[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fO5-pBBKfNcfvoAToMC9bRYSVioX70F73EiY6KjTocWw":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},2675,"Pieni Runon-seppä","Europaeus, D. E. D.",1820,1884,"2675-europaeus-d-e-d-pieni-runon-seppa","2675__Europaeus_D._E._D.__Pieni_Runon-seppä",null,"runous",[14],"kansanperinne",[],"fi",1847,12940,82982,false,69754,[23],"Folk songs, Finnish -- Russia (Federation) -- Ingria",[25,26],"Mythology, Legends & Folklore","Poetry","\"Pieni runon-seppä\" by D. E. D. Europaeus is a collection of Finnish folk poetry and songs written in the mid-19th century. This work gathers traditional runo-laulut from Ingria, providing both a showcase of lyrical artistry and an introduction to the craft of poetry writing. Through its verses, the compilation reflects the cultural heritage and oral traditions of the Finnish people, celebrating themes such as nature, love, and daily life.  The opening of \"Pieni runon-seppä\" features a series of lyrical compositions that depict various themes drawn from the natural world and human experiences. The initial pieces introduce characters like the swallows, embodying notions of summer and the cycle of life, while subsequent verses delve into stories about Lappish youth and their interactions with the elements of their environment. As it unfolds, the text takes the reader through different poetic styles, illustrating the complexities of emotions, relationships, and the intertwining of human experiences with the lore of the natural landscape, setting the tone for a deeper exploration of Finnish folklore and poetic tradition. (This is an automatically generated summary.)",[],293,"Kokoelma sisältää Inkerinmaalta kerättyjä kansanrunoja ja -lauluja. Teos tarjoaa myös opastusta runojen kirjoittamiseen ja suomen kielen käyttöön tavoitteenaan kansallisen kielen ja perinteen vahvistaminen.","D.E.D. Europaeuksen 'Pieni Runon-seppä' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2675. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","PIENI RUNON-SEPPÄ\n\neli\n\nkokous paraimmista Inkerinmaan puolelta\nkerätyistä runo-lauluista\n\nynnä\n\nJohadatuksia Runon tekoon.\n\n\nD.E.D. Europaeukselta\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nJ. Simeliuksen perillisten tykönä,\n1847.\n\n\n\n\n\n\n      Wirren on pönkä poskessani\n      Suussain on sanan sakara.\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n 1. Pääskyläinen.\n 2. Pellawaan kylwäjä.\n 3. Eroitus mailla.\n 4. Kauhea sika.\n 5. Lappalaisen hiihdäntö.\n 6. Oinon luinen kanteleʿ.\n 7. Kojosen sotaan lähtö.\n 8. Kalevasta.\n 9. Saaren neito.\n10. Kadonnut suka.\n11. Kunnotoin miniä.\n12. Huolissa.\n13. Sulhotoinna.\n14. Läksin linnahan likaksi.\n15. Paha ja hyvä mieli.\n16. Hävinnyt hanhi.\n17. Kukko kuurin maalta.\n18. Liekkuessa.\n19. Tanssiin yrittelijä.\n20. Tanssiessa.\n21. Tanssin kehoitus.\n22. Armahan kulku.\n23. Tuliis tuuli mielellinen.\n24. Kultaansa toivova.\n25. Olutta juonut.\n26. Haudalla kävijä.\n27. Eri-kodit.\n28. Oli ennen onnimanni.\n\nJohdatus Runon tekoon.\n\n\n\n\n1. Pääskyläinen.\n\n\n     Pääskyläinen päiwä lintu,\n   Yö lintu lepakko lintu\n   Lenteli kesäsen päiwän,\n   Sykysyisen yön pimeän,\n5  Etsi maata ma'ataksensa,\n   Lehtoa lewätäksensä,\n   Peltoa pesiäksensä,\n   Murtoa muniaksensa;\n   Löynnyt ei maata ma'ataksensa,\n10 Lehtoa lewätäksensä,\n   Peltoa pesiäksensä,\n   Murtoa muniaksensa.\n     Lensi suurelle mä'elle,\n   Korkealle kukkulalle;\n15 Näki laiwasen merellä,\n   Punamaston purjehtiwan,\n   Lensi laiwan portahalle,\n   Laiwan keulalle kemahti,\n   Waloi waskisen pesosen,\n20 Muni kultaisen munasen.\n     Toi Jumala suuren tuulen\n   Lännen kolkalta lähetti,\n   Laiwa kaatui kallellensa,\n   Sysähysi syrjällensä.\n25 Muna wierähti wetehen,\n   Pesä pyörähti perästä\n   Meren mustahan mutahan,\n   Sakean sawen sekahan.\n     Tuohon saari siunahusi,\n30 Nuori nurmi saaren päälle,\n   Nuori neito nurmen päälle;\n   Tuota käiwät kaikk' kosissa,\n   Käiwät pipit, käiwät papit,\n   Käiwät howin hoikat herrat,\n35 Käiwät Narwan nappisaksat,\n   Eipä neiti nuoille mennyt.\n     Tulipa wiimen Nurmi Tuomas,\n   Otti neitosen rekehen,\n   Löipä ohjalla oritta,\n40 Helmiruoskalla hewoista;\n   Hepo juoksi tie helisi,\n   Kangas kultainen kulisi,\n   Reki rautainen ramisi,\n   Wemmel piukki pihlajainen,\n45 Ulwoit ukset Uuden[1] Linnan\n   Winkuit Wiipurin weräjät,\n   Tuota neittä wietäessä,\n   Kulta'a kul'ettaessa.\n\n[1] Itä ja pohjais Suomessa e pidä' d lu'ettamankaan taikka esim.\nuuden, jouda pitää lu'ettaman: uuen joua' j.n.e. Siksi onkin d niin\npieneksi tehty. Hämeen paikoilla lu'etaan se omalla äänellänsä taikka\nl-ksi ja r-ksi, esim. uulen, uuren, joulan, jouran j.n.e. Peräti toinen\nkuin d on t ja aina äänensä pitäwä.\n\n\n\n\n2. Pellawaan kylwäjä.\n\n\n     Puistin maata welloltani,\n   Anoin ainoaiseltani.\n   Wello wasten wastaeli:\n   \"Mitä maata neitoselle,\n5  Ja mitä pakenewalle?\n   Neiden maa on esliinassa,\n   Sarka toisessa talossa,\n   Pitkä piennar palmikossa.\n   Mitäs sisko! maalla te'et\"?\n10   Mie siitt' wasten wastaelin:\n   \"Lusikan sinoista kylwän,\n   Toisen kylwän pellawaista.\"\n     Antoi kuitenkin wähäisen\n   Risukkoa, raasikkoa,\n15 Ja palasen pasikkoa,\n   Ja sirusen siiwon maata.\n   Tuon mie kynsin kynsilläni,\n   Warpahillani wakosin,\n   Tuohon kylwelin sinoja,\n20 Pilaelin pellawaista.\n     Kului tuosta yötä kaksi,\n   Yötä kaksi, yötä kolme,\n   Jopa wiipyit wiikonpäiwät.\n   Menin katsomaan sinoista;\n25 Sinonen kukalle kaswoi,\n   Pellerwoinen marjuelle;\n   Sino itki kitkijäistä,\n   Pellawas puhdastajaista.\n     Käin mä kitkemään sinoja,\n30 Puhdastamaan pellawaista,\n   Sai sinonen kitketyksi,\n   Pellerwo puhdastetuksi.\n   Ajoi Luoja tietä myöten,\n   Maariainen maata myöten;\n35 Luoja anteli apua:\n   \"Jumal' auksi neito nuori!\n   Kuin sä tietäisit wähäisen,\n   Arwajaisit pikkaraisen,\n   Et sä kitkisi sinoja,\n40 Puhdastaisi pellawaista,\n   Jo emois kotonta kuoli.\"\n     Minä itkien kotihin,\n   Itkien ison majoille;\n   Käin mä käyten juoksin juosten,\n45 Hyppäsin hypyn jal'oilla,\n   Jo kuului kotonta kalkeʿ,\n   Wello westi lastumaolla.\n   Mie kyselin welloltani:\n   \"Mitäs westät welloseni?\n50 Wain westät sotiwenettä,\n   Sotalaiwa'a lakutat?\"\n     Wello wasten wastaeli:\n   \"Ei ooʿ niitä maitakaana;\n   En westäʿ wesiwenettä,\n55 Sotilaiwa'a lakuta,\n   Westän kuolleelle kotia,\n   Kadonneelle kartanoa.\"\n     \"Ken meiltä kotonta kuoli\"?\n   \"Jo emo kotonta kuoli.\"\n60   Minä itkien tupahan:\n   \"Millä mie pesen emoni?\n   Ostan saksan saippuaista,\n   Sillä mie pesen emoni.\n   Millä waatitsen emoni?\n65 Ostan linnan liessinkiä,\n   Sillä waatitsen emoni.\n   Millä wyötitsen emoni?\n   Ostan silkkiä syleltä,\n   Sillä wyötitsen emoni.\"\n\n\n\n\n3. Eroitus mailla.\n\n\n     Katsos meidän rannan maita,\n   Ne on kaikki täyteläiset,\n   Ne on maita mairehia,\n   Maita mairuteltawia;\n5  Kuin nuo kaswaat kastikasta,\n   Apilasta aina tuowat,\n   Otrapellot ottanehet,\n   Kaurapellot kaswanehet.\n     Katsos maasydämmen maita,\n10 Maita muiruteltawia;\n   Ne on hallan hautomia,\n   Pakkasen palelemia.\n   Otrat ei oleʿ ottanehet,\n   Kaurapellot ei kaswanehet,\n15 Nokipäät rukihissamme,\n   Ohdakkeita otrissamme.\n   Ei tuo lemppuleipä lopuʿ,\n   Eikä tähkä taikinasta.\n     Katsos maasydämmen miestä;\n20 Paarmat syöwät paidan päältä,\n   Itikat hewon edestä,\n   Kädet käärmehet repiiwät,\n   Sänget säärykset jal'asta.\n     Saaress' on hywä elämä,\n25 Päiwäpaisteʿ, hiekkaranta,\n   Siell' ei sänki säärtä lyötäʿ,\n   Sirpp' ei sormea sipaseʿ,\n   Kesäll' ei kekoa tehdäʿ,\n   Talwell' ei tapetaʿ riihtä,\n30 Paksuin leiwin paistetahan,\n   Hoikin pytkyin leikatahan.\n\n\n\n\n4. Kauhea sika.\n\n\n     Lauri poika Lappalainen\n   Möi hän maansa, joi elonsa,\n   Itse rengiksi rupesi;\n   Mitä otti palkastansa?\n5    Otti pieniä sikoja,\n   Kirjawia porsahia;\n   Talwet syötti tahtahalla,\n   Kesät woilla, wehnäsillä.\n   Sika suureksi sikesi,\n10 Posso kaswoi kauheaksi,\n   Selk' oli seitsentä as'elta,\n   Kärsä kuutta kirweswartta.\n     Läksi Ukko tappamahan,\n   Kultaisen kurikan kanssa,\n15 Katajaisen kangen kanssa,\n   Haapaisen hal'on keralla.\n   Ukko sikaa sipasi,\n   Otsakieroa ol'otti.\n   Sika käänsi kärsä'änsä,\n20 Tölläytti saparoansa,\n   Ukko kuusehen pakohon.\n     Siitt' Ukko uh'itteleepi:\n   \"Maltaʿ, maltaʿ, posso parka,\n   Et sie tongi' toissa wuonna,\n25 Tongiʿ et toisena kesänä,\n   Et tongiʿ Torajokea,\n   Torajo'en pientaria.\"\n\n\n\n\n5. Lappalaisen hiihdäntö.\n\n\n      Lauri poika Lappalainen\n    Teki suksia sykyen,\n    Kesäkauden keppilöitä,\n    Sekä selkkoja kewäen,\n5   Kesän säästi wuohen woita,\n    Kesän toisen lehmän woita,\n    Kolmannen pukin talia;\n    woisi woilla suksiansa,\n    Talmasi pukin talilla.\n10    Läksi niillä liukumahan,\n    Liukui linnat, liukui lännet,\n    Liukui soita, liukui maita,\n    Liukui maat meren takaiset,\n    Liukui maita liu'uttuja,\n15  Liukui liukumattomia,\n    Liukui surman suun editse,\n    Kalman kartanon peritse,\n    Jäi tuo liuska liukumatta,\n    Korwen kolkka koskematta.\n20    \"Las mie liu'un tuonki luiskan,\n    Ja kos'etan tuonki kolkan.\"\n    Läksi tuota liukumahan;\n    Tullut ei korwelle perä'ä.\n      Sitt' Lauri ajatteleepi:\n25  \"Mihin nyt menen polonen,\n    Jos lähden jänön jäl'ille,\n    Koukkupolwen polkemille,\n    Jänö peittääpi jäl'ensä,\n    Koukkupolwi polkemansa,\n30    Lähden suden suksiloille,\n    Suden suksille pakenen,\n    Sudel' on sileät sukset,\n    Niill' en kestäʿ mie poloinen.\"\n     Kuuli koiran haukahtawan,\n35  willahännän wiukahtawan,\n    Liukui koiran haukuntahan,\n    willahännän wiukuntahan,\n    Katsoi kuusen latwasehen;\n    Istui oksalla orawa,\n40  Näkyi näätä rekkorinta.\n      Ampui kerran, käi ylitse,\n    Ampui toisen, käi alatse.\n    \"Lieko tää te'ossa tehty,\n    wain lieko panoissa pantu,\n45  wain lieko kowa osani.\"\n      Pyyhki pyssynsä lumehen,\n    Hawuksilla harjaeli,\n    Katajoilla kampaeli,\n    Ampui kohta kolmannesti.\n50    Jo putos' puhdas lumelle,\n    Raha hangelle hajosi.\n    Tuon kokosi kourihinsa',\n    Sieppasi sisälehensä,\n    Läksi koitonen kotihin,\n55  wanhempansa wainiolle.\n      Lauri poika Lappalainen\n    Emoseltansa kysyypi:\n    \"Emoseni waimo wanha,\n    Mihin pannen mie rahani,\n60  Kuhun saatan saalihini,\n    Ostankos sotiorosen\"?\n      Emo wasten wastaeli.\n    \"On oronen entinenkin,\n    Ison ostama oronen.\"\n65    Lauri poika Lappalainen\n    Kysyypi emoseltansa:\n    \"Emoseni waimo wanha,\n    Mihin pannen mie rahani,\n    Kuhun suuren saalihini;\n70  Ostankos sotisatulan\"?\n      Emo wasten wastaeli:\n    \"On satula entinenkin,\n    Ison ostama satula:\n    Totteleʿ emon sana'a:\n75  Lähdeʿ mustalle merelle,\n    Tuoll' on neidot kylpemässä,\n    waskipäät walenemassa;\n    Katsoʿ kuudesta parahin,\n    Sekä selwin seitsemästä.\"\n80   Lauri poika Lappalainen\n    Totteli emon sana'a,\n    Meni mustalle merelle.\n    Siell' oli neidot kylpemässä,\n    waskipäät walenemassa.\n85  Katsoi kuudesta parahan,\n    Sekä selwän seitsemästä,\n    Rahoi neidon, toi kotihin,\n    Kotiansa katsomahan.\n      Anopp' ol' ani kawala,\n90  Toi hän tuoreita rukiita,\n    Laittoi neidon jauhamahan.\n     Anopp' ol' ani kawala,\n    Meni kohta katsomahan,\n    Pisti jauhoihin kätensä,\n95  \"Sie huora homeʿsykerö!\n    Pilasit hywät jywäni,\n    Las'it puolen lastumoiksi,\n    Toisen puolen puoljywiksi,\n    Kolmannen koko jywiksi.\"\n100   Anopp' ol' ani kawala,\n    Meni hän elo tupahan,\n   \"Lauri poika Lappalainen\n    Otaʿ ruoska naulasesta,\n    Jolla neuwot neitoaisi,\n105 Ottamaistasi opetat.\"\n     Lauri poika Lappalainen\n    Totteli emon sana'a;\n    Otti ruoskan naulasesta,\n    Jolla neuwoi neitoansa,\n110 Ottamaistansa opetti.\n      Anop' ol' ani kawala,\n    Meni hän kiwitupahan,\n    Pisti jauhoihin kätensä.\n    Niin on jauhoja kiwellä,\n115 Kuin on lunta Kulwehessa,\n    Niin on kyyneltä kiwellä,\n    Kuin wettä Herajoessa.\n      Anopp' ol' ani kawala.\n    woisi woita leiwän päälle,\n120 \"Syöʿ tuota lewätessäsi,\n    Hieroʿ henkäellessäsi.\"\n\n\n\n\n6. Oinon luinen kantele.\n\n\n      Olin orjana Wirossa,\n    Käin Wirossa käskyläisnä,\n    Otin otrat palkastani,\n    Kaurat kau'an oltuani,\n5   Kylwin otrat Ruotsin maahan,\n    Wiskasin Wiron sar'alle,\n    Wiron pellon pientareelle.\n    Menin kohta katsomahan,\n    Kahden, kolmen yön perästä,\n10  Wiiden, kuuden wiimestänsä.\n    Oli miun oino otrassani,\n    Sinisarwi saaressani;\n    Otin oinon toin kotihin,\n    Panin oinon karsinahan,\n15  Syötin oinon, juotin oinon,\n    Oinon kyllällä pitelin,\n    Otin oinon päästä sarwen,\n    wein sarwen sepän pajahan.\n    \"Seppueni selwueni,\n20  Taitawa takojaseni!\n    Ta'oit eilen, ta'oit ennen,\n    Ta'oʿ nyt tänäkin päänä,\n    Ta'oʿ minulle kanteloinen,\n    Mill' mä soittelen sodassa,\n25  Alla linnan liirettellen.\"\n      \"Minkä luinen kanteloinen\"?\n    \"Oinon luinen kanteloinen.\"\n       Takoi seppä taksutteli,\n    Tietäjäinen tiksutteli,\n30  Takoi miulle kanteloisen.\n    Uupui kantta kanteloinen.\n    Läksin kantta etsimähän,\n    Löysin suolta suuren koiwun,\n    Niityltä niwerän koiwun,\n35  Te'in tuost' kannen kanteleehen.\n    Uupui kannel kahta kieltä,\n    Yhtä kieltä reunimmaista,\n    Toista kieltä keskimäistä.\n    Läksin kieltä etsimähän,\n40  Menin tietä pikkaraisen,\n    Tuli neito wastahani,\n    Al'oin neidolta kyselläʿ:\n    \"Annas neito tukkiasi,\n    Hilpiöitä hiuksiasi,\"\n45  Neito wasten wastaeli:\n    \"Mihis miun on tukkiani,\n    Hilpiöitä hiuksiani?\"\n    \"Uupui kannel kahta kieltä.\"\n    \"Kuta kieltä kannel uupui\"?\n50  \"Uupui kieltä reunimmaista,\n    Sekä toista keskimäistä.\"\n      Antoi neito tukkiansa,\n    Hilpiöita hiuksiansa;\n    Sai tuo kannel walmeheksi.\n55  Wein mä kanteleen kadulle;\n    Soitti yksi, soitti toinen,\n    Ei ilolle milläkäänä.\n    Wein mä kanteleen tupahan;\n    Soittiit nuoret, soittiit wanhat,\n60  Soittiit miehet naimattomat,\n    Soittiit nainehet urohot,\n    Ei ilolle millekäänä.\n      Sokea sopessa istui\n    Itse wanha Wäinämöinen,\n65  Sokea sopesta lausui,\n    Nurkasta wähänäkönen:\n    \"Tuokaas tänne kanteloinen\n    Sormille uron sokean,\n    Näpille wähänäkösen.\"\n70  Se sitte somasti soitti,\n    Kuin sokea soitteleepi,\n    Soitti kuin sormikintahalla,\n    Laski kuin lapikkahalla.\n    Kaikki kansa kuunteleepi,\n75  Kuin sokea soitteleepi.\n    Mit' oli miehiä tuwassa,\n    Ne kaikki hatuttapäin,\n    Mit' oli akkoja tuwassa,\n    Ne kaikki käsi pos'ella,\n80  Mit' oli poikia tuwassa,\n    Ne kaikki wesissä silmin,\n    Mit' oli tyttöjä tuwassa,\n    Ne oli maassa polwillansa,\n    Kanteloista kuunteleewat,\n85  Soittoa uron sokean;\n    Se siitte somasti soitti,\n    Kuin sokea soitteleepi,\n    Soitti kuin sormikintahalla,\n    Laski kuin lapikkahalla.\n90    Matosetkin maanalaiset\n    Mullalla muhotteleiwat,\n    Kanteloista kuunnellessa;\n    Soittoa uron sokean.\n    Jäniksetkin juoksewaiset,\n95  Kynsilleen kykisteleiwät,\n    Kanteloa kuulemahan,\n    Soittoa uron sokean.\n    Kalasetkin kaikellaiset\n    Rannalle rakenteleiwat,\n100 Lintusetkin lentäwäiset\n    Oksille ojenteleiwat,\n    Warwuille warusteleiwat,\n    Kanteloista kuulemahan.\n    Mik' oli metsässä eläwä\n105 Kykistyypi kynsillensä.\n    Susi juoksi suuret metsät,\n    Karhu kankahat samosi;\n    Susi särki suuren päänsä,\n    Karhu kankean nis'ansa,\n110 Järwen jäätä juostessansa,\n    Iljentä hypätessänsä,\n    Kanteloista kuulemahan,\n    Soittoa poj'an sokean.\n    Se sitte somasti soitti,\n115 Kuin sokea soitteleepi,\n    Soitti kuin sormikintahalla,\n    Laski kuin lapikkahalla.\n\n\n\n\n7. Kojosen sotaan lähtö.\n\n\n    Anterus Kojosen poika\n    Kesän kengitti hewoista,\n    Talwen laiwa'a rakensi\n    Sotahan on mennäksensä.\n5   Anterus Kojosen poika\n    Waljasti tulisen ruunan,\n    Tulisella tantereella,\n    Tulisen re'en etehen;\n    Weri kiehui wempeleestä,\n10  Raswa rahkehen nenästä.\n      Anterus sotahan läksi,\n    Tinatuppi tappelohon,\n    Tinatuppi wyö hopea,\n    Hiukset kullan suortuwissa,\n15  Parta kullan palmikoissa.\n      Tuotihin sana jäl'estä:\n    \"Jo kuoli sinun isosi.\"\n    \"Kuin tuo kuoli, jous' tuo kuollaʿ,\n    Ei poika kotihin joudaʿ,\n20  Kyllä miero maahan wiepi;\n    Kuin lienehe maiset matkat,\n    Oroin kuusin wietäköhön,\n    Kuusin kultasin orosin,\n    Toisin kuusin kullattomin;\n25  Kuin lienee wetoset matkat,\n    Wenoin kuusin wietäköhön,\n    Kuusin kultasin wenosin,\n    Toisin kuusin kullattomin.\"\n      Anterus sotahan läksi,\n30  Tinatuppi tappelohon,\n    Tinatuppi, wyö hopea,\n    Hiukset kullan suortuwissa,\n    Parta kullan palmikoissa.\n      Tuotihin sana jäl'estä:\n35  \"Kuoli ehtonen emosi,\n    Sekä maireʿ maamuesi.\"\n    \"Kuin tuo kuoli jous' tuo kuollaʿ,\"\n         j.n.e.\n      Anterus sotahan läksi,\n40       j.n.e.\n      \"Kuoli wietra wellyesi.\"\n         j.n.e.\n      \"Kuoli siitonen sisosi.\"\n      \"Kuin tuo kuoli, jous' tuo kuollaʿ.\"\n45  Ei poika kotihin joudaʿ,\n    Wiel on Turkki tuntematta,\n    Tattarlainen tappamatta,\n    Ransuusi rannaamatta,\n    Mies musta murentamatta;\n50  Kyllä miero maahan wiepi.\n         j.n.e.\n      Anterus sotahan läksi,\n         j.n.e.\n    Tuotihin sana jäl'estä\n55  \"Kuoli kurja kumppalisi.\"\n      \"Jo nyt joudan pois kotihin,\n    Jo nyt on Turkki tunnettuna,\n    Tapettuna Tattarlainen,\n    Ransuusi on rannattuna,\n    Mies musta murennettuna.\"\n\n\n\n\n8. Kalewasta.\n\n\n      Kaswatti minun emoni,\n    Kaswatti kanoja paljon,\n    Suuren joukon joutsenia;\n    Kaikki syötti, kaikki saattoi,\n5   Kanat aidalle asetti,\n    Joutsenet jo'elle saattoi,\n    weräjille wiedätteli.\n    Tuli haukka haarotellen,\n    wesilintu wieretellen,\n10  Sirotellen siipilintu;\n    Tuli haukka, niin hajotti,\n    Tuli korppi, niin kohotti,\n    Wesilintu wei peräti.\n    Yhden wei wenäehelle,\n15  Toisen kantoi Karjalahan,\n    Kolmannen kotihin jätti,\n    Yhden Suomehen sorotti.\n      Mikä kaswoi Karjalassa,\n    Siint' wasta Kalewa kaswoi;\n20  Mikä Suomessa sikesi,\n    Siint' sikesi Untamoinen.\n      Untamo teki tokehen,\n    Kalewa kalat kokosi.\n    Kalewainen kauran kylwi,\n25  Untamon tuwan perähän.\n    Untamoll' oli uljas uutti,\n    Söi kaikki Kalewan kauran;\n    Untamo ä'itteleepi\n    Kalewalle wellollensa;\n30  Kalewall' oli kärtsä koira,\n    Söi tuo uutin Untamolta.\n      Unto suuttui ja wihastui;\n    Tek' tuo sodan sormistansa,\n    Kämmenpäistänsä käräjät,\n35  Laittoi metsät miekka wyölle,\n    Leppäset hopea wyölle,\n    Pienet metsät piikki wyölle,\n    Kannot kassari ol'alle.\n      Kalewaisen nuori minjä,\n40  Katsoi ul'os ikkunasta;\n    \"Liekk' tämä umeʿ umakka,\n    wain liekkoʿ sakea sauwu?\n    Ei oleʿ umeʿ umakka,\n    Eik' ole' sakea sawu,\n45  Untamon sota tuleepi.\"\n      Untamo sodan asetti,\n    Tappoi suuret tappoi pienet,\n    Tappoi kaikk' Kalewan kansan,\n    Jäi yksi Kalewan poika\n50  Wiidenkymmen wuotta wanha,\n    Kolmenkymmenen kesonen,\n    Tuutuhun tutajamahan,\n    Waaruhun wapajamahan,\n    Kätkyehen liekkumahan.\n55  Poika liekkui, tukka löyhki,\n    Kätkyt jänksi jääräwäinen,\n    Silta liekkui lehmuksinen,\n    Tupa kuusinen kumisi,\n    Poj'an pienen liekkuessa,\n60  Wakahaisen waaruessa.\n      Untamo uh'itteleepi:\n    \"Mihin poika pantanehe,\n    Kuhun surma saatanehe.\n    Pannaan poikanen merehen,\n65  Lassaan poika Laatukkahan.\"\n      Untamo ajatteleepi\n    Kahden, kolmen yön perästä:\n    \"Aik' ois mennäʿ katsomahan\n    Mitä poikanen tekeepi,\n70  Jok' on poika sinneʿ kuollut.\"\n      Laittoi orjan katsomahan;\n    Orja toi sanan kotihin:\n    \"Ei poika merehen kuoleʿ,\n    Poik' ei kuoleʿ puolikkohon;\n75  Poika soutaapi meressä,\n    Kulta-aironen kädessä,\n    Onkiipi meren kaloja,\n    Ahwenia arweleepi,\n    Wapa waskinen kädessä,\n80  Siima silkkinen nenässä;\n    Lukeepi meren kaloja,\n    Mittaapi merestä wettä,\n    Kultakuppinen kädessä.\n    Melkein on meressä wettä,\n85  Kuin on kaksi kauhallista;\n    Jos ois oikein mitataʿ,\n    Osa kolmatta tulisi.\"\n      Untamo uh'itteleepi:\n    \"Mihin poika pantanehe,\n90  Kuhun surma saatanehe,\n    Pannaan poika hirsipuuhun.\"\n      Untamo ajatteleepi\n    Kahden, kolmen yön perästä:\n    \"Aik' ois mennäʿ katsomahan\n95  Mitä poikanen tekeepi,\n    Jok' on poika sinneʿ kuollut.\"\n      Laittoi orjan katsomahan.\n    Orja toi sanan kotihin:\n    \"Poik' ei kuoleʿ hirsipuuhun,\n100 Hirsipuuta kirjoittaapi,\n    Pieni puikkonen kädessä.\"\n      Untamo uh'itteleepi:\n    \"Mihin poika pantanehe,\n    Kuhun surma saatanehe.\n105 Oispa miulla, ois todella,\n    Koiwuja kowia puita\n    Kolmekymmentä rekeä,\n    Saarnia sata rekeä,\n    Sata syltä terwaksia;\n110 Yhden poj'an polttimeksi.\n    Nuo tulehen tuiskatahan,\n    Poika luodahan tulehen.\"\n      Untamo ajatteleepi:\n    Kahden, kolmen yön perästä:\n115 \"Aik' ois mennäʿ katsomahan\n    Mitä poikanen tekeepi,\n    Jok' on poika sinneʿ kuollut.\"\n      Laittoi orjan katsomahan;\n    Orja toi sanan kotihin:\n120 \"Ei poika tulehen kuoleʿ,\n    Poika istuupi tulessa,\n    Poika tulta lietsottaapi,\n    Lukeepi tulen wihoja,\n    Tulen töitä arweleepi,\n125 Hiilikoukkunen kädessä,\n    Kypeniä kiihdottaapi.\"\n      Untamo uh'itteleepi:\n    \"Mihin poika pantanehe.\"\n    Pannaan poika paimeneksi\n130 Selwähän sepän kylähän,\n    Selwälle sepän akalle.\n    Tuo selwä sepän emäntä\n    Tuo leipoi kiwestä leiwän,\n    Teki kaakun kalliosta,\n135 Päältä woisi woiheralla,\n    Alta jauhoilla silasi,\n    Pani paimenen ewääksi.\n    Paha raiska paimen poika\n    Ajoi lampahat aholle,\n140 Lehmät Lierin kankahalle.\n    Katsoi pitkän päiwän päälle;\n    \"Aik' ois syödäʿ armottoman,\n    Isättömän illastaida.\"\n      Katsoi paimen kaakkuansa,\n145 Leikkas paimen leiwäistänsä.\n    Weti weitsensä tupesta,\n    Leikkas leipä'ä palasen;\n    Weti weitsensä kiwehen,\n    Karahutti kalliohon.\n150 Paimen suuttui ja wihastui:\n    \"woi huora homeʿsykerö!\n    Maltaʿ, maltaʿ huora parka,\n    Kuin leiwoit kiwestä leiwän,\n    Te'it sie kaakun kalliosta,\n155 Panit paimenen ewääksi.\n    Jos itken isoni weistä,\n    Itket Laukku lehmäjäisi.\n      Nyt te'en pillin Pienikistä,\n    Pillin Kirjon kintereestä.\n160 Te'en mä luikun Laukon luusta,\n    Torwen Torstikin jal'asta,\n    Soitan suolla mentyäni,\n    Kankaalla kar'attuani\n    Mä'en päälle päästyäni.\n165 Kaikk' ajan sudet kokohon,\n    Karhut kaikki katrahasen.\"\n      Pimahutti pillihinsä,\n    Lujahutti luikkuhunsa,\n    Suimais tuo sudet kokohon,\n170 Sudet lehmät suolle sorti.\n      Tuo selwä sepän emäntä\n    Wiedätteli lehmiänsä:\n    \"Tulkaa lehmäni lehdolta,\n    wasikkani warwikolta.\"\n175 Tuo pahanen paimen poika\n    Teki karjan karhuloiksi,\n    Lampahat emäsusiksi;\n    Ajoi karhut kartanolle,\n    Lähtemät emäsusina.\n180 Tuo selwä sepän emäntä\n    Tuli kadulle katsomahan,\n    Tuopa paimenta toruupi:\n    \"Pahoin te'it sie paimen parka.\"\n    Paimen wasten wastaeli:\n185 \"Ei hywin emäntäkäänä,\n    Kuin leiwoit kiwestä leiwän,\n    Ta'oit kaakun kalliosta.\"\n\n\n\n\n9. Saaren neito.\n\n\n      Menin mie pilwen piirtä myöten,\n    Taiwasten ratoja myöten,\n    Löysin kullat kulmilleni,\n    Sinilangat silmilleni,\n5   Päälleni hywät hopeat,\n    Kultalierit leu'oilleni.\n    Tuli war'as warwikosta,\n    Mies wihanen witsikosta,\n    Otti kullat kulmiltani,\n10  Sinilangat silmiltäni,\n    Päältäni hywät hopeat,\n    Kultalierit leu'oiltani.\n      Menin itkien kotihin,\n    Kallotellen kartanolle.\n15  Iso aitassa asuupi,\n    Emo aitan rappusilla.\n    Iso aitasta kysyypi,\n    Emo aitan rappusilta:\n    \"Mitäs itket piikueni?\"\n20  \"Menin mie pilwen piirtä myöten,\"\n         j.n.e.\n    \"Elä itkeʿ piikueni.\n    Meneʿ aittahan mä'elle,\n    Siell' on kirstu kirstun päällä,\n25  Lipas lippahan tasalla.\n    Paneʿ päällesi parasta,\n    Kaunehinta kaulallesi,\n    Walkeata warrellesi,\n    Hienoa hipeällesi;\n30  Menet kirkkohon kukaksi,\n    Kappelihin katsotta'aʿ.\"\n    Tuota kaikki katseleewat,\n    Kyseleewät, katseleewat:\n    \"Kenen tyttö, kenen neito,\n    Kenen morsian mukoma?\"\n35  \"Turun tyttö, Saaren neito,\n    Turun morsian mukoma.\"\n    \"Jospa mie mukoman saisin,\n    Mukomankin morsiamen.\n    Sylissäin ois syödessäni,\n40  Käsissäin ois käydessäni.\n    Joka päiwän pään pesisin,\n    Joka wiikko ois uusi wiitta,\n    Joka wuosi uusi turkki.\"\n    \"Mitäs sie sika minusta,\n45  Pullosuu punawerestä;\n    Elköön turnus tullokkaana,\n    Si'an kärsä käy'ökkäänä,\n    Kuin ei käyʿ käpykypärä,\n    Eikä wiereʿ werkawiitta.\"\n\n\n\n\n10. Kadonnut suka.\n\n\n      Emo synnytti minuista,\n    Mie sydäntä synnyttelin,\n    Emo kaswatti minuista,\n    Mie waan kauno kaswaelin,\n5   Emo hellotti minuista,\n    Mie waan hiusta hellottelin.\n      Kuin olin ison kotona,\n    Ja elin emoni luona,\n    Ol' miulla punanen poski,\n10  Sekä leuka leu'an alla,\n    Kaswoi miulle potra tukka,\n    Potra tukka, hienot hiukset,\n    Kuutra tukka, lii'an pitkä,\n    Lii'an pitkä ja sakea.\n15  Ei huoliʿ su'an sukiaʿ,\n    Si'an harjalla hakataʿ;\n    Ei su'iʿ ison sukanen,\n    Wellon kampa kampaeleʿ.\n      Meni welloni wirohon,\n20  Wiemähän werorahoja,\n    Päärahoja päästämähän,\n    Maarahoja maksamahan;\n    Toi tuolta su'an mukoman,\n    Kimmin kammin kirjoitellun.\n25    Menin mie meren kiwelle,\n    Meren paasille pakenin,\n    Su'in sulkkutukkiani,\n    Harjasin hapeniani.\n    Suljahti suka merehen,\n30  Wellon kampanen wetehen;\n    Kallistiin mie katsomahan,\n    Oj'ensiin mie ottamahan,\n    Suljahdin su'an jäl'estä.\n      Menin mie syltäni sywähän,\n35  Ja katala kaswojani.\n    Mie miekan merestä löysin,\n    Meren hiekkahernehistä;\n    Löysin miekan wellolleni,\n    Kultawästin kullalleni,\n40  Tuoll' sopii sotia käydäʿ,\n    Narwan tietä narsutellaʿ.\n      Kaatui kansa katsomahan;\n    \"Tää miekk' on Tur'usta tuotu,\n    Talutett' on tappelusta\",\n45  Miepä wasten wastaelin:\n    \"Ei miekka Tur'usta tuotu,\n    Talutett' ei tappelusta;\n    Mie miekan merestä löysin,\n    Meren hiekkahernehistä,\n50  Meren mustista mujuista.\"\n\n\n\n\n11. Kunnotoin miniä.\n\n\n      Olin orja wellolleni,\n    Isollein ikuinen piika,\n    Te'in työtä koko kädeltä,\n    wäänsin hartion wä'eltä,\n5   Syöttelin ison sikoja,\n    Kaswatin emon kanoja,\n    Lierin eukon lehmosia,\n    Laarin eukon lampahia,\n    Pesin wadit walkehiksi,\n10  Lusikat lumiwaloiksi,\n    Wiilsin wiikateʿ ol'alla,\n    Hatsatin harawan kanssa,\n    Pyysin kurja kunniaista,\n    Leino lempeitä sanoja;\n15  Luulin aitat annettawan,\n    Luulin turkit tungettawan,\n    Werkawiitat wiskattawan.\n      Kukittelin welloistani,\n    Kukittelin, kengittelin,\n20  Jal'at uusilla sukilla,\n    Kädet kirjo kintahilla.\n    Luulin linnahan menewän,\n    Herran asioilla ajawan;\n    Wello käi kosion teitä,\n25  Ajoi neidon askareita.\n    Tuli tuoalta kotihin,\n    Tuli tuulena kotihin;\n    Pani hattunsa jakulle,\n    Päälle mustat rukkasensa.\n30  Itse päälle istumahan,\n    Istumahan, itkemähän.\n      Mie olin nuorin siskoloita,\n    Mie olin nuorin, mie olin pienin,\n    Mie lakasin lattiaista,\n35  Niin kysäsin welloltani:\n    \"Mitä wello sie surussa,\n    Alla päin pahoilla mielin\"?\n    Wello wasten wastaeli:\n    \"Sitä mie siso surussa,\n40  Alla päin pahoilla mielin;\n    Ei tuleʿ minulle neidot,\n    Miks' on äiän siskoloita,\n    Eukon lapsia enempi.\n    Paljon neidolle pitääpi,\n45  Paljon paitoja pitääpi,\n    Paljon wöitä ja hywiä,\n    Säkki suuri sääriwöitä,\n    Kipukkainen kintahia,\n50  Sopukkainen sormikkaita,\n    Kydyn paita kymmennyplä,\n    Nadon paita nakkaeltu,\n    Sisaren hituhatunen.\"\n      Emo kuuli nuo sanaset,\n55  Emo wasten wastaeli:\n    \"Wiedähän sisot wesille,\n    Kannetahan kaiwosuolle.\"\n    Sanoi eukon wanhin tyttö:\n    \"Maltaʿ, maltaʿ miun emoni,\n60  Wiel on tarwis tyttölöitä,\n    Jos ei muulloin niin kesällä;\n    Ensin hellä heinäaika,\n    Toinen rukihin rutina,\n    Kolmas kaunis kauran niittö.\n65    Emo kolme tyttöänsä,\n    Meni meren rantasehen;\n    Yhden hurstilla hukutti,\n    Toisen waipalla wajotti,\n    Kolmannen painoi paidallansa.\n70  Tuotihin emolle minjä,\n    Tuo himottu, tuo haluttu;\n    Emon on jauhot jauhamatta,\n    Ei jauhaʿ himo miniä;\n    Emon on sotkut sotkematta,\n75  Ei sotkeʿ himo miniä.\n    Pantiin kangas kankahille,\n    Kangas istui kaiken wuotta,\n    Ei kudoʿ himo miniä.\n    Kangas kielille rupesi:\n80  Wiekää minua wesille,\n    Kantakaate kaiwotielle,\n    Ehkä kulkijat kutoowat,\n    Käwelijät käänteleewät.\"\n      Kenen tyttöjä ikäwä,\n85  Se siitt' nuoita etsimähän.\n    Emolle tuli ikäwä,\n    Emo läksi etsimähän,\n    Juoks' sutena suuren korwen,\n    Maan käweli mauriaisna,\n90  Kulki tuo kulon alatse,\n    Weden alatse wieretteli,\n    Meni suurelle mä'elle,\n    Korkealle kukkulalle,\n    Meni itkien merolle,\n95  Tuolla huusi huikeasti,\n    Kolme kertaa ja kowasti:\n    \"Tuleʿ nuorin tyttäreni,\n    Wasikoita waalimahan,\n100 Lattiaa lakasemahan,\n    Tuleʿ keskin tyttäreni,\n    Lehmiäni lypsämähän,\n    Tuleʿ wanhin tyttäreni,\n    Kangastani katsomahan\".\n105   Tyttö wasten wastaeli:\n    \"En pääseʿ emosuweni,\n    Wesi on alla, toinen päällä,\n    Kolmas keskellä sydäntä.\n    Tuoʿ sie tänneʿ kankahasi,\n110 Täällä kulkijat kutoowat,\n    Kerjäläiset kelkuttaawat,\n    Waeltajat walkaseewat,\n    Tuowat torwena kotihin,\n    Ommeltuna orren päähän.\"\n\n\n\n\n12. Huolissa.\n\n\n      Laulasinmä, taitasinmä,\n    Wiitsisinmä, wirkkasinmä,\n    Kuin ei ois kumma kuulijoille,\n    Ihmeʿ ilman istujille.\n5   Sanoot laulawain ilolla,\n    Ja remulla reuhakoiwan,\n    En minä ilolla laulaʿ,\n    En remulla reuhakoitseʿ,\n    Laulan huoleni wähetäʿ,\n10  Muille mennäʿ murheheni.\n      Ei miun laulaman pitäisi,\n    Ei iloitaʿ ensinkäänä;\n    Miull' on itkusat iloni,\n    Wirteni weden sekaiset.\n15  Kuin miun lie ikä lyhempi?\n    Iloitenkos, itkienkös?\n    Iloiten ikä lyhempi,\n    Itkien ikä pitempi.\n    Ei ooʿ ilta, kun' en itkeʿ,\n20  Ei ooʿ kuu, kun' en kujerraʿ,\n      Ei miun laulaman pitäisi,\n    Ei iloitaʿ kelpajaisi.\n    Miull' on huolet kolmenlaiset,\n    Murhehet monennäköiset,\n25  Isoni, emoni huolet,\n    Päälle huoleni omani;\n    Yhdet huolet pääni päällä,\n    Toiset keskipaikallani,\n    Kolmannet jal'ani alla.\n30    Mitkä huolet pääni päällä,\n    Ne mie peitän pintelillä;\n    Mitkä keskipaikallani,\n    Ne mie wyötän wyön keralla;\n    Mitk' owat jal'ani alla,\n35  Ne mie astun apsatilla,\n    Kiwisillä kenkilläni,\n    Nauloilla teräksisillä.\n\n\n\n\n13. Sulhotoinna.\n\n\n      Niinpä ennen neito lauloi,\n    Punaposki pullitteli,\n    Sinisilmä sirkutteli,\n    Mustakulma kuikutteli;\n    Lauloi lakson onsiossa,\n5   Woiwotteli wuorten alla:\n    \"Aiwan onnetoin olenkin,\n    Aiwan onnetoin, osatoin,\n    Luotu itkemään ikäni,\n    Aj'an kaiken kaipaamahan.\n10    Naidahan kylältä neidot,\n    Naidaan neidot naapurista,\n    Ei minua milloinkana,\n    Kurjaista ei kulloinkana,\n    Yhä ylkiä tuleepi,\n15  Suwikauden sulhasia;\n    Käywät kymmenet kysyjät,\n    Wiidet, kuudet pitkäwirsut;\n    Käywät kaarten kartanoissa,\n    Kotiani kierrätellen.\n20    Mikä lienee miesten mieli,\n    Miesten poikaisten poloisten;\n    Miksi nähneewät minunkin,\n    Nähneet muita mustemmaksi,\n    Sekä halwaksi katalan.\n25  Pesen pääni päiwän tullen.\n    Punanauhoilla punelen,\n    Silkkinauhoilla sitelen.\"\n\n\n\n\n14. Läksin linnahan likaksi.\n\n\n      Isoin ol' ikänsä köyhä,\n    Emoni elinaj'ansa,\n    Tuli poltti parkkimetsän,\n    Wesi nousi wehkasuolle;\n5   Poj'asta pohatta kaswoi,\n    Rikas rengistä tuleepi.\n      Läksin linnahan likaksi,\n    Konnun puolle kutsariksi;\n    Tulin linnasta likkanta,\n10  Konnun puolta kutsarinta;\n    Toin ma tuolta sarkawiitan,\n    Maawetosen werkawiitan.\n    Tuota puistaawat pohatat,\n    Sekä rikkaat riiteleewät.\n15  Mie löin riidan rikkahille,\n    Tappelon talonpoj'ille,\n    Ja puhuin pohatan kanssa:\n    \"Meneʿ linnahan likaksi,\n    Konnun puolle kutsariksi;\n20  Saat sie sieltä sarkawiitan,\n    Maawetosen werkawiitan.\"\n\n\n\n\n15. Paha ja hywä mieli.\n\n\n      Hywä ois kulta kukkarossa,\n    Kaunis kassass' ois hopea;\n    Kylmä on kulta kumppalina,\n    Wilu wieressä hopea.\n5     Paha mieleni tuleepi,\n    Suru suuhun lankeaapi,\n    Pahan waimon waipan alla,\n    Kehnon waimon wuotehella;\n    Hywä mieleni tuleepi,\n10  Nauru suuhun lankeaapi,\n    Kaunon waimon waipan alla,\n    Hywän waimon wuotehella;\n    Paha mieleni tuleepi,\n    Suru suuhun lankeaapi,\n15  Hewosen huwan re'essä,\n    Oron kehnon ohjaksilla;\n    Hywä mieleni tuleepi,\n    Laulu suuhun lankeaapi,\n    Hewosen hywän re'essä,\n20  Oron kaunon ohjaksilla.\n\n\n\n\n16. Häwinnyt hanhi.\n\n\n      Läksin suolle sotkuilleni,\n    Löysin suolta mättähäisen,\n    Mättähäss' oli kotanen,\n    Kotasesta löysin uksen.\n5   Kolkutin kotosen usta,\n    Rämähytin räystäspuuta;\n    Tuolta neitonen sirahti,\n    Rakkikoira neidon kanssa.\n      Kysyttelin neitoselta:\n10  \"Nä'it sie minun weikkoani\"?\n    \"Eilen wietihin sotahan,\n    Tänäpänä tappeleewat,\n    Huomenna pois tuleewat.\"\n15    \"Mitä sie annat weikollesi\"?\n    \"Rätit räystähän pituiset.\"\n      \"Mitäs weikko siulle tuopi?\"\n    \"Weikko tuopi hanhon miulle.\"\n      \"Mihin sie panet hanhuesi\"?\n20  \"Panen otra-salwoksehen.\"\n      \"Hanho syöpi otrat siulta.\"\n    \"Laitan kukon kuulemahan,\n    Harakan hawaitsemahan,\n    Mustan linnun muistamahan,\n25  Terwaskannon tietämähän.\"\n      Te'in mä tarhan tanhualle,\n    Teräksistä te'in weräjän,\n    Raudasta asetin aidan;\n30  Panin hanhon hautomahan,\n    Harakan hawaitsemahan,\n    Mustan linnun muistamahan,\n    Terwaskannon tietämähän,\n35  Menin itse jauhamahan.\n      Jauhoin tynnyrin rukiita,\n    Wakan wehniä wetelin;\n    Menin katsoon hanhoani,\n    Wiel' oli hanhut hautomassa.\n40    Menin taasen jauhamahan.\n    Jauhoin wakan, jauhoin toisen,\n    Kohta kolmatta al'otin;\n    Menin katsoon hanhoani:\n    Jo oli hanhut pois pa'ennut.\n45  Ei tuo kukko kuullutkaana,\n    Harakka hawainnutkana,\n    Musta lintu muistantkaana,\n    Terwaskanto tietäntkäänä.\n      Menin etsiin hanhoani;\n50  Sotkija jo'ella sotki.\n    \"Sotkija sisarueni!\n    Nä'itkö minun hanhoani\"?\n    \"Mikä on merkki hanhollasi\"?\n    \"Sinisiipi, waskiwarwas,\n55  Otsass' on otawan tähti,\n    Pääss' on päiwän pyöryläinen,\n    Kupu kullan kirjawainen,\n    Warpahat was'en waletut.\"\n      Sotkija wasten wastaeli:\n60  \"Tästä lensi liehotteli,\n    Ja siwutse siipotteli,\n    Toinen siipi wettä wiilsi,\n    Toinen taiwasta tapasi.\"\n      Menin etsiin hanhoani;\n65  Kyntäjä aholla kynsi.\n    Mä kyselin kyntäjältä,\n    Anoin atran kantajalta:\n    \"Nä'itkö minun hanhoani\"?\n      Kyntäjä wasten wastaeli:\n70  \"Tästä lensi liehutteli,\n    Ja siwutse siipotteli,\n    Toinen siipi wettä wiilsi,\n    Toinen taiwasta tapasi.\"\n      Menin uutehen kylähän,\n75  Puutuin uutehen talohon;\n    Hanhi kiehui kattilassa,\n    Konsa häntä häilähteli,\n    Konsa kääntyypi käpälä,\n    Konsa turpa tursahtaapi.\n\n\n\n\n17. Kukko kuurin maalta.\n\n\n      Lensi kukko Kuurin maalta,\n    Laskeisi Lapista lintu,\n    Lensi meidän portin päälle,\n    Tuoss' on kukko, tuossa lauloi;\n5   Emo linnulta kyseli:\n    \"Mitäs laulat laiha lintu?\"\n      Lintu wasten wastaeli:\n    \"Sitä laulan mie emonen!\"\n    \"Tyttösi sotahan mennäʿ,\n10  Poikasi kotihin jäädäʿ.\n    Emoin mieliksi pahoiksi,\n    Sydämmiksi karkehiksi,\n    Isäin mieliksi hywiksi,\n    Sydämmiksi lämpemiksi.\"\n15    Lensi kukko Kuurin maalta,\n    Laskeisi lapista lintu,\n    Lensi meidän portin päälle,\n    Tuoss' on kukko, tuossa lauloi;\n    Emo linnulta kyseli:\n20  \"Mitäs laulat laiha lintu?\"\n      Lintu wasten wastaeli:\n    \"Poikasi sotahan mennäʿ,\n    Tyttösi kotihin jäädäʿ.\n      Emoin mieliksi hywiksi,\n25  Sydämmiksi lämpemiksi,\n    Isäin mieliksi pahoiksi,\n    Sydämmiksi karkehiksi.\"\n\n\n\n\n18.  Liekkuessa.\n\n\n      Las mie koitan liekuistani,\n    Kiusaelin kiekuistani,\n    Onkos liekku wellon tehty,\n    Wain on wierahan tekemä,\n5   Onkos liekku leppeäinen,\n    Wain on liekku kankeainen.\n      Kuin on liekku leppeäinen,\n    Siitt' on welloni tekemä,\n    Alus ainoni panema,\n10  Selkäpuu setäni tuoma;\n    Kuin on liekku kankeainen,\n    Siitt on wierahan tekemä,\n    Wenäläisen westelemä,\n    Karjalaisen kalkuttama.\n15    Kuin on liekku wellon tehty,\n    Paistan pannun kakkaraisen,\n    Keitän keltasen munasen,\n    Tinasessa tiskisessä,\n    Waskireunassa wadissa;\n20  Kuin on wierahan tekemä,\n    Wenäläisen westelemä,\n    Keitän käntyn käärmehiä,\n    Pion pitkiä matoja.\n      Tuokaas tuo kylästä kirwes,\n25  Sekä nyrhi naapurista,\n    Millä liekku leikatahan,\n    Liekun kanta katkaistahan.\n      Elä liekku langetteleʿ,\n    Hopeaista horjutteleʿ;\n30  Kuin me marjat maahan meemme,\n    Linnut liekasta putoomme,\n    Ei ooʿ maasta nostajaista,\n    Ei yles ylentajäistä,\n    Wiel' on weikko pikkarainen,\n35  Sitä pienempi sisoni;\n    Kuka meitä maasta nosti,\n    Kuka liekkuhun ylensi?\n\n\n\n\n19. Tanssiin yrittelijä.\n\n\n      Tupa on täynnä tuppisuita,\n    Pöytä pönkiä mahoja,\n    Jakku on täynnä jaarikoita,\n    Lattia latoneniä;\n5   Ei oleʿ asian alkajata,\n    Ei ilon al'ottajata.\n    Kuin tulen minä tupahan,\n    Ajaun katoksen alle,\n    Tuon ilosen tullessani,\n10  Riemun reisipuolessani.\n      Tahdon mie tanssihin ruwetaʿ,\n    Ilowirtehen wir'etäʿ.\n    Pereʿmies pereʿisäntä,\n    Pereʿnainen naisukkainen!\n15  Anteletkos sie tuwaista,\n    Lainaelet lattiaista,\n    Minun leikki lyödäkseni,\n    Tanssin tallaellakseni.\n    Kuin et anteleʿ tuwaista,\n20  Lainaeleʿ lattiaista,\n    Ul'os meidät uksi wiepi,\n    Poi'es porstuwa wetääpi;\n    Me teʿemme tarelle tanssin,\n    Jal'an iskun iljangolle,\n25  Sitt' ei pää lakehen koskeʿ,\n    Otsa ei ortehen kolahdaʿ,\n    Pää pamahdaʿ patsahasen,\n    Jal'at ei sillan liitoksehen.\n\n\n\n\n20. Tanssiessa.\n\n\n      Tuossa tanssiiwat tasaset,\n    Sekä lystit lyyräjääwät;\n    Nuoiden sorkat souteleewat,\n    Nuoiden kääntyywät käpälät.\n5   Tuossʾ on sorja Suomen poika,\n    Tuossʾ on kaunis Karjalainen,\n    Tuossʾ on purlakka punanen,\n    Sekä on reima renkimiesi.\n      Terweʿ on emon tekemä,\n10  Sorea emosen saama;\n    Ei oo' luita luikahdellut,\n    Jäseniä tielle jäänyt.\n    Tuossa huojuupi Hotari,\n    Poika Wänni wäänteleepi;\n15  Jos on potra poikanenkin,\n    Niin on nätti neitonenkin;\n    Poika on potra ja korea,\n    Neito on nätti ja sorea;\n    Poika on potra kengiltänsä,\n20  Neito on nätti liiwiltänsä.\n      Jos lieʿ kesti kengän saaja,\n    Kesti on kenkien pitäjä,\n    Jos lieʿ naasti naulan saaja,\n    Naasti on naulojen pitäjä,\n    Jos lieʿ hiepra helman saaja,\n25  Hiepra on helmojen pitäjä,\n      En mie seisoʿ sillallasi,\n    Seison kemppikengilläni,\n    En mie istuʿ penkilläsi,\n    Istun kemppikengilläni,\n30  En mie tanssiʿ sillallasi,\n    Tanssin kemppikengilläni,\n      Miks' on miulla kempit kengät,\n    Kempit kengät, hienot helmat?\n    Siks' on miulla kempit kengät,\n35  Kuin on kemppi kengän saaja;\n    Siks' on miulle hieprat helmat,\n    Kuin on hiepra helman saaja.\n\n\n\n\n21. Tanssin kehoitus.\n\n\n      Miksʾ ei tyttö laiten tanssiʿ,\n    Taiten tanssi, laiten laulaʿ?\n    Tanssikaate työ tasaset,\n    Notkukaate työkin nuoret,\n5   Niinkuin tanssin mie tasanen,\n    Niinkuin notkun miekin nuori,\n    Tällä nuorella i'ällä,\n    Ihanalla warrellamme,\n    Nuoren miehen mieltä myöten,\n10  Sulhasen sydäntä myöten,\n    Nuoren miehen mielʾ tekeepi,\n    Sulhasen sydän syteepi,\n    Owen suussa orren alla,\n    Peräpuolla penkia alla,\n15  Taikinapytyn takana,\n    Kerran keskilattialla.\n\n\n\n\n22. Armahan kulku.\n\n(Kantelettaresta otettu.)\n\n\n      Täss' on kulta kulkenunna,\n    Täss' on mennyt mielitietty,\n    Tässä armas astununna,\n    Walkea waeltanunna;\n5   Täss' on astunut aholla,\n    Tuoss' on istunut kiwellä.\n    Kiwi on paljon kirkkahampi,\n    Paasi toistansa parempi,\n    Kangas kahta kaunihimpi,\n10  Lehto wiittä leppeämpi,\n    Korpi kuutta kukkahampi,\n    Koko metsä mielusampi,\n    Tuon on kultani kul'usta,\n    Armahani astumasta.\n\n\n\n\n23. Tuliis tuuli mielellinen.\n\n\n      Kuulin äänen kullaltani,\n    Rallatuksen raukaltani,\n    Luulin luona olleheni,\n    Läsnä lämmitelleheni,\n5   En mä luona ollutkaana,\n    Lässä lämmitellytkäänä,\n    Olin wiiden wirstan päässä,\n    Kuuden kuukauden nenässä.\n    Tuliis tuuli mielellinen,\n10  Ahawainen kielellinen,\n    Sanan weisi, toisen toisi,\n    Kolmannen lähetteleisi,\n    Tuonne' toisehen kylähän,\n    Tuonne' toisen wallan päähän.\n15  Tuoll on miulla mielitietto,\n    Mielitietto, päiwänwietto,\n    Mies pieni kähärätukka,\n    Mustakulma ja korea;\n    On kuin maassa mansikkainen,\n20  Tahi marjanen mä'ellä,\n    Tahi puussa pääkkinäinen,\n    Tahi oksalla omena.\n\n\n\n\n24. Kultaansa toiwowa.\n\n\n      Jos miun tuttuni tulisi,\n    Armahani asteleisi,\n    Tuntisin mä tuon tulosta,\n    Arwajaisin astumasta,\n5   Waikk' ois wielä wirstan päässä,\n    Tahikko kahden takana;\n    Wirstan wastahan menisin,\n    Wirstan kaksi kaapsahtaisin,\n    Weräjiä purkamahan,\n10  Aitoja alentamahan;\n    Wiel' mä wierehen käwisin,\n    Waikk' ois wierus werta täynnä,\n    Wiel' mä kaulan kaappajaisin,\n    Waikk' ois karhu kaulan päällä,\n15  Wiel' mä kättä käppäjäisin,\n    Waikkʾ ois käärmeʿ, kämmenpäällä,\n    Sekä suuta suikkajaisin,\n    Waikk' ois suu suden weressä.\n\n\n\n\n25. Olutta juonut.\n\n\n      Läksin soille soutamahan,\n    Ahoille ajelemahan.\n    Tuoll' oli metsät mettä täynnä,\n    Suot oliit olutta täynnä,\n5   Puun juuret punaista oltta,\n    Ahot täynnä astioita,\n    Kannon juuret kannuloita.\n      Ostin kannun, ostin toisen,\n    Kohta kolmatta rupesin,\n10  Join itseni juowuksihin,\n    Join mie itse', juotin muita.\n    Rupesi nukuttamahan,\n    Jo nukuin makailemahan;\n    Nukuin nurmelle hywälle,\n15  Waiwuin maalle walkoselle,\n    Alle kuusen kukkalatwan,\n    Alle haapasen wenosen.\n    Wei war'as hywän hewosen,\n    Hiirenkarwasen hewosen,\n20  Sekä saarnisen satulan.\n      Miepä itkien kotihin,\n    Kallotellen kartanolle.\n    Iso aitassa asuupi,\n    Emo aitan rappusilla.\n25  Iso ennätti kysyä:\n    \"Mitäs itket poikueni?\"\n      \"Sit' itken iso suweni,\n    Läksin soille soutamahan j.n.e.\"\n      Iso kielsi itkemästä:\n30  \"Elä itke' poikueni!\n    Eilen meillä lehmä poiki,\n    Teki walkean wasikan,\n    Sukkajal'an suilahutti.\n    Tuo wiedähän Wiipurihin,\n35  Tuolla saadahan satoja,\n    Tuhansia tungetahan.\n    Ostetaan oro parempi,\n    Taikka tamman sälkewäinen.\n40  Tuo syöp' kaurat räystähältä,\n    Pilwestä weden wetääpi.\"\n\n\n\n\n26. Haudalla käwijä.\n\n\n      Piennä petti miun emoni,\n    Walehteli wanhempani,\n    Sanoi kuuksi kuolewansa,\n    Kahdeksi katoawansa,\n5   Ei tuo kuuksi kuollutkaana,\n    Kahdeks' ei kadonnutkaana,\n    Kuoli kuuksi päiwäksensä,\n    Katois kaikeksi i'äksi.\n      Tuli miun emon ikäwä,\n10  Waikea tuli wanhemmaista,\n    Miull' oli kiire' kirkkosehen,\n    Miull' oli haudalle haluni.\n    Käin mä eilen kirkkosessa,\n    Käin mä eilen, käin mä ennen,\n15  Istuin kirkon penkin päähän,\n    Kuuntelin emoni ääntä,\n    Walitusta wanhempani,\n    En kuullut emoni ääntä,\n    Walitusta wanhempani,\n20  Muut kuuliit emosen äänen,\n    Mie en kuullut ensinkäänä.\n      Menin itkien takasin,\n    Menin emoin haudan päälle,\n    Istumahan, itkemähän.\n25    Tuoss' mä istuin, tuoss' mä itkin,\n    Tuoss' mä haastelin haluni,\n    Tuoss' mä haastoin haudan kanssa,\n    Ja ritajin ristin kanssa;\n    Emo haudasta hawaitsi,\n30  Emo ennäten kyseli:\n    \"Mitäs itket tyttäreni,\n    Maanaluinen marjueni\"?\n      Miepä wasten wastaelin:\n   \"Sitä itken mie emoni,\n35  Tuli miull' ikäwän tuska,\n    Halu kerta haastamista.\"\n      Emo wasten wastaeli:\n    \"Elä säre' uksiani,\n    Pirotteli pienojani,\n40  Ei oo' tehnyt teidän seppä,\n    Teidän kirwes kilkutellut,\n    Teidän tappara takonut;\n    Tään on tehnyt Luojan seppä,\n    Luojan kirwes kilkutellut,\n45  Luojan tappara takonut.\"\n      Tulin itkien kotihin;\n    Iso istui pöydän päässä.\n    Iso ennäten kyseli:\n    \"Mitäs itket tyttäreni,\n50  Maanaluinen marjueni\"?\n      \"Sitä itken mie isoni:\n    Käin mie eilen kirkkosessa,\n    Käin mie eilen, käin mie ennen,\n    Istuin kirkon penkin päähän;\n55  Kuuntelin emoni ääntä,\n    Walitusta wanhempani,\n    Muut kuuliit emosen äänen,\n    Mie en kuullut ensinkäänä.\"\n      Iso wasten wastaeli:\n60  \"Elä itke' tyttäreni,\n    Mie tuon siull' paremman äitin.\"\n    Miepä wasten wastaelin:\n    \"Tuot sinä tukan repijän,\n    Hienon hiuksen hierelijän,\n65  Tukat tuulelle jakaapi,\n    Hienot hiukset hiereleepi.\"\n\n\n\n\n27. Eri-kodit.\n\n\n      Olin ennen kuin olinkin,\n    Olin kuin omenakukka,\n    Puolakukka kumpareella,\n    Tahi mansikka mäʾellä;\n5   Olin kukkana kujassa,\n    Kajawana kaiwotiellä.\n      Kuin olin ison kotona,\n    Ja elin emoni luona,\n    Olin kuin orihewonen,\n10  Tahi tamman sälkewäinen,\n    Käin kuin pässi päätä puien,\n    Lammas sorkka'a sokaten;\n    Iso kutsui kukkaseksi,\n    Emo päiwän nousemaksi,\n15  Siskoni punakeräksi,\n    Weikkoni ween kalaksi.\n      Kuin menin kyläkotihin,\n    Läksin toisehen talohon,\n    Yli pellon naapurihin,\n20  Yli kynnyksen kylähän,\n    Muutuin mustaksi si'aksi,\n    Takkupääksi tallukaksi;\n    Appi kutsui ahkioksi,\n    Anoppi pesinpytyksi,\n25  Käly kätkyen jal'aksi,\n    Nato naattipantioksi.\n    Kyll' mä nuoille konstin tieän,\n    Muistan mutka'a wähäsen:\n    Anopen susille syötän,\n30  Apen karhuilla rewitän,\n    Kälyn syötän käärmehille,\n    Naon naittelen si'oille.\n\n\n\n\n28. Oli ennen onnimanni.\n\n\n      Oli ennen onnimanni,\n    Onnimannista matikka,\n    Matikasta maitopyörä,\n    Maitopyörästä pytikkä,\n5   Pytikästä pöytäristi,\n    Pöytärististä ripukka,\n    Ripukasta rintakisko,\n    Rintakiskosta kipuna,\n    Kipunasta kirjanmerkki,\n10  Kirjanmerkistä meteli,\n    Metelistä meidän herra,\n    Meidän herrasta hewukka,\n    Hewukasta heinäkelkka,\n    Heinäkelkasta kekäleʿ,\n15  Kekäleestä kenkiraaja,\n    Kenkiraajasta rapukka,\n    Rapukasta raidanhaara,\n    Raidanhaarasta hawukka,\n    Hawukasta hangonwarsi,\n20  Hangonwarresta watikka,\n    Watikasta wallesmanni,\n    Wallesmannista matikka,\n    Matikasta maitopyörä,\n    Maitopyörästä pytikkä,\n25  Pytikästä j.n.e. (aina ympäri).\n\n\n\n\n\n\nJohdatus Runon tekoon.\n\n\n\n\n[Pyydämme lukijoitamme ei paheksimaan, että laulut tähän kirjaan owat\ntulleet ensimäisiksi. Eihän tuosta kuitenkaan wahinkoa liene.]\n\nAl'uksi tarwitsee meidän muutamista syistä puhua' wähän puoltamiseksi.\nrunolaulusta, ehkä se, niinkuin tämän kaiken lu'ettua täydellisesti\nnä'ette, on parahia maallisia Jumalan lahjojamme. Onpa se enemminkin\nkuin ainoastansa maallinen lahja, ja on se Suomalaisien erinomainen\netu, josta taidammekin ylpeytyä' ja iloita'.\n\nPuhtahin ilo ja ihanuus on Jumala, sitä wastoin saastaisin ilkeys on\npiru. Kaikkea puhdasta iloa ja ihanuutta olemme wel'olliset etsimään\nja mielen sekä ruumiin wahwistukseksi ja wirkistykseksi kiitollisesti\nnauttimaan eikä suinkaan ylenkatsomaan; mutta saastaisuutta ja ilkeyttä\nolemme aina wel'olliset wälttämään. Kristin usko ja ewangelium owat\nmeille paraaksi iloksi ja autuudeksi setä täällä että tulewaisuudessa.\nMutta mikä on autuus? Ei muu kuin korkein ilo Jumalassa. Hän wiatointa\niloa rakastaakin.\n\nEi Jumala oleʿ turhaan säätänyt ilon ja ihanuuden kaikessa luonnossa\nelostelemaan. Hän rakastaa kuwastellaksensa lukemattomina iloina ja\nihanuuksina käsialoissansa: taiwaan koreudessa, lintujen wiserryksissä,\nketojen komeassa kukkapu'ussa, penikkojen ja kissan poikienkin\niloisessa leikittelemisesaä ja lukemattomissa muissa. Ihmiselle Hän on\nantanut taidon pukea' äänensä säweliin (nuotteihin), ja ajatuksensa\nlauluun, paitsi kaikkia muita huwituksia. Näin on Luojan säätämää\nlempeä jär'estys kaikille hywäksi.\n\nKuitenkin löytyy ihmisiä, hywiäkin kristittyjä wielä olewinansa, jotka\nkatsoowat ihmisien wi'atointakin iloa ja huwitusta karsain silmin, ehkä\nnäin wasten Luojan säätämistä sotiessansa eiwät oleʿ luonnollisesti\npaljon missäkään woittaneet, muuta kuin joidenkuiden yksinkertaisimpien\nse'assa. Muiden luotujen iloitsemiseen ja ihantelemiseen ei kuitenkaan\nheidän paheksimisensa pystyʿ; ja waatiihan ihmistäkin sama luonto\nilolle, kuin muitakin luotuja, ja hän siinä siis rikkoo wähän kuin ne\nmuutkin luodut.\n\nKuta ankarammat sellaiset heräntäis-mieliset ihmiset owat, sitä\nwähemmin suwaitseewat kirjojakin, jotka joinkin owat maalliseksi\nhuwitukseksi ja hyödytykseksi, eiwätkä ajatteleʿ, kuin paljon\nitsessä pyhässä Raamatussa on sellaista. Raamattu opettaa meitä\nlempimään kaikkea maallistakin hywää, ja onhan esim. Moseksen la'issa\nkoko joukko neuwoja maalliseksi hyödyksi. Historiallistakin on\nRaamatussa kokonaiset kirjat. Kertoipa Wapahtajakin itse kaikellaisia\nopettawia kertomuksia ja satuja kansalle. Kuitenkin löytyy sellaisia\nwähämielisiä, joiden mielestä esim. _Kultalan historia, Harjulan\nonnettomuus_ ja monta muutakin kirjaa owat kelwottomat. Sanoowat:\n\"näiss' ei nä'yʿ olewan Jesuksen nimeäkään.\" Woisimme wannoaʿ,\nettä, jos tiettämättänsä ja tuntemattansa nä'yttäisimme sellaisille\nmontakin paikkaa Raamatusta eris leikattuna ja miksi muuksi kirjaksi\nnimitettynä, niin kylläpä heittäisiwät ne luontansa, niinkuin turhat,\nkunnottomat ja syntiset lorut muinoinkin. Sellaisetpa ne owatkin\nolewinansa aika waanhurskaita kristittyjä!\n\nKansan runo-laulutkin, painetut sekä painamattomat katsotaan\nluonnollisesti ylen sellaisilta ihmisiltä. Ne kutsutaan niiltä kaikki\nwaan \"tyhjiksi loruiksi\" ja \"renkutuksiksi\", jos olisiwat waikka\nkuinka kaukana kelwottomuudesta. Olisipa niiden mieliksi, jos koko\nrunolaulua ei löytyisikään, eikä muitakaan lauluja paitsi hengellisiä.\nWoi kurjamielisyyttä! Jos kansan lauluja ennen ei olisi ollut, niin\nei olisi meillä Jumalisiakaan wirsiä sanaakaan, sillä eihän sitte\nolisi olut laulusta tietoakaan ja kuinkas silloin Jumalisetkaan wirret\nolisiwat tulleet tehdyiksi; mutta kuin laulutaito oli maailmassa,\nniin woitiin sitte sen awuin tehdäʿ Jumalisiakin lauluja ja wirsiä,\njoiden tähden meidän juuri tulee Jumalata kiittääʿ, että meille on\nannettu laulutaito, emmekä siis suinkaan taidaʿ halweksiaʿ sitä taitoa,\njoka meille niin tarpeellinen on ollut. Niin olemme tulleet saamaan\n_Wirsikirjammekin_.\n\nKirja nimeltä _Ilolaulu Jesuksesta_ on runolaulua ja aiwan kaunis\nkirja. Tarwitsisi waan kohennuksia tulewissa painoissa, niin saisimme\nsiitä ylen kauniin runon rakennuksensakin puolesta. Tiettäwästi\ntarwitsi sen tekijän ensin oppiaʿ paljon kansan lauluja, ennen kuin\nitse tottui runoja tekemään. Samaan tarwittiin al'ussa kaikilta\nmuiltakin, ennen kuin taisiwat kullakin laulutawalla tehdä' Jumalan\nwirsiä. Jos se joka tahtoisi wenettä tehdäʿ, katsoisi ylen kirween,\nsana ja weitsen käyttämisen, saisiko hän mitä aikaan ja pidettäisikö\nhäntä wiisaana? Ei suinkaan; ja samoin kuin kirwestä, sahaa ja weistä\non tarwis wenettä tehtäessä, niin samoin tarwitaan kansan laulutkin\ntarkoin kerätyksi, että niitä lukeissa runoille totuttua Jumalisiakin\nlauluja ruwettaisiin enemmin tekemään. Mutta niin kuin kirweesta,\nsahasta ja weitsestä on moninkertainen muukin hyöty paitsi weneen\ntekeminen, niin kansan lauluistakin. Ne miellyttääwät, huwittaawat ja\nilahduttaawat mieltä, wälistä taas liikuttaawat sywältäkin sydäntä.\nNiistä tottuu ajatus kayniimpaan ja jär'ellisempään juoksuun, usein\nniinkin etäälle, että itse woipi ruwetaʿ kaunistamaan ajatuksiansa\nrunopukuun, joka jo on suuri woitto ihmisen mielelle. Niistä saadaan\ntietääʿ, kulla lailla Suomalainen kaunistaa ajatuksensa omin mielin\ntekemässänsä laulussa. Kuina hän rakastaa juoksuttaa' ajatustansa;\nkuinka se näkyy wanhoissa ja nykyisissä kansan lauluissa kunkin aj'an\nja tilan erinäisten waatimuksien jälkeen muodistuneeksi. Monenlaisia\nhistoriallisia ja muinois-aikuisia tietoja saadaan niistä ja monta\nmuuta, jota oppineemmat helposti käsittääwät, mutta talonpoj'alle on\nwaikeampi ymmärrettäwästi selittää'. Joku wi'atoin ajatus paljaaltansa\nei suinkaan katsota' ylen heräntäisiltäkään, mutta sama ajatus\nkaunistettuna runopukuun, se jo muka on synti. Toisin owat kuitenkin\nJumalan tuomiot, kuin sellaisien ihmisten.\n\nOlemme aina hawainneet niissä paikoin enemmin laulettawan kelwottomia\nja ruokottomia runoja ja lauluja, joissa kauniita ja siweitä wähemmin\nlöytyy. Onkin se aiwan luonnollista. Ihmisen mieli ei missään rakastaʿ\naiwan lauluttomana ollaʿ. Jos siis hywiä ja mieluisia lauluja ei\noleʿ käsillä, niin pakottuu mieli enemmin puuttumaan niihin käsillä\nolewiin huonompiin lauluihin. Sentähden on aiwan tarpeellinen saadaʿ\nhywiä kansan lauluja kirjojenkin kautta lewitetyiksi, että parempuus\nniissäkin tulisi enemmin käsille ja ansaitun arwonsa saamaan, ja\nkunnottomuus tulisi tarpeettomaksi ja heitetyksi ylenkatseehensa;\nsanalla sanoen: hywä pitää niissäkin saataman edistetyksi ja pahuus\npoistetuksi, jota jokainen olemme wel'olliset woimiamme myöten\npyytämään. On niitä hywissäkin laulupaikoissa kunnottomia lauluja,\nmutta on toki hywiäkin niille waraksi, jotka niitä mielisteleewät.\nHuonoissa laulupaikoissa tämä wara puuttuu, ja sepä se pahan tekeekin.\n\nKalewalan ja Kantelettaren kirjat antaawat kyllä laulamista ja\nlukemista, mutta suurina kirjoina ja siis kalliimmassa, ehkä kanteletar\nnyt kyllä entisestänsä puoleksi alennetussa hinnassa, owat ne waikeasti\nlewenneet kansan käsiin. Tätä auttaaksemme olemme keräyksistämme tässä\npienemmässä kirjassa antaneet walitun joukon kansan runoja ja ynnä\n_Johdatuksen Runon Tekoon_, että jokainen, joka tuntee itsellänsä\nolewan kutsumuksen ja luonnollisen taipumuksen runolaulun tekoon,\nmahtaisi yläwämmälle edistääʿ ja oikein käyttää' tämän kauniin lahjansa.\n\nKantelettaren alkulauseessa ja'etaan kansan runot wiiteen osaan:\nkertomus- ja loihtu-runot, laulu-runot, wirsi- ja osotelma-runot. Ne\nkahta edellistä laatua runot owat enimmiten mieswä'en tekemiä, mutta\nne kolme jälkimäistä laatua ne owat suurimmaksi osaksi naiswä'en,\nerinomattain tyttöjen tekemiä, joita yleiseen on paljoa, enemmin kuin\nmieswä'en tekemiä runoja, ja woittaawat niitä laadussansa aiwan paljon\nsulomielisillä ja kaikin puolin etusammilla sisällyksillänsä. Muissa\nkielissä owat sitä wastaan naispuolet wähemmällä woitolla laulussa\nkuin mieswäki. Saatamme siis toiwottaakkin onnea Suomen neitisille\nwallaswä'estäkin, että enemmin suomistuttuanne taidatte ruwetaʿ\ntekemään kotimaallemme paljoa enemmin kunniata tekemillänne suloisilla\nrunolauluilla, kuin suomistuwat herrasmiehet. Siihen teidän olisikin\nwel'ollisuutenne pyrkiäʿ.\n\n_Neitinen_, eikös se oleʿ kaunis sana kuullaʿ ja melkein yhtä ääntä\nkuin muissa kielissä niedlich, nätt. Ainakin on se etusampi kuin nuo\ntympeät _Mamseli, Ryökinä_. Näin suloisena ja lempeänä itsellennekin\nkuullaʿ tahtoisi kotimainen äidinkielemme Ruotsin kielen siaan tullaʿ\nwähitellen nyt jo anastamaan ääntelemistänne kuuluaksensa sitä\nsuloisemmalta. Tähän kieleenhän teitä silläkin miellytellään että\nko'etaan todistaaʿ tulewanne woittamaan kaikki miespuolet totisessa\nrunollisessa kukoistuksessa; todella ei wähä etu.\n\nKyllä on kielen niin kuin työkalunkin kanssa laita; kuta suuremmassa\ntäydellisyydessä ja toimessa se on, sitä paremmin käypi sillä työ, ja\nettä mielen työksenteleminen Suomen kielellä sen oiwallisuuden tähden\nkäypi tosiansakin paremmin ja onnellisemmasti kuin muilla luonnolta\nwähemmin warustetuilla kielillä, sen todistaawat Suomen kansan mielen\ntuotteet: ne jo maailman mainiot laulut Kalewalassa ja Kantelettaressa,\npaljot ja osaawasti tehdyt Sananlaskut, Arwautukset j.m.m. Että\nsitä wastaan uudempia suomalaisia kirjallisia te'oksia, jotka samaa\ntodistaisiwat, ei löydyʿ, siihen on omat syynsä. Kirjaelioiden\ntawallinen ajatus- ja puhekieli on Ruotsia. Muuakalaisilla, kielillä\nsaawat he suullisesti sekä kirjallisesti pi'an kaiken, oppinsa ja\nwalistuksensa. Näin owat kaikessa muukalaiselta mieleltä piiritetyt.\nOnkos sitte ihmeʿ, jos oma suomalainen mieli niin wähästä waarista ja\nharjoituksesta jääpi laimiin.\n\nMonet oppineet woiwatkin kyllä työskennelläʿ aiwan yhtä helposti\nuseammallakin kielellä wuorotellen, mutta nämät oppineilta tawallisesti\nkäytetyt kielet owat itsetkin melkein yhden arwoiset, niin etteiwät\nwarsin erinomaista eroitusta waikuttaaʿ woikkaan. Suomen kielellä\nsitä wastaan on suuria etuja ja omituinen luonto, niin että sen juuri\npitäisikin paraiten osoittaman, tokko erinäiset kielet ajateltaessa\nkäytettyinä waikuttaawat mielen työksentelemiseen erilailla ja\nmillä lailla. Soweliaammalta on meistä kyllä tuntunut Suomen kieli\nkirjallista työksentelemisissämme kuin Ruotsin kieli, ehkä kyllä olemme\nwierantuneet pois Suomen kielellä tawallisesti ajattelemasta. Samaa\nolemme kuulleet muutamien muidenkin wakuuttawan. Luulisi toki mielen\nkirjallissakin töissä siinä kielessä herkemmin juoksewan, johon miltei\naina niin walweilla kuin unissakin on totuttu; mutta niin ei oleʿ.\n\nSyy tähän on se, että Ruotsin kieli, niin kuin muutkin, wanhemmat\noppineiden kielet, on kirjalla saanut kielen tawallisesta,\nluonnollisesta ajatuksen juoksusta wähän er'enneen, jähmistyneen\nmuodon. Ruotsin kirjakielen muodistumisen aj'alla osattiin wielä lii'an\nwähän tähystyäʿ kielen, omaluontoiseen mielenjuoksuun, mutta enemmin\npidettiin Latinaa, Ranskaa ja Saksaa tarpeellisina esikuwina, joihin\nwaiwuttiinkin niin, että nyt ei woidatkaan päästäʿ rahwaan yleiseen\nomaluontoiseen kieleen. On, jo saatu siiitä er'ennyt ja kirjakieltä\nlisentynyt herrasmurrekkin. Mahtaa kyllä Ruotsin kielen welttosääntönen\nja wajanainen kielirakennus tehdäʿ luonnollisen ajatuksenkin\nweltommaksi, jonkatähden lieneekin olut suurempi tarwiskin, pannaʿ sen\nkirjakieltä jäykempiin siteihin.\n\nSuomen kirjakieltä sitä wastaan perustetaan selwästänsä aiwan omalle\nperustuksellensa eikä muukalaisuuksia siihen suwaitaʿ. Suomen\nkielen paljon täydellisempi ja lujasääntönen kielirakennus on\nsaattanut ajatuksenkin luonnolisessa ja wapaassa juoksussansa aina\nhelpommasti pysymään wakawassa jär'estyksessä ja senkautta tehnyt sen\nluotettawammaksi. Ei siis olekkaan niin ihmettä, jos Suomen kieltä\nRuotsin kielen suhteen on helpompi kirjalla käyttääʿ, taikka että se\nwähintäkin tuntuu helpommalta, kuin luulisi siitä suhteesta, että\nRuotsin kieleen on enemmin totuttu kuin Suomen kieleen.\n\nAiwan tarpeellista on siis saadaʿ nousewa ja tulewa polwi\nherras-su'usta käyttämään omaa Suomen kieltämme tawallisena ajatus-\nja puhe'kielenä. Ilahduttawa ja ylen kiitettäwä on, että wallaswäki\netenkin Wiipurissa on lapsillensa pienestä alkaen jo ruwennut\nopettamaan paljasta Suomen kieltä puhumaan. Sillä lailla sitä pitäisi\nkaiken Suomen herraswä'en ruwetaʿ tekemään lapsillensa. Ymmärrykseksi\nkutsutaan se taito, että ihminen ajattelee. Mainitsimme ajattelemisen\nkäywän Suomen kielellä paremmin kuin muilla; siis tekee Suomen kielen\nkäyttäminen lapsien ymmärryksenkin teräwämmäksi kuin muut kielet. Sitä\nkukaan kieltäneʿ mielen ja ymmärryksen paljon sellaiseksi tuleman, kuin\nse lapsessa herätetään ja pohjustetaan.\n\nMuutamat pyytääwät lapsiansa jo ensi al'usta oppimaan monta kieltä,\nkolme, neljäkin yhtaikaa, mutta lieneeköhän tuosta mielen wapaalle\nmuodistumiselle etua. Olemme tulleet tietämään, että sellaiset\nlapset neljän jos ei useammankin wuoden wanhana wieläkään eiwät saaʿ\nyhdelläkään kielellä ajatuksiansa ja sanojansa oikein selwällä kunnolla\nkokoon. Waikeammalta tuntuu Ruotsin, kielen, yksinänsäkin oppiminen\nlapsille, kuin Suomen kielen, sillä kuin Ruotsin kieltä oppineet\nlapset wielä eiwät aina ymmärräʿ oikein käyttää sanoja en ja ett sekä\nmonta säännöttömyyttä, niin Suomen kieltä oppineelta se juoksee aiwan\nrentonansa. Jokainen ymmärtänee sen olewan woitoksi, että lapsen\nymmärrys aikaisin pääsee hywälle jal'alle, taikka että ajatuswoima\nwakautuu yhdellä ja kunnollisella kielellä, jonka perästä se wasta on\ntointunut lujempaan työhön ja oppimiseen.\n\nMitä olemme nyt puhuneet, ei kyllä nä'yʿ kuuluwan runollisiin\nasioihin, mutta seuraawien mietteiden tähden olemme täydellisyyden\nwuoksi puhelleet wähän laajemmaltakin. Kaikki kansat, jotka enemmin\nomituisella walistuksella omat ker'enneet alkaaʿ, owat tulleet siihen\nherätetyiksi lauluiltansa, ei kieleltä yksinänsä. Se oli siis laulu,\njoka huiskutteli kansatkin lapsuudestansa miehistymään. Tyhjän wuoksi\nei Jumala suinkaan antanut laulun syntyäʿ, kuin ilman laulutta kukaties\nkaikki kansat wielä olisiwat raakalaisien tilassa. Wasta sitte, kuin\nmieli näki ajattelemansa laululla kaunistettuna, kääntyi se sitä\nihaelemaan ja ihmettelemään sekä enemmin ja enemmin holhomaan ja\nkäyttämään. — Grekalaiset oliat Orpheuksen, Homeiron j. m. s. aikoina\nsellaisessa miehistymisen tilassa; samoin Suomalaisetkin Kalawalan\nsyntymäaikoina.\n\nKuin Kansojen, niin on lapsienkin kanssa laita. Laulut kohottaawat\nheidänkin mielensä paljoa paremmin wirkkumaan ja juuri kuin kukkimaan.\nAiwan hywä olisi siis, jos lapsille kielen siwussa opetettaisiin\nkauniita ja sopiwia kansan runolauluja, laulelemaan; [Arwauksetkin\ntekeewät lapsien ymmärrykselle hywää. Katsoʿ: \"Suomi 1841\" ja\n\"Suomen Kansan Arwoituksien\" esipuheessa.] kaikki yhtä wapaasti ja\nluonnollisesti kuin se rahwaan lapsien seassa tapahtuu. Siihenpä\njuuri onkin lapsien Suomen kielen oppiminen wälttämätöin, mutta wasta\nlaulajen kautta tuleekin tämä oppiminen kauniille kukalle ja tuottaa\nsitä ihanampia wiljoja. Tämän kaiken suurta etua emme tarinneʿ tässä\nruwetaʿ lu'ettelemaan. Sen sanomme waan, että ainoastansa sillä lailla\ntulewat mielet lapsien päissä warsinaisiksi puhtaiksi suomalaisiksi.\nMutta tähänpä oikeastansa tarwitaan perisuomalaisia kouluja ja\npaljon uusia kirjoja Suomen kielelle, jos wastempanakin elämässä\ntätä suomalaista mieltä kirjallisillakin harjoituksilla pyydetään\npidättääʿ wireillä. Al'uksi on jo kyllä sekä suomalaisia kouluja\nettä tarpeellisia kirjojakin, ja hywä toiwo on, sellaisenkin aj'an\nkohta tulewan, jona molempia löytyy enemmin tarpeen mukaan kuin nyt,\nja jolloin wasta nähdään, millaisia perisuomalaiset mielentuotteet\nkirjallisissa ja tietoudellisissa asioissa tuleewat olemaan. [Tästä\neteen päin on enin osa otettu 1847 Suomettaren 11, 13, ja 14 lehdestä,\nkuitenkin parannettuna ja lisättynä.]\n\nKalewalan ja Kantelettaren laulujen arwo on sekä koti- että ulkomaalla\ntunnettu ja ylistetty paraiden laulute'oksien werroille. Kyllä luulisi\nsiis niiden olewan paraiden oppineiden ja wiisaimpien miehien tekemiä,\nmutta kaikille on tietty, että eiwät oleʿ sen parempien kuin aiwan\ntalonpoikien tekemiä jok' ainoa; wieläpä paraat eli Kalewalan runot ja\nosaksi Kantelettaren sellaisilla aj'oilla tehtyjä, joilla Suomalaiset\noliwat wailla pi'an sanoen kaikkea, mitä nyt opiksi arwataan, koska\neiwät wielä tietäneet Kristinuskosta eikä nykyisestä kirjalu'usta\nmitään. Kuitenkin oli heillä silloin neroa niin teräwää, että pukiwat\najatuksensa, satunsa, wiisautensa, ylipäin kaiken nerokkaan tietonsa\nniin somasti ja osaawasti sanoihin, että nytkin maailman kuuluisimmat\nja oppineimmat miehet niitä ihmettelewät. Tuskin woiwat ymmärtääʿ,\nkuinka ne näkyjänsä niin saamattomat Suomalaiset owat woineet niin\nihmeellisesti elehdyttääʿ mielensä ja ajatuksensa juoksun täällä\nkurjassa pohjaisessa, jotan waan muutamien lämpimien maiden, niinkuin\nItalian, Grekan ja Indian paraassa rikkaudessa elostelewa luonto ja\nmonin puuhin wirkkuwa ihmisyys jonku teräwimmän mielen on elehdyttänyt.\n\nProfessor Palmblad sanoo kirjassansa, \"Greksisk fornkunskap\" ensimäisen\nosan 103 siwulla wanhimmista ja kuuluisimmista Grekalaisista lauluista\nseuraawalla tawalla: \"Niin suurien te'oksien kuin Iliadin ja Odysseian\nmuistissa säilyttäminen on ainakin puoleksi ihmeʿ, sanottakoon mitä\nhywänsä. Kuinka on se mahdollista, että senmukoma joukko lauluja kirjan\nawutta olisi woinut pysytteleidäʿ niin monta sataa wuotta.\" Tässä on\npuheʿ wähintäkin puolta lyhyemmästä aja'sta, kuin Kalewalan runot\nowat Suomalaisten muistissa tulleet säilytetyiksi. Olisi siis syytä,\nlukeaʿ sitä paljoa suuremmaksi ihmeeksi, kuin mainittujen Grekalaisien\nlaulujen muistissa säilyttämistä. Paljon epäelemme, jos tynkääkään\nIliadista ja Odysseiasta olisi jäl'ille, jos yhtä kau'an kuin Kalewalan\nruno olisiwat tarwinneet muistilta säilytettääʿ. Tämäkin todistaa\nSuomalaisen mielen wakawuutta.\n\nNämät rahwaan muistiin niin lujaan rakastuneet runot syntyiwät,\nniinkuin jo wirkoimme, sillä aj'alla, jolloin Suomalaiset wielä\noliwat paljoa alemmalla opin portaalla, kuin nyt owat ja kuin ennen\nGrekalaisetkin oliwat Iliadin ja Odyseian synty-aikoina. Mutta jos\nSuomalaiset nyt owat saaneet enemmin oppia ja wiisautta, kuin Kalewalan\ntekemä-aj'oilla, niin miksi eiwät enään te'ekkään sellaisia runoja\nkaikella tiedollansa ja taidollansa? Syynä tähän erilaisuuteen on se,\nettä Suomalaiset ennen kuin tuliwat wieraan wallan alle, jolle aj'alle\nKalewalan synty tietttäwästi on asetettawa, oliwat itseʿpäällänsä;\nitseʿ oli silloin heidän kaikkensa, paraansa, rakastettunsa ja\nkunniassa pidettynsä. Itsiänsä ja itsillensä eliwät ja antautuiwat\nsilloin tukkunansa. Runot oliwat silloin yläwintä ja kauniinta heidän\nmielellänsä, koko uskonoppinsa oli runopu'ussa; sentähden käänsiwätkin\nrunoihin paraan mieliwoimansa. Täysimmällänsä oli silloin totuus\nsanoissa:\n\n    \"Luonto laulajan tekeepi,\n    Itse into ilmoittaapi,\n    Mitä lauluhun latoopi,\n    Wierettääpi wirtehensä.\"\n\nLuonnon sylissä huoletta ja wapaina lewätessänsä tuliwat he sen\nerinomaisiksi tuttawiksi, jonka tähden laulu-into sai heissä wapaasti\nwallitaʿ. Tämän on hawainnut Tohtor Lönnrotkin, ja Kantelettaren\nalkulauseessa sanoo hän: \"kansan runoissa luonnon woittawan.\" Mainio\nprosessor Grimm samoin ylistelee Kalewalassa \"luontoa kuwaelewaa\nmieltä,\" jonka wertaista sanoo pi'an ei muu'alla löytywän kuin Indian\nwanhoissa lauluissa.\n\nLaulut silloin tuliwat juuri kuin itsistänsä, taikka niinkuin Tohtor\nLönnrot sanoo: \"kansan runoja ei juuri saatakkaan tehdyiksi sanoaʿ.\nNiitä ei tehdäʿ, waan ne tekeytywät itsestänsä, syntyywät, kaswaawat ja\nmuodostuuwat semmoisiksi ilman erityisettä tekijän huoletta. Se maa,\njoka niitä kaswattaa, on itse mieli ja ajatus, ne siemenet, joista\nsikiääwät, owat kaikkinaiset mielen waikutukset.\"\n\n    \"Sinneʿ laulaja meneepi,\n    Kunneʿ wirsi wiittaapi\"\n\nwoiwat silloin Suomalaiset täydellä todella sanoaʿ, sillä silloin\nei mikään estänyt laulua heidän mieltänsä wapaasti intouttamasta ja\nohjaamasta.\n\nMutta kuin tuliwat Suomalaiset wieraan wallan alle, niin painahtui\nmielikin ja hajosi wieraisiin ja äkkinäisiin asioihin. Nyt eiwät enään\nolleet _itsiensä_, waan _toisien_. Kaikki _oma_ halwastui. Into enään\nei woinut huoletta leimutaʿ; ainoastansa huolilla oli nyt estämätöin ja\nsitä suurempi walta. Nyt siis oikein taisikin laulaaʿ:\n\n    \"Kyllä huoli wirttä tuopi,\n    Murheʿ wirttä muistuttaapi,\n    Kaiho kantaapi sanoja,\n    Miel'alanen arweloa.\"\n\nTähän wieraswallan aikaan kuuluwia owat enimmät wirret Kantelettaressa,\nerinomattain 1:sessä ja 2:sessa osassa.\n\nNytpä on jo Suomi pääsnyt pois Ruotsin wallasta ja aina elosammasti\nwarmistuen wapautaiksen ehtimiseen lii'asta ruotsalaisuudesta. Puhtaana\nja wereksin woimin kohotaiksen Suomalaisuus maassamme; se on ruwennut\nhakemaan etuuksiansa, löytänyt niiden se'assa runo-laulumme erinomaisen\nmainioksi ja saattanut sen jo kunniaan maailman ihmeteltäwäksi\nja itsillemme ylpeydeksi. Eräs maamiehemme sanoo kirjoituksessa:\n\"wasta Kalewalaa lukiessani tunsinkin itseni oikein ylpeäksi, että\nolen Suomalainen, ja todella minua ei ilahdutaʿ, kun ei kellään\nmuulla kansalla oleʿ niin kaunista ja yläwätä rahwaan laulua, kuin\nSuomalaisilla.\" Nyt toiwomme runolaulun armohonsa pääsneenä uudestansa\nrupeawan kukoistamaan ja tuloksia tuottawan, jotka wanhojenkin rinnalla\neiwät häpeäʿ.\n\nToiwottelemisilla tässä kuitenkaan ei saadaʿ mitään aikaan, sillä\nehkä mieli, miehien päissä itsestänsä kyllä on yhdenwoimainen kuin\nennenkin, niin ei se kuitenkaan johdatuksetta saaʿ koskaan laulua\naikaan. Kuulusta tottuu mieli runon rakennukseen ja juoksuun, mutta\nkuin waan kehnoja runoja taikka ei niitäkään kuullaʿ, niin \"eihän\ntyhjästä oleʿ ottamista.\" Tarwitsee mielen ensin waikka millä lailla\ntottuaʿ runoille, tullaʿ niiden kanssa warsin tutuksi, sitte wasta\nwoipi yritelläʿ ruwetaʿ runon te'olle.\n\nKuulu yksinänsä nyt on tullut kehnoksi runo-opettajaksi; tarwitaan\nkuitenkin oppiaʿ ja tottuaʿ, jos tahdotaan tullaʿ joinkin kelwolliseksi\nrunoelijaksi. Kuulun apulaiseksi tarwitsee nyt tullaʿ kirjallinen\nneuvoja. Tohtor Lönnrot kyllä on Kalewalan esipuheessa ja ruotsiksi\n\"Kallawedessäkin N:o 3, 1845\" kirjoittanut runo-opista teräwällä\nälyllä, mutta monta mutkaa on wielä jäänyt kajoamatta, jotka kuitenkin\nowat kelwolliselle runoelijalle aiwan tarpeelliset tietääʿ.\n\nEnsin tarwitsee meidän selittääʿ, mitä tawuiden _kor'olla ja arwolla_\nymmärretään. Korko on sanoissa eräiden tawuiden kowempi eli korkeampi\nääntäminen kuin toisien. Kaikissa sanoissa kor'otetaan ensimäinen\ntawu, ja enimmissä ilman sitä kolmans, wiidens, seitsemäns j.n.e.\neli joka toinen tawun al'usta alkaen; toisissa kor'otetaan, paitsi\nensimäistä, 4:ns, 6:ns, 8:ns j.n.e. Sanan wiimeistä tawuuta ei\nkuitenkaan milloinkaan kor'otetaʿ. Ensimäisellä tawuulla on aina\nkowempi korko ja kutsutaan pääkor'oksi; jäl'emmäisien tawuiden korko\non wienompi ja kutsutaan syrjäkor'oksi; esim. _sána, héwosèlla,\ntóttumáttomùudellánsa_, mutta _tóttelemáttomùudellánsa_, joka\näännettynä _tóttelèmattòmuudèllansa_ olisi miltei tuntematoin. Näissä\nesimerkissä on 'pääkor'on ja' syrjäkor'on merkki; merkittömät tawuut\nowat kor'ottomat.\n\nArwo on tawuiden erilainen pituus. Itseʿkukin ymmärtää helposti\nensimäisen tawuun pit'emmäksi sanassa _waara_ kuin _wara_, ja wiimeisen\npit'empi sanassa _wapaa_ (fri) kuin _wapa_ (spö). Samoin on sanoissa\n_köysi, kaita, kanta, kuorma, kannas_, ensimäinen tawuu pit'empi kuin\nsanoissa _kylä, kana_. Arwo tarwitaan tässä jakaaʿ kahteen osaan: _pitkä\nja lyhyt arwo_.\n\nPitkä on kor'ollisen tawuun arwo, niin pian kuin lopetaiksen\nkerakkaalla eli äänettömällä puustawilla (konsonant) [Katso' jokaisen\naapiskirjan al'ussa.], esim. _saarwa, sarwi, armo, itku, kórkeàmpi,\nlú'etèlla, kántelemàlla_ j.n.e.; ja ainakin niiden tawuiden arwo,\njoissa on kaksi äänikästä eli äänellistä puustawia (vokal), esim.\n_seuruu, waiwaamaan, tekeytyy, antaa_ j.n.e., paitsi jos wallollinen\neli enimmissä maakunnissa juuri wähän taikka ei ensinkään kuuluwa _i_\non toisena kerakkaana sanan kor'ottomissa tawuissa, esim. sanoissa\n_waiwainen, kului, ilmoin_, jotka enimmissä paikoin saatetaan ääntääʿ\n_waiwanen, kulu, ilmon_. Toisin on sanoissa: _tarpeissa, wastaillaʿ,\nantain j.n.e., joista _i_ ei missään siattomaksi heitetäʿ pois ja\noikeastansa onkin eri tarwuuta, joksi se runossa ainakin tekeytyy,\nniinkuin _tarpehissa, wastaella, antaen_, joten molemmat wiimeiset\nsanat ja niiden laiset owatkin kirjoitettawat. Sellainen sana,\nkuin _iskein_, on tawallisesti sillänsä, mutta pidetään kuitenkin\nkolmitawuisena, _iske-in (iskejen, iskihen), esim. _silmin iskein\nitähän_.\n\n_Lyhyt_-arwoinen on jokainen kor'otoin tawuu niin pi'an kuin sillä on\n_yksi_ äänikäs, taikka tuo wallollinen _i_ toisena äänikkäänä. Samoin\nkor'ollinenkin tawuu, joka yhdellä äänikkäällänsä myös lopetaiksen, ja\non silloin yksi- taikka korkeinta kaksi-puustawinen; esim _suuremmat,\njo, se, matalana, elo_ j.n.e.\n\nNyt woimme ruvetaʿ itsestä runorakennuksesta puhumaan. Runomitta\nperustaiksen samalle yleiselle säännölle, kuin sanojenkin, nim. että\nkorko wuorotteleksen enimmiten joka toisella tawuulla, niinkuin;\n_tòttumàttomuudellànsa, tóttelemáttomúudellànsa_. Näidenlaisien\nkielemme pi'an pisimpien sanojen pituisiksi eli 8 ja 9 tawuisiksi on\nkielen määristä pysywä laulanto runon wärsytkin eli oikeimmin säkeet\nasettanut; niinkuin säkeissä:\n\n    \"Waka wanha Wäinämöinen,\n    Tietäjä i'än ikuinen.\n    Ei oleʿ tässä nuorisossa.\n    Ei tuleʿ tuonelta kotihin\",\n\nRunolaulun mittakorko kuitenkin on aina eroitettawa sanojen kor'osta,\njoka sen jälkeen kuin sanat owat asetetut säkeesen, woipi ollaʿ millä\nsäkeen tawuulla hywänsä, paitsi wiimeistä, jolle pääkorko taikka\nyksitawuinen sana ei koskaan woiʿ tullaʿ, jonka tähden säeʿ: _lähe\nmyötäni minun nyt_ on wirhellinen. Sanojen korko waltaa lu'ettaessa\nrunoa, mutta laulettaessa mitan korko, taikka runoa lu'etaan niin, että\nsanojen kor'ot kor'otetaan, mutta lauletaan niin, että waan mittakor'ot\nkuuluwat; esim.: _mieleni minun tekeepi_, tulee laulaessa kuulumaan\nkuin olisiwat sanat: _miele nimi nunte keepi_. Jo tästä nähdään, että\nsäkeet jakautuuwat neljään osaan, ja jokaisessa on 2 tawuuta, paitsi\nettä ensimäisessä osassa toisinansa on 3 tawuuta. Seuraavissa säkeissä\nowat osat wiiwoilla eroitetut. Säkeessä: _syötti | miehen,| juotti\n| miehen_, tekee niintuin näkyykin jokainen sana täyden osan, mutta\nsäkeessä: _sano | lieto | Lemmin | käinen_ tekeewät kaksi edellistä\nsanaa kumpainenkin yhden ja jälkimäinen yksin 2 osaa. Säkeessä: _itki\n| impy | en hi | wukset_, tekee epmäinen sana yhden, toinen _impyen_\nja kolmans _hiwukset_ yhteensä 3 osaa ja edellisessä: miele|ni mi|nun\nte|keepi ei te'eʿ yksikään, erityinen sana täyttä osaa, waan osat\nsaadaan murtuneina kahdesta eri sanoihin kuuluwista tawuista, niinkuin\nsama _sä'eʿ_ osihinsa ja'ettuna nä'yttääʿ. Säkeessä _kaataʿ ei kauhalla\nälyä_ on ensimäisessä osassa 3 tawuuta.\n\nEdellinen tawuu itseʿkussakin säkeen osassa kutsutaan _iskuksi_, ja\njälkmäinen _laskuksi_. Jos nyt missä osassa hywänsä sana loppuu iskulla\nja lasku alkaa toisen sanan, niin on se osa _murrettu_ ja sellainen\nsanojen liitos samassa osassa kutsutaan _murroksi_. Paitsi wiimeistä\nwoimwat muut osat jokainen murtuaʿ. Edellisen: _lähe myötäni minun nyt_\non ensimäinen ja toinen osa murrotoin, Kolmans: _-ni mi-_, murrettu;\nsamoin neljäns: _-nun nyt_, ehkä wäärin jo edellä mainitusta syystä.\n\nLyhyt pääkor'ollinen tawuu ei koskaan saaʿ ollaʿ iskussa, paitsi\nensimmäisessä, jossa sitä onkin waikea aina wälttääʿ, niinkuin\nsäkeessä: _sowittelin sommelolle_. Sitä wastaan on säkeessä _mieli\nruwetaʿ runoille_ isku _ru_ kankea: Samoin on säkeessä, _weri seiso\nkuni seinä_ tawuu _ku_ wirheellinen. Mitan kerko ja pääkorko owat siis\nlii'an paljot saamaan siaa lyhyellä tawuulla muu'alla kuin ensimäisessä\niskussa. Tämä wirhi kutsutaan _iskurikoksi_, mutta osoitettu on, sen\nensimäisessä iskussa ei olewan wi'allisen.\n\nPitkä, erinomattain pääkor'ollinen tawuu, ei taas ensinkään saaʿ\nollaʿ laskussa, paitsi ensimäisessä. Sä'eʿ: _wanhalle Wäinämöiselle_,\non siis aiwan wirhellinen, koska laskut _Wäi_ ja _möi_ owat pitkät\nja ensimäinen pääkor'ollinen. Tämä wirhi kutsutaan _laskurikoksi_.\nOn syrjäkor'ollinenkin pitkä tawuu laskurikkona haitaksi, niinkuin\nsäkeessä: _lapseni wakawuuteni, hienoa hipeälleni_; wähemmin haittaa\nkor'otoin pitkä tawuu laskurikkona, niinkuin; _ohoh hullu hulluuttani_.\nEnsimäisessä osassa pidetään murto erimomaisen somana, niin että\nsen hywäksi laskurikkoakin siinä osassa suwaitaan. _Jo päiwänä\nkolmantena_ on, ehkä laskurikkoinen, kuitenkin, parempi kuin: päiwänä\njo kolmantena. Samoin: _tien kunka otan etehen_, somempi kuin: _kunka\ntien otan etehen_. Ensimäisessä iskussa on juuri kuin kaksinkertainen\npää-korko, sanan ja säkeen, jonka tähden se kannataiksen pit'emmänkin\nlaskunsa tasalla. — Äänteen tasapainopa se onkin perustussääntö koko\nrunomitalle.\n\nHawaitsemme nyt sellaisen sanojen, kuin _kantelemalla, toimittawainen_,\nei sopiwan runoon pannakkaan, ja tuskin löytyykään sellaisia rahwaan\nrunoissa, sillä sowitettakoon niitä kuin hywänsä runosäkeesen,\nniin aina syntyy laskurikko. Tämä sopimattomuus tulee siitä, kuin\nsekä ensimäinen tulee siitä, kuin sekä ensimäinen että neljäns\ntawuu owat pitkät ja kor'olliset. Ei niitä sowiʿ pannaʿ alkuunkaan,\nniin että sä'eʿ tulisi 9 tawuiseksi, sillä säkeen ensimäinen osa\nwaatii kolmitawuisena aina kaksi sanaa, murrettomina nekin. Edellä\nosoitettujen laiset sanat eiwät kuitenkaan koskaan haittaaʿ runon\nte'ossa, sillä ne woiwat aina silloin tehtääʿ toisenlaisiksi, jos konsa\nsattuiwatkin käsiin.\n\nTohtor Lönnrot: on sel'ittänyt runomitan perustuwan sanojen\narwolle (qvantitet). Me, pääasiaa kuitenkin muuttamatta, olemme\nkatsoneet soweliaammaksi kielen luontoon, kutsuaʿ mitan perustusta\n_mittakorʿoksi_. Sillä pääsemme myös sanomasta syrjäkor'ollisen taikka\nkor'ottoman lyhyen tawuun käytettäwän pitkänä iskussa, joka oikeastansa\nei tapahduʿ, paitsi mitä joissa kuissa säwelissä (eli nuotissa) yksi,\nharwoin (esim. 13 runonuotti Kantelettaressa) useampi isku tulee\nlaskuansa pit'emmältä laulettawaksi, mutta joka ei kuitenkaan yhteisiin\nsääntöihin kuuluʿ, senkun säweleen sattumoiltansa luonnistumiseen.\nPitkälyhyistä (trocheer) suomalaisessa runossa, meidän mielestämme ei\nsiis tarwitseʿ pitääʿ mitään puhetta.\n\n_Alkumyötäisyys eli sointo_ (alliteration) waatii aina ensimäisen\ntawuun taikka sen alkupuolen wähintäkin kahdessa sanassa kussakin\nsäkeessä yhdenlaisiksi. Jos kerakas alkaa soiwat sanat, niin sen pitää\nniissä aina olewan saman, mutta äänikäs suwaitsee wälistä enemmin\nwapautta, niin että jos toisen alkutawuussa on a, niin toisen woipi\nmyös ollaʿ e, ä taikka o; jos toisessa e, niin toisessa myös a, i\ntaikka ä; jos toisessa o, niin toisessa myös a, taikka ö; toisessa\nn, niin toisessa myös o taikka y; jos toisessa y, niin toisessa myös\ni, u taikka ö ja takaperin. Säkeessä: _wiel' on muitaki sanoja_,\nei ole yhtään sointoa; säkeessä: _jo tuonen wilusta wirret_, on\nmolemmissa wiimeisissä sanoissa sointo säännöllinen; wi ja wi; myöskin\nsäkeessä: _ne wirret kerälle käärin_, mutta säkeessä: _kirweswartta\nwuollessansa_ eiwät soiʿwa ja wu hywästi, sillä äänikkäät a ja u eiwät\nedellisen osoituksen jälkeen soiʿ yhteen. Tässä on siis sointorikko.\nSoiwat sanat owat aina, jos mahdollista, asetettawat perättäin, jonka\ntähden sanat usein pannaan takaperin, niinkuin säkeessä: _ukset kulta\nkuumoittawat_, joka pitäisi oleman suorassa puheessa: _kultaukset\nkuumoittawat_. Samoin: _päätä kassa katsomahan, kylän haukkuisi\nharakat, teräksinen seiwäs temmoʿ_, jotka muutoin olisiwat: _kassa-\n(letti) päätä katsomahan, haukkuisi kylän harakat; teräksinen seiwäs\ntemmoʿ_, mutta sointo näin olisi, huonompi. Näin takaperin paneminen\nkutsutaan _takaheitoksi_, jota wasten fointorikkoja niinkuin muitakin\nwikoja löytyy siellä täällä Kalewalassa sekä Kantelettaressa. Eiwätpä\nne kuitenkaan aina oleʿ wikoja, sillä sanojen juoksu ja sopu usein\nei takaheittoa siedäʿ, esim. _tullaʿ maille tuttawille_ ei sowiʿ\nsanottaaʿ: tullaʿ tuttawille maille, sillä runo tahtoo pit'emmän sanan\nmieluisemmin säkeen loppuun.\n\nSäkeet pitää aina oleman kaksittain ja tarkoin wastaaman toisensa.\nNiitä kutsutaan _kertosäkeiksi_. Niissä pitää sanat ja sanojen siat\noleman niin paljon kuin mahdollista wastaawiensa mukaiset. [Hywiä\nkertosäkeitä om waikea kääntääʿ muille kielille, kuin ei yhä saaʿ\nyhtä merkitsewiä (synonyma) sanoja. Kuningas Dawid ja muut Wanhan\nTestamentin laulajat käyttäämät myöskin kertosäkeitä.] Niin on\nKalewalan 1:ssessä runossa säkeissä:\n\n    \"Laulan suulta laihemmalta;\n    Metoselta wierettelen,\n    Kuulun iltani kuluksi,\n    Wähän päiwän päätteheksi;\"\n\njo kolme paikkaa, jotka jos muuttaisimme, niin kuuluisiwat:\n\n    Laulan suulta laihemmalta,\n    Wieretän wetosemmalta,\n    Kulun iltani kuluksi,\n    Wähän päiwän wietteheksi, —\n    (Toisinto).\n\nSanat \"laihemmalta\" ja \"wetosemmalta\", \"kulun\" (joka tässä merkitsee\nwähäarwoisen) ja \"wähän\" \"kuluksi\"? (tässä merkitsewä yhtä kuin)\n\"wietteheksi\" owat näin paremmin toisiensa mukaiset. Woitoksi on myös\ntoiseen säkeesen tullut murto, mutta siihenpä tulee laskurisko tawuussa\n_sem_, joka ehkä lieneekin syynä siihen, etteiwät laulajat itset oleʿ\ntätä paikkaa näin käyttäneet. Wiimeisessä säkeessä huononee myöskin\nsointo. — Säkeissä:\n\n    \"Kulki kuusissa hakona,\n    Petäjäissä pehkiönä,\"\n\nolisi wiimeinen sana parempi _pölkyn päänä_ (toisinto), joka merkitsisi\nmukaisemmin yhtä kuin myös _hakona_ (merkitsee maatunutta ja wettynyttä\npuuta, ei hawua (barr), niin kuin Länsi-Suomessa.) Sointo, ehkä\nmuuttunut, ei oleʿ kuitenkaan tullut wi'alliseksi (katsoʿ sen selitys).\n\nKoska kertosäkeiden sanat owat toisensa wastaawia merkityksen puolesta\n(synonyma), niin on usein esisä'eʿ sen siwullisena, niinkuin säkeissä:\n\n    \"Pannos nyt käsi kätehen,\n    Haka toisehen hakahan,\"\n\njossa ei toista ymmärrettäisi ilman ensimäisettä, mutta kyllä\nensimäinen ilman toisetta. Muutenkin pitää esisäkeen aina oleman\ntäydellisen lauseen. Siis ei niinkuin säkeet:\n\n    \"Osmotar oluehensa,\n    Kapo pisti kaljahansa,\"\n\njota owat pannut wäärin päin taikka jälkisä'eʿ ensimäiseksi.\n\nWoiwat kertosäkeet monella muullakin tawalla wastataʿ toisiansa,\nniinkuin Kalewalan 1:sessa runossa säkeessä 257 säkeesen 267, ja\nsäkeestä 302 loppuun astiʿ. Käytetään samassakin säkeessä kertoja,\nniinkuin on:\n\n    \"Hepo juoksi, matka joutu,\n    Koti jääpi, tie lyheni,\" ja myös:\n    \"Suoppa luoja, luoʿ Jumala,\" j.n.e.\n\nEdellisen kertosäkeen loppusanat kerrotaan usein somuudeksi toisen\nsäkeen al'ussa niinkuin:\n\n    \"Seisotaksen kuulemahan,\n    Kuulemahan, katsomahan;\" taikka\n    \"Teki liiton kuun keralla,\n    Kuun keralla, päiwän kanssa.\"\n\nHarwemmin kerrotaan sanoja muulla tawalla, niinkuin:\n\n    \"Missä silloin rauta piili,\n    Missä piili, kussa säilyi,\" taikka:\n    \"Kuulin ennen eukon wanhan,\n    Walittawan wanhan eukon;\"\n\njonka esisäkeessä sointi waatii takaheittoa.\n\nLoppuaʿ woipi laulu taikka sen osa kerrottomallakin säkeellä, usein\naiwan somastikin. Murtoja pidetään erinomaisen somina, niin että\nhywissä runoissa, niinkuin Kalewalassa ja Kantelettaressa suurempi osa\nsäkeistä tawataan murrettuina, mutta kuitenkin somina, jos edellinen\nkertosä'eʿ on murrotoin ja toisen wiimeinen sana murrettu.\n\nRakennuksensa puolesta täydellisin runo ja ihmeen sopiwa johdattamaan\nlapsesta alkaen runojär'elle on Kantelettaren 1 osan runo 234: _Oli\nennen onnimanni_, joka onkin jo painettu al'ummalla, ja jossa waan yhtä\niskurikkoa parantaaksemme, kaksi sä'että pois jättäen, panimme säkeiden:\n\n    \"Ripukasta rintasolki,\n    Rintasol'esta sopukka,\n    Sopukasta Suomen kirkko,\n    Suomen kirkosta kipinä,\"\n\nsiaan wähän parempia sanoja. Itä-Suomessa murteen jälkeen lukemalla:\nRinta _soljesta_ päästään siitäkin wirheestä.\n\nTämä laulu olisi opittawa kaikilta lapsilta maassamme. Onki se enemmin\nkuin mikään muu lewennyt ympäri, mutta mahtanee toki joitakuinta\npaikkoja löytyäʿ jonneʿ se ei wielä oleʿ tullut, mutta ansaitsee\nkuitenkin tullaʿ Onni siitä on aiwan lystistiʿ laitellut juuri\nwarsinaisen runo-rakennuksen opettajan. Kuinka suuriarwoisena runon\näännöllinen rakennus yksinänsäkin pidetään, ja kuinka paljon waraa\nsiinä on, nä'yttää selwästi tämä laulu, joka sisällyksensä puolesta\nkyllä on niin tyhjää, kuin ollaʿ taitaa, mutta kuitenkin on niin hywä\nlapsien mielestä. Tässä on paitsi ensimäisessä säkeessä, aina sointo\njäl'ettäin alku ja loppu puolella. Esisä'eʿ aina murrotoin, mutta\njälkisäkeen 3:s osa murrettu. Muiden kielien laulurakennuksen halpuus\ntekisi niissä tämän laisen laulun aiwan tyhjäksi otkuksi, mutta laulu-\nsekä kielirakennuksen edut owat Suomen kielessä paljoa suuremmat kuin\nmuissa.\n\nErinäisempiä muistutuksia sopii wielä tehdäʿ. Sana _on_, taikka\näänikkään jälkeen - _p'on_, käytetään usein waan mitan täytteeksi ilman\nmitään merkityksettä, niinkuin: _Siit' on suonia siteli; Päältä pään\non taiwosehen; söip' on uuelta lihoa_. Hywät laulajat liittääwät, jos\nsäwelʿ ei ole warsin lyhyt-ääninen, aina _on- ensimäiseen osaan, jos\nsiinä on kaksitawuinen sana, erinomattain jos se on lyhyt-taiwuinen;\nniinkuin Kalewalan al'ussa: _weli on kulta weikkoseni_. Tällä keinoin\npääseewät wenyttämästä alkusanan lyhwiä tawuita, sillä ne laulaessa\nwedetään molemmat iskuun. Käytetään muitakin pieniä sanoja näin\nliitteeksi, niinkuin _-pa_, esim. säkeessä _kukapa miehistä pätewi;\nei, esim. säkeessä: _kuulu ei ääntäwän aholla_; samoin: _sitte sun\nmieheksi sanoisin; tuleʿ nyt työsi tuntemahan_.\n\nSanalla _on_ eroitetaan somasti wälistä yhteen kuuuwiakin sanoja,\nniinkuin: _ero on wiinat keitettynä_; jonka mukaisesti, myös on\njälkisä'eʿ: _ero pantuna oluet_ (Ktltr, II. 90 runossa), waikka\n_erowinat_ ja -ero-oluet_ oikeastansa owat yhdistyssanat. Samoin: _käpy\non kangas käyäksesi_. Ensimäistä osaa ei tarwitsisikkaan lyhentääʿ,\nniinkuin; _eule tässä nuorisossa; en oo narri narratta'a_; jotka kyllä\nwoiwat ollaʿ: _ei oleʿ tässä nuorisossa, ja: en ole narri narratta'a!,\nTästä nähdään myös, että pääteʿ: _aa, ää_, alkuansa _ada, ädä_ wieläkin\nwälistä käytetään kaksitawuisena. Etelä-puolella Wiipurin läänissä ja\nosaksi Inkerin maallakin ei käytetäkkään nuoita Sawon ja Karjalan oa ja\neä, mutta yhtähywin kuuluu sikäläisienkin suussa runo kulkewan somasti\nkyllä, niinkuin esim. säkeissä:\n\n    Alkoi alla'a aja'a.\n    Sie kuuleʿ emon sana'a,\n\njoissa a'a lu'etaan kaksitawuiseksi. Etelä-Inkerissä pistetään\nsellaisiin paikkoihin puustawi w wäliin, esim, _onkos kylläwä kyläwä.\nSe on jälkeä sellaisissa paikoin ennen olleesta d-stä, taikka että\nennen on sanottu _kyllädä kylädä, joten wieläkin paikoin Aunuksessa\npuhutaan.\n\nTakaheittoa käytetään muistakin syistä, kuin soinnon somennukseksi,\nniinkuin: _kulmat kulta, päät hopia_, suorin sanoin: _kultatulmat,\nhopiapäät; nenän niemen neitosia j.n.e_, mutta ensimäinen ei tulisikaan\nrunosäkeeksi, toinen iskurikkoisekii, jos olisiwat ilman takaheittoa. —\nWiallisia laskurikkoja Kalewalassa ja Kantelettaressa on aiwan wähän;\nei oleʿpaljon muuta Kalewalasta, paitsi jo kirjoitettua, kuin: runo\n11: sä'eʿ 370; 14; 231; 15; 76, 80; 16; 12, 125, 136; 18: 379; 25: 21;\n28; 581; 31: 404; 32: 84. Näistäkin owat säkeet 125 136: _terweʿ kuu,\nterwe kuningas_, ja _toitko sen, jonka käkesit_, sekä Kantelettaren I,\n5, sä'eʿ: _kuin wiisin wyöteltänehe_ mielestämme niin luontewat, että\nsanoisimme wi'ankin osaawasti sowitettuna kaunistawan. Ne muut sitä\nwastaan owat kehnoja.\n\nSäkeet, sellaiset kuin: _koria kutsuttu wieras, mentyä minun metsälle_\ntuleewat ainoastansa wäärin lu'ettuina laskurikkoisiksi, sillä ts\npitää kielen yleisien sääntöjen jälkeen pehmennettämän, niinkuin\nenimmät kielen murteet kutkin laillansa tekeewät; esim. sanassa:\n_kutsua_ taikka _kuhtua_, pehmennetään kuin kussakin tt ja ht t:ksi\ntaikka h:ksi, siis: _kututttu, kuhuttu_; samoin _mehtä, mettä_\npehmennettynä: _mehän, metän_. Samoissa tiloissa kuin ht ja tt tulee\nmyös ts pehmennetyksi sillä keinoin että t s:n edellä äännetään\nkerkeästi ja niin että kuuluu waan seuraawaan ei edelliseen tawuuhun,\nmutta kowennettuna kuuluu kaksinkertaiselta, näin: _me-tsän, met-tsä_.\nTässä pehmennetään siis ainoastansa t, jonka tähden woipi sanoaʿ,\nettä se pehmennetään ja äännetään aiwan niinkuin yksinänsäkin esim.\nsanassa-mettä, me-tän, ainoastansa että s ynnä kuuluu jäl'essä.\nHelpommin seurattawaksi ja aiwan sopiwasti on runoissa puustawi z\nkäytettäwä pehmeälle ja tz kowalle, esim.\n\n    \"Koria kuzuttu wieras,\n    Koriampi kutzumatoin.\"\n\nParempi ja helpompi on kuitenkin lukea sellaiset paikat kukin oman\nmurteensa mukaan, niinkuin:\n\n    \"Koria kututtu (kuhuttu) wieras,\n    Koriampi kuttumaton (kuhtumaton).\"\n\nTälläkin keinoin tulee laskurikko wältetyksi.\n\nSuomen kielessä käytetään sanoja, jotka erinomatsen somasti ja\nkuwaelewasti jäl'itteleewät kaikenlaisia ääniä, ja woiwat siis\nkutsuttaaʿ äänisanoiksi (onomatopoëtiska ord). Sellaisia owat:\n_kähäjää, wapisee, urisee, paukkaa j.n.e._ Usein tapaeleewat ne\nmuutakin, niinkuin ihmisien kaltaisuuksia j.n.e., owat kokkasanoja,\nesim. _kuhnus, rahnus, wenkaleʿ_, j.n.e. Sellaiset sanat hywin\nkäytettyinä tekeewät runon somaksi, lystiksi ja teräwäksi, niinkuin\nsäkeeissä:\n\n    \"Astuaʿ taputteleepi,\n    Käyäʿ luikerrehteleepi.\"\n\nÄänisanoissa tapautuu wälistä ts, joka pitää äännettämän niinkuin jo\nneuwottiin, ja ei eri tawuihin eri murteiden jälkeen, sillä siitä\ntulisivat sellaiset äänisanat warsin tärwiölle, ja tuskin tapaelisiwat\njäl'iteltäwänsä ääntä, niinkuin säkeissä:\n\n    \"Reki rautainen ratsasi,\n    Kaula patwinen patsasi\" ja myös:\n    \"Kalat liiwaksi litsotti,\"\n\nNäissä pitäisi siis oleman: _razasi, pazasi, lizotti_.\n\nÄänisanat muuttaawat kerrottuina wälistä alkutawuunsa parantaaksensa\nsointoa, esim.\n\n    \"Kirwes _kilpisty_ kiwestä,\n    _Kalpistihen_ kalliosta,\"\n\nSaman tekeemät wälistä, muutkin sanat, warsinkin kokkasanat, niinkuin\nsäkeissä:\n\n    \"Kuunteli, kunerwikossa,\n    Katseli kanerwikossa.\"\n\nSanat kerrotuina samassa säkeessä muuttaawat myös usein alkutawuunsa,\nniinkuin:\n\n    \"En mä huoli huitukoille,\n    Huitukoille, haitukoille.\" Ja myös:\n    \"Liiteleepi, laateleepi.\"\n    \"Käiwät pipit, käiwät papit.\"\n\nArwautukset antaawat enimmin esimerkkiä tämänlaisista sanojen\nmuutteloista, niinkuin; _\"kilkkaa, kalkkaa_ luisten lukkojen takana.\"\n\nAinoastansa äänikkäällä alkawan sanan edellä woipi runoissa sana\njättääʿ pois lyhyen loppu-äänikkäänsä, ehkä tuskin muita kuin a, ä ja\nharwemmin i. Jos hengähdys (aspiration), merkitty: ʿ, on äänikkään\njäl'essä, niinkuin: sanoissa: _tullaʿ, jätäʿ_ j.n.e, niin ei woi äänikäs\njätettääʿ pois. Seuraawissa säkeissä on poisjätön (elision) esimerkkiä:\n\n    \"Suomess' on koriat neiet.\"\n    \"Emäntät' ei ensinkänä,\"\n    \"Tekemätt' on työtä paljon.\"\n    \"Sanomiks' on saukko saatu.\"\n\nNäissä säkeissä on sanoista: _Suomessa, Emäntätä, Tekemättä,\nSanomiksi_, jokaisessa wiimeinen äänikäs pois jätetty. Wirhellinen\npoisjättö on säkeessä: _\"hyriäl' huoletta runoja,\"_ sillä kerakas alkaa\nseuraawan sanan. Äänikästä seuraawa äänikäs ei myöskään saaʿ jätettääʿ\npois eikä muutettaaʿ. Sä'e: _\"toinen muutamii mujeita,\"_ on siis\nwi'akas.\n\nSointo ja mittakin sowiittaawat usein säkeihin sanoja, jotka\nerinomattain käännöksissä, joissa syy on heittynyt pois, nä'yttääwät\noudoilta, niinkuin: \"wenon _haapaisen_ hajotti.\" Sä'e: \"haapaisilla\nhalkosilla\" ei siis tarwitsekkaan kirjassa \"Fosterländskt Album I\"\nsiwulla 145 löytywää sel'itystä. Samoin eiwät tarwitseʿ sanat:\n\n    \"Niin muni munia kuusi,\n    Kuusi kullaista munoa,\n    Rautamunan seitsenmännen,\"\n\nMehiläisessä 1839 wuoden Joulu-kuun lehdessä löytywää sel'itystä, sillä\nmitta ja sointo tässä ei suwaitseʿ muita lukusanoja kuin \"_kuusi_\" ja\n\"_seitsemännen_\".\n\nSomennus- taikka pienennyspääteʿ: ut, yt, niinkuin sanoissa: _kuuhut,\npäimwyt, poi'ut_ j.n.e. sanoista _kuu, päiwä, poika_, käytetään harwoin\nSuomen puolella, niinkuin; sanoissa: _kätkyt, neitsyt_, j.n.e., mutta\nansaitsee kuitenkin kauneudeksi runoissa käytettääʿ. Yhtähywin pitää\nitseʿpäästänsä sellaisia sanoja tehdessä kawatettaman, etteiwät\nsopimattomiksi synnyʿ.\n\nYksinäinen sä'eʿ ilman kertosäkeettä on waillinainen, muu'alla kuin\nlopussa, samoin kolme kertosä'että ei warsin sopiwa, mutta wielä\nwähemmin sopii wiisi taikka usiampi kertosä'että, niinkuin paikoin\nKalewalaan ja Kantelettareeseen eri laulajilta sanoja on keräytynyt.\nMonet: kertosäkeet kuitenkin aina eiwät tunnuʿ pahalta.\n\nLauseʿ ei koskaan saaʿ jakautuaʿ säkeen sisällä, eikä mennäʿ\ntoisihinsa, niinkuin säkeissä:\n\n    \"Owen suussa seisowalle\n    _Warsa parille, kuin wielä_\n    Ilta weroansa wuotti,\" eikä niinkuin säkeessä:\n    \"Howin torppari, se toimen\n    Pekko, istui pöydän päässä.\"\n\nKalewalassa ja Kantelettaressa näitä wikoja tuskin tawataan, jos ei\nlieneʿ niihin lue'ettawa Kalewalan neljännen runon säkeet:\n\n    \"Sitte silkillä sitoopi,\n    Kapaloipi kaunoisella,\"\n\njossa sanat _kaunoisella silkillä_ eri säkeessä, kuuluuwat korvista\nsopimattomilta, joka paranisi, jos olisi\n\n    Sitte silkillä sitoopi,\n    Kapaloipi kaunosesti.\n\nSamoin wi'alliset owat säkeet:\n\n    \"Siitä kiihty hiien hirwi\n    Poropetra potkimahan.\"\n\nRunolaulun luonto pidättää siis erinomaisella tawalla runoelijan\n_kertomassa_ laulettawatansa, niin ettei suinkaan pääseʿ karkaamaan\ntoisiin lauseihin, missä puuttuu, senkun aina määrätyissä paikoissa.\nEipä sitä oleʿ Suomalaisen luonnossa muutenkaan lii'ammaisesta\nkiireestä kysymistä; aina se kulkee waan \"hiljaan soreaan.\" Tästä\nnähdään, kuinka erinomaisen sowelias Suomalaisen luontoseksi lauluksi\nruno on.\n\nMitä runorakennuksen yleiseen luontoon kuuluu, niin näemme siinä aina\nwallitsewan erinomainen wastaawaisuus taikka yhtäpitävä keskuus.\nKaikella millä waan woipi, pitää olla kerallisensa ja niin lähillä kuin\nmahdollista. Luulisi sentähden joku, runon waatiwan loppusointoakin,\njoka usein tuleekin siitä, kuin kertosäkeissä sanat lopulla owat\ntoisiansa wastaawat ja siis owat samassa siassa; mutta runolle on wielä\nmieluisempi, jos olisiwat wastaawat sanat wieläkin likempänä toisiansa,\nesim. sanat _Kaukomielen_ ja _Joukahaisen_ säkeissä:\n\n    \"Päästä kalwan Kaukomielen,\n    Joukaisen jousen tiestä,\"\n\nWoisi ensimäinen sä'eʿ ollaʿ: _Kaukomielen kalwan päästä_, taikka\nwiimeinen _jousen tiestä Joukahaisen_, mutta näin loppusoinnollisena se\nei olisi parempi. Woisiwat kyllä ollaʿ molemmat muutetuin sanoin; sitte\ntaaskin olisiwat hywät. Mutta kuitenkin tuntuuwat sanat _päästä_ ja\n_tiestä_ sopiwan paremmin yhteen, niin että\n\n    \"Joukahaisen jousen tiestä,\n    Päästä kalwan kaukomielen\"\n\nolisi parahin jär'estys. Nä'emme siis, Suomalaisilla ei olewan\ntarkoitusta mitään loppusointoon, senkun waan läheiseen\nwastaawaisuuteen, joka on parempi lähempänä kuin toisen säkeen lopussa.\n\nTämä erinomainen ja niin moninpuolinen _kaksikeskuus_, joten sitä\nwoisimme kutsuaʿ, nä'ytäiksen runoa laulettaessakin siinäkin, että sama\nsä'eʿ tawallisesti lauletaan kahdesti ja useimmiten on wähintäin kaksi\nlaulajata, joista yksi ensin laulaa säkeen ja toinen, sä'estäjäksi\nkutsuttu, kertoo eli sä'estää jokaisen säkeen laulajan itsen mukaan.\nUsein on montakin sä'estäjää, ja kuin warsinaisella runollisella\ntawalla ollaʿ pitää, niin sitte:\n\n    \"Paneewat käden kätehen,\n    Ha'an toisehen hakahan,\n    Laulaessansa hywiä,\n    Parahia pannessansa.\"\n\nKas sitte se wasta on oikeassa täydellisyydessänsä ja maksaakin\nkuunnellaʿ.\n\nHämeen taikka oikeammin länsi-Suomen kielestä sanotaan runojen\n_häwinneen_, mutta oikeastansa ei siellä oleʿ mahtanut ollakaan\nmilloinkaan warsin paljon runoja, sillä sen puolimainen murreʿ on\nrunolle wähän wasten luontoista, sentähden, että t ei milloinkaan, ja\nk enimmiten ei heitetäʿ warsin pois, senkun muutetaan edellinen d-ksi\nja toinen tawallisesti j-ksi ja w-ksi. Se tuottaisi usein laskurikkoja,\nniinkuin tulisi säkeihin:\n\n    \"Seitsentähtisen selälle,\n    Mieähän tähen hewonen.\"\n\njos pantaisi: _seljälle, tähden_.\n\nKoska murrot owat wälttämättömästi tarpeellise kaunistamaan runoa,\ntarwitaan siksi lyhyillä tawuilla alkawia sanoja mitä enemmin. Wähän,\nwaan on niitä sanoja, jotka t-n poisheitettyä saawat alkutawuunsaa\nlyhyiksi, taikka ainoastansa ne, joila on h t-n edellä esim.\ntähti, tahto j.n.e., niin että juuri wähän tulisi d-n käyttäminen\nrunoja haittaamaan. Sitä wastoin tulisi yltäkylin wastuksia, jos k\npehmennettäisiin j-ksi ja w-ksi, sillä sellaisia sanoja on paljon,\njoiden alkutawuut sanottujen puustawien käyttämisestä eiwät pääsisi\nlyhyiksi. Niin kau'an kuin runoja maassamme löytyy, pysyy siis sekin\nkirjoitustapa, että k aina pehmennettynä muutetaan -ksi taikka ei j-ksi\nja w-ksi. Sepä kirjoitustapa jo onkin yhteiseksi tulemaisillansa ja\nKollaanin oiwallisessa Suomen Kieliopissa päätöllisesti wahwistettu.\n\nErinomattain luonnikasta runolaululle on Wiipurin Läänin eteläpuolen\nja Inkerin maan murreʿ sen puolesta, että siinä alkatawuun taitaa\nlyhentääʿ sellaisissakin tiloissa, joissa se muilla murteilla ei\ntapahduʿ, esim. _wi'rani, jal'ani, tus'an_, j.n.e. Mahtaakin sen murteen\nsopiwaisuus runoille ollaʿ syynä, että sillä runoja runsaammalta\nlöytyy, kuin muilla murteilla. Watuuttaa sekin, että runot siltä\nmurteelta eiwät kukaties koskaan lopuʿ.\n\nPuustawien pehmennykset kielessämme sopii meidän ottaaʿ tässä wähän\ntarkemminkin käsille. Pehmenewät puustawit kielessämme owat k, p ja\nt. Kaksinkertaisinta [Tämä Inkerissä enemmin kuin muu'alla käytetty\nsia olkoon tässäkin ko'etteeksi. Löytyy se runoissammekin.] ne\npehmennetään yksinkertaisiksi, esim. _tukka tukan, tuppi tupen, wiitta\nwiitan_, mutta yksin oltuansa muuttuuwat ne pehmennettyinä enemmin\ntaikka häwiääwät peräti pois; esim. _tupa tuwan, kenkä kengän, jalka\njalan, jälki jäl'en (jäljen), pelto pel'on, taito taidon, (tailon,\ntairon, taion), kulta kullan_ j.n.e. Itsekussakin kielen murteessa\n(eli puheen parressa) pitäisi puustawien pehmennykset aina laillansa\nlu'ettaman taikka poiskin heitettämän. Itä- ja pohjais-Suomessa sekä\nInkerin maalla ei siis pidäʿ d eikä k-pehmennysmerkki —' miksikään\näännettämän, esim. _sydän, wiiden_, luettakoon syän, wiien. Wälistä\non toki wähän erilaisuuttakin, esim. _johdatan, tiedän, wiedätän_,\näännetään siellä enimmissä paikoin: _juohatan, tiiän, wiehätän_, Hämeen\npuolella owat sellaiset paikoin äännettäwät: _sylän, tielän_, taikka\nsyrän tierän_, j.n.e. Satakunnassa ainoastansa äännetään d enimmiten\nwarsinaisella suomalaisella äänellänsä. Siellä puolen on puheen murteen\njälkeen paikoin k-pehmennysmerkkikin äännettäwä, esim. _pel'on, jär'en\nkuin _pelwon, järjen_. Näin murteiden mukaan lukemalla on suuri etu,\njosta tässä ehkä emme rupeaʿ luʿettelemaan. Aiwan wäärin on wanhoissa\nkirjoissa usein pantu _tundo, kulda, kuinga j.n.e. Ne owat oikeastansa\nkirjoitettawat sekä äännettäwät _tunto, kulta, kuinka_. Wielä on\nloppuhengähdykselle merkki ʿ, joka samoin eripaikoilla erilailla\näännetään, esim. _weneʿ kuin weneh, wenek, wenes, wenet j.n.e.\nNäytteeksi on tässä laulu _Eri-kodit_ itä-Suomen tawalla kirjoitettu\nilman d-tä; samoin esimerkiksi käytetyt säkeet.\n\nTällaisia runon: sel'ityksiä woisi wieläkin lisätäʿ joilla kuilla,\nmutta miettiköön jokainen itseʿ lisään. Onkin runon rakennus niin sywä,\nettä ainoastansa teräwä ymmärrys woipi sen kaikki kauneudet sel'ittääʿ.\nKen runoa lukeissansa oikein tahtoo nauttiaʿ sitä, hänen onkin tarwis\ntunteaʿ sen kaikki edut. Muuten woipi monta mutkaa runoja lukiessa\njäädäʿ keksimättä ja wi'oiksikin katsottaaʿ, mutta owat kuitenkin\nperäti toista. Arwaamme kyllä runolaulun edusta wähän puuttuneen tietoa\nniiltäkin, jotka kuitenkin owat niin suurella ylistyksellä Kalemwalasta\nkirjoittaneet. Saas nähdäʿ mitä siitä kirjasta sanotaan, kuinhan\ntoisesta painosta kerkeää ja sen etuudet oikein ymmärretyiksi tuleemwat.\n\nElköön joku luulko tässä lu'eteltujen osoituksien ja sääntöjen\nyksin auttawan laulajaksi; pitää Kalewalan ja Kantelettarenkin\nesipuheista sekä muutamista paikoin Mehiläisestäkin saataman oppia\nlisään; Ruotsin taitawat myös mainitusta \"Kallawedestä.\" Tähän on\njär'estyksen wuoksi yhtähywin otettu wähän Kalewalan esipuheestakin\npi'an sanasta sanaan. Paraat laulu-opettajat owat Kantelettaren ja\nerinomattain Kalewalan runot itset. Niitä pitää lu'ettaman niin\ntarkasti, että tässä ja muu'alla annetut opetukset tuleewat juuri kuin\nitseltä kohdastansa runoista opituiksi, omiksi keksimiksi, ja niin\nettä omia keksimiä asioja kertyy päälle kaikista tässä ja muu'alla\nkirjoitetuista. Lauluneroa warmistamaan ylen somweliaat owat myös\nkirjat: \"Suomen Kansan Sanalaskuja\" ja \"Suomen Kansan Arwoituksia.\"\nNiiden kautta woipi paljon tullaʿ Suomalaisien runollisen mielen kanssa\ntutuksi. Erinomattain woipi \"Arwoituksista\" oppiaʿ paljon sanallisia\nkuwittelemisia, wertauksia, ääni- ja kokkasanoja, Kanteletar,\nSanalasku-ja Arwoitus-kirja sekä Mehiläinen owat kaikki puoleen hintaan\nalennettuina ja ansaitseewat muutenkin lewetäʿ kuta enemmin.\n\nHuonommat kuin Kalewalan ja Kantelettaren laulut owat hywät siihen,\nettä niiden rinnalla wertoen nä'ytäiwätkin Kalewalan ja Kantelettaren\nlaulujen paremmuudet selwemmin, ja niiden arvo tulee täydellisesti\nnäkywiin. Wanhoja runolauluja lukiessa ei tunnetaʿ paljon muuta\nwajautta, kuin että eräissä paikoissa uupuu kertosä'että, toisissa\non yksi sä'eʿ lii'aksi: enimmiten seurauksia siitä, että on monelta\nlaulajalta sanoja kertynyt, taikka owat ne aj'an kuluessa muuttuneet ja\nhuonommilta laulajilta rikotut. Mutta pi'an kaikkia nykyisemmin tehtyjä\nrunoja lukiessa juuri kuin itse tuntisit sen waiwan, jonka runon teko\nlaulajalle on saattanut. Wanhoja runoja lukiessasi tunnet, että \"ne\nowat tekeytyneet itsistänsä, ilman erityisettä tekijän huoletta\" ja\nwaiwatta. Ne kulkeewat niin luonnollisesti ja helposti, että hywin\nymmärrämme runon itsen juuri kuin wallinneen tekijänsä, joka waan\n\"sinneʿ meni, kunneʿ wirsi wiittasi,\" ilman tiedotta yläwämmästä. Sen\ntiedämme kuitenkin jo me selwemmästi, — yläwyyden, nimittäin Jumalan,\njonka palwelijaksi on runolanlukin nyt muuttuwa enemmin kuin ennen;\nsiis ei suinkaan alentuwa, woimallisilta neroilta wielä ylennyksikin\ntulewa ja muodistettawa uuden aj'an waatimuksien jälkeen.\n\nJoka itse mielii tulewansa runoelijaksi taikka tietää jo olewansa,\nhänelle ei oleʿ sillä hywä, että osaa miettiäʿ yhtä toista runolaulun\nulkonaiseen rakennukseen kuuluwia mutkia ja yleiseen sellaista kuin\ntässäkin olemme kirjoittaneet, ja että osaa sitoaʿ sanoja runopukuun.\nEi - runoilijan pitää sywältä näkemän runolaulun aiwan sydämmeen, sen\nhengellisiin salauksiin. Mutta tähän tarwitaan neroa joka on ylewämpää,\nhengellisempää, kuin että siihen opettaaʿ taikka opetteleimalla\npäästäʿ. Siihen tarwitaan ollaʿ mielen omainen runoelija. Mutta\nainoastansa \"luonto laulajan tekeepi.\" Oppi ei kuitenkaan ojahan\nkaadaʿ, neuwo ei syrjähän sysääʿ; se woipi wirkistääʿ, muodistaaʿ ja\nylentääʿ luonnolta annetun lahjan, joka ulkonaisetta kehoituksetta\nusein woisikin jäädäʿ hawahtumatta taikka mitättömäksi halwentuaʿ. Jos\nsiis joku luulee itsessänsä lauluneron piilewän, niin kokekoon siitä\nlöytääʿ ja wireille saadaʿ. Se on kallis ja pyhä lahja Jumalalta ja\npitää arwossa pidettämän, mutta ei suinkaan luonnottomuudella ja wäärin\nkäyttämisellä sokaistaman.\n\nAiwan hywä ja kaunis asia olisi, jos joku enemmin ja laweammalta\nkirjoittaisi runollisuudesta kuin tässä on tapahtunut. Sen aineksia\nrunollisuudesta kuin te'oksia löytyy yltäkyllin muilla kielillä,\nerittäinkin Kalewalasta ja suomalaisista runoista yleiseenkin,\nKotimaamme kaipaa esinnä niistä Herran Tohtorin J.R. Tengströmin ylen\nkaunista jutteloa jo mainitussa kirjassa \"Fosterländskt Album I\"\nomalla kielellämme toimitetuksi. Sen kautta woitamme Hänet wieläkin\nwaikuttamaan meille hyödyllistä Tuonelankin majoista. Ei mitään olisi\nkuitenkaan sen woittanutta, jos joku nuori lauluille halukas woisi\nruwetaʿ koulujen kautta itse' oppimaan muita kieliä ja kaikkea muuta\ntietoa. Hyöty siitä olisi sanomatoin.\n\nKirjoittamistamme sel'ityksistä runon rakennuksessa nä'emme\nrunolaululla olewan koko joukon ulkoinaisiankn kauneuksia enemmin kuin\nkaikissa tunnetuissa ulkokielien laulutawoissa. Mitta ja loppusointo\non niissä tawallisesti koko waransa; mutta kuinka aiwan wähän jatkuisi\nnäistä sel'ittämistä, jos ei waan ruwettaisi lu'ettelemaan niiden\nmoninaisista käytännöistä, jotka yhtaikaa kuitenkaan eiwät woiʿ\nkäytettääʿ.\n\nIlahduttawaa on se toki aiwan paljon, että juuri meillä on niin\nkorkea-arwoinen laulutapa. Yhtä korkea-arwoinen on kielemmekin,\njoka myöskin tuskin löytänee wertaistansa muu'alla. Sydämellisesslä\nkiitollisuudella niiden Antajaa kohden, olemme wel'olliset käytäämään\noikein ja paraaksi kieltämme, sekä paljaaltansa että pu'ettuna\nrunolaulun ihanteilla, ja wielä toiwommekin suuriarwoisia runoja\nkohtakin syntywän.\n\nEikös oleʿ nyt meillä Suomalaisilla näistä sekä muistakin tässä ei\nnimitetyistä eduista kyllä syytä ylpeytyäʿ ja tunteaʿ omankin arwomme,\nniin ettemme ensinkään tarwitseʿ Suomalaisuuttamme häpeilläʿ ja\nhalweksiaʿ muiden kansalisien rinnalla, niinkuin ehkä usein wielä\ntähän asti on tapahtunut ja osoitaksen monella lailla, esim. että\nnimiä muutetaan, kuin wähänkin luullaan itsensä olewan tuota heidän\nmielestänsä halpaa Suomalaisuutta ylempänä; että ei enään ollaʿ\nolewinansakaan Suomalainen, niin pian kuin osataan wähän muuta kieltä\nmelskataʿ. Jos niinkuin jo sanoimme, herraswäkikin alkaa antamaan\nlapsensa ensimäiseksi kieleksi käyttääʿ Suomen kieltä, niin löytyy\nniitäkin wasta sellaisiakin, jotka warsin estääwät lapsensa oppimasta\ntuota Suomen kieltä, ottaawat itsellensä Ruotsalaisia palwelijoita ja\nlapsen katsojia; ottaawatpa wälistä Wenäläisiäkin. Aika hywä olisi, jos\nlaskisiwat lukua, minkä werran mieltä mikin kieli on antanut lapselle\nyhtä pitkissä aj'oissa, esim. puolitoista wuotta wanhasta lähtein joka\nkuukaudessa. Lähettäisiwät sitte laskemansa johonkuhun sanomalehteen\ntaikka tekisiwät koko kirjatkin tutkimuksistansa. Kyllä sellaisista\nmielen mittauksista olisi koko joukko hyötyä. Sanotaan kyllä: \"ei\nmieltä puntarilla mitata\", mutta nythän tuotakin saisi ko'etellaʿ jos\nei warsin puntarillakaan, niin -; tehdäänhän muita wähemmänkin hyötysiä\nkokeita.\n\nTansseissa on jo enimmissä paikoin soitto häwittänyt pois laulun, joka\nkuitenkin olisi siinä niin luonnollinen ja lempeä. Taitaisi kyllä\nsoittaminen ja laulaminen yhtaikaakin tapahtuaʿ, joka olisi ko'eteltawa\nniissä paikoin, joissa soitto wasta alkaa wallataʿ tanssilaulun. Se on\nniin erinomaisen ilahduttawaa ja ylentäwää, kuullaʿ tanssipelissäkin\nkehoittawia ja miellyttäwiä laulusanoja.\n\nKirjapainoja nyt jo on suuressa osassa maamme kaupunkeita, niin että\nmahtawammat laulusepät jo ehtimiseen woimat warusteleiaʿ painuuttamaan\ntekemiänsä runoja. Se olisi aiwan hywä kirjallisuudellemme ja usein\nheille itsellekin, sillä woiwat tullaʿ woittamaan paljonkin, jos\nrunot owat hywästi menestyneitä. Osaksi niitä moni kirjanpainaja\nkirjoitettuinakin hywästä hinnasta, ja se olisikin parasta myödäʿ\nlaulunsa kirjoitettuna, kuin itse niitä kustantaa.\n\nKuulusampia ja tunnetumpia runoseppiä nykyellä on Antti Puhakka\nKontiolahdella, Olli Kymäläinen Heinäwedellä, Pentti Lyytinen\nRautalammilla ja Pietar Makkonen Kerimä'ellä, jonka yksitoista wuotinen\npoika Antti nimeltä, on sanomalehden Suomettaren 23:nteen lehteen\nlähettänyt aivan kauniin laulurunon. Ei muuta kuin yksi sä'eʿ: \"minä\nlaulan niinkuin lapsi\" olisi muutettawa näin: \"minä laulan lapsen\nlailla\" paremmaksi kertosäkeeksi toisellensa \"laulan lapsen tawalla.\"\nSomasti loppuu laulu kerrottomalla säkeellä.\n\nEmme suinkaan tarwitseʿ hätäelläʿ runolaulun häwiäwän; kyllä se wielä\nalkaa noustakkin ja tuommoisia laulajia kaswaa ehtimiseen, jotka wielä\nwoiwat antaa wereksen luonnon runolaululle, taikka pannaʿ sen esiin\nuusien aikojemme mukaisena. Paras on kuitenkin pitääʿ wanhoja lauluja\ntarkasti silmällä, ehkä ei liiaksi' ruwetaʿ jäl'ittelemään niitä, waan\nniin, että omatekemä laulu wanhojen sekaan pistettynä olisi juuri kuin\nyksi niistä, eikä jonkun erinäisen laulun mukaan syntynyt; taikka,\nsen pitää oleman itsenäisen. Sellainen onkin Antti Makkosen laulu.\nWanhoista runolauluista siwuitse woiwat ainoastansa jaloimmat runosepät\nmennäʿ, mutta sellaista nyt wielä ei oleʿ kuulunutkaan. Antti Puhakan\nkertomaruno 1847 wuoden Suomettaren 30, 31 ja 32 lehdessä on wähän\nwieras wanhoille lauluille sanojen juoksunkin puolesta, mutta onkin\nsenkautta wähän kadottanut, ehkä kuitenkin on parahien nykyis-laulajen\nrinnalle pantawa. Mahtaa sanojen juoksu kertomarunoissa ollakkin\nwaikeampaa pidättääʿ wanhan jälkeisessä juoksussa, kuin laulurunoissa.\nMainittu Puhakan runo on kuitenkin paremmin luonnistunut kuin hänen\nentinen runonsa \"Jussin juttureisu\" Suomettaren 33:nessa lehdessä.\n\nTässä kirjassa painetut runolaulut owat toimitetut osasta\nwiimeis-kesänä 1847 Inkerin maalla ja Wiipurin läänin eteläpuolella\nkerätyistä runoista. Mahtaa kyllä monikin niistä, uusien keräyksien\ntehtyä löytyäʿ, ja ainakin täydellisemmäksi saataaʿ. Sentähden ei\ntarwitseʿ kenenkään, joka enneltänsä osaa jonkun tässä löytywän runo,\nluullaʿ sitä wäärin osaawansa, jos toisin osaa. Parempi on saadaʿ\ntoisin käywät sanat kaikki kirjoitetuiksi, ja edemmäksi ilmoitetuksi,\netteiwät unohduksiin mahtaisi kadotaʿ. Aiwan hywä olisi tehdäʿ saman\nniillekin runoille, jotka tässä eiwät löydyʿ, eiwätkä tiettäwästi oleʿ\nmuu'allakaan yllä.\n\nHelpottaaksemme laulujemme lewenemistä kansan sekaan, olemme niin\nasettaneet, että laulujamme woipi myödäʿ itseksensäkin, jonka tähden\nniin onkin enemmin painettu. Menkäät siis nyt taulumme hywäksi\nhuwitukseksi lukijoillemme. Jos saisitte terween huwituksenne wälistä\nwiinankin myrkyllisen huwituksen siaan kelpaamaan, niin olisi se kaikki\niloksemme. Nämät eiwät te'eʿ pohmeloa kuin wiina. Tässä kirjaisessa\non waan niin wähän lauluja, mutta Kalewala -- kas sitä pitäisi toisen\nkerran painettua otettaman kuta enemmin. Kuin jo ensimäinen painoskin\non tullut niin maailman mainioiksi ja onkin nyt jo kaikki myötynä,\nniin miksi ei sitte toinen painos niin paljon parannettuna tulleʿ.\nSitä kehoitamme walmistuttua kaikkien ostamaan, joilla waan kotimaan\nkuuluisimmille eduille mieltä on.\n\nEttä muut taitaisiwat paremmin käyttääʿ waikka Wirsikirjan wirsiäkin\nrunolauluiksi ja parannellaʿ wähemmin onnistuneita runolauluja,\nwarsinkin \"Ilolaulun Jesuksesta\", niin panemme tähän nä'ytteeksi,\nkuinka seuraawa 45:s laulu Runerbergin Runoelmista on paremmaksi\nrunoksi tehty.\n\n    Äiti mulle muistuttaapi:\n    \"Lapsukainen! sull on kaksi\n    Kalllihinta kaunistusta,\n    Warjeleʿ ne wastaseksi,\n    Hellin hoidaʿ hempeyttä,\n    Suojiʿ rauhoais sydämmen.\"\n    \"Äiti! rauha on kadonnut,\n    Jos ma jällehen sen saanen\n    Niin en saaʿ, kuin kullan kanssa,\n    Kullan kaunihin kodissa,\n    Kullan kultasen sylissä.\"\n\nSama laulu runoksi mukaeltu\n\n      Noin sanoi emo tytölle,\n    Wanhin lausui lapsellensa:\n    \"Tyttöseni tyynöseni,\n    Lapsueni laatuseni.\n    Sull' on kaksi kaunistusta,\n    Kaksi suotuista somuutta.\n    Sydämmen suloinen rauha,\n    Wietto wirhetöin elämän;\n    Hoidaʿ huolella hywällä.\"\n      Kerran tyttökin sanoille,\n    Näin se wirkki, noin puheli:\n    \"Jopa sai suru sydämmen,\n    Jopa rauhani katosi.\n    Sitä en mä ennen saaneʿ,\n    Ennen saaneʿ ja tawanneʿ,\n    Ennen kuin sulhoni sylissä,\n    Sulhon kaunon kainalossa,\n    Poj'an siiwon puolisona,\n    Miehen waimona wakaisen.\"\n\nRunolaulun parahien ulkonaisien kaunistuksien sekaan owat\nrunosäweletkin lu'ettawat, joita löytyy koko joukko monenlaisesta\narwosta, sekä kerättyjä että keräämättöminä; Wirolaisilta,\nLappalaisilta ja Syrjäläisiltäkin olisi runosäweliä saatawina.\nKantelettaren ensimäisessä osassa löytyy jo 20 runosäweltä. Tähänkin\non tarpeen wuoksi pantu uusista keräämistä walittuja runosäweliä.\nJokainen lukkarikin taitaa sel'ittääʿ niiden äänet osaamattomillekin.\nEi haittaaʿ, jos kanskin tulee nuottimerkkejä näkemään ja tuntemaankin.\n\nSeuraawista runosäwelistä owat enimmät erilaisemmat kuin ne, jokta\nKantelettaressa löytywät. Ensimäiset kaksi owat tawallisen runosäwelen\nperusäänet, jotka näin paljaaltansa eiwät paljon käyettäne, mutta\njoista toisintoja on muodistettu koko joukko kaikesta laadusta yksi\ntoistansa kauniimpaa. On runosäweliä sellaisiakin, esim 3:s ja 5:s\nsäwel, jotka waatiwat säkeen loppusanta kahdesti laulettawiksi esim.\n\"Emo linnulta kyseli, _ja kyseli_\", \"Laskeisi Lapista lintu _ja\nLapista_\". Eräissä säwelissä pannaan muuta loilotusta lisään, esim.\n4:nessä ja 6:nessa. Neljäs säwel on tawallinen tanssisäwel Inkerin\npuolella. Seitsemännessä kerrotaan ensimäiset sanat. Muita sellaisia\nsäweliä emme oleʿ tawanneet. Liikuttawampaa surulliselle sydämmelle,\nkuin 9:s säwel lienee waikea löytääʿ. Wiimeinen säwel käytetään Wenäen\nKarjalassa karhu peijasissa, jossa käytettyjä runoja löytyy Kalewalan\n28:nessa runossa.\n\n\n\n"]