä koikkaali sekin miäs ku karvaane\nFauni flikkakasan keskellä — — —\n\nMusiikki vihloo, neekeritrumpari kiljuu ku sakaali, silkki kahajaa,\nväkevät hajuveret huumaa ja koko sali hehkuu sateenkaaren färisenä.\nVälhin ovat kaikki ruusunpunaasia naamasta, välhin vehriääsiä, kamalan\nsinisiä, välhin keltaasen kullanhohteesia. Luannottoman suuria\nbelladonnasta hehkuvia tulisilmiä loistaa salis, karmiinihuulet\npunottavat ku pihlajamarjat routaasena syysaamuna, ku pakkaane on jo\npurru — —\n\nSellaasta s'on elämä Punaases Myllys.\n\n\n\n\nPELIT ALKAA.\n\n\nPariisin olympialaaset kisat alkoovat juhlallisilla avajaasilla\nheinäkuun 5 päivänä, lauantaina. Kilpakenttä oli rakennettu nuan\n12 kilometrin päähän Colombesin etukaupunkihin, johka päästihin\njunilla ja monilla autopussiilla. Avajaasjuhlihi oli saapunu ihmisiä\nkaikilta mailman kantiilta, oli pikimustia neekeriä, kaffinpruunia\nintiaania, keltaasia kiinalaasia, vehriääsiä senekaalia, maitonaamaasia\npohjoosmaalaasia ja ainaki pualituhatta turpianaamaasta suamalaasta.\nOli siälä Enklannin perintöruhtinaski, se Walesin prinssi ja paljo\nmuita hunskeleita.\n\nStatiooni oli rakennettu rautapetoonista tavallisen soikian pesupunkan\nmuatohon, jonka pohjalla oli sitte komja vehriääne nurmikenttä,\nheittopaikat ja ympäriinsä kiärti 500 meetrin pituune juaksurata. En\ntiärä kuinka se oli tehty, mutta aiva se oli punaane färiltänsä ja\nnii siloone ja tasaane ku pöytä. Ympärinsä oli sitte toine toisensa\ntakana istumariviä aina vai korkiammalla ja kummallaki pitkällä\nsivulla oli auringon ja sathen suajaksi rakennettu mahtavat katokset.\nMeille suurille herroolle — mailman sanomalehristölle — oli varattu\ntiätysti parhaat plassit n.s. Maratoni-katoksen alla. Kuussataa\nmustehentuhrijaa meitä siälä istuu silmät kovana päältäkattomas,\nkuinka näitä olympialaasia oikee pelathan. Suamalaasiakin oli aika\nroikka, toistakymmentä miästä, kaikki ne, jokka jotakin urheelusta\nymmärtävät niinku itte Pihkala, Yrjö-Halme, Uuren-Suamen Kaarna,\nPenttalan veli Kouvolasta, Ylikangas Viipurista ja varsinki Rasilaane\nEtelä-Savosta. Ja ne muut oli sitte mithän olivat ruattalaasia,\nespanjalaasia, jaapanilaasia, amerikkalaasia, enkesmannia ja taisi olla\nhottentottiaki. Mikä hakkas konehella, mikä plyijypännällä kraapusti.\nKuuma oli, paitahiaasilla ja hiespäin siinä touhuttihin. Ja aina välhin\npiti krääkäästäkki, hypätä pystyhyn ja kovasti huitoja, ku oli oman\nmaan miäs voiton päällä. Silloo toiset huutamhan jotta:\n\n— Asii mösjöö, mitä te siälä huuratta, jottei näje mitää, pitäkää,\nsivuplee, kitanna kiinni! Asii parplöö!\n\nKu kaikki sitte oli valmista ja Pihkala pyhkiny silmäklasinsa jotta se\nparemmin näkis, nii alkas ne avajaaset. Neljä rykmentin soittokuntaa\npunaasis pöksyys puhalti torvehen marseljeesia n'otta roikuu ku 45\nkansakuntaa tulla tömisti peräkanaa flakuunensa kentälle ja marssii\nympäri rataa. Oli siinä miästä jos minkälaasta. Kiinasta oli tullut\nkaks piäntä vääräsääristä hessua. Toinen kantoo nimitaulua, toine\nvaltakunnan lippua. Mihkä laihi ne ottivat osaa, sit'en mä ainakaa\ntiärä, mutta tikulla vellin syännis n'olis tainnu olla mestaria.\nTanskan joukos oli pualitusinaa solakoota naisia miakkaalupukimis\nja floretit käsis. Ne olivakki viännehet ensimmääsen ja kolmanne\npalkinnon naisten miakkaalus. Ekyptin joukolla oli färikkähät puvut:\nkirkkahan vehriääset takit, punaaset patalakit, valkooset housut ja\nsuklaanfäriset naamat. Viroll' oli ainaki 25 miästä; se oli pulska\nsakki ja piänelle maalle kunniaksi. Amerikan joukko oli kaikista\nsuurin. Siin' oli tuas 500 miästä ja naista. Niille hurrattihin lujaa.\nAmerikan peräs tuli mailman suurin piänvalta eli piänin suurvalta,\nSuami. Meirän joukos oli nuan 150 miästä, jokk' oli pujettu aiva\nvalkoosihi pukuuhi. Valkoone fiini filttihattu pääs ja nii perhanan\nfiininnäkööstä joukkua s'oli, jottei meinannu omiksensa tuntia. Kyllä\nhuomattihin heti suamalaasekki, sillä meirän joukkua tervehrittihin\nyhtä huikein huuroin ku muitaki suurvaltoja. Varsinkin franskalaaset\nja unkarilaaset näyttivät iloosta miältä — ja tiätysti meirän oma\nhuutosakkimma pani kans parastansa. Se oli oikee enteellistä, ku Suamen\njoukko joutuu esittämhän ittensä mailmalle heti Amerikan peräs. Ku\njoukot marssiivat siitä Maratoni aition sivuu Franskan presitentin ja\nkaiken mailman tiplomaattikunnan ohitte ja Suamen sakille nii hurjasti\nhurrattihin, nii mä ajattelin jotta eikhän vai amerikkalaasten mahtanu\nvähä kantapäitä polttaa, jotta siälä se tuloo meirän peräs tua pikkuune\nSuami-takkiaane, joka aiva pakkaa meirän erelle.\n\nSuamen joukon perästä tuli Franskan oma sakki, john oli n. 250\nurheelijaa. Niille hurrasivat kaikki kansallisuuret kurkut suarina,\nniinku ystävällisille isännille pitääki. Ja oikiastansa ne\nfranskalaaset ovakki reiruja poikia ja miällyttäviä urheelijoota.\nEnklannin joukko oli suureet ku Franskan. Erikoosta huamiota ja\nhianoosta hymyä heräätti Enklannin joukos kirjava skotlantilaane\nsäkkipillisoittokunta, joka piti sellaasta peijakkahan ininää, jott'\noikee vihaksi pisti. Mutta komjat niill' oli pukimet n'otta silmiä\nhuikaasi. Kapellimestarilla oli pitkä hopiaane sauva ja jos jotaki\nhetalehia yllä. Se marssii joukon eres nii hävyttömän ylpiännääköösenä\nja noukka pystys, jottei sille voinu muuta ku nauraa. Toisilla\nsoittajill' oli pantterin ja leopardin nahkoja yllä, paljahat sääret ja\nkirjavia saalia roikuu hartioolla. Ne antoo oikee näytöksen keskellä\nkenttää, mutta se ininä niiren säkkipilliis oli nii ykstoikkoosen\nviheliäästä, jotta jos olis vai ollu tyhjiä pulloja paiskia, nii jo vai\nolsivakki saaneet kallohonsa.\n\nItalialaaset olivat iloosia poikia. Niill' oli kirkkahan siniset\nfaskisti-puserot päällä, pikkuune lakkikippana pääs. Ku sivuu menivät,\nnii oikian kären nostivat ylhä ja tervehtivät ku entiset Rooman\ngladiaatorit yleesöä. Siinä sakis oli iloosta vilkkautta ja elämää ja\nsillä ne voittivakki kaikkien suasion pualellensa. Unkarill' oli piäni,\nmutta uljas joukko ja hyviä urheelijoota, heittäjiä ja pulska painija-'\njoukko. Me suamalaaset tiätysti hurrasimma sukulaasrakkauresta aiva\nsinisenä. Sen huamaisivat unkarilaaset sanomalehtimiähet ja tulivat\nheti tutustumhan. Meistä suamalaasista ja unkarilaasista tuliki\nheti liittolaasia ja pesta pruuteria. Mutta Jaapanin joukko oli\nsitte eri juhlallinen ja arvokkahan näkööne. Siin'oli parikymmentä\nmiästä ja kaikki oli pujettu häntätakkihi ja silkkipyttyhy. Piäniä\nmatalia leviänaamaasia poikia, toiset aika tanakoota, mutta kovasti\nfletkusäärisiä kaikki. Jaapanilaasten käynnis on jotakin akkamaasta\nvetelyyttä. Muutoon saathin näis Pariisin kisoos jo nährä tulevan\nJaapanin kynnet. Jaapani sai jo oikian olympialaasen pisteenki tällä\nkertaa ja ilo oli suuri. Siitä sähkötettihin heti kotomaahan ja\nlähretettihin nii pitkiä kuvauksia ja kertomuksia sähkösanomalla, jotta\nsanottihin maksanehen kolme-, neljäkymmentä tuhatta meirän markkaa.\nYhren miähen lährettämine Pariisin kisoohi oli tullu Jaapanille\nmaksamhan 100,000 markkaa, jotta kyllä ne poijat hassaavat. Mutta nyt\ntuli jo oikia piste. Niiren joukos oli jo sellaasia poikia, jokka\nosasivat kaikki samat temput kun amerikkalaaset ja muut kansat ja\nsaivat tuloksiakin, joilla pääsivät aivan palkintomiästen kintuulle.\nMeistä tuntuu ja nii se sanoo Pihkalaki, jotta ensi kerralla\njaapanilaaset taitavat jo nyppiä ensi palkintoja.\n\nRuattill' oli paljo piäneet joukko ku meillä. N'oli meinannehet ottaa\noppia meiltä jotta lährettävät vai vähemmän joukon ja ottavat sitä\nenempi palkintoja, — niinku me teimmä Antverppenis. Mutta taas me\npetimmä niitä. Nyt me panimmaki suuren joukon ja taas veimmä melkee\npualet palkinnoosta. Ei ne tahro pestapruurit pysyä meirän kans samas\ntahris.\n\nTsekko-Slovakialla oli komja painijajoukko ja Turkill' oli kans\nmahtavia miähiä. Niil' oli sellaane härkä lipunkantajana jotta sitä\nihaalivat kaikki. Viimmeesenä tuli Etelä-Slaavian 5 miästä. Ne\nerustivat lähinnä vanhaa Venäjää, joka ennenkin on näis juhlis kulkenu\nhäntäpääs. Ku ympärimarssi oli suaritettu, asettuuvat joukot viärekkään\nkentälle ja eri mairen liput koottihin suurehe pualiympyrähän joukkojen\netehen. Itte Franskanmaan prisitäntti astuu puhujalavalle niiren\nethen ja juhlallisella parranpäristyksellä ilmootti Kahreksannet\nPariisin olympialaaset kisat avatuuksi. Ja se se kumma oli, jotta ku\nse ukko huiskutti siinä kentällä vai vähä huuliansa, nii meirän pään\npäältä, siältä katonrajasta, paasas ääntä suurista torvista n'otta\nse kuuluu kilometrien päähän. Ne oli erinomaasia äänenvahvistajia,\njokka sitte kuuluttivat tuloksia aamusta iltahan ja aina huutivat\nensiksi ykstoikkoosella pukinäänellä jotta: »Alloo alloo!» — ja sitte\nprätistivät numeroota pitkän protoiskan tulemhan. Tua alloo-alloo oli\nnii merkillinen jotta se jäi ijäksi päiviksi kaikkien korvahan, jokka\nPariisin kisoos olivat. Alloo alloo — —\n\nAvajaasmenoohi kuuluu viälä olympialaasvalan vannominen ja se tapahtuu\nsillä lailla, jotta Franskan suasituun urheelija Geo Andree astoo\nlavalle ja saneli kaikkien pualesta lupauksen, että jokaane urheelija\ntuloo jalosti ja rehellisesti kilpaalemhan, ei pure eikä' potki.\n\nSitte laskivat partiopojat lentämhän monta sataa kirjekyyhkystä, joiren\njalkoohi oli kuulemma sirottu paperilappu ja siinä ilmootus jotta\nPariisis on nyt alkanehet Olympian kisat. En tiärä sitte mihkä ne\nkyhkyyset lähtivät, mutta puhet oli sellaane, jotta niiren olis pitäny\nviärä tämä juhlalline tiato jokaasehe Franskanmaan eri läänihi. Niin mä\nkumminki ajattelin, jotteivät tainnehet viittiä kauemmas räpytellä ku\nensimääsen nurkan taa.\n\nJa kaikista viimmeeseksi ampua moikotettihin monta kovaa kutia\nkanuunoolla n'otta paikat jyskyy. Päälle hurrattihin ja huiskutettihin\npiänillä kansallisuuslipuulla, joita siälä oli myytävänä. Suamen\nlippuja ei esti tahtonnu saara mistää, mutta ku sitte ensimmääsenä\nkilpaalupäivänä sen mallia oli mailmalle näytetty voiton tangos, nii jo\nrupes olemhan Suamen siniristiäki saatavana.\n\n— Se oli hirviän rasittavaa nämä juhlallisuuret — huakaasi\nMösjöö-Tommila, ku statioonilta tultihin. — Mitähän siälä Punaases\nMyllys mahtaa olla tänä iltana. — —\n\n\n\n\nKEIHÄÄNHEITTO JA 10,000 JUAKSU.\n\n\nKenttäurheelun ensimmääne päivä oli sunnuntai ja meirän poikaan\nerikooslajiista oli sinä päivänä ohjelmas keihäänheitto ja 10\nkilomeeterin juaksu. Siinä välis suaritettihin muitaki lajia, john'\nei meirän miähillä kuitenkaan ollu paljo mitää sanomista. 400 metrin\naitajuaksuhun otti suamalaasista osaa Vileeni ja Jukola. Ne juaksivat\ntaktillisesti alkueris vain nii, jotta pääsivät hännillä välierihin ja\nantoovat toisten poikaan paasoottaa heti alkukilpaalus ittensä pilalle.\nEi me täs sortis palkintoja ajatellehekkaa, mutta välieräs se Vileeni\njo pisti nii vinkiää jotta Pihkala rupes tuhisemhan jotta\n\n— Ei s'oo sanottu, vaikka Vileeni pärjääski! Se juaksi hyvi ja käytti\nhyvin hermojansa, piti vai varansa, jotta pääsi viimmeesenä miähenä\nloppukilpaaluuhi — —\n\nKorkeushypys oli mukana kaks suamalaasta, Kreemeri ja Yrjölä, muttei\nne piisannehet kyyttipoijiksi amerikkalaasille, jokka pomppiivat ku\nhäkää vai overoolit päällä 190 sentistä. Meirän poijat jäivät jo 170 ja\njoutuuvat pelistä pois.\n\n100 meeterin pikajuaksus oli miästä ku merenmutaa. Meiltäki oli lähteny\nkoittamhan Halme, Härö, Huuskaffel ja Eskola, mutta pikkupoikia\nne viälä olivat mestarien rinnalla. Halme tuli alkueränsä hyväksi\nkakkoseksi, mutta välieräs putos kolmoseksi ja pois, ku vähä myähästyy\nvaraslährös. Härö jäi pois jo alkueräs, vaikkei ensimmääsen miähen\ntulos ollu ku 11,2. Huuskaffeli oli joutunu siihe sakkihi, poikaparka,\njohna loikkaalivat petomenijät Abrahams ja Carr. Siin' ei auttanu muu\nku pylkkiä kunnioottavasti herraan peräs. Samoon pääsi nuari Eskola\nkaikista luuloosta jo ensi koitokses. Nii että se oli selvää meirän\npualesta heti alkaapäältä.\n\nViälä suaritettihin sinä päivänä 800 meetrin juaksun karsinnat. Tälle\nmatkalle oli ilmootettu meiltä Nurmi, Peussa, Jaanssoni ja Luama, mutta\nvai Jaanssoni lähti matkalle ja ittiänsä säästellen piti varansa jotta\ntuli kolmantena maalihi ja pääsi loppukilpaaluuhi. Nurmen poisjäämistä\npirettihin pahana ja yleesö pakkas napisemhan. Olis sen pitäny mennä\nkoittamhan! On hyvin luultavaa, jotta olis voittanukki. Muutoon\nnäyttivät meirän poijat heti aluusta aikaan kylmää sisuansa. Ei ne\njuassehet niinku monet muut, jotta alkukilpaaluus jo vetivät kaikkensa.\nAntoovat muiren poikaan vai niittää alkukilpaalujen kunnian ja pitivät\nvaransa jotta pääsivät välierihi.\n\nNäiren pikkukilpaalujen loppuottelut suaritettihin seuraavana päivänä.\n\nMeirän heiniä oli tänä päivänä keihäänheitto ja Ritolan 10,000. Ku\nkentälle tultihin, nii me suamalaaset olimma aiva varmoja, jotta\nkeihäänheitos tuloovat kaikki palkinnot Suamehen ilman epäälystä. Kuka\nmeille pärjääs, ku meill' on Myyrä, Saaristo, Juhanssonin-Pekka ja\nEekvisti, jokka kaikki paiskiivat 63—65 meeteriä? Oikee tuli sääli ku\najatteli ruattalaasia — —\n\nMutta s'oli poijat niukin naukin ja herranähköhön jos saimma eres\nensimmäästä palkintua! Aiva syrän kylmänä istuttihin ja ähkyttihin,\neikä sittekää meinannu tulla. — Niin se on ku ollahan liika varmoja\netukäthen.\n\nOli kuuma ukkoospäivä ja alkas satelemhan ku se keihäänheitto alkoo.\nKuluu horvin aikaa ennenkö pääsivät alkamhan. Me fintupit istuumma\nja vahtasimma silmä kovana koska valkopaitaaset ja sinireunaaset\nsuamalaaset käyvät keihääseen kiinni. Ensimmääne suamalaane heittäjä\noli Eekvisti. Sivalti ja keihäs lenti tuskin 50 m. ja lisäksi astoo\nylitte.\n\n— Rikki!\n\nTuli Myyrä ja veti n. 58 silmämäärällä ja sekin meni rikki.\n\n— No nyt on jeekeli irti! Täm' on pahan merkki, hermostuuvat ja\ntuloovat niin arooksi, jotteivät uskalla enää voimalla sivaltaa! — Ja\nnua toiset perttanat paiskiivat yli meirän poikaan merkkien!\n\n— No eikhän ne ny siltä viälä toisella ja kolmannella heitolla petraa —\n\n— Totisesti ku joka sorkka meirän poijista paiskaa kotona tavallisis\noloos yli 60 ja nyt eivät saa 58! — —\n\n— Aha, aha, Eekvistin toinen heitto meni nyt 57 — — — ja kas perttana!!\n— — heeei poijat, Myyrä sivalti — — hurraaaa, huutakaa — kiljumma me\nlehterillä.\n\n— Menikö se 60?\n\n— Ei taira aiva olla —\n\n— No s'oon ylittekki! — Näkööhän tuan ny selevästi — —\n\n— Eikä oo, vaikka se tänne näyttää.\n\n— Nyt ilmootethan — — hiljaa! — — Se oli 59,5. —\n\n— Mikäs se tua ruattalaane sinipöksy on, joka nyt paiskaa? —\n\n— S'oon ny se Ruattin ylpeys, Lindströmi, vaaralline miäs, vetää 62—63.\n\n— Älä hiivatis! Kun menis ylitte noukallensa! —\n\n— Hyss hyss Lindström kastar — huutaa Tekneeri, »Ruattin-Pihkala», jok'\nistuu meirän oikian Pihkalab viäres.\n\n— Nyt veti! — Hyi saakeli, alas alas, putua putua maaha keihäs! —\nhuuran mä ja Pihkala ähkyy kans ku mahatauris.\n\n— Yli meni! Heitti Myyrän merkin yli!! — Voi saksanpukki sentähre — —\nruattalaane, tämähän on kauhiaa —\n\nSateloo ja käy tuuliaaspäitä.\n\nJa viälä kaks amerikkalaasta heitti aiva Myyrän merkin ympärille, ku ei\nvai olsi ollu ylittekki.\n\n— Eekvisti, verä verä, nyt on hätä käsis! —\n\n— Äs, meni liika alhaalta, tuskin 55.\n\n— Ja viälä toinenkin ruattalaane, jokin Plumpkvisti tuli aiva kintuulle\n— ähkyyvät suamalaaset tuskan hies.\n\n— Poijat, nyt on Myyrällä viimmeene heitto! — Paa ny kaikkes miäs,\ntiärä jotta kotomaas orotethan. Verä sisulla sekahan nyt, olishan se\nkamalaa, jos jokin Ruattin Lindströmi voittaas meirän kultametallin! —\n\nMyyrä näyttää olovan hermostuksis, kulkoo ympärinsä, koitteloo\nkeihähiä, eikä saa mialuusta. Hairaa viimmee yhren ku huurethan\npaikalle.\n\n— No nyt poijat! Myyrä heittää kolmannen kerran!\n\n— Istukaa siälä, istukaa!! — karjuthan joka pualelta.\n\n— Asii! — (se on purkista franskaa ja merkittöö jotta istukaa!)\n\nNiin huurethan mulle takaa, ja niin mä karjun kans muille jotta silmät\nsätii. — Asii! — kuulettako siälä — — asii, asii! — ja itte nousen\npenkille seisomhan. Mun takanani kirkuu joitaki pulkaarialaasia\nlehtimiähiä mulle »asiita», mutta siitä mä viis veisaan. — Asii senkin\naasit!!\n\n— No nyt veti —. Ei! — päin pyttyhy meni Myyrän heitto. Liika alha.\nLindströmi voitti.\n\n— Mithän ne sanoo Suames? —\n\n— No kyllä se loppukilpaalus parantaa — koitamma me lohruttaa toisiamma.\n\nKun heitot sitte mitattihin oli Lindströmi paras 59,92, Myyrä vähä\njäliis, sitte amerikkalaaset Neufeld ja Oherst, viires oli ruattalaane\nBlomqvist ja -kuures Suamen Ekvisti. Nämä pääsivät loppukilpaaluhu.\nToiset kaks suamalaasta, Saaristo ja Juhanssonin Pekka eivät saannehet\nyhtäkää heittua onnistumhan. — Kyllä s'oli nii harmillista, jotta itkua\nteetti. Muttei saanu Viron Klumperikaa, joka kans on varma 60 miäs.\nRuattin peljätty Lillieri meni samoon plöröksi. Oli tämä ny tulemus!\n\nLoppukilpaalus, joka seuraas heti peräs, pakkas aiva sualet soittumhan.\nEi viäläkää lennä keihäs. Samoolle main vai putooloovat.\n\n— Ähäh! Eekvisti petras vähä, muttei paljo.\n\n— No poijat jo veti Myyrä! — Huraa nyt on voitto — — — kah kah — —\nhuraa, s'oon liki 65, — — hurraa! Siin' on ainaki 3 meeteriä nyt\nruattalaasen kans erua — —.\n\n— Petraakohan Lindströmi?\n\n— Juu, nu kastar han petre — sanoo jokin ruattalaane lehtimiäs takaa.\n\n— Nää-äh, tamme faan —, karjasen takaasi. — — Orottakaa, viäl' on\nMyyrällä yks' heitto. No nyt saatta nährä Myyrä heittää!\n\n— Hyss hys hiljaa!\n\n— Asii!! mösjöö silvuplee!\n\n— Nyt — hurr — peijakas, ku meni alha ääh.\n\n— Nyt menöö Lindström! —. Kyllä, sill' on hyvä vauhti, — — ka ny, huih!\n— — putua, putua — pluttis!!! — Eipäs menny!\n\n— Huraa, hei hei Myyrä voitti!\n\nEnsimmääne kultamitku tuli Suamehe mutta lujalle se otti. Toinen\npalkinto meni Ruattihin ja kolmas Amerikkahan. Ja meirän Ekvisti oli\nneljäs. Onneksi se lykkäs sen ruattalaasen Plumpkvistin mölliksi sakis.\n\nVoiton merkiksi verettihin keskimmääsehe korkiaha flakutankoho suuri\nSuamen lippu. Kilpaalujen ensimääsen kultamitaliin oli saanu Suami.\nSoittokunta soitti Maamme laulun, ihmiset nousivat seisomhan ja\npaljastivat päänsä. Se oli juhlallinen hetki. Sattuu justihi aurinko\npaistamhan n'otta meirän puhras siniristilippumma loisti uljahana\ntuules. Sitä kattoo kunniootuksella Afrikan musta neekeri, Jaapanin\nsilkkipyttyyne tiplomaatti. Sitä töllisteli jäykkäniskaane enkelsmanni,\nturpaanipäinen ekyptiläine ja punafetsinen Turkin poika. Sitä katteli\nPunss-Juunssonikki vähä nuan niinku jotta:\n\n— Siinä se ny on taas, kyllä me jo oomma tuan oppinhet tuntemhan.\n\nMutta reirut jenkit sanoovat vai jotta:\n\n— Oorait, it is Finlant, ai nou!\n\n\n\n10,000 M. JUAKSU.\n\n\nSe oli meille suamalaasille taas omaa alaa. Meiltä oli ilmootettu\nNurmi, Ritola, Berg, ja Sipilä ja varamiähenä Rastas. Mutta Nurmi ei\nlähtenykkää, se säästi ittiänsä 5,000 ja 1,500 juaksuja varten. Taisi\nolla sovittu, jotta Ritola saa voittaa 10,000 ja Nurmi 5,000. Nurmen\ntilalle lähti Rastas. Väki murisi statiolla ku ilmootettihin, jotta\nNurmi ei otakkaa osaa.\n\nLähtöviivalle asetti varpahansa lähes neljäkymmentä miästä. Laukaus\npamahti ja yhtenä pyrynä lähti miäsjoukko taivaltamahan rataa.\nSe Ruattiin Viire meni heti johtohon, Ritola ja muut suamalaaset\npomppiivat ensi ympäryksen pualivälihi aiva häntäpääs intialaasten\nsakis, jokka näyttivät siitä kovasti tykkäävän.\n\nKu klapinasakki oli vähä seliinny ja järjestyny perättääsrivihin,\nkattoo Ritola ajan tullehen astua Viiren seurahan. Ei erelle,\nkunnioottavan kahren askelhen päähän vai. Kolmanneksi asettuu tanakka\nirlantilaane Clark ja nuan 20 metrin pääs tuli kymmenkunta miästä\nyhtenä rypähänä. Siinä keskellä koikkaalivat Berg, Sipilä ja Rastas.\n— Kaikista viimmeesenä hyssytteli yks mustanaamaane hindu, joll'\noli niinku jokin lankakerä sirottu pään päälle. Kovasti vakavana ja\njuhlallisena se perää piti ja aina vai jäi. Lopetti sitte ku siltä meni\njärjestys sekaasinsa. Se räknäs jotta hänen pitääs olla varma mölli eli\nviimmeene miäs, mutta hämmästyy kovasti ku siältä takaa rupes tulemhan\naina vai viimmeesiä miähiä!\n\nSe kääntyy ympäri ja kattoo jotta:\n\n— Mistä nuata oikee tuloo?\n\nEikä käsittäny jotta n'oli juassehet sen ympärikautta kiinni. Se\nkatteli ethen ja taa ja sivulle ja joka pualella vai juasta pylkkii\nmiähiä! Ku ei se enää voinu pitää selvillä, kuinka mones miäs se siinä\nkarusellis oli, niin huitaasi kärellä ja lähti pois koko sakista.\n\nViire ja Ritola juaksivat melkee viäretyste. Ritola rinnanmitan\njäliis, Viiren juastes rajaviivaa. Se oli kaunis pari kattella,\ntasaasesti ja keviästi nousi kummankin jalka ja taival katkes nopiaa.\nSiihe tuli niiren ja sen irlantilaasen välihin n. 50 m. kaula, nii\nettä parivaljakko porhalti yksinänsä ja erillä muista. Ritola on\nvähä pirempi ku Viire, jonka juaksu on kankiampaa ku Ritolan. Viiren\nnaamasta saattoo jo lukia, jotta se lopun arvas. Se paineli vai\ntasaasta tahtia vakavan näköösenä, ku Ritola sen sijahan heitteli\njalkojansa iloosesti ja katteli taaksensakki jotta:\n\n— Mihnäs ne muut meirän poijat tuloovat?\n\nNeljä kilometriä johti Viire, mutta silloo Ritola näytti tykkäävän\njotta taitaa olla jo mun vooroni mennä johtohon. Ja meni kans. Viire\nseuras sitte perävaununa uskollisesti. Nii kuluu kiarros toisensa\nperhän. Ruattalaasten toivo jo nousi. Rupesivat huutamhan jo Viirelle\njotta:\n\n— Petra liite ja paina sivuu!\n\nMutta Viire tiäsi jotta helppoot s'oon siältä penkiltä isthaltansa\nkomentaa ku itte olla remmis. Siin'oli täysi tyä pysyä eres sen\nfintupin kantapäillä.\n\nKuurennella kilometrillä pisti Ritola piäneksi hyssyksi ja koitteli\ntulooko Viire följys.\n\nKoitti se vastata, mutta kymmenkunta metriä jäi kumminki välihin, ja\nsitä s'ei saanu lyhenemhän.\n\nNyt rupesivat jo toisekki meirän poijat pykäämhän vauhtia ja\nhinkkaamhan ittiänsä etupäähän. Berg oli jo kolmantena, ja Viire jäi\nviälä Ritolasta lähes pualen kiarrosta. 50 meeterin pääs Bergistä\nkampaali Sipilä kahren enklantilaasen kans kauan aikaa, mutta sitte se\nriuhtaasi ittensä irti niistä ja lähti Bergin perhän. Rastaskin ponkii\nethenpäi, yritti Sipilää kiinni, mutta se ponkii alta pois sen ku\nkerkes.\n\nAlkas viimmeene kiarros. Ritola lisäs askelta — ja Viire jäi ku\nseisomhan. Ei siin'ollu meirän Villellä enää mitää kiirustakaa, pomppii\nmaalihi aiva lystiksensä. Mutta Viire oli kuitti poika, nii kangistunu\nja rasittunu; jotta pelkäs jo kolmatta miästä, Bergiäkin, joka veti\nsisulla kaulaa kiinni. Viirellä oli etumatkaa kumminki lähes 200 m.\nja kerkes pelastaa nahkansa. Sipilä otti kovan loppukirin ja tuli\nneljänneksi miäheksi.\n\nSuami sai loistavan voiton, vei ensimmääsen, kolmannen ja neljännen\npalkinnon.\n\nRitolan tulos oli samalla uusi loistava maailmanennätys, sillä\nsiihenastinen, jonka vähää ennen teki Helsingis ja joka sekin oli\nhirviä 30 min. 35,4, mutta nyt se juaksi 30.23,3. — Viire oli hyväs\nkunnos ja sai elämänsä parhaan tuloksen ja uuren Ruattin ennätyksen\n30.58,8. Hyvä oli Viire, mutta pareet on aina pareet.\n\nJa taas nousi Suamen lippu voittotankohon ja me suamalaaset saimma\nhuutaa ku vaskihärjät kurkut suorina.\n\nSe oli ihanaa — ja kuivas kovasti kurkkua.\n\n\n\n\nVIIS-OTTELU JA ESTEJUAKSUN ALKU.\n\n\nMaanantaina kilpailujen toisena päivänä oli 5-ottelun kova päivä.\nMeirän miähen, Lehtosen, joka voitti Antwerpenin kisoos, oli määrä\nnitistää nyt toisen kerran 5-ottelun kultamitaliin. Kyllä Lehtonen\nkunnos oli, mutta näis kisoos voi sattua mitä vai, ku mailman parahat\nviisottelijat ovat kaikki joukos ja osaavat pelata jekkua yhtä hyvin ku\nmeiränki miähet.\n\nKun kentälle tultihin, olimma me suamalaaset kaikki epävarmoja. Ei\npuheltu siitä, voittaako Lehtonen, jännitys kätkettihin sisuksihin ja\nistuctihin silmä kovana kattelemhan ja toivomhan. Ehkä se pärjää, oli\njokaasen salaane toivo ja mykkä huakaasu. Meiltä oli pantu yrittämhän\nja Lehtosta auttamhan vielä 3 kovaa poikaa: Lahtinen, Leino ja Yrjölä.\nNäistä meni Yrjölä joukkohon kokeellaksensa 10-ottelua varte.\n\nMutta ennen 5-ottelun alkua suaritettihin ankara kamppaalu viimmeesen\nerellisestä karsinnasta 100 metrin juaksus. Siihen olivat päässehet\nMurchinson, Amerikka, Porrit, Uus-Zeelanti, Nichols, Enklanti, Hesler,\nKanada, Degrelle, Ranska ja Scholz Amerikka, Frangipane, Italia, Bowman\nja Coaffee, Kanada, Abrahams, Enklanti, Baddock ja Carr, Austraalia.\n\nEnsi erä oli hurjaa menua. Porrit näytti olevan johros, mutta Scholz\nkiristi hirviästi ja pääsi tuskin pualta metriä erellä maalihin. 3:s\noli Murchinson, 4:s Nichol, 5:s Degrelle. — Scholzin aika oli 10,8.\n\nToises joukos oli viälä kiivaheet veto. Siin'oli itte Paddock, peljätty\naustraalialaanen Carr, Bowman, pitkä jäntevä enklantilaane papinkisälli\nAbrahams ja kanatal. Coaffee. — Lähtö onnistui erinomaasesti. Niinku\nyks miäs lähtivät kaikki. Amerikkalaasten kunnia oli tikunnenäs,\nsillä Abrahamsia peljättihin. Siksi huutivat enklantilaaset ku\nperot ja amerikkalaaset ulvoo ku suret. Me muut kattoomma henkiä\nhaukkojen päältä. Juaksijoosta ei näyttäny selvää tulevan. Paddock oli\npualimatkas erellä. Se kiristää ja juaksoo niinku istuus ilmas, kruppi\ntaaksepäin kenos, ja jalaat hakkaa ku moottorin veivit. Abrahams on\nviälä vähä jäliis, saavuttaa tuuma tuumalta ja juaksoo ethenpäin nojas\npitkin askelin — ja pinnistää sisulla ohi. Lopus kiristi hirviästi eikä\nPaddockin auttanu mikää, vaikka se päästi koko kaasun auki. Abrahamsin\naika oli harvinaane 10,6. Se pani jänkit kynsimhän päätä, jotta heirän\nvarmana pitämänsä kultamitalli 100 metrillä taisiki mennä mopen suuhun.\n— Bowman oli 3, Carr neljäs, Coaffee 5:s.\n\nMe suamalaaset hurrasimma syrämmen pohjasta enkesmanniille — olihan\nAmerikalta kultamitalli menotiällä!\n\n100 metrin loppuhoppu suaritettihin pari tuntia myähemmin. Siihen\npääsivät Abrahams, Scholz, Porrit, Bowman, Paddock ja Murchinson. —\nJännitys oli n'otta poskia poltti. Lähtö onnistuu hyvi ja meno oli\nyhtä mölinää aluusta loppuhun asti. Abrahams ei heti päässy täytehen\nvauhtihin. Aluus oli toiset erellä, mutta pualivälis jo tulla\nporhallettihin tasarinnan ja loppu oli nii hirviää repimistä jotta\nkumma ku ne istumapenkit kestikää kattella. Paddock hakkas ilmas,\nBowman sen rinnalla ja Porrit heti viäres, mutta pualivälistä painaa\nAbrahams rintansa erelle. Sentti sentiltä tuloo erua — — jo on irti\njoukosta — — ja kaks metriä ennen maalis! Siin'ei ollu mitää sanomista,\nselvä voitto! Toinen Scholz ja kolmas Porrit. Enklantilaaset huutivat\naiva sinisinä ja jänkit haukkoovat ilmaa. Mutta me suamalaaset, mekös\notimma osaa Enklannin voittoho oikee seittämän leivän suulla. — Poishan\noli Amerikalta yks kultamitali. Ku ei meille, niin ei niillekkää — —.\n\n\n\nViisottelu.\n\n\nViisotteluhu kuuluu pituushyppy, keihäänheitto, 200 m. juaksu,\nkiekonheitto ja 1.500 m. juaksu. Ne suaritettihin samas järjestykses.\nKaikki kilpaalijat ottivat osaa kolmehe ensi lajihi ja 12 parasta\nmiästä pääsi kiakkua heittämhän. Kiakon jälkehen karsittihin pois viis\nhuanoonta miästä, n'otta loppuvetohon, 1,500 m. juaksuhun, jäi vai\nséittemän miästä.\n\nPituushypys tuli meille heti paha munaus. Yrjölä epäonnistuu kokonansa,\neikä Lehtonen päässy ku 663, vaikka 7 meeteriä olis pitäny olla aiva\nvarma. — Sitte truiskas amerikkalaane Legendre, tuhannen pössöö, aiva\nvahingos uuren maailmanennätyksen pituushypys. Hyppäs 776,5 cm. — eikä\nsit'ollu eres ilmootettu pituushypyn erikooskilpaaluhu! Yks toinen\namerikkalaane potkaasi 683 ja unkarilaane Somfay 677. Lehtosella oli\nvai 663. — Me suamalaaset istuumma hiljaa ku piänet varpuusen poijat\nkäret ristis ja nöyrästi pyytelimmä, jotta auta hyvä isä, jottei ne vai\npotki Lehtosta pois pelistä.\n\nPituushyppy suoritettihin kahres ryhmäs ja viälä saattoo siinä toises\nsakis olla miähiä, jokka hyppivät Lehtosen yli ja potkivat sitä viäläki\nalemmas järjestyspitehis. — Siinä joukos oli meiltä Leino ja Lahtinen.\nEnsimmääseksi pääsi siinä sakis amerikk. Kaer 696, toiseksi Lahtinen\n689,5 ja kolmas Leino 672. Nekin hyppäsivät yli. Lehtonen jäi siis\nkuurenneksi ja se oli paha mälli, jotta itkettämhän pakkas.\n\n— Nyt meni kaikki penkin ala — voihkii Pihkalaki.\n\n200 m. juaksus oli 10 erää. Suamalaaset pärjäsivät siinä sortis hyvin.\nLahtinen tuli erässänsä toiseksi, n. 4 m. Legendrestä jäliis. Lehtonen\npisteli sisulla ja voitti eränsä: samoon voitti Leino eränsä. —\nTulokset olivat: Lehtonen, Legendre ja Kaer 23 sek. Leino ja amerikkal.\nZinner 23,2; Lahtinen 23,6.\n\nKeihäs oli kans heikkua. Keihäät olivat liiaksi notkeeta, nii että\nmeikälääset eivät saanehet niitä lentämhän. Ensi ryhmäs tuli unkaril.\nSomfay ensimmääseksi 52,07, Yrjölä toiseksi 51,72, ruattal. Nilsson\nkolmas 51,17. Lehtonen vetää kyllä lähes 60 kotona, mutta jäi nyt\nneljänneksi 50,93. Toises ryhmäs pääsi Leino etupäähä, mutta Lahtine\njäi hännille.\n\nKiakonheitosta tuli Suamelle pelastus. Lehtone oli — pistettä erellä\nunkarilaasta Somfayta, joka tiärettihin paremmaksi heittäjäksi ku\nLehtonen. Ja juaksemhan se sanottihin olevan peto! Unkarilaaset veljet\nhykertelivät käsiä ja yllyttivät Somfayta, joka heti ensi verolla\npaiskas kiakkua paljo yli muiren. Lehtone yritti kaikkensa ja veti,\nmutta sinne putos hännille, neljänneksi viirenneksi miäheksi. Me\nreviimmä hiuksia ja taoomma penkkiä — ja unkarilaaset veljet viäres\nhihkuuvat ilosta. Pihkala ei kärsiny enää kattuakkaa, se huitaasi\nkärellä jotta:\n\n— Se on mennyttä!\n\nLehtonen kulki mustana kentällä, se tiäsi jotta peli on menetetty, jos\nei saa Somfayta kiakos kiinni. — Ja erua oli ainaki viis meeteriä!\n\nTuli sitte taas sen vooro ja totinen oli poika. Otti tukevan asennon,\nnosti, veti ja — — hiuuh! — — kiakko teki huikian kaaren, lenti\nkorjasti ja korkiaatte — — ja meni kauas yli kaikkien muiren.\n\nMe hyppäsimmä pystyhyn ja huurimma ku taivahan enkelit yhrestä suusta.\n\n— Tua on yli 40 meeteriä! —\n\n— Mistä hitosta se tuan veti, 38 on sen rekortti — pauhas Pihkala — Ja\nnyt justihin, ku kaikki oli jo menetetty!\n\nSe oli onnen veto ja pelastus. Toiset koittivat petrata, mutteivät\npäässehet Lehtosta likikää. Lähes 3 meeteriä jäi eroksi. Lehtone 40,44,\nSomfay 37,76.\n\nTuli loppulai 1,500 m. Pualitoista pistettä oli Lehtonen nyt erellä.\nJos Somfayn ja sen välihin pääsöö miäs, nii meiltä meni kultametalli\nUnkarihin. Tähän viimmesehen pinnistyksehe pääsi nyt enää 7 parasta:\nLehtonen, Somfay, Unger, Leino, Legendre, Lahtinen ja Kaer. — Meno\naikoo. Alku oli jotenkin tasaasta. Lehtonen piti vai silmällä Somfayta.\nVaikka joku toinen olis voittanu juaksun, ei se kumminkaa ensi\npalkintua olsi saanu. Tultihin loppusuaralle ja siinä alkoo hengenveto.\nSomfay pinnistää kaikkensa ja Lehtonen vastaa. N. 20 m. maalista ovat\nkaverukset tasan ja Unger ensimmääseenä. Nyt pantihin sisu pihalle,\nrinta rinnan puskettihin, ja lopus puserti suamälaane sisulla viälä\nerellekki! Unger ensimmääne, Lehtonen toine ja Somfay kolmas, Legendre,\nLeino, Lahtinen ja Kaer.\n\nVoitto oli ratkennu. Viisiottelun oli voittanu Suami ja sama miäs\nku Antwerpenin kisoos Lehtonen. Toinen oli Somfay, Unkari, kolmas\nLegendre, Amerikka, neljäs Leino, viires Kaer Amerikka ja kuures\nLahtinen, joka toi tarkasti lajin viimmeesenkin pisteen kotomaallensa.\n\nEnsiksi laskettihin väärin, nii että ruattalaane Unger olis 4:s, mutta\nku laskuja sitte justeerattihin, nii putos se kokonansa pois. Ja\nliikaahan se olis ollukki, jotta Ruattille täs lais pisteetä — — Kaikki\nne kans olsivat ottamas — —\n\n       *       *       *       *       *\n\nSamahan aikahan ku 5-ottelua suaritettihin, oli muitakin ratkaasuja.\nSuuri ilo ja yllätys oli meille Vilenin mainio saavutus 400 m.\naitajuaksus. Loppukilpaaluhu siinä olivat päässehet Brookins, Taylor\nja Riley Amerikasta, Adrée Ranskasta, Blackett Enklannista ja Vileeni\nSuamesta. Siis vain kaikki suurvallat.\n\nVauhti oli kova aluusta asti. Taylor oli haka. Se piti hirviää menua,\nmutta Vileeni ei antanu perähän.\n\n— Mi-mi-mitä tämä on? — kattoo Pihkala. — Vi-vi-vileeni ei häpee yhtää,\njuaksoo mestarin kintuulla — —\n\nTuloovat viimmeeselle suaralle ja aina vai painaa Vileeni Taylorin kans\ntasarinnan.\n\n— Mi-mi-mi — — —\n\nMinä puristan penkistä molemmin käsin ja Pihkala puhkuu ku tavarajuna.\n\n— Erkka, Erkkaaah, — — äääh — — paina, paina!!\n\nJa Vileeni otti sisun irti ittestänsä. Taylor oli vähä erellä ja\nvilkuu jo kamalaa suamalaasta, joka aina vai pomppii viäres. Molemmat\npuskoovat henkensä erestä. Lopus pääsi Taylor n. 5 m. ennen maalihi.\n\n— Aika on kauhia!! — huutaa Pihkala. — Alle mailmanennätyksen! — ja\nhurjasti! — Vileenikin löi maailmanennätyksen! Täm'on kauhiaa — —\n\nNii oliki. Taylor, (Amerikka) 52,6 (mailmanennätys, entinen 54 sek.)\nVileeni toine, Riley kolmas, 4:s Geo Andrée, 5:s Brookins.\n\nVileenin voitto tuli aiva yllätyksenä. Sit'ei oltu uskallettu\ntoivuakkaa. Ja Pihkala, joka sen asian tietää, sanooki, jotta Vileenin\nvoitto oli yks meirän kaikista loistavimpia saavutuksia Pariisis.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKorkeushypyn loppukilpaalun voitti amerikkalaane paksu pätikkä Osborne,\njoka hyppäs 198 senttiä. Toinen oli kans jänkki, Brown 195, kolmas\nLewden, Ranska 188. — Mutta mitäs me siitä. Toista s'jo 3,000 meeterin\nestejuaksun alkukilpaalu, johka meiltä otti osaa neljä miästä: Ritola,\nJärvelä, Katz ja Ebb.\n\nSe juastihin kolmes 10 miähen eräs. Ensimmääses olivat Järvelä ja Katz.\nN'olivat alkumatkas hännäs, mutta ku rivi kerkes järjestyä, meni Katz\njohtohon ja piti sen käns helposti loppuhun asti. Tuli 15 m. ennen\ntoista miästä maalihi. Järvelä oli neljäs. Nuhjaali liian kauan n'ottei\npäässy loppukilpaaluhu.\n\nToises eräs voitti ranskal. Isola. Meiltä oli mukana Ebb, joka piti vai\nvaransa ja tuli 3:na perille.\n\nKolmannes eräs oli Ritola, joka sai hoirella menua niinku tahtoo.\nToiset tiäsivät jottei siinä oo mitää pullikoomisia. Ritola tiätysti\nvoitti, olishan se ollu kamalaaki — —\n\nKolme meirän miästä siis pääsi loppuotteluhun ja se piisaski kyllä.\n\nEsteenä kentällä oli 4 aitaa ja yks risuhäkki, jonka taa oli kaivettu\npari syltä leviä vesikrooppi, johka niiren piti joka kiarroksella\nhypätä jotta vesi proiskuu.\n\n— No lährethänkö taas? kysyy Mösjöö-Tommila.\n\n— Lährethän vaa — —\n\n\n\n\nKUULA MENI PLÖRÖKSI, MUTTA 5000 ALKU OLI KOMIAA KATTELLA.\n\n\nOli se olympialaaskisojen seuraaminen sellaasta hulinaa, jottei tahtonu\ntiätää mihkä hyppääs ja mitä kattoos. Kentällä suaritettihin yhtaikaa\nkolme neljä eri ottelua, — eikä mulla äijäparaalla ollu följys muuta ku\nkaks silmää, jokk'on niin hullusti pääs, jotta kääntyyvät aina molemmat\nyhtä ja samaa kattomhan. Tulin siinä ajatelleheksi, jotta ku on kerran\nkomjasti kaks silmää, nii pitääshän niillä passata kattella kahta eri\nasiaa. Sen kuvaasiako niitä kaks silmää pitää olla ku yhrelläki hyvin\nyhren asian näköö?\n\nTiistai oli sellaane päivä, jotta meillä suamalaasilla ei ollu\noikiastansa yhtäkää lopullista voittua saatavana, sillä kuulantyännös\nme ei enää pärjää ameriikkalaasille.\n\nPituushyppyhy otti osaa 3 suamalaasta: Tuulos, Rainio ja Sandström.\nTuuloksen jalka ei ollu kunnos eikä se tainnu oikee uskaltaa kaikkiansa\npannakkaa toisen eli kolmannen palkinnon erestä; paree oliki\nsäästää kolmiloikan kultamitallia varte. Rainiokin oli joukos vain\nkokeellaksensa kolmiloikkaa varte.\n\nEikä Sandströmikää oikee vakavisnansa meinannu mailmanennätystä lyärä.\nNii jotta ei me pituushypys oikiastansa mitää meinannehekkaa.\n\nKuulantyöntöhön otti osaa lähes 50 miästä ja joukos oli sellaasiaki\njuhanneksia, jokkeivät pukannehet 10 meeteriä, mutta kovasti vai\nröyhistelivät rintaa ja olivat urhoollisen näköösiä.\n\nOttelu suaritettihin kolmes eräs. Ensimmääses oli Pörhölä joukos,\nmutta siin oli kans Amerikan hakamiähet Houser ja Hills. Meirän Ville\nyritti, mutta ensi heitto meni rikki. Se kai sotki meiningit ja se,\njotta amerikkalaaset paasasivat heti lähes 15 meeteriä. Ei saanu Ville\nvauhtia tyäntöhön. Sisulla sysäs, mutta ei onnistunu saamhan oikiaa\nnykääsyä. Lenti liian matalaa ja putos ennen aikoja maaha. Näytti viälä\nepäröövän ja hermostuvan, sillä kolmas viälä huononti ja tulokseksi jäi\ntoinen tyäntö, jok'ei ollu ku 14,10. Syrän kurkus me seurasimma muiren\ntyäntöjä ja toivoomma niiren menevän piloolle. Täss heitti amerik.\nHouser 14,99,5.\n\nToises ryhmäs olivat Torpo ja Niklanteri. Mutta siinä oli se peljätty\namerikkalaane Hartranftkin, jok'on töyttiny 15,40. — Torpo tuntui\nrauhalliselta ja valmistautuu jokaasehe tyäntöhö perusteellisesti. Se\non aika paksu läjä, tua Torpo. Jokaane sen tyäntö oli hyvä, mutta 14,50\nei päässy. Paras oli 14,45.\n\nNiklanterista ei toivottu mitää erityystä, mutta suuri oli ilo ja\nällistys, ku Nikun toinen tyäntö lähti ku ainaki kanuunasta komjas\nkaares ja putos mainion kauas. Se oli .14,26,5 eikä sitä ollenkaa\nosattu toivua. Peloolla ja henkiä pirätellen orotettihin Hartranftin\ntyäntöjä. Se jäi vähä Torposta — — mutta koska sen onnistuu tyäntö ja\ntuloo se 15 m? — Mutta Amerikan poijan menikin samoon ku Pörhölän; ei\nottanu onnistuaksensa.\n\nKolmannes ryhmäs oli meirän Takala, joka tuli toiseksi 13,31. Mutta\nsitte siäl'oli yks riivatun amerikkalaane Anterssoni, joka tyänti\n14,29 — ja purotti Pörhölän pelistä pois, sillä vai 6 miästä pääsi\nloppukilpaaluhu.\n\nLoppukilpaalus amerikkalaaset viälä petrasivat tuloksiansa, niin että\njärjestys oli: 1 Houser 14,99,5. 2 Hartranft 14,98,5. 3 Hills 14,64. 4\nTorpo 14,45. 5 Andersson U.S.A. 14,29 ja 6 Niklander 14,26.\n\nKaikki metallit meni Amerikalle. Kolme lippua nousi tankoho ja jänkit\nhuutivat ku pakanat. Meirän piti nousta pystyhy, ottaa lakki korjasti\npäästä, kattua ja kuulla kaikkia tuata. — Mutta oli se komiaaki\nsentäs jottei siihe loppuvethoon päässy muita ku amerikkalaasia ja\nsuamalaasia. Kaikki palkinnot veivät jänkit, mutta saimma eres pistehiä\nmekki.\n\n800 metrin loppuottelu oli hurja kilpaalu, jonka voitti enkesmanni Lowe\n1.52,4; toinen oli sveitsilääne Martin ja vasta kolmas Amerikan miäs\nEnck!\n\n\n\n5,000 m. alkukilpaalu.\n\n\nTäs näytti Suami mailmalle, mistä kestävyysjuaksijat on kotoosi. —\nAlkukilpaalut suaritettihin kolmes ryhmäs.\n\nEnsi ryhmäs oli meiltä vai Rastas mukana. Joukko lähti yhtenä\nryäppynä ja kuumaveriset franskalaaset ja italialaaset tappelivat,\nkuka sais alkumatkas johtaa. Rastas följäs kiarroksen häntäpääs,\njotta tua 15 miähen roikka kerkiääs vähä järjestymhän. Ku toiselle\nkiarrokselle lährettihin, loikkas Rastas johtohon ja vei hyvää kyytiä\nsakkia perässänsä. Ruattalaane Erikssoni seuras tarkasti Rastasta ja\nmeni kolmannella kiarroksella johtohon. Mutta siiloonkos pyhkääsi\njokin franskalaane Mascaux ethen ja teki ainaki 60 m. kaulan! Ja\nfranskalaaset ku huutivat ja hurrasivat jotta:\n\n— Nuan meirän poika taitaa! —\n\nJa me muut, mekös kans kovasti paukutimma käsiä ja hurrasimma jotta:\n\n— Juakse vai pössöö ittes tukehruksihi. — —\n\nKu oli kaks kiarrosta jäljellä, oli se Maskoo viälä 30 m. erellä.\nSitte tuli Erikssoni, yks jaapanilaane ja Rastas kaikki yhres. —\nPuali kiarrosta maalista rupes Rastas ponkimhan föörihi. Sitä seuras\njaapanilaane vimmatusti ja parikymmentä metriä maalist'oli Rastas jo\nensimmääsenä, vaikka toiset aiva kintuulla.\n\nRastas oli paras (15.22,2), jaapanilaane Okazaki töine, ruattalaane\nkolmas ja franskalaane purttas vasta neljänneksi.\n\n_Toinen erä_. Siin oli Nurmi ja Seppälä mukana. Tämä oli hauska\nnäytös. Nurmi hallitti koko joukkua ja hoiteli Seppälää ku hellä isä\npoikaansa, pikkuvasikkaa, jota opetethan juaksemhan. Nurmella oli kello\nkouras. Siihe se katteli joka kiarroksella ja järjesteli vauhtia.\nKu ulkomaalaaset näkivät tämän Nurmen pelin, rupes ne hurraamahan\nja taputtamhan. Ja Pariisin lehret kirjootteli heti pitkiä juttuja\n»kronometri-ihmisestä», joka komentaa kinttujansa aivan kellon mukhan.\n\nEnsi kiarroksella jäivät Nurmi ja Seppälä aivan loppupäähän, antoovat\nklapinasakin, 15 miästä, mennä truiskia kuinka halusivat. Ensimmääseksi\njohtohon huippas yks kaffinruskia hindu, joll'oli pitkä tukka ja jokin\nlankakerä sirottu pään päälle. Se oli konu mööpeli kattella. Meni saran\nmetrin vauhtia ainaki 50 m. toisten erelle ja kolmen kiarroksen perästä\ns'oli nii kuitti faija jotta lopetti. —\n\nKu joukko oli sitte järjestyny, näytti Nurmi sanovan Seppälälle jotta:\n\n— Nyt on vapaa tiä! Lährethän tästä etupäähä. —\n\nJa nii lähtivät. Kaks franskalaasta pylkkii sisulla peräs.\n\nViirennellä kiarroksella kääntyy Nurmi melkee ympäri, orotti vähä\nSeppälää ja rupes kaikes rauhas juttuamhan vauhrista. Kattoo kellua ja\nnaureskeli.\n\nYleesö huuti ja taputti — —\n\nSiinä kerkes jo yks enkesmanni Saunders samhan sakkihi ja tykkäs\nvissihin jotta:\n\n— Ahas, passaampas päälle ja truiskaan sivuu, jottei Nurmi huamaakkaa.\n\n— Antaa sen vai plyniä! — nyäkkäs Nurmi Seppälälle.\n\n— Kuinkas sä muutoon tunnet nyt ittes? — Onko liikaa vauhtia? — Meirän\npitääs nytkyttää vähä lujempaa, jottei tuu kovin huanua aikaa.\n\nSiinä kerkes jo muitaki ohi.\n\n— Tuus ny Seppälä sä tähän mun etheni hetkeksi aikaa, nii mä pökköötän\nsua kyytillä erelläni — jutteli Nurmi ja Seppälä teki, mitä isä käski.\n\nNiin menivät hetken aikaa ja ajoovat pian ne muut ja enkesmannin kiinni\njotta:\n\n— Vai te täs poijat — — —\n\nMutta mitäs ollakkaa, nii siältä takaa tuli kauhiasti purtaten yks\nfranskalaane ja yritti hengen erestä sivuutte ku 2 kiarrosta oli enää\njäljellä.\n\n— Anna sen mennä! — komenti Nurmi, ja franskalaasten huikiasti hurrates\nteki miäs 15 m. kaulan Nurmen ja Seppälän erelle.\n\n— Taitaa tua junkkari siltäki päästä liiaksi kauas! — sanoo Nurmi. —\nKyllä mun pitää lähtiä sen perhän. — Tuu joukhon Seppälä!\n\nViimmeesellä kiarroksella on franskalaane aina vai johros. Mutta 300 m.\nmaalista astuu Nurmi fransmannin sivulle parilla pitkällä loikkauksella\nja kattoo sitä silmihi jotta:\n\n— Oikeenko sä meinaat poikaparka tosissas? — Seppälä hoi, tuus\nlikemmäs! Mutta älä liikaa väsytä ittiäs, katto vai jottas tuut maalihi\nvarmana kolmantena, jotta loppukilpaaluhu pääset. — Ollahan kohteliahia\nnäille franskalaasille ja annethen niiren miähen tulla toisena. Kyllä\nne sitte hurraavat ja ovat iloosia. — No hyvästi nyt Seppälä, mun pitää\nkoittaa vähä loppukiriä, jott'on kintut kunnos huamenna.\n\nJa Nurmi jätti franskalaasen nuan 40 m. maalista ku seisomhan ja otti\nnätin purtin. — Seppäläki innostuu ja vähält' oli jottei se vahingos\najanu sen franskalaasen ohi. Hoksas kumminki ja astoo vasta kolmantena\nrajaviivalle niinku pappa oli käskeny.\n\nNurmen aika oli 15,28,6.\n\n_Kolmannes eräs_ oli Ritola, jok'oli saanu tehtäväksensä paimentaa\nRuattin toivoa, sitä ahvenanmaalaasta Viireä. Ritola oli päättäny\nsäästää ittiänsä kans loppukilpaaluuhi ja sitä varte oli vain\nkattottava, jotta juaksoo parahiksi. Mutta oli sille annettu viälä\ntehtäväksi väsyttää ja sotkia Viire tällä matkalla, heikontaa sitä\nloppuottelua varten. Juaksuvoitot on kattokaas taktiikkaa. —\n\nViire lähti heti johtohon ja Ritola astuu kintuulle. Nii mentihin\nseittemän kiarrosta ja Viire piti aika kovaa vauhtia. Kahreksannella\nkiarroksella pelas Ritola sitte taktiikkaa, rupes juaksemhan aivan\nrinnalla ja hiljallensa koitti kiristää vauhtia, — mutta Viire käsitti\ntarkootuksen eikä antanukkaa petkuttaa ittiänsä. Se ei lisännykkää\nvauhtia. — Näytti tuumaavan vain jotta jos lujempaa tahrot mennä, nii\nmee sitte —\n\nSilloo Ritola kans hymähti jotta mitäs mä — — ja hiljenti kyyttiä.\nRupes jätättämhänki ja antoo Viiren juasta niinku tahtoo. Säästöö vain\nittiänsä ja juaksi kylmästi kolmantena maalihi. Viireki helppas lopus\nja antoo jonkin hassun amerikkalaasen, joka kauhiasti purttas, tulla\nensimmääseksi. Me hurrasimma sille amerikkalaaselle tiätysti lujaa. Se\noli aivan taktiikkahoitua koko juaksu.\n\nMeillä oli 4 miästä täs lajis ja joka miäs pääsi loistavasti\nloppuotteluhu. Siihe ei pystyny ykskää muu kansa.\n\nJa kyllä me kans noukkapystys statioonilta sinäki iltana lährimmä.\n\n\n\n\n1,500 m. karsinnat.\n\n\nSuuren osanottajajoukon takia koolittihin roskat pois kuurella\nalkukilpaalulla. Meirän poikia oli 4 matkas: Nurmi, Peussa, Liewendahl\nja Luama Härmästä.\n\nEnsi eräs olis pitäny olla Ruattin Viire ja Luama, mutta Viire oli jo\nkarottanu toivonsa kokonansa tällä matkalla ja luapuu yrityksestä. —\nLuama loikkii rohkiasti, mutta antoo franskalaasen Viriathin voittaa,\neikä loppukirillä ittiänsä rasittanu.\n\nToises sakis oli aiva färillisiä pakanoota, intiaania, meksikon\nryöväriä, Afrikan kaffereita, niin että sakki loisti ku sateenkaari.\nEnkä mä siitä mitää selvää saanukkaa koko pakanasakista.\n\nKolmannes eräs oli Nurmi, joka lähti leikkispäältä heti hurjaa vauhtia\nja sekootti kaikkien päät. Toiset purivat hammasta ja yrittivät pysyä\nkyytis. Sitte Nurmi yhtäkkiää toppas siihe paikkaha ja antoo kolmen\nsällin mennä paitti! Kyllä niitä näytti vähä peljättävän, mutta menivät\naraastellen kumminkin ohi. Nurmi loikkas taas ensimmääsen viärellen,\nnyäkytti päätä, näytti kellua ja niin vei taas hyvää vauhtia. Yleesö\nhurras Nurmen lystinpirolle. — Aika ei ollu häävinen: Nurmi 4,7,6.\n\nNeljännes sarjas meni Peussa, joka jätti ittensä aiva häntähän ja\njuasta lönkötti muina miähinä viimmeeselle kiarrokselle asti. Meistä\njo näytti, jotta poika hirtti ittensä, ku etujoukolla oli lähes 100 m.\netumatkaa. Me huurimma sille, manasimma ja näytimmä nyrkkiä jotta:\n\n— Sinäpä poika ny vasta patahassu oot. Et saa enää loppukiris sitä\nmatkaa takaasi.\n\nMutta sitte Peussa alkas kiristyksen, jota kesti 400 m. ja aina vai\najoo erellisten ohi. Etummaasimman miähen saavutti vasta n. 2—3 m.\nmaalista ja juuri viivalla pääsi ohi. Se oli niin hermostuttava näytös,\njotta Pihkalalta putos klasisilmät päästä. Meirän lehtimiästen sakki\nulvoo ku susilauma ja paperit putoolivat penkin ala. Mutta voitti se\npeijakkahan Peussa kumminki. —\n\nViirennes joukos oli peljätty enklantilaane Stallard, mutta onneksi\nei meirän poijista joutunu kukaan tähän lujahan sarjahan voimiansa\ntuhlaamahan. — Kuurennes sarjas oli meiltä ahvenanmaalaane reiru poika\nLiewendahl, joka pysytteli loppupualelle asti aiva häntäpääs — niinku\ntreenari-Mikkola oli käskeny. Kylmästi miäs teki neuvojen mukaha,\nvaikka hirviältä näytti loppu. Viimmeesellä 100 metrillä tuli sitte\nku ammuttu eturoikkahan ja pinnisti toiseksi maalihin. Nämä tällääset\ntemput rääkkäsivät kamalasti meitä suamalaasia kattelijoota. Piti\nhuutaa ja huitua ittensä aiva hajalle. Mäkin rookasin iltaasin sitte\nmonta suamalaasta, jokk'olivat huutanhet ittensä aiva kähiäksi ja\nhaikiasti valittivat ku piti juara nii paljo viiniä, jott'olis saanu\nkurkkunsa taas klaariksi seuraavaha päivähä.\n\n\n\nEstejuoksu.\n\n\nSitte tuli se 3,000 estejuaksun loppukilpaalu, johka oli päässy 9\nmiästä ja niist'oli 3 meirän poikaa Ritola, Katz ja Ebb. Se oli komia\nennätys jo sekin! —\n\nRitola lähti heti johtohon ja Ebb jättäytyy viimmeeseksi hännäksi, 20\nmeeteriä muiren perhän. Mitä se meinas se miäs? Ei tainnu olla kunnos.\n\nKatz pysytteli keskijoukos. — Ritola juaksi köykääsesti ja helposti.\nLisäs hiljoollensa etumatkaa. Kerran se roiskahti aiva kyljellensä\nsiihen vesikuappahan ja menetti jonkun sekunnin ennenku sai tahtinsa\ntakaasi. Sitte rupes Katz kirimhän. Ajoo ensin yhren amerikkalaasen ohi\nja painoo suaraa toiseksi. Mekös mölistihin ja hurrattihin. —\n\n— Mutta tua perttanan Ebb, sekös vai löntystää kaukana toisten peräs,\njotta rupiaa jo vihaksi pistämhän!\n\nParhaas tahris ku aurinko paistoo ja kaikki meni hyvi, tarttuuki Katzi\ntoisesta jalaasta kiinni yhtehen aitahäkkihin, aita kumohon ja jalka\nkiinni.\n\n— Saamari, nyt on Katzi kaikki ja jalka poikki! —\n\nKerkiää siinä Katzin ohi pari kolme miästä. Se nousoo ylhä, hiaroo\njalkaa ja näyttää kattelevan kannattaako enää kipiällä koivella\nyrittää. Mutta sitte muisti mist'on kotoosi, sisu nousi, lähti perähän\nyrittämhän hammasta purren. Näki, jotta se miäs pani kaikkensa\nliikkeelle. Hiljaa se rupes saavuttamhan erellisiä ja aina vai pinnii.\n— Hyvinhän se menöö! Saa kun saakin kiinni. Ja ajaa ohi! Hurraa!! Bravo\nKatz!! Tekis miäli pussata, nii jutipoika ku onkin, mutta Suamia ja\nSuamen kunniaa sekin sisulla pualustaa! —\n\nRitola on omaa joukkua, nuan 75 m. erellä, juaksoo ku lystiksensä.\nEi pysty kukaa hätyyttämhän. Ranskalaane Isola oli sisukas poika.\nSe teki Katzille vastarintaa ja kirii kamalasti. Oli rakkari saanu\nhyvän etumatkan ja otti pitkän loppuspurtin, mutta Katz ponnistaa\nkans, jättää viälä selvästi viimmeesellä suaralla ja ajaa komjalla\nloppukirillä toiseksi maalihi! —\n\nKatzin teko, juasta loukkaantunhella jalaalla toiseksi oli Pariisin\nkisojen yks loistavimpia suamalaasen sisun näytöksiä. Kunniaa sille\npoijalle! — Ebb, joka lopus sisulla kiskoo ittensä monen miähen ohi\ntuli viirenneksi. Jos ei se junkkari olsi koko matkaa lunkutellu\nhännäs, nii olis tainnu tulla kolmanneksi. Taas tuli kultaa ja hopiaa\nSuamehe!\n\n\n\n400 M. JUAKSU.\n\n\nTorstai oli yks suamalaasten loistavimmista päivistä. Silloo\nsuaritettihin 1,500 ja 5,000 metrin juaksut. Me päältäkattojat olimma\netukäthen varmoja, jotta molemmat kultamitallit tuloo meille, vaikka\nvähä panikin ajatteluttamhan, jotta kuinkahan luja äijä se Ruattin\nViire nyt on 5,000:lla, ku s'oon kaikista muista kilpaaluusta luapunu\nja säästäny ittiänsä tälle yhrelle laille.\n\nMutta ennenku päästihin näihin pitkien matkojen juaksuuhi,\nsuaritettihin alkajaasiksi karsintakilpaalu 400 meetrin matkalla.\nJuastihin 5-miähen eris, ja eriä oli 17. Suamalaasia oli joukkohon\nilmootettu 4: Vilen, Åström, Drisin ja Huuskaffeli. Näistä ei\nkuitenkaan Trisiini yrittänykkää; se säästi ittiänsä muihin juaksuuhin\nku sen kinttu ei kuulemma tahro oikee kestää. — Vileeni oli heti\nensimmääses eräs ja tuli ilman erityysempiä riuhtomisia toiseksi.\nEnsimmäisenä oli yks kanaatalaane. Ei siinä tarvinnu hätäällä, ku\nviirestä miähestä lähti vai kaks ja molemmat ilman muuta pääsivät\nloppukilpaaluhu. — Viirennestoista eräs oli meirän Åströmi amerik.\nFitchin kans ja ku ei siinäkää ollu muuta ku kaks miästä, nii\nhölkyttelivät yhres matkan ja tulivat maalihi tasajalkaa.\n\nHuuskaffeli joutuu sellaasehe sakkihi, jotta se oli liikaa, jäi\nkolmanneksi ja pois pelistä. Ensimmääne miäs pisteli siinä jo nii\nsakiaa, jotta aikaa meni 49,6.\n\nSitte tuli toinen karsinta ja kovemmat koetukset, nii että vauhtia\nkiristettihin ja varsinkin oli tappelu toisesta sijasta hurja, sillä\nkolmas miäs jo potkittihin pois pelistä. Sitä varte seurattihinkin\njännityksellä juuri toisen ja kolmannen miähen ottelua ja ensimmääne\nsai mennä omia olojansa. Ensi eräs tuli jo aika 49, amerik. Fitch.\n— Toisen erän voitti etelä-afr. Batts, 49 sek. Norjan Hoff toisena.\nRanskån toivo, Fery, tuli möllinä tukka liahujen ilmas. — Kolmannes\nsarjas oli kaks ylivoimaasta miästä, Butler enklantil. ja Taylor\namerikkal. jokk'eivät tarvinnehet paremmin kiristääkkää purottaaksensa\nroskat pois. Aika oli huano, 49,8. — Neljännes eräs hollantilaane\nPaulen kuljetti tulevaa mailmanmestaria enkl. pitkäkoipista pappia\nLiddeliä aika kyyttiä, 49 sek. — Näki kyllä jottei Liddelillä ollu\nmitää erityystä kiirusta, antoo hollantilaase voittaa. Sarjan muilla\nkolmella, amerik. Robertsonilla, Italian Facellilla ja Ranskan\nFritzillä sen sijahan oli hampahat irvis ja tappelu tuima. Sen voitti\njänkki, posetiivari oli 4:s ja Franskan poika taas mölli.\n\nNeljännes eräs oli meirän Vileeni, joka tuli kolmanneksi. Ei kestäny\nsitä menua. Sen voitti amerik. Oldfield, 49, toinen oli Johnson\nKanaatasta. —\n\nKuures ja viimmeene erä oli lujin, sillä ensi sijoosta tappeli kolme\nkutakuinki yhtä hyvää miästä: sveitsilääne Imbach, Ruattin Engdahl,\namer. Wilson. Mukana oli jaapanilaane Notokin, joka oli kova poika.\nTäs sakis mentihin jo ohjakset löysillä ja seurauksena oli uusi\nmailmanennätys: 48 sek. Aiva Imbachin kannoolla olivat Engdahl ja\nWilson, Engdahl tuli sen verran erellä, jotta voithin panna toiseksi.\nKaikkien kolmen ensimmääsen miähen ajat olivat alle mailmanennätyksen,\njoka siihe asti oli amerik. Reidpath'illa, nim. 48,2, Tukholman\nolympialaasis saatu.\n\nNeljänsaran viimmeesehe karsintaha, joka tapahtuu seuraavana päivänä,\npääsi 12 miästä, juastihin kahres 6:n miähen sarjas ja kolme\nkummastakin pääsi loppukilpaaluhu. Se alkas olla jo nii jännittävää,\njotta varpahia kutitti. —\n\nEnsi erä mennä hujahutti heti alle eileen tehryn uuren\nmailmanennätyksen! Amerik. Fitch juaksi 47,8. — Hurja ulvonta\namerikkalaasten joukosta kentällä. Me muut räpytämmä silmiä ja\npuhelemma jotta:\n\n— Tämä on sikamaasta, ku lyärähän mailmanennätyksiä perätyste.\n\nButler oli toine, puali metriä, ja Johnston kolmantena 1 m. jäljes. Se\noli hurjaa menua se, eikä auttanu muu ku mailmanennätyksen »pulveriksi\nmeneminen» niinku Franskan sanomalehret kirjoottivat.\n\nToises eräs ei Liddelin tarvinnu pitää erityystä kiirusta, sillä\ntoisena ja kolmantena Imbach ja Taylor tiäsivät pääsevänsä\nloppuotteluhun kun eivät vai päästä ketää erellensä.\n\nNyt oli loppukiristyksehe jääny kuus kovaa hakamiästä: Liddel, Fitch,\nButler, Johnston, Taylor ja Imbach. Siinä oli jo kaks äsken leivottua\nmailmanmestaria: Imbach ja Fitch, mutta joukosta löytyy viälä kolmas\näijä, joka löi nämä molemmat ja jenkkas viälä kolmannen kerran\nmailmanennätystä tällä matkalla.\n\nSe oli Liddel. Kun finaali tuli, oli kentällä sellaane jännitys jotta\nkorvia poltti. Vetoja lyäthin ja kolme kansaa puri hammasta ja ähisi.\nAmerikkalaaset sanoovat jotta Fitch, mutta toiset seliittivät, jotta\nTaylor on oikiastansa viäläki paree Fitchiä. Sveitsilääset suhajivat,\njotta Imbach kyllä tiätä näyttää. Mutta enklantilaaset honajivat\nLiddelistä, jotta oorait.\n\nJa merkillistä oli, jotta Pihkala oli tukasta kiinni Tukholman\nIdrottsbladetin Tegnerin kans ja väitti jotta Liddel voittaa. Sitä pani\nvastahan änkyttävä Tegner, joka oli Fitchin pualella. Lopuksi löivät\nfrangin vetua ja ku laukaus kajahti ja miähet pyrähtivät lentohon,\nnii silloonkos Pihkala ja Tegner huutamhan kumpiki miähellensä. Puali\nmatkaa oli tulo tasarintaasta, vaikka Liddel vähä myähästyy lährös.\nMutta sitte alkoovat Fitch ja Taylor kiriä pualivälistä ja pääsivät\nerohon toisista, ollen n. 30 metriä maalista 5—6 metriä erellä muita.\n\nHuuto oli kauhia, ihmiset hyppiivät paikoollansa, huitoovat käsin ja\ntamppasivat jaloolla. Mikä hakkas nyrkkiä penkkihi, mik'oli lentää\ntoisten niskaha. Mutta yks oli yhteestä: kaikill' oli suu auki ja\nkurkut huuti ku laivan hätätorvet.\n\nLiddel oli etumiähistä jäliis, mutta sitte se teki aiva imehiä.\nRiuhtaasi itsensä ku pyssystä irti, painoo ku kameeli pitkin askelin\nkaula pitkällä kiinni amerikkalaaset ja riuhtoo rinnalle, vaikka jänkit\npuristivat viimmeeset ittestänsä.\n\nIhmisiä pyärryttää, niskat jäykistyy ja Pihkala ulvoo ku mettänpeto,\npotkii mua kintuulle ja minä voorostani takana olevaa espanjalaasta\nlehtimiästä, joka manaa »karampaa» jotta vahtu suusta truiskii.\n\nLiddeli kiristää aina vai hurjemmin, pääsöö irti toisista ja syäksyy\nmaalihi ylivoimaasena voittajana, nuan 4—5 metriä ennen muita. Vähää\nennen maalia kaatuu Taylori, mutta kerkes pystyhy ja viälä ennen\nviimmeestä miästä maalihi.\n\nLiddelin aika oli uusi mailmanennätys, 47,6. Liddel oli säästäny\nittiänsä kaikis alkukarsinnoos ja antanu kylmästi toisten rikkua\nmailmanennätyksiä. Mutta sill'oli ollut onni sijootuksiski mukana,\nku oli joutunu erihi, john'ei ollu pahempia kirijöötä. Imbach näytti\nolevan kuitti eikä loppuottelus enää jaksanu kiriä. Näytti aiva\nkangistuvan. Liddelin loppuveto oli jotaki kamalaa. Viimmeesellä 100\nmetrillä se kiristi toisten spurtista ainaki 10 metriä. Oli 5 m. jäliis\nja painoo 5 m. ohi.\n\nEi ollu siinä jänkiillä mitää mutisemista, nii selvä oli Liddelin\nvoitto, mutta kyllä kans enkelsmanniilla oli suu ympäri päätä. Ne\nhuutivat ja huitoovat Iipuullansa ku Afrikan pakanat.\n\nVoitonliput nousi taas tankohon, ja hurraat päälle. Taas meni\nAmerikalta yks kultametalli, josta n'oli ollehet aiva varmoja. Ja\nvoittaja Liddel, pappi, saarnas seuraavana päivänä yhres Pariisin\nkirkos ja väkiä oli ollu aiva mustana.\n\nMoukarinheitto on meillä suamalaasilla aina ollu heikkua. Siinä ovat\namerikkalaaset aina viänehet olympiapalkinnot 50 meeterin heitoolla,\njota eivät muut kansat näytä ylittävän. Osanottajia oli vain\nparikymmentä. Meilt'oli yks miäs Eriksoni; eikä luultu jotta se pääsis:\neres loppukilpaaluhu, mutta eikös vai päässykki ja tullu neljänneksi\npistemiäheksi tuloksella 48,74. Ensimmääne oli amerik. Tootell 53,29,5\nja toinenkin jänkki Mac Grath, 50,84.\n\n\n\n\nNURMEN KUNNIANPÄIVÄ.\n\n\n\n1500 m. juaksu.\n\n\nTorstai oli Nurmen suuri päivä. Silloo suaritettihin 1,500 ja 5,000\nmeeterin juaksujen loppukilpaalut.\n\nAlkukarsinnoos olivat suamalaaset näyttänhet, mistä maasta pitkänmatkan\njuaksijat on kotoosi. Meill' oli suurin sallittu osanottajamäärä 1,500\nmeeterin matkalla, 4 miästä, ja joka sorkka niistä pääsi helpolla\nloppuotteluhu. Ne olivat Nurmi, Luoman-Jaska Härmästä, Peussa ja\nLiewendahl. Olivat koittanhet jokahine säästää ittiänsä alkukilpaaluus,\neiväkkä yrittänhekkää voittaa eräänsä. Luamaki koikkalehtii häntäpääs\nalkumatkasta, mutta silmä oli kovana, mihnä toiset menöö. Loppupualella\nvasta jenkkas ittensä ensimääsen miähen perhän ja ku tämä otti kovan\nloppukirin (luuli vissihin, jotta Luama, joll' oli peljätty suamalaane\npaita, tiätysti juaksoo lopus sivuutte) — niin Luamakos vai hiljenti\nvauhtia ja vilkaasi taaksensa, mihnä asti kolmas miäs tuloo. Ja se\ntulikin jo aika likillä ja kovaa vauhtia.\n\nMua jo rupes hirmuttamhan, jotta mitäs jos ei tua Luama näjekkää, jotta\nsen kolmannen miähen peräs on heti viälä neljäski. Niillä oli kova\nvauhti ja aina vai sauttivat Luamaa lopus.\n\nEn kärsiny enempää, hyppäsin pystyhyn, taoon nyrkkiä penkkihi ja huurin\njotta:\n\n— Paina, paina helkutis Luama! Ne voi pyhkästä sivuuttes lopus ja mitäs\nsilloo Härmäs sanotaas, johna sua on niin hiarottu?!\n\nMutta se vai hölkötteli, kattoo taansa ja toiset oli heti kintuulla.\n\n— Jos perhanan poika viälä siinä taakses töllistellessäs kaarut, nii\nappa jee sua kotias tulemasta. — Eks sä pääse siinä! — karjuun mä ja\nheristin molempia nyrkkiä vooron perähän n'otta aina oli yks pystys.\n\nNo siitä se vissihi havaatti jotta vaara on likillä ja lippas vähä\näkkiä viimeeset pari syltä. —\n\n— Tanan poika! — pääsi multa ku retkahrin takaasi penkille ja sylkääsin\nhäjyn syljen. — Tuallaasta peliä ei pitäisi tehrä, jotta sivullistaki\nrupiaa pyärryttämhän!\n\nSe Mikkola, urheelijaan treenari, oli antanu niille sellaaset kovat\nohjeet, jotta suamalaasten pitää pysyä alkumatkas aina hännäs ja\nvasta viimmeesillä kiarroksilla kiristää ohitte. Ja sitä käskyä\nnourattivat meirän poijat niin hävittömän kylmästi, jotta me jokka\nolimma maksanehet suuret rahat tännetulosta, olimma aivan raivostuksis.\nMeirän piti huutaa ja yllyttää niitä häntäpään poikia n'otta kurkkua\nkarvasteli ja käret väsyy, ku ei jaksanu enää huutaa.\n\nMutta kaikkihin kylmin poika oli alkukilpaalus kumminki se\nahvenanmaalaane Liewendahl. Se mennä köpötteli aiva möllinä ja jäi kans\nkaikista muista. Mä jo manasin Pihkalalle jotta:\n\n— Tua affenalaane on kavaltaja, sen näköö selvästi, että se meinaa\noikee tingillä häväästä suamalaasen olympiapairan. — — Ensimmääne miäs\non ainaki 200 metriä erellä ja tua tuhannen löntys mennä pökkööttää ku\nkana paleltunehilla varpahilla!\n\nPihkala sanoo jotta:\n\n— Sill' on kova sisu! — ainaki Mikkola on niin sanonu.\n\n— No tuas ei auta enää sisukaa! — ähyyn mä.\n\n— Ist der auch ein Finne? (onko tua kans suamalaane) — kysyy se\nespanjalaane mun takaani ja viisaa sitä Liiventaalia, joka pomppii\nkaikkihin viimmeesenä.\n\n— Noo, mister, that is no Finnich, that is one stour skiit — (Äää, ei\ntua oo suamalaane, s'oon suuri — —.)\n\n— Wat ju sej??! — penäs se spanjalaane. —\n\nMun piti ruveta siinä seliittämhän sille kesken kaiken jotta:\n\n— Se Liiventaal on Affenanmaalta kotoosin ja se on aiva eri valtakunta\n— »Öölanti».\n\n— Aa-aa sii-sii, luk thea — rupes se panjalaane huuthon ja ku mä\nkattoon, niin tua syätävän Liiventaali oli heränny ja mennä paasas ku\nhevoone. Se ajoo yhrellä kiarroksella kaukaa takaa aina vai toisten\nsivuutte. Viimmeesellä suaralla se oli neljäs ja tuskin 10 meeteriä\nmaalista painoo kolmannen miähen rinnalle.\n\n— Sivuu sivuu — huurin mä.\n\nMutta ei! Siihen toppas ja viäres vai juaksi. Toinen pisteli hampahat\nirvis ku ompelukones ja Liiventaali aivan tasarinnan sen kans. Vasta\njusthin rajaviivalla lykkäs varpahansa erelle. Ja tuli kolmanneksi ja\npääsi loppukilpaaluhu.\n\nNiinku Mikkola oli määränny.\n\nMun piti silloo heti kääntyä sen espanjalaasen Iehtimiähen pualehe ja\noikaasta, jottei se vai Espanjahan sähköötä vääri. Seliitin jotta:\n\n— Thät töört is Liivental, hii is Finnish, oolrait (jotta kyllä tua\nLiiventaali on sittekki suamalaane)!\n\n— Ooooh! — honotti spanjuuri.\n\n— Jäääs!! — kiljuun mä vastahan.\n\nKu sitte loppukilpaalu aikoo ja 12 parasta miästä tuli kentälle, meni\njännityksen kohina läpi koko statioonin väen. Siin' oli kahrestatoista\nparhaasta miähestä 4 suamalaasta, se on kolmas osa koko joukosta. Se\nherätti jo sinänsä suurta huamiota ja ihastusta kattojis.\n\n— »Finne, finne»? — kuuluu joka taholta ja meillä, suamalaasilla\nlehtimiähillä oli täysi tyä osootella ja näytellä tarkasti kuka nuasta\nneljästä suomalaasesta mikin on.\n\nRuattin Viire ei ottanu osaa tähänkään kilpaaluhu, vaikka oli\nilmootettu. Se tiäsi sen turhaksi. Me emmä kyllä toivonehekkaa\nmuuta palkintua ku ensimmäästä ku Ritola ei menny tälle matkalle.\nViarasmaalaasista oli enklantilaane Stallard peljätyyn, vaikkei meihin\npäässy epäälystäkää siitä, jottei Nurmi voita.\n\nEnsi kiarrokselie lähti joukko heti täyttä vauhtia. Johtohon meni\nStallard ja Lowe, molemmat enklantilaasia. Nurmi jättäytyy aluus\nvähä jälkehe ja sivulle jottei sen kallisarvoosia kinttuja kukaa\npiikkikengillä tramppaasi. Ja kyllä mä luulen, jotta syytä oliki\nvarjella koipensa. Ku sitte pualikiarrokses jo oli selvä järjestys,\nloikkas Nurmi ethen ja lähti viämhän leikkispäältä joukkua oikee aika\npolkkaa. Parhaat ponkiivat peräs ja eikähän sillä Nurmella ollukki\nsiinä sellaane meininki, jotta saa irti ja perähänsä joukosta parahat\nmiähet, jotta tiätää pitää varansa.\n\nEnsimmääsellä kiarroksella (500 m.) oli jo tullu n. 20 m. kaula\netujoukon ja loppusakin välille. Nurmi johti ja ku viivalle tuli,\nnii kattoo kellua kourasnansa, paljoko meni ensi kiarroksella. —\nIhmiset taputtivat käsiä ja hurrasivat. — Toisena oli amerikkalaane\nWatsoni, sitte sveitsilääne Scharer. Muut suamalaaset olivat aivan\nhäntäjoukkona. Niiren erellä meni enklantilaasia ja franskälaasia.\nNiin kuluu kiarros kiarroksen perhän. Nurmi kiristää viimmeesellä\nkiarroksella ja jättää amerikkalaasta, tehren n. 10 m. kaulan, joka\naina vai lisääntyy viimmeesellä suaralla. Mutta muut meirän miähet,\nne seurasivat Mikkolan taktiikkaa ja pysyttelivät aivan hännäs, ja\nsinne jäiväkki, sillä toisekki kirivät lopus minkä jaksoovat. En tiärä\nheittikhän Luama aiva lossiksi, mutta viimmeesenä se tulla lompsii eikä\nnäyttäny erityystä kiirusta pitävänkää.\n\nVaikka ku toren sanoo, nii kyllä mä tykkäsin, jotta niillä ulkolaasilla\noli sellaane totine ja tuima meno, jottei siinä meirän poijista muut\nku Nurmi pärjännykkää. Mutta Nurmi taas oli niin ylivoimaane jottei\nsitä pystyny kukaa eres ahristamhankaa ja sitä varte se ei erityystä\naikaa yrittänykkää. Kattoo vain, jotta tuli ensimmääteksi ja toi\nmaalle kultametallin, jos olis hätä ollu, olis Nurmi vissisti voinu\ntoistakymmentä sekunttia parantaakki. Nyt se säästi vain ittiänsä 5,000\nmetrin juaksua varte, johna sen oli puhet kans ottaa ensi palkinto.\n\nKun Nurmi voitti 1500 m., nostimma me suamalaaset aika metakan ja\nhurrasimma, jotta statiooni kaikuu. Kohta kans nousi komja Suamen lippu\nvoitonsalkoho ja soittokunta pelas Maamme-laulua, johna se jo oli\naikalailla parantunu, ku oli saanu niin usee harjootella. Se meni jo\noikee ratihinsa.\n\n— Ja taas tunnin päästä saatta pillipiiparit vetää samaa nuattia —\nhuikkasin mä, vaikka Pihkala koitti sanua jotta:\n\n— Ei sitä tiärä sanua.\n\n— No tiätää sen!\n\n— Ja vaikka ny tiätääski, nii ei saisi etukäthen sanua! — motkotti\nPihkala, joka kaikesta aina oli muka epävarma.\n\n— Lyärhän vetua, jotta Nurmi voittaa, — ehrootin Pihkalalle.\n\n— Em mä ny vetua — —\n\n— No mitäs sitte! — —\n\n1,500 ja 5,000 metrin loppukilpaalujen välill' oli vain yks\ntiima aikaa, n'otta siin' oli Nurmella kova urakka saara ittensä\nsillä välillä hiarotuksi ja kuntoho. Ku s'oli 1,500 voittanu ja\nvalokuvaajajoukko juaksi kaappiinensa sen peräs pitkin kenttää veivaten\nkonehiansa erestä ja takaa, huitoo Nurmi vai housuullansa ympäriinsä\njotta:\n\n— Menkää hiithen siitä masiinoonenna, ei mull' oo ny aikaa — —.\n\nMutta ku se istuu maaha ja veti pöksyjä koipihi, nii siinä oli jo\nvalokuvaajia toistakymmentä, jokka eri pualilta knäppiivät kuvia jotta\nknapsuu. — Heti ku Nurmi sai housut jalkoohi, lähti se juaksemhan pois\nkentältä hiarottavaksi.\n\nVaikkei se 1,500 metrin juaksu ollukkaa nii kova, jotta Nurmen olis\npitäny kaikkensa pusertaa, nii oli se kumminki sellaane prässi, jotta\neri miästä siinä tarvithan, joka pystyy tiiman päästä lähtemhän taas\n5,000 meeterin matkalle, ku on uuret ja levännehet miähet vastas.\n\nNurmen aika oli 3,53,6.\n\n\n\n5,000 m. juaksu.\n\n\nLoppuotteluhu täski lais oli pääsny vai 12 parasta miästä. Niistä oli\ntaas 4 suamalaasta: Nurmi, Ritola, Seppälä ja Rastas. — Komia joukko!\n\nNyt tuli kentälle jo se Ruattin Viireki. S'oon vähäläntä luiseva\npoika, joll'on rintakehä aika vankka ja hyvin muarostunehet sääret.\nNurmi ja Ritola ovat molemmat sitä pirempiä. Se oli säästäny ittiänsä\njustihin tätä kilpaalua varte ja varmaa oli, jotta nyt se oli päättäny\npanna kaikkensa voittaaksensa eres tämän kilpaalun ja samalla yhren\nkultametallin Ruattille, jok' on antanu sille hyvän opettajan paikan. —\n\nOli siinä joukos yks jäppikin, jaapanilaane Okazaki, joka alkukilpaalus\nosoottautuu olovan aika lailla hyvä juaksija. Mutta meill' oli Nurmi ja\njos se klikkaas, nii kyllä Ritola lopusta hualen pitää. Ruattalaaset\nja Viire olivat laskenehet, jottei Nurmesta oo enää täs juaksus\ntäyttä vastusta, mutta sepäs nähtihin. Ku Nurmi tuli taas kentälle\ntunnin perästä, 1,500 meeterin voiton jälkehen, oli se ku uusi poika.\nVerrytteli kinttujansa, truiskii piäniä juaksuja raralla ja näytti\nolevan hyvällä humöörillä. Kovin on se Nurmi oma ittensä. Ei välitä\nkestää mitää, on vain omihin oloohinsa ja valmistautuu otteluhun niinku\nei ketää olsi päältä kattomaskaa.\n\nKu laukaus pamahti, lähti juaksijajoukko yhtenä parvena matkahan,\nja Viire pyrähytti heti toisten erelle johtoho. Mutta sen kintuulle\nasettuu kohta Ritola. Puali kiarrosta mentihi yhtenä rytynä, mutta\nsitte saatihin jo jonkilaanen järjestys syntymhän vaikka toisia pomppii\nviälä vähä sivuulla ja koitti saara ittellensä rakua rivis. Viire johti\nensi kiarroksen hyvää kyyttiä ja oli totisen näkööne. Ei kattellu\nsivuulle, painoo vaa suaraa ja kovaa ethenpäin. Ritola lippas peräs ja\nkatteli taaksensa, mihnä Nurmi on. Se oli jääny vähä jälkehen Seppälän\nkans, jota se veti joukosnansa. Rastas oli asettunu hännille, ja tuli\nkolmantena miähenä perästä lukien.\n\nToisella kiarroksella Viire teki kaulaa jonkun metrin, mutta Ritola\nseuras kantapäillä rauhallisen ja iloose näköösenä. Sitten tuli kolme\nviarasmaalaasta välis ja Nurmi vasta kuurentena. Mutta s'oli saanu\njo vissihän puhutuksi asiat selviksi Seppälän kans, koska se näytti\nnyäkkäävän päällä ja sanovan hyvästit. Sitten pyrähytti nätisti kahren\nmiähen ohi ja hyssytteli neljäntenä.\n\nKolmannella kiarroksella kulki parivaljakko Viire ja Ritola tasaasta\ntahtia erellä. Sitte yks franskalaane ja Nurmi. Kolme viarasta oli taas\nvälis ja sitte Seppälä. Ja Rastas mölli —.\n\nPitkälläsivulla Nurmi kumminki jo astoo franskalaasen paitti ja juaksoo\nhelposti Viiren ja Ritolan kiinni. Ritola kääntyy kattomhan, nyäkkää ja\nnäyttää sanovan — Terve terve.\n\nViire kuuli piaksun fläiskehen ja tiäsi, jotta siältä se nyt tuli\nNurmen-Paavo sakkihi, muttei käännäkkää päätä. Painaa vai tasaasta\ntahtia.\n\nNeljäs kiarros menöö hianua hölkkää. Viire, Ritola, Nurmi vinos\nrintamas n. 50 metriä toisten erellä. Sitte tuloo franskalaane ja\nSeppälä, joka on ruvennu kiristämhän ja jättäny häntäsakin. — Joka\nkiarroksella katteloo Nurmi kelluansa, onko vauhti parhullaane.\n\nViires kiarros menöö samalla lailla: Viire johros, Ritola ja Nurmi nyt\nperäjulkkaa takana. Franskalaane on neljäntenä miähenä vähä saavuttanu.\nEro on n. 40 m. Seppälä on viires ja viarahia kantapäillä.\n\nKun kuures kiarros alkaa on etujoukko n. 70 m. erellä ja Viire aina vai\njohros. Mutta sitte kattoo Paavo kellua ja tykkäs vissihin jotta täs\nrupiaa nukuttamhan — ja äkkiää loikkas Viiren erelle.\n\nViiren naama ei muutu, pitää vai entistä vauhtia. Nyt on Viire\n»pussis»: Nurmi erellä, eikä päästä ohi, ja Ritola kantapäillä. Mahtoo\nsiinä tuntua olo vähä ahtahalta. — Seppälä teköö — peijakkahan poika! —\ntyperyyren, rupiaa kiristämhän ittiänsä etujoukkohon päin ja kuluttaa\nvoimia. —\n\nNurmen ja Ritolan juaksu Viiren kans oli taktiikkapeliä.\n\nNäki heti aluusta, jotta Ritola oli saanu tehtäväksensä vartioora\nViireä ja jos suinkin pumpata se kuivihin. Ja muistaa nitistää lopus.\n\nNyt kuljettivat Nurmi ja Ritola sitä keskellänsä hermostuttaaksensa.\nJos Viire yrittääs päästä siitä välistä pois, niin silloo Ritola painaa\nsen peräs ja ohitte ja koittaas viärä sitä liika kovaa vauhtia hetken\nmatkaa. Nurmi tulis sitte peräs ja ku kattoos Ritolan kylläksi Viireä\nhyppööttänhen, niin lähtis itte johtoho — ja Ritola sais tulla peräs ja\nhuilata kantapäillä.\n\nMutta Viire haistoo vissihin palanehen käryn; se ei lähtenykkää\nkarkuhu, antaa mennä vain kaikes rauhas, siinä välis omaa tahtiansa.\n\n— Ääh perttana! — ähyymmä me suamalaaset, ku ei tua Viire mennykkää\nvipuhun.\n\nNurmi ja Ritola näyttäävät keskustelovan mitä sille nyt olis tehtävä.\n\n— Truiskaa koittaa sä Ritola siältä takaa yhtäkkiää ohitte, jos se\nlähtis sun perähäs — kehootti Nurmi Ja Ritola lähti aika kyytiä\npainamhan molempien sivuu.\n\nNurmi mennä julkuttaa hiljoollensa ja orottaa, jotta Viire lähtis nyt\nperähän.\n\nViireki katteloo, jotta mitä tämä oikee on, mutta hoksaakin, jotta\ns'oon jutku — eikä lähre Ritolan perhän ittiänsä tappamhan.\n\nNurmi näyttää funteeraavan. Viimmee kattoo kelluansa ja tuumaa jotta:\n\n— Jää siihen sitte! — ja lähti Ritolan sakkihi.\n\nMutta Viire näytti pelkäävän jotta suamalaasill' oli vissihin taas\njokin petkutus miäles, eikä parantanu vauhtiansa.\n\n— Tuanne se ny jäi! — sanoo Nurmi ku sai Ritolan kiinni.\n\n— Olkohon siälä sitte — tuumas Ritola. — Pannahan viälä vähä vauhtia\npäälle, jotta saarahan kaulaa enämpi. Saa nährä, mitä se siitä tykkää.\n\nPoijat pistivät piäneksi hyssyksi ja kattoovat hetken päästä taaksensa,\njotta lisääkö se Viire kinttuvilkettänsä. Mutta ku ei näyttäny\nvastaavan, nii rupesivat Nurmi ja Ritola painelemhan vain tavallista\nharjootusmarssia.\n\nViire rupes nyt aina vai jäämhän.\n\nSeppälä oli neljäntenä ja yks amerikkalaane oli ponkinu jälkijoukosta\nmuiren sivuu Seppälän kantapäille.\n\nSeittämättä kiarrosta johtaa aina vai Nurmi, Ritola takanansa. Viire\njäi hiljoollensa, ja katteli taaksensa, kuinka kaukana on perästulija.\nSe oli Seppälä, mutta väliä oli satakunta metriä.\n\nKu kahreksas kiarros alkoo oli Viire jääny n. 25 m. etujoukosta.\nSeppälä oli siitä 100 m., amerikkalaane, jok' oli sen viäres oli sitkiä\npoika ja ajeli friipiletillä Seppälän sivulla.\n\nYhreksännellä kiarroksella on Viire jäänny viälä aika lailla. Erua\non nyt n. 50 m. — Mutta Seppälä on aina vai saman 100 meeterin\npääs Viirestä. Seppälä teki sisulla tyätä. Se yritti päästä irti\namerikkalaasesta, kiristää ja saakin erua syntymhän n'otta kaula\nViirehen päin hiljoolleensa lyheni. — Nurmikin kiristi ja jätti Ritolaa\nn. 10 m.\n\nMutta kun viimmeene kiarros alkoo, pinnisti Ritola takaasi Nurmen\nkintuulle jotta:\n\n— Äläs poika jätä! — ja niin menövät lujaa vauhtia koko viimmeesen\nympäryksen.\n\nMaalihin tulivat komjalla loppuspurtilla, Nurmi n. pualitoista metriä\nennen Ritolaa. —\n\nViire jäi viälä viimmeeselläki kiarroksella. Ero oli maalis ainaki 100\nm.\n\nSeppälä tappeli kovan koitoksen amerikkalaasen Romig'in kans, mutta\nloppukiris näytti amerikkalaane, että on niillä muillaki sisua ku\nsuamalaasilla ja painoo varmasti ohi, vaikka Seppälä pani kaikkensa.\nNäki, jotta jalaat kangistuu eiväkkä totellehet poijan tahtua ja\nyritystä. Rastas oli kuitti miäs viimeesen erellisellä kiarroksella ja\nlopetti.\n\nNurmen aika oli 14 min. 31,2 sek. uusi olympiaennätys. Toinen oli\nRitola 1 1/2 m. jäljes, kolmas Viire Ruatti 100 m. jäljes, 4 Romig\nAmerikka 120 m. jäljes, Seppälä viires n. 150 m.\n\nNyt se oli tehty, jot'eivät ruattalaaset ollehet uskonhet, jotta Nurmi\nveis Viireltä molemmat kultamitallit samana päivänä. Ja kaiken hyvän\npäällisiksi otti Ritola ruattalaasilta pois viälä hopiametallinkin,\njosta ne olivat ollehet aivan vissiä, jotta sen Viire ny ainakin tuo.\n\nJa vähältä piti jos Ruatti sai kupariakaa, sitä kolmatta palkintua,\nsillä amerikkalaane pani hirmukirin lopus ja vain Viiren etumatka\npelasti sen häviöltä.\n\nSe oli Nurmen loiston päivä ja kovasti me suamalaaset hurrasimma\nku liput tankoohi verettihin, ja kyllä vai kannattikin sellaasesta\nkaksoosvoitosta. Ruattiki näki nyt lippunsa kunniapaikalla, siälä\njohna Suamen lippua oli joka päivä heiluteltu, mutta se oli vai piäni\nnästyyki suuren Suamen lipun varjos ja vasimella pualella.\n\nNii komeeta voittoja ku ne oliki, nii ei ne yhtää jännittänehet, sillä\nNurmi ja Ritola olivat ylivoimaasia ja leikkiivät Viiren kans ku kissa\nhiireellä. Oli yks koiranleuka sitte sanonukki Viirelle jotta:\n\n— Jos olsit kotonas pysyny, nii olsit sinäki saanu yhren kultametallin\n— —.\n\n\n\n\nKYMMENOTTELU.\n\n\nPerjantaina alootettihin 10-ottelu, johka otti osaa lähes 50 miästä\nkaikenfärisiä. Niistä oli kolme suamalaasta: veljekset Paavo ja Iivari\nYrjölät ja Huusari. Meill'oli alkaapäältä vähä niinku toiveeta, jotta\nmeiränkin poijat täs sortis pärjääsivät ja suurin toivo pantihin Iivari\nYrjölähän, jolla alku näyttikin lupaavalta.\n\nMutta kyllä amerikkalaaset antoovat heti aluusta lähtien näkyä, jotta\nn'oon paljo erellä yleestasos meirän ja muiren mairen poijista.\nToivottihin ja lohruteltihin ittiämmä sillä, jotta amerikkalaasten\nheikommat lajit on lopus, johna taas meirän poikaan pitääs ottaa\ntakaasi, mitä alkupuales jäävät jälkihi.\n\nOttelu alootettihin 100 m. juaksulla. P. Yrjölä tuli sakissansa\nkolmanneksi ajalla 11,8 ja velii-Iivari sai aijaksi 12 sek. Huusari\neräsnänsä sai kans 12 sek.\n\nParhaan ajan 100 metrillä sai amerikk. Osborne 11,2; toisina olivat\nGerspach, Jekals, De Kaiser, Bucher, Sempé ja Thompson, kaikki 11,4.\n\nPituushyppy meni meirän poijilta aika hyvin. Huusarin paras hyppy oli\n616, Iivari Yrjölän 650 ja P. Yrjölän 631. — Parhaat tulokset oli\nkumminki japanilaasella Notolla, Viron Klumbergilla ja Osbornella 692.\nSiinä 650:n paikoolla oli viälä monia muitakin.\n\nKuulas olivat meirän poijat hakamiähiä. P. Yrjölä pökkäs 13,28 ja\nIivari-velii kans 13,08; Huusari 12,02. — Klumberg 12,27, Norton 13,04,\nRuattin Nilsson 10,09, Osborne 11,43,5. — Täs sai poijat pisteetä\ntakaasi.\n\nSitte tuli korkeushyppy, johna amerikkalaaset taas näyttivät muille\npitkäänenää. Hyppiivät ku heinäsirkat nii korkialta, jott'oikee häjyä\nteki. Iivari pärjäs parahite, hyppäs 180. Huusari tappeli sitkiästi\nja pääsi 170. Paavo jäi 160. — Mutta Osborne hyppäs 197! — eikä rima\npuronnu vaikka m'olsin kuinka kenannu taakseppäi ja ähkyny. On se\npeto miäheksi! Kolme pään-mittaansa ylemmältä pompahutti ittensä\nylitte. Eikä ollu Nortoni paljo huanoot, ku hyppäs seki 192 senttiä.\nPikkupoikia siin'oIi muut. Ruattin Janssoni pääsi 183, Klumperi 175.\nMutta japanilaane Noto ei pääsy 150 korkiammalta. Vaikka hyvin seki oli\npömpähytetty nii Iyhkääsistä kantuumista.\n\n400 m. juaksus ei voi moittia meirän poikia. Iivari voitti sarjansa\nfriskisti 54 sek. Huusari ja Paavo juaksivat samas sarjas. Huusarin\naika oli 53,4 ja Paavon 54,6. Mutta jäppi-Noto truiskas 51,4, Duigan\n52, Norton 53, Osborne näytti, jotta se pystyy juaksemhanki, voitti\nsarjansa ajalla 53,2; Tompson 52; Klumperi 54,4.\n\nViiren lajin jälkhen perjantaki illalla oli pisteet jakaantunhet\nseuraavasti: Norton 4170, Osborne 4168, Klumperi 3813,80, I. Yrjölä\n3771,22; Ruattin Janssoni 3770,80. — P. Yrjölä oli kymmenes tuloksella\n3489,71 ja Huusari 12:sta 3464,98 pisteellä.\n\nLauantaina suaritettihin loput ja silloo putos heti ensi lajis meirän\nparas miähemmä Iivari pois. Ensimmääsenä laina oli 110 m. aitajuaksu,\nja siinä Iivari hätääli niin, jotta kaatoo 3 aitaa, eikä saanu aikaa\nollenkaa. Sillä oli peli menetetty.\n\nNyt oli enää Huusari ja heikompi Paavo-poika koetuksella. Kyllä\nnäki, jotta eresvastuu poikia painoo ja parahansa molemmat sisulla\npinnistivät. Paavo tuli eräsnänsä kolmanneksi ajalla 18,8. Se oli huano\naika, mutta mahtoo liiaksi peljätä, jotta aitoja kaatuu ja hänkin\nputuaa pois. Huusari sensijahan juaksi hyvin ja voitti sarjansa hyvällä\ntuloksella 16,6. — Mutta Osborne juaksi 16 ja Nortoniki pääsi 16,6.\nKlumperilta meni 17,6. Monta muutaki pääsi alle 17 sekunnin,\n\nKiakko oli taas meirän pojille tuttu kapines. Yrjölä veti 38,19, mutta\nHuusari epäonnistuu. Ei saanu muuta ku 33,15. Klumperi sai 36,79,\nNortoni 33,11, hollantilainne De Kaiser sai 38,41, Osborne 34,09,5.\n— Ja oli siälä sellaasia faijojaki, jokka olivat tullehet pitkien\nmatkojen takaa eiväkkä saanehet kiakkua lentämhän eres 30 meeteriä.\n\nSeiväshyppy oli taas aiva amerikkalaaste hoiros. Nortoni hyppäs 380 cm.\nja Osborne 350, Huusari jäi 320, Yrjölä vain 273. — Noto ei pääsy 230!\nKlumperill' oli 330.\n\nKeihäänheitos meikälääset hääräsivät ensimmääsinä. Huusari veti 53,65;\nja Paavo 52,93. Klumperi sai 57,70; Osborne 46,69; Norton 42,09. —\nSiinä tuli aika lailla pisteetä takaasi.\n\nViimmeene yritys oli 1,500 m. juaksu. Yrjölä sai 5,08,6. Osborne oli\nsamas eräs ja sai 4,50. Klumperin aika oli 5,16, Nortonin 5,25,6. Mutta\nniin otti Nortoni kaikki ittestänsä irti, jotta maaliviivalle kaatuu ja\npyärtyy siihe paikkaha. Kauan saatihin virvootella ja lääkärin neuvojen\nmukhan hiarua, ennenku nii selves, jotta saatihin pystyhyn — ja kuuppas\nuurestansa, eikä siitä enää noussukkaa. Paariilla kannettihin pois\nkentältä ampulanssivaunuuhi ja virkos vasta tiiman päästä.\n\nSiinä nähtihin, jotta amerikkalaasill' on hurja luanto ottaa ittestänsä\nkovas kilpaalus nii kaikki irti, jotta paikalle oikeevat. Suamalaasill'\nei sellaasta kilpaalusisua oo — elikkä sitte meill'on päävärkis\nseilaaset sahajauhot, jottei niillä pääse pyärtymhänkää niinku muut\nihmiset, vaikka kuinka koittaas.\n\nSe vinosilmä jaapanilaane Noto oli aika poika pylkkimhän; voitti eränsä\nja sai kunniootettavan aijan: 4,45,8. — Huusari oli kaikista kovimmas\nsakis, johna pelkialaane Ruuth juaksi 4,36,4. Huusari sai 4,41,2.\n\nNyt oli lait loppu ja ruvettihin räknäämähän pisteetä. Se oli selvä:\nAmerikan loistava kaksoosvoitto. Kultamitkun voitti erinomaasella\ntuloksella ja uurella olympiarekortilla amer. Osborne 7710,775\npistettä, toinen oli kans jänkki, Nortoni, pistemäärällä 7350,895.\nKolmas oli Klumberg Virosta 7329,36, neljäs oli Huusari 7041,175 p.,\nviires etelä-afrikkalaane Sutherland 6794,142,5; kuures sveitsilääne\nGersbach 6743,53; 7:s Ruattin Janssoni 6656,16; 8:s amerik. Friede\n6618,30; 9:s P. Yrjölä 6548,525.\n\nOsbornen ja Nortonin tulokset on sellaasia, jottei niitä saavuteta\nhevillä. Paris lais ne olivat vähä heikompia, mutta muis taas\nhirmutekijöötä. Ajatella vai: korkeutta 197, seivästä liki 4 ja\nheitokki aikamoosia. Vaikka meirän Iivari Yrjölä ei olsi joutunu\npois aitajuaksus, nii ei se millää olsi voinu saavuttaa Osbornea\nja Nortonia. — Huusarin pääseminen neljänneksi oli mainio saavutus\nsellaases kamppaalus. Siitä sopii toivua ensi kisoohin kovaa miästä. —\n\nEi se menny niinku vähä oli toivottu tämä kymmenottelu, mutta opiksi\nolkohon ensi kerraksi.\n\nMeirän poijat kattelivat tarkasti kaikkia amerikkalaasten kniksiä ja\npanivat nuukasti miälehensä. Ja kyllä niillä amerikkalaasilla olikin\nmones lais omat tyylinsä, jolla hinkkasivat ittensä toisten erelle.\nKyljellensä ja seljällensä hyppäsivät korkeutta, ku meirän poijat\nkoittivat vai vanhalla lailla. Mutta se mikä teki amerikkalaasista\nparempia, oli niiren erinomaane voitontahto, sisu vetää, ku vetää\npiti ittestänsä kaikki, niinku Nortoni 1,500:lla oikooseksi. Se on\ntätä vääjäämätööntä voitontahtua, jota meiränkin poikaan pitää saara\nittehensä, jos meinaamma pärjätä amerikkalaasille.\n\nJa sitte viälä se, jotta amerikkalaaset 10-ottelijat olivat\nvalmistautunhet otteluuhinsa samalla perinpohjaasuurella — ku\nmeirän Nurmi juaksuuhinsa. Ne olivat läpitreenattuja miähiä kukin\nlajisnansa ja saattoovat keskittää ittensä aina kokonansa siihe, jota\nsuarittivat. Meirän urheelijat muut, paitti Nurmi, Ritola ja Torpo,\neivät ollehet niin järjestelmällisesti laijiihinsa valmistunhet,\neiväkkä sitte myäskään pystynhet saamahan ittestänsä irti sellaasia\ntuloksia kun harjootuksis ovat saanehet. Mutta amerikkalaaset\nvetivät justihin silloo ku piti parahia tukoksiansa ja monaasti omia\nennätyksiäkin. Mitäs siitä, jos meirän miähet kotona harjootuksis\nsaavat joskus erinomaasia tuloksia, mutta eivät pysty niitä uusimhan\nsilloo ku pitääs. Nähtävästi ollahan menos siihe näis olympialaasis\nkisoos, jotta ainua menestyksen erellytys on erikoistuminen kukin\nomhan laihinsa. Siitä on meillä jo Nurmi esimerkkinä. Mutta myöskin\nmuiren, kiakonheittäjään, hyppääjään ja moniottelijaan pitääs ottaa\nittellensä vai yksi ainua tehtävä ja se niin perinpohjin, jotta kaikki\nmuu harjootus saa vai auttaa päälajia. Ja miästen on saatava ittensä\nsiihe kuntoho, jotta ne yhtä hävyttömän kylmästi ku Nurmi tiätäävät\nmahrollisuutensa ja rajansa. Olympian kentällä ei enää ensi kerralla\nkultametallit muulla keinolla meille tipu.\n\n\n\n\n3000 M. JOUKKUEJUAKSU.\n\n\nYks pulskimpia Suamen voittoja oli 3,000 meeterin joukkuejuaksu,\njonka alkukilpaalu suaritettihin perjantaina. Siihen sai ottaa osaa,\njos oli varaa, kahrellaki kolmenmiähen sakilla, mutta vai kolmen\nparhaan tulokset otettihin huomioho. Ja meillähän oli varaa, nii että\ntäysi satsi pantihin matkahan: Nurmi, Ritola, Tala, Seppälä, Katz ja\nLiewendahl. Siis aina vai samat hevooset areenalla. Ku on köyhä, nii\npitää aina samoolla varsoolla ajaa, mutta rikkahill' on varaa säästää\nja tuara uusia seisotettuja juaksijoota kentälle. Kyllä vai Suamen\npoijill' oli urakka, jot'ei toiset olsi kestänehekkää. Samat miähet\npitivät juasta monta kertaa ja joka päivä, kun pitkänmatkan juaksuuski\nsuaritettihin aina karsintakilpaalut aivan turhanpäiten. Vierahat\nsaattoovat panna alkukilpaaluuhi vereksiä miähiä, joill'ei ollu muuta\ntarkootustakaa ku »tappaa» ja väsyttää meirän miähiä loppukilpaaluja\nvarten. Siinä oli kova urakka suamalaasilla juaksijoolla, ennenku\nkultamitallit Suamelle tippuuvat.\n\nEnsi ryhmäs menivät Enklanti, Italia, Norja, Puola ja Suami. Vai kaksi\njoukkuetta pääsi loppukilpaaluhun. Meiltä menivät Nurmi, Ritola, ja\nTala, n'otta s'oli selvää. Tulivat ilman erityysempiä ponnistuksia\nsiinä järjestykses perillekki. Enklanti voitti helposti toiset ja tuli\ntoiseksi.\n\nToises ryhmäs juaksivat Amerikka, Ruatti, Ranska, Meksikko ja Espanja.\nMe luulimma yleensä, jotta Ruattin joukko tulis täs ensimmääseksi,\nku niill'oli mukana se Viire ja muitakin hyviä juaksijoota;\nReutersvärdistä, Lundgrenista, Eriksonista ja Turessonista olivat\npitänehet kovaa kohua. Mutta huanosti se meni, aiva plöröksi, Ruattin\ntämäkin yritys. Eivät päässehet eres loppuotteluhu. Viire kyllä teki\ntyänsä ku miäs, mutta ne muut jäivät ku Annalan kana ahtehelle. — Viire\nlähti heti joukkua kuljettamhan. Pari franskalaasta, jokka yleensä\njoka lais puskivat heti ittensä pakahroksihi, tappelivat kunniasta\nsaara eres hetken matkaa olla fööris ja nykki truiskiivat johtohon.\nViire oli siinä suhtehes »suamalaane», jotta antoo näiren kukoonpoikaan\nmennä kaakotella omia aikojansa niin kauan ku jaksoovat; eikä ne kauan\njaksanhekkaa, ennenku Viire taas saavutti ja painoo tasaasta vauhtia\npaitti. Kyllä sen pitää myäntää, jotta Viire kaikesta hualimata on hyvä\njuaksija ja kaunihisti juaksooki. Se on aivan eri maata ku Ruattin\nomat miähet. Mutta taitonsa, kestävyytensä ja kylmän harkintansa se\nonkin viäny mukanansa Suamesta. Ruattilla ittellä ei oo sellaasia\nmiähiä. Niinpä Viire täskin juaksus eros muusta Ruattin sakista ku\nlakeerisaapas karvakintahasta. Se juaksi yksinänsä kaukana koko\nroikan erellä ja uuren isänmaansa, »muuter Sveean», poijat ponkiivat\nku iiliskotit aiva viimmeesinä. Tämä kirkas ero lämmitti meirän\nsuamalaastenki miäliä nii, jotta silmät pyäriääsnä Ruattin lehtimiähet\nihmettelivät, ku me suamalaaset täyrestä syrämmestä hurrasimma Viiren\nkomjalle juaksulle. Sitä ne eivät näyttänhet käsittävän, sillä niitä\nvaivas se, jotta Ruattia erusti tämä entinen Suamen miäs.\n\nSattuu viälä nii merkillisesti, jotta se espanjalaane mun takanani\nkesken kaiken rupes kyselemhän jotta:\n\n— Wie ist es, man sagt hier das Viide ist auch Finne? (Kuinka se on, ku\nnämä täälä sanoovat jotta Viire on kans suamalaane.)\n\nRuattin urheelulehtimiästen kapteeni Tegner kuuli sen ja heristi\nkorvaansa, mitä mä sille vastaan. Koitin asettaa sanani, jotten kovin\npahoon nolaasi ja sopotin vastahan jotta:\n\n— Jaa, beinaae! Er war einst Finne, nicht mehr, jetzt ist er Schweet —\n— tuut niks! (Melkee! Se oli ennen tavalline finntuppi, muttei enää, ny\ns'oon ruattalaane, mitä siitä — —)\n\nTegneri oli sekaasen näkööne ja kovasti kiikarootti muualle.\n\nNiinku sanottu, Viire juaksi komjasti ensimmääteksi ja otti paremmanki\naijan ku suamalaaset erellises eräs. Mutta ne muut ruattalaaset olivat\nnii häntäpään poikia, jotta joukkueena joutuu Ruattin sakki kokonansa\npelistä pois. Amerikkalaaset olivat tasaväkisempiä ja voittivat erän.\nToiseksi pinnistivät franskalaaset ja voi ilonremakkaa, mikä siinä\nilmoolle nousi, ku ne nii loistavasti pärjäsivät. Kyllä ulvoovat ja\nkrakottivat franskalaaset olympiansotahuutuansa, joka oli ku olis\njänispräiskää päristäny — Viiren aika oli 8,45.\n\nSe Amerikan niin kehuttu Joe Ray juaksi täs joukos, eikä ollu paljo\npukkikaa. Tuli 11:sta. Se otti kerran kellon kourahansa, niinku Nurmi\nja kattoo kans mahtavaa siihe kiarrospaalulla, mutta silloonkos ihmiset\npäästivät kamalan honotuksen nenästänsä, nauroovat ja irvistelivät\nn'otta häjyä teki. Varsinkin enkesmannit. Näki selvästi, jotta\nstatioonin väki tykkäs, jottei passaa primputella, ku ei värkiis oo\nvaraa. — Eikä se Ray toistakertaa kellohonsa kattonu. Taisi purota\nhiljaa tiäpuolehe koko klokku.\n\nRuattin lehris oli jäliistäpäi merkillisiä kirjootuksia, jotta\nfranskalaaset muka viheltivät Nurmelle, ku se katteli kellohonsa. Se on\npaljasta pötyä. Päinvastoon olivat ihmiset haltioossansa ja hurrasivat\nja taputtivat Nurmelle ja sen kellolle. — Jos joku olis viheltäny, nii\nse ei voinu olla kukaa muu ku jokin ruattalaane. Annethan anteheksi,\nsillä sehän johtuu aivan sinikeltaasesta kateuresta.\n\nNo nii. Loppukilpaaluhu täs valtakuntaan välises ottelus olivat\npäässehet Suami, Enklanti, Amerikka ja Franska. Siis vain mailman\nsuurvallat. Ja ku loppuveto suaritettihin suurena maratoni-sunnuntaina,\nniin suurimmaksi kaikista huamattihin piänin — se on Suami.\nKu loppuottelu oli maratonipäivänä, jolloon kans jännittävä\nkiakonheitto tapahtuu, niin pakkas tämä kunniakas voitto häipymhän\nmaratonitunnelmahan.\n\nKerron täs heti samhan menhon sen loppukilpaalunkin. Se oli\nalkumatkasta aika kiivasta ja nykivää menua, sillä amerikkalaaset\nolivat sisukkahia poikia ja yrittivät parhansa lyärä lauralta Suamen\njoukon. Ja jos eivät ehkä ittekkää oikee uskonhet voittavansa meirän\njoukkua, niin sitä kiriämpi oli Amerikan ja Enklannin välinen kamppaalu\nkeskenänsä, sillä tiplomaattiset välit oli mennehet pahoon poikki.\nAmerikka oli saanu kirpiät kolaukset lyhyen matkojen juaksuus,\nku Enklanti nyppäs siltä ne palkinnot, jokka vuasien kulues ovat\nvakiintunhet ikäänku amerikkalaasten yksinoikeureksi. Nyt koitti\nAmerikka maksaa takaasi Enklannille. — Ranskaa ei juuri otettu mukhan\ntäs laskus. Tiärettihin etukäthen jotta mölliksi se jää vissisti.\n\nMeill oli mukana loppukilpaalus: Nurmi, Ritola, Tala ja Katz.\n\nAlkumatkas suamalaaset jäivät hännille ja antoovat toisten reuhtua.\nEnkl. Clark lähti rajusti johtoho, mutta pian juaksi siältä takaa\nRitola ethen ja ohi. Toisella kiarroksella kamppaaltihin villisti\njohrosta. Clark prässäs ittensä Ritolahan kiinni ja pinnisti ohi,\nviären heti peräsnänsä 3 muuta enklantilaasta yhres kössäs. Vähä näiren\nperäs tulivat Nurmi, Katz ja Tala. Sitte heti amerikkalaaset yhtenä\nroikkana peräs hyvää vauhtia.\n\nMutta kolmannella kiarroksella muuttuu järjestys äkkiää. Keskijoukko\nkiristi, otti hurjalla vauhrilla etumiähet kiinni — ja Katz painoo\nkovaa kyyttiä ensimmääseksi. Amerikkalaane Ray puristi kans vauhtia\nja ajoo voorostansa pian Katzin ohi. Mutta siihen vastas taas yks\nenklantilaane sisulla, painoo heti perhän ja taas Rayn ohi johtohon.\nSe oli kattojia repivää nähtävää ja väki ulvoo kurkut suarana ku suret\npakkaasella. Vauhti oli luja ja enkesmanni sisulla kiristi. Mutta sitte\nNurmi pani höyryn päälle ja »tappoo» taas sen enklantilaasen; painoo\nsiitä välijoukosta ensimmäästen rinnalle ja ohi! Toiset pinniivät\nperhän minkä suinkin pystyyvät. Ray pääsi siinä menos toiseksi ja Katz\nkiristi ittensä kolmanneksi. Sitte kaks miästä välis ja Ritola. Tala\nnäyttää nyt lähtövän loppusakista erohon ja juaksoo Ritolan jälkehen,\nmutta Ritola rupiaa kansa kirimhän, ajaa vängällä monen sivuu ja\nlähestyy etujoukkua nii jotta kiarroksen lopulla on järjestys: Nurmi n.\n10 m. ennen Rayta ja sitte jonkun metrin pääs Ritola.\n\n— Hyi riivattu ku on kiriä meno! Kuinkhan täs oikee käyrähän?\n\nHyvin menöö! Neljännellä kiarroksella Nurmi teköö jo komjaa erua\nRaysta, joka jää varmasti. — On erua jo n. 30 m. sen ja Nurmen välillä.\n\nRitola näköö Nurmen etumatkan ja lisää menua — saa Rayn kiinni ja\nvetää helposti ohi, vaikka Ray koittaa vastata. — Tuloo kaulaaki pian\n5 metriä. — — Ray on kuitti poika. — Katz kirii, ottaa kiinni ja ajaa\nsekin Rayn sivuu.\n\n— Äää poijat!\n\nJa Talaki rupiaa levittämhän haarukootansa, jättää välimiästä ja ponkii\nföörihi. — Mutta Ray vastaa! Katz taisi vetää liikaa, Ray saavuttaa —\n\n— Phyh, garsong bieer hia!! (vahtimestari tuakaa olutta!) — rupiaa mua\njanottamhan ja saankin heti klasin, jonka kumaasen kuivahan kurkkuhun.\n\n— Tua Katzi teki kuratikin! Sen olis pitäny ottaa Ray hiljoollensa\nkiinni — —.\n\nViimmeesellä kiarroksella Nurmi aina vai parantaa. Etumatkaa on ainaki\n40 m.; sitte Ritola ja siitä 25 metrin pääs Ray.\n\nKatzi yrittää sisulla, mutta näyttää väsyneheltä ja jalaat ei tottele.\n\n— Sisua poijalla on, mutta askel ei verä!\n\nKuitti on Rayki, aivan kuitti ja takaa painaa hurjaa vauhtia kaks\nenklantilaasta.\n\nKu vimmeene pitkäsivu alkaa, ottaa Katz vimmeesen ponnistuksen ja\nrupiaa liian kaukaa loppukiriä vetähän. Sisulla painoo Katzi viälä\nkerran Rayn ohi, mutta peräs tuloovat ja aina vai saavuttavat häntä\nne kaks enklantilaasta. Katz yrittää kaikkensa, mennähän tasarinnan\nhyvän matkaa, mutta sitte pääsöövät enklantilaaset ohi — — ja Katzi\nnäyttää herpaantuvan, tuloo viivalle viirentenä miähenä. Mutta Rayn\nsivuu juaksoo aina vai miähiä, se jää jo pian mölliksi. Talakin painaa\nhurjasti loppukiriä, sivuuttaa miähen toisensa jälkehen ja tuloo\nperille sellaases trusas, jotta selvää ei saa.\n\nVasta ku kuulutettihin tulokset oli järjestys selvä: 1. Nurmi,\nylivoimaane voittaja, aika 8 min. 32 sek. (uusi olympiaennätys).\n2. Ritola n. 70 m. jäliis. 3. Mac Donald Enklanti 20 m. jäliis; 4.\nJohnston, Enklanti, 10 m. ja Katz 5:s. — Tala oli 13.\n\nJoukkueena tuli Suami ensimmääseksi: 1 + 2 +5 = 8 pist ja Enklanti 3 +\n4 + 7 = 17.\n\nEnklanti antoo siis selkähä Amerikkaa täski juaksus ja\npaljonsanoovaasia oli ne silmänmulkaukset, joilla enkesmannit\nkattelivat jänkkiä.\n\n8 — Jaakko o liihti Pariisihi.\n\n\n\n\nSE 10,000 MURTOMAAJUAKSU.\n\n\nKovasti sitä piti huutaa ja karjua näis Pariisin kisoos ennenku voitot\nSuamehen tuli, mutta se 10,000 murtomaajuaksu meinas tehrä meistä\nsivuullisista joka äijästä hullun.\n\nSe oli sinä samana kuumana lauantakipäivänä, ku aurinko paahtaa\nmollotti n'otta tukka pääs kärventyy. Yli 50 astetta oli kuumaa! S'oon\npoijat jo sellaasta hitsiä, jotta siinä pakkaa tällääset tukevammat\ntuffat liimooksista hajota. Vesi juaksi nenänpäästä ku räystähästä\nkeväällä ja hikiä piti naamasta pyhkiä kouralla ku napolla vai. Jos en\nperttana viä olsi juanu olutta nii sankoo-kaupalla jä syänny raaroosia\nn'otta partakarvat jääs, nii sinne olsin tainnu sulaa jonnekki\nstatioonin porttipiälehe rasvalammikoksi, n'ottei olsi jääny ku\nlätkälakkini lätäkköhö seilaamahan — —\n\nJo kentälle tulles me tuumaalimma jotta:\n\n— Saas nährä, kuinka meirän poijat pärjää tällääses pätsis — — Ei\nsuinkhan tätä kestä muut ku mustat Afrikan neekerit, joill' on\nkaksinkertaaset pääkuaret.\n\nSiinä suaritettihin ennen sitä murtomaalle lähtyä kolmiloikkausta ja\nmuita pomppimisia, ja silloo jo rupes ihmisiä kuuppimhan ja pökörtymhän\npenkiille siälä täälä. Niitä kuljetettihin käsikynkästä ja kannettihin\npaariilla sairashuanehishi ku raatoja ainaki. Siälä niitä sitte\nvirvooteltihin henkihi ja hoirettihin parhaalla lailla.\n\nMun reisukampraatilleni, Mösjöö-Tommilallekki sattuu sellaane\nauringonpistos. Se viäthin kans statioonin sairashuaneshen aiva\npleikinä poikana n'otta silmät väärinpuolin pääs. Entisest' oli siinä\njo konjakkia kyllä sisällä, mutta lisää kaarettihin viälä. Sitä rupes\nhoitamhan siälä sairaalas yks nii korja sairaanhoitajatar-nunna, n'otta\nmä manasin vähä katkerasti tätä moukkamaasen tervestä kalluani johk'ei\npysty auringonpistoksekkaa niinku muihin ihmisihi.\n\nMösjöö sanoo, jotta s'oli ollu nii korja ja hellä hoitaja, jotta häntä\nitketti aiva oikohonsa ja aina vai pyyti sitä kääntämhän ittiänsä ja\nsilittämhän päätä. Silmät oli ollehet ku taivahalla tähret ja varsi ku\nelämänlanka. Eikä s'ollu ollu kovin kranttukaa.\n\nSen flikan ansiota s'oli aiva ku Mösjöö parantuu niin nopiaa, jotta ku\ntohturi tuli hetken päästä kattomhan, kuinka Mösjöö voii, nii justihin\nnäki, ku Mösjöö huulet pitkällä meinas jotaki sanua sille sulooselle\nhoitajattarelle — —\n\nNiin oli poika-parka äkkiää parannu, jotta ku tohtori tuli, nii se\nkuskas Mösjöön heti tervesnä pihalle. Kyllä Mösjöö kiärteli ja kaarteli\nviälä kauan aikaa sen sairastuvan portilla ja meinas viälä monta kertaa\npyärtyäkki, jott' olis päässy takaasi, muttei tohtinu. Tohtori olis\nkumminki heti tuntenu ja ajanu pellolle.\n\nNiin no, mutta ei sitä kukaan osannu arvata, ku miähet asettuuvat\nlähtöviivalle, jotta siitä sellaane kauhia kamppaalu tulis siitä\nmurtomaasta, n'otta neljästäkymmenestä miähestä ei perille päässy ku\n15. Ja niistäki pualet pyärtyy kentälle n'otteivät omin voimin housuja\njalkahansa saanehet.\n\nYhreksän kansakuntaa pani poikiansa taipalehelle. Kolme miästä sai\nvarsinaasesti erustaa yhtä maata, mutta ne kansat, joll' oli värkiis\nvaraa, panivat viälä kolme varamiästäki matkahan. Nämä suuret kansat\nolivat: Suami, Ameriikka, Enklanti, Franska ja Espanja. Ruattill' oli\n5 miästä; Meksikolla, Italialla ja Etelä-Afrikalla kullaki oli vai yks\nvaramiäs.\n\nMeiltä lähti taipalehelle Nurmi, Ritola, Sipilä, Päri (kirjootethan\nBerg), Rastas ja se siunattu Liimataasen-Heikki. — Ruattill' oli Viire.\n\nKun lähtölaukaus paukahti, riuhtaasi Viire ittensä heti johtoho.\nToiset trusana peräs. Suamalaaset jättäytyyvät suasista häntäpäähä,\nmutta Ritola yrittää heti Viiren kintuulle. Siinä pomppii monta\npoikaa ympärillä eres ja sivuulla, n'ottoikee peljätti, jotta pian\ntramppaavat meirän poikaan kallihit kroikottimet prisaksi. Nurmi ja\ntoiset suamalaaset eivät hätääle, menöövät vai yhres joukos siinä\nkeskipaikkeella.\n\nRaralla juastihin vain puali kiarrosta ja sitte painuu joukko\nstatioonin portista uloos kiärtämhän murtomaata, joka oli hyvin\nvaivaloosta. Ei sitä varte, jotta s'olis kovin mäkistä ollu, mutta maa\noli pehmiää ja raskasta juasta. Siin' oli piäntä piikkistä puskikkua\nja vähä louhikkoaki, mutta läkähyttävä kuumuus oli kumminki kaikista\npahinta.\n\nPian oli kärkijoukko selvä; siin' oli Viire, Ritola ja Nurmi, jokka\ntiätä näyttivät ja olivat ensimmääses kontrollipaikas n. 100 m. toisia\nerellä. Sitte tuli jokin Benham, ruattalaane Bergström, enklantilaane\nHarper, amerkk. Johnson, ruattal. Tureson, jokin Ebeling, Booth,\nAndia, sitte Sipilä ja Berg ja koko loppuroikka paitti ne, jokka jo\nensimmääsillä kilomeeteriillä rupesivat hoippumhan ja kuuppimhan.\n\nToiselle asemalle tulivat Nurmi ja Ritola esti. N'oli jättänhet Viireä\nn. 50 m. — Sitte tuli jo Sipilä, joka sisulla pinnii kiinni Viireä ja\noli siitä 50 m. pääs. Sen peräs oli se Johnsoni 10 m. pääs, ja siitä 25\nm. Turesoni. —\n\nTällä välillä oli Rastas juassu liika lujaa ja yrittäny pitää Viireä\nnäkyvis, mutta sai auringonpiston ja uupuu tiän viärehe pualimatkas.\nSe oli meirän miähistä ensimmääne, mutta muita kansoja oli kuuppinu\njo kosolta. Sinne lyyhistyy monet Rastahan erellä ollehekki niinku\namerikk. Booth, yks franskalaane, ruattalaane Ebeling. Rastas oli\nkuulemma yrittäny päästä ruattalaasen Turesonin sivuu ja siinä\nvetäny liiaksi. Sivuu oliki päässy, mutta silloo kans mailma mustuu\nja voimat petti, hoippuu sinne tänne ja viimmee lysähti. Kerrottiin\njotta Turesoni oli koittanu auttaa Rastasta kaatumasta (kaunis teko\nkiistaveikolle!), mutta itteki oli niin kuitti poika jotta kuuppas\nviärehe. Siihe jäivät tiarottomina makaamahan. Kaikkensa pani kumpikin\nisänmaansa ja kansansa pualesta.\n\nMutta Sipilä on meillä kolmas miäs!\n\nSe päätti tehrä hurjan tyän: lyärä kolmantena suamalaasena Viire ja\nsitä varte se kiristi aina vai menuansa. Välimatka lyhenöö askel\naskelehelta, ei oo enää ku parikymmentä meeteriä. Hammasta purren\npainaa sisukas Sipilä polttavas auringos, hiki valuu virtana, ja päätä\npolttaa armotoon aurinko. Tuntoo pahoonvointia, mutta sisu ei anna\nperähän. Pitää painaa! — — — ja Sipilä vetää sisulla. Jo on kantapäillä\n— — viälä vähä — — jo on takana — — ja nyt ohi!\n\nOhi pääsi, Viire oli takana, mutta sitte — — —\n\nRupiaa pyärryttämhän, horjuttaa — ja mailma sumenoo ja korvis humajaa.\nEi kestä jalaat enää, sivhun vetää ja siihe tuupertuu poika, joka pani\nkaikkensa Suamen voiton erestä. —\n\nEi ollu enää jos kilometri jälellä tnaalihi — — —.\n\nMutta loppu on Viirekin. Jaksoo, hoippuu viälä jonkin meeterin sekin,\nsitte kaatuu, eikä enää nouse — —\n\nKerrottihin jäliistäpäin, jotta Viire houraali ja luuli kualevansa. Oli\nsanonu jotta:\n\n— Nyt on loppu, ei tarvitte enää juasta, minä kualen — —\n\nSipiläki tunnusti jotta seki luuli kualevansa, ku jalaat kangistuuvat\nja outo kylmyyren väristys kulki rumihis.\n\nMutta se mitä kerrottihin Sipilästä heti kilpaalujen jälkihin, oli\nkumminkin kaikkihin kauniinta ja kuvaavinta suamalaasten sisulle\nja lujalle velvollisuurentunnolle, jolla joka poika pani kaikkensa\nsaaraksensa voiton kansallensa. Kerrottihin, jotta Sipilä tiäsi\nolevansa kolmas suamalaane järjestykses ja kun se uupuu eikä enää ylhä\npäässy, nii sisulla piteli ittiänsä niin paljo järjillä, jotta orotti,\nkoska seuraava suamalaane tulis. Ajatelkaa sellaasta sankarillista\ntekua, jotta ponnistella pyärtymystä vastahan nii kauan, että kerkiääs\nseuraavalle miähelle sanua sanottavansa.\n\nSitte tulikin jo suamalaane. Se oli Liimataanen; lopen väsyny sekin.\nTälle kerrothin Sipilän viimmeesillä voimilla sanonhen:\n\n— Min' olin kolmas miäs, nyt pitää sun päästä perille asti!\n\nJa sitte vasta meni Sipilä tiarottomaksi.\n\nLiimataane tiäsi nyt olovansa kolmas miäs ja että kaikki riippuu\nhänestä. Ja hän teki mitä ihminen voi. Ei ollu enää pitkää matkaa\nkentälle, mutta se oli raskahin taival, sillä Liimataane oli kans\nauringonpoltosta melkeen pyärryksis.\n\nMutta askel sujuu ja matka lyhenöö. Erellä hoippuu miähiä ja toisia\nkaatuuloo tiäpuolehen. Siinä makas Viirekin voihkien sivulla ihmisiä\nympärillä, mutta Heikki painaa sisulla ja ajaa viälä monen ohi. Tuas on\nstatioonin portti, siitä sisälle! Ihmiset huutaavat ja huitoovat. — —\n\nMe lehtimiähet siälä lehterillä olimma ollu sialunpiinas ja tuskas,\nkoska tuloo kolmas suamalaane?\n\nNurmi tuli esti, paljo ennen muita, näytti väsyneheltä, mutta yksin\ntuli eikä kantapäillä ollu ketää. Komjasti juaksi loppuviivalle —\n\nMe huurimma ja hurrasimma, mutta sitte kuluu aikaa, eikä seuraavia\nkuulukkaa.\n\nPitkän tovin jälkehen juaksoo portista toinen miäs.\n\n— Se on suamalaane! — Ritola! Huraa!\n\nMutta kovin oli Ville väsyny, askel kankia ja harva. Juaksi kumminki\nhelposti maalihi ja nyt oli kaks suamalaasta ensimmääsinä, mutta kolmas\n— kolmas?\n\nJo ilmestyy aukkoho kolmas miäs! Me näjemme väärin, luulemma sitä\nsuamalaaseksi ja kohotamme huikian hurraan. —\n\nMutta se huuto kuali äkkiä — se oliki viaras miäs! — Hoippuen se tuloo\nmaalihi. Mutta sitte!\n\n— Huraa, eläköön! — kajahtaa taas huuto.\n\n— Suamalaane!!!\n\n— Kuka se on?\n\n— Liimataane! — huutaa Pihkala, joka kattoo kiikarilla.\n\nMutta — — mutta —\n\nHuuto loppuu meiltä taas äkkiää. Juaksuraralla seisoo jokin\ntiännäyttäjämiäs; sill' oli punaane lippu käres.\n\nSeisoo keskellä rataa ja huitoo Liimataasta kohri sillä punaasella\ntrasulla. Liimataane luuloo, jotta se kiältää tulemasta sinnepäi.\nHeikki pysähtyy siihe paikkahan ja rupiaa kattelemhan ympärillensä\njotta:\n\n— Mihkäpäi täs pitää mennä? —\n\nIhmiset huutavat ja huitovat kaikki; järjensanaa ei siitä melusta voi\nkäsittää — ja Heikki seisoo ymmällä eikä käsitä, mihkäpäi lähtiä! Me\nkiljuumma ja karjumma Heikille jotta:\n\n— Paina, paina vai suaraa!!!\n\nMutta ku se miäs seisoo tuas eres ja huitoo lipullansa — niin Heikki\nkääntyy ympäri ja lähtöö juaksemhan justhin toisapäi!!\n\nMe taomma nyrkkiä penkkihi, huuramma ja kiljumma — — —\n\nOnneksi seisoo siälä joitaki palkintotuamaria raralla vastas. Ne\nhuutivat ja hosuuvat taas Heikille — ja Heikki ei käsittäny, mihkä\nkummaha sen pitääs juasta!\n\nJa sillä aikaa puikkii statioonin portista kentälle muun maan miähiä ku\nVilkkilän kissoja!!!\n\nNe juaksoovat Heikin sivuutte siinä rytäkäs ja me suamalaaset hypimmä\ntasapökkää lehterillä, revimmä omia ja toisten hiuksia ku hullut, äääh\n— —\n\n— Kolme amerikkalaasta yhres klungas! — kähisöö Pihkala.\n\n— Ja tuas miäs! — ja taas miäs! —.\n\n— Heikki, Heikki ääh — — — ulvoomma me kaikki muut.\n\nMutta sitte Heikki äkkää, jotta tuanne nua muut sittekki juaksoovat\nja lähtöö perhän aika kyytiä. Monta miästä siinä pääsi Heikin erelle,\nmutta nyt painaa Heikki hurjaa vauhtia ja ottaa kiinni karkulaasia ku\nsataas. Miäs miäheltä pyhkii Heikki sivuu, tuloo viimmeeselle suaralle\nja aina vai kiristää.\n\nMe kiljumma kärisevin kurkuun.\n\n— Paina paina Heikki! Paina heikatis — —.\n\nJa Heikki painaa — —\n\nNuan 30 metriä maalista pinnistää Ranskan paras miäs hampahat irvis\nviimmeestä vetuansa ja meirän Heikkimmä näyttää yrittävän ottaa se\nsisulla kiinni.\n\n— Ja me yllytämmä.\n\nMutta nuan 20 meeterin pääs maalista oli jokin vanha kalkkiviiva raran\npoikki ja siinä kummallaki pualella seisoo joitaki toimihenkilöötä.\nFranskalaane yrittää kaikkensa, mutta justhin siinä viivalla,\nparinkymmenen meeterin pääs oikiasta maalista, se kaatuu suinpäin\npyärtynhenä keskelle rataa.\n\nHeikki luuloo jotta nyt se hyppäs maalihi — ja lopetti juaksunsa kans\nsamalle viivalle!\n\n— Heikki Heikki!!! — karjumma me. — Ei s'oo siinä maali, juakse juakse\ntuanne toiselle viivalle — — — kuuleksä — Heikki! — — —.\n\nMutta kaikki karjuuvat ja kiljuuvat mitä kurkusta mahtuu.\nAmerikkalaaset kiljuuvat omille miähillensä, joit' on siinä kymmenen\nmeeterin pääs tulos.\n\nEnklantilaaset huutavat ku tanatorvet omillensa.\n\nJa meirän Heikkimmä seisoo siinä, katteloo ja imehtelöö jotta:\n\n— Mikä täs on? — —\n\nMe hypimmä pystyhyn, huiroomma ja huuramma jotta haljeta:\n\n— Juakse, juakse!! Ei s'oo siinä — Heikk'kih!! — Voi sun — meekkö siitä\n— tuanne tuanne!!\n\nJa viitomma käsin.\n\nMinä luulin jotta ku mä oikee kaikkeni paan ja karjun tällä vaskihärjän\näänelläni, nii eikhän se kuule.\n\nHyppäsin pystyhyn penkille, huurin n'otta pääni haljeta.\n\n— Ei s'oo siinä, soon tuala, juakse peijakas! Ja toisia pylkkii aina\nvai Heikin sivuu! Siinä meni kaks amerikkalaasta! — Kolmas!\n\n— Heikkii, kuuleksä, ei s'oo siinä — —.\n\nMe olimma pyärtyä joka sorkka. Ja haljeta. Oli nii ahtahat paikat,\njottei siälä päässy eres putuamhan alha. Toisia lysähti penkille,\nrepiivät päätänsä ja ulisivat.\n\nSilloo juaksi jokin suamalaane urheelija, jok' oli raralla, Heikin tyä,\nsai sitä käsipualesta kiinni, karjuu korvahan ja viisas kärellä jotta:\n\n— Tuanne, tuanne viivalle!\n\nJa silloo Heikki kans lähti ja hyppäs vähä äkkiää sen kymmenen syltä!\n\nJa ku sinne pääsi, nii katteli viälä ympärillensä, jotta onkhan\ntämäkään nykkää eres oikia maali —.\n\nHyi raakkules viäkhön, s'oli niin kamala paikka, jotta krampin meinas\nsaara.\n\nMe jo luulimma, jotta nyt meni kaikki hukkahan. Siinä kerkes neljä\namerikkalaasta maalihi ennen Heikkiä ja jokin enklantilaane ja yks\nfranskalaane ja yks posetiivari ja kuinka monta menikää. Taisi siinä\nhäräs silmät nährä enempiki ku oikiastansa olikaa, ku s'oli nii kauhiaa.\n\nMutta sitte saathin tiätää, jotta ne jokka siinä erelle pääsi, tulivat\nsellaases järjestykses maalihi, jotta yks siunattu franskalaane\noli päässy amerikkalaasten välihin ja lykkäs amerikkalaasten\nnumerojärjestystä alhappäi. Samoon oli luajan lykky, jotta sen\nitalialaasen ja yhrehen afrikkalaasen pistehet eivät merkinnehet meirän\njoukolle mitää, ku niillä muill' ei ollu täyttä sakkia.\n\nSe auttoo Liimataasta ylhäppäi, nii että ku tulos kuulutettihin, niin\nSuami voitti! Joukkue-pistehet oli: 1. Suami 1+2+8=11 pist. 2. Amerikka\n3+5+6 = 14 p. 3. Ranska 4+7+9=20 pist.\n\nLiimataane tuli maalihi vasta 12:na, mutta ku niitä vajasakkia\npyhittihin pois, nii pääsi kahreksanneksi. Se oli hiuskarvan ja onnen\nvaras, jotta Suami sen voitti.\n\nLiimataasen sekaannus ei johtunu siitä, jotta s'olis ollu nii väsyksis\nja päästä sekaasi ku ne toiset, jokka pökertyyvät kuumuuresta ja\nväsymyksestä. Mutta ne sattumat olivat nii konhollisia, jotta siinä\nhyvinkin joutuu ymmälle. Ensiksi miäs, joka seisoo keskellä rataa ja\nhuitoo vastahan lipulla ja sitte kaksinkamppaalu sen franskalaasen\nkans, jonka Heikki luuli heittäytyvän maaliviivalle.\n\nMutta jos oli hätä meillä, nii oli muillaki.\n\nSen franskalaasen kans oli kauhiaa. S'olis ollu niiren ensimmääne\nmiäs, mutta siihe tuupertuu parinkymmenen meeterin päähä viivalta.\nNe koittivat nostaa sitä ylhä ja yrittää maalihin, mutta ku pystyhy\nsaathin, nii heti kaatuu toisippäi raralie ku kapu. Ei pyärimälläkää ne\nsaanehet sitä perille, tiarotoonta miästä. Paarilla piti viärä kentältä\npois.\n\nYks pelkialaane, jok' oli alkupääs, meni aivan päästä sekaasi, ku se\ntuli portista sisälle. Lähti esti toisippäi, sitte toisippäi, rupes\nsitte pyärimhän ympärinsä, hoippuu sinne tänne ja lyykähti viimmee\nliakona maaha. Siihe jäi makaamhan.\n\nTämä 10,000 murtomaa oli Pariisin kisojen suurin voitto. Se otettihin\nniin lujasta, jotta häjyä teköö viäläki ku muisteloo.\n\nJa ku Suamen lippu sitte nousi tankoho, nii mäkin pirin eres suuta auki\nku ei ääntä enää tullu — —\n\n\n\n\nKOLMILOIKKA.\n\n\nPaitti sitä kamalaa 10,000 murtomaajuaksua oli lauantaina toinenkin\njännittävä ottelu, kolmiloikka, joka meirän olis pitäny voittaa. Siihen\notti osaa kaks suamalaasta Tuulos ja Rainio, molemmat hakamiehiä täs\nkonkkaamisen konstis. Tuulos oli kotua lähties hyväs kunnos ja samoon\nharjootuksis Pariisis ennen kilpaaluja s'oli hyppiny hyvin, niin että\nyleensä me suamalaaset pirimmä varmana, jotta ensipalkinto täs putuaa\nku ittestänsä Suamelle. Samalla orotettihin, että Tuulos nyt teköö\nvirallisen uuren maailmanennätyksen, hyppäämällä yli 15 1/2 metriä.\nSe oli niin varmaa jotta me vain orotimma, millä hypyllä se tuloo.\nTiärettihinhän kyllä, jotta jokkin ulkolaasekki pääsöövät 15 metriä ja\nvähä yliki, mutta että jokin muu ku meirän Tuulos hyppääs yli 15 1/2,\nsit' ei uskottu.\n\nMeirän toinen miäs, Rainio, on kans hyvä kolmiloikkaaja: mutta s'oli\nensikertaa tällääsis suuris kilpaalus, niin että sen onnistumisesta\noltihin epätiätoosia. Kotona oli Rainiokin hyppiny hyvin ja\najateltihin, jotta jos hyvin sattuu, nii voi tulla palkinnollekki.\n\nMutta kilpaalu kolmiloikas ja tulokset yleensä olivat paljo korkiampia\nku etukäthen osattihin aavistaa. Siinä esiintyy sellaasia tekijöötä,\njoista ja joiren tuloksista ei siihen asti oltu mitään tietty.\n\nOsanottajia oli liki 40 miästä ja siksi alkukilpaalu suaritettihin\nkahres joukos. Toises oli Rainio, toises Tuulos.\n\nRainion joukko alkas ja R:n ensimmääne hyppy oli komia. S'oli heti\n14,94. Siinä hyppii sitte kaikellaasta pikkukalaa 12—13 metriä ja meitä\nsuamalaasia pakkas vähä naurattamhan jotta:\n\n— Paljo saatta poijat viälä puurua popsia, ennenku teille kunniankukkoo\nkiakaasoo.\n\nTuli sitte hyppypaikalle matalajalkaane jaapanilaane nimeltä Odo,\npulliannäkööne poika, silmät vähä vinosti pääs ja musta pystytukka. Mä\nsanoon kaverille jotta:\n\n— Kattotaas nyt tarkasti kuinka päi tämä jäppi lentää ilmas.\n\nEn luullu jotta se mihkää pääsis, mutta loikkaski ku poika. Yli 14\nmeeteriä. Ja toisella hypyllä viälä petras. Pääsi 14,35. Se on hyvä\ntulos ja osoottaa, jotta jaapanilaaset ovat ottanehet oppia näistä\nolympialaasista, johna n'oon uskollisesti kulkenhet, vaikka niiren\ntuloksille on pakattu naureskella.\n\nOli siinä hyppäämäs amerik. neekeri Hubbardkin, joka voitti\npituushypyn, mutta se ei saanu yhtäkää hyppyä onnistumhan ja joutuu\npois pelistä. Muitakin amerikkalaasia epäonnistuu. Mä luulen,\njotta niill' oli hyviä miähiä joiren olis pitäny voittaa, mutta\nepäonnistuuvat kokonansa.\n\n— Mikäs tua oli, joka nuan kauas hyppäs? — Truiskas Rainion merkin ohi\npuali metriä! — Mikä se on, annas kiikaria, jotta katton sen numerua. —\n— Numero 14, kuka se on? —\n\nMe plaraamma ohjelmaa ja ettimmä nimiä.\n\n— Se on Bruneto, argentiinalaane.\n\n— Mitä kummaa? Argentiinalaane! Eihän siält' oo koskaa mitää kuultu!\n\n— Kuinka paljo se oli?\n\n— Älä ny helkkares vai 15,42,5!\n\nMeille tuloo häjy olo ja pahat aavistukset. Rainio hyppää toisen\nkerran. Ottaa lujan vauhrin ja:\n\n— Huuh! — Bravo! Se oli komja hyppy! Yli 15 m.!\n\n— Mitä nua miähet siinä hyppylauralla ovat noukallansa sihtaamas?\n\n— Yli! Se astoo yli'. — Rikki!\n\nEi mitata.\n\nKolmannen hypyn otti Rainio varovasti. Näki jotta se pelkäs astovansa\nyli ja sitä varte ponkaasiki lentoho ainaki 30 senttiä ennen lautaa. —\nSe ei ollu ku 14,92.\n\nEnsi joukon parhaat tulokset olivat: Bruneto 15,42,5, Rainio 14,94. Odo\n14,35, Wilson U.S.A. 14,23,5, Sahlin Ruatti 14,16.\n\nToises sarjas oli sitte meirän Tuulos.\n\nSe valmisteloo ittiänsä hyppyhy ja näyttää olevan hyvällä tuulella.\nOttaa sitte ensimmääsen hypyn nuan kokeellaksensa kuinka siin' on\nhypätä.\n\n— Huiskis! — huikkaamma me joukkoho.\n\n— Ei se oikee lentäny. Oli vain 14,84. — Ens kerralla se vetää! —\n\n— Nyt hyppää paras ruattalaane Jansson! — — Kuuluu hypännehen hyvin.\n\n— Mitä meni?\n\n— 14,53! —\n\n— No kyllä se ruattalaaselle hyvä tulos on. — —\n\n— Siinä lenti miäs yli! — Ei mitata.\n\n— Mikäs se oli tua? — Se otti vain lyhkääsén vauhrin ja näytti lentävän\nhyvin.\n\n— Se on joku austraalialaane Winter. —\n\n— No nyt menöö Tuulos hyppäämähän! Nyt saatta nährä! — kohisemma me\nlehterillä.\n\nToisekki hyppääjät näyttävät tarkasti seuraavan Tuuloksen valmistelua,\nsillä ne tiätävät, jotta siinä se on peljättävin kilpaalija, joka\nennenkin on truiskinu 15 metrin yli.\n\n— Nyt, nyt! — sihisemmä me ja kattomma kaula pitkällä Tuuloksen vauhtia.\n\nOlimma nii mukana joka miäs, jotta koko suamalaane lehtimiässakki\nähkääsi lujaa ja poukahti pystyhy samas ku Tuuloski lenti ilmaha.\n\n— Hy — hy — hy! — — kolme hyppyä — räknäämmä me ja viimeesellä hypyllä\nnousemma oikee ilmaha, ja mätkährämmä taas istumha penkille samalla ku\nTuuloski tuli maaha.\n\n— Esti on!\n\n— Tua on ainaki 15,50! — Kyll' oli komja hyppy!\n\n— Häh?! Mitä nua miähet hosuu?\n\n— Ylikö?\n\n— S'oon vales! — —\n\nSiin' on palkintotuamarit lauralla nenällänsä, näyttävät sormella ja\nnyäkkäävät päätä.\n\nSit' ei mitattu! Rikki oli!!\n\n— No kyllä se kolmannella kertaa — vakuuttetelimma me ittiämmä, vaikka\nsyränalaa raisteli.\n\nSitte hyppäs taas yks miäs ja se lenti paljo yli muiren merkkien! Meitä\nrupes hermostuttamhan. Ku mitattihin oli se 15,18. — Ja se oli sen\naustraalialaasen Winterin hyppy.\n\nRuattalaane Janssoni petras kans toisella kertaa. Sai 14,65.\n\nKu sitte tuli Tuuloksen viimmeene hyppy, niin ei tahtonu saattaa\nkattellakkaa.\n\n— Jos se nyt epäonnistuu, niin voi jäärä pois pelistä paras miäs koko\nsakis.\n\nLähti sitte ja teki taas mahtavan hypyn.\n\n— Hurr - — —\n\n— Mitäh? Taasko yli? —\n\n— Rikki on! Se oli yli 15 meetriä — —\n\nSe ensimmääne koehyppy pelasti Tuuloksen kumminki häntäpään miähenä\nloppukilpaaluhu, johka pääsi 6 parasta. Ne olivat Bruneto 15,42,5,\nWinter 15,18, Rainio 14,94, Jansson 14,93, Tuulos 14,84 ja jaapanil.\nOdo 14,35.\n\nViälä oli toivua jälellä.\n\n— Kyllä Tuulos-Ville nyt varmasti parantaa, ku saa vielä kolme kertaa\nkoittaa! —\n\nLoppukilpaalu suaritettihin heti sen päälle. Ensiksi hyppäs jäppi. Se\nei petrannu. — Sitte Tuulos —\n\nMe koitamma olla levollisia, eikä paljo kattellakkaa sinnepäi. Pihkala\nkääntyylöö joka taholle ja sihisöö ku kärmes krassis. Ei puhuta mitää,\npaperit vai krahajaa ja toisella silmällä vilkuthan Tuulosta, joka\nmittaaloo askelilla vauhtimatkaa.\n\nMutta ku Tuulos lähti juaksemhan ja ponkaasi ilmaha, silloo kans meirän\nsakki pompahti ylhä ku ammuttu, takoo tahris kolme kertaa perälautaa\npenkkihi ja viimmeesellä hypyllä riuhtaasoo koko sakki kovasti taapäi,\njotta Tuulos lentääs kauas. Ja kauas se meniki!\n\nTuuloksen hyppy oli yli 15 metrin ja heti kans mitattihin. Se oli 15,37.\n\n— Kyllä se viälä petraa! — S'oli vasta ensimmääne — hoemma me.\n\nJa jo rupes toivo elämhän.\n\nMutta ruattalaane Janssoni hyppäs kans hyvin.\n\nSai 14,97. Se on paree ku Rainion tulos.\n\nMutta Rainio vastas. Sai yhren hypyn onnistumhan ja pääsi 15,01! —\nSiitäkös me ilon pirimmä, sillä Janssoni oli kaikki hyppynsä tehny ja\nhävis Rainiolle.\n\nSitte tuli se Winteri ja sotki koko homman.\n\nEmmä osannehet orottaakaa, jotta se sellaasen kölöntyän tekis. Otti\nhyvän vauhrin, jalka sattuu mainiosti lautahan ja lentää ku heinäsirkka\nkolme komjaa hyppyä. Näki heti, jotta nyt se meni. Ja ku mitattihin,\nnii oli se kokonaasta 15 meeteriä 52 ja viälä puali senttiä! Se oli\nuusi maailmanennätys.\n\nSe ilmootettihin heti yleesölle ja kovat huurot tuli päälle.\n\nMeitä suamalaasia ei huurattanu. Se meni väärälle miähelle!\n\n— Orottakaa! — hikosimma me suamalaaset.\n\n— Nyt ei auta muu ku, jotta Tuuloksen pitää kans onnistua ja viälä\nkorjata Winterin mailmanennätystä.\n\n— S'oon jo kaks kertaa hypänny kutakuinkin saman verran, mutta menny\nyli.\n\n— Nyt se tuloo! — —\n\nJa Tuulos truiskaas ku miäs — ja meni yli!\n\nKaks piikkiä oli kuulemma menny lauran yli.\n\nKun tuli Tuuloksen viimmeene hyppy, olimma me suamalaaset ku\nkirpputynnöris. Joka pualelta nipisti ja kihelti, päätä syytti ja\nvarpahia kutitti. Mäkin hapuulin nenän alustaani nyppiäkseni eres\npartakarvojani, enkä muistanu jotta olin erellispäivänä ne ajattanu\npois. Ei ollu enää mitä nyppiä. Hiaroon siinä häräs eres nenääni.\n\nKu Tuulos sitte lähti viimmeestä kertaa, niin painoovat\nheikkohermoosimmat päänsä penkkihi ja silmät kiinni. Pihkala hairas\nklasisilmät päästänsä, jottei se näkisi. Mä puristin irvillä hampahin\nmolemmin käsin penkistä, jotten takoosi perälautaani aiva hajalle.\n\n— Nyt!!\n\n— Hyh — hyh — öööh — räknäsimmä me askelia, n'otta silmät päästä purota.\n\n— Ei, ei se onnistunu! Rikki meni sekin viimmeene yritys. — Ville-rukka\n— väärä miäs vei sun palkintos.\n\nSiihe loppuu. Se kultametalli, josta oltihi aiva varmoja putos toiselle\npualelle maapallua.\n\nSaatihin sitten kuulla, jotta voittaja Winter on 15 vuatta hypänny\nkolmiloikkaa ja orottanu tätä hetkiä. Se oli valmistautunu vuasikausia\nja päättäny voittaa. Kuuluu ollehen etukähten vissi voitosta ja siitä\njotta hän kilpaalus hyppää vähintänsä 15,50. Mutta niin oli meiränkin\nTuuloksemma, joka, jos vain olis saanu yhrenkin hypyn onnistumhan vähä\nparemmin, olis tehny saman tempun. Mutta ku rupiaa epäonnistumhan hypyt\nja toiset saavat samalla hyviä tuloksia, niin silloo tuloo epäusko,\npelko ja liikanaane varovaasuus sotkemhan. Ei tiärä panisko kaikkensa\nja samalla pelkää, jotta astoo ylitte.\n\nLopputulokset olivat: 1. Winter Austraalia 15,52,5; 2. Bruneto\nArgentiina 15,42,5; 3. Tuulos 15,37; 4. Rainio 15,01; 5. Jansson Ruatti\n14,97, ja 6. Odo Jaapani 14,35.\n\nLohrutimma ittiämme sillä, jotta tuli eres kolmas ja neljäs palkinto,\npronssia ja pisteetä, eikä Amerikka saanu mitää...\n\n\n\n\nVIÄSTINJUAKSUT.\n\n\nViästinjuaksut on urheelukilpaaluus aina jännittäviä ja hauskoja\nkatteltavia. Mutta olympialaasis n'oon aivan erityysen kiihkeetä\nja repiviä, sillä tänne valmistuuvat eri kansat kaikkensa pannen.\nViästinjuaksun voitto olympialaasis onkin kunniakkahimpia saavutuksia.\nOhjelmas oli kaks juaksua: 4 kertaa 100 metriä, ja 4 kertaa 400 metriä.\nNäiren molempien kilpaalujen karsinnat suaritettihin samana kuumana\npäivänä ku se murtomaajuaksu.\n\nSuamikin otti nyt ensi kerran osaa viästinjuaksuuhi. Ei sillä\nmeiningillä, jotta meirän poijat viälä pärjääsivät, mutta oppiaksensa.\n— Osanottajiksi oli ilmoottautunu 21 kansakuntaa, mutta niistä jänisti\nja jäi suasista pois viis-kuus.\n\n\n\n4 x 100 m. viästi.\n\n\nEnsi eräs olivat Enklanti, Pelkia, Itävalta ja Kreikka ja meno oli heti\nnii kiivasta, jotta Enklannin joukko jo alkukilpaalus rikkoo entisen\nmailman-ennätyksen, saaren tulokseksi tasan 42 sekuntia. Entisen\nennätyksen oli tehny Amerikan joukko (Paddock, Scholz, Murchison ja\nKirksey Antverpenin olympialaasis). Se oli 42,2. — Enklannin joukkuees\njuaksivat Abrahams, Nichol, Rengeley ja Royle. Voitto oli ylivoimaane;\ntoiset tulivat kaukana peräs. — Kreikka voitti kumma kyllä Pelkian\njoukon, jok' olis pitäny olla aika hyvä.\n\nToises eräs oli: Etelä-Afrikka, Kanaata, Espanja ja Tshekkoslovaakia.\nKiistaa käythin Afrikan ja Kanaatan välillä, sillä toiset olivat\nheikkoja. Se oli kans sisukas tappelu, jonka nipinnapin voittivat\nafrikkalaaset parilla meeterillä. Niiren joukos juaksivat Beets,\nDustan, Kinsman ja Steyn, kaikki eurooppalaasia naamalta. Kinsman\nniist' oli hirmumenijä ja veti voiton joukollensa. Aika oli 42,8.\n\nKolmannes eräs oli Suamen joukko, johna juaksivat Härö, Halme,\nHuuskaffel ja Eskola. Toiset joukot olivat Hollanti ja Unkari. Intian\njoukko jäi pois. Siin'oli meirän poijille liika kovat kampraatit.\nHollanti ja Unkari kamppaalivat heti alkumatkasta keskenänsä johrosta\nja meirän miähet jäivät viälä joka vaihros. Eikä ollu niiren menokaan\nsellaasta sisukasta lentua ku näiren toisten. Loppusuaralla kiristi\nHollannin miäs unkarilaasesta irti ja tulos oli sama ku juuritehty\nmailmanennätys 42 sekuntia! Se on miästä päälle hurja tulos 10,5! — Ei\nmeillä viäl'oo pikajuaksijoota eikä sellaasta joukkotekniikkaa, jolla\nsellaasihi tuloksihi päästääsihi. — Toiseksi tuli Unkarin joukko, vain\n2 metriä, se on yks henkääsy, jäliis. — Meirän miähet olivat silloo\nviälä pitkän matkan pääs, vaikka kaikkensa panivakki. Ei ne meirän\nprintterit näytä jaksavan 100 metrin loppua pinnistää kiihtyvällä\nvauhrilla ja siinä jäävät. Jalaat kangistuvat ja hakkaavat turhaa.\n\nNeljännes eräs olivat Sveitsi, Italia, Argentiina ja Turkki. Siin'\nolivat sveitsilääset ylivoimaasia, eiväkkä ottanhekkaa ittestänsä\nkaikkia. Säästöövät loppukilpaaluhu. Sveitsin joukon muarostivat\nBornen, Imbach, Moriaud ja Strebi. Aika oli »vain» 42,2 — entinen\nmailmanennätys. Juaksusta näki, jotta sillä joukolla on varaa viälä\nparantaa. Päätä puristeltihin ja arvooteltihin, kuinka Amerikan\nsakin käyrähän. Amerikka on aina pitäny näitä viästinjuaksuja omina\npatenttiina ja jo rupes meis elämhän hiljaane toivo, jotta nyt\nse menettää kultametallit — ja Suami pääsöö ehkä ensipalkinnoos\nAmerikan erelle. Se se oli, joka meillä aina oli miäles. Vaikka kyllä\nse oikiastansa oli hävitööntä ja liikaa pyyretty, jotta Suamelle\norotettihin enempi kultamitallia ku suurelle Amerikalle. —\n\nNiin, toiseksi tuli täs sarjas Italia ja kyllä oli posetiivarien leiris\nilua ja riamua! — Turkki tulla luputteli kaukana toisten peräs, eikä\nnäyttäny kiirusta pitävänkää.\n\nViirennes eräs oli vain Ruatti ja Tanska. Puala ja Meksikko jäivät\nsuasista pois. Ruattalaaset on meistä suamalaasista erellä lyhyen\nmatkojen juaksuus ja varsinki viästinjoukkona. Tanskan voitti\nRuatti helposti ajalla 43,8, eikä tarvinnu kaikkiansa puristaakkaa.\nRuattin joukos juaksivat Engdahl (kova ja sisukas poika, joka pystyy\nkiristämhänki ku tarvithan) Branting, Österdahl ja Wejnarth.\n\nViimmeeses eräs oli sitte se orotettu Amerikan joukko (Clarke, Hussey,\nLeconey ja Murchinson), Ranska ja Liettua. — Amerikkalaaset taisivat\nolla vähä hermostunehia niistä uusista mailmanennätyksistä ja sitä\nvarte pistivät heti kovan vauhrin. Ei ollu siinä apua niistä muista\nsakiista. Jänkit saivat pistellä yksistänsä ja tulivat n. 30 m. ennen\nranskalaasia maalihi. Liettualaaset olivat oppikloppia. Amerikkalaaset\nsaivat hurjan tuloksen. Löivät toisen kerran mailmanennätyksen\nerinomaasella tuloksella 41,2. S'oIi kokonaasta kahreksan kymmenes osa\nsekunttia alle enklantilaasten ja sveitsiläästen tulosta! — Jo rupes\nselviämähän kaikille, jotta kyllä Amerikka näyttää kumminki jöötä\npitävän täs lais.\n\nMutta viälä täytyy suarittaa toinen karsinta, n.s. semifinaali, johka\npääsivät alkueris ensimmääseksi ja toiseksi tuilehet joukkueet. Toinen\nkarsinta suaritettihin seuraavana päivänä, maraton-sunnuntaina.\n\nEriä oli kolme. Ensimmääses olivat Amerikka, Kanaata, Sveitsi ja\nKreikka. — Meno oli amerikkaIaasilla heti täyttä lentua. Sveitsin\njoukkue piti lujalla ja tarjos vastusta. Mutta ei jänkiille piisaa; ne\npoijat osaavat panna kaikkensa pihalle. Tulos oli suarastansa sikamaane\n— 41 sekunttia! Se oli kolmas kerta uusi mailmanennätys ja vissihin\nsellaane, jotta se nyt hetken aikaa pysyykin. On vaikia käsittää\ntuallaasta tulosta; sehän on vain 10 ja neljäsosa sekunttia miästä\npäälle.\n\nSveitsin joukko juaksi ittensä täs yritykses hajalle, niin että ku\njonkun tunnin päästä sitte tuli loppukilpaalu, niin silloo eivät miähet\nenää jaksanhet ollenkaa. — Kanaata oli kolmas. Kreikka putos pois.\n\nToises eräs olivat Enklanti, Unkari, Italia ja Tanska. Sen voitti\ntiätysti Enklanti, vaikka Unkari pitikin lujalla, eikä jääny ku pari\nmetriä. Enklannin aika oli sekin hyvä 41,8. — Kolmas oli Italia ja\nTanska viimmeene.\n\nViimmeeses eräs oli Hollanti, Ranska, Ruatti ja Etelä-Afrikka. Kaks\nensimmäästä tappeli keskenänsä ja Ranskan joukko yritti hartahasti\nparempiansa vastahan. Hollanti voitti parilla meeterillä. Aika oli\n42,2. — Ruattin joukko hävis tuntuvasti Ranskalle, jäären n. 5 m.\nja Afrikan sakista oli nyt aivan veto kaikki. Tulivat n. 15 m.\nruattalaasten peräs.\n\nKu nyt oli jälellä 6 parasta joukkua, alkoo totinen ja tosi\nloppuottelu. Siitä tuli taas Amerikan ja Enklannin välinen tappelu.\nJännitys oli yleesös suuri, yks kihinä ja pörinä joka pualella. Lähtö\nonnistuu mainiosti ja kesti pualisen sataa metriä, ennenkö saattoo\nnährä, jotta amerikkalaane rupiaa pääsemhän ethen. Kutakuinkin yhtaikaa\nsaivat Amerikan ja Enklannin toiset miähet viästin, kumminki niin,\njotta amerikkalaane kerkes jo ponkaasta metrin verran etumatkaa.\nSitkiää oli kamppaalu, mutta Amerikan joka miäs pitää ja lisää\netumatkaansa, n'otta pualimatkas oli jo pari metriä erua. Jota\nlikemmäs loppua tultihin, sitä hurjemmin miähet yrittivät ja vauhti\nnäytti paranevan miäs miäheltä. Amerikkalaasten tyyli on jonkinlaasta\nmoottorilla-ajua, niinku Paddokin juaksutapa. Ne hakkaavat jaloolla\nku moottorit. Kruppi on toisilla aiva pystys, toisilla taappäi kenos,\nniinku Paddokilla. Enklantilaaset juaksoovat kaunihemmin, ethenpäi\nnojaten ja pitkillä askelilla. Kummallakin siis »kansallinen» tyylinsä:\nAmerikalla jykevä koneellisuus eli moottorivoima ja Enklannilla\npitkäkoipisten jahtikoiriensa juaksutapa. — Hollanti oli hyvä kolmonen,\nUnkari neljäs (Gerö, Kurunzi, Muskat ja Rozsahegyi), Sveitsi viires ja\nRuatti viimmeene, pahasti peräs.\n\nAmerikka sai täs lais nyt toisenkerran uuren mailmanennätyksensä 41\nsek. nii ettei se mikää sattuma ollu. Enklannin aijaksi tuli 41,8,\nHollannin 42,2. —\n\n\n\n4 kertaa 400 m.\n\n\nTähän otti osaa 19 kansaa ja karsinnat suaritettihin kuures joukos.\nSe oli eri vilkettä se, ku kuus miästä korvan lasketti mitä kintuusta\npääsi ja koko statioonin väki huuti silmät ummes.\n\nEnsi erästä jäivät suasista pois Unkarin, Itävallan ja Intian\njoukot. Se oli synti, jotta Unkari ei ottanu osaa, sillä niillä\npitis olla hyvä joukko. Niiren paras miäs oli sairastunu ja sitä\nvarte eivät yrittänhekkää. Ranska, Ruatti ja Sveitsi lähtivät. Se\noli franskalaasten ilonpäivä. Niiren joukko voitti ylivoimaasesti\nRuattin sakin, niin että erua oli lopus n. 30 metriä. Aika oli 3 min.\n30 sek. ja juaksijat Fritz, Galtier, Faradon ja Fery. — Ranskalaaset\nhurrasivat ja mekastivat, n'ottei siitä tahtonu loppua tullakkaa,\nkulkivat, syleelivät ja klappasivat poikiansa ympärinsä. Ja kyllä\nne kans noukkapystys pasteeraalivat ruahokentällä ja huitoovat\nkäsillä iloosisnansa kattojille. Pariisin lehret olivat täynnä kuvia\nja kirjootuksia seuraavana päivänä. Oli ku ne olis voittanhet koko\nolymppialaaset kisat. Ku sitte loppukilpaalu oli ollu, niin ei lehret\npuhunehet juuri muusta ku miakkaalusta, johna jokin oma miäs oli saanu\njonkin palkinnon.\n\nNiin, Ruatti tuli toiseksi täs eräs ja se oli hyvä tulos, sillä\nsveitsilääsill' oli kans hyvä joukko.\n\nToises eräs olivat Enklanti, Suami (Vilen, Åström, Lehtonen ja Drisin),\nItalia, Jaapani, Argentiina ja Austraalia. — Enklanin joukko oli\nylivoimaane; se otti heti johron ja piti helposti loppuhun asti. Tulos\noli hyvä 3,22. — Vileeni pärjäs alkumatkas hyvin, mutta vaihros jäi\nÅström, n'ott oli n. 10 m. seuraavas vaihros jäliis. Lehtonen jäi taas\nomalla osallansa ja Drisin koitti kaikkensa, mutta lopus oli liian\nkuitti ja jäi pahasti sekin. Meirän joukko tuli kolmanneksi, Italia\ntoiseksi.\n\nKolmannes eräs olivat kovimmat sakit: Amerikka, Kanaata ja\nEtelä-Afrika. Jänkit olivat herroja. Ei siinä Kanaatan joukko, vaikka\nsiinäkin oli hyviä miähiä, pystyny hätyyttelemhän; eikä jänkit liikoja\nkiristänhekkää. Aika oli jänkiille huano: 3,27. — Toiseksi tuli Kanaata.\n\nLoppukilpaaluhu sunnuntaina pääsivät Amerikka (Cochrane, Hellfrich,\nMac Donald ja Stephenson), Enklanti (Butler, Riphey, Toms ja Renwich),\nRuatti (Bylen, Engdahl, Svensson ja Wejnarth), Kanaata, Ranska ja\nMussolinin sakki.\n\nAmerikka s'oli jehu. Ei ollu sillä kestää vastusta, vaikka Enklannin\njoukosta luultihin parempaa. Mutta Ruattille se oli ilonpäivä. Niiren\njoukko piti toisen sijan ja varsinkin Engdahl teki lopus imehiä. Se\nkiristi hurjasti ja veti metriä sisälle ku poika.\n\nKyllä silloon ruattalaaset vinkuuvat mitä kurkusta lähti ja me\nsuamalaaset lehtimiähet otimma syrämmestä osaa niiren riamuhu.\nEngdahlille kannattiki hurrata; se juaksi mainiosti. Silloo vallitti\nmitä syrämmellisin yhteesymmärrys suamalaasten ja ruattalaasten välillä.\n\n— Sprang int den djävuln fint? (Eikö se piru juassu fiinisti) —\nihasteli Tegner silmät loistaan. Ja me myönnimmä reilusti ilman kaunaa\nja kateutta.\n\nAmerikka voitti loistavasti tämänkin viästin uurella\nmailmanennätyksellä, jok'olis voinu olla pareekin, jos sill' olis ollu\nvastustusta. Aika oli nyt 3 min. 16 s. Ennen se oli Tukholmas 3,16,6.\n\nToiseksi tuli Ruatti n. 8 m. jäliis; kolmas Enklanti siitä 8 m. pääs.\nSitte Kanaata, Ranska ja Italia.\n\n\n\n10 km. kävely.\n\n\nNäis olympialaasis on sellaanenki kilpaalulaji, johna kävellä\nklynkytettähän kantapäillä. Siinäki oli alkukilpaalu, johna riireltihin\nja rähistihin eri lailla. Loppunytkytyksehen oli pääsny 10 miästä\nja enklantilaaset, amerikkalaaset, franskalaaset ja posetiivarit\nhasajivat aamusta asti, jotta siin'oli tehty kauhiaa vääryyttä. Oli\nhyljätty monia alkukilpaalun parahia miähiä muka epäpuhtahan kävelyn\ntakia. Ja kyllä se klottuusta hommaa olikin. Ku jokin pistelöö oikee\nsassihin kävelyä, niin hyssyttämiseltä se pakostaki näyttää, ja sit'ei\nolsi saanu tehrä. Toiset koittivat aina välis varaastaaki jonkin\nnytkähröksen ja ku toisen maan palkintotuamari näki vain muiren,\nmuttei oman maan miähen virheet, niin oltihin siinä knapiista yhres\nvähä monta kertaa. Ja silloonkos teräväsilmääsimmät kävelijät taas\npassasivat päälle ja juasta primpahuttivat tuan tuastaki, jotta meirän\nyleesönkin piti ruveta kiljumhan ja näyttähön niille juupeliille\nnyrkkiä. Varsinkin pisti vihaksi yks enklantilaane tuamari, joka tuan\ntuastaki juaksi oman miähen sivulla, yllytti ja hoputti sitä. Sille\nvihellettihin ja huurettihin kamalasti. Olis tehny miäli paiskata\npläkkihinkillä sitä raakkulesta. Jos ei s'olsi ollu suuren Enklannin\nmiäs, niin vissisti olis ajettu kentältä pois.\n\nEhrottomasti paras miäs täs nytkyttelemisen tairos oli se italialaane\nFrigerio, joka olympian kävelyn on ennenki voittanu. Lisäksi se\nkävelöö kaikista rehellisimmin ja nätisti. S'oon viälä nuarellaane\nmiäs, vähäläntä ja hauskan näkööne solakka poika. Yli pualimatkan\nmeni, ennenku se sai kakistetuksi muut kintuultansa. Mutta ku sitte\nsai turvallisen kaulan, nii jo naama loisti. Se käveli helposti ja\niloosesti. Nosti aina kättä isoonkatoksen väjelle, meille lehtimiähille\nja muille suurille herroolle, ja hymyyli. Italialaaset olivat aiva\nhurjina ilosta ja päästelivät sotahuutojansa. Frigerion voitto oli\nansaattu ja ylivoimaane.\n\nKu maaliviivalle astuu, nii iloosesti hypätä primpahutti ja heti\nlenti jokin italialaane palkintotuamari sen kaulahan ku takiaane.\nRakkahasti siinä pussattihin ympäri korvia ja klapattihin. Toisiakin\ntuli tuhrimhan. Iloosena kiärti Frigerio kentällä ja italialaasten\nmekastelulla ei ollu rajoja. Sen hyvätuuli tarttuu muihinkin\nkansallisuuksihin, niin että suosionosootukset olivat harvinaasen\nsyrämmelliset joka pualelta.\n\nSitte nousi Italian lippu ensimmääsen ja ainuan kerran tankohon. Se oli\nMussoliinin suuri päivä. Mutta kumma nuatti sieltä soittokunnasta rupes\nkuulumhan, sellaane posetiivinuatti, jotta häjyä teki. Ja nii tuhannen\npitkä liirunlaarun se oli, jotta manoottamhan pakkas. Jokku rupesivat\njo osoottelemhan posetiivia ja veivaamahan kärellä.\n\nKun me jo luulimma, jotta nyt se on loppu, niin eikös totisesti ruvettu\nvethön viälä uuremman kerran! —\n\n\n\n\nKIAKONHEITTO.\n\n\nKu kotua lährettihin, oli selvä meininki, jotta kiakonheitos m'oomma\nmeiltä ja muut mistä rookaa. Olihan meillä panna sellaasia poikia\npaiskaamhan Kreikan limppua ku Niittymaa, joka on paiskinu 48 m., vanha\nIsoo-Armas, se Taipalhen roikales, joka ennenkin on aina pistelly\nolympialaasis kultaplootut plakkarihinsa, ja »Oitin kanuuna», kunnon\nNiklanteri, john'ei oo muuta vikaa ku ruattalaane nimi, vaikka miäs\non nii suamalaane, jottei saa ruattinsanaa suusta, vaikka päällänsä\nseisoos. Se Niklanterihan vei Antwerppeniski ensi palkinnon kiakos.\nJa neljänneksi pantihin matkahan pitkä ja komia tulevaasuuren miäs,\nMalmivirta, nuan niinku kokeelemhan viälä tällä kertaa. S'oon viälä\nnuari miäs, mutta sill'on sellaane kruppi ja nii vakava yritys, jotta\nsiitä miähestä tulooki Suamelle tuannempana olympialaasihi hakamiäs,\njos ei vai jouru huanoolle jäljille. — Niittymaa oli venähyttäny\nsyksyllä kätensä, mutta oli sitä koitettu parannella n'otta se piti\nolla koko lailla kunnos. — Taipales oli tuatu Amerikasta, mutta ne\njokka asioota tiäsivät, eivät pannehet Taipalesehe enää juuri mitää\ntoivua. Sanoovat jotta s'oon heittäny lossiksi, mutta ajateltihin\nkumminkin, jotta jos siltä sattuus tulemhan siltäkin yks hyvä heitto\nvanhalta muistolta, nii hyvä olis. Se oli Pariisis harjootuksis\npaiskinu poistiähensä, muttei pitäny nii lukua ympyrästä — — Sanoovat,\njotta silt' on menny hermot.\n\nKu kova paikka tuloo, jotta nyt pitääs vetää, nii silloo ei kiakko enää\nlennäkkää 46—47 meeteriä, niinku siinä kilpaalujen sivus huitojen.\nSilloo on hermot pilalla. Urheelijalta vaarithan, jos se meinaa\nkovas kilpaalus pärjätä, suurta ittensäkiältämistä. Ei siinä menesty\nittepetos, ja »piänekki hairahrukset» maksavat ittensä ilman armua.\nSuurten ja pitkällisten ponnistusten takana on urheelijalla olympian\nvoitto. Niiren pitää vuasikausia elää ittekuritukses ja sellaases\nkiältäytymises, jotta vain harvat siihen viittivät ja jaksaavat\nalistua. Esimerkiksi juaksijat ovat vuasikaupalla mennehet varahin\nnukkumhan, noussehet varahin ylhä ja ennen tyähön menuansa, tehnehet\nmelkee joka päivä 10—20 kilometrin juaksuja ja kävelyjä, saaraksensa\nkestävyyttä ja nopeutta. Syäntipualiki on pitäny järjestää sen mukhan,\njotta siitä juaksukyvylle olis etua. Tupakista, väkijuamista ja\nepäsäännöllisestä elämästä ei puhestakaa. Kaikki ajatukset ja tahto on\npitäny keskittää vain sen tehtävän ethen, jonka on ittellensä ottanu.\nJuuri täs määrätiätooses vuasia kestänhes valmistukses, säännöllises\nsparttalaases elämäs onkin suamalaasen voitokkahan urheelun seliitys.\nEi näytä muilla kansoilla olevan sitä »sisua», joka vaatii ja kestää\nvuasikautisia kiältäymyksiä ja valmistelua voittonsa ethen. Monella\nmuulla kansalla on epäälemätä paremmakki erellytykset ku meillä\nmatalajalkaasilla suamalaasilla urheeluvoittojen saamishen tulisuutensa\nja kiivahan luanteensa takia, mutta niiltä puuttuu se, joka meirän\npoijilla korvaa ja voittaa kaiken: sisu; sitkiästi valmistautua ja\nkiältäytyä kaikesta kerran voittaaksensa sen mit'on päähänsä pannu.\n\nNäin pitkät seliittelyt — mä tykkään — hyvinkin tarvithan siihe, mitä\nvarte kiakko lenti meiltä sivu suun.\n\nKiakonheittohon otti osaa lähes 50 miästä. Pahimmat vastustajat meille\nolivat tiätysti amerikkalaaset. Siältähän oli sellaasia hirmutekijöötä\nku se Hartranft, Lieb, Houser ja Pope, jokka harjootuksis olivat\npaiskinhet paremminki ku meirän poijat. Syrän kurkus me niitä\nkattelimma. Yleensä luullahan, jotta nua Amerikan heittäjät ovat\nkovasti suuria ja jylhiä miähenkoljanoota, mutta kyllä s'oon erehrys.\nOvat vain keskikokoosia, eikä eres kovin lihaspaksujakaa miähiä. Meirän\nTaipales, Niklanteri ja Malmivirta ovat pirempiä ja tukevampia tuffia,\njotta sen pualesta olis niiren pitäny hyvinki pärjätä. Mutta tekniikka\nja veto on amerikkalaasilla aiva eri maata ja toinen on tyyliki. Meirän\npoijat heittäävät »vanhaan laihin», rauhallisesti ja seisahalta.\nAmerikkalaaset ottivat ensin rauhallisen heilahruksen, mutta ku heitto\nalkoo, nii kyykistyyvät aiva alha asti ja pyärährykses nousivat niiku\nkruuvi, n'otta ku kiakko lähti lentämhän, niin se tuli hurjalla verolla\ntakaapäi samas kaares ku ilmas lenti. Vasta nykääsys heittäjä veti\nittensä suaraksi. On selvää, jotta sellaane alhaalta alkanu kiivas\nkruuvi antaa kiakolle lennon.\n\nAlkukilpaalut suaritettihin kolmes joukos. Ensimmääses oli Malmivirta\nja Taipales meiltä ja amerik. Lieb. — Muista ei ollukkaa paljo mihkää.\nMalmivirran ensimmääne heitto oli n. 43 m.; toinen lepaji ilmas ja\nlenti huanosti, mutta kolmas näytti menevän paremmin. Malmivirta\nteki hyvin tehtävänsä, ei hermot pettänhet. Mutta Taipales meni aiva\nplöröksi. Kaikki orottivat kovasti, jotta nyt tuloo ja yleesölle\nerityysesti ilmootettihin, jotta Taipales heittää. Se heitti — eikä\npysynykkää ympyräs. Toinen heitto onnistuu paremmin, mutt'oli niukin\nnaukin 40 metriä. Toiset paiskiivat pulskasti ylitte. Kolmas heitto\nei menny sitäkää ja niin sai Taipale ruveta ettimhäm housujansa. 40\nmetrillä ei päästä loppukilpaaluhu.\n\nPoikaaset siinä ajoovat entisen mailmanmestarin kentältä pois.\n\nParas miäs siinä joukos oli Lieb 44,83, Malmivirta (joka ilmootettihin\nJugoslaaviasta kotoosin olovaksi) 41,16; Toldy Unkari 41,09, Taipale\n40,21,5.\n\nToises eräs oli kovat amerikkalaaset Pope, Hartranft ja meirän vanha\nNiklanterimma. Sen ensimmääne heitto oli tuas 40 m. ja toinen meni\nliika alha jotta s'oli huanoot. Mutta kolmas lähti ku kanuunasta\nparhaina päivinä! Niklanteri oli rauhallinen poika; kuljeskeli\nsiinä vai omihin oloohinsa, katteli eikä näyttäny välittävän vaikka\namerikkalaaset paiskiivat hurjia heittoja yli sen merkin. Meistä\npäältäkattojista oli jo menny toivokin.\n\n— Ei oo enää entisensä veroone — —\n\nKu kolmas heitto sitte tuli, näytti Niklanteri ikääsku nuartuvan.\nReippahasti astoo ympyrähän, otti nopian vauhrin ja kiakko lenti nii\nkaunihis ja korkias kaares ilmaha jott'oikee huikaasi. Se oli pulska\nheitto ja hyvä tuloski 42,09. Siälä etupään joukos oli. Mutta Pope ja\nHartranft paiskiivat varmasti ja tasaasesti aina sinne pari metriä\nkauemmas — —.\n\nParahat tulokset oli: Pope 44,42, Hartranft 42,49, Niklanteri 42,09.\n\nViimmeene joukko oli kaikista lujin. Siin'oli meirän toivomma\nNiittymaa, ja amerik. Houser, joka tiättihin kovaksi heittäjäksi. Mutta\nhyviä olivat monet muukki, niinku norjalaane Askilt ja irlantilaane\nBequigham. Niittymaan ensimmääne heitto epäonnistuu kokonansa. Ei ollu\n40 m.\n\nToinen meni jo tuas 42 korville, mutta kolmas oli mahtava veto 44,95.\n— Houseri onnistuu joka heitolla. Sen ensimmääne oli jo siinä 44 ja\ntoinen lenti kauas yli muiren. Se tuli oikee isän kärestä ja oli yli\n46 metriä. Se olikin Houserin kultametalliheitto. Eikä se enää pystyny\ntoista saamahan likikää sellaasta. — Sen norjalaasen Askiltin heittoja\npiti kattella henki kurkus. Aina vai petras ja sai peljätä, jotta jokin\nveto lennättää liikaa. Onneksi ei se saanu heittää enempää ku muukkaan;\nkolme heittua vai.\n\nTulokset oli: Houser 46,15,5, Niittymaa 44,95, Askilt 43,40,5,\nBequigham 40,42.\n\nLoppukilpaalu suaritettihin heti perhän. Siihe pääsi kuus parasta\nmiästä, Houser, Niittymaa, Pope, Lieb, Askilt ja Hartranft. Seuraava\nmiäs olis ollu Niklanteri ja sitte Malmivirta. Loppukilpaalu oli\nhermostuttava. Me toivoomma, jotta Niittymaa kerran onnistuus ja ottaas\nsen kultamitaliin, joka 48 meeterin miähelle kuuluu. Kyllä se yritti,\nmutta sitä vetua ei vai tullu. Se venähtäny käsi ei enempää voinu,\nvaikka kaikkensa panikin. Amerikkalaaset sensijahan olivat tasaasia\nja varmoja heittäjiä, paiskiivat aina samoolle paikoolle. Ei nekää\njaksanehet enää alkukilpaalun tuloksia parantaa. Kaikki jäiväkki niille\ntuloksille, jokka alkuyritykses saivat.\n\nNiittymaa tuli siis toiseksi ja hyvä niinkin, mutta amerikkalaasille se\noli liika komia voitto. Kaikki niiren neljä miästä noukkiivat pisteetä.\nNyt maksoovat jänkit Suamelle takaasi Antverpenin munauksensa.\nSiiloonhan veivät Niklanteri ja Taipales palkinnot amerikkalaasilta,\nniinku ne nyt meiltä. —\n\nMutta vooroon viarahis — — Orottakaa!\n\n\n\n\nMARATONI.\n\n\nOlympialaaskisojen huippu ja päättäjääskilpaalu on maratonijuaksu. Se\nmatka on 42 kilometriä 195 metriä ja passaas paremmin hevoosille ku\nihmisille. Mutta se onkin ihmis-ponnistuksen, sisun, kestävyyren ja\nnopeuren suurin koetus. Ja sitä voittua pirethän kisojen suurimpana\nkunniana. Siksi kaikki kansat koittaavakkin valita ja valmistaa parhaat\nmiähensä juuri tästä voitosta taistelemhan. Yksin maratonin voitta\nriittääs mille kansalle hyvänsä olympia-voitoksi, iloksi ja ylpeyreksi\nvuasikausiksi.\n\nPariisihin olivat monet kansat lährettänhet jo kuukausia ennen miähensä\nharjoottelemhan, tutustumhan maastohon, ratahan ja ilmahan. Siäl'\nolivat Amerikan maratonijuaksijat ollehet jo kaks kuukautta etukäthen\nharjoottelemas. Tiärettihin jotta eteläafrikkalaaset, jokka Tukholmas\nvoittivat maratonin, olivat kans pannehet kaikkensa lyäräksensä\nlauralta pohjoosmaalaaset juaksijat Pariisin kuumemmas ilmas. Viros\noli treenannu Lossmanni, joka Antverpenis tuli Hanneksen jälkehen\ntoiseksi ja kovasti trossaali, jotta hän olis voinu helposti lyärä\nHanneksen, jos ei olsi luullu, jotta viäl' on 5 km. jälellä. Siitä\nkulki kamalia juttuja, jotta s'oon hirmukunnos ja näyttää nyt muille\nkantapäitä. Viälä tiättihin jotta pelkialaaset Blasi ja Broos, jokka\nAntverpenis tulivat palkinnoolle maratonis, ovat hyväs kunnos. Ja sitte\namerikkalaaset! Syrän kurkus siinä istuttihin ja orotettihin kilpaalun\nalkua. Olihan meilläki poikia ja kovia poikia olivakki kaikki kuus:\nHannes, Kyrönen, Stenroos, Halonen, Ruotsalainen ja Hietakari, mutta\nmaratoni on maratoni, sellaane matka, jotta sillä voi sattua mitä\nhyvänsä ja kukaa ei osaa aavistaa, minkälaasia hakoja siinä suures\nlaumas on, joka matkalle lähtöö. Useemmite onkin käyny maratonijuaksus\nnii, jotta se, jonka on luultu voittavan on jääny häntäpäähän ja voiton\non viäny jokin aiva tuntematoon. Kaikki näyttää riippuvan hetkellisistä\nolosuhtehista. Sama miäs ei oo koskaa voittanu maratonia perätyste.\nOsata laskia voimansa ja nopeutensa oikee, siitä riippuu kaikki. Vain\nsellaasella kylmäpäisellä konehella ku Nurmella, joka tietää lihastensa\nkestävyyren ja jonka hermot ei petä, on mahrollisuuksia, jos ei\nonnettomuuksia satu, pitää voittonsa etukäthen varmana. Siinä lährethän\nmatkahan suurella joukolla ja alkupääs kiristäävät toiset jo hirviästi,\nja yrittävät päästä erohon keskijoukosta. Kuinkas siinä silloo tiätää,\nkuinka kauas etujoukko jo on keriinny; eikä voi ollenkaa tiätää, vaikka\nniiren etummaasten joukos olis jokin sellaanenki haka, joka tiätää\nvoimansa ja jaksaa pitää etumatkansa. Siinä kysythänki hermoja! Juaksun\nkulues eivät välimiähet voi millää pitää selvillä, kuinka mones itte\non järjestykses, ku toisia tuloo takaa etehen ja toisia taas itte\nsivuuttaa. Ei tiärä, juaksisko etujoukos, vai koittaasko säästellä\nittiänsä alkumatkas ja pysytellä siinä keskipaikoolla.\n\nSuamalaaset olivat päättänehet antaa hätähousujen juasta pualimatkan\nkuinka tykkäävät ja pysyttelivät tasaases vauhris siinä keskipaikoolla.\nMenihän sinne etujoukkhon kyllä sellaasiakin juaksijoota ku amerikk. De\nMar, Broos, Kinn ja Jensen, jokka tiättihin palkinnoolle tulevan, mutta\nkauas ei niitä silmistä päästetty. Taktiikkaa ja kylmää päätä päättivät\nsuamalaaset nykkin käyttää.\n\nSuamesta lähties olthin kyllä selvillä, jotta Hannes ei enää voi\nvoittaa. Sill' oli vanha jalkavamma, nii ettei se ollu voinu ittiänsä\nerikoosemmin treenatakkaa. Mutta nimi ja maine oli peljättävä, sillä\nulkomaalaaset pitivät Hannesta Suamen parhaampana juaksijana. Ja\nHannes lähti matkahan auttamhan Suamen voittua. Ennenku kilpaalu\naikoo, ettiivät valokuvaajat ylhä meirän vaatimattoman Hanneksemma ja\ntahtoovat välttämätä valokuvata tulevan voittajan, niinku luulivat.\nSe oli Hannekselle vastenmiälistä, mutta hän teki nytkin Suamelle\nuhrauksen: antoo valokuvata ittensä — ja toisten kilpaalijaan jäärä\nluulohon, jotta siitä se voittaja tuloo vaikka hyvin tiäsi jotta\nStenroosin ja Kyrösen, — joist'ei toiset mitää aavistanehet — oli\nvoitto Suamelle tuatava. Hannes lähti joukkohon vain auttaaksensa\ntoisia. Ja niin kans verettihin Lossmannia ja muita pahoon nenästä.\nMestarin kunniootus on suuri!\n\nMe suamalaaset tiäsimmä, jotta Stena (Stenroos) oli kunnos ja viälä\nsenkin, jotta se kestää parahite kuumuuren, jos kovin hikinen päivä\ntuloo. — Kyrönen oli kans hyväs kunnos ja epätiatoosta oli vain kumpi\nnäistä paremmin onnistuu. Halonen on sitkiä juaksija, joka vissisti\nkestää, mutta pärjääkö se nopeures, se on toinen asia. Ruatsalaane\nsen sijahan on satunnaane juaksija; jos sattuu, nii voi komjastiki\nsijoottua. Hiatakari oli uusi tulokas, jok' oli lähteny kokeelemhan. —\nKuus miästä sai vain yhtä kansaa erustaa ja me panimma täyren satsin.\n\nKu etukäthen eri kansojen mahrollisuuksia arvostelthin, nii kyliä\nmeillä oli siltäkin lujin ja kaikkien satunnaasuuksien varalta parahite\nvalittu joukko. Mutta voitosta, siitä maratonin ensimmääsestä miähestä,\nei kukaa uskaltanu hiiskua sanakaa. Kyllähän meirän suamalaasten\nsisuksis pihisi, jotta »me sen voitamma», — mutta kylmät ringit siinä\npakkas tuntumhan vähä siälä ja täälä.\n\nKello oli 10 ylitte 5 sunnuntai-iltapäivällä ku miähet tällättihin\nlähtöviivalle peräättääsrivhin, nii että saman maan juaksijat seisoovat\ntoistensa takana. Osanottajia oli kaikkiastansa 58 miästä: Niist' oli\nFranskalla, Enklannilla ja Italialla kullaki 6 miästä, niinku Suamella;\nPelkialla, Amerikalla, Unkarilla ja Tshekko-Slovakialla kullakin\n5, Jaapanilla ja Itävallalla 3, Virolla, Ruattilla, Hollannilla,\nKanaatalla ja Tanskalla 2. Etelä-Afrikalla, Espanjalla, Chilellä ja\nEquadorilla kullaki yks. — Jaapani oli lährettäny taas sen peljätyn\nKanakurinsa ja pannu joukkoho viälä Miuran ja Tashironki. Mä peräälin\ntarkkahan sitä Kanakuria ja kovasti s'oli totisen näkööne jotta — nyt\nkoitethanki uurestansa!\n\nKu laukaus paukahti, tormas Miura heti ensimmääseksi ja muut pakanat\ntukka suarana perhän. Se intialaane mustanaamaki, joll' oli tukka\nnutturalla pään päällä ku Iankakerä, meni saranmetrin vauhtia n'otta\nsinitti. En tiärä mikä mosselo se sen pääs oli, jos ei vain ollu jokin\nnoitapussi, kärmejien ihrat ja sisiliskon sisukset sisällä, jotta\nkovempaa pääsis. Villi siin' oli pakanoolla vauhti alkaappäältä, mutta\nkyllä se sitte talttuu. Kilometrin pääs se noitapussi jo klenkkuu sinne\ntänne, ja nii kovasti suaras ja tyrniää ku se seisoo lähties! Miurakin\npian helpotti ja muut pakanat samoon.\n\nPuali kiarrosta menivät vain kentällä ja sitte painoovat statioonin\nportista uloos. Reitti kulki tasaasia kovia teitä 21 kilometrin 300\nmetrin pääs olevhan Pontoisen kylähän ja siältä tulthin samaan tiän\ntakaasi.\n\nKu joukko oli menny, alkoo statioonilla orotus ja arvoottelu:\n\n— Mitäs sä luulet? —\n\n— Mitäs sä?\n\n— En mitää — —\n\n— En mäkää —\n\nKoitettihi tappaa aikaa mikä milläki. Alkumatkasta ei nii paljo\npiitattu, ku tiärettihin, jottei meirän poijat mee ittiänsä tappamhan\nja kuitiksi juaksemhan pakanasakin kans. Mutta kutitti se kumminkin,\nmihnä järjestykses tuloovat ensimääselle väliasemalle johka oli 4,6\nkm. matkaa. Luultihin, jotta saarahan tiato pianki, eihän se ollu ku 5\nkm., mutta kauan se viipyy, vaikk' oli pantu langatoon sähkölennätin\nfyrrykin yhtehe autoho, joka seuras juaksijoota. Vastahanottoasema oli\nkentällä. Mitähän nuhjasivat, mutta kauan saathin orottaa, ennenku\nilmootustaululle tuli ensimmääsen juaksijan numero, jok'oli tullu\nensimmääselle väliasemalle.\n\nS'oli kreikkalaane nimeltä Kranis, jok'oli n. 50 m. kanaatalaasen\nCuthbertin erellä. Kolmas oli jäppi, se Tashiro, neljäs pelkialaane\nAlavoine, viires pelkial. Broos, kuures tanskalaane Jensen, seittemäs\npelkial. Van de Putte ja sitte tuli — Kanakuri! Yhreksäs oli\nruattalaane Kinn, kymmenes enklantil. Mac Kenna.\n\n— No mihnäs meirän miähet? — hätäältihin. Sitte tuli 11:nä amerik.\nMelor, 12 ranskal. Manches ja arapialaane El Quafi (erusti Ranskaa ja\nennustettihin yhreksi voittajaksi). 13:na oli taas franskalaane Verger\nja sitte tuli — Hannes!\n\n— Ähäh! — hihkaasimma me. — Jopas näkyy meirän sakin noukanpää!\n\nMutta 2 minuuttia oli Hannes ensimmääsistä jäliis. Ja Lossmanni oli\ntarkasti kintuulla. — Muista suamalaasista ei saatu mitää tiätää.\n\nToiselle väliasemalle oli lähröstä matkaa 7 km. 750 m. Ku siältä\nsaatihin tiatoja, oli se kreikkalaane Kranis viälä johros. Siltä oli\nmenny aikaa 29 min. 18,8 sek. Toisena oli 100 m. jäliis, Cuthbert,\nmutta Broos oli jo kolmantena, ruattalaane Kinn neljäntenä, Jensen\nviirentenä. El Quafi kuures ja Manches seittemäs; heti peräs Blasi.\nJaapanilaaset olivat topannehet vauhtia ja jäännehet. Sitte Kolehmainen\nja Lossman ku varjo peräs.\n\nKolmannelle asemalle, 11 km. 550 m., tuli Kranis taas ensimmääsenä,\nmutta toiseksi oli ponkinu jo amerik. De Mar, joka tiärettihin kovaksi\nmiäheksi. Cuthbert oli nyt kolmas. Sitte tulivat Alavoine ja Blasi.\nKuurenneksi ilmestyy uusi miäs, kanatalaane Mac Auley ja sitte —\nStenroos!\n\n— Kun ei Stena vai kiristääsi liikaa! — ähkii Pihkala.\n\nSitte tuli Jansen ja taas ilmestyy uusi miäs Bertini, italialaane. Sen\nperäs oli Kinn; sitte Broos ja — —\n\n— Huraa! — Tua numero, 312 s'oon jokin suamalaane! —\n\n— Kuka?\n\n— S'oon poijat, nyt Kyrönen!\n\n— Jo näkyy kynnet! — Meirän poijat raplaavat kiristämhän! — —\n\n— Mutta mihkäs on Hannes jääny?\n\n— Jahas, nyt nousoo sen numero taululle. — S'oon jääny vähä — —.\n\nNeljäs ilmootuspaikka oli 14 km. 850 metrin pääs. Tällä välillä\nrupesivat miähet järjestymhän. Hännästä ponkii parhaat etupäähän.\nRanskalaane Verger kiristää johtoho nii hurjasti, jotta tuli\nensimmääsenä tälle asemalle. — Kreikkalaasten painuu noukka.\n\nAikaa oli Vergiltä menny 54 min. 50 sek. Amerik. De Mar oli toisena,\naika 55,5. Etumiäs Kranis pysyy viälä kolmantena, 10 sekunttia jäliis.\nNeljäs ja viires on amerik. Mellor ja franskal. Manches 55,22. Kuures\nAlavoine 56,30 ja seittemäs Blasi vähä jäliis. — Sitte kuluu aikaa\nennenku tuloo Lossman ja pualen minuutin perästä Kyrönen. Hannes on\naina vai jääny.\n\n— Kuinkhan täs oikee käyrähän? — Näyttää etujoukolla olevan peljättävä\nkaula — —\n\n— Ei oo aikakaa viälä kiristää!\n\n— Mihnä Stenroosi on? — Eihän siitä kuulu mitää — hätäälimmä me.\n\nNyt rupiaa olemhan kuumat paikat! Pian on pualimatkaa menny ja roskat\npuronnehet pois.\n\n— Ratkaasu tapahtuu vasta ku 30 km. on juastu — seliittää Pihkala,\nja koittaa olla rauhallinen, mutta putsaa vapisevin sormin\nnenäkakkulootansa.\n\nViires asema on 19 km. 250 m. pääs. Siältä ilmootethan jotta se Verger\non aina vai ensimmääne. Aikaa oli menny 1 t. 12 min. 8 sek. Mutta:\n\n— Hih poijat! — Steenruusi on toine! Vain 4 sekunttia jäliis! —\n\n— Ähäp poijat!\n\nDe Mar on kolmas, 17 sek., Bertini, Blasi ja Manches yhres roikas, 24\nsek. jäliis. —\n\n— Mikä se tua Perttini oikee on? — S'oon ponkinu hyvin föörihi. Taitaa\nolla aika mato, ku ei sitä alkumatkas nähty. — —\n\nSeittemäs oli El Quafi se arapialaane kameelin ajaja; kahreksas\nAlavoine, Mellor — ja — ja Lossmanni!\n\n— Joko se virolaane ny rupiaa vetämhän? — Vain 1 min. ja 8 sek. jäliis!\n\n— Mihnäs Kyrönen? — hätäälimmä me.\n\n— Kyrönen! — 2 min. 17 sek. jäliis! — S'oon jääny kulkaa pehkana\nsoikohon Lossmannista! — — Poijat, poijat! —\n\n— Kolehmainen! — 3 min. 12 sek.\n\n— No, s'ei oo paljo ollenkaa! Saas nährä, pystyykö Hannes viälä. —\n\nPualimatkasta ilmootettihin hurja uutine:\n\n— Stenruusi astunu johtoho! — Aika 1 t. 20 min. 6 sek.\n\nVerger toisena 30 sek., Bertini 1 min. 4 sek. jäliis. —\n\n— Se meni liika aikaasi johtoho! — pihajaa Pihkala. — Vasta\nviimmeesellä kymmenellä kilometrillä ratkaastahan ottelu!\n\nMutta meirän muiren suamalaasten rinta nousi ja silmät loisti.\n\n— Kyllä se sen jaksaa, mitä muukki!\n\nViires oli Blasi ja kuurenneksi oli ilmestyny:\n\n— Halonen! — Mitä hiivattia se Halos-poika meinaa? —\n\n— Hei poijat! — Siinä s'oon tuffa, jolla sisu piisaa!\n\nSeittemäs oli Manches; sitte El Quafi, Mellor ja Lossman 1 t. 21 min.\n45 sek.\n\n— Ei s'oo ku minuutti ja 30 sekunttia peräs! — pääsi meiltä poru.\n\nSitte tuli jokin uusi miäs, enklantil. Mac Lead-Wirght. Ja sen peräs se\nAlavoine, joka meistä rupes tuntumhan joltaki alavutelaaselta.\n\nNyt olivat takaasitulos. Steenruusi petras vauhtia seuraavalle\nasemalle. Oli jättäny De Maria 1 min, 15 sek. Pertini oli kolmas,\nManches oli ponkinu hurjasti ja tuli neljäntenä.\n\nJa sen peräs oli Halonen! Verger, jok'oli ollu toisena, putos nyt\nkuurenneksi. Sitte tuli Blasi, El Quafi, Mac Lead-Wirght ja Alavoine. —\n\n— Mihkä on Kyrönen jääny!\n\n— Eikä Hanneksestakaa enää mitää ilmooteta. —\n\nKu 15 km. on jäljellä, oli aikaa kulunu Steenruusilta 1 t. 57 min. De\nMar oli toisena, mutta jääny viälä enempi. Kolmantena on se perhanan\nPertini mutta:\n\n— Halonen on nyt neljäs!\n\n— Aina vai petraa! Kyllä se nua kaks viälä klupii, on se sellaane\npoika! —\n\nSe enklantilaane, Wirght on huitonu hurjasti. S'oon nyt viires miäs ja\nkuures on Lossmanni!\n\n— Hyi sentähre, ku tuloo likille! — Sillähän pitääs olla sellaane\nkauhia sisu. — Ja juaksoo rakkari nuan kovasti varovasti — ähkymmä me\nsuamalaaset.\n\nSeuraavalta asemalta, jost'on enää 10 km. takaasi, ilmootethan jotta\nSteenruusi johtaa. Kuluu aikaa pari-kolme minuuttia, ennenku sanottihin\njotta:\n\n— Pertini on toisena!!\n\n— Se amerikkalaane on jääny!\n\n— De Mar on kolmas! —\n\n— Jahas!\n\n— Mutta tua posetiivari, ny aika mato on. —\n\n— Neljäntenä on suamalaane Alonee — — —. huutaa mekafooni.\n\n— Eikö helkkaris, s'oon Halonen! — huuramma me vastahan.\n\n— Viirentenä Lossman! —\n\n— Phy phto! — Nyt s'oon jo viires se virolaane!\n\nRupes kyälööttämhän.\n\n— Ompa Steenruusilla pitkä etumatka — lohruttivat toiset.\n\n7 1/2 kilometrin pääs maalista ilmootettihin:\n\n— Steenruusi johtaa!\n\n— Tiättypä se!\n\n— Älkää puhuko poijat! — rupiaa Pihkala voihkimhan ja vääntelöö\nittiänsä ku olis sammakon syäny.\n\nRupiaa suuta kuivaamahan ja tuntumhan olo kamalalta. Ei tiärä, mihkä\nkattoos ja mitä tekis. Nyt s'oon sisun veto taipalhella. Nyt panoovat\njoka miäs kaikkensa.\n\n— Teenruusin aika oli 21. 12 min. ja 28 sek.\n\n— Perttini toisena, 2 min. 23 sek. jäliis — — ilmoottaa mekafooni.\n\n— S'oon ainaki puali kilometriä jäliis Stenasta — —\n\n— Älkää puhuko mitää! — huakii Pihkala.\n\n— Täs halkee. — —\n\n— Kolmas on De Mar, 4 min. 17 sek. — —\n\n— Ohhoh! — Ompas se äijä jääny eri lailla. — Siin'on poijat harvat\nvälit nyt — — —\n\n— Neljäntenä Halonen, 5 min. 44 sek.\n\n— Se on kans jääny! — Rupiaako se väsymhän?\n\n— Viirentenä Plaza Reyes — — 6 min. 53 sek.\n\n— Mikä juupeli se on? — Mistä se on tullu? — —\n\nMeille tuloo kiivas peukalohon sylkeminen ja ohjelman plaraaminen.\n\n— Plaza Reyes, s'oon poijat Etelä-Ameriikasta, Chilestä. — Vissihin\njokin intiaani. —\n\n— Kuures miäs Lossman — — 7 min. 4 sek. — —\n\n— Ähäs! —Jopas on Lossmanniki jääny!! — S'oon lähes 2 min. Halosen\nperäs. — —\n\n— Ei se sitä enää kiinni saa — —.\n\n— Älkää hyvät ystävät puhuko mitää! — kiamurteloo Pihkala.\n\nÄkkiää se vetää Uuren Suamen numeron plakkarista ja rupiaa kovalla\näänellä lukemhan jotta:\n\n— Kauhia verityä Kotkas! — Eileen illalla tapahtuu Kotkas kaamea\nverinäytelmä, jonka uhriksi joutuu talokkahan poika Juho Haap — —\n\n— Ääh! — Tuki suus! Nakkaa hiithen se lehti —\n\n— Nyt tuloo tiatoja! —\n\n— Savon maakuntajuhlia viätettihin eileen kaunihin sään vallites ja\ntuhatlukuusen juhlakansan läsnäolles — paasaa Pihkala suun täyreltä ja\nme tukimma sormia korvihi ja huiroomma käsin ja jaloon.\n\n— Perheuutisia!! — kiljuu Pihkala aiva sinisenä — Eileen täytti 80\nvuotta rovasti Aromaa — — rumihin ja sialun voimis — —\n\n— Neljä kilometriä jälellä! — Steenruusi johtaa!\n\n— Ääh —.\n\n— Voin hinta laskenut markalla kilo Lontoossa, kiljuu Pihkala.\n\n— Tuki suus! — Nyt pannahan numeroota taululle — —\n\n— Teenruusi johtaa! — — 4 minuuttia erellä.\n\n— Äääh!\n\n— Perttini toisena!\n\n— De Mar kolmas!\n\n— Äääh! — Mihnä se Halone?\n\n— Neljäs Halone! — —\n\nSamas törähtää torvi. Ihmisiä rupiaa juaksemhan paikooltansa yli\npenkkien statioonin seinustalle, josta näköö kauas tiälle. Vilahtaa\nvalkopukuune juaksija puiren välis. Ihmiset kurkistaavat kaulat\npitkällä ja ryntäävät taas alha paikoollensa.\n\nKuluu viälä pari pitkää hetkiä, ennenkö portista juaksoo raralle:\n\n— Steenruusi!! — Huraa, hei hei hei!!\n\n— Älkää puhuko mitää!! — rukooloo Pihkala.\n\n— No nyt huurethan, jos koskaa! — Huraa, huraa, huraa!! — —\n\nKaikki hurraavat. Lippuja huiskutethan, me hypimmä pystyhyn ja\nkohotamma sotahuuron:\n\n— Hei, hei, hei Suami, Suami Suami, — huraa!\n\nJa toiselta pualen statioonia vastaavat suamalaaset, joit'on ainaki\nparisataa samas aitios, huikialla huurolla.\n\nSteenruusi juaksoo keviästi ja nätisti raralla. Jalka nousoo sorjasti\nku balettiflikalta, ei näytä väsyneheltäkää. Ilta-aurinko heittää\nleppoosan hohtehen sen keltaasehen kiharahan tukkahan. Kasvot\nhymyylöövät. — Jo astuu maaliviivalle ja ajanottajat napsahuttavat\nkelloansa.\n\nKoko kenttä raikuu suasionosootuksia ku pauhaava meri; kaikki huutavat\nja tahtovat nährä voittajaa.\n\nHelposti ja vaivattomasti lopetti Steenruusi pitkän juaksunsa ja meinaa\nlähtiä pois kentältä, mutta suamalaasjoukko toiselta pualelta huutaa ja\nvaatii sitä tulemhan sille pualelle. Steenruusi lähtöö yli nurmikentän\nkeviästi juasten ja hymyyllen. Siäläkös ilo nousi, liput liahuu ja\nkenttä kaikuu.\n\nNyt huurethan joka pualelta ja voittajan täytyy juosta viälä kiarroksen\nkentällä.\n\nTorvet rupiaavat soimhan, Suamen lippu verethän voiton salkoho ja\nihmiset nousevat seisomhan ja paljastavat päänsä.\n\nS'oli juhlallinen hetki. Kisojen suurin ja viimmeenen voitto oli Suamen!\n\nVoiton ja innostuksen humua on kestäny jo kauan, voittajaa hurrattu,\nmarssit pelattu ja liput liahutettu. On jo istuttu hyvän aikaa ja\norotettu lisää. Kaikki on aikoja valmista, mutta:\n\n— Mihnä ne toiset on? — rupiaavat ihmiset kyselemhän.\n\nIstuthan käret ristis ja imehrellähän.\n\nSteenruusi on jo aikoja sitte poistunu kentältä, eik'oo enää mitää\nkattelemista.\n\n— No mutta tämäpä ny kummaa, ku ei toisia kuulu ei näjy —\npäivittelöövät ihmiset.\n\nMenöö viis minuuttia, eikä ketää tuu. Koht'on kuus minuuttia — ku\ntörähtää torvi ja pian ilmestyy portista toinen juaksija.\n\nSe on italialaane Bertini, jonka tuliset maanmiähensä ottavat hurjin\nhuuroin vastahan. Maaliviivalla orottaa, hyppii ja tanssii kaks\nmustasilmäästä italialaasta huulet pitkällä valmhina pussaamhan.\n\nRiamusaatos sitä sitte viäthin.\n\nMutta jo tuli kolmas miäs portista.\n\n— Onko se Halonen?\n\n— Ei, s'oon amerikkalaane De Mar.\n\nNyt ulvoo Amerikka tuhannesta kurkusta ja miäs pistää sisulla\nloppukiriksi, vaikk' onki aivan kuitti.\n\nTaas toitottaa torvi ja portista paasaa:\n\n— Halonen!!\n\nNyt huuraamma taas me ja pian yhtyyvät siihe enklantilaaset, ku niiren\nmiäs, aiva uusi tulokas, Ferris, tupsahtaa kentälle.\n\nJa heti sen päälle nosti uusi melusakki metakan, ku Chilen ruskiaihoone\nPlaza Reyes tuli kentälle.\n\nFranskalaaset, isäntäväki itte, oli tällä välillä haukkoonu ilmaa ja\nhiaronu leukaperiänsä, koska he saisivat huutaa. — Sitte tuliki se\narapialaane EI Quafi ja kurkut panthin suaraksi. Huutivat n'otta s'oli\nkauhiaa.\n\nRuattalaasia oli syyttäny vähä siältä ja täältä, jotta:\n\n— Jeflaran namma tu kampia tu friskatu — — koska meirän vooro tuloo\nhuutaa?\n\nKu Kinn sitte ilmestyy, nii jo oikaasivat ruattalaasekki putkensa\nsuaraksi ja päästivät mölyn mahastansa.\n\nLossmanni.oli vasta kymmenes ja nii kuitti poika, jotta kaatua meinas.\n— Sittehän niitä tulla luputti eppu toisensa perhän, mutta se venyy\nnii pitkälle, jotta ihmiset rupesivat lähtemhän hiljallensa pois.\nKaikkiastansa tuli perille 30 miästä.\n\nHannes, Kyrönen, Ruotsalainen ja Hietakari olivat keskeyttänhet.\n\nStenroosin aika oli 2 t. 41 min. 22,6 sek.; Bertinin, Italia, 2 t. 47\nmin. 19,6 sek; De Marin 2.48.14 ja Halosen 2.49.47,4 sek.\n\nSteenruusin voitto oli aiva ylivoimaane, lähes 6 minuuttia ennen muita!\n\nMaratoni oli kisojen viimmeene kilpaalu. Se päätti ja kruunas kaikki.\nEnsimmääsenä voitonlippuna oli Pasiisin kisoos noussu Suamen uljas\nsiniristi — ja viimmeeseksi sitä myäs maailmalle näytettihin!\n\n\n\n\nLOPPUSOITTO.\n\n\nSteenruusin loistavan voiton kunniaksi lähtivät paikallaollehet\nsuamalaaset kolmella suurella autopussilla ajamhan statioonilta\nkaupunkihin, johna sitte huristettihin ristihin rastihin pitkin\nvaltakatua hurraten, laulaan ja Suamen lippuja heilutellen. Siihen\nilonpitohon ottivat ihmiset kaikkialla osaa. Kun oli parisen tuntia\najeltu ja hurrattu, rupes siitä huutamisesta nii kurkkua kuivaamahan,\njottei auttanu muu ku siirtyä ravintoloohin kastelemhan kaulaa.\n\nSiälä mulle valitteliki se yks miäs haikiana jotta:\n\n— S'oon sitte kummallista, ku min'en pääse millää ilvehellä täällä\nPariisis pöhnähän —\n\n— No, ooksä sitte oikee koittanu? — kysyyn mä.\n\n— O-on! Min'oon ruvennu aamusta varahin ja illasta myähään, enkä oo\npäässy fyllyhy vaikka taittuus. Aina on katkennu kesken hyvä yritys.\n\nAiva mä kauhistuun sen miähen puhesta ja koitin sanuakki jotta:\n\n— Se ryyppöö on epätervehellistä ja vaarallista! Se perstuttaa koko\nkrupin ja tärvelöö kuulemma sialun ja sisuskalukki — —\n\nMutta ajatelkaa, mitä se sanoo! Jahkaasi jotta:\n\n— Älä plotise! — Kyllä m'oon ollu nii monta kertaa pöhnäs, jotta mä\ntiärän, mitä se on! Puhu sä Jaakkoo pukille, äläkä mulle. — Min'oon\ntullu tänne vartavasten iloottemhan ja riamuuttemhan siitä vapauresta,\njota kotomaas ei oo — Nyt oon parhaani yrittäny trönätä näitä Ranskan\njuamia, mutta vaikka sen tuhat olis, nii aina kesken mässähtää ennenku\non pääsny eres nousuhumalahan. Ja ku herää, nii on pää kirkas ja raitis\nku vastasyntynehellä lapsella, n'otta taas saa alkaa aluusta — — — Mä\nrupian pelkäämhän, jotten m'oo terves — ku ei yhtää pryhtää — —\n\nSe oli kummallinen tapaus ja monet muukki valittelivat samaa asiaa.\nSitä käythin siinä oikee joukolla tuumaamahan, jotta, mistä se oikee\nmahtaa johtua, ku ei nämä Pariisin liköörit, viinit ja konjakit näytä\nollenkaan tehuavan suamalaasihin. Muut kansallisuuret sitävastoon\ntulivat helposti ja vähällä rahalla lystille tuulelle. Suamalaasten\npiti vetää nahkahansa tynnyrikaupalla, eiväkkä siltäkää päässehet\nrähinäpäälle. Rahaa vai meni ropehittaan. Ku tätä kummaa joka lailla\ntuumattihin, nii siihe päätinkihin tultihin, jotta me suamalaaset\nmahramma olla nii 96 prosenttisen pirtun läpiliottamia, jotta mikää muu\nei meihin enää tehua. Siitä paikasta nousi se miäs ylhä ja sanoo jotta:\n\n— Nyt on pelit kaikki ja mä lähren heti paikalla takaasi Suamehen! Tääl\non turhaa suamalaasen enempää freistaallakkaa — Sit' ei kestä massi\neikä verä mahanahka — —\n\nJa niin kans lähti heti aamujunalla painamahan kohti Suamen rantaa,\njohna sill' on tuttu lääkäri Kuapios —\n\nKu mä toren sanon, nii se oli mun hyvä ystäväni Mösjöö — — Minä tulla\nluputtelin hiljoollensa peräs.\n\n       *       *       *       *       *\n\nKisojen jälkhen on ny noussu se kysymys, jota hyvin saattoo orottaakki,\njotta se siitä taas lopuksi tuloo. Nimittään näiren olympialaaskisojen\nlopettaminen. Onhan se selvä jotta se siitä kumminkin tuloo ja sitähän\nm'oon jo kauan sanonukki jotta:\n\n— Saattapas nährä jotta ku täs päästähän hyvähän alkuhu, näis\nolympialaasis, nii ne toiset rupiaa sanomhan, jottei ne enää\nviittikkää. — Niin s'oon menny ennenki! Esti alkaa yks harjoottaa\njotaki kroikottelemisen konstia ja ku on miälestänsä aika mestari, nii\nhaastaa kovasti toisiaki tempun tekohon jotta:\n\n— Tämä on sitte mukavaa urheelua!\n\nJa toiset koittaavat kans ja konkaroottoovat aikansa n'otta lopuuksi\noppivat ja rupiaavat olemhan parempiakin ku itte tempuntekijät.\n\nSilloo ei se enää ookkaa mukavaa!\n\nSanothan jotta:\n\n— S'oon jo vanhanaikaasta! Ei me enää viittikkää — —\n\nJa taas hetken päästä keksithän uusi urheelulaji ja huurethan jotta:\n\n— Tämä se vasta onkin urheelua!! Tulkaas koittamhan! Meill'on jo\nmailmanennätyski valmis — —\n\nSellaane tuntu se pakkas olemhan Pariisin olympialaasiski, jottei ne\nollehet mukavia enää muille ku Amerikalle ja Suamelle, jokka nyppiivät\nmelkee kaikki palkinnot.\n\nEsti nousi Suamen lippu, sitte nousi Amerikan lippu; sitte Suamen lippu\nja Amerikan lippu. Sitte nousi kaks Amerikan lippua perätysten. Ja heti\nkans perhän kaks Suamen lippua j.n.e.\n\nKoko statioonin väki oli mennä pyllyllensä ku kerraasti tankohon nousi\n— Enklannin lippu!\n\n— Mikä tua on? — ihmettelivät ihmiset, jok'olivat tottunu näkemhän vain\nSuamen siniristin ja Amerikan tähtilipun.\n\nTiätää sen, jotta se ei ollu toisille yhtää mukavaa. Ruattikaa ei saanu\naukaasta kertaakaan suutansa oikee täyrelle lävelle ja sitä varte siälä\nkans heti ruvettihin »vakavasti keskustelemhan olympialaaskisojen\nlopettamisesta».\n\nMä muistan kovasti friskisti, kuinka yks yleesmaailmalline urheelulaji,\npolviennotkistuskilpaalut loppuuvat yhtäkkiä ku puukonpäähän. Siit'on\nny vissihin 20 vuatta sitte.\n\nLueskelin pikkupoikana sanomalehristä sähkösanomia, joita satoo\nFranskasta ja Saksasta jotta:\n\n»Uusi mailmanennätys! Kuuluusa voimistelija (jokin) Fritz Müller on\nlyäny uuren mailmanennätyksen polviennotkistamises. Hän on notkistanut\n376 kertaa!»\n\nJa hetken päästä tuli taas jotta:\n\n»Fritz Müllerin mailmanennätys lyäty! Ruattalaane urheelija Karl\nPettersson notkistanu Malmöös 416 kertaa!»\n\nTällääsiä tärisyttäviä sähkösanomia tuli suuresta mailmasta melkee joka\nviikko.\n\nSuameski ruvettihin sitte hissuksensa kyykkimhän. Kiikuttihin ylhä\nja alha, ja räknättihin. Eikä kestäny kauaa ku täältä tärähytettihin\nsähkösanomalla vastahan jotta:\n\n»Uusi mailmanennätys! Suamalaane voimistelija Kustaa Putikka notkistanu\nsääntöjen mukhan 570 kertaa.»\n\nMailma oli ainaki kaks viikkua aiva hiljaa.\n\nSe oli pökerryksis.\n\nMutta sitte tulla pihahti takaasi jotta:\n\n»Fritz Müller, tunnettu polvennotkistaja, on nyt kolmen professorin\nläsnäolles notkistanu polviansa 750 kertaa!\n\nSuames kynsäästihin saivaristua ja ruvettihin kyykkimhän uuremman\nkerran, jotta kuinka monta kertaa sitä oikee kyykähtää.\n\nJa tuloksena oli viikon perästä uusi maailmanennätys:\n\nSuamalaane Matti Murrikka notkistanu 1,467 kertaa!\n\nKuluu ainaki kaks kuukautta ennenku mailmalta kuuluu kravahrosta.\n\nMutta sitte taas tuli jotta:\n\n»Uusi mailmanennätys! Ranskalaane Jaques Fernier lyäny Murrikan\nennätyksen, notkistamalla polviansa 1,714 kertaa!»\n\nNyt alkoo Suames totinen kyykkyminen. Muistaakseni johnaki Hämhenlinnas\nrupes jokin Jussi Kähkönen kyykkymhän oikee toren teolla aamusta asti.\nSe kiikkuu ylhä ja alha ja aina vai.\n\nKaks miästä piti olla räknäämäs. Toinen kasteli kurkkuansa sillä aikaa\nku toinen räknäs jotta vahtu suusta nokkuu.\n\nJa Kähkönen se kiikkuu.\n\nSe kiikkuu koko päivän.\n\nSöi ja joi ja aina vai kiikkuu. — Iltahan mennes oli jo pääsny yli\n4,000.\n\nJa olis kiikkunu vaikka yän perhän, mutta toiset tykkäsivät jotta se jo\npiisaa ja sähköttivät ulkomaille jotta:\n\n»Suamalaane Kähkönen notkistellu 4,300 kertaa!»\n\nSen erän peräst'ei mailmanennätystä polvennotkistukses oo enää\nnoteerattu — —\n\nNii se käy aina lopuuksi ku suamalaasekki kerkiäävät joukkoho.\n\nOlympialaasten ohjelmastaki on ny Pariisin kisojen jälkehen poistettu\nmonta lajia, — jokk'ei oo enää muille mukavia ku meille.\n\n\n\n"]