[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fHCTgz2sa4vkKS-NT-WH4XrUL45Wfk6zmRGfKpd26_f4":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2836,"Koitereen rannalla","Soini, Lauri",1875,1919,"2836-soini-nen-lauri-koitereen-rannalla","2836__Soini(nen)_Lauri__Koitereen_rannalla","Yksinäytöksinen laulunäytelmä","naytelma",[],[],"fi",1912,null,7567,43823,false,75468,[23],"Finnish drama -- 20th century",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Koitereen rannalla: Yksinäytöksinen laulunäytelmä\" by Lauri Soini is a one-act musical play written in the early 20th century. Set against the scenic backdrop of Koitere's shores, this work explores themes of love, societal expectations, and regional culture through the interactions of its characters. The play draws on elements of Finnish folk traditions and presents a vivid portrait of life in a rural community.  The story revolves around Aino, a young woman, who finds herself in a romantic situation involving several suitors: the wealthy Remes and the earnest but poor Eero, son of the local runologist. As Aino grapples with her feelings for Eero, who embodies sincerity and charm, Remes represents societal ambition and wealth. Tension builds as Aino's struggles with societal expectations and her own feelings culminate in a lively village dance, culminating in her declaration of love for Eero, while also showcasing the conflict between the characters. Ultimately, the play celebrates love and cultural identity while portraying the youthful exuberance of an engaged, spirited community. (This is an automatically generated summary.)",[],265,"Yksinäytöksinen laulunäytelmä sijoittuu kesäiseen sunnuntai-iltaan Koitereen rannalle Kumpulan pihapiiriin. Kansallisromanttisessa tarinassa seurataan nuorten välisiä suhteita, joita sävyttävät perinteinen runonlaulu ja tukkilaisten läsnäolo.","Lauri Soinisen 'Koitereen rannalla' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2836. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KOITEREEN RANNALLA\n\nYksinäytöksinen laulunäytelmä\n\n\nKirj.\n\nLAURI SOININEN [Lauri Soini]\n\n\n\n\n\nKuopiossa,\nU. W. Telén & Co.,\n1912.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT.\n\nKUMPULAINEN, talonisäntä.\nMARKETTA | hänen tyttäriään.\nAINO     |\nKUIVALAINEN, runolaulaja.\nEERO, hänen poikansa.\nSIPI, talon poika.\nREMES, tukkipomo.\nKIMARI   |\nSIITARI  |  tukkipoikia.\nVlRNES   |\nARVASSALO, ylioppilas.\nPoikia ja tyttöjä.\n\nTapaus kesäisenä sunnuntai-iltana Koitereen rannalla.\n\n\n\n\nKumpulan piha. Oikealla tuparakennus portaineen; peremmällä\nseinävarressa ainakin joku puu, jonka juurella pöytä ja tuoleja.\nVasemmalla rinnakkain kaksi aittaa, toisen ovenpäällä avoin ikkuna.\nPerällä punainen säleaita, jonka taitse kulkee tie. Taustana saarikas\njärvimaisema.\n\n\nENSIMÄINEN KOHTAUS.\n\n    Kumpulainen. Arvassalo.\n\n_Kumpulainen_. Ettekö siis ole ollut koskaan ennen täällä Koitareen\nrannoilla? Ei täällä taida olla niin hullua, ettei voisi joutua\nhullumpaankin kirnuun. Te helsinkiläiset taidatte luulla, että me\ntäällä itärajalla olemme likipitäen Siperiassa. Ja kenties se on\nhyväkin. Sillä jos löytäisitte kerran tien, lappaisi teitä tänne\nkuin pajuköyttä, niin ettei täällä saisi parempaa rauhaa kuin siellä\nteilläkään.\n\n_Arvassalo_. En voi sanoin kuvailla, miten minua on riemastuttanut\nkotirantojenne ihanuus. Ja kuinka rauhallisena satasaarinen Koitere\nvälkehtii päivässä äskeisen rajuilman jälkeen! Olin tiellä silloin,\nniittyladossa istuin pahimman kuuron ajan. Mutta tuskin oli pilvi ohi,\nkun lännestä pilkahti päivä paistamaan. Miten ihanan liitonkaaren se\nloikaan pimeän pilven palteeseen, joka lehteväin lehtojen yli pakeni\nyhä kauemmaksi itään! Niin, ja päilyy nyt melkein peilityynenä, ja\nmailleen hiipivä päivä siroittelee kultasäteitään sadoille saarille\nja lehtorannoille. Ja kansa elää täällä ihantavaa luonnonelämäänsä.\nKas, tuota neitosparveakin tiellä, miten he tepsuttelevat soreissa\nkansallispuvuissaan, ja miten runollisilta he näyttävät iltapäivän\nkullassa!\n\n(Tyttöparvi tulee portista ja kulkee pihan yli tuparakennukseen.)\n\n_Kumpulainen_. Niin, meidän tyttäremme pitävät pukunsa eivätkä vaihda\nniitä uusmuotisiin hetaleihin. Niissä eivät he olisi kaloja eivätkä\nlintuja.\n\n_Arvassalo_. Oikein! Meillä puhutaan niin paljon kansallisuudesta,\nmutta ei saada hengenrauhaa, ennenkun on sen pienimmätkin merkit saatu\nhävitetyiksi. On puhuttu paljon somien kansanpukujemme ottamisesta\nkäytäntöön, mutta uusimpia vieraita muoteja neitosemme aina vaan\nehättävät noudattamaan. Ilahuttavaa, että edes täällä Karjalassa vielä\nnäkee vanhoja suomalaisia pukuja. Jos minulla olisi valta, kieltäisin\ntalonpoikia sakonuhalla vaihtamasta niitä muotihetaleihin.\n\n_Kumpulainen_. Kuinka puhuttekaan! Kieltäisitte talonpoikia,\nPohjois-Karjalan talonpoikia? Meitä, jotka jo ikimuistoisina aikoina\nolemme omin asein ja eväin rajamme puolustaneet! Aina kulkeneet vapaina\nja pystypäin! Huihai, puskitte seinään! Emme ole hanhia, vaikka\nolemmekin harmaita.\n\nLaulu n:o 1.\n\n    Ei, veikkonen, vallassa meidän on maa,\n    ken saattais talonpojan voittaa!\n    Maan puolueet kilvaten tanssia saa,\n    kun viulua talonpojat soittaa.\n\n_Arvassalo_.\n\n    Kun talonpojat soittaa!\n\n_Kumpulainen_.\n\n    Talonpoikaa ei siten käskeä saa,\n    hän ei ole kenenkähän orja!\n    Ois hetimiten vastassa kansa ja maa,\n    sais käskijä itse olla norja.\n\n_Arvassalo_.\n\n    Sais itse olla norja!\n\n_Arvassalo_.\n\n    Mä talonpojan vallasta arvelen näin...\n    No, hitto! Mitä minä mietin?\n    En muista mä, mitä piti sanomanikaan...\n    En muista, ja samapa se liekin.\n\n_Kumpulainen_.\n\n    Ja samapa se liekin!\n\n_Kumpulainen_. Huomaan, että olette politikko.\n\n_Arvassalo_. Entäs te sitten!\n\n_Kumpulainen_. No, ei sitä niin säkkipäässä eletä täälläkään. Seurataan\ntäällä asioita, ja vuosi vuodelta meillä ovat vaalitaistelumme\nmeilläkin. Mutta eiköhän tässä menisi kuppi kuumaa, taitaa ollakin\nsiellä valmista kahvia? Tahdotteko käydä tupaan vain olemmeko\nmieluummin täällä ulkosalla?\n\n_Arvassalo_. Täällä, jos suvaitsette. Sää on niin kaunis.\n\n_Kumpulainen_. Hyvä. Istutaan. (Huutaa, ikkunasta tupaan.) Marketta,\ntuo kahvia tänne ja kaksi kuppia! Niin, muuta meillä ei ole kuin kahvia.\n\n_Arvassalo_. Se tulee tässä sulosopukassä mainiosti maistumaan.\n\n(Pihan yli kulkee joukko miehiä tuparakennukseen.)\n\n\nTOINEN KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Marketta (tuo kahvitarjottimen).\n\n_Arvassalo_ (Markettaa tervehdittyään). Luultavasti emäntänne?\n\n_Kumpulainen_. Ei, valitettavasti. Vanhin tyttäreni hän on. Hän ei\nkauan siekaillut, tuli jo ensi vuonna häiden jälkeen. Sitten muori\nteki lakon. Mutta maltas aikaa, kahdenkymmenen vuoden kuluttua tulla\ntupsahti vielä tyttö lisää. Hän olisi saanut olla tulematta, sillä se\nleikki vei äidin. Ja vasta häntänsä menetettyä lehmä tietää, mihin se\nkelpasi, sanoo sananlasku.\n\n_Marketta_ (on sillävälin tarjonnut Arvassalolle kahvia.). Älkää, hyvä\nherra, käsittäkö isää aivan sanoilleen. Hän ei voisi lainkaan tulla\ntoimeen ilman Aino siskoani. Ja Aino onkin kelpo tyttö, josta täytyy\npitää. Kun jäimme niin aikaiseen orvoiksi äidistämme, täytyi minun,\nkahtakymmentä vuotta vanhemman, olla hänen äitinään. Hoidin ja ruokin\npienokaisen. Opetin hänet lukemaan ja kotiaskareihin. Ja näppärä hän\non, sen voin kehumatta sanoa. Kahdeksan vuotta on hän ollut isän ja\nminun ilonani, sillä iloinen hän on ja hyvä. Pidän hänestä, kuin olisin\ntosiaankin hänen äitinsä. Ja isä ei tule lainkaan hänettä toimeen.\n\n_Kumpulainen_. Nytkös Marketta sai kielensä irroilleen! (Arvassalolle.)\nHän aivan hemmoittelee tytön, niin ettei se välitä mitään minusta eikä\nhänestä. Missä se villikissa nyt on?\n\n_Marketta_. Tuonne rantatielle päin näkyi menevän.\n\n_Arvassalo_. Haluaisin mielelläni tutustua Aino siskoonne.\n\n_Kumpulainen_. Hänessä on kyllä itsessäänkin miestä tuttavuutta\ntekemään. Mutta mitä pitikään sanomani? Tänä iltana on täällä\nkylänkarkelot, joita nuorella väellämme on tapana pitää milloin\nmissäkin talossa. Eikö herraa haluta katsella? Soisin mielelläni teidän\nnäkevän täkäläistä väkeä kosommalta, kun kerran olette tullut. Täällä\non monta pulskaa tyttöäkin, ja teidän iässänne ei niitäkään pelättäne.\n\n_Arvassalo_. Kiitos! Minua huvittaisi suuresti, jos pääsisin mukaan,\nmilloin minulla on aikaa.\n\n_Marketta_. Jos kerran herra ei täällä ikävöi, niin viipykää huomiseen.\nHuomenna voi isä lähteä veneellä teitä kyytiin.\n\n_Kumpulainen_. Aivan niin. Pidämme teitä kuin piispaa pappilassa, ja\nhuomenna kyyditsen teidät, mihin vain tahdotte.\n\n_Arvassalo_. Sulimmat kiitokset! Mutta luulenpa, etten malta tällä\nkertaa jäädä. Aika, jonka saan viipyä täällä saloilla, on pian lopussa,\nja minun täytyy vielä käydä runoniekka Kuivalaista laulattamassa.\nHänellä kehutaan olevan vanhoja runoja tukulta, ja kuka tietää, miten\nmoneksi päiväksi hänellä riittää kirjoittaa. Päivä tosin painuu jo\nilloilleen, kun viivyin ladossakin istumassa ja sadetta pitämässä.\nMutta joudunhan aamuksi valmiiksi. Kuinka pitkältä täältä on\nKuivalaisen mökille?\n\n_Kumpulainen_. Kolmisen virstaa. Mutta Kuivalainen tulee tänne tänä\niltana, niin että voitte yhtä hyvin odottaa häntä täälläkin.\n\n_Arvassalo_. Onko se varma?\n\n_Kumpulainen_. Hän lupasi aivan varmaan. Sentähden häntä tuskin kotoa\ntapaattekaan. Olkaa sentähden täällä kuin kotonanne; jollei hän tule,\nsoudan teidät sinne aamulla ani varahin ja näytän Kuivalaisen mökin.\n\n_Marketta_. Kyllä hän tulee, kun on kerran luvannut.\n\n_Arvassalo_. Aivanhan johdatatte minut kiusaukseen! Ja kun on valittava\nturhan matkan ja karkeloilojen välillä ja lisäksi tarjoatte minulle\nniin ystävällistä vierasvaraa, en voi olla lankeamatta. Minä jään,\nse on päätetty. Tahdon tutustua ihmisiin näillä ihanilla Koitereen\nrannoilla. Vaikka tiedänhän, että te pohjois-karjalaiset olette\nreipasta väkeä. Vilkasta ja samalla vapaampaa kuin missään muualla\nmaassamme. Ei, en voi teille kuvailla, miten olen ihastunut tähän\nihantavaan saloelämään ja luontoon. Jollette pane pahaksenne, lähden\nvähän silmäämään ympäristöä, ja palattuani pyydän päästä mukaan\nkarkeloon.\n\n_Kumpulainen_. Minä tulen opastamaan. Eikö teillä ole hyviä sikareja?\n\n_Arvassalo_. Totta kai! Täytyyhän ne väliin saada savutkin. (Ottaa\nsikarin taskustaan.)\n\n_Kumpulainen_. Olkaa hyvä ja sytyttäkää se piipustani. Tupakoiden käy\nkävely hauskemmin.\n\n_Arvassalo_ (kohottaa hattuaan Marketalle). Palattuani teen tuttavuutta\npikku sisarenne Ainon kanssa.\n\n_Kumpulainen_ (mennen). Ei se piikanen niin hullulta näytäkään.\n\n(Portissa tulee heitä vastaan nuorisoa, joka menee tuparakennukseen.)\n\n\nKOLMAS KOHTAUS.\n\n_Marketta_ (yksin). Missähän Aino lie? Hän luultavasti pinkaisi Remestä\nja Sipiä pakoon. Näin heidän kärkkyvän täällä, luultavasti tahtoivat\nAinon houkutella lupaamaan tanssia heidän kanssaan. Hän ei pidä heistä\nkummastakaan, eikä minusta se ole kumma. Mutta mitähän isä sanoo, kun\nhän antaa rukkaset kahdelle rikkaimmallé miehelle mitä on näillä main.\nJa pettyisinpä pahoin, jollei hänellä jo ole mielitiettynsä mielessään.\nSaadaanpahan nähdä, miten voin pelastaa pikku siskoni pintehistä. Kas,\ntuolta hän jo tuleekin! Mutta mitä näen? Näyttäähän pikku siskoni\nvarsin alakuloiselta.\n\n\nNELJÄS KOHTAUS.\n\n    Marketta. Aino.\n\n_Marketta_ (mennen Ainoa vastaan).\n\nLaulu n:o 2.\n\n    1.\n\n    Ah, rakas pikku sisko!\n    Miks poskesi on kalpeat?\n    Noin mietteissäsi melkein\n    vainaata muistutat.\n\n_Aino_.\n\n    Niin ihanaisin tuntehin\n    mä miettehissä käyskelin.\n    On saanut sydämeni\n    nuori poikanen.\n\n _Marketta_.\n\n    2.\n\n    Oi, ällös luota poikiin!\n    Ne neitosille kuiskuttaa,\n    mut heissä uskollista\n    on tuskin ainoaa.\n\n_Aino_.\n\n    Hänelle neitoparvesta\n    mä olen armas ainoa.\n    Siks ilman linnun lailla\n    laulan liidellen.\n\n _Marketta_.\n\n    3.\n\n    Ah, armas pikku sisko!\n    Noin nuoret neidon heilakat\n    ei tiedä, kuinka poikain\n    on juonet ovelat.\n\n_Aino_.\n\n    Jos viekas on mun kultasen,\n    on viekas itse leivonen.\n    Kuin kedon puhdas lilja\n    hällä sydän on.\n\n_Marketta_.\n\n    4.\n\n    Ah, rakas pikku sisko!\n    Tää on sun ensi lempesi.\n    Voi haihtua se vielä,\n    se muista, lapseni.\n\n_Aino_.\n\n    Ei, itse pieni pääskykin\n    poikansa hylkää ennemmin.\n    Maan päällä, taivahassa\n    häntä rakastan.\n\n_Marketta_.\n\n    5.\n\n    Ah, rakas pikku sisko!\n    Kuin tiedät, että sinua\n    hän uskollisna lempii\n    maan päällä, taivaassa?\n\n_Aino_.\n\n    Hän katsoo silmin sinisin,\n    ja silmät vettyy kyynelin.\n    On niinkuin liitäisimme\n    silloin taivaihin.\n\n_Marketta_ (juonikkaasti). Silmin sinisin. Silloin tiedän, ketä\ntarkoitat. Sehän on Sipi, naapurin poika.\n\n_Aino_. Pyh! Hölmö raukka, joka aina ruikuttaa ja itkee, kävipä miten\npäin tahansa. Arvaa uudestaan, Marketta.\n\n_Marketta_. Ai, nytpä tiedän. Se on Remes, tukkipomo.\n\n_Aino_. Hahaha! Paksu Remes? Apolan Elli sanoi eilen, että hän tanssii\nkuin jauhosäkki paukkulaudalla.\n\n_Marketta_. Kukas sitten, Aino?\n\n_Aino_. Kulta Marketta, tiedäthän hyvin.\n\n_Marketta_. En totisesti tiedä. Sano hänen nimensä.\n\n_Aino_. Ei, sitä en tee, se niin ujostuttaa, mutta tiedäthän hyvin.\n\n_Marketta_ (juonikkaasti). Ei suinkaan se Eero liene?\n\n_Aino_. On, Marketta! Juuri hän se on.\n\n_Marketta_. Mutta, Aino! Mitä Sipi siihen sanoo?\n\n_Aino_. Mitä minä välitän Sipin sanomisista!\n\n_Marketta_. Ja rikas Remes, joka voisi ostaa vaikka koko kylän talot?\n\n_Aino_. Mitä minä välitän rikkaasta Remeksestä. En huoli häntä enkä\nhänen rahojaan.\n\n_Marketta_. Mutta isä, Aino! Isä!\n\n_Aino_. Marketta! Sinähän olet monta kertaa sanonut, että jos kenestä\noikein pidän, ei minun ole välitettävä isästä, pidettävä vain hänestä.\nNyt pidän Eerosta! En ole voinut uneksiakaan, että niin voi pitää\nkenestäkään. Mutta pahinta on, ettei hän saa kieltään käyntiin. Tiedän\nkyllä, että hän pitää minusta. Ja hänkin tietää, että minä pidän\nhänestä. Mutta eikö se ole ihmeellistä? Kun katsomme toisiamme silmiin,\nemme puhu mitään. Eikö se ole ikävää? Kunpa hän puhuisi! Alottaisi\nvain, kyllä minä auttaisin. Muiden miesten kanssa voin puhua puhki\nasiat, mutta kun Eero katsoo minuun, olen mykkä kuin kala.\n\n_Marketta_. No, kun hän ei tahdo puhua, etkä sinä voi puhua, silloinhan\nei asiasta tule koskaan valmista.\n\n_Aino_. Siitä on jo tullut. Puuttuu vain, että hän sanoisi — että — nyt\nse on valmis.\n\n(Muutamia tyttöjä tulee tieltä toistensa käsikoukuissa.)\n\nMUUAN TYTTÖ (mennessään sisälle). Marketta! Aino! Miksi täällä olette?\nEikö tanssi ole jo alkanut?\n\n_Marketta_. Hyvä ilta, Ida! Tulemme aivan heti. (Tytöt menevät\ntuparakennukseen.) Mennään, Aino! Olethan iloinnut siitä, kun tanssit\non meillä tänä iltana.\n\n_Aino_. Kunhan Eero joutuu. Muuten en astu jalkaanikaan lattialle,\nvaikka tanssiminen onkin suurin iloni. Olen etsinyt häntä kaikkialta,\nmutta häntä ei näy missään. Nämä kukat saa hän; lupasin ne hänelle\nviime kerralla. Etkö ole nähnyt hänen isäänsä? Sillä jos hän on täällä,\non Eerokin mukana.\n\n_Marketta_. En ole. Mutta tuolta tulee Sipi toisten poikain keralla.\nÄlä nyt ole pikapäinen häntä kohtaan! Minun täytyy viedä nämä (ottaa\nkahvivehkeet) ja pitää huolta vähän vieraista. (Menee.)\n\n\nVIIDES KOHTAUS.\n\n    Aino. (Sitten) Sipi.\n\n_Aino_. Jollei Eero tule, en tänä iltana tanssi askeltakaan. Missä hän\noikein viipyy? Hän tietää hyvin, että odotan häntä. Nämä kukat olen\npoiminut hänelle, kukaan muu ei niitä saa; jollei hän tule, heitän ne\nmenemään. Sipi niitä ei saa, saa itse poimia itselleen, jos haluaa.\nAi, tuolta hän tulee! Nyt näki hän minut. Jes sentään, kuinka hän\nlähtee ennen muita ehättämään! kuinka vihainen olen Eerolle hänen\nviipymisestään, ja Sipille, ja itselleni! Olen niin vihainen — niin\nvihainen — että voisin... Oh, en tiedä itsekään, mitä voisin!\n\n_Sipi_ (koreasti puettuna). Hyvä ilta, Aino kulta. Olen etsinyt sinua\nantaakseni sinulle nämä kukat. Tiellä tapasin sitten toiset pojat, ja\nnekös utelivat kenelle niitä kannan. Ehätin ennen, ota ne pian.\n\n_Aino_. Kiitos, minulla on kukkia!\n\n_Sipi_. Älä vastaa minulle niin kylmästi. En voi sitä sietää.\n\n(Poikaliuta tulee tieltä ja menee tuparakennukseen. Sipi ja Aino\nseisovat sen aikaa äänettöminä. Heidän mentyään puuskahtaa Sipi.)\n\nJumalani, Aino! Et tiedä, kuinka pidän sinusta, ja nyt tahdon kertoa\nsinulle jotakin hauskaa, Aino. Näillä koreilla napeillani arvoin,\npidätkö sinäkin minusta; ja ajatteles, vastaukseksi tuli: \"Jaa\".\n\n_Aino_. No, silloinhan sinulla ei ole mitään hätää.\n\n_Sipi_. Ja eilen kerroin isällesi, että aioin mennä sinun kanssasi\nnaimisiin. Ja hänkin sanoi: \"Kernaasti minun puolestani\".\n\n_Aino_. No, sittenhän on kaikki latusillaan.\n\n_Sipi_. Onko se totta, Aino? Jumalani! Et tiedä, miten iloiseksi teet\nminut, ei, sitä et tiedä. Minun täytyy itkeä ilosta kuin lapsen.\n\n_Aino_. Säästä kyyneleitäsi, Sipi! Olisi synti, jos itkisit minun\ntähteni, sillä minä en sano samaa kuin sinun nappisi. Olenhan sanonut\nmonta kertaa, etten huoli sinusta.\n\n_Sipi_. Aino! Aino! Sinä olet naula ruumiskirstuuni. Sinun sydämesi on\npiikiveä. Sinä voit nähdä minun itkevän katkeria kyyneliä, etkä välitä\nsiitä sen enempää kuin aamukasteesta kaalinkerässä.\n\n_Aino_. Hyvä isä, Sipi! Sinä itket, jos luulet saavasi minut, ja sinä\nitket, kun tiedät, ettet saa minua! Silloinhan on sama, mitä vastaan;\nse on nyt sinun lohdutuksesi.\n\n_Sipi_. Ei, se ei ole minun lohdutukseni, mutta sinä teet minut niin\nsurulliseksi. Ole nyt kiltti, Aino! Et tarkoita niin pahoin. Se oli\nleikkiä vain? Eikö? Sinä olet niin juonikas. Kuules, Aino, sinä et ole\nminua kunnolla katsonutkaan; katsos miten soma olen, ja sinun tähtesi\nvain. Ajattelin: kun Aino vain näkee nämä housut ja tämän nutun,\nmuuttaa hän kyllä mielensä. Ja kun pyydän hänet tanssiin, ei hän käännä\nminulle selkäänsä, vaan sanoo: \"Kiitos!\"\n\n_Aino_. Olet aivan yhtä kaunis vanhoissa vaatteissasikin, Sipi!\n\n_Sipi_. Niinkö, Aino? Kun vain olen sinusta kaunis, on minusta sama,\novatko ne uudet vain vanhat. (Tuparakennuksesta kuuluu viulunsoittoa.)\nKuuletkos, Aino! Tule, tanssi alkaa! Nytkös vasta oikein kieputaan!\n\n_Aino_. En lähde tanssiin tänään.\n\n_Sipi_ (itkuissaan). Etkö tahdo tanssia.\n\n_Aino_. Ei auta vikinäsi. En tahdo.\n\n_Sipi_. Oh, sitä et tarkoita. Oikuttelet vaan.\n\nLaulu n:o 3.\n\n    1.\n\n    Tullos, Aino! Kuule, soitto soi!\n    Tullos kanssani karkelohon!\n\n_Aino_.\n\n    Päästä! En sun kanssas karkeloi.\n    Paljon muita tyttöjä on.\n\n_Sipi_.\n\n    Muiden kanssa en käy tanssihin,\n    Yksin sun, mun kultasen.\n\n_Aino_.\n\n    Katso sitten, kuinka tanssitkin!\n    Kanssasi tanssi mä en. En!\n\n_Sipi_.\n\n    2.\n\n    Annan sulle kellon kultaisen,\n    vitjat viisinkertaiset.\n\n_Aino_.\n\n    Istuimelta tältä lähde en,\n    anna muille antimet.\n\n_Sipi_.\n\n    Muiden kanssa j.n.e.\n\n_Aino_.\n\n    Katso sitten j.n.e.\n\n_Sipi_.\n\n    3.\n\n    Hopeanappiset sä kengät saat,\n    sorjat silkkisukkaset.\n\n_Aino_.\n\n    Ennen paljain jaloin juoksen maat,\n    poimin riemun kukkaset!\n\n_Sipi_.\n\n    Muiden kanssa j.n.e.\n\n_Aino_.\n\n    Katso sitten j.n.e.\n\n_Sipi_.\n\n    4.\n\n    Silkkihin sun kiedon kokonaan,\n    annan käädyt kultaiset.\n\n_Aino_.\n\n    Ennen tyydyn paitaan paljaaltaan,\n    luotani jos loittonet.\n\n_Sipi_.\n\n    Muiden kanssa j.n.e.\n\n_Aino_.\n\n    Katso sitten j.n.e.\n\n_Sipi_.\n\n    5.\n\n    Aino! Henkeni aivan multa viet!\n    Iäksi lähden maailmaan.\n\n_Aino_.\n\n    Sipi! Niin taipuisa jos sä mulle liet,\n    niin mä muuta en toivokaan.\n\n_Sipi_.\n\n    Pikku noita mikä sä lienetkin!\n    Nyt menen tanssihin yksiksen.\n\n_Aino_.\n\n    Hupsu hölmö, joutuen juoksekin!\n    Kanssasi tanssi ma en. En!\n\n(Sipi menee itkien tuparakennukseen. Viulunsoitto on vaiennut laulun\najaksi, mutta laulun ja pianonsäestyksen lakattua jatkuu se Ainon\nyksinpuhelun ajan.)\n\n_Aino_ (yksin). Jään tähän istumaan koko illaksi, ja yöksikin, jollei\nEero tule. Kuules viulunsoittoa! Miten kaunista! Miten se helisee\nkotituvan kurkihirren alla! Ja minä istun täällä! Tahdon sulkea silmäni\nja unelmoida, että tanssin Eeron kanssa.\n\n(Hyräilee ja liikutelee jalkojaan niinkuin tanssisi. Soitto taukoaa.)\n\n\nKUUDES KOHTAUS.\n\n    Aino. Eero.\n\n_Eero_ (tulee salavihkaa). Ei, minä en voi olla poissa täältä, on aivan\nkuin sydän pakahtuisi rinnassani. Tanssi on alkanut. Kuulin soiton\nkedolle, missä istuin, ja kun ajattelin, että Aino nyt tanssi Sipin\nkanssa, täytyi minun tulla. Tässä seison nyt, mutta en rohkene mennä\ntupaan. Ei, menen tieheni jälleen, en tahdo nähdä heitä. Tänään,\nsanoi Sipi, vietettäisiin kihlajaiset. Kumpulainen oli luvannut sen\nSipille ja sanonut suostuvansa siihen mielellään. Jumalani, kuinka\nsuru särkee sydäntäni! Luulen sentään, että jos voisin puhua hänelle\nja oikein selittää, miten paljon pidän hänestä, niin kenties vielä —\n—. Mutta —.kun hän katsoo minuun kauniilla silmillään, on aivan kuin\nmykistyisin. Tunnen rinnassani sellaista ahdistusta, surua ja —\n\n(Hän on lähestynyt Ainoa häntä huomaamatta, on vähällä törmätä häneen ja\nhypähtää kirkaisten loitommalle. Aino kirkaisee hänkin ja jää kotvaksi\nneuvotonna seisomaan.)\n\n_Aino_ (hämillään). Eero!\n\n_Eero_ (allasilmin). Aino!\n\n_Aino_. Säikähditkö minua?\n\n_Eero_. En, Aino! Mutta — minä luulin — että olit tanssissa mukana — ja\nsentähden hämmästyin niin, kun näenkin sinut täällä.\n\n_Aino_. Oi, Eero! En ole ollut vielä lainkaan tanssituvassa. Odotin —\nmuistaakseni sanoit taanoin, että —\n\n_Eero_. Oi, Aino! Taanoin en vielä tiennyt, että Sipi — en uskonut,\nettä sinä — ja sentähden iloitsin niin tästä illasta. Mutta nyt sinä\ntietenkin tanssit vain hänen kanssansa.\n\n_Aino_. En tanssi hänen kanssansa, sillä en voi häntä sietää.\n\n_Eero_. Aino! Onko totta, mitä sanot! Tahdotko sitten tanssia minun\nkanssani?\n\n_Aino_. Oi, Eero! Ainoastaan sinun kanssasi tanssin. Jos tahdot?\n\n_Eero_. Oi, Aino! Josko tahdon? Jospa vain voisin sanoa —\n\n_Aino_. Niin, se on ikävää, kun et sano sitä koskaan.\n\nLaulu n:o 4.\n\n_Eero_.\n\n    1.\n\n    Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen ja armainen!\n    Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen!\n    Kun mä luulin, että julma olla voit,\n    murheen muistollasi silloin mulle toit.\n    Aino! Aino! Kuinka olet kaunoinen!\n\n_Aino_.\n\n    2.\n\n    Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan. En laisinkaan!\n    Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan.\n    Vasta luonasi mä oikein tunnen sen.\n    En oo kaunis. Jospa öisin armainen!\n    Eero! Eero! Julma en mä ollutkaan.\n\n_Eero_.\n\n    3.\n\n    Aino! Aino! Anna mulle kätönen! Niin pienoinen!\n    Aino! Aino! Anna mulle kätönen!\n    Viime hetkeheni mun jos ois se vaan,\n    En mä maailmassa muuta tahtoiskaan.\n    Aino! Aino! Mulle suo tää kätönen!\n\n_Aino_.\n\n    4.\n\n    Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois, en ottaa vois!\n    Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois.\n    Vaikka kadottaisin koko maailman,\n    Päällä maan sun luonas saisin taivahan.\n    Eero! Eero! Kättäni en tahdo pois.\n\n_Eero_.\n\n    5.\n\n    Aino! Aino! Ruususuusi pienoinen on suloinen!\n    Aino! Aino! Ruususuus' on suloinen!\n    Oi, niin suuren onnen mulle soisi se!\n\n_Aino_.\n\n    Kaiken maailmassa annan sinulle!\n\n(Suutelu Eeroa.)\n\n_Molemmat_.\n\n    Olen onnekas, olen onnekas,\n    Kuin jos oisin taivahass'!\n\n_Eero_. Oi, Aino! Tahdot siis olla minun, minun?\n\n_Aino_. Niin, Eero, tahdon niin mielelläni!\n\n_Eero_. Tahdot minut mieluummin kuin Sipin?\n\n_Aino_. Tahdon!\n\n_Eero_. Mieluummin kuin rikkaan Remeksenkin?\n\n_Aino_. Niin!\n\n_Eero_. Oi, Aino, armahin Ainoni! Tahdot minut mieluummin kuin\nkenenkään muun, rikkaimmistakaan? Minä poika rukka! Oi, olisinpa nyt\nrikas, ei itseni tähden, vaan sinun! Soreasti somistaisin sinut kuin\nkuninkaan tyttären! Tahtoisin — oi, Aino, minä kannan sinut käsilläni\nläpi elämän!\n\n_Aino_. En ole koskaan ajatellut, oletko köyhä vai rikas. Mutta\nmonet yöt itkin yksin, kun luulin, että sinä pitäisit enemmän muista\ntytöistä. Olin niin suruissani, sillä ne pitävät kaikki sinusta niin\nhirveän paljon. Katsos, Eero, nämä kukat olen poiminut sinulle. Näytäs,\npistän ne napinläpeesi. Jollet olisi tullut tänä iltana, olisin itkenyt\nsilmät päästäni, ja silloin olisit saanut minut sokeana. Mutta nyt me\ntanssimme yhdessä koko illan (Tuvasta kuuluu soittoa.) Kuules soittoa!\nMiten se kuuluu kauniilta!\n\n_Eero_. Tahdotko tanssia minun kanssani? Etkä kenenkään muun? Lupaatko\nsen? Kättä lyöden! En siedä nähdä sinun tanssivan muiden kanssa.\nAnnathan kätesi?\n\n_Aino_ (kättä lyöden). Ainoastaan sinun kanssasi! Mutta mene sinä\nedellä, minua niin ujostuttaa tulla kanssasi. Tulen heti jälestä.\n\n_Eero_. Mennä edeltä — no, minä menen sitten, täytyyhän minun. Hyvästi\nniin kauaksi, Ainoni, armahani! Minun, minun!\n\n_Aino_. Niin, sinun! Ikävä vain, että asut siksi kaukana, ettemme saa\njoka päivä nähdä toisiamme.\n\n_Eero_. Näemmehän sunnuntaisin! Ja silloinkos meillä on helluntai!\n\n_Aino_. Niin, joka pyhä! Mutta mene nyt, minä tulen heti jälestä.\n\n_Eero_. Hyvästi niin kauaksi! (Lähtee, mutta pyörähtää takaisin.)\nKuules, Aino! Sinähän olet nyt minun morsiameni, etkös ole?\n\n_Aino_. Olen, olen, mutta mene nyt!\n\n_Eero_. Mutta kun kihlakansa eroaa, niin — niin —\n\n_Aino_. Mitä niin?\n\n_Eero_. Niin sanovat he hyvästit.\n\n_Aino_. Sanoinhan jo. (Soitto tuvassa taukoaa.)\n\n_Eero_. Et, Aino, et oikein.\n\n_Aino_ (syleilee häntä). Hyvästi, hyvästi! Onko nyt hyvä?\n\n_Eero_. Hyvästi! (Kääntyy jälleen takaisin.) Kuules, Aino —\n\n_Aino_. Jollet nyt heti mene, niin olen Sipin.\n\n_Eero_. Menen kuin tuuli! (Juoksee tuparakennukseen.)\n\n\nSEITSEMÄS KOHTAUS.\n\n    Aino (yksin. Sitten) Remes.\n\n_Aino_. Oi, kuinka iloinen olen! Niin iloinen en ole ollut koskaan.\n(Tuvasta kuuluu soittoa, ja Aino hyräilee tuokion mukana.) Taas alkaa\ntanssi! Mutta en mene vielä, ettei kukaan arvaa, että olemme tavanneet\ntoisemme. (Yhtyy soiton säveleeseen ja laulaa:)\n\nLaulu n:o 5.\n\n    1.\n\n    Eero mua rakastaa!\n    Sepäs vasta riemuisaa!\n    Karkeloimme leikiten\n    Kautta elon polkujen.\n    Nuoren mielen riemu on\n    Pyörtehessä karkelon.\n    Kun mä laulan, kun mä tanssin,\n    Rinta riemuun ratkeaa.\n        Rallalaa! Rallalaa!\n\n(Värsyn loppupuolella on auennut toisen aitan ovi vasemmalla, se,\njonka yllä on ikkuna. Sieltä astuu ulos paitahihasillaan Remes, piippu\nhampaissa. Haukotteleksen ja venytteleksen. Ainoa tähystellen menee hän\npihan yli oikealle pöydän luo.)\n\n_Remes_.\n\n    2.\n\n    Sepäs vasta riemua!\n    Tullos, pikku veitikka!\n    Kuules, etkö tulisi\n    alttarille kanssani?\n\n_Aino_.\n\n    Höpsis! Taivas pudota:\n    siinä loukku leivolla.\n    Kun mä laulan, kun ma tanssin,\n    rinta riemuun ratkeaa\n        Rallalaa! Rallalaa!\n\n_Remes_.\n\n    3.\n\n    Mikäs vika mulla on?\n    En ole vanha, varaton.\n    Mikä onni ollakses,\n    jos mun saisit miehekses!\n\n_Aino_.\n\n    Liian paksu, poikanen!\n    Sinuhun mä suostu en.\n    Kun mä laulan, kun mä tanssin,\n    rinta riemuun ratkeaa.\n        Rallalaa! Rallalaa!\n\n_Remes_.\n\n    4.\n\n    Ostan talon upean,\n    karjalauman lukuisan.\n    Silloin kelpaa herrastaa, —\n    muut ne tyhjän tarjoaa.\n\nAino.\n\n    Siihen tyytyy lintunen,\n    kun saa pesän pienoisen.\n    Kun mä laulan, kun mä tanssin,\n    rinta riemuun ratkeaa.\n        Rallalaa! Rallalaa!\n\n_Remes_.\n\n    5.\n\n    Kunhan kaiken kuuntelet,\n    niin et rimpuele, et!\n    Haluatko, simasuu,\n    kanssan karkelohon tuu!\n\n_Aino_.\n\n    Kanssas käyden tanssikin\n    kerän kanssa kierisin.\n    Kun mä tanssin, kun mä laulan,\n    rinta riemuun ratkeaa.\n        Rallalaa! Rallalaa!\n\n_Remes_.\n\n    6.\n\n    Joka tytön täällä saan,\n    viisi kuusi kerrallaan.\n    Kaikki neidit kaupungin\n    saisin myös, jos tahtoisin.\n\n_Aino_.\n\n    Ota heidät, ota vaan!\n    Kadehti en laisinkaan.\n    Kun mä laulan, kun mä tanssin,\n    rinta riemuun ratkeaa.\n        Rallalaa! Rallalaa!\n\n_Remes_.\n\n    Hyvästi, sä hupakko,\n    mull' on toiset tuumat jo.\n    Kangaspuitten ääreen jää,\n    parempata et sä nää!\n\n_Aino_.\n\n    Kangaspuita polkea\n    taidan sekä tanssia.\n    Kun ma laulan, kun ma tanssin,\n    rinta riemuun ratkeaa.\n        Rallalaa! Rallalaa!\n\n(Menee karkeloaskelin tuparakennukseen. Soitto jatkuu.)\n\n\nKAHDEKSAS KOHTAUS.\n\n    Remes. (Sitten) Marketta.\n\n_Remes_. Sellainen heilakka! Rukkaset antaa ja pitää minua pilkkanaan!\nLiian paksu muka! Onko moista ennen kuultu! Mutta menköön, näsäviisas!\nKyllä tämä poika tyttöjä saa, saa vaikka joka sormelle. Saadaanpas\nnähdä!\n\n_Marketta_ (ovella tyhjä kahvitarjoilu kädessään). Aino, tule tanssiin!\nMinäkin joudun jo. Ka, kun juuri vilkaisin kamarin ikkunasta viedessäni\nvieraille kahvia, oli hän täällä. Menikö hän jo tanssitupaan?\n\n_Remes_. Juuri juoksi. Marketta, oisit saanut tytön typykän paremmin\nkasvattaa. Olisi silloin nähnyt muutakin kuin nenänsä. Nyt se, nenäkäs,\nhyppii kenen nenälle haluttaa.\n\n_Marketta_. Mitä sillä tarkoitatte, herra Remes?\n\n_Remes_. Tarkoitan, että sisarenne virnastelee nyt kylän poikien kanssa\ntuvassa. Se ei ollenkaan sovi kunnialliselle tytölle.\n\n_Marketta_. Kuinka puhutte siskostani? Aino kyllä tietää säilyttää\nkunniallisuutensa. Mistä niin olette suuttunut häneen?\n\n_Remes_. Marketta, sinä olet järkevä tyttö, jonka kanssa voi puhua\nsuoraan asioista. Eikö teistä ole hävytöntä, että sellainen mies\nkuin minä, jolla on rahaa enemmän kuin moni osaa uneksiakaan ja joka\ntahtoo tehdä onnelliseksi sellaisen tyttosen kuin Ainon, antaa hänelle\nkaikkensa, kysyn, eikö ole hävytöntä, että hän antaa rukkaset vasten\nnaamaa? Mitä sanot siihen?\n\n_Marketta_. Mutta, hyvä Remes, saattaahan hän olla sitä mieltä, että te\nette tekisi häntä onnelliseksi.\n\n_Remes_. Tiesin kyllä, että pitäisitte hänen puoltaan. Sillä niinhän\naina teette. Mutta tahdon puhua isällenne, hän on suoranuottinen mies,\nja kun hän sanoo: \"Aino ottaa Remeksen\", niin Aino ottaa Remeksen, ja\nsilloin on leikki lukossa. Tuollaisesta saattaa aivan suuttua! \"En\ntekisi onnelliseksi\" — minä! Ei, sitä et saa ketään uskomaan.\n\n\nYHDEKSÄS KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Sipi.\n\n_Sipi_ (tulee itkusuin luvasta). Olen onnettomin ihminen maailmassa!\n\n_Remes_. Mikä nyt hätänä?\n\n_Marketta_. Onko tapahtunut jokin onnettomuus?\n\n_Sipi_. Aino ei tahdo tanssia kanssani, ei askeltakaan. Hän tanssii\nainoastaan Eeron kanssa.\n\n_Marketta_. Eikö se ollut sen pahempaa?\n\n_Remes_ (itsekseen). Eeron kanssa! Tuon köyhän hiirenpojan! Ei, siitä\nvellistä ei voi tulla mitään!\n\n_Marketta_. Sipi! Ole huoletta, kyllä hän tanssii sinunkin kanssasi.\nTule vain mukanani tanssitupaan, niin saat nähdä.\n\n_Sipi_ (yhä itkuissaan). Sitä hän ei tee! — Hän pitää Eerosta. Siitä\nkoituu surmani.\n\n_Remes_. Mistä tiedät, että hän pitää Eerosta?\n\n(Soilla taukoo.)\n\n_Sipi_. Vähästä viisas asian älyää. Hänellä oli äsken kukkia kädessään,\nmutta kun hän tuli tanssitupaan, ei hänellä ollut mitään. Kysyin\nsilloin, mihin hän oli pannut kukkansa, ja hän sanoi — (Pillahtaa\nitkuun.)\n\n_Remes_. Mitä hän sanoi?\n\n_Sipi_. Sanoi antaneensa ne sille, josta enimmän pitää. Ja kun silloin\nkatselin ympärilleni, näin ne Eeron napinlävessä. Oli lähellä, etten\nsilloin kaatunut.\n\n\nKYMMENES KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Arvassalo (ainoastaan alussa). Kumpulainen.\n\n_Kumpulainen_ (tulee Arvassalon kanssa). Mitä? Kaatunut?\n\n_Arvassalo_ (kun isäntä pysähtyy). Minulla on jo kiire tanssitupaan!\nKenties saan —? (Kumpulainen nyökäyttää kohteliaasti päätään ja\nArvassalo menee.)\n\n_Kumpulainen_. Oliko Sipi kaatumaisillaan? Mikä sinua vaivaa?\n\n_Remes_. Olipa hyvä, että tulitte pitämään tytärtänne aisoissa —\n\n_Sipi_. Hän vie hengen minulta —\n\n_Remes_. Hän käyttäytyi minua kohtaan kuin näsäviisas poikaviikari —\n\n_Sipi_. Siten uskollisuuteni palkitaan —\n\n_Remes_. Minua ei ole siten kohdeltu kuunaan.\n\n_Kumpulainen_. Mutta oletteko tulleet hulluiksi molemmat? Mitä kaikkea\nte höpötätte yhteen suuhun? Marketta! Mitä sitten olet heille tehnyt?\n\n_Marketta_. Minäkö, isä?\n\n_Remes_. Ei, hänestä ei ole puhe, vaan Ainosta.\n\n_Kumpulainen_. Ainosta! — No, miksette sitten puhu suutanne puhtaaksi?\nMistä häntä soimataan?\n\n_Sipi_. Muistattehan, mitä vastasitte minulle eilen, kun sanoin, että\nAino oli mielitiettyni.\n\n_Kumpulainen_. Sait jotakuinkin järkevän vastauksen.\n\n_Sipi_. Totta tosiaan! Vastasitte: \"Kernaasti minusta nähden!\"\n\n_Kumpulainen_. Jos tyttö sinuun taipuu.\n\n_Sipi_ (itkusuin). Niin, mutta nyt hän ei taivu!\n\n_Kumpulainen_. Sama se minusta nähden.\n\n_Remes_ (Sipille). Kositko Ainoa?\n\n_Sipi_- Jumala tietää, että kosin.\n\n_Remes_. Ooho! — Niin hullu ei hän toki ole, että sinut ottaisi.\n\n_Sipi_. Hullu? Mitä sillä tarkoitat?\n\n_Kumpulainen_. No, no, rauha maahan! Sanokaa, mitä pahaa Aino on teille\ntehnyt. (Remekselle.) Tehkää te ensin kanteenne.\n\nREMES. Tein sen tyhmyyden, että pyysin häntä vaimokseni ja olin valmis\nottamaan hänet osalle kaikesta omaisuudestani.\n\n_Kumpulainen_. Ja mitä hän vastasi?\n\n_Remes_. Saatte antaa anteeksi, jollen muista hänen kaikkia\nnäsäviisaita sanojaan.\n\n_Kumpulainen_. Nenäkkäintä kai oli, ettei hän huolinut teistä?\n\n_Remes_. Niin juuri!\n\n_Sipi_. No, sitä ei suinkaan voi ihmetellä.\n\n_Remes_. Mitä sanot, Nauku-Matti?\n\n_Kumpulainen_. No, no! Olettehan aivan kuin kukonpojat! Kuulkaapas\nsananen: Kaksi koiraa ei voi sopia yhdestä luupalasta. Pakoittaa\nen tyttöä tahdo. Voittehan molemmat näyttää hänelle parhaan puolen\nhousuistanne. Jompi kumpi teistä saa hänet; kumpiko, sen saa hän\npäättää. Käykää nyt tanssitupaan ja viekää tyttö karkeloon. Pian kyllä\nnäen, kumpaako teistä hän paremmin sietää. Kumpi saa lyhyen tikun,\nhän saa kolkuttaa toiseen oveen. Kyllä moinen tavara, kuin te, aina\nkauppansa saa.\n\n_Sipi_ (itkusuin). Mutta hänhän ei tahdo tanssia muiden kuin Eeron\nkanssa.\n\n_Kumpulainen_. Eeron! Kuivalaisen pojan! Ei, siitä leikistä ei tule\ntotta. Menkää nyt ja taivutelkaa tyttölasta, niin asia kyllä menee\nlatusilleen.\n\n_Marketta_. Mihinkä sillä vieraalla herralla oli niin kiire?\n\n_Kumpulainen_. Tanssihalu kutitti jalkopohjia! Varmaan tytöt pian ovat\npyörällä päästään.\n\n_Marketta_. Minun pitää mennä Ainon luo. Ettekö tekin tule, isä?\nVieraat kaipaavat isäntää kamarissakin.\n\n_Kumpulainen_. Tietysti tulen. Sen herran kanssa vain viivyin.\nKaukovieraille täytyy olla kohtelias. (Remekselle ja Sipille.) Ettekö\ntekin tule mukana?\n\n_Remes_. Heti. Tahdon ensin vähän puhua Sipin kanssa kahdenkesken.\n\n_Kumpulainen_. Kuten tahdotte. Mutta pidelkää häntä hellävaroin. Hän ei\nkestä paljoa. (Menee Marketan keralla.)\n\n\nYHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Remes. Sipi.\n\n_Remes_. Kuules, Sipi, lyödään rauhan kättä, voimme siitä hyötyä\nmolemmat. Aino on sellainen huitukka, joka pitää haitukoista, se on\nhelppo nähdä.\n\n_Sipi_. Ei, hän ei pidä minusta.\n\n_Remes_. En tarkoittanut sinua, vaan Eeroa. Tehkäämme heille pikku\nkepponen. Aino on sanonut, ettei hän tahdo tanssia muiden kuin Eeron\nkanssa. Toimittakaamme poika pois. Mitä arvelet?\n\n_Sipi_. Pois? Kuinka se käy päinsä?\n\n_Remes_. Menkäämme tanssitupaan, älkäämme olko niinä miehinämmekään.\nMutta olkaamme yhdestä puolin. Minulla on omat tuumani. Kyllä tyttö\nvielä oppii ajattelemaan Remestä.\n\n_Sipi_. Mutta sitäpä minä en tahdokaan. Tahdon, että hän ajattelee\nSipiä.\n\n_Remes_ (itsekseen). Pöllöpää! (Ääneen). Niin, niin. Sitä tarkoitinkin.\nTulehan nyt. Aika rientää.\n\n_Sipi_. Oi, jos saatte hänet ajattelemaan minua, olen onnellisin\nihminen maailmassa. (Kuuluu soittoa.) Kuulettekos! Tanssi alkaa taas!\nJos saatte Ainon tanssimaan kanssani, annan teille kauniin, suuren\nsian, jota olen lihoittanut koko vuoden.\n\n_Remes_. Sanasta miestä, Sipi! (Menevät.)\n\n\nKAHDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Aino (juoksee tanssituvasta Arvassalon seuraamana).\n\n_Arvassalo_. Aino! Pikku Aino! Pysähdy! Älä juokse luotani!\n\n_Aino_. Ei, en tahdo tanssia kanssanne, olenhan jo sanonut.\n\n_Arvassalo_. En olisi ikinä uskonut että tuollainen soma Karjalan\ntyttönen voisi olla niin juonikas! Kuules soittoa, miten houkuttelevaa!\nAnna minulle kätesi, Aino, niin liitelemme lailla lintujen karkeloon.\n(Hän juoksee Ainoa kohden, Aino -pakoon; niin kieppuvat he ympäri\npihaa.)\n\n_Aino_. En tule, en! En tule, en!\n\n_Arvassalo_. Niin, veitikka, tahdot tanssia vain tuon sorjan pojan\nkanssa, joka kuului olevan runonlaulaja Kuivalaisen poika! Mutta\nminä olen vieras. Ei käy laatuun, että kieltäydyt tulemasta Kanssani\ntanssiin.\n\n_Aino_. Kyllä käy.\n\n_Arvassalo_. Minäpä sanon isällesi.\n\n_Aino_. Olkaa hyvä.\n\n_Arvassalo_. Marketta lupasi, että tanssit kanssani.\n\n_Aino_. Niin, Marketta on kiltti sisko.\n\n_Arvassalo_. Silloin et voi kieltäytyä.\n\n_Aino_. Kyllä voin. Olen antanut sanani toiselle. Ja sana on sana, ja\nKarjalan tyttö on Karjalan tyttö. (Juoksee portista pois.)\n\n_Arvassalo_. Veitikka! Aino, älä mene! (Juoksee jälkeen.) Et niin\nvähällä pääse.\n\n\nKOLMASTOISTA KOHTAUS.\n\n    Marketta. (Sitten) Kumpulainen. (Soitto jatkuu.)\n\n_Marketta_. Mihinkä se tyttö juoksi? Aivan kauheaa, juostapas vierasta,\nhienoa herraa pakoon! Isä on kovin vihoissaan. Jollei hän ole mennyt\naittaan.\n\n(Menee aittaan, Remeksen makuuaitan viereiseen.)\n\n_Kumpulainen_ (tulee). Senkin tenava. Mihinkä hän oikein juoksi. .... .\n\n_Marketta_ (palaa aitasta). Siellä hän ei ole.\n\n(Panee oven lukkoon ja avaimen taskuunsa.)\n\n_Kumpulainen_. Kunhan saan hänet käsiin, niin opetan kyllä hänet\nkäyttäytymään ihmisiksi.\n\n_Marketta_. Älkää nyt olko niin vihainen, isä! Hän tulee kyllä pian.\nMenkäämme sisälle, ei hän malta olla kauan poissa tanssista.\n\n_Kumpulainen_. Kyllä minä hänen korvansa kuumennan! — Onko kuultu\nmoista! Tanssii muka Eeron kanssa vain! Ja häpäisee koko seudun\nhelsinkiläisten edessä. Moisia hiivatin oikkuja! (Menee Marketan\nkeralla.)\n\n\nNELJÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Aino. (Sitten) Arvassalo.\n\n_Aino_ (tulee juosten). Täällä ei ole ketään! Haha! Sainpas hänet\npuijatuksi. (Kurkistaa portista.) Ei näy, ei kuulu! (Juoksee\ntuparakennusta kohden.) Ei, siellä on isä, Sipi ja Remes, heistä en\npääse. (Juoksee tyttöjen aitan ovelle aikoen mennä sinne.) Marketta on\npannut oven lukkoon! (Juoksee kurkistamaan portista.) Siellä tulee hän!\n(Juoksee häthätää Remeksen aittaan.)\n\n_Arvassalo_ (tulee juosten). Ei täälläkään! Mihinhän se pikku velho\npujahti! Olen juossut kuin hullu. Hän varmaankin kiitää karkelossa\nrunolaulajan pojan kanssa. Ei, minun täytyy viedä tahtoni perille.\n(Menee tuparakennukseen.)\n\n\nVIIDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    Eero (tulee tanssituvasta. Sitten) Remes ja Sipi.\n\n_Eero_. Mihinkähän Aino meni? Näin, että hän juoksi ovesta ulos\nhelsinkiläisen keralla. Sydämeni oli aivan pakahtumaisillaan, ja siitä\npitäen on hän ollut poissa. Ei näy missään. Mitä tämä on? Voiko Aino\nolla petollinen minua kohtaan?\n\n(Remes ja Sipi tulevat.)\n\n_Remes_. Täällä hän on, yksin.\n\n_Sipi_. Mitä teemme?\n\n_Remes_. Vaiti! Olihan siitä sovittu.\n\n_Eero_. Ajatukseni aivan tekevät minut hulluksi.\n\n_Remes_. Mikä sinua vaivaa, Eero, näytät niin alakuloiselta?\n\n_Eero_. Mitä se sinua liikuttaa, miltä näytän? Miksi aina hiivitte\nkinterilläni? En häiritse teitä, antakaa tekin minun olla rauhassa.\n\n_Remes_. On kai minulla lupa liikkua talossa, jossa asun! Oletko sinä\nmitä maksanut taloon? Mutta jos Aino on luvannut tulla tänne pihalle\nluoksesi, menemme kyllä tiehemme.\n\n_Eero_. Tässä ei ole kysymystä Ainosta. Ken virkkaa hänestä sanaakaan,\nhän joutuu minun kanssani tekemisiin.\n\n_Sipi_ (itkuissaan). Ei suinkaan hän ole luvannut tulla Sinulle, Eero?\nOnko hän? Silloin olen onnettomin ihminen maailmassa!\n\n_Remes_. Ah, siitä, että tanssii yhdessä, on pitkä matka avioliittoon.\nJos Aino menisi naimisiin kaikkien kanssa, joita liehittelee, niin\nolisipa hän urakassa. Ei, Eero parka, helsinkiläinen on siepannut\nsinulta palan suusta. Hän on Ainon kanssa katsomassa auringon laskua.\n\n_Eero_ (ryntää häntä vastaan). Älä puhu enempää, muuten sinulla ei pian\nole käsiä eikä jalkoja.\n\n_Remes_. Katsos hittoa! Oh, eivät ne niin mene mäsäksi. Tule, Sipi!\nTuollaiset vaaralliset ihmiset eivät saa käydä vapaina.\n\n(He käyvät häneen käsiksi.)\n\n_Eero_. Kaksi yhtä vastaan! Se on teidän kaltaistanne!\n\n_Remes_. Emme tahdo sinulle pahaa. Luovutan vain kohteliaasti sinulle\nmakuuaittani siksi aikaa, kun me pistäydymme Ainon kanssa karkeloon.\n\n(He vievät Eeron puoleksi kantaen aittaan. Sipi pitelee ovea sillaikaa,\nkun Remes lukitsee oven ja pistää avaimen taskuunsa.)\n\n_Eero_ (aitassa). Väkivaltaa! Auttakaa! (Vaikenee heti.)\n\n_Remes_. Ha, ha! Sepäs kävi hyvin!\n\n_Sipi_ (kuuntelee ovella). Hän on aivan hiljaa.\n\n_Remes_. Ainahan mies asettuu. Mennään nyt tanssitupaan. Jos Aino nyt\ntahtoo tanssia, saa hän tyytyä muihin kuin Eeroon.\n\n_Sipi_. Ha, ha! Hän näyttää viihtyvän siellä hyvin. (Kolkuttaa ovelle.)\nPidä hauskaa Eero!\n\n_Eero_. Kiitos!\n\n_Remes_. Joko alat kesyttyä? — Mitä pidät olostasi, Eero?\n\n_Eero_. Olen aivan ihastunut!\n\n_Sipi_. Nauta — ha, ha, ha!\n\n_Remes_. Vienkö Ainolle terveisiä!\n\n_Eero_. Kiitos! Voin sanoa ne itsekin.\n\n_Remes_. Ha, ha! — Näetkös, miten nätisti se kävi?\n\n_Sipi_. Olette koko piru miehiänne, Remes! Olisipa mulla teidän\npäänne! Nyt tanssiin! Nyt tanssii Aino kyllä kanssani. Ha, ha, ha!\n\n(Menevät tanssitupaan.)\n\n\nKUUDESTOISTA KOHTAUS.\n\n    (Näyttämö on tuokion tyhjänä. Jo edellisten\n    kohtausten aikana on maisemalla ollut yhä heleämpi\n    iltaruskon kajo. Aurinko laskee nyt, ja iltaruskon\n    loimo kultaa koko maiseman. Neljä tyttöä tulee käsitysten.\n    He tulevat oikealta ja kulkevat aidan taitse\n    laulaen vasempaan.)\n\n    Laulu n:o 6.\n\n    TYTÖT (neliäänisesti).\n\n    1.\n\n    Käy aurinko aaltoihin Koitereen,\n        oi, Koitereen!\n    Ja lauluja raikuvat rannat veen,\n        oi, Koitereen!\n\n(Neljä tukkipoikaa tulee toistensa käsikoukussa kohta tyttöjen jälestä\nlaulaen.)\n\nPOJAT (neliäänisesti).\n\n    2.\n\n    Jos ihanat immet näit Koitereen,\n        oi, Koitereen,\n    jäät ainaaksi armaille rannoilleen,\n        oi, Koitereen!\n\nTYTÖT (näyttämön takana).\n\n    3.\n\n    Ja kukkaset rannoilla Koitereen,\n        oi, Koitereen,\n    ne nuokkuen katsovat kalvoon veen,\n        oi, Koitereen!\n\n(Aino ja Eero näyttäytyvät aitan ikkunassa.)\n\n_Aino_ ja _Eero_.\n\n    4.\n\n    Kaks vankia rannalla Koitereen,\n        oi, Koitereen,\n    on samassa aitassa riemuikseen,\n        vain riemuikseen.\n\n_Eero_.\n\n    5.\n\n    On onnekkaat vangit ne Koitereen\n        oi, Koitereen!\n\n_Aino_.\n\n    Ei konsaan toivo ne vapauteen,\n        vapauteen!\n\n(Arvassalo tulee tanssituvasta. Aino ja Eero vetäytyvät pois ikkunasta.)\n\n_Arvassalo_.\n\n    6.\n\n    Maan kaunistus seutu on Koitereen,\n        oi, Koitereen,\n    kuin kaste on kaunistus kukkaseen,\n        oi, Koitereen!\n\n(Menee portista poikien ja tyttöjen jälkeen.)\n\n_Tytöt_ ja _pojat_ (loitolla).\n\n    7.\n\n    Hämy illan jo rannoill Koitereen,\n        oi, Koitereen,\n    käy hiipien pensaasta pensaaseen,\n        käy pensaaseen.\n\n(Pari tyttöä tulee sisältä tuparakennuksen ovelle.)\n\n_Tyttö_ (pyyhkien liinalla kasvojaan). Huh, kun siellä on kuuma!\n\n_Toinen tyttö_ (samoin): Niin, aivan kuin saunassa!\n\n_Miesääni_ (porstuasta). Mennäänkin välillä pihalle. (Huutaa tupaan.)\nHei, nuoret! Tulkaa pihalle piirileikkiin!\n\n\nSEITSEMÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Kimari, Siitari, Virnes ja Nuorisoa.\n\n(Tulevat tuparakennuksesta.)\n\n_Kimari_. Hei, piiriin, hei, kiiriin, heipparallalei!\n\n_Kaikki_. Piiriin, piiriin!\n\n_Kimari_ (piirin keskellä). Mitäs lauluksi?\n\n_Tyttö_. Kimari laulaa sen viime pyhäisen uuden laulunsa.\n\n_Useat tytöt_. Laula, Kimari!\n\n_Kimari_. Kyllä tukkipoika on sumalla tottunut vetämään!\n\nLaulu n:o 7.\n\n    Pojat piirin keskellä\n    ovat yksinänsä.\n    On jo aika etsiä\n    kunkin ystävänsä.\n\n(Kukin poika ottaa tytön ja pyörittää.)\n\n    Silloin pojan mieli on\n    iloinen ja huoleton,\n    kun on riemunansa\n    kulta rinnallansa.\n\n_Tytöt_ ja _pojat_ (käsiään heilutellen).\n\n    Rallalalei,\n    rallalalei,\n    rallallallallei!\n\n(Tytöt jäävät piiriin. Kimari laulaa saman laulun toistamiseen, »pojat»\nja »pojan» sijaan vain tulee »tytöt» ja »tytön». Muutkin voivat\ntoisella kertaa hyräillä mukana.)\n\n\nKAHDEKSASTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Kuivalainen (tulee perältä).\n\n_Kuivalainen_. Terveheksi, nuori parvi, terveeksi koko talokin!\n\n_Kimari_. Terve, Kuivalainen! (Taputtaa käsiään, johon muitakin yhtyy,\nja piiri hajoaa.) Jätetään tämä nyt, paras on vähän vilvoitella. Teitä,\nKuivalainen, on jo täällä odotettukin. Ainakin me, tukkipojat, palamme\nhalusta kuulla runojanne. Emme ole ennen kuulleet oikeaa runonlaulajaa!\n\n_Kumpulainen_. Ei ole ukkopahan pajatuksesta, vanhan äijän ärjynnästä\nenää haudan partaalla. Uudet ovat laulut teillä, nuoret, enkä enää\npaljon muista niitä vanhojakaan.\n\n_Kimari_. Teillähän kuuluu olevan runoja hevoskuormin. Kahdeksi,\nkolmeksi päiväksi oli riittänyt sille helsinkiläiselle\nrohvessyörillekin kirjoittaa.\n\n_Kumpulainen_. Sinne lienevätkin runot huvenneet. Ken kaikki runonsa\nlaulaa, tyhjän saa hän itse iloikseen.\n\n(Siitari on edellisen keskustelun aikana vetänyt pullon povitaskustaan\nja he ovat Virneksen kanssa naukkailleet. Toiset, varsinkin tytöt,\nosoittavat heille nyrpeyttä ja vastenmielisyyttä.)\n\n_Pari tyttöä_. Laulakaa nyt niitä runojanne. Onhan niitä vanhojakin\nvirsiä niin lysti kuulla.\n\n_Kuivalainen_ (pilkallisesti). Liritelkää te vain rallatuksianne,\nhieprukat! Mitäs meidän vanhojen virsistä teille!\n\n(Tytöt peräytyvät nyrpällään.)\n\n_Kimari_. Huomaanpa, että vanhana tullaan äreäksi.\n\n_Kumpulainen_. Ja minä huomaan, että nuorina ollaan nokkavia. Mutta\nvasta maailman ranta se neuvoo nenäänsä pitemmälle näkemään.\n\n_Virnes_. Mitä sillä meinaatte? Saa kai sitä sanoa sanansa, vaikkei\nmies olisikaan partana?\n\n_Kuivalainen_. No, tosiaan! Ei ole haituviakaan, aivan kuin vasikan\nturpa! Niin, on aivan välttämätöntä, että sinäkin sanot sanasi. Sillä\nsinun ikäisesi nykymaailmassa ovat ylimpinä kukkoina tunkiolla.\n\n_Virnes_. Mitä sillä meinaatte? Jos haluatte, kyllä minä näytän, miten\nparrasta saattaa vetääkin.\n\n_Siitari_. Hyi, Virnes! Etkö häpeä räyhätessäsi vanhalle miehelle!\n(Tarjoo Kimarille pullon.)\n\n_Kimari_. Hiljaa porsaat pussissa! Onko tämä nyt laitaa, että kun saa\ntilkan suuhunsa, alkaa heti rähistä ja hosua minnepäin ennättää. Te,\nvanha Kuivalainen, osaatte käyttää jumalanviljan paremmin. Eikös sopisi\nkieltä vähän voidella.\n\n_Kuivalainen_. Ei tee pahaa pitkistä ajoista. (Ottaa.) Suurkiitosta,\nkostjumala!\n\n_Kimari_. Kenties kieli alkaa vielä taipua lauluunkin?\n\n_Kuivalainen_. Ainahan se vanha kieli tarvitsee verrytellä.\n\n_Kimari_. Kuivalaisen kunniaksi! (Kulauttaa.) Ottakaapas vielä tästä,\nja päästäkää sitten runonpäätä kuuluviin.\n\n_Kuivalainen_ (otettuaan). Kostjumala! No, kyllähän minä muuten, mutta\neipä tässä taida olla säestäjääkään, ja kannelkin jäi kotimökille.\n\n_Kylän poikia_ ja _tyttöjä_. Me säestämme joukolla!\n\n_Kuivalainen_. Liekö joukon joiunnasta? Ennen kyllä sai laulaja\nsäestäjänsä, missä vain oli mailla mies kielellinen. Oli meillä kuin\nolikin, oli ennen siskoksilla lauluista siniset sillat, oli Viljon\nveljeksillä virsistä veno punainen. Menneet alkavat olla ne ajat,\nkaiholla me vanhat niitä vain muistelemme.\n\nLaulu n:o 8.\n\n    Oli meillä kuin olikin,\n    oli ennen aikoinansa\n    siskoilla sininen silta,\n    veikoilla veno punainen.\n    Nousi tuuli tuulemahan,\n    ilman ranta riehkimähän,\n    tuuli puut havuttomiksi,\n    kanervat kukattomiksi.\n    Siitä taittoi siskon sillan,\n    veikoilta venon hajotti,\n    jätti veikot veen varahan,\n    siskot siirrälti salolle,\n    jätti sormet soutimiksi,\n    kämmenet käsimeloiksi,\n    hongan oksat huonehiksi,\n    katajat kamariloiksi.\n\n(Nuorista ovat enimmät menneet istumaan penkeille puun luo. Runon\npäätyttyä vallitsee kotvan harras hiljaisuus.)\n\n_Tytöt_ ja _Pojat_ (näyttämön takana).\n\n    Yö vieno on rannalla Koitereen,\n        oi, Koitereen!\n    On aaltonen uinunut rantaan veen,\n        oi, Koitereen!\n\n\nYHDEKSÄSTOISTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Kumpulainen, Marketta\n    (ja muutamia muita tulee tuparakennuksesta).\n\n_Marketta_. Kuuletkos, isä, Aino on varmaan siellä. Hän on ollut\nkävelyllä toisten tyttöjen keralla.\n\n(Laulavat pojat ja tytöt tulevat pihaan Arvassalo mukanaan.)\n\n_Marketta_. Eikö Aino ollut mukananne?\n\n_Kaikki_. Ei.\n\n_Marketta_. Herran tähden! Missä tyttönen sitten on?\n\n(Kaikki nousevat.)\n\n_Kuivalainen_. Mikä sinua vaivaa, Kumpulainen? Näytäthän aivan siltä,\nkuin olisit maasi myynyt ja rahat juonut.\n\n_Kumpulainen_. Älä puhu mitään, pääni menee aivan sekaisin! Lemmon\nletukka!\n\n_Kuivalainen_. Kuka letukka?\n\n_Marketta_. Ainopa, häntä ei näy missään. Luulimme hänen olevan\nkävelyllä toisten tyttöjen kanssa, mutta he sanovat, ettei hän ollut\nmukana. Kunhan vain ei olisi tapahtunut mitään onnettomuutta!\n\n\nKAHDESKYMMENES KOHTAUS.\n\n    Edelliset. Remes ja Sipi (tulevat tuvasta).\n\n_Remes_. No, onko Aino täällä?\n\n_Sipi_. Onko hän täällä?\n\n_Kumpulainen_. Ei, herra paratkoon! Mutta malttakoonhan!\n\n_Sipi_ (itkusuin). En elä enää hetkeäkään, jollei hän pian tule.\n\nKumpulainen. Hyi! Älä itke, Sipi, aika mies! Piru itkeköön, hänen\nsilmänsä paremmin kestävät.\n\n_Sipi_ (Kuivalaiselle). Se on kaikki poikanne syytä. Hän liehakoi\nAinoa, ja Aino on mennyt hänen pauloihinsa.\n\n_Kuivalainen_. Missä Eero on? Hän kai tietää, missä tyttö on?\n\n_Sipi_. Ei, sitä hän ei tiedä.\n\n_Kuivalainen_. Kuinka niin?\n\n_Remes_ (Sipille). Suusi kiinni!\n\n_Sipi_. Ah — minä vain — ajattelin.\n\n_Kumpulainen_. Että olet pöllöpää.\n\n_Kuivalainen_ (huutaa). Eero! Missä olet, Eero?\n\n_Kumpulainen_ (Marketalle). Pääni alkaa kihistä. Eerokin poissa!\nSaattaisin vääntää tytön niskat nurin.\n\n_Marketta_. Isä hyvä! Älä luule Ainosta mitään pahaa.\n\n_Kimari_. Vai niin, vai! Että Eero ja Aino ovat lietsussa — hahaha! He\novat menneet katsomaan, onko aurinko tosiaankin mennyt jo mailleen.\n\n_Kumpulainen_ (menee portille ja huutaa molemmille tahoille pitäen\nkättänsä suullaan). Aino! Aino!\n\n_Kuivalainen_ (samoin). Eero! Eero!\n\n_Kimari_. Huutakaamme joukolla!\n\n_Kaikki_ (menevät portille ja huutavat). Aino! Eero!\n\n\nYHDESKOLMATTA KOHTAUS.\n\n    Edelliset; Aino ja Eero (näyttäytyvät ikkunassa).\n\n_Aino_. Kuka kutsuu?\n\n_Eero_. Mikä hätänä?\n\n_Aino_. Täällähän me olemme.\n\n(Kaikki rientävät aitan edustalle.)\n\n_Marketta_. Mutta Aino! Oletko siellä? ja Eero?\n\n_Kumpulainen_. Tyttö! Mitä siellä teet? Heti pois sieltä! . . .\n\n_Aino_. Kyllä, isä kulta, kun vain ette ole vihainen, mutta lupaatte,\nettä saan Eeron.\n\n_Sipi_ (Remekselle). Herran tähden, Remes! Sinä olet lukinnut heidät\naittaan yhdessä! Sinä olet oikea nauta.\n\nREMES. Pidä suusi! Me kiellämme kaiken.\n\n_Kuivalainen_. Malta mieltäsi, Kumpulainen.\n\n_Kumpulainen_. Kyllä minä näytän sinulle, mitä saat. (Aikoo mennä\novesta aittaan.) Mitä? Oletteko sulkeutuneet lukon taa? Mutta oletteko\naivan järjiltänne?\n\n_Marketta_. Hyvä ihme! Aino?\n\n_Aino_. Isä! Avaamme heti, kun lupaat, että saan Eeron.\n\n_Remes_ (Sipille). Tahtoisinpa nähdä, miten he avaavat, niin kauan kun\navain on taskussani.\n\n_Eero_. Isä hyvä! Puhu puolestamme Kumpulaiselle. Sinähän pidät niin\npaljon Ainosta.\n\n_Kuivalainen_. Niin, minun lupaani eivät he kysy. No, viisi siitä!\nKumpulainen, tämä on kirottu juttu. Ei ole muuta keinoa kuin suostua\nantamaan heidät toisilleen. Kaikki ovat nähneet heidät sulkeutuneina\naittaan lukon taa.\n\n_Kumpulainen_. Se ei minua liikuta! Minä en salli lasteni pakoittaa\nitseäni. Olen luvannut Remekselle ja Sipille, että jompi kumpi heistä\nsaa hänet, kun hänet naitetaan.\n\n_Aino_. Isä kulta! He eivät tahdo minua kumpikaan, ei Remes eikä\nSipi. He ovat yhdessä teljenneet minut Eeron kera aittaan lukon taa\npäästäkseen minusta.\n\n_Kumpulainen_. Ovatko Remes ja Sipi sulkeneet sinut sinne?\n\n_Sipi_. Herra nähköön, kuinka hän osaa valehdella!\n\n_Remes_. Se on mitä mustin valhe!\n\n_Eero_. Joka sana on totta! Emmehän voisikaan sulkeutua tänne, kun oven\nsaa lukkoon ainoastaan ulkoapäin. Remes sulki meidät makuuaittaansa.\nEtsikää hänen taskuistaan, niin näette, että avain on hänellä.\n\n_Aino_. Siinä on punainen nauha, josta sen tuntee.\n\n_Kimari_. Syynätään Remes.\n\n_Remes_. Jos avain on taskussani, on Eero itse pistänyt sen sinne.\n\n_Eero_. Miten minä voin pistää avaimen hänen taskuunsa, kun olin lukon\ntakana?\n\n_Kuivalainen_. Ei, Remes, sitä hän ei tosiaankan voinut tehdä.\n\n(Remes on muiden huomaamatta pistänyt avaimen Sipin taskuun.)\n\n_Remes_. Syynätköön taskuni, ketä haluttaa. (Pojat ympäröivät hänet ja\ntarkastavat, hän kääntää itse taskunsa nurin.) Alatteko vieläkään uskoa\nminua enemmän kuin valhettelevaa tytärtänne.\n\n_Sipi_ (hiljaa Remekselle). Mihin sinä sen lähätit?\n\n_Remes_. Pidä suusi!\n\n_Kumpulainen_. Kuules Aino, minä en leikittele! Tule ulos, sanon minä!\n\n_Aino_. En voi, isä. He ovat lukinneet meidät tänne.\n\n_Eero_. Sitten on avain Sipillä. Se on aivan varmaan jommalla kummalla.\n\n_Sipi_. Minulla! Olkaa hyvät, tässä ovat taskuni. (Hän kääntää kaikki\ntaskunsa nurin, ja avain putoaa maahan.)\n\n_Kaikki_. Siellähän se on! Sipillä! Hahaha!\n\n_Kumpulainen_. -Mutta Sipi, oletko hullu? Mitä hittoa hyödytti sulkea\nheidät lukon taa?\n\n_Marketta_. Hyi, siinä teit hävyttömästi, Sipi! Aino on oikeassa, kun\nei huoli sinua miehekseen. Olet ilkeä poika.\n\n_Sipi_ (purskahtaa itkuun). Ei, minä en ole ilkeä poika; en, mutta minä\nolen onneton ihminen. (Remekselle.) Mutta sinä olet ilkeä heittiö,\nsinä! Saatat minut onnettomuuteen.\n\n_Kumpulainen_ (on sillävälin avannut aitan oven, ja Aino ja Eero\ntulevat ulos). Mutta Aino! Mitä sinulla oli Remeksen makuuaitassa\ntekemistä?\n\n_Aino_. Pujahdin vain sinne — sitomaan sukkanauhaani. Mutta siellä\nseistessäni sysättiin sinne Eero yhtäkkiä, ja sitten pistettiin ovi\nlukkoon, niin ettemme päässeet ulos.\n\n_Eero_. Se on sula totuus. He raahasivat minut yhdestätuumin aittaan\nAinon luo, pistivät oven lukkoon huusivat: Pidä hauskaa! Ja niin olen\ntehnytkin.\n\n_Kumpulainen_. Piruko teitä molempia vaivaa! Miksi teitte sen?\n\n_Remes_. Sipi on nauta. Hänelle se pälkähti päähänsä.\n\n_Sipi_. Laupias Jumala! Minulleko se pälahti? Ei, nyt tahdon sanoa\nkaiken niinkuin se on. (Itkee.) Emme tahtoneet, että Eero tanssisi ja\npuhelisi Ainon kanssa, ja sentähden panimme hänet lukon taa.\n\n_Kuivalainen_. Ainon luo! Hahaha!\n\n_Kaikki_. Hahaha! Nokkelia poikia te olette molemmat.\n\n_Kuivalainen_ (Remekselle ja Sipille). Kuulkaas, neroniekat, nyt on\nparasta, että livistätte. (Kumpulaiselle.) Kumpulainen, tyttö ja poika\novat viattomat, antaa heidän saada toisensa.\n\n_Kumpulainen_. Ainolla ei ole mitään, eikä Eerolla ole mitään. Jos\nolisin rikas, olisi asia toinen! Mutta on vaikeaa nykiä karvoja\nkaljusta päästä. Siitä ei tule mitään, sanon minä.\n\n_Kuivalainen_. Hänellä on myötäjäisensä kasvoissaan. Ja he tyytyvät\nniihin. Jos minulla olisi, antaisin mielelläni. Mutta minulla ei ole,\nherra paratkoon! Jaan kuitenkin heidän kanssaan sen vähän mitä minulla\non.\n\n_Aino_. Oi, hyvä vanhus, aivan täytyy kaulaanne kiepsahtaa niiden\nsanojen tähden. Kuinka me Eeron kanssa pidämmekään teistä! Olette\ntoisenlainen isä kuin muutamat muut, jotka ovat niin kovia — niin\ntylyjä — niin —\n\n_Kumpulainen_. Aino!\n\n_Aino_. Niin, isä, sillä olet paha minulle. Kuinka usein olet kertonut,\nettei sinulla eikä äidillä ollut mitään, mutta se ei tehnyt mitään,\nsanoit sinä, sillä kun oikein pitää toisistaan, niin vilja kasvaa\nmaassa kahta rehevämmin. Nyt pidämme Eero ja minä niin hirvittävän\npaljon toisistamme, ja sinä todellakin olet niin kova, niin paha —\naivan ilkeä isä! (Hillitsee kiihkeytensä ja lankeaa itkien isänsä\nkaulaan.) Oi, eihän se ollut totta, pahaa leikkiä vain! Rakas isä\nkulta! Sinä olet niin hyvä, sinä et kiellä meitä? Ethän? Sinä et voi.\nOi! Näen silmistäsi, että suostut! Suostut!\n\n_Kumpulainen_. Ei, sitä en tee! Siitä ei tule mitään. Olet liian\nhöllämielinen mies, Kuivalainen, se täytyy minun sanoa sinulle.\nMutta jos sinä et välitäkään poikasi menestyksestä, niin minun\nvelvollisuuteni on katsoa tyttäreni parasta. He pitävät nyt toisistaan.\nMutta kun soimi on tyhjä, pureskelevat hevoset toisiaan. Kun köyhyys\nastuu ovesta tupaan, lentää rakkaus ikkunasta pellolle. Niin se on\ntässä maailmassa.\n\n_Arvassalo_ (joka kuultuaan Kuivalaisen nimen on kiinnittänyt huomionsa\nhäneen). Oletteko te Kuivalainen?\n\n_Kuivalainen_ (kiehentää lakkiaan). Minä sitä nimeä olen kantanut.\n\n_Arvassalo_. Olen oikeastaan tullut tänne vain teitä tapaamaan.\n\n_Kuivalainen_. No, mitäs niin tähdellistä —?\n\n_Arvassalo_. Lyödäänhän kättä! Asia on se, että teiltä ennen\nkirjoitettujen runojen on havaittu muutamissa kohdin kaipaavan\ntäydennystä ja tarkistusta, ja sentähden minun oli määrä käydä luonanne.\n\n_Kuivalainen_. Ne siunatut Helsingin herrat sitten pitävät arvossa\nmeidän vanhojenkin virsiä, joita tämä nykykansa alkaa pitää vain\njoutavina loruina. Kun muistelen sitä röhvessyöriä joka aikoinani kävi\nminua laulattamassa, tulevat aivan vetreät vedet silmiini. Niin höyli\nja mukava hän oli.\n\n_Arvassalo_. Minun asiani ei tosin olisi sekaantua toisten\nperheseikkoihin. Mutta sallittakoon minun huomauttaa, miten ennen\nvanhaan aatelisto eristäytyi eri kastiksi muista ihmisistä,\neivätkä aateliston lapset saaneet avioida aatelittomien kanssa.\nRunonlaulaja-sukumme, he jos ketkä ovat minusta oikeaa ikivanhaa\nkansallisaateliamme, hengenylimystöä, joka ansaitsee, että koko kansa\nkantaa heitä käsillään. Niiden suomalaisen hengen valosoihtujen, joita\nhe ovat pitäneet koholla läpi pimeäin öiden, niiden loimossa tulevat\nhe ikimuistoisina elämään kautta aikojen ja kovimpinakin aikoina\nsuomalaisia sydämiä lämmittämään ja valaisemaan. Sananlasku sanoo,\nettei vesa kauas kannosta kasva, ja kunnianaan voi sentähden kuka\ntahansa pitää sitä, että antaa tyttärensä runonlaulaja Kuivalaisen\npojalle.\n\n(Kaikki seisovat juhlallisessa äänettömyydessä.)\n\n_Kumpulainen_. Kaunista kuulla! Mutta elämä, maanmiehen jokapäiväinen\nelämä, vaatii niin paljon muutakin kuin aateliutta ja päiväpaistetta.\n\n_Arvassalo_. Mutta kuuluttehan itsekin vähin varoin alkaneen. Minkä\nolette rakkaudessa kylvänyt, sillä on ollut siunaus kasvaessaan.\nEttekö voi uskoa, että nuoret voivat yhtä hyvin vaurastua? Ja vaikkapa\nhe eivät tulisikaan kullassa kulisemaan, niin sisäinen tyydytyksen\ntunne heille varmaan antaisi ihanamman onnen kuin mikään ulkonainen\näveriäisyys ja loisto, jos heidän sydämensä kylmettyisi vailla lämpöä.\nAntaa heidän itsensä toverinsa valita, silloin he riemumielin ja\npystypäin raivaavat tiensä läpi elämän!\n\n_Kuivalainen_ (innoissaan). Kuuletkos, miten nuori herra puhuu?\n\n_Aino_ (riemuisella innolla). Isä, rakas isä! Sinä et voi, et voi enää\nvastustaa!\n\n_Eero_. Me mullistamme vaikka koko maailman, jos vaan saamme toisemme!\n\n_Kuivalainen_. He saavat toisensa! Eikös niin?\n\n_Aino_. Rakas, kulta isä!\n\n_Kumpulainen_. Saakoot sitten! Kuka näitä nykyajan nuoria voisi pitää\njärjillään!\n\n_Eero_ (Ainoa pyörittäen). Helei! Nyt sinä olet minun!\n\n_Tukkipojat_. Hihhei!\n\n_Remes_. Mokomaa kiljumista! Hirteen helsinkiläiset keltanokat! — Minä\nmenen maata. (Menee aittaan ja vetää oven kiinni.)\n\n_Sipi_ (itkusuin). Saanko toivottaa sinulle onnea, Aino?\n\n_Aino_. Oi, saat, saat, Sipi kulta!\n\n_Eero_. Ja minulle myös, jos sydämesi antaa myöten.\n\n_Kumpulainen_ (Sipille). Älä ole alakuloinen, Sipi, sinä saat kyllä\ntyttöjä vaikka joka sormelle.\n\n_Sipi_. Mitä? Luuletko niin?\n\n_Kumpulainen_. Uskon varmasti.\n\n_Arvassalo_. Eläkööt kihlatut! Eläköön!\n\n_Kaikki_. Eläköön!\n\n_Kimari_. No, nyt on kaikki hyvin! Mutta tanssi jäähtyy. Pyhä menee\nliian vähällä.\n\n_Arvassalo_. Eikö olisi paras, että panemme karkeloksi täällä\ntaivasalla? Sisällä on niin kuuma.\n\n_Kaikki_. Hyvä, hyvä! Missä soittaja?\n\n(Viuluniekka tarttuu viuluunsa.)\n\n_Arvassalo_. Ja pyydän samalla luvan tulla häihin kuokkavieraaksi.\n\n_Kumpulainen_. Käytän tilaisuutta kutsuakseni teidät nyt jo häihin.\n\n_Arvassalo_. Saan kai tuoda mukanani muitakin, että he oppisivat\ntuntemaan ihania Koitereen seutuja ja täkäläistä reipasta kansaa.\n\n_Kumpulainen_ ja _muut_. Terve tuloa!\n\n(Kaikki asettuvat pitkään jonoon paritusten, Arvassalo etumaiseksi\nAinon keralla.)\n\nLaulu n:o 9.\n\n_Arvassalo_.\n\n    Mi riemu rannalla Koitereen,\n    kun sulla, Aino, on häät!\n    Se maasta nousevi taivaaseen,\n    kuin kiurunen ilmahan siintoisen,\n    ja lauluja rannat raikuu!\n\n(Tanssivat soiton ajan ja menevät jonon jälkipäähän.)\n\n_Tyttö_ (joka on toisena parina Sipin kanssa ja jolle Sipi on\nkuiskutellut).\n\n    Sa malta, poikanen, viikko vain,\n    kysy sitten sä uudestaan!\n    Mä ensiksi tuumin tunnossani,\n    ja sitten mä tiedustan maamoltain —\n    ja arvaapas, kuin käy sitten.\n\n(Lähtevät tanssiin, jonka aikana esirippu laskee.)\n\n\n\n"]