[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fvMVII7TFPqH1MRB4AUWP8sK15-SLdxjilkDZNNR-Fl8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":18,"yearPublished":19,"yearPublishedTranslation":20,"wordCount":21,"charCount":22,"usRestricted":23,"gutenbergId":24,"gutenbergSubjects":25,"gutenbergCategories":28,"gutenbergSummary":33,"gutenbergTranslators":34,"gutenbergDownloadCount":36,"aiDescription":37,"preamble":38,"content":39},2710,"Tartuffe","Molière (oik. Jean-Baptiste Poquelin)",1622,1673,"2710-moliere-tartuffe","2710__Molière__Tartuffe","Viisinäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[14],"huumori",[16,17],"klassikot","ranskalainen","fi",1669,1920,14006,77175,false,52807,[26,27],"Comedy plays","French drama -- 17th century -- Translations into Finnish",[29,30,31,32],"Classics of Literature","French Literature","Humour","Plays/Films/Dramas","\"Tartuffe: Viisinäytöksinen huvinäytelmä\" by Molière is a theatrical comedy first performed in 1664. A pious fraud named Tartuffe has wormed his way into Orgon's household, manipulating the family patriarch with feigned devotion and religious pretense. When Orgon announces Tartuffe will marry his daughter and signs over his fortune, the family desperately schemes to expose the hypocrite's true nature. But unmasking Tartuffe may come too late—he holds dangerous secrets that threaten to destroy them all. This controversial farce sparked outrage among religious authorities and was swiftly suppressed by King Louis XIV. (This is an automatically generated summary.)",[35],"Manninen, Otto",266,"Klassinen komedia uskonnollisesta teeskentelijästä, joka onnistuu hurmaamaan varakkaan Orgonin ja asettumaan tämän kotiin. Perhe yrittää paljastaa huijarin todelliset aikeet ennen kuin tämä vie heidän omaisuutensa ja kunniansa.","Molièrin 'Tartuffe' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 27110.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja\nlevityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","TARTUFFE\n\nViisinäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nMOLIÈRE\n\n\nSuomentanut\n\nOtto Manninen\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1920.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nORGON.\nROUVA PERNELLE, Orgonin äiti.\nELMIRE, Orgonin vaimo.\nDAMIS     |\nMARIANNE  | Orgonin lapset aikaisemmasta avioliitosta.\nCLÉANTE, Orgonin lanko.\nVALÈRE.\nTARTUFFE.\nDORINE, Marianen kamarineitsyt.\nLOYAL, ulosottovirkamies.\nOIKEUDENPALVELIJA.\nFLIPOTE, rouva Pernellen palvelijatar.\n\nTapahtumapaikka Orgonin talo Pariisissa.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Rouva Pernelle, Elmire, Mariane, Cléante, Damis, Dorine, Flipote.\n\nROUVA PERNELLE.\nFlipote, tule, mennään, että mä heistä erkeen.\n\nELMIRE.\nTe riennätte niin, että tuskin seurata kerkeen.\n\nROUVA PERNELLE.\nEi, miniä hyvä, ei pidä enää tulla,\nmua suotta on kohdella moisella kursaelulla.\n\nELMIRE.\nMa teen toki velvollisuuteni teihin nähden.\nMut menette niin kovin äkkiä, -- minkä tähden?\n\nROUVA PERNELLE.\nSiks, etten voi tätä menoa nähdä enää.\nEi mulle mieliksi tääll' ole koskaan kukaan.\nNiin, mustan mielen te mulle annatte mukaan,\nminä teitä neuvon, ja kaikessa tehdään tenää,\nkaikk' inttää ja ivaa, suurena suu kuin ovi;\ntämä totisesti on oikea Hölylän hovi.\n\nDORINE. Jos...\n\nROUVA PERNELLE.\n                Kuulkaas, te olette toimessa kamaripiian,\nvähän liian suulas ja myös vähän nokkava liian;\njoka paikkaan teidän on oltava paras tulkki.\n\nDAMIS.\nMut...\n\nROUVA PERNELLE.\n       Poikaseni, sin' olet tyhmä nulkki,\nisoäitis sulle sen sanoo, se mielees paina.\nSadat kerrat isääs jo varoitin ennakolta,\nsinust' ett' on tulossa täys epäkelpo, jolta\nhän palkaksi saa vain harmia aina ja aina.\n\nMARIANE.\nMinä luulen...\n\nROUVA PERNELLE.\n                Oh, varjele! Siinä on sisko-tuppu,\nniin viaton ja kaino kuin kukan nuppu;\nmut suuret kalat ne kutee tyynessä veessä,\nja toist' ovat takana tapasi, toista eessä.\n\nELMIRE.\nMut, anoppi...\n\nROUVA PERNELLE.\n                Miniä, anteeksi puheeni avoin!\nTuo käytös sopimatonta on kaikin tavoin.\nEsimerkkinä hyvänä teidän ois oltava toki,\nniin lasten äiti-vainaa ain' olla koki.\nTe olette liian tuhlaava -- puku ja kuosi\nkuin prinsessalla, minä en moista suosi.\nNoin hepeneiss' ei tarvis sen heilua, jolla\nvain oman miehensä mieliksi on halu olla.\n\nCLÉANTE.\nMut eiköhän...\n\nROUVA PERNELLE.\n                Te, hänen veljensä, herra hyvä,\nkaikk' arvo ja kunnia teille ja kiintymys syvä,\nmut poikani sijassa, jos minä lankonne oisin,\ntämän viimeisen vierailunne ma olleen soisin.\nTeilt' alituista viisaussaarnaa riittää,\njota kelpo ihmisen liioin ei kestä kiittää.\nPuhun hieman suoraan, se, nähkääs, on luonto mulla,\nmit' on sydämellä, sen annan ma suusta tulla.\n\nDAMIS.\nTuo herra Tartuffe, hän sentään on onnen puulla...\n\nROUVA PERNELLE.\nHän on hurskas mies, jota sopii ja tulee kuulla;\nen enää närkästymättä olla malta,\nkun hän saa moitetta moiselta tolvanalta.\n\nDAMIS.\nVai sietää peliä pitäis sen kaksinaaman,\ntääll' isännöidä vai hänen pitäis saaman,\nmeill' ettei pienintä huvia olla vois,\njos tuo hyvä herra siihen ei lupaa sois?\n\nDORINE.\nJos pitäis uskoa, mitä hän saarnaa ja haastaa,\nniin kaikk' ois silloin rikosta, synnin saastaa;\nse tuomari maar viat etsii ja tuomita tietää.\n\nROUVA PERNELLE.\nJa mitä hän tuomitsee, se tuomion sietää.\nHän taivaan tielle teitä ohjata koittaa.\nHänt' osatkaa, kuten poikani, kunnioittaa.\n\nDAMIS.\nEi, isoäiti. Ei isä, ei mikään muu\nmua inhomasta voi estää kehnoa moista.\nEn puhuis totta silloin, jos puhuisin toista.\nHänen vehkeistään ihan mieleni vimmastuu.\nTämä ei mene tältään, ennustan, että kerran\nviel' isken yhteen kanssa sen kärkkyherran.\n\nDORINE.\nOn, totta vie, sekin nähtävä, onpa vainen,\nett' ylinnä kukkuu mokoma kulkulainen.\nEi mieronkierroll' ollut jalassa kenkää,\nkun tänne saapui, tuskin ryysyjä päällä,\nja nytkös osaa olla herrana täällä,\nvain käy ja morkkaa ja käskee: tulkaa, menkää!\n\nROUVA PERNELLE.\nOh, taivas nähköön, paremmin tääll' ois laita,\njos sais hänen hurskaat neuvonsa kaikkea kaita.\n\nDORINE.\nHänen kuvailette te olevan pyhiä miehiä,\nmut uskokaa, hän on ulkokullattu liehijä.\n\nROUVA PERNELLE.\nSitä suuta!\n\nDORINE.\n            En heihin, en herraan, en heitukkaan,\nminä luottais, ennen kuin hyvät takuut saan.\n\nROUVA PERNELLE.\nEn tunne palvelijaa, mitä lienee maata,\nmut hurskas mies on isäntä, sen voin taata.\nTe kannatte vihaa ja kaunaa, sen kyllä arvaan,\nkun totuuden teille hän sanoo suoran ja karvaan.\nSydän häll' on kiivas kaikkea syntiä vastaan\nja altis taivaan käskylle ainoastaan.\n\nDORINE.\nNiin, mutta miks ei hän enää sallisi tulla\nja käydä meillä ihmisten vierailulla?\nTalon ystävät silläkö nostavat taivaan vihan,\nkun siitä hän pauhaa kuin pahailma ihan?\nNiin, meidän kesken, mikähän tuo sen tuulen?\n    (Osoittaen Elmireä.)\nHän on mustasukkainen rouvan vuoksi, ma luulen.\n\nROUVA PERNELLE.\nOh, vaiti, ja punnitkaa vähän puheitanne.\nEi nuhtele yksin hän noita vierailujanne:\ntuo häly ja touhu, mi seuraa pitoja niitä,\njonot vaunujen, jott' ei portilla tilaa riitä,\nja lakeijaparvien laverrus huonon maineen\njo nostaa, saa joka naapuri puheenaineen.\nEi pahaan menoon ne lie tosin syynä muuhun,\nmut eduksi ei ole joutua ihmisten suuhun.\n\nCLÉANTE.\nVaan millä mielitte ihmisten juorut estää?\nSe liian tukalaa olis sentään kestää,\njos ei muka enää joutavan juorun vuoksi\nnyt tohtis tulla ystävä ystävän luoksi.\nJa entäpä jos kuka suostuisi siihen pakkoon,\nmuka silläkö saisi hän kielijät juorulakkoon?\nEi, kaikkialta parjaajan nuoli noutaa.\nSiit' emme huoli, mit' ilkeät kielet hokee;\non siinä kyllin, ett' oikein elää kokee,\nja kielikellot kernaasti juoruta joutaa.\n\nDORINE.\nMe Daphne rouvaa ja myös hänen pikku miestään\nkai kiittää saamme, meistä jos kieltä piestään.\nNe, jotk' ovat itse enimmin nauretuita,\nne ensimmäisinä morkkaamassa on muita.\nJos missä vähänkin varjoa vainutaan,\nhetikohta silloin kulkuset kuulumaan,\nisoll' ilolla pannaan liikkeelle kaunis juttu,\nniin ovelasti, ett' uskoo outo ja tuttu.\nHe muille herjaksi kaikk' omat mustat syytää,\noman kunniansa he sillä korjata pyytää,\nkuvitellen, että kun kaikk' ovat samaa karvaa,\nei heitä muut sen kirjavammiksi arvaa,\ntai että on toisia, joille he osan lainaa\nsitä julkista paheksuntaa, mi heitä painaa.\n\nROUVA PERNELLE.\nEi muuksi muuttaa voi sitä jaarittelunne.\nKen neiti Oranten hurskautta ei tunne!\nEi taivasta hetkeksikään hän mielestä jätä,\nja paheksuvan kovin kuuluu menoa tätä.\n\nDORINE.\nEsimerkki verraton, siinä on yksi hyvä!\nHän elää todella julman jumalisesti;\nvaan vast' on vanhuuden lahja se hurskaus syvä,\nhän siveä on, mut jotenkin happamesti.\nNiin kauan kuin ihailijoita hän saamaan pystyi,\nsiit' edustansa hän nautti sen minkä ehti;\nvaan nyt, kun kukast' on jäljellä kuiva lehti,\nhän maailmaan, kuten häneen se, ikävystyi,\nja viisaan neitseen huntuun ja hurskauteen\nloput verhosi kauneutensa kauhtuneen.\nNoin aina ne naikkoset luopuvat kiemailustaan,\nse koskee, kun kavaljeerit karkaa heiltä,\nja hyljätyillä ei lohtuna mieleen mustaan\nole muu kuin luopua pois muka maailman teiltä.\nJa kelpaa kuunnella moista hurskasta naista:\nalas pannaan kaikki, ei armoa minkäänlaista.\nJok' ainoan elämä ankaran moitteen saa,\nei kristityn mieli, vaan kateus kannustaa,\nhe huvituksista noista nyt muita soimaa,\nkun itselle enää ei suo ikä niihin voimaa.\n\nROUVA PERNELLE.\nKai teist' on mairetta kuulla, miniä kulta,\ntuo loru! Ei saa sananvuoroa kukaan muu;\ntääll' ylinnä soi tuon mamselin suulas suu,\nvaan nyt sanan saatte kuulla te myöskin multa.\nOli viisain työ, min poikani tehdä voi,\ntuon hurskaan miehen tänne kun turvaan toi;\nhänet taivas tykönne ohjasi, tarpeen teille\nopas onkin, neuvoja sieluille eksyneille.\nTe kuulkaa häntä, jos toivotte pelastusta,\nei sano hän mustaksi muuta kuin mikä on musta.\nNuo kaikki seuranne, kutsunne, kuhertelunne --\npahan hengen paulaa ettekö niissä tunne?\nVai kuuluuko koskaan siellä hurskasta sanaa?\nVain loru ja laulu ja nauru ja nalja ja pila\nja naapurin parjaus -- sillä on parhain tila,\nsaa toiset ja molemmat pesunsa peräkanaa.\nNe seuran vietot on sitä mylläkkää,\nett' oikean ihmisen siit' ihan sekoo pää;\ntypötyhjästä riittää lorua loputtomasti,\nniin muuan oppinut sanoikin sattuvasti:\nse on kuin ilmeinen Paapelin torni ikään:\nkova paapatus, josta ei ota selkoa mikään.\nJa mainitakseni, mist' oli siihen syyn...\n    (Osoittaen Cléantea.)\nKas vaan, tuo herra turvaa jo virnistelyyn!\nOh, naurakaa vain omia narrejanne!\n    (Elmirelle.)\nNiin, hyvästi, miniä! En sano enempää.\nEi toiste käymään yllytä käynti tää,\nenk' ensi hopussa tänne jalkaani panne.\n    (Antaa Flipotelle korvapuustin.)\nHoi, senkin älliö, hereille tollistelulta!\nMinä, surma olkoon, kuumennan korvat sulta!\nMars matkaan, lääppä!\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Cléante, Dorine.\n\nCLÉANTE.\n                      En uskalla mukaan mennä,\nei takeita, ettei taaskin kimppuuni lennä\ntuo kelpo mummo!\n\nDORINE.\n                 Oh, vahinko vallan suuri,\nettei ole kuulemassa hän tuota juuri,\nhän käskis teidän tietää, mikä on mikä,\nja mummotella niitä, joill' on se ikä.\n\nCLÉANTE.\nNiin turhast' en tulistuvaksi ois luulla voinut,\nja onpas tuo Tartuffe hänet haltioinut!\n\nDORINE.\nOh, pojalleen hän ei vedä lainkaan vertaa.\nHänet nähkää, niin sanotte: villimpi viittä kertaa!\nNiin toimen mies, kun mellakat maata raasti,\nniin ruhtinastaan palveli urhokkaasti;\nmut on kuin päästä pehmeä siitä saakka,\nkuin hullitsi hänet Tartuffe, tuo talomme taakka.\nNyt hokee veljekseen sitä tulokasta,\nniin hellii kuin kuunaan ei äitiä, vaimoa, lasta.\nEi siltä uskotultaan hän mitään salaa,\nhän kaikki tekee vain hänen neuvonsa mukaan,\nhän myötään häntä suukostelee ja halaa,\nei omalle kullalleen ois hellempi kukaan.\nVie ensimmäisenä pöytään, ilolla katsoin,\nkun toinen ruokaa ruhtoo kuin kuusin vatsoin;\npalat parhaat hälle kaikesta pistää ja kastaa,\njoka röyhtäisyyn \"Jumal' avuksi!\" aina hän vastaa.\nHänt' ihantelee ihan hassuna, silmin sokein,\npyhän sankarinsa puheita aina hokein,\nsen joka temppua ihmetyöksi hän luulee,\njoka sanassa suuria ilmestyksiä kuulee.\nJa toinen, hölmönsä tuntien, tietää kyllä\nhänet hämmentää jos milläkin häikäisyllä.\nHän hoitaa säkkinsä täyteen hurskaalla suulla,\nja nuhteita hältä saamme me kaikki kuulla,\nja kimppuun, samoja saarnoja täynnä suu,\nhänen passari-tolvanansakin tuppautuu.\nHän meille silmät pystyssä saarnaa ja pauhaa,\nluo tuleen, min tapaa korua, pitsiä, nauhaa.\nNenäliinan kun taannoin rukouskirjasta keksi\nse kelmi, hän sieppasi sen, heti rikki raastain,\nja selitti meille synniksi hirmuiseksi\nPyhät aarteet sotkea noin kera saatanan saastain.\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    ELMIRE, MARIANE, DAMIS, CLÉANTE, DORINE.\n\nELMIRE (Cléantelle).\nTe miekkonen, joka säästyitte kuulemasta\nsitä porttisaarnaa, se oli jotain vasta!\nNäin mieheni tulleen, mutta en tavannut vielä.\nMenen huoneeseeni ja odotan häntä siellä.\n\nCLÉANTE.\nJään tänne vartomaan minä kiireen tähden,\nsanon hyvää huomenta vain ja sitten lähden.\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Cléante, Damis, Dorine.\n\nDAMIS.\nVähän ettekö puhuis samalla siskoni häistä?\nTartuffe on välissä kai salavehkeilyllä,\nniit' ei isä muuten niin yhä siirrä ja väistä.\nMiten läheltä mua se koskee, tiedätte kyllä;\nEi sisartani voi lempiä tulisemmin\nValère, kuin hänen sisartaan minä lemmin,\nja jos...\n\nDORINE.\n          Hän tulee.\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Orgon, Cléante, Dorine.\n\nORGON.\n                Hyvää huomenta, lanko!\n\nCLÉANTE.\nOlin lähdössä; iloitsen terveenä palaamasta.\nKevät siellä maalla kai oli alulla vasta.\n\nORGON.\nDorine...\n    (Cléantelle.)\n          Rakas lankoni, pahaksi älkää panko,\njos huolesta päästäkseni, kun matkalta palaan,\nkotikuulumiset ma ensiksi kuulla halaan.\n    (Dorinelle.)\nMiten näinä kahtena päivänä täällä on voitu?\nHyvin onko kaikki? Mitä on askaroitu?\n\nDORINE.\nKoko toisen päivää rouvalla, iltaan asti,\noli kuume ja päänkipu ahdisti ankarasti.\n\nORGON.\nEntä Tartuffe?\n\nDORINE.\n               Jalo, kiitos, on hällä jaksu:\nhän on punaposkinen, pullea, pulska ja paksu.\n\nORGON.\nMies parka!\n\nDORINE.\n            Rouva ei illallist' atrioinut,\nei ruoan palaa suuhunsa ottaa voinut,\npäänkivusta kärsi niin, yhä kiihtyneestä.\n\nORGON.\nEntä Tartuffe?\n\nDORINE.\n               Söi yksin, rouvankin eestä;\npari peltopyytä hän hurskaasti poskeen pisti,\nja puoli lampaanreittä, ja kätensä risti.\n\nORGON.\nMies parka!\n\nDORINE.\n            Uneen ummistumatta luomen\nsai rouva hereillä olla, mink' yötä kesti;\nhänet kuumeen puuskat nukahtamasta esti;\npiti ääressä valvoa, kunnes valkeni huomen.\n\nORGON.\nEntä Tartuffe?\n\nDORINE.\n               Uni maanitti makeasti,\nmeni pöydästä kamariinsa hän kapperasti,\nja alle peiton lämpöisen pötkähti heti,\nja rauhass' aamuun asti siin' unta veti.\n\nORGON.\nMies parka!\n\nDORINE.\n            Vihdoin rouva, neuvoomme luottain,\njo suostui ja antoi lääkärin iskeä suonta;\nse auttoi, helpotusta koht' ikään tuottain.\n\nORGON.\nEntä Tartuffe?\n\nDORINE.\n               Kuin sankari haarniskoitui\njoka tuskaa torjumaan, joka häijyn juonta,\nja verenhukan sijaan, mi rouvalle koitui,\njoi aamiaiseksi viiniä tuopin verran.\n\nORGON.\nMies parka!\n\nDORINE.\nNyt kumpaisenkin on vointi hyvä;\nja rouvalle virkkaa saan, mikä riemu syvä\nhänen toipumisestaan liikutti mieltä herran.\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Orgon, Cléante.\n\nCLÉANTE.\nPäin naamaa, lanko, teitä hän nauraa ihan,\nja älköön virikkeenä se olko vihan,\njos suoraan sanon: se aivan on ansion mukaan.\nMoist' onko päähänpistoa kuullut kukaan?\nNoin kuinka voi mies mokoma viehättää,\nett' unhoon kaikki muu hänen tähtensä jää,\nett' ensin saa tuo kulkuri suojelunne,\nja nyt ihan olette...?\n\nORGON.\n                       Seis, hyvä lanko, seis!\nTe puhutte miehestä, jota te ette tunne.\n\nCLÉANTE.\nNo ehkäpä en; lisätieto ei vikaan veis.\nMut kyllä jo nähdä voi, mitä mies on maata.\n\nORGON.\nHänet tuntisittepa, lanko, ois ilonne suuri,\nsiit' ihastuksenne ei vois ikinä laata.\nHän on mies, joka... niin, hän on mies... ah!... mies... niin juuri.\nKen kuulee häntä, sen sieluss' on rauha syvä,\nvain savua sille on kaikki maallinen hyvä.\nHänen neuvomanaan olen kuin uus ihminen ikään,\non sieluni vapaa, ei kiedo kiintymys mikään;\nkaikk' auttoi kirvoittamaan hän suhteet ja siteet;\nveli, lapsi, äiti, vaimo jos multa kuolis,\ntuon vertaa en totisesti ma siitä huolis.\n\nCLÉANTE.\nOh, siinäpä inhimilliset mielipiteet!\n\nORGON.\nJosp' oisitte nähnyt tuttavuutemme alun,\ntekin saanut oisitte kai saman hartaan halun.\nJoka päivä kirkossa lankesi polvilleen\nmua vastapäätä hän, vaipuen hartauteen.\nNiin palavasti hän rukoili, että se johti\nkoko seurakunnan huomion häntä kohti,\nlöi rintoihinsa, huokasi, kyynelehti,\nja lattian paatta suuteli, minkä ehti;\nja pois kun läksin, hän ovelle riensi, että\nsiin' ojentaa vois mulle hän pyhää vettä.\nSain palvelijalta, jok' elää herransa lailla,\nma kuulla, kuka hän on, miten varoja vailla,\nja annoin rahaa hälle; mut siitä ois\nosan aina hän, vähään tyytyen, torjunut pois.\n\"Se on ihan liikaa\", sanoi hän, \"puolet riittää.\nAvust' ansaitsemattomasta mun suokaa kiittää.\"\nJa kun en ota takaisin, kun on kieltoni vakaa,\nhän menee ja silmäini eessä ne köyhille jakaa.\nMinut taivas johdatti niin hänet talooni tuomaan,\nja menestyvän siit' asti sen selvään huomaan.\nViat kaikki hän korjaa, niin, jopa vaimooni nähden\nylen huolehtivainen on, hyvän maineemme tähden,\nheti varoittaa, jos ihastelee muut herrat,\nmua mustasukkaisempi on viidet verrat.\nMut ette uskois sit' intoa, hyveen voimaa!\nIhan vähimmästäkin hänt' omatunto soimaa,\njoka rahtu masentaa hänet maahan asti;\nsitä pahaa katui taannoinkin katkerasti,\nkun rukoillessaan nappasi kirpun hihasta,\neik' ollut tappaissaan sitä vapaa vihasta.\n\nCLÉANTE.\nJo todentotta on järkenne saanut potkun.\nVai teettekö lorulla tuolla minusta pilaa?\nMikä oikein on tarkoituksena moisen sotkun?\n\nORGON.\nHyvä lanko, tuo kuuluu kieltäjän ivailulta;\npaha kyllä, se henki teissä on saanut tilaa.\nMont' olette varoitusta jo kuullut multa,\nvoi siitä tulla teille viel' ikävä juttu.\n\nCLÉANTE.\nTuo teidän kaltaistenne on virsi tuttu;\nois kaikkein oltava sokeita samalla lailla,\nolet kieltäjä kohta, jos et ole silmiä vailla;\nja jollet tunnusta jos mitä hurskailijoita,\net mitään pyhää usko, et kunnioita.\nSuott' ennustelette, mulle ei vaara käkee,\nminä puheeni tiedän, ja taivas mieleni näkee.\nNoit' ilveilijöitänne en minä liioin suosi,\ntekohurskailla kuin tekouljaill' on yksi kuosi:\nkuten ei tosiuljaita, joita kunnia johtaa,\nsuursuiden kerskailijoiden joukossa kohtaa,\ntosihurskaskaan, johon tulee katseensa kääntää,\nei ole, ken huitoo ja hurskaaksi naamaa vääntää.\nSiin' ettekö mitään eroa huomata saata:\ntekopyhyys ja hurskaus, onko ne samaa maata?\nSaman todistuksenko aiotte niistä tuoda,\nsaman arvon naamiolle kuin kasvoille suoda,\nja teeskelyn ja suoruuden panna rinnan,\nnäön todeksi uskoa, ytimeks ulkopinnan,\nsen ihmiseksi, mi varjo on ainoastaan,\nja vaihtaa rahan oikean väärää vastaan?\nOn eninten ihmisten hiukan kummasti laita,\non määrä ja kohtuus heille outoja maita.\nEi riitä järjen piirissä kyllin tilaa,\njoka askeleella he astuu yli sen rajain,\nja asian parhaankin moni usein pilaa\nsitä liioitellen ja suunnattomiin sen ajain.\nNäen, ett' on paikallaan tämä pikku lisä.\n\nORGON.\nNiin, ylimmäinen te olette oppi-isä;\nteill' on koko maailman tieto kukkurapäinen,\nte yksin olette viisas ja ymmärtäväinen,\ntämän ajan oraakkeli, Cato, ja paitsi teitä\nmuu ihmiskunta on pelkkiä tyhmyreitä.\n\nCLÉANTE.\nEn kyll' ole oppi-isä mä ylimmäinen,\nja maailman tieto ei mull' ole kukkurapäinen,\nmut tällä tiedollani se mull' on selko,\nett' erotan suorasta väärän, se vaisto ja tunto.\nJa niinkuin minust' ei mikään sankarikunto\nole korkeampi kuin tosi jumalanpelko,\nei mikään maailmassa niin kaunis ja jalo\nkuin oikean hurskauden pyhä hehku ja palo,\nniin mikään ei tunnu enemmän inhotulta\nkuin teeskennellyn hurskauden ulkokulta,\ntuo uskon toitotus, julkea silmänkääntö,\ntuo petturein pyhänpilkkainen naamanvääntö,\njoka rankaisematta pitää peliä sillä,\nmitä ylintä on ja pyhintä ihmisillä,\nnuo hartaat, joilla on mielessä voitonhalu\nja jumalisuus vain ammatti, kaupankalu,\njotk' arvoja saadakseen sekä luottoa muilta\nkäy hurskain elein ja näyttäen hurmatuilta,\nnuo hartaat, sanon ma, jotka niin intomieliä\noman etunsa perään juoksevat taivaan tiellä,\nnuo, joiden on rukous keinoa, kerjäämistä\nja maailmankieltämys hovissa kärkkymistä;\npyhin intoinensa he hellivät himoja lihan,\novat luihut ja viekkaat, hautojat koston ja vihan,\nja tuhoksi muille he julkeat juonensa käärii\nvanhurskauden vaippaan ja taivaan nimessä häärii,\nsitä vaarallisempina, kun he iskeä koittaa\njuur' aseilla, joita jokainen kunnioittaa,\nkun kiihko, josta he vielä kiitosta saavat,\nlyö vihityllä veitsellä murhahaavat.\nTekopyhiä noita on montakin nähdä saatu,\nmut helppo tuntea hurskas on mielenlaatu;\nja aika tääkin kyll' esimerkkejä tarjoo,\njoit' ihailla tulee, joita ei vilppi varjoo.\nMitä todistaa Ariston ja mitä Clitandre,\nOronte ja Alcidamas, Polydore, Periandre?\nEi kenkään kiellä, ett' on elo hurskas heillä,\nvaan hurskauttaan ei huuda he turuilla, teillä,\nei täytä ylpeys silmitön heit' yli partaan,\non hyvyys ja lempeys sävynä mielen hartaan;\nain' eivät moiti, kuink' elää ja tekee toiset,\nomahyväisyyttä heist' ovat moitteet moiset,\nvaan jättäen saarnailut sanasankareille\novat elämällään ojennukseksi meille;\nheti eivät tuomitse luuloista, huhuiluista,\nja ennen hyvää kuin pahaa uskovat muista;\nvale heille on vieras ja vilppi ja mieli väärä,\nvain oikein elää ainoa silmämäärä;\nei koskaan vihaa syydä he syntistä vastaan,\nhe itse syntiä vihaavat ainoastaan,\neik' enemmän puuhaa ja paahaa taivaan takia\nkuin saa, jos noudattaa sen sanaa ja lakia.\nKas sellaisiin minä katselen ihailulla,\nhe ansaitsevat esikuviksi todella tulla.\nOn toista maata, ma sanon, tuo ystävänne,\nkovin herkästi uskoen hurskaaks ylistämänne;\ntekopyhimys teitä on peijannut ovelasti.\n\nORGON.\nRakas lanko, joko te pääsitte päähän asti?\n\nCLÉANTE.\nJo.\n\nORGON.\n    Nöyrin palvelijanne!\n\nCLÉANTE.\n                         Vain sana yksi!\nTämä kiista sikseen. Valèren aiotte kai\nvävyks ottaa; hänhän jo sananne siitä sai?\n\n\nORGON.\nNiin.\n\nCLÉANTE.\n      Kuulin jo hääpäivänkin päätetyksi.\n\nORGON.\nSe on totta.\n\nCLÉANTE.\n             Miks sitten viivyttää sitä vielä?\n\nORGON.\nEn tiedä.\n\nCLÉANTE.\n          Vai ehkä toiset tuumat on tiellä?\n\nORGON.\nKenties.\n\nCLÉANTE.\n         Mut ettehän sanaanne aio syödä?\n\nORGON.\nSitä en ole sanonut.\n\nCLÉANTE.\n                     Teille ei esteet mitkään\npane pakkoa lupaustanne laimin lyödä.\n\nORGON.\nSaa nähdä.\n\nCLÉANTE.\n           Siinäpä kierrellä kestää pitkään!\nValèren puolesta tietoa selvää anon.\n\nORGON.\nNiin, taivaan kiitos!\n\nCLÉANTE.\n                      Vaan mitä hälle ma sanon?\n\nORGON.\nMitä mielitte vain.\n\nCLÉANTE.\n                    Minä teidän mieltänne kysyn.\nMiten teette? Se tieto on tarpeen.\n\nORGON.\n                                   Ma siinä pysyn,\nmitä taivas tahtoo.\n\nCLÉANTE.\n                    Mut älkäämme kimmurrelko.\nLuja onko vai ei sana annettu? Suokaa selko.\n\nORGON.\nHyvästi!\n\nCLÉANTE (yksin).\n         Vaara nyt nuorten liitolla kai on,\nja varoittaa Valèrea siitä ma aion.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Orgon, Mariane.\n\nORGON.\nMariane!\n\nMARIANE.\n         Isä!\n\nORGON.\n              Tulehan, että mä kanssas saan\nvähän puhella kahden.\n\nMARIANE (Orgonille, joka kurkistaa erääseen sivuhuoneeseen).\n                      Mit' etsitte?\n\nORGON.\n                                    Katson vaan,\nett' urkkimass' ei meit' ole kuulija mikään;\ntämä pikku kolkka on siihen kuin tehty ikään.\nKas niin, hyv' on. Mariane, iloll' isäsi ain' on\nsun alttiin luontos nähnyt, sun mieles kainon,\nja rakkautt' aina sa myös olet saanut multa.\n\nMARIANE.\nNiin kiitollinen minä siit' olen, isä kulta.\n\nORGON.\nHyvin sanottu, lapsi, ja niin sinun tulee koittaa\nmun mieltäni noudattain sitä vastakin voittaa.\n\nMARIANE.\nSe on korkein toivoni, ainoa, mitä mä anon.\n\nORGON.\nHyvä! Kuule, mik' on Tartuffestä mieli sulla?\n\nMARIANE.\nMitä? Mullako?\n\nORGON.\n               Niin, puhu mielellä punnitulla.\n\nMARIANE.\nVoi, niinkuin tahdotte vaan, niin kai minä sanon.\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Orgon, Mariane, Dorine (tulee hiljaa ja asettuu\n    Orgonin taakse toisten huomaamatta).\n\nORGON.\nPuhut järkevästi... No niin, sano siis, ett' on\nhäll' aateluus avun kaiken ja ansion,\nett' on hän mieleen sulle, ett' onnesi ois,\nhänet jos isäs sulle mieheksi valikois.\nNo..?\n\nMARIANE (vetäytyy säpsähtäen taapäin).\n      Oh!\n\nORGON.\n          Mitä?\n\n\nMARIANE.\n                Kuinka?\n\nORGON.\n                        Häh?\n\nMARIANE.\n                             Kai minut petti kuulo?\n\nORGON.\nMiten niin?\n\nMARIANE.\n            Ken pitäis mun...? Kenest' on teillä se luulo?\nKen mulle on mieleen, ja ken muka onneni ois,\nhänet jos isä mulle mieheksi valikois?\n\nORGON.\nTartuffe.\n\nMARIANE.\n          Ei, ei, minä vannon, se ei ole niin.\nMua miksi moisiin vaaditte valheisiin?\n\nORGON.\nVaan minä sen tahdon, ja myös tosi tuleva siit' on.\nOlen päättänyt niin, ja sulle se päätös riittää.\n\nMARIANE.\nMitä, isä, te tahdotte...?\n\nORGON.\n                           Siteillä avioliiton\nTartuffen perheeseeni ma tahdon liittää.\nHän on tuleva miehes, se päätös ei siitään muutu.\nJa myös oma mielesi...\n    (Huomaa Dorinen.)\n                       Mitä te teette täällä?\nHyvä mamseli, olette uteliaalla päällä,\nte valvotte, ettei kuuntelijoita puutu.\n\nDORINE.\nNiin, totta maar, se jo juoruna on kuin onkin.\nLie arvanneet sen, tai vihin saaneet jonkin.\nVaan kun minä kuulin naimatuumista noista,\nniin nauroin, ett' uskotaanpa jos jonkinmoista.\n\nORGON.\nVai on se mahdoton uskoa?\n\nDORINE.\n                          Onpa vaankin.\nOn, vaikka uskotelkaa sit' omalla suulla.\n\nORGON.\nOn mulla keino, jotta viel' uskotaankin.\n\nDORINE.\nNo kylläpä teiltä saa somat kaskut kuulla.\n\nORGON.\nKoht' ikään saatte katsoa, onko se kasku.\n\nDORINE.\nHui hai!\n\nORGON.\n         Niin, lapsi, on kaukana leikinlasku.\n\nDORINE.\nHänt' älkää uskoko, ei ole siinä perää.\nHän narraa.\n\nORGON.\n            Kuulkaa, te...!\n\nDORINE.\n                            Vikurteluista viis,\nei uskota teitä.\n\nORGON.\n                 Jo viimein vihani herää.\n\nDORINE.\nNo niin, sen pahempi teille, me uskomme siis.\nTekö, herra, jolla on muoto niin viisas ja vakaa,\njoka haastatte moisen muhkean parran takaa,\ntekö olisitte niin hupsu, te...?\n\nORGON.\n                                 Kuulkaas vähän:\nte tuppaudutte täällä tuohon ja tähän.\nMinä vapauksia noita en lainkaan kiitä.\n\nDORINE.\nMut puhelkaamme nyt kiihottumatta siitä.\nTeilt' ihmistunto ei kai ihan tuuleen menne?\nEi huostaan hurskailijain sovi tyttärenne;\nheill' aattelemista on kai toki aivan toista.\nJa miksi te oikein puuhaatte liittoa moista?\nTe, varakas mies! Ja mennä ja kerjäläinen\nvävyks ottaa!\n\nORGON.\n              Vait! Jos on köyhä hän kukkarolta,\nsitä rikkaamp' on tosi arvolta, ansiolta.\nSe köyhyys, se hälle on kunnia kukkurapäinen,\non jalompi loistoa maallisten mahtajain;\nhän omaisuutensa menetti siksi vain,\nett' ajallisist' ei antautunut hän huoleen,\nvaan käänsi kaiken halunsa taivaan puoleen.\nMut ahdingosta ma nyt hänet autan jälleen\nja palaamaan taas tilalle perimälleen.\nSukukartano kuulu hällä on ollut kerta,\nja itse hän, vaikka nyt köyhä, on aatelisverta.\n\nDORINE.\nNiin kai, niin itse hän sanoo; mut turhuus tuopa\non toista kuin jumalisuus, on välillä juopa.\nSen, jolla on pyrkimyksenä elämä pyhä,\nei nimi ja suku suur' ole suussa yhä;\neik' yhteen soinnu kristityn nöyrä mieli\nja moinen kunnianpyynti ja kerskukieli.\nParas rehenteleekin! Mutta te pahastutte;\nsiis sinään se aateli, vaan mitä otaksutte\nhänest' itsestään? Ihan tyynnäkö vaan noin tuostaan\ntytön moisen uskotte tuollaisen miehen huostaan?\nOis syy vähän miettiä, mikä on soveliasta,\nja mikä on seuraus liitosta mokomasta.\nSe leikkimistä on neitosen kunnialla,\njos noin hänet naitetaan pakon, uhkan alla;\nja tuleeko naisesta puoliso nuhteeton,\non siinä, ken mieheks suodaan ja minkämoinen;\nja monikin, jolla on otsassa sarvi ja toinen,\non syypää itse, jos vaimo on se, mikä on.\nEi uskollinen ole helppo olla sen naisen,\njoka herrakseen saa miehen muutamanlaisen;\nja tyttärensä jos pakolla naittaa, niin vastuu\nisän päähän lankee, jos tytär harhaan astuu.\nVähän miettikää, mikä kosto tuumaanne kohtaa.\n\nORGON.\nTe vai mua neuvotte siis, miten lastani johtaa!\n\nDORINE.\nOis niitä neuvoja vain paras teidän noutaa.\n\nORGON.\nSitä lorua, lapseni, kuunnelkoon, joka joutaa.\nOma isäsi sun etus parhaiten katsoo kai.\nValère sua multa pyysi ja sanani sai;\nmut hällä on, sanovat, pelaajan taipumusta,\nsitäpaitsi epäilen vapaa-ajattelusta.\nEn muista kirkossa koskaan nähneeni vielä.\n\nDORINE.\nJa silloinko juuri, kuin te, piti olla siellä,\nkuten nuo, jotk' itsensä sinne vain näytteille vie?\n\nORGON.\nHyvin tarpeen tietää teidän mielenne lie!\nNiin, vaan tuo toinen taivaan on valituita,\nse aarre arvokkaampi on kaikkia muita.\nMitä ikinä halaat, se avioliitto tarjoo,\nse iloa, suloa tiukkuu, sit' armo varjoo.\nSiin' elätte kahden hurskaassa lemmessänne\nkuin lapset, kuin turturikyyhkyt te keskenänne;\nei milloinkaan riko riita sen kirkasta rauhaa,\nja hän sun mieltäs noutaa kuin karitsa nauhaa.\n\nDORINE.\nNiin, narrin nauhoissa hän hänet vielä käyttää.\n\nORGON.\nMitä julkenette!\n\nDORINE.\n                 Niin, siltä se ylkä näyttää.\nEi auta moisen vaikutusvaltaa vastaan,\nvaikk' on miten arka lapsenne kunniastaan.\n\nORGON.\nNyt vaietkaa, mua älkää häiritkö enää,\nja minne ei tarvita, älkää pistäkö nenää.\n\nDORINE (keskeyttäen hänet aina, kun hän kääntyy puhumaan tyttärelleen).\nMinä en ole muuta kuin pitänyt herrani puolta.\n\nORGON.\nHyv' olkaa ja laatkaa; se aivan on liikaa huolta.\n\nDORINE.\nJos teistä ei pidettäis...\n\nORGON.\n                           Minust' ei saa pitää.\n\nDORINE\nPidän sittenkin, sille ei kieltonne mahda mitään.\n\nORGON.\nUh!\n\nDORINE.\n    Maineenne mulle on kallis, ja siks en anna\nsitä kaikkien naurulle teidän alttiiksi panna.\n\nORGON.\nTe ette vaikene!\n\nDORINE.\n                 Ei voi tuntoni myöntää,\nett' antaisin teidän lapsenne turmaan työntää.\n\nORGON.\nVait, käärme, eikö sult' ikinä sulkeu suu...?\n\nDORINE.\nOh, jumalinenko noin kovin julmistuu?\n\nORGON.\nNiin, sappeni kuohuu, kun kuulen lorua moista;\nja nyt suu poikki, äl' odota sanaa toista!\n\nDORINE.\nSama se, mut on aatella silti mun vapaa valta.\n\nORGON.\nSaat aatella kernaasti, vaan kitas pitää malta,\ntai muuten ma... Riittää...\n    (Marianelle.)\n                            Kaikk' olen viisaan lailla\njo punninnut.\n\nDORINE (itsekseen).\n              Tämä kiusa, kun ei pidä saaman\nnyt puhua!\n\nORGON.\n           Vaikka teikarin muotoa vailla,\nTartuffe on mies...\n\nDORINE.\n                     Ah herttaisuutta sen naaman!\n\nORGON.\nJohon ilman mieltymystäkin varmaan vaalis\njo sattuis, kaikki kun muut avut...\n\nDORINE (itsekseen).\n                                    Onpa saalis!\n\n    (Orgon kääntyy Dorineen päin, kuuntelee käsivarret\n    ristissä ja katsoo häntä silmiin.)\n\nMinä neitinä kostamatta en vaan sitä sietäis,\njos miehelään minut vasten mieltäni vietäis;\nja oppia sais se mies pian aika lailla,\nettei ole siihen vaimo valttia vailla.\n\nORGON.\nIhan turhaks siis minä kieltoni huomaan jääneen.\n\nDORINE.\nMinä en puhu teille, suututte suotta syyttä.\n\nORGON.\nMitä se oli sitten?\n\nDORINE.\n                    Minä vain aattelin ääneen.\n\nORGON (syrjään).\nHyvä! Enp' ole vielä moista hävyttömyyttä...\nSe sivalluksen kämmenestäni sietää.\n\n    (Hän asettautuu valmiiksi antamaan korvapuustin Dorinelle\n    ja vilkaisee häneen joka sanalta, minkä hän puhuu tyttärelleen,\n    Dorinen seisoessa suorana ja äänettömänä.)\n\nSun tulee noutaa siis isäs mieltä... ja tietää...\nett' aviomies... jok' on katsottu sulle...\n    (Dorinelle.)\n                                           No,\nviel' ääneen aatellaanko?\n\nDORINE.\n                          On aateltu jo.\n\nORGON.\nSana pikkuinen vielä!\n\nDORINE.\n                      Ei tee mieleni erin.\n\nORGON.\nKas niin, minä odotan.\n\nDORINE.\n                       Oisinpa tyhmä perin!\n\nORGON.\nNiin, lapsi, sun tulee tottelevainen olla\nja tahtooni taipua täydellä suosiolla.\n\nDORINE (juosten pakoon).\nMinä sulholle moiselle näyttäisin pitkää nenää.\n\nORGON (jonka aikoma korvapuusti osuu tyhjään).\nSiin' oikea myrkky on, lapseni, luonas sulla,\nhänen kanssaan vihan synnitt' en voi toimeen tulla.\nMinut sai pois suunnilta. Jatkaa en jaksa enää;\nolen vimmastunut hänen julkeutensa tähden\nja raikkaassa ilmassa rauhoittumaan nyt lähden.\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Mariane, Dorine.\n\nDORINE.\nMut oletteko te mykkä ja kieltä vajaa?\nMinun täytyykö teille asia valmiiks ajaa?\nNoin pannaan eteenne päätökset pähkähullut,\neik' ett' ois sanaa suustanne vastaan tullut!\n\nMARIANE.\nMitä voisinkaan? Isän valta on käskeä lastaan.\n\nDORINE.\nMitä vaan, mikä tepsii moisia uhkia vastaan.\n\nMARIANE.\nMiten?\n\nDORINE.\n       Sanoa, ettei käskystä lemmi kukaan,\nett' itsellenne te otatte miehen, ei hälle;\nja teille kun kuuluu se, eikä sen edemmälle,\nmies olkoon teidän, ei hänen mielensä mukaan;\nja jos on Tartuffensä hälle niin armas kerran,\nniin itse naikoon hempunsa nimessä Herran.\n\nMARIANE.\nEi, tiedäthän, miten suuri on isän valta,\nen ikinä tohtisi pyrkiä pois sen alta.\n\nDORINE.\nMut puhellaanpas. Valère, teit' eikö hän kosi?\nHän mieleenne onko vai eikö? Kumpi on tosi?\n\nMARIANE.\nVoi, kuinka väärin mun tunteeni arvioit,\nkun moista, Dorine, sa multa kysyä voit,\nsadat kerrat vaikk' olen uskonut sulle varmaan\njo lempeni liekin, salaisuuteni armaan.\n\nDORINE.\nKuka tietää, puhuiko sydän, jos puhui huulet,\nja totta vai leikkiä liekö ne lemmen tuulet?\n\nMARIANE.\nMua loukkaat kovin, Dorine, jos epäilet noin;\nminä liiaksikin sinun sieluuni katsoa soin.\n\nDORINE.\nHän on siis rakas teille?\n\nMARIANE.\n                          Niin, kalliimpi elämääni.\n\nDORINE.\nJa näköjään sama häll' on kellossa ääni?\n\nMARIANE.\nNiin uskon.\n\nDORINE.\n            Ja kilvan kummankin mieli palaa\npian yhteen päästä?\n\nMARIANE.\n                    Niin, emmehän muuta halaa.\n\nDORINE.\nSiis miten te aiotte isänne tuumat taittaa?\n\nMARIANE.\nMinä aion kuolla, jos hän minut toiselle naittaa.\n\nDORINE.\nNiin tottakin. En sitä keinoa keksinyt ois;\nse pälkäästä päästää, ei muuta kuin kuolee pois.\nOn suurenmoinen se temppu. Jo sappirakko\nihan harmista halkee, kun tuollaist' on kuulla pakko.\n\nMARIANE.\nHyvä Jumala, kuinka, Dorine, olet julma mulle!\nEi lainkaan toisen huolta sun surku tulle.\n\nDORINE.\nEi lainkaan, jos kuka lapsellisuuksia laatii,\nja asianpaikass' on puoleton raukka ja parka.\n\nMARIANE.\nMut mitä mä voin? Joka niin olen ujo ja arka...\n\nDORINE.\nVaan rakkaus vakuutta horjumatonta vaatii.\n\nMARIANE.\nJa milloin muuta Valère mult' osaksi sai?\nJa hänenhän isä on suostutettava kai!\n\nDORINE.\nMitä? Siiskö, jos isänne moinen on jurripää,\ntäpö täynnä Tartuffeä, muuta ei kuule, ei nää,\njos purkaa hän sanansa, sille ei arvoa anna,\nsen voitteko noin oman armaanne syyksi panna?\n\nMARIANE.\nMut enkö, jos korskana kiellän ja asetun poikin,\nkovin itse toiseen ihastuneeni näytä?\nHänen vuokseenko, kuinka hänt' ansiot aateloikin,\njätän kainouden, lapsen velvollisuutt' en täytä!\nJa jos mua vaadit lempeni ilmi tuomaan...\n\nDORINE.\nEi, ei, min' en mitään vaadi. Teillä, ma huomaan,\non mieli Tartuffelle mennä; ja väärin ois,\nkun aattelen, teitä siit' aikeesta kääntää pois.\nMitä syytä mull' oiskaan moista liittoa vastaan?\nSe kauppahan on ihan mainio oikeastaan.\nTartuffe, niin, herra Tartuffe, se on jotain vasta,\noh, herra Tartuffe, kas, sellaista tarjokasta\nei vaan joka oksalta oteta, ei pidä luulla,\nja ken hänet omaksi saa, se on onnen puulla.\nMaankuulu jo on hänen maineensa, kunniansa;\nniin ylhäinen mies, niin muhkea muodoltansa:\non punaiset korvat ja poskilla kaunis helo,\nkera moisen miehen teill' ihana eess' on elo.\n\nMARIANE.\nHyvä Jumala!\n\nDORINE.\n             Voi, mikä riemu rintanne täyttää,\nkun saatte niin pulskan puolison -- kelpaa näyttää!\n\nMARIANE.\nOh, lakkaa, lakkaa jo! Ilmankin mull' on huolta.\nSano mulle keino, mi turvaa liitolta tuolta.\nOlen valmis, kaikkeni teen; mitä vaadit, sano.\n\nDORINE.\nEi, totelkoon tytär isäänsä; vastaanpano\non synti, vaikk' apinalle hän aikois naittaa.\nMitä valitatte? Mik' onnea moista haittaa?\nTe vaunuilla ajatte pikku kaupunki-pahaan,\non seuraa siell', on serkkua, tätiä, setää,\nsitä huvia ette vaihtaisi suureen rahaan.\nJa sitten hienosto teidät piiriinsä vetää.\nVerovoudin rouvan, pormestarinnan luo\ntulotervehdykselle käytte, he kohteliaina\nheti vieraan istua saranatuolia tuo.\nJa karnevaaliss' on tarjona tanssit aina\nja soittokuntakin: säkkipilliä kaksi,\nmarakatti ja marionetteja kukkuraksi.\nJos miehenne vielä...\n\nMARIANE.\n                      Oh, otat jo hengen multa.\nMua auttaisit ennen, antaisit neuvon jonkin.\n\nDORINE.\nOlen palvelijanne!\n\nMARIANE.\n                   Ei, kuule, Dorine kulta!\n\nDORINE.\nEi, tulkoon vaan tosi siitä, se parhaiks onkin.\n\nMARIANE.\nRakas, kiltti...!\n\nDORINE.\n                  Ei!\n\nMARIANE.\n                      Jos tietäisit, kuinka syvä...\n\nDORINE.\nTartuffe on omansa teille, ja sillä hyvä!\n\nMARIANE.\nAin' ennen turvata sain sinun mielees hellään...\n\nDORINE.\nEi, tarpeeksenne nyt teidät tartuffitellään.\n\nMARIANE.\nSua kosk' ei liikuta siis tämä huoli ja hätä,\nminut kokonaan epätoivoni huostaan jätä;\nse on tuki ainoa mielellä murretulla,\nja murheeseen apu varma on tiedossa mulla.\n\n    (Aikoo mennä.)\n\nDORINE.\nSeis, älkäähän menkö. Jo vihani alkaa laata.\nEn sentään teille säälitön olla saata.\n\nMARIANE.\nNiin, tiedätkös, jos pelastusta ei tulle,\nDorine, se kohtalo julma on surma mulle.\n\nDORINE.\nEi noin pidä tuskailla. Ei ole tarvis kuolla,\nhätä keinon keksii. Kas, herra Valère on tuolla.\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Valère, Mariane, Dorine.\n\nVALÈRE.\nJuur' ikään kuulin uutisen, jota en voinut\nma aavistaa ja joka on todella soma.\n\nMARIANE.\nMitä?\n\nVALÈRE.\n      Että teistä tulee Tartuffen oma.\n\nMARIANE.\nIsä siksi on todella asian aprikoinut.\n\nVALÈRE.\nMitä, isänne, neiti...!\n\nMARIANE.\n                       On muuttanut tuumiaan\nHän mulle ne ilmoitti juuri, vain hetki siit' on.\n\nVALÈRE.\nIhan tosissaanko?\n\nMARIANE.\n                  Niin, ihan tosissaan.\nHän sanoi vakaasti päättäneensä sen liiton.\n\nVALÈRE.\nJa entäs mitä te itse siit' arvelette?\n\nMARIANE.\nEn tiedä.\n\nVALÈRE.\n          Kas, sepä vilpitön vastaus! Ette\nsiis tiedä?\n\nMARIANE.\n            En.\n\nVALÈRE.\n                Ette?\n\nMARIANE.\n                      Niin, mitä neuvotte mulle?\n\nVALÈRE.\nMitäs muuta kuin menkää armaalle aiotulle!\n\nMARIANE.\nSekö teidän neuvonne?\n\nVALÈRE.\n                      Niin.\n\nMARIANE.\n                            Ihan totta?\n\nVALÈRE.\n                                        Niin aivan.\nSe on loistava vaali ja maksaa varmasti vaivan.\n\nMARIANE.\nHyv' on. Minä en sitä neuvoa sikseen heitä.\n\nVALÈRE.\nSen nouto ei paljonkaan kai painane teitä.\n\nMARIANE.\nEi enempää kuin teitä sen antikaan.\n\nVALÈRE.\nMinä teidän mieliksenne sen annoin vaan.\n\nMARIANE.\nJa iloksi teille minä sen mukaan teen.\n\nDORINE (vetäytyen näyttämön perälle).\nSaas nähdä, mitähän tuosta on tullakseen.\n\nVALÈRE.\nTämä siis on rakkautta! Ja todeksi luulin,\nkun mulle...\n\nMARIANE.\n             Turha jatkaa, jo kyllin kuulin.\nMua olette suoraan neuvonut ottamaan\nsen, joka mulle mieheksi tarjotaan,\nja niin minä aion tehdä, sen lupaan ja vannon\nkun teiltä sain niin sattuvan neuvonannon.\n\nVALÈRE.\nSill' älkää puolustelko te aikeitanne;\nteill' ennakolt' oli valmis jo ohjelmanne.\nJa verukkeihin te turvaatte joutaviin,\njott' ois syy sananne rikkoa.\n\nMARIANE.\n                               Niinpä niin;\nse on totta.\n\nVALÈRE.\n             Varmaan! Ja lapsellisuutta multa\noli uskoa lempenne olematonta tulta.\n\nMARIANE.\nNiin kai. Lupa teill' on pitää se arvelunne.\n\nVALÈRE.\nVai on lupa, vai! Mut ehkäpä moist' ei siedä\nsydän loukattu kostamatta. Ma tiedän, kunne\nvoin sydämeni ja käteni tarjolle viedä.\n\nMARIANE.\nSit' en epäile lainkaan. Ken niin jaloansioinen\non kerran...\n\nVALÈRE.\n             Oh, älkää! Mull' ansio ei ole suuri,\nsen tiedän, sen osoitatte te itse juuri.\nMut turvaan hyvyyteen, jota muuan toinen\nei epää multa, vaan mielellä lemmekkäällä\nsen suostuu korvaamaan, mitä menetän täällä.\n\nMARIANE.\nVähä vahinko teille, ja moisesta vaihtelusta\nte saatte siihen helposti lohdutusta.\n\nVALÈRE.\nKoen tehdä parhaani, olkaa te varma siitä.\nJo kunnia vaatii, ett' iäksi unhottaa\nsen, jolta uskottomuutta kokea saa.\non ainakin voivinaan, jos ei voimat riitä;\nja heikkoutt' anteeksiantamatonta ois\nviel' ilmaista lempeä sille, ken viittaa pois.\n\nMARIANE.\nTuo katsantokanta on todella ylväs ja jalo.\n\nVALÈRE.\nOn kyllä; kukaan ei sitä kieltää saata.\nVai pitäiskö ehkä ikuinen lemmen palo\nmun vielä sydämessäni teille taata\nja toisen kainaloisena katsoa teitä\neik' yhtyä sydämeen, joka ei mua heitä?\n\nMARIANE.\nPäinvastoin, en hartaammin minä mitään sois,\nja tahtoisin, että se tapahtunut jo ois.\n\nVALÈRE.\nSitä tahdotte?\n\nMARIANE.\n               Niin.\n\nVALÈRE.\n                     Tämä loukkaus jo riittäköön.\nHetipaikalla toiveenne tuon panen täytäntöön.\n\n    (Astuu askeleen lähteäkseen.)\n\nMARIANE.\nHyvä on.\n\nVALÈRE (kääntyen takaisin).\n         Mut muistakaa, ett' itse sen teitte:\nminut saatoitte siihen, toivoni muun kun veitte.\n\nMARIANE.\nNiin.\n\nVALÈRE (kääntyen).\n      Ett' esimerkkiä, jonka ma teiltä sain,\nminä seuraan.\n\nMARIANE.\n              Niin, esimerkkiä multa vain.\n\nVALÈRE (lähtien menemään).\nJa sen minä teen, mitä mielitte, ilman tenää.\n\nMARIANE.\nMinä kiitän.\n\nVALÈRE (kääntyen takaisin).\n             Ette nää mua koskaan enää.\n\nMARIANE.\nNiin, onnea vain!\n\nVALÈRE (kääntyen ovelta takaisin).\n                  Mitä?\n\nMARIANE.\n                        No?\n\nVALÈRE.\n                            Te kutsuitte, luulen?\n\nMARIANE.\nMinä? Uneksitteko?\n\nVALÈRE.\n                   Siis minä jatkan matkaa.\nHyvästi, neiti.\n\n    (Lähtee menemään hitaasti.)\n\nMARIANE.\n               Hyvästi, herra.\n\nDORINE (Marianelle).\n                               Ma kuulen,\nett' ymmärrys tipotiehen jo teiltä häätyy.\nMinä aattelin: antaapa noiden riitaansa jatkaa,\nniin nähdään, mikä sen viimeinkin pääksi päätyy.\nHoi, herra Valère!\n\n    (Tarttuu Valèren käsivarteen.)\n\nVALÈRE (on vastustelevinaan).\n                   Dorine, mikä nyt sua vaivaa?\n\nDORINE.\nSeis, tulkaa!\n\nVALÈRE.\n              Ei, tämä liiaksi mieltäni kaivaa.\nMit' on tahtonut hän, sen teen, älä koeta estää.\n\nDORINE.\nSeis vaan!\n\nVALÈRE.\n           Ei, ei, mik' on päätetty kerran, se kestää.\n\nDORINE.\nOh!\n\nMARIANE (itsekseen).\n    Ei mua nähdä hän kärsi, on vasten mieltä\ntääll' oloni hälle, paras, kun väistyn tieltä.\n\nDORINE (päästäen Valèren ja juosten Marianen jälkeen).\nHän myös! Mihin juoksette?\n\nMARIANE.\n                           Päästä!\n\nDORINE.\n                                   En laske teitä.\n\nMARIANE.\nDorine, älä viitsi turhia viivykkeitä!\n\nVALÈRE (itsekseen).\nSe on selvää, häntä mun näköni tuskastuttaa,\nparas siitä kiusasta siis hänet vapauttaa.\n\nDORINE (päästäen Marianen ja juosten Valèren jälkeen).\nNyt toinen! Lempoko teiss' on! Kas niin, riittää\njo jupina, saatte kumpikin tänne tulla.\n\n    (Ottaa Valèrea ja Marianea kädestä ja vetää heidät lähekkäin.)\n\nVALÈRE (Dorinelle).\nMut mikä on tarkoitus?\n\nMARIANE (Dorinelle).\n                       Mikä mieless' on sulla?\n\nDORINE.\nTämä pulma purkaa, taas välit yhteen liittää.\n    (Valèrelle.)\nKuka hurja nyt yltyy päälle noin vimmatulle!\n\nVALÈRE.\nMut etkö kuullut, mitä hän virkkoi mulle?\n\nDORINE (Marianelle).\nMikä mielettömyys noin turhasta kiihottua!\n\nMARIANE.\nMut etkö nähnyt, kuinka hän kohteli mua?\n\nDORINE.\nSamanlaisia molemmat! Soh!\n    (Valèrelle.)\n                           Hän ei muuta halaa\nkuin omanne olla, se sana on varmempi valaa.\n    (Marianelle.)\nVain teistä hän pitää, teidät hän ainoastaan\nomaks saada toivoo, päälläni siitä vastaan.\n\nMARIANE (Valèrelle).\nMiks sitten mulle neuvoa miestä toista?\n\nVALÈRE (Marianelle).\nMiks sitten tulla ja kysyä multa moista?\n\nDORINE.\nIhan hupsuja kumpikin! Nyt kädet tänne vaan!\n    (Valèrelle.)\nKas niin!\n\nVALÈRE (antaen Dorinelle kätensä).\n          Mitä varten?\n\nDORINE (Marianelle).\n                       Te myös!\n\nMARIANE (antaen myös kätensä).\n                                Mit on olevinaan\nkuje tuo?\n\nDORINE.\n          Pian! Varjele! Vielä ne vikuroivat!\nOvat, raukat, rakastuneemmat, kuin luulla voivat.\n\n    (Valère ja Mariane pitävät toisiaan kädestä\n    hetkisen katsomatta toisiinsa.)\n\nVALÈRE (kääntyen Marianeen päin).\nSiit' älkää noin nyt painuko pahoittelulle,\nja suokaahan toki suopea silmäys mulle.\n\n    (Mariane kääntyy Valèreen päin ja hymyilee.)\n\nDORINE.\nSaa sanoa: rakastuneet ovat höpsähtäneitä.\n\nVALÈRE (Marianelle).\nNiin, eikö mull' ole syytä moittia teitä?\nJa ettekö ollut häijy, jos totta haastaa,\nnoin julmasti kun raskitte mieltäni raastaa?\n\nMARIANE.\nMut entä te, kiittämättömin ihmisistä...\n\nDORINE.\nParas toisella kertaa jatkaa kiistelemistä\nja miettiä nyt, mill' estää ne tuumat vois.\n\nMARIANE.\nNiin, neuvo, mi keino meille nyt turvan tois.\n\nDORINE.\nMe saamme panna kaikki tuumamme tukkoon.\n    (Marianelle.)\nEi isänne taivu;\n    (Valèrelle.)\n                 on hulluus ampunut ukkoon.\n    (Marianelle.)\nMut teidän on viisainta tottelevanne näyttää,\nhänen hassuttelunsa haluavanne täyttää,\njott' ois hädän tullen teidän helpompi niin\nhäät saada jäämään aikoihin tuonnempiin.\nKen, nähkääs, aikaa voittaa, se kaikki voittaa.\nJokin äkkivaiva, kun päätetty päivä koittaa,\non syy, joka tuottaa varmasti viivykettä.\nTai huonoja enteitä täyteen juhla ja aatto:\non särkynyt peili, on kohdannut ruumissaatto,\nte olette unissa nähnyt sekaista vettä.\nJa paras, jost' ei yli päästä, ei ympäritse:\nei vihitä teitä, ellette suostu itse.\nMut varmint' on pysyä nyt ihan erillänne,\nteit' ettei nähdä puheissa keskenänne.\n    (Valèrelle.)\nKaikk' ystävänne te liikkeelle saatte panna,\netteivät sanaa saamaanne rikkoa anna.\n    (Marianelle.)\nMe pyydämme lankoa, että hän toimiin ryhtyy,\nja äitipuolenne kaiketi meihin yhtyy.\n\nVALÈRE (Marianelle).\nMitä keinoja miettinemmekin vaaraa vastaan,\nylin toivoni sentään teissä on ainoastaan.\n\nMARIANE (Valèrelle).\nMinä en voi isäni mieltä ja tahtoa taata,\nmut eroon Valèresta ei mua mikään saata.\n\nVALÈRE.\nMinut teette onnelliseksi! Eik' esteet mitkään...\n\nDORINE.\nOn juttua rakastavilla jos kuinka pitkään!\nNyt menkää.\n\nVALÈRE (menee takaisin, mutta kääntyy takaisin).\n            Minä vain...\n\nDORINE.\n                         Ei, nyt pankaa jo sulku!\nTe menette tuosta; ja tuosta on toisen kulku.\n\n    (Työntää heitä kumpaakin olkapäistä ja pakottaa eroamaan.)\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Damis, Dorine.\n\nDAMIS.\nMinut salama lyököön, saakoon tuhoni tulla,\nmua kohdeltakoon kuin pahinta konnaa ikään,\njos estää voi minut valta ja mahti mikään,\nja jollen jotain tee, mit' on mielessä mulla.\n\nDORINE.\nEi, hillitkää nyt tuota kiihkoa kuumaa,\nsiit' eihän isänne muuta kuin puhui vasta.\nEi kaikkea tehdyks saa, mitä mieli tuumaa,\nja matkaa on välillä aikeen ja toimeenpanon.\n\nDAMIS.\nMinä opetan juonitteluun sitä jumalanlasta,\npari kirkasta sanaa hälle ma korvaan sanon.\n\nDORINE.\nEi, ei, niin häneen kuin isäänne nähden suomaan\nminä neuvon kaikki vain äitipuolenne huomaan.\nTartuffen mieless' ei hän ihan vähää paina;\nmitä rouva vain sanoo, hän yhtä mieltä on aina.\nNiin, ehkä se on ihan täyttä ihastumista.\nKunp' oiskin! Se meille ois hyvin edullista.\nHänt' ikään kutsumass' olin rouvan luoksi,\njott' ottaa selvän teidän etunne vuoksi\nhän vois hänen aikeistaan sekä ilmoittaa,\nmitä riitoja, rettelöitä hän aikaan saa,\njos naimatuumaa tuota ei heitä valtaan.\nEn päässyt puheille, kuulin palvelijaltaan\nhänen rukoilevan, mut on kohta hän ilmestyvä.\nJuur' odottelen. Siis menkää nyt, olkaa hyvä.\n\nDAMIS.\nHalu mukana olla mun ois hänen lähettyvillään.\n\nDORINE.\nEi, heidän on oltava kahden.\n\nDAMIS.\n                             En häiritse millään.\n\nDORINE.\nTe malttaisitte! Kyllä on malttinne tuttu.\nSe ois paras keino tyyten turmella juttu.\nPian, menkää!\n\nDAMIS.\n              Ei, minä jään. En kiihdy, ei huolta!\n\nDORINE.\nMiten olette häijy! Piiloon! Hän tulee tuolta.\n\n    (Damis piiloutuu näyttämön perällä olevaan sivuhuoneeseen.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Tartuffe, Dorine.\n\nTARTUFFE (puhuen palvelijalleen sisempään huoneeseen\nheti Dorinen huomattuaan).\nPane lippaaseen taas ruoska ja jouhipaita,\nja sielulles ano aina valoa taivaan.\nJos ken mua kysyy, niin almuja laupiaita\nmenin viemään lievitykseksi vankien vaivaan.\n\nDORINE (syrjään).\nMiten hurskas on olevinansa hän muiden nähden!\n\nTARTUFFE.\nMitä tahdotte?\n\nDORINE.\n               Pyytää teitä...\n\nTARTUFFE (vetäen nenäliinan taskustaan).\n                               Ei, Herran tähden!\nSitä ennen ottakaa tämä niistinliina.\n\nDORINE.\nMitä varten?\n\nTARTUFFE.\n             Verhotkaa tuo paistava povi.\nNäkö moinen on loukkaus sielun ja silmän piina\nja miettimään saa sellaista, mikä ei sovi.\n\nDORINE.\nOh, kovinpa helposti teidät kiusaus kiehtoo,\nja vallan suuri teihin on valta lihan.\nEn tietää voi, mihin liekkiin se teidät liehtoo,\nmut en ota tulta minä niin herkästi ihan;\nkoko pintanne vaikk' ihan apposen alasti ois,\nmua pennin eestä ei se kiusata vois.\n\nTARTUFFE.\nTe käyttäkää vähän säädyllisempää kieltä,\ntai mun heti paikall' on pakko väistyä tieltä.\n\nDORINE.\nEi, ei, minä teille aion nyt rauhan suoda,\npari sanaa vain oli toimeni teille tuoda.\nKoht' ikään saapuu rouva nyt saliin tähän\nja toivoo saada kanssanne puhella vähän.\n\nTARTUFFE.\nAh, kernaasti!\n\nDORINE (syrjään).\n               Kappas vaan, miten lauha jo onkaan!\nMinä, totta vie, en siinä horise honkaan.\n\nTARTUFFE.\nHän viipyy ehkä?\n\nDORINE.\n                 Jo kuulen askelet tänne,\nse on hän; nyt voitte haastella keskenänne.\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Elmire, Tartuffe.\n\nTARTUFFE. Yhä suokoon siunaus kaitsijan kaikkihyvän\nniin sielun kuin ruumiin terveytt' ylettyvän\nkautt' elämänne niin runsaasti, kuin sitä halaa\nsydän halvin, jossa taivaan rakkaus palaa!\n\nELMIRE.\nNiin hurskas toivotus! Kiitollisuuteni syvin!\nMut on mukavampi, jos istumme. Tehkää hyvin!\n\nTARTUFFE (istuutuen).\nMiten voitte nyt, joko alatte voimiinne tulla?\n\nELMIRE (istuutuen).\nHyvin, kiitos, ei ollut kuumetta kauan mulla.\n\nTARTUFFE.\nMun rukousteni ansio olla ei voi,\nett' armon sen ja suosion taivas soi;\nmut sille sit' en ole huoannut huokausta,\njok' ei olis anonut tuskiinne huojennusta.\n\nELMIRE.\nSe liikaa huolta on ollut.\n\nTARTUFFE.\n                           Oh, kuinka vois\ntoki liiaksi helliä kallista vointianne!\nMun omani altis ollut sen eestä ois.\n\nELMIRE.\nSiis mikään ei rajoita kristityn-rakkauttanne!\nJään suureen velkaan hyvyydestänne siitä.\n\nTARTUFFE.\nEi ansionne varjoksikaan se riitä.\n\nELMIRE.\nMull' ois eräs asia, ja iloitsen, ettei tässä\nole puheluamme nyt kukaan häiritsemässä.\n\nTARTUFFE.\nOlen onnellinen, minut täyttää se hurmiolla,\nkun kahden kesken kanssanne saan nyt olla.\nSitä onnea rukoillut olen palavasti,\nvaikk' evännyt taivas on sen tähän hetkeen asti.\n\nELMIRE.\nVain olkaa mulle nyt avoin -- en muuta halaa --\nmult' ettette mitään mielenne aietta salaa.\n\n    (Damis raottaa näyttäytymättä sivuhuoneen\n    ovea voidakseen kuunnella keskustelua.)\n\nTARTUFFE.\nMun toivoni myös on se suosio ainokaisin,\nett' ilmaista sisimmän sieluni teille saisin,\nja vannon, että jos nureksuin minä noita\nyhä luoksi lumoomianne ihailijoita,\nei ollut syynä vihastus teitä vastaan,\nvaan palava mielen alttius ainoastaan,\nhalu puhdas...\n\nELMIRE.\n               Niin olen ymmärtänyt sen juuri.\nTe pelastaisitte sieluni, eikö totta?\n\nTARTUFFE (tarttuen Elmiren käteen ja sitä pusertaen).\nNiin aivan, niin koko sydämestäni, jotta...\n\nELMIRE.\nUh, puristatte!\n\nTARTUFFE.\n                On intoni liian suuri.\nMinä teillekö pahaa tein ihan tietämättä,\njoka tahtoisin...\n\n    (Panee kätensä Elmiren polvelle.)\n\nELMIRE.\n                  Mihin oikein te panette kättä?\n\nTARTUFFE.\nMiten laheasta vaatteesta teillä on puku!\n\nELMIRE.\nOh, älkää! Ette saa! Mua kutkutus piinaa.\n\n    (Elmire siirtää tuoliaan edemmäksi,\n    Tartuffe siirtäytyy perästä.)\n\nTARTUFFE (sormiellen Elmiren kaulaliinaa).\nNoin hienoa nähnyt en viel' ole pitsiliinaa!\nSe on näppärää, nykypäiväinen ihmissuku;\nikimaailmass' ei moist' ole tehty ennen.\n\nELMIRE.\nNiin, ehkäpä ei. Mutt' asiaamme nyt mennen:\nsiis luopuu, kuulemma, mieheni sanastaan\nja teille tyttärens' antaa. Onko se tosi?\n\nTARTUFFE.\nHän jutteli jotain; mut jos toden sanoa saan,\nniin en minä ensinkään sitä onnea kosi;\ntoist', ihanampaa toivetta kohti taipuu\nkaikk' ihastukseni, kaikki mieleni kaipuu.\n\nELMIRE.\nNiin, teist' on kaikki maallinen arvoa vailla.\n\nTARTUFFE.\nMull' ei ole sydän kivestä millään lailla.\n\nELMIRE.\nOn taivas mielessänne, ma arvaan, aina,\nmaan matalan puoleen teitä ei mikään paina.\n\nTARTUFFE.\nVaikk' iäistä ihanuutta sielumme halaa,\nsaa ajallinenkin rakkaus meissä palaa:\non armas pakko syttyä sydämemme,\nkun taivaan kaunoluomia katselemme.\nSen kauneus kaltaisissanne heijastuu,\nmut teille vertaa ei vedä kukaan muu.\nLoi kasvoillenne se sulon, mi silmää kiehtoo\nja sydämen haltioi, poven liekkiin liehtoo.\nEn, teitä katsoen, luoduista kaunein, saata\nma luojan ihmeitä ylistämästä laata\nenk' ihastumatta, en tuntehetonna rinta\nhänen kuvastustaan kohdata ihaninta.\nAluss' epäilin sitä salaista syttymystä,\nett' ois se vain pahan paulaa ja väijytystä,\nolin päättänyt jo aivan paeta pois,\nkun arvelin, että sieluni vaarass' ois.\nToki vihdoin, naisist' armahin, selkeni mulle,\nettei mua tielle se johtanut tuomitulle,\nteit' että puhtaudessa ma lempiä voin,\nja siks sen lemmen valtaan sieluni soin.\nYlen rohkeaa -- täys selko on siitä mulla --\non tuomaan tää sydänuhrini teille tulla.\nMut hyvyyteenne turvaan; se antaa yksin,\nmit' en yletä mitättömyyteni yrityksin.\nMinä toivoni, riemuni, rauhani teissä löydän,\nsaan tuomion tai autuuden armopöydän,\nja teiltä nyt, miten tahdotte ainoastaan,\notan onneni taikka onnettomuuteni vastaan.\n\nELMIRE.\nTepä teette tunnustuksia kohteliaita;\nne kulkevat vain hieman kummia maita.\nTe saisitte paremmin halunne pantsaroida,\nvähän moisia aikoessanne aprikoida,\nte hurskas mies, jota kaikk' ihan yhtä suuta...\n\nTARTUFFE.\nOh, hurskaskin on ihminen eikä muuta.\nKun eessä moinen on kauneuden kaikkivalta,\nsydän antautuu, ei pohdi, ei punnita malta.\nPuhe tää, sen tiedän, on outoa kyllä kuulla;\nmut en ole mikään enkeli, ei pidä luulla.\nJos tunnustukseni tuomion teiltä saa,\noman ihanuutenne tenho te tuomitkaa.\nSiit' asti kuin sen ylimaallisen mahdin näin,\nte olette valtiatar, jonk' orjaksi jäin;\nminut taivaankaunis silmäinne katse voitti,\nsen taikaa vastustaa sydän turhaan koitti:\nminä paastosin, rukoilin, vuodatin kyyneleitä,\njok' ainoa sieluni aatos vain etsi teitä;\nmitä tuhannesti jo katseet ja huokaukset,\nsitä tulkitsee nyt huulten tunnustukset.\nJos tuskani näätte te armahtavalla miellä,\nmi halvalle orjallenne ei rauhaa suo,\njos lempeytenne lohtua mult' ei kiellä,\nvaan laskeutuu minun mitättömyyteni luo,\nminä innolla palavalla teit', ihanaista,\nniin palvelen, kuin ei viel' ole palveltu naista.\nEi kunniallenne teill' ole vaaraa siitä,\nei pelkoa, että ma hiiskuisin näitä ja niitä.\nNuo hovikeikarit, joihin on hulluja naiset,\nne melua pitää, ne kerskujat turhamaiset:\nhyväll' onnellaan siin' ylvästeltävän kuullaan;\nheti kertovat julki, jos soi kuka suosion,\nsen alttarin häväisevät he löyhällä suullaan,\njoll' uhrannut sydän uhrinsa juuri on.\nMut meikäläisen mieli se peitossa palaa,\nse salaisuuden varmasti kätkee ja salaa.\nOman maineemme varjelu meille on liian kallis,\nett' armastetun se alttiiksi jättää sallis;\nja meihin suostuen taattuna sillä tapaa\non lempi juoruista, riemu vaaroista vapaa.\n\nELMIRE.\nSaan sanoistanne koreista kiittää teitä.\nMult' ette todellakaan te mieltänne peitä.\nMut entä jos nyt -- sitä pelkoa ettekö tunne --\npuhun miehelleni ja ilmoitan ihastelunne.\nJos minua teidän hän liehivän aavistais,\nse sammumaan ehk' ystävyytenne sais.\n\nTARTUFFE.\nMinä tiedän, te siihen olette liian hyvä,\nte ette rankaise uskalikkoa houkkaa;\nteilt' anteeks saa se ihmisheikkous syvä,\nmi lempeni ilmaisussa nyt teitä loukkaa.\nJa muistakaa, kun eessä te olette kerta,\nmull' ett' on silmät ja ett' olen lihaa ja verta.\n\nELMIRE.\nMuut muulla tavoin voisivat tehdä kait,\nminun mieluisinta on pysyä tästä vait.\nEi mieheni saa tätä tietää, mut vastike siit' on\nmyös suotavanne: te suoraan ja parhaanne pannen\ntuot' asiaa Valèren ja Marianen\nnyt ajatte ettekä esteeksi jää sen liiton,\nsitä ette yllytä vallankäyttöä väärää,\njoka pois oman toiselt' ottaa ja teille määrää,\nja...\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Elmire, Damis, Tartuffe.\n\nDAMIS (tullen esiin piilopaikastaan).\n      Ei, ei lainkaan. Tämä on tuleva julki.\nOlin huoneessa tässä ja sain ihan kaikki kuulla.\nMun taivaan armon johdoks se täytyy luulla,\njott' ilkiö tuo, joka kiusaksi tänne kulki,\nsaa rankaisunsa, jotta ma tuon valehurskaan\nja röyhkeän petturin juonet kostan ja murskaan,\nsaan isäni näkemään, mitä sieluunsa sulkee\nse konna, jok' iskeä teihin silmänsä julkee.\n\nELMIRE.\nEi, Damis; se riittää, jos saa hän paremman älyn\nja suomani armon ansaitsevansa näyttää.\nMitä lupasin kerran, se myös minun suokaa täyttää.\nMinä en pidä nostosta minkään huudon ja hälyn.\nKas, vaimo moisia hupsuja nauraa vaan,\nsill' ei mene miehensä korvia vaivaamaan.\n\nDAMIS.\nNiin tehdä teillä voi omat olla syynne,\nja mull' omat syyni, jos yhdy en menettelyynne.\nIhan ilve ja pilkka ois sitä miestä säästää;\ntuon ulkokullatun silmitön julkeus päästää\njo vihdoin valloilleen mun vihani palon;\nhän mullin mallin on kääntänyt koko talon;\njo liian kauan täällä hän isää johti\nja mun ja Valèren toiveita sortaa tohti.\nNyt hänest' on vieroitettava veijari tuo,\nja siihen taivas mulle nyt keinon suo.\nSitä kiittää tahdon tilaisuudesta tästä,\ntätä etua kuinka ma luopuisin käyttämästä?\nEn lainkaan ansaitsis sitä saamaan tulla,\njos lyön sen laimin, kun se on kädessä mulla.\n\nELMIRE.\nDamis!\n\nDAMIS.\n       Ei, nyt minä teen oman pääni mukaan.\nNyt mieleni on ihan iloa tulvillaan;\nmult' ette nyt estää saata te eikä kukaan\nsitä riemua, että kerrankin kostaa saan.\nNyt selvitetään tämä seikka ja pohjaan asti;\nkas niin, ei voisi sattua paremmasti.\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Orgon, Elmire, Damis, Tartuffe.\n\nDAMIS.\nIsä, täällä on teille tervehdykseksi juttu,\nveres yllätys, joka läheltä koskee teitä.\nHyvin teille maksaa tuo hyvä, kallis tuttu,\nei hellintäänne hän palkitsematta heitä.\nIson intonsa kokee sillä hän ilmi tuoda,\nett' aikoo kunniaanne hän lokaa luoda;\nhänet yllätin täällä, kun puolisollenne juuri\ntuo julkea tunnusti rietasta lempeään.\nOn säveys hällä ja suopeus liian suuri,\nhän peittää teilt' ois tahtonut kaiken tään;\nmut julkeutt' en minä moista suojella halaa;\nminä loukkaan teitä, jos suuni sen teiltä salaa.\n\nELMIRE.\nSanon vieläkin: ei turhista milloinkaan\npidä miehellensä mieliharmia laittaa;\nei tuollaiset toki kunniatamme haittaa,\nja riittää, kun sen varjella voimme vaan.\nSe mieli on mulla; ettekä puhunut ois,\njos sanani teihin lainkaan tehota vois.\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Orgon, Damis, Tartuffe.\n\nORGON.\nMitä kuulen? Taivas! Se totta ei olla saata!\n\nTARTUFFE.\nOn, veljeni, on, olen heittiö viheliäinen,\nolen kurja syntinen, pahuutta kukkurapäinen,\npahin rikollinen, joka kuunaan myrkytti maata.\nVain rikosta, riettautt' on minun eloni retki,\nvain synnin saastaa sen joka ainoa hetki;\nja saattaakseen syvät syyni nyt rangaistukseen\nminut taivas on asettanut tähän alennukseen.\nNiin suurt' ei rikosta voida syykseni työntää,\nettei sitä tuntoni nöyrästi tahtois myöntää.\nKaikk' uskokaa, mitä kuulitte, armotonna\npois ajakaa vihan ansainnut, kurja konna.\nNiin suurta häväistystä en saada vois,\nett' enempää vikapää minä viel' en ois.\n\nORGON (pojalleen),\nAh, petturi, vai sinä moisella panettelulla\nhänen puhtaan hyveensä kimppuun rohkenet tulla!\n\nDAMIS.\nMitä? Siis tuon ulkokullatun viekkaus uusi\nsaa teidät taas...\n\nORGON.\n                   Pidä, kirottu vintiö, suusi!\n\nTARTUFFE.\nHänen suokaa puhua, syytätte häntä väärin;\nparas on, kun häntä nyt uskotte. Kuinka noin\nmua syytösten keskellä suositte ylen määrin?\nMist' oikein tiedätte, mitä mä tehdä voin?\nTe, kallis veljeni, uskotte ulkopintaan,\nmut ulkohurskaus ties mitä kätkee rintaan.\nEi, ei; näkö pettää; luulonne harhaan kulki;\nah, en ole se, miks uskotte, kaikkea muuta.\nMua hurskaaks sanoo maailma yhtä suuta,\nihan kelvoton vaikk' olen, jos toden puhuu julki.\n    (Kääntyen Damis'hin).\nNiin, poikani, soimatkaa mua petturiksi\nja varkaaksi, murhaajaksi ja vaikka miksi,\nnimet niitä kauheammat jos keksitte vielä,\nne kaikk' ovat oikeutettuja, niit' en kiellä.\nMinä polvillani sen herjan ja pilkan siedän,\npahall' elämällä sen ansainneeni ma tiedän.\n\nORGON (Tartuffelle).\nTämä on jo liikaa.\n    (Pojalleen.)\n                   Jo kadu, jos koskaan kadut,\nsinä ilkiö!\n\nDAMIS.\n            Siis te uskotte moiset sadut...\n\nORGON (nostaa ylös Tartuffen).\nVait, hirtehinen! Veli, nouskaa, oh, sallikaahan!\n    (Pojalleen.)\nSinä kurja!\n\nDAMIS.\n            Hän siis...\n\nORGON.\n                        Vait!\n\nDAMIS.\n                              Pitäiskö moista nähden...\n\nORGON.\nSana vielä, niin sinut isken mäsäksi maahan.\n\nTARTUFFE.\nEi, veljeni, älkää kiihtykö. Herran tähden!\nHalull' ennen kärsin piinan ma pahimmankin,\nkuin hälle pienintäkään minä haittaa hankin.\n\nORGON (pojalleen).\nSinä kiittämätön!\n\nTARTUFFE.\n                  Tähän polvistuin minä anon\nteilt' armoa hälle...\n\n\nORGON (heittäytyen myös polvilleen ja syleillen Tartuffeä).\n                      Ah, mitä mä enää sanon!\n    (Pojalleen.)\nSitä hyvyyttä, hulttio, näätkö!\n\nDAMIS.\n                                Mut...\n\nORGON.\n                                       Vait!\n\nDAMIS.\n                                             Minä.\n\nORGON.\n                                                   Vait!\nSinä väijyt häntä, sen tiedän ja syytä hait.\nTe kaikki vihaatte häntä, ja liittoon yhtyy\noma vaimo, lapset, palvelijat, jott' ois\ntuon hurskaan pakko luopua luotani pois;\nsitä varten rumimpaankin he keinoon ryhtyy.\nMut häätää koittakoot hänet vehkeillään,\nsitä vähemmin hänet lasken ma lähtemään;\nnyt tyttäreni koht' ikään mä hälle naitan\nja niin koko perheeni korskeat juonet taitan.\n\nDAMIS.\nHänet pakottaa siis aiotte tuolle?\n\nORGON.\n                                   Niin,\njo tänään, jos saa sapen teissä se kuohuksiin.\nMua ette peijaa. Oh, minä aion näyttää,\nketä kuulla saatte, ken täällä käskyä käyttää.\nSaat hyvittää, sinä hylky, ne herjas heti,\nhänen lankeet jalkoihinsa ja anteeksi pyydät.\n\nDAMIS.\nMinä! Tuoltako konnalta, taas joka teitä veti...\n\nORGON.\nSinä, vaivainen, vastustat, yhä herjaa syydät!\nAh, keppini, keppini!\n    (Tartuffelle.)\n                      Älkää koittako estää.\n    (Damis'lle).\nPois kattoni alta! Tiehesi ilman tenää!\nJa takaisin älä uskalla tulla enää!\n\nDAMIS.\nMenen kyllä, mutta...\n\nORGON.\n                      No, kauanko vartoa kestää!\nSaat lähteä, lurjus, perinnötönnä, se tiedä,\nja kiroukseni myötäsi vielä viedä.\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Orgon, Tartuffe.\n\nORGON.\nNoin miestä pyhää loukata!\n\nTARTUFFE.\n                           Tuskaa tätä,\noi taivaan armo, syyks älä hälle jätä!\n    (Orgonille.)\nJos murheeni mittaisitte, kun moista he syytää,\nmua kristiveljeni silmissä mustata pyytää...\n\nORGON.\nAh!\n\nTARTUFFE.\n    Ilkimieltä kun vain sitä aattelenkin,\non niinkuin kärsisin piinaa kidutuspenkin...\nMinä kauhistun... niin sydäntä kouristaa...\nse on surmaksi mulle, en sanaa suustani saa.\n\nORGON (juoksee itkussasuin ovelle, josta hän on karkottanut poikansa).\nSinä roisto! Kadunpa, että sä vältit kurin.\n    (Tartuffelle.)\nVeli kallis, tyyntykää, paha mieli pois!\n\nTARTUFFE.\nTämä hirveä riita jospa jo laata vois!\nkai parasta on, veli kallis, että mä lähden.\n\nORGON.\nMitä puhuttekaan?\n\nTARTUFFE.\n                  Niin, muut mua vihaa täällä\nja epäilemään mua teidät he saada kokee.\n\nORGON.\nOh, tyhjää! Mun näittekö kuulevan, mitä he hokee?\n\nTARTUFFE.\nSe heill' on varmaan vastakin kielen päällä;\nja juorut nuo joskohta nyt mielenne torjuu,\nne toisella kertaa uskotte kukaties.\n\nORGON.\nEn koskaan.\n\nTARTUFFE.\n            Veljeni, ah, mikä estäis! Mies\noman vaimonsa uskotellessa väleen horjuu.\n\nORGON.\nEi, ei!\n\nTARTUFFE.\n        Minun täytyy. Kun talo on minusta vapaa,\nhe eivät vainota voi mua tällä tapaa.\n\nORGON.\nEi, ei, te jäätte -- elosta luovun ennen!\n\nTARTUFFE.\nSiis täytyy, nöyryytyksien tietä mennen,\nmun suostua, jollette...\n\nORGON.\n                         Oh!\n\nTARTUFFE.\n                             No, ei enää siitä!\nKoen katsoa, ettette palkaksi pahaa niitä.\nHyvä maine on arka; ja ystävänänne velkaa\nolen välttämään joka varjoa, juorun kieltä:\nminä kartan puolisoanne ja väistyn tieltä...\n\nORGON.\nEi, nyt sitä ahkerammin te seurustelkaa.\nTämä maailma raivostuttaa on riemuni parhain;\nse nähköön teidät yhdessä myöhään ja varhain.\nJa jotta sit' oikein iskisin vasten suuta,\nteen perillisekseni teidät, en ketään muuta;\nminä kaiken omaisuuteni teille siirrän\nja laillisen lahjakirjan koht'ikään piirrän.\nHyvä, kelpo ystävä, tuleva vävyni mulle\non rakkaampi isää, äitiä, vaimoa, lasta.\nEi hyljätyksi kai tämä tarjous tulle?\n\nTARTUFFE.\nIsän tahto ain' olkoon kaikessa nyt ja vasta!\n\nORGON.\nMies parka! Nyt pian valmiiks se kirja vaan;\nja kateus jääköön harmiinsa halkeamaan!\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Cléante, Tartuffe.\n\nCLÉANTE.\nNiin, ei ole ihmistä, joka ei siitä puhu,\nja kunniaksi ei ole teille se huhu;\nja osuu hyvin, kun tässä nyt teidät tapaan\nja menettelystänne saan sanan virkkaa vapaan.\nTuo asia sikseen, olkoonpa näin tai noin.\nSe saattaa pahempi olla kuin luulla voin.\nMut vaikka Damis ois tuottanut ikävyyttä,\nja teitä syytettäis ihan ilman syyttä,\nniin eikö kristityn työ ole anteeks antaa,\nei sydämessään vihaa ja kostoa kantaa?\nJa voitteko sallia, ett' isän luota ois\nnoin karkoitettu siis oma poika pois?\nSanon vielä kerran ja saatte sen suoraan kuulla:\nsitä inhoksuu isot, pienetkin yhdellä suulla.\nJa jos mua uskotte, sen hyväks saatatte jälleen,\ntätä riitaa ette ärsytä äärimmälleen,\nvaan Jumalalle vihanne uhraatte varmaan\nja pojalle avaatte taas isän mielen armaan.\n\nTARTUFFE.\nAh niin! Sen kaikesta sydämestäni soisin.\nMinä mitään hälle en viaksi tahdo panna,\nkaikk' annan anteeksi, mistään en kaunaa kanna,\nhänen palvelijansa parhaani mukaan oisin.\nMut taivas ei sitä salli, se toisin säätää;\nja jos hän palata saa, hän pois minut häätää.\nTuo verraton solvaus katkaissut kaikk' on suhteet;\nnyt sovinto nostais vain pahat huudot ja nuhteet.\nTies Herra, mit' ihmiset luulla jo alkaiskaan;\npian kuuluis, ett' edun vuoksi ma suostuin vaan,\nmuka vastapuoltani, tietäin tehneeni väärin,\nkoen teeskennellen nyt helliä ylen määrin,\nmuka että mä pelkään häntä ja liehakoin\nja umpeen syyttäjän suun koen lahjoa noin.\n\nCLÉANTE.\nTe mielitte syöttää pelkkiä tekosyitä,\nkovin estelynne nuo ovat etsityitä.\nTeit' ottanut taivas ei lie edunvalvojakseen;\nse muit' ei tarvitse syyllistä rangaistakseen.\nTe heittäkää siis kostonne Herran huomaan,\njoka vääryydet on käskenyt anteeks suomaan,\nvähät välittäkää, milt' ihmisistä se näyttää,\nkun taivaan korkeita käskyjä koette täyttää.\nVai huoliko siitä, mit' ihmiset luulla voivat,\nsiis estymään teot oikeat sais ja oivat?\nEi, taivaan tahto ain' olkoon ohjeena meille;\nmuut huolet älkööt vietelkö harhateille.\n\nTARTUFFE.\nNiin, sanoinhan jo, ett' anteeksi hälle suon,\nkuten käskee taivas; mutta ei vaadi se multa,\nvast'ikään niin häväistyltä ja herjatulta,\nett' eläisin kera kaunankantajan tuon.\n\nCLÉANTE.\nJa vaatiiko taivas mieltä niin taipuvaista\nnoin kuulemaan isän oikkua kohta vaan,\nnoin omaisuuden lahjaksi ottamaan,\njohon teillä ei oikeutt' ole minkäänlaista?\n\nTARTUFFE.\nJoka tuntee minut, se tietää ja voi sen taata,\nett' ei oma etuni syynä täss' olla saata.\nMua kiehdo ei maailman tavara eikä kulta,\nsen pettävä loisto ei sokaise silmiä multa.\nJa jos minä suostun, jos otan lahjan vastaan,\njonk' ystävä suo, siks suostun ma ainoastaan,\ntoden tunnustaakseni, että on pelko mulla\nsen voivan huostaan huonojen kätten tulla,\njotk' ehkä päästyänsä sen hallitukseen\npanis maailmassa sen pahaan ja turmelukseen,\nsill' eivät, kuin minä aion, taivasta palvois\nja oman lähimmäisensä parasta valvois.\n\nCLÉANTE.\nTuo tunnontarkka pelko te pankaa pois,\njota oikean perijän syy hyvä syyttää ois.\nSe toiselle jättäkää, mik' on toisen vastuu;\nomall' uhallaan hän omansa hoitoon astuu.\nParemp', että sit' itse hän vaikkapa väärin käyttää,\nkuin jos vois teitä sen rosvoks sormella näyttää.\nSitä kummeksun vain, kuink' olette oikeastaan\nsen tarjouksen kehdannut ottaa vastaan.\nTosi hurskaus ei kai sellaista käskyä tiedä,\nett' osansa perilliseltä pitää viedä?\nJa jos sen on käsky, ett' yhdess' ei elää sovi,\njos Damiin ja teidän välill' on oleva ovi,\nniin eiköhän kunnon miehelle oikeint' ois\noman arvonne vuoksi siirtyä syrjään ennen,\nei sallia, ett' isä mielettömyyksiin mennen\noman poikansa teidän tähtenne ajaa pois.\nNiin tekisi mies, jok' ei suoraa vääräksi vello,\nse uskokaa...\n\nTARTUFFE.\n              On puoli neljä jo kello;\nmull' on eräs hurskas toimitus, jonka tähden,\njos suvaitsette, nyt huoneeseeni ma lähden.\n\nCLÉANTE (yksin).\nAh!\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Elmire, Mariane, Cléante, Dorine.\n\nDORINE (Cléantelle).\n    Pitäkää tekin kanssamme neidin puolta.\nHän on menehtymässä, ei mikään huojenna huolta;\ntänä iltana kihlaus -- niin isä päättää keksi,\nvähäll' ettei saa se hänt' epätoivoiseksi.\nTuoll' on isä itse. Nyt yhdessä ponnistakaamme,\nett' estymään tuon turmio-aikeen saamme\nväkivetoon taikka keinolla kekseliäällä.\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Orgon, Elmire, Mariane, Cléante, Dorine.\n\nORGON.\nOh! Hauska nähdä teidät yhdessä täällä.\n    (Marianelle.)\nKas tästä, täst' ilo ihana sulle käkee.\nSinä arvaat kai, mitä tietää sopimus tää.\n\nMARIANE (polvillaan Orgonin edessä).\nIsä kulta, nimessä taivaan, mi tuskani näkee,\nja kautta kaiken, mi mieltänne hellyttää,\nvähän lievittäkää isänvaltanne vaatimusta,\nminut päästäkää tämän tahtonne tottelusta.\nMoist' älkää lapsenne tunnolle panko pulmaa,\nett' taivaalle nurkuisin minä mieltänne julmaa;\nmua säälikää, ett' elo, jonk' annoitte mulle\nei murtavaksi murheen taakaksi tulle.\nJos turha on tuo sulo toive, jos ette sallis\nmun tulla sen omaksi, joka on mulle kallis,\nniin polvistuin minä pyydän ja vannotan teitä,\nmua ettette sille, jot' inhoan, uhriksi heitä\nepätoivoon hukkumaan, johon joutua voin,\nisänvaltaa ankarinta jos käytätte noin.\n\nORGON (tuntien heltyvänsä).\nSydän lujaksi! Pois isän heikkous, suotta surku!\n\nMARIANE.\nRakas teille hän olkoon, mun siitä ei nouse nurku;\nomaks saakoon rakkautenne ja rikkautenne,\nmun osani pankaa myöskin, jos muu ei riitä,\nminä annan sen ilomielin ja luovun siitä,\noma itseni kunhan vain sen ei myötä menne.\nMun luostarin hiljaisuudessa viettää suokaa,\nmi viel' elon murhepäiviä mulla lie.\n\nORGON.\nVai luostariin? Heti sinnekö mieles huokaa,\nkun ei isä mielitiettysi viereen vie!\nYlös siitä! Mit' enemmän mielesi sotii vastaan,\nsitä suurempi ansio sulle se ainoastaan.\nHalut aistien kuoleta avioliitolla tällä,\nmua suott' älä enää kiusaa sit' itkemällä.\n\nDORINE.\nMut miksi...\n\nORGON.\n             Vait! Kera laistenne pieskää suuta,\nvaan nyt kita kiinni ja mukisematta muuta.\n\nCLÉANTE.\nJos sallitte neuvoa jollain lailla...\n\nORGON.\nNuo neuvonne, lanko, ain' ovat vertaa vailla,\nniin järkeviksi, niin oiviks en mitään kiitä,\nvaan suvainnette, että en seuraa niitä.\n\nELMIRE.\nTämän kaiken nähden mit' enää ma virkkaa voinen?\nTuo sokeutenne on todella suurenmoinen.\nKyll' on hän paulonut teidät, kun teit' ei mikään\nsaa uskomaan, mikä kohtaus tääll' oli ikään.\n\nORGON.\nOlen palvelijanne! Uskon, mit' uskoa sietää.\nPojan lurjusta puollatte tuota, sen kaikki tietää,\nsiks ette paljastaa sitä juonta raski,\njoll' ansaan hän tuon mies-paran saavansa laski.\nKovin olitte tyyni, jott' uskoa teitä voisin;\nse teit' ois kuohuttanut toki aivan toisin.\n\nELMIRE.\nHeti hiuksiaanko raivoten pitäis raastaa,\njos lemmestään joku joutava narri haastaa?\nJa kunniatamme eikö suojele muu\nkuin pyörivät silmät ja kiljuvan kiivas suu?\nMinä nauran vain, minä, moista liehijä-parkaa,\nmua sellaisist' ei huvita huuto ja häly.\nOn mieleeni säveä käytöstaito ja -äly,\nei siveys-fuuriat, kunniataan jotk' arkaa\nheti puolustaa muka kynsin ja hampain kokee,\nvie silmät päästä, jos ken sanan liikaa hokee.\nMua varjele, taivas, siveydestä siitä!\nEn moista raivotar-säädyllisyyttä kiitä,\nja torjuva kylmyys tunkeilijalle, ma luulen,\nvoi antaa yhtä varmasti lähtötuulen.\n\nORGON.\nMinä asian tiedän, en niin hevin ansaan menne.\n\nELMIRE.\nSanon vielä kerran: on verraton sokeutenne.\nMut vieläköhän epäuskoonne silti jäätte,\njos laitan, ett' omin silmin sen todeksi näätte?\n\nORGON.\nNäen!\n\nELMIRE.\n      Niin.\n\nORGON.\n            Oh, loruja!\n\nELMIRE.\n                        Jospa on keino mulla\nse teille näyttää täydellä valaisulla...\n\nORGON.\nHölynpölyä!\n\nELMIRE.\n            Auttamaton! Hyvä! Saatte vaikka\nmitä tahansa luulonanne te meistä luulla.\nMut entäpä jos mull' ois joku tietty paikka,\njost' itse voitte kaikki te nähdä ja kuulla,\nmitä silloin hurskaastanne te virkkanette?\n\nORGON.\nNiin, silloin, silloin... En mitään, sillä sit' ette\nsaa tapahtumaan.\n\nELMIRE.\n                 On aika jo houreen laata,\nkoht' ette sanaani valheeksi väittää saata.\nOn tarpeen, jos suvaitsette, nyt laittaa, jotta\nsen näette itse, onko puhuttu totta.\n\nORGON.\nHyvä! Siihen sanaan! Saatte keinonne käyttää.\nSoma nähdä, kuinkahan sananne voitte täyttää.\n\nELMIRE (Dorinelle).\nHänet tänne kutsukaa.\n\nDORINE (Elmirelle).\n                      Hän on ovela mies,\nhän aikomuksenne arvata voi kenties.\n\nELMIRE (Dorinelle).\nEi, ihailijan saa peijatuks ilman vaivaa,\nja itserakkaus kyll' oman kuoppansa kaivaa.\nHänet noutakaa.\n    (Cléantelle ja Marianelle.)\nJa te hetkeksi syrjään käykää.\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Elmire, Orgon.\n\nELMIRE.\nTähän pöytä tää, ja sen alle te kyyristäykää.\n\nORGON.\nMitä?\n\nELMIRE.\n      Tottahan teidät kätkeä täytyy kait.\n\nORGON.\nTuon pöydänkö alle?\n\nELMIRE.\n                    Oh, käykää ja olkaa vait.\nOn päässäni tuuma; näättepä, laskenko väärin.\nPian sinne nyt vaan, ja varanne pitäkää,\nteit' että hän lainkaan siellä ei kuule, ei nää.\n\nORGON.\nOlen myöntyväinen, ma sen sanon, ylen määrin,\nmut parhaanne jälkeen nyt myös kuje selvitelkää.\n\nELMIRE.\nSen en minä moitteen aihetta antavan pelkää.\n    (Orgonille, joka on pöydän alla.)\nNiin, nyt tulen puhelemaan minä oudolla tapaa,\nmut älköön silti se pahastuttako teitä.\nMull' olkoon, jos mitä virkkanen, valta vapaa;\nminä silmänne avaan, en sanaani sikseen heitä.\nSen vuoksi nyt mielistelyitä mun täytyy käyttää,\njott' ulkokullattu tuo tosihahmonsa näyttää,\nhänen himoansa rietasta imarrella,\ntuon julkean sallia vapaasti tungetella.\nHänet teille kun paljastaakseni vain nyt taipuu\nmuka mieleni kuulemaan hänen lempeään,\nniin voin heti laata, kun harhanne teiltä haipuu,\neik' eemmäs hän pääse, kuin laskette pääsemään.\nHänen hurjan kiihkonsa saatte te itse suistaa,\nkun asia teistä liian pitkälle luistaa,\nja säästää vaimonne piinasta pitemmästä,\nheti kohta kun itsensä ilmaissut vain on konna.\nOma valtanne valvoa, että nyt opitte tästä\na... vaiti! Hän tulee. Nyt hiljaa ja hiiskumatonna!\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Tartuffe, Elmire, Orgon (pöydän alla).\n\nTARTUFFE.\nSain puheisille luoksenne kutsun tulla.\n\nELMIRE.\nNiin, salaisuuksia, tietkääs, on teille mulla.\nMut sulkekaa ovi ensin ja katsokaa,\nmeit' ettei kukaan kuulla ja häiritä saa.\n    (Tartuffe käy sulkemassa oven ja tulee takaisin.)\nKas, sellaisen kohtauksen, kuin tääll' oli ikään,\nme emme liioin toistuvan toivo kai.\nEi pahemmin ois saattanut sattua mikään.\nDamis minut teistä niin kovin hätään sai;\nja näitte, kuink' aikeestaan hänt' estellä tahdoin,\nhänen mielensä kuohua hillitä, minkä mahdoin.\nNiin hämmennyin tosin, etten keksinyt heti\nvain jyrkästi kieltää, mitä hän syyksenne veti;\nmut näin kävi paljoa paremmin, kiitos taivaan,\nsitä turvallisemmaksi kaikki se meille sai vaan.\nHeti vakaa arvonne torjui sen myrskyn pois,\neik' uskoa pahaa mieheni teistä vois.\nHän tahtoo oikein harmiksi juorun hampaan\nnyt meidät seurusteluun sitä tuttavampaan,\nja siksi mun sopii nuhteetta jäädä tänne\nja näin ihan kahden kesken kanssanne olla\nja avata sydän, mi kuunnellut lempeänne\non kenties liian herkällä suosiolla.\n\nTARTUFFE.\nMun vaikea ymmärtää on puhetta moista;\nhyvä rouva, te äsken haastoitte aivan toista.\n\nELMIRE.\nKuink' onkaan teille naissydän outo ihan,\njos ensi estely teissä on nostanut vihan!\nJa ettekö oivalla siis, mikä oikeastaan\non mieli, kun se niin heikosti sotii vastaan?\nKas, ainahan torjuu kainoutemme arka,\nkun hellän tunteen pauloiss' on sydän parka.\nJos syttyykin se, jos kuinka syvästi lempii,\nsitä ilmaista silti se ujostelee ja empii.\nNiin, ensiks estelemme, mut ilme näyttää,\nett' ennen pitkää vastustelumme vaipuu;\nsuu kunnian vuoksi kieltää, mut käskee kaipuu,\nja kieltely moinen on lupaus kaikki täyttää.\nTämä tunnustus, se on totta, on varsin vapaa,\nja paremmin kainouttamme mun täytyis kaita,\nvaan kun nyt kerran on lausuttu, kuink' on laita,\nDamis'ta oisinko hillinnyt sillä tapaa,\nniin oisinko kuunnellut minä malttavasti\nkoko lemmenliehitystänne loppuun asti\nja ottanut asian, kuin minun ottavan näitte,\njos vaarattomaksi te sydämelleni jäitte?\nJa teitä kun itse vaadin ma luopumaan\ntuost' avioliitosta, jota nyt aiotaan,\nmitä ilmaisee se into, jos ei sitä juuri,\nett' olentoonne on kiintymys liian suuri,\nja että sen jakoon suostua tuska ois,\nihan yksinään jonk' omistavansa sois?\n\nTARTUFFE.\nAh, ihanintakin ihanampi on varmaan\nsanat moiset kuulla huulilta naisen armaan;\nläpi sieluni pitkin säikein metenä mennen\nne hurmaa tuo iki-tuntematonta ennen.\nYlin määränpää mull' olla on mieliksenne\nja onni ja autuus tottelu toivehienne;\nmut sallinette, jos uskallan onnea tuota\nvähän epäellä, jos siihen en oikein luota.\nSe ehkä on ansa vain sitä varten, jotta\ntuost' avioliitto-aikeesta ei tulis totta;\nja jos sen teille vapaasti virkkaa saan,\nniin sananne armaat uskon ma silloin vaan,\nkun suosionne tuo, jota sieluni janoo,\nsuo täydemmän takeen, että ne totta sanoo,\nja vahvistuu minuss' usko varma ja vakaa,\nett' ystävyytenne saan, en tuult' aja takaa.\n\nELMIRE (yskittyään merkiksi miehelleen).\nTe noinko tyhjentäisitte nopeasti\nsiis sydämen hellyyden heti pohjaan asti?\nJos suurin surmin sen tunnustaneeksi sai,\nse eikö riitä jo teille? Oh, kyllä kai!\nTe ennen lainkaan tyytyvän ette näytä,\njos toivoanne ei viimeisintäkin täytä.\n\nTARTUFFE.\nMitä vähemmän ansaittu onni, sit' enemmän sietää\nsitä epäillä, sanoiksi vain sanat koreat tietää.\nYlen suurt' on onnea vaikea todeksi luulla,\nvain kokemalla sen uskoo, ei millään muulla.\nJa mun, jok' en ansaitse suosiotanne lainkaan,\nei toivoa tohdi sit' uneni uskaliainkaan,\nenk' usko mitään, ennenkuin tositöin\nminut vakuutatte siitä, mit' ikävöin.\n\nELMIRE.\nKuink' onkaan lempenne hirmuvaltias julma!\nJa kuink' on vaikea mulle sen tuoma pulma!\nMiten ankara sydämelle sen sortovalta,\nmiten hillittömästi se vaatii, ei vartoa malta!\nSiis onko aivan mahdoton torjua teitä,\nja ettekö siis edes henkäisyaikaa heitä?\nNoin armotta vaatia -- onko nyt laitaa moinen --\nheti että vaan joka toiveenne pitäis täyttää;\nsitä, ett' on teitä kohtaan niin heikko toinen,\nnoin tuiki tunnottomasti väärin käyttää!\n\nTARTUFFE.\nMut ihailuuni jos katsotte suosiolla,\nmiks sitten selvään osoittamatta sit' olla?\n\nELMIRE.\nMut eikö se ole synti, siit' eikö paina\nmua taivaan tuomio, josta te puhutte aina?\n\nTARTUFFE.\nJos ei ole tiellä muuta kuin tuomiot taivaan,\npois moiset vastukset minä väleen raivaan;\nsuott' älkää sydäntänne te estelkö niillä.\n\nELMIRE.\nMut taivaan rangaistusta siis voiko piillä?\n\nTARTUFFE.\nNuo joutavat arvelut huoleti voitte häätää,\nmun suokaa teille neuvoa millä tavoin.\nTosin kyllä eräitä kieltoja taivas säätää,\nmut sovitteluun sen kanssa on portti avoin.\nOn oikein, ett' eri tarpeissa perehdymme\nme avartamaan omantuntomme ahtautta\nja sovittamaan, jos rikomme, erehdymme,\nteon sillä, ett' aivoitus täynnä on puhtautta.\nPian salaisuuksista näistä on syvempi selko\nteill' oleva, suokaa mun ohjata ainoastaan.\nMun toivoni tyydyttäkää, pois tyhjä pelko;\notan itse päälleni syyn ja kaikesta vastaan.\n    (Elmire yskii kovemmin.)\nTe yskitte kovin.\n\nELMIRE.\n                  Niin, ihan hengen salpaa!\n\nTARTUFFE.\nVähän lakritsia, jos sallitte apua halpaa!\n\nELMIRE.\nSe on sitkeä yskä, jo ollut jos kuinka pitkään,\nsiin' eivät auta lakritsit eikä mitkään.\n\nTARTUFFE.\nSepä ikävä seikka.\n\nELMIRE.\n                   On, ettei sanoa saata.\n\nTARTUFFE.\nNiin, turhan arkailunne te suokaa laata.\nSyvin vait'olo salaisuutemme vartioi;\nja pahaa on vain pahan huuto, mi nousta voi,\nsyy vain se, jos antaa juorulle hammaspalaa;\nja syntiä ei ole synti, mi tehdään salaa.\n\nELMIRE (vielä kerran yskien ja koputtaen pöytään).\nNo niin, ei auta vastustella, sen huomaan;\nmun täytyy kaikki suostua teille suomaan;\nen tyydytetyksi saa minä millään muulla,\nmua vähemmäll' ei uskota eikä kuulla.\nTosin ei ole hauskaa joutua sinne saakka,\nja askel tää on vasten mieltäni aivan;\nmut panemalla kun pannaan se pakko ja taakka,\nkun vakuuttaissani vain näen turhan vaivan,\nkun sitovammin on tarvis se toteen näyttää,\nniin täytyy suostua kai ja toivot täyttää.\nJos siinä väärin teen minä jollain tapaa,\nsitä pahempi sille, ken pakotti suostumaan;\nminä ainakin olen kaikesta syystä vapaa.\n\nTARTUFFE.\nNiin, niin, minä vastaan siitä, ja pohjaltaan...\n\nELMIRE.\nOven taa vähän käykää tuonne ja katsokaahan,\nettei ole siellä mieheni vain kenties.\n\nTARTUFFE.\nMitä hänestä huolitte, joka -- sen sanoa saahan --\non nenästä vedettäväksi oikea mies!\nHän ystävyyttämme suosii, on ylpeä siitä,\nhän sais omin silmin nähdä, eik' uskois niitä.\n\nELMIRE.\nVoi olla, mut menkää silti nyt hetkiseksi\nja silmäilkää, siell' ettekö ketään keksi.\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Orgon, Elmire.\n\nORGON (tullen pöydän alta).\nOn kauhea konna se, ei sitä kieltää maksa.\nMinä menehdyn, minä en tätä kestää jaksa.\n\nELMIRE.\nMitä? Niin pian poisko? Nyt älkää tärvelkö tätä.\nAlas sukkelaan! Täm' on kesken. Mi teill' on hätä?\nHänen suokaa selvin näyttein se todeksi tuottaa;\nei pelkkään arveluun pidä koskaan luottaa.\n\nORGON.\nEi nähty häijympää ole hornanluomaa.\n\nELMIRE.\nKoht' älkää luuloa todeksi kuvitelko.\nParas, ennenkuin uskotte, hankkia varma selko,\nettette ehkä viel' erehtyneenne huomaa.\n\n    (Elmire asettaa Orgonin istumaan taaksensa.)\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Tartuffe, Elmire, Orgon.\n\nTARTUFFE (Orgonia huomaamatta).\nMua onni suosii yhtyen samaan juoneen.\nSiell' ei ole sieluakaan, jok' ainoan huoneen\nma katsastin; ja nyt kaihoni ihanimman...\n\n    (Tartuffen tullessa avosylin Elmireä kohti häntä syleilläkseen\n    tämä väistyy syrjään ja Tartuffe huomaa Orgonin.)\n\nORGON.\nSeis, mies! Kovin päästätte leimuun lempenne vimman.\nSyy hiukan hillitä ois sitä kuumaa tulta.\nVai sellaisiinko hommiin se hurskas horjuu!\nVai näinkö kiusauksia sielunne torjuu!\nKas vaan, tytär naida ja vaimo vietellä multa!\nEn ensin uskonut, vaikk' omin korvin kuulin,\nvaan lopultakin minä muuttuvan nuotin luulin;\nmut todistukset nää kukaties jo riittää;\nminä tyydyn, enemmistä mä pyydän kiittää.\n    (Tartuffelle).\nTätä en ole tehnyt mielellä haluisalla,\nminut siihen on pakotettu pakottamalla.\n\nTARTUFFE (Orgonille).\nJa te uskotte, että...\n\nORGON.\n                       Lorunne säästää voitte.\nPois täältä nyt heti paikalla patikoitte!\n\nTARTUFFE.\nMinä aioin...\n\nORGON.\n               Ei ole aika nyt suuta piestä.\nUlos ovesta! Menkää tästä jalkainne tiestä!\n\nTARTUFFE.\nTe saatte mennä, te, mokoma käskijä muka!\npian nähtäneen, kuka tääll' on isäntä, kuka,\nja käykö päinsä noin halpamaisella tapaa,\nnoin kurjin juonin kanssani riitaa nostaa,\nmua loukata onko ja herjata valta vapaa,\nvai voinko rangaista panettelun ja kostaa,\nkun taivasta häväistään, ett' ehkäpä häätyy\nnuo häätäjät itse, kun tilin päivä päätyy.\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Elmire, Orgon.\n\nELMIRE.\nMitä puhetta tuo? Mitä kummia kuulla sainkaan?\n\nORGON.\nSe saa minut hämille eikä naurata lainkaan.\n\nELMIRE.\nMiten niin?\n\nORGON.\n            Tuo puhe mun tyhmästi tehneen näyttää;\nse onneton lahjoitus minut huolella täyttää.\n\nELMIRE.\nMitä? Lahjoitus?\n\nORGON.\n                 Niin, niin. Se ei muuksi muutu.\nKunp' ei vaan huolta muutakin mulla ois!\n\nELMIRE.\nMitä sitten?\n\nORGON.\n             Kyll' ehdit kuulla. Mut onkohan pois\nlipas muuan liikkunut? Muuta ei enää puutu!\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Orgon, Cléante.\n\nCLÉANTE.\nMihin kiire?\n\nORGON.\n             Ah, tiedänkö enää?\n\nCLÉANTE.\n                                Minusta nähden\non ensinnä tarpeen, ett' yhdessä aprikoimme,\nmitä asian auttamiseksi nyt tehdä voimme.\n\nORGON.\nMun pahin on olla juuri sen lippaan tähden;\nmuu kaikk' ei niin mua huoleta kuin sen hukka.\n\nCLÉANTE.\nSen sisällys kovin tärkeä olla mahtoi.\n\nORGON.\nNiin, talletus, jonk' Argas, ystävä rukka,\nmun taakseni salaisuutena uskoa tahtoi,\npaon hetkellä piilottaa luo ystävän paraan.\nNe papereit' on, sanoi hän, joiden varaan\nhänen omaisuutensa, henkens' on uskallettu.\n\nCLÉANTE.\nJa kuink' on vieraan käsiin ne luovutettu?\n\nORGON.\nNiist' alkoi ahdistaa mua tunnonvaivat\nja turvaamaan tuon veijarin neuvoon saivat;\nja hän pani päähäni, että mun varmint' ois\nlipas tallettaa hänen taakseen, luotani pois,\nmuka että sillä varjolla kieltää voisin,\njos milloin tultaisiin mua tutkimaan,\nja tunnolla turvallisella vannoa toisin,\nkuin asia oikealt' oli laidaltaan.\n\nCLÉANTE.\nPaha juttu teille, päältä jo nähdä voi sen:\nvarat, salaisuudet vallassa miehen moisen!\nVähän siinä -- se on minun ajatukseni avoin --\nte harkitsitte, kun teittekin tuolla tavoin.\nHän voi nyt tehdä teille temppua monta.\nJa noin kun kaikk' edut ensin hän teiltä voittaa,\nhänt' ärsyttää on varsin varomatonta;\nparas sovinnon tietä vain nyt selvitä koittaa.\n\nORGON.\nNiin hurskas, niin pyhän pyhää intoa näytti,\nja niin sydän häijy, niin viekkaus mielen täytti!\nJa minä sen viheliäisen kun mieron tieltä...\nei, mult' ei enää ne hurskaat hullitse mieltä;\nvaron vast'edes heitä kuin ruttoa tarttuvaista\nja olen heille pahempi paholaista.\n\nCLÉANTE.\nKas, siin' on taas tuo ainainen liioittelunne!\nTe ette missään mieltänne malttaa tunne,\non kohtuus teille outoa, ilman rajaa\nain' aatos hillittömyydestä toiseen ajaa.\nNyt huomaatte, vihdoin erhetyksenne nähden,\nmiten teitä tuo tekohurskas nenästä veti.\nMut jos sen mielitte korjata, minkä tähden\nuus erhetys ja suurempi tehdä heti,\nsamaks sydämeltään katsoa katala konna\nja se, joka elää hurskaana, nuhteetonna?\nJos julkea veijari hurskaaksi naamaa vääntäin\nsaa teidät uskomaan sitä, silmänne kääntäin,\nhänen kanssaan kaikkiko muut ovat yhtä maata,\ntosihurskast' enää ei muka olla saata?\nEi, saakoot uskonkieltäjät väittää moista,\nhyve toist' on ja hyveen varjo, se tietkää, toista.\nYlen varhain kiittämästä te pidättäykää\nja keskitietä hairahtumatta käykää.\nTeilt' älköön saako arvoa teeskely kurja,\nmut älkää myös tosihurskaille olko nurja;\njos sittenkin eksytte liioitteluihin mennen,\nniin liian hyvää huonoista luulkaa ennen.\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Orgon, Cléante, Damis.\n\nDAMIS.\nIsä, onko se totta, uhkaako teitä se konna,\nhyvät työt kaikk' unhottaako hän tunnotonna;\noman hyvyytennekö aseeksi teitä vastaan\nse julkea kääntää, haastaen jumalastaan?\n\nORGON.\nNiin, poikani, niin; se mieltäni polttaa ja kaivaa.\n\nDAMIS.\nMinä menen ja korvat koiralta siltä leikkaan,\nhänen röyhkeyttänsä vastaan ma ryhdyn veikkaan;\nhän teit' ei kauan, sen sanon, enää vaivaa;\nminä nujerran hänet, missä hän tielleni osuu.\n\nCLÉANTE.\nNoin juuri nuoret poikaset puhuu ja hosuu.\nMut hillitkäähän mielenne intoa vähän.\nEi kelpaa tässä maassa ja aikaan tähän\nväkivalta keinoksi, ellei selvitä muulla.\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Rouva Pernelle, Orgon, Elmire, Cléante, Mariane, Damis, Dorine.\n\nROUVA PERNELLE.\nMitä hirmujuttuja saan minä täällä kuulla?\n\nORGON.\nNe on juttuja, jotk' omin silmin ma itse näin.\nOn ystävyyteni palkittu kukkurapäin.\nMinä mierontielt' otan ihmisen oloon oivaan,\nkuin omaa veljeä luonani vaalin ja hoivaan,\nteen päivät päästään pelkkää ystäväntyötä,\nsuon tyttären hälle ja omaisuuteni myötä,\nja kostoks sen tuo veijari, tuo velikulta\nsill' aikaa mielii vietellä vaimon multa!\nJa viel' ei riitä se julkeus; mulle paulan\nhän hyvyydestäni punoo ympäri kaulan\nja häviökseni käyttää jok' asianhaaraa,\njoll' asestin hänet aavistamatta vaaraa,\nminut paljaaksi riistää, ja palkaksi hyvästä työstä\nalas sinne, mist' autoin pois hänet, uhkaa syöstä.\n\nDORINE.\nMies parka!\n\nROUVA PERNELLE.\n            Niin musta, niin ilkeä aikomusko\nois ollut hällä! Sitä en ikinä usko.\n\nORGON.\nMitä?\n\nROUVA PERNELLE.\n      Kateus aina on hurskasten kintereillä.\n\nORGON.\nMik' on oikein, äiti, nyt tarkoituksena teillä?\n\nROUVA PERNELLE.\nEtt' outo on meno täällä; sen kaikki tietää,\nmiten saa hän luonanne vihaa ja pilkkaa sietää.\n\nORGON.\nMitä tekemistä tässä on vihalla tuolla?\n\nROUVA PERNELLE.\nEn ensi kertaa nyt sitä mielees paina;\nhyve maailmassa vainoa kärsii aina.\nNiin, kateet kuolevat, kateus ei voi kuolla.\n\nORGON.\nMitä kuuluu nyt tähän mokomat sananlaskut?\n\nROUVA PERNELLE.\nHänest' uskoteltu on teille jos jotkin kaskut.\n\nORGON.\nMut sanoinhan jo, ett' itse ma kaikki näin.\n\nROUVA PERNELLE.\nEi rajaa herjuulla ihmisten ilkeäin!\n\nORGON.\nOh, kiroonko ihan! Sanoin ja vakuutinhan,\nett' itse ma eljet näin sen ilkiön inhan.\n\nROUVA PERNELLE.\nOn parjaajalla myrkkyä kielen päällä;\nsilt' itseään ei varjele kukaan täällä.\n\nORGON.\nEn kuullut puhetta noin ole tolkutonta.\nNäin itse sen, näin, jos on nähty ikinä mikään,\nomin silmin näin. Se kertaa niin kuinka monta\non hokea tarvis ja huutaa kuin kuurolle ikään?\n\nROUVA PERNELLE.\nHyvä Jumala, näköhän pettää voi tämän tästä;\nain' ei pidä tuomita pelkästä näkemästä.\n\nORGON.\nMinä raivostun.\n\nROUVA PERNELLE.\n                Pian ihminen eksyy harhaan;\nepäluulo usein pahaksi maalaa parhaan.\n\nORGON.\nSiis kristillistäkö rakkautt' on se vaan,\njos vaimoani hän pyrkii halailemaan!\n\nROUVA PERNELLE.\nOn tarpeen näytteet, syytös ei yksin riitä.\nOis ensin varmuus pitänyt hankkia siitä.\n\nORGON.\nMikä perhanan varmuus vielä puuttua vois?\nSiis pitikö vartoa, silmäini eess' ett' ois...\nIhan törkeitä suuhuni tuotte jo kohta sillään.\n\nROUVA PERNELLE.\nNiin, liian puhdas hällä on into ja kiivaus;\nja sitä en mieleeni voi minä saada millään,\nett' oisi vallannut hänet moinen riivaus.\n\nORGON.\nJos ette äitini oisi, en enää tiedä,\nmitä virkkamaan tämä ärsytys voi minut viedä.\n\nDORINE (Orgonille).\nSaa täällä verran verrasta, katsokaas:\nmuit' ette uskonut, muut nyt ei teitä taas.\n\nCLÉANTE.\nMe joutavaan ajan kalliin annamme juosta,\nnyt miettiä saa, miten selvitä miehestä tuosta.\nHänen vehkeillessään ei ole aika maata.\n\nDAMIS.\nNiin pitkälle sentään se konna ei mennä saata.\n\nELMIRE.\nMinä uskon, ettei hän uhkailujansa täytä,\nepäkiitollisuuttaan niin hän ei julki näytä.\n\nCLÉANTE (Orgonille).\nVähän takeita siitä. Hän osaa asian vääntää\nja pyyteensä pyhäksi oikeudeksi kääntää.\nVoi vähemmästäkin heittiö moinen kostaa\nja niskoillenne ilkeän rettelön nostaa.\nSanon vieläkin: kun hänen keinonsa kerran ties,\nois pitänyt jättää suututtamatta se mies.\n\nORGON.\nNiin ois; mut en voinut mieltäni hillitä millään,\nsen kataluuden kun näin minä röyhkeimmillään.\n\nCLÉANTE.\nParas on nyt teille, jos ei välit riitaan lopu,\nvaan vielä solmiutuu jokin varjosopu.\n\nELMIRE.\nJos tiesin, ett' uhata saatti hän asein moisin,\nkoko riidan aiheuttamatta ma ollut oisin,\nen...\n\nORGON (Dorinelle nähdessään Loyalin tulevan).\n      Kysykää, ken on tuo, mitä varten täällä.\nTähän vieraita vielä! Olenkin sillä päällä!\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Orgon, Rouva Pernelle, Elmire, Mariane,\n    Cléante, Damis, Dorine, Loyal.\n\nLOYAL (Dorinelle näyttämön perällä).\nRakas lapseni, hyvää päivää; mull onni oisko\ntalon herraa tavata?\n\nDORINE.\n                     Niin, sit' en tiedä, voisko\nnyt juuri hän ottaa vastaan; on seuraa siellä.\n\nLOYAL.\nMinä hänt' en millään häiritse enk' ole tiellä,\nen mitään haittaa tee hänen seurustelulleen,\nsanan hälle tuon vain hauskan ja tervetulleen.\n\nDORINE.\nKenet ilmoitan siis?\n\nLOYAL.\n                     Vain, että on toimena mulla\nsana tärkeä herra Tartuffeltä tuomaan tulla.\n\nDORINE (Orgonille).\nKovin kohteliaasti hän puheille-pääsyä anoo,\nsanan tuovansa herra Tartuffeltä teille sanoo\nhyvin tervetulleen.\n\nCLÉANTE (Orgonille).\n                    On nähtävä, mikä se mies\non miehiään ja mitä hän tahtoo ja halaa.\n\nORGON (Cléantelle).\nHän tullut on riitaa sovittamaan kenties.\nMiten kohtelen häntä, mit' osoitan mielialaa?\n\nCLÉANTE (Orgonille).\nNiin, teidän ei pidä vihaanne ilmi tuoda,\nvaan sovinnosta jos puhuu, kuuloa suoda.\n\nLOYAL (Orgonille).\nJalo herra, taivas kadehtijanne kaatkoon\nja, niinkuin toivotan, armonsa teille taatkoon!\n\nORGON (hiljaa Cléantelle).\nTuo leppeä alku on luuloni mukaan ihan,\nse on selvä sovinnon viittaus eikä vihan.\n\nLOYAL.\nMiten rakkaan muiston talosta tästä sainkaan!\nMinä täällä herra isäänne palvelin ennen.\n\nORGON.\nAnon häveten anteeksi, että en vuotten mennen\nminä tunne teitä, en nimeä muista lainkaan.\n\nLOYAL.\nOlen Loyal, Normandiasta syntyperin,\njo neljäkymmentä vuott' olen vähin erin\nulosottomiehenä toiminut kunnialla\nja kateudelle kiusaksi, kiitos taivaan;\nja nyt, jos suvaitsette, niin teitä vaivaan\nma kuulemaan lain päätöksen, jonka alla...\n\nORGON.\nTe tulette siis...?\n\nLOYAL.\n                    Niin, herra, ei kiihtymystä!\nMull' on vain toimena, totellen määräystä,\npois teidät ynnä perheenne täältä häätää,\nulos kamppeenne siirtää ja tehdä toisille tilaa\nnyt viipymättä, kuin laki lausuu ja säätää.\n\nORGON.\nMinut ulosko?\n\nLOYAL.\n              Niin, rakas herra, se ei ole pilaa.\nTalo on -- kuten muuten teillä on tieto parain --\nnyt herra Tartuffen, -- ei voi sitä kieltää kukaan.\nHän tääll' on nyt valtias omaisuuden ja varain\nmun haltuuni annetun lahjoituskirjan mukaan;\nse on laillinen, vahvistettu, ei mitään vajaa.\n\nDAMIS (Loyalille).\nEi todellakaan ole julkeudellanne rajaa.\n\nLOYAL (Damis'lle).\nEi koske teitä, herra, vaan herraa tätä\n    (osoittaen Orgonia)\nmun toimeni; hän ei mielt', ei malttia jätä,\nvaan oivaltaa, ettei sovi kunnon miehen\nlain käskyä vastaan kääntyä poikkitiehen.\n\nORGON.\nMut...\n\nLOYAL.\n       Kapinoimaan teitä -- ei miljoonatkaan,\nminä tiedän sen, toki vois sitä saattaa matkaan.\nTe kelpo mies, mielt' ette te nurjaa kanna,\nvaan saamani käskyt suotte mun toimeen panna.\n\nDAMIS.\nMut, herra ryöstömies, vähän ettekö pelkää\nkepin voivan sivellä mustan mekkonne selkää?\n\nLOYAL (Orgonille).\nVait käskekää hänen olla tai käydä pois.\nMinun muuten pakko toimituskirjaan ois\ntämä häiriö merkitä, poikanne aikaansaama.\n\nDORINE (syrjään).\nTuo herra Loyal on oikea luikurinnaama.\n\nLOYAL.\nTosihurskaihin niin mull' on kiintymys suuri,\nja toimittaakseni tään otin siksi juuri,\nett' avuksi teille ja palvelukseksi oisin\nja joutumasta sen jollekin estää voisin,\njoka teille ei ehk' olis ystävä yhtä lämmin,\nvaan täyttämään kävis toimensa töykeämmin.\n\nORGON.\nMitä viel' ois pahempaa kuin ihmiset työntää\nulos kodistaan?\n\nLOYAL.\n                Minä aionkin aikaa myöntää:\nsaa vielä huomiseen tämä toimitus jäädä,\nsitä ennen täält' en pois minä teitä häädä;\nolen lainkaan vaivaamatta vain täällä yötä,\nminä itse ja kymmenen käskyläistäni myötä.\nTalon avaimet maata mennessä mulle tuokaa,\nse muotoseikka mun mieleenne painaa suokaa.\nMinä valvon, ettei rauhaanne häiritse kukaan,\nomin valloin ei ole, vaan ihan ohjeen mukaan.\nMut aamulla käyttää tarvis on nopsaa kättä,\npois kilunne, kalunne raivata viipymättä;\nteit' auttamaan olen ottanut miehet roimat,\nne kantaa kaikk' ulos, ei väsy kesken voimat.\nTämä tunnollisemmin tehdyksi ei voi tulla;\nja näin kun on altis ja auttava mieli mulla,\nniin pyydän myös, ett' oikein se arvioitais,\nmua vastaan virkani työssä ei vikuroitais.\n\nORGON (syrjään).\nIlomiellä viimeisistäni sillä erää\nlouisdoria sata pois minä luovuttaisin,\njos vasten turpaa tuota nyt iskeä saisin\nvain haluni takaa nyrkillä täyttä terää.\n\nCLÉANTE (hiljaa Orgonille).\nNyt ei pidä asiaa pilata.\n\nDAMIS.\n                          Pieksämättä\ntuo rakkari jäiskö? Tää ihan polttaa kättä.\n\nDORINE.\nNoin pulskaa selkää, herra Loyal, ei haittais,\njos tanssimaan sen tää kepin oivan laittais.\n\nLOYAL.\nVoi rangaistukseen julkeus moinen johtaa;\nhyvä neito, naisiakin lain koura kohtaa.\n\nCLÉANTE.\nTämä riittää jo, lopettakaamme; se paperi tänne,\nja sitten mennä saatte te mielellänne.\n\nLOYAL.\nSiis näkemiin. Ilo teille ja armo taivaan!\n\nORGON.\nSinut syösköön ja lähettäjäskin se hornan vaivaan!\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Orgon, Rouva Pernelle, Elmire,\n    Cléante, Mariane, Damis, Dorine.\n\nORGON.\nSiin', äiti, näette, oliko puheeni väärää;\ntämän nojalla voitte päätellä kaikesta muusta.\nJoko oivallatte, mitä hän oikein häärää?\n\nROUVA PERNELLE.\nMinä tyrmistyn, olen ihan kuin pudonnut puusta.\n\nDORINE (Orgonille).\nHänt' ette oikeudella te syytä ja soimaa;\nhänen hurskasta intoaanhan se ilmaisee,\nhänen alttiin ihmisrakkautensa voimaa:\nhän tietää, ett' usein rikkaus turmelee,\nja sulasta laupeudesta hän teiltä pois\nvie kaiken, mik' autuudellenne esteeks ois.\n\nORGON.\nVait! Teille sen sanoa saa yhä, myöhään ja varhain.\n\nCLÉANTE (Orgonille).\nNyt miettikäämme, mik' ois apu tässä parhain.\n\nELMIRE.\nTuo ilkeys tuokaa ilmi nyt kaikkien tietää.\nOn ihme, jos ei tee tyhjäks se lahjoitusta;\nse vilppi ja viekkaus on toki liian musta,\nett' aikeen moisen täyttyvän voitais sietää.\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Valère, Orgon, Rouva Pernelle, Elmire,\n    Cléante, Mariane, Damis, Dorine.\n\nVALÈRE.\nPaha uutinen on minun pakko nyt tuomaan tulla,\nmut vaara uhkaa, ei muut ole neuvoa mulla.\nEräs ystävä, jonka vertaisia on vähän\nja jolle on tuttu mun suhteeni taloon tähän,\nmun tähteni rikkoi sen vakaan vait'olon, jolla\ntulis aina valtio-asian varjeltu olla,\nsoi tietää seikkoja, jotka nyt vaatii teitä\nheti pakenemaan, ei turvaksi muuta heitä.\nSe konna, jot' uskoitte niin kovin kauan, on kantaa\nnyt hovissa päällenne juljennut juuri ikään\nja hallitsijalle jonkin lippaanne antaa,\njohon liittyy valtiorikos, ei vähempi mikään,\nja jota te vastoin velvollisuutta ja valaa\nmuka, sanoo hän, tallettanut tääll' olette salaa.\nEn syytettä tarkemmin tunne, sen ainoastaan,\nett' on jo annettu määräys teitä vastaan,\nja valvomaan sen toimeenpanoa tänne\nhän itse saapua saa kera pidättäjänne.\n\nCLÉANTE.\nNyt rosvoll' on täydet aseet, joilla hän koittaa\nteilt' omaisuuden viedä ja omaksi voittaa.\n\nORGON.\nMikä ilkipeto se ihminen oikein onkaan!\n\nVALÈRE.\nOn myöhäistä kaikki, jos viivytte tuokionkaan.\nToin myötäni vaunut, ne portill' on vartomassa;\nnää tuhat louisdoria tässä on matkakassa.\nNyt älkäämme aikailko, vielä kun tie on vapaa,\nvaan paetkaamme, ennenkuin isku tapaa.\nMinä varmaan paikkaan täältä nyt teidät vien\nja saatan teitä, jos sallitte, kaiken tien.\n\nORGON.\nAh, millä jos ansainnut minä apunne oisin!\nTämän saatan palkita vasta, kun aika on toisin.\nMun taivas suokoon vielä sen verran jaksaa,\nett' ylevyytenne voin minä kerran maksaa.\nHyvin jääkää te muut, jätän huostaanne...\n\nCLÉANTE.\n                                          Rientäkää!\nSe hoidetaan, mikä huoleksi meille jää.\n\n\nSeitsemäs kohtaus.\n\n    Tartuffe, Oikeudenpalvelija, Rouva Pernelle, Orgon,\n    Elmire, Cléante, Mariane, Valère, Damis, Dorine.\n\nTARTUFFE (pysähdyttäen Orgonin).\nSeis, herra, seis! Mihin juoksette? Asuinsijan\nihan läheltä saatte, ehditte perille pian.\nLain nimessä olette vangiksi julistettu.\n\nORGON.\nVai senkö viimeiseks sinä säästit, kettu?\nVai näin minut aiot, rosvo, sa tieltä poistaa?\nTämä kaiken kataluutesi kruununa loistaa.\n\nTARTUFFE.\nNiin, herjatkaa vain rauhassa minusta nähden,\nkaikk' altis kärsimään olen taivaan tähden.\n\nCLÉANTE.\nOh, onpa tottakin suuri se mielenmaltti!\n\nDAMIS.\nMiten taivas on aina sen ilkiön iskuvaltti!\n\nTARTUFFE.\nEi koske minuun, mitä te syydätte suusta,\nteen velvollisuuteni, huoli en mistään muusta.\n\nMARIANE.\nJa siitä teille kunnia koituu suuri;\non kelpo työ tämä tehtävä teille juuri.\n\nTARTUFFE.\nNiin, kunniakas voi tehtävä olla vain\nsen vallan suomana, jolta sen toimeks sain.\n\nORGON.\nSitä muistatko, ken sinut kurjuudestasi nosti?\nSiis apuni armeliaan tämä kiitos kosti!\n\nTARTUFFE.\nEn suinkaan unohtanut ole auttajaani,\nmut korkeinta mulle on palvelu ruhtinaani.\nSe velvoitus pyhä, ankara tulee muistaa\nja sydämen kiitollisuuskin sen alle suistaa;\nkaikk' uhraisin, mitä vaatis se uhrityötä,\nminä ystävät, puolison, vanhemmat, itseni myötä.\n\nELMIRE.\nMikä veijari!\n\nDORINE.\n              Kuinka hän itsensä verhota koittaa\nihan kaikella sillä, mit' ihmiset kunnioittaa!\n\nCLÉANTE.\nMut jos nyt on into tuo, joka teitä ajaa\nja johon te verhoudutte, niin ilman rajaa,\nmitä varten, kuulkaas, se ilmeni sitten vasta,\nkun teidät hän yllätti rouvaansa vaanimasta,\nmiks sitten vasta se ilmiantoja laati,\nkun teidät hän ajoi pois, kuten kunnia vaati?\nEn siks sano, ett' ois teidän luovuttavanne\ntuost' omaisuudesta pois, hänen lahjoittamastaan,\nmut kuinka voitte hält' ottaa lahjoja vastaan,\nhänen varalleen jos teill' oli raskas kanne?\n\nTARTUFFE (oikeudenpalvelijalle).\nMinut turvatkaa nyt sättimiseltä tuolta\nja olkaa hyvä ja tehkää toimenne pikaa.\n\nOIKEUDENPALVELIJA.\nOn tosiaan jo viivytys tehnyt vikaa;\nkuten huomautitte, siit' aika on pitää huolta;\nsiis seuratkaa mua ilman viivykkeitä;\nvien teidät vankeuteen, joka vartoo teitä.\n\nTARTUFFE.\nKuka? Minäkö?\n\nOIKEUDENPALVELIJA.\n              Juuri te.\n\nTARTUFFE.\n                        Miksikä vankeuteen?\n\nOIKEUDENPALVELIJA.\nMinä teille en, vaan toisille tiliä teen.\n    (Orgonille.)\nNyt huojetkoon tämä huolenne painajainen.\nOn meillä ruhtinas vilppiä vihaavainen,\nhänen silmänsä näkee sydänten sisimpään,\nsitä teeskelyn temput pysty ei pettämään.\nHänen suuren henkensä huomio herkkä voipi\nkaikk' oivaltaa, kaikk' oikein se arvioipi,\nsilt' yllättämällä ei voiteta menestystä,\nei liioittelut sen eksytä ymmärrystä.\nHän kunnon palkitsee iki-kunnialla,\nsitä suosii, mutta ei innolla sokealla,\nsydän hyville armias ei hänen rinnastaan\nsitä vihaa estä, joka on vääräin pelko.\nHänt' älkööt pettää tuollaiset tuumitelko;\npani turhaan kavalammatkin paulojaan.\nHänen katseelleen heti kuulsi se kaikki julki,\nniitä sydämeensä hän konnanjuonia sulki.\nToi ilmiantaja itsensä ilmi juuri --\nniin ohjaa oikeuden ikivalpas valta --\nja hänestä paljastui pahantekijä suuri\nja tuttu vanhastaan, nimen uuden alta.\nHänen ilkityönsä kaikki jos kirjaan pantais,\nmonet kirjantäydet se kirjoittamista antais.\nNiin, sanalla sanoin, valtias kohta keksi\nsen vilpin, mi teille häll' oli kiitokseksi;\nlisän siitä saa hänen syittensä synkkä taakka;\nja tänne mun todistamaan piti tulla vain,\nkuink' ilkeytensä hän vie ihan huippuun saakka,\nsill' itse viattomuutenne ilmoittain,\nnuo paperit, jotka se veijari teilt' on saanut,\nhält' ottaa pois ja ne saapua teille tuomaan.\nEsivallan mahti ne kumonnut on ja taannut\ntaas kaikki oikean omistajansa huomaan.\nMyös anteeksi antaa hallitsijamme halaa,\nmitä ystävän tähden olette rikkonut salaa,\nsiten palkitsee sen innon, jot' ilmaisitte,\nhänen oikeuttaan kun ammoin te puolustitte,\nja näyttää, että hält' oikean arvon saa\nteko oiva, kun sitä vähimmin odottaa,\nett' osaa palkan panna hän ansion myötä\nja kauemmin hyvää muistaa kuin pahaa työtä.\n\nDORINE.\nOh, Herran kiitos!\n\nROUVA PERNELLE.\n                   Nyt minä hengitän jälleen.\n\nELMIRE.\nMikä suuri onni!\n\nMARIANE.\n                 Sen kuinka uskoa voin!\n\nORGON (Tartuffelle, jonka oikeudenpalvelija vie pois).\nÄhäh, saitkos, veijari...\n\n\nKahdeksas kohtaus.\n\n    Orgon, Rouva Pernelle, Elmire, Mariane,\n    Cléante, Valère, Damis, Dorine.\n\nCLÉANTE.\n                          Ei, veli, älkää noin\nte vaipuko ilkuntaan hänen häpeälleen.\nHänet jättäkää kovan onnensa kouriin, lanko,\nmut älkää soimaten kiveä kuormalle panko.\nRukoelkaa ennen hälle te uutta mieltä,\nett' elämänsä hän korjais ja paheen tieltä\njo tänään katuvaisena kääntyis pois,\nja valtias suuri hälle viel' armon sois.\nMut itse menkää ja kiitosta polvillanne\nte hälle tuokaa armosta saamastanne.\n\nORGON.\nNiin, oikein, niin! Hänen eteensä langetkaamme\nhänt' ylistämään hänen suuresta armostaan.\nSe on ensi velvollisuutemme, sitten saamme\nheti toisen muistaa, ryhtyä hankkimaan\nhäät armaat, niin Valèrea palkita, ylkää,\njok' ylevä on eik' ystäviänsä hylkää.\n\n\n\n"]