[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fJP0Xonxom7CKZSX-MPNEcjvlbVDI6MHhuS4AMe8pGns":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":25,"gutenbergTranslators":26,"gutenbergDownloadCount":27,"aiDescription":28,"preamble":29,"content":30},2823,"Kansallisia lauluja","Soini, Lauri",1875,1919,"2823-soini-lauri-kansallisia-lauluja","2823__Soini_Lauri__Kansallisia_lauluja",null,"runous",[],[],"fi",1900,5794,36532,false,71582,[22],"Finnish poetry",[24],"Poetry","\"Kansallisia lauluja\" by Lauri Soini is a collection of lyrical poems written during the late 19th century. The book serves as an ode to Finnish nationalism, celebrating the beauty of the Finnish language, culture, and landscapes through its verses. Each poem reflects themes of love, nature, and the spirit of the Finnish people, encapsulating the emotional connection to the homeland.  The content of \"Kansallisia lauluja\" includes a variety of themes, from national pride and the significance of the Finnish flag to heartwarming tales of love and longing. The poems often depict idyllic rural scenes, evoking a sense of nostalgia and appreciation for the simplicity of life. Characters may include young lovers, toiling farmers, and figures representing the nation, all intertwined with nature’s elements. Through emotive language and vivid imagery, Soini paints a portrait of Finnish identity, making the collection resonate with readers who cherish cultural heritage and poetic expression. (This is an automatically generated summary.)",[],175,"Isänmaallinen runokokoelma sisältää lauluja Suomesta, sen luonnosta ja kansallisesta heräämisestä. Tekstit vaihtelevat juhlallisista ylistyksistä kansanomaisiin tunnelmapaloihin ja tarinallisiin runoihin, jotka on kirjoitettu sortovuosien ja kansallisen itsetunnon vahvistumisen aikana.","Lauri Soinin 'Kansallisia lauluja' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2823. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KANSALLISIA LAULUJA\n\nKirj.\n\nLauri Soini\n\n\n\n\n\nPorvoossa,\nWerner Söderström,\n1900.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS.\n\nSuomen laulu.\nSuomen kielellä.\nSuomen lippu.\nSuomettaren laulu.\nElä sure, Suomeni!\nKarjala apua huutaa!\nSiirtolaisille.\nSuomen pojat.\nTuuloselle.\nIloisin mielin.\nRauhan sankari.\nKumpumäen vanhukset.\nHerra sensori.\nIhanteen etsijä.\nTorpan poika.\nPohjolan neidet lännessä.\nKotkankallio.\nKeväinen kotiutuminen.\nIltakello.\nIlta.\nNeitosen sulhaset.\nNeitokolmikko.\nNeitonen, tietäjä kuitenkin.\nAnnikki.\nKumma tyttö.\nKoulu jo alkaa!\nValkamalle.\nElämä ja ihanteet.\nTäyteläs rinta.\nNuoret, nuoret.\nKonsahan!\nKeväiset yöt.\nTuoksuva tuomen oksa.\nKultani kartano.\nPihlajan juurella.\nHänen luonansa.\nKuusi on tumma ja koivu on seljäs.\nLemmenpaula.\nEi toki semmoista tehdä saa!\nTule kultani keinuhun!\nSydämillä leikkimistä.\nMinä ja hän.\nJuhannus ja joulu.\nTaivaan pilvet.\nSinä olet päivyt.\nSinä olet päivä ja minä olen kuu.\nRuusun kukka ja vaahteran oksa.\nKukkaset ja kukkasvarkaat.\nJänis ja — kultani.\nNiin täytyy.\nKullan haudalla.\nSurujeni lampi.\nSuuren surun keskelläkin.\nLuottava vuottaja.\nMinä olen sellainen.\nRaitis Rautiainen.\nPäiväläisen mietteitä.\nKulkijapoika.\nHulivilipoika.\nVaikeassa asemassa.\nMitäpä noista —!\nKuohuvan kosken kunnaalla.\nLintu lenti oksalle huojuvalle.\nLaulaja- ja tanssijatyttö.\nPikkunen tyttö.\nKultaansa ihaileva.\nJärvellä.\nMeripojan morsian.\nKullastansa jäänyt.\nSalainen lempi.\nIllalla ja aamulla.\nLempi.\n\n\n\nSuomen laulu.\n\n\n    Solahda, Suomen laulu, sointuvasti,\n    helähdä helkkyvästi kaikumaan,\n    soi meille suruissakin toivoisasti,\n    soi vastuksissa voima versomaan!\n\n    Hajota meistä hennot huolten hunnut,\n    terästä tarmokkuutta jänteriin,\n    luo tunteihimme vakuutuksen tunnut\n    ja vahvistusta töihin ponteviin!\n\n    Kuin tammen juuret maamme tanterille\n    syvennä sydämiimme oikeus —\n    kuin päivän säihkyt lammen lainehille\n    sytytä rintoihimme rakkaus!\n\n    Julista ilo kansan valtikaksi,\n    herätä meihin henki veljeyden,\n    se kansassamme nosta johtajaksi\n    jokaisen aatosten ja toimien!\n\n    Soi, Suomen laulu, nuorten kantelilla\n    tuhansin uhkuäänin helkkyen,\n    soi kaikkialla maamme kunnahilla\n    ihana enne aamun henkisen!\n\n    Solahda, Suomen laulu, sointuvasti,\n    helähdä helkkyvästi kaikumaan,\n    soi meille suruissakin toivoisasti,\n    soi vastuksissa voima versomaan!\n\n                            Talvella 1899.\n\n\n\nSuomen kielellä.\n\n\n    Suomen kielellä Suomen lapsi\n    \"äiti\" ensin sanoo,\n    Suomen kielellä äidiltänsä\n    tarpeitansa anoo.\n\n    Suomen kielellä Suomen lapsi\n    alkaa aakkosista,\n    täyttää henkensä suomalaisen\n    tiedon aartehista.\n\n    Suomen kielellä toisillemme\n    tunteet tulkitsemme,\n    vanhat muistot ja matkan määrät,\n    uskot, aattehemme.\n\n    Suomen kielellä suomalainen\n    lakejansa laatii,\n    Suomen kielelle oikeutensa\n    vierahilta vaatii.\n\n    Suomen kielellä muilta mailta\n    aatevirrat tuomme,\n    Suomen kielellä hengen helmet\n    maailmalle luomme.\n\n    Suomen kieli on piennuutemme,\n    suuruutemme kehto,\n    Suomen kieli on suomalaisen\n    hengen elinehto.\n\n                      1899.\n\n\n\nSuomen lippu.\n\n\n    Liehu, liehu korkealla\n    lippu sinivalkonen!\n    Laula, kansa, lipun alla\n    laulu toivon, vapauden!\n\n    Liehu taivon siinnokkuutta\n    vetten vöistä heijastain,\n    pohjan hangen puhtoisuutta\n    henkehemme heijastain!\n\n    Hengen voimin toimikamme\n    eestä maamme vapauden!\n    Liehu, lippu, toivojamme\n    liehu ylle ilmojen!\n\n                       1896—99.\n\n\n\nSuomettaren laulu.\n\n\n    Soitin kerran kanteletta\n    taaton tanhuilla,\n    jossa leikki siskosarja\n    kukkakunnahilla.\n\n    Riemukasta, onnekasta\n    oli meillä silloin,\n    Väinämöisen laulujansa\n    laulaessa illoin.\n\n    Tuli vieras kaukomailta\n    kotikullan ryösti,\n    veikot siskot säälimättä\n    sorron alle syösti.\n\n    Täällä nyt mä kaihomielin\n    pellavasta kitken,\n    pellavasta kitkiessä\n    vaivojani itken.\n\n    Kuivu, kuivu kyyneleeni,\n    kuivu silmäkulta,\n    kyllä vielä valkeneepi\n    murheyöni multa!\n\n                    1896—1899.\n\n\n\nElä sure, Suomeni!\n\n\n    Elä sure, Suomeni, mitä olet ollut,\n    se ei ole matkasi määrä.\n    Siinä ei suvi ole missä on pälvi —\n    semmoinen usko on väärä.\n\n    Elä sure, Suomeni, mitä olet ollut,\n    sitä elä jarruksi laita.\n    Menneestä hetkelle pystytä pohja,\n    tulevalle viljele maita.\n\n    Raivaos salosi sä päivyen paistaa,\n    päivä sun hankesi hiutaa,\n    kumpusi kaunosin kukkasin kietoo,\n    viihtäen lastesi liutaa.\n\n    Vanhojen varjossa kasvavat lapset,\n    nuoret ne toimissa varttuu.\n    Koko kansa kilvalla työssä kun häärää,\n    laajoiksi viljeemme karttuu.\n\n    Suomeni, muheaksi peltosi kynnä,\n    kylväös siemen parhain,\n    niin sinun viljasi kaunona kasvaa,\n    kuuluna maailman tarhain.\n\n    Vieras jos viljasi tahtoisi viedä,\n    valppaana vahdi ja estä,\n    vaan jos se vie, niin kylväissä uutta\n    jäykkänä, jäyhänä kestä.\n\n    Suomeni, kansani, et voi kuolla,\n    jos sinä tahdot elää,\n    jos sinun henkesi hervahtamatta\n    elämän sointuja helää.\n\n                        1899.\n\n\n\nKarjala apua huuiaa!\n\n\n    Suomeni kallis, kaunoinen,\n    kansa suurien toivetten,\n    kukkiva, kasvava kansa!\n    Käännä kasvosi Karjalaan,\n    kuule, vartiopaikallaan\n    Karjala apua huutaa!\n\n    Suomeni, sorjana kumpuna\n    nouset suon sinä helmasta,\n    Karjala luoksesi nosta!\n    Peltosi laajeten paltoaa,\n    hengenlaihosi aaltoaa —\n    Karjalan kannel sammuu!\n\n    Suomeni riennä joutuisaan\n    Karjalan heimoa auttamaan,\n    veljesi luoksesi nosta!\n    Hengen salamat sinnekin\n    lyökööt valkeutta rintoihin\n    velttona nukkuvan heimon!\n\n    Karjala, suoja Suomemme,\n    nouse jo yhteistaistolle,\n    valolla voittosi voita!\n    Päivän kaarena nouse sä,\n    valkase pilven lievettä,\n    Suomen suojana seiso!\n\n                  Jalovaaralla 1897.\n\n\n\nSiirtolaisille.\n\n\n    Hellanlettu, kun kallis nahka\n    on noilla muutamilla!\n    Eivät he usko säilyvänsä\n    maansa tanterilla.\n\n    Menkää, menkäätte herrantertut,\n    säilyttäkää päänne!\n    Pois kun puikkivi aikanansa,\n    oi, se on viisas käänne!\n\n    Saammeko kunnian kutsua teitä\n    viisahimmiksi maamme,\n    vai ehkä sankariseppeleillä\n    somistella saamme?\n\n    Suokaa joskus muistelu meille\n    tomppelijoukollekin,\n    että me elämme Suomellemme,\n    sille kuolemmekin.\n\n                      1899.\n\n\n\nSuomen pojat.\n\n\n    Suomen poikia keisari aikoo\n    viedä Venäjälle.\n    Siellä ne joutuisi suomalaiset\n    oudolle elämälle.\n\n    Suomen pojat jos Venäjälle\n    vietäisi virmakan soittoon,\n    itkien nousisi Suomen immet\n    pilvisen päivän koittoon.\n\n    Suomen pojat jos Venäjällä\n    venäjänlimppua söisi,\n    eivät ne silloin Suomen pellot\n    hempeinä heilimöisi.\n\n    Suomen pojat jos Venäjällä\n    sortuisi suureen vaivaan,\n    Suomesta armas keisari saisi\n    tyhjän maan ja taivaan.\n\n    Elkää itkekö Suomen immet\n    tokkopa surkua liekään,\n    tokkohan keisari Suomen poikia\n    Venäjälle viekään.\n\n                        1899.\n\n\n\nTuuloselle.\n\n\n    Aaltojen kehdot\n    keinuavat,\n    vihreät lehdot\n    liplattavat,\n    tuuli kun kiitää\n    ympäri maan,\n    lännestä liitää\n    Kalevalaan.\n\n    Tuulonen lännen,\n    lennellä saat\n    sinne ja tänne\n    Kalevan maat.\n    Kaikota häivän\n    hiuteet pois,\n    ettei ne päivän\n    peittona ois!\n\n    Lentävä tuuli,\n    suutele sä\n    lempein huulin\n    itkevätä!\n    Rannoilta Suomen\n    pois sumu vie,\n    valkase huomen,\n    selvitä tie!\n\n                1899.\n\n\n\nIloisin mielin.\n\n\n    Murheet me heitämme heikommille,\n    ilo toki tulkoon myötä!\n    Iloisin mielin me soutelemme,\n    vaikk' on se vahvaa työtä.\n\n    Kaakkoistuulessa aallot lyövät\n    pienen purtemme laitaa,\n    vaan kun me vahvasti soutelemme,\n    minkä ne meille taitaa.\n\n    Iloisin mielin me soutelemme,\n    vaikkakin myrsky kantaa,\n    purtemme keinuu myrskyn halki\n    kohden toivon rantaa.\n\n                         1899.\n\n\n\nRauhansankari.\n\n\n    I.\n\n    Hän raikkaan kainona ilmestyi\n    kuin soinnahdus paimensäkeen.\n    Oli temmattu armaasta laaksostaan\n    ja tuotuna sotaväkeen.\n\n    Hän seisoi sarjassa sankarien\n    kuin korvessa koivas sorja.\n    Hänen mielensä pulppusi nuoruuttaan\n    kuin lähde ja sen puro norja.\n\n    Hän sai heti huomion päällystön,\n    ivan piikit ja iskut ja ilkat.\n    Sotaveikkojen sai hän vehkeilyt,\n    tulotemput ja lyönnit ja pilkat.\n\n    Kun niin häntä ilkkuen pilkattiin,\n    hän tyynenä kaiken kesti,\n    vaan joskus vienolla hymyllään\n    rajut leikit hän hälvensi, esti.\n\n    Vaan muita kun syyttä sorrettiin,\n    hän katsoi lyötyä silmiin,\n    ja silloin kainossa katseessaan\n    tuli kärsivä lempeys ilmiin.\n\n    Hän tyynenä täytteli tehtäviään\n    ja päästyä toimistansa\n    ei tyttöjä, viiniä etsinyt hän,\n    vaan aatteli aatteitansa.\n\n    Useasti hän illoin yksikseen\n    ulos rannalle lahden astui.\n    Useasti kun katseli hän yli veen,\n    suli silmä ja kyynelin kastui.\n\n    Kotilaaksoonsa liiti hän aatoksin\n    luo tuttujen, rakkaimpainsa,\n    koko kansankin armaan synnyinmaan\n    näki ummuissa unelmainsa.\n\n    Näki vielä hän umpujen aukenevan,\n    näki kärsivän kansansa kerran\n    ajan uuden auvossa astelevan\n    valon välkyssä taivaan Herran.\n\n    Hänen henkensä täyttäisi ihmisten\n    elonvoimaa uhkuvat rinnat,\n    ja voima hengen ja veljeyden\n    lois heikoille suojeluslinnat.\n\n    Ois aika se onnen ja oikeuden.\n    Työn onni se onnena oisi.\n    Kukin työssä kuntonsa näyttäisi\n    ja toistenkin toimia soisi.\n\n    Ja aika se aamuna koittava on\n    väkivallan ja sorron yöstä.\n    Oi, toittavat ruusut on vapauden\n    rakkauden ja rauhan työstä!\n\n\n    II.\n\n    Vaan viestejä outoja ilmestyi,\n    koko kansan kautta ne liiti:\n    sotajoukkoja suuria vieraan maan\n    kotikumpuja kohden kiiti.\n\n    Hän rannalla istui uinaillen,\n    unelmiinsa hän viestin kuuli.\n    Kuin nuoli se rintaan iskeytyi,\n    sydän synkkeni, vaaleni huuli.\n\n    Isänmaako on uhkaama sortajien,\n    isänmaako ja kansa sen kallis?\n    Sen joukkion polkea rakkaimpiaan\n    ikipäivinä hän ei sallis!\n\n    Hän niinkuin leimaus ukkosen\n    sitä vastaan lennättäisi!\n    Hän ennen sen löisi ja murskaisi\n    kuin tänne se ennättäisi! —\n\n    Vaan muistaen aatteensa armaimmat\n    syvemmälle hän sullousi pintaa.\n    Kuin kylmällä kouralla koskettain\n    nyt vihiäsi lämmintä rintaa.\n\n    — He eivätkö ihmisveljiä myös\n    ole juuresta suuremmasta?\n    Ja ihmistä puhdas ihmisyys\n    ei kielläkö surmaamasta?\n\n    Vaan kallista kansaamme surmaamaan\n    nuo ihmiset kulkevat tuolla.\n    Nyt pakko on surmata surmaajat\n    tai surmaajan nuolesta kuolla.\n\n    Siis rikkoa täytyvi ihmisyys,\n    ei välttää voi eikä estää.\n    Paremp' onkohan rikkoja olla nyt\n    vai rikkomus toisen kestää?\n\n    Hän ristiin riipovin aatoksin\n    sitä selvitti tuskissansa.\n    Välin otsansa syvästi synkistyi,\n    välin vaaleni vuorostansa.\n\n    Vaan vihdoin puhtaana selvisi se\n    kuin päivä mi usvista herää.\n    — Paremp' ihmisen ihmisnä kuolla on\n    kuin ihmissyöjänä elää.\n\n\n    III.\n\n    Rajaseudulla palteet pilvytten\n    loi synkkiä varjoja vesiin.\n    Rajaseudulla sankarit vartosivat\n    mikä turmio tulleekin esiin.\n\n    Isänmaatansa sinne suojaamaan\n    oli kulkenut uljas kansa,\n    ja se välkytti kirkkaita kalpojaan\n    vihamiehiä vuottaissansa.\n\n    Ja torvet ja rummut ne raikuivat\n    ja kummut ne kaikui vastaan,\n    sotajoukot kun saapuivat mahtavat\n    ja kuuluisat kuljennastaan.\n\n    Kodin vapaus — vallan tavoitus\n    veti joukkoja vastatuksin.\n    Tuliluikut tykkien, kanuunain\n    ne ammotti suutasuksin.\n\n    Vaan aivan alkaissa ammunnan\n    mies nuorekas joukosta nousi,\n    ja kun vallille asteli yksin hän,\n    hänen tukkansa tuulessa sousi.\n\n    Kuin kuusi min latvasta usvaa pois\n    on pyyhkinyt aamun loiste,\n    niin seisoi harjalla vallin hän,\n    sinisilmissä päivän toiste.\n\n    Ylös nosti hän päivässä päilyvän pään,\n    jota viillytti vilpas tuuli.\n    Sotajoukko se ylhäältä soinnahtavan\n    hymynhenkevän kuiskeen kuuli.\n\n    Isänmaatani armasta vastaan te\n    vihan kaunaa tahdotte kantaa.\n    Minä lempeni, työni ja henkenikin\n    isänmaalleni tahdon antaa.\n\n    Sen rannalla seison ja ruumiini\n    yli kulkien saatte sen voittaa.\n    Minut ampua saatte jos tahdotte,\n    teit' en tahdo vahingoittaa. —\n\n    Pian alkoi paukkua kanuunat.\n    Sota rauhansankarin kaatoi.\n    Ja joukkoa maansa puoltajain\n    vihamiehet mahtavat raatoi.\n\n                     Heinäkuulla 1899.\n\n\n\nKumpumäen vanhukset.\n\n\n    Kumpumäen kivisellä kukkulalla\n    kaksi taloa on vieretyksin.\n    Vanhat vaarit tavallansa vakavalla\n    niissä elelevät ystävyksin.\n\n    Vuorotellen toisissansa talkohissa\n    valkohasten rengit, piiat käyvät.\n    Vuorotellen vaarit itse kaupungissa\n    liikeseikoistansa selvittäyvät.\n\n    Niinpä kerrankin on tullut kaupungista\n    toisen talon ukki illan suussa.\n    Vaan ei muista mainitakaan tuomisista,\n    niin on mieli myllertynyt muussa.\n\n    \"Näätkös, Pekka, kuinka paljon rakastavat\n    Suomen kansaa suuret maailmassa!\n    Keisarille sanomaan he samoavat,\n    ett' on suomalaiset oikeassa.\n\n    Rautateitse palaavat he Suomen kautta,\n    Suomen kansa kilvan heitä kiittää.\n    Tullos rautatielle, meidänkin sen tautta\n    täytyy kiitoksemme heille liittää.\"\n\n    Pian toinen vaari ymmärtää jo toisen,\n    ottaa kiireisesti nutun, lakin,\n    alottaen sauvamarssin aikamoisen.\n    Toinen vaari pääsee sauvattakin.\n\n    Pitkin lehtotietä illan viileässä\n    ukit kiirehtivät kulkuansa, —\n    radan vierustalla ylikäytävässä\n    kaksin odottavat vieraitansa.\n\n    Vihdoin saapuu pitkä juna vihellellen,\n    jossa suuret herrat matkustavat.\n    Vaarit hattujansa kilvan huiskutellen\n    \"eläköötä\" heille kaijuttavat.\n\n    Kukitettu herra katsoo ikkunasta...\n    vaarit kumartavat hartahasti.\n    Toinen heistä, lakaten jo huutamasta,\n    \"näkivätpäs!\" kuiskaa riemuisasti.\n\n    Paljon kertomista riittää vanhuksilla\n    lapsillensa vierahista näistä.\n    Vierahatkin hauskimmilla muistelmilla\n    muistavat \"ne kaksi yksinäistä.\"\n\n                           1899.\n\n\n\nHerra sensori.\n\n\n    Käy sensori taiten tarkastamaan\n    mitä poikanen hälle on tuonut,\n    mitä metsissä kuutamomatkoillaan\n    runoniekka on nuorekas luonut. —\n\n    Ja niissäkös lauluissa lauleltiin\n    yötaivaan tähdistä, kuista,\n    kevätlintuja lentoon laskettiin\n    syyskuutamon tummista puista!\n\n    Oli tyyntynyt tyyten tuulonen...\n    vaan puitten latvat ne huiski,\n    kävi lahdella karkelo aaltosten\n    ja ne rannalla hiljaa kuiski.\n\n    Ja impi se istui kaihoissaan\n    kotilahtosen rannalla yksin\n    Oh, eihän se yksin ollutkaan!\n    He istuivat vieretyksin.\n\n    Ja poikanen lemmekäs hervahtain\n    tytön jalkojen juureen heittyi...\n    koko maan sekä taivaan unhottain\n    hän armaansa helmaan peittyi. — —\n\n    \"Koko maan sekä taivaan unhottain...\"\n    Esivalta on myöskin maassa,\n    ja Jumala oikein uskovain\n    on taivaassa autuaassa.\n\n    Nämät ken voi eksyä unhottamaan,\n    kun jää tytön jalkojen juureen,\n    kapinallinen kelmi on kerrassaan,\n    on eksynyt syntiin suureen.\n\n    Herra sensori ankaran muodon saa,\n    viran puolesta toimeliaasti\n    hän velvollisuutensa oivaltaa —\n    rivin pyyhkivi tarmokkaasti.\n\n                        1899.\n\n\n\nIhanteen etsijä.\n\n\n    Olen aatetta kauvan kaivannut,\n    joka lauluni lentoon saisi.\n    Olen katsonut kaihoten taivaat, maat,\n    mikä mieltäni innostaisi.\n\n    Valon kaihossa kauvan hapuilin,\n    vaan unhotin pohjolan päivän,\n    ajatusteni aalloissa uiskellen\n    koin huuhtoa mieleni häivän.\n\n    Minä kaihosin ihmisveljeyteen,\n    vaan naapuriveljiä vieroin,\n    ja veljeyskaihoni — kauhulla näin —\n    oli itserakkaus kieroin.\n\n    Isänmaalleni mieleni sitten soin,\n    se vanhakin vaikk' oli aate.\n    Sen pohjalle — ihmeeksi maailman —\n    oli aikeeni laittaa raade.\n\n    Isänmaassani astelin tarkastain\n    mun viljelystarhani juurta,\n    johon jotakin voisin nostattaa\n    eriskummaista, loistavan suurta.\n\n    Sitä juurta mä missään nähnyt en,\n    ja kun katselin kaihoisemmin,\n    olin ankara kurjasta synnystäin —\n    ja itseän taas minä lemmin.\n\n    Kun niin minun mieleni myllertäin\n    oman toivonsa tarhoja kitki,\n    kotimaani mä vaarassa silloin näin,\n    minä näin miten kansani itki.\n\n    Kotimaani mä vallassa vaaran näin,\n    mut kansani murheissaankin\n    oli jäyhä ja uljas ja maallensa\n    oli altis se uhrautumaankin.\n\n    Olen poikanen Suomen! Kansani on\n    kotimaassani luonani mulla.\n    Jäsen jäntevän heimoni olla ma saan,\n    ja tahdon sen verraksi tulla.\n\n    Oi, Suomeni, sulla on muinaisuus\n    maan kansojen kaunokaisin,\n    on kuin runo sorja ja sointuinen,\n    syvä, suuri ja ihanaisin.\n\n    Miten, kansani, kärsit ja kamppailit,\n    kulit kestäen kalman öissä,\n    vaan konsaan kirkasta kilpeäs et\n    ole tahrannut konnantöissä!\n\n    Olet itse sä korpesi kyntänyt,\n    et konsaan sortanut muita,\n    vaan sortoa vastaan taistellut\n    olet uljaita taisteluita.\n\n    Kun väistit kalpoja vierasten,\n    et kernaasti iskenyt vastaan.\n    Jos rauhassa toimia saanut et,\n    sodit silloin ainoastaan.\n\n    Sun rauhantoimesi loista ei,\n    vaan siksi ne onkin suuret.\n    Sun voimasi vahvana pohjana on\n    hyvän tunnon ja kunnon juuret.\n\n    Kivikummuista, korvesta, kansani, loit\n    sinä viljavat pellot ja niityt,\n    ja siksi sä kantelin, lauluines\n    niin lujasti maahasi liityt.\n\n    Vaan lauluissa, joittenka soinnussa on\n    humu kuusten ja kuiskeet tuulen,\n    tulet tunnen mä rintojen kaihoisten\n    ja Väinämön viisautta kuulen.\n\n    Kun taas sinä, kansani, laulaen\n    teet vaikeissa vaaroissa työtä,\n    ihanteeni ja onneni suurin on\n    sun työssäsi olla myötä.\n\n                       Syyskuulla 1899.\n\n\n\nTorpanpoika.\n\n\n    Minä olen pienosen torpan poika,\n    poikanen matala ja köyhä,\n    kivikosta, karikosta leipäni kaivan\n    eipä se elo ole löyhä.\n\n    Mulla on neitonen naapurissa,\n    sirkeäsilmä ja nuori.\n    Tupani kun korjaan, tyttönsä mulle\n    lupasi jo naapurin muori.\n\n    Kulkuritattari reppua kantaa,\n    paperia mulle näyttää:\n    \"Kirjoita, talon sulle lahjaksi annan,\n    apuani tahdotko käyttää?\"\n\n    Kaikkoa kauvaksi reppuriraukka,\n    kulkuriheittiö hurja!\n    Sulta en ikänäni \"apua\" mä huoli,\n    oloni jos ois kuin kurja.\n\n    Itse mä mökkini kuntoon laitan,\n    yli lahen purrella soudan,\n    onneni, lempeni lauluja laulan,\n    kultani kotihini noudan.\n\n    Viekas tattari vilkuen virkkaa:\n    \"Maltahan, huutaja huima,\n    vien sinut soturiksi vieraalle maalle,\n    sielläpä elosi on tuima.\n\n    Vien sinut sinne ja kultasi tänne,\n    täällä sun kultasi nääntyy.\n    Mulle jos sydämesi, uskosi annat,\n    maireeksi matkasi kääntyy.\"\n\n    Pakene jo luotani kulkurikonna,\n    kaikkoa taakse aidan,\n    taikka sun, turkasen, tuttujes luokse\n    lintujen siivillä laitan!\n\n    Itse mä työstäni onneni etsin,\n    Luojani johtoon luotan,\n    Luojalta paulojes päästimeksi\n    apua ja turvaa vuotan.\n\n    Itse mä työstäni onneni etsin,\n    onneni tytölleni kannan,\n    itseni, tyttöni, Luoja jos sallii,\n    maalleni uhriksi annan.\n\n                          Tampereella 1899.\n\n\n\nPohjolan neidet lännessä.\n\n\n    Mereltä neittä seitsemän\n    toi tuuli tullessaan.\n    He puitten varjoon istuivat\n    rannalle länsimaan.\n\n    Kajossa illan katsomaan\n    tulivat viiksisuut,\n    tulivat suuret ruunupäät\n    ja pienoisemmat muut.\n\n    Suloiset, sorjat neidet on,\n    vaan kenpä tiesi sen,\n    ne onko immet Vellamon\n    vai keijut ilmojen.\n\n    Vaan länsi heidän kaukaisen\n    sukunsa kuulla saa,\n    kun vetten taakse katsellen\n    he laulun kaijuttaa.\n\n    Se laulu kaihosointuinen\n    kainosti ilmoittaa:\n    etäällä pohjolassa on\n    yks ihanainen maa.\n\n    Sen lehdot veessä heijastuu\n    välillä vuorien,\n    ja taivas illoin, aamuisin\n    luo ruskon kultaisen.\n\n    On kansa siellä kunnokas\n    ja jäyhä toimissaan;\n    se korvesta on kyntänyt\n    valoisan viljamaan.\n\n    Ja taistot tuimat käynyt on\n    se nuijin, miekoinkin,\n    vaan ihanammat, suuremmat\n    runoin ja kantelin.\n\n    Se talviyöstä noussut on\n    suv'aamun säteilyyn;\n    sen laihot nosti latvojaan\n    jo päivän häikäisyyn. —\n\n    Niin pohjan neidet laulullaan\n    ihasti viiksisuut,\n    ihasti suuret ruunupäät\n    ja pienoisemmat muut.\n\n                       Syyskuulla 1899.\n\n\n\nKotkankallio.\n\n\n    I,\n\n    Kotka se lenteli ilmojen halki,\n    siipeä viisti ja aaltoon löi\n    ja kun pesän huomasi pienosen linnun,\n    siihen se iski ja mylleröi.\n\n    Kallion loukossa, harjalla kummun,\n    niskalla kosken kuohuisen\n    kivenviha kasvatti poikasiansa,\n    kunnes ne kuontuisi lentimilleen.\n\n    Kotka se ulapalla vaaniessansa\n    kallion loukkoon tähtäili,\n    liiteli, laateli, kiertäen, kaartain,\n    kohti jo vihdoin syöksähti.\n\n    Kova oli kallion korkea kärki,\n    kotka iski kyntensä kalliohon,\n    siinä se kahleissa vieläkin istuu,\n    kivenviha kallion turvissa on.\n\n                          Tampereella 1899.\n\n\n\nKeväinen kotiintuminen.\n\n\n    Suli hei, hepo, astele arvelematta,\n    elä niskojas nakkele ensinkään!\n    Sulonurmi jo kaunoset kunnaat kattaa,\n    käki täyttää tienoot helkyllään.\n    Ratas laulavi, raikuu raklattain,\n    tulisirkoset pyörästä säihkyy vain.\n    Suli hei, hepo, rattaita vinhaan vie!\n    Kovin pitkä on tie.\n\n    Ilo sammui maailman pauhinassa,\n    sydän synkkeni kuohussa kaupungin.\n    Suru pitkien iltojen valvonnassa\n    tuli vieraaksi kalliomuureihiii.\n    Jopa lämpeni päivä ja hanget vei,\n    elo elkeni, uhkeni, hei suli hei,\n    kotitietä on riemukas taivaltaa,\n    kun on vihreä maa!\n\n    Tiehaara on kaukana kuonnuksissa\n    ja se kotihin kulkijan johdattaa.\n    Koko tien näen täältä jo aatoksissa,\n    pää vaikkapa vaivoin silmiin saa.\n    Lepät lehtevät vierellä versoo sen,\n    ratas kuopissa keinuu horjuellen.\n    Hepo tietävi tiensä kääntyessään\n    ihan itsestään.\n\n    Niin tuttuja tääll' ovat pensaat, puutkin,\n    ahot marjavat, niityt aitoineen.\n    Kotitanhuat, metsiköt, tienoot muutkin\n    sulomuistoja kiehtovat aatokseen.\n    Lehdon lentävät lintuset laulelevat\n    tulolaulelut raikkaat, riemuisat.\n    Kotiseutuni, kuin olet armainen,\n    miten armainen!\n\n    Mäki eessäni vielä on männikköinen,\n    koti ei ihan kuonnu kuumottamaan.\n    Kevätaurinko laskee, hengetär öinen\n    käy männikön lehvillä soutelemaan.\n    Mäen rinteessä aattelen, onkohan vaan\n    koti kaunonen viel' ihan ennallaan.\n    Hevon kaula se rinteessä kyömään käy,\n    koti vaan ei näy.\n\n    Se on tuolla, se tuolla on kummullansa,\n    on tuolla se rannalla lahdelman!\n    Kas, kuinka se nostaa kattoansa\n    sädeloistoon päivyen laskeevan!\n    Kas, rannalla tuuhea pihlajapuu\n    kera kartanon lahdessa heijastuu!\n    Katon harjalla viiri se viittaa päin\n    mua tervehtäin.\n\n    Suli hei, hepo hilkkase arvelematta\n    mäen viettoa vierua laskettain!\n    Ilokyynele silmää kastelematta\n    ei anna mun katsoa armastain.\n    Ratas vierivi, matka jo loppuun saa,\n    hepo portilla riemuiten hirnahtaa.\n    Kotiportti se vinkuu hiljaisen\n    tuloterveisen.\n\n    Kotihalli se haukkuu kartanolla,\n    kunis tuntevi, alkavi riemuamaan.\n    Ihanaisia hetkiä monta olla\n    tällaisia ei voi päällä maan.\n    Isä, äiti ja sisko ja perhe muu\n    ulos pihalle pirtistä sulloutuu.\n    Ilohaastelu vilpas viihdyttää\n    ja viihtymys jää.\n\n                         1898.\n\n\n\nIltakello.\n\n\n    Iltakello helkähdellen\n    rannat kattaa kaijullaan,\n    kaiku lehdot kierrätellen\n    helkkyy ylle viljamaan.\n\n    Kumarassa kukkivaiset\n    kultaviljan korjaajat\n    kuullen kaijut kaunokaiset\n    selkiänsä oikovat.\n\n    Reipas renki, nuori Ville\n    sirpin maahan singottaa,\n    takin heittää hartehille,\n    piipun hampaihinsa saa.\n\n    Torpan joukot päivätyönsä\n    taasen saivat illoilleen,\n    miehyt kiinnittävi vyönsä\n    päivän työssä löyhtyneen.\n\n    Torpan vaimo pientarelle\n    käypi luokse lastensa,\n    antaa rinnan pienoselle,\n    nokan niistää toiselta.\n\n    Torpan tyttö kainomieli\n    ruista suorii sormillaan,\n    rauniolle häll' on mieli\n    vaapukoita poimimaan.\n\n    Piikatyttö ruskosilmä\n    suorii tumman palmikon,\n    kartanolle käyden vilmä\n    alkaa lemmenlaulelon.\n\n    Syksyillan tienoholle\n    virittäissä varjojaan,\n    joukot käyvät kartanolle\n    kylpemään ja nukkumaan.\n\n    Sängiköllä jälkipuolia\n    vaari tarkastellen käy,\n    onko toimet tehty huolla,\n    ettei tähkäpäitä näy.\n\n                  1899.\n\n\n\nIlta.\n\n\n    Iltapäivän kultaloimo\n    lahden rannat peittää,\n    lehtoniemen liepehelle\n    poika verkot heittää.\n\n    Häll' on tyttö soutimilla,\n    tyttö kultatukka,\n    kirkassilmä, ruskoposki\n    rantakummun kukka.\n\n    Päivän säihkyt suutelevat\n    nuoren neidon kaulaa,\n    nuori neito soutaessa\n    raikkahasti laulaa.\n\n    Nuoren rinnan riemusoinnut\n    laulelosta tulvii,\n    kaihon kumma kaukomieli\n    riemun alla hulvii.\n\n    Neidon laulu rantamilla\n    kaikuhunsa hukkuu, —\n    kaukaisessa kuusikossa\n    käkikulta kukkuu.\n\n                  1998.\n\n\n\nNeitosen sulhaset.\n\n\n    Kasvoi neitonen kirkassilmä\n    taattonsa tanhuilla.\n    Kaksipa kasvoi sulhaspoikaa\n    kahdella naapurilla.\n\n    Kasvoi neidosta kultatukka,\n    vieno ja sorja ja sievä.\n    Kirkkaitten silmien huomenrusko\n    oli niin sulosa ja vievä.\n\n    Sinisukissa sipsutteli\n    neitonen kiehkurakulma,\n    rengaskorva ja sormussormi —\n    naapurin poikien pulma.\n\n    Rikkaan, mahtavan naapurin poika\n    kosimassa kulki,\n    kiilloilla, hopehilla houkutteli —\n    neito se mielensä sulki.\n\n    Pienosen naapuritorpan poika\n    mökkiänsä laittoi —\n    hälle se neitonen kirkassilmä\n    ruusuja rintaan taittoi.\n\n    Vaan tuli ryssä ja neidon ryösti\n    viettäen Venäjälle.\n    Rikas poika hyppäsi katsomahan\n    pellon veräjälle.\n\n    Siitä kun kuuli se torpparipoika,\n    ryssän jäljestä juoksi.\n    Ryssä, se pelkuri, neidon jätti\n    vierivän virran luoksi.\n\n    Punapaidan helma hulmakehti\n    ryssän juostessa tietään,\n    mutta se neitonen kirkassilmä\n    torpan miniäksi viedään.\n\n                    1899.\n\n\n\nNeitokolmikko.\n\n\n    Suuren seljän niemekkeellä,\n    lehväkuusten katvehessa,\n    kaiteilla mykevän kummun\n    vihannoivat viljapellot.\n    Pellon keskikenkämällä\n    koti kaunonen kohosi.\n    Kodin helmassa kasusi\n    kolme nuorta kaunokaista,\n    neitoa solakkavartta.\n\n    Yksi näistä neitosista\n    kesin kulki marjamailla\n    karjojansa kaitsemassa.\n    Illoin laulellen, iloiten\n    toi hän karjan kartanolle,\n    villoi vuonat, lypsi lehmät,\n    vaali, hoiteli visusti.\n\n    Toinen noista neitosista\n    viiletteli venhosella\n    kiikutellen, keinutellen\n    suuren seljän rantamilla\n    lainehitten läikkehessä.\n\n    Kolmas niistä neitosista\n    allapäin, hajallamielin\n    istuskeli ikkunassa,\n    siinä silmänsä hapuillen\n    katselivat kaukomaille.\n\n    Tuli sulho sarkatakki,\n    immen karjan kaitselijan\n    kopallutti karjahansa,\n    viedä kiidätti kotiinsa,\n    huonehensa hoitajaksi,\n    suurentajaksi sukunsa.\n\n    Tuulen henkonen heräsi,\n    aallot korkeiksi kohotti,\n    toisen noista neitosista\n    purren kanssa kaikotutti\n    järven aaltojen ajolle.\n\n    Kolmas impi ikkunassa\n    katsoi kaihoten alati.\n    Silmät siintävät hapuillen\n    häilyivät jälessä toisten\n    kauvemmaksi kaikotessa.\n\n    Ensimmäinen neitosista\n    elinaikansa kulutti\n    hyörinässä, pyörinässä.\n    Lapsensa samalla lailla\n    jatkoivat eloa äidin.\n\n    Toinen sortui soljuessa\n    järven aaltojen ajolla,\n    kuohuaallot kumpuellen\n    vieryivät väsähtämättä\n    kuolinpaikkansa ylitse.\n\n    Kolmas hukkui huolihinsa,\n    kaihomielen kyyneleihin,\n    missä hukkui, siinä huolten\n    kyynelhelmyet kimalsi.\n\n                      1896.\n\n\n\nNeitonen, tietäjä kuitenkin.\n\n\n    Tuoksuva, kukkiva suvi oli silloin,\n    kun hänen luonansa olla sain,\n    kulkien kummut ja soutaen aallot\n    tenhossa toivojen, tunnelmain.\n\n    Vartensa hento, nuorekas, norja\n    sorjana soljui käydessään,\n    vaan miten varma oli uljas ryhti\n    hallitsi puhdasta lempeyttään!\n\n    Katsoinko kulmien kaarien alle,\n    tummat taikojen kuilut näin,\n    näin niin syvät ja viisaat silmät,\n    että mä säpsähdin säikähtäin.\n\n    Silmien kiehkurakaarien alta\n    katse tuijotti tutkien,\n    vaan kun aatteista innostuimme,\n    silloin se säihkysi säteillen.\n\n    Hän oli hento ja sentään suuri,\n    neitonen, tietäjä kuitenkin,\n    nauravan koskaan en hänen nähnyt,\n    hymy oli hillitty, vienoisin.\n\n    Vaikea hänt' oli väittein voittaa,\n    vaikea tuntein valloittaa,\n    sain toki kerran kaihoa nähdä\n    tunteensa hetteistä tulvahtavaa.\n\n    \"Umpeen vaipui se kirkas silmä\",\n    lauloi äänin hän vienoisin,\n    \"äidin peittivät mullan alle\" —\n    silloin silmä jo vettyikin.\n\n    Kostein silmin hän katsoi kauvas,\n    kauvas seutuun salaiseen —\n    vaan kun katsehen mulle heitti,\n    sirkosi silmä jo säkeneen.\n\n    Joskus illoin häntä mä mietin\n    niinkuin outoa ongelmaa,\n    vaikka mä mietinkin ymmärtämättä,\n    aina hän eessäni kangastaa.\n\n                     1899.\n\n\n\nAnnikki.\n\n\n                             (Kalevala 18).\n\n    Annikki tytti on toimeva tytti,\n    keveä ja ketterä käynniltään.\n    Kukko kun kiekkuu puolen yön,\n    Annikki alkaa jo puhdetyön.\n\n    Hämärä on pirtti ja pitkä on puhde,\n    Annikki ei sitä huomaakaan.\n    Hän se kun kehrätä kieputtaa\n    yli tuvan värttinä vieputtaa.\n\n    Annikki tytti kun karjoja katsoo\n    piikoja lypsää luikuttaa,\n    hyrisevät piiat mielissään,\n    eivätkä potkase ensinkään.\n\n    Annikki tytti kun sotkuja huuhtoo\n    laiturin reunalla laulellen,\n    kotilehto lauluja toistuttaa,\n    lainoset louhia loiskuttaa.\n\n    Annikki katsovi ylle ja alle,\n    niemiä, saaria silmäilee.\n    Päivä se lehtoja seijastaa,\n    aaltojen allakin heijastaa.\n\n    Annikki tytti on toimeva tytti,\n    miniänä vasta se vikkelä ois.\n    Ken hänet kotihinsa kuljettais,\n    kotihinsa ainosen onnen sais.\n\n    Kosihin jo kulkevi naapurin Väinö,\n    kosihin jo Ilmariveljytkin.\n    Kosihin ne kulkevat, eipähän vaan\n    Annikin kosijata kuulukaan.\n\n                        1898.\n\n\n\nKumma tyttö.\n\n\n    Kumma tyttö, kumma tyttö,\n    kumma tyttö kerrassaan!\n    On kuin pieni leppäkerttu,\n    melkein neulan nuppi vaan.\n\n    Nauratellen, riemahdellen\n    liepsut, leijut yhtenään,\n    niinkuin kuusilehdon tikka\n    tiksuttelee mielissään.\n\n    Pienen pieni, kirkassilmä —\n    kumma tyttö kerrassaan!\n    Naurusuuta nähdessäni\n    mun on pakko nauramaan.\n\n    Mitäs tästä elämästä...\n    naurakaamme sille vaan!\n    Yksintuumin naurakaamme\n    hupsut huolet unholaan.\n\n                   1896.\n\n\n\nKoulu jo alkaa.\n\n\n    Heippararalla,\n    Pekka ja Malla,\n    joukkomme kaikki jo tulkaa pois!\n    Koulu jo alkaa,\n    polkien jalkaa\n    astumme, torvi kuin tahtia sois.\n\n    Kello jo kilkkaa,\n    kiirettä vilkkaa\n    jalkamme joutusat joustelevat.\n    Ahkerat lapset,\n    vaaleahapset,\n    ovat nopsat ja joutuisat\n\n    Leikit ja veikat,\n    kupperikeikat,\n    sukset ja kelkat, ne jääkööt vaan!\n    Kirjat ja taulut,\n    työt sekä laulut\n    vaativat voimia koittelemaan.\n\n    Paljon on työtä\n    pantuna myötä\n    ennenkun voitosta virtemme soi.\n    Vaan joka koittaa,\n    kaikki hän voittaa,\n    suureksi varttua vielä hän voi.\n\n                      1898.\n\n\n\nValkamalle.\n\n\n    Liukui venho,\n    pieni Tenho\n    rauhaisalle\n    rantamalle,\n    tullut vasta\n    valkamasta\n    liekkuville\n    lainehille.\n\n    Tuuli nukkuu.\n    Aalto hukkuu\n    nukkuvalle\n    lahdelmalle.\n    Rannan haavat\n    vaimentavat\n    kaihoissansa\n    huojuntansa.\n\n    Uinuu pieno...\n    Virsi vieno\n    siunaa hiljaa\n    tuonen viljaa.\n    Päivä kultaa\n    kummun multaa.\n    Nurmen nukat\n    peittää kukat.\n\n    Liukui venho,\n    äidin Tenho\n    rauhaisalle\n    valkamalle.\n\n                1896.\n\n\n\nElämä ja ihanteet.\n\n\n    Kelle ikänään ei kangastanut\n    ole ihanteitten siintomaa,\n    multaan hän on kiini hangastanut,\n    routa hältä rinnan kangistaa.\n\n    Ken on ihanteitten unelmissa\n    elonhetket halki hapuillut,\n    hän on usvaisissa ongelmissa\n    elämästä pilviin poistunut.\n\n    Lintusena lennä toivon teitä,\n    maahan palatkos sä jällehen,\n    unelmoi ja unelmasi heitä,\n    anna innostuttaa työhön aatteiden.\n\n                        1898.\n\n\n\nTäyteläs rinta.\n\n\n    Kovin täyteläs rintani on.\n    Elonmuistoja siellä on ensinkin,\n    ja ne puhtia lietsovat purjeihin,\n    kunis aallokot toisien tunteitten\n    nämä untuvat kietovat unheesen\n    sekä työntävät tuonelahan.\n\n    Mikä muistojen hauta on tuo?\n    Se on tuottava toivoni eelle päin,\n    ja se paisuvi rintaa rynnistäin.\n    Se on rakkaus suuriin aatteihin,\n    joka vauhtia lietsovi toiveihin,\n    sekä lämpöä rintaan luo.\n\n    Niin täyteläs rintani on!\n    Elonrakkaus suuri on täyte sen\n    ja rakkaus elämänkaikkeuden.\n    Oi, innoksi yltyen tunne tuo,\n    vain vastuksistakin voimaa juo!\n    Tule, kansani, taistelohon!\n\n                        1896.\n\n\n\nNuoret, nuoret!\n\n\n    Nuoret, nuoret, toimintaan!\n    Tahkotkaamme tarmon aurat,\n    kylväkäämme toivon kaurat\n    lemmen maahan hehkuvaan!\n    Meiss' on kuiske jumaluuden,\n    meissä toivo vuoden uuden\n    kultaviljan versontaan.\n    Rinnan salvat, lauvetkaatte,\n    sielun ukset auvetkaatte\n    tulla tuulen toivon maan!\n    Astukaamme toimintaan!\n\n                   1896.\n\n\n\nKonsahan!\n\n\n           Konsahan koittaa\n    Suomelle raitis ja puhtonen aamu,\n    väistyvi väikkyen yöhyen haamu!\n\n           Konsahan koittaa\n    kaikille kansani lapsille päivä,\n    haihtuvi huolien häilyvä häivä!\n\n           Konsahan voittaa\n    kansani kaipaava, etsivä henki\n    kaivatun lämmön ja kirkkaudenkin!\n           Konsahan voittaa!\n\n                      1896.\n\n\n\nKeväiset yöt.\n\n\n    On yötkin keväällä niin täyteläät,\n    niin sointuvat ja tenhoiset.\n    Keväinen lämmin täyttää yönkin näät\n    ja nuokkuu lehdon lehtyet.\n    Yön hento henki, piillen pensaihin,\n    hymyillen laulaa soinnuin tenhoovin,\n    niin tenhoovin.\n\n    Kun nuoruusinto rintaa ponnistaa\n    ja toivo täyttää sydämen,\n    on silloin surukin niin suloisaa,\n    sen helmaan nukkuu hymyillen,\n    ja rinnan riemu kestää yhtenään,\n    ei uuvu onni kaihon öihinkään,\n    ei öihinkään.\n\n                          1896.\n\n\n\nTuoksuu tuomen oksa.\n\n\n    Maammoni kerran maailmalle\n    kyynelsilmin mun laittoi,\n    kukkivan, tuoksuvan tuomen oksan\n    käteheni taittoi.\n\n    Kun minä kuljin polkuja pitkin,\n    etsin paikkaa rengin,\n    kädessäni tuoksusi tuomen oksa,\n    tuoksua tuota mä hengin.\n\n    Nyt olen renki ja kuivunut äidin\n    antama oksa on tuomen.\n    Kukkiva, tuoksuva tuomen oksa\n    mulla on neitoni nuoren.\n\n                         1890.\n\n\n\nKultani kartano.\n\n\n    Kultani vihreä kartano loistaa\n    järven rantamalla,\n    valkoset siinä on ikkunalaudat,\n    kukkia ikkunalla.\n\n    Kukkaset kultani ikkunalla\n    kilvalla kukkia koittaa,\n    itse mun kultani kukkasensa\n    kukinnossa voittaa.\n\n    Jos joku kukkanen loistollansa\n    voittaa kultani voisi,\n    suloapa kultani tunnetuoksu\n    suurempata loisi.\n\n                         1899.\n\n\n\nPihlajan juurella.\n\n\n    Hennot oksat on pihlajassa\n    kukkivassa,\n    tuoksuisassa.\n    Pihlajan oksia lämmin tuuli\n    hiljallensa häilyttää.\n\n    Pihlaja päivän paistehessa,\n    suloisessa\n    loistellessa\n    kukistansa tuoksujansa\n    toisiin kukkiin tuoksuttaa.\n\n    Pihlajan kukkia ihanampi\n    loistoisampi,\n    tuoksuvampi\n    on minun kultani hienohuuli.\n    Häntä mä koitan säilyttää.\n\n    Istuen pihlajan vieremillä,\n    lempivillä\n    silmäyksillä\n    koen hänen kylmään rintahansa\n    tunnetulvaani juoksuttaa.\n\n                      1899.\n\n\n\nHänen luonansa.\n\n\n    Hänen luonansa istun ja ilvehdin,\n    lyön leikkiä, kaskuja lasken.\n    Kuva meillä on eessämme kaunoisin\n    salon neitonen lehvissä kasken.\n\n    Salon neitonen vastoja taittelee\n    ja uhmavi lehdeksissä,\n    ja tuulonen hiljaa leikitsee\n    tytön kutreissa häilyvissä.\n\n    Vaan poikanen hiipivi hiljakseen\n    vesan latvoja taivutellen...\n    Kädet neitonen saa pian silmilleen,\n    ehkä suukonkin huulosellen.\n\n    Minä katson ja uuvun uinailuun.\n    Salomaalle mä kauvaksi lennän,\n    vesan latvoja väistäen kierrän puun,\n    suvikaskeen hiipien ennän.\n\n    Hänen, neitisen, sohvalla rinnallain\n    minä vastoja taittavan luulen,\n    minä hiivin ja hyökkään... liihottain\n    hänen mattoja juoksevan kuulen.\n\n    Kai kaupungin kaunotar hienoinen\n    minun kanssansa leikkivän kärkkyi;\n    vaan uhmalla suostunut siihen en,\n    salon impi kun luotani värkkyi.\n\n                          1899.\n\n\n\nKuusi on tumma ja koivu on seijas.\n\n\n    Kuusi on tumma ja koivu on seijas,\n    molempia aurinko kirkastaa.\n    Minä olen kylmä ja hän on kaino,\n    molempia lempemme vilkastaa.\n\n    Kultani koivikon vihreyttä suosi,\n    vaan minä tummuutta kuusiston.\n    Päivä kun loisti ja lämmitti lempi,\n    molemmat jo meille nyt armaat on.\n\n                            1899.\n\n\n\nLemmenpaula.\n\n\n    Kuulepas sinä kullankukka,\n    ruskotukka,\n    sinisukka,\n    kuulepas kun sulle laulan\n    mitä olen aatellut.\n\n    Kuulepas kun sulle laulan,\n    lemmenpaulan\n    mulle kaulan\n    ympäri olet sinä solmiellut,\n    mieleni vallannut.\n\n    Paulasi olet sinä solmiellut,\n    tiukennellut,\n    tavoitellut\n    vapauden viedä multa —\n    mutta et voinutkaan!\n\n    Vapauden viedä multa\n    koitit, kulta,\n    nyt on sulta\n    aika jo käydä paulallasi\n    voittoja voittamaan.\n\n    Kaulani on sun paulassasi,\n    kokonasi,\n    tunteillasi\n    kun sinä siinä riiput kiini,\n    vien sinut kotihin.\n\n    Kun sinä siinä riiput kiini,\n    tunnelmiini,\n    aatoksiini\n    otan sinut onnenkeijuseksi,\n    keijuni kultaisin.\n\n                       1899.\n\n\n\n\"Ei toki semmoista tehdä saa!\"\n\n\n    Rannalla istuin impysen kanssa,\n    pienosen sinisilmän sirkkusen.\n    Aaltojen maininki rantaa löi,\n    aurinko aalloissa häiläköi.\n\n    Kukkien tuoksussa leikkiä löimme\n    lintujen luritusta kuunnellen.\n    Kesäkäen kukkuja tuulonen toi,\n    helakasti nuorekas naurumme soi.\n\n    Vaan siten iloisina leikitellessä\n    hulivililuontoni voiton vei.\n    Äkkiä hänet minä kiini sain,\n    huulilla huulia koskettain.\n\n    Tyttöni katsoi aaltojen alle.\n    \"Ei toki semmoista tehdä saa!\"\n    Hän niin kauniisti hämmentyi,\n    vaan kohta katse jo lämmentyi.\n\n                        1898.\n\n\n\nTule kultani keinuhun!\n\n\n    Tule, tule, kultani, keinuhun!\n    Keinu on valmistettu,\n    siniseksi, punaseksi maalattu,\n    lehdillä kaunistettu.\n\n    Oi, kuinka kukkaset heloittaa\n    juhannuksen aikaan!\n    Oi, kuinka kaunosen kultasen\n    poikanen omaksensa saikaan!\n\n    Keinu se huojuu hiljalleen,\n    haapojen lehdet hilkkaa,\n    kultani kirkkaat katsannot\n    lemmenvälkkyjä vilkkaa.\n\n                     1899.\n\n\n\nSydämillä leikkimistä.\n\n\n    Sydämetön olen ma,\n    moiti taikka vaikerra.\n    Katsoin sinun silmiisi,\n    sinne hukkui syömeni.\n\n    Anna, kullan nuppunen,\n    takaisin mun sydämen!\n    Muuten ehkä ottaisin\n    sydämesi sultakin.\n\n                   1898.\n\n\n\nMinä ja hän.\n\n\n    Kasvan suolla kanervana,\n    kanervana kalseana,\n    öisin kannan kastekkeita,\n    päivin sadepisareita\n    surumielellä.\n\n    Kulta kasvaa kukkasena,\n    niityn nurmen nukkasena,\n    niitty päivän paistellessa\n    loistaa linnun laulellessa\n    riemukiellä.\n\n                      1898.\n\n\n\nJuhannus ja joulu.\n\n\n    Sinä olet kukkiva juhannus,\n    minä olen joulu ja jäinen.\n    Entä jos lemmessä yhdistyy\n    lämmin ja jäähdyttäväinen?\n\n    Elä, suvi, surros kuitenkaan,\n    tähdet ne talviöinä\n    ylhäältä vilkkuvat nietoksiin\n    toivojen kynttilöinä.\n\n                      1899.\n\n\n\nTaivaan pilvet.\n\n\n    Taivaan pilvien varjot ne soutaa\n    järven kirkasta vettä.\n    Kultani katseet mieleeni luovat\n    lemmen lämmikettä.\n\n    Korkealta ne taivaan pilvet\n    syvälle järveen hohtaa.\n    Syvältä siintäen kultani katse\n    korkeudenkin kohtaa.\n\n                       1899.\n\n\n\nSinä olet päivyt.\n\n\n    Sinä olet päivyt keväinen,\n    minä olen ilman lintunen.\n    Päivä kun seistaa paistettaan,\n    lintu sitä kiittää laulullaan.\n\n    Sinä olet päivyt keväinen,\n    minä olen ilman lintunen.\n    Päivä kun muille maille saa,\n    lintunen oksalle uinahtaa.\n\n                       1899.\n\n\n\nSinä old päivä ja minä olen kuu.\n\n\n    Sinä olet päivä ja minä olen kuu,\n    kuun valo päivästä heijastuu.\n\n    Päivä kun peittyvi lehtoihin,\n    kuun valo silloin on hohtoisin.\n\n    Päivä kun lehdosta kohoaa,\n    kuun valon tyyten se tummentaa.\n\n    Sinä olet päivä ja minä olen kuu,\n    kuun valo päivästä heijastuu.\n\n                       1899.\n\n\n\nRuusun kukka ja vaahteran oksa.\n\n\n    Tyttöni on kuin ruusun kukka\n    kunnahan tuomikossa,\n    minä olen niinkuin vaahteran oksa\n    rannikon rauniossa.\n\n    Kaihoten katsovi vaahteran oksa\n    ruusua tuomikosta,\n    ruusunen kukkansa toisaalle kääntää\n    vaahteran rauniosta.\n\n    Kaihoonsa kuivaa vaahteran oksa\n    rannikon rauniossa,\n    kuihtuu se ruusun kukkakin kerran\n    kunnahan tuomikossa.\n\n                         3899.\n\n\n\nKukkaset ja kukkasvarkaat.\n\n\n    Sinä sitä olet kukkatarhan\n    kaunokaisin kukka.\n    Varo sinä, varo sinä loistoasi,\n    taikka sun sieppaa hukka.\n\n    Tarhan aitojen katvehissa\n    kukkasvarkaita hiipii.\n    Monta kertaa ne kukkasilta\n    hempeyden riipii. .\n\n                    1899.\n\n\n\nJänis ja — kultani.\n\n\n    Jänönen puikkivi piilotellen\n    lehdon lehvien alla.\n    Kultani kampaa kutrejansa\n    rannalla kukivalla.\n\n    Jos jänö lehdosta tohtisi tulla,\n    viineni virittäisin.\n    Jos mua kultani kuunteleisi,\n    laulella lirittäisin.\n\n    Vaan jänö lehdossa juoksennellen\n    suojelevi selkää.\n    Kultani arkana ailakoiden\n    lempeni lauluja pelkää.\n\n    Jänön minä metsässä mennä sallin\n    juoksevata jalkaa.\n    Menköön kultakin, jänikseksi\n    jos hän muuttua alkaa.\n\n\n\nNiin täytyy.\n\n\n    Kultani, sulle mä toivoisin\n    iloa ja onnekkuutta,\n    kauvaksi luotasi tahtoisin\n    surua ja onnettuutta.\n\n    Oi, minun kultani, täytyy mun\n    etsiä kultaa uutta.\n    Minä näet enimmän sulle tuon\n    surua ja onnettuutta.\n\n                     1899.\n\n\n\nKullan haudalla.\n\n\n    Illalla istun kummulla haudan,\n    katselen kummun kukkaa.\n    Kultani nukkuu kummun alla,\n    voi mua poikarukkaa.\n\n    Kultain haudalla yksin istun,\n    kukkien juuria kitken,\n    kummulle kukkien kostukkeeksi\n    kyynelhelmiä itken.\n\n    Illan kastekin kyyneleinä\n    helmii heilimoissa,\n    laskevan päivän kultaloimo\n    päilyvi pisaroissa.\n\n    Päivä se peittyy lehdon taakse,\n    illan loimo se haipuu,\n    vaan minun mieleni mullan alle\n    kultani luokse vaipuu.\n\n                        1899.\n\n\n\nSurujeni lampi.\n\n\n    Surujeni lampi se välkehtii\n    kaihojen kaiskun luota.\n    Päivä sen pinnasta pilkoittaa,\n    pohja on tummaa suota.\n\n    Joskus mä toivon versovan\n    sammalekerroksen suosta,\n    joka leväpeittona salpaisi\n    virrannan kyynelvuosta.\n\n    Surujeni lampi jos peittyiskin\n    unhojen sammalilla,\n    vielä ne kyynelet kiiluisi\n    sammalen uutuvilla.\n\n                   1899.\n\n\n\nSuuren suru keskelläkin.\n\n\n    Mustan pilven paltehessa\n    ruusuruskot hohtaa.\n    Suuren surun keskelläkin\n    lempi rintaa kohtaa.\n\n    Länsi on päivän lasketessa\n    verenruskoUinen.\n    Poika on vielä kuollessaankin\n    neidolle uskollinen.\n\n                       1899.\n\n\n\nLuottava vuottaja.\n\n\n    Suvisessa yössä mä yksin istun\n    päivän nousua vuotan,\n    tuskani tuimat ja yölliset aatteet\n    päivän poistavan luotan.\n\n    Ruskosta hehkuva aurinko nousee\n    lehtevän lehdon yllä,\n    kuuma on helle ja heltehessä\n    lintujen laulua kyllä.\n\n    Päivän helteessä yksin istun,\n    istun ja yöhyttä vuotan,\n    syysyön viileän, hiljaisen, tumman\n    tuskani poistavan luotan.\n\n    Syysyö saapuu, taivas tummuu,\n    hämärä jo metsiin heittyy,\n    notkoista outoja usvia nousee,\n    usviin tieni mun peittyy.\n\n    Syysyön usvissa yksin istun,\n    päivän nousua vuotan,\n    mieleni usvat ja yölliset aatteet\n    päivän poistavan luotan.\n\n                         1899.\n\n\n\nMinä olen sellainen.\n\n\n    Rannalla, rannan nurmikossa\n    lähde on kuohuvainen,\n    kuohuva aina, kiehuva aina —\n    minä olen samallamen.\n\n    Lähteen kuohuva, kirkas vesi\n    virtaa luo meren erään,\n    vaan minun mieleni virrata tahtoo\n    nuorten neitojen perään.\n\n                          1896.\n\n\n\nRaitis Rautiainen.\n\n\n    Juntunen, juo sinä kaljaa,\n    kallista maljaa!\n    Paljaa\n    vain minä heilutan, hellerei,\n    kilkuti kalkutikei,\n    hei!\n\n    Ahjossa rauta on kirkas,\n    työni on vilkas.\n    Tilkass'\n    oltta on hurma huimien.\n    Siitäkö huolinen?\n    En.\n\n    Poikani, polkeos lautaa,\n    kuumenna rautaa!\n    Hautaa\n    turmion kaartaa reipas työ.\n    Poikani tiukota vyö,\n    lyö!\n\n    Työhön kun toimella tartut,\n    voimissa vartut,\n    kartut,\n    saat siten aatteetkin urhokkaat\n    luoksesi onnen maat\n    saat.\n\n               1899.\n\n\nPäiväläispojan mietteitä.\n\n\n    Elämänlanka kukkia kasvaa\n    ruusunpunaisia.\n    Lempi on nuorissa leimahdellut\n    vuosia tuhansia.\n\n    Pihlaja pensoi pientarella,\n    juurella lemmenkukka.\n    Pienessä rannan torpassa kasvoi\n    neitonen valkotukka.\n\n    Kerran mä torpan hiiloksella\n    käsiäni lämmittelin.\n    Torpan tyttöä siitä päivin\n    aina mä mietiskelin.\n\n    Mun on mieleni lempeä täynnä,\n    voi minun ikävääni,\n    tupa kun on tuulessa huojumassa,\n    jossa mä tanssisin hääni.\n\n    Suvea jos ei olis, milloinka tuomet\n    kukkihin puhkeaisi?\n    Yölläkö köyhä, kun päivin ei jouda,\n    mökkinsä rakentaisi?\n\n    Voi, kun on köyhälle elämä ja lempi\n    vakava ja vaarallinen,\n    niinkuin raita on rauniolla\n    monihaarallinen.\n\n    Vaan kuten kevähällä kukkia kasvaa\n    sinisiä, valkosia,\n    niin on nuorella köyhälläkin\n    elämän toivehia.\n\n                      1899.\n\n\n\nKulkijapoika.\n\n\n    Rikkaat ja viisaat ne syrjässä kuiskaa:\n    \"voi tuota poikaraukkaa!\n    Koditonna, varatonna, arvotonna\n    maita ja metsiä laukkaa!\"\n\n    Suotta ne sureksivat rikkaat ja viisaat,\n    suotta ne soittavat suuta.\n    On niillä riistaa ja juonia järjen,\n    tokkopa lie heillä muuta.\n\n    Mulla on Suomeni suloutta täysi,\n    metinen sen metsäkin mulla.\n    Lehtojen lintuset mieleni kiehtoo\n    riemuja laulelulla.\n\n    Elämän vilkasta vilinätä vilkkuu\n    mulle matkoilla silmiin,\n    neitoset kainoina vilkahutellen\n    taloloista hiipivät ilmiin.\n\n    Joskus jos en saa illallista,\n    ei sitä tarvitse surra,\n    voinhan ma silloinkin aatoksissa\n    herrojen herkkuja purra.\n\n    Ei ole syytä mun sydämeni surra,\n    vaikk' olen kulkevainen.\n    Mulle on Suomeni kaikkialta\n    yhtä armahainen.\n\n                         Vaasassa 1898.\n\n\n\nHulivilipoika.\n\n\n    Minä olen, hulivili, mullin mallin\n    kulkenut enkä laannut.\n    Pankolla olen minä illastellut,\n    uunin kolkalla maannut.\n\n    Ei ole sukkia, ei ole kenkiä,\n    ei ole paljon paitaa.\n    Siitä ne rikkaat, siitä ne viisaat\n    surkutella taitaa.\n\n    Vähät minä muusta huolisin,\n    kun minä kullan saisin,\n    Sille illalla sillan korvalla\n    riemuten rallattaisin.\n\n    Vaan hyvät aina mun hyljäävät ja\n    huonoja en minä huoli.\n    Tulleko keskinkertaisesta\n    mullekin paripuoli.\n\n                     1899.\n\n\n\nVaikeassa asemassa.\n\n\n    Mitäpä se hulivili kulkijapoika\n    henttua tarvitseisi?\n    Kotia kun itsekin on hän vailla,\n    minne hän henttunsa veisi?\n\n    Jos sitä mukanansa kuljettaisi,\n    siit' olis ikävätä monta.\n    Tyttö se itkisi, poika se säälisi\n    tyttöä onnetonta.\n\n    Yöksi jos veisi sen pirtin nurkkaan,\n    oisi se ihmisten tiellä;\n    jos sen saunaankin salpoaisi,\n    sirkat sen söisivät siellä.\n\n    Mihinkäpä hulivili kulkijapoika\n    henttunsa viedä voisi?\n    Jos sitä niityllä paimentaisi,\n    hulivili loppunut oisi.\n\n    Ainakin paimenen on paha olla,\n    vaikka se kukkia kitkee.\n    Henttua on pahin paimennella,\n    jos sillä pienoset itkee.\n\n                       1899.\n\n\n\nMitäpä noista.\n\n\n    Mitä minä paljon huolisin noista\n    tyttöluikkarista!\n    Enemmin saan minä riemumieltä\n    pikkulintusista.\n\n    Mieli se käy niin haikeaksi,\n    jos sen neitoset voittaa,\n    vaan sen metsässä vilppahaksi\n    pienet lintuset soittaa.\n\n    Kun minä lähden näiltä mailta,\n    neitoset kaipaa yksin.\n    Perässäni lentävät pienet linnut,\n    lentävät liverryksin.\n\n                        1899.\n\n\n\n Kuohuvan kosken kunnaalla.\n\n\n    Kuohuvan kosken kunnahalla\n    lemmenkukkia vilkuttaa.\n    Tule sinä tyttö, sun kanssasi tahdon\n    hiukan tanssia nilkuttaa.\n\n    Sitten mä kosken kunnahalta\n    lemmenkukkia taittelen.\n    Tyttöni, niitä mä hellin huolin\n    rinnallesi laittelen.\n\n                        1899.\n\n\n\nLintu lenti oksalle huojuvalle.\n\n\n    Lintu lenti oksalle huojuvalle,\n    kuohuvan kosken kunnahalle.\n    Tuli tuuli oksaa huiskuttamaan,\n    lintu ei koskeen suistunutkaan.\n\n    Tuli tyttö karkelokentälle yksin,\n    keinuen, leijuen iloviserryksin.\n    Kävi poika neitoa narrailemaan,\n    neito ei narriksi taipunutkaan.\n\n                         1899.\n\n\n\nLaulaja- ja tansijatyttö.\n\n\n    Minä olen laulaja-, tanssijatyttö, —\n    kun minä tanssin ja laulan,\n    tuulonen — helavila — häilyttävi\n    hulmuja punapaulan.\n\n    Ihmiset ilojani ilmoittavan\n    luulevat laulelmilla,\n    lauluni on vaan kuohuva kupla\n    surujeni lainehilla.\n\n    Laululla tahtoisin surujeni laineet\n    unhojen virtaan painaa,\n    vaan minun suruni se nieluihinsa\n    ilojeni laulut lainaa.\n\n    Tahtoisin tanssia sikkareiksi\n    suruni mä ruskossa illan,\n    kaihojen kentästä kaunistella\n    riemujen karkelosillan.\n\n    Surujeni kentästä riemun silta\n    ei tule tanssimalla,\n    eivätkä nouse ilojeni laulut\n    surujeni aaltojen alta.\n\n                  1899.\n\n\n\nPikkunen tyttö.\n\n\n    Minä olen pikkunen, pikkunen tyttö,\n    kahdeksannellatoista.\n    Poikaset vilkuvat, pyydystävät, —\n    mitä minä huolin noista!\n\n    Minä olen pikkunen, pikkunen tyttö,\n    kyllä mä arvoni tiedän.\n    Kaksi on poikaa jo rukkaset saanut,\n    yhtä mä hiukan siedän.\n\n    Kun minä rannalta kummun alta\n    lähteestä vettä kannan,\n    kiulua, jos hän kauniisti pyytää,\n    hänen minä kantaa annan.\n\n                         1899.\n\n\n\nKultaansa ihaileva.\n\n\n    Tuoltapa tulee pellon poikki\n    poikia aika roikka,\n    vaan yli kaikkein katsoo Kalle,\n    solakka ja hoikka.\n\n    Kanssani kiitää karkelossa\n    Kalleni nuori ja norja,\n    niin hän päätään nuojuttaa kuin\n    koivas solkeva, sorja.\n\n    Sorja on hän kuin solkeva koivu,\n    minä kuin virpi tuomen.\n    Koivujen ympäri tuomen virvet\n    kiertyvät rannoilla Suomen.\n\n                    .1899.\n\n\n\nJärvellä.\n\n\n    Loistava laiva se lahdella velloo,\n    hihkuvi, huutavi tullessaan,\n    sinne ja tänne mun purttani telloo\n    tieltänsä vahvoilla aalloillaan.\n\n    Suuret ne aaltoja halkoellessaan\n    tieltänsä viskovat pieniä pois.\n    Eiköhän rantoihin matkoellessaan\n    pienoset riemuja laulaa vois!\n\n                        1897.\n\n\n\nMeripojan morsian.\n\n\n    Meripoika, ponteva pohjalainen,\n    kultana mull' oli ennen.\n    Kun hän purjehti salmen suitse,\n    näin hänet tullen mennen.\n\n    Kultani tullessa lämmin tuuli\n    ulapalta liiti.\n    Ulapalle ulkosi vinha viima,\n    kun hän kauvas kiiti.\n\n    Kauvas kiiti hän merten teitse,\n    hukkui tuulispäihin.\n    Täällä on talvi ja jäässä järvi,\n    itsekin hyydyn jäihin.\n\n                       1899.\n\n\n\nKullastansa jäänyt.\n\n\n    Kultani purjehti vieraille maille,\n    vieraita kumpuja kulkemaan,\n    kotosille kunnaille tänne mun jätti\n    kaihoja rintaani sulkemaan.\n\n    Kultani purjehti vieraille maille,\n    rannalle jäin minä suremaan,\n    suru minun sydäntäni siitä päivin\n    alkoi kummasti puremaan.\n\n                         1899.\n\n\n\nSalainen lempi.\n\n\n    Poikasen mieli se kultansa luokse\n    halajaa ja palaa,\n    kun ei päivillä jouda julki,\n    hiipii illalla salaa.\n\n    Istuta tyttö sun aittasi eteen\n    kolme koivun oksaa!\n    Kun sua etsii kultasesi,\n    oksat se siitä hoksaa.\n\n    Kultasi kulkee luoksesi\n    illan rintamilla,\n    heittää kenkänsä veräjälle,\n    astuu sukkasilla.\n\n    Kultasi kulkee sukkasilla,\n    ettei kukaan kuule,\n    ettei häntä juoruämmät\n    kullaksesi luule.\n\n                   1899.\n\n\n\nIllalla ja aamulla.\n\n\n    Tyttö se katseli iltasella,\n    katseli päivän lasketessa,\n    kuinka taivon rantehella\n           punarusko hohti.\n\n    Poika se käyskeli metsätietä\n    ilman lintujen laulellessa.\n    Minne poika, ei sitä tiedä,\n          kulkuansa johti.\n\n    Tyttö se katseli aamusella,\n    kuinka sorjalla kummullansa\n    aamun ruusukoittehella\n          sulhon kontu hohti.\n\n    Poika se vieterirattahilla\n    ohjasi liinaharjojansa\n    silkkisillä ohjaksilla\n          kullan kotia kohti.\n\n                    1898.\n\n\n\nLempi.\n\n\n    Lempi on kuin silmäneula\n    säije silkkinen perässä.\n    Se saa paljon koristeita\n    kehnollekin kankahalle.\n\n                   1896.\n\n\n\n"]