[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f743MFHJNVWo-V9MBIL0lWDkFGpunVLord6IgnCUnm_g":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":10,"genre":11,"themes":12,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":17,"charCount":18,"usRestricted":19,"gutenbergId":20,"gutenbergSubjects":21,"gutenbergCategories":23,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},2914,"Varastettu polkupyörä","Virvatuli, Annikki (1884-?)",null,"2914-virvatuli-annikki-varastettu-polkupyora","2914__Virvatuli_Annikki__Varastettu_polkupyörä","Kolminäytöksinen huvinäytelmä","naytelma",[13],"huumori",[],"fi",1926,7146,42323,false,72491,[22],"Finnish drama -- 20th century",[24,25],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Varastettu polkupyörä: Kolminäytöksinen huvinäytelmä\" by Annikki Virvatuli is a three-act comical play written in the early 20th century. The play revolves around the amusing events that unfold after the protagonist Kaarina Koivu, a schoolteacher, discovers that her beloved bicycle has been stolen. The narrative showcases themes of community, aspirations, and the societal expectations faced by unmarried women during this period.  The story unfolds in a small village, highlighting the daily life and interactions of its characters, including Kaarina, her sister Terttu, and various townspeople such as the local school administration and aspiring lovers who surround them. The disappearance of Kaarina's bicycle serves as a catalyst for a series of comedic encounters, misunderstandings, and romantic developments, culminating in the involvement of the town's new constable, Kai Ranka. As the characters navigate their frustrations with love and societal roles, the search for the bicycle inadvertently leads to blossoming romances and community bonds, resulting in humorous resolutions and revelations about their personal relationships. (This is an automatically generated summary.)",[],250,"Kolminäytöksinen huvinäytelmä kertoo opettajatar Kaarinasta ja hänen Terttu-sisarestaan, joiden rauhallinen kesänvietto saa äkillisen käänteen varkausepäilyjen ja kadonneen polkupyörän myötä. Maaseudulle sijoittuva teos palkittiin seuranäytelmäkilpailussa vuonna 1925.","Annikki Virvatulen 'Varastettu polkupyörä' on Projekti Lönnrotin\njulkaisu n:o 2914. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen\nulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan\nkäytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","VARASTETTU POLKUPYÖRÄ\n\nKolminäytöksinen huvinäytelmä\n\n\nKirj.\n\nANNIKKI VIRVATULI\n\n\n\nSaanut 5.000 markan palkinnon vuoden 1925 seuranäytelmäkilpailussa.\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nArvi A. Karisto Osakeyhtiö,\n1926.\n\n\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n_Kaarina Koivu_, kansakoulun opettajatar. _Terttu_, hänen sisarensa.\n_Maalin Keränen_, opettajan rouva. _Kai Ranka_, nimismies. _Eero\nTarpala_, nuori isäntä. _Puu-Pekka_.\n\n\n\n\nENSIMMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nLasikuisti. Taustalla akkunat ja ulko-ovi. Akkunoissa iloiset verhot ja\nkukkia. Sivuseinämällä ovi sisähuoneisiin, toisella seinämällä naisten\npolkupyörä. Keskellä pöytä, jonka ympärillä muutamia tuoleja.\n\n_Terttu_ (järjestettyään kahvin pöydälle, ulko-ovella). Haloo, Kaarina,\nkahvi odottaa!\n\n_Kaarina_. Tässähän minä! Sinä huikkasit kuin penikulmien takaa! Kullan\nKerttu, oletko sinä pyöräyttänyt kaakunkin! Annahan, kun kiepautan\nsinua!\n\n_Terttu_. Sinä olet aina sinä! Jokos lapset menivät?\n\n_Kaarina_. Jo. Ja ovat touhuissaan, kun piskuinen koulupuutarhamme\nalkaa näyttää hedelmäntoivoa. Kaikki kunnia ja kiitos sinun\npuutarhuri-taidollesi!\n\n_Terttu_ (kahvia kaataen). Nää nyt, kuinka viisasta oli, että jäimme\ntänne kesäksikin. Nyt olet saanut levätä rauhassa, ei mitään kesäpaikan\nhakua ja muuttohommaa, kuten aina kaupungissa keväisin. Ja lapset ovat\nsaaneet sellaisen ilon: omat pienet maatilkkunsa. Kotonaankin kuulemma\novat olleet kaikki tarhureina tänä kesänä.\n\n_Kaarina_. Sinä pieni järkevä Terttu-Kerttu, totta, totta!\n\n_Terttu_. Aina sinä leperrät minulle niinkuin olisin kaiken ikäni pikku\nsisko!\n\n_Kaarina_. Helleri lelleri! Mikäs sinä sitten olet? Minä olen kovin\niloinen, että sinä olet piskuinen alati ja elelet vanhan vakavan\nsiskosi sirkkuna, hoitelet kukkia akkunoilla silmien suloksi ja vatkaat\nkaakkuja vatsan vaivoiksi!\n\n_Terttu_. Kaarina! Sinä olet parantumaton! Mutta sinuun ei voi suuttua,\nvaikka monesti toivoisinkin, että olisit enemmän opettajattaren\ntapainen.\n\n_Kaarina_. Varjelkoon! Ja minkä luonnolleen mahtaa! Muistathan,\näitivainaja sanoi minua aina elohopeaksi!\n\n_Terttu_ (suruisesti). Muistan.\n\n_Kaarina_. Älä tule suruiseksi, pienokainen! Nää nyt, jos minä olisin\noikea opettajatar, kuolisit ikävään niinkuin minä jo alan tehdä!\n\n_Terttu_. Onko sinun ikävä?\n\n_Kaarina_. Tämän hirmuisen kiltin yksitoikkoisuuden käsissä, on.\n\n_Terttu_. Opettajattarelle ei sovi harakoiminen.\n\n_Kaarina_. Mutta kun on syntynyt vähän harakkamaiseksi!\n\n_Terttu_. Oo, Kaarina, millaisen virkistävän vaihtelun olet itse\nhyljännyt: Salmelinskat ynnä muut! Salmelinska kävi tänäänkin, mutta en\npäästänyt kimppuusi.\n\n_Kaarina_. Sydämen kiitos, rakas suojelusenkeli! Tiedetään se\nSalmelinska: Ryynohvi on jätetty luokalle, Ryynohvi, kaiken kehityksen\nhuippusaavutus. Opettajatar tekee hyvin ja korjaa sen asian! Mutta\nopettajatar ei korjaa. Sillä Ryynohvi piti suuret talenttinsa maahan\nkaivettuna koko vuoden eikä ollut äitinsä muistutuksista tietääkseen.\nJotta Salmelinskoja ei oteta vastaan eikä Ryynohvia! Enkös niistä\nkeväällä saanut kyllääni, itkivät ja nalkuttelivat, olin ihan loppua.\n\n_Terttu_. Nää nyt, itse hylkäät vaihtelun! — Ja sitten on vielä koulun\nrouva — mutta siinäpä hän tuleekin.\n\n_Rouva Keränen_ (leveä ja touhuava). Huomenta päivää! Pistäysin vähän\ntähän toiseen päähänkin virkatakseni.\n\n_Kaarina_. Päivää, päivää! (Tekee tilaa pöydän luo.)\n\n_Rouva Keränen_ (asettuu mukavasti virkkaamaan \"tähteä\"). Mikä sitä\naina yksinäänkään kotona!\n\n_Terttu_ (kaataen kahvia). Täti on hyvä!\n\n_Rouva Keränen_. No, voi minun päiviäni, kaakku!\n\n_Kaarina_. Se on Tertun mestarstykki!\n\n_Rouva Keränen_. Satunpa minä joka kerta kreivin aikaan! Ihannelma\nkanssa vatkaa kovasti mainioita kakkuja. Kerrankin, kun oli pappilan\nnuori herra, niin oli Ihannelman tekemä kaakku. Ja Ihannelma siitä\nvitsailikin. Se on niin fiksu hoksaamaan, se meidän Ihannelma!\n\n_Kaarina_. Vieläkö Ihannelma on niillä kursseilla?\n\n_Rouva Keränen_. Onhan se. Vaikka Aatu sanoo, että niistä on vain rahan\nmenoksi. Eivät tee siellä muuta kuin keikkuvat. Lilli-Lempi lähti myös\nsinne.\n\n_Terttu_. Eikös Lilli Lempi-hakenut seminaariin?\n\n_Rouva Keränen_. Ei, herra varjelkoon! Vai opettajattareksi ja\nvanhaksipiiaksi! Mikä siinä onkin, että ne kaikki ovat vanhojapiikoja\nja niin rumia!\n\n_Kaarina_. Se on kait niin vastapainoksi, kun opettajan rouvat ovat\nniin nuoria ja nättiä!\n\n_Rouva Keränen_. He, he! Tuo Kaarina se osaa mutkan muistaa! Mutta\nmulla olikin asiaa sulle. Aatu laittoi terveisiä!\n\n_Kaarina_. Kiitos. Miten Aatu viihtyy kylpylaitoksessa?\n\n_Rouva Keränen_. Mikäs siellä on viihtyessä. Istuu mudassa ja nauttii.\nToista se on minun. Ole aina kotona ja hyöri ja pyöri. Vaikka niin\nse kirjoittaa, että ties, jos siitä apua lähtee siihen reumatismiin.\nJa kirjoittaa niin äkeästi, että Ihannelma ja Lilli-Lempi ovat vain\nkurttiisin päällä. Se on siitä suutuksissaan, kun se jätti tyttöjen\nkirjoitettavaksi ne paperit eivätkä ne kirjoittaneet.\n\n_Kaarina_. Eikö niitä vieläkään ole kirjoitettu?\n\n_Rouva Keränen_. No, nuoret ihmiset niiden kanssa hikoilemaan! Piti\nkai minun päästää ne sinne. Siellä on semmoinen liuta kavalieria —\nhe, he, he! Ja mitä iloa niillä kotona oli uusista leningeistä ja\nsilkkisukista! Kukas sitä nyt semmoinen maamyyrä kuin tuo Terttukin!\nPuurra ja perkaa puutarhassa päivät läpeensä. Mutta kun ei ole\ntuttavuuksia, niin jotakinhan sitä.\n\n_Terttu_. Minä rakastan puutarhatyötä, siksi olen sille alalle\nkoulunkin käynyt.\n\n_Rouva Keränen_. Meidän tytöt ovat saaneet niin hyvän kasvatuksen.\nAatu kyllä panisi niitä jos johonkin. Mutta minä olen aina saanut\nvastaanseisottua. Kaksi ainutta lasta, mikäs pakko niiden? Ja niinkuin\nne on ylösotettuja! Herrainen aika sitä menoa, ei muuta kuin lennä ja\nleuhuta!\n\n_Kaarina_. Jokos Ihannelma ja Lilli-Lempi alkavat kihlaantua?\n\n_Rouva Keränen_. He, he! Jokainen sitä kyselee. Niillä kun on sitä\nflaksia. Mutta eihän suinpäin kelle tahansa. Vaikka kyllä minä vähän\naanaan, miten päin asiat kallistuu!\n\n_Terttu_. Miten päin?\n\n_Rouva Keränen_. Eiväthän ne ole minulle salaisuuksiaan uskoneet —\nettäkös ne nuoret vanhoille — mutta sen minä tiedän, että Ihannelma on\ntanssinut sen uuden nimismiehen kanssa.\n\n_Kaarina_. Vai on täällä uusi nimismies?\n\n_Rouva Keränen_. On. Tänä talvena tuli. Pulska poika kuulemma. Se on\nvasta virkaatekevä, mutta se tulee vakituiseksi tänne. Ja Ihannelman\nkanssa se on tanssinut. Minä jo kiusotin Ihannelmaa. Onkin kuin luotu\nnimismiehen rouvaksi! Kaikki tytöt tappelevat siitä.\n\n_Terttu_. Eihän nyt toki.\n\n_Rouva Keränen_. Vissisti. Meidän Ihannelma tietää kyllä.\n\n_Kaarina_. Kenen rouva tulee sitten Lilli-Lemmestä?\n\n_Rouva Keränen_. Lilli-Lempillä on myös omansa kiikarissa. Tiedättehän\nTarpalan? Vaikka ettehän te tiedä, kun ette missään liiku. Se on siellä\nkirkolla päin. Suurin talo pitäjässä. Ja ainoa poika. Lilli-Lempi puhuu\nalituiseen Tarpalan Eerosta.\n\n_Terttu_. Mutta Lilli-Lempihän ei pidä maatyöstä.\n\n_Rouva Keränen_. Mitäs siinä sitten on tarvis pitää. Semmoisessa\ntalossa on emännöitsijää ja piikaa joka sormelle.\n\n_Kaarina_. Niin, että tulee sitten häitä oikein kaksittain tälle\nkoululle.\n\n_Rouva Keränen_. No, viimeinkin tälle koululle, kun meidän tytöt\nvarttuivat. Eipähän niitä tähän päähän ikinä tule.\n\n_Kaarina_. Todella! Nyt Maalin saa meidät epätoivoon!\n\n_Rouva Keränen_. Teille nyt ei ainakaan. Ette käy missään ja kukaan\nei käy teillä. Eikä tähän voi kukaan päästäkään ilman ettei meiltä\nnähtäisi. Juuri kauppiaan rouvan kanssa nauroimme niitä entisiä\nopettajattaria. Istui äsken meillä pikku hiukan, kun minä olen niin\nyksin.\n\n_Kaarina_. Mitä naurettavaa meissä oli?\n\n_Rouva Keränen_. Emme me teistä sanaakaan. Kauppiaan rouva vaan tiesi,\nettä emännät kiittävät, että on työteliäs ihminen, mutta käy niin vähän\nvisiitin päällä. Mutta kyllä me kauppiaan rouvan kanssa naurettiin\nniitä entisiä. Sekin Kaisu Kieppilä, mokomakin vanhapiika. Yritti tätä\nnaapurikoulun opettajaa. Mutta minä tuumasin, että jo olen matti, jos\nse ihminen naimisiin pääsee, ja vahdin.\n\n_Terttu_. Minkätähden hän ei siis olisi saanut mennä naimisiin?\n\n_Rouva Keränen_. Tein kiusaa. Eikä siitä tullutkaan mitään. Vaikka\nkyllä se koetti. Kerrankin tuli se naapuriopettaja iltamyöhällä, ettei\nmeiltä muka huomattaisi. Mutta minä jo illalla näin meiningistä, että\nodotettiin, ja vahdin pihassa ja päräytin: myöhäänpäs se naapuri\nliikkuu, mutta terve tuloa vaan! Eikä sen auttanut muu kuin tulla\nmeille, kun Aatukin tuli kättelemään. Ja Kaisa Kieppilä sai pitkän\nnenän.\n\n_Kaarina_. Mihin se neiti Kieppilä joutui?\n\n_Rouva Keränen_. Se haki toisena vuonna pois, semmoiselle koululle,\njossa oli poikamies opettajana, jonka se heti tietysti otti.\n\n_Terttu_. Ei hänestä siis tullutkaan vanhaapiikaa.\n\n_Rouva Keränen_. Sen jälkeen oli Amanta Alitalo. Se oli oikein\ntalonpoikainen ihminen. Friijasi näitä kylä-poikia. Mutta ei sekään\ntäällä kihloihin asti päässyt. Minä olin aina virkkuuni kanssa\nkolmantena.\n\n_Kaarina_. Pääsikö hän muualla?\n\n_Rouva Keränen_. Kesälomalla kieputti Ketolan isännän tuosta\nnaapuripitäjästä. Siellä se on emäntänä, eikä kertaakaan ole meitä\nkutsuttu sinne, vaikka on meidän entinen opettajatar.\n\n_Kaarina_. Kyllä kai se niin on, että minunkin on täältä jonnekin\nhaettava, jos mielin avioliiton satamaan päästä.\n\n_Rouva Keränen_. Mitä se nyt hulluttelee! Pysy sinä Kaarina täällä iät\nkaiket! Kyllä sinusta tykätään. Koko vuoden olet jo ollut, eikä vielä\nsananharkkaakaan. Aatukin sanoo, että Kaarina on oikea ihminen. Niin\nhelppo hänellä nyt on, kun kaikki vihkotyö on Kaarinalla. Ne toiset\naina nurisivat ja tahtoivat tasan. Jaa, tulen ihan liikutetuksi, kun\najattelen, että sinä lähtisit. Viisitoista vuotta on tällä koululla\nollut apuopettajatar, ja sinä olet seitsemäs tällä ajalla. Ja kaikki\nmuut ovat riidelleet.\n\n_Terttu_. Seitsemäs on pyhä luku. Kyllä sinun, Kaarina, täytyy tehdä\njotakin merkillisempää kuin edelliset kuusi.\n\n_Rouva Keränen_. Voi, hyvät ihmiset, kun unhotin sen Aatun asian.\nSe pyytää, että Kaarina ne kirjoittaisi, kun se tarkastaja taas\nniitä tutierasi. Juuri kuin ei perheellisellä opettajalla olisi\nmuutakin tekemistä kuin kaikenkarvaisia papereja täytellä. Minä olen\naina sanonut, että ne asetukset pitää muuttaa ja panna se kiusa\napuopettajattarelle. Mitä niillä vanhoillapiioilla on muutakaan työtä.\n\n_Kaarina_. Maalin tuo vain tänne ne paperit. Minä kyllä kirjoitan.\n\n_Rouva Keränen_. Herrainen aika, Kaarina, sinä olet mainio ihminen.\nKyllä minä sitä koetan palkita. Onko teillä vielä niitä kaloja\njäljellä? Minä toimitan teille vasikkaa. Mäkelässä tapetaan. Nyt minä\nhaen ne kamalat paperit. (Menee touhuten ulos.)\n\n_Terttu_. Sinulla ei ole syytä valittaa vaihtelun puutetta, oo, Kaarina!\n\n_Kaarina_. Jokapäiväinen risti. Vaikka oikeastaan on synti sanoa niin,\nsillä toiselta puolen on Maalinissa reimaa hyvyyttäkin. Tavallaan hän\npitää meidät hengissä hommaamalla meille ruokavarat. Minä en osaa\nkiristää näiltä talokkailta mitään myötäväksi.\n\n_Terttu_. Niinhän se, vikansa kullakin. Kun ei olisi Ihannelmaa ja\nLilli-Lempeä, niin menisi mukiin.\n\n_Kaarina_ Ja voisi ehkä kestää kokonaista kaksi vuotta.\n\n_Terttu_. Ajattelen sitä sängynpeitettä, jota hän virkkaa. Milloinkahan\nse valmistuu? Viisitoista vuotta on täällä ollut opettajatar, ja aina\nhän on ollut virkkuineen mukana.\n\n_Kaarina_. Ehkä Ihannelmalle häiksi tai Lilli-Lemmelle ristiäisiin.\n\n_Terttu_ (katsoen akkunasta). Ei hän nyt niitä papereita jouda tuomaan.\nSinne näkyy purjehtivan Anttilan emäntä. Varmaankin jatkamaan tämän\nkoulun opettajatarraukkojen ansioluetteloa.\n\n_Kaarina_. Mistä Terttuli semmoisia luulee?\n\n_Terttu_. Eilen illalla hän sen aloitti maitoa hakiessani. Me käymme\nniin vähän heillä. Entinen opettajatar istui joka ilta.\n\n_Kaarina_. Tunnen suurta kunnioitusta niitä entisiä opettajattaria\nkohtaan. Että he saivat aikansa niin venymään. Minä en saa riittämään.\nMuistathan: päivisin koulu. Sitten illoin: kotiopinto, jatkokurssi,\nnuorisoseura, laulukuoro, lauvantaisin sauna ja joka päivä Maalin-rouva.\n\n_Terttu_. Anttilan emäntä kertoi, että edellinen opettajatar oli ollut\nkovasti seura-ihminen. Yhtenä iltana olivat olleet emännät, toisena\ntyttäret, kolmantena pojat. Oli ollut kova riijaamaan. Loput illat oli\nkäynyt taloissa. Oli oikein mukavaa silloin.\n\n_Kaarina_. Jaa, jaa, hae sitten maalle voidaksesi olla levossa ja\nrauhassa!\n\n_Terttu_. Sinähän juuri kaipaat vaihtelua!\n\n_Kaarina_. Sinä pieni puraiseva hiirenpoikanen!\n\n_Terttu_. Niin. Se emäntä jutusti, että sen edellinen oli ollut kovasti\nuskovainen. Oli pitänyt pakanalähetysseuraa ja pakanaompeluseuraa ja\nmuita seuroja. Joka ilta täällä oli ollut väkeä. Se oli myös mukavaa\nollut silloin.\n\n_Kaarina_. Siksi kait se Mattilan isäntä käy meille lakia lukemassa\nsiitä, ettemme käy seuroissa. Eikä suutari Simokaan lasketa mitään\nevankeliumia sen vuoksi, ettemme käy työväentalolla. Miten kävisi,\nkun tänä iltana polvistuisimme seuroissa, seuraavan yön tanssisimme\ntyöväentalolla? Mahtaisiko Anttilan emäntä todeta, että sekin oli\nmukavaa. Oi tätä ylevää pedagoogin ammattia! Tee työtä kuinka paljon\ntahansa, kasvata ja valista, mutta ellet ole seura-ihminen, maailman\ntai hurskauden hengessä, ennen kaikkea kahvitantti ja juorusisko — niin\net mihinkään kelpaa!\n\n_Terttu_. En nyt muista kuka opettajatar se oli, jolla oli kovasti\npitsimalleja. Kaikki tyttäret sen kun hakivat niitä. Ja sitten oli\nyhdellä opettavalla sielulla toinen tärkeä avu: se osasi vatkata\nkaakkuja. Oli oikein ilo istua sillä kahvilla.\n\n_Kaarina_. Se on melkein kuin Terttu-Kerttu! Kaada, kultaseni, minulle\nvielä ja anna tuota kaakkulautasta likemmä! Kiitos! — Pitsimallit,\nkahvikestit, kaakut, Ryynohvit, pakanat ja talonpojat! Missä on se\nopettajatar poloinen, joka kaiken sen täyttää taitaa!\n\n_Terttu_. Ja luokan akkunat talveksi kiinni naulata saattaa!\n\n_Kaarina_. Sinä sen sanoit! Lujalle otti sekin ottelu. Akkunat pitää\nnaulata kiinni: lapset paleltuvat, puut kuluvat! Mutta minäpä voitin\ntarkastajan tukevalla avulla! Tätä virkaa! Tuskin on mikään muu ammatti\nnäin hirmuinen. Kaikilla muilla aloilla voi ihminen työnsä tehtyään\nolla oloissaan ja tuntea olevansa oma itsensä. Mutta tässä et saa olla\noma minäsi, et ihminenkään, sinun pitää olla opettaja, vain opettaja,\nja täyttää mitä kyläkunta kulloinkin vaatii. Ovatko ne itse valmiita\ntoisen hyväksi hitustakaan toimimaan tai väsyneinä tyhjänpäiväisiä\nvierailuja tekemään? Mitähän sanoisivat, kun heidät pantaisiin niin\nmonta iltaa viikossa palkatonta työtä tekemään kuin minä teen! — Uhuu,\nTyttyli, nyt sinä olet vilkuttanut minulle niin mustia värejä, että\nheti paikalla haen täältä pois.\n\n_Terttu_. Rakas Elohopea! Pysy paikoillasi. Ei se muualla ole sen\nparempaa, vastuksensa kaikkialla. Ja huoneet ovat tässä niin hauskat,\ntämäkin lasikuisti.\n\n_Kaarina_. Sydänmaata tämä on. Kaukana ihmisten ilmoilta.\n\n_Puu-Pekka_ (ulkona). Ois saatava liiterin avainta!\n\n_Kaarina_. Pekkako? Tulkaa tänne!\n\n_Puu-Pekka_ (tulee). Päivää! En minä joka kerta paraatirapusta. Kyökin\nkautta minä kyllä passaan.\n\n_Kaarina_. Kyllä te niitä kyökkejä saatte kyläillä. Minun luonani tulee\nvieras lasikuistista.\n\n_Puu-Pekka_. Mikä vieras minä, Puu-Pekka!\n\n_Kaarina_. Vierashan te, minähän kutsuin. Ja nyt, istukaa tähän.\nTerttunen, koetahan, onko pannussa vielä mitään.\n\n_Terttu_. Vaikka kuinka paljon!\n\n_Kaarina_. No, juokaahan, Pekka! Siinä on Tertun mestariteosta, juuri\npaistettua kaakkua!\n\n_Puu-Pekka_. Minä nyt makeisia...\n\n_Terttu_. Syökää pois, Pekka!\n\n_Puu-Pekka_. Muutenkin ovat siitä äkeissään, että minä neitilöillä\nvieraana istun ja ihtesä verannan päällä.\n\n_Kaarina_ Ketkä?\n\n_Puu-Pekka_. Sekkii Salamelinska. Jotta Pekka se vaan on toppakahvilla\nparaatikuistissa. Mutta hälle ei anneta kyökissäkään. Vaikka se entinen\nopettajatar aina pani pannun tulelle, kun Salamelinska kyökkiin tuli.\n\n_Kaarina_. Minä tässä juuri tuuminkin poishakua, kun en minä\nSalamelinskojen enkä muiden silmissä armoa löydä.\n\n_Puu-Pekka_. Mitä se sanoo? Poisko? No, jopahan sitten parku tulisi.\nKaikki vekarat ovat ihavuntuneet teihin. Ettenkös te sitten välitäkään\nniistä?\n\n_Kaarina_. Niistähän minä juuri välitän.\n\n_Puu-Pekka_. Meidänkin Mikko, se tyttövainaan poika, aina opettajatarta\nkiittää.\n\n_Terttu_. Emme me täältä lähde. Opettajatar laskee vain leikkiä.\n\n_Kaarina_. Mitenkäs teidän Miinanne nyt voi?\n\n_Puu-Pekka_. Niinkuin sitä kitulias vanha paha voi. Siitä kahveesta ja\nnisusta käsk kiittää het kun näen. Nyt olinnii unohtaa.\n\n_Kaarina_. Kyllä me taas pian pistäymme katsomaan.\n\n_Puu-Pekka_. Silloinhan sillä taas on joulu. Mikkohan sitä vaan\nmureella kaivattaa.\n\n_Terttu_. Onko Mikko tullut pahaksi?\n\n_Puu-Pekka_. Ehei, hyvähän se poloinen. Mutta murehtii jo\ntalvitamineista, että millä niitä irti saanee.\n\n_Kaarina_. No, eiköpähän sitä jokin keino keksitä.\n\n_Puu-Pekka_. Ei me teiltä sitä. Mutta Miina sanoo, että kun sattuisi\nsemmoinen jutkaus, että Mikko pääsisi jalkineisiin ja sarkatakkiin,\nettä kun sattuisi semmoinen onnen potkaus.\n\n_Kaarina_. Nää nyt, Terttu! Miinakin odottaa jotakin tapahtumaan,\nniinkuin minäkin. Ja kun kaksi oikein kovin toivoo, niin eiköpähän\nsatukin!\n\n_Terttu_. Tietääkös Pekka, että meillä alkaa olla ikävä.\n\n_Puu-Pekka_. Häh?\n\n_Kaarina_. Ikävä meillä on.\n\n_Puu-Pekka_. Herra nähköön, nuoret ihmiset. Mitäs ne muuta ikävöi kuin\nsitä toista. Mutta älköönkään vaan opettajatar naimisiin menkö.\n\n_Terttu_. Eikös minusta ole väliä?\n\n_Puu-Pekka_. Lapsihan tuo.\n\n_Terttu_. En minä mikään lapsi ole. Aikaihminen.\n\n_Puu-Pekka_. Mutta opettajatar älköön vain menkö. Mitäs sitä suotta?\nHätäkös tässä on olla. Verannat ja kaikki.\n\n_Kaarina_. Niin että kun on veranta, ei tarvitse sitä toista. Olkaa\nmurheetta, Pekka. Täällä me olemme niin kaukana, että minun tuleva\nmieheni ei minua löydä.\n\n_Puu-Pekka_. No, se on hyvä se. Sittehän ei ole mitään hätää. Ja\nkiitoksia nyt vaan kahveesta ja siitä makiasta pullasta. Jos saisi\nsitten sen avaimen.\n\n_Kaarina_. Liiteri on auki, Pekka hyvä.\n\n_Puu-Pekka_. Kah — minä kun — — (Kompuroi ulos.)\n\n_Terttu_. Kuulehan, sinun pitäisi ajaa kauppiaassa.\n\n_Kaarina_. Heti, neiti! Ainoa huvi täällä onkin lennättää pyörällä. Kun\nsinäkin kerran yrittäisit.\n\n_Terttu_. En minä uskalla. Täällä on niin hirveitä mäkiä. Pelkään\nmonesti, että sinullekin sattuu onnettomuus. Anttilan emäntä sanoi\nsitäkin, että kellään edellisellä opettajattarella ei ollut pyörää.\n\n_Kaarina_. Ja kun me muutamme täältä, juttelee hän seuraajallemme:\nse edellinen opettajatar oli aika harakka. Se löi palloa, luisteli\nja hiihti kilpaa oppilaittensa kanssa ja pyörällä se ajoi oikein\nsyntisesti — ja se oli myöskin mukavaa! Ja tulevan opettajattaren on\nvielä vaikeampi kuin meidän — kelpoisuusluettelo yhä kasvaa.\n\n_Terttu_. Vehnäjauhot ovat lopussa ja sokeri ja suola; eikä siellä\nmuuta olekaan.\n\n_Kaarina_. Paitsi tupakkaa ja nuuskaa!\n\n_Terttu_. Mistä sinä aiot hommata jotakin suolasen puolta?\n\n_Kaarina_. Aioin juuri kysyä sitä sinulta. Täytyy toivoa niinkuin Pekan\nMiina, että jotakin tapahtuisi. — Minäpä kerron sinulle jotakin noin\nniinkuin sen suolasen sijaan. Kuule ja riemastu! Olen tavannut hänet,\nelämäni suolan tai sokerin, kuinka sen ottaisi!\n\n_Terttu_. Se tahtoo sanoa Keski-talon KalIen, joka ei milloinkaan\nennätä tervehdykseen asti ennenkuin olemme jo ohi!\n\n_Kaarina_. Kalle pysyköön pikaharjoituksissaan. Mutta tottapuhuen\nminulla on sinulle tunnustus.\n\n_Terttu_. Annahan tulla!\n\n_Kaarina_. Se oli viime viikolla. Kun tapani mukaan lasketin lentoa\nKoukkumäessä, tuli joku samaa vauhtia perässäni. Ja kun pääsin alas,\nkierrätti se rinnalle ja huusi: \"Tepä olette koko pakana! Teidän pitää\najaa minun kanssani!\"\n\n_Terttu_. Ja sinä kiitit nöyrästi ja ajoit.\n\n_Kaarina_. Ei, vaan minä olin koko pakana ja heitin yli olan: minun\nei pidä mitään, mitä en tahdo. Ja siinä samassa painuin mutkaan ja\nkierrätin poikkitielle, kun hän laski suoraan alas. Ja sitten minua\nharmitti, että olin menetellyt niin ja päästänyt ainoan tapahtuman\nkesässäni sivu suun, ja heittäysin pyörineni tiensivun niittyyn.\nSitten näin hänen hikihatussa kiipeävän ylös ja painuin näkymättömiin.\nJonkun ajan kuluttua hän ajoi takaisin harmistuneen näköisenä. Mutta\nminä annoin hänen mennä ja äkäilin uudelleen itselleni, etten ottanut\nvastaan, kun kerran oli tapahtumaisillaan jotakin.\n\n_Terttu_. Millainen hän oli?\n\n_Kaarina_. Aika hauskannäköinen herrasmies. Sitä lajia, josta pidän.\n\n_Terttu_. Nyt sitä ei enää maksa vaivaa ajatella, ohiajavaa.\n\n_Kaarina_. Niinhän se olisi. Mutta minä näin hänet toisenkin kerran.\n\n_Terttu_. Missä?\n\n_Kaarina_. Siinä samassa mäessä, mutkan kohdalla, näkyi tuumivan kumpaa\ntietä ajaa. Olin hurauttamaisillani mäkeen, mutta jälleen olin koko\npakana ja piilotin itseni tiensivuun.\n\n_Terttu_. Ja sitten?\n\n_Kaarina_. Hän ajoi pariin kertaan ohi ja oli vielä miellyttävämpi.\n\n_Terttu_. Ja nyt?\n\n_Kaarina_. Jos vielä kolmannen kerran hänet tapaan, lähden ajamaan\nhänen kanssaan vaikka maailman ääriin.\n\n_Terttu_. Ai, ai sitä kevytmielisyyttä!\n\n_Kaarina_. Alan olla jo niin kiusaantunut tästä kaikesta, että olisin\nvalmis vaikka mihin. Ja kun kuulin Maalinin katalat kenkkuilut niiden\nopettajatarraukkojen pysyttämiseksi kyöpelinvuorella, saan hurjan\nhalun tehdä jonkin tepposen heidän puolestaan. Olisipa joku, kenen\nkanssa kihlaantua, menisin suinpäin, totisesti sen minä tekisin vain\njättääkseni vanhanpiian nimen Ihannelmalle ja Lilli-Lemmelle!\n\n_Terttu_. Elohopea kulta! Tuo ei kuulosta ollenkaan opettajattarelta!\n\n_Kaarina_. Ei kuulostakaan. Mutta ihmiseltä. Ihminen kai sitä on\nopettajatarkin. Ja tuo alituinen näykkiminen, niin naurettavaa kuin se\nonkin, alkaa lopulta harmittaa. Ja kun ajattelen, kuinka jokaisella\non kesä-onnensa: Aatu istuu mudassa, Maalinilla on virkkuunsa,\nIhannelmalla ja Lilli-Lemmellä flaksinsa — niin onhan kohtuutonta, että\nmeidän osallemme ei ole langennut mitään.\n\n_Terttu_. Voimmehan mekin istua mutaan!\n\n_Kaarina_. Vakuutan itselleni, että on naurettavaa suuttua siitä, että\nMaalin-rouva sanoo vanhaksipiiaksi, kun on vasta viidenkolmatta — ja\nsittekin tunnen ärtyväni.\n\n_Terttu_. Oo, Kaarina, enhän minäkään suutu, vaikka olen vaivoin\nkahtakymmentä!\n\n_Kaarina_. Ja sitten tuo ainainen viittailu, että naimattomana\noleminen merkitsee sitä, ettei ole kukaan huolinut — huh, avioliittoon\nmennäkseni olen minä nyt kylliksi pehmitetty!\n\n_Terttu_. Ja kenen kanssa heistä?\n\n_Kaarina_. Keskitalon Kallen.\n\n_Terttu_. Toivotonta. Ennenkuin hän ehtii tervehdykseen asti, menee\nvuosia, ja kosimiseen hän tarvitsee varmaan ihmisiän!\n\n_Kaarina_. Oi sinua, julma leppäkerttu!\n\n_Terttu_. Älä enää hulluttele, joudu matkaan. Ilta tulee, ja suurliike\nsuljetaan!\n\n_Kaarina_ (ottaa pyörän). Menenhän minä. Rakas kultainen pyöräni! Ellei\nminulla olisi pyörää, syöksyisin suunniltani niin monesti, mutta tämä\nvähän tuulettaa! (Taluttaa polkupyörää ovesta ulos.)\n\nVäliverho.\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\nSeuraava aamu. Sama kuisti, akkuna auki, pyörä poissa.\n\n\n_Terttu_ (tulee kastelemaan kukkia). Kaarina hoi! Sinä huolimaton! Olet\nunohtanut akkuaan yöksi auki etkä ole pannut sitä hakaan! Tuuli olisi\nvoinut lyödä rikki, ja niin olisi jälleen ollut niskassamme johtokunta!\n\n_Kaarina_ (tulee). Aukiko? En ole milloinkaan jättänyt sitä yöksi\nauki. Voivat hyppiä kissat sisään ja pudotella kukkaruukut. Eikä ole\nedes haassakaan! Tämä vasta merkillistä! (Koettelee ulko-ovea.) Ja\novi lukitsematta! Ja illalla minä varmasti lukitsin, kiersin kahteen\nkertaan.\n\n_Terttu_. Kaarina kulta! Mitä se on?\n\n_Kaarina_ (ympärilleen katsellen). Terttu! Pyörä on poissa! Varas on\nkäynyt täällä ja vienyt minua pyöräni!\n\n_Terttu_. Varas! Ei, ei, se on liian kamalaa!\n\n_Kaarina_. Lapsi, älä nyt pelästy. Ehkä ei olekaan niin hullusti. Ehkä\non joku tehnyt vain pilaa ja nostanut sen ulkopuolelle. (Käväisee\nulkona, tulee takaisin.) Ei, ei sielläkään ole!\n\n_Terttu_. Kaarina kulta! Uskotko sinä todella, että meillä on käynyt\nvaras?\n\n_Kaarina_. Pienokaiseni, täytyy uskoa. Näet itsekin: pyörä on\npoissa, minun kultainen pyöräni. Millä minä nyt ajan, millä päästä\nkauppiaaseen, millä pakoon eukkoja, tuulettumaan, millä tapaamaan\nkenties häntä — ei, tämä on liian kovaa, minun täytyy saada se takaisin.\n\n_Terttu_. Voi, Kaarina, että saattaa olla semmoinen ihminen, joka\nvarastaa!\n\n_Rouva Keränen_ (ulkoa). Mikä rupatus teillä käy aamulla varhain? Minä\nsen kun vasta ylös kömmin.\n\n_Kaarina_. Maalin, meillä on käynyt varas, vienyt yöllä minun pyöräni!\n\n_Rouva Keränen_ (oven takaa). Siunaa ja varjele! Mitä sinä sanot!\n(Syöksyy sisään pörröisenä ja leveänä aamunutussa.) Minkälaista unta\nsinä näit?\n\n_Kaarina_. Kunpa se olisikin unta! Mutta silkka todellisuus on\ntämmöinen: pyörä on viety.\n\n_Rouva Keränen_. Tuoli, Terttu rakas, tuoli! Puhhuh — sitä ei\ntodellakaan ole. — Jos sinä et pannutkaan sitä siihen, jos se on kyökin\ntrapussa!\n\n_Kaarina_. Ei, kyllä se oli. Enhän sitä muualla pitänytkään. Eilen\njuuri viimeksi nostin sen tähän, kun olin käynyt kauppiaassa.\n\n_Rouva Keränen_. Niin, niin, mutta voihan sitä katsoa. Mistä sen aina\noikein muistaa. Minäkin luulen usein tehneeni niin ja niin — enkä\nolekaan tehnyt. Terttu, lippase katsomaan! (Terttu juoksee katsomaan.)\nJa kuinka se olisi niin saanut, ettei yhtään herätty — tekään. Miksi et\nsinä voinut tulla kieltämään, kun kuulit, että joku kopeloi verannalla.\n\n_Kaarina_. Minä en kuullut mitään, eikä Terttu myöskään.\n\n_Rouva Keränen_. Voi, herran ihme! Että ihmiset voivat niin nukkua!\nMinä vaan en niin tee. Nukun aina koiranunta. Kun surahtaa kärpänen\nakkunassa, heti herään. Jopas, että meille varas pääsisi!\n\n_Terttu_ (tulee takaisin). Ei ollut unohtunut keittiön portaisiin!\n\n_Rouva Keränen_. Ettei sielläkään! Eihän se sentään merkitse sitä,\nettä varastettu. Ihan ajaa kananlihalle! Kun et vain olisi sitä itse\npudottanut, Kaarina!\n\n_Kaarina_. Maalin hyvä! Sitä minä varmasti en ole tehnyt. Ei niin\nsuurta esinettä pudoteta.\n\n_Rouva Keränen_. Niin, niin, ei kylläkään. Tuli vaan mieleeni, kun\nminä tavallisesti niin paljon pudottelen, tukkaneulat, parsinneulat,\nsukkapuikot — ja ennätän juuri syyttää toisia — ja löydänkin jostain\nlattialta. Itse olen pudottanut!\n\n_Terttu_. Olisi hyvin mukavaa, kun voisimme löytää pyöränkin jostakin\nlattialta!\n\n_Kaarina_. Se lienee hiukan hankalaa. Pyörällä pääsee pitkälle vähässä\najassa.\n\n_Rouva Keränen_. Ette kait te tarkoita, että on ollut oikea varas?\n\n_Kaarina_. Sitäpä juuri. Akkunasta tullut, ovesta mennyt.\n\n_Rouva Keränen_. Mutta miksi te hyvät ihmiset pidätte akkunat ja ovet\nauki?\n\n_Terttu_. Nepä eivät olleet auki, vaan kiinni.\n\n_Kaarina_. Helppohan tuommoisesta akkunasta on tulla. Pieni haka ja sen\nkohdalla sormen levyinen rako, kuin varasta varten laitettukin.\n\n_Rouva Keränen_. Juu, juu, kyllä se niin on. Voi, hyvä isä! Oletteko\nte katsoneet huoneitanne, vaikka olisivat vieneet kaikki? — Ja minäkin\nonneton! Kuka tietää, ovatko aitatkaan jälellä! (Syöksyy ulos.)\n\n_Terttu_. Mitä me nyt teemme?\n\n_Kaarina_. En tiedä. Olen yhtä ymmällä kuin Maalin.\n\n_Terttu_. Jos menisin katselemaan — jos olisi jossakin pensaassa tai\nojassa kätkössä tässä lähellä.\n\n_Kaarina_. Sitä tuskin tarvinnee luulla.\n\n_Terttu_. Ei tiedä. Käyn kuitenkin. (Menee),\n\n_Rouva Keränen_ (tulee takaisin). Ei ollut varastettu. Aitat\npaikoillaan ja ovet lukossa. Voi, hyvä isä! Ei täällä ole ikinä\ntämmöistä sattunut. Kammottaa. Semmoinen niin lähellä. Olisi vielä\nhiipinyt meidän päähän — olisi saanut tyhjentää kaikki. Minä nukun kuin\ntukki.\n\n_Kaarina_. Sinähän heräät kärpäsen surinaan!\n\n_Rouva Keränen_. Minä! Aatukaan ei saa minua hereille! — Mutta mitä nyt\ntehdään?\n\n_Kaarina_. Pitäisi ehkä ilmoittaa poliisille ja nimismiehelle.\n\n_Rouva Keränen_. Tosiaan! Minä menen heti meidän päähän telefonoimaan.\nNiille tästä on soitettava ja niille tämä kuuluu, oikeus- ja\npoliisiasia! (Menee.)\n\n_Terttu_ (tulee). Ei ollut missään näkyvissä! Ei pyörän jälkiäkään\npaitsi sinun omasi.\n\n_Kaarina_. Se on tietenkin kantanut sylissään. — Kyllä minua\nalkaa sapettaa. Että ihminen julkee varastaa — ja vielä köyhältä\nopettajattarelta! Ja että minä olinkin niin typerä ja pidin sitä tässä!\nNyt jos vielä saan sen takaisin, seisoo se yöt sänkyni vieressä. — Et\nsuinkaan sinä sekoittanut jälkiä siellä pihalla, Terttu?\n\n_Terttu_. Kävin vain ojanviertä ja pensaissa.\n\n_Kaarina_. Meidän pitää jättää jäljet sotkematta siksi kun poliisi\ntulee.\n\n_Rouva Keränen_ (tulee). Voi, hyvä isä! Ei niitä saa käsiinsä. Poliisi\non mennyt naapuripitäjään lehmän ostoon ja nimismies on lähtenyt, mihin\nlähtenyt. Ja minä justiinsa telefonoin niin viisaasti. Halloo! Onko se\nnimismiehellä? Tämä on Hoppulan koululta kun puhutaan, Keräset! Viime\nyönä varastettu neidin pyörä, juuri täältä, Hoppulan koululta! Nähkääs,\nettä olisi tuuminut, että ehkä Ihannelma, ja saanut siivet jalkoihinsa.\nMutta eihän tässä maailmassa ole oikeutta eikä turvaa — ketään ei saa\nkäsiinsä.\n\n_Kaarina_. Pitänee tästä ruveta poliisiksi omasta takaa. Otamme merkit\nmuistiin. Terttu, tuo kynä ja paperia ja kirjoita, mitä löydämme.\nMaalin on todistajana.\n\n_Rouva Keränen_. Pitääkö tästä vielä oikeuteenkin? Sormi raamatun\npäälle?\n\n_Kaarina_. Varmasti. (Tarkastelee.) Ruuduissa ei ole sormenjälkiä.\nJohonkin sen on kumminkin täytynyt koskea — ahaa, nähkääs,\nakkunanpuitteessa oikein nokinen käpälän kuva!\n\n_Terttu_. Ihan selvä!\n\n_Rouva Keränen_. Armahtakoon! Sepä on ollut marakatti!\n\n_Kaarina_. Pikemminkin nokikolari! Näette, kuinka paksua nokea! Ja\nmillainen käsi! Leveä kuin lapio, sormenpäät ja peukalo oikeat vasarat!\n\n_Rouva Keränen_. Voi, hyvä isä! Ja semmoinen käy ympäri kuin kiljuva\nlejoona!\n\n_Terttu_. Etsien pyöriä.\n\n_Kaarina_. Kirjoita muistiin tämä jälki.\n\n_Rouva Keränen_. Niin, nyt vaanitaan sormenjälkiä. Ja kyllä tuommoiset\nsormenjäljet heti saa kiinni!\n\n_Kaarina_. Ovesta on osannut mennä jälkiä jättämättä. Mitenkähän täällä\nulkopuolella? (Menevät ulos.) Maalin, älä astu akkunan alle, etteivät\nsekoa jäljet! — Haloo, Terttuli, selvät jäljet hiekassa, paljasjalan\njäljet!\n\n_Rouva Keränen_. Totta totisesti, oikeat louhikäärmeen jalat!\n\n_Kaarina_. Suuret ovat, hirmuiset. Tuosta se on tullut, tuossa\nseisonut. Mutta huomaatkos, Maalin, vasemmasta jalasta ei näe\nisonvarpaan jälkeä ei missään! Onkohan sisällä?\n\n_Terttu_. Ei täällä enää erota. Olemme tässä tallanneet moneen kertaan!\n\n_Rouva Keränen_. Miksi se ei ole siitä vasemmasta ukkovarpaastaan\njälkeä tehnyt?\n\n_Kaarina_. Siksi, että sitä ei ole. Mitä ei ole, siitä ei tule\njälkeäkään. Vasen ukkovarvas puuttuu! Kirjoita, Leppäkerttu!\n\n_Terttu_. Vasen ukkovarvas puuttuu! Valmis!\n\n_Kaarina_. Katsomme nyt, onko kiipeämisen jälkiä. Löydätkö sinä, Maalin?\n\n_Rouva Keränen_. En minä näe mitään.\n\n_Kaarina_. En minäkään. Sen on täytynyt olla pitkä mies —\npoikkilaudoituksella ei näy jälkiäkään jaloista. Se on ylettynyt\navaamaan akkunan ja astumaan sisään kiipeämättä!\n\n_Rouva Keränen_. Kauheata! (Tulevat sisään.)\n\n_Kaarina_. Joko sinä kirjoitit, Terttuli: mies oikea hongankolistaja?\n\n_Terttu_. Valmis on.\n\n_Kaarina_ (akkunaa tarkkaillen). Eiköhän niin valtava ruho ole\nkoskettanut akkunan puitteisiin? — Ahaa! Kiitetty olkoon tuo naula,\njohon niin usein raapaisen sormeni! Näettekös siinä mitään?\n\n_Rouva Keränen_. Jokin musta tukkula!\n\n_Kaarina_. Juuri niin, musta tukkula. Kirjoita, Terttu: musta,\ntakkuinen tukka!\n\n_Rouva Keränen_. Siunatkoon, se on takertunut hiuksistaan siihen!\n\n_Terttu_. Kuin Absalom!\n\n_Rouva Keränen_. Olisi sekin jäänyt riippumaan!\n\n_Kaarina_. Olisikin! Olisi pyörä paikoillaan!\n\n_Terttu_. Tämä protokolla olisi nyt valmis, niin että jos herrasväki\nsuvaitsisi piirtää nimensä alle.\n\n_Kaarina_. Maalin, ole hyvä!\n\n_Rouva Keränen_ (kirjoittaa). Jaa koko nimi ja päivämäärä?\n\n_Terttu_. Just niin!\n\n_Kaarina_. Suur' kiitos!\n\n_Rouva Keränen_. Voi, hyvä isä, tässä minä lekotan rauhassa, rosvojen\ntyön parissa, enkä ollenkaan muista Ihannelmaa ja Lilli-Lempiä!\n\n_Kaarina_. Mikäpä hätä niillä on!\n\n_Rouva Keränen_. Mikäkö? Niillähän on myös pyörät. Ottivat mukaansa,\nkun on sitä flirttiä ympäriinsä. Ja kuka sen takaa, ettei sielläkin ole\nverantaa ja verannalla kehnoa ikkunaa!\n\n_Terttu_. Ja Absalomia!\n\n_Rouva Keränen_. Ja niin ovat pyörät menneet! Minun pitää heti\nkirjoittaa niille postikortti, että olisivat varuillaan. Että\nnostaisivat joka ilta pyörät — niin nostaisivat ne sängyn alle. Siihen\nainakin herää, kun varas rähmii sängyn alla ja rämistelee pyöriä —\nniissä on kellotkin!\n\n_Kaarina_. Mahdollista, että siinä tapauksessa minäkin olisin herännyt!\n\n_Rouva Keränen_. Ja pyörä olisi tallella. Voi voi, millä nyt pääsee\nkauppiaaseenkaan. Ei ainuttakaan pyörää kotosalla! Aatukin vei omansa\nmukanaan. Voi, voi sentään tämmöistä huolta ja vastusta! Ja keskellä\nkoreata kesää. Mitä nyt on tästä kesälomasta! Ja Aatu ei välitä mistään!\n\n_Kaarina_. Eihän hän tiedäkään.\n\n_Rouva Keränen_. Ei tietystikään. Siellä se vaan nauttii elämästä ja\nistuu mudassa. Ja me heikot vaimonpuolet hoidamme taloa ja vapisemme\nlejonan kynsissä, jolla on kädet kuin marakatilla! (Terttu nauraa.)\nEi tämä ole mikään naurunpaikka, tämä on vakava asia. Kun ajattelee\nkaikkia niitä öitä, mitä vielä on jäljellä syksyyn. Ja kuinka monta\npyöränvarkautta se louhikäärme vielä voi tehdä!\n\n_Kaarina_. Täällä hän ei enää voi tehdä yhtäkään.\n\n_Rouva Keränen_. Ei, minä en enää rupea tätä kestämään. Kirjoitan heti\nAatulle, että nyt on noustava mudasta ja jätettävä elämän koreus ja\ntultava kiireesti onnettoman kodin avuksi!\n\n_Kaarina_. Eihän häntä nyt kesken kaiken sovi sieltä hätyyttää!\n\n_Rouva Keränen_. Sovi, se on jo velvollisuuskin! Pitäisikö minun\nyksinäni nääntyä tämmöisen taakan alle? Kirjoitan heti. — Ja Mäkelästä\nsaa tänään lihaa. Otan teillekin asti.\n\n_Kaarina_. Se olisi todella tarpeen, Maalin hyvä.\n\n_Rouva Keränen_. Minä lähden sinne heti kun olen saanut päälleni.\n(Menee.)\n\n_Terttu_ (nauraa). Voi, Kaarina, että sinä voit olla vakava! Tuo Maalin\non mainio!\n\n_Kaarina_. Minua niin harmittaa se pyörä. Ajatteles, että se nyt on\njonkun hirtehisen käsissä!\n\n_Terttu_. Mitä minä tällä paperilla teen?\n\n_Kaarina_. Pane se johonkin talteen. Sen annamme poliisille, kun hän\njoskus palaa lehmän ostosta — toivottavasti hän pian saa mieleisensä —\ntai nimismiehelle, kun hän kerran ilmestyy \"minkä-mihinkin\" mentyään.\nMutta ne ajat ovat tuntemattomassa tulevaisuudessa, joten meidän pitää\nitse koettaa pyydystää sitä pyörää.\n\n_Terttu_. Mutta miten?\n\n_Kaarina_. Niin, miten? Jos panisi ilmoituksen sinne Anttilan navetan\npäähän, joka tässä kylässä näkyy toimivan kuulutustauluna.\n\n_Terttu_. Se on niin koomillista!\n\n_Kaarina_. Eikä ole näistä. Varsin luonnollinen ilmoittelupaikka. —\nMutta pitäisi luvata palkkio. — Kuinka paljon lupaisi, että viitsisivät\nyrittää ja ettei toisaalta kävisi liian tuhoisaksi kukkarollemme?\nMitähän olisi sataviisikymmentä markkaa?\n\n_Terttu_. Minä kyllä ajan varasta ilman mitään.\n\n_Kaarina_. Mitä sinä tuumit, Terttu-Kerttu, onko se sopiva summa?\n\n_Terttu_. Miksikäs ei!\n\n_Kaarina_. Ajattelen, jos joku köyhä sattuisi löytämään, olisi se\nsievoinen raha. — Nyt rustaamaan ilmoitusta! (Kirjoittaa.)\n\n_Terttu_. Kuulehan, Kaarina?\n\n_Kaarina_. No?\n\n_Terttu_. Kukas eilen illalla toivoi, että jotakin tapahtuisi?\n\n_Kaarina_. Varmaan piskuinen Terttuli!\n\n_Terttu_. Enemmän sentään arvoisa opettajatar! Ja nyt onkin jotakin\ntapahtunut!\n\n_Kaarina_. Mene kissanhäntään!\n\n_Terttu_. Noin ihmiset aina ovat kiittämättömiä! Vaikka sinullakaan ei\nole nyt syytä valittaa yksitoikkoisuutta!\n\n_Kaarina_. Tule tänne, että nipistän sinua! En minä tämmöistä\ntoivonut enkä tämmöisestä huoli. Pyöräni minä tahdon takaisin. Senkin\nkelvottomat poliisit ja nimismiehet, eivät nekään ole saapuvilla\nsilloin kun niitä tarvitsisi. Letkautan vähän tässä!\n\n_Terttu_ (kurottautuu katsomaan). Mitä hassua sinä kirjoitat? Mutta,\nKaarina, sopiiko se?\n\n_Kaarina_. Miksi ei sovi! Saatpa nähdä, minä saan pyöräni takaisin,\nettä keikkuu!\n\nVäliverho,\n\n\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nSama kuisti. Joku päivä myöhemmin. Nimismies Kai Ranka ja isäntä Eero\nTarpala astuvat ensin koputettuaan sisään.\n\n_Ranka_. Ei yhtä ristinsielua! Pitänee itse käydä taloksi! Istuppa,\nEero! (Molemmat istuutuvat.)\n\n_Tarpala_. Kiitos, kiitos, mutta eiköhän ole vähän noloa asettua näin\nkodikkaaksi, kun ei ole asianomaisia saapuvilla?\n\n_Ranka_. Palttua minä niille vanhoillepiioille. Ja löylyä! Löylyttää\ntekee mieli sitä opettajatar-peeveliä tästä ilmoituksesta! (Vetää\npaperin taskustaan.)\n\n_Tarpala_. Mitä siitä nyt enää, kun sen jo revit yleisön nähtävistä?\nHarmi se hänellekin pyöränsä menetys.\n\n_Ranka_. Harmi niin. Mutta hittoako minä siihen asiaan kuulun!\n\n_Tarpala_. Olethan sinä nimismies, järjestyksen ylivalvoja pitäjässä!\n\n_Ranka_. Äsh! (Lukee ilmoitusta.) \"Sataviisikymmentä markkaa sille,\njoka toimittaa takaisin varastetun naisten polkupyörän. Heinäkuun\n23 päivää vasten yöllä varastettiin allekirjoittaneen kuistilta\nnaisten polkupyörä, ruskea, ketjusuojustin puuttuu, ohjaustangossa\nnumero 424745. Koska arvoisa poliisi on lehmänostossa ja arvoisa\nnimismies missä tahansa ja varas niin ollen ilman lain kouran uhkaa,\nniin tiedoitan täten hänen tapaamistaan helpottaakseni ja myös jotta\nlähimmäiseni senkaltaista kavahtaa taitaisivat, että mies on suuri ja\nroteva, mustatukkainen ja nokikätinen, käy paljain jaloin, vasemman\njalan ukkovarvas puuttuu. Hoppulan koululla, 23 päivänä heinäkuuta.\nKaarina Koivu, opettajatar.\"\n\n_Tarpala_. Se on mainio!\n\n_Ranka_. Mainio! Arvoisa nimismies missä tahansa! Se on herjausta.\nAjatteleppa, jos olisi sattunut joku, esimerkiksi maaherra tai muita —\nei, kyllä minä sen löylytän!\n\n_Tarpala_ (tarkastellen paperia). No, se todistaa vain, että hän on\nsukkelasuinen. Vahinko, että hän on vanhapiika. Tämä on hyvä ilmoitus.\nMistä hiivatista hän tietää sen varkaan tuntomerkit?\n\n_Ranka_. Minkälaiset merkit?\n\n_Tarpala_. Juurihan itse luit!\n\n_Ranka_. Minä en ajatellut muuta kuin sitä, mitä hän oli kirjoittanut\nminusta. — Totta vie! Suuri mies, musta tukka, nokikäpälä, vasen\nukkovarvas poissa — missä hitossa on sama ansioluettelo?\n\n_Tarpala_. Mitä nokista ammattia hän voinee harjoittaa?\n\n_Ranka_. Viinankeittoa! Nyt muistan. Se on Viina-Kustaan ansioluettelo!\nKas vain sitä roistoa, se häärää täällä päin varastelemassa, ja me\netsimme kokonaan toisaalta!\n\n_Tarpala_. Niinpä saat lopuksi kiittää opettajatarta hänen pirteästä\nilmoituksestaan!\n\n_Ranka_. Se mies on saatava kiinni. Myötäänsä onkin osannut väistellä.\nPitää heti telefonoida ympäri ja ajaa takaisin kirkolle järjestämään\njahtia. Ja minä aioin näillä main viivyskellä ja olin iloinen, kun\ntapasin sinut.\n\n_Tarpala_. Hauska kuulla!\n\n_Ranka_. Ajattelen, että meidän olisi yhdessä helpompi tavoittaa se\nminun varkaani.\n\n_Tarpala_. Sinun varkaasi!\n\n_Ranka_. Niin, se veikeä varas, joka on vienyt leponi ja rauhani!\n\n_Tarpala_. Ja varastanut sydämesi — sinä käyt kovin hempeäksi!\n\n_Ranka_. Minun täytyy saada hänet käsiini.\n\n_Tarpala_. Kenet?\n\n_Ranka_. Hänet juuri, josta jo sinulle kerroin. Neitonen, jonka tapasin\nsiinä Koukkumäessä, oikea ilmestys keskellä sydänmaata, kaunis, huima\nja ylpeä. Hän ei tahtonut ajaa minun kanssani — mutta hänen täytyy.\n\n_Tarpala_. Jätä jo. Kun yksi ei tahdo, tahtovat sadat muut.\n\n_Ranka_. Minä viis niistä muista. Hänet minä otan, otan muitta\nmutkitta, kun vain tapaan.\n\n_Tarpala_. Ties, vaikka olisi jo naimisissa?\n\n_Ranka_. Naimisissa! Hän ei saa olla naimisissa muuta kuin minun\nkanssani!\n\n_Tarpala_. Kiinni korvia myöten!\n\n_Ranka_. Sinun pitää auttaa minua. Sinä olet pitäjäläisiä. Tunnet\ntaloja ja töllejä. Missä niistä voisi olla kesävieraita tai muita\nsellaisia? Olen kuulustellut täkäläisiltä. Mutta ne eivät tiedä.\nVastaavat vain, ettei ole täällä missään kesävieraita.\n\n_Tarpala_. Ei niitä siis ole.\n\n_Ranka_. Mutta hän on.\n\n_Tarpala_. Varmaan joku ohikulkija.\n\n_Ranka_. Ei ollut, hän oli paljain päin. Sellainen suloinen kiharapää.\n\n_Tarpala_. Suloinen kiharapää! En voi auttaa sinua. Talon tytöissä ei\nole ainuttakaan sellaista, ja Ihannelman ja Lilli-Lempin kihara-päät\neivät ole suloiset...\n\n_Ranka_. En voi käsittää, mihin hän pyörineen päivineen katosi. Ajoin\ntakaisin, etsin puolelta ja toiselta — ei jälkeäkään.\n\n_Tarpala_. Olikin siis kummitus. Ehkä ikävöintisi luoma kuva eikä elävä\nihminen.\n\n_Ranka_. Loruja! Hänkö ei elävä? Niin eloisia kasvoja on harvalla.\nJa nyt minun pitää taas lopettaa etsiminen tämän viheliäisen\nopettajattaren takia!\n\n_Tarpala_. Viina-Kustaan takia!\n\n_Ranka_. Vieköön sarvipää Viina-Kustaan!\n\n_Tarpala_. Sinun pitää olla siinä apuna Belsebubille! (Terttu tulee,\npysähtyen hämmästyneenä kynnykselle. Ranka ja Tarpala nousevat\nkumartamaan.)\n\n_Ranka_. Voitteko te tietää, missä on opettajatar. Tahtoisin tavata\nhäntä virka-asiassa. Minä olen tämän pitäjän nimismies.\n\n_Terttu_. Menen heti häntä kutsumaan...\n\n_Tarpala_. Kuulkaahan — kuka te olette? Oletteko te täällä kesää?\n\n_Terttu_ (nauraen mennessään). Kukas te olette? Kyllä minä olen täällä\nkesät ja talvet!\n\n_Ranka_. Yhtä naseva sutkaisemaan kuin hänkin!\n\n_Tarpala_. Pakana! Minun olisi pitänyt esitellä itseni. Tuleekohan hän\ntakaisin?\n\n_Ranka_. Ei varmaankaan. Nyt saat sinäkin aloittaa etsiskelyn!\n\n_Tarpala_. Tämä kylä näkyy tulleen salaperäisiä kaunottaria täyteen!\n\n_Kaarina_ (tulee Tertun kanssa). Hyvää päivää! (Pysähtyy hämmästyen.)\n\n_Ranka_. Siinäpä teidät viimeinkin tavoitan! Mihin te katositte siitä\nmäestä? Tåälläkö te asuttekin?\n\n_Kaarina_. Täällä.\n\n_Ranka_. Peijakas! Kuinka helposti olisin voinut teidät löytää!\nOlisitte vain ilmoittanut minulle!\n\n_Kaarina_. Enhän edes tiedä nimeänne!\n\n_Ranka_. Ah, niin. Anteeksi, Ranka, nimismies, Kai Ranka...\n\n_Tarpala_ (Tertulle). Suvainnette — Tarpala... (Esittäytyvät.)\n\n_Kaarina_. Nimismies, jolla on virka-asiaa minulle!\n\n_Ranka_. Teille minulla on ihan yksityistä. Mutta virkajuttu on minulla\nselvitettävä sen opettajattaren kanssa!\n\n_Kaarina_. Minä olen juuri se opettajatar.\n\n_Ranka_. Mahdotonta! Ne ovat rumia vanhojapiikoja!\n\n_Kaarina_ (loukkautuen). Unohdin, että teillä tietenkin on samat\nmielipiteet kuin rouva Keräsellä!\n\n_Ranka_. En ymmärrä teitä! Tarpala. Syy on minun tai oikeastaan\nIhannelma-neidin, joka antoi minulle niin väärän kuvan teistä.\n\n_Kaarina_. Ihannelma?\n\n_Tarpala_. Niin. Talvella eräissä iltamissa kysyin häneltä, miksi\nhe eivät tuo uutta opettajatarta sisarineen nähtäville. Siihen hän\nvastasi, että jos minua huvittaa kaksi kamalaa vanhaapiikaa... ja niin\nmeitä ei sitten huvittanut.\n\n_Ranka_. Koko talvi hukkaan! Miksi te ette voineet pistäytyä kertaakaan\nmissään?\n\n_Kaarina_. Siksi, että meillä ei ollut milloinkaan tilaa hevosissa.\n\n_Tarpala_. Mitenkä?\n\n_Terttu_. Siten, että Ihannelma ja Lilli-Lempi ottivat aina hommakseen\nhevoset. Ja kun lähtö tuli, selvisikin, ettei ollut tilaa kuin juuri\nparahiksi Ihannelmalle ja Lilli—Lemmelle.\n\n_Tarpala_. Niitä typeriä häijyläisiä! Piti kai heidän tietää, ettette\niät kaiket voi piilossa pysyä.\n\n_Kaarina_. Emmekös me hyvin pysyneet? Pysyisimme vieläkin, ellei olisi\nsattunut sitä pyöräjuttua.\n\n_Tarpala_. Jonka johdosta arvoisa nimismies tuli antamaan löylyä.\n\n_Kaarina_. Minulleko?\n\n_Ranka_. Teille juuri. Mihin te katositte siitä mäestä? Ja kirjoititte\nsitten kaikkien tiettäväksi: \"ja koska nimismies on minkä missäkin...\"\nkun minä juuri lentelen teitä etsimässä!\n\n_Kaarina_. Minä en tiennyt, jotta olisin voinut kirjoittaa: \"Koska\narvoisa nimismies lentelee minua etsimässä!\"\n\n_Ranka_. Teidän pitää ajaa tästä lähin minun kanssani!\n\n_Kaarina_. Mahdotonta!\n\n_Ranka_. Miksi?\n\n_Kaarina_. Minulla ei ole pyörää!\n\n_Ranka_. Niin, peijakas soikoon, se Viina-Kustaan peeveli!\n\n_Tarpala_. Sopimaton on sinun kielesi nuorison kasvattajan edessä!\n\n_Ranka_. Anteeksi, tarkoitan: ylistetty olkoon Viina-Kustaa, joka\ntekosellaan auttoi meidät yhteen!\n\n_Terttu_. Mikä Viina-Kustaa?\n\n_Tarpala_. Varas.\n\n_Kaarina_. Onko teillä jo varas kiinni?\n\n_Ranka_. Ei vielä, eikä pyöräkään. Mutta jos pyörä olisi, lähtisitte\nkanssani!\n\n_Kaarina_. Mutta sitä minulla ei ole.\n\n_Ranka_. Mutta sitten kun se teillä on?\n\n_Kaarina_. Sitten kylläkin!\n\n_Ranka_. Te kuulitte kaikki, mitä hän lupasi: lähteä kanssani maailman\nääriin!\n\n_Tarpala_. Kun hän saa pyörän.\n\n_Ranka_. Niin, ajamme yhdessä elämän myötä- ja vastamäet.\n\n_Kaarina_. Te liioittelette omavaltaisesti!\n\n_Terttu_ (katsottuaan akkunasta). Rouva Keränen astelee pihamaalla!\n\n_Tarpala_. Taivas varjelkoon häntä äkkäämästä meitä!\n\n_Kaarina_. Miten te voittekin päästä niin valppaan vartion ohi!\n\n_Ranka_. Oletteko te valvonnan alla?\n\n_Terttu_. Erittäin ankaran. Niin kauan kuin koulun rouvan silmät\nnäkevät, ei pidä yhdenkään miehenpuolen opettajattaren asuntoon astuman!\n\n_Tarpala_. Vaan pitää heidät tiellä opettajan puolelle käännytettämän!\n\n_Ranka_. Mitä te löpisette?\n\n_Kaarina_. Rouva Keräsen elämäntehtävästä, joka on sellaisen vartion\npitäminen, ettei yksikään opettajatar sotkeutuisi avioliiton pauloihin!\n\n_Tarpala_. Vaan että Ihannelma ja Lilli-Lempi niihin nopeasti\nsidottaisiin!\n\n_Ranka_. Ahaa, katsos peijakasta!\n\n_Terttu_. Nyt hän tuijottaa tänne päin!\n\n_Tarpala_. Huomaa pyörämme!\n\n_Kaarina_. Nyt hän valmistaa meille yllätyksen!\n\n_Ranka_. Ja me hänelle!\n\n_Rouva Keränen_ (tulee hengästyneenä). Mitenkä teillä on miesten pyörät\nseinustalla? Ja herroja veranta täynnä! Tarpalan Eerokin! Kuinka te\ntänne olette päässeet enkä minä huomaa mitään? Eikös Eerokin tiedä,\nettä Lilli-Lempi on kursseilla ja flaksaa! Ai, ai, Eero!\n\n_Tarpala_. Jokos hän on kihloissa?\n\n_Rouva Keränen_. Sitä ne kysyy kaikki. Ja mikäs ihme se, että Eero, he,\nhe. — Mutta miten te pääsitte niin, etten minä huomannut?\n\n_Ranka_. Rakkauden tiet ovat ihmeelliset, todistaa jo vanha Salomo!\n\n_Tarpala_ (esitellen). Nimismies Ranka ja rouva Keränen.\n\n_Ranka_. Teidän opettajattarenne tuleva mies.\n\n_Rouva Keränen_. Mitä!\n\n_Ranka_. Että minä olen neiti Koivun sulhanen, ja minulle on mieluista\ntutustua...\n\n_Rouva Keränen_. Tuoli, missä tuoli on! (Istuutuu puhkuen ja hikeä\nkuivaten.) Mitä te sanotte!\n\n_Kaarina_. Ei, minä en...\n\n_Ranka_. Näette, vieläkään hän ei tahtoisi, että ilmoittaisimme\nkihlauksestamme!\n\n_Rouva Keränen_. Ei se voi olla totta, ei mitenkään!\n\n_Kaarina_. Ei kylläkään...\n\n_Ranka_. Ei kylläkään ole sitä julkaistu, mutta totta se on!\n\n_Rouva Keränen_. Mutta tehän tanssitte Ihannelman kanssa!\n\n_Ranka_. Minulla oli kunnia suostua hänen pyyntöönsä!\n\n_Rouva Keränen_. Ja Ihannelma on juuri kuin luotu... Herra isä, eihän\nIhannelma tiedä mitään! Minä menen heti hälle kirjoittamaan! (Aikoo\nnousta, mutta istuutuu jälleen.) Ei, tämä on vain ilkeätä petosta ja\nsilmäin lumoa!\n\n_Tarpala_. Kyllä hän on lumoutunutkin!\n\n_Kaarina_. Minun pitää sanoa, että minä en...\n\n_Ranka_. Että hän ei ajatellut olevan mitään loukkaavaa siinä, että\nkihlaus julkaistaan.\n\n_Terttu_. Ja että se olisi niin järkyttävä tapaus.\n\n_Kaarina_. Terttu, sinäkin!\n\n_Rouva Keränen_. Onko hänkin kihloissa?\n\n_Tarpala_. Ei ihan vielä, mutta menemäisillään!\n\n_Rouva Keränen_. Siunatkoon! Kenen kanssa?\n\n_Tarpala_. Hm — pitääkö minunkin paljastaa salaisuuteni...\n\n_Terttu_. Ei, mutta...\n\n_Tarpala_. Kuulette taas — nämä sisarukset eivät halua julkisuutta!\n\n_Rouva Keränen_. Ja mitä nyt Tertusta on semmoiseen taloon kuin\nTarpala! Täysi lapsi!\n\n_Terttu_. Mehän olemme vanhojapiikoja!\n\n_Rouva Keränen_. Ja niinkuin se möyrii tuossa puutarhassa. Lilli-Lempi\nsanoo aina, että puutarhakoulun käyneillä on niin hoitamattomat kädet!\n\n_Kaarina_. Lilli-Lempi on niin hieno ihminen.\n\n_Ranka_. Eiväthän ne Lilli-Lellit sovi maalaisoloihin.\n\n_Tarpala_. Tarpala tarvitsee puutarhuria, jotta ruusut ja liljat siellä\nkukoistaisivat! Tyttö, joka osaa maata möyriä, on tytöistä parhain!\n\n_Terttu_. Hauska kuulla! Rakastan työtäni.\n\n_Rouva Keränen_. Ei, nyt minä en enää osaa ajatella. Maailma on ihan\nnurinpäin. Mitä tästä tuleekaan?\n\n_Ranka_. Kaksoishäät tähän opettajattaren päähän.\n\n_Rouva Keränen_. Sitä minä en usko, ennenkuin näen. Viisitoista vuotta\non tässä ollut opettajattaren virka, ja seitsemän heitä on ollut. Mutta\nvielä ei ole yksikään päässyt kihloihin asti. Miten nämä ovat joutuneet\nnäin pitkälle?\n\n_Tarpala_. Se on suuri salaisuus!\n\n_Rouva Keränen_. Eikä Kaarina ole puhunut sanaakaan ennakolta!\n\n_Kaarina_. Minulla ei ole ollut mitään puhuttavaa.\n\n_Rouva Keränen_. Voi, voi, minun pitää kirjoittaa Lilli-Lempille ja\nIhannelmalle. Tulkoot pois niiltä kursseilta. Ei semmoisista mitään\nhyödy. Ja Aatu — siellä se vaan istuu mudassa ja nauttii elämästä! Ja\nkaikki murheet saan minä, heikko vaimonpuoli, yksin kantaa! (Menee.)\n\n_Kaarina_. No, nyt te sopan keititte! Ajatelkaas nyt sitä jokapäiväistä\nvoivottelua!\n\n_Terttu_. Ja kun Lilli-Lempi ja Ihannelma rientävät kotiin...\n\n_Tarpala_. Ja Aatu elämän nautinnosta ja mudasta!\n\n_Ranka_. Kerran se soppa kuitenkin olisi ollut nieltävä, parempi heti!\n\n_Tarpala_. Ja myöntäkää, että oli hivelevää nähdä sen louhikäärmeen\nällistys: kaksoishäät! Eikä hän ole haistanutkaan!\n\n_Terttu_. Se oli hyvittävää, myönnetään. Mutta millaisiksi te luulette\nmeitä, että te noin vain...\n\n_Kaarina_. Ja toisaalta on Maalin-rouvassa hyvääkin. Hän on sittekin\nmiellyttävämpi kuin Ihannelma ja Lilli-Lempi.\n\n_Tarpala_. Siksipä juuri nämä meidän häämme tulevat olemaan suuri apu\nMaalin-rouvalle ja tekevät Ihannelman ja Lilli-Lemmen miellyttävämmiksi!\n\n_Kaarina_. Meidän häämme?\n\n_Tarpala_. Lilli-Lempi pannaan puutarhakouluun ja Ihannelma seminaariin!\n\n_Ranka_ (on katsellut akkunasta). Ja Kaarina Koivu ajaa Kai Rangan\nkanssa halki elämän!\n\n_Kaarina_ (nauraen). Varmasti, pyörällä, jota ei ole!\n\n_Ranka_. Te kuulitte kaikki!\n\n_Puu-Pekka_ (laahaa pyörää sisään). Nyt minä lahjan tuon! Tunteekos\nopettajatar tätä kapinetta!\n\n_Kaarina_. Minun rakas pyöräni! Ja ihan ehjä! Voi, Pekka! Istukaa!\nKuinka te sen löysitte?\n\n_Puu-Pekka_. He, he, he! Enhän minä sitä. Mikkohan sen, ruispellosta.\nPaimentaa siellä lehmää. Äkkää, että on polku pellossa, ja tuumaa, että\nlähteepä katsomaan, mihin se polku vie, ja töksähtää opettajattaren\npyörään. Siellä oli koreasti kellellään keskellä ruista!\n\n_Tarpala_. Kuules pakanaa!\n\n_Kaarina_. Se oli onni, että sinne kätki. Onni minulle ja Mikolle. Nyt\nsaa Mikko sataviisikymmentä markkaa.\n\n_Puu-Pekka_. Ei kait sitä opettajattarelta ilkeä ottaa niin paljoa. Ja\nmikäs työkään se nyt oli, ruispellosta tielle taluttaa.\n\n_Kaarina_. Olihan se. Ilman Mikkoa olisi vieläkin kateissa.\n\n_Terttu_. Ja nyt saa Mikko ne talvitaminerahat, joita Miina niin\nhuokaili!\n\n_Kaarina_. Niin, nähkääs, mehän kaikki toivoimme, että sattuisi\njotakin, ja nyt sattuikin!\n\n_Puu-Pekka_. He, he, he! Ettäkös minä nyt, oikeinkos ottamaan. Jos se\nMiina suuttuu, kun opettajattarelta... Kyllä on komia raha. Mutta mitä\ntästä sanoo Salamelinska — johan se paukahtaa halki. Jotta verannalla\nistuu kahvilla ja saa sataviisikymmentä markkaa. Suuri kiitos! Otanpas\nSalamelinskan kiusallakin.\n\n_Kaarina_. Hakkaakos Pekka puita saman tien?\n\n_Puu-Pekka_. Voishan niitäkin. Mutta olis vielä toinen tärkeä asia. Se\nvaras on meillä.\n\n_Ranka_. Mitä?\n\n_Puu-Pekka_. Se on meillä aitassa lukon takana. Pitäis nyt soittaa\nnimismiehelle taikka muille semmosille, että korjaisivat.\n\n_Ranka_. Minä olen nimismies.\n\n_Puu-Pekka_ (kumartaen). Ihtesä nimismies! Minä kun en tuntenna! Vai\noikein nimismies!\n\n_Ranka_. No, selittäkäähän, miten varas teille joutui.\n\n_Puu-Pekka_. Se tuli aamupäivällä. Pyysi päästä maata johonkin\nsivumpaan. Oli muka käynyt pitkän matkan ja jatkaisi taas\niltaviileällä. Minä autoin aittaan ja kun se ovi ei pysynyt kiinni,\nkäski se vääntää lukkoon ja herättää sitten hämärissä. Ja niin minä\nväänsin. Mutta sitten tuumi Miina, että vikainen sekin miespaha,\nvasemman jalan ukkovarvas poissa. Ja siitäkös mulle valkeni, että sehän\nse onkin varas, niinkuin siinä opettajattaren lakaatissa neuvotaan.\n\n_Ranka_. Onko se samanlainen?\n\n_Puu-Pekka_. Rikulleen. Suuri kun koljatti, tukka kun haahkanpesä — ja\nse ukkovarvas.\n\n_Terttu_. Mutta jos se nyt onkin jo karannut!\n\n_Puu-Pekka_. Eikä ole. Hain Keskitalon Kallen vahdiksi, ja se kopauttaa\npäähän, jos yrittää ulos.\n\n_Ranka_. Reilu komento!\n\n_Terttu_. Sen työn päälle ansaitsee Pekka oikein kuumat kahvit. Ja saa\nkait tarjota toisillekin! (Menee.)\n\n_Tarpala_. Tietysti, kihlakahvit! Minä tulen auttamaan, että saadaan\noikein kuumaa! (Menee Tertun jälessä.)\n\n_Puu-Pekka_. Mitä se sanoi kihloista?\n\n_Ranka_. Eikö Pekka tiedäkään, että opettajatar on kihloissa?\n\n_Puu-Pekka_. Eihän toki! Se ei ole sitä edes mulle uskonut!\n\n_Kaarina_. Ei Pekan tarvitse...\n\n_Ranka_. Kaikkea tietää! Kuinka varovainen! Kyllä hän vain on minun\nmorsiameni!\n\n_Puu-Pekka_. Ihtesä nimismiehen! Kovin on ylevää! Mutta surku mun tulee.\n\n_Ranka_. Minkä vuoksi?\n\n_Puu-Pekka_. Kun niin hyvä ihminen menee. Ei tänne toista semmoista\nopettajatarta saa. Ja mitä mun enää puitten hakkuustani iloa on!\n\n_Ranka_. Tulette meille hakkaamaan.\n\n_Puu-Pekka_. Ettäkö minä pääsisin ihtelle nimismiehelle. Mutta\nSalamelinskan naamaa on lysti katella, kun se kuulee, että ihtellä\nnimismiehellä juo kahvia verannan päällä!\n\n_Kaarina_. Kuulkaahan, Pekka hyvä...\n\n_Ranka_. Ja menkää nyt hakkaamaan puita siksi ajaksi, kunnes kahvi\njoutuu!\n\n_Puu-Pekka_. Passaahan se. Ja lykkyä vaan tykö! (Menee.)\n\n_Ranka_. Suur'kiitos!\n\n_Kaarina_. Te teette asian yhä hullummaksi.\n\n_Ranka_. Älkää suuttuko minuun. Mehän kuulumme toinen toisellemme.\nIlman teitä en rupea elämään. Ettekö tekin tunne samoin, Kaarina?\n\n_Kaarina_. Te olette nopea.\n\n_Ranka_. Se ei ole vastaus. Minun pitää mennä nyt kytkemään\nViina-Kustaa. Tulkaa mukaan, Kaarina.\n\n_Kaarina_. Minä tulen.\n\n_Ranka_ (taluttaen pyörää ulos). Ajamme niin kauan, että minä saan\nvastauksen!\n\n_Tarpala_ (juosten sisään). Mihin te karkaatte! Kahvi on kiehumassa!\n\n_Ranka_. Koeajelulle, veikkonen!\n\n_Kaarina_. Tulemme pian takaisin! (Menevät.)\n\n_Tarpala_. Terttu! Nuo kaksi menevät koeajelulle. Toivottavasti on\nMaalin-rouva akkunassa!\n\n_Terttu_ (ovella matkien Maalin-rouvaa). Viisitoista vuotta on tällä\nkoululla ollut opettajattaren virka, ja seitsemän on opettajatarta\nollut, mutta ainoakaan heistä ei ole päässyt täällä kihloihin, siitä\nminä olen pitänyt huolen — eikä sitä voi ymmärtää, että... (Menee\ntakaisin.)\n\n_Tarpala_ (seuraten häntä). Että yksi varastettu polkupyörä voi näin\nsuuria asioita matkaan saattaa!\n\nVäliverho.\n\n\n\n"]