[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fPl8Ntu7z6ATGIlpFj09MNT5wO8iDG2Z4GViaETPVPCg":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":16,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":26,"gutenbergSummary":29,"gutenbergTranslators":30,"gutenbergDownloadCount":31,"aiDescription":32,"preamble":33,"content":34},2817,"Taikapeili","Larin-Kyösti",1873,1948,"2817-larin-kyosti-taikapeili","2817__Larin-Kyösti__Taikapeili","Nelinäytöksinen satunäytelmä","naytelma",[14,15],"tieteisfiktio","fantasia",[],"fi",1916,null,14108,86213,false,71912,[25],"Finnish drama -- 20th century",[27,28],"Plays/Films/Dramas","Science-Fiction & Fantasy","\"Taikapeili: Nelinäytöksinen satunäytelmä\" by Larin-Kyösti is a whimsical play written in the early 20th century. The narrative focuses on the character Imandra, the rebellious princess of Suvikunta, who yearns to escape the constraints of royal expectations and explore a life of simplicity and adventure. This story blends fantasy elements with themes of identity and societal norms, inviting readers to reflect on beauty, self-worth, and personal freedom.  The opening of the play introduces Imandra as a defiant and spirited princess who rejects courtly etiquette and longs for a more authentic existence. Her guardians, the Hoviherrta and Hovirouva, attempt to guide her to embrace her royal duties and prepare for suitors, but Imandra's wild spirit leads her to engage with peasants instead. The dynamic shifts when the Kaukovallan prince arrives incognito, igniting a series of humorous and chaotic interactions where the princess grapples with her identity amidst absurd courtly expectations. As she navigates these encounters, it becomes evident that her journey will challenge the perceptions of beauty and status, setting the stage for a charming exploration of love, disguise, and self-discovery. (This is an automatically generated summary.)",[],267,"Nelinäytöksinen satunäytelmä kertoo Suvikunnan prinsessa Imandrasta, joka on kyllästynyt hovielämän sääntöihin ja kaipaa vapautta. Kaukovallan prinssi saapuu valepuvussa koettelemaan prinsessan aitoja tunteita tässä fantasiantäyteisessä tarinassa.","Larin-Kyöstin 'Taikapeili' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 2817.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","TAIKAPEILI\n\nNelinäytöksinen satunäytelmä\n\n\nKirj.\n\nLARIN-KYÖSTI\n\n\n\n\n\n\nJyväskylässä,\nK. J. Gummerus Osakeyhtiö,\n1916.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nIMANDRA, Suvikunnan kuninkaantytär.\nKAUKOVALLAN PRINSSI, kuljeksiva kuninkaanpoika.\nOTRO, hänen ystävänsä.\nHOVIHERRA, |\nHOVIROUVA, | kuninkaantyttären holhoojia.\nINKERI, kamarineiti.\nKEPULI, |\nHEPULI, | kujeilijoita.\nHoviväkeä, keihäsmiehiä, morsiuspiikaisia, paimentyttöjä,\n   soittajia y.m.\n\n\n\n\nNÄYTÖS I\n\n\nLinnan etuhuone.\n\n(Hovirouva tulee toiselta, hoviherra toiselta taholta, tekevät\nnaurettavia kumarruksia ja niiauksia, asettavat sormet suulleen ja\nsipsuttavat prinsessan huoneen ovelle ja tirkistävät avaimen reijästä.)\n\nHOVIROUVA. Kuulitteko?\n\nHOVIHERRA\n\nKyllä minä kuulin.\n\nHOVIROUVA\n\nKuulkaa, kuinka prinsessa mellastaa. Nyt hän heitti jotain\nlattialle, ai!\n\nHOVIHERRA\n\nKaulakoristeen, jonka hän sai korkealta kosijalta. Rasavilli!\n\nHOVIROUVA\n\nHän on mahdoton! Eilen hän tahtoi pukeutua ryysyihin ja kulkea paljain\njaloin.\n\nHOVIHERRA\n\nTuittupää, oikullinen orpo. Hänellä ei ole ikäistensä seuraa. Eilen\nhän näki linnanikkunasta paimentyttöjen ajavan lammaskarjaa ja nyt\nhän tahtoo olla paimentyttönä.\n\nHOVIROUVA\n\nHänen täytyy tottua hovitapoihin. Meidän velvollisuutemme on opettaa\nja ohjata häntä.\n\nHOVIHERRA\n\nMutta hän ei tottele, tekee ja sanoo kaikki päinvastoin. Olisiko\nsyy...\n\nHOVIROUVA\n\nSyy meissä, minussa? Minä olen aina hyvällä esimerkillä\nkoettanut...\n\nHOVIHERRA\n\nHänen pitäisi saada kuulla soittoa, tanssia ja iloita. Ja sitten pitää\nhänen rakastua. Minäkin...\n\nHOVIROUVA\n\nTekin..? Hän ei huoli kenestäkään. Kääntää kosijoille selkänsä tai\ntekee heistä pilkkaa.\n\nHOVIHERRA\n\nEilen hän istui pitkän aikaa tornikomerossa ja uhkasi vaijeta\nkokonaisen viikon... Mutta pohjaltaan hän on hyvä, hän antaa almuja.\n\nHOVIROUVA\n\nTe olette pilannut hänet. Te olette niin kevytmielinen. Eilen te\nnipistitte kamarineitiä korvasta, te, te...\n\nHOVIHERRA\n\nMi, minä, armollinen rouva, olen aina ollut vain teidän nöyrin\npalvelijanne. Mutta nyt prinsessa tulee, vetäytykäämme syrjään.\n\n    (Hoviherra ja -rouva poistuvat perälle.)\n\nIMANDRA (tulee paljain jaloin ja hajalla hapsin, kamarineiti\nrientää hänen jälessään. Prinsessa heittäytyy maahan.)\n\nMinun on niin ikävä, ikävä että... minä purisin!\n\nINKERI\n\nMenemmekö kutomaan kultakangasta? Sehän huvittaa teidän korkeuttanne.\n\nIMANDRA\n\nEi, ei! Minä osaan jo sen taidon. Minä olen kyllästynyt koreihin\npukuihin ja koreihin puheihin.\n\nINKERI\n\nNouskaahan, armollinen prinsessa, joku voi tulla!\n\nIMANDRA\n\nJoku kosija? Hahhaa, muistatko, sitä viimeistä minä nipistin nenästä.\n\nINKERI\n\nHyi, prinsessa, kuinka te olitte häijy.\n\nIMANDRA\n\nNiin, hovirouva sanoo minua häijyksi ja minä tahdon olla häijy, niin\nhäijy, että ne ajavat minut linnasta.\n\nINKERI\n\nKultavaunuissa te kerran linnasta ajatte, te olette niin kaunis ja\nmaan kuulu, että tänne saapuu ruhtinaita aina Arapiasta kameleilla,\nkuormitettuina kullalla ja kalliilla kivillä.\n\nIMANDRA\n\nMinä en tahdo olla kaunis, katsos kuinka minä olen ruma! Sano, enkö\nminä ole ruma! —(vetää kasvonsa ryppyihin.)\n\nINKERI (leikillä)\n\nRuma kuin hyypiä. Mutta jos nyt saapuisi se Kaukovallan prinssi, josta\nhuhu käy.\n\nIMANDRA\n\nKaukovallan prinssi? Keimeileva kenokaula?\n\nINKERI\n\nEi! Sorea, solakka, yhtä viisas kuin viehkeä. Hän kulkee tuntemattomana\nkuin tuhannen yön ruhtinas.\n\nIMANDRA\n\nJos hän tulee minua kosimaan, niin minä nokean naamani, kynsin kuin\nkissa tai juoksen linnankaivoon.\n\nINKERI\n\nSuokaa minun sukia suortuvianne. (Nostaa prinsessan ikkunan ääreen.)\n\nIMANDRA\n\nNo, teehän niin. Mutta lue samalla sitä hauskaa kirjaa paimenesta ja\nmetsätytöstä!\n\nINKERI (järjestäen tukkaa, lukee)\n\n— — — Ja paimenpoika kulki metsälähteelle, jonka luona istui ihmeen\nihana metsätyttö. Paimenpoika koristi hänen päänsä mesikukilla, syötti\nhäntä mesimarjoilla, soitteli paimenpillillään, hyväili häntä kuin\nkatrastaan, ja he nousivat, kulkivat tanssien ilossa ja rakkaudessa\nläpi hämyisen metsän — — —.\n\nIMANDRA\n\nOh, olisinpa metsässä ja kohtaisin kauniin ja kainon paimenpojan!\nTäällä minä tukehdun. Minua inhoittaa kaikki hovitavat, tanssin- ja\nsoitonopettajat! Hyi! (Sylkee).\n\nINKERI\n\nAi, ai, ei saa sylkeä!\n\nIMANDRA\n\nMutta minä sylen vaan! Hyi! (kurkistaa ikkunasta). — Kas tuolta tulee\npaimentyttöjä! Hei, hei, tytöt, tulkaa tänne!\n\nINKERI\n\nMutta prinsessa, ne ovat niin likaisia.\n\nIMANDRA\n\nMutta minä tahdon!\n\nINKERI\n\nPistetään toki kultakruunu päähän ja kultakengät jalkaan!\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, kruunu painaa ja kengät puristavat.\n\nINKERI\n\nMutta hovirouva pistää mustaan komeroon.\n\nIMANDRA\n\nPistäköön vaan! Minä tahdon olla kuin likainen paimentyttö.\n(Paimentytöt tulevat.) Tässä on mesikakkuja! Kuulkaas, miltä\nketunleivät maistuvat, tuleeko niistä kieli vihreäksi? Näyttäkää\nkieltänne! Kas niin. Sehän on punainen niinkuin minunkin. (Näyttää\nkieltään, tytöt nauravat.)\n\nINKERI\n\nMutta prinsessa!\n\nIMANDRA\n\nMutta miksei teillä ole koreita vaatteita eikä mesikukkia kiharoilla?\n\nPAIMENTYTTÖ\n\nMe koristamme itseämme vain sunnuntaina.\n\nIMANDRA\n\nJa minun pitää olla koreana joka päivä, siksi ei se tunnu miltään. Minä\ntahtoisin kulkea metsässä puettuna repaleisiin vaatteisiin. Annahan,\nkun koetan! (Aikoo ottaa tytön röijyn.)\n\nINKERI (estää)\n\nEi, ei, siinä voi olla pieniä — eläviä.\n\nIMANDRA\n\nHellan lettu, minä en koskaan näe täällä linnassa pieniä eläviä. Mutta\nosaattehan tanssia. Tanssikaa!\n\n    (Tytöt tanssivat.)\n\nKuinka se on kaunista! Siinä ei ole kumarruksia eikä polven\nkoukistuksia. (Syöksyy keskelle tanssia.) Hih!\n\nHOVIROUVA (tulee)\n\nMitä tämä merkitsee! Prinsessa, kuinka te käyttäydytte! Tämä on\nkauhea rikos hovisääntöjä vastaan. Avojaloin ja hajalla hapsin!\n\nIMANDRA\n\nMinä en välitä säännöistä! Piti, piti, piti!\n\nHOVIHERRA (liehutellen nenäliinaa)\n\nHirvittävää! Mikä katku!\n\nHOVIROUVA (pirskottaen hajuvettä)\n\nTuulettakaa huonetta! Ja te karjatytöt, lähtekää heti tiehenne!\n(Tytöt pois.)\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, minä tahdon mukaan. Minä tahdon tanssia heidän kanssaan.\n\nHOVIROUVA\n\nKamarineiti, viekää armollinen prinsessa heti pukuhuoneeseen,\nsillä kohta tulee tänne Kaukovallan prinssi ja hänen ystävänsä\nhovitaidemaalari!\n\nIMANDRA\n\nJos he tulevat, niin minä rupean rääkymään tai hypin harakkaa. Joko\nminä alan? (Tekee liikkeen).\n\nHOVIHERRA\n\nÄ, älkää toki, tuuliviiri prinsessa...!\n\nIMANDRA\n\nMinä en tahdo olla prinsessa!\n\nHOVIHERRA\n\nVaan harakka!\n\nHOVIROUVA\n\nHirveätä, harakka!\n\nIMANDRA\n\nArmollinen rouva! Hyppikää minun kanssani harakkaa!\n\nHOVIROUVA\n\nOlenko minä harakka?\n\nHOVIHERRA\n\nHahhaa!\n\nHOVIROUVA\n\nMitä te räkätätte! Te pilaatte prinsessan.\n\nIMANDRA\n\nHahhahhaa, harakka! (Juoksee tiehensä, Inkeri hänen jälessään.)\n\nHOVIROUVA\n\nEi, tämä menee jo liian pitkälle, minä ihan halkean harmista.\nHoviherra, te olette kelpaamaton kasvattaja, te turmelette koko hovin.\n\nHOVIHERRA\n\nNo, no, armollinen, muistattehan, te itsekin... hypitte nuorena\nharakkaa! Muistatteko, kerran puutarhassa ollessamme...\n\nHOVIROUVA\n\nSiitä on jo kulunut monta vuotta, kun...\n\nHOVIHERRA\n\n... Kun minä katsoin teihin kuin kuningattareeni.\n\nHOVIROUVA (keimaillen)\n\nOi, kuningattareen! Anteeksi! Minä kiivastuin. Miettikäämme kasvattavia\nkeinoja.\n\nHOVIHERRA\n\nPrinsessaa hemmoitellaan, vuoroin peloitetaan. Seuratkoon kerran\noikkujaan, olkoon paimentyttönä, niin hän saa nähdä, onko se niin\nhauskaa ja runollista.\n\nHOVIROUVA\n\nTe olette oikeassa. Tehkäämme niin, jollei hän suostu Kaukovallan\nprinssiin. Menkäämme nyt katsomaan prinsessaa! (Hovirouva ja\nhoviherra menevät.)\n\n    (Kaukovallan prinssi ja Otro tulevat.)\n\nPRINSSI\n\nMinä näin hänet taas ikkunassa. Mikä suloinen, kiehtova kuva! Sellaista\nsinä, Otro, et koskaan ole ikuistanut.\n\nOTRO\n\nMe olemme vaeltaneet kauan tuntemattomina, nyt olette onnenne ovella.\nMutta olkaa varovainen, prinsessa kuuluu olevan omituinen ja\noikullinen.\n\nPRINSSI\n\nMutta paimentytöt kertoivat hänestä vain hyvää. Minä vapisen onneni\nodotuksesta.\n\nOTRO\n\nTeidän korkeutenne! Ette ole ensimmäinen, jonka prinsessa on\nkarkoittanut.\n\nPRINSSI\n\nMitä? Kuulin ääniä.\n\nOTRO\n\nSieltä tulee jo tuulispää! Olkaa vatuillanne! (Vetäytyy syrjään.)\n\nIMANDRA (Toisessa jalassa kenkä, toinen puoli päätä on palmikkona.)\n\nMitä? Kuka te olette, mitä te täällä teette?\n\nPRINSSI\n\nOlen Kaukovallan prinssi! Armollinen, armas prinsessa! Kuulu\nkauneutenne on minut tuonut tänne kaukaiselta maalta. Te olette kuin\nihana ilmestys.\n\nIMANDRA\n\nMinä en ole kaunis enkä armollinen. Katsokaa! (Vetää tukan\nsilmilleen.) Minä onnun.\n\nPRINSSI\n\nSe johtuu siitä, että nousitte ehkä vuoteestanne väärällä jalalla.\n\nIMANDRA (tehden eleitä)\n\nJa minun nenäni on väärässä ja silmäni vinossa. (Vääntelee nenäänsä\nja silmiänsä.)\n\nPRINSSI\n\nSallikaa minun suudella ruusuista kättänne. (Tarttuu käteen.)\n\nIMANDRA\n\nHyi, siinä saitte! (Tukistaa prinssiä.)\n\nPRINSSI\n\nPrinsessa, minä en ole tullut tänne tukistettavaksi vaan...\n\nIMANDRA\n\nVaan?\n\nPRINSSI\n\nPyytämään teidän kunnioitettavaa kättänne.\n\nIMANDRA\n\nMitä, kättäni? Mitä te sillä tekisitte? Onhan teillä käsiä\nitsellännekin.\n\nPRINSSI\n\nMinä tahtoisin laskea sydämeni teidän jalojen jalkojenne juureen.\n\nIMANDRA\n\nNyt te puhutte kuin sydämenne olisi kurkussanne. Älkää puhuko\ntyhmyyksiä, olettehan viisas mies.\n\nPRINSSI\n\nSe ilahuttaa minua kuullessani sen teidän suloisesta suustanne.\n\nIMANDRA\n\nMiksi olette imelä niinkuin muutkin korkeat kosijani? Minä olen\nväsynyt teihin, koko hoviin, kaikkeen, kuuletteko!\n\nPRINSSI\n\nNiin minäkin, siksi lähdin etsimään jotain uutta. Minä haukottelen\nusein hoviherrojeni seurassa.\n\nIMANDRA\n\nNyt minä pidän teistä. Haukotelkaamme yhdessä! Kun minä katselen teitä,\nniin olettehan sentään ihmisen näköinen. Kunhan olisitte paimenpoika\nja soittaisitte paimenhuilua!\n\nPRINSSI\n\nJa jos minä olisin paimenpoika?\n\nIMANDRA\n\nSilloin minä, minä tanssisin kanssanne lähteellä. Osaatteko soittaa\nhuilua?\n\nPRINSSI\n\nMinä rakastan tietoa, taitoa, soittoa ja — teitä, armollinen\nautuuteeni.\n\nIMANDRA\n\nJoko taas! Mutta kuulkaas, hyppikäämme harakkaa!\n\nPRINSSI\n\nHarakkaa? En minä osaa!\n\nIMANDRA (alkaa hyppiä)\n\nKatsokaas, näin!\n\nOTRO\n\nHahhaa!\n\nIMANDRA\n\nKuka nauroi!\n\n OTRO\n\nHarakka!\n\nIMANDRA\n\nNäin minä hyppään häissäkin. Hahhaa!\n\nHOVIROUVA (ja hoviherra rientävät esille)\n\nMikä häväistys! Prinsessa! Nouskaa heti! (Hovikumarruksia.)\n\nHOVIHERRA\n\nPieni, kiltti prinsessa, muistakaahan, että te olette suuren Suvikunnan\nvaltijatar!\n\nOTRO\n\nKaukovallan prinssin puolesta saan minä kunnian kosia Suvikunnan\nvaltijatarta ja huomenlahjana tuon minä tämän ihmeellisen peilin, joka\ntekee ruman kauniiksi ja päinvastoin.\n\nIMANDRA (katsoo äkkiä peiliin ja kirkaisee)\n\nMitä minä näen? Oman irvikuvani! Hyi! Uskallatte tehdä pilkkaa!\n(Heittää peilin permannolle.) Kas noin!\n\nOTRO\n\nOi, mitä te teitte! Te särjitte taikapeliin!\n\nIMANDRA\n\nTaikapeilin? Hui, hai! (Juoksee tiehensä.)\n\nHOVIROUVA\n\nKultakruunuineen ja kultakengät jaloissa täytyy prinsessan heti palata\npyytämään anteeksi suur'armolliselta, hänen korkeudeltaan Kaukovallan\nprinssiltä. (Menee hullunkurisesti niiaten.)\n\nPRINSSI (Poimien peilinpalasia, jotka hän kätkee taskuunsa.)\n\nÄlkäähän toki...! Kuulkaas, herra hoviherra, mitä me nyt teemme, minä\nolen aivan hullaantunut teidän tuittupää prinsessaanne!\n\nOTRO\n\nPrinsessan omista puheista sain minä oivan ajatuksen. Teidän\nkorkeutenne, pukeutukaa paimenpojaksi! Minulla on mukanani tuolla\npilarieteisessä paimenviitta, hattu, huilu, keltainen tekotukka.\n\nPRINSSI\n\nOtro, sinä olet aina kekseliäs! Mene tuomaan valepukuni!\n\nOTRO\n\nVanha valepukunne, jota usein olette matkoillanne käyttänyt. Minä\njuoksen heti noutamaan! (Menee.)\n\nPRINSSI\n\nHoviherra, me näyttelimme usein hovissani paimennäytelmiä.\n\nHOVIHERRA\n\nToista on näytellä paimenelämää ja toista on elää paimenelämää. Se\nolisi opettavaista prinsessallekin.\n\nPRINSSI\n\nAivan niin, hyvä hoviherra.\n\nOTRO (palaa)\n\nKas tässä, teidän korkeutenne, tulkaa tänne! (Vetäytyvät syrjään,\nprinssi pukeutuu paimenvaatteisiin ja -kenkiin.) Minä tunnen teidät\nyhtä hyvänä näyttelijänä kuin valtijaana ja naissielun hallitsijana.\nKas noin, vielä hiukan keltamaalia kulmakarvoihin!\n\nPRINSSI\n\nMinä olen valmis. Nyt alkaa näytelmä, minkä toivon päättyvän\nonnekseni.\n\nHOVIHERRA\n\nHyvä, minä menen sanomaan prinsessalle, että täällä odottaa eräs\npaimenpoika. (Menee.)\n\nOTRO\n\nJa minä menen edeltäpäin valmistamaan metsästysretkeä. (Menee.)\n\nIMANDRA (tulee kultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa,\nvastahakoisesti, pyyhkien kyyneliään, katsoen maahan, samassa alkaa\nhän nauraa väkinäisesti.)\n\nMinä tulin pyytämään... Ei! Oh, minä nauran, vaikka pitäisi itkeä.\nKas, eihän täällä ole prinssiä! Paimenpoika, mitä sinä haet?\n\nPRINSSI\n\nHe, en minä tiedä.\n\nIMANDRA\n\nMikä on nimesi, tiedätkö sen.\n\nPRINSSI\n\nMetsä-Matiksihan minua sanotaan.\n\nIMANDRA\n\nSinussa on metsän tuoksua.\n\nPRINSSI\n\nKerrotaan, että tässä linnassa olisi hyvin kaunis mutta häijy prinsessa.\n\nIMANDRA\n\nMinäkö häijy! Mutta missä minä olen ennen kuullut sinun äänesi?\n\nPRINSSI\n\nEhkä unissanne.\n\nIMANDRA\n\nIhmeellistä, niin minä olen kuullut sen kuin unissani, se on\nikäänkuin kutsunut minua metsään, vuorille, virroille, lähteelle,\njonka luona minä olen istunut sitoen kukkaseppeltä.\n\nPRINSSI\n\nMinä olen niin usein, usein kulkenut linnan ohi ja kurkistanut\nikkunoihin.\n\nIMANDRA (veitikkamaisesti)\n\nMitä varten? Kyllä minä arvaan.\n\nPRINSSI\n\nNiin, arvatkaas!\n\nIMANDRA\n\nEhkä minun tähteni, hihii.\n\nPRINSSI (huokaillen)\n\nNii — niin.\n\nIMANDRA\n\nNii — niin. Että uskalsit kurkistella korkeata prinsessaa, jolla on\nkultakruunu päässä ja kultakengät jaloissa.\n\nPRINSSI\n\nMinä olen vain köyhä paimenpoika. Hohoo, niin.\n\nIMANDRA (huokaillen)\n\nHohoo, niin. Mutta merkillistä, kuinka sinä olet Kaukovallan prinssin\nnäköinen.\n\nPRINSSI\n\nNiin sanovat ihmiset. Meitä voisi luulla kaksosiksi.\n\nIMANDRA\n\nOletko sinä koskaan nähnyt Kaukovallan prinssiä?\n\nPRINSSI\n\nKyllä, kyllä, useinkin... Olin kerran Kaukovallan hovissa.\n\nIMANDRA\n\nMitä sinä siellä teit?\n\nPRINSSI\n\nMinä kerron. Palvelin kerran prinssin hovissa...\n\nIMANDRA\n\nJa opit hiukan hovitapoja?\n\nPRINSSI\n\nMinut oli otettu sinne yhdennäköisyyteni takia.\n\nIMANDRA\n\nEn ymmärrä.\n\nPRINSSI\n\nMinun toimenani oli olla ylimpänä kättelijänä.\n\nIMANDRA\n\nKättelijänä? Nyt ymmärrän sinua vielä vähemmin.\n\nPRINSSI\n\nMinun piti kätellä kaikkia armonanojia, kun prinssi valtaistuinjuhlien\naikana väsyi kattelemaan kansaa.\n\nIMANDRA\n\nElit kättesi työllä, hahhaa!\n\nPRINSSI\n\nMutta sitten alkoivat hoviherrat epäillä minua yhdennäköisyyteni\ntakia.\n\nIMANDRA\n\nEntä sitten?\n\nPRINSSI\n\nSitten ajoivat minut pois.\n\nIMANDRA\n\nPoika parka!\n\nPRINSSI\n\nMutta prinssi hankki minulle kuninkaallisen karjankaitsijan viran.\n\nIMANDRA\n\nTodellakin! Sinä olet kuin prinssin kuva, eikä sinua erottaisi juuri\nmuusta kuin puvusta ja tukasta.\n\nPRINSSI\n\nMitäpä te, korkea prinsessa, välitätte paimenparasta, jolla on paraat\npäällä ja loput kainalossa.\n\nIMANDRA\n\nMitä sinulla on siellä kainalossa?\n\nPRINSSI (pyyhkien silmiään)\n\nPaimenhuiluni, ainoa iloni!\n\nIMANDRA\n\nMutta mitä sinä itket?\n\nPRINSSI (tukahuttaen itkuaan)\n\nPidättekö kovin prinssistä?\n\nIMANDRA\n\nKuules poika! Soitapa huilulla, niin minä tanssin. Tästä tulee hauskaa!\n\nPRINSSI\n\nMinä soitan vain yhdellä ehdolla.\n\nIMANDRA\n\nSano se pian!\n\nPRINSSI\n\nEn minä kehtaa.\n\nIMANDRA\n\nKyllä sinä saat kehdata.\n\nPRINSSI\n\nNiin, että minä saan yhden suunannin jokaisesta paimenpolskasta.\n\nIMANDRA\n\nSuunanti, hihii, mitä se on?\n\nPRINSSI\n\nSitä, että minä asetan huuleni teidän huuliinne.\n\nIMANDRA\n\nEikö sen kummempaa. No!\n\nPRINSSI\n\nNo, nouskaa varpaillenne. Noin!\n\nIMANDRA\n\nAh, kuinka se oli makeaa, makeampaa kuin kaikki kuninkaallisen\nkyökkimestarin mesikakut. No!\n\nPRINSSI\n\nNo, mutta minä soitan ensin.\n\nIMANDRA\n\nEi sinun tarvitse soittaa, soita sitten metsässä! No! (nousee\nvarpailleen, prinssi aikoo suudella. Hovirouva ja hoviherra tulevat.)\n\nHOVIROUVA\n\nMutta prinsessa, tämähän on kauheata, te annatte suuta vieraalle\npaimenpojalle!\n\nIMANDRA\n\nNiin minä teenkin, en minä enään huoli pitkistä enkä pienistä\nprinsseistä.\n\nHOVIHERRA\n\nHolhoojana otan minä kultakruunun päästänne, te ette ole enään arvokas\nsitä kantamaan.\n\nIMANDRA\n\nMinä lähden tämän paimenen kanssa, minä sidon päähäni kukkaisen kruunun.\n\nHOVIROUVA\n\nTapahtukoon tahtonne! Minä pesen käteni.\n\nIMANDRA\n\nHajuvedessä! Metsässä on ihanampi tuoksu.\n\nHOVIROUVA (suuttuvinaan)\n\nMenkää, me emme enään vastaa teoistanne!\n\nIMANDRA\n\nMinä vastaan itse teoistani. Tiedän, etten kulje väärillä poluilla.\n\nHOVIHERRA\n\nKaikki polut vievät kuitenkin kotiin. Hyvästi prinsessa!\n\nIMANDRA\n\nHyvästi — vaan, hyvä hoviherra ja te — hovirouva! (Tekee kömpelöitä\nhovikumarruksia.) Nöyrin palvelijanne! Paimenpoika, soita nyt\nhuilullasi! (Prinssi soittaa, Imandra tarttuu hänen käsivarteensa,\nikäänkuin tanssien poistuvat molemmat.)\n\nHOVIROUVA (käyttäen hajuvesipulloa)\n\nLähettäkäämme kuitenkin kamarineiti mukaan.\n\nHOVIHERRA\n\nTehkäämme niin. Saanko tarjota käsivarteni. (Hoviherra ja hovirouva\ntekevät hullunkurisia kumarruksia.) Oi, nuoruus, oi, vihreä nuoruus,\nminun kuningattareni! Äst!\n\nHOVIROUVA\n\nMitä te teitte?\n\nHOVIHERRA\n\nAnteeksi, minä aivastin.\n\nHOVIROUVA\n\nOo, te...\n\nHOVIHERRA\n\nTeidän hajuvetenne...\n\nHOVIROUVA (aivastaa)\n\nÄst! Oo, anteeksi...!\n\nHOVIHERRA (aivastaa)\n\nÄst! Terveydeksenne!\n\n\n\n\nNÄYTÖS II\n\n\n    Metsä.\n\nIMANDRA (tulee paimeneksi puetun prinssin seurassa)\n\nMissä me nyt olemme?\n\nPRINSSI\n\nMetsässä, Kaukovallan prinssin valtakunnassa.\n\nIMANDRA\n\nKaukovallan prinssin, oh!\n\nPRINSSI\n\nMuistatko häntä vielä?\n\nIMANDRA\n\nMinulle on kaikki kuin unta!\n\nPRINSSI\n\nTämä on ihanaa unta valveilla.\n\nIMANDRA\n\nMe olemme kulkeneet kauan ja kauvas. Minä olen väsynyt, minä en astu\nenää askeltakaan.\n\nPRINSSI\n\nOlemme eksyksissä.\n\nIMANDRA\n\nMitä me nyt teemme?\n\nPRINSSI\n\nLevätkäämme!\n\nIMANDRA\n\nOi, tässä on lähde ja kukkia! Sido minulle seppele!\n\nPRINSSI (sitoo seppelettä)\n\nSe hoviherra otti sinun kultakruunusi. Se oli minun syyni. Miksi tulin\nlinnaan?\n\nIMANDRA\n\nEipäs kuin oma syyni. Tämä suvinen seppele on keveämpi. Enkö minä nyt\nole kuin se ihmeen ihana metsätyttö?\n\nPRINSSI\n\nEt ole syntynyt metsässä vaan hovissa.\n\nIMANDRA\n\nTäällä on niin kummallinen rauha. Minä ja sinä yksin. Mutta minä en\ntunne sinua vielä. Minusta tuntuu kuin et sinäkään olisi syntynyt\nmetsässä. Minä olen kai nähnyt sinut unissani.\n\nPRINSSI\n\nJatkukoon tämä uni aina.\n\nIMANDRA\n\nMutta hovissa minä aina heräsin painajaiseen. Olenko minä paha? Nyt\nminä tahdon nähdä kuvani. Onko sinulla peiliä?\n\nPRINSSI\n\nVain peilin siru. Minä löysin sen hovin lattialta.\n\nIMANDRA\n\nKaukovallan prinssin noitapeilin? Minä en uskalla siihen katsoa.\n\nPRINSSI\n\nKatsele nyt vaan!\n\nIMANDRA\n\nLuulikohan prinssi tällä noitapeilillä lumoovansa? Siinä erehtyi!\n\nPRINSSI\n\nEt uskalla.\n\nIMANDRA\n\nMinä tahtoisin katsella, minä en tohdi, mutta... minä katson vaan.\nVoi, kuinka minä olen ruma, nenä on väärässä, se venyy, venyy ja\nsilmät! Silmät ovat nurin päässä! (Viskaa peilin maahan.)\n\nPRINSSI (kätkee peilin)\n\nNo, no! Kukaan ei voi nähdä itseään mistään peilistä. Onnellisinta on\nnähdä kuvansa toisen olennon silmässä.\n\nIMANDRA\n\nMutta lähteensilmä! Minä katson siitä. Minähän seison ihan päälläni!\nOnko tämä metsä noiduttu?\n\nPRINSSI\n\nNiin tosiaankin, tämä metsä on omituinen.\n\nIMANDRA\n\nMinä tunnen niin omituista — täällä. (Osoittaa vatsaansa.) Minä\nkuulen ikäänkuin pieni kissanpoikanen naukuisi. Mitä se on?\n\nPRINSSI\n\nSe on pieni peikko.\n\nIMANDRA\n\nPeikko, uh!\n\nPRINSSI\n\nNälkä.\n\nIMANDRA\n\nMinä en ole koskaan kärsinyt nälkää.\n\nPRINSSI\n\nKiitä kyökkimestaria.\n\nIMANDRA\n\nKiittääkö kyökkimestaria? Miksi?\n\nPRINSSI\n\nTäällä on kyökkimestarina mestari Nälkä (Kohottaa olkapäitään.)\n\nIMANDRA\n\nKyökkimestari laittoi niin makeita mesikakkuja.\n\nPRINSSI\n\nTässä on ketunleipiä, taikinanmarjoja ja juopukoita.\n\nIMANDRA (syö ahneesti)\n\nAnna, anna! Minä syön ja syön, mutta se peikko vain parkuu. Oh, kuinka\nminun on nälkä! Ja minä luulin, että tämä oli niin ihanaa. Sinä olet\npaha poika. Tuo paikalla mesikakkuja!\n\nPRINSSI\n\nMistä minä ne tuon? Mutta prinsessa sanoi silloin hovissa, että\nsuunanti oli makeampaa kuin mesikakut. Koetelkaamme!\n\nIMANDRA\n\nNiin — hovissa. Elääkö sillä?\n\nPRINSSI\n\nEi sillä elä sen enempää kuin kuunvalollakaan.\n\nIMANDRA\n\nHyi, sinä kiusaat minua, sinä pilkkaat minua, sinä, sinä...\n\nPRINSSI\n\nSo, so, itsehän sinä suostuit tulemaan kanssani.\n\nIMANDRA\n\nMitähän hoviherra ja hovirouva nyt tekevät?\n\nPRINSSI\n\nIstuvat päivällispöydän ääressä ja juovat ruokaviinejä.\n\nIMANDRA\n\nEikö täällä ole viiniä?\n\nPRINSSI\n\nEi, mutta lähteessä on vettä. (Ammentaa vettä käteensä.)\n\nIMANDRA\n\nEikö täällä ole edes kristallimaljoja?\n\nPRINSSI\n\nJuo minun pivostani.\n\nIMANDRA (juo)\n\nOh, en olisi luullut koskaan, että vesi maistuu niin hyvälle!\n\nPRINSSI\n\nEhkä se nyt maistuu paremmalle kuin viini.\n\nIMANDRA\n\nMutta katso, kultakenkäni ovat ihan rikki ja pukuni repaleinen.\n\nPRINSSI\n\nMinä teen tuohikengät.\n\nIMANDRA\n\nMinä olen nyt ihan kuin ne paimentytötkin. Ei prinssikään minua nyt\ntuntisi, kun en ole pessyt kasvojanikaan moneen päivään. Varmaan nyt\nprinssi nauraisi minulle.\n\nPRINSSI\n\nEhkä se prinssi tuntisi. Prinssi kuuluu olevan täällä metsästämässä.\nMinä menen pyytämään häneltä ruokaa?\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, minä en tahdo tavata prinssiä. Sinun täytyy hakea ruokaa vaikka\nmaan alta. Kuule, sinun täytyy!\n\nPRINSSI\n\nNöyrin palvelijanne! Minä menen.\n\nIMANDRA\n\nAlatko sinäkin puhua hovikieltä — täällä metsässä. Ei, ei, älä mene,\nminä pelkään olla yksin metsässä.\n\nPRINSSI\n\nMinun täytyy mennä, niinhän sanoit. Kerran täytyy tottua\nyksinäisyyteen.\n\nIMANDRA\n\nMinä en ole koskaan ollut yksin.\n\nPRINSSI\n\nYksin et olisi löytänyt tänne.\n\nIMANDRA\n\nMitä sinä olet tehnyt! Voi, voi, kuinka minun on nälkä! Mene, mene, tuo\nruokaa, muuten minä kantelen — kyökkimestarille!\n\nPRINSSI\n\nJuopukat ovat huumanneet pääsi, sinä pidät kai tuota kantoa\nkyökkimestarina. Minä menen kysymään. Kuulkaa, herra kyökkimestari,\nprinsessa käskee kattamaan pöytää.\n\nIMANDRA\n\nNiin, minä tunnen hanhenpaistin käryn, minä näen isoja mesikakkuja,\nviinirypäleitä ja omenaleivoksia. Jos sinä voit loihtia, niin mene heti!\n\nPRINSSI\n\nMinä menen. (Menee.)\n\nIMANDRA (ottaa kirjan povestaan ja alkaa lukea maassa maaten)\n\n\"Ja vuoren julma valtias ryösti...\" Uh, mikä risahti! \"... ihmeen\nihanan prinsessan, mutta keskiyöllä tuli ritari Yrjänä, puhkasi\npeitsellään pedon ja ryösti ryöstäjältä...\"\n\nKEPULI (pistäen päänsä pensaasta)\n\nHepuli! Ka, katsos, ihan ihmetty metsänneito!\n\nHEPULI\n\nLumottu prinsessa!\n\nIMANDRA (hypähtää pystyyn)\n\nUh, metsänpeikkoja!\n\nKEPULI\n\nÄlkää pelätkö, emme ole peikkoja emmekä petoja.\n\nIMANDRA\n\nKeitä te sitten olette?\n\nKEPULI\n\nMaantieritareita.\n\nIMANDRA\n\nValepukuisia ritareita?\n\nHEPULI\n\nAivan oikein — valepukuisia, hehhee!\n\nKEPULI\n\nNiin, valepukuisia, hehhee! Tätä tässä sanotaankin Hepuliksi.\n\nHEPULI\n\nJa tätä Kepuliksi.\n\nIMANDRA\n\nHepuli ja Kepuli, kummallisia ritareita? Ja mihin olette matkalla?\n\nHEPULI\n\nSuvikunnan hoviin, katsomaan sitä kummallista prinsessaa.\n\nIMANDRA\n\nEttehän vain aijo ryöstää sitä kummallista prinsessaa?\n\nHEPULI\n\nEipä tiedä, hehee!\n\nKEPULI\n\nNiin. Eipä tiedä, hehee!...\n\nIMANDRA\n\nMutta ehkei prinsessa huoli teistä.\n\nKEPULI\n\nMitäs vikaa meissä olisi! i.\n\nIMANDRA\n\nTaitaa olla vikaa — jossain hattunne alla.\n\nKEPULI\n\nPrinsessa kuuluu olevan häijy ja ruma, niin että on luvattu puolet\nvaltakuntaa sille, joka hänet nai.\n\nIMANDRA\n\nTe, te, naisitte prinsessan! Ja puolet valtakuntaa? Ei, nyt te olette\npäästänne aivan pyörällä.\n\nHEPULI\n\nToiset taas sanovat, että prinsessa on vuoroin ruma, vuoroin kaunis\nriippuen siitä, millä tuulella kulloinkin on.\n\nKEPULI\n\nSanovat, että Kaukovallan prinssi kosi häntä ja antoi hänelle\nihmeellisen peilin.\n\nIMANDRA\n\nNoitapeilin?\n\nKEPULI\n\nMutta prinsessa rikkoi sen peilin ja siitä asti kävi hän vain\nrumemmaksi.\n\nIMANDRA\n\nOlisiko se totta?\n\nKEPULI\n\nJa prinssi voi hänet nyt muuttaa vaikka sammakoksi.\n\nIMANDRA\n\nPrinsessaa ei muuta mikään.\n\nHEPULI\n\nSepä olisi ikävää.\n\nKEPULI\n\nSanovat myös, että hän karkasi erään paimenpojan tai metsänvartijan\nkanssa.\n\nHEPULI\n\nOlisipa karannut minun kanssani.\n\nKEPULI\n\nSinun kanssasi? Sinun kanssasi ei karkaa mikään prinsessa. Hehhee!\n\nHEPULI\n\nEikä sinunkaan kanssasi, leikkiähän minä laskin. En minä aio kosia\nprinsessaa. Hehhee!\n\nKEPULI\n\nEnkä minä.\n\nHEPULI\n\nSe villikissa prinsessa kynsisi silmät päästämme, niin ettemme näkisi\nenään itseämme noitapeilistäkään.\n\nKEPULI\n\nParas vain pysyä kuninkaallisina koirina.\n\nIMANDRA\n\nKuninkaallisina koirina?\n\nKEPULI\n\nPrinssillisinä prisseinä. Me olemme vain Kaukovallan prinssin\nkujeilijoita. Metsässä kuuluu olevan vanha, sokea jänis, jota prinssi\nnyt on tullut metsästämään. Eikä prinssillä satu olemaan koiria.\n\nHEPULI\n\nMe saimme jo jäniksen kiinni. Mutta kuules tyttö, älä virka siitä\nmitään Suvikunnan hoviherralle.\n\nIMANDRA\n\nOnko hoviherra täällä?\n\nKEPULI\n\nOn ja hovirouva myös. Tulivat prinssin vieraina jahtivaunuilla.\n\nHEPULI\n\nMeillä on pienet kujeet mielessä.\n\nIMANDRA\n\nVoi, mihinkä minä nyt menen, minä en tahtoisi nähdä hovirouvaa!\n\nKEPULI\n\nKuules, ehkä sinä olet näpistänyt nämä kultakengät.\n\nIMANDRA\n\nEn, en, mutta hovirouva ajoi minut pois, silloin kun minä olin —\ntanssimassa Suvikunnan hovissa.\n\nKEPULI\n\nÄlä pelkää, tyttöseni, hovirouva ei ole lähimainkaan niin ilkeä kuin\nprinsessa.\n\nIMANDRA\n\nVoi, hyvät kujeilijat, minä olen vain köyhä paimenen — vaimo.\nMieheni lähti ruokaa hakemaan.\n\nHEPULI\n\nVoi, raukka, onko sinulla nälkä?\n\nIMANDRA\n\nMitä te teette, kun teillä on nälkä?\n\nKEPULI\n\nMe kiristämme nälkävyötä.\n\nIMANDRA\n\nMitä nälkävyötä?\n\nHEPULI\n\nOnhan sinulla vyö, koitahan kiristää.\n\nIMANDRA (kiristää vyötään)\n\nOh, ei se auta!\n\nHEPULI\n\nKun meillä ei ole reikäleipää, niin me syömme reikiä.\n\nIMANDRA\n\nVoi, hyvät miehet, eikö teillä ole reikäleipää!\n\nKEPULI\n\nVain tyhjiä, pyöreitä reikiä kuin tämä leipälaukkumme!\n(Osoittaa suutaan.)\n\nHEPULI (kaivaa taskustaan)\n\nTässä on pieni pala.\n\nIMANDRA\n\nOh, en olisi luullut, että reikäleipä maistuu näin hyvälle.\n(Kuuluu torven ääni.)\n\nKEPULI\n\nSiellä on jo prinssi! Hei, Hepuli! Nyt täytyy mennä!\n\nHEPULI\n\nHei, Kepuli, mennään!\n\n(Kepuli ja Hepuli juoksevat metsään. Imandra piiloutuu näyttämöllä\nnäkyvän pensaan taakse. Prinssi ja Otro tulevat toiselta taholta,\npuettuina metsästyspukuihin.)\n\nPRINSSI (asettaen sormen suulleen)\n\nHiljaa, hän on tuolla!\n\nIMANDRA (itsekseen)\n\nPrinssi! Minun täytyy olla hiljaa.\n\nOTRO\n\nTeidän korkeutenne, miksi varjot synkistävät jaloja kasvojanne?\n\nPRINSSI\n\nOtro, ystäväni. Murhe murtaa nyt mieltäni. Siitä asti kuin näin\nprinsessan, en saa yön unta, päivän rauhaa. Metsästyksestä koetan nyt\netsiä unhoitusta.\n\nOTRO\n\nMiksi niin kaunis kuori kätkee harakan sielun?\n\nIMANDRA\n\nHarakan sielun! Kyllä minä sinulle näytän.\n\nPRINSSI\n\nNiin, minä muistan, prinsessa hyppi harakkaa, ehkä tämä on joku tauti,\njoka särkee hänen sielunsa niin, että hän tahtoo särkeä oman onnensa.\n\nOTRO\n\nHän särki ihmeellisen peilinne, jonka saitte vanhalta, viisaalta\ntietäjältä. Mutta tähän pahaan tautiin on keksittävä parannuskeino.\n(Hiljemmin.) Olkaa ryöstävinänne hänet!\n\nPRINSSI\n\nSinä olet oikeassa. Ehkä hän harhaa metsiä sielutonna niinkuin lintu.\n\nOTRO\n\nTai nauraa harakan nauruaan. Se peili olisi voinut hänet parantaa\nvaikka naisten peilit tavallisesti aina ovat petollisia. Ehkä hänen oma\npeilinsä oli imenyt itseensä hänen sielunsa.\n\nIMANDRA\n\nViekas vintiö!\n\nPRINSSI\n\nMene, Otro! (Hiljemmin.) En ole tuntevinani häntä, panen hänet\nkoetukselle. (Äänekkäämmin.) Tahdon olla yksin suuren suruni seurassa.\n\nOTRO\n\nMenen. Jos löydätte prinsessan, niin tukistakaa häntä niinkuin hän\ntukisti teitä tai vitsokaa häntä! (Menee.)\n\nIMANDRA\n\nPiiskuri! Ihan minä pakahdun kiukusta. (Oksa —taittuu.)\n\nPRINSSI\n\nMitä, rosvo! (Rientää pensaan luo ja vetää prinsessan kädestä esille.)\nKas, kaunis paimentyttö!\n\nIMANDRA\n\nArmollinen herra!\n\nPRINSSI\n\nKuinka olet metsään joutunut, varastatko sinä puita minun metsästäni?\n\nIMANDRA\n\nEn, en! Onko tämä riikin ritarin metsä?\n\nPRINSSI\n\nNiin, metsä, maa, kaikki koko riikin rajojen sisällä.\n\nIMANDRA\n\nMutta kuka te olette...?\n\nPRINSSI\n\nSano, oletko kantanut puita! Eikö metsänvartijani Metsä-Matti paremmin\nvartioi metsää?\n\nIMANDRA\n\nMetsä-Matti, onko hän palvelijanne?\n\nPRINSSI\n\nMitäs kummaa siinä...\n\nIMANDRA\n\nEi mitään, muuten vaan...\n\nPRINSSI\n\nTunnetko sinä Metsä-Matin?\n\nIMANDRA\n\nEn, kyllä minä...\n\nPRINSSI\n\nOletko sinä ehkä hänen morsiamensa? Kummallista, missä minä olen sinut\nennen nähnyt?\n\nIMANDRA\n\nMutta minä en ole nähnyt teitä, riikin herra.\n\nPRINSSI\n\nArvaas, kuka minä olen?\n\nIMANDRA\n\nE, en minä arvaa, ehkä joku hoviherra.\n\nPRINSSI\n\nEi, paljon korkeampi, paljon korkeampi.\n\nIMANDRA\n\nVoi, varjele, itse prinssi!\n\nPRINSSI\n\nNiin, Kaukovallan hallitsija, mutta minä en aina hallitse itseäni. Minä\nen hallitse untani, aikaani, ajatuksiani, sillä tiedätkös, minä kosin\nkerran erästä korkeata prinsessaa, mutta hän hyppi edessäni harakkaa.\nOsaatko sinä hyppiä harakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa?\n\nIMANDRA\n\nArmollinen prinssi, en minä voi.\n\nPRINSSI\n\nSinun täytyy.\n\nIMANDRA\n\nEn minä voi, en minä osaa.\n\nPRINSSI\n\nNo, mitä sinä osaat?\n\nIMANDRA\n\nEn minä tiedä.\n\nPRINSSI\n\nOletko sinä tehnyt mitään työtä?\n\nIMANDRA\n\nMinä istun lähteellä ja sidon seppeleitä.\n\nPRINSSI\n\nEihän se ole mitään työtä, taidat olla laiska.\n\nIMANDRA\n\nNyt minä muistan, minä osaan kutoa kaunista kangasta.\n\nPRINSSI\n\nKätesi ovat liian hienot. Jos Metsä-Matti ottaa sinut vaimokseen, niin\nsinun täytyy tehdä työtä aamusta iltaan.\n\nIMANDRA\n\nTe laskette leikkiä. Aamusta iltaan olen minä vain leikkinyt.\n\nPRINSSI\n\nNiin, ei työ ole leikkiä. — Anna minun leikkiä sinun kainoilla\nkäsilläsi. (Silittää Imandran kättä.)\n\nIMANDRA\n\nEi saa, ei saa!\n\nPRINSSI\n\nEihän Metsä-Matti näe, minä silitän vain hiukan, kätesi on kuin\nhienointa silkkiä.\n\nIMANDRA\n\nEi, ne ovat rumat kuin variksen varpaat. Minä en tahdo.\n\nPRINSSI\n\nNe ovat liian kauniit Metsä-Matille.\n\nIMANDRA\n\nEi ne ole kauniit Metsä-Matillekaan.\n\nPRINSSI\n\nIhmeellinen impi. Et tiedä rakkaudensurun salaisuutta. Minä tahdon\nsen sinulle paljastaa. Annahan, hivelen hiuksiasi.\n\nIMANDRA\n\nEi saa koskea, minä tukistan.\n\nPRINSSI (nauraa)\n\nNo tukista, sinä olet aivan kuin Suvikunnan prinsessa. Mikä on nimesi?\n\nIMANDRA\n\nMinä en tukista! Ei minulla ole nimeä. Minä... Nyt muistan,\nMetsä-Marjaksihan minua sanotaan.\n\nPRINSSI\n\nKummallista, kuinka sinä olet prinsessan näköinen.\n\nIMANDRA\n\nMinäkö prinsessan näköinen?\n\nPRINSSI\n\nAivan kuin hänen kuvansa. Ehkä sinä olet noita, joka muutuit hänen\npeilinsä kuvaksi. Samat silmät, suu, korvat...\n\nIMANDRA\n\nNiin, sanovathan ihmiset, että minä ja prinsessa... meitä voisi\nluulla kaksoisiksi. Mutta enhän minä sille mitään mahda.\n\nPRINSSI\n\nTaidat sittenkin olla pieni peikko. Etkö sinä tiedä, että noidat\npannaan vesitynnyriin?\n\nIMANDRA\n\nEn minä ole noita, en minä tahdo vesitynnyriin.\n\nPRINSSI\n\nEi sinua panna vesitynnyriin, jos sinä annat minulle suuta.\n\nIMANDRA\n\nMikä prinssi lienettekin, minä en anna, kuuletteko, minä kutsun\nMetsä-Mattia!\n\nPRINSSI\n\nOletko sinä antanut Metsä-Matille suuta?\n\nIMANDRA\n\nEn, en, niin kerran — erehdyksestä... en enään, en teille, en\nkenellekään.\n\nPRINSSI (tarttuu vyötäröisiin)\n\nMutta minä otan väkisin!\n\nIMANDRA (antaa korvapuustin)\n\nTuossa!\n\nPRINSSI\n\nSinä viehättävä velho! Nyt minä ryöstän sinut! (Nostaa Imandran\nsyliinsä.)\n\nIMANDRA\n\nEi!\n\nPRINSSI (kantaen)\n\nKuinka sinä olet kevyt ja kuulas kuin keijunen. Minun metsäkyyhkyni!\n\nIMANDRA\n\nLaskekaa!\n\nPRINSSI\n\nEn laske lunnaitta!\n\nIMANDRA\n\nOi, auttakaa, Matti, Matti, tule auttamaan! Minä puren! Minä kuolen!\nAuttakaa! (Tempoo ja riuhtoo, riistäytyy irti ja pakenee metsään,\njälessä prinssi.)\n\nHEPULI ja KEPULI (tulevat kantaen kuollutta jänistä)\n\nHahhaa!\n\nHEPULI\n\nOlipa se sukkela temppu!\n\nKEPULI\n\nAsettakaamme nyt jänis pystyyn tätä pensasta vasten niinkuin prinssi\non käskenyt.\n\nHEPULI\n\nNyt sen voi ampua vaikka puupyssyllä.\n\nKEPULI\n\nJa taikinanmarjoilla.\n\nHEPULI\n\nNäin äsken hoviherran ja hovirouvan metsätiellä.\n\nKEPULI\n\nLeikkivät vielä naamiaisia ja luulevat olevansa nuoria.\n\nHEPULI\n\nKumartelevat ja keimailevat kuin naamiaisnarrit. Likinäköisyydessään\neivät huomanneet minun nauravaa naamaani.\n\nKEPULI\n\nNe ovat suurempia narreja kuin me.\n\nHEPULI\n\nMe olemme viisaita, he ovat tyhmiä narreja.\n\nKEPULI\n\nKaikki ihmiset ovat narreja. Se on viisain narri, joka nauraa itselleen.\n\nHEPULI\n\nJa tyhmin se, jonka sisäinen narri nauraa omalle herralleen.\n\nKEPULI\n\nTämä jänis nauraa vielä kuoltuaankin.\n\nHEPULI\n\nPrinssi sai kiinni oikean kuningashirven.\n\nKEPULI\n\nPrinsessan niin, mutta päästi käsistään ehdoin tahdoin.\n\nHEPULI\n\nSuuttuikohan se prinsessa meihin?\n\nKEPULI\n\nMitä vielä, itsepähän tahtoi olla paimentyttönä.\n\nHEPULI\n\nKyllä niillä ylhäisillä on oikkunsa.\n\nKEPULI\n\nNiinkuin noillakin. (Hoviherra ja hovirouva tulevat.)  Hei, liesuun\nkuin jänikset!\n\nHEPULI\n\nHei, hup, hup, hup! (Laukkaavat kuin jänikset tiehensä.)\n\nHOVIROUVA (tirkistyslasi silmillä)\n\nArmollinen herra, minä olen jo monesti sanonut teille, että prinsessan\ntäytyy tottua hienoihin tapoihin ennenkuin hänestä tulee Kaukovallan\nkuningatar.\n\nHOVIHERRA (kulkien kepin varassa)\n\nRakastettava rouva! Ehkä te olette liian ankara. Muistakaa omaa\nnuoruuttanne.\n\nHOVIROUVA\n\nMitä salaviittauksia! Minä en ole vielä vanha, minä näytän vain hiukan\nväsyneeltä — hovirasitus, ymmärrättekö — minä olen aina ollut\nankara itselleni.\n\nHOVIHERRA\n\nArmollinen rouva, ankara itselle, hyvä muille, se on minun kilpeni\ntunnus. Ja minä kannan kilpeäni minun kuningattareni kunniaksi.\n\nHOVIROUVA (keimaillen)\n\nKuningattareni, oh, kaikesta huolimatta te olette erinomainen hovimies,\nteidän puheenne tuoksuu kuin hienoin hajuvesi.\n\nHOVIHERRA\n\nMeidän sielumme on nuori, hurmaavan tuoksuva. Meidän kasvomme ovat vain\nnaamioituja. Minä olin nuorena oiva metsästäjä.\n\nHOVIROUVA\n\nAnteeksi, minä en ole huvitettu metsästysjutuista. Tehän ammuitte aina\nohi. —\n\nHOVIHERRA\n\nSallikaa minun... sen tein joskus säälistä, sillä minulla on niin\nhellä sydän. Mutta tänään minä tahdon teidän kunniaksenne näyttää,\nettä...\n\nHOVIROUVA\n\nTe olette niin likinäköinen, mutta se ei estä teitä tähtäämästä\nkamarineiteihin.\n\nHOVIHERRA\n\nOo, armollinen! Minä en ole lemmenjumalan nuolella ampunut kenenkään\nsydämeen, minun sydämeni on suljettu sinetti, joka avautuu vain teille.\n\nHOVIROUVA\n\nNo, eihän teihin todenteolla voi suuttua. Te olette kuitenkin\nritari... saatte suudella kättäni.\n\nHOVIHERRA\n\nRitarinne pelvoton ja vakaa.\n\nHOVIROUVA (tähystellen tirkistyslasilla)\n\nRitari epävakaa. Mutta uh, mikä tuolla on! Onko se iso hiiri?\n\nHOVIHERRA (juoksee kivelle)\n\nKuolemaan saakka pysyn teille uskollisena.\n\nHOVIROUVA\n\nOi, oi, minä pelkään niin hiiriä.\n\nHOVIHERRA\n\nAntakaa tirkistyslasinne! Minä katson. Ei hätää mitään! Hys, hiljaa,\nsiellä on jänis!\n\nHOVIROUVA\n\nSe katselee poispäin, pureeko se?\n\nHOVIHERRA\n\nEi se pure, se ei huomaa meitä.\n\nHOVIROUVA Mutta jos se hyppää tänne kivelle.\n\nHOVIHERRA\n\nSe on väsynyt, ajokoirat ovat sitä ajaneet takaa. Kuulkaa!\n\nHOVIROUVA (kastelee kasvojaan hajuvedellä)\n\nMinä pelkään niin, että minä pelkään tukkani putoavan. Korjatkaa sitä!\n\nHOVIHERRA\n\nRauhoittukaa! Nyt minä keksin keinon. Hiipikää hiljaa ja tuokaa minun\nvanha tussarini, joka on puun juurella, tuolla!\n\nHOVIROUVA\n\nMinä menen, olkaa varuillanne, hys, hiljaa! (Menee.)\n\nHOVIHERRA\n\nHys, hiljaa! (ojentaa keppinsä ampuma-asentoon.) Olisipa minulla\nnyt pyssy! Pau, mutta se voi livistää. (Hiipii varpaillaan.) Minä\nkepautan sen äkkiä kuoliaaksi. (Heittää kepillä jänistä, joka\nkaatuu.) Hoi, haloo! Toitottakaa torveen! Hoi, haloo! Minä olen ampunut\njäniksen! Haloo!\n\nPRINSESSA\n\nMatti! Hoi, haloo! (Rientää esille.) Oh, hoviherra!\n\nHOVIHERRA\n\nPrinsessa!\n\nPRINSESSA\n\nHyvä hoviherra, älkää ilmaisko minua!\n\nHOVIHERRA\n\nKiltti, pieni prinsessa, olkaa nyt järkevä, ymmärrättehän, me kaikki,\nprinssi, tarkoitamme vain hyvää. Tulkaa takaisin, prinssi odottaa.\n\nPRINSESSA\n\nMinä en tahdo kuulla prinssistä (Hovirouva tulee, prinsessa vetäytyy\nsyrjään.) Oh, hovirouva!\n\nHOVIROUVA (kantaen pyssyä)\n\nTässä on pyssy, vieläkö se iso hiiri...? Mitä?\n\nHOVIHERRA (nostaen jänistä takakoivista)\n\nKatsokaa! Ettekö ole ylpeä minun puolestani, teidän kädestänne tahdon\nvastaanottaa ritarinruusuni. (Polvistuu.)\n\nHOVIROUVA\n\nMikä sankarityö! Ei tässä... nouskaa, voitte pilata polvihousunne.\n\nHOVIHERRA (tekee kumarruksen)\n\nMinä pyydän... Milloin saan palkkioni.\n\nHOVIROUVA\n\nKaukovallan hovissa prinssin häissä, suihkukaivon luona.\n(Niiaa sirostellen.) Sulkeudun suosioonne.\n\nIMANDRA\n\nPrinssin häissä?\n\nHOVIROUVA\n\nImandra, prinsessa, te täällä? Mikä omituinen sattuma. Mutta\nprinsessa, kuinka olette joutunut tänne?\n\nIMANDRA (ravistaa päätään)\n\nHOVIROUVA\n\nEttekö osaa puhua, oletteko taas tehnyt vaiteliaisuuden valan?\nOletteko prinsessa vai ettekö ole prinsessa, sillä tuskin olin\ntuntea...?\n\nHOVIHERRA\n\nArmollinen rouva, ettekö ymmärrä, että prinsessa tahtoo pysyä\ntuntemattomana. Hän on nyt vain paimentyttö.\n\nIMANDRA (nyökäyttää päällään)\n\nHOVIROUVA\n\nTuittupää! No leikkikää vain paimenleikkiänne, mutta muistakaa, että\nte olette syntyperäinen prinsessa, jota minä olen hyvällä esimerkillä\nopastanut hienoissa hovitavoissa. Mutta minun opetukseni on kantanut\nvain raakeleita.\n\nHOVIHERRA\n\nMe tulimme vartavasten varoittamaan, koko valtakunnassa puhutaan vain\nteidän päähänpistostanne lähteä kulkemaan halvan paimenpojan parissa.\nSanokaa nyt jotain... minä pyydän.\n\nIMANDRA (ravistaa päätään)\n\nHOVIROUVA\n\nJalo prinsessa, puhukaa, minä ihan tuskastun. Yhä vain ravistatte\npäätänne. Onko metsä tehnyt teidät mykäksi?\n\nHOVIHERRA\n\nEhkä hän on kadottanut puhekykynsä, tässä peikkojen ja petojen\ntaikametsässä. Täällä kulkee aina ristiin ja aina samaan paikkaan.\n\nHOVIROUVA\n\nPrinsessa! Kuulkaa! Oi, minkä näköinen te olette! Hiukset hajalla,\nkasvot likaiset, kengät rikki! Oh, jospa näkisitte itsenne peilistä!\n\nIMANDRA (asettaa kädet silmilleen)\n\nOh, ei!\n\nHOVIROUVA\n\nJohan kielenkantanne liikkuu. Niin, tämä on rangaistuksenne siitä,\nettä matkitte, mutkailitte, onnuitte, hypitte harakkaa, rikoitte\nprinssin peilin. Puh! Jos prinssi nyt näkisi teidät, niin...\n\nIMANDRA\n\nEi sanaakaan prinssistä, minä pyydän.\n\nHOVIROUVA\n\nMinä pyydän teitä pyytämään anteeksi prinssiltä.\n\nIMANDRA\n\nPrinssin pitäisi pyytää minulta anteeksi.\n\nHOVIROUVA\n\nOo, anteeksi! Tämä on liikaa! Mutta me annamme teille anteeksi, jos te\ntaas palaatte palatsiin.\n\nIMANDRA\n\nTehän ajoitte minut pois, minä läksin, tässä olen. Prinssi on loukannut\nminua.\n\nHOVIHERRA\n\nPrinssikö loukannut? Hän on ritari kiireestä kantapäähän.\n\nIMANDRA\n\nHän tahtoi, hän teki... minä en voi sitä sanoa.\n\nHOVIROUVA\n\nÄitinne, kuningatarvainajanne nimessä, selittäkää!\n\nHOVIHERRA\n\nAh, minä ymmärrän. Ehkä prinssi piti teitä paimentyttönä, ehkä hän\nnipisti poskesta.\n\nHOVIROUVA (lyö hansikallaan hoviherran käsille)\n\nJoko taas, te, te vanha harmaa, hurmaaja. Pyh! Mitä prinssi teki?\n\nIMANDRA\n\nHän teki samaa kuin paimenpoikakin. Ei, ei, hän vei väkisin...\n\nHOVIHERRA (maiskuttaa huulellaan)\n\nHym, hym. Nyt minä tiedän, hän aikoi ehkä suudella prinsessaa.\n\nIMANDRA\n\nNiin.\n\nHOVIROUVA\n\nNiinkö? Mutta se ei kuulu hovitapoihin. En olisi sitä prinssistä\nuskonut.\n\nHOVIHERRA\n\nHovisalaisuus! Ei hiiskaustakaan tästä.\n\nIMANDRA\n\nJa prinssi aikoi ryöstää minut.\n\nHOVIHERRA\n\nTämähän on jo ryöväriseikkailua, salaperäistä, kiihoittavaa!\n\nHOVIROUVA\n\nPrinsessa! Ehkä te olette lukenut tämän seikkailun ryövärikirjoistanne.\n\nIMANDRA\n\nEn, tämä on suora totuus niinkuin minä nyt tässä suorana seison.\n(Polkee jalkaansa.) Prinssin täytyy pyytää anteeksi.\n\nHOVIROUVA\n\nOi, minä uskon sen, kuningattaren veri kuohahtaa hänessä, hänellä on\nnaarasjalopeuran kynsi.\n\nHOVIHERRA\n\nMutta se kynsi voi raappia niinkuin kissan kynsi. Tämä asia täytyy\npainaa pehmeällä pumpulilla.\n\nHOVIROUVA\n\nHoviherra! Te olette pehmeä kuin pumpuli.\n\n    (Kuuluu torven ääni.)\n\nHOVIHERRA\n\nPrinssi kutsuu, täytyy mennä! Tulkaa prinsessa!\n\nHOVIROUVA\n\nVielä ei ole myöhäistä!\n\nIMANDRA\n\nEn, en, en!\n\nHOVIHERRA\n\nJääkää sitten! Armollinen prinsessa, olkaa vakuutettu, että hyvät\nhenget ovat seuranneet teitä koko matkallanne — niinkuin vastedeskin.\nMe hovimiehet tunnemme, tiedämme kaikki...\n\nHOVIROUVA\n\nEttekä kuitenkaan tiedä mitään. Me hovinaiset tiedämme, mitä te\nolette...\n\nHOVIHERRA\n\nSekä valtioviisaudessa että — naiskammioiden salataidossa.\n\nHOVIROUVA\n\nTarjotkaa minulle käsivartenne! Te olette parantumaton pakana.\n\nHOVIHERRA\n\nNäkemiin, iloisiin näkemiin, prinsessa! Ah, jänis! Prinsessa! Nyt\nmuistan, salaisesta määräyksestä saan minä lahjoittaa tämän jäniksen,\njonka minä olen kunnialla kaatanut.\n\nIMANDRA\n\nEn ymmärrä.\n\nHOVIHERRA\n\nEn minäkään ymmärrä mitään. Hehhee! Hovisalaisuus! (Asettaa sormen\nsuulleen.)\n\nHOVIROUVA\n\nHerra, rakas lavertelija, tulkaa nyt!\n\nHOVIHERRA\n\nMinä tulen. Saamari, ai!\n\nHOVIROUVA\n\nOh, te pelästytitte, luulin, että se jänis...\n\nHOVIHERRA\n\nSe vanha luuvalo! Se johtuu metsästyksestä, ai! (Hoviherra ja\nhovirouva poistuvat. Imandra vaipuu maahan jänis sylissä.)\n\nPRINSSI (paimenena, virsut jaloissa)\n\nHoi, hohoi! Imandra!\n\nIMANDRA\n\nMatti, hoi, tule tänne!\n\nPRINSSI\n\nTämä metsä on kirottu, minä eksyin. Oh, kuinka minä olen sinua\netsinyt. Kas tässä, tein sinulle virsut.\n\nIMANDRA\n\nLöysitkö mitään?\n\nPRINSSI\n\nEn niin mitään.\n\nIMANDRA\n\nJa minun on niin hirveän nälkä.\n\nPRINSSI\n\nTässä olisi hiukan taikinanmarjoja ja ketunleipiä.\n\nIMANDRA\n\nYh, ei ne maistu.\n\nPRINSSI\n\nIstummeko lähteelle solmimaan seppeleitä? Tuonko lähteestä vettä?\n\nIMANDRA\n\nEi, ei!\n\nPRINSSI\n\nOletpa sinä onnettoman oikukas.\n\nIMANDRA\n\nMinä olen niin pahalla tuulella, että itkisin. Mutta en itke\nkiusallakaan, en.\n\nPRINSSI\n\nMitä nyt, mitä on tapahtunut?\n\nIMANDRA\n\nOlisit ollut täällä äsken, se on niin ilkeätä, etten voi sitä sanoa.\n\nPRINSSI\n\nSano pois, sano pois.\n\nIMANDRA\n\nTäällä kävi hoviherra ja hovirouva...\n\nPRINSSI\n\nJotka ajoivat meidät pois linnasta.\n\nIMANDRA\n\nJuuri niin.\n\nPRINSSI\n\nTulivatko hakemaan?\n\nIMANDRA\n\nNii — niin.\n\nPRINSSI\n\nMutta et mennyt, kultaseni.\n\nIMANDRA\n\nKultaseni?\n\nPRINSSI\n\nSinä pidät siis minusta hiukan.\n\nIMANDRA\n\nEn tiedä.\n\nPRINSSI\n\nEt tiedä, mitä et tiedä?\n\nIMANDRA\n\nEn tiedä, en tahdo tietää, en tiedä, ketä. En muista ja kuitenkin\nmuistan. Minä en ymmärrä itseäni, en mitään.\n\nPRINSSI\n\nMutta sano, oliko hovirouva sinulle taas ilkeä?\n\nIMANDRA\n\nEnhän minä sitä, en sen vuoksi, mutta kun...\n\nPRINSSI\n\nSelitä! Mutta kun...\n\nIMANDRA\n\nKun täällä kävi se prinssi.\n\nPRINSSI\n\nSekö se olikin mielessä, voi minua!\n\nIMANDRA\n\nPrinssi näki minut. Ja minä häpesin ja pelkäsin, mutta onneksi ei\nprinssi tuntenut minua, luuli minua paimentytöksi. Mutta hän ihmetteli,\nmiksi minä olen niin prinsessan näköinen.\n\nPRINSSI\n\nEntä sinä?\n\nIMANDRA\n\nSanoin, että ihmisetkin sen ovat huomanneet, mutta etten minä sille\nmitään mahda.\n\nPRINSSI\n\nEntä sitten?\n\nIMANDRA\n\nSyytti minua metsän varkaaksi.\n\nPRINSSI\n\nHahhaa.\n\nIMANDRA\n\nMitä sinä siinä naurat. — Sitten puhui hän sinusta. Sinähän olet\nprinssin metsänvartija, miksi et sitä ennen sanonut?\n\nPRINSSI\n\nUnohdin sen sanoa. Entä sitten?\n\nIMANDRA\n\nSitten kysyi, olenko sinun morsiamesi. Minä sinun morsiamesi, hahhaa!\n\nPRINSSI\n\nMitä sinä naurat?\n\nIMANDRA\n\nSe tuntuu niin hassunkuriselta. Sitten pyysi hän minua hyppimään\nharakkaa niinkuin prinsessakin oli tehnyt.\n\nPRINSSI\n\nNo, eihän tämä nyt vielä mitään merkitse. Imandra, mitä hän teki!\n\nIMANDRA\n\nSe prinssi on viekas kuin paholainen, en minä vieläkään ymmärrä,\nkuinka...\n\nPRINSSI\n\nVoi, minun ymmärrykseni, sano pian!\n\nIMANDRA\n\n... Kuinka hän sai minut tunnustamaan.\n\nPRINSSI\n\nMinä aavistan. Mitä sinä tunnustit?\n\nIMANDRA\n\nEttä minä kerran kokemattomuudesta annoin sinun... tuota noin...\n\nPRINSSI\n\nMitä, mitä!\n\nIMANDRA\n\nKunhan saisin sen sanotuksi. Mutta älä naura.\n\nPRINSSI\n\nOlen vakava kuin pappi haudalla.\n\nIMANDRA\n\nAnnoin sinun kerran suudella. Ja silloin —\n\nPRINSSI\n\nJa silloin?\n\nIMANDRA\n\nAikoi hän väkisin...\n\nPRINSSI (kavahtaa pystyyn)\n\nKirottu, kavala prinssi, hän uskalsi...\n\nIMANDRA\n\nHän aikoi minut ryöstää. Ah, minä ummistin silmäni, minä purin ja\npotkin ja pääsin pakoon.\n\nPRINSSI\n\nMikä taivaan onni! Minä huokaan taas helpoituksesta.\n\nIMANDRA\n\nMinä huusin, huusin niin — sinua avukseni, mutta vain oma ääneni\nilkkui minulle metsästä. — Minä tunnen vieläkin ruumiissani lämmön,\nkun hän puristi minua rintaansa vasten.\n\nPRINSSI\n\nKyllä minä olisin puristanut hänet maahan madoksi.\n\nIMANDRA\n\nOlisitpa tullut tuulispäänä! Olisitte iskeneet yhteen kuin kaksi karhua\nkalliolla niin, että kivet olisivat kipenöineet ja sammaleet sinkoneet!\nOlisit ryöstänyt minut ryöstäjältä, niinkuin sadun sankari pahan peikon\nvuoresta, josta olen satukirjoissani lukenut. Mutta sinun täytyy\nkostaa.\n\nPRINSSI\n\nIhmeellinen Imandra, mikä ihmeellinen seikkailu! Mutta minä en uskalla.\nMinä olen prinssin palvelija, hän voi häätää minut pois metsämökistäni.\n\nIMANDRA\n\nOnko sinulla mökki, et ole siitä ennen puhunut?\n\nPRINSSI\n\nJärven tuolla puolen, prinssin huvilinnan lähellä. Mutta metsä alkaa jo\nhämärtää, niin ettet voi sitä nähdä. — Minä piiloitan sinut mökkiini,\nja jos prinssi sattuisi sinne tulemaan, niin minä lasken sinut\nlattianluukusta salaiseen komeroon.\n\nIMANDRA\n\nTästä tulee hauskaa! Sinne on varmaankin vielä pitkä matka. Minä tulen\nsinne hovirouvan uhalla ja kiusallakin, koska kerran tähän leikkiin\nolen antautunut. — Mutta voi, kuinka minun on nälkä, en ole syönyt\nkuin pienen palan, jonka eräs prinssin kujeilija minulle antoi.\n\nPRINSSI\n\nMutta onhan minulla huiluni, minä olen ennenkin loihtinut sillä\nihmeitä. Olen saanut jäniksetkin hyppimään mökkiini. (Soittaa.)\n\nIMANDRA\n\nSaatko sinä kuolleetkin tanssimaan? (Näyttää jänistä.)\n\nPRINSSI\n\nMistä sinä olet jäniksen saanut?\n\nIMANDRA\n\nHoviherra sen antoi.\n\nPRINSSI\n\nEtkä sitä heti sanonut. Siitähän saamme paistin, se täytyy aukaista.\n(Prinssi vetää veitsellä auki jäniksen vatsanahan. Vatsasta kierii\nlaatikko.)\n\nIMANDRA\n\nMitä kummaa! Katsos tätä laatikkoa!\n\nPRINSSI\n\nAukaise!\n\nIMANDRA (taputtaen käsiään ja tanssien)\n\nVoi, ihme! Hanhenpaisti, viinirypäleitä, omenaleivoksia, pähkinöitä!\n(Alkaa syödä ahneesti.)\n\nPRINSSI\n\nJa pieni nahkapullo täynnä viiniä.\n\nIMANDRA\n\nOletpa sinä aika taikuri! Kuinka tämä kaikki maistuu, hovissa minä\nniihin kyllästyin, sillä siellä minulla ei koskaan ollut nälkä.\n\nPRINSSI\n\nNyt tiedät nälän ja unen arvon.\n\nIMANDRA\n\nOh, minä olen niin suloisen kylläinen ja hiljaisen uninen.\n\nPRINSSI\n\nVäsyttääkö sinua, sinä minun metsäkyyhkyni?\n\nIMANDRA\n\nMiksi sinä sanot samoin kuin prinssikin?\n\nPRINSSI\n\nTulimmaista, mitä minä sanoin! Älkäämme nyt muistelko prinssiä!\n\nIMANDRA\n\nOlispa vielä silkkipatjavuode kattoverhona tähdillä kukitettu kangas.\n\nPRINSSI\n\nKaipaatko sinä hoviin?\n\nIMANDRA\n\nEn, en enään, näin on hyvä olla.\n\nPRINSSI\n\nMinä vien sinut pehmeälle sammalvuoteelle. Käy lepäämään! Imandra,\npäivä ehtii jo ehtoolle ja taivaan loistavat lyhdyt syttyvät.\n(Kantaa Imandran sammalille.) Katso! (Läpi metsän näkyy kaukaa järven\ntakaa mökintuli, joka pitkänä juovana heijastuu järvenpintaan.\nMökin takaa häämöittää metsäisellä kukkulalla seisova huvilinnan\ntorni.)\n\nIMANDRA\n\nMikä tuli tuolla tuikkii?\n\nPRINSSI\n\nUuden kotimme viihtyisä valkea. Hyvä haltija sen sytytti.\n\nIMANDRA\n\nMinua jo nukuttaa. Tähdet vilkuttavat raskailla ripsillään ja koko\ntaivas on kuin satasärmäinen suuri taikapeili. Mitä tämä on? Missä minä\nolen?\n\nPRINSSI\n\nNuku, nuku, minä valvon!\n\nIMANDRA\n\nKummallista, minä kuulen ääniä, hienoja kuin hopeakellon helinä. Ja\nsilkkiset, lempeät liepeet liehuvat kasvoillani. Ovatko ne unettaria?\nHyvää yötä, Metsä-Matti!\n\n    (Unettaret tulevat sipsuttaen ja tanssivat Imandran\n    ja prinssin ympärillä.)\n\n\n\n\nNÄYTÖS III\n\n\nMökin tupa. Vasemmalla kaksikerroksinen sänky, oikealla kangaspuut,\nkeskellä lattiaa luukku. Perällä ja oikealla ovi, seinällä vanha\nkaappikello. Ikkunalaudalla kukkia, veripisara, \"Kodin ilo\".\n\nPRINSSI (heräten yläsängyssä)\n\nImandra!\n\nIMANDRA (herää haukotellen alasängyssä)\n\nHoo-oo!\n\nPRINSSI\n\nNukutko?\n\nIMANDRA\n\nEn voi nukkua, tämä olkipatja on niin kova.\n\nPRINSSI\n\nMinulla ei ole pehmeitä silkkipatjoja.\n\nIMANDRA\n\nHovissa minä tunsin herneen seitsemänkin patjan alta.\n\nPRINSSI\n\nNiinkuin sadussa sanotaan. Nousehan jo!\n\nIMANDRA\n\nJoko nyt, anna minun vielä maata! (Kukko kiekuu.)\n\nPRINSSI\n\nKukko kiekui jo.\n\nIMANDRA\n\nKiekukoon vaan!\n\nPRINSSI\n\nKyllä jo olisi aika, kukko kiekui jo toisen kerran.\n\nIMANDRA\n\nMutta nouseehan aurinko kukottakin.\n\nPRINSSI\n\nKukko arvelee kuitenkin, että auringonnousu riippuu hänestä.\n\nIMANDRA\n\nMutta minun nousuni ei riipu kukosta.\n\nPRINSSI\n\nAina sinä sanot ja teet päinvastoin, niinkuin se akka sadussa.\n\nIMANDRA\n\nMitä se akka teki?\n\nPRINSSI\n\nKerran sai toivoakseen kaksi asiaa. Kiukuissaan toivoi mökin kääntyvän\nylösalasin, ja ennenkuin kukko kolmasti lauloi, toivoi sen taas\nkääntyvän paikoilleen.\n\nIMANDRA\n\nSillä sinä tahdot minua taas opettaa, minunpa paimenkirjassani on\nparempia neuvoja. (Ottaa kirjan patjan alta.)\n\nPRINSSI\n\nÄlähän nyt taas ala lueskella sitä unikirjaasi, sitten sinua taas\nunettaa.\n\nIMANDRA\n\nArvaas minä näin unta, että sinä et ollutkaan metsänvartija vaan\nKaukovallan prinssi.\n\nPRINSSI\n\nSinä näet päinvastaisia uniakin.\n\nIMANDRA\n\nOh, minä olen väsynyt!\n\nPRINSSI\n\nJo olisi aika ruokkia kanat, laasta lattia, kastaa kukat, tehdä\ntaikinaa.\n\nIMANDRA\n\nJauhot ovat lopussa.\n\nPRINSSI\n\nKöyhyys ei ole iloksi.\n\nIMANDRA\n\nOlisipa edes uni iloksi.\n\nPRINSSI\n\nLiika uni köyhdyttää.\n\nIMANDRA\n\nMinä menen saman tien kuin tulinkin.\n\nPRINSSI\n\nSinä et löydä enään kotiin.\n\nIMANDRA\n\nEi kysyvä tieltä eksy.\n\nPRINSSI\n\nNo minä käskenkin sinua nukkumaan iltaan saakka.\n\nIMANDRA\n\nKylläpä sinä käsket. Mutta minäpä nousenkin, mutta älä katso.\n(Vetää verhon sängyn eteen.)\n\nPRINSSI (laskeutuu lattialle)\n\nEn katso kiusallakaan.\n\nIMANDRA\n\nVai et tahdo katsellakaan. Tällaista on ollut elämä tänne tulostani\nasti. Enkä kertaakaan ole saanut tanssia, etkä sinä ole tahtonut\nsoitella moneen aikaan.\n\nPRINSSI\n\nMinulla on yllinkyllin työtä metsässä — ja kotonakin.\n\nIMANDRA\n\nMissä sinä aina viivyt niin kauvan poissa?\n\nPRINSSI\n\nMinun täytyy vartioida kuninkaallisia hirviä ja muuta metsänriistaa.\nViime aikoina on siellä käynyt metsänvarkaita.\n\nIMANDRA\n\nJa sentähden varastat sinä itsellesi minulta unen. Vetelehdit\npäivälläkin ja unohdat halonhakkuun. Menehän sinäkin jo halkoja\nhakkaamaan!\n\nPRINSSI\n\nEilen tuli käsky hovista.\n\nIMANDRA\n\nMikä käsky?\n\nPRINSSI\n\nSinun pitää taas mennä ompelemaan hääpukua sille vieraan valtakunnan\nprinsessalle. Prinssi kuuluu jo valmistavan häitä.\n\nIMANDRA\n\nJoko taas! Minun jalkani on väsynyt polkemisesta ja sormeni sairaat.\nIhme kun en ole nähnyt sitä prinsessaa, mutta prinssin minä näin\nlinnan pihalla, mutta hän ei tuntenut minua kotikutoisissani.\n\nPRINSSI\n\nHyvä olet kutoja, ei muut hovin kutojattaret vedä sinulle vertoja.\nMissäkö se prinsessa? Kuuluu istuvan eräässä tornikamarissa, häntä ei\nsaa nähdä ennenkuin hääiltana ensi viikolla.\n\nIMANDRA\n\nEnsi viikolla? Ja tiedäthän, että minä voisin nyt olla prinssin\nmorsian, jos olisin tahtonut. Tuntuu kuin kutoisin omaa hääpukuani.\n\nPRINSSI\n\nMinuakin on käsketty soittamaan huilua häissä. Kuuluu jo tulleen\nvieraita, Suvikunnan hovirouva, hoviherra ja kamarineiti. Kamarineiti\nlupasi käydä sinua katsomassa.\n\nIMANDRA\n\nKamarineitikö? Sepä hauskaa! Me luimme aina ennen suloisia satuja.\n\nPRINSSI\n\nHän opettaa sinua sitomaan morsiusseppelettä.\n\nIMANDRA\n\nPitääkö minun niitäkin tehdä?\n\nPRINSSI\n\nPitänee, tokko osaat?\n\nIMANDRA\n\nEttenkö osaisi, minä osaan, mitä minä vain tahdon.\n\nPRINSSI\n\nMutta et aina tahdo.\n\nIMANDRA\n\nTahdon, mutta en silloin, kun muut tahtovat minun tahtovan.\n\nPRINSSI\n\nPrinssi on kai sinut jo unohtanut.\n\nIMANDRA\n\nMinutko unohtanut?\n\nPRINSSI\n\nEipä enään huoli sinua kuningattarekseen. Nyt saat viettää häitä\nprinssin halvan metsänvartijan kanssa.\n\nIMANDRA\n\nHäitä? Hahhaa! En ole vielä sellaisia ajatellut. Minä en voi sitä\nunohtaa, että prinssi unohti minut niin pian.\n\nPRINSSI\n\nEi kukaan ole korvaamaton.\n\nIMANDRA\n\nMutta minäpä keksin keinon, minä liehittelen sitä prinssiä niin, että\nhän unohtaa prinsessan. Sanoihan hän kerran rakastavansa minua, silloin\nkun tarjosi minulle sitä taikapeiliä. Ehkä minä peilin avulla saan\nhänet taas pauloihini. Sinullahan on pala peilistä.\n\nPRINSSI\n\nTässä on peilinsiru, mutta käytä sitä varovasti, minä hirmustuisin jos\nunohtaisit minutkin.\n\nIMANDRA (katsoo peiliin)\n\nMutta mitä! Eihän nenäni enään veny ja silmäni ovat selkeät.\n\nPRINSSI\n\nKatsos peilissä on kaksi puolta.\n\nIMANDRA\n\nAh, siksikö minä niin suutuin prinssiin! Se prinssin seuralainen\nkäänsi kasvojeni eteen peilin pahan puolen.\n\nPRINSSI\n\nSiksi, että näytit itsestäsi vain pahoja puolia.\n\nIMANDRA\n\nEikö minulla ole hyviäkin puolia? Minua sanottiin hovissa aina häijyksi.\n\nPRINSSI\n\nSinä voit olla hyväkin, kun vain tahdot.\n\nIMANDRA\n\nMutta minä tahdon olla hyvä vain omasta tahdostani. Pakosta minä vain\npaadun. Kyllä minä kostan prinssille sen, että hän aikoi ryöstää minut\nmetsässä.\n\nPRINSSI\n\nMutta taikapeili on vaarallinen, voit eksyä ryöstämään jotain\nitseltäsi. Ehket voi eroittaa minua prinssistä.\n\nIMANDRA (peilaillen)\n\nTänään tahdon olla kaunis ja keveä kuin unetar.\n\nPRINSSI\n\nÄlähän vain rakastu prinssiin! Silloin minä kuolisin, mutta silloin\nei prinssikään enään eläisi.\n\nIMANDRA\n\nOh, sinä kuolisit! Mihin minä silloin joutuisin!\n\nPRINSSI\n\nMinä voisin surmata oman kuvani.\n\nIMANDRA\n\nPrinssinkö? Voisitko sinä surmata hänet minun tähteni? Mutta silloinhan\npyöveli sinut teloittaisi. Oh!\n\nPRINSSI\n\nKuule ja muista! Älä vain erehdy minun ja prinssin suhteen.\n\nIMANDRA (Katsoen peiliin)\n\nTämä peili lumoo silmät, minä en ymmärrä... Etten vain erehtyisi sinun\nja prinssin suhteen!\n\nPRINSSI\n\nMitä jos prinssin päähän pälkähtäisi pukeutua toiseksi?\n\nIMANDRA\n\nOh, minä pelkään! Tämä peili sekoittaa selvimmät ajatukset. Ei, ei,\nen erehtyisi sittenkään! Mutta nyt minä menen peseytymään kaivolle.\n(Menee, Otro tulee toisesta ovesta.)\n\nOTRO\n\nIloista huomenta, teidän korkeutenne!\n\nPRINSSI\n\nMetsänvartija! Olen nyt oma vartijani.\n\nOTRO\n\nHovissa nauretaan tälle sukkelalle seikkailullenne. Kuinka korkea\nvartijattarenne edistyy?\n\nPRINSSI\n\nHoviherra ja hovirouva ovat kasvattaneet hänet aivan nurinkurisesti.\n\nOTRO\n\nHänen pohjimmainen, hieno vaistonsa opettaa hänet lopulta oikealle\nteidän ohjauksellanne.\n\nPRINSSI\n\nToivon niin, mutta minä olen toisinaan niin piintynyt hänen hulluihin\npäähänpistoihinsa, että olen unohtaa oman opetukseni.\n\nOTRO\n\nMutta hän taipuu jo tapoihinne?\n\nPRINSSI\n\nMinun täytyy usein taipua hänen tapoihinsa. Minun täytyy nousta yhtä\nvarhain kuin hänenkin, tehdä työtä niinkuin hänenkin.\n\nOTRO\n\nPrinsessa on siis vielä penseä?\n\nPRINSSI\n\nOh, mutta minä iloitsen aamun raikkaudesta, iloitsen onnestani,\nkasvavista voimistani. Ymmärrän nyt työn arvon paremmin kuin ennen.\n\nOTRO\n\nTe näytätte terveeltä kuin metsämies.\n\nPRINSSI\n\nMutta vielä enemmän iloitsen minä prinsessan kasvavasta kauneudesta\nja hänen sielunsa salaisesta suloudesta.\n\nOTRO\n\nHän on kuin luonnon lapsi, viehkeä vikoineenkin. Te ohjaatte häntä\nnäkymättömällä kädellä.\n\nPRINSSI\n\nHän ei saa huomata, että häntä ohjataan.\n\nOTRO\n\nTässä on oma viittanne, kruununne ja kullatut kenkänne, kuten\nkäskitte.\n\nPRINSSI (pukeutuen)\n\nNyt panemme hänet koetukselle!\n\nOTRO\n\nMutta jos metsäkyyhkynne karkaa.\n\nPRINSSI\n\nEi pelkoa! Olen siltä varalta asettanut kujeilijani halkovajaan. — Ja\nlopulta — vangitutan minä itseni.\n\nOTRO\n\nAhaa, ymmärrän — metsänvartijan! Teidän viisautenne on verraton\nkuten hyveenne ovat hiljaiset.\n\nPRINSSI\n\nTahdon häntä hiukan hämmästyttää ja häikäistä. (Katsoo ikkunasta.)\nKas, hän tulee jo kaivolta! Tahdon olla yksin. (Vetäytyy syrjään.)\n\nOTRO\n\nYmmärrän, teidän korkeutenne! (Menee.)\n\nIMANDRA (tulee kiireesti, astuu ikkunan luo ja alkaa kastella\nkukkia, seisoo selin prinssiin.)\n\nNo, etkö mene halkoja hakkaamaan! Tässä kastelen \"Kodin ilon\" kukkia,\nonpa tämäkin kodin iloa. Päivä menee taas pilveen.\n\nPRINSSI\n\nTaitaa tulla sade.\n\nIMANDRA\n\nVai luuletko olevasi joku prinssi, jonka ei tarvitse tehdä mitään?\n\nPRINSSI\n\nEivätkö prinssit tee mitään?\n\nIMANDRA\n\nEivät tee muuta kuin huvittelevat ja kulkevat maita mantereita\nkosiskellen onnettomia prinsessoja niinkuin se Kaukovallan prinssikin.\n\nPRINSSI (nauraen)\n\nHahhaa!\n\nIMANDRA\n\nMitä naurettavaa siinä on?\n\nPRINSSI\n\nOnko se prinssi niin häijy?\n\nIMANDRA\n\nHäijy kuin synti. Mutta tulkoonpa toiste ryöstämään, niin kyllä minä\nsen höyhennän! Taitaa sen korvat kuumottaa siitä korvapuustista, minkä\nminä metsässä annoin.\n\nPRINSSI (nauraen)\n\nTaitaa niin kuumottaa, hahhaa!\n\nIMANDRA\n\nOletko naurutautinen, vai mitä! Ala jo mennä, muuten saat sinäkin!\n\nPRINSSI\n\nAi, ai!\n\nIMANDRA\n\nNiin, ai, ai! (Kääntyy kiljahtaen.) Ai, ai, prinssi! (Juoksee ympäri\ntupaa, avaa luukun ja kätkeytyy kuoppaan.)\n\nPRINSSI (luukun ääressä)\n\nSielläkö sinä olet? Mitä sinä siellä teet? Avaahan nyt hiukan!\n\nIMANDRA (raottaa luukkua)\n\nMinä vain haen porkkanoita.\n\nPRINSSI\n\nSinä veitikka, eihän kuopassa ole porkkanoita. Miksi sinä juoksit\npakoon?\n\nIMANDRA\n\nMinä pelkäsin — aavetta.\n\nPRINSSI\n\nOlenko minä niin aaveen näköinen?\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, mutta kun minä luulin Metsä-Matin olevan tuvassa ja äkkiä\nhän muuttui...\n\nPRINSSI\n\nPrinssiksi!\n\nIMANDRA\n\nLuulin, että tässä oli jotain taikaa.\n\nPRINSSI\n\nOnko sinulla joku taikakalu...?\n\nIMANDRA\n\nEi, ei minulla ole. Minä en erottanut äänestä.\n\nPRINSSI\n\nTulehan pois sieltä pimeästä, muuten siellä alkaa kummitella.\n\nIMANDRA\n\nEn minä tule. En minä uskalla. (Vetää luukun kiinni.)\n\nPRINSSI\n\nKuka sinä olet? Nouse nyt sieltä, muuten minä seison luukulla siksi\nkunnes Metsä-Matti tulee. Avaa heti!\n\nIMANDRA (avaa)\n\nVoi, voi, prinssikulta, ettehän suuttunut.\n\nPRINSSI\n\nKyllä minä suutun, jollet jo tule.\n\nIMANDRA (nousee kuopasta, niijaa maalaisesti)\n\nMinä häpeän niin, kun minä sanoin prinssiä häijyksi ja...\n\nPRINSSI\n\nJa laiskaksi. Ah, en ollut sinua tuntea, minähän tapasin sinut metsässä.\n\nIMANDRA\n\nMinä en olisi silloin tuntenut itseäni.\n\nPRINSSI\n\nSinä olet se sama pesemätön paimentyttö, jota...\n\nIMANDRA\n\nJota te luulitte noidaksi.\n\nPRINSSI\n\nTaisit hiukan noitua, koska minä unohdin itseni.\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, en minä noitunut. Minähän unohdin itseni, kun annoin...\n\nPRINSSI\n\nAika korvapuustin, hahhaa! Että korvat vieläkin kuumottavat.\n\nIMANDRA\n\nMinun korvani kuumottavat sitä ajatellessani.\n\nPRINSSI\n\nSinä olit uskollinen Metsä-Matillesi, et antanut suuta prinssillekään.\n\nIMANDRA\n\nMiksi prinssi piti pilanaan?\n\nPRINSSI\n\nSinä olit niin Suvikunnan prinsessan näköinen, etten voinut vastustaa\nhaluani.\n\nIMANDRA\n\nOlisikohan Suvikunnan prinsessa tehnyt samoin?\n\nPRINSSI\n\nEhkä hän olisi hyppinyt harakkaa. Oh, minä en sääli häntä enään.\n\nIMANDRA (pettyneenä)\n\nTe ette siis muistele häntä enään.\n\nPRINSSI\n\nMinä vietän kohta häitä. Minä säälin tulevaa korkeata puolisoani.\n\nIMANDRA\n\nSanotaan, että hän istuu mykkänä tornikomerossa.\n\nPRINSSI\n\nKukaan ei saa häntä nähdä ennenkuin hää-iltana, silloin hänen kielensä\nlumous laukeaa.\n\nIMANDRA\n\nOnko hän kauniimpi kuin — Suvikunnan prinsessa?\n\nPRINSSI\n\nHän on nyt onneton ja se kaunistaa kaikkia.\n\nIMANDRA\n\nOlenko minä enään kaunis?\n\nPRINSSI\n\nPikku narri! Sinä et ole onneton.\n\nIMANDRA\n\nOi, minä olen niin onneton, minä tahtoisin kuolla!\n\nPRINSSI\n\nOlet olevinasi onneton. Kaikki nuoret neitoset haaveksivat häitä ja\nkuolemaa. Etkö sinäkin ole onnellinen tässä pienessä mökissä?\n\nIMANDRA\n\nMinä en tiedä. Minä tahtoisin olla onnellinen.\n\nPRINSSI\n\nEikö Metsä-Matti ole hyvä sinulle? Onko hän kovakourainen?\n\nIMANDRA\n\nHän ei lyö ja toisinaan minä toivoisin, että hän löisi. Minä olen\nsellainen! Minä tahtoisin, että hän hivelisi minun hiuksiani, koskisi\nkäsiäni niinkuin prinssi silloin metsässä...\n\nPRINSSI\n\nMitä, mitä sinä makeilet? Minun käteni ovat nyt sidotut, minä en saa\nmuistaa...\n\nIMANDRA\n\nEttekö muista...? Minä olisin tahtonut, että Metsä-Matti olisi minut\noikein ryöstänyt salaa yöllä linnanikkunasta.\n\nPRINSSI\n\nVieläkö sinä haudot hullutuksiasi?\n\nIMANDRA\n\nEnkö minä sitten enään ole ryöstämisen arvoinen? Katsokaa, käteni ovat\nnyt karkeat... Ei prinssikään niitä nyt koskisi.\n\nPRINSSI\n\nKudo sinä vain kangastasi! Ompele siihen helmiä ja kalliita kiviä,\ntähtiä ja lähteensilmiä, niin morsiameni ilostuu! — Vieläkö sinä\nistut lähteellä ja katselet kuvaasi?\n\nIMANDRA\n\nMitäpä minä katsoisin kun ei kukaan minua katsele!\n\nPRINSSI\n\nMinun täytyy sanoa Metsä-Matille, että hän katselee sinua enemmän.\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, kyllä hän katselee minua usein salaa ja toisinaan nauraa hän\nitsekseen. Hän on niin kummallinen ja kateenarka.\n\nPRINSSI\n\nKelle?\n\nIMANDRA\n\nPrinssille.\n\nPRINSSI\n\nMinulle? Miksi niin?\n\nIMANDRA\n\nKun te silloin metsässä... Oh, minä en uskalla sitä ajatella...\n\nPRINSSI (katsellen kukkia)\n\nSinulla onkin nyt niin sirkut silmät ja sinä olet armas katsella kuin\ntämä kodinilon kukka.\n\nIMANDRA\n\nSe on niin vaarallista, Matti on niin kiivas, hän voisi...\n\nPRINSSI\n\nMitä?\n\nIMANDRA\n\nUnohtaa, että hän on prinssin palvelija.\n\nPRINSSI\n\nUskaltaisiko hän nousta omaa herraansa ja hallitsijaansa vastaan? Oh,\ntämä on niin naurettavaa! Minä en pelkää!\n\nIMANDRA (veikeillen)\n\nEttekö pelkää enään minua, minun silmiäni? Tahdotteko, niin minä\ntanssin teille?\n\nPRINSSI\n\nMitä sinä tahdot? Älä vain hypi harakkaa!\n\nIMANDRA\n\nHahhaa, niinkuin Suvikunnan prinsessa.\n\nPRINSSI\n\nOh, sinä olet viehkeä kuin hän, vaarallinen kuin hän, sinä olet vieno\nvelho, sinä lumoat silmäni.\n\nIMANDRA (välkyttelee peilin palasella niin, että päivänsäteet\nvalaisevat prinssin kasvoja.)\n\nPRINSSI\n\nMitä sinä teet, sokaiset silmäni, näen valkoisia hiiriä lattialla!\n\nIMANDRA\n\nPäivän elohiiret tanssivat silmissänne. Kuuletteko? (Kuuluu huilun\nsoittoa.)\n\nPRINSSI\n\nKuka soittaa?\n\nIMANDRA\n\nMetsä-Matti soittaa halkotarhassa.\n\nPRINSSI\n\nMetsä-Matti?\n\nIMANDRA\n\nMinä pelkään... Hän hioo kirvestään.\n\nPRINSSI\n\nKirvestään? Mitä varten?\n\nIMANDRA\n\nArmollinen prinssi! Älkää panko Mattia vesitynnyriin!\n\nPRINSSI\n\nMitä hän aikoo? En ymmärrä... Sinä vedät minua kuin virta. Noita!\n\nIMANDRA\n\nEnkö ole ihana?\n\nPRINSSI\n\nAh, ihana! Tanssi, tanssi!\n\nIMANDRA\n\nMinä tanssin teidän sydämeenne.\n\nPRINSSI\n\nSinä olet sydämetön, minulla ei ole enään sydäntä, tyhjä paikka, pimeys!\n\nIMANDRA\n\nEttekö muista Imandraa!\n\nPRINSSI\n\nAh, muistan!\n\nIMANDRA\n\nJa olette unohtanut sen uuden prinsessan? Ah, minä olen kateellinen\nhänelle.\n\nPRINSSI\n\nEn muista, sinun huulesi hurmaavat. Tanssi, tanssi!\n\nIMANDRA\n\nMinä tanssin!\n\nPRINSSI\n\nSinun kätesi kimmeltää kuin kristalli, mitä sinulla on?\n\nIMANDRA (asettaa peilin prinssin kasvojen eteen)\n\nTaikapeili!\n\nPRINSSI\n\nOh, kuinka minä olen ruma, minä olen hukassa! Missä minä olen? En tunne\nitseäni, en sinua. Tule! (Prinssi aikoo syöksyä Imandran syliin, joka\nväistyy tanssien.)\n\nIMANDRA\n\nTulen häihin!\n\nPRINSSI\n\nHäihin? Nyt muistan morsiameni. Nyt muistan, mitä minä olen tehnyt.\nPääni on pyörällä, minä tukehdun! Missä on ovi? Ilmaa, ilmaa!\n(Juoksee ovesta.)\n\nIMANDRA\n\nPrinssi, tulkaa takaisin! Se oli vain pilaa. (Katsoo ikkunasta.) Hän\nmeni! Hm. (Asettuu kangaspuiden ääreen ja alkaa kutoa, laulaa.)\n\n    Nyt tornissa kutoo neitoset hääkultakangastaan,\n    ja morsiusneidot laulavat nyt armaastansa vaan.\n    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!\n\n    Ne punoo pukuun helmiä ja kalliita kiviä,\n    ne punoo morsiuskruunua ja Indian silkkiä.\n    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!\n\n    Ja ken ne helmet, kivet saa ja ken sen kruunun saa,\n    ei kukaan enään rakasta nyt kurjaa kutojaa!\n    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!\n\n    En enään ilonpäiviä mä näe milloinkaan\n    ja suruhunnun kutoa nyt itselleni saan.\n    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!\n\n    En helmiä, en kiviä mä siihen punoa saa,\n    on kyynelhelmet ainoat, joilla voin sen koristaa.\n    Soi viimeisen kerran mun lempeni laulu!\n\n(Kuuluu sateen rapinaa katolla ja ikkunalla.) Uh! Kuka kolkutti?\n(Menee avaamaan.)\n\nHOVIHERRA (ja hovirouva)\n\nTästä, armollinen rouva! Ai! Löin pääni ovenkamanaan. Tänne\ntullessa täytyy kumartaa.\n\nHOVIROUVA\n\nNiinkuin hovissa. Yh, pääsimmehän sateen suojaan. (Asettaa\ntirkistyslasin silmilleen.) Mikä muunnos!\n\nHOVIHERRA (rientää esille)\n\nPrinsessa!\n\nIMANDRA\n\nAh!\n\nHOVIHERRA\n\nKenelle te kudotte noin kaunista kangasta?\n\nIMANDRA\n\nKaukovallan prinssin tulevalle puolisolle.\n\nHOVIROUVA\n\nMikä alennuksen askel!\n\nHOVIHERRA\n\nNiin, meitä on kutsuttu prinssin häihin.\n\nHOVIROUVA\n\nJa tällaisessa harakanpesässä prinsessa nyt asuu!\n\nIMANDRA\n\nEi tämä ole mikään harakanpesä!\n\nHOVIROUVA\n\nSiitä saitte, että hypitte harakkaa. Eikö nyt olisi ihanaa astua\nkuninkaalliseen kultasaliin morsiuskruunu päässä? Eikö prinsessa kadu?\n\nIMANDRA\n\nMitäpä minä katuisin, en ole mielestäni mitään pahaa tehnyt.\n\nHOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä)\n\nTäällä on niin umpea ilma. Avatkaa ikkuna!\n\n    (Hoviherra avaa ikkunan.)\n\nIMANDRA\n\nKaikkeen sitä tottuu.\n\nHOVIROUVA\n\nMutta hovitapoihin oli vaikea tottua.\n\nHOVIHERRA\n\nTäällähän on sievää ja siistiä. Palkit ja seinät säihkyvät puhtautta.\nPieni porsliiniparatiisi!\n\nHOVIROUVA\n\nPeseekö prinsessa itse lattian?\n\nIMANDRA\n\nKukapa sen pesisi!\n\nHOVIROUVA\n\nPrinsessa raataa kuin palkkapiika, mikä häväistys!\n\nIMANDRA\n\nEi työ ole häpeäksi, sanoo Metsä-Matti.\n\nHOVIHERRA\n\nJa puutarhassa tuoksuvat omenapuut!\n\nIMANDRA\n\nMutta hajuvesi sekoittaa niiden tuoksun.\n\nHOVIROUVA\n\nTiedättekö! Minun ruusuveteni on tuotu Indiasta saakka.\n\nHOVIHERRA\n\nSuurin ilomme olisi nähdä teidät taas keskellämme, kullatussa\nkammiossanne, jonka olemme kaunistaneet.\n\nIMANDRA\n\nMutta siellä on niin ikävä.\n\nHOVIROUVA\n\nMinä annan anteeksi prinsessan entiset erehdykset.\n\nHOVIHERRA\n\nTuotamme hoviin iloisia soittoniekkoja, saatte hyppiä vaikka harakkaa.\n\nHOVIROUVA\n\nEi, ei, sen minä kiellän.\n\nIMANDRA\n\nSaan minä täälläkin tanssia ja Metsä-Matti soittaa. Äsken tanssin\nprinssille.\n\nHOVIROUVA\n\nKävikö hänen korkeutensa täällä, sepä ihme!\n\nIMANDRA\n\nHän ei tunne minua.\n\nHOVIROUVA\n\nSepä onni!\n\nIMANDRA\n\nHän kutsui minua hoviin ompelemaan.\n\nHOVIROUVA\n\nMutta prinsessa, ettekö nyt ajattele! Prinsessan pitäisi hävetä!\n\nIMANDRA\n\nJotain täytyy tehdä elääkseen.\n\nHOVIROUVA\n\nMikä se Metsä-Matti on miehiään? Kiusaa teitä nälälläkin, minäpä sanon\nprinssille...\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, Metsä-Matti ei ole paha!\n\nHOVIHERRA\n\nEhkä prinssi vielä muuttaa mieltään, kun hän tuntee teidät.\n\nIMANDRA\n\nEhkä hän kerran tuntee. Pitäköön prinsessansa!\n\nHOVIHERRA\n\nEhkä hän ihastuu ikihyväksi nähdessään tämän ihmeellisen muutoksenne.\n\nIMANDRA\n\nMinä voin kerjätä leipääni, mutta minä en kerjää onneani.\n\nHOVIHERRA\n\nOnni tulee, onni menee. Ehkä se Metsä-Matti on loitsija.\n\nHOVIROUVA\n\nSe Metsä-Matti on veijari, se on pantava jalkapuuhun!\n\nIMANDRA\n\nSitä minä en salli. Ja miksi te, hovirouva, moititte miestä, jota\nette tunne? Metsä-Matti on kantanut minua purojen ja kivien yli,\nhän on puolustanut minua petoja ja ihmisiä vastaan.\n\nHOVIROUVA\n\nPrinsessa, te olette auttamaton! Elätte riidassa ja...\n\nHOVIHERRA\n\nRakkaudessa. Pieni riita rakentaa rauhan.\n\nHOVIROUVA\n\nHoviherra, te pärpätätte kuin vanha pärekori, te ette tiedä mitään\nrakkaudesta.\n\nHOVIHERRA\n\nOlen oppinut sen teiltä, armollinen rouva. Ehkä se, se Metsä-Matti\nsillä pillillään on pannut pienen prinsessan pään pyörälle.\n\nIMANDRA\n\nSaa hän jänistenkin päät pyörälle.\n\nHOVIHERRA\n\nOo, ehkä prinsessa vielä muistaa jäniksen, jonka minä ammuin.\n\nIMANDRA\n\nHahhaa, se jänishän oli jo kuollut kaatuessaan. Sen vatsa oli kiinni\nommeltu!\n\nHOVIROUVA\n\nMitä minä kuulen! Ritari pelvoton ja vakaa! Sanoinhan, että te\nammutte aina ohi.\n\nHOVIHERRA\n\nKautta metsästäjän kunniani! Ikävä juttu! Miksei prinssi puhunut tästä\nmitään, minä olen häväisty!\n\nHOVIROUVA\n\nEntä minä! Olen kerskaillut tästä sankarityöstä koko hoville.\nHoviherra, te olette nahjus, jänishousu! Oo, oo!\n\nHOVIHERRA\n\nTämä on liikaa! Hovirouva, te unohdatte hovitavat, hovikielen...\nminä olen hovimies, minä...\n\nHOVIROUVA\n\nMinä annan nyt palttua hovitavoille! Te olette nauta, vanha\nviheliäinen, syntinen sarvipää, pässinpää!\n\nHOVIHERRA\n\nJa te olette vanha huhuharakka!\n\nHOVIROUVA\n\nHarakka? Minä pakahdun, minä pyörryn! (Pirskoittaa hajuvettä\nkasvoilleen, kaatuu rahille.)\n\nHOVIHERRA\n\nTyyntykää! (Huuhtoo hovirouvan kasvoja.) Me unohdimme itsemme. Me\nemme ole muuta kuin ihmisiä me hovi-ihmisetkään.\n\nHOVIROUVA (herää)\n\nOh, nainen on heikko, oo, kuinka te olette hyvä... oo, anteeksi.\nPois, pois! Minä läkähdyn!\n\nHOVIHERRA (taluttaen hovirouvaa ovesta)\n\nNöyrin palvelijanne! Ai! (tarttuu sääreensä.) Kirottu kihti! Se\njohtuu metsästyksestä. Juutaksen jänis! (Ovesta tulee vastaan prinssi\nmetsänvartijana.)\n\nHOVIROUVA (tirkistellen lasilla)\n\nYy! Pri... pippuriprinssi! (Varoittaen salaa sormellaan, prinssi\nnostaa sormen huulilleen.)\n\nPRINSSI (hiljaa)\n\nVaiti!\n\nHOVIHERRA\n\nOo, anteeksi!\n\nPRINSSI (äänekkäämmin)\n\nLuulin lampaaksi!\n\n    (Hoviherra ja hovirouva menevät.)\n\nPane pötyä pöydälle! Mitä, eihän puukupissa ole mitään!\n\nIMANDRA\n\nEi ole muuta kuin mustaa leipää ja kaljaa!\n\nPRINSSI (ottaa pyssyn seinältä, alkaa valaa kuulia.)\n\nHuonostipa hoidat tulta!\n\nIMANDRA\n\nLähdetkö sinä taas metsään? Minun tulee niin ikävä.\n\nPRINSSI\n\nKudo kangasta, jonka prinssi on tilannut! Sinun on ikävä siksi,\nettet pane tikkua ristiin.\n\nIMANDRA\n\nMinähän hyörin ja häärin aamusta iltaan, mutta sinä et huomaa mitään.\nEt edes katsokaan!\n\nPRINSSI\n\nEthän sinä katsomisesta kaunistu.\n\nIMANDRA\n\nMinä luulin päinvastoin.\n\nPRINSSI\n\nSinä sanot aina päinvastoin. — Täällä kävi prinssi, mitä hän teki?\n\nIMANDRA\n\nMerkillistä, etten nähnyt prinssin tänne tuloa.\n\nPRINSSI\n\nKatselit kai kuvaasi kaivossa.\n\nIMANDRA\n\nTiedätkös, prinssi oli minulle hieno ja höyli ikäänkuin olisin ollut\nprinsessa.\n\nPRINSSI\n\nVai prinsessa!\n\nIMANDRA\n\nMutta minä olen prinsessa!\n\nPRINSSI\n\nEt minun etkä maailman silmissä. Jos sinä tuollaisia toistat,\nniin kaikki nauravat sinulle.\n\nIMANDRA\n\nJa Suvikunnan hovissa minulle naurettiin, kun tahdoin olla\npaimentyttö. — Kuules, sinä soitit äsken niin kauniisti!\n\nPRINSSI\n\nMinäkö? Sehän oli vain vanha, vieras tietäjä.\n\nIMANDRA\n\nTietäjä? Sehän on kummallista!\n\nPRINSSI\n\nJa sinä tanssit! Kyllä minä kuulin!\n\nIMANDRA\n\nHyi, sinä olet ilkeä, enkö minä saa tanssiakaan!\n\nPRINSSI\n\nEt prinssille.\n\nIMANDRA\n\nSinä olet mustasukkainen.\n\nPRINSSI\n\nMiksen olisi? Sinä aiot pettää minut, mutta silloin minä...\n\nIMANDRA\n\nSilloin sinä\n\nPRINSSI (poispäin hymyillen)\n\nLyön sinua!\n\nIMANDRA\n\nOi, lyö, lyö minua, se olisi niin ihanaa!\n\nPRINSSI\n\nMinäpä en lyö!\n\nIMANDRA\n\nSinä kiusaat minua. Et lyö, et hyväile. Et hyvää sanaa sano, vaikka\nraastan ja raadan.\n\nPRINSSI\n\nEn osaa hovin hienoa kieltä, me maalaiset emme sano, mitä tunnemme.\n\nIMANDRA\n\nMutta tunnette sen, mitä sanotte. Sano, sano, että sinä olet\ntyytyväinen, niin minäkin olen tyytyväinen!\n\nPRINSSI\n\nTyytyväinen? Kun ei ole rauhaa, rahaa, ruokaa!\n\nIMANDRA\n\nTäällä saan istua kuin Tuhkimus tuhassa. Jos olisin tämän tiennyt,\nen olisi kanssasi lähtenytkään.\n\nPRINSSI\n\nMitä läksit, oma syy! Satuja, satuja!\n\nIMANDRA\n\nJa aina sinä hoidat ja voidat pyssyäsi niinkuin minua ei olisikaan.\n\nPRINSSI\n\nJoka ei pidä pyssyään puhtaana, se ei vaali vaimoankaan.\n\nIMANDRA\n\nAmpuisit edes jäniksen, osaathan sinä loihtia.\n\nPRINSSI\n\nPaljasta pilaa!\n\nIMANDRA\n\nPilanako minua pidätkin? Minäpä sanon prinssille.\n\nPRINSSI\n\nSano, sano, ei sinua uskota!\n\nIMANDRA (polkee jalkaansa)\n\nSinä olet kavala kuin käärme. Sinä kiedot sanoillasi niinkuin lukki\nverkkoonsa.\n\nPRINSSI\n\nJa kerjää prinssiltä samalla mesikakkuja!\n\nIMANDRA\n\nMinäkö kerjäisin?\n\nPRINSSI\n\nNiin sanoit prinssille, kyllä minä kuulin. Mutta sinä et uskalla\nkerjätä, tarvitaan siihenkin rohkeutta.\n\nIMANDRA\n\nKyllä minä uskallan, menen vaikka heti, kerjään polvillani, matelen.\n\nPRINSSI\n\nKun käsken, niin et kerjää.\n\nIMANDRA\n\nMutta minäpä kerjään!\n\nPRINSSI\n\nKerjää, kerjää! Nälkä ei lue lakia.\n\nIMANDRA\n\nMiksi olet niin kova, minun pitäisi sinua vihata, mutta minä en voi!\n\nPRINSSI\n\nVihaa vaan! Mikset voi?\n\nIMANDRA\n\nSiksi, että sinun katseesi kurittaa, mutta äänesi hyväilee.\n\nPRINSSI\n\nSinä olet leikkinyt lemmellä.\n\nIMANDRA\n\nSinun kylmyytesi kiihoittaa, sinun kuumuutesi jäähdyttää. Mikset anna\nminulle suuta niinkuin hovissa!\n\nPRINSSI\n\nVasta häiden jälkeen!\n\nIMANDRA\n\nPrinssin häiden?\n\nPRINSSI\n\nNiin — prinssin.\n\nIMANDRA (polkee jalkaansa.)\n\nMutta minä tahdon! Suuteletko?\n\nPRINSSI\n\nEn!\n\nIMANDRA\n\nTapa minut, tapatko?\n\nPRINSSI\n\nEn! Taruissa vain tapetaan.\n\nIMANDRA\n\nSitten minä...\n\n PRINSSI\n\n Sinä, sinä...?\n\nIMANDRA\n\nMinä, minä, minä — vaikenen koko viikon. (Menee nurkkaan\nturjottamaan.)\n\nPRINSSI\n\nJa minä puhun koko viikon. Sinä tapat aikaasi ja nyt minä tapan —\nkukon!\n\nIMANDRA\n\nKukon! Mutta kuinka minä sitten herään?\n\nPRINSSI\n\nKun heräät, niin vaikenet. Et voinut vaijeta! Siinä näit!\n\nIMANDRA\n\nMinä puhunkin koko viikon.\n\nPRINSSI\n\nMinä vaikenen. (Menee.)\n\nIMANDRA (pistää sormet korviinsa)\n\nINKERI (tulee)\n\nOi, täällä te olette, prinsessa, mitä te niin turjotatte?\n\nIMANDRA\n\nMuuten vaan.\n\nINKERI\n\nIstutte mykkänä kuin murheellinen lintu.\n\nIMANDRA\n\nTai niinkuin se prinsessa tornikomerossa. Voi, Inkeri, lue minulle taas\nsatuja niinkuin ennen Suvikunnassa takkavalkean ääressä.\n\nINKERI\n\nHyvä prinsessa! Ne ajat palaavat taas niinkuin päivä seuraa yötä.\nTulkaa tänne, katsokaa! (Istuvat takkavalkean ä äreen, Inkeri näyttää\nkauniita silkkinauhoja, myrtinoksia, helmiä y.m.) Nyt minä opetan\nprinsessaa sitomaan morsiusseppeltä.\n\nIMANDRA\n\nOh, kerran toivoin kantavani morsiuskruunua. Sui taas suortuviani\nniinkuin ennen.\n\nINKERI (hajoittaa Imandran hiukset)\n\nEn kysele mitään, muistelkaamme vain Suvikunnan armaita aikoja.\n\nIMANDRA (ilostuen)\n\nInkeri, muistatko kuinka minä kohtelin korkeita kosijoitani, nipistin\nniitä nenästä ja hypin harakkaa.\n\nINKERI\n\nMuistan, muistan!\n\nIMANDRA (heiluttaen käsiään)\n\nHypinkö harakkaa? Näin minä räpytin.\n\nINKERI\n\nEi, ei, eihän se sovi, eihän prinsessa enään ole lapsi.\n\nIMANDRA\n\nEhkä olet oikeassa. Ehkä olin häijy. Mutta kuule! Ai! (Tukkii\nkorvansa.) Kukko! Se kiekui kolme kertaa. Kuule, nyt se lakkasi\nkiekumasta! Kuuletko? Nyt iski Metsä-Matti kirveellä pään poikki!\n\n    (Ovella kuuluu kolme koputusta.)\n\nHäh, mitä! Ovella kuului kolme koputusta. Minä en uskalla, Inkeri, mene\nsinä avaamaan! (Inkeri menee avaamaan, tupaan astuu Hepuli puettuna\nLapin tietäjäksi.)\n\nTIETÄJÄ\n\nRauha matalaan majaan!\n\nIMANDRA\n\nKuka olet, mieron mies?\n\nTIETÄJÄ\n\nTietäjä yöpuolen maasta, olen kasvoista katsoja, aatoksista arvaaja.\n\nINKERI (osoittaen prinsessaa)\n\nArvaa, kuka tässä katsoo kasvojasi.\n\nTIETÄJÄ (kuljettaen käsiään prinsessan kasvojen yli)\n\nKehtosi kiikkui korkealla, kuninkaisessa kammiossa.\n\nIMANDRA\n\nMistä sen tiesit? Sanoit salaisuuteni, kätke se pyhään partaasi.\n\nTIETÄJÄ\n\nEn puhu partaani.\n\nIMANDRA\n\nTässä, taita leipäsi! (Antaa mustan leivän.) — Mitä muuta etsit?\n\nTIETÄJÄ\n\nKasvakoon leipä lemmeksesi! — Etsin taikapeiliäni, jonka joku on\nminulta varastanut. Tiedätkö siitä?\n\nIMANDRA\n\nMinäkö, mitä? Olisiko...?\n\nTIETÄJÄ\n\nMinä tiedän, että sinä tiedät.\n\nIMANDRA\n\nMillainen on peilisi?\n\nTIETÄJÄ\n\nSe kuvastaa ensin kunkin ihmisen semmoiseksi kuin hän on, mutta loihdun\navulla voi katsoja tulla senlaiseksi kuin hän tahtoisi olla. Joku on\nsärkenyt sen peilin. —\n\nIMANDRA\n\nLoihtija, mistä sen tiedät?\n\nTIETÄJÄ\n\nLöysin tämän sirun Suvikunnan linnan rikkaläjästä. Nyt etsin minä\nkaikkia siruja, voidakseni saada kokonaisen kuvan itsestäni.\n\nIMANDRA\n\nOlen tuntevinani sinut äänestäsi.\n\nTIETÄJÄ\n\nMinä olin ennen suuri narri ja minä pilkkasin vielä suurempia narreja.\n\nIMANDRA\n\nJa menetit vallattoman virkasi?\n\nTIETÄJÄ\n\nNarrille nauretaan, mutta narria ei rakasteta.\n\nIMANDRA\n\nEntä loihtusana?\n\nTIETÄJÄ\n\n\"Katso itseesi!\" Peilin voi särkeä maanjäristys tai varomaton lapsi.\n\nIMANDRA\n\nVoi, kuinka minä olin tyhmä!\n\nTIETÄJÄ\n\nPrinsessa, sinä olet särkenyt peilini!\n\nIMANDRA\n\nNiin, minä sen tein.\n\nTIETÄJÄ\n\nSilloin näytit oikean kuvan itsestäsi. Mutta, prinsessa, muista, voi\ntapahtua, ettei aina tiedä, mitä tahtoo.\n\nIMANDRA\n\nNyt tunnen sinut, sinä olit prinssin narri. Sinä annoit minulle\nmetsässä ainoan leipäsi!\n\nTIETÄJÄ\n\nNiinkuin sinä äsken. Emme ole mitään velkaa toisillemme. Olin narri,\nolen sitä ehkä vieläkin. Mutta nyt minun täytyy mennä etsimään kaikkia\npeilinpaloja.\n\nIMANDRA\n\nJa kun ne on löydetty?\n\nTIETÄJÄ\n\nLöydän itseni.\n\nIMANDRA\n\nJa minä?\n\nTIETÄJÄ\n\nSilloin suomut putoavat silmiltäsi. Prinsessa, olkoon sielusi aina\npeilinpuhdas! Rauha sinulle! (Menee.)\n\nINKERI\n\nEhkä hän kujeili itsensä kanssa.\n\nIMANDRA\n\nTuntui kuin olisin nähnyt edessäni itse sadun. Inkeri, ota kirjani ja\nlue jotakin!\n\nINKERI (alkaa lukea)\n\nOli kerran...\n\nPRINSSI (metsänvartijana, seisoo kynnyksellä, hiipii Imandran\ntaakse ja sieppaa kirjan)\n\n... hyvin häijy prinsessa.\n\nIMANDRA (pelästyen)\n\nMetsä-Matti, uh, kätesi ovat veressä! Sinä tahraat verellä minun\nkirjani. Anna pois paikalla!\n\nPRINSSI (nostaen kirjan korkealle)\n\nEn anna.\n\nIMANDRA\n\nMinä huudan!\n\nPRINSSI\n\nSinähän lupasit vaijeta.\n\nIMANDRA\n\nMinä karkaan!\n\nPRINSSI\n\nKarkaa vaan!\n\nIMANDRA\n\nKatsos, nyt sinä revit kirjani. Minä karkaan prinssin kanssa,\n(Kamppailevat.)\n\nPRINSSI\n\nPrinssi parka! Onnea matkalle!\n\nIMANDRA\n\nUh, käteni on veressä! Sinä olet julma! Sinä tapoit kukon, sinä voit\ntappaa prinssin.\n\nPRINSSI\n\nPrinssi ei ole mikään kukko enkä minä mikään prinssi!\n\nIMANDRA\n\nSinä tapat minutkin!\n\nPRINSSI\n\nMinä tapan sinun tautisi. Katsos! (Heittää kirjan liekkeihin.)\n\nIMANDRA\n\nRaakalainen! Mitä sinä teit? (Juoksee pesälle.) Voi, nyt se palaa!\nKaikki paloi poroksi! Kaikki, kaikki on lopussa!\n\nINKERI\n\nPrinsessa, prinsessa!\n\nIMANDRA (juoksee ovelle, mutta prinssi asettuu oven eteen)\n\nPois, minä en tahdo nähdä sinua! Minä en näe sinua enään koskaan.\nJää hyvästi! (Hyppää ulos ikkunasta.)\n\nINKERI (juoksee ikkunan ääreen)\n\nPrinsessa!\n\nPRINSSI\n\nOliko tämä nyt täyttä totta!\n\nINKERI\n\nHän juoksee metsään.\n\nPRINSSI\n\nMitä! Hän kääntyy järvelle! Hoi, Imandra, tule takaisin! Imandra!\n\nINKERI\n\nHän ei tule takaisin, juoksee, juoksee!\n\nPRINSSI\n\nEi tule. Imandra, minä tulen! (Hyppää ikkunasta.)\n\nINKERI\n\nSe oli sen sadun loppu!\n\n\n\n\nNÄYTÖS IV\n\n\n—Tornihuone. Oikealla ompelupöytä, rukki. Vasemmalla ovi. Perällä\nlinnansaliin johtava, iso kaariovi, sen oikealla puolella tornikomero\nlyijykehyksisine, pieniruutuisine ikkunoineen.—\n\nPRINSSI (ja Otro tulevat vasemmalta)\n\nTäällä ei ole vielä ketään.\n\nOTRO\n\nArmollinen prinssi, minä ymmärrän, ketä te odotatte.\n\nPRINSSI\n\nSitä, jota silmäni ja sydämeni halajaa. Tämä on siis odotettu\nhääpäiväni.\n\nOTRO\n\nIhmisen iloisin päivä.\n\nPRINSSI (leikillisesti)\n\nKäskittehän metsänvartijan vaimon tulla linnaan?\n\nOTRO\n\nKäskin. Prinssi, te olette mainiosti esittänyt osanne.\n\nPRINSSI\n\nMinun on täytynyt olla kova vasten tahtoani. Pelkäsin jo prinsessan\nkarkaavan, mutta minä sain takaisin levottoman lintuni. Siinä\nkilpajuoksussa olin taittaa jalkani.\n\nOTRO\n\nPianhan tämän suloisen selkkauksen langat selviävät.\n\nPRINSSI\n\nMenin ehkä liian pitkälle pilassani. Ensin prinsessa rimpuili ja\nraivoili, mutta kun kannoin hänet kotiin, tyyntyi hän kuin lapsi.\nMökissä hän sitten nukahti.\n\nOTRO\n\nPrinssi, teillä on ihmeellinen taikavoima taltuttaa tätä pientä\nkuninkaanlintua. Hän on jo häkissänne.\n\nPRINSSI\n\nTahtoisin, että hän vapaana visertelisi ja söisi kädestäni.\n\nOTRO (nauraen)\n\nHunajakakkua! Eikö hän jo totu mökkiläisen mustaan leipään?\n\nPRINSSI\n\nJa mökkiläiseen! Niin, niin, tuntuu toisinaan kuin olisin\nmustasukkainen eräälle miehelle...\n\nOTRO\n\nItsellenne? Tarkoitatte, Metsä-Matille.\n\nPRINSSI\n\nNiin. Mutta kohta riisun minä naamarini.\n\nOTRO\n\nNiinkuin kypärinsilmikkonsa riisuu ritari, joka on voittanut\nkeihäskisoissa.\n\nPRINSSI\n\nJoka on voittanut itsensä! Mutta vielä tahdon minä tuntemattomana\nnauttia salaisesta onnestani. Menkäämme! Kuulen askeleita.\n\nOTRO (ilakoiden)\n\nMenkäämme siis katsomaan olematonta, mykkää prinsessaa tornikomerossa!\n\nPRINSSI\n\nMykkää salaisuuttamme. Pian sen linnansoittajat toitottavat koko\nvaltakunnalle.\n\nOTRO\n\nSoittajat ja morsiusneidot ovat jo saapuneet.\n\nPRINSSI\n\nJa hää-ilotulituksena voitte polttaa metsämökin.\n\nOTRO\n\nYmmärrän, teidän korkeutenne. (Menevät nauraen perä-ovesta.)\n\nINKERI (tulee juosten, jälessään hoviherra likinäköisesti häntä etsien)\n\nMutta hoviherra! Tehän olette hiprakassa! (Inkeri piiloutuu\ntornikomeroon ompelupöydän alle.) Hahhaa! Mitäs tästä hovirouva\najattelee!\n\nHOVIHERRA\n\nMinun piti tavata hovirouvaa suihkukaivon luona.\n\nINKERI\n\nMutta eksyitte viinikellariin.\n\nHOVIHERRA\n\nHehee, hää-ilon esimakua.\n\nINKERI\n\nHui, hai, hoviherra!\n\nHOVIHERRA\n\nMissä minun pieni kyyhkyni on, leikkikäämme kyyhkyä ja haukkaa!\n(Liikkaa pöydän alitse.) Ah! (Alkavat juosta pöydän ympäri.)\n\nINKERI\n\nTe olette jo siipirikko!\n\nHOVIHERRA\n\nKi-kirottu kihti! Inkeri, jollet sinä seiso, niin minä ryömin pöydän\nyli. (Alkaa ryömiä pöydälle, mutta ei pääse lattialle.) Inkeri kulta,\nauta minua alas!\n\nINKERI\n\nMutta te ette saa koskea.\n\nHOVIHERRA\n\nKautta hovikunniani!\n\nINKERI\n\nEttekä nipistä?\n\nHOVIHERRA\n\nEn nipistä, katselen vain! Uh, puh!\n\nINKERI\n\nHoviherra! Pahinta on syntinen syyhelmä vanhoissa raajoissa.\n\nHOVIHERRA\n\nVanhassakin on kutkaa. Vanhankin veri uudistuu niinkuin tämä muoti\ntässä. Täntapaista hametta käytettiin jo hovirouvan isoäidin\nnuoruuden aikana.\n\nINKERI\n\nKäyttivätkö miehetkin vanhaan aikaan hameita?\n\nHOVIHERRA\n\nNuorena hovipoikana ollessani, valepukuina, joo, joo. Hyst! Me hiivimme\nnuorten hovineitien naamiaisiin.\n\nINKERI\n\nAi, ai! Taisitte olla aika aituri. Mutta ajat muuttuvat, muodit\nmuuttuvat.\n\nHOVIHERRA\n\nMuodit muuttuvat turhamaisuudesta. Tietäkääs! Kuningas Pontus Paksupään\naikana käytti muuan prinsessa pystykauluksia peittääkseen syylää\nkaulassaan.\n\nINKERI\n\nSiksipä hovirouva käyttää korkeita kauluksia.\n\nHOVIHERRA\n\nEräällä kuningattarella oli hyvin rumat hampaat, sentähden peitti hän\nniitä pitämällä pitsinenäliinaa suunsa edessä!\n\nINKERI\n\nHovirouvan pitäisi käyttää isoa pyhinliinaa kasvojensa edessä.\n\nHOVIHERRA\n\nSo, so, veitikka! Kuningas Stultus suurella oli iso mukula päässä ja\nhän määräsi hovin käyttämään tekotukkaa.\n\nINKERI\n\nSiksikö tekin, hoviherra...?\n\nHOVIHERRA\n\nEi, ei! Nuorena hovimiehenä ollessani oli tapana nyhtää jok'ainoa\nhiuskarva pois päästä — siisteyden vuoksi. Ettekö te tahtoisi...\n\nINKERI\n\nNyhtää hiuksianne? Miksei! (Tempaa tekotukan hoviherran päästä.)\nTeillähän on vain pari niskakarvaa!\n\n    (Hovirouva seisoo ovella.)\n\nHOVIHERRA\n\nAi, ai, ei saa tukistaa, tehän olette äksy kuin prinsessa Imandra.\nMutta minä kostan. (Nipistää Inkeriä korvasta.)\n\nHOVIROUVA\n\nVai niin! Hoviherra, joko te taas...?\n\nHOVIHERRA\n\nJoko taas? Minä vain rankaisin kamarineitiä!\n\nHOVIROUVA\n\nJa nyt minä rankaisen teitä. (Taluttaa hoviherraa korvasta ovelle.)\nTe olette uskoton, ulkokultainen, vanha vaivainen ukuli!\n\nHOVIHERRA\n\nUkuli, ui! Oi, anteeksi, armollinen, en koskaan enään...\n\nHOVIROUVA\n\nVai vielä tässä nipistämään! Hyi, kuinka teidän henkenne hajuaa!\n(Pirskoittaa hajuvettä.) Mars suihkukaivolle! Siellä saattekin nyt\nkylmän kylvyn. (Hovirouva ja hoviherra menevät perälle.)\n\nIMANDRA (tulee vasemmalta hiljaa ja arasti)\n\nInkeri! Uskallanko minä tulla?\n\nINKERI\n\nPrinsessa!\n\nIMANDRA\n\nÄlä mainitse nimeäni!\n\nINKERI\n\nTulkaa ompelemaan, nyt on kiire!\n\nIMANDRA\n\nPrinssi viettää häitä, niin. — Oh, kuinka minun on nälkä. Kotona\nhovissa oli minulla ruokaa, mutta ei ollut nälkä.\n\nINKERI\n\nJa nyt teillä on nälkä, mutta ei ole ruokaa.\n\nIMANDRA\n\nMitähän nyt prinssi ajattelee minusta? — Ja Metsä-Matti on nyt\nsairaana kotona.\n\nINKERI\n\nKuinka te säikäytitte, koko linnan alustalaiset hakivat teitä, mutta\nMetsä-Matti löysi teidät viimein.\n\nIMANDRA\n\nHän taittoi metsässä jalkansa, enkä minä voi häntä nyt hoitaa, sillä\nprinssi käski minun tulla hoviin. Voi, Matti parka! Kuinka lienee\ntulenkin laita? Ettei vain tapahtuisi mitään onnettomuutta.\n\nINKERI\n\nEi saa leikkiä tulen eikä tunteiden kanssa.\n\nIMANDRA\n\nMinä aavistan.\n\nINKERI\n\nMitä te aavistatte?\n\nIMANDRA\n\nAavistan, että tästä päivästä riippuu koko kohtaloni. Oh, kun minä\nummistan silmäni, niin näen hämärän metsän, sen syvyydestä syöksyy\nmies, nostaa, kantaa minua, minä en ajattele mitään, en tiedä mitään,\nmies kantaa minua ja minä tunnen ikäänkuin kasvaisin kiinni häneen ja\nvereni läikähtää lämpöisesti. Inkeri, tiedätkö, mitä tämä merkitsee?\n\nINKERI\n\nHaaveiletteko taas satujanne? Prinsessa, antakaa viisauden langeta\nsydämeenne!\n\nIMANDRA\n\nJa tiedätkö, Inkeri. En vihannut häntä vaikka hän poltti satuni, tuntuu\nikäänkuin hän olisi polttanut poroksi jotain pahaa povessani.\n\nINKERI\n\nRikas, riemullinen elämä on suurempi kuin mailman kaikki pienet\nsatukirjat.\n\nIMANDRA\n\nKummallista, en vieläkään ymmärrä elämää. Kaksi kuvaa sekoittuu\n sielussani toisiinsa. Toinen valkoinen ja toinen tumma kuva.\nToisinaan sulavat kahden katseet yhdeksi, toisinaan en eroita\nprinssiä Matista enkä Mattia prinssistä muusta kuin tukasta ja\npuvusta. Eroittaisikohan prinssi minut, jos minä pukeutuisin näihin\nhäähuntuihin?\n\nINKERI\n\nPrinsessa, pukekaa valkoiset kengät jalkaanne ja koettakaa tätä\nhääharsoviittaa!\n\nIMANDRA\n\nTohdinko? Ettei vain prinssi tulisi, oi, kuinka minä häpeisin.\n\nINKERI (veitikkamaisesti)\n\nPrinssi oli hyvin ankaran näköinen.\n\nIMANDRA\n\nNyt hän ajaa meidät mökistä, jos hän saa tietää, mitä Matti on uhannut\ntehdä. Minun täytyy pelastaa hänet... Missä on prinssi?\n\nINKERI\n\nPrinssi on sen mykän prinsessan luona.\n\nIMANDRA (pukeutuu)\n\nVoi, prinsessa parka, kun häntä ajattelen, niin melkein mykistyn,\nja kun minä ajattelen prinssiä, niin...\n\nINKERI (hymyillen)\n\nNiin te ajattelette Metsä-Mattia.\n\nIMANDRA\n\nNiin. Olisiko tässä jotain noituutta?\n\nINKERI\n\nEhkä se taikapeili on sekoittanut kuvat. Prinsessa, kuinka kaunis te\nolisitte morsiamena! — Sitokaa nyt morsiusseppeltä!\n\nIMANDRA\n\nPrinssin morsiamena? Kunhan näkisin itseni!\n\nINKERI\n\nHovi on huumannut vanhat vaistonne.\n\nIMANDRA\n\nMinullahan on peilinsiru! Sillä minä hämmennän koko hovin, hoviherran,\nhovirouvan ja prinssin...\n\nINKERI\n\nPrinssin? Heittäkää jo vanhat vallattomuudet! Hämmennätte vain\nitsenne.\n\nIMANDRA\n\nPeilistähän näkee itsensä sellaisena kuin todella on. Inkeri! Minä\nneulon tämän sirun seppeleeseen.\n\nINKERI\n\nMutta prinsessa, se on vaarallista!\n\n    (Linnanpihalta kuuluu huutoja.)\n\nIMANDRA\n\nInkeri, kuulitko, mitä ne huutavat?\n\nINKERI (nousee, menee ikkunan luo)\n\nLinnanpihalla on kansaa, se tahtoo nähdä prinsessan.\n\nIMANDRA\n\nMinutko? (Aikoo ikkunan luo, mutta Inkeri estää.)\n\nINKERI\n\nEi, ei! Prinssin morsiamen!\n\nKANSA (huutaa)\n\nMorsian ulos!\n\nIMANDRA\n\nMinä unohdin, enhän minä ole prinssin morsian! (Heittää seppeleen\npöydälle.)\n\nINKERI (huutaa ikkunasta)\n\nTyyntykää, hänen kuninkaallinen korkeutensa on vielä tornissa!\n(Kuuluu mutinaa.)\n\nIMANDRA\n\nMinä olen vain metsänvartijan vaimo enkä vielä edes sitäkään,\n(Istuutuu ompelemaan, hyräilee: soi viimeisen kerran mun lempeni\nlaulu.)\n\nINKERI\n\nLaulakaa, laulu lohduttaa! Minä menen hakemaan lisää lankoja.\n(Menee.)\n\n    (Vasemmalta tulee kaksi morsiuspiikaista.)\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nKatsos, hän on pukeutunut morsiuspukuun.\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN\n\nKujeilkaamme hiukan hänen kustannuksellaan.\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nOi, terve maan mainio morsian!\n\nIMANDRA\n\nMorsian, minä, mitä te teette?\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN\n\nTulimme koristamaan häätupaa huikaisevilla hursteillä, päilyvillä\npeileillä ja häähimmeleillä.\n\nIMANDRA\n\nErehdytte, tytöt, en ole morsian. Minä koettelin vain prinsessan pukua.\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nNyt tunnen, sinähän olet se uusi kummallinen kutoja, josta niin\npaljon puhutaan.\n\nIMANDRA\n\nOlen minä nähnyt parempiakin päiviä!\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN\n\nParempia päiviä? Ja tahtoo koreilla kuninkaallisilla häävaatteilla!\n\nIMANDRA (kiivastuen)\n\nMiksen koreilisi! Minulla olisi siihen oikeuskin.\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nMikä oikeus, sinulla halvalla paimentytöllä?\n\nIMANDRA\n\nTe härnäätte minua!\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN\n\nKatsos, katsos, kuinka kiukuttelee! Metsäkissa!\n\nIMANDRA\n\nVarokaa, etten kynsi!\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nKyllä on sisua!\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN\n\nOn vielä ylpeäkin.\n\nIMANDRA\n\nYlväs ylpeitä vastaan, nöyrä nöyrien kanssa!\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nLuulee olevansa mikäkin prinsessa!\n\nIMANDRA\n\nPrinsessa, niin minä olenkin!\n\nMORSIUSPIIKAISET\n\nPrinsessa, hahhahaa!\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN\n\nKerjäläisprinsessa!\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nMinkä maan prinsessa?\n\nIMANDRA\n\nSuvikunnan maan! Tässä seisoo Suvikunnan valtijatar. Ettekö häpeä!\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN\n\nHäpeä itse! Suvikunnan valtijatar, vielä mun mitä! Ethän osaa hyppiä\nharakkaa niinkuin Suvikunnan prinsessa.\n\nIMANDRA\n\nEttekö usko, kyllä minä osaan!\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nEmme usko, jollet hypi harakkaa!\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN Harakkaprinsessa! Emme usko, emme usko!\n\nIMANDRA\n\nEttekö usko! Kyllä minä näytän... Katsokaa! (Alkaa hyppiä harakkaa.)\n\nMORSIUSPIIKAISET\n\nHahhahaa!\n\nIMANDRA\n\nUskotteko nyt? Huitukat!\n\nMORSIUSPIIKAINEN\n\nHyppii kuin sammakko!\n\nTOINEN MORSIUSPIIKAINEN\n\nHän on hullu, hän on hullu!\n\n    (Morsiuspiikaiset juoksevat nauraen vasemmasta ovesta. Imandra\n    ei sitä huomaa vaan jatkaa hyppimistään.)\n\nPRINSSI (tulee perältä, seisoo kynnyksellä)\n\nJatka, jatka!\n\nIMANDRA (peittää käsillä kasvonsa ja hypähtää pystyyn)\n\nOi, prinssi!\n\nPRINSSI\n\nMikä sinua vaivaa! Miksi et hypi, sehän oli niin kaunista katsella!\n\nIMANDRA (koettaa riisua hääviittaa)\n\nSe oli niin rumaa, en tiedä, mikä minuun tuli.\n\nPRINSSI\n\nEi, ei, anna olla, hääpuku koristaa sinua.\n\nIMANDRA\n\nOi, antakaa anteeksi, ei se sovi minulle eikä minun sovi... minä\nvain koettelin...\n\nPRINSSI\n\nSinä olisit suloinen morsian!\n\nIMANDRA (laskee harsoviitan pöydälle)\n\nMitä prinssi nyt!\n\nPRINSSI\n\nÄlä kainostele! Tanssithan sinä minulle mökissä.\n\nIMANDRA\n\nNiin, mökissä, mutta en hovissa.\n\nPRINSSI\n\nJa taisit hiukan koetella luontoani, villi veitikka!\n\nIMANDRA\n\nMinä tahdoin vain saada Metsä-Matin mustasukkaiseksi.\n\nPRINSSI\n\nKas, kas vaan! Kylläpä sinulla on juonia pienessä päässäsi. No niin!\nPitäisihän minunkin pyytää sinulta anteeksi sitä menettelyäni metsässä.\nOlkaamme siis ystäviä, olen sinuun tyytyväinen. Olet kutonut kaunista\nhääkangasta.\n\nIMANDRA\n\nOlen iloinen, jos se mielyttää prinssiä.\n\nPRINSSI\n\nMutta en voi kuitenkaan olla iloinen, sillä minun korkea morsiameni on\nyhä mykkänä. Viidestä valtakunnasta olen kutsuttanut tietoniekkoja,\nmutta he eivät voi mitään tälle oudolle taudille.\n\nIMANDRA (ilostuen)\n\nEikö siis häitä vietetäkään!\n\nPRINSSI\n\nEi tänään. Mutta miksi sinä hymyilit, ilahuttaako tämä sinua?\n\nIMANDRA\n\nMinä olen niin iloinen, mutta en ymmärrä, miksi.\n\nPRINSSI\n\nEn ymmärrä sinua. — Niin, mutta Metsä-Mattiin en ole tyytyväinen,\nmiksei hän tule tänne, vaikka olen käskenyt?\n\nIMANDRA\n\nHän on sairaana, hän nyrjäytti jalkansa.\n\nPRINSSI\n\nMiksi!\n\nIMANDRA\n\nHän haki minua metsästä, kun olin karannut.\n\nPRINSSI\n\nNiinkö? Te taidatte elää kuin koira ja kissa. Sairas? Ehkä hän on vain\ntekosairas, laiska, leväperäinen. Kyllä minä tiedän...\n\nIMANDRA\n\nPrinssi kulta, kyllä hän on oikein sairas, minä hieroin hänen\njalkaansa, jonka hän nyrjäytti minun tähteni.\n\nPRINSSI\n\nMinä en usko. Hän on huono vartija, on päästänyt tulen niinkuin\nvarkaan metsään. Hänhän voi vielä polttaa koko huvilinnani! Minä panen\nhänet viralta, minä häädän hänet mökistäni.\n\nIMANDRA\n\nÄlkää tehkö niin, hyvä prinssi! Kyllä hän palkitsee kaikki\nparannuttuaan, hän on niin heikko, hänellä ei ole ruokaa.\n\nPRINSSI\n\nEikö hän hanki sinulle ruokaa?\n\nIMANDRA\n\nMistä hän hankkisi, kun ei ole. Ja sitten...?\n\nPRINSSI\n\nJa sitten?\n\nIMANDRA\n\nSitten pyysi hän, että minä pyytäisin... \"Ei siihen köyhän auta\",\nsanoi Metsä-Matti. Niin, niin, minä vaikka kerjään, antakaa meille\nhiukan jauhoja, että minä voisin keittää hänelle puuroa ja hautoa häntä\nhauteilla.\n\nPRINSSI\n\nHän käskee sinun kerjätäkin! Mokoma mies! Kuolkoon nälkään!\n\nIMANDRA\n\nPrinssi, prinssi, hän ei saa kuolla nälkään! Jos hän kuolisi, niin minä\nmenehtyisin omantunnon tuskista.\n\nPRINSSI\n\nTurhia tuskia! Mutta tyttö parka, ehkä sinun on nälkä.\n\nIMANDRA\n\nMitä minusta.\n\nPRINSSI\n\nOletko syönyt tänään mitään?\n\nIMANDRA\n\nEnhän minä... mutta kyllä minä kestän, kunhan Matti saisi jotain\nhengen pidoksi.\n\nPRINSSI\n\nMattia on syytetty raskaista rikoksista. No niin! Olen antanut asian\nneuvoskunnan ratkaistavaksi. Siihen asti saa hän olla vapaana. Ja minä\ntoimitan sinulle, ymmärrä, en hänelle, kaksi tynnyriä rukiita.\n\nIMANDRA\n\nOi, kiitos, armollinen prinssi. Uskokaa minua, Matti ei ole tehnyt\nmitään pahaa, pahat parjaajat ovat tämän tehneet.\n\nPRINSSI\n\nMinä teen tämän siksi, että olet tehnyt niin kauniin morsiuskruunun.\n(Ottaa morsiuskruunun ja katselee sitä.) Etkö sinä panisi tätäkin\npäähäsi?\n\nIMANDRA\n\nEn ole tämän kruunun kelvollinen. Ei, ei, en minä, minä olen vain halpa\nrahvaan nainen!\n\nPRINSSI\n\nMutta mitä tässä kruunussa on, mitä sinä olet siihen ommellut?\n\nIMANDRA\n\nPeilinpalasen.\n\nPRINSSI\n\nNoidan peilinpalasen, jota sinä välkyttelit minulle mökissä? Kerro mitä\ntiedät!\n\nIMANDRA\n\nMökkiin tuli kerran vanha tietäjä ja hän sanoi, että tässä\npeilinpalasessa on ihmeellinen voima.\n\nPRINSSI\n\nTuntuu niinkuin minä tuntisin sen.\n\nIMANDRA\n\nSiinä näkee itsensä sellaisena kuin todella on.\n\nPRINSSI\n\nSehän on merkillistä! Sehän on mainiota! Tämän peilinpalasen avulla\nminä saan tietää, millainen minun hoviväkeni on, hoviherra, hovirouva\nja monet muut.\n\nIMANDRA\n\nJa taikasanan avulla voi tulla mielensä mukaiseksi.\n\nPRINSSI (katsoo peiliin)\n\nSano se sana!\n\nIMANDRA\n\nKatso itseesi!\n\nPRINSSI\n\nKatso itseesi? Merkillistä! En tunne itseäni. Minä toivon, toivon,\ntoivon, että olisin metsänvartija ja sinä prinsessa. Mitä tämä on?\nOlenko tajuissani? Silmäni aukenevat. Minä olen nähnyt sinut, minä näen\nsinut sellaisena kuin todella olet. Katso itseesi! Sinä olet...?\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, se peili valehtelee, älkää katsoko siihen! Minä en ole...\n\nPRINSSI\n\nSinä olet...\n\nIMANDRA\n\nEi paimenelämä ole sellaista kuin mitä kirjoista luin eikä hovielämä\nniin loistavaa kuin mitä lapsena luulin.\n\nPRINSSI\n\nNyt minä tunnen. Sinä olet... te olette prinsessa Imandra.\n\nIMANDRA\n\nOh, prinssi, te tunsitte minut, nyt minä olen hukassa.\n\nPRINSSI\n\nArmollinen prinsessa, minä tunsin teidät jo äsken, kun hypitte harakkaa.\n\nIMANDRA\n\nMinä en kehtaa katsoa kasvoihinne, tahtoisin vaipua maan alle.\n\nPRINSSI\n\nMikä omituinen sattuma — niinkuin sadussa.\n\nIMANDRA\n\nOi, miksi, miksi minä särin peilin, tämä tuli minulle vitsaukseksi.\nMinä olen ansainnut alennukseni.\n\nPRINSSI\n\nPrinsessa, älkää sanoko niin! Te olette vain kohonnut katseissani.\nUnohtakaa monet sopimattomat sanani, minä en voinut ajatella, minä en\naavistanut.\n\nIMANDRA\n\nOh, olisinpa tämän aavistanut. Nyt minun kai täytyy mennä.\n\nPRINSSI\n\nEi, ei, viipykää ja viihtykää täällä! Uskokaa, että minä tunnen samalla\nlailla kuin silloin Suvikunnan hovissa.\n\nIMANDRA\n\nSe on mahdotonta, sen jälkeen mitä on tapahtunut, mitä minä onneton\nolen rikkonut teitä vastaan.\n\nPRINSSI\n\nMinä polvistun teidän edessänne, minä rukoilen teiltä rakkauttanne.\n\nIMANDRA\n\nPrinssi, nouskaa, minä en voi. Voi, minua, voi, meitä! Tämä peili\non lumonnut minut, se on lumonnut teidät. Te ette tiedä, mitä te\nsanotte, te puhutte vastoin tahtoanne. Kun lumous laukeaa, niin ette\nmuista enään sanojanne.\n\nPRINSSI\n\nMinä vannon, valitkaa!\n\nIMANDRA\n\nMinä en voi!\n\nPRINSSI\n\nAntakaa arvan ratkaista! Katsokaa, tämän liinan alla on valkoinen ja\nmusta leipä, valitkaa minun ja Metsä-Matin välillä.\n\nIMANDRA (syöksyy liinan luo)\n\nOi, leipää!\n\nPRINSSI\n\nEi, ei! Arvatkaa, kumpiko leipä on valkoinen.\n\nIMANDRA\n\nMi-minä en uskalla. Minä en kestä kauempaa. Minulla on nälkä kuin\nsudella! (Riuhtaisee liinan ja tarttuu toisella kädellä valkoiseen,\ntoisella mustaan leipään.)\n\nPRINSSI\n\nMutta prinsessa! Te koskitte molempiin leipiin yht'aikaa!\n\nIMANDRA (syö vuorotellen kumpaakin leipää)\n\nHahhaa, minä unohdin aivan koko arvoituksen! Kylläpä tämä on hyvää!\nPrinssi, teillä on erinomainen hovileipuri! Hahhaa, muistatteko,\nkuinka minä tukistin teitä. Hahhaa! Ei, minä olen nälästä hullu.\nHahhaa! Minä kuolen naurusta. Minä en voi muuta kuin nauraa, haahhaa!\n\n    (Kuuluu melua pihalta.)\n\nPRINSSI\n\nMikä siellä on!\n\nIMANDRA\n\nOn niin valkeata. Pihalla kantavat jo hääsoihtuja.\n\nPRINSSI\n\nTämä on omituista! Ei tämä tunnu hää-ilolta. Prinsessa, kuulkaa!\n\nINKERI (syöksyy huoneeseen)\n\nTuli on irti! Metsämökki palaa!\n\nIMANDRA (vaipuu lattialle)\n\nMetsämökki? Ja Metsä-Matti! Voi, minua onnetonta! Minun sairas ylkäni\npalaa! (Syöksyy ovelle.)\n\nPRINSSI\n\nTyyntykää, prinsessa! Ei hän pala. (Prinssi ja Inkeri pidättävät\nprinsessaa.)\n\nIMANDRA\n\nPrinssi, päästäkää minut, minä en voi jäädä tänne, kuuletteko, hän\npalaa, palaa! Oh, auttakaa häntä, hän ei saa kuolla, hän ei saa kuolla!\n\nINKERI\n\nPrinsessa, rauhoittukaa, ei hän kuole!\n\nIMANDRA\n\nInkeri, Inkeri, älä estä, minä tahdon hänen luoksensa. Voi, voi, hän\non sairas ja hän palaa ilmielävänä näkemättä minua! Oi! Miksi minä\njätin hänet yksin! Minä olin mieletön. Päästäkää, päästäkää, päästäkää,\nminä tahdon pelastaa tai palaa hänen kanssaan! Voi, minua! (Syöksyy\novesta, Inkeri ja prinssi rientävät jälessä. Kujeilijat tulevat\nnaurellen. Hepuli pitää selkänsä takana nahkaista viinipulloa.)\n\nHEPULI\n\nNäitkö sinä! Hahhaa!\n\nKEPULI\n\nHahhaa! Näinhän minä, kuinka hovirouva pisti hoviherran pään\nsuihkun alle.\n\nHEPULI\n\nNiinkuin jäniksen pään pensaaseen. Tämä on sitä hovimetsästystä!\n\nKEPULI\n\nKas näin! (Painaa Hepulin päätä.)\n\nHEPULI\n\nÄlä, älä! En minä ole mikään jänis enkä hoviherra.\n\nKEPULI\n\nOlet aika hepuli!\n\nHEPULI\n\nSen varsin valehtelit, senkin kepuli!\n\nKEPULI\n\nSytytetään vahakynttilät, niin näemme paremmin valehdella...\n\nHEPULI\n\nJa näemme, kuinka korvat liikkuvat. Hovissa ei koskaan puhuta totta.\n\nKEPULI\n\nMutta nyt täytyy hoviherran ja hovirouvan puhua totta.\n\nHEPULI\n\nKoska taikapeili puhuu totta.\n\nKEPULI\n\nMutta nämä hovin hupsut eivät vielä tiedä taikapeilistä muuta kuin\nettä saavat toivoa kolme toivomusta.\n\nHEPULI\n\nÄlä sinä mene puun ja kuoren väliin!\n\nKEPULI\n\nTiedätkö, mitä siellä on?\n\nHEPULI\n\nEn.\n\nKEPULI\n\nSiellä on toukka.\n\nHEPULI\n\nLuulet olevasi rikkiviisas.\n\nKEPULI\n\nJa sinä nenäviisas. Unohdat, että nenä on yläpuolella suuta.\n\nHEPULI\n\nMutta silmät ovat yläpuolella nenää. Minä näen, ettet näe mitään.\n\nKEPULI\n\nHovissa on vaarallista nähdä liian paljon.\n\nHEPULI\n\nJa vaarallista ajatella liian paljon, kun on liikaa täällä\nyliskamarissa. (Kopauttaa otsaansa.) Katsos, otsa on silmiä ylempänä.\nHei, Kepuli, otetaan pieni partakyynärä!\n\nKEPULI\n\nHei, sinä löysit hoviherran kätköpaikan.\n\nHEPULI\n\nHys, löysin tämän puutarhasta.\n\nKEPULI\n\nSinun päävärkkisi on jo tyhjä kuin ullakko.\n\nHEPULI\n\nJa sinun järkesi putoaa vatsaan, toisin sanoen viinikellariin. Ota\nvielä kulaus hoviherran nahkanassakasta.\n\nKEPULI\n\nSinä unohdit jalat, jolleivät ne kannata!\n\nHEPULI\n\nKyllä kannattaa, tänään kannattaa juoda, sillä tänäänhän on häät.\n\nKEPULI\n\nMutta on pitkä loikkaus ullakolta maahan.\n\nHEPULI\n\nMutta lyhempi huippaus neitsytkammiosta morsiusvuoteeseen.\n\nKEPULI\n\nPrinsessa Imandran malja!\n\nHEPULI\n\nHän on väärentämätön, väkevä viini.\n\nKEPULI\n\nMutta hovirouva on pippurivedellä sekoitettu hapan viini. Katsos,\ntuolta tulee jo pöyhkeänä riikin riikinkana! Ja jälessä jumppii\ntietysti riikin riikinkukko.\n\nHEPULI\n\nJolla on kanan höyhenet.\n\nKEPULI\n\nJa riikinkanalla kukon kannukset.\n\nHEPULI\n\nVoi, kanan villat! Sammuta tulet, niin että he kerran saavat puhua\ntotta.\n\nKEPULI\n\nTai puhuvat itsensä pussiin.\n\nHEPULI\n\nJa piru sitoo pussin suut. Siinä paha missä mainitaan. (Kuuluu\nkolinaa)\n\nKEPULI\n\nEn pelkää pirua, mutta pirukin pelkäisi tätä akkaa! Hepuli, hei,\npaetkaamme!\n\nHEPULI\n\nHyvässä järjestyksessä! Hip ja heijaa! (Hepuli ja Kepuli kulkevat\ntakaperin sivuovesta sammutettuaan tulet.)\n\nHOVIROUVA (tulee perältä sarvilyhty kädessä.) Hys, mitä kuulin! Vai\nkuulinko vain omat askeleeni! (Katselee varovasti ympärilleen, tutkii\ntornikomeroa ja pöytälokeroita.)\n\nHOVIHERRA (tulee varpaillaan perältä, sarvilyhty kädessä)\n\nHys, mitä! Oh, hovirouva!\n\nHOVIROUVA (ottaa pöydältä morsiusseppeleen, keimailee ja asettaa sen\npäähänsä.)\n\nOo, oo!\n\nHOVIHERRA\n\nHän puhuu itsekseen. Voi vietävä!\n\nHOVIROUVA\n\nUh! Mitä se oli? Hoviherra, te täällä? (Pudottaa lyhdyn, joka —sammuu.)\n\nHOVIHERRA\n\nArmollinen rouva, enhän minä mitään... (Pudottaa lyhdyn, joka sammuu.)\n\nHOVIROUVA\n\nUh, nyt me olemme pimeässä! Sytyttäkää lyhtynne! (Hoviherra sytyttää.)\n\nHOVIHERRA\n\nMinun kuningattareni, kruunu päässä!\n\nHOVIROUVA\n\nSopiiko se? Näkisinpä nyt kuvani peilissä!\n\nHOVIHERRA\n\nMutta mikä teidän päässänne kiiltää? Mutta siinähän se on!\n\nHOVIROUVA\n\nMikä, mikä!\n\nHOVIHERRA\n\nTaikapeili, jota minä...\n\nHOVIROUVA\n\nTekin! Haitteko tekin sitä? Siis tässä se nyt on! Nyt minä siis saan\ntoivoa. Niin, minä toivon...\n\nHOVIHERRA\n\nEi, ei, antakaa minun...\n\nHOVIROUVA\n\nMinä toivon, että te toivoisitte myöhemmin.\n\nHOVIHERRA\n\nEi, ei!\n\nHOVIROUVA\n\nSeis! Minä ensin...\n\nHOVIHERRA\n\nMutta minähän ilmoitin ensin...\n\nHOVIROUVA\n\nMinä toivoisin teidät niin kauas kuin pippuri kasvaa.\n\nHOVIHERRA\n\nNyt meni teiltä jo kaksi toivomusta hukkaan. (Ivaillen.) Minä toivon\ntaas palaavani pippurimaasta.\n\nHOVIROUVA (kiivastuen)\n\nJa minä toivon, että te ette toivoisi enään mitään.\n\nHOVIHERRA\n\nNyt toivoitte viimeisen kerran!\n\nHOVIROUVA (raivostuen)\n\nTe, te, te, olette pilannut koko asian. Kas, kas, te ette saa enään\ntoivoa kuin kerran.\n\nHOVIHERRA\n\nMutta minä olenkin nyt varovaisempi, minä mietin.\n\nHOVIROUVA\n\nEttehän te mieti koskaan mitään.\n\nHOVIHERRA\n\nMinä mietin, että mitähän te nyt mietitte.\n\nHOVIROUVA\n\nTeillä on puuroaivot, te ette pääse minun ajatuksieni perille.\n\nHOVIHERRA\n\nHovijuonissa te olette olevinanne ovela, mutta sekaannutte omiin\nsanoihinne. Minullako puuroaivot? Hovirouva, te loukkaatte. Ettekö\ntiedä, että minun kantaisäni oli naimisissa Pontus Paksupään enon\nserkun kanssa. Minä olen kuninkaallista sukua.\n\nHOVIROUVA\n\nKantaisänne oli vain alhainen suosikki. Mutta ettekö te tiedä, että\nminun kanta-äitini oli Stultus suuren veljenpojan puoliso. Siis minä\nolen kuninkaallisempaa sukua kuin te.\n\nPRINSSI (tulee perältä metsänvartijaksi puettuna, kädessään käärö. Asettuu\npilarin taakse seisomaan.)\n\nHOVIHERRA\n\nTe liioittelette kuten aina. Vanhat asiakirjat kertovat, että\nkanta-äitinne oli vain kuninkaanveljen jalkavaimo. Toivon, ettette\nenään vääristele vanhoja perimätietoja!\n\nHOVIROUVA\n\nHyi, te herjaatte! Hahhaa, minä olin teitä viisaampi. Nyt te\ntoivoitte viimeisen kerran. Kyllä minä tiedän, mitä te toivoisitte.\nTe toivoisitte, ettei prinsessa koskaan menisi naimisiin niin, että\nte saisitte mielin määrin hallita ja vallita. Te, te juuri olette\ntahallanne kasvattanut prinsessan sellaiseksi, että hän karkoittaa\nkaikki kosijat luotaan.\n\nHOVIHERRA\n\nTe häväisette minun hovikunniani! Juuri te olette kasvattanut\nprinsessan niin ankaran nurinkurisesti, että hän pitää parempana\nvaeltaa valtakuntia vaikka maantien mierolaisen kanssa. Ja sillä\naikaa te odotatte saavanne kaikki käskettäviksenne, kurkottelette\njo kruunun kalleuksiakin ja...\n\nHOVIROUVA (pirskoittaen hajuvettä kasvoilleen)\n\nEi, ei, mutta tämä menee jo liian pitkälle! Minä olen hylätty,\nhäväisty, oo, oo, tätä en koskaan anna anteeksi! Oo, minä kuolen!\n\nHOVIHERRA\n\nTe olette kuollut jo niin monta kertaa, etten enään usko näihin\npyörtymispurkauksiin. (Prinssi astuu esille.) Oh, prinssi!\n\nHOVIROUVA (riisuu morsiusseppeleen)\n\nOo, prinssi, kuulitteko, minä...\n\nPRINSSI\n\nOlen kuullut keskustelunne ja siitä huomaan, että olette osaksi\nmolemmat syypäitä prinsessan kieroon kasvatukseen.\n\nHOVIHERRA\n\nEi syy ole minussa.\n\nHOVIROUVA\n\nEikä minussa.\n\nPRINSSI\n\nTe makeilette, matelette ja imartelette imelyyttänne. Teillä on hunajaa\nhuulilla mutta myrkkyä mielessä!\n\nHOVIHERRA\n\nOi, nöyrimmästi nöyrin palvelijanne!\n\nHOVIROUVA\n\nTeidän korkeutenne alamaisin palvelija!\n\nPRINSSI\n\nTe olette nöyriä isoisille, pöyhkeitä pienemmillenne. Te halveksitte\nhalpaa työtä ja kutkutatte kutistunutta laiskuuttanne. Mutta minä olen\noppinut rakastamaan työtä kuten minun tuleva korkea kuningattareni.\nMinä vapautan teidät nyt velvollisuuksistanne.\n\nHOVIHERRA ja HOVIROUVA\n\nMe, me kii-kiitämme.\n\nPRINSSI\n\nJa rangaistukseksi saa hovirouva nyt viimeisen kerran luvan käskeä\nprinsessan tänne. Ja te, hoviherra, saatte viittauksestani lukea tämän\nkäärön sisällyksen. (Antaa käärön hoviherralle.)\n\nHOVIROUVA\n\nMinä menen heti. Varmaankin prinsessa ikävöi. (Aikoo mennä.)\n\nPRINSSI\n\nÄlkää vielä menkö! Rohkenitte panna päähänne morsiuskruunun ja luulitte\ntaikapeilillä saavuttavanne pienet pyyteenne. Katsokaa vielä kerran\npeiliin, niin näette siinä oman sisäisen irvikuvanne!\n\nHOVIROUVA\n\nPitääkö minun katsoa? Minä pelkään tätä peiliä. Ei, ei, ei, minä en\nkatso, en katso! (Kääntää päänsä poispäin.) — Minä en tahdo nähdä!\nViekää se pois, se on paholaisen keksintö! (Purskahtaa ynisevään\nitkuun ja rientää tiehensä.)\n\nPRINSSI\n\nJa nyt on teidän vuoronne, hoviherra!\n\nHOVIHERRA\n\nSäästäkää minua prinssi! Ei, ei, minä en voi katsoa, minä en tahdo,\nminä en näe, olen likinäköinen, minä olen heikko, vanha mies, heikko,\nheikko.\n\nPRINSSI\n\nMinä arvasin tämän. Te pelkäätte itseänne.\n\n    (Kaksi keihäsmiestä tulee vasemmalta, he sytyttävät kynttilät ja\n    asettuvat oven kummallekin puolelle.)\n\nHOVIHERRA\n\nPrinssi, mitä te aiotte? Enhän minä...\n\nPRINSSI\n\nSen saatte pian nähdä.\n\nIMANDRA (tulee vasemmalta katse lattiaan luotuna)\n\nPrinssi, te käskitte!\n\nPRINSSI\n\nImandra!\n\nIMANDRA (yhä tuijottaen lattiaan)\n\nTässä minä seison kuin turvaton leski.\n\nPRINSSI\n\nMorsioksi puettuna!\n\nIMANDRA (katsellen pukuaan)\n\nMinäkö morsian? Kuolema on nyt ylkäni!\n\nPRINSSI\n\nKuule!\n\n    (Kuuluu morsiuspiikaisten laulua.)\n\n        Nyt morsiuspiiat laulaa\n        käy kisaan ylkämies,\n        ei puutu meiltä pitoja,\n        nyt ruusut täyttää ties!\n\nPRINSSI\n\nImandra, eivät ne laula minulle! Sinä olet pettänyt minut, minun olisi\npitänyt ymmärtää, että prinsessat ovat prinssejä varten!\n\nIMANDRA (kohottaen katseensa)\n\nMitä! Metsä-Matti? Luulin sinua prinssiksi. (Rientää prinssin\nluo.) Sinä elät, sinä elät, et sortunut palavaan mökkiin, sinä\nolet pelastunut, olet noussut tuhasta, seisot elävänä edessäni!\nMikä rajaton riemu ja onni on osakseni hullut! Mutta miksi sinä\nvaikenet, miksi kaikki vaikenevat? Hoviherra, mitä tämä merkitsee?\nKeihäsmiehet? Mitä on tapahtunut, puhukaa! (Prinssi antaa salaa merkin\nhoviherralle, tämä astuu esille, avaa käärön ja lukee.)\n\nHOVIHERRA\n\n\"Kuninkaallinen korkea neuvosto on tarkoin tutkittuaan tuominnut\nmetsänvartija Metsä-Matin teilattavaksi ja henkensä menettäneeksi,\nkoska hän on uskaltanut uhata hänen korkeutensa, Kaukovallan\nhallitsevan prinssin korkeata ja kallista henkeä ja on siten\nraskaaseen kuolemanrikokseen vikapääksi havaittu. Tämä varoitukseksi\nkaikelle kansalle kuulutettakoon!\"\n\n    (Keihäsmiehet sitovat prinssin kädet.)\n\nIMANDRA\n\nMitä, näenkö unta, ei, tämä ei ole mahdollista!\n\nPRINSSI\n\nImandra, kuulithan!\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, tämä ei saa tapahtua, te ette saa tappaa Metsä-Mattia, hän\non viaton... on tapahtunut hirveä erehdys! Hän ei saa, hän ei saa\nkuolla! Kuulitteko! Hoviherra! Puhukaa hänen puolestaan prinssille!\n(Heittäytyy hoviherran eteen ja syleilee hänen polviaan.) Te ette\nvastaa! Minä rukoilen, minä matelen polvillani prinssin edessä,\nsäästäkää hänen nuori henkensä!\n\nPRINSSI\n\nImandra! Säästä sanojasi! Kaikki on turhaa!\n\nIMANDRA\n\nEi, ei, ei ole vielä myöhäistä! Te olette tuominnut väärin, teillä\nei ole todistuksia, te olette kuunnelleet valheellisia valoja. Voi,\nkavalaa maailmaa! Peruuttakaa tuomio ja tutkikaa uudestaan! Hän on\nsyytön, hän on syytön! Oi, antakaa armon käydä oikeuden edellä! Voi,\nvoi, pitikö kaiken käydä näin! (Purskahtaa hillittömään itkuun.)\n\nHOVIHERRA\n\nPrinssi on omakätisesti vahvistanut tuomion.\n\nIMANDRA (ponnahtaa pystyyn, sieppaa käärön ja repii sen kappakiksi)\n\nKas, näin teen minä tyhjäksi teidän tuomionne!\n\nHOVIHERRA\n\nPrinsessa, mitä te teitte!\n\n    (Keihäsmiehet astuvat prinssin luokse, pihalta kuuluu torven ääni.)\n\nIMANDRA\n\nEi, te ette saa viedä häntä, kuunnelkaa sisäistä luontonne lakia!\nMinä suojelen häntä. Tässä seison minä, Suvikunnan ruhtinatar,\nrohkenetteko astua ruumiini ylitse? Pois! Minä tahdon kuolla hänen\nkanssansa! (Syleillen prinssiä.) Voi, kuinka minä nyt sinua rakastan\nniinkuin voi syntyä vain kerran, elää vain kerran, kuolla vain kerran.\n\n    (Hoviherra päästää salaa prinssin siteistä.)\n\nPRINSSI\n\nNiin, nyt minä näen, että sinä rakastat minua! (Syleilee Imandraa,\njoka luisuu hänen jalkojensa juureen.) Nouse, ihana Imandra.\n(Riisuu tekotukan päästään ja näyttää peilinsiruja.)\n\nIMANDRA\n\nMitä, taikapeilin sirut! Nyt suomut putoavat silmiltäni. Minä näen.\nOi, jos sinä olet kuninkaanpoika, niin älä enään koettele minua!\n\nPRINSSI\n\nSinä olet koetuksen kestänyt. Tunnetko nyt minut?\n\nIMANDRA\n\nTunnen, tunnen! Oi, tämä onni tuli kuin taivaasta, oi, tätä riemun\nrunsautta ja loppumatonta lepoa!\n\n    (Hoviväkeä, hovipoikia ja hovineitejä tulee vasemmalta, jälessä\n    hovirouva, joka yhtyy hoviherran seuraan, mukana myös Otro ja\n    Inkeri. Kaikki asettuvat kujaksi pää-oven kummallekin puolelle.)\n\nPRINSSI\n\nPannaan nyt prinsessan pieneen päähän valkea harsohuntu ja helykruunu!\n(Tekee niin.) Kuuletko? (Morsiuspiikaiset tulevat kantaen häähimmeleitä,\nheitellen runsaudensarvista ruusuja, tanssien tai laulellen.)\n\nMORSIUSPIIKAISET\n\n        Nyt morsian anna kättä\n        ja sormet sormiin lyö,\n        ja helykruunus kullassa\n        nyt tanssi koko yö!\n\nPRINSSI (asettaen kätensä Imandran käteen)\n\nTule, Imandra!\n\nIMANDRA (nipistäen prinssiä korvasta)\n\nMutta kuules sinä, Metsä-Matti! Entä taikapeili?\n\nPRINSSI\n\nSe oli vain naurupeili, minkä minä kerran ostin markkinoilta\nmatkoillani kaukaisilla mailla.\n\nIMANDRA\n\nSinä silmänkääntäjä, uuspeili!\n\nPRINSSI\n\nJokaisella on taikapeilin siru silmässään. Kuule hääsoitto kutsuu!\n\n    (Perä-ovet avautuvat selkosen selälleen, näkyy valaistu\n    valta-istuinsali, jonne prinssi, Imandra ja koko hääsaattue\n    kulkee.)\n\nHOVIROUVA (jättäytyen jälkeen)\n\nHoviherra, te olette vain narrinpeili!\n\nHOVIHERRA\n\nJa te juorupeili!\n\nHOVIROUVA\n\nJa minä kuvastun teissä.\n\nHOVIHERRA\n\nJa te minussa.\n\n    (Hoviherra ja hovirouva tekevät hullunkurisia liikkeitä.)\n\nHOVIROUVA\n\nOo, oo!\n\nHOVIHERRA\n\nOo, oo!\n\n    (Salista kuuluu hääsoittoa, kansa huutaa linnanpihalla: eläköön!)\n\nEsirippu.\n\n\n\n"]