[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fDY34U15cFvMms6pPPRLRQGN5YqFNk4AwdfObZusyIjE":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":18,"wordCount":19,"charCount":20,"usRestricted":21,"gutenbergId":22,"gutenbergSubjects":23,"gutenbergCategories":25,"gutenbergSummary":28,"gutenbergTranslators":29,"gutenbergDownloadCount":30,"aiDescription":31,"preamble":32,"content":33},2933,"Amerikasta palatessa","Selja, Aapo",1877,1940,"2933-selja-aapo-amerikasta-palatessa","2933__Selja_Aapo__Amerikasta_palatessa","Pilanäytelmä 1:ssä näytöksessä","naytelma",[14],"huumori",[],"fi",1904,null,3274,19230,false,52224,[24],"Finnish drama -- 20th century",[26,27],"Humour","Plays/Films/Dramas","\"Amerikasta palatessa: Pilanäytelmä 1:ssä näytöksessä\" by Aapo Selja is a play written in the early 20th century. This work follows the themes of identity, expectation, and community dynamics as characters gather to welcome a man returning from America. The narrative captures the anticipation and gossip in a rural tavern setting as townspeople speculate about the protagonist's wealth and experiences abroad.  The play unfolds in a guest room of a tavern where villagers await the return of Arvid, who is believed to have prospered in America. As the characters engage in lively conversation, they reveal their hopes and prejudices regarding Arvid's journey and its implications for their community. When Arvid finally arrives, he is unexpectedly mistaken for another man named Joni, who seizes the opportunity to impersonate him. This leads to humorous misunderstandings and a series of comic situations, ultimately culminating in the dramatic revelation of Arvid's true identity. The play explores themes of social status, the allure of wealth, and the intricate narratives that communities create around individuals. (This is an automatically generated summary.)",[],236,"Yksinäytöksisessä pilanäytelmässä kyläläiset kokoontuvat kievariin odottamaan Amerikasta palaavaa Arviidia. Keskusteluissa pohditaan kotiinpaluun herättämää huomiota, mahdollista rikastumista ja suunnitelmia ostaa paikallinen tila.","Aapo Seljan 'Amerikasta palattaessa' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 2933. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","AMERIKASTA PALATESSA\n\n--\nPilanäytelmä 1:ssä näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nAapo S.\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nBoman & Karlssonin kustannuksella\n1904.\n\nHämeenlinnan Uusi Kirjapaino.\n\n\n\n\nHENKILÖT:\n\n Sakari, kievarin isäntä.\n Martta, hänen vaimonsa.\n Arvid, heidän poikansa.\n Liisa, palvelija.\n Joni.\n Takamäen Taava,        |\n Laitolan emäntä,       |\n Taavetti,              |  Kyläläisiä.\n Haaralan isäntä,       |\n Eero,                  |\n Poliisi.\n\n\n\n\nVierashuone eräässä maakylän kievarissa. Huonekalusta keskinkertainen.\nPari kynttilää palaa piirongin päällä. Lattialle on havuja pilkottu.\nPitkät, valkoiset uutimet ikkunoissa.\n\nEsiripun noustessa istuvat kyläläiset totisen ja tärkeän näköisinä mikä\nmissäkin, toiset ääneensä puhellen, toiset hiljaa keskenään supatellen.\n\n_Taavetti_: On se mahtanut tämän talon Arviiti rikastuakin siellä\nAmerikassa?\n\n_Takamäen Taava_: No, sen nyt tietääkin! Eipähän se siitä mihin pääse.\nSellainen visu ja toimelias mies! — Niin on emäntä sanonutkin minulle,\nettä kun Arviiti tulee, niin heti se ostaa Tuomiahon tilan ja sitä\nviljelemään alkaa. Siihen kauppaan ei joka mies pystykään. — Niin.\nHyväpä se onkin sen talon perillisille, että pääsevät veloistaan ja\nsaavat osansa kukin. Niinpä se Tuomiahon Kaisa sanoikin minulle tässä\ntuonoin, kun kävin häntä hieromassa, että...\n\n_Laitolan emäntä_: Mitenkäs on, ei taida se Kaisa vielä olla\nnaimisissa?\n\n_Taava_: Eikös kissa! Kukapa siitä vaivasesta raukasta... Vaikka\nkyllähän se Koiviston Eljas sitä riijasikin, mutta sitten kun Tuomiahon\nisäntä kuoli ja velkamiehet alkoivat perikuntaa hätyyttää niin näki\nEljaskin, ettei se talo niin rikas ollutkaan kuin mitä puhuttiin.\nSiihen jätti Kaisan, ja nai kokonaan toisesta kylästä.\n\n_Taavetti_: Oli sitte varmaankin Eljaan nykyisellä eukolla enemmän\nrahaa kuin Kaisalla?\n\n_Taava_: Sanoivathan ne hänellä olleen jonkun verran rahojakin — ja\nsitte niin pulska ja veikeä ihminen. Kyllähän se kelpasi ottaa\nsellainen.\n\n_Laitolan emäntä_: Mutta ompa täällä tosiaankin somasti laitettu.\nVaikka ihmekös se tällaisena päivänä. Kummapa on kun ei sitä Arviitia\njo kuulu!\n\n_Haaralan isäntä_: Tulee kait se, kun kerkiää.\n\n_Taavetti_: Niin! Eihän sitä sieltä Amerikan maasta niin hopusti tulla,\nkuin jostain muualta.\n\n_Eero_: Kyllä se jo on Arviiti aikoja sitten Amerikan jättänyt...\n\n_Taava_: Onpa tietenkin! Sehän kuuluu Amerikan ja tämän Suomen välillä\nolevan niin suuri merikin, että ei kirkkaalla ilmallakaan toista rantaa\nnäe. Tuo Jaakon-Tuomaan Juhokin, joka meriä on niin paljon seilannut,\nsanoi minulle että...\n\n_Eero_ (Naurahtaen): Kyllä sitä on merta Amerikan ja Suomen välillä.\nSaa siinä seilata monta päivää, ennenkuin yli pääsee.\n\nTaava: Voi, Vooi! Mutta ompa se kummaa, ettei ne ihmisraukat eksy sinne\nijäksi päiväksi...\n\n_Eero_: Eivät eksy. Kyllä merimies tiensä löytää suuremmillakin\nmerillä.\n\n_Taava_: Vieläkö niitä sitten on suurempiakin meriä?\n\n_Eero_: On niitä meriä maailmassa! Sekin Iso Valtameri, joka on\ntoisella puolen maailmaa, on niin suuri, että sen etelän puoleinen\nlaita kohoaa hyvän matkaa auringon toiselle puolen.\n\n_Laitolan emäntä_: Hi, hi, hih! Jopas taisi Eerolta tulla vähän\nliikojakin lasketuksi!\n\n_Taavetti_: Liijan suurelta se minustakin tuntuu.\n\n_Eero_: Kyllä se on puhdasta totuutta mitä sanoin! Enkös minä sitä\ntietäisi, kun olen monta vuotta siellä seilannut. Olenpa monet\nmonituiset kerrat katsellut sieltä valtameren toiselta laidalta, kuinka\nsinne aurinko paistaa pohjoisesta, sen sijaan, kun se täällä näyttää\nolevan etelän puolella. Ja ei suinkaan se muutoin sillä tavoin\nnäyttäisi, jos ei maailma ylettyisi auringon toisellekin puolen!\n\n_Haaralan isäntä_: Mutta niinhän ne opettavat kouluissa, että maailma\non pyöreä kuin pallo, joka kantilta.\n\n_Eero_: Niinhän ne opettavat, mutta toisenlaiseen käsitykseen olen minä\ntullut. Maailma on soikea niinkuin soikka peruna ja lisäksi toinen pää\nkäpristynyt ylös päin, auringon taka, eteläpää nimittäin. Sen vuoksihan\netelämaissa onkin niin lämmin.\n\n_Taava_: Eero kai sen parhaiden tietää, kun on niin paljon maailmaa\nkulkenut. — Vaan kyllä se tosiaan on kummallinen tämä maailma!...\n\n_Taavetti_: On se! Mutta se minusta on käsittämätöntä, että mitenkä\nkaikki pysyy niin tasaisesti maan pinnalla, kun se niin monimutkainen\non?\n\n_Taava_: No sanokaas muuta! Kyllä se on kummallista!\n\n_Laitolan emäntä_: Ihmeellisiä ne ovat Luojan työt!...\n\n_Liisa_ (Tulee, kantaen kahvia suurella tarjottimella. Heti hänen\njälessään Martta, kummassakin kädessään porsliinilautanen, joissa on:\ntoisessa korppuja ja toisessa rinkeliä. Kahvia ja etenkin nisua\nottaessa naiset kursailevat, huudahtellen: \"No, eihän sitä nyt olisi\ntarvinnut!\" ja \"Näin paljon nisuakin!\" y.m.s.)\n\n_Martta_ (Nisua jakaessaan): No, ottakaa nyt, elkää säästäkö! —\nOttakaa, ottakaa! — Ei sitä monesti satu meilläkään näin olemaan,\nmutta nyt kun on ainoan poikamme kotiatulopäivä, niin pidetään nyt\ntässä vähän tulijaisia.\n\n_Taavetti_ (Kahvia ottaessaan, kaivettuaan ensin tupakkapurun\nposkestaan, jonka asettaa piirongin nurkalle): Niinpä vainkin,\ntulijaisia — kyllähän se tuntuisi lystiltä kenestä hyvänsä, kun saa\nAmerikassa rikastuneen poikansa kotiin...\n\n_Martta_: Lienee rikastunutkin, kukapa sen niin tarkoin tiennee. Mutta\nvaikkapa tulisi vain köyhänäkin, niin rakkaudellapa hänet kuitenkin\nvastaan ottaisimme.\n\n    (Pyyhkii silmiään)\n\n_Taava_: No, sepä nyt on tiettyä se! Sellainen poika kun teidän\nArviiti! Niitä ei kaikilla äideillä olekaan!\n\n_Toiset vieraat_: No, harvassa niitä on!\n\n_Taavetti_: Eipä niitä köyhiä niinkään harvassa ole, mutta jos\nrikastunut lienee niin — sittenhän se on...\n\n_Haaralan isäntä_: Taavetin mielestä sitä ei ole maailmassa mitään\nmuuta hyvää kuin rikkautta!\n\n_Taavetti_: Huonoako se raha sitten on? Hyvinpä se kelpasi sinullekin,\nkun keväällä minulta sait lainaksi 200 markkaa!\n\n_Haaralan isäntä_ (Suuttuneena): No, senhän sinä, vietävän kölli, olet\nsaanut jo takaisin! (Toisille): Ja ajatelkaas, kun 10 markkaa vain otti\nkorkoa kahdestasadasta kolmen kuukauden ajalta!\n\n    (Hetkinen kiusallista äänettömyyttä).\n\n_Taava_: Niin, hm, tuota, niinhän se... mutta kauanpa se Arviiti vaan\nviipyy!\n\n    (Menee katsomaan akkunaan).\n\n_Martta_: Kylläpä sen nyt pian pitäisi tulla sieltä. Liisa, noudapas se\npannu tänne, niin saat kaataa lisää kahvia...\n\n    (Liisa menee).\n\n_Vieraat_: Kiitoksia! Kyllä vain nyt jo piisaisikin!\n\n_Martta_: No, juokaahan nyt vielä toki.\n\n    (Liisa tulee ja kaataa itsekunkin kuppiin kahvia. Martta\n    tarjoo jälleen nisua jota ei kuitenkaan kukaan enään ota).\n\n_Laitolan emäntä_: Saapas nähdä, mahtaneeko se Latvalan Erkki enää\nmilloinkaan tulla Amerikasta takaisin?\n\n_Taava_: Tuskinpa tulee! Se kun on siellä nainutkin, mitäpä hän enään\ntänne tulee. Ja täällä kun ei hänellä enään ole omaisiakaan jälellä, ei\nainakaan läheisiä.\n\n_Martta_: Niinhän se kyllä Erkin on, että... mutta... (Kuuntelee)\nKetähän siellä nyt pihaan ajoi? (Rientää akkunaan katsomaan) Ai! mutta\nse on varmaan Arviiti!\n\n    (Hyökkää ulos. Kuuluu ääniä, ikäänkuin hevosella ajettaisiin\n    pihalle. Vieraat koettavat kukin juoda kiireesti kahvinsa,\n    joutuakseen tervehdyksille. Jäävät sitten kaikin seisomaan,\n    toiset lähemmäksi ovea, toiset etäämmälle. Joni, Sakari\n    ja Martta tulevat).\n\n_Martta_ (Puhuu vuoroin naurun ja itkun sekaisella äänellä, väliin\nsyleillen Jonia): Vihdoinkin, rakas Arviitini olet kotona! Kyllä me\nolemmekin odottaneet sinua, — tämä päivä varsinkin on tuntunut niin\nkovin pitkältä... Voi, voi! Monesti olen minäkin ajatellut, että tokko\nsaanen enään poikaani nähdäkään tässä elämässä... Oohoo sentään...\nMutta sinäpä Arviitini olet varmaan ollut sairaana, kun olet niin\nmuuttunut ja näyttää kuin olisit laihtunutkin!\n\n_Sakari_: Onhan se hauskaa nähdä sinuakin elävillä silmillä! —\n(Liisalle) Nosta se kapsäkki tuonne nurkkaan. (Jonille) Vähennä nyt\nvaatetta yltäsi ja käy istumaan... Näyttääpä minustakin, kun olisit\npaljon muuttunut siellä, mutta aikahan se muodon muuttaa.\n\n    (Muut huoneessa olijat ovat myös kokoutuneet Jonin ympärille\n    tervehtimään häntä. Joni seisoo tervehdysten aikana hämmästyneenä\n    ja hölmistyneenä heidän keskellään ja liikkuu väliin levottomana.\n    Tervehtii kuitenkin itse kutakin, koska asia hänestä alkaa näyttää\n    huvittavalta).\n\n_Taava_: No, päivää!... elikkä iltahan tuo jo on. Terve, terve! Vieläkö\nse Arviiti tuntee minua? Vaikka mitäpä sitä meikäläisistä paljoa...\nTuota hyvinkö sitä nyt on voitu?...\n\n_Taavetti_: Terve, terve!\n\n_Laitolan emäntä_: Terve!... Täällähän sitä minäkin... Vieläkö se\nArviiti muistaa kummivainajaansa... tuota, minun miesvainajanihan se\nvainaja on, vaikka tuota, olihan se sekin sinun kummisi, niinkuin\nminäkin...\n\n    (Menee istumaan nolostuneena puheestaan).\n\n_Haaralan isäntä_: Iltaa! Terve, ja tervetuloa! Mitäs sitä kuuluu?...\n\n_Eero_: Terve, terve! Onpa siitä pitkä aika kun viimeksi tavattiin.\n\n_Martta_: Niin sanokaas muuta. Kokonaista 12 vuotta, — Mutta riisu\nnyt, Arviiti kulta, palttoo päältäsi ja käy istumaan. Ja sinä, Liisa,\nmene laittamaan kahvia... on tainnut jo jäähtyäkin entinen...\n\n_Liisa_: On se jo vissiin loppunutkin.\n\n    (Menee).\n\n_Joni_ (Riisuu epäröiden palttoonsa, jonka Martta ottaa häneltä.\nItseks.) Mitähän tämä oikeastaan merkinnee? Ja mihin mylläkkään\nlienenkään nyt joutunut? — Hm! Enpä oikein käsitä. Mutta täytynee\ntässä kai jonkun aikaa olla olevinaan \"Arviitina\", kunnes pääsevät\njärkiinsä. (Ääneen) Niin! Koska te nyt kaikki olette minua niin\nsydämellisesti tervehtineet, niin on nyt siis minun vuoroni lausua\nteille itse kullekin kohdastansa sylin täydeltä terveisiä sieltä\nAmerikasta, josta nyt, kuulema tulen! — Istukaa, istukaa vaan, hyvät\nystävät! — Ohhoo! (Istuu) No, miten täällä on jaksettu?\n\n_Sakari_ ja _Martta_ (Ynnä jotkut muut, yhteen ääneen): Hyvinhän täällä\non voitu siksikin, hyvin!\n\n_Joni_ (Sytyttää paperossin): Jaha, hm! No, hyväpä se. Mainiosti voin\nminäkin, se tahtoo sanoa: minä muuten voin hyvin, mutta olen vähän\nväsynyt matkalla... te ymmärrätte!\n\n_Martta_: Ka, tietäähän sen! Tahtoisitko sinä panna levähtämään?\n\n_Joni_: Ei, ei! Ajattelin vaan, että jos isännällä... tuota... isällä\nolisi vähän niinkuin \"vahvistusta\" että... te ymmärrätte?\n\n_Sakari_: Ka, no joo! Kyllähän sitä siksi!\n\n    (Poistuu).\n\n_Martta_ (Käy istumaan Jonin viereen): Eipä ole tainnut koti-ikäväkään\nhaitata, kun olet vaan niin harvoin kirjoittanutkin!\n\n    (Joni yrittää vastaamaan mutta samassa tulee Liisa kantaen\n    kahvia, ja Sakari pullo ja pikareita kädessä).\n\n_Sakari_ (Jonin ottaessa kahvia): Tässä olisi... Haluatko panna kahvin\nsekaan vai...\n\n_Joni_: Kiitos, mieluummin otan paljaaltaan...\n\n_Sakari_ (Kaataa viinaa pikareihin): Tulkaapa nyt toisetkin miehet,\ntäältä ottamaan pieni kivaus!\n\n_Taavetti_: Kiitoksia! .. kylläpä se nyt...\n\n    (Menee ottamaan).\n\n_Haaralan isäntä_ ja _Eero_: Kiitoksia!\n\n    (Ryyppäävät kaikin).\n\n_Sakari_: Otetaanhan tästä nyt toisetkin kun kerran tässä on niinkuin\ntulijaisjuhla...\n\n    (Kaataa pikareihin. Miehet ryyppäävät).\n\n_Joni_: Minun täytyy ottaa vielä kolmaskin... (Kaataa ja ryyppää) ja\nmenee se neljäskin! (Ryyppää) Nähkääs, olen vähän vilustunut matkalla\nja sitäpaitsi minulla on reumatismi vatsassa.\n\n_Martta_: Herrajee! Mikä on vatsassa?\n\n_Joni_: Reumatismi. Se on sellaista uutta tautia, jota Amerikassa\npaljon sairastetaan. Mutta ei se niin vaarallista ole. Kun vaan ottaa\nmuutamia ryyppyjä, heti kun tauti alkaa, niin silloin se myös erkanee.\nKippis!\n\n    (Ryyppää).\n\n_Taava_: Kylläpä niitä on tautejakin monenlaisia. Tuollakin\nJaakon-Mikon Johannalla oli sellainen tauti, ettei tässä maailmassa...\n\n_Taavetti_ (Hypistellen Jonin takkia): Mutta onpa siinä fiiniä\nVaatetta!... Amerikastako tämä on ostettu vai...?\n\n_Martta_: Hahaha! Kaikkia se Taavetti kyseleekin. Amerikasta tietysti,\nkun sieltä kerran tulee!\n\n    (Liisa poistuu).\n\n_Joni_: Joo! Amerikassa nämä vaatteet on tehty, Kalifornian\nkaupungissa.\n\n_Sakari_: Vai olet sinä jo sielläkin ollut. Viimeksihän kirjoitit\nHankookista.\n\n_Eero_: Tuota, eikö se Kalifornia ole valtion nimi, eikä kaupunki —\njos oikein muistelen.\n\n_Joni_: Niin, minä nyt en varmaan muista oliko se Kalifornia vai\nKapernaumi. Mutta oli mikä oli, se nyt ei enää kuulu rätinkiin. Kun\nnytkin ennen lähtöäni kuljin huvikseni siellä useassa paikassa niin\neihän niiden kaikkien nimiä enään niin tarkoin muista.\n\n_Taavetti_: No, ei vain muistakaan! Mutta kuluupas siinä kai paljon\nrahaakin kun niin joka paikan kulkee? Vaikka kylläpä sitä taitaa olla\nvielä jälelläkin tuolla kapusäkissä, ha, ha, ha!\n\n_Joni_: Pankissa ne pidetään rahat, eikä kapusäkissä!\n\n_Martta_: Pankissapa tietenkin! — Mutta tosiaankin! Pitääpä tässä\nlähteä laittamaan illallista, että saa Arviitikin. — Nälkähän sitä jo\ntällaisella matkalla on ennättänyt tulla.\n\n    (Menee).\n\n_Sakari_: Mene, mene! Olisi pitänyt jo äsken mennä.\n\n_Joni_: Ei tässä nyt niin kiirettä. Vaikka kyllähän sitä jo vähän\nhiukaseekin. Mutta otanpa tuosta vielä pikku pienen, tuohon\nreumatismiin...\n\n    (Ryyppää).\n\n_Laitolan emäntä_: Mutta täytyypä minun jo lähteä asettamaan lapsia\nlevolle, ne kun ovat niin ilta-unisia. — — No, hyvästi nyt Arviiti,\nja käy meidänkin talossa. — Hyvästi!\n\n_Taava_: Mutta minäpä lähden myös samaan matkaan!\n\n    (Hyvästelevät samoin. Menevät).\n\n_Joni_: Hyvästi. Huomenna tulen jo käymään! Hyvästi vain! (Itsekseen)\nMenisivät tuosta nyt jo kaikkikin, että pääsisin heistä rauhaan!\n\n_Sakari_: Puhuitko jotain?\n\n_Joni_: En, mutta sitä vaan ajattelin sanoa eli pyytää, että elkää nyt\nisäntä... tuota, isä hyvä olko millännekään, vaikka minä käyttäydyn\nnoin kursailematta. Mutta Amerikassa on sellainen tapa.\n\n_Sakari_: Mitäs joutavia! Kotonasihan sinä nyt olet.\n\n_Haaralan isäntä_: Niin, eihän sitä nyt omassa kodissaan tarvitse\nkursastella.\n\n_Eero_: Ei vainkaan.\n\n_Taavetti_: Joo, niinhän se... Tuota, no, minkälainen sinne muuten on\nvuodentulo tullut Amerikan maahan?\n\n_Eero_: Hyvähän sinne tapaa aina vuosi tulla.\n\n_Joni_: Hyvä tuli vuosi nytkin. Vaikka sattuu se toisinaan halla\nsinnekin, muutamin paikoin. Niinkuin nytkin kuulema oli tullut kovakin\nhalla sinne Mesopotamian seuduille, joka on siellä pohjoisessa...\n\n_Eero_: Vai on se jo senkin niminen paikka siellä Amerikassa?\n\n_Haaralan isäntä_: Eikö se Mesopotamia ole Aasiassa, vai\nAahrikassako...? Muistelen kuulleeni, kuin poikani ovat siitä\nkoulukirjoista lukeneet.\n\n_Joni_: On se Amerikassakin sen niminen paikka. Se on siellä lähellä\nsitä... niin, mikä se nyt taas olikaan?... Se on aivan sitä Lampelan\nvasikkahakaa vastapäätä.\n\n    (Hetkisen äänettömyyden perästä muut nauravat. Joni ryyppää taas).\n\n_Sakari_: Lampelan vasikkahakaa, ha, ha, ha! Oletpa sinä käynyt\nleikkisäksi...\n\n_Haaralan isäntä_: Niin, lupahan leikkiä puhua.\n\n_Joni_: (Itseks.) Kylläpä taisin joutua pulaan tässä pelissä. Ja jos\nvielä se oikea Arviiti, jota ne odottavat, pian tulisi, niin hullusti\ntässä kävisi. Mutta ehkäpä tästä selvitään. Onhan sitä oltu jo monessa\npesussa ennenkin. (Ääneen) No, eikö isä ota yhtään ryyppyä?\n\n_Sakari_: Sehän on mulla niin harvoin tapana, kuten muistanet. Vaan\njospa minäkin nyt sentään sinun tuliaisiasi...\n\n    (Ryyppää)\n\n_Eero_: No, onko siellä nyt viimeaikoina mitään isoja onnettomuuksia\ntapahtunut? Niitähän paljon tapahtuu Amerikassa, maalla ja merellä.\n\n_Joni_: Paljon siellä on nykyäänkin tapahtunut onnettomuuksia. Viime\nkuussa oli siellä suuri tulipalo, kamalan suuri tulipalo!\n\n_Sakari_: Ohoo! Vai oli suuri tulipalo?\n\n_Eero_: Millä paikoin oli?\n\n_Taavetti_: Tulikohan isokin vahinko?\n\n_Haaralan isäntä_: Mitä siellä kaikkea paloikaan?\n\n_Joni_ (On jo vähän päihtyneenä) Niin, siihen oli syynä eräs\ntottelematon pojan loppi. Meni ongelle ja sytytti siellä paperossin ja\nviskasi tulitikun niin huolimattomasti. Ja siitä se alkoi. Paloi\nnimittäin koko se suuri Hankookin järvi aivan poroksi ja vielä lisäksi\n7 syltää muuatta vanhaa kiviaitaa! —\n\n_Eero_: Hohoo! Jopa nyt jotakin.\n\n_Sakari_: Viina taitaa jo sun päässäsi palaa, poika! Hahaha!\n\n_Taavetti_ (Nauraa kovasti): Ha, hahahaa!\n\n_Haaralan isäntä_: Vai 7 syltää kiviaitaa. — Kylläpä se varmaan paloi\nniinkuin rohtimet?\n\n_Joni_: Niinhän se paloi... Mutta koska te olette niin hauskoja ukkoja\nkaikki niin... ottakaapas täältä vielä yksi \"pikku-pieni!\"\n\n    (Kaataa pikareihin. Miehet, hetken epäröityään,\n    ryyppäävät, kilistäen Jonin kanssa).\n\n_Sakari_ (Säälitellen): Mutta taitaapa minun lääkeviinani tässä pian\nkuivua kaikki!...\n\n_Joni_: Annetaan kuivua, isä. Onhan sitä maailmassa ja uutta\nvalmistetaan joka päivä.\n\n_Sakari_: No niin on. Enkä minä sitä senvuoksi sanonut, ettet ryypätä\nsaisi. Mutta pelkään, että jos se sinulle menee niinkuin liiaksi\npäähän!\n\n_Taavetti_ (Nousee lähteäkseen): Pitäisipä tästä jo kotiakin lähteä\n(Erikseen Jonille) Tuota... saisinko minä Arviitia vähän kahden kesken\npuhutella.\n\n_Joni_ (Nousee): Saahan sitä! Ja jos isännällä on nättiä tyttöjä siellä\nkotona niin voin minä lähteä mukaankin?...\n\n    (Vetäytyy hieman hoiperrellen syrjään Taavetin kanssa).\n\n_Taavetti_: Ha haa! Minullako tyttöjä! Etkö sinä muista, että Taavetti\non yksinäinen mies... (Erikseen Jonille) Tuota... muistaahan Arviiti\nsen, kun kerran minulta poikasena lainasit 2 markkaa, siellä Rajamäen\nReetan mökissä. Niin minä ajattelin, että jos nyt sopisi se maksaa ja\nvähän korkoa kun minullakin tässä olisi vähän tarpeita ja kun huomenna\ntulee lähtö tuonne...\n\n_Joni_ (Kovaa) Vai jo Taavetille tulee huomenna lähtö! No, jos sinulla\nniin lähellä kuolema on, niin sitten veisaamme sinulle lähtiäisiksi\njonkun sopivan virren.\n\n    (Tarttuu Taavettia olkapäistä ja huutaa hänen korvaansa)\n    \"Pois makia maailma jää!..\"\n\n_Taavetti_ (Irroittaen itsensä): No, jopa sinä olet leikkisä mies! —\n(Ilkeästi hymyillen, puoliääneen) Niin, että tuota, eiköhän se nyt\npassaisi...\n\n_Joni_ (Vetäen Taavettia kädestä lähemmäksi toisia): Arvoisat\näijäparat! Minulla on tässä kunnia teille esittää kuningas Taavetti\nMurjaanein maalta. Langetkaa polvillenne ja rukoilkaa häntä!\n\n    (Toiset nauravat).\n\n_Taavetti_ (Poistuu vihaisena, puhkuen mennessään): Kyllä minä sen\nvielä sinulta ulos kiskon senkin juudas! — Ja vielä sinäkin, Haarala,\nsaat vastata siitä että olet sanonut minua \"vietävän kölliksi\"! Naura\nnyt, mitä naurat.\n\n    (Joni käy nauraen istumaan).\n\n_Sakari_ (Pienen äänettömyyden perästä): On se tuo Taavettikin yksi\nJumalan mieliharmi! Mitähän se noilla puheillaan tarkoitti?\n\n_Eero_: Minusta kuulosti kuin olisi hän muka jotain velkaa tahtonut\nArviitin hänelle maksamaan.\n\n_Haaralan isäntä_: Ja minut uhkasi haastattaa, kun äsken sanoin häntä\n\"vietävän kölliksi!\"\n\n_Joni_: Se oli juuri sopiva nimi tuollaiselle härkkimen tekijälle.\nMinultakin tulee velkomaan kaksia markkoja, vaikka en ole koko miestä\nnähnyt muhametin kirkossakaan!\n\n_Sakari_: Olet kai sinä hänet nähnyt ennen Amerikaan lähtöäsi. Sehän\noli se Mutkaojan Taavetti tästä samasta kylästä. Etkös sitä enään\nmuista?\n\n_Joni_: Joo, joo, kylläpä sen nyt jo muistankin, kun muistuttelen. He\nhe he.\n\n_Eero_ (Leikillisesti): No, vieläkö Arviiti muistaa entistä\nmorsiantaan, vai onko Amerikassa tullut uusia katsotuksi?\n\n_Joni_: Uusiako? Onhan niitä siellä. Nytkin kun Hankookin asemalta\nläksin niin oli niitä minua saattamassa niin paljon, että niiden\nitkusta paisui sellainen järvi, että uimalla täytyi minunkin junaan\nnousta. Vaan olen minä sitäpaitsi muistanut entistäkin.\n\n_Haaralan isäntä_: Onhan sitä jo siinä joukossa vara valitakin!\n\n_Eero_: No sen luulisi, ha, ha, ha!\n\n_Sakari_: Oikein kun tunnustan mielipiteeni, niin olisinpa suonut, että\nolisit siihen Kuuselan Marttaan totisemmasti pikiintynyt. Martta on\nsellainen tyttö, että niitä ei vain löydykään joka katajapensaan takaa.\n\n_Eero_: No, se kyllä on tosi!\n\n_Joni_: Martan minä tietysti otankin. (Itseks.) Mutta toisella\nkerralla!\n\n_Sakari_ (Hyvillään): Oikein on poikani, että niin päätit! Ja panekin\npäätöksesi täytäntöön heti.\n\n_Joni_: Hetikö? Eiköhän sentään jätetä vielä tältä illalta? Kerkiihän\nsitä. — Ka, vielähän sitä tuolla pullon pohjalla kannun verran\nhilkkasee. (Kaataa pari kertaa pikariin ja ryyppää. Itseks.) Millähän\ntekosyyllä tästä pääsisi tiehensä näiden kollojen keskeltä? Täytyy\ntässä miettiä keino.\n\n_Sakari_ (Nousee): Mutta pitääpä minun käydä katsomassa, joko siellä on\nnaiset saaneet illallista valmiiksi.\n\n_Haaralan isäntä_: Eiköhän mekin, Eero, lähdetä jo tästä kotia kohden?\n\n_Eero_: Niinpä vain. Kylläpä sitä on jo oltu täälläkin. No hyvästi nyt\nja kiitoksia paljon.\n\n    (Hyvästelevät Sakaria ja Jonia, kehoittaen heitä käymään\n    luonansa. Menevät. Sakari samoin toisesta ovesta).\n\n_Joni_ (Yksin): Kas niin! Nythän tästä pulasta vihdoinkin pääsee\nselville. Ei siis muuta kuin palttoo ylle ja kapsäkki käteen ja sitten\nhiljaa matkalle. (Tarttuu pulloon josta juo viinan suuhunsa) Mistä\nhelkkarista se yksi kollo tiesi arvailla, että tässä minun\nkapusäkissäni rahoja on! Niitä onkin hyvä joukko, otinhan koko\nkassan mukaani, kun kaupungissa onnistuin luikerrella erään\narpajaistoimikunnan kassan hoitajaksi. Kunhan vaan ehtisin rahoineni\npäästä niille main, mistä pian Amerikaan pääsee... Ha, ha, ha! Vastahan\nminä, hyvät ystävät olen menossa Amerikaan enkä tulossa sieltä,\nniinkuin te luulette!\n\n    (On puhuessaan valmistautunut lähtemään).\n\n_Liisa_ (Tulee): Ohoin! tuota... jos... jos Arv... tuota nuori isäntä\nlähtisi...\n\n    (Jää hämillään vaiti).\n\n_Joni_: (Itseks.) Pentelekö sinun nyt tähän lennätti! (Ääneen) Mihin\nlähtisi? Mitä nyt?\n\n_Liisa_: Syömään teitä käskettiin!\n\n    (Poistuu nopeasti).\n\n_Joni_ (Huutaa jälkeen): Minä tulen heti! — Nyt hiiden hamppua\ntaipaleelle, ennenkuin tulevat toisen kerran käskemään. (Ottaa\nkapsäkkinsä) Kyllähän nyt olisi ruokakin maittanut, Vaan täytyy\nkiristää suolivyötään, kunnes pääsee rauhaisempiin paikkoihin. (Menee\novea kohti, kääntyy vielä ja kumartelee joka suunnalle) Hyvästi nyt\nisät ja äidit ja kiitoksia paljon kahvista ja varsinkin viinasta, joka\nnyt parast'aikaa päässäni kihisee ja kohisee!\n\n    (Yrittää kiireesti ulos mutta paukahtaa pahki Arviitiin\n    joka poliisin seuraamana tulee sisälle).\n\n_Arvid_: (Muodoltaan Jonin näköinen, vaan muutoin toisellaisessa\npuvussa): Jahaa! Herra on, näemmä, aikeissa jatkaa matkaansa!... Meidän\ntäytyy kuitenkin pyytää, että istutte vielä hetkiseksi kuulemaan mitä\nmeillä on teille sanomista.\n\n_Joni_ (Hyvin hätäytyneenä koettaa päästä ulos): Mi-mi-mitä te\nminusta... minulleko te... Soo! Antakaa matkustavaisten kulkea\nrauhassa!...\n\n_Poliisi_ (Karkeasti): Elä luule. Pysy vaan sisällä.\n\n    (Työntää Jonia edellään).\n\n_Arvid_: Herra \"matkustavainen\" kai muistaa, että olimme pari päivää\ntakaperin yötä samassa kievarissa, muutamassa kylässä tuolla lähempänä\nkaupunkia?\n\n_Joni_ (Koettaa tekeytyä ankaraksi): No mitäs sitten? Eikö minulla ole\noikeus olla yötä missä haluan? Hah!\n\n_Arvid_: Sitä en tahdo väittää. — Silloin illalla tulitte te\nmainittuun kievariin juovuksissa ja maata mentyä kuulin teidän\nsopertelevan jotain rahoista, joiden kanssa te tuumitte haluavanne\npäästä salaa pois näiltä mailta. Teidän mentyänne tuli sitten päivällä\nsinne poliiseja, jotka tiedustelivat onko teidän tapaistanne miestä\nnäkynyt liikkeellä. Luulivat ensin minua siksi, jota hakivat, mutta kun\nsiitä selviydyttiin ja merkeistä päättäen olitte lähteneet tänne päin,\nlähti tämä poliisi matkatoverikseni ja nyt olemme täällä.\n\n_Poliisi_ (Jonille): Asia on niin, kuin tämä herra sanoo. Ja nyt te\nsaatte kunnian seurata minua takaisin kaupunkiin!\n\n_Arvid_: Mutta missä ihmeessä talosta väki on, kun ei ketään näy?\nLienevätkö jo mennet maata? (Katsoo kelloaan) Vaan eihän nyt vielä niin\nmyöhänen ole.\n\n_Poliisi_ (Ottaa esille käsiraudat): Lienee parasta varmuuden vuoksi\nkytkeä teitä vähän. Saattaisi ehkä muuten päähänne juolahtaa tehdä\npakoyrityksiä.\n\n    (Lähestyy uhkaavana Jonia).\n\n_Joni_ (Joka tämän keskustelun aikana on ollut hyvin pelästyneenä ja\nhätäytyneenä, hyökkää nyt äkkiä ylös, sieppaa kapsäkkinsä ja juoksee\nulos, työntäen mennessään syrjään Poliisin ja Arvidin): Menkää\nhornattiin ja antakaa minun mennä, mihin tahdon!\n\n_Poliisi_ (Hyökkää perään): Katsos lempoa kun on vikkelä!\n\n_Arvid_ (Rientää katsomaan ikkunasta): Sepä on kyytiä, kun pitkin kujaa\njuoksevat että rapa roiskuu ympäriinsä! Kylläpä siinä poliisin tuppi\nheiluu! Jo, jo sai kiinni! Ja nyt ne tappelevat... mutta ompa poliisi\nvahva mies... No nythän se on kytkettynä.\n\n    (Sakari ja Martta ovat Arvidin puhellessa tulleet sisään).\n\n_Sakari_: Mitä elämää täällä on pidetty?\n\n_Arvid_ (Kääntyy ympäri): No vihdoinkin tekin tulette näkyville! (Astuu\nheidän luokseen tervehtimään) Terveisiä Amerikasta! — Vieläkö tunnette\npoikaanne?\n\n_Sakari_ ja _Martta_: Arviitiko!!\n\n    (Jäävät hyvin hämmästyneinä seisomaan ja kummissaan\n    katsovat vuoroin toisiaan, vuoroin Arviitia).\n\n(Esirippu putoaa).\n\n\n\n"]