[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fMoVR7w75D_4wRhTzTatnxnMB39P3aYtDc4Qy_5vScTA":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},282,"Tukkijoella","Pakkala, Teuvo",1862,1925,"282-pakkala-teuvo-tukkijoella","282__Pakkala_Teuvo__Tukkijoella","Nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1899,null,14433,86578,false,13308,[23],"Drama",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Tukkijoella\" by Teuvo Pakkala is a theatrical play with musical elements written in the late 19th century. The narrative takes place in a rustic Finnish setting, revolving around the lives and interactions of the loggers (tukkilaisia) and the local community, primarily focusing on themes of love, societal norms, and social hierarchies. The central characters include Turkka, a tukkipoika (logger), and Katri, the daughter of a local landowner, alongside various other villagers and loggers who navigate their relationships against a backdrop of class distinctions.  The opening of \"Tukkijoella\" introduces us to a lively yet challenging atmosphere in a rural homestead, where characters interact through dialogue filled with both humor and tension. As Katri and Anni discuss everyday matters, the arrival of the loggers brings a shift in dynamics. Pietola, the local landowner, and others experience playful banter and underlying social tensions, particularly regarding the status of loggers. This section sets the stage for potential romantic entanglements and social conflicts, establishing relationships and rivalries that hint at the complications to come. The interplay of different characters gives an insight into village life while also foreshadowing deeper themes of identity and acceptance within the community. (This is an automatically generated summary.)",[],360,"Nelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä kuvaa tukkilaisten saapumista maaseutukylään ja heidän kohtaamisiaan paikallisten asukkaiden kanssa. Tarina seuraa tukkijätkä Turkan ja talontytär Katrin välistä suhdetta, jota varjostavat ennakkoluulot ja väärinkäsitykset.","Teuvo Pakkalan 'Tukkijoella' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 282.\nE-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten\nemme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Riikka Talonpoika, Tapio Riikonen ja\nProjekti Gutenbergin DP oikolukijat.","TUKKIJOELLA\n\nNelinäytöksinen laulunsekainen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nTEUVO PAKKALA\n\n\n\nOtava, Helsinki, 1899.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nTURKKA   |\nTOLARI   |\nHUOTARI  | _tukkilaisia_\nKASURI   |\nOTERMA   |\n\nMAIJA, _kaupustelija_\nPIETOLA, _talokas_\nKATRI, _hänen tyttärensä_\nANNI, _mökintyttö_\nRÄTTÄRI\nPÖLHÖ-KUSTAA, _lyhytjärkinen poika_\nPORO-PIRKKO\nPAHNA-MAIJA\nLEENA\nKARJAPIIKA\n\n_Tukkilaisia ja kylän tyttöjä_\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS\n\n_Pirtti kalustoineen. Kaksi ovea, joista toinen, kamarin ovi,\nlaudoituksella peitetty_.\n\n\nKATRI _talouspuuhissa_.\n\nANNI _vasu käsivarrella tulee pirttiin_. Päivää, Katri. Onko isäsi\nkotona?\n\nKATRI. Meni käymään Tanelin mökillä. Olisi pitänyt jo tulla, mutta on\nkai jäänyt taas uskonasioista kinastelemaan.\n\nANNI. Olisin kysynyt jauhoja.\n\nKATRI. Mutta tällä kertaa tuskin on puuroksikaan.\n\nANNI. Tarvitsisinkin enemmältä. Aion leipäkauppaa tukkilaisille.\n\nKATRI. Niitä alkaa jo tulla.\n\nANNI. Melkein joka talosta kuuluu laulua ja soittoa. Eikö ole teille\nyrittänyt?\n\nKATRI. Kävi äsken muuan, mutta kun kuuli, että tämä on Pietola, niin\nlähti hyvästiä sanomatta. (_Nauraa_) Äsken Tolari kertoi, että viime\nkesänä oli ollut täällä tukkijoella muuan poika sieltä, jonne Heilala\nmuutti. Sitä oli Heilala lähtiessä neuvonut, että jos satut sellaiseen\ntaloon, jossa miehen nenä rupeaa tuhahtelemaan, kun kuulee, että olet\ntukkilainen, niin lähde heti lipettiin. Poika ei ollut koko kesänä\nuskaltanut mennä mihinkään taloon ensin lapsilta tai piioilta\ntiedustelematta, onko talossa mies, jonka nenä tuhahtelee.\n\nANNI. Jos minä olisin sinun sijallasi, Katri, niin minä antaisin isän\nnenän tuhista, minkä tuhisisi, ja valitsisin isännäksi jonkun reippaan\npojan tukkilaisista.\n\nKATRI. Valitse sinä itsellesi!\n\nANNI. Köyhällä tytöllä, jolla lisäksi on elätettävänä kivulloinen äiti,\nei ole mies niin otettavissa. Mutta suuren, rikkaan talon ainoalla\ntyttärellä on varaa valita.\n\nKATRI. Silloinpa ei ole pienen rahan tarve.\n\nANNI. Katri, Katri, ylpeys käy lankeemuksen edellä.\n\nPIETOLA (_tulee pirttiin päällystakki yllä_). Se oli sotaa! Ja\nlähtiessäni tunsin, että jotakin roiskahti selkääni. (_Kääntyy_) Mitä\nsiellä on?\n\nKATRI. Koko selkä piimässä! (_Auttaa riisumaan ja vie takin ulos_.)\n\nANNI. Mitä sotaa se sitten oli?\n\nPIETOLA. Uskonsotaa. Tanelin pirtti oli akkoja täynnä, ja ne minut\nedestä jumalansanalla mustasivat ja takaa jumalanviljalla valkaisivat.\nMikä siinä on, että ne minuun takertuvat kuin takkiaiset, missä vain\nnäkevät?\n\nANNI. Ne teitä rakastavat.\n\nPIETOLA. On rakkautta roiskia piimällä!\n\nKATRI (_tulee pirttiin_). Tuleeko Taneli uunia korjaamaan?\n\nPIETOLA. Kirkonkylälle oli haettu. Menepä sinä kysymään Perälän Erkkiä.\n\nANNI. Mutta älä, hyvä ihminen, lähde tuollaisilla saapasrähjillä!\n\nPIETOLA. Oli sekin, kun ei saatu suutaria. Pitää kirkolla käydessä ostaa\nkauppiaalta kengät.\n\nANNI (_ottaa vasusta kengät_). Tuossa ovat minun kenkäni, jotka olivat\npaikattavina. Ovat nämä kuitenkin somemman näköiset kuin tuollaiset\nsaapaslottanat.\n\nKATRI. Kyllä minä Erkin mökille näinkin vältän.\n\nANNI. Mutta voi sattua joku pulska tukkipoika.\n\nKATRI. Ei vie rinnastani rauhaa! (_Menee_.)\n\nPIETOLA. Niinpä tosiaan!\n\nANNI. Ei sitä tiedä, mikä tauti tapaa, mikä kuolema kohtaa.\n\nPIETOLA. Ei tuolla taipaleella ainakaan rakkaudentauti.\n\nANNI. Mikä ettei? On liikkeellä paljon poikia!\n\nPIETOLA. Ei Katri välitä.\n\nANNI. Pojistako? Niin kuin kaikki tytöt alkaen siitä koko maailman\nEeva-vainajasta.\n\nPIETOLA. Mutta tukkilaisista.\n\nANNI. Niissä on pulskia, reippaita poikia.\n\nPIETOLA. Ja miehekseen mitä sattuu.\n\nANNI. Molempaa: hyvää, huonoa. Niin kuin talollisissakin.\n\nPIETOLA. Miksei talollisissakin niin kuin kaikensäätyisissä. Mutta mistä\nkuleksijan tietää, mikä on miehekseen? Mitä miellyttävämpi, sitä\nsuurempi voi olla veijari. Niin kuin muuan Iska-niminen poika, joka\nmuutamia vuosia sitten  --\n\nANNI. Pietolan Iska?\n\nPIETOLA. Sillä nimellä sitä sanottiin ja vieläkin mainitessa\nsanotaan -- kun asuskeli meillä. Poika kuin Siionin virsiä kaupitteleva\nherranenkeli ja puheissaan kuin itse rehellisyys, mutta sellainen\nveijari, ettei maailmassa parempaa. Ei sitä isäntää meidän kylässä,\njolta ei jotain petkuttanut, ja tuskin sitä tyttöä, joka ei --\n\nHUOTARI (_tulee pirttiin_). Rauha ja rakkaus ja kaikellainen siunaus\ntähän taloon.\n\nPIETOLA. Ken vieras? En tunne.\n\nHUOTARI. Heikki Anselmi Huotari. Kunniallinen mies. (_Annin puoleen_)\nAvioliittoon esteetön.\n\nPIETOLA. Sinunko tuttujasi tämä nuorimies?\n\nANNI. Ei ole.\n\nHUOTARI. Vannomatta paras. Neitsyt voi olla minun kylkiluustani.\n\nANNI. Jospa siitä ei olekaan tehty neitsyttä, vaan leskivaimo.\n\nHUOTARI. Henki sanoo, että teidän kaltaisenne impi. (_Laulaa_.)\n\n    Sen on silmät kuin taivaalla tähdet\n      ja varsi kuin elämänlanka.\n    Ei niin kaunista tyttöä luulis\n      maailmassa olevankaan.\n\nPIETOLA. Oletko renkimiehiä?\n\nHUOTARI. Renki ei ole ihminen. Mutta tukkipoika!\n\nPIETOLA. Tukkipoika?\n\nHUOTARI (_laulaa_).\n\n    Hei tukkipojat ei turvetta kaiva,\n      ne sinisiä selkiä seilaa.\n    Tukkipojall' on tuska ja vaiva\n      muistella montako heilaa.\n\nPIETOLA. Lähde nyt ja kiireellä hakemaan kylkiluutasi! (_Tarttuu\nniskaan ja taluttaa ulos_.)\n\nANNI (_nauraa_). Tietää yrittäneensä väärään penkkiin! -- Mutta nyt minä\nsinuakin, ukko, vähän kiusaan!\n\nPIETOLA (_tulee pirttiin_). Minä alussa luulin sitä ihmiseksi!\n\nANNI. Ja olikin kunnon ihminen!\n\nPIETOLA. Mistä sinä sen tiedät? Ethän häntä tuntenut?\n\nANNI. Minähän näen heti nenästä miehen, mihin kelpaa. Eikö ollut\nerinomainen renki sekin poika, jonka teille viime vuonna toimitin?\n\nPIETOLA. Oli kyllä. Sinun olisi pitänyt se ottaa mieheksesi.\n\nANNI. Miehekseni? Niinkö teidän mielestänne, että joka kelpaa Pietolaan\nrengiksi, välttää Köyhänlesken Annille mieheksi? Oho, ei sentään!\n\nPIETOLA. Enhän minä sitä meinaa.\n\nANNI. Mitä te sitten puhutte?\n\nPIETOLA. Tarkoitan vain sitä, mitä olen jo ennen sanonut, että kun\nottaisit miehen, niin voisitte ruveta asumaan sitä mökkiä ja silloin\neläisitte puutteetta. Minun on sääli teitä, varsinkin äitiraukkaasi.\n\nANNI. Tuo Huotari olisi ollut kunnon poika ja sopiva mies minulle.\n\nPIETOLA. No, ota hänet, ota!\n\nANNI. Ota nyt, kun poika parka pakoon painaa minkä kintuista lähtee! Vai\ntarkoitatteko, että minun pitäisi lähteä juoksemaan jälkeen huutaen:\nHuotari, Huotari, elä mene, minä otan sinut miehekseni! Olisitte ottanut\nhänet kasakkamieheksi. Ei kaksi eikä kolmekaan olisi ollenkaan liikaa!\nKaikki työt ovat jälessä. Eikä teillä ole kuin tuo laiska renki\nPekka. -- Teiltä, Pietola, on isännän silmä mennyt umpeen ja tarmo\nlamautunut!\n\nPIETOLA. Emännän kuoltua elämäni muuttui niin tyhjäntuntoiseksi, että\nolen haluton kaikkeen. Ei ole ajatusta eikä muistia töissäni ja\ntoimissani. Minulla on vain yksi miete, että minkä synnin takia minua\nrangaistaan alituisilla onnettomuuksilla. Minun elämäni on muuttunut\nvaellukseksi vitsausten tiellä. Yhdestä kun pääsen, niin on toinen\nedessä.\n\nANNI. Mikä teitä nyt hätistää?\n\nPIETOLA. Se Pölhö-Kustaa kuuluu sanovan, että minä olen ottanut hänen\näitinsä rahat. -- Lähden kirkolle. Siellä se kuuluu olevan Pölhö-Kustaa.\nSaan omin korvin kuulla, mitä hän juttelee.\n\nANNI. Minulla oli asiana kysyä jauhoja, mutta ei kuulu teillä olevan.\n\nPIETOLA. Missähän Tolari? -- Hae hänet ja sano, että menisi myllyyn.\n(_Menee_)\n\nANNI (_yksin_). Lieneekö Tolari kotosalla? On tainnut mennä tapaamaan\ntukkilaisia. (_Huomaa ikkunasta_.) Mutta tuossahan tulee Pölhö-Kustaa.\nNythän se asia selviääkin.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_pussi kainalossa tulee pirttiin_). Päivää. Onko Pietola\nkotona?\n\nANNI. Mitä sinulla on Pietolalle asiaa?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Saitko tietää? Etpä saanutkaan! Ähäs kutti!\n\nANNI. Minä menen käskemään Pietolan tänne. (_Menee_).\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_yksin, ottaen pussista nauhalla käärityn kengän_). Siinä\non äidiltä viimeiset terveiset Pietolalle, että hyvä Pietola ottaisi\nKustaa raukan pojaksi.\n\nPIETOLA (_tulee pirttiin_). Sinäkö kuulut sanovan, että minä olen\nottanut äitisi rahat?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Pietola on ottanut äidin rahat, Jumala rankaisee Pietolaa.\n\nPIETOLA (_ottaa ruoskan_). Sanotko vielä, että minä olen ottanut?\n\nRÄTTÄRI _tulee pirttiin_.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA _juoksee ulos kirkuen_.\n\nPIETOLA. Rättäri! Kuin ilmestys!\n\nRÄTTÄRI. Isäntä näyttää olevan tuimalla tuulella!\n\nPIETOLA. Tuo poika sanoo minun ottaneen hänen äitinsä rahat.\n\nRÄTTÄRI. Kuulutte käyneen Sysi Pertun leskivainajan luona hänen\nsairastaessaan kuolemaansa.\n\nPIETOLA. Oli pyytänyt minua tulemaan.\n\nRÄTTÄRI. Mitä varten?\n\nPIETOLA. En tiedä. Eikä tajunnut tälle maailmalle, kun olin siellä.\n\nRÄTTÄRI. Ja sairaan luona ei ollut muita kuin te ja tuo poika, joka\nsanoo teidän ottaneen rahat.\n\nPIETOLA. No, perhana! Minunhan täytyy itsenikin uskoa, että minä olen ne\nottanut!\n\nRÄTTÄRI. Mutta teillä on se, jota kukaan ei voi teiltä ottaa ja jota\nkorkea oikeus ei voi kenellekään antaa: puhdas omatunto.\n\nPIETOLA. Se on tosi. -- Mutta jos nimismies nostaa jutun, niin miten\nminun käy?\n\nRÄTTÄRI. Minä kiellän nimismiestä, virkansa menettämisen uhalla. Hänellä\non kaikellaisia virkasyntejä. Saatte olla huoleti.\n\nPIETOLA. Minnekähän ne rahat ovat joutuneet?\n\nRÄTTÄRI. Sehän piti rahojaan kengässä, jonka kätki milloin mihinkin.\n\nPIETOLA. Ja joskus maailman aikana löytyy aarteena!\n\nRÄTTÄRI. Ja voipipa löytyä piankin.\n\nPIETOLA. Miten sinä osuit meille tulemaan, kun et ole koskaan ennen\nkäynyt?\n\nRÄTTÄRI. Ei ole tullut käydyksi, kun Pietolassa vihataan uskovaisia yhtä\npaljon kuin tukkilaisia.\n\nPIETOLA. En voi suvaita omavanhurskaita, jotka ylistellen omaa\nautuuttaan tuomitsevat muita. Äsken viimeksi tuolla Tanelin pirtissä\nPoro-Pirkko ei uhannut päästää vaimovainajatani taivaaseen. Sanoin,\nettei hän Poro-Pirkon taivaaseen haluakaan. Piimällä kastoivat minut ja\nuhkasivat Jumalan rangaistuksella Pertun leskivainajan rahoista.\n\nRÄTTÄRI. Aikomukseni ei ollut tulla puhumaan uskonasioista. Korhonen\npyysi minua ohimennen kulkiessani jättämään teille nämä paperit. Hän\nnäyttää vaativan maksettavaksi sen lainan, jonka olette ottanut talonne\npalon jälkeen.\n\nPIETOLA. Vaatii maksettavaksi nyt? Mistä minä yhtäkkiä sieppaan rahat,\nkun on niin huono aika?\n\nRÄTTÄRI. Ja sanomalehdissä kirjoitetaan, että yhä vain tiukkenee.\n\nPIETOLA. Minun ei olisi tarvinnut lainaa ottaa, jos olisin taloni\nuudistellut vähitellen. Niin oli aikomukseni. Mutta Korhonen, Amerikan\nrikas, tuli ja tyrkytti rahojaan, niin ajattelin, että nostan palaneen\ntaloni sijalle heti entistä ehomman.\n\nRÄTTÄRI. Minä puhun Korhoselle ja sanon, ettei hän nyt saa vaatia velkaa\nmaksettavaksi.\n\nPIETOLA. Välittäneekö tuo, kun ei ole uskonveljiäsi.\n\nRÄTTÄRI. Kyllä minun sanaani kuuntelevat muutkin kuin uskovaiset.\n\nPIETOLA. Lähdetään tuonne kamarihuoneisiin.\n\nTOLARI _tulee pirttiin_.\n\nRÄTTÄRI. Päivää, Tolari. -- Tämä Tolari se Pietolassa aina talvehtii kuin\nkarhu pesässään.\n\nPIETOLA. Meillehän se on kotiutunut. -- Kuule, Tolari, sinusta minä\nsaankin kesärengin.\n\nTOLARI. Mutta ottiatuota -- kun ottiatuota --\n\nPIETOLA. Minä ymmärrän. On kuulunut tukkilaisten ääniä, niin on into\nnoussut. Aiot taas tukkijoelle?\n\nRÄTTÄRI. Tolari, vanha tukkipoika, pölkyn selkäänhän se tahtoo\nkuoliakin.\n\nPIETOLA _uhkaavasti katsoo Tolaria, sitten menee_.\n\nRÄTTÄRI. Kai sinä, Tolari tiedät, että minä olen maksanut Pertun\nleskivainajalle sen lainan, jossa sinäkin olit todistajana?\n\nTOLARI. Kyllä minä ottiatuota. Tolvas-Liisa sanoi terveisiä\nleskivainajalta, että Rättäri on kuitti.\n\nRÄTTÄRI. Niin että tiedät sen maksetuksi. -- No, vieläkö rovasti on\nvaatinut sinua rippikouluun?\n\nTOLARI. Ei ole ottiatuota.\n\nRÄTTÄRI. Minä sanoin rovastille, että ei saa vanhaa miestä kiusata. Eikä\nse sinua enää häätyytä. (_Menee_)\n\nTOLARI (_yksin_). Hyvä mies tuo rättäri. Ja oli hyvä, kun sattui, niin\nei Pietola kovin ottiatuota. Mutta pitää joutua, muuten ottiatuota.\n(_Kokoilee tavaroitaan_.) Olisinhan minä Pietolassa ottiatuota siihen\nasti kun ottiatuota. Mutta hyvä oli näin --\n\nANNI (_tulee pirttiin_). Täällähän se on Tolari. Sinun pitää heti mennä\nmyllyyn.\n\nTOLARI. Minä itse saan myllyä, jos en ottiatuota. (_Etsii jotakin_.)\nMissä hiidessä on ottiatuota?\n\nANNI. Mitä sinä touhuat?\n\nTOLARI (_löytää housut_). Tuossa on ottiatuota. (_Sulloo housut\nkonttiin, jonka panee ovensuuhun_.)\n\nANNI. Onko sinulla taas tullut Pietolasta kesäero?\n\nTOLARI. Ja kiireellä. Nenä jo tuhisi. Ja se on paha merkki, silloin on\nparasta korjata luunsa. (_Menee pöydän ääreen penkille istumaan\nlueskellen rahojaan_.)\n\nMAIJA (_laukku selässä ja myttyjä käsissä tulee pirttiin_). Hyvää\npäivää.\n\nANNI. Mistä vieras?\n\nMAIJA. Rantamailta. Lähdin tänne tukkijoelle kaupustelijaksi. --\nTietenkin olette talon tytär?\n\nANNI. Vieras vain.\n\nMAIJA (_menee Tolarin luo_). Saisikohan talossa asuntoa joksikin aikaa?\n\nTOLARI. Ottiatuota?\n\nMAIJA. Mitä isäntä sillä meinaa?\n\nTOLARI. Meinaatko sinä ottiatuota?\n\nMAIJA. Sitä minä meinaan.\n\nTOLARI. Mitähän sinä meinaat?\n\nMAIJA. Missä emäntä?\n\nTOLARI. Ei ole emäntää.\n\nMAIJA. Leskimieskö olette?\n\nTOLARI. En minä leskimies.\n\nMAIJA. Vai vanhapoika! Minkävuoksi elätte vanhanapoikana?\n\nTOLARI. Minäkö? -- Minä en ole ottiatuota --\n\nMAIJA (_Annille_). Mitähän se sillä meinaa?\n\nANNI. Sitä se viimeksi, ettei ole akkalupaa.\n\nMAIJA. Rippikoulun käymätön? -- Mikä talo tämä on?\n\nANNI. Pietola.\n\nMAIJA (_lähestyen Tolaria_). Pietola! Se talo, jossa ei suvaita\ntukkilaisia?\n\nPIETOLA _tulee pirttiin_.\n\nTOLARI (_yrittää lähtemään_). Ottiatuota!\n\nMAIJA. Päällekö aiot? (_Lyö mytyllä_.)\n\nTOLARI (_yrittää uudelleen_). Ottiatuota!\n\nMAIJA (_lyö molemmilla mytyillä_). Siinä minä annan sinulle ottiatuota.\n\nTOLARI _kaatuu ja hiipii pois pirtistä_.\n\nPIETOLA. Kuka tämä reipas eukko?\n\nMAIJA. Tyttö minä olen. Maija Rivakka. Oletko sinä tukkilainen?\n\nPIETOLA. Minkä vuoksi sinä vihaat tukkilaisia?\n\nMAIJA. En minä tukkilaisia vihaa!\n\nPIETOLA. Minkä vuoksi kuritit tuota Tolaria?\n\nMAIJA. Tukkilainenko se oli? Herranen aika! Mikä sen nimi?\n\nPIETOLA. Tolari eli puurosaapas.\n\nMAIJA (_rientää ulos_). Tolari Puurosaapas! Se oli erehdys. Minä luulin\nsinua isännäksi.\n\nPIETOLA. Vai isännälle se olikin tarkoitettu tuo selkäsauna! (_Nauraa_)\nMinä alan rakastaa tukkilaisia, jos näin lystiä jatkuu.\n\nANNI. Mutta minä teidän sijallanne en nauraisi. Talossa ei ole jauhoja\npuuroksikaan. Ja karjakko kiroilee navetassa, että lattia lainehtii: ei\nole lehmille heiniä.\n\nPIETOLA. Missä Pekka?\n\nANNI. Sitä tuskin tietää Pekka itsekään! -- Ja kuka myllyyn?\n\nPIETOLA. Lähtisin itse, mutta rättäri on vieraana.\n\nANNI. Rättäri Pietolassa ja vieraana?\n\nPIETOLA. Oli onnenpotkaus että tuli. Sain hyviä neuvoja ja apua. Hän on\nvarma, että Pertun leskivainajan rahat löytyvät.\n\nANNI. Rättäri tosiaan voi tietääkin. Hänellä oli leskivainajalta\ntuhannen markan laina, jossa minäkin olin todistajana ja Tolvas-Liisa\ntoisena.\n\nPIETOLA. Niin kertoi rättäri. Mutta hän on maksanut velkansa.\n\nANNI. Vai niin.\n\nPIETOLA. Kiehautapa sinä kahvia, kun Katri ei sattunut kotia.\n\nANNI. En rupea millekään. Lupasi ruveta riitelemään kotitaloani takaisin\nKorhoselta, mutta itse ostikin sen.\n\nPIETOLA. Tottapa ei käynyt riiteleminen. Rättäri tuntee lainpaikat.\nKehutaan taitavammaksi kuin moni tuomari.\n\nANNI. Ja minä uskon, että rättäri yllytti Korhosta ryöstämään meiltä\ntalon ostaakseen sen helpolla.\n\nPIETOLA. Väärin sinä tuomitset rättäriä. Hän on hyväsydäminen mies ja\nrehellinen uskovainen.\n\nANNI. Ja hänen äitinsä rehellinen noita-akka! Kuin suustaan sylkenyt\npoikansa.\n\nPIETOLA. Riittää! Ei puolta sanaa pahaa rättäristä minulle. (_Menee_.)\n\nANNI (_yksin_). Eipä tainnut olla alutonta Tolvas-Liisan puhe, että\nrättäri on vielä Pietolassa isäntänä. (_Kurkistaa oven laudotuksen\nraosta_.) Siellä se istuu autuaan hymyilevänä perimmäisessä kamarissa.\n\nKATRI (_tulee pirttiin_). Anni kuule!\n\nANNI. Jopa sinun poskesi hohtavat! Ja olet hätäinen. Mitä sinulle on\ntapahtunut?\n\nKATRI. Mene sinä sanomaan hänelle. Hän tulee tuolla kujalla.\n\nANNI. Kuka?\n\nKATRI. Muuan tukkilainen. Minä sanoin, että tässä talossa on äkäinen\nisäntä, niin kysyi: \"Tuhiseeko nenä?\"\n\nANNI. Niinkö! Poika siis on Heilalan mailta. -- Ja sinä sanoit että\ntuhisee?\n\nKATRI. En minä sanonut.\n\nANNI. Sanoit, että tämä on Pietolan talo?\n\nKATRI. En sanonut.\n\nANNI. Et ole sanonut mitään! Minkä vuoksi?\n\nKATRI. Mene sinä, Anni, selittämään, sinä osaat paremmin kuin minä.\nMene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Minä pyydän ja rukoilen.\n\nANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa \"viedä rinnastasi\nrauhan\".\n\nKATRI (_käytyään katsomassa akkunasta_). Nyt se tuli.\n\nANNI. Onneksi olkoon!\n\nKATRI _vetäytyy uunin suojaan_. ANNI _rupeaa toimessa kirnuamaan_.\n\nTURKKA (_länget käsivarrella tulee pirttiin_). Hyvää päivää.\n\nANNI. Jumal'antakoon.\n\nTURKKA. Tässä talossa ei näytä olevan poikia.\n\nANNI. Eikä tyttäriäkään kuin yksi.\n\nTURKKA (_pantuaan länget naulaan tulee Annin luo_). Mikä nimi?\n\nANNI. Joka arvaa, saa puolet.\n\nTURKKA. Puolesta en huoli. Jos minä joskus tytön otan, sen pitää olla\nminun sormenpäitään myöten.\n\nANNI. Mikä sinä sitten olet miehiäsi?\n\nTURKKA. Tukkipoika. -- Tässä talossa ei muka suvaita tukkilaisia, sanoi\nteidän piikatyttö.\n\nANNI. Mikä piikatyttö?\n\nTURKKA. En tullut nimeä kysyneeksi. Oli miellyttävän näköinen\ntyttölapsi.\n\nANNI (_osottaen Katria_). Oliko se tuo piikatyttö?\n\nTURKKA. Täällähän se on se losusaapas! (_Annin puoleen_) Taidatte maksaa\nniin huonon palkan, ettei tyttö raukka saa kenkiä jalkaansa.\n\nANNI. Talostahan sille olisi kengät tuleva, mutta ei ole saatu suutaria.\n\nTURKKA. Huono isäntä. Näkee kaikesta.\n\nANNI. Ei saa kovin moittia. Leskimies ja pian ikämies, haluton ja\nväsynyt.\n\nTURKKA. Mutta! (_Pyöräyttää Annia olkapäistä_.) Minkä vuoksi ei ole\nnuorta isäntää? Sulhanen kumminkin on?\n\nANNI. On tarjolla.\n\nTURKKA. Sepä hyvä.\n\nKATRI. Kuka se on?\n\nANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa.\n\nTURKKA. Tuoko on kamarin ovi?\n\nANNI. Tässä paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt keskitekoiseksi\nyhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä.\n\nTURKKA. Minäpä rupean hommaamaan.\n\nANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi.\n\nTURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö alkaa.\n(_Menee riisumaan laukkunsa sivuseinälle naulaan_.)\n\nKATRI (_Annille kahdenkeskisesti_). Mikä tässä lopuksi?\n\nANNI (_Katrille kahdenkeskisesti_). Kihlajaiset ja häät! (_Kuin salaa\nantaa Katrille ruojuskengät ja toimittaa Katria somistautumaan_.)\n\n_Tukkilaisia tulee pirttiin_.\n\nTUKKILAINEN. Hyvää päivää.\n\nTURKKA. Mitä väkeä te olette?\n\nTUKKILAINEN. Tukkilaisia ollaan. Olisikohan tässä talossa tilaa?\n\nTURKKA. Ruvetkaa taloksi ja olkaa kuin kotonanne, siivolla ja siististi.\n\nTUKKILAINEN. Onpa oikea talo! Mitä työksemme, käskekää!\n\nTURKKA. Että työ kävisi sitten reippaammin, niin alkusiunaukseksi\nlaulakaa.\n\nTUKKILAINEN. Tässä talossa on hyvä isäntä!\n\nTUKKILAISET (_laulavat_)\n\n    Vielä niitä honkia humisee\n      Suomen salomailla.\n    Vielä niitä ollaan reippaita poikia\n      tukkijoella vailla\n\n    Huhtikuussa ne parhaat poiat\n      tukkijoelle astuu.\n    Siellä ne saappaat likoaa\n      ja housunpultit kastuu\n\nPIETOLA (_tulee pirttiin_). Kenen luvalla te täällä?\n\nTUKKILAINEN (_viitaten Turkkaa_). Isännän luvalla.\n\nPIETOLA (_menee Turkan eteen_). Sinäkö isäntä?\n\nTURKKA. Pietola! Eikö niin?\n\nPIETOLA. Minä olen Pietola.\n\nTURKKA. Terve! (_Tempaisee vasemmalla kädellä Pietolan käden ja lyödä\nläimäyttää tuttavallisesti kättä_.) Terve mieheen! Terve! (_Menee\nottamaan länget_.)\n\nPIETOLA (_Annin puoleen_). Mikä se on tämä poika?\n\nANNI (_kahdenkeskisesti_). Siinä on teille kasakkamies. Eikö niin Katri?\n\nKATRI (_kahdenkeskisesti_). Isähän on sanonut, että tarvittaisiin\nkasakkamiehiä.\n\nTURKKA (_tulee Pietolan luo näyttäen valjaita_). Mutta mitä merkitsee\ntällainen hoito?\n\nANNI. Siinähän ne nyt ovat. Ja niitä on hakemalla haettu monta viikkoa.\nMissä nuo olivat?\n\nTURKKA. Ojassa! (_Tukkilaisille_) Hei pojat. Joku teistä siivotkoon nämä\nja vieköön talliin paikoilleen. (_Viskaa tavarat tukkilaisille_.) Ja\nminkä vuoksi ei ole tunkiota vedetty pelloille?\n\nANNI. Ei ole ehditty, kun on ollut miehistä puute. Eikä kevättöihin\npaljon pystytäkään, kun työneuvot ovat rempallaan. Ei ole saatu seppää.\n\nTURKKA (_tukkilaisille_). Onko teistä kukaan seppä, vai pitääkö minun\nlähteä pajaan?\n\nTUKKILAINEN. Kyllä minäkin takoa kalkuttelen.\n\nTURKKA. Niinpä hommaudu pajaan.\n\nKARJAKKO (_tulee pirttiin Pietolan nokan alle ja vihaisesti\ntiuskaisee_). Mitä nyt syötetään elukoille? Halkojako?\n\nTURKKA (_pyöräyttäen karjakon päin_). Ei halkoja, vaan heiniä!\n\nKARJAKKO. Mikä sinä olet?\n\nTURKKA. Isäntämies, ettäs tiedät!\n\nKARJAKKO. Hommatkaa sitten heiniä, kun kotona ei ole korttakaan!\n\nTURKKA. Ja vasta nyt tulet sanomaan!\n\nKARJAKKO. Jo eilen sanoin Pekalle, että pitää hakea heiniä.\n\nTURKKA. Missä Pekka?\n\nKARJAKKO. Pääsette vähimmällä vaivalla, kun ensin haette uunilta.\n(_Menee_.)\n\nTURKKA (_karjaisee uunille_). Pekka hoi!\n\nPEKKA _hyppää uunilta_.\n\nTURKKA. Sielläkö niitä heiniä on! Hae nyt kuin tuulessa! (_Pyöräyttää\nPekan väkkäränä menemään ovesta_.) Montako Pietolassa on hevosta?\n\nANNI. Neljä.\n\nTURKKA (_tukkilaisille_). Kahdella hevosella Pekan mukana heinään. Muut\nmuihin ulkotöihin. Ja nyt on, pojat, kiire, että tuppi heiluu ja laulu\nraikuu.\n\nTUKKILAISET (_valmistautuen lähtemään työhön laulavat_).\n\n    Ei meitä surulla ruokita,\n      se on ilo, joka elättelee.\n    Ja tämän pojan heila on hellä ja nuori,\n      ja laulu se helähtelee.\n\n    Käki se kukkuu kuusikossa\n      ja koivikossa on pesä.\n    Tämän kylän, tämän kylän tytöille tulee\n      toisenmoinen kesä\n\n(_Menevät_.)\n\nPIETOLA. Mistä sinä olet kotoisin?\n\nTURKKA. Terveisiä Heilalalta.\n\nPIETOLA (_innostuen_). Oletko sieltä, jonne Heilala muutti?\n\nTURKKA. Hän ei tosin osannut panna terveisiä mukaani, kun ei tiennyt\nminun tänne lähtevän. Mutta varmaan olisi lähettänyt ja paljon parhaalle\nystävälleen.\n\nPIETOLA. Me olimme kuin hyvät veljet!\n\nTURKKA. Vaikka poikasina olitte tapelleet harva se päivä.\n\nPIETOLA. Se on tosi. Me olimme alituiseen vastakkain kuin kukonpoikaset.\nHeilalan posket yht'äkkiä pullistuivat, silloin sitä alettiin.\n(_Nauraa_.)\n\nTURKKA. Ja Heilala nauroi, että silloin sitä alettiin, kun Pietolan nenä\nrupesi tuhisemaan.\n\nPIETOLA. Mikä sinun nimesi on?\n\nTURKKA. Poika.\n\nPIETOLA. Poikako?\n\nANNI. Sehän onkin mukava nimi!\n\nTURKKA. Mutta ainoastaan meidän ystävysten kesken.\n\nPIETOLA. Mikä sinun sukunimesi on?\n\nTURKKA. Mitä te sillä tiedolla? Ja mitä siitä viisastutte, jos sanon\nolevani Kukkonen tai Kananen, Pitkänen tai Paksunen, Littunen tai\nLattunen?\n\nPIETOLA. Niinpä vainenkin. Samantekevä. -- Kerrohan nyt, Poika, miten\nHeilala --\n\nTURKKA. Nyt ei ole aikaa. Joka sorkka työhön ja toimeen!\n\nANNI. Poika, mitä tehdään kun talossa ei ole jauhoja?\n\nPIETOLA. Niin, niitä jauhoja?\n\nTURKKA. Kai on eloja?\n\nPIETOLA. Niistä ei ole Pietolassa ollut puutetta koskaan!\n\nTURKKA. Silloinpa ei hätää. On hyvä tuuli. Tuulimylly pyörimään. Pietola\nmyllyyn.\n\nPIETOLA. Minä lähden heti. (_Menee avainkaapille_)\n\nTURKKA _menee laukulleen_.\n\nKATRI (_Annille_). Onko tämä unta?\n\nANNI (_Katrille_). Unta, unta, haluaisitko herätä vai nukkua?\n\nPIETOLA (_tulee Annin luo_). Tässä on isäntä mökillesi.\n\nANNI (_Pietolalle_). Ei passaa!\n\nPIETOLA. Minkä vuoksi?\n\nANNI. Tämä on hyvä. Mutta en voi unohtaa Huotaria.\n\nPIETOLA (_itsekseen_). Kummallisia nuo tyttölapset. (_Menee_.)\n\nTURKKA (_tullen tyttöjen luo, Annin puoleen_). Te talon tytär, lähtekää\nnäyttämään, minkälaisessa kunnossa navetta. -- Mutta en muistanutkaan:\nsulhanen istuu kamarissa!\n\nANNI. Ei haittaa! -- Mutta kuule, Poika. Mitenkä saataisiin hommatuksi\nkengät \"tyttö raukalle\"?\n\nTURKKA. Tällähän nyt on kengät ja oikein sievät!\n\nANNI. Lainakengät raukalla.\n\nTURKKA. Mikä sinun nimesi?\n\nKATRI. Katri.\n\nTURKKA. Pidä, Katri, pääsi pystyssä. Ujon ja nöyrän maailma polkee\njalkoihinsa.\n\nKASURI (_tulee pirttiin_). Hyvää päivää. Onko tämä se poika?\n\nTURKKA. Mikä sinä olet?\n\nKASURI. Tukkilainen.\n\nTURKKA. Mikä poika minä sitten sinulle olen. Sano isäntämieheksi!\n\nKASURI. Anteeksi, isäntä.\n\nTURKKA. Ei isäntä, vaan isäntämies!\n\nKASURI. Vai niin. Mutta oli menossa myllyyn hyväntuulinen äijä, joka\nneuvoi kysymään poikaa, että se tietää saako talossa asuntoa.\n\nTURKKA. Oletko suutari?\n\nKASURI. Nikkari olen.\n\nTURKKA. Hyvä sekin. Rupea taloksi.\n\nKASURI. Toverini on suutari. Ei uskaltanut tulla sisään, epäili, että\ntämä on Pietolan talo.\n\nTURKKA. Käske sisään!\n\nKASURI (_avaten oven_). Oterma, tule sisään!\n\nOTERMA (_tulee sisään_). Oliko se täällä se poika?\n\nKASURI (_huomauttavasti Otermalle_). Isäntämies, isäntämies!\n\nTURKKA. Oletko, Oterma, hyvä suutari?\n\nOTERMA. Aina kiitetty, usein kehuttu.\n\nTURKKA (_nostaa Katrin pöydälle_). Ota mitta ja tee parastasi. -- Ja\nnikkari, tähän ovi. (_Repäisee laudotuksen ovesta_.)\n\nRÄTTÄRI _kaatuu laudotuksen mukana_.\n\nOTERMA. Millä tapetaan noin suuri russakka?\n\nKASURI. Tässä on halko!\n\nTURKKA. Elkää hiidessä! Talon tyttären sulhasta!\n\nKATRI. Ei ole minun sulhaseni!\n\nTURKKA. Talon tytärkö?\n\nRÄTTÄRI. Tämä talo on Pietola!\n\nOTERMA ja KASURI. Pietola! (_Yrittävät lähtemään_.)\n\nKATRI (_rientää pidättämään_). Tpruu! -- Olkaa talossa ja tehkää mitä on\nkäsketty. Minä olen talon emäntä.\n\nTURKKA. Anteeksi. Minä luulin teitä sinuksi. (_Annin puoleen_.) Ja sinua\nteiksi.\n\nKATRI. Poika, tule, minä lähden näyttämään navettaa. (_Menee Turkan\nkanssa_.)\n\nRÄTTÄRI (_Annille_). Mikä se on tuo mies?\n\nANNI (_rättärille_). Pietolan tuleva isäntä.\n\nRÄTTÄRI _nauraa_.\n\nANNI. Hyi!\n\nRÄTTÄRI (_itsekseen_). Ei ikinä! (_Menee_)\n\nEsirippu.\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS\n\n_Aukea paikka metsässä. Perällä jokitörmä. Oikealla maja, sen päädyssä\nviiri, jossa nimi: MAIJALA. Istuimiksi sopivia kiviä ja juurakoita.\nMajan luona penkki. Majan päätyä vasten suuri savotankontti. Hame ja\nsukat ripustettuina kuivamaan. Kontteja ja laukkuja siellä täällä.\nKankipuita ja keksinvarsia pystyssä puita vasten_.\n\n_Tukkilaisia majapaikalla_. TOLARI _seisoo tähystelemässä oikealle_,\nTURKKA _makailee selällään_, HUOTARI _korjailee keksiään_, KASURI _ja_\nOTERMA _lyövät korttia. Laulavat:_\n\n    Moni on korpi kolkko täällä, asumaton aivan.\n    Niissä se näkee tukkipoika nälän sekä vaivan.\n\n    Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli.\n    Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli.\n\n_Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle_.\n\n\nHUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa?\n\nTOLARI. Ei näy ottiatuota.\n\nHUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki.\n\nOTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! (_Nousee kortilta_.)\n\nHUOTARI. Kun ei kahvia saa! -- Missä hitossa se meidän Maija viipyy? Ei\nnyt ole oikea laita.\n\nKASURI. On tainnut mennä iäksi.\n\nTOLARI. Eihän se tänne olisi jättänyt tavaroitaan!\n\nOTERMA. Ja Tolaria!\n\nKASURI. Vielä näkyy isäntämiehessä henki liikkuvan, mutta taivaallisia\najattelee, koska tähystelee pilviä ilman avaruudessa. Oletko tunnustanut\nkaikki syntisi?\n\nTURKKA. Paljonko tahdot siitä makkarapalasesta?\n\nKASURI. Ei se ole myötäväksi, vaan syötäväksi.\n\nTURKKA. Senpä vuoksi sen söinkin.\n\nKASURI. Saakeli! Siltä ei säily mikään. (_Menee perälle_)\n\nOTERMA (_tarkastellen voirasiaansa_). Perhanan käenpoika! Käynyt minun\nvoirasiallani ja syönyt sen viimeisen nokareen, mikä oli jäljellä!\n\nTURKKA. Kun sitä oli niin vähän, niin ajattelin, että pistän poskeeni\nhappanemasta.\n\nOTERMA. Olin kuvitellut leipäpaistia, mutta niin sen nyt kävi kuin\nRötkösen illallisen. (_Menee perälle_.)\n\nHUOTARI. Miten sinä, Turkka, näytät niin oudolta? Uusi pukuko?\n\nTURKKA. Täytyi uusia, kun entisessä ei alkanut enää mies sisässä pysyä.\n\nHUOTARI. Ja noin komeat saappaat. Mistä nuo?\n\nTURKKA. Majasta löysin.\n\nHUOTARI. Löysit saappaat majasta? Niinkuin mustalaispoika puukon talon\npöydältä!\n\nTOLARI. Näkyvät olevan minun.\n\nHUOTARI. Mutta elähän mitään! Minun takkini?\n\nTURKKA. Jos tämä on sinun, niin saat sanoa Pojaksi.\n\nHUOTARI. Mitä sillä sitten olisi merkitystä.\n\nTURKKA. Että olemme ystäviä.\n\nHUOTARI. Ja sen takia minun pitäisi uhrata paras takkini?\n\nTURKKA. Henkikin, jos asia niin vaatisi. Mitä ystävyydellä muuten olisi\nmerkitystä?\n\nHUOTARI (_riisuu Turkalta takin_). Mutta hyvä ystäväni, Poika. Asia nyt\nvaatii, että sinä minun oman takkini uhraat minulle takaisin. Lähden\nsunnuntaina kylälle katselemaan, löytyisikö mökillistä heilaa.\n\nTURKKA. Minun maallani on heilallinen mökki.\n\nHUOTARI. Se sinun maasi taitaa olla niin kaukana, että jos kuinka\npitkälle tahansa kulkee, sitä ei vielä sittenkään näy.\n\nTURKKA. Katsele tätä metsää.\n\nHUOTARI. Tämä on hyvää metsää. Pietolan talon metsää, koska tuo\ntervahauta tuossa vieressä kuuluu olevan Pietolan.\n\nTURKKA. Pietolan talon metsää. Minun maatani!\n\nHUOTARI. Elä luule, rakas sielu, että kissa lentää!\n\nTOLARI (_huomaa oikealta_). Pietola tulee!\n\nTURKKA. Tulee tervahaudalleen. -- Lainaa, Huotari, sitä takkia, saat\nvehnäskahvit.\n\nHUOTARI. Se mökki Pietolan maalta, jossa on heila? Ei muuten!\n\nTURKKA. Jos vain heila sinuun suostuu.\n\nHUOTARI. Silläkö pelottelet pelastuaksesi. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!\nPysytkö sanassasi?\n\nTURKKA. Vielä kysytkin! Mutta sinä puhuit kevytmielisesti.\n\nHUOTARI. Jos sinä pidät sanasi, niin minä myös. Takki sanani panttina.\nJa sinun: pannullinen kahvia. (_Ojentaa takin_)\n\nTURKKA. Mies parka menetti takkinsa! (_Nauraa_)\n\nHUOTARI. Minä viimeksi nauran. Olen käynyt Pietolassa. Tunnen sen\nvieläkin pakaroissani.\n\nTURKKA. Opiksi, että seiso aina päin! Niin tein minä, ja Pietola\npuhuttelee minua Pojaksi. -- Siirtykää vähän syrjään, että saan ystäväni\nkanssa rauhassa puhella.\n\nTOLARI. Kysy samalla ottiatuota!\n\nTURKKA. Niin Maijaa? Kyllä kysyn.\n\nPIETOLA (_tulee oikealta_). Poika! Terve. Siitä on viisi vuotta, kun\nolen sinua nähnyt.\n\nTURKKA. Niinkö kauan?\n\nPIETOLA. Niin tuntuu. Olipa mukava, että työpaikkamme sattuivat\nlähekkäin. Saadaan olla yksissä. Tänä iltana saatte pitää hauskaa. Kylän\nnuorisoa tulee joukolla tervahaudan sytyttäjäisille.\n\nTURKKA. Sittenpä Annikin kohtaa Huotarin.\n\nPIETOLA. Onko Huotari täällä? Sepä mainiota. Tänään viimeksi oli\npuhetta, ja Anni uhkasi jäädä vanhaksipiiaksi syyttäen minua.\n\nTURKKA. Huotari! Tule tänne.\n\nHUOTARI. Mutta en sittenkään kovin lähelle!\n\nPIETOLA. Etkö sinä käynyt keväällä Pietolassa?\n\nHUOTARI. Ja Pietola kätteli minua jalallaan, ja se oli hevosenjalka.\n\nPIETOLA. Tuossa nyt lämmin käteni.\n\nTURKKA. Jos tarvitsee, niin puhun puolestasi leskelle.\n\nHUOTARI. Leskelle?\n\nTURKKA. Tunnetaan Köyhänlesken nimellä. Entinen talonemäntä. Velkamies\nhänet häätänyt taloltaan. Viekkaudella ja vääryydellä kivuolloisen\nihmisen.\n\nHUOTARI. Ja kivulloinenkin raukka!\n\nPIETOLA. Kyllä leski suostuu, kun Poika on puhemiehenäsi.\n\nHUOTARI. Kiitoksia paljon, mutta ei tarvitse. Pidä takki. (_Menee\nperälle_.)\n\nPIETOLA. Mutta kuule, Poika. Tunnetko tukkilaista, jonka nimi on Turkka?\n\nTURKKA. Mitä Turkasta?\n\nPIETOLA. Äsken jouduin kuuntelemaan parin tytön puhelevan Turkasta ja\nKatrista.\n\nTURKKA. Ovat olleet yksissä Turkka ja Katri pitkät kesäiset illat ja\nsuviset sunnuntait. Kaikki vaarat vaeltaneet, kosket laskeneet, salmet\nsoudelleet, lahdet laulelleet ja herroiksi hevosella kirkolla ajelleet.\n\nPIETOLA. Niinkö! -- Minkälainen mies se sitten on?\n\nTURKKA. Kiittää en voi, moittia en halua. Sen voin sanoa, ettei ole\nminua parempi.\n\nPIETOLA. Parempi? Sinunlaista poikaa saa hakemalla hakea -- turha\nyrittääkään parempaa. Se on ollut salainen toivoni, että sinä tulisit\nPietolaan isännäksi.\n\nTURKKA. Silloin ei hätää. Turkasta ei minulla ole haittaa.\n\nPIETOLA. Pannaan asia toimeen. Sinä jätät tämän homman ja rupeat\nisännyyttä hoitamaan Pietolassa.\n\nTURKKA. Ja Pietolan talosta tehdään seutukunnan mallitalo.\n\nPIETOLA. Sinulta se syntyy! -- Minne se Katri jäi? Oli jo lähdössä.\n\n_Kuuluu huuto: \"Koski tukossa!\"_\n\nTURKKA. Koski tukossa. (_Rientää perälle_)\n\nTOLARI (_tulee Pietolan luo_). Oliko Pojan kanssa puhetta ottiatuota?\n\nPIETOLA. Oli. Ja ensi sunnuntaina pidetään Pietolassa kuuliaiset ja\nkomeat!\n\nTOLARI. Ottiatuota!\n\nPIETOLA. Minä Maijan kanssa tanssin polskaa!\n\nTOLARI (_yksin_). Pietola Maijan ottiatuota... Olipa se ottiatuota...\nNiin hellä ja hönkä ihminen. (_Hypistelee hametta ja sukkia_.) Siinä on\nMaijan ottiatuota...\n\nTURKKA (_tulee perältä_). Joko on mennyt tervahaudalle?\n\nTOLARI. Maijako?\n\nTURKKA. Katri!\n\nTOLARI. Ei se tulekaan.\n\nTURKKA. Katriko?\n\nTOLARI. Maija!\n\nTURKKA (_nauraa_). Olemme pöllöjä! Rakkaus tekee tyhmäksi.\n\nTOLARI. Kuuluu joskus vievän koko järjen.\n\nTURKKA. Mitä Pietola sanoi?\n\nTOLARI. Että ensi sunnuntaina Pietolassa kuuliaiset ja komeat!\n\nTURKKA. Katrin ja minun?\n\nTOLARI. Maijan ja Pietolan!\n\nTURKKA. Nyt on mennyt sekaisin ottiatuota.\n\nTOLARI (_hivelee sydänalaansa, toisella kädellä otsaansa_). Minulla niin\nkummasti ottiatuota...\n\nTURKKA. Tuolla Maija tulee!\n\nTOLARI. Tulee tavaroitaan noutamaan. (_Yrittää lähtemään perälle_.)\n\nTURKKA. Minne sinä menet, Tolari?\n\nTOLARI. Menen joelle ... minä en ottiatuota...\n\nTOLARI. Elä mene minnekään. (_Taluttaa Tolarin savotankontin luo_.)\nTuonne konttiin. Kiireesti. (_Toimittaa Tolarin konttiin_.)\n\nMAIJA (_kuormitettuna tulee oikealta_). Terveisiä kirkolta. Tuossa\nsinulle puulaakinherralta kirje. Sinusta tehdään meidän jokihaaralle\ntukkipäällikkö. Mutta kuule, rättäri tuli minua vastaan Pietolan kujalla\nja uteli sinusta ja Katrista, niin minä piruuttani sanoa päräytin, että\ntänä iltana täällä Maijalassa juodaan Turkan ja Katrin kihlajaiskahvit.\nKutsuin rättärinkin.\n\nTURKKA. Uskosi, Maija, ei anna häpeään tulla.\n\nTUKKILAISET (_tullen perältä laulavat ja lopuksi tanssivat Maijan\nympärillä_.)\n\n    Hih hei huh hei meijän Maija!\n    Keittää kahvit, pesee paijat\n    Miten maailma pyöris silloin,\n      jollei Maijaa ois!\n\n    Hih hei huh hei meijän Maija!\n    Ihme, jos ei sitä naija!\n    Syksyn tullen Maijan häissä\n      polkaks pistetään!\n\nHUOTARI. Ja nyt pitkän paaston jälkeen pannu kiireellä tulelle. (_Ottaa\nkahvipannun_) Joka haluaa tilkankaan, puhutelkoon minua nöyrästi.\n(_Menee perälle_.)\n\nTUKKILAISET _hajaantuvat pois_.\n\nMAIJA. Missä Tolari, kun ei näkynyt joukossa?\n\nTURKKA. Oltiin äsken ruuhkaa purkamassa. Tolaria ei näkynyt.\n\nMAIJA. Ruuhkalla hukkunut!\n\nTURKKA. Mutta Maija kulta, minähän sanoin, että Tolari ei ollut\nruuhkalla.\n\nMAIJA. Niinkö sinä sanoit? Hyi kuin minä säikähdin. Sydän lyö vieläkin.\n(_Huhuaa_) Tolari hoi!\n\nTOLARI (_kontista_). Täällä, hoi!\n\nMAIJA. Mistä se ääni kuuluu? (_Menee vasempaan_.)\n\nTURKKA. Näet nyt, että Maija sinua rakastaa! (_Menee perälle_)\n\nMAIJA (_metsässä_). Tolari hoi!\n\nTOLARI. Maija hoi!\n\nMAIJA (_tulee esiin huomaamatta Tolaria_). Tolari hoi!\n\nTOLARI. Tässähän, ottiatuota!\n\nMAIJA. Siinäkö sinä? Jo sinä olet veitikka! (_Nauravat vastakkain\nkuherrusnaurua_.)\n\nTOLARI. Mitä sinä kirkolla?\n\nMAIJA. Tätä varten. (_Antaa Tolarille kirjan_.)\n\nTOLARI. Aapinen! (_Tulee kontista_.)\n\nMAIJA. Sinun tulee tarttua kiinni kuin muurahainen. Ole nyt jonkun aikaa\npoissa työstä, että pääset hyvään alkuun. Aloita heti. Minä menen joelle\nvalmistamaan kahvin ja pesemään vaatteita. Siinä välissä käyn sinua\nopettamassa. -- Saat sitten kahvia ja nisua. (_Menee myttyineen perälle_.)\n\nTOLARI. (_yksin_.) Poikasena lukea nalkutin mitä kirjaa hyvänsä, mutta\näidin kuoltua jäi kesantoon. (_Istuu lukemaan_) Aa. -- (_Puhuu niinkuin\nseuraavatkin selityksensä_.) Aan nimi on Aaprahami. Aaprahami oli\nsatavuotias ja Saara yhdeksänkymmenen ajastajan eikä heillä ollut lasta.\nSaara nauroi, kun enkeli sanoi ottiatuota, mutta ei olisi pitänyt\nSaaran nauraa: vuoden perästä sai lapsen. Kuinkahan vanha se on tuo\nMaija? -- Pee. -- Sen nimi on paapeli. Siellä menivät ihmisten kielet\nniin sekaisin, etteivät ymmärtäneet ottiatuota. -- Tuo pokstavi sanoo\nsee, mutta se on Kainin pokstavi. Se sitten oli kiukkuinen mies:\njumalalle juuri uhratessaan säntää veljensä kurkkuun, että veljen\nveri huusi ottiatuota. -- Tuo on Taanielin pokstavi, jota eivät\njalopeuratkaan syöneet. -- Ee. -- Sen nimi on Ekypti. Siellä se Jooseppi\nensin joutui vankeuteen, kun hänen isäntänsä emännän silmät paloivat,\nsillä Jooseppi oli kauniin luontoinen ja ihana kasvoiltaan, mutta ei\ntahtonut ottiatuota. Mutta sitten Joosepista tuli ottiatuota, kun\nselitti unia. -- Ähvä. -- Ähvä? -- Ähvä?? -- Tässä paistaa päivä, että\ntuntuu järki menevän sekaisin. (_Haukottelee_.) Taitaa olla tuolla\nmajassa mukavampi. (_Menee majaan heittäytyen lukemaan pitkällään_.)\n\nPIETOLA (_tulee vasemmalta_.) Tuossapa näkyy olevankin rautakanki.\nJoutanee se vähäksi aikaa. (_Huomaa oikealta_) Kas, rättäri. Terve. Mitä\nsinulle kuuluu?\n\nRÄTTÄRI (_tulee oikealta_.) Pietolan oli käydä huonosti. Korhonen olisi\npannut velkatuomion ryöstöön, mutta minä lunastin sen nimiini.\n\nPIETOLA. Sinä lunastit? Mistä sieppasit kuusituhatta markkaa?\n\nRÄTTÄRI. Pietola lienee kuullut, että uskonveljeni ovat äskettäin\nkoonneet minulle rahalahjan. Panin ne rahat siihen tuomioon. Tyytyykö\nPietola siihen?\n\nPIETOLA. En tiedä miten sinua kiittää ja palkita.\n\nRÄTTÄRI. Korhonen pelkäsi, että kuri Pietolaan tulee isännäksi se\ntukkilainen Turkka, Pietolan talo on pian syöty ja myöty.\n\nPIETOLA. Ei tule se mies Pietolaan isännäksi.\n\nRÄTTÄRI. Mutta silloin pitää teidän ottaa Katri lujille. On lähetettävä\nhänet kotoa tätinsä luo. Sillä Turkka ja Katri riskisti riiailevat. Ja\njos Turkka saa narratuksi Katrin, niin Pietolan on pakko hyväksyä.\n\nPIETOLA (_levottomana katsoo oikealle_). Minnekähän se Katri jäi?\n\nRÄTTÄRI. Onko tämän Turkan ristimänimi Aaprahami?\n\nPIETOLA. En tiedä onko Aaprahami vai Iisakki. En tunne miestä\nulkonäöltäkään.\n\nRÄTTÄRI. Sitäkö \"Poikaa\"?\n\nPIETOLA. Poikako? Hänkö on Turkka? (_Nauraa_) Kas sitä veitikkaa!\n\nRÄTTÄRI. Nimismies sanoi, että muuan Aaprahami Turkka on kuuluisa varas,\nviime talvena laskettu ehdolliseen vapauteen.\n\nPIETOLA. Olkoon vain! Tämän ristimänimihän on Poika.\n\nRÄTTÄRI. Ei se ole mikään ristimänimi! Tahtokaa nähdä hänen kirjansa.\n\nTOLARI _kuorsaa_.\n\nRÄTTÄRI. Mikä ääni se on? (_Käy majan luona_.) Tolari näkyy siellä\nnukkuvan kuorsaten.\n\nPIETOLA. Tule tänne tervahaudalle. (_Menee vasempaan rättärin\nseuraamana_.)\n\nMAIJA (_hame ja hihat käärittyinä tulee perältä, puhuu hyväilevästi_).\nMiten täällä minun lukumieheni jaksaa? -- Ka, minne se on kadonnut.\n(_Huomaa Tolarin majassa_.) Nukkuu! -- Kirja sillä on auki. (_Hellästi_)\nJa nenä litistynyt kirjaa vasten. Herra siunatkoon Tolari raukkaa.\n(_Herättää_) Tolari. -- Tolari!\n\nTOLARI (_heräillen_). Kyllä Maija rakastaa ottiatuota.\n\nMAIJA. Kyllä minä rakastan, kun haen karahkan, jolla roiskin.\n\nTOLARI, Jopa sillä rovastilla oli pitkä kaula!\n\nMAIJA. Herää!\n\nTOLARI. Ka, joko Pietola ja Rättäri ovat ottiatuota?\n\nMAIJA. Herää!\n\nTOLARI. Mikä on ähvän nimi?\n\nMAIJA. Voi onnetonta, uneksii vielä seisaallaankin!\n\nTOLARI. Enhän minä enää nuku!\n\nMAIJA (_näyttää aapista_). Mikä tämä?\n\nTOLARI. Se on ottiatuota?\n\nTOLARI. Aapinen!\n\nMAIJA. No, pysy nyt hereilläsi.\n\nTOLARI. Mikä on ähvän nimi?\n\nMAIJA. Mikäkö ähvän nimi?\n\nTOLARI. Niin.\n\nMAIJA. Mikä ähvän nimi? Niinkö?\n\nTOLARI. Sinähän nukut, kun et ymmärrä selvää puhetta!\n\nMAIJA. Mikä on Maijan nimi?\n\nTOLARI. Niin sinunko? Maija Rivakka.\n\nMAIJA. Voi hyvänen aika! -- Mikä on Tolarin nimi?\n\nTOLARI. Heikki.\n\nMAIJA. Voi voi voi. -- No, mikä on Heikki Tolarin nimi?\n\nTOLARI. Mutta eihän Heikki Tolari ole ähvän nimi?\n\nMAIJA. Ei, vaan Puurosaapas!\n\nTOLARI. Ähvänkö nimi?\n\nMAIJA. Siitä ei tule mitään koko sinun luvustasi! Ei kerrassaan mitään!\n(_Menee perälle_)\n\nTOLARI (_yksin_). Kyllä siitä tulee, mutta eihän ihminen ole ampiainen.\n(_Miettien_) Ähvän nimi Puurosaapas?\n\nTURKKA _tulee perältä majan luo somistautumispuuhissa_.\n\nTOLARI (_Turhalle_). Eikö Puurosaappaan pokstaavi ole pee?\n\nTURKKA. Peellähän se alkaa. Mutta minkävuoksi sinua sanotaan\npuurosaappaaksi, vaikka sinulla on niin komeita saappaita?\n\nTOLARI. Minä astua tohlasin Sysi-Pertun leskivainajan puuropataan.\n\nTURKKA. Olitko sinä rikasta leskeä riiaamassa, kun niin tohlasit?\n\nTOLARI. Enhän minä ottiatuota, mutta olin todistajana, kun leski lainasi\nrahoja rättärille.\n\nTURKKA. Elä hiidessä! Oliko suurikin summa?\n\nTOLARI. Kuusituhatta ja kuusi rosenttia ränttyä.\n\nTURKKA. Kuka oli toinen todistaja?\n\nTOLARI. Oli kaksi muuta: Tolvas-Liisa ja Poro-Pirkko. Mutta leski vaati\nminua kolmanneksi. Sanoi että pitää kirjoittaa Tolarin nimi, vaikka\nrättäri vastusti, kun en ole käynyt rippikoulua.\n\nTURKKA. Lue Tolari, ahkerasti, että saat akkaluvan, niin pääset Tiuhtion\ntorpan isännäksi.\n\nTOLARI. Mutta sinä et pääsekään Pietolaan ottiatuota. Pietola äsken\ntuossa sanoi, että ei tule se mies Pietolaan isännäksi. Ja Katri viedään\ntätinsä luo.\n\nTURKKA. Uniasiko nyt puhut?\n\nTOLARI. Oliko se unta? -- Taisi olla ottiatuota. -- Mutta olikohan se\nottiatuota?\n\nTURKKA. Minkälaista se oli sitten?\n\nTOLARI. Minä makasin tuolla majassa lukemassa. Pietola oli tulevinaan\ntuolta päin hakemaan rautakankea --\n\nTURKKA. Rautakankea? (_Katselee kuin etsien rautakankea_). Entä sitten?\n\nTOLARI. Ja oli kuin rättäri olisi tullut tuolta päin. Ja rättäri\ntoimitti, että hän on pelastanut Pietolan lunastamalla velkatuomion,\njonka Korhonen olisi pannut ryöstöön.\n\nTURKKA. Niinkö? -- Sattuiko olemaan puhetta velkatuomion määrästä?\n\nTOLARI. Kuusituhatta.\n\nTURKKA, (_lyö näppiään ja viheltää_). Sama summa, jonka rättäri lainasi\nPertun leskivainajalta!\n\nTOLARI. Merkitseekö se hyvää?\n\nTURKKA. Niin että naurattaa! -- Rättäri tietysti meni tervahaudalle?\n\nTOLARI. Muuttui rovastiksi, joka moitti, että Maija ja minä olemme liian\nriskisti riiailleet. Sinä puolustit minua, mutta rovasti venytti\nkaulansa niin pitkäksi, että pää ylti noitten puitten latvain yli, ja\nhuusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin!\n\nTURKKA. Olipa se mukavaa unta!\n\nTOLARI. Mutta kuule, Turkka. -- Mikä se olikaan se Ekyptin ottiatuota\n-- joka näki sellaista unta, että seitsemän laihaa ottiatuota nieli\nseitsemän lihavaa ottiatuota?\n\nTURKKA. Se oli faarao.\n\nTOLARI. Eikö sen pokstavi ole ähvä?\n\nTURKKA. Niin on.\n\nTOLARI. Jopa Maija isosti erehtyi. Minä menen sanomaan, ettei\nPuurosaapas ole ottiatuota, vaan Phaarao Ekyptin kuningas. (_Menee\nperälle_)\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Päivää! Onko täällä se mies,\njonka nimi on Turkka?\n\nTURKKA. Mitä sinulla on Turkalle asiaa?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Köyhänlesken Anni käski mennä Turkan luo, että Turkka\nantaa Kustaalle kirkkaan hopean.\n\nTURKKA. Ahaa, sinä olet se Kustaa! Minä annan kirkkaan hopean, kun\nsanot, kuka on opettanut hokemaan, että Pietola on ottanut äitisi rahat.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaata ole kukaan opettanut, Pietola on ottanut äidin\nrahat, jumala rankaisee Pietolaa. -- Oletko sinä Turkka?\n\nTURKKA. Olen.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Annatko, Turkka, leipääkin? Kustaalla on nälkä.\n\nTURKKA. Saat kahviakin ja nisuakin.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri, kun nisuakin!\n\nTURKKA. Onko sinulla jo paljon kirkkaita hopeoita?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_ottaa kukkaronsa ja helistää korvansa juuressa_). On\nniitä jo vähänpaljo.\n\nTURKKA. Katsellaanpa.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_istuu ja kaataa rahat lakkiinsa_). On näitä viisimonta.\n\nTURKKA (_istuen viereen_). Onhan näitä kymmenenkinmonta. Mutta eivät ole\nkaikki kirkkaita. Tuossa on kirkas. Keneltä Kustaa on tämän saanut?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Sen Kustaa sai kirkonkylän herroilta, kun Kustaa meni\npostiryökkynälle laulamaan:\n\n    Voi voi voi kun ei miestä saa,\n      sano Anttilan Amalia.\n    Mitäs sä laitoit hameesi helmaan\n      rimsuja kamalia.\n\nTURKKA. Onko Kustaa saanut kirkasta hopeata rättäriltä?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Tuon Kustaa sai rättäriltä. Rättäri ja Tolvas-Liisa\nrakastivat toisiaan, mutta Kustaa ei sano kenellekään. -- Ja tuon Kustaa\nsai Tolvas-Liisalta. Kustaan piti sanoa: Pietola on ottanut äidin rahat,\njumala rankaisee Pietolaa.\n\nTURKKA, (_kuin itsekseen_). Siis Tolvas-Liisa, joka rakastaa rättäriä!\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Mutta Kustaa ei sano kenellekään.\n\nTURKKA. Kukas on ottanut äitisi rahakengän?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Ei sitä kukaan ottanut.\n\nTURKKA. Missä se on?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Ei Kustaa saa sanoa, äiti toruu.\n\nTURKKA. Äitisihän on kuollut.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Ei ole äiti kuollut, äiti on taivaassa.\n\nTURKKA. Miten äitisi sanoi, kun kielsi?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. \"Kustaa ei saa näyttää Tolvas-Liisalle eikä rättärille\neikä kenellekään muille kuin Pietolalle, muuten Kustaa ei pääse\nPietolaan pojaksi. Muista nyt, Kustaa!\"\n\nTURKKA. Oletko näyttänyt Pietolalle?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Pietola lyö ruoskalla.\n\nTURKKA. Vai niin. -- Lähdemme tuonne joelle Maijan luo, niin Kustaa saa\nkahvia ja nisua. (_Menee perälle_)\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Seuraa Turkkaa_.)\n\nKATRI (_pienoinen kontti selässä tullen oikealta laulaa_).\n\n    Järvenseljältä tuulonen tuuli,\n    vieno tuulenhenki.\n    Haavanlehti se värähti\n    ja lahdenpohja se henki.\n\n    Pojan silmistä leimusi lempi,\n    vieno lemmenhenki.\n    Immen povi se värähti\n    ja rinta lempeä henki.\n\n(_Äkkiä jättää kontin selästään ja piiloutuu Turkalta majan suojaan_.)\n\nTURKKA (_tulee perältä_). Olin kuulevinani Katrin laulua. (_Tähystelee\noikeaan, sitten vasempaan_). Rättäri ja Pietola tulevat!\n\nPIETOLA _tuoden rautakangen ja_ RÄTTÄRI _tulevat vasemmalta_.\n\nRÄTTÄRI. Mikä sinun ristimänimesi?\n\nTURKKA. Aaprahami.\n\nPIETOLA (_hämmästyen_). Aaprahami?\n\nTURKKA. Kehumatta itseäni, nimi kuin kirkon peripilari!\n\nPIETOLA. Mikä se on se \"Poika\"?\n\nTURKKA. Kun isänikin Aaprahami, niin äiti sanoi minua vain pojaksi. Sitä\nolen antanut puhuttelunimenäni käyttää parhaitten ystävieni.\n\nRÄTTÄRI. Näytä kirjasi.\n\nTURKKA. Ei ole minulla kirjoja.\n\nPIETOLA. Eikö ole kirjoja!\n\nTURKKA. Mikä hätä Pietolalle nyt on tullut?\n\nRÄTTÄRI. Minä herätin Pietolan herkkämielisyyden huumauksesta. Hän on\nsen takia saanut vahinkoa ja harmia tarpeeksi asti jo ennen muutaman\nveijarin Iskan takia.\n\nTURKKA. Iska oli pieni veijari verraten rättäriin.\n\nRÄTTÄRI. Mitä sinä sanot!\n\nTURKKA. Oletteko vähäkuuloinen?\n\nPIETOLA. Rättärikö konna?\n\nTURKKA. Parasta sorttia.\n\nRÄTTÄRI. Pietola! Lyökää, lyökää vasten kuonoa!\n\nKATRI (_syöksähtää Turkan suojaksi_). Isä! Poika on mun!\n\nPIETOLA. Sinut nai rättäri!\n\nKATRI. Minulle ei ole muuta miestä maailmassa kuin Poika!\n\nPIETOLA _tarttuu Katria käsipuoleen ja vie vasempaan_.\n\nRÄTTÄRI. Siinä sinun kihlajaisesi! Sano Maijalle kiitokset kahvista.\n(_Menee vasempaan_) HUOTARI (_tulee perältä_). Mikä mies oli tuo?\n\nTURKKA. Kilpakosijani.\n\nHUOTARI. Mitä sanoi?\n\nTURKKA. Kiitteli kutsusta kihlajaisiini.\n\nHUOTARI. Milloin ne ovat?\n\nTURKKA. Tänä iltana. Pitää mennä sanomaan Maijalle, että kaikki pannut\ntulelle. -- Mutta tuolla jo tulee vieraita, neljä neitosta. Huvita sinä\nheitä sen aikaa.\n\nHUOTARI. Ovatko nämä talollisia?\n\nTURKKA. Muut paitsi yksi. Sen nimi on Anni. (_Menee perälle_.)\n\nANNI _ja kolme tyttöä tulevat oikealta_.\n\nHUOTARI. Tervetulleiksi avaraan tupaani, mieluisat vieraat, talolliset\nja varsinkin talottomat. Saanko luvan kysyä, mistä talosta kukin?\n\nANNI. Olemme sisaruksia?\n\nHUOTARI. Minulle viime yönä unissa ilmoitettiin, että kultani nimi on\nAnni. Onko sisaruksista kukaan Anni?\n\nANNI. Olemme kaikki.\n\nHUOTARI. Ja sisaruksia?\n\nANNI. Tämän nimi on Anna-Maija, tämän Anna-Kaija, tämän Anna-Liisa ja\nminun nimeni Anna aina onni.\n\nHUOTARI. Mutta mehän olemmekin vanhoja tuttuja! Et taida muistaa?\n\nANNI. Tottahan toki! Yritit minua kosimaan, mutta keskeytyi.\n\nHUOTARI. Hyväpä kun muistutit, että voin nyt jatkaa.\n\nANNI. Ensin sinun on kosittava sisaruksista vanhinta. Jos hän ei huoli,\nniin seuraavaa, kunnes pääset minuun asti, joka olen nuorin.\n\nHUOTARI. Kuka näistä kolmesta on vanhin?\n\nANNI. Viisas tietää kysymättäkin!\n\nHUOTARI. Aivan niin. -- Herttainen, rakastettava vanhin sisar, istu, että\nsaan langeta eteesi polvilleni. -- Ei kukaan vanhin. Siis -- kolmoset. Ja\nvoin kosia kaikkia yhtä aikaa. (_Laulaa_)\n\n    Minä se olen juomaripoika,\n    juoruttu kulkijaksi.\n    Maailmanrannan markkinoilla\n    sain minä surua kaksi.\n\n    Heilani hetvahti polveltani\n    toisen kullan kaulaan.\n    Mehulla viinamarjojen\n    pois hurjat huoleni laulan.\n\n(_Puhuu_.) Joka teistä rakastaa juomaripoikaa, istukoon!\n\nANNI (_viitattuaan salaa tytöt istumaan_). Siis kaikki, ja minä jäin\nvanhaksipiiaksi!\n\nHUOTARI. Elä vielä itke. Koetetaan, kuinka paljon minua rakastavat. Lue\nsinä, montako muiskua kukin kestää ennen kuin kyltyy.\n\nTYTÖT _juoksevat perälle päin_.\n\nHUOTARI. Heidän rakkautensa oli kuin saippuakupla! Nyt voin kosia sinua.\n\nANNI (_laulaa_).\n\n    Juomaripojan jos ottaisin,\n    niin surussa ikävöisin:\n    viikot se kulkisi kyliä pitkin\n    ja röijyni ryyppyyn möisi.\n\n    En minä huoli viinanjuojaa\n    pirttini haltijaksi,\n    sievä ja siisti sen olla pitää\n    tään tytön valtijaksi.\n\nTURKKA (_joka on tullut perältä ja jäänyt puhuttelemaan tyttöjä, siirtyy\nAnnin ja Huotarin luo_). Aiotko, Huotari, lunastaa takkisi takaisin?\n\nHUOTARI. Mene hiiteen leskinesi! Tässä on tyttölapsi, johon olen\nmielistynyt.\n\nTURKKA. Tämä on sen lesken lapsi.\n\nHUOTARI. Sitten otankin sen mökin lapsineen leskineen! Ensi sunnuntaina\nkihlajaiset!\n\nANNI. Kosinta on vielä kesken.\n\nHUOTARI. Poika, ystäväni, sinä lupasit puhua puolestani!\n\nTURKKA. Leskelle!\n\nHUOTARI. Puhu leskelle Annin kuullen. (_Menee tyttöjen luoja näiden\nkanssa perälle_.)\n\nTURKKA. Kuulehan, Anni. Nyt on Pietolassa tapahtunut muutos: tullut\nuskon puutos.\n\nANNI. Mikä ukkoon on ampunut?\n\nTURKKA. Rättäri. Istuu tuolla tervahaudalla. Katri viedään tätilään.\n\nANNI. Herranen aika!\n\nTURKKA. Ei hätää. Toimita vain, että Katri pääsee käymään Maijan\nkahvilassa tuolla kosken rannalla. Sitä parempi, kuta pikemmin.\n\nRÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Tänne on Katrilta jäänyt kontti.\n\nTURKKA. Tietääkö rättäri mikä näistä kaikista konteista on Katrin?\n\nRÄTTÄRI. En minä tiedä.\n\nTURKKA. Anni, käy käskemässä Katri, näyttämään, mikä on hänen konttinsa.\n\nANNI. Teen kuin käskit. (_Menee vasempaan_)\n\nRÄTTÄRI. Minä jään odottamaan.\n\nTURKKA. Istukaa.\n\nRÄTTÄRI. Mikä isäsi?\n\nTURKKA. Mikä niistä?\n\nRÄTTÄRI. Onko niitä montakin?\n\nTURKKA. Puolitoista.\n\nRÄTTÄRI. Mitä säätyä?\n\nTURKKA. Arvoisaa talollisten säätyä.\n\nRÄTTÄRI. Ja tietysti on suuri maatila!\n\nTURKKA. Kaksi suurta.\n\nRÄTTÄRI. Olisi ollut komeampaa sanoa kolme!\n\nTURKKA. Kolmas myytiin kokonaisen isän aikana. Mutta se oli pieni,\nsaatiin vain satatuhatta.\n\nRÄTTÄRI. Onko kumma, jos tytöt uskovat mitä poika uskottaa, kuuntelevat\nmitä kulta kuiskuttaa.\n\nTURKKA. Sellaisiahan ne ovat raukat, tyttölapset.\n\nANNI (_tulee vasemmalta_). Katri on Koskenrannan kahvilassa.\n\nTURKKA. Hyvä on. (_Menee perälle_)\n\n_Kuuluu huuto: \"Kello soi\", ensin kaukaa, ja sitten läheten ja kulkien\npaikan ohi ja häipyy etäisyyteen. Tukkilaisia tulvaa joka taholta, kylän\ntyttöjä keräytyy oikealta ja perältä_.\n\nANNI. Nytpä voinkin kysyä rättäriltä muuatta seikkaa. -- Kuulutte sanoneen\nPietolalle, että olette maksanut Pertun leskivainajalle sen tuhannen\nmarkan lainan, jossa minäkin olin todistajana.\n\nRÄTTÄRI. Maksettu on.\n\nANNI. Millä rahoilla sitten maksoitte Korhoselle minun kotitaloni, jonka\nostitte?\n\nRÄTTÄRI. On ollut tähän asti velkana Korhoselle.\n\nANNI. Minkä vuoksi se ei saanut olla velkana meillä?\n\nRÄTTÄRI. Se on Korhosen asia.\n\nANNI. Hämähäkki!\n\nHUOTARI (_tulee perältä_). Kuule mies. Muistutan sinulle kymmenettä\nkäskyä. Tämä sievä neiti on kunniallisen lähimmäisesi heila.\n\nANNI. Lähtekää nyt, rättäri, sinne päin, missä on selkänne!\n\nHUOTARI. Missä päin sen on selkä? (_Kiertää rättärin kääntyessä päin_.)\n\nKASURI (_tulee Huotarin ja rättärin luo_). Mitä tanssia tuo on? Sitäkö\nkahden hengen äkkinäistä?\n\nHUOTARI. Hain selkää, mutta kumma laitos, jolla joka ilmasuuntaan on\nmaha!\n\nOTERMA (_tulee rättärin luo_). Sama russakka joka oli Pietolan kamarin\novessa!\n\nKASURI. Niinpä on. Syö kaikki eväämme. Kannetaan savotan kontilla\nkoskeen!\n\nRÄTTÄRI. Tämä on Pietolan maata, ja minä Pietolan tulevana isäntänä\nseison tällä paikalla kuin omalla maallani. Tietäkää siis olla sen\nmukaan!\n\nTURKKA (_tulee Katrin kanssa perältä_). Hiljaa, pojat! (_Nousee Katrin\nkanssa penkille_.) Vieraat ja tukkilaiset! Mikäli meidän Maijan\nvarustukset riittävät, pyydän saada kestitä meidän kihlauksestamme\nmuistoksi ja menestykseksi.\n\nTUKKILAISET. Eläkööt!\n\nMAIJA (_laudanpätkä tarjottimena, jossa on kahvivehkeet, tulee rättärin\neteen_). Ottakaa, rättäri, olkaa hyvä.\n\nRÄTTÄRI. En huoli!\n\nTOLARI (_laudanpätkä tarjottimena kantaa vehnäsiä_). Ottakaa, rättäri,\nottiatuota.\n\nRÄTTÄRI. En ole vehnästenne vaivainen!\n\nTURKKA. Mutta joka on tarjottu, se on annettu. Kiitoksia, rättäri,\nkäymästänne. Ja nyt pojat, pieni sievä laulu rättärin lähdön kunniaksi.\n\nTUKKILAISET (_laulavat_).\n\n    Tukkipoika se lautallansa\n      se on hyvin sorja.\n    Huh hei ma laulan vaan,\n      se on hyvin sorja.\n\n    Eipä hänen tarvitse olla\n      herra rättärin orja.\n    Huh hei ma laulan vaan,\n      herra rättärin orja!\n\nRÄTTÄRI peräytyy oikealle.\n\nHUOTARI. Nostetaan morsianta ja sulhasta.\n\nTUKKILAISET (_nostaen Katria ja Turkkaa_). Eläkööt, eläkööt, eläkööt!\n\nTURKKA. Kiitoksia, kiitoksia!\n\nTOLARI (_nousten penkille ilmoittaa_). Maija käski ottiatuota, että\nKoskenrannan kahvilassa on ottiatuota.\n\nTURKKA. Käykää kahville. (_Menee laulun jälkeen Katrin kanssa perälle_.)\n\nTUKKILAISET (_mennen tyttöjen kanssa perälle laulavat_).\n\n    Hei tukkipoika ei surua tunne,\n      se koskia laskee ja laulaa.\n    Meni jos minne ja kulki jos kunne,\n      tuli se tyttöjen kaulaan.\n\nANNI _on puhellut Turkan ja Katrin kanssa, ottaa Katrin kontin ja\nyrittää vasempaan_.\n\nHUOTARI. Minne sinä, Anni, menet?\n\nANNI. Tervahaudalle kahvikokiksi Katrin sijaan.\n\nHUOTARI. Minulle tulee ikävä.\n\nANNI. Sepä hauskaa!\n\nHUOTARI. Olenpa iloinen, että sinusta on hauskaa, kun minä sinua\nikävöin. Se merkitsee, että sinä, Anni --\n\nANNI. Pietola tulee. Menen sanomaan Pojalle. (_Heittää kontin ja juoksee\nperälle_.)\n\nHUOTARI (_yksinään_). Perhana! Oli niin hyvä alku!\n\nPIETOLA (_tulee vasemmalta_). Mitä täällä meluttiin?\n\nHUOTARI. Niitä kihlajaisia!\n\nPIETOLA. Vai niin, vai sitä se oli! (_Ojentaa kättä Huotarille_). Toivon\nolevan onneksi.\n\nHUOTARI (_kätellen_). Niin tosiaan, onneksi niin kuin se onkin!\n\nPIETOLA. Anni on hyvä tyttö.\n\nHUOTARI. Elkää, hyvä Pietola, lisätkö enää tulta. Minä onneton rakastan\nAnnia kuin hullu polskaa. Ja on varma, että menetin takkini.\n\nPIETOLA. Menetit takkisi?\n\nHUOTARI. Olen menettänyt Pojalle vetoja paidan, kilon voita, sukat,\nkomean hatun ja nyt takkini. Niin että neuvon teitä aina nöyrästi\nuskomaan, mitä hän sanoo.\n\nMAIJA (_kahvitarjottimineen tulee perältä Pietolan luo_.) Huotari, mene\nkahville.\n\nHUOTARI _menee perälle_.\n\nMAIJA (_tarjoten Pietolalle_). Kihlajaisia! Tehkää hyvin, ottakaa.\n\nPIETOLA. Kiitoksia. (_Ottaa_) Täällä tuli kihlajaiset ja äkkiä.\n\nMAIJA. Jo aikoja minä olen tiennyt näiden nuorten välit, joka olen\nollut heidän posteljooninaan. Mutta aivan summamutikassa minä rättärille\nsanoin, että tänään juodaan Katrin ja Turkan kihlajaisia.\n\nPIETOLA. Katrin ja Turkan kihlajaisia?\n\nMAIJA. Niin sanoin, ja niinpä kävi, ja rättäri sai pitkän nenän.\nTarjottiin hänellekin kihlajaisia, mutta ei ottanut sisu vastaan. Katri\nkäski sanoa terveisiä, että hän lähtee täältä suoraan tätilään. Poika\nkäski. (_Menee perälle_.)\n\nPIETOLA (_yksin_). Katrin ja -- --! Katrin ja pojan kihlajaiset!\n\n_Perältä alkaa kuulua tukkilaisten laulunhyminää_.\n\n_Pietola päättävästi ja nähtävällä mielihyvällä istuu juomaan kahvia_.\n\nRÄTTÄRI (_kurkistellen tulee oikealta_). Ettehän vain ole juomassa\nTurkan ja Katrin kihlajaisia! Turkka on jo tällä aikaa ehtinyt saada\nteidät uskotetuksi!\n\nPIETOLA. Emme ole vielä tavanneet. Mutta minä uskon, että se Turkka,\njosta nimismies on puhunut, on toinen Turkka ja jostakin muualta\nkotoisin.\n\nRÄTTÄRI. Ja uskotte tämän Turkan olevan suurtilallisen pojan!\n\nPIETOLA. Mutta ei hän koskaan ole sellaisia mahdottomuuksia\nuskottanutkaan.\n\nRÄTTÄRI. Niin kehui minulle!\n\nPIETOLA. Vai niin! -- Kirjoitetaan Heilalalle. Heilalalta saadaan\nluotettava tieto.\n\nRÄTTÄRI. Minä kirjoitan Heilalalle. -- Tulkaa pois. (_Menevät vasempaan_.)\n\nANNI (_tulee perältä, yksin_). Pietola mennyt pois! (_Menee katsomaan\nvasemmalle_.) Ahaa, oli noutaja!\n\nTURKKA _ja_ KATRI _tulevat perältä_.\n\nANNI. Rättäri on tullut takaisin!\n\nTURKKA. Arvasin. Sai sen verran, että on rauhaton kuin kissa\npistoksissa.\n\nANNI. Mutta jumalalle on kelvannut uhri: Pietola on juonut\nkihlajaisianne! (_Ottaa kontin ja menee vasempaan_.)\n\nTURKKA. Minun on ukkoa sääli. En kuitenkaan mahda mitään, kun asia meni\ntälle tolalle. Mutta sinä nyt voit olla huoletta tätilässä. Eikö niin?\n\nKATRI. Milloin joutuvat tänne kirjasi?\n\nTURKKA. En osaa sanoa tarkalleen. Menee siihen muutamia viikkoja.\n\nKATRI. Enkä koko aikana saa sinua tavata. Sano vielä viimeinen kerta,\nettä rakastat minua.\n\nTURKKA. Viimeinenkö kerta? En sano viimeistä kertaa, että minä olen sun\nja sinä olet mun.\n\nKATRI. Ja minä rakastan sinua yli kaiken.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_tulee perältä_). Voi saateri! Rakastatteko te toisianne?\n\nTURKKA. Rakastamme, ja sen saat sanoa kaikille.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_laulaa_).\n\n    Kaksi niin kaunista kukkasta kasvoi\n      kahden puolen aitaa.\n    Rakkaus se nuorten vaikka vuoren\n      läpitse tunkea taitaa.\n\nKATRI. Hyvästi.\n\nTURKKA. Hyvästi.\n\n_Perältä takaa kuuluu laulu:_\n\n    Koskenkohina ja honkainhumina\n      se on meidän soittoamme.\n    Eikä me muuta muistella\n      kuin omaa armastamme.\n\nEsirippu\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS\n\n_Metsäaukeama. Oikealle osoittava tienviitta, jossa on: MAIJALAAN.\nPerällä tukkilaisten näremaja. Tynnyri, josta toinen pohja on poissa.\nPienet paarit_.\n\n_Tukkilaisia valmistamassa näreitä. Laulavat:_\n\n    Onpa se rakkaus sukkela tauti,\n    riivaa se meitä, riivaa se teitä,\n    varkahan tavalla se vaanii ja lyö,\n    olkohon päivä tai olkohon yö.\n    Nuorta ei säästä se, vanhaa ei heitä\n      se rakkaus.\n\n    Torpparipoikasen päässä se teuhaa,\n    köyhänkin rikkaalle laittavi rakkaan,\n    viekkaan ja vanhan se pauloittaa,\n    hulivilihurjankin ansahan saa.\n    Tuuman se tuo, jok' ei vuosihin lakkaa,\n      se rakkaus.\n\n    Yrtit ja noidat ne sille ei mahda,\n    kerjurihupsull' on kainokulta.\n    Hitto sen ties mitä lie, mitä ei! --\n    Lampolan Jaskankin hirtehen vei.\n    Niinhän se on kuin öljyä, tulta\n      se rakkaus.\n\n\nTOLARI. Minkä vuoksi ei kello soi? Johan olisi aika.\n\nKASURI. Tolarilla on kiire kirjan ääreen. Mikä sinut vanhana riivasi\nkirjalle?\n\nOTERMA. Se rakkaus.\n\nKASURI. Se tauti on minutkin nyt tavannut. Tein tytön kanssa lujat\nliitot viime lauantai-iltana.\n\nOTERMA. Minä viime sunnuntai-aamuna varhain, kun aurinko nousi. Ja tyttö\non nätti ja hellä.\n\nKASURI. Voi olla, mutta nätimpi ja hellempi on minun.\n\nKASURI. Pannaanpa varsin vetoa. Tolari, joka tuntee tämän paikkakunnan\nihmiset, ratkaisee. Kellot vetoa.\n\nOTERMA. Tuossa käsi. Erota, Huotari. -- Kasuri, sano ensin morsiamesi\nnimi!\n\nKASURI. Sano sinä ensin.\n\nHUOTARI. Sanokaa kumpikin hiljaa Tolarin korvaan.\n\nKASURI _ja_ OTERMA _kuiskaavat Tolarin korvaan_.\n\nTOLARI (_hämmästyneenä_). Ottiatuota!\n\nHUOTARI. Taitavat olla yhtä kauniita?\n\nTOLARI. Mähösen Kustaava!\n\nKASURI ja OTERMA (_yht'aikaa_). Minä voitin! Kello tänne!\n\nHUOTARI. Samako morsian niillä?\n\nKASURI. Sinä, Oterma, valehtelet!\n\nOTERMA. Sinä valehtelet!\n\nHUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan!\n\nTOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota.\n\nKASURI ja OTERMA (_toisilleen_). Sinä saat. Ota sinä.\n\nHUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään.\n\nANNI (_laulaa etäällä vasemmalla_).\n\n    Kaikellaisia kukkia kasvaa,\n      vaan sinisiä vähä.\n    En ole saanut kaualle aikaa\n      kultani silmiä nähä.\n\nHUOTARI. Mikä lintu tuolla laulaa? Uskoni, toivoni ja rakkauteni sanoo,\nettä se on Anni!\n\nTOLARI. Anni on. Meni äsken Pietolan niitylle.\n\nHUOTARI. Ensi sunnuntaina kihlajaiset!\n\nKASURI. Aina se lupaa ensi sunnuntaiksi. Jos olisit joka kerta vetoa\npannut, ei sinulla enää olisi housuja eikä paitaa!\n\n_\"Kello soi!\" Tukkilaiset yhtyvät huutoon ja menevät oikealle_.\n\nANNI (_lähempänä laulaa_).\n\n    Laulaisin jos taitaisin,\n      että kultani äänen kuulis.\n    Tuntisikohan äänestä\n      vai lintuseksi luulis?\n\nHUOTARI. Anni on tulossa tänne päin. (_Laulaa_)\n\n    Niin minä neitonen sinulle laulan\n      kuin omalle kullalleni.\n    Jos olis valta niin kuin on mieli,\n      niin ottaisin omakseni.\n\nANNI (_tulee vasemmalta_). Terve, Huotari. Minun pitää saada tavata\nPoika. Hae sinä hänet. Käske koputtaa tuota tynnyriä, niin arvaan tulla\ntänne.\n\nHUOTARI. Mutta palkaksi tahdon, että otat minut isännäksi siihen\nmökille.\n\nANNI. Ei ole enää minun vallassani. Rättäri tulee Pietolaan isännäksi,\nja minä saan mökiltä liukkaan lähdön.\n\nHUOTARI. Niinkö sittenkin kävi? -- Ei Pojalla hätää heiloista. Ja minä\nhankin toisen mökin. Jos sinä, Anni, suostut asumaan kanssani, niin\nmajassamme päivä paistaa pilvisäälläkin.\n\nANNI. Huotari -- voi voi -- Pata kuohuu! (_Juoksee vasemmalle_.)\n\nHUOTARI. Saakelin pata!\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_tulee perältä vasemmalta_). Turkalla on sinulle asiaa.\nKäski odottaa Maijalassa.\n\nHUOTARI. Missä Turkka nyt on?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Lammella.\n\nHUOTARI. Sieltäpä hänet tapaankin. (_Menee perälle vasemmalle_.)\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_istuu katselemaan rahojaan laulaen_).\n\n    Sitä minä olen meinannut,\n      että Amerikkaan muuttaa -- ja,\n    kun heilani sanotaan moittivan\n      mun arvoni alhaisuutta -- ja.\n\n    Ja Amerikan maa se lämmin maa,\n      ja Suomi on vilunarka -- ja,\n    Neekeritytöt ne sanovat:\n      voi Suomen poika parkoja!\n\n(_Puhuu_) Kustaa lähtee kirkonkylälle. Siellä Kustaa saa paljon\nkirkkaita hopeoita, kun Kustaa on oppinut uusia lauluja tukkipojilta.\n(_Ottaa kiven alta kengän ja puhuu taivaalle katsoen_.) Äiti hoi! Kustaa\nkaivaa tämän maahan, ettei rättäri varasta. -- Mikä se tuolla rasahti?\nVissiin Tolari puun juurella Maijalta piilossa. (_Peittää kengän\nlakillaan ja menee vasemmalle puhelemaan puun juurelle_.) Vais vais\nTolari! Joko sinä taas siellä lukemassa! Kustaa menee sanomaan Maijalle.\n(_Heittäytyy vatsalleen_) Eihän siellä Tolaria olekaan. -- Voi saateri\nkuinka suuri sammakko! -- Mitä sinä sammakko ajattelet? -- Oletko sinä\nollut kuninkaantytär? -- Missä asuu se noita-akka, joka muuttisammakoksi?\n-- Kustaa menee tappamaan sen, niin sinusta tulee kuninkaantytär ja\nKustaa saa sinut puolisokseen.\n\nTURKKA (_on näyttäytynyt vasemmalla vaanimassa, hiipii esiin, ottaa\nlakin alta kengän piilottaen selkänsä taakse_). Kustaa, tapasitko\nHuotaria?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_nousee_). Meni sinua hakemaan lammelta. (_Kohottaa\nlakkiaan ottaakseen kengän_.) Voi voi voi...\n\nTURKKA. Mitä nyt?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Kustaalta katosi se kenkä...\n\nTURKKA. Enkeli otti sen ja vie Pietolalle. Ja Kustaa pääsee Pietolaan\npojaksi.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri!\n\nTURKKA. Mene hakemaan Huotari.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA _juoksee vasemmalle perälle_.\n\nTURKKA (_yksinään katsellen kenkää_). Pelastettu. (_Purkaa nauhan, jolla\nkenkä on sidottu, ja tarkastaa sisustaa_.) Oikein arvasin: typö\ntyhjä! -- Tolvas-Liisan tai rättärin hyppyset ovat siepanneet sisustan.\n\nHUOTARI (_tulee vasemmalta_). Sinua tavoittaessa olisi parasta seisoa\npaikallaan.\n\nTURKKA. Ilmoitan sinulle iloisen asian: olin kuulevinani Annin laulua\nPeltolan niityltä.\n\nHUOTARI. Anni kävi täällä.\n\nTURKKA. Ahaa! Ja sinä tietysti kosasit?\n\nHUOTARI. Mutta keskeytyi.\n\nTURKKA. Mikä sen taas keskeytti?\n\nHUOTARI. Pata rupesi kuohumaan.\n\nTURKKA. Pata kuohumaan? (_Nauraa_)\n\nHUOTARI. Saakeli! Nyt minä vasta huomaan, että tyttö narrasi poikaa!\n\nTURKKA. Mene nyt ja kuiskaa Annin korvaan, että odotan Maijalassa, ja on\ntärkeä asia. (_Menee oikealle_.)\n\nHUOTARI (_yksin_). Mitä niillä on tärkeitä asioita toisilleen. (_Huutaa\nTurkan jälkeen_.) Poika! Kun kuulet tynnyriä koputettavan, niin on se\nmerkkinä, että Anni odottaa sinua täällä.\n\nTURKKA (_metsästä_). Hyvä on!\n\nHUOTARI (_huomaten vasemmalta_). Peijakas! Anni tulee jo. (_Vierittää\ntynnyrin metsän laitaan pohjapuolen ulospäin ja koputtaa tynnyriä_.) Ja\nnyt minä pistän korvani tynnyriin! (_Näyttää piiloutuvan tynnyriin_.)\n\nANNI, (_tulee vasemmalta, hämmästyy, sitten tekee eleen huomanneensa_).\nAhaa! Huotari tynnyrissä.\n\nTURKKA (_tulee oikealta_). Terve!\n\nANNI. Kuule, Poika. Mikähän juoni rättärillä on, kun Tolvas-Liisa\nminulle sanoi, että Turkka saa pitää Pietolan Katrin, jos tahtoo, mutta\nrättäri ottaa talon.\n\nTURKKA. Rättäri aikoo ryöstökaupalla myyttää Pietolan talon ja siten\nsaada sen omakseen niin kuin sinunkin kotitalosi.\n\nANNI. Pietola raukka ei aavistakaan! Sanonko?\n\nTURKKA. On parempi, että Pietola kuulee sen rättärin omasta suusta.\nMutta anna Pietolan tietää, että tukkimetsää ostetaan.\n\nANNI. Kesken kiireen hän lähtee nyt kirkonkylälle tapaamaan rättäriä\nkuullakseen, onko tullut Heilalalta tietoja sinusta.\n\nTURKKA. Ja sinun pitää lähteä tapaamaan Katria, kun minä en päässyt\nhänen puheilleen. Täti oli kuin kiviseinä. On saatava Katrille tiedoksi,\nettä minä olen talollisenpoika.\n\nANNI. Talollisenpoika! -- Minkä vuoksi et ole sitä jo aikoja sanonut?\n\nTURKKA. En ole tullut tänne tavaroitani kaupalle!\n\nANNI. Olin typerä!\n\nTURKKA. Katri tarvitsee nyt tämän tiedon minulta. On nimittäin kaksi\nAaprahami Turkkaa. Toinen ehdolliseen vapauteen laskettu ja on jossakin\ntukkitöissä. Toinen talollisenpoika, on -- matkustanut ulkomaille.\n\nANNI. Oliko sinulla aikomus Amerikkaan?\n\nTURKKA. Tai Aasiaan tai Afrikkaan. Kimpsuni ja kampsuni lähtivät\nEnglantiin, mutta minä hyppäsin laivasta maalle takaisin. Tavaranikin\nnyt ovat palanneet, ovat kaupungissa. Sano Katrille terveisiä, että\ntulevalla viikolla tulen hänet hakemaan papin pakinoille.\n\nANNI. Herttulalee!\n\nTURKKA. Mutta miten on sinun isäntäasiasi?\n\nANNI. Minä teen vähän taikoja. (_Näpinlyönnillä jäljittelee\nsuudelmanääntä ja lukee äänekkäästi_.) Yks -- kaks -- kolme --\n\n_Tynnyri alkaa liikkua!_\n\nANNI (_Turkalle kahdenkeskisesti_). Kas, tynnyri elää. (_Suudelmia kuin\nedellä_.) Kuus -- seitsemän -- kahdeksan -- (_Turkalle_) Katso miten\nrajusti heiluu! (_Äänekkäästi_) ja vielä kymmenes muisku! (_Turkalle_)\nIsäntäasiani on hyvällä alulla, ja tämä antaa vauhtia! -- Minun pitää\nkäydä niityllä, tule minua vähän matkaa saattamaan.\n\nTURKKA. Minulla onkin asiaa sinne päin. (_Menee Annin kanssa\nvasemmalle_.)\n\nHUOTARI (_tulee esiin kuin tynnyristä_). Kymmenen! -- Kymmenen!\n\nTOLARI (_tulee oikealta_). Pelasitko korttia ja menetit kymmenen\nmarkkaa?\n\nHUOTARI. Kymmenen suloista suudelmaa! Kymmenen muiskua, että paukkui!\n\nTOLARI. Ottiatuota?\n\nHUOTARI. Tuolla menevät! (_Osoittaa vasemmalle_.)\n\nTOLARI. Nekö ottiatuota? (_Juoksee katsomaan vasemmalle_.) Ei näy kuin\nTurkka ja Anni.\n\nHUOTARI. Ja paukuttavat muiskuja!\n\nTOLARI. Eivät näytä. Eikä kuulu paukettakaan. -- Eiväthän ne ottiatuota!\n\nHUOTARI. Eivätkö rakasta? Eikö se sinun mielestäsi ole rakkautta, kun\nAnnin pata ei kuohunut kymmenellä muiskulla?\n\nTOLARI. Patako ottiatuota? Eikö ottiatuota kuohunut?\n\nHUOTARI. Ei yrittänytkään. -- Minä tulen hulluksi.\n\nTOLARI. Kipeää se käy. Kun minä ottiatuota, että Pietolan Maijan\nottiatuota, niin pahasti minua sydänalasta ottiatuota ja ottiatuota\npäästäkin. Mutta mene Maijan luo. Maijalla on hyvä puheenlahja ja\nsydämenvahvistustippoja.\n\nHUOTARI. Ei tässä taudissa auta puheet eikä tipat. (_Menee oikealle_.)\n\nTOLARI (_asettuu lukemaan_). \"Mitä jokapäiväinen leipä on? Vastaus.\nKaikki mitä ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee kuin on ruoka, juoma,\nvaatteet, koto, kartano, pelto, karja, raha, tavara\" -- (_Puhuu_) Ei\nmuuta tarvitsisikaan kuin rahaa. Rahalla saisi kaikkea muutakin.\n(_Lukee_) \"Hyvä puoliso, kuuliaiset lapset\" -- (_Puhuu_) Mutta hyvää\npuolisoa ja kuuliaisia lapsia ei saa rahalla. Ne ovat herranlahjoja.\nVarsinkin niin hyvä ottiatuota kuin Maija. -- Mutta olisikohan Maijan\nrakkaus niin kuin Annin ottiatuota?\n\nMAIJA (_metsästä oikealta_). Tolari hoi!\n\nTOLARI. Nytkö jo se ottiatuota? (_Pistää katkismuksen housunkauluksen\nalle, vyöryttää tynnyrin istuimekseen asettuen sen selkään kahareisin_.)\n\nMAIJA (_tulee oikealta_). Mitä sinä täällä teet?\n\nTOLARI. Keinuskelen ja mietiskelen.\n\nMAIJA. Mietiskelet? -- Siihen se vie liika lukeminen! -- Mitä sinä\nmietiskelet?\n\nTOLARI. Että se Annin rakkaus on ottiatuota.\n\nMAIJA. Annin rakkaus? (_Menee syrjään puhellen itsekseen_.) Kyllähän\nniitä nyt ottajia, kun Tolari oppi kirjalle. Miksei olisi? Joka on niin\nherttainen mies. (_Tolarille_.) Minkälaista on Annin rakkaus?\n\nTOLARI. Että yhden keitoksen aikana kymmenen muiskua.\n\nMAIJA. Kymmenen muiskua!\n\nTOLARI. Niin että paukkui!\n\nMAIJA. Sinä kymmenen muiskua? Sinä? Puurosaapas?\n\nTOLARI. Minäkö? Enhän minä! Huotari sanoi Annin ottiatuota --\n\nMAIJA. Niin, Anni ja Huotari! -- Keinutaanko yhdessä? (_Istuu Tolarin\neteen tynnyrille_.)\n\nTOLARI. Keinutaan. (_Osoittaa kenkiä Maijan käsivarrella_.) Mitä sinä\nnoilla kengillä?\n\nMAIJA. Aioin pyytää, että paikkaisit.\n\nTOLARI. Eilen paikkasin ja aivan samat reiät. Jo sinä olet veitikka!\n\nMAIJA. Sinun terveytesi ei kestä alituista lukemista. Se käy viimein\njärelle.\n\nTOLARI (_antaa katkismuksen._). Tuossa on. Jo minä sen osaan.\n\nMAIJA. Entä virsikirja? Se on kadonnut kätköstäni? (_Kopeloi Tolarin\ntaskuja, sitten hattua_.) Ahas, mikä täällä on? (_Ottaa hatusta\nvirsikirjan, kopahuttaa sillä Tolaria päähän_.) Vai sinä! -- Nyt kun minä\ntämän kätken, niin et vissiin löydä.\n\nTOLARI. Lähdemmekö sunnuntaina kirkkoon?\n\nMAIJA. Sunnuntaina menemme katsomaan sitä Tiuhtion torppaa.\n\nTOLARI. Mutta Turkasta ei tullut ottiatuota. Se ei ollutkaan unta, mitä\nkuulin ja näin.\n\nKATRI (_tulee metsästä vasemmalta_). Auttakaa minua. Rakkaat ystävät,\nhakekaa Poika tänne.\n\nMAIJA. Haetaan, haetaan. Tolari, lähde sinä heti.\n\nTOLARI. Jos vain ottiatuota. Joka hyppää kuin ottiatuota.\n(_Menee vasemmalle_.)\n\nMAIJA. Lapsi raukka, sinä olet kuolemankalpea ja vapiset.\n\nKATRI. Olen karkuteillä. Olen harhaillut eksyksissä läpi korpien ja\nhalki soiden. Olen väsynyt.\n\nMAIJA. Herra auttakoon. -- Mitä sinä aiot?\n\nKATRI. En tiedä. Mutta jos minun pitää erota Pojasta, niin menen\nkoskeen!\n\nMAIJA. Taivas varjelkoon! -- Kun minä tapaan isäsi, niin sanon suorat\nsanat! Minkä vuoksi Poika ei kelpaa Pietolaan, kun avosylin otettaisiin\nTaurilaan. Heleena on antanut rukkaset sulhaselleen ja Taurila itse\nyrittää minkä voi saadakseen Turkan taloonsa isännäksi. Ja sellainen\ntalo kuin Taurila!\n\nKATRI. Kun olisin iäksi eksynyt sinne korpeen!\n\nMAIJA. Elä itke, lapsi. Ei ole vielä syytä epätoivoon. -- minkälaista\nsiellä oli, kun karkuun lähdit?\n\nKATRI. Oli pieni mökki, lehmä lattialla ja lattian alla sika. Akka ja\nminä asuimme uunilla.\n\nMAIJA. Voi kaiken kauheutta!\n\nKATRI. Ja akka loitsi ja puhui hirveitä.\n\nMAIJA. Missä sinä oikeastaan olet ollut?\n\nKATRI. Kuulitteko ääniä?\n\nMAIJA. En minä mitään kuullut.\n\nKATRI. Minä menen piiloon tuonne puun juurelle. (_Menee vasemmalle\npuolelle, kuin puun alle kyyristyen_.)\n\nMAIJA (_menee tähystämään ja huomaa oikealta_). Poro-Pirkko ja\nPahna-Maija.\n\nPORO-PIRKKO (_tulee oikealta_). Onko näkynyt rättäriä?\n\nMAIJA. Ei ole näkynyt.\n\nPAHNA-MAIJA. Minäpä olin oikeassa, että rättärin saappaanjäljet veivät\nPietolaan.\n\nPORO-PIRKKO. Mutta Pietolahan on niityllä täällä.\n\nMAIJA. Mitä teillä on niin tärkeää asiaa rättärille?\n\nPORO-PIRKKO. Sitä tärkeää asiaa, että tahdomme tietää, pitääkö rättäri\nseuroja. -- Mennään vain Tolvas-Liisan luo. (_Menevät vasemmalle_.)\n\nMAIJA (_puhuu puun juurelle_). Rättäri on yrittänyt Pietolaan. Minäkin\nlähden hakemaan Poikaa. (_Itsekseen_.) Mutta mistä sitä arvaa hakea?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_lauleskellen tulee perältä vasemmalta_).\n\n    Kaksi niin kaunista tähteä tuikki\n      sen pimeän pilven takaa.\n    Rakkaudentulta sammuttaa\n      ei saata kuolemakaan.\n\nMAIJA. Kustaa, oletko nähnyt Turkkaa?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Tuolla oli Kaiteran suvannolla. Lähti tarkastamaan puomia\nkosken niskaan.\n\nMAIJA _koppoen hameensa lähtee juoksemaan perälle vasempaan_.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_Maijan jälkeen_). Et sinä tavoita, meni pölkyllä yli\njoen. -- Ei Maija kuule, lentää vain kiireesti kuin sittipörriäinen!\n(_Kääntyy katselemaan taivaalle_.) Jokohan se enkeli on lentänyt\nPietolaan? -- Mikä tuolla rasahti? -- Vissiin se sammakko. (_Kyykistyy\nkatsomaan_.) Voi saateri, kun on muuttunut tytöksi! -- Voi saateri.\nPietolan Katri! Turkkako tappoi sen noita-akan?\n\nRÄTTÄRI (_tulee oikealta_). Kustaa! -- Onko täällä näkynyt Pietolan\nKatria?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. On tuolla puun juurella. Istuu ja huokuu kuin sammakko.\n\nRÄTTÄRI. Mene Tolvas-Liisan luo, saat siellä kirkkaan hopean.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee vasemmalle_.)\n\nKATRI (_tulee esiin_). Elkää tulko askeltakaan lähemmäksi muuten huudan\ntänne tukkilaisia!\n\nRÄTTÄRI. Voin asiani toimittaa kauempaakin. Se on lyhyt.\n\nPIETOLA (_tulee vasemmalta, rättärille huomaamatta ensin Katria_). Onko\ntullut tietoja Heilalalta? Oli aikomukseni lähteä kuulustelemaan ja\nkäydä Katrin luona. (_Huomaa Katrin_) Katrikin täällä!\n\nKATRI. Olen karannut! Eikä minua enää viedä ainakaan elävänä sen\npaholaisakan luolaan!\n\nPIETOLA. Julkijumalaton, miten puhut tädistäsi!\n\nKATRI. Minä puhun rättärin äidistä, noita-akasta, jonka luona minua on\nkidutettu menettääkseni järkeni tai henkeni.\n\nPIETOLA. Rättäri, kenen luvalla Katri on sinne viety?\n\nRÄTTÄRI. En enää halua tyrkyttää hyvääni. Pietolan talo kuulutetaan\nmyytäväksi.\n\nKATRI. Isä, onko totta, että meiltä voidaan ryöstää talo niin kuin\nKöyhältäleskeltä ryöstettiin?\n\nPIETOLA. Sinäkö, rättäri, aiot meidät ajaa maantielle?\n\nRÄTTÄRI. Otan vain omani pois. (_Nauraa_)\n\nPIETOLA. Ja sinä naurat! (_Sieppaa karahkan_)\n\nKATRI (_estäen_). Isä!\n\nRÄTTÄRI _pakenee vasemmalle_.\n\nPIETOLA. Minä uskoin niin jumalisen hyvää! -- Vaikka makaisin\nmaantienojassa kuolemassa nälkään, en ottaisi leipäpalaa tuon miehen\nkädestä.\n\nKATRI (_kuin itsekseen_). Olipa hyvä, etten tavannut Poikaa.\n\nPIETOLA. Turha olisi nyt toivosi. Pojalla ei ole puutetta hyvistä\nisännänpaikoista. Talolliset tarjoilevat hänelle tyttäriään kipa\nkilvan. -- Mene kotia, minä palaan niitylle. (_Menee vasemmalle_)\n\nKATRI (_yksin_). Elämäni on loppunut.\n\nHUOTARI (_tulee metsästä oikealta_). Piinatynnyri! Puinen tulikuuma\npätsi! Aina kun tynnyrin näen, kiristän hampaitani ja kiroan. (_Huomaa\nKatrin_) Kas, Katri. Sairasko? Voinko auttaa?\n\nKATRI. Et voi.\n\nHUOTARI (_käytyään koputtamassa tynnyriä_). Anni tulee avuksesi.\n\nKATRI. Ei tarvitse. Saat sinäkin mennä menojasi.\n\nHUOTARI. Minusta onkin nyt yksin parasta. Hauskinta yksin harhailla.\n\nKATRI (_kuin itsekseen_). Niin minustakin.\n\nHUOTARI. Taitaa olla sama tauti. Minä luulin, että sinulta on vain jalka\npoikki. (_Menee perälle_)\n\nKATRI (_huomaa vasemmalta_). Poika tulee! (_Yrittää lähtemään kuin\npakoon_.) Jumalan kiitos, minä kuolen. (_Kaatuu pyörtyen_)\n\nTURKKA (_tulee vasemmalta_). Yksinkö täällä tynnyri kopisi? (_Huomaa\nKatrin_) Katri? -- Katri kultani! Sieluni, elämäni!\n\nKATRI (_tointuen_). Pois, pois. Laskekaa minut pois!\n\nTURKKA. Katri, etkö tunne minua?\n\nKATRI. Turkka, menkää pois.\n\nTURKKA. -- Heilalaltako on tullut kirje?\n\nKATRI. Ei. -- Jättäkää minut rauhaan.\n\nTURKKA. Nyt järkeni seisoo!\n\nANNI. (_tulee vasemmalta_). Katri, sinä jumalanluoma. (_Syöksyy Katrin\nkaulaan_.) Mutta sinähän olet kuin kivipatsas! -- Ja sinäkin, Poika,\nole kuin vaivainen syntinen. En ole koskaan sinua noin nähnyt! --\nHerranenaika, mitä tämä merkitsee? Minä luulin, että täällä on ilo\nylimmillään, kun kuulin sinun tynnyriä koputtavan.\n\nTURKKA. En minä ole koputtanut.\n\nANNI. Ahaa. Huotari on ollut rumpalina. Peijakas!\n\nHUOTARI (_laulaa etäällä perällä_)\n\n    Mammani minua varotteli kotoa lähtiessä,\n    sano: maailmalla on niin paljo petollista kansaa.\n\nANNI. Siellä se onneton nuorukainen laulaa. Minä haen hänet tilille\nniistä kymmenestä muiskusta. (_Menee perälle_)\n\nTURKKA (_nauraa_) Ja sinäkö Katri, uskoit!\n\nKATRI. Ei kukaan ole mitään uskottanutkaan.\n\nTURKKA. Minkä vuoksi olet kylmä kuin rauta pakkasessa?\n\nKATRI. Ei hyödytä sinun kysyä mitään, minä olen mykkä.\n\nTURKKA. Onpa kauhea tunne neuvottomuus. Niinkuin hengenlähtö!\n\nPIETOLA (_tulee vasemmalta huomaamatta Turkkaa_). Katri! Anni kertoi\nPojan sanoneen, että tukkimetsiä ostetaan.\n\nTURKKA (_kuin itsekseen_). Ahaa!\n\nPIETOLA (_huomaten Turkan_). Täällähän se on se pelastuksenenkeli!\n\nTURKKA. Velkanne kai on kuusituhatta? Ei suinkaan sitä suurempi?\n\nPIETOLA. Kuusituhatta, mutta tarpeeksi suuri tähän maailmanaikaan.\n\nTURKKA. Pieni raha! Pietolan talon nykyisestä arvosta sadas osa.\n\nPIETOLA. Sadas osa?\n\nTURKKA. Pietola on metsiensä takia pitäjän rikkain talo.\n\nKATRI. Niinkö?\n\nTURKKA. Etkö olekaan enää mykkä?\n\nKATRI. Äsken köyhänä tahdoin kuolla siinä uskossa, että sinä et olisi\nminua sittenkään hylännyt.\n\nTURKKA. Teimmehän vakaiset valat.\n\nPIETOLA. Jumala teitä siunatkoon.\n\nMAIJA (_tulee vasemmalta_). Täällähän jo niin rakkaasti helsataan! Ja\nPietola on kuin voi päivänpaisteessa!\n\nPIETOLA. Maija, kiireellä kirkolle hakemaan varustuksia tämän parin\nkihlajaisia varten. Nyt pidetään toiset ja komeat!\n\nMAIJA. Nyt minä teitä, Pietola, syleillä ropsahutan, ei auta vastustus.\n\nPIETOLA. Anna tulla!\n\nTOLARI (_tulee vasemmalta ja käy nykimään Maijaa hameesta_). Maija Maija\nMaija!\n\nMAIJA. Mitä sinä kiskot, että hameet ratkeavat!\n\nTOLARI. Tänne se katkismus!\n\nMAIJA. Siunatkoon, saathan sinä sen. (_Antaa_)\n\nTOLARI (_raivostuneena iskee kirjan maahan_) Tuota en siis tarvitse!\nKuuletko, Maija? En ikinä!\n\nMAIJA. Heikki, rakas Heikki! (_Purskahtaa itkemään_)\n\nPIETOLA (_Turkan puoleen_). Sepä oli onneton halaus!\n\nTURKKA (_menee Tolarin luo_). Tolari, Pietola antaa sinulle ja Maijalle\nsen Tiuhtion torpan.\n\nTOLARI. Ottiatuota?\n\nTURKKA (_ottaa kirjan maasta ja antaa Tolarille_) Ja minä rovastille\npuhumassa rippikouluasiastasi.\n\nMAIJA. Jumala siunatkoon Pietolan hyvää nuortaisäntää.\n\nTOLARI. Sinäkö nyt olet ottiatuota?\n\nTURKKA. Niin olen.\n\nTOLARI (_itsekseen_). Sittenkin se oli unta. (_Pyyhkii kirjaa_) Anna\nanteeksi, katkismus. (_Maijalle_) Kyllä minä taas paikkaan Maijan kengät\nrakkauden tähden.\n\nMAIJA. Kiitoksia, rakas Heikki. (_Menevät oikealle_)\n\nTURKKA (_heidän jälkeensä_) Käskekää tänne poikia. Kantamaan Katri\nkotia.\n\nANNI ja HUOTARI _tulevat perältä_.\n\nPIETOLA. Sinä, Huotari, kutsu kaikki tukkipojat Turkan ja Katrin\nkihlajaisiin Pietolaan huomenna.\n\nANNI. Uskotko nyt?\n\nPIETOLA. Ja Annin ja Huotarin kihlajaiset samoilla tulilla.\n\nHUOTARI. Ähäs, Anni. Nyt ei pääsekään pata kuohumaan!\n\nANNI. Äiti on varoittanut tytärtään kulkijapojista. Toinen voi olla\narvolleni liian alhainen, toinen liian ylhäinen. Sinä, Katri, olet\nosannut valita vertaisesi.\n\n_Tukkilaisia tulee oikealta_.\n\nKASURI. Mitä täällä on tapahtunut?\n\nHUOTARI. Olen saanut toimeksi kutsua tukkipojat kunniallisen\nnuorenmiehen, tukkipäällikkö Aaprahami Turkan ja siveän neitsyen\ntalontyttären Katri Pietolan kihlajaisiin Pietolaan huomenna.\n\nKASURI. Ja nyt Pietolaa huiskautetaan!\n\n_Tukkilaiset nostavat Pietolan, huutaen \"eläköön!\"_\n\nOTERMA. Tyttö kannetaan paareilla kotia?\n\nHUOTARI. Pidä suusi Oterma.\n\nOTERMA. Minulla on lupa puhua. Olen morsiamen hovisuutari!\n\nKASURI. Mutta puhut kuin sianpistäjä: \"tyttö kannetaan paareilla\".\n\nHUOTARI. Ihailevan kunnioituksen vuoksi, jota aina tunnemme hempeää\nmorsianta, mutta nyt eritoten parhaan tukkipojan ylhäistä ja kaunista\nmorsianta kohtaan, kannamme vienon neitosen kuuluun kotiinsa arvonsa\nmukaisesti.\n\nTUKKILAISET (_kantaen Katria oikealle laulavat_)\n\n    Hei tukkipoika se koskessa hyppää\n      sen pyörivän pölkyn varaan.\n    Kaikista tytöistä paljon se tykkää,\n      mut ottaa omaksi paraan.\n\nTURKKA (_Pietolalle_). Jäättekö vielä niitylle?\n\nPIETOLA. Käyn niitylläkin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata rättäriä,\njoka meni Tolvasen talolle.\n\nTURKKA. Mutta siellä näytti olevan akkoja, ja tietysti siellä\non -- piimääkin!\n\nPIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja rättärillekin sanon vain:\nTurkka on Pietolassa isäntänä.\n\nTURKKA. No, niin kuin tahdotte. Minun on asioitteni vuoksi tehtävä\nkaupunkimatka. (_Antaa kengän Pietolalle_.) Tuon jätän teidän\nhuostaanne. (_Menee oikealle_)\n\nPIETOLA. Kengän pisti kouraani. Tottapa tässä jotakin on. (_Huomaa\nvasemmalta_.) Tuolta tulee rättäri. Saan hänet masentaa samalla\npaikalla, jossa hän minut syöksi epätoivoon. -- Perhana tuossa tulee\nakkoja! Visusti suu kiinni, niin menevät ohi.\n\nPORO-PIRKKO. (_tulee vasemmalta_). Hyvää päivää,\nPietola. -- Päivää! -- Päivää, sanon minä! -- Varjelkoon! (_Pelästyneenä\nperäytyy vasemmalle_.)\n\nPIETOLA. (_yksin_). Tästähän taitaakin tulla hauskaa! (_Istuu_.)\n\nPAHNA-MAIJA. (_tulee vasemmalta_). Pietolahan täällä on eikä mikään\nkummitus!\n\nPORO-PIRKKO. (_edellisen jäljessä_). Pietolan se on näköinen, mutta ei\npuhu mitään.\n\nPAHNA-MAIJA. Pietolassa on tapahtunut kääntyminen, jota rättäri on\nennustanut.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_tullen vasemmalta_). Onko Pietolan luona käynyt enkeli?\nPAHNA-MAIJA. On käynyt hyvä enkeli. (_Menee kaulaan_) Me olemme ystäviä.\nPORO-PIRKKO (_rientää Pietolan kaulaan toiselle puolen_). Rakas ystävä!\nPÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Rakastatteko te toisianne? PAHNA-MAIJA _ja_\nPORO-PIRKKO. Rakastamme, rakastamme! PIETOLA. Tphyi! PORO-PIRKKO. Huih!\n(_Pelästyneenä hyppää syrjään_.) PÖLHÖ-KUSTAA. Varokaa se lyö!\nPAHNA-MAIJA. Minun ei tarvitse pelätä. (_Painautuu lähemmäksi_) PIETOLA.\nMene hiiteen! PAHNA-MAIJA. Mutta kun minä menen ilmoittamaan\nnimismiehelle niistä Pertun leskivainajan rahoista, niin miten Pietolan\nkäy! PORO-PIRKKO. Mutta minä tiedän enemmän kuin sinä. -- Pietola joutuu\nlukemaan tiilenpäitä! LEENA. (_tulee oikealta_). Missähän rättäri? Olisi\ntärkeä kirje. PORO-PIRKKO. Minä vien sen rättärille. (_Ottaa kirjeen ja\nmenee vasemmalle_.) LEENA. Jano tuli kävellessä. Ei suinkaan joki ole\nkaukana. (_Pietolan puoleen_) Näytti juhlalliselta, kun Katria\nkannettiin. Huomennako kuuluu olevan Katrin ja Turkan kihlajaiset?\nPAHNA-MAIJA. Vai Katrin ja Turkan kihlajaiset! (_Rientää vasemmalle_)\nLEENA. Toivotan onnea. Se sitten on miellyttävä mies se Turkka. Oikein\nrakastettava nuorukainen. Katri sai kunnon pojan sulhasekseen.\nPAHNA-MAIJAN _ja_ PORO-PIRKON _naurua kuuluu vasemmalta_. LEENA. Mikähän\nniillä niin makeanlysti? (_Lähtee perälle päin_.)\n\nPORO-PIRKKO (_tulee vasemmalta_). Se Turkka on suurvaras!\n\nLEENA. Sinä se aina puhut päättömiä ja kauheita!\n\nPORO-PIRKKO. Oikein sellainen, jonka saa ampua ja kruunu maksaa\npalkinnon.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Antaako kruunu kirkkaita hopeoita?\n\nPORO-PIRKKO. Kaksi kukkarollista!\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! (_Juoksee oikealle_.)\n\nLEENA. Elä hyvä ihminen puhu tuolla tavoin. (_Menee perälle_)\n\nPORO-PIRKKO. Ei sitä ole toista niin hullua vanhaa-piikaa kuin tuo\nLeena: puolustaa ryöväreitä. -- Mutta minne minulta on pudonnut hame?\n(_Menee vasemmalle_)\n\nPIETOLA (_yksin_). Mitähän se oli tuon Poro-Pirkon puhe alkuaan? Ja mikä\noli rättärin kirje?\n\nRÄTTÄRI (_tulee vasemmalta_). Nyt on Heilalalta tullut kirje. Tuossa on\nAaprahami Turkan papintodistus. (_Antaa Pietolalle paperin_.)\n\nPIETOLA _silmäiltyään paperia ällistyy kuin tylsistyneeksi, lyyhistyy\nkokoon pudottaen kengän ja paperin käsistään_.\n\nRÄTTÄRI. Onko Pietolalla minulle mitään sanottavaa? (_Äänettömyys_)\nMiettikää. (_Menee oikealle_.)\n\nPIETOLA (_yksin, masentuneena_). Minkä vuoksi minua kova onni vainoaa\nniin kierolla ja julmalla tavalla? (_Lähtee vasemmalle_.)\n\n_Hetken kuluttua_ PAHNA-MAIJA _ja_ PORO-PIRKKO _tulevat vasemmalta_.\n\nPAHNA-MAIJA. Jopa näytti nöyrtyneeltä.\n\nPORO-PIRKKO. Itki.\n\nPAHNA-MAIJA. Oikeinko itki?\n\nPORO-PIRKKO. Itki. Minä näin, itki. Minun on sääli.\n\nPAHNA-MAIJA. Tuohon se on jättänyt kengän, joka sillä oli käsissä.\nMikähän tämä on?\n\nPORO-PIRKKO. Pertun leskivainajan rahakenkä! Juostaan näyttämään\nrättärille. (_Menevät oikealle_.)\n\nLEENA (_tulee perältä_). Ovat tainneet jo mennä. Enkä saanut tietää,\npitääkö rättäri seurat.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_pusseineen tulee oikealta_). Kaksi kukkarollista\nkirkkaita hopeoita. Kustaa menee Kettu-Matilta varastamaan pyssyn!\n(_Juoksee vasemmalle_)\n\nLEENA. Siinä se oli! Se ampuu Turkan. -- Onkohan täällä tukkilaisia?\n(_Huhuaa_) Ohoi! (_Puhuu_) Ei kuulu. -- Hyvä jumala, estä tämä kauhea\nonnettomuus. (_Huhuaa_) Ohoi! -- (_Puhuu_) Ei vastausta.\n\nEsirippu.\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS\n\n_Pietolan pihamaa. Oikealla asuinrakennus, jonka edessä on avonainen\nkuisti. Vasemmalla aittarakennuksia, joiden jatkona etualalla on aita\nporraspuineen. Perällä aita, veräjä keskellä. Taustana järvimaisema_.\n\nKATRI _ja_ ANNI _istuvat puhelemassa_.\n\n\nANNI. Mitä isäsi sanoi, kun kuuli, että se on toinen Turkka ja että\nteidän Turkkanne on talollisenpoika?\n\nKATRI. On ollut niin hyvillään, ettei ole raukka koko yönä nukkunut.\n\nPIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Siellä näkyy Maija jo tulevan.\n\nANNI. Minun pitää käydä hakemassa kotoa suuri kahvipannu, jonka Maija\nkäski tuoda lisäksi. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)\n\nPIETOLA. Minkähän vuoksi Poika oli lähtenyt tukkijoelle?\n\nKATRI. Oli ensin aikonut ulkomaille. Mutta kun laiva oli jo irti maasta,\nniin yht'äkkiä pistää päähän, että lähteekin näille maille, joista\nHeilala oli hänelle kertonut. Hypätä karahutti laivasta maalle ja tuli\ntänne.\n\nPIETOLA. Olipa sekin somasti ohjattu meidän onneksemme.\n\nTOLARI (_tulee perältä vasemmalta_). Eikö Turkka ole vieläkään tullut?\n\nPIETOLA. Tolari taitaa olla utelias tietämään, mitä rovasti on sanonut,\nkun sinä myötään kyselet Poikaa. Tuskin hän nyt ehtii käydä rovastin\nluona.\n\nTOLARI. Minä lupasin varottaa Turkkaa, ettei ammuttaisi.\n\nKATRI. Herra varjelkoon!\n\nPIETOLA. Mitä puhetta se on?\n\nTOLARI. Leenan puhetta. Eilen siellä metsässä rukoili minua sanaa\ntuomaan, että Pölhö-Kustaa hommaa ampua. Oli mennyt Kettu-Matilta\nvarastamaan pyssyä.\n\nKATRI. Voi hyvä jumala! (_Menee kuistin kautta_.)\n\nPIETOLA. Ei hätää! Kyllä me hänet ajoissa kiinni saamme.\n\n(OTERMA _ja_ KASURI _ja muutamia tukkilaisia tulee perältä vasemmalta_.)\n\nMAIJA (_tulee perältä oikealta_). Pojat! Kantakaa tavarat huoneisiin.\n(_Tulee Pietolan luo_.) Terveisiä kirkolta.\n\nPIETOLA. Eikö näkynyt Poikaa jo kaupungista palaavaksi?\n\nMAIJA. Kirkolla oli. Rovastille vietiin päivälliselle. Kuuluvat olleen\nTurkan isän kanssa hyviä ystäviä. Niin syleili rovasti kuin omaa\npoikaansa. -- Mutta nyt on Maijalla kiire, ettei jouda sanomaan\nharakkaakaan kuin linnuksi. (_Vie Tolarin kuistin luo ja menee kuistin\nkautta_.)\n\nHUOTARI. (_tulee perältä vasemmalta_). Hyvää päivää.\n\nPIETOLA. Ei suinkaan näkynyt Pölhö-Kustaata siellä päin?\n\nHUOTARI. Olin kuulevinani hänen lauluaan jostakin tuolta päin (_viittaa\nvasempaan_).\n\nPIETOLA. Lähdepä toverikseni, jos sattuisimme häneen käsiksi. -- Täällä\npäinhän se on Annin mökkikin. (_Menee vasemmalle aidan yli_.)\n\nHUOTARI (_seuraten Pietolaa_). Ilmanko sieltä päin päivä paistaakin.\n\nTOLARI (_yksin_). Mitähän varten Maija minut tähän kiskoi?\n\nMAIJA (_tulee kuistin kautta_). Tämä on sellaista saippuaa, jolla lähtee\nahava. Pestyäsi tule tähän odottamaan. (_Siirtyy tukkilaisten luo_.)\n\nTOLARI (_yksin_). Olisi ihmeellistä, jos mustalla saippualla tulisi\nvalkoinen naama. (_Menee perälle vasemmalle_.)\n\nMAIJA (_Kasurille_). Minkä vuoksi sinulla ei ole liivejä eikä takkia?\n\nKASURI. Olivat vielä märät, kun eilen putosin pölkyltä.\n\nMAIJA. Valehtelisit viisaammasti! Minä en ole Maija, jos en vielä\ntoimita sinulle sellaista, joka sinua kyörää. (_Otermalle_) Sinulla ei\nole lakkia, ja suutarin jalassa tuollaiset saapaslottanat.\n\nOTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka lähti riiaamaan.\n\nKASURI (_itsekseen_). Perhana, kun on viisas valehtelemaan!\n\nMAIJA. Olet kortilla menettänyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja\nsaappaitta, en sinua siunaa! (_Menee kuistin kautta_)\n\nKASURI (_Otermalle_). Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat.\nPannaan vastakkain. Kolmelta poikki.\n\nOTERMA. Minä pidän aina pussin auki, kun porsasta tarjotaan. (_Istuvat\nkortin lyöntiin_.)\n\nKASURI. Lauletaan pojat, ettei kuulu kortinpauke. Morsian näkyy\nsäikähtävän kämmenen läiskäystäkin.\n\nTUKKILAISET (_laulavat_).\n\n    Hei tukkipojat ne poikia maksaa,\n      joka sen oikein tietää.\n    Kesän ja talven kuin tanssin ne jaksaa\n      ja tuulen ja sään ne sietää.\n\n    Hei tukkipoika ei turvetta kaiva,\n      ne sinisiä selkiä seilaa.\n    Tukkipojall' on tuska ja vaiva\n      muistella montako heilaa.\n\n    Hei tukkipoika ei surua tunne,\n      se koskia laskee ja laulaa.\n    Meni jos minne ja kulki jos kunne,\n      tuli se tyttöjen kaulaan.\n\n    Hei tukkipoika se koskessa hyppää\n      sen pyörivän pölkyn varaan.\n    Kaikista tytöistä paljon se tykkää,\n      mut ottaa omaksi paraan.\n\n    Hei tukkipojat ne paljon maksaa,\n      ne maksaa tuhansia,\n    ne sieviä sinisiä silmiä maksaa\n      ja poskia punasia.\n\nKASURI _voittaa_ OTERMALTA _liivit ja kumpikin sekä tukkilaiset\npoistuvat hajaantuen sinne tänne_.\n\nTOLARI (_tulee perältä vasemmalta istumaan rahille kuistin luo_). Ei\nollut Pietolan vajassa tervapyttyä, että olisi saanut vähän peilailla ja\nnähdä onko ahava lähtenyt. -- Huotari ja Anni tulevat. Sanovatkohan\nmitään minun naamastani?\n\nANNI (_iso kahvipannu kädessä tulee vasemmalta aidan yli veitikoiden\nHuotarille_). Mikä on hätänä valmiissa maailmassa?\n\nHUOTARI (_seuraten Annia_).\n\n    Katkera on kahvia juoda\n      ilman sokeritta.\n    Katkera on poian olo\n      ilman toveritta.\n\n_ANNI (laulaa_).\n\n    Tukkilaisen toveriksi elä herra saata.\n    Häpeä on nätin tytön lautanpontulla maata.\n\n(_Pyyhkäisee nokea Huotarin nenän päähän ja nauraen peräytyy keikahtaen\nistumaan Tolarin syliin_.) Huih! (_Hypähtää ylös_)\n\nTOLARI. Pelkäätkö poikia?\n\nANNI. Poikako siinä olikin? Ja minun poikani! (_Istuu Tolarin syliin ja\nhyväillessään tuhrii naaman_.) Ai ai sitä Annin poikaa, ai ai kuin Anni\nsiitä tykkää!\n\nTOLARI. Ottiatuota Anni Anni Anni! -- Maija ottiatuota!\n\nANNI. Maijanko se olikin poika? (_Nousee_). Miten minä tuota erehdyin!\n(_Menee kuistin kautta_).\n\nHUOTARI _nauraa Tolarille_.\n\nTOLARI. Reistasitko Annin kanssa, monellako ottiatuota pata kuohuu, kun\nsinulla on niin lysti ja nenäsi pää on noessa?\n\nHUOTARI (_katsoo taskupeiliin_). Kas, peijakas!\n\nTOLARI. Taitaa olla minun naamassani ero entisestä, kun Annikin niin\nerehtyi.\n\nHUOTARI. Ei Maija sinua nyt tunne, jos vain et sano ottiatuota! (_Menee\nkuistin kautta_)\n\nTOLARI (_yksin_). Onpa hyvää saippuaa, vaikka niin mustaa, että luulin\nolevan neekerin ottiatuota. -- Pitääpä varoa, etten sano ottiatuota, niin\non lysti nähdä, kun Maija ei minua tunne.\n\nMAIJA _tulee kuistin kautta hiipien Tolarin taakse lakki kädessä_.\n\nHUOTARI (_tulee kuistille_). Maija, Katri säikähti että pyörtyi. (_Menee\ntakaisin_).\n\nMAIJA. Herra siunatkoon! (_Vaihtaa lakin Tolarin päähän ja kiiruhtaa\ntakaisin kuistin kautta_.)\n\nTOLARI (_ottaa lakin päästään_). Uusi lakki. Ja Maija siunasi, kun pani\ntämän päähäni. Se on hellä ja hönkä ihminen. -- Pitääpä lähteä\nkoettamaan, meneekö uudella lakilla jokapäiväinen leipä. (_Panee lakin\npäähänsä ja menee vasemmalla aidan luo, jossa pysähtyy katselemaan\nlakkiaan_.) Onpa, onpa komea! On kuin Sysi-Perttu vainajan kirkkolakki.\n(_Panee päähänsä_)\n\nKATRI _ja_ ANNI _tulevat kuistin kautta_.\n\nKATRI. Herranen aika! Sysi-Perttu vainaja! Näetkö?\n\nANNI. Tosiaankin! Ei Tolariksi aavistaisikaan.\n\nKATRI. Tolariko se on?\n\nTOLARI (_tulee tyttöjen luo_). Kun äsken olin tuolla järvenrannalla\npesemässä, niin Kettu-Matti tuli ja toimitti, että hän antoi\nPölhö-Kustaalle revervöölin.\n\nKATRI. Mikä villitys on mennyt ihmisiin!\n\nTOLARI. Kettu-Matti oli tulossa sanomaan, että hän sen vuoksi, ettei\nPölhö-Kustaa menisi muualta ja että lähtisi halu toista kertaa\nottiatuota. Käski sanoa, ettei säikähtää, vaikka kovasti pamahtaa.\n\nKATRI. Jumalalle kiitos!\n\nANNI. Kettu-Matille myös. Ansaitsisi palkinnon.\n\nTOLARI (_on vetäytynyt perälle_). Ottiatuota!\n\nANNI. Onko Pölhö-Kustaa siellä?\n\nTOLARI. Turkka ajoi tallin eteen. Ja niin kuin herra! (_Menee perälle\nvasemmalle_)\n\nKATRI _juoksee perälle oikeaan_.\n\nANNI. Kettu-Matilta terveisiä, että on tyhjä panos.\n\nPIETOLA. Antaapa sitten pamahtaa kihlajaisten kunniaksi!\n\nTURKKA _tulee perältä oikealta_ KATRIN _kanssa, joka poikkeaa kuistin\nkautta_.\n\nANNI. Katsokaa, Pietola, Katrin elinkautista vankia! (_Menne Katrin\nkanssa kuistin kautta_.)\n\nPIETOLA. Minua hävettää!\n\nTURKKA (_tulee Pietolan luo_). Terveisiä kaupungista. Mitä tänne kuuluu?\n\nPIETOLA. Huonoa!\n\nTURKKA. Oho!\n\nPIETOLA. Hävettää ja suututtaa tyhmyyteni. Minun olisi pitänyt jättää\ntapaamatta rättäriä.\n\nTURKKA. Jouduitteko alakynteen?\n\nPIETOLA. Minulle tuupattiin käteen sen toisen Turkan papintodistus.\n\nTURKKA. Sitä iloisempihan voitte olla siitä, että vävypoikanne on\ntavallisen kunniallinen mies.\n\nPIETOLA. Onhan se niinkin. Ja niin se onkin! En olisi osannut olla niin\nsisimpääni myöten iloinen kuin nyt olen. Ja erehdykseni pitää minua\nnöyränä, etten typeryydessäni rupea tästä odottamattomasta onnesta\nylpeilemään.\n\nTURKKA. Hyvinhän siis kaikki.\n\nPIETOLA. Merkillisesti näyttää kaikki kääntyvän hyväksi. -- Mutta on\nvielä muuan asia.\n\nTURKKA. Sekä Pertun leskivainajan rahajuttu? Eiköhän siitäkin selvitä.\n\nPIETOLA. Niin kuin keväällä jo kerroin, on seikkoja, jotka ovat minua\nvastaan. Ja kaikki näyttävät uskovan minut syylliseksi. Kun viime\nsunnuntaina olin kirkossa, niin rovasti saarnasi kuin minulle yksin\npauhaten, ja koko seurakunta kääntyi katsomaan minua. Jos eivät muut,\nniin rättäri minut toimittaa vankilaan.\n\nPORO-PIRKKO _ja_ PAHNA-MAIJA _tulevat perältä oikealta_.\n\nPIETOLA. Ja tuossa on akkoja, jotka minut vannovat varkaaksi. Mitähän\nniillä on asiaa?\n\nTURKKA. Minä olen kutsunut heidät ja rättärin myös. -- Hyvää päivää.\nIstukaa, hyvät naiset. Koetetaan nyt saada rakennetuksi sovinto.\n\nPAHNA-MAIJA. Minulla ei ole mitään sitä vastaa. (_Istuu Pietolan\nviereen_.)\n\nPORO-PIRKKO (_rientää istumaan toiselle puolen_). Mutta, hyvä ihminen,\nanna minullekin suunvuoroa. Minä olen Pietolaa kohtaan aina kantanut\nsydämessäni rakkautta --\n\nPIETOLA (_nousten_). En tiedä mikä on tarkoituksesi, Poika, mutta olkoon\nsanottu, että naimisiin en mene kummankaan kanssa. Ennen istun\nvankilassa.\n\nPORO-PIRKKO. Mitä varten meitä tänne kutsuttiin?\n\nKATRI (_tulee kuistin kautta_). Mitä se merkitsee, että rättäri tulee\ntänne? Ja mitä näillä naisilla on täällä tekemistä?\n\nPORO-PIRKKO. Meidät on tänne houkuteltu tarkoituksella saada Pietolan\nasia käännetyksi toisin päin.\n\nTURKKA. Se on tarkoitukseni. Mutta ilman houkutuksia. Sovinnossa kyllä,\njos niin haluatte.\n\nRÄTTÄRI (_tulee oikealta perältä_). Turkka kirjoitti olevan minulle\npuhuttavaa. Olin utelias kuulemaan.\n\nTURKKA. Kysymys on Pertun leskivainajan rahoista. Asia nyt koskee\nminunkin kunniaani.\n\nPORO-PIRKKO. Sinun kunniaasi? Jonka papinkirjassakin on syntiä ja\nrikoksia enemmän kuin Sotomassa ja Komorassa. -- Rättäri, lukekaa se\nHeilalan kirje.\n\nPIETOLA. Sattui teille vain sellainen onnettomuus, että on toinenkin\nAaprahami Turkka.\n\nPORO-PIRKKO. Kyllä Heilala kirjoittaa toisestakin, joka on\ntalollisenpoika ja suuren talon poika ja rikas poika!\n\nKATRI (_lapsellisen surullisesti_). Yhä sinua vain ylennetään!\n\nPORO-PIRKKO. Kaikki oman pitäjän ja naapurin pitäjienkin tytöt aivan\nhulluina häneen. Ja kruununvoudin muuan ryökkynä, kaunis neiti, niin\nhurjasti rakastunut Turkkaan, että Turkka ei ollut saanut elävää rauhaa,\nvaan oli pitänyt matkustaa --\n\nTURKKA. Heilala liiottelee!\n\nPORO-PIRKKO. Lukekaa, rättäri, se Heilalan kirje, että uskovat.\n\nPIETOLA. Kyllä uskomme.\n\nPORO-PIRKKO. Mutta se Turkka on matkustanut ulkomaille.\n\nTURKKA. Tuossa on ulkomaanpassini. (_Antaa rättärille_)\n\nPAHNA-MAIJA. Eihän täällä ole mikään ulkomaa!\n\nPORO-PIRKKO. Ja uskooko Pietola, että sellainen poika, jolla siellä\nsuuressa maailmassa on neitoja kymmenittäin joka sormelle, lähtisi\nPietolasta hakemaan morsianta? Ja sinäkö Katri, uskot olevasi kauniimpi\nja viininpi kuin kruununvoudin ryökkynä?\n\nPAHNA-MAIJA. Itkupa pillahti!\n\nPORO-PIRKKO. Löi mielen nöyräksi!\n\nKATRI. Aivan oikein, Pirkko. Tunnen itseni yhä pienemmäksi suuren\nsulhaseni rinnalla ja sitä suuremmaksi onneni. Ja tämä suuri, outo onni\nminua nöyryyttää.\n\nPAHNA-MAIJA. Typerä kuin kana!\n\nTURKKA. Ei sinun, Katri, tarvitse olla täällä kuuntelemassa meidän\nkäräjiämme.\n\nKATRI _menee kuistin kautta_.\n\nRÄTTÄRI. Minunkin täytyy lähteä, odotetaan seuroihin.\n\nTURKKA. Tehdään ensin selko niistä Pertun leskivainajan rahoista.\n\nPORO-PIRKKO. Niin, tehdään niistä selko! Eikö tämä kenkä eilen ollut\nPietolalla?\n\nPIETOLA (_ottaa kengän_). Oli tämä.\n\nPORO-PIRKKO. Pertun lesken sairastaessa minä ja Tolvas-Liisa, joka oli\nsairasta hoitamassa, näimme tuon kengän sairaan päänaluksen alla ennen\nPietolan tuloa sairaan luona käymään, mutta Pietolan mentyä ei sitä enää\nlöytynytkään.\n\nPAHNA-MAIJA. Pietolan pää painui ja Turkan suu meni tukkoon.\n\nTURKKA (_katse vasemmalle_). Odottakaa silmänräpäys.\n\nPAHNA-MAIJA. Herralta on tulossa aivastus.\n\nTURKKA. Elkää säikähtäkö!\n\nPORO-PIRKKO. Anna tärskähtää! (_Nauraa Pahna-Maijan kanssa_)\n\nLEENA (_tulee perältä vasemmalta_). Pölhö-Kustaalla kauhea pistuuli!\nTurkka, se teitä ampuu! Varokaa!\n\nTURKKA. Minua se katsoa tiirottaa, mutta pistoolin suu on tuonne\n(_viittaa akkoja_).\n\nPAHNA-MAIJA. Herra varjelkoon! (_Nostaa hameen eteensä_)\n\nPORO-PIRKKO. Herra auttakoon! (_Menee Pahna-Maijan taakse_.)\n\nRÄTTÄRI. Menkää estämään, ettei se saa ampua! (_Poro-Pirkon taakse_)\n\nTURKKA. Kohta pamahtaa!\n\n_Akat huutavat. Pyssy pamahtaa_. PAHNA-MAIJA _lyyhistyy kontalleen,_\nPORO-PIRKKO _ja_ RÄTTÄRI _putoavat istualleen_. TURKKA _juoksee\nvasemmalle_.\n\nHUOTARI (_tulee kuistin kautta, osoittaa Pahna-Maijaa_.) Tuo akkako se\npamahti?\n\nPORO-PIRKKO. Minulta se vissiin ampui jalat!\n\nTURKKA _tulee vasemmalta_ PÖLHÖ-KUSTAAN _kanssa, jolla on pistoolin\ntapainen ase, sen suuhun kiinnitetty peltinen suppilo_.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Pani rumasti. Kustaa lensi selälleen. Ei Kustaa ammu enää\nkoskaan.\n\nHUOTARI (_ottaa aseen_). Onpa aika tussari. Ei ihme, että kaatui mies ja\nkaksi musteria. (_Menee kuistin kautta_)\n\nTURKKA. Kustaa, antoiko äitisi rahoja rättärille?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Antoi äiti hyvin paljon seteleitä ja hopeoita.\n\nPAHNA-MAIJA. Opetettua! -- Milloin äitisi antoi? Häh?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Silloin kun meidän Mustille tuli penikoita, Tolvas-Liisa\nkeitti kahvia ja Tolari astui puuropataan.\n\nTURKKA. Rättäri, onko opetettua?\n\nRÄTTÄRI. Olen Pietolallekin sanonut, että minulla on ollut lainassa\nPertun leskeltä. Mutta velat on maksettu, ja minulla on kuitatut\nvelkakirjat hallussani ja tallessani. Mutta hyvin ymmärrän, että Turkka\non joutunut minusta erehdyksiin niin kuin minäkin Turkasta. Minä\npuolestani olen halukas pyytämään anteeksi loukkaavan käytökseni ja\nvalmis ojentamaan sovinnon kättä.\n\nLEENA. Ah kuinka on ihanaa, kun riitaveljet tunnustavat erehdyksensä ja\nsopivat rakkaudessa.\n\nTURKKA. Pyrkimyksenäni on ollut ja on koettaa vaeltaa elämäni taival\nniin, että voisin aina sanoa: minkä minä kirjoitin, sen minä kirjoitin.\nAinakin tässä asiassa minkä väitän sen myös todistan niin, että kelpaa\nja kestää. -- Pietola, näyttäkää Kustaalle sitä kenkää.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Siinä se on äidin kenkä! -- Siinä on äidiltä viimeiset\nterveiset Pietolalle, että hyvä Pietola ottaisi Kustaa raukan pojaksi.\n\nPIETOLA. Nyt alan ymmärtää, mitä varten vainaja kutsutti minut luokseen.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Ottaako Pietola?\n\nPIETOLA. Otan, otan minä sinut raukan, jolle olen ollut niin vihainen.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_katsoen taivaalle_). Äiti hoi! Nyt Kustaa on Pietolassa\npoikana.\n\nLEENA. Hyvä jumala ole kiitetty!\n\nRÄTTÄRI. Minä olenkin uskonut Pietolan syyttömäksi.\n\nTURKKA. Mutta kysymys on siitä, uskooko rättäri itsensä syyttömäksi?\n\nRÄTTÄRI. Sepä kysymys! (_Kääntyy akkain puoleen_) Kysyy uskonko minä\nitseni syyttömäksi! (_Ratkeaa akkain kanssa nauramaan_.)\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Mitä sinä rättäri nauroit?\n\nTURKKA. Vastatkaa, rättäri, Kustaalle. Omantuntonne mukaan. Niin kuin\nvarmasti vastaisitte, jos tuon mierontielle toimittamanne poika raukan\nvanhemmat nousisivat haudastaan ja ilmestyen eteenne kysyisivät: Mitä\nsinä rättäri nauroit? Tiesithän, että viimeisten terveisten mukana piti\nkengässä olla sinun velkakirjasi!\n\nTOLARI _on tullut perältä vasemmalta jääden seisomaan veräjälle_.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Tuolla on Kustaan isävainaja! Isä, isä,\npäivää! (_Menee Tolarin luo ja tämän kanssa vasemmalle näkymättömiin_.)\n\nPORO-PIRKKO. Sysi-Perttu vainaja! Siunaa ja varjele. (_Lyyhistyy\npolvilleen_)\n\nLEENA. Tulkaa auttamaan, rättäri pyörtyi! (_Pahna-Maijan kanssa vievät\nrättärin perälle oikealle_.)\n\nPORO-PIRKKO. Voi voi kuinka ahdistaa henkeä!\n\nTURKKA. Mikä vaivana?\n\nPORO-PIRKKO. Kuulkaa, Turkka. Ennen Pietolan tuloa leskivainajan luo\nTolvas-Liisa otti kengästä papereita. Näin ne sitten Tolvas-Liisan\npeililaatikossa, ja ne olivat rättärin velkakirjoja.\n\nTURKKA. Menkää nyt seuroihin ja tunnustakaa siellä.\n\nPORO-PIRKKO. Antaako Turkka anteeksi?\n\nTURKKA. Jos seuroissa tunnustatte, en muuten.\n\nPORO-PIRKKO. Minä menen ja tunnustan. -- Minun sydämeni halkeaa!\n(_Äänekkäästi itkien menee perälle oikeaan_.)\n\nTURKKA (_Pietolalle_). Nyt teidän kunnianne on yhtä puhdas kuin on ollut\nomatuntonnekin.\n\nPIETOLA. Sinä taivaasta lähetetty tukkipoika! (_Syleilee_)\n\nKATRI ja ANNI _tulevat kuistin kautta_.\n\nKATRI. Joko käräjät loppuivat?\n\nPIETOLA. Ja hyvin päättyivät! Nyt on elämä kuin silkkiä!\n\nTOLARI _ja_ PÖLHÖ-KUSTAA _tulevat näkyviin vasemmalla perältä_. PIETOLA\n_menee Tolarin luo_.\n\nTURKKA. Korhonen on tunnustanut olleensa rättärillä nimenä ja kätyrinä.\nSinä Anni saat kotitalosi takaisin. Veikanne on Pölhö-Kustaalle.\n\nANNI. Saanko sanoa äidillekin, että saamme talomme takaisin?\n\nTURKKA. Koko maailmalle ja Huotarille'!\n\nANNI. Elkää sanoko te Huotarille! (_Menee vasempaan aidan yli_.)\n\nKATRI. Mutta mikä sinut, Poika, pidätti tänne mansikkamailtasi?\n\nTURKKA. Löysin täällä mesimarjan.\n\nKATRI. Minähän olin vain tyttö raukka.\n\nTURKKA. Niin herttainen ja niin uljas! -- Mutta nyt pukeutumaan, vieraita\nkai alkaa pian tulla.\n\nKATRI, _menee kuistin kautta_.\n\nPIETOLA, TOLARI _ja_ PÖLHÖ-KUSTAA _tulevat Turkan luo_.\n\nTURKKA. Kuka se on tämä Sysi-Perttu vainaja?\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Puurosaapas. Samanlainen lakki kuin isällä.\n\nPIETOLA. Ja Maija voiteluttanut sellaisella aineella, jolla lähtee\nahava.\n\nTOLARI. Mitä sanoi rovasti?\n\nTURKKA. Terveisiä rovastilta. Sinun asiasi järjestetään niin, että ensi\nsunnuntaina kuulutetaan sinua ja Maijaa.\n\nTOLARI. Ottiatuota!\n\nPIETOLA. Saatte heti haltuunne Tiuhtion torpan. Ja Pietolan navetasta\ntaluttaa sinne lehmän.\n\nTURKKA. Ja tallista hevosen saappaitten vuokraa, joka minulla on vielä\nmaksamatta.\n\nTOLARI (_antaa kättä Pietolalle ja Turkalle_). Ottiatuota... Enkä minä\nenää tukkijoelle ottiatuota.\n\nTURKKA. Mutta mene Maijalle sanomaan, että rovasti tulee tänne.\n\nTOLARI. Tulkoon vaikka piispa, en pelkää!\n\nMAIJA (_pukeutuneena tulee kuistin kautta_). Pyydetään tulemaan\nkahville, tehkää hyvin. (_Menee aittaan_.)\n\nPIETOLA. Kiitoksia. Lähdemme juomaan riemukahvit!\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Onko sinulla, Tolari, vilu, kun höysysi tytisevät?\n\nTURKKA _ja_ PIETOLA _vieden_ PÖLHÖ-KUSTAAN _menevät kuistin kautta_.\n\nTOLARI (_yksin_). Maija oli niin juhlallisen ylpeä kuin tiakonissa!\n\nMAIJA (_kirkas peltinen hinkki kädessä tulee aitasta_). Mikähän se tuo\nonneton on?\n\nTOLARI (_ottaa lakin päästään_). En minä ole Sysi-Perttu vainaja!\n\nMAIJA. Kuka sinä olet?\n\nTOLARI. Ottiatuota!\n\nMAIJA. Tolariko? -- Ei ikinä!\n\nTOLARI. Olen minä Tolari, Puurosaapas, Heikki, ottiatuota, ottiatuota!\nKuuletteko, Maija, ottiatuota!\n\nMAIJA (_menee katsomaan Tolaria selän puolelta_). Tolari se on!\n(_Asettaa hinkin pohjan Tolarin eteen_.) Katso kuvaasi!\n\nTOLARI (_katsottuaan_). Oikeassapa olin sittenkin, että ottiatuota on\nOvampomaan pakanain saippuaa, jolla Suomen kristityt kenkiään\nottiatuota. -- Mutta terveisiä ottiatuota, että minua ja Maijaa\nottiatuota, jos te Maija ottiatuota.\n\nMAIJA. Kuulee ja näkee, että olet koko yön lukenut. Sitä pelkäsinkin.\n-- (_Itkien_.) En voi koskaan antaa itselleni anteeksi, että pakotin\nsinua lukemaan. Parempi olisi ollut ilman rippikoulua.\n\nTOLARI. Ei minun tarvitsekaan mennä rippikouluun. Niin oli rovasti\nsanonut Turkalle, että meitä kuulutetaan pyhään kristilliseen\navioliittoon ensi sunnuntaina!\n\nMAIJA (_pudottaa hinkin kädestään_). Ensi sunnuntaina!\n\nTOLARI. Elä pelkää, Maija. Kyllä me saamme jokapäiväisen leivän, niin\nettä meillä on kaikki kuin ruumiin ravinnoksi ja tarpeeksi tulee, ruoka,\njuoma, vaatteet -- kotina on Tiuhtion torppa, jonka kartanolla kasvaa\npihlaja ja ympärillä kauniit pellot. Karjaa on jo lehmä ja hevonen.\nRahaa minulla on kymmenes sata täyttymässä.\n\nMAIJA. Enkä minäkään pennitön ole.\n\nTOLARI. Silloin on toinen tuhat alulla. Tavaraa saamme, mitä\ntarvitsemme. Hyvä puoliso ... ottiatuota... Ja juhlien tullessa ajamme\nkuuraisen korven halki talvisen aamun hämyssä kirkolle, josta tulia\nvastaamme tuikkaa, minä keulalla, perällä Maija ja kaksi kääröä.\n\nMAIJA. Mitä kaksi kääröä?\n\nTOLARI. Ne kuuliaiset lapset, jos Maija tahtoo ottiatuota?\n\nMAIJA. Minä tahdon.\n\nTOLARI. Ja minä Heikki Tolari tahdon rakastaa sinua Maija Rivakka\nmyötä- ja vastoinkäymisissä. -- Mitä Maija itkee?\n\nMAIJA. Se on niin suloista, kun ne saavat toisensa, jotka toisiaan\nrakastavat.\n\nTOLARI. Niin minustakin. -- Lähdetään Maija, pesemään Heikin silmät.\n(_Kädestä pidellen menevät perälle oikeaan_.)\n\nHUOTARI (_tulee kuistin kautta_). Minnekähän se Anni on kadonnut?\n\nANNI _tulee vasemmalta, syöksähtää Huotarin kaulaan, mutta purskahtaa\nveitikoiden nauramaan_.\n\nHUOTARI. Mitä sinä naurat?\n\nANNI. Väärä kaula!\n\nHUOTARI. Minullako väärä kaula!\n\nANNI. Minun piti äidin puolesta syleillä Poikaa!\n\nHUOTARI. No hyvä, ettei minun kaulani ollut sen väärempi! Mutta minä\ntahdon kaulastani vuokran luonnossa.\n\nANNI (_sieppaa hinkin suojakseen_). Huotari! Varo kermahinkkiä!\n\nHUOTARI. Pane se maahan takaisin.\n\nANNI. Se pitää viedä tupaan. Vie sinä, minä odotan sinua täällä. Mutta\nkanna varovasti, ettei kerma loisku! (_Tuppaa hinkin huotarin käsien\nväliin pohjapuoli päällimmäisenä ja alkaa tanssia laulaen_.)\n\n    Yks kaks kolme neljä ja viis.\n    Missä on mun kultani siis?\n    Ei se oo siellä, ei se oo täällä,\n    vaan se on koskella pölkkyjen päällä.\n\nHUOTARI. Nyt minä tulen ja sinut syön!\n\nANNI. Kermahinkki!\n\nHUOTARI. Kaikista pitääkin olla vastus! (_Lähtee kuistille päin_)\n\nANNI _Turkan tullessa vetäytyy perälle_.\n\nTURKKA (_tulee kuistin kautta_). Minä olen sinua hakenut. (_Ottaa\nHuotaria kynkästä_)\n\nHUOTARI. Varo, varo hiidessä!\n\nTURKKA. Sinullako on joku tärkeä homma? -- Ahaa! Tuoko on kuohuva pata?\n\nHUOTARI. Kermahinkki peijakas! -- Mitä sinä naurat?\n\nTURKKA. Enpä ole ennen nähnyt kannettavan kermahinkkiä pohja\npäällimmäisenä!\n\nHUOTARI. Saakeli! -- Tämän muistan aina, kun kaadan kahviini kermaa!\n\nTURKKA. On hyvä, että on muistoja elämän varrella.\n\nHUOTARI. Mutta sano suoraan, mitä Anni tarkoittaa.\n\nTURKKA. Että saisit parempaa vauhtia.\n\nHUOTARI. No, nyt!\n\nTURKKA. Tpruu! -- Elä juokse Annin jäljessä. Et sillä tavoin kiinni saa.\nMutta kulje ylpeänä niin kuin sopii tukkipäällikön! Minä olen eronnut,\nsinä olet minun sijallani.\n\nHUOTARI. Eläköön! -- Aina kun palkkani nostan, muistelen sinua hyvällä\nsydämellä.\n\nTURKKA. Ja minä muistelen sinua lämpöisellä sydämellä aina kun tynnyrin\nnäen.\n\nHUOTARI. Ai ai ai, ei puhuta koskaan tynnyristä.\n\nTURKKA. Jollet olisi tullut koputtamaan tynnyriä, ei nyt tanssittaisi\nminun kihlajaisiani.\n\nHUOTARI. Niinkö? Sitten ei ollutkaan minun tyhmyyttäni, vaan sallimuksen\nmääräys, että minun oli ruvettava rumpaliksi.\n\nTURKKA. Olisi nyt kihlajaisten sijaan hautajaishommat ja minä olisin\nsureva sulhasleski.\n\nHUOTARI. Niinkö oli ankaraa se tauti!\n\nKATRI (_pukeutuneena kansallispukuun ja runsaasti koristettuna tulee\nkuistin kautta_). Poika, vieraita tulee tien täydeltä!\n\nTURKKA. Katri kaunis kumppanini, lähdemme vieraita vastaan. (_Menevät\nperälle oikealle_)\n\nHUOTARI (_yksinään_). Anni tuolta kurkistelee. Mutta koetetaan nyt uutta\nkonstia. (_Asettaa hinkinpohjan kuvastimekseen ja somisteleikse_.)\n\nANNI (_tullen Huotarin luo_). Mitä Heikki Anselmi niin peilailee?\n\nHUOTARI. Sano: herra Huotari! -- Herra Huotari peilaa odotellen uutta\nheilaa! (_Peukalokoukut liivien hihareijässä laulaa selin Anniin_.)\n\n    On niitä kukkia muuallai\n      ei niityn mättähillä.\n    On niitä tyttöjä muuallai\n      ei tään kylän emännillä.\n\nANNI (_puikahtaen Huotarin eteen_).\n\n    Herranpäivill' on päätetty,\n      että nätti se naida pitää.\n    Hei löydätkö toista tään tytön moista?\n      Siit' ei tule mitään!\n\nHUOTARI _kääntyy toisaalle astelemaan_.\n\nANNI (_Huotarin eteen_). Mitä Turkka sanoi sinulle, kun huusit eläköön?\n\nHUOTARI. Sanoi mykkypröö! (_Toisaalle_)\n\nANNI (_eteen_) Sepä hassua oli!\n\nHUOTARI. Se on enkeliskaa! (_toisaalle_)\n\nANNI (_eteen_). Mitä paljon se on suomeksi?\n\nHUOTARI. Mykkypröö on suomeksi: Kunniallinen nuorimies Heikki Anselmi\nHuotari on korotettu herra tukkipäälliköksi. (_Kääntyy selin_)\n\nANNI (_Huotarin selän takana_). Hyvä herra, katsokaa armollisesti minun\npuoleeni.\n\nHUOTARI. Kuka sinä olet?\n\nANNI. Köyhänlesken tytär.\n\nHUOTARI. Mitä sinulla on asiaa?\n\nANNI. Että ottaisitte minut rouvaksenne.\n\nHUOTARI (_kääntyy_). Olen armelias ja otan.\n\nANNI. Mykkypröö! (_Kääntyy selin_)\n\nHUOTARI. Mitä sinä nyt?\n\nANNI. Puhun enkeliskaa!\n\nHUOTARI. Mutta mitä se merkitsee?\n\nANNI (_kääntyen_). Se merkitsee, että minä köyhänlesken Anni pääsen\nkotitalooni emännäksi ja otan sinut isännäkseni.\n\nHUOTARI. Ihanaa kieltä se enkeliska! (_Laulaa_)\n\n    Tula tuulan tuli tuli tei!\n    Emme erkane konsana, ei!\n    Mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun,\n    paras aarteeni oot sinä mun, minä sun!\n    Mitä toivoisin minä muuta!\n\nANNI (_laulaa_).\n\n    Tula tuulan tuli tuli tei!\n    Oma onni se yhtehen vei.\n    Ja tulkohon hallat ja harmit ja muut,\n    elo huoleton meillä on, naurussa suut,\n    ja kirkkaana päivä ja ilta.\n\n(_Yhdessä laulettuaan ensimmäisen säkeistön menevät perälle_.)\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_vehnästä käsissä tulee kuistin kautta_). Voi saateri, kun\non nisua ja kaikellaista hyvää ryönää pöydät täynnä! (_Puhelee\ntaivaalle_) Äiti hoi! Kustaalla on lysti! -- Joo, joo, kyllä Kustaa on\ntottelevainen ja nöyrä.\n\nPIETOLA (_tulee kuistin kautta_). Jopa nyt päivä kauniisti paistaa!\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Ja enkelit laulavat. -- Kuulkaa!\n\n    Täss' on morsian kuin rannan raita sorja,\n    puhdas punaposki, nyt jo toisen orja,\n    äsken äidin virkku,\n    nyt jo kullan sirkku.\n    Tytöt laulakaa nyt vaan,\n    viulut raikumaan nyt vaan.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA (_Pietolalle_). Tuo Katri oli eilen sammakkona ja nyt se on\nkuninkaantytär!\n\nMIEHET (_tuoden Turkan saatossa laulavat_).\n\n    Täss' on sulho taas kuin ohra tähkäpäissä,\n    mielitietyn kanssa tanssii kohta häissä,\n    sulho suora, nuori,\n    vahva niin kuin vuori\n    kylän kauniimman saa.\n    Pojat laulakaatte vaan.\n\nKAIKKI (_laulavat_).\n\n    Rakkaus olkoon teille aina onnensilta,\n    myöskin olkoon teille leuto elonilta,\n    saakoon viljaa pellot,\n    soikoon karjankellot!\n    Nytpä riemuiten me vaan\n    kilvan laulakaamme vaan.\n\nPÖLHÖ-KUSTAA. Voi saateri! Turkka sai kuninkaantyttären!\n\nHUOTARI. Niin. On tapahtunut niin kuin aina hyvissä kirjoissa: he\nsaivat toisensa. Ja voidaan lopuksi kirjoittaa: Heidän ilonsa oli kuin\nlintujen laulua keväisessä metsässä ja heidän onnensa kuin pilven\npäivänpuoleinen ranta.\n\nOTERMA (_hutikassa, saapaspareja käsivarrella ja päässä kaksi hattua_).\nHuotari saarnaa makeasti kuin paalinpappi!\n\nKASURI (_hutikassa, komeaan takkiin ja liiveihin puettuna ja\nkellonhäntiä etu täynnä_). Ja valehtelee kuin almanakka! Sillä minä en\nole saanut sitä, joka minua kyörää. Maija, toimita se minulle nyt, kun\nolen komeimmillani kuin mustalaisen hevonen markkinoilla!\n\nOTERMA. Ja siunaa, Maija, minua nyt, kun minulla on kahden miehen\npääkappaleet ja kolmen jalkamiehen varustukset.\n\nMAIJA. Kyllä minä siunaan teitä, korttipukarit! Toinen saa Pahna-Maijan\nja toinen Poro-Pirkon! -- Tuolla tavoin resuavat ja häpäisevät joukkonsa!\n\nPIETOLA. Elä ole, Maija, milläsikään. Sekali on joka seurakunta.\n\nHUOTARI. Meidän joukossamme on kaikkea, mitä taivaankannen alla löytyy,\nja miestä minkälaista hyvänsä: herraksi kelpaavia, isännäksi pystyviä ja\npöllöjä puunhakkuuseen. Pietola vei joukostamme parhaan, tukkipoikain\ntukkipojan. Mutta meille toisia tulee, jos toisia menee. Tämä parvi\npysyy aina uutena, niin kauan kuin honkia metsissä humisee.\n\nKAIKKI (_laulavat_).\n\n    Vielä niitä honkia humisee\n      Suomen salomailla.\n    Vielä niitä ollaan reippaita poikia\n      tukkijoelle vailla.\n\nEsirippu.\n\n\nLOPPU\n\n\n\n"]