[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fd6OV4wAyW3Fx94C-Sooi2wV73bwje4nRmK_IXrnNmVA":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":17,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":17,"gutenbergTranslators":23,"gutenbergDownloadCount":17,"aiDescription":24,"preamble":25,"content":26},2663,"Juoksijan rata","Karhumäki, Urho",1891,1947,"2663-karhumaki-urho-juoksijan-rata","2663__Karhumäki_Urho__Juoksijan_rata","Kolminäytöksinen urheilunäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1932,null,10356,64814,true,[],[],[],"Kolminäytöksinen näytelmä sijoittuu maaseudulle ja keskittyy urheiluhenkeen sekä nuorten välisiin suhteisiin. Tarinassa seurataan Rantalan talon tytärtä Elmaa sekä juoksuharjoituksiin omistautunutta Veikkoa ja tämän kilpakosijaa Birgeriä.","Urho Karhumäen 'Juoksijan rata' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2663.\nE-kirja on public domainissa koko EU:n alueella, joten emme aseta\nmitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen k.o.\nmaissa.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","JUOKSIJAN RATA\n\nKolminäytöksinen urheilunäytelmä\n\n\nKirj.\n\nURHO KARHUMÄKI\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1932.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nAapo Rantala, maanviljelijä.\nElma Rantala, edellisen tytär.\nKaroliina, Aapon sisko.\nVeikko Helle, maanviljelysharjoittelija.\nBirger Stenholm, nuori tilanomistaja.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nNäyttämö: Rantalan puutarhanpuoleinen pihamaa, oikealla\nasuinrakennuksen pääty, vasemmalla kaksikerroksinen aittarakennus.\nPuutarhakalusto: pöytä, penkkejä ja tuoleja. Taustana kaunis\njärvimaisema.\n\nKesäinen iltapäivä. Väriväkevä valaistus. Pöydällä gramofoni soittaen\nvalssia.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Elma ja Veikko.\n\n_Veikko_. (Noin 23-vuotias solakkavartaloinen, päättäväilmeinen,\nurheilupuvussa, liikehtii valssin tahdissa pihamaalla.)\n\n_Elma_. (Tulee asuinrakennuksesta pysähtyen kuistille katselemaan.\nKaunis, ripeä, puettu kesäisen keveästi ja värikkäästi.)\n\n_Veikko_. Tule mukaan!\n\n_Elma_. (Jäljitellen kuistilla.) Tuollaista valssia osannee vain sirkka!\n\n_Veikko_. Ja perhonen!\n\n_Elma_. Koetetaanpa! (Liikehtien valssiaskelin rappuja alas.)\n\n_Veikko_. Älä vain kaadu tuohon purjeeseesi! (Viittaa nauraen Elman\nhameeseen.)\n\n_Elma_. (Pihamaalla rohkeammin hypellen.) En! (Potkaisee korkeammalle\nja on kaatua hameeseensa.)\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Vai et! Kääräise mastoon!\n\n_Elma_. (Edelleen liikehtien, vaikka varovammin.) Älä ole noin mahtava!\n\n_Veikko_. Kaatumisen vaaraa ei minulla kumminkaan! (Potkaisee\nkorkealle.)\n\n_Elma_. Sitten jotakin muuta!\n\n_Veikko_. (Lähestyy.) Joskus on edessä pieni purjevenerääpäle!\nMutta lasketaan ylitse, ellei ajoissa väistä! (Ottaa Elmaa käsistä,\nliikehtivät yhdessä joutuen pöydän luo. Veikko kumartaa.) Istukaa,\nneiti purjetuuli!\n\n_Elma_. Entä te, herra höyrylaiva?\n\n_Veikko_. Aiomme noitua lisää tuulta! (Vetää gramofonin, muuttaa neulan\nja levyn.) Mitähän täältä tulee? (Tarkastelee levyä.) Merimieslaulu. Se\nsopii! (Sulkee gramofonin, asettaa levyn lautaselle alkaen hyräillä.)\nKaksitoista miestä nousi mastoon!\n\n_Elma_. Mihin toiset jäivät?\n\n_Veikko_. (Ääntään korottaen.) Ja kuusi pumppuihin ja kuusi pumppuihin!\n(Äkisti sanelemalla kuin unohtuneen asian muistaen.) Ja loput lähtevät\njuoksuharjoituksiin!\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Voi, voi! Kuinka kauan yhtä näytöstä varten\ntarvitsee harjoitella?\n\n_Veikko_. Se on pitkä kappale! Viisituhatta metriä!\n\n_Elma_. Jatkofilmi se sitten onkin!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Ei, vaan yksiosainen huvinäytelmä. Kansa ulvoo\nja nauraa!\n\n_Elma_. Montako henkilöä siinä on?\n\n_Veikko_. (Kuin muistellen.) Monta!\n\n_Elma_. Se ei ole mikään luku!\n\n_Veikko_. Kaksikymmentä... saattaapa kolmekymmentäkin!\n\n_Elma_. Siinä mies! Kenraaliharjoitukseen menee, eikä tiedä edes\nkappaleensa henkilölukua!\n\n_Veikko_. Mahdotonta! (Selittävästi.) Tätä harjoitetaan samaan aikaan\nniin monessa paikassa, kaupungeissa ja maakylissä!\n\n_Elma_. Samaa kappaletta?\n\n_Veikko_. Samaa!\n\n_Elma_. Kenellä on pääosa?\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Se nähdään vasta näytöksessä!\n\n_Elma_. Siinä ei tietysti ole yhtään naista!\n\n_Veikko_. On! Sanoinhan jo, että se on huvinäytelmä, eikä mikään\n»Matkan pää»!\n\n_Elma_. (Nousee läheten.) Montako, kerro!\n\n_Veikko_. Yksi! Riitoja tulisi, jos useampia olisi!\n\n_Elma_. Onko hän nuori?\n\n_Veikko_. Nuori! Väkevävetoinen!\n\n_Elma_. (Kiihkeämmin.) Onko hän vastapelaaja!\n\n_Veikko_. Vaikea sanoa!\n\n_Elma_. (Yhä kiihkeämmin, vaikka leikin varjolla.) Mikä kappale se on,\njosta ei edes kenraaliharjoituksen edellä osaa mitään sanoa!\n\n_Veikko_. (Ihailevasti Elmaa tarkastellen.) Kaunis hän on! Kuin\nsateenkaari ukkospilven alla! Ja hänen silmänsä! Niihin sulaa! Hukkuu!\nHäviää! Kuin faraon vankkurit Punaiseen mereen!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi kaivaten.)\n\n_Veikko_. (Väkevästi haluten, sitten kuin heräten hätkähtää ja\nperäytyy. Leikiksi lieventäen.) Ohjaaja täällä tuossa paikassa! Armoton\nmies! (Päästää gramofonin soimaan. Kiihkeä marssi tai foxtrotti.\nEtäylyy käytävälle alkaen tehdä väkeviä verrytysliikkeitä.)\n\n_Elma_. (Itsekseen.) Pakeni pois! (Käsiään kaipaavasti venyttäen.)\nEi hän ikinä huku! (Veikko verryttelee hyvin väkevästi korkealle ja\njoustavasti potkien. Elma seuraa intoutuen.) Noin! Noin! Tähden hän\nvielä taivaalta potkaisee!\n\n_Veikko_. (Tulee kevein juoksuaskelin pöydän luo pidättäen\ngramofonin.) Sellainen valmennus jotakin! (Ravistelee ja hieroskelee\njalkalihaksiaan.) Kankeus on kuin piki! (Henkäisee pitkään.)\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Tai terva!\n\n_Veikko_. Niin! Sisältä se kihoo! Lihaksiin nousee! (Hieroo polviaan.)\nNiveliin tahnautuu!\n\n_Elma_. (Kuin ihmetellen.) Eipä luulisi!\n\n_Veikko_. Niin se käy! Jos päivän olet alallasi, niin kiinni on!\n\n_Elma_. Milloin sinä päivän olet paikoillasi?\n\n_Veikko_. Monta kertaa! (Asettaa uuden levyn ja uuden neulan.) Liiaksi\nolen pikiintynyt suuren kilpailun edellä!\n\n_Elma_. Pikipötkäle kohta koko mies!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Aivan! (Irroittaa gramofonin soittamaan\njenkkaa, esim.: Poika oli Pohjan Torniosta.) Alkaa jo! Tule pian!\n\n_Elma_. (Nousee näppärästi, alkavat liikehtiä jenkka-askelin.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Edelliset ja Karoliina.\n\n_Karoliina_. (Vanhanpuoleinen, pienehkö, puolikengät, paljaat sääret,\nhame nostettuna. Kummassakin kädessä vasikanjuomaämpärit, jää rapulle\nkatsomaan itsekseen motkottaen.) Kas näitä taas! Eikö tosissa ole\ntarpeeksi hyppimistä, eikö jo!\n\n_Elma_ ja _Veikko_. (Huomaavat Karoliinan, lähenevät jenkka-askelin ja\nottavat hänen ämpärinsä sangoista kiinni, vetävät Karoliinan mukaansa.\nHän pyristelee vastaan, mutta ei hellitä ämpäreitään.)\n\n_Karoliina_. (Vihaisesti.) Senkin hassut! Maahan läikkyy! (Elma ja\nVeikko nauraen vetävät hänet jenkan tahtiin.) Kuuletteko, vanteetkin jo\nhajoaa!\n\n_Elma_. (Nauraen.) Mitä pidät niin kovin vastaan!\n\n_Karoliina_. Kun ma sieppaan korennon tai uuniluudan! (Jenkka loppuu,\npysähtyvät ja hellittävät. Karoliina laskee ämpärit maahan.) Joka\njumalanpäivä teidän kanssanne saa tapella ja härskätä, senkin vasikat.\n\n_Elma_. (Veikolle.) Siitä kuulit!\n\n_Veikko_. Vasikat! hän sanoi.\n\n_Elma_. Juotetaanpa ämpärillinen sintua tälle vasikalle! (Ottaa Veikkoa\nniskasta.)\n\n_Veikko_. (Samoin.) Ja toinen ämpäri tälle toiselle vasikalle!\n\n_Karoliina_. (Vihaisesti.) Ja sitten pistetään kummallekin sormi\nsuuhun, ettette ime toistenne korvia!\n\n_Veikko_ ja _Elma_. (Katsovat naurahtaen toisiinsa.) Korvia!\n\n_Karoliina_. Niin ja muita pääkappaleita! Ja se vanha lasisilmäinen\nmulli on ihan yhtä pöhlö!\n\n_Elma_. (Nuhtelevasti.) Mutta täti!\n\n_Veikko_. (Elmalle.) Imeekö sekin vielä vasikan korvia?\n\n_Karoliina_. Kaiket yökaudetkin ravataan ja jyntätään kuin mitkä\nhassut! (Matkien Aapoa.) No niin! Jaaha! Nyt nielemme taas joitakin\nsekuntteja! Paikoillesi!... Valmiina! (Omalla äänellään.) Ja sitten\ntoinen vöyhkänä alkaa lentää kuin mullikka paarmaparven edellä! Mikä\nautuus niistä sekunneista teille lähtee! Sen täyteinenkö! Luulisi\nallakassa riittävän päiviä, ja jos loppuu, niin markalla saa täyden\nkirjan uusia. (Veikolle.) Kesantoon ja lapeettiin siinä oikeita asioita\njää, ole niin jalo ori kuin oletkin! (Sieppaa ämpärinsä ja menee\ntouhukkaasti.)\n\n_Elma_. Siinä kuulit!\n\n_Veikko_. Lapeettiin jää! Mutta valmentaja on numero yksi!\n\n_Elma_. Entä minä!\n\n_Veikko_. Numero kaksi! (Istahtaa nostaen jalkansa penkille.) Hiero\nvähän pohkeitani!\n\n_Elma_. (Vähän pistellen.) Numero kaksi. Kelpaanko minä?\n\n_Veikko_. Hätätilassa!\n\n_Elma_. Vai niin!\n\n_Veikko_. Jos pääjehu tulisi, niin muriseisi. Hänelle ei viimeisinä\npäivinä kelpaa mikään, kaikkein vähimmin toisen luokan hieroja.\n\n_Elma_. (Puristelee kovaotteisesti.) Vai sillä tavalla! (Puristelee.)\nVai luokkarajat!\n\n_Veikko_. (Ähkäisten.) Mutta osaathan sinä keplotella!\n\n_Elma_. Keplotella! (Yhä kovemmin puristellen.)\n\n_Veikko_. (Ähkäisten.) Ja nipistellä!\n\n_Elma_. (Yhä pontevammin.) Toisen luokan hieroja!\n\n_Veikko_. Hieroja, todistan minä! Hartea hameissa! Hellitä herran\nnimessä!\n\n_Elma_. (Nauraen.) No! Selvisipä rajat!\n\n_Veikko_. Jos minä olisin tuon aikaisemmin tietänyt!\n\n_Elma_. Minkä tietänyt?\n\n_Veikko_. (Jalkaa vaihtaen.) Että sinulla on tuollaiset näpistimet!\n(Irvistäen.) Irroittaa! Irroittaa! Niin juuri! Olisi venytetty\nmillimetri joka askeleeseen!\n\n_Elma_. Millimetri!\n\n_Veikko_. Ajattele! Viisi metriä viidellä tuhannella!\n\n_Elma_. Se ei ole paljon!\n\n_Veikko_. Se on hyvä rako kovassa kilpailussa!\n\n_Elma_. (Tarmokkaasti vanuttaen.) Voisihan sitä sentinkin...\n\n_Veikko_. Niin, niin, niin!... Viisikymmentä metriä! Ylivoimainen\nvoitto!\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Ja desimetri viisisataa metriä!\n\n_Veikko_. Vanhan testamentin aikainen ihme! (Huokaisten.) Ei tapahdu\nenää nykypäivinä!\n\n_Elma_. Eikö tapahdu! Voihan sormen mitan askeltaan pidentää! Harppii\nvain!\n\n_Veikko_. Viidentoista paremmalle puolelle ei pääse harppimalla, täytyy\njuosta!\n\n_Elma_. Juosta! Aina juosta, ettei missään, eikä milloinkaan näy!\n\n_Veikko_. Näkyy! Rata on soikea ja kiertää!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi.) Siinä oikea sana! Kiertää kuin ikuinen\njuutalainen tietään.\n\n_Veikko_. Aina kello viimeiselle soittaa! Sitä aikaisemmin, mitä\nnopeammin juoksee!\n\n_Elma_. Mutta uutta mitataan jo Viipurissa tai Turussa!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Valmiiksi mitattuja ne ovat. Ja kaikki\npäättyvät viivaan!\n\n_Elma_. Eihän viiva pääty milloinkaan!\n\n_Veikko_. Päättyy pisteeseen!\n\n_Elma_. Mutta kun piste ei pysy paikallaan! Minun pisteeni ovat aina\nsellaisia. Ensimmäinen oli pieni lintu. Itsekin olin silloin vielä\nhyvin pieni.\n\n_Veikko_. Oliko sinulla elättilintu?\n\n_Elma_. Oli ja ei ollut! Istuin piennarpolulla ja katselin, kun se\nnousi, pieneni ja yhä pieneni. Lopulta näkyi enää vain se piste, pieni\nneulannuppi pilven keskeltä.\n\n_Veikko_. Kunnes sekin katosi!\n\n_Elma_. Ääni vain kuului ja helisi!\n\n_Veikko_. Mutta eikö se vähitellen alkanut sieltä pudota?\n\n_Elma_. Alkoi! (Kädellään näyttäen.) Muksis! Muksis! Nopeammin kuin\nkivi. Se murskaa päänsä kiveen! hätäilin ja itkin minä. Juoksin\npellolle ehtiäkseni alle... En ehtinyt.\n\n_Veikko_. Oli päässyt jo kynsilleen. Nokki matoja ja keikutteli\npyrstöään.\n\n_Elma_. (Äkisti Veikon polvia syliinsä puristaen ja hyväillen.) Mutta\nsinä et enää pääse. En päästä, kun kerran olen kiinni saanut! (Hyväilee\nkiihkeästi.)\n\n_Veikko_. (Aikoo vastata, mutta kuin heräytyen epäytyy.) Ei, ei, Elma,\nkuule! Oletko sinä käynyt Imatralla!\n\n_Elma_. En! Enkä välitä.\n\n_Veikko_. Tänä kesänä sinun pitää käydä! Koski, luojan ihme! Pato,\nihmisen mestarityö. Kilometrejä pitkät betonimuurit nostavat vesimassan\nturbiinikanavaan! Patoutuu! Jännittyy! Kymmenien metrien korkeudesta\nputoaa koneisiin voittamattomana jättiläisenä!\n\nJa puoli Suomea valkenee! Koneet käyvät! Elämä liikkuu! Patoutuu!\nJyskää! (Ottaa Elmaa päästä ja suutelee väkevästi.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Edelliset ja Aapo.\n\n_Aapo_. (Tulee tieltä. Yli viidenkymmenen ikäinen, takiton ja avopäin,\nhousut puolitangossa, nenällä puoliruutuiset silmälasit, joiden ylitse\npäätään taivuttaen katselee.) Kas niin! (Katsoo muljauttaen lastensa\nylitse ja huomaa Veikon ja Elman, jotka irtautuvat syleilystään äkisti.\nMelkein vihaisesti.) Noinko sitä niellään sekunteja? Mestaruuskilpailut\nviikon päästä! Kansainväliset elokuussa!\n\n_Elma_. Aina sinä ehdit pahimpaan aikaan. Kuin vanha, kade katti!\n\n_Aapo_. (Kivahtaen.) Ja sinä nuori kissa! Kyllä minä tiedän, mitä\ntuommoinen kerman kuoriminen merkitsee! Kurnaali jää! Kinttuniveliin\nvaluu! Ja jäljellä on myyty mies! Hiiteen vaahtokermat ja siirapit!\nViisari käymään, peeveli!\n\n_Veikko_. (Heittää penkillä takaperin kuperkeikan, ponnahtaa jaloilleen\nperusasentoon.) Käskystä, herra vääpeli!\n\n_Aapo_. (Jämevästi.) Viiteentoista, poika!\n\n_Veikko_. Tai vähän alle!\n\n_Aapo_. Mieluummin yli, jokin sekunti! (Kävelee touhuissaan.) Jos\nsinä maantiellä painat viiteentoista, sanon minä Paavolle: Terve!\n(Heilauttaa kättään.)\n\n_Elma_. Entä Lasse Virtaselle?\n\n_Aapo_. (Muljauttaen.) Morjens! Ja on meillä sana Lehtiselle ja\nPurjeellekin!\n\n_Elma_. Mutta ei löydy tarvittaessa!\n\n_Aapo_. (Ottaa muutaman askelen Elmaan päin, katsoo lasiensa ylitse.)\nLöytyypä! (Sylkäisee.) Ja nyt tielle, peeveli! (Ottaa kellonsa ja\nnostaa housujaan tärkeännäköisenä.)\n\n_Veikko_. (Lähtöasennossa.) Aina valmiina palvelukseen!\n\n_Aapo_. (Rykäisee, sitten virallisella äänellä.) Valmiina!. Ptruu!\nHelkkarissa! Ei vielä! Minä juoksen vastaan pikkupellon mäelle! Jos\nriepu on seipään nokassa, niin hyvät on merkit! Paina kuin häkä!\n\n_Elma_. Entä jos ei ole!\n\n_Aapo_. (Elmalle muljauttaen.) Huonot merkit! (Veikolle.) Ja huonot\najat! Kuulitko!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Kuulin ja ymmärsin! Antaa paukkua vain!\n(Verryttelee muutamalla askelella ja asettuu lähtöasentoon.)\n\n_Aapo_. Paikoillenne!... Valmiina!...\n\n_Elma_. Nyt! (Lyö käsiään yhteen. Veikko ampaisee lähtöön.)\n\n_Aapo_. Ptruu, helkkarissa! (Viitaten.) Eli mene vain! (Kävelee Elman\nluo ja muljauttelee.) Aika eläväinen! Tulee ja näppää palan suusta.\nMihin sinusta niin kerkiäväinen on tullut?\n\n_Elma_. Sukuvika!\n\n_Aapo_. Vale! (Kävelee.) Emävale, sanon minä! Äitisi ei koskaan olisi\ntuollaista tehnyt!\n\n_Elma_. Isästä tässä onkin kysymys!\n\n_Aapo_. Pahimpia pukkipoikia ei hänkään. Ei käynyt ihmisten\nnaurismaissa, eivätkä tenavat kitisseet jäljessään!\n\n_Elma_. Paitsi yksi!\n\n_Aapo_. (Kiivastuen.) Ei yhtään!\n\n_Elma_. Vai ei! (Tarttuu kaulaan ja ravistelee.) Kiellätkö sinä\ntyttäresi!\n\n_Aapo_. (Koettaa riistäytyä irti.) Hellitä!\n\n_Elma_. En, ennenkuin omistat! (Puistaa.)\n\n_Aapo_. No omistan, omistan! Minun vuonani olet! Ja yhä kitiset\nkintuissani! (Irtautuu ja muljauttaa.) Samanlainen kakara kuin\nennenkin! Siitä sait!\n\n_Elma_. (Uudestaan.) Kauniimpi sana!\n\n_Aapo_. Lätkä! Kersa! Tenava! Hellitä helkkarissa, kun pää ihan heltiää!\n\n_Elma_. Mutta sisu ei heltiä! (Kurmottaa edelleen.)\n\n_Aapo_. Tyttö! Elma.\n\n_Elma_. (Päästää nauraen.) Lähtipä!\n\n_Aapo_. (Lasejaan kohentaen.) Pakana! Jos särit lasit! Vaikka\ntuommoinen riivattu se on ollut tenavasta asti! Jos huonompi henki\nolisi ollut jauhettavana, niin viimeisen kerran olisi aika päiviä\npihahtanut. Niin kauan meni, kun äiti eli. Siitä lähtien on ollut\nainainen murhe ja risti.\n\n_Elma_. Kanna ristisi!\n\n_Aapo_. (Istuu huokaisten.) Mihinkäpä siitä pääsee.\n\n_Elma_. Entinen urheilijamies, et toki kehtaa edes valittaa, (Istahtaa.)\n\n_Aapo_. Nekin ajat ovat olleet ja menneet.\n\n_Elma_. Sinähän olit sen ajan parhaita!\n\n_Aapo_. (Lämmeten.) Konkareita! Olinpahan yksi toisten hullujen\njoukossa! Kansan huviksi siihen aikaan reuhoteltiin, arpajaisissa\nja päiväjuhlissa. Tölmäistiin kuulaa, hypättiin, päkitettiin ja\nviimeiseksi juosta pompotettiin.\n\n_Elma_. Erikseenhän ne ovat heittäjät ja hyppääjät.\n\n_Aapo_. (Lasiensa ylitse muljauttaen.) Ja juoksijat ja pikapinkarit!\nSiihen aikaan ei vielä oltu »pesialisteja». Monta kertaa riipaisin\nminäkin viisiottelun: kuula, keihäs, pituus, seiväs ja jälkiruoaksi\n5,000 metrin pannukakku!\n\n_Elma_. (Nauraen.) Pyöreä vai soikea?\n\n_Aapo_. Viisikulmainen! Milloin minkin pellon ja vasikkalaitumen ympäri.\n\n_Elma_. Jo oli pomppimista!\n\n_Aapo_. Oli! Eikä ollut edes kaksisia riitineitä, housutkin joistakin\nvanhoista kalsongeista pätkäistyjä. Risahtelivat ja räsähtelivät ja\nakkaväki siunaili. (Naurahtaen.) Kävi niinkin kuin Harjun Esalle kerran\nseiväshypyssä. Rävähtivät alhaalta ylös kuin temppelin esivaate. Pääsi\npoika itse alas ja samaa tietä Könttärin ruispeltoon!\n\n_Elma_. Voi, voi!\n\n_Aapo_. Mikä hätä pojalla siellä enää, enempää kuin jäniksenpojallakaan!\n\n_Elma_. Ihmisillä taisi olla hauskaa!\n\n_Aapo_. Paljon enemmän kuin näytelmästä illalla.\n\n_Elma_. Eihän sinulle vain koskaan niin käynyt?\n\n_Aapo_. Ei käynyt! Ja vaikka olisi käynytkin, niin en minä ruispeltoon\nolisi hämääntynyt hyvän hypyn jälkeen, olin minä semmoinen poika, ja\nkaksimarkkanen oli nätti raha siihen aikaan.\n\n_Elma_. Oliko rahapalkinnot?\n\n_Aapo_. Kuinka sitten!\n\n_Elma_. (Kauhistusta teeskennellen.) Ja sinäkin otit!\n\n_Aapo_. Monta kertaa olen paljon helpommalla työllä kaksimarkkasen\nansainnut! ’\n\n_Elma_. Ammattilainen!\n\n_Aapo_. Jaa’a! Hyvä vielä sittenkin! Ja jos olisi järkevästi treenattu!\nMutta osattiinko silloin! Kilpailussa juosta reuhkaistiin, että\nsisälmyksiä ylönannatteli. Väliajat maattiin ja syötiin.\n\n_Elma_. (Nauraen.) Jopa oli hassua!\n\n_Aapo_. (Hetken äänettömyys. Yhtäkkiä terästyen.) Semmoista meininkiä\nse silloin oli ja oli se vähän muutakin. Tiedätkö, mitä minulta\nparhaimmillani ollessa meni viidellätuhannella? (Äänettömyys.)\nSeitsemäntoista ja neljä!\n\n_Elma_. (Kertaa kuin kummastellen.) Seitsemäntoista!\n\n_Aapo_. (Navakasti.) Ja neljä! Se oli hyvä aika maantiellä silloin!\n(Melkein vihaisesti.) Ei se ole niin helppoa kuin tytönletukat luulevat!\n\n_Elma_. (Menee ja hyväilee Aapoa.) Hyvä aika! Ja hyvä mieskin se oli!\n(Sivelee ja taputtelee.)\n\n_Aapo_. (Puolittain torjuen.) Kas tätä kissanpoikaa, kun makeilee ja\nkehrää.\n\n_Elma_. Mutta mitä sitten sanot, jos kahdella pudotetaan! Jos menee\nvaikka alle viidentoista! Mikä on mies?\n\n_Aapo_. (Innostuen.) Tiedätkö, mikä on se mies?\n\n_Elma_. Selitä sinä, kun olet tuntija näissä!\n\n_Aapo_. Arvaatko edes, mitä miehestä lähtee, ennenkuin hän\nviidellätuhannella pääsee viiteentoista?\n\n_Elma_. (Kysyvästi.) No!\n\n_Aapo_. Pienet pirut! Ja vähän suuremmatkin peijakkaat! Semmoinen mies\non Veikko.\n\n_Elma_. (Aapoa käsivarresta puristaen.) Semmoinen sinä olet!\n(Hyväilee.) Minun Veikkoni!\n\n_Aapo_. (Herätellen.) Minähän tässä, vanha pölli! Äläkä noin mene\npoikaakaan lääppimään suuren kilpailun edellä!\n\n_Elma_. (Kerraten.) Lääppimään! Onko se synti, jos omaansa hyväilee?\nEihän se siitä vähene?\n\n_Aapo_. (Iskevästi.) Vähenee! Minä tiedän, joka ma olen kokenut!\n\n_Elma_. Sinä?\n\n_Aapo_. Nii’in! Ja mikä minä olin häneen verrattuna? Vanha patapuukko\nviidenkymmenen markan partaveitsen rinnalla! Se vie kuiviltaan partaa,\nettä sähisee, mutta on niin olemattoman herkkä! Jos vähänkin kuumenee,\nniin terä pois.\n\n_Elma_. Liipataanhan se aina uudelleen ennen käyttämistä.\n\n_Aapo_. Liipataan, mutta se onkin eri juttu!\n\n_Elma_. (Vallattomasti.) Hoidetaan yhdessä tämä meidän veitsi! Tahkoa\nsinä, minä Hippaan!\n\n_Aapo_. Ooho! Vai sinä liippaat! (Nousee ja kävelee.) Vai läppäät!\nEi pysty enää kuiviltaan partaan, ei saippuankaan kanssa. (Elmalle\nmuljauttaen.) Jos ma tein, niinkuin olisi pitänyt, en olisi päästänyt\npoikaa nenästymäänkään sinun enkä kenenkään salahousuisen kanssa!\n\n_Elma_. (Paheksuen.) Isä!\n\n_Aapo_. Siinäpä se! (Katsoo lasiensa yli.) Kun ihminen on isä, ja veri\non vettä sakeampaa! Eipä ollut sisua kieltää!\n\n_Elma_. (Puoliksi vihaisena.) Sinulla on näissä asioissa Paavalin\naikainen käsitys! Onko mies rotta ja nainen myrkytetty syötti.\n\n_Aapo_. (Naurahtaen.) Melkein! Minä olen sitä mieltä, että ensimmäisen\nEevan omenakaupassa on vahva perä, vaikka sitä taruna pidetään.\n\n_Elma_. Mitä tarkoitat?\n\n_Aapo_. Sitä mitä sanassakin. Niin se vieläkin tarjoaa milloin\nminkinlaista omenaa ja granaattia.\n\n_Elma_. Ja toinen hullu syö!\n\n_Aapo_. Verenveto on väkevä!\n\n_Elma_. (Pilkallisesti myötäillen.) Ja vaara lähellä!\n\n_Aapo_. Oikein! Kun elinnesteet kihoilevat liiaksi pintaan, on vaara\nlähellä. Aina sitä on ehjässäkin kuoressa jokin reikä ja repeämä, josta\nulos kuohuu, kaikkein paras vuotaa ja kuivuu, ole niin jalo mies kuin\noletkin.\n\n_Elma_. Nainenko oli voiman tuho?\n\n_Aapo_. Kuka sitten! Mutta myös antaja, jos järkevästi pelataan.\n\n_Elma_. Ethän sinä tunne naista!\n\n_Aapo_. (Ällistyen.) Jaa minä!\n\n_Elma_. Et muita kuin äidin ja minut ja Karoliina sisaresi.\n\n_Aapo_. Siinä onkin ihan tarpeeksi asti!\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Kokoelmasi ei ole kovin runsas.\n\n_Aapo_. Mutta siinä on joka lajia.\n\n_Elma_. Mitähän minä mahtanen edustaa?\n\n_Aapo_. Pyryharakka! Silmät kuin tinanapit! Pää ja pyrstö keikkuu.\n(Selittävästi kädellään auttaen.) Tämä on lähtöpohja, naisen\nperusolemus. Koristelemiset ja koketeeraamiset tapahtuvat kunkin\nluonnonlaadun mukaan.\n\n_Elma_. Kaunis alku!\n\n_Aapo_. Kun tämä eläväinen joutuu sitten oikeaan paikkaan.\n\n_Elma_. Niinkuin äiti Rantalaan!\n\n_Aapo_. (Kerraten.) Aivan niin! Kuka tuntisi häntä viiden vuoden\nkuluttua? Missä on harakka? Enkeli hän on ja siunauksenhenki! (Peittäen\nsilmänsä käsillään.)\n\n_Elma_. (Hyväillen.) Sitä varmaan oli äiti meille!\n\n_Aapo_. (Ottaa lasit päästään ja pyyhiskelee silmiään.) Oli! Sinä et\nhäntä muista, minä en aikoinani huomannut, niinkuin menetettyäni näen.\nViisitoista vuotta siitä on jo, mutta melkein joka aamu puoliunessa\nnäen. (Viittaa.) Tuosta avoimesta ovesta leyhähtää kuin kesäinen\ntuulenhenki. Koko huone lämpenee ja valkenee, tuokin uuninloukko ja\nmusta katto. Hän liikkuu, keinuu keveästi kuin iltapäivän laine, hellan\nluota astiakaapille, uunille, pöydälle.\n\nHän astuu yhä lähemmä. Näen ja en näe. Siihen hän pysähtyy ja painautuu\nkehtosi ääreen. En uskalla kättäni liikauttaa, en henkeäni vetäistä.\nSilmieni näky hämääntyy, hän katoo pois. Kun herään, on tupa tyhjä\nja uuninloukko pimeä. (Ääni sortuu. — Karoliina tulee syli täynnä\nliinavaatteita, jää kuuntelemaan.)\n\n_Elma_. Vaikka aurinko jo paistaa.\n\n_Aapo_. (Pyyhkäisee lasinsa, ääni värähtäen.) Vaikka paistaa!\n(Piristyen.) Siitä kolmannesta meidän jo piti puhua! Sattuupa\nlykästämään niin hyvin, ettei harakkapäivinään löydäkään pesäpaikkaa.\nNaamapuoli on työkirveen jäljeltä ja muuten luonnoltaankin turski.\nEi ota aikoinaan palaakseen. Lehdet varisevat, mutta piikit jäävät!\n(Karoliina lähestyy muutaman askelen, herkistäytyy paremmin\nkuullakseen.) Ja kun niitä sitten maailma hioskelee parikymmentä\nvuotta, tulee hänestä sellainen siili, ettei käännäkään ketaroiltaan\nukko kuin ukko!\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Edelliset ja Karoliina.\n\n_Karoliina_. (Sähähtäen.) Eikä parempikaan kukko! Se on vissi asia, se!\n(Aapo ja Elma kääntyvät.)\n\n_Aapo_. (Seisomaan syöksähtäen.) Arvasinhan minä sen! Aina se on\nsiellä, missä vähimmän tarvitaan!\n\n_Karoliina_. (Muksuttaen.) Kyllä minusta pääset! Kun ma heitän nuo\nvaatteet tuohon, niin paikalla olen valmis! (Laskee vaatteet pöydälle.)\n\n_Elma_. (Nauraen ja rauhoitellen.) Älä turhista, täti! Kyllähän sinä jo\nisän tunnet. Toista sanoo kuin tarkoittaa.\n\n_Aapo_. (Leikiksi heittäen.) Sillä tavalla sitä keikautetaan. Mutta\neihän se ilman olisikaan, yhtä luuta suden selkä! (Katsoo kelloaan.)\nPeeveli! Poika jo paluumatkalla! (Sieppaa pöydältä päällimmäisen\nvaatteen, naisen paidan. Hihoista pitäen.) Näkyyhän tämä! Vai mitä?\n\n_Elma_. (Nauraen.) Tädin paita!\n\n_Aapo_. (Muljauttaen.) Entä sitten! Kunhan jotakin liehuvaista on\nseipään nokkaan!\n\n_Karoliina_. (Sieppaa äkäisesti Aapon kädestä.) Minun paitaani et\nripusta!\n\n_Aapo_. (Katsoo uudelleen kelloon, hätäisesti.) No, jotakin muuta\nriepua sitten! (Sieppaa umpimähkään läjästä naisen housut.)\nValkoistahan tämäkin! Ja heiluu tuulessa! (Menee juoksujalkaa tielle.)\n\n_Karoliina_. (Jälkeen katsellen.) Nyt se vei sinun housusi!\n\n_Elma_. (Nauraen.) Juoksumerkiksi Veikolle peltoveräjän seipääseen.\n\n_Karoliina_. (Kauhistuen.) Tienviereenkö seipääseen! Ja sinä onneton\nvain naurat! (Aikoo lähteä Aapon jälkeen.)\n\n_Elma_. (Pidättää nauraen.) Mutta eihän Veikko niihin juokse!\n\n_Karoliina_. (Kiskoen.) Se kai sinun olisi mieliisikin!\n\n_Elma_. (Pidättäen ja kuulostaen.) Sieltä tulee jokin auto! Hyrinä\nkuuluu!\n\n_Karoliina_. Niin kai! Kuuluu kai! (Sieppaa vaatteet pöydältä\nkiiruhtaen sisään.) Joka paikassahan nyt hyrisee ja pörisee! Hassuja\nkaikki järkiään! (Menee.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Elma ja Birger.\n\n    (Auton hyrinä kuuluu nurkan takaa. Birger tulee. Nuorehko,\n    melko lihava. Kesäpuku ja urheilulakki.)\n\n_Birger_. Päivää, Elma.\n\n_Elma_. (Hätkähtäen.) Birger! Mistä sinä siihen?\n\n_Birger_. (Purukumia imeskellen.) Vuorenpäästä! (Tervehtii kädestä.)\nKirkolle ajellessani poikkesin katsomaan sinua.\n\n_Elma_. Onhan sinulla toki parempia katseltavia!\n\n_Birger_. (Imee maiskuttaen.) Ei ole! Enkä välitä!\n\n_Elma_. Birger, sinun täytyy! Ei se sovi!\n\n_Birger_. (Rauhallisesti inttäen.) Sopiipa!\n\n_Elma_. Minähän olen jo toisen oma!\n\n_Birger_. Ole vain! Ei minun silmäni osaa ota!\n\n_Elma_. Parasta, kun et käy meillä! Veikko ei siitä pidä! Eikä isä.:.\nEnkä minä...\n\n_Birger_. Mutta minä pidän, niin peijakkaasti!\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Kuin pahankurinen kakara! Keppiä tarvitsisit!\n\n_Birger_. Taitavat ollakin lahkeeni pölyssä? (Kumartaa pölyyttäen.)\n\n_Elma_. Sinun täytyy etsiä seuraksesi iloinen ja kaunis tyttö. Voit\nhelposti liikuskella ja hakea, kun on hyvä auto.\n\n_Birger_. Enpä kiusallasikaan hae enkä liiku!\n\n_Elma_. Olet pöllö!\n\n_Birger_. Hävyttömästi sanottu! Mutta annan anteeksi! (Sylkäisee\npurukumin maahan ja ottaa uuden.)\n\n_Elma_. Tulivatko Veikko ja isä vastaasi?\n\n_Birger_. Kuin päättömät kanat! Auton alle olivat jäädä kumpikin!\n\n_Elma_. (Kuin huomaten.) Nyt se minulle selveni! Birger, sinä rupeat\nmyös urheilemaan!\n\n_Birger_. Ohoo! Eipä vähän mitään!\n\n_Elma_. Päätetty asia! (Tarkastelee.) Sinähän lihotkin muuten aivan\npilalle! (Nousten ja käsillään muovaillen.) Sinussa on paljon liikaa!\nKummassakin jalassa viisi kiloa! Yläruumiissa kymmenen!\n\n_Birger_. (Kauhistusta teeskennellen.) Siis yhteensä kaksikymmentä\nkiloa!\n\n_Elma_. (Innostuen.) Niin! Silloin sinusta vasta tuleekin komea mies!\nJa ensiluokkainen keskimatkan juoksija! Tiedän minäkin sen verran\nniistä asioista.\n\n_Birger_. (Puree kiihkeästi kumia.) Tunnutpa tietävän! (Huokaisten.)\nKaksikymmentä kiloa! Juoksemalla! Ennemmin toki veistele vaikka\nlihakirveellä!\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Mitä kummaa siinä on? Pian isä sinut muokkaa!\n\n_Birger_. Kyllä, laupias, hän veistää ja muokkaa! Kuule, älä näe turhaa\nvaivaa! Minä jatsaan, ajan autoa, juoksetan vähän hevostakin, mutta\nitse minä en juokse! Se taito on suolattu Stenholmin suvussa jo viisi,\nkuusi miespolvea sitten!\n\n_Elma_. Luulet vain! (Nousee levottomasti liikehtien.) En minä viitsi\nsinulle mitään tarjotakaan.\n\n_Birger_. (Kädellään pyyhkäisten.) Ei, ei! Eikä tarvitse mitään\nsanoakaan. Näen minä muutenkin, että olet kuin kuumilla hiilillä!\n\n_Elma_. Isä ja Veikko voivat tulla millä hetkellä tahansa!\n\n_Birger_. (Nousee kiirehtimättä.) No, lähdetäänpä sitten, että sinun\nsielusi saisi rauhan. Olisin vienyt teidät kirkolle tanssiaisiin.\nOlisit saanut istua hänen sylissään, tai hän sinun sylissäsi, miten\nvain.\n\n_Elma_. Ei Veikko kilpailun edellä mihinkään lähde!\n\n_Birger_. Minä tiedän sen! (Pisteliäästi.) Hän vain juoksee!\n\n_Elma_. (Samaan sävyyn heittäen.) Onpahan niitäkin, jotka eivät juokse!\n\n_Birger_. On, jumalan kiitos! (Hyvästelee kädestä, poistuu, mutta palaa\ntakaisin,)\n\n_Elma_. No?\n\n_Birger_. Ei mitään! Palasin vain vielä katsomaan, kun olet niin\nherkullisen ihana!\n\n_Elma_. Mene! Olet hullu!\n\n_Birger_. Hyvin todennäköistä! Mutta salli kumminkin, että lausun vielä\npari sanaa!\n\n_Elma_. (Työntävästä) Mene, älä sano!\n\n_Birger_. Sanon ja ajattelen. Ei kukaan voi estää! Jos sinä sen\njuoksijasi radan varrella kylmästä väriset, niin enkelit kanssani\nitkevät. (Poistuu. Elma samoin sisälle.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Aapo ja Elma, myöhemmin Veikko ja Karoliina.\n\n_Aapo_. (Juoksee tietä sivuttain ja takaperin, kompastuu ja kaatuu.\nEtsii, mutta ei löydä, hätääntyy.) Mihin hiiteen ne sätkähtivät! Elma!\nElma hoi! (Kiihkeämmin etsii ja huutaa.) Elma hoi!\n\n_Elma_. (Sisältä tullen.) Mikä hätänä?\n\n_Aapo_. Silmälasit, peijakkaat! Ja poika on tuossa paikassa täällä!\n\n_Elma_. (Nauraen.) Tässähän nämä rinnakkain kuin varpuset pakkasella.\n(Kumartuu ottamaan ja antaa Aapolle.) Vaihtokauppa! (Nykäisee housut\nAapon kädestä.) Olipa sentään onni, kun et näitä pudottanut.\n\n_Aapo_. (Hyvillään liikehtien asettaa lasit nenälleen.) Hyvät oli\nmerkit! Hyvät on ajat! (Tuijottaa tielle, aina välillä kelloonsa\nkatsoen.) Tasan neljätoista! (Katsoo kiihkeästi tiirottaen.) Onko se\nveräjällä? Katso sinäkin eheillä silmilläsi!\n\n_Elma_. (Katsoen.) Sivuutti ladon!\n\n_Aapo_. Viisitoista yli! (Huutaa.) Kiri! Kiri!\n\n_Elma_. Veikko hei!\n\n_Aapo_. Hellerei! (Katsoo kelloon.) Kolmekymmentä yli! Senkin\nviisariniekka! (Pui nyrkkiä kellolleen.) Mihin helkattiin sinulle\nnyt tuli tuommoinen kiire! (Huutaa tielle samaan tahtiin jalkaansa\npolkien.) Kiri! Kiri! Veikko hei!\n\n_Molemmat_. Veikko, hei! Hellerei!\n\n(Veikko tulee väkevästi spurtaten.)\n\n_Aapo_. Stop tykkänään! (Pysäyttää kellon. Veikko ottaa joustavia\njälkiaskeleita.)\n\n_Veikko_. (Juoksee Aapon luokse.) Aika! (Katsovat yhdessä.) Viisitoista\nja kaksi!\n\n_Aapo_. (Pui nyrkkiä kellolleen.) Enkö sitä sanonut sinulle, peijakkaan\npalopukki!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Ei mitään. Parempi jäämään kuin uupumaan.\n(Sieppaisee Elman syliinsä. Kiertävät puutarhan ja sitten\naittarakennuksen.)\n\n_Elma_. (Kirkuen.) Veikko, Veikko! Minä putoan!\n\n_Aapo_. Etkä putoa! (Tulevat uudelleen näyttämölle. Veikko laskee Elman\nkeveästi maahan.) Raskaanpuoleinen seppele! Mahtaisiko kinttusi kestää\nmaratoonin jälkeen?\n\n_Veikko_. (Nauraen.) Voisihan takasuoralla vetää vaikka perässään!\n\n_Aapo_. Tarvinneeko tuota vetää!\n\n_Elma_. Onpa nyt taas kieli kiveränä vanhan ja nuoren! Menen ja laitan\nlusikallisen suolaa kummallekin lasiin! (Juoksee sisälle.)\n\n_Aapo_. Senkin sätkäle! Liiat höyryt se rapsii! On se semmoinen\nvaraventtiili! (Kelloonsa katsoen.) Viisitoista ja kaksi!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Mitä noista! Itsekin sanoitte, että mieluummin\njokin yli kuin ali.\n\n_Aapo_. Niin, niin, mutta kun noin vähällä rähjäsi! (Tokevasti.) Jos\nlasini eivät olisi pudonneet, niin selvä peli!\n\n_Veikko_. Sekunti puolikkaalleen!\n\n_Aapo_. Jaa, ei se ole viidellätuhannella aika eikä mikään!\n\n_Veikko_. Eihän näitä aikoja kirjoihin merkitä!\n\n_Aapo_. Häh! Kaksikymmentäviisi vuotta on jo merkattu! Näytän sinulle!\n(Juoksee sisälle.)\n\n_Elma_. (Tulee kantaen tarjotinta, jossa on neljä korkeajalkaista\nmehulasia. Laskee pöydälle. Karoliina tulee touhukkaana jäljessä aikoen\nmennä ohi.) Istumaan, täti! Olen kaatanut kaikille!\n\n_Karoliina_. Kaataa se kohta kaikille! Sen näköinen on järven puolelta\ntaivas. (Istahtaa väkinäisesti Elman pakottamana puutarhatuolille.\nPyyhkäisee huivin niskaansa.)\n\n_Aapo_. (Tulee kädessään vahakantinen muistivihko. Istuvat pöydän\nääreen.) Tänne on kaikki merkattu! (Selailee.) Kahdestakymmenestä\nkolmesta alkoi. Kaksikymmentäkaksi ja puoli näkyy olevan seuraava.\nViides seitsemättä tuhatyhdeksänsataa ja viisi, samana vuonna kun\nmarraskuussa sitten oli se suurlakko.\n\n_Karoliina_. Taisi vöyhötystesi takia alkaakin!\n\n_Aapo_. (Karoliinaan katsoen.) Alkaa ne välistä turhemmistakin!\n(Selailee.) Seuraavana suvena painui taas. Puolin minuutein,\nneljänneksin ja viisin sekuntein. Mistäpä tuli pienemmät osat, kun ei\nollut sekuntikelloakaan.\n\n_Veikko_. Kuka katsoi ajan?\n\n_Karoliina_. (Hymähtäen.) Kuka hassulle aikoja katsomaan!\n\n_Aapo_. (Karoliinaan muljauttaen.) Se oli kuin kappale sen aikaisesta\ntapeetista! Itse katsoin aikani. Ei ollut kourassa eikä ranteessa\nniinkuin Paavolla. Liivin päällä kellotteli tuossa aitan rapulta\nisävainajan vanha avaimella vedettävä ankkuri.\n\n_Elma_. Kaiketi joku katsoi ja ihmetteli!\n\n_Aapo_. Siunasi ja irvisteli! Akkunoissa oli naamoja tusinoittain.\n(Viittaa Karoliinaan.) Tuokin tuossa! Vaikka ei se siihen aikaan ollut\nvielä noin ruosteessa.\n\n_Karoliina_. (Naurahtaen.) Eikä sinullakaan ollut vielä sisäakkunat\npaikoillaan.\n\n_Aapo_. Ei ollut, vaikka tarpeenkin niissä viimoissa olisi ollut.\nYksi kaikkia vastaan. (Ääntään muuttaen.) »Siellä se taas pyyhältää,\nRantalan hassu poika!» Ja mitäpä minä muista, mutta kun äitimuorikin\nrankatti alituiseen kuin hautova kana.\n\n_Karoliina_. Älä puhu pahaa äidistä! Ihmistä hän sinusta kasvatti!\n\n_Aapo_. Kasvattipa hyvinkin, mutta treenariksi hänestä ei ollut!\n\n_Elma_. Juuri pääsit kertomasta, miten ajat alenivat!\n\n_Aapo_. (Naurahtaen.) Jaa! Sattui olemaan hyvä terä kohtalaisessa\nvarressa. Sekunteja aloin merkitä. Rapsahteli kuin oksia honkapuusta.\nKeskivarrella kävivät välit jo lyhyemmiksikin. Naps! Kaps! paukahteli\nkuulakkaina kevätaamuina. Seitsemäntoista ja neljä. Olisin minäkin ne\nneljä joutanut vielä näpätä, mutta siihenpä jäi ja jäähtyi. (Sulkee\nvihon.)\n\n_Veikko_. Ei vähään jäänytkään umpiladun mieheltä!\n\n_Aapo_. Aika aikaa kutakin! Lienee tarpeeksi tullut tyvipölkyn mittaa.\nSiihen tuli sitten naimiset ja talonpitämiset. Juoksemiset jäivät\nmuistoiksi. Toivoin poikaa, ei tullut!\n\n_Karoliina_. Tulipahan tyttö!\n\n_Aapo_. Tuli! Sätkäle! (Veikolle.) Ja sitten tulit sinä ja silpasit\nviiteentoista ja kahteen. (Ottaa lasinsa.) Terve, keskipölkyn mies!\n(Kallistaa tyhjäksi yhteen menoon.) Niele sinä vain sekunteja ja\nsekunnin osia! Keskipölkky on aina siloisempi kuin tyvipuoli!\n(Toisetkin tyhjentävät lasinsa.)\n\nMutta neljäntoista päälle menee sinunkin pölkkysi! (Elmalle.) Sinun\nalkaa siitä! Poika on tultava, muista se! Sitä varten pintasi alla\nkihoilee keväiset mahlat!\n\n_Karoliina_. (Nousten.) Ei se viisastu vanhanakaan! Tuommoisia\nhassutuksia nuorille, muutenkin ovat tarpeeksi hulluja!\n\n_Aapo_. No, eipähän näistä vanhoille parane puhua! Tuskin sinäkään enää\nvesoisit, vaikka enkeli Gabriel puhuisi ja toivottelisi!\n\n_Karoliina_. (Mennessään.) Osaanpahan sulkea siat karsinaan! Siitä\ntulee varmasti ukonilma!\n\n_Aapo_. (Myös nousten.) Kovin vetää pilveen lännenpuolella.\n(Haukotellen.) Nukkumaan tästä jo täytyy. (Veikolle.) Parasta kun\nlähdet sinäkin! Viikon kuluttua kilpailu! (Molemmille.) Ja aamuisin ne\nteeretkin kukertavat! Mitäpä te olisitte muuttelemaan luojan merkkaamia\nlakeja. Hyvää yötä!\n\n_Elma_ ja _Veikko_. Hyvää yötä!\n\n_Aapo_. (Aikoo poistua, mutta kääntyy kuin jotakin muistaen.) Tuota,\nkävikö se Vuorenpään Pelle taas täällä?\n\n_Elma_. (Silmäisee Veikkoon, joka oudosti hätkähtää.) Kävi!\n\n_Aapo_. Senkin masiina! Mitä se täällä meidän nurkissa luurailee!\n(Elmalle.) Sinun on tehtävä loppu siitä!\n\n_Elma_. (Nousten ja suoristautuen.) Minun!\n\n_Aapo_. Kenenkä sitten! Semmoinen ruumis! (Päähänsä tarttuen.) Kun minä\npääsisin sitä pariksi kuukaudeksi höyläämään! (Äkisti.) No, hyvää yötä\nnyt sitten! (Menee.)\n\n_Veikko_. (Nousee kiivaasti syöksähtäen kävelemään.) Sen täytyy loppua!\n\n_Elma_. (Kiihtyen.) En ole kutsunut! Minkä teen, jos tieltä tulee ja\ntielle menee!\n\n_Veikko_. (Jyrkästi.) Hän tai minä!\n\n_Elma_. Mitä sinä tarkoitat!\n\n_Veikko_. Tarkoitan, mitä sanon!\n\n_Elma_. (Kiivaasti kiihtyen.) Mitä minun pitäisi tehdä! Tai ehkä ei\npitäisi mitään tehdä. (Karoliina tulee seisahtuen seuraamaan.)\n\n_Veikko_. Minun puolestani olet vapaa millä hetkellä tahansa, jos niin\ntunnet ja tahdot! Hyvää yötä! (Juoksee aitan rappuja ylös ja sulkee\noven.)\n\n_Elma_. (Käsiään ojentaen) Älä mene! (Heittäytyy pöydän ylle ja itkee.)\n\n_Karoliina_. (Istahtaa viereen ja silittää Elman hiuksia.) Elma\ntyttöseni! Älä itke!\n\n_Elma_. (Nyyhkien.) Birger kiusaa. Veikko meni pois!\n\n_Karoliina_. (Intoutuen.) Sinutko se jätti! Perintötalon tyttären!\nTuoko ripakinttu! Tuo nulkki, jonka leuassa ei näy vielä karvoja eikä\nhöyheniä! (Heristää nyrkkiään maantielle päin.) Ja toinen kiertää\nkuin hämähäkki kärpästä! Se etananvössäle! (Aitan parvelle päin.)\nMutta tälle pikku pennulle ei muka kelpaa... ei ei... en minä viitsi!\nPitäisiköhän panna sokeria ja marjasylttiä päälle!\n\n_Elma_. (Pyyhkien silmiään.) Älä niin kovaa, täti! Kuuluu vielä!\n\n_Karoliina_. Kuulukoon! Vanhan kollin virren me veisaamme koko\nkaksilahkeisten sukukunnalle! (Nostaen Elmaa hartioista.) Mennään\nmaata! (Elma nousee, lähtevät käsikkäin.) Itse pidämme koko peiton.\nReuna tänne! Toinen tänne! (Näyttää käsillään nykäisten.) Ja vielä\njalkopääkin mutkalleen! (Potkaisee.) Tuuli tai satoi! Ja vaikka\nkävisi ukkonenkin! Ei kellään ole niin huoleton ja vapaa olo kuin\nnaimattomalla tyttöihmisellä! Herra hyvästi meitä siunatkoon ja\nvarjelkoon! (Menevät.)\n\n(Väliverho.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nNäyttämö. Kaupunkilaishuone. Ovi sivustalla, taustalla parvekkeelle\njohtavat kaksoisovet akkunapeileineen. Parvekeovet auki. Suurkilpailut\nviereisellä kentällä, josta kuuluu sisälle tuhatlukuisen\nkatselijajoukon äänten kohinaa.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Aapo ja Veikko.\n\n_Aapo_. (Liikehtien edestakaisin.) Turkanen, kun tämä hermostuttaa!\n\n_Veikko_. (Vaatteitaan riisuen.) Mikä hermostuttaa?\n\n_Aapo_. (Pysähtyen.) Jaa mikä! Kaksikymmentä kahdeksan\nviidellätuhannella! Siellä Nurmet ja Purjeet! Lehtiset, Virtaset,\nSalmiset! Isot-Hollot ja muut kollot!\n\n_Veikko_. (Juoksukenkiään sitoen.) Onhan siellä leveä rata!\n\n_Aapo_. (Lasiensa ylitse tavalliseen tapaan.) On! On siellä rata! Mutta\nmitä sanot, jos istumme kittiin!\n\n_Veikko_. Paras voitti!\n\n_Aapo_. Tervapytty! (Kävelee.) Niitä hermoja! Minunkin sääreni tässä jo\nkohta vintturia heittää, vaikka ei tarvitse lähteä paanalle.\n\n_Veikko_. Huutajalta voimia kysytäänkin!\n\n_Aapo_. (Katsoen.) Kurkkuapa! Eipä tullut treenattua! (Kävelee\nparvekkeelle.) (Kovaääninen kentältä: Tulikoura hyppää! Hoppar!)\n\nNo, hoppar nyt sitten! (Parvekkeelta puhuen.) Turkanen sitä\nkuhinaa! Kuin viholaispesä juhannuspäivänä! Kahdeksantuhatta!\nKymmenenkintuhatta! Ei mahdu siihenkään. Kaikki puutkin mäellä ihan\nmustanaan. (Palaa sisälle.) Eihän tuollaisen sakin nähden kehtaa hävitä!\n\n_Veikko_. Ei mitenkään! (Alkaa soiton tahdissa verrytellä ja liikehtiä.)\n\n_Aapo_. Sain paikan ihan kulmasta, kellomiesten ja lehtimiesten\nläheltä. Ei poika antanut satamarkkasella, mutta kun kahta vilkutin,\nniin nousi ja pokkasi.\n\n_Veikko_. (Liikehtien.) Ette saanut Elmalle?\n\n_Aapo_. Miksen olisi saanut toisilla satalappusilla, mutta en viitsinyt\nhassata. Onpahan tuolla nuoret jalat seisomaankin. Heikki-pakana, mitkä\ntepposet teki! Vuosi on ajettu rengasta muuttamatta! Ja nyt vasta tuon\nvietävän piti poksauttaa! Neljä kertaa! Olisipa se ollut kaunista, jos\nolisi kokonaan jääty!\n\n_Veikko_. (Korkeita verrytysliikkeitä tehden.) Yhtä vähempi kentällä!\nKahta ehkä katsomassa!\n\n_Aapo_. (Katsoen.) Saakeli, minkälainen jähkäpässi sinä tänään olet!\nMahtaako käydä tämä kukkuminen kunnian edellä?\n\n_Veikko_. (Yksikantaan.) Mahtaa!\n\n_Aapo_. (Ottaen muistivihon taskustaan.) Taulun muistat! Kun menee\npiirustusten mukaan, niin minä näytän valkoista. Näin! (Näyttää.) Jos\nrästiä jää, niin mustaa. Näin! Äläkä välitä toisista! Ei Nurmista, eikä\nVirtasista, eikä muista Lehtisistä! Kun tahtiisi pääset, niin paina\nkuin häkää! Neljätoista ja kolmekymmentäviisi!\n\n_Veikko_. (Juoksee paikallaan kiihkeästi tempoen.) Huonot ajat!\n\n_Aapo_. (Muljauttaen.) Häh!\n\n_Veikko_. (Hypellen laulaa.)\n\n    Huonot ajat, hellerei!\n    Nurmi, Purje voiton vei!\n\n(Korkeat hypyt viimeisille tavuille.)\n\n_Aapo_. (Itsekseen.) Onkohan siltä pudonnut jokin mutteri! (Veikolle.)\nTämä tietää jotakin! Meille käy joko hyvin tai... (Kova huuto kentältä\nvaimentaa jatkon.)\n\n_Veikko_. (Laulaa ja potkii.)\n\n    Paavo. Lassi voiton sai!\n    Toinen poika tytön nai!\n\n_Aapo_. (Muistaen.) Ja se tyttö! Missä helkatissa se oikein viipyy ja\nkuuhkii! Eiköhän noita asiapahaisia olisi ehtinyt kilpailun jälkeenkin!\n\n_Veikko_. Ei! Luuletteko, että hän enää välittää meistä! Isossa\nkaupungissa on vara valita suurellisempia. Ohitsekin jo ajoi muutamia!\n\n(Kovaääninen kentältä: Viidentuhannen metrin juoksijat paikoilleen!)\n\n_Aapo_. (Hermostuen.) Nyt se paholainen jo huutaa ja kiljuu!\n(Juoksentelee tarkoituksettomasti.) Helkatin tyttö! Hiivatin sämpylä!\n(Juoksentelee.) No, odotetaan vielä vähän aikaa! Kohta se sieltä\ntörmää! Odotetaan vielä vähän!\n\n_Veikko_. (Välinpitämättömästi pohkeitaan hieroskellen.) Odotetaan\nvain! Eipähän nyt kylmä tule!\n\n_Aapo_. (Vihaisesti.) Mutta kuuma tulee! (Kävelee.) Naru sääreen, kun\ntoisen kerran tullaan! Hävitköönpä sitten!\n\n_Veikko_. Ranteeseen olisi varmempi! Mikä tietää, vaikka olisi jo\nsaanutkin!\n\n_Aapo_. Saakoon! Menköön hornan pisaan koko eläväinen! (Menee\nparvekkeelle.) Mutta täältä se voikin katsella! Näkeehän täältä, kellä\nsilmät on. (Palaa.) Kirjoitan pöydälle paperilapun! (Istuu, repäisee\nmuistikirjastaan lehden lukien samalla harvalleen ääneen.) »Me mennään\njo, kun et tullut. Katsele parvekkeen reunalta! Älä putoa! Äläkä lähde\nenää mihinkään hoopoilemaan!» (Veikkoon vilkaisten.) Eihän siihen muuta\ntarvitse?\n\n_Veikko_. Ei mitään!\n\n(Kovaääninen: Veikko Helle paikoilleen!)\n\n_Aapo_. (Ponnahtaen seisomaan, huutaen kentälle päin.) Älä nyt mölyysi\nkuole! Tullaan, tullaan, kun keritään! (Veikolle.) Nyt hiivatin\nhamppua! Mikä niitä takaamaan, vaikka jo ampuisivat lähtölaukauksen!\n(Käsillään selittäen.) Muista, mitä olen sanonut! Kurvissa reunaan!\nSuoralla edelle! Ja sitten viimeisellä niinkuin vanha pentele kannoilla\nrapsisi! (Juoksee edellä ulko-ovesta.)\n\n_Veikko_. (Kävelee ovelta parvekkeelle, pusertelee päätään ja\nkäsivarsiaan. Aikoo lähteä, mutta palaa taas tuskainen ilme\nkasvoillaan.)\n\n_Kovaääninen_. (Kylmä, kova ääni.) Veikko Helle paikoilleen! Ellei heti\njoudu, niin jää!\n\n_Veikko_. (Hypähtää päättävästi lähtöön.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Veikko ja Elma, myöskin Birger. (Ovessa vastakkain.)\n\n_Elma_. (Iloisena ja säteilevänä. Sininen puku, tukka leikattu.) No,\nmitä sanot!\n\n_Veikko_. (Iskevästi.) En mitään! (Katsovat hetken tyrmistyneinä\ntoisiinsa.) Eikä ole aikaa!\n\n_Birger_. (Tulee ovesta kuin pullahtaen.)\n\n_Elma_. (Huudahtaen.) Birger.\n\n_Veikko_. (Birgerille.) Etana! (Elmalle.) Västäräkki! (Syöksähtää ulos.)\n\n_Birger_. Siinä sen kuulit! Västäräkki!\n\n_Elma_. (Hypähtää parilla askelella Birgerin luo ja antaa hänelle\nkaikuvan korvapuustin.)\n\n_Birger_. (Kävelee korvatustaan hieroskellen.) Voi tempperatuuri! Olipa\njumalanonni, ettet huolinut minusta!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi.) Ilkimys! Kiusanhenki!\n\n_Birger_. Etana! Muistaakseni!\n\n_Elma_. Toukka! Vakomato!\n\n_Birger_. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! (Ottaa taskustaan\npurukumin ja pistää suuhunsa.) Otappa sinäkin yksi! Tämä tekee\nhermoille hyvää!\n\n_Elma_. (Iskevästi.) Sinulla ei ole hermoja ollenkaan!\n\n_Birger_. Oho! Kyllä ne ovat, vaikka ovat vähän piilossa! No, kun ei\nkelpaa, niin pannaan pois. (Sulkee rasian ja menee parvekkeelle.)\nHei, sitä hulinata! (Kuin kentälle huudellen.) Hei, hei! Heipä hei!\nHeitellään vain yksitavuisilla sanoilla kuin hottentotit ja Austraalian\nneekerit!\n\n_Elma_. (Istahtaa pöydän ääreen, huomaa kirjeen ja alkaa silmäillä\nkiihkeästi.)\n\n_Birger_. Kymmenentuhatta ihmistä on tullut pikahulluiksi! Kaikki\nnykyisin tapahtuu niissä merkeissä. Pikajunat ja juoksijat! Pikapuurot!\nJa pikahullut!\n\n_Kovaääninen_. Tolamo hyppää! Hoppar!\n\n_Birger_. Tolamo! (Muistellen.) Topelius! Voi setä Sakari! Oletko\nsinäkin siellä! Kuninkaitten kuvaaja! Runoruhtinas maankuulu! Hoppar\nnyt hottentottien kanssa! (Huokaisten.) Niin, niin! Ei sitä yhtään\ntiedä, mihin täällä ihminen painetaan! (Tulee Elman luo.)\n\n_Elma_. Mistä sinä olet saanut tuon käärmeenkielen?\n\n_Birger_. Toisen haaran papalta, toisen mammalta! Sehän on\nkaksihaarainen, mikäli vielä luonnontieteitä muistan.\n\n_Elma_. Ja myrkyllinen!\n\n_Birger_. Myrkyllinenkin! Vaikka ei pisara tapa, vaan piristää. (Elma\nkääntyy selin ja tarkastelee taulua seinällä.) Voi Venuksenkuva, miten\nolet ihana!\n\n_Elma_. (Päätään kääntämättä.) Kuinka monelle olet sen sanonut?\n\n_Birger_. En tiedä! Muistiinpanot ja kirjanpito inhoittavat minua.\n(Lähestyy.) Ja sinulla on noin stiilinen pukukin! Ja tukka shinglattu!\nHerran ihme! Sinähän uudistut yltä ja alta!\n\n_Elma_. (Kääntyen äkisti.) Ja sinä veistät kuin pahahenki! Mistä sinä\nkaiken huomaatkin!\n\n_Birger_. (Kohteliaasti.) Suo anteeksi, että nyt vasta huomaan!\n\n_Elma_. (Silmiin katsoen.) Kierrät ja kaarrat! Mitä sinä tarkoitat?\n\n_Birger_. (Muuttaen purukumin suuhunsa, avomielisen leveästi.) Sinua!\n\n_Elma_. (Iskevästi.) Oletko sinä ajokoira ja minä jäniksenpoikanen?\n(Kiivaammin.) Onko nainen Fazerin purukumi paperikääreessä! Ensin\nimaistaan lakritsa päältä! Sitten alkaa venytys ja vanutus! Purraan\npalloksi! Vedetään siimaksi! Imetään irti viimeinenkin mehunpisara!\n\n_Birger_. (Pureskellen.) Mutta sinähän puhut kuin vanha jenkki!\n\n_Elma_. Kun alkaa pihkalta maistaa, eikä enää mitään heru, sylkäistään\ntiepuoleen ja otetaan uusi. Lakritsapintainen!\n\n_Birger_. Sinusta tulee loistava puhuja! Kansanedustaja!\n\n_Elma_. En halua! Tahdon olla purukumi!\n\n_Birger_. (Maiskuttaen.) Voi, voi!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi.) Tällä hetkellä tahtoisin olla! Jospa joku minut\npalloksi kerisi! (Kiihkeästi käsillään ja ruumiillaan näytellen.)\nSiimaksi venyttäisi! Kokoisi taas narskuvaksi pikipalloksi!\n\n_Birger_. (Nousee innostuneena, imaisee maiskuttaen.) Kyllä minä...\n\n_Elma_. Älä nuolaise! Sinä et ole se mies!\n\n_Birger_. (Istahtaa koomillisen pettyneenä.) Niin, no, pitihän se\narvatakin! (Pureskelee kiihkeästi kumia.)\n\n_Elma_. Minä en ole sinun purukumisi, muista se! (Lähestyy muutamia\naskeleita.)\n\n_Birger_. (Etääntyy.) Ei, ei, älä herran tähden! Entinenkin vielä\nkorvaani kimoo! (Menee parvekkeelle. Kentältä kuuluu tavallista\nvoimakkaampaa kohinaa. Kuin kentälle puhuen.) Vai niin, vai Matti\nJärvinen!\n\n_Elma_. (Lukee kiihkeästi, jää käsiensä varassa miettimään.)\n\n_Birger_. Ja tuo pyhitetyllä alueella liikuskeleva goljatti on tietysti\nitse isä Järvinen vai Tahkoko lienee? Ei erota, onko silmälasit päässä\nja kamera kaulassa. (Palaa.)\n\n_Elma_. (Nousee äkisti ylös, repii kirjeen kappaleiksi ja rutistelee\npalasia käsissään.)\n\n_Birger_. Älä, rakas ystävä! Minua hirvittää tulivuoret ja muut\nluonnonpurkaukset!\n\n_Elma_. (Birgerille.) Olisiko sinussa miestä edes niin paljon, että\nuskallat lähteä niitä katsomaan!\n\n_Birger_. Etnaa tai Vesuviusta?\n\n_Elma_. Vaikkapa edes Petsamoa ja Kolttaköngästä!\n\n_Birger_. No, sinnehän minä juuri olen matkalla!\n\n_Elma_. (Hämmästyen.) Petsamoon!\n\n_Birger_. Vaikka Islantiin! Muistaakseni siellä on jokin loppuunpalanut\ntulivuori!\n\n_Elma_. (Hätkähtäen.) Oletko todella automatkalle lähdössä?\n\n_Birger_. Olenpa niinkin! Eikä sika syö eväitä!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi.) Nytkö heti!\n\n_Birger_. Tänä iltana vielä Imatralle!\n\n_Elma_. (Melkein kiljaisten.) Imatralle!\n\n_Birger_. Niin, mutta älä säikähdä! En minä koskeen hyppää! Seuraavana\npäivänä jatkan Kolille!\n\n_Elma_. Kolille! Entä sitten?\n\n_Birger_. Puijolle! Kajaaniin! Ouluun ja Rovaniemelle! Ja sitten\nedelleen niin pitkälle kuin tietä ja bentsiinipurkkeja riittää!\n\n_Elma_. (Innostuen.) Vauhti varpaan alla! Seitsemänkymmentä kilometriä\ntunnissa!\n\n_Birger_. Yhdeksääkymmentä voi lasketella Lapin suorilla teillä!\n\n_Elma_. (Vastustamattoman innostuksen vallassa tuijottaa hetken\nBirgeriin.) Kuule! Ota minut mukaasi!\n\n_Birger_. (Hätkähtäen.) Sinut!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi pyytäen.) Niin! Ja lähdetään heti! (Kärsimättömästi\nliikehtäen.) Heti paikalla!\n\n_Birger_. Mutta hyvä tyttö! Sinähän olet ihan kuumeessa!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi.) Tahdon päästä pois!\n\n_Birger_. (Epäröiden.) Odotahan, mietitään vähän!\n\n_Elma_. Ei ole aikaa! (Kiihkeästi käsiään puristellen.) Minä en ole\nsellainen nukke, niinkuin he luulevat! En tahdo olla.\n\n_Birger_. (Ymmällään.) Elma.\n\n_Elma_. En ole niin paha kuin näytän! Leikkiä se äsken oli!\n\n_Birger_. (Naurahtaen.) Ja huono mies se, joka ei leikkiä ymmärrä!\n\n_Elma_. Tulit pahaan aikaan ja olin niin vihoissani! (Taas pyytäen.)\nLähdetään heti! Kohta on myöhäistä!\n\n_Birger_. Pelkään, että nyt jo on myöhä! Oletko ajatellut, mikä\nukonpilvi siitä nousee!\n\n_Elma_. Sitä juuri minä tahdonkin!\n\n_Birger_. Oho!\n\n_Elma_. Tahdon salamoita ja jyrinää! Ja raitista ilmaa! Minä tukehdun\ntähän kuumuuteen!\n\n_Birger_. Varjelkoon! Ja minä aina olen luullut, että sinulla on kylmä!\nMutta kuule, ajattelehan sentään — — —\n\n_Elma_. (Katkaisten, halveksivasti.) Oletko sinä sellainen pelkuri,\nettä et uskalla lähteä minun kanssani?\n\n_Birger_. Voi, hyvä tyttö! Sielun ja ruumiin halusta! Mutta mitä siitä\nsanovat isäsi ja sulhasesi?\n\n_Elma_. Sanokoot mitä tahansa! Mitähän kulkevat aina kuin sokeat ankat!\n\n_Birger_. (Pureskelee kiihkeästi kumiaan.) Sellaiset miehet kuin isäsi\nja Helle.. Vaikka naisenryöstöstä syyttäisivät!\n\n_Elma_. Siitäkö se puristikin!\n\n_Birger_. Siitä! Minä en ole mikään Lemminkäinen!\n\n_Elma_. (Vihaisesti.) Etkä edes sitä sukua! (Käskevästi.) Mene! (Kotvan\näänettömyyttä.)\n\n_Birger_. (Vihaisesti ryhdistäytyen.) Jos se sitä puuttuu, niin valmis\nolen! Käskystä, vaikka tuleen!\n\n_Elma_. (Ihastuen.) Birger.\n\n_Birger_. Olet sinä vasta eri kipene! Mutta kirjoita edes kirje!\nSelitä! Ja sitten matkaan kuin tuli olisi takana!\n\n_Elma_. Tiellä ei ole hätää! (Ottaa käsilaukustaan kynän ja\nmuistikirjan, josta repäisee lehden.) Meidän vaunu on vanha Fordi.\n\n_Birger_. (Nauraen.) Tiedän sen!\n\n_Elma_. Minä ajan puolet matkaa! Osaan ohjata vaihdevaunuakin.\n(Kirjoittaa.)\n\n_Birger_. Kirjoita sentään varmuudeksi, että itse haluat!\n\n_Elma_. Ja että et pystyisikään minua ryöstämään!\n\n_Birger_. Amatsonin tytär! Mutta oletko ajatellut vielä muitakin matkan\nmutkia? Siellä ei ole hotelleja eikä yömajoja.\n\n_Elma_. Osaat kai tehdä metsään tulen ja onkia kaloja?\n\n_Birger_. Osaan!\n\n_Elma_. Ja minä valmistan ruoan.\n\n_Birger_. Entä nukkuessa? Takaatko, että pysyn nuotion toisella\npuolella.\n\n_Elma_. Varmasti!\n\n_Birger_. Sanovat, että olen unissakävijä!\n\n_Elma_. (Päättää kirjeen.) Jos lähdet hoopoilemaan, niin otan kekäleen\nja piirrän suuhusi mustan ristin!\n\n_Birger_. (Nauraen.) Nuku rauhassa! Enhän minä luvatta! Mutta, jos —\nno, niistähän ennätetään myöhemmin puhua.\n\n_Elma_. (Laittaa kirjeen pöydälle ja sulkee laukkunsa. Kohina kentällä\nyltyy.) Nyt heti matkaan!\n\n_Birger_. Ja täysi häkä! (Elma sieppaa hattunsa ja takkinsa, menevät.)\n\nKohina kentällä yltyy ylly mistään. Sen ohella alkaa kantautua\nPorilaisten marssin sävelet, väliin iskeviä huutosäkeistöjä:\n\nPurje tuulta purjeeseen! Kansa sortuu murheeseen! (Kohinaa ja soittoa.)\n\nKiri, kiri, Virtas Lassi, muuten mustuu lännen passi! (Soittoa.)\n\nHelle, Helle! Hellerei! Kuka heistä voiton vei! (Kohina yltyy. Soitto\nkuuluu epämääräisenä säestyksenä. Huikea huuto!)\n\nPaavo Nurmi kiristää!\n\n(Pitkällistä huutoa ja kättentaputusta.)\n\nSuomen nelipyöräsakki! Tielle muilta liivit, takki!\n\n(Ei erota enää iskulauseita, vain yltyvää huutoa ja kohinaa kotvan\naikaa. Yht’äkkiä täysi hiljaisuus.)\n\n_Kovaääninen_. Viidentuhannen metrin juoksun tulokset! Ensimmäinen!\nVeikko Helle! Aika neljätoista minuuttia kaksikymmentäviisi ja kuusi\nkymmenesosa sekuntia! Uusi Suomen- ja maailmanennätys! (Pitkäaikainen\nvoimakas suosion jylinä, minkä jälkeen kuuluu Maammelaulu.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Veikko ja Aapo.\n\n    (Veikko syöksähtäen sisälle, pian hänen jäljessään Aapo henkeä\n    haukkoen.)\n\n_Aapo_. (On huutanut äänensä käheäksi.) Voi Saksan suutari! Voi Turkin\nräätäli kumminkin! Neljätoista ja kaksikymmentäviisi! Suomen ja\nmaailman ennätys! Anna minun vielä kerran syleillä sinua! (Taputtaa\nVeikkoa hartioihin.) Paljon minä uskoin ja toivoin, mutta en tätä\nsentään edes unissani! (Kävelee ja uhoaa.) Viisisataisen maksaisin!\nTuhatlappusen uhraisin, jos uudelleen sen varttituntisen elää saisin!\n(Veikkoon katsoen.) Lähtisit kai sinäkin!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Ehkä parin tunnin kuluttua!\n\n_Aapo_. Huomasitko, kun näytin lakua! Aina valkoista! Aina vain! Jo\npuolimatkasta lähtien olin varma, että ennätys rapisee! Oli se vasta\nerinomainen vankkuri! Purje ja Lehtinen! Paavo ja sinä! Toisinaan\nleiskahti takapyörät eteen kuin jättiläinen olisi akselista nakannut!\nVäliin vaihtuivat sivuttainkin! Ja toisinaan vippasivat ristiin!\n\n_Veikko_. Pahimmin viimeisen edellisellä suoralla!\n\n_Aapo_. Siinähän oli jo koko roska sekaisin! En erottanut enää, kuka\nkukin oli, mutta kurvassa selviydyitte taas pareiksi! Poika siinä on\ntoisena, onhan kuin peijakaskin, tunsin minä! Ja kun sitten muistin,\nmitkä eväät sinulle annoin viimeistä suoraa varten, huusin, että pää\ntärisi! — Tuo äijä on hassu! huusi joku takanani. — Viisikymmentä\nvuotta jo ollut! heitin takakäteen.\n\n_Veikko_. (Nauraen.) Ja silmät kuin napit!\n\n_Aapo_. Kalikalla tarkka mies olisi neljä kappaletta irti nakannut!\nNurmi oli toisena, tunsin sen päästä! Kovassa loppukirissä Paavon pää\nnäyttää neliskulmaiselta!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Ei sentään!\n\n_Aapo_. Ei ihan, mutta melkein! Yläpuolelta jonkin verran leveämpi kuin\npohjolaisen niittyladon seinä! En jaksanut tarkata, pysyikö jälkipari\ntasassa. Välimatkaa teidän ja heidän välilleen jäi, niinkuin lossit\nolisivat irtautuneet ja takapyörät hivuutuneet peremmälle vähin erin.\nSinä olit rinnan mitan Paavosta edellä. Ja minä vedin! Korvissasi sinun\npiti se tuntea!\n\n_Veikko_. Ilmanko vieläkin kuumentaa! (Koettaa korvaansa.)\n\n_Aapo_. Niin minä vedin ja toivoin! En koskaan ennen ole Paavolle pahaa\ntoivonut. Silloin toivoin. Herra antaa sen minulle anteeksi, sillä\nolenpa kymmeniä kertoja hänelle hyvääkin toivonut.\n\n_Veikko_. (Menee pöydän luo ja huomaa Elman kirjeen.)\n\n_Aapo_. Kun edes jäykistyisi! ajattelin minä. Ja eikö turkanen niin\njuuri pitänyt käydäkin!\n\n_Veikko_. (Sieppaa kirjeen pöydältä ja tuijottaa siihen jäykistyen kuin\nkäskyä totellen.)\n\n_Aapo_. Minkä minä sille mahdoin, kun se syntinen ajatus tuli ja jäi\nmieleeni. Sitten putosivat lasini, enkä nähnyt enää mitään. Onni, kun\neivät survoneet tuusan nuuskaksi. Löysinkin, vaikka ei ollut Elmaa.\n(Kuin muistaen.) Elma! Missä helkatissa se tyttö on?\n\n_Veikko_. (Pudottaa kirjeen permannolle tuijottaen edelleen oudosti.)\n\n_Aapo_. Entä sinä! (Kummastellen.) Kuin aasialainen moolokinkuva! Missä\nElma on?\n\n_Veikko_. (Ottaa kirjeen permannolta ja tarjoaa Aapolle.)\n\n_Aapo_. Mitä!... Eikö se ole se minun... (Katselee lasiensa ylitse\ntankaten.) »Mi... minä en ole... nu... nu... nukke, enkä pö... pöl...\npöllintekijä! (Kiihkeämmin.) Tahdon lii... lii... liikkua ja elää...\nLähden Pe.... pe... (kovemmin) Petsamoon!» (Pitäen kahdella kädellään\npaperista katsoo Veikkoon.) Onko tässä yhtään järjellistä sanaa! En\nminä löydä!\n\n_Veikko_. Minä löydän! (Riipaisee sormuksen sormestaan.) Tässä tämä!\n\n_Aapo_. (Repäisee kirjeen kahtia jääden kädet levällään koomilliseen\nasentoon.) Mitä! Jo nyt on piru irti! (Kuin ei vieläkään tahtoisi\nkäsittää.) Minutko se jätti? Sinutko se jätti! Tämmöisenä päivänä,\njoita ei satu kuin kerran elämässä!\n\n_Veikko_. Ottakaa tämä!\n\n_Aapo_. (Ottaa.) Lähetän niin pitkälle kuin käsivarsi kantaa!\n\n(Ottaa jämerän heittoasennon parvekkeelle päin, pysähtyy ovella.) En\nkiusallakaan heitä! On se kultaa kumminkin! (Ottaa housuntaskustaan\nkukkaron ja pistää sormuksen sinne.) Kenen kanssa se lähti?\n\n_Veikko_. (Kiivaasti.) Mistä minä tiedän! (Alkaa nopeasti keräillä\ntavaroitaan.)\n\n_Aapo_. Vissiinkin sen Vuorenpään pirkeleen! Oi herra, tule ja puserra!\n(Kävelee voivottaen.) Ensin viuvataan seitsemänteen taivaaseen! Sitten\nmätkäistään yhdeksänteen helvettiin! Samana päivänä!\n\nJa olisipa edes mennyt miehen roskaan, mutta kun mokomankin\npeekkoniporsaan! Velliä päässä! Vettä nivelissä! (Leveästi.) Ja kaikki\nröörit auki yötä ja päivää!\n\nIsäksi kelpaisin. Juoksukilpasille lähtisin milloin vain. (Nostaa\nhousujaan.) Vaikka paikalla! (Taas masentuen.) Voi, Elma tyttöni! Ainoa\nlapseni! Miksi meille näin teit! (Istuu, ottaa lasinsa ja pyyhiskelee\nsilmiään. Mutta nousee hetken kuluttua äkisti ja päättävästi\nylös.) Lähdetään jälkeen! Lasketaan, että syyläri kiehuu! (Touhuaa\nlähteäkseen.)\n\n_Veikko_. (Jyrkästi.) Ei vaunun mittaa!\n\n_Aapo_. (Lasiensa ylitse.) Häh! Minkä mahdat, jos ma omallani ajan!\n\n_Veikko_. Ette minun takiani!\n\n_Aapo_. (Hervahtaa istumaan.) Eipä sitten minunkaan! Minkätakia tämä\nhyvä vierre piti imeltyä näin happamaksi rapakaljaksi!\n\n_Veikko_. (On saanut vaatteet ylleen, keräilee viimeisiä tavaroitaan.)\nSentähden, kun minä olen se kuin olen, isätön pyykkärin poika!\n\n_Aapo_. Sinä!\n\n_Veikko_. (Katkerasti.) Isätön ja koditon! Yli kymmenen vuotta olen\nvalmistautunut tätä päivää varten! Eikä se ole ollut ruusuilla\ntanssimista. (Kiusoittelevan koulupojan ääntä matkien. ) — — — Mitä\nisäsi tekee?... Eihän sillä isää, sehän on... Missä äitisi?... Nybergin\nsaunassa pesee pyykkiä! (Naisen ääntä jäljitellen.) — Meillä on taas.\nLähettäkää poika hakemaan.\n\n_Aapo_. Ja sinä kanniskelit likaisia ryysyjä!\n\n_Veikko_. Puhtaita toinen puoli! Luin ja juoksin! Paaduin pakanaksi,\nen välittänyt enää mistään. Juoksin ja kuvittelin hetkeä, joka kerran\ntuleva oli. (Katkerasti.) Tällaisena se tuli!\n\n_Aapo_. Kuule, poika! (Nousee.)\n\n_Veikko_. Kuulen!\n\n_Aapo_. (Kolkosti.) Minä ajan Lintusalmeen!\n\n_Veikko_. (Ottaa lakkinsa ja palttoonsa.) Jarruhihna on löysä! Varminta\njo mäellä panna käsijarru kiinni!\n\n_Aapo_. (Kiivaasti ja toivottomasti.) Minä ajan Lintusalmeen, sanon\nminä! Sinne häviämme Heikki ja minä! (Pyyhkii silmiään.)\n\n_Veikko_. (Tiukasti.) Te menette suoraan kotiin! (Tiukasti.) Lossille\najatte jarrut kiinni!\n\n_Aapo_. (Alistuen.) Entä sinä? Mihin sinä ajat?\n\n_Veikko_. (Päättävästi.) Tukholmaan! Eurooppaan!\n\n_Aapo_. (Astuu pari askelta Veikkoa kohti.) Älähän vielä! Enkö minä\nosaisi olla sinun isäsi?\n\n_Veikko_. (Astuu myös askelen, lientyen.) Ja minäkö teidän poikanne?\n\n_Aapo_. (Avaa sylinsä.) Voi, voi! (Syleilee Veikkoa.) Rakas suuri\npoika! (Taputtaa.)\n\n_Veikko_. (Vähän katkerasävyisesti.) Mutta mitätön mies!\n\n_Aapo_. (Irroittautuu kuin ällistyen.) Neljätoista kaksikymmentäviisi!\nPää pystyyn, poika!\n\n_Veikko_. (Lämpimästi.) Teille siitä kiitos, isä!\n\n_Aapo_. Isä! (Aapon leuka värähtää. Hän pyyhkäisee kyynelen silmästään\nkoomillisella liikkeellä.) Peijakas, kun minä olen tämmöinen!\n(Piristyen.) Mutta ethän sinä maailmaan olemaan jää? Tulethan kotiin\ntaas?\n\n_Veikko_. Heinäntekoon jo kumminkin!\n\n_Aapo_. (Hypähtäen.) Mene, rakas poika! Juokse Tukholmaan! Berliiniin!\nVaikka Jerusalemiin asti! Pane päihin kaikille, ukko kuin ukko!\nViikingeille! Saksmanneille! Ja Israelin lapsille! (Naivisti.) Kunhan\nheinäajaksi tulet taas kotiin!\n\n_Veikko_. (Naurahtaen.) Parhaani teen! Isä menee suoraan kotiin!\n\n_Aapo_. Kuin permantolankkua pitkin! Ykkösellä ajan! Koko matkan jarrut\npäällä!\n\n(Väliverho.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nNäyttämö sama kuin ensimmäisessä näytöksessä. Aurinkoinen iltapäivä.\nAapo on nukahtanut nojatuoliin, paljaat jalat pöydälle nostettuina,\nrinnallaan nippu sanomalehtiä, kädet ristissä niiden ylitse. Kuorsaa\nvahvasti.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Aapo ja Karoliina.\n\n_Karoliina_. (Tulee tieltä rautaharava ja kastelukannu kädessä, huomaa\nAapon, motkottaen.) Onko nyt siivojen ihmisten makuuaika! Onko jo!\n(Lähemmä käyden.) Ja tuommoiseen paikkaan sitten? (Aapo kuorsaa.) Kuin\nhenkitoreissa oleva hauki! Kas, kun ei saaviin ole mutkistettu! Tai\npesupaljuun! Nouse ylös! (Aapo kuorsaa.) Nouse ylös! (Laskee haravan\nmaahan, nostaa kannun korkealle.) Kyllä minä kontille konstin tiedän,\njollei se kävele, niin kannan! (Kallistaen vesisuihkun Aapon kasvoihin.)\n\n_Aapo_. (Ponnahtaa ylös niin, että lehdet sinkoilevat hujan hajan.)\nVoi, helvetti! Saivatkohan rantaniityn karheet kuivana latoon!\n\n_Karoliina_. (Kätkee äkisti kannun.) Siinä minulla talonpitäjä! Paras\nheinäaika käsissä, eikä isäntä itse tiedä, sataako vai paistaa!\n\n_Aapo_. (Katsoo aurinkoon.) Mutta nythän taas paistaa! Se on niin kovin\nvaihtelevaista! (Kokoilee lehtiä. Haukottelee.) Ehkä se olikin vain\npieni kuuro!\n\n_Karoliina_. (Myös lehtiä keräillen.) Niin kai se oli! Rivautti sen\nverran, ettei parransänki pääse kulottumaan! (Saavat kaikki lehdet\nkokoon.) Anna tänne, niin vien pihan perälle!\n\n_Aapo_. (Muljauttaen. Sieppaa lehdet Karoliinan kädestä. Kivahtaen.)\nEttes vähän häpee!\n\n_Karoliina_. Mitä niillä sitten, vanhoilla sanomalehdillä! Muutenkin on\nryönää joka nurkka täynnä!\n\n_Aapo_. Ajattelisit vähän ja kaakattaisit sitten vasta! (Näyttää.)\nKatso tuossa pojan kuva! Ja tuossakin! Suurena kuin keisarin kuva\nennen! (Kaivaa taas uuden lehden.) Ja tuossa on tekstiäkin kolme\npalstaa! Niinkuin laskiaissunnuntain saarna vanhassa postillassa!\n\n_Karoliina_. (Vihaisesti.) Paholaisen tekstiä! Ei syntiä tarvitsisi\nsentään tekemällä tehdä, ei jo!\n\n_Aapo_. (Myös kiivastuen.) Kuka tässä sitä on tekemällä tehnyt,\npeijakas!\n\n_Karoliina_. Johan siinä olisikin parannuksen merkkiä, jos edes itse\nhuomaisi!\n\n_Aapo_. (Vaikeasti itseään hilliten.) Kuule, pane ajoissa puuta\nveräjääsi!\n\n_Karoliina_. (Rempseästi.) Vedän kerran alimmaisetkin auki! Mitä muuta\nse on tämä vöyhötys! Ajatuksissa, sanoissa ja töissä! Ensin alastomina\nkylän kujilla roikotellaan! Ja sitten maailman raitilla kuin mitkä\npaholaisen lähetit! Tämäkö on Jumalan kunnia luonnossa!\n\n_Aapo_. (Kiivaasti.) Tämä!\n\n_Karoliina_. Ja oman tyttärensäkin ajaa riikille!\n\n_Aapo_. (Läheten ja huutaen.) Ajaa!\n\n_Karoliina_. (Samoin.) Ajaa, niin juuri! Mitä sanot, jos meni sen\npitkän tien!\n\n_Aapo_. Menköön vaikka pohjoisnavalle! Vaikka tuuliviiriksi Elfvingin\nemälaivaan!\n\n_Karoliina_. Tuo on isän puhetta! Kaikille sitä ainoa tytär\nannetaankin! Ehkä tästä minäkin jo joudan!\n\n_Aapo_. (Hiljemmin.) Ei löydy sitä hassua, joka korjaisi!\n\n_Karoliina_. (Kipakasti.) Häh? Mitä sanoit?\n\n_Aapo_. (Kiivaasti.) Mene, jos mielesi tekee! Vaikka takaprutkuksi\njohonkin vähäisempään sillivenheeseen! (Istuu.)\n\n_Karoliina_. (Heittäytyy herpautuen vastakkaiselle tuolille.) Tuon sitä\npalkakseen saa! Kyllä minusta pian pääset!\n\n_Aapo_. Niinkuin ennenkin olen päässyt! (Pitkähkö äänettömyys, kumpikin\nmurjottaa.) Luuletko, että se sieltä kunnialla palaa?\n\n_Karoliina_. Jaa Elmako?\n\n_Aapo_. (Murahtaen.) Höh, no kuka sitten!\n\n_Karoliina_. Palaa varmasti! Palasihan Danielkin jalopeurain luolasta!\n\n_Aapo_. Eikä Stenholmin poika ole mikään jalopeura! Paremminkin\nkahdeksankuukautinen peekkoniporsas, jos kerran jokin luontokappale on!\n\n_Karoliina_. Minä olen kolmena yönä peräkkäin nähnyt untakin.\n\n_Aapo_. (Kiinnostuen.) Häh?\n\n(Elma tulee tieltä ja jää kuuntelemaan,)\n\n_Karoliina_. Olin asettelevinani pyykkinarulle niin valkoisen puhdasta\nhääpukua ja...\n\n_Aapo_. Semmoista maratonia sinä unissasi olet juossut jo yli\nneljäkymmentä vuotta!\n\n_Karoliina_. (Kiivaanlaisesti.) Se oli Elman hame! Hän oli tulevinaan\nitsekin siihen. Levittelin ja kiinnitin kolme pyykkipoikaa ja sanoin\nsitten Elmalle, että tulehan tänne lähemmäksi ja katso vanhaa tätiäsi\nsilmiin. (Elma astuu muutaman askelen, huomaavat.)\n\n_Karoliina_. Herrajesta! Siinähän se jo tulee!\n\n_Aapo_. (Katsoo lasiensa yli ja ali, ottaa käteensä ja puhdistaa.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Edelliset ja Elma.\n\n_Elma_. (Tarttuu Karoliinan käsiin ja katsoo kauan rävähtämättä\nsilmiin.)\n\n_Karoliina_. Enkö minä sitä sanonut, enkö jo! (Pyyhkäisee esiliinaansa\nsilmiään.) Ei vanha koira valetta hauku! (Touhuaa sisälle lähteäkseen.)\nPian haukattavaa! Et varmaan pariin viikkoon ole pureskellut muuta kuin\nkylmää lipeäkalaa!\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Eipä, kun lohtakalaa! Ei minulla ole yhtään nälkä!\n\n_Karoliina_. Kiehautanpa edes pari, kolme munaa! (Juoksee sisälle.)\n\n_Elma_. (Aapoa kädestä tervehtien.) Missä Veikko on?\n\n_Aapo_. (Kuin ei ymmärtäisi.) Jaa Veikkoko?\n\n_Elma_. (Pyytävästi.) Älä kiusaa!\n\n_Aapo_. (Lasiensa yli.) Kiusaa!\n\n_Elma_. Älä kertaa!\n\n_Aapo_. Ei Veikko ole kotona, mutta näillä tunneilla pitäisi tulla\nmorsiamineen.\n\n_Elma_. (Huudahtaen.) Morsiamineen!\n\n_Aapo_. (Katsoo.) Niin! Tottapa sellaisella pojalla morsian, valmis\nmuijakin suittaisi olla!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi liikehtien.) Ei saa!\n\n_Aapo_. (Varman leveästi.) Saa! Maailmanmestari aina saa! Vaikka Saaban\nkuningattaren!\n\n_Elma_. (Inttäen.) Mutta Veikolla ei ole!\n\n_Aapo_. Vannomatta paras! Pojasta on tullut näinä viikkoina vasta\naika Birgeri! Turkuun jäi tusina! Tukholmaan puolitoista! Ja mikä\ntietääkään, minkä verran Berliiniin! Suomalainen urheilijapoika kuuluu\nolevan siellä kuin salakkasyötti uistimessa! Entä sitten, kun on oikea\nelävä täky, niinkuin tämä meidän poika!\n\n_Elma_. (Kiivaasti.) Veikko ei ole sellainen!\n\n_Aapo_. (Vastaan iskevästi.) Et kai sinäkään! Kun toinen taistelee\nmiehisen kunnian puolesta viimeiseen voiman pisaraan, lähdet sinä\nookailemaan, belsebuupin kanssa!\n\n_Elma_. Minä en ole lähtenyt!\n\n_Aapo_. Ooho! Vai et ole edes lähtenyt! (Kävelee.) Paraneeko\nnaiseläväisen kanssa mistään ruveta väittelemään! Et ole jättänyt,\nsovitaan niin, ettei tule riitoja! (Kaivaa kukkaronsa housuntaskustaan\nja ottaa sieltä sormuksen.) Mutta Veikko on jättänyt! Tässähän se on\ntodistuskappalekin, koska et puhettani usko!\n\n_Elma_. (Kovasti kiihtyen.) Veikon sormus! Onko hän antanut sen sinulle?\n\n_Aapo_. (Yksikantaan.) Antoi! Ei ollut paikoilla läheisempiä perijöitä.\n\n_Elma_. Tänne! (Kiihkeästi tavoitellen.) Tänne se!\n\n_Aapo_. Mitä sinä sillä teet?\n\n_Elma_. Heitän vaikka järveen!\n\n_Aapo_. Älähän!\n\n_Elma_. (Kiihkeästi.) Näistä jalkaini sijoista!\n\n_Aapo_. Pannaanpa parempaan korjuun! (Pistää sormuksen nopeasti\ntaskuunsa.)\n\n_Elma_. (Yhä kiihkeämmin.) Sinäkin, isä! Petoja te olette Aatamista\nalkaen!\n\n_Aapo_. (Myös kiihtyen.) Entä te, lintuset, ensimmäisestä Eevasta\nlähtien!\n\n_Elma_. (Istahtaa penkille kyyneleitään pidätellen.) Minä en sano enää\nmitään!\n\n_Aapo_. Mutta minä sanon! Heiskaloita te olette! Tuhattulimmaisen\nsätkäleitä! (Astelee ja katselee.) Tunkioilta keräilette\nlasinsirpaleita, mutta päärlyt kannatte sikojen eteen! Kun minä\najattelen kolmen viimeisen viikon tapahtumia, niin en tahdo nahkoihini\nmahtua. Meneepä ja vaihtaa uuden vormuvartisen vanhaan tallukkaaseen!\n(Äänettömyys.)\n\nSemmoinen mies! Nurmen voitti! Koko maailman masensi! Mikä se on\nsemmoinen mies! Päärly kuninkaitten kruunussa! (Istahtaa tuolille.) Ja\ntiedätkö, mitä tällainen kuntoutuminen on miehestä irroittanut!\n\n_Elma_. Tiedän...\n\n_Aapo_. Mutta tiedätkö sinä, minkä muun kiertokoulun se poika on ennen\njo läpäissyt. Ei ole taitanut kertoakaan, mitäpä hän niistä sinulle!\n\n_Elma_. (Kiinnostuen.) Mitä on kertonut?\n\n_Aapo_. Pyykkinyyttejä hän on pitkin katuja kanniskellut!\n\n_Elma_. Isä!\n\n_Aapo_. Eikä ollut edes isää! Onpahan nyt! (Röyhistyen.) Eikä kaikkein\nhuonompi isä olekaan!\n\n_Elma_. (Tulee viereen.) Isä, mitä sinä oikein puhut?\n\n_Aapo_. Et sinä näitä ymmärrä, vaikka päivän kertoisin. Nuori\ntytönheiskale ei osaa kuvitella, miten kirpeitä nesteitä väkevän nuoren\nmiehen kanavissa kiertelee. Onpa siinä kuorena sitten joku Birgeri!\nEi liiku, eikä ponnistele, syö vaan, juo ja pöljäilee. Luuletko, että\nsemmoinen kuori kestää? Ei kestä! Pykii ja rakoilee ja kermat ja\nkurnaalit vuotavat oikoisenaan!\n\n_Elma_. Isä!\n\n_Aapo_. Älä keskeytä! Pian tämä jo loppuu! (Muistelee.) Mihinkä se\njäikään? Niin tuota, niin ne lorittelee. Mutta annahan, että sattuu\nkuoreksi oikea poika, Paavo Nurmi, Veikko Helle! Mutterit kiinni\nkampissa ja kuulassa! Ja kuula pyörii! Humina vain käy! Ei tipahtele\nmitään avorei'istä, ei, pojat! Kiertää ja nousee! Elämän elohopea\nnousee sydämeen ja siihen nelisnurkkaiselta näyttävään päähän!\nSemmoinen mies painaa viidellätuhannella neljääntoista ja puoleen!\nHeittää keihään seitsemäänkymmeneen viiteen! Tai tekee jotakin muuta,\nmistä aikakirjoissa mainitaan!\n\n_Elma_. (Yrittäen taas keskeyttää.) Isä!\n\n_Aapo_. (Välittämättä.) Entä mitä tekee Eevantytär, heiskale? Mitä hän\ntekee, kun tulee valittavaksi toinen näistä kahdesta separaattorista?\nTietysti hän valitsee sen ulospäinantavaisen, kurnaalipöntön!\n\n_Elma_. (Syöksähtää ylös.) Jo riittää!\n\n_Aapo_. (Hätäytyen.) Mitä!... Mitä aiot!... Mitä noin oudosti tuijotat?\n\n_Elma_. Hyvästi, isä!\n\n_Aapo_. (Yhä enemmän hätääntyen.) Tyttö!\n\n_Elma_. Minä lähden! En kestä, enkä tahdo kuulla enempää!\n\n_Aapo_. (Hätäisenä pidättäen.) Et mihinkään mene! Mihin sinä kotoasi!\nJa mitä tämmöisen vanhan höpsön sanoista! Aina keittoon suolaa\nheitetään! Ja pippuriakin! Eihän se muuten maista!\n\n_Elma_. (Päättävästi.) Isä! Samaa lihaa ja vertahan me olemme! (Kiskoen\nirti kättään.) Nyt ei yhtään enempää! Vaikeammaksi vain käy eromme!\n\n_Aapo_. Miten se enää tämän vaikeammaksi... Et mene! (Kuin ratkaisua\nkiskoen.) Miten ihmisen pitääkin toisinaan olla kuin nuijittu pässi!\n(Tiukasti.) Et sinä mene nyt mihinkään! Ja ehdit tästä myöhemminkin,\njos mentävä on!\n\n_Elma_. (Päättävästi.) Paikalla lähden!\n\n_Aapo_. (Keksii ilostuen.) Et ole sanomalehtiuutisiakaan nähnyt! Ähä!\n(Vetää Elman pöydän luokse ja selailee toisella kädellään lehtiä\nmaasta.) Et vielä tiedä, mitä kirjoittavat pojasta Tukholmassa ja\nBerliinissä!\n\n_Elma_. (Vastahakoisesti.) Tiedän, olen nähnyt ne!\n\n_Aapo_. Viimeisetkinkö? Lapinteillä! Se on emävale!\n\n_Elma_. (Kiskoen ja pyytäen.) Älä ole itsepäinen, isä! Minun ratkaisuni\non meille kaikille paras!\n\n_Aapo_. Sekin on vale! Mitä vaari tekee, on aina paras! Kotoasi et\nmihinkään lähde! Et, helkatti soikoon, lähdekään! Mitä siitä Veikkokaan\nsanoisi, häh!\n\n_Elma_. (Ällistyen.) Veikko! Hänellähän on jo toinen!\n\n_Aapo_. (Kädellään pyyhkäisten.) Ja höpsis kanssa! Kerranko täällä\nsyntinen ihminen puhuu veden kanssa juotavia! (Päästää Elman käden\nja nostaa kämmenensä.) Tuossa oli! (Puhaltaa.) Noin meni kuin untuva\ntuuleen! (Varmistuen ja kiusoitellen.) Ja mene vain sen puolesta!\nMitäpä minä tässä houkuttelemaan ja rukoilemaan yhtä tytönsätkälettä!\nSittenpähän ei tarvitse enää tankkailla niitä sähkösanomiakaan, joita\ntässä parin viikon ajan melkein joka päivä on asemalta kanniskeltu.\n\n_Elma_. (Kärsimättömästi hypellen.) Sähkösanomia! Näytä pian!\n\n_Aapo_. (Rauhallisesti lasiensa yli tarkastellen.) Eihän niissä ole\nedes sanojakaan, mitähän kussakin pari, kolme!\n\n_Elma_. (Kiirehtien.) Pian, pian! Lähden heti, ellet joudu’\n\n_Aapo_. (Varmasti.) Et mene, vaikka ajaisin! (Ottaa lompakkonsa\ntuolin karmissa riippuvan takin taskusta.) Viisi näitä pitäisi olla!\n(Selailee.)\n\n_Elma_. Tänne ne! (Aikoo siepata nipun.)\n\n_Aapo_. Soo’o! Eivät ne kasapäässä ole tulleetkaan! (Ottaa varovasti\nyhden.) Kas tässä, kuinka sanot!\n\n_Elma_. (Tempaisee, avaa ja lukee kiihkeästi.) »Tukholma! Viisituhatta!\nKymmenentuhatta! Onko Elma tullut? Veikko.» Mitä sinä vastasit?\n\n_Aapo_. »Kiitos! Ei! Isä.»\n\n_Elma_. Toinen! Pian! (Tepastelee kärsimättömästi.)\n\n_Aapo_. Älähän nyt hätiisi kuole... (Tarkastelee.) Oslosta! Tuo se oli!\n(Antaa.)\n\n_Elma_. (Sieppaa ja lukee.) »Kahdeksantuhannen murtomaa! Onko Elma\ntullut? Veikko.»\n\n_Aapo_. »Kiitos! Ei! Isä.»\n\n_Elma_. Niin kai, mutta kolmas!\n\n_Aapo_. Berliinistä! Sieltä, missä on se salakansyötti. (Tarkastelee.)\nSiinä se! (Antaa.)\n\n_Elma_. »Kolmentuhannen ennätys! Onko Elma kotona?» (Aapon ääntä\nmatkien.) »Kiitos! Ei! Isä.»\n\n_Aapo_. (Hieman kiukkuisesti.) Miten helkkarissa minun olisi pitänyt\nsähköttää! Olisiko pitänyt moittia ennätyksestä? Olisiko pitänyt\nvalehdella, että olit kotona, vaikka et ollutkaan? En minä sentään\nkaikissa valehtele!\n\n_Elma_. (Rauhoittaen.) Ei, ei! Neljäs! Entä neljäs!\n\n_Aapo_. Tämä on Wienistä! Lentokoneella poikaa huiputettiin Itävallan\nkeisarin kaupunkiin. (Antaa.)\n\n_Elma_. »Viisituhatta! Tuhatviisisataa! Onko Elma vieläkään kotona?»\n\n_Aapo_. (Naurahtaen.) Poika oli hassannut yhden sanan liikaa! Minäkin\ninnostuin. »Ei! Hellerei!» sähkötin minä. »Älä hätäile! Kyllä routa\nporsaan kotiin ajaa.» Niin minä poika lasketin kahdellatoista markalla!\nNiinkuin ajoikin! Enpä turhaan hassannut!\n\n_Elma_. Ja viides!\n\n_Aapo_. Se on Tallinnasta! (Antaa viimeisen.)\n\n_Elma_. »Viimeinen viisituhatta! Elma varmaan kotona!»\n\n_Aapo_. Siihen minä en vastannut mitään!\n\n_Elma_. Et mitään! Miksi et?\n\n_Aapo_. (Selittävästi.) Ensiksikin: Se ei ollut pojan viimeinen\nviisituhatta! Toiseksi: Sinä et ollut vielä kotona! (Vilkaisee\nkelloonsa.) Kolmanneksi: Poika itse on muutaman minuutin kuluttua\ntäällä!\n\n_Karoliina_. (Portailta.) Elma, tule syömään jo!\n\n_Elma_. (Viittaa vain kädellään. Karoliina poistuu.) Muutaman minuutin!\n\n_Aapo_. Niin, ellei juna myöhästy, mutta eihän kehtaakaan!\n\n_Elma_. (Pyörii maltittomana.) Muutaman minuutin. Tule pian tänne!\n(Vetää Aapoa kädestä.)\n\n_Aapo_. (Estellen.) No, no, mihin sulla nyt semmoinen kiire!\n\n_Elma_. (Vetää Aapon viereensä penkille istumaan.) Minä kerron kaikki!\n\n_Aapo_. (Katsoo kelloaan.) Viidessä minuutissa! Jopa saat panna kielesi\nkiveräksi!\n\n_Elma_. Minulla ei ollut Birgerin kanssa mitään tekemistä!\n\n_Aapo_. (Katsoen.) Oho! Vaikka Lapin ja Petsamon perät sylikkäin\najelitte! Tällä keinoin sinä kyllä selviät parissakin minuutissa!\n\n_Elma_. (Kiivaasti.) Ei ollut! Saat uskoa kahteen sanaan!\n\n_Aapo_. (Vapautuneesti.) No olipa se kumminkin jumalan onni! (Katsoen.)\nVaikka kyllä minustakin heti siltä tuntui, ettei sinua siellä vallan\npahoin ole kuranssattu!\n\n_Elma_. (Tiukasti.) Ei yhtään!\n\n_Aapo_. (Tyynnyttäen.) No, no! Ei mennä toiseen laitaan, eikä pilata\npienellä valheella hyvää asiaa. Kuinkapa sitä sentään kaksi mahloissa\nolevaa nuorta ihmistä viikkokaudet ihan ilmankaan ajelisi samalla\nresoori-istuimella. Aina siinä vähän helpeet kutkuttelevat. Mutta ei se\nniin kovin vaarallista ole. Tiukempilihainen jyvä kasvaa.\n\n_Elma_. (Tulistuen.) Jos sinä noin jatkat, niin minä lopetan. Minä en\nole sellainen ja Birgerkin toista kuin luulet. Sovimme jo lähtiessä,\nettä kuljemme tovereina, eikä hän sitä rikkonut.\n\n_Aapo_. Ja minkäpä sinä olisit tehnyt, vaikka vähän olisi rikkonutkin.\n\n_Elma_. Hänen browninkinsa oli laukussani!\n\n_Aapo_. (Katsoo hetken, laukaisten.) Perhana!\n\n_Elma_. Isä!\n\n_Aapo_. (Edelleen ihastellen.) Enpä minä eläväisestäni olisi sentään\ntuommoista uskonut. (Kävelee.) Vaikka mihinkäpä sitä verestään pääsee!\nIsäänsä kuin Palomäen pukki!\n\n_Elma_. Birger on rakastanut minua lapsesta asti ja rakastaa vieläkin!\nMinkä minä sille mahdan ja mitä pahaa siinä on!\n\n_Aapo_. (Lohduttaen.) Eihän siinä! Eikä silmä osaa ota. (Taputtelee\nElmaa hartioihin.) Mukavasti täällä vain värähtelee iankaikkinen pikku\nEeva, varsinkin, kun pääsee kiikkumaan kaiken maailman tuuliin!\n\n_Elma_. (Pyyhkäisee silmänsä ja virkistyy.) Sanohan muuta, isä! Et\nvoi kuvitella, miten ihanaa Lapissa on! Suora, leveä tie! Minä ajoin!\nYhdeksääkymmentä! Täyttä sataakin laskettelin! Kymmenin kilometrein\nvaaralta vaaralle!\n\n_Aapo_. Vaaralta vaaralle! Herra varjelee juopuneita ja järjettömiä!\n\n_Elma_. Väliin kylpi tiellä kokonainen metsoperhe! Silloin täytyi\nhiljentää ja pysähtyäkin, sillä metsorouva kotkotteli koppavana.\nToisinaan puikahti jänöpari kilpasille! Kerran komeasarvinen hirvikin!\n\n_Aapo_. No, eipä ollut särpimen puutetta!\n\n_Elma_. Emme metsäneläimiä ahdistelleet! Mutta koskilla ongimme! Minä\nsain monta suurta kalaa! Kerrankin noin pitkän! (Näyttää käsillään\nepämääräisesti venyttäen.)\n\n_Aapo_. Älä helkkarissa kovin venytä! Katkee siima ja jää uistin\nkokonaan koskeen!\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Ei jäänyt, vaikka kovin vingersi! Nyt vasta\nkäsitän, miksi Juhani Aho viime aikoinaan mieluummin onki kuin\nkirjoitteli lastuja.\n\n_Aapo_. Eikö se niistä lohista juuri veistellytkin lastuja! (Katsoo\nElmaa päähän.) Tuota... tuota, oletko sinä hiuksesikin ongensiimaksi\nkehitellyt?\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) Silloin kilpailujen aikanahan minä jo leikkautin.\nVeikon mieliksi, mutta ei edes huomannut.\n\n_Aapo_. Sen takia sinä sitten lähditkin! Pienestäpä laukesi!\n\n_Elma_. Niin se laukeaa, kun on ladattu. Syytä oli teissäkin, mitä aina\njätitte minut yksin. Olenko minä mikä nukke, joka pakataan kehtoon ja\nvaroitetaan lähtiessä: Istu nyt siinä koreasti ja katsele! Äläkä vain\nputoa!\n\n_Aapo_. (Mietteliäästi.) Jaa’a! Mikset tuota aikaisemmin jo sanonut!\n\n_Elma_. Puhuit äsken elohopean nousemisesta. Eikö naisen elovoiman myös\ntarvitse nousta?\n\n_Aapo_. Tarvitsee! Mutta minun käsittääkseni se nousee vähän toisia\nteitä!\n\n_Elma_. (Nousten.) Nousee kumminkin! (Intoutuen.) Minunkin pienet\nvoimani nousevat vielä monta astetta!\n\n_Aapo_. (Myös nousten.) Tarkoitatko ennenkuin...?\n\n_Elma_. (Naurahtaen.) En tiedä, mitä sinä tarkoitat!\n\n_Aapo_. (Innostuneena.) Poikaa, josta minä vanha konkari kasvattelen\nmaailman hirmun! (Katsoo kelloonsa.) Ai helkkari! Uutisten aika!\n(Juoksee avatun akkunan luo ja nostaa kovaäänisen akkunalaudalle.\nPalaa. Hetkisen odotus.) No, onko Markus lähtenyt marjaan, vai lastako\njo hänkin lullaa!\n\n_Kovaääninen_. Huomio! Huomio! Lahti! Helsinki! Tämän päivän\nurheilulehti kirjoittaa: Veikko Helle palaa tänään kotiin!\n\n_Karoliina_. (Portailla.) Elma, tule pian. Kaikki kohta jäähtyy!\n\n_Aapo_. (Kärsimättömästi.) Äähs! Vaikka jäätyisivät! Ole hiljaa siellä!\n\n_Kovaääninen_. Tervetuloa kotikamaralle, hiilimurskan nuorin\nsankarimme! (Karoliina menee takaisin hartioitaan nykien.) Kuin\nmerikotkan lento käy tämän väkevävoimaisen juoksijan korkeuksiin\nkohoutuva rata! Neljätoista kaksikymmentäviisi! Se iski ja tainnutti\nkuin salama! Olihan tosin napamaan revontuliin jo totuttu! Paavo\nNurmiko? Ei, vaan uusi mies! Milloin nähdään Suomen juoksijasarjan\nloppu ja ennätysraja!\n\n_Aapo_. (Väliin heittäen.) Ei milloinkaan!\n\n_Kovaääninen_. Tukholma! Oslo! Wien! Varsova! Kolme viikkoa! Viisi\nsuurkilpailua! Tulit! Näit! Voitit!\n\n_Aapo_. (Ihastellen.) Sepä vasta sähkösanoma!\n\n_Kovaääninen_. Auringon helle asfaltin yllä! Kymmentuhantinen katsomo\nherkästi värähtelee! Noinko nuori mies! Poikanenhan se vielä! Poikanen,\nmutta käpälissä Suomen leijonan kynnet!\n\nSinua katseltiin! Sinä et katsellut! Pikalennossa riensit uusiin\ntaisteluihin! Ja uusiin voittoihin! Kuin hiukaiseva jano olisi henkeäsi\najanut! Kierros loppuun! Kotiin! Kotiin! Siellä hersyvät metsät! Siellä\nvilpoisat laineet! Oliko täällä ehkä muutakin?\n\n_Aapo_. (Taas väliin heittäen.) Oli!\n\n_Kovaääninen_. Emme tiedä, olethan meillekin niin tuntematon ja etäinen.\n\n_Aapo_. (Elmalle.) Me tiedämme!\n\n_Kovaääninen_. Komea on Suomen kestävyysjuoksijoiden veljessarja!\nKärkimiehet vaihtuvat, niin määrää luonnon laki. Esikoisena hymyilevä\nHannes. Seuraaja Paavo, Pohjolan Fenix ja nyt kannoilla Veikko Helle,\nsielussa voittajatahdon lieska, jäntereissä sukupolvien voima.\n\n_Aapo_. (Nyökkien.) Niin juuri!\n\n_Kovaääninen_. Ja kummallakin sivustalla uljaita kiitäjiä! Viisin,\nkuusin, kymmenittäin! Harjat sähköisinä hulmuavat! Silmät tulikekäleinä\nloistavat!\n\nVeikko Helle! Suomen leijonasarjan nykyinen kärkimies! Jos lentosi\nkaari ei odottamatta käänny! Jos spiraalisi loppu antaa, mitä alku\nlupaa, olet monta kertaa nostava viiriin synnyinmaasi veden ja taivaan\nvärit! Korkealle kaartukoon Veikko Hellen, suomalaisen suurjuoksijan\nrata!\n\n_Aapo_. (Liikutettuna.) Aivan niin!\n\n_Kovaääninen_. Seuraa muita urheilu-uutisia.\n\n_Aapo_. Eikä seuraa! (Käpsähtää nopeasti ylös ja juoksee sulkemaan\nradion.) Meillä ei lasketa kahuja siemenviljan joukkoon! (Silmäisee\ntielle.)\n\nSieltähän se poika jo painaa! (Silmäisee kelloonsa.) Minuutilleen! No,\nkuinka sitten!\n\n_Elma_. (Hätäytyen.) Voi, hyvänen aika! Mihin minä menen!\n\n_Aapo_. (Katselee.) Tuonne aitan parvelle! Salaahan Saarakin kuunteli\nja sai palkaksi pojan!\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Edelliset ja Veikko.\n\n_Veikko_. (Tulee kiireesti sadetakki ja lakki toisessa, matkalaukku\ntoisessa kädessä.) Onko Elma tullut jo kotiin?\n\n_Aapo_. (Juoksuaskelin vastaan mennen, ei ole kuulevinaan Veikon\nkysymystä.) Terveeks’! Jumalan terveeks'! (Tarttuu käteen.) Siinä\nminulla poika! Kaikki sinä kylvetit! Viikingit ja saksmannit! Pulagit\nja heimoveljet! Kaikki vain suomalaisella vihdalla!\n\n_Veikko_. (Syrjäyttäen.) Mitä vanhoista! Onko Elma tullut?\n\n_Aapo_. Vai vanhoista! Koko maailmahan niistä puhuu ja laulaa! Katso\nnyt itse näitä lehtiäkin! (Työntää lehtipinkan Veikon käteen.)\n\n_Veikko_. (Kädellään huitaisten.) Roskaa!\n\n_Aapo_. (Hämmästyen, vähän kiivastuenkin.) Poika! Noinko sinä\nkäsittelet suurjuoksijan kuvia ja historioita!\n\n_Veikko_. Noin! (Paiskaa lehdet penkille.) Se suurjuoksija ei ole\nnikkelimarkan arvoinen, ellei löydy Elmaa! (Elma kohoutuu parvekkeella.)\n\n_Aapo_. (Salavihkaa Elmalle heristäen.) Sinuun on varmaan pistänyt\njokin Espanjan kärpänen. Mitä menneitä suremaan! Jos yksi karitsainen\nhäviää, niin yhdeksänkymmentä yhdeksän...\n\n_Veikko_. (Kiivaasti keskeyttäen.) En välitä niistä! Olen harhaillut\nmaasta maahan kuin Jerusalemin suutari! Ei missään löydy rauhaa!\n(Kiihtyen.) Se oli minun syyni! Ja teidänkin! Me emme ymmärtäneet\nhäntä! Mehän aina jätimme hänet yksin! Silloinkin koko kilpailujen\najaksi kuumaan, yksinäiseen kanakoppiin! (Liikehtien.) Mihin meillä\naina on ollut sellainen kiire!\n\n_Aapo_. (Sävyä tavoitellen.) Ja mikä niitä Heikin kummejakaan pahimpaan\naikaan tuli ja poksautteli ja...\n\n_Veikko_. (Keskeyttäen.) Annatteko autonne minulle pariksi viikoksi\nlainaan?\n\n_Aapo_. (Katsoen.) Tuommoiselle miehelle! Enkä anna! (Isännän äänellä.)\nEikä tässä enää muutenkaan joudeta hurvittelemaan eikä ookailemaan.\nHeinäaika parhaimmillaan käsissä!\n\n_Veikko_. (Kiihkeän päättävästi.) En karvaakaan katkaise, ennenkuin\nElma on kotona!\n\n_Aapo_. Oo, helkkari! Komea herrapa sinusta on Euroopan matkalla\ntullut! Istu toki ja rauhoitu, hyvä maailmanmestari!\n\n_Veikko_. (Astelee hermostuneena. — Elma kurkkii silloin tällöin.)\n\n_Aapo_. Ja jos se sitä puuttuu, niin kyllähän tässä yksi tytönlätkä\njostakin saadaan, tekaistaan vaikka savesta, niinkuin...\n\n_Veikko_. (Kiukkuisesti keskeyttäen.) Minä olen saanut tarpeekseni jo\nviisasteluista! (Sieppaa lakkinsa ja takkinsa tuolilta.) Ellette anna\nautoa, niin pääsen ilmankin! Juoksen, jos siksi tulee!\n\n_Aapo_. (Leveästi.) Ei tule kysymykseenkään! Vasta Helsingin\nolympialaisissa sinut maratonille lasketaan! Ja jos hyvin sattuu, niin\nvielä silloinkin saat Nurmelta ja Martelinilta päihisi!\n\n(Elma nousee seisomaan; Veikko katsahtaa ylös. Katsovat hetken aikaa\näänettöminä, Aapo koomillisesti taustalla seisten.)\n\n_Veikko_. Elma.\n\n_Elma_. (Käsiään ojentaen.) Veikko.\n\n(Veikko juoksee aitan luokse ja rappuja ylös. Elma ratkaisee nopeasti,\nhypähtää kaiteen ylitse käsipuulle ja liukuu sitä pitkin alas, maahan\npäästyään tielle, Veikko samoin jälkeen. Karoliina tulee portaille\nkädet lanteilla.)\n\n_Aapo_. Hyvä lähtö! Viisari sätkämään, peijakas! (Ottaa kellon\nliivintaskustaan ja näpsäyttää käyntiin.) Toisella suoralla tavoittaa!\nVaikka tuhannen markkaa panen veikkaan!\n\n_Karoliina_. Mitä se taas täällä hassuttelee! Elma, Elma hoi!\n(Katselee.) Mihin se tyttö hävisi, kun kaikki jäähtyy!\n\n_Aapo_. Pian tulee! Pian se sieltä painaa! (Katsoo kelloonsa.) Luulenpa\nmelkein, että on jo viimeisessä kurvassa!\n\n_Karoliina_. (Kerraten.) Kurvassa! Ja kello kourassa! Ellei sinun pääsi\nole kurvassa, niin sitten varmaan minun!\n\n_Aapo_. Sinun niin! (Katsoo.) Nytkö vasta itse huomaat! (Odottaen\nja kurkaten.) Mutta kyllä niiden pitäisi jo tulla! Vaikka onkopa se\nrehellistä kilpailua! Mitä lie vasikan juoksua!\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Kaikki.\n\n    (Elma, Veikko ja Birger tulevat. Elma edellä.)\n\n_Karoliina_. No, sieltähän se tulee! Munat ovat jo kylminä!\n\n_Aapo_. (Katsoo hetken aikaa.) Kaikki! (Sitten päättävästi sylkäisee\nkouriinsa ja nostaa housujaan, tulijoita vastaan käyden.) Mutta\nkyllä se nyt jo kerta kaikkiaan on niin, että meillä ei tarvita enää\nkuljetustyöläisiä! (Nuoret purskahtavat nauramaan.) Tai jos Vuorenpään\nkartanon omistajan täytyy välttämättä ihmisrahtia ajaa, niin muiluta\nvaihteeksi vaikka tuota Karoliinaa!\n\n_Karoliina_. (Kädet puuskassa.) Valmis olen!\n\n_Elma_. (Nauraen.) Älkää olko niin kovin sotaisia! Maassa on rauha!\n\n_Aapo_. Tappelemattako?\n\n_Veikko_ ja _Birger_. (Nauraen.) Aivan!\n\n_Aapo_. (Ihmetellen.) No jo aina on maailman komento muuttunut! Ennen\neivät kukkopojat nokkimatta eronneet! En minäkään, vaikka en ollut\npahimpia!\n\n_Veikko_. Nyt uskotaan vähemmällä!\n\n_Birger_. Ja paras aina voittaa!\n\n_Aapo_. (Ihmetellen.) Mutta en minä kumminkaan olisi uskonut!\n(Birgerille.) Vaikka kunniallisen kyydin sinä kuuluit antaneen.\nTarvitsevat ne tytönheiskaleet kerran elämässään muilutuksen.\n\n_Birger_. Tarvitsevat! (Veikon käteen tarttuen.) Minä iloitsen ja\nonnittelen suurista saavutuksistanne, joista kuitenkin loistavin on\ntämä tuhannenviidensadan millimetrin voitto! (Näyttää Elmaa tarttuen\nmyös hänen käteensä.) Sydämestäni onnittelen teitä!\n\n_Aapo_. Oletpa sinä vasta! (Birgerin käteen tarttuen.) En minä\nluullutkaan Vuorenpään ylpeällä rouvalla olevan tuommoista poikaa!\n\n_Birger_. (Hymähtäen.) Vuorenpään ylpeä rouva istuu akkunassa ja\nodottelee tuhlaajapoikaansa!\n\nHyvästi! Onni teitä myötää! (Kumartaa kohteliaasti kaikille ja poistuu.)\n\n(Väkevä iltavalaistus. Elma ja Veikko siirtyvät toisiaan katsellen\netualalle. Aapo etäytyy huomaamattomasti rapulle.)\n\n_Aapo_. (Itsekseen.) Onni myötää.\n\n(Kuuluu pääskysen viserrys ja järveltä silloin tällöin heinäsorsan\nrauhallinen äännähtely.) (Veikko ja Elma astuvat lähekkäin. Laskeva\naurinko punertaa kullaksi heidän kasvonsa.)\n\n_Aapo_. (Nyhkäisten Karoliinaa, joka on jäänyt rapulle kurkkimaan.)\nTule pois! Se on engelskaa! Puolta sanaa et sinä siitä ymmärrä!\n\n_Karoliina_. (Töyttäisee vastaan takakäteen, mutta ei lähde. Elma ja\nVeikko raukeavat väkevään antaumukseen, suudellen. Karoliina pyyhkii\nsilmiään.)\n\n_Aapo_. (Palaa uudestaan, hiipien, kuiskaa Karoliinan korvaan.)\nOlisit opetellut etsikkoaikanasi kolmekymmentä vuotta sitten! (Ottaa\nKaroliinan käsimutkaan ja vie mennessään, Karoliina yhä nuoria\nkatsellen.) Tule! Tule! Kun et kerran silloinkaan, niin... (Häipyvät\nsisälle.)\n\n(Väliverho.)\n\n\n\n"]