[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fe8PB1s95z7cP-ssnh7Zm7Dn0dhOKiNuKxUvyxbIeAFU":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},2867,"Kommunistien kokous Pöllölässä","Tiitus (oik. Kivinen, Ilmari)",1883,1940,"2867-tiitus-kommunistien-kokous-pollolassa","2867__Tiitus__Kommunistien_kokous_Pöllölässä","Selostus Pöllöläm kommuunin yleispöllöläläisex internaalin edustajiston neuvostokokouksesta","tietokirja",[],[],"fi",1922,null,8618,66856,false,72348,[23],"Finnish fiction -- 20th century",[25,26],"History - Modern (1750+)","Politics","\"Kommunistien kokous Pöllölässä\" by Tiitus (Ilmari Kivinen) is a historical account written in the early 20th century. The text documents a communist meeting in Pöllölä, showcasing the interactions, debates, and dynamics within a group of leftist activists during a time of socio-political upheaval. The narrative unfolds through the voices of various characters, capturing their discussions around party strategy, social issues, and the prevailing political climate of post-revolutionary Finland.  At the start of the text, the scene is set with a lively assembly of communist members arriving for an internal meeting. The participants engage in light banter about their mundane concerns while also expressing their commitment to revolutionary ideals and party discipline. The opening portion introduces characters such as Israel Huttunen, a former workers' association leader, and Reeta Sinkkonen, who showcases a blend of humor and seriousness as they affirm their dedication to the communist cause amidst external pressures from law enforcement and internal factionalism. The conversations reflect the challenges they face while navigating their ambitions and the reality of their situation, ultimately foreshadowing the discussions about the group's role in future elections and the strategic choices they must make in their political pursuits. (This is an automatically generated summary.)",[],247,"Satiirinen ja murteellinen kuvaus kuvitteellisen Pöllölän kylän kommunistisesta kokouksesta. Humoristinen teksti parodioi poliittista järjestötoimintaa ja kokouskäytäntöjä värikkäiden henkilöhahmojen kautta.","Tiituksen 'Kommunistien kokous Pöllölässä' on Projekti Lönnrotin \nulkaisu n:o 2867. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ\n\nSelostus Pöllöläm kommuunin yleispöllöläläisex internaalin\nedustajiston neuvostokokouksesta\n\n\nPöytäkirjan nojalla laatinut\n\nTIITUS [Ilmari Kivinen]\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannusosakeyhtiö Kirja,\n1922.\n\n\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\n\n\n1 §.\n\n\nKommunistien yleispöllöläläinen internaali pidettiin Pöllölän Hölölässä\npyhänseutuna iltapäivällä.\n\nKokoushuoneen olivat tilaisuutta varten puhtaaksi pesseet ja\nkatajilla aistillisesti koristaneet toverittaret Kaisa Kompura ja\nJosehviina Rytkyläinen joutomies, tov. Aatami Lötjösen suostuvaisella\navuliaisuudella.\n\nPäivä oli sateellinen ja akkojen hameenhelmat vastaavassa määrässä\nmärkinä metsässä kaalamisesta.\n\nTov. Lötjönen makaili penkillä selkäpuoli ylöspäin ja piippu hampaissa,\nlausuen julki mieskohtaiset aistimuksensa muutamalla harvalla sanalla:\n\n— Lähtee se tuosta katajasta oikein lojaali ja väkevä haisu...\n\nMihin Josehviina Rytkyläinen, ilmakehän puhtautta silmälläpitäen,\nvaroiksi huomautti:\n\n— Anna sinä Lötjönen niiden katajien vain yksikseen lemuta — jottei\ntule paha sekoitus...\n\n— Ha ha ha! nauroi Kaisa Kompura avoimesti, erittäinkin kun ei hänellä\nole hampaitakaan, ja sanoi:\n\n— Ripustan tuon hameeni tuohon uunin eteen kuivamaan, koska ei vielä\nkuulu niitä kommunistin soluja...\n\nKaisa Kompura pudotti päällyshameensa ja asetti sen nuoralle uunin\neteen, ja hetken perästä todisti tov. Lötjönen:\n\n— Kuivuu siinä Kaisan hame, kun jo höyryää... siinä on oikein lojaali\nlämmin.\n\n— Missähän se Sinkkosen Reeta viipyy? tiedusteli Josehviina\nRytkyläinen, ja kun Sinkkosen Reeta samassa tempasi oven auki ja nosti\nsisään suuren pärekorin, murahti tov. Lötjönen silmät puoliummessa:\n\n— Se on pirukin aina siinä missä mainitaan.\n\n— Puoluetervehdyksellä! lausui Reeta Sinkkonen kimakalla äänellä, ja\nhuusi sitten:\n\n— Korjaa pois Kaisa rytkysi uunin edestä, jotta pääsen internaalille\nkahvin keittoon!\n\n— Eipä noita vielä kuulu koko naaleja, vastusti Kaisa, ottaen kuitenkin\nhameen nuoralta ja pujottaen sen ylleen. — Eipähän lentänyt uunista\ntulipaukkuja hameeseen, vaikka nuo kuusihalot räiskivät kuin lahtarit\nharjoituksissaan.\n\n— P----leet! murahti tov. Lötjönen.\n\n— Joko sinä kävit leipuri Pussiselta vehnäsiä? kysyi Josehviina\nRytkyläinen.\n\n— Kävin, kävin, mutta pirtua en saanut, kun ei ollut tullut Pussisen\npoika vielä hakumatkaltaan Jykkälästä, ilmoitti Reeta Sinkkonen.\n\n— Mahtaako sillä olla... Jykkäläisellä? murahti tov. Lötjönen.\n\n— Kun justikään eilen illalla toi kaupungista kanisterin itseänsä\nvapaariikkiä! huudahti Kaisa Kompura.\n\n— Ka no sitten... jos se oli niin lojaali, murahti tov. Lötjönen,\nvaipuen mietiskelyihin.\n\n— Kuulkaapas, kun taas lorottaa vettä taivaalta niin että katto\nrumisee! huomautti Josehviina Rytkyläinen.\n\n— On sitä lorottanutkin tänä kesänä, mistä riittäneekin? Ei taida tulla\nmitään heinänteosta, jos vielä heinäaikaan sitä peliään pitää, arveli\nKaisa Kompura.\n\n— Joutaapa nuo kastua... porvarin heinät! murahti tov. Lötjönen.\n\n— Antaa kastua, antaa kastua! huusi Reeta Sinkkonen, joka kauhalla\nammensi vettä ovenpielessä olevasta korvosta suureen kahvipannuun.\n\n       *       *       *       *       *\n\nVähitellen alkoi kokoontua kommunistisia soluja.\n\nEnsiksi tuli Israel Huttunen, entinen työväenyhdistyksen puheenjohtaja,\nminkä yhdistyksen nosket olivat törkeällä ääntenenemmistöllä vallanneet\noman hajoituskoplansa halpamielisiä tarkoitusperiä palvelemaan.\n\nPyyhittyään lokaa pieksuistaan oven edessä oleviin havuihin ja\nniistettyään nenänsä sormillaan astui Israel Huttunen sisään, lausuen\narvokkaisuudella:\n\n— Kommunistisella tervehdyksellä!\n\n— Terve, terve! vastasivat Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen,\nja tov. Lötjönen vääntäytyi penkillä istualleen, haukotteli ja painoi\nhatun lujemmin päähänsä.\n\n— Hukkuu kohta köyhä rapaan noilla porvarien kujilla, valitti Israel\nHuttunen, lyöden märkää hattuaan pieksunvarteen ja ripustaen sen sitten\npuunaulaan seinälle valumaan.\n\n— Hukkuuhan se köyhä... tässä yhteiskunnassa, murahti tov. Lötjönen, ja\nKaisa Kompura kirkasi äkkiä:\n\n— Vaan kun tulee roletaarin tiktatuuri, niin tasasesta kivestä\nlasketaan Pöllölässä kujoset, niinkuin kauppaneuvos Tossavaisen\nkatukonki kaupungissa!\n\nMutta Reeta Sinkkonen ärjäsi:\n\n— Ole vohkimatta siinä, Kompuran akka, ja ala sukkelaan pestä noita\nosuuskaupasta ostettuja uusia kahvikuppeja!\n\n— Omalla rahallaanko se Reeta on ostanut uusia kahvikuppeja?\ntiedusteli Israel Huttunen, ahtaen kessuja piippuunsa ja tarjoten tov.\nLötjösellekin.\n\n— Kenenkäs sitten! sanoi Reeta Sinkkonen, kooten hiiliä ja palavia\nkekäleitä patakoukussa riippuvan kahvipannun alle. — Mitäs tällä\npuoluerähjällä olisi, kun se Karvisen perhana vei keväällä\nlaivamieheksi lähtiessään osaston koko kassan, niin ettei jäänyt kuin\n15 penniä, joita se rosvo ei ollut huomannut, kun olivat pudonneet\nlootan rakoon.\n\n— Mitäpäs sitä enää muistella, näin kommunistien kesken, kun on jo\nosastokin antanut sille Karviselle amnestiian sillä ehdolla, että\nmaksaa takaisin syksyllä, muistutti Israel Huttunen vähän paheksuvasti.\n— Sitä voi toverillekin sattua vahinko vielä tässä porvarillisessa\nyhteiskunnassa.\n\n— Olisin minä antanut sille semmoisen amnestiian, ettei olisi voinut\nviikkoon maata muuten kuin mahallaan! huusi Reeta Sinkkonen äkäisesti.\n— Vaan kun piti minun juuri pahan nenällä joutua porvarin linnaan.\n\nJoutomies Aatami Lötjönenkin murahti, todistaen:\n\n— Olisi se kyllä saanut Karvinen oikein lojaalin saunan, jos olisi\njoutunut tämän Sinkkosen Reetan kynsiin, arvelen...\n\n— Kommunistisella tervehdyksellä! tervehti suutari Jerobeam Näppinen,\nastuen sisään sarkapalttoo vettä valuen.\n\nJa ripustaen palttoonsa ovensuuhun valumaan totesi hän:\n\n— Johan täällä olee saapuvilla muutamia soluja, vaikka olee näin\nepätyydyttävä ilmasto.\n\n— Joo, ei se ole oikein lojaali... se ilma, murahti tov. Lötjönen.\n\nUusia kommunistisia soluja saapui vähitellen.\n\n\n\n\n2 §.\n\n\nKommunistisen Yleispöllöläläisen Internaalin Täysivaltaisen\nEdustajiston Neuvostokokous alkoi klo 3 i.p. Moskovan aikaa, jonka\nhorisontin mukaan Israel Huttusen kello kävi.\n\nLäsnä oli lopulta 17 kommunistista solua, lukuunottamatta akkoja ja\nmyöhemmin saapunutta Pussisen poikaa, jonka puoluekarvat ovat vähän\nsekavat.\n\nIsrael Huttusen ehdotuksesta laulettiin aluksi moniäänisesti Pöllölän\nInternaali:\n\n    »Lahtarikaartin lipun päässä\n    Oli punikin luusta nuppi,\n    Jänteistä oli pistoolin nauhat\n    Ja suolista sapelin tuppi».\n\nTämän jälkeen Pöllölän kunniasolu, ikäpuhemies Jerobeam Näppinen\nedeskuljetti ytimellisessä puheessa lahon porvarillisen mädännäisyyden\nja uuden aamuruskon auermat, jotka punaisella sarastuksella heloittavat\nkaukaisen idän kangastuksissa.\n\nValkoinen taantumusaaltoilu peittää vihertävällä vaahdolla suuren osan\nEuropasta, ja Amerikan kontinentaalissa ovat virkanyrkkien petomaiset\nkäpälät antaneet kauhistuttavia iskuja proletaarien paljastettuihin\npaikkoihin. Imperialismi viuhuu vihureina, ollen romahdusasteellaan.\nSe kuitenkin vielä vihaisesti kuohahtelee, kosketellen pohjamutia\nkansakuntain alanteissa, josta olee sillen itselleen turmio, estellen\nlikinäköisessä sokeudessaan punakumousta ja suurta yleisinhimillistä\nmullistusta, joka kiertelemättömästi kohisee kohti mahtipontisena\norgaanina, pyyhkäisten yhteiskunnan huippuja peloittavalla henkäyksellä.\n\nPienoisessa Suomessakin lahtarien valkomyrskyt pärskyttävät\nkokonaisia vuoria, tavoitellen työläisten rinnasta vapauden kaipuun\ntukahduttamista rautaisella otteella vallankumouksen kurkussa.\nSe ei kuitenkaan tukehdu, vaan kiteytyy vallankumoukselliseksi\njoukkotahdoksi, silloin kun hetki lyö ja Ajan hengettären suuri\nvellikello kumeasti pompottaen soittaa rynnäkköön, missä ryskyin sortuu\npakkovalta proletaarin vallankumouksellisen aivoston nerokkaasti\njohtaman rynnistyksen taktillisuuden edessä. Ja juuri nyt on kauhea\nkapitalismi auttamattomasti sotkeutumassa omiin resuisiin pöksyihinsä,\njotka ovat jo pudonneet alas kinttuihin.\n\nTämän tähden odottaa koko maailman luokkatietoinen köyhälistö henkeään\npidättäen kolmannen punaisen internaalin jalolla kilparadalla, etteivät\nPöllölän kommunistiset solut peräydy historiallisen välttämättömyyden\nedessä, vaan valkoisen vainon kynsissäkin intomielisesti kohottavat\nvallankumouksen lipun niin korkealle, että sen punainen hulmu kuuluu\nympäri maailman Saharian kauheasta hietikosta Pohjan pimeille\nperukoille.\n\nSittenkun puhuja vielä oli mieliinpainuvin sanoin varoittanut\nnoskelaisuuden mielenhäiriöstä, jonka jäljet inhottavasti haisevat\njokaiseen luokkatietoiseen nenään, palkittiin toveri Näppisen\nselväpiirteinen, traagillisuuden punaiseen lankaan kudottu esitys\nluokkatietoisten känsäkourien voimakkailla paukutuksilla.\n\nIkäpuhemies kysyi, katsottiinko kokous laillisessa järjestelmässä\nkokoonkutsutuksi?\n\nIsrael Huttusen esityksestä pidettiin vaitiolemista\nvallankumouksellisen myöntyväisyyden merkkinä.\n\nIkäpuhemies selitti, että kokouksen on ryhdyttävä valitsemaan yhtä\npuhemiestä ja yhtä sihteeriä sekä ilmoitti kutsuneensa sihteeriksi\nlois. Mikko Tarjuksen, mikä hyväksyttiin.\n\nIkäpuhemiehen kysymykseen, katsoiko kokous, että hän, tov. Näppinen,\noli luokkatietoisen köyhälistön äänillä yksimielisesti valittu\nPöllölän kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin täysivaltaisen\nneuvostokongressin puheenjohtajaksi, vastasi tov. Paavo Pellikka, että\npuhemies on valittava suljetulla lippuäänestyksellä.\n\nJosehviina Rytkyläinen kysyi, että kuinka tämän kokouksen koko nimi\nolikaan, kun hän vähän sotkeutui sitä kuunnellessaan.\n\nJosehviina Rytkyläisen välikyselyyn vastattiin ulkopuolella\npöytäkirjan, että pitäköön turpansa kiinni, minkä kokous hyväksyi\nyksimielisesti.\n\nTov. Pellikan näkökanta kehitti pitkän ajatusvaihtelun, missä esiintyi\nerilaisia mielipuolia, toiselta puolen vastaan ja toiselta myöten.\n\nKaisa Kompura huomautti, että lippu on työväentalon vinnillä ja että\ntyöväentalo on ahnaitten noskelaiskätyrien hallussa, niin ettei\nlippuäänestystä voida toimeenpanna.\n\nLaajan keskustelun jälkeen, mitä jossain määrin vaikeutti\nyleispöllöläläisen edustajiston emännöitsijän Reeta Sinkkosen\nriiteleminen Josehviina Rytkyläiselle, joka oli särkenyt teevadin,\nyhtyi kokous joutomies, tov. Lötjösen esitykseen, että puhemiesvaali\ntoimitettaisiin lojaalisesti korttiäänestyksellä lippuäänestyksen\nsijasta.\n\nKysyttäessä, kenellä puolueen jäsenistä olisi kortit mukana, esitti\nkolme kommunistista solua kukin korttipakkansa.\n\nHyväksyttiin yksimielisesti tov. Lötjösen kortit, koska ne olivat\neheimmät.\n\nIlman vastalausetta hyväksyttiin noudatettavaksi suutari Jerobeam\nNäppisen äänestysehdotus, että ne, jotka kannattavat puhemieheksi\nmainittua Näppistä, saavat lyödä pöytään punaista maata, se on herttaa\ntai ruutua, nimittäin miehet ruutua ja akat herttaa, mutta jos joku\ntahtoo äänestää Pellikkaa, joka on osoittautunut puolinoskeksi ja\ntahtoo kiivetä vallan kukkuloille ryysyköyhälistön hartioilla, niin\nlätkätköön padan tai ristin, sama se, kummanko, koska ei tilaisuudessa\nlöytyne yhtään puolinoskeakkaa, jolle pitäisi varata oma lajinsa mustaa\nmaata.\n\nVaalin toimittajaksi kutsui ikäpuhemies sihteeri Mikko Tarjuksen, joka\nLötjösen korttipakan saatuaan sanoi, että kukin saa käydä valitsemassa\nitselleen mieleisensä äänestyskortin.\n\nÄänestyksen tuloksia laskettaessa havaittiin pöydällä yhdeksän\nruutua ja viisi herttaa, niiden joukossa ässä, ynnä neljä ristiä ja\npatakuutonen, mille tulokselle nähtiin valveutuneiden kansankerrosten\nvienosti hymyilevän. Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti puhemiehen\nvaalin, että suutari kunniasolu Näppinen on tullut musertavalla\nääntenenemmistöllä yksimielisesti valituksi gongressin puhemieheksi.\n\nNoskelaiskopla, käyttäen halpamaista parjausta, huuteli alhaisia\nvastalauseita sihteerin esitystä vastaan, että vaali olisi ollut\nyksimielinen, koska oli pöydällä myöskin neljä ristiä ja yksi pata.\n\nSuutari Näppinen todensi, että se on vain noskelaisten korppimaista\nraakumista, mikä hyväksyttiin.\n\nUseiden karjuessa panivat läsnäolevat puolinosket typerän vastalauseen\nsitä vastaan, että heitä epätoverillisesti haukutaan noskeiksi, koska\nhe oman ilmoituksensa mukaan eivät ole noskelaisia, vaan kommunisteja.\n\nSihteeri Mikko Tarjuksen kysyttyä terävästi kommunistisen omantunnon\nnimessä, mitä varten he sitten äänestivät Pellikkaa vastoin kunniasolu\nJerobeam Näppistä, vastasi puolinoske Heikki Putkonen lyhytjärkisesti,\nettä jokainen saa äänestää ketä tahtoo, mille pikkuporvarillista\nmaailmankatsomusta loistossaan kuvastavalle yksinkertaisuudelle\nvalveutunut luokkatietoinen proletariaatti päästi ison naurun ja\nsekalaisia välihuomautuksia, joita ei ennätetty pikakirjoittaa\npöytäkirjaan.\n\nMari Kukkonen hyppäsi rahille koivet hajallaan ja huusi posket hehkuen,\nettä jos kuka ei äänestä Näppistä, niin on hän aatteen petturi, mihin\npuolinosket nyrkkejään heristellen huusivat, että se on helvetin vale,\nja että Näppinen tahtoo päästä tsaariksi puolueessa.\n\nKiihtyneen mielialan rauhoittamiseksi lauloivat Hilta Kukkasjärvi ja\nReeta Sinkkonen sopraanollisesti »Hiljaa juuri kuin lammen laine»,\nmikä vaikutti viihdyttävästi kansan tunnelmaan, ja puhemies pistäytyi\npihalla.\n\nPuhemiehen astuttua jälleen paikalleen pyysi Israel Huttunen\npuheenvuoron, ja loi asian täydelliseksi valaisemiseksi selväpiirteisen\nkatsauksen vaalien toimittamiseen Neuvosto-Venäjällä, vallankumouksen\naatteen hengessä, ja konstanteerasi tämän vaalin tapahtuneen\nepäilemättä neuvostovallan periaatteen mukaan, että on otettava\nhuomioon vain kaikkein varmimpien puoluetoverien äänet, vaikka muut\näänestäjät turisisivat mitä tahansa, joten kaikki vaalit saadaan\nyksimielisiksi köyhälistön luokkavoiman katsannossa.\n\nPuolinoskein huudettua sen olevan sananvapauden sortamista\npuhemies säälivästi huomautti puuttuvasta vallankumouksellisesta\ntietoisuudesta, ettei kommunistisessa yhteiskunnassa koskaan olekaan\nmitään sananvapautta, ollen se porvarillisen yli aikansa eläneen\nvapaamielisyyden mädännäisyyttä.\n\nKansan enemmistön tulkittua vilkkaasti suosiotaan huusi Kaisa Kompura,\nettä oikeassa kommunistiyhteiskunnassa ammutaan kaikki, jotka ovat\neri mieltä kuin komissarit, vallankumouksellisen tietoisuuden\nsäilyttämiseksi sekoittumattomana, mihin kohta meilläkin päästään,\njahka vielä vähän eletään ja terveinä ollaan.\n\nHeikki Putkosen huudon johdosta, että ryssän komissarit ovat\njuutalaisia miljonäärejä, nolasi Hilta Kukkasjärvi pöyhkeät puolinosket\nteräväpiirteisellä huomautuksella, että juutalaiset ovat Herran valittu\nkansa, mikä pantiin pöytäkirjaan.\n\nTämän johdosta eräät puolinosket kunnostautuivat naurunpärskähdyksillä\nnurkissa, paljastaen siten huomattavaa noskelaisuuttaan.\n\nAsian tultua täten vastaanseisomattomasti toteennäytetyksi julisti\ntoveri Jerobeam Näppinen tulleensa valituksi tämän neuvostokokouksen\npuhemieheksi yksimielisesti, mikä hyväksyttiin yksinkertaisella äänten\nenemmistöllä.\n\nVaalin tuloksen tultua vahvistetuksi lausui puhemies kommunistisen\nkiitoksensa siitä luokkatietoisesta yksimielisyydestä, jolla\nneuvostokokous on toimintansa aloittanut. Tämän sovinnollisessa\nylevämielisyydessä esitetyn puheen aikana päästelivät puolinosket\nhalpa-arvoisia naurunrähäyksiä, mitkä merkittiin pöytäkirjaan.\n\nPuhemies kiinnitti kokouksen huomaavaisuutta siihen, että ajankohta on\nratkaiseva, joten kaikki luokkatietoiset kommunistit ovat tervetulleet\nyhteiseen rintamaan luhistuvan kapitalismin kukistamiseksi, ja pyysi\nläsnäolevia seisaalleen nousten kunnioittamaan Pöllölän kommuunin\nravintoloitsijan Reeta Sinkkosen muistoa, hänen valkoisen terrorin\nluokkakoston uhrina istuttuaan kaksi kuukautta valkohurttien linnassa\nkieltolakipykälien tähden porvarillisessa maailmankatsomuksessa,\ntänään ensimmäistä kertaa ottaessaan jälleen osaa julkiseen elämään\nvallankumouksellisessa rintamassa. Tov. Näppinen huomautti sattuvasti\nsiitä kokoavasta merkityksestä, joka toveritar Sinkkosella aina\npunakaartin ajoilta saakka on ollut puolueen toiminnassa, erityisesti\nlausuen tunnustuksen aineen puhtaudesta ja hintojen kohtuullisuudesta,\nminkä jälkeen läsnäolijat jaloilleen nousten lausuivat toveritar\nSinkkosen tervetulleeksi elävänä kurjalasta tähän ohranamaiseen\nvapauteen.\n\nToveritar Sinkkonen kiitti liikutetussa äänilajissa häneen\nkohdistetusta kommunistisesta kunnianosoituksesta, sekä kertoili\nvaatimattomasti muistelmia porvarillisesta luokkavankeudesta,\nvaikuttaen rauhoittavasti niihin kokouksen jäseniin, jotka olivat\njoutuneet kapitalistiseen syytteeseen viime viikolla tapahtuneen\nTirrinkorven tehtaan löytymisen ja raakamaisen hävittämisen johdosta.\n\nUseiden pyynnöstä laulettiin tunnelmallisesti »Jos kaikki Suomen\njärvet».\n\n\n\n\n3 §.\n\n\nToveritar Sinkkosen ilmoitettua, että Pussisen aikamiespoika näkyy\njo olevan tulossa se nahkalaukkunsa selässään, keskeytettiin asiain\nkäsittely virvokkeiden nauttimista varten.\n\nKahvin kaatamisen kuppeihin suoritti tottumuksella toveritar Hilta\nKukkasjärvi, toveritar Sinkkosen ottaessa vastaan maksuja.\n\nPussisen poika ei lausunut itseään tervetulleeksi kommunistisella\ntervehdyksellä, paljastaen siten salanoskelaisuutta.\n\nSihteeri Mikko Tarjus, läsnäolevien myötäillessä, tervehti Pussisen\npoikaa raikkaalla soololaululla:\n\n    »Mitäs on sulla poikanen pussissas, huhhei?\n    Onko rukiita, kauroja, maltaita, sulivei, sulirei, sulivei?»\n\nPussisen poika sanoi, että taitaa olla paremminkin virolaista\npotaattia, mille vastaukselle nähtiin useiden kommunististen solujen\nkriidillisesti myhäilevän.\n\nPussisen pojan selvitettyä asiansa toveritar Sinkkosen kanssa\nilmoitti Reeta Sinkkonen kommunistisella luottamuksella yksityisesti,\nettä limonaatipottuja on halullisten saatavana hinnasta 65 markkaa\nkappale käteisellä, ja aine on täydellisesti karahteerattua, mikä\nyksimielisesti hyväksyttiin.\n\nLäsnäolevien solujen laadittua puolikuppiset ehdotti Israel Huttunen\nkansalaisten osoittaessa voimallisesti suosiota Herra Toveri Leniinin\nmaljan kunnioitettavalla toivotuksella Herra Toveri Leniinin\ntäydelliseksi tervehtymiseksi, mikä hyväksyttiin pohjaan asti.\n\nSolutar Kaisa Kompura teki aatteellista yksinkertaisuutta todistavan\nkysymyksen, mahtaako Herra Toveri Leniini olla pahastikin kipeä?\n\nPussisen poika paljasti noskelaista ajatuskantaa sanomalla, ettei siitä\ntaida enää kalua tulla, mille ala-arvoiselle iskulle vallankumouksen\nselkään useat läsnäolijat kohottivat paheksumishuutoja.\n\nPuhemies Jerobeam Näppinen teki toista puolikuppista valmistettaessa\nselväpiirteisesti selkoa Herra Toveri Leniinin yleisvoinnista, joka\nMoskovan virallisen raation mukaan on groonillista paranemista\nvoitetusta pahoinvointisuudesta yleismaailmallisen vallankumouksen\nvoittoonviemiseksi.\n\nJoutomies Aatami Lötjösen esityksestä hymyiltiin Pussisen pojalle\nlojaalista polseviikkista ivahymyä noskelaisuuden kustannuksella.\n\nKaisa Kompuran kysyttyä, kuuluuko sinne kirkonkylälle päin mitään,\nilmaisi Pussisen poika huhun tuntemattomasta lähteestä, että toveri\nKuusinen on salapuvussa liikkeellä täällä päin järjestämässä aseellista\nnousua neuvostovallan kannatuksella.\n\nTämä tieto aiheutti suurta huomiota aatteellisesti valveutuneissa\nyksilöissä, ja tulivat täten syntyneessä kansalaiskohinassa kahvilan\npuolelle nekin, jotka tähän saakka olivat olleet tuvassa.\n\nIsrael Huttusen epäilevään lausuntoon, että kunhan et Pussisen poika\npanisi omiasi, vastasi Pussisen poika välinpitämättömään tapaansa, että\nliekö totta vai valetta, mutta Topi Rääkkyseltä hän sen kuuli Jykkälän\npihalla.\n\nUseat todelliset kommunistisolut ja vallankumouksen varhaisimmat\nesitaistelijat huusivat julki, että Topi Rääkkynen on luotettava toveri\nja tietää asioita, minkä Israel Huttunenkin erikseen kysyttynä myönsi.\n\nHeikki Putkosen kysymykseen, onko kukaan Pöllölän kommunistisista\nsoluista persoonallisesti nähnyt toveri Kuusista, että tuntisi jos\ntiellä vastaan tulisi, vastattiin vaitiololla.\n\nJerobeam Näppinen selvitteli toveri Kuusisen fysikaalisuutta, joka\nkuuluu olevan pienenpuolinen mies jalolla katsannolla.\n\nIsrael Huttunen lausui, Topi Rääkkysen tietojen perustuksella,\nolevan todennäköistä toveri Kuusisen tahtovan Herra Toveri Leniinin\nkannatuksella uhmailla porvarillisten valkoenkelien mustien\nriistokäpälien ohranamaisia otteita vallankumouksellisen tietoisuuden\nherättämiseksi laajoissa massoissa, jotka vielä uinuvat kapitalististen\nryövärisaalistajain tekopyhyyden synkän uhrisauhun tainnuttamina.\n\nPuhemies Näppinen ehdotti ulkopuolella virallisen pöytäkirjan\nkeskusteltavaksi kysymyksestä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä\nvallankumouksellisen esitaistelijan suojelemiseksi virkavallan\nhaikalojen ohranamaisilta sapelihampailta, jos toveri Kuusinen osoittaa\nPöllölän kommuunille sen kunnian että saapuu sen turviin.\n\nVallinneessa pitkällisessä äänettömyydessä kuultiin ainoastaan\npiippujen kurinaa sekä joutomies Lötjösen murahdus, että kun kuka\nkeksisi oikein lojaalin jutkun virkakunnan petkuttamiseksi.\n\nTov. Israel Huttunen loi katsauksen vallankumouksellisen köyhälistön\nturvattomuuteen valkohirviöitten pistinvaltakunnassa, jota vastaan\nluokkatietoisilla kansanaineksilla ei ole muuta kuin räkäiset\nnyrkkinsä. Arveli ja uskoi näiden nyrkkien kuitenkin olevan valmiit\npuolustamaan toveri Kuusista kaikella maan-alaisella tavalla ja kysyi,\novatko kaikki läsnäolijat suostuvaiset kaikki yhden ja yksi kaikkien\npuolesta antamaan toveri Kuusiselle aineellista ja aatteellista apua\nvalkoisen porvariston kukistamisessa?\n\nLäsnäolijoiden vastattua tähän myöntävästi vallankumouksellisella\nankaruudella, laulettiin innostavan tunnelman vallitessa moniäänisesti:\n\n    »Taitaapa tulla tukkipoikia\n    Joelta kuuluu laulu...»\n\n\n\n\n4 §.\n\n\nPuhemies Jerobeam Näppisen astuttua pöydän taakse ja niistettyä\nnenänsä ryhdyttiin jälleen jatkamaan kokouksen pogrommia, muutamien\nkommunististen solujen jäädessä vielä kahvilan puolelle, mistäkäsin\nkuitenkin seurasivat vallankumouksellisella valppaudella asiain\nkäsittelyä.\n\nSihteeri Mikko Tarjus ilmoitti esityslistalla olevan kysymyksen\nosanotosta eduskuntavaaleihin. Israel Huttunen teki tyhjentävästi\nselkoa nykyisestä ajasta, jolloin vallankumouksellinen köyhälistö\nelää suuressa lumivalkoisessa rosvoleirissä, ja itkevien rosvojen\nhammastenkiristys ilmoittaa, että loppu on lähellä, koska ei\nheillä enää ole muita rosvottavia kuin toisia rosvoja. Ollen sitä\nmieltä, että vallankumouksellisen köyhälistön on yleismaailmallisen\nvallankumouksen hengähdysaikana saatava solujaan myöskin eduskuntaan,\nmissä enkelimäinen noskelaisuus on tähän asti hautonut turmiollisia\nkäenmuniaan porvarillisten haaskalintujen likaisessa pesässä.\nPuhuja ilmaisi, että tämä pesä alkaa olla ilkeästi rentullaan,\njoten kommunistiset solut siellä voivat aiheuttaa hajoittavan\nkäymisprosessin, raivaten historiallisella välttämättömyydellä\ntietä köyhälistön vallankumoukselle, joka avaa kansalle uusia\nelinkeinohaaroja.\n\nPuhujan siirtyiltyä asiasta toiseen ja johduttua vihdoin käsittelemään\nkaninhoidon kannattavaisuutta yleismaailmallisen vallankumouksen\nvalaistuksessa, kehoitti puhemies Jerobeam Näppinen häntä pysymään\nasiassa.\n\nTov. Israel Huttunen lausui puhemies Jerobeam Näppiselle surkuttelunsa\näänivallan sortamisesta lahtarimaisella tavalla.\n\nPuhemies Näppisen iskettyä nyrkin pöytään ja kiivaasti huomautettua,\nettei puhemiestä yhtiöjärjestyksen nojalla saa vastustaa\nvirantoimituksessa, huusi tov. Huttunen, että iske vain, kyllä se pöytä\nkestää, kun on Holopais-vainajan tekemä.\n\nPuhemies kysyi sihteeri Mikko Tarjukselta, huomasiko sihteeri Israel\nHuttusen juovan useampia löröjä kuin muut.\n\nSihteeri Tarjus kertoi tov. Huttusen tehneen ylimääräisen lörön juuri\nennen täysi-istunnon alkua.\n\nJoutomies tov. Aatami Lötjönen murahti sen olleen hyvin lojaalin lörön,\nkun ei siinä ollut kahvia ollut muuta kuin vähän väriksi, vaikka oli\nkukkurapää kuppi.\n\nTov. Israel Huttusen jatkaessa sillävälin puhettaan, mikä nyt\nkosketteli Pohjolan kesäöiden vaikutusta kuun nousuun ja laskuun\nynnä erinäisiä muita asioita, saneli puhemies Näppinen pöytäkirjaan\nkummastuksensa. Merkittiin.\n\nPuhemiehen kysyttyä, eikö hänen velvollisuutensa ollut riistää Israel\nHuttuselta puheenvuoro, vastasivat toiset myöntävästi, toiset jyrkästi\nkieltäen. Tämän johdosta alisti puhemies asian huuto-äänestykseen,\njohon myöskin tov. Huttunen kaikin voimin otti osaa.\n\nPuhemies katsoi että »jaa» on voitolla, aiheuttaen useita\nvastalauseita, joita ei merkitty pöytäkirjaan.\n\nKoska tov. Israel Huttunen näytti vähän väsyneeltä, työnsivät toverit\nLötjönen ja Simo Turtiainen hänet penkille pitkälleen lepäämään,\nnimittäen tällöin Israel Huttunen mainituita tovereita loukkaavasti\npikku Pismarkeiksi.\n\nTov. Huttusen ollessa esteellisen ryhtyi tov. Justus Tiilikainen\npohjustamaan kysymystä kommunistien osanotosta vaaleihin, ollen sitä\nmieltä, ettei luokkatietoisen köyhälistön olisi annettava pettyä\nitseään porvarillisen pimityksen harhaanjohtavilla Botjamkinin\nkulasseilla.\n\nMuutamien huudettua, että puhua suomea, onko mentävä vaaleihin vai ei,\nvastasi tov. Tiilikainen empimättä: eikä helvetissä!\n\nPuhemies Näppinen lausui mielipiteenään, että tov. Tiilikainen on\nväärinkäsittänyt nykyaikaisen vallankumouksellisen taktiikan, ja kysyi,\nolisiko joku muu halukas valaisemaan asian tätä puolta.\n\nPaavo Pellikka siteerasi selvänäköisesti puoluelehtien artikkeleita\nparlamenttaarin merkityksestä vallankumouksellisessa joukkotoiminnassa.\n\nKoska Israel Huttunen alkoi osoittaa pahoinvointisuuden oireita, käski\npuhemies kantaa tov. Huttusen rappusille, ettei ryvettäisi pirtin\nlattiaa. Tehtävän toimeenpaneminen uskottiin edellämainittujen Aatami\nLötjösen ja Simo Turtiaisen huoleksi.\n\n— Ehkä se siellä pihalla selviää, arveli Mikko Tarjus, mihin kokous\nyhtyi.\n\nSimo Turtiainen huusi, läsnäoleviin kommunistisiin soluihin vedoten,\nettä tulkaa joku auttamaan, kun se tarttui kiinni pihtipieliin!\n\nUseiden nauraessa iski Kaisa Kompura tov. Huttusta kynsille\nhiilihangolla, niin että tov. Huttusen täytyi päästää irti oven\npihtipielistä.\n\nHäiritsevän välikohtauksen jälkeen otettiin jatkokäsittelyssä esille\nkysymys parlamenttaarisesta toiminnasta, jolloin useat riistetyt\ntyöläiset ilmaisivat inhomielistä vastahakoisuutta parlamenttaarista\njoukkotoimintaa kohtaan, lausuen ihmettelynsä kysymyksen herättämisen\njohdosta.\n\nPuhemies Näppisen ryhdyttyä selittämään asiaa taktillisuuden valossa\nhuusivat mainitut toverit alas puhemiehen.\n\nPuhemies Näppinen käski Mikko Tarjuksen merkitä pöytäkirjaan raivoisan\nvastalauseen tällaista ala-arvoista menettelyä vastaan.\n\nSihteeri Mikko Tarjus esitti mukaansatempaavassa valossa köyhälistön\nälymyksien katsantokannat porvarillisen typeryyden nenästävetämiseksi\nparlamentillisella toiminnalla valkoisen tasavallan luokkalakien\nvarjossa, mille monet läsnäolijat osoittivat vilkasta myöntymystä.\n\nKoska yhä useammat puhujat kiivaasti harasivat eduskuntavaaleihin\nosaaottamista vastaan, julisti puhemies puheenvuorot rajoitetuiksi,\naiheuttaen yleismölinän, johon myös kahvilanpuolella olijat yhtyivät.\n\nPuhemies ilmoitti, että koska puheenvuorot ovat rajoitetut, ei mitään\npuheenvuoroja enää voida antaa.\n\nKaikkien huutaessa sai puhemies lopuksi asian äänestykseen, esittäen\nvastattavaksi, että ne, jotka äänestävät myötäpäivään, äänestävät\n»jaa», jos joku tahtoo vastapäivään, saa huutaa »ei». Jaa tai ei?\n\nSuuren enemmistön huudettua »ei» ilmoitti puhemies pöytäkirjaan,\nettä Pöllölän kommuuni on yksimielisesti päättänyt ottaa osaa\neduskuntavaaleihin.\n\nKun mieliala syvissä riveissä osoittaikse myrskyiseksi, aloittivat\nkahvilanpuolella istujat tunnelman rauhoittamiseksi sihteeri Mikko\nTarjuksen kehoituksesta laulun:\n\n    »Likka oli illalla iloinen,\n    Mutta aamulla surumielin».\n\nTämän jälkeen puhemies Näppinen ilmoitti äänestyksen tuloksena, että\nkommunistinen köyhälistö oli huimaavalla yksimielisyydellä päättänyt\nottaa osaa eduskuntavaaleihin omana puolueena.\n\nKommunistinen solu Justus Tiilikainen, käyttäen häpeällisiä sanoja,\nväitti puhemiehen menettelystä leimahtavan vastaan humpuukin tuoksun.\n\nPuhemies selitti laajasti ja valaisevasti, että »jaa» tarkoitti niitä,\njotka tahtoivat kannattaa Justus Tiilikaisen esitystä, ja »ei» muita.\n\nMuutamien vaatiessa uutta äänestystä, sanoen puhemiehen kenkkuilevan,\nja toisten ylimalkaan huutaessa asian kannattamiseksi, vastasi\npuhemies, ettei yhtiöjärjestyksen mukaan voitu uutta äänestystä\ntoimittaa.\n\nJustus Tiilikaisen ilmoitettua panevansa sitä vastaan haisevan\nvastalauseensa, käski puhemies Jerobeam Näppinen uunin lähellä istuvia\navaamaan pellit ja Kaisa Kompuraa panemaan tuvan oven raolleen\nilmakehän raikastuttamiseksi.\n\n\n\n\n5 §.\n\n\nPuhemies Näppisen ehdotuksesta ryhdyttiin Pöllölän kommuunista\nasettamaan yleisehdokasta eduskuntavaaleja varten.\n\nJustus Tiilikaisen esilletuotua olevansa persoonallisesti sitä\nmielipuolta, ettei Pöllölän kommuunissa ole ketään sellaista, joka\nvoitaisiin lähettää eduskuntaan, lausui puhemies Näppinen ulkopuolella\npöytäkirjan kummastuksensa.\n\nSimo Turtiaisen kysymykseen, minkälaisen miehen pitäisi olla,\nkyetäkseen ajamaan eduskunnassa vallankumouksen asiaa, ilmoitti\nsihteeri Mikko Tarjus päävaatimuksen olevan, että valittu on\nalotekykyinen proletaari kommunismin katsannossa.\n\nPuhemies Näppinen esitti älyllisessä tutkielmassa, yhtyen osaksi\nsihteerin lausuntoon, pääasian olevan, että valitulla on ennenkaikkea\nproletaarinen vaisto.\n\nJustus Tiilikainen sylkäisi ja sanoi, että semmoinen vaisto on kyllä\njoka miehellä.\n\nPuhemiehen ehdotuksesta lausui konkressi Justus Tiilikaiselle\nkummastuksensa.\n\nJustus Tiilikainen mainitsi nostavansa häntäänsä mainitulle\nkonkressille ja sen kummastukselle.\n\nTov. Aatami Lötjönen murahti, että jos valittaisiin tov. Israel\nHuttunen, ollen ruumiillisessakin katsannossa raavas ja lojaali mies.\n\nPuhemies huomautti, ettei Israel Huttusta voida valita, koska on\npäissään.\n\nJustus Tiilikainen vastasi, että kyllä se siihen mennessä ennättää\nselvitä kun eduskunta kokoontuu, mille eräät puolinosket päästelivät\nnauru- y.m. pärskähdyksiä.\n\nAatami Lötjönen, pistäydyttyään pihalla, ilmoitti kommunististen\nsolujen tietoon, että Israel Huttunen on jo selviämään päin.\n\nPuhemies Näppinen selvitteli aatepitoisessa puheessa kapitalististen\nteollisuusjehujen ahnaat imukärsät, jotka kietovat paljaaksiriistetyn\nköyhälistön Gordeliinin solmun, sekä esiintoi lahtarilurjusten\nsalakähmäiset pimeydenteot vastavallankumouksen palveluksessa, asettaen\nraatajaluokalle historiallisen velvoituksen koota voimat viimeiseen\nrynnäkköön luhistuvan yhteiskuntajärjestyksen kukistamiseksi,\nratkaisemalla aleksandrialaisella miekaniskulla Gordeliinin solmun\nsfinksimäisen arvoituksen.\n\nIsrael Huttusen tultua sisälle kysyi Simo Turtiainen, joko hän on selvä\npäänsä puolesta, Vastaten Huttunen jyrkässä äänilajissa ei koskaan\nhumalassa olleensakaan.\n\nPuhemies Näppinen pyysi kokousta nimeämään eduskuntaehdokkaita\näänestyksen toimittamista varten.\n\nKokouksessa suositeltiin ehdokkaiksi Israel Huttusta, Jerobeam\nNäppistä, Mikko Tarjusta, Reeta Sinkkosta ja Justus Tiilikaista.\n\nPuhemies Näppinen vastusti Justus Tiilikaisen ehdokkuutta, koska\nTiilikainen ei ole parlamenttaarisuuden kannalla.\n\nJustus Tiilikainen, hyökäten puhemiehen auktoriteettia vastaan, sanoi\nala-arvoisesti, että Näppinen näkyy jo etukäteen päättäneen valita\nitsensä eduskuntaan.\n\nPuhemies ilmoitti riistävänsä Tiilikaiselta puheenvuoron, jonka\njohdosta Tiilikaisen koplakunta, häiriten kokouksen järjestystä,\nhuuteli puhemiehelle häpeällisiä soimauksia, mitkä aiheuttivat\nlevottomuutta.\n\nPuhemies ehdotti, että ne, jotka tahtovat häntä, Näppistä, eduskuntaan,\näänestäkööt »jaa»; jotka tahtovat jotain muuta, äänestäkööt »ei».\n\nHuutoäänestyksen tapahduttua ilmoitti puhemies Näppinen tulleensa\nvalituksi yleisehdokkaaksi ehdottomalla ääntenenemmistöllä.\n\nTiilikaisen koplakunnan ryhdyttyä vaatimaan äänten laskemista\npuolinoske Paavo Pellikan kannatuksella, ilmoitti puhemies kokouksen\ntyöjärjestyksen mukaan ei voivansa purkaa jo tekemäänsä päätöstä.\n\nMonen karjuessa huusi Tiilikainen, että Näppiselle on annettava\nselkään, leimaten puhemies Tiilikaisen provokaattoriksi.\n\nYleistilanteen uhatessa kääntyä vaaralliseksi vallankumouksen\nsaavutuksille pyysi puhemies saada tarjota puolikuppiset koko\nkommuunille, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.\n\nKeskustelun päätyttyä kysyi puhemies Näppinen, katsooko\nvallankumouksellinen köyhälistö siis, että hänet on yksimielisesti\nvalittu Pöllölän kommuunin yleisehdokkaaksi? Vastattiin, että katsoo.\nMerkittiin pöytäkirjaan.\n\nIsrael Huttunen ja Justus Tiilikainen vaativat saada panna pöytäkirjaan\nvastalauseensa. Asiata harkittuaan antoi puhemies välipäätöksellä\nhylkäyksensä tähän aiheettomaan vaatimukseen.\n\nPuhemies huusi, että tuokaa akat kahvikuppeja tähän pöydälle joka\nmiehelle ja kaksi limonaatipottua, mikä täytettiin.\n\nReeta Sinkkosen kysymykseen, kuka ne maksaa, ilmoitti puhemies kahden\nkesken, että saa panna huvitoimikunnan tiliin myöhemmällä pidettävissä\ntanssi-iltamissa.\n\nVirvokkeita nautittaessa laulettiin puhemiehen johdolla sointuvasti:\n\n    »Seitsemän ämmää seinän takana\n    seisoo kuin pilaria vaan».\n\nSimo Turtiaisen kysymykseen, onko ainetta riittävästi, lausui Pussisen\npoika, että jos loppuu, niin noskelaisilla on lisää.\n\nEräitten kysyttyä tarkemmin ilmoitti Pussisen poika jättäneensä osan\nvarastoaan Törkysen saunaan, johon noskelaiset ovat kokoontuneet\nkortinpeluuseen.\n\nJerobeam Näppinen lausui vallankumouksellisen valittelunsa sen\njohdosta, että Pussisen poika avittaa petturimaista noskelaisuutta,\nvastaten Pussisen poika ahväärin kannalta liikkuvansa eri\nyhteiskuntapiireissä.\n\nTov. Kusti Pirhonen kysyi, eikö olisi ryhdyttävä puuhaamaan\nvaaliliittoa noskelaisten kanssa.\n\nPuhemiehen avatessa suunsa astui sisään tuntematon pienenpuolinen mies.\n\nJerobeam Näppisen kysymykseen, tunteeko kukaan tuota vierasta,\nvastattiin yleisesti, että ei tunneta.\n\nSihteeri Mikko Tarjus meni kysymään, mitä vieraalla on asiaa, vastaten\nvieras ei voivansa julkisesti mainita asioistaan.\n\nMikko Tarjuksen ilmoitettua, että täällä on puoluekokous, jossa ei saa\nolla sivullisia, vastasi tuntematon ei olevansa niinkään sivullinen\npuustakatsoja vallankumouksen riveissä.\n\nMikko Tarjuksen vietyä tämän sanoman Jerobeam Näppiselle arvelivat\nmuutamat, että se on kukaties joku ohrana.\n\nPuhemies Näppinen sanoi, että siitä on selvä otettava, ennenkuin\nkokousta jatketaan.\n\nNäppisen käytyä matalalla äänellä puhuttelemassa vierasta tuli puhemies\nilmoittamaan, ettei se tahdo sanoa nimeään, mutta jos saa puhua\ntovereille, niin kyllä kuulevat onko luotettava.\n\nJoutomies Lötjönen murahti, että sillä tavallahan se asia ratkeaa\nlojaalisti.\n\nKatseltuaan jonkun aikaa ovensuussa istuvaa tuntematonta, joka näytti\nulkonaisesti tosi toverilta, myöntyivät läsnäolijat siihen, että\npuhukoon sitten, jos on puhuakseen.\n\n\n\n\n6 §.\n\n\nTuntematon mies astui tämänjälkeen puhemies Näppisen kehoituksesta\npöydän taakse ja piti mukaansariipaisevan valtiollisen esitelmän, jota\nläsnäolevat kommunismin solut kuuntelivat lämpimällä mielihalulla.\n\nPuhuja lausui aluksi, että Neuvostovallan taistellessa murtumattomalla\nrintamalla rosvokoplia vastaan ja kohottaessa kuivuneilta huuliltaan\njärkyttävän kehoitushuudon maailmankaikkeuden proletaareille,\nyrittivät toisen internationalen maantieritarit värjätä omat sulkansa\npurppuralla ja hyvänhajuisella balsamilla, voimatta siten kuitenkaan\nsilata niiden haaskalinnuntahmaa. Myöskin kapitalistisen hirmuvallan\npääpesässä Suomessa irvistelee ohranamainen porvaripirullisuus\nriistettyjä proletaareja vastaan valkoisia hampaitaan, eduskunnan\nmyöntäessä rajattomasti sotilasmiljoonia pihtikintuille pöksyrahoiksi.\nTämä ohranamainen kansa syöksyy päätähuimaisevalla nopeudella\nraakalaistilaa kohti. Noskelaisjuudaksien antaessa ohranoille\nlikaisia ilmiantosuudelmia vallitsee maassa porvariston tiktatuuri\nkeskiaikaisine inkvitsioonilaitoksineen ja pistinjärjestöineen\nsitomassa luokkatietoisen köyhälistön käsiä kaikkien\nnoskelaistörkeyksien perättömyyden paljastamisessa.\n\nPuhujan vielä selitettyä, että halpamaisia tarkoitusperiään\npeitelläkseen luokkatietoiselta köyhälistöltä ovat noskelaispomot\nlastanneet lantatunkiostaan raihnaiselle, mutta silti hyvin\nhäntimykselle konilleen ylen suuren kuorman politillista lantaa,\npalkitsi taajaväkinen kuulijakunta puhujan lennokkaan ja miellyttävän\nselostuksen suurilla suosionosoituksilla.\n\nPuhemies Näppisen lausuttua puhujalle kunnioitettavat kiitoksensa\nnäistä valaisevista tiedoista, pyysi Reeta Sinkkonen vierasta\nkahvilanpuolelle nauttimaan virvokkeita.\n\nYksityisesti keskusteltiin siitä, kuka vieras on.\n\nIsrael Huttunen sanoi kohta huomanneensa, että vieras oli\nvallankumouksen johtomiehiä, niinkuin sitten puheestakin kuuli.\n\nJustus Tiilikainen lausui mielipiteensä, että se voi olla itse toveri\nKuusinen, koska on kerran Kuusinen täälläpäin liikkeellä.\n\nSimo Turtiainen esiintoi, että jos se on Kuusinen, niin tietää se\nkertoa asioita Pietarista.\n\nKusti Pirhonen lisäsi, että jos se tietää kertoa asioita Pietarista,\nniin on se siis toveri Kuusinen.\n\nSalaisella huutoäänestyksellä uskottiin toverien Turtiaisen ja Pirhosen\ntehtäväksi mennä haastattelemaan vierasta, tietääkö se asioista\nPietarissa.\n\nJatkettiin kokousta, ryhtyen käsittelemään kysymystä ohranoista.\n\nLaajan puheenvaihdon jälkeen, jossa esiinvedettiin häpeällisiä\npaheksumisia lahtarimaisesta porvarillisuudesta, päätettiin\nyksimielisesti, että ohranat pois.\n\nPäätöstä toteuttamaan valtuutettiin puhemies Näppinen ja sihteeri\nTarjus, varalle Israel Huttunen.\n\nJustus Tiilikainen ehdotti pöytäkirjaan lisättäväksi, että ohrana on\nrikka mustien taantumuksen korppien inhassa rikosrokassa. Hyväksyttiin\nkeskustelutta.\n\nSolutar Mari Kukkonen kertoili valaisevia piirteitä ohranoista, joilla\non ihmisluita kellareissaan, todistaen nämä punikin luiksi.\n\nKokous lausui inhonsa mainittujen luiden johdosta. Merkittiin.\n\nLäsnäolevien toivomuksesta päätettiin lausua virkanyrkeille vaatimus,\nettä luut ovat tutkittavat, ovatko punikin luita vai lahtarin, ja\nsitten haudattavat.\n\nPaavo Pellikan kysyttyä, miten on sitten meneteltävä, jos luut\novat tavallisia lehmän tai hevosen luita, lausui kokous mainitulle\nPellikalle kummastuksensa.\n\nSiirryttiin keskustelemaan militaarista ja esiintuotiin Saksan ynnä\nmuiden maiden sosialidemokraattisten johtajien kurjaa kätyröimistä\nmaailmansodan aikana porvarimilitaarin suurpyövelien kanssa, ja että ne\nolivat myöntämässä määrärahoja kansojen teurastukseen sisällä ja ulkona\nympäri vuorokauden.\n\nPuhemies Näppisen ehdotuksesta huudettiin militaari alas.\n\nJustus Tiilikainen ilmoitti, että samaa veriveljeyttä ajaa myös\nSuomessa Antti Kotolaisen likki, karkoittaen työkansan rajalle aseilla\nsotimaan neuvostovallan ytimellisiä punajoukkoja vastaan.\n\nPuolinosket Paavo Pellikka ja Heikki Putkonen panivat vastaan, väittäen\nvalheeksi.\n\nKokous päätti yksimielisesti, ettei se ole valhetta.\n\nJustus Tiilikainen ehdotti, että petturi Kotolaiselle lausuttaisiin\nkansan tuomio. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.\n\nKaisa Kompura esitti, että Kotolainen sysättäisiin pois\nkommunistipuolueesta.\n\nKokous päätti lyhyen keskustelun jälkeen eroittaa ent. toveri\nKotolaisen pois puolueesta. Päätöksen perilletoimittaminen jätettiin\nsihteerin tehtäväksi.\n\nHeikki Putkonen ilmoitti, ettei Kotolaista voida eroittaa, koska hän\nei ole koskaan kuulunutkaan kommunistiseen puolueeseen. Kokous päätti\nlausua Kotolaiselle tämän johdosta kansan paheksumisen.\n\nJustus Tiilikainen lausui toivomuksen, että myöskin toveri Putkoselle\nlausuttaisiin surkuttelu, mikä hyväksyttiin.\n\nPuolinoskelaisen koplakunnan tyrskiessä pyysi Heikki Putkonen, että\nhän saisi sen kirjallisesti ja puhtaassa kuvertissa. Hylättiin\nyksimielisesti.\n\nKusti Pirhonen tuli salaisesti ilmoittamaan, että vieras taitaa olla\nKuusinen, koska tietää niin pirun paljon Pietarista. Tiedonanto\naiheutti suurta huomiota kansan syvissä riveissä.\n\nPuhemies Näppinen lausui, että jos uskaltaisi siltä suoraan kysyä, onko\nhän toveri Kuusinen.\n\nAsiasta keskusteltua päätti Pöllölän kommunistien internaali, että kysy\nsinä Kusti Pirhonen siltä kuin tyhmyyttäsi, koska näyt jo alkavan olla\nvalmiiksi humalassakin.\n\nKokouksen enemmistön siirtyessä ovensuuhun kuuntelemaan meni tov.\nPirhonen vieraan luo ja kysyi, että etteköhän te taida ollakin toveri\nKuusinen?\n\nToveri Kuusisen vilkaistua säpsähtäen ympärilleen ja sanottua että\nhyss, ei saa ääneen mainita sitä nimeä täällä Suomessa, tunkeutuivat\nkaikki puristamaan toveri Kuusisen kättä ja lausumaan hänet\ntervetulleeksi tähän ohranamaiseen kotimaahan.\n\nToveri Kuusinen pyysi kaikkia kommunistisen valan velvollisuudella\nvaikenemaan, että hän on täällä, mikä luvattiin intomielisessä\nvallankumouksellisessa tunnelmassa.\n\nPuhemies Näppinen sanoi akoille, että pitäkää akat huolta siitä, ettei\ntoveri Kuusiselta mitään puutu.\n\nSihteeri Mikko Tarjuksen neuvoteltua Jerobeam Näppisen kanssa kysyi\ntov. Tarjus tov. Kuusiselta, tahtoisiko hän kunnioittaa Pöllölän\ninternaalia ryhtymällä johtamaan puhetta, johon tov. Kuusinen kiittäen\nvastasi kieltämällä, sanoen valtiollisista syistä täytyvänsä olla\ningognito.\n\nPuhemies Näppinen lausui kunnioittaen, että toveri Kuusinen ottaa\nsitten vaan täällä kahvilan puolella mitä tarvitsee, kyllä nämä akat\njoutavat passaamaan.\n\nMihin toveri Kuusinen vastasi liikutetuin mielin useilla\nkommunistisilla kiitoksilla.\n\n\n\n\n7 §.\n\n\nInternaalia ylevän mielialan vallitessa jatkettaessa otettiin esille\nkysymys lahtareista.\n\nJustus Tiilikainen esitti sattuvasti lahtarien ala-arvoisen toiminnan\nlahon porvarillisen yhteiskunnan pöngittäjänä, ollen pistinniekat\nsuuresti vaaralliset vallankumouksellisen joukkotahdon kiteytymiselle\nnykyistä yhteiskuntaa kukistavaksi vallankumoustoiminnaksi. Tuoden\npäivänvaloon säälittäviä esimerkkejä pikkutilallistenkin kuulumisesta\nlahtariarmeijaan, jotka eivät havahdu sikeästä tiedottomuuden unesta\nennenkuin luokkatietoisen proletaarin sääret viimeisiä kertoja\nsätkyttelevät valkoisen porvarillisuuden ohranamaisen luokkakoston\nverenhimoisessa hirsipuuhuumorissa. Ehdotti lausuttavaksi ankaran\npaheksumisen sitä vastaan, että kansan verirahoja uhrataan\nluokkakaartien pystyssäpysyttämiseksi vastoin kommunistisen internaalin\nvallankumouksellisia tarkoitusperiä.\n\nHyväksyttiin yksimielisesti.\n\nPuhemies Näppinen ehdotti ponsilauseen päiväjärjestykseen\nsiirtymismuodoksi, että lahtarien on luovutettava aseensa\nluokkatietoisen köyhälistön vartioitaviksi, mikä hyväksyttiin.\n\nTov. Heikki Putkosen kysyttyä, luuliko kokous lahtarien ottavan tämän\nvaatimuksen huomioonsa, lausuttiin tov. Putkoselle vallankumouksellisen\nproletaarin kummastus.\n\nTov. Justus Tiilikaisen ehdotuksesta lisättiin tov. Putkoselle varoitus\nepämääräisestä esiintymisestä luokkataistelun aikana.\n\nPaavo Pellikan ilmoitettua sitä vastaan vastalauseensa huomautti\npuheenjohtaja, että Paavo Pellikka on samaa maata kuin Putkonenkin.\n\nPaavo Pellikka vastasi hyvin tietävänsä, mitä maata kunniasolu Jerobeam\nNäppinen itse on.\n\nPuhemies Näppisen esityksestä lausuttiin Paavo Pellikalle kansan\nhalveksiminen. Pellikka ilmoitti koettavansa kantaa sen nääntymättä,\nmutta pyytävänsä Näppistä avuksi, jos taakka käy liian raskaaksi, mille\njotkut syrjempänä istuvat nauroivat, osoittaen vähemmän valveutunutta\nkommunistista vakavuutta.\n\nHeikki Putkonen ilmitoi, että Näppinen on alkanut liiaksi paisua\nvalta-asemassaan, mutta että saattaa vielä kukistua korkeudestaan.\n\nPuhemies ilmoitti antavansa Heikki Putkoselle julkisen varoituksen.\n\nHeikki Putkonen ilmoitti levottomuuden kiihtyessä kansan keskuudessa,\nettä Pöllölän kommunistit ovat kuin Riikoniemen lampaat, joita suutari\nNäppinen juoksuttaa edellään minne tahtoo.\n\nPuhemies Näppinen puolestaan ilmoitti, että suutarin nimen käyttäminen\nhänestä on loukkaus häntä vastaan.\n\nPaavo Pellikka vastasi, että se pikemminkin on loukkaus suutareita\nvastaan, koska Näppinen on huonoin suutari, mitä Pöllölässä on\nmiesmuistiin ollut.\n\nPuhemies Näppinen sanoi ryhtyvänsä ankarampiin toimenpiteisiin,\njolleivät Pellikka ja Putkonen pidä suutaan kiinni, vaan häiritsevät\nkokouksen lakimääräistä järjestystä.\n\nPaavo Pellikka kysyi, että luuletko sinä meitä säikytteleväsi, ja\nHeikki Putkonen sanoi, että jos Näppinen haluaa selvittää välinsä\nkahdenkesken hänen kanssaan, niin on hän vaikka kohta valmis lähtemään\nnavetan taakse odottamaan.\n\nPuhemies Näppinen saneli pöytäkirjaan, että puhemiestä on uhattu\nruumiillisella väkivallalla virantoimituksessa.\n\nIsrael Huttunen pyysi tovereita rauhoittumaan kunnioitettavan vieraan\ntoveri Kuusisen läsnäolon takia.\n\nUseiden ärjyttyä, että asian käsittelyä on jatkettava, ehdotti\ntov. Justus Tiilikainen lisäykseksi lahtareita koskevaan pykälään\nvaatimuksen, että porvarihirviöt panisivat ilkeät torahampaansa\npöytälaatikkoon. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.\n\nKaisa Kompura tuli pihalta ja ilmoitti, että poliisi Pekka Suova näkyy\nmaantiellä olevan tulossa tänne päin.\n\nMuutamien huudettua, että toveri Kuusinen pitää saada piiloon, sanoi\nReeta Sinkkonen, että menköön vaateaittaan, ei se Suova sieltä arvaa\nhakea.\n\nSittenkun toveri Kuusinen oli saatettu turvaan, sanoi puhemies\nNäppinen, että kokousta jatketaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut,\nja jos Suova kysyy toveri Kuusisesta, niin ei kukaan tiedä mitään.\n\nTähän kaikki kansalaiset suhtautuivat myötätuntoisella ymmärtämyksellä.\n\nOtettiin esille kysymys veroista, jolloin poliisi Pekka Suova astui\nsisään, sanoen että näkyy siellä taas alkavan vähitellen poutaantua.\n\nSihteeri Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tälle Pekalle muuta kuuluu,\nvastasi poliisi Suova tulleensa nimismiehen määräyksestä seuraamaan\nkeskustelua, ettei saa esittää mitään lainvastaista.\n\nPuhemies Näppinen kysyi, eikö kansalaisilla ole valta vapaasti\nkeskustella elinkysymyksistä.\n\nPoliisi Suova vastasi, että riippuu vähän siitä, minkälaisia ovat\nkansalaiset ja varsinkin ne elinkysymykset.\n\nPuhemies Näppisen ilmoitettua vastalauseensa kokoontumisvapauden sortoa\nvastaan sanoi Pekka Suova, että mitäs siitä minulle ähmistelette. Käy\npakottamassa nimismies peruuttamaan käskynsä, niin kyllä minusta pian\npääsette, eikä taideta kuolla ikävään puolella jos ei toisellakaan.\n\nPuhemies Näppinen lausui toivomuksen, että pian koittaisi päivä,\njolloin kansa pääsisi tekemään tiliä vainoojiensa kanssa, ja mainitsi\nPekka Suova siihen yhtäkaikkisesti, että toivo sinä vain, jos ehkä\nhyvinkin auttaisi.\n\nPuhemies ilmoitti, että kokous, merkiten vakavan vastalauseensa,\nsiirtyy päiväjärjestykseen.\n\nVerotusasiassa oli Kusti Pirhosen laatima ponsi, että veroista ovat\nvapautettavat kaikki sellaiset palkkatyöläiset ja pientilalliset,\njoilla ei ole korko- y.m. sivutuloja ja jotka eivät käytä\npalkkatyöväkeä.\n\nHyväksyttiin yksimielisesti sillä Justus Tiilikaisen lisäyksellä,\nettä sikäli kuin järjestyneillä työläisillä verotettavat tulot\novat korkeammat, on poikkeus, ja vaadimme heille täydellistä\nverovelvollisuudesta vapautusta.\n\nSihteeri Mikko Tarjuksen mainittua puhemiehelle, että poliisia näkyy\nnaurattavan, vastasi Näppinen, että antaapa tuon nauraa, virkanyrkin.\n\nPuhemies Näppisen kysyttyä, oliko vielä muita asioita, huusi\nKaisa Kompura kahvilan puolelta, että entäs se vallankumouksen\ntoimeenpaneminen, jokos siitä on päätetty?\n\nPuhemies Näppinen esitteli käsiteltäväksi kysymyksen vallankumouksen\nvalmistamisesta ensi syksyksi.\n\nPoliisi Pekka Suova ilmoitti, että nimismies on antanut käskyn\nhajoittaa kokouksen, jos siinä ruvetaan puhumaan vallankumouksesta.\n\nKokouksen jäsenten ilmaistessa huudoilla inhomieltä kysyi puhemies\nNäppinen, että aiotkos sitten hajoittaa?\n\nPekka Suova vastasi, että niinkuin käsky on.\n\nPuhemies Näppisen kysyttyä, mitä Pekka Suova aikoi tehdä, jos ei\ninternaali tottele hajoittamiskäskyä, vastasi Suova, että sittenpähän\nsen näette.\n\nPuhemies Näppinen sanoi, ettei poliisi voi mitään näin isolle\nkansanjoukolle, mihin Pekka Suova vastasi, että älä turise Näppinen\njoutavia selvässä asiassa.\n\nTov. Jerobeam Näppisen tiedusteltua, luuliko nimismies olevansa niin\niso herra, että voi uhmata vallankumouksellisen kansan joukkotahtoa\nPöllölässä, vastasi Pekka Suova ivamielisesti, että näkyypä tuossa\nolevan teille herraa tarpeeksi.\n\nKeittiön puolella aloitti Kaisa Kompura kimakalla äänellä nimismiestä\nvastaan tähdätyn virren, johon useat tuvassa olevat kommunistisolut\nvirkavallan kiusaksi yhtyivät:\n\n    »Juur turhaan kiukuissaan\n    Nyt maailman päämies vaan\n    Pauhaapi...»\n\nHuomattiin että myöskin poliisi Suova veteli virttä, minkä johdosta\nnähtiin eräiden puolinoskien kummallisesti hymyilevän.\n\nVirren päätyttyä kysyi poliisi Suova, eikö Näppinen vielä pitäisi\npientä rukousta, mikä noskemaisuutta kuvaava lauselma puhemiehen\npuolelta jätettiin omaan alhaiseen arvoonsa.\n\nPuhemies Näppinen teki julkisen ilmoituksen, että hän alistuu\nporvarillisen väkivallan edessä, lausuen surkuttelunsa, että poliisi,\nköyhän leskivaimon poikana, sortaa sitä luokkaa, josta on itsekin\nlähtöisin.\n\nPekka Suova sanoi, että jos tässä sortaminen olisi kyseessä, niin olisi\nhän ensin mennyt tuonne kahvilan puolelle pyytämään maistellakseen sitä\nReeta Sinkkosen limonaatia, jolla on niin muikea haju, että tuntuu\npihalle asti.\n\nPuhemies Näppinen selitti, ettei hän suinkaan ole tahtonut millään\ntavoin loukata Pekka Suovaa, joka tunnetaan maltilliseksi virkamieheksi.\n\nIsrael Huttunen ehdotti, että kokous lausuisi Pekka Suovalle kansan\nluottamuksen, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.\n\nPoliisi Pekka Suova lausui kansalle: kiitoksia!\n\n\n\n\n8 §.\n\n\nKokouksen jatkuessa sääntöperäisessä järjestyksessä ilmoitti puhemies\nNäppinen kysymystä olleen kommuunin keskuudessa yksityisesti,\nolisiko kommunistien ryhdyttävä keskustelemaan noskelaisten kanssa\nyhteistoiminnan aikaansaamisesta eduskuntavaaleissa köyhälistön\nrintaman lujittamiseksi porvarillista taantumusta vastaan.\n\nTov. Kusti Pirhonen selvitteli yhteiskunnallisia katsantokantoja\nluokkataistelun valossa, tullen siihen johtoperään, että noskelaisille\nolisi tarjottava tilaisuus yhteistoimintaan luokkatietoisen köyhälistön\nkanssa.\n\nTämä puhe synnytti kiivasta mielenliikutusta laajoissa\nvallankumouksellisissa riveissä, jotka huusivat, että Pirhosen Kusti on\ntainnut saada urakakseen täyttää ohrananoskelaisten syöttiläspomojen\nmahalaukut työtätekevän luokan tuloksilla.\n\nEsittäen halpamaisia hulikaani- y.m. parjauksia maalasi Kusti Pirhonen\nnoskelaista sosialibatrioottista aatetta mitä voimakkaimmilla\npääväreillä, ollen tilaisuudessa esittämään profveettamaisen\nitserakkautensa, ja vastaväittäjiä kohtaan kohdisti ala-arvoisia\nsanasutkauksia.\n\nKun Simo Turtiainen antoi ymmärtää, että demokraatit tahtovat\nrukoilemalla saavuttaa pikkuparannuksia, huusi puolinoske Heikki\nPutkonen, että koska se on Turtiaisesta tullut asiantuntija, kun ei ole\ntähän asti ymmärtänyt kuin ne kaksi asiaa, jotka äskensyntynyt lapsikin\nosaa.\n\nMuutamien nauraa räkättäessä kutsui puhemies Näppinen Heikki Putkosen\npäiväjärjestykseen.\n\nMari Kukkonen toi päivänvaloon vainotun punikkikansan kiusaukset\nvalkoisen tasavallan verivaakunan alla, saattaen esille räikeitä ja\nkyynillisiä epäkohtia.\n\nPuhemiehen huomautettua Mari Kukkoselle, että nyt on kysymys\nnoskelaisista eikä porvareista, kiljasi Mari Kukkonen, että mikä sinä\nluulet olevasi määrääjä, mistä minä puhun.\n\nMuutkin akat rupesivat huutamaan, että naisella on äänioikeus, antaa\nMari Kukkosen puhua.\n\nMelkoisen naurunrähäkän vallitessa sanoi puhemies Näppinen, että voi\nhyvä isä, jos kuka saisi nuo akat riivatut pitämään turpansa kiinni.\n\nJustus Tiilikainen ehdotti, että ajetaan ne kahvilan puolelle, mikä\nhyväksyttiin.\n\nMerkittiin pöytäkirjaan, että muut akat lähtivät vastustelematta,\npaitsi Kaisa Kompura, joka oli heitettävä, ja joka sitten vielä kävi\npirtin ovella pyllistämässä internaalille ja sen puhemiehelle.\n\nLevollisuuden palattua jatkettiin asian käsittelyä\nyhteistoimintamahdollisuuksista noskelaisten kanssa.\n\nJustus Tiilikainen esiintoi perustellussa lausunnossa, että\nkapitalismin raastamat työläiset kääntäisivät Kotolaisten\nreformistiselle petturisakille selkänsä, ennenkuin joutuvat\nkapitalismin jättiläiskäärmeen nieluelimistä alashotkaistuksi, mikä\nmuutamilta hyväksyttiin.\n\nPaavo Pellikka vänkäsi laajemmassa esitelmässä noskelaisuuteen, sanoen\nTiilikaisen sotkevan veden voidakseen kalastaa sameudessa yksilöllisten\ntarkoitusperien hyväksi.\n\nTov. Tiilikaisen selvitettyä Pellikan roistomaista vääristelyä käytti\nHeikki Putkonen pitemmän puheenvuoron, tarkoitusperänä kohottaa\ntyöläisväestö luokkana laumakantaa korkeammalle.\n\nSimo Turtiainen paljasti kuvaannollisia esimerkkejä porvarillisesta\noikeuspuntarista, joka noteeraa kommunistisille sanomalehdille\nkuritushuonetta vallankumouksellisen totuuden puhumisesta.\n\nPaavo Pellikka veti esiin näytöksiä sos. dem. lehdistä, että\nnämä tuomitsevat ankarasti porvarillisen oikeuspuntarin, jos se\ntahtoo takseerata tuomiota vallankumouksen valmistamisesta, mihin\nsihteeri Mikko Tarjus liitti välihuudahduksen, että ne ovat vain\nsalataantumuksen grogotiilin mustia murhekyyneliä vallankumouksellisen\nkäsityksen hämäämiseksi.\n\nSuuressa loppupuheessa teki puhemies Jerobeam Näppinen yhteenvedon\nnoskelaisten rötöksistä työväen pettämiseksi sekä salaisesta\nsuostuvaisuudesta vallankumouksen esitaistelijain ohranoimiseen,\ntodistaen kommunistisella tietoisuudella sos.-dem. johtoherralurjusten\ninhoittavien taistelukeinojen ainoana tuloksena olevan vain sen, että\ntyöväki jättää omiin hoteisiinsa nämä kurjat ohranan kätyrit, jotka\nvalta-asemansa pelastamiseksi eivät näe muuta keinoa kuin usuttaa\nvalkoisen taantumuksen mustat ohranat työväenliikkeen kimppuun.\n\nPuhemies Näppinen kysyi lopuksi, onko se kansan tahto, johon kansa\nvastasi että on.\n\nHeikki Putkosen ja Paavo Pellikan lausuttua päivittelynsä kielsi\npuhemies heitä puhumasta kansan tahtoa vastaan Pöllölässä.\n\nPuhemiehen tiedusteltua, olisiko valittava pöytäkirjan tarkastaja,\nvastasi kokous yksimielisesti, että tarkastakoon Mikko Tarjus, koska on\nitse sen laatinutkin.\n\nPoliisi Pekka Suova kysyi, eikö kokous jo pian lopu, mihin puhemies\nvastasi, ettei tässä enää tule esille mitään vallankumouksellista, niin\nettä senpuolesta joudat kyllä lähteä, jos on mihin kiire.\n\nPoliisi Suova tiedusteli vielä, oliko kokouksen jälkeen pidettävissä\niltamissa erikoista ohjelmaa, minkä johdosta sihteeri Mikko Tarjus\nilmoitti, että liekö tuossa muuta kuin kintun vingutusta ja lattian\nsilitystä.\n\nPoliisi Suova sanoi, että siispä jääkää terveeksi, Pöllölän\nkommunistit, johon kokous vastasi, että hyvästi vain ja kiitoksia\nseurasta.\n\nPoliisin mentyä arveli Simo Turtiainen, että lieneekö sille nokkaan\nkäynyt haju noista Pussisen pojan limonaatipulloista, kun se siihen\nsuuntaan oppaili, mihin kansankerrokset vastasivat, että on tässä\ntuvassa niin monensorttista hajua, ettei siitä poliisikoirakaan selvää\nottaisi.\n\nVirallisen kokouksen päätyttyä otettiin esille kysymys parista\npuolikuppisesta köyhälistön tiktatuurin kunniaksi.\n\nSolutar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että kahvia kyllä olisi, mutta\nPussisen pojan tuomiset ovat lopussa.\n\nSihteeri Mikko Tarjuksen lausuttua läsnäolijain puolesta kummastuksen\ntunteet Pussisen aikamiespojalle, ilmoitti mainittu poika, että\ndemokraateilla sitä kyllä olisi, kun ne varustivat sitä yli oman\ntarpeen sinne Törkysen saunaan.\n\nSihteeri Mikko Tarjus ilmaisi otaksuman, etteivät nosket ole halukkaat\njakamaan kommunistien kanssa.\n\nPuhemies Näppinen esitti valittavaksi kolmimiehisen komitean laatimaan\nmietintöä siitä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä asian\nvalaisemiseksi.\n\nHyväksyen ehdotuksen valitsi kokous huutoäänestyksellä komitean\njäseniksi Jerobeam Näppisen puheenjohtajana, Mikko Tarjuksen\nvarapuheenjohtajana ja sihteerinä sekä Israel Huttusen jäsenenä.\nKomitealle lausuttiin toivomus, että se valmistaisi mietinnön nopeasti,\nhautaamatta sitä vihertävän veran alle.\n\nKomitean puolesta vastasi Mikko Tarjus, että yhtä jano se on meillä\nkuin teilläkin.\n\nKomitea kokoontui heti porstuassa.\n\nViiden minuutin kuluttua esitti komitea internaateille ehdotuksen, että\nvaliokunta kommunistisia soluja saisi tehtäväkseen lähestyä noskelaisia\nTörkysen saunassa yhteistoiminnan aikaansaamisen nimessä valtiollisissa\nvaaleissa. Kokous ilmaisi myötätuntoista kannatustaan yleisellä\nhölinällä.\n\nJustus Tiilikainen ilmoitti vastustavansa kaikkia valtiollista\nyhteistoimintaa koskevia neuvotteluja, viitaten yleispöllöläläisen\ninternaalin äsken tekemään päätökseen.\n\nIsrael Huttunen huomautti sattuvasti, että kansalla, jolla on valta\nsitoa, on myöskin valta päästää, joten läsnä olijat voivat vaikeuksitta\npurkaa äskeisen päätöksen.\n\nSihteeri Mikko Tarjus selitti asiantuntemuksella, ettei sitä tarvitse\npurkaakaan, vaan voi hän pöytäkirjaa tarkistaessaan jysteerata päätöstä\nsiihen suuntaan kuin vallankumouksellisen köyhälistön tarpeet vaativat.\n\nKunniasolu Jerobeam Näppinen valaisi asiaa vallankumouksellisen\ntaktillisuuden merkeissä, koska ei Pöllölän kommuunin tosiperäinen\ntarkoitus ole valtiollisen yhteistoimintapohjan luominen aatteen\npettäjien välille, vaan ainoastaan tarpeellisen pirtun hankkiminen\nvallankumouksen hyväksi, mille valtiolliselle kaukonäköisyydelle\nnähtiin luokkatietoisten toverien ymmärtäväisesti virnuilevan.\n\nJerobeam Näppisen kysymykseen, olisiko se kansan tahto, vastattiin\nyksimielisesti myöntäen.\n\nValtuutettiin ilman keskustelua äskeinen komitea ryhtymään\nneuvotteluihin noskelaisten kanssa Törkysen saunassa.\n\nJustus Tiilikaisen toivomukseen, ettei komitea antaisi jesuiittamaisten\nnoskelaisten pettää itseään, vakuutti komitea tulevansa toimimaan\nvallankumouksellisen järjen selvässä valossa.\n\nPannen komitea tämän jälkeen hatut päähänsä ja lähtien matkalle\nTörkysen saunaan.\n\n\n\n\n10 §.\n\n\nKomitean lähdettyä esitti Justus Tiilikainen ulkopuolella pöytäkirjan,\neikö toveri Kuusinen olisi kutsuttava aitasta, koska poliisi on mennyt\nmatkaansa.\n\nKansa hyväksyi tämän yksimielisesti, ja valtuutettiin toveri\nTiilikainen noutamaan toveri Kuusisen aitasta.\n\nToveritar Reeta Sinkkonen esitti, että internaali tervehtisi toveri\nKuusista seisoalleen nousten, mikä hyväksyttiin.\n\nToveri Kuusisen tultua tupaan kunnioitti internaali häntä seisoalleen\nnousten, mistä arvonannosta toveri Kuusinen lausui Pöllölän\nvallankumoukselliselle internaalille liikutetun kommunistisen\nkiitollisuutensa.\n\nToveri Tiilikainen pyysi kunniavierasta käymään pöydän päähän, minkä\njohdosta toveri Kuusinen kysyi, oliko varmaa, että kaikki läsnäolijat\nolivat luotettavia, ja eikö ollut mahdollista, että poliisi Pekka Suova\ntai muut ohranat voivat odottamatta saapua paikalle.\n\nUseat läsnäolijat lausuivat mielipiteenään, ettei se ole luultavaa\nja että kyllä tässä aina keinot keksitään, jos sattuisikin ohranoita\ntulemaan.\n\nToveri Kuusinen, kun oli ensin keskusteltu arkipäiväisistä asioista ja\nohranan loukuista, ryhtyi kyselemään Pöllölän kommuunin valtiollisesta\nvalistustyöstä, ja kysyi tämän ohella sitäkin, onko Pöllölän\ninternaaleilla jo kommunistin katkesmusta.\n\nTähän vastasivat läsnäolevat kieltävästi, minkä johdosta toveri\nKuusinen lausui surkuttelunsa, ilmaisten kommunistisen katkesmuksen\ntärkeyden järkiperäisessä vallankumoustaistelussa käsitteiden\ntosiperäiseksi selvittämiseksi vähemmän luokkatietoisille\nkansanaineksille.\n\nTov. Simo Turtiainen myönsi, että olisihan se hyvä olla katkesmus,\nmutta kun ei ole.\n\nToveri Kuusinen ilmoitti, ettei hänellä ole painettua katkesmusta\nmukanaan, mutta että hän osaa sen ulkoa, joten se voidaan kirjoittaa\nvaikka tänä iltana, jos tuonne aittaan nostetaan tuolta kahvilan\npuolelta se pienempi pöytä ja läkkilamppu.\n\nToveritar Reeta Sinkkonen kiiruhti niiaten vakuuttamaan, että se pöytä\nkyllä joutaa.\n\nTov. Kuusinen ilmoitti, että häneltä on käsi kipeänä, kun on loukannut\nsen ohranan kynsistä paetessaan, mutta jos tämä Hilta Kukkasjärvi, joka\noli tuonut hänelle aittaan virvokkeita, tulisi hänelle kirjuriksi, niin\nhän sanelisi sille.\n\nMuutamat läsnäolevat todistivat Hilta Kukkasjärven hyvin\nkirjoitustaitoiseksi, ja Justus Tiilikainen ilmoitti:\n\n— Tämä Hilta kun on meidän kommuunin pikasihteeri Mikko Tarjuksen\nmorsian, niin tämähän se aina Mikollekin kirjoittaa pöytäkirjat\npuhtaiksi.\n\nKaikkien läsnäolijain hyväksyttyä kommunistisella mielihyvällä Hilta\nKukkasjärven toveri Kuusisen sihteeriksi kommunistin katkesmuksen\ntoimitustyössä, nostettiin Reeta Sinkkosen pienempi pöytä aittaan,\nminkä jälkeen toveri Kuusinen ja Hilta Kukkasjärvi sulkeutuivat\naittaan ja ottivat avaimen ovelta, ettei kukaan iltamavieraista tulisi\nkurkistelemaan ja häiritsemään katkesmuksen kirjoittamista, iltaman kun\npiti alkaa tunnin päästä.\n\nToveritar Kaisa Kompura sanoi takaisin tupaan tultua, että mitähän se\nMikko Tarjus meinaa, kun kuulee morsiamensa olevan lukon takana kahden\nkesken tuntemattoman miehen kanssa. Tälle aiheettomalle huomautukselle\nkuultiin useiden miesten päästävän ala-arvoisen naurunhörinän.\n\nTov. Justus Tiilikainen nuhteli Kaisa Kompuraa kiivaasti\nepäkommunistisesta puhetavasta ja toveri Kuusisen kunnian\nloukkaamisesta halpa-arvoisella epäluulolla, jolloin toveritar Kaisa\nKompura alkoi räkättää vastaan ja haukkua tov. Tiilikaista kerrassaan\nepäparlamenttaarisella tavalla.\n\nJustus Tiilikaisen haukkuessa vastaan ja yleisen tunnelman uhatessa\ntäten joutua häiriöön käskivät useat karjuen kumpaakin pitämään\nturpansa kiinni.\n\nToveritar Reeta Sinkkonen sanoi vallankumouksellisen köyhälistön\nsankarien olevan kaikkien epäluulojen yläpuolella akallisissa asioissa,\nkoska he elävät aatteellisuuden ilmakehässä.\n\nJustus Tiilikaisen sanottua rumasti Kaisa Kompurasta ja lausuttua,\nettä Kaisa itse olisi halunnut sinne aittaan, jos olisi huolittu,\nvaikka silloin kyllä olisivat kirjoitusneuvot olleet tarpeettomat,\nsylki toveritar Kaisa Kompura toveri Justus Tiilikaista vasten kuonoa\nja yritti repiä silmät hänen päästään, mikä vastavallankumouksellinen\ntoiminta saatiin toisten toverien väliintulolla ehkäistyksi.\n\nTov. Aatami Lötjönen, joka oli lähtenyt Törkysen saunan taakse\nkuuntelemaan, palasi ilmoittaen, että neuvottelut yhteisestä rintamasta\nsujuvat täysin lojaalisti, koska komitean jäsenet Näppinen, Huttunen ja\nTarjus jo ryyppäävät samasta pullosta noskelaisten kanssa.\n\nMuutamat luokkatietoisista tovereista lausuivat epäilyksen, että\nkomitea saattaa kukaties jäädä sinne yhteiselle rintamalle koko\nillaksi, minkä johdosta yksimielisesti päätettiin lähettää Pussisen\npoika hakemaan komiteaa kotiin, ellei sitä pian alkaisi kuulua.\n\nToveritar Reeta Sinkkosen sytyttäessä tuvan katossa olevaa lamppua,\nkoska jo alkoi hämärtää, palasi komitea Törkysen saunalta omasta\nalotteestaan ja vapaasta tahdostaan.\n\nKansan syvien rivien kysymykseen, kuinka lähetystö oli onnistunut\ntehtävässään, vastasi puhemies Jerobeam Näppinen jossain määrin\nsammaltaen, että lähetyskunta oli onnistunut kiitettävästi kaikin\npuolin ja että sovinnollinen yhteistoiminta vallankumouksellisen\nproletaarin molempien siipien välillä on saanut tosiperäisen\nperustuksen.\n\nJustus Tiilikaisen kysymykseen, olivatko nosket asettaneet joitakin\nehtoja puolestaan yhteistyötä varten, ilmoitti Israel Huttunen parin\nnikotuskohtauksen keskeyttämänä noskelaisten päävaatimuksen olevan,\nettä kommunistit lakkaavat vaalitaistelun ajaksi kiihotuksesta\nnoskelaiskoplaa vastaan.\n\nTov. Tiilikaisen seuraavaan tiedusteluun, oliko komitea mennyt antamaan\nsiinä suhteessa mitään lupauksia, vastasi kunniasolu Näppinen ensin\nkieltäen, mutta sitten, asiaa tarkemmin muisteltuaan, kolmasti myöntäen.\n\nJustus Tiilikainen ilmoitti tämän johdosta vastalauseensa, esiintuoden\nvallankumouksellisen taktillisuuden valossa, ettei komitealla ollut\nsellaiseen lupaukseen mitään ehdotonta oikeutta.\n\nIsrael Huttusen kiellettyä tov. Tiilikaista puhumasta vallankumouksen\nnimessä esitti Justus Tiilikainen, että kokous huutaisi alas komitean,\nmihin suuri enemmistö karjuen yhtyi, leimaten komitean menettelyn\nkansan pettämiseksi.\n\nSihteeri Mikko Tarjus otti taskuistaan kolme noskelaisilta saatua\ntäysinäistä putelia, ilmoittaen niistä pääsevän osallisiksi vain\nniiden, jotka yhtyvät kannattamaan komitean menettelytapaa, koska\nnoskelaiset ovat myöntäneet nämä putelit nimenomaan mielialan\nmuokkaamista varten kommunistien keskuudessa.\n\nTämän ilmoituksen johdosta syntyneen pitkän ja synkän\nvallankumouksellisen äänettömyyden aikana asettui komitea pöydän\nääreen, asettaen pullot eteensä, minkä jälkeen puhemies Näppinen,\nsiveltyään muutamia kertoja kämmenellä kasvojaan ja pyyhittyään\nsuupieliään, esitti Pöllölän vallankumouksellisen köyhälistön\nvastattavaksi, nauttiiko neuvotteleva komitea luottamusta, ja onko\nsaapuvilla ketään, joka sihteeri Tarjuksen ilmoituksen kuultuaan\nedelleenkin tahtoo leimata komitean menettelyn kansan pettämiseksi?\n\nMikko Tarjuksen ottaessa korkkiruuvin taskustaan ja alkaessa hitaasti\nvetää korkkia auki yhdestä putelista pyysi toveri Kusti Pirhonen\npuheenvuoroa ja lausui mielipiteenään, että kokouksen taholta on\ntapahtunut väärinkäsitys ja että Pöllölän vallankumouksellinen\ninternaali, ottaen huomioon vallankumouksellisen joukkotahdon\nahdistetun aseman lahtariyhteiskunnassa ja komitean jäsenten yleisesti\ntunnustetut suuret ansiot internaalissa, mielenylevyydellä hyväksyy\nkomitean toimenpiteet yhteisen rintaman luomiseksi porvarillista\nohranamaisuutta vastaan sekä luopuu kaikesta kiihoituksesta noskelaisia\nvastaan.\n\nPuhemiehen kysymykseen, onko tämä kansan tahto, vastasi kokous\njyrisevällä huutoäänestyksellä myöntävästi.\n\nPuhemiehen kysymykseen, katsooko Pöllölän internaali, että toveri\nJustus Tiilikainen on kenkku ja että hän on yrittänyt antaa iskun\nvallankumouksen selkään, vastattiin niinikään myöntävästi kaikilla\näänillä tov. Tiilikaisen ääntä vastaan.\n\nToveritar Reeta Sinkkonen ilmoitti, että koska iltamavieraita alkaa jo\nkeräytyä pihalle, olisi internaalin siirryttävä pulloineen kahvilan\npuolelle, mikä hyväksyttiin.\n\n\n\n\n11 §.\n\n\nPöllölän kommunistisen internaalin sijoituttua kahvilan puolelle\nnauttimaan noskelaisilta saatuja virvokkeita kysyi sihteeri Tarjus\nulkopuolella päiväjärjestyksen, minne kahvilan pienempi pöytä on viety,\nsekä missä hänen morsiamensa Hilta Kukkasjärvi on?\n\nTähän välikyselyyn vastasi internaalin puolesta toveri Kusti\nPirhonen, tehden lyhyesti ja selväpiirteisesti selkoa toveri Kuusisen\nkirjallisesta toiminnasta ja kommunistin katkesmuksesta.\n\nMikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tekemistä Hiltalla siellä aitassa\non, vastattiin seikkaperäisellä selvityksellä toveri Kuusisen kipeästä\nkädestä.\n\nKoska Tov. Mikko Tarjus tällöin puhkesi kommunistisiin sadatuksiin\nja uhkasi lähteä vaatimaan Hiltaa pois aitasta, ryhtyivät useat\nläsnäolijat rauhoittamaan Mikko Tarjusta, leimaten selvässä valossa\nhänen aikomuksensa sopimattomaksi yleisen luokkataistelun kannalta.\n\nPuhemies Näppinen todisti vastustamattomasti, että koska toveri\nKuusinen kerran tarvitsee sihteeriä, niin täytyy Pöllölän internaalien\nkustantaa hänelle sihteeri kommunistin katkesmuksen toimittamista\nvarten.\n\nMikko Tarjus, iskien nyrkillä pöytään, sanoi ei ymmärtävänsä, miksi\njuuri Hiltan täytyy sihteerinä olla, ja lupasi itse ryhtyä Kuusisen\nkirjuriksi.\n\nEräät Pöllölän luokkatietoiset internaalit vastasivat tähän ikeniänsä\nirvistellen tov. Tarjuksen jo olevan siinä kypsyyden tilassa, ettei\nhänellä pysy kynä näpissä, minkä johdosta nähtiin Mikko Tarjuksen\nvihaisesti vääntelevän silmiään.\n\nMuutamien nauraessa sanoi Kaisa Kompura ilkeästi mielipiteekseen toveri\nKuusisen varmasti pitävän mieluummin sihteerinään Hiltaa kuin Mikko\nTarjusta.\n\nToveri Mikko Tarjus yritti tämän johdosta nousta ylös, mutta painoivat\nIsrael Huttunen ja Kusti Pirhonen hänet jälleen istumaan ja käskivät\nhänen olla siivolla.\n\nPuhemies Näppinen selvitti rauhoittavasti kommunismin hengessä, että\njos vallankumouksen johtomiehet tahtovat meiltä esimerkiksi morsiamet\ntai vaikka akatkin, niin on ne heille luovutettava aatteen mukaisesti\ntarkoitusperiä varten, niinkuin Venäjälläkin, koska kommunistin\naatteena on omaisuuden yhteys, ja nuhteli tov. Tarjusta hänen\npikkumaisuutensa johdosta yhteisessä asiassa, missä yksilön onni on\nvähäpätöinen.\n\nToveri Tarjus, ryhtyen metelöimään, ilmoitti antavansa kirkkaan pirun\nsellaiselle vallankumoukselle.\n\nKun ilmeni, ettei toveri Tarjus tahtonut kuulla vallankumouksellisen\njärjen ääntä, ehdotti puhemies Näppinen hänelle annettavaksi\nkommunistisen varoituksen, mikä hyväksyttiin.\n\nTov. Tarjus sanoi, ettei hän ota semmoisen seurapiirin varoituksia\nhuomioonsa, minkä johdosta läsnäolijat lausuivat tov. Tarjukselle\nkummastuksensa, jota ei voitu merkitä pöytäkirjaan, ollen se tov.\nTarjuksen taskussa.\n\nKaisa Kompura sanoi Mikko Tarjukselle toivovansa, ettei Hilta\nKukkasjärvi siitä paljon pahene, vaikkapa onkin yhden illan vieraan\nmiehen kanssa lukon takana aitassa katkesmuksen teossa, minkä johdosta\njotkut internaalit äänekkäästi karjuen käskivät Kaisa Kompuran pitää\nsuunsa kiinni ja laputtaa pellolle.\n\nUseiden toverien vannottaessa Mikko Tarjusta uhraamaan tilapäisesti\nrakkautensa vallankumouksen alttarille, vaikkapa toveri Kuusisella\nolisikin joitakin sivutarkoituksia Hiltaan nähden, puhkesi tov. Tarjus\nkyyneleihin ja ilmoitti olevansa luokkataistelun uhri.\n\nKoska tov. Tarjus hetken kuluttua putosi pöydän alle, annettiin hänen\nnukkua siellä, kun ei muuallakaan ollut tilaa.\n\nTämän jälkeen ryhdyttiin vilkastuvan mielialan vallitessa\nkeskustelemaan kommunistin katkesmuksen käytäntöön ottamisesta, ja\nehdotti puhemies Näppinen, että toverit esittäisivät mielipiteensä.\n\nTov. Lötjönen murahti, että kommunistin katkesmus on aivan lojaali asia\njokaiselle luokkatietoiselle kommunistille, jonka tähden sitä olisi\nkannatettava.\n\nTov. Israel Huttunen, tehden laajaperäisesti selkoa kirkon\npimitystyöstä ja kinkerien käyttämisestä kansan orjuuttamiseen sekä\nselväpiirteisen valistuksen hämäämiseen, esitti että kommunistin\nkatkesmus hyväksyttäisiin käytäntöön ensi kuun alusta, mihin kokous\nvastasi myöntävästi.\n\nReeta Sinkkosen kysymykseen, olisko opeteltava koko katkesmus ulkoa,\nvastattiin laajan puheenvaihdon jälkeen, mikä välistä muuttui\nyleislaatuiseksi hölinäksi, ettei tarvitse lukea muuta kuin kymmenet\nkäskyt ja uskontunnustukset ulkoa, mutta muuten kunhan tietää kertoa\npääkohdat.\n\nValtuutettiin tov. Israel Huttunen kommunisterin arvolla pitämään\nsyksyllä kommunistiset kinkerit, joissa kuulustelee luokkatietoiselta\nproletaarilta katkesmuksen taitoa.\n\nTov. Lötjösen ilmoitettua, ettei hän osaa oikein lojaalisti lukea,\npäätettiin äänten enemmistöllä, ettei hänen tarvitse opetella muuta\nkuin uskontunnustus, minkä Reeta Sinkkonen hänelle takokoon päähän.\n\nTov. Lötjönen lausui toivomuksenaan, että uskontunnustus ei olisi\nlojaalia pitempi, mihin Kaisa Kompura muutamien nauraa räkättäessä\nhuusi, että jos ne siellä aitassa koko ajan uskontunnustusta tekevät,\nniin riittää siinä sinulle opettelemista sivu ensi pääsiäisenkin.\n\n\n\n\n12 §.\n\n\nKommunistisen yleispöllöläläisen internaalin iltamat pidettiin samana\niltana samassa paikassa vaihtelevalla ohjelmalla.\n\nTilaisuuteen oli saapunut runsaasti luokkatietoista internaalia kuin\nmyöskin noskelaisia, sekä sellaistakin väkeä, joka ei vielä ole\nherännyt täyteen vallankumoukselliseen tietoisuuteen, vaan liikkuu\nvielä porvärillisen valhevaipan nukuttavien sumusireeniäänien lumoissa.\n\nKun suuri osa yleisöä oli asettunut paikoilleen tuvassa, katselivat\nkaikki ympärilleen, nähdäkseen toveri Kuusisen, jonka saapumisesta\nsalainen sana oli levinnyt laajoihin uskottuihin kerroksiin, ja\ntähystelivät useat kunnioittavasti etenkin uunille, kunnes saatiin\nkuulla kuiskaus toveri Kuusisen olevan aitassa kirjallisissa\ntoimenpiteissä.\n\nPuhemies Näppisen tuntiessa itsensä väsyneeksi piti tervehdyspuheen\ntov. Justus Tiilikainen, kosketellen järjestötoimintaa\nvallankumouksellisessa hengessä, ja havaittiin avauspuheen pitäjän\nkasvonpiirteissä mitä vakavimpia ilmeitä, hänen sanoessaan että\nhän olisi tahtonut puhua kaiken mitä ajatteli, katsellessaan\nsitä suurilukuista nuorisoparvea, mikä harhailee ulkopuolella\njärjestöjen. Siirtyen sitten puhumaan noskelaisista ilmoitti puhuja,\nettä noskelaisten ohjelmassa ilmenevät perusjuonet ovat ilmianto,\nprovokatsiooni, oman mädännäisyytensä peittäminen ja tietämättömien\njoukkojen tunnoton pimittäminen ja uskotteleminen, jotka ovat\ntämän kuolemaantuomitun liikkeen viimeisiä, kouristuksentapaisesti\nnytkähteleviä elonmerkkejä.\n\nPuhujan ennätettyä näin pitkälle keskeyttivät ylvästelevät nosket\nesityksen mitä raakamaisimmalla jalkojen töminällä ja pehmeäksi\nkeitetyllä nauriilla, joka lätkähti keskelle puhujan otsaa, leviten\nympäri naamaa, ja matkaansaattoi ilkeän naurun-ulvonnan ei ainoastaan\nnoskelaisissa, vaan eräissä vähemmän valistuneissa kommunisteissakin.\n\nKun toveri Tiilikainen, pyyhkien naurismuhennosta otsaltaan, poskiltaan\nja leuastaan, oli astunut pois puhujan paikalta ja tämän häpeällisen\nattentaatin nostama meteli oli vähän asettunut, lausui Reeta Sinkkonen\ntunnelmallisella taidolla runon »Työn orjat», mitä tervehdittiin\nvilkkailla kättentaputuksilla.\n\nTämän jälkeen seurasi ohjelmassa yleinen tanssi hanurin säestyksellä,\nminkä aikana muutamat korven kyynelistä liikutetut pikkunosket tekivät\npaheksittavaa ilkivaltaa ulkona pihalla, nostaen rappuset pois oven\nedestä ja jyskyttäen haloilla seiniä.\n\nMyöskin oli joku heistä iltamapirtin ovella seisten kysellyt, kumpaako\nkansa tahtoo, pimeyttä vaiko valkeutta, katsellen sääliväisesti katossa\npalavaa lamppua ja poistuen sitten ulos myrtyneen näköisenä, lamppuun\nkoskematta.\n\nReeta Sinkkosen kysymykseen, missä järjestysmiehet ovat, kun eivät\nole hoitamassa virkaansa, ilmoitti Kaisa Kompura asiaan perehdyttyään\njärjestysmiesten nukkuvan saunan lauteilla ja ettei ole mahdollista\nsaada heitä hereille.\n\nKoska kahvilanpuolella oli vesiämpäri kaatunut permannolle, niin\nettä sihteeri Mikko Tarjus oli kastunut selkäpuoleltaan märäksi näin\nsyntyneessä lätäkössä, oli toveri Tarjus herännyt pöydän alla, noussut\nylös ja ryhtynyt kuivailemaan selkäänsä hellan edessä.\n\nTällöin tuli Kaisa Kompura, joka oli vähäväliä liikkunut ulkona\nhuomioita tekemässä, sisään ja sanoi kovalla äänellä, että niillä\nkatkesmuksen kirjoittajilla mahtaa olla kissan silmät, kun näkevät\npimeässäkin kirjoittaa ja ovat sammuttaneet lampun.\n\nTämän johdosta päästi toveri Mikko Tarjus niin kovan kirouksen, että se\nkuului yli tanssin jytkytyksen, ja läksi syöksymään ulos.\n\nKoska näytti olevan pelättävissä väkivaltaisuutta tov. Kuusista kohtaan\ntov. Tarjuksen taholta, ryhtyivät Simo Turtiainen ja Jerobeam Näppinen\nestämään Mikko Tarjusta, jolloin kaikki kolme iltamayleisön huutaessa\nvyöryivät ulos ovesta ja putosivat päistikkaa alas kynnykseltä\nedellämainitun, portaille tehdyn ilkivaltaisuuden johdosta.\n\nTässä putouksessa onnistui Mikko Tarjuksen päästä irti Jerobeam\nNäppisen ja Simo Turtiaisen käsistä, ja juosten aitan ovelle\nalkoi Mikko Tarjus, monisanaisesti kiroillen, perkaa ovea\nnyrkeillään, vaatien, niinkuin sanat kuuluivat, päästä varajäseneksi\nkatkesmuskomiteaan.\n\nKun tämä harkitsematon ja äkkipäinen menettely tov. Tarjuksen taholta\nei ollut herättämättä kiusallista huomiota koko iltamayleisössä, jonka\njoukossa oli porvareitakin, kiiruhti muutamia luotettavia kommunisteja\npaikalle, tarkoituksella hillitä tov. Tarjusta, joka nyt oli alkanut\npotkia aitan ovea hajalle.\n\nSamalla mainittu ovi kuitenkin aukeni, ja sysättyään syrjään toveri\nTarjuksen juoksi tov. Kuusinen nopeasti ulos aitasta ja katosi saunan\ntaakse sekä sieltä metsään, jättäen pihalle keräytyneen runsaslukuisen\nyleisön ihmettelemään.\n\nToveritar Hilta Kukkasjärven tultua sitten aitasta ja Mikko Tarjuksen\nryhdyttyä vaatimaan häneltä selityksiä, käski Hilta Kukkasjärvi hänen\npainua hornan kattilaan ja pää pystyssä ilmoitti ympärilläseisoville\ninternaateille kihlautuneensa toveri Kuusisen kanssa sekä tulevansa\nsenkautta komissarin rouvaksi Pietariin.\n\nTämä tieto, joka mursi tov. Mikko Tarjuksen sydämen, niin että hän\nyritti potkaista Hilta Kukkasjärveä, täytti Pöllölän kommuunin\ninternaalien ja johtohenkilöiden mielet ylpeydensekaisella ilolla, mikä\npuhkesi lämpimiksi onnentoivotuksiksi, ja sanoma kihlauksesta levisi\nkulovalkean kaltaisella nopeudella kommunistisuusta toiseen.\n\nToveri Lötjösen lausuessa juuri mielipiteenään, että tämä oli oikein\nlojaali onnenpotkaus ei ainoastaan Hilta Kukkasjarvelle, vaan myöskin\nkoko Pöllölän kommuunille, ilmestyi pihalle poliisi Pekka Suova,\njoka ryhtyi kyselemään, oliko täällä nähty erästä tuntematonta\npienenpuolista, vähän ristiveristä miestä, jonka Pekka Suova oli\nkuullut tulleen tännepäin.\n\nPöllölän kommunistien luodessa toisiinsa merkitseviä silmäyksiä vastasi\nSimo Turtiainen, ettei täällä ole ketään semmoista miestä näkynyt, ja\nkysyi mikä kulkuri sen sitten pitäisi olla.\n\nTähän vastasi Pekka Suova, että se on eräs työväen piireissä liikkuva\npetkuttaja Teppo Issakainen, joka esiintyy milloin minäkin, ja on\nvarastanut rahoja Tiirikkalan ja Totkulan työväenyhdistyksiltä,\nesiintyen viime aikoina herkkäuskoisia pässinpäitä petkuttaessaan\njoskus toveri Kuusisenkin nimellä.\n\nTämän johdosta kehoitti poliisi Suova läsnäolijoita antamaan hänelle\nheti tiedon, jos petkuttajan sattuisivat näkemään, minkä jälkeen\npoliisi lausui Pöllölän kommunisteille hyvästit, sulkeutuen heidän\nsuosioonsa ja ilmoittaen lähtevänsä yöksi kalaan Pöllölänjärvelle.\n\nKun Pöllölän kommunistit olivat jonkun aikaa raapineet päätään ja\nkatselleet toisiinsa epätietoisina, kuultiin Reeta Sinkkosen äkkiä\nsiunaavan tavalliseen porvarilliseen tapaan, läiskäyttävän käsiään\nyhteen ja hyppäävän aittaan, mistä hän kuitenkin seuraavassa hetkessä\nhyppäsi takaisin ja kiljasi:\n\n— Siinä on teille katkesmusta! Pöytälaatikossa olleet ravintolarahat\novat menneet sen tiensä!\n\nTällöin puhkesivat Pöllölän kommunistiset solut kirouksiin, jotka\ntyynenä kesä-iltana kuuluivat, niinkuin myöhemmin saatiin tietää,\nHevukkalan kesantopellolle asti, ja aikoivat lähteä ajamaan takaa\npetturia ja varasta, mutta luopuivat sentään tästä aikeesta, kun tov.\nAatami Lötjönen huomautti:\n\n— Kyllä se on ottanut niin lojaalin vauhdin, ettette sitä enää tavoita.\n\nTämän jälkeen jatkui iltaman suoritus enemmittä häiriöittä, ja vasta\nkolmatta käydessä aamulla, porvarillisten rapamahojen nukkuessa\nsikeimmässä unessaan, läksivät Pöllölän internaalit ja kommunistiset\nsolut itsekukin tyytyväisenä kulkemaan kotiansa kohti.\n\n\n\n"]