[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fGqCDCC7Zciut2Y6GzYRTbYMUGSjAM8cmSLkeYm0G6Zw":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2743,"Pilaesitelmiä","Lehmus, Heikki",1884,1939,"2743-lehmus-heikki-pilaesitelmia","2743__Lehmus_Heikki__Pilaesitelmiä",null,"muistelmat",[14],"huumori",[],"fi",1910,5756,38022,false,70961,[23,24],"Finnish literature","Finnish wit and humor",[26,27],"Essays, Letters & Speeches","Humour","\"Pilaesitelmiä\" by Heikki Lehmus is a collection of satirical essays written in the early 20th century. The book touches upon various subjects such as human anatomy, labor strikes, and social commentary, reflecting the author's perspectives on contemporary issues. Through humor and wit, Lehmus explores the absurdities of life and society.  The content of \"Pilaesitelmiä\" encompasses several distinct presentations, each taking on a different topic. The first essay humorously delves into the structure of the human body, offering a playful yet insightful analysis of anatomy while blending scientific facts with comedic observations. Other sections address labor strikes, shedding light on the characters and events surrounding them, while remaining critical of societal norms and behaviors. Lehmus also presents the experiences of a fictional journey to meet the famous explorer Nansen, illustrating the quirks and challenges of adventure. Overall, the book employs a lighthearted tone to engage readers inReflecting on human nature and societal structures. (This is an automatically generated summary.)",[],224,"Kokoelma sisältää humoristisia esitelmiä ja pakinoita muun muassa ihmisen anatomiasta, yhteiskunnallisista ilmiöistä sekä arkipäivän kommelluksista. Teos tarkastelee lennokkaalla otteella esimerkiksi lakkoja, tyttöjen käytöstä ja perunoiden viljelyä satiirin ja huumorin keinoin.","Heikki Lehmuksen 'Pilaesitelmiä' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2743.\nE-kirja on4 public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","PILAESITELMIÄ\n\nKokoillut\n\nHeikki Lehmus\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto,\n1910.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nIhmisruumiin rakenne.\nEsitelmä lakoista.\nPerunan kuorien uudesti viljeleminen.\nMinkätähden tytöt vastaavat myöntyvästi.\nKäynti Nansenin luona.\nToivo-laivan haaksirikko (Melodraama).\n\n\n\n\nIhmisruumiin rakenne.\n\n\n_Ihminen_, tieteelliseltä nimeltään _Homo sapiens_, on kaikkiruokainen\neläin, kuten Kalle Kaljahousu sanoi, ja muistuttaa siinä suhteessa\nlähinnä sikaa, mutta eroaa viimeksimainitusta siinä, että hän kokoaa\nkapitaalia ja käyttää väkijuomia, joiden kautta hän eroaa kaikista\nmuista tunnetuista eläimistä.\n\nPääkallon muodon ja ihon värin perustuksella jaettiin ihmiskunta ennen\neri rotuihin. Uudemmat tutkimukset ryhmittävät ihmiset valtiollisten\nmielipiteitten mukaan, mikä onkin enemmän ajan hengen kanssa\nsopusoinnussa. Siten jakautuvat ihmiset eri ryhmiin eli puolueisiin,\nkuten suomenmielinen (suomettarelainen), perustuslaillinen,\nmaalaisliittolainen, \"tasainen\" j.n.e. Sisällisistä eroavaisuuksista\nhuolimatta ovat ne ruumiinrakennukseltaan pääasiassa samanlaiset, joten\nkäsittelemmekin kaikkia yhtenä ryhmänä.\n\nIhmisen ruumiissa huomataan sivumennen katsoen kolme pääosaa. Näitä\nosia nimitettiin ennen: pää, vartalo ja raajat. Tämä on nyttemmin\njo voitettu kanta. Uudempi tutkimus jakaa ihmisruumiin seuraavasti:\netupuoli, takapuoli ja kyljet eli sivut.\n\nLähtiessään tekemään selkoa ihmisruumiin eri osista, anatomit\ntavallisesti lähtevät \"päästä\". Tämä on kuitenkin sangen häilyvä ja\nharhaankin johtava tutkimustapa. Sillä ihmisessä, kuten makkarassakin,\non kaksi päätä: toinen pää ja toinen pää. Olisi siis tarkemmin\nsanottava päästä puhuttaessa, kumpaa näistä tarkoitetaan. Me\npuolestamme alotamme siitä päästä, joka selvässä tilassa tavallisesti\non pystyssä.\n\nMainitun pään etupuolella on ensinnäkin _naama- eli turparustinki_.\nYlinnä on _otsa_, joka älymiehillä on kaiken neron itseoikeutettu\nedustaja, mutta roistoilla ja hirtehisillä se paikka, missä Kainin\nmerkki komeilee, koskapa sanotaan: hänellä on otsaa väittää tai tehdä\nsitä tai sitä.\n\nOtsan alapuolella on _sielun peili_, jossa tavallisesti on kaksi lasia\nja joissa rakastavaiset peilailevat itseänsä. Tätä peiliä sanotaan\ntavallisesti arkipuheessa silmäksi, joka kuitenkin on harhaanvievää,\nkoska silmiä on monta lajia, kuten lähteensilmä, neulansilmä,\npuuronsilmä y.m. Pohjaton kirkkaus ja syvyys on eräiden hienompaan\nsukupuoleen kuuluvien silmissä. Joka paikkaan näkevä taas on poliisin\nsilmä.\n\nSilmien välissä ja etupuolella on eräs ihmisen tärkeimpiä elimiä.\nTärkeä sen vuoksi, että sen voi pistää mihin asiaan hyvänsä. Tällä\nelimellä on monta nimeä, kuten hyvällä lapsella ainakin: nokka, kuono,\nturpa, kärsä y.m. Sanotaanpa sitä joskus nenäksikin. Sen koko ja väri\nvaihtelee tavattomasti eri yksilöillä: pienen pienestä nypykästä aina\nmädänneen lantun kokoiseen. Väri on joskus liidunvalkea, mutta sangen\nusein punainen, jopa sininenkin. Myöskin \"keltanokkia\" on paljon.\nVieläpä se sepillä ja nuohoojilla voi olla sysimustakin. Joskus voivat\nihmiset \"esiintulleesta syystä\" saada \"pitkän nenänkin\". Muuten on\nnenä välttämätön kapine kaikille muille paitsi niille, jotka nuuskaa\n_huulessaan_ pitävät.\n\nNenän alla poikittain on _Leipäläpi_ eli suu. Tämä nimi ei suinkaan\njohdu siitä, etteikö suuhun sopisi muuta muonaa kuin leipää, mutta\n\"huoneen taulun\" mukaan leipä nyt kerran on kaiken maallisen hyvän\nsymboli. Erityinen laji on \"simasuu\", jota makean ystäville suositamme.\nJos joku henkilö pitää suurta suuta, sanotaan, että hänellä on \"suu\npäälaella\". Suursyömäreillä on usein \"suuta korviin\". Joskus pannaan\nihmisiltä äkkiä \"suu poikki\". Tämä ei kuitenkaan ole mikään kirurginen\ntoimenpide, vaan pikemmin juriidinen keino liiallisen pulinan\npoistamiseksi. Toisinaan sattuu niin onnettomasti, että kaksi ihmistä\njäävät \"suustaan kiinni\". Näin käy usein akkojen torilla. Tämä voi olla\nsangen vaarallista, sillä monasti on vaikeata erottaa heitä muuten kuin\npoliisivoimalla.\n\nSuuta ympäröivät _huulet_. Huuliakin on monenlaisia ja -nimellisiä.\nMainittakoon niistä n.s. \"pusuhuulet\". Erittäin tärkeätä osaa\nnäyttelevät huulet rakastuneiden elämässä. He jäävät usein huulistaan\nyhteen ja unohtuvat siihen pitkäksi aikaa.\n\nSuussa on useita tärkeitä elimiä. Mainittakoon ennen kaikkea eräs\npiskuinen jäsen, joka suuria asioita toimittaa — kieli. Joka haluaa\n\"siivosti esiintyä\", ei yleensä näytä kieltänsä — paitsi jos lääkäri\nnimenomaan sitä vaatii. Kaikenmoiset \"kieliriidat\" ja rettelöt saavat\nalkunsa tästä itsestään niin mitättömästä ruumiinosasta. Se antaa\ntuomareille, lakiherroille ja oikeuslaitoksille työtä loppumattomiin.\nEllei tämän elimen toinen pää olisi kurkussa kiinni, olisi moni varmaan\nviskannut sen sikojen syötäväksi, jotta välttyisi se kaikkinainen paha,\nmikä tästä kiusankappaleesta saa alkunsa.\n\nSuussa ovat kortteeria myöskin hampaat, joilla jauhetaan erilaisia\naineksia. Niitä sopii myöskin käyttää niinhyvin puolustus- kuin\nhyökkäysaseena. Enimmäkseen on hammasaine luuta, mutta myöskin\nlyijystä, jopa kullastakin voi niitä tehdä. Nimeltään ovat ne:\nmaitohampaita, tavallisia hampaita, tekohampaita ja viisaudenhampaita.\nViimeksimainituita on tyhmienkin suussa — kumma kyllä. Muuten ovat\nhampaat joko \"kiinteimistöä\" tai \"irtaimistoa\". Etenkin niillä, joiden\npurimet ovat viimeksimainittua laatua, on usein asiata sinne, missä\non \"itku ja hammasten kiristys\" — \"kolkk' paikk'\" muuten, sivumennen\nsanoen.\n\n_Poskia_ on kaksi, ja ovat ne suun kummallakin puolella. Niiden tehtävä\non vuoronperään olla mällin säilytyspaikkana. Siirtämisen suorittaa\ntavallisesti kieli.\n\nSuun etelä- ja pohjoispuolella ovat _leuat_. Toista sanotaan ylä-\nja toista alaleuaksi. Mutta jos joutuu päälleen seisomaan, tulee\nyläleuasta alaleuka ja päinvastoin. Tämä on sangen ihmeellistä,\nmutta kuitenkin totta. Suurilla — ja myöskin pienikokoisilla\n— kapitalisteilla, rovasteilla, hyvinvoivilla tanteilla y.m.\nhyvinvoivilla henkilöillä on usein kolmaskin leuka, jolla ei ole eri\nnimeä, mutta jota hyvällä syyllä voisi nimittää \"subkontraleuaksi\".\nSamassa päässä kuin yllämainitut elimet, vaikkakin sivulla, ovat vielä\n_korvat_. Niitä on yksi kummallakin puolella. Ne ovat etupäässä sitä\nvarten, että korvarenkaat voitaisiin niihin kiinnittää. Korviakin\non isompia ja pienempiä, hörökorva y.m. Lukkarikouluun pyrkivillä\nja muilla, jotka joutuvat laulun ja soiton kanssa tekemisiin, pitää\nolla kolmaskin korva, n.s. musiikkikorva. Missä osassa päätä tämä\nkorva sijaitsee, sitä ei tiede vielä ole saanut selville. Musiikkerit\ntavallisesti ovat valmiita väittämään ettei sellaisilla henkilöillä ole\nkorvaa, jotka eivät ole laulajia eivätkä rallittajia.\n\nMuuten on korvia kovia ja pehmeitä, koska joskus kuulee puhuttavan\nkovakorvaisista lapsista. Sisästä on korva ontto, ja se, jolla ei ole\n\"korvan taakse\" pantavaa, voi ainakin korvareikiinsä pumpulia \"tuppia\",\nellei, pelkää tulevansa automobiililla yliajetuksi.\n\nJos pääkopasta siirrymme alaspäin, tulemme n.s. _kaulaan_. Se on\nohkasempi paikka, aivan kuin nuotin kaulakin on kapeampi nuotin päätä.\nKaulalla on suuri valtiollinen merkitys, sillä jos jotakin henkilöä\npidetään epäluulon alaisena, pannaan tuohon ohuempaan paikkaan naru ja\njätetään hän sen varaan roikkumaan. Eikä siinä asennossa tarvitse kauan\nolla, ennen kuin henkilö on tullut valtiollisesti ja muutenkin täysin\nluotettavaksi.\n\nKaulasta alaspäin alkaa ihmisellä _ruho eli runko_. Ensinnä tulee\npaikka, jota kutsutaan _rinnaksi_, joka sana naisista puhuttaessa\ntavallisesti pannaan monikkoon. Rinta ei miehillä suuria merkitse,\nellei ole atleetti tai muu voimaihminen; naisilla se näyttelee\nsuurempaa osaa.\n\nRinnan alapuolelta sitä vastoin löydämme ruumiin osan, joka nykyisessä\nkapitalistisessa yhteiskunnassa on mitä tärkein tekijä. Se paikka\non _vatsa eli maha_. \"Kaikki kulttuuri tulee vatsasta\", on joku\nsuuri filosoofi sanonut ja siinä piilee vastaansanomaton totuus. Jos\ntarkastamme useimpain n.s. porvarien päitä, huomaamme ne pieniksi\nsurkastuneiksi, jotavastoin vatsa on pullea ja hyvin kehittynyt..\nMielestäni olisi ihmisten yhteiskunnallista asemaa ja arvoa\nmäärättäessä otettava ainoaksi ohjeeksi ja mittapuuksi vatsa. Suuria\najatuksia voi ainoastaan täyteläinen, hyvin hoidettu vatsa synnyttää.\nUsein kirotaan pyöreitten ihramahojen kantajia \"verenimijöiksi\",\n\"nylkyreiksi\", \"riistäjiksi\" j.n.e.\n\nVatsan keskellä on n.s. _napa_. Ihminen kuitenkin harvoin pyörii\nnapansa ympäri, ellei hän ole mökäöljyä maistanut, joka tavallisesti\npanee hänet pyörivään liikkeeseen. Kieltolain voimaan astuttua ei\nnapa ihmisellä merkitse mitään, se kun ei edes voi kompassista käydä.\nIhminen, jolla on napa, ei suinkaan voi pohjois- eikä etelänavallekaan\naivan helposti löytää.\n\nJos sitten käännämme ihmisen ja katselemme häntä \"nurjalta\" puolelta,\non, jos taas päästä alotamme, edessämme _niska_. Niskoja on\nkahdenlaisia: taipuvia ja taipumattomia. Käyttämällä sopivaa \"rasvaa\"\nsaa helposti taipumattomasta taipuvan, kuten viime aikainen kokemus\nmeillä on osoittanut.\n\nNiskan alapuolella alkaa _selkä_. Selkäkin voi olla joko jäykkä tai\nnotkea. Ruoskan avulla saa usein jäykästäkin notkean. Selän jatkona on\npaikka, jolla on mitä suurin pedagoogillinen merkitys. Se on näet se\npaikka, mihin kuuliaisuuden, nöyryyden ja hyvän järjestyksen siemenet\nistutetaan, ja jossa ne useimmiten myöskin itävät ja hedelmän kantavat.\n\nRuumiin kylkipuolella ovat _kädet ja jalat_. Kädet ovat ylipäänsä\nhyödyttömät muille kuin mitanottajille t.s. räätäleille ja naisten\nhyväilijöille. (Olin unohtaa pommin heittäjät.) Jalat taas eivät\nmerkitse suuria muille kuin niille, jotka juoksevat kumarrusmatkoilla\nvirkaylennyksiä saadakseen. Vielä tulee mainita sormet ja\nvarpaat. Varpaita on kahdenlaisia: vakinaisia ja ylimääräisiä eli\n_liikavarpaita_. Nämä jälkimäiset voidaan erottaa ilman eläkettä tai\nasettaa lakkautuspalkalle.\n\nSormissa ja varpaissa on _kynnet_. Niitä voi käyttää tappelussa\naseena. Kynsiä on muuten pitkiä ja lyhyitä. Pitkiä käyttävät\nkiinalaiset ylimykset ja varkaat.\n\nMe olemme tähän asti tarkastaneet ihmistä hyvin \"pintapuolisesti\".\nKuitenkin tiedämme, että ihminen on sisältä \"hotto\" eli ontto. Ellei\nniin olisi, emme ymmärtäisi mihin mahtuisi ne mahdottomat määrät eri\naineita, kiinteitä ja nestemäisiä, joita monet ajavat sisäänsä.\n\nIhmisen sisässä ovat \"sisusvärkit\". Ylimpänä pääkopassa ovat _aivot_.\nSiellä syntyvät \"aivoitukset\" ja kaikenmoiset ajatusmeiningit.\nMäärättyinä aikoina, esim. mätäkuussa joutuvat nämä meiningit helposti\nsekasin, saattaen suurta hämminkiä aikaan etenkin sanomalehtiä lukevan\nyleisön keskuudessa. Pikainen apu on silloin tarpeen.\n\nRinnan kohdalla ovat _palkeet_ eli keuhkot. Niillä voi \"puhaltaa\",\nvaikka se joskus tehdään käsilläkin. Keuhkojen välissä on se rakkauden\nvarsinainen tyyssija, jota \"sydämeksi\" sanotaan. Se on nelikamarinen\nlaitos ja sellaisenaan vanhanaikainen. Sillä nykyään, kun eduskuntakin\non yksikamarinen, on tuollainen luokkalaitos uudistettava. Silloin\nse rakkauden tuli rupeisi ehkä sopusointuisemmin palamaan. Silloin\ntoivottavasti kaikki naiset (feminiinit) saisivat itselleen miehen\n(maskuliinin) ja päin vastoin. Toivottavasti siitä jo näille\nvaltiopäiville annetaan joltakin taholta esitys. Muuten on sydän, tuo\nkäpynen, hyvin suosittu paikka. Ei olekaan mikään sen ihanampaa kuin\npäästä toisen sydämeen ja isännöidä siellä _yksin_.\n\nJos nyt, hyvät kuulijani, laskeudumme rinnan alla olevan välikaton\nalapuolelle, olemme taas tuossa siunatussa vatsassa. Ensiksikin siinä\non iso reppu eli kapsäkki, jota sanotaan _mahalaukuksi_, ja jossa\nvarsin mukavasti voi kulettaa kaikenmoista ruoka- ja juomatavaraa, jota\nei edes tulliasemilla tarkasteta.\n\nVatsassa on myöskin _maksa_, jota joskus näkee laatikoissakin\nravintolain pöydällä. Samoin _sappi_, joka helposti rupeaa kiehumaan,\njopa halkeaakin. Silloin on asema perin vaarallinen.\n\nVielä olisi mainittava _suonet_, joita pitkin veri juoksee. Erityinen\nlaji suonia on _runosuoni_, joka joskus aiheuttaa arveluttavia\npurkauksia ja voi silloin tulla ympäristölleen tuhoa tuottavaksi.\nTämä kummallinen suoni juoksee usein pohjattomista lähteistä,\nja ehkäsee sen ainoastaan n.s. itsekritiikki. Hermojakaan emme\nnykyisenä hermostuneena aikana saa unohtaa. Hermot ovat uudemman\najan keksintöä; esivanhemmillamme ei tiettävästi ollut hermoja.\nNykyään ne jo köyhempikin jaksaa itselleen hankkia. Hermoista on\nsuurta hyötyä hermolääkäreille, kylpylaitosten omistajille y.m.\nHermot ovat eräänlaisia lankoja. Jos nämä langat jollain tavalla\nsotkeutuvat toisiinsa, kuten, esim. telefoonilangat myrskyssä, tulee\nihminen hermostuneeksi. Niitä ei usein voida selvittää muualla kuin —\nhulluinhuoneessa. Usein on hermoheikkous lievempää laatua, semminkin\nnaisilla ja voidaan parantaa tilapäisillä rohdoilla, kuten uudella\nkesähatulla, tai muulla pikkulahjalla.\n\nLopuksi on mainittava _karvat_, joita on monessa paikassa ja etenkin\npäässä. Kaikilla ei kumminkaan ole hiuksia. Viisaiksi sanotut ihmiset\ntavallisesti ovat ilman niitä. Taiteilijoilla, ryssän papeilla ja\nnaisilla kasvavat hiukset tavallista pitemmiksi. Ja emme suinkaan\nheitä voi kutsua vähemmän viisaiksi. Muuten ovat hiukset ihmisellä\nkuten sydänkin porvarillinen laitos, sillä ne antavat monasti etenkin\nlapsilla ja epäsiisteillä aihetta sydämettömiin häätöihin. Mitään\nkorvausta ei näin häädetyille myönnetä.\n\nOlemme näin miltei poikkeuksetta käsitelleet ihmisruumiin rakennusta\nja sen eri elimiä. Olemme koko ajan koettaneet pysyä tieteellisyyden\nrajoissa. Hauska olisi seurata näiden elimien toimintaa sairauden\ntilassa ja esittää parannuskeinoja niihin, mutta se ei enää kuuluisi\ntähän aineeseen.\n\n\n\n\nEsitelmä lakoista.\n\n\nKunnioitetut kuulijat!\n\nArvostella toisten asioita ja vikoja on samaa kuin katsella kiikarilla.\nKun katsomme kiikarin paksumpaan päähän, näemme kaikki edessämme\nsuurina ja pelottavina; jos taas katsomme ohuempaan päähän, näemme\nne pieninä ja mitättöminä. Hyvät ystävät, kääntäkäämme siis heti\nesityksemme alussa kiikaria!\n\nYstävät ja vihamiehet, minä olen rehellinen mie, vaikka olenkin\ntukastani halvattu. Minä olen kulkuripoika, olen nähnyt ja kokenut\nenemmän kuin yksikään teistä. Olen katsellut kiikarin kumpaankin päähän,\nmutta sittemmin omantuntoni pakotuksesta kääntänyt kiikarin. Missä olen\nsyntynyt? Sitä ette voi sanoa. Minä olen syntynyt Alivierun avannossa,\njonne äitini pyykkimatkallaan lyhistyi ja josta meidät reippaina ja\niloisina korkean esivallan ja kiiltävänappisen kruunun voimalla ylös\nautettiin.\n\nPitkillä matkoillani olen tutkinut lakkoja ja niitten merkitystä.\nOlen kulkenut stipendiaattina Amerikassa, Englannissa, Saksassa, St.\nHelenassa, Torniossa, Pietarissa, Pihtiputaalla, Kakolassa y.m.\nPeriaatteelliselta kannalta olen itse ollut viikkokausia syömälakossa.\nSelvityksen vuoksi mainittakoon, etten ole porvari enkä sosialisti.\n\nMieltäkiinnittävimpiä lakkoja tapasin Kuperkeikan Mykkärässä. Se\noli omituinen paikka. Köyhyyttä siellä oli, mutta sittenkin ihmiset\ntyytyväisinä nieleskelivät ilmaa ja iloitsivat kosteudesta. Ihmiset\nsiellä olivat enimmäkseen niin laihoja, että heidän täytyi kahdesti\ntulla ovesta sisään, ennenkuin heitä hyväsilmäinenkään eroitti.\nSäästäväisiä olivat senpuolen ihmiset, he kun panivat kellonsakin\nyöllä seisomaan, jottei rattaat turhanpäiten kuluisi j.n.e.\n\nArvoisat naamalliset ja jossakin määrin myös arvoisat naamattomat!\n\nMainitsemani Kuperkeikan Mykkärä on lakkojen herttainen yhteiskunta.\nPari sanaa siis muutamista harvinaisemmista lakoista, joita ei\nmuualla ole ja joista ette tekään, uskonma, tiedä. Äsken pitivät\nyhteiskunnan työttömät kokouksen, johon oli saapunut suuri joukko\njärjestymättömiäkin työttömiä. Keskusteltiin pääasiassa siitä, mitenkä\nvoitaisiin pakottaa Venäjän ja Suomen porvarit ja sosialistit antamaan\ntyötä, jota pidettiin välttämättömänä lakon tekemiseksi, joka taas\npidettiin välttämättömänä aikaansa seuraavalle miehelle ja naiselle.\nLopuksi \"ylös\"-huuto vapaudelle ja \"alas\"-huuto veljeydelle. Laulettiin\n\"Porsaita äidin oomme kaikki\".\n\nSaman päivän iltana pidettiin tavanmukainen iltakokous, jossa\nkeskusteltiin, mihin toimenpiteisiin olisi, ryhdyttävä oluttulvan\nja limonaadin — hokmannia ei Mykkärässä kahteentoista vuoteen saa —\nestämiseksi. Puheenvuoroja ei käytetty, vaan kaikki puhuivat yhtä aikaa\ntai olivat muuten suustaan kiinni. Yhteiseksi päätökseksi tuli, että\njuomalla on koetettava saada tulva estymään. Kukin läsnäolija lupasi\nvaimoineen ja lapsineen tehdä parastaan.\n\nYhteiskunnan kuppariammatin harjoittajat olivat kutsutut kokoon\n\"pyykkihuoneelle\" yhdistyksen perustamista varten. Sisko Liisa\nIilimadon ehdotuksesta puolustivat useat liittymistä työttömäin\nyhdistykseen. Toiselta puolen sitä jyrkästi vastustettiin. Kiihkeän\näänestyksen jälkeen päätettiin pysyä puolueettomina sekä lausua\nilmestymästä lakanneen sanomalehden kautta julkinen vastalause ja\npaheksuminen sen johdosta, että sosialidemokratit ovat muualla\nmaailmassa ottaneet kupparien ammattia loukkaavan nimityksen\n\"verenimijät\" tahalliseksi haukkumasanaksi porvareista puhuessa.\nKeskusteltiin sitte myös lakosta ja uudesta palkkajärjestelmästä.\nPuolustettiin maksua sarviluvun mukaan, vaan toiselta puolen väitettiin\ntuntipalkkajärjestelmää paremmaksi. Jälkimäinen järjestelmä pääsi 7\ntuntia kestäneen keskustelun jälkeen voitolle.\n\nRenkien kokouksessa päätettiin lähettää valtiopäiville sellainen\ntoivomus eli \"velikysymys\", että ensi vuoden allakkaan päätettäisiin\nlisätä niin paljon kuin mahdollista pyhäpäiviä, ja että palkkoja\non sateisten ilmojen takia tuntuvasti koroitettava. Pyhätyö on\nehdottomasti lain kautta kiellettävä. Hevosille, eritoten valakoille\nmäärättäköön alin ruokamäärä, joka niille on annettava pyhäpäivän\nedellisenä päivänä klo 2 i.p. Vapaamaanantain sattuessa saakoot elukat\nmyös kärsiä yhtä hyvin kuin hoitajatkin, sillä sellaiset maanantait\novat tavallisesti hyvin rasittavia, eikä kellään saa olla mitään\nerioikeuksia. Toivomuksena päätettiin lausua, että lainlaadinnan\nkehitys kävisi siihen suuntaan, että lopuksi tulisi olemaan \"aina pyhä,\naina kesä ja hyvät palkat\".\n\nPiikojen kokouksessa päätettiin tehdä lakko ja laatia uusi\npalkkatariffi. Kuukausipalkka katsottiin vanhanaikuiseksi, jonka vuoksi\npäätettiin asettaa toimikunta laatimaan uutta tariffia palvelijattarien\ntöistä kappaletyön (perunan, lihapullan y.m.) perustuksella.\nTyönantajat eivät saa vaatia aamukahviansa ennen 10 aamulla. Jos he\nsitä vaativat, on siitä maksettava 50 prosentin korotus. Hyväksyttiin\nmyös ponsi, että lailla määrättäisiin muutamia tunteja päivässä\ntuttavien kohtaamista varten ja ystäville kyökissä sillä aikaa\nvapaa ylöspito silakka-peruna-lanttulooran kanssa. Korvia kirvelevä\n\"hyvä\"-huuto todisti, että päätös oli yksimielinen. Lopuksi mainitsen\nnaimislakon, nuuska- ja mällilakon ja syömälakon, jotka kaikki ovat\nsaaneet runsaan kannatuksen. Syömälakosta on ollut ainoastaan pari\nsellaista seurausta, että lakkolaiset ovat kuolleet heti paikalla kun\nhenki on lähtenyt.\n\n\n\n\nPerunankuorien uudestiviljeleminen.\n\n\nArvoisat läsnäolijat ja myös jossain määrin arvoisat ei-läsnäolijat!\n\nKuten kaikki ehkä tiedätte, olen minä, Iivari Reppulainen, edesmenneen\n\"Reppulaisen\" päätoimittaja, samaa olentoa kuin minun pyhästi ja\nlujasti vihitty vaimoni Annakaisa Heiskaska Kivennavalta. Sillä\nkuten nimestä näkyy, oli minun vaimoni ennen sen kuuluisan suutari\nHeiskas-vainaan vaimo. Mutta koska Heiskanen nakkasi ketaransa taivasta\nkohden ja kuoli perin rauhallisen kuoleman, niin Annakaisa jäi häntä\nsuremaan. Mutta silloin sattui minun ratani käymään juuri Heiskasen\nvaikutuspisteen halkasijan sivua pitkin ja me kohta suoraan menimme\npoliisikamariin ja teetimme siellä semmoisen pienen punaisen lipun,\nja niin tuli Heiskaska Reppulaisen pääksi s.o. että Reppulainen tuli\nHeiskaskaksi ja Heiskaska Reppulaiseksi.\n\nMutta anteeksi, arvoisat läsnäolijat ja poissaolijat! Tavallisestihan\njokainen suuri lehti alkaa pääkirjoituksella ja jokainen kuuluisa\npuhuja esipuheella, niin myös Reppulainen. Oikeammin on muitten\nsuurten lehtien etusivulla ensiksi junainkulut, kuolemanilmoitukset\nja lääkärien asunnot, mutta Reppulainen jättää ne tavallisesti pois\nja alkaa kohta pääkirjoituksella. Reppulainen ei nähkääs tarvitse\njuna-aikatauluja, sillä hän matkustaa aina vapaapiletillä s.o. hän\nsuorittaa matkansa puhvelin päällä. Kuolemanilmoitukset painetaan\nsäännöllisesti lehden peräseinälle, jotavastoin uusien yksilöitten\ntulotaulu on lehteni etusivulla. Lääkäreistä Reppulainen huolii viis',\nkunhan vaan Annakaisan hokmannipullo ja tervakäki ovat edes puolillaan.\n\nSuokaa anteeksi, että olen pitkittänyt tätä ohjelmani alkulausetta,\nryhdyn nyt jo varsinaiseen aineeseeni, Mutta selvitykseksi mainitsen\nsen, että minä en aijo olla vallan kauvan yhdessä Heiskaskan kanssa.\nMinä, Reppulainen, voin mennä milloin hyvänsä poliisikamariin repimään\nololipun ja silloin olen minä taas vapaa nuorimies tai vanhapoika.\nReppulainen käsittää kyllin seivästi sen viisauden, että miehen ei ole\nhyvä yksinänsä olla, mutta tahtoo myös lisätä, että miehen ei ole hyvä\nolla kauan aikaa saman vaimon kanssa.\n\nVielä kerran: suottehan anteeksi, että viivytän teitä tällä\nalkuselityksellä, mutta minä lupaan pian suoriutua asiaan, ensin vaan\nilmoitan sydämeni hellimmät tunteet Annakaisaa kohtaan. Tekisin suuren\nvääryyden, jos puhuisin pahaa Annakaisastani. Ei, minä rakastan häntä\nhurjasti, minä rakastan intohimoisesti hänen takkuista tukkaansa,\nkellertävän ruskeata kaulaansa ja riippuvia huuliansa. Voi, kuinka\npyhällä kunnioituksella minä Reppulainen katselen kädet ristissä\nminun oman Annakaisani hoippuvaa käyntiä ja hänen lihavaa, hyllyvää\nruumistansa. Hän, minun suloinen armaani, on kuin kuuman erämaan suuri\npuu, jonka lehvien suojassa Reppulainen etsii suojaa ja lepoa. Hän on\nniinkuin Saaronin lilja, tai variksenpelätin Perttulan perunamaassa,\nhän on kuin soreakaulainen joutsen, tai lehmä, joka teuraaksi viedään!\n\nRakkaat kuulijat! Älkää panko pahaksi, että varsinainen ohjelma\neli asian ydin hiukan myöhästyy, mutta minä en voi jättää\nHeiskas-rakkauteni tunteitten ilmaisua. Minä laulan Annakaisastani\nuuden Korkean Veisun, sitä entistä suuremman ja \"Hanssin Jukkaa\"\nmahtavamman. Voi, minun armaani, voi kaunista ääntäsi! Se on kuin\nleppeä tuulen kuiske, tai kuin röhkivän sian unennäkö. Voi, armas,\nsinun suuria tummia silmiäsi, niissä on lemmen suuri voima, ne ovat\nkuin kaksi vinoa seinänrakoa. Voi minun armias Heiskaskani! Sinun\nsyleilysi on taivaan esimakua. Kun sinä minua, Iivari Reppulaista,\nhalailet, hukun minä sinun valtavaan syliisi \"kuin porsaan pää\naidanrakoon\". Minä vaivun kokonaan sinun lihavien käsiesi suojaan. Voi,\nminun armaani! Sinä olet suloisin olento maan päällä ja maan alla. Sinä\nolet kuin kaulaton olutpullo tai anturaton kenkäraja!\n\nMutta, hyvät veljet ja sisaret! Annattehan heikkouteni anteeksi, etten\npalavan rakkauteni huumauksessa muistanut ohjelmani ydintä. Sen olen\naikonut alkaa näin, mutta pieneksi huomautukseksi sanon, että kun se,\nHeiskaska aamuin nousee, niin huutaa se heti: \"Missä minun alushameeni\non?\" — ja minä vien sen salamana hänelle. Hänen mielijuomansa on\nvaarin- ja muorinkalja ja himoruokansa keitetyt perunat. Niitä\nminä Reppulainen hänelle laittelen ja hymyilee hän kiitokseksi\nniin hurmaavaa hymyilyä. Se on kuin elokuun yön kuun loiste tai\nhammastautisen irvistys. Öisin minä tavallisesti saan siirtyä sängyn\nalle maata, koska minun armaani suuri ruumis valloittaa koko vuoteen.\nMutta minä iloitsen sielläkin; suurella mielihyvällä näen, kuinka minun\nrakkaani on tuolla ylähällä kuin Eedenin iloissa. Minä kuulen hänen\nihanan, taivaallisen kuorsauksensa, ja se on kuin lempeä lammin soitto\ntai yskäisen kissanpenikan vikinä. Ja minut on jätetty tänne pimeyteen,\ntänne sängyn alle, ja hän, minun sydämeni valittu, on tuolla sängyssä;\nja vaikka hänen pitkävartinen nenänsä antaa Damaskoon päin, on hän kuin\nparatiisin puutarhassa, \"rapalperipensaan\" siimeksessä.\n\nOikeastaan teidän täytyisi ajaa minut ulos, koska varsinainen asia\nyhä viipyy. Mutta te olette sitkeänkärsivällisiä. Ja nyt vihdoinkin\nminä alan. Ohjelmapuheessani, pääkirjoituksessani, kosketellaan:\n\"Perunankuorien uudestaanviljelemistä\". Aine tulee käsiteltäväksi aivan\npuolueettomasti, sillä Reppulainen ei ole mikään lakkorikkuri eikä\nmikään kansankiihottaja.\n\nTapahtui näet pari päivää sitten niin, että Reppulaisen\nhevosenkenkänaulojenkantatehtaan työväki, sekä miehet että naiset,\nrupesivat vaatimaan yksikamarijärjestelmää, mutta kun minä,\nReppulainen, tehtaan teknillisenä johtajana ja isäntänä kielsin moisen\nvaatimuksen, niin pyysivät he edes puuliiteriä. Kun minä en suostunut\nsiihenkään, tekivät he kuin yksi mies ja nainen lakon. Etten joutuisi\nväärään valoon, yhdyin kohta lakkolaisiin minäkin ja tein heidän\nkanssaan lakon, sillä Reppulainen tahtoo aina, kuten tietty, olla\njokaiselle mieliksi ja kulkee aina kultaista keskitietä.\n\nArvoisat läsnäolijat, nuoret ja vanhat, pienet ja suuret, laihat ja\nlihavat ynnä myös keskinkertaiset!\n\nTässä tilaisuudessa esiteltäväksi aineeksi olen valinnut, kuten\nsanottu: \"Perunankuorien uudestiviljelemisen\".\n\nTämä asia on herättänyt tavatonta huomiota ei ainoastaan meidän\nkeskuudessamme, vaan yleensä koko \"valtakunnallisen lainsäädännön\"\nalaisessa maassamme y.m. Esim. valtakunnanduuma on tiedustellut\ntoimitukseltani: sopisiko perunankuoria käyttää tupakanlehtinä;\nsaksalaiset ovat epävarmoja, onko perunoissa ollenkaan kuoria;\nEnglannin parlamentti on kysynyt: onko suomalaisten päällystakit\nperunankuorista j.n.e. Entä kotimaassamme. Pihtiputaalle on jo tilattu\nperunankuorien istutuksia; Naantalissa ovat sanomalehdet käyneet\nkiivasta kynäsotaa asian johdosta; sysmäläiset eivät pyydä, vaan\nvaativat miettimisaikaa; Halsualla on asia johtanut papin ja lukkarin\nvälisen riidan suloiseen sovintoon j.n.e.; kuten siis näette, on tämä\nkysymys herättänyt tavatonta huomiota.\n\nReppulainen käsittelee asiaa puolueettomasti. Kaikki kiukkuiset\nsanomalehtihuudahdukset hyljätään, suomenmielisten kirjoitustapaa\nei käytetä, perustuslaillisten painokirjasimet eivät kelpaa,\nMechelinin puhetapaa ei suvaita, ja perunankuoret eivät saa olla\nsosialidemokratisia. Kaikki käy vaan puolueettomasti.\n\nLähteinä Reppulainen on käyttänyt: Johannes Linnankosken \"Ikuista\ntaistelua\", Juhani Ahon \"Aatteiden miestä\", Larin-Kyöstin\n\"Aarteenkaivajia\" ja E.W. Palanderin \"Venäjän kielioppia\", josta on\nhaettu kaikki sekotuskaavat, sekä pientä kirjasta eli lentolehtistä\n\"Pienten lasten hoidosta\". Näistä olen koonnut jos jonkinpäiväisiä\ntietoja, ja sekoittanut ne yhdeksi suureksi sakaksi, josta on vaikea\nlöytää alkua ja loppua.\n\nSiis minä alan, nim. minä Reppulainen vihdoinkin alan, sillä aina kun\nminä, Reppulainen, alan, pitää se erityisesti ilmoitettaman.\n\nArvoisat läsnäolijat ja jossain määrin arvoisat ei-läsnäolijat!\n\nJo ammoisina aikoina pyrkivät ihmiset ylöspäin ja rakensivat sen suuren\nBaabelin tornin, ja meidän aikamme ihmiset pyrkivät yhä syvemmälle maan\nsisään, suuri Cook ja pieni Peary ovat menneet pohjoisnavan päälle — —\n\nMutta hyvät ystävät, minä ajattelen Annakaisani suuria tihrusilmiä ja\nhänen perunankuorenvärisiä poskiaan!...\n\n— Minun täytyy sanoa, että asian varsinainen ydin on sekä ajan lyhyyden\nettä tietojen puutteessa jätettävä tällä kertaa, sillä Annakaisani\njylisevä ääni kuuluu kuin Ämmäkosken suuri pauhu: Iivari, Iivari, tules\nkatsomaan, kun se kissa on penikoinut.\n\n\n\n\nMinkätähden tytöt vastaavat myöntävästi?\n\n\nKuulija kaiketi esitelmän aiheen kuultuaan heti tahtoo panna\nvastalauseensa sitä vastaan, mutta tunnettuahan on, että tytöt,\nsanoessaan: \"ei\", itse asiassa kumminkin tarkottavat: \"niin\".\nYksi ainoa poikkeus vaan löytyy, jolloin tyttö kiertelemättä\nvastaa myöntävästi, ja se tapahtuu silloin, kun poika pyytää häntä\nelämänkumppanikseen. Siitä tässä enemmän.\n\nLöytyy tosin sellaisiakin tyttöjä, jotka tässäkin tapauksessa sanovat\n\"ei\", mutta he joko eivät tunne silloin virallista tilastoa maan\nnaimattomista naisista tai luulevat, ajattelemattomasti kyllä, nuoren\nmiehen vielä uudistavan kosintansa.\n\nNoita ymmärtämättömiä käy väkistenkin sääliksi, sillä koko ikänsä\nsaavat he katua, mitä ovat hetkessä laiminlyöneet.\n\nMutta niin oikein ja viisaasti kuin onkin tehty, että tyttö tuohon\ntärkeään kysymykseen vastaa myöntävästi, tulee sentään usein\najatelleeksi, kun kosijoita katselee, minkätähden onkaan niin\ntapahtunut.\n\nKatsokaapas esim. Kalle Kustaa Kirnupiimää! Kaukana siitä että\ntahtoisin jollain tavoin loukata häntä, kaikkihan tietävät, että hän on\npunatukkainen ja kyttyräselkäinen. Ja että hän ei ole mikään huomatumpi\nhenkilö, on yhtä tiettyä kuin sekin, ettei hänellä ole mitään tiettäviä\ntuloja. Kun hän vielä käy niin huolimattomasti puettuna, ei liene\nluvatonta, että ihmiset ihmettelevät miten niin ihana tyttö, kuin hänen\nmorsiamensa on voinut häneen mieltyä.\n\nSaadakseni jonkinlaista selvyyttä tässä, mielestäni tärkeässä asiassa,\nolen turvautunut erääseen, ehkä enemmän harvinaiseen keinoon. Olen\nnimittäin kirjoittanut useille äsken kihloihin menneille tytöille ja\npyytänyt heiltä vastausta kysymykseeni: \"Minkätähden otitte hänet?\"\nJa minulla onkin ollut kunnia saada paljon vastauksia, joista tässä\nmuutamia annan muidenkin kuultavaksi. Lähettäjäin nimiä en voi, heille\nantamaani lupausta rikkomatta, kokonaan ilmaista, siksipä sanonkin vain\netunimet:\n\n Minkätähdenkö? Sentähden, että hän kosi niinkuin kosijan tulee. Se\n onkin siksi harvinainen ominaisuus miehellä, että se sietää tulla\n palkituksi.\n\n                                                      Katri.\n\n Olin lyönyt vetoa Rosan kanssa, että jollen ole kihloissa\n ennen lokakuun ensimäistä päivää, annan hänelle puoli kiloa\n suklaakaramelleja. Ja te ette voi uskoa, kuinka mieltynyt olenkaan\n suklaakaramelleihin.\n\n                                                      Sylvi.\n\n Huomaan, ettette tunne äitiäni, muutoinhan ette olisikaan tehnyt niin\n tyhmää kysymystä. Te ette tiedä, mitä merkitsee olla aina valvonnan\n alaisena, saada joka hetki kuulla selityksiä, mikä muka tytölle sopii,\n mikä ei. Nuori naisparka on alati kuin kahleissa, tekipä hän sitten\n mitä tahansa, ja senvuoksi onkin luonnollista, että hän sitoutuu\n kantamaan kahleita, joissa hän on sentään vapaa.\n\n                                                       Sanna.\n\n Tietäisittepä vain, minkälainen kiistelemishalu hänellä on! Hän on\n kerrassaan sietämätön. Kerran hän väitti, ettei ole yhtään tyttöä\n maailmassa, joka huolisi hänestä. Minä taas sanoin, että niitä löytyy\n montakin. Ja minun täytyi tietysti näyttää, että hän oli väärässä.\n Uskonette kai, että hän nolautui aikalailla.\n\n                                                        Hilma.\n\n Halusin aina kävelemään ja juuri hänen kanssaan, sillä ihmisillä oli\n siitä niin paljon suunvaivaa. Minun kävelypukunihan sopi erinomaisesti\n hänen kesäpukunsa rinnalle. Syksyn tullen — — — niin nähdäänpäs sitten!\n\n                                                       Hilja.\n\n Olisittepahan vain nähnyt, kuinka ajattelemattomasti Siiri Sara\n menetteli hänen kanssaan. Olihan se kerrassaan häpeällistä\n miesparalle. Ei, minä ajattelin, siitä täytyy tulla loppu, minä otan\n hänet. Ja minä otin myöskin.\n\n                                                       Saima.\n\n Olen aina pitänyt pienistä lapsista. Kuinka ihanaa onkaan nähdä äitiä\n kahden hyvinpuetun pienen lapsensa kanssa!\n\n                                                        Helena.\n\n Hän väitti aina, ettei voi elää ilman minua. Ja kun minusta tuntui\n kovin armottomalta kieltää apuani nähdessään ihmisen hengenvaarassa,\n pelastin minä hänet.\n\n                                                         Hanna.\n\n Hän on kauppamatkustaja ja siis kotona tuskin yhtään kuukautta. Sen\n ajanhan minä kyllä voin kestää häntä.\n\n                                                         Emmi.\n\n Olen aikonut kirjoittaa kirjan, jonka nimeksi tahtoisin panna \"Annin\n kihlaus\" tai jotain sentapaista, ja minun täytyi tietysti hankkia\n aineksia siihen. Hän ei nyt liene niitä paraimpia koekaniineja, mutta\n kun kirjan täytyy valmistua jouluksi, ei ollut aikaa valikoida.\n\n                                                         Suoma.\n\n Isä on luvannut naimisiin mentyäni antaa minulle automobiilin.\n\n                                                         Liisa.\n\n Oikeastaan minä en suostunut enkä kieltäytynytkään, mutta minä\n olin pakotettu pelastamaan aseman ja se onnistuikin vain minun\n tarmokkuuteni takia. Hän uskalsi nimittäin suudella minua äitini\n nähden, kaikki olisi ollut mennyttä, jos en olisi kiiruhtanut\n esittämään häntä sulhasekseni. Niinhän me pelastuimme, eikä siinä\n kaiketi muu keino olisi auttanutkaan.\n\n                                                         Eriika.\n\n Niin, ettekö tiedä, että minä olen ollut hänen kanssaan koko kesän.\n Olen kävellyt hänen kanssaan, pelannut tennistä — — — niin, lyhyesti\n sanoen, olen kerrassaan tottunut häneen. Ja kun kerran on tullut\n miehen tuntemaan ja tietää hänen ansionsa, silloin on pidettävä\n hänestä kiinni.\n\n                                                          Rauha.\n\n Sehän tapahtui vain äidin tähden. Hän väitti aina, että minä olen\n tyhmä, ettei yksikään mies maailmassa ole semmoinen aasi, että ottaisi\n minut. Minäpä näytän hänelle, arvelin. Sitten tuli Arvo ja äiti\n varmaan nolostui.\n\n                                                         Alma.\n\n Väitetään, että hän on voittamaton ja varma vakaumuksessaan. Se\n herätti tietysti minun kunnianhimoni. Päätin käyttää kaikkia niin\n mahdollisia kuin mahdottomiakin keinoja. Tulos onkin tunnettu.\n\n                                                        Aliina.\n\n Pidän paljon rusinavellistä, lihapyörykkeistä ja\n karviaismarjakiiselistä. Hän tekee samoin. Saan siis, mentyäni\n naimisiin hänen kanssaan, joka päivä päivälliseksi noita mieliruokiani.\n\n                                                        Mimmi.\n\n Jospa vain kuulisitte, kuinka hauskasti hänen kielensä sorahtaa.\n Täytyy nauraa nauramastakin päästyä. Ja tehän kyllä tiedätte, että\n nauru pidentää ikää.\n\n                                                       Taimi.\n\n Hän on erään helsinkiläisen lehden toimituksessa ja hänellä on siis\n vapaalippu teatteriin joka ilta. Jos olette kerrankaan nähnyt Lauria,\n ymmärrätte kyllä.\n\n                                                         Ida.\n\n Minulla ei ollut tulitikkuja ja hän kieltäytyi antamasta tulta\n paperossiini, jollen vastaisi myöntävästi. Kuinkas olisin voinut olla\n sitä tekemättä!\n\n                                                        Elma.\n\nTässä lienee jo kylliksi. Näenhän selvästi, että muutamat tytöt\ntahtovat tehdä pilaa minusta, mutta onhan sentään tutkimukseni\nperusteella tullut heitetyksi pienoinen silmäys naisten sisimpään,\nolemmehan näin saaneet edes jotain tietoa asiasta, joka usein on\nuhannut panna päämme pyörälle. Toivon, että te, arv. kuulijani,\njatkatte tätä mielenkiintoista tutkimusta!\n\n\n\n\nKäynti Nansenin luona.\n\n\nHyvät kuulijat!\n\nSiitä on kohta 15 vuotta, kun tämä Pohjoismainen retkeni, josta aioin\nteille lyhyesti esitelmöidä, tapahtui.\n\nEräänä iltana saapui luokseni muuan kumppani kädessä juuri saapunut\namerikkalainen sanomalehti \"Kultur\", jossa luvattiin 5,000 dollaria\npalkinnoksi sille, joka ilmoittaisi Nansenin olopaikan ja hankkisi\nhänestä tietoja. Urheilumiehiä kun olimme molemmat, aloimme tuumia,\neikö löisi leiville lähteä hankkimaan itselleen nuo 5,000 dollaria.\nMutta kumppanillani oli eräs kunnianasia toimitettavana. Hän tahtoi\nnimittäin hankkia maailmanrekordin tuossa suuressa suksikilpailussa\nKolenilla, jonne hiihtäjiä saapui aina hottentottien maasta, ja jonne\nkiinalaisetkin olivat lähettäneet parhaimmat käpälöitsijänsä, eikä\nhän sen vuoksi ollut erittäin kernas ryhtymään matkaan. Vaan minua\nmiellytti enemmän dollarit ja niin päätin lähteä matkalle, käy kuinka\nkäy.\n\nVarustin itseni luistimilla ja suksilla ja lähdin rautatietä Ouluun,\njosta sain erään lappalaisen kyyditsemään itseni Utsjoelle. Tämä,\njoka oli ollut Oulussa porojaan myymässä, oli hyvin vierasvarainen.\nKyytimaksua hän ei ottanut penniäkään ja tultuansa kotiinsa hän\ntarjosi minulle majapaikkaa useammaksi päiväksi. Minä kiitin kunniasta\nja pyysin häntä sen sijaan hankkimaan minulle opasta merenrantaan.\nHyvin avuliaasti hän oli heti valmis tarjoamaan siksi renkinsä, erään\nnuoren Uuniemeltä kotoisin olevan punapäisen pojan. Tämän kanssa\nlähdimme seuraavana päivänä, 27 päivänä joulukuuta, ja hän lupasi\nopastaa minut Lebesbyhyn Laijisvuonon rannalle, missä hän tiesi\nvalaspyytäjien oleskelevan hyvin myöhään talvella. Saavuttuamme neljän\npäivän päästä tuohon pieneen, haisevaan, kalansuomuksista hopealle\nhohtavaan kauppalaan, otin oppaaltani jäähyväiset ja aloin etsiä\nlaivaa, joka pian lähtisi merelle. Silmiini pisti satamassa heti eräs\nmuista laivoista suuruutensa ja komeutensa puolesta eroava höyrylaiva,\njosta päätin mennä kysymään, aikoiko se pian lähteä merelle. Tultuani\nlaivaan hämmästyin suuresti nähdessäni siellä joukon kanuunoita, joista\npäättäen luulin laivaa joksikin sotalaivaksi. Tästä erehdyksestäni\nauttoi minua laivan katteini, eräs suuri, hartiakas, parroittunut mies,\njoka selitti, 'että laiva, nimeltään \"Sven\" kuului tuolle mainiolle\nnorjalaiselle valaspyytäjälle Sven Fayn'ille ja että se neljän tunnin\nperästä lähtee valaspyyntiin Huippuvuorten luo sekä, että se kernaasti\nvie minut muassaan. Kiirehdin kaupunkiin hakemaan kapineitani, joita\nminulla oli selässä kannettava laukku, luistimet ja sukset keppineen\nsekä eräs Vincceter-Rapeter tehtaan mainio kivääri. Puukko y.m. olivat\naina muassani, vähäset lääke- ja ruokavarat olivat laukussani. Laiva\nlähti, kuten sanottu, uuden vuoden aattona kiitämään Huippuvuoria\nkohti. Meri näytti aivan mustalta ja aaltoili hyvin raskaasti. Ilma oli\nkovin pimeä, sillä sumuinen sää esti revontulet näkymästä.\n\nKatteinilta, joka jo monta vuotta oli harjoittanut valaanpyyntiä\ntäällä ja siten tutustunut seutuihin, sain paljon hyviä neuvoja. Hän\nvalaisi minulle myöskin monta epäselvää kohtaa Jäämeren asukkaista.\nEskimoita olen minä aina pitänyt hyvin sivistymättöminä ja sentähden\nhalveksinut heitä, mutta nyt sain aivan toisen mielipiteen asiasta,\nkuultuani, että he Huippuvuorilla ovat perustaneet yliopiston ja\ntäydellisen merikoulun, joitten opettajina oli kotimaisia miehiä.\nKansanvalistustakin oli alettu edistää kansakoulujen kautta. He\nolivat perustaneet tasavallan Venäjän suojeluksen alla, ja sentähden\nkansakouluissa pää-aineena onkin venäjänkieli, jonka opettajilla\non palkkaa 250 leiviskää hylkeen- ja valaanrasvaa puhumattakaan\ntykökuuluvista teltoista, karvavaatteista y.m. Lisää tietoja sain\neräältä Huippuvuorille matkustavalta eskimolaiselta herralta, joka\nmonta vuotta ulkomailla oleskeltuaan, oli kutsuttu kotimaahan\nkulkuneuvojen ministeriksi uuteen hallitukseen.\n\nNäitä keskustellessamme saavuimme Huippuvuorille, josta jatkettiin\nmatkaa pohjoiseen päin. Kohdattuamme mannerta 10 pit. ja 89 pohj.\nlev. laskimme maihin. Katteinin neuvon mukaan olin näette heittänyt\nentisen tuumani lähteä Nansenin perässä, päätin sitä vastoin mennä\nhäntä vastaan. Kuljettuani muutaman päivän (jos Egyptin pimeyttä voi\npäiväksi sanoa) saavuin eräälle merivirralle, jonka heti arvasin\nsamaksi väyläksi, jota myöten tuon ranskalaisen \"Jeannetten\" jäännöksiä\ntuli Behringin salmesta Grönlantiin. Tätä myöten, kun sitten aloin\nmatkustaa vuorottain suksilla ja luistimilla, niin jo yönä kuudentena\nkuului kohinaa kaukaa. Aavistin heti, että oltiin lähellä napaa ja\nläksin aika vauhtia kulkemaan sinne päin, joka täällä olikin helppoa,\nkoska pakkanen oli tehnyt ilman niin hienoksi, ettei siinä mitenkään\nhengästynyt. Tulin vihdoin niin lähelle, että kohina kuului aivan\nvieressäni. Kohinan aikaansai vesi, joka pyörteenä kiehui noin 30\nmetriä ympärimitaten olevassa lähteessä; sen keskellä näkyi selvästi\ntuo maan ajateltu akseli ulkonevan ikäänkuin jostakin pohjattomasta\nkuilusta, joka luultavasti ulottui koko maapallon läpi. Mieleeni\npisti mukava ajatus, jolla varmaan olisin saanut itse isä Faucaultin\nhuudahtamaan ilosta. Päätin näette todistaa maan pyörimisen akselinsa\nympäri. Kiinnitin toisen sukseni tuohon ajateltuun akseliin ja\nkas! 24 tunnin kuluttu oli se pyörinyt vain 30 metriä ja oli taas\nsamassa paidassa, josta oli lähtenytkin. Toimitettuani tuon tärkeän\ntieteellisen kokeen, josta jälkimailma on minua suuresti ylistänyt,\nläksin taas liikkeelle mainitsemaani virtaa pitkin, joka oli kääntynyt\nvähän enemmän itäänpäin.\n\nEräänä pimeänä yönä näin yht'äkkiä taivaan rannalla valoisia palloja,\njoita luulin tähdiksi. Mutta kuljettuani noin penikulman, äkkäsin, että\nne olivat \"Fram\"-laivan taklaasissa olevia sähkölamppuja.\n\nSiis vihdoinkin olin perillä. Astuin laivaan, muttei yhtään ihmistä\nnäkynyt kannella, vaan keskisalongista kuulin iloiset pianon säveleet.\nKolkutin ovelle. Sisällä syntyi ääretön hämminki ja pelko, jonka arvasi\nsiitä, kun kuulin sanan \"spöke\"! Mutta vihdoin avautui ovi, edessäni\nseisoi revolveri kourassa mies, jonka muotokuvan mukaan voin tuntea\nNanseniksi. Kului noin neljännes tuntia, ennenkuin sain selitetyksi,\nmistä ja mikä minä olin. Sittenkös, hyvät kuulijani, riemu syntyi, kun\nsain ilmoitetuksi, että aivan yksin olin tullut sinne, ja varsinkin\nNansen oli utelias tietämään; mitä teitä olin kulkenut. Ilta kului\nhupaisesti, etenkin kun herra Blessing erinomaisesti hoiteli pianoa.\nKävimme tarkastamassa laivaa, jossa minä varsinkin ihailin suurta\nkirjastoa, sekä herra Nansenin tähtitutkimuskopissa olevia suuria\nteleskooppeja. Nansen ilmoitti, ettei hän suinkaan ollut viettänyt\nmitään yksitoikkoista elämää, sillä hänen luonaan kävi ahkerasti\neskimolaisia lähetystöjä; olipa itse presidentti, jaapanilainen\nkenraali \"Ta-ra-ra-bom\" alentanut itsensä ja suvainnut käydä katsomassa\ntuota norjalaista vierasta. Oleskeltuani laivalla kolme päivää,\nläksin paluumatkalle onnellisena, että olin saavuttanut päämääräni ja\ntarkoitukseni, sillä Nansenilta oli muassani näin kuuluva kirje:\n\n                            \"150 ast. pit. 93 ast. lev. 6/1 1895.\n\n \"Kultur\"-lehden toimitukselle!\n\n Olemme onnellisesti saapuneet 93 leveysasteelle. Kaikki miehet\n terveinä. Ei mitään keripukin kohtauksia. Toivomme vuoden lopussa\n olevamme Kristianiassa.\n\n                                              Fridtjof Nansen.\n\nNansenin kehotuksesta läksin Grönlannin halki samaa tietä, jota hänkin\nmuinoin oli kulkenut. Koska olen hyvin kansantieteellinen mies, tein\nuseita huomioita tällä matkallani. Eskimot täällä Amerikan puolella\nolivat paljon sivistymättömämpiä, verrattuina läntisiin veljiinsä,\njoihin luultavasti on suuresti vaikuttanut se, ettei siinä lähellä\nole mitään suurta \"sivistysmaata\". Uimassa käyvät vaan joka päivä, ja\nvaikka on 75 asteen pakkanen, eivät he siitä ole tietävinään, vaan\nhikipäässä sukeltelevat hylkeenpoikia meren pohjasta. 11 päivänä\ntammikuuta saavuin Goodhaaniin, josta höyrylaiva juuri osui lähtemään\nNew-Yorkiin. Tänne saavuttuani hain \"Kultur\"-lehden toimiston, jonne\njätin kirjeen ja matkakertomukseni, jossa viimemainitussa varsinkin\ntervetullut uutinen oli kertomukseni eskimojen sivistys-oloista.\n\nPalkinnon sain rehellisesti ja lähdin sitte astuskelemaan rantaan päin,\nvaihdettuani pankissa 1,000 dollaria käyväksi rahaksi. Nämä säilytin\nlompakossa housuntaskussa, jota vastoin muu summa vekseleissä jäi\npovitaskuuni. Rantaan tultuani sain erään pikahöyryn 600 dollarista\nheti lähtemään minua viemään Göteborgiin, sillä aika alkoi lähestyä,\njolloin taas täytyi olla kotona. Matkalla Atlannin yli aloin ihailla\nseteliäni ja vedin sentähden lompakon taskustani. Mitä!?! Ei siinä\nollutkaan mitään! Nyt vasta selvisi minulle, että kyllä Ameriikka\nsentään on edistynein maanosa joka suhteessa. Taskuvarkaatkin ovat\nsiellä muita etevämpiä. Mutta ei sitä nyt enää surra auttanut, sillä\n13 päivä olin jo Göteborgissa, josta 450 dollarilla sain tilapäisen\npikajunan viemään itseäni Tukholmaan. Täällä kiirehdin heti rantaan ja\nennätin onneksi \"Express'iin\", jossa päivän kuluttua saavuin Hankoon.\nVielä oli minulla 25 dollaria, joiden avulla onnellisesti saavuin\nrautatietä myöten Hangosta Peipohjaan, josta reellä kotiini kl 12.50\npäivällä 15 päivä tammikuuta 1895.\n\nSittemmin olen saanut seuraavan sähkösanoman:\n\n Trondhjemissa 30/8 1896. Palannut ehjänä kotia Maannapa siirtynyt 4\n ast. eteenpäin. Terveisiä eskimoilta! Kiitoksia viimeisestä! Nansen.\n\n\n\n\nToivo-laivan haaksirikko.\n\n(\"Melodraama.\")\n\n\n    Sä Raaheen käy, on siellä mies,\n    jonk' ihmeempää ei lie,\n    \"meret mitteli hän\", se on titteli tän,\n    mut maihinpa vaan vie tie.\n\n    On harmaapää jo ukko tää,\n    ja varsi maahan päin.\n    Yksin rannalla vain hän on sannalla ain,\n    ja lauleskelee näin:\n\n    \"Kapteeni, kokki, perämies\n    oon 'Toivo'-laivan uus,\n    sekä Timperi-Hans, Iso-Lumperi kanss'\n    ja muuta miestä kuus.\"\n\n    En voinut häntä ymmärtää,\n    ja koska epäilin:\n    Olet juopunut tai perin langennut kai\n    on järkes, kysäsin:\n\n    \"Oon vasta nuori merimies,\n    en paljo tiedäkään, —\n    mutta joitteko te, tahi voitteko te\n    myös olla selvillään.\"\n\n    \"Kapteeni, kokki, perämies\n    sen 'Toivo'-laivan uus,\n    sekä Timperi-Hans, Iso-Lumperi kanss'\n    ja muuta miestä kuus?\"\n\n    Hän housujansa nykäsi\n    ja kerran rykäsi,\n    heitti purunsa pois, jotta surunsa vois\n    nyt purkaa huoleti:\n\n    Mä \"Toivo\"-laivaan mynsträttiin,\n    ol' Kiinaan matka sen,\n    siellä hajosi tuo sekä vajosi luo\n    Koralliriuttojen.\n\n    Ja sinne meidän miehet jäi,\n    pääs harva säilymään —\n    pikku joukkio vain, minä houkkio sain\n    myös lauttaan säilymään.\n\n    Kapteeni, kokki, perämies\n    ol' miehistömme uus,\n    sekä Timperi-Hans, Iso-Lumperi kanss'\n    ja muuta miestä kuus?\n\n    Kun ilman ruokaa seilattiin,\n    ja nälkä tuskan syöks,\n    arpaa heitimme siin' sekä keitimme niin\n    kapteenin ensi työks.\n\n    Sai sitte arvan perämies,\n    kuin sika pyylevä;\n    \"Oisimp' Oulussa ain ollut koulussa vain!\"\n    ol' viime virtensä.\n\n    Niin vuoroin viikot leikattiin\n    ja nakerreltiin luut,\n    meni Timperi-Hans, Iso-Lumperi kanss'\n    ja kaikki miehet muut.\n\n    Mä kokin kanssa kahden jäin,\n    nous arka kysymys:\n    \"Kumpi keittohon, hei?\" Arvan heittohon ei\n    nyt käynyt yritys.\n\n    Kuin veli häntä rakastin,.\n    sai mieli murheiseks;\n    mut sois emme vaan tulla toisemmekaan\n    me sentään täytteheks.\n\n    \"Ma ennen kuolen, ennenkuin\n    käyn keitoks'\", Ville huus —\n    \"jos säilyy sinun luus!\n    Minä takkini myön, minä lakkini syön.\"\n\n    \"Sä hassuttelet, Jussi, vaan\n    et sinä kokki oo!\n    Sinä jääviksi jäät: rokka hääviksi, näät,\n    kai sulla sais! — ho, hoo!\"\n\n    Siis vedet keitti — pippurit\n    ja höysteet möyhensi;\n    sitte nuolasi hän, sitte suolasi tän:\n    ja taasen maisteli.\n\n    \"Käy tänne\", virkkoi mielissään,\n    ol' ylpee taidostaan;\n    \"suru haikea pois — puru vaikea ois,\n    jos liemen sotket vaan.\"\n\n    Hän hellitellen hämmentää,\n    mut moiskis! sinne jää.\n    Kävin sääristä siin' heti vääristä kiin —\n    vain kerran vinkas tää.\n\n    Nyt kesti ape viikon taas,\n    ja sitte loppuvan\n    koko vaivan ma näin, sillä laivan ma päin\n    sain nähdä seilaavan.\n\n    En pysty enää nauramaan,\n    en leikin laskijaks —\n    yks ainoa vaan (se on kainoa vaan)\n    jäi kompa, mitämaks:\n\n    \"Kapteeni, kokki, perämies\n    oon 'Toivo'-laivan uus,\n    sekä Timperi-Hans, Iso-Lumperi kanss'\n    ja muuta miestä kuus?\"\n\n\n\n"]