[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fE90Z0WOqVtrDudYkXtNKq9cBottVqNJCbpJguFxULs8":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2742,"Satuja","Friman, Thomas",1821,1886,"2742-friman-thomas-satuja","2742__Friman_Thomas__Satuja",null,"lastenkirja",[14],"kansanperinne",[],"fi",1849,6631,42613,false,71071,[23],"Fairy tales",[25,26],"Children & Young Adult Reading","Mythology, Legends & Folklore","\"Satuja ja tarinoita VII\" by H. C. Andersen is a collection of fairy tales written in the early 20th century. This anthology features a variety of enchanting stories that weave together elements of fantasy and moral lessons, reflecting Andersen's signature style. The collection is likely to draw readers into magical realms filled with whimsical characters such as tiny insects, princesses, and talking animals, all engaging in adventures that test their courage and virtue.  The opening of the collection introduces readers to the tale of \"Sittiäinen,\" which begins with a regal horse in a palace adorned in gold shoes, symbolizing its importance and beauty. A small mayfly, feeling overlooked and despising its commonplace existence, demands the same honor bestowed upon the horse. The narrative unfolds as the mayfly sets off to explore the world, encountering various creatures and situations that highlight themes of pride, aspiration, and self-worth. As it navigates through rainstorms and meets other insects, the mayfly reflects on its place in a world that seems indifferent to its desires, leading to a series of self-discoveries and realizations about its identity and value. (This is an automatically generated summary.)",[29],"Talvio, Maila",273,"Kokoelma sisältää kansansatuja ja opettavaisia kertomuksia, jotka on suunnattu Suomen rahvaalle. Teos pohtii sadun olemusta kansanperinteenä ja esittelee tarinoita niin kotimaasta kuin kaukaisemmistakin aiheista, kuten kuningatar Semiramiksesta.","Thomas Frimanin 'Satuja' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2742.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","SATUJA\n\nKirj.\n\nThomas Friman\n\n\n\nLukemisia Suomen rahvaalle Viipurista II.\n\n\n\n\n\nViipurissa,\nA. F. Cederwallerin kustannuksella,\n1849.\n\n\n\n\n\n\n      Imprimatur: _J. U. Wilenius_.\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\n      Sa'ut.\n   I. Aaltojärveläiset.\n  II. Raision Kirkon Rakentaminen.\n III. Kuninkaatar Semiramis.\n  IV. Kiittämätöin.\n   V. Hasael.\n  VI. Uskollisuus.\n VII. Beduiini.\n\n\n\n\nSa'ut.\n\n\nSatu [satu merkitsee yhtä kuin faakkuna (selitetty Ruotsalaisesta\nsanasta saga) ja kasku] on ajateltujen tapausten luonnollisin ja\nyksinkertaisin kuvallinen kuvaeleminen eli kertoeleminen. Jokaisen\nluonnon helmassa elelevän kansan suussa säilyy mielensä näyte —\nsa’ut. Niin kauan kuin ihmisen järki pysytteleikse luonnollisessa\ntilassansa, valistuksen vaikutuksitta, niin kauan myös ymmärryksensä\nei ulotu etemmäksi silmänsä näköä, ja kaikki, mikä on sitä ulompana,\nnäyttäikse hänestä ouoksi, kummaksi, luonnottomaksi, vaan ei kuitenkaan\nvoimattomaksi; kertoelmansa siitä pukeikse kauniiseen pukuun, ehkä\nhän itse pitää sen toentapaisena. Vaan niin kohta kuin ihmisen mieli\nylenee, ymmärryksensä valistun, silloin luonnottomuuella ja kummalla\nei ole enempätä perää, vaan kaikki hän pyytää asetella luonnolliselle\nkannallensa, ja silmissänsä sa’ulla ei ole toentapaseta perustusta\nja tunnollista arvoa, mutta muuttuuvat mitättömiksi, joutaviksi\nloruiksi, ja muistista kaotettaviksi. Lausumme toistukseksi otamme\nkaikkein raaemmat ja tarkeimmat ihmiset, esimerkiksi Austraalilaiset,\njotka eivät ole vähääkän saaneet tunteaksensa valistuksen voimaa, ja\nheijänki ymmärrys synnyttelee kauneita satuja; ja vastahakaan kaikkein\nvalistuneimmat ihmiset, esimerkiksi oppineet Europalaiset, ovat\nperäti muististansa kaottaneet satunsa, jotka löytyvät säilytettyinä\nainoastaan raa’an kansan suussa, joka niitä hauskaksensa raskaista\npäivällisistä töistä päästyänsä, rakastaa kertoella, sillä ajalla\nkuin valistunut kansa kestissä käypi ja korttia lyöpi, muka aikansa\nkuluksi.\n\nKyllä kaiketi sa’ut eivät ole mitättömät ja valistuneiltaki\nunouksiin jätettävät, vaan ovat suuresta arvostaki ja säilyttämisen\nansaitsevatki, jos otetaan vaariin niien vaikutuksista ihmisen\nkansallisen ajatuksen juoksun teroittamisessa, ja älyäkki\nhjerättämisessä; sillä eivätkö suurimmat nerot niinkuin Shakespeare,\nByron, Lessing ja moni muu, ole intoutuneet satuja lukeissaan,\nja niistä nestettä imeneet ja perustusta hankkineet suurille\nkirjateoksillensa. Vieläpä usian ummitko Suomalaisen ymmärrys nytki\npysyy kummissa ja luonnottomissa, ja kertoelmansa niistä on satu.\nPaljaita satuja ovat esimerkiksi Kalevalan runotki, ja muut sentapaiset\nLaulut, joita nykyaikoina niin ahkerasti kokoellaan, vaan itse\nhaasti-sa’ut, joista runolliset syntyivät, ovat Suomalaisiltaki\noppineilta unoutetut, pitäen niitä mitättöminä, ehkä toenperään niistä\nmilt’ei suurempi voitto olisi kirjallisuuellemme, kuin runoista. Niin\nkauan kuin kirjallisuueltamme puuttuvat omituiset, Suomalaiset sa’ut,\nniin kauan myöski ei meille synny omituista mielle-kirjallisuutta\n(kaunis- eli huvikirjallisuutta), erinomaittain Suomalaista\nmielenjuoksua ja jutelmaa kirjallisissa teoksissa.\n\nJokaisen sa'un perustuksena on tapaus, joko luonnoilisessa tahi\nluonnottomassa muo’ossa. Näytiksi tähän suomennamme, omien puutteessa,\npari vanhanaikuista satua eli tarinaa. Ne ovat otetut Jesuitin\nMaesseniuksen kirjoituksesta, joka on painettu Palaestra Dramatica’n\nnimityksellä, Kölnin kaupunkissa, 1657 vuotena. Yksi näistä on\nluonnollisessa, mutta toinen luonnottomassa pu'ussa.\n\n\n\n\nI.\n\nAaltojärveläiset.\n\n\nEnnen kuin Suomalaiset joutuivat Paapeinsa valtaan, elelivät he\nvapaina avarassa maassansa, joka ulottui Urali tuntureista Itämereen,\nObi virtaan ja Hartsi vuoriin, ja Pohjais jäämerestä Mustaan ja\nKaspian merehen — niin lavia oli muinais Suomalaisten maa-ala.\nKotoisessa elämässänsä heillä oli valti'aana oma luonnollinen\njärkensä. Jokainen talon isäntä oli kuningas ja rajatoin valtias\ntalossansa ja pereessänsä. Keskinäiseksi kansakäymiseksi ja yhteisen\nvaaran estämiseksi yhistyivät likimmäiset talot ryhmihin, ryhmät\nkylihin, nämät pitäjihin ja pitäjät kihlakuntiin; ja jokaisesta\nnäistä oli valittu mies, jota nimitettiin vanhimmaksi. Koska yhteistä\nneuvottelemista tarvittiin, niin kokoontuivat millon vanhimmat,\nmillon taas kaikki talonisännät käräjihin, ja jos sattui vihollisia\nvastusteltavaksi, tahi kaukaisille maille lähetettäväksi, niin\nvalitsivat keskuu'estansa etevämmät ja voimakkaammat itsellensä\nesimiehiksi vainoteillä, tahi muissa vaarallisissa retkissä, joissa\ntarvittiin monta urosta yhteen ja miehen älyä käytelleissä. Senlaisia\nesimiehiä muinais-suomalaisilla olivat Kaleva, Väinämöinen ja muut,\njoista muisto on meilleki säilynyt vanhoissa kansamme runoissa.\n\nNäinä Suomalaisien sankari- ja vapa-aikona asui avaran Aalto-järven\npohjaisella suunnalla, he'elmällisellä saarella, mahtava Karjalaisien\nkihlakunnan vanhin, Valamoinen, uros suuresta su'usta. Valamoinen oli\nankara sankari so'issa, viisas neuvoissa.\n\nValamoisella oli väkirikas talo, vaan oma pereensä pieni: naisensa\nEukko ja tyttärensä Impi. Talossansa oli monta orjaa, mi oli so'asta\nsaatu, mi veloista tuotu. Kaikkea oli kyllä Valamon saaren isännällä,\nvaan itse oli vanha, Eukko i'ähtynyt, Impi vähäikäinen. Immellä oli\nsuloinen sulho, soria Sortavainen, nuori Nevaisen poika, jota päivä\npäivältä uoteltiin sotaretkiltänsä Valamon saarelle tulemaan, neitiä\nkosijoimaan ja kotihinsa Sortavalaan viemään.\n\nKovaksi lykyksi tuli Valamon saarelle Tuoni ennen sulhoa; vei Ison\nja Emon Tuonelaan. Yksinänsä jäi Impi kotihinsa suremaan. Isännuu'en\ntalossa valtasivat pahankuriset orjat; Immestä arpaa heittelivät\nkennen omaksi joutuisi. Impi yksin surressansa, näkee itsellensä tuhon\ntulevan, joutusasti juoksee rannalle, työntää pienoisen purtensa\nveteen, täyttä väkeänsä soutaa sel'älle.\n\nKohta julma joukko näki Immen pa'ossa olevan, samassa rientivät neitoa\netsimään, läksivät tyttöä tavoittelemaan.\n\nJo Impi näkee itseänsä turmion tapaavan, pahalaisten pauloihin\njoutuvansa; pelko sy'äntänsä särisytti, vaara voimia lisäsi. Mut'\npahalaisetki yhä likeneevät. Hä'ässänsä Impi itkuhun purskahti, alkoi\nUkkoa, Yli-Jumalaa, rukoilla avuksensa tulemaan, vaarasta vapahtamaan:\n\n    \"Oi Ukko, Yli-Jumalaa,\n    Hattarojen hallitsia\n    Tule turvaksi minulle,\n    Avukseni armas Luoja!\n    Tapa tuimat muo'ollasi,\n    Kurikalla kultasella,\n    Jot' en jou'u juoniloihin\n    Pahan pauloihin pakahu.\n    Jos et tuho turmioita,\n    Tapa tappajan sukua,\n    Niin menehyn mierukka,\n    Kuollo korjaapi katalan, —\n    Neu'o neittä, vaara estä,\n    Pahan pauloista pelasta: —\n\n    Missä piilen piika parka,\n    Levon löy'än orpo-lapsi;\n    Vierenenkö mie vetehen,\n    Vaivun valko-vaahtoiseksi,\n    Vainko mennen männikköhön,\n    Manalan omaksi maa'un? —\n    Tule Tuoni turvakseni,\n    Kataloa korjaamaahan\n    Isoni sulo-sivulle,\n    Emoni oman mukahan.\"\n\nHeti kuului ihana ääni kirkkaassa hiljaisessa ilmassa, ikään kuin\nkanteleen soitto:\n\n    \"Elä itke Impyeni,\n    Valittele vaikiasti;\n    Elä kostoa kokota,\n    Tappoloja toivottele:\n    Kosto kuoleman kokema,\n    Pahalaisten palkitsema;\n    Tappo tuhmien tekemä,\n    Vainomiesten murhaelma;\n    Elä viere sie vetehen,\n    Vaivu valko-vaahtoiseksi —\n    Vetelä vetinen vuo'e,\n    Vaahti on vähavaranen,\n    Elä mäne männikköhön,\n    Maan Manalan omaksi —\n    Manalassa maot syövät,\n    Männikössä sie mätänet. —\n    Ei oo tuoni turvanasi\n    Sua sieltä ottamassa\n    Ei oo suotuna sinulle,\n    Olla isosi sivulla;\n    Eikä kanneta, koponi,\n    Sua emosi mukahan:\n    Sull' on suotu onni suuri,\n    Elo pitkä ennustettu.\"\n\nImpi tuli rohvaistuksi, vakuutettu pelastuksestansa, tie'on halulta\nvoitettuna kysäsi ihana ääniseltä ilmassa oli'alta:\n\n    \"Kukas olet kultueni,\n    Kuka ilmassa olia?\n    Ootko Onnetar omani\n    Toivon tyttö taivosessa,\n    Joka onnen annat mulle\n    Elon pitkän ennustelet?\"\n\nSuloinen ilman ääni vastaeli lempi'ästi:\n\n    \"Olen Onnetar iloinen\n    Ilman impi, luonnon lempi\n    Hyvän, hellän haltiatar,\n    Kapo kaunisten kuninkas,\n    Jok' en anna omiani\n    Lemmon luomien omaksi.\"\n\nNyt rupesi Immen pursi joutusammasti juoksemaan; vaan kuin neiti\ntunsi voimansa vähenevän, niin pistisii pursineen lahteen piilemään.\nLahen pohjukassa, rannikolla, sattui seisomaan sotainen pursi. Nei'on\nsy'än säpsähti ilosta: — Pursi ei ollut vieras — se oli sulhon pursi.\nSortavainen oli tulemassa Valamon saarelle, neien haentaan, vaan mänö\nmatkallansa poikkesi aluellensa halmeitansa katsomaan.\n\nSortavaisen mieli musteni kuullessansa pahankuristen orjien kunnottomia\nneuvoja ja käytöksiä; heti lähti neitensä keralla kotihinsa, miettien\nkovasti kostaaksensa pahat Valamois vainaan palveliat.\n\nImmen ajajat eivät äkänneet neien piilopaikkaa, he souti e'elleen.\nSortavainen kohta näki hei'ät. Nähtyänsä kovan kostajan purren\npahalaiset hätäyntyivät. Tuskissansa he paniivat maalle. Sortavainen\nhei'än perästä; Impi ummon miemona purressansa. Liki rantaa\npäästy'änsä, Nevaisen pojan pursi sattui kiveen, Lempo autteli omiansa,\njotta rupesi vuotamaan, orjat rupesivat jättämään, he pakenivat\nmaalle. Pääsi Sortavainenki kuivalle; pienoisen puron luona saavutti\npahalaiset, tässä hei'ät vaara tapasi. Nevaisen poika kuritti hei'ät\n— tappoi kauhialla kalvallansa. Koko tämän koston ajan Impi ei ollut\nelävä eikä kuollut. Nyt Sortavainen elvytti neitinsä, paransi purtensa,\nja meni morsiamensa keralla kotihinsa, jossa Impinensä eli onnellisesti\nmonta monuista vuotta, kaikilta kunnioitettuna ja hyvänä piettynä.\n\nKohta kotihin tultu'ansa, kävi Sortavainen saarella tuhoamassa\njäännökset orjat, jotka olivat uottelemassa kumppaneitansa neien\nkeralla, eivätkä ehtineet kostoa välttää. Valamon saari jäi autioksi,\nsinnes, kunnes sen valtasivat Venäläiset.\n\n\u003Ctb>\n\nTämän tarinamme perustuksia löytyy tänäki päivänä: _Valamon saari_\nlöytyy nytki. _Eukoksi_ nimitetään jokaista, miehekästä naista;\n_Immeksi_ jokaista, kaunokaista, hyvänlaatuista tyttöä. _Sortavala_\nvieläki on paikallaan. _Nevaisen_ nimi alkaa olla unohtumaisillaan:\nNevaisen järveksi kutsuttiin toisinaan _Aaltojärveä_, jonka Venäläiset\nristivät _Laatokaksi_, josta _Nevajoki_ nytki juoksee Suomen\nmereen. Lahtea, jossa Impi löysi sulhonsa, kutsutaan, muistoksensa,\n_Impilaheksi_, josta sai koko pitäjä nimensä. _Purovaaran kylä_,\nImpilahen pitäjätä, Sortavalaan päin muistuttaa paikkaa, jossa vaara\ntapasi pahankuriset orjat.\n\n\n\n\nII.\n\nRaision Kirkon Rakentaminen.\n\n\nSuomessa Ristin-uskon levittämisen alulla, Raision pitäjän\ntalonpojat päättivät pitäjän kokouksessa, ensimmäisenä päivänä\nToukokuuta, rakentaa kivisen Kirkon, ja pyysivät hengellistä isäänsä\netsimään taitavaa pykmestaria. Pappi, ehkä kuinka halasi toimittaa\npitäjäläisiensä hurskaan pyynnön, ei tietänyt mistä vois saaha\nKirkon rakentajan. Niin yhtenä kauniina kesä-iltana, huoltunut tästä\najatuksesta, uupunut kauallisista kävelyksistänsä, istahti kivelle\nliki suurta maantietä. Hetkeesen istuttuansa lähestyi häntä hyvästi\nverhoitettu matkamies, ja kysyi:\n\n— Sanokatte, olkaatte niin hyvät! onko tästä vielä kaukana pappila?\nMinä sain kuulla, että Raisiolaiset aikoovat rakentaa uutta Kirkkoa, ja\nsentähen mielelläni tahtosin nähä heiän Kirkkoherraansa.\n\nPappi vastasi: — minä olen se sama, jota te tahotte nähä. Mitä te\ntahotte?\n\n— Minä olen kaukaisista maista matkustavainen pykmestari, ja tahallani\nteen Mikkelin päiväksi kunnon Kirkon, huotavasta hinnasta lisäsi vieras.\n\nIhastunut pappi pyysi häntä luoksensa, pappilaan, ja piti häntä\nhyvänä, kuin piispaa. Pykmestarin nimi oli niin outo, ettei pappi\nmillään konsteilla saanut sitä sanoneeksi. Toisena aamuna pappi näytti\npitäjäläisillensä Kirkon kuvan ja piirroksen, jonka rakentaja oli heti\ntehnyt, ja ilmoitti hinnan mitä hän vaati teoksestansa. Pitäjäläiset\nsuostuivat kaikkeen mitä pykmestari vaati. Senjälkeen vieras meni\netsimään itsellensä apulaisia ja työmiehiä.\n\nMuutaman päivän perästä tuli hän ainoastaan yhen miehen keralla. Pappi,\ntyytymätöinnä ajan jouten menettämisestä, kysäsi vihaisesti. Koskas\ntuleevat apulaisesi? Vieras vastasi kylmästi: — Se on minun asiani.\nMinulle on kylläksi yhessäki työmiehessä. —\n\nToen perään, tämä ihmeellinen mestari itse kantoi kaikki tarpeet,\nja kutoi seiniä, mutta apulaisensa takoi yöllä ja päivällä pajassa.\nTyö kulki kauhean kiiruusti, ja kirkko Syyskuuksi jo oli valmis,\npait' sisä-puolisia kaunistuksia. Kummastunut pappi vihtoin ymmärsi,\netteivät kirkon rakentajat olleet oikeat ihmiset. Hän aikoi mennäksensä\nyheltä vanhalta ystävältänsä neuoa kysymään, miten pitää käytteleiä\ntälläisessä tapauksessa.\n\nVarain aamulla, Mikonpäivän aattona, pappi läksi pitäjänsä kaukaiseen\nkylään ystävällensä, ja jutteli hänelle kummallisesta kirkon\nrakentamisesta. Se uskotti hänen, että kirkon pykääjät olivat\npahalaiset, ihmisen vartaloon pukeineet, saahaksensa pitäjän hopiaiset\nrahat. Vaan, me teemme heille kokkaisen, niin he eivät saa rahoja,\njoita niin haluaavat. Välttämättömästi meiän pitää saaha tietää heiän\noikeat nimensä: jos ne kerran tuleevat tietyksi, niin heiän voimansa\nmeiän ja kirkonki ylitse katoaa; pitäjäläiset säilyttäävät rahansa\nja saavat kirkon — ilmaseksi. Rauhoitettu palasi pappi illan suussa\nkotiinsa, vaan astuen ajatuksissaan ystävänsä sanoista, eksyi, ja ei\nennen huomannut sitä, ennen kuin pimiä ilta tapasi hänen synkässä\nsalossa. Kotvan turhaan etsittyänsä tietä, täytyi hänen jäähä saloon,\npäivän valoa vuottamaan. Puolen yön aikana pappi havahtui rääkyvästä\nlapsen huuosta, joka hänellen ikään kuin olis kuulunut yläältä\nvuorelta. Huuon perästä kaikui törkiä vaimon ääni, toruen lasta,\njoka ei lakannut huutamasta, tämän ohessa kuului kolke — kätkyen\nliikunnasta; vaimo tukahuttaaksensa lapsen huutoa, alkoi suurella ja\nkolkolla äänellä laulaa:\n\n    Killi tekee Kirkkoa,\n    Nalli takoo nauloja\n    Rikkaassa Raisiossa\n    Pitäjässä paraassa.\n\nLapsen huuto ja laulun kolkko-ääni, kauheasti kaikuivat salossa.\nPappi ensin säikähti tästä parkunnasta ja huuosta, vaan sitte hyvin\nihastui, kuulleen Raision Kirkon rakentajain nimet: yhen olevan Killi,\ntoisen Nalli. Hän arveli, että tämä vaimo, uskottavasti, oli vaimo,\nmutta itkevä lapsi poika yhelle heistä! Koska itku ja laulu vähittain\nvaikenivat, pappi uuestaan nukkui, ja havahtui taas vasta päivän\nvaletessa.\n\nAamulla varain pappi kiirehti kotiinsa — sillä oli Jumalan palvelus\ntoimitettavana. Ensin kuitenki poikkesi katsomaan uutta kirkkoa, se\noli melkeen valmis: rakentajat olivat katolla, johon kiinnittivät\neräitä kaunistuksia; työnsä kulki hyvin joutuisasti; vaan kuin kävivät\npystyttämään ristiä katon harjalle, nytpä ei enempää käsissään työ\nsujunut — risti alituisaan putoili käsistänsä. Voimattomuutensa ristin\npystyttämisessä, vielä enemmän vakuutti papin arvelua, että kirkon\npykääjät eivät olleet oikeita ihmisiä, vaan pahalaisia, joita hän taisi\nkarkottaa ristin merkin tekemisellä ja heiän nimiensä ääntämisellä.\nPappi teki ristin merkin rintaansa, ja kiljasi:\n\n    Pois Killi Kirkoltani!\n    Pois Nalli nauloiltani!\n\nSamassa rakentajat muuttuivat suuriksi haukoiksi, hirmuisella huuolla\nnousivat ilmaan ja hävisivät pimeihin pilvihin.\n\nTämän onnellisen tapauksen jutteli pappi pitäjäläisillensä, jotka\nsamana Mikkelin päivänä pyysivät häntä vihkimään Kirkkoa.\n\nKohta sen perästä kuului pitäjissä lähellä Turkua, että eräs\nkuleksiva Jättiläinen saattoi yhteisen pelon koko sille tienouelle.\nNe jotka näkivät tätä hirvitystä, sanoivat, että se oli korkeampi\nkorkeinta honkaa, hänen yllänsä oli harmaa viitta ja selässänsä,\nsäkin sisässä, kantoi hirmun suurta kiveä. Kulkien syvimpien merien\nja järvien yli vesi ei ylettynyt saappajensa yli. Haastettiin myöski,\nettä hän joka paikassa kyseli tietä Raision pitäjään, kuhun hän\nkulki kostamaan Raisiolaisille Kirkon rakentamisesta määrätyn rahan\nmaksamattomuuttansa. Jättiläinen tahtoi särkeä uuen Kirkon, kivellä\njoka oli selässänsä, etteivät Raisiolaiset iloitsisi petoksestansa.\n\nRaisiolaiset kauhistuivat tästä sanomasta, he menivät neuoittelemaan\npapillensa, joka arvasi, että se jättiläinen ei ollut mikään muu,\nkuin Killi. Pappi luuli paraaksi vaaran estämiseksi taivuttaa Killin\nakan pitäjäläisiin puolelle. Tämän tähen läksi hän salolle etsimään\nakkaa, ja koittelemaan taivuttaa häntä viehättämään jollain kompeella\npahalaista pois Raision pitäjän rajoilta. Tuskin löysi sen paikan,\njossa hän yöllä kuuli lapsen itkun. Louhen suussa hän äkkäsi vanhan,\nruman, hirmun suuren vaimon liekuttavan lasta, joka makasi suurista\nkivistä ku'otussa kätkyessä. Papin kysymykseen: eikö hän olekki\nvoimallisen Killin vaimo, ja eikö hän ole mitä kuullut miehestänsä,\nruma akka vastasi: että hän tosin on pahalaisen Killin akka, vaan ei\nole miestänsä siitä ajasta asti nähnyt, kuin se otti rakentaaksensa\nRaisiolaisille kirkkoa. \"Uskottavasti, lisäsi akka, tapahtui tahi\ntapahtuu hänen kanssansa joku onnettomuus; sillä lapsi lakkaamatta\nitkee, ja minä en voi häntä viihyttää. Killin pitäsi jo ammoin olla\nkotona. Hän vähä pitää huolta akastansa ja lapsestansa. Ehkä hänellä\non paljo kultaa ja hopiata, niin siitteni pakottaa minua kärsimään\nvajautta.\"\n\nPappi jutteli eukolle miehensä kummallisesta Raision kivi-kirkon\nrakentamisesta ja ilmoitti vaaran, jota uhataan Raisiolaisille, pyysi\nhäntä jollain tavalla viehättämään pahalaista pois Raision pitäjästä.\nPäätteeksi pappi lupasi pahalaisen eukolle. Ärtynyt Killin akka ei\nhuolinut papin sanoista; vaan kuin se antoi hänelle muutamia kulta\nrahoja, luvaten vielä enemmän antaa, hän viimein suostui miestänsä\nviehättämään Raision tieltä, niin ettei Killi milloinkaan enempätä\ntulis Raisioon. Eukko vei kätkyen makaavan lapsen keralla luolaansa, se\nsuun tukkesi suurilla kivillä, ja itse läksi kulkemaan.\n\nKerjäläis-ämmän haamussa hän alkoi kerätä kylistä vanhoja kuluneita\nvirsuja ja taittuneita airoja. Kooten suuren röykön virsuja ja\nairoja, hän läksi meren rannalle; täältä sai vanhan veneen. Täyttäen\nveneensä virsuilla ja airoilla, läksi Killin eukko vesitse miestänsä\ntavoittamaan, jonka tapasi lahella, seisomassa veen pinnalla, hirmuinen\nkivi selässä. Nähtyänsä akkansa Killi sanoi:\n\n— Hyvä, kuin tapasin sinun; tahon mennä Raision pitäjään, vaan en löyä\ntietä. Minä sären kirkon, jonka tein sentähen kuin pitäjäläiset eivät\nmaksaneet minulle rahoja. Kyllähän sinä tieät tien sinne; niin näytä\nminulle, se lyhyin.\n\n— Sinä hyvin erehyt, jos luulet täältä löytäväsi tien Raision kirkolle;\nse on täältä hirmun kaukana, monen tuhannen vuoren ja järven takana.\nMinä nyt paraikaan tulen sieltä, sillä luulin löytäväni sinun Raision\nkirkolta. Katsos kuinka paljo virsuja minä kulutin, kulkeissani\nröneekköjä, vuoria ja saloja myöten, ja kuinka paljo airoja särin,\nsoutaissani järvien yli.\n\nKilli hämmästyi ja sanoi:\n\n— Jos Raisioon on niin pitkä matka, niin en taho kauempata kantaa\nsenlaista kuormaa: minä löyän toisen tämänlaisen kiven liki kirkkoa,\njolla sen sären. Killi tempasi kontistansa kiven ja lähätti sen lähellä\nolevalle rannalle.\n\nNäin, kertoo muinelma, pahalaisen vaimon viekkauella tuli tärviöstä\npelastetuksi pahalaisilta rakennettu Raision Kirkko.\n\nKillin kantelemaa kiveä vielä nytki näytetään Ruissalon (Runsalan)\nsaaren rannalla, joka on lähellä Turkua.\n\nKillin kivi näöstään on suuren, reväistyn kallion muotoinen.\nTalonpoikainen kansa nimittää sitä kontti-kiveksi. Salmea, hyvin\nkuuluisata syvyyeltään ja suurilta aalloiltaan, nimitetään \"konttikiven\nsalmeksi.\"\n\n\n\n\nIII.\n\nKuninkatar Semiramis.\n\n\n— Kaikista vaimoistani, lausui Assyrian Kuningas Ninus Semiramille,\nrakkaampata sinua syämelleni ei ole yhtään. Ketä voi verrata\nkauneuteesi? Sinun tähtesi kieltäsin kaikki, mitä minulla on.\n\n— Ajattele perään, Kuningas, mitäs sanoit! vastasi Semiramis. Jos minä\nkäytän hyväkseni sinun laupiaan sanasi?\n\n— Tapahtukoon tahtosi! ainoastaan sinä rakasta minua; muista, minä en\nkestään huoli.\n\n— Sitämyöten, jos minä rukoilisin, niin sinä karkoittasit kaikki\nvaimosi ja rakastasit minua yhtä? Minä yksinäni olisin puolisosi,\njakasin kerallasi valtasi, olisin Assyrian Kuninkattarena?\n\n— Kuninkattarena! etkös sinä ole Kuninkatar, etkös sinä vallitse itseä\nKuningasta sanomattomalla kauneuellasi?\n\n— Ei, ei, ei, tempasi ihana Semiramis: nyt minä olen ainoastaan\nrakastettu orja. Minä en vallitse, minä ainoastaan rakastan. Koska\njotain käsken, minua ei totella sinun luvattasi?\n\n— Ja sinä luulet, että vallita on niin mieluista?\n\n— Mm, jaa! sille on mieluista, joka ei ole koskaan vallitsemista\nkokenut.\n\n— Mitä? Etkös taho kokea, olla muutaman päivän minun siassani?\n\n— Piä varasi, Kuningas! elä tarjoo liijan paljoa.\n\n— O, ei! sanoi rakkauelta voitettu valtias: Minä taas kysyn sinulta,\ntahotkos tulla yheksi päiväksi Assyrian valtiattareksi? Jos tahot, minä\nsuostun.\n\n— Ja kaikki, mitä minä käsken, tulee täytetyksi?\n\n— Jaa! Yheksi päiväksi minä annan sinulle valtani ja kultaisen\nvaltikkani.\n\n— Mutta, koskas sinä annat?\n\n— Jos tahot, niin huomena.\n\n— Hyvä, sanoi Semiramis, ja kallisti päänsä Kuninkaan olkapäälle,\nniinkuin ihana neito, joka anoo anteeksi pientä mielentekoansa, joka\ntuli täytetyksi hänen tahtonsa mukaan.\n\nToisena aamuna, Semiramis kutsui kaikki piikansa, ja käski\nvaatettaa itseänsä miten vaan voi komiammasti. Päässänsä oli kruunu\nkalleista kivistä. Tämänlaisessa pu'ussa hän tuli Ninuksen eteen.\nHänen kauneuestansa heltynyt Ninus käski valtakunnan Neuonantajat\nkokoontumaan valtakunnan saliin, ja tuotti säilytys-huoneesta\nkultaisen valtikkansa. Hän astui saliin, taluttaen Semiramista\nkäestä. Kaikki lankesivat maahan Kuninkaan eessä, mutta hän saattoi\nSemiramin kuninkaan istuimelle, ja käski hänen istua. Senjälkeen käski\nalammaistensa noussa, ja ilmoitti heille, että heiän pitää totella\nSemiramista koko päivän, kuin itse Kuningasta. Tämän sanottuansa, hän\notti kultaisen valtikkansa, antoi sen rakkaansa käteen, ja sanoi: —\n\"Kuninkatar! annan sinulle ylimäisen vallan merkit; ota ne ja käske.\nKaikki tässä ovat orjasi, ja minä itse olen palveliasi koko päivän.\nKen ei toimita tahtoasi, rankaise häntä, niin kuin tottelematointa\nKuninkaan käskylle.\"\n\nTämän sanottuansa, Kuningas notkisti polvensa Semiramin eessä,\nmutta hän nauru-suulla ojensi hänelle kätensä. Senjälkeen kävivät\nKuninkattaren ohitse kaikki hovi-herrat, ja jokainen vannoi\nuskollisesti toimittaa Kuninkattaren käskyt. Koska tämä meno loppui,\nKuningas tervehti häntä ja kysyi, kuinka hän osasi säilyttää kaiken\ntämän ajan senlaisen yksitotisen ja jalon katsannon.\n\n— Sillä ajalla kuin he antoivat lupauksen minua totella, vastasi\nSemiramis, minä ajattelin mitä jokaiselle heistä käskeä. Minulla on\nvalta ainoastaan yheksi päiväksi, ja minä käytän sen hyväksi.\n\nKuningas naurahti näille lauseille. Semiramis näkyi kauniimmalta,\nrakkaammalta kuin muulloin.\n\n— Katsokaamme, sanoi Kuningas hänelle, kuin sinä kauemmin virkasi\ntoimitat. Minlaisista käskyistä alat?\n\n— Lähestyköön istuintani Kuninkaallinen Kirjoittaja, lausui korkealla\näänellä Semiramis.\n\nKirjoittaja lähestyi; kaksi orjaa asettivat pöytäisen hänen eteensä.\n\n— Kirjoita, sanoi Semiramis: \"Kuoleman uhalla käsketään Babylonian\nkaupungin Päämiestä antamaan virkansa tämän käskyn tuojalle.\" Kääri\ntämä paperi, paina Kuninkaan sinetti ja anna minulle! Kirjoita vielä:\n\"Kuoleman uhkauksella käsketään hovin orjien Peräänkatsojata antamaan\nvirkansa sille, ken tuopi hänelle tämän käskyn.\" Kääri se, paina\nKuninkaan sinetti, ja anna minulle! Kirjoita nyt: \"Kuolemauhkauksella\nkäsketään Babylonian muurille kootun sotaväen Päämiestä antamaan\nvirkansa tämän käskyn tuojalle.\" Kääri se, sule sinetillä ja anna tänne!\n\nHän otti nämät kolme paperia, ja pani ne sisällensä. Kaikki hovilaiset\nhämmästyivät, itselle kuninkaalle kävi kummaksi.\n\n— Kuulkaatte! sanoi Semiramis: kahen hetken perästä käskeä kaikkien\nvaltakunnan virkamiesten tulemaan luokseni, lahjojen keralla, niin kuin\non tapana uusien Kuningasten astuessa valtakunnan istuimelle; mutta\nillaksi valmistettakaan pito! Nyt kaikki menkäätte! Kerallani jääkään\nuskollinen palveliani Ninus. Minä tarvitsen neuoittelemista valtakunnan\nasioista hänen kerallansa.\n\nKoska kaikki menivät, Semiramis sanoi hänelle: Näetkös, kuin minä osaan\npelata Kuninkatarta.\n\nNinus naurahti.\n\n— Kaunis Kuninkatar, vastasi hän, te vallitsette kuin ei voi paremmin.\nVaan jos palvelianne rohkenee kysyä teiltä: mitä tahotte tehä kolmen\nvalmistetun käskyn kanssa?\n\n— Minä en olisi Kuninkatar, jos minun pitäisi tili-tehä töistäni.\nKuitenki sanon sinulle, mikä minun siihen kehoitti. Minä tahon kostaa\nkolmelle virkamiehelle, joita uhkaavat nämät käskyt.\n\n— Kostaa. Mutta — mintähen?\n\n— Ensimäinen, Kaupungin Päämies — on yksi-silmäinen kummitos, ja aina\nsäikyttää minua, koska sattuu vastaani; toista, orjien Peräänkatsojaa,\nen kärsi sentähen, kuin hankkii sinulle kauneita piikoja; kolmas,\nsotajoukon Päämies, liian usiasti keskouttaa iloni ollakseni kerallasi.\n\nTämä vastaus, jossa oma rakkaus sekauntui liehakoitsemisen kanssa,\nsulatti rakastuneen Ninuksen.\n\n— Hyvä! sanoi hän nauraen. Kolme ylimmäistä virkamiestä valtakunnassa\novat jo virkaheittona, ja oikein kunnollisista syistä.\n\nSillä välillä tulivat hovilaiset lahjoinensa. Ken toi kalleita kiviä,\nken — alempi viraltansa — kukkaisia ja heelmiä; yhet orjat, joilla\nei ollut mitään, tulivat ainoastaan kumaruksenensa. Heiän seassa oli\nkolme veljestä, kaikki vielä nuorukaiset, he tulivat Semiramin keralla,\nKaukasian tienoilta, ja pelastivat hänen karavaninsa hirmuisen tigerin\nkarkauksesta. Koska he astuivat istuimen sivutse, hän kysyi:\n\n— Mutta eikös teillä ole mitään antaa Kuninkattarellenne?\n\n— Ei mitään, eres elämätä, vastasi ensimmäinen kolmesta veljeksestä,\nSapiiri.\n\n— Ei mitään, eres miekka Kuninkattaren vihollisia vasten, sanoi\nArtabani.\n\n— Ei mitään, eres ihmettelemistä, jonka saattaa Kuninkattaren läsnä\noleminen, lausui Assari.\n\n— Orjat, sanoi Semiramis, kaikista hovilaisista te kolme teitte minulle\nkalleimmat lahjat, ja minä en ole kiittämätöin teitä kohtaan. Sinä\ntarjosit minulle miekkaa vihollisiani vasten; ota tämä käsky, vie se\nsotajoukon Päämiehelle, joka on leirissä Babylonian muurein ympärillä!\nja sinä näet, mitä hän sinulle tekee. Sinä tarjosit minulle elämääsi\nvarjeluksekseni; anna tämä käsky Kaupungin Päämiehelle, ja olet näkevä,\nmitä seuraa. Mutta sinä, Assari, lahjoit minua ihmettelemisellä,\njonka saattaa sinulle läsnä oloni; vie siis tämä käsky hovin orjien\nPeräänkatsojalle! ja olet näkevä, mitä tulee.\n\nEi milloinkaan Semiramis ollut näin iloinen, näin riemuinen, näin\nihanainen, ja ei milloinkaan Ninus ollut häneen näin mieltynyt.\nIhanaisuutensa Kuninkaan silmissä ei silloinkaan tummennut, kuin käski\nleikata kaulan orjalta, joka ei kerinnyt niin kiirusti toimittaa\nkäskyänsä.\n\nHuolimatta tästä mitättömästä asiasta, Ninus vaan haasteli Semiraminsa\nkanssa, kunnes lähestyi ilta, ja sen keralla komia pito. Semiramin\nsaliin tultua, orja antoi hänelle lautaisen, jossa oli rangaistun orjan\npää. \"Hyvä! sanoi hän katsellen sitä; aseta tämä pää kartanolle seipään\nnenään, kaikkein nahtäväksi, ja ole sinä siellä, ettäs ilmoittaisit\njokaiselle, että se, jonka pää tämä oli, vast'ikään oli elävä, vaan ei\ntotellut sanaani, ja samassa oli kuoleman oma.\"\n\nPito oli tosin komia: herkullinen pöytä oli valmistettu ryytimaassa;\nSemiramis vastaan otti orjallisia vieraitansa Kuninkaallisella\njalouella ja armolla; hän lakkaamatta haasteli Ninuksen keralla, ja\nosoitti hänelle suurimman kunnian.\n\n— Sinä olet ulkovaltakunnan Kuningas, sanoi Semiramis, ja tulit minua\ntervehtimään. Velvollisuuteni on tervehtyksesi tehä sinulle mieluiseksi.\n\nKoska annettiin ruoka, Semiramis suotten pani vieraat istumaan ei arvon\nmukaan. Ninus pääsi alimmaiseen pöyän päähän. Hän ensimmäiseksi nauroi\ntätä Kuninkattaren mielentekoa, ja kaikki hovilaiset, seuraten hänen\nesimerkkiä, murisematta tottelivat Kuninkattaren tahtoa. Viereensä\nistumaan pani Semiramis kolme veljestä Kaukaasiasta.\n\n— Ovatko käskyni toimitetut? kysyi hän veljeksiltä.\n\n— Toimitetut, oli vastauksena.\n\nPito kulki riemuisesti. Yksi orja, tottumuksesta, antoi ensin\nKuninkaalle, ja Semiramis käski orjaa piiskata vitsoilla. Hänen\nhuutonsa sekautui vierasten naurun kanssa. Kaikki riemastuivat. Se oli\nleikin teko, jossa jokaisella oli oma pelinsä, koska viina antoi vielä\nenemmän iloa. Semiramis nousi korkealta istuimeltansa ja sanoi:\n\n— Herra! Valtakunnan säästö herra luki minulle nimestön niistä,\njotka tervehtivät minua tänä aamuna lahjoilla, noustuani valtakunnan\nistuimelle. Kaikista hovilaisista ainoastaan yksi herra minulle ei\nmitään antanut.\n\n— Kuka se on? kysyi Ninus: hään pitää rankaistaman kovemmalla tavalla.\n\n— Se herra — olet sinä itse! Mitä sinä lahjoitit Kuninkattarelle tänä\naamuna?\n\nNinus nousi istuimeltansa, ja nauru suulla sopautti Kuninkattarelle\njotain korvaan.\n\n— Kuninkatar on häväisty orjalta! huuahti Semiramis.\n\n— Syleilen polviasi, saneli Ninus: anna minulle anteeksi, kaunis\nKuninkatar, anna anteeksi!\n\nSenjälkeen sanoi Kuningas hänelle hiljaan:\n\n— Jopa olis aika lopettaa tämä leikki.\n\n— Niin sinä tahot että hylkääsin valtakunnan istuimen? sanoi Semiramis:\nVaan ei, minä vallitsen vielä kaksi hetkeä.\n\nHän tempasi kätensä, jota Kuninkas suuteli.\n\n— En anna anteeksi, sanoi hän kovalla äänellä, senlaista käytöstä\norjalta. Valmistai kuolemaan, järetöin!\n\n— Sinä mieletöin lapsi, sanoi Ninus, yhä seissen polvillansa, leiki\nitselles, jos tahot, vaan katso kohta loppuu vallituksesi.\n\n— Ja sinä et suutu, sopotti Semiramis, siitä, mitä minä tuossa paikassa\nkäsken?\n\n— En suutu, vastasi Kuninkas.\n\n— Orjat! sanoi Semiramis korkealla äänellä, ottakaatte kiini tämä mies\n— tämä Ninus.\n\nNinus nauroi, antaisii orjien käsiin.\n\n— Saattakaatte häntä linnan kartanolle valmistakaatte kaikki hänen\nkuolemaksi, ja vuottakaatte käskyjäni.\n\nOrjat tottelivat, ja Ninus nauraen meni linnan kartanolle. Siellä\nnäkivät he tottelemattoman orjan pään. Semiramis tuli nastaalle. Ninus\nsallei sitoa kätensä.\n\n— Kiirehi linnaan, Sepiiri, sinä. Artabani, jouu nopeasti sotaväen\nluokse, mutta sinä, Assari, varjele kaikki linnan portit!\n\nKaikki nämät käskyt olivat annetut sopotuksella, ja viipymättä tulivat\ntäytetyksi.\n\n— Kaunis Kuninkatar, sanoi Ninus leikkisällä äänellä: nyt ollaan vaan\nloppua vajaalla! — teeppä kiireemmin päätös!\n\n— Tapahtukoon tahtosi, vastasi Semiramis:\n\n— Orjat, — kuolema on esissänne, — hakatkaatte.\n\nHe tottelivat. Ninus tuskin kerkesi huuahtaa, päänsä pyörähti sillalle,\nhuuliltansa ei vielä hävinnyt viimeinen nauru.\n\n\"Nyt minä tosin olen Assyrian Kuninkatar, kiljasi Semiramis:\nja hukkukoon jokainen orjani Ninuksen tavalla, ken tohtii olla\ntottelematoin käskyilleni!\"\n\n(Surma hepo suitsita, vahingoksi vaimon valta).\n\n\n\n\nIV.\n\nKiittämätöin.\n\n\nKorkea sukuinen Venetsialainen, Vitalis oli kerran jahissa, ja putosi\nhukan hautaan. Hän oli siellä kokonaisen vuorokauen; ja voitta arvata\nhänen hirmunsa ja hätänsä. Hauassa oli pimiä. Vitalis juoksenteli\nnurkasta nurkkaan, löytääksensä jotain juurta eli oksaa, ja sen avulla\nkavutaksensa Jumalan valoon; vaan hän kuuli erinäisiä ääniä sekalittain\n— sihisemistä, ulvomista, vinkumista, — että oli kuolla hirmusta,\najaisii nurkkaan, jo vuotteli kuoleman kauhistavaisimmassa tilassa.\nToisena aamuna kuuli hän jonkun menevän hauan ohitse, ja alkoi huutaa\nsurkeimmalla äänellä:\n\n— Auttakaatte! auttakaatte! nostakaatte minua täältä, minä hukun!\n\nTalonpoika, joka sattui ohitse menemään, kuuli huuon. Ensin säikähti,\nperästä tointuen, meni hauan portaalle ja kysyi: — ken siellä on?\n\n— Onnetoin jahtimies, vastasi Vitalis: minä olen jo täällä ollut\nkokonaisen vuorokauen. Jumalan tähen, pelasta minua! Auta, veliseni, en\nsäästä palkintoa...\n\n— Mitä voin, sen teen, vastasi talonpoika.\n\nNyt Masatsio — niin kutsuttiin häntä nimeltä — otto sirpin vyöltänsä,\nleikkasi aika paksun oksan ja sanoi jahtimiehelle:\n\n— Kuuleppas: minä lasken hautaan ka tämän oksan, kiinitän sen seinään,\nja vielä itse käyn pitämään, mutta sinä tartu häneen, kavu häntä\nmyöten; ja niin pääset luolastasi.\n\n— Hyvä, sanoi Vitalis: pyyä mitä tahot; en mitään sinulta kiellä.\n\n— Minulla ei ole mitään pyytämistä, vastasi talonpoika: mut' minä kohta\nnain, niin anna mitäs tahot morsiammelleni!\n\nTämän sanottuansa, Masatsio laski oksan hautaan; se kohta tuli\nraskaammaksi, ja samassa hyppäsi sieltä Marakatti. Se oli puonnut\nhautaan kuin Vitaliski, ja ennen häntä kerkesi tarttua oksaan.\n\n— Varmaan saatana haastoi kerallani hauasta, sanoi pelästynyt Masatsio,\npötkien pakoon, minkä jaksoi.\n\n— Niin sinä jätät minua? huusi surkiasti Vitalis. Ystäväni, rakas\nveljeni, Herran Jumalan tähen veä minua ylös täältä; pyyän sinua,\nrukoilen. Minä olen Siniori Vitalis, rikas Venetsialainen: lahjon\nmorsiammesi, annan sinulle kultaa, kuin paljo tahot; elä salli minun\nnälästä kuolla tässä hirmuisessa paikassa.\n\nMasatsiolle kävi sääliksi. Palasi haualle, laski toisen oksan, ja nyt\nhyppäsi Jalopeura, kovasti kiljuen iloissansa.\n\n— Niin onki, että saatana, sanoi Masatsio; vaan seisahtaen muutaman\naskeleen päässä, taas kuuli Vitaliksen surkian huuon.\n\n— Minun Jumalani! minun Jumalani! Kuolla nälkään tässä hauassa... Eikös\nkukaan tule avukseni? Ken sinä ikään olet, palaja Ristuksen tähen. Elä\nanna hukkuani, jos voit minua pelastaa. Minä annan sinulle kartanon ja\nkonnun, karjan ja rahan, ota kaikki, mitä tahot, ainoastaan pelasta\nminua, pelasta minua!\n\nMasatsio ei kärsinyt, ettei palajanut; laski oksan, ja kärme nousi\nsitä myöten iloisesti suhisten. Masatsio lankesi polvillensa, ja,\npelosta puoli kuolleena, piti rukousta. Hän tointui, kuullen Vitaliksen\nhätä-huuon.\n\n— Ei kukaan taho auttaa minua? Täytyy kuolla. Herra minun Jumalani!\n\nHän itki ja valitti niin, että syän pakahtui kuunnellessa.\n\n— Olkoon miten tahaan, mutta tämä on ihmisen ääni, sanoi itsellensä\nMasatsio.\n\n— Ah, jos sinä olet vielä siinä, rukoili Vitalis, kaiken tähen mitä\nsinulle on kallista, pelasta minua: jos täytyy kuollakin, niin ehkeis\nkotona, vaan ei tässä hirmuisessa luolassa. Haastaa en voi, ääneni\nvaipuu. Tahotkos hoviani Venetsiassa, maitani, kunnioituksiani? —\nkaikki annan sinulle, ja sallikoon Jumala kuollakseni tällä paikalla,\njos en piä sanaani. Elä mä! elä mä! pelasta ainoastaan elämäni!...\n\nMasatsio ei voinut vasten seissa hänen rukouksille, lisätyille\nsenlaisilla lupauksilla. Hän taas laski oksan.\n\n— Ahaa! jopahan tulet, sanoi hän, Vitaliksen nähtyänsä.\n\n— Ja! äänti se, ja iloisesti kiljahtaen tunnotta lankesi Masatsion\nsyliin.\n\nMasatsio piteli häntä, ja saattoi tuntoonsa, alkoi taluttaa, ja sanoi:\n\"lähetään lehosta\"; vaan Vitalis tuskin liikutteli jalkojansa, hän oli\nnälkään nääntymäisillään.\n\n— Seh, syö palainen leipää, sanoi Masatsio, ja otti leipä-kyörän\nkontistansa.\n\n— Hyväntekiäni, pelastajani, hyvä enkelini, saneli Vitalis: millä\npalkitsen sinulle palveluksesi?\n\n— Sinä, herra, lupasit morsiammelle huomenlahjan, mutta minulle hovisi\nVenetsiassa, vastasi Masatsio.\n\nVaan Vitalis alkoi jo tulla toimehensa.\n\n— Välttämättömästi lahjon vaimosi, veljeni, ja teen sinun rikkaimmaksi\ntalonpojaksi kylässä. Missä sinä asut, ystäväni?\n\n— Metsässä, Kapalattissa; vaan minä mielelläni hylkääsin kylän ja\nasusin Venetsiassa, siinä hovissa, jonka minulle lupasitte.\n\n— Kas, japa pääsimme lehosta, sanoi Vitalis. Nyt minä tieän tien;\nsuurikiitosta, Masatsio.\n\n— Koskas minun pitää tulla hovia ja huomenlahjaa ottamaan? kysyi\nMasatsio.\n\n— Koska vaan tahot, vastasi Vitalis, ja he erosivat.\n\nVitalis tuli Venetsiaan, mutta Masatsio Kapalattiin, ja haastoi\nmorsiammellensa tapauksesta, rikkaasta huomenlahjasta ja hovista, jossa\nkäypi asumaan hänen keralla.\n\nToisena aamuna varain Masatsio vaelsi Venetsiaan, kysellen, kussa on\nsiniori Vitaliksen hovi? Tuli suoraan siihen ja sanoi palvelioille,\nettä kohta tulee morsiaminensa komiassa vaunuissa ja asuuntuu hovissa,\njonka siniori Vitalis lupasi hänelle lahjaksi. Masatsiota luultiin\nhulluksi, ja ilmoitettiin Vitalikselle, että esihuoneessa eräs\ntalonpoika vaatii huomenlahjoa morsiammellensa, ja sanoo hovin olevan\nhänen.\n\n— Ajakaatte häntä ulos, sanoi Vitalis: Mikä saakeli se on!\n\nPalveliat potkivat Masatsion ovelta kaikella ilkeyellä, ja hän itkien\ntuli kotiinsa, eikä tohtinut silmiänsä näyttää kullallensa. Tupansa\nyhessä nurkassa istui marakatti, toisessa jalopeura, mutta liiuksella\nkärme käärii keräksi. Masatsio hyvin pelästyi. \"Ihminen ajoi minun\nhuoneestansa, ajatteli hän: jalopeura välttämättömästi raatelee,\nkärme myrkyttää, mutta marakatti jos ei muuta, niin nauraa ylitseni;\ntässä nyt on palkka siitä kuin pelastin heiät häästä.\" Vaan marakatti\nystävällisimmästi irvisteli hampaitansa; jalopeura haastoi hännällänsä,\ntuli liki, ja nuoli hänen kättä, kuin koira isännältänsä, mutta\nkärme ojensii suoraksi, alkoi matella tupaa myöten, niin iloisella\nkatsannolla, että Masatsio pian perehtyi.\n\n— Luontokappale raiskat! sanoi hän: he ovat paremmat siniori Vitalista;\nse ajoi minun ulos, kuin kerjäläisen. Ah, kuin mielelläni sysääsin\nhänen taas hukan hautaan. Mutta morsiammeni, kultani! Minä mielin\nmennä vihille hänen kerallaan niin rikkaasti! Minulla ei ole halkoa\ntalossani, lihapalaista keitokseen, ja ei kopeekkaakan rahaa. Voi sitä\nkiittämätöintä, huomenlahjoinensa ja hovinensa!\n\nNäin valitti ja kaipasi Masatsio. Sillä välillä marakatti alkoi tehä\nilveilyksiänsä, jalopeura rauhattomasti häilytteli häntäänsä, mutta\nkärme käpristelii kauhean sukkelasti. Senjälkeen marakatti lähestyi\nhyväntekiätänsä, teki hänelle merkin, tulla jälestänsä ja saattoi\nhänen latoon, jossa oli puita laattu koko vuoeksi. Marakatti keräsi ne\nmetsästä, ja kantoi Masatsiolle. Hän suuteli kiitollista marakattia.\nSenjälkeen jalopeura, hiljaan äänellen, vei hänen etäisen tuvan pimiään\nnurkkaan, ja hän näki siellä suuren säästön syötävätä, — kaksi pässiä,\nkolme lammasta, paljon jäniksiä, ja vielä aika sonnin päälliseksi:\nkaikki nämät jalopeura pyysi hyväntekiällensä. Masatsio lempiästi\nsilitteli hänen harjaansa. \"Mutta sinä, sanoi hän kärmeelle, et\nmitään minulle tuonut? Mikäs olet? — Vitalisko, vain hyvä rehellinen\nluontokappale, kuin jalopeura ja marakatti?\"\n\nKärme havilla sujahti risujen alle, ja samassa palasi, ylpeästi\nkohottaien hännällensä. Masatsio äimistyi nähessänsä sen suussa\nkauneimman briljanten. \"Briljantti\", huuahti hän, ja ojensi kätensä\nsilittääksensä kärmettä ja ottaaksensa hältä lahjan. Samassa Masatsio\nmeni Venetsiaan, aikoen kiveä muuttaa rahaksi. Tulee juveleerarille, se\nkatselee kiven, ja näkee sen kauhean kalliiksi.\n\n— Mitä sinä tästä tahot?\n\n— Kaksi sataa tukaattia, vastasi Masatsio, luullen kysyneensä hyvin\npaljon, koska kivi maksoi kymmenesti enemmän.\n\nJuveleerari katsahti Masatsion päälle ja sanoi:\n\n— Sinä myöt tämän senlaisesta hinnasta? Varmaan tämä on varastettu;\nminä sinua en laske.\n\n— Jos se ei maksa sitä, antakaatte vähemmän, sanoi Masatsio: Minä en\nolen varas, vaan olen rehellinen mies. Kärme antoi minulle tämän kiven.\n\nMasatsio otettiin kiini, ja vietiin tuomarin luokse. Siellä haastoi hän\nkaikki mitä tapahtui, vaan ei kukaan sitä uskonut. Yhtä hyvin, kuin\nsiniori Vitalis oli sekoitettu tähän seikkaan, tuomari sysäsi asian\nvaltakunnan inquisitsioniin, ja Masatsio tuli sen eteen.\n\n— Haasta meille, mitä kerallasi tapahtui, sanoi yhsi inquisitoreista,\nja elä valehtele; muuten me käskemme upottaa sinun kanavaan!\n\nMasatsio haastoi.\n\n— Niin sinä pelastit siniori Vitaliksen? kysyi inqvisitori.\n\n— Pelastin, korkea sukuiset siniorit.\n\n— Ja hän lupasi morsiammellesi huomenlahjan, ja sinulle hovin\nVenetsiassa?\n\n— Lupasi, korkea sukuiset siniorit.\n\n— Ja hän ajoi sinun ulos niskapäästä, kuin kerjäläisen?\n\n— Niskapäästä, korkea sukuiset siniorit.\n\n— Kutsukaatte siniori Vitalista! sanoi inquisitori.\n\nVitalis tuli.\n\n— Te tunnette tätä miestä, siniori Vitalis? kysyi inquisitori.\n\n— Ei, en tunne, vastasi Vitalis.\n\nInquisitorit alkoivat neuoitella keskenänsä.\n\n— Tämä mies, sanoivat he vihtoin Masatsiosta — on ilmeinen kelmi ja\npetturi; häntä pitää säilyttää vahvassa paikassa.\n\n— Siniori Vitalis, te olette viattomat!\n\nSenjälkeen, tehhen merkin oikeus-palvelialle, yksi inquisitoreista\nsanoi: — Mutta tämä viekäätte torniin.\n\nMasatsio lankesi polvilleen oikeuen eessä.\n\n— Siniorit, korkea sukuiset siniorit, saneli hän: voi olla, että\nbriljanti on varastettu, ja kärme antoi minulle sen, pettääksensä minua.\n\nVoipi olla, että kärme, jalopeura ja marakatti ovat itse saatanan\nsynnyttämiä; vaan että minä pelastin siniori Vitaliksen, se on ihan\ntosi. Siniori Vitalis! en vaai morsiammelleni huomenlahjaa, en taho\nitselleni teiän marmori-hovianne; ainoastaan sanokaatte pelastuksekseni\nyksi sana, elkääte salliko märätäkseni tornissa, elkääte heittäkö\nminua: enhän minäkän heittänyt teitä, kuin istuitte hukan hauassa.\n\n— Korkea sukuiset siniorit, sanoi Vitalis, kumartaen tuomio istuimen\neessä: Minä voin ainoastaan kertoa ennen sanotun: minä en tunne tätä\nmiestä. Onkos hänellä, jos yksi vieras mies?\n\nSamassa kaikki läsnä oliat kauhistuivat ja äimästyivät: jalopeura,\nmarakatti ja kärme, kaikki yhessä, tulivat saliin. Marakatti istui\njalopeuran selässä, mutta kärme kiersi marakatin käen ympäri. Jalopeura\nkiljui, marakatti murisi, kärme sihisi.\n\n— Ah! nämät ovat ne samat peot, jotka kerallani olivat hauassa, huuahti\nsäikähtynyt Vitalis.\n\n— Siniori Vitalis, sanoi Pää-inquisitori, koska hämmästys meni ohitse\nkummallisesta ilmestyksestä, te kysyitte kussa ovat Masatsiolla\nvieraat miehet? Näette, Jumala lähetti ne meille ajalla. Koska hän\nitse teitä vastaan toistaa, niin me tekisimme syntiä Jumalan oikeuen\neessä, ellemme rankaisisi teitä kiittämättömyyestänne. Hovinne ja\nmaanne teiltä otetaan pois; ja lopun elämästänne vietätte tornissa.\nMutta sinä, lisäsi hän, kääntyen Masatsion puoleen, joka koko sen\najan silitteli marakattia, ja jalopeuraa ja kärmettä: elä sure\nomasta osastasi. Venetsialainen lupaisi sinulle marmori-hovin,\nja morsiammellesi huomenlahjan; Venetsian hallitus täyttää hänen\nlupauksensa: Vitaliksen hovi ja maat ovat tästä saakkaa sinun.\n\nMasatsio vaimoneensa kauan elivät ja nauttivat onnia Vitaliksen\nmarmori-hovissa, yhessä marakatin, jalopeuran ja kärmeen keralla,\nja käskivät kuvata ne seinälle siinä haamussa, kuin ne tulivat\noikeus-saliin, — marakatti jalopeuran selässä, mutta kärme marakatin\nkalvoisella.\n\n(Nosta koira kaivosta, puistelee vettä korvilleis.)\n\n\n\n\nV.\n\nHasael.\n\n\nHasael, itäisen Kuninkaan poika, kasvatuksensa lopetettua,\noli isältänsä lähetetty Perssiaan, että siellä täyttää hänen\nvalaistuksensa, ja tutkia ulkomaan tapoja ja luontoja. Nuorukaiselle\noli annettu täysinäinen vapaus; vaan salaisesti käskettiin entistä\nopettajata ja kasvattajata katsomaan hänen perään.\n\nKoska Hasael tuli Perssiaan, niin pääkaupunkin hekkuma ja huvitukset\nsamassa miellyttivät hänen, että unohutti oikeensa ja antautu\nhuvituksiin.\n\nKerran, koska hän käyskenteli huvittavaisissa Hispaganin huvi-metsissä,\nmeni hänen ohitsensa entinen opettaja, matkustajan muo'ossa, sauva\nkäessä.\n\nVaan Hasael tunsi hänen ja kysyi: \"Mistäs tulet, mihin aivot mennä?\"\n— Vanha vastasi: \"En tieä.\" Silloin nuorukainen kummastui ja sanoi:\n\"Kuin! Sinä jätit kotimaan ja menit, tietämättömihin?\" — \"Unohutin\",\nvastasi vanha, \"jonka tähen käyn sinne ja tänne, ja mikä tie minulle\nnäyttäikse laveammaksi ja ihanammaksi, sen valitsen.\"\n\n— Mihinpä saattaa sinua senlainen matkustaminen? kysyi kummastunut\nnuorukainen. — \"En tieä\", vastasi vanha, \"ja mitä minun on siihen?\"\n\nSilloin Hasael, kääntyen muihen puoleen, jotka olivat hänen ympärillä,\nsanoi: \"Tämä ihminen oli minun kasvattajani ja opettajani, ja oli\nkuulusa viisaueltaan, vaan nyt, te näette, on tykkönään tyhmä, ja\nhävitti ymmärryksensä. Ah kuin hän muuttui! Tykkönään tuli toiseksi.\"\n\nSillon vanha astui nuorukaisen eteen, viskasi hartioiltaan kontin ja\nsanoi: Ja, se on tosi, Hasael, minä muutuin, ja muutuin niin, kuin\nsinä. Ennen olin johtattajasi, ja sinä seurasit sitä tietä, jonka\nosotin sinulle. Vaan siitä asti, kuin herkesin olemasta johtattajanasi,\npäätin minä seurata sinua, sinun askeleitasi, — ja käytökseni on\nsinun. Sinusta ouolle näytti — kuin onki luonnollisesti — etten minä\ntieä, minne ja mintähen menen, ja en vähääkän ajattele siitä, mihin\nvoi saattaa senlainen mieletön matkustus, ja sinä päätit tästä, että\nhävitin mieleni; vaan tutki tarkemmin elämäsi muoto, käytöksesi, —\nniin näet ken meistä käyttypi mielettömämmästi. Näin puhu vanha. Ja\nnuorukainen tunsi syntinsä, ja palasi viisauen tielle, joka hänelle\nasetettu oli viisaalta opettajaltansa.\n\n\n\n\nVI.\n\nUskollisuus.\n\n\nYksi pakanallinen Kuninkas käsketti luoksensa saattaa Ristityin\npiispan; ja vaati häneltä, ettäpä kieltäisi uskonsa ja tois uhrin\nepäjumalille. Vaan piispa kaikella siveyellä vastais: \"Kuninkas! sitä\nen voi tehä. Kuin? sanoi silloin vihastunut Kuninkas; etkös tieä, että\nelämäsi on vallassani ja minä voin sinun ylenantaa kuolemaan? yksi\nsilmänräpäys - ja sinua ei ole.\n\n\"Sen tieän!\" vastasi piispa, \"vaan salli, Kuninkas, jutella sinulle\nyksi vertaus, ja tehdä yksi kysymys päätökseksi. Kuvaa itsellesi,\nettä yksi uskollisimmista palvelioistasi sattu vihollistesi käsiin,\nja he kaikella tapaa ahkeroitsivat saattaa häntä sinulle uskottomaksi\nja pettäjäksi. Vaan koska uskollinen palveljasi oli muuttamaton ja\njärkähtämätön uskollisuuessansa, niin viholliset riisuivat hänen\npäältänsä vaatteet, ja pilkalla, alastoina ajovat luontansa. Sano,\nKuninkas, kuin hän tulee sinulle, etkös anna hänelle parahimmat\nvaatteistasi, ja etkös palkitse hänelle hyvän kärsimisen kunnialla ja\nkiitollisuuella?\" Kylläpä niin, vastasi Kuninkas, vaan kuinkas, ja\nmissäpä tämä tapahtuis?\n\nSilloin hurskas piispa vastasi: \"Kuninkas! Sinä voit riisua päältäni\ntämän maallisen vaatteen... Vaan herrani verhoittaa minun uuteen,\nparahimpaan... Voinkos minä niin paljon säästää tätä, ettäs tämän\ntautta ylenantaa sinulle uskollisuuteni?\"\n\nSilloin Kuninkas sanoi: \"Mene, minä lahjotan sinulle elämän.\"\n\n\n\n\nVII.\n\nBeduiini.\n\n\nKaravaani vierolaisia kulki Diarbekin portista. Sen e'ellä ajoi Osmanni\nja viskoeli kansaan rahoja; Imanit siunasivat kulkevia matkamiehiä,\nasukkaat loivat kukkaisilla heiän tiensä.\n\nJo kuuemmen kerrau kulki Osmanni karavaaninensa Mekkaan, ja oli\npäämiehenä sen vartiosotaväessä. Kaikki olivat vakuutetut matkansa\nonnellisessa päätöksessä, sillä ei kertaakan millistäkään onnettomuutta\ntapahtunut Osmannin kanssa; tuuliset ilmat eivät peittäneet hiekalla\nArabian erämaassa yhtäkään ihmistä, joka matkusti Osmannin keralla;\nArabilaiset eivät kertaakan karanneet hänen päällensä. Sellainen\nmenestys asioissaan luettiin Osmannin jumalisuu'en, anteljaisuu'en ja\nmiehullisuu'en voitoksi.\n\nMuutaman viikon kuluttua lähtönsä jälkeen Diarbekistä, lähestyi\nkaravaani sitä, muinoisajassa mainiota Eufratin virtaa, joka on yhen\nikäinen maailman historialle. Laulaen lauluja Alkoranista, vierolaiset\nmenivät virran yli ja tulivat Arabian hiekkaisille lakeuksille. Siinä\nyhistyi karavaaniin Beduiini, somalla mustan karvaisella hevoisella;\nhän myöskin matkusti pyhille paikoille kumartamaan Muhametin kehtolle\nja hau'alle.\n\nOsmani alkoi tarinoia hänen keralla kansojensa etuisuuksista. Beduiini\nvastasi lyhyesti, vaan viisaasti; kiitti kiitoksen ansaitsevaa hänen\nkansassansa, ja moitti sitä, mikä näytti hänelle pahaksi. Huomaamatta\njäivät he jälelle karavaanista. Osmanni kiivaasti alkoi kiittää\nOttomannilaisia.\n\n\"Turkkilaiset\", puhui hän Beduiinille, \"ovat kauan olleet kuuluisat\nkoko itämaassa urhollisuu'estansa, hyväntahtoisuu'estansa ja\narmeljaisuu'estansa; jo ammoin nämät harvat tavat hankkivat meille\nkunnioittamisen koko maailmasta, jokapaikassa kuin tahtovat\nkuvata sotijan voitollisutta niin sanoovat: 'hän on urhollinen\nkuin Turakilainen!' Kauppamiehet, tahtoen verrata kennen tahansa\nrehellisyyttä korkeammassa mitassa, sanoovat: 'hän on rehellinen kuin\nTurkkilainen!' Millä sitä vastoin tuli kuuluisaksi sinun köyhä kansasi,\nkulkehtien Arabian kivisessä ja tyhjässä erämaassa? millainen sanoma\nkuuluu teistä? Se, ettei teillä ole kunniata, eikä omaatuntoa, te\ntunnustatte yhtä uskoa meiän kanssa, vaan teille maksaa Sulttaani joka\nvuosi suuren summan, pelastaaksensa raatelevaisuu'estanne suuremman\nkaravaanin rukoilijoita; ryövärisyys tekee teitä pahanilkisiksi\nkulkehtijoiksi jokaisen toisen Muusulmanni-silmissä. Tunnusta,\nystäväni, sanojeni totuus; tunnusta, että teiän kansa ei ole muu, kuin\njoukko ryöväreitä.\"\n\n\"Perästä lopetamme puheemme\", sanoi Beduiini hänelle, osoittaen\nliukahtuneen kamelin päälle, joka lankesi ja litisti runkollansa\nkulettajan maahan, — \"vaan ensiksi auttakaamme tuota onnetointa.\"\n\n\"Mene ja auta sinä\", vastasi Osmanni, \"minä en taho osoittaa\nmillistäkään apua tälle narrille, hän osti minulta kamelin neljä vuotta\ntästä takaperin, nyt minä olen aivan iloinen, että se sama kameli kosti\nhänelle eestänsä. Jos tämä kelvotoin heittäisi henkensä, ja yksi minun\nsanani voisi elävyttää hänen, niin minä — anteeksi antakoon syntini\nAllah ja hänen suuri Profeta — ompelisin suuni kiini.\"\n\nSillä välillä Beduiini päästi ajajan kamelin alta ja palasi\nmatkakumppaninsa luo', hän ei enään ollut kaukana hänestä, kuin\nyht'äkkiään hirmuinen tiigeri hypähti pensaasta, jonka ohitse ajoi\nhuoletoin Osmanni, jättäien karavaanista jälelle; hän säikähti,\nkauhistui ja lankesi tunnotta maahan.\n\nBeduiini neliseen ratsasti — ei häneltä pois, vaan suoraan hänen luo,\notti pistoolin, ja siinä samassa räpäyksessä, kuin verta janoova\npeto karkasi saaliinsa päälle, ampui häneen. Kuollut tiigeri ojensii\npitkälleen, puoli kuolleen Osmannin viereen. Viimein Osmanni aukasi\nsilmänsä; pelastuksensa näyttii hänelle luonnottomaksi, hän syleili\nBeduiinia ja ensimmäisessä kiitollisuu'ensa palavuu'essa, kyyneleet\nsilmissä, tarjosi hänelle, kuin huonoimman velvoitetun kiitollisuu'en\nmerkiksi, kukkaron, jossa oli sata sekiiniä.\n\nBeduiini ei ottanut lahjaa, jota Osmanni suuresti ihmetteli. Sillä\najalla lähestyi heitä kerjäläinen puisella jalalla, peitetty repäleilla\nja haavoilla. Hän käänsii Osmannin puoleen, joka piti kukkaroa\nsekiinein keralla, ja puhui: \"Armeljaisuus taitaa olla sinulle tuttu,\nrikas matkamies: sammuta kotolaisesi nälkä ja jano! anna yksi ruupia\ntäysinäisestä kukkarostasi sille, jolla ei ole mitään; yksi ruupia\npelastaa minun piinavaisesta helteestä, illaksi toivon tällä avulla\ntulla matkani päähän, ilman sitä hävitän voimani ja minun täytyy hukkua\nraatelevaisten petojen kynsissä.\"\n\n\"Auttakoon sinua Alla'!\" vastasi Osmanni, pannen taskuunsa paksun\nkukkaron sekiinein kanssa, \"vaan minulla ei ole sinulle yhtäkään\nruupiaa, minä menen Jumalata rukoilemaan Mekkaan ja Medinaan,\nDiarbekistä, ja minulla ei ole enemmän rahaa, ainoastaan tarpeekseni\nmatkalle sinne ja takasin. Kaikki liiammaiset ja'oin minä kansalle\nlähteissäni isänimaasta; säälin sinua, vaan auttaa en voi.\"\n\nBeduiini otti säkin vehnää ja nahka säkin vettä, ja antoi ne\nvaivaiselle.\n\n\"Ota! sammuta nälkäsi ja janosi, vahvista heikentyneet voimasi, ja\nmennään yhessä. Kaupunki, mihin sinä menet, on samalla tiellä, jota\nmyöten menee karavaani; minä saatan sinua.\"\n\n\"Vaan minä tulen hiljaan, usein lepään\", puhui kerjäläinen.\n\n\"Niin istaha' hevoiseni selkään!\" vastasi Beduiini, hyppäsi sen\nselästä, istutti siihen köyhän, otti hevosen suitsista ja saattoi häntä\nhiljaan.\n\n\"Heitä häntä\", sanoi Osmanni Beduiinille; \"lopetiakaamme puheemme,\nnäyttäkäämme toinen toisellemme\"...\n\n— Puheemme, vastasi Beduiini, — jo ammoin loppui, me selkiästi\nnäytimme toinen toisellemme kansojemme etuisuu'en urhollisuu'essa,\nhyväntahtoisuu'essa ja anteljaisuu'essa.\n\nMuista, Osmanni, että jokapaikassa on hyvän tahtoisia ihmisiä, ja\njokapaikassa on myös pahojaki.\n\nOsmanni ymmärsi tämän vastauksen kaiken pisteljäisyy'en, ja vannoi\nesi-isänsä parralla kostaa Beduiinille uskalluksestansa. Kohta saiki\nhän täyttää aikomuksensa. Beduiini nukkui syvään uneen; karavaani\nnousi, ja Osmanni heitti hyväntekiänsä keskelle erämaata, uhriksi\nkaikille vaaroille; ja ettei Beduiini voisi tavata karavaania, varasti\nhän häneltä saman mustan hevosen — koko Beduiinin omaisuu'en.\n\nJa onni ei rangaissut häntä? Ei! hän eli huvituksessa, ja piiritettynä\nilolta, kuoli.\n\nDiarbekilaiset muisteleevat häntä surkuttelemisella, isät ja äitit\nasettaavat häntä esimerkiksi lapsillensa.\n\nAh! kuinka paljo on tarvis tietää, kuinka kauan pitää tutkia ihmistä,\nettei hairahtua itse hyväätekeväisyy'essänsäki.\n\n\n\n"]