[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fh_TbHIv7Bq6x4STFauFXcDx0SLyBX3_kb5q2LkcGS6g":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":16,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2876,"Kommunisti- ja bolshevikkipakinoita","Tiitus (oik. Kivinen, Ilmari)",1883,1940,"2876-tiitus-kommunisti-ja-bolshevikkipakinoita","2876__Tiitus__Kommunisti-_ja_bolshevikkipakinoita",null,"muu",[14,15],"rikos","huumori",[],"fi",1928,42395,305014,false,72733,[24],"Finnish fiction -- 20th century",[26,27],"Crime, Thrillers and Mystery","Humour","\"Kommunisti- ja bolshevikkipakinoita\" by Ilmari Kivinen is a collection of satirical writings likely created in the early 20th century. The text engages with the political landscape of the time, particularly focusing on the communist and Bolshevik movements in Finland. Through a blend of humor and social commentary, Kivinen explores the dynamics of local gatherings, party politics, and the peculiarities of village life during a tumultuous historical period.  The opening of the collection presents a series of humorous meeting minutes from various communist gatherings in the village of Pöllölä. These meetings feature an array of characters, such as the local shoemaker Näppinen and the ever-present Pussisen poika, who adds a layer of levity and absurdity to the proceedings. Kivinen showcases the whimsical discussions and decisions made in these meetings, highlighting the challenges and contradictions faced by the communist party members while referencing broader political themes. The tone is playful and ironic, setting the stage for the author's critique of political idealism and local governance. (This is an automatically generated summary.)",[],269,"Kokoelma satiirisia pakinoita tarkastelee huumorin keinoin 1920-luvun poliittisia virtauksia, erityisesti kommunismia ja bolshevismia. Kirjoituksissa kuvataan maaseudun ihmisten kohtaamisia uusien aatteiden ja yhteiskunnallisten muutosten kanssa.","Tiituksen 'Kommunisti- ja bolshevikkipakinoita' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 2876. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Juhani Kärkkäinen ja Projekti Lönnrot.","KOMMUNISTI- JA BOLSHEVIKKIPAKINOITA\n\nKirj.\n\nTiitus [Erkki Kivinen]\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nKustannusosakeyhtiö Kirja,\n1928.\n\n\n\n\n\n\nOHJELMA JA TYÖJÄRJESTYS PÖLLÖLÄN KYLÄN KANSANKÄRÄJILLE\n\n\n_Pöytäkirja_, pidetty Hölmölän pitäjän Pöllölän kylän kansankäräjäin\nvalmistuslautakunnan kokouksessa Iso-Hölön pirtissä viime sunnuntaina\nklo 8 a.p. Läsnä oli 11 henkilöä sekä Sinkkosen akka, ynnä Pussisen\npoika, joka makasi uunilla, jota ei merkitty pöytäkirjaan.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_1:si §:llä_:\n\nHyväksyttiin, että Pöllölän kylän kansankäräjät kokoutuvat tänä päivänä\nklo 3 i.p. tässä Ison-Hölön pirtissä, koska ei suutari Näppinen päässyt\neduskuntaan, vaikka sai 18:toista äänilippua.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_2:nen pyk._\n\nMerkittiin, että kansankäräjäin kanslia on tuolla kyökissä, mutta pitää\npiika-Reetan siivota sitä ennen tiskit pois pöydältä ja pyyhkiä pöytä.\n\nKysymyksen johdosta, onko oltava myöskin piikakirjoituskanslia,\ntiedusteli lautakunnan puheenjohtaja lois Mikko Tarjus, osaako Reeta\nkirjoittaa. Kun Reeta sanoi, ettei oikein muuten kuin mallin jälkeen,\nja että Sinkkoskan pennut olivat hävittäneet mallin, päätettiin, ettei\ntarvitse olla piikakirjoituskansliaa.\n\nSinkkoska sanoi, että eikö ne lie olleet Reetan omat pennut, mikä\nmerkittiin pöytäkirjaan.\n\nSihteeri kysyi, että oliskos tästä asiasta vielä muuta, johon kokous\nyksiäänisesti vastasi, että liekkös tuossa sitten muuta.\n\nIsrael Huttunen ilmiantoi, että Helsingin eduskunnassa on ravintolakin,\njohon Reeta sanoi, että kyllä hän pitää kahvipannun tulella, mutta\npitäisi olla jokaisella omat sokerit, mikä hyväksyttiin.\n\nKysyttiin, että kutka ovat oikeutetut edustamaan Pöllölän kyläläisiä\nkansankäräjillä ja hyväksyttiin ilman äänestystä, että tulkoot ne,\njotka töiltään joutavat.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Kolmas §._\n\nKeskusteltiin ja päätettiin kansankäräjäin avajaisohjelma kuin seuraa.\n\nEttä kansankäräjät kokoutuvat aika ja paikka kuin yllä.\n\nEttä aluksi lauletaan yksiäänisesti pelimannin sävellystä »Voi minua\npoika raukkaa».\n\nEttä kokouksen avaa lautakunnan puheenjohtaja lois Mikko Tarjus ilman\nikämiespuhetta ja käskee valitsemaan suutari Näppisen puhemieheksi ja\nitsensä ensimmäiseksi ja Israel Huttusen toiseksi varapuhemieheksi,\nmikä hyväksyttiin.\n\nEttä, sitten kun puhemiesmiehistö on valittu ja suutari Näppinen\nistunut puhemiespaikalle\n\njättää tämän valmistuslautakunnan esimies Mikko Tarjus Issakaisen\nrengin seuraamana kansankäräjille kertomuksen valmistuslautakunnan\ntoiminnasta sekä tämän pöytäkirjan,\n\nkuin myöskin lautakunnan esitykset kansankäräjille.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_4:s §:lä._\n\nIsrael Huttunen ilmineerasi, että kun Mikko Tarjus ja Issakaisen\nrenki tulevat kyökistä jättämään pöytäkirjan ja esitykset, niin pitää\nkansankäräjien nousta seisomaan, mikä hyväksyttiin yksinkertaisella\näänten enemmistöllä.\n\nSinkkosen akka sanoi, ettei se ole kyökki, vaan kanslia, mikä\nmerkittiin pöytäkirjaan.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_5 §:lä._\n\nPäätettiin, että äänestykset kansankäräjillä toimitetaan avonaisella\nlippuäänestyksellä, joka on oleva sinivalkoinen lippu, mutta jos sitten\nvaaditaan huutoäänestystä, niin on se toimitettava.\n\nSinkkosen akka käski merkitä pöytäkirjaan, että jos hän ei saa äänestää\npunaisella lipulla, niin saa olla äänestämättä.\n\nKokous hyväksyi yksimielisellä ääntenenemmistöllä, että pyydetään\nkansakoululta lippu lainaksi lippuäänestyksiä varten.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_6:uudes §._\n\nMerkittiin pöytäkirjaan, että kansankäräjät valitsevat seuraavat\nvaliokunnat:\n\nperustuslakivaliokunnan;\n\nkielikysymysvaliokunnan;\n\nsotilasvaliokunnan;\n\nkirkko- ja kouluvaliokunnan\n\nsekä tupakkavaliokunnan, jos osuuskauppaan tulee huomenna tupakkoja,\nmikä hyväksyttiin.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_7:mäs §:lä._\n\nSihteeri sanoi, että pitäisi lopettaa tämä kokous, koska\npöytäkirjapaperi rupeaa loppumaan, johon kokous sanoi, että olet\ntainnut kirjoittaa liian suuria puustaimia, etkä olisi tarvinnut\nkirjoittaa kaikkia päätöksiä.\n\nSihteeri vastasi, ettei hän ole kirjoittanut puoliakaan, mikä\nhyväksyttiin.\n\nPuhemiehen välikysymykseen, lopetetaanko kokous, vastattiin\nhuutoäänestyksellä, että lopetetaan vain.\n\nIsrael Huttunen pani vastalauseen sitä vastaan että Pussisen poika oli\nottanut osaa uunin päältä huutoäänestykseen, vaikka ei ollut vielä\nripillä käynyt, mikä merkittiin pöytäkirjaan.\n\nPuhemiehen ehdotuksesta huudettiin Pussisen poika alas.\n\nPussisen poika sanoi, ettei hän voi tulla alas, kun hänen housunsa ovat\npesussa, mikä hyväksyttiin.\n\nPöytäkirjan tarkastajaksi valittiin allekirjoittanut sihteeri.\n\nPuhemiehen ehdotuksesta kohotettiin kaksinkertainen eläköönhuuto.\n\nLopuksi laulettiin moniäänisesti »Hiljaa juuri kuin lammen laine».\n\nAika ja paikka kuin yllä.\n\n(1919)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN PUOLUEKOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\n»_Pöytäkirja_ pidetty kommunististen ylenmääräisessä puoluekokouksessa\nPöllölän kylässä Iso-Hölön tuvassa ehtoopuolella päivää.\n\nLäsnä oli 13 kommunismia ja Pussisen poika, joka istui ovenpielessä.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_Yksi pyk._\n\nLaulettua yksimielisesti »Aamulla varhain» valittiin puhemieheksi\nsuutari Näppinen useinmainitun Näppisen akan ääntenenemmistöllä. Aika\nja paikka kuin yllä.\n\nKysyttyä onko kokous laillisesti kutsuttu katsottiin kutsutuksi.\n\nOtettiin esityslistalle alustus kommunistin puolueen\njärjestäytymisestä, minkä oli luvannut pohjustaa väliaikalainen\npuoluetoimikunta Makkosen leski.\n\nTarkastettuna havaittua Makkosen lesken ei läsnäolevaiseksi esitti\npuhemies vastattavaksi kysymyksen, tietääkö kukaan missä Makkoska on.\n\nPussisen poika ilmoitti ilman äänioikeutta, että se taisi pistäytyä\nnavettaan katsomaan niitä mustankirjavia sianporsaita. Julistettiin.\n\nSanottiin kansalta, että pohjusta sinä Näppinen sitten. Olethan sinä\nkoko ikäsi pohjustanut.\n\nPussisen pojan naurettua tämän johdosta ja ulos käskettyä häiriöstä\njulkisella paikalla pohjusti suutari Näppinen kommunistin aatteen\nselvässä valossa tulevilla huomautuksilla vallankumouksen perusteella.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_2 pyk._\n\nKysyttiin, onko sallittava lähetekeskustelua, mikä sallittiin.\n\nVäliaikalainen puoluetoimikunta tuli navetasta ja sanoi emännälle, että\njos hän saisi yhden porsaan, minkä johdosta puhemies koputti pöytään\nmainitun porsaan ei asiaan ja parlamentaariaan kuuluvana.\n\nKäsiteltiin periaatteet puolueen ohjelman pohjalle niinkuin alla seuraa:\n\n1. Että on porvarillinen valtiokoneisto poistaminen. Huomautettiin,\nettä ei päätös koske puimakonetta, koska on osuuskunnassa myöskin\nkommunisteja eikä Pahakosken myllyä, koska on mylläri punikki.\nMerkittiin pöytäkirjaan.\n\n2. Karkoittaen virkavallan kaikkialta, mikä hyväksyttiin suurella\nhuutoäänestyksellä. Ja annettiin puhemiehelle valtuus edeskantaa kansan\ntahto raittiuslautakunnalle ja konstaapeli Toloselle.\n\n3. Sen sijaan köyhälistön vallan järjestäminen työväen\nneuvostojärjestelmän muodossa.\n\nPalstatilallisen Miettisen kysyttyä, kuuluuko maamiesseuran konsulentti\nneuvostojärjestelmän muotoon päätettiin panna kysymys viheriän veran\nalle, mutta koska ei ollut viheriäistä verkaa niin pantiin pöydälle.\n\nEdelläolevat kolme monumenttia tarkastettiin ja asia julistettiin\nloppuunkäsitellyksi toisessa lukemisessa.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_3:mas pyk._\n\nKoskeva kapitaalien riisto-omaisuutta leikattiin lehdestä\njulkiluettavaksi haltuun ottamisen ohjesääntö:\n\n»Työväen neuvostovallan haltuun on otettava kaikki valtion ja kuntain\ntaloudelliset laitokset, samoin kapitalistien pankit, tehtaat,\nsuuret kauppaliikkeet, varastot ja talot sekä muu kapitalistinen\nriisto-omaisuus».\n\nMatikaisen kysyttyä että tuleeko ne sitten ikäänkuin otettavaksi\nlahtarilta kommutistille vastattiin välikysymystietä että tulee.\n\nMatikainen sanoi, että hyvähän ne olisi ottaa, mutta ei taida porvari\npiru antaa, ja lausuttiin porvaristolle halveksuminen, mikä päätettiin\nmerkitä pöytäkirjaan.\n\nMakkosen kysymys, onko Matikainen katsottava kommutismiksi lähetettiin\nvalmistusvaliokuntaan, joka läksi porstuaan kokousta pitämään, vieden\nMatikaisen muassaan kuulustelemista varten.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_4 pyk._\n\nEsitettiin vastattavaksi, onko laajaan sosialistisoimiseen viipymättä\nryhdyttävä rengastuneilla ja strudsiutuneilla tuotannon aloilla;\nvastattiin laajan ja vaihtelevan keskustelun jälkeen, vaihtuen joskus\nyleis-mölinäksi, kielteisellä suhtautumisella seuraavien monumenttien\nperustuksella:\n\nA.) Ei ole sosialistisoimiseen ryhdyttävä, koska on kommunistinen\nmaailmankatsomus eronnut herrassosialisteista.\n\nP.) Koska strudsit ovat Aafrikan lintuja joita ei ole Pohjolassa,\nniin on alotteen herättäminen johtunut joko pilkanteosta taikka\nprowogaattorista, mikä hyväksyttiin.\n\nMonumentit päätettiin pitää heti tarkistettuina.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_5 pyk._\n\nPuheenjohtajan kysymykseen että mitä se valmistava valiokunta siellä\nporstuassa vielä vöhnii, ilmoitti Pussisen poika ovenraosta ilman\näänestysoikeutta, että ne läksivät Matikaisen mökille tarkastamaan,\nonko Matikainen kommutismi, mutta lupasivat tulla pian takaisin.\n\nLaulettiin odotellessa moniäänisesti »Tuonne taakse metsämaan».\nEhdotus, että laulettaisiin »Työn orjat, sorron yöstä nouskaa», ei\nsaavuttanut kannatusta, ollen oikeistososialistinen laulu vanhan\nmädännyksen perustalla.\n\n       *       *       *       *       *\n\n_6 pyk._\n\nValmistava valiokunta palasi takaisin ja ilmoitti, että Matikaisella on\ntodellakin se punertava kommuuti, jonka Matikaisen veli huusi sieltä\nlukkarivainajan avisuunista, minkä johdosta kokous yksimielisesti\nmyönsi Matikaisen kommutistiksi.\n\nMatikainen kiitti liikutetuin mielin ja tarjosi muillekin samasta\npullosta, joka vetää kaksi litraa.\n\nKokous päätettiin yhteisellä soololaululla:\n\n    »Hunttarulla vaan,\n    Vasikannahka vaan.\n    Se riippuu vaan.\n    Kun se pannaan riippumaan».\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN ULKOPARLAMENTTAARINEN TOIMINTA PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\nKommunistien ulkoparlamenttaarinen toiminta edestuotiin Pöllölän\nHölölässä toissapäivänä klo 6,13 i.p.p.\n\nLäsnä oli puoli tiuta kommunismin soluja ja Pussisen poika, kuin on\nvähän ristiverinen.\n\nPuheenmiehenä toimitsi ikäsolu Jerobeam Näppinen taidehikkaasti.\nPikapöytäkirjaa piti tunteellisella taipumuksella lois Mikko Tarjus.\n\nLaulettiin viehkeästi:\n\n    »Tässä kylässä tyttöjä on\n    ainoastaan viisi,\n    neljä on ryssien narraamaa\n    ja viidettä vaivaa riisi».\n\nJerobeam Näppinen esiintoi alentavassa äänilajissa, että uunin peltit\non suljettava, koska on hänellä salaperäinen ilmianto suuressa\ntärkeydessä.\n\nSulkemisen toimitti Pussisen poika.\n\nPuheenmies edeskantoi Herra Toveri Rotskin terveiset, jotka yksi\njätkämies oli tuonut langattomalla etappitiellä, että hedelmä on\nkypsä ja kirves pantu puun juurelle. Ilmoitus herätti vilkasta\nmielenliikkumista luokkatietoisessa kansalaisainehistossa.\n\nKaisa Kompura ehdotti, että jätkämiehen mukana lähetettäisiin\nkommunistinen uskollisuusvala Rotskille, mikä hyväksyttiin\nyksimielisesti 4 äänellä viittä vastaan. Aiheuttaen halpa-arvoista\nnaurun tyrskähdystä Pussisen pojan puolelta. Kokous lausui Pussisen\npojalle kummastuksensa. Merkittiin pöytäkirjaan.\n\nPussisen poika ilmeneerasi, ettei ollut nauranut vaan että oli\nhäntä muuten kakisuttanut, mikä hyväksyttiin. Toimeenpanevan\nKeskusneuvoston ylikomissari Israel Huttunen esiintoi lennättävällä\ntavalla valkosuomalaisen hirmuhengen mädännäisyydet, mitkä kaameassa\nvalaistuksessa yksimielisellä ääntenenemmistöllä hyväksyttiin.\n\nVäkevän toverihengen vallalleen päästessä ja uuninpeltien tultua\njälleen avatuiksi yhteiskunnalliseen tarkoitukseensa luki Jerobeam\nNäppinen voimakkaalla paahtoksella »Tuonen Työmiehen» aartikkelin\neduskunnan ulkopuolisesta taistelusta luokkakaarti-apurahojen\nkieltämiseksi.\n\nHyväksyttiin keskustelutta arvoisan äänenkannattajan mielipuoli, että\nottamalla laajat valitsijajoukot Pöllölän kommuunista mukaan tähän\ntaisteluun saadaan enemmän pontta.\n\nHuutoäänestyksellä vahvistettiin Tuonen Työmiehen vaatimus, että\n»on annettava myöskin kansanjoukkojen ulkopuolella eduskunnan sanoa\nsanansa».\n\nMikko Tarjuksen kysymykseen, millä tavoin se kävisi päinsä, selvitti\nIsrael Huttunen tosiperäisellä taktillisuudella tulevan koottavaksi\njoukkoja Helsinkiin eduskunnan ulkopuolelle huutamaan eduskuntaa alas.\n\nEräiden kysyttyä, voisiko myös täräyttää kivillä muutamia ruutuja rikki\nvallankumouksellisen joukkotahdon tehostamiseksi lausui toveri Huttunen\ninviditualistisena mielipiteenään tämän riippuvan paikallisista\nolosuhteista ja siitä, sattuuko olemaan poliiseja lähellä.\n\nPussisen aikamiespoika huusi vastavallankumouksellisella\nivamielisyydellä, katukivien Helsingissä olevan tiukkaan iskettyjä,\nniin että pitäisi ottaa kanget mukaan tai viedä tarvittavat kivet\nkontissa selässään, mille ala-arvoiselle puheelle kuultiin muutamien\nvähemmän harkitsevien toverien nauraa räkättävän.\n\nPuheenmiehen esityksestä ilmaisi kokous halveksimisensa Pussisen\npojalle musertavalla kommunistisella äänettömyydellä.\n\nKeskusteltiin kysymyksestä, olisiko Pöllölästä lähetettävä joukkoja\nHelsinkiin ulkoparlamentaariseen toimintaan kadulle eduskunnan\nulkopuolelle lahtareiden ja ohranoiden hätkäyttämiseksi, ja\nhyväksyttiin, että lähetettävä on.\n\nKysyttiin kutka lähtevät vapaaehtoisesti.\n\nMerkittiin pöytäkirjaan, ettei kukaan ilmoittautunut.\n\nPuheenmies Näppinen piti leveäperäisen puheen ohranoiden kurjasta\nkätyröimisestä taantumuksen helmassa, ja kehoitti vakuuttavin sanoin\nkansankerroksia nousemaan ulkoparlamentaariseen toimintaan.\n\nSinkkosen Reetan kysymyksen, mitä sitten tehdään, jos porvalit sanovat\nettä top, ehdotti puhemies pantavaksi vihreän veran alle.\n\nUseiden karjuessa yhtyvänsä Sinkkosen akkaan peräytti toveri Näppinen\nehdotuksensa, koska ei ollut saatavissa viheriäistä verkaa.\n\nPuheenmies ilmoitti vallankumouksellisella tiktatuurilla määräävänsä\nläsnäolevat lähtemään eduskuntaa painostamaan.\n\nSinkkosen Reetan kysymykseen, että tuletkos sitten itse mukaan,\nilmoitti Jerobeam Näppinen vallankumouksen ohjelman mukaan ei voivansa\npoistua paikkakunnalta, koska oli hänen jäätävä Pöllölään vartioimaan\nvallankumouksen saavutuksia.\n\nMonen huutaessa häpeällisiä solvauksia jäniksenpesästä Näppisen\npöksyissä ja keskustelun muututtua yleiseksi mölyksi laulettiin\nmyllertävien maininkien rauhoittamiseksi Israel Huttusen\nmestarillisella johdolla:\n\n    »Meijerskall' on pienet silmät,\n    Iso nenä päässä.\n    Kilon köntti kädessä\n    Ja kävelee kuin jäässä».\n\nLaajapiirteisen puheenvaihdon jälkeen hyväksyttiin kompromissi, että\nei mennä ulkoparlamentaariseen toimintaan Helsinkiin, vaan siirrytään\nHölön pihalle, kuin myöskin paikalla toteutettiin.\n\nKaikkien siirryttyä tuvasta pihalle huudettiin puheenmiehen\nehdotuksesta paljastetuin päin kolminkertaisesti alas ohranat ja\nsuojeluskuntamäärärahat.\n\nTapauksesta eduskunnan kommunistisoluille kirjallista tietoa antamaan\nvaltuutettiin Näppinen ja Mikko Tarjus.\n\nJerobeam Näppisen lausuttua vakaumuksenaan tämän tapauksen muodostuneen\nkuoliniskuksi ohranoille ja määrärahoille läksi puoluekokous\nnurkkatansseihin Rötkylän torpalle.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nKOMMUNISMIN YLIMÄÄR. YHTIÖKOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\nKommunismin ylimäär. yhtiökokous pidettiin Pöllölän Hölölässä klo 5,6\ni.p.p. ehtoolla.\n\nLäsnä oli 11 kommunismia ja Pussisen aikamiespoika. Kuin on noske.\n\nPuhemieheksi valittiin osake-enemmistöllä suutari Näppinen, joka\nesiintoi tunteellisia tervehdyssanoja. Pikakirjuriksi nimitettiin Mikko\nTarjus.\n\nKun oli laulettu moniäänisesti: »On sitä Suomessa sakia, joka pelkää ei\nkieltolakia», lausui Reeta Sinkkonen tunnetulla taidolla runopukuisen\n»Lahtarin suolet», mikä aiheutti vilkasta suosiota runsaslukuisessa\nyleisössä. Huudettiin tekijä esille.\n\nOtettiin käsiteltäväksi edellisessä kokouksessa viheriän veran alle\npantu kysymys Pussisen pojasta. Puhemies luki julkisesti Pussisen pojan\nanteeksipyynnön »Savon Kansasta», jonka tähden pöytäkirjaan merkittiin,\nettei Pussisen poika ole enää noske ja että häntä on kohdeltava\ntoverina. Pöytäkirja tarkastettiin paikalla.\n\nPuhemies piti paikan päällä selväpiirteisen siteerauksen\nporvarillisesta mädännäisyydestä, jota kokous kunnioitti seisoalleen\nnousten.\n\nLaulettiin kolme värsyä laulusta »Haituli halituli hattan tattan»,\njonka jälkeen nautittiin virvokkeita.\n\nVirallisen ohjelman ulkopuolella ilmoitti Pussisen poika ingocnido,\nettä limonaatipullollinen häntä ihteään on alentunut 95 mk:sta 80\nmk:aan, jota tervehdittiin vilkkailla mieltymyksen osoituksilla.\n\nKun oli nautittu kahvia y.m. virvokkeita, ryhdyttiin jatkamaan kokousta.\n\nPikakirjuri Mikko Tarjus pohjasi kysymyksen kommunismin suhteesta\nkieltolakiin ja esiintoi järkiperäisiä aiheita molemminpuolisista\nkatsantokannoista. Puhujan mielestä oli kommunismin suhteellisuus\nkieltolakiin sama kuin muihinkin porvalien yhteiskunnan lakeihin,\nnimittäin että mäskiksi vain semmoiset kaikki, ei ne ole minkään\nväärttejä.\n\nTämän johdosta syntyi laajaperäinen puheenvaihto, jossa toiset yhtyivät\nMikko Tarjuksen maailmankatsantoon, kun taas toiset sanoivat, että ei\nporvali noudata sitä lakia, jonkatähden proledaarin juuri on sopiva\nsitä kannattaa. Reeta Sinkkonen esiintoi surkutteluja häpeällisten\nsyiden takia, muuttuen siten keskustelu yleismölinäksi, jossa äänten\nenemmistöllä huudettiin alas kaikki puhujat. Puhemiehen esityksestä\npäätettiin hyväksyä keskustelu vastaukseksi kysymykseen.\n\nKoska on tapahtunut, niinkuin »Pohjan Kansassa» t.k. 10 p. n:ro 6\n»Kirje Arpelasta» kertoo, että paikkakunnan isäntämiehet »kokoontuvat\naina työväentalolle juomaan ja laulamaan», niin päätettiin lausua\nhalveksiminen ja vaatia selvää luokkatietoisuutta vallankumouksen\npohjalla.\n\nKirkonkylän noskelaiselta työväenyhdistykseltä oli tullut kirjelmä,\njossa ehdotettiin yhteistoimintaa sotahuhujen kukistamiseksi Karjalan\nKommuutissa. Asiasta keskusteltua leimattiin tämä ehdotus 11 äänellä\nrovokaattoriksi ja päätettiin koota köyhälistön rivit irralleen\nvalkoisten sosialidemokraattien houkuttelevasta valhevaipasta.\nVastauskirjelmää laatimaan valittiin suutari Näppinen ja Mikko Tarjus.\n\nEsitettiin suljettujen ovien takana keskusteltavaksi uuden kapinan\nalkamisesta. Asia pantiin pöydälle, kunnes ent. punakaartilainen\nSipi Tarnanen, jonka luokkaoikeus on tuominnut linnaan rekivällyjen\nvarastamisesta, on päässyt vapaaksi. Kokouksen puolesta päätettiin\nkirjelmällä kehoittaa Sipi Tarnasta käyttämään itsensä hyvin linnassa,\njos päästäisivät pois vähän ennemmin.\n\nKoska ohranan kellarista on löydetty luuranko, jota lahtarit ovat\nkäyttäneet opetusvälineenä, niin päätettiin vaatia, etteivät porvarit\nsaa käyttää ihmisen luita opetuksessa kouluissa, vaan otettakoon muita\nluita.\n\nSuutari Näppisen ehdotuksesta päätettiin hyväksyä, että ohrana\non lakkautettava ja sen tehtävät jätettävä luokkatietoisille\nkommunisteille. Julistettiin.\n\nKommunistisen ohranan nimeksi hyväksyttiin yleisellä huutoäänestyksellä\nkaurana.\n\nKun oli kuultu Pajusen Eemelin' referaatti länsimaisen kapitalismin\nromahduksesta ja Neuvosto-Venäjän tuotantojärjestyksestä, joka on\ntaannut maailman vallankumoukselle loistavan menestyksen, päätettiin\nlähettää neuvostoviranomaisille myötätuntoinen apuraha-anomus\nkommunistilehden perustamista varten Pöllölään. Päätoimittajaksi\nvalittiin suutari Näppinen ja aputoimittajaksi Mikko Tarjus.\n\nLopuksi laulettiin. »Tämän kylän ämmät, tappurahännät», jonka jälkeen\nitsekukin hajautui kuutamossa kotiansa kohti...\n\n(1922.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN TÄYSISTUNTO PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\nKommunismin sääntöperäinen täysistunto toimitettiin viime sunnuntaina\nklo 5:si ehtoolla Pöllölän Hölölässä.\n\nLäsnä oli noin 19 jäsentä, niistä kolme noskelaista, joista yksi on\npoliisi.\n\nIkäpuhemiehenä toimi suutari Näppinen ja pikasihteerinä lois Mikko\nTarjus.\n\nKun sihteeri oli katsonut, ketä oli läsnä, toimitettiin nimenhuuto,\njolloin kukin läsnäolevista vastasi: »on!»\n\nTämän jälkeen puhemies ilmoitti, että yhdistyksen ravintoloitsija\nSinkkosen Reeta oli mennyt linnaan istumaan niitä porvarillisen\nyhteiskuntajärjestyksen tuomitsemia kieltolakisakkoja. Kun puhemiehen\nkäskystä kokous kunnioitti Sinkkosen Reetaa kontalleen nousten, istui\npoliisi Pekka Suova, minkä johdosta sihteeri Mikko Tarjus, puhemieheltä\nkysyttyään, merkitsi poliisille pöytäkirjaan kansan halveksimisen.\n\nLaulettiin yksimielisesti: »Piru se tirkisti petäjän takaa», mikä\npalkittiin vilkkailla abploodeimilla.\n\nPuhemiehistö kysyi, olisiko muistuttamista kommutismisen puolueen\nkeskusjohdon lähettämän piirijärjestäjän Vilho Sallisen yleisiä\nsuuntaviivoja vastaan, johon oltiin suostuvaisia.\n\nTämän johdosta luki piirijärjestäjä puolueen pääjohdon lähettämän\nsalaisen kiertokirjeen, valan velvoituksella, jossa neuvottiin, miten\non sopivampi varastaa porvarilta, niin ettei kiinni joutuisi.\n\nPoliisi Pekka Suova sanoi, että »ohoh!» minkä johdosta pöytäkirjaan\nmerkittiin, että poliisi on pyrograatti.\n\nPuheensa jälkeen ehdotti keskustelua, johon oltiin suostuvaisia.\nKeskustelun alaisiksi otettiin ne seikat, jotka vaikeuttavat\nyhdistystoimintaa paikkakunnalla sekä suuntakysymys, sillä\nkysymyksessäoleva yhdistys kuuluu vielä sos.-dem. puolueeseen. Käydyssä\nkeskustelussa myönsivät yhdistyksen jäsenet sos.-dem. puolueen\nkehnouden työväen asiaa eteenpäin viemään. Samalla todeten, että se ei\nole mikään työväen luokkataistelupuolue. (»Vapaa Sana», helmik. 24 p.\n1922.)\n\nSelväviivaisen esityksen jälkeen kysyi puhemies, onko se niin, johon\nIsrael Huttunen vastasi yksimielisesti myöntävästi.\n\nMerkittiin.\n\nNosket huusivat että ei, josta syystä pikasihteeri puheenjohtajan\nmääräyksestä merkitsi rotokollaan puolueen inhomieliset tunnelmat.\n\nPuheenkäytön muututtua tilapäisesti sekalaiseksi mölyksi laulettiin\npuhemiestoimiston esityksestä kansankerrosten rauhoittamiseksi: »Hiljaa\njuuri kuin lammen laine».\n\nVarkauskysymykseen nähden hyväksyttiin, että kommunisti saa varastaa\nmissä passaa luokkatietoisuuden pohjalla, mutta olkoon se noskeilta\nkielletty.\n\nPäätöksen johdosta ilmiantoi poliisi halpamielisen vastalauseen, jota\nei merkitty päiväkirjaan.\n\nNoskelainen Paavo Pellikka ryhtyi kerskaten puolustamaan noskelaisuutta\nsanoen noskelaisten kannattavan rauhan asiaa, kansan huutaessa alas\npuhujan.\n\nTämän johdosta luki piirijärjestäjä noskelaisen varatuomarin Antto\nKotolaisen ardikkelin helmik. 11 p:ltä, jossa sanottiin että työläisten\non mentävä rajalle. Puhemiehen esityksestä päätettiin, ettei työläisten\nole mentävä rajalle.\n\nSihteerin esityksestä päätettiin yksimielisellä ääntenenemmistöllä\nerottaa tuomari Kotolainen puolueesta, joka hyväksyttiin.\n\nNoskelainen Pellikka ilmoitti, ettei noske Kotolainen ole koskaan\nkuulunutkaan kommutismin puolueeseen. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.\n\nPiirijärjestäjän esityksestä päätettiin lausua Kotolaiselle kansan\nsurkuttelu yksimielisesti. Adressin perilletoimittaminen uskottiin\nkiitollisuudella sihteerille.\n\nIsrael Huttusen esityksestä huudettiin 3:me kertaa alas keljut\nnoskelaispomot mustassa kataluudessaan valkoisen virkavallan kanssa.\nMerkittiin pöytäkirjaan kapitalistisen järjestelmän mahdottomuutta\nja kommunistin histooriallista tehtävää työväenluokan petturien\npaljastamiseksi köyhälistön harhaanjohtamisessa.\n\nEsiintuotiin yksimielisesti että noskelaisvirkavallan perusteet\nhorjuvat nyt jo vakavasti.\n\nKeskustelussa onko vallankumous tehtävä, päätettiin suurella\nenemmistöllä, että on tehtävä ja lahtareilta sisukset puun oksalle.\n\nNoskelaisvirkavalta ilmoitti että hän nimismiehen käskystä on tullut\nseuraamaan kokouksen kulkua, ja jos puhutaan vallankumouksesta niin on\nannettu määritelmä hajoittaa kokous.\n\nKokous lausui nimismiehelle kansalaisten paheksumisen.\n\n— Niin että minä siis nyt lopetan tämän kokouksen: menkää h--ttiin!\nsanoi noskelaispomo Pekka Suova\n\nKommutismiset työläiset lausuivat julki proletaarin inhon siitä syystä\nettä rauhallisia kokouksia mielivaltaisesti estetään virkakuntien\npainostuksella.\n\nEi merkitty pöytäkirjaan, koska poliisi oli pannut pöytäkirjan\ntaskuunsa.\n\nPoliisi sanoi, että ei saa pölistä vastaan selvässä asiassa.\n\nKokous loppui ja pöytäkirjan tarkastaminen jäi esiintulleesta syystä\nPekka Suovan toimeksi.\n\nUlos mentyään lauloivat kansalaiset miellyttävästi:\n\n    »Tästä se laulu alkavi,\n    Kun pojat ne kävelivät jalkasin.»\n\n(1922.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN VAALIKOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ.\n\n\nKommunistisen internatsuulin yleismaailmallinen vaalikongressi\npidettiin viime pyhän seutuna Pöllölän Hölölässä.\n\nLäsnä oli yhdeksän kommunistista solua ja Pussisen poika, joka taas\nvänkää noskelaisuuteen.\n\nEsitettiin laulannollisesti ja tunnelmallisesti kansanlaulu »Lahtari\nluuli luksaavansa», jonka jälkeen ikäpuhemies, suutari Jerobeam\nNäppinen ytimellisessä puheessa edeskuljetti lahon porvarillisen\npimeyden ja uuden ajan autereet, jotka nousevat kaukaisesta idästä.\nPuhuja todisti peruuttamattomasti, että kapitaali on sotkeutunut omiin\nhousuihinsa, ja että nosket ovat matkalla Ganossiin eli katumuksen\ntekoon, minkä johdosta Pussisen poika ilmoitti panevansa haisevan\nvastalauseensa.\n\nKeskusneuvoston jäsenen Israel Huttusen ehdotuksesta hymyiltiin\nPussisen pojalle polsevikkista ivahymyä. Päätettiin ilman\nlippuäänestystä ottaa keskusteltavaksi osanotto valtiollisiin\nvaaleihin. Päätös tarkistettiin paikalla.\n\nToveritar Reeta Sinkkosen kysymykseen, aikooko puolue peräytyä\nentisestä vallankumouksellisesta tietoisuudesta, vastattiin\nyksiäänisesti, että pitäköön turpansa kiinni.\n\nPuhemies Näppinen selvitti aatepitoisesti nykyajan virtauksia\nvallankumouksellisessa katsannossa. Sanoi ylimaallisen vallankumouksen\nmenneen vähän löröksi Herra Toveri Leninin tilapäisen pahanvointisuuden\ntakia, kuin on aiheutunut groonillisesta vatsahermokatarrista, mutta on\nohimenevää laatua.\n\nIsrael Huttusen huudettua että kokous kunnioittaisi Toveri\nLeninin ihanteellista muistoa seisalleen nousten, nousivat kaikki\nyksimielisesti. Merkittiin pöytäkirjaan, että Pussisen poika kohotti\ntakapuoltaan vain pari tuumaa penkistä, jonka johdosta lausuttiin\nmainitulle henkilölle häpeällinen surkuttelu yksityisesti.\n\nVälikohtauksen päätyttyä jatkoi toveri Näppinen selostustaan\npuoluetoiminnasta taktillisuuden merkeissä ja osoitti, että\nkommunistisoluja on valittava eduskuntaan tekemään jarrutusta\nporvarikoplan virkanyrkeille.\n\nKeskusteltiin vaaliohjelmasta periaatteellisesti ja päätettiin tehdä\nsiihen eri pykäliä.\n\nKieltolakiaatteeseen nähden päätettiin, että koska herrat ryyppäävät\nulkomaan konjaakkia, jota kuuluvat saavan laivoista, niin on laivaliike\nkiellettävä. Hyväksyttiin keskustelutta.\n\nToveritar Reeta Sinkkonen, jota virkakunnan petomaisuus on istuttanut\nohranan kammioissa viinan keitosta ja myynnistä, ehdotti ja\nhyväksyttiin se viiden äänen enemmistöllä neljää vastaan, sellaisen\nlisäelmän uuteen kovennettuun kieltolakiin, että kommunistinen solu\nsaakoon keittää ja myydä paikallisneuvoston lupakirjalla, omaksi\ntarpeeksi ja sairaustapauksissa ilman reseptiä, mutta muuten olkoon\nankarimmittain kielletty. Vähemmistö kannatti täydellistä vapautta\nluokkatietoisuuden hengessä kommunistisessa puolueessa. Liitettiin\nvastalauseeksi mietintöön.\n\nPussisen pojan kysymykseen, saako hän myydä niinkuin ennenkin\nluokkatietoiselle köyhälistölle, vastasi puhemies ulkopuolella\npöytäkirjan kysymällä, mitä se nyt maksaa.\n\nPussisen poika ilmoitti, että se on halventunut 70 markkaan\nlimonaatipotulta ehta virolaista, ja prosentit ovat ennallaan.\n\nPäätettiin salaisella huutoäänestyksellä yksimielisesti että Pussisen\npojalla on samat kauppaoikeudet kuin ennenkin, mutta ei saa tulla\nmyymään niihin iltamiin ja nurkkatansseihin, joiden oikeudet kuuluvat\ntoveritar Sinkkoselle vanhemmalla käyttöoikeudella.\n\nEsitettiin kysymys ohranoista ja päätettiin että ohranat pois.\n\nMaanpuolustuksesta päätettiin suunnattomalla ääntenenemmistöllä, että\nsotaväki pois ja punakaarti tilalle.\n\nPäätettiin, että suojeluskunnan on hajottava ja aseet annettava\nluokkatietoisen kommunistisen köyhälistön vartioitavaksi. Ehdotusta\nperillesaattamaan valtuutettiin pikakirjuri Mikko Tarjus.\n\nMerkittiin pöytäkirjaan, että kansan hartain toivomus on saada\nkommunistinen enemmistö, ja edustajalle 200 mk. päiväpalkkaa ja\nvapaalippu ensi luokassa koko perheelle.\n\nPäätettiin, että kommunistit, yleisen puolueohjelman hengessä,\nvalmistavat eduskunnassa aseellista vallankumousta.\n\nRyhdyttiin asettamaan edustajaehdokkaita, jolloin jokainen sai yhden\näänen, mutta Reeta Sinkkonen kaksi.\n\nTämän johdosta ja koska Reetan toinen ääni oli tullut Pussisen pojalta,\nkuin on noske, päätettiin riistää Pussisen pojalta äänioikeus.\n\nPussisen pojan lausuttua häpeällisiä sanoja kiellettiin häneltä\npuheenkäyttö kokouksen loppuun, ja jos ei tottele, niin niskapäästä\nporstuaan. Reeta Sinkkosen ilmoitettua inhonsa sananvapauden sorrosta\nviitattiin siihen pykälään kokouksen alussa, jossa päätettiin, että\npitäköön turpansa kiinni. Kun ei uudistetuissa äänestyksissä kukaan\nedustajaehdokas saanut ehdotonta ääntenenemmistöä, vaan jokainen aina\nyhden äänen, syntyi kiihkomielistä tunnelmaa, niin ettei puheenjohtaja\nsaanut ääntänsä kuuluviin, vaikka löi kahdesti nyrkin pöytään. Reeta\nSinkkonen sanoi, että iske vain, kyllä se kestää kun on yhdestä puusta.\n\nKansankerrosten rauhoittamiseksi laulettiin tunnetulla taidolla:\n\n    »Iitin likka se Nokian sillalla\n    Pureskeli putken juuria.\n    Kun ei tullunna riiaripoikia\n    pieniä eikä suuria».\n\nSuuren yleismölinän uhatessa muuttua tappeluksi päätettiin lykätä\nehdokkaitten asettaminen seuraavaan kokoukseen.\n\nLopuksi laulettiin vienosti: »Kaksi poikaista jutteli keskenään,\nhuhhei».\n\n(1922.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN VUOSIKOMPRESSI PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\n1 §.\n\nKommunistisen yleispöllöläisen internaatin suuri vuosikompressi\npidettiin Pöllölän Hölölässä viime pyhänä iltapuolella klo 6 Moskovan\nyleismaailmallista neuvostohorisonttia.\n\nLäsnä oli 13 kommunistista solua ja Pussisen poika, ynnä kymmenkunta\npuolinoskea.\n\nKompressin esimiehenä toimi ikäpuhemies Jerobeam Näppinen, joka\nsihteeriksi kutsui lois Mikko Tarjuksen.\n\nKysyttäessä, joko sihteeri oli opetellut pikakirjoitusta, vastasi\nsihteeri ei vielä tuntevansa pienempiä pikakirjoituksen puustaimia,\nmikä muistutuksena merkittiin.\n\nNimenhuudossa vastasivat kaikki: »täällä». Merkittiin.\n\n       *       *       *       *       *\n\n2 §.\n\nLaulettiin kokouksen alkajaisiksi laulusta »Iitin Tiltu» ensimmäinen,\nkolmas ja viimeisen edellinen värsy.\n\nPuheenjohtaja kysyi, oliko kokous katsottava vallankumouksellisessa\njärjestelmässä kokoonkutsutuksi, mikä katsottiin.\n\nSolu Israel Huttunen ehdotti, että kokouksesta lähetettäisiin\nsurunvalitussähkösanoma Herra toveri Leninille hänen kuolemansa\njohdosta, mikä vastaanotettiin raikuvilla hyvä-huudoilla.\n\nPuhemies J. Näppinen ilmoitti jyrkän paheksumisensa ehdotuksen\njohdosta, leimaten Leninin kuoleman porvarien ja noskelaisten\nvalheverkon kätyrimäiseksi provokaattoriksi, ollen varmasti vakuutettu\nsiitä, ettei Leninissä ole mitään vikaa.\n\nHyväksyttiin huutoäänestyksellä.\n\nVarasolu Tapio Rääkkynen kannatti vilkkaasti puhemiehen mielipidettä,\nviitaten todistukseksi Leningradin toverikunnan salaperäiseen\nlentolehtiseen B 941, missä kirjoitettiin: »Leninin henki ei ole\nkuollut vaan elää ikuisesti. Eläköön leninismi!»\n\nSolutar Kaisa Kompuran kysymyksen johdosta, meinaako se »leninismi»\nsamaa kuin »Leninin leski», käskettiin pitämään turpansa kiinni.\n\nPuheenjohtaja katsoi toteennäytetyksi, että Leninin henki ei ole\nkuollut, minkä jälkeen ehdotus surunvalitussähkösanoman lähettämisestä\nhylättiin yksimielisesti 5:llä äänellä 7:ää. vastaan. Israel Huttusen\nvaatimuksen johdosta, että hänen vastalauseensa merkittäisiin\npöytäkirjaan, sanoi sihteeri Mikko Tarjus useiden hirnuessa, että\nmerkitse sinä se vain omiin kirjoihisi.\n\n       *       *       *       *       *\n\n3 §.\n\nKunniasolu Jerobeam Näppinen selvitteli mieltäkääntävässä puheessa\nnykyisen tilanteen ja sen asettamat vaatimukset vallankumouksellisen\ndiktatuurin etuvartiolle valkoisen porvarivaltion lahtarimaisissa\nsyöksyhampaissa. Parhaitten tovereitten kituessa ohranan mustissa\nkomeroissa vallankumouksellisen etappiyhteyden tietoisuuden takia.\nAsettaen pihtikinttujen pönkittämälle hirmuhallitukselle viipymättömän\nvelvoituksen päästää vangit heti vapauteen korvausta vastaan sekä antaa\nheille edustajavaltakirja siinä järjestyksessä kuin valtiopäivälaki\ntarkemmin ilmoittaa. Samoin eittämätön vaatimus vapauttaa kommunistiset\nkirjapainot ja sanomalehdet julkisen ajatuksenvapauden loukkaamisesta\nja kaikki vahingot korvata valtion varoista laskun mukaan.\n\nHyväksyttiin yksimielisesti.\n\nKoska asia on lähestyvien eduskuntavaalien johdosta kiireellinen, sanoi\nsihteeri Tarjus, että tämä pykälä olisi tarkastettava heti, ollakseen\nlakivoittoinen. Kannatettiin. Pykälän tarkistajiksi valittiin solut\nAatami Lötjönen ja Justus Tiilikainen.\n\nTarkastettiin paikalla.\n\n       *       *       *       *       *\n\n4 §.\n\nOtettiin keskusteltavaksi kysymys eduskuntavaaleista ja vaaliliitosta\nnoskelaisten kanssa.\n\nTov. Israel Huttunen siteerasi yhteiskunnallisessa katsannossa\nnoskelaisia hävittömyyksiä, saaden osakseen yleistä suosiota.\n\nPuolinoske Paavo Pellikka ilmineerasi pitemmässä esityksessä\ntoivomuksen, että vaaleihin olisi yhdessä mentävä, koska kuitenkin\nollaan samaa sakkia, jos taas tiukka tulee.\n\nPuhemies Näppinen valaisi asiaa taktillisuuden merkeissä, ollen\nsitä mieltä, ettei noskelaisten kanssa ole vaihdettava Juudaksen\nsuudelmia, ollen nosket menssevikkejä, jotka aikanaan kyllä ammutaan\nvallankumouksellisessa tripuliinissa, niinkuin kolmas internaali on\nsäätänyt ja Neuvosto-Venäjälläkin tapahtunut.\n\nPaavo Pellikan huudettua Näppiselle hyvin hävittömästi heitti\nvallankumouksellinen köyhälistö useiden karjuessa Paavo Pellikan ulos\novesta.\n\nMerkittiin pöytäkirjaan, ettei mennä vaaliliittoon noskelaisten kanssa.\n\n       *       *       *       *       *\n\n5 §.\n\nEsitettiin päätöslauselma, että suojeluskunnat ovat lakkautettavat,\nmikä mielihyvällä hyväksyttiin. Samalla päätettiin lähettää\nvallankumouksellinen tervehdys Leningradin suomalaiselle\npunaupseerikoululle, kehoituksella pitämään kiirettä, koska aika kuluu.\n\nPuhemies Näppinen esitti vastattavaksi, että ohrana on hävitettävä.\nHävitettiin yksimielisesti.\n\nIsrael Huttunen esitti, eikö sotaväki olisi hajoitettava, mihin\nvastattiin myöntävästi vallankumouksellisella ankaruudella.\n\nKusti Pirhosen esityksestä huudettiin hallitus alas.\n\nSolutar Mari Kukkosen ehdotuksesta huudettiin virkakunnat alas ja\nuskonto yksityisasiaksi. Merkittiin.\n\nReeta Sinkkonen ehdotti, että huudettaisiin poliisit alas. Hyväksyttiin.\n\nKaisa Kompura hyppäsi penkille ja huusi:\n\n— Minä ehtotan että huutetaan alas koko hoito!\n\nHyväksyttiin riemulla.\n\n       *       *       *       *       *\n\n6 §\n\nKeskusteltiin kieltolaista ja huudettiin kieltolaki alas.\n\nPuhemies Näppinen selitti laajaperäisesti, ettei kieltolakia pidä\nhuutaa alas, koska porvalit kannattavat rattisysteemiä, joka tulee\nköyhälistölle kalliimmaksi.\n\nKokous vastasi kieltolain tulleen huudetuksi alas vahingossa, kaiken\nmuun mukana, minkä jälkeen alashuuto peruutettiin, vetämällä henkeä\nsisäänpäin.\n\nUlkopuolella pöytäkirjan kuulusteli kokous asiantuntijana Pussisen\npoikaa, minkätähden aine on kallistunut yläpuolelle maksimin, vastaten\nPussisen poika sen riippuvan epäsuotuisista jääsuhteista.\n\nSihteeri Mikko Tarjuksen esityksestä päätti kokous lausua\nmerenkulkuhallitukselle kansan vihamielisen halveksimisen sekä jyrkän\nvaatimuksen riittävän voimakkaiden jäänmurtajien hankkimisesta.\nHyväksyttiin kiireellisenä.\n\nIsrael Huttusen esityksestä lausui kokous Pussisen aikamiespojalle\ntoivomuksen kotiinkantojärjestelmän käytäntöön ottamisesta Pöllölän\ninternaalissa ilman eri korvausta. Pantiin pöydälle.\n\n       *       *       *       *       *\n\n7 §.\n\nJustus Tiilikainen piti esitelmän maailmanvallankumouksesta, mitä\nmyötätunnolla seurattiin.\n\nPuolinosken ilmaistessa ovensuussa noskelaista mielialaa ala-arvoisella\ntyrskimisellä, kysyi Heikki Putkonen, missä se vallankumous viipyy ja\nkoska se oikeastaan tulee?\n\nPuhemiehen esityksestä heitettiin Heikki Putkonen ulos\nvastavallankumoukselliseen toimintaan epäiltynä.\n\nKoska kaikki viheriän veran päällä olleet asiat olivat tulleet täten\nkäsitellyiksi, lopetettiin kokous.\n\nPöytäkirjan tarkastajaksi nimitettiin sihteeri Mikko Tarjus.\n\nPäättäjäisiksi laulettiin moniäänisesti Kosken likan laulu:\n\n    »Iläst nousie synkkä pilvi\n    ja läntiehän se kaatuu;\n    ämmät meitist erua tahto,\n    mut ei se käynny laatuu!»\n\n(1924.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN YLEISPÖLLÖMÄINEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\nPöytäkirja tehty kommunistien yleispöllömäisessä Internaatissa Pöllölän\nHölölässä viime pyhänseutuna klo 5.20 Moskovan horisonttia.\n\n       *       *       *       *       *\n\n1 §.\n\nLäsnä oli useita kommunistin soluja ynnä Pussisen aikamiespoika.\n\nKokouksen puheenjohtajaksi valittiin ikäpuhemies, kunniasolu Jerobeam\nNäppinen yksimielisellä äänten enemmistöllä.\n\nSihteeriksi kutsuttiin lois Mikko Tarjus.\n\nHyväksyttiin.\n\nKysyttiin Pussisen pojalta, mitä tekemistä hänellä on tässä\nkokouksessa, mihin ei saatu selvää vastausta.\n\nEräiden leimattua Pussisen pojan Noskeksi sanoi Mikko Tarjus, että\nantakaa Pussisen pojan olla, mikä hyväksyttiin.\n\nLaulettiin aluksi viisiäänisesti:\n\n    »Pimpuli, pampuli paimenpoika».\n\n       *       *       *       *       *\n\n2 §.\n\nEsitettiin pohjustettavaksi kysymys sotilasmäärärahoista, esiintuoden\nraskauttavia asianhaaroja vallankumouksellisen joukkotoiminnan\nhämäämiseksi taktillisuuden valossa, ja päätettiin, että sotaväki pois,\nmikä hyväksyttiin.\n\nKysyttiin, että onko se kansan tahto, että sotaväki pois ja punakaarti\nsijaan, ja vastattiin että on.\n\nMerkittiin pöytäkirjaan.\n\nKaisa Kompuran kysyttyä, ovatko ne porvarilehtien valheet totta, että\nPietarissa on ollut suuri tulva, vastattiin ulkopuolella pöytäkirjan,\nettä pitäköön turpansa kiinni.\n\nHerätettiin kysymys suojeluskunnista ja päätettiin yksityisesti,\nettä ne ovat hajoitettavat. Päätöstä toimeenpanemaan valtuutettiin\npuheenjohtaja ja sihteeri, varalle tov. Lötjönen.\n\nPuheenjohtajan ehdotuksesta laulettiin päätöksen johdosta\nvallankumouksellisella voimakkuudella Pöllölän Internaali:\n»Lahtarikaartin lipun päässä oli punikin luusta nuppi».\n\n       *       *       *       *       *\n\n3 §.\n\nIsrael Huttusen kysymyksen johdosta, eikö tässä kokouksessa ole\nmitään kahven serveerausta, koska ei näy akkoja kyökin puolella,\nhuomautti Kaisa Kompura Reeta Sinkkosen joutuneen valkoisen hirmuvallan\notteisiin yleisesti tunnetun, vähittäismyyntiä ja anniskelua koskevan\nvalitettavan oikeustapauksen johdosta.\n\nTov. Aatami Lötjösen kyselyn johdosta, eikö olisi lojaalia huutaa alas\nvirkakunnat, huudettiin virkakunnat alas.\n\nJuuri sisään astuneen poliisi Pekka Suovan laillisen kysymyksen\njohdosta, tarkoittaako tämä päätös myöskin häntä, täydensi puhemies\njohtoperäisesti, että kukas tässä on sinusta puhunut, mille\nsiteeraukselle huomattiin poliisi Pekka Suovan gyynillisesti hymyilevän.\n\nVielämainitun Suovan välikysymykseen, onko tässäkin kokouksessa\ntarkoitus tehdä ponsia vallankumouksen valmistamisesta, ilmoitti\nsihteeri Mikko Tarjus puheenjohtajan kanssa neuvoteltuaan, ettei\nse kuulu tämän illan lukujärjestykseen, joten viranomainen voi sen\npuolesta poistua jos hänellä on kiire.\n\nVastaten viranomainen lyhykäisesti, että jaksaapa hän tässä istuakin.\n\n       *       *       *       *       *\n\n4 §.\n\nTov. Lötjösen kysyttyä viranomaiselta, olisiko mielivallan kannalta\nlojaalia keskustella Reeta Sinkkosen asiasta, vastasi Pekka Suova, että\nmitäpäs siinä.\n\nUseiden hälistessä keskusteltiin Reeta Sinkkosen asiasta ollen kansa\nsitä mieltä, että todistukset ovat olleet vähemmän juriidiset, mille\nnähtiin viranomaisen nauravan Pussisen aikamiespojan kanssa.\n\nKysyttiin puheenjohtajan taholta, olisiko sallittua ilman\nvaltiopetoksen valmistusta huutaa alas mielivalta?\n\nPoliisi Pekka Suovan kysymyksen johdosta, tarkoittiko se mielivalta\nyleisesti ja oliko siinä mitään viittausta viranomaiseen Pekka Suovaan,\njoka oli saattanut Reeta Sinkkosen edesvastuuseen laittomasta aineen\nkaupasta ja hallussapidosta, vastattiin yksimielisesti laajojen\nkansankerrosten taholta että ei tarkoiteta mitään personaalia.\n\nViranomaisen tehtyä tiettäväksi ei olevan laillisessa vapaamielisessä\nporvaliyhteiskunnassa hänen ymmärtääkseen estettä mielivallan\nalashuutamiselle, huudettiin mielivalta alas. Huomattiin viranomaisen\nyhtyvän huutoon, synnyttäen sekavia mielialoja valveutuneissa\nkansankerroksissa.\n\nKysyttyä viranomaiselta, onko sääntöperäistä julkaista asiasta\nprotestantti äänenkannattajassa, myönnettiin virkakunnan taholta:\n»Minkä te kirjoitatte, sen te kirjoitatte!»\n\nPalkittiin mieslukuisilla kättentaputuksilla.\n\nKirjoituksen laatiminen Reeta Sinkkosen kieltolakiasiasta\näänenkannattajan palstoille uskottiin sihteeri Mikko Tarjukselle,\njoka neuvotelkoon välimerkeistä ja voimasanoista kunniasolu Jerobeam\nNäppisen kanssa.\n\nKirjelmän päällepidoksi hyväksyttiin Israel Huttusen ehdottama\nkorehtuuri:\n\n_»Pöllölä lahtarismin ikenissä! Naistakin ohranoitu!»!_\n\n       *       *       *       *       *\n\n5 §.\n\nKeskusteltiin ja päätettiin kansalaisvapausten loukkaamisesta\nvallankumouksellisten ainesten ehkäisemisen takia ja lausuttiin Israel\nHuttusen johdatuksesta kansan ylimalkainen halveksiminen.\n\nPekka Suovan ilmoitettua täytyvänsä lähteä Hentusen lesken kuuliaisiin,\nmissä tietysti tapellaan, sekä kehoitettua tästä syystä lopettamaan\nkokouksen asianomaisessa järjestyksessä, pyydettiin virkavaltaa\nistumaan 10 (kymmenen) min., jotta ennätetään järjestää eduskunnalle\npaheksuminen sosialistien välikysymyksen hylkäämisen johdosta.\n\nVastaten Pekka Suova siihen, että paheksukaa sitten sukkelaan, minulla\non kiire.\n\nJerobeam Näppisen esitettyä, paheksutaanko, vastattiin\nvallankumouksellisella ankaruudella että paheksutaan.\n\nPoliisi ja virkavalta Pekka Suova kehoitti ivamielisesti huutamaan alas\nkoko noskelaisen koplakunnan eduskunnassa. Puheenjohtajan kysymykseen,\nonko se totta vai leikkiä, vakuutti Pekka Suova sen totta olevan, mikä\nhyväksyttiin.\n\nIkäpuhemies Jerobeam Näppisen tulkittua asian vallankumouksellisen\ntieteellisyyden historioivassa valossa, päätettiin:\n\n_Ainoa Artikkeli_: että eduskunnan Nosket huudetaan alas.\n\nMitä kannatettiin.\n\nLopuksi laulettiin:\n\n    »Piu, pau! kehto heilahtaa.\n    Kun lapsi viatonna nukahtaa».\n\nToimen puolesta:\n\nMikko Tarjus.\n\nPöytäkirja tarkastettu ja hyväksytty:\n\nMikko Tarjus.\n\n(1924.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN YLEISPÖLL. INTERNAALI PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\nPöytäkirja tehty kommunistien yleispöllömäisessä internaalissa Pöllölän\nHölölässä viime pyhänseutuna noin klo 6 ip. Moskovan horoskooppia.\n\n       *       *       *       *       *\n\n1 §.\n\nLäsnä oli lukuisa joukko kommunistin soluja ynnä leipuri Pussisen\naikamiespoika.\n\nKokouksen puhemieheksi valittiin ikäpuhemies, kunniasolu,\njalkineammattilainen Jerobeam Näppinen yksimielisellä äänten\nenemmistöllä.\n\nSihteeriksi kutsuttiin lois Mikko Tarjus. Hyväksyttiin.\n\nKysyttiin luokkatietoisuuden nimessä Pussisen aikamiespojalta, mitä\ntekemistä hänellä oli tässä tilanteessa, ja taputteli Pussisen poika\nikeniään irvistellen takataskujaan, mille symbooliselle plastiikalle\nnähtiin eräitten nauraa velmuilevan.\n\nMuutamien ilmineerattua Pussisen pojan Noskeksi lausui sihteeri Mikko\nTarjus, että Pussisen poika on yläpuolella puolueita ja antakaa hänen\nolla, kuin myöskin hyväksyttiin.\n\nJonka jälkeen moniäänisesti laulettiin:\n\n    »Juurikkalahden rannalla\n    eivät he voineet arvella,\n    mikä kova onni edellä,\n    kohtasi heitä vedellä».\n\n       *       *       *       *       *\n\n2 §.\n\nEsitettiin pohjustettavaksi kysymys noskelaisista ja ilmoitettiin\nyksimielisesti, että noskelaiset pois. Merkittiin pöytäkirjaan.\n\nEsitettiin toverien Kuusisen ja Mannerin paimenkirje vapun johdosta,\nmistä kävi selville että Kommunistin internaatti on Suomen\nlahtaritasavallassa sitkeästi jaloillaan ja etteivät kymmenettuhannet\ntietoiset toverit paljonkaan tiedä puolueen toiminnasta ja\nohranakoirien hajuaistista, jolle osoitettiin vilkkaasti suosiota.\n\nKysyttiin tahtooko kansa että lahtarit pois, johon kansa vastasi että\njuu!\n\nMerkittiin pöytäkirjaan, että ohranamaisen virkavallan kätyri, poliisi\nPekka Suova, astui sisään ja kysyi, että mitäs näille Pöllölän soluille\nmuuta kuuluu.\n\nKaisa Kompuran kysyttyä, saako ohrahamainen virkavalta olla läsnä\nkuulumatta puolueeseen, ilmoitettiin yksityisesti, että pitäköön\nedelleen turpansa kiinni. — Vähemmän valveutuneen luokkatietoisuuden\nnauraa rähistessä sanoi Kaisa Kompura puheenjohtajalle kaksi tuhmaa\nsanaa, joitten johdosta sihteeri merkitsi pöytäkirjaan köyhälistön\nkummastuksen.\n\nOtettiin esille kysymys sotaväestä ja päätettiin, että sotaväki pois.\n\nOtettiin esille kysymys suojeluskunnista ja päätettiin\nvallankumouksellisella ankaruudella, että pihtikintut pois köyhälistön\nniskasta, jolle nähtiin virkavalta Pekka Suovan kärmeellisesti\nmyhäilevän.\n\nKysyttiin virkavalta Pekka Suovalta, saako lain mukaan päättää, että\nmyöskin hallitus pois, johon poliisinyrkki vastasi, että kyllä se\njoutaa hänen puolestaan. Päätettiin että ei panna hallitusta pois,\nmille nähtiin virkanyrkin nauraa virnuilevan.\n\nPoliisi Pekka Suovan lähdettyä nuorisoyhtiön iltamiin kysyttiin\nPussisen aikamiespojalta ulkopuolella protakollan, paljonko se on\nnykyinen noteeraus, ilmoittaen Pussisen poika sen olevan 60 mk.\nlimonaatipullo, jonka johdosta kokous yksimielisesti lausui Pussisen\npojalle kansan halveksimisen.\n\nPussisen aikamiespoika ilmoitti antavansa kansalle kissan hännän, minkä\njohdosta kokous lausui ilmi kummastuksensa.\n\n       *       *       *       *       *\n\n3 §.\n\nTov. Lötjönen selosti asiantuntevasti karaistuja iskujoukkoja ja\nlahtarivallan häpeällisyyksiä, jotka palkittiin kättentaputuksilla. Ja\nluettiin Kullervo Mannerin ja O. W. Kuusisen tervehdys rajan takaa,\nmissä julkeimpien noskelaisten, Tannerien, Ryömien, Väinö Vuolijokien\nja Sasu Punasten petturuus paistaa porvarillisesta naamasta.\n\n       *       *       *       *       *\n\n4 §.\n\nKunniasolu Jerobeam Näppinen tahtoi pöytäkirjaan merkittäväksi\nseuraavan päätöslauselman Suomen Neuvostovallan puolesta:\n\n»Toverit! Elämme taistelujen aikaa. Kamppailu ihmiskunnan\ntulevaisuudesta kohoaa myrskyävän meren lailla yli koko maailman.\nTyöväenluokka tehtävästään yhä tietoisemmaksi tullen vaikuttaa entistä\nlujemmin ottein aikakauden virtauksiin. Nyt on astunut Pöllölän\nkommuunin päiväjärjestykseen vanhan ja uuden yhteiskunnan välien\nselvitys».\n\nKokous tervehti tätä julkilausumaa päätään paljastaen.\n\n       *       *       *       *       *\n\n5 §.\n\nTov. Lötjösen tiedusteltua, eikö olisi lojaalia huutaa alas koko hoito,\nhuudettiin alas koko hoito. Kokous päätettiin yksimielisesti laululla:\n\n    »Haalihuppaa,\n    pili pili puppaa».\n\n(1925.)\n\n\n\n\nSUURI VAALIKOKOUS\n\n\npidettiin näinä päivinä (asianhaarojen johdosta) Pöllölän Hölölässä.\n\nLäsnä oli kolme äänimääräistä kommunistia ja leipuri Pussisen\naikamies-poika, jota vakaumuksestaan huolimatta ei vielä ole voitu\nhyväksyä III:nteen internaaliin.\n\nSihteeriksi valittiin Mikko Tarjus.\n\nSihteeri kysyi, eikö kokous valitsisi myöskin puheenjohtajaa. Asiaa\nharkittuaan kokous lausui vakaumuksenaan, että kyllä kai me nämät asiat\nilman puhemiestäkin hoidamme.\n\nMerkittiin.\n\nSihteeri kysyi, että eikös pitäisi muodon vuoksi olla vähän ohjelmaakin?\n\nTämän kysymyksen johdosta erinäiset valveutuneet kansankerrokset\nlievästi hymyilivät.\n\nPussisen aikamiespoika ilmoitti, että jos on ohjelmaa tarvis, niin\nhänellä olisi taskussaan »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma\nlehti».\n\nKokous suhtautui asiaan mielenkiinnolla.\n\nSihteeri Mikko Tarjus pohjusti alustettavaksi kysymyksen, voidaanko\nsallia Pussisen pojan, III:manteen internaaliin kuulumattomuudestaan\nhuolimatta, esittää ohjelmaa?\n\nToveritsitar Riitta Käyhkö hymähti, että esittipä tällaisessa\nkokouksessa mitä tahansa.\n\nPussisen aikamiespoika otti ohjelman taskustaan ja selosti lyhyesti,\nettei se olekaan »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma lehti»,\nvaan kaunokirjallinen magahsiini »Liekki».\n\nKoska ei kokouksella ollut mitään sitäkään vastaan, niin luki Pussisen\npoika huomattavalla antaumuksella lehden ensimmäisen kertomuksen, jonka\nnimi \"Jäälilja myrskyssä\".\n\nKokouksen harvalukuisuuden vuoksi ei onnistunutta esitystä tervehditty\naploomeilla.\n\nSihteeri Mikko Tarjus perusteli selväpiirteisesti kysymyksen, mistä\nkävi selville, että edustajamiesvaalit valtiopäiväasioita varten\ntapahtuvat tämän kuun lopussa taikka ainakin ensi kuun alussa, joten\nettä puolueen olisi määriteltävä kantansa.\n\nToveritsi Simo Tarnainen piti tämän johdosta valtiollisen esitelmän,\nmistä kävi epäämättömästi selville, ettei yhteistyö porvarillisten\nhengenheimolaisten kanssa liene tällä hetkellä suotavaa, koska\nEnglannin inhoittavat riistokäpälät uhmaavat sovjettia ja sasukraatti\nTannerheimo on paraadissa tervehtinyt valkaisukaartia.\n\nHyväksyttiin.\n\nSihteeri Mikko Tarjus kysyi, olisiko valveutuneilla kansankerroksilla\nmahdollisesti halua lausua vastalauseensa kaikkia sasuakraatteja\nkohtaan.\n\nHyväksyttiin inhomielisesti.\n\nRouva Riitta Käyhkö kysyi, onko mitään perää siinä, että erään\nkomisariuksen kuoleman johdosta on ammuttu Neuvosto-Liitossa erinäisiä\nvastavallankumouksellisia. Mihin Mikko Tarjus, pää-äänenkannattajan\nselostuksiin viitaten, vastasi puolileikillisessä sävyssä, että\nnapsuttelihan ne niitä.\n\nKokous lausui tämän johdosta tunnustuksensa.\n\nRiitta Käyhkö esitti valveutuneitten kansankerrosten naurahtaessa,\nettä tällä teloituksella on oleva merkityksensä vähävaraisten ainesten\nlopulliseen voittoon viemisessä.\n\nAsiaa pohdittaessa päätettiin, että niin on, ja että kommunististen\nsolujen on vaaleissa äänestettävä sitä puoluetta, jonka äänenkannattaja\non »Punalippu, tämän maan työläislasten ainoa oma lehti».\n\nKokouksen päättäjäisiksi laulettiin tunnelmapitoisesti:\n\n    »Kiikkuri, kaakkuri,\n    kirjava lintu.\n    viidellä, kuudella äänellä vinkuu».\n\nSihteerinviran puolesta:\n\n_Mikko Tarjus._\n\n(1927.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN POIGOTTIKOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ\n\n\nKommunistien yleispöllöläläinen internaali pidettiin Pöllölän\nHölölässä, Iso-Hölön pirtissä lauantaina klo 19 1/2 ip.p.\n\nLäsnä oli useita tunnettuja kommunistin soluja sekä Pussisen\naikamiespoika.\n\nArv. kunniasolu, ikäpuheenmies Jerobeam Näppinen viittaili nousevan\nauringon säteilemiseen vallankumouksen aamutaivaalla ja esiintoi\nhäpeällisiä syitä noskelaisuuden kepulipolitiikassa työläisten ja\ntalonpoikien asian hämäämiseksi.\n\nKysyttiin, missä elinkautinen kunniasihteeri Mikko Tarjus on, kun ei\nole tullut pöytäkirjaa pitämään?\n\nPussisen poika ilmoitti Mikko Tarjuksen olevan toverien Justus\nTiilikaisen ja Aatami Kihosen kanssa kortilla Törkysen saunassa. Tämän\njohdosta lausui tov. Näppinen kummastuksensa.\n\nEsiintuotiin kapitalistijehujen saalistukset rautateiden\nhalkovarastoissa ja hyväksyttiin vaatimus, että ne pitää loppua.\n\nEsitettiin tannerilaisten sosdemien raukkamainen keljuilu\nlahtarikaartien ja sotaväen kokoamiseksi Englannin siirtomaan\nkätyröimistä varten Neuvosto-Venäjää vastaan ja kysyttiin, onko\nkansan tahto, että päänoske Lauri Tannerin on erottava hallituksesta\nkoko koplakuntineen? Vastattiin yksiäänisesti että on. Eropäätöstä\nhallituksen tietoon saattamaan valittiin tov. Kaisa Kompura avonaisella\nvaltakirjalla.\n\nLaulettiin moniäänisesti:\n\n    »Ennen minä makaan mallassaunassa,\n    vaikka ois kuinka hiki hiki hiki».\n\nToveri Lötjösen ehdotuksesta huudettiin alas eduskunta ja sen sihteeri.\n\nTov. Mari Rytkyläinen ehdotti, että huudettaisiin alas kaikki muutkin\nvirkakunnat ja koko hoito, mikä hyväksyttiin vilkkailla huomion\nosoituksilla.\n\nKohotettiin kaksinkertainen eläköön-huuto kansainväliselle Moskovan\nkolmannelle internaatille.\n\nToveri Esa Muikkuri luki mielenkiinnolla Johan Ludvig Kramsun runon\n»Työn orjat sorron yöstä juoskaa».\n\nEsitettiin päiväjärjestykseen kysymys kapitalistien verioikeudesta\nAmerikan Yhdysvalloissa.\n\nToveri Näppinen selvitti aateperäisesti tollariruhtinaitten likaiset\nimukärsät työläisten ja talonpoikain neuvostosuunnitelmaa vastaan,\njotka eivät karta oikeusmurhaakaan kammottavissa piirteissään, avaten\ntyöläisten silmät näkemään pakko- ja asevallan luokkaluonteen.\nTiedon saavuttua Cacco Wanstetin asiasta on Pöllölän luokkatietoinen\nköyhälistö kutsuttu koolle panemaan vastalauseensa raakamaisen\nkapitaalin hirmutoimia vastaan ja lausumaan inhonsa Cacco Wanstetin\npolttamisesta sähkötuolilla työväestön peloittamiseksi.\n\nKokous päätti salaisella huutoäänestyksellä lausua halveksimisensa\nCacco Wanstetin polttamisen johdosta. Päätös päätettiin saattaa\nAmerikan esikunnan tietoon kommunistisen »Narratun Voiman»\nuutisilmoituksella, minkä laatiminen järkiperäiseen muotoon jätettiin\npuhemiehen tehtäväksi.\n\nLaulettiin tunnelmallisesti: »Mustalaiseks' olen syntynyt».\n\nEsitettiin Ammattijärjestön julistuksessa määrätyt toimenpiteet\nAmerikan yhdysvaltalaisten tavarain panemisesta poigottiin, ja\npäätettiin avata poigotti huomenna klo 11 aamupäivällä.\n\nKeskusteltiin Amerikan tavara-artikkeleista ja esitettiin harkittavaksi\nkysymys, olisiko myöskin Amerikan kiljun pinta eli silava pantava\npoigottiin.\n\nPussisen pojan esitettyä eräitä hinta- y.m. näköpuolia käskettiin\nPussisen pojan pitää turpansa kiinni ja mennä hakemaan sihteeri Mikko\nTarjus pois Törkysen saunasta, ennenkuin ennättää pelata viimepyhäisen\ntanssi-iltaman tulot.\n\nKiivaan puheenvaihdon ja yleismölinän jälkeen päätettiin melkoisella\näänten enemmistöllä yksimielisesti, ettei Amerikan läskiä hyväksytä\npoigottiin.\n\nPussisen poika teki kokoukselle ilmoituksen, että hänet ajettiin ulos\nTörkysen saunasta. Tämän johdosta lausuttiin ulkopuolella pöytäkirjan\nkokouksen kummastus.\n\nLopuksi laulettiin yksiäänisesti hanurin säestyksellä:\n\n    »Jos ruikutella voisin mä kielin sataisin».\n\n(1927.)\n\n\n\n\nTUPPURAINEN JA TAPPURAINEN\n\n\nNiin kauan kuin he, nimittäin herrat Tuppurainen ja Tappurainen, olivat\ntoisilleen vain takausmiehinä, sujuivat asiat erinomaisesti.\n\nTappurainen asioitsi Saksanmaassa, ja lihava, pitkäpartainen\nbolshevikki-Tuppurainen se takasi reilusti Venäjänmaassa: uskokaa\nte vain veli Tuppuraiseen, kyllä minä vastaan hänen ahvääreistään\nrahallani ja mahallani, jos veli Tappurainen lisää luottoa tarvitsee.\n\nMutta sitten sattui Tappurainen vippaamaan veli Tuppuraiselta\nsuoranaista käteistäkin rahaa. Ja siitä tuli kohta käsiin sekava\nsykkyrä pitkänsiiman laskijoille.\n\nToveri Joffe Moskovassa ja toveri Cohn Berlinissä sähköttelevät nyt\ntoisilleen — ja kaikille, kaikille, kaikille! — että niin ja niinhän\nse oli se yksi asia ja näin ja näinhän sen pitäisi olla muistaakseni\nsen toisen asian... ja missäs ne rahat ovat, jotka minä annoin veli\nTappuraiselle marraskuun 5 ja 6 päivän välisenä yönä... ja eihän veli\nTuppurainen niin paljon antanut, eikös veli Tuppurainen muista, että\nsitä oli sen ja sen verran?\n\nEikä asia vain tahdo oikein selväksi tulla.\n\nToveri Cohn koettaa sähköttää niin selvästi ja vakuuttavasti ja\nrehellisesti ja vilpittömästi ja peittelemättömästi ja avomielisesti\nkuin vain vallankumouksen tekijät osaavat.\n\n»Toveri Joffe antoi minulle rahat marraskuun 5 ja 6 päivän välisenä\nyönä».\n\nHuomatkaa, kuinka tarkoin muistan ajan! Oli yö, ja tähdet paloivat\ntaivaalla, kun toveri Joffe pani setelipinkat eteeni pöydälle.\n\nMutta kun toveri Joffe muistuttaa, että olemmehan me saaneet paljon\nenemmän rahaa, niin täytyy minun asian kaikinpuoliseksi selvittämiseksi\nja valaisemiseksi huomauttaa:\n\n»Tällä ei ollut mitään tekemistä niiden rahaerien kanssa, jotka hän\naikaisempien ilmoitusten mukaan oli antanut aseiden ostoa varten».\n\nNehän ovat aivan eri rahoja. Eihän nyt ole niistä kysymys. Nyt on\nkysymys niistä yörahoista.\n\nJa mitä niihin tulee, niin on seikka seuraava:\n\n»Käytin rahat vallankumouksen levittämiseksi, mutta valitan, ettei\nminulla ollut tilaisuutta käyttää koko määrää».\n\nKyllä minä, saakeli soikoon, olisin pannut luistamaan joka kopeekan,\nmutta kun se vallankumouksen vietävä tuli vähemmälläkin.\n\nToveri Joffe puhuu vielä tileistäkin. Tietysti, tietysti, onhan tilit\ntehtävä. Kuinkas muuten? Mutta nyt ei vielä oikein passaisi.\n\nJa toveri Cohn-Tappurainen raapii korvantaustaansa ja sähköttää yhä\nlisää:\n\n»On toivottavaa, että se aika pian koittaa, jolloin voin niistä tehdä\ntilin venäläisille puoluetovereille».\n\nJa koska toveri Joffe-Tuppurainen nyt niin paljon puhuu niistä\nrahoistaan ja tilinteosta, niin sopii hänen huomata seuraavakin seikka:\n\n»Saksaan sijoitetuista arvoista hän ei jättänyt kaikkia, vaan\nainoastaan 4 miljoonaa ruplaa Saksan vallankumouksen käytettäväksi».\n\nEikä pankki, ikävä kyllä, luovuttanut niitäkään. Pankki haisteli toveri\nJoffen antamaa valtakirjaa ja sanoi, ettei me tällaisilla papereilla...\nhiisi tiesi, mikä paperi tämä on, mutta ei tämä ainakaan mikään\nlaillinen valtakirja ole.\n\nVallankumous, joka Saksassa kävelee vielä lasten kengissä, sellaisissa\npienissä, parin- kolmen tuuman pituisissa pipottimissa, on siinäkin\nsuhteessa vielä sangen kaukana takapajulla venäläisistä saavutuksista,\nettä pitää olla jonkinlaiset selvät paperit, ennenkuin saa pankeista\nrahaa. Mutta toivottavasti tästä penikkataudista pian Saksassakin\npäästään. Kehitys kulkee nopeasti kiihtyvää vauhtia oikeaa venäläistä\nlatua.\n\nSähkösanomat sinkoilevat. Tuppurainen kyselee ja Tappurainen vastailee.\nJa antaa siinä sivussa pieniä ihmetteleviä paikkauksia toveri\nTuppuraiselle.\n\nOnhan siinä oikeastaan ihmettelemisen syytä syrjäisellekin. Miksi tämä\nhälinä muutamista vaivaisista miljoonista? Vallankumouksessa Venäjällä\non pantu liesuun kymmeniä miljaardeja, eikä niistä kukaan ole mitään\ntiliä kysynyt.\n\nVoimme kuitenkin olla vakuutetut siitä, ettei tämä vähäpätöinen\nintermezzo millään tavoin tule häiritsemään Venäjän ja Saksan\nvallankumousten veljestymistä. Koska toverit Tuppurainen ja Tappurainen\neivät kuitenkaan tarvitse näissä asioissa liikutella yhtään kopeekkaa\neikä pfenningiä yksityisomaisuuttaan.\n\nJa porvareilla on miljoonia.\n\n(1918).\n\n\n\n\nKARTTULAN TALLUSKYLÄN TOVERIEN GRAMOFOONI\n\n\nVuoden kestäneen horrostilansa jälkeen olivat työväentalot\nKarttulassakin vapautetut porvarillisesta painajaisestaan ja saattoivat\ntaas esteettömästi jatkaa ylevää, kohottavaa ja isänmaallista\ntoimintaansa veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden punaisten\nperiaatteiden kehittämiseksi täällä kylmässä pohjolassa, ja niinpä\nnähtiin Maarianpäivänä myöskin Talluskylän toverien tallustelevan\nkepein askelin talollensa aloittamaan uuden ajanjakson Talluskylän\ninternatsionalessa oivallisella ja reilulla talluskyläläisellä tavalla.\n\nIltaman ohjelmasta näkyi tulevan lupaava, m.m. musikaalisessa\nelikkä suomeksi sanoen soitannollisessa suhteessa, sillä myöskin\nnaapuripitäjän etevimmän pontikkakauppiaan nähtiin pyrkivän kohti\ntalluskyläläistä aatteen ahjoa, vetäen perässään kelkkaa, jossa oli\nsuuri laatikko, minkä kannesta pisti esiin, ylevänä ja avomielisenä,\nupea gramofoonitorvi, joka tavattoman suurena ja loisteliaana säteili\nmaaliskuisen iltapäiväauringon hehkussa, ja oli näkyväisenä takeena,\nilmoituksena ja reklaamina niille raikuville sävelten aalloille,\njotka olivat kätketyt tuohon kelkassa olevaan laatikkoon ja odottivat\nvain koneiston virittämistä ja levyn ja neulan paikoilleen panemista\ntäyttääkseen ihanilla sfäärien soinnuilla ilmakehän Talluskylän\ntyöväentalolla ja sen lähimmässä ympäristössä.\n\nJa musiikkia saatiin sinä iltana kuulla Talluskylän »yhtistyksessä»,\nmoniäänistä ja sekaäänistä musiikkia, kimakkaa kuin kalasääksen\nkirkuminen ja karheaa kuin vanhan variksen vaakkuminen. Sillä\nnaapuripitäjän miehen gramofooni oli kaikkein uudenaikaisinta mallia.\nEi edes itse Edissonkaan ole kai voinut sellaisesta uneksia. Se ei\nlaulanut itse yhtään kiekausta, niinkuin vanhanaikaiset gramofoonit\ntekevät, vaan se laulatti sitä enemmän muita, eikä ainoastaan\nlaulattanut, vaan vieläpä tanssittikin. Sen levyt olivat 200 — 500\ngramman pullojen muotoisia, ja kun Talluskylän toverikunta oli muutaman\ntunnin asetellut niitä sisälmyksiinsä, niin ei ollut puutetta laulusta\nenempää kuin muustakaan äänen runsaudesta, ja myöhemmällä oli koko\nmeininki yhtenä hulinana.\n\nSellainen oli se uusi ja ihmeellinen gramofooni, ja niissä merkeissä\nalkoi työ aatteen hyväksi Talluskylässä.\n\n(1919)\n\n\n\n\nMIKSI KAPINALLISESSA VUOHENSALOSSA UUNIT KAADETAAN\n\n\nKäkisalmen pitäjän Vuohensalon kylän asukkaat ovat alkaneet särkeä\nuunejaan isojen rautakankien avulla. Mahdollista on, ettei Käkisalmen\npitäjän Vuohensalon kylässä ensi kesänä ole enää yhtään uunia. Tämä\nsaattanee sinusta kuulostaa kummalliselta, mutta kyllä sinä asian\nkäsität, jahka minä sen selitän. Niinhän on tapahtunut monessa\nmuussakin asiassa.\n\nKäkisalmen pitäjän Vuohensalon kylässä on jo vuosikymmeniä asunut\nja vaikuttanut ent. maakauppias Niilo Levonen. Oli hänellä ennen\nmaakauppa, mutta se joutui vähitellen n.s. juoksevalle tilille.\nSitten kun oli loppunut tavarat hyllyiltä ja rahat laatikosta, ryhtyi\nhra Levonen omistamaan kykynsä ja työtarmonsa enemmän tai vähemmän\njakamattomana Vuohensalon kylän kukoistavan postipysäkin hoitoon.\n\nVuohensalon kyläläiset ovat jo vuosikausia joka sunnuntai kirkossa\nja välistä arkipäivinäkin kotonaan rukoilleet taivaallista isäänsä,\nettä taivaallinen isä korjaisi Niilo Levosen pois Vuohensalon kylästä,\njoko luoksensa tai sinne lämpimämpään paikkaan taikka edes johonkin\ntoiseen kylään Viipurin läänissä. Taivaallinen isä on kuitenkin asian\njohdosta antamillaan välipäätöksillä harkinnut kohtuulliseksi, etteivät\nvuohensalolaisten anomukset anna aihetta mihinkään toimenpiteisiin\nhänen puoleltaan mainittuun Niilo Levoseen nähden. Hän katsoi,\nettei Hänellä ollut mitään syytä puuttua vielä mainitun Levosen ja\nvuohensalolaisten keskinäisiin asioihin.\n\nKun ei korkeampien voimien taholta eikä valitustietä saatu muutosta\nasioihin, ryhtyivät vuohensalolaiset omin keinoinsa toimimaan siihen\nsuuntaan, että saataisiin Niilo Levonen pois paikkakunnalta, missä\ntarkoituksessa eräs naapuri osti hänen talonsa, tietenkin siinä\nluulossa ja toivossa, että Niilo talon myytyään muuttaisi siitä pois.\nTämä otaksuminen osoittautui kuitenkin harhaanjohtavaksi, sillä Niilo\ntosin myi kernaasti talonsa, mutta ei suinkaan muuttanut sieltä pois.\nTalon uusi omistaja kävi monta kertaa pyytämässä, että hän muuttaisi,\nmutta Levonen katseli vain häntä levollisesti, eikä muuttanut minnekään.\n\nEräänä aamuna muutama viikko sitten heräsi Levonen eräänlaiseen\njyrähdykseen, ja avattuaan levolliset silmänsä näki hän, että tuvan\nsavupiipusta oli pudonnut iso kivijyrkäle hänen kiisselikattilaansa,\njoka illalla oli jäänyt pankolle.\n\nTapaus näytti Levosesta mielenkiintoiselta, ja käännettyään kylkeään\njäi hän odottamaan jatkoa.\n\nJota myöskin tuli, ja tuli kiviä savupiipusta oikein satamalla, ja\nuuden omistajan ääni kuului ullakolta kuin Siinain vuorelta, eikä\naikaakaan kun mies pujotti päänsä siitä reiästä, mistä savupiippu\nmenee katolle, ja lausui tätä vähemmän tavallista tietä hyvänhuomenen\ntoivotuksen Niilo Levoselle sekä ilmoituksen, että koska Levonen\nedellisenä iltana oli kieltäytynyt laskemasta uutta isäntää enää\nsisälle ovesta puhumaan muuttamisesta, niin oli hän tänä aikaisena,\nkauniina ja tarkoitukseen muutenkin sopivana aamuhetkenä kiivennyt\npoikineen katolle ja rautakankien avulla ruvennut purkamaan uunia.\n\nSaatuaan tämän selityksen veti Levonen levollisesti muijineen ja\nlapsineen peitettä korviinsa, uunin seinien kaatua rumahdellessa maahan\nja savun ja tuhkan tuprutessa tupaan, niin ettei ikkunoiden reikiä enää\nerottanut. Vasta sitten, kun tuvan uusi omistaja seisoi hänen vuoteensa\nvieressä rautakankineen, valmiina vääntämään vuoteen nurin, alkoi hän\nhaukotella ja kysellä kuulumisia.\n\nKaadettuaan vielä kaikki toisetkin uunit talosta palasivat\nuuninkaatajat tyytyväisin mielin aamiaiselle kotiinsa.\n\nLevonen katseli, mitä tapahtunut oli, ja muutti sitten. Mutta kun\ntoisissa Vuohensalon kylän taloissa oli vielä uunit, piti Levonen\naivan tarpeettomana muuttaa toiseen kylään. Hän muutti vain erääseen\nnaapuriin läksiämeksi.\n\nPari päivää myöhemmin kokoutui kylän väki yleiseen kansalaiskokoukseen\npäättämään, mihin kylän postipysäkki olisi näiden Vuohensalon\npostioloja järkyttäneiden mullistusten jälkeen sijoitettava, ja 30\näänellä 3 vastaan päätettiin se sijoittaa Mikko Javanaisen taloon.\nMutta kuultuaan kokouksesta otti Levonen aivan levollisella mielellä\nmahtavan kokoiset pihdit kainaloonsa, irroitti postipysäkin kyltin\nsekä kirjelaatikon entisen asuntonsa seinästä, ja kun kyläläiset\npalasivat kansalaiskokouksesta, käveli heitä vastaan tiellä Vuohensalon\npostitirehtööri postilaatikko selässä ja kyltti rinnalle sidottuna.\n\nIsännät pysähtyivät katsomaan tätä mieltäkiinnittävää näkyä ja raapivat\nvähän korvallistaan ja kaivelivat vähän nenäänsä ja sanoivat sitten,\nettä tuli päätetyksi siirtää se postipysäkki Mikko Javanaisen taloon.\n\nTähän vastasi postitirehtööri Levonen levolliseen tapaansa tulleensa\nomasta puolestaan päättäneeksi siirtää postipysäkin Kurosen taloon, ja\nvaltion virkamiehenä ja Vuohensalon postilaitoksen ylimpänä päällikkönä\npanevansa tämän päätöksen myöskin täytäntöön.\n\nKaikesta huolimatta kokoutui Vuohensalon kapinallinen väestö seuraavana\nposti-iltana Javanaisen taloon odottamaan postia ja suuren maailman\nkuulumisia, mutta heidän nenänsä venyivät kaksi, jopa kolmekin\nmillimetriä, kun posti ajaa kalkattelikin Kurosen taloon, jonka seinään\nLevonen oli levollisesti naulannut sekä nimikilven että kirjelaatikon.\n\nVuohensalon kyläläiset ovat nyt pitäneet uuden kokouksen, jossa on\nhyväksytty ponsi,\n\n_että_ ellei postipysäkkiä muuteta Javanaisen taloon, niin kaadetaan\nKurosenkin talosta uunit.\n\nTämän johdosta on Levonen antanut julistuksen, jossa hän ilmoittaa,\n\n_että_ Javanaisen taloon ei postipysäkkiä muuteta ennen kuin se on\nollut jokaisessa muussa talossa Vuohensalossa.\n\nLevonen asuu yhä edelleenkin Vuohensalossa ja on aivan levollinen.\n\nOn pelättävissä, että Vuohensalon kylästä Käkisalmen pitäjässä\nkaadetaan tämän kevään kuluessa kaikki uunit ja koko kylä jää kylmille.\nYhden talon uunit ovat jo raunioina ja toiset ovat vakavassa vaarassa.\n\nLukijani:\n\nSuomen kansa on pieni kansa, mutta se pitää kiinni periaatteistaan.\n\n(1919.)\n\n\n\n\nPANNAAN PANTUJA\n\n\nSuomalaista kirjallisuutta on kohdannut raskas isku.\n\nAmerikan Suomalainen Sos. Kustannusyhtiö on päättänyt »olla\nlevittämättä useiden suomalaisten kirjailijain teoksia siitä syystä,\nettä sanotut kirjailijat ovat suhtautuneet suopeasti valkoisten toimiin\npunaisen vallan kukistamiseksi Suomessa».\n\nTähän saakka on pyhä sosialidemokraattinen pannakirous kohdannut\nseuraavia teoksia:\n\n_Juhani Aho_: Yksin, Tyven meri, Suomi kaunokirjailijainsa kuvaamana,\nSasu Punanen, Rauhan erakko, Rautatie, Panu, Minkä mitäkin Tyroolista,\nLastuja 1, 2, 3, 4 ja 5, Lastuja kouluja varten, Kevät ja takatalvi,\nKevään kevät, Katajainen kansani, Italiasta, Tuomio sekä Kuvia ja\nkuvaelmia Suomen historiasta.\n\n_Ilmari Kianto_: Vienan virroilta Karjalan kankahille, Turjanlinnan\nsatukirja, Talviretkiä Pohjolassa, Pyhä rakkaus, Punainen viiva,\nPorokirja, Orjantappuroita, Nuoren miehen kädestä, Metsäherran\nherjaaja, Vienan rannoilta Kaspian poikki, Nuoria lauluja vanhasta\nsäästöstä ja Hiljaisina hetkinä.\n\n_V.A. Koskenniemi_: Runon kaupunkeja.\n\n_A. Meurman_: J.V. Snellman, Martti Luther, Sanakirja ja Siivosta\nesiintymisestä.\n\n_Akseli Järnefelt_: Suomalaiset Amerikassa.\n\nEi ole meidän, nöyrän, hiljaisen ja vaatimattoman sepustelijan, asia\nlähteä punnitsemaan ja harkitsemaan, mistä syystä »Sipolan Aapon\nkosioretki», »Siihen aikaan kun isä lampun osti», »Kievarin pihalla»,\n»Muudan markkinamies», »Papin tytär», »Hellmanin herra», »Helsinkiin»\nja »Papin rouva» ovat vähemmän vaarallisia kansainväliselle\ninternatsionalelle kuin esim. »Rauhan erakko» tai »Rautatie»,\nsamalla kun paremmin käsitämme sen,, ettei esim. »Maailman murjomaa»\nole kirottu punaisella kirouksella, mutta että »Aatteiden mies»,\njoka kaikesta huolimatta oli ilmeinen herra ja porvari, on jäänyt\npois luettelosta, sen täytyy johtua joko erehdyksestä tai sitten\nja luultavasti siitä syystä, ettei sosialistisilla kavereillamme\nlämpimässä Amerikan maassa ole täyttä käsitystä ja tietoa siitä,\nmitä kaikkea tuotteliaan Juhani Ahon kultaisesta kynästä on täällä\nvilun-arassa Suomessa valmistunut.\n\nYhden poikkeuksen kehoitan amerikkalais-suomalaisten sosialistien\nkuitenkin Juhani Ahon turmiolliseen tuotantoon nähden tekemään:\ntilaamaan suuret määrät Juhani Ahon uusinta, 3-niteistä teosta\n»Hajamietteitä kapinaviikolta». Heidän olisi hyödyllistä ja\nopettavaista tutustua etenkin siihen kirjaan.\n\nKoskenniemi, Kianto ja Akseli Järnefelt ovat tietenkin saaneet\nvain ansaitsemansa palkan kättensä töistä, joutuessaan pannaan.\nHieman hämärämmältä tuntuu sitävastoin asia A. Meurmaniin ja hänen\nsanakirjaansa nähden.\n\nOn luonnollista, ettei »Siivosta esiintymisestä» niminen kirja voi\nmiellyttää luokkatietoista suomalaista punikkia, esiintyköönpä hän\nsitten Suomessa tai Amerikassa. Mutta millä tavoin on kunnon Agaton\nMeurman »suhtautunut suopeasti valkoisten toimiin punaisen vallan\nkukistamiseksi Suomessa?»\n\nSillä mikäli tiedän ja muutkin muistanevat, on »Kangasalan karhu»\nnukkunut nurmen alla jo kymmenisen vuotta — niin, hänhän kuoli 1909.\n\nEn voi selittää asiaa muuten kuin että hän jonkinlaisen langattoman\nsähkötyksen taikka spiritistisen pöytänakutuksen avulla on taivaastaan\nprotesteerannut Amerikan punikeille Suomen punikkien eläimellisyyttä ja\nsiivotonta esiintymistä vastaan. Ja kun punikit arvaavat, etteivät he\nkuitenkaan pääse taivaaseen haastamaan ukko Meurmanin autuasta, mutta\nvastavallankumouksellista sielua vallankumousoikeuden eteen tekemään\ntiliä porvarillisista mielipiteistään, niin panevat he edes hänen\nkirjansa pannaan.\n\nOlisi muuten hauskaa tietää, mitä Meurmanin sanakirjoista he\ntarkoittavat: ranskalais-suomalaistako vai venäläis-suomalaista vaiko\n»Sanakirjaa _yleiseen sivistykseen_ kuuluvia tietoja varten?»\n\nArvatenkin juuri viimemainittua.\n\n(1919.)\n\n\n\n\nVENÄLÄISTEN KÄRSIMYKSET\n\n\nTiedättekö, että he kärsivät, nimittäin venäläiset ihmiset?\n\nTe vastaatte kuivasti: tiedämme! Ja ajattelette kääntyä pois meistä\ntakaisin akkunan ääreen katsomaan, miten se äsken kadulla alkanut\nkoirien tappelu päättyy. Mutta me emme päästä teitä. Me olemme\ntarttuneet takinnappiinne ja haluamme jatkaa keskustelua.\n\n— Tiedättekö sitten myöskin, missä he kärsivät?\n\nTe katsotte meihin kärsimättömästi ja vastaatte hieman hermostuneesti,\nikäänkuin tahtoisitte päästä meistä eroon:\n\n— Tietysti Venäjällä.\n\nSiinäpä se oli. Sitä me juuri olimme odottaneetkin, ja siihen\npyrkineet. Siihen, että saisimme teidät kiinni väärästä vastauksesta.\n\nMe huudamme riemuiten:\n\n— Väärin! Väärin!\n\nJa jylhä kaiku vastaa Skandinaviasta:\n\n— ... äärin!... äärin!\n\nTietysti eivät venäläiset ihmiset kärsi Venäjällä. Miksi he siellä\nkärsisivät? Onhan siellä vihdoinkin saavutettu se lopullinen\nihannetila, johon ihmiskunta halki vuosituhansien on pyrkinyt,\nensin hämärästi ja itsetiedottomasti, sitten tarkoitusperäisesti ja\npäämäärästään tietoisena: Utopia, Schlaraffenland... ja mitä muuta\nhauskaa tahansa, jota voi täysin siemauksin nauttia maassa, jonka\ntaivas on siunannut bolshevismilla siinä määrässä kuin juuri Venäjän.\n\nMutta venäläiset kärsivät Suomessa. Heidän kärsimyksensä tässä\nkirottujen tsuhnojen kirotussa tsuhnolassa ovat määrättömät ja\nlukemattomat niinkuin Aabrahamin siemen. Niin todistaa »Verdens\nGangissa» venäläinen sanomalehtimies Wladimir Grossmann, joka nimestään\npäättäen hänkin polveutuu samaisesta edellämainitusta siemenestä\nsuoraan alenevassa polvessa, kuten myöskin Trotskit ja Kamenevit ja\nmonet muut bolshevismin suurimmista pyhimyksistä.\n\nGrossmann kertoo Suomen hallituksen antaneen »viranomaisille valtuudet\nvaivata ja kiusata venäläisiä niin kauan, että he olisivat lopuksi\npakotetut jättämään maan».\n\nMeille muistuvat mieleen Ilmestyskirjan sanat: »Ja se annettiin heille,\nettei heidän pitänyt heitä tappaman, vaan viisi kuukautta vaivaaman: ja\nheidän vaivaamisensa oli niinkuin skorpionin vaivaaminen, koska hän on\nihmistä pistänyt».\n\nEikä ole loppua venäläisten ihmisten kärsimyksillä Suomenmaassa.\nEmmekä me enää mitään muuta ihmettele kuin että mitä varten he sitten\nylimalkaan ovat siirtyneet Venäjänmaan paratiisista tähän Gehennaan ja\nvaivan paikkaan? Mutta ehkäpä ovat oikeassa ne venäläisen psykologian\ntutkijat, jotka väittävät, että venäläinen sielu rakastaa kärsimystä,\nettä se haluaa viehkuroida kärsimyksissä kuin kala, esim. lohi tai\nahven, vedessä. Kuitenkin luulen, ettei tässä maassa aivan katkerasti\nitkettäisi, vaikka venäläiset siirtyisivätkin parantelemaan täällä\nruhjottuja olemuksiaan johonkin toiseen, vieraanvaraisempaan maahan.\n\nSamasta lehtemme numerosta, vieläpä samalta palstalta, jolta luimme\nvenäläisten sydäntäraatelevasta kärsimyshistoriasta, luimme myöskin\nseuraavan uutisen: »Eräs amerikkalaisista vieraistamme on kertonut,\nettä eräissä täkäläisissä hotelleissa aivan avonaisesti tarjoillaan\nleipää venäläisille ilman kortteja samaan aikaan kuin amerikkalaisilta\ntällainen leivän tarjoilu ehdottomasti evätään». Tämä on sitä\nmeikäläistä: amerikkalaisille, jotka ovat saapuneet meille viljaa\ntuomaan, ei tietysti voida antaa leipäpalaa ilman korttia, mutta\nsuomalaista sortoa kaikelle maailmalle parkuville ryssille kyllä. No,\neräiltä meikäläisiltä hotelleiltahan voi odottaa mitä tahansa.\n\nGrossmann ilmoittaa myöskin:\n\n»Venäjän työväki palaa halusta hyökätä Suomeen».\n\nNo, joo. Sitä me emme yhtään epäile bolshevistista. Se palaa, se\nhehkuu, se säkenöi.\n\n(1919.)\n\n\n\n\nISOÄIDIN TOIVOMUS\n\n\nOletteko kuulleet isoäidistä, joka on pannut vanhat, ryppyiset kätensä\nristiin ja katselee rukoilevasti ympärilleen himmeillä vetistävillä\nsilmillään, ja kyselee, eikö missä olisi niin hyväsydämistä ja\narmeliasta ihmistä, joka menisi ja vääntäisi niskat nurin hänen\ntyttärenpojaltaan?\n\nSellainen mummo on nyt Yhdysvalloissa.\n\nMe emme muistaaksemme ole kuulleet puhuttavan Venäjän vallankumouksen\näidistä, mutta sitä enemmän olemme me aikoinamme kuulleet sen\nisoäidistä, vanhasta rouvasta Breshko-Breshkowskajasta. Ehkä on\näiti kuollut. Mutta mummo ei ole kuollut. Tuonnottain muistelemme\nkyllä lukeneemme, että mummokin muka on sammunut, mutta nyttemmin on\nselvinnyt, ettei mummo olekaan kuollut. Eikä haluakaan kuolla ennen\nkuin on nähnyt sen ilonpäivän, että rakkaat ja avuliaat naapurit ovat\nkäyneet taittamassa niskan hänen lapsenlapseltaan. Mummo Breshkowskajan\non nimittäin onnistunut päästä Yhdysvaltoihin, ennen kuin hänen rakkaan\ntyttärenpoikansa, jonka päättäväisyys, ripeätuumaisuus ja toimintahalu\non yleisesti tunnettu asia, onnistui kierauttaa mummon omat niskat\npoikki.\n\nJa siellä istuu nyt mummi ja siunailee ja päivittelee maailman pahuutta\nja lastenlasten ilkeyttä ja kiittämättömyyttä ja kertoo kaikille\nihmisille, millainen riiviö hänen tyttärenpoikansa on, josta muori\noli luullut tulevan maailman suurimman ja jaloimman sankarin ja\nhyväntekijän, mutta josta tulikin sellainen huligaani, että itse hänen\nmumminsakin, joka oli kasvattanut ja hoitanut häntä kuin omaa lastaan\nja ohjannut hänen ensimmäisiä horjahtelevia askeleitaan ja nostellut\nhäntä lätäkköjen yli ja kammannut hänen päänsä ja solminut kauniin,\npunaisen nauharuusukkeen hänen pienen, pyöreän leukansa alle ja antanut\nhänelle uuden koltin ja opettanut hänelle ihmistapoja ja puhdistanut\ntarpeen vaatiessa hänen nenänykerönsä, että tämän hyvän ja kiltin\nmumminkin täytyi pojan kasvettua ja vahvistuttua jättää kahvipannut\nhellalle kuohumaan ja lähteä kiireesti käpälämäkeen.\n\n— Höp-pöp-pöp..., höpöttävät mummon kurttuiset, hampaattomat leuat\nhengästyksestä ja mielipahasta. -Se-he-hellainen poika! Ja tämäkö on\nminun tyttärenpoikani... siunatkoon sentään! Rakkaat ystävät, menkää ja\nvääntäkää hänen niskansa nurin!\n\n»Kuten God. Rodiny Kööpenhaminan kautta saapuneen tiedon mukaan kertoo,\nkannattaa nykyjään Yhdysvalloissa oleskeleva Venäjän vallankumouksen\nisoäiti Breshko-Breshkowskaja innokkaasti ulkovaltojen väliintuloa\nVenäjällä».\n\nKaksi vuotta takaperin olisi tällainen kertomus tuntunut yhtä\nuskomattomalta kuin se nyt tuntuu uskottavalta. Ajat muuttuvat kahdessa\nvuodessa ja me muutumme aikojen mukana. Vallankumouksen sedät ja tädit\nja enot ja kummit ja isoäiditkin muuttuvat. Hekin ovat saaneet enemmän\nkuin tarpeekseen nuoren isännän parannuspuuhista vanhassa talossa.\n\nMummo Breshkowskaja on havainnut todeksi sen vanhan mietelmän, ettei\nsitä aina tiedä mikä sika mistäkin porsaasta kasvaa. Se on surullista,\nmutta minkäs sille.\n\nJoka nyt vääntäisi lapsenlapselta niskat kaksinkerroin, se saisi\nensimmäisenä mummolta siunauksen.\n\n(1919.)\n\n\n\n\nKUTKA PELASTIVAT LENININ?\n\n\nMahtaakohan hra Lenin, o.s. Uljanow, osoite Moskova, Kremli, enää\nmuistaa, kutka hänet pelastivat erittäin pallasta kiipelistä vähän\npäälle 10 vuotta takaperin, tarkemmin sanoen joulun edellä v. 1908. Ei\nse ainakaan oikein siltä tunnu, sillä siitä, ettei hra Lenin niihin\naikoihin joutunut häntä innokkaasti etsivien venäläisten ohranamiesten\nkynsiin ja sitä tietä mahdollisesti johonkin tarkoituksenmukaiseen ja\ntilaisuutta varten pystytettyyn hirsipuuhun jonkun venäläisen vankilan\ntakapihalla, saa hän kiittää niitä samaisia suomalaisia, joiden pään\nmenoksi hänen joukkonsa mielellään hiovat puukkojaan Rajajoen toisella\nrannalla.\n\nTukholman »Aftonbladetissa» on ollut pitkä ja mieltäkiinnittävä\nselostus Leninin paosta Suomesta v. 1908, ja on se kirjoitettu sitä\nsuuremmalla asiantuntemuksella, kun kirjoittaja itse oli auttamassa\nLeniniä pakoon Turusta.\n\nLenin oli piileskellyt kolmisen viikkoa Helsingin lähellä Oulunkylässä,\nkun ohranamiehet pääsivät hänen jäljilleen. Kuultuaan olevansa vaarassa\npäätti Lenin heti poistua maasta ja nousi Turkuun lähtevään junaan,\nja huomasi junan Karjalta lähdettyä saman urkkijan, joka oli ennenkin\nmetsästänyt häntä, istuvan vaunussa ja pitävän häntä tarkoin silmällä.\nLenin pelastui ennen Turkuun tuloaan hyppäämällä junasta sen lähdettyä\nLittoisten asemalta, sekä jatkamalla kävellen matkaansa Turkuun.\n\nTurusta auttoivat suomalaiset Leninin Paraisiin, missä hänen\nturvallisuuttaan valvoi m.m. paikkakunnan silloinen poliisikonstaapeli.\nSieltä pääsi Lenin vähitellen, osaksi hengenvaarallisten jäämatkojen\njälkeen, Nauvoon, mistä hän vihdoin voi jatkaa matkaansa »Borella»\nTukholmaan. Lenin oli pelastunut, oltuaan muutamia vuorokausia\nruotsalaisten, jouluryypyksissä olevien saaristolaisukkelien\nkeskuudessa niin suuressa pelossa ja vapistuksessa, että hän\nkirjoittaessaan Kööpenhaminasta auttajilleen kirjeen, missä kuvaili\nmatkan loppuvaiheita, vakuutti että »es war viel schlimmer als in\nSibirien» — »se oli paljon kamalampaa kuin Siperiassa!» — Erikoista\nmieskohtaista rohkeutta ei Lenin auttajansa ja matkatoverinsa\nkuvauksesta päättäen osoittanut kertaakaan koko aikana. Päin vastoin\npelkäsi hän niin kovasti, että toisia välistä oikein harmitti.\n\nSuomalaisia saa siis Uljanow-Lenin kiittää siitä, että hän nyt\nhallitsee Neuvosto-Venäjää. Tähän katsoen olisi meillä niin ollen\noikeastaan syytä vaatia häneltä hieman kiitollisuutta palveluksistamme\nniiltä ajoilta, jolloin hän ei vielä ollut peljätty tiikeri, vaan\nvavahteleva jänis, jota itsepintaiset, lotkokorvaiset vainukoirat\najoivat takaa. Mutta ehkäpä ei Lenin enää muista niitä aikoja. Sen\njälkeen on paljon tapahtunut, ja ihmisen muisti, niinkin hyväpäisen\nmiehen kuin Leninin, verrattain hatara. Ja totta puhuen täytyykin\nmeidän tunnustaa, että me tuntisimme itsemme hieman vaivatuiksi, jos\nLenin alkaisi ylistää meitä ja silitellä päätämme. Tuntisimme itsemme\nikäänkuin jossakin suhteessa noloksi muun maailman ihmettelevien\nkatseiden edessä. Niin että ehkäpä sittenkin annetaan ne entiset\ntuttavuudet olla sillään, ja jos vasta satutaan tapaamaan, niin\nesitellään itsemme uudestaan, ikään kuin näkisimme toisemme ensi kerran.\n\nAjat vaihtelevat. Ja se tää maailma muuttuu. Jos hra Leninin silloiset\nsuomalaiset ystävät olisivat osanneet arvata, millaiseksi se ja heidän\nvenäläinen holhottinsa vielä muuttuu, niin olisivat he todennäköisesti\nantaneet hänen itse hoidella asiansa.\n\n(1919.)\n\n\n\n\nPETKUTUSTA JA VÄÄRENNYSTÄ\n\n\nEn halua luottaa enää muihin kuin siihen vanhaan, vilpittömään suteen.\nSe on rehellinen sielu näinä turmeluksen aikoina, eikä viitsi muuttaa\nmuotiaan. Suden muoti, niinkuin lapsetkin tietävät, on se, että se\nliikkuu mieluimmin lammasten vaatteissa. Ja kun kaikki sen tietävät,\nniin ei se petä ketään. Jos näet otuksen, jolla on yllään lammasten\nvaatteet, niin tiedät sen ilman muuta sudeksi ja voit rauhassa mennä\ntaputtelemaan sitä päälaelle, mikäli sinun on tapana taputella susia\npäälaelle.\n\nMutta muuten ei voi luottaa enää mihinkään. Jos näet hyvintehdyn\noikeannäköisen tuhatmarkkasen, niin on se väärä, etenkin jos sen ovat\nvalmistaneet Kalle Viinikainen, Erkki Jämsén ja Bernhard Korhonen\nRautalammilla, ja jos näet vielä paremmin tehdyn väärännäköisen\nkymmenmarkkasen, niin on se oikea, varsinkin jos Suomen Pankki\nmyöntää sen tekemäkseen. Suomen Pankki näkyy aina tahtovan itselleen\nkunnian kaikista hyvintehdyistä ja oikeista kymmenmarkkasista. Mutta\nmyöskin Kalle Viinikainen Rautalammilta on saanut hyvät arvostelut\nteoksistaan, paljon paremmat kuin Helsingin nuoret taiteilijat saivat\nkevätnäyttelystään. Saa nähdä, eikö Suomen Pankki taas kiiruhda\nselittämään, että setelit ovatkin oikeita ja sen tekemiä.\n\nSillä vaikka ei tässä muutamia päiviä takaperin ollut kysymys kuin\npahanpäiväisistä, mutta hyvintehdyistä kymmenmarkkasista, niin teki\nSuomen Pankki saman tempun. Täällä oli kaupungilla liikkeellä sangen\nhyvin tehtyjä kymmenmarkkasia. Koska ne olivat niin hyvin tehtyjä, niin\nleimasi yleinen mielipide ne tietysti vääriksi. Mutta Suomen Pankki\nsanoi, että kyllä ne ovat oikeita — meillä tehtyjä...\n\nHuonommin tehtyjä ei arv. pankki sitä vastoin koskaan tunnusta\nomikseen. Se on niin sen tapaista. Missä määrin se on kaunista ja\nvaatimatonta, siihen emme tahdo vastata.\n\nNo niin. Tässä maailmassa tai ainakin tässä maassa on sekä oikeaa\nväärennettyä rahaa että väärennettyä oikeaa rahaa, eikä se meitä\nollenkaan ihmetytä, emmekä me voi koskaan olla varmat siitä, kumpaa\nlajia meillä on kukkarossa, vai onko kumpaakaan lajia.\n\nMutta se on meistä ihme, että täällä löytyy sellaistakin tavaraa kuin\nvääriä ämmiä, väärennettyjä vanhoja akkoja.\n\nMihin voi enää luottaa tässä maailmassa, ellei edes siihen, että vanhat\nämmät ovat oikeita eivätkä väärennettyjä? Näet Kouvolan asemalla vanhan\nkoukkuleukaisen akan ja ajattelet, että hyi perhana, onpas tuossa\npahannäköinen ämmä, mutta sepä onkin väärennetty ämmä, valmistettu\nnuoresta tytöstä eräillä yksinkertaisilla menettelytavoilla, jotka\ntunnetaan jokaisella paremmanpuolisella seuranäyttämöllä.\n\nSe on vanha uutinen, että vanhat ämmät yrittävät joskus,\nmahdollisuuksien mukaan, väärentää itsensä nuoriksi tytöiksi, ja se\non, vaikkakaan ei juuri puolustettavaa, niin ainakin inhimillisesti\nymmärrettävää. Mutta ajatus pysähtyy ja päätä huimaa, kun nuoret naiset\nalkavat väärentää itseään vanhoiksi ämmiksi. Se on huikeampaa kuin Poen\nkertomus likinäköisestä monsieur Froissartista, joka kosi isoäitinsä\nisoäitiä.\n\nKouvolan asemalla vangittu väärennetty ämmä kuljetti bolshevistista\nkirjallisuutta. Väärennetyt ämmät ovat siis bolshevikkeja, ja vain\ntodelliselle bolshevikkinaiselle voi leimahtaa päähän sellainen\npöyristyttävä ajatus kuin itsensä naamioiminen vanhemman näköiseksi\nkuin todellisuudessa on. Silloin kun joku oppi voi viedä _naisen_ niin\nkauas todellisesta luonnostaan, niin ei tarvita loistavampaa todistusta\nsiitä, että se oppi on isästä p- -leestä.\n\nHohoi.\n\nEn luota enää mihinkään. Enkä kehenkään.\n\nPaitsi siihen vanhaan, yksinkertaiseen suteen, joka hieman tylsästi\nhymyillen löntystelee se kulunut lammasnahkaturkki hartioillaan.\n\n(1919.)\n\n\n\n\nVALKOINEN TERRORI\n\n\nOlen odotellut sähkösanomaa Lontoosta, Englannin parlamentista,\nWedgewoodin välikysymyksistä Pöytyän tapauksen johdosta.\n\nOn ihmeellistä, missä se viipyy. Johan sen olisi pitänyt ennättää,\nmutta sitä ei vain kuulu.\n\nSähkösanoman pitäisi olla ollut sanamuodolleen osapuilleen\nseuraavanlainen:\n\n»_Lontoo_, elok. 31 pnä (Reuter S.T.T:lle). Alahuoneessa tiedusteli\nWedgewood, onko Suomen hallitus tehnyt mitään esitystä lainan\nsaamisesta, ja edelleen, onko Englannin hallitus tällaisessa\ntapauksessa tiennyt, että suojeluskuntalaiset ovat ampuneet Kalle\nLarmin Pöytyällä. Greenwood vastasi ulkoasiaindepartementin edustajana,\nettei Suomen hallitukselle aseteta mitään vaikeuksia lainan ottamisen\ntielle. Toista kysymystä ei tällaisissa olosuhteissa tarvinnut nostaa.\nWedgewood tiedusteli edelleen, eikö Englannin hallitus katso suotavaksi\nolla myöntämättä näitä helpotuksia Suomen hallitukselle, koska\nsuojeluskuntalaiset ovat ampuneet Kalle Larmin Pöytyällä. Greenwood\nilmoitti vastanneensa alkuperäisiin kysymyksiin eikä voivansa lisätä\nmitään enempää. Wedgewood kysyi, eikö ole sekä Englannin että Suomen\netujen mukaista, että olisi ryhdytty kaikkiin toimenpiteisiin Kalle\nLarmin ampumisen ehkäisemiseksi Pöytyällä. Greenwood selitti, että\nEnglannin hallitus on ryhtynyt kaikkiin toimenpiteisiin, joihin voidaan\nryhtyä».\n\nSemmoisenhan sen sähkösanoman olisi pitänyt olla. Siinä ei ole mitään\nmuuta vikaa kuin ettei sitä sähkösanomaa ole saapunut.\n\nMissä vika?\n\nOnko vika Reuterissa vai S.T.T:ssä?\n\nVai eikö Wedgewood olisikaan tehnyt tuollaista välikysymystä?\n\nMistä syystä?\n\nNukkuuko Wedgewood? Onko hän matkustanut Kalle Larmin hautajaisiin\nPöytyälle ja joutunut lahtarien käsiin ja saanut n.s. leipäkortin?\n\nSillä jos hän olisi hengissä, pitäisi hänellä jo aikoja sitten olla\nollut tieto Kalle Larmin joutumisesta valkoisen terrorin uhriksi\nPöytyällä.\n\nJohan punaiset pöytyäläiset useita viikkoja takaperin levittivät tietoa\nLarmin Kallen väkivaltaisesta lopusta.\n\nLarmin Kalle oli kadonnut tuntemattomalla tavalla, ja Pöytyän punaiset\nolivat saaneet selville, että hän oli joutunut suojeluskuntalaisten\nkäsiin. Siitä oli tullut Larmin Kallelle hyvin lyhyt prosessi.\n\nPöytyän punaiset sanoivat, että sellaisissa oloissahan sitä täällä\nPöytyälläkin eletään. Pitää kirjoittaa Helsinkiin, että lähettävät\nsanan sille Wetkewootille, kun ei oma eduskunta ole koossa, jotta\nHakkila voisi hoitaa tämän asian.\n\nPöytyän nimismies ryhtyi virkansa puolesta tutustumaan asiaan ja\netsimään Kalle Larmin ruumista. Kävi selville, että ruumiin oli nähty\nvielä huhun liikkeelläoloaikana tanssivan eräissä nurkkatanssiaisissa.\nMahdollisesti oli ruumis kalpea, niinkuin valkoisen terrorin uhriksi\njoutuneitten ruumiit tavallisesti ovat, mutta hyvin vilkkaasti se\nkuitenkin nykyaikaisilla kivääreillä kuoliaaksi ammutuksi mieheksi oli\ntanssinut. Oli täytynyt tanssien väliajoilla pyyhkiä hikeä otsaltaan,\nmutta tietenkin se oli sellaista kalman kylmää hikeä.\n\nPöytyän nimismies pudisteli paheksuvasti päätään kuullessaan Kalle\nLarmin maallisten jäännösten huvitteluhalusta, ja jatkoi sitten ruumiin\netsimistä.\n\nValkoisen terrorin uhriksi joutuneen Kalle Larmin ruumis löydettiin\nlopuksi eräältä pellolta Alastarosta. Kuuluu olleen siellä\nrukiinleikkuupuuhissa ja tekeytyneen ihan tietämättömäksi valkoisesta\nterrorista.\n\nEnempää ei meillä ole tietoja Larmin Kalle-vainajan nykyisestä\nvoinnista ja puuhista.\n\nMutta missä hitossa se Wedgewoodin välikysely viipyy? Nukkuuko\nWedgewood?\n\nVai onko hän matkustanut Pöytyälle ja joutunut siellä valkoisen\nterrorin uhriksi niinkuin Kalle Lännillekin kävi?\n\n(1919.)\n\n\n\n\n»PERINNÖLLISET KUNNIAPROLETÄÄRIT»\n\n\nKommunismin enemmän tai vähemmän taivaallisessa, mutta enteistä ja\ntunnustähdistä päättäen tuskin tuhatvuotiseksi elävässä valtakunnassa\nei sopu tunnu oikein sijaa antavan. Vaikka emme otaksuisikaan\nkultavaakaa käytetyn joka sanaa punnittaessa siinä »Latvia\nSargsin» uutisessa, jonka mukaan »Lenin on antanut käskyn Trotskin\nvangitsemisesta, mutta Trotskin käskystä on Lenin vangittu», ja\nvaikkapa yleensäkin uskoisimme mieluummin bolshevikkien omien lehtien,\n»Krasnaja Gasetoiden» ynnä muiden, verrattain niukkoihin tietoihin\npunaisten armeijan asemasta rintamilla ja tapahtumista Moskovassa, niin\nkäy niistäkin ilmi, että sisäistä hankausta on olemassa ehkäpä enemmän\nkuin ennen, ja että bolshevikkien vastustajainkin taholta aletaan\nluopua mainittujen vikkien naureskelemasta »porvarillisen kansanvallan\nvoinpehmeästä rauhanystävyydestä» sekä kokeilla huolellisesti\nvalmistettujen ja pontevasti ladattujen käsipommien vaikutuksesta sekä\nyksityisiin komissarioihin että kokonaisiin kommunistikomiteoihin.\n\nNyt on neuvostohallitus päättänyt antaa pommiräjähdyksissä kärsineille\nkommunisteille arvonimen »perinnöllinen kunniaproletääri».\n\nMonilla muilla aloilla ovatkin jo bolshevikit huomanneet sittenkin\nainoaksi mahdolliseksi bolshevikkikommunismin pystyssäpysyttämiseksi\nne vanhat kirotut porvarilliset järjestelmät: ankara kuri sotaväessä,\nankara kuri liikkeissä, suuret palkat liikkeenjohtajille, urakkapalkat,\nTaylor-järjestelmä työnteossa j.n.e. Nyt tulevat kunnianimet,\nperinnölliset aatelisarvot — tietenkin proletaarisessa hengessä — ja\nkaikki muut ihmisluonteen kaipaamat koroitukset.\n\nPerinnöllinen kunniaproletääri...\n\nNeuvostovaltioneuvos... todellinen neuvostovaltioneuvos...\nkommunismin sihteeri... salabolshevismineuvos... Marxin ritarikunnan\nensiluokan proletääriritari oikeudella kantaa ryöstetyillä\njalokivillä koristettua kansainvälisen luteen kuvaa torakanvärisessä\nnauhassa... kaikkeinkorkein kommunistinen ylipyöveli... oikeauskoisen\nbolshevismisynoodin yliprokuraattori... köyhälistökreivi... hänen\nkommunistinen korkeutensa suurrepaleruhtinas...\n\nEi, me jätämme uusien arvonimien keksimisen yhä edelleenkin\nneuvostohallitukselle, sillä aivan epäilemättä on se osoittava\nsuurempaa kekseliäisyyttä kuin me. Perinnöllinen kunniaproletääri...\nalku on yhtä kaunis kuin lupaavakin.\n\nKuinka paljon perinnöllisiä kunniaproletäärejä Venäjällä tulee\nnimitettäväksi, riippuu kai taas siitä, miten perusteellisesti\nsosialivallankumouksellisten ja menshevikien onnistuu toimeenpanna\nlupaamansa vastaterrorismi, suhteessa jo räjähdytettyä kommunistia 1:tä\nsurmattua sosialivallankumouksellista vastaan.\n\nTasa-arvoisuus ei ole enää korkeassa kurssissa Neuvosto-Venäjällä,\nsillä kaiketikin ovat miljoonat bolshevikit luulleet tähän saakka\nolevansa — perinnöllisiä kunniaproletäärejä.\n\n(1919).\n\n\n\n\nAIKAMME KUVIA KUOLAJÄRVELTÄ\n\n\nKaukaisille perukoille me nyt lukijamme saattelemme.\n\nSinne etäiselle, köyhälle Kuolajärvelle pyydämme vielä vaivata\nväsyneitä ystäviämme.\n\nSiellä on eräs talo.\n\nJossa alkaa kohta olla kilin ajatukset.\n\nKun leipä loppuu.\n\nOlisi hevosiakin, millä käydä heiniä talon ulkoniityltä, mutta kun ei\nole heinähäkkiä.\n\nMelkein joka tai joka toinen päivä täytyy käydä naapurissa heinähäkkiä\nlainaksi anelemassa.\n\nNyt oli juuri äsken kolmattasadantuhannen markan tukinajourakka aivan\nkylän läheltä — siitä olisi tullut rahaa semmoinen läjä, mutta ei\nvoinut...\n\nSitten tulivat toisen pitäjän miehet ja valtasivat sen urakan, kun ei\nkilpailua ollut.\n\nIhmisystävällinen lukija pudistelee meille nuhtelevasti päätään.\nAiommeko tehdä pilkkaa köyhyydestä? Tahdommeko julkisesti irvistellä\npuutteelle? Emmekö tiedä, että peltojen kylvämiseen, heinähäkin\ntekemiseen ja kolmattasadantuhannen markan tukkiurakan suorittamiseen\ntarvitaan miehiä ja hevosia.\n\nHyvä. Käykäämme talliin. Siellä on, niinkuin näkyy, puolisen tusinaa\nhevosia, jotka kuopivat kavioillaan permantoa ja luimistelevat meille\nkorviaan.\n\nJa tuolla tuvassa on kymmenkunta väkevää miestä.\n\nNe makaavat siellä pitkin penkkejä pirtin hioittavassa lämmössä,\nkiroillen työmiehen raskasta orjuutta, tai puolinukuksissa mietiskellen\nkeinoja maailman ja olevien olojen korjaamiseksi. Tuolloin tällöin\nne kirota jyräyttävät tälle maailmalle, ja silloin aina karisee noki\nlaesta hienona sateena.\n\nYksi veljeksistä oli kyllä ollut mätämuna, mutta se oli heitetty ulos\ntästä yhteisestä pesästä.\n\nSe oli ollut ihan kuin mikä lahtari. Oli esittänyt, että alettaisiin\ntätä maailmaa ja Kuolajärveä parantaa siitä päästä, että ruvettaisiin\nhiukan _töihin_. Töihin! Että muka tehtäisiin, kun tässä on kymmenkunta\nvahvaa ja ikäänsä levännyttä miestä, taloon edes oma heinähäkki, ettei\nsitä tarvitsisi melkein joka päivä käydä naapurista lainaamassa.\n\nMutta toiset, aatteelle uskolliset veljet, valtasi pyhä viha tämän\nkapitalistisen suunnitelman johdosta, ja he ajoivat tuon porvarillisen\nyhteiskuntajärjestyksen kätyrin, joka kierolla tavallaan tahtoi\nkeljuilla rehelliset työn raskaan raatajat ensin heinähäkin tekoon ja\nsitten tietysti kirottuihin peltotöihin, kukapa tiesi vielä siihen\nkolmattasadantuhannen markan tukinvetourakkaankin, sadatellen ulos yön\nselkään. Eikä hänellä ole sitten enää ollut asiaa kotiinsa.\n\nNyt vallitsee pirtissä taas yksimielinen punainen tunnelma ja\nmaterialistis-sosialistinen maailmankatsomus. Joku kuorsaa,\njoku mutisee unissaan, joku horroksissa suunnittelee sitä uutta\nyhteiskuntaa, jossa vain porvarit — ne, jotka on eloon jätetty — saavat\ntehdä työtä, joku kiroaa itsekseen, ja se onneton, jonka on vuorostaan\nlähdettävä heiniä noutamaan — miksi ne paholaisen lehmät eivät elä ja\nlypsä heinittä? — kopeloi naulasta lakkiaan, lähteäkseen naapurista\npyytämään heinähäkkiä lainaksi.\n\nMutta paikkakunnan lehden kirjeenvaihtaja lausuu maaseutukirjeessään,\nettä »joutavalta näyttää sivullisistakin, kun niin moni terve ja\nvoimakas mies makoilee vain joutilaana pirtin penkillä kiroillen\ntyömiehen raskasta orjuutta...»\n\nEivätköhän ne kuitenkin tällä hetkellä mahtane kiroilla etupäässä sitä\nkirjeenvaihtajaa, porvarikeljua, joka yleisen mielipiteensä painolla\nkoettaa pakottaa kuolajärveläisen veljessarjan raskaaseen, selkää\npakottavaan heinähäkin tekoon?\n\n(1919.)\n\n\n\n\nSINNE TOIVON SIIVILLÄ NYT SYDÄN\n\n\npieni lennä...\n\nPerjantaina tammik. 7 pnä 1920 klo 3 i.p. asettui sydämeeni asumaan\n_Kaiho_...\n\nKaipaus...\n\nTiesi, poistuuko se sieltä enää milloinkaan.\n\nOnnen kultamaa, johon ihmiskunta aina on ikävöinyt, mutta jota se ei\nvielä ole saavuttanut, on nyt löydetty'.\n\nSuomalaiset valtuutetut sen löysivät Rajajoen toiselta puolen.\n\nJa sen maan nimi on Neuvosto-Venäjä.\n\nKaikki soraäänet ovat siellä vaienneet. Iankaikkisia tähtiä kohti\nkohoaa vain sopusoinnun, rauhan ja yksimielisyyden ihanasti värähtelevä\nhymni.\n\nValtuuskunta kävi kahdeksannen yleisen neuvostokongressin istunnossa.\n\nKatso:\n\n_»Kaikki ehdotukset hyväksyttiin säännöllisesti yksimielisesti»._\n\nEi mitään vastalauseita. Ei melua, ei huutoja, ei jalkojen tömistystä,\nei lenteleviä mustepulloja eikä vesikarahveja. Ei jarrutusta.\n\nEi muuta kuin suuri, monumentaalinen yksimielisyys.\n\nMissä muualla voisi sellainen tulla kysymykseenkään tässä matalassa\nmaailmassa?\n\nEi ainakaan Suomessa. Eikä missään muuallakaan. Ei muualla kuin\nNeuvosto-Venäjällä.\n\nJaa, ja eräässä toisessa paikassa, tosiaankin:\n\n    »Tuonen lehto,\n    öinen lehto...\n    — — —\n    Tuonen viita,\n    Rauhan viita,\n    Kaukana on vaino, riita,\n    Kaukana kavala maailma».\n\nNiin, sielläkin on lapsen lysti olla. Siellä ja Neuvosto-Venäjällä.\n\nOikeastaan me emme muita todistuksia tarvitsisikaan. Mutta jos joku\nhaluaa, niin saa hän lisääkin:\n\nEräs näyttely antoi edullisen kuvan neuvostovallan kehityksestä.\n\nTeatterissa, jonka nimenä oli yhtä onnistunut kuin purevakin\n»Vallankumouksen satiiri», esitettiin kappaleita, joissa »neuvostovalta\nasetettiin erittäin edulliseen asemaan».\n\nNäyttämöllepano ja esitys erittäin aistikkaat ja loistavat.\n\nEntäs baletti! Entäs Taiteellinen teatteri. »Esitys oli aivan\nensiluokkainen. Teatteri oli ollut erittäin siisti, samoin yleisö».\nRouva Heltzer tanssinut 52-vuotisilla säärillään erinomaisella\nsiroudella.\n\nNäyttämötaide erittäin korkealla.\n\nPalatsit erittäin hyvässä kunnossa.\n\nMitään nälänhädän vaaraa ei ole olemassakaan.\n\nVirkamiehet, vieläpä porvaritkin ja sivistyneistö tyytyväiset asemaansa.\n\nOlot aina vain paranemassa.\n\nJ.n.e.\n\nKaiho, kaipaus, ikävöiminen asettui sieluuni, riisui päällystakin\nyltään, kalossit jaloistaan, ja rupesi taloksi, ilmoittaen, ettei\naikomuksensa ole enää poistua.\n\nAjattelin, että vallan autuas se, joka täältä sortuisi sinne.\n\nMutta sitten tuli se peevelin sosialisti ja sanomalehtimies, tri Ryömä,\nja vuodatti katkeraa sivumakua sulokaihon kultaiseen maljaan. Hänen\nkuvauksensa ei ollut niin loistava. Kaikkien kauppojen ovet kiinni\nja näyteakkunat laudoilla peitettyinä. Siellä täällä kadunkulmassa\njono, jossa kukin siinä oleva odottaa kansallistettua limppuaan.\nRaitiovaunut, sikäli kuin kulkevat, kulkevat suurimmaksi osaksi\ntyhjinä, sillä niihin pääsevät vain etuoikeutetut. Ihmiset vetävät\nkelkoilla tavaroitaan ja kantavat kainaloissaan halkoja, saadakseen\nhiukan lämmitysaineita kotiinsa.\n\nFilosofiset kirjailijat julkaisevat mietelmänsä käymälän seinillä,\njotka ovat muodostuneet oppositsionin sanomalehdistöksi. Siellä on\nluettavana sekä »vakavat artikkelit, että satiiriset ja humoristiset\npakinat».\n\nSiltasaaren noskelaiset, tri Ryömä ja veljeni Sasu, tahtovat karkoittaa\nkaihon sydämestäni, tahtovat peloitella minua sillä, että minun\ntäytyisi kirjoittaa siellä pakinani sellaisten ja sellaisten seinille.\n\nMutta meittiä ei petetä. Eivät meitä ketut pienenäkään syöneet.\nSitäpaitsi on tri Ryömä jäävi puhumaan, koska hän sai Venäjällä\nmustelman.\n\nKuka hullu käskee ruveta oppositsioniin Neuvosto-Venäjällä!\n\nJoka on ainoa onnen, rauhan, tyytyväisyyden ja ennenkaikkea sopusoinnun\nja yksimielisyyden maa täällä Pohjantähden alla.\n\n    Sinne toivon siivillä\n    siis sydän pieni lennä.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nVALKOINEN TERRORI.\n\n\nValkoinen terrori on riehunut Mouhijärvellä.\n\nPaikkakunta on ollut kauhun vallassa.\n\nOnneksi on kansanedustaja Väinö Tanner selviytynyt hengissä suuresta\nvaarasta.\n\nMutta jokseenkin vähissä hengin.\n\nVaikka siellä ammuttiin, niin ei henki kuitenkaan vielä mennyt.\n\nMutta kun julmurit koettivatkin lopettaa hänet kuristamalla.\n\nKertoi Väinö Tanner ja »Suomen Sosialidemokraatti».\n\nKurkusta näet kruuvasivat, niin että henki vain vähän pihisi. Kertoivat\nsamat äärettömän luotettavat lähteet.\n\nSuomen kansa värisi mielenliikutuksesta.\n\nSe värisi samalla tavalla kuin se värisi silloin, kun Kuusinen\npetomaisella tavalla teurastettiin ja paloitettiin kappaleiksi.\n\nSitten ryhdyttiin pitämään poliisitutkintoa. Ja siinä muisteli hra\nVäinö Tanner hieman tarkemmin asiaa ja myönsi, etteivät ne sentään\ntainneet hirttää häntä. Eivät edes kuristaneetkaan. Eivätkä ampuneet\nhäntä seulaksi. Eivät ruhjoneet hänen päätään kiväärinperillä murskaksi.\n\nMutta jotain pöyristyttävää oli kuitenkin tapahtunut.\n\nNimismies oli vaatinut hra Tanneria _ilmoittamaan nimensä_.\n\nSellaiseen raakalaisuuteen voi valkoinen terrori tässä porvarillisessa\nyhteiskunnassa johtaa.\n\nMutta nimismiehellä oli nyt kerta kaikkiaan se vanhoillinen ja\nepäkansanvaltainen käsitys tehtävistään, että kun pahamaineiseen pesään\nsaapuu tuntematon mies pitämään kokousta tunnettujen punikkien ja\nehdonalaisten kanssa, niin täytyy viranomaisten ainakin tietää, kuka se\nvieras on, joka kunnioittaa Mouhijärveä läsnäolollaan.\n\nHra Tannerilta on kysytty, että miksi hän herran nimessä sitten ei\ntahtonut nimeänsä ilmaista.\n\nHra Tanner on selittänyt, että häntä »huvitti» olla sanomatta nimeään.\n\nMutta me arvaamme, mikä takana piilee.\n\nTiedämmehän, että jättiläisten valta vanhaan aikaan perustui siihen,\nettei kukaan tiennyt heidän nimeään.\n\nOlettehan lapsuudessanne lukeneet Topeliuksen »Lukemisista lapsille»\njättiläissadun ukko Finnistä.\n\n    »Ol' vanha jättiläinen muinoin,\n    puun mittainen ja julma partasuinen.\n    Hän oli Pohjoismetsän asukas\n    ja jättiläisten aimo kuningas».\n\nNoh, hra Tanner ei tosin ole varreltaan ja vartaloltaan mikään\njättiläinen. Ei sinne päinkään. Mutta hän kai lukeutuneekin niihin\nnykyaikaisiin hengen jättiläisiin, joista ei maassamme ole mitään\npuutetta.\n\n    »Täss' seikka vielä kerrottava lie nyt:\n    Tuon kouvon nimeä ei kenkään tiennyt,\n    ja perustuikin tähän nimehen\n    juur voima sekä valta jättien».\n\nAivan niinkuin hra Tannerin valta, voima ja kunnia Hakalan\npunikkitorpassa Mouhijärvellä.\n\nPappi, jolle Pohjoismetsän jättiläinen oli rakentanut kirkon sillä\nehdolla, että saa palkakseen kaivaa silmät papin päästä, kuuli\nsattumalta jättiläisen akan laulavan lapselleen: »Viel' isäs valta\nvankka on kuin vuori; jäi salaan ihmisiltä vieläkin ett' erämaiden\nkuningas on Finn».\n\nJa kun jättiläinen tuli vaatimaan papilta palkkaansa, niin laukaisi\npappi hänelle nimen vasten naamaa: »haastelkaamme hiukan, ukko _Finn_».\n\n    »Hyi, sana tuo se tuiskahutti tulta,\n    ja tomu mäillä tuoksi, siukui multa!\n    Siin' ukko seisoi kuin patsas vaan,\n    ei kättä liikuta, ei jalkaakaan».!\n\nSosialidemokraattinen puoluejättiläinen Väinö Tanner tuli lopulta\nsanoneeksi nimensä, ja siihen se sitten loppuikin koko juhlallinen\njännitys. Lumous oli poissa.\n\n»Suomen Sosialidemokraatissa» on sitten koetettu tehdä asiasta julma\nnumero, mutta se näkyy kuivavan lopuksi kokoon kuin lasaretin suurus.\n_Sillä_ kärpäsellä ei näytä olevan oikein voimia kasvaa härkäseksi.\n\nNyt te tiedätte, miksi hra Tanner ei tahtonut sanoa nimeään\nMouhijärvellä.\n\nValitettavasti ei hänelle riittänyt sisua pysyä järkähtämättömänä,\njoten hänen mahtinsa romahti.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nASELEPONEUVOTTELUT\n\n\nOn niin tyynnyttävää lukea päivästä toiseen uutisia Suomen ja Venäjän\nvälisistä aseleponeuvotteluista.\n\nTuntee mielihyvää, joka riittää melkein aamiaiseen asti, todettuaan,\nettä aseleponeuvottelut jatkuvat. Jatkuvat häiriytymättä.\n\nOhjelman mukaan, joka kuuluupi: hiljaa hyvä tulevi, ajatellen aivan\nkaunis.\n\nJa miksikä täytyisi meidän — tai heidän — iskeä päämme seinään suuressa\ntouhussa?\n\nEnnättäähän tässä vielä. Katsellaan nyt.\n\nMe olemme Neuvosta-Venäjän kanssa käyneet eräänlaista sotaa jo kaksi\nvuotta. Ja me kykenemme jatkamaan sitä vielä kaksikymmentä vuotta.\nJos niikseen tulee. Ja jos sotatoimet yhä edelleenkin voivat supistua\neräänlaiseen vihanpitojurnutukseen rajan kahden puolen ja halveksiviin\nsilmäyksiin.\n\nNiin että eipä niillä aseleponeuvotteluillakaan siis ole niin\nerinomaista kiirettä.\n\nMutta niitä pidetään kuitenkin vireillä, maltillisessa hengessä, ja se\non pääasia.\n\nSilloin tällöin kokoontuvat suomalaiset ja venäläiset valtuutetut\nkeskustelemaan aselepoehdoista.\n\ntervehtivät toisiaan suopea, vaikkakin ehkä hieman miettiväinen ilme\nkasvoillaan.\n\nHe kumartavat ja istuutuvat pitkän pöydän ympärille.\n\nSitten ollaan joku aika vaiti.\n\nKellot vain naksuttelevat liivintaskuissa ja jostain ulkoa kuuluu\nrattaiden ratinaa.\n\nJoku siirtää hieman tuoliaan. Joku toinen raapaisee jalallaan lattiaa.\nKolmas ottaa taskustaan suuren punaraitaisen nenäliinan ja niistää ja\nsiivoo nokkaansa suurella perusteellisuudella ja hieman äänekkäästi.\n\nVihdoin kohottaa päätään ja avaa suunsa ja katkaisee äänettömyyden\nvenäläisten valtuutettujen puheenjohtaja, hra\n\n_Lasjewitsh_: — Me emme voi hyväksyä teidän ehtojanne.\n\n_Kenr. Wetzer_: — Emme mekään voi hyväksyä teidän ehtojanne.\n\nÄänettömyys.\n\nAkkunaruudulla pörisee päiväpaisteessa kärpänen. Se on lihava kärpänen\nja se pörisee iloisesti.\n\nMuuten on hiljaista.\n\nRaukaisee.\n\nJoku neuvottelijoista tukahduttaa väkinäisesti haukotuksen ja\nlupsauttaa raskaita silmäluomiaan.\n\nSitten hän, pysyäkseen valveilla, alkaa tiukasti ajatella.\n\nHän ajattelee, että mistähän se tuo kärpänen on tuohon akkunaruudulle\ntullut? Pöräjämään. Onkohan se ollut viime kesästä asti horroksissa\ntässä huoneessa, tuolla uunin päällä, ja nyt taas virkistynyt, vai onko\nse tämän vuoden satoa?\n\nOlisi se mukava tietää.\n\nPeijakkaasti se pöriseekin.\n\nKas kuinka sen kintut luiskahtelevat lasissa! Katsos vain ettet\nnyrjäytä koipiasi!\n\n_Kenr. Wetzer_: — Onko teillä jotain muuta sanottavaa?\n\n_Lasjewitsh_: — Niet.\n\n_Kenr. Wetzer_: — Ei meilläkään ole mitään sanomista.\n\nÄänettömyys.\n\nPitkä äänettömyys.\n\nKoko maailma tuntuu vaipuneen horroksiin.\n\nSe kärpänenkin on lakannut pörisemästä.\n\nMikähän siihen meni?\n\nNukkuukohan sekin? ajattelee se äskeinen ajattelija puoliunissaan.\n\n_Kenr. Wetzer: _— Haluavatko herrat jatkaa kokousta?\n\n_Lasjewitsh_: — Minä ehdotan että keskeyttäisimme kokouksen.\n\n_Kenr. Wetzer_: — Hyvä... me keskeytämme kokouksen yhdeksi\nvuorokaudeksi.\n\nRauhanneuvottelijat nousevat, päästävät pitkän helpotuksenhuokauksen ja\nhajaantuvat kukin taholleen.\n\nLasjewitsh lähtee sähköttämään Moskovaan.\n\nKenr. Wetzer lähtee Helsinkiin.\n\nMutta vuorokauden tai parin perästä kokoontuu aseleponeuvottelukunta\ntaas jatkamaan työtään.\n\nHerrat kumartavat ja istuutuvat.\n\nÄänettömyys.\n\n_Lasjewitsh_: — Me emme voi hyväksyä teidän ehtojanne.\n\n_Kenr. Wetzer_: — Emme mekään voi hyväksyä teidän ehtojanne.\n\nPitempi äänettömyys.\n\nAseleponeuvottelut jatkuvat.\n\nLuojankiitos.\n\n(1920.)\n\n\n\n\n»PUNAINEN NAURU»\n\n\nEnglannin työväenliikkeen johtajat ovat nauraneet. Toiset remakammin,\ntoiset hillitymmin. Niinkuin kirjeenvaihtajamme eilisessä lehdessä\nolleesta asiallisesta ja mieltäkiinnittävästä selostuksesta saimme\ntietää.\n\nAiheen näihin anglosaksilaisen huumorintajun ja ilomielisyyden\nnäkyväisiin ja osaksi kuuluviinkin purkauksiin on lähinnä antanut eräs\nheille esitetty kysymys.\n\nSuomen eduskunnan varapuhemies, sosialistijohtaja Kotonen sen\nkysymyksen teki.\n\nHän esitti miehenä miehille, sosialistina sosialisteille, toverina\ntovereille näin kuuluvan välikyselyn:\n\n»Uskotteko, että vallankumous, jonka kautta luotaisiin työväen\ndiktatuuri, on mahdollinen Englannissa?» Kirjeenvaihtajamme ei\nnimenomaan mainitse, että työväen johtomies mr Parker, jolle Kotonen\nensiksi kysymyksensä esitti, olisi nauranut.\n\nMahdollisesti antoi hän siis hyvinkin vakavan vastauksen. Sitäpaitsi\nsanoi hän sen jyrkin sanoin:\n\n»Englannin työväki ei tule _koskaan_ antamaan kannatustaan niille\nsuunpieksijöille, jotka suosittelevat parlamentarismista luopumista».\n\nToveri Kotonen kumarsi toveri Parkerille, ja mr Parker kumarsi\nhra Kotoselle, minkä jälkeen viimeksimainittu läksi Labour Partyn\ntoimistoon haastattelemaan mr Gillies’tä.\n\nTämä mr oli vielä jyrkempi kuin edellinen.\n\nKuultuaan hra Kotosen kysymyksen seivästi hän Suomen eduskunnan\nvarapuhemiehen tuimalla katseella teräksenharmaista silmistään ja\nsanoi oitis, ilman kauniita esipuheita ja esikuvia ja tunnustähtiä ja\nvuohensarvia ja torahampaita, että jos te odotatte Englannin työväen\nryhtyvän vallankumoukseen työväendiktatuurin aikaansaamiseksi, niin te\n»saatte odottaa tuomiopäivään saakka».\n\nLopuksi ei ankara mr Gillies kuitenkaan voinut olla luopumatta\nankaruudestaan. Hänen piirteilleen levisi suopea hymy. Anton Kotosemme\noli nimittäin siirtänyt puheen Landsburyyn, bolshevikkien ihailijaan.\nMr Gillies hymyili rauhoittavasti. Niin, Landsbury! Oikein hyvä mies.\nMikäpäs siinä. Päävärkki vain pienenpuolinen, niin että — — — Kyllähän\nhänet täällä kotona tunnetaan. Ei se ole sen vaarallisempaa. Ja mitä\nvallankumoukseen tulee, niin ei yksikään englantilainen sosialistien\nhuomattavampi johtomies pidä sitä edes mahdollisena — eikä suoraan\nsanoen suotavanakaan...\n\nEdustaja Kotonen painoi knallin lujasti päähänsä ja otti ajurin ja ajoi\nei sen pienempään paikkaan kuin Englannin parlamenttiin tavatakseen\nIloisen Englannin sosialismin pääjehut kerrankin oikein yhdessä\nrykelmässä, oikein lyhteessä.\n\nTässä aikomuksessaan onnistui hän täydellisesti. Hänet vietiin\nerääseen syrjähuoneeseen, missä oli koolla kymmenkunta työväenpuolueen\nparlamentaarikkoa mr Clynesin johdolla, ja sitten alettiin keskustella\nvakavista asioista.\n\nHistorian hengetär teroittaa lyijykynänsä ja jatkaa:.\n\n»— — — mutta kun eduskuntamme varapuhemies mainitsi, että Suomessa\neräät piirit uskovat, että Englannissakin ennen pitkää syntyy valtavia\nvallankumousliikkeitä, joiden mainingit ulottuvat mannermaallekin ja\ntukevat mannermaan kumousliikkeitä, silloin mr Clynes ja kaikki hänen\nparlamenttitoverinsa purskahtivat äänekkääseen nauruun».\n\nJa sitten määrättiin yleisen iloisuuden vallitessa, johon edustaja\nKotonenkin kohteliaana vieraana toivottavasti otti osaa edes pienellä\nhymyllä, jyrkimpien työläisainesten äänillä valittu mr Maclean\nilmoittamaan terveiset Suomen kommunisteille, että Englannissa ei\nkukaan vakavasti ajattele väkivaltaista kumousta. Jos te siellä\nmannermaalla rupeatte toimeenpanemaan kumouksia, niin ette ainakaan\nEnglannin työväeltä apua saa...\n\nSitten oltiin taas ylimalkaan hyvällä tuulella ja taidettiin vähän\nihmetellä, että minkälaista ainestahan ne Suomen kommunistit oikein\nmahtanevat olla.\n\nKääntelemme eilistä, lehteä ja joudumme 4:nneltä 8:nnelle sivulle,\nvapunviettoon bolshevikkiparatiisin hyvän- ja pahantiedonpuun juurella,\nMoskovassa.\n\n»Itse Moskovan toimeenpanevan komitean jäsenet työskentelivät\npuheenjohtajansa Kamenevin johdolla luudin lapioin Moskovan\nNeuvostotorilla».\n\nEhkäpä heitäkin vähän nauratti.\n\nSitten illalla, työn päätyttyä.\n\nNähdessään, minkä verran hevoskultavarastot olivat tämän\nneuvostohallituksen korkeimman-omakätisen ahertelun kautta vähentyneet\nNeuvostotorilta.\n\nMutta mahdollisesti ei heidän naurunsa sentään ollut aivan yhtä\nvälitöntä ja raikasta kuin Englannin työväenpuolueen johtajien nauru\nsiellä parlamentin sivuhuoneessa.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nKAUVATSAN KAAMEA LUURANKOLÖYTÖ\n\n\nSiellä Kauvatsalla elää kotimainen Nimrod, vanha ammattimetsästäjä\nja jalo riistankaataja Herransa edessä, ja helmik. 2 p. 1918 ampui\nhän suuren suden, ollessaan juuri lähdössä vapaussotaan pelastamaan\nisänmaataan toisenlaisten susien hampaista.\n\nSe susi jäi Kauvatsalle ja nyljettiin kotona, lihat syötettiin\nkesylle huuhkajalle, joka pisteli ne kiitollisuudella poskeensa, ja\nviimein suden luut viskattiin metsään yli piha-aidan, mutta pääkallo\nlähetettiin myöhemmin yliopiston luonnontieteellisiin kokoelmiin.\n\nLoppui sitten sota ja metsästäjä palasi kotiinsa ja hänen asuntonsa\npiiri oli entisille punikeille kirouksen ja kauhun paikka, jota he\neivät tahtoneet lähestyäkään.\n\nJa niin vuodet vierähtivät ja kuukaudet kierähtelivät ja tultiin\nkevääseen 1920, ja ankara metsästäjämme pani laukun selkäänsä ja\ntulikeihään olalleen ja muutti entisestä asunnostaan toiselle puolen\npitäjää.\n\nNyt uskalsivat toismielisetkin saapua kurkistelemaan metsästäjän\nasunnon ja pihamaan nurkkia, että kummoiselta sen oikean lahtarin\nja lihamiehen kylmille jätetty pesä näyttää, ja niinpä eräs\ntilaisuutta läsnäolollaan kunnioittava kokopunainen suutari ja entinen\npunakaartilainen löysi suden selkärangan.\n\n— Mitäs tämä on?\n\n— Tämähän on i-ihmisen luuranko?\n\n— Tässä on varmasti aatetoverin maallista tomua.\n\n— ... tanan lahtari!\n\n— Tämä on saatettava koko kylän toverien tietoon.\n\nJa pian kokoutuikin sudenluiden ääreen akkaa jos tyttöäkin.\n\nVesissäsilmin katseltiin aatetoverin viimeisiä murheellisia jäännöksiä.\n\nYksi ehdotti, että veisataan sille.\n\nNo, veisattiin:\n\n»Saammekohan tulla yhteen...»\n\nYksi tytöistä väänsi katajista ja puolanvarsista yksinkertaisen\nseppeleen, jonka laski luiden päälle. Nauhat oli ajateltu myöhemmin\nhankittaviksi, ja niihin kirjoitus:\n\n»Viimeinen tervehdys oikeuksiensa puolesta kaatuneelle toverille. Kosto\nelää».\n\nTästä kaikesta syntyi melkoinen hälinä sekä Kauvatsalla että\nlähitienoilla, ja julmat huhut kiertelivät kyliä, ja poliisi ryhtyi\nasianvaatimiin toimenpiteisiin, saapuen tarkastamaan ruumista tai\nainakin luita, ja katseli jonkun aikaa miettiväisenä selkärankaa ja\nlausui sitten mielipiteenään, että tämä vainaja kuuluu kehityshistorian\naikaisempaan kauteen, jolloin ihmisellä on ollut pidempi häntä kuin\nnykyjään, eikä siis voi olla lahtarin tappama.\n\nJa mihin on pää joutunut?\n\nHäntä on, mutta päätä ei näy missään.\n\nJa se viranomainen meni pois ja kuulosti mutisevan, että on siinä\nkanssa yks suutari, kun ei sutta tunne.\n\nVaikka vanhat ennen sanoivat sudesta ja suutarista, että:\n\n»suutari se vasta aika susi on — se syö lihat ja repii nahat».\n\n(1920.)\n\n\n\n\nNYT SE ON JO VALITETTAVASTI MYÖHÄISTÄ\n\n\nMutta kun olisi juontunut mieleen aikaisemmin.\n\nSillä messuillehan ne olisi pitänyt ne Suomen ja Venäjän väliset\n»rauhanneuvottelut» sijoittaa.\n\nEi Tivoliin. Rauhanneuvottelut ovat vakava asia. Niille olisi pitänyt\nrakentaa oma paviljonki. Rauhanneuvottelupaviljonki. Ja ainakin 5 mk\nsisäänpääsymaksua yleisöltä. Ehkäpä olisi voinut ottaa saman maksun\nkuin lentokoneesta hyppäämisen katsomiseltakin, 8 mk. Saaliin olisivat\nvaltio ja messujohtokunta voineet jakaa keskenään ja päästä siten\npienenrahan puutteesta.\n\nSillä kukapa meistä ei maksaisi muutamia vähäpätöisiä markkoja\nsaadakseen kuulla keskusteluja sellaisia kuin kysymyksestä: »Onko\nSuomen ja Venäjän välillä vallinnut sotatila?»\n\nJotka keskustelut, saapuneiden tietojen mukaan, sujuivat seuraavaan\nyhtä henkevään kuin hedelmälliseenkin tapaan:\n\n_Kershentsew_:\n\n— Ehdotan, että otetaan keskusteltavaksi kysymys, onko Suomen ja\nVenäjän välillä vallinnut sotatila.\n\n_Suomalaiset_:\n\n— Otetaan vain.\n\n_Kersh._:\n\n— Mielipiteeni on, ettei Suomen ja Venäjän välillä ole ollut sotatilaa.\nKaikkihan sen tietävät. Minä, sinä, hän, me, te, he, tietävät: ei ollut\nsotaa. Rauhassa on oltu, hyvät ystävät.\n\n_Suomal._:\n\n— Sota oli. Ammuttiin kovasti.\n\n_Kersh._:\n\n— Aa... ammuttiinko? Kuulitteko varmaan? No, jos oli sota, niin te sen\naloititte. Me emme aloittaneet.\n\n_Suomal._:\n\n— Kas tässä! Trotskin oma sähkösanoma, josta näkyy, että te aloititte.\n\n_Kersh._:\n\n— Kuka on Trotski? — aa — vot — näkyy olevan telegramma. Ehkä oli sota.\nEmme muistaneet. Mutta ei ollut sota Suomea vastaan. Saksaa vastaan oli\nsota. Suomea olemme aina suojella tahtoneet. Suojella ja varjella ja\nsyleillä ja suudella molemmille poskille. Mutta saksalainen paha mies.\nSaksaa vastaan me olemme Suomessa sotineet.\n\n_Suomal._:\n\n— Jos te soditte Saksaa vastaan Suomessa, niin te rikoitte Suomen,\nitsenäisen maan, puolueettomuutta!\n\n_Kersh._:\n\n— Ei ole rikottu. Mitään emme ole rikkoneet — ei ole ollut sotaa Saksaa\nvastaan Suomessa. Mitään sotaa ei ole ollut.\n\n_Suomal._:\n\n— Tässä on lisää todistuksia siitä, että meillä oli sota. Jos ette\nnäitäkään usko, niin voimme esittää satoja uusia todistuksia.\n\n_Kersh._:\n\n— Paljon on teillä todistuksia, jei Boohu! Minkätähden keskustellaan\nsiitä, onko Suomen ja Venäjän välillä ollut sotatila? Emme me ole\ntahtoneet siitä keskustella. Puhutaan jostakin muusta.\n\nMessuilla olisi tämän näytelmän pitänyt tapahtua. Omassa paviljongissa.\nTaikka jossakin teatterissa. Näyttämöllä. Koroitetut pääsylippujen\nhinnat.\n\nValitettavasti on se jo myöhäistä.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nJOKU MÄÄRÄ AAPISIA, ESIM. 100,000,000,\n\n\nsaisi nyt hyvin kauppansa. Nimittäin venäjänkieliset aapiset.\nSuljemme asian kustannusliikkeittemme huomioon. Siitä voisi tulla\nparemmanpuolinen afääri.\n\nNiinkuin näet tiedetään, on Venäjällä ryhdytty lukuhommiin. Lukutaito\nei ole ollut venäläisen vahvimpia puolia, mutta nyt on muutos\ntapahtumassa. Hallitus on yksinkertaisesti antanut lain, että jokaisen\nvenäläisen on opittava lukemaan ja kirjoittamaan kuuden kuukauden\nkuluessa. Ei se ollut sen monimutkaisempi juttu.\n\nJoka ei kuuden kuukauden kuluttua osaa konstia, saa sakkoa 5,000 ruplaa.\n\nNo, se nyt ei kai ketään säikäytä. Onhan niitä ruplia. Mutta ellei\nsakko auta, niin tulee kovempaa perässä. Laiskanläksyläiset tuomitaan\npakkotyöhön tai menettämään leipäkorttinsa.\n\nMillä tavoin otetaan 6 kuukauden kuluttua selville, osaako Venäjän\nkansa lukea?\n\nArvattavasti toimeenpannaan koko maata käsittävät yleisvenäläiset\nneuvostolukukinkerit. On siinä popotus, kun joku sata miljoonaa tai\nenemmänkin ukkoa ja akkaa tavailee ja kakistelee kurkkuaan. Kyllä siinä\ntulee monta tukkapöllyä, ja moni pitkäpartainen mushikka pääsee pöydän\nalle häpeämään.\n\nTarvittaisiin nyt sata miljoonaa aapista.\n\nJa sata miljoonaa ällätikkua.\n\nKokonainen suuri metsä ällätikuiksi.\n\nVenäjä itse ei voi aapisia painattaa siitä selvästä syystä, ettei ole\nvarattu paperia. Paperi on käytetty ja tarvitaan yhä edelleenkin 1,000\nruplan seteleiksi. Joita painetaan 3 miljoonaa kappaletta päivässä,\nmutta joita tarvittaisiin 5 miljoonaa päivässä, koska päivittäinen\nsetelintarve on 5 miljardia neuvostoruplaa.\n\nMutta saakoot mushikat aapisia tai ei, niin lukemaan on opittava. Olisi\nopittava yksin tein kirjoittamaankin, mutta sillä vaatimuksella ei\nLenin itsekään liene totta tarkoittanut. Kunhan nyt ensin lukemaankin.\nSakkojen, pakkotyön ja leipäkorttien menettämisen uhalla.\n\nJa ellei sekään auta, niin onhan neuvostohallituksella vielä viimeinen\nja tehokkain keinonsa jäljellä. Ampuminen. Annetaan uusi laki, jonka\nmukaan kaikki ne, jotka eivät vuoden kuluttua osaa lukea, ammutaan.\nKun se pikku puhdistus on toimitettu, voi ampumatta jääneestä osasta\nväestöstä sanoa, että se on lukutaitoista.\n\nJos kuitenkin venäläiset sitä ennen ottavat kiinni Leninit ja Trotskit\nja kaikki muut suuremmat ja pienemmät komissarionsa ja ripustavat ne\nnäkyville paikoille nuoranjatkoksi, niin voi siitä päätellä, että\nmushikat todellakin ovat oppineet 6 kuukaudessa sen taidon, jota ne\neivät tähän saakka ole oppineet 600 vuodessa.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nIHANNEVALTAKUNNAN »RAHAT».\n\n\nAjat kuluvat ja aurinko ja kuukin nousevat ja laskevat, ja lopuksi\ntulee sellainenkin päivä, jolloin aletaan saada jonkinlaista\njärjestystä sillä laajalla alueella, joka ennen muodosti »suuren ja\npyhän» Venäjän valtakunnan, niinkuin ryssät itse, jotka aina ovat\nolleet jonkunverran runsaspuheisia, rakastivat sanoa.\n\nJa kaiken maailman kapitalistit ja teknikot ja tirehtöörit ja\ninsinöörit tulvaavat yli rajan ryhtyäkseen panemaan kuntoon taas\nkaikkea sitä, jonka ryssät tunnetulla taidollaan ovat onnistuneet\nepäkuntoon saamaan, mutta mahtavin itse, se vanha, lihava, sarvipää\nMammona, joka ajaa ja kaahaa ihmiskuntaa edellään kuin lammaslaumaa,\nkääntyy rajalta kalpeana takaisin ja istahtaa lähimmälle puiston\npenkille ja ottaa olkihatun päästään ja pyyhkii hikeä otsaltaan ja\npyytää käheällä äänellä pullon sitruunasoodaa.\n\nMitä on siis Mammona nähnyt kurkistaessaan yli rajan? Mikä on tehnyt\ntähän arvoisaan vanhukseen niin syvän vaikutuksen?\n\nMammona on nähnyt _rahaa_. Mammona on nähnyt paljon venäläistä,\ntsaarillista, duumallista, kerenskillistä, judenitshilaista,\nkoltshakilaista, denikiniläistä, bolshevistista rahaa, pietarilaista\nrahaa, moskovalaista rahaa, rahaa kuin roskaa sanan kaikkein\ntäydellisimmässä merkityksessä, nähnyt koko tuon jättiläismäisen\nvaltakunnan paperiraharoskan peitossa, eikä Mammona, joka ei mitään\nniin rakasta kuin rahaa, nimittäin oikeaa, täysiarvoista rahaa,\nmieluimmin kultarahaa, taas toiseltapuolen mitään niin pelkää ja inhoa\nkuin sellaisia paperipaloja, joiden peitossa Venäjän n.s. valtakunta\non. Mammona tulee kipeäksi sellaista »rahaa» ajatellessaankin.\n\nMutta bolshevikeilla ei ole aikaa eikä halua ryhtyä miettimään, mitä\nitse Mammona mahdollisesti arvelee heidän rahoistaan. Heillä on täysi\ntyö uusien rahakeksintöjen tekemisessä ja käytäntöönsovelluttamisessa\nja kaikkien paperivarastojen jalostamisessa seteleiksi.\n\nTuonnottain he keksivät painattaa seteleitä perforeeratuiksi arkeiksi,\nniinkuin postimerkkejä painetaan, joista sitten saattoi tarpeen\nmukaan irroittaa setelit. Tämä oivallinen aate ei kuitenkaan liene\nerikoisemmin kohentanut neuvostovallan finansseja, koskapa se nyt on\nryhtynyt painattamaan uusia eräänlaisia kuukausiseteleitä, seteleitä,\njotka ovat voimassa vain kuukauden, ja jotka ovat kontrollin vuoksi\nvärjätyt erivärisiksi eri kuukausia varten.\n\nHohhoi. Voi sanoa ryssälle, että »paljon sinä suret ja pyrit». Mutta\ntokkohan sinä sitä lopullista konstia kuitenkaan keksit?\n\n(1920.)\n\n\n\n\nVAPAUDENSANKARIN HAUTALÖYTÖ INKEROISISSA\n\n\nSiitä on jo kiertänyt uutiset kaikissa porvarilehdissä —\nsosialistilehdet ovat tällä kertaa olleet hyvin niukkasanaisia — mutta\nkoska meille on lähetetty useita kirjeitä lähempine selontekoineen\ntästä valkoisen terrorin tapauksesta, josta mahdollisesti tulee\nvielä välikysely Englannin parlamentissakin, puhumattakaan Tarton\nrauhanneuvotteluista, niin täytynee meidänkin kertoa, että:\n\nN.s. Inkeroisten ruumislöytö tapahtui Sippolan pitäjän Mämmälän\nkylässä, lähellä Inkeroisten asemaa.\n\nSiellä on Hallasenlammiksi nimitetty hiekkakuoppa sitä ympäröivine\nkanervikkokankaineen.\n\nJota on aikoinaan käytetty itsestäänkuolleitten kotieläinten viimeisenä\nleposijana.\n\nNiinpä haudattiin sinne kolme vuotta takaperin Salmelan talon\nlehmävainaja.\n\nKun hauta oli luotu umpeen, jäi sen päälle vähäinen hautakumpu.\n\nTänä kesänä kulki siitä ohi marjamiehiä Inkeroisten tehtaalta, ja he\npuhelivat mennessään, että tässä se on nyt se Hallasenlampi, täällä\nsitä kuuluu olevan meilänkin tovereita naulattuna... katsokaas, tuossa\non hautakumpu.\n\nKäsin ja seipäin naiset ja lapset ja miehetkin hautaa kaivamaan.\n\nTuli vihdoin vainajan rintakehä näkyviin.\n\n— Istualleen ovat haulanneet, koska rinta oi siin asennos!\n\n— Siin on sitt taas yks meilän miähii, huokailivat kaivajat ja\nkaivoivat yhä syvemmälle ja leveämmälle.\n\nKulki ohi porvari ja kysyi, että mitäs te kaivatte, ja kaivajat\nkatsoivat häneen vihaisesti ja syyttävästi ja surullisesti ja\nmurhaavasti ja ajattelivat, että kehtaa vielä kysyäkkin, — keleen\nlahtari, ja vastasivat synkästi:\n\n— Kyll se on niit kapinan jälkiseurauksen uhrii...!\n\nSitten löytyi kyynärvarren luu, ja iso se olikin kyynärvarrenluuksi.\n\n— On ollukkin tavallist rotevamp miäs, huokasivat kaivajat, ja\nkoristelivat haudan lepänoksilla ja kävivät voimisteluseura »Terhon»\nurheilukentän juoksuradalta laudanpätkän ja kirjoittivat siihen\npunaisella kynällä yksinkertaisesti ja koruttomasti:\n\n»Lepää rauhassa!»\n\nJa sanoma löydöstä levisi Inkeroisten tehtaalle, josta alkoivat\ntoivioretket hautapaikalle, mutta eräät sanoivat:\n\n— Tarvis sannoo vallesmannit että korjais sen raalon siält pois\nhaisemast.\n\nTekeillä olevan urheilukentän juoksurata siltä puolen, josta hauta oli,\ntuli melkein tasaiseksi ilman jyräämistä, ja urheilijat sanoivat:\n\n— Tarvis olla lehmänhaulat joka puolell kenttää, niin helpommaks tulis\njuoksuralan tasottaminen.\n\nT.k. 1 p:nä oli työväen urheilujuhla, jonne tuli juhlapuhuja muulta\npaikkakunnalta, ja juhlapuhujalle kerrottiin, ettei taila olla viälä\nteilän tielossanne, kun täällä lahtarit on haulannu yhlen meikäläisen\nistuvalles, ja käsitteli puhuja esityksessään tätä valkoisen terrorin\ntapausta.\n\nMutta muistotauluun piirrettiin edellisten lisäksi seuraavat sanat:\n\n»Tässä lepää vapauden sankari».\n\nMaanantaina t.k. 2 p:nä ikäpuolella alettiin hautaa vihdoin yleisen\nmielipiteen ja poliisiviranomaisten vaatimuksesta perusteellisesti\navata, ja kaivettiin sieltä esille »vapauden sankarin» etusorkka ja\nennenmainittu rintakehä. Ja lopuksi löytyi sankarin pääkallokin. Siinä\noli vahvat sarvet. Eikä sitten muita luita enää löytynytkään.\n\nJa kun näin oli lopullinen selvyys saatu, alkoi tilaisuuteen saapunut\nsuuri ja harras väkijoukko hiljalleen poistua hautapaikalta.\n\nEikä sinne lopuksi jäänyt muuta kuin se muistotaulu:\n\n    »Tässä lepää vapauden\n    sankari.\n    Lepää rauhassa!»\n\n(1920.)\n\n\n\n\nAATE JA NYRKKI\n\n\n»Joukkotappelut Raisiossa. Kiroukset, huudot ja laukaukset kaikuvat\nkauas ympäristöön...»\n\nHäh?\n\nNo ei se ole sen vaarallisempaa. Turkulaisen lehden iltamauutisen\notsikko vain. Raision työväenyhdistys Voima viettää iltamaa\nvoimaperäisine ohjelmineen. Ja »suuri joukko tunnettuja ehdonalaisia\nRaunistulan huligaaneja vahvasti päissään» on saapunut toverilliseen\nillanviettoon Raision aateveljien luo.\n\n    On aate pyhä ja kallis,\n    sen puolesta taistellaan!\n\nMuuallakin kuin Raisiossa.\n\nTanskassa on eräs telakkatyöläinen käsitelty aatteen nimessä\npuolikuoliaaksi.\n\nOli ollut lurjus liian ahkera.\n\nToveripiiri oli katsellut tätä ahkeroimista synkkien kulmakarvojen alta.\n\nLopuksi oli toveripiiri antanut huomautuksen.\n\nSe ei auttanut.\n\nMies vain ahkeroi.\n\nToveripiiri antoi ankaran varoituksen.\n\nMies jatkoi työtään. Tunnusti kyllä aatteen niinkuin toisetkin, mutta\nteki työtä.\n\nAsia oli vakava.\n\nLähetettiin lähetystö päällystön luo vaatimaan, että mätäpaise\noli puhkaistava. Työruttoinen oli yleisen turvallisuuden nimessä\npoistettava pois telakalta.\n\nPäällystö ei suostunut potkaisemaan ahkerinta ja kykenevintä miestään.\n\nTietäähän ne porvarit.\n\nAatteen nimessä ryhtyivät telakan konetyöläiset silloin itse\nasianvaatimiin toimenpiteisiin, ja kun ahkera mies yritti\nkarkoitustilaisuudessa harata vastaan, niin sattui tulemaan hakatuksi\npuolikuoliaaksi.\n\nAatteen varsinaisessa luvatussa maassa, Venäjällä, ori liian\nahkeroimisen vaarasta tietysti päästy. Siitä on päästy niin\nperusteellisesti, että itse Lenin ja Trotski ovat antaneet ymmärtää,\nettei sentään ollut tarkoitus päästä siitä aivan niin perusteellisesti.\nJa kun jossakin tehtaassa on siitä huolimatta yritetty pitää kiinni\naatteesta puhtaana ja väärentämättömänä, niin on tehtaan ympärille\nasetettu erinäisiä vakuuttavan näköisiä kuularuiskuja sekä muutamia\nsatoja alaansa perehtyneitä kiinalaisia ja kirgiisejä, jonka jälkeen\njuutalainen komissario on tullut kädet taskussa tehtaan portista sisään\nja kysynyt toverillisesti, että eikö täällä haluta tehdä työtä niinkuin\nkäsketään, vai onko mahdollisesti tapahtunut joku väärinkäsitys?\n\nJohon työläisten taholta on kiiruhdettu selittämään, että\nväärinkäsitystäpä tietenkin. Kukapa ei haluaisi tehdä työtä.\n\nSitähän minäkin, on komissario vastannut. Ystävällisesti ja\ntoverillisesti kuten aina.\n\nMutta jos joku työläisistä kuitenkin on uskaltanut huomauttaa aatteesta\nja 6-tuntisesta työpäivästä, niin on häntä pyydetty hyväntahtoisesti\nkäymään pihamaalle keskustelemaan tarkemmin tästä periaatteellisesta\nkysymyksestä. Sitten on kajahtanut lyhyt ja terävä yhteislaukaus\nkuudesta kiväärinpiipusta. »Asia julistettiin loppuunkäsitellyksi ja\nkeskustelu päätettiin pitää vastauksena kysymykseen».\n\nEikä tarvita mitään salkkuniekkoja varatuomareita välitysmiehiksi\ntyöriitaisuuksissa. Eikä muita porvarien keksintöjä.\n\nPorvarit ovatkin siellä lyödyt ei vain puoli-, vaan kokokuolleiksi. On\nsitä lyöty Venäjällä ennenkin, mutta ei aina niin pontevasti.\n\nNyt sitten pitäisi, mikäli aate pitää paikkansa, lyömisen olla lopussa.\n\nMutta kumma kyllä ei se niin ole. Kun itse Leninin »Pravda» Moskovassa\nsen kertoo, niin täytyneehän toki uskoa.\n\n»Pravda» toteaa »yleiseksi ilmiöksi, että venäläinen työläinen hakkaa\nakkaansa, jolloin tutkimuksissa on käynyt selville, että tämä työläinen\nkuitenkin on — kommunisti!»\n\n»Miten on mahdollista», huudahtaa lehti, »että vanhat raakalaistavat\nvielä elävät meidän Neuvosto-tasavallassamme?...»\n\nKummaltahan tuo kuuluu. Sillä ellei neuvostojärjestelmä ole ollut\nomiaan edistämään Venäjällä korkeinta kulttuuria, tapojen hienoutta\nja seurustelutaitoa, niin mikäs sitten? Me olimme luulleet, että\nbolshevikkinen työläinen teitittelee puolisoaan niinkuin ranskalainen\nmarkiisi markiisitartaan. Ja nyt tulee »Pravda» ja sanoo suorasukaiseen\ntapaansa, että bolshevikki pieksää akkaansa. Niinkuin ennenkin.\n\nAsialla on kuitenkin luonnollinen selityksensä. Me tahdomme sen\nselittää. Ehkäpä joku meikäläisistä kommunisteista toimittaa tämän\nselityksemme muun postin mukana Moskovaan, jotta »Pravdakin», jolla ei\ntunnu pää olevan aivan äsken hiottu partaveitsi, saisi huojennuksekseen\ntietää, ettei vika ole aatteessa eikä miehessä, vaan akassa itsessään.\n\nAkka on nähkääs menshevikki. Koska akat aina vetävät eri köyttä.\nSentähden hakkaa bolshevikki akkaansa.\n\nIlmoitettakoon tämä kaikille, kaikille, kaikille:\n\nAkkapiru on menshevikki!\n\nSentähden on aivan paikallaan, että hän saa selkäänsä.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nMINKÄTÄHDEN VUOSI LOPPUI VENÄJÄLLÄ KESKEN\n\n\n_Ja miten siitäkin pulasta selvittiin._\n\nT.k. 13 p. oli kaikilla Neuvosto-Venäjän rautateillä julistettu\nalkavaksi yleinen korjausviikko.\n\n(»Vapaus».)\n\nMoskovassa on julistettu »työnsuojeluksen viikko».\n\n(»Mosk. Isvestija».)\n\nKun Neuvosto-Venäjä oli ollut olemassa kolme vuotta, tapahtui eräänä\npäivänä, että neuvostohallitus, tutkiessaan punakantista allakkaansa,\nhuomasi talven olevan tulossa.\n\nSilloin antoi hallitus määräyksen, että kaikilla Neuvosto-Venäjän\nalueilla oli ensi maanantaina aloitettava yleinen polttopuuviikko.\n\nTämän johdosta lähettivät komissarit ja alueneuvostot Moskovaan\nilmoituksia, joista kävi selville, ettei polttopuita ollut\nenää saatavissa, koska valkokaartilaiset olivat antaneet iskun\nvallankumouksen selkään noitumalla kaikki polttopuuvarastot ja metsät\npalamaan jo viime kesänä.\n\nNeuvostohallitus painatti 5 miljardia lentolehtistä ja lähetti\navaruuteen 50,000 kipinäsähkösanomaa, joissa tehtiin tiettäväksi, että\nneuvostohallitus, selvittyään Wrangelista ja Puolasta ja Galitsiasta\nja Ukrainasta ja Japanista ja Ranskasta ja Englannista ja n.s.\npienestä ententestä ja eräistä muista vihollisistaan ja tuhottuaan\nyleismaailmallisen vastavallankumouksellis-imperialistisporvarillisen\nrosvo- ja riistäjäkoplan on ensi töikseen vääntävä maan akselia sen\nverran, että Venäjä joutuu päiväntasaajan kohdalle. Samalla määräsi\nneuvostohallitus toimeenpantavaksi yleisen turkiseläinten metsästys-\nja nylkemisviikon Itä-Venäjällä ja antoi määräyksen, että talonpoikien\ntuvat ovat revittävät polttopuiksi ja talonpoikien on muutettava\nnavettaan, jossa on hyvää tilaa, sittenkun viimeinen lehmä oli\nteurastettu puna-armeijalaisten tarpeiksi.\n\nSilloin pitivät paikallisten neuvostojen edustajat kokouksen, josta\nhe lähettivät sähkösanoman Moskovaan, pyytäen selvitystä siitä, miten\nkaikki täksi vuodeksi määrätyt yleisvenäläiset talkooviikot saadaan\nneuvostokalenteriin mahtumaan, koska entisiäkin viikkoja on vielä\nrästissä ainakin seuraavat:\n\nYleinen kengänpaikkausviikko puna-armeijan hyväksi. Ehdottomasti\nvälttämätön, koska armeija ei voi taistella avojaloin talven tultua.\n\nTaudinsiementen pesäpaikkojen, hyyskien ja likaläjien\npuhdistamisviikko. Välttämätön, koska taudinsiemenet ovat\nvastavallankumouksen edistäjiä.\n\nLumenluomisviikko rautateiltä. Tarpeellinen sikäli, mikäli on aikomus\nharjoittaa rautatieliikennettä talvenkin aikana.\n\nElintarpeiden ryöstämisviikko talonpojilta. Ehdottomasti välttämätön.\n\nViljan jauhamisviikko käsivoimin, koska myllyt ovat rappiolla. Hyvin\ntarpeellinen.\n\nTäintappamisviikko. Erittäin tarpeellinen, sittenkuin täi oli\njulistettu vallankumouksen viholliseksi ja siitä suuttuneena alkanut\npurra entistä kipeämmin proletääriä.\n\nUuninpäällänukkumisviikko elintarvekulutuksen vähentämiseksi. Niin\nvälttämätön, että olisi pidennettävä nukkumiskuukaudeksi.\n\nNeuvostohallitus hajoitti paikallisten neuvostojen edustajakokouksen\nasevoimalla ja julisti sen valkokaartilaisten pimittämäksi\ndurakkijoukoksi, mutta hiljaisessa mielessään ei Lenin, joka on\nteräväpäinen mies, voinut olla myöntämättä edustajakokouksen\nhuomautuksia perustelluiksi.\n\nLenin mietti asiaa puolitoista minuuttia — eikä kaksi minuuttia,\nniinkuin ulkomaalaiset vallankumouksen viholliset olivat ilkkuen\nväittäneet — ja teki sitten päätöksensä.\n\nSen tuloksena oli neuvostohallituksen päätös, jossa säädettiin:\n\nKoska 52-viikkoinen vuosi on porvarillista perua ja kyllä riittävä\nlaiskoille vastavallankumouksellisille rosvoja riistäjäkoplille,\njotka eivät oikeastaan tarvitse yhtään viikkoa, niin määrätään täten,\nettä neuvostovuosi on viime tammikuun 1 p:stä lähtien laskettava\n104-viikkoiseksi. Alas imperialistiset porvarirosvot! Eläköön\nneuvostovallankumous! Kaikkien maiden proletaarit liittykää kylki\nkylkeen! Tuhotkaa hallituksenne ja perustakaa neuvostovallat!\n\nTäten saatiin taas vuosi riittämään — toistaiseksi.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nEI VAIN TUNNUSTETA\n\n\nTiukassa tuntuu olevan.\n\nOlipa kerran muudan Koltshak.\n\nHän nousi kuin musta pilvi idässä, ja hänen kerallansa oli paljon\nkansaa, ja hän ryhtyi Venäjää valloittamaan.\n\nHän tuli, hän näki, ja hänet voitettiin.\n\nOli muudan Denikin.\n\nHän nousi etelässä, ja hänellä oli paljon miehiä ja hevosia ja hän\nläksi kohti Moskovaa.\n\nHän tuli, hän näki, ja hänet voitettiin.\n\nKumpikaan näistä herroista ei pitänyt tarpeellisena erikoisesti\nkiirehtiä Suomen itsenäisyyden tunnustamista. Ennättääpähän siitä\nsitten keskustella, velihopeat, kunhan on päästy Pietariin ja saatu\nsinne muutamia satoja tuhansia hyvästivarustettuja Iivanoita,\nVassileita ja Nikolashkoja. Vot sitten keskustellaan naapurienkin\nasioista.\n\nMissä nyt lienevät Koltshakit ja Denikinit.\n\nTuli sitten näyttämölle Wrangel, kasakka reima ja solakka. Hän teki,\nniinkuin Lermontow kauniisti laulaa »Kasakan kehtolaulussa»:\n\n    »Aika rientää nopeasti\n    Alkaa sunkin työs:\n    Ratsaille käyt rohkeasti,\n    Pyssyn sieppaat myös».\n\nHän tuli ja hän näki ja hänet nähtiin. Mutta häntä ei vielä ole\nvoitettu. Tosin ei hänkään vielä ole voittanut.\n\nMutta hän on ennättänyt tehdä tunnetuksi, ettei hän ole tunnustava\nSuomen itsenäisyyttä. Että hän pitää edelleenkin Suomea Venäjän\nvaltakunnan osana.\n\nEi ole tarpeellista tuoda taaksemme nojatuolia, johon voisimme\nällistyksestä pudota istumaan. Emme me putoa.\n\nKoko maailma meidät jo on tunnustanut, mutta Wrangel ei. Onneksi\nei Wrangel ole koko maailma, eipä edes koko Venäjäkään. Onneksi\non Wrangelin valtakunta ainakin toistaiseksi hyvin pieni tilkku\nVenäjänmaan kartalla, ja Suomen tasavallan ja Wrangelin valtakunnan\nvälillä on hyvin pitkä matka maata ja muheata mustaa multaa. Pitkät\non matkat ja monet on vielä tiellä kitkat ja katkat. Ennenkuin\nWrangelin hallituksen mielipiteillä Suomen ja Venäjän väleissä alkaa\nolla käytännöllistä merkitystä, on Wrangelin suoritettava eräitä\nehkä hänelle hyvinkin helppoja, mutta jokatapauksessa toistaiseksi\nsuorittamatta olevia ja todennäköisesti ainakin jonkinverran\naikaavieviä järjestelyhommia, valloitettava esim. Moskova ja Pietari ja\nylipäätään koko Venäjä j.n.e.\n\nPitkä on hänellä vielä matka Pietariin, yksi ja toinen eväspiirakka ja\nlampaankääpä kuluu sillä taipaleella. Näin ollen on hänen nähdäksemme\nhieman ennenaikaista vaivata kaunismuotoista päätään kovin paljon\nSuomen itsenäisyydellä ynnä sen kanssa mahdollisesti yhteydessä\nolevilla probleemeilla. Katsellaan nyt ensin, kuinka se Venäjänkin\nvalloittaminen sujuu. Suomen valloittaminen takaisin Venäjän valtikan\nalle on aikaisintaan keskustelukysymys nro 2. Mutta voi tapahtua, että\nsiihenkin väliin ennättää pujahtaa muita kysymyksiä.\n\nMitä siis kenraali Wrangeliin ja hänen ilmoittamaansa suhtautumiseen\nmaamme itsenäisyyteen tulee, niin voitaisiin meikäläiseltä taholta\nsähköttää hra kenraalille ja hänen hallitukselleen eräs havainto, joka\nainakin täällä Suomessa on tehty kuusta. Täällä näet ei kuukaan paista\nennenkuin se nousee.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nAKKA AUTUAANA\n\n\nHämeenlinnassa on eräs akka.\n\nSiinä nyt ei vielä ihmettä.\n\nOnhan niitä akkoja Hämeenlinnassakin.\n\nSe akka on bolshevikki.\n\nSekään ei ole harvinaista.\n\nValkoinen korppi on paljon harvinaisempi lintu kuin bolshevikkiakka.\n\nYleensä onkin akkaväellä melkoiset taipumukset bolshevismiin. Se on\nniin suoranuottinen oppi, ja paljon yksinkertaisempi kuin sosialismikin\nkaikkine teorioineen ja taktiikkoineen ja marksilaisuuksineen\nja monimutkaisine puoluejärjestöineen ja veroineen. Mutta tässä\nbolshevismissa ei muuta kuin pää poikki porvalilta ja koko hoito\nkommunisteille ja akoille vehnäskahvit kolmesti päivässä.\n\nTämä akka — se hämeenlinnalainen akka — on kuitenkin eräänlainen\nmallimuija, jonkinlainen ihanneakka bolshevistisessakin katsannossa.\nVaaksan verran edellä kaikista muista bolshevikkimuijista tässä\nent. edelläkävijämaassa, ja ansaitsee tulla sentähden mainituksi.\nNiinsanoaksemme aatteen akaksitulemus.\n\nEräänä päivänä tänä syksynä tulla hanttuutti hän kotiinsa kesken\npäivän ja kesken kiireiden ja kesken Hämeenlinnan maailmankaupungin\nkiireellisimmän arkisen aherruksen, melun ja hälinän ja helskeen\nja vilinän, kiiruhti kotiinsa kasvot hehkuen ja silmät loistaen,\nriisui oikein repimällä yltään arkitamineensa ja pukeutui kiireesti\npyhävaatteisiinsa.\n\nMitä siis oli tapahtunut?\n\nOliko hän saanut kutsun parhaan bolshevikkiystävättärensä\nsyntymäpäiväkekkereihin, vai oliko hänet sähköteitse kutsuttu\njuhlapäivällisille siihen hienoon bolshevikkisalonkiin Helsingin\nkaupungissa?\n\nEi.\n\nHän ei ollut saanut mitään kutsua minnekään, eikä hän lähtenytkään\nminnekään.\n\nVaan hän lennätti kahvipannun tulelle, pisti kahvijauhoja pannuun\nkaksinkertaisen annoksen, juoksi leipurista ostamaan leivoksia, ja\nistuutui sitten, pyhävaatteissaan, juomaan kahvia ja syömään vehnäsiä\nja yleensä viettämään päivää juhlapäivänä, jonka kunniaksi hän illan\nkuluessa viritti kimakalla äänellä kaikki osaamansa sosialistiset ja\nkommunistiset laulut, ja kun ne loppuivat, niin aloitti alusta.\n\nKysymme vielä kerran:\n\n— Mitä oli siis tapahtunut?\n\nJuu:\n\n_Akka oli saanut tiedon Wrangelin häviöstä!_\n\nWrangel-parka!\n\nÄsken vielä olit maailman kuuluisimpia miehiä.\n\nKuvasi oli kaikissa kuvalehdissä, teoistasi ja aikomuksistasi\nsähkötettiin joka päivä kaikilla kielillä kaikille maailman kulmille.\n\nMutta sitten sait selkääsi.\n\nRanska sinut hylkäsi. Sinulle tuli kiire lähtö. Lenin sähkötti kaikille\nkaikille kaikille, maltillinen porvaristo kohautti olkapäitään ja\nsanoi, että arvasihan sen.\n\nJa bolshevikkimuija Hämeenlinnassa puki ylleen pyhävaatteet.\n\nMutta historian hengetär kirjoitti ruhjotulle suuruudelle samanlaisen\nreseptin kuin valhelääkäri eräässä Tshehowin novellissa:\n\n  »Rec.\n\n  Sic transit     — 0,05\n  Gloria mundi    — 1,0\n  Aqva destillata — 1,1\n\n  Ruokalusikallinen kolmesti päivässä».\n\nHämeenlinnan bolshevikkimuijan naapurit eivät tästälähin tarvitse\nsanomalehtiä.\n\nKatsovat vain, millaisessa puvussa muija on, niin tietävät kyllä, mihin\nsuuntaan maailma on menossa.\n\n(1920.)\n\n\n\n\n»MYI VAIMONSA 75,000 RUPLASTA»\n\n\nSe on nyt niitä tuoreimpia uutisia.\n\nMyyjä oli eräs kivennapalainen talonpoika, ostaja bolshevikkikomissari\nrajan toiselta puolen. Myyjällä oli nuori ja kaunis vaimo,\nbolshevikkikomissarilla oli 75,000 tsaarin ruplaa. Myyjän teki mieli\nsaada nuori ja kaunis kivennavatar. Kaupat syntyivät. Vaimo lähetettiin\nkaupasta tietämättömänä rajan toiselle puolen muka muulle asialle ja\ntuli pidätetyksi sopimuksen mukaan.\n\nSotaoikeus kuuluu nyt Terijoella käsittelevän tämän kaupan laillisuutta.\n\nVenäläisillä ruplilla voi siis vielä saada vaimon.\n\nMutta miestä niillä ei saa.\n\nSekin on koetettu.\n\nTässä joku aika takaperin saapui Kaukaisesta Idästä, muistaaksemme\nWladivostokista, joukko venakoita, jotka olivat työlästyneet, eikä\nihmekään, oloihinsa kotimaassa, eräällä laivalla Filippiineille,\nManilaan. Amerikkalaiset viranomaiset eivät kuitenkaan olleet\nhalukkaita päästämään tätä katrasta maihin, vaan alkoivat käännyttää\nsitä takaisin laivaan laiturilta, käskien kapteenin viedä lastinsa\nsinne mistä oli sen tuonutkin.\n\nJoukko Manilan miespuolista väestöä seisoskeli sikaarit\nsuunpielessä, olkihatut päässä ja kädet housuntaskuissa, seuraten\nsatamakaupunkilaisten puoliuneliaalla mielenkiinnolla tätä selvittelyä.\n\nSilloin eräs naisista, joka oli kuullut, että jos olisi naimisissa\njonkun paikkakuntalaisen kanssa, niin saisi tietysti jäädä kaupunkiin,\notti taskustaan ison tukun 1,000 ruplan seteleitä, heilutti\nniitä ilmassa ja kysyi puolikuunmuotoisessa piirissä seisovalta\nmiespuoliselta filippiiniläisseurueelta, kuka tahtoisi ottaa hänet ja\nsetelit.\n\nFilippiiniläiset mulkoilivat sekä venakkoon että hänen seteleihinsä,\nmutta yhtään halukasta ei ilmestynyt.\n\nVenakko astui kaksi askelta eteenpäin. Filippiiniläiskehä astui kolme\naskelta taaksepäin.\n\nEikä miestä irronnut Manilasta ei kuinkaan köyhää, ei kuinkaan pientä\neikä kuinkaan pahannäköistä.\n\nMutta jos tuo paksu setelitukko olisi ollut 1,000-dollarin seteleitä,\nniin eiköhän olisi ilmestynyt uros, joka olisi käynyt kauppaan.\n\nJa kuka meistä ei olisi sitä tehnyt?\n\nMutta Mäntyharjulla ei saa sulhastakaan 40 markalla.\n\nJohtuuko se sitten Suomen rahan arvon alenemisesta taikka Mäntyharjulla\nvallitsevasta yleisesti tunnetusta miesten puutteesta, sitä me emme\ntiedä.\n\nSillä Mäntyharjulla on puute poikamiehistä. Koko maa tuntee laulun:\n»Kun Mäntyharjun pojat läksi reissullen, kun Mäntyharjun pojat läksi\nreissullen, ja kun Mäntyharjun pojat läksi reissullen, niin Mäntyharjun\npojat läksi reissullen». Siitä lähtien on ollut yleisesti tunnettu\nmyöskin se totuus, että Norjan sillejä ja Mäntyharjun miehiä on joka\ntyömaalla.\n\nJotavastoin Mäntyharjun pitäjässä itsessään vallitsee sitä suurempi\nmiesten puute.\n\nTässä äskettäinkin odotteli eräs avioliittoon esteetön Mäntyharjun\nneitsy kosijoita, mutta kun sellaisia ei kuulunut, päätti hän hankkia\nitselleen sulhasmiehen mustalaisen avulla.\n\nSulhasen hinnaksi määräsi mustalainen 40 markkaa, minkä summan neitsy\nmaksoikin äitinsä suostumuksella.\n\nToimitus ei, meille annetun selostuksen mukaan, ollut kovinkaan\nmonimutkainen. Levitettiin lakana metsässä sellaisen katajan yli,\njossa oli kolme kuivanutta latvaa. Neitsy istuutui pensaaseen lakanan\nalle, Kainin jälkeläisen juosta hölkytellessä katajan ympäri, kolmasti\nvasta- ja kolmasti myötäpäivää. Sitten kömpi mustalainen vuorostaan\npensaaseen, ja nyt juosta liuhtoi neitonen yhtä monta kertaa katajan\nympäri, ravasi niin että hameen helmat hulmusivat.\n\nSulhasta ei kuitenkaan tullut. Paljonkos sitä nykyjään 40 markalla\nsaakaan.\n\nKilon voita ehkä.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nKOMMUNISMIN AIKAKAUDELLA\n\n\nNiiden lukuisien taikka oikeastaan lukemattomien väärinkäsitysten\nja kuvittelujen joukossa, joita tästä kansasta on ollut vallalla,\non piintyneimpiä ja yleisimpiä se, että tämä kansa olisi muka\nvanhoillisuuteen taipuvaista ja hidasta uudistuksiin.\n\nViime vuodet ja vuosikymmenet ovat järisyttävällä tavalla osoittaneet,\nettei mikään ole suurempi harhaluulo. Tämä kansa on aina etunojassa,\nolipa kysymys mistä uutuudesta hyvänsä, ja tulee oikein kipeäksi, jos\njokin muu maa tai kansa jossakin uudistuksessa ennättää siitä kukon\naskeleen verran edelle.\n\nUudet aatteet menevät tähän kansaan niinkuin häkä. Etteivät ne siihen\nvanhalla ajalla menneet, johtui vain siitä, ettei vanhalla ajalla\nollut mitään uusia aatteita. Nykyisin on kommunismi se taikasana,\njonka lumoissa sadattuhannet tässä maassa toikkaroivat, nähden unta\nseisaallaan ja silmät auki, ja kommunismi se askarteli Ruhtinansalmen\nJuntusen aivoissa silläkin hetkellä, jolloin hänen vaimollaan oli\nkäsissä se tilaisuus, josta Kalevalassa sanotaan, että\n\n    »Päästä piika pintehestä,\n    Vaimo vatsanvääntehestä».\n\nKaikki meni kuitenkin onnellisesti. Uusi Juntunen oli ukko-Juntusen\nsukupuolta, ja niinkuin kajaanilaisessa kommunistiäänenkannattajassa\n»Työväen Lehdessä» olleesta ilmoituksesta näkyi, sai nuori Juntunen\nristimänimekseen Osmo Kommuni.\n\nUsko Kommuni olisi kuitenkin ollut yhtä hyvä nimi ja vielä paremmin\nvastannut Juntusen ja Juntuskan maailmankatsomusta.\n\nKommunistisella maailmankatsomuksella on kuitenkin omat vastuksensa ja\nvihollisensa, ja Karstulassa tekevät koiratkin haittaa kommunistisen\nyhteiskuntajärjestyksen valtaanpääsylle, ainakin porvarien koirat,\nsillä kirjeenvaihtajamme ilmoittaa meille, että täällä Karstulassa\non eräs kiihkeä kommunisti, joka läksi kiertämään ympäri kuntaa\nyllyttämään puoluelaisiaan vaaleihin ja jakamaan heille räikeään\nkommunistiseen henkeen sepitettyjä vaalijulistuksia. Tällä matkallaan\nyöpyi hän veljensä, varakkaan maanviljelijän, luo, joka on\nmaailmankatsomukseltaan yhteiskuntaa säilyttävä eli suoraan sanoen\nporvari. Täällä hän ei uskaltanut hiiskua matkansa tarkoituksesta\nmitään, vaan kätki paperipinkkansa visusti talon eteiseen, josta ei\ntalonväki tiennyt mitään.\n\nMutta talossa oli toisella vuodella oleva, porvarillisen kasvatuksen\nsaanut koiranpentu, jonka tarkka vainu tunsi paketissa kalman hajua,\nja tämä pentu ryhtyi harjoittamaan valkoista terroria ja kommunistien\nvaalivapauden häiritsemistä, käyden raatelevilla hampaillaan\nkommunistisen paketin kimppuun ja röyhkeällä tavalla raastaen niitä\nlehtiä, jotka eivät tosin kyyhkysen nokassa olleet tulleet talon\neteiseen, vaan kommunistimiehen näpissä, mutta jotka myöskin ennustivat\nuuden maan paljastumista porvarillisesta vedenpaisumuksesta.\n\nKirjeenvaihtajamme tiedustelee, mahtaneeko asiasta tulla tehtäväksi\nvälikyselyitä Englannin parlamentissa ja Suomen eduskunnassa.\n\nEnglannin parlamentista emme uskalla mennä takuuseen, mutta Suomen\neduskunnan sosialistit eivät kai tällä hetkellä ennättäne kiinnittää\ntapaukseen tarpeellista huomiota.\n\nHe ovat nimittäin ryhtyneet jarruttamaan.\n\nJarrumiehistä voi näet aikanaan kohota vaikka koko junan kuljettajaksi.\n\n(1920.)\n\n\n\n\nVOIKO KUKAAN LAINATA MEILLE\n\n\npuhtaan nenäliinan? Ei sen tarvitse välttämättömästi olla silkkiä.\n\nTai pöytäliinan. Tai hyvin mankeloidun lakanan.\n\nMeidän täytyisi välttämättä pyyhkiä silmiämme, ja oma taskuliinamme on\njo likomärkänä. Se on nyt kuivamassa lämpöjohtopatterilla.\n\nMe olemme sisällisesti hyvin järkytetty. Sanoisimme kernaasti, että\nolemme liikutetussa tilassa, ellei tuo sana sopimattoman väärinkäytön\njohdosta voisi luoda meihin ruman varjon. Ainakin tällä kertaa ihan\nsyyttömästi.\n\nKun me ajattelemme kaikkea sitä kaunista, mitä lumoavat ja lumotut\nsilmämme ovat viime aikoina lukeneet, niin me tulemme aina uudelleen\nniin liikutetuksi, että me haluaisimme langeta jonkun, kenen tahansa\n— vaikka partaisen sipuliryssän — kaulaan, painaa punehtuvat kasvomme\nhänen olkapäätään vasten ja nyyhkyttää, nyyhkyttää... ja nikottaa...\n\nOletteko muuten kuulleet, että Helsingissä on puhjennut nikotustauti?\nMe olemme sen kuulleet aivan varmalta taholta, vaikka meitä tämän\nilmoituksemme johdosta eilen kohdeltiin toimituksessa osittain\nepäluuloisilla, osittain ivallisilla huomautuksilla. Me pyydämme\nkuitenkin pysyä edelleenkin väitteessämme siihen saakka, kunnes se\nmahdollisesti on arvovaltaiselta lääketieteelliseltä taholta kumottu.\n\nMutta asiaan.\n\nEmme tahdo palata enää siihen kauniiseen hymniin, joka pääkaupungin\njohtavien lehtien palstoilla kohosi Neuvosto-Venäjän ylistykseksi. Se\nviisu oli suloinen ja ihana kuin Eskon häälaulu, ja mekin lisäsimme\nsiihen jo pienen peräkaneetin, antaen sillä kurin nuotille enemmän\nkiivautta ja voimaa: tilulii, tilulii, tilulilu, lilulii. Emme tahdo\nsiihen siis enää kajota. Muistutamme mieliin vain, asian yhtenäisyyden\nvuoksi.\n\nMutta luettuamme, että Perhon porvarit ja sosialistit menivät viime\nkunnallisvaaleihin vaaliliitossa keskenään, toistensa kanssa, käsi\nkädessä ja ilolintujen laulaessa, niin me aavistimme, että jotain\nuutta oli lähenemässä, vaikka eivät ruumiilliset silmämme sitä vielä\nerottaneet tulevaisuuden hämärästä.\n\nJa kun me sitten olimme saavuttaneet mielemme tasapainon osapuilleen\nentiselleen, ja jatkaneet löytöretkeilyjämme isänmaamme sanomalehdistön\ntroopillisen rehevissä aarnioissa, ruovostoissa ja viidakoissa, niin me\nkohtasimme uutisen, että Pihlajaveden suojeluskunta ja työväenyhdistys\nolivat viettäneet yhteiset riemulliset iltamat, ja kutsuneet vielä\nnuorisoseurankin ja sonniyhdistyksenkin ynnä raittiusseurankin\nyhteiseen iloon, jolloin me hyökkäsimme ulos kadulle ja ravistelimme\nensimmäistä vastaantulevaa poliisia kauluksesta, niin että leukaluut\nkalisivat kuin luupussi, ja näytimme sitten poliisillekin uutista.\nPoliisi luki sen — se oli muuten tuttava poliisi, luojankiitos -ja\nhieroi silmiään ja arveli, että häneen mahtaa olla tulossa unitauti,\nkun hän on lukevinaan lehdistä jo aivan olemattomia asioita. Seuraavana\npäivänä ei sitä poliisia näkynyt enää passissa, ja me kuulimme, että\nhänet on viety sairaalaan, ja häntä pitää olla siellä toinen poliisi\nkiinnipitelemässä.\n\nSitten me emme kahteen päivään uskaltaneet tutustua edelläviitattujen\naarnioiden, ruovostojen ja viidakoiden salaisuuksiin, mutta eilen me\ntaas rohkaisimme itsemme ja katso, kuule, kuule kuinka soitto kaikuu,\nVäinön kanteleesta raikuu:\n\nSattui käsiimme kommunistilehti »Vapaa Sana». Sattui siitä silmiimme\nartikkeli, kruunattuna kauniilla ja lupaavalla otsakirjoituksella:\n»Valkoisten petturisosialistiemme viimeinen valhe», jossa tehtiin\nselkoa siitä, mitä maist. Westerlund oli Venäjällä nähnyt, ja mitä tri\nRyömä.\n\nJa sitten sanottiin:\n\n»Ylläolevista sitaateista täydelleen selviää, että maamme porvaristo on\nsanonut rehellisesti mielipiteensä julki».\n\nAatelkaa, veikot, siskot, että se on kommunistilehti, joka antaa\nporvareille tämän tunnustuksen.\n\nJa sitten sanottiin:\n\n»Luokkatietoinen työväestö kuitenkin osaa jo tällä hetkellä kunnioittaa\nenemmän rehellistä vastustajaansa, totuutta puhuvaa porvariakin,\nkuin työväestön suosiota valehtelemalla kerjääviä valkoisia\nsosialidemokraatteja».\n\nNäin on maailma muuttunut. Punakaarti ja suojeluskunta käsikädessä\nPihlajavedellä, rauhan pihlajat käsissä, joiden kukkien tuoksu kohoaa\ntaivaaseen asti.\n\nJa kommunistilehti sanoo meitä valkoisia porvareita rehellisiksi...\ntuokaa meille nenäliina... sanoo meitä totuutta puhuviksi... tuokaa\nmeille kaksi nenäliinaa... sanoo kunnioittavansa meitä...\n\nAnteeksi, emme voi jatkaa... äänekäs itku tekee sen mahdottomaksi, ja\nhuolestuneita toimitustovereita näkyy alkavan keräytyä ovellemme...\n\n(1921.)\n\n\n\n\nALAHÄRMÄ ELI SEITSEMÄS INTERNATSIONALI\n\n\nSe on nyt sitten Alahärmälläkin oma internatsionalinsa, ja on sen\nnimenä Alahärmän eli Seitsemäs Internatsionali.\n\nNiinkuin järjestysnumerosta näkyy, on se kokonaisen konkariaskeleen\nedellä Moskovankin eli kolmannesta internatsionalista, ja Lenin ja\nTrotski tuntevat olevansa takapajulla alahärmäläisistä.\n\nSe Alahärmän internationaalin perustaminen tapahtui sikäli, että\ntuossa joulun alla sai eräs nimitetty räätäli Alahärmässä kirjeen\njoltakin Suomen kommunistiselta toimistolta, missä kirjeessä sitä\ntyöväenyhdistystä, jonka puheenjohtaja mainittu räätälimestari on,\nkehoitettiin liittymään kolmanteen internatsionaliin.\n\nRäätäli ajatteli, että pirhanan internatsuunit kesken joulukiireiden,\nmutta aatteen miehenä kutsui hän kuitenkin yhdistyksensä koolle\nvakinaiseen tyyssijaansa, joka on n.s. Hakolan kämppä 8 km Alahärmän\nkivikirkolta.\n\nNo, Alahärmän proletariaatti sai kutsun ja käveli Hakolan kämpälle, ja\nkun seurakunta oli kokoutunut, katsoa mulautti räätälipuheenjohtaja\nvirallisen kankeasti laumansa yli ja alkoi kaivella, taskujaan.\n\nSe pahuksen kirje oli kuitenkin unohtunut kotiin, minne lie sotkeutunut\nvaatekaavojen joukkoon. Räätäli ajatteli, että jääköön. Osaahan nyt\ntuon asian pohjustaa omastakin päästään. Ja pohjusti myös. Puhui että\nniin ja niin, on porvaleita ja noskelaisia ja työkansan pettäjiä, mutta\nroletaarin on liityttävä _seitsemänteen Internatsunaaliin_. Joo, että\nmitäs kaverit arvelevat?\n\nKaverit ne tuijottivat lattian rakoihin, ja lopuksi eräs mäkitupalainen\nsanoi pelkäävänsä, että seitsemäs internaali on liian polssevistinen\nkommuuni. Ja kaksi mäkitupalaisen hengenheimolaista ilmaisi\nkannatuksensa äänekkäällä murahduksella.\n\nAlahärmän muut roletaarit muljottivat vihaisesti mäkitupalaiseen ja\nhänen aateveljiinsä ja tirskauttivat hampaittensa välistä pitkän syljen\nja melkein yhtä pitkän p--leen, ja räätäli sanoi, että jos sitten\näänestettäisiin, jotta nähtäisiin, kussa on totuus.\n\nKa äänestettiin.\n\nSe mäkitupalainen hävisi oikein rotevasti. Hänen ehdotuksensa takana\nei ollut kuin hän itse ja ne kaksi äskeistä kaveria, jotka olivat\nuskolliset loppuun saakka.\n\nJa siten tuli perustetuksi Alahärmän eli Seitsemäs Internatsionaali.\n\nSuottakos ne alahärmäläiset laulavatkin:\n\n    »Ne saa hypätä pöyrälle,\n    Jotk' on meittiä verrempiä».\n\n(1921.)\n\n\n\n\nHAMMASLAHDEN ASEMA\n\nIn memoriam.\n\n\nSe on poissa.\n\nSitä ei enää ole.\n\nEi ole muuta kuin kivijalka ja muutamia kapallisia mustia hiiliä\nKiihtelysvaaran kylmien talvimaisemain keskellä.\n\nSanalla sanoen:\n\nHammaslahden asema on palanut, niinkuin lehdissä jo on kerrottu.\n\nKohottakaamme hattua Hammaslahden asemalle. Naiset niiatkoot.\n\nSillä Hammaslahden asema, ensimmäinen asema Joensuusta etelään\npäin, oli se asema, josta me kirjoitimme tämän vuoden ensimmäisen\npakinan. Ehkä lukija vielä hämärästi muistaa? Se oli se »Kertomus\npostineideistä, vilkutuksesta ja maalatuista akkunaruuduista».\n\nKertomus siitä, miten asemapäällikkö eräällä asemalla Karjalan\nradalla antoi maalata aseman postitoimiston akkunaruudut, etteivät\nrautatiematkustajat yleensä ja postivaunuvirkailijat erityisesti\nsaisi vilkuttaa aseman postineideille. Tai: saisivat kyllä vilkuttaa,\npahuukset, eihän heitä voitu käsirautoihin panna, kädet seläntaakse,\nmutta postineidit eivät ainakaan näkisi näitä vilkutuksia, eivätkä\nvoisi vastata niihin.\n\nSe asema oli Hammaslahden asema. Me emme tosin silloin maininneet sen\nnimeä. Mutta se oli Hammaslahden asema. Tulkoon se sanotuksi nyt, kun\nHammaslahden asema on poissa. Kun sitä ei ole enää olemassa.\n\nNiin. Se on poissa. Ei ole enää asemaa eikä maalattuja, vaaleanharmaina\nhomottavia akkunoita eikä kalpenevia, riutuvia »postiruusuja» noiden\nhistoriallisten akkunain takana.\n\nKaikki on kadonnut kuin unelma.\n\nKaikki, mikä tapahtuu Kiihtelysvaaralla ja sen sisäpuolella olevalla\nHammaslahdella, on aina jotain erikoista. Jotain, josta maine kuulu\nkulkevi kauemmaksikin. Me voisimme kertoa ihmeellisiä historioita\nkiihtelysvaaralaisten edesottamisista esimerkiksi 1905-vuoden\nsuurlakon aikana. Mutta jääkööt. Onhan niitä tuoreempiakin.\nMainitsemme vain esimerkin vuoksi, että valtiollisesti valveutuneet\nHammaslahden sosialidemokraatit vuoden 1917 vallankumouksen huminassa\npanivat viralta koko Kuopion läänin virkakoneiston, kuvernööristä\nvihoviimeiseen v.t. poliisikonstaapeliin, lautamieheen, hierojaan\nja kuppariin asti, ja miehittivät paikat hammaslahtelaisen\nmaailmankatsomuksen mukaisesti, joten yhtä ymmärrettävää kuin\nasianmukaista ja luonnollistakin oli, että esimerkiksi kuvernööriksi\nhuudettiin, valittiin, nimitettiin ja määrättiin yksi oikea,\nväärentämätön, perisyntyinen hammaslahtelainen. Eikä ollut suinkaan\nhammaslahtelaisten, vaan yleensä tämän porvarillisen mädännäisyyden\nvika, ettei uudella hammaslahtelaisella maan isällä ollut tilaisuutta\nryhtyä virkaansa hoitamaan isänmaan onneksi ja hammaslahtelaisten\ntyytyväisyydeksi ja ylpeydeksi.\n\nJa niin edespäin... niin on Hammaslahdessa oltu ja eletty ja hauska on\nollut, peevelin lysti — ja silmää on isketty ja huiskutettu asemalla\nkukoistaville postiruusuille ja asemapäällikkö maalautti akkunat, josta\nsyystä, kun postiruusujen sisäinen lämpö ei löytänyt ulosmenopaikkaa,\nkuumuus asemarakennuksessa kävi niin suureksi, että eräs lamppu räjähti\nja poltti koko aseman, kaameaksi varoitukseksi kaikille itsevaltaisille\npäälliköille, joiden akkunain takana kukkii posti- tai muita ruusuja.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nNAANTALIN T.Y:N EPÄVARMAT SAATAVAT\n\n\nNaantali, niinkuin tiedetään, on kaupunki.\n\nTosin ei se ole mikään jättiläiskaupunki.\n\nPäinvastoin on se verrattain pieni kaupunki. Mutta se on kuitenkin\nkaupunki, ja sillä on kaupungin arvo ja kaupungin oikeudet. Siellä on\npormestari ja raatimiehiä ja rahatoimikamari ja kaupungin valtuusto\nja tullikamari, joka ei toivottavasti läkähdy ainakaan liialliseen\ntyönpaljouteen.\n\nOnhan siellä sitäpaitsi työväenyhdistyskin. Ei siis ole sosialismilta\nNaantalikaan säilynyt.\n\nYhdistyksen jäsenluku on vaihdellut tuossa 20-30 korvilla. Ja\nyhdistyksen rahavarat ovat etupäässä epävarmoja saatavia.\n\nNäistä saatavista on suurin 200 mk., ja liittyy siihen erään niin\nhuomattavassa, ettemme sanoisi maailmanhistoriallisessa asemassa olevan\nmiehen nimi, että se ansaitsee tulla mainituksi laajemmallekin alueelle.\n\nMilloin ja mistä syystä Naantalin työväenyhdistyksellä on\nollut tilaisuus lainata hra Santeri Nuortevalle tuo Naantalin\ntyöväenyhdistyksen silloisissa raha-asioissa huikea ja vielä\nnytkin paljon merkitsevä summa Smk. 200: -, se ei ole tiedossamme.\nTiedämme vain, että jo monta monituista armon vuotta on Naantalin\neli Armonlaakson työväenyhdistyksen tileissä ajastajasta ajastaikaan\nepävarmojen saatavien joukossa kulkenut tuo aikoinaan Santeri\nNuortevalle vipattu summa.\n\nEmme myöskään tiedä, miten kipeään tarpeeseen tuo 200 mk. silloin\noli Santeri Nuortevalle, mutta katsoen Nuortevan silloiseen\nyhteiskunnalliseen asemaan ja taloudellisiin olosuhteisiin voinemme\nmelkoisella varmuudella otaksua, että se varmaankin oli sangen\ntervetullut.\n\nSiitä lähtien ovat olot muuttuneet paljon. Rahan arvokin on\nromahtanut, mutta ei niin alas, ettei Naantalin työväenyhdistys\nvieläkin riemuitsisi sinä onnen päivänä, jolloin Santeri Nuorteva\nvihdoinkin — vaikkapa ilman korkoja, suorittaisi vanhan velkansa. Sillä\nmahdollisimman pätevältä taholta, nimittäin naantalilaisen sosialistin\nomasta suusta, on tietomme, että »Naantalin Työväenyhdistyksen historia\nliittyy kokonaan siihen, että sen tileissä on pitkät ajat kulkenut\n»epävarmojen» saatavien tilillä erään maailman suurimman federatiivisen\ntasavallan huomattavan diplomaatin ja valtiomiehen Santeri Nuortevan\nvelka Smk. 200: — ».\n\nValtakunnat ovat kukistuneet ja uudet syntyneet, meillä on\nollut punakapinat ja muut touhut. Mutta Naantalin t.y. ei ole\ntahtonut puuttua maailmanmenon väkipyörään. Se on vain haaveillut\nsiitä päivästä, jolloin Santeri Nuorteva maksaa velkansa. Joka\nvuosikokouksessa on luettu tilit, ja pyhä liikutus on vavahduttanut\nyhdistystä, kun on tultu kohtaan: »Epävarmoja saatavia: Santeri\nNuortevalta 200 mk....»\n\nSillävälin on Nuortevan aurinko kohonnut korkealle... yhä\nkorkeammalle... paljon korkeammalle kuin Naantalin aurinko on koskaan\nkohonnut tai tulee vastakaan kohoamaan. Ja jännityksellä on Naantalin\nt.y. seurannut tätä häikäisevää nousua: pääseekö toveri Santeri\nNuorteva vielä niin korkealle, että hän kykenee maksamaan Naantalin\nt.y:lle 200 mk.\n\nNyt on Santeri Nuorteva Venäjän Federatiivisen Neuvosto-Tasavallan\njonkinlainen ulkoministeri Pohjoismaita varten. Varmaankin liikuttelee\nhän miljooneja ja miljaardeja keveämmällä sydämellä kuin Naantalin t.y.\n50-pennin seteleitä.\n\nJa nyt, kun diplomaattiset suhteet Neuvosto-Venäjän ja Suomen ja\nMoskovan ja Naantalin välillä taas ovat alkamassa, vapisuttaa Naantalin\ntyöväen yhdistystä huumaava ajatus:\n\nJokohan nyt Santeri Nuorteva maksaa sen 200 mk.?\n\nEikä paljon puutu, etteikö se ala meitäkin pian jännittää.\n\nToivoisin, että joku ystävällinen kommunisti toimittaisi tämän numeron\npakinoineen Santeri Nuortevalle, että hänkin saisi tietää, mikä kiihko\nNaantalissa nyt vallitsee.\n\nEi Santeri Nuorteva tästä meidän sepustuksestamme pahastu. Hän\npäinvastoin hymähtää tälle varsin suopeasti ja ehkä hyvinkin pian\npäästää entiset ystävänsä Naantalissa pitkällisestä pintehestä.\n\nEi hän suutu.\n\nMe olemme nimittäin vanhat tuttavat, Santeri ja minä.\n\nJuuri niiltä Naantalin ajoilta.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nTAAS OLEMME SIIS SAANEET\n\n\nuutisia Neuvosto-Venäjän todellisista oloista mahdollisimman pätevältä\ntaholta. Nimittäin bolshevikkilähettiläältä itseltään. Hra Behrsin on\nkertonut venäläisellä avomielisyydellä, ja Helsingin lehtien edustajat\novat kuunnelleet korvat hörössä.\n\nVenäjällä eletään kuin vuohet huhdassa, joten tuntuu käsittämättömältä,\nmiksi kaikki etenkin sivistyneet pyrkivät sieltä pakenemaan. Viljaa on\nja joitakin tehtaitakin on ollut käynnissä, vaikka ne taas on pantu\nseisomaan, ja onpa maassa kaksi sellaista rataosaakin, joita pitkin\nkuljetaan oikein junalla.\n\nSe on suurenmoista. Suurenmoista, niinkuin kaikki, mikä\nbolshevikkihallituksen isällisessä varjossa kukoistaa. Taloudellinen\nelämä elpyy. Talonpojat ovat tyytyväisiä. Heillä on nyt maata. Se\ntosin ei oikeastaan ole talonpoikien omaa, vaan on se kuitenkin\noikeastaan talonpoikien omaa. Talonpojat ovat vapautuneet veroista.\n(Punakaartilaiset kyllä ryöstävät heidän elintarpeensa muutamia kertoja\nvuodessa, mutta se on oikeastaan nitshevoo.)\n\nMyöskin kulttuurityötä tehdään voimaperäisesti. Opetetaan luku- ja\nkirjoitustaitoa.\n\nTeknillisessäkin suhteessa on aikomus päästä »muiden maiden tasalle».\nEi enempää eikä vähempää.\n\nYleensä ovat olot Neuvosto-Venäjällä erinomaiset, ja erinomaisin on\ntietysti bolshevikki-hallitus itse.\n\nSanomalehtimiehet tekivät muistiinpanoja, ja hra Behrsin kuvaili\nhillittyyn, jossakin määrin surunvoittoiseen tapaansa sitä maallista\nparatiisia, jota hän on saapunut tänne edustamaan. Hän jutteli\nniinkuin olisi ollut Honolulussa eikä Neuvosto-Venäjän kynnyksen\ntakana. Mahdollisesti hra ministeri uskoo, että me uskomme asiain\njuuri niin olevan kuin hän sanoo. Luonnollisesti me uskomme. Niinkuin\nme uskomme senkin, ettei Neuvosto-Venäjällä ole mitään aikomusta\nollut sytyttää yleismaailmallisen vallankumouksen paloa. Se on ollut\nvain joku väärinkäsitys. Sattuuhan niitä semmoisia, he he. Eivätkä\nbolshevikit ole harjoittaneet maanalaista yllytystä eivätkä levittäneet\nkiihoituskirjallisuutta eivätkä tule sitä vastakaan tekemään. Se ei\njohtuisi heidän mieleensäkään.\n\nHra Behrsin! Suvaitkaa ottaa allekirjoittaneelta vastaan yksi\nkunnioittava ja ystävällinen hymy. Jos kaikki muutkin pääbolshevikit\novat yhtä eteviä juttelemaan mukavia kuin hra ministeri, niin minä en\nollenkaan epäile, etteikö herroilla ole aika hauska toistensa seurassa.\n\nEräs sanomalehtimies kysyi, että kuinkas niiden kansalaisvapauksien\nlaita siellä Venäjällä oikeastaan on?\n\nJa hra Behrsinin kätketty huumori kohoaa yksinkertaiseen, jylhään,\nmonumenttaaliseen suuruuteen, kun hän selittää, ettei niitä\nkansalaisvapauksiakaan siellä Venäjällä mikään vaivaa. Siellä\non kaikkea, onpa kansalaisvapauttakin. Annettaisiin toisten\nsosialistipuolueiden painattaa sanomalehtiäkin, vaan ei ole paperia.\n\n(Niin että artikkelit täytyy toistaiseksi julkaista mukavuuslaitosten\nseinillä, niinkuin tri Ryömä kertoi.)\n\nNiin, ajatelkaas: hra Behrsin todellakin ilmoitti, että sekin asia on\nNeuvosto-Venäjällä oikeassa länsimaisessa järjestyksessä ja yhä vain\nparanee.\n\nHra Behrsin ansaitsee vielä kerran yhden kunnioittavan, ihailevan ja\nystävällisen hymyn.\n\nHänen historiansa Neuvosto-Venäjältä ovat oivallisia\n\nJa me kun uskomme!\n\nNiin vietävästi! (1921.)\n\n\n\n\n»MILLÄ TAVALLA ON TEHTÄVÄ TYÖTÄ»\n\nTärkeitä ilmoituksia työteliäälle Suomen kansalle.\n\n\nKansa, pysähdy!\n\nAvaa korvasi ja kuuntele. Kuuntele hartaasti ja paina visusti mieleesi,\nsillä kukatiesi emme puhu tästä asiasta toista kertaa.\n\nMe tahdomme sinulle ilmoittaa, millä tavalla sinun on tehtävä työtä.\n\nSinä arvelet tietäväsi sen meidän sanomattammekin, mutta se on erehdys.\nSe on katkera erehdys.\n\nEmme me itsekään sitä tienneet eiliseen asti, mutta nyt me sen tiedämme.\n\nMe nimittäin eilen lueskelimme Pietarin suomalaisten kommunistien\nlehteä »Vapaus». Helmikuun 15 p:n numeroa.\n\nEi siinä tosin paljon lukemista ollut. Pieni ja kuiva lehti, ja\nriivatun huonolle paperille painettu, niin että sitä täytyi pidellä\nhyvin varovaisesti, ettei se hajoaisi käsiin. Ei siinä edes porvareita\nhaukuttu, ei ainakaan sanottavasti. Kyllä meidän kommunistilehtemme\novat monta vertaa tomerampia. Ne oikein hikoilevat verta — porvali\np--leen verta! — ja kalman haju lemuaa niistä kauas.\n\nMutta tässä »Vapaus»-lehdessä oli kuitenkin yksi erikoisen\nmielenkiintoinen ja tärkeä artikkeli. Sen otsake olikin ladottu\nkahdelle palstalle, ja kuului:\n\n    _»Millä tavalla on tehtävä työtä»._\n\nArtikkelista selviää, että bolshevikki-valtakunnassa, jossa on\nkaikkea, lukuunottamatta porvarillista mädännäisyyttä, on myöskin\n»Työn Instituutti». Tämä korkea tieteellinen laitos on saanut\ntehtäväkseen tutkia, millä tavalla todellisen proletaarin on tehtävä\ntyötä todellisessa neuvostoparatiisissa, ja on Instituutti nyttemmin\njulkaissut tutkimustensa tulokset, hämmästyttäen velttoa maailmaa.\n\nLyhyyden vuoksi mainitsemme »Työn Instituutin» julkaisemien 16:n\npykälän ja ohjeen joukosta vain tärkeimmät, nimittäin 5, 8, 14 ja 15,\nkoska niissä annetaan varsinaisia nerokkaimpia vallankumouksellisia\ntyönsuoritusneuvoja. Muissa pykälissä on vain semmoisia hieman\nhomehtuneelta porvarillisuudelta hajahtavia neuvoja kuin että\ntyökalujen pitää olla kunnossa työhön ruvetessa, roskat on siivottava\npermannolta työn loputtua j.n.e.\n\nMutta seuraavat kohdat ovat todellakin tärkeät. Varastakaamme\ntunnetulla porvarillisella epärehellisyydellämme ja rosvomaisuudellamme\ntämä kallis tietoaarre vallankumoukselliselta köyhälistöltä.\n\nHuomio! Jopp! Hepp!:\n\n»5. Työhön ei ole koskaan ryhdyttävä päätäpahkaa, eikä olla\nliikahtamatta paikallaan, vaan kiinnittyä työntekoon vähitellen. Aivot\nja ruumis kyllä sitten itsestään ottavat vauhtia ja alkavat kiintyä\ntyöhön. Heti kohta työhön käymällä pian ajaa itsensä näännyksiin, kuten\nsanotaan, ja puskee työn piloille».\n\nSiitä kunnosta, missä olot Neuvosto-Venäjällä nyt ovat, näkeekin siellä\ntarkoin noudatetun »Työn Instituutin» tärkeää ohjetta. Siellä ei ole\nsuinkaan puskettu työhön päätäpahkaa, vaan niin vietävän varovaisesti,\netteivät aivot ja ruumis vielä kolmen vuoden kuluttuakaan ole\nennättäneet »ottaa vauhtia».\n\n_Mutta edelleen!_\n\nNyt tulee tärkein:\n\n»8. Ruumiin asento on sovellutettava mukavaksi. Mahdollisuuden\nmukaan on työskenneltävä istualla. _Ellei istualla olo käy päinsä,\non seisottava hajasäärin;_ ettei eteen tai sivulle asetettu jalka\nhievahtelisi paikoiltaan, on sille järjestettävä tuki».\n\nMeidän harras rukouksemme on, että lukija opettelisi ylläolevan tärkeän\nkohdan ulkoa, joko istuallaan tai seisoen hajasäärin.\n\n_Mutta edelleen_:\n\n»14. On olemassa hyvin huono tapa: onnistuneen menestyksellisen\ntyön suorituksen jälkeen heti mennä sitä näyttelemään; tässä juuri\non välttämätöntä oppia pitämään itseään kurissa niin sanoaksemme,\ntottumaan menestyksiin, tukahuttamaan ulospäin pyrkivän tyydytyksensä\npainamalla sen sisäiseksi elämykseksi».\n\nSiinähän se on meidänkin, meidän kaikkien suurin vaara. Aina me\njuoksemme näyttelemässä toisille, jos olemme saaneet jotakin irti\nkynsistämme. Maalari, joka on maalannut muutamia kymmeniä tauluja,\nlaatii niistä näyttelyn ja kantaa vielä ovella pääsymaksunkin. Kun me\nolemme saaneet kirjoitetuksi pakinan, niin emme paina sitä »sisäiseksi\nelämykseksi», vaan painatamme sen lehteen, hyvin näkyvälle paikalle.\nTämä paha tapa on ainakin porvarillisessa yhteiskunnassa mennyt\nniin pitkälle, että kissakin, saatuaan hiiren kiinni, kiertelee\nnäyttelemässä sitä koko talonväelle. Totuuden nimessä on kuitenkin\nmyönnettävä, että hiirestä sentään lopuksi tulee sisäinen elämys\nkissalle.\n\n_Mutta eteenpäin_:\n\n»15. Työn täysin epäonnistuneena mennessä penkin alle on tyynesti\nsuhtauduttava tapahtuneisiin».\n\nMe arvaamme, että siellä Venäjän maalla viljellään siinä suhteessa\ntyyneyttä koko rotevasti.\n\nNyt lukija tietää, miten on tehtävä työtä. Nyt on hänellä hallussaan\nNeuvosto-Venäjän »Työn Instituutin» koko tietoaartehisto.\n\nKäytä sitä, oi lukija, ja tule onnelliseksi!\n\nSeiso hajasäärin elämän ankaralla työvainiolla ja hanki itsellesi\nsisäisiä elämyksiä äläkä juokse joka viides minuutti näyttämään\naikaansaannoksiasi toisille.\n\nLuettuaan »Työn Instituutin» ohjeet, miten työtä on tehtävä, kulkee\nNeuvosto-Venäjä kohti loistavaa tulevaisuutta.\n\n»Oi Venäjä! minne kiidät sä! Vastaa! Ei vastausta. Suloista helyä\nsoittavat tiukuset; ilma jyrisee ja myrskyksi yltyy; ohi lentää kaikki,\nmikä maan päällä on, ja karsaasti katsellen syrjähän väistyvät ja tietä\ntekevät muut kansat ja valtakunnat».\n\nHuusi Gogol.\n\nMuista, lukijani:\n\nHajasäärin, _jalka tuettuna_!\n\nEttei se peijakas näet hievahtelisi paikoiltaan.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nEN TIEDÄ, USKALLANKO SITÄ KERTOA\n\n\nsillä on olemassa mahdollisuus — vaara piilee, pyörii — että melkein\nkoko Suomen kansa, luettuaan tämän selostuksen loppuun, ryntää ylös\nistuinpaikoiltaan ja asumasijoiltaan ja lähtee painumaan Koivistolle.\nJa että siinä kansainvaelluksen tungoksessa joukko vähäväkisiä,\nheikkoja, vaivaisia ja vanhuudenraihnaita, tulee tallatuksi\nmuhennukseksi.\n\nMutta minä pelkään, ettei asiaa voida auttaa. Minun täytyy täyttää\nhistoriallinen tehtäväni ja kertoa asia niinkuin se on.\n\nLukija ehkä on huomannut, että tasavalta viime viikon lopulla sai\njokseenkin odottamattoman ja suhteellisesti tuntuvan väkiluvun\nlisäyksen.\n\nVäkiluvun lisäys läksi sattuneesta syystä eräänä yönä nopeassa tahdissa\nkävelemään Kronstadtin nimellä tunnetulta paikkakunnalta jäätä pitkin\nSuomen puolelle, ja saavuttuaan tämän valkoisen h--tin rantaan katsahti\nympärilleen ja sanoi, että tässä me nyt sitten olemme, rakkaat\nnaapurit, tehkää kanssamme mitä lystäätte. Tässä seisomme emmekä muuta\nvoi, niinkuin oppi-isänne Martti sanoi.\n\nTsuhnojen huikaisevan-valkoiset viranomaiset raaviskelivat\nkorvallisiaan, koettaen kuitenkin näyttää niin vieraanvaraisen\nnäköisiltä kuin arkipäiväisyydestä poikkeavat olosuhteet ja\nkukonlaulunvarhainen aamuhetki myötä-antoivat ja ryhtyivät sitten\nlajittelemaan vieraspaljouttaan.\n\nNoin parituhatta miestä siitä lähetettiin myöskin Koiviston\nkirkolle, ja tuossa tuokiossa olivat kaikki tyhjät ja puolityhjät\ntalot ja riihet ja saunat ja liiterit ja suojukset ja ladot ynnä\nkaikki muut enemmän tai vähemmän vedenpitävillä katoilla varustetut\nrakennetut paikat täyttyneet ryssillä ja sillä erikoisella\nvenäläiskansallisella tuoksulla, mikä on heille ominaista ja mitä he\neivät lähtökiireessäänkään olleet unohtaneet Kronstadtiin.\n\nPistimet sojossa juoksentelivat vartijat ryssien perässä, mutta heidän\noli valppaudestaan huolimatta mahdoton estää sitä, mikä kohtalon\nmääräyksestä tapahtuva oli. Alkoivat sellaiset markkinat, jollaisia ei\nole Koivistolla ennen nähty eikä tulla jälkeenkäänpäin näkemään, ja\nkoivistolaiset kantoivat pakolaisille selät koukussa leipää, pullaa,\nhaileja, perunoita ja savukkeita ja yleensä kaikkea, mitä Koivistolta\nsiinä kiireessä oli saatavissa puuta pehmeämpää, ja koivistolaisten\ntaskuihin virtasi ryssiltä kelloja, kellonperiä, rannerenkaita,\nkultarahoja, kompasseja, rintaneuloja, jalokiviä, kaukoputkia,\nrevolvereita ynnä monenlaista muuta tavaraa.\n\nMutta ennenkaikkea ruplia, tsaarinruplia ja duuman ruplia ja\nneuvostoruplia, kaikenlaisia ruplia, leveitä ja komeita kuin\nlehmännahkoja, vaikka mahdollisesti ei aivan yhtä arvokkaita.\n\nJa katso:\n\nKoska oli kulunut vuorokausi ryssien saapumisesta Koivistolle, niin\neivät koivistolaiset kuuluneet enää samaan kansanluokkaan kuin muut\nsuomalaiset, vaan olivat he kaikki yhdessä ja kukin erikseen kohonneet\naivan toiselle tasolle ja saavuttaneet varallisuuden, jommoista vain\nharvat ovat unissaankaan nähneet, saatikka sitten silmät auki.\n\n_Kaikki koivistolaiset ovat nyt miljonäärejä._\n\nAinakin ruplissa laskettuna.\n\nNeljänkolmatta tunnin kuluttua kimalteli kaikilla koivistolaisilla,\nmiehillä, naisilla ja lapsilla, suuren ja pyhän Venäjänmaan kultaa\nranteissa ja sormissa ja korvissakin, ja miljoonat pullistelivat\ntaskussa. Ja pikkupojat olivat perustaneet pankkiirifirmoja tallien\ntaakse ja navettojen katoille, ja heidän keskusteluistaan voitiin\nnapata seuraavantapaisia katkelmia:\n\n— Annatkos 200 tsaarinruplaa, niin saat 100,000 neuvostoruplaa?\n\n— Maksa 200,000!\n\n— Sama se... kiinni on!\n\nMiehiä ja naisia, poikia ja pieniä tyttöjä vilisee pitkin Koiviston\nkujia.\n\nNiinkuin ennenkin.\n\nSillä erotuksella vain, että he ovat nyt kaikki, kuten sanottu,\nmiljoonain omistajia.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nIIVANA EI VIELÄKÄÄN TARVITSE AIVOJA\n\n\nIivanan entinen isäntä oli oikeauskoinen.\n\nHän uskoi, ettei Iivana tarvitse aivoja. Onhan isännällä aivot. Isäntä\najattelee niillä Iivanankin puolesta.\n\nIivana oli myöskin oikeauskoinen. Siis uskoi Iivana niinkuin isäntäkin\nuskoi. Isännällä on aivot, isäntä ajattelee niillä Iivanankin puolesta.\nIivanan ei tarvitse ajatella mitään. Iivana ei siis tarvitse aivoja.\n\nVälistä Iivana kuitenkin pysähtyi tuijottamaan eteensä. Ellei nyt\njuuri kauemmaksi niin ainakin huopatallukoittensa risaisiin kärkiin.\nTuijotti, tuijotti, ja siveli miettiväisen näköisenä pitkää partaansa.\n\nIsäntä katsoi akkunasta ja sanoi:\n\n— Iivana tuijottaa eteensä! Iivana sivelee pitkää partaansa! Iivana on\nmiettiväisen näköinen!\n\nIsäntä juoksi ulos, Iivanan eteen, joka heti otti lakin päästään ja\nkumarsi maahan asti.\n\n— Mitä töllötät, moukka? huusi isäntä.\n\n— Tallukoitani katson, teidän armonne, sanoi Iivana. — Rikki ovat,\nvarpaat näkyvät...\n\nJa Iivana kumarsi maahan asti.\n\n— Mitä katsomista niissä on? Etkö ole ennen varpaitasi nähnyt, pöllö!\nJa miksi sivelet partaasi? kysyi isäntä ankarasti.\n\n— Takkuja vain selvittelen luvallanne, armollinen herra. Ei ole kampaa,\nteidän jalosukuisuutenne.\n\nJa Iivana kumarsi maahan asti.\n\n— Vai vielä sinulle, musikka, kampa pitäisi! Kukaties alat vielä\njonakin päivänä harjaakin toivoa! Sinä olet miettiväisen näköinen...\nethän vain _ajattele_, turakki?!\n\nIivana hätäytyi:\n\n— En ajattele, teidän korkeutenne! Olkaa armollinen! En ollenkaan\najattele. Mitäpä ajattelisin... se on paha asia, se ajattelemisen asia,\ntalonpoikaiselle säädylle. Herralla on aivot, herra ajattelee, ei minun\nole tarvis ajatella.\n\nJa Iivana kumarsi maahan asti.\n\nIsäntä leppyi.\n\n— Hyvä on, uskon sinua. Tuoss' on kaksikymmentä kopeekkaa. Mene\nkapakkaan. Mutta muista, että jos ajattelet, niin...!\n\nIivana kumarsi maahan asti, suuteli isännän kauhtanan lievettä ja läksi\nkapakkaan.\n\nIsäntä palasi sisään ja huokasi:\n\n— Hohhoi, paljon on huolta ja murhetta tuosta Iivanasta.\n\nSitten menetti Iivana vanhan isäntänsä.\n\nTuli uusi isäntä. Juutalainen.\n\n— Nyt olet vapaa, Iivana, sanoi juutalainen. Iivana kumarsi maahan asti\nja jäi sitten seisomaan.\n\n— Mitä seisot? kysyi juutalainen. — Etkö kuullut, että olet vapaa?\n\n— Kuulin, herra.\n\nJa Iivana kumarsi maahan asti.\n\n— Älä sano minua herraksi, huomautti juutalainen. — Minä olen toveri. —\nÄläkä kumarra. Ei ole enää herraa. Sinä olet vapaa.\n\nIivana yskähti, nyki partaansa ja kysyi varovaisesti:\n\n— Saanko sitten tehdä mitä tahdon, herra toveri?\n\n— Tietysti saat! huusi juutalainen. — Sinä olet vapaa, vapaa!\nYmmärrätkö?! Saat olla ja elää niinkuin haluat, kunhan vain olet ja\nelät niinkuin minä käsken.\n\nIivana yritti kumartaa, mutta muisti sitten eikä kumartanut.\n\nIivana raapi päätään ja kysyi:\n\n— Saanko minä — ajatellakin?\n\n— Tietysti saat, jos haluat. Kunhan vain ajattelet niinkuin minä\ntahdon. Mutta minä luulen, ettet sinä osaa ajatella. Herra ei antanut\nsinun ajatella, niin mitenkäpä olisit oppinutkaan. Mutta ole huoleti,\ntoveri! Ei sinun tarvitsekaan ajatella. Minulla on hyvät aivot, minä\nosaan ajatella. Sinä vain teet sitten, niinkuin minä määrään. Sinä olet\nvapaa, toveri!\n\nIivana otti lakin päästään, kumarsi maahan asti ja suuteli juutalaisen\nkauhtanan lievettä.\n\nSitten hän vetäytyi varovaisesti pois.\n\n— Nyt on Iivana vapaa! nauroi juutalainen.\n\nMaksim Gorjki kirjoitti:\n\n»Venäläisiä oppineita täytyy auttaa... Kuolevaisuusprosentti lisäytyy\npeloittavassa määrässä. Ja heidän mukanaan kuolevat kansan aivot —\nkallisarvoisimmat aivot».\n\nSuomen hallitus tiedusteli neuvostohallitukselta, saadaanko\nvenäläisille oppineille lähettää apua.\n\nNeuvostohallitus vastasi kieltävästi.\n\nIivana ei tarvitse aivoja. Mitä se niillä? Rupeaa kukaties vielä\najattelemaan.\n\nIivanalle riittää, että hän on — vapaa.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nVIISIPÄIVÄINEN YHTIÖKOKOUS\n\n\nMyöskin Amerikassa olevat suomalaiset sosialistit ovat jakautuneet\nkahteen leiriin, kommunisteihin ja »noskelaisiin», joiden keskinäiset\ntunteet ja niiden ilmenemismuodot vetävät loistavan voiton kissain ja\nkoirain yleisesti tunnetuista väleistä.\n\nMaaliskuun 16 p:nä alkoi Fitchburgissa Yhdysvalloissa »Raivaajan»\ntalolla Suomalaisen Sosialistisen Kustannusyhtiön vuosikokous.\nYhtiökokoukset voivat kestää lyhemmän aikaa ja voivat myöskin kestää\npitemmän aikaa. Tämä kokous kesti 5 päivää.\n\nMuutamia päiviä ennen kokouksen alkua saapui Fitchburgin Amerikan\nsuomalaisten kommunistien päämies Vilho Boman järjestämään Fitchburgin\n»noskelaisille» musertavaa tappiota, ja koska hän pian havaitsi, että\nyhtiön osakasten enemmistö oli kirottuja noskelaisia, päätti hän koota\nyhtiökokoukseen muuta väkeä. Mitäs sillä väliä, ukko kuin ukko.\n\nKokouksen alkaessa saapuikin Vilho Bomanin johdolla kokouspaikalle\nmelkoinen paljous väkeä, joka tuntui ilmeisesti valmiilta ottamaan\n»Raivaajan» haltuunsa. Tämä joukkue, joka oli varustautunut sadoilla\nvaltakirjoilla, ei tosin kuulunut yhtiöön, mutta niinkuin sanottu,\nvälipä sillä. Kommunistit ovat aina olleet sellaisten muodollisuuksien\nyläpuolella.\n\nPikkumainen johtokunta oli järjestänyt valtakirjojen tarkastuksen.\nKommunistit huusivat alas johtokunnan ja tarkastuslautakunnan, mutta se\nei tullut alas. Se ryhtyi tarkastamaan.\n\nKommunistit päättivät heittää yhtiön ulos ovesta ja ryhtyivät\ntoteuttamaan aikomustaan, mutta yhtiö jaksoi kuitenkin pysytellä\nsisässä, ja niin päästiin ensimmäisen kokouspäivän iltana tarkastuksen\nalkuun.\n\nToisena päivänä jatkettiin kokousta vilkkaan mielialan vallitessa.\nTarkastuskomitea esitti 900 valtakirjaa hylättäväksi.\n\nKommunisti Boman esitti, että puheenjohtaja heitettäisiin ulos ja hän,\nBoman, rupeaisi puheenjohtajaksi. Hra Boman koetti etupäässä päästä\nkäsiksi puheenjohtajan kurkkuun, ja kommunisti Onni Saari, »vaahto\nsuusta valuen, nyrkkiä pöytään takoen ja silmät hurjasti päilyen,\nmilloin pääsisi puheenjohtajan selkäpuolelle», yritti pääasiassa\nsaartaa puheenjohtajan takaapäin, päästäkseen hänen niskaansa samaan\naikaan kun toveri Boman pääsee mainittuun niskaan liittyvään kurkkuun\nkäsiksi.\n\nPuheenjohtajan valppaan varovaisuuden vuoksi raukeni tämä\nhyökkäyssuunnitelma, jolloin kommunistit nostivat niin kovan huudon,\nettä tilaisuuteen saapui joukko poliiseita tiedustelemaan, mistä täällä\nkeskusteltiin.\n\nTämän johdosta tuli huuto vielä suuremmaksi, kun nyt myöskin poliisit\nkoettivat saada äänensä kuuluville.\n\nSen jälkeen:\n\nHyväksyttiin valtakirjain tarkastajain ehdotus 900 valtakirjan\nhylkäämisestä.\n\nSiitä seurasi, että:\n\nKommunistit yrittivät taas hajoittaa kokouksen.\n\nTämäkään yritys ei onnistunut.\n\nSiitä kommunistit hermostuivat.\n\nJonka johdosta he huusivat nyt niin, ettei semmoista huutoa oltu kuultu\nFitchburgissa eikä monessa muussakaan paikassa siitä lähtien, kun\nKolumbuksen laivan tähystäjä huusi:\n\n— Maata, maata!\n\nKoska puheenjohtaja ei voinut saada ääntään kuuluville, ryhtyi hän\n_kirjoittamaan ehdotuksiaan mustalle taululle._\n\nSiitä oli luonnollisena seurauksena, että:\n\nKommunistit hyökkäsivät mustalle taululle ja pyyhkivät puheenjohtajan\nehdotukset pois.\n\nSillä välin yhtiön osakkaat järjestivät voimaperäisen hyökkäyksen\nja heittivät kommunistien valtakirjattoman varusväen kokoussalista\neteiseen.\n\nSitten he järjestivät poliisit ja lujan vartioväen puolustamaan mustaa\ntaulua.\n\nTämän jälkeen kirjoitti puheenjohtaja taas esityksensä mustalle\ntaululle.\n\nKoska kommunistien varaväki tuntui alkavan hajoittaa taloa, käytiin\nvälillä heittämässä sanottu varaväki eteisestä kadulle.\n\nYhtiökokous palasi takaisin ja jatkoi asiain käsittelyä.\n\nKommunistien varaväki piti kadulla kokouksen, keskustellen uudesta\nrynnäköstä sekä noskelaisten ja poliisien ulosheittämisestä, mikä\nkuitenkin jäi tekemättä.\n\nTäten jatkui kokous 5 päivää, ja tulivat siellä sosialidemokraattien\nehdotukset päätöksiksi.\n\nJonka jälkeen »Raivaaja» antoi tovereista kommunisteista seuraavan\nystävällisen lausunnon:\n\n»Jos aasit perustavat uuden yhteiskunnan, he myöskin tulevat särkemään\nsen».\n\n— Luulenpa poikain vähän kiivastuneen, sanoi Karrin isäntä.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nNEROJEN VASTAUS\n\n\nVaasan bolshevikkilehti »Vapaa Sana» on asettanut vakavan kysymyksen\nSuomen kansan neroille.\n\nSe tahtoo tietää »tulevatko he pysymään ymmärrykselleen rehellisinä?»\n\nSiitä näet riippuu, tunnustaako vaasalainen kommunisti-ilmestys\nedellämainitut nerot »tosi-neroiksi», vai leimaako se heidät heille\nitselleen häpiäksi ja rangaistukseksi ja aikakaudellemme sekä tuleville\nsukupolville varoitukseksi »olemattomiksi valhe-neroiksi». Yhtä\nlyhyellä kuin kajahtavallakin otsikolla\n\n    »_Vastatkaa_!»\n\nvarustetussa johtavassa väliartikkelissa Vaasan pikkupolsu valittaa\nensin porvarillisen maailman pahaluontoisuutta ylimalkaan ja sitä\nporvarien ahdasmielistä katsantokantaa, että myöskin kommunistien olisi\njossain määrin vastattava sekä sanoistaan että tekosistaan, niinkuin\nmuidenkin ihmisten.\n\nSitten lehti kertoo, että kun Ranskassa tuonnottain pantiin joukko\nkommunisteja syytteeseen, niin erinäiset Ranskojen kauniin ja ihanan\nmaan nerot panivat tätä vastaan protestin ja ryhtyivät vaikuttamaan\nkommunistien vapauttamiseksi.\n\nTähän me voisimme huomauttaa nerouden ja hulluuden olevan usein aivan\nrajanaapureita ja aidan olevan niin matalan, että nero monesti tulee\nihan huomaamattaan harpanneeksi sen yli, mutta olkoon nyt sentään\nhuomauttamatta.\n\nSensijaan me voimme palata asiaan ja tulla siihen, mihin vaasalainen\nbolshevikkilehtikin pyrkii.\n\nArvoisa aikalaisemme on melkoisen melankoolisissa mielialoissa sen\njohdosta, että sitä ja sen kunnioitettavia aateveljiä vastaan on\nnostettu kanteita siitä yhtä vähäpätöisestä kuin naurettavastakin\nsyystä, että nämä lehdet joka numerossaan yllyttävät lukijoitaan\nnousemaan uudelleen kapinaan, vääntämään porvareilta ryssien hartaalla\navustuksella niskat nurin ja panemaan koko tämän kirkkaastikirotun\nyhteiskunnan niin sileäksi, ettei edes yksikään vanha, nilkosilmäinen\nkukko jää raunioille kiekuinaan. Näistä »kirjoituksista, joiden\ntodenperäisyyttä ja oikeutusta ei yksikään ajatteleva ja rehellinen\nihminen voi kieltää», niinkuin »Vapaa Sana» vakavasti huomauttaa,\nasetetaan kommunistilehtiä nyt seisomaan Pontius Pilatuksen jylhien\nkasvojen eteen, ja »Vapaa Sana» vilkuilee vähän hätääntyneenä\nympärilleen ja tuntuu olevan sitä mieltä, että nyt olisi Suomen kansan\nnerojen päästettävä bolshevikkilehdet pintehestä.\n\nKirjoittaa näinikään:\n\n»Meilläkin on ihmisiä, jotka nimittävät itseään älystön edustajiksi\n— ovatko he sitä todellisuudessa, sen on lähiaika tuleva näyttämään.\nHe kyllä ymmärtävät, että mielivaltainen vääryys on tapahtumassa,\nmutta tulevatko he pysymään ymmärrykselleen rehellisinä? Onko meillä\nainoatakaan tosi-neroa, joka tietäessään vääryyttä tapahtuvaksi,\ntietävät samalla velvollisuutensa totuuden puolesta vääryyttä vastaan?\n— Niin, onko meillä tosi-neroja — vaiko ainoastaan olemattomia,\ntäyttämättä sen käsitteen edellytyksiä, valhe-neroja?»\n\nYlläolevan johdosta pidettiin täällä Helsingissä Fredrikinkadun\nyläpäässä lähellä Temppeliaukeata viime keskiviikkoiltana ja sitä\nseuraavana yönä huippunerojemme edustajiston toimeenpanevan valiokunnan\npuhemiehistön kokous. Yleinen nerojen kokous ei tule näinä aikoina\nkysymykseen siitä syystä, että maassamme laskelmien mukaan on 79,361\nneroa.\n\nMainitussa kokouksessa, jossa allekirjoittaneella oli tilaisuus olla\nläsnä sanomalehdistön edustajana, päätettiin ilmoittaa vastaukseksi\n»Vapaan Sanan» vaatimukseen »Vastatkaa!» että »vastatkaa itte»,\nsanoistanne nimittäin.\n\nNerot ilmaisivat olevansa haluttomat ryhtymään toimenpiteisiin\nkommunistikirjurien nahkan pelastamiseksi, koska kokemus on sekä\nVenäjältä että muualtakin todistanut, että missä kommunistit pääsevät\npäällepäsmäreiksi, siellä ovat nerojen ja älymystön omat nahkat ja\nkaulat paljon vakavammassa vaarassa kuin konsanaan kommunistien nahka\nja sileä kurkku porvarillisessa yhteiskunnassa.\n\nAllekirjoittanut valtuutettiin tästä ilmoittamaan nerojen puolesta\n»Vapaalle Sanalle» ja muille bolshevikeille.\n\nTämän jälkeen keskusteltiin kysymyksestä, »onko meillä tosi-neroja —\nvaiko ainoastaan olemattomia, täyttämättä sen käsitteen edellytyksiä,\nvalhe-neroja», ja tuli kokous yksimielisesti siihen päätökseen, että\nainakin kokouksen jäsenet olivat kieltämättä todellisia neroja,\nkoska he edellämainitulla päätöksellään ovat pätevästi, selkeästi ja\nvastaansanomattomasti osoittaneet »tulevansa pysymään ymmärrykselleen\nrehellisinä».\n\nSitäpaitsi pyysivät nerot sanomaan terveisiä.\n\n(1921.)\n\n\n\n\n»APUHARVENNUSTA» SANOMALEHTIMETSÄSSÄ.\n\n\nMe emme tienneet, että Trotskilla on semmoinenkin komitea, joka\nharkitsee Neuvosto-Venäjän sanomalehtiasioita.\n\nMutta nyt sen tiedämme, sittenkun Trotskin komitea on antanut asiasta\nmietintönsä.\n\nKomitea — s.o. Trotski — on läjännyt yhden kappaleen kutakin nykyisen\nVenäjän äänipasuunaa eteensä pöydälle, katsellut läjää ensin ääreltään\nja sitten huoneen toisesta päästä ja tullut siihen päätökseen, että\nlehtiä on multum plus plurimum, niinkuin latinan kieliopissa asiasta\nsanotaan.\n\nPaljon, vieläpä liian paljon. Mihin kelpaa tämä paperin haaskaus?\n\nLiperissä oli pari kolme vuosikymmentä takaperin vanha rovasti, jonka\nnimi oli Åkerblom, ja joka käytännöllisyyden vuoksi oli tunnettu ukko\nOkkerin nimellä.\n\nEräät liperiläiset tekivät esityksen, että rippipyhät\nkaksinkertaistutettaisiin Liperin seurakunnassa.\n\nUkko Okkeri ei lähettänyt asiaa mihinkään valiokuntaan. Ukko Okkerin\nsuu vain avautui, ja sieltä tuli päätös valmiina näillä sanoilla: liika\nei lihota, jos ei kohtuus elätä.\n\nSeurakunta alistui päätökseen, ja silleen se jäi.\n\nTrotski on sanomalehdistöasiassa tehnyt saman havainnon. Jotapaitsi\nkomitea on harkinnut, että sanomalehtien jakelussa on erityisesti\notettava huomioon talonpojat.\n\nJos Neuvostohallitus on jo todellakin ennättänyt opettaa Venäjän\nmushikat lukemaan, niin täytyy meidän, vaikkapa vastahakoisestikin,\ntunnustaa, ettei se ole turhaan elänyt. Pitäisimme kuitenkin asiaa\nuskottavampana, jos saisimme sille vahvistuksen joltain muulta taholta\nkuin bolshevikeilta itseltään. Heidän mielikuvituksensa on nim.\ntavallisesti vähän liian vilkas. Lausuaksemme ajatuksemme asianhaarain\nmukaisella kohteliaisuudella.\n\nOmituinen sattuma on, että aivan samaan aikaan on myöskin Suomessa\ntehty samantapainen apuharvennusaloite. Eduskunnan ruotsalainen\nvasemmisto, johon pääasiassa kuuluvat edustaja Åkerblom — ei kuitenkaan\nse edellämainittu ukko Okkeri — ja Schauman, tahtovat lopettaa\naamulehtien ilmestymisen maassamme. Sanomalehdet saisivat ilmestyä\nsitten joskus päivällä tai iltapäivällä — mikäs kiire niillä oikeastaan\non?\n\nTrotskin mietintö lienee hyvinkin selitettävissä paperipulan avulla,\njoka Neuvosto-Venäjällä, missä paperia tarvitaan etupäässä 1,000 ruplan\nseteleihin ja kiihoituskirjallisuuteen, on sangen ankara.\n\nHrojen Schaumanin ja Åkerblomin anomusehdotus taas lienee parhaiten\nselitettävissä siten, että tämmöinenkin tuuma sattui juolahtamaan hra\nSchaumanin päähän, ja hän arveli kannattavan panna senkin paperille.\nSitä kun meillä on, vaikka se onkin kalliinlaista. Aikoinaan on se jo\nennemmin pyörinyt myöskin joidenkin sosialistien päässä, mutta joutunut\nsitten ullakolle monen muun tarpeettomaksi havaitun hyrrän viereen.\n\nTaitaisi olla parasta viedä se takaisin ullakolle ja kätkeä visusti\nsahajauhoihin, ettei hra Schauman sitä uudelleen löytäisi.\n\n(1921.)\n\n\n\n\n»VALLANKUMOUKSELLISIA» Y.M. »MULJAUKSIA».\n\n\nTampereelta päin tehtiin viime talvena reklaamia\n»Nauru-Jussi»-nimiselle julkaisulle, jonka »ulosantajaksi ja\nvastaavaksi» ilmoittautui eräs Niilo Lehto. Viimemainittu tuntematon,\nmutta yritteliäs suuruus lieneekin onnistunut keplottelemaan sekä\nilmoituksia että tilauksia nauravalle Jussilleen, mutta nauru jähmettyi\nJussin huulille, kun sen arvoisa ulosantaja vangittiin Tampereen\nasemalla tapahtuneeseen 20,000 mkan arvoisen matkalaukun varkauteen\nsyyllisenä. Matkalaukku löydettiin Lehdon asunnosta, ja samalla kävi\nselville, että Lehto oli harjoittanut ammattinaan matkalaukkujen\nvarastamista asemalta. »Nauru-Jussi» oli vain pieni sivuafääri.\n\nOman etunsa vuoksi olisi yleisön ja etenkin liikemiesten kavahdettava\nkaikenlaisia apokryfisiä julkaisuja. Sellaisiin kuuluu hyvänä\nesimerkkinä eräs Kouvolassa ilmestyväksi ilmoitettu »Suomen\nKirjeenvaihtolehti», jonka on perustanut muuan 18-vuotias nuorukainen\nA.M. Mainitulla lehdellä on oikein omat »firma»-kirjeenkuoret, joihin\non m.m. painettu:\n\n»Koska Suomen Kirjeenvaihtolehti leviää jokaiseen kylään, on se\nilmoittajille edullisin ilmoituslehti».\n\nKun olen kuullut, että tähänkin tekeleeseen jotkut herkkäuskoiset\novat antaneet ilmoituksiaan, niin voin mainita, että tiedot Suomen\nKirjeenvaihtolehden levikistä niinkuin kaikki muutkin sen antamat\ntiedot ovat silkkaa valhetta ja humbuugia. Ei sitä leviä minnekään.\nKoko juttu on lapsellisen ja luvallista yksinkertaisemman nuorukaisen\nlöperöä hommaa, ja »tirehtöörin» kannattavaisuuslaskelmille kuvaavaa\non hänen tiedonantonsa, että ne kirjeenvaihtoon halukkaat, jotka\nlähettävät kuvansa lehdessä julkaistavaksi, saavat osoitteensa\nilmaiseksi, mutta jotka eivät lähetä kuvaansa, saavat maksaa\nosoiterivistään 10 mk. Kun tietää, että kuvalaatan valmistus tulisi\n»lehdelle» maksamaan 40 mk, niin käsittää, mitenkä juttu »kannattaa»!\n\nSama nuorukainen oli pyrkinyt ja lopulta, lähetettyään takaukset,\npäässytkin erään suuren kustannusliikkeen asiamieheksi. Kun hän\noli saanut 5,000 mkn edestä kirjoja yksin tältä kustantajalta,\neikä mitään tilitystä kiirehtimisistä huolimatta kuulunut, lähti\nkustannusliikkeestä tarkastaja ottamaan selkoa, miten asiat ovat.\nTarkastaja matkusti Kaipiaisiin, jonne kirjat olivat tilatut, mutta\nKaipiaisissa sai hän selville, että senniminen henkilö oli jo muuttanut\nKouvolaan, jossa hän oli avannut kirja- ja sanomalehtiasioimiston sekä\nperustanut edellämainitun »kirjeenvaihtolehden».\n\nKouvolasta mies löytyikin ja myöskin kirjat suurimmaksi osaksi,\nsängyn alta ynnä muista tarkoitukseen sopivista paikoista.\nKuulustelussa kävi selville, että asiamiehen hankkimista »takaajista»\ntoinen oli eräs vaununpesijä ja toinen joku vapauteen päässyt\nkuritushuonevanki. Nuorukainen oli hyvin ihmeissään kuullessaan, että\nhänen asioimistoimintaansa pidettiin sellaisena liikehommana, joka\npian voi toimittaa hänet itsensä siihen paikkaan, josta toinen hänen\ntakaajistaan oli päässyt irti.\n\nKaipiaisissa kerrottiin tarkastajalle, että nuori mies oli siellä\nhankkinut tilauksia _»Vallankumouksellisia muljauksia»_ nimiselle\ntekeleelle. Ukot pulittivat rahat ja jäivät hymyhuulin odottamaan näitä\nvirkistäviä muljauksia. Mutta aika kului, eikä muljauksia kuulunutkaan.\nMuljaukset olivat tosin jossakin ilmestyneet, mutta asiamies ei ollut\ntullut niitä tilanneeksi.\n\nUkot alkoivat silloin heitellä asiamieheen erinäisiä muljauksia,\njotka tosin eivät olleet erityisen vallankumouksellisia, pikemminkin\ntaantumuksellisia, mutta sitä pontevampia, niin että asiamiehen\ntiukalle jouduttuaan täytyi toimittaa »Vallankumoukselliset muljaukset»\nkärsimättömille tilaajilleen.\n\nAsiamies kai huomasi senjälkeen vainionsa Kaipiaisissa liian\nkaruksi hedelmälliselle viljelykselle, kopisti Kaipiaisten tomut ja\nmultakokkareet kengänpohjistaan ja siirtyi toimistoineen Kouvolaan\n\nKoska viime aikoina näyttää ilmestyneen markkinoille useampiakin\ntämäntapaisia yrittäjiä, niin olemme tahtoneet puolestamme antaa\nyleisölle pienen asiaavalaisevan muljauksen.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nOI KUINKA PALJON TURHIA,\n\n\nvieläpä turmiollisiakin väärinkäsityksiä voitaisiin välttää, jos\nihmiset malttaisivat ensin rauhassa keskustella toistensa kanssa,\nennenkuin tarrautuvat toistensa kauluksiin!\n\nPuhuenhan asiat selviävät.\n\nPieni esimerkki:\n\nSuomen kansan suuressa enemmistössä on tähän saakka ollut ja on\nnähtävästi vielä tänäänkin vallalla se käsitys, että kommunistijohtajat\ntarkoittavat jonkinlaista totta julistuksillaan, artikkeleillaan\nja lentokirjasillaan, joissa proletaaria rummutetaan kokoon,\nniinkuin Turkin sulttaanin uskolliset jalkamiehet ja henkivartiat\njanitsharit hälyttivät toisensa kokoon mainehikkaiden sotalippujensa\n(kenttäkattiloiden) ympärille, tultuaan lopulliseen varmuuteen siitä,\nettei heidän jumaloidussa herrassaan ja kaikkien oikeauskoisten\nosmannien yliherrassa, profeetan jälkeläisessä, ollut mitään muuta\nvikaa kuin että hänen nerokas päänsä oli liian läheisessä ja kiinteässä\nyhteydessä hänen muun ruumiinsa kanssa, mikä pieni vika voitaisiin\nkuitenkin yhtä yksinkertaisesti ja nopeasti kuin käytännöllisestikin\nparantaa taitavalla kaulanleikkausoperatsionilla.\n\nKolme vuotta takaperin sattunut suhteellisesti kovakourainen\nvälienselvittely punaisen ja valkoisen Suomen välillä lienee syynä\nsiihen, että yhteiskuntaasäilyttävät suomalaiset kansankerrokset ovat\nottaneet todeksi kommunistien julistukset, joissa viimeksimainitut\ntunnetulla ja tunnustetulla avomielisyydellään ovat tehneet\ntiettäväksi, että jahka he saavat kengät jalkaansa ja housut koipiinsa\nja lakin päähänsä ja tarkoitukseen soveltuvan välikappaleen käteensä,\nniin isketään sitten uudestaan yhteen, oi veljet rakkaat ja suomalainen\nsukukunta suuri, niin että seinät kajahtelevat ja noki katosta karisee.\n\nNo, toiselta puolen on tämä lupaus käsitetty kutakuinkin\nsananmukaisesti. Sitäkään ei oikeastaan tarvitse erikoisesti ihmetellä,\njos ottaa huomioon, että nykyisten kommunistiemme, silloisten\npunakaartilaisten toimenpiteet kolme vuotta takaperin maksoivat\nSuomelle verta enemmän kuin se oli vuodattanut »Puolan, Lutzenin ja\nNarvan tanterilla» sekä sodassa 1808-1809 yhteensä!\n\nMutta nyt on Helsingin raastuvanoikeuden edessä ilmoitettu\nasiantuntevalta, nimittäin kommunistipuolueen johdon taholta,\nettei mainitun puolueen uusia uhkavaatimuksia tarvitsekaan enää\ntulkita niin puustavillisesti kuin edellisellä kerralla, vähän\nyli kolme vuotta sitten. Tempora mutantur et kommunistit in illis\n— aika ei jätä jäytämättä itse kommunistejakaan... latinankielen\nkunnioitetut opettajamme sekä Oulussa että Helsingissä suvaitkoot\nsuopeasti katsoa sormiensa läpi sekä alkutekstisitaattimme että\nsuomennoksen puutteellisuudet. Aika on järsinyt meidänkin klassillista\ntiedonkannikkaamme, ikävä kyllä.\n\nNiin, Helsingin raastuvanoikeuden edessä seisoi viime keskiviikkona\neräitä kommunistipuolueen pylväitä, muiden muassa puolueen nykyinen\npuheenjohtaja, syytettyinä jostakin säihkyvästä ja tulenpalavasta\nartikkelista.\n\nPuheenjohtaja kertoi, ettei hänellä ollut ollut mitään tietoa eikä\naavistustakaan siitä, että kanteenalainen kirjoitus oli julkaistu\npainosta yksinkertaiselle ja vitsiä ymmärtämättömälle yleisölle. Ei\npuheenjohtaja itsekään ollut lukenut sitä, ennenkuin yleinen syyttäjä\noli nostanut kanteen ja prosessin sen johdosta. Puheenjohtaja oli näin\nollen luonnollisesti sitä mieltä, että kanne oli nostettu ihan väärää\nja viatonta henkilöä vastaan.\n\nHelsingin raastuvanoikeus kääntyi tällöin vastaaja Tuomeen, joka ei\nainakaan voinut vetäytyä syrjään sen syyn nojalla, ettei hän olisi\ntuntenut kannustetun artikkelin sisältöä. Eikä hän yrittänytkään\nvetäytyä. Hän oli valmis vastaamaan. Hän tunsi tämän julistuksen\nniinsanoaksemme i- ja ä-pilkkuja myöten, eikä ainoastaan sen\nkirjaimellista muotoa vaan myöskin sen todellisen ja henkisen\nsisälläpidon, ja hän oli siis jos kukaan oikea mies tulkitsemaan\nsen ei ainoastaan Helsingin raastuvanoikeudelle, vaan myöskin koko\nepäluuloiselle Suomen kansalle.\n\nTämä manifesti, josta nyt on nostettu kysymys, on kansainvälinen,\nselitti vastaaja. Siis se ei tarkoita mitään erikoista maata. Ei\nainakaan Suomea, hiisi vieköön, vaikka se sattuikin tulemaan Suomessa\npainetuksi...\n\nVastaaja karautti kurkkuaan ja jatkoi:\n\n— _Sitäpaitsi sisälsi se vain teorioja, joita ei voida toteuttaa._\n\nSuomen kansa, ole nyt levollinen. Yllämainitun lausunnon on eräs\nkommunistipomoistamme sanellut Helsingin raastuvanoikeuden pöytäkirjaan.\n\nPuhuenhan ne asiat selviävät.\n\nTämmöisetkin.\n\nKiitos.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nVIATTOMIEN LAMPAIDEN VAINOA.\n\n\nSe alkaa käydä yhä ilmeisemmäksi.\n\nJos me vaikenemme, niin Töölön kalliot ja Temppeliaukean kivenmöhkäleet\nalkavat puhua purpattaa:\n\nEttä syyttä niitä sorretaan, noita kommunisteja.\n\nAinakin jos saa uskoa heidän omiin vakuutuksiinsa.\n\nJa mihinkäs tässä sitten uskoa, ellei niihin.\n\nAina kun kommunistilehti haastetaan Herodeksen ja Kaiphaan eteen\ntilinteolle artikkeleistaan ja uutisotsakkeistaan, luo hra vastaava\nulosantaja sinisen katseen ihmettelevistä, peilikirkkaista\nlampaansilmistään ja levittää kätensä ja kysyy, että kuinkahan se voi\nolla mahdollista, että häntä mistään sellaisesta syytetään, kun ei\nmitään sellaista ole ollut koko lehdessä?\n\nSilloin hänelle näytetään ja luetaan hänen omasta lehdestään, olla\nhyvä ja kuunnella vain, että näin ja näinhän täällä seisoo: että tämä\nporvalin yhteiskunta on hävitettävä tuleen ja vereen ja porvalin suolet\nvyyhdelle hongan oksaan. Ja suojeluskunnille nikkelöityä lyijyä siihen\nasti kuin yksikään nokka on pystyssä.\n\n— Jassoo... sanoo kommunisti. — Sitäkös herrat meinasivatkin. Eihän\nsiinä ole mitään pahaa. Eihän me näet kirjoiteta sillä tavalla muuta\nkuin esikuvallisessa katsannossa. Lapsikin ymmärtää, että kun me\nsanomme, että porvalilta henki kankaalle ja suolet puun oksaan, niin\nemme me sillä tarkoita sitä, että porvari tappaa pitäisi. Me vain\nmuuten kirjoitamme sillä tavalla, kun on meillä kerran tapa semmoinen.\nJoten saamme siis kunnioittavimmin anoa, että kanne kumotaan ja\nmeille suoritetaan kuluja ja vahingonkorvausta 10,000 markkaa ja että\nyleinen syyttäjä tuomitaan viralta pois ja kahdeksitoista vuodeksi\nkuritushuoneeseen. Yleensä ovat kommunistit sitä mieltä, että me\nporvarit aina käsitämme aivan väärin heidän sanansa, sekä painetun että\npuhutun, mahdollisesti lauletunkin. Nämä valitettavat väärinymmärrykset\novat omansa sekoittamaan porvarien ja kommunistien aivan erinomaisia\nvälejä.\n\nOikeastaan ovat kommunistit pohjaltaan paljon jyrkempiä porvarillisen\nyhteiskunnan säilyttäjä kuin sosialistit. Sen havaitsemme siitäkin,\nettä kun Turun hovioikeudessa on näinä päivinä tutkisteltu ja\ntentteerattu erästä Tilda Maria Leino-nimistä kommunistiakkaa, joka\non kehoittanut julkisissa esitelmissään nuorisoa liittymään lippujen\njuurelle hallituksen ja porvarien aseilla kukistamiseksi, niin Tilda\nMaria Leino ilmoitti hänet julmasti väärinkäsitetyn ja kertoi vain\n»nuhdelleensa nuorisoa kevytmielisestä huvittelusta sekä kehoittaneensa\nheitä seuraamaan vanhempain työläisten esimerkkiä, viljelemään\nkirjallisuutta y.m.».\n\nMe pyyhkäisemme pienen kyynelpentusen vasemmalta poskeltamme ja\njatkamme:\n\n»Hän sanoi olevansa» — huomatkaa: kommunistiagitaattori Tilda Maria\nLeino sanoi — »olevansa ensimmäinen hirttämään jokaisen, joka yllyttää\nkapinaan tai vallankumoukseen».\n\nRakas Tilda Maria! Älkää olko niin ankara yhteiskuntamme vihollisia\nvastaan! Armahtakaa heitä hiukan, sillä he ovat eksyneitä lampaita.\nÄlkää hirttäkö heitä. Emmehän me lahtaritkaan ketään hirtä.\n\nRakas Tilda Maria! Haluaisin tutustua Sinuun. Sinä tunnut olevan hauska\nakka.\n\nOvatko muutkin kommunistiakat yhtä hauskoja?\n\n(1921.)\n\n\n\n\nTOVERI KELLOSALMI PULASSA\n\n\nMe olemme lukeneet uutisen kommunisti Kellosalmesta, joka muutamia\nvuosia sitten oli aika jehu tässä taantumuksen ja poliisijärjestyksen\nmaassa, mutta joka sitten eräänä kauniina kevätpäivänä vuonna 1918\npisti pillit pussiinsa ja soitti suolla mennessään ja kävellä\ntepsutteli kauniisti ja vallan vikkelässä tahdissa rajan toiselle\npuolen, nimittäin sen rajan, jonka takaa aurinko nousee.\n\nKellosalmi kuulostaa harhailevan sielläpäin maailmaa vieläkin ja\nraapivan päätään ja mutisevan jotain, ja kun häneltä kysytään, onko\nhäneltä unohtunut jotain, niin valittaa Kellosalmi, että »minä kun\nolen unohtanut, mitä sillä kapitaalilla oikeastaan tarkoitetaan,\nselittäkääpäs minulle».\n\nJa kun ryssillä itselläänkin lienevät jokseenkin hämärät käsitykset\nsiitä, mitä kapitaalilla tarkoitetaan, niin on Kellosalmi suuressa\ntuskassa, koska ei kenkään taida hänelle pätevää vastausta antaa.\n\nIlmoitetaan myöskin Kellosalmen valittaneen Siperian pastorille\nGranölle, että »nämä viime ajat ovat olleet niin raskaat, että minä\nolen aivan kadottanut kyvyn loogillisesti ajatella».\n\nMe pyydämme saada lohduttaa toveri Kellosalmea tässä suhteessa. Me\npyydämme saada vakuuttaa, ettei hänen kärsimänsä häviö nähtävästi\nole niin suuri, että sen takia kannattaisi surra päätään harmaaksi.\nSikäli kuin meillä ennen v. 1918 oli tilaisuus tutustua toveri\nKellosalmen loogilliseen ajatuskykyyn, niin ei se nähdäksemme ollut\nerikoisen huomattava. Meidän on pakko tunnustaa, että me tuskin\nolisimme ollut halukas maksamaan toveri Kellosalmen ajatuskyvystä\nviittätoista penniä. Taikka — olkoon menneeksi: viisitoista penniä,\nvanhan tuttavuuden vuoksi, mutta ei penniäkään enempää. Siis ehkä\njoku 15,000 neuvostoruplaa. Sillä summalla voi toveri Kellosalmi\nuudessa kotimaassaan saada pari laatikkoa tulitikkuja, jos onni sattuu\nhyvin potkaisemaan. Taikka sanokaamme yhden laatikon, koska se on\ntodennäköisempää.\n\nToveri Kellosalmi olkoon siis reippaalla mielellä, älköönkä pukeutuko\nsurupukuun ajatuskykynsä katoamisen johdosta. Vahinko ei ollut\nsuurensuuri. Jos joku tielläkulkija on sen löytänyt, niin on hän\nluultavasti ripustanut sen hongan oksalle tien varteen niinkuin\nvanhan jalkarätin, ja suittaa tapahtua, että toveri Kellosalmi joskus\nvanhoilla päivillään joutuu jälleen kulkemaan samaa tietä myöten ja\nlöytää kadonneen omaisuutensa, jota hän tuntuu pitävän niin suuressa\narvossa.\n\nMutta suurempana suruna tuntuu toveri Kellosalmella sentään olevan se\nalussamainittu tapaturma ja vahinko, että hän on unohtanut, mitä sillä\nkapitaalilla oikeastaan tarkoitetaan.\n\nToveri Kellosalmi tajuaa vaistomaisesti, että kapitaali on jollain\ntavoin vaikuttamassa maailmassa, mutta millä tavoin, sitä hän ei\njaksa saada päähänsä, kun ei muista, mitä tietoviisaat kapitaalilla\ntarkoittavat. Hän muistelee varmasti, että hän Suomessa ollessaan kuuli\nja kukatiesi itsekin selitti muille, mitä n.s. kapitaali on, mutta\nelämisen ahdingossa sattui tämäkin tärkeä tieto tipahtamaan tien oheen.\nEikä Kellosalmi ole vielä tavannut niin viisasta miestä, joka olisi\nkyennyt ratkaisemaan tämän Sfinksin arvoituksen.\n\nMeidän tapanamme on silloin tällöin — pyytämättäkin — ollut antaa\nhyviä neuvoja ja vihjauksia niiden tarpeessa oleville. Ja koska toveri\nKellosalmi kuulostaa suuressa määrin olevan sellaisen tarpeessa, niin\ntahdomme kuiskata hänen korvaansa:\n\n— Jos, kunnon toveri, haluatte saada tiedon siitä, mitä kapitaalilla\ntarkoitetaan, niin koettakaa jollain kurilla päästä toveri Leninin\npuheille ja kysykää häneltä. Kyllä Lenin tietää. Lenin ei muuta\nnykyisin puuhaakaan kuin yhteistoimintaa ulkomaalaisen kapitaalin\nkanssa ja koko Venäjän huushollin pikaista palauttamista kapitalismin\nkannalle.\n\nHän on oikea mies antamaan haluamanne vastauksen.\n\nLenin tietää.\n\nTervehdyksemme.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nHAUSKA LEHTI\n\non aina hauskempi kuin ikävä lehti.\n\nKuopiossa oleva maalaisliiton vilkkumajakka »Savon Sanomat» on hauska\nlehti. Se nähtävästi kilpailee vakavasti »Tuulispään» kanssa. Mutta\nkyllä »Tuulispää» vielä on numero yks. Mahdollisesti »Savon Sanomat»\non, ainakin välistä, n:o 2.\n\nEräänä päivänä tässä kesäkuumalla ilmestyi mainittu n.s.\nmaalaispuolueen kellokas tapansa mukaan pirteästi ja valppaasti\ntoimitettuna ja täyteen painettuna sekä hyödyllistä että myöskin\nhuvittavaa lukemista, ja kertoi muun ohella että »sonnia piti aitassaan\nKarttulan Käpysalosta kotoisin oleva leskivaimo muutamia vuorokausia.\nKaiken sen aikaa, jonka sonni vietti herkullista elämää uudessa\nkesäasunnossaan, saivat sonnin omistajat hakea sitä hikihatussa\nkumminkaan löytämättä».\n\nPuoluetoverit lukivat tämän hieman salaperäiseltä tuoksahtavan jutun ja\nsylkäistä ruilauttivat tuvan toiselle puolen ja väänsivät piipunperskat\nposkeensa ja ajattelivat, että kaikenlaista sitä sattuu tässä\nmaailmassa minkä siellä Karttulan Käpysalossakin.\n\nSitten puoluetoverit syventyivät jälleen ammentamaan tietoja\nkuopiolaisesta miltei pohjattomasta kaivosta, ja seuraava uutinen,\njoka tuli arvoisilla palstoilla heti tämän sonniuutisen jälkeen,\noli luonnollisesti lehmäuutinen, vieläpä korkeasti valtiollinen\nlehmäuutinen, niinkuin maalaisliittolaislehdelle sopiikin.\n\nJa kuului se henkevyydessään seuraavasti:\n\n»— Troskiko maalaisliittolainen? Meille on kerrottu että Troski on\nkarjanhoitoon niin innostunut, että pitää matkassaan lehmää».\n\nPuoluetoverit kaivoivat piipunperskat poskestaan ja sylkäisivät aina\nhamaan ovelle asti ja raappivat miettiväisesti päätään ja ajattelivat,\nettä jaa, se Rotski... että niät tätä meijän mualaisliittoo... ja\nlehmee niät tuntuu pitävän matkassaan...\n\nJa puoluetoverit tunsivat sisällistä liikutusta ja oikeutettua ylpeyttä\najatellessaan, miten heidän puolueensa paisuu ja leviää ja miten siihen\njo kuuluu maailman kuuluisuuksia, niinkuin nyt yhdeksi esimerkiksi\nvaikkapa tää Rotski.\n\nMahdollisesti jotkut kuopiolaiset soittelivat »Savon Sanomain»\ntoimitukseen ja anoivat lisätietoja Trotskin maalaisliittolaisuudesta\nja hänen lehmästään, sekä selvitystä siihenkin seikkaan, sitooko jo\nlehmän omistaminen sinänsä omistajan maalaisliittoon, ja kukaties\narv. toimitus oli lopuksi huomaavinaan jonkinlaisia pukinsorkkia\nvilahtelevan näiden viattomien kysymysten liepeiden alta, eikä liene\nvallan mahdotonta sekään, että toimitus oli kuulevinaan salaperäistä,\nhillittyä naurunhihitystä jostain, pääsemättä oikein selville siitä,\nkuka nauroi ja missä nauroi ja minkätähden nauroi — kuinka tahansa,\ntoimitus alkoi rypistellä otsaansa ankaran näköisenä ja toimituksen\nsuupielet nytkähtelivät tarmokkaasti ja toimitus ryhtyi lehtensä\nseuraavaan numeroon toimittamaan toista uutista maalaisliittolaisesta\nTrotskista, ja tuli tämä uutinen painokoneesta päivänvaloon seuraavassa\nmuodossa:\n\n»Lehtemme viime numerossa ollut naivi pikkujuttu, joka koski\nneuvostokomissari Trotskin karjanhoitoharrastuksesta, oli päässyt\npujahtamaan julkisuuteen sivusta päin toimituksen tietämättä».\n\nLaaja lukijakunta ja savolainen maalaisliitto kopisteli porot\npiipunpohjasta kouraansa, paineli niitä toisen käden peukalolla ja\nsujautti ne huuleensa.\n\nSitten jäi se tuijottamaan miettiväisenä eteensä.\n\nSiitä tuntui kuin olisi tämä edellisessä numerossa niin selvä asia\ntullut jollain tavoin hämärämmäksi: onko nyt Trotskilla siis lehmä\nmatkassaan vai eikö, ja kuuluuko nyt Trotski siis maalaisliittoon vai\neikö kuulu?\n\nLuulemme voineemme osoittaa, että »Savon Sanomat» on hauska lehti.\n\nPyydämme saada omistaa yhden pienen, mutta sangen myötätuntoisen\nhymyilymme »Savon Sanomille» ja sen laajalle lukijakunnalle.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nUUSI JULISTUS\n\n\nMiettiväinen ilme tummansinisissä silmissämme katselemme ulos ikkunasta.\n\nSiellä leijailevat lumihiutaleet. Nenät punoittavat ja henget vähän\nhöyrähtelevät.\n\nOn marraskuu.\n\nJo neljä vuotta ovat tuttavamme, joskaan eivät juuri ystävämme,\nbolshevikit olleet vallassa aivan meidän tallinnurkkamme takana.\n\nOvatpa he tuon tuostakin kurkistaneet sen nurkan takaa meidänkin\npihallemme, mutta ovat kiireesti vetäneet punertavakarvaisen naamansa\ntakaisin, huomatessaan isännän seisovan hajasäärin keskellä pihaansa,\nkädet tosin sarkahousujen taskuissa, mutta tukeva aidanseiväs aivan\nsiinä lähistöllä.\n\nMeidän kommunistilehtemme ovat edelleenkin paavillisempia kuin heidän\npaavinsa itse. Tälle oikeauskoisuudelle, joka pysyy järkähtämättömänä\nsilloinkin, kun profeetta ja ylimmäiset papit ovat justeeranneet\nopinkappaleitaan, pyyhkineet pois tärkeimpiä pykäliä ja tehneet\nmuihin pykälöihin sangen oleellisia muutoksia, on meidän antaminen\nporvarillinen tunnustuksemme. »Tuhannet säihkyt ilman kannen kirjaa»\n— kertoo suurin englantilainen runoilija suurimman roomalaisen\ndeklamoineen kohtalokkaana maaliskuun 15 pnä vuonna 44 e.Kr.s. senaatin\ntäysistunnossa Pompeiuksen teatterissa — »jokainen tult' on, ja ne\nloistaa kaikki, mut paikkansa vain pitää yksi niistä...» j.n.e. Hra\nCaesar puhui silloin itsestään ja Pohjantähdestä, joiden välillä\nhän oli havainnut vertauskohtia. Meidän päivinämme pitänee tuskin\nmikään muu säihky paikkaansa kuin jonkun kuopiolaisen, tamperelaisen,\noululaisen tai vaasalaisen kommunistin tulenpalava usko bolshevismiin\n— ei siihen vesivelliin, joksi Lenin, Tshitsherin ynnä muut tunnetut\nluopiot ovat bolshevismin tärvelleet — vaan siihen vanhaan oikeaan,\njoka pitää alkuperäisistä teorioista kiinni lujemmin kuin sika\nleivästä, ja jonka vuorenvankkaa uskoa maailman vallankumoukseen ei\nedes maanjäristys, tulivuorenpurkaus ja tuhat kaikkein pontevinta\nperuutusta Leninin omasta kaunopuheliaasta suuontelosta kykene\nmillimetrin vertaa hievahuttamaan. Suurin ihme, mitä 20:nnellä\nvuosisadalla on tapahtunut, oli se, kun meikäläiset kommunistilehdet\nalkoivat myöntää, että Neuvostoparatiisissa on nälänhätä. Ensimmäisiä\ntietoja siitä tervehtivät ne punaisella ivanaurulla, ja Lenininkin\njulistukset, joissa ilmoitettiin, että leikki on kaukana, paiskattiin\nhäpeällä paperikoriin. Mutta sitten alkoivat ne kuitenkin kirjoittaa\nsamasta asiasta. Mikä tämän mielenmuutoksen sai aikaan, sitä me\nemme tietenkään voi mennä varmuudella väittämään, mutta tuskinpa\nerehtynemme, jos oletamme, että niistä bolshevikkivirastoista, joista\npainatusapu meidänkin kommunistilehdillemme heruu, ja joille ei\nsuinkaan ole samantekevää, saadaanko vai ei muu ihmiskunta uskomaan\nVenäjän hätä todelliseksi, tehtiin aateveljille niin Kuopiossa kuin\nsen etu- ja takapuolellakin tiettäväksi, että elleivät he ala toisella\ntavalla suhtautua asiaan, toimitetaan heille itselleen nälänhätä\npikemmin kuin he ehkä aavistavatkaan. Ja se naula kyllä veti.\n\nNyt on puustakatsojalle mielenkiintoista odottaa, milloin meikäläiset\nuskonveljet alkavat myöntää senkin, että Neuvosto-Venäjä on\neräistä painavista käytännöllisistä syistä luopunut tähänastisista\nuskonkappaleistaan, nöyryyttänyt itsensä länsimaisen kapitalismin\nedessä ja ilmoittanut olevansa valmis tanssimaan kultaisen vasikan\nympärillä piirileikkiä »Väki tuli saaresta, sun frali lali lei, kun ei\nollut hauska, sun frali lali lei», käsikädessä Euroopan ja Amerikan\nsuurkapitalistien kanssa, kunhan vain viimemainitut pelastavat Venäjän\nsiitä kaikkein viimeisestä romahduksesta, joka lähestyy peloittavalla\nnopeudella. Tähän saakka ovat meidän kommunistimme vaienneet tarkoin\nnäistä merkittävistä asioista taikka selittäneet ne vain niiksi\nporvarien valheiksi.\n\nSitä innokkaammin koettavat Neuvosto-Venäjän pääjehut saada koko\nmaailman uskomaan, että heikäläinen »Tasala Vilkun gäändmys paremppa\nelämähä» on todellinen ja vakavasti tarkoitettu. Moskovassa viime\nkuussa pidetyssä kongressissa antoi Lenin selvin sanoin ymmärtää,\nettä suhteessa ulkomaihin tapahtuu nyt täyskäännös oikeaan, joten on\nparasta, pojat, ettette enää puhu siitä maailmanvallankumouksesta\nmitään, ei ainakaan niin kovalla äänellä, että se naapurin pihalle\nkuuluu.\n\nJa ranskalaisen »Petit Parisien» lehden kirjeenvaihtajalle\non ulkoasiainkomissari Tshitsherin Moskovassa todennut, että\nNeuvosto-Venäjän on täydellisen katastrofin uhatessa ollut pakko\npäättäväisesti heittäytyä länsimaisen kapitalismin turviin. Ja että\nNeuvostolan ulkopolitiikka nyttemmin perustuu ainoastaan taloudellisiin\nmaailmanintresseihin, eikä, niinkuin tähän saakka, kommunistisiin\nopinkappaleisiin. Sekä että tämä politiikka vastaisuudessa on oleva\naivan riippumaton kolmannesta internatsionalesta, ja ettei sillä ole\nmitään tekemistä luokkataistelun kanssa.\n\nYhtä innokkaasti kuin bolshevikit vielä joku aika takaperin julistivat\nbolshevismiaan kaikelle maailmalle, yhtä kovasti he nyt puhaltavat\npasuunaansa kaikille ilmansuunnille, tiettäväksitehden »kääntymystään».\n\nJa jos porvari huomauttaa, että »kyll mar tämä kaikk ny vaa hyvä o ja\nvallam baikallas, ett snääki Vilkk olet tull hurskaks», niin mutisee\nNeuvosto-Vilkk vaatimattomasti, että ehkä ei nyt sentään vielä tosin\naivan hurskaskaan, »mutt ny ovakki asjat toisi ja mnuull on däys syy\nmuutta elämätän...»\n\nNiinhän tuo kyllä taitaa olla.\n\nMutta se paha maailma tuntuu vielä hieman epäluuloiselta.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nPAREMPI JOTAIN KUIN EI MITÄÄN\n\n\nAsumme täällä kuin maantien varrella olevassa talossa, jonka isäntäväki\non rahtilaisten ja muiden ohikulkevien kesken tunnettu vanhanaikaisesta\nsuopeudestaan käypäläisiä kohtaan, vaikka ne eivät aina erikoisen\nmieluisiakaan olisi. Matkamies voi poiketa taloon turvallisessa\ntietoisuudessa, että jollei talonväki hänelle nyt juuri kaulaankaan\nlennä, niin ei se kiellä myöskään sitomasta hevosta tikapuihin ja\najajaa käymästä tuvassa ryyppäämässä vettä ovensuussa olevasta\nsaavista, jonka laidalta riippuu yhteinen kauha. Toiset ryyppäävät vain\nvettä, kehaisevat talon kaivoa, ja kopisteltuaan huopasaappaistaan\nlumen permannolle ikäänkuin korvaukseksi vedestä, lähtevät jatkamaan\nmatkaansa. Toiset taas istahtavat hetkiseksi penkillekin, panevat\ntupakaksi, sylkäisevät puheen aluksi, kysyvät talon nimeä ja tarinoivat\nyhtä ja toista, talonväen hommaillessa omissa askareissaan ja\nkuunnellessa vieraan puhetta puolella korvalla tai kolmanneksella.\nVälistä vain, kun isäntä palaa tallista tai emäntä navetasta, voivat\nhe luoda johonkin pitkäpiimäisempään kulkijaan hiukan ihmettelevän\nkatseen: yhäkö se istuu täällä, ihan outo ukko.\n\nOlimme jo melkein unohtaneet, että meillä on täällä kotvasen aikaa\nollut melkoinen määrä Kronstadtin pakolaisia. Kun ei vierailla ole\ntuntunut olevan halua lähteä talosta, on niitä neuvottu talon töihin.\nMetsähallitus on antanut eräitä tietoja näiden töiden sujumisesta.\nAluksi ei siinä suhteessa ole ollut juuri kehumisen varaa, koska näillä\nammattivallankumouksellisilla on ollut peukalo keskellä kämmentä,\nmikäli kämmentä on täytynyt ruveta käyttämään tuottavaan työhön. Mutta\ntyö on neuvonut tekijäänsä, niinkuin maassa tapana on, ja peukalo on\nvähitellen siirtynyt luonnolliselle paikalleen.\n\nMetsähallituksen laskelmien mukaan ovat Kronstadtin pakolaisilla\nteetetyt työt tulleet noin kolmasosaa kalliimmiksi kuin jos oma\nkotimainen työväki olisi ne suorittanut. Me voimme kuitenkin nähtävästi\nolla tyytyväiset siihenkin, sillä pakolaisjoukon ylläpitäminen\ntyöttömänä keskitysleireissä olisi todennäköisesti ollut vielä\nepäedullisempaa. Nyt on viime kesän ja syksyn kuluessa tullut tällä\ntyövoimalla kaivetuksi ojia yhteensä 124 km, perattu uittoväyliä 25 km\nja tehty teitä 15 km. Aina se on sekin tyhjää parempi.\n\nMyönnämme, ettei näillä saavutuksilla ole mainittavampaa merkitystä\nmeidän taloudellemme. Mutta sitä tärkeämmiksi voivat ne muodostua\nVenäjälle. Ennemmin tai myöhemmin voivat bolshevikit saada täältä\nviisisataa miestä, jotka eivät osanneet juuri muuta tehdä kuin\nvallankumousta ja kapinaa, mutta jotka nyt pystyvät sekä ojia kaivamaan\nettä teitä tekemään. Viisisataa tie- ja vesirakennusinsinööriä, jotka\nosaavat itse tehdä työtä ja opettaa muitakin sitä tekemään. Bolshevikit\nehkä vielä lähettävät meille langattoman kiitossähkösanoman sen\njohdosta, että me olemme täällä koukuttaneet heille viisisataa miestä,\njotka osaavat hankkia leipää.\n\nSillä sellaisista miehistä tuntuu Venäjä, suurista\nluonnonrikkauksistaan huolimatta, kärsivän puutetta. Kuvaavana\nesimerkkinä — mikäli esimerkkejä ensinkään kaivataan — voimme siinä\nsuhteessa vedota siihen »lähetyskuntaan», jonka Pietarin bolshevikit\nomien lehtiensä kertoman mukaan lähettivät viime kesänä Etelä-Venäjälle\nostamaan viljaa.\n\nSe oli kuin patriarkka Jaakobin poikain matka Egyptiin samanlaiselle\nasialle, sillä erotuksella vain, että pietarilaiset viljanostajat eivät\nonnistuneet yhtä hyvin kuin Jaakobinpojat. Heille — pietarilaisille\ntietysti — oli varustettu oma junansa ja annettu 5 miljoonaa ruplaa\nmatkarahoiksi, mutta retkikunta, juna ja 5 miljoonaa ruplaa katosivat\nkuin tina tuhkaan avaraan Venäjänmaahan. Pietarin bolshevikkijohtajat\nodottelivat aikansa, mutta lakkasivat viimein odottamasta, kun\nhuomasivat, että leivänhakijat olivat hävinneet sille tielleen.\nEihän se ollut ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään selittämätön\nkatoamistapaus Neuvosto-Venäjän nelivuotisessa historiassa.\n\nMutta äskettäin löytyi muutaman moskovalaisen rautatieaseman\nsivuraiteilta juna, joka syystä tai toisesta veti asiaankuuluvien\nneuvostovirkailijoiden huomiota puoleensa. Junaa tutkittaessa kävi\nilmi, että se oli juuri se kadonnut pietarilainen viljanhankintajuna.\nJa junassa istuivat ne viljanostoon lähteneet Jaakobinpojat.\n\n— Missäs viljat ovat?\n\nJaakobinpojat selittivät murheellisina, etteivät he olleet onnistuneet\nsaamaan viljaa.\n\nTutkijat näkivät junassa 27 tynnyriä ja kysyivät, että mitäs sitten\nnoissa tynnyreissä on?\n\nViljanostajat vastasivat, että niissä on — hm — viinaa — ostettiin sitä\n— hm — jottei tarvitsisi aivan tyhjin käsin Pietariin palata. Olisihan\nedes jotakin tuomisia... kun ei leipää saatu...\n\nOlemme, niinkuin sanottu, sitä mieltä, että ryssä tarvitsee miehiä,\njotka ovat oppineet hankkimaan leipää, silloinkun leivänhankkimisesta\non kysymys. Meillä on nyt viisisataa miestä opissa. Tosin ei heistä\nluultavasti ennätä mitään Saarijärven Paavoja kehittyä. Mutta he ovat\njoka tapauksessa kaivaneet puolessa vuodessa 124 km ojaa. Ja se on hyvä\nalku.\n\n(1921.)\n\n\n\n\nSOSIALISTIT, KOMMUNISTIT JA RASVANAHKAISTEN PUOLUE\n\n\nNoottien vaihto tämän maan sosialidemokraattisen ja kommunistisen\npuolueen välillä näyttää päättyneen, toistaiseksi kumminkin. Käsitteitä\non vähän selvitetty puolelta ja toiselta. Kommunistit vetivät henkeä,\njoka tahtoo välillä loppua, kun pitää jaksaa yhden puolueen haukkua\nniin porvarit kuin sosialistitkin ja koko maailma, ja kysäisivät\nsitten hiukan käheällä eikä aivan sydämellisellä äänellä, joko\nsosialidemokraatit ja noskelaiset tuntevat nahkansa kyllin pehmeäksi,\nvai lisätäänkö vielä löylyä, ja eivätkö molemmat puolueet ala\nvähitellen tajuta ajankohdan sopivaksi »hedelmälliseen yhteistyöhön».\n\nNoskelaiset antoivat laajan vastauksen, jolla he todistivat olevansa\nyhtä pontevia sanaseppoja kuin kommunistitkin, ja asettivat muutamia\nvaatimuksia, sekä sen yleisen ehdon, että kommunistien olisi ruokottava\nsuutaan eräillä navetanpuhdistusvälikappaleilla ja laimennettava\n96-prosenttiset haukkumasanansa, sosialidemokraatteja arvostellessaan,\nainakin 50-prosenttisiksi.\n\nKommunistit ovat torjuneet rukkaskädellä näin ylettömät vaatimukset\nja ilmoittaneet, että koska ja kun niin on, niin ryhtyvät he\njatkamaan taistelua porvareita vastaan yksin ja omilla keinoillaan,\nja sosialidemokraatit saavat pitää hyvänään ne kalikat, jotka heidän\nkinttuihinsa tässä kahakassa kommunistien käsistä lentelevät. Samalla\novat kommunistit tehneet tiettäväksi, että\n\n»Tässä taistelussa tulee Suomen Sosialistinen Työväenpuolue osoittamaan\nSos.-dem. Puoluetoimikunnan avoimessa vastauksessa esitetyt syytökset\nja väitteet, jotka koskevat suhtautumista Tarton rauhansopimuksen\nnoudattamiseen ja 'Karjalan kansannousuun' y.m. ja jotka nyt ovat\nhedelmällisen yhteistyön esteenä, vääriksi, valheellisiksi ja\nproletariaatin etujen vastaisiksi».\n\nEttä taistelua ainakin Sääksmäellä tullaan jatkamaan tepsivämmilläkin\naseilla kuin pelkällä kielenpieksämisellä, siitä antaa aavistuksen\neilisessä lehdessämme ollut uutinen, jossa kerrottiin, että Sääksmäen\nkunnanvaltuuston kommunistinen jäsen, kirvesmies Edvard Nieminen on\niskenyt puukkonsa saman valtuuston sosialistisen jäsenen, työmies Kalle\nLehtosen olkavarteen.\n\nKatsoen siihen, missä merkeissä kunnallinen toiminta Sääksmäellä\ntänä vuonna on alkanut, ehdottaisimme läänin maaherralle, että\nhän velvoittaisi Sääksmäen kunnan rakennuttamaan kunnantalon\nyhteyteen sellaisen asehuoneen, joka keskiajalla oli kirkoissa.\nKunnanvaltuutettujen olisi tähän asehuoneeseen ennen kokouksen alkua\njätettävä ne puukot, kirveet ja heinähangot, jotka he mahdollisesti\novat kokoukseen lähtiessään varustaneet mukaansa, antaakseen\nkokouksessa enemmän pontta sanoilleen. Vain puheenjohtajalla olisi\noikeus käyttää mitään kättäpitempää, nimittäin puheenjohtajan nuijaa.\nVarmuuden vuoksi, koska tavallinen visakoivuinen sokerivasara\nkeskustelun vilkastuessa ehkä saattaisi osoittautua liian tehottomaksi\njärjestyksen ylläpidossa, voitaisiin puheenjohtaja oikeuttaa vasaranaan\nkäyttämään rautapuntaria.\n\nMutta Toholammilla saarnaava entinen kommunistien piirisihteeri\nJanne Kaara antaa pitkät ja kylmät vihellykset sekä kommunisteille\nettä sosialidemokraateille. Hän on paljastanut onnellisille\ntoholampilaisille koko humpuugin ja avannut toholampilaiset silmät\nnäkemään, »ettei Suomessa vielä tällä kertaa ole yhtään todellista\nvallankumouksellista puoluetta». Kommunisteillakin kuuluu vain olevan\n»kitalaki täynnä suuria sanoja, joita oikein vaahtopäisenä maailmaan\nlaskettelevat, mutta ei ole niin paljon miehuutta, että uskaltaisivat\nkutsua edes puoluettaan oikealla nimellään, vaan ohranaa peläten\npitävät sillä väärän nimen».\n\nJa on Toholammin uusi apostoli luvannut, että jos hän saa tarpeelliset\nvarat, niin perustaa hän sanomalehden ja puolueen, »johon jäseniksi\npääsee ainoastaan rasvanahkaisia talonpoikia ja työmiehiä».\n\nVaaditaanko tulevassa rasvanahkaisten puolueessa, että rasva on oleva\nnahkan ulkopinnalla, vai saako sitä ja minkä verran olla nahkan\nsisäpuolellakin, sen saanemme kuulla sitten, kun Janne Kaara on saanut\nkokoon välttämättömän kapitaalin.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nMINKÄTÄHDEN KORPISELÄN IIVANA KÄSKETTIIN POIS PÖYDÄN TAKAA\n\n\nKorpiselän kunnan Iivanat ja muut herrat valtuutetut kokoutuivat\nKorpiselän kunnallisessa elämässä tärkeään tilaisuuteen,\nkunnanvaltuuston ensimmäiseen kokoukseen, jossa piti taas\njärjesteltämän kunnallista huushollia ensi vuodeksi, ja jossa oli\nvalittava ensiksikin puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja pöytäkirjuri.\n\nJa kun ukot olivat asettuneet paikoilleen, niin astui pöydän taakse\nviimevuotinen puheenjohtaja, katsahtaen läsnäolevaan Korpiselän kansan\npienoiskuvaan surunvoittoisella silmäyksellä, ja sanoi sitten, ettei\nhän halua enää tulla koroitetuksi siihen kunniaan, missä hän Korpiselän\nkunnanvaltuuston puheenjohtajana on ollut, niin että kiitos nyt sitten\nvain luottamuksesta ja hauskasta seurasta.\n\nValtuusmiehet kumarsivat vähän ja murahtivat, että kiitos vuan\nitellesj, ja sitten tuli kysymys, että kukas nyt koroitetaan Korpiselän\nvaltaistuimelle.\n\nMelkein kaikki puhujat kannattivat O. Huovista kykenevimpänä miehenä\npuheenjohtajaksi. Maalaisliittolaiset myöskin. Eräs sosialisti\nvain yhden toverinsa kannattamana pyysi arvoisien läsnäolijoiden\nsuosiolliseen huomioon soveliaana puheenjohtajakandidaattina sulkea\nerään läsnäolevan Iivanan.\n\nMutta kun äänestys oli toimitettu, havaittiin Huovisen saaneen\nvain 6 ääntä, kun Iivana sai 7, joten Iivana tuli valituksi\nmaalaisliittolaisten ja sosialistien kaikessa hiljaisuudessa tekemän\nsalaisen lehmäkaupan avulla.\n\nMutta mikä oli tullut se oli tullut, ja entinen puheenjohtaja kiitti\nvielä kerran Korpiselän ukkoja kaikesta suopeudesta ja siirtyi\npois pöydän takaa, ojentaen Iivanalle Korpiselän kunnanvaltuuston\npuheenjohtajan ulkonaisen arvomerkin. Aapisen nimittäin, jonka\neräs tuntematon, mutta jalomielinen lahjoittaja oli viime talvena\nlahjoittanut puheenjohtajalle, arvokkaana ja hyödyllisenä perintönä\nluovutettavaksi puheenjohtajalta puheenjohtajalle Korpiselän\nkunnanvaltuustossa.\n\nUusi puheenjohtaja otti tyytyväisyydestä loistaen aapisen haltuunsa ja\nastui sitten pöydän taakse puhetta johtamaan.\n\nSitten istui puheenjohtaja Iivana ääneti pöydän takana ja katseli\naapinen kourassa lempeästi johdettaviaan, ja Korpiselän ukot\ntuijottivat häneen takaisin uskollisesti ja rauhallisesti, kunnes\neräs valtuutetuista, joka kai alkoi arvella, että puheenjohtaja\nja muu valtuusto tuntevat jo tarpeeksi toisensa, keskeytti tämän\nhiljaisen hartauden ja esitti, että eiköhän nyt voitaisi ruveta\nvarapuheenjohtajaa valitsemaan.\n\nPuheenjohtaja nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi ja näytti sitten\nvaipuvan ankaraan ajatustyöhön. Katsojat saattoivat melkein nähdä,\nmiten voimallisesti hänen kehittyneet aivonsa työskentelivät.\n\nSitten kohotti uusi puheenjohtaja päätään, tuijotti kiinteästi\naapisensa kanteen ja kääntyi vihdoin valtuuston puoleen seuraavalla\nesityksellä: jos valtuusto olisi hyvä ja neuvoisi häntä, miten\nsellainen vaali on toimitettava.\n\nKorpiselän kunnan pitkäpartaiset luottamusmiehet sipaisivat hieman\nällistyneen näköisinä kasvojensa miehekkäitä kaunistuksia ja\nvilkaisivat sitten omituisesti toisiinsa ja alkoivat tuijottaa lattiaan.\n\nVihdoin eräs sosialisti lopetti tämän tukalan hiljaisuuden, selittäen\npuheenjohtajalle lyhyesti ja kansantajuisesti, kuinka vaali\nlainmukaisesti on toimitettava. Ja samalla vaivalla pyysi puhuja saada\narvoisille läsnäolijoille huomauttaa, että tämä puheenjohtaja on siis\ntodellakin, niinkuin puhuja ennen vaalia oli ennustanut, toimeensa\njokseenkin yhtä pätevä kuin jos puheenjohtajaksi olisi valittu\nesimerkiksi vanha saapas. Niin että puhuja antoi puheenjohtajalle sen\nkansanomaisen ja suorasukaisen, mutta hyväätarkoittavan neuvon, että\ntämä irroittaisi asianomaisen puheenjohtajan paikalta ja luovuttaisi\nvapaaehtoisesti ja hyvän sään aikana virkansa Huoviselle.\n\nSitten valtuusto äänesti omin päinsä, ilman puheenjohtajan arvokasta\nmyötävaikutusta, varapuheenjohtajan.\n\nPuheenjohtajasta tuntui tämä mukavalta, joten hän esitti, että\nvaltuusto samaa vauhtia valitsisi puheenjohtajalleen pöytäkirjurinkin,\nja olisi valtuusto vielä senkin tehnyt, mutta ehdotetut henkilöt\nkieltäytyivät mitä jyrkimmin ja pontevimmin.\n\nSitten istuttiin ja haukoteltiin ja mentiin välillä tupakallekin ja\narveltiin, että puheenjohtaja pitäköön nyt sitten itse pöytäkirjankin.\n\nVihdoin se sosialisteista, joka oli saanut kohtalokkaan päähänpiston\nesittää Iivanaa puheenjohtajaksi, nousi tekemään synnintunnustusta ja\nmyönsi äärettömästi erehtyneensä puheenjohtajakykyihin nähden, joten\nhän ehdotti, että Iivana itse valittaisi vaalista maaherralle ja\nselittäisi kykenemättömyytensä sekä pyytäisi maaherraa vapauttamaan\nIivanan hänen hartioilleen lasketusta liian raskaasta taakasta.\n\nKorpiselän ukkojen silmät kiintyivät silloin toivon välkkeellä\npuheenjohtajaan.\n\nMutta Iivana hypisteli aapista ja hymyili leveästi ja ilmoitti, että\nkun hänet on kerran puheenjohtajaksi valittu, niin kyllä hän nyt aikoo\nsiinä virassa pysyäkin.\n\nSilloin puhkesi kunnanukkojen välillä kiivas ja äänekäs ynnä äärettömän\nmonisanainen keskustelu siitä, että mitäs nyt tehdään, ja pitääkö\nvaltuuston valittaa omasta vaalistaan maaherralle, vai valitako\nHuovinen ilman muuta puheenjohtajaksi.\n\nIivana istui vain pöydän takana.\n\nHän ei kuitenkaan enää hymyillyt, huomattuaan epämiellyttäväksi\nhämmästyksekseen, että valtuusto todellakin aikoi ottaa häneltä aapisen\nja alentaa hänet tavalliseksi valtuusmieheksi.\n\nMutta valtuuston kokoushuoneen nurkassa oli syrjäisenä kuuntelijana\nistunut eräs vanha ja arvokas, harmaapartainen korpiselkäläinen\npatriarkka.\n\nTämä kunnianarvoisa ukko nousi nyt loukostaan ja kysyi valtuustolta\n— ei siis puheenjohtajalta — saisiko hän sivullisena lausua muutaman\nsanan.\n\n— Puhu sie vuan! lupasi valtuusto yksimielisesti.\n\nSilloin vanha patriarkka ojentautui täyteen pituuteensa, astui askeleen\npuheenjohtajaan päin ja lausui äänellä, joka oli tottunut tulemaan sekä\nkuulluksi että noudatetuksi, seuraavat ratkaisevat sanansa:\n\n— _Sie Iivana astu nyt heti pois sieltä pöydän takaa ja mäne sinne,\nmissä äsken olit!_\n\nJa vanhus osoitti varmemmaksi vakuudeksi sormellaan sitä penkin päätä,\njolla Iivana oli istunut ennen puheenjohtajaksi tuloaan.\n\nJa silloin Iivana erosi ja palasi takaisin penkin päähän.\n\nMutta aapisen hän sai pitää muistoksi lyhyestä puheenjohtajakaudestaan,\njoka oli kestänyt noin kaksi tuntia.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nKUVIA PORVARILLISESTA YHTEISKUNNASTA\n\n\nOttakaamme ensin sakset ja leikatkaamme kyynel silmäkulmassa Vaasan\nkommunistilehdestä seuraava tunteellinen ja liikuttava:\n\n    »_Tervehdys vankilassa viruvalle Arvo-sedälle._\n\nVaasan järjestönuoret kokoutuneena kokoukseensa viime sunnuntaina\ntunsivat syvän kaipauksen keskuudestamme vankilaan raahatun ohjaajamme\nArvo-sedän poissaolosta, sedän, joka vapaana ollessaan oli valmis\nuhraamaan kaikki vapaahetkensä meidän pienokaisten kasvattamiseksi ja\noikealle tielle ohjaamiseksi. Muistelemme ilolla niitä hetkiä, jolloin\nsetä oli tilaisuudessa keskuudessamme työskentelemään. Väsymättömällä\ntarmolla tulemme jatkamaan jo aloitettua työtä voidaksemme täyttää\nArvo-sedän toivomuksen ja ilahduttaa häntä sillä, että hänen meihin\nistuttamansa siemen on versonut ja kantanut hänen tarkoitusperiään\nvastaavan hedelmän. Aina tulemme setää muistelemaan meidän parastamme\najavana ohjaajana. Sentähden lähetämme Arvo-sedälle sydämelliset\nterveisemme ja toivomme pian näkevämme sedän keskuudessamme jatkamassa\nhäneltä keskeneräiseksi jäänyttä työtä.\n\nVaasan järjestönuoret».\n\nEmme tiedä, mistä syystä kunnon »Arvo-setä» on joutunut toistaiseksi\nlukkojen taakse. Mutta varmaankin tuottaa sedälle virkistystä\ntiilenpäitten lukemisen verrattain yksitoikkoisessa hommassa tieto\nsiitä, että hänen »istuttamansa siemen on versonut ja kantanut hänen\ntarkoitusperiään vastaavan hedelmän». Tietäen Arvo-sedän kovaksi\nkommunistiksi voinemme kai osapuilleen arvata sekä sedän tarkoitusperät\n»meidän pienokaisten» ylösrakentamiseksi että myöskin hedelmän laadun.\n\nPorvarillinen postijuna on, siirtyäksemme asiasta toiseen, ollut\nvähällä tehdä hallaa Oulun lähellä.\n\nViime sunnuntaiaamuna oli Ouluun järjestetty Työväen Urheiluliiton\nOulun piirin toimesta liittolaisten välinen mestaruushiihtokilpailu\n30 km:n matkalla. Eräässä paikassa piti hiihtäjien kulkea radan\npoikki. Kun kolme ensimmäistä, toisista hieman edellä olevaa hiihtäjää\nmeni radan poikki, oli juna enää vain 100 metrin päässä. Veturi\nhuusi ja kiljui ja piti pahaa meteliä, mutta luokkatietoisella\nvälinpitämättömyydellä kulki hiihtäjien häntäpääkin radan poikki.\nViimeinen hiihtäjistä olisi kuitenkin jäänyt junan alle, ellei junan\nvauhtia olisi jarruttamalla saatu hiljennetyksi. Niin likeltä sentään\npiti, että veturin etuhäkki hipaisi suksen kantoja.\n\nJa päälletulevaan veturiin vilkaisten kuuluu hiihtomies äkäisesti\nähkäisseen: »... kelehen porrrvari!»\n\nKuolema, joka jo oli aukaissut kitansa luokkatietoisesti valveutuneelle\nurheilijalle, loksautti tyhjään leukoiaau.\n\nKuinka työlästä hengestään pääseminen toisinaan voipi olla\nporvarillisessa yhteiskunnassa, sen on tullut kokemaan eräs\namerikkalainen kokki, James L. Smith nimeltään.\n\nMr Smith oli kyllästynyt päiviinsä ja koko hoitoon ja ryhtyi\nlaajasuuntaisiin varusteluihin, päästäkseen varmasti hengestään.\n\nAntakaamme Amerikan lehden kertoa:\n\n »Hän meni Elk-joen yli vievälle sillalle mukanaan joukko kuolettavia\n aseita. Hän valeli vaatteensa öljyllä ja sitoi nuoran sillan\n kaiteeseen. Nuoran toisen pään sitoi hän kaulaansa. Hän asetti paperin\n jalkainsa juureen ja sytytti sen tuleen. Hän nielasi annoksen myrkkyä\n ja ampui revolverilla tähdäten päähänsä. Mutta sensijaan, että kuula\n olisi lävistänyt hänen päänsä, katkaisi se hänen kaulassaan olevan\n nuoran. Sillä välin olivat vaatteet alkaneet palaa. Hän kadotti\n tasapainonsa ja putosi jokeen kuten palava soihtu. Vedessä sammui\n tuli vaatteista. Kun Smith nousi vedenpinnalle, sai hän ankaria\n oksennuskohtauksia, ja myrkky tuli ulos vatsasta. Kun hän oli hyvä\n uimari, onnistui hänen päästä rantaan. Palohaavoista ja myrkystä ei\n ollut sen haitallisempia seurauksia. Viikon kuluttua päästettiin hänet\n ulos sairaalasta».\n\nTämän yhtä lyhykäisen kuin uskottavankin kertomuksen antama opetus\nsiis on, että uimataito on hyvä olla olemassa. Niitä lukijoita, jotka\neivät vielä osaa uida — uimataidottomia on muuten paljon enemmän kuin\nuskoisikaan — kehoitetaan senvuoksi opettelemaan uimaan ensi kesänä.\n\nKokki Smithinkin henki olisi varmaan ollut vakavassa vaarassa, ellei\nhän olisi osannut uida.\n\nVaikka kyllä kai hän olisi siinäkin tapauksessa pelastunut jollain\nihmeellisellä tavalla.\n\nSillä Amerikassa tapahtuu paljon merkillistä.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nIHASTUTTAVA YKSIMIELISYYS\n\n\nKatsokaa meitä!\n\nNäettekö, kuinka poskemme hehkuvat ja silmämme loistavat? Huomaatteko,\nkuinka viehättävä olemme kainossa ja vaatimattomassa kauneudessamme?\n\nKaikki tämä henkinen ja ruumiillinen kukkeutemme johtuu yksinomaan\nsiitä, että me katsomme ihastuksella ja luottamuksella tulevaisuuteen —\nsekä omaan tulevaisuuteemme, että koko maailman tulevaisuuteen.\n\nVälistä, havaitessamme kansakuntien ja diplomaattien välillä melkoisia\nmielipiteiden eroavaisuuksia, jotka ovat maksaneet, muiden kustannusten\nohella, eräitä miljoonia ihmishenkiä, olemme me olleet taipuvainen\nraapimaan oikeaa korvantaustaamme ja lausumaan mielipiteenämme, että\nkaikki menee hornan tuuttiin... ja menköön, senpuolesta, mitäs se meitä\nliikuttaa!\n\nMutta nyt me aavistamme, etteivät ne russelilaiset ja hartevalaiset ja\nmitä ne lienevät — joita me olemme pitäneet enemmän kuin luvallisen\nlöylynlyöminä tässäkin löylynlyötyjen maailmassa — etteivät nämä\nenemmän tai vähemmän pitkäpartaiset maailmanlopun prohveetat, jotka\nnäkevät maailmanlopun merkin siinäkin, jos räystäällä päivänpaisteessa\nnukkuva kissa sattuu putoamaan, etteivät ne sentään taidakaan olla\nniin aivan väärässä ennustaessaan, että tuhatvuotinen valtakunta on\nalkamassa, ellei jo alkanutkin. Me näemme jo julman jalopeuran ja\ntyhmän lampaan, tai pässin, kävelevän kaulakkain viheriäisellä kedolla.\n\nKatsokaamme esimerkiksi sitä suurta, omituisen juhlallista ja\nhuomattavaa yksimielisyyttä, jolla maailman kansat suhtautuvat meihin.\nAvatkaa näköttimenne ja suvaitkaa nähdä se sydäntälämmittävä osanotto,\njolla valtakunnat äkkiä ovat alkaneet harrastaa meitä, kylmän ja\npakkasen punanenäisiä lapsia. Mutta ennen kaikkea se yksimielisyys.\nKerrankin on koko maailma, tai ainakin huomattava osa siitä,\nyksimielinen edes yhdestä asiasta.\n\nKatsokaamme:\n\nRuotsin lehdet ovat käsitelleet kysymystä Suomen ja Puolan\nliittoutumisesta.\n\nRuotsin lehdet ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi\nedullisempaa liittyä Skandinaviaan.\n\nJahah.\n\nSuomen ruotsalaiset ovat äskeisillä puoluepäivillään käsitelleet\nkysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.\n\nRuotsalaisemme ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi\nlähestyttävä Skandinaviaa.\n\nJahah.\n\nSaksalaiset lehdet ovat käsitelleet kysymystä Suomen ja Puolan\nliittoutumisesta.\n\nSaksalaiset lehdet ovat tulleet siihen tulokseen, että Suomen olisi\nedullisempaa liittyä Skandinaviaan.\n\nJahah.\n\nMutta entäs nyt... lukija on ystävällinen ja istuu, ettei putoaisi:\n\n_Trotski_ on käsitellyt kysymystä Suomen ja Puolan liittoutumisesta.\n\nJa myöskin _Trotski_ on sitä mieltä, että Suomen olisi edullisempaa\nliittyä Skandinaviaan.\n\nRengas on ummessa.\n\nRuotsalaisen kansanpuolueen puoluepäiviltä on pitkä huippaus Trotskiin,\nmutta sittenkin on rengas ummessa, icke desto mindre.\n\nTrotski rakastaa meitä niin lämpimästi, että kai maar tässä on\nmeidänkin, edes »juutalaisten pelvon tähden», opeteltava rakastamaan\nTrotskia. Kunhan hänellä ei olisi niin hirveän pitkä ja pörröinen\ntukka. Se tuntuu meistä epäilyttävältä. Tarttis olla parturikone tai\nDelila.\n\nMutta muuten miellyttävä mies, ja hyvin herttainen.\n\nKuulkaa, mitä hän, hellyydestä värähtelevällä äänellä, on Moskovan\nneuvoston juhlakokouksessa puhunut.\n\nNäin on hän puhunut:\n\n »Tervehdimme ilolla sitä tosiasiaa, että Suomi suuntaisi politiikkansa\n Skandinaviaan sen sijaan, että se suunnattaisiin Puolaan ja Ranskaan.\n Se olisi edullista sekä Suomelle että meille ja myöskin koko\n kulttuurin kehitykselle Luoteis-Europassa».\n\nTrotski hellii Suomen tulevaisuutta ja kulttuurin kehitystä\nLuoteis-Europassa.\n\nTotisesti on tämä tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Julma jalopeura ja\nlaupias lammas kuhertelevat apilapellossa. Toivokaamme, ettei laupias\nlammas osoittautuisi tyhmäksi pässiksi.\n\nEmme sentään juuri ihan vielä lankea uuden ystävämme Trotskin kaulaan.\n\nKunhan hän nyt ensin käy parturissakin.\n\n(1922.)\n\n\n\n\n»HARHAANJOHDETTU TALONPOIKA»\n\n\nSallikaa meidän pyyhkiä silmiämme.\n\nMeitä taas itkettää.\n\nMeitä hävettää, että meitä itkettää, isoa miestä, mutta meillä on niin\nhellä luonnonlaatu.\n\nKun me kuulemme tai näemme tai luemme jotain oikein liikuttavaa,\nniin itku tahtoo päästä, väkisinkin. Olemme silloin nauravinamme,\nsalataksemme liikutustamme, mutta kyllä tarkkasilmäinen henkilö sentään\nhuomaa, mistä todellisuudessa on kysymys.\n\nJa juuri nyt, tällä hetkellä, olemme me sydämellisesti liikutettu.\n\nMe olemme lukeneet Kuopion kommunistilehdestä artikkelin\n»Harhaanjohdettu talonpoika».\n\nMe ajattelimme ensin, että kommunisti, niinkuin tavallisesti,\nkirjoittaa pimeistä talonjusseista, pitkätukkaisista tunkioneuvoksista,\nrasvaisista rusthollareista, ihramahaisista isäntämiehistä,\ntyhmänpöyhkeistä manttaalipösöistä, leveänaamaisista lehmäjehuista,\ntyöväkeään nylkevistä talokkaista j.n.e. Mutta se oli erehdys.\n\nNyt tuli aivan toista.\n\nEsimerkiksi tähän tapaan:\n\n»Jos talonpoika kestää, niin kaikki kestää».\n\n»Talonpoika on niin tärkeä tekijä taloudellisessa elämässä, että ilman\nsitä ei yhteiskunnallinen taloutemme pysy pystyssä, talonpoika on yksi\ntärkeimpiä perus- ja kulmakiviä yhteiskuntarakennuksessamme. Tästä jo\nseuraa itsestään, että talonpoika on _työntekijä_».\n\nTalolliset kuuntelevat silmät pystyssä ja korvat hörössä tällaista\npuhetta sellaiselta taholta. Se olisi jotain ennenkuulumatonta, ellei\nsamanlaista kieltä olisi käyttänyt — sittenkun punakaartin asiat\nalkoivat arveluttavasti kääntyä päin mäntymetsää — kapinanaikainen\n»Työmies»-lehti. Silloin sekin heltyi yhteen otteeseen ja selitti, että\nsosialistit ovat aina hellästi rakastaneet juuri talonpoikaa, vaikka\njoitakin väärinkäsityksiä aikaisemmin lieneekin tapahtunut. Mutta nyt\nne ovat selvinneet. Lyökäämme siis kädet käsihin...\n\nSuomalainen talonpoika ei silloin ottanut tätä tarjousta vastaan.\nSaamme nähdä, onko se nyt alkavassa vaalitaistelussa siihen halukkaampi.\n\nMutta kuunnelkaamme edelleenkin, kyynel silmäkulmassa, niitä\nhellyttäviä sointuja, jotka hiljalleen kajahtelevat kommunistisesta\nkantelosta: »Mitäpä muuta talonpojan elämä onkaan kuin alituista\nraatamista. Aamusta varhain iltaan myöhään täytyy hänen tehdä raskasta\ntyötä pysyäkseen leipä suussa. Kadehdittavaa ei suinkaan talonpojan\nelämä ole».\n\nJa niin edespäin palstamääriä. Tuleepa kirjoittaja lopuksi jo\nsiihenkin tulokseen että kun kaikki ympäri käy, niin on talonpojan\nelämä vaivaloisempaa ja työläämpää kuin palkkatyöläisen.\nVähintäänkin on talonpoikien elämä »yhtä kurjaa ja sorrettua kuin\npalkkaustyöläistenkin. Molemmat ovat kohtalotovereita».\n\nNäin ollen olisi aivan luonnollista, että talonpojat olisivat\nkommunisteja ja liittyisivät »yhteiseen taistelurintamaan». Ettei\nniin ole tapahtunut, johtuu siitä, että »talonpoika, korvenraataja,\non jäänyt henkisessä kehityksessään takapajulle» kommunisteista, ja\neksynyt väärille poluille. Sillä porvalit, perhanat, »ovat viekkaudella\nja kavaluudella onnistuneet talonpoijan eksyttämään harhateille\npoliittisessa elämässä».\n\nKommunismin leveä ja lämmin syli on kuitenkin nyt, vaalien lähestyessä,\navoin myöskin talonpojille. Heidän ei tarvitse muuta kuin äänestää\npolsuja eduskuntaan, kyllä nämä sitten vuorostaan pitävät lopusta\nhuolen.\n\nNiinkuin sanottu, olemme me syvästi liikutettu. Näin kaunista puhetta\nemme ole pitkiin aikoihin lukeneet talonpojasta.\n\nMe vain hieman epäilemme, mahtaneeko maataviljelevä väestömme sulaa\nyhtä helposti kyyneleihin. Se on luullaksemme vähän paksunahkaisempaa.\nSitä nahkaa ovat kommunistit itse ankarasti peitonneet ja parkinneet,\nja »korvenraatajalla» on hyvä muisti, vaikkapa hän, kommunistisella\nkyynärkepillä mitattuna, olisikin »jäänyt henkisessä kehityksessään\ntakapajulle».\n\nSiihen tarvittaisiin nyt paljon pehmikettä.\n\nEpäiltävää on, tokko siihen bolshevikkien rahoilla kustannettujen\nlehtien palstat ja sanavarasto riittävät.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nKYLLÄ TOVERI LENIN...\n\n\nUsko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, j.n.e.\n\nSuomalaisesta on sanottu, ettei hän usko ennenkuin koettelee, eikä aina\nsittenkään. Vaan se on nyt sekin kuinka sen ottaa.\n\nSuomalaista on hiukan vaikea saada uskomaan sellaista, mitä hän\nsyystä tai toisesta ei halua uskoa. Taikka oikeammin sanoen on se\nkerrassaan ylivoimainen tehtävä. »Mutta enpä saa päähäni, ettei\nminun oman käteni painamaa puumerkkiä tarvittaisi tässä kirjassa».\nTaikka: »enkeli taivaasta ei tee parempaa saapasta kuin minä!» Siinä\nei auta silloin koetteleminenkaan. Vähän yli neljä vuotta takaperin\nkoeteltiin tässä maassa oikein olan takaa, mutta vaikuttiko se erääseen\nuskoon? Eipä paljon. Lukekaapa kommunistilehtiä! Ne olisivat erittäin\nsuositeltavaa lukemista juuri tähän aikaan kaikille laiskansitkoille\nporvareille, jotka eivät pidä niin erikoista väliä sillä, tuleeko\nheidän käytyä äänestämässä vai ei. Koska hekin ovat näitä meitä yksiä\nsamoja suomalaisia kuin sosialistit ja kommunistitkin, niin ovat hekin\nvahvat ja rauhalliset uskossaan, että kyllä ne asiat taas jotenkuten\nitsestäänkin pysyvät oikealla tolallaan, kun ne kerran on saatu sille\nkääntymään. Joutavat toiset äänestää ja rehkiä puolueasioissa.\n\nTämä on juuri sitä kaikkein harmittavinta joukkoa. Jota on\nvalitettavasti paljon. Typerintä ja itsekkäintä ainesta koko\nluomakunnassa, ja vielä typerämpää kuin itsekästä. Sillä jos itsekkyys\nveisi voiton typeryydestä, niin juuri se itsekkäisyys panisi\najattelemaan, että tässä alkaa olla oma raha ja paha maha vaarassa.\n\nKommunistit ovat nekin sekä typeriä että itsekkäitä, mutta aivan\ntoisella tavalla. Ne eivät lepää n.s. laakereillaan. Ne ovat\nsemmoisessa puuhassa, että liepeet liehuvat. Lakkoliike laajenee\nlaajenemistaan, mitä lähemmäksi vaalit lähenevät, ja uhka on olemassa\nsemmoinen, että ajetaan asiat yhtä kyytiä suurlakkoon asti. Kun sitten\non joutilasta sakkia tarpeeksi, niin... mitä sitten tapahtuu, sitä\nei aivan selvästi sanota semmoisissa paikoissa, joissa se voi tulla\nporvarinkin kuuluville. Mutta arvaahan sen sanomattakin. Iskekäämme\nvain ovelasti silmää ja nyökäyttäkäämme päätä. Kyllä me ymmärrämme\ntoinen toisemme tarkoitukset, vaikka välistä haastelemmekin esikuvien\nja tunnustähtien kautta. Emme ole niin tyhmiä.\n\nVarkaudessa, niinkuin tiedämme, on ollut käynnissä suuret\nlakkomeiningit. Niihin liittyy seuraava eräästä Kuopion lehdestä\nlipsauttamamme pikku-uutinen:\n\n »Varkaudessa ovat poliisiviranomaiset kuulustelleet erästä henkilöä,\n joka oli ollut lakkokokouksessa, jossa muuan lakkokiihoittaja\n esiintyi. Tämä henkilö on kertonut, että kiihoittaja, jota hän\n ei tunne ja joka tuskin lienee mitään nimeä käyttänytkään, oli\n kehoittanut työläisiä vankasti pysymään lakossa, sillä, oli\n kiihoittaja kehunut, kyllä rahaa saadaan, toveri Lenin sitä lähettää\n ja on jo lähettänyt 25 milj. mk, lisää tulee, niin että voitte\n huoletta olla lakossa. Kautta maan, niin oli agitaattori edelleen\n ilmoittanut, pannaan pyörät seisomaan».\n\nTämä on sitä kommunistista uskoa, joka kyllä menee erääseen osaan\ntyöväkeä kuin häkä huonoon päähän. Ja meistä se ei ole niinkään\nperusteetonta kuin se tylsä porvarillinen usko, josta edellä\nhuomautimme.\n\nTosin ei tunnu uskottavalta, että toveri Leniniltä enää kovinkaan\npaljon riittää miljoonia kaiken maailman lakkolaislaumojen\nelättämiseksi. Toveri Leninillä on peijakkaan paljon murhetta omienkin\nlaumojensa elättämisestä, ja kirkkojen tultua ryöstetyiksi alkaa Venäjä\nolla kutakuinkin kaput kullasta ja muusta sopivasta maksuvastineesta.\nSitäpaitsi on toveri Leninin terveys tätä nykyä arveluttavasti\nrempallaan, niin että Moskovassakin on mahdollisesti jotakin muuta\najattelemista kuin savolaisten kommunistijätkien onnellistuttamista\nuusilla suurlahjoituksilla.\n\nMutta varmaankin ovat tämänkaltaiset »pyörien seisottajat» aikaisemmin\nsaaneet suurelta toveriltaan tuntuviakin avustuksia, niin ettei ole\nihme, jos he kukaties vieläkin ovat siinä luulossa, että toveri\nLeninillä on Aladdinin taikalamppu, jonka henget kantavat hänelle\nvaunulastittain uutta kultaa, kun entinen loppuu.\n\nMutta olipa kuinka tahansa: typerintä ja itsekkäintä ainesta koko\nluomakunnassa ovat ne porvarit, jotka tällaisena aikana eivät ota\näänellään osaa isänmaansa tukemiseen. Sellainen joukko olisi ainakin\njoka kolmas vuosi kylmässä vedessä pieksettävä.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nKURKI EI HALUA KUOLLA\n\n\nVälistä kuuluu tapahtuvan niin, että kurkiparka ennättää kuolla\nkutkahtaa ennenkuin suo sulaa.\n\nSe on tietysti kova koettelemus kurjelle, sillä oma suu hänelläkin on\nlähempänä kuin kontin suu, mistä viimeksimainitusta kurjella sitäpaitsi\nlienee hämärä käsitys.\n\nKurki seisoo pitkänä ja kylmänä keväänä vuoroin toisella, vuoroin\ntoisella jalallaan jään ja roudan peittämällä suolla, ja ajattelee\npää kallellaan ja silmissä uneksiva ilme kaikkia niitä herkullisia\naarteita, joita suo, kerran sulaksi päästyään, on sille tarjoava,\npitkiä, liukkaita madonloikareita, jotka niin suloisesti luistavat alas\npitkästä kurkusta, ja ennenkaikkea lihavia, mulkosilmäisiä sammakoita,\nihania sammakoita, hurmaavia sammakoita, taivaallisia sammakoita. Mutta\nkevät on pitkä ja kylmä. Suo ei jaksa sulaa. Ja eräänä aamuna aurinko\nylösnoustessaan näkee kurkiraukan kuukahtaneen sen jäätyneen mättään\njuurelle, jonka päällä se on uneksinut viimeiset sammakkounelmansa.\nSe kurki ei enää koskaan tarvitse sammakoita. Meillä tässä suuressa\nSuomaassa on myöskin eräs kurki, jolle on alkanut tulla uskon puutos.\n\nMutta se ei halua enää odottaa suon sulamista. Se on saanut siitä\nodottamisesta enemmän kuin kyllikseen.\n\nJa henki on sillekin rakas.\n\nSe kurki on meidän viehättävä ja eräiltä näkökulmilta katsottuna ei\nainoastaan mielenkiintoinen, vaan tavallaan huvittavakin kommunistinen\npuolueemme.\n\nJos kaikki tämän puolueen toilaukset, meiningit ja edesottamiset\nkirjaan kirjoitettaisiin, niin tulisi siitä paksu romaani.\n\nMutta niitä ei ole tarpeellista kirjoihin kirjoittaa. Ne ovat\nenimmäkseen sitä laatua tavaraa, jota siistissä pakinatyylissä\nsanotaan tuomaskuonaksi, mikä tosin on suuri ja ansaitsematon loukkaus\ntuomaskuonaa kohtaan. Sillä tuomaskuona on hyödyllistä ja tarpeellista\nainetta, jota ei suinkaan voi sanoa kommunismin tuotteista.\n\nKommunistien aatokset ovat sinkoilleet tässä maassa niinkuin\nniinsanotut sittapörriäiset pörräävät ilmassa, matalalla lentäen,\npoutaa ennustavana kesäiltana. Sattuu sitten sellaista, että\nlentolinjaan osuu aidanseiväs. Sittapörriäiselle ominaisella\nsuoraviivaisella yksitoikkoisuudella lentää pörriäinen päänsä\naidanseipääseen ja makaa seuraavassa silmänräpäyksessä maassa\nselällään, sääriään sätkytellen ja odotellen onnenpotkausta, joka\nkääntäisi sen jälleen luonnolliseen asentoonsa, jotta se pääsisi\ntaas lentoon ja seuraavaa aidanseivästä etsimään. (Siitä on syntynyt\naatepitoinen sananlasku: »Käypä yhtyy johonkin, sanoi sittapörri, kun\npäänsä seipääseen lensi».)\n\nEnemmän kuin neljä vuotta ovat tämän maan oikeauskoiset kommunistit,\njonka ydinjoukon muodostavat ne punakaartilaiset, jotka eivät osaa\nottaa terveellistä oppia yhdestä eikä useammastakaan vakavahenkisestä\nelämäntapahtumasta, odottaneet silmä kovana vallankumousta. Sekä\npaikallista että yleismaailmallista.\n\nRyssät, jotka maailman sivu ovat pitäneet tyhmempiään narreinaan\nja kyntäneet hulluilla, ovat elättäneet ja ruokkineet Suomen\nkommunistipuoluetta henkisesti ja aineellisesti tällä\nmaailmanvallankumoustoivollaan. Bolshevikkiryssät, jotka eivät ole\npitkään aikaan enää itse uskoneet tuohon heidän heleillä punaväreillä\nmaalailemaansa yleismaailmalliseen kumoukseen — jos ovat tosissaan\nuskoneet milloinkaan — ovat olleet onnellisia voidessaan löytää aivan\nRajajoen takana taajalukuisen lauman sellaisia pässinpäitä, jotka\njaksavat uskoa mainittuun uneen, sittenkun kaikki muut kokomaailman\npöllötkin ovat lakanneet siihen uskomasta. Nämä jalot, mutta kokolailla\nnaurettavat uskonsankarit ovat suomalaisia kommunisteja. Niistä ei\nkarise usko muuten kuin jos he joutuvat sinne Ryssän paratiisiin. Mutta\nsitten se kariseekin niistä vähän jumalattoman nopeasti.\n\nNäyttää kuitenkin siltä, että meidänkin sitkeä kurkemme alkaa pitkistyä\nodotukseen. Tietysti ei se vieläkään epäile näkevänsä sitä autuasta\npäivää, jolloin nirri on otettu pois viimeiseltä porvarilta, ja\neloonjätetyt nosket raastavat kahle kintussa kommunistien orjina, jotka\nviimeksimainitut luonnollisesti ovat kaikki komissaareja.\n\nMutta viidettä vuotta odotettuaan päivästä päivään tuota uutta\nyleistä hulinaa, luvattuaan joukoille sen tuloa ihan just-justiinsa\nsiinäpaikassa ja hohotettuaan kylmää kommunistinaurua kaikille\nnoskeille ja heidän parlamenttaarisuudelleen, ovat kommunistit, olojen\nVenäjällä kehittyessä yhä kepulimmiksi, oikealla kommunistisella\nympäripyörähdyksellä kääntyneet itsekin parlamenttarismin poluille.\n\nJa ottavat he nyt omana puolueena osaa eduskuntavaaleihin.\n\nVäärinkäsitysten välttämiseksi he tosin suhkavat joukkojensa\nkorviin, että tarkoitus on vain kenkkuilla myöskin eduskunnassa\nja siunatun »vallankumouksen» hyväksi. Mutta tosiasia on, että\nkommunistiagitaattoreille tulee näistäpuolin pitkä nälkä ja hoitajansa\nlaiminlyömän kilin ajatukset, elleivät he mitä pikimmin pääse\neduskunnan leipiin.\n\nSe on aivan samantekevää, mitä he vaalikiihoituksessaan sohlaavat\nvallankumouksesta, sotaväestä, suojeluskunnista ja »ohranasta». Se on\npantu vain palstan täytteeksi, pääasia on, että joukko jäätyneelle\nsuolle jääneitä nälkäkurkia pääsisi taas vähän varmemmalle ja aivan\nporvarilliselle taloudelliselle pohjalle.\n\nMutta voi vaivaisia niitä yksinkertaisia harjastukkaisia\nproletäärijoukkoja, jotka haaskaavat kalliin äänioikeutensa moisen\nsakin hyväksi!\n\nPimitetyn kansan silmät aukenevat kyllä lopuksi.\n\nVähän hitaasti ne tosin aukenevat niinkuin sokeana syntyneen\nkissanpoikasen silmät. Mutta aukenevat kumminkin.\n\nSe on ainakin vankka toivomme.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nTRI PERETTIN KÄSILAUKKU\n\n\nTohtori Perettin käsilaukusta ei vieläkään kuulu sen enempää.\n\nEi ainakaan allekirjoittanut ole mistään huomannut, että se olisi\nlöytynytkään.\n\nJa bolshevikit, ollen kaikkien rosvojen ja varkaiden ystäviä ja\nhengenheimolaisia, ovat nyt jo useampia viikkoja olleet kovasti\nhuolissaan ei tri Perettin vaan varkaan vuoksi.\n\nEmme tiedä, onko Peretti itse bolshevikki, mutta ainakin kuuluu hän\nryssien terveydenhoitokomissariaattiin. Hän oli ollut matkoilla\nnälkäalueella, ja oli matkalla takaisin Moskovaan.\n\nHänellä oli muassaan käsilaukku, jota hän säilytti kuin silmäteräänsä,\nmutta Jaroslavin asemalla jätti hän sen hetkeksi kädestään, ja silloin\nse varastettiin. Tietysti.\n\nTri Peretti nosti heti helun ja meni valittamaan ensimmäiselle\nkomissariolle, jonka käsiinsä sai.\n\n— Mikä on hätänä, hospodin tavaristsh? kysyi komissario.\n\n— Varastivat, ryökäleet, minun käsilaukkuni!\n\n— Ikävä asia, toveri, sanoi komissario, sivellen punertavaa partaansa.\n— Mutta semmoista sattuu. Ihmeellistä kyllä, sattuu semmoista täällä\nNeuvosto-Venäjälläkin. Mutta minkäs sille tekee?\n\n— Varas on otettava kiinni! huusi tri Peretti kiihtyneenä.\n\n— Aa! toveri! nauroi komissario. — Helposti sanottu: ota kiinni! Mutta\nVenäjänmaa on suuri ja avara... kuin rannaton meri. Kuljet, kuljet,\na ei tule laitaa vastaan. Ja väkeä on paljon, sata miljoonaa sielua.\nKuinka otat kiinni? Näytä meille varas, ka kohta otamme kiinni.\n\n— Minä valitan tästä Moskovassa! sanoi hra Peretti vihaisesti.\n\n— Mistä?\n\n— Varkaudesta!\n\n— Käsilaukun varkaudesta?\n\n— Niin juuri!\n\nKomissario nauroi. Kädellään huiskautti:\n\n— Vot valita, veikkonen! Valita varkaudesta Moskovassa! Ha ha ha!\n\nTri Peretti saapui Moskovaan.\n\nKiiruhti korkeimpaan paikkaan mihin pääsi.\n\nValituksen teki: semmoinen ja semmoinen oli asia. Käsilaukun varastivat!\n\nBolshevikit nauroivat:\n\n— Olisit pitänyt paremmin silmällä! Yksilö laukku meillä on varastettu!\nMeikäläiset varastivat koko Venäjän, eikä tullut sen kummempaa, sinä,\nveikkonen, semmoisen metelin siitä käsilaukustasi... juokse suolle!\n\n— Tiedättekö, mitä siinä käsilaukussa oli? kysyi tri Peretti.\n\n— Kuinkas sen voisimme tietää, veliseni? Kukaties kultaa, jalokiviä...\nkukaties vain yöpaita ja hammasharja.\n\n— Ei, sanoi tri Peretti. — Siinä oli viljeltyjä _lavantaudin basilleja_\ntieteellisiä tutkimuksia varten. Miljardeja basilleja. Elinvoimaisia,\nparhaassa kunnossa olevia basilleja. Jos ne pääsevät irti, niin saattaa\ntapahtua, että puolet Neuvosto-Venäjän väestöstä saadaan haudata.\n\nSilloin muuttui ääni bolshevikkien kellossa.\n\nSyntyi suuri hälinä.\n\nBolshevikkien sähkösanomatoimisto sai tehtäväkseen määrätä kaikki\nlehdet varoittamaan varasta.\n\nSillä kannalla ovat asiat.\n\nEikä tri Perettin käsilaukusta ole mitään kuulunut.\n\nBolshevikeilla on nyt n.s. kylmä rengas:\n\nOnko varas tietämättömyydessään jo päästänyt tri Perettin basillit\nliikkeelle?\n\nJa jos ei vielä ole, niin osaako hän lukea?\n\nLukutaito ei nimittäin ole yleensä ryssän vahvimpia puolia.\n\nNyt enempää kuin ennenkään.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nLENIN\n\n\n_Mätäk. 1 p._\n\nMoskovasta sähkötetään amerikkalaisille lehdille, että Lenin on\ntuntemattomalla tavalla kadonnut Kremlistä jättäen jälkeensä joukon\nselvittämättömiä asioita. Hänen kiinniottamisestaan on luvattu 75,000\ntriljoonan neuvostoruplan palkinto ja kaksi kappaa siemenperunoita.\n\n_Mätäk. 3 p._\n\nTieto Leninin katoamisesta varmistuu. Luullaan, että hän on paennut\nKiinaan ja aikoo huudattaa itsensä keisariksi. Toisten tietojen\nmukaan olisi hänet nähty vilahdukselta Helsingissä Apollon talon\nkatukäytävällä.\n\n_Mätäk. 4 p._\n\nRiikaan saapunut kipinäsähkösanoma ilmoittaa Leninin lopusta seuraavaa:\nLenin myrkytettiin viime yönä klo 12,10 syankaliumilla ollessaan\nkäsi- ja jalkaraudoissa matkalla erääseen kylpylaitokseen Kaukaasiaan\nterveyttään hoitamaan. Hänen ruumiinsa heitettiin jokeen.\n\n_Mätäk. 5 p._\n\nLenin on lääkärien määräyksestä siirretty eräälle maatilalle Moskovan\nlähelle. Hänen tilansa on toivoton. Hän kuluttaa aikansa kaalin\nkasvattamiseen.\n\n_Mätäk. 6 p. klo 11 a.p._\n\nLeninin loppu lähenee. Hän ei enää voi puhua. Viimeinen sana, jonka hän\nlausui, oli »vodkaa».\n\n_Mätäk. 6 p. klo 5 i.p._\n\nEi kukaan pääse enää Leninin lähelle. Moskovassa on? kaduille asetettu\nkanuunoita ja kuularuiskuja. Oikaisuksi eiliseen sähkösanomaan\nilmoitetaan, ettei Leninin viimeinen sana ollut »vodkaa» vaan\n_»vottak»_ (»kas niin»). Trotski on päättänyt luopua punaisen armeijan\nylipäällikkyydestä ja ruveta Venäjän kirkon patriarkaksi. Patriarkka\nTihon on tämän johdosta ammuttu.\n\n_Mätäk. 8 p._\n\nLenin saapui eilen Krimille vahvan vartioston seurassa ja asettui\nasumaan ent. keisarilliseen palatsiin Jaltassa. Häntä hoitaa kuuluisa\nsaksalainen lääkäri, salaneuvos von Humbuggen.\n\n_Mätäk. 11 p._\n\nRosta ilmoittaa virallisesti:\n\nKaikki huhut toveri Leninin kuolemasta ovat tuulesta temmattuja. Toveri\nLeninin terveydentila ei ole ollut hyvä, sillä häntä ovat jonkinverran\nvaivanneet ne kuulat, jotka hänessä katalan murhayrityksen jälkeen\nvielä ovat, ja joista kuulista kaksi on sydämessä ja kolme aivoissa.\nToveri Lenin paranee kuitenkin nopeasti, ja voi jo muutaman viikon\nkuluttua ottaa osaa hallitustehtäviin.\n\n_Mätäk. 13 p._\n\nTäysin luotettavista lähteistä Riikaan saapuneet tiedot vahvistavat jo\nkauan liikkeelläoleet huhut, että Lenin on teljetty hullujenhuoneeseen.\nTätä ei kuitenkaan ilmoiteta kansalle, vaan näyttelee Leninin osaa\nKremlissä toimeenpanevan keskuskomitean jäsen Idiotski.\n\n_Mätäk. 15 p._\n\nTukholmalainen »Social-Demokraten» ilmoittaa, että Leniniä ei ole ollut\nolemassa yhdeksään vuoteen. Lenin kuoli Berlinissä vuonna 1913, ja\nlaski lehden toimitussihteeri seppeleen hänen haudalleen.\n\n_Mätäk. 15 p._\n\nKeisarillisten hautojen ryöstöstä Pietarissa ilmoitetaan, ettei\nAleksanteri I:n arkku ollutkaan tyhjä, vaan oli siinä Leninin ruumis.\nTämän kautta on saatu vahvistus tukholmalaisen lehden tiedolle, että\nLenin on kuollut jo 1913.\n\n_Mätäk. 16 p._\n\nMoskovasta saapuneet tiedot kertovat yhtäpitävästi, ettei Lenin ole\nsairas, vaan on hänet syösty vallasta. Hän on vielä hengissä, mutta\nhänen puhelinlankansa on katkaistu ja vartioivat kansankomissarit\nRosvojev ja Huliganov häntä kuin verikoirat.\n\n_Mätäk. 16 p._\n\nTrotski ilmoittaa:\n\nPelasin eilen shakkia Leninin kanssa ja teki hän minusta matin 10\nminuutissa. Leninin terveys on täysin parantunut, ja on hänen painonsa\nlisäytynyt 17 naulaa. Eilen vahvisti Lenin 41 vastavallankumouksellisen\nkuolemantuomion.\n\n_Mätäk. 18 p._\n\nEilen alkoi Moskovassa Venäjän kommunistisen puolueen\nneljäskymmenesneljäs yleisvenäläinen konferenssi. Avajaispuheessaan\nkumosi Kamenev kaikki Leninin sairautta koskevat tarut. Leninin terveys\non täydelleen palautunut.\n\n_Mätäk. 19 p._\n\nVirallisesti:\n\nLenin (Uljanov) kuoli tänään.\n\n_Mätäk. 20 p._\n\nNew Yorkista lennätetään seuraava ääretöntä huomiota herättävä\nsähkösanoma:\n\nTänne on saapunut seikkailurikkaan matkan jälkeen Leninin äiti, rva\nUljanova. Sanomalehdille myöntämässään haastattelussa on Leninin äiti\nilmoittanut, ettei Leniniä ole koskaan ollut olemassakaan, koska rva\nUljanovalla _ei ole koskaan ollut lasta_!\n\nTieto on aiheuttanut tavattoman kuohun täkäläisessä pörssissä\n\n_Mätäk. 21 p._\n\nMätäkuuta jatkuu.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIEN KEINUTUOLI\n\n\nKommunistien asema varmistuu yhä. Nyt ne ovat saaneet haltuunsa\nyhden keinutuolin, joka tähän saakka on sulostuttanut erään oikean\npäälahtarin elämää. Mutta nyt se on luovutettu, oikeudenkäynnin\nvälttämiseksi, muutamalle Halikossa asuvalle kommunistipariskunnalle.\nKommunistipariskunnalle, jota ei oikeastaan voi lukea varsinaiseen\nryysyköyhälistöön, sillä pariskunnalla on Halikossa noin miljoonan\nmarkkaa maksava velaton maatila. Ja nyt, niinkuin sanottu, on\npariskunnan omaisuus lisäytynyt vielä sillä keinutuolilla. Ja sen\nhinnaksi on arvioitu noin 75-100 mk.\n\nMuutamana viime heinäkuun päivänä sai eräässä Itä-Suomen kaupungissa\nvaikuttava jääkäriupseeri yhdeltä turkulaiselta »asianajotoimistolta»\nkirjelmän, joka alkuperäisenä on hallussamme, ja jonka sisällys, nimet\npoisjättäen, on seuraava:\n\n »Turku, Heinäkuun 6 p:nä 1922.\n\n Ilmoitamme kohteliaimmin, että Maanviljelijä J.M. Halikon M:n yks.\n tilalta on tehtäväksemme jättänyt oikeuden kautta vaatia Teidän\n luovuttamaan hallussanne olevan hra M:n vaimon rva J.M:n keinutuolin,\n jonka Te olette hänen Amerikassa ollessaan, isän kuoleman jälkeen,\n haltuunne ottanut samalla kun olette haltuunne ottanut muutakin rva\n M:n yksityisomaisuutta, jonka, paitsi kysymyksessä olevaa keinutuolia,\n olette palauttanut.\n\n Kun asia kuitenkin on verrattain vähäarvoinen ja sen julkisuuteen\n saattaminen aiheuttaisi turhanpäiväisen skandaalin, niin pyydämme,\n että Te heti kysymyksessä olevan keinutuolin asianomaisille palautatte\n osoitteella Maanviljelijä J. M., Halikko, M:n yks. tila.\n\n Vastauksenne toimenpiteestänne pyydämme lähettämään\n allekirjoittaneelle viikon kuluessa tästä päivästä lukien, jonka\n jälkeen, ellei palautusta tapahdu, olemme pakotetut ryhtymään\n asianvaatimiin toimenpiteisiin.\n\n Kunnioittaen\n\n ....................\n\nTähän kirjelmään sai asianajotoimisto muutamien päivien kuluttua\nseuraavansisältöisen vastauksen:\n\n »Helsingissä, heinäkuun 11 p:nä 1922.\n\n Turku.\n\n Vastaukseksi arvoisaan kirjeeseenne t.k. 6 p:ltä saan kohteliaimmin\n esiintuoda seuraavaa:\n\n Kysymys ei ole mistään yksityisomaisuuden anastamisesta tai muusta\n semmoisesta, koska ent. sisareni Amerikkaan lähtiessään lahjoitti k.\n o. keinutuolin isävainajalleni, joka taas puolestaan lahjoitti sen\n minulle, joten entinen sisareni lahjoituksensa kautta ymmärtääkseni\n on menettänyt omistusoikeutensa siihen. Vaan toimenpide aiheutuu\n puhtaasti poliittisista syistä, minä kun edustan sivistystä ja\n laillista yhteiskuntajärjestystä — hänen edustaessaan kommunistista\n maailmanvallankumousta ja yksityisomaisuuden lakkauttamista (mikä\n viimeksimainittu hänen edesottamisiinsa nähden tuntuu jotenkin\n epäjohdonmukaiselta). Vaikka olenkin vakuutettu voittavani jutun,\n en kuitenkaan katso taloudellisesti kannattavan ajaa asiaa edelleen\n oikeudellista tietä, koska se kuitenkin joka tapauksessa aiheuttaisi\n minulle kustannuksia, jotka olisivat suuremmat kuin riidanalaisen\n »keinutuolin» arvo (75-100 Smk), ja ilmoitan täten taloudellisista\n syistä luopuvani omistusoikeudestani kyseessäolevaan esineeseen. Mutta\n komennettuna vakinaisesta majoituspaikastani väliaikaisesti Helsinkiin\n olen tilaisuudessa vasta t.k. lopulla lähettämään sen.\n\n Olen asiaa käsitellyt tarpeettoman laajasti, ilmaistakseni Teille\n asian oikean laidan ja turhamaisuuden. Huvittavaa lienee myöskin\n Teidän tietää, että kirj. mainittu muu omaisuus tarkoittaa 10-15\n kpl valokuvia, etupäässä ent. sisareni perheen keskuudessa otettuja\n kuvia, joita hän kirjeissä vanhemmilleni ja minulle on lähettänyt,\n sekä rouvalleni »muistoksi» antamaa muutaman markan arvoista\n tarjotinliinaa, jotka pyytämättä palautin, koska ne herättivät minussa\n ainoastaan »ikäviä muistoja».\n\n — — — — —»\n\nTätä kirjoittaessamme, ja aiheuttaessamme siis sen asianajotoimiston\nkarttaman »turhanpäiväisen skandaalin» lienee Halikon pariskunta\njo saanut sen sadan markan keinutuolin rouvan veljeltä. Pariskunta\nnauttii aatteen voitosta lahtarismin yli ja hyräilee, keinuessaan tässä\ntärkeässä perhemööpelissä.\n\n    »Meillä on soffa ja keinutuoli,\n    Pelitoosa ja lullu.\n    Meillä on seinällä Kuusinen, Trotski,\n    Ja Lenini — nyttemmin hullu.»\n\n(1922.)\n\n\n\n\nYHTEENVETO KOMMUNISTIEN ILTAMASTA SUOMUSSALMELLA\n\n\nLuodessamme katsauksen kommunistien iltamaan Suomussalmella elokuun\n10 p:nä iltapuolella, muodostuu yleissilmäys iltamaan ja juhlapuhujan\näkilliseen ja ankaraan pahoinvointisuuteen seuraavansisältöiseksi:\n\nAatteen lipun hulmuttamiseksi ja proletaarin diktatuurin peruskivien\npaikoilleenvääntämiseksi ilmoittivat Suomussalmen äkkijyrkät\ntoimeenpanevansa iltaman, täysipainoisille ja vaihtelevine ohjelmineen,\nhuippukohtana yleinen suomussalmelainen kansantanssi, edellämainittuna\niltapäivänä.\n\nMihin ilmoitukseen paikalliset valkoisen tasavallan virkanyrkit\nsuhtautuivat eivät ainoastaan viileästi vaan suorastaan kielteisestikin.\n\nMutta kun määräpäivän aurinko oli sivuuttanut puolipäivän korkeuden\nja määrähetki löi, kokoontuivat sorron yöstä Suomussalmen äkkijyrkät,\nviranomaisten kiellosta huolimatta, iltamapaikalle. Kokoontui myöskin\nvirkavalta, tukenaan osa tasavallan armeijan jalkaväkeä, läsnäolollansa\njuhlallistuttamaan toverillista yhdessäoloa.\n\nKun runsaslukuinen kansanaines oli aikansa mulkoillut virkavaltaa,\nlukeakseen sen valantovaskenkaltaisista piirteistä valtiomahdin\naivoitukset ja tarkoitusperät, sekä silmämääräisesti arvioinut\nrajasotilaiden läsnäolevan lukumäärän ynnä hartialeveyden ja\nhauislihojen vahvuuden siltä varalta, että tulisi kysymykseen ja\nratkaistavaksi, kummanko puolueen kohtalo on määrännyt ensiksi\npyörimään portaista alas, Suomussalmen syvät rivitkö vai sodanjumalanko\npojat tai ainakin veljenpojat, käänsi mainittu runsaslukuinen\nkansanaines jäykän silmäyksensä kajaanilaisen kivityömiehen ja\nkommunistisen kansanedustajan Nahkalan Antin puoleen.\n\nJa nosti tämä silmäys ikäänkuin vilutaudin oireiden tapaisen\nkutsumuksen Antin rintaan sekä selkä- ja kylki-, että osittain myöskin\nvatsapuolelle ruumista.\n\nSillä olipa Antti lupautunut juhlapuhujaksi tähän tilaisuuteen,\nja lähtipä tuo vaativainen, jäykkä ja vääjäämätön katse niistä\nriveistä, joita edustamaan Antin oli saavuttava Mooseksenpäiväksi\nHelsinkiin. Mutta olipa myöskin saapunut alle saman kurkihirren se\nsama virkavalta, joka oli kieltänyt tämän kommunistisen valistus- ja\nvirkistystilaisuuden. Tuntien Antti olevansa tällä hetkellä ikäänkuin\npuun ja kuoren välissä.\n\nOdotti Suomussalmen kommunistinen kansa, odotti virkakunta ja\nodotti koko lyhyen Pohjolan kesän luomakunta, kuinka tällä hetkellä\nmenettelisi juhlapuhuja, jossa tunteet erinomaiset mutta vähemmän\nmiellyttävät kulkivat ylös ja alas, ylös ja alas yhä nopeammin ja\nnopeammin. Puhu, Antti! määräsi kommunistisen joukkotahdon tiukka ja\nuhkaava tuijotus. Älä puhu! varoitti virkakunnan vakava katsanto. Ja\nAntista itsestäänkin tuntui siltä kuin olisi puhuminen, ehkä jossain\ntoisessa tilanteessa vaikkapa selvää hopeaa, tällä kertaa useassakin\nsuhteessa taloudellisesti alempiarvoista vaikenemisen keltaisen,\ntäysipainoisen kullan rinnalla.\n\nMutta sittenkin nousi Antti puhujalavalle. Joukkotahto hänet\nhypnotisoi, sama tahto, joka oli kohottanut hänet eduskuntaan. Nyt se\nnosti hänet puhujalavalle.\n\nJa hän alkoi puhua.\n\nMitäkö?\n\nEmme tiedä, hyvät ystävät, mitä. Ja on meillä vaistomainen aavistus,\nettei hän itsekään sitä niin tarkkaan tiennyt.\n\nSillä äkillinen ja voimallinen sairaus lankesi hänen päällensä, ja\nsitä ankarampana, mitä useammin hän katsahti kasvoista kasvoihin\nviranomaisia.\n\nLäsnäollut »Kajaanin Uutisten» kirjeenvaihtaja selostaa hänen puheensa\nharvinaisen lakonisesti, kymmenkunnalla sanalla:\n\n_»Hän puhui yhtä ja toista, enimmäkseen rykien, aivastellen ja\nvatsaansa pidellen»._\n\nSitten hän äkkiä keskeytti.\n\nLuoden vähemmän kommunistisen, anteeksipyytävän katseen aateveljiinsä\nilmoitti hän äkisti sairastuneensa ja tuli alas puhujalavalta,\nvikkelämmin kuin oli sille noussut.\n\nViranomaiset selittivät Suomussalmen kommunisteille, että koska heidän\nluottamusmiehensäkin oli vähemmän tyydyttävässä, kurkku-, nenä- ja\nvatsataudin rasittamassa terveydentilassa, niin voisi yleisökin nyt\npoistua, tyytyväisenä siihen, mitä olivat Nahkalan Antin puheesta\nkuulleet ja nähneet.\n\nKirjeenvaihtaja toteaa, että »kehoitusta noudattikin suurin osa,\nainoastaan nuoremmat naisihmiset alkoivat räkättää vastaan, jolloin\nsotilaat tyhjensivät huoneen».\n\nMutta painuessaan avoimesta ovesta porraspäihin niin että hameenhelmat\nlepattivat, sinkosivat Suomussalmen harmistuneet keijukaiset ja\nsinipiiat — vai sanoisiko nykyaikaisemmin: punapiiat — solttupojille\nseuraavan kaamean uhkauksen:\n\n»Koska ei täällä saa tanssia, niin ei tästä kylästä enää koskaan\nilmesty kasarmin tanssiaisiinkaan kevytkenkäisiä tanssijoita!»\n\nNiin päättyi Suomussalmen kommunistien suuri iltama yleiseen nyreyteen,\n»kevytkenkäisten tanssijoiden» manatessa vormupukuisia kavaljeerejaan\nentisistä kasarmin muistorikkaista tanssiaisista kasvot suuttumuksesta\nhehkuen ja kivulloisen juhlapuhujan siirtyessä jonnekin syrjemmälle\n»rykimään, aivastelemaan ja vatsaansa pitelemään».\n\nKerrotaan edesmenneestä kuuluisasta ja upporikkaasta kiinalaisesta\nvaltiomiehestä Li-Hung-Tshangista, että hän aina sairastui vakavaan\ndiplomaattiseen tautiin (taisi silloin tällöin tilapäisesti kuollakin),\nkun neuvotteluissa eurooppalaisten valtiomiesten kanssa tuli tiukka\npaikka.\n\nEhkä tulee meille kajaanilaisesta Nahkalan Antista uusi Li-Hung-Tshang?\n\n(1922.)\n\n\n\n\nOHRANAT\n\n\nEmme ole sattuneet tapaamaan yhtään minkään kommunistilehden numeroa,\njossa ei olisi ollut edes jotain ohranasta. Enemmän tai vähemmän.\nTavallisesti enemmän. Tilanpuute ei tee ensinkään kiusaa, kun on\nkysymys ohranoista.\n\nJos joku muu sattuu sellaisen numeron tapaamaan, niin olisi hyvä\nja lähettäisi sen meille. Emme maksa siitä mitään, koska järkevä\nperiaatteemme on olla maksamatta sellaisesta, minkä kukaties voi\nkiitoskaupallakin saada, mutta me ajattelemme hyvää lähettäjästä.\nTeosofian mukaan on tällaisella hyvällä ajatuksella suurempi vaikutus\nkohteensa terveyteen ja hyvinvointiin kuin verenpuhdistustipoilla ja\nisolla ruokalusikallisella mikstuura simpleksiä. Liittäisimme lehden\nharvinaisuuskokoelmiimme, joihin otetaan vain todella merkillisiä\nharvinaisuuksia.\n\nOikea sosialisti ei usko eikä liene ennenkään uskonut kaviojalkaiseen\nja sarvipäähän paholaiseen, sillä etenkin vanhemman polven sosialisti\non hyvin lukenut Ingersollinsa, joka nyrkit pystyssä taisteli\nsielunvihollista vastaan. Oikealla vanhan polven sosialistilla oli\nomana pahimpana pöppönään »porvari», lausuttuna niin monine ärrineen\nkuin mahdollista. Ja vanhan, Valppaan aikuisen »Työmiehen» lukijat\nmuistavat vielä, mikä peloittava hirviö ja kummitus tuo »porvari» oli.\nVanha, nilkuttava ja lyhyine tynkäsarvineen pikemminkin naurettava kuin\nkammottava paholainen oli viaton ja yksinkertainen veikko »porvarin»\nrinnalla.\n\nTietysti on porvari vieläkin porvari. Mutta »Posthumus, Posthumus»,\nitki roomalainen runoniekka, mikä on suomeksi tulkittu sanoilla\n»aika rientää». Kaikki maailmassa haalistuu ja vaalenee vähitellen.\nJulma porvari nimikin on menettänyt entisen tenhonsa. Se lausutaan\nvielä, mutta enemmän noin niinkuin ohimennen, jonkinlaisena\nlievempänä kirosanana kuten peijakas t.m.s. Sen entisen valta-aseman\nsosialistisessa ja eritoten kommunistisessa kielenkäytössä on vallannut\nohrana. Ohrana on tunkenut syrjään lahtarinkin. Nyt on »ohrana»\nosapuilleen vanhan »porvarin» ja lahtarin yhteissumma, kerrottuna\nkuinka suurella luvulla tahansa.\n\nKommunistilehtien kirjoitusten mukaan ovat juuri kaikkein viattomimmat\nja vaarattomimmat, täydellisesti syyttömät kommunistit ohranan uhreja.\nKaikki ovat tähän saakka olleet viattomia. Kielletty kirjallisuus,\nryssien antamat vakoiluohjeet ynnä muut raskauttavat painetut ja\nkirjoitetut paperit ovat jollain salaperäisellä tavalla, josta\nsyytetyillä ei ole aavistustakaan, joutuneet ohranan uhrikaritsojen\nhaltuun.\n\nMutta kaikki tämähän on vanhaa ja ennentunnettua. Eikä tässä oikeastaan\nolekaan siitä kysymys. Vaan kommunistien omista ohranoista.\n\nJoku aika takaperin hävisi kymmenittäin Oulun kommunistien\nbassotorvelle »Pohjan Kansalle» lähetettyjä aateveljien kirjeitä,\njoissa oli ilmoitus- tai tilausrahoja. Bassotorvi möyrysi hirveästi\nja syytti tietysti ohranaa. Sitten kävi selville, että ohrana oli\neräs lehden omista juoksupojista, joka oli noudattanut kommunistisia\nperiaatteita ja avannut kirjeet ja varastanut niissä olleet rahat ja\najanut autolla ja käynyt elävissä kuvissa. »Pohjan Kansa» yskähti ja\nsiirtyi puhumaan muista asioista.\n\nMutta Lappeenrannan kommunistisella »Sos. dem. Nuoriso-osastolla»\ntuntuu olevan todellakin oma ohranansa sekä vankiloineen että niihin\nkuuluvine vankeineen. Osasto nimittäin joku viikko sitten tiedoitti\nilmoituslehtisissään toimeenpanevansa seuraavana sunnuntaina\ntanssi-iltaman Lappeen Armilan V.P.K:n talolla, huomauttaen että\n»tulot käytetään osastomme jäsenten poliittisina vankeina olevien\navustamiseksi».\n\nMeiltä on tiedusteltu, ketä ne vaivaiset mahtavat olla, jotka ovat\njoutuneet kommunistisen nuoriso-osaston ohranan komeroihin ja\nvenetsialaisiin lyijykammioihin.\n\nMeillä ei ole aikaa ryhtyä ottamaan siitä selvää, mutta meistä tuntuu\ntodennäköisimmältä, että ne ovat porvarien »ohranoita».\n\nKaunis piirre joka tapauksessa tanssia rahoja niiden lihottamiseksi.\n\nJokohan meidän porvarien täytyy kilpailun vuoksi ryhtyä tanssimaan\nmeidän ohranamme »poliittisina vankeina olevien avustamiseksi?»\n\n(1922.)\n\n\n\n\nRYSSÄN RUPLAT\n\n\nSittenkun ryssän rupliin oli tullut niin paljon nollia, etteivät ne\nenää paperille mahtuneet, ryhdyttiin Moskovassa miettimään keinoja\nruplan uudistamiseksi.\n\nLaitettiin komitea.\n\nKomitea istui kolme yötä ja makasi kolme päivää ja antoi sitten\nmietintönsä:\n\n— Pyyhitään nollat pois!\n\n— Vot! sanoi bolshevikki. — Pyyhitään nollat pois! Ja nollat pyyhittiin.\n\n— Mikäs rupla tämä on? Kysyi ryssä, katsellen paperia. — Eihän tässä\nole yhtään niitä pyörylöitä.\n\n— Tämä on nyt kultarupla, selitti bolshevikki. Mutta ryssä ei uskonut\nsitä kultaruplaksi, eikä sitä oikein uskonut kukaan muukaan. Kun\nbolshevikki sanoi paperia yhdeksi kultaruplaksi, niin sanoivat kaikki\nmuut sitä biljoonaksi bolshevikkiruplaksi. Vaikka siinä ei ollutkaan\nnollia näkyvissä.\n\n— Eivät uskoneet! valitti bolshevikki, ja sanoi komitealle, että\nlaatikaa uusi ehdotus.\n\nNyt olemme lukeneet lehdistä, että komitea on saanut uuden suunnitelman\nvalmiiksi.\n\nMikäli mahdollista, on se vielä ovelampi kuin se nollajuttu.\n\n»Krasnaja Gasetalle», kertoi uutinen, lennätetään Moskovasta, että\naiotaan ottaa käytäntöön uusi rupla, kun kultarupla »jouduttuaan\nkeinottelun esineeksi» ei kelpaa arvon mitaksi eikä siihen voida\nperustaa tilejä eikä valtion budjettia.\n\nNyt tulee »tavararupla». Joka »kuvastaa perustavarain arvot».\n\nSitäpaitsi saamme tietää, että »tämän perusruplan ohella otetaan\nkäytäntöön myöskin muita ruplia, kuten maatalous-, vienti-, tuonti-,\nbudjetti- y.m. ruplia».\n\nArvelemme, että koska tulee tuontirupla, niin tulee kai myös aikanaan\njuontiruplakin. Kukaties syöntiruplakin.\n\nJa kaikenlaisia ruplia tulee. »Y.m. ruplia», lupaa »Krasnaja Gaseta»,\njoka tietää asiat.\n\nTulee komissarirupla ja tulee jätkäruplakin.\n\nTulee siivottomuusrupla ja tyhmyysrupla ja ryssänhajurupla.\n\nJa rosvorupla ja varasrupla ja tshekarupla ja vankirupla.\n\nKaiketi myöskin nälkärupla ja sipulirupla ja hapankaalirupla ja\nvodkarupla ja kissanmakkararupla ja kolerarupla ja punapaitarupla ja\npartarupla ja täirupla ja tshort-vasmii-rupla ja juutalaisrupla ja\nnooottirupla ja proletaarirupla ja kaikille-kaikille-kaikille-rupla.\n\n»Ynnä muita ruplia», juuri niinkuin »Krasnaja Gaseta» tietää kertoa.\nMonenkaltaisia ruplia tulee. Jotka toivottavasti »eivät joudu\nkeinottelun esineiksi».\n\nEi ole kukaan niin kekseliäs kuin bolshevikki. Aina se osaa voittaa\nvaikeudet. Muut finanssinerot ne seisovat sormi suussa ja raapivat\ntoisella kädellä päätään, mutta ryssä senkuin vain antaa huristaa.\n\nNiinkuin se on aina antanut huristaa.\n\n»Niinhän sinä, Venäjänmaa, kiidät kuin saavuttamaton troikka»,\nkirjoitti Gogol. »Sakeana savuna pöllyää tie allasi, kaikki jäävät\njäljelle. Katsoja pysähtyy, jumalallista ihmettä hämmästyen. — — — Oi\nVenäjä, minne kiidät? Ei vastausta. Suloista helyä soittavat tiukuset,\nilma jyrisee ja myrskyksi yltyy, ohi lentää kaikki, mikä maan päällä\non, ja karsaasti katsellen syrjähän väistyvät ja tietä tekevät muut\nkansat ja valtakunnat».\n\nJuupa juu. Pois ne raivautuvat, hyvän sään aikana, ryssän uuden\nruplatulvan alta.\n\nSillä paljon tulee uusia ruplia. Kaikenlaisia ruplia tulee. Ynnä muita\nruplia.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nALKAVAT LEIPÄÄNTYÄ\n\n\nEduskunnan kommunistit ovat saaneet aikaan skandaalin eduskunnan\nistunnossa.\n\nTässä maassa on paljon kansalaisia, joiden mielestä kommunistit ovat\njoutuneet aivan väärään paikkaan päästessään eduskuntaan säätämään\nlakeja kansalle. Nämä kansalaiset ovat nyt ehkä sitä mieltä, että\njos se edustaja, joka »uhkaavana riensi puhujaa kohti», niinkuin\nsunnuntai numeron selostuksessa sanottiin, olisi tarttunut rähjäävän\nkommunistin kaulukseen ja lennättänyt hänet pohjoisnavalle asti, niin\nei siitä olisi koitunut mitään korvaamatonta vauriota eduskunnan\nlainsäädäntötyölle.\n\nToisetkin kommunistit kuuluvat jo kohotelleen housujaan, mikä\nmeikäläisissä oloissa merkitsee epäilemätöntä valmistautumista asioiden\nratkaisuun kourien ja hauislihasten välityksellä. Mahdollisesti olisi\nsiis tapahtunut vielä suurempi skandaali, ellei kommunisti olisi\nviimeisellä hetkellä korjannut luitaan puhujalavalta.\n\nKun nyt kommunistit, jotka nimenomaan ovat ilmoittaneet tulevansa\neduskuntaan vain kiusantekoon ja saadakseen häiriötä aikaan, kerran\novat siellä ja näyttävät alkavan leipääntyä ja tuntea olonsa\nkodikkaalta ja rupeavat tositeolla toteuttamaan ohjelmaansa, niin\nolisi mielestämme ryhdyttävä miettimään keinoja, millä heidät saadaan\njotenkuten pysymään nahoissaan.\n\nValtiopäiväjärjestyksen mukaan ei puhemiehen tehtäviin kuulu sellaisten\nedustajien heittäminen korkeimman omakätisesti alas puhujalavalta,\njotka eivät suvaitse ottaa huomioonsa puhemiehen määräystä puheenvuoron\nlopettamisesta. Jos taas porvarillisten edustajien on joka kerta\nnoustava ylös paikoiltaan ja riennettävä toimittamaan häätö, niin\naikaansaa sekin häiriötä, keskeytyksiä ja hämminkiä eduskuntatyössä.\n\nVoitaisiin ajatella jonkinlaisia pedellejä, jotka tunnettaisiin\nvirkapuvuistaan, ja joiden tehtävänä olisi puhemiehen päätösten\ntoteuttaminen niissä tapauksissa, jolloin niiden täytäntöönpanoon\ntarvitaan ruumiillista voimaa. Pedelleiksi olisi tietenkin otettava\nvahvoja ja kookkaita miehiä, tunnetuilla raskaansarjan painijoilla\netusija. Pelkkä tieto tällaisten pedellien olosta jossakin kamarissa\nHeimolassa vaikuttaisi epäilemättä rauhoittavasti yleismaailmallisessa\nvallankumoushurmiossa oleviin puhujiin.\n\nMutta nykyisellä sähkön aikakaudella on olemassa huokeampia ja\nmiellyttävämpiäkin keinoja. Puhemiehen pöydässä on oikealla puolen\nnappula, jota painamalla sähkökellot rupeavat soimaan koko talossa ja\nkutsuvat edustajat istuntosaliin istunnon tai äänestyksen alkaessa.\nMe esitämme, että pöydän vasemmalle puolen laitetaan toinen nappula,\nja puhujalavojen permannot muodostetaan ponnahduslaudoiksi. Jos\npuhemies painaa vasemmalla puolen olevaa nappulaa, ponnahtaa puhuja\nkauniissa kaaressa takaisin ryhmänsä helmaan. Ryhmän asiana on\nojennetuin käsivarsin pitää huolta siitä, että lentäjä »päättää kaaren\nkaunihisti», eikä alastullessaan loukkaa itseään.\n\nPuhemiehen asiana on pitää huolta siitä, ettei hän hajamielisyydessään\npaina väärää nappulaa. Varmuuden vuoksi olisi ehkä parasta, että\nulosheittonappula olisi punainen ja sen päällä lasikupu niinkuin\npalokunnan hälyytyskaapeissa.\n\n(1922.)\n\n\n\n\nVIRALLISIA TIETOJA KARHUJEN, SUSIEN JA KETTUJEN KUVERNEMENTISTA\n\n\nNeuvosto-Venäjän uusin ehdotus Suomen hallitukselle on meitä suuresti\nlämmittänyt.\n\nEtenkin se kohta, jossa esitetään, että käytäisiin neuvotteluihin\nrauhansopimuksen 35 artiklan valtiopetosrikoksia koskevien määräysten\nulottamisesta myöskin vastaaviin rikoksiin, jotka ovat tehdyt\nrauhansopimuksen voimaanastumishetkestä tähän päivään saakka.\n\nTämä suunniteltu suosionosoitus ja laupeudentyö, jonka itu on\nputkahtanut Neuvosto-Venäjän äidillisestä sydämestä, sisältäisi\ntoisin sanoen sen, että meillä avattaisiin vankilan portit niille\nmaankavaltajille, kommunistikiihoituksen levittäjille, vakoilijoille\nja sotilassalaisuuksien myyjille, jotka ovat sattuneet joutumaan\nkäpälälautaan ja lueskelevat nyt toistaiseksi joutessaan tiilenpäitä,\nkiinnittäen erityisesti huomiota siihen, kuinka monta tiiltä on pitkin-\nja kuinka monta poikkipäin kussakin neljässä seinässä.\n\nYmmärrämme hyvin sen hellän osanoton, jota Neuvosto-Venäjä tuntee\nmainittua arvoisaa joukkiota kohtaan. »Omaansa lempokin nuolee», sanoo\neräs porvarillinen sananlasku.\n\nNeuvostohallitus olisi yksin tein voinut esittää 35 artiklan\nmääräysten ulottamisen hamaan epämääräiseen tulevaisuuteen ja yleiseen\nmaailmanvallankumoukseen saakka, joka yhä edelleen on tulossa. Se olisi\ntietenkin ollut vielä suurempana konkariaskeleena »vahvan keskinäisen\nluottamuksen perustuksen luomista kohti ja hyvien naapuruussuhteitten\nvahvistamiseen Venäjän ja Suomen välillä».\n\nPankaamme pois siis kaikki sarvet ja torahampaat, rakentakaamme rauhaa\nja naapurisopua, älkäämmekä kävelkö kuin kaksi lautapäätä härkää,\njoista toinen on punainen ja toinen valkoinen. Sovinto ja ystävyys on\nparas, heijuuh! sanoi Esko.\n\nSitäkin parempi, kun siihen voidaan niin helposti ja yksinkertaisesti\npäästä.\n\nItäisen naapurimme diplomaattisen aloitteen johdosta on huomiomme taas\nhetkiseksi kiintynyt sikäläisiin oloihin, ja mielenkiinnolla olemme\nlukeneet pietarilaisen bolshevikkilehden »Krasnaja Gasetan» viime\nnumerosta uutisia.\n\nNiistä havaitsemme m.m., että viime perjantaina on pidetty Pietarin\nneuvoston raha-asiain-, tuotanto-, muonitus- ja kunnallisen osaston\nyhteinen kokous. Käsiteltiin »kysymystä raha-asiain järjestämisestä».\nSe kuulostaa hieman yllättävältä, sillä meikäläisten uskonveljien\nuutisista päättäen ei bolshevikkien raha-asioissa pitäisi olla\nmitään järjestämistä. Ne ovat aina järjestyksessä. Järjestelemistä\ntarvitsevat raha-asiat ovat vain luhistuvan kapitalistisen yhteiskunnan\nmädännäisyyksiä.\n\nPietarin neuvoston kokouksessa kuitenkin ilmoitettiin, että Pietarin\nkuvernementissa olivat viime vuonna paikalliset tulot peittäneet\nnoin 26 % menoista. Vajaus ei ole suuren suuri, mutta kuitenkin 74\nprosenttia koko putsetista. Onhan sitä siinäkin aihetta tuumia pikku\njärjestelyä.\n\nNeuvoston vallankumoukselliset hehkulamput raapivat punaisia partojaan\nja tuumailivat keinoja tulojen kartuttamiseksi, mutta »tieto\nsanomalehti-ilmoitusten aiotusta verottamisesta aiheutti ivaa ja\nvastalauseita, kun lehdet päinvastoin olisivat avustuksen tarpeessa».\n\nLopuksi kokous »tunnusti hallituksen rahapolitiikan oikeaksi ja hetken\nvaatimuksia vastaavaksi».\n\n»Hetken vaatimukset» kai koskevat edelleenkin uusia nollia, sillä\nt.k. 18 p:nä noteerattiin kultarupla Neuvosto-Venäjällä virallisesti\n18,000,000 neuvostoruplaksi. Kuinka monta nollaa siihen epävirallisessa\nelämässä lisätään, sitä ei lehti mainitse ja lieneekin se enimmäkseen\nmakuasia.\n\nKoska ulkomaillakin vielä eräissä piireissä vallitsee suuremmoinen\nkäsitys Venäjän n.s. »luonnonrikkauksista», niin voimme, yhä edelleen\nKr. Gasetan uutisiin nojautuen, ilmoittaa, että nuo rikkaudet ovat\nainakin Pietarin kuvernementissa nopeasti kasvamassa. Tosin ilmoittaa\nlehti hirvien, jänisten ja metsojen hävinneen sukupuuttoon, mutta\nsensijaan »ei ole 50 vuoteen ollut niin paljon susia, kettuja ja\nkarhuja kuin nyt». Ähäh, porvari! Mitäs siihen sanotte?\n\n(1923.)\n\n\n\n\nPÄÄSI PERILLE, VAIKKA VÄHÄN VIIPYIKIN MATKALLA\n\nMe puhumme nimittäin siitä bolshevikkien meteorista.\n\nSe on jotain erinomaista, niinkuin kaikki muukin Venäjällä.\n\nEräs työmies Tuusniemellä tuli kyllä alas paljon nopeammin. Vaikka\nonkin vain tavallinen tuusniemeläinen työmies eikä mikään meteori.\nMutta olihan tosin matkakin lyhyempi.\n\nSe työmies nimittäin ryhtyi eräänä kuluvan tammikuun päivänä poistamaan\nsuustaan kipeätä hammasta vanhastaan koetellulla ja luotettavaksi\nhavaitulla tuusniemeläisellä konstilla. Eräästä kuopiolaisesta lehdestä\nluemme, että hän »punoi langasta lujan rihman, sitoi sen toisen pään\nkipeään hampaaseen, nousi sitten tuolille ja sitoi narun toisen pään\ntuvan orteen. Kovasti ärjäisten potkasi hän tuolin altaan pois jääden\nitse hetkeksi riippumaan taivaan ja maan välille hampaastaan. Mutta\nvain silmänräpäykseksi, sillä hammas lähti heti aivan juurineen, vaikka\nolikin iso takahammas».\n\nMutta ei meidän pitänyt puhuman tuusniemeläisten hampaista vaan\nbolshevikkien meteoreista. Ne ovat oikeastaan eri asioita.\n\nUutinen, että Venäjältä saadaan viedä ulkomaille 45,000 puutaa\nluujauhoja, koska se määrä on yli oman tarpeen, ei meitä ensinkään\nhämmästyttänyt. Mikäli olemme kuulleet eri tahoilta, on Venäjällä\nviimeisten vuosien kuluessa joutunut käytännöstä vapaaksi erittäin\nrunsaat määrät luita jos nahkojakin. Ja kun on luita riittävästi, niin\nkyllähän niistä myllyssä jauhoja saa.\n\nMutta meteori ansaitsee aivan eri huomion. Se on oikea neuvostometeori.\nSelvästi se on neuvostoystävällinen, koska ei pudonnut Leninin\npäähän Kremliin, vaan putosi jollekin pellolle tai niitylle Leninin\nkihlakunnassa Tsaritsynin kuvernementissa.\n\nPyyhkikää suunne ja ottakaa tietoonne seuraava STT:n kautta saamamme\ntodella huomattava uutinen:\n\n»Kr. Gasetan mukaan on Leninin kihlakunnassa Tsaritsynin\nkuvernementissa pudonnut maahan tammik. 1 päivän vastaisena yönä\nmeteori, _jonka lähestyminen kuultiin jo kuusi päivää aikaisemmin_.\nMeteori nousee neljä syltä maanpinnan yläpuolelle. Sen paino\narvioidaan 200,000 puudaksi».\n\nOlemme ottaneet itsellemme vapauden kursivoida erään kohdan, jotta\nse sitä helpommin pistäisi lukijan silmiin. Siitä havaitsemme,\nettä meteori on tehnyt joulusta lähtien tuloaan. Se on jotain\nennenkuulumatonta meteorien historiassa. Kuusi vuorokautta ovat\npolsut kuunnelleet hänen humuansa, kylmät renkaat ja väristykset\nselkänahoissaan, voimatta sanoa mistä hän tulee ja kuhunka hän menee.\nJa aina vain meteori tulla jyrisi lähemmäksi.\n\nNyt se on onnellisesti perillä, ja Neuvosto-Venäjällä on uusi ihme\nentisten lisäksi, millä hämmästyttää velttoa maailmaa.\n\nNiillä on kai tarkat korvat, niillä bolshevikeilla.\n\nMutta ne ovatkin niin kauan kuunnelleet maailmanvallankumouksen tuloa,\nettä siinä on ennättänyt kuulo herkistyä.\n\n(1923.)\n\n\n\n\nIHMEELLINEN, MUTTA TOSI KERTOMUS KOLMESTA AHKERASTA KOMMUNISTISTA\n\n\nMeidän kunnianhimomme päämääränä on löytää kaikenlaisia ihmeellisiä,\noutoja, eriskummallisia, hämmästyttäviä ja ällistyttäviä tositapahtumia\nSuomen kansan jokapäiväisestä elämästä ja rientää toitottamaan\nniitä ympäri maailmaa. Mehiläisen ahkeruudella me etsimme hunajaa\nkaikenlaisista luonnollisista, jopa joskus erehdyksessä tekokukistakin,\nonnistuen pyrkimyksissämme milloin paremmin, milloin huonommin, mutta\ntällä kertaa on meillä syytä ylpeillä löydöstä, joka merkillisyydessään\nja harvinaisuudessaan kilpailee faarao Tutankhamenin vanhan\nhuonekaluston kanssa, ja joka toivottavasti täyttää kateudella kaikki\nvirkaveljemme Amerikassa ja Austraaliassa asti. Me olemme nimittäin\nlöytäneet kolme kommunistia, jotka ovat siinä määrin innostuneet\ntyöntekoon, että eivät syömäänkään jouda, ja siis ainakin siinä\nsuhteessa kelpaavat esikuvaksi porvareillekin, jotka kyllä muistavat\nkatsoa kelloaan silloin, kun päivällisen aika lähestyy.\n\nKoko tämä juttu olisi vain jonkinlaista kaunokirjallisuutta, vieläpä\nkaikkein köykäisintä laatua, ellei sen pohjana ja perustuksena olisi\nvakava, suorastaan ankaraan ja moittivaan sävyyn laadittu asiallinen\nselostus viipurilaisessa »Kansan Työssä».\n\nSiinä kerrotaan, että nuo työteliäät kommunistit ovat Pekonlahdella,\nsikäläisen lautatarhan töissä. Pekonlahti onkin muutoin Hiitolassa,\njoten ei ole ihmeellistä, että tämä on hitonmoinen juttu.\n\nEikä sillä hyvä, että nämä kolme miestä raatavat kuin turkaset kaikki\nkahdeksantuntiset työpäivät umpeensa lautatarhassa, niin että lankut ja\nlaudat läiskivät. Kun he kuulivat, että eräällä toisella yhtiöllä oli\nsiinä lähistöllä propsien lastausta, niin juoksivat he propsipösöjen\nluo ja tarjoutuivat ottamaan ylitöikseen myöskin propsien lastauksen.\n\nTätä työtä havittelivat myöskin eräät muut, kommunistit ja nosket,\nmutta lautatarhan kovat kommunistit tarjoutuivat ottamaan sen\nhuokeammalla tehdäkseen ja saivat tietysti urakan.\n\nJa liehuttuaan työpäivänsä täyteen lautatarhalla, lähtivät miehet\nillalla toiselle työmaalle, ja kyllä siellä sitten propsit kolisivat ja\nlentelivät.\n\nTämä tavaton tapaus herätti luonnollisesti ansaittua huomiota\nPekonlahden valveutuneissa yleismaailmallisen vallankumouksen\nesitaistelijoissa, jotka eivät tahtoneet uskoa korviaan, vaan\nlähettivät kurkistelijoita propsien lastauspaikalle ottamaan asioista\nselkoa.\n\nKurkistelijat vuorostaan eivät aluksi tahtoneet uskoa silmiään ja\nhieroivat siitä syystä näköelimiään, mutta lopuksi palasivat he\ntakaisin antamaan raporttia, ja yleismaailmallisen vallankumouksen\nesitaistelijat saivat pahimmat ja synkimmät epäluulonsa vahvistetuiksi.\n\nAsian outouteen ja kiireellisyyteen katsoen kutsuttiin paikkakunnan\nammattiosasto koolle ylimääräiseen kokoukseen, missä kiihkeän mielialan\nvallitessa tehtiin osaston jäsenille selkoa ennenkuulumattomasta\nilmiöstä ammattiosaston ja Pekonlahden ja koko Hiitolan historiassa,\nja lausuttiin luokkatietoinen tuomio moisesta pullistelemisesta\nporvarillisen yhteiskunnan työmaalla keskellä valkoisen terrorin ja\nriistokäpälien ohranamaisia otteita.\n\nTämä kiivas kokous pidettiin t.k:n 4 p:nä, ja hyväksyttiin siinä\nyksimielisellä ja ankaralla äänimäärällä kansan halveksiminen, ja\npäätettiin kiireellisesti ilmoittaa noille kolmelle työnhaluiselle\nkommunistille, että heidän on heti lakattava työstä, tai ainakin\npropsien lastauksesta, ja jolleivät he lakkaa propsien lastauksesta,\nniin on heidän laputettava lautatarhasta.\n\nKun tämä internaalin päätöslauselma oli saatettu lähetyskunnan\nvälityksellä työnhimoisten kommunistien tietoon, vastasivat\nviimeksimainitut, mikäli arvelemme, antamalla kissan hännän\npäätöslauselmalle, koska ahvääri on ahvääri, ja läiskäyttivät\nlautakantamustaan, niin että kaiku vastasi Pekonlahden kallioista, ja\nilmoittivat, etteivät he aio lakata propsien lastauksesta ja vielä\nvähemmän laputtaa lautatarhasta.\n\nMutta koska kansan tahto oli saatettu työvimmaisten kommunistisolujen\ntietoon, niin oli ammattiosasto vakuutettu siitä, etteivät nämä uskalla\nuhmata vallankumouksellista joukkovoimaa, ja kohautti olkapäitään\nvarmana siitä, että kun huomisilta saapuu, niin ei noita kolmea kamalaa\nmiestä enää nähdä ylitöikseen porvarien propseja lastaamassa.\n\nSeuraavana iltana levisi kuitenkin huhu, että kommunistit olivat\njatkaneet yltiöpäistä työskentelyään, niinkuin ei mitään olisi\ntapahtunut, ja t.k. 6 p:nä lähetti ammattiosasto jälleen kurkistelijat\nottamaan selkoa siitä, millä kannalla vallankumouksellisuus ja\nkommunistinen aate olisivat propsien lastauspaikalla.\n\nJa kurkistelijat palasivat takaisin tukka ja silmät pystyssä ja\nkertoivat kauhistuneille soluille, että nyt ne vallan riiviössä ovat ja\nolivat ruokatunnillaankin lastaamassa, niin että vaunut rytisivät.\n\n»Kansan Työn» kirjeenvaihtaja ei ole jaksanut kestää sitä jännityksen\nhirveätä höyrynpainetta, jonka nämä maailmanlopun tapahtumat ovat\nHiitolassa nostattaneet, vaan on avannut varaventtiilin ja kirjoittanut\nasiasta selonteon »Kansan Työhön», lausuen lopuksi ääni vapisten:\n»Mikähän soppa tästäkin vielä syntyy? Sopii mainita, että tämän\nylityön antaja on myöskin kommunistijärjestön jäsen ja on hyväksytty\nluottamusmiehen tehtäviin yllämainitulle lautapihalle jo viime\nvuodeksi, mutta nyt on kuukauden ollut työnantajain apurina. Kysyn\nhäneltäkin, sopiiko se sosialistiseen yhteiskuntaan».\n\nTämä on käärmeellinen ja pureva kysymys. Emme tiedä, kykeneekö\nkommunistijärjestön luottamusmies siihen ollenkaan vastaamaan. Me\nhänen sijassaan vastaisimme nöyrästi, että eihän se työnteko tietysti\nsosialistiseen yhteiskuntaan sovikaan, mutta kun sitä vielä ollaankin\ntässä ohranamaisessa valkojehujen valtakunnassa, niin arvelimme että\ntuota noin...\n\n(1923.)\n\n\n\n\nOPPIPAS RYSSÄ HIIHTÄMÄÄN!\n\n\nTsaarivallan aikana ei ryssä oppinut tuhannessakaan vuodessa hiihtämään.\n\nMutta tuli neuvostovalta, Lenin tuli ja Trotski tuli, ja juks kaks\nryssä hiihdon oppimaksi.\n\nJa mitä nyt sanoo Sakari Pälsi? Ha ha ha!\n\nTri Pälsi on epäillyt ryssän hiihtotaitoa. Eikä vain taitoa vaan\nkehityskykyäkin. Jouluksi ilmestyneessä kirjassaan puhuu hän\nylimielisessä äänilajissa ryssän hiihtämisestä. Hän pilkkaa sitä. Näin\nhän muunmuassa kirjoittaa: »Venäläiset olivat aikaisemminkin koettaneet\nopetella hiihtäjiksi. Muuan helsinkiläinen hiihtäjämestari palkattiin\nmaailmansodan alussa opettamaan tätä taitoa venäläisille sotilaille, ja\ntsaarin armeijalle tilattiin suksia Ruotsista sekä sauvoja Suomesta.\nMitä tuloksia näistä toimista aikoinaan lienee ollutkin, varma vain\non, että venäläisiltä jäi sillä kertaa hiihto oppimatta, ja heidän\njalkaväkeänsä uppoili avuttomina joukkoina Karpaattien kinoksiin».\n\nEdelleen kehuu kirjoittaja, että suomalaiset kuuluvat hiihtävään\nihmisrotuun, ainoaan muka maailmassa, jonka kaikki jäsenet tulevat\ntoimeen suksien päällä. Ja sitten alkaa kirjoittaja taas naureskella\nryssille ja ryssien hiihtämiselle, ja kertoo muun ohella, että\n»venäläisille suksi on suora vihollinen. Olen joskus huvin vuoksi\nnarrannut herkkäuskoisen ryssän suksille. Mies kaatui ennenkuin oli\nalkuunkaan yrittänyt, nousi sitten pystyyn ja katsahti kauhistuen\ntaakseen. — Herra armahda! Hän uskoi välttäneensä vaarallisen\nväijytyksen eikä enää lähestynyt suksia».\n\nKun me joulunpyhinä, täytettynä kinkulla ja tortuilla, lepäsimme\ndivaanillamme nauttien olemassaolosta ja porvarillisesta\nyhteiskuntajärjestyksestä ja Pälsin kirjasta, ajattelimme tuota\nhiihtolukua tutkiessamme, että varmaankin on tämä niinkuin\nkaikenlainenkin ylpeileminen vaarallista ja käy lankeemuksen edellä.\nTosin olemme itsekin olleet mainio hiihtäjä nuoruudessamme — vaikka\nei tämä maineemme ole levinnytkään laajemmalle kuin parin kolmen\nsamannikäisen liperintaipalelaispojan tietoon, jotka puolestaan,\nnaurettavaa kylläkin, pitivät itseään vielä etevämpänä hiihtäjinä —\nja tiedämme siis, että suomalainen on synnynnäinen hiihtäjä. Mutta\nme olemme myöskin kuulleet kaikenlaisia ihmeitä Neuvosto-Venäjän\nsaavutuksista kaikilla inhimillisen tietämyksen ja taitamuksen aloilla,\njoten emme olleet ensinkään varma siitä, etteikö ryssä oppisi myöskin\nhiihtämään. On aina uskallettua lähteä väittämään olevansa ensimmäinen\njollakin alalla, silloin kun naapurina on sellainen ilmiömäinen taituri\nja nero kuin neuvostoryssä.\n\nJa niinpä, kun me täällä valkoisen pursuj-tasavallan ohranamaisessa\npääkaupungissa parhaillaan vietämme talvikisoja ja pidämme erityistä\nmökää juuri hiihdostamme, saapuu äkkiä STT:n kautta seuraava tieto,\nmätkähtäen keskuuteemme kuin pommi:\n\n»Isvestijan mukaan on Moskovan sotilaspiirin joukkojen kesken ollut\nnäinä päivinä hiihtokilpailu, johon otti osaa 14 eri komennuskuntaa eri\npitkillä matkoilla. Eräs joukkue on hiihtänyt 122 virstaa 13 tunnissa\nleväten lisäksi välillä kaikkiaan 32 t. 12 min. Ensimmäisten 8 tunnin\nkuluessa hiihti joukkue puolitoista puutaa painavan kantamuksen kanssa\n78 virstaa saavuttaen täten maailmanennätyksen, joka tähän saakka on\nollut Ruotsin armeijalla, joka v. 1913 hiihti 8 tunnissa 65 virstaa.\nToinen ryhmä hiihti 180 virstaa 60 t. 30 minuutissa ja kolmas ryhmä 160\nvirstaa 59 tunnissa levähdykset mukaanluettuina».\n\n       *       *       *       *       *\n\nNoh, mitäs siihen sanotte, Pälsit ja muut?\n\nRyssä nousi suksille, otti puolituista puutaa hartioilleen ja\nläksi lykkimään, ja vot, heti tuli maailmanennätys. Vähempi kuin\nmaailmanennätys ei ryssän arvolle olisi sopinutkaan. Ryssällä\non maailmanennätys monella muullakin alalla, rahan kurssissa,\nmeteorissa, jonka lähestymisen jyminä kuultiin viikkoa aikaisemmin,\nja niin edespäin. Ryssän armeijalla on jo ennestään maailmanennätys\njuoksussakin, sillä muutama vuosi sitten, Varsovan taistelussa, ryssän\narmeija juoksi sellaista vauhtia, etteivät puolalaiset suurimmistakaan\nponnistuksista huolimatta saaneet sitä kiinni.\n\nJa nyt on maailmanennätys myöskin hiihdossa.\n\nOli luonnollista, että siitä tuli maailmanennätys, jos kerran mitään\ntuli.\n\nKysyttäväksi vain jää:\n\n_Kuinka_ oppi ryssä hiihtämään?\n\nSekin on oikeastaan äärettömän yksinkertaista asiantuntijoille, ja\nallekirjoittanut on yksi aniharvoja asiantuntijoita.\n\nKuinka sitten ryssä oppi lukemaan?\n\nNiinhän se oppi, että neuvostohallitus antoi määräyksen, että jokaisen\nryssän on opittava lukemaan niin ja niin monen kuukauden kuluessa. Ei\nse ollut sen monimutkaisempi juttu.\n\nNähtävästi on neuvostohallitus antanut määräyksen, että ryssän\non opittava myöskin hiihtämään. Ja kun ukaasi tuli, niin ryssä\ntietysti oppi hiihtämään. Ja katso, pyhä veli: heti hän hiihti\nmaailmanennätyksen.\n\nNyt voi joku huomauttaa, että eihän se ryssä oppinutkaan lukemaan,\nmikäli polsujen omat tilastot paikkansa pitivät.\n\nMutta hiihtämään se kuitenkin varmasti oppi. Kuinkas se muuten olisi\nsaanut maailmanennätyksen?\n\nRyssä on hauska.\n\nYksi hymy hiihtävälle ryssälle.\n\n(1923.)\n\n\n\n\nTAKSOITUSLAUTAKUNNAN TÄYSI-ISTUNNOSSA SAVONMAASSA\n\n\nsiinä kunnassa, jota emme tahdo nimeltänsä mainita, koska\nkirjeenvaihtajakin pyytää, että »kunnan nimeä ei kuitenkaan tarvinne\nmainita — täällä asia kyllä tunnetaan», paukkuu nyttemmin kaksi\nvasaraa muiden pienempien paukahdusten säestyksellä, ja antaa tämä\ntodenmukainen kertomus asiallisen ja tyhjentävän kuvan tärkeästä\nverotustoimituksesta eräässä Pohjois-Savon tunnetussa ja vauraassa\nkunnassa.\n\nUkkoja tähän taksoitukseen tässä kunnassa ottaa osaa kolmattakymmentä,\ntoiset kovia porvareita, toiset vähintäänkin yhtä kovia kommunisteja,\nmutta suurimman työn tekivät aluksi puheenjohtaja, puheenjohtajan\nvasara ja kirjuri, muiden ukkojen torkkuessa, tupakoidessa ja\nsyljeskellessä ja puhuessa savolaisia asioita ja asianhaaroja ja elämän\nhavainnoita, ja virkistyessä vain »oman kylän kohdalla» valvomaan\nomia ja naapurien etuja, oikeuksia ja velvollisuuksia. Paitsi milloin\nkommunistit ryhtyvät äkkiyllätykseen yleismaailmallisen tai ainakin\nsavolaiskansallisen vallankumouksen hengessä ja koettavat äänestämällä\nlisätä jonkun paksuniskaisen ja isomahaisen manttaaliporhon,\ntalonjussin ja lehmäjehun äyrejä. Silloin kyllä porvarit heräävät\npuolustamaan laillista yhteiskuntajärjestystä ja isiltä perittyjä\noikeuksia ynnä yhteistä valkosavolaisrintamaa, ja istuntohuoneen\nilmakehän kyllästyttävät hörinä ja pörinä ja välihuudahdukset ja\nletkaukset ja naurunrähähdykset, kunnes äänestys on toimitettu ja rauha\npalaa Savonmaahan ja piiput taas kodikkaasti ja uneliaasti kurisevat.\n\nMutta istuupa tässä arvoisassa lautakunnassa myöskin räätäli,\ntulipunainen kommunisti tietysti, ja istuupa siellä suutarikin,\nvielä tulipunaisempi kommunisti luonnollisesti. Ja räätäli se\neräänä päivänä ensiksi huomasi, ettei sentään tässä porvarillisessa\nyhteiskunnassakaan ole tuiki mahdotonta yhdistää huvia, hyötyä ja\nkansalaisvelvollisuuksia käymään käsikädessä. Sinä päivänä toikin\nräätäli taksoituslautakunnan istuntohuoneeseen saksensa, mittanauhansa,\nrässirautansa ja kangaspakkansa, ja alkoi ommella sujautella housuja,\nporvarillisille ihramahoille leveämpiä housuja ja riistetylle\npunikkikansalle kapeampia housuja, hankkien täten ruunun ajalla\nitselleen tarpeellista lisätienestiä ja muille taksoituslautakunnan\njäsenille mieltäkiinnittävää ja virkistävää katselemista ankarassa,\nluita ja lihaksia rasittavassa istumatyössä, jonka yksitoikkoisuus\nkovin painosti ja unetti sekä porvaria että kommunistia.\n\nSinä päivänä punainen suutari monta kertaa miettiväisenä katsoa\nmuljautti punaisen räätälin puoleen ja päästi silloin tällöin\npitkän syljen, mutta ei sentään sanonut mitään, taputtelihan vain\nkengänpohjillaan permantoon Internaalin tahtia, ollen tuumailevaisen\nnäköinen. Mitä silloin miettikään, sit' ei tiennyt yksikään, mutta\nnähtävästi hän ajatteli, että onko sitten kraatari parempi kuin suutari?\n\nSillä seuraavana päivänä, taksoituslautakunnan jälleen kokoutuessa\nrasittavaan, mutta välttämättömään toimeensa, ja räätälin istuessa jo\njalat ristissä pöydällä ompelemassa niitä talokas Jussi Issakaisen\nuusia laveita sarkahousuja, astui suutari sisään iso laukkunsa\nselässään, teki ylimalkaisen hyvänpäivän niin aateveljille yleensä\nja räätälille erityisesti kuin porvareillekin, ja levitti loukkoon\nlestinsä, pikilankansa, harjaksensa, naskalinsa, vasaransa ja kaikki\nmuut työkalunsa sekä nahkatarpeet, ja ryhtyi valmistamaan sille\nPirhosen rengille niitä pitkävartisia vedenpitäviä lapikkaita, joita\nPirhosen renki on jo useampaan kertaan kiirehtinyt.\n\nJa nyt paukkuvat kilpaa puheenjohtajan nuija ja suutarin vasara,\nsuutarin takoessa nauloja Pirhosen rengin lapikkaanpohjiin\nja puheenjohtajan naulatessa äyrejä verovelvollisille, ja\ntaksoituslautakunta torkkuu vähemmän kuin ennen, sillä siitä on\nmieltäkiinnittävää, jopa jännittävääkin katsoa, mitkä ensiksi\nvalmistuvat, Jussi Issakaisen sarkapöksytkö vai Pirhosen rengin\nlapikkaatko.\n\n(1923.)\n\n\n\n\n»VELJESVIHA» PORLAMMILLA\n\n\nMarianpäivänä pitivät Porlammin Lotat iltaman, minkä porvarillisen\nhapatuksen vastamyrkyksi Porlammin sosialistit päättivät tilata\nLoviisan kommunistisen näytelmäseuran esittämään samana päivänä\nPorlammilla kapinahenkistä näytelmää »Veljesviha».\n\nLoviisan korkeimmissa kommunistisissa teatteripiireissä otettiin tämä\ntoverillinen anomus suosiollisesti huomioon ja päätettiin lähteä\nPorlammille »Veljesvihaa» esittämään.\n\nVierailunäytäntö herätti ansaittua huomiota myöskin huligaanipiireissä,\njotka päättivät läsnäolollaan kunnoittaa tätä Porlammin oloissa\nharvinaista taidetilaisuutta, ja kun Loviisan kommunistien\nnäytelmäseura matkusti Porlammille, seurasi sitä samassa junassa\njoukko Loviisan ja Valkon huligaanimaailman valioedustajia, jotka\nahkerasti voitelivat sisällisiä saranoitaan ollakseen perillä parhaassa\nesiintymiskunnossa.\n\nPorlammille saavuttuaan läksi varsinainen näytelmäseura pitämään\npääharjoitusta työväentalolla, mutta huligaanit tunkeutuivat erään\nporvarin navettaan vaatimaan itselleen äskenlypsettyä ja terveellistä\nlehmänmaitoa.\n\nSitä ei heille annettu, josta syystä Loviisan ja Valkon huligaanit\nvähän hermostuivat ja ryhtyivät hajoittamaan porvarillisten\nmaitopösöjen navettaa, aloittaen ikkunoista.\n\nTämän johdosta kiiruhtivat porvarilliset maitopösöt samaan navettaan\nedustamaan porvarillista maailmankatsomusta ja pönkittämään lahoa\nkapitalistista navettajärjestystä, ja tämän vastavallankumouksellisen\ntoiminnan lopputuloksena oli, että kommunistisen katsantokannan\nedustajat lensivät toinen toisensa jälkeen navetasta raittiiseen\nilmaan kauniimpina kuin he olivat navettaan mennessään olleet,\nsillä heidän etufasadinsa ja osittain myöskin takafasadinsa olivat\nauliisti koristellut sekä heleämmillä että tummemmilla punajuovilla\nja sinimarjoilla, vihertävään vivahtavilla makkaroilla ynnä\nkoristeellisilla kuhmuilla ja sarven-aluilla.\n\nKokouduttuaan jälleen maantielle panivat loviisalaiset ja\nvalkolaiset vieraat katkeran vastalauseensa tällaista menettelyä\nvastaan, joka olennaisesti poikkesi suunnitellusta ohjelmasta, ja\nlausuivat halveksimisensa ei ainoastaan porvarilliselle vaan myöskin\nsosialistiselle Porlammille ja koroittivat äänensä ja kirosivat\nPorlammin ja julistivat hajoittavansa ensin Lottien iltaman ja sitten\ntyöväentalon »Veljesvihan».\n\nKun sanoma tästä päätöksestä levisi Porlammilla, ryhtyi suojeluskunta\nvalkoiselle pistinvaltakunnalle kuvaavaan toimenpiteeseen ja asetti\nvahdit suojelemaan Lottien iltamaa.\n\nTämän johdosta Loviisan ja Valkon huligaanit, lausuen ankaran\ntuomionsa porvarillisesta kenkkuilemisesta, jättivät Lottien iltaman\nomaan arvoonsa, ja päättivät kohdistaa koko toimintansa työväentalon\nseuduille.\n\nTalolla näyteltiin juuri »Veljesvihaa» ja valkokaartin kauhistuttavia\nvarjopuolia ja punakaartin miellyttäviä ja liikuttavia valopuolia, kun\nLoviisan ja Valkon huligaanimaailman vispikerma saapui talon pihamaalle\nja nosti pöyristyttävän sotahuudon ja ryhtyi ryntäämään sisään\nteatterihuoneistoon.\n\nJärjestysmiehet huusivat, että älkää hyvät veljet, ja huligaanit\nhuusivat, että nyt näytetään se oikea veljesviha, ja kommunististen\ntaiteilijain esittäessä »Veljesvihaa» niillä petäjälaudoilla, jotka\nPorlammilla kuvaavat maailmaa, vetivät huligaanit esille pamppunsa ja\npuukkonsa ja järjestysmiehet vetivät esille pamppunsa ja revolverinsa,\nja se veljesviha, joka nyt esitettiin eteisessä ja portailla, voitti\ntodellisuudentunnussa, draamallisessa voimassa ja sujuvassa esityksessä\nja yhteisnäyttelyssä ehdottomasti lavalla näytellyn, vaikka eivät\njärjestysmiehet eivätkä huligaanit olleet ennättäneet edeltäkäsin\nensinkään syventyä ja eläytyä osiinsa, eivät olleet pitäneet mitään\nyhteisharjoitusta, eikä heillä ollut edes kuiskaajaa käytettävänään.\n\nLäsnäolleet vakuuttavat huligaanien tulleen siinä määrin pehmitetyiksi,\nettä heidän selkäpuolensa voi suurin piirtein katsoen arvostella\nkutakuinkin yhtä pehmoiseksi kuin vatsapuolenkin, ja kun heidät\ntäten oli lyöty, hakattu, piesty, revitty, raastettu, peipoteltu ja\nriepoiteltu ja lopuksi heitetty jonkinlaisina myttyinä tunkiolle,\nsaanemme katsoa heidän tulleen osapuilleen tuntemaan veljesvihan ja\nsen tuhoisat seuraukset, jonka jälkeen he verisin naamoin ja käyttäen\nkieltä, mistä ei henkinyt mikään erikoisempi suopeus Porlammia ja\nsen toverien taideharrastuksia kohtaan, vetäytyivät erääseen riiheen\npaikkailemaan itseään, mitä paikattavissa vielä oli.\n\nMinkäjälkeen, niinkuin säännönmukaiset iltamaselostukset päättyvät,\n»itsekukin läksi kotiansa kohti», tuntien saaneensa suunnilleen sen,\nmitä oli lähtenyt hakemaankin.\n\n(1923.)\n\n\n\n\nINKILÄN EMÄNOSKET KYSELEMÄSSÄ TURHIA KOMMUNISTISOLULTA\n\n\nTorstai-illaksi oli Inkilän työväenyhdistyksen talolle ilmoitettu\nkommunistipuhujan, kommunistisen nuorisopiirin edustajan puhetilaisuus.\nPaikalle oli saapunut myöskin Viipurin piirin sosialidemokraattisen\nnuorisojärjestön edustaja, sammuttelemaan tarpeen vaatiessa sen ruman\ntulisia nuolia.\n\nJa oli tilaisuuteen saapunut, paitsi luokkatietoista kommunistista\nyleisöä, myöskin Inkilän emänoskeloita.\n\nKommunistipuhuja selvitteli laajapintaisessa puheenesityksessä\ntyöläisluokan kommunistiset ja noskelaiset gategoorit ja työläisluokan\npolitiikan hämäämiset porvaripetojen kesyttämisen merkeissä, mikä\non johtanut uinuvan luokkatietoisuuden kammottavaan heräämiseen\nkapitalistivaltion patruunatehtaan synkässä ympäristössä. Tuontapaisen\ntyöväenpolitiikan hermokeskuksissa on havaittavissa ilmeistä\nväsähtyneisyyttä, ja suunnan ainemassoista, itse puolueesta kuulee kuka\ntahansa asioita tarkata tahtova vulgaanista jymyä. Sosialidemokraattien\nleirissä pidetään kyllä paljon parranpärinää, mutta se ei ole\naatteellisuuden innoituksen tuimaa hyökkäyshuutoa, vaan pikemminkin\ntorjuvia liikkeitä tekeväin valitusta.\n\nSittenkun puhuja vielä oli esiintuonut, että noskelaisten luottamus\nluokkataistelutekijöihin, joukkovoimiin ja joukkosieluun on\nkadonnut jättääkseen tilaa ajatuksellisesta laiskuudesta johtuvalle\npoliittiselle näpertelylle, mille sanontatavalle Inkilän rikkiviisaat\nemänosket irvistelivät ala-arvoisesti ikeniään, ryhtyivät\nviimemainitut kohentelemaan pikkuporvarillisia pöksyjään ja esittämään\nesitelmöitsijän harkittavaksi, vastattavaksi ja Inkilän ainemassoille\nselvitettäväksi eräitä kysymyksiä.\n\nKommunistisolun niistettyä nenänsä ja luotua tutkivan silmäyksen\ninkiläläisen ainemassan sfinksimäisiin kasvoihin esittivät Inkilän\nemänosket kysymykset: mitkä menettelytavat olisivat olleet\nsosialidemokraattisia parempia Suomessa jälkeen kansalaissodan?\n\nKun ei kommunistisolu tuntunut kysymyksen ajatussisällystä aluksi\noikein tajuavan, esitettiin se hänelle uudelleen, jonka jälkeen puhuja\nkakisteli kurkkuaan ja puhui jotain, joka nähtävästi saattoi olla\nyhtä läheisessä yhteydessä Tutankhamenin hautalöytöjen kuin esitetyn\nkysymyksen kanssa.\n\nKoska Inkilän ainemassat eivät olleet saaneet vastausta tehtyyn\nkysymykseen, niin vetosivat paikkakunnan emänosket hartaasti\nkommunistipuhujan parhaimpiin tunteisiin ja pyysivät häntä vain\nvastaamaan tähän kysymykseen: mitkä menettelytavat olisivat olleet\nsosialidemokraattisia parempia j.n.e.?\n\nSittenkun esitelmöitsijä oli sekautunut internatsionaaleihin ja Lex\nKallioon, mutta kysymys oli jäänyt vastaamatta, totesivat Inkilän\nemänosket, ettei puhuja näkynyt olevan sen enempää selvillä Lex\nKalliosta kuin nykyisistä internatsionaaleistakaan, ja esittivät hänen\nvastattavakseen seuraavat kysymykset: mitkä menettelytavat vievät\nparemmin kuin sosialidemokraattiset sosialistiseen yhteiskuntaan? Jos\nsellaisia on, niin mitä ne ovat?\n\nPyyhittyään hikeä niskastaan ja otsaltaan ryhtyi kommunistisolu\npuhumaan teoriasta ja käytännöstä, ja koska hänen käsityksensä\nteoriasta ja käytännöstä näyttivät hämäriltä, niin pyysivät emänosket\nhäntä, jos mahdollista, selvittämään, mitä ne semmoiset teoriat sitten\nhänen mielestään olivat?\n\nPuhuja hengähti helpotuksesta, ilmoittaen heti, että teoriat ovat vain\nsemmoista, jota joka mies voi laatia.\n\nInkilän emänosket päästelivät useita koleita hohotuksia, mitkä\nvaikuttivat hämmentävästi kommunistisoluun, ja vastasivat, etteivät\nnoskelaiset siitä huolimatta niin vain tee itse teorioita, vaan\nseisovat sen isopartaisen Marxin teorioiden pohjalla.\n\nMinkäjälkeen Inkilän emänosket kalkkarokäärmeellisesti hymyillen\npyysivät saada uudistaa äskeiset kysymykset.\n\nKommunistisolu huomautti tämän keskustelun osoittavan, että\nkysymyksiä on helpompi esittää kuin vastauksia, mihin erinäiset\npikkunosket yhtyivät halpa-arvoisilla räkätyksillä, eräiden viitatessa\nsananlaskuun, että yksi hullu voi kysyä enemmän kuin yhdeksän viisasta\nvastata.\n\nKun täten oli keskusteltu 4 tuntia ja kun kaikki muut väittelyt olivat\npäättyneet samalla tavalla, hyväksyivät Inkilän emänosket törkeällä\näänten enemmistöllä 17 äänellä 7 vastaan joukon päätöslauselmia, joissa\nväitettiin kommunistisolun saaneen kovasti saparoilleen ja hävinneen\nväittelyn.\n\nKokous loppui ja Inkilän emänosket kehoittivat kommunistisen\nnuorisopiirin puhujaa menemään uudelleen kouluunsa ja tulemaan sitten\ntakaisin, kun korvantaustat ovat kuivuneet, ja poistui puhuja talolta\nnoskelaisten ihmissyöjien irvistellessä pirullisesti ikeniään.\n\n(1923.)\n\n\n\n\nJULMA LAKI\n\n\nOdotamme, että maailmanvallankumouksen jossakin määrin käheäksi\nkäyneestä kurkusta kohoaa piakkoin tuskan ja raivon huuto kuulakkaalle\nkevättaivaalle. Oikeastaan olisi sen jo pitänyt kuulua. Olemme\nkuulostelleet pää kallellaan ja oikea etukäpälä samanpuoleisella\nkorvallisella, mutta sitä ei vielä ole kuulunut.\n\nMahdollista on, että maailmanvallankumous juuri tätä kirjoittaessamme\nraaviskelee parransänkeään ja miettii, missä muodossa se oikeastaan\npäästäisi hätähuutonsa valloilleen.\n\nJuttu on nimittäin tällä kertaa hiukan omituinen.\n\nMaailmanvallankumouksen praktiikassa ei ole moista tapausta vielä\nsattunut.\n\nSyypää on Bulgaarian synkkäkatseinen porvarillinen hallitus ja sen\npäämies Stambulinski.\n\nHra Stambulinskin valtakunnassa on niinkuin muuallakin bolshevikkeja,\njoitten päämääränä on kukistaa hra Stambulinskin hallitus sekä koko\nporvarillinen bulgaarialainen yhteiskuntajärjestys, ripustaa hra\nStambulinski kaulastaan mahdollisimman korkeaan lennätinpylvääseen ja\nmuodostaa Moskovasta saatujen ohjeitten mukaan uusi neuvostoparatiisi.\n\nKun hra Stambulinski on ensiksikin porvari ja toiseksi hyvin\njyrkkätuumainen ja itsenäisiä suunnitelmia hautova porvari, niin\novat Bulgaarian bolshevikit erikoisella mielenkiinnolla odottaneet,\nkuinka hallituksen päämies lopuksi heihin ja heidän edesottamisiinsa\nsuhtautuu. Onko hän, meteleitä ja rymäköitä peläten, olevinaan\nikäänkuin ei huomaisi bolshevikkien olemassaoloakaan, vai ryhtyykö\nhän ankariin vastatoimenpiteisiin ja tekemään kuolemantuomioiden ja\nvankiloiden avulla kommunisteista marttyyrejä maailmanvallankumouksen\npunaiselle alttarille?\n\nNyt on maailma saanut tietää hra Stambulinskin ja hänen hallituksensa\nsuunnitelmat.\n\nJa kaikki maailman kommunistit ja erityisesti Bulgaarian kommunistit\nistuvat suu auki ja tuijottavat kauhusta jäykistynein silmin Bulgaarian\nhallitukseen, julmaan, armottomaan hallitukseen.\n\nSillä Bulgaarian hallitus ei olekaan ryhtynyt taistelemaan bolshevismia\nvastaan eikä tekemään bulgaarialaisista kommunisteista uhrilampaita ja\nveritodistajia maailmanvallankumouksen alttarille.\n\nVaan on Bulgaarian hallitus päättänyt ryhtyä vakavasti toteuttamaan\nkommunismia valtakunnassaan!\n\nEnsi maanantaina kokoutuu Bulgaarian uusi eduskunta, sobranje. Ja\nhallitus on antanut laatia kommunisteja koskevan lakiehdotuksen\neduskunnalle esitettäväksi.\n\nLakiehdotuksessa säädetään, että jokaiseen bulgaarialaiseen kylään,\njossa on enemmän kuin 10 kommunistista äänestäjää, perustetaan\nkommunistinen yhteiskunta, johon jokaisen paikkakunnalla asuvan\nkommunistin on pakko kuulua. Kaikki kommunistien kiinteä ja irtain\nomaisuus sekä tulot takavarikoidaan ja julistetaan heidän yhteisikseen.\nNäin syntynyttä kommunistista omaisuutta hoitavat viranomaisten ja\nkommunistien edustajista muodostetut lautakunnat. Kommunististen\nperheitten jäsenten perintöoikeus lakkaa, ja menevät heidän perintönsä\nkommuunille. Kommuunin jäsenten on tehtävä kaikkien työtä samojen\nsääntöjen mukaan, ja ruokatavaransa ja muut elintarpeensa saavat he\nrahatta kupongeilla kommuunin varastoista.\n\nNäin tulee kommunistinen yhteiskunta toteutetuksi mitä puhtaimmassa\nja ihanteellisimmassa muodossaan Bulgaarian kommunistien keskuudessa.\nMutta porvareita ei siihen päästetä sotkemaan asioita ja punomaan\nmustia vastavallankumouksellisia juoniaan. Porvarien täytyy edelleen\npysyä vanhan ja lahon järjestelmänsä mädännäisyydessä ja katsella aidan\ntakaa vesi suupielessä kommunistisen yhteiselämän riemuja ja ihanuuksia.\n\nOn huomattava, ettei tässä ole kysymys mistään vapaaehtoisista\njärjestöistä. Lakiehdotuksen mukaan on Bulgaarian kommunistien,\nniinkuin sanottu, pakko ryhtyä toteuttamaan kommunismin suuria ja\nyleviä periaatteita käytännössä ja omassa elämässään. Kommunistisia\nAatamia ja Eevoja ei karkoiteta välkkyvillä miekoilla unelmiensa\nparatiisista, vaan heidät ajetaan päinvastoin vaikka väkisin\nsinne sisään. Bulgaarian hallitus tahtoo pestä kätensä Historian\nmarmorikovien kasvojen edessä ja antaa kullekin alamaiselleen\netsimättömän tilaisuuden tulla autuaaksi omalla tavallaan.\n\nMutta entäpä jos joku tai jotkut kommunistit sanovat, että kiitoksia\nvain, mutta meitä ei vielä haluta ryhtyä elämään kommunismin oppien\nmukaan? Me haluamme vielä toistaiseksi itse päättää omaisuudestamme,\nperinnöstämme ja työstämme vanhassa porvarillisessa järjestyksessä.\nOlkaa hyvät ja menkää hiiteen lakeinenne! Emme tahdo ryhtyä elämään\nkommuunissa.\n\nSiltäkin varalta on lakiehdotuksessa pykälänsä, johon aate on\ntodennäköisesti saatu suoraan Neuvosto-Venäjältä. Siellä, niinkuin\ntiedämme, on ampumista käytetty laajassa mittakaavassa ja hyvällä\nmenestyksellä niitä vastaan, jotka hangoittelevat kommunismia\nvastaan. Ja niinpä säädetään nyt myöskin Bulgaarian hallituksen\nlakiehdotuksessa, että ne bolshevistisen kommuunin jäsenet, jotka\nkoettavat elää porvarilliseen tapaan ja elättää itseään muussa kuin\nkommunistisessa järjestyksessä, tuomitaan kuolemaan ja ammutaan\njulkisella paikalla.\n\nKauhusta väristen on sekä sivistynyt että bolshevistinen maailma\nvastaanottanut tiedon Bulgaarian hallituksen aikeista. Sillä voiko\nkuvitella mielessään vertahyytävämpää julmuutta, kuin että kommunistit\npakotetaan elämään omien oppiensa mukaan.\n\nMutta Bulgaarian tyly hallitus on sitä mieltä, että juuri se on paras\nlääke kommunismia vastaan.\n\nMeikäläisten kommunistien ei kuitenkaan pidä tästä pahasti pelästyä.\nLuonnollisesti itkee heidän sydämensä verta kommunistiseen elämään\ntuomittujen bulgaarialaisten aatetoveriensa kovan kohtalon vuoksi,\nmutta omalta mieskohtaiselta osaltaan voivat he tuntea itsensä\nturvallisiksi. _Täällä_ eivät vallitse Balkanin olot, täällä saavat\nkommunistit kyllä edelleenkin elää porvarillisessa yhteiskunnassa, eikä\nkukaan pakota heitä perustamaan kommuunia. Pikemminkin heitä estellään\nmoisesta onnettomuudesta.\n\nTässä valkoisen hirmuvallan ohranamaisessa järjestyksessä on ainakin se\nhyvä puoli.\n\nSaa nyt sitten nähdä, millaisen mötäkän kommunistiset lehtemme\nnostavat, jos sobranje todellakin hyväksyy, niinkuin kylläkin\nmahdollista on, Bulgaarian hallituksen epäinhimillisen julman\nlakiehdotuksen.\n\n(1923.)\n\n\n\n\nSIINÄ SE VASTA MIES!\n\n\nJärvi lepää rasvatyynenä. Kuuma on. Ilma väreilee paahtavaisuuttaan.\nKalat ovat idiootteina, eivätkä välitä pyydyksistämme vaan lausuvat\nniille raukean halveksimisensa.\n\nLaiskottaa. Huomaamme, ettemme ole Trotski. Trotskia nähtävästi ei\nlaiskottaisi tässäkään tilanteessa.\n\nOlemme syventyneet erääseen täkäläiseen lehteen lainattuun kuvaukseen\nTrotskista, Neuvosto-Ryssän nykyisestä pääjehusta. Kuvausta ei ole\nkirjoittanut Trotski itse — ainakaan ei hän kainona miehenä ole\nviitsinyt pistää omaa nimeään alle, — vaan eräs bolshevikkiolojen\ninnostuneena kiivailijana tunnetuksi tullut hra Georges Popov. Ja tällä\nkertaa on hän virittänyt balalaikkansa Trotskin kunniaksi.\n\nVarmastikaan ei hra Trotski, jonka oikea ja alkuperäinen juutalaisnimi\non Bronstein, ole mikään jokapäiväinen vallankumousilmiö. Juutalaisella\nseikkailijalla, joka jo puolikymmentä vuotta on ollut suurten\nmiljoona-armeijain ylipäällikkö ja joka tällä hetkellä, kun Lenin on\nmyönnetty lopullisesti toheloksi ja pois pelistä joutuneeksi, lienee\nVenäjän todellinen hallitsija, täytyy olla päässään muuta kuin vanhoja\nsahanpuruja. Ainakin on hän kavereineen onnistunut saattamaan äsken\nvielä mahtavan ja pelätyn suurvallan sellaiseen alennustilaan ja\nviheliäisyyteen, ettei historia ole moista romahdusta nähnyt, ja sekin\non jo jotakin, josta hänelle ja hänen kumppaneilleen on annettava täysi\ntunnustus ja vilpitön kiitos.\n\nKuitenkin on kaikki se mielestämme vielä vähäistä sen rinnalla, mitä\nhra Trotski — hra Popovin kuvauksen mukaan nimittäin — muutoin tekee ja\nehtii.\n\nEnsiksikin on hänen hartioillaan hallitustaakan pääpaino. Sitäpaitsi\non se hän, joka oikeastaan johtaa Venäjän ulkopolitiikan. Hän se on\njärjestänyt suuret teollisuustrustit, ja hänen kourissaan ne ovat koko\nkommunistipuolueen ohjakset.\n\nKuulkaamme edelleen: »Paitsi huolenpitoa punaisesta armeijasta\novat hänen käsiteltävinään asiat, jotka koskevat sisä- ja\nulkopolitiikkaa, teollisuutta, kauppaa, kirkkoa, nälänhätää,\nkaivosteollisuutta, lentolaitosta, kommunistista internationaalia,\nmaailmanvallankumousta, propagandaa, raha-asioita y.m. y.m. Hurjaa\nvauhtia risteilee hän Venäjän äärettömillä lakeuksilla puuttuakseen\nitse asioiden kulkuun, missä sitä tarvitaan, tai tullakseen omin\nsilmin vakuutetuksi asiain tilasta. Sillävälin on hänellä aikaa\nottaa osaa sotajoukkojen katselmuksiin ja pitää sytyttäviä puheita.\nNiin, onpa hänellä »vapaahetkinään» aikaa harjoittaa _kirjallisia_\ntutkimuksiakin; hän valmistelee lakkaamatta suurteosta »20:nnen\nvuosisadan kirjallisuudesta». Levätessään maa-asunnollaan Moskovan\nulkopuolella sanelee hän puhelimitse tätä teostaan kaupungissa olevalle\nsihteerilleen».\n\nPuh, sallikaa meidän välillä vähän huokaista. Meille tuli jo hiki hra\nPopovin kuvausta suomentaessammekin\n\nJuu, kyllä se on aika poika. Vaikka ei tällaisen ilmiön tarvinnekaan\nkoskaan syödä eikä nukkua, niinkuin muiden ihmisten, niin on se\nsittenkin paljon ennätetty ja jaksettu, etenkin kun Trotskinkaan\nvuorokauteen ei mahtune enempää kuin 24 tuntia.\n\nMutta edelleen! Älkää luulkokaan, ettei Trotski muuta ennättäisi. Kyllä\nhän ennättää. »Joka päivä lukee Trotski kaikki neuvostolehdet, mikä\nlueskelu useimmiten aiheuttaa määräyksiä, päätöksiä ja toimenpiteitä,\nhän tutkii sitäpaitsi johtavat venäläisten maanpakolaisten\näänenkannattajat ja maailman sanomalehdistön etevimmät edustajat.\nTodellisina lepohetkinään syventyy hän Einsteinin, Spenglerin, Kautskyn\nja muiden suurmiesten teoksiin».\n\nJo moinen luku-urakka veisi jonkun muun sällin päivän aivan tarkkaan,\nmutta me arvelemme, että Trotski muiden yli-inhimillisten kykyjensä\nohessa osaa myöskin katsoa kieroon ja lukea kahta lehteä yht'aikaa,\nsamalla kun joku hänen sihteereistään lukee kolmatta lehteä hänen\noikeaan korvaansa ja toinen sihteeri neljättä lehteä hänen vasempaan\nkorvaansa.\n\nTrotskin urheiluharrastuksista ei hra Popov mitään mainitse,\njoten meidän täytyy jatkaa omin päimme. Pysyäkseen ruumiillisesti\nkunnossa sellaisen työtaakan alla täytyy Trotskin tietysti hoitaa\nterveyttään ja urheilla. Otaksumme, että hän aamulla mylleröi 15\nminuuttia, juoksee sitten maratonin Moskovan ympäri, heittää kuulaa\nja keihästä, saavuttaen uusia maailmanennätyksiä, ja toimeenpanee\nköydenvetokilpailun: Trotski köyden toisessa päässä ja komppania\npuna-armeijalaisia toisessa päässä. Trotski vetää vastaan haraavaa\nkomppaniaa perässään pitkin ketoa niin että tomu pölisee, ja aidan\ntakana katselevat bolshevikit nakkaavat lakkinsa ilmaan ja huutavat\n»uraa!»\n\nTrotskista aikakautemme etevimpänä taidemaalarina, kuvanveistäjänä,\nsäveltäjänä, skruuvinpelaajana, huuliharpunsoittajana j.n.e. ei aikamme\nanna tällä kertaa puhua. Me emme ennätä niin paljon kuin Trotski.\n\nMutta Trotski ennättää sitä enemmän. Hän tekee kaiken. Muiden\nbolshevikien ei tarvitse muuta tehdä kuin istua ja pyöritellä\npeukaloitaan. Vuoroin myötäpäivään ja vuoroin vastapäivään.\n\nJa ryssien huusholli on edelleen sillä kannalla kuin on. Ja\ntoivottavasti pysyy vielä kauan. Eläköön Trotski!\n\n(1923.)\n\n\n\n\nBOLSHEVIKIT KEKSIJÖINÄ\n\n\nTeekeittiötä lukuunottamatta — jos nyt sitten sekään on alkuperäinen\nvenäläinen keksintö — eivät venäläiset tähän saakka ole keksineet\nmuuta kuin bolshevismin. Tietysti ei se tosiasiassa ole venäläinen\nkeksintö, mutta ainakin lankeaa ryssälle kunnia pitkälle menneistä\nkommunistisista kokeiluista.\n\nNäissä kokeiluissa ovat ryssät kuitenkin tehneet eräitä keksintöjä,\njoita heidän lehtensä »Ekon. Shisnj» on paljastanut hämmästyvälle\nmaailmalle.\n\nTiedämme, millainen kiire ja into bolshevikeilla oli saada ruplan arvo\nmitättömäksi. Bolshevikit luulivat että se kapitalismin ruma ja musta\npahahenki asuu juuri ruplassa. Bolshevikit puhuivat ensin keskenään ja\nsanoivat sitten kaikelle kansalle, että jos saadaan raha mitättömäksi,\nniin silloinhan häviää kapitalismi itsestään. Porvareista päästään\ntappamalla heidät, ja kapitalismista päästään tappamalla rupla,\npainattamalla niin paljon paperirahaa, että se tulee mitättömäksi.\n\nTuumasta toimeen. Ohjelman edellinen puoli sujui mainiosti. Porvareista\npäästiin todellakin tappamalla heidät.\n\nJa ruplan tappaminen onnistui myös yli kaikkien odotustenkin.\nMaailmanhistoriassa on ennenkin esiintynyt kelvotonta ja arvotonta\nrahaa, mutta niin arvotonta kuin bolshevikkirupla ei ole esiintynyt\neikä tule vastakaan esiintymään, koska todennäköisesti ei tule\nmaailmassa koskaan olemaan muita sellaisia finanssineroja kuin\nbolshevikit, jotka harkitsisivat kannattavaksi painattaa »rahaa», mikä\nei ole likimainkaan sen paperin arvoinen, jolle se on painettu.\n\nMutta pää tulee lopulta vetävän käteen. Bolshevikinkin.\n\nBolshevikitkin ovat, raha-asioitaan tuumiessaan, alkaneet katsella\ntoisiaan pitkin silmäripsin. Ja nyt he kuiskailevat ällistyneen\nnäköisinä toisilleen. Omituista! Ruplan tapoimme, niin että se nyt on\nkerrankin tapettu, mutta kapitalismin paholainen ei kuollutkaan! Se\npäinvastoin kasvaa ja vahvistuu Venäjällä päivä päivältä, sillä vaikka\nbolshevikkien hattua ei haittaakaan Venäjän satamiljoonaisen kansan\nnälkään kuoleminen, niin eivät bolshevikit itse kuitenkaan halua kuolla\nnälkään. Ja se on edessä, ellei kapitalismille tehdä uusia myönnytyksiä\njoka päivä.\n\nSekin pieni sivuseikka jäi bolshevikeilta ovelissa laskuissaan huomioon\nottamatta, että valtion maksukyky meni penkin alle samalla kertaa\nkuin ruplan arvokin. Tämä laskuvirhe on tuottanut paljon murhetta\nbolshevikkien huushollissa. Mutta asiaa ei voida enää auttaa. Marx ei\nole neuvonut, millä tavalla rupla saadaan takaisin arvoonsa, sitten kun\nse kerran on saatu niin arvottomaksi kuin se nyt on.\n\nNyt vaatii edellämainittu vaikutusvaltainen bolshevikkilehti\nankarasti ja aivan vanhaan porvarilliseen tapaan, että valtiopankin\nsetelinanto-oikeutta on rajoitettava.\n\nKun se vain kävisi päinsä. Bolshevikkien asioissa olisi paljon\nkorjaamista, joka on yhtä helppo sanoa kuin vaikea tehdä. Nyt on heille\nkirkastunut »uusi» totuus, että mitä enemmän paperirahaa painattaa,\nsitä arvottomammaksi se tulee. Ihmeellistä ja käsittämätöntä on kai\npolsujen mielestä, että tämä kapitalistinen luonnonlaki pitää paikkansa\nmyöskin bolshevistisilla autuaitten niityillä.\n\nJa vielä toisen suuren keksinnön on bolshevikkilehti julistanut\nmaailmalle. Kapitalistisessa maailmassa se kyllä on tietty ennenkin,\nmutta bolshevikit eivät uskoneet. Nyt alkavat hekin vähitellen uskoa.\n\nJa nyt he riemastuneina keksinnöstään hokevat, että »teollisuutta on\nhoidettava niin, että se kannattaa!» Ja ettei teollisuuden ole elettävä\nvaltion kustannuksella!\n\nTodellakin! Valo tulee idästä. Suuri valo tuli Moskovasta, ja me olemme\nhäikäistyt.\n\nBolshevikit ovat siis antautuneet taloustieteellisiksi keksijöiksi,\neikä kenkään voi sanoa, mitä uusia paljastuksia he vielä tekevät.\nKukaties siirtyvät he piakkoin puhtaaseen matematiikkaankin ja\nilmoittavat kaikille kaikille kaikille, että Venäjällä on laajojen,\nkokeilujen vahvistamien tutkimusten perusteella tultu siihen\nvakaumukseen, että kaksi kerta kaksi on neljä kommunistisessakin\nyhteiskunnassa.\n\nEri asia on, voivatko bolshevikit enää tässä ajallisessa elämässään\nkäyttää tieteellisiä saavutuksiaan ja voittojaan hyväkseen.\n\nSillä bolshevikit ovat kuin ilmailijat, jotka nousivat lentokoneellaan\nkorkealle, liki taivasta ja olivat iloisia. Ja kaikki kansa ällisteli\nheitä. Ja sitten he heittivät moottorin ja potkurin maahan ja huusivat,\nettä katsokaa, se lentää sittenkin! Ja se lensikin vielä vähän matkaa\nentisellä kapitalistisella vauhdillaan. Sitten se alkoi laskeutua, ja\nlopuksi läksi tulemaan nurinniskoin ja häränpyllyjä heitellen hurjaa\nvauhtia kohti vankkaa maankamaraa. Nyt pyörivät silmät ilmailijain\npäässä, ja he kiljuvat ja tekevät lentoteknillisiä keksintöjä, mutta se\nalkaa olla hieman myöhäistä.\n\n»Roskareissu, mutta tulihan tehtyä».\n\nNiinkuin entinen markkinamies sanoi.\n\n(1923.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTIT »KAPITULEERAAVAT»\n\n\nOvat siis kääntyneet Hämeenlinnan kommunistit anomuksella Porvoon\ntuomiokapitulin puoleen.\n\nHämeenlinnan kommunistit tahtovat nousta sorron yöstä ei kansan\nkaikkivaltiaan luisevien nyrkkien vaan kirkkoruhtinaitten pehmeämpien\nkämmenten avittamina. Tapaus lienee toistaiseksi ensimmäisiä\nmaailmanvallankumouksen jylhässä historiassa ja ansaitsee siis tulla\nkahvipöydässä muistetuksi.\n\nHämeenlinnan kommunistit ovat jättäneet tuomiokapituliin\nvalituskirjelmän, missä anotaan kumottavaksi Hämeenlinnan\nkirkkovaltuusmiesten päätös kapinallisten haudoille aiottua\nmuistopatsasta koskevassa asiassa. Niinkuin muistettaneen,\nkiinniriippuvat myöskin Hämeenlinnan Sepeteukset tässä suhteessa\ntunnuslauseessa, että »ei patsast' eikä napaa».\n\nSallikaa meidän hetkiseksi vajota nuoruuden muisteloihin.\n\nPalatkaamme ajassa neljännesvuosisata taaksepäin.\n\nErääseen meille viheriöivässä nuoruudessamme sangen tuttuun\npikkukaupunkiin.\n\nSiellä oli silloin pappi, mukava ja joviaalinen herrasmies sivumennen\nsanoen, nyttemmin vainaja jo monta ajastaikaa.\n\nOli siellä myöskin eräs räätäli, joilla kautta aikojen on kunnia- ja\nhaukkumanimenä ollut »pukki».\n\nTämä räätäli oli ainakin siinä suhteessa Kambyseskeisarin korkian\nkaltainen, että hänkin usein »viinall' karais' kurkkuans». Hän oli\npaikkakunnan kuuluisin ja uutterin raataja viinamäen töissä, siihen\naikaan, jolloin miedompia väkijuomia myytiin vapaasti tavallisissa\nsekatavarakaupoissa ja puteli esim. »Husson tuiskua» maksoi\nmuistaaksemme 80 penniä.\n\nEräänä ehtoohetkenä oli räätäli — sanottakoon häntä nyt vaikka\nMesikämmeneksi — väsähtänyt katuojaan.\n\nKatuliikenne ei siellä ainakaan silloin ollut kovin vilkas. Yksi ja\ntoinen kulki kuitenkin ohi, ja Mesikämmen, joka ei ollut mainehikas\nainoastaan mahtavan janonsa vuoksi — hänen kuuluisuutensa perustui\netupäässä hänen suulauteensa ja sukkeluuteensa eritoten hönössä\nollessaan, ja muussa tilassa ei häntä tavallisesti nähtykään — teki\nohikulkeville avunpyyntiesityksiä, jotka eivät kuitenkaan johtaneet\ntoivottuun tulokseen. Ohikulkijat vain virnuilivat ja sanoivat, että\nmikäs hätä sinulla siellä on, pehmeässä ojassa lämpimänä kesäyönä? Ja\njos ei vuoteessa olisikaan leveyttä liiemmälti, niin pituus kai ainakin\nriittää? Ja menivät menojaan, vaatturimestari Mesikämmenen puhjetessa\nmonisanaisiin ja tyylikkäisiin sadatuksiin omien seurakuntalaistensa\ntaholta saamansa epäkristillisen kohtelun johdosta.\n\nMutta lähenipä vihdoin kirkolta päin itse seurakunnan paimen, kaupungin\npastori, rauhallisesti kävellen, ja uusi toivo välkähti Mesikämmenen\nsameissa silmissä. Ja kun pastori saapui uupuneen seurakuntalaisensa\nkohdalle, tervehti viimeksimainittu häntä rukoilevalla äänellä\nseuraavalla tilapäissäkeellä:\n\n    »Laupias lammasten paimen,\n    auta pukkia ojasta!»\n\nJa pastori olikin tällä kertaa se laupias samarialainen, joka pelasti\neksyneen pukin kosteasta olinpaikastaan.\n\nEri juttu on, ojentaako Porvoon tuomiokapituli auttavan kätensä\nHämeenlinnan punertaville pukeille.\n\nMutta räätäli Mesikämmen olikin paljon hauskempi mies kuin nykyiset\nkommunistit.\n\n(1923.)\n\n\n\n\nTOISELLA PUOLEN\n\n\n— Kah, päivää, kunnioitettu ystävä Pjotr Velikij!\n\n— Aaa... Vladimir Iljitsh! Toivotan hyvää jatkoa! Kuinka on nerokkaan\npäänne laita? Joko alkaa parantua?\n\nLenin tunnusteli vaistomaisesti otsaansa ja takaraivoansa ja räpytellen\nsilmiään kirkkaassa auringonvalossa vastasi:\n\n— Paranemassa on, kallis ystäväni ja hyväntekijäni Pjotr Velikij.\nTe kun silloin kerran, kun politiikasta väittelimme, minua nyrkillä\npääkalloon läjäytitte, niin että kourallinen herneitä ja papuja\naivoistani irtosi, niin siitä lähtien on parantuminen ihmeellisesti\nedistynyt. Siitä teille suuret kiitokset edeskannan, ystäväni ja\nhyväntekijäni Pjotr Velikij!\n\nPietari suuri hymähti tyytyväisenä, sillä suurestakin miehestä\non mieluista, kun hän saa kiitosta ja tunnustusta. Usein ehkä\nmieluisampaakin kuin jostain pienemmästä miehestä.\n\n— Minulla aina onkin hyvät käsivoimat ollut, Vladimir Iljitsh!\nKoetelkaapas, olkaa hyvä, tuota hauislihasta.\n\nPietari suuri jännitti lihaksensa, koukistaen oikean käsivartensa.\nLenin tunnusteli hauislihasta ja myönsi:\n\n— Niin on kuin puuta... ikäänkuin jollakin toverilla työläisellä tai\ntoverilla talonpojalla.\n\n— Ei teidän tovereillanne, veikkonen, ole koskaan sellaisia lihaksia\nollutkaan! Laiskureita ovat. Mutta tällä nyrkillä minä korkeimman\nomakätisesti annoin selkään pojareille, jos musikoillekin. Isotkin\nherrat saivat hovissa korvilleen niin että läiskyi. Kerrankin\nPietarissa... kuulkaapa, Vladimir Iljitsh, lakkamme käymään Pietarissa!\nNyt on kaunis ilma kävelläksemme.\n\n— Leningradia tarkoitatte kai, Pjotr Velikij? Ei haluta takaisin.\nKiitin kun pääsin.\n\n— Mitä pelkäätte? Enhän minäkään pelkää.\n\n— Mitäs te, porvari! Mutta minun käymiseni siellä olisi vaarallista\nkommunismin opeille. Venäjällä nyt seitsemän vuotta joka koulussa\ntaikauskoa pois on kitketty ja sanottu, ettei mitään muuta elämää ole\nkuin se, mikä kommunistisessa yhteiskunnassa on, ja nytkö minä menisin\nsinne kummittelemaan ja tekemään koko valistuksen tyhjäksi! Nietu.\n\n— Myönnän, johdonmukainen olette, Vladimir Iljitsh, sangen\njohdonmukainen! Minä pojareilta ja musikoilta pitkät parrat leikkasin,\nte leikkasitte koko pään. Olisitte valmis leikkaamaan omankin päänne,\njos voisitte sillä saada laumat uskomaan opinkappaleitanne.\n\n— Totta on, ystäväni ja hyväntekijäni Pjotr Velikij! Toivotan teille\nonnea matkalle! Katselkaa ja kuunnelkaa, kuinka asiat kulkevat, ja\npalatkaa terveenä kertomaan minulle, mitä uutta kuuluu. Ja selko\nottakaa, tehkää hyvin, minkä verran se suuri tulva Leningradissa...\n\n— Pietarissa!\n\n— Älkäämme kiistelkö, katselkaa, pyydän, joko tulvantuhot\nperustamassanne kaupungissa, vallankumouksen kehdossa, ovat korjatut\ntyöläisten ja talonpoikain voimakkaan hallituksen viisailla\ntoimenpiteillä.\n\nSuuren Pietarin kookas vartalo alkoi haihtua ja oli lopuksi\nnäkymättömissä. Lenin jatkoi matkaansa. Hän oli menossa haukkumaan\nMarxia, sillä Leninin tapana oli käydä kerran viikossa haukkumassa\nMarxia mitä voimakkaimmilla venäläisillä haukkumasanoilla. Välistä\ntarttui hän Marxin isoon partaankin, ravisti sitä kiukkuisesti ja huusi:\n\n— Ja minä, pöllö, tuhosin suuren valtakunnan ja miljoonia ihmishenkiä\nteidän, juutalaiskuonon idioottimaisilla teorioillanne kokeillessani!\nSiitäkös vasta konkurssi tuli, senkin saksalainen karvaturpa!\n\nKuinka kauan Pietari suuri matkallaan viipyi, sitä ei voida tarkalleen\nsanoa, koska siellä ei ole aikaa. Mutta kerran, kun Lenin kurkisti\nsisään tämän ovesta istui Pietarin perustaja saappaitaan kuivaillen\nuunin edessä.\n\n— Mitä kuuluu, kallis ystävä Pjotr Velikij? Terveenäkö palasitte?\nKuinka jaksaa diktaattori Sinovjev? Vieläkö ryyppää ja pöydällä »pikku\nryssää» tanssii? Samanlainen aasi muutoin kuin muutkin nykyiset\nkomissarit, Trotskia lukuunottamatta, niinkuin testamentissani olen\nosoittanut. Pietari suuri aivasti ja sanoi:\n\n— _Tätä_ sinne kuuluu, kaupunkiini Pietariin! Nuhan sain! Siellä oli\n_taas_ tulva. Nevskilläkin vesi lainehti. Polviin asti oli pääkadulla\nvettä. Saappaiden suista sisään meni. Ja muualla oli vielä enemmän\nvettä. Te, punaiset hölmöt, kuvittelitte lähettävänne Venäjältä\nsellaisen tulvan, joka upottaisi koko maailman, mutta siitä ei tullut\nmitään. Pieni Virokin teille päihin antaa. Mutta aina kun alkaa milloin\nlounainen tuuli puhaltaa Suomenlahdelta, niin kohta on toinen teidän\npääkaupungeistanne hukkumaisillaan, eikä kolmannen internatsionaalin\npääpesään pääse muuta kuin soutamalla. Mitäpä te voitte luonnonvoimille?\n\n— Tosi on, kallis ystäväni ja hyväntekijäni! Luonnonvoimia emme\nhallitse. Pietarista minä viis — tarkoitin Leningradia. Mutta on\nkamalampi luonnonvoima kuin vesi — venäläinen talonpoika. Sitä emme me\nbolshevikit ole koskaan ymmärtäneet. En edes minä itse. Mitä hautoo\nsataviisikymmentä miljoonaa musikkaa? Ja mitä tekevät jälkeläiseni,\nkirotut pässinpäät, kun se tulva nousee? He vihaavat meitä\nbolshevikkeja, musikat. Eivät he rakastaneet tsaariakaan, mutta meitä\nhe suorastaan vihaavat. Mitä tehdä, ystäväni ja hyväntekijäni, jolle\nVenäjänmaan suuruus ja mahti on kallis?\n\n— Kysykää Marxilta! vastasi Pietari tsaari ivaten. — Ehkä on hänen\ntuuheassa parrassaan joku teoria senkin mahdollisuuden varalta!\n\nLenin sylkäisi vihaisesti ja läksi.\n\nMutta maanpäällä painattivat lehdet tavaksi tulleita sähkösanomiaan:\n\n»Pietarin kaupunki on jälleen suurten tulvien vallassa. Nevan vesi on\nnoussut 7 1/2 jalkaa yli normaalikorkeuden...»\n\n(1925.)\n\n\n\n\n»NEUVOSTO-AAPINEN»\n\n\nJoku kotimaahan äskettäin pistäytynyt aunukselainen on Sortavalaan\npalattuaan tuonut tullessaan tuliaisiksi »Laatokalle» venäjänkielisen,\n10 sivun laajuisen ja Petroskoissa painetun »Aapisen täysikasvuisille».\nAapinen tietysti opettaa kommunismin alkeita pitkäpartaisille\nopetuslapsille ja kuuluu siinä olevan m.m. painettuna seuraavia\nperustotuuksia:\n\n»Me emme ole aaseja».\n\n»Me emme ole pässejä».\n\n»Sinä rakastat neuvostoja, mutta herrat eivät rakasta neuvostoja».\n\n»Me olemme alastomia ja paljasjalkaisia, mutta me emme tee työtä\nherrojen hyväksi».\n\n»Sinä kasvoit paljasjalkaisena, mutta herrat eivät ole paljasjalkaisia».\n\nJa niin poispäin.\n\nMeillä ei ollut onni oppia hyödyllistä lukutaitoamme bolshevistisesta\naapisesta. Se oli päinvastoin sitä vanhaa, porvarillista hapatusta:\n\n»A.\n\nAamu iltaa viisaampi.\n\nÖ.\n\nÖisin yököt lentelevät».\n\nMutta luodessamme näin ikämiehinä katseen taaksepäin tuntuu meistä\nsiltä, kuin olisi itse Lenin nyttemmin tunnustanut, että sillä meidän\nporvarillisella aapisellakin oli puolensa.\n\nHän on nukahtanut pienen unosen kommunistihuumauksensa jälkeen. Pää\ntuntuu hieman raskaalta ja kitalaki epämiellyttävän kuivalta, mutta\nsamalla ovat kaikki joutavanpäiväiset haaveet haihtuneet. Hän siemaisee\nkulauksen kylmää teetä, pesee kasvonsa raikkaalla vedellä ja tuntee\nitsensä verrattain uudeksi ihmiseksi. Sitten hän lähtee neuvoston\nkokoukseen, nyykäyttää päätään eräille uskotuilleen, puristaa ohimennen\njonkun kättä, astuu puhujalavalle ja alkaa puhua:\n\n— Taisi tulla eilen illalla vähän hummattua... sattuuhan sitä. Aatteet\novat tietysti sinänsä erinomaiset, mutta niillä on kieltämättä ainakin\ntoistaiseksi se pieni vika, etteivät ne käytännössä kävele — tuskinpa\nvielä konttaavatkaan. Porvareilla Suomessa on ollut joskus jokin\naapinen, jossa oli lause »Aamu iltaa viisaampi». Tänä aamuna minä\nhavaitsin tuon lauselman varsin hyvin mahtuvan myöskin kommunistiseen\najatustapaan. Meidän aapisessamme taas sanotaan: »me emme ole pässejä».\nSekin on totta, sillä me olemme painattaneet aapiseemme ainoastaan\nkommunistisia totuuksia. Mikä on pässi? Se on eräs nelijalkainen, joka\npuskee päänsä vaikka seinään, tekemättä sitä ennen minkäännäköisiä\nmittauksia ja arviolaskelmia tuon seinän paksuudesta ja vahvuudesta.\nMe olemme myöskin puskeneet päätämme kerran toisensa jälkeen meitä\nympäröiviin porvarillisiin seinämiin — Suomi, Viro, Puola... hm,\nja muutamiin muihin, ja koska en _minä_ ainakaan ole sellainen\npässi, joka ei olisi osapuilleen selvillä seinän vahvuudesta ja\notsaluuni kestävyydestä, niin olen minä päättänyt, että eilisiltaiset\nvoimalauseet siirretään aunukselaisiin aapisiin ja me ryhdymme tekemään\nkauppaa porvarin kanssa ... löytyväthän ne tunnuslauseet sieltä\naapisesta, jos joku sattuisi niitä tarvitsemaan.»\n\nOlkoon Lenin muuten sisimmältään — kukali hänellä mitään »sisintä» on —\nmikä hyvänsä, niin se tunnustus täytyy hänelle ainakin antaa, ettei hän\nole, eikä ole tähänkään saakka ollut mikään pässinpää.\n\nMe olemme kuvitelleet mielessämme sen homeerisen hymyn, joka leikitsee\n»suuren Leninin» tutkimattomilla kasvoilla, kun hän lukaisee läpi sen\nSuomen kansaneduskunnan kommunistien Ville Vainion ja Hilda Hannulan\nallekirjoittaman eduskuntaehdotuksen »Laiksi Suomen hallitusmuodon\nperusteiksi», joka äskettäin on eduskunnalle jätetty ja kaikessa\nhauskuudessaan kommunistilehdissä julkaistu, ja jossa esitetään Suomen\ntasavallan muuttaminen »Suomen Sosialistiseksi Neuvosto-Tasavallaksi» —\nkaikkea muuta kuin kommunistisessa järjestyksessä, nimittäin:\n\n»Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty 20 päivänä\nheinäkuuta 1906 annetun valtiopäiväjärjestyksen 60 §:ssä määrätyllä\ntavalla».\n\nArvelemme, että toveri Lenin naurahtaa hörähtää itsekseen, hieraisee\nhuvitettuna leukapartaansa ja murahtaa:\n\n— Vot kak... aamu iltaa viisaampi. Siis laillisessa järjestyksessä —\ntällä kertaa.\n\n(1925.)\n\n\n\n\nISOT KIRJAIMET\n\n\nKasanin kuvernementissa, Jegorofkan piirikunnassa, asui olkikattoisessa\ntuvassaan musikka Ivan Ivanovitsh. Astui hänen tupaansa päivänä erähänä\nkylän kommunisti.\n\nIvan Ivanovitsh ei ollut tietääkseenkään. Hänellä kun ei ollut enää\nmitään ottamista.\n\nMutta eipä kylän kommunisti ollutkaan tällä kertaa tullut ottamaan,\nvaan antamaan.\n\n— Mitä sinä teet, Ivan Ivanovitsh? kysyi kommunisti, joka ennen\nvallankumousta oli kylän kesken tunnettu nimellä varas-Proshka.\n\n— En mitään, vastasi Ivan Ivanovitsh. — Istun ja ajattelen.\n\n— Mitä sinulla on ajattelemista, turakka?! kiljaisi kommunisti. — Eikö\nole hyvä ollaksesi, koiranturpa?\n\n— Ajatteleminen on semmoinen paha asia. Se on kielletty komissariaatin\nkäskykirjeellä Y 97685471, lisäsi hän lempeämmin.\n\n— Mitä tehdä, pyhä veli? kysyi Ivan Ivanovitsh, tukkaansa kylmien. —\nEihän voi maatakaan viljellä, kun ei ole siementä.\n\n— Menisit halkometsään!\n\n— Ei ole kirvestä, toveri.\n\n— Aa, se on totta. Kirveet on otettu takavarikkoon. Ei voi jättää\ntuhmalle kansalle niin vaarallista asetta. Tarttuisit siihen vielä,\npöllö, ja päähän kajauttaisit! Mutta tässä on sulle lukemista, toveri.\nSitä kun tutkit, niin ajatella et tarvitse ensinkään. Ne ovat toiset\nmiehet, jotka ajattelevat.\n\nJa kylän kommunisti, ent. varas-Proshka, jätti Ivan Ivanovitshille\nkorallisen bolshevistista »valistuskirjallisuutta».\n\nMennessään kääntyi hän vielä taakseen katsomaan, heristi nyrkkiään ja\nuhkasi:\n\n— Vai vielä sinä tässä ajattelemaan, turjake! Jos tulen ja kuonoosi\nsivautan, niin lähtevät sulta semmoiset tuumailut päästä!\n\nJonkin ajan kuluttua poikkesi kylän kommunisti taas Ivan Ivanovitshin\ntupaan.\n\nIvan Ivanovitsh istui uunin pankolla, huopasaappaisiin, aivinaisiin\nhousuihin ja lammasnahkaturkkiin puettuna. Kädessä oli miehellä\nbolshevikkin lentolehtinen.\n\n— No mitäpäs nyt, Ivan Ivanovitsh? kysyi kommunisti.\n\n— Luen, näethän itse, vastasi Ivan Ivanovitsh. Kommunisti tuli\nlähemmäksi.\n\n— Voi sinuas, tomppeli! huusi kommunisti. — Lehtihän on ylösalaisin\nkädessäsi.\n\n— Kuinka minä tietäisin, toveri, miten se on pidettävä? kysyi Ivan\nIvanovitsh. — Minä en tunne kirjaimia.\n\n— Pimeyttä! huusi kommunisti. — Monarkistista taantumusta! Porvari\ntaidatkin olla, burshui, vietävä!\n\nKovin oli suuttunut kylän kommunisti.\n\nKulkipa tarkastuksella piirikunnassa korkea valistuskomissarion\nvirkamies Vasili Rasboinikov, entiseltä nimeltään Isaak Silberstein,\njuutalaisista vanhemmista.\n\n— Kuinka täällä ovat asiat, toveri? tiedusteli tarkastaja Ivan\nIvanovitshin kotikylän kommunistilta. — Onko vastavallankumouksellista\nkiihoitusta?\n\n— Vastavallankumouksellista kiihoitusta ei ole, vastasi kommunisti.\n— Burshuit tapettiin käskyn mukaan. Mutta pimeää on kansa. Ivan\nIvanovitsh pankolla istuu, lukee, sanoo, a kniga hänellä on nurinpäin\nkädessä. Parta on äijällä hopeassa, a puustainta ei vielä tunne.\n\n— Ei ole ollenkaan hyvä asia, sanoi komissari Rasboinikov synkästi.\n— Eikö täällä tiedetä, että neuvostohallitus on käskyn antanut, että\njokaisen on opittava lukemaan määräajan kuluessa? Kolme vuotta sitten\njo viimeinen määräaika umpeen meni!\n\n— Tiedetty on, toveri komissari, mikseipä olisi tiedetty. Mutta Ivan\nIvanovitsh ei ole oppinut lukemaan. Tulivat toverit kommunistit\ntoisesta kylästä, muutamia tappoivat, opettajan myös tappoivat,\nveitikat. Ei ole ollut sitten, kuka opettaisi Ivan Ivanovitshin\nlukemaan.\n\n— Kyllä minä teidät nyljen! ärjyi komissari. — Nimenomaan on sanottu,\nettei pidä tappaa opettajia, jos on riittävästi muita tapettavia!\nOpettajat ovat meille tarpeellisia, jotta kansa oppisi lukemaan Leninin\nkirjoituksia. Rutto teidät syököön! Minä lähetän tänne Moskovasta\nuuden opettajan, joka saa opettaa Ivan Ivanovitshin lukemaan. Siihen\nopettajaan jos rohkenette koskea, niin parempi teille olisi, jos ette\nolisi syntyneet. Kyllä minä teille näytän!\n\nTuli uusi opettaja Moskovasta, rokonarpinen laiha mies, joka ei\npelännyt paikkakunnan kommunistejakaan, vaan löi ja potki heitä,\nmilloin halusi, näyttääkseen havainnollisesti, että kaupunkikommunistin\nja maalaiskommunistin välillä on suuri ero. Ja hyvin oli kohtelias Ivan\nIvanovitshille, ainoastaan harmittaakseen kylän kommunistia.\n\nTuostapa Ivan Ivanovitsh kovin ilostui, ryhtyi tutkimaan tieteitä, yks'\nkaks' jo lukemaankin oppi.\n\nOpettaja läksi takaisin Moskovaan ja antoi raportin:\n\n— Selvä on! Jo oppi lukemaan Ivan Ivanovitsh! Päivänä muutamana kylän\nkommunisti taas poikkesi.\n\nIvan Ivanovitshin tupaan. Ivan Ivanovitsh, lammasnahkaturkissaan, istui\nuunin pankolla, ja kädessä oli hänellä Pravdan puolikas, jonka oli\nkäärepaperina saanut kauppapuodista.\n\n— Sinä lueskelet, Ivan Ivanovitsh? kysyi kommunisti.\n\n— Lukemisen olen toimessa, veli pyhä, myönsi Ivan Ivanovitsh. — Se\non niin somaa tuo lukemisen asia: kirjaimia on kuin torakoita pyhän\nMiihkaelin päivän aamuna, ja kun niitä peräkkäin sommittelet, niin\nniistä joitakin sanoja tulee, semmoisia ettei niitä juutaskaan ymmärrä.\nMutta aina on ensin iso kirjain ja sitten tulevat pienet kirjaimet.\nSe on niinkuin elämässäkin, ensin on aina herra — ennen oli porvari\nja nyt on bolshevikki — ja sitten vasta tulee rahvas. Eivätpäs ole\npuustaimetkaan samanarvoisia!\n\nJärkkyneenä kuunteli Ivan Ivanovitshia kommunisti. Ivan Ivanovjtsh oli\nruvennut filosofeeraamaan. Sitä oli vallan kamala kuulla.\n\nKiireellisesti laati hän salaisen raportin Moskovaan.\n\n       *       *       *       *       *\n\nÄskettäin oli sitten lehdissä uutinen, että Neuvosto-Venäjän\nkansanvalistuskomissari harkitsee isojen kirjainten poistamista\nvenäjänkielestä, »yhdenmukaisen kirjoitustavan saavuttamiseksi muitten\nneuvostotasavaltojen kanssa, ja kun ei itämaisissa kielissä yleensä\nkäytetä isoja kirjaimia».\n\n(1925.)\n\n\n\n\nKAIKKIEN MAIDEN KÖYHÄLISTÖLLE VODKAA\n\n\nBolshevikeilla, niinkuin tiedetään, ei ole kieltolakia.\n\nSilloin kun ryssä sotkeutui maailmansotaan, julisti tsaari jonkinlaisen\nkieltolain sodan ajaksi.\n\nKuinka tarkoin sitä noudatettiin, ei ole tiedossamme. Joka tapauksessa\nryssä »voitti» sodan omalla tavallaan, aika selkäsaunalla.\n\nSitten tulivat bolshevikit, panivat suitset musikan suuhun, ottivat\nohjakset käteensä ja sanoivat että alappa ravata. Hyvähän nyt on\nollaksesi, kun sinulla on vapauskin. Paitsi muuta.\n\nJa musikka ravasi, mikäpäs siinä.\n\nBolshevikki on nyt uudistuksia laatinut. Se tsaarin kieltämä ryyppykin\non taas päästetty koleasta kivimäestä, seitsemän lukon takaa. Ettei\nbolshevikki ole tehnyt sitä ilman tarkkaa harkintaa, siitä voimme olla\nvarmat. Ja asia on muutoinkin järjestetty niin hyvin kuin asiat yleensä\nVenäjällä osataan järjestää.\n\nYleisvenäläisen kansantalouskomitean ohelle ja yhteyteen on ensiksikin\nperustettu valtion väkijuomamonopolin keskushallitus.\n\nOn annettu määräys, että väkijuomia saadaan valmistaa niin hyvin\nvaltion ja osuuskuntien kuin yksityistenkin omistamissa tehtaissa.\nViimemainitun laisiakin on näet taas, niinkuin tunnettua, maailman\nensimmäisessä kommunistivaltakunnassa.\n\nRyytiviina ja hedelmäliköörit saavat sisältää 40 prosenttia alkoholia,\nkonjakki ja muut liköörit 60 prosenttia.\n\nMutta vodkaa, paloviinaa, venäläisen miehen virvoitusjuomaa\nikimuistoisista ajoista, valmistaa vain valtio, ja on vodkan\nalkoholipitoisuus määrätty 40 prosentiksi.\n\nEttäs sen nyt tiedätte.\n\nKun nämä hallinnolliset ja kemiallis-teknilliset seikat oli\njärjestetty, otettiin käsiteltäväksi kysymys »kuvasta ja\npäällekirjoituksesta».\n\nVenäjän viinapuotien kuten pullon etikettienkin tunnusmerkit ovat\naikojen kuluessa jonkin verran vaihdelleet, niinkuin maailmassa kaikki\nmuukin vaihtelee enemmän taikka vähemmän. Gogol mainitsee eräässä\nteoksessaan, että venäläisen viinakaupan oven yläpuolella oli ennen\nmuinoin Venäjän kaksipäinen kotka, mutta hänen aikoinaan vain »lyhyt ja\nselkeä kirjoitus: _viinaa_».\n\nBolshevikit päättivät palata takaisin valtion vaakunaan vodkapullon\netiketeissä. Onhan heillä nyt oma vaakunansakin, jossa on sirppi ja\nvasara ristissä (tarkoitus kai on, että vasaralla isketään ensin\nburshui, porvari, pökerryksiin ja sirpillä sitten hänen kurkkunsa\npoikki sivautetaan).\n\nHallituksessa laskettiin, että tulo- ja menopuolen tasapainoon\nsaattamiseksi on ensi hätään saatava myödyksi 120 miljoonaa litraa\npaloviinaa. Tilattiin siis 120 milj. kappaletta viinapullojen\nnimilippuja.\n\nNäissä nimilipuissa oli se edellämainittu Neuvosto-Venäjän vaakuna\nsirppeineen ja vasaroineen, mutta sitäpaitsi myöskin se tunnuslause,\njonka bolshevikit ovat sosialistisilta oppi-isiltään omaksuneet ja joka\nVenäjällä säteilee lukutaitoista Venäjän miestä vastaan kaikenlaisissa\npaikoissa:\n\n    _»Kaikkien maiden köyhälistö, liittykää yhteen!»_\nBolshevikkien korkein vodkaneuvosto tarkasteli näitä etikettejä hieman\nepätietoisen näköisenä... hm...\n\nJa korkeimmat vodkakomissarit vilkaisivat toisiinsa ja mutisivat:\n\n— Hm...\n\nAsiasta syntyi keskustelua. Propaganda on propagandaa, mutta\nkuitenkin... hm...\n\nVodkapullon etiketti tuntui jollakin tavoin ikäänkuin kainostuttavan\nkaikkien maiden köyhälistön esitaistelijoita.\n\nJa lopuksi päätettiin, että jätetään tuo sotahuuto, niin hyvä ja rakas\nkuin se onkin, kumminkin tällä kertaa pois. Onhan se kaupalliselta\nkannalta tarpeetonkin. Hyvä tavara saa kyllä ostajan takinhelmasta\nkiinni vähemmälläkin.\n\nMutta ne olivat jo painetut, nuo 120 miljoonaa vodkapullon etikettiä.\nSääli oli polttaa semmoista läjää hyvää ja kaunista paperia.\n\nSiispä päätettiin, että ollaan taloudellisia ja painetaan punaisella\nvärillä paksu viiva yli tuon kirjoituksen: »Kaikkien maiden köyhälistö,\nliittykää yhteen!»\n\nNiin myös tapahtuikin.\n\nUskomme todellakin, että jos bolshevikit, mikäli he valmistavat\nensiluokkaista tavaraa, saavat sitä kaupatuksi ulkomaillekin, niin\nkaikkien maiden köyhälistö kyllä ymmärtää yhtyä näissä merkeissä ilman\nnimenomaista vaatimustakin. Ja että lukuisa joukko taantumuksellisia\nporvareitakin liittyisi mielellään samaan liittoon, ainakin siihen\nsaakka kunnes putilkassa olisi vain haju jäljellä.\n\n(1925.)\n\n\n\n\nKUN SOMERON KERKKOLA KIROTTIIN\n\n\nNiin, se on nyt tapahtunut.\n\nSomeron Kerkkolalta on armonaika viimeinkin loppunut. Tuomio\non langetettu. Itsellensä rangaistukseksi ja muille tasavallan\nkyläkunnille terveelliseksi opiksi ja vakavaksi varoitukseksi on\nSomeron pitäjän Kerkkolan kylä jätetty lopullisesti kulkemaan surkeaa\nperikatoansa kohti.\n\n»Hämeen Kansan» julkaisemasta kuvauksesta päättäen eivät Someron\nkerkkolaiset olekaan olleet niitä kaikkein valkovillaisimpia pikku\nkaritsoita tässä sekalaisessa lammas- ja vuohipukkilaumassa, johonka\nmeillä kaikilla on kunnia kuulua. Lehti todistaa, että »Kerkkola ja\nsen lähikylät ovat olleet Someron hirmupaikkoja. Näillä seuduilla\non tehty useimmat niistä murhista y.m. tihutöistä, joista Somero on\ntullut surkeaan maineeseen. Hulikaaniterrorin vuoksi ei Kerkkolan\ntyöväenyhdistyskään ole moneen vuoteen voinut mitään toimia. Puukko ja\nrevolverisankarit ovat saaneet sellaisen ylivallan, että kaikki, jotka\neivät ole kuin yhtä maata heidän kanssaan, ovat kuin henkipattoja, eikä\nyhdistyksen kokouksissa ja iltamissa voitu pitää heidän mellastuksensa\nvuoksi minkäänlaista järjestystä. Työväentalon lattialla näkyivät\nvieläkin siellä vuosi sitten tehdyn verityön jäljet. Useimmat ikkunat\noli pirstottu, esirippu revitty puukolla riekaleiksi ja kaikkialla\nmuualla näkyivät hävityksen jäljet».\n\nAsianomaisten sosialististen johtopiirien taholta tahdottiin kuitenkin\ntehdä vakava yritys kerkkolaisten käännyttämiseksi, ja lähetettiin\nheidän tykönsä täysivaltainen yhdystoiminnan järjestäjä ja tarkastaja\ntekemään mitä tehtävissä oli.\n\nKun tämä toimihenkilö saapui Kerkkolan kylän työväentalolle ja katseli\nympärilleen sekä huomasi verisen lattian, pirstotut ikkunat, puukolla\nrevityn esiripun riekaleet ynnä muun hävityksen kauhistuksen, synkistyi\nhänen mielensä ja hän kutsui kerkkolaiset koolle.\n\nKerkkolaiset tulivat vähän epätietoisen näköisinä ja täyttivät salin,\nminkä jälkeen toimihenkilö astui esiripun riekaleitten eteen ja piti\njylisevän rangaistus- ja parannussaarnan, mitä paikkakuntalaiset\nkuuntelivat vaiteliaina, ilmaisematta omaa mielipidettään puolesta\nenempää kuin vastaankaan.\n\nAnnettuaan kerkkolaisille entisestä elämästään mitä kuului muutti\npuhuja äänensä vähän lempeämmäksi ja ilmoitti, että nyt on tullut aika\naloittaa yhdistyksen toiminta uudestaan siistimmissä merkeissä. Puhuja\nkehoitti siis läsnäolevia ilmoittautumaan tämän uudestaan muodostetun\nyhdistyksen jäseniksi.\n\nPitkä äänettömyys. Kukaan ei ilmoittautunut.\n\nPuhuja loi seurakuntaansa uhkaavan silmäyksen ja ilmoitti, että\nellei yhdistyksen toimintaa uudelleen aloiteta ja rauhallisemmalle\npohjalle perusteta, niin hän julistaa yhdistyksen lakanneeksi ja tekee\nyksin tein tiettäväksi, ettei Kerkkolan työväentalolla vastedes saa\ntoimeenpanna minkäänlaisia tilaisuuksia, ei huonoja eikä hyviä.\n\nPuhuja antoi kuulijakunnalleen vielä hiukan ajatusaikaa, mutta\nkuulijakunta mulkoili vain puhujaan ympyriäisillä somerolaisilla\nmaapässinsilmillä ja vaikeni kuin muuri.\n\nKiusallisen hiljaisuuden jälkeen julisti puhuja silloin lopullisen ja\nperuuttamattoman pannatuomionsa ja pyyhki Kerkkolan työväenyhdistyksen\npois elävien kirjoista ja ajoi kuulijakuntansa pellolle taikka\noikeammin pimenevälle somerolaiselle maantielle, lukitsi talon ja pisti\nsen avaimet taskuunsa, vieden ne mennessään pois koko Kerkkolan kylästä.\n\nPuoluekiroukseen joutuneet kerkkolaiset jäivät seisoskelemaan sinne\nomaan ulkonaiseen ja sisälliseen pimeyteensä, sinkoamatta yhtään\nkiveä tai edes rumaa sanaa ankaran tuomarinsa jälkeen, joka tämän\nodottamattoman ilmiön johdosta toteaa matkakertomuksessaan hieman\nilkeästi: »Syy lienee sama kuin Ollilassakin, s.o. ei tahdottu näyttää\ntapojaan vieraille.»\n\nMutta tuomion julistaja ja täytäntöönpanija meni matkoihinsa ja\nkirjoitti »Hämeen Kansaan» selonteon asiasta, lopettaen sen seuraavalla\nkaamealla toivotuksella:\n\n_»Juokoot, tapelkoot, ja murhatkoot nyt toisensa sukupuuttoon!»_\n\nOikein huutomerkin kera.\n\nTätä verilöylyä puolustaa hän sillä, että »olisihan silloin maailmassa\nmuutamia kymmeniä hulikaaneja vähemmän — — —».\n\nJos me sattuisimme olemaan Someron kerkkolainen, niin kyllä me tämän\njälkeen muuttaisimme kirjamme ja itsemme johonkin toiseen seurakuntaan.\n\n(1925.)\n\n\n\n\nMITÄ KUKIN KAAPPII,\n\nsitä hän tavallisesti saapi.\n\n\nK. herrat bolshevikit, joista lukija on silloin tällöin kuullut, ovat\nkuluttaneet paljon aikaa, vaivoja ja varoja, nyhtääkseen Venäjän\nsuuresta ihmismerestä kaikki ihmisyyden ilmaukset ja idut. Koti, perhe,\nvanhempain kunnioitus, isänmaan rakkaus, uskonto ja niin poispäin\novat vanhaa porvarillista mädännäisyyttä ja typerää ennakkoluuloa,\njotavastoin kommunismi, irtolaisuus ja huliganismi ovat ne päämäärät,\njoihin uuden ajan proletäärin kaikissa maissa yleensä ja suuressa\nemämaassa erityisesti on pyrittävä.\n\nBolshevikit tuntuvat onnistuneen tuossa yrityksessään erinomaisesti.\nMuissa yrityksissään he ovat vähemmän onnistuneet, mutta kansansa\nhuliganoiminen on sujunut yli odotusten.\n\nPitkät ajat on neuvostolehdistö oikein tulvinut kaikenlaisia raakuuksia\nja törkeitä väkivallantöitä, mitkä tavallisesti varustetaan otsakkeella\n»Huliganismia». Yhtä oikea olisi tietysti otsake »Bolshevismia»,\nmutta k. herrat bolshevikit tuntuvat jostakin syystä hieman kuin\nkainostelevan tuon ylevän etiketin käyttämistä tässä yhteydessä.\nKainous on tietysti sekin porvarillista tyhmyyttä ja ennakkoluuloa,\neikä se, totta puhuen, bolshevikkeja paljon rasitakaan, vaikka miten\nlienee tässä asiassa jäänyt vähän tuota vanhaa hapatusta tiinun\npohjalle.\n\nYleinen mielipide Venäjällä — kummaksemme kuulemme siis, että\nVenäjälläkin voi olla jotakin sellaista kuin yleinen mielipide — kuuluu\nolevan hyvin kiihdyksissä lisäytyvän ja paisuvan huligaanisuuden\nvuoksi, joka ei anna kuonohon ainoastaan yleiselle mielipiteelle, vaan\nmyöskin herroille bolshevikeille, kun niikseen tulee, sillä oikea\nhuligaani arvelee, että välipä tällä, ukko kuin ukko.\n\nYleinen mielipide vaatii mitä ankarimpia rangaistuksia, siis ampumista.\nSe on nyt kyllä vähän harkittava asia, sillä ikävä on ampua toveria\nniinkuin jotakin porvaria, mutta ikävä on toisekseen sekin, jos kaveri\non niin hävytön, että nitistää jonkun kyläkomissarin. Jota myöskin\ntapahtuu. Nitistää ja ottaa ne hyvät, kiiltävävartiset saappaat\njaloista.\n\nMyöskin neuvostojohtajia, niitä pääjehuja, kuuluu huligaanisuuden\npaisuminen huolestuttavan. Niinpä onkin sisäasiain komissariaatissa\nnäinä päivinä pidetty erikoinen neuvottelukokous, jossa on pohdittu\nkeinoja huligaanivaaran torjumiseksi.\n\nTässä konferenssissa on sisäasiain komissario Beloborodov pitänyt\nhuomiota herättäneen puheen, missä hän on maininnut, että huligaanien\nenemmistö on 18-25 ikävuoden välillä olevia nuorukaisia. Edelleen on\ntoveri Beloborodov todennut, että huligaanit ovat saaneet kasvatuksensa\nja heidän kukoistuksensa on niinsanoaksemme puhjennut kuorestaan\nvallankumousvuosina, minkä jälkeen hän on hieman surunvoittoisesti\njatkanut — ikäänkuin vanha täti, joka haikailee nykyajan nuorison\nkevytmielisyyttä: »Perhe-elämä on muuttunut. Vanhempain auktoriteetti\non hävitetty. Etenkin tehtaissa oli ennen vanhempien työläisten\nvaikutus nuorempiin paljon suurempi kuin nykyisin. Ylimalkaan on\ntapojen rappeutuminen hirvittävästi lisäytynyt».\n\nMiksi Leninin nimessä niin hapan naama, toveri komissari? Nythän siis\nalkaa bolshevistinen ihannetila olla saavutettu, mikäli se tässä\nvajavaisessa maailmassa on mahdollista. Rehelliset bolshevikit eivät\nole jaksaneet kyllin nauraa ja irvistellä ja hirnua »vanhempien\nauktoriteetille», ja nuorille huligaaneille on tämä valistunut\nmaailmankatsomus erinomaisesti kelvannut.\n\nBeloborodovin apulainen Jegorov todisti päämiehensä kuvauksen paikkansa\npitäväksi ja lisäsi m.m.: »Nuoret työläiset ovat ammattitaitoonsa\nnähden kymmenen kertaa huonompia kuin työmiehet ennen maailmansotaa, ja\nheidän käyttäytymisensä on kaiken arvostelun alapuolella».\n\nNo, soromnoo. Mitäpä sillä oikeastaan väliä.\n\n»Pravda» kertoo puolestaan, että tammi-heinäkuun välisenä aikana\non yksin Pietarissa rekisteröity 12,000 huligaanitekoja koskevaa\ntutkintopöytäkirjaa. Miliisi ei mahda juuri mitään huligaaneille, mitkä\nlyöttäytyvät joukkioiksi, joita vastaan mahtavatkaan miliisiosastot\neivät voi sitä eikä tätä. Merkillepantava on bolshevikkien\npää-äänenkannattajan ilmoitus, että melkoinen osa huligaaneista on\nkommunisteja, etupäässä punaisten nuorisokerhojen jäseniä.\n\n»Oi Venäjä! minne kiidät sä?» kysyy Gogol. »Suloista helyä soittavat\ntiukuset, ilma jyrisee ja myrskyksi yltyy. Ohi vilahtaa kaikki, mitä\nmaan päällä on, ja karsaasti katsellen syrjään väistyvät muut kansat ja\nvaltakunnat».\n\nJuuri niin. Justiinsa.\n\n(1926.)\n\n\n\n\nKOMMUNISTI MUISTI SAATAVANSA\n\n\nKommunisti ja porvari asuvat naapureina eräässä pitäjässä täällä\nUudenmaan läänissä.\n\nKommunistilla on torppa ja porvarilla jonkinlainen talo. Niinkuin\nmolemmin puolin asiaan kuuluu.\n\nKuinka sitten lie sattunut eräänä lämpöisenä heinäkuun päivänä 1915\nleipä kesken kaiken lopahtamaan siinä porvarin talossa. Taikina oli\nkyllä kohoamassa, mutta eihän se joutunut tähän hätään.\n\n— Juokse pyytämässä leipä lainaksi tuolta Heikin torpasta, sanoi emäntä\npalvelustytölle, ja tyttö lähti juosta hanttuuttamaan, toimitti asiansa\nja saikin leivän kainaloonsa.\n\n— Kyllä se kohta maksetaan takaisin, vakuutti tyttö ja kommunistin\nemäntä sanoi, niinkuin semmoisessa tapauksessa sanotaan, että\nehtiipähän tuon.\n\nSe päivä kului, ja kului seuraavakin, mutta leipää ei kuulunut takaisin.\n\n— Ovatkohan ne unohtaneet koko leivän? aprikoi kommunistin emäntä, ja\nmuistutti tavatessaan palvelustytölle, että tämä toisi sen lainaleivän.\n\n— Kyllä, kyllä, minä sanon emännälle, vakuutti tyttö. Mutta mitenkä lie\nollutkaan, ei sitä leipää vain kuulunut.\n\nMaailmansota riehui yhä kasvavalla raivolla, verta lainehtivat länsi-\nja itärintaman taistelutantereet, sitten tuli Venäjän vallankumous...\nyhä se leipä oli maksamatta.\n\n— Ei tuo, ei tuo vain porvari leipävelkaansa, ajatteli kommunisti,\nkatsellen akkunastaan naapuritaloon päin.\n\nTuli sitten punakapinakin, vaikka nämä naapurit antoivat toistensa olla\naloillaan.\n\nEi maksanut porvari leipävelkaansa.\n\nJa kapinakin kapinoitiin loppuun ja tulivat taas rauhan vuodet,\nja elintarvepulat ja jonotukset ja leipäkortit siirtyivät yhä\nkaukaisempien muistojen joukkoon, mutta leipä se vain oli velkana.\n\nKunnes vihdoinkin, niin pitkän ajan perästä, kommunisti otti kynän\nkäteensä ja mustepullon sekä puoli arkkia viivoitettua kirjepaperia\neteensä ja laati naapurilleen seuraavan kirjelmän:\n\n »Arv. Maanviljelijä V.Ö.!\n\n Heinäkuun 10 päivänä 1915 otti Teidän palvelustyttönne meiltä\n lainaksi yhden ruisleivän (ehkä noin lähes 1/2 kg painoisen) sillä\n vakuutuksella että talostanne tuodaan se mitä pikimmin takaisin.\n Pitkäaikaisesta odotuksesta sekä useista huomautuksista huolimatta\n ei ole vieläkään tullut suoritettua tuota kysymyksen alaista leipää.\n Olen ajatellut merkitä sen jo epävarmojen saatavieni joukkoon.\n Olen ajatellut, että onko se juriittisesti oikein että isäntä\n velvoitettaisiin vastaamaan palvelustyttönsä tekemistä veloista. Tästä\n olen kumminkin tullut siihen johtopäätökseen, että koska kysymyksessä\n olevassa tapauksessa tuo kysymyksessä oleva leipä tuli todistettavasti\n syötettyä talon omistajalle kuuluvalle elukalle, niin on myöskin talon\n omistaja velvollinen takaisin toimittamaan kysymyksessä olevan lainan.\n\n Pyydän siis ystävällisesti huomauttaa, että Te pikaisesti ja hyvällä\n suorittaisitte tuon kysymyksessä olevan lainan, että minun ei\n tarvitsisi sen johdosta ryhtyä laajempiin toimenpiteisiin.\n\n Kunnioittaen:\n\n H. A.\n\n Huom!\n\n Leipä pitäisi olla tervettä, eikä pahasti homehtunutta.\n\n Vaikkakin, niinkuin tiedetään, olen aikaisemmin ihannoinut\n kommunistisia aatteita, eli t.s. »leipää kaikille nälkäisille», olen\n nyt yhtäkkiä saanut täydellisesti porvarillisen maailmankatsomuksen,\n jotenka minä alan armahtamatta karhuta kaikkia saataviani, koskekoon\n ne sitten köyhiä tai rikkaita.\n\n Sama».\n\nMyötätuntomme on tämän kommunistin puolella. Hänen pitkämielisyytensä\ntässä leivän odotuksessa on ollut erinomainen, vaikka hän\nvaltiolliselta maailmankatsomukseltaan kuuluukin niihin n.s.\näkkijyrkkiin.\n\nToivottavasti hän nyt vihdoinkin on saanut leipänsä.\n\n(1927.)\n\n\n\n\nKULLAKIN OVAT OMAT KYYTINSÄ\n\n\nTasavallan v.t. presidentti on sosialisti. Pääministeri on sosialisti,\nja sisäministeri on sosialisti. Ulkoministeri ja kaikki muutkin\nministerit ovat sosialisteja, kaikki tyyni, suurimmasta pienimpään.\nMaan ohjakset ovat sosialistien enemmän tai vähemmän — arvattavasti\nkuitenkin vähemmän — känsäisissä kourissa; valtakunta, voima ja\nkunnia lepää suurena taakkana heidän hartioillaan. Ehkä on se taakka\nkuitenkin, kokoonsa nähden, merkillisen keveä kantaa, melkoista\nkeveämpi kuin leiviskä höyheniä, koska niin moni äärettömän kernaasti\nhaluaisi alistua sen alle.\n\nMutta se on nyt taas eri juttu.\n\nTahdoimme vain päästä siihen, että kun nyt sosialistit ovat kukkoina\ntunkiolla tasavallan kotipellolla, ei olisi ihmeteltävää, tuskinpa\ntuomittavaakaan, vaikkapa yksi ja toinen syrjäisemmässäkin asemassa\noleva toveri tuntisi rintansa paisuvan puolueensa vallan ja voiman\ntunnosta.\n\nJoutsan puolesta on tämä asia:\n\nSiellä oli verotuslautakunta ähkinyt joutsalaisten oikeudenmukaisen ja\ntasapuolisen verollelaskun hyväksi, minkä lieneekin ähkinyt kolmisen\nkuukautta. Mutta maailman palkka on yleensä tiedossa, eikä se jäänyt\nnytkään tulematta. Melkoisen suuri prosentti äyritettyjä joutsalaisia\nei suinkaan huokunut kiitollisuutta ja tunnustusta oikeudenmukaisesta\nja tasapuolisesta verotuksesta, vaan valitti kuin Israel Egyptin\norjuudessa taikka Baabelin pajupehkoja kasvavien virtain rannalla ja\npäätti valittaa ankarasti myöskin tutkijalautakunnan edessä.\n\nSaadakseen kuitenkin mahdollisimman paljon pontta ja terästä\nvalituksiinsa päättivät tyytymättömät Joutsan sosialistit hankkia\nitselleen »vullmahin» eli valtuutetun asiamiehen, jotta kaikki\nvastaansanomattoman lakijuristillisesti täytettäisiin.\n\nNaapuripitäjässä on sosialistinen pienviljelijä, joka tosin ei ole\ntuomarin kouluja käynyt eikä tutkintoja suorittanut, mutta joka on\nennenkin hoidellut tällaisia tehtäviä. Joutsalaisten valittajien\nkeskuudessa pidettiin puhetta, että siinä kuuluu olevan mato miehekseen.\n\nLopputuloksena oli, että Joutsan tyytymättömien verovelvollisten\nlähetyskunta t.k. alussa matkusti naapuripitäjään, pyytämään\npienviljelijää vullmahikseen.\n\nNyt oli pahin kelirikko, ja sosialisti sanoi, että periaatteellisessa\nkatsannossa hän kylläkin on valmis ottamaan vastaan hänelle tarjotun\ntehtävän. Onhan niitä ennenkin suoritettu. Mutta _kyyti_ hänelle pitää\nolla Joutsaan, muuten ei hän paikaltaan hievahda, niin puoluetovereita\nkuin tässä lietäneenkin.\n\nArvoisat puoluetoverit katselivat toisiinsa epätietoisina\nkorvantaustojaan kyhnien ja myönsivät, että pitäisihän se kyyti\nkyllä... mutta kun ne tiet nyt ovat niin mahdottomat, ettei niitä\npääse reellä eikä rattailla eikä — autoilla. Jos miten kuten passaisi\nkuitenkin kävellä...?\n\n— Ei, sanoi aateveli jyrkästi. Puolta kolmatta peninkulmaa hän kun ei\nrupea kävelemään, ei sitä vastenkaan. Ei yleensäkään, eikä tuommoisessa\nsiivossa missään tapauksessa.\n\nSe oli paha paikka, ja eräs lähetystön jäsenistä tiedusteli, eikö\nvullmahti ottaisi ratsastaakseen Joutsaan? Kyllä he hevosen hommaisivat.\n\nNaapuripitäjän toveri ei kai ollut havainnut itsessään\nmitään ratsumestarimaisia taipumuksia, sillä hän suhtautui\nratsastusesitykseenkin lievimmin sanoen viileästi. Mutta hyväksi\nonneksi johtivat neuvottelut kuitenkin lopulta onnelliseen ratkaisuun.\n\nJa kuluvan toukokuun 2 p:nä nähtiin Joutsan ja naapuripitäjän välisellä\nkeväisen hatarahkolla järven jäällä mieltäkiinnittävä näky.\n\nNaapuripitäjän sosialistinen luottamusmies ja toimihenkilö istui\npiippua poltellen selkä suorana ja asiakirjanippu sylissään\npotkukelkassa, Napoleonin kaltaisena, kun tämä samosi kohti Moskovaa,\nlaskeakseen valtansa alle koko itäisen maan.\n\nTosin ei naapuripitäjän toverilla ollut muassaan sellaista\nkaraistua ja pelättävää armeijaa kuin kuuluisalla Korsikan pienellä\nkorpraalilla, mutta joka tapauksessa oli hänellä olosuhteisiin nähden\nsäädyllinen saattue: sillä samalla kuin yksi hänen päämiehistään ja\npuoluetovereistaan veti potkuria jukkonuorasta ja toinen aateveljistä\nhiki hatussa lykkäsi kelkkaa takaapäin, asteli 5-6 hänen muuta\npäämiestään vartiostona kelkan kummallakin puolella siltä varalta että\njää pettäisi.\n\nJa niin eteni kulkue arvokkaasti ja juhlallisesti kohti Joutsan\nkirkonkylää.\n\n(1927)\n\n\n\n\nKUN TULI LIIKAA\n\n\nHämeenlinnan luokkatietoiset työläiset ovat lopullisesti työlästyneet\nhelsinkiläisiin kommunistihuligaaneihin. Heille on käynyt niinkuin\nvanhalle Väinämöiselle eräässä tilaisuudessa, mistä mainitaan, että\nkuuluisa kansallisrunoilijamme silloin suuttui ja häpesi. Heidän\nmielestään on Helsingin toverien menettely ollut liikaa, niinkuin se\nkemiläinen naiseläjä sai kissoja liikaa. Meidän kai täytyy ensin kesken\nkaiken kertoa se Kemin asia?\n\nKemin naiseläjä oli tuntenut yksinäisyyttä ja hankkinut kissan\nseurakseen ja hoivatakseen sitä. Kissa viihtyi erinomaisesti, eikä\nsillä ollut puutosta mistään, ja se ylisti tuttavapiireissään\nniin innokkaasti uutta asemaansa, että tuttavapiireissä heräsi\nkateudensekaisia uteliaisuuden tunnelmia. Ja eräänä päivänä ilmestyi\nnaiseläjän asuntoon toinenkin kissa.\n\nNaisihminen ei siitä ollut pahoillaan, eikä vielä siitäkään, kun\nkissoja seuraavana päivänä oli kolme. Mutta kun kissat näkivät, että\nheitä suvaitaan, niin tuli niitä uusia joka päivä lisää, niin että\nniitä lopuksi oli yksitoista!\n\nKissat täyttivät kaikki paikat, niitä oli tuoleilla ja sängyssä ja\nikkunalla ja vaikka missä, ja ne olivat syödä naiseläjän perikatoon.\nNaisihmisen täytyi näin ollen pyytää, että jos herrasväki olisi hyvä\nja lähtisi sinne mistä on tullutkin. Naiseläjä avasi vielä ovenkin ja\nsanoi, että siitä on uloskäynti, hyvästi nyt ja kiitoksia, käynnistä!\n\nMutta kissat eivät lähteneet ajamallakaan, sillä niistä oli hyvä\nniinkuin nyt oli, ja ne sähisivät ja sylkivät ja uhkasivat kynsiä\nemäntänsä hyvän omaksi, jos hän uskaltaisi ryhtyä joihinkin\nväkivaltaisuuksiin.\n\nNaisihmisen täytyi nyt kääntyä miesväen puoleen apua pyytämään,\nja lopuksi tuli eräs iso miehenrumilas ja sanoi, että kyllä hän\nkissat sortteeraa, mikäpäs siinä. Ja hän ryhtyi heti asianomaisiin\ntoimenpiteisiin ja passitti kissan toisensa perästä niinsanotuille\nautuaammille metsästysmaille. Mutta kun hän oli lopettanut viiden\nkissan maallisen vaelluksen, niin valtasi kauhu ne kuusi, jotka vielä\nolivat jäljellä, ja ne huusivat toisilleen, että tappaa se tuo hurjimus\nmeidätkin, jollei nyt lähdetä muille markkinoille. Ja kissat livistivät\nniin että häntä suorana.\n\nMikä on liikaa, se on liikaa. Ja niinkuin sanottu, helsinkiläisten\nkommunistien vierailunäytäntö Hämeenlinnassa viime lauantaina oli ollut\nHämeenlinnan työläisistäkin liian paksua.\n\nJo kesällä kerrottiin lehdissä, että Tampereelle oli Helsingistä\nsaapunut sakki suomalaisia ryssiä, nimittäin helsinkiläisiä\nkommunisteja, joilla oli yllään housujen päälle vedetty punainen\npaita, paidan päällä nahkaremmi, jalassa pussihousut ja saappaat,\nlakissa bolshevikkiryssien kokardi ja hihassa jonkinlainen punainen\ntähti. On epäämätön todistus suomalaisesta pitkämielisyydestä, että\ntällainen hävettävä ja suomalaista työläistä häpäisevä roskajoukko\nsai selkäsaunatta esiintyä kirkkaalla päivällä, aiheuttamatta yleisön\ntaholta muuta kuin ivaa ja hyvin ansaittua halveksimista.\n\n       *       *       *       *       *\n\nViime lauantaina vietti Hämeenlinnan muurarien ammattiosasto\n25-vuotisjuhlaansa. Mielialaa kohottamaan oli Helsingistä taas sinnekin\nsaapunut ylläkuvatunlaisia suomalaiskommunistisia punapaitapolsuja, ja\npaikkakunnan työväenlehti kertoo häpeän punan nousseen monen rehellisen\ntyömiehen poskille moisen iljettävän näyn nähdessään.\n\nSeuraavana päivänä, sunnuntaina, saivat Hämeenlinnan työläiset\nkuitenkin vielä enemmän hävetä äkkijyrkkiä helsinkiläisiä vieraitaan,\nkun nämä ajelivat autoilla kaupungilla ja puistolanmäessä arvoisien\nhengenheimolaistensa luona vierailuilla, ja pöhnäpäissään esiintyivät\njulkisilla paikoilla tavalla, jota ei tässä voi selostaa. Riittää\nmaininta, että sikäläinen työväenlehti leimaa asian suureksi häpeäksi\nja todistaa, ettei kommunistiparatiisin edustajain rähjääminen\n»lainkaan poikennut Helsingin hulikaanien menettelyistä».\n\n— »Ja niitä tuotiin oikein Helsingistä saakka Hämeenlinnaan nähtäväksi,\nniinkuin ei niitä täällä olisi», huomauttaa lehti harmistuneena.\n\nOn hyvä, että työväen kunnollisten ja valistuneitten ainesten silmät\naukenevat näkemään kommunististen maailmanparantajain todellisen\nolemuksen oikeassa karvassaan ja loistossaan.\n\nEnemmän vain sellaisia vierailuja, toverit kommunistit! Ne ovat Suomen\nkansalle niin terveellisiä että oikein!\n\n(1927.)\n\n\n\n"]