[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fCm_zUABiH19xaGUsHiZtmg2bzqJkvc70nXSGyzzU4VQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2806,"Kaunis Saksa","Kailas, Uuno",1901,1933,"2806-kailas-uuno-kaunis-saksa","2806__Kailas_Uuno__Kaunis_Saksa","Sarja saksalaista lyriikkaa","runous",[],[15],"saksalainen","fi",null,1924,5459,31995,false,71524,[24],"German poetry -- Translations into Finnish",[26,27],"German Literature","Poetry","\"Kaunis Saksa: Sarja saksalaista lyriikkaa\" by Uuno Kailas is a collection of German poetry translated into Finnish, published during the early 20th century, specifically in the year 1924. This anthology features a selection of lyrical works by prominent German poets, capturing various themes and emotions. The book serves as a bridge, allowing Finnish readers to engage with the rich landscape of German lyricism and its emotional depth, even as it acknowledges the challenges of translation.  The collection comprises poems from notable figures such as Goethe, Hölderlin, Heine, and Rilke, each representing key movements in German literature. The work reflects a wide range of sentiments—from love and loss to existential musings and nature's beauty. Kailas's careful selection offers insights into the human condition, highlighting the struggles and yearnings that connect individuals across cultural boundaries. The preface emphasizes Kailas's intent to provide readers with a glimpse into \"Beautiful Germany,\" celebrating authentic emotional expression even amidst the limitations of translation. (This is an automatically generated summary.)",[6],242,"Runoantologia sisältää valikoiman saksalaista lyriikkaa 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Kokoelma esittelee muun muassa Goethen, Heinen, Nietzschen ja Rilken teoksia painottuen erityisesti kääntäjän aikakauden uudempaan runouteen.","Uuno Kailaan 'Kaunis Saksa' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2806.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","KAUNIS SAKSA\n\nSarja saksalaista lyriikkaa\n\n\nRunot valinnut ja kääntänyt\n\nUUNO KAILAS\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström Osakeyhtiö,\n1924\n\n\n\n\n\n\n          OTTO MANNISELLE,\n        suomentajamestarille\n      kunnioituksella omistettu.\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nWolfgang von Goethe\n  Prometheus.\nFriedrich Hölderlin\n  Hyperionin kohtalolaulu.\n  Illassa.\nJoseph von Eichendorff\n  Lapseni kuoltua\nLudwig Uhland\n  Hyvä ystävä\n  Kievarin tytär\nHeinrich Heine\n  Ylösnousemuspäivänä.\n  Rouva Suru\nPaul Heyse\n  Maailmanarvoitus.\nFriedrich Nietzsche\n  Yksinäinen.\nCarl Spitteler\n  Isä.\nOtto Julius Bierbaum\n  Yön hetkin hiljaisin.\nDetlev von Liliencron\n  Eräälle vainajalle.\n  Ennen hälinää.\n  Suuressa kaupungissa.\n  Viimeinen tahto.\nRichard Dehmel\n  Merenkäyntiä.\nHermann Hesse\n  Musta ritari.\nHugo von Hofmannsthal\n  Elämys.\nOtto Erich Hartleben\n  Kuihtunut lehti.\n  Seikkailija.\n  Laulu elämästä.\nFrank Wedekind\n  Laulu lapsiparasta.\nPeter Altenberg\n  Mitä hän voi tehdä hänen tähtensä.\n  Pelko.\nCarl Hauptmann\n  Kallioääniä.\nMax Dauthendey\n  Sun silmäs hiljaiset.\n  Syväss’ astumme hiekassa.\n  Harmaat enkelit.\nGustav Schüler\n  Ilta.\nFranz Evers\n  Nuoruus.\nChristian Morgenstern\n  Lintu Synkkämieli.\n  Metsän yössä.\nRainer Maria Rilke\n  Syksy.\nAlfred Mombert\n  Puutarhassa.\n  Perhonen.\n  Meren pohjassa lepäsin.\n  Kuun tahi auringon nähden.\nElse Lasker-Schüler\n  Me kaksi.\nAlbert Ehrenstein\n  Vaeltajan laulu.\n  Epätoivo.\nFranz Werfel\n  Puhtauden rukous.\nJohannes Becher\n  Mielipuoli.\nWalter Hasenclever\n  Kuolinilmoitus.\n\n\n\n\nESIPUHE.\n\n\nEn kuvittele käännössarjani kykenevän edes vähäisessäkään määrässä\nkuvastamaan saksalaisen Iyriikan yleistä kehitystä: pisarahan voisi\nkertoa kovin vähän valtamerestä. Runojen valintaa eivät niin sanoakseni\nkirjallisuushistorialliset näkökohdat olekaan sanottavasti sitoneet.\nEnsinnäkin olen varonut kajoamasta sellaisiin runoihin, joita paraskaan\nkäännös ei voisi edes lähennellä lyyrilliseen pitoisuuteen nähden —\nmielestäni ei ole oikeutettua siirtää suomenkieleen kuortakaan, jos\nkerran ydin valuu pois. Niinpä onkin monta runoilijanimeä, joiden\npaikka oikeudella olisi saksalaista lyriikkaa sisältävän antologian\nlehdillä, saattanut jäädä kokonaan pois tästä valikoimasta. Goethen\nrunoja en ole ryhtynyt kääntämään siitä syystä että toisella taholla\nparhaillaan valmisteltaneen uutta Goethe- valikoimaa; kuitenkin olen\nottanut mukaan »Prometheuksen, entisten käännösten pohjalla laadittuna\nsovittelukokeena. Edelleen sisältyy tähän sarjaan ylimalkaan vain\nuudempaa, tämän ja viime vuosisadan runoutta: tunnoiltaan meitä\najankohtaisesti läheisemmin koskettavana. Koska toivon voivani\ntuonnempana julkaista uuden valikoiman nimenomaan kaikkein-nuorinta\nmaailmanlyriikkaa, olen tällä kertaa vain niukasti ottanut mukaan\nsaksalaista ekspressionistista runoutta. Vaikka valitsemani runot eivät\naina olisikaan edustavimpia tekijöilleen, enempää kuin saksalaiselle\nlyriikallekaan — siitä huolimatta, että useimmat niistä sisältyvät\narvokkaimpiin saksalaisiin antologioihin —, ei käännössarjani silti\nvälttämättömästi tarvinne jäädä lukijalle vähemmän satoisaksi kuin\njokin ankarasti »edustava» käännösvalikoima. Sivutarkoituksitta\npuhtaasti lyyrillisenä sarjana se on kenties vain voittanutkin siitä:\nkun olen valinnut käännettäväni omia mieltymyksiäni tai mielijohteitani\nnoudattaen, on mieskohtaisesti läheinen suhteeni originaaliin päässyt\nlämmittämään monta käännöstä. Tiedän hyvin, että moni kaunis kimallus\non jäänyt tämän kirjan lehdille — niinkuin tiedän senkin, että moni\nyhtä kaunis kimallus on valunut läpi sormieni antamatta vangita itseään.\n\nMitä puhtaasti suoritukselliseen puoleen tulee, olen käännöksissä\nluonnollisesti varonut runojen tunnearvojen polkemista. Suomalaisen\nasun joustavuus on mielestäni ollut tärkeämpää kuin originaalin\nturhantarkka noudattaminen. Parissa tapauksessa, jolloin runon ydintä\nei ole voinut pahoin silpomatta puristaa originaalin rytmiin, olen\nturvautunut jonkunverran muunnettuun säerakennelmaan — mikä määrätyillä\nedellytyksillä yleensä katsottaneenkin sallituksi.\n\nKaiken kaikkiaan uskallan toivoa, että tämäkin vähäinen käännössarja —\nvaikka onkin vain pisara suuren meren vettä — vie suomalaisen lukijan\naskeleen lähemmäksi sitä Saksaa, jota mikään sorron kuolemanrengas ei\nvoi tuhota: saksalaista ihmissydäntä sen puhtaimmissa sykähdyksissä —\nlähemmäksi Kaunista Saksaa.\n\nHelsinki, joulukuussa 1923.\n\nUuno Kailas.\n\n\n\n\nWOLFGANG VON GOETHE (1749-1832)\n\n\n\n    PROMETHEUS\n\n\n    Taivahas peitä, Zeus,\n    sumupilvihin\n    ja voimaasi niinkuin poika,\n    joka ohdakkeita katkoo,\n    koe tammihin ja vuorten huippuihin.\n    Siten järkytä sentään\n    et maatani minun,\n    et majaani minun, jot’ et kattanut sinä,\n    et liettäni minun,\n    jonka loimotuksen\n    kademielin näet.\n\n    En auringon alla tunne\n    kurjempaa kuin te, jumalat!\n    Niukasti ruokitte\n    uhriveroilla,\n    rukousten hengellä\n    majesteettianne\n    ja nääntyisitte nälkään,\n    elleivät lapset ja kerjurit\n    houkkina toivois vielä.\n    Kun olin lapsi\n    enkä tietänyt kättäni pitemmälle,\n    eksynyt katseeni kääntyi\n    päivän puoleen, kuin olis siellä\n    itkuni kuuleva korva,\n    sydän kuin minun,\n    joka ahdistettua säälii.\n\n    Kuka auttoi mua\n    titaanien väkivaltaa vastaan?\n    Kuka kuolosta pelasti minut\n    ja orjuudesta?\n    Tätä kaikkea etkö sä itse tehnyt,\n    pyhä, hehkuva sydän?\n    Ja nuorena, hyvänä, petettynä\n    kiitosta hehkunut etkö\n    pilvissä-nukkujalle?\n\n    Sua kunnioittaa? Miksi?\n    Liensitkö koskaan tuskia\n    raskautetun?\n    Pyyhitkö koskaan kyyneltä\n    ahdistetun?\n    Minust' eikö takonut miestä\n    kaikkivaltias aika,\n    iankaikkinen kohtalo myös,\n    minun herrani, Zeus, ja sinun?\n    Luuletko ehkä:\n    mun pitäisi elämää vihata,\n    erämaahan paeta,\n    kun eivät kaikki\n    unelmat kypsyneet?\n\n    Tässä istun, teen ihmisiä\n    oman kuvani mukaan,\n    suvun kaltaiseni,\n    kärsimään, itkemään,\n    nauttimaan, riemuitsemaan,\n    sua ylenkatsomaan\n    kuin minä!\n\n\n\n\nFRIEDRICH HÖLDERLIN (1770-1843)\n\n\n\n    HYPERIONIN KOHTALOLAULU\n\n\n    Ylhäällä valossa kuljette\n    vienoilla kentillä, henget autuaat!\n    Jumal-ilmat väikkyvät\n    koskevat otsaanne hiljaa\n    niinkuin soittajan sormet\n    kieliä pyhiä.\n\n    Vailla kohtaloa,\n    lailla nukkuvan rintalapsen\n    henkivät taivahiset,\n    puhtaina säilyneet\n    ujojen nuppujen suojassa.\n    Henkensä heidän\n    iäti kukkiva on,\n    ja silmien autuaitten\n    syvä katse tulvii\n    iankaikkista, hiljaista kirkkautta.\n\n    Mutta ei meille missään\n    rauhan sijaa suotu.\n    Kärsivät ihmiset\n    hukkuvat, putoavat\n    suin päin, sokkoina hetkestä\n    toiseen hetkeen\n    kuin vesi putoaa kallionkieleltä\n    kallionkielelle\n    tuntemattoman syliin.\n\n\n\n    ILLASSA\n\n\n    Jo laske, armas aurinko. Tunteneet\n    he eivät sua, palvoen pyhyyttäs:\n    Sä oothan siivin vaivattomin\n    raskautettujen yli noussut.\n\n    Mä nousus, laskus näin, Valo, lempeät,\n    tää silmä sinut ymmärsi, ihanin!\n    Mä opin suuren palvomisen:\n    joi sydän lääkettä Diotiman.\n\n    Sua, taivaan sanansaattaja, kuuntelen,\n    sua, Diotima! Rakkaus, luotas sun\n    päin päivän kultaa silmä tämä\n    kiittäen kääntyi! Ja iloisemmin\n\n    nyt solisivat lähtehet, kukkien\n    ol’ ihanampi, armaampi hengitys,\n    ja kultapilvist’ alas satoi\n    siunaus eetterin, niinkuin hymy.\n\n\n\n\nJOSEPH VON EICHENDORFF (1788-1857)\n\n\n\n    KAKSI RUNOA SIKERMÄSTÄ »LAPSENI KUOLTUA»\n\n\n    Kevätvälkkeessä ulkona leikkii lapsonen.\n    Sata seikkaa nähtävää, kukin riemuun johtaa:\n    joet virtaavat, kedot laajat hohtaa.\n    Näki illan katsovan takaa lehmusten.\n    Kuvat kauniit kaikki se katse himmentää.\n    Ylt’ympäri kaikki niin äänettömäks jää.\n    Ja on kuin laaksoissa nyt sävel hiljaa soisi,\n    kuin maanpiirin tään ikävällä se vyöttää voisi;\n    värit kuihtuvat, kaikki on kelmeää.\n\n    Laps hämmästyy: mitä onkaan tää?\n    Uni ruohojen soitossa nyt hänet yllättää;\n    käsin kylmin kukkaset koskevat sydämeen,\n    hymyhuulin hän nääntyy tuskaan suloiseen.\n    Pyhä, kaunis maa, emo kalpea, hiljainen\n    suo pienelle suuta ja vie liki sydäntään,\n    ei koskaan päästä hänt’ enää sylistään,\n    tilan laatii lapselle pehmeän, lämpöisen\n    luo kukkien, sammalen. –\n\n    »Isä, äiti, miks tähteni itkettekään?\n    Olen saapunut puistoon kimmeltävään;\n    suur’ on se ja laaja ja ihmeellinen,\n    helo täällä on kukkien kultaisten,\n    somat lapset lentävät, siipiä väikkyy\n    joka suunnalla, lauluja ilma läikkyy. –\n    Kevätpäiviltä mulle ne tuttuja on,\n    ne lens yli laaksojen, vuoriston,\n    ne taivaalta huuteli hilpein suin\n    alas puistoon, jossa mä uneksuin. –\n    Ja keskellä kukkien kuultavaisten\n    käy kaunein parvesta kaikkien naisten,\n    käy kaunis lapsonen rinnoillaan. –\n    Soperrella en saata, en itkeä saata,\n    minä laulan vain, minä en voi laata,\n    yhä riemulla katselen vaan.»\n\n       *     *     *\n\n    Lyö tornikello jossain,\n    ja yö on pohjaton,\n    niin himmeä on lamppu.\n    Sun vuotees valmis on.\n\n    Ylt’ ympärillä talon\n    käy tuulet valittain.\n    Siell’ istumme me yksin\n    ja kuuntelemme vain.\n\n    On kuin sun täytyis tulla\n    ja oveen koputtaa,\n    kuin eksyksistä lapsi\n    taas taaton luokse saa.\n\n    Me hupsut, hupsut raukat!\n    Yön tuska ankarin\n    meit’ yhä harhaan johtaa –\n    sä pääsit kotihin.\n\n\n\n\nLUDWIG UHLAND (1787-1862)\n\n\n\n    HYVÄ YSTÄVÄ\n\n\n    Oli ystävä mulla kerran,\n    oli parhain päällä maan.\n    Kun rummut soi sotateillä,\n    sama ain’ oli tahti meillä,\n    hänen astuin rinnallaan.\n\n    Tuli lentäen luoti jostain\n    mun, sunko se kutsuu pois?\n    Hänet vihki se rauhaan suureen;\n    hän vaipui jalkaini juureen\n    kuin itsestäin osa ois.\n\n    Käden kurkoittaa hän mulle,\n    kun tähtään pyssylläin.\n    En voi minä kättäni antaa;\n    päin ikuisen rauhan rantaa\n    käy, ystävä, viereltäin!\n\n\n\n    KIEVARIN TYTÄR\n\n\n    Jano kulkureill’ oli. Poikettiin\n    siis Reinin varrella kievariin.\n\n    »Hoi, muori, on olves oivaa, vai –?\n    Tytär myöskin sulla on kaunis kai?»\n\n    »Olut, viini on mainio kerrassaan,\n    tytär ainoa nukkuu paareillaan.»\n\n    Ja muori kulkurit nuoret nuo\n    vie tyttären mustan arkun luo.\n\n    Hikiliinaa heist’ eräs kohottaa\n    ja katsoo, mies surun-synkäks saa:\n\n    »Ah, päivästä tästä, jos kuollut et ois,\n    sua rakastamatta en olla vois!»\n\n    Pani toinen liinan paikoilleen\n    ja purskahti itkuun hiljaiseen:\n\n    »Voi, armas, että sä kuolitkin!\n    Sua monta vuotta jo rakastin.»\n\n    Mut kolmas ja nuorin kulkuri tuo,\n    hän on kalpea, neidolle suuta suo:\n\n    »Rakas ollut oot, rakas vieläkin,\n    iankaikkisuudessa rakkahin.»\n\n\n\n\nHEINRICH HEINE (1799-1856)\n\n\n\n    YLÖSNOUSEMUSPÄIVÄNÄ\n\n\n    Ah armahin, kun jo arkussas\n    sinä pimeässä nukut,\n    minä astuva oon alas hautahas,\n    minun hyväilyihini hukut.\n\n    Sinun huulias hulluna suutelen,\n    tomu kylmä ja mykkä sinä!\n    Minä nauran ja itken ja vapisen,\n    tomu koht’ olen myöskin minä.\n\n    Sydänyöllä kun nurmen nukkujain\n    käy karkelo ylitse hautain,\n    me kaksi, me jäämme multaan vain\n    ja väliin samojen lautain.\n\n    Ja kun tuomiopäivänä kutsutaan\n    kaikk’ kuollehet mättähistään,\n    sylityksin me jäämme nukkumaan.\n    Me piittaisimmeko mistään!\n\n\n\n    ROUVA SURU\n\n\n    Iloss’ onnen päivien kirkkaimpain\n    elo kävi kuin hyttystanssi vain.\n    Monet ystävät mull’ oli rakkahat,\n    kuin veljet he kanssani jakoivat\n    niin pöytäni parhaat herkut\n    kuin markkanikin, nämä serkut.\n\n    On onni ja viini haihtunut,\n    ovat poissa ystävät kaivatut;\n    jo sammui päivänpaistehet,\n    ovat hyttystanssit kuollehet.\n    Pois häipyvät hyttyset, veikot,\n    kun tulevat murheen peikot.\n\n    Yön tuulet nurkissani soi,\n    Suru vuodettani vartioi.\n    Näen hällä viitan valkean,\n    yömyssyn ja nuuskarasian;\n    se narisee hirveästi,\n    Suru nyökkää ilkeästi.\n\n    Minä unta näin: tuli takaisin\n    taas onneni päivin keväisin,\n    tuli ystävät, hyttystanssi, oi –\n    naris silloin rasia – hitto soi!\n    Unet eivät kimmellä enää –\n    Suru-vanhus niistää nenää.\n\n\n\n\nPAUL HEYSE (1830-1914)\n\n\n\n    MAAILMANARVOITUS\n\n\n    Niin usein, äkkiä kun kasvos näät,\n    sä kuvastimeen tuijottamaan jäät,\n    et tunne enää omaa itseäs,\n    vain hieroglyyfit puhuu silmistäs.\n    Sä kysyt, ken hän on, mies vieras tää,\n    siks kunnes kauhu sinut yllättää\n    ja yksinäisen sielus arvoitus\n    pois karkoittaa sun tyhjän uinailus.\n\n    Kun nyt näät hiekkajyvän, lehden, puun\n    tai tomun auringossa, seikan muun,\n    käy tuska polttava sun sieluhus:\n    sun iki saartaa vieras kaikkeus,\n    ja iäti on vastaukseton\n    tää vanha kysymys: mit’ on, mik’ on;\n    ja arvoitus tään elon, elämäs\n    on kouristava sinun sydäntäs.\n\n\n\n\nFRIEDRICH NIETZSCHE (1844-1900)\n\n\n\n    YKSINÄINEN\n\n\n    Ah, levoton\n    varisten kirku-lento yli maan:\n    pian talvi on –\n    se miekkonen, ken viel’ on – kotonaan!\n\n    Nyt kivetyt\n    ja katsot taakses: palata jos vois!\n    Miks lähtenyt\n    oot tänne, narri, talven alta pois?\n\n    On elo tää\n    vain portti sadan kylmän erämaan!\n    Ken menettää,\n    min menetit, ei lepää lennostaan.\n\n    Nyt eessäs, mies,\n    on talvi-vaellus. Kuin savun tie,\n    myös sinun ties\n    kautt’ yhä kylmenevän taivaan vie.\n\n    Siks rääkyvä\n    sä laula laulus, lintu erämaan! –\n    ja kipeä\n    sun sielus, narri, kätke ilkuntaan!\n\n    Ah, levoton\n    varisten kirku-lento yli maan:\n    pian talvi on –\n    voi sitä, jok’ on poissa kotoaan.\n\n\n\n\nCARL SPITTELER (1845-1924)\n\n\n\n    ISÄ\n\n\n    Mä kera kumppaneiden pelotonten\n    unessa elonmeren yli kuljin.\n    Yön pimeässä kotiin saavuttiin.\n    Ja rihlapyssyin toiset vartioimaan\n    jäi ääreen kirkkomaan. Muut hevosia\n    läks hankkimaan. Mut isän haudan ääreen\n    mä yksin hiivin. Ahdistavin kiirein,\n    mi salpas hengitystä, lapioin.\n    Mä kaivoin, kaivoin. Lapioni painui\n    maan poveen pohjattomaan. Turhaan. »Isä»,\n    mä huusin, maahan vaipuin, »tää on poikas!\n    Jo ratsut odottaa! Nyt ylös! Pakoon!»\n\n    Yht’äkkiä hän seisoi vieressäni;\n    niin ilmettynä, kuin ei kuollut oiskaan.\n    Vain hiukan väsyneenä. Käden pisti\n    hän kainalooni; silmät umpeen jäivät,\n    ja kieli niinkuin uness’ soperteli.\n\n    Hänt’ autoin satulaan. Ja kun me nyt\n    pois nelistimme mielin toivorikkain,\n    suursodan, rauhan, myöskin kaiken muun,\n    mit’ oli tapahtunut siitä päivin,\n    mä hälle kuvasin. Hän ilostui\n    ja usein päätä nyökkäs hymysuin.\n\n    Mut pian hän jo horjuu satulassaan,\n    pää painuu, kädet tukikohtaa etsii.\n    Ja nyt hän valkopartaa ravistaa\n    ja sitten soinnittomin äänin kuiskaa:\n    »En jaksa enää. Tahdon levähtää.»\n\n    Ja kun nyt autoin hänet satulasta,\n    näin äkkiä, häll’ että paidan alla\n    ol’ avohaava, joka rintaa söi.\n    Hän oli sisält’ ontto, aivankuin\n    ei ihon alla luuta, lihaa oiskaan.\n\n     Nyt tiesin: häntä pelastais en koskaan.\n\n\n\n\nOTTO JULIUS BIERBAUM (1865-1910)\n\n\n\n    YÖN HETKIN HILJAISIN\n\n\n    Yön hetkin hiljaisin,\n    kun tuskin hengitän,\n    kun nousee sirppi kuun\n    maan yli himmeän,\n\n    kun äänetöntä on\n    ja tyyntä mielessäin,\n    – mä maahan lapsuuden\n    taas seuraan sydäntäin.\n\n    Nään, kuinka paapersin\n    mä pienin saappahin,\n    mä lapsensilmät nään\n    ja pienet kädetkin\n\n    ja kuulen äänen myös\n    niin kirkkaan, selkeän,\n    Niin mietin alla päin\n    mä teitä elämän:\n\n    Ah ootko, ootkohan\n    sä käynyt kaikki ties\n    niin puhtain saappahin\n    kuin kulki pikkumies:\n\n    Ja onko, onkohan\n    sun sanas jokainen\n    niin suora, vilpitön\n    kuin suussa lapsen sen?\n\n    Ja voitko, voitkohan\n    nyt luoda katsehes\n    niin suoraan aurinkoon\n    kuin lapsensilmines?\n\n    Mä vaiti tuijotan\n    kuun kalvaan sirppihin.\n    Mun surun-raskast’ on\n    yön hetkin hiljaisin.\n\n\n\n\nDETLEV VON LILIENCRON (1844-1909)\n\n\n\n    ERÄÄLLE VAINAJALLE\n\n\n    Ah, eläisitpä!\n                  Parvet varisten,\n    jotk’ ympäröivät mua joka tiellä,\n    pois pakenivat, kyyhkys nähtyään,\n    sun ilomieles kyyhkyt valkoiset.\n    Ah, eläisitpä!\n                  Kylmä, raskas maa\n    nyt peittää arkkuas, sun vangiten.\n    Jos nyt mä kotiis käyn, et ole siellä.\n    Taas tapaammeko?\n                  Mit’ on tapaaminen,\n    jos silloin hoosiannaa lauletaan\n    enk’ enää nauruasi kuulla voi,\n    sun nauruas, sun ääntäs lohduttavaa:\n\n    On päivä kaunis. Miss’ on metsästäjä?\n    Hei, ota kaapistasi lefaucheux,[1]\n    mies matkaan, peltokanat odottaa.\n    Mut pyökkimetsään poiketa et saa,\n    et jäädä sammalikkoon uneksimaan.\n    Pois hajamielisyys, ja silmät auki –\n    sais penu hävetä sun puolestas.\n    Hiis vieköön tänään kaikki urkurit:\n    jos urun ääntä kaukaa tuuli kantais,\n    en varmaan yhtään kanaa nähdä sais.\n    Mut nummi ruskea on hiljainen,\n    sen taika sinut kiehtoo kumminkin.\n\n[1] Lefaucheux oli pariisilainen pyssyseppä. Tässä L:n tekemä pyssy.\n\n    Tän’ iltana me syömme hernerokkaa,\n    margoo jo vuottaa huonelämpimässä;\n    siis nälkä mukaan, hyvä tuuli myös.\n    Sä luet sitten lempilyyrikkojas.\n    Jos tahdot, flyygelistä manataan\n    Brahms, Robert Franz ja Schumann seuranpitoon\n    Mut afääreistä emme puhu tänään.\n\n    Oi pyhä taivas, ei voi uskovaises\n    kuin pirut elää vain sun mannallas.\n    Mut kaikki järjestyy.\n                       Viel’ eräs seikka:\n    mä täytin lasis kelpo konjakilla;\n    vie terveisiä nummelle ja metsään,\n    äl’ anna velkataakan mieltäs painaa.\n    Mä sillä välin vahdin keittiössä,\n    niin ettei pääse piispa rokkapataan.\n\n    Ah, eläisitpä!\n                Parvet varisten,\n    jotk’ ympäröivät mua joka tiellä,\n    pois pakenivat, kyyhkys nähtyään,\n    sun ilomieles kyyhkyt valkoiset.\n    Ah, eläisitpä!\n\n\n\n    ENNEN HÄLINÄÄ\n\n\n    Kas tuolla tekee varhais-nousuaan\n    jo aurinko; on aamu huuruava.\n    Oon kaupungin mä uni-viimeisilleen\n    jo kauas selän taakse jättänyt.\n    Ken tuohon ojaan nukkumaan on käynyt?\n    Mies, talonpoika, hiukan liian päissään,\n    yöks ohdakkeitten alle tupertunut.\n    Ja ojast’ esiin pistää polvi vasen,\n    suu auki kuorsaa siinä, ruokoton.\n\n    Nyt ohi taas – jo lakkas kuorsaus.\n    Mut mik’ on tuolla luona virstanpatsaan?\n    Pien’ valkokarva bolognalaiskoira,\n    joll’ ovat punertavat korvannenät;\n    voi miten onkin multaan ryvettynyt.\n    Kuink’ on se tänne tullut, kysyn turhaan.\n    Se Minna-tädin lemmityinen lie?\n    Bijounsa ilot jospa tuntis hän:\n    nyt uutterasti penkoo kuonollaan\n    se erään kuolleen ketun jäännöksiä.\n    Mä lähestyn, ja etukäpälänsä\n    se nostaa silloin haaskan vatsan yli,\n    pään taivuttaa ja katsoo yrmeästi;\n    sen koko ruumis pysyy liikkumatta,\n    vain silmillään se seuraa kulkuain.\n    Nyt ohi taas – on kaikki rauhallista.\n    Kuin syöpynyt ois tuohon aurankärkeen,\n    niin päivänkuvajainen siinä palaa.\n    Ens ääni kaikuu, leirialueelta,\n    min parin mailin päästä eroitan.\n    Ja rummut pärisevät hiljaa, hiljaa,\n    ja torvet: ettekö – nyt ole – kyllin –\n    jo nukku – – – neet.\n\n    Tie, jota pitkin ripeästi astun,\n    vie ihan luotisuoraan eteenpäin.\n    Viel’ aikaa neljännes, kun nähdä voin,\n    ett’ edessäni, päässä pitkän tien\n    on piste, joka yhä kasvaa, kasvaa.\n    Hurraa! Hän on se, hän! Hurraa, hurraa!\n    Nyt otan nopeasti nenäliinan\n    ja liehutan, myös hänen kädessään\n    nyt liina on; se mua rohkaisee.\n    Kävelykepin nenään lipun sidon,\n    hän päivänvarjon varteen vuorostaan.\n    Nyt huimaa huiskitusta, pyöritystä\n    kuin vallan kyyhkysiä säikytellen.\n    Ja yhä rummutetaan: herätkää;\n    soi torvet: ettekö – nyt ole – kyllin –\n    jo nukku – – – neet.\n\n    Mik’ odotuksen ilo polttikaan\n    mun kasvojani, salpas hengitystä,\n    löi sydän haljetakseen, rinta paisui.\n\n    Nyt äänenkuuluvissa oomme, silloin –\n    niin kummallista: miks’ ei kiirett’ enää?\n    Me ujostummeko? On hänen poskillaan\n    kuin pilven varjo vieno punastus.\n    Nyt hymyää hän. Taakse, oikealle\n    pää hiukan taipuu; niin, ja silloin, silloin –\n\n    Nyt ovat rummut, torvet vaienneet –\n    kuin luostari, min munkit hylkäsivät,\n    niin aamu hiljainen ja pyhä on.\n\n\n\n    SUURESSA KAUPUNGISSA\n\n\n    Ui ohitseni merta kaupungin\n    nyt tuo, jo tämä, toinen toisen jälkeen.\n    Vain katse silmihin, ja ohi taas.\n             Ja urut soivat humisten.\n\n    Ui ohitseni merta tyhjyyden\n    nyt tuo, jo tämä, pisar toisen jälkeen.\n    Vain katse arkkuhun, ja ohi taas.\n             Ja urut soivat humisten.\n\n    Ui ruumissaatto merta kaupungin.\n    Tuon, tään se kohtaa, toisen toisen jälkeen.\n    Vain katse arkkuhuni, ohi taas.\n             Ja urut soivat humisten.\n\n\n\n    VIIMEINEN TAHTO\n\n\n            Mun ratsuni!\n            Mulle se tuokaa!\n    Suin vaahtoavin ja kupein värisevin.\n    Viha polttaa päätäni mun, ja silmä palaa.\n            Mulle jo tuokaa\n            mun ratsuni!\n\n            Nyt seuratkaa!\n            Välkkyvin miekoin!\n    Sotatorvien äänet, sotahuudot kuulen.\n    Savun, hurmevirtoja nään, savun nään ja liekit.\n            Välkkyvin miekoin\n            nyt seuratkaa!\n\n            Hei, voittohon!\n            Vapise, tanner!\n    Haju ruudin ja ruumiit. Eespäin järkkymättä.\n    Päin tulta käytävä on, kun liput liehuu.\n            Vapise, tanner!\n            Hei, voittohon!\n\n            Nyt kuolla voin!\n            Vihamies on lyöty!\n    Osu rintaani, luoti! Silmä riemuun murtuu:\n    mun maani voittanut on! Se elää, elää!\n            Vihamies on lyöty!\n            Nyt kuolla voin!\n\n\n\n\nRICHARD DEHMEL (1863-1920)\n\n\n\n    MERENKÄYNTIÄ\n\n\n    Niin vielä kerran! Sumuss’ ulapan:\n    löi, läiski purje, huudot kajahtivat,\n    näin keulan eessä aallon korkean,\n    sun hätääs polveni mun vapisivat,\n    mut kasvos viel’ on uljaat, kiviset.\n\n    Näin vielä kerran uhman silmien,\n    kuin liekin hiustesi hulmuavan,\n    mut ääni vieri yli aaltojen\n    kuin itku, nyyhke lapsen valittavan –\n    nyt mua torju et:\n\n    Sun tukkas kostea mun peitti huuliain,\n    mun käteni sun olkapäätäs peitti,\n    ol’ yhä suloisempi hurma suudelmain,\n    kun ryöppy huulillemme suolaa heitti –\n    ma huusin ääneen, huusin riemuain.\n\n    Niin vielä kerran! Miks niin kylmenet,\n    sun oisko pelko rannatonta merta!\n    Sen ruoska lämmittää! Miks joudu et!\n    Niin sumun halki, armas, vielä kerta\n    taa ulappain!\n\n\n\n\nHERMANN HESSE (1877-1962)\n\n\n\n    MUSTA RITARI\n\n\n    Mä voitin, vaiti ratsuain\n    nyt ohjaan jälkeen turnajaisten.\n    Teen syvän kumarruksen eessä naisten.\n    Ei kukaan vastaa huiskuttain.\n\n    Kun laulun, harpun säveleet\n    niin tummat ovat, tuskan-syvät.\n    Jäävät harppuniekat vaiti ja hämmästyvät.\n    Mutta naiset ovat paenneet.\n\n    Mun musta vaakunani tää\n    on koristettu seppeleillä;\n    ne on saatu sadan voiton teillä.\n    Mutta minne lemmen seppel jää?\n\n    Kun vihdoin kuljen kuoleman teitä,\n    ritarit, laulajat paareillein\n    käy laakerilehvin ja jasmiinein.\n    Mutta hautaani ei ruusut peitä.\n\n\n\n\nHUGO VON HOFMANNSTHAL (1874-1929)\n\n\n\n    ELÄMYS\n\n\n    Jo täynnä hämyn utu-hopeaa\n    ol’ laakso – pilvistä kuin vuotaneet\n    ois säteet kuun. Ei ollut vielä yö.\n    Ja tumman laakson utu-hopeassa\n    mun hämärtyvät aatokseni häilyi,\n    pois elämästä hiljaa vajosin\n    mä mereen huokuvaan ja kuultavaiseen.\n    Ja monet ihmeelliset kukat näin,\n    ah, tumman-hehkuvaisin terälehdin.\n    Näin kasvitiheikön, sen takaa tulvi,\n    kuin lämmin virta valon keltajuova.\n    Ja aaltoileva soitto kaiken täytti\n    niin alakuloisena. Tiesin tämän,\n    vaikk’ en mä käsittänyt, tiesin sentään:\n    tää kuolo on. Se muuttui säveleeksi,\n    mi ikävöi ja tummaan hehkuun syttyy,\n    tuo alakuloisuuden sisar.\n\n                           Kummallista!\n    Mun sielussani hiljaa itki, itki\n    nimetön kotikaipuu elon luokse\n    kuin itkee mies, min illan tullen laiva\n    vie purjein keltaisin ja mahtavin\n    veen tummansinertävää siltaa pitkin\n    ohitse kotikaupungin. Ja hän,\n    hän näkee kadut, suihkukaivojen\n    hän kuulee solinan ja tuoksut tuntee\n    myös sireenien; itsensä hän näkee\n    veen partahalla lasna, lapsensilmin,\n    jotk’ ovat pelokkaat ja itkuvalmiit,\n    hän näkee valon omast’ ikkunastaan –\n    mut suuri laiva liukuu hiljaa pois\n    veen tummansinertävää siltaa pitkin\n    niin oudoin, keltaisin ja suurin purjein.\n\n\n\n\nOTTO ERICH HARTLEBEN (1864-1905)\n\n\n\n    SEIKKAILIJA\n\n\n    Maa täss’ on. Pursi takaisin. He tietäkööt:\n    nyt valtakuntaani mä olen astunut\n    ja palaan ruhtinaana – tai en ensinkään.\n    Miks viipyvät he? Yksin minut jättäkööt,\n    on mulla kelpo miekka myötä, ratsu myös,\n    maan vieraan pojat pestaan joukkohoni nyt. –\n    Hyvästi – viekas meri jääköön selän taa –\n    jo eikö linnat tuolla siinnä silmihin\n    ja muurit, pystytetyt turvaks raukkojen,\n    jo etkö silmä, vihollistas kaukaa nää!\n    Mä ratsastan ja kavioihin kalahtaa\n    pääkallot, lahot luut – ne pelätiksi kai\n    on siroitellut polulleni sallimus?\n    Ne murskaa, päistärikkö, yli niiden käy:\n    he ovat heikot olleet – siksi kaatuneet!\n\n\n\n    KUIHTUNUT LEHTI\n\n\n    Näin hänen kiharoillaan lehden kuihtuneen,\n    kun kerran viimeisen mä hänen rinnallaan\n    vuort’ alas astuin. Mulle ilon salaisen\n    tuon tumman hiusparven tumma lehti toi,\n    tuo mykkä todistaja hurman nautitun.\n    Tään onnen tähden hiljaa naurain astelin,\n    kun paisuvainen humu puiden yli sous.\n\n    Ja vielä ennen ensimmäistä taloa\n    tuon tumman lehden hänen päästään varastin,\n    Ja kun nyt katsoin noihin silmiin suloisiin,\n    joiss’ oli taas jo katse kainon-siveä,\n    hän loi ne silmihini: mitä otitkaan?\n\n    Mä lehden näytin. – Veren aallon hämärän\n    näin käyvän yli viatonten kasvojen.\n    Mut äkkiä hän syttyi haluun palavaan –\n    nuo väris huulet avoimet, ja rutosti\n    nyt kuuman antautumishehkun salama\n    mun iski sydämeeni, lamautti sen!\n    Vein vavahtaen pienen käden huulillein\n    ja kerran viimeisen mä sitä suutelin,\n    kun paisuvainen humu puiden yli sous.\n\n\n\n    LAULU ELÄMÄSTÄ\n\n\n    Suuri ja rikas on elämä,\n    ikuisten jumalten lahja meille,\n    hymyrikasta hyvyyttä täynnä,\n    kuolevaisille meille, riemuun kutsutuille.\n\n    Mutta köyhä on ihmisen sydän!\n    Pian se kieltää, unohtaa tuleentuvan sadon.\n    Yhäti tyhjin käsin\n    istuu kerjuri katujen tomussa,\n    ja kuitenkin kumisevat vaunujen pyörät,\n    kun kirkas onni ohitse ajaa.\n\n\n\n\nFRANK WEDEKIND (1864-1918)\n\n\n\n    LAULU LAPSIPARASTA\n\n    eli\n\n    PARHAITEN NAURAA JOKA VIIMEKSI NAURAA\n\n\n    Ol’ orpolapsi, sokeat\n    joll’ oli silmät molemmat,\n    voi, silmät molemmat;\n    mies muudan vielä, onneton,\n    jok’ aivan umpikuuro on,\n    jok’ umpikuuro on.\n    Ja yhtä matkaa kulki nuo,\n    laps umpisilmä, ukko tuo,\n    miesparka vanha, kuuro tuo.\n\n    Sai heitä vastaan kontaten\n    pien’ eukko rujo, vaivainen,\n    pien’ eukko vaivainen.\n    Miks hällä toista jalkaa ei?\n    Sen tapaturmass’ auto vei,\n    se koko jalan vei.\n    Nyt kulkijoita kolme on:\n    laps, ukko, eukko jalaton,\n    tuo eukkorääsy jalaton.\n\n    Ja vuosin viisinkymmenin\n    yks piika viel’ on puhtahin,\n    on neitsyt puhtahin.\n    Siks luoja hälle kosti kai:\n    hän pulskan huuliparran sai,\n    hän huuliparran sai.\n    Hän jäseneksi joukon tään\n    käy hartahasti pyrkimään:\n    Se parantaisi taudin tään!\n\n    Ja kulkukoira tiellä on,\n    sen suu on vallan hampaaton,\n    suu vallan hampaaton;\n    ei luuta purra voinut – kai\n    jo vatsa selkärankaan sai,\n    jo selkärankaan sai.\n    Niin seura uuden jäsenen\n    sai taaskin, puolikuollehen:\n    tään koiran kapitautisen.\n\n    Eli runoniekka puutteessaan,\n    mies valmis nälkäkuolemaan,\n    ah, nälkäkuolemaan.\n    Hän maksoi runon verellään,\n    ja hänt’ ei tunne yksikään,\n    ei tunne yksikään.\n    Hän sairas on ja kurja; läks\n    siis kurjimpien ystäväks,\n    tuli koiran henkiystäväks.\n\n    Ja onneksensa, sillä hän\n    loi sitten kumman näytelmän,\n    loi kumman näytelmän.\n    Sen henkilöinä oli nuo:\n    laps orpo, umpisilmä tuo,\n    laps umpisilmä tuo,\n    mies kuuro, rampa eukkonen\n    ja neitsyt huulipartainen,\n    tuo hento, huulipartainen.\n\n    Ja vallan oikopäätä vaan\n    on kukin mestar’ osassaan,\n    on mestar’ osassaan.\n    Ja johtaja on nerokas:\n    tuo syyhyselkä koira, kas,\n    tuo syyhyselkä, kas.\n    Ja sensuuri on suopeaa,\n    ens’ ilta menestyksen saa,\n    ja arvostelu kumartaa.\n\n    Ja kätten pauke lopu ei.\n    Ja kansa koiran kotiin vei,\n    sen vaunuin veti, hei!\n    Sai runoniekka eläkkeen,\n    ja kassa tuli tulvilleen\n    tään kumman kiertueen.\n    Kun Eurooppa sen nähdä sai,\n    se Amerikkaan lähti kai\n    ja Argentiinaan, Kiinaan kai.\n\n    Ja opetus on tästä tää:\n    vaikk’ aina vamma vammaks jää,\n    tuo tuskaa viiltävää,\n    niin Runottaren sylihin\n    jää siitä onni kirkkahin,\n    vain onni kirkkahin,\n    Ja kostuu mieli, vatsa pien’\n    ja myöskin neitsyt saman tien\n    ja ihmiskunta saman tien.\n\n\n\n\nPETER ALTENBERG (1859-1919)\n\n\n\n    MITÄ HÄN VOI TEHÄDÄ HÄNEN TÄHTENSÄ?\n\n\n    Sun tähtes mitä tehdä voin?!?\n    Voin kävelyllä sinun viittaas kantaa –\n    voin kysyä, sä kuinka olet yösi nukkunut – –.\n    Kun sua vastustetaan, katseellani voin mä tietää antaa:\n    »Sä olet oikeassa, sinä vain!»\n    Jos poissa oot, voin olla sairas sekä alakuloinen – – –\n    voin onnestani vavista, kun astut yli kynnyksen – –.\n    Voin teatterissa myös antaa kiikarini kätehesi\n    ja virkkaa kohteliaisuuden hänen tyttärestään isällesi.\n\n    Voin herkulliset mandariinit tuoda sulle.\n    Ja monet pikku palvelukset onnistuvat mulle.\n    Mut sydän sentään tyydy ei, se joka hetki kysyy noin:\n    »Sun tähtes mitä tehdä voin?!?»\n\n\n\n    PELKO\n\n\n    Mä pelkään vuokses, Anna – – –.\n    Mut miksi pelkään, tiedä en,\n    vain pelkääväni tiedän.\n    Mä pelkään!\n    Kuin äidin valtaa pelko aiheeton,\n    he kaikki vielä iloiset ja terveet on – – –!\n    Ja niinkuin laivurikin pelkää, pelkää, pelkää,\n    kun huolettomin silmin vielä tähyävät\n    muut pilvetöntä taivasta ja tyyntä merenselkää\n    ja varoittajan viisaudelle hymähtävät.\n    Mä pelkään, niinkuin pelkää hän,\n    ken näkee rannan hiekkakunnahalla lasten leikkivän\n    ja tietää: vuoksi nousee, nielaisee nyt juuri – pakoon!\n    Mä pelkään, niinkuin pelkää mies,\n    ken tietää: riipun hirsipuussa kello seitsemän.\n    Niin, niin mä pelkään vuokses sun – – –\n    vuoks _itseni_: sä oothan _elämäni mun_;\n    mut sinä omaa tietäs käyt, pois rinnaltain,\n    et pelkää ahdistavaa pelkoain,\n    sä syöksyt uuteen kohtaloon, käyt uutta elon-rataa – – –\n    vain kaste uusill’ aamuteilläs on\n    mun kuolinhikeni, mi jalkais juureen sataa!\n\n\n\n\nCARL HAUPTMANN (1858-1921)\n\n\n\n    KALLIOÄÄNIÄ\n\n    (Originaalin pohjalla vapaasti muotoiltu.)\n\n\n    Yö, yö...\n    Yöhön me vaivumme,\n    syöksymme kohti kallioseinää,\n    kuoleman kuiluja, hornannieluja.\n    Niinkuin heinää\n    jumalat niittävät sieluja.\n    Murha – murha on elämä,\n    turha, turha on elämä.\n    Äänet vyöryen soi\n    läpi yksinäisyyden,\n    äänet huutavat: voi!\n    Nyt kivi, kallio kylmä me olemme.\n    Kiveen hautasi meidät\n    harmaa aika.\n    Ah, hätähuutomme yöstä\n    nousta tohti,\n    ahnaan ampui nuolensa\n    kaipaus aamua kohti.\n    Ammoin jo lämmitti\n    aurinko meitä,\n    vuorilähteet\n    nuolivat jyrkänteitä –\n    mutta me kalliot\n    olemme kylmät ja kovat.\n    Vapahda... vapahda meidät!\n\n    Me nukumme...\n    Me nukumme...\n    Auringonsäteitten kutsuja kuulemme,\n    avaten kiviset huulemme\n    kurkoitamme ne valoon.\n    Maata me olemme,\n    maa, kova kivi on sukumme...\n    Olemme jälleen valossa nuoret,\n    haparoimme ilmaan.\n    Sen mitä kätkivät graniittikuoret,\n    kiviset nielut\n    syvälle, syvälle\n    unettomuuteen,\n    sen me nyt nostamme\n    aamuun uuteen.\n    Pimennostamme\n    nousevat nimeä vailla sielut.\n    Mikä on kiveä ollut,\n    pääsee kivestä irti.\n    Näkee taivasvalot,\n    nostaen sielukasvot\n    puhtaat ja jalot.\n\n\n\n\nMAX DAUTHENDEY (1867-1918)\n\n\n\n    SUN SILMÄS HILJAISET\n\n\n    Sun silmäs hiljaiset suo vuoteekseni.\n    Se paikka hiljaisin on maailmassa.\n\n    Sun katsees varjoon hyvä jäädä on.\n    Sun katsees hyvä on kuin vieno ilta.\n\n    Maan piiristä on pimeästä\n    vain yksi ainut askel taivaan porttiin.\n    Mun maani loppuu sinun silmissäsi.\n\n\n\n    SYVÄSS’ ASTUMME HIEKASSA\n\n\n    Syväss’ astumme hiekassa, merta päin,\n    ja nääntyvin askelin, käsikkäin.\n    Kera käy meren henget hirveät.\n    Joka hetki me olemme pienemmät.\n\n    Lopuks pienen pieninä astutaan\n    meren pohjalla samaan simpukkaan;\n    siki-unessa kasvamme kirkkauteen\n    ihanast’ ihanampahan, helminä veen.\n\n\n\n    HARMAAT ENKELIT\n\n\n    Harmaat enkelit kulkevat ympärilläni,\n    katsovat murheella sinua, sieluni,\n    seisovat hervottomin siivin\n    tuhkakummun ääressä, miettivät;\n    ulkona ja sisällä on ilta, sieluni.\n\n\n\n\nGUSTAV SCHÜLER (1868-1938)\n\n\n\n    ILTA\n\n\n    Oi tule, ilta tullut on.\n    Me sitä kaipasimme niin.\n    Tuoss’ on se nyt. Ja viitta yllä\n    se nojaa vanhaan poppeliin.\n\n    Nyt silmänsä se auki luo\n    ja katsoo, nyökkää, vallaton,\n    Yön silmät – sinun silmäs ovat,\n    ja huulet yön – sun huules on.\n\n\n\n\nFRANZ EVERS (1871-1947)\n\n\n\n    NUORUUS\n\n\n    Oratuomen tuoksuvan alla –\n    kai tunnette paikan sen? –\n    nuor’ paimenpoikanen siellä\n    luki aamusiunauksen.\n    Vei lampaansa laitumelle\n    yli aurinkoisen maan;\n    hänet nummella uuvutti helle,\n    hän uneksi uniaan.\n\n    Oratuomen tuoksuvan alla –\n    kai tunnette paikan sen? –\n    nuor’ paimentyttönen siellä\n    luki iltarukouksen.\n    Tuli nummelta tuulenhenki,\n    hänen suuteli hamettaan.\n    Ja kumpikin, kumpainenki\n    näki ensi uniaan.\n\n\n\n\nCHRISTIAN MORGENSTERN (1871-1914)\n\n\n\n    LINTU SYNKKÄMIELI\n\n\n    Yli maailman lentää musta lintu,\n    kovin’ surullinen sen laulu on...\n    Ken kuulee sen, hän ei muuta kuule,\n    ken kuulee sen, hältä päättyvät päivät,\n    ei katsoa saata hän enää aurinkoon.\n\n    Joka sydänyö, joka sydänyö\n    se nukkuu sormilla Kuoleman.\n    Tämä hiljaa silittää sitä, sanoo sille:\n    »Nyt lennä, lintuni, taas! Nyt lennä, lintuni, taas!»\n    Ja huiluäänin se lentää yli maan.\n\n\n\n    METSÄN YÖSSÄ\n\n\n    Metsän yössä kuljit polkuasi,\n    omaa jalkaas edes nähnyt et.\n    Pelon voitti tieto tunnossasi:\n            Ties johdattaa.\n\n    Tuhat tuskan ansaa matkallasi.\n    Mik’ on päätös viimein? Vapiset.\n    Pelon voittaa tieto tunnossasi:\n            Ties johdattaa.\n\n\n\n\nRAINER MARIA RILKE (1875-1926)\n\n\n\n    SYKSY\n\n\n    Ja lehdet putoo, kaukaa jostakin,\n    kuin taivaan puistikot ois lakastuneet;\n    nuo pienet kieltäjät, ne maahan hajoo.\n\n    Maan raskas pallo öissä kauas vajoo\n    pois tähtisikermästään etäisyyksihin.\n\n    Me kaikki vajoamme. Tämän käsi vajoo.\n    Ja katso: saman kaikessa mä nään.\n\n    Mut Eräs sentään pitää kaiken, mikä vajoo,\n    niin rajattoman lempeästi kädessään.\n\n\n\n\nALFRED MOMBERT (1872-1942)\n\n\n\n    PUUTARHASSA\n\n\n    Ei himoiten, mut täynnä rakkautta\n    käyn luoksesi ja kysyn suita hiljaa:\n    Sä minut tahdotko?\n    Näin kevään aikaan istun mielelläni\n    puutarhain kastehisten siimekseen,\n    kun tuulenhenki tulvii kukkasaran yli.\n    Puutarhurin jos vanhan kohtaisin,\n    mä puhun mielelläni hänen kanssaan neljänneksen,\n    niin, hänen pensaistaan ja hänen maastaan.\n    Ja lintu laulaa puussa.\n    Me puhelemme, mekin: mitä puhelevat ihmiset.\n    Jos silloin otan puusta lehden\n    ja panen suureen kätehesi sen,\n    niin sinä tunnet sen: on sydämeni sinun.\n\n\n\n    PEHONEN\n\n    (Der himmlische Zecher, 52)\n\n\n    Minä nojaan ikkunasta maailmanavaruuteen.\n    Kirjava perhonen liihoittelee maailman halki.\n    Se tanssii lähemmäksi.\n    Se asettuu ikkunanlaudalle.\n    Sen silmien lasissa,\n    sen siipien silkissä säilyy\n    kaikkien kirjavien tähtien värivalo.\n    Se lyö siipiään: ja värit kipunoivat\n    humaltuneen pääni yli –\n    vihreä, ja kaukaisimman tähden vieras puna –\n    minun ylitseni sisään ikkunasta.\n\n\n\n    MEREN POHJASSA LEPÄSIN\n\n    (Der himmlische Zecher, 67)\n\n\n    Meren pohjassa lepäsin\n    unen-jäykkänä. Ylläni katto\n    kirkkaan, ohuen jään.\n    Rannalla seisoivat korkeat kuuset.\n    Lumesta valkeat. Niiden kuvat\n    valvoivat hiljaa ympärilläni\n    syvyydessä.\n    Auringon näin ja tähdet\n    kylminä, talvenvalkoisina\n    meren yllä.\n\n         *   *   *\n\n    Maailman halki liukui varjo.\n    Astui luokseni alas mereen.\n    Suuren kotkan näin minä liitävän\n    vahvojen siipien varassa vapaana\n    meren yllä.\n\n         *   *   *\n\n    Alemmaksi liiteli kotka nyt.\n    Kuusissa helisi lumi,\n    keinuivat vihreät oksat,\n    valkoiset pallot hypähtelivät maahan.\n    Salamoivat pisarat.\n    Aaltoja vaelsi meressä,\n    heräsi yksi, se puhui\n    sisar-nukkujalle,\n    vyöryi tämä; ja kolmas soi.\n    Aivan luonani syvyydessä,\n    kangistuneen ruumiini, henkeni luona\n    tunsin mahtavan-lämpöisen rinnan,\n    tunsin kotkan lemmenkatseen\n    meren yllä.\n\n         *   *   *\n\n    Kevät tuli. Nyt kimalsi meri.\n    Kulkivat kultaiset tuulet.\n    Kasvoi tummanpunainen kukka\n    ruumiistani.\n    Korkealle. Välkkyvän-vyöryvän veden läpi\n    Yleni vedestä esiin.\n    Katsoi kotkankatsetta kohti.\n\n         *   *   *\n\n    Alas ampui kotka. Meren pohjasta irti\n    tempasi kukan.\n    Tempasi irti _minut_, kaikista syvistä juurista irti –\n    hymyili – tempasi! – värjyi! –\n    Liiteli:\n    liiteli mahtavasti meren luota pois.\n\n         *   *   *\n\n    Haamun näin.\n    Taivaalta poimi se tähtiä\n    kirjavan kimpun.\n    Lentomme tunsi se – kääntyi:\n    – _Hän oli isäni._ –\n    Vinhuen varisivat tähdet nyt hänen käsistään.\n    Hän tavoitti minua – ulvonnassa\n        myrskyjen suurten!\n    Hän tavoitti minut – ukkospilvien välistä!\n    Kotkani siipien ja kynsien välistä.\n\n         *   *   *\n\n    Avaruuksista nousivat jyrkästi\n    mustat kukat.\n    Katsoivat kotkankatsetta kohti.\n\n         *   *   *\n\n    Kotkan näin minä kaukana liitävän.\n    Synkkänä myöhäissyksyn pilvenä\n    riippuvan kuihtuvan maailman yllä.\n    Mustista kukista,\n    murhe-kukista kaukaisista\n    solisten virtasi tähtiä.\n    Hän joka ylhäällä kantoi minua,\n    korkea loihtija,\n    isänrintaansa vasten painoi minut,\n    punaisia hän suuteli kukkiani,\n    jotka nyt vienosti haihtuivat palavaan pilveen,\n    kiertäen häntä ja peittäen\n    ihanat silmänsä hänen...\n                             Palava pilvi!\n\n\n\n    KUUN TAHI AURINGON TÄHDEN\n\n\n    Kuun tahi auringon nähden\n    runotyöhöni lähden –\n    ani harvoin paistaissa tähden.\n    Minä pienemmät valot\n    jätän teille, te saksalaiset runoniekat jalot.\n\n\n\n\nELSE LASKER-SCHÜLER (1869-1945)\n\n\n\n    ME KAKSI\n\n    Tuo ilta kukkaistuoksuin kaipuun nurmikkoomme,\n    ja vuorill’ loistaa kuura lailla timantin,\n    ja taivahalta pilkistää pää enkelin,\n    ja me kaksi paratiisiss’ oomme.\n\n    Ja koko elo ihmeellinen kuuluu meille,\n    tuo tähdin kuvitettu kirja vailla rajaa,\n    miss’ etäisyyksiin pilvipedot toisiansa ajaa,\n    ja pyörretuuli nostaa meidät kotkain teille!\n\n    Ja hyvä luoja näkee lapsuusuniaan\n    taas paatatiisista ja leikkitovereistaan...\n    Ja ruusut katsoo meihin oaspanssareistaan...\n\n    Puut viheriät peitti vielä synkän maan.\n\n\n\n\nALBERT EHRENSTEIN (1886-1950)\n\n\n\n    VAELTAJAN LAULU\n\n\n    Ystäväni ovat häilyviä niinkuin ruoko,\n    heidän sydämensä istuvat heidän huulillaan,\n    puhtautta eivät he tunne;\n    tanssia tahtoisin heidän päänsä päällä.\n\n    Tyttö jota rakastan,\n    sielujen sielu sinä,\n    valittu, valosyntyinen,\n    koskaan et sinä katsonut minuun,\n    sinun sylisi ei ollut valmis,\n    minun sydämeni paloi tuhkaan asti.\n\n    Minä tunnen koiran hampaat,\n    Viima-päin-kasvoja-kadulla minä asun,\n    seula-katto on minun pääni päällä,\n    home pitää seinillä iloaan,\n    niissä on hyviä koloja sateen varalta.\n\n    »Tapa itsesi!» sanoo veitseni minulle.\n    Loka on makuusijani;\n    korkealla ylläni\n    juhlavammissa vetävät\n    vihamieheni kuu-sateenkaarta.\n\n\n\n    EPÄTOIVO\n\n\n    Viikkokausiin en sano yhtään sanaa;\n    yksin elän ja kuihdun.\n    Taivaalla ei pala yhtään tähteä.\n    Tahtoisin kuolla.\n\n    Ahdistus himmentää silmäni,\n    kyyristyn johonkin loukkoon,\n    tahtoisin olla pieni kuin lukki,\n    mutta ei kukaan muserra minua.\n\n    En ole tehnyt pahaa yhdellekään,\n    autoin vähän hyvässä kaikkia.\n    Onni, ei minun pidä sinua näkemän.\n    Ei tahdota haudata minua elävältä.\n\n\n\n\nFRANZ WERFEL (1890-1945)\n\n\n\n    PUHTAUDEN RUKOUS\n\n\n    Oi minun Isäni, taaskin on tullut yö, tuo vanha\n          ja aina sama,\n    läpi kaikkien meidän, ihme-sokeiden, ihmeiden\n          keskellä käyden.\n    Ja hetki on tullut ihmisten, syvästä\n          tunnustähdestä tiedotonten,\n    astua vetensä ääreen, kastaa päänsä ja likaiset\n         kätensä pestä.\n\n    Oi maan pyhä vesi, kaksinkerroin määrätty\n         juotavaksi ja puhdistamaan!\n    Oi minun Isäni, Jumala, oi pyhä Vesi\n         henkimaailman!\n    Enkö sinun vilpoisuuttasi kaivaten tietäisi,\n         että sinä virtaat ja loiskut,\n    enkö minä myös epäuskossani sinun\n         pulppuamistasi kuule?\n\n    Alas painan pääni ja lampunpiirin kateuteen\n         sen vajota annan.\n    Kurkoitan käteni sinulle, niinkuin lapsi,\n         joka illalla kylpyä vartoo.\n    Nyt päivän valheesta itseni koota tahdon\n         ja tosi tänä hetkenä olla.\n    Ajan itseni karsinaani, kunis turhamielisyyteni\n         ulvonta vaikenee.\n\n    Vihamiestään vastaan, oi minun Isäni,\n         lauloi psalmistasi,\n    vihamiestäni vastaan, oi minun Isäni,\n         nyt minä psalmini laulan myös!\n    Vihamiehiä ei ole minulla, sillä ei vihaan\n         ihmisen rakkaus riitä.\n    Vihamies on minulla vahva, hän minua saartaa\n         ja kaikille porteilleni hän kolkuttaa.\n\n    Vihamies on minulla, oi minun Isäni, pöytäni\n         ääressä istuu hän, ylensyömän tuo;\n    kädet kuivettuneet ristissä paastoan itse,\n         ja ikkunan takana seisoo nälkäisten lauma.\n    Vihamies on minulla, hän ylenkylläisenä\n         savukettaan polttaa ja paisuu vatsaltaan;\n    yhä pienemmäksi minä itse käyn, minun täytyy\n         katsoa, kuinka hän sieluni aarteilla mässää.\n\n    Vihamies on minulla, oi minun Isäni; on sanat\n        parhaatkin lorujuttuja hälle ja itsepetosta.\n    Vihamies on minulla, silmänpalvelijaksi hän tekee\n        tuntoni, rakkauteni hän velttouteen tukahduttaa.\n    Vihamies on minulla, kaikkeen kehnouteen hän johtaa,\n        myös pelipöytien ääressä voiton-iloon,\n    minut joka kuitenkin jumalallisen nautinnon\n        mestari olen.\n\n    Vihamieheni miksikä loit, minun Isäni, miksikä\n        synnytit minut tähän kaksinaisuuteen?\n    Miksi et lahjoita minulle ykseyttä ja puhtautta?\n        Oi Vesi, puhdista minut ja yhdeksi tee!\n    Katso, aina ja yhä sinun tietoiset lapsesi\n        vaikertavat kaksi-luvun tähden.\n    Minä vajotan pääni valoon ja sinulle pestäviksi\n        käteni kurkoitan.\n\n    Minut vapaaksi päästä ja puhdista, Isä, vihamieheni\n        surmaa, surmaa minut, hukuta tämä minuus!\n    Miten autuaita ovat yksinkertaiset ja tiedottomat;\n        autuaita yksinkertaisesti hyvät ja pahat!\n    Eripuraiset, kaksinaiset, lihovat ja kuihtuvat\n        vasta-näyttelijät – poloiset ovat he, poloiset.\n    Oi pyhä Vesi, sinun suuruutesi, minun\n        suuruuteni tähden, auta minua!\n\n\n\n\nJOHANNES R. BECHER (1891-1958)\n\n\n\n    MIELIPUOLI\n\n\n    Hän kautta suurten kaupunkien kiiti yöllä, hei.\n    Hän ilotulitusten pauhun kuuli, katsoi liekkivyöhön.\n    Ja pölypyörre hänet vihertävän taivaan meren halki vei.\n    Ja linnan palavan hän katoll’ istui kyyrysissään, ulvoi yöhön.\n\n    Ja katu heittäytyi ilmaan, hamaan sakaraiseen\n    kuun kellastuneen reunaan kiemurrellen verkalleen\n    ja siitä hypähtäen iltatähteen puhkuvaiseen,\n    mi tulta sylki, — tuosta voivotus ja pakko paluuseen.\n\n    Hän syöksyi kuumiin katukiviin vihrein silmin, vaahtosuin.\n    Ja patsahaks jäi huuto hänen huulilleen.\n    Ja joku hevoskaakki lauloi aivan hiljaa, uneksuin —\n    ja valkohunnut liehui hänen ohitseen.\n\n    Ja tornit korkeat ja muurit luhistuivat.\n    Ja katot upposivat liekkimeriin pauhaaviin.\n    Ja kirkot polvistuivat. Vuoret uivat,\n    ne sateenkaarten alla uivat kaupunkiin.\n\n    Mut silloin kulki huikaiseva säde otsan läpi.\n    Se helisi. Ja lokkiparvet lentoon säikähtivät.\n    Ja kukkametsät valkoisina hautasivat hänet.\n\n\n\n\nWALTER HASENCLEVER (1890-1940)\n\n\n\n    KUOLINILMOISTUS\n\n\n    Kun tänä aamuna raskaasta unesta havahdin,\n    näin minä hämyssä liehuvan vienon enkelin.\n    Kuolinilmoituksesta näin sanat äidin nää:\n    »Harhaan vietiin lapseni, silti hän rakkaaks jää.»\n    Kumartui vuoteeni ylitse suuri suru nyt:\n    oon minä myöskin äidin lapsi, myös olen eksynyt.\n    Näin tuon toisen kasvot, oi hänen kurjuuttaan;\n    rakastunut, humalpäinen myös, vajos tautiin kauheimpaan.\n    Eikö hän myöskin seisonut yössä laitakaupungin,\n    itkenyt virran partaalla yksin, silmin polttavin?\n    Hiipinyt katuja myös, ohi lyhtyjen punaisten,\n    ilolla lähtenyt iltaan, aamulla nääntyen.\n    Tyytynyt tylyjen, vieraiden ihmisten ateriaan,\n    nukkunut kylmissä huoneissa, paidatta, viluissaan, –\n    äiti on antanut alusvaatteita, hiukan rahaakin;\n    kaikki on ollut hyvin. Hän on äidin rakkahin,\n    Veljeni tähtien alla: sun tunnen köyhyytes.\n    Hetkenä tänä olet armias lohtu sun veljelles.\n    Hengitä et sinä enää nyt napapiirissä maan,\n    myrsky ei saa sinun lapsentukkaasi hulmuamaan;\n    katso – on kuolossa tuo sana äitis ikuisin\n    unhosta kantanut pois sinut siivin kultaisin.\n    Mentyä raskaan yön, kun heräsin unestain:\n    veljeni tähtien alla! Mink’ onnen sulta sain.\n\n\n\n"]