[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fy-ymn3MbF8o9vgNrm2fUU7tHUgR_EjWmZxBY_SY69i0":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2908,"Kauppias taskussa","Kahra, Aatami (ft 1900)",null,"2908-kahra-aatami-kauppias-taskussa","2908__Kahra_Aatami__Kauppias_taskussa","Yksinäytöksinen ilveily","naytelma",[13],"huumori",[],"fi",1905,5342,31567,false,52279,[22],"Finnish drama",[24,25],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Kauppias taskussa: Yksinäytöksinen ilveily\" by Aatami Kahra is a one-act play written in the early 20th century. This comedic work captures the amusing intricacies of a small-town shopkeeper's life, where deceit and cleverness intertwine in the bustling atmosphere of a local store. The story revolves around themes of honesty, manipulation, and the humor found in everyday transactions.  The plot revolves around Iisakki Markkanen, a shopkeeper who employs deceptive practices to overcharge his customers, showcasing a humorous take on ethics in commerce. The play highlights interactions between Markkanen and various customers, including Risto, the shop assistant who is actually Markkanen in disguise. As the narrative unfolds, Kalle Seppälä, who enters as a new assistant, begins to unravel the truth about Markkanen’s tactics. The comedy peaks as Kalle confronts Markkanen, revealing his wayward dealings and false identity, leading to a resolution that leaves the audience questioning the morality of business practices within the humorous framework of the local store's vivid cast of characters. (This is an automatically generated summary.)",[],307,"Yksinäytöksinen ilveily kertoo ovelasta kauppias Iisakki Markkasesta, joka pyörittää puotiaan maaseudulla. Markkanen pohtii itsekseen keinoja huijata asiakkaitaan ja kiskoa heiltä ylihintaa, mutta puotiin saapuvat ostajat tuovat mukanaan omat juonensa ja vaatimuksensa.","Aatami Kahran''Kauppias taskussa on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2908. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KAUPPIAS TASKUSSA\n\nYksinäytöksinen ilveily\n\n\nKirj.\n\nAATAMI KAHRA\n\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nBoman & Karlsson,\n1905.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n Iisakki Markkanen, kauppias, |\n Risto, puotipoika,           | sama henkilö.\n Kalle Seppälä, renki.\n Aapeli Rutanen, hänen isäntänsä.\n Mikon Liisa.\n Korventaustan Taava.\n Aholan Sohvi.\n Heikin Kaija.\n Kompelin Jeremiias, y.m. ostajia.\n\nNäyttämö:\n\nKauppapuoti. Ovi oikealle ja toinen vasemmalle. Hyllyt tiskin takana ja\nsivuilla tyhjät tavaroista. Lattialla lähellä vasemmanpuolista ovea\nmuutamia puulaatikolta, joissa on hevosenkenkiä, nauloja y.m. Seinässä\nniiden yläpuolella riippuu muutamia huiveja, vöitä y.m. vaatetavaraa.\nTiskillä saha ja nauloja, sekä kaikellaista pientä rihkamaa,\nlankarullia, paperossipuntteja, tulitikkulaatikolta y.m. kasattuna\nsikin sokin.\n\n\n_Markkanen_ (Lyö esiripun noustessa naulaa takimmaisen hyllyn kylkeen\nja koettelee sitte käsin naulatun laudan kestävyyttä.) Pitää, sanoi\nKautun seppä. (Peräytyy tiskin etupuolelle ja mittailee hyllyä\nsilmillään.) Totta vie, se ei olekaan hullumpi. Jos nikkarilla olisi\nteettänyt, niin olisi saanut maksaa monet kymmenet markat, eikä värkki\nolisi tullut yhtään parempi, ei ainakaan lujempi. Neuvokas mies osaa\nitsekin suoriutua tämmöisissä asioissa. Suotta laitoin toissa vuonna\nniin pienet hyllyt, mutta eihän sitä silloin vielä osannut arvata, että\nliike näin pian kasvaisi toista vertaa suuremmaksi. Liekköhän ihmiset\njoka paikassa niin hölmöjä kuin täällä? Maksavat tavarasta\nkahdenkertaisen hinnan, kun vaan osaa asettaa hinnan niin ylös, että\nsaavat tinkiä pois muutaman viispenniä. Pöllöt! Luulevat kai vielä\ntehneensä hyvätkin kaupat. Pysykööt he vaan minun puolestani hurskaassa\nuskossansa. (Kello viereisessä huoneessa lyö seitsemän.) Seitsemän\nvasta! Pianpa se tulikin valmiiksi; taidan ehtiä järjestää tavarat jo\nennen iltaa. Mutta ei auta yhtään siekailla. Pian tulee taas puoti\ntäyteen ostajia, ja niiden kanssa täytyy loruta puolen päivää ennenkuin\nne saa tiehensä. Järjestetään nyt ensiksi eilen tulleet tavarat.\n\n    (Menee avoimesta ovesta oikealle ja palaa pian kädessään kolme\n    posliinituoppia, jotka asettaa tiskille. Kääntelee yhtä kädessään.)\n\nMitäs luulet, Iisakki, voivasi kiskoa tästä kapineesta joltakin\npuolisokealta torpan muorilta? Antaisikohan tuo kuusikymmentä penniä?\nSiitä tulisi jotensakin kohtuullinen voitto; tavara on minulle maksanut\njustiinsa 30 penniä, taikka vähän sitäkin vaille. Minä siis merkitsen\ntähän ostohinnaksi 56 penniä. Rehellinen kauppias antaa aina ostajain\ntietää, paljoko tavara on hänelle itselleen maksanut, jottei häntä\nvoitaisi syyttää kiskomisesta. (Kastaa kynän mustepulloon.) Vai\nkirjoittaisinko kerralla 58 penniä, niin voisin pyytää 65 mutta alentaa\nsitte 60 penniin. Saattaapa niin ollakin parasta. (Kirjoittaa tuopin\npohjaan.) Kas niin. (Asettaa tuopin hyllylle ja ottaa laatikosta\ntoisen.) Tähän samalla tavalla. (Merkitsee hinnan ja asettaa tuopin\nedellisen viereen.) Ahneus pettää viisaudenkin, sanotaan, mutta eipäs\nse petä kauppias Markkasta. Jos nyt sattuu puotiin ostaja, joka tietää\nsuunnilleen tavarain oikeat hinnat — ja semmoisia sattuu aina välistä\n— myydään hänelle tämä tuoppi, johon kirjoitan ostohinnaksi 28 1/2\npenniä, kas niin, — ja otetaan siitä 35 penniä. (Asettaa tuopin\nhyllylle.) Ei tuon vertainen paljoakaan köyhdytä. Ja onhan sitäpaitsi\nhyvä lohduttaa itseään sillä tiedolla, että on joskus ollut\nrehellinenkin. Entäs nyt? Luulenpa että kaikkein ensiksi laitan uudet\nkahvit käyttökuntoon. Niitä kuitenkin kysytään ensiksi. (Avaa tiskin\nlaatikoita.) Tämä laji on minulle maksanut 15 mk:aa 35 p:niä leiviskä,\nse tekee 1 mk 53 ja 1/2 penniä kilo, mutta luulempa voivani ottaa siitä\npyöreän 2 markkasen, kun se kerran on niin sopiva raha. On niin\ntyölästä aina etsiä pientä rahaa ja antaa takaisin, eikä sitä aina satu\nolemaankaan varastossa. No niin, se laatikko ei kaipaa enää mitään.\nTässä on sitte sekundasorttia, jonka hinnaksi arvelisin riittävän 2 mk.\n30 penniä, vaikkei minulle tosin jää siitä voittoa kuin 50 penniä.\nMutta enkös sittekin saa monasti alentaa siitä pois milloin kaksi,\nmilloin kolme penniä, milloin minkin mäkitupalaisen muijan hyväksi?\nMinä sanon, mitä vasten heidän täytyy aina ostaa kalliinta lajia kun\nohrakahvikin olisi heille kyllä hyvää. Se on minun mielestäni aivan\ntarpeetonpa, niin, suorastaan paheksuttavaa ylellisyyttä. Ikäänkuin\nheidän suunsa osaisi erottaa kahvin laadun! Minun on velvollisuuteni\nestää heitä tottumasta liialliseen ylellisyyteen siinä missä voin, ja\nse tapahtuu tässä kohden parhaiten sillä tavalla, että lisään 2 mk 30\npennin kahviin, 2 mk kahvia. Se ei kuitenkaan muuten mene kaupaksi.\n(Pistää kauhansa laatikkoon.) Paniskohan tuota puoleksi? Pannaan nyt\nkoetteeksi. Saahan sitte lisätä parempata, jos tarvitsee. (Pistää\nmuutamia kauhallisia ja sekottaa.) Hyvää tulee; päältä nähden ei\nkahveilla ole mitään erotusta. Enköhän vielä lisää hiukkasen? (Lisää\nvielä muutamia kauhallisia.) Kas niin. Nyt saa välttää. Taikka (miettii\nvähäsen) — eiköhän suora ja selvä peli sittekin olisi paras? Saatanhan\nminä yhtä hyvästi panna markan kahville semmoisenaan hinnan lisäystä ja\nsiirtää tämän toisen sortin priima kahviksi, jonka hintaa voin samalla\nalentaa 10 pennillä. Hyvä juttu! Muista nyt Iisakki, että varastossa on\nenää kahdenlaista kahvia, joista toisella on hintana 2:15 ja toisella\n3:75. Kolmas laji on sattumalta lopussa, taikka — no niin — pannaan\nhäntä kanssa vähän laatikon pohjalle tiukan tarpeen varalta. Pitää aina\nolla valmis esiintymään rehellisenä miehenä, se on minun periaatteeni.\nRehellisyys maan perii, heh heh. (Ovikelloa soitetaan. Markkanen\njuoksee ovelle katsomaan siinä olevasta reijästä). Seppälän Kalle. Hm.\nLuulenpa, että olin hänen kanssaan liian varomaton, viime pyhänä lasin\nääressä. Hän näytti alkavan aavistaa jotain. Mutta olempahan nyt sitä\nvarovaisempi.\n\n    (Repäsee äkkiä pois valepartansa ja tukkansa ja viskaa ne\n    ovesta toiseen huoneeseen. Riisuu päällimäisen takkinsa ja\n    työntää sen perässä. Menee sitte avaamaan ulko-ovea.)\n\n_Seppälän Kalle_ (Astuu sisään): Päivää, Risto!\n\n_Markkanen_: Päivää, päivää!\n\n_Kalle_: Taisin tulla pahaan aikaan. Sinulla on oikea suursiivous\nkäynnissä, näemmä.\n\n_Markkanen_: Ei haittaa. Nyt ei ole tarvis pitää liikaa kiirettä, kun\nei kauppias ole marisemassa.\n\n_Kalle_: Eikö hän ole kotona?\n\n_Markkanen_: Se on vielä sillä Viipurin matkallaan.\n\n_Kalle_: On jo tainnut olla kauvankin pois näiltä mailta?\n\n_Markkanen_: Huomenna tulee viikko. Missä lie juomareisuillaan. Kulkee\nsiellä kaikki kaupungin kapakat ja ravintolat ja tekeytyy herrojen\ntuttavaksi. Kyllä ne taas siltä peijaavat muutamia satoja\nkorttipelissä. Sitte taas kun tulee kotiin ja selviää kohmelostaan,\nniin kyllä saa puotipoika parka senkin seitsemän potkua ja\nkorvapuustia, ja taas korotetaan tavarain hintoja — pitää näet\nköyhiltä kiskoa mitä on rikkaille menettänyt. Hohhoo (huokaa pitkään)\nei ole vainen kehuttavaa tämä puotipojankaan elämä. Eron tästä otankin\nensi vuonna.\n\n_Kalle_: Kyllä liekin parasta. Mutta mikä sitä ukkoa nyt mahtoi\nriivata? Joka on niin saita, ettei malta laittaa itselleen kunnon\nvaatteitakaan. (Markkanen silmäilee vaistomaisesti puhujaan.) En minä\nole vielä ikänä kuullut, että hän olisi käynyt kaupungissa. Tavaransa\non aina tuottanut Rajalan Eljaksella.\n\n_Markkanen_: Kuka hänestä tiesi. Erehtyy se välistä viisaskin. Olisko\nsinulla ollut kauppiaalle mitä asiaa?\n\n_Kalle_: No ei häntä erityistä. Ilman vaan kysyin. Onkos sinulla nyt\noikein hyviä sikareita?\n\n_Markkanen_: Hyviä ja halpoja? Tietty se. Maistappas tuota! (Antaa\nhänelle sikarin.) Tuoss' on tulta.\n\n    (Sytyttää.)\n\n_Kalle_: Mitäs näillä olisi hintana?\n\n_Markkanen_: Onhan se kauppias ottanut näistä 10 penniä kappaleelta,\nmutta minä nyt annan sinulle tutun vuoksi viidellätoista pennillä\nparin, kun et virka kellekään. Se on justiinsa ostohinta. Montako otat?\n\n_Kalle_: Anna nyt heitä vaikka pari tusinaa.\n\n_Markkanen_ (Käärii paperiin): Markka yhdeksänkymmentä penniä.\n\n_Kalle_ (Miettii vähän aikaa): Mutta mitenkäs — eihän se tee kuin 1 mk\n80 penniä 24 kappaleelta.\n\n_Markkanen_: Suussasihan on 25:des. Kauppias on käskenyt ottaa kaikki\nlaskuun. Minusta se kyllä on turhaa ja suorastaan hävytöntä, mutta ei\nminun auta muuta kuin totella käskyä. Minun täytyy tehdä tarkka tili\njokaisesta sikarista, kun isäntä tulee kotiin. Hän on jo ilmankin\nsaanut minut monasti kiinni sikarien myymisestä omaan laskuuni, s.t.s.\nmaksamattomien sauhujen vetelemisestä. Muuten olisi minun nähdäkseni\nparasta, että ottaisit vielä pari sikaria, niin saisit antaa kerralla\nsopivan rahan. Isäntä vei kaikki rahat mukanaan, eikä ole yhtään pientä\nkotona. Minä jo panin kääröösi 26 kappaletta. Vai olisko sinulla ehkä\nsopiva raha?\n\n_Kalle_: Eikä ole. Tuoss' on 2 m:kaa.\n\n    (Viskaa rahan tiskille ja aikoo lähteä).\n\n_Markkanen_: No mihinkäs kiire? Istutaan nyt tässä ja jutellaan, kun\nukko on pitkistä ajoista poissa kintereiltä. Tässä on tuoli. Meillä on\nnyt ihkasen uuden mallisia kravatteja, viimeistä Pariisin muotia 1 mk\n30 penniä kappale. Näytänkö?\n\n_Kalle_: En minä nyt tällä kertaa ole niiden tarpeessa. Minulla on\nvähäsen kiire.\n\n_Markkanen_: Kyllä arvaan. Hilmasi vartoo ulkona. Ota nyt edes\nkaramelleja hänelle. Nämä sopivat parhaiten.\n\n    (Pistää kätensä laatikkoon).\n\n_Kalle_: Mitäs Hilmasta! Isäntä vaan käski joutua pian takaisin.\nHyvästi!\n\n_Markkanen_: Hyvästi, hyvästi! (Kalle poistuu. Markkanen sulkee oven\nhänen jälkeensä). Niin oli kuin pelkäsinkin. Tähysteli minun rehellistä\nnaamaani, kuin juutalainen läskipalasta. Mutta kyllä minäkin osasin\nvalehdella, osasin totisesti. Taisi tulla vähän liikaakin, kun en\nälynnyt edeltäpäin miettiä juttua valmiiksi. Mutta korjataan toiste.\nPaljoko minä taas voitinkaan? 25 kappaletta, 5 penniä kappaleelta, se\ntekee 1 mk 25 penniä. Sitte vielä 10 penniä kaupan päälle. Summa 1 mk\n35 p:niä. (Aikoo sivellä partaansa.) Jassoo, puotipojalla ei olekaan\npartaa. Mutta kauppiaalla on. Alatalon Iivari näkyy kävelevän\ntännepäin; hän tulee varmaan maksamaan velkansa korkoja, enkä minä voi\nuskoa semmoista asiaa puotipojan käsiin.\n\n    (Menee viereiseen huoneeseen ja palaa hetken kuluttua\n    samassa asussa kuin hänellä oli näytelmän alussa.\n    Kelloa soitetaan, M. avaa).\n\n_Kalle_ (Astuu sisään): Mitä, joko kauppias on palannut kotiin? Hyvää\npäivää!\n\n_Markkanen_: Päivää, päivää! Tulin juuri vast'ikään.\n\n_Kalle_: Miten lie, mutta minä en nähnyt pihassa mitään rattaita.\n\n_Markkanen_: Missä sitte luulette minun käyneen?\n\n_Kalle_: Risto kertoi kauppiaan olleen Viipurin matkalla jo lähemmäs\nviikon päivät.\n\n_Markkanen_: Kas vaan, mitä se pojan lurjus on taas valehdellut!\nViipurissa! Ja minä kun pikimältään pistäysin naapurissa.\n\n_Kalle_: Kannisessa?\n\n_Markkanen_: Niin juuri. Hieromassa isännän kanssa oriin kauppaa.\n\n_Kalle_: Minä kävin tullessani Kannisessa.\n\n_Markkanen_: Ettekä nähnyt minua? Paljo mahdollista.\n\n_Kalle_: Eikä isäntä kuulu olleen kotona koko päivään.\n\n_Markkanen_: Senpätähden minun täytyikin palata näin pian, kun en\nsaanut asiaani toimitetuksi. Istukaa, olkaa hyvä, pankaa tupakaksi. Kas\ntässä oikein hyvä sikari.\n\n_Kalle_: Ei, kiitoksia, minä en tullut tänne ostoksia tekemään. Tulin\nvaan huomauttamaan, että äsken tuli sikarikaupassa pieni erehdys.\n\n_Markkanen_: Saitteko ehkä pari liikaa? Pitäkää ne vaan, en minä ole\nniin kitsas.\n\n_Kalle_: Ei. Puuttuu kaksi.\n\n_Markkanen_: Se Risto lurjus on nyt keksinyt tämmöisen keinon\nkehvaltaa itselleen sikareita, kun minä rupesin häntä kovistelemaan\nsikarinvarkauksista ja vaatimaan tarkkaa tiliä joka sikarista. Senkin\nryökäle! Minä menen paikalla käskemään häntä tänne. (Menee viereiseen\nhuoneeseen ja huutelee oven takaa.) Risto hoi! Tule paikalla tänne! No,\netkö kuule, kuhnus! (Pistää päänsä ovesta.) Risto ei näy nyt olevan\nsisällä. Olkaa hyvä ja varrotkaa hiukan; minä menen katsomaan, olisiko\nhän pihalla tai makasiinissa. Se aina lähteä touhahtaa milloin\nminnekin, niin että saa puolin päivin häntä huudella ennenkuin hänet\ntapaa jostakin tallin takaa sikari hampaissa. Voi miten paljo minulla\non ollut harmia siitä pojasta!\n\n    (Poistuu.)\n\n_Kalle_ (Yksin): Alanpa jo hoksata, etteivät ole asiat aivan\nkohdallaan. Oikeastaan on minusta jo kauvan näyttänyt kuin olisi tuo\nukko suuri silmänkääntäjä, mutta vasta äsken pääsin siitä jommoiseenkin\nvarmuuteen. Miksei milloinkaan ole nähty kauppias Markkasta ja\npuotilais-Ristoa samalla kertaa puodissa paremmin kuin muuallakaan?\nSanokoot minua Matiksi, jos eivät molemmat kunnon miehet asu saman\nnahkan sisällä ja jollen vielä kerran etsi sieltä molempia käsiini.\nMutta millä tavalla. Puheissa ei heitä näy saavan kiinni aivan vähällä,\nkun kumpikin niin tarkoin tietää, mitä toinen on sanonut. Mutta jos\nottaisi heidät kiinni parrasta? Risto on naamaltaan sileä kuin kuorittu\nmuna; siis ei hänen isäntänsä komea täysiparta voi olla niin lujassa,\nettei sitä saisi irti miehen kourilla. Annas kun koetan tilaisuuden\nsattuessa. Mitä varten hänen piti niin välttämättä lähteä hakemaan\nRistoa tänne? Luuleeko se vanha kettu, että minä sill'aikaa unohtaisin\nkoko sikarijutun? Saa nyt nähdä, löytyykö Risto.\n\n_Markkanen_ (Tulee sisään): Ei häntä näy, ei kuulu. Parkitkoon nyt\nrauhassa nahkaansa tämäniltaisen selkäsaunan varalta. Kylläpähän tulee\nkun joutuu. Mutta suokaa anteeksi, minun täytyy nyt mennä kiireimmän\nkautta ajamaan lampaita pois pihasta; Risto on taas jättänyt portin\nauki. Ettekö tekin tahtoisi tulla mukaan, niin mentäisiin yhdellä\ntiellä puutarhaan katsomaan uusia marjapensaitani, jotka viime viikolla\ntilasin Helsingistä. Mennään tästä suoraan kamarin kautta.\n\n_Kalle_ (itsekseen): Hänellä on valeparta, siitä ei pääse mihinkään.\n(Ääneen.) Olisko kauppias hyvä ja antaisi sikarini ensin?\n\n_Markkanen_: Jassoo sikarit! Olin vähällä unohtaa. Tässä on, olkaa\nhyvä. Vai käärinkö paperiin?\n\n_Kalle_: Ei tarvitse.\n\n_Markkanen_: Vieläkö muuta?\n\n_Kalle_: Emmekö nyt mene ajamaan lampaita.\n\n_Markkanen_ (Kuuntelee): Risto kuuluu jo tulevan portaissa. Minä menen\nsanomaan hänelle. (Kamarista.) Risto tolvana, taas olet jättänyt\npihaveräjän auki, ja lampaat sotkevat nyt siellä joka paikan. Mene\nkiireesti ajamaan pois!\n\n_Risto_ (Kamarista): Itse olette jättänyt.\n\n_Markkanen_ (Kamarista): Suus kiinni ja mene paikalla! (Astuu puotiin.)\nSiinä nyt näette minkälainen hän on. Haukkuu suut silmät täyteen, kun\nhänelle jotakin sanoo. Hohhoo (huokaa pitkään) ne pitää olla ne\nristinsä kaikilla ihmisillä.\n\n_Kalle_: Kas, nyt muistankin, että minun piti ostaa musta villahuivi\nemännälle. Tuossahan niitä näkyykin riippuvan montaa lajia.\n\n    (Astuu tiskin taa katselemaan huiveja\n    ja koettelee niitä kädellään).\n\n_Markkanen_ (Tulee näyttämään): Jaha näitä. Nämä sopivat mainiosti.\n\n_Kalle_: Ei, minä tarkoitin näitä. (Nykäsee ikäänkuin vahingossa\nkauppiasta parrasta, parta lähtee käteen.) Suokaa anteeksi herra\nkauppias, että käteni osui hämärässä väärään paikkaan. Sallitteko\nmuuten kysyä minkä vuoksi käytätte tämmöistä leuan lisäkettä? Ja näitä\nharjaksia kallonne päällä.\n\n    (Tempasee kauppiaan valetukan irti).\n\n_Markkanen_: Hävytön! Lurjus! Sika! Ulos paikalla!\n\n_Kalle_: Kyllä menen. Ensi työkseni pistäydyn Kannisessa kertomassa,\nettä minä ihmeellisen sattuman kautta löysin Riston naaman herra\nkauppiaan parran alta, ja sitte—\n\n_Markkanen_ (Ähkii): Malttakaas vähäsen!\n\n_Kalle_ (Katsoo kelloaan): Kyllä minun nyt jo täytyy mennä. Hyvästi\nsitten! Terveisiä sille vanhalle saiturille!\n\n_Markkanen_ (Rientää hänen luoksensa): Kuulkaa, herra Seppälä! Älkää\nmenkö vielä! Minulla olisi vähä puhumista. No, kuinka te nyt tuolla\ntavalla? Minä — älkää menkö, minä maksan 5 mk — 10 mk — 20 mk —\nsaatte 50 markkaa!\n\n_Kalle_ (Kääntyy takaisin): No, mitä teillä olisi puhumista?\n\n_Markkanen_: Kuulkaa nyt, herra Seppälä, olkaa järkevä! Ei se sovi\ntuolla tavalla. Siitä tulisi suuri häväistysjuttu, suuri skandaali,\nymmärrättehän, eikä siitä olisi teille mitään hyötyä, paremmin kuin\nmuillekaan.\n\n_Kalle_: Siitäkös sitte on hyötyä minulle ja muille, että te Ristonne\nkanssa täällä nyljette ja petkutatte köyhiä ihmisiä? Minun mielestäni\nolisi kohtuullista, että te...\n\n_Markkanen_: Kyllä ymmärrän. Saatte viisikolmatta markkaa, jos olette\nvaiti tästä pahuksen jutusta.\n\n_Kalle_: Äskenhän lupasitte viisikymmentä.\n\n_Markkanen_: Ettekö lie kuullut väärin? Täss' on kuusi viitosta.\nOletteko nyt tyytyväinen?\n\n_Kalle_: En vielä varsin.\n\n_Markkanen_: Ettekö? No, koetetaan nyt sopia muulla tavalla.\nKatsotaanpas. Mitä arvelette, jos antaisin teille kankaan uuteen ja\noikein komeaan nuttuun? Mitä pidätte tästä mallista?\n\n_Kalle_: Kyllä kelpaa. Käärikää vaan pakettiin.\n\n_Markkanen_ (Käärii kankaan): Saatte sen aivan polkuhinnasta, kahdella\nmarkalla metriltä. Maksulla ei ole kiirettä.\n\n_Kalle_: Vai sillä tavalla! Mutta luulenpa kuulevani jonkun tulevan\nportaissa. Liekkö Risto?\n\n    (Kelloa soitetaan).\n\n_Markkanen_: Kuulkaa herra Seppälä, on parasta, että käytte tänne\nkamariin istumaan ja tupakoimaan. Minä tulen kohta perässä ja sitte\njuomme hyvät harjakaiset tämän kaupan kunniaksi.\n\n_Kalle_: Ei, menkää te vaan itse, jos tahdotte. Minä olen nyt\ntoistaiseksi teidän puotipoikanne.\n\n    (Menee avaamaan. Kauppias sulkeutuu kiireesti kamariinsa).\n\n_Mikon Liisa_ (Astuu sisään): Hyvää huomenta!\n\n    (Kamarin ovea raotetaan).\n\n_Kalle_: Huomenta huomenta! (Kättelevät.) Mitäs nyt Mikon Liisalle\nkuuluu?\n\n_Liisa_: Mitäpä tuota on vanhalla isoja kuulumisia. Kuinkas täällä on\npuoti näin tyhjänä? Aikooko kauppias muuttaa pois?\n\n_Kalle_: Eikö mitä? Laitettiin vaan uudet, tilavammat hyllyt ja\nsiirrettiin liiat tavarat siksi aikaa tuonne kamariin.\n\n    (Menee tiskin taakse.)\n\n_Liisa_: Tekös täällä nyt olettekin puukhollarina?\n\n_Kalle_: Niinkuin näette!\n\n_Liisa_: Eikös se Risto täällä ennen? Lois-Maija sanoi nähneensä hänet\ntäällä tiskin takana vielä viime pyhänä. Minnekä hän näin kesken\nvuotta?\n\n_Kalle_: Risto ei enää ikinä tule tämän tiskin taakse.\n\n_Liisa_: Siunaa ja varjele! Eihän vaan lie hukkunut poika parka?\n\n_Kalle_: Eikö mitä. Hänet on erotettu.\n\n_Liisa_: Erotettu? Onko hän varastanut kauppiaalta ja viety linnaan?\n\n_Kalle_: Kyllä maar hän on varastanutkin eläissään tarpeeksi, vaikk'ei\nisännältään, ja sentähden hän oikeastaan pois joutuikin, ei vielä\nlinnaan kuitenkaan.\n\n_Liisa_: Lie puikkinut Amerikaan?\n\n_Kalle_: Jos lie. Ainakaan häntä ei ole kukaan nähnyt sen perästä ja\ntuskin näkeekään.\n\n_Liisa_: No, jopa kummia kuuluu. Ja te nyt olette täällä puukhollarina?\n\n_Kalle_: Minähän tässä aluksi. Piti ottaa semmoinen mies, joka oli\nlähinnä saatavissa. Mitäs nyt olisi muorille tarpeen. Kahvia ja sokeria\nkai ensiksi?\n\n_Liisa_: Niinpä kyllä. Punnitsee häntä nyt puolen naulaa kumpastakin.\n\n_Kalle_: Meillä myydään ainoastaan kilottain.\n\n_Liisa_: Kilothan ne on tähän maailman aikaan, kilot ja hehtot ja\nmetrit ja mitä kaikkia heitä lieneekään, mutta en minä vanha ihminen\nole saanut niistä tolkkua, ja naularäkninkini minä pidän niin kauvan\nkuin elän.\n\n_Kalle_: Mutta laki kieltää myymästä muuten kuin uusien mittojen\nmukaan.\n\n_Liisa_: Myypähän kauppiaskin miten kukin haluaa.\n\n_Kalle_: Ei hänkään enää tästälähin.\n\n_Liisa_: No pankaa sitte puolen kiloa kumpaakin. Välipä tuolla lie.\n\n_Kalle_: Mutta sillä lailla saatte runsaasti puolta enemmän. Kilo tekee\nkaksi naulaa ja neljänneksen päälle.\n\n_Liisa_: Punnitkaa sitte niinkuin osaatte yhtä paljo kuin puoleen\nnaulaan menee. En minä tässä muuta osaa.\n\n_Kalle_: Halvempaa vai kalliimpaa sorttia?\n\n_Liisa_: Jottako kahvia?\n\n_Kalle_: Niin.\n\n_Liisa_: Mitäpä sillä ihan kehnolla tekee. Tietää se köyhänkin suu\nhyvän erottaa. Mitenkä muuten ovat hinnassa kahvit?\n\n_Kalle_: Minä olen vasta äsken tullut tänne, enkä sen vuoksi vielä\ntunne talon hintoja. Mutta katsotaan, ehkä tässä selvitään. (Aukasee\nlaatikoita.) Tässä on halvinta lajia, josta luulen markka viisikymmentä\nkilolta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Mutta tehän halusittekin\nparempaa lajia. Tässä — mitä tämä on? Tähän on sekotettu yhteen\nkahdenlaista kahvia, halvinta ja keskinkertaista. Ne on niitä Markkasen\ntavallisia konsteja. Mitä tälle nyt panisimme hinnaksi? Riittäköön\n1:65.\n\n_Liisa_: Jos ma häntä ottaisin koetteeksi, kun on niin halpaa.\n(Itsekseen) Saanhan sitte kotona noukkia hyvät pavut pois. Huonommat\nosaan kyllä kaupitella emännälle.\n\n_Kalle_ (Tekee tötterön ja punnitsee): Tässä on nyt neljännes kiloa.\n\n_Liisa_: Mitähän tuo maksaisi?\n\n_Kalle_: 40:tä penniä.\n\n_Liisa_: Vai niin paljo! Saisko sokeria kanssa?\n\n_Kalle_ (Punnitsee): 25 p:niä. Yhteensä 65 p:niä.\n\n    (Käärii molemmat ostokset pakettiin).\n\n_Liisa_ (Korjaa kiireesti paketin nyyttiinsä. Kaivaa taskustaan rievun\nja päästelee sen hitaasti auki. Laskee kasan lantteja tiskille.)\nTuosta saa ottaa.\n\n_Kalle_ (Lukee rahat): Tässä on vaan 55 penniä.\n\n_Liisa_: Puuttuuko siitä sitte paljokin?\n\n_Kalle_: 10 penniä.\n\n_Liisa_: Ei nyt sattunut rahoja mukaan kuin nämä, kun en tiennyt, että\ntäällä sellaiset uudet kiloräkningit... Eikö saattaisi alentaa tuon\nvertaa?\n\n_Kalle_: Jos nyt pudottaisi 5 penniä.\n\n_Liisa_: Mistä minä nyt otan 5 penniä? Antaa mennä 10 kerrassaan.\nAlensi se aina kauppiaskin ennen.\n\n_Kalle_: Ei kannata.\n\n_Liisa_ (Kaivaa taskujaan ja löytää lantin): En muistanutkaan,\nettä Kukkolan Eevastiina maksoi minulle tullessani 25 penniä\nsokurivelastaan. (Viskaa rahan tiskille) Tuoss' on. Tarvitaanko vielä\nlisää?\n\n_Kalle_: Ei, tästäkin saatte 5 penniä takaisin. Tässä olisi.\n\n_Liisa_ (Käärii nyyttinsä huolellisesti kiinni ja solmiaa rahansa\nriepuun): Vai niin se Risto... Kyllä nyt on kerrottavaa kotipuolessa.\nHyvästi!\n\n_Kalle_: Hyvästi!\n\n    (Sulkee oven Liisan jälkeen).\n\n_Markkanen_ (Törmää sisään): Mitä hiivatin pelejä te täällä pidätte?\nMyytte tavaraa alle ostohinnan! Tällä tavalta köyhdytätte minut pian\npuille paljaille.\n\n_Kalle_: En vainenkaan alle ostohinnan. Tietäkää, että minäkin olen\naikoinani seissyt enemmän kuin yhden vuoden tiskin takana ja paremmassa\nkaupassa kuin teidän.\n\n_Markkanen_: Valehtelet!\n\n_Kalle_: Kuten suvaitsette. Lähden tästä jo valehtelemaan muillekin.\n\n_Markkanen_: Ei, jääkää vielä vähäksi aikaa, kunnes sovimme asiasta.\nMinnekä panitte minun partani ja tukkani?\n\n_Kalle_ (Osottaa povitaskuaan): Tuoll' ovat ja tuolla pysyvät.\n\n_Markkanen_: Mutta ymmärrättehän, minä tarvitsen niitä välttämättä,\nmuuten...\n\n_Kalle_: Muuten olette Risto.\n\n_Markkanen_: No, olkoon niinkin. Saatte viitosen.\n\n_Kalle_: Ei vaikka 50:tä. Silloin harvoin kuin ketun saa satimeen,\ntäytyy se pysyttää kiinni.\n\n_Markkanen_: Vai rupeatte te tässä haukkumaan ihmisiä! Minä vien\nkäräjiin.\n\n_Kalle_: Mennään vaan. Ristoako aijotte käyttää vieraanamiehenä?\n\n_Markkanen_: Annatteko hyvällä, vai...?\n\n_Kalle_: Pahalla? Reistaillaan nyt ensin molemmillakin tavoilla.\n\n_Markkanen_: Ei, olkaa nyt järkevä, her Seppälä. Katsokaas nyt! Jos\nte...\n\n    (Kelloa soitetaan).\n\n_Kalle_: Jos te nyt taas menisitte vähäksi aikaa kamariinne. Tai miten\nvaan haluatte.\n\n    (Menee avaamaan. Kauppias pyörähtää kamariin\n    ja jättää oven raollensa).\n\n_Korventaustan Taava_ (Tulee sisään): Hyvää päivää!\n\n_Kalle_: Päivää, Päivää! Täällä on nyt kaikki näin sikin sokin, kun\nemme ole vielä ennättäneet järjestää tavaroita uusille hyllyille. Mutta\nehkä tässä toimeen tullaan silti.\n\n    (Menee tiskin taa.)\n\n_Taava_: Kuinka te uskallatte tuolla tavalla? (Kalle pistää karamellin\nsuuhunsa.) Jos nyt kauppias äkkiä tulisi!\n\n_Kalle_: Ei hätää. Kauppias on täällä. (Painaa povitaskuaan. Ottaa\ntiskiltä sikarin ja sytyttää.) Nähkääs, minä olen tällä haavaa täällä\npuukhollarina.\n\n_Taava_: Puukhollarina! Olihan Risto täällä vielä tänäaamuna, sen näin\nomin silmin.\n\n_Kalle_: Mutta nyt ei, eikä luultavasti vastakaan.\n\n_Taava_: Hyvä ihme! Onko hänet pantu pois kesken päivää?\n\n_Kalle_: On, tuskin puolen tuntia sitte.\n\n_Taava_: No mistä syystä?\n\n_Kalle_: Oli kuulemma juonut kamarissa kauppiaan kanssa ja siinä\nlienevät miehet vähäsen kinastelleet. Kuuluu Risto kiskasseen\nkauppiasta parrasta ja riuhtoneen tukasta niin että iso hiustukko oli\njäänyt kouraan.\n\n_Markkanen_ (Oven takaa): Valehtelet!\n\n_Taava_ (Säpsähtäen): Ristoko se oli?\n\n_Kalle_: Kauppias. (Oveen päin.) Hoida sinä vaan omia asioitasi!\n\n    (Sulkee kamarin oven).\n\n_Taava_: Hyvä ihme! Sinutteletteko te kauppiasta? Jos hän nyt suuttuisi\nja ajaisi teidät pois tuota kyytiä?\n\n_Kalle_: Eikä aja. Risto ehkä voisi ajaa, mutta ei hänessä ole nyt\nsiihen miestä.\n\n_Taava_: No ihanhan tästä menee pää pyörälle.\n\n_Kalle_ (Hymähtäen): Vai niin menee? No, jätetään sitte tämä sekainen\njuttu. Olisko emäntä ottanut mitä?\n\n_Taava_: Tuoppiahan tässä piti lähteä katselemaan. Onko teillä\nminkäsorttisia?\n\n_Kalle_: (Ottaa yhden hyllyltä) Sopivatko nämä posliiniset? _Taava_:\nNuo ovatkin juuri paraan kokoisia. Mitä niillä olisi hintana?\n\n_Kalle_: Tähän on merkitty 28 ja penniä. Se on nähtävästi ostohinta,\nliian alhainen muuten minun mielestäni. Saatte sen 35 pennillä.\n\n_Taava_: Hyvä ihme, miten halpoja! Jos minä otan toisen vielä.\n\n_Kalle_: Tässä on. (Silmäilee pohjaa.) Tämä on kai parempaa lajia,\nkoska sille on merkitty hinnaksi 58 penniä. Mutta mitenkäs — kyllä\nnämä sittenkin taitavat olla samoja tuoppeja. Toiseen on vaan merkitty\nvarmaankin epähuomiossa väärä hinta.\n\n_Taava_: Johan minä ajattelinkin, että eihän niitä miten niin halvalla.\n\n_Kalle_: Otatte siis nämä kaksi?\n\n    (Aikoo kääriä paperiin).\n\n_Taava_: Enpä tiedä oikein. Mitä se tekisi parilta?\n\n_Kalle_: 70 penniä.\n\n_Taava_: Ei, mutta parilta?\n\n_Kalle_: Johan minä sanoin että 70 penniä.\n\n_Taava_: Vai niinkö päin se hinta olikin väärä. Otan toki.\n\n_Kalle_: Vieläkö muuta?\n\n_Taava_: Ukko käski vielä tuoda muutamia puntteja paperosseja. Panee\nnyt vaikka kaksi punttia. Sen pitäisi riittää hänelle moneksi\nkuukaudeksi.\n\n_Kalle_: Armiiroako?\n\n_Taava_: En minä heidän nimistänsä tiedä. Eivätkö nuo lie yhdessä\nhinnassa?\n\n_Kalle_: Ei ollenkaan. Minä panen nyt kaksi punttia Armiiroa. (Käärii\npaperiin.) Mitä muuta?\n\n_Taava_: Enpä taida enää muuta. Paljoko minulta nyt menee kaikista\nyhteensä?\n\n_Kalle_: 1:30 penniä.\n\n_Taava_ (Kaivaa kukkarostaan setelin): Tästä saisi ottaa.\n\n_Kalle_ (Etsii laatikosta): 8 mk ja 70 p:niä takaisin. Tässä olisi.\n\n_Taava_ (Lukee rahat tarkasti ja pistää kukkaroonsa): Mutta kumma se on\nvaan se Riston juttu. Ettehän lie vielä ehtinyt kertoa siitä\nkellenkään?\n\n_Kalle_: En muille kuin Mikon Liisalle. Hän läksi täältä vähää ennen\nkuin te tulitte.\n\n_Taava_: Sillekö juoruakalle? Kas vaan! Tuli vastaan eikä virkkanut\nmitään koko asiasta. Kyllä se nyt juosta homsuttaa ympäri kylää ja\nvalehtelee minkä kerkiää. Pitääpä joutua jälessä. Hyvästi!\n\n    (Menee kiireesti).\n\n_Kalle_: Hyvästi!\n\n    (Sulkee oven).\n\n_Markkanen_ (Tulee): Kuulkaa nyt Seppälä, ei se käy laatuun, että te\ntäällä olette koko illan ja myytte koko minun varastoni polkuhinnasta.\nTeidän jutuillanne en pidä yhtään väliä; ne kyllä sitte yhdessä\nkäännämme juoruämmäin valeiksi. Sovitaan nyt ensiksikin, mistä hinnasta\nannatte partani ja tukkani takaisin?\n\n_Kalle_: En hinnasta mistään, niin totta kuin nimeni on Kalle\nAabrahaminpoika Seppälä. Mutta minulla on yksi ehdotus. Tämä puotipojan\nvirka alkaa minua vietävästi miellyttää. Enköhän vaan jääkin tänne ensi\nvuodeksi tiskimieheksi? Mitä arvelet, Iisakki?\n\n_Markkanen_: Sinäkö puotimieheksi? Minulle? Tänne herrastelemaan\nkalliilla palkalla ja köyhdyttämään minut keppikerjäläiseksi! Siitä ei\ntule ikinä mitään.\n\n_Kalle_: Siitä täytyy tulla. Muuten — kyllä tiedätte, mitä muuten\nseuraa. Kyllä me sovimme palkasta. En minä pyydä yhtään penniä liikaa\nenkä myy yhtään rusinaa alle kohtuullisen hinnan.\n\n_Markkanen_: Voi päiviäni! Tässä olen pääsemättömissä. Mutta emmeköhän\nvielä ensin...\n\n(Kello soi. Kauppias menee kamariinsa).\n\n_Aapeli Rutanen_ (Astuu sisään): Mitä riivattua sinä olet ruvennut\nhulluttelemaan poika? Häh? Mikon Liisa tuli meille juoksujalassa ja\ntoimitti että kauppiaan Risto on viety raudoissa linnaan varkaudesta ja\nettä sinä olet palkkautunut tänne puotimieheksi ensi vuodeksi. Onko se\ntotta?\n\n_Kalle_ (Hämmennyksissään): Ei... ei... minulla oli vaan\ntarkoituksena...\n\n_Aapeli_ (Koputtaa kepillään lattiaan): Valehtelet poika. Korventaustan\nTaava tuli juuri vastaani ja kertoi, että sinä olit myynyt hänelle\npaperosseja ja kaksi tuoppia puolesta hinnasta. Sanoi vielä sinulta\nkuulleensa, että Risto oli tapellut kauppiaan kanssa totilasin ääressä\nja repinyt hänen naamansa verille niin ettei kauppias ollut uskaltanut\ntulla näkyvillekään, vaan oli ärjynyt sinulle ovenraosta. Mitä\nmerkillistä tämä tietää? Kenen luvalla sinä lähdet kesken vuotta pois\npaikastasi ja rupeat toiselle palvelukseen? Häh?\n\n_Kalle_: E-en minä...\n\n_Aapeli_: Vai et? Kylläpähän siitä pian selvä saadaan. Onko kauppias\ntuolla kamarissa?\n\n_Kalle_: E-ei, ei suinkaan...\n\n_Aapeli_: Minnekäs hän sieltä olisi mennyt? Taava sanoi hänen juuri\nvast'ikään olleen siellä.\n\n    (Aikoo mennä kamariin).\n\n_Kalle_: E-ei, vartokaa nyt isäntä. Minä menen käskemään.\n\n_Aapeli_: Kyllä minä käsken.\n\n    (Tarttuu lukkoon)\n\n_Kalle_ (Syöksyy ovelle, työntää isännän syrjään ja viskaa kiireesti\nvaleparran kamariin. Ovi vedetään äkkiä kiinni sisäpuolelta ja\nkierretään reikeliin).\n\n_Aapeli_: Mi-mitä peliä tämä on? (Koettaa turhaan avata ovea.) Kauppias\nhoi, avatkaa ovi! (Kolkuttaa.) Avatkaa ovi, sanon minä, olkoon siellä\nkuka hyvänsä! Avatkaa, taikka minä potkasen oven säpäleiksi!\n\n_Markkanen_ (Tulee varustettuna valeparralla, mutta ilman valetukkaa):\nJassoo, isäntä. Hyvää päivää! Tässä olisi tuoli, olkaa hyvä!\n\n_Aapeli_: Päivää! (Lyö kättä.) Terveeksi! (Istuu.) Kuulkaas kauppias!\nTässä mahtaa olla jotain nurin päin.\n\n_Markkanen_: Jassoo, isäntä tahtoo puhua uudesta puotimiehestäni. Niin,\nasia on nyt sillä tavalla, nähkääs isäntä, että minä olen aikonut\npyytää tätä teidän Kallea tänne toistaiseksi apulaiseksi. Liike kasvaa\nvuosi vuodelta, eikä kahdella hengellä tahdo oikein olla aikaa niin\nsuureen hommaan. Minusta on Kalle erittäin sopiva tähän toimeen. Nuori,\npulska mies, ja palvellut ennenkin isonpuoleisessa liikkeessä. Tänään\nannoin hänen leikin päiten koetella parin ostajan kanssa.\n\n_Aapeli_: Mutta mitenkäs — minä kuulin äsken ihmisiltä, että Risto\nolisi pantu pois, varkaudesta vai mistä lie ollut.\n\n_Markkanen_: Kuka semmoisia kertoi?\n\n_Aapeli_: Korventaustan Taava ja Mikon Liisa. Sanoivat kuulleensa tältä\nKallelta.\n\n_Markkanen_: Kun sinä viitsitkin, Kalle, narrata vanhoja ihmisiä! Mutta\neipä siltä. Kyllä se saattoi olla tarpeenkin. Saavat nyt kerrankin\nnokkaansa nuo kiusottavat juoruakat. Hyvä juttu, heh heh. Sinä olet\nnokkela poika, Kalle, ja juuri semmoista minä tarvitsenkin. Mitä isäntä\nnyt arvelee asiasta?\n\n_Aapeli_: Enpä tiedä. Ei taitaisi oikein passata näin kesken vuotta.\nMutta eihän nyt ole enää kuin viikko köyriin. Menköön sitte vaikka\nAmerikaan minun puolestani.\n\n_Markkanen_: Ei tietysti ollut tarkoituskaan ennenkuin köyrin jälestä.\nIlman minä vaan annoin hänen koetella, kun sanoi hyvin kerkiävänsä.\n\n_Aapeli_: Mitäpäs siinä tarvitsee minun mieltäni kysyä. Tulkoon vaan\nminun puolestani, en minä häntä rengiksi kaipaa. Laiskanlainenhan tuo\non työtä tekemään.\n\n_Markkanen_: Hyvä on. Se asia olkoon siis sinänsä. Olisiko isännälle\nmitä tarpeen? Nyt olisi hyvä ostaa kerralla yhtä ja toista, kun on\nKalle mukana kantamassa tavaroita.\n\n_Aapeli_: Eipä häntä lie erityistä tarvetta. Olisin minä kuitenkin\nkatsellut jonkun parin hevosenkenkiä.\n\n_Markkanen_ (Tulee nokkelasti näyttämään): Jaha hevosenkenkiä.\nJääkenkiä?\n\n_Aapeli_: Niin.\n\n_Markkanen_: Tässä olisi priima tavaraa. Viisikolmatta penniä kappale,\nsehän niillä on tavallinen hinta.\n\n_Aapeli_: Jos heitä ottaisi kahdelle hevoselle.\n\n_Markkanen_: Jaha, kahdeksan kappaletta siis. Naulat myös?\n\n_Aapeli_: Eipä taida enää olla entisiä.\n\n_Markkanen_ (Käärii näppärästi pakettiin): 2:75 justiinsa.\n\n_Kalle_: 2:60 riittää.\n\n_Markkanen_: Mitä sinä taas puhut, tolvana? Sinäkö tässä hinnat\nmääräät?\n\n_Kalle_: Minä. Älkää maksako isäntä liikaa. Kuudessakymmenessä on aivan\nyllin kyllin tuommoisista nauloista. Eikö niistä vielä puuttunekin\nmuutama.\n\n_Aapeli_: So, so, Kalle, kuinka sinä puhut kauppiaalle tuolla tavalla?\nMikä komentaja sinä tässä olet? Kyllä minä itsekin osaan tinkiä missä\ntarvitaan.\n\n_Markkanen_: Se oli oikein, isäntä. Nenäkkäät nuoret miehet tarvitsevat\naina välistä nenällensä.\n\n_Kalle_: Annanko omalle nenällesi, Risto?\n\n_Markkanen_: Höpise mitä höpiset! Milläs todistat?\n\n_Kalle_: Tällä. (Ottaa taskustaan valetukan ja heittää sen päin\nkauppiaan silmiä.) Katsokaas tässä, isäntä, on se valetukka, jolla hän\nmuuttaa itsensä milloin Ristoksi, milloin kauppias Markkaseksi.\n\n_Aapeli_: So, siivolla, Kalle, taikka minä otan niskastasi kiinni ja\nnakkaan sinut pellolle. Mitä sekasotkua sinä puhut?\n\n_Kalle_: Sanoin vaan, että tuo mies tuossa on suuri lurjus, joka,\nsaadakseen paremmin nylkeä ihmisiä, tekeytyy milloin kauppiaaksi,\nmilloin puotipojaksi, aina sen mukaan kuin kulloinkin luulee parhaaksi,\nja sitä varten...\n\n_Aapeli_ (Keskeyttää ärjästen): Valehtelet, roisto! Todista sanasi!\n\n_Kalle_: Koetetaan. (Isännälle.) Olettehan huomannut, isäntä, että\nkauppias Markkasella on paljon tummempi tukka kuin se, mikä nyt\ntörröttää tuon miehen päälaella?\n\n_Aapeli_: En minä muista huomanneeni.\n\n_Markkanen_: Siinä näit, lurjus. Ei valeilla pitkälle potkita.\nTekisitte parhaiten, isäntä, jos oikopäätä potkisitte hänet ulos.\n\n_Kalle_: Odottakaas vielä vähäsen. (Hyppää äkkiarvaamatta kauppiaan\nluokse ja tempaa hänen partansa irti. Ojentaa sen isännälle). Tässä nyt\nnäette isäntä, kuka on valehtelija ja lurjus.\n\n_Markkanen_ (Aikoo syöksyä Kallen niskaan): Tuki nyt suusi, petturi,\nryökäle, konna...!\n\n_Aapeli_ (Panee keppinsä väliin): Olkaa nyt siivolla kauppias, muuten\nsaatte minun kanssani tekemistä. Näyttää kuin ei Kalle olisikaan aivan\nväärässä. Selittäkää asia, jos voitte, kauppias.\n\n    (Kello soi).\n\n_Markkanen_: Suus kiinni, moukka!\n\n    (Aikoo mennä kamariinsa. Aapeli asettuu oven eteen.)\n\n_Aapeli_: Ei, minä tahdon etisin selvän kaikesta.\n\n    (Kello soi taas).\n\n_Markkanen_:  Minä saan mennä milloin tahdon omaan huoneeseeni.\n\n    (Kelloa soitetaan rajusti).\n\n_Aapeli_: Mene sinä Kalle avaamaan!\n\n    (Kalle menee).\n\n_Markkanen_: Älä päästä ketään sisään, kuuletko!\n\n_Kalle_: Päästän kun päästänkin. Ihmisten pitää saada tulla\nkauppapuotiin minä hetkenä tahtovat. (Avaa oven).\n\n    (Aholan Sohvi, Heikin Kaija, Kompelin Jeremiias ja\n    muita ostajia tulee sisään. Tervehtivät. Kalle vastaa).\n\n_Sohvi_: Piti oikein asian aikain käydä katsomassa, olisiko totta siinä\nmitä Mikon Liisa äsken jutteli kylällä. Siunaa ja varjele! Tuossahan\nRisto vielä onkin ilmielävänä! Ja Liisa kun kertoi, että kolme poliisia\noli vienyt hänet tän'aamuna kruunun rattailla niin että paikat tärisi.\n\n_Kaija_: Ja tiesi Korventaustan Taava lisäksi, että hän oli\njuovuspäissään mukuroinut kauppiaan puolikuoliaaksi ja siitä syystä\nviety Pietariin hirtettäväksi.\n\n_Markkanen_: Mitäs niistä eukkohöperöjen juoruista. Tämä Kalle oli\nhäijyyksissään virkkanut muoreille jotain sinnepäin, ja nämä heti\nhoilaamaan ympäri pitäjää päättömiä valeita. Mennään nyt kamariin\nisäntä, juttelemaan siitä asiastamme. Ole sinä Kalle taas sill'aikaa\npuotimiehenä.\n\n_Aapeli_ (Vastahakoisesti): No mennään sitte.\n\n    (Markkanen avaa oven ja työntää isännän edellään.)\n\n_Sohvi_: Vai siinä se koko juttu olikin! Mutta arvaanpa että siinä\nsittekin on jotain takana. Risto oli kuin puusta pudonnut ja Rutasen\nisäntä niin äkäisen näköinen. Sanottakoon mitä hyvänsä, mutta kyllä\ntässä on jotain kieroa, on vissiin.\n\n_Kalle_: Olisiko Sohvilla mitä asiaa?\n\n_Sohvi_: Pitihän minun tuoda emännälle rihmarulla yhdellä tiellä. Mutta\neipä tässä kiirettä. Ei Risto taida joutua sieltä vielä vähiin\naikoihin, näyttää siltä.\n\n_Kalle_: Kyllä minä annan. Minkä numeroista tarvitaan?\n\n_Sohvi_: Niin rihmaako? Ka kolmenkymmenenhän sitä käskettiin. Mutta\nmitenkäs te...?\n\n_Kalle_: Tässä olisi. 15 penniä.\n\n_Sohvi_ (Kaivaa taskujaan): No kun nyt emäntä uneutti siinä kiireessä\nrahan antamatta. Se Liisa tuli kanssa semmoisella touhulla ja elämällä,\nettä pää ihan meni sekaisin. Olisko sinulla lainata?\n\n_Kaija_: Kunhan ensin maksaisit vanhatkin velkasi. 10 penniä sokerista\nja 15 pippurista ja...\n\n_Sohvi_ (Matkien): Ja ja ja. Huuda nyt siinä kaiken maailman asiat! Se\non aina tuommoinen, haukkuu toisen suut silmät täyteen kun lähimmäinen\njoskus pyytää auttamaan oikeassa asiassa.\n\n_Kaija_: Siinä sen nyt näette. Enkös minä ole aina sitä sanonut?\nJuoksee nälinkuoliaana ympäri kylää kerjäämässä milloin neljänneksen\nkahvia, milloin palan sokeria, ja jos joskus kauniisti huomauttaa, että\nkoeta nyt hyvä ihminen ajatella, millä maksaisit takaisin, niin\nsähähtää kuin kissa. Siinä sen nyt näitte.\n\n_Sohvi_: Suus kiinni ja mene mökilles saamaan selkääsi Heikiltäsi! Joko\nse on selvinnyt viimeviikkoisesta humalastaan?\n\n_Kaija_: Heikkikö? Joka on niitä parhaita työmiehiä kuin olla taitaa,\neikä maistakaan kuin kerran vuodessa. Mimmoinen vaan lie sinun\nEljaksesi? Tiedänpä hänestä yhtä ja toista, hänestä ja Seppälän\nMarista, mutta en tahdo tässä pilata lähimmäiseni hyvää mainetta.\n\n_Sohvi_ (Viskaa rahoja Kaijan kouraan): He! Siin' on rahasi,\nkitupiikki, ja vähän päällekin haukkumisen palkasta. Ei Sohvi niin\nköyhä ole, ettei hänellä olisi varaakin suuta hyvittää, ei vainen\nolekaan. Tuoss' on rullasta. (Nakkaa lantteja tiskille.) Hyvästi!\n\n_Kalle_: Hyvästi! Mitä teillä muilla olisi asiaa?\n\n_Kaija_: Eipä minulla niin asiaakaan, tulin muuten vaan kuulemaan,\nliekkö täällä asiat niin hullusti, kuin Taava kertoi.\n\n_Kalle_: Entäs teillä Jeremiias?\n\n_Jeremiias_: Ei häntä minullakaan niin erityistä. Ilman vaan poikkesin,\nkun akat tuossa niin suutaan soittelivat portailla.\n\n_Kalle_: Nyt kuulitte Ristolta, mitenkä asia on. Ei siinä ole sen\nkummempaa.\n\n_Kaija_: Vartoommahan tässä vielä vähän aikaa. Jos vielä hyvinkin\nkuulisi Ristolta jotakin.\n\n_Kalle_: Ei Risto jouda tänne tänä iltana. Hänellä on tärkeitä asioita\nisännän kanssa.\n\n_Kaija_: Ei taida kauppias olla kotona?\n\n_Kalle_: Ei. Missä lie kylässä. Taisi mennä Kanniseen.\n\n_Kaija_: Täytyy sitte lähteä. Hyvästi!\n\n_Kalle_: Hyvästi!\n\n_Jeremiias_: Minä tulen kanssa. Hyvästi!\n\n_Kalle_: Hyvästi, hyvästi!\n\n    (Kaija ja Jeremiias menevät. Muut ostajat poistuvat\n    samaten sanoen kukin hyvästinsä. Kalle sulkee oven.)\n\n_Markkanen_ (Pistää päänsä ovesta): Joko ne menivät? Jopa näkyvät\nolevan tiessään. (Tulee puotiin, Aapeli perässä.) Kuules nyt, Kalle! Me\nolemme täällä sopineet sillä tavalla, että isäntä ostaa tämän liikkeen\nja rupeaa kauppiaaksi. Sinä pääset kun pääsetkin puotipojaksi. Minä\nlähden tästä muille maille. Tämä on siksi kiero juttu, ettei siitä enää\ntule korjaamalla kalua.\n\n_Aapeli_: Mutta minne sinä sitte aijot mennä? Jonnekin toiseen\nsyrjäiseen pitäjään petkuttamaan ihmisiä niinkuin täälläkin? Ei, kyllä\non parasta, että jäät tänne.\n\n_Markkanen_: Mitä sinä puhut? Tännekö kauppiaaksi? Tässä pitäjässä on\njo ilmankin kolme kauppiasta, joista jo yksi on liikaa. Ei, se on\nkerrassaan mahdotonta, sen ymmärrät itsekin, kun oikein asiaa\najattelet.\n\n_Aapeli_: En minä niin päin ajatellutkaan. Minä tarkoitin, että sinä\njäisit tähän liikkeeseeni puotimieheksi. Täällä tarvitaan hyvästikin\nkaksi miestä tiskin takana, kun en itse kuitenkaan talon hoidon takia\nehdi pitämään kaupasta niin hyvää huolta kuin sinä ennen.\n\n_Markkanen_: Puotimieheksi? Minä? Kuinka sinun mieleesikään voi juohtua\nsemmoista? Ensiksikin se olisi minulle suuri häpeä ja toiseksi...\n\n_Aapeli_: Eipä minun mielestäni mikään häpeä. Sinä olet kyllä tottunut\nolemaan puotipoikanakin, eikä ihmisten tarvitse tietää tästä\nvaihdoksesta mitään. Isäntä on myynyt liikkeensä minulle ja matkustanut\npois, mutta sinä olet jäänyt tänne vanhaan toimeesi. En ymmärrä, miksei\nse sopisi. Sinä olet jo ehtinyt rikastua aivan tarpeeksi, etkä\nminunkaan palveluksessani köyhdy. Minä maksan hyvän palkan.\n\n_Markkanen_ (Huoaten): Olkoon sitte menneeksi. Ei tässä näy muukaan\nkeino auttavan. Voi päiviäni! Kaikkeen sitä joutuu tässä maailmassa.\n\n_Kalle_: Mitäs sitte muuta kuin mennään juomaan hyvät harjakaiset tämän\nkaupan päälle. Eikös niin, Risto?\n\n_Markkanen_: No mennään. Sehän tässä enää lie jälellä. Voi päiviäni!\n\n    (Menevät kaikin kamariin.)\n\nEsirippu alas.\n\n\n\n"]