[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fV2ydZh6K1-JqawRUNofBWjYTLAym_hmks96nNxyboYY":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2861,"Perttunen kiinni!","Ruotsalo, Sakari",1869,1935,"2861-ruotsalo-sakari-perttunen-kiinni","2861__Ruotsalo_Sakari__Perttunen_kiinni!","1-näytöksinen ilveily","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1925,null,1503,9291,false,72284,[24],"Finnish drama",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Perttunen kiinni! : 1-näytöksinen ilveily\" by Sakari Ruotsalo is a one-act comedic play written in the early 20th century. The book revolves around a whimsical story involving a mix of characters—including an infamous thief, a widowed mother, her daughter, a preacher, and some guards—as they navigate a series of humorous misunderstandings and antics. The play likely explores themes of deception, romance, and the quirks of small-town life.  In the play, Selma finds herself caught up in a chaotic situation when the notorious thief Perttunen unexpectedly appears in her life. As she grapples with the complications of having a well-known criminal in her home, Selma attempts to outsmart both Perttunen and her own mother, who is busy entertaining guests. The comedic tension builds as the characters interact, leading to a series of slapstick moments, mistaken identities, and mischief involving stolen items and romantic entanglements. Ultimately, the play showcases Selma's cleverness as she concocts a plan to capture Perttunen, highlighting themes of cunning versus brute force in a lighthearted manner. (This is an automatically generated summary.)",[],224,"Yksinäytöksinen ilveily kertoo kuuluisasta suurrosvosta nimeltä Perttunen, joka saapuu syyskuisena iltana Soiniskan mökille. Tapahtumat sijoittuvat tupaan, jossa väärinkäsitykset ja kellarin luukun ympärille rakentuvat juonittelut luovat koomisia tilanteita.","S. A. Ruotsalon 'Perttunen kiinni!' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2861. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","PERTTUNEN KIINNI!\n\n1-näytöksinen ilveily\n\n\nKirj.\n\nS. A. RUOTSALO\n\n\n\n\n\nJyväskylässä,\nK. J. Gummerus Oy,\n1925.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\nSOINISKA, Amerikan leski.\nSELMA, hänen tyttärensä.\nPERTTUNEN, aikanaan kuulu suurrosvo.\nERVINKI, maallikkosaarnaaja.\nALAPEREEN AUKUSTA, elähtänyt neiti, matkustajakodin pitäjä.\n3 vahtimiestä.\n\n\n\nHUONE:\n\nTupa, jossa on leivinuuni keskellä peräseinää; uunin etupuolessa hella.\nHuone on seinällä jaettu kahtia: isompi oikea puoli on keittiö, vasempi\nkamari, johon tuo ovi hellan edestä. Keittiön oikeassa seinässä ulko-ovi\nliki yleisöä, sen vieressä sänky vuoteineen; peräseinässä ikkuna\nverhoineen ja sen alla kaappipöytä tavaroineen. Kamarin peräseinässä\nikkuna verhoineen ja alla olevine pöytineen; vasemmalla piironki\npeileineen, oikealla sänkysohva vuoteineen. Tuoleja siellä täällä ja\nmeriltä tuotuja tauluja ja koruja. Kamarin lattiassa kynnyksen alla\navattava luukku, josta mennään kellariin. On syyskuun iltapuhde; tuli\nhellassa, ei lampussa.\n\nSELMA (hellan edessä pyyhkii juuri valmistunutta kahvipannua ja laulaa)\n\n    Jo lienet kuullut, veikkonen,\n    Tuon mainittavan Perttusen?\n    Hän oli aina hurja mies\n    Ja metsäpolut tarkoin ties!\n\n    Ei työhön ollut tottunut,\n    Vaan varastamaan oppinut;\n    Siihen vain taipui luontonsa —\n    Ja harjautui jo lapsena.\n\nPERTTUNEN (on ilmestynyt ovelle ja kuunnellut)\n\nMistäs se Selmakin on tuon uuden arkkiveisun oppinut?\n\nSELMA\n\nKas! Eera Manninen Kalajoelta! (kättelee) Tervetuloa! Istumaan!\n\nPERTTUNEN (ympärilleen pälyillen)\n\nOletko yksin kotona?\n\nSELMA\n\nOlen. Äiti on vieraansa kanssa hihhulien seuroissa. Mutta mikäs suden\nsaareen saatti, minkä sinutkin meille, ja miten sinä mökkimme löysit,\nvaikket ennen olekaan sisälle poikennut?\n\nPERTTUNEN\n\nVaikeatapa tänne olikin osata, kun vastaantulijat lensivät kuin hullut\nsen suuren varkaan perässä, josta juuri lauloit, eivätkä joutaneet\nneuvomaan. (Istuu keinutuolissa.)\n\nSELMA\n\nMuistatkos vielä, miten tutustuimme? (Panee kuppeja ja pannun\ntarjottimelle.)\n\nPERTTUNEN\n\nMuistanpa tietenkin. Sinä olit menossa tuohon naapurikylään laulamaan\nSivistysseurain kuvaelmassa. Kun tulin vastaan, virvoittelit sinä\nmaantielle tuupertunutta ukkoa. Minä autoin sinua, ja meistä tuli heti\nystävät, avomielisiä kun ollaan. Vai pidätkö minua vielä ystävänäsi?\n\nSELMA (on nostanut tuolin P:n viereen hellan suun eteen ja istuu\nvastatessaan)\n\nTotta kai! Sinä olet minusta nuoren maamiehen perikuva harmaine\nnuttuinesi ja pieksusaappainesi, pestyine poskinesi ja kammattuine\nhiuksinesi olet minun miesihanteeni (silittelee P:n poskea). Mutta\nkauan sinä olet ollut poissa näkyvistäni. Missä?\n\nPERTTUNEN\n\nKotona Kalajoella. Heinänteko ja elonkorjuu pidättävät isäntämiestä.\n(kaivaa taskuaan) Minä olen tuonut sinulle muistoksi tämän\näitivainajani kellon perineen. (Ylös.) Huolitkos? (Pistää tytön\nkaulaan.)\n\nSELMA\n\nKiitos, kiitos! Tämä on kuin äidiltäni varastettu kello, mutta siinä\nei ollut periä. Isäntämiesten lahjat ovat suuria. (Selman epäluulo on\nherännyt, ovelle koputetaan.)\n\nPERTTUNEN (säikähtäen)\n\nJoko äitisi tulee?\n\nSELMA\n\nJaa! Manninenpa taisi panna porstuan oven lukkoon? Mutta ei se äiti\nvielä ole, sillä hänellä on avain. Vieras se on. Manninen istuu tuolla\nkamarissa ja juo kahvia. (Vie pannun tarjottimella ynnä kupit kamarin\npöydälle ja käskee Perttusen istumaan ja juomaan.) Juopas nyt! Minä\ntulen pian. (Menee, avaa porstuan oven, josta Alapereen Aukusta tulee.)\n\nAUKUSTA\n\nIltaa!\n\nSELMA\n\nIltaa! Tapasitteko äitiä?\n\nAUKUSTA\n\nTapasin. Hän käski sanoa, ettei sinun tarvitse varata kahvia eikä\nruokaa. Soiniska syö saarnamiehineen siellä.\n\nSELMA\n\nJokos seurat sitten loppuivat näin aikaisin?\n\nAUKUSTA\n\nVasta ovat puhuneet Pere, Penttilä ja Soiniskan pappi, vielä puhuvat\nRahikka, Rasi, Runtti ja Rappi, niinkuin pojat veisaavat. Mutta minä\nluulen, ettei äitisi ole loppuun asti, kun Pennaska on aamupäivällä\nleiponut ja seuratupa on kuuma kuin pätsi. Voi Antti ja Taavetti,\nkuinka kauheasti ne pääuskovaiset olivat riemussa! Nenolaiskakin\nkonttasi neulansilmän läpi. Arvaapas, miten se kävi.\n\nSELMA\n\nEn arvaa.\n\nAUKUSTA\n\nHän ryömi tuolinjalkojen välitse, se lihava tyllerö. Kun tuolilla\nsylitysten istuvat pojat eivät liikahtaneet, tarttui eukko kiinni.\nLopulta hän rupesi nipistelemään poikia, ja pojat kiljumaan. Lysti sitä\noli suruttoman katsella. Mutta kun meidän vieraskodissamme on\nkortteeria muiden muassa se konsulin vararouva kaupungista, se\nNoppa-Katti hyväkäs, täytyi siksikin lähteä jo, sillä se pakana on\npitkäkynsinen. (Tekee lähtöä, panee huivin päähänsä, saalin hartioille\nlattialta.) Kuule. Tiedätkö, mitä tuo ulkoa kuuluva huuto on?\n\nSELMA\n\nSiellä kuuluu ajettavan Perttusta takaa.\n\nAUKUSTA\n\nNiin, sitä suurta voroa. Ihmiset juoksevat pitkin kujia ja lääviä.\nHän on viime yönä kierrellyt kirkonkylällä ja ammuskellut nimismiehen\nakkunoita. Aamulla hän kuuluu Punaisesta mökistä vaimonpuolen puvussa\ntulleen tännepäin. (Kaivaa povestaan kuvan) Tässä on hänen kuvansa,\nettä tietäisit juosta pakoon, jos eteesi sattuu. Leikkasin tämän\nOulun lehdestä. Hän on sievä mies. Branderin mamselli sanoikin: »Minä\nottaisin tuon miehekseni, jos ei häntä odottaisi ikuinen kakola».\n\nPERTTUNEN (on Selman ja Aukustan puhellessa avaimillaan aukonut\npiirongin laatikot, tukkinut taskuunsa lusikoita ja sormuksia sanoen\nsamalla):\n\nTämä on minun työtäni, tähän minä olen jo lapsena tottunut, kuten\nveisussa sanotaankin. Varas varastaa morsiameltaankin. (Istuu kahvia\njuomaan.)\n\nSELMA (katselee kuvaa, kalpenee)\n\nHiljaa. (Vetää Aukustan ovelle.) Minä luulen, että juuri tämä mies,\ntämä Perttunen, istuu perikamarissa ja juo kahvia. Menkää ja\nilmoittakaa pyytäjille! Minä narraan hänet, koska hän on pettänyt\nminut, narraan kellariin muka äitiä piiloon.\n\nAUKUSTA\n\nVai on siellä joku. (Kovasti.) Ei, nyt minä juoksen kotiin. Hyvästi.\n(Menee porstuaan, palaa takaisin.) Kuule! Kun tulet kaupunkiin, niin\nsoita sieltä uutisia.\n\nSELMA\n\nEi sitä viitsi, kun se keskuksen akka kaikki kuuntelee ja kaikki kertoo\nkoko kylälle.\n\nAUKUSTA\n\nEi se enää uskalla. Rouva Setälä paransi hänestä sen taudin. Hän soitti\nOuluun ja kertoi salaisuutena muka, että yhtiön johtokunta on tarjonnut\nhänen hoidettavakseen kaupungin keskuksen, kun tämä Mareliuksen Fiinu\nkaikki kuuntelee ja kertoo. Se auttoi. Fiinulla on siitä asti ollut\npikilappu suulla. Ei. Hyvästi! (Lyö mennessään porstuan oven kiinni.)\n\nSELMA (yksin)\n\nOletkos siis todellakin sinä Eera Manninen tuo katala Perttunen! Ja\ntämä kello on varastettu tämäkin. Hyi! (Viskaa uunille.) Malta, malta!\nMiehet sinä olet aina ja kaikkialla kekuloinut, mutta nainen on heitä\novelampi. Saatpas kokea. (Menee kamariin, kuuluu kolinaa.) Nyt äiti\ntulee ja Ervinki, se meillä asuva saarnamies. Manninen istuu vain\ntäällä ja juo kahvia, tulen heti. (Menee keittiöön, Perttunen\nkuuntelee).\n\nSOINISKA\n\nTerveisiä seuroista! Istu Ervinki ja riisu! Hullu se on tuo\nPennaska, kun korventaa saarnatuvan kuin saunan. Huhui! (Pyyhkii\nsilmiään.) Ei sinun tarvitse kahvia eikä ruokaa tuoda. Mene maata,\ntyttö. (Istuu pöydän päähän, nostaa 2 pikaria ja pullon kaapista.)\nTuossa Ervingillekin vähän sydämen vahvistusta. (Juovat molemmat,\nSoiniska riisuu kengät ja hameet.) Juo pullo tyhjäksi, muuten vilustut\nhikeiltyäsi hirveästi. Mutta ei sinun tarvitse tästä seuroissa\nsaarnata. Minulla on tilkka takana alituisen koliikini vuoksi. Pahe\nsinä maata tuohon sänkyyn. Minä menen tuonne uunille. (Kiivetessään.) On\ntäällä tilaa sinullekin. Jos rupeaa vilustamaan täi haluttamaan, niin\nkämmi tänne, kuten ennenkin eräillä kerroilla.\n\nERVINKI\n\nKyllä, kyllä, jahka Selma nukkuu. (Panee maata.)\n\nSELMA (on kuunnellut oven raosta, Perttuselle)\n\nUskooko Manninen, että tuo Ervinki rietas tulee tänne reistailemaan\nheti, kun äiti nukkuu. Se kiusaa minua.\n\nPERTTUNEN (kattelee)\n\nMutta pääseekös sieltä varmasti ulos?\n\nSELMA\n\nVielä häntä kysyy. Pian nyt! (Perttusen laskeuduttua alas Selma vetää\nportaat ylös, mutta jättää luukun auki) Ei saa ennen ovea survoa, kuin\näiti nukkuu, minä ilmoitan. (Vähentää vaatteita, vetää ikkunaverhot\nkiinni.)\n\nERVINKI (nousee ylös, riisuu alusvaatteilleen ja hiipii kamariin kääry\nkädessä)\n\nSst! Hiljaa, Selma! Tässä sinulle tuon pienen — — — (Putoo samassa\nluukusta kellariin.) Mitä pirun vehkeitä tämä?\n\nSELMA (sulkiessaan luukun)\n\nOlkaa siellä, mokomat sulhaset, älkääkä huutako, ettei äiti herää.\nMinä lähetän vahtimiehet Perttusta kiinni ottamaan. (Kuuluu kolkutusta\nulko-ovelta.) Nyt ne tulevat! (Menee avaamaan)\n\nPERTTUNEN (paiskaa luukun auki, putkahtaa permannolle, sieppaa\nSelman vaatteita ylleen, hiipii Selman puhellessa sängyn päähän\npiiloon.)\n\nSELMA\n\nMenkää kellarin oven eteen kaikki, minä viskaan kamarin akkunasta\navaimen, se on pöytälaatikossa siellä. (Menee kamariin, mutta putoo\nhänkin kellariin.)\n\nPERTTUNEN (huutaa uunille)\n\nLaskekaa portaat kellariin, jotta Selma sulhasineen pääsee pois.\n(Juoksee ulos varastettuaan Ervingin puvun.)\n\nSOINISKA\n\nMitä, mitä tämä melu on? Ja mistä tämä minun varastettu kelloni on\nuunille ilmestynyt? (Kuuluu kolkutusta kellarista ja huutoja ikkunan\nalta, Soiniska paitasillaan permannolla huutaa akkunasta.) Mitä siellä\nelämöidään? Tulkaa sisälle!\n\nERÄS VAHTIMIES (tulee)\n\nMihin se sinun tyttölintusi katosi, kun kellarin avainta ei kuulukaan?\n\nSOINISKA\n\nMitä te sitten minun kellarissani tekisitte?\n\nVAHTIMIES.\n\nSinne on kätketty Perttunen.\n\nSOINISKA\n\nValehtelet! Minä en ole mikään rosvojen huoltaja. Että uskoisitte,\nniin menkää katsomaan. Täältä luukusta sinne pääsette ilman avainta.\n(Menevät kamariin.) Tuossa on luukku ja tuossa portaat! Hakekaa\ntarkoin! Minä puen päälleni riepuja.\n\nVAHTIMIES (asettaa portaat alas; kun toisetkin ovat tulleet, huutaa)\n\nJos siellä joku on, niin ylös ja äkkiä!\n\nSELMA\n\nPutosin pimeässä kellariin, kun Perttunen karkasi luukusta. Äiti,\nviskatkaa sängystä hameeni!\n\nSOINISKA\n\nEi täällä sinun hameitasi näy.\n\nERVINKI\n\nAnna, Soiniska, takkini ja housuni tuvan tuolilta.\n\nPERTTUNEN (lyö ruudun rikki kamarista, pistää päänsä näkyviin)\n\nEi niitä siellä ole. Tuossa on morsiameni vaatteet. (Viskaa kääryn\nikkunasta.) Perttunen herrastelee saarnasaksan puvussa. Hyvästi!\nOttakaa Perttunen kiinni!\n\n\n\n\n\n\n15\n\nVAHTIMIEHET (hölmistyneinä hyökkäävät ulos)\n\nOttakaa Perttunen kiinni! Ottakaa Perttunen kiinni!\n\nSOINISKA (kellarista kömpivälle Ervingille)\n\nPahuusko sinut sinne viskasi?\n\nERVINKI\n\nMinä kävelin unissani.\n\nSOINISKA\n\nUnissasi!\n\nERVINKI\n\nSe oli seuraus sinun sydämenvahvistuksestasi.\n\nSOINISKA (Selmalle)\n\nEntä sinä?\n\nSELMA (lattialla jo)\n\nMinä läksin viskaamaan avainta tuosta ikkunasta vahtimiehille, mutta\nputosinkin kellariin.\n\nSOINISKA\n\nMiksi luukku oli auki?\n\nERVINKI\n\nSiellä kellarissa oli todella toinen mies. Se kiepsahti kuin orava\nolkapäilleni, paiskasi luukun auki ja pakeni, mutta ei auttanutkaan\nminua ylös, vaikka lupasi. Olikohan se pahuus se Perttunen?\n\nSELMA\n\nOli se. Tunsin hänet kuvasta, jonka Alapereen Aukusta antoi.\nKahvittelin häntä kamarissa ja olin olevinani morsian, että Aukusta\nennättäisi hakea vahtimiehiä. Hän se antoi minulle tuon kellon, joka on\näidin kädessä.\n\nSOINISKA\n\nJa jonka Noppa-Katti varasti minulta.\n\nERVINKI\n\nJa Perttunen Noppa-Katilta.\n\nSELMA\n\nVaras varkaan varasti. Perttunen olikin ovelampi minua. Minä menen\nkatsomaan, saadaanko se kytketyksi. (Pois.)\n\nSOINISKA\n\nMinä en usko, että Ervinki unissa käveli. Selmaa sinä ahdistit. Mutta\nmenetitpä vaatteesi! Kutti! Mutta tuon luukun, jota Selman isä sanoo\nhentunsilmäksi, kun tahtoo mustasukkaisuudessaan minua kiusata, minä\nnaulaan huomispäivänä umpeen ja iäksi.\n\n\n\n"]