[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fu-1N_LTfGAUkLkfCMzU9mrmNuN5Sr2LfPsV019w_QMQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},271,"Piru","Kujala, Juho",1878,1919,"271-kujala-juho-piru","271__Kujala_Juho__Piru","Historiallinen katsaus pirun alkuperään, elämään ja toimintaan","tietokirja",[],[],"fi",1890,1912,14696,97515,false,18474,[23],"Devil",[25,26,27],"History - Religious","Philosophy & Ethics","Psychiatry/Psychology","\"Piru: Historiallinen katsaus pirun alkuperään, elämään ja toimintaan\" by Juho Kujala is a historical account likely written in the early 20th century. The book explores the origins, life, and actions associated with the concept of the devil, drawing connections from various religious beliefs and historical contexts. It delves into ancient perspectives on good and evil spirits, the development of dualism, and the evolution of the character of Satan through cultural narratives.  At the start of the work, the author introduces the philosophical and psychological underpinnings of humanity’s understanding of life and death, illustrating how early perceptions of a dichotomy between body and soul fostered beliefs in spirits and deities. He discusses how primitive societies began to attribute natural phenomena and misfortunes to the actions of spirits, which divided into “good” and “evil” categories over time. The opening sets the stage for an in-depth examination of how the figure of the devil emerged from these ancient beliefs and transformed in religious and cultural narratives, marking a significant evolution in humanity's moral and spiritual understanding. (This is an automatically generated summary.)",[],340,"Historiallinen katsaus pahan ja pirun käsitteen kehitykseen eri kulttuureissa, uskonnoissa ja kansanperinteessä. Teos tarkastelee pirun hahmoa muinaisista sivistyskansoista ja Raamatun teksteistä aina suomalaiseen ja virolaiseen mytologiaan sekä noitaoikeudenkäynteihin saakka.","Juho Kujalan 'Piru' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 271. E-kirja on\npublic domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta\nmitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Matti Järvinen, Tuija Lindholm ja Projekti\nGutenberg Europen DP oikolukijat.","PIRU\n\nHistoriallinen katsaus pirun alkuperään, elämään ja toimintaan\n\n\nVironkielestä mukaili\n\nJUHO KUJALA\n\n\nOsuuskunta Wisa, Porvoo, 1912.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nJohdannoksi\nHyvät ja pahat henget\nMuinaisten sivistyskansojen pahat henget\nViron \"Vanhapakana\"\nSuomen piru\nPiru Mooseksen kirjoissa\nProfeetat ja piru\nPirun esiintyminen vanhassa testamentissa\nPiru kehittyy edelleen\nJeesuksen opetus ja piru\nJeesuksen jälkeläisten käsitys pirusta\nPiru mahtavana olentona\nPirun personallisuus\nPirujen lukumäärä, arvoluokat ja sisäinen järjestys\nPirujen ominaisuudet, tieto ja valta\nPiru kiusaajana\nPirun kepposet ja urotyöt\nPiru vihollisena\nPirun rakkausseikkailut ja lapset\nLiitot pirun kanssa\nNoitumistaito\nOikeudenkäynnit noitia vastaan\nHelvetti\nElämä helvetissä\nTaistelut pirun kanssa\nKunnialliset ja narrimaiset pirut\nPirun loppu\nLiite\n\n\n\n\nJohdannoksi.\n\n\nKaikkien uskonnollisten ennakkoluulojen perustana on se näkymätön\nalkusyy, mistä ihmisen elämä muodostuu. Ne johtopäätökset, joiden\nnojalla eri ihmisissä sellaisia ennakkoluuloja syntyi ovat hyvin\nyksinkertaiset, jokainen yksityinen kuolemantapaus kutsuu nuo ajatukset\nesiin. Esimerkiksi: nuori, terve mies haavoittui, lyhyen ajan perästä\noli hänestä elämä kadonnut ja kylmä ruumis todisti vain enää hänen\nolemassaoloaan. Ruumis oli muuten entisenlainen, mutta *elämää* ei\nollut. Sitä katsellessa syntyi ihmisissä ajatus: ruumis voi olla\nolemassa elollisena, sekä elottomana. Johtopäätös: *henki* ja *ruumis*\novat eri olentoja. Siten ihminen sai aavistuksen elämän alkuperästä,\nolentona mikä ei ole yksi; alettiin erottaa ihmisessä kaksi osaa:\n*ruumis* ja *sielu*.\n\nIhmisissä syntyi luulo, että *sielu* elää ruumiista eroamisen jälkeen,\nollen siitä todistuksena se, että sielu itse erosi ruumiista. Ihminen\ntarvitsi elämäänsä jatkaakseen syödä ja juoda; siis sitä tarvitsi\nsielukin. Siitä kehittyi velvollisuus huolehtia tuolleen sielusta, s. o.\nhankkia sille syötävää ja juotavaa. Kuolleiden sielujen huolehtimisen\nkehittyi ensimäinen uskonnollinen tapa ihmiskunnan alhaisimmalla\nkulttuuriaikakaudella.\n\nIhminen joutui luonnonilmiöiden kanssa tekemisiin: lämmin auringonpaiste\nja virvoittava sade edisti kasvien kasvamista ja virkisti niitä, kun\ntaas väliin tuli ankara raesade, tai hävittämä myrsky tuhoisine\nseurauksineen. Ihminen ei voinut näiden ilmiöiden syitä selittää, mutta\nhän kuvitteli, että joku salainen voima saa niitä aikaan. Muuta voimaa\nhän ei tuntenut kun kuolleiden ihmisten sieluja, eli henkiä. Nämä hänen\nmielestään olivat ne päiväpaistetta, sadetta ja myrskyä, ukkosen jylinää\ny. m. aikaansaavat salaiset voimat.\n\nToiset luonnonilmiöt olivat ihmisille vahingollisia, toiset hyödyllisiä.\nLuonnollisesti tuli ihminen siihen johtopäätökseen, että vahingolliset\nilmiöt ovat hänelle rangaistuksena huolimattomuudesta kuolleiden henkien\nsuhteen, hyödylliset ilmiöt taas olivat palkintona hyvistä töistä. Se\npakotti ihmiset *kunnioittamaan* ja mielistelemään henkiä, etteivät ne\ntekisi pahaa hänelle. Henkien palvelus siis johtui etujen\ntavottelemisesta.\n\nKun ihmiskunta kehittyi edelleen ja kuleksiva paimentolaiselämä vaihtui\npaikalliseen elämään ja ihmiset alkoivat koota ja säilyttää\n*omaisuutta*: työkaluja, ruoka-aineita y. m. niin syntyi ajatus, että\npitäisi olla *suojelushenki*, joka ihmistä ja hänen omaisuuttaan\nsuojelisi ja asuisi hänen olinpaikassaan. Väkinäiseksi suojelushengeksi\ntäytyi ihmisen valita voimakkain ja urhoollisin ja niin otettiin\nperhekunnan suojelushengeksi yksi entisten ja parhaimmaksi tunnettujen\njäsenten hengistä, josta pidettiin tarkkaa huolta ja syöntiaikoina aina\nmuistettiin sille osa erottaa.\n\nNiin oli jokaisella perhekunnalla suojelushenkensä ja sellaisena\nuseammin jonkun entisen sukukunnan päällikön henki, joka eläissään oli\nlaajasti kunnioitettu ja vahva. Perheet kasvoivat suvunjatkamisen kautta\nsuuremmiksi, kansat lisääntyivät, Siten tulivat toiset suojelushengistä\nlaajemmin tunnetuiksi ja saivat laajemmissa piireissä kunnioitusta, kun\ntaas toiset vähemmän tunnetut jäivät syrjään ja unohdettiin, niistä\nsäilyi vain aavistus \"suurena henkijoukkona\".\n\nKun useammat sukuheimot yhtyivät, rukoiltiin sen suojelushengen apua,\njoka näyttihe joukosta vahvimmaksi. Siitä tehtiin koko *kansan*\nsuojelushenki. Aikojen kuluessa joutuivat ihmiset taloudellisen\nkehityksen välttämättömyydestä yhä enemmän toistensa kanssa keskinäisiin\nsuhteisiin. Siitä syntyi ajatus yleisestä suojelushengestä, joka kaikki\ntoiset henget yhdistää, ja niitä johtaa. Sitä alettiin pitää\n*suur*-henkenä ja alettiin antaa sille toisten rinnalla *etuoikeuksia*.\nIhmisten elämän kehittyessä monipuolisemmaksi, muodostui aavistus\nsuurhengestä käsitettävämmäksi. Suurhenki menetti yhä enemmän\nihmisellistä ominaisuuksiaan. Ihmiset alkoivat pitää häntä isänään, ja\nitseään hänen lapsinaan. Siten syntyi ihmiskunnassa ajatus *jumalasta*.\n\n\n\n\nHyvät ja pahat henget.\n\n\nEsi-ihmiset uskoivat, että edesmenneiden ihmisten henget lähettivät\nihmisille monenlaisia vaivoja, kuten salamoita ja jyrinää ja panivat\ntulivuoret laavaa syöksemään, synnyttivät maanjäristyksiä, lähettivät\nnälkää, ruttotauteja j. n. e. Niiden uskottiin tulevan rangaistuksena\nsiitä, että heitä oli jotenkin suututettu.\n\nVähitellen alkoi ihminen erottaa hyvät ja pahat henget, jotka kummatkin\ntekivät kuoleman jälkeen hyvää tai pahaa.\n\nSamassa määrässä kun hyvien henkien johtaja muodostui, saivat pahat\nhengetkin ylemmän päällikkönsä.\n\nNiin kasvoi ihmisen aivoissa kaksi henkijoukkoa, hyvät ja pahat. Tämän\njaon mittapuu oli ihminen itse, siten, että se, mikä hänelle oli\nedullista oli hyvä ja se mikä oli epäedullisin oli paha.\n\nTämä oletus kehittyi ihmisessä käsitykseksi, että hyvät ja pahat henget\novat keskenään alituisessa taistelussa ja viimein otaksui ihminen, että\nhänessä itsessäänkin käy paha ja hyvä taistelua, vietellen edellinen\nhäntä pahoihin tekoihin, kun taas jälkimäinen kehotti hyviin töihin.\n\nKun otaksuma hyvien henkien ominaisuuksista, hyvyydestä, laupeudesta,\nrakkaudesta j. n. e. kehittyi kokonaiskäsitykseksi -- jumalaksi --\ntapahtui se sama pahojen henkien kanssa. Niistä muodostui\nkokonaiskäsitys -- *piru*.\n\nPiru, joka ennen puolueettoman henkien seurassa asusti Jumalan\nläheisyydessä, peräytyi yhä kauemmas jumalasta, kunnes he joutuivat\ntäydellisesti vastakkain ja jumalasta tuli valon valtakunnan hallitsija\nja pirusta pimeyden valtakunnan ruhtinas. Jumala asui taivaassa, piru\nhelvetissä maan alla. Molempien välillä jatkuu alituinen taistelu. Tätä\nhyvän ja pahan taisteluun perustuvaa katsantokantaa nimitetään\ndualismiksi.\n\n\n\n\nMuinaisten sivistyskansojen pahat henget.\n\n\nPahat henget esiintyvät jo alhaisella sivistysasteella olevien kansojen\nuskonnoissa. Missä usko on varmempaan ja yhtenäisempään muotoon\nkiteytynyt, siellä ovat pahat hengetkin selväpiirteisempiä ja niillä on\nvarmat ominaisuudet. Muinaisaikaisista kansoista ovat m. m. egyptiläiset\nne, joista on säilynyt selvimpiä tietoja. Heillä olivat Ptah, Ra, Ammon,\nOsiris, Isis y. m. hyvät jumalat, jotka onnea ja elämää toivat.\nSitävastoin olivat, käärme Apep, joka pahuutta ja pimeyttä, synnytti,\nsekä petoksen ja valheen isä, kiusaaja ja hävittäjä kauhea Set.\n\nFoinikialaisilla olivat jumalat Baal ja Ascher hyviä, joiden vastakohdat\nolivat Moloch ja Atarte. Indiassa oli luoja India ja ylläpitäjä Baruna,\nniiden vastustajat Driera ja Asuren. Persiassa oli Ormudz Ahrimanin\nkanssa alituisessa riidassa maailman hallitsemisesta. Kreikassa ja\nRoomassa oli joukko hyviä ja pahoja henkiä, haltijoita, \"näkkejä\" y. m.\nSamoin esiintyy dualismi myös germaanien, flaamien y. m. kansojen\nmuinaisissa uskonnoissa. Selvimmässä muodossa esiintyy dualismi\npersialaisten uskonnossa, jossa Ormudzilla käsitetään aurinkoa ja valoa,\nja Ahrimanilla pimeyttä. Päivä merkitsi Ormudzin, yö Ahrimanin voittoa.\nVuodenaikojen vaihtelut merkitsivät yhden tai toisen Jumalan voittoa.\nSiitä kehittyi auringon, tulen -- yleensä valkeuden palvelus. On\nhuomattava, että myös jokaisen kansan pirun muodostumiseen kansan\nsivistystaso, olinpaikka, ilmasto, luonto ja aineelliset olot\nvaikuttivat. Kuumien maiden asukkaat lukevat pirun ansioksi\nmaanjäristykset, tulivuoren purkaukset j. n. e., kun taas kylmien\npohjoismaiden asukkaat arvelivat pakkasta, lumituiskuja j. n. e., pirun\ntöiksi. Samaten on pahojen henkien ulkoasun kuvittelu venyvä ja\nvaikuttavat siihenkin paikalliset olot. Valkoihoisten mielestä on piru\nehdottomasti musta. Neekerit kuvittelevat pirunsa valkoiseksi. Itse\nlähetyssaarnaajien oli myönnyttävä selittämään neekereille että Jeesus\nja neitsyt Maria olivat mustaihoisia, jos mieli edes nimeksikään\ntehtävässään menestyä.\n\n\n\n\nViron \"Vanhapakana\".\n\n(Lukua on lyhennetty.)\n\n\nViron vanhimmasta uskonnosta puuttuu piru, jumalan vastakohtana\nkokonaan. Tählmanin luomistarussa puhutaan vanhasta isästä, joka asui\nkorkealla taivaassa ja loi avukseen kalevalaiset: Vanemuisen[1] ja\nIlmarisen, käyttääkseen niiden neuvoja ja urhoollisuutta. Myöhemmin loi\nVanha isä myös maailman. Hänellä oli useita nimiä, kuten Taara, Ukko,\nVanhataatto ja Jumala. Näkyy että vanhimmat virolaiset olivat\nyksijumaluuden uskojia. Taistelua jumalan ja jonkun hänen\nhenkilökohtaisen vastustajansa välillä ei tunnettu.\n\n[1] Väinämöinen.\n\nVanhapakana esiintyy ensi kerran Kavalan Hans'in tarussa ja on\nvarustettu ihmeellisillä ominaisuuksilla, on suuren talon omistaja ja on\nhänellä vaimo ja lapset ja omistaa paljon omaisuutta. Hän elää erakkona\nja häntä ihmiset inhoavat. Hän eroaa tavallisista ihmisistä siinä, että\nhänellä on suuri ruumis, suuri voima ja taitavuus (kantaa oritta\nselässään) on vallanhimoinen, pelkää susia ja ukkosta, ei mene hiekkaan.\n(Viimeksimainittu lisäys on kai kristinuskon tuomaa.)\n\nVanhapakana on peräti tyhmä ja Kavala Hans viisas, jos jotakin on\ntahdottu sillä luvata, niin taistelua raan voiman ja tarkan älykkyyden\nvälillä, mutta ei paheen ja hyveen taistelua. Kavala Hans oli läpeensä\nveijari ja Vanhapakana suora ja rehellinen.\n\nSelvemmästi kuvastuu pahahenki Kalevipoegissa[1] Kalevan pojassa jossa\nse Pakaretin, Paraskin, Vettenhengen, Pahanhengen ja Sarvikin nimellä\nesiintyy ja on tyhmä mutta voimakas, kuten \"Kalevinpojasta\" ilmenee. Hän\non myös ihmisten vihollinen, mutta ei jumalan vastustaja.\n\n[1] Vastaa Suomen Kalevalaa.\n\n\"Kalevinpojassa\" kerrotaan Sarvikin asuvan helvetissä, jossa\n\"Kalevipoeg\" kävi kaksi kertaa ja löysi ensikerran helvetin porttiaukon\nEndlajärven alta, josta meni pitkä, pimeä käytävä sinne. Itse helvetti\noli suuren talon tapainen, jossa oli paljon rikkauksia. Helvetissä\npidettiin kuolleiden sieluja vangittuina ja pantiin Sarvikin hyödyksi\ntyöhön.\n\n      \"Siin neid vaeseid vaevatak\n      Mitmel puhut piinatakse[1]\n\n[1]   \"Täällä onnettomia piinataan\n      Monin tavoin vaivataan.\"\n\n\nSarvikille tehdään raskasta orjan työtä. Orjuudessa oleva kansa ei\nvoinut helvetissäänkään pahempaa kuvitella kuin orjantyötä.\nJokatapauksessa huomataan tässä helvettikuvauksessa aikalailla\nkristinuskon vaikutusta. Vielä enemmän kristinuskon vaikutusta huomaa\nkertomuksessa Kalevinpojan toisesta helvetissä käynnistä. Silloin on\nhelvetissä jo tulta, savua, sinistä tulikivijärviä, tervajoki, sääskiä,\nsyöpäläisiä j. n. e. Sieltä löysi Kalevipoeg äitinsä Lindan. Kalevipoeg\ntaisteli Sarvikin kanssa, voitti hänet ja pani kahleisiin. Taistelu oli\nruumiillinen voimankoetus. Henkistä taistelua heidän välillään ei ollut.\n\nMyöhemmissä muinaistaruissa, esim. Kreutzwaldin \"Viron kansan saduissa\"\nesiintyy täydellinen kristinuskon piru, kehittyen yhä, kunnes\n\"Vanhanpakanan saduissa\" se jo on täydelleen nykyisen kirkon saatana,\nkaikkine keskiaikaisine ominaisuuksineen. Helvettikin on jo\ntäydellistynyt kristinuskon vaikutuksesta.\n\nSarvik ja myös piru sekä pahat henget ovat suorastaan kristinuskosta\nlainattuja. Alkuperäisenä Viron \"piruna\" voi pitää Kavalan Hansin ja\n\"Vanhanpakanan\".\n\nNimi \"pakana\" on latinankielestä lainattu ja merkitsee syrjäisessä\nmetsäkylässä asujan. Kun kaupunkeihin ja niiden ympärille levisi\nkristinusko ennemmin kuin syrjäseutuihin, alettiin syrjäseuduissa asuvia\nnimittää -- pakanoiksi. -- Sitten levisi nimitys laajemmalle, käsittäen\nkaikkia niitä, jotka eivät olleet kristinuskoon kastettuja. Siitä\njohtui, että silloin kuin virolaiset vielä olivat ei-kristittyjä,\nnimitettiin heitä pakanoiksi, ja pirua heidän päällikökseen\n\"Vanhaksipakanaksi\".\n\nM. Eisen soitellessaan tulee johtopäätökseen, että \"Vanhapakana\" oli\nhiisi, voimakas ja kavala ihmisten vihollinen, joka toi kansalle\norjuutta ja hävitti \"vanhan hyvän ajan vapauden\".\n\n\n\n\nSuomen piru.\n\n(Suomentajan lisäys.)\n\n\nSuomen pakanuuden aikainen \"pahojen henkien pääruhtinas\" oli tuoni,\njonka asuntopaikka oli Tuonela, kuolleiden valtakunta, johon tultiin\nyhdeksän meren ylitse. Sen lisäksi oli Hiisi, jonka koko suku oli\nhäijyjä noitia. Hän oli kipujen ja kauhistuksen jumala, joka hioi\nterävimmät miekat. Tuonen pojilla oli vaskiset kynnet, tytär, sokea\nLoviatar oli ruma ja ilkeä, kipujen äiti.\n\nUsko noitiin oli yleinen. Kipujen, tautien ja muun maanvaivan sattuessa\nturvauduttiin noitiin, jotka loihtivat kivut Kipuvuoreen, jonka luultiin\nolevan kaukana Kemijoen rannalla, jossa oli yhdeksän syltä syvä reikä,\nsinne manasivat noidat kivut, jossa kuoleman kolme tytärtä, Tuonetar,\nKivutar ja Äkäätär ottivat ne vastaan. Nytkin vielä löytyy joissakin\nsalon perukoilla vanhoja ihmisiä, jotka loihtivat tauteja kaikellaisilla\ntempuilla. Hammassärky esim. voi mennä, kun se, jonka hampaita särki,\notti tikun laudasta, jolla kuolleen ruumis oli maannut, kaivoi sillä\nsärkevää hammasta, ja sitte meni metsään, lävisti tuoreeseen puuhun\nläven ja pisti sinne tikun. Senjälkeen hammassärky ei enää sitä ihmistä\nvaivannut, mutta se puu kuivi. Noitien ylijohtaja oli Louhi, Pohjolan\nakka harvahammas, jolla oli tyttäriä Aina ja Kyllikki.\n\nKristinusko joka 12:nnella vuosisadalla tuotiin tulella ja miekalla\nmaahamme, ei poistanut noituutta, päinvastoin. Perkele muodostui\nolennoksi, jolla oli sarvet päässä ja yläruumis ihmisen, ja alaruumis\nhevosen. Sitäpaitsi se voi esiintyä eri muodoissa, kuten suden, koiran,\nkissan j. n. e. ja tuli se uskovaista kiusaamaan. Painajaistakin\nluultiin piruksi, joka herran valittuja kiusasi. Perkeleen työksi\narveltiin kaikki tapaturmat, jotka kohtasivat ihmisiä tai eläimiä ja\nkirkko piti tätä uskoa yllä. Papit selittivät, että ihmiset voivat tehdä\nliiton pirun kanssa ja saivat erinomaisen voiman tehdä kaikellaista\npahaa, tappaa vihamiehiään ja niiden elukoita, kulkea olkilyhteinä,\nratsastaa luudilla j. n. e. Taikausko meni niin pitkälle, että\ntuhansittain ihmistä poltettiin muka noitina, sellaisestakin syystä,\nettä olivat luonnollisten aineiden avulla parantaneet lähimmäisiään --\nse oli muka todistus, että ihminen oli liitossa perkeleen kanssa.\nSilloin tarjoutui monelle matalamieliselle ihmiselle tilaisuus päästä\njostakin vihaamastaan ihmisestä. Kun meni ja valehteli papille, että\nkyseessäoleva ihminen harjoitti noituutta, ja puheensa vahvistukseksi\nkertoi jonkun mielikuvituksen luoman tai tekaistun hirveän jutun, niin\nheti olivat viranomaiset kimpussa ja -- onneton poltettiin elävänä, kun\nensin oli kamalasti kiduttamalla saatu hänet \"tunnustamaan\".\n\nVieläkään ei ole taikausko maastamme hävinnyt. Tapaa vielä niitäkin,\njotka uskovat, että helvettiin joutuneiden kuolleiden henget\nrauhattomina kulkevat ylhäällä, tai kulkee kuollut hakemassa jotakin\nvaatekappaletta, t. m. s. joka oli unohdettu panna mukaan hautaan,\ntoiset käyvät valittamassa, että hautansa oli jäänyt siunaamatta\nj. n. e.\n\nPirun luultiin myös tekevän pahojaan ja suojellakseen itseään siltä,\nvedettiin jouluaattoiltana seuraavan tapainen merkki X kaikkien ovien\npäälle valkoliidulla. Sen teki perheen isä kun oli saunasta palannut ja\n\"Saunaryypyn\" ottanut. Paljon on myös kertomuksia siitä, miten piru\nkylvetti saunoissa ihmistä kuoliaaksi ja pani nahan orrelle kuivamaan.\nUskottiin, että piru vaihtoi lehtolapsia ja vasta 15 vuotiaana papin\npakotuksesta vaihtoi takaisin. Tällöin kertoi lapsi, minkämoista oli\nollut pirun asunnossa. Oli erikoisia päiviä, jotka olivat pahoja, esim.\nkuukauden ensimäinen tiistai oli \"kuivatiistai\" jolloin kaikki kuivaa ja\nelolliset olennot kuolevat, esim. syöpäläiset huoneista kuolevat, jos\n\"kuivatiistaina\" tehdyllä luudalla lakasee. Vapunpäivänä veistettyjä\nlastuja ei saanut viedä navettaan, siitä tuli lehmien jalat kipeäksi.\n\nPirun asunto on helvetti, joka kehittyi tuonelasta. Siitä sisältää\nuskonnollinen kirjallisuus kylliksi kamalia kuvauksia.\n\nMuinaissuomalaisten jumala oli *Jum*, jonka asunto oli taivas. Kun\nvanhoja yleensä kunnioitettiin, kutsuttiin jumalaa *Ukoksi*, jolla oli\nvaimo *Akka*, jonka vakasta mehiläinen kantoi mettä. Aurinko, kuu ja\ntähdet olivat eri jumalia, joilla oli nuoria, kauniita poikia ja\ntyttäriä: *Päivätär*, auringon tytär, *Kuutar*, kuun tytär, *Tähdetär*,\ntähden tytär. Auringon poika oli *Panu*, tulenhenki. *Luonnottaret*\nolivat luonnon kolme tytärtä, jotka synnyttivät raudan. Ilman tytär,\n*Ilmatar* oli avullisena maailman luomisessa, mutta *Tuulen tytär* oli\nhuonosti kasvatettu neito, joka kutoi huonoja paitoja. Etelätuulen\ntytär, *Etelätär*, antoi sadetta kovana pouta-aikana, ja kesän tytär,\n*Suvetar*, hoiti karjaa metsässä.\n\nVeden jumalan nimi oli *Ahti*, arvokas ukko, jolla oli pitkä,\nmerenruohoinen parta. Hän asui kallionluolassa *Ahtolassa*, ja hänellä\noli äärettömät aarteet, jotka hän oli merenkulkijoilta ryöstänyt ja\nharvoin takaisin antoi. Hänen vaimonsa oli antelias *Vellamo*, jolla oli\nsininen lakki, kaislapaita ja vaahtoinen vaippa yllä. Hänellä oli monta\nkaunista, mutta huikentelevata lasta, ja aallon tytär, *Aallotar*,\nharjaili välistä kalliolla pitkiä hiuksiansa harjalla hopeapäällä.\n\nMaan valtava äiti oli *Maa-emo*, ja häneltä rukoiltiin runsaita\nviljavuosia. Metsän kuningas oli vanha, ruskeapartainen *Tapio*, jolla\noli päässä korkea havuhattu ja naavaturkki yllä. Hänen asuntonansa oli\nkaunis *Metsola*, jossa Tapiolla oli kolme linnaa ja raha-aitta, jonka\nkultaista avainta hänen vaimonsa *Mielikki* kantoi vyöllään. Tältä pyysi\nmetsästäjä hyvää metsäonnea, ja jos hän näki hänen vihaisena, rumissa,\nhuononpuoleisissa vaatteissa, kävi metsästys huonosti; mutta jos hän\nnäki hänen lykkyvaattehissa, kädet kullan käärehissä, kaula helmissä\nhyvissä, silloin hän oli varma onnestaan. Sillä kaikki metsän eläimet\nolivat Tapion karjaa; hänellä oli monta palvelijaa ja hyvästi\nkasvatettuja lapsia. *Nyyrikki* veisti pilkkuja puihin, ettei metsästäjä\neksyisi; *Pellervo* johdatti karjan kotiin; *Tuulikki* levitti punaisen\nsilkkihuivinsa sillaksi ojan poikki. *Metsän piika*, Tapion pieni\npalvelustyttö, eli sulalla vedellä ja soitteli niin suloisesti\nhuilullansa, että Mielikki heräsi aamu-unestaan ja kuuli metsästäjän\nrukoukset.\n\nJuhannustulet ovat jäännöksiä muinaissuomalaisten auringon jumalan\njuhlista, samoilta ajoilta ovat Helatorstai-iltana poltetut\n\"Helkavalkeat\".\n\nHaltijoihin uskominen oli viime vuosisadalla yleistä, ja niistä toisia\nkunnioitettiin hyvinä henkinä, toisia hyviteltiin kun luultiin niiden\nvoivan antaa onnea ja menestystä, sekä elukan onnea. Sitä varten\nannettiin esim. \"huoneenhaltijalle\" uutispuuroa, sekä lehmän poikimisen\njälkeen ensi kerran tehtyä juustoa, uutisviljaa ja jouluolutta,\nviskaamalla ne uuninkoloon.\n\nKeväällä lehmiä ulos laskettaessa, meni emäntä hajareisin navetan oven\npäälle, seinään kiinnitettyyn tankojen päälle, seisomaan ja siitä\nlaskettiin lehmät läpi kun niiden nenä ensin oli tervattu. Sen piti\nsuojella lehmiä laitumella kaikellaiselta vahingolta.\n\nErikoiset noitien yöt olivat pitkäperjantai- ja pääsiäis-yöt, jolloin\nnoita-akat kulkivat navetoissa, keritsivät lehmistä ja lampaista\nkarvoja, jättivät kaikellaisilla sotkuilla täytettyjä pusseja,\nlihakappaleita y. m. navettoihin. He luulivat sillä voivansa\nvahingoittaa naapurinsa elukoita. Sen uskottiin voivan tapahtua\nperkeleen avulla. Vieläkin on sellainen usko osaksi vallalla.\n\nVieläkin on maaseuduilla kaikellaisia \"poppamuijia\" ja \"poppamiehiä\",\njoilta haetaan apua erikoisiin tauteihin, etenkin kun luullaan, että\njoku vihamies on kironnut johonkin tautiin, jota lääkärit eivät voi\nparantaa. -- Sellaisten \"noitien\" asunnoissa on kaikellaisia luita,\npääkalloja y. m. kauhua herättäviä esineitä, joilla he lyövät \"afääriä\",\nvaikka heidän \"tietonsa\" supistuvat mitättömiin. Vielä on suuri joukko\nkaikenlaisia taikatemppuja, joita kävisi pitkäksi ja tarpeettomaksikin\nluetella, siksikin, että edempänä kerrottavissa pirun metkuissa on\npaljon sellaista, joita meillä vielä miltei näihin asti on uskottu\ntosiksi.\n\nSadut jättiläisistä y. m. sekä Väinämöisestä, joka kävi Tuonelassa,\nlöytyvät Kalevalassa.\n\nSuomen Jumala on pääasiassa juutalaisilta lainattu ja tullut\nkristinuskon mukana, samoin perkele enkeleineen. Usko niihin alkaa jo\nhävitä maastamme ja tieteelliset totuudet voittavat alaa, huolimatta\nkirkon epätoivoisista ponnistuksista taikauskon ylläpitämiseksi.\n\n\n\n\nPiru Mooseksen kirjoissa.\n\n\nEnnen kirjoitustaidon keksimistä oli kaikilla kansoilla suupuheina\nkulkevat muinaistarut, joissa kerrottiin tärkeimmistä henkilöistä,\ntapauksista j. n. e. Niinpä juutalaisillakin on historiansa sen kansan\nesivanhemmista Abrahamista, Isakista, Jakobista ja Josefista. (Mooseksen\nk. l. 15--20) ja sen lisäksi vielä tarut maailman luomisesta,\nparadiisista, syntiinlankeemisesta, Baabelin tornista j. n. e.\nMuinaistutkimus on kuitenkin osottanut, etteivät nuo tarut ole\nalkuperältään juutalaisia, vaan omat ne olleet tunnettuja jo\nseemiläisillä, heimoilla, syyrialaisilla, assyrialaisilla,\nfoinikialaisilla, kaldealaisilla, pabylonialaisilla j. n. e.\nMahdollista, että juutalaiset olivat lainanneet luomistarunsa juuri\nkaldealaisilta, sillä Abrahamhan oli kotoisin Kaldean Urian kaupungista.\nKoko Israelin uskonnollisessa elämässä huomataan näinollen seemiläistä\nvaikutusta.\n\nTästä huolimatta eroaa juutalaisten uskonnollinen maailman katsomus\nnaapurikansojen uskonnosta siinä, että vanhasta testamentista alkuaan\npuuttuu *piru* henkilönä ja jumalan vastakohtana. Keinotekoista on\nselittää pirulla olleen osaa syntiinlankeemuksessa. Se taru on näet\ntunnettu muuten kaikilla seemiläisillä heimoilla, mutta näytelmästä vaan\npuuttuu piru.\n\nMeille kerrotaan ihmisen kanssa puhuvasta käärmeestä, joka neuvoi\nihmistä syntiin. Nousee kysymys: minä pitivät seemin sukuiset kansat\nkäärmettä? Pahan personoituna käsitteenäkö vai puhetaitoisena\npersonallisena käärmeenä? Viimeksimainittu otaksuma ei löydä tukea.\nMooseksen kirjassa ei kerrota pirusta, vaan käärmeestä \"joka oli\neläimistä kavalin\", eikä sitä käsitetä aineellisesti vaan henkisesti --\nsiis pahan personoituna käsitteenä, ja siten sen tapauksen kertovat\nkaikki seemiläiset heimot, jotka kuvaavat paratiisina ihmiskunnan\nensiaikoja, ja puhuvalla käärmeellä kaikkia vaivoja ja vastuksia.\n\nMooses ei kerro pirusta, vaan kyllä Israelin jumalasta, orjuudesta\nvapauttajana. (2 Mooseksenk. 20--2)\n\nKuten alussa näimme, oli kullakin kansalla suojelushenki, eli Jumala.\nMooses ei sitä kiellä, vaan varottaa israelilaisia palvelemasta *muiden*\nkansojen jumalia (katso ensimäistä käskyä) Hän ei sanonut: \"Ei saa muita\njumalia olla\", vaan: \"Ei sinun pidä muita jumalia palvella minun\nohellani\" ja (2 Mooseksenk. 6 l. 2--3) \"Minä otan teitä kansakseni ja\ntahdon olla teidän jumalanne\". Usko toisten kansojen jumalien\nolemassaoloon jatkui juutalaisilla edelleen aina Eliaan ja Elisan\naikoihin (1,000 v. e. Kr.) kuten 2 Kuningasten kirjan 10 l. 18--27 v.\nhuomaamme.\n\nSitten palveltiin laajoissa piireissä Israelissa Baalia, ja kuningas\nJehulla oli täysi työ karkottaa Baal Israelista ja sittekin se jäi\ntoisten kansojen jumalana olemaan.\n\nJuutalaisten jumalasta ei puhuttu yleisenä jumalana, vaan *Israelin\njumalana*, joka voi tehdä kansansa onnelliseksi, tai onnettomaksi,\nsiunata tai kirota. Muinaisjuutalaiset eivät voineet kuvitellakaan,\nlöytyvän sellaista voimaa, joka uskaltaisi asettua Jehovaa vastaan, joka\nkaikki hallitsi ja järjesti (Jesaia 45 l. 7 v.)\n\nJehova hävitti valtioita (Jes. 13 l. 6--7), kosti ihmisille ja paadutti\nihmisten sydämiä, kuten Siehonin, Esbonin kuninkaan sydämen antaakseen\nhänet israelilaisten käsiin murhattavaksi (5 Moos. 2--30). Veden\npaisumus, Sodoman hävitys, Egyptin rangaistukset, nälkä y. m.\nluonnonilmiöt olivat Jehovan töitä.\n\nJehova oli voimakas despoottinen hallitsija, joka ei voinut kärsiä\ntoista henkeä, joka olisi uskaltanut ruveta hänen kanssaan kilpailemaan.\n\n1 Mooseksen k. 6 l. 1--4 v. kerrotaan jumalan pojista, jotka naivat\nihmisten tyttäriä. Jotkut teologit ovat yrittäneet selittää, että Mooses\ntarkotti niillä langenneita enkeleitä, siis piruja. Kuitenkaan ei näistä\n\"avioliitoista\" syntynyt pahoja ihmisiä, vaan \"suuria, pitkiä ihmisiä\"\nja \"vahvoja\", kuten \"ne muinen kuuluisat miehet olivat\".\n\nTämä Mooseksen taru enkeleistä on seemiläisillä kansoilla tunnettu.\nEnkelit olivat jumalan lapsia, jotka häntä palvelivat ja olivat hänen\nneuvonantajinaan ilmoittivat hänelle mitä maanpäällä tehtiin. Olivat\nsyntisiä, mutta ei niin paljon kuin ihmiset. Heillä oli ihmisellisiä\nominaisuuksia. Heitä viina juovutti (Tuomarein kirja 9 l. 13 v.) He\nvoivat harjottaa sukupuoliyhteyttä j. n. e. Enkelien alkuperä on\nlähtöisin historiantakaisilta ajoilta, jolloin voimakkaat suojelushenget\nolivat hallitsijoita ja toiset heikommat niiden palvelijoita.\n\nMooseksen kirjoissa löytyy vielä pari kohtaa, joista on yritetty hakea\npirua. Niinpä kertoo 3 Mooseksen k. 16 l. 7--11 v., miten jumala antoi\nAbrahamille käskyn ottaa kaksi kaurista ja antaa niistä toisen\njumalalle, ja toisen, jonka päälle ihmisten synnit oli pantu, viedä\nkorpeen sovitukseksi. Kelle vietiin kauris korpeen? Se ei selviä\nraamatusta, mutta myöhemmistä rabien kertomuksista selviää, että kauris\nvietiin korven hengelle Azazelille. Mutta kuka oli Azazel? Mahdollista\nettä sillä kuviteltiin Egyptin kauheaa Setiä, johon israelilaiset\norjuudessaan tutustuivat. Pahaa henkeä ei sillä käsitetty.\n\n3 Mooseksen k. 17 l. 7 v. varotetaan israelilaisia uhraamasta veriuhreja\npiruille. Mutta tässä nähtävästi tarkoitetaan niillä toisten kansojen\njumalia.\n\nMooses monoteismin kannattajana antoi tappaa noidat, mutta pirulla\npahuuden personoituna käsitteenä ei ollut sijaa Mooseksen opissa, sillä\nisraelilaisten Jehovassa olivat nuo molemmat ominaisuudet yhtyneinä. Hän\non laupias ja hyvä, mutta samalla verenhimoinen ja julma, jonka koston\nraivo ei tunne rajoja. Armotta murhauttaa hän voitetut kansat, ja on\nlaatinut ihmisille ankarat lait pitääkseen heitä alituisessa pelossa.\nHänessä yhtyy kaksi vastakkaista ominaisuutta, eikä niitä vieläkään ole\nerotettu.\n\n\n\n\nProfeetat ja piru.\n\n\nProfeettain Jesaian, Jeremian, Joelin, Amoksen ja Miikan kirjoissa ei\nesiinny personallinen piru jumalan vihollisena. He panivat painoa uhrien\npuhtaudelle. He paljastivat yhteiskunnallisia epäkohtia ja pyrkivät\nniitä poistamaan, ennustivat parempia aikoja ja kehottivat ihmistä\nparannukseen. Mutta kukaan heistä ei sanallakaan mainitse mitään pahaa\nhenkeä, pahan maailmaan tuojana, vaan syyttivät itse ihmistä ja\nylistivät jumalan suuruutta. (He vaikuttivat v. 756--550 e. Kr.)\n\nNe, jotka väittivät, että kristinuskon piru esiintyy jo vanhassa\ntestamentissa, koittavat todistaa sitä sillä, että Jesaian 14 l. 11--16\nkerrotaan henkilöstä \"joka ajatteli nousta yli jumalan tähtien ja istua\nseurakunnan vuorella pohjan puolella\", mutta tuli sysätyksi\n\"helvettiin\". Tahdotaan tehdä uskottavaksi, että profeetta sillä\ntarkotti pirua, joka tahtoi vallottaa jumalan valtaistuimen, mutta\ntyönnettiin itse syvyyteen,\n\nJesaia eli 600 v. e. Kr. ja oli Baabelissa vankina ja näinollen näyttää\nhän todennäköisimmästi tarkottaneen kysymyksenalaisella henkilöllä\nBaabelin vallanhimoisia hallitsijoita, jotka tahtoivat kohottaa\nvaltaistuimensa \"taivaisiin\", mutta heidän valtakuntansa kukistui.\n\nJesaia puhuu 13 l. 21--22 v. \"kauheista metsän pedoista\" ja \"lentävistä\nkäärmeistä\", joilla kuitenkaan ei ole piru-uskon kanssa mitään\ntekemistä, vaan ovat ne itämaalaisten mielikuvituksen tuotetta, mutta\nniitä käyttivät vertauksilla puhumaan taipuvaiset juutalaiset\njonkunlaisten pahojen voimien kuvauksellisina käsitteinä. -- Juutalaiset\nkirjailijat käyttivät paljon vertauksellista puhetapaa.\n\n\n\n\nPirun esiintyminen vanhassa testamentissa.\n\n\nSelväpiirteisempänä esiintyy piru ensikerran Jobin historiassa v. 600\ne. Kr., jossa (1 l. 6--12) kerrotaan, että kun jumalan lapset hänen\neteensä tulivat, niiden joukossa oli myös Saatana, jolta Jehova kysyi,\nmistä hän tuli. Saatana vastasi tulleensa \"maata myöten kiertämästä\nsinne ja tänne\". Jehova kysyi edelleen, onko Saatana huomannut hänen\npalvelijaansa Jobin, johon puhuteltu huomautti: \"Turhaanko Job herraa\npelkää?\" Jehova salli Saatanan kiusata Jobia, mutta kielsi häneen\nkoskemasta. Miltä kannalta Jobin aikaiset ihmiset Saatanaa arvostelivat?\nTarkastellessa lähemmin Jumalan ja Saatanan keskustelua, huomaamme,\nettei Saatana ollut jumalan vastustaja, vaan hänen *palvelijansa*, eikä\nole itsenäinen helvetin ruhtinas. Hän on jumalan \"prokuraattori\", joka\nvalvoo, ovatko ihmiset uskossa vahvat. Hän epäilee myös Jobin uskoa ja\nehdottaa jumalalle, että Job pantaisi koetukselle. Saatana on yksi\nJumalan enkeleistä, joka toisten mukana pitää huolta maanpäällisistä\nasioista ja täyttää jumalan antamia tehtäviä. Niihin tehtäviin kuuluu\nkiertää maailmaa ja tutkia ihmisten keskuudessa ilmeneviä epäkohtia.\n\nJobin uskon koettelemisen jätti Jumala sitte herra prokuraattori\nSaatanan tehtäväksi.\n\n1 Samuelin kirjan 16 luvussa kerrotaan, että Jumalan henki lähti\nSaulista ja häntä vaivasi Jumalan pahahenki. Jos siis sillä\ntarkoitettiin pirua, oli piru *Jumalan* lähettiläs.\n\n1 Kuningasten kirjan 22 l. kerrotaan, että henki tuli Jumalan eteen ja\ntahtoi Ahabin profeettojen suussa olla *valheen henkenä* ja Jumala sanoi\nhengelle: \"Mene ja tee niin\". Kaikista näistä esimerkeistä näemme, että\n*Saatana* oli *Jumalan liittolainen*, jonka kautta Jumala lähetti\nihmisille onnettomuuksia \"uskonkoettelemiseksi\".\n\nSakarian kirjassa, siis (500 v. e. Kr.) kerrotaan, että profetalle\nnäytettiin Josua, joka seisoi herran enkelin edessä ja oikealla puolella\nseisoi Saatana syyttäjänä. Jumala uskoi Josuaa, eikä Saatanaa.\n\nTässä esiintyy jo selvempi käsitys pirusta. Jobin historiassa esiintyy\nhän vaan epäilijänä, mutta Sakarian kirjassa jo valheellisen ilmiannon\ntekijänä. Saatana on edelleen Jumalan palvelija. Sakariaan oli Baabelin\nvankeusaikana persialaisten usko hyvän ja pahan taistelusta jo hiukan\nvaikuttanut.\n\nEdelleen kerrotaan ensimäisessä aikakirjassa, että Saatana kiihotti\nTaavettia toimittamaan Israelissa väenlaskun, josta kostona Jehova\njoukottain murhasi israelilaisia. Tässä esiintyy Saatana jo itsenäisenä\npahantekijänä.\n\nAikakirja on kirjotettu 3:nnella vuosisadalla e. Kr., noin 250 vuotta\nSakarian jälkeen, joten piru esiintyy jo kehittyneempänä. 700 vuotta\naikasemmin, 2 Samuelin k. 24 l. 1 v. kerrotaan samasta väenlaskusta,\nettä Jehovan viha Israelia vastaan oli syttynyt ja hän kiihotti\nTaavettia toimittamaan väenlaskun ja siitä sitte rankasi. (Täysin\nprovokatorinen teko!) Näin muuttuivat uskonnolliset katsantokannat\nvuosisatojen kuluessa.\n\n\n\n\nPiru kehittyy edelleen.\n\n\nYleiseen huomaamme, että pirun persoonallisuus kolmen ja puolen\nvuosisadan kuluessa on sangen vähän muuttunut. Salomon saarnaajassa,\njonka eräs Aleksandriassa asunut opiskeleva juutalainen herrasmies\ntoisella vuosisadalla e. Kr. kirjotti, on piru jo kehittyneempi. Siinä\n(2 l. 22 v.) kerrotaan: \"Mutta pirun kateuden kautta on kuolema tullut\nmaailmaan, ja hän etsii omiansa\". Hän tässä nähtävästi tarkottaa\nparatiisin käärmettä.\n\nAjatus, että Eevaa kiusannut käärme oli piru, kehittyy hiukan ennen\nJeesuksen syntymää ja on tuon ajatuksen lähtökohta Salomonin saarnaaja.\nSiihen asti oli Jehova yksin ihmisten johtajana, puhui ihmisille\npersoonallisesti, sittemmin käytti enkeleitä palveluksessaan. M. m.\nlähettää hän jo enkelinsä lyömään 185,000 miestä Assyrin leiristä (2\nKuningasten k. 19 l. 35 v.) ja lähetti enkelinsä hävittämään Jerusalemia\n(Samuelin k. 24--16).\n\nTästä näemme, että Jumala kehittyy yhä korkeammaksi olennoksi ihmisten\nmielissä ja jättää pahat ominaisuutensa, mitkä uusi nousukas -- piru --\nperii. Selväpiirteisempi dualismi on kehittymässä.\n\nSe oli kansan oman taloudellisen ja sivistyksellisen kehityksen seuraus.\nMyös vieraiden kansojen vaikutuksella on osansa ja sitä tunsivat\njuutalaiset monella tavalla. Kun Juutalaiset v. 600 e. Kr. palasivat\nBaabelin vankeudesta, joutuivat he pitkäksi aikaa (v:sta 505 vuoteen\n330) persialaisen hallituksen alamaisuuteen. Persialaisten virallinen\nkieli -- Aramean kieli -- alkoi tunkea Hebrean kieltä syrjään. Heidän\ndualistinen uskonsa (taistelu hyvyyden Jumalan Ormudzin ja pahuuden\nJumalan Ahrimanin välillä) vaikutti juutalaisiin. Persialaisten jälkeen\ntulivat kreikkalaiset ja Makedonian Aleksanteri ja hänen jälkeläistensä\naikana joutui Palestina Egyptin alusmaaksi.\n\nN. s. Apokryfi-kirjoissa ja myöhemmissä profeetoissa (Daniel ja Habakuk)\nhuomataan selvästi ulkomaalaista vaikutusta. Samoin Tobiaan kirjassa on\nmonien enkelien ominaisuudet persialaisilta ja egyptiläisiltä\nlainattuja.\n\n1:llä vuosisadalla e. Kr. ilmestyi tuntemattoman kirjailijan tekemä\napokryfi, jota nimitetään Eenokin kirjaksi[1].\n\n[1] Enokin kirja oli ensimäisillä vuosisadoilla e. Kr. tunnettu ja\narvossa pidetty. Sitten alkoi se vähitellen menettää merkityksensä ja\noli 8:nnella vuosisadalla täysin unohdettu.\n\nV. 1773 löysi eräs opiskeleva englantilainen sen sattumalta Abessinian\nkielisenä käännöksenä.\n\nSe Apokryfi onkin kristinuskon pirun luoja. Kirjailija kertoo siinä\nsellaista, mitä Mooseksesta ja profeetoissa ei tunneta. Mooseksen taru\nJumalan poikien ja ihmisten tyttärien naimiskaupoista esitetään siinä\nvallan toisessa valossa. Siinä kerrotaan, että 200 enkeliä taivaasta\nsalaa lähti maanpäälle naisten luo, josta rangaistuksena Jumala ajoi\nheidät taivaasta pois ja heitti pimeyteen, jossa niiden on oltava\nviimeiseen tuomiopäivään asti. Näiden enkelien ja ihmisten tyttärien\nsukupuoliyhteydestä syntyivät pahat henget, jotka toivat maailmaan\nhuoruuden. Tämä on kirjailijan mielikuvituksen tuote, siitä ei missään\nmuualla kerrota.\n\nEenok kiertää maassa ja taivaassa ympäri, kertoo hyvien ihmisten\nkärsimyksistä, jumalattomien ikuisesta rangaistuksesta j. n. e. Ne 200\nkarkoitettua enkeliä katuivat tekoaan ja pyysivät Eenokin esirukousta.\nEnok rukoili, mutta Jumala vastasi, ettei niille enkeleille löydy armoa.\n\nPiru on Eenokin kirjassa samallainen kun Salomon saarnaajassakin. Hän on\nsyntymästä saakka pahahenki, kiusaaja ja väärä ilmiantaja. Hänen\npirullisuutensa on jo kehittyneempi. Hän tuntee iloa hurskasten ihmisten\nkiusaamiseen. Se oli hänen ammattinsa, ja Jumala oli pakotettu\nlähettämään erään pääenkelinsä suojelemaan ihmisiä pirun kiusauksista ja\nansoista.\n\nVanhan testamentin enkelit, joiden tehtävänä oli Jumalan\nrankaisutoimenpiteiden täytäntöönpano, ovat Eenokin kirjassa muuttuneet\npirun apulaisiksi, jotka valmistavat isännälleen vankikahleita syntisten\nhelvettiin kulettamista varten. Jobin historiassa tunnetun *yhden*\nSaatanan sijassa on Eenokin kirjassa niitä koko rykmentti, joiden\npäämies on piru toimien Jumalan kuolemantuomioita toimeenpanevana\nammattipyövelinä, -- siis taivaallisen virkavallan kätyrinä!\n\nEenokin kirjan opetuksia täydensivät juutalaiset rabbit huolellisesti.\nJuuri ennen Kristuksen aikaa ilmestyi kokonainen kirjallisuus tästä\nkysymyksestä, kuten Riemujuhla-vuosien kirja, Mooseksen taivaaseen\nastuminen, Jesaian taivaaseen astuminen, Neljäs Esran kirja y. m. Vanhan\ntestamentin aatteisiin lisättiin joukko yliluonnollisia taruja. Tehtiin\nvuosiluku, jolloin Jumala loi enkelit ja milloin hän ne 200 karkotti\ntaivaasta. Muutamat rabbit selittivät, että piru ratsasti käärmeen\nselässä Eevaa kiusaamaan. Toiset kirjoittivat, että Jumala heitti pirun\nalas taivaasta maanpäälle[1] kolmannet tiesivät, että pirun nimi on\nLusifer j. n. e. Silloin muodostui *itsenäinen* piru Jumalan\nhenkilökohtaiseksi vastustajaksi, joka muka oli ollut olemassa jo\nsyntiinlankeemuksen aikana.\n\n[1] Persialaisten uskon mukaan heitti valkeuden Jumala Ormudz pimeyden\nJumalan Ahrimanin taivaasta maan päälle.\n\nMitä kaikkea juutalaiset rabbit sinä aikana keksivätkään? Heidän\nkirjoissaan kerrotaan esim., että Jumalalla on yksi miljardi 7,000\nhiuskarvaa, ja että hän on puoli miljardia peninkulmaa pitkä ja\nsormiensa pituus 1,200,000 peninkulmaa. Eräs rabbi kertoi, että Jumalan\nläheisyydessä majailee 9 miljoonaa hyviä henkiä. Kerrotaanpa\nnaaraspiruistakin.\n\n\n\n\nJeesuksen opetus ja piru.\n\n\nMiten suhtautuu Jeesus piru-uskoon? Minkä merkityksen antoi hän sanalle\nSaatana?\n\nVoidaksemme näihin kysymyksiin vastata, on tarkastettava niitä kohtia\nJeesuksen opissa, joissa esiintyy saatana, helvetti, pahahenki, perkele\nj. n. e.\n\nVuorisaarnassa sanoo Jeesus: \"Joka sanoo veljelleen: sinä tyhmä, on\nhelvetin tuleen vikapää (Matt. 5, 22) Matt. 25, 41: sanotaan: \"Menkää\npois te kirotut siihen ikuiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle\nja hänen enkeleillensä.\" Pietarille sanoi Jeesus kerran: (Matt. 16,\n181); \"-- -- ja sille kalliolle rakennan minä seurakuntani, eikä\nhelvetin portit sitä voita\". Nuo nimitykset: helvetintuli, piru,\nhelvetin portit, todistavat Eenokin kirjan vaikutusta, mutta Jeesus ei\ntarkota niillä oleellista helvettiä, eikä personallista pirua, vaan\nkäyttää niitä nimityksiä pahuuden vertauskuvina. Vertauksen käyttäminen\non yleensä hebrealaisten kirjailijain vahvimpia puolia, ja Jeesus on\nheistäkin edellä. Uudessa testamentissa kerrotaan pahanhengen\nvaivaamista ihmisistä, joista Jeesus ajoi ulos pahat henget. Vanhassa\ntestamentissa ei puhuta mitään siitä, että ihmisissä asui pahahenki.\nSaulin kyllä pahahenki kiusasi, mutta se oli *Jumalan lähettämä*.\n\nVoi olla, että Jeesus, aikansa lapsena, uskoi myös, että ihmistä vaivasi\npahahenki. Pahanhengen vaivaamina pidettiin silloin mielisairaita ja\nlangettavatautisia. Vaikkakin Jeesus näitä nimitti yleisesti tunnetulla\nnimellä: pirulla riivatut, -- ei hän anna sille sitä merkitystä kun\nkirkko on sille antanut, eikä pane suurinta huomiota vaikutusvallalleen\nnoihin henkiin, vaan sille, että voi lähimäistään auttaa. Myös nuhteli\nJeesus oppilaitaan siitä, että nämä kerran kerskuivat voimastaan pahojen\nhenkien yli. (Luukk. 10, 17 ja 20)\n\nOttamalla huomioon Jeesuksen vertauksellisen puhetavan näyttää, että\nJeesus puhuessaan pahoista hengistä, tarkotti yhteiskunnallisia paheita,\nsillä hänen oppinsa läpi käy rajaton rakkaus ihmisiin, etenkin\nkotimaansa sorrettuun köyhälistöön. Sitä aatetta hän uskoi ja pyrki\ntoteuttamaan, missä voi -- siis myös sairaita auttamalla ja tuskia\nlieventämällä.\n\nJeesuksen maailmankatsomuksessa on Saatana-nimityksellä syvä merkitys,\njota eivät Jeesuksen aikalaiset käsittäneet. Hän puhuu vertauksessa\nkylväjästä, että Saatana otti pois sanan ihmisten sydämistä. Hän puhuu,\nettä Saatana on yrittänyt oppilaita seuloa. Tässä on kuvannollinen\nmerkitys kouraan tuntuva. Miten voi \"sanaa kylvää\" ja \"ihmisiä seuloa?\"\nOn kysymyksessä *pahuus yleensä*.\n\nPietarille sanoo hän (Matt. 16: 3) Mene pois Saatana! j. n. e., ei hän\ntietystikään tarkottanut Saatanalla Pietarin personaa, vaan hänen pahoja\najatuksiaan. Samoin puhuu hän Judas Iskariotin salaisesta\nkavallussuunnitelmasta kun hän sanoo: \"-- -- yksi teistä on perkele\".\n\nEvankelistat nimittävät pirua eri nimityksillä. Matteus kutsuu häntä\n\"viholliseksi\", Luukas \"perkeleeksi\" (dinvol), Markus \"Saatanaksi\". Ei\nsiis käsitetä realistista henkilöä jolla on varma nimitys, vaan\nkuvannollista käsitettä pahasta. Eivät apostolitkaan puhu perkeleestä\nolemassaolevana henkilönä, vaan pahan personoituna käsitteenä\nerottaakseen paheen käsitteen hyveestä. Uudessa testamentissa kerrottu\nsatu Jeesuksen kiusaamisesta näyttää olevan kuvannollinen puhe hyveen\ntaistelusta pahetta vastaan. Jos tuo todella olisi kirjaimellisesti\ntapahtunut, että pahahenki vei Jeesuksen korpeen perkeleen\nkiusattavaksi, merkitsisi se, että pyhähenki ja perkele tekivät\nsalaliiton Jeesusta vastaan. Edellinen kuletti Jeesuksen korpeen,\njälkimäinen tuli häntä kiusaamaan. Teologiselta katsantokannalta, ottaen\nhuomioon Jeesuksen ja pyhänhengen keskinäisen suhteen, tekivät molemmat\nliittolaiset turhaa työtä, sillä heidän piti jo ennakolta tietää, että\nJeesus, Jumalan poikana loistavasti kiusauksesta suoriutuu ja piru saa\npitkän nenän. Eihän piru, uskonnollisen katsantokannan mukaan, omistanut\npalastakaan \"maailman valtakunnista\", nehän olivat jo Jumalan\nperintöruhtinaan Jeesuksen omaisuutta.\n\nKun kiusaushistoria puhdistetaan yliluonnollisista lisäyksistä, niin jää\njälelle vertauksellinen kuvaus hyvän ja pahan taistelusta ja hyvän\nvoitosta. Samallainen on Johanneksen kuvaus pimeyden ruhtinaasta ja\nvalkeuden ruhtinaasta.\n\n\n\n\nJeesuksen jälkeläisten käsitys pirusta.\n\n\nJeesuksen lähimmät seuraajat, -- apostolit, käsittivät Jeesuksen oppia\nkirjaimellisesti ja siksi kehittyy pirun personallisuus täydellisemmäksi\nheidän opeissaan, ollen se maailman ruhtinas, kiljuva jalopeura, ja sen\ntaistelu Jumalan kanssa saa selväpiirteisempiä muotoja. Hebrean rabbien\nuudempien apokryfikirjojen mielikuvitustarujen vaikutus on\nsilmäänpistävän tuntuva.\n\nJuutalaisten Messias-uskolla oli tässäkin huomattava osa. Jeesuksen\nseuraajat olivat varmoja, että Jeesus oli se tuleva Messias. Epäileville\nheimolaisilleen, jotka odottivat Messiasta juutalaisen valtakunnan\nuudelleen kohottajana, koittivat he selittää, että Jeesus oli se\nprofeettojen ennustama Messias, mutta hänen valtakuntansa \"ei ole tästä\nmaailmasta\", eikä perkeleen valtakuntakaan, ja niin syntyi lunastusoppi.\nYhdistettiin kaikki yksityiset sanat, lauseet ja tapaukset mitkä\narveltiin olevan asialle eduksi ja muodostettiin yhtenäinen järjestetty\nlunastussysteemi. Pirusta tuli mahtava mies, jonka valtaa ei voitu\nmuuten kukistaa, vaan piti Jumalan ainoan pojan kuolla, sovittaakseen\nihmisten synnit, jotka hänen oma vihollisensa oli tuonut maailmaan!\n\nTodellakin oli piru sangen tyhmä. Hän meni itse Juudaksen sisään ja\nkiihotti hänet antamaan Jeesuksen ilmi juutalaiselle virkavallalle. Sitä\njuuri Jeesus tarvitsikin. Siis piru antoi vastapelaajalleen valtit\nkäsiin!\n\nJeesus sai vastustajastaan voiton, mutta ei niin suurta, että se olisi\nollut lunastettaville tarpeeksi, piru jäi edelleen eloon ja \"käy ympäri\nkun kiljuva jalopeura, etsien kenen hän nielisi\". Kristus kävi\nhelvetissä \"pirua tappamassa\", mutta hänen poistuttuaan meni elämä\nsiellä entistä menoaan, ja helvetin asukasluku lisääntyi huimaavaa\nvauhtia. Ihmiskunta ei koskaan ollut avuttomampana perkeleen kynsissä\nkun lunastustyön ja Jeesuksen \"voiton\" jälkeen.\n\nKristinusko levisi laajalle, etenkin Raamatussa. Roomalaiset olivat\nmonijumaluuden tunnustajat. Kristinusko tunnusti monijumaluuden\n(kolminaisuuden) tyydyttääkseen roomalaisia, joiden uskonnosta useita\ntapoja säilytettiin ja sisällytettiin kristinuskoon. Piru nousi miltei\nJumalan arvoon. Kristityt sanovat pakanuutta perkeleellisyydeksi, mutta\njuuri näiltä pakanoilta ovat kristityt perkeleensä lainanneet.\n\"Pakanakansojen\" piru nousi kristittyjen kesken mahtavaksi valtijaaksi.\n\n\n\n\nPiru mahtavana olentona.\n\n\nMitä enempi aikaa Jeesuksen kuolemasta kului, mitä laajemmalle\nnatsarealaisen opettajan aatteet levisivät, sitä mahtavammaksi kohosi\npiru. Hän ei anna hetkenkään rauhaa kristilliselle kirkolle ja Jeesuksen\nseurakunnalle, vaan hyökkää alituiseen sitä vastaan, eikä kukaan voi\nhäntä vastustaa. Hirveät ja kamalat ajat! Kristuksen valtakunta ei ollut\nvielä tullut, ja siksi odotettiin sydän kurkussa hänen toista\ntulemistaan, jolloin hän lopultakin voittaisi saatanan, kuten Johannes\n(Ilm. k.) ennusti.\n\nKun toiveet eivät täyttyneet ja piru yhä riehui, alettiin etsiä syitä,\nmiksi pirulla on niin suuri valta. Siihen kysymykseen vastaamaan\nilmestyi paljon pieniä uskonlahkoja, jotka yrittivät kytkeä Persian\ndualismia kristinuskoon. Sellaista oppia nimitettiin gnastitsismiksi, ja\nsen puolustajat antoivat pirulle vielä enempi tietoja ja mahtavuutta kun\nsillä ennen olikaan. He selittivät, että piru on aineellisen luonnon\nluoja, ja itsenäinen alku-olio, joka ei häviä, vaan on hyvyyden kanssa\nyhtä voimakas ja alituisessa taistelussa. Sen ajatuksen kautta kävi\nsaatana mahtavammaksi, pelastustyö vaikeammaksi, autuus yhä\nsaavuttamattomammaksi. Kun kirkkoherra Klemens Aleksandriasta vielä\nopetti, että kaikki ihmiset ovat pelastettuja ja pakenivat Jumalan luo,\nselitti jo pyhä Augustinus, että Jumala on lunastanut vaan harvat\nvalitut, kun taas suurin osa ihmisiä joutuu perkeleen saaliiksi.\n\nOn suoraan mahdotonta muodostaa kokonaiskäsitystä siitä sekasotkusta,\njoka ensi vuosisatoina saatanasta heitettiin. Se oli kaikellaisten\nuskonlahkojen käsitysten sekasotku, palveltiin kristinuskon Jumalaa,\npirua ja entisiä \"pakanajumalia\" yhtaikaa.\n\nKirkkoisät selittivät, että piru alkuaan oli luotu hyväksi, mutta\nmyöhemmin langennut ja puolustajineen viskattu helvettiin. Myöhemmin\n\"todennettiin\", että silloin kymmenes osa enkeleitä heitettiin\nhelvettiin. Paitsi näitä, on yksi joukko \"puolueettomia\" enkeleitä,\njotka katsovat syrjästä Jumalan ja pirun taistelua, siihen\nsekaantumatta.\n\nSaatana kasvoi suuremmaksi. Pitkä on sen historia. Kun siitä rengas\nkatosi, tuli toinen sijaan, kunnes pirun persona, elämä ja toiminta\nlopulta saivat yhtenäisen varman pohjan *keskiajalla*. Hän (Saatana)\nnousi mahtavuutensa huipulle juuri silloin, kun kristillinen kirkko oli\nmahtavimmillaan. Saatana oli kauhun ja tietämättömyyden tulos ja\nkeskiaika oli kauhun ja tietämättömyyden aikaa. Piru oli sankari,\nvaltias, jonka edessä maailma vapisi pelosta. Ihmiset unohtivat\nJumalansa ja uhrasivat voimansa, tietonsa ja elämänsä taistelussa\nperkelettä vastaan. Koko Europassa muodostui yleinen järjen sekaannus,\njonka vertaa laajuudessa ja kestävyydessä ei ole nähty.\n\nUsko perkeleeseen oli syvään juurtunut ja se oli katooliselle kirkolle\nedullista. Se merkitsi kirkon mahtavuutta, ja sen kautta rajatonta\nrikkauksien kokoomismahdollisuutta kansaa nylkemällä ja rosvoamalla.\nMitä ei tehty rakkaudesta Jumalaan, se tehtiin pirun pelosta.\nSaatanallinen hirviö loihdittiin uskovaisten silmiin. Saatana-nimen\ntoisti pappi joka lauseessa, sitä muistutti rippi-isä puheissaan ja se\noli lukemattomien legendojen sankari.\n\nKaikki suut ja kynät toimivat pirukuvauksia laatien. Niin kasvoi laaja\nyksityiskohtainen piru-historia, jota osittain käsittelemme seuraavissa\nkappaleissa.\n\n\n\n\nPirun personallisuus.\n\n\nAlhaisella kehitysasteella olevien ihmisten on vaikea kuvitella olentoa\nilman ruumista.\n\nSiksi kuvittelivat he henkiä, ellei juuri ihmisten muotoisia, niin\nainakin tulena, savuna, tai sumuna. Muinaisajan Jumalat ovat kaikki\nruumiillistuneita olentoja, tarvitsivat syödä ja juoda sekä muitakin\nruumiillisia elämisvälineitä.\n\nKirkkoisät uskoivat, että myös pirulla oli ruumis ja oli jo silloin kun\nse oli enkelinä, mutta lankeemisen jälkeen kävi ruumis tiuhemmaksi ja\npainavammaksi. Mutta se on vielä köykäisempi kun ihmisen ruumis, jotta\nse voi esiintyä näkymättömänä. Toisella vuosisadalla vertaili Fatsian\npirua ilmaan tai tuleen, 7:llä vuosisadalla selitti Isidor Sevillosta,\nettä pirun ruumis on kuin utukuva.\n\nKoska pirulla oli ruumis, tarvitsi hän ihmisellisiä elämisvälineitä,\nm. m. ruokaa. Siksi selittivät Origenes Tertullianus, Antenagoros, Johan\nKultasuu y. m., että piru ahneesti nieleksi pakanain uhrisavua ja\nhöyryä. Sellainen \"portsuuni\" ei riittäisi ihmisille, mutta pirulle se\nriitti.\n\nEräät juutalaiset rabbit selittivät, että piru elää savusta ja\nvesihöyrystä, mutta on ahne verelle. Eräs saksalainen satu kertoo pirun\nsyövän kärpäsiä.\n\nKansa kertoo vanhoista ja nuorista piruista, eräät selittivät, ettei\npiru vanhene, eikä kuole, toiset taas, että piru voi kuolla kuten\nihminen. Pirut voivat myös sairastua! Se tunnustus puristettiin noidilta\nkidutuksia, pirun sairastaessa oli noitien valvottava sairasvuoteen\nääressä!\n\nYleisen luulon mukaan, on pirulla ihmisen näköinen ruumis, eikä se ole\nihme. Ihminen loi Jumalan omaksi kuvaksensa, miksei myös pirua samoin?\nOn sentään hiukan eroa pirun ja ihmisruumiin välillä, ja se ero tuli\nsyntiinlankeemuksessa, jossa pirulta meni alkuperäinen jumalainen\nkauneus ja hänestä tuli kamalan suuri ja ruma ihmisen ja Jumalan\nsekasikiö, jonka kuvaamiseen kirjailijat ja maalarit ovat taitonsa\nkäyttäneet. Pirusta on tehty niin hirmuisia kuvia, että kyllä hän\nitsekin hämmästyisi, jos sattuisi kuvansa näkemään. Keskiajalla\ntunnettiin juttu maalarista, joka oli kuvannut pirun liika rumaksi.\nTästä vihastui piru niin, että töyttäsi maalarin alas telineiltä. Tämä\nolisi kuollut, ellei Jumalan äiti olisi tarttunut putoavaan kiinni ja\npelastanut hänen henkensä siitä hyvästä, että hän oli maalannut Jumalan\näidin erittäin kauniiksi.\n\nUseat tiesivät kertoa nähneensä pirun. Pyhä Antonius näki hänet niin\nsuurena, että pää ulottui pilviin, toisen kerran oli piru musta ja vain\nlapsen kokoinen. Mustaksi selitettiin piru jo ensimäisillä vuosisadoilla\nj. Kr., joka johtui siitä, kun kristinusko levisi ensin valkoihoisten\nkeskuudessa. Luonnollista oli pirun kuvitteleminen jättiläiseksi,\nkaikkien kansojen muinaistarujen jättiläisethän olivat pahoja. 7:llä\nvuosisadalla oleva satu kertoo pirulla olevan sata kättä ja jalkaa,\nsellaisena näki pirun pyhä Brigitta 1,400-luvulla.\n\nDanten Lusifer on kolme naamainen. Dante ei ole ainoa joka keskiajalla\nyritti kuvata pirua sellaisena. Keskiajalla kuviteltiin Jumala\nihmiseksi, jolla oli kolme naamaa. Koska kolmiyhteinen Jumala oli\nperkeleellisen kolminaisuuden vastakohta, jossa oli kolme ominaisuutta,\nniin oli luonnollista, että Jumalan ja perkeleen kuvailemisessa vallitsi\nsama sääntö. Kolmiyhteisellä perkeleellä oli kuvissa väliin kruunu,\nväliin oli se ilman, väliin oli hänellä miekka ja valtikka, väliin oli\nhän ilman niitäkin.\n\nMitä enempi piru-pelko kasvoi, sitä kamalammaksi muodostui piru, kunnes\nviimein kuviteltiin hänet mustaksi enkeliksi, jolla oli karvainen\nruumis, yölepakon siivet, kaksi tai useampia sarvia, pitkät terävät\nkorvat, pitkät kynnet ja kaviot jaloissa. Sitä kuvaa vielä\ntäydennettiin, selitettiin, että pirulla on härän sarvet ja aasin\nkorvat, ja pitkä häntä, vihdoin vielä käärmeen pää ja hanhen jalat.\n\nVielä ei ollut ihmisten mielikuvitus lopullaan. Uskottiin, että pirulla\non vain etupuoli ruumista ja tyhjä sisältä kuin mätä puu. Takapuoli on\nlaiskottelemisesta mädännyt ja pudonnut pois. Pyhä Fursea näki kerran\nsuuren joukon piruja joilla oli pitkät kaulat ja vaskikattilan tapaiset\npäät ja syöksivät suustaan tulta. Pyhä Brigitta näki ilmassa pirun,\njolla oli sepänpalkeet päässä, korvat olivat pitkät, käsivarret kuin\nkäärmeet, sääret kuin kepit, jalat kuin haat.\n\nKeskiajan piru oli mahdollisimman ruma, mutta siitä on poikkeuksia;\neräässä latinalaisessa raamatussa, 10:llä vuosisadalla, jota säilytetään\nkansalliskirjastossa, löytyy kuva Jobin historiasta. Siinä ei Saatana\nole ruma, sillä on vielä enkelin siivet ja hiukan kalvennut pyhyyden\nloiste kasvoillaan. Jaloissa on kaviot ja vasemmassa kädessä tulella\ntäytetty malja. Eräässä ranskalaisessa tarussa 12-vuosisadalla kerrotaan\nkauniista pirusta, jolla on leveä suu ja kovera nenä. Folignon piispa\nFrezzi tapasi helvetissä sattumalta kauniin pirun. Pirut voisivat\nmuuttaa muotoaan, eikä löydy yhtään ruumiin muotoa, jota eivät pirut\nolisi käyttäneet, voisivatpa esiintyä tarpeen mukaan kauniilla\nulkomuodollakin.\n\nUseasti näkivät kirkon miehet pirun jonkun muinaisajan Jumalan\nnäköisenä, kuten Jupiterin, Merkuriuksen ja Baccuksen y. m.\nKielitieteilijä Bilgardo näki joukon piruja klassillisten kirjailijain\nVirgiliuksen ja Horation muodossa.\n\nLukuisia juttuja kerrotaan pirun ilmestymisestä kauniina neitona, tai\nlähimpänä tuttavana tai sulhasena. Kerran tuli piru komeana ritarina\npyhän Kunigunden makuuhuoneesta. Taas kerran meni hän Natsaretin piispa\nSylvanuksen muodossa erään kauniin naisen luo ja löydettiin sängyn alta\n(!) Canterburyn Tuomas kertoo, että hän v. 1258 näki joukon piruja\ntanssivan kauniina nunnina lähellä Kölniä.\n\nHyvin usein ilmestyi piru eläinten muodossa, yksin kärpäsinä ja\nsääskinäkin. Siksi sisältää eräs vanha kirkkokäsikirja rukouksen\nsaastaisia eläimiä vastaan. Keskiajalla annettiin sellaisia eläimiä\noikeuden käsiin, joissa arveltiin pirun majailevan. 1474 oli Baselin\nmaistraatin edessä pirullinen kukko, joka oli -- muninut. Kukko\ntuomittiin elävänä poltettavaksi. Elottomina esineinäkin esiintyivät\npirut. Eräs mummo luuli nielleensä pirun salaattilehtenä sisäänsä.\n\nMutta vielä ihmeellisempää! Piru esiintyi Jumalan, Jeesuksen ja neitsyt\nMarian haahmossa.\n\nVielä esiintyi piru kuolleiden ihmisten muodossa. Cesario kertoo pirun\nilmestyneen kuolleen papin hahmossa ja laulaneen.\n\nKun keskiajalla joku ihminen kuoli ja vielä liikkui sen jälkeen, oli se\npirun elkeitä ja \"kuollut\" haudattiin usein elävänä. Meidän aikana on jo\nsenverran taikauskosta vapauduttu, että moni ihminen pelastuu joutumasta\nelävältä haudatuksi.\n\n\n\n\nPirujen lukumäärä, arvoluokat ja sisäinen järjestys.\n\n\nPiruja oli suuri joukko. Puhe pirusta yksilönä tarkottaa päämiestä, tai\nkoko pirusukua. Kokonaisuudessaan on piruja erään teologin mukaan 10,000\nbiljoonaa.\n\nSiitä joukosta riittää niitä jokapaikkaan. Niillä on vapaus kuleksia\nympäri tuomiopäivään asti, sitten on heidän mentävä helvettiin, josta\neivät enään pääse. Niitä onkin joka paikassa, on metsäpiruja, vesipiruja\nj. n. e.\n\nJokaisella pirulla on erikoistehtävä, jossa se on spesialisti, yksi on\nyhdessä ammatissa taitavampi, toinen toisessa. Kaikki pirut eivät ole\nyhdenarvoisia. Ei -- niiden keskuudessa on \"arvo-jako\". Pirujen päämies\non Luukkaan mukaan Belsebub, vaikkakin on erimieltä siitä onko päämies\nSaatana tai Lusifer. Dante on niistä kolmesta tehnyt yhden, toiset\nväittävät, että ne kaikki ovat itsenäisiä piruja. Kukahan on oikeassa?\n\nPirujen virka-arvoista puhuvat m. m. Eenokin kirja, sekä pyhä Tuomas,\nselittämättä kuitenkaan yksityiskohtaisesti, mainitsevat kuitenkin\nniiden \"valtakunnassa\" olevan ylä- ja alaluokan.\n\nDante nimittää Lusiferiä tasavallan keisariksi. Maailma on muka jaettu\nkolmeen osaan: Taivaan valtakunta ylhäällä, helvetin valtakunta maan\nalla ja ihmisten valtakunta maan päällä, -- joka vielä nyt on kirkon\nopin perustana.\n\nMyöhemmin järjestettiin oikein saatanallinen \"hovijärjestys\". Johannes\nFaustin, (jonka kamalan historian Göthe otti aineekseen) noitakirjassa\nkerrotaan, että helvetin kuningas on Lusifer, apulaiskuningas on Belial,\nSaatana, Belsebub, Astaroth ja Pluto ovat sijaiskuninkaita! Mefistofeles\nja 6 muuta -- ruhtinaat, 5 ministeriä ja yksi valtiosihteeri, ja joukko\nalempia virkamiehiä. Toisissa sellaisissa kirjoissa kerrotaan vielä\nkreiveistä, herttuasta j. n. e., sekä legioneista alamaisista.\n\n\n\n\nPirujen ominaisuudet, tieto ja valta.\n\n\nPirut ovat luontonsa puolesta sotaisia henkiä ja heidän sotaväkensä on\ntaivaan sotaväen vastapaino. Antiokian pyhän Marian kertomuksen mukaan\najaa pirujen ruhtinas vaunulla öisin ympäri ja hänen seurassaan joukko\nsotaväkeä ja lisää Pietari: kunniallinen täysissä sotatamineissa.\n\nSaatanallisen kuningashovin metsästysseurueet kulkivat samoin öisin\nmetsästysretkillä ja repivät puita juurineen ylös ja tekivät muita\nilkeyksiä.\n\nKristuksen syntymästä ja lunastustyöstä on, kirkkoisien mukaan, pirulla\nvaillinaiset tiedot, joten piru pettyi, kun hän osaltaan aiheutti\nJeesuksen kuoleman, siis kaivoi itsellensä kuoppaa.\n\nLuonnon salaisuuksia väittivät toiset pirun tuntevan, mutta ihmisten\nsieluelämästä taas väitetään sillä herralla olevan vaillinaiset tiedot,\nmutta teologi Aquinon Tuomas väittää pirun tuntevan ihmisten ajatukset.\n\nHonarius Augustodunensis (k. 1130) selitti, että piru tietää vain ihmisen\npahat ajatukset, ei hyviä. Se on totta, että monta pyhää miestä, jotka\nnäkivät vaivaa pirujen ulosajamisessa lähimäistään, joutuivat saamaan\npitkän nenän, sillä vihtahousu näytti heille heidän oman\n\"syntirekisterinsä\" myös \"ajatussyntineen\".\n\nMutkikas on myös kysymys: tietääkö piru tulevaisista tapahtumista?\nToiset ovat kielteisellä kannalla, sillä \"eihän Jumala voi sallia, että\npiru tietää ennakolta, mitä hän aikoo tehdä\". Jos pirut olisivat\ntienneet tulevaisuudesta ja olleet kaukonäköisiä, eivät ne olisi\ntaivaassa tehneet ajattelematonta kapinaa ja siten aiheuttaneet\nitselleen taivaasta häätöä! Eivät hyvät enkelitkään tiedä enempää kuin\nJumala heille suvaitsee tietoja antaa.\n\nToiset väittävät, että pirut ennustavat tähdistä.\n\nPirut olivat mestaria tieteissä ja senpävuoksi keskiajan kirkonmiehet\npitivät tieteitä perkeleellisinä ja polttivat tieteilijöitä elävänä.\nFilosofiassa ovat pirut heikkoja, mutta raamatun selittämisessä\nmestareita, ovat näet esittäneet Jumalan hengellä täytetyitä\nkirkonmiehet sellaisia kysymyksiä raamatusta, etteivät nämä ole voineet\nvastata.\n\nPiru väitteli myös Lutheruksen kanssa, niin kerrotaan, ja Luther hävisi.\n\nCesar kertoo pirusta joka oli taitava asianajaja.\n\n\"Tieto on valtaa\", niinpä pirukin omasi tietoja, siis valtaa; vaikka hän\ntappelussa Mikaelin kanssa kärsi tappion ei hän siitä ollut\nmillänsäkään, vaan taistelee edelleen ja vaikka Kristuksen kehutaan\nhänet voittaneen, niin jäi hänelle aseet käsiin.\n\nLuonnon aineista on tuli pirulle mieluisinta -- tulessa on hän kuin\nkotonaan. Jumaluusoppineista toiset väittävät pirun voivan (Jumalan\nsallimuksesta kyllä!) panna ukkosen jyrisemään, salamat liekkimään,\ntehdä sadetta, nostaa myrskyjä ja rajuilmoja. Myrskyn ulvonta on pirujen\nulvomista. Revontulet synnyttää muka piru, samoin tulivuorten purkaukset\nja maanrepeämät, joiden kautta piru meni kotiaan helvettiin!\n\nMonet kasvit ovat pirulle mieleisiä, samoin hiilet ja tuhka, mutta\nkynsilaukka ja suola vastenmielistä, siksipä suolanlukemisella ajettiin\npiruja pois eläimistä ja ihmisistä, Suomessakin[1]. Kilpikonna oli pirun\nuskollinen palvelija, mutta kukko itsepäinen vastustaja.\n\n[1] Suomentajan muistutus.\n\nIhmisten ja eläinten taudit, sodat, rutot, kapinat, huonot kuninkaat\ny. m. olivat pirun lähettämiä (Jumalan sallimuksesta taaskin).\n\nPiru on myös taitava käsityöläinen, mutta halveksii likasia töitä on\ntaitava rakennusmestari. Vanhassa maailmassa löytyy joukko pirun\nrakentamia torneja, valleja, siltoja, vesilaitoksia ja -- kirkkoja.\nEnglannin ja Skotlannin rajalla löytyvä muuri on pirun rakentama, samoin\nSchöllenin silta Sveitsissä, Tonavan silta Regensouraissa, Rhonen silta\nAvignonin lähellä ovat \"pirunsiltoja\". Piru on tehnyt Kölnin ja Aachenin\nkirkkojen piirustukset, sekä Grönlandin luostarin Englannissa.\nNormandiassa löytyy St. Michaelin kirkko, joka on pirun rakentama.\nSuuria kalliolohkareita kantoi piru paikasta toiseen.\n\nOn lisättävä, että piru voi vaan yöaikana tehtäviään suorittaa,\npäivänkoitto hänet työmaaltaan karkotti.\n\n\n\n\nPiru kiusaajana.\n\n\nSaatana on ainaiseksi menettänyt osansa taivaassa. Siksi hän koittaa\nmahdollisimman suuressa määrin valtakuntaansa helvettiä kansoittaa. Se\nkäy päinsä kiusaamalla ihmisiä \"syntiin\" josta Jumala rankaisee\nikuisella helvetin tulella. Siihen täyttää hän kaiken tarmonsa ja se\nonkin monipuolinen toimi tuo kiusaaminen.\n\nElää maailmassa syntiä tekemättä, on yhtä mahdotonta, kun hypätä mereen\nja jäädä kastumatta, uskonnollisen katsantokannan mukaan. Sen tietää\npiru, eikä hän jätä pienintäkään kiusaamistilaisuutta käyttämättä. Ja\nuskottiinhan, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli mukanaan,\nmutta myös pirun enkeli.\n\nYöaika oli kiusaamiseen soveliain, sillä ihminen nukkuessaan oli pirulle\nalttiimpi kuin päivällä. Siksipä Pacomius makasi istuallaan ja rukoili\nJumalaa pitämään hänet hereillä.\n\nEri ihmisiä kiusasi piru eri tavalla: Seuraavat \"kiusaamisjutut\" ovat\nomiaan valaisemaan pirun taitavuutta pääammatissaan:\n\nNälkäiselle Hilariolle toi piru runsaasti katetun ruokapöydän eteen.\nAntiokian näyttelijättärelle Pelagiolle toi piru joukon jalokiviä,\nsormuksia, kaulakoristeita y. m., mutta ne katosivat äkkiä.\n\nViettelemisen osottaissa tehottomuutta, käytti piru pelotusta. Niinpä\nkun Hilario saarnasi, ilmestyi hänen silmiensä eteen joukko kiljuvia\npetoja, kettuja, hanhia, jalopeuroja, gladiaattoreita ja kuolleita\nihmisiä. Eräänä yönä kuului lasten parkumista, lampaiden määkimistä,\njalopeurain kiljumista ja vihdoin sotilasleirin elämää. Kuun valossa\nnäki hän tulisten hevosten vetämät vaunut tulevan kohti.\n\nUseille pyhille miehille ilmestyi piru kauniina naisena, ja harvat\nsaattoivat kiusausta vastustaa.\n\nErään yksinäisen erakon asunnolle tuli kaunis nainen ja pyysi yösijaa,\nmunkkierakko otti hänet majaansa. Nainen vietteli munkin, joka luuli\nolevansa maailman hurskain mies, niin pitkälle, että tämä rakastui\nnaiseen silmittömästi ja oli juuri aikeissa harjoittaa\nsukupuoliyhteyttä, kun nainen kiljasi kamalasti ja katosi äkkiä. Hurskas\nmies jäi hyvin epämiellyttävään asentoon -- -- --\n\nSenjälkeen alkoi erakko epäillä pyhyyttään, palasi ihmisten ilmoille ja\nalkoi tehdä syntiä ja -- joutui kai helvettiin!\n\nPyhiä naisia kiusasi piru nuorien kaunisten miesten haamussa.\n\nKun piru ei voinut muuta tehdä, synnytti hän yöllä siemenvuotoja, (jotka\novat luonnollisia, mutta kristinopin mukaan syntisiä) ja ne tapahtuivat\nsukupuoliyhteydestä nähtyjen unien yhteydessä.\n\nMunkki Heronin luo tuli piru Jumalan enkelin muodossa ja käski hänen\nhypätä kaivoon näyttääkseen uskollisuuttaan Jumalalle. Munkki teki sen\nja oli menettää henkensä, mutta toiset ehtivät apuun.\n\nKiusausretkille lähtiessä saivat pirut päälliköltään neuvoja. Sitä\nvarten pidettiin kokouksia. Sellaisen kokouksen kertoo Gregorius Magnus\nnähneensä entisessä Apollon temppelissä.\n\nToisen kerran eräässä Jumalan temppelissä näki papin poika sellaisen\nkokouksen.\n\nSaatana istui valtaistuimella, ja pikku piru tuli kumartaen hänen\neteensä. Saatana kysyi:\n\n\"Mistäs tulet, ja mitä olet tehnyt?\"\n\n\"Olin siellä ja siellä maalla, yllytin sotaan ja vuoti paljon verta.\"\n\n-- Kuinka pitkä aika kului siihen?\n\n-- 30 päivää.\n\n-- \"Niin kauan!\" huudahti Saatana antaen voimakkaan kepiniskun pirulle.\n\nTuli toinen.\n\n-- \"Missä olit ja mitä teit?\"\n\n-- \"Olin merellä, nostatin myrskyn ja upposi laivoja ja ihmisiä hukkui.\"\n\n-- \"Paljonko kului aikaa?\"\n\n-- \"20 päivää.\"\n\n-- \"Liika paljon!\" huusi Saatana ja rankaisutti pirua.\n\nTuli kolmas ja kertoi häissä kiihottaneensa ihmiset tappelemaan, useat\nsaivat surmansa niiden mukana sulhanen. Se 10:ssä päivässä.\n\n-- \"Viekää pois!\" huusi Saatana ja antoi hänet pyövelille.\n\nNeljäs kertoi:\n\n-- \"Olin korvessa ja kiusasin erakkoa 40 vuotta ja vasta viime yönä sain\nhänet kiusatuksi haureuteen\".\n\nSaatana suuteli pirua ja pani hänet valtaistuimelle, sanoen:\n\n-- \"Olet tehnyt paljon, olet kunnon mies!\"\n\nKuten näkyy, oli kiusaaminen vaivaloista työtä, mutta harvat ihmiset\nkiusauksen kestivät, siis suurin osa joutui helvettiin, jossa Jumala\nheitä piinaa, kun ensin on sallinut perkeleen kiusata heidät syntiin.\n\n\n\n\nPirun kepposet ja urotyöt.\n\n\nPiru ei ollut yksin kiusaaja; hän oli myös järjestelmällinen kiduttaja\nja valehtelija. Eräs keskiajan kirjailija kertoo pirun menneen Kretan\nsaarelle, ja luvanneen viedä sikäläiset juutalaiset luvattuun maahan.\nHän vei juutalaiset laivalla merelle ja hukutti ne.\n\nJos Saatana teki jotakin hyvää ihmisille, muuttui se pian\npäinvastaiseksi. Rahat, joita piru jakeli, muuttuivat puunlehdiksi,\njalokivet hiiliksi, ruoka-aineet hiekaksi tai lannaksi. Prodentius oli\noikeassa nimittäessään pirua taskuvarkaaksi.\n\nSaatana huvitteli tekemällä ihmisille kepposia. Hän teki kaikellaisia\nilkeyksiä pyhille ihmisille, paljasti heidät yöllä, sammutti kynttilöitä\nrukouksen aikana, likasi ruoka-astioita y. m. teki Benedikten oppilaille\nmahdottomaksi nostaa erästä kiveä luostarirakennuksen seinään.\nHullunkurisinta lienee se, että piru köytti yhteen sukupuoliyhteydessä\ntapaamansa miehen ja naisen.\n\nUsein hävittivät ja rikkoivat pirut kuolleita esineitä.\n\nToisille pyhille miehille piru laittoi ruumiillisia tuskia. Ramnaldon\njalkojen päällä istui piru joka yö ja piteli hartioista pyhää Ägidiusta,\ntoisia se kivitti ja solvasi (ei kerrota nostivatko\nkunnianloukkausjutun) toisia pieksi ijäkseen vaivaseksi, yrittipä\nheittää eräitä jokeen. Mitä kärsikään pyhä Christine Stammelnista, jota\n200,000 pirua kiusasi?\n\nEipä jättänyt piru kuolevaakaan rauhaan, vaan kiusasi viimeiseen\nhengenvetoon, täyttäen kuolevien huoneet kuten esim. Ludvig Hurskaan,\njonka viimeiset sanat olivat: \"Ulos, ulos!\" Tarpeen olikin v. 1512\nilmestynyt Dominiko Camanican kirja \"Kuolemisen taito\".\n\nVieläpä menivät pirut ihmisten sisälle ja silloin oli ihminen pirun oma,\njos piru oli päässyt sisään, sitä ihmistä tanssitti piru aivan pillinsä\nmukaan. -- Tavallisesti meni piru suusta sisään, ellei muistanut tehdä\nristinmerkkiä kun nautti jotakin.\n\nEräällä lapsella oli jano. Piru tuli ihmisenä ja antoi lapselle juoda.\nLapsi joi tekemättä ristinmerkkiä suun eteen. Piru meni sisään.\nAlkupuolella kerroimme mummosta, joka nieli pirun salattilehtenä.\nToisilla ihmisillä oli piru jo syntymästä asti sisässä, nimittäin\nkastamattomina perisynnissä syntyneillä ihmisillä. Kasteessa lensi piru\nlapsen suusta ulos.\n\nLuukas kertoo: eräässä ihmisessä oli 6,666 perkelettä, jotka pyhä\nFortunato ajoi ulos. Pyhä Ubaldo ajoi eräästä ihmisestä 400,000\nperkelettä ulos. Onpa sattunut, että yksi ainoa piru on ollut useassa\nihmisessä. Evankelistat kertovat langettavatautisissa pirun asuneen.\n\nIhmiset, joissa asui piru, erosivat monessa suhteessa tavallisista\nihmisistä. Historioitsija Teodoreta (500 luvulla) kertoo naisesta, joka\nsöi 30 kanaa päivässä. Piru vei toisilta makuaistin, jotta he söivät\nkaikellaisia sotkuja. Toisille teki ruuan vastenmieliseksi. Pirut\npakottivat \"asunnokseen\" ottamansa ihmisen tekemään kaikellaisia\nhassunkurisia temppuja, syöksemään suustaan tulta, haisemaan pahalle,\nlentämään m. s. Toista pakottivat pirut valehtelemaan, väliin tottakin\npuhumaan, kuten katolisuuden aikana kerettiläisiä inkvistittoreille\nilmiantamaan ja \"salasyntejä\" paljastamaan. Pirun riivaamat olivat\ntoisinaan iloisia, toisinaan surullisia, joskus taas ennustelivat\ntulevaisia asioita.\n\nLuostarin asukkaat, nuo pyhät, näyttivät olleen piruille mieluisia\n\"asuntoja\". Laudeenin Ursullalaisten luostarissa (17 vuosisadalla)\nmenivät pirut sisar Giovanna degli Angelin sisälle ja sitten kaikkiin\n70:een nunnaan. Vuonna 1490 menivät pirut Belgiassa Querzyn luostarin\nnunnien sisään ja olivat siellä monta vuotta. 1,124 menivät pirut\nNorbertin luostarin munkkeihin[1]\n\n[1] Pirukohan heille lapsia synnytti, joita sitten tappoivat kätkivät\nkellareihin ja kaksinkertausten seinien väliin? Suom.\n\nItse eivät ihmiset voineet vapautua sisässään asuvista perkeleistä ja\nsentähden oli pirujen ulosajo (Exorzismi) tuottavana ammattina, joka\nkirkon puolelta järjestettiin varsinaisten Exorzistien toimeksi.\n\nNykyaikana ei pirujen ulosajajilla enää ole mitään tehtävää. Sen\nsuorittavat nyt lääkärit, ja yhä kehittyvä lääketiede on karkottanut\n\"pirut\" ihmisistä ainaiseksi.\n\n\n\n\nPiru vihollisena.\n\n\nPiru on ihmisen alituinen väsymätön vihollinen. On vaikeaa nykyajan\nihmisten käsittää, minkälaista oli ihmisten elämä keskiajalla, jolloin\npirut häntä alituiseen ympäröivät, ja joka paikka -- ilmakin -- oli niin\npiruja täynnä, että se oli vallan tomupilven tapainen. Ne tunkivat\njokapaikkaan, ei ollut sellaista säiliötä, missä olisi mikään voinut\nolla pirulta rauhassa. Eräs pappi joi kallista samppanjaa. Piru lensi\nkärpäsenä lasin reunalle. Pappi ajoi sen pois, mutta samassa lasi putosi\npermantoon ja kallis juoma meni hukkaan. Kaikki pienimmätkin vastukset\nolivat pirun töitä. Onneton Bikalmus pelkäsi niin piruja, ettei tiennyt\nmitä olisi puhunut kun pelkäsi puhuvansa pirun yllytyksestä pahaa. Hän\nse oli, joka kuuli mitä pirut kokouksessaan päättivät -- ne kun puhuivat\nhuonoa latinaa. Eräs munkki kertoi, että messunajalla satoi perkeleitä\nniin, että luostarin piha lainehti. Juutalaiset rabit selittivät, että\nihmisellä on 10,000 perkelettä kummallakin puolella. -- Keskiajalla oli\nniitä joka ihmisellä enempi, niitä kun oli jalkojen alla, pään päällä,\nsivuilla, etu- ja takapuolella ja ilma aivan kohisi perkeleitä.\nSuurissa, synkissä korpiloissa, metsäjärvissä, vuorilla, kirkkojen ja\nlinnojen raunioissa oli eniten piruja. Rippi-isä Peregrina näki eräässä\nmetsässä lauman perkeleitä, jotka huusivat: \"Mitä sinä täältä haet? Tämä\nmetsä on meidän, jossa harjottelemme pahaa tekemään!\"\n\n1,300-luvulla oli Kaledoniassa korkean vuoren huipulla pohjaton järvi,\njosta kohosi linna, missä asui piruja. Jon d'Argirone ajoi piruja pois\nEtnan vuorelta ja pyhä Eudberg Farnen saarelta. Ei mikään estänyt piruja\ntunkeutumasta huoneisiin, kirkkoihin ja luostareihin, jotka\nviimemainitut juuri olivatkin perkeleiden pesäpaikkoja. 4:nnellä\nvuosisadalla näki Makarius pirut pieninä, mustina lapsina hyppelevän\nlinnassaan. Kuten Jumalakin, oli piru jokapaikassa läsnäoleva.\nJumalanpalvelusten ajalla pirut alituiseen kiusasivat pappeja\nilkeyksillään, kiljuivat ja mörisivät, laittoivat urut epäkuntoon,\nsekottivat laulun säveliä y. m. s.\n\nJoskus huomasivat papit, että kirkko oli piruja täynnä, esiintyivätpä ne\npappeinakin ja ripittivät ihmisiä. Erääseen kirkkoon tuli piru pappina,\njolle prinssi Henrich tunnusti syntinsä, kuten ainakin rippi-isälle.\nPiru ei antanutkaan hänelle syntiä anteeksi, vaan julisti hänet pannaan.\n\nLukemattomat ovat pirun urotyöt. Huonot tavat, huonot lait,\nylellisyysnäytelmät, raha -- kaikki on pirun keksintöä. Näyttelijät,\nteatterit, tanssijat y. m. ovat pirun palveluksessa -- -- -- Viattomat\nhuvituksetkin ovat \"perkeleellisiä!\"\n\nSellainen vihollinen oli ihmisillä ja sitä pelättiin keskiajalla enempi\nkuin Jumalaa -- niin, piruhan oli silloin mahtavampi kuin Jumala. Europa\noli suuri hullujen huone ja perkele oli sen päätirehtööri. --\n\n\n\n\nPirun rakkausseikkailut ja lapset.\n\n\nOllessaan alituiseen ihmisten kanssa tekemisissä, eivät pirut jättäneet\ntilaisuutta käyttämättä, mennäkseen myös ihmisten kanssa naimisiin.\nSellaisesta avioliitosta syntyneillä lapsilla oli pirulliset ja\nihmiselliset ominaisuudet sekasin. Ihmiset usein erottivat sellaiset\npirun lapset keskuudestaan; he niitä pelkäsivät.\n\nMiten voisivat pirut siittää? Sen päättivät uskovaiset raamatusta, jossa\nkerrotaan, että Jumalan pojat naivat ihmisten tyttäriä ja niistä\navioliitoista ne muinen kuuluisat miehet syntyivät. Niitä pidettiin\nehdottomasti perkeleinä. Eri mieliä oli sittekin ja teologit vaivasivat\npäätään kysymyksen ratkaisemisessa ja tutkimisessa. Kabbalistit[1]\nopettivat, että pirut menevät keskenään naimisiin ja jatkavat sukua,\nkuten ihmiset. Saksassa kertoo kansa pirun isoäidistä, jolla on 900\npäätä ja Italiassa tunnetaan pirun äiti. Juutalaiset rabbit kertoivat\nSamuelin neljästä vaimosta, jotka olivat lukuisan piruperheen äitejä.\nKreikkalainen Mikael Phello, Bithynian luostarin munkki 1,100 luvulla,\nvakuutti varmuutena, että piru on siitoskykyinen. Toiset, esim. teologi\nTuomas Aquinalainen selitti, ettei piru voi siittää, mutta tunkeutumalla\nmiehen siemeneen, voi piru vaikuttaa naiseen. Turhaa oli epäillä, josko\nJumala salli pirun sukupuoliyhteyttä kristittyjen naisten kanssa, sillä\nJumala antoi pirulle monia muitakin etuoikeuksia, miksei sitäkin. --\n\n[1] Kabbala, juutalaisten uskontodogmi keskiajalla, jonka tuntijat\nolivat kabbalisteja.\n\nKansa uskoi kun sille papit sanoivat, että piru on siitoskykyinen ja\nsynnyttää lapsia.\n\nPirut olivat miehiä ja naisia, mutta enimmäkseen miehiä, ei tiedetä\nmiksi. Canterburyn Tuomas kertoo ristittäessä usean naisen tunnustaneen,\nettä he olivat raskaana pirulle. Pyhä Bernhard kertoo eräästä perin\nhävyttömästä pirusta, joka makasi useita vuosia erään rouvan kanssa,\nhuolimatta siitä, että rouvan \"onneton\" aviomies makasi myöskin samassa\nvuoteessa.\n\nEi ollut leikintekoa, kun piru rakasti naista. Tuomas Washington, S:t\nAlbanian munkki, (eli 1440 luvulla) kertoo tytöstä, jonka piru raiskasi\nja tappoi. Tytön ruumis haisi kamalasti. Cesar kertoo rouvasta, joka\ntuli mielipuoleksi kun valkopukuinen piru häntä halasi. Erään naisen\nkanssa eli piru yhdyselämää 25 vuotta! -- Sylvian piispa Belagio, joka\n1332 kirjoitti kirjan \"kirkon kyyneleistä\", kertoo nunnista, jotka\nvapaehtoisesti menivät pirujen kanssa naimisiin, -- Tunnettuahan on,\nmiten noidat olivat pirun rakastajattaria -- josta protestanttisen\nkirkon raat noitavainot,\n\nNaispiru tuli ja suuteli erästä \"kääntynyttä\" miestä ja hän heti\nsairastui ja kuoli. Kerran rakastui piru papintyttäreen. Isä lähetti\ntyttärensä pois kotoa, toiselle puolen Reiniä. Piru sen huomattuaan,\ntuli papin luo ja kiljasi: \"Kirottu pappi, kun olet vienyt vaimoni!\"\nantaen papille sellaisen iskun rintaan, että hän parin päivän päästä\nkuoli.\n\nPaljon oli pirulla lapsia. Gootilamen historioitsija Jarolanus (6:nnella\nvuosisadalla) vakuutti, että hunnit[1] olivat kaikki pirun lapsia.\n\n[1] Hunnit, Mongolisukuinen heimo, joka 4:llä ja 5:llä vuosisadoilla\ntunki Europpaan.\n\nKeskiajalla vallitsi luulo, että epäsikiöt, tai vialliset lapset olivat\npirun töitä. 1265 tunnettiin Toulonissa nainen, jolla oli lapsi pirun\nkanssa. Sillä lapsella oli kanan pää ja käärmeen häntä. Historioitsija\nMathien Paris (1250), kertoo pirun lapsesta, joka 8 kuukaudessa kasvoi\n18 vuotiaan kokoiseksi. Pirun vanhin poika oli Kain -- ensimäinen\nmurhaaja. Rabit vakuuttivat, että Eva oli pirun kanssa\nsukupuoliyhteydessä. Hunnien kuningasta Attilaa pidettiin pirun lapsena,\nsamoin goottien kuningas Teodorich oli pirun poika, jota todisti se,\nettä hän sylki tulta ja meni elävänä helvettiin -- isänsä luo.\n\nKertomus ennustaja Merlinistä on huvittava, sillä se tarjoo\nyksityiskohtaisia luonnekuvauksia kysymyksenalaisessa asiassa.\n\nKristuksen lunastustyö ei antanut Saatanalle rauhaa. Hän mietti keinoja,\nsaavuttaakseen menetetyn valtansa. Vihdoin keksi hän keinon: Piti\nhankkia poika, joka menisi ihmiskunnan keskuuteen hänen puolestaan\ntaistelemaan ja tekemään lunastustyön tyhjäksi. Helvetin yhteisillä\nvoimilla tuhottiin eräs perhe, jonka kahdesta tyttärestä toinen vajosi\nprostitutsioniin, toinen oli säilynyt siveänä. Eräänä yönä unohti hän\nnukkumaan mennessään tehdä ristinmerkin ja niin kävi pirulle\nmahdolliseksi raiskata hänet. Ajan tultua hän synnytti pojan -- isän\nnäköisen karvaisine ihoineen. Lapsi kastettiin ja annettiin hänelle nimi\nMerlin. Saatana varusti pojan hyvillä lahjoilla ja Jumala lisäsi siihen\nvielä ennustustaidon. Mitä Merlin muuta tarvitsi? Kun hän kasvoi\nsuureksi, suoritti hän ihmeellisiä tehtäviä ja ennusti tulevaisuudesta.\nEi ikävöinyt isäänsä, vaan kirosi häntä. Kuoli -- ei tiedetä miten ja\nmilloin. -- Otaksuttiin hänen päässeen taivaaseen!\n\nKummallinen on Robert Pirolaisen, lauluissa ja murhenäytelmissä tunnettu\nhistoria. Eräs normandialainen herttuatar, rukoiltuaan kauan Jumalalta\nlasta, kääntyi viimein pirun puoleen, joka kuuli rukouksen, ja\nherttuattaren syntyi poika Robert, joka lapsesta saakka oli villi, puri\nimiessään äidin rinnoista nisät poikki, puukotti koulussa opettajaansa\n-- oli 20 vuotiaana rosvojoukon päällikkö. Teki lukemattoman joukon\nkamalia rikoksia, murhia y. m. Tuli äitinsä luo, joka ilmotti hänelle\nsalaisuuden, että piru oli hänen isänsä. Katui sitte syntejään. Lähti\nkristittyjen aatelisherrojen joukoissa sotaretkelle pakanoita vastaan\nKristuksen valtakunnan puolesta, urhoollisesti taistellen. Kuoli\nkunnioitettuna ja -- tietysti autuaana!\n\nNäin meni pirun edelläkerrottu yritys myttyyn. Nyt koetti hän\nAntikristuksen avulla panna aikeensa täytäntöön. Niiksi katsottiin\nuseita miehiä. Rooman keisari Neero oli Antikristus, samoin Muhammed II,\nsekä 1,300 luvulla Fredrik II. Kaikkina aikoina on Antikristusta\nodotettu ja sitä vastaan varustauduttu. V. 380 uskoi Taursin piispa\nMartin, että Antikristus on jo syntynyt, samoin Florensin piispa Bambert\nv. 1080. Paavi Inocentius VI:n ajalla määräsi eräs munkki Antikristuksen\nsyntyvän 1365 ja Arnoldo eli Billanova ennusti sen syntyvän v. 1376.\n1412 tiesi Vincenzio, että Antikristus todella on syntynyt.\nInkvisitionikidutuksessa tunnustivat useat \"noidat\", että he olivat\nAntikristuksen kanssa tekemisissä (1900--1911) luvulla ovat useimmat\nSuomen papit vakuuttaneet, että sosialismi on Antikristuksen oppia ja\nsen levittäjät ja kannattajat Antikristuksia. (Niitä on siis jo useita\nmiljoonia! Suom.)\n\nNaispirut synnyttivät myös lapsia. Englannissa uskottiin aikoinaan, että\nPlantagenetien[1] suvun eräällä esi-isällä oli piru vaimona, ja sillä\npaljon lapsia.\n\n[1] Hallitsijasuku Englannissa, Plantagenetit joista ensimäinen astui\nEnglannin valtaistuimelle v. 1154.\n\nFlanderian kreivi Ralduinista kerrotaan, että hän metsässä kerran tapasi\nkauniin naisen, joka sanoi itsensä erään aasialaisen kuninkaan\ntyttäreksi. Kreivi meni hänen kanssaan naimisiin. Nainen oli piru.\n\nPaitsi omia lapsia oli pirulla myös kasvatteja, joita hankki\nvarastamalla tai muuten.\n\nEräs tyttö Englannissa 1200 luvulla tuli raskaaksi ja pakeni kotoaan,\npeläten vanhempiaan. Hänen kulkiessaan yksin metsässä, nousi ankara\nmyrsky. Tyttö, rukoiltuaan Jumalaa turhaan, kääntyi Saatanan puoleen,\njoka ilmestyikin nuorukaisena ja sanoi tytölle: \"Seuraa minua!\"\nNuorukainen vei tytön erääseen lammasnavettaan, laittoi oljista sijan,\nja meni hakemaan ruokaa. Kyläläisistä pari kulki ohi ja näkivät\nsynnytystilassa olevan naisen ja menivät ilmottamaan papille ja muille\nkyläläisille. Tällä välin palasi piru ruokineen ja tyttö söi. Sitten\ntyttö synnytti ja piru teki tehtävänsä kuten tottunut kätilö. Kun\npaikalle saapui pappi ja joukko ihmisiä, otti piru lapsen käsivarsilleen\nja katosi.\n\nToisen tapauksen kertoi Benedikte munkki Walter von Boiney (k. 1236):\nErään Jumalaa pelkäävän pariskunnan isässä kiihotti piru\nvastustamattoman himon -- heillä oli jo paljon lapsia ja olivat\nluvanneet Neitsyt Marialle, että ovat ilman. Kun kiusaus kävi\nylivoimaiseksi huudahti mies: \"Jos lapsi syntyy, niin annan sen\npirulle!\" Lapsi syntyi, kasvoi ja oli kaunis. Kun lapsi oli 12-vuotias,\nilmestyi piru ja sanoi vievänsä lapsen 3 vuoden päästä. Usein\nuudistettujen kysymysten jälkeen kertoi äiti lapselleen salaisuuden.\nLapsi lähti yöllä kotoaan ja kertoi paaville asian. Ei paavikaan tiennyt\nmitä tulisi tehdä. Hän lähetti nuoren vaeltajan Jerusalemiin patriarkan\nluo, ei voinut hänkään muuta, kun lähetti lapsen edelleen erään erakon\nluo, jonne hän jäi. Piru tulikin omaansa hakemaan, mutta -- ei\nsaanutkaan. Pyhä Maria ajoi pirun joukkoineen pois.\n\nJoskus on piru ostanut lapsia, ellei niitä varastamalla saanut.\n\nLahjoja otti piru, jos ne annettiin sydämestä.\n\nKerran joutui piru koronkiskurin matkatoveriksi. Eräs mies tuli heitä\nvastaan, taluttaen sikaa, joka ei tahtonut kulkea. \"Vieköön sinut piru!\"\nhuusi mies. \"Katsos, mies antaa sulle sian\", huomautti koronkiskuri. \"Ei\nhän anna sitä hyvästä sydämestä\", vastasi piru. Jonkun matkan päässä\ntuli vastaan joukko talonpoikia, jotka nähtyään nylkijänsä,\nkoronkiskurin, huusivat: \"Sinut saa Saatana viedä!\" Piru sanoi\nkoronkiskurille: \"Nuo ihmiset lahjoittavat sydämestään sinut minulle,\nsinä olet minun\". Senjälkeen sieppasi piru koronkiskurin kainaloonsa ja\nkatosi.\n\n\n\n\nLiitot pirun kanssa.\n\n\nPiru teki myös liittoja ihmisten kanssa, ollen aina hyvin varovainen,\nsillä hän oli tullut kokemuksiin, etteivät ihmiset pitäneet sanaansa,\nvaan petkuttavat häntä. Siksi vaati hän sopimukset kirjallisesti.\nJuttuja liitoista pirun kanssa ei puutu. Otamme tähän pari:\n\nSenaattori Pretoriuksella (4:nnellä vuosisadalla) oli tytär, jonka hän\noli päättänyt pyhittää Jumalalle. Se ei luonnollisesti ollut pirulle\nmieleen. Hän mietti keinoja sitä estääkseen. Herätti erään palvelijan\nsydämessä rakkauden korkeasukuiseen neitoon. Tämä ei arvellut häntä\nmuuten saavansa kun kuului \"alempaan säätyyn\", vaan meni erään noidan\nluo joka opasti hänet pirun luokse. Palvelija tapasi pirun\nvaltaistuimella ministeristönsä ympäröimänä. \"Uskotko minuun?\" kysyi\npiru. \"Uskon\", vastasi palvelija. Piru vastasi: \"Te kristityt olette\nsuuria pettureita; avun tarpeessa turvaudutte minuun, kun on joku etu\nkysymyksessä, mutta kun sen olette saavuttaneet menette jälleen\nKristuksenne luo joka on hyvä mies ja ottaa teidät jälleen lampaittensa\njoukkoon. Jos tahdot minulta apua on sinun annettava kirjallinen\nsitoumus, että tulet minun kanssani helvettiin, ja että luovut\nkirkosta.\" Palvelija suostui. Sopimus tehtiin, ja piru lähetti pari\nsälliään sytyttämään senaattorin tyttären sydämessä rakkauden tulta\npalvelijaan. Tyttö rakastui palvelijaan ja pyysi isältään suostumusta\navioliittoon, ja vihdoin saikin sen.\n\nPian huomattiin, ettei mies käy kirkossa, eikä ehtoollisella. Vaimo\nvaatii selitystä, ja saatuaan salaisuuden tietää, menee hän arkkipiispa\nBasiliuksen luo, joka vie hänen miehensä kirkkoon, ja kysyy, uskooko\nmies Jumalaan. Mies myöntää ja piispa rukoilee kolme päivää. Piru on\nkiukkuinen sopimuksen rikkojalle, näyttää sopimusta ja yrittää viedä\nhänet, mutta pappi yhä rukoilee ja vihdoin putoo sopimuskirja piispan\neteen, joka repii sen kappaleiksi. Mies on pelastettu ja elää\nonnellisena puolisonsa kanssa ja tietysti kuolee autuaana.\n\nPiru täytti sopimusehdot, mutta piispa Basilius menetteli petollisesti.\n\nApua oli etsitty rikkaisiin naimisiin joutuakseen, -- sitähän on meillä\nSuomessakin paljon tehty. Joku vuosikymmen takasin ne \"rakkauden\nsytyttäjät\" olivat lukemattomien naimiskauppojen välittäjinä.\n\nIhmeellisen viisaan Herbertin (10:nnellä vuosisadalla) sanottiin pirun\navulla päässeen paaviksi.\n\nPaaveista Sylvester II:sta, Johan XII:sta, Benedikt IX:stä, Gregor\nIII:sta ja Aleksanteri VI:stä kerrottiin, että he olivat liitossa pirun\nkanssa.\n\nPiru piti aina sanansa, mutta hänellä oli syy ihmisten puolelta pelätä\npetosta. Eräälle munkille oli pirun määrä ilmoittaa kuolemastaan 3\npäivää ennen, sillä hän ajatteli ehtivänsä ripittää itsensä. Piru äkkäsi\npetoksen ja kun munkki sai tietää kuolemansa menetti hän puhekykynsä ja\nkuoli ripittä, hänen ruumisarkkuaan vartioivat mustat koirat.\n\nFaust teki liiton pirun kanssa ja kirjoitti verellään sopimuksen alle.\nSopimus määräsi, että pirun piti lähettää sälli Mefistofeles opettamaan\nhänelle mitä hän halusi ja hankkimaan hänelle nautintoja mitä hän vaan\nhalusi. Vastaehtona lupautui Faust 25 vuoden päästä sieluineen\nruumiineen pirulle. 17 vuoden päästä alkoi Faust katua kauppaansa, mutta\npiru uhkasi repiä hänet kappaleiksi, ja pakotti kirjottamaan uuden\nsopimuksen alle entisen vahvikkeeksi. Kun 25 vuotta oli kulunut,\nlöydettiin Faustin huone yleensä veren tahraamana ja hän itse kappaleina\nlantakasasta.\n\nSamoin kävi puolalaiselle aatelismiehelle Tvartovishille, joka oli pirun\nkanssa sopimuksen kirjottanut verellään härän nahkaan. Eräästä\nhotellista vei pirut hänen kun sovittu aika oli umpeen kulunut.\n\n\n\n\nNoitumistaito.\n\n\nPirun kanssa sopimuksen teon tarkoitus useimmiten oli saada kiellettyä\ntaitoa -- noitumistaitoa. Se taas oli tunnettua, että sellaisen taidon\nomisti *piru*, se siis oli häneltä saatava. Piru oli siis liitossa\nnoitien kanssa, väliin vapaehtoisesti, mutta myös vasten tahtoaan.\n\nNoitumistaito on tietämättömyyden tulos, sekä etujen tavottelu\nkiihottimena. Ihmisistä toiset olivat elämäänsä kyllästyneitä, toiset\nhalusivat rikkautta ja toisen omaisuutta tai rikkaisiin naimisiin\nlapsiaan. Noitakeinojen avulla kävi mahdolliseksi tyydyttää noita haluja\nja siksi levisi noitausko laajalle, eikä siitä vielä nytkään ole täysin\nvapauduttu \"sivistyneissäkään\" maissa.\n\nNoitumistaito kehittyi yhtaikaa piru-uskon kanssa. Yksin pirulta voivat\nnoidat saada yliluonnolliset voimansa, hänelle kun kaikki oli\nmahdollista. Kirkko kehui pirua mahtavimmaksi olennoksi. Sen seurauksena\nalkoi uskonkiihkoilijain mielissä kypsyä ajatus, että piru on\nvoimakkaampi kuin Jumala siis on edullisempi rukoilla pirua kuin\nJumalaa. Syntyi sitä aatetta ajavia uskonlahkoja. 1360-luvulla\nnostettiin kanne lusiferilaisten lahkoa vastaan pirun palvelemisesta.\nSamallaisia kanteita nostettiin temppeliläisiä, albigenseja y. m.\nvastaan. Nuo kanteet olivat uskonnollisen suvaitsemattomuuden tuloksia.\n\nKerrottiin, että pirulle pidettiin palveluskokouksia kuten Ranskassa\n\"Sabbati\" ja Italiassa \"Gurolodella signora\" kokouksia.\n\nKeskiaikana oli alaluokan asema pohjattoman kurja, se kärsi aateliston\nja papiston kavalaa sortoa. Nälässä ja orjuudessa sai työväestö virua,\nJumalan rukoileminen ei mitään auttanut. Ihmekö, että kansa\ntietämättömyydessä ja epätoivossa kääntyi pirun puoleen, voidakseen edes\nsortajilleen kostaa.\n\nSuurimmat noitamestarit olivat saraseenit (arabialaiset) ja juutalaiset.\nLöytyipä noita kouluja esim. Espanjassa, Salamancassa, Toledossa ja\nPuolassa Krakaussa.\n\nEnsimäinen noitatemppu oli pirun manaaminen ja oli pirun\n\"vastaanottotunti\" tavallisesti kello 12 yöllä. Silloin piti manaajan\nmennä määrättyyn paikkaan ja piirtää maahan ympyrä, jonka sisäpuolelta\nei saanut astua pois, muuten oli perikadon oma, kuten eräs pappi, jonka\npiru kuristi kuoliaaksi kun hän astui yli piirin. Eräs koulupoika\nkurotti kätensä kauniin naisen muodossa ilmestyvälle pirulle, joka\ntarjosi sormusta. Käsi oli yli piirin ja piru talutti hänet helvettiin.\n\nPirun esiinmanaamiseen tarvittiin manaussanoja ja niitä oli useanlaisia\nja piti ne lukea virheettömästi, jos mieli saada pirun tulemaan. Olipa\nnoitakirja, jossa oli yksityisistä sanoista ja numeroista muodostettuja\nmanaussanoja. Sen omistajalla oli valta manata piruja, antaa niille\nkäskyjä ja käyttää heitä apunaan.\n\nEräät manaussanat olivat seuraavat: \"-- -- ja että sinä + Amala + Satm +\nFara + Lamim + Saumi + ma + kohta täyttäisit mitä pyydän. Tule, tule,\ntule!\"\n\nMonilla muilla tavoin voitiin piruja kutsua.\n\nNoidat tekivät kaikkea \"alaansa kuuluvaa\", keittivät rakkausjuomia,\nestivät vihollisia tulemasta, kostivat niille, muuttivat savea kullaksi,\nihmisiä eläimiksi ja päinvastoin, veivät tai toivat eläinonnea, aina\nmiten heitä kohdeltiin. Se vaan noitien kunnioitusta ja pelkoa lisäsi ja\nse oli itse noidille edullista. Se kehittyi tulojatuottavaksi ammatiksi.\n\nNoidilla oli yhteisiä kokouksia, joita pidettiin synkissä metsissä,\ntulivuorien juurella ja hautausmailla. Jokaisessa maassa oli noitien\njuhlapaikka ja juhlat kerran viikossa.\n\nJuhlat olivat eri maissa erilaiset, paikallisten olojen mukaan. Saatana\nesiintyi väliin hallitsijana valtaistuimella väliin alttarilla pappina\nja väliin jonkun elukan muodossa; oli väliin pahalla päällä, väliin taas\nleikkisä, jolloin lauleli ja soitteli noita-akoille, jotka häntä\nuskollisesti palvelivat.\n\nEnsin pidettiin jumalanpalvelus sakramenttineen, jonka jälkeen alkoi\nvarsinainen juhla helvetin herkuilla katettuine juhla-ateriapöytineen.\n\n\n\n\nOikeudenkäynnit noitia vastaan.\n\n\nMeistä näyttää järjettömyydeltä kaikki se, mitä keskiaikana uskottiin,\nmistä puhuttiin ja kirjoitettiin, aikana jolloin kirjotettiin paksuja\nkirjoja turhista väittelyistä, kuten esim. siitä, oliko neitsyt Marialla\njälkipoltteita Jeesuksen syntyessä, aikana jolloin uskottiin, että on\nnoitia olemassa, ja siinä uskossa jonkun ihmisen polttaa, tai muuten\nsurmaa, rangaistakoon kuolemalla. Kaarle Suuri katsoi noituuden siis\npetokseksi ja rankaisi luuloteltujen noitien murhaajia kuolemalla.\nInkvisiittorien olisi käynyt huonosti. V. 840 kuollut järkevä piispa\nAgopardus moitti kansan uskoa noitiin. Kauvan aikaa määräsi kirkkokin\nvain lievempiä rangaistuksia noitauskojille, ja useat paavit pitivät\nnoituutta typeränä epäuskona: Unkarin kuningas Koloman (1095--1114)\nlausuu eräässä käskykirjeessään: \"Noitia ei ole olemassa, eikä niiksi\nitseään luulevia vastaan ole nostettava oikeudellisia kanteita\".\n\nMutta tällainen katsantokanta ei kestänyt kauan. 13 vuosisadalla,\nselitti jo Aquinon Tuomas, että noituus ei ole mielikuvitusta, vaan\ntotta. Samalla vuosisadalla annettiin inkvisitsionioikeus\nDominikaanimunkkien käsiin.\n\nSen jälkeen alkoi pitkä murhenäytelmä. Kirkko rupesi taikauskon\nsuojelijaksi ja kiihotti tietämättömän kansan alhaiset vietit raivoon.\nNoitavainot tulivat käytäntöön, ja kävivät kamalammiksi. Paavit\npyhittivät noitavainot pyhäksi sodaksi Jumalan puolesta perkelettä\nvastaan ja v. 1484 antoi paavi Inocent VIII kuuluisan käskykirjeen,\njossa järjesti ja vahvisti inkvisitsionioikeudet. Verraton\njoukkoteurastus alkoi. Sinä aikana kirjoitti Dominikaani-inkvisiittori\nJakob Shrenger tyhmän ja kamalan kirjansa \"Makeus Maleficarum\",\n(Noita-vasara), josta tuli Europan inkvisiittorien evankeliumi. Sitä\nseurasi toisia yhtä typeriä ja kamalia kirjoja. Noitausko laajeni ja\njärjettömyydessään kohosi, muuttuen miltei mielipuolisuudeksi. Noitia\nvastaan keksittiin keino -- tulirovio, ja joukottain poltettiin ihmisiä,\njoita ihmisten näköinen petoeläinjoukko piti noitina. Lothringenissä\npoltettiin 15 vuodessa 900 ihmistä ja sama määrä Würzburgissa 5:ssä\nvuodessa. Yhdessä vuodessa poltettiin Comossa 100 ihmistä. Toulousessa\nkerralla 400. Kukaan ei ollut varma hengestään. Personallisesta vihasta\njohtuva ilmianto oli kylliksi saattamaan viattoman ihmisen tuliroviolle.\nPoltettiin miehiä, naisia, avuttomia vanhuksia ja lapsia, ensin niitä\nkamalasti kidutettua. Kidutettujen tuskan huudot ja ihmislihan käry\ntäytti ilman -- herralle otollisena lepytyshajuna!\n\nProtestanttinen kirkko jatkoi edeltäjänsä alottamaa tehtävää, noitien\npolttamista, samallaisella raivolla. Lutheruksen \"puhdistus\" ei\npoistanut valtaluokkain apulaista -- perkelettä, eikä noitiakaan.\nJumalalta miekkansa saanut esivalta heilutti sitä ahkeraan ja rekordin\nnoitavainoissa saavutti Englannin kuningas Jakob I. Satoja tuhansia\nihmisiä poltettiin 300 vuoden aikana. Tuomarit näkivät\n\"oikeusistunnoissa\" vaan \"noidat\", mutta inkvisiittorit eivät epäilleet,\netteikö perkele ollut myös istunnoissa läsnä syytettyjen \"puolustajana\",\nmutta näkymättömänä!\n\nJos noita kuoli kidutukseen oli se perkele joka hänet kuristi, jos\nkidutettava onnistui tekemään itsemurhan, oli perkele häntä siihen\nkiihottanut \"pelastaakseen omansa!\"\n\nHessenissä Lindheimin kylässä syytettiin 6:tta vaimoa siitä, että olivat\nkaivaneet lapsen ruumiin haudasta, ja keittäneet siitä noitasoppaa.\nSyytettyjä kidutettiin ja he \"tunnustivat\". Vaivoin sai erään vaimon\nmies luvan mennä kaivamaan hauta auki, jolloin nähtiin, että ruumis oli\npaikallaan. Inkvisiittorit selittivät, että se oli perkeleen petosta,\nsillä syyllisethän \"tunnustivat\", ei tarvita todistajia. Naiset\npoltettiin elävänä, niinkuin laki ja kolmiyhteisen Jumalan kunnia vaati!\n\nEnsimäinen, joka uskalsi kohottaa äänensä tätä raakuutta vastaan, oli\nKornelius Agrippa Netesheimistä 1600-luvulla, mutta kauan kesti\nennenkuin tuliroviot sammuivat. Meksikossa poltettiin ihmisiä vielä\n1860--1873 aikana.\n\n\n\n\nHelvetti.\n\n\nMaailma on kolmekerroksinen, ylhäällä paratiisi, keskellä maa ja\nalhaalla helvetti, jossa ruhtinas Saatana enkeleineen piinaa\nkadotettujen sieluja.\n\nMissä helvetti sijaitsee? Pyhä Augustin ei tiedä sitä kun Jumala ei sitä\nilmoita.\n\nOtaksumisia on useanlaisia; toiset sen otaksuvat olevan ilmassa, toiset\nauringossa, toiset taas sen tietävät olevan Josafatin laaksossa, tai\ntulivuorissa. Etnan vuoressa kerrottiin syntisten sieluja paistettavan.\nBrandan näki perkeleen takovan tulisia sieluja tulivasaralla. Eräässä\nranskalaisessa laulussa 12:lla vuosisadalla kerrotaan helvetin\nsijaitsevan Maysantin saarella.\n\nKerrotaan Kristuksen murtaneen helvetin portit kun piru ei niitä muuten\navannut, mutta ei kerrota missä se oli. Gervario Tillbury kertoo ne\nportit olevan pronssista. Tulivuoret ovat helvetin ilmaventtiilejä.\nKuumat lähteet ovat helvetin kanssa yhteydessä.\n\nTuskan ja pimeyden valtio[1] täytyy olla suuri, kun sinne niin suunnaton\nasukasten joukko -- ihmiskunnan enemmistö -- mahtuu. Eräs\nanglosaksilainen taru kertoo Kristuksen käskeneen Saatanan mittaamaan\nhelvetin. Se oli portista perälle 100,000 peninkulmaa pitkä. Jesuitta\nBornelius vakuutti, että sen laajuus on 200 Italian neliöpenikulmaa.\nEräs saksalainen teologi väittää, että neliöpeninkulmalle mahtuu 100\nmiljoonaa sielua.\n\n[1] On huomattava, että kun yhteiskunnassa kehittyi valtio, syntyi myös\nperkeleiden valtio hallituksineen.\n\nHelvetissä on vuoria, mäkiä aarniometsiä petoineen, haisevia rämeikköjä,\nsoita ja järviä. Ei puutu kaupungit ja linnoituksetkaan \"helvetin\nbaabelista\".\n\nTietysti on siellä käsin koeteltava pimeys tuli ja tuska. Kasvit ovat\nsurkastuneet ja koko luonnon on sammumaton tuli hävittänyt. Ilma on\nsietämättömän haiseva, alituinen melu on korvia särkevä.\n\nToiseen maailmaan pääsee vaan kapeaa siltaa myöten, jolla syntikuorma on\nselässään, se putoaa sillalta helvettiin.\n\nHelvetissä on omintakeiset eläimet ja kasvit. Eläimet ovat niiksi\nmuuttuneita perkeleitä. Kasvit ovat teräväokaisia ja kasvavat\nmyrkyllisiä hedelmiä. Eläimistä on tunnettu portinvartija, koira\nCerbera, lentävät hullut koirat, kilpikonnat, käärmeet ja syöpäläiset.\n\nHelvetissä sanotaan olevan kaikista kansankerroksista asukkaita. Siellä\non paaveja, kuninkaita, munkkeja, ritareita, kauppamiehiä ja pieniä\nlapsiakin. Kullakin on asemaansa ja tekojansa vastaava kidutus. Piru\npyydysti sieluja ja vei niitä helvettiin tai putosivat ne sinne\nsyntiensä painosta. 8:lla vuosisadalla näki erakko Baronto pirujen\nkulettavan sieluja tavattomalla nopeudella läpi ilman helvettiin. Pyhä\nObizzo, (k. 1201), näki että sieluja satoi helvettiin kun lunta ja pyhä\nBrigitta sanoi niitä satavan kun santaa joka päivä. Kuinka paljon\ntaivaaseen? -- ei kukaan tiedä.\n\nEräs munkki näki pirujen kulettavan sielua helvettiin ja kysyi: \"Ketä\nolette?\" Piru vastasi, että ovat piruja ja vievät sen ja sen sielua\nhelvettiin. Munkki kalpeni ja huusi Mariaa. Pirut sanoivat: \"Hyvä oli,\nettä huusit Mariaa, sillä aijoimme repiä sinut kappaleiksi\".\n\nPiru vei joskus eläviä ihmisiäkin. Eräs sotilas sai mustan hevosen\nkiinni, istui sen selkään, hevonen oli piru ja vei ratsastajansa suoraan\nhelvettiin.\n\nHelvetin kansalaisiksi pyrkijät pääsivät sinne helposti, mutta\nhuvimatkaa sinne on vaikea tehdä ja se onnistuu vain harvoille Jumalan\narmosta. Jotkut pyhät ihmiset siellä kävivät ja näkivät siellä\ntuttaviaan. Munkki Gursea oli kolme päivää sairaana ja silloin enkelit\nveivät hänet helvettiä katsomaan. Aberiko, erään aatelisherran 9-vuotias\npoika vaipui 9 päivää kestävään horrostilaan, jolloin kaksi enkeliä ja\npyhä Mikael veivät hänet helvettiin ja paratiisiin 2 kertaa. Helvetissä\nkävijöillä oli vaara joutua pirun saaliiksi ja saivat useat ikänsä\nkantaa merkkejä helvetissä käynnistään, kuten polttohaavoja, koukuilla\nreväistyjä arpia y. m., kun pirut olivat yrittäneet heitä kiskoa\nhelvetin järveen. Kumma, etteivät nämä \"löytöretkeilijät\" ottaneet\ntarkempaa selvää, missä helvetti on, olisihan joku kapitalistivaltio\nsaanut siitä \"siirtomaan\". Ehkä sieltä saisi lakon rikkureita.\n\n\n\n\nElämä helvetissä.\n\n\nIhmisten teoista ja ajatuksista pitää piru kirjaa (sen näki pyhä\nAugustin) aivan kuin Jumalakin elämänkirjaa. Sen jälkeen järjestetään\nhelvetin asukkaiden \"yhteiskunnallinen\" asema. Dymanoloogit tiesivät\nkuvata sitä järjestelmää toinen toistaan kamalammissa kuvauksissa.\n\nErään filosofin Ser Lo'n uppiniskainen oppilas kuoli, tuli jonkunajan\npäästä, opettajan luo kertomaan, että hän on kirottu. Pudotti sormestaan\nhikipisaran opettajansa kämmenelle. Se hikipisara lävisti kamalaa tuskaa\ntuottaen läven opettajan kämmenen läpi kuin tulinen rauta.\n\nPääasiallinen kidutusväline on tuli, sitäpaitsi löytyy vielä jää,\nmyrskyt, petoeläimet ja tuhannet muut piinakeinot, joita pirullinen äly\nkeksii. Kauhein kidutus on tietoisuus taivaan ilosta, johon eivät pääse,\naivan samoin kun taivaan asukkaille lisää iloa tietoisuus helvetin\nkidutuksesta, johon eivät tarvitse mennä. Teoloogit eivät ole päässeet\nyksimielisyyteen siitä josko taivaan ja helvetin asukkaat näkevät\ntoisiaan. Toiset väittävät, että taivaasta nähdään helvettiin, mutta\nhelvetistä ei nähdä taivaaseen. Pyhä Gregorius Magnus ja Bernardo di\nChiasavalle vakuuttavat taivaan pyhien ilon lisääntyvän nähdessään\nhelvetin kidutettujen ikuisia tuskia. (Kristinuskolle ominaista\nraakalaismoraalia. Suom.) Luomme katseen helvetin oloihin, sillä meille\nselviää osittain siitäkin, miksikä niin paljon ihmisiä on helvetinpelon\ntaikauskon takia järkensä menettänyt.\n\nEräs munkki Pietari näki kadotettujen uivan tulimeressä. Fursio näki\nneljä suurta tulta ja niissä ihmissieluja. Nämä näyt ovat 6 ja 7\nvuosisadalta, ja ovat vasta yksinkertaisempia. Sitä mukaa kun pirujen\nammattitaito kohosi, monipuolistuivat piinaamiskeinot. Munkki Wetlin (9\nvuosisadalla), näki tulisen joen, jossa oli joukko syntisten sieluja.\nJoukko pappeja oli sidottu pylväisiin ja heitä vastapäätä kullakin\nrakastajattarensa. Heidän siitinelimiään piestiin joka päivä.\n\nEräs munkki oli tuliseen arkkuun suljettu. Alberico näki 1200 luvulla\nsuon, jossa oli joukko sieluja kiinni jäätyneenä aina kaulaan asti.\nSitten tuli kamala metsä teräväokaisine puineen. Lumisiin oksiin oli\nsidottu joukko naisia, jotka olivat kieltäytyneet hoitamasta äidittömiä\nlapsia. Ne olivat rinnoista kiinni sidotut ja heitä kutakin imi kaksi\nkäärmettä. Eräässä sulatusahjossa piinattiin hirmuhallitsijoita ja\nkruunupäisiä konnia. Pronssia ja tinaa täynnä olevassa kattilassa\nkeitettiin pappeja. Eräässä kaivossa oli joukko sieluja, mädän ja\nkamalan hajun seassa. Kaivon äärellä oli kahlehdittu suuri käärme, joka\nnieli joukon sieluja hengityksensä mukana, ja puhalsi ne tulisina\nsäteinä jälleen ulos. Tulikivijärvessä ui suuri joukko valapattoja ja\nkieliöitä. Varkaat ja rosvot olivat tulisissa kahleissa, suuri\nrautapultti kaulassaan.\n\nFundalo näki tulisia hiiliä täynnä olevan laakson, sen yllä kuuma\nrautanen taivas, jonka läpi satoi sieluja, sulaen kuin vaha ja pudoten\nhiilien päälle, jossa taas kokoontuivat. Korkealla mäellä on joukko\npiruja, jotka pitkillä hangoilla nostelevat petkuttajien sieluja vuoroin\ntuleen ja jäähän. Sen jälkeen haiseva, pimeä laakso, jossa kuuluu\nkiljunaa, sitte jalan levyinen silta, jonka päässä suuri peto, joka\nnieleksii mahtavien rikkaiden sieluja, joita mahtuu miljoonittain sen\nvatsaan. Eräästä sulaton tapaisesta laitoksesta syöksyy tulta. Ovilla\nseisovat perkeleet, teräaseet käsissään ja hakkaavat sielut kappaleiksi\nja heittävät tuleen. Hiukan edempänä jäätyneellä suolla istuu suuri,\nkamalampi peto-eläin ja nielee sieluja, jotka sulavat lannaksi ja\ntippuvat suolle, ja sitte tulevat sielut raskaaksi -- mies kuten\nnainenkin. Aikansa kuluttua ne synnyttävät kauheita rautapäisiä petoja,\njotka repivät synnyttäjän hajalle. Se on jumalisuudella verhottujen\nepäsiveellisten ja naisviettelijäin rangaistus. Pajassa takovat sepät --\ntietysti pirut -- useita kymmeniä, satojakin sieluja yhteen limppiin.\nSitte heitetään limpit syvään rotkoon, josta nousee musta savupilvi ja\npirut nousevat ja laskevat kun joukko kipeneitä ylös ja alas. Rotkon\npohjalla istuu itse pimeyden ruhtinas sidottuna rautapylvääseen, jonka\nympärillä olevia hiiliä pirut puhaltavat palkeilla palamaan. Tuo\nruhtinas on suuri, moninainen peto, jolla on tuhat rautakyntistä kättä,\njoilla kurottelee sieluja, joita on ilma sakeana. Pistää suuhunsa, puree\nhienoksi, sylkee ulos, puree uudelleen ja taas uudelleen. Sillä tavalla\nrangaistaan niitä, jotka eivät uskoneet Jumalaan, vaikka niissä saattoi\nolla monta hyvää ja ihmisystävällistä henkilöä.\n\nGiecamino de Verona kertoo nähneensä helvetin keittiön, jossa piru\npaistaa sieluja, kun rasvasia sikoja, lisäten suolaa, mausteita ja\nmyrkkyä ja vie sitten paistin helvetin ruhtinaan pöytään, joka lähettää\nsopan keittiöön takaisin, jolleivät sielut ole tarpeeksi kypsiä. Se oli\ntyöläisten työntuloksella ylellisyydessä mässäilevien rangaistus.\n\nEräässä ranskalaisessa laulussa \"Le songé d'enfer\", kuvataan suurta\njuhlaa helvetissä. Piispat, luostarijohtajat, munkit, Pilatus ja\nBelsebub tervehtivät toisiaan ja istuvat pöytään, jolla on\nkoronkiskurien nahasta valmistettu pöytäliina, ruuat olivat valmistettu\nrasvaisista koronkiskureista, huonomaineisista naisista, paistetut\nkerettiläiset, keitetyt asianajajain kielet, pihvi munkeista, nunnista\nja farisealaisista. Juomaa puristettiin syntisten sieluista.\n\nProtestanttisen kirkon virsikirjoja, uusimmista painoksista on tämä yllä\nmainittu \"Helvetin tuskavirsi\", \"virsien helmi\" jätetty pois. Virressä\nluvataan helvetin tuskia. Sielut tahtoisivat siellä syödä ja juoda,\nmutta heille annetaan vaan \"tulta tervaa ijäisesti\" ja siellä\n\n      \"Pirut sinua pilkkaa\n      ja nauraa ijäti.\"\n\nIhminen rakastaa seuraelämää, mutta helvetissä ovat vaan seurapiirinä\npirut ja maanpäälliset riitatoverit, jotka parjaavat helvetissään\ntoisiaan. Keskiajalla, kun Tundalo kävi helvetissä, oli alkoholin käyttö\nyleistä ja viinaa pidettiin Jumalan lahjana, jota joivat papit,\naatelisherrat ja muut -- siksi ei Tundalo nähnyt helvetissä juoppojen\nrangaistuksia.\n\nSittemmin kun raittiusaate levisi, lisättiin helvettiin rangaistus\njuopoille. Heidän kuvataan juovan tulista viinaa tulisista laseista ja\ntappelevan keskenään. Huvittelijat saavat vuodattaa alituiseen\nkyyneleitä ja kärsivät kuumuutta ja vilua äsken mainitun piinavirren\nmukaan ja edelleen:\n\n      \"Kaikki sinun luus ja lihas\n      on mädännyt ja musta\n      ja haisee kamalasti\n      On suussa paha maku\n      ja sappi, kauhee kipu\n      Sua vaivaa julmasti.\"\n\nViimeisen edellinen värsy kruunaa toiset:\n\n      \"Kaikk' pirut sua repii\n      ja paikasta toiseen sysii\n      Ja tuli korventaa\n      Sun jäsenes ja lihas\n      Sun suones, luus ja nahkas'\n      Perkeleet venyttää.\"\n\nPirut piinaavat kadotettuja, ja siinä ovat kaikki taitavia -- joku\nsuorastaan kidutuskeinojen keksimisalalla spesialisti. Mutta kuka piinaa\npiruja?\n\nToiset teologit väittävät, etteivät pirut kärsi tuskia. Toiset\nväittävät, että pirut kiduttavat toinen toistaan. Toiset, esimerkiksi\nDante, näkivät pirun kahleissa ja kärsivän. Ilmestyskirja tietää, että\npiru on heitetty suureen vaivaan, itkuun ja hammasten kiristykseen.\nJokaisesta kadotetusta sielusta syntyy ilo helvetissä (vastaava ilo\npelastetusta sielusta taivaassa). Gellense (k. 1183) eräässä saarnassaan\nkertoo, että piru olisi aikaa kuollut nälkään, jollei ihmisten synnit\nhäntä vahvistaisi. Miltei samaan suuntaan käy Danten väitteet.\n\nKirkon dogmiuskonnon perusta on se, että kadotetuille ei koskaan anneta\narmoa[1], mutta sitä vastaan ei väitetty että joskus suo jumala\nkadotetuille helvetissä hetkeksi rauhan. Niin väittää kristillinen\nrunoilija Aurelius Prodentius (1348--1408) että pääsiäisyönä helvetti\nhetkeksi rauhoitetaan. Paavalin \"Ilmestyskirjassa\", jonka kirjotti eräs\nkreikkalainen munkki 4:llä vuosisadalla on seuraava kertomus:\n\n[1] Tuomas Gouse, englantilainen kirjailija 1600 luvulla, kertoo\nsuomeksikin käännetyssä kirjassaan \"Sana syntisille, sana pyhille\", että\nhelvetissä (jonka olopaikkaa hänkään ei sano tuntevansa kun raamattu ei\nsitä kerro) on ikuinen piina, tuliset rautavuoteet j. n. e. Svirsfeldt\n\"Paratiisin yrttitarhassaan\" kuvaa helvetin ikuisuutta näin: \"Jos\nmaailman vesistöt, tai santamäärä lopetettaisiin siten, että siitä\npisara tai jyvänen poistettaisiin joka miljoonanvuoden kuluttua, olisi\ntoivoa sen loppumisesta mutta helvetin piinaan tuomituilla ei ole\nsitäkään toivoa -- se kestää yhä ja on aina alussaan. --\" *Suomentaja.*\n\n\"Pyhä Paavali kävi helvetissä mukanaan pääenkeli Mikael. Kadotettujen\nkidutusta katsellessa he itkivät. Heidän poislähteissään huusivat\nkidutetut yhdestä suusta: \"Pyhä Mikael ja Paavali, armahtakaa meitä!\nRukoilkaa vapahtajaa puolestamme!\" Pääenkeli vastasi: \"Itkekää kaikki,\nmekin itkemme, ja enkelit itkivät, ehkä jumala teitä armahtaa?\" Sitte\ntuli Kristus helvettiin, soimasi kadotettuja, kun olivat hänet\nhyljänneet, mutta enkelien esirukouksesta heltyneenä helpotti\nkidutettujen tuskia siten, että he saavat rauhan lauvantai-illasta kello\nyhdeksästä sunnuntaihin kello yhteen päivällä.\"[1]\n\n[1] Kapitalismin uhreilla ei aina ole niinkään pitkää lepoaikaa.\n*Suomentaja.*\n\n3:nnella vuosisadalla opetti Origenes, että kaikki ihmiset lähteneenä\njumalasta, palaavat kaikki lopulta jumalan luo, mutta fanatistiset\ndogmivartijat eivät voineet sitä hyväksyä, vaan selittivät sen\nkerettiläiseksi ja poistivat sen kirkonopeista ja opettivat ikuista\nhelvetin piinaa.\n\n\n\n\nTaistelut pirun kanssa.\n\n\nPirulla on joukko puolustajia, mutta on vastustajiakin. Niitä on\nihmisistä osa, elävissä ja kuolleissa, jumalat, enkelit j. n. e.\n\nIhmisten taisteluaseista pirua vastaan oli yleisemmin käytetty\nristinmerkki ja jumalan armo, usko, hyväntekeväisyys, sakramentit,\nrukoukset, yövalvomiset y. m.\n\nRistinmerkillä ei yksin piruja karkoitettu, sillä sammutettiin\ntulipaloja, tyynnytettiin rajuilmoja, parannettiin tauteja, kesytettiin\npetoeläimiä j. n. e. Taisteluaseita pirua vastaan olivat myös pyhän\nMarian sormet, hiuspalmikot, maito, jota Jeesus imi, Pyhien miesten\nluut. Jeesuksen ristinpuunkappaleet, sen aasin lanta, jolla kristus\nratsasti, Jesuksen kapalovyöt, höylänlastut Josepin puuseppäverstaasta,\nJesuksen ristinnaulat ja Egyptin pimeys. Näitä esineitä möi kirkko\nkeskiajalla suunnattomat määrät ja -- kokosi rahaa, sillä niiden\nomistaminen merkitsi ajallistakin onnea ja vapautusta pirusta.\n\nTaistelu harjaantunutta ja ovelaa pirua vastaan oli tietysti vaikeaa,\nsen kokivat pyhät isät, inkvisiittorit ynnä muut ja usein olivat pyhäin\njäännöksetkin sitä vastaan tehottomat. Toisinaan taas tehtiin\nristinmerkillä ihmeitä, josta ei esimerkkiä puutu. -- Jopa eräiden\nkirkkoisien kuviakin pirut pelkäsivät. Toiset olivat voimakkaampia\ntaistelijoita, joita piru pelkäsi jo äidin kohdussa (esim. Rittaredi\nAgrioca). Toiset saivat ikänsä tapella ja sittekin usein piru heidät\nvoitti, kuten aikaisemmin kerrottu erakkomunkin historia y. m.\n\nPiru, \"valeenisä\" kun on, petti usein ihmisiä, mutta häntäkin petettiin.\nKerran eräs aatelismies hävitti omaisuutensa, piru antoi hänelle vielä\nenempi rikkautta, mutta ehdolla, että herra antaa rouvansa pirulle\nsovitun ajan kuluttua. Kun määrätty päivä tuli, lähti aatelisherra\nviemään rouvaansa pirulle. Mennessä poikkesi rouva tien varrella\nsijaitsevaan kirkkoon rukoilemaan. Neitsyt Maria nukutti rouvan ja meni\nhänen haamussaan pirulle, joka tunsi Marian ja sätti aatelismiestä\nkunniattomaksi sanansa syöjäksi. Neitsyt Maria ajoi pirun helvettiin ja\nrouva pelastui.\n\nSaatanan ja neitsyt Marian välillä vallitsikin alituinen tappelu, sillä\nusein tuhosi Maria pirun hyvät yritykset juuri silloin kun ne olivat\nonnistumaisillaan.\n\nKerran tappelivat pirut ja enkelit eräästä sielusta koko päivän. Pirut\nkiskoivat sielua jaloista helvettiin ja enkelit käsistä taivaaseen.\nEnkelit saivat apua, samoin pirut, mutta enkelit voittivat.\n\nKerran kysyi perkele jumalalta, miksi hän hänet loi, kun kerran tiesi\nhänen lankeevan ja joutuvan helvettiin palamaan. Miksei jumala luonut\nhäntä niin hyväksi, ettei olisi langennut syntiin? Kristus kuoli vaan\nihmisten edestä, ja pelasti ne, muttei häntä, pirua. Hänellä siis ei\nlunastustyöstä ole mitään hyötyä. Ja nyt aiotaan häneltä viedä\ntulolähteensä -- syntisten sielut!\n\nBartola de Sarreroto (1313--1357) kertoo oikeuskäynnistä, jossa saatana\nesiintyy ihmiskunnan syyttäjänä. Tuomarina Jeesus, ihmisten\npuolustusasianajajana neitsyt Maria, kirjurina evankelista Johannes.\nSaatana koittaa jäävätä vastustajansa asianajajan kun hän on tuomarin\näiti, ja lisäksi nainen, mutta oikeus välipäätöksellä hylkää esityksen.\nLakia tulkitaan (tietysti jumalan lakia) ja riidellään. Juttu päättyy\nsaatanalle epäedullisesti. Tapahtuu 6 p. Huhtik. 1311.\n\nTällaisia juttuja kerrotaan useita. Pirun oma valtio -- helvettikään ei\nole turvattu rikollisilta. Kristus kerran vei sieltä kaikki sielut, ja\nusein menetti hän sielun kun oli saamaisillaan juuri sen, usein viedään\nhelvettiin määrätty sielu saatanan nenän edestä taivaaseen -- ja piru\nsaa katsoa sivulta vihasena kun hänen oikeuksiaan poljetaan.\n\n\n\n\nKunnialliset ja narrimaiset pirut.\n\n\nPiru on kauhea ja koppava voittajana mutta voitettuna säälittävä.\n\nKansan suussa kulkee paljon pilajuttuja pirusta. Kerran piru istui\nnaisen pitkän hameenhelman päälle. Kuraläven kohdalla nosti nainen äkkiä\nhameensa ja piru putosi kuraan.\n\nPirua petkutettiin usein. Kerran talonpoika lupasi pirulle sielunsa, jos\ntämä rakentaa hänelle talon ja kyntää pellon ennen kukon laulua. Piru\nteki työtä käskettyä, mutta talonpoika laulatti kukkoa hiukan ennen kun\ntyö oli lopussa, ja piru jäi ilman sielua.\n\nKerran rakensi piru sillan kun hänelle luvattiin ensimmäisen sillasta\nylimenevän olennon henki. Sillan valmistuttua ajettiin koira siitä\nensiksi yli ja piru sai tyytyä siihen.\n\nSalamancassa opetti piru taikatemppuja ihmisjoukolle, Palkkiokseen vaati\nviimeksi huoneesta poistuvan ihmisen. Eräs ylioppilas jäi viimeiseksi ja\npiru yritti hänet napata kiinni, mutta tämä osotti varjoansa seinällä,\njota piru yritti tavata kiinni ja silläaikaa ylioppilas lähti\nkäpälämäkeen.\n\nTyhmiä piruja siis.\n\nMutta on niitä piruja ollut hyviäkin ja tehneet hyvää, kulettaneet\nihmistä ilmassa pitkiä matkoja, olleet palvelijoina, nostelleet\nkaatuneita kuormia, auttaneet ihmistä, pelastaneet hukkumasta y. m. Onpa\nollut piruja, jotka hartaasti palvelivat jumalaa, täyttivät\nuskonnolliset menot j. n. e. Keskiajalla selittivät vielä jotkut, että\npiru voi katua ja tulla taivaaseenkin, mutta se selitys hylättiin, sehän\nolisi kirkon kaatanut perustuksiaan myöten ja tehnyt papit\ntarpeettomiksi ja vienyt porvaristolta kansan kurissapitämiskeinon\nkäsistä.\n\nJuutalaiset rabit selittivät myöhemmin, että kerran helvetti\npuhdistetaan ja pirut muuttuvat uudestaan enkeleiksi ja muhamettilaisten\nkoranissa puhutaan kääntyneistä piruista.\n\nItaliassa kerrotaan juttu pirusta, joka pyysi Kristukselta pelastusta ja\nKristus oli luvannut hänet pelastaa, jos hän itse tahtoo ja kumartaa\nhäntä. Piru ei suostunut.\n\nTulipa kerran piru ripille ja toivoi siellä saavan synnit anteeksi.\nRippi-isä antoi pirulle ehdon että hän kolme kertaa päivässä rukoilisi\njumalaa. Piru piti sen kunniaansa loukkaavana, eikä suostunut.\n\nKerrottiin, että Ruotsissa noitavainojen aikana kidutettu noita\ntunnusti, että piru antoi papin kastaa itsensä!\n\n\n\n\nPirun loppu.\n\n\nJuutalaisten rabbien arvelun mukaan ovat useat pirut kuolevaisia.\nNoitavainojen aikana tuli ilmi (tietysti kidutusten avulla), että piru\nsairastui ja noidat valvoivat sairasvuoteella. Monet kansanjutut\nkertovat, että piru on jo kuollut tai joku urho hänet tappoi.\n\nHenkilökohtainen piru onkin jo eräissä kirkollispiireissäkin tunnustettu\nkuolleeksi ja kaikkien maiden valistunut kansanaines on jo aikaa\nhaudannut \"herra Vihtahousun\". Piru eli niinkauvan kuin ihmiset sitä\ntarvitsivat, mutta uudet aatteet ja valistunut maailmankatsomus lopetti\npirun tarpeen ja piru katosi.\n\nKukaan ei enään näe pirua, ei hänen ihmetöitään, yhtävähän kun\nvalistuneissa piireissä jumalaa ja hänen ihmeitäänkään uskotaan, sillä\nluonnontiede on ihmeitten tekijät pannut viralta. Pirupelko on lakannut,\nellemme ota lukuun pimeimpiä kirkonuskon sokaisemia kiihkoilijoita. Yhä\ntehottomammaksi käy pirun asema porvariston käsissä nousevan\ntyöläisluokan nöyryttämisessä ja ainoastaan valtion ruostuneet\nrautavanteet pitävät kirkon mätänevää laitosta jumalineen ja\npirunraatoineen yllä. \"Helvetti on palanut ja piru kuollut häkään\", on\nyleinen sananlasku. Valistuneemmat papitkin koettavat hiljaa peräytyä\nkeskiaikaisesta perkeleopistaan, ja Ruotsin tuomiokapituli pani pirun\npois viralta,[1] eikä oikeuksien asiakirjat enää kerro, että piru veisi\nsyytetyt oikeuden kynsistä.\n\n[1] Suomi ja Venäjä ovat poikkeus, mitä tulee kirkon suhtautumiseen\npiruvainajaan.\n\nExorzistien sijassa toimii yhä kehittyvä lääketiede.\n\nPiru-usko on tyydyttämättömän tiedonhalun tulos, samoin jumalausko.\nTieteet yhä suuremmassa määrässä halua tyydyttävät. Luonnontiede opettaa\nja varmentaa, että luonnonilmiöt eivät ole sattuman varassa, vaan kaikki\ntapahtuu luonnonlakien mukaisessa järjestyksessä, jotka sisältyvät itse\nluontoon.\n\nIhmisten sairaudet johtuvat varmoista, usein ja eniten aineellisissa\nolosuhteissa löytyvistä syistä. Hyvät tai pahat ihmiset ja niiden teot\novat tulos heitä ympäröivistä olosuhteista. Sitä selvittää historia ja\nyhteiskuntatiede. Tieteellisten totuuksien tilalta saa raaka taikausko\nväistyä.\n\nKirkko taisteli kauvan tiedettä vastaan ja epätoivoisesti vieläkin\nyrittää, mutta yhä se peräytyy.\n\nPahuuden vertauskuvana vain piru käsitetään, ja kaikki paha on\nperkeleellisyyttä ja hyvä jumaluutta.\n\nYhä laajeneva valistus on lopullisesti voittanut perkeleen ja kukistanut\nhelvetin portit.\n\n\n\n\nLiite.\n\nPoimintoja kristillisen kirkon \"ansioluettelosta\".\n\n\nKristillinen kirkko perustetaan v. 325. Rooman keisari Konstantinus,\nkastamaton pakana, kutsuu Nicean kaupunkiin kirkolliskokouksen ja ollen\nitse puheenjohtajana, laatii kirkon dogmit, sen jälkeen murhaa poikansa\nja tukahuttaa vaimonsa häkään.\n\nSamoihin aikoihin päätetään Kristuksen jumaluudesta.\n\nMunkkisääty ja luostarit perustetaan v. 348.\n\nPyhän hengen jumaluus päätetään pappeinkokouksessa v. 381.\n\nEnsimmäinen \"kerettiläinen\" espanjalainen Priscillianus tapetaan\nTrierissä v. 385.\n\nV. 389 poltattaa piispa Teofilus Aleksandrian yliopiston 700,000 nidettä\nkäsittävän kirjaston sillä \"kristinoppi ei tarvitse tiedettä.\"\n\nV. 394 kieltää Rooman keisari Teodofius kuoleman rangaistuksen uhalla\npalvelemasta muita jumalia kun \"Kolmeyhteistä\".\n\nV. 410 alkaa usko neitsyt Marian \"ikuiseen neitsyyteen\".\n\nV. 415 murhauttaa Aleksandrian piispa Cyrillus naisfilosoofi Hypotian ja\nhänen ruumiinsa palotellaan, siksi ettei hän antanut itseään kastaa\nkristinuskoon.\n\nV. 595 keksii paavi Gregor tulisen helvetin ja järjestää sen kirkon\nopinkappaleeksi.\n\nNeitsyt Marian y. m. \"pyhien\" palvelus alkaa v. 715.\n\nLopullinen valtion ja kirkon yhdistäminen Roomassa tapahtuu v. 734.\n\nFrankkien kuningas Kaarle Suuri levittää kristinuskoa tulella ja\nmiekalla Saksaan ja saa paavilta keisarikruunun v. 772-814.\n\nPyhimysten palvelus ja suitsutus järjestetään kirkolliseksi tehtäväksi\nv. 787.\n\nPaavin jalkojen suuteleminen alkaa v. 809.\n\nIhmisten autuaaksitekeminen tulee paavin monopooliksi v. 993.\n\nV. 1020 käskee paavi tehdä kirkon palvelijain lapset henkiorjiksi.\n\nIhmisten ja kokonaisten kansojen pannaanjulistamisoikeus ja kuninkaiden\nerottamisoikeus annetaan paaville v. 1073--1083.\n\nV. 1093 alkaa suuri itämainen ristiretki ja uskonsodat, joissa 7\nmiljoonaa ihmistä menettää henkensä.\n\nRukousnauhojen käyttö alkaa v. 1100.\n\nPaavi Innosenz III julistautuu \"Kristuksen sijaiseksi\" ja käskee\nlevittää kristinuskoa asevoimalla v. 1197.\n\nSaksan ristiretkien johtaja, piispa Albert levittää Vironmaalle\nkristinuskoa tulella ja miekalla ja painaa koko maan orjuuteen v.\n1200--1229.\n\n\"Kerettiläisten\" polttaminen pannaan alulle piispa Innosenzin toimesta\nv. 1204.\n\nSalarippi alkaa 1215.\n\nNoitien verituomiot alkavat v. 1253.\n\nDominikaanimunkeista muodostetaan inkvisitsioonioikeus v. 1231 ja ovat\nhe uskollisia \"Herran koiria\". (Domini canes = Herran koira.)\n\nV. 1250 järjestää paavi Innosenz \"noitien\" kidutuksen.\n\nPaavi Nikolaus V käskee tehdä Muhamettilaiset y. m. henkiorjiksi v.\n1452.\n\nV. 1520 selittää paavi Leo X että noitien polttaminen on jumalalle\notollinen työ.\n\nValtiokirkko, jonka papit aatelisto valitsee, järjestetään Vironmaalle\n1322.\n\nIgnoz Layola perustaa Jesuittain veljeskunnan ja käskee kaikki\nei-katolilaiset tappaa 1540.\n\nTridentin yleinen kirkolliskokous julistaa paavin jumalan sijaiseksi v.\n1563.\n\nAjattelija Giordano Bruno poltetaan Roomassa v. 1600.\n\nKopernichus, Galilei ja Keppler julistetaan kirkonkirouksen v. 1616.\n\nPaavi julistetaan erehtymättömäksi v. 1870.\n\nNoitavainojen ajalta -- perkeleen mahtavuuden ajalta -- Espanjassa\nsisältää Espanjalainen lehti \"El Alalaya\" seuraavia numeroita\nihmisuhreista pyhän kolmiyhteisen jumalan kunniaksi:\n\nEnsimmäinen yli-inkvisiittori T. Targuemada v. 1481--1498 poltatti\nelävänä 10,220 ihmistä. Kuvina[1] 6,480 henkeä. Kaleeriorjiksi\ntuomitutti 97,381 henkeä.\n\n[1] Kuvina poltettiin vainoa paenneita \"noitia\" siten, että heidän\nkuvansa valmistettiin puusta ja se sitte poltettiin roviolla.\n\nYli-inkvisiittori Teza 1498--1507 poltatti 2,598 henkeä, kuvina 829,\nvankilassa nääntyi 32,325 henkeä.\n\nCisneros, 3:mas yli-inkvisiittori 1507--1517, poltatti 3,564 henkeä,\nkuvina poltettavaksi tuomitsi 2,232, kaleereille lähetti 48,030 henkeä.\n\nA. Florenzia, 4:jäs yli-inkvisiittori 1517--1521, poltatti 1,621 henkeä,\nkuvina 560 henkeä, kaleereille lähetti 21,855 henkeä,\n\n1521--1523 poltatti kirkkoneuvosto 824 henkeä, kuvina 112, kaleereille\nlähetti 4,481 henkeä.\n\nA. Marique, 5:des pää-inkvisiittori 1523--1535, poltatti 2,250 henkeä,\nkuvina 11,252, kaleereille orjiksi lähetti 11,258 henkeä.\n\nTabreo, 6:des pää-inkvisiittori 1535--1545, poltatti 840 henkeä, kuvina\n420, kaleereille lähetti 6,620 henkeä.\n\nLoaisa, 7:mäs pää-inkvisiittori 1545--1555, poltatti 1,320 henkeä,\nkuvina 850, kaleereille lähetti 6,660 henkeä.\n\nKuningas Filip II:sen hallitusajalla 1555--1598 poltettiin 3,990 henkeä,\nkuvina 1,845 henkeä, kaleereille lähetettiin 18,450 henkeä.\n\nFilip III hallitusaikana 1598--1621 poltettiin elävänä 1,840 henkeä,\nkuvina 692 henkeä, kaleereille lähetettiin ja vangittiin 10,276 henkeä.\n\nFilip IV aikana 1621--1665 poltettiin 3,852 henkeä, kuvina 1,428 henkeä,\nkaleereille lähetettiin 14,080 henkeä.\n\nKarl II aikana 1665--1700 poltettiin 1,630 henkeä, kuvina 540,\nvankilassa kitui 6,512 henkeä.\n\nFilip V aikana 1700--1746 poltettiin 16 henkeä, kuvina 750 henkeä,\nkaleereille 9,120 henkeä.\n\nFerdinand VI aikana 1746--1759 poltettiin 10 henkeä, kuvina 6,\nvangittiin 170 henkeä.\n\nKarl III aikana 1759--1798 poltettiin 4 henkeä, kaleereille lähetettiin\n56 henkeä.\n\nKarl IV aikana 1798--1808 poltettiin 1 henkilö, kaleereille lähetettiin\n42 henkeä.\n\nYhteensä elävänä poltettu 34,747 henkeä, kuvina 17,689, kaleereille\nlähetetty 287,974 henkeä.\n\nNäin paljon söi jumala lapsiaan yksin Espanjassa.\n\nV. 1808 tunkivat ranskalaiset joukot Espanjaan ja vallottivat sen.\nNapoleon hävitti inkvisitsionioikeuden. -- Pappeja ja munkkeja\npiinasivat raivostuneet sotilaat heidän omilla kidutuskoneillaan.\n\nNäin tuli suurmurhaaja Napoleon tehneeksi yhden hyvän työn.\n\nInkvisitsionin kidutusvankilaa kuvailee eräs 1808 sotakertoja m. m.\nseuraavasti:\n\n-- -- Maanalaisessa kerroksessa oli luola, jossa onnettomia pidettiin\nvankina ja kidutettiin, ja kun kuolema heidät kiduttajien käsistä\npelasti, saivat ruumiit mädätä paikallaan, joiden seassa elävät vangit\nsaivat olla. Löysimme ruumiita ja luurankoja kahleissaan; naisia,\nmiehiä, lapsia, yli 60-vuotisia vanhuksia kahleissaan, vielä\nosaksi eläviäkin. -- Vielä löysimme suuren ja monipuolisen\nkidutusvälinevaraston, -- ihmeellisen perkeleellisyyden\ntodistuksena. -- -- --\n\nRaivoisat sotilaat piinasivat elävänä käsiinsaadut inkvisiittorit ja\nmunkit kuoliaaksi näillä kidutuskoneilla, eikä heitä voitu siitä\nestää. -- -- --\n\n\n\n"]