[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f6F5KXkVwGiKREIikmZPqCOHQOeWDwESqpiV5CcTBmbc":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2903,"Kyllikki ja Lemminkäinen","Pärssinen, Hilja",1876,1935,"2903-parssinen-hilja-kyllikki-ja-lemminkainen","2903__Pärssinen_Hilja__Kyllikki_ja_Lemminkäinen","Laulurunoja","runous",[14],"kansanperinne",[],"fi",1902,null,2953,17182,false,73309,[24],"Finnish poetry -- 20th century",[26,27],"Mythology, Legends & Folklore","Poetry","\"Kyllikki ja Lemminkäinen: Laulurunoja\" by Hilja Liinamaa-Pärssinen is a collection of lyrical poems written in the early 20th century. The book explores themes of love, longing, and loss, deeply rooted in Finnish folklore and mythology. It draws on the stories of Kyllikki and Lemminkäinen, with references to nature and emotional experiences that reflect the human condition.  The poetry within this collection is rich with emotive language and imagery. It recounts Kyllikki's introspections and her relationship with Lemminkäinen, highlighting her struggles with love and mortality. The verses articulate Kyllikki's deep yearning for connection, her sorrow in separation, and the beauty of nature that surrounds her as she grapples with her emotions. The poems are interwoven with themes of destiny and immortality, culminating in the poignant acknowledgment of Kyllikki's death and Lemminkäinen's journey, encapsulating the essence of Finnish myth as it relates to personal and universal themes of love and loss. (This is an automatically generated summary.)",[],255,"Kalevala-aiheinen runokokoelma kuvaa Kyllikin ja Lemminkäisen tarinaa laulurunojen muodossa. Teos sisältää tunnelmallisia säkeitä kaipuusta, luonnosta ja kansanperinteestä nousevista sankaritarinoista. Runot jakautuvat osioihin, jotka seuraavat Kyllikin elämää ja kuolemaa.","Hilja Pärssisen 'Kyllikki ja Lemminkäinen' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 2903. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön\nja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KYLLIKKI JA LEMMINKÄINEN\n\nLaulurunoja\n\n\nKirj.\n\nHILJA LIINAMAA [Hilja Pärssinen]\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nE. E. Sundvall,\n1902.\n\n\n\n\n\n\nSISÄLLYS:\n\nAlkutunnelma.\nKyllikin lauluja.\nKyllikin kuolo.\n\n\n\n\nLoppusanat.\n\n\n\n\nALKUTUNNELMA.\n\n\n    I.\n\n    Majan pienen porraspuulla\n    istun monta iltaa.\n    Luokseni käy unten immet\n    sinerväistä siltaa.\n\n    Leiniköt ja sinikellot\n    mulle nyökkii päitään.\n    Keltaperhot riemuitsee ja\n    hyppelevät häitään.\n\n    Käki kukkuu kaihojansa,\n    hohtaa ilman pieli.\n    Poskilleni rusko nousee,\n    herkkyy hellä mieli.\n\n    On kuin suru suistuisi, ja\n    murenisi murhe.\n    Unhoittuisi ikävä ja\n    elon tyhjä turhe.\n\n\n    II.\n\n    Oi pihlaja, mun pihlajain\n    sä valkokukkainen.\n    Sä laulun puu ja unelmain\n    ja suvimuistojen.\n\n    Mä nään sun kukkas hohtavat\n    ja latvas lahean.\n    Ja kuulen sadat soitelmat\n    ja lehväis huojunnan.\n\n    Oi pihlaja, mun pihlajain\n    Sun lemmin varjoas.\n    Mä tahdon luonas olla ain’\n    ja kuulla kuiskeitas.\n\n\n    III.\n\n    Etsin elämästä\n    sovun suurta rauhaa,\n    vaivain viihtymystä,\n    sulomieltä lauhaa.\n    Etsin päivästä ja yöstä,\n    etsin levosta ja työstä.\n\n    Uurastin ja raastin,\n    vaikka koski rintaa.\n    Elämä se nosti\n    kärsimyksen hintaa,\n    kunnes ratkes suru silloin,\n    itkin yöni, itkin illoin.\n\n    Vihdoin kanteloisen\n    polvelleni nostin.\n    Helkynnällä soitin\n    kohtaloni kostin. —\n    Ja mun soittaissani saavat\n    hoivaa rinnan verihaavat.\n\n\n\n\nKYLLIKIN LAULUJA.\n\n\n    I.\n\n    Mä pakenen rannalle lahdekkeen,\n    kun sulhoja tuvassa liikkuu.\n    Täällä eessäni nään minä vapahan veen\n    ja allin, mi aalloilla kiikkuu.\n\n    Ne turhaan tarjovat kihlojaan\n    Kuu, Päivä ja Illantähti.\n    Mun mielen’ on allina aalloilla vaan,\n    jo ammoin se sinne lähti.\n\n    Mun mieleni lähtihe uneksimaan\n    siitä suuresta sankarista,\n    joka kerran saapuvi kertomaan\n    mulle oudoista rantamista.\n\n    Pois vieköhöt kihlansa sulhot nuo,\n    pois helmyet, huivit ja soijet;\n    kenen sydän jo kammoten luotaan luo,\n    hällä kolkot on vuotehen oljet.\n\n    Mä vuottelen aikoa armasta,\n    kun saapuvi satujen seppä,\n    josta kertovi aaltonen liikkuva\n    ja rannan tuomi ja leppä.\n\n    Kas silloin pyynä mä pyrähtelen\n    hänen lietensä lämpimille.\n    Ah kerran, kerran mä matkannen\n    satusaarille kaukaisille.\n\n\n    II.\n\n    Milloin tulet toivojeni kulta,\n    unten urho uljahin.\n    Tulet hehkuin taivahista tulta,\n    kiidät kotkan lentimin.\n    Kutsut, viehätät mun valtavasti,\n    tempaat Pävätärten karkeloon,\n    sinne missä pilvet hartahasti\n    kietoo, hurmaa huumioon.\n\n    Milloin tuletkaan sä uneksuttu\n    sulho, säihkysilmäinen,\n    aatoksilleni niin outo — tuttu,\n    jota odotan mä arkaillen. —\n    Katso, rusoittaapi taivonkaari\n    hattaroiden harjalla.\n    Siintää silmihini satusaari\n    tuolla, tuolla kaukana.\n\n\n    III.\n\n    Päivä on kirkas, ja notkuu vain\n    kangaspuissani niidet.\n    Lemmenkaihossa vuoteellain\n    valvonut yöt olen viidet.\n\n    Valvonut yöt olen nähtyäin\n    Kaukon sulhoista parhaan.\n    Oon kuni eksynyt mielessäin\n    lempeni kukkaistarhaan.\n\n    Lentäös syöstävä sukkelaan,\n    ottaos vauhtia uutta.\n    En minä lemmestä riudukaan,\n    valvo en yötä mä kuutta.\n\n    En minä jouda kuihtumaan\n    Kaukoni silmien nähden.\n    Kukkana mielin notkua vaan,\n    kun minä kisoihin lähden.\n\n    Päivä on kirkas, ja kimmoilee\n    helskyen kankaassa pirta.\n    Hopean hohtavaks’ vaikenee\n    mieleni vierivä virta.\n\n\n    — 10 —\n\n\n    IV.\n\n    Tapiolan valkopirttiin\n    pieni polku johtaa.\n    Metsä soi, ja taivon ranta\n    ruskopilvin hohtaa.\n\n    Tapiolan tanhuvilla\n    käki illoin kukkuu.\n    Pirttisessä valkeassa\n    metsän-impi nukkuu.\n\n    Vuotehella valkealla\n    nukkuu kautokulma.\n    Tuulosessa lauhkeassa\n    liehuu tukan hulma.\n\n    Tapiolan talosehen\n    poika ratsain ravaa.\n    Jokohan se metsän impi\n    hälle oven avaa.\n\n    Poika syömin sykkäilevin\n    samoo immen luokse.\n    — Hongikossa hulmuaapi\n    raitis pihkan tuokse.\n\n    Tapiolan talosehen\n    pieni polku johtaa.\n    Metsä soi, ja taivon ranta\n    ruskopilvin hohtaa.\n\n\n    V.\n\n    Oi te aallot autuaat\n    sopuisesti soliskaat.\n    Soikaa heljät haapapuut.\n    Soikaa leivot laulusuut,\n    kunis vaihemieli vaihtuis,\n    levottomuus multa haihtuis.\n\n    Kaksi ääntä kuulen mä,\n    Yks' on lemmen hyminä,\n    toinen vieraan varoitus:\n    \"Kiellä Ahdin rakkaus,\n    sill' on mieli tuulen Turjan,\n    ajatuskin aallon hurjan.\" —\n\n    Oi te aallot autuaat\n    sopuisesti soliskaat.\n    Virittäkää virsi uus’,\n    sopusointu, suloisuus —\n    Sydämeni voitti Ahti.\n    Suun, suur’ on lemmen mahti.\n\n\n    VI.\n\n    Kullankukkaa omaa\n    heruttelen hiljaa vain.\n    Valkolehmää somaa\n    varoellen lypsän ain’.\n\n    Yhyy, kullankukka\n    etpähän sä arvaakaan,\n    minne tyttörukka\n    luotasi pois kutsutaan.\n\n    Kauvas, kauvas täältä\n    kohta käypi Kyllikki. —\n    Kysy ilman säältä,\n    minne tieni kulkevi.\n\n    Tutki tuulosilta,\n    missä lehti levon saa.\n    Kysy lainehilta\n    maininkien satamaa.\n\n    Yhyy, ystäväni\n    et sä mua ymmärrä.\n    Voi mun sydäntäni,\n    sieill' on outo ikävä.\n\n    Lypsän kotikarjaa,\n    lypsän kerran viimeisen. —\n    Tuolla aallon harjaa\n    kulkee Kaukon venonen.\n\n\n    VII.\n\n    Jää hyvästi nyt metsäpolkuni\n    ja vaahtera ja raitarukka.\n    Jää hyvästi sä kedon orvokki\n    ja neilikka ja aurankukka.\n\n    Ja jääös hyvästi sä mettinen,\n    mi mettä keräät kukkasista.\n    Ja sulle viime kiitos leivonen\n    sun lauluistasi ihanista.\n\n    Myös hyvästi nyt äiti armahin,\n    ja veljyet ja sisarukset.\n    Mä vaikka vaeltelen kauvaskin,\n    tok' aina muistan kodin ukset.\n\n    Mä muistan kotitalon rakkahan\n    sen pihamaalla ruohonkorret\n    ja tyttö-aittani niin puhtoisan,\n    sen valkeaiset seinät, orret.\n\n    Oi hyvästi nyt kaikki jääkätte,\n    ja sulo muistot saakoot meille.\n    Nyt viljoin vieriköhön kyynele,\n    kun kuljen kohtaloni teille.\n\n\n    VIII.\n\n    Kaukon tupaan astelen\n    yli kuulun kynnyksen.\n    Painuu kiinni tuvan ovi.\n    Mulla sykkäileepi povi.\n\n    Mikä kumma kärsimys\n    on mun rintan väristys.\n    Miksi pelkään sydäntäni?\n    Miksi värjyn lemmessäni?\n\n    Kuule, Kauko ojenna\n    mulle kätes tukeva. —\n    Ymmärrätkö kulta, kulta\n    minun sydämeni tulta?\n\n\n    IX.\n\n    Viherjällä niemellä on\n    Ahdin pieni maja.\n    Tänne saaret siintelee ja\n    metsänrannan maja.\n\n    Ahti kutoo verkkoja, ja\n    minä paitaa neulon.\n    Lemmen tuhat tunteina\n    mielessäni seulon.\n\n    Kuule kulta, kaihoni mä\n    rinnastani riivin.\n    Otsaas hiljaa suutelen ja\n    sylihisi hiivin.\n\n    Sull’ laulan ylistystä kesä-ilta\n    mä jolloin lahtuella viivähdin.\n    Kuun hopea se hohti taivahilta.\n    Yö varjojaan loi rannan lehtoihin.\n\n    Ja nuotalta me tultiin joukkuella\n    ja laitettihin kalanuotio.\n    Ol’ äsken saatu työssä tarpoella,\n    siks’ tuntui herttaiselta lepo jo.\n\n    Niin siinä lepäelen leutomiellä\n    yövilkon vienoisessa tuokseessa.\n    Ja aatos ailakoitsi ilmantiellä,\n    ja silmä seurasi veen varjoja.\n\n    Ja poskuelle poikan’ vetrehisen\n    yö heitti rauhaisata ruskoaan,\n    kun rantamalla saaren terhenisen\n    hän hiljaa hyräeli laulujaan.\n\n    Hän viihtymyksen virttä lauleskeli,\n    mä lemmen ikuisuutta aattelin.\n    Kuun kulta lainehilla leikitteli,\n    ja yöhyt varjojaan loi rantoihin.\n\n\n    XI.\n\n    Minä miekkoinen miniä\n    vierellä hyvän anopin\n    Ahdin liettä leyhyttelen\n    puhun tulta Tuiskumielen.\n\n    Anopill’ on lämmin silmä,\n    siksi mielellä hyvällä\n    villalangan vierittelen,\n    kehreän kotoisen rihman,\n    kaiken kankahan kutoilen.\n\n    Anopill’ on puhe hellä,\n    siksi suurella ilolla\n    valkaisen mä vaattehia,\n    pesen paitoja paraita\n    veden valko vaahtosessa.\n\n    Minä miekkoinen miniä\n    vierellä hyvän anopin\n    yhtä vainen vaikertelen,\n    tuiskumieltä Lemminkäisen,\n    joka aaltona ajaikse,\n    hyökynä on hyrskyävi,\n    meren voimalla valuvi.\n\n    Jos mä voisin viihdytellä\n    urhoni uhmamielen,\n    sotakaihon Kaukoltani,\n    jos mä voisin laulullani\n    lauhduttaa sen rinnan polton,\n    jos mä voisin lemmelläni\n    soinnuttaa sen soraäänet,\n    asetella meren aavat,\n    tyynnytellä Turjan tuulet,\n\n    silloin lintuna lepäisin\n    kaulassa kotoisen Kaukon,\n    suloisessa suudelmassa\n    lemmen lauhassa levossa.\n\n\n    XII.\n\n    Jo poista Kauko sun vuotees’ luota\n    tuo säilärautasi säihkyinen.\n    Ei meille onnea miekka tuota,\n    sen hurmehaava on hirmuinen.\n\n    Oi ellös kättäsi tahraelko,\n    en tuota itkutta nähdä vois.\n    Mun öitän’ valtaisi synkkä pelko,\n    ja lempi luotani hiipis pois.\n\n    Ja haava syömehen syttyis syvä,\n    kun lentäis vainojan nuolet nuo.\n    Oi Kauko olkosi hellä, hyvä\n    ja poista seinältä miekka tuo.\n\n\n    XIII\n\n    Mä kuulen humun karkelosta nuorten,\n    kun loppunut on päivän aherrus.\n    Se kaikuu yli vainioin ja vuorten,\n    ja siin’ on ilon-ääni, riemahdus.\n\n    Ja mieleni kuin kantamana tuulen\n    se kirpoo irralleen ja karkaa pois.\n    Ja keijuna mä liitäväni luulen,\n    ja on kuin harput hopeaiset sois.\n\n    Niin keijusena illan kuutamalla\n    nyt notkuu karkelossa Kyllikki.\n    Mut Ahti ulkona on ulapalla\n    ja yksin verkkojansa vetävi.\n\n\n    XIV.\n\n    Etpä sä Kaukoni arvaakaan,\n    kuinka mä itken salaa.\n    Nuoruus pois, pois haipuvi vaan,\n    eikä se koskaan palaa.\n\n    Miksi, oi miksi mun ryöstitkään,\n    vielä mä leikkinyt oisin.\n    Taaton tanhuet muistossa nään,\n    sinne jos palata voisin.\n\n    Sielläpä kahleitta karkeloi\n    Kyllikki tyttöraisu.\n    Miksi mun kisoista kiellät, oi\n    liekö lempesi vaisu?\n\n    Miksi on katsehes kaihtiva,\n    mistä on silmies uhka?\n    Itkisit Kyllikin nuoruutta,\n    kohta se kylmä on tuhka.\n\n    Kaukoni kaunis et ymmärrä\n    Kyllikin mieli-alaa.\n    Kiellät lapsosen leikeistä,\n    pantiksi pyydät valaa.\n\n\n    XV.\n\n    Synkeät salamat singahtelee\n    pimeän pirttini yli.\n    Minnekä turvahan koito mä käyn, kun\n    kylmä on Kaukoni syli.\n\n    Kylmä on syli, ja kukkaini helpeet\n    kohtalon koura se raastaa.\n    Tarinaa onneni onton ja valjun\n    yöhyt synkeä haastaa.\n\n    Niinkuin hyljätty istun ja itken.\n    Jumalan ilma se riehuu.\n    Salamat sinkoo, ja kankahan hiekka\n    patsaana ilmahan kiehuu.\n\n    Mutta mun Kaukoni tallissa viipyy,\n    viipyvi aamuhun saakka.\n    Pirtti on pimeä, ja sää on julma,\n    julmempi tuskani taakka.\n\n\n    XVI.\n\n    Kaukoni otsa on varjoinen,\n    siitä on pelkoni paha.\n    Raukeeko rauhani viimeinen\n    niinkuin tulessa vaha?\n\n    Säiläänsä tuimana teroittaa\n    loukattu Lemminkäinen.\n    Katso jo sotahan kiiruhtaa\n    sulhoni pystypäinen.\n\n    Seison äärellä pihamaan,\n    kyynel silmähän kierii. —\n    Kaukoni askelten kaiku vaan\n    kaukaa luokseni vierii.\n\n\n    XVII.\n\n    Oi illan rusko ihana,\n    mi leimut lännen taivaalla\n    mun surujan’ et suistaa voi\n    et voi.\n    Kuin meren aalto pohjaton,\n    niin musta mureheni on,\n    ja kivunkannel mulle soi\n    se soi.\n\n    Mun murtui nuori elämän\n    kuin kevään kukan kelmeän,\n    min ensi halla korjaa pois\n    niin pois.\n    Nyt surren rantahiekalla\n    mä kaipaan kuolon kutsua,\n    kai suruuni ne hoivan tois\n    kai tois.\n\n\n    XVIII.\n\n    Voi minua virpi vieno,\n    vesa valju, vaimeloinen\n    povella poloisen luonnon.\n    Jo mä kurja kuihtunenki,\n    kuivun korreksi kulolla,\n    tuskan tuiman polttehessa.\n\n    Voi minua virpi vieno\n    erämaassa ehtyneessä,\n    miss’ ei lankea satehet,\n    vieri vilpoiset vetoset.\n    Täällä painuu pääni hento,\n    vaipuu varteni varaton,\n    elon lanka laukeaapi.\n\n    Voi minua virpi vieno,\n    kukka kurja kuihtuvainen.\n\n\n\n\nKYLLIKIN KUOLO.\n\n\n    Kaplahat ne narahtaa ja ääntää\n    tuonen rengin reessä.\n    Kuolonkello kalkahtaapi hiljaa\n    tuolla oven eessä.\n\n    Kalman valkealla vuotehella\n    Kyllikki nyt makaa.\n    Huuli vaikenee, ja lepää silmä\n    sammuva ja vakaa.\n\n    Kukkaa ijäisyyden kumpuloille\n    noutaa kalman renki.\n    Rauhan, viihdytyksen valkamahan\n    Kulkee herkkä henki.\n\n\n\n\nLEMMINKÄISEN LAULUJA.\n\n\n\n ENSIMMÄINEN OSA.\n\n\n    I.\n\n    Jo löysin sun, oi saaren impi sorja\n    ja kaihojeni kaunis Kyllikki.\n    Nyt olen viittaustes nöyrä orja,\n    ja sulon silmäykses kerjuri.\n\n    Tuo silmäykses kumman kuutamainen\n    oi vielä kerran minuhun se luo,\n    ja lemmenmalja täysi, jumalainen\n    vain minun yksin juodakseni suo.\n\n    Mun silmiesi säikkyä suo juoda\n    ja uida haaveisessa katseessas.\n    Sä taidat Ahdin sankariksi luoda\n    ja nostaa suureksi sun sulollas.\n\n\n    II.\n\n    Sun silmiesi sinisessä vyössä,\n    mun Kyllikkini kaunoinen\n    niin karkeloi kuin kesäyössä\n    tuo auer hellän haaveinen,\n    mi laulaa lemmen armautta\n    ja suven suurta suloa\n    ja riemun täyttä rikkautta\n    ja ikuisia iloja.\n\n    Se paltahilta sinirantain\n    ja siimeksistä salojen\n    käy onnen kukkasia kantain\n    ja tuoksehia toiveiden.\n    Siks’ silmäis siniauteretta\n    mun aina salli katsella.\n    Ei elä kasvi kastehetta,\n    en minä ilman sinua.\n\n\n     III.\n\n    Hän soutaa tuolla aalloilla\n    veen impi ilonkukka.\n    ja häll¹ on silmä siintoisa\n    ja viherjäinen tukka.\n\n    Hän soutaa suloaatoksin\n    ja leutomielin laulaa\n    ja painaa päätä aaltoihin\n    ja valkeaista kaulaa.\n\n    Hän painaa päätä aaltoihin\n    ja sinisilmän sulkee,\n    ja mieli luokse Nyyrikin\n    nyt rannikolle kulkee.\n\n   Ja tyttö muistaa armastaan,\n    mi seisoi koivun alla\n    ja soitti tuohitorveaan\n    vain äänell’ ihanalla.\n\n    Ja valkoviitta poikasen\n    niin kirkkahana hohti,\n    kun katse, hellä, haaveinen\n    nous’ aallon neittä kohti.\n\n    Veen immyt aaltovuoteella\n    näin uinuu unelmissa,\n    mut Nyyrikki se rannalla\n    on lemmenpolttehissa.\n\n\n    IV.\n\n    Kukkuu\n    kukahtaa\n    kankahalla puussa.\n    Huhuu\n    huhuaa\n    paimen salmen suussa.\n\n    Lip, lap\n    hyppelee\n    salmessa ne siijat.\n    Kip, kap\n    kahisee\n    pihatossa piijat.\n\n    Laa, laa\n    sointuaa\n    heljä koivuranta.\n    Raa, raa\n    rasahtaa\n    jalan alla santa.\n\n    Hei, hei\n    Kauko vaan\n    paimentaapi karjaa.\n    Suottapa\n    ainiaan\n    tytöt mua parjaa.\n\n    Illalla\n    paimenta\n    vedellä he valaa.\n    Mutta taas\n    kisoissa\n    silmäilevät salaa.\n\n    Kukkuu\n    kukahtaa\n    kankahalla käki.\n    Onpa vaan\n    rattoisaa\n    saaren tyttöväki.\n\n\n    V.\n\n    Muut on vaskiromua\n    muuttuvaista multaa.\n    Yks’ on saaren impynen\n    kallihinta kultaa.\n\n    Eipä kulta himmene,\n    vaikka tummuu vaski.\n    Saaren kulta Kyllikki\n    puheilleen mun laski.\n\n    Vaskihelyt heittelen,\n    kultamurun poimin.\n    Saaren kulta Kyllikin\n    voitan lemmen voimin.\n\n\n    VI.\n\n    Mä tahdon olla se laulujen mies,\n    jota Kyllikin aatos ajaa.\n    On mulla povessa liekkivä lies’\n    ja kerran lauluni kajaa.\n\n    Se nousevi ylitse seudun tään,\n    se lentävi mainesiivin.\n    Ja kunis mä Kyllikin heltyvän nään,\n    niin luoksensa hiljaa hiivin.\n\n    Mä hiivin Kyllikin kammioon\n    kesä-aamuna aivan varhain\n    ja tartun taasenkin kanteloon,\n    ja olkoon se soittoni parhain.\n\n    Ja olkoon se soittoni hehkuisin,\n    joka silloin immelle soipi,\n    ja olkoon se lauluni viimeisin,\n    jos hän minut hyljätä voipi.\n\n\n    VII.\n\n    Ja kun päivin, öisinkin\n    siintää silmihini\n    Kyllikkini kaunoisin\n    ja sen silmäin sini,\n\n    silloin totta mietin näin:\n    se on tahto taivaan,\n    että ainiaaksi jäin\n    lemmen sulo vaivaan.\n\n\n    VIII.\n\n    Hentoa kyyditän kyyhkyläistä,\n    pientä mä perhoa saattelen.\n    Lentäös sanoma onneni häistä\n    luokse mun äitini armaisen.\n\n    Saaren rannalta rauhaisalta\n    koppasin Kyllikin korjaani,\n    kas miten tummien kulmain alta\n    impeni arkana silmääpi.\n\n    Mutta mä kesytän kyyhkyläisen\n    kanssani kauvaksi karkaamaan.\n    Kohta on Kyllikki Lemminkäisen\n    eikä se poies kaipaakaan.\n\n\n    IX.\n\n    Jo on korjassani kulta,\n    armas pyyhyt pyydettynä,\n    saatu kauvan kaipaeltu.\n\n    Minkä kenkiä kulutin,\n    senpä kuljin kullan luoksi.\n    Minkä airoja tuhosin,\n    senpä sousin sirkun vuoksi.\n    Minkä saarella samoilin,\n    senpä allia ajelin.\n\n    Jo on pyyhyt pyydettynä,\n    ajettuna armas alli.\n\n    Vemmel vilkkaa, somer soittaa.\n    Tähdet taivahalla koittaa.\n    Metsä on mesinukalla,\n    koivut kullassa kuhisee. —\n    Hymnit hiljaa hymiseepi,\n    vierii virret voitolliset\n    yli maitten, manteritten,\n    kauvas ilman istuimille.\n\n    Jo on korjassani kulta,\n    pulmu puhdas purressani.\n\n\n    X.\n\n    Elä itke impyeni,\n    elä vainen vaikertele\n    Kaukomielen kainalossa,\n    Ahdin hellässä sylissä.\n\n    Jo sun kukkana kuletan,\n    liljanani liikuttelen,\n    hellittelen hentonani.\n\n    Laitan valkean tupasen\n    kultaiselle kukkulalle.\n    Orret ylvähät ylennän,\n    nostan kuulun kurkihirren\n    päilyväiset pihtipielet,\n    lempeän laen varailen.\n\n    Niin on onni ollaksesi,\n    kaunis kehräelläksesi\n    sinerväisellä rukilla\n    unten utuista lankaa\n    utuisesta kuontalosta,\n    utu-impien keralla.\n\n    Elä itke impyeni,\n    Kultalintuni kujerra.\n\n\n    XI.\n\n    Sinä nyt olet mun.\n    Mä saan sun kutrejas koskettaa\n    ja henkiä huultesi purppuraa.\n    Olet mun.\n\n    Olet vaimoni mun\n    ja vaalija vuoteeni valkoisen,\n    mun keijuni hento ja herttainen.\n    Olet mun.\n\n    Kesä-illat nää\n    me aitan hämyssä haaveillaan,\n    kun sade se soittavi harppuaan\n    yli maan.\n\n    Sade soittavi vaan,\n    ja kuuluvi kahina tammien\n    ja askelet yöttären huntuisen\n    yli maan.\n\n    Oi nukkuos jo!\n    Minä valvon untasi varjellen,\n    nuku kätteni turvihin armainen,\n    nuku jo!\n\n\n    XII.\n\n    Oi onni, aarteheni verraton,\n    sä helmi hohtavainen, kallis.\n    Oi, ett'et karkaisi sä luotani,\n    en sitä konsanaan mä sallis.\n\n    Mun helmeni, mun pyhä onneni,\n    oi, ettet särkyväinen oisi,\n    ja jospa heloisena hohtehes\n    kautt’ aikain varjeltua voisi.\n\n\n    XIII.\n\n    Onko onni vaan\n    kupla, vetten päällä,\n    kupla heleä,\n    hetken kestävä?\n\n    Onko onni vaan\n    unten kevyt keiju,\n    jota etsien\n    harhaa ihminen?\n\n    Onko onni vaan\n    virvatulten väike,\n    joka häipyy pois\n    kun sen luona ois?\n\n    Onko onni vaan\n    haave kuolematon,\n    kaiho ikuinen,\n    rinnass’ ihmisen?\n\n\n    XIV.\n\n    Mä turhaa enää korviani telkin,\n    kun ennätin jo kuulla pahimman.\n    Kun sukkamieliseks’ mun sanoin pelkin\n    he sai ja rintahani riehunnan.\n\n    Nyt käsi Kyllikin, mi kerran kaasi\n    mun maljahani simaa kuohuvaa,\n    on kuollut minulle kuin kolkko paasi,\n    min juurta joka aalto huuhtoaa.\n\n    Ja silmä petollinen, viekas poski\n    mä luoksenne en palaa konsanaan.\n    On sisässäni kuohuvainen koski\n    ja luonnonraivoni on valloillaan.\n\n\n    XV.\n\n    Se riemuni suuri ja suloinen\n    jo vaaleni syksyn tullen.\n    Nyt mietin kurjana kalveten,\n    miks’ Kyllikki kylmä on mullen.\n\n    Ja syöntäni okahat pistelee,\n    ja vaiva rintaani raastaa.\n    Ja tuloset tielläni himmenee,\n    ja sieluuni syöpyy saastaa.\n\n    Pois tahdon mä sotahan kaukaiseen\n    kotiveräjän kuuluvilta.\n    Mä kaipaan välkettä vieraan veen,\n    mulle musta on kotini silta.\n\n    Mä kaipaan välkettä vieraan veen\n    ja hurmetta rannikoilla.\n    Käy matkani sotahan kaukaiseen,\n    siks’ ilkaten soittelen soilla.\n\n    Mä suolla soittelen mennessäin\n    ja painan kannusrautaa.\n    Kas Kauko se uhmaten ajaa näin,\n    ja syömensä itkut hautaa.\n\n\n\nTOINEN OSA.\n\n\n\nLemminkäinen on tehnyt retken Pohjolaan, joutunut Tuonen jokeen,\njosta äiti hänet ylös haravoi ja loitsii terveeksi. Lemminkäisen\nkotiintullessa on Kyllikki jo kuollut.\n\n\n    I.\n\n    Erheeni on musta, musta. —\n    Kuka suopi sovitusta? —\n    Ääni soimaa, ääni soimaa. —\n    Mistä saan mä nousun voimaa?\n\n    Tahdon tuskistani nousta.\n    Kuka jännittäisi jousta?\n    Kuka terästäisi tahdon,\n    tekis terveheksi Ahdon?\n\n    Kyllikkini marja, mairut\n    laita tänne uskon airut! —\n    Etkö kuule kuikutusta,\n    Ahti raukan rukousta?\n\n    Et sä vastaa. — Olet vainaa. —\n    Taakkani se kasvaa, painaa.\n    — Äiti ainut, kultamuru,\n    suista Lemminkäisen suru.\n\n    Käänny Kaukomielen puoleen,\n    luo’os lohdutusta huoleen!\n    Sain mä ennen avun sulta,\n    suo se nytkin äitikulta.\n\n    Sinun silmäis’ hellä luonti\n    on kuin suuri anteeks’ suonti. —\n    Näin on suru suloisempi.\n    Siunattu oi äidin lempi.\n\n\n    II.\n\n    Nyt alla kodin kurkihirren\n    taas sydämeni sykkäilee.\n    Ja kuulen ääntä vienon virren,\n    mi rinnassani helisee.\n\n    Se puhuu: pient’ on sankarmaine,\n    ei vie se tähtitarhoihin.\n    Ja ikäisyyden virtain laine\n    sen huuhtoo aivan aikaisin.\n\n    Mut tuo on suurta, ikisuurta,\n    kun henkes aarteet oivallat,\n    ja rinnassasi hyvän juurta\n    kuin kallehinta kasvatat.\n\n    On suurta nousta erheistänsä,\n    töin entisyyttä sovittaa\n    ja kuulla omaa henkeänsä\n    ja muitakin myös oivaltaa.\n\n    Mut kauheaa on kalske kalvan\n    ja inhaa ihmisviha myös.\n    Kun voitat oman luontos halvan,\n    kas tuo on suurin sankartyös.\n\n\n    III.\n\n    Se lenteleepi luokseni\n    tuo henki kevyt, vapaa\n    ja vaipuneena aatoksiin\n    yön vuoteella mun tapaa.\n    Se luokseni mun leijuaa\n    ja hiljaa kuiskuttaa.\n\n    Tuo henki armaan Kyllikin\n    se kuiskaa taivahista\n    ja valvoo elonmatkaani\n    niin suurta, tuskallista.\n    Se aatokseni ylentää,\n    kun tummuu määränpää.\n\n    Tien tahdon käydä uljaasti,\n    en lailla kääpiöiden.\n    Ja kasvakohon kärsimys\n    ja ponnistukset töiden.\n    Mun yllän’ henki liihoittaa\n    ja taistoon tenhoaa.\n\n    Se tenhoo taistoon sisäiseen,\n    se kutsuu suureen voittoon.\n    Ja olkoon tuskallinen tie\n    mä astun aamukoittoon.\n    Ja lailla ilmankotkien\n    mun nousee aatoksen.\n\n    Ja konsa kiihtyy taisto tuo,\n    ja päätä polte pohtaa,\n    niin leijaa henki luokseni,\n    ja tähtösetkin hohtaa,\n    ja on kuin silmä Kyllikin\n    mua katsois silmihin.\n\n\n    IV.\n\n    Lepää katsehen\n    yllä aaltojen\n    kaukaisilla rannikoilla.\n    Siellä siintävät\n    korvet himmeät,\n    kuuset kohoo kukkuloilla.\n\n    Yli metsien,\n    latvain laheiden\n    käypi kunniakas lento.\n    Haaveet suuret ain’\n    kantaa nostattain,\n    voimistuupi siipi hento.\n\n    Kauvas, kauvas pois\n    mulla määrä ois\n    jättää heikon sielun valta.\n    Rannat, kukkulat\n    tuolla viittovat,\n    liput liehuu taivahalta.\n\n    Matkaa loistoisaa\n    henken janoaa\n    kohin pilvein kultarantaa.\n    Katse korkea,\n    aatos hehkuva\n    Lemminkäistä kauvas kantaa.\n\n\n    V.\n\n    Istun tumman poppelin alla,\n    varjot vaihtuvi nurmella.\n    Herpoo hehkuva henkeni palo\n    raukee rintani riehuisa.\n\n    Käteni ristissä rinnan päällä\n    katselen kulkua pilvien.\n    Viileä viihtymys mieleni täyttää,\n    sydän on tyyni ja vakainen.\n\n    Istun hiljaa ja pohjasta rinnan\n    unteni uhria suitsutan.\n    Alla poppelin juhlallisen\n    valojen voimia kumarran.\n\n    Täällä mä tajuan tuntoni äänen,\n    täällä mä itseeni havahdun.\n    Tuulonen oksilla vaikenee, kun\n    hiljaa, hiljaa mä polvistun.\n\n\n    VI.\n\n    Käy hapsin hajaisin\n    ja jaloin paljahin\n    mun Kyllikkini tuonen nientä.\n    Ja pajunlehviä\n    hän taittaa vihreitä\n    ja sitoo seppelettä pientä.\n\n    Hän seisoo yksinään\n    ja sitoo seppeltään,\n    hän sitä solmiaapi mulle. —\n    Kai kerran joutunen\n    mä tuonen niemellen\n    ja kunnahalle kaihotulle.\n\n    Ah silloin Kyllikki\n    mä olen luonasi\n    ja sulta seppeleeni perin.\n    Ja lemmen ruusut nuo\n    taas umpujansa luo\n    ja hohtelevat punaterin.\n\n    — Mä näen haamusi\n    ah armas Kyllikki,\n    kun yksinäni täällä kuljen.\n    Mut kerran joutunen\n    mä tuonen niemellen\n    ja sinut syleilyyni suljen.\n\n\n    VII.\n\n    Mä seison ja katson taaksepäin\n    mun eloni taivalta pitkin,\n    miten monta mä riemua riemuitsin,\n    miten monta mä itkua itkin.\n\n    Ja kuin tulirinnoin mä innostuin\n    ja suureksi tähtäsin työni. —\n    Ja kuinka mä itseeni’ hiivin taas\n    ja vavisten valvoin yöni. —\n\n    Mä seison, ja ilta mun yllättää,\n    ja lempeesti lännetär henkää —\n    Te muistelot lepohon vaipukaa\n    ja unholan maille menkää!\n\n    Nyt tahdon katsoa eteenpäin\n    läpi kuoleman tumman verhon.\n    Syvä kaipaus kantavi kauvas mun\n    kuin siivillä sinisen perhon.\n\n    Ja kaipaus rintani riehakkaan\n    se kasvaa, kasvaa aina.\n    Ja kun se mun rintani aateloi,\n    ei elämä taakkana paina.\n\n\n\n\nLOPPUSANAT.\n\n\n    Me etsimme elämän liljaa\n    tältä puolelta tuonelan veen\n    ja niitämme kyynelviljaa\n    ja kaihoja sydämeen.\n\n    Tää elämän kukkaissilta\n    ei liljoja kannakaan.\n    Sen kurjilta kunnahilta\n    vilukukkaset puhkee vaan.\n\n    Mut etsijän katse kantaa\n    yli tuonelan virran suun\n    kohin lepojen nurmirantaa\n    ja ruskoja valjun kuun. —\n\n    Soi tuonelan vetten tenho.\n    Kukat solmitaan köynnökseen,\n    kunis saapuvi kaihottu venho,\n    vie etsijän aarteineen.\n\n\n\n"]