[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fPE3CBDhJ2nSw3T3ahqm0lU5s2fM5nB11JNL5ibiGfww":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":7,"genre":10,"themes":11,"origin":13,"language":14,"yearPublished":15,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":16,"charCount":17,"usRestricted":18,"gutenbergId":19,"gutenbergSubjects":20,"gutenbergCategories":22,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},2706,"Lemminkäinen","Larin-Kyösti",null,"2706-larin-kyosti-lemminkainen","2706__Larin-Kyösti__Lemminkäinen","naytelma",[12],"kansanperinne",[],"fi",1907,11186,69717,false,70618,[21],"Finnish drama -- 20th century",[23,24],"Mythology, Legends & Folklore","Plays/Films/Dramas","\"Lemminkäinen: Viisinäytöksinen näytelmä\" by Larin-Kyösti is a dramatic work, likely written in the early 20th century. The play centers around the character Lemminkäinen, a legendary hero from Finnish folklore, exploring his relationships with women and the conflicts that arise from them, particularly with the powerful Louhi of Pohjola. Themes of love, heroism, and the supernatural are expected to be woven throughout the narrative, reflecting the cultural significance of its mythological roots.  At the start of the play, we are introduced to a lively setting on a hill where young maidens discuss the absence of Kauko and Lemminkäinen, hinting at a forthcoming contest of some sort. Lemminkäinen is depicted as a charismatic figure who flirts with the maidens, particularly Kyllikki, while also displaying his boldness through banter with the local shepherd. Tensions escalate when Lemminkäinen's brash nature leads him to confront the issues surrounding love and loyalty, especially as he is warned about the perils posed by Louhi and the unknown dangers of the northern land. This opening sets the stage for a tale infused with both romantic intrigue and impending conflict. (This is an automatically generated summary.)",[],301,"Viisinäytöksinen näytelmä pohjautuu suomalaiseen kansanrunouteen ja Kalevalan tarustoon. Se seuraa Lemminkäisen edesottamuksia, joissa sankari ja naistenmies etsii onneaan, kisailee neidoista ja kohtaa lopulta Pohjolan väen. Teos yhdistää myyttisiä aineksia ja dramaattista kerrontaa perinteisessä saaristomaisemassa.","Larin-Kyöstin 'Lemminkäinen' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2706.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan\nvapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","LEMMINKÄINEN\n\nViisinäytöksinen näytelmä\n\n\nKirj.\n\nLARIN-KYÖSTI\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannusosakeyhtiö Otava,\n1907.\n\n\n\n\n\n\n      Rakkaalle, ijäkkäälle äidille omistettu.\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nLEMMINKÄINEN.\nLEMMINKÄISEN ÄITI.\nAINIKKI, LEMMINKÄISEN SISAR.\nKYLLIKKI.\nLOUHI, Pohjolan emäntä.\nPOHJAN NEITO.\nPOHJOLAN ISÄNTÄ.\nTIERA, Lemminkäisen sotatoveri.\nPOHJAN PAIMEN, puolisokea, keski-ikäinen mies.\nTURJAN SULHA.\nLIPPO, liukas mies.\nANARI, orjatyttö.\n\nUTRO  |\nTUURA | Lemminkäisen väkeä.\nVENTO |\nARRA  |\n\nKEIRA |\nYLMI  |\nJOUNI | Pohjan väkeä.\nSORRI |\nKORMU |\n\nKALEVALAINEN.\nPOHJOLAINEN.\nItkettäjänaisia, saarenneitoja, kassapäitä, vanhuksia ja\n  kanteleensoittajia, palvelijoita ja kansaa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\n    Mäenrinne, kisatanner saaressa. Puiden lomasta siintää taustalla vettä;\n    oikealla takana loimottaa ilovalkea.\n\n    Kaksi saaren neitoa tulee hiipien.\n\n_Ensimmäinen saarenneito_. Missä viipyy kaunis Kauko? Kohta jo kisa\nalkaa.\n\n_Toinen saarenneito_. Palolla kulkee Kauko paimenena.\n\n_Ensimmäinen neito_. Kauko kairamoi vain Kyllikkiä.\n\n_Toinen neito_. Pilkalla käski Kyllikki. Mitäs muuta, Lemminkäinen\nrupesi paimeneksi.\n\n_Ensimmäinen neito_. Mokoman turhan tyttären tähden vaihtoi keihäänsä\nkarjasauvaan. Jos olisin mies, en niin tekisi.\n\n_Toinen neito_. Pilkalla pilaan suortui, piikasia nyt paimentaa.\n\n_Ensimmäinen neito_. Eipä minua.\n\n_Toinen neito_. Jo ensi yönä Kauko astui aittaasi...\n\n_Ensimmäinen neito_. Herjaatko, hetukka!\n\n_Toinen neito_. Kun suuri sulha tuli saareen, nauroit sinä hänelle, nyt\net enään naura, nauratti Lemminkäinen.\n\n_Ensimmäinen neito_. Tapasipa äitisi kerran sinunkin lehdossa Kaukon\nkera, sitte sinut telkesi aittaan.\n\n_Toinen neito_. Ei telkeet tuntoa pitele.\n\n_Ensimmäinen neito_. Kuule, raitinristiltä jo notkuu neitosten jono,\npyhälle töyrylle tulevat tänne. (Kuuluu laulunsäkeitä: \"Kaunis on\njoukossa jumala\".) Edellä kopea Kyllikki.\n\n_Toinen neito_. Saaren vanhimmat valitsivat Kyllikin tämän kevään\nkukkeimmaksi.\n\n_Ensimmäinen neito_. Ja puhtaimmaksi —? Kauvan jo piti pyhyyttä,\npitäneekö vielä kauvan. (Nauravat.)\n\n_Ensimmäinen neito_. Mutta katsos, mikä outo vettä vierii?\n\n_Toinen neito_. Hirven sarvet!\n\n_Ensimmäinen neito_. Outo mies soutaa hirven selässä. Hiiden peikko!\n\n_Toinen neito_. Hahhaa! Hirvi sukelsi, viskasi veteen miehen.\n\n    Lemminkäinen ja Tiera tulevat.\n\n_Ensimmäinen neito_. Muistatko, kuinka Lemminkäinen saareen tullessaan\najoi ajopelinsä kumoon. Nyt hän piilee piikasia.\n\n    Lemminkäinen hiipii notkeasti taakse ja nostaa tytöt ilmaan, suikkaa\n    suuta ja laskee ne maahan päästämättä irti.\n\n_Ensimmäinen neito_. Päästä, päästä, rutistathan ruumeniksi.\n\n_Lemminkäinen_ paimenen puvussa, vyöllä tanotorvi. Kuules, kaunis\nkassapääni, piilenkö minä piikasia?\n\n_Ensimmäinen neito_. Päästä, kaunis Kauko!\n\n_Lemminkäinen_. Pyöritätkö sanasi?\n\n_Ensimmäinen neito_. Niin sinä piilet piikasia niinkuin havukka piilee\nkanoja.\n\n_Lemminkäinen_ toiselle neidolle. Mitä annat lunnaiksesi?\n\n_Toinen neito_. Annan ristit rinnoiltani. Päästä, päästä!\n\n_Lemminkäinen_. Rintojasi ikävöitsen...\n\n_Toinen neito_. Päästä, ettei äitini näkisi!\n\n_Lemminkäinen_ kuiskaa. Tuletko illalla lemmen lehtoon!\n\n_Toinen neito_. Tulen, tulen, kunhan päästät.\n\n    Lemminkäinen päästää tytöt, jotka rientävät rinnettä alas, Pohjan\n    paimen nousee rannasta.\n\n_Pohjan paimen_ karvarintainen, puolisokea, tekee eläimellisen\nvaikutuksen. Miksi nauroivat saaren naiset? Paha onni pyytäjälle.\n\n_Lemminkäinen_. Märkähattu, mies mantereinen, mitä teit peuralle, koska\nse sinua pelästyi?\n\n_Pohjan paimen_. Näki varjoni vedessä. Tapasin Tapion pyhän peuran\nsuopungillani. Saaren naiset tekivät tyhjäksi taikani.\n\n_Lemminkäinen_. Peura näki vedessä verisen silmäsi, palavan kuin hiiden\nhiillos, siitä peurasi pelästyi. Mitä peurallasi?\n\n_Pohjan paimen_. Pohjolan emäntä tahtoo peuran lunnaiksi, ei työnnä\nennen tytärtään miehelään.\n\n_Tiera_. Itsekö kosissa kuljet?\n\n_Pohjan paimen_. Hä, minäkö, miekkoinen? En, Turjan sulhalle tavotin.\n— Metsissä möyryän, etsin puun ja pökkelön koloista, haistan haudat,\netsin syntyjä syviä, umpiputken ailuvia.\n\n_Tiera_. Räämesilmä, oletko noita?\n\n_Pohjan paimen_. Tiedän mitä tiedän, salassa luonnon salvat, ei näe\nnäkevä silmä, jollei sokaise jumala.\n\n_Lemminkäinen_. Ovatko Pohjan neidot kiihkeämmät näitä meidän simasuita?\n\n_Pohjan paimen_. Viileä on Pohjan neito, ei ole sitä urosta, joka\nnostaisi neidon lemmen.\n\n_Lemminkäinen_. Ohoh! Tahtoisinpa nähdä sen naisen, joka minua\nvastustaisi.\n\n_Pohjan paimen_. Nyt sinut tunnen kerskastasi, lienet lieto\nLemminkäinen.\n\n_Lemminkäinen_. Mistä tunnet sukuni?\n\n_Pohjan paimen_. Sama uhka, sama katse, sama ääni, sama herjaaja\nhävytön. Isäsi tunsin.\n\n_Lemminkäinen_. Keltahattu, umpisilmä! Isoni kertoi sinusta.\n\n_Pohjan paimen_. Olimme yhdessä karjassa kaskimaissa.\n\n_Tiera_. Haastatko taas riitaa, Kauko? Tule kotiin! Ainikki minut\nlähetti. Harakat kyntävät peltojasi, hiiret puivat riihtä.\n\n_Pohjan paimen_ suu irvissä. Isosi, kurja mies, sokasi silmäni.\n\n_Lemminkäinen_. Mitä teit karjamaissa, koska isoni sinuun niin\nkimmastui?\n\n_Pohjan paimen_ säpsähtäen. Minäkö? Mitä?\n\n_Lemminkäinen_. Ymmärrän isoni mielen. Katsantoosi nosti kaihin, jotta\net häväisisi katseellasi nuoren naisen valkeutta.\n\n_Pohjan paimen_. Olet ihan kuin isosi. — Vielä tuikkaa toinen silmä,\nsillä näen vasamaa vuolla. Hähhähhää! (Menee.)\n\n_Tiera_. Häpesikö, herja?\n\n    Rinteen alta kuuluu: \"kaunis on joukossa jumala.\"\n\n_Lemminkäinen_. Ah, Kyllikki!\n\nRinteen alta tulevat neitsyet sinisissä vaatteissa neljin rinnatusten,\nedellä Kyllikki seppelöitynä, jälessä kolme vanhusta soittaen kannelta,\nvanhukset sijoittuvat tulien ääreen, neitoset asettuvat kisa-asentoon,\nlaulavat:\n\n    Ruvetkasme, rohjetkasme,\n    — kaunis on joukossa jumala —\n    käykäm siukukset sinelle,\n    tuokam sieltä seulan täysi,\n    tehkäsme sininen silta,\n    jumaloihin mennäksemme,\n    jumaloihin puhtoisihin,\n    — kaunis on joukossa jumala —!\n\n_Tiera_. Jollet tule, niin menen yksin.\n\n_Lemminkäinen_. Tiera, sotatoverini, jolsa ja jykevä olet sodassa, vaan\net taida käydä sulosotaa naisten kanssa.\n\n_Tiera_. Ei minua himota hameniekat. — Mantereen puoleiselle rannalle\nlähden, nostan purjepuun pystyyn, siellä sinua odotan. (Menee.)\n\n_Kyllikki_. Immet, kiiruhtakaa karkeloon!\n\n    Immet ryhtyvät karkeloon puoleksi kaartaen ja kävellen eri kuvioissa,\n    Lemminkäinen joutuu Kyllikin eteen.\n\n_Lemminkäinen_. Kyllikki korea!\n\n_Kyllikki_. En kanna koruja sinulle! Mies muukalainen, miksi\nkierteletkin rantojamme ja täältä tyttöjä kyselet?\n\n_Lemminkäinen_. Sata miestä olen minä. Immistä ihanin olet sinä.\nKalevan kukka! Miksemme me lempisi?\n\n_Kyllikki_. Sinulla on simainen kieli vaan on sydän kavala. Menisinkö\nmiehelle mitättömälle, yökengässä kävijälle!\n\n_Lemminkäinen_. Monta olen neittä soudatellut, suuta suikkaellut, sinua\nsilloin sousin, sinulle suikkasin suuta. Sinun tähtesi, ihana Kyllikki,\nsadat airot poikki sousin.\n\n_Kyllikki_. Joko metsä puuttui puita.\n\n_Lemminkäinen_. Monta olen naista nähnyt, en veikeytesi veroista. Hyvä,\nhempeä on emoni, Kaukoniemeen sun kuletan.\n\n_Kyllikki_. Kaukoniemi, Nälkäniemi. Ei ole sukua sinulla.\n\n_Lemminkäinen_. Vaikken ole suvulta suuri, niin on minulla säkenöivä\nsäilärauta, se on suurta sukua, sillä nostan nimeni.\n\n_Kyllikki_ veikeillen. Jos suostuisin sinulle, — hyvin heität karkelossa.\n\n_Lemminkäinen_. Kevyt olet käteni varassa, läikyt niinkuin lämmin laine.\n\n_Kyllikki_. Jos suostuisin, vannoisitko ikuisen valan, ettet sodissa\nkulje.\n\n_Lemminkäinen_. Vannon vakaasti, en suori sotiin, jos sinäkin vannot,\net kisoihin kierrä.\n\n    Karkeloi kiivaasti.\n\n_Kyllikki_. Tanssithan pukuni pilalle.\n\n_Lemminkäinen_ hihkaisten. Hii, hei! Kimahda kannel!\n\n_Kyllikki_. Laske, Lemminkäinen! Huudan veljiäni!\n\n_Lemminkäinen_. Soitan veljesi sotaan!\n\n_Kyllikki_. Oi, minua kurjaa emoni lasta, synnyinkö, kasvoinko tuimalle\ntappelialle Nälkäniemeen nääntymään.\n\n_Lemminkäinen_. Älä sure suojiani! Uudet teetän tuvat.\n\n_Kyllikki_. Tuulen tuvat?\n\n_Lemminkäinen_. En sinua pahoin pitele, kaiket ajat armastelen.\n\n    Päästää Kyllikin käden. Astu alukseeni!\n\n_Kyllikki_. En tule ennenkuin kiven kuluksi jauhan.\n\n_Lemminkäinen_. Hyvästi, suloiset saaren neidot, hyvä oli täällä\nollakseni joutessani juhlissanne, nyt on lähtö Lemminkäisen.\n\n_1:n ja 2:n neito_. Lähdetkö, Lemminkäinen!\n\n    Saaren neidot itkevät.\n\n_Kyllikki_. Mitä itkette immet! Miehen on ikävä oman niemen neitosia.\n\n_Lemminkäinen_. Vaan en lemmettä lähde, otan kukkani keralla.\n\n_Kyllikki_. Tässä seison niinkuin seinä. En tule, en, en pyynnöllä,\nenkä pakolla.\n\n_Lemminkäinen_. Niin vien sinut väkisin.\n\n    Tempaa Kyllikin syliinsä ja rientää pois.\n\n       *       *       *       *       *\n\nNäyttämömuutos. Kaukoniemen pirtti, Lemminkäisen köyhä koti.\n\n_Lemminkäinen_. tulee keikutellen, heittää kuokan nurkkaan. Kuokkikoon\nontuva orja, ei ole minusta ravassa raatajaksi!.\n\n_Äiti_. Leipä kasvaa kuokkijalle. Äsken kynti orja kyisen pellon, aura\nnosti arkun kannen, siihen oli salvattu satoja rahoja.\n\n_Lemminkäinen_. Parempi sodassa saatu ropo kuin kaikki kotoinen kulta.\n\n_Äiti_. Niillä maksoin naisesi lunnaat.\n\n_Lemminkäinen_. Missä Kyllikki, miniäsi?\n\n_Äiti_. Oivan toit taloon miniän, hempeän, helohipiän, Kylli on kensti\nkutoja, sileä, sulava...\n\n_Lemminkäinen_. Ainikkihan kutoo kangaspuilla.\n\n_Äiti_. Niemen päässä katselee Kylli oman maan mantereita. Kunhan\ntottuu tapoihimme, niin sulaa kaikin sydämin sinulle.\n\n_Lemminkäinen_. Vielä äsken turjotteli. — Tuo olutta, äiti.\n\n    Kulkee perälle, missä on kaksi vuodelavitsaa päälletysten, ravistaa\n    nauraen ylhäällä nukkuvaa Tieraa. Tiera, unenpöpperöinen urho!\n\n_Tiera_. Älä vietävä vetele!\n\n_Lemminkäinen_. Herää kontio, kopelo!\n\n    Kiskoo alas Tieran ja istuttaa hänet pöydän taa.\n\n_Anari_ tuoden olutta. Ei katsonut Kauko minua, poloista palkkanaista.\n\n    Anari palaa jauhinkivelle.\n\n_Tiera_. Kierähti uneni kerä. Kuljin juuri Pohjolan pimentolassa;\nalastomat, vanhat noidat hyppivät kuin riivatut tulikuumalla kivellä,\nminä tavotin tapparalla, en osannut.\n\n_Lemminkäinen_. Et hameita hosunut. Muistit muinoiset sotamme.\n\n_Äiti_. Pohjolasta kaikki paha.\n\n_Tiera_. Sieltä kaartaa nyt ikuinen hämärä.\n\n_Äiti_. Sieltä tulee harmaa halla ja turmelee toukomme. Pohjan paimen\nlähettää pahat voimat ja loihdut.\n\n_Lemminkäinen_. Pohjan paimen?\n\n_Äiti._ Paimen on kaiken pahan alku. Hän vainosi sinun isääsi.\n\n_Tiera_. Saaressa tapasimme taikurin.\n\n_Lemminkäinen_. Miksi isoni sokaisi paimenen?\n\n_Äiti_. Kamalan tarinan kertoi isäsi... kerran syksyllä... karjassa\nnäki isäsi... ei, ei, en sitä voi sanoa...\n\n_Tiera_. Hyi! Hiiteen paimen! Mutta Louhi on kytkenyt päivän kivimäkeen.\n\n_Lemminkäinen_. Kuules Tiera, lähtisimmekö taas sotiin, miksi täällä\ntorkkuisimme.\n\n_Tiera_. Sata salpaa on kellarissa.\n\n_Lemminkäinen_. Hei, miekasta salama, puhkasemme pimeyden ja kytkemme\nkiukkuisen emännän kivikellariin.\n\n_Äiti_. Kaukoni, lupasithan Kyllikille, ettet takerru tappeluihin.\n\n_Lemminkäinen_. Mieto on kotoinen, ohrainen olut, tahtoisin maistella\nsodan olutta.\n\n_Äiti_. Monet illat itkin sotiasi.\n\n_Lemminkäinen_. Kirkastan vaan kalpojani. (Äiti tuo sotisovat.) Äiti,\nluontoni on levoton. Tässä kilpeni, kassapäät katsoivat siinä kuvaansa.\n\n_Äiti_. Sodassa surma, kotona rauha.\n\n_Lemminkäinen_. Kunnia on sotaan kuolla, häpeä kodin kynnykselle. Hei,\nemoni! (Nostaa äidin polvelleen.) Olisit notkea, nuori vielä, sinua\nkoreimmin kosisin.\n\n_Äiti_ riistäytyy leikillä irti. Veitikka verevä, sinulla on karhun\nkämmen. Anari, jauhoit jo kivellä kauvan, levähdä tyttö!\n\n_Anari_. Nostaispa minua Kauko!\n\n_Lemminkäinen_. Anari, tuo väkevämpää olutta. Nokisen noidan lapsi,\nsynnyit pohjan perillä, sano, millainen on Pohjan neito, onko kylmä,\nonko huima?\n\n_Tiera_. Sinne nyt hullut hukkaantuvat, Kalevan ja Pohjan miehet kaikki\nkäyvät kosissa.\n\n_Äiti_. Ankara on Louhi, Pohjolan emäntä, koirilla ajaa kosijat pihalle.\n\n_Lemminkäinen_. Ohhoh! Ei minua ajaisi.\n\n_Äiti_. Mitä sinä poloinen Pohjolassa?\n\n_Lemminkäinen_. leikillä. Vaikka veikaten kosisin!\n\n_Äiti_. Sinulla on naitu, armas nainen.\n\n_Lemminkäinen_. Allapäin astuu aina naiseni. Kaunis on pyy pyytäissäni,\nvieraampi jo vieressäni. Tiera, et sinä tajua tautia, joka kutkuttaa\nsydäntä. Vetelä on sinun veresi.\n\n_Tiera_ haukotellen. Suloinen on uni ja sauna.\n\n_Lemminkäinen_. Siristelet sisartani, Ainikkia, vaikket arvaa aikeitasi.\n\n_Ainikki_ kangaspuilla. Kauko, heitä herjat!\n\n_Lemminkäinen_ työntäen Tieraa. Kosase, Tiera, kerran. Kuka korvaasi\nsuhatti, kuka sinut saareen lähetti? Murjotat ja muriset kuin vanha\nuroskarhu, mutta salassa haudot haluja. Etkö näe armasta Ainikkia?\n\n_Tiera_ hämillään. Ei ole minusta naimamiestä.\n\n_Lemminkäinen_. Näin vetelet vuosia. Viserrä naisen vieressä, vilahda\nkuin tulinen teräs, älä mieti miekkonen. Kas niin, käpsäytä kättä\nkullallesi.\n\n_Tiera_ hämillään. Mitä nyt turhia tohiset.\n\n_Lemminkäinen_. Anna suuta salavihkaa!\n\n_Ainikki_. Kauko!\n\n    Juoksee pois ovesta.\n\n_Lemminkäinen_. Katso Tiera, nyt tinarintasi sävähti, veri läikähti\nväljemmäksi, tao se itse kuumemmaksi.\n\n_Anari_ pesee kasvojansa. Kujalta kuulen nuorten telmeen.\n\n_Kyllikki_ tulee iloisesti. Anari, Anari! (Huomaa Lemminkäisen ja\npysähtyy.) Lemminkäinen!\n\n_Lemminkäinen_. Tulet tuiskuna tupaan, mikä nosti mielen myrskyn.\n\n_Kyllikki_. Luulin sinun kalassa olevan.\n\n_Lemminkäinen_. Missä olit?\n\n_Kyllikki_. Kaukorantoja katselin. Vieras haaksi viiltää vesiä, luulin\nsiinä veikkoni vierivän. Soutaako Kalevan sankarit?\n\n_Lemminkäinen_. Pohjolaanko? Lähden katsomaan. Tule, Tiera!\n\n    Menee Tieran kanssa.\n\n_Anari_. Mitä kuuntelet, Kylli? Kaukomielen askelia?\n\n_Kyllikki_. Kuulen kanteleen kujasta, siellä kisoissa nuoret. (Avaa\narkun.) Tule, katso!\n\n_Anari_. Koreat ovat kisavaatteesi ihan kuin kuuttaren kutomat. Pue ne\nviehkeälle varrellesi. (Itsekseen.) Olisipa minulla moiset, vaan ei\nminua Kauko katso.\n\n_Kyllikki_. Katso kultaista otsanauhaa.\n\n_Anari_. Loistaa kuin Otavan kultasarvi. Kiinnitän sen kulmillesi.\n\n_Kyllikki_. Entä tämä vitjavyöni?\n\n_Anari_. Tule kisoihin!\n\n_Kyllikki_. Kauko kielsi.\n\n_Anari_. Lähti vesille. Laimeni Lemminpoika!\n\n_Kyllikki_. Laimeni minulle? Sen varsin valehtelet, nokinaama.\n\n_Anari_. Nokinaama? — Sopaansa kirkasti Kauko.\n\n_Kyllikki_. Sotaanko samoisi?\n\n_Anari_. Ei sotaan vaan nauraaksensa Pohjan neidon.\n\n_Kyllikki_. Mitä sanot? Pohjan neidon?\n\n_Anari_. Miehesi rikkoo valansa, mikset rikkoisi sinäkin?\n\n_Kyllikki_. Mitä kuulit, salakorva?\n\n_Anari_. Kysyi Kaukosi minulta: millainen on Pohjan neito, vielä\nlemmetön lisäsi: \"vaikka veikaten kosisin\".\n\n_Kyllikki_. Jos on puheesi puhdas, nyt tuli tuska minulle.\n\n_Anari_. Kautta Ukon kaikkivallan, suorat ovat sanani, Kosta sinä\nsamalla mitalla. Tule kisoihin, huikaset kaikki hohdollasi!\n\n_Kyllikki_. Kauko miettii miekkojaan, miksen minäkin kisojani. Minä\ntulen!\n\n_Anari_. Hiljaa kuin hiiret hirttä pitkin! Menevät hiipien.\n\n_Äiti_ ja Ainikki. Älä itke Ainikki, Kauko lennätti leikin. Tiera on\ntasainen mies, usein hän pelasti poikani tuimimmasta tappelusta. Tiera\non hyvä kuin päivä, syvä kuin lähde vaikkei hän viserrä vaimoista.\n\n_Ainikki_. En ole kysynyt sydämmeltäni, en sen lähteitä lukenut.\n\n_Äiti_. Anna ajan kulua, kipenä kirpoo hiljaa kahden puun välissä,\nlämpenee, kohta on ilmi tulessa. Siirtää seinästä luukun.\n\n_Ainikki_. Kotiin jo astuu Kauko.\n\n_Äiti_. Vaan ei kulje Tiera tiellä. Ymmärrätkö yskän, lapsi?\n\n_Lemminkäinen_ tulee. Mikä lie ollut vieras haaksi. Missä Kylli, miksei\nistu ikkunalla? Suloiset silmänsä itkee pilalle, en kärsi naista\nhapanhuulta.\n\n_Äiti_. Ainikki, kutsu Kyllikkiä!\n\n    Ainikki menee.\n\n_Lemminkäinen_. Tahtoisin iloita illat nuoren naiseni keralla, tämä\nvain hiipii hämärissä.\n\n_Anari_ tulee hiipien. Korea Kauko!\n\n_Lemminkäinen_. Anari, oothan kuin pesty kekäle, sinulla on sirkut\nsilmät.\n\n_Äiti_ menee kuistiin, huutaa. Hoi, Kyllikki, tule kotiin!\n\n_Anari_. Kauko, jos hyvänä pitelet, niin kerron, mitä tiedän.\n\n_Lemminkäinen_. Hyvitän, hyvitän. Kerro, mitä tiedät.\n\n_Anari_. Kylli pyörii nyt kisassa.\n\n_Lemminkäinen_. Taar' avita! Unohtiko vaimo valansa?\n\n_Anari_. Kulkee kädestä käteen, miesten mieliä sytytellen.\n\n_Lemminkäinen_. Kielsinhän kovasti, uskalsiko unohtaa sanani!\n\n_Anari_. Helymielinen harakka, pisteli piloja minusta. Soimasi sinunkin\nsotiasi.\n\n_Lemminkäinen_. Kyllä häädän naisen pilkan, opetan omalla ovella. Mitä\nodotat, sysisilmä?\n\n_Anari_. Lupasit, Kauko... hyvänä pitää...\n\n_Lemminkäinen_ suutelee huolimattomasti Anaria ja heittää vuoteelle.\nKerjäät, kurja, hyväilyä!\n\n_Äiti_ tullen takaisin. Mitä teet, onneton, kärkyt orjan lasta.\n\n_Lemminkäinen_. Palkkanaiselle annoin palkan. Emoni, äkin nyt tulee\nlähtö Lemminkäiselle, sido sotisopani.\n\n_Äiti_. Poloinen poika, mieti ennenkuin leimut tulena.\n\n_Lemminkäinen_. En mieti tekojani, mies on tekonsa jumala.\n\n_Kyllikki_. arkana. Armas Kauko jo kotona?\n\n_Lemminkäinen_. Missä olet ollut, Kylli?\n\n_Kyllikki_. Nukahdin nurmelle, näin maatessani unta, että tuli\ntuiskahti tupaamme, hätäännyin, heräsin.\n\n_Lemminkäinen_. En usko naisten unia enkä valoja. Mikset sanonut\nsuoraan: kävit salaa kisassa.\n\n_Kyllikki_. Salaa vietteli Anari.\n\n_Anari_. Kylli kiusasi minua.\n\n_Äiti_. Mene, katala Anari!\n\n_Anari_. Niin menenkin, vielä käännän kohtalonne. (Itsekseen.) Tuossa\nKyllikin kylpyvasta, sillä lemmen vierotan.\n\n    Tempaa vastan kiukaalta ja menee.\n\n_Lemminkäinen_. äidille. Nyt menen, hyvästi emoni.\n\n_Äiti_. Minne menet, poloinen poika?\n\n_Lemminkäinen_. Lähden Pohjolaan, tahdon nähdä näillä silmilläni, onko\nneittä Pohjolassa, joka uhmaa urhojakin.\n\n_Äiti_. Kamala on kaksi naista yhden miehen vuotehella.\n\n_Kyllikki_ riippuen käsivarressa. Kaukoni, älä lähde vihassa, katso,\nriutuen rukoilen. Etkö näe kyyneleitä?\n\n_Lemminkäinen_. Ei nyt auta ihalat itkut. Sotkit sanasi, sotkit elämäni\nvalkean vyyhden.\n\n_Äiti_. Kaukoni, Kaukoni, suruun syökset kaikki, itsesi suistat\nsurmalle.\n\n_Lemminkäinen_. Kudo emo kangastasi, kirjaa siihen miehet, miekat,\notavat, tähdet, hepo ja keihäs, oppaat tekojen tiellä. Jos kuteet\nveriin käyvät, silloin on tuhoni tulossa.\n\n_Äiti_. Näin sorrat sydämmeni suruihin.\n\n_Lemminkäinen_. Näin ennen isoni lähti, näin lähden nyt minäkin.\n\n    Menee, äiti nojaa päänsä kiuvasta vasten ja purskahtaa itkuun.\n\n_Äiti_. Lempeni lapsi, lempeni lapsi!\n\n_Kyllikki_. Nyt vasta heräsin. Oi, kuinka raukka nyt rakastan!\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nTaustalla tunturimaisema revontulien valaisemana. Oikealla perällä\nkota, joka on huurteesta valkea, pitkät jääpuikot riippuvat puiden\noksilta, perällä poroaitaus.\n\n_Pohjolan isäntä_ laskien nahkapussissa olevia rahoja. En vielä\nlaske tytärpuoltani miehelään, en niin vähillä lunnailla laske, en.\n(Paimenelle, joka kiipee poroaidan yli.) Hä, mitä väijyt, väkäleuka?\n\n_Pohjan paimen_. Lasketko Turjan lunnaita?\n\n_Pohjolan isäntä_. Hä, kävi, kosi, kukas ei kosisi.\n\n_Pohjan paimen_. Turja on rikkain poroporho.\n\n_Pohjolan isäntä_. Vaadin vielä saman verran. Vielä on, miekkonen, pyhä\npeurakin pyytämättä.\n\n_Pohjan paimen_. Sepäs se tarhaasi onnen toisi, sadoin siirtyisi\nvasikat.\n\n_Pohjolan isäntä_. Etkö ole taikoja tehnyt?\n\n_Pohjan paimen_. Metsässä luin loitsuja. Äsken näin haassa jäljet,\npeura oli näreitä näykkiellyt.\n\n_Pohjolan isäntä_ haistellen ilmaa. Kuulitko, hä! Haistan vierasta\nväkeä! (Piiloittaa nahkapussin mekkonsa alle.)\n\n_Lippo_ tulee, puhuu vilkkaasti. Pyöri päivä!\n\n_Pohjolan isäntä_. Pyöri päivä!\n\n_Pohjan neito_ tulee. Terve Lippo, liukas mies!\n\n_Lippo_ levittää taljan. Siinä sulle, Pohjolan isäntä, sopiipa sillä\nseistä vaikka miekkaa mitellessä, hyvin säilällä sivallatkin.\n\n_Pohjan neito_. Itsekö kaadoit karhun?\n\n_Lippo_ kuvailee vilkkaasti. Karhu tuli vastaani kankaalla, löi\nkämmentä, vihelsi. Huiskis! Minäkin vihelsin, ryntäsin käsirysyyn,\ntyönsin nyrkkini kitaan, karhu kiipesi puuhun.\n\n_Pohjan neito_. Ja sinä toiseen puuhun.\n\n_Lippo_. Ai, ai, miekkoset, minä pistin keihääni perään, sellainen\nsankari olen!\n\n_Pohjolan isäntä_. Mitä sinulla on laukussasi?\n\n_Lippo_. Arvatkaas!\n\n_Pohjan paimen_. Ketunnahkojako?\n\n_Lippo_. Lipolla on laukussa tarkat tiedot, joka kylän kuulumiset. Näin\nkaksi Kalevan miestä peuran ajossa, eksytin ne erämaahan, tänne nyt\nsuksilla samoovat.\n\n_ Pohjolan isäntä_. Kosjojako kuletat?\n\n_Lippo_ En, oppaaksi osuin. Kurjalankylän kosjot, eivät antaneet ahneet\nminulle mitään.\n\n_Pohjan paimen_. Nyt arvaan taljan tarinan.\n\n_Pohjan neito_. Kutka Kalevan miehet!\n\n_Lippo_. Toinen komea kuin päivän poika, Lemminkäinen, lemmen liehtoja!\n\n_Pohjan paimen_. Kohta on, isäntä, taljasi tarpeen. — Minä en tarvitse\ntapparata, paremmin ansani asetan.\n\n_Pohjan neito_. Lemminkäinen? Millainen on Lemminkäinen?\n\n_Lippo_. Silmät tuikkaa tulta, oljenkeltaiset hiukset tuulessa; kuin\nvarjo hiihtää mies lumella.\n\n_Pohjolan isäntä_. Hiihtääkö pyhää peuraa, hä? Entä toinen?\n\n_Lippo_. Toinen tanakka tervaskanto, sotaveikkonsa Tiera.\n\n_Pohjolan isäntä_. Hajallako lie hatarasarvet, koska Halli niin\nkiivaasti haukkuu.\n\n_Pohjan paimen_. Joko julkeat tulevat! Menen, katson! (Menee.)\n\n_Lippo_. Tunnen kodasta lihan käryn. — Arvatkaas, mitä vielä laukussani!\n\n_Pohjan neito_. Taitaa jo olla Lapin noita!\n\n_Lippo_ heittää kultavitjat Pohjan neidon syliin. Tuossa Turjalta\nnoitakalut! — Huiskis, minä vihellän!\n\n    Juoksee kotaan.\n\n_Pohjolan isäntä_. Mikset nosta kihloja maasta?\n\n    Ottaa vitjat.\n\n_Pohjan neito_. Ei ole niskani vielä norja.\n\n_Pohjolan isäntä_. Voi, miekkonen, näissä on sadan poron hinta.\n(Lemminkäinen ja Tiera turkkivaatteissa, tulevat hiihtäen taustalle.)\nMinne Lippo livahti.\n\n_Pohjan paimen_ hiipii Lemminkäisen taakse.\n\n_Pohjolan isäntä_. Ripustanko ne kaulallesi?\n\n_Tiera_. Miksi tänne tulimme!\n\n_Lemminkäinen_. Raju on taivaalla räiske tässä pitkässä pimentolassa!\n\n_Tiera_. Pahojen aatosten ahjo!\n\n_Pohjolan isäntä_ lähennellen. Kaunis olet ja kallis, kallis...\n\n_Lemminkäinen_. Katsos Tiera! Pohjan neito! Pohjan tähti!\n\n_Tiera_. Hiihdit kyllä peuran vaan et hiihdä Pohjolan piikaa.\n\n_Pohjan neito_. En ole kallis enkä kaunis.\n\n_Pohjolan isäntä_. Olet ilmetty emosi mutta pehmeämpi, pettävämpi...\n\n_Pohjan neito_. En ole sinun tyttäresi.\n\n_Pohjolan isäntä_. Kallis, kallis olet. Hä, saako isäsi hiukan sivellä,\nhä!\n\n_Pohjan neito_. Pois kitsas, koukkasormi!\n\n_Lemminkäinen_. Hahhahaa!\n\n_Pohjolan isäntä_ ja Pohjan neito kääntyvät. Mitä miekkoset! Kirotut\nkalevalaiset!\n\nPohjan neito viskaa vitjat maahan ja menee kotaan.\n\n_Lemminkäinen_ ottaa vitjat maasta. Meni kuin notkea naarashirvi! —\nNäilläkö aijot kytkeä ihanan?\n\n_Pohjolan isäntä_ tempaa vitjat. Mitä täältä etsit? Tyhjin käsin tulet\ntänne. Onko sinulla karjaa, kultaa, hä!\n\n_Lemminkäinen_. Minäpä kosin kasvoillani.\n\n_Pohjolan isäntä_. Hä! Olispa minulla miekka tässä, kyllä tukkisin\ntuhman suusi!\n\n_Lippo_ pistää päänsä esille pureksien poronlapaa. Tapelkaa mutta\ntapelkaa hiljaa. Pää huppuun, huiskis, minä vihellän! (Vetäytyy\ntakasin.)\n\n_Pohjan paimen_. Ei ole vielä aseiden aika!\n\n_Tiera_. Etkö huomaa, Lemminkäinen, ettet ole lempivieras.\n\n_Louhi_ jälessä Pohjan neito. Mitä, miehet, maleksitte. Katso karjaasi,\npaimen! (Painien menee.) Ja sinä, katso kolikoitasi, muuten tielle\ntippuvat.\n\n_Pohjolan isäntä_ pistää vitjat pussiin. Kyllä talletan tavarani.\n\n_Louhi_ Menetkö jo!\n\n_Pohjolan isäntä_. Menen, menen, kaivan aarteeni aarnihautaan. (Menee.)\n\n_Louhi_. Ystävinäkö tulette vai vihamiehinä vierailette?\n\n_Lemminkäinen_. Paha ystävä on parempi kuin hyvä vieras.\n\n_Louhi_. Hyvin solmit sanasi, solmisit yhtä hyvin hoikan kukkarosi.\n\n_Lemminkäinen_. En minä kärky kultianne.\n\n_Louhi_. Tulitko valmiille tulelle?\n\n_Lemminkäinen_. Ei minua paista paraatkaan noidat. Ohhoh, Pohjolan\nemäntä, kylmä huokuu huoneestasi, anna viluisen vieraan lämmitellä\ntyttäresi tykönä.\n\n_Louhi_. Tyttäreni on lumesta luotu, pakkanen sinut panisi.\n\n_Lemminkäinen_. Kipenöivä pakkanen kuumentaa vilkkaan vereni. Ah,\nPohjan neito! — Hyvin opetit omasi, kadottiko kielenkannan?\n\n_Louhi_. Neito on käynyt ujoksi monien kosjojen kulkiessa; varsat\nväsyivät, väet väheni.\n\n_Lemminkäinen_. Sitä varsaa ei synnytetty, jolla minä menisin.\n\n_Tiera_. Heitä hiiteen turhat tuumat!\n\n_Lemminkäinen_. Pelkäätkö Pohjolan taikoja?\n\n_Tiera_. Vaimojen kanssa en vaan viitsi viisastella. Menen, katson\notustasi, tästä äsken paimen pujahti. (Menee.)\n\n_Lemminkäinen_. Kuules, Pohjolan mahtava emäntä, anna minulle tyttäresi!\n\n_Louhi_. Sinulleko tyttäreni? Hulluttelet, hurja mies!\n\n_Lemminkäinen_. Ei ole kuin miekka minulla mutta sen vallalla vaellan.\n\n_Louhi_. Kyllä latelet lauluja, helistät miekkaa huotrassasi, vaan et\nvoi takoa sampoa, et voi vangita päivää, et pyhää peuraakaan tavoita.\n\n_Lemminkäinen_. Miksi piilotit päivän kiveen?\n\n_Louhi_. Niin, valon minä teiltä varastin, kehnot kalevalaiset!\n\n_Lemminkäinen_. Kavahda sinä kalevalaista!\n\n_Louhi_. Oh, kuinka minä vihaan teitä, aina te kerskaatte kylvöistänne\nja kynnöistänne. Nyt ette tiedä yön tulosta, ette erota omianne,\nkiistelette keskenänne. Niin, tulkaatte tänne mannun myyrät, minä\nsokaisen sotijanne.\n\n_Lemminkäinen_. Kiihotit Kalevan miehet, siitä nousee vielä suuri sota!\nAnna minulle tyttäresi!\n\n_Louhi_. Silloin annan tyttäreni, kun ammut Tuonelan joutsenen.\n\n_Lemminkäinen_. Valmista hurjat häät, niin teen sulan sovinnon.\n\n_Louhi_. Mitä uhoilet, köyhä kylien kävijä.\n\n_Lemminkäinen_. Muista sanasi, Louhi, en minä kammo kuolemata! Minä\ntahdon tyttäresi!\n\n_Louhi_. ponnahtaa. Hornan häät minä sinulle laitan, minulla on\nmaanalainen mahti, nostan norosta hurjat henget. — Menetkö, mieletön,\nmuuten halkaisen kallosi avaimellani! (Menee kiivaasti.)\n\n_Lemminkäinen_. Tulta on akalla turkissansa, meni kuin pakkasen pyry.\n\n    Lemminkäinen ja Pohjan neito katselevat hetken toisiaan.\n\n_Pohjan neito_ ottaa käteensä yhden Lemminkäisen hiuskiehkuran. Sinäkö\nkuulu kohorintojen kuningas!\n\n_Lemminkäinen_. Hiihdin yötä päivää, edessä aina pohjan tähti, putosiko\nse taivaalta, näen sen nyt edessäni.\n\n_Pohjan neito_. Me Pohjolan naiset emme riudu rakkaudesta.\n\n_Lemminkäinen_. Kuolette tai kokootte kultaa aittoihinne niinkuin\nLouhi, ankara emäntä.\n\n_Pohjan neito_. Sinä naisten lemmen liehtoja! Sääli kultaista päätä.\n\n_Lemminkäinen_. Miksi silität suortuvaani?\n\n_Pohjan neito_. Noilla komeilla kutrillasi viekoitit monen valkean\nimmen, anastit allesi..\n\n_Lemminkäinen_. Alensin ne astinlaudaksesi!\n\n_Pohjan neito_. Hymyilit ja hylkäsit...\n\n_Lemminkäinen_ ravistaa kiharoitaan. Kätesi on kuin kylmä kyy.\n\n_Pohjan neito_. Olethan tottunut hyväilyihin.\n\n_Lemminkäinen_. Kiehtova ilveskissa! Pois kätesi!\n\n_Pohjan neito_. Sääli sinua, sorea...\n\n_Lemminkäinen_. En sävähdä sääliäsi, sähise vaan, tulikissa!\n\n_Pohjan neito_. Sanoivat sinua sankariksi. Näen keveän kerskurin, en\ntarujen, tekojen urosta. Sääli, sääli... Tiedätkö mitä?\n\n_Lemminkäinen_. Sano!\n\n_Pohjan neito_. Tiedätkö, Pohjolan pihalle on pystytetty sata seivästä,\nmonen päässä keikkuu kalloja.\n\n_Lemminkäinen_. Olen kyntänyt kuoleman peltoja, vaoista kallot\nkierivät, kallon täytin olvella, join nauravan naiseni maljan.\n\n_Pohjan neito_. Monen naisen ryöstit, en sitä usko urotyöksi, ryöstä\nvereni voima!\n\n_Lemminkäinen_. Olet raudasta rakettu, olet kylmä, kummallinen.\n\n_Pohjan neito_. Hyistä heimoa olemme. Jos me sytymme mieheen, joka ei\nsuostu omaksemme, sen me kuhertaen kuristamme.\n\n_Lemminkäinen_. Olisipa peltoni kivet kultakokkareita, niillä ostaisin\nsinut omakseni.\n\n_Pohjan neito_. Kultaa on kyllä kirstussani. Kysy isältä kauppahintaa.\nUrhoa uneksin aina, ehkä kullalle lopulta kumarran.\n\n_Lemminkäinen_. Oivallan isosi matalan mielen, kultaa kamala janoo,\nsinua kumminkin enemmän.\n\n_Pohjan neito_. Hurja, hulluja höpiset! Isoni sydänkö palaisi minulle?\n\n_Lemminkäinen_. Näinhän itse. Kuka kurja ei sinuun syttyisi.\n\n_Pohjan neito_. Ei ole tullut sotien sulho.\n\n_Lemminkäinen_. Sinä et kiertäisi kisoihin, nostaisit suuriin sotiin.\n\n_Pohjan neito_. Nousispa suuri sotija, valtaisi vuoret, mittaisi meret,\nvaikka pahalla pakoittaisi!\n\n_Lemminkäinen_. Sinä nostat sen unesi urhon.\n\n_Pohjan neito_. Kulkisi kuin elämä itse, päivän poika.\n\n_Lemminkäinen_. Päivän poika!\n\n_Pohjan neito_. Silloin liittyisin lihaksi. — Sinäkö siinä seisot. Et\nole päivän poika, jota me Pohjolan pimeät piiat ijäti uneksimme.\n\n_Lemminkäinen_. Juovun jo sanoistasi, kuinka humallunkaan sinua\nhalaillessani.\n\n_Pohjan neito_ naurahtaen. Aina on halusi naisissa! Hiihdäppäs kerran\nTapion valkoinen peura!\n\n_Lemminkäinen_. Sen jo talutin tarhaanne.\n\n_Pohjan neito_. Mikset sanonut isälleni, pahoitit itaran miehen.\n\n_Lemminkäinen_. Sano sitte toinen ehto!\n\n_Pohjan neito_ ilkkuen. Ammu joutsen, sillä voitat emoni mielen!\n\n_Lemminkäinen_. Uneksi, Pohjolan piika, auringon aletessa, silloin\ntähystän pohjantähteä Tuonelan mustasta vedestä, tiedän sun seisovan\nluhtisi solassa.\n\n_Pohjan neito_. Kun ryöstät vereni voiman...\n\n_Louhi_ tulee. Lippo, sulla on liukas kieli, ethän vaan valehtele!\n\n_Lippo_ pysytellen Louhen takana. Edemmäksi en tule, en, en. Vie\nlaukkuni, leikkaa kieleni korpille, jos sanankaan vääristän. — Tiedän\nsen ihan varmaan, Kaukolla on kotona oma vaimo, sen kuulin kulkeissani.\n\n_Louhi_. Vieläkö täällä venyt, Lemminkäinen!\n\n_Lippo_. Kyllä tulen kun tarvitaan. Huiskis, minä vihellän! (Juoksee\npois.)\n\n_Lemminkäinen_. Valitse nyt vävyksesi!\n\n_Louhi_. Mitä ruoja rehentelet. Sinulla on kotona naitu nainen, ennen\njuohettu emäntä. Kehtaatkin, kutale.\n\n_Lemminkäinen_. Mitä minä Kyllikistä! Kylli on kisoissa kävijä!\n\n_Pohjan neito_. Kyllikki Kaukon vaimo!\n\n_Lemminkäinen_. Heitän Kyllikin kylälle.\n\n_Tiera_ työntäen paimenta. Räämesilmä! Nyt olet karhun kämmenissä!\n\n_Lemminkäinen_. Minne pukkia kuletat, kovin puhkuu puskusarvi.\n\n_Tiera_. Piirteli vietävä pilkkuja peuran nahkaan.\n\n_Pohjan paimen_. Laske, muuten tungen sun Hiitolan tulehen!\n\n_Tiera_. Sinulla on juonia enemmän kuin suonia. Ei minua peloita\nkahmaiset loihdut.\n\n_Pohjan paimen_. Ken minuun koskee, saa ikuisen vamman?\n\n_Louhi_. Päästä paimen!\n\n_Pohjan paimen_. Kuules, kopea Lemminkäinen, koska jo hiihdit peuran,\nniin...\n\n_Louhi_. Hiihtikö Kauko pyhän peuran!\n\n_Pohjan paimen_. Niin, kun lähdet Tuonelan joelle, älä miekkonen katso\ntaaksesi, muuten sinulle tulee tuho.\n\n_Lemminkäinen_ hyväntuulisena. Sinäkö seisoisit takana?\n\n_Tiera_. Lähdetään jo tästä peikkojen pesästä!\n\n_Lemminkäinen_. Louhi.., ankara emäntä. Älä sinä siitä huoli, vaikka\nminulla on kotona vaimo, otan paremman omakseni.\n\n_Louhi_ pilkallisesti. Kysy tyttöä Tuonelasta!\n\n_Lemminkäinen_. Hanki nyt, Louhi, vaan häitä!\n\n_Louhi_. Kutsun kurjat ja kutsun rammat.\n\n_Lemminkäinen_ hilpeästi. Taputa taikinaasi, kanna tulelle kattilat ja\npane oluet kaiken kansan juoda juhlissamme. Hyvästi, Pohjan tähti! Tule\nTiera!\n\n    Nousee suksilleen ja hiihtää pois Tieran kera.\n\n_Pohjan paimen_ varjostaen silmiänsä. Taivaalla tulet välähtävät kuin\nKalmanpojan viikatteen kärjestä, se ennustaa suurta surmaa.\n\n_Pohjan neito_. Palaako Kauko sankarina kerran?\n\n_Louhi_. Kyllä on olveni hapanta kun sinä palaat, poloinen poika.\n\n_Pohjan paimen_. Minä hiihdän kuin varjo jälessä.\n\n    Tempaa suksensa.\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nPohjolan avara pirtti, pitkällä pöydällä on ruokia ja oluthaarikoita,\nkatsomon puoleisessa pöydän päässä kaksi suurta valtatuolia, isossa\ntakassa palaa valkea, seinillä ja kattohirsillä aseita, nurkassa iso\noluttynnyri.\n\n_Louhi_ työkkää Anaria kylkeen. Pese astiat, Anari! Mitä nuriset,\nsontasääri, kohta palaa sulhaskansa sudenajosta.\n\n_Anari_. Viikko on täällä häitä juotu. Kutsuit köyhät huonemiehet, et\nkutsunut Lemminkäistä.\n\n_Louhi_. Kaitkoon kurja Kyllikkiään. Kaipaatko Kaukoa, kutale, vasta\nkarkasit Kaukoniemestä!\n\n_Anari_. En kärsi Kyllikkiä, jauhaisin jauhoksi kivellä. — Missähän\nkulkee nyt Lemminkäinen?\n\n_Louhi_. Ehkä viruu Tuonelan vedessä.\n\n_Anari_. Paimen kertoi Lemminkäisen uupuneen Kalmiskankaran rämeen\nrannalle.\n\n_Louhi_. Paimen hätikkö, hämysilmä...\n\n_Anari_. Manasiko paimen Lemminpojan Tuonen uneen?\n\n_Louhi_. Vältti surman...\n\n_Anari_. Kaukoniemessä kuuluu käyneen. Ehkä on nyt tulossa näihin\nhäihin.\n\n_Louhi_. Uskaltaisiko uhalla tämän korkean katoksen alle, kynnyksellä\nsaisi seistä.\n\n_Anari_. Kuulen astunnan aittatieltä.\n\n    Anari vetäytyy karsinaan. Lemminkäisen äiti ja Kyllikki tulevat.\n\n_Äiti_. Kuule Pohjolan emäntä, missä on poikani?\n\n_Louhi_ tiuskien. Mitä minä pojastasi!\n\n_Äiti_. Aavistin Kaukoni kohtalon...\n\n_Kyllikki_. Kangasta kudoin Kaukoniemessä. Kirjasin siihen Lemminkäisen\nviini olalla, kädessä jousi, keltaisen kedon kuvasin ja ympärille\nlemmen lehdet. Niin silloin veri valahti kankaalle, vai iltainen\nruskoko punasi kyyneleeni.\n\n_Äiti_. Silloin läksimme etsimään Lemminkäistä ja löysimme onnettoman\nrämeen rannalla ruhjottuna.\n\n_Kyllikki_. Musta, puolisokea mies rämpi rähmällään hänen päällänsä;\nhuomasi meidät ja ryntäsi ryteikköön.\n\n_Äiti_. Houreista herätessään sopersi poikani Tuonen joutsenesta ja\nPohjan paimenesta. Mitä teitte pojalleni?\n\n_Louhi_. Olenko minä paimen pojallesi?\n\n_Kyllikki_. Löydänkö lempeni tämän ilmankannen alta?\n\n_Louhi_ viekkaasti. Äsken susi repi karjaamme, ehkä susi on poikasi\nsyönyt.\n\n_Äiti_. Ei susi syö minun sukuani, sormin Kauko survoo sudet.\n\n_Anari_ Kyllikille. Kyllikki, vieläkö kuljet kisoissa!\n\n_Kyllikki_. Sinäkö täällä, Anari! — Oi, miten täällä on synkät seinät,\ntänne ei päivä koskaan paista.\n\n_Anari_. Jauhaisit täällä jauhinkivellä, se osa olisi sopiva sinulle.\n\n_Kyllikki_ itsekseen. Täällä minä tulisin hulluksi.\n\n_Louhi_. Meillä on ankara puuha, ei ole aikaa akoille. Poikasi läksi\ntäältä, kävi tytärtä kysymässä. (Ilkkuen.) Kas kun ei kuulu jo tulevan\nanomaan morsianta.\n\n_Äiti_. Sen varsin valehteletkin, laitoit paimenen paulaksi pojalleni.\n\n_Louhi_. En paimenna paimentani.\n\n_Äiti_. Kun Kauko palasi kotiin, oli kuin myrkky olisi vereen mennyt,\noli haikea ja haluton. — Illalla kylpi Tieran kanssa, saunasta tullen\nvirkkoi: \"mikä on palo mäellä pohjan taivaan alla?\" Siihen Tiera:\n\"Pohjolan pahalta mäeltä nousee keittovalkeat, siellä hankitaan häitä\".\nSilloin kivahti Kauko: \"Eikö kutsuttu minua! Tässä on kuun ikuiset\nkutsut!\", sanoi ja sivalsi miekan huotrastansa.\n\n_Kyllikki_. Aamulla sitte lähti hyvästiä heittämättä.\n\n_Äiti_. Sille tielle katosi. (Pohjan neidolle, joka tulee\nkoristettuna.) Ihana olet, Pohjan neito, päästä poikani lumouksesta,\nmiksi herätit hurjan halun, koska et totta tarkoittanut. Kaukolla on\nhento, herkkä vaimo.\n\n_Pohjan neito_. Olen miehiä mitannut, kaikilla on suden mieli, heitä\nniille kitaan kinnas, senkin riiviöt repivät.\n\n_Kyllikki_. Sinäkö maan kuulu, Pohjan tähti!\n\n_Pohjan neito_. Kyllikki, saaren kukka! Sano, pieni Kylli, miltä tuntui\nkun Kauko ryösti.\n\n_Kyllikki_. Minutpa Kauko ryösti, ei sinua!\n\n_Pohjan neito_. Kutittiko Kauko parrallansa?\n\n_Kyllikki_. Pilkkana minua pidätkin.\n\n_Pohjan neito_. Mikset pitänyt miestä hyvänä taljan alla.\n\n_Kyllikki_. Sinä et tyydy yhteen ylkään, lienee leveä morsiustalja.\n\n_Pohjan neito_. Ei sille ylety yksikään ylkä.\n\n_Kyllikki_. Eikö Turjakaan, sulhasesi?\n\n_Pohjan neito_. Ei Turjakaan.\n\n_Kyllikki_. Pöyhkeilet morsiuspuvussa, vaan olet syöjätär sisältä!\n\n_Pohjan neito_. Katsos, katsos! Sinulla on voimaa varressasi.\n\n_Kyllikki_. Kyy kavala! Miksi viekoitit minulta Lemminkäisen?\n\n_Pohjan neito_. En viekoittanut, en vieroittanut.\n\n_Kyllikki_. Valehtelet, viheliäinen! En sinua pelkää, sinä syöjätär\nsinä... Taar'avita! Tahtoisin repiä silmät sinulta.\n\n    Purskahtaa itkuun.\n\n_Pohjan neito_. Katsos, katsos!...\n\n_Äiti_. Älä nyt itke. — Tule helohipiäni, menkäämme Lemminkäistä\nvastaan, ehkä käännytämme tieltä.\n\n_Kyllikki_. Niin, pois tästä kolkosta kodista!\n\n_Äiti_. Olen jo vanha ja väsynyt vaimo. — Varjele vakainen Luoja tänne\ntoiste tulemasta! (Äiti ja Kyllikki menevät.)\n\n_Louhi_. Anarille. Lakase kynnys kateiden kiroilta! (Pohjan neidolle.)\nKäykäämme katsomaan kujalle, eikö jo tule Turja sudenajosta. (Menevät.)\n\n_Anari_. Itse kadehdit, kavala emäntä!\n\n_Pohjan paimen_ sivuovesta haistellen kuin metsäneläin ilmaa. Täällä on\nmakean maidon haju, nuoren miniän ihon tuoksu.\n\n_Anari_. Mitä hamuilet?\n\n_Pohjan paimen_. Kävihän äsken Kyllikki täällä?\n\n_Anari_. Läksi juuri anopin kera.\n\n_Pohjan paimen_. Niinkuin pieni kesy käärmeenikin janoan minä nuorta\nlämmintä maitoa.\n\n_Anari_ joka on kuullut alkupuolen. Kesy käärme? — Olet ovela tietäjä!\nSinua pelkää itse isäntä. — Kuules, minulla on korvessa sisar, sitä\nvaivaa nyt lemmentauti, mutta toinen nainen on tiellä. Neuvo, millä\nlemmen vierottaisin.\n\n_Pohjan paimen_. Sinulla lienee Kyllikin kylpyvasta?\n\n    Ottaa vastan karsinasta, Anari sieppaa sen häneltä.\n\n_Anari_. Mistä arvasit aikeeni?\n\n_Pohjan paimen_. Minä huomaan ja haistan kaikki.\n\n_Anari_. Viettelen sinulle Kyllikin marjaan mäelle.\n\n_Pohjan paimen_ teeskennellen. Minäkö, mitä mutiset? Kyllä keksit\nhuonon keinon. (Neuvoo.) Piilota vasta läävän pahnaan, kulje kerran\nmyötä päivää, toisen kerran vasta päivää, laadi näitä lausehia! (Manaa,\nAnari toistaa sanoja.) Pistä, häijy, härkimesi kahden rakkahan välihin,\njott'ei tunne toinen toista eikä yhteen yritä.\n\n_Anari_ nauraa. Olet viisas kuin Vipunen, niin nostan lemmen myös\nsinulle.\n\n_Pohjan paimen_. En minä tavannut lempeä enkä saanut kurja kunniata,\nsiksi ne riistän rikkaammilta.\n\n_Anari_. Kaikki minuakin hylkivät ja hosuvat.\n\n_Pohjan paimen_. Rakastaahan sinua Keira.\n\n_Anari_. Keira on orja niinkuin minäkin.\n\n_Pohjan paimen_. Sinä orjan onneton lapsi, sinä tunnet kuinka elämä\non katala, kaikki vei se minulta. Otsaani polttaa orjan rauta, toinen\ntunnon tulirauta polttaa sisintä sydäntä.\n\n_Anari_ udellen. Mitä teit, paimen?\n\n_Pohjan paimen_. Hä, syytätkö sinäkin minua. — Katsos tuota toista\nsilmää! (Painaa kasvonsa Anarin kasvoihin.) Siinä on hiiden häijy\nhehku, näin kerran kuvani lähteessä, sen jälkeen olen vettä vieronut.\n— Nuoret naiset kammovat minun rumuuttani kuin ruttoa. Julma, julma\non elämä! Ja kuitenkin janoo rakkautta kurja, kelvoton paimenkin. Oh,\njospa kaatuisin kalvan kärkeen. Katsos, nuorena ollessani ikävöitsin\nminäkin impeyttä, mutta kaikki naiset nauroivat minulle. Silloin kerran\nsyksyllä karjassa...\n\n_Anari_. Silvoitko karjan?\n\n_Pohjan paimen_ synkistyen. Pahemmin tein... olin yksin... unohdin\nkaikki... horna hähätti korvissani... tein kauhean työn... silloin tuli\nmuuan mies ja näki kaikki... ja puhkasi silmäni. Ei, en sitä voi sanoa,\nsinäkin kauhistuisit... Ah, hirmuinen tuli on minussa, kumpa muistini\nmenisi! Ei, ei, ei, mihin minä menisin. Yö, yö! Yö ja päivä sama\nminulle, ei kotia minulla, ei luonnossa lepoa, koko maailma on kuin\nhaiskahtava haava. — Mutta vaikka minä olen puolisokea, niin minä näen\ninehmojen ilkeät aatokset ja kamalat kurjuudet. — Katsos, minä tunnen\npahan, minä itse olen paha, näillä salavoimilla minä voitan. Hähhää!\nMinua parjataan, mutta minua peljätään, minä kasvan vihani tiedossa,\ntahdon kostaa ja tahdon nähdä kammon kaikkien kasvoilla. Ja kuka näin\nkosti minulle! Hän, joka näköni riisti. Kavahtakoon hänen poikansa\nennenkuin oma silmänsä sammuu! Hähhää!\n\n    Anari on pelästyneenä vetäytynyt nurkkaan, ovesta astuu Pohjan neito\n    itkettäjänaisten seuraamana, Louhi, Pohjolan isäntä ja Turjan sulha,\n    jälessä kansaa; kalevalaiset tunnetaan vaaleammista, pohjolaiset\n    tummemmista mekoistaan. Vanhanaikuisia häämenoja, kanteleet soivat,\n    itkettäjänaiset alkavat itkettää morsianta, joka koko ajan pysyy\n    jäykkänä.\n\n_Ensimmäinen itkettäjänainen_ itkien.\n\n    Itke, itke, neiti nuori,\n    itke kourin kyynelesi,\n    pisarat ison pihoille!\n    Kun et itke itkettäissä,\n    itket toiste tullessasi,\n    kun tulet ison kotihin,\n    kun löydät isosi vanhan\n    saunahan savuttuneena!\n\n_Toinen itkettäjänainen_.\n\n    Itke, itke, neiti nuori,\n    kun itket, hyvinkin itke,\n    kun et itke itkettäissä,\n    itket toiste tullessasi,\n    kun tulet emon kotihin,\n    kun löydät emosi vanhan\n    läävähän läkähtyneenä,\n    kuolleena kupo sylissä.\n\nPalvelijat kantavat ruokia ja juomia pöydästä.\n\n_Lemminkäinen_ tulee juhlavaatteissa, ei muuta asetta kuin miekka\nvyöllä. Terve, terve hääkansa!\n\n    Kun hän huomaa, ettei vastata tervehdykseen, on hän hetken\n     ääneti, vastaa sitte ikäänkuin itselleen pilkallisesti:\n\nTerve tervehtijälle!\n\n_Pohjan neito_ vilkastuen. Tuli kuin leimuna Lemminkäinen!\n\n_Pohjan paimen_. Lemmottu Lemminkäinen!\n\n_Louhi_. Ethän häitämme häväise!\n\n    Tytöt supattavat, pohjolaiset murisevat.\n\n_Lemminkäinen_. Kuules, Pohjolan isäntä, olisiko talossa tässä\nrinnukseni riisujata?\n\n_Pohjolan isäntä_ pöydän päästä. Hä! Kaikki orjat ovat työssä,\nraha-arkkuja kantamassa.\n\n_Lemminkäinen_. Eikö tuotane ohria orhilleni?\n\n_Pohjolan isäntä_. Hä! Voihan orhisi oleilla pihalla tuolla taivasalla!\n\n_Lemminkäinen_. Olipa ennen isoni tähän taloon tullessa hevolle heiniä\nvarattu.\n\n_Louhi_. Sellainen isäntä kuin hepokin.\n\n_Lemminkäinen_. Olisiko olutta urhon juoda, jano on, joisinpa joenkin!\n\n_Louhi_. Kuka sun käski tänne tulla!\n\n_Lemminkäinen_. Korea kutsuttu vieras, koreampi kutsumaton.\n\n_Louhi_. Tuhman tavat on sinulla.\n\n_Lemminkäinen_. En ole tasaisten tapojen orja!\n\n_Pohjan neito_. Emoni, ällös vierasta vihota!\n\n_Pohjolan isäntä_. Ei kielletä sinua, jos elät siivosti tuvassa oven\nsuussa orren alla.\n\n_Lemminkäinen_. Lempo tänne lähteköön oven suussa seisomaan, nokianne\nnuohomaan.\n\n_Anari_. Ei katsonut minua Kauko.\n\n_Pohjolan isäntä_. Tule sitte lähemmäksi.\n\n_Lemminkäinen_. istahtaa isännän viereen, niin että rahi raksahtaa.\n\n_Kalevalainen_. Onpa siinä miehen mittaa, oikeinpa rahi rasahti.\n\n_Pohjolainen_ sivulliselle miehelle. Ei pääty nämä häät ilolla.\n\n_Lemminkäinen_. En minä riitaa rakenna, jos kunnialla kohtelette.\n\n_Pohjan paimen_ Pohjolaiselle. Tuntuu kuin tupa jo haiskahtaisi verelle.\n\n_Pohjolainen_. Eikö jo syhy sormesi, paimen?\n\n_Pohjan paimen_. Minä kuljen ja kiihottelen, asetan sanani satimet,\nisken kuin suopungilla, ensin kiristän, sitten kuristan.\n\n_Pohjolainen_. Me lyömme Lemminkäisen.\n\n_Lemminkäinen_. katsellen kansaa. Enpä ole mielivieras, kun ei jo tuoda\nolutta.\n\n_Louhi_. Jo on täällä syömät syöty, häät juotu!\n\n_Lemminkäinen_. Salassa syöty, salassa juotu!\n\n_Louhi_. Anari, tuo vieraalle olutta. (Erikseen.) Multakuopasta\nalimmalla astialla!\n\n    Louhi menee sivuovesta. Anari ottaa astian ja kaataa siihen olutta\n    tynnyristä mutisten taikasanoja, kulkien myötä- ja vastapäivää.\n\n_Pohjan neito_. nauraa. Katso, Kauko, Anari lukee lemmen loihtuja!\n\n    Anari tuo vavisten haarikan pöydälle, käännähtää äkkiä ympäri\n    ja pyörähtää kiukaan taakse.\n\nEtkö nähnyt tyttöä, Kauko, poskensa lensivät punalle!\n\n_Lemminkäinen_ katsoen haarikkaan. Häpesi oluen huonoutta.\n\n_Pohjolainen_. Tokko lie sinussa tämän kannun kallistajata!\n\n_Pohjan paimen_. Olisipa myrkkyä sakassa!\n\n_Lemminkäinen_. Ohhoh, olut katala, kyllä on toukkia tuopeissanne!\n(Viskaa sormellaan olutta permannolle.) Terve, Pohjolan pimeä piika!\nJuon tämän oluen onneksesi! Tänä yönä pujahdat heinäkengän poropussiin,\nhorna sitoo pussin suun.\n\n_Kalevalainen_. Joi kuin hepo pienen lammin!\n\n_Turjan sulha_. Tarkoittiko mies minua? En tajua tuhmuuksia.\n\n_Pohjolainen_. Mitäpä huolit huitukoista, olet rikas ja rehevä.\n\n_Turjan sulha_ kehuskellen. Sen sanon, kaupoissa en häviä.\n\n_Pohjolainen_ imarrellen. Tunnet tarkkaan karjan karvan.\n\n_Turjan sulha_. On minulla sorkkasääriä satoja, on vaikka sata\nKaukonientä.\n\n_Kalevalainen_ sivulliselle. Turja laulaa lehmistänsä, ei hiisku mitään\nmorsiostaan.\n\n_Pohjan neito_. Mene Turja, sulhaseni, hakemaan hevosiamme, lähdemme\nkohta Pohjolasta.\n\n    Turja menee muutamien muiden seurassa, osa jää juomaan haarikoista,\n    jotka kiertävät pöytää. Pohjan paimen kiipee kiukaalle.\n\n_Pohjolan isäntä_. Talo työlle, vieraat tielle! Jo on täällä liikaa\nsyöty, siitä on viikkoinen vahinko.\n\n_Lemminkäinen_ nousten pöydästä. Tuoko Turja oli sulhasesi!\nPihkanjuoja, talin syöjä!\n\n_Pohjolan isäntä_. Älä soimaa sulhasta! Turjalla on kultaa vaikka\nostaisi kaikki Kalevan pellot!\n\n_Lemminkäinen_. Vaan ei hiihdä Tapion otusta.\n\n_Pohjolan isäntä_. Hä! Peura tuli porotarhaan kerran illalla\nitsestänsä. Meidän paimen sen lepytti loihduilla.\n\n_Pohjan paimen_ kiukaalta. Minä sen tapasin taialla. Olet nähnyt\nkäärmeen unta, tai oli silmäsi sokea, kävithän Tuonenkin tuvilla.\n\n    Pohjolaiset nauravat.\n\n_Pohjolan isäntä_. Siinä kuulet, naisten urho!\n\n_Lemminkäinen_. Toinen varis ei toisen silmää kaiva.\n\n    Kalevalaiset nauravat.\n\n_Pohjan paimen_. Myrähtikö myrrysmiehet!\n\n_Lemminkäinen_. Kävinpä Tuonenkin tuvilla.\n\n_Pohjan paimen_. Vieläkö isosi kuorsasi, kuoli kannuja kallistaessaan.\nManalla kulkee nyt kohmelossa.\n\n    Pohjolaiset nauravat.\n\n_Lemminkäinen_. Isoni tiesi sinusta tuhman tarinan mutta en kehtaa sitä\nkertoa nuorten kassapäiden kuullen. Kerronko, kauniit kassapäät!\n\n    Tytöt tirskuvat ja kurottavat päitään Lemminkäiselle.\n\n_Kalevalainen_. Kerro kaikki!\n\n_Lemminkäinen_. Kerran nuorena karjassa ollessasi...\n\n_Pohjan paimen_. Se on vale, kautta Ukon, se on hornan ilkeä vale!\n\n_Lemminkäinen_. Hahhaa! Pahasti parahti.\n\n_Pohjan paimen_. Älkää kuunnelko kunnotonta! Hän herjaa ja häväisee,\najakaa koirilla kujalle!\n\n    Kalevalaiset nauravat.\n\n_Pohjan neito_. Ole nyt siivosti siellä.\n\n_Ensimmäinen kassapää_. Sukkela kuin saukko Kauko!\n\n_Toinen kassapää_. Salpasi paimenen sanoilla.\n\n_Lemminkäinen_. Kutti, kutti, pienet piiat. Mitä te salaa supatatte!\n(Kulkee tyttöjen luo ja istahtaa heidän syliinsä, tytöt työntävät\nhäntä.) Kui, kutti! Somia olette kaikki! (Vilkuu tyttöihin olkansa\ntakaa.) Yksi on arka kuin sirkku, toinen siivo ja virkku, kolmas kiivas\nkuin kirppu! Mutta missä on oma kosjonne! (Nousee, kahmasee tyttöjä\nja työntää heitä paimenta kohden.) Hei, ettekö huoli tästä karjan\nkaitsijasta!\n\n_Ensimmäinen kassapää_. Paimen on ruma kuin rutto!\n\n_Toinen kassapää_. Hyi, ja häijy niinkuin hitto!\n\n    Kassapäät väistyvät kansan sekaan.\n\n_Lemminkäinen_. Kuulitko, kurja paimen! Kassapäät kaihtavat sinua!\n(Inholla.) Kauhea olet, sinusta lähtee lemmon löyhkä!\n\n    Pohjan paimen piiloittautuu kiukaan taa, isäntä jää juomaan\n     parin häävieraan kanssa. Lemminkäinen käännähtää äkkiä ympäri\n    kantapäällään ja lähestyy Pohjan neitoa.\n\n_Lemminkäinen_. Kuule korska Pohjan neito, miksi pidit pilkkanasi?\n\n_Pohjan neito_. En käskenyt, en kehoittanut. Kauvan viivyit erässä,\nKauko.\n\n_Lemminkäinen_. Taar'avita! Piirsikö paimen puihin väärät pilkut?\nNäimme hänen metsässä hiipivän. Eksyin Tierasta Kalmiskankaralla.\n\n_Pohjan paimen_ mutisee. Pääsit Tuonelan turmasta, toiste sun sysään\nsyvemmälle.\n\n_Pohjan neito_. ilkkuen. Ammuitko joutsenen?\n\n_Lemminkäinen_. Mahdottomia minulta vaadit. Istuitko silloin\nluhdinsolassa?\n\n_Pohjan neito_. Uneksin luhdinsolassa.\n\n_Lemminkäinen_. Et uneksinut, Pohjan neito, odotit Turjan tuloa.\n\n_Pohjan neito_. Pettyi uneni uroista!\n\n_Lemminkäinen_. Kalevan taitava seppo teki kullasta morsiamen, sinä\notit hoikan hopeasulhon...\n\n_Pohjan neito_. Tuli Turja, emo pakotti, itara isä kyhäsi kaupat.\n\n_Lemminkäinen_. Kas kun ei isäsi itse sinua kosinut.\n\n_Pohjan neito_. Älä kiihoita minua.\n\n_Lemminkäinen_. Sinä kiihoitat minua, ilveskissa. (Lähennellen.)\n\n_Pohjan neito_. Oletko humalassa, hurja mies!\n\n_Lemminkäinen_. Ilveskissa, ilveilit minulle! Mutta sorea sinä olet,\nviileänä olet nyt minulle viehkeämpi.\n\n_Pohjan neito_. Mitä tarkoitat, Kauko?\n\n_Lemminkäinen_. Toisen miehen morsiona olet nyt minulle ihanampi!\n(Aikoo syleillä.)\n\n_Pohjan neito_. Älä koske, Kauko.\n\n_Lemminkäinen_. Tule, vielä on aika! Hei vaan! Hepoa vihellän, kannan\nkorjaani, vien sinut korpeen ohi ulvovien susien.\n\n_Pohjan neito_. Herkene, hurja! Katso minua silmään. Tässä seison,\net minua vie, voit pahoin pidellä pukuni, runnella ruumiini mutta\nsydäntäni et saisi.\n\n_Lemminkäinen_. Olen minä ennenkin naisia vienyt.\n\n_Pohjan neito_ uhmaten. Hennon Kyllikin ryöstit, minua et ikinä.\n(Lähdössä.)\n\n_Louhi_ tulee. Vieläkö, lempo, leksottelet!\n\n_Lemminkäinen_. Heitätkö näin hyvästit minulle?\n\n_Pohjan neito_. Heitän hyvästi lapsuuden lehdot. Hyvästi! (Menee.)\n\n_Louhi_. Oliko kotoinen sauna kylmä, nyt sait oikein kuuman löylyn. —\nÄsken etsi sinua emosi, Kyllikki oli keralla.\n\n_Lemminkäinen_ kiivastuen. Kyllikki? Miksi tänne tulivat! En ole\nvaimojen vasikka.\n\n_Louhi_. Niin, kaikki hullut hyppelevät sinun jälilläsi, vaan et saanut\ntytärtäni, nyt lentää lintu linnastani.\n\n_Lemminkäinen_. Vaikka on neito miehelässä, ei ole miehin menetetty.\n\n_Louhi_ isännälle. Heitä jo kannut kallistamatta. Humala hyvä\nhurskaalle, paha paljon juoneelle. (Menee.)\n\n_Lemminkäinen_. Haarikka täyteen! Nyt minä tahdon juoda! Terve Pohjolan\nisäntä, olet hapan kuin oluesi.\n\n_Kalevalainen_. Missä on sotatoverisi?\n\n_Lemminkäinen_ näyttää miekkaansa. Tässä toveri tottelevainen, ei se\nvieroksu veriä. Tarkoitatko Tierastani? Otti Ainikin akaksi. Hameen\nkarttaja hameisiin kiertyi. Hahhaa!\n\n_Pohjolan isäntä_. Kyllä kerskaat miekastasi, mutta tulehan\nlaulukilpasille, niin opetan arvoituksia.\n\n_Lemminkäinen_. Lauloin ennen Lapin noidat, laulan sinutkin vaikka\nsudeksi. — Joko laadit lauseitasi! (Lemminkäinen katsoo Pohjolan\nisännän tuoppiin.) Sanoilla siis sotikaamme!\n\n_Pohjolan isäntä_. Mitä katsot, Kaukomieli!\n\n_Lemminkäinen_. Katson tuota tuoppiasi.\n\n_Pohjolan isäntä_. Mitä näet tuopissani?\n\n_Lemminkäinen_. Näen siellä sun kuvasi.\n\n_Pohjolan isäntä_. Mik' on tuopin pohjukassa?\n\n_Lemminkäinen_ leikillä. Tutki itse tuoppejasi!\n\n_Pohjolan isäntä_. Mato tuopin pohjukassa.\n\n_Lemminkäinen_. Mikä madon maalle työnsi?\n\n_Pohjolan isäntä_. Mistä minä kaikki tiedän.\n\n_Lemminkäinen_. Sylki syöjätär vesille.\n\n_Pohjolan isäntä_. Mist' on tuolle henki saatu?\n\n_Lemminkäinen_. Henki Hiiden hiiloksesta.\n\n_Pohjolan isäntä_. Mist' on hampahat häjyllä?\n\n_Lemminkäinen_. Okahista Pohjan ohran.\n\n_Pohjolan isäntä_. Senpä varsin valehtelit.\n\n_Lemminkäinen_. Pahasta mikä tulisi?\n\n_Pohjolan isäntä_. Mistä minä kaikki tiedän?\n\n_Lemminkäinen_. Konna konnan oksennosta! (Lemminkäinen huudahtaa.)\nPuhkaisen sen miekallani. Siinä oli sinun sukusi, mato musta, Pohjolan\nisäntä! Hahhahaa! (Kaataa isännän olven kannusta pöydälle.)\n\n_Pohjolan isäntä_. Hä, kelvoton, kaadathan olveni!\n\n_Pohjan paimen_ hyppää alas kiukaalta. Etkö jo iske, isäntä!\n\n_Pohjolan isäntä_ suuttuen. Tuhat tulimmaista! Näitkö sata seivästä\nPohjolan pihalla, monen kärjessä keikkuu päitä, yksi seiväs on sinua\nvarten!\n\n_Lemminkäinen_. Kenen pään minä siihen sovitan?\n\n_Pohjan paimen_. Sinun pääsi on sopivin.\n\n_Lemminkäinen_. Näinpä lapsinallikoita seipäiden alla leikkiä\nlyövän, viirunaamoja, naurisnaamoja. — Hyvä olet nauriin kylväjä, et\nkylvännyt vain emäsarkaan, ojavieriinkin tiputit. (Juo.) Terve isäntä,\nnaurisnaama!\n\n_Pohjan paimen_. Pelasta kunnias, isäntä!\n\n_Pohjolan isäntä_. Ei tästä pidot parane, jollei vieraat vähene!\n\n_Lemminkäinen_. Sinä ilkeä, itara isäntä! Himosit oman vaimosi tytärtä!\nPäästäksesi pälkähästä hieroit, hylky, salakauppaa, työnsit sudelle\ntyttäresi.\n\n_Pohjolan isäntä_ kivahtaa pystyyn ja sieppaa miekan seinältä. Lähde jo\ntästä kotiisi, hiiden heitto!\n\n_Lemminkäinen_. Ei miestä manaten siirretä sijalta tältä!\n\n_Pohjolan isäntä_. Kuules, kurja Kaukomieli, voitit mun\nlaulukilpasilla, mutta mitelkäämme miekkojamme, katselkaamme, kenellä\nmiekka parempi!\n\n_Pohjan paimen_ itsekseen. Ei tässä sotaa käydä Kaukon ja isännän\nvälillä. Tässä ratkaistaan Kalevan ja Pohjolan kohtalot, minä asetan\narvat.\n\n_Lemminkäinen_. ilkkuen. Mitäpä minun miekastani, kun on päänluissa\nlohkiellut! Mutta kuitenkin, koska ei muuten pidot parane, niin\nmitelkäämme miekkojamme.\n\n    Vetää miekkansa tupesta. Pohjan paimen ja pitovieraat tarkastavat.\n    Kuistilta kuuluu itkettäjänaisten virret, väki hyvästelee morsianta,\n    kulkuset kilisevät ja kannel soi.\n\n_Pohjolan isäntä_. Paimen, tuo karhuntalja!\n\n_Pohjan paimen_ tuo taljan. Yhtä kynnen mustukaista on isännän miekka\npitempi.\n\n    Pohjolan isäntä ja Lemminkäinen asettuvat taljalle.\n\n_Pohjolan isäntä_. Tässä seison taljallani, itse kaadoin keihäällä\nkarhun.\n\n_Lemminkäinen_. Tunnen kyllä käsialani, Lipolle annoin tämän taljan.\n\n_Pohjolan isäntä_ hiukan nolona. Hä, mitä miekkonen? — Isketkö, minäkö\nensin isken?\n\n_Pohjan paimen_ isännälle. Sinulla on miekka pitempi, sinun on ensin\niskeminen.\n\n_Pohjolan isäntä_. Tuossa saat, häiden häväisijä!\n\n    Iskee miekallaan mutta Lemminkäinen lyö sen orteen.\n\n_Lemminkäinen_. Mitä pahaa teki sinulle orret! Iske päältä, pohjan\npoika!\n\n_Pohjolan isäntä_. Iske päältä, Kaukomieli!\n\n_Lemminkäinen_. Taar'avita! Nämä olisi nyt minun hääni, mikset antanut\ntytärtä, mikset kutsunut häihin, miksi kohtelit kerjurina!\n\n_Pohjolan isäntä_ väistyen. Käythän päälle niinkuin tauti.\n\n_Lemminkäinen_. Katala koira! Katala oli elämäsi, tuossa loppusi,\nkatala! (Iskee, isäntä kaatuu kuolleena taljalle.) Mitä katsotte,\nnaurisnaamat!\n\n    Ajaa miekallaan kaikki pirtistä paitsi Pohjan paimenen, joka\n    kyyristyy nurkkaan.\n\n_Pohjan paimen_. Suuri olet sotija! Mittele miekkoja minunkin kanssa!\n\n_Lemminkäinen_. Tahraisin miekkani saastaisen verellä! Minultako surmaa\netsit, hirtettävä hiiden orja!\n\n_Pohjan paimen_ avaa paidan karvaisen rintansa kohdalta. Niin iske\ntuohon!\n\n_Lemminkäinen_. En sinua iske, tahmea, tahrainen etana. Mitä teit\nnuorena kerran...? Isoni näki kaikki... Oh, minä arvaan... Karjan kauhu!\n\n_Pohjan paimen_. Älä huuda kaikkien kuullen!\n\n_Lemminkäinen_. Hyi! Pelkäät pimeitä töitäsi. Pois edestäni!\n(Potkasee.) Hei, Anari, tuo vettä, pesen käteni ilkeän isännän verestä!\n\n_Anari_. tuo hätääntyneenä vettä. Löit kuin naatin nauriista.\n\n_Pohjan neito_ rientäen esille. Pakene, Kaukomieli. Piha on sakeessa\nsumussa, miehet jo hakevat kirveitä.\n\n_Lemminkäinen_. Pihalle lensi nauriin pää, lyön sen seipään nenään.\n\n_Pohjan neito_ vie käsivarresta Kaukoa. Pakene!\n\n_Lemminkäinen_. Yksin tulin, yksin menenkin. Hyvästi, Pohjan poloinen\ntähti! (Menee.)\n\n_Louhi_ syöksähtää huoneeseen. Surmasi, surmasi isäntäni! Kostoa\nPohjolan veri vaatii! Missä miehet?! Miehet, miehet!\n\n    Juoksee ulos.\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nMetsä. Oikealla iso kallionlohkare, samanlainen vasemmalla, taustalla\ntiheätä vesaikkoa, keskeltä kulkee metsäpolku. Oikealla sivulla\nmetsässä ajatellaan piilopirtin olevan.\n\n_Lemminkäisen äiti_ Ainikin tukemana, Kyllikki etäämmällä. Ankeat ovat\najat meille.\n\n_Ainikki_. Lepää, emo, olet vanha ja vapiset.\n\n_Äiti_. Vapisen poikani tähden. (Istuu kivelle.)\n\n_Ainikki_. Onhan Kauko taas kotona.\n\n_Äiti_. Paossa piilopirtissä saamme täällä olla. Siitä asti kuin kävin\nPohjolassa, jäytää tuska alati sydänalassa. Missä Kauko?\n\n_Ainikki_. Vuorella seisoo, katsoo pohjan ilmankantta.\n\n_Äiti_. Miksei varo vainolaista. Ei mies vaarasta välitä, eikä tiedä,\nmissä vihainen vasama lentää.\n\n_Ainikki_. Lähetin jo mieheni kotiin käskemään.\n\n_Kyllikki_. Mikä pensaissa rasahti, pelkään niin...!\n\n_Ainikki_. Mitä pelkäät?\n\n_Kyllikki_. Pelkään Pohjolan väkeä, tulevat vielä ja tappavat\nLemminkäisen.\n\n_Äiti_. Silloin sortuisin minäkin.\n\n_Ainikki_. Kyllä Kauko niiltä niskat nujertaa.\n\n_Tiera_. ja Lemminkäinen tulevat arkivaatteissa. Sen sanon... siitä\nasti kuin kävimme Pohjolassa, olet kuin vimmattu vihuri.\n\n_Lemminkäinen_. Pohjolaan kaikki merkit viittaa. Tiera, näitkö Pohjan\nneidon ylpeän katseen?\n\n_Tiera_. Kautta Ukon!\n\n_Lemminkäinen_. Ei ystävä ymmärrä urhon unta, mittailee vaan miehen\nmielen.\n\n_Tiera_. Turhan tähden hylkäsit vaimosi.\n\n_Lemminkäinen_. Ei minua Kylli kaivannut.\n\n_Tiera_. Oman emosi jätit kynnykselle itkemään.\n\n_Lemminkäinen_. Mitä vaimoista valitat, itse tekoni, kaikki kannan.\nRaukka, kuhersit kuikkasi kanssa, kun minä häilyin Pohjolan häissä.\n\n_Ainikki_. Mitä langokset torailette!\n\n_Tiera_. Tapoit mitättömän miehen. En juokse minä Pohjolan piikojen\njälillä.\n\n_Äiti_. Kaukoni, varoitinhan menemästä noihin Pohjolan pitoihin.\n\n_Lemminkäinen_. Ajoinhan yksin koko salajoukon Pohjolan pihalle.\n\n_Äiti_. Tapoit Pohjolan itaran isännän. Olisit kytkenyt paimenen, se\nmies on kostonkavala.\n\n_Lemminkäinen_. Pohjolan pirtissä riuhtasi paimen paitansa auki,\nkerjäsi minulta kuolemaa, näin karvaisen rinnan ja silmät kuin\nkiimaavan suden. Se katse karmaa nyt mieltäni!\n\n_Äiti_. Paimenella oli kaksi silmää, toinen inehmon, toinen suden;\nkun isosi puhkasi paimenen silmän, sammui hänessä inehmo... Karjassa\nolivat... nuotiolla, silloin isosi näki paimenen hiipivän karjan\njälessä.\n\n_Lemminkäinen_. Mitä paimen...?\n\n_Äiti_. Oh, tyrehdyn sitä aatellessa. Isosi tempasi palavan kekäleen ja\ntyönsi sen paimenen silmään, paimen kirahti, juoksi huutaen metsään.\nSiitä asti kiersi paimen Kaukonientä. Kerran isosi sai sodassa vamman,\nhaavalle levitin lehtiä, en tiedä... ei toipunut, kitui ja kuoli isosi.\nLoihtiko lehdet, veikö velho häneltä voiman?\n\n_Tiera_. Kamala paimen!\n\n_Lemminkäinen_. Jos olisi tavat toiset, olisi suennut sankariksi.\n\n_Äiti_. Oi, olisipa isosi teko tekemättä!\n\n_Lemminkäinen_. Hyvin teki isoni. Mitä ovat Louhi, isäntä? Arpoja\npaimenen arpaseulassa! Ei koskaan rauhaa meillä, jos on elossa tämä\nelukka!\n\n    Tuura tulee kantaen kalanpyydyksiä, jälessä Utro, Vento ja Arra.\n\n_Äiti_. Paimen väijyy nyt sinua. Piileskeli sinun isosi ennen meren\nsaarella kovina sotakesinä, pakene sinne.\n\n_Lemminkäinen_. En tahdo enään piileskellä. Nyt lähden kalaan.\n\n_Äiti_. Kauko, älä lähde nyt kalaan!\n\n_Lemminkäinen_. Olethan sairas, emoni, ja särvin on lopussa.\n\n_Äiti_. Poikani, poikani!\n\n_Lemminkäinen_ hellästi. Lähde levolle, armas emo. Tiera, katso kotia,\nemoa.\n\n_Tiera_. Ummistan vain toisen silmän.\n\n_Lemminkäinen_ leikillisesti. Onhan sinulla Ainikkisi, valvottajasi.\n\n_Tiera_ myhevästi ja hämillään. Mitä nyt turhia tohiset.\n\n_Kyllikki_. Kauko, minä pelkään, aamulla näin metsänrannassa miehiä ja\nkeihäänpäitä.\n\n_Lemminkäinen_. Aina on vaimoilla valittamista, näkevät näkyjä\nvalveillakin.\n\n_Kyllikki_. Oletko vielä vihainen, Kauko?\n\n_Lemminkäinen_. En ole vihainen, vaimo, mutta on syvällä mieleni\nmyrsky. Utro, Arra ja Vento! Pönkittäkää yöksi lujasti ovet ja räppänät!\n\n    Arra, Utro ja Vento menevät.\n\n_Kyllikki_. Minä pelkään, niin...!\n\n_Lemminkäinen_. Minä en pelkää Pohjolan petoja! Tule Tuura! Menee\n(Tuuran mukana.)\n\n_Kyllikki_ itkemäisillään. Ah, Kauko!\n\n_Äiti_. Meni kuin päivä pilveen. Menkäämme levolle, lapset!\n\n    Äiti, Ainikki ja Tiera menevät oikealle.\n\n_Kyllikki_. Ilta on ihana, käyn vielä kunnaalta katsomaan Kaukomieltä.\n(Menee perälle.)\n\n_Ylmi_ ja Keira vasemmalta. Kirottu korpi! Viikon jo meurusimme\nmetsässä, kuningashirvi on vielä pyytämättä, ei ole löydetty\nLemminkäistä. — Kaukoniemi on autio, tyhjä, kylmässä kiukaassa naukui\ntuuli.\n\n_Keira_. Lempo kiristää nälkävyötäni.\n\n_Ylmi_. Kontti auki ja tulta tuoheen!\n\n    Aukaisee kontin ja iskee limpseestä kipinän taulaan ja tekee\n    nuotiotulen kallion loveen vasemmalle.\n\n_Keira_. Nälkä on mulla kuin sudella. En olisi tullut näille maille,\njollei Anari olisi oppaaksi ruvennut.\n\n_Ylmi_. Anaria armastelet, vesi jo kirpoo kielelläsi... Kyllä sauna\non suloinen, suloisempi kun on oma löylyn lyöjä. Anari on kuin kärppä\nkivellä, pesi veristä Kaukon kädet. — Mikset estänyt Lemminkäistä!\n\n_Keira_. Koko piha oli sumussa. Kauko lähti tulena tuvasta, pihalla\nväistivät Pohjolan miehet, vapisipa sinunkin partasi pelosta.\n\n_Ylmi_. Luulimme pirtin saarretuksi. Viisas ja vikkelä Kauko pisti\nisännän pään seipääseen!\n\n_Keira_. Pohjan paimen, viekas velho, uhkasi kostaa isännän surman,\nitse Louhi luottaa nyt hänen loihtuihinsa. Pelkään tuota hirmuista\nmiestä, vaikka sillä on vaan yksi silmä, näkee kuin huuhkain\npimeässä... vainuaa ehkä vaimojakin ... sanotaan... Kyllikkiä\nkiertelevän.\n\n_Ylmi_. Kuin uros kiertää naarasta. Ennen ei vaimoista välittänyt,\nsanotaan... syksyllä kerran... hyssä, hiljaa! Siinä paha, missä\nparjataan!\n\n_Pohjan paimen_ puhuu käskevästi. Missä on piilopirtti? Etkö tunne\npolkua paremmin?\n\n    Anari, Jouni, Sorri ja Kormu tulevat.\n\n_Anari_. Kavala sammal on kasunut siinä, missä ennen kuljin; en löydä\npolun päätä.\n\n_Pohjan paimen_. Kohtalon polkuja polemme, kohtalo usein on omassa\nkädessä. Muistatko, täällä Kyllikki kulki ja kuhersi Kaukonsa keralla.\n\n_Anari_. Muistan, ja muistot syövät sydäntäni. Voi, minua poloista\npiikaa!\n\n_Pohjan paimen_. Kuin Kauko naisia rakasti, niin minä niitä vihasin.\nMutta siitä vain kasvoi kiihkoni.\n\n_Anari_. Kyllikin suostuttelen sinulle (Itsekseen) mutta kuinka Kaukoni\npelastan!\n\n_Pohjan paimen_ menee nuotiolle. Olemme täällä nuotiolla. Keira,\ntarkasta vielä metsä!\n\n    Asettuu nuotion ääreen ja jää tuijottamaan tuleen.\n\n_Anari_ Keiralle kahden kesken. Muistatko kerran kun seipäitä pystytit\npihalle, silloin Pohjolan isäntä löi sinua seipäällä päähän; suretko\nisännän surmaa?\n\n_Keira_. Omapa päänsä pääsi saman seipään nenään. Armas Anari, tule\nkanssani.\n\n_Anari_. Koskeeko sinua muiden kosto, Kauko kosti selkäsi syhelmät,\nmiksi siis Kaukolle kaunaa kannat?\n\n_Keira_. Sekoitat aatokseni. Mitä me muista välitämme! Menkäämme!\n\n    Keira ja Anari oikealle.\n\n_Ylmi_. Kovin minua jo unettaa.\n\n_Kormu_. Hei, Lippo liukas mies!\n\n_Lippo_ tulee iloisesti lappalaisen puvussa. Pyöri päivä, pyöri päivä!\n(Joikuu.) \"Kjerika Antan härkäin sarvet ylettyvät taivaaseen. No, no,\nno, noo!\" Niin minä pulkassa ajoin, joijuin, joijuin, no, no, no, noo!\nMiekkoset, erässäkö vai eksyksissä?\n\n_Jouni_. Ajamme kuningashirveä. — Liukas Lippo, kielilaukku, nahkojako\ntaasen naukumassa?\n\n_Lippo_. Ostatteko nahkoja, on saukonnahkoja, kärpännahkoja,\nketunnahkoja.\n\n_Kormu_. Myisit kerran omankin nahkasi!\n\n_Lippo_. Omanko nahkani? Huiskis, vihellän, nahkani venyy ja vanuu.\n\n_Kormu_. Joka kevät uusi nahka.\n\n_Lippo_ hiljaa Sorrille osoittaen paimenta. Tuo tuijottaa vaan tuleen\nikäänkuin miettisi konnan koukkuja.\n\n_Sorri_. Ei paimen puhu paljon, murjottaa vain ja myrähtelee. Sanotaan,\nettä paimenella on kesy käärme povella.\n\n_Lippo_. Käärme sillä on sydämmessä.\n\n_Sorri_. Minua peloittaa Pohjan paimen.\n\n_Lippo_. En minä mitään pelkää, huiskis, vihellän, heitän kasvoihin\nkauhallani.\n\n_Kormu_. Sinulla on kai ketunnahka selässä. Käänny, niin häntäsi häilyy.\n\n    Lippo pyörii kantapäällään ympäri.\n\n_Lippo_. Hyvät ystävät ja huonemiehet, mitä te veistelette! Aulis ja\nauttavainen olen, en kaiva kuoppaa toiselle, en varasta enkä valehtele,\nen suhaja, jos minulle mikä salaisuus korvaani kuiskataan.\n\n_Kormu_. Lyönpä oluttynnörin vetoa, että Lipolla nyt on iloinen\nsalaisuus.\n\n_Lippo_. En tiedä mitään, en kuule mitään, kaikkien kaveri ja ystävä.\nYhtä hyvä on Pohjolan kuin Kalevankin mies, käyn kylästä kylään,\nnuuskin ja niistän, haistan, hieron kaupat ja...\n\n_Jouni_. Vihellät. — Taulahattu, tuuliviiri, petät kaupoissa kumpiakin,\nlivahdat, huiskis, vihellät! Hyödyt muiden hyöriessä. Muut tappelevat,\nsinä aina saaliin jaossa.\n\n_Lippo_. Arvatkaas kun minä tappelin Lapissa kauhean noitaämmän kanssa\nja olin ihan henkeni menettää, mutta heräsin toki vihdoinkin. (Ylmi\nnukahtaa.)\n\n_Jouni_. Maatessasiko sinä tappelitkin?\n\n_Lippo_. Päiväntyttären maassa, kääpiöiden valtakunnassa minä olin\nvuoden. Minulla oli tuohiset housut, taulahattu päässä, taniaiset\njaloissa enkä syönyt koko vuoteen mitään, ja siellä minä makaisin vielä\ntänäkin päivänä, jollen olisi ollut niin saamarin sukkela. Minä petin\nsen noitaämmän, sen kauhean syöjättären.\n\n_Jouni_. Pistitkö sen laukkuusi?\n\n_Lippo_. Älä hätäile, sanoi Lapin mies kettua. Minulla oli pyy\nlaukussani, tulin autioon kotaan, tein tulen, kannoin lunta kattilaan\nja paistatin pyytäni. Silloin tuli kauhea noita-akka ovelle ja\ntiuskasi: \"Mikäs sun nimes on?\" kysyi se ankara akka — \"Itse\", sanoin\nminä ja heitin kuumaa vettä akan naamatauluun. — Akkakos päästi aika\nmöläkän: \"Itse mu poldi, itse mu poldi\", kirkui akka niin, että\ntunturilla toiset noita-ämmät löivät kämmeniä yhteen ja kysyivät:\n\"Mikäs hätänä?\" — \"Itse mu poldi\", huusi taas akka. — \"Koska itse\nnahkasi poltit, niin kestä itse kirvelytkin!\", huusivat ne toiset\nämmät. — Sillä lailla minä vikkelästi pääsin hengenhädästä, kun ei ne\ntoiset noita-ämmät tulleet apuun. Mutta mennessään sanoi se noita-ämmä,\njolta minä karvat kärvensin: \"itse poltti, itse saa maata ensi\nvuoteen\". Minä söin pyyni ja panin maata.\n\n_Sorri_. Ihan minä kuuntelen ihmeissäni.\n\n_Lippo_. Kun heräsin, niin laukkuni ja toinen kylkeni olivat paksussa\nhomeessa ja partani ulettui varpaisiin saakka.\n\n_Sorri_. Kuinkas sen selität?\n\n_Lippo_. Kun tulin ihmisten ilmoille, sanoivat, että olin ollut vuoden\npoissa. Kokonaisen vuoden, ja minä kun luulin maanneeni vaan yhden yön!\n\n_Jouni_. Sinä, Lippo, olet kertonut niin kauheita asioita, että Ylmi jo\nnukahti, nukkuukohan hänkin ensi vuoteen.\n\n_Lippo_. Kuinka monta kauppaa minä sillä ajalla olisinkaan tehnyt!\n\n_Kormu_. Mitä teit parrallasi, Lippo, liukas mies?\n\n_Lippo_. Möin sen lattanenälle lappalaiselle, ja pääsin miehen pulkassa\nPohjolaan paraiksi isännän hautiaisiin. Voi, veikkoset, jos minä olisin\nollut Pohjolan häissä, ei semmoista sotkua koskaan olisi tapahtunut.\nLempo se on miehiään Lemminkäinen. Hautiaisissa antoi Louhi minulle\nison makkaran, paksun kuin hakotukin.\n\n_Jouni_. Sianpistäjänäkö olit Pohjolassa!\n\n_Lippo_. Louhi lupasi toisenkin makkaran jahka löydän Lemminkäisen! Nyt\nminä menen sitä perimään.\n\n_Pohjan paimen_ ottaa Lippoa korvasta kiinni. Jaarittelet ja paras aika\nmenee hukkaan. Mikset sitä heti sanonut! Missä on Lemminkäinen?\n\n_Lippo_. Ettehän te sitä heti kysyneetkään! Ai, ai, nipistät pahemmin\nkuin se noita-ämmä. — Lingonheittomatkan päässä tästä on Lemminkäisen\npiilopirtti, maakuopassa turpeitten alla.\n\n_Pohjan paimen_ tempaa kekäleen. Kaikki miehet metsään! Mutta hiljaa\nherättämättä! Pistämme tuleen koko myyrän pesän! (Pohjan paimen ja\nmiehet menevät.)\n\n_Lippo_. Minä katselen kaukaa, huiskis, vihellän! (Menee.)\n\n_Kyllikki_ peljästyneenä perältä, Keira toiselta taholta. Metsämies,\nmitä etsit?\n\n_Keira_. Kelmeän kaunis impi, miksi vapiset? Oletko Tellervo vai metsän\nkuninkaan morsian?\n\n_Kyllikki_. Olin kerran morsian. Ethän tee pahaa kuninkaalleni.\n\n_Keira_. Itket, ihana, kaipaat kuningastasi.\n\n_Kyllikki_ tyyntyen. Kuninkaistani itken.\n\n_Keira_. Missä on kuninkaasi?\n\n_Kyllikki_. En tiedä . . .\n\n_Keira_. Pyhä suru on sinulla, minä metsäinen mies mykistyn, millä\nhuolesi haihduttaisin.\n\n_Anari_ näyttämön takaa. Keira, Keira! Mitä sinä seisot! (Hiipii\nesille.) Kyllikki metsässä yksin! Tiedätkö, missä on Lemminkäinen?\n\n_Kyllikki_. Poissa kaukana...\n\n_Anari_. Taivaan taatolle kiitos! En tullut tänne sinun pääsi\npäästimeksi. Helyahne harakka!\n\n_Kyllikki_. Virran pohjaan jo heitin helyni. Anari, Anari, vaikka\nkantelit Kaukolle, poissa on viha minusta.\n\n_Anari_ taistellen itsensä kanssa. Kyllikki, nyt minä näen suuren\nsurusi, nyt minä tunnen Pohjan neidon. Katala Pohjan paimen, en minä\njuokse juonillasi. Tule, Keira, kultaseni!\n\n    Keira ja Anari menevät. Oikealta metsästä leviää punertava valo,\n    kuuluu huutoja ja ryskettä.\n\n_Kyllikki_ hätääntyneenä. Pirtti palaa! Tappavat vanhan vaimon!\nAinikki! Tiera! (Juoksee oikealle.)\n\n_Ylmi_ ja Sorri. Sorri, sain kamalan haavan. Tiera heilutti kuin\nvimmattu tapparaansa. Vieressä seisoi nuori vaimo, löi ja nujersi\nnyrkillänsä.\n\n_Sorri_. Varmaan Ainikki, Kaukon sisar. Mutta poissa on Lemminkäinen.\n\n_Ylmi_. Nainen kivahti paimenen kimppuun, repi ja kynsi, suojellen\ntalutti vanhaa vaimoa.\n\n_Sorri_. Miksi, hullut, tänne tulimme! Kuule, Pohjan paimen noituu!\n\n_Pohjan paimen_. Lemmon leimu ja kirous! Iske Kormu, iske Jouni, Ylmi,\nSorri! Kivi kalloon, keihäs kylkeen! (Kyllikki huutaa.)\n\n_Ylmi_. Vaimon ääni! Huusi kuin rintaan ammuttu alli.\n\n_Sorri_. Pois, pois!\n\n    Ylmi ja Soxri juoksevat metsään oikealle.\n\n_Lippo_ juoksee oikealta. Parempi naarmu suussa kuin haava päässä.\nHuiskis, minä vihellän. (Juoksee vasemmalle.)\n\n_Pohjan paimen_ raastaen Kyllikkiä. Kuolema ja kirous! Lemminkäinen on\npäässyt pakoon! Häh, nyt sain sinut kiinni!\n\n_Kyllikki_. Päästä, päästä!\n\n_Pohjan paimen_ silittää Kyllikin päätä, joka seisoo kuin kivettyneenä.\nÄlä pyristele! Kuinka sinulla on valkea nahka! Silitän, sivelen\nniinkuin kuningaskäärmeen silkkistä selkää, sivelen, silitän, nauratan,\nnukutan. Hyssys, hyssys! — Kauvan olen naisetta ollut, kauvan oli mun\nnaisia nälkä, tiedätkö sinä mitä on nälkä! Sivelen, silitän!\n\n_Kyllikki_. Häijy henkesi hehkuu ja polttaa kasvojani, ah, mikä\nahdistus! Auta, Lemminkäinen!\n\n_Pohjan paimen_ vihasta sähisten. Kuolema Kaukon suvulle!\nLemminkäisesi, lemmon ruoja, pääsi käsistäni. Hengitä, Kauko, vielä\nhetki, kipeemmin koskee silloin kostoni nuoli.\n\n_Kyllikki_. Päästä minut, päästä minut!\n\n_Pohjan paimen_. Taikoen tempaan pienen nälkiintyneen kyyni, annan sen\nimeä solut ja suonet, juoda kaikkien naisten naurajan maksaa. — Hyssys,\nsivelen...\n\n_Kyllikki_. Älä sivele!\n\n_Pohjan paimen_. Hivelen hiljaa!\n\n_Kyllikki_. Katala, älä katso minua noin!\n\n_Pohjan paimen_ ikäänkuin manaten. Katson ja katson sydämmesi soppiin,\nvierotan vanhan lemmen, nostan, sytytän hirmuisemman.\n\n_Kyllikki_. Oh, sinä olet kauhea!\n\n_Pohjan paimen_. Väsy kun minä väsytän! Tule, tule! (Raastaa Kyllikkiä.)\n\n_Kyllikki_ rukoillen. Älä raasta, älä revi minua! Polvillani pyydän,\npaimen, paimen, päästä kotiin, älä ryöstä, älä huumaa minua!\n\n_Pohjan paimen_ kiihkeämmin. Silitän, sivelen...\n\n_Kyllikki_. Tulkoon nyt kuolema!\n\n_Anari_ ja Keira tulevat. Tämä on hirmuista! Pois täältä, en palaa\ntänne ikinä!\n\n_Keira_. Pois, pois! Korpeen rakennamme kotimme.\n\n_Pohjan paimen_. Kerran sun ryösti kaunis Lemminkäinen, toiste ryöstää\nsun ruma paimen, kolmannen kerran surman sulho. Hyssys, hyssys! Nyt\nsinä olet mun! (Nostaa Kyllikin syliinsä ja vie vasemmalle.)\n\n_Sorri_ jälessä Jouni, Kormu, viimeisenä Ylmi. Ei petokaan pitele\nhurjaa Tieraa, paetkaamme!\n\n    Pujottautuvat tiheikköön, Utro, Vento ja Arra ajavat heitä takaa\n    ja katoovat. Tiera tulee kirves ilmassa, jälessä Ainikki taluttaen\n    Lemminkäisen äitiä.\n\n_Tiera_. Tulkoot, niin halkaisen kallot kirveelläni! Missä paimen?\nKyllikki! Kuulin kiljahduksen. (Syöksyy metsään.)\n\n_Äiti_. vaipuen kivelle. Ah, kuinka koski! Nyt on loppuni lähellä.\n\n_Ainikki_. Voi, surkeutta, emo, nostivat kauhun kasvoillesi.\n\n_Äiti_. Pelastuihan Kauko?\n\n_Ainikki_. Kauko, Kauko!\n\n_Lemminkäinen_ tulee nopeasti ja rientää äidin luokse. Emoni, emoni!\nSaarelta näin paksun sauhun!\n\n_Ainikki_. Paimen ja Pohjolan miehet polttivat kotimme.\n\n_Lemminkäinen_. Pohjan paimen!\n\n_Äiti_. Älä mene!\n\n_Lemminkäinen_. Tässä seison ja suojelen sinua!\n\n_Äiti_. Kiitos vakainen Luoja, olet, lapseni, elossa!\n\n_Lemminkäinen_. Miksi jätin sun yksin? Tässä seisoo poloinen poikasi.\n\n_Äiti_. Kohta katoo kaikki elämä kuin varjo silmistäni.\n\n_Ainikki_ itkee. Nyt tuli suru ja surma!\n\n_Äiti_ ojentaen kättään. Kauko! Pitele kättäni kun kalma kouristaa\nsydäntä.\n\n_Lemminkäinen_. Pyhää kättäsi pitelen.\n\n_Äiti_. Oh, lapset, pois menen nyt Manalan ikimajoille! (Menee\ntainnoksiin.)\n\n_Lemminkäinen_. Synnyttäjäni... herää, ihana vaimo!\n\n_Ainikki_. Meni horroksiin! Katsos, silmät kirkastuvat, äiti näkee\nnäkyjä.\n\n_Tiera_. tulee etsien ja maahan tuijottaen. Tässä on oksa taittunut,\ntästä paimen on vienyt Kyllikin. — Mitä? — Kuoliko Kalevan vaimo?\n\n_Ainikki_. Hiljaa!\n\n_Äiti_ tointuen hetkeksi. Kauko, aikani loppuu... kaikki loppuu\najallansa angervoisten...\n\n_Ainikki_. Tyynny, äiti!\n\n_Äiti_. Kyllikki... helohipiäsi... valkea vaimosi... Ota vaari\nonnestasi...\n\n_Lemminkäinen_. Äiti!\n\n_Äiti_. Riistä mielestä vieras vaimo! (Nousee kyynärpäälleen ikäänkuin\nnäkyjä nähden.) Kuule, kuule!\n\n_Lemminkäinen_. Mitä kuulet!\n\n_Äiti_. Pohjolan pajassa painavat orjat suurta paljetta. Miksi siellä\nmiekkoja taotaan? Suuri sota on tulossa... vainovalkeat kukkuloilla...\nmerellä Kalevan haahdet... hävitys... sekasorto...! Sankarit käyvät\nsotia... katsos, katsos, Louhi ja paimen... käärme mekon alla...\nhähättää, hiipii... iske... iske, puhkaise toinen saastainen silmä...\nvaro rumaa rimmettä Kalmiskankaralla... verivelka... ruma rikos...\nsiellä paimen raiskasi raavaan... ah... isosi puhkasi... lempeni lapsi,\nlempeni lapsi... nyt... (Kuolee.)\n\n_Lemminkäinen_. Kamala on Kalmiskankaran kirous!\n\n_Ainikki_ itkien polvillaan. Poissa, poissa!\n\n_Lemminkäinen_. Ijäksi poissa.\n\n_Tiera_. Ei ole vaimoissa vertaistansa, niin kuolevat Kalevan äidit.\n\n_Lemminkäinen_. Tiera, ylin ystäväni!\n\n_Tiera_. Manan viileitä vesiä nyt emosi henki liitää pitkän puhteen\npitoon.\n\n_Lemminkäinen_ mietteissään. \"Sankarit käyvät sotia\". — Ensin kaivan\nmiekallani haudan, sitten...\n\n_Tiera_. Ei tullut suru yksin. Pohjan paimen raasti Kyllikin.\n\n_Lemminkäinen_ tarttuen miekkansa kahvaan. Paimen? Kyllikin... Nyt!\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nLaaja rämeenranta. Suossa perällä joku räkämänty. On hämärä aamuyö.\nLouhi ja Pohjan paimen seisovat arpaseulan ääressä.\n\n_Louhi_. Minne kääntyy kohtalomme?\n\n_Pohjan paimen_ kulkee haparoiden melkein sokeana. Arvannee arpaseula.\nAnna tänne hurmeinen harja, kaikki on haltioiden hallussa.\n\n_Louhi_. Kolmasti harjasin mieheni veristä päätä. Sitten isännän surman\nen ole nukkunut monta yötä, enkä ummista silmiäni ennenkuin pitelen\nsurmaajan päätä näissä samoissa käsissäni.\n\n_Pohjan paimen_ taikoo.\n\n    Sano arpa syytä myöden,\n    älä miehen mieltä myöden,\n    sano totta älä valetta;\n    lähe nyt arpa myötä päivän,\n    jos on kalma kalmistosta;\n    jos ompi sodan kiroista,\n    lähe silloin vasta päivän!\n\n_Louhi_. Minne kääntyy arpaneula?\n\n_Pohjan paimen_. Epäiletkö, emäntä? Ei nyt arvaa arpaneula, vapisee\nkuin nuoren naisen ruumis kiivaan käden hyväillessä.\n\n_Louhi_. Miksi toit tänne Kyllikin? Panin tuon äsken viruttamaan\nisännän vaatteita verestä.\n\n_Pohjan paimen_. Hää! Viruttiko vaatteet?\n\n_Louhi_. Pelästyi pilkkuja ja karkasi karjansa mukana.\n\n_Pohjan paimen_. Nainen on riivattu.\n\n_Louhi_. Taisit pahasti pidellä. Siitä vähät välitän, mikset tappanut\nLemminkäistä?\n\n_Pohjan paimen_. Tuvan poltin. Kun en tavannut tappajata, ryöstin\nvainolaiselta vaimon.\n\n_Louhi_. Mitä tuvan tuhasta! Maitse meritse joukoin käyvät nyt\nkalevalaiset tänne ja ruttona riehuu Kauko edellä.\n\n_Pohjan paimen_. Vaimo on esteeksi meille. — Aja se karjansa keralla\nLemminkäistä vastaan.\n\n_Louhi_. Olet viisas ja varova... Päästäisinkö päivän piilosta?\n\n_Pohjan paimen_. Hähhää! Kätkit päivän kivimäkeen. Sanovat Kalevan\nkuulun sepon takovan uutta aurinkoa.\n\n_Louhi_. Uuttako aurinkoa?\n\n_Pohjan paimen_. Pelkäätkö? Mitä minä auringolla! Tulenhan kohta\numpisokeaksi, näen kaikki kuin harmaan seulan läpi.\n\n_Louhi_. Päästäisinkö päivän?\n\n_Pohjan paimen_. Tunnetko tätä turman paikkaa?\n\n_Louhi_. Hornan henget asuvat täällä.\n\n_Pohjan paimen_. Tämä rimpi myrkyttää miehen mielen, se vetää, vetää...\n\n_Louhi_. Sinne kaadamme kalevalaiset.\n\n_Pohjan paimen_. Ja Lemminkäisen!\n\n_Louhi_. Sinäkö kostaisit isännän surman?\n\n_Pohjan paimen_. Oma on minulla kostoni. — Minkä Kauko lempeen hukkasi,\nsen minä säästin vihalleni. Katsos tässä! (Näyttää vasamaa.) Karsikossa\nvalelin keskiyöllä kärkeen käärmeen mujua. Nyt tunnen umpiputken\nailueet!\n\n_Louhi_. Näetkö ampua, paimen?\n\n_Pohjan paimen_. Vaikka en näe, niin minä kuulen. Minä hiivin ja\nkuuntelen kuinka sykkii se sydän, jota enimmin vihasin... siihen\ntähtään, siihen ammun.\n\n    Kuuluu lampaiden kellojen kilinä. Kyllikki tulee repaleisissa\n    vaatteissa. Lampaiden ajatellaan kulkevan penkereen alla.\n\n_Louhi_. Kaukon kurja vaimo!\n\n_Pohjan paimen_. Mikä hänet nyt tielleni heitti, nyt minä tarvitsen\nkaiken taikani.\n\n_Louhi_. Joko virutit verisen liinan, korea Kaukon vaimo?\n\n_Kyllikki_. Uu! — Verisen liinan?\n\n_Louhi_. Jonka miehesi veritti.\n\n_Kyllikki_. Katsos, eikö minulla ole koreat kisavaatteet!\n\n_Louhi_. Kuin Tapion tyttärellä. Kisaanko menet vai mitä etsit?\n\n_Kyllikki_. Lieto, laito lampaitani, silitän, sivelen... Hyssys! Missä\non kellokkaani!\n\n_Louhi_. Minne kadotit kellokkaasi?\n\n_Kyllikki_. Nukkuu, nukkuu nurmen alla. Missä on kuninkaani?\n\n_Pohjan paimen_. Oh! Luulin silmäni sokeaksi, sentään näen selvästi\ntämän kelmeän, kurjan kuvansa. — Pois, älä tule tänne!\n\n_Louhi_. Mene tuonne kunne käsken, sieltä tulee kuninkaasi.\n\n_Pohjan paimen_. Kurja kuningas!\n\n_Kyllikki_. Kellot kilisee, kilikilikil, mutta ei kuulu kuningasta.\n(Mennen paimenen luo.) Tiedätkö sinä? Kuka sinä? Uu, uu, suden silmä...\ntulee harmaa hukka...\n\n_Pohjan paimen_. Pois, pois silmistäni!\n\n_Kyllikki_. Sivelen, silitän silkkistä selkää. Hyssys!\n\n_Pohjan paimen_. Mitä minulla, kurja, on kanssasi tekemistä! Hyssys!\nEnhän tee sinulle pahaa.\n\n_Kyllikki_. Sivelen... silitän... hiljaa... ei hukka tule, ei!\n\n_Pohjan paimen_. Syytätkö minua, älä huuda, hurja!\n\n_Louhi_ paimenelle. Minäkin jo melkein pelkään sinua.\n\n_Kyllikki_. Hyssys, hyssys, hiljaa...\n\n_Pohjan paimen_ nostaa kiven maasta. Menetkö riivattu...!\n\n_Kyllikki_ menee kiiruusti metsään, torven ääni kuuluu.\n\n_Louhi_. Lemminkäinen!\n\n_Pohjan paimen_. Lemminkäinen!\n\n_Louhi_. Aseisiin pohjan miehet! Paimen, väijy ja kiihota väkeä!\n\n    Pohjolan orjia tulee.\n\n_Pohjan paimen_. Yhtä minä väijyn, väijy sinä omaakin väkeä, Keira\nkarkasi kavalan Anarin keralla.\n\n_Louhi_. Vihassa lähenee nyt Lemminkäinen.\n\n_Pohjan paimen_. Vihasta, koska emonsa vaipui kuolleena kankaalle.\n\n_Louhi_. Tuleeko päivää päästämään?\n\n_Pohjan paimen_. Mene, tiedä, hähhää! Entä jos huima Kaukomieli nyt\nvaatii sinulta tytärtä, kun kadotti Kyllikin.\n\n_Louhi_. Ei ole tytär enään neito.\n\n_Pohjan paimen_. Ei ole tyttäresi vielä maannut Turjan kanssa saman\nsulhaistaljan alla.\n\n_Pohjan neito_ tulee puukko vyöllä. Mitä supatat, sokko?\n\n_Pohjan paimen_. Turja on tyytymätön... kulkee maita mantereita.\n\n_Pohjan neito_. Kaupoilla kulkee Turja, kokoo kultaa ja karjaa. Kultaa\nsai hän kihloissani, mitä muuta vaatisi!\n\n_Louhi_. Turja on suurta sukua.\n\n_Pohjan neito_. Ei ole koko Pohjolan suvussa suuren säilän sankaria.\nYksin nyt menen Lemminkäistä vastaan ja taivutan tahdollani.\n\n_Louhi_. Sinä menet kunne käsken.\n\n_Pohjan paimen_ hiljaa Pohjan neidolle. Mutta jos Kaukomieli\nkorskeudessaan nyt tallaa sinut kuin etanan polulle.\n\n    Näyttää vasamaansa.\n\n_Pohjan neito_. Silloin...\n\n_Pohjan paimen_. Silloin..?\n\n_Pohjan neito_. Nyt vasta huomaan, paimen, olet hirveän väkevä.\n— Silloin veitsestä vilaus nopeampi kuin kuolevan ajatus. (Menee\nvasemmalle.)\n\n_Pohjan paimen_. Silmässä välähti kuin veitsestä vilaus. Hiivinpä\nhiljaa jälessä. (Hiipii Pohjan neidon jälkeen.)\n\n_Louhi_. Orjat! Väijykää vesaikossa! (Menee orjien mukana.)\n\n    Lemminkäinen täydessä sota-asussa, jälessä Tiera ja Ainikki. Metsästä\n    kuuluu ryskettä ja miesten puhetta. Lemminkäisen joukko asettuu\n    petäjien taakse, oksia taittuu ja niiden välistä välkähtää keihäänpäitä\n    ja haarniskoita.\n\n_Tiera_. Kaunis muotosi on synkkä, Kauko.\n\n_Lemminkäinen_. Tunnen tämän paikan. Käynkö Tuonen takamailla?\n\n_Ainikki_. Tämä on taudin ja turman paikka, suosta nousee kalman katku.\n\n_Lemminkäinen_. Täällä nousee eteeni paimenen hirveä hahmo.\n\n_Tiera_. Täälläkö sinut paimen uuvutti uneen? Tuossa on tarttunut\noksaan naisen hiuksia, tänne paimen varmaankin raastoi Kyllikin,\ntäällä...\n\n_Ainikki_. Rikosten rimpi, josta emo varotti kuollessansa.\n\n_Lemminkäinen_. Nyt ymmärrän emoni kohlut, isoni surman. Nyt ymmärrän\npaimenen hirmuisen elämän. Halveksin häissä paimenta, mutta voimallinen\non velhon veri. Aina on miekkaani pelätty, aina on paimenen kiroja\npelätty, hän yksin ei minua pelännyt...\n\n_Tiera_. Kuin hukka haaskaa niin paimen nyt kiertää kamalan tekonsa\npaikkaa.\n\n_Lemminkäinen_. Miksen tappanut tätä petoa, olisi nyt emoni elossa!\nMustat veret nousevat sitä aatellessa.\n\n_Tiera_. Monena yönä miekka kädessä kynnyksellä varjelit vanhaa emoasi.\n\n_Lemminkäinen_. Voinko herättää haudasta emoni!\n\n_Tiera_. Usein syyttä läksit sotaan, nyt käyt suurinta sotaasi. Tämä\nsuo on surmaksemme.\n\n_Lemminkäinen_. Täällä ennen isosi odotti, täällä minäkin paimenta\nodotan.\n\n_Tiera_. Kyllikki, nuorikkosi kulkee vielä tämän ilmankannen alla.\n\n_Ainikki_. Missä on kurja Kyllikki? Syö ehkä, onneton, orjan leipää.\n\n_Lemminkäinen_. Pohjolan pirtissä kirotussa jauhaa vaimoni\njauhinkivellä, kyllä tunnen Pohjolan koston.\n\n_Ainikki_. Hävittivät kotimme...\n\n_Lemminkäinen_. Susien suvun tunnen. Tiera, minussa on hurja liekki,\nvielä minä mietin Pohjolan häitä.\n\n_Tiera_. Nyt sytytämme sellaiset häävalkeat, että ne häikäisevät\nLouhen, paimenen ja Pohjan neidon.\n\n_Lemminkäinen_. Pohjan neidon! Muuttuispa hurja haluni vihan\nhirmutuleksi! Miksen kivahda, miksen kiroa!\n\n_Tiera_. Muista emosi pyhiä sanoja, varotti viimeisillään Pohjolan\ntyttären turmiosta!\n\n_Lemminkäinen_. Taar'avita! Vielä on minussa Pohjolan tyttären lumous.\nPäin turmiota tai tukahtamaan tulikissaa!!\n\n_Tiera_. Otamme pohjan akalta auringon.\n\n_Lemminkäinen_. Horna ja hävitys! Kumu jo kuuluu Pohjolan kylästä, tuo\ntanotorvi!\n\n_Tiera_. Soikoon Pohjolaan kauhun torvi!\n\n_Lemminkäinen_. Kulkekoon nyt kalman kaiku aina Tuonelan tupiin, oma\nemoni havahtaisi ja kysyisi poikansa surun syytä!\n\n    Pohjan neito tulee, jälessä hiipii paimen ja piilee petäjien sekaan.\n\n_Pohjan paimen_ manaten, itsekseen.\n\n    Manalle sinut manoan,\n    uuvutan iki-unehen,\n    jost' et pääse päivinäsi\n    ilman Luojan päästämättä!\n\n_Lemminkäinen_. Manalanko vai sotahaaskalinnun ääni kutsuu minua\nkamppailuun? Minä tulen!\n\n    Paimen hiipii pois kun Pohjan neito astuu esille. Tiera tuo torven.\n    Lemminkäinen nostaa sen huulilleen, mutta laskee sen kädestään\n    huomatessaan Pohjan neidon.\n\n_Tiera_. Mitä tuijotat!\n\n_Pohjan neito_. Mikset soita, Lemminkäinen?\n\n_Lemminkäinen_. Sinä täällä Pohjolan tytär?\n\n    Viittaa Tieralle ja Ainikille, jotka menevät.\n\n_Pohjan neito_. Minä odotin sinua, Lemminkäinen.\n\n_Lemminkäinen_. Louhiko sinut lähetti?\n\n_Pohjan neito_. Istuin pitkät illat Pohjolan isossa tuvassa, kuuntelin\nmyrskyä. Myrsky meni, sinä et tullut.\n\n_Lemminkäinen_. Kuulitko paimenen äänen?\n\n_Pohjan neito_. Silloin kuulin torvesi, nousin vuoteeltani, repäisin\nhonkaisen oven auki: nyt tulee sodan suuri sulha!\n\n_Lemminkäinen_. Ei ole miekkani vielä puhdas ilkeän isäsi verestä!\n\n_Pohjan neito_. Valkaise uusissa verissä!\n\n_Lemminkäinen_. Mitä tahdot?\n\n_Pohjan neito_. Nosta heikko heimojen henki!\n\n_Lemminkäinen_. Kavaltaisinko kalevalaiset!\n\n_Pohjan neito_. Aina on katkera kiista näiden heimojen välillä.\n\n_Lemminkäinen_. Louhi lähetti paimenen, koko Pohjolan mätäpahkan\npolttamaan kotini, surmaamaan vanhan emoni. Emoni, kuuletko, emoni!\nUnohtaisinko minä!\n\n_Pohjan neito_. En paimenta pakoittanut.\n\n_Lemminkäinen_. Ei naiset pakota paimenta. Vaikka hänellä on halu\nmatala, on hän korkea kostossansa, hän on Hiiden heimolainen! — Ja sinä!\n\n_Pohjan neito_. Minä?\n\n_Lemminkäinen_. Olet pettänyt, pilkannut... Häväisitte häissä kunniani.\n\n_Pohjan neito_. Minä nostan taas kunniasi.\n\n_Lemminkäinen_. Itse minä itseni nostan. Vielä on sinulla sisua, vielä\nkiihoitat haluni. Sähise, tulikissa!\n\n_Pohjan neito_. Kaunis Kaukomieli... Aina sinut on lempi lumonnut. Nyt\nkiehdoit vereni.\n\n_Lemminkäinen_. Yhtä yötä kauvemmin en yhden luona levännyt.\n\n_Pohjan neito_. Tule, yö on ihana...\n\n_Lemminkäinen_. Tarjootko itsesi?\n\n_Pohjan neito_ lähennellen. Ah, tule!\n\n_Lemminkäinen_. Kuules, viekas Pohjolan pimeä piika! — Mitä hulluja\nhöpsin. — Olethan miehelle myyty nainen.\n\n_Pohjan neito_. Menin kuin merkitty poro.\n\n_Lemminkäinen_. Mikset kukerra miehellesi?\n\n_Pohjan neito_. Tässä seison minä, Pohjolan ylpeä tytär ja nöyrryn\nedessäsi.\n\n_Lemminkäinen_. Korkeana kulkee povesi...\n\n_Pohjan neito_. Poveni on yhtä puhdas kuin emoni kodista lähteissäni.\n\n_Lemminkäinen_ nauraen. Entä Turja?\n\n_Pohjan neito_. Katso minua! Sinulle tuon kukkeuteni ja neitsyyteni.\n\n_Lemminkäinen_. Tulet kuin muutkin tulivat. Nyt sen huomaan. Ei ole\nsinulla emoni katseen kirkkautta.\n\n_Pohjan neito_. Minä en ole kuin muut. Liian kauvan vaikenet, Kauko.\n\n_Lemminkäinen_. Vaikenen emoni tähden.\n\n_Pohjan neito_. Mädätköön emosi kuopassansa, minä tahdon kaikki\ntaikka...\n\n_Lemminkäinen_. Turjan vaimo! Mustaathan emoni puhtaan muiston!\n\n_Kyllikki_ tulee. Lieto, laito, lampaani, sivelen, silitän...\n\n_Lemminkäinen_ kauhistuen. Kyllikki, onneton Kyllikki! Näinkö sinut\njälleen näen?\n\n_Kyllikki_. Kuka sinä?\n\n_Lemminkäinen_. Silmissä himmi, kamala kiilto! Oh! Mitä te teitte\nhänelle!\n\n_Kyllikki_ matkien paimenta. Vierotan vanhan lemmen, nostan, sytytän\nhirmuisemman. Hyssys, hyssys!\n\n_Lemminkäinen_ vimmastuen. Velhon loihtuja? Paimen hänet loveen\nlangetti. Kuka hänet lähetti! (Pohjan neito seisoo vaiti.) Vastaa!\n\n_Pohjan neito_. Mitä minä Kyllikistä!\n\n_Lemminkäinen_. Louhi, paimen... sinä, olette tämän tehneet.\n\n_Pohjan neito_. Oma syysi... oma kylvösi.\n\n_Lemminkäinen_. Taar'avita! Julma olet! Naarassusi! Porton julma sydän\non sinulla.\n\n    Ainikki ja Tiera tulevat.\n\n_Pohjan neito_. Kavahda sanojasi, Kauko! — Muistatko mitä sanoin\nsilloin, kun kosit Pohjolan tytärtä: \"jos me sytymme mieheen, joka ei\nsuostu omaksemme, sen me kuhertaen kuristamme.\"\n\n_Lemminkäinen_. Kiristä, kurista!\n\n_Pohjan neito_ kiivaasti. En minä kerjää, kopea Kauko!\n\n_Lemminkäinen_ Pohjolan neidolle polkien jalkaansa. Mene, Pohjolan\nportto!\n\n_Pohjan neito_. menee pää pystyssä. Menen mutta toisin tulen! Kurja\nkuherukuningas!\n\n_Tiera_. Monen naisen ja miehen voitit, tämä oli kaikista kaunein\nvoitto.\n\n_Kyllikki_. Hyssys, tule etsimään kadonnutta!\n\n_Tiera_. Korea Kylli Pohjolan rievuissa!\n\n_Ainikki_. Pieni Kylli, mitä on kadonnut?\n\n_Kyllikki_. Jotain on kadonnut, kuule... kili, kili...\n\n_Lemminkäinen_. . Tiera, Ainikki! Kaikki on nyt kadonnut! Oh, tämä\nmyllerrys minussa, rikottu, revitty, raiskattu nuori, ihana elämä! Oh,\nei ole missään maailmassa piilopirttiä, mihin minä nyt pakenisin!\n\n_Kyllikki_ Lemminkäiselle. Silitä, sivele, hyssys...\n\n_Lemminkäinen_. Oh! Silitän, Kyllikki raukka, silitän.\n\n    Silittää Kyllikin päätä, Kyllikki aikoo syleillä, Lemminkäinen vie\n    hänet Ainikin luo.\n\nEi, ei, tämä on liikaa. Minä en voi! Tiera, Ainikki, viekää hänet pois,\npois, muuten itse tulen hulluksi.\n\n    Ainikki vie Kyllikin pois, Lemminkäinen hetken vaiti oltuaan.\n\nJa nyt! Nyt ei naura Lemminkäinen, nyt en sääli, nyt en säästä, nyt en\nvälitä mistään, en vanhojen äitien kuolemasta enkä hullujen naisten\nhädästä. Tiera, nyt minä riehun kauhun kulona, poltan kaikki, Pohjolan,\nLouhen, porton ja kaikki! Hähättäköön horna ja palakoon poroksi kaikki\nmieleni hirveän myrskyn edessä! Ja sinä, riettaan kohdun sikiö, kavala\nkaikkien kammooma paimen, onni ettei sinulla naista, onni ettei sinulla\nemoa. Minä revin nyt löyhkäävän lihasi, minä silvon nyt saastaisen\nsilmäsi, heitän sen Pohjolan susille. Hei, miehet!\n\n    Ponnahtaen isolle kivelle, huutaa ja tempaa torven. Miehiä\n    tulee metsästä.\n\nNyt me panemme koko Pohjolan väen hullun myllyä jauhamaan! Pohjolaan!\nMiehet Pohjolaan!\n\n    Lemminkäinen toitauttaa torveensa ja ryntää vasemmalle Tiera jälessä.\n    Osa kalevalaisia rientää yli näyttämön, toiset syöksyvät puiden\n    välistä taustalle; kuuluu huutoja ja kalvan kalsketta. Pohjan paimen\n    hiipii esille ja asettuu syrjään. Louhi tulee kiihottaen väkeään. Yli\n    näyttämön rientää milloin Pohjolaisia, milloin kalevalaisia ajaen\n    toisiansa takaa.\n\n_Louhi_. Lyökää, pohjan pojat! Surma isännän surmaajalle! Suohon,\nsuohon!\n\n_Pohjan paimen_. Hähhää, hähhää! Katsos, katsos, Louhi! Yksi, kaksi,\nkolme, neljä... tuossa pulskahti... toinen kiipee toisen päälle...\npainivat pyllyellen... sakea parta sammalissa... pohjolainen potkasi\nmahaan... upposi... hähhää!\n\n_Pohjolainen_ varjostaen silmiään, huutaa. Merellä näkyy Kalevan\nhaahdet! (Menee.)\n\n_Louhi_ pelästyen. Merellä vieraat vainopurret? Päästäisinkö päivän?\n\n_Pohjan paimen_. Päästä, päästä, hähhää!\n\n_Louhi_. Annan orjille merkin.\n\n    Menee nopeasti vasemmalle. Pohjan neito rientää kiiruusti yli\n    näyttämön paljastettu puukko kädessä. Lemminkäinen tulee toisaalta,\n    paimen hiipii petäjän taakse.\n\n_Lemminkäinen_. Väkeni hajalla, kaikki on hukassa. Missä paimen?\n\n_Kalevalainen_ huutaa. Päivä nousee Pohjolan mäestä! (Menee.)\n\n_Pohjan paimen_ käheällä äänellä haparoiden petäjän takaa. Missä olet,\nLemminkäinen?\n\n_Lemminkäinen_. Kuka kutsuu kurjalla äänellä? Oletko outo varjo vai\nkulkeva kuolevainen!\n\n_Pohjan paimen_. En näe sinua.\n\n_Lemminkäinen_. Astu esiin!\n\n_Pohjan paimen_. Ennenkuin näköni sammuu, niin minä vaikka ryömin sitä\nääntä kohden, joka hurmasi hullut naiset.\n\n_Lemminkäinen_. Mitä tahdot, tässä seison.\n\n_Pohjan paimen_. Nyt minä tiedän, mihin minä ammun. Nyt on koston\nhiljaisin hetki, hiljaisuus itse Tuonelassa. Etkö tunne minua, Kauko?\n\n_Lemminkäinen_. Raskas rikos on täällä tehty.\n\n_Pohjan paimen_. Tehty on tehty. Kalmiskankaran kirous!\n\n_Lemminkäinen_ miekka koholla. Nyt sinut tunnen, kurja, kirottu, isäni\nkirooma paimen! Samalla sijalla tällä raiskasit raavaan.\n\n_Pohjan paimen_ huutaen. Hää! Se tieto vie sinut Tuonelaan!\n\n_Lemminkäinen_. Kuole!\n\n_Pohjan paimen_. Samalla sijalla tällä isäsi sokasi silmäni! Viru nyt\nsiinä, naisten naurattaja!\n\n    Pohjolan paimen syöksyy esille ja ampuu ja näyttää siltä ikäänkuin\n    hän ojentaisi käärmeen Lemminkäistä kohden.\n\nHähhähhää!\n\n    Juoksee perälle, Tiera kiiruhtaa esille, Lemminkäinen koettaa\n    pysytellä pystyssä.\n\n_Lemminkäinen_. Ah!\n\n    Suolta kuuluu kiljahdus.\n\n_Tiera_. Paimen juoksi suohon, päivä sokasi... Punanen valo leviää yli\nmetsän.\n\n_Lemminkäinen_. Onko tuo rusotus päivän vai kuoleman kajastus?\n\n    Pohjan neito tulee.\n\n_Tiera_. Päivä nousee... Mikä sinun on, horjut, Kauko?\n\n_Lemminkäinen_. Paimen... noidannuoli.\n\n_Pohjan neito_. Paimen —?!\n\n_Lemminkäinen_. Myrkky on jo veressäni.\n\n    Rytkähtää maahan, Tiera avaa Lemminkäisen rintahaarniskan.\n\n_Tiera_. Nostan myrkyn huulilleni.\n\n_Pohjan neito_ syöksyy Lemminkäisen luo. Lemminkäinen, lempeni...\n\n_Lemminkäinen_. Pohjan neito! Sinä tulit. (Kuolee.)\n\n_Pohjan neito_ heittäytyy Lemminkäisen ruumiin yli. Lemminkäinen,\nLemminkäinen! Et saa kuolla, sankari, nouse, sinä et saa kuolla! (Ottaa\nLemminkäisen hiuskiehkuran käteensä.) Oh, kerran pidin tätä kädessäni,\nkuinka sinua silloin rakastin! Hyväilen, hyväilen... ei, ei... et sinä\nherää, vaikka hyvinkin hyväilen. Sääli sotaista silmää, sääli iloista\nsydäntä, sääli kultaista päätä, sääli, sääli...! (Nostaen päänsä.) Ja\nminä? Kaikki on nyt lopussa.\n\n_Tiera_. Niin. Sortui suuri Kalevan poika.\n\n_Pohjan neito_. Kaikki voima meni nyt minusta.\n\n_Tiera_. Nopeasti vasama juoksee jousesta, kohoo hetken korkeimmilleen,\njuuri silloin alas putoo eikä tiedä pudotessaan, minne lepoon lentää.\n\n    Tiera peittää käsillä kasvonsa.\n\n\n\n"]