[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fF4BjiIQUWZLtYiJ2FmOymKiJoNUWQR-x9dAEnOCkD8E":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":15,"language":16,"yearPublished":17,"yearPublishedTranslation":11,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":27,"gutenbergTranslators":28,"gutenbergDownloadCount":29,"aiDescription":30,"preamble":31,"content":32},3011,"Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja V","Topelius vanh., Zacharias",1781,1831,"3011-topelius-vanh-zacharias-suomen-kansan-vanhoja-runoja-ynna-myos-nykyisempia-lauluja-v","3011__Topelius_vanh._Zacharias__Suomen_Kansan_Vanhoja_Runoja_ynnä_myös_Nykyisempiä_Lauluja_V",null,"runous",[14],"kansanperinne",[],"fi",1822,6700,43180,false,73006,[23],"Finnish poetry",[25,26],"Mythology, Legends & Folklore","Poetry","\"Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja 5\" by Zacharias Topelius is a collection of traditional Finnish poetry and contemporary songs compiled in the early 19th century. Topelius, a physician and knight, gathers the lyrical works that represent the rich folklore and cultural heritage of Finland, featuring themes ranging from nature and mythology to daily life and spiritual beliefs. The collection serves to preserve the oral traditions of Finnish-speaking communities at a time when modernization was starting to overshadow these age-old customs.  The book is divided into two main sections: ancient runes and contemporary songs. The ancient runes include various poems that recount the adventures of mythological figures like Väinämöinen and themes related to nature and human experience, such as fishing, the origin of fire, and seasonal changes, showcasing the vibrant folklore of Finland. In the second section, Topelius presents newer songs that reflect the lives and values of ordinary people, demonstrating a transition from oral narrative forms to written expressions of cultural identity. Overall, this collection reflects the importance of preserving national heritage through literature and the arts, encapsulating the synthesis of ancient traditions with modern influences in Finnish culture. (This is an automatically generated summary.)",[],229,"Viisiosainen kokoelma suomalaista kansanrunoutta, loitsuja ja uudempia lauluja. Teos sisältää muun muassa Väinämöis-aiheisia runoja, syntykertomuksia sekä erilaisiin vaivoihin ja tilanteisiin tarkoitettuja loitsuja.","Zacharias Topelius vanhemman 'Suomen Kansan Vanhoja Runoja ynnä myös\nNykyisempiä Lauluja V' on Projekti Lönnrotin julkaisu n:o 3011. E-kirja\non public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme\naseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tuula Temonen ja Projekti Lönnrot.","SUOMEN KANSAN VANHOJA RUNOJA YNNÄ MYÖS NYKYISEMPIÄ LAULUJA V\n\nKoonnut ja pränttiin antanut\n\n\nZ. TOPELIUS\n\nLäänin Lääkäri ja Ritari\n\n\n\n\n\nHelsingin kaupungisa,\npräntätty J. Simeliuksen lesken tykönä,\n1831.\n\n\n\n\n\n\n       Sillä päivät jatketaan\n       Wirsillä vähät oluet.\n\n\n\n\nSisällä-pito:\n\nEsi-puhe\nZ. Topelius vanh. elämäkerta\n\nVanhoja Runoja:\n\nWäinämöinen ongella.\nPaavin opin aikuinen Pääsiäis-juttu.\nKalman Sanat.\nKalman Sanat (toisin).\nHevosta laitumelle laskiessa.\nTulen Synty.\nTulen Synty (toisin).\nSikaliskon Synty.\nMaon Sanat.\nMaon Sanat (toisin).\nHammas-maon Sanat.\nÄhkyn Sanat.\nRauan Sanat.\nVeren Tyrehys-Loihto.\nRyyhynnäisen Sanat.\nWaapsahaisen Lumous.\nPainajaisen Sanat.\nSiikasen Sanat.\nSiikasen Sanat (toisin).\nLoihto.\nKiven Sanat.\nKiven Sanat (toisin).\nKiven Sanat (vielä toisin).\nRupiaman Sanat.\nLapsen Saamisen Loihto.\nHiveltymän Sanat.\nKarhun Lumous.\nSuen Lumous.\nPakkaselle.\nPesemä-Sanat.\nRiien Sanat.\nViinan Loihto.\nPuun Sanat.\nLöylyn lumous.\nLapselle.\nRuno.\nMaata pannessa.\n\nNykyisempiä Lauluja:\n\nTalonpojan Säädystä.\nHää-Runo.\nKummin toivotus.\n\n\n\n\nEsi-puhe\n\n\nTäsä jätetään nyt viimeinen vihko Suomen Kansan Runolauluja. Iloiten\nolen havainnut nämät laulut mieluisesti kunnioitettavilta Maanmiehiltä\nvastaan otettunna, — ja on myös tämä mielisuosio ollut suloinen ehkä\nainoa vaivani palkinto, kuin olen jo kolmattakymmentä ajastaikaa näitä\naineita keksinyt ja kokoillut. — Harvasa, eikä pian ollenkana, löytyypi\nenään Suomen rannalla kokonaisia ja puhtaita vanhanaikoisia lauluja.\nUusi oppi ja uusi valo ovat karkottaneet sen viattoman hämärän, josa\nlaulajat ja runot parahiten menestyivät. Mitä täältä vielä löytään,\non rikkinäisiä muinoisen runo-ajan jäänöksiä, netkin uuden aikaisilla\nsanoilla ja ajatuksilla pilattuja. Yksi ainoa maanpaikka, sekin\nSuomen piirin ulkopuolella, tai muutama pitäjäs Arkkangelin Läänisä,\nerinomattain nimitettävä Vuokkiniemen Pitäjäs, säilyttää vielä vanhat\ntavat, ja vanhan urosväen jutut vilpitönnä ja puhtaanna. Siellä veisaa\nvielä Väinämöisen ääni, siellä soipi vielä Kantele ja Sampo, [Sampo\nkuuluu olevan raudasta Kanteleen mukaan taottu soittokeino.] ja sieltä\nolen myös parahat Runoni kyllä monella huolella toimittanut. Ehkä\nlisäyksiä sieltä olisi toivosa odotettavia, täytyy kuitenkin työni\npäättää. Jos ikää Jumala suopi, mahtanevat nämät ja muut lisäykset\nedespäin ilmantua.\n\nVijmeiseksi saan nöyrästi kiittää niitä Maanmiehiä, jotka näisä töisä\novat minua auttaneet, joista erinomattain nimitetään:\n\nHerra Lectori Magisteri C.N. Keckman Helsingin kaupungisa; Herra\nHovirätin Assessori C.H. Asp Vaasasa; Herra Provasti Z. Forsman Vähäsä\nKyrösä; Herra Kappalainen C. Saxa Suomus-Salmesa; Veljeni, Professori\nG. Toppelius Oulusa; Veljeni poika, Koulu-Pappi F.M. Toppelius Isosa\nKyrösä.\n\n                                                   Z. Topelius.\n\n       *       *       *       *       *\n\nJouhten on koria-ääninen lintu. Greekanmaalla mainittiin muinen,\nettä se, vähän ennen kuoltuansa, lauloi ihmeellisen suloisesti ja\nsydämmellisesti, josta vieläkin tavallinen on _Jouhtenen-lauluksi_\nnimittää, mitä joku, kuolemansa hetken lähestyesä, puhuu merkillisesti\nja hartaasti. Niin sopii nyt sanoa Tohtori Topeliuksesta. Tämä\nesipuhe oli hänen juhlallinen Jouhtenen-laulunsa. Sillä hän ei\nelänyt kauvan sitä kirjotettuansa. Näkyy tosin koko näitten Runojen\nUlosantaminen ikään kuin hänen hyvästi-jättönsä ja viimeinen äänensä.\nTämän toimituksen kautta on myös hänen muistonsa aina viheriöittevä\nSuomenmaasa. Epäilemätä halajaa ittekukin tuta yhden niin kaivattavan\nMaanmiehen elämäkertaa, joka sentähden, anomuksen jälkeen hänen omalta\nrakkaalta Veljeltänsä toimitettu ja tänne lähetetty, Lukioille täsä\njätetään.\n\n\n\n\nLÄÄNIN LÄÄKÄRIN, TOHTORIN JA RITARIN ZACHRIS TOPELIUKSEN ELÄMÄKERTA.\n\n\nLäänin Lääkäri, Tohtori ja Ritari Zachris Topelius syntyi Oulusa\n13:tenä p. Marraskuusa v. 1781. Hänen Isänsä oli edesmennyt Maalari ja\nPorvari samasa Kaupungisa Michael Topelius ja Äitinsä Maria Magdalena\nvon Occlavisz. Näitten lapsista, jotka olivat yksitoistakymmentä,\noli Hän yhdeksäs ja osotti jo lassa erinomasen vakuuden että myös\njärjen ja käsityksen, josta esimerkiksi mainittakoon seuraava\ntapaus. Seittemän eli kahdeksan vuoden ijäsä istui Hän kerran\npuolipäiväsella muutaman, suuremmasa arvosa pidetyn, Virkamiehen pöydän\nääresä, vakaissa, yksitotissa ja hiljaissa; tästä syystä pilkattu\nmuutamalta, läsnä olevalta leikki-kumppaniltansa, joka, aina suukko\nja tokipuheinen, täsäkin tilasa sopimattomasti rähisi, vastasi tämä\nlapsi nuhtelevalla äänellä: \"soisin minä sinunkin tietävän että ei\nole sovelias aukasta suutansa kovin, ilvehellä ja rähistä ihmisten\nseuroisa, pöydän ääresä; sillä joka sen tekee, häntä pidetään, niin\nkuin myös ansaittet, tyhmänä eli siivotoinna\". — Kaupungin koulun\nläpi käytyänsä meni Hän Turkuun, vähillä varoilla, mutta kauniilla\ntodistuksilla, v. 1797, tehtiin siellä kohta Studentiksi; oli tästä\nlähen 2 vuotta lasten opettajana edesmennehen Provasti Appelgrenin\nluona, Muhoksesa, ja luopui sieltä v. 1799 Opetus-nuorukaisenensa\nUpsalan Akademiaan, josa Hän alkoi Lääkärin oppiin taivutella ittiänsä.\nSamana vuonna tehtiin Hän myös Kuninkaalliselta Lääkärin Seuralta\n(Collegium Medicum) Stockholmisa, Chirurgie Studeeraavaiseksi,\nlahjotettiin vireytensä tähden ansaitulla pienemmällä Kuninkaallisella\nkehotuspalkkiolla (Stipendium), joka oli 40 Riikintaaleria Bankkoa\nvuosittain, ja määrättiin v. 1801 Lääkärin Oppilaiseksi (Under-Läkare)\nsuureen Sotalaivaan (Linieskepp) siinä Laivastosa, joka kesällä\nKarlskronasta ulosjuoksi Englannin Sota-Laivastoa vastaan sotimaan.\n— Sieltä takasin tultuansa etsi Hän uutterasti ja hartaasti\nrakastettua oppiansa sekä Upsalasa että Stockholmisa, kusa Hän\nKuninkaallisesa Lazaretisa, Lasten synnytys-huoneesa ja muisa opin\nja neuvon harjottamiseen määrätyisä tiluksisa uskollisest palveli\nja työtä teki. — V. 1803 lähetetty Kuninkaalliselta Suomen Huoneen\nHallituksen Seuralta Turusa sitä silloin uutta Suojelus-Rupulia\nistuttamaan täällä Pohjan perällä, josa silloin ankara Rupuli, Ruton\ntavoin, kulki ja paljo haaskasi väkiä, ymppäsi hän ynnä nuoremman\nveljensä kanssa, 7:mäsä Kuukaudesa lähes 900 lasta. — Täsä näytti\ntämä verratoin ja siunattu suojelus-ainet ihmeellisen hyödytyksensä.\nSillä ehkä ei aika myödyttänyt kauvan kusakin paikasa viipyä, koska\nTohtori vainajan täytyi Iinsalmen rajoilta, Siikajoen, Salon, Oulun,\nMuhoksen, Iin, Pudasjärven, Kuusamon, Kemin ja Rovaniemen Pitäjäin\nläpi jouvuttaa ittiänsä aina Kemijärveen, jos mieli estää kulkurupulin\nraatelevaista levenemistä, ja moni ympätty sen tähden ei tainnut\nniin tarkasti tulla peräänkattotuksi, kuin asia vaatii; menestyi\nkuitenkin, vainajamme ahkeruudella, ylhän Esivallan tarkotus, tämän\nsiunatun aineen kautta, niin onnellisesti, että se ankara Tauti näisä\ntienoin tuli pian kokonaan, sinä vuonna, tukeutetuksi ja estetyksi.\n— Täsä Ammatisansa, jota vastaan sokeus ja yksinkertaisuus vielä\nnytkin luimistellen kohottavat päätänsä, oli Hällä monesa paikasa\ntila neuvoa ja ylös-valaista yksinkertasta kansaa, vaan erinomattain\nKemijärvesä, josa se silloin mainio Noita ja Taikuri, Kallahan Vaara\nkovasti pani Suojelus-Rupulia vastaan, löysi hän vaivansa hedelmistä\nsuuren huvituksen. Naurullisella mutta myös vaikuttavalla tavalla,\njosta jo, sekä Turun sen aikasisa tiedoisa, että nykysimmin Oulun\nViikko-Sanomisa, on selitetty, teki Hän hänen kelvottomuutensa ja\npetollisuutensa selkiäksi ja silmin nähtäväksi, ja laski niin muodoin\nsen mainion ihmeitten tekiän niin suuren naurun, häpiän ja pilkan alle,\nettä hänestä sen koemmin ei kukaan ole pitänyt mitään. — Aina ahkera\ntiedon ja taidon perään, oli se mistä laadusta tahansa, alkoi Vainaja\njo näinä aikoina kokoilla kaikellaista tietoa Syntymä-maastansa, vaan\nerinomattain Suomen kielestä, jota Hän, aina kiittäin ja ylistäin,\nsangen rakkaana piti. — Vähästä arvosta, sanoi Hän, on se kansa, joka\nei kieltänsä rakasta, sillä kieli on se suuri liitto, se vahva sidet,\njoka tekee Kansan Kansaksi, Valtakunnan vahvaksi; ja Suomen kaunista,\ntaipuvaa ja suloista kieltä, kuka Maamme mies sitä ei kalliina\npitäisi?] Näitä tarkottain kokoili Hän myös Sananlaskuja, kaikellaisia\nPuheenparsia ja Runoja, joita Hän suurella vaivalla peräänkuulusteli,\nsuu-sanan jälkeen ylöskirjotti ja tuotti monasti Runoniekat aina\nsynkistä sydänmaista, Arkkangelinkin Läänistä, omalla kostannuksellaan\ntykönsä, laulamaan Esivanhempain jälkeen jääneitä, polvi polvelta\nainoastansa muiston kautta meille vielä säilyneitä lauluja, joista Hän\ntoivoi paljon selitystä ja tietoa Heidän sekä Jumalan palveluksestansa\nettä vanhanaikasesta olostansa ja viisaudestansa.\n\nV. 1804 tutkisteltiin ja lueteltiin Vainajamme uudestaan Stockholmisa\nja määrättiin korkiampaan Stipendiumi luokkaan eli suuremman\nkehoituksen ansainneeksi, nimittäin 83 riksiä 16 skillinkiä vuosittain.\n— V. 1806 edesseisoi Hän Kaupungin Lääkärin virkaa Uudesa Carlebyysä\neli Joensuun Kaupungisa ja muutettiin sieltä keväällä v. 1807 Maan\nTohtorin Apulaiseksi Ouluun, josa Hän myös Lazaretin Lääkärin\npoisollesa muutamia kuukausia hänen Virkansa töitä toimitti. — Syksyllä\nsamana vuonna, pääsi Hän jälleen Stockholmiin, meni Eläinten tautein\nparannus-keinoa oppimaan Lundin Akademiaan ja käväsi siltä myös\nKöpenhaminasa, Juutin Valtakunnan eli Danmarkin pääkaupungisa, Oppiinsa\nliisää pyytämään. — V. 1808 jätti Hän ittensä Stockholmisa viimisen\ntutkinnon alle Ihmisen Ruumiin ulkonaisten virhein parantamisen Opisa\n(Chirurgie), tehtiin niin muodoin kunnialla Chirurgie Magisteriksi, ja\nsäättiin Lääkäriksi siinä pienesä Sota-laivastosa (skärgårds flottan),\njoka kesällä usiammisa paikoisa Venäjän Sotalaivastoa vastaan tappeli.\nVainajan päiväkirja, joka valitettavasti on kateisa, tekisi tämän\naikasista tapauksista huvittavan selityksen. Sodan jälkeen määrättiin\nHän Köyhäin Lääkäriksi ja Suojelus-Rupulin istuttajaksi S. Catharinan\nSeurakunnasa Stockholmisa, josa taitavat käytöksensä virkansa töisä\nHänelle tuottivat ansaitun rakkauden. — V. 1811 meni Hän uudestansa\nUpsalahan, osotti siellä taitoansa Ihmisen Ruumiin sisällisten tautein\ntuntemisen ja parantamisen opissa (Medicin), selitti täydellisesti\nsiihen kuuluvat asian haarat, ja käytti kädestänsä julkisen tutkinnon\nalle, juttelemisen aineeksi, itteltänsä vaariin otetun, erinomaisen\nvirhen, eli känsän näkösen, verta suunnattomasti vuotavan, sangen\nvaarallisen paiseen, jonka Hän jo v. 1804 oli yhden vaimon nenästä\nleikannut. [Observationes de Carcinoma casu illustratæ.] Hyvästi\nlopetetun asian perästä viivähti hän vielä Stockholmisa, josta Hän nyt\nkaivattuna erosi, vastaan otti uudestaan hänelle tarjotun Kaupungin\nLääkärin viran Joensuun Kaupungisa ja määrättiin Keisarillisen\nMajesteetin Armollisimman Fullmahdin kautta v. 1812 myös Maan\nLääkäriksi Jouensuun Kaupungin Maan Lääkärin Lääniin. V. 1813\nylennettiin Hän Upsalasa, ehkä ei läsnä olevana, Tohtoriksi Tautein\nparantamisen opisa, ja kunnioitettiin v. 1819 taitonsa ja ahkeruutensa\nvuoksi viran toimituksisa Ritarin Arvolla St. Annan Tähtikunnan\nkolmannesa luokasa.\n\nNäin arvosa pidetty, ystävällisyydellä ja rakkaudella kohdattu ja\nerinomattain tuskan ja surman säikyttäisä kysytty ja nouttu ylehensä\nkaikkialle, nautitti nyt Vainajamme, raittiilla ruumiilla, ilon\nhyödyllisestä elämästänsä, onnen sekä huoneellisesta että ulkonaisesta\nmenestyksestä, siunauksen virkansa töistä ja niin muodoin suodun\npalkinnon siitä suuresta vaivasta, jolla Hän, pian varatoinna, oli,\nvuotten kuluisa, ylhää taitoansa niin monelta haaralta kokoillut. —\nMutta vaiheellinen on aika, huikentelevainen ja katoovainen Ihmisen\nelämä! — V. 1820 kulki Hän matkoillansa virkansa toimituksisa löyhän\njään ylitte, putousi vetee, läpi-kastui, vilustui ja siinä meneysi,\nvalitettavasti, monen viheljäisen tapoksi ja vahingoksi, hänen\nterveytensä.\n\nSanomattoman tuskan ja vaivan alaissa laskeusi nyt tämä muitten\nhempiäs holhoja sairauden kovalle vuoteelle, ja se onnen ja riemun\nsuloinen valo, joka tähän saakka, niin leppiäästi, oli hänen tiellensä\npaistanut, muutti nyt muotonsa yhtä äkkiä, surkian pimiäksi. —\nAnkaralta taudilta kovasti kiusattu, alasin puolin, kivun kautta,\nkokonaan hermotoinna ja halvattuna, vietti Hän kuitenkin vielä tällä\ntavalla, ylhällä kärsiväisyydellä kymmenkunnan vuotta, haeskellen\nturhaan apua ja lievitystä oppineemmilta, joitten tykö Hän suurella\nvaivalla antoi kuljettaa ittiänsä. Tämän onnettomuuden lisäksi tuli\nvielä, että hän, olletikkin viimisinä vuosina oli niin vähäkuulonen,\nettä hänelle oli työläs muitten puheita kuulla, ja hän niin muodoin\noli ikään kuun suljettu ulos ihmisten kanssakäymisestä, elikkä estetty\nsen iloa ja huvitusta täydellisesti nauttimasta. Aina hempiä ja\nauttavainen kaiken rasituksensa alla, josa täysi järki ja käsitys Häntä\nei jättänyt, unhotti Hän usein oman onnettomuutensa, koska tuskansa\nvälipäät sallivat neuvoa ja lohduttaa sairaita ja viheljäisiä, jotka\njoukottain, kaukaisistakin Maanhaaroista, lievitystä rukoillen, vielä\nnytkin Häntä piirittivät! sekä surullinen että sydämmestä liikuttava\noli nähdä, kuin sairas sairaita holhoi, onnetoin onnettomia lohdutti;\nja tätä teki vainaja aina viimiseen asti, paitti muutamia päiviä ennen\nloppuansa.\n\nKalliille vaimollensa, rakkaille lapsillensa, jotka Hän Veljensä\nisälliseen vartioon heitti, viimisen hyvästin jätettyänsä, sammui tämä\nLähimmäistensä ystävä 23:ntenä päiv. Tammikuusa v. 1831 hiljasesti,\nniin kuin hän alti oli elänyt ja kantoi nöyrällä sydämmellä, hartaalla\nmielellä, Luojallensa sen rakkauden kiitosuhrin, jota Hän eläisänsä\naina oli pyytänyt harjottaa. — Kaivattuna seurattiin Hän hautaan, jonka\npartaalla moni kyyneleillä muisteli Hänen hyviä töitänsä ja sydämmestä\ntodisti tämän Arkkunsa päälle pannun kirjotuksen:\n\n      Ehkä oman vaivasi alla nääntyvänä\n    olit sinä kuitenki, aina viimiseen asti,\n        Viheljäisten hempiäs holhoja.\n               Terve sinulle!\n             Rauha tomusi ylitte.\n\nTohtori Topelius oli v. 1812 nainut edesmennehen Kauppamiehen Joseph\nCalamniuksen tyttären, Sophia Calamniuksen, joka Häntä sairautensa alla\nhempeimmällä rakkaudella väsymättömästi oli hoitanut; jo jälkeen jätti\nZacharias nimisen pojan 13, ja tyttären, Johanna Sophia, 10 vuoden\nijäsä.\n\n\n\n\n\n\nVANHOJA RUNOJA\n\n\n\n\nVäinämöinen ongella.\n\n\n    Tuopa Vanha Väinämöinen\n    Oli ongella olia,\n    Käsi-verkolla käviä\n    Nenäss' on utusen niemen.\n    Vapa vaskinen vapisi,\n    Hopioinen siima siuku\n    Onkiessa Väinämöisen.\n    \"Tuli kala onkeheni,\n    Mie veän venoseheni,\n    Talun takra- pohjahani.\"  [toisin: talka-pohjahani]\n    Katseloovi,keäntelöövi;\n    Siliahk' on siikaseksi,\n    Haaliainen haukiseksi,\n    Suomuton lohen kalaksi,\n    Nenätön on ihmiseksi,   [toisin: Peärevätön ihmiseksi.]\n    Vyötön Väinän tyttöseksi.\n\n      Itse Vanha Väinämöinen\n    Itse nuin sanoiksi virkki:\n    \"Kuin olis kotoset veitset,\n    \"Eli miun halko-hakkurini,\n    \"Lohi viploin viilläkseni,  [kappaleiksi.]\n    Lohi purstoin pannakseni.\"\n    Lohi loiskahti merehen\n    Kala kirjo-kammertihin.  [Toisin: Kala kirjo kimmeltäksi.]\n    Äsken peätänsä kohotti\n    Vihurilla viiennellä,\n    Kupahalla kuuennella,\n    Näytti jalkoa vasenta,\n    Oikieta olkapeätä\n    Aallolla yheksännellä,\n    Seitsemännellä selällä.\n    Itse virkki nuin saneli:\n    \"Oi on vanha Väinämöinen,\n    Oi on hullu hulluuttasi,\n    Mieletön mielesi vähyyttä!\n    En ollu Lohi punanen,\n    Olin nuori Joukahainen,\n    Kut' on pyyit kuun ikäsi,\n    Puhki polvesi halasit,\n    Vaan et tuntenut piteä,\n    Emp' on sulle siksi tullut\n    Lohi viploin viilläksesi,\n    Lohi purstoin pannaksesi.\"\n\n      Itse Vanha Väinämöinen\n    Hän tuon sanoiksi virkki:\n    \"Miksi sie miulle tulit?\"\n    \"Siksi mie sinulle tulin\n    Sinun sian levittäjäksi,\n    Sinun jalan jaksajaksi,   [riisujaksi.]\n    Paniaksi peän alasen.\n    Tulin Vanhalle varaksi,\n    Turvaksi tutisevalle.\" — —\n    — \"Voi sie Nuori Joukahainen\n    Voi sie tulla toinen kerta!\"\n\n      Tuopa Nuori Joukahainen\n    Itse nuin sanoiksi virkko:\n    \"Arvoan valehtelian,\n    Ymmärtelen kielastajan;\n    En tule Vanhalle varaksi,\n    Turvaksi tutisevalle\".\n\n      Itse Vanha Väinämöinen\n    Alla peän, pahalla mielin\n    Jo astu kotia kohti;\n    Emo ennätti kysyä,\n    Vaimo vanha tutkaella:\n    \"Mit' olet paholla mielin,\n    Kaiken kallella Kypärin?\"\n    Vaka Vanha Väinämöinen\n    Heti tuon sanoiksi virkki:\n    \"Kuta pyyin kuun ikäni,\n    Mutt' en tuntenut piteä,\n    Piteäkö Väinen neittä.\"\n\nToisesa Runosa on Joukahaisen siaan pantu Väinätär tahi Väinämöisen\ntytär, ehkä puheet ja juttu ovat molemmisa yhdenlaiset. — Tämä Runo on\nVuokkiniemen Pitäjästä.\n\n\n\n\nPaavin Opin aikuinen Pääsiäis-juttu.\n\n\n    Jopa marja maalta huuti,\n    Puolukainen kankahalta:\n    Tuleppa Neiti Poimimahan,\n    Tina-rinta riipomahan,\n    Vyö-vaski valihtomaan,\n    Ennen kuin etona syöpi\n    Mato musta muikoaapi.\n\n      Neitsy Maria emonen,\n    Pyhä piika pikkarainen,\n    Vaimo valkian verinen\n    Viitiseksi, vaatiseksi,\n    Vaski pantohin paneksi,\n    Tina-vöihin tilkiteksi,\n    Valkeihin vaatteihin;\n    Otti suolta suo-petäjän,\n    Rämeheltä rasakan männyn,\n    Otti kartun kankahalta,\n    Sillä marjan maahan sorto,\n    Marjap'on lenteli päkeille,\n    Päkeiltä vyönsä päälle,\n    Vyönsä päältä leuallensa,\n    Leuallansa, huulellansa,\n    Huulellansa, kielellänsä,\n    Kieleltä keruksisihin,\n    Siitä vahtahan valahti.\n    Siitä tyyty, siitä täyty,\n    Siitä paksuksi panehen,\n    Siitä leviäksi liteli;\n    Kovin kantaavi kovoa\n    Vatan täyen vaikeata\n    Semo seihtemän keseä.\n    Sano siitä äitillensä:\n    \"Käyppä kylpyä kylästä,\n    Saunoa sarajahalta.\"\n    Emo varsin vastoali:\n    \"On talli Tapio-mäellä,\n    Hevon huone hongikossa,\n    Mihin lautta lapset saapi,\n    Tuli-portto pojat luopi,\n    Tuonne pentujen pesiin,\n    Sora-jouhen soimen päähän.\"\n\n    Maria matala neiti,\n    Pyhä piika pikkarainen\n    Meni talliin Tapio-mäellä,\n    Henkehen hyvän hevosen.\n    Itse noin sanoiksi virkki:\n    \"Henkeäs hyvä hevonen,\n    Huokoas vetäjä varsa,\n    Kyly löyly lämpöseksi!\"\n\n      Henkäsi hyvä hevonen,\n    Huokasi vetäjä varsa.\n    Maria matala neiti\n    Kylpi kylyn kyllältänsä,\n    Vatsan löylyn vallaltansa.\n    Saip' ou tuonne poikuonsa\n    Heinille kesä-tevoille.\n\n      Säilyttääpi poikoansa,\n    Kullaista omenoansa,\n    Hopeaista sauvaistansa,\n    Otti pojan polvillehen,\n    Lapsen lanne-puolillehen.\n    Rupesi päätään sukimaan,\n    Hamsiansa harjaamaan;\n    Suastansa pii pirahti,\n    Taimen taittu harjastansa.\n    Tavottip'on taimentansa,\n    Kato poika polviltahan,\n    Lapsi lanne-puoleltahan.\n    Maria matala neiti,\n    Pyhä piika pikkarainen\n    Itkiä kujerteloovi.\n\n      Ehtiellen hienot heinät,\n    Katellen kanervo-juuret,\n    _Tuli tie vastaan._\n    \"Tiiätkö minun poikoani,\n    \"Kullaista omenoani,\n    \"Hopeaista sauvaistani?\"\n\n    Niinpä tie vastasi:\n    \"Enkä tiiä, enkä tunne.\n    Poikas' on minunki luonut\n    Kotin mustan käytäväksi,  [kengän]\n    Kannan karskuteltavaksi,\n    Ratsahin ajeltavaksi.\"\n\n      Ehtiellen hienot heinät\n    Kahtoon kanervo-juuret,\n    Kärppinä kivein lomat,\n    Oravina puien oksat,\n    _Tuli kuu vastaan._\n    \"Oi kuu Jumalan luoma,\n    \"Näitkö minun poikoani,\n    Kullaista omenoani,\n    Hopeaista sauvaistani?\"\n\n      Niinpä kuu vastaeli:\n    \"Enkä tiiä, enkä tunne.\n    \"Poikas' on minunki luonut\n    Pakkasella paistamahan,\n    Tähtilöillä kimaltamahan,\n    Yksin öitä kulkemahan,\n    Päiviä makoamahan.\"\n\n       Ehtiellen hienot heinät,\n    Katellen kanervo-juuret,\n    Kärppinä kivein kolot,\n    Oravina puien oksat,\n    _Tuli päivä vastaan._\n    \"Näitkö minun poikoani,\n    \"Kullaista omenoani,\n    Hopeaista sauvaistani?\"\n\n      Niin päivä vastaeli:\n    \"Sekä tiiän, että tunnen:\n    Tuoll' on sinun poikasi,\n    Kultanen omenasi:\n    Pirulaiset piinatahan,\n    Paha valta vaivatahan,\n    Kahen kallion lomassa,\n    Paaet alla, paaet päällä,\n    Somerot syäntä vasten.  [Toisin: kesellä syäntä]\n    Sata on rautasta orihta,\n    Ne veti veressä silmin\n    Sinun pojan polosen päälle.\n    Sata on miestä miekallista,\n    Sata toinen miekatonta,\n    Ne veti veressä silmin\n    Sinun polosen pojan päälle.\"\n\n      \"Oi Päivä, Jumalan luoma,\n    \"Nouses koivun konkelolle,\n    Lepsähäs lepän rehuille,\n    Paistas kivet pehmiäksi,\n    Paateret vahtuna valuta,\n    Somerot veeksi vie!\n    Paista kerta hempesestä,\n    Toinen himmestä hiosta,\n    Kolmas on koko terältä;\n    Nukuttele nuiva kansa,\n    Painele väki pakanan,\n    Miehet miekkojen nojahan,\n    Vanhat sauvojen varohin,\n    Nosta Luoja kuolomasta,\n    Katomasta valta-kaikki!\"\n\n      Tuo Päivyt, Jumalan luoma\n    Lenti päätöinnä kanana,\n    Siipi-puonna siuvotteli\n    Luojan hauvan partahilla.\n    Paisto kerta hempesestä,\n    Toinen himmestä hiosti,\n    Kolmas on koko terältä.\n    Nukutteli nuivan kansan\n    Paineli väen pakanan,\n    Miehet miekkojen nojahan\n    Vanhat sauvojen varohin.\n    \"Nouses Luoja kuolomasta,\n    Hereä uneksimasta!\"\n\n      Jo nousi Jumalan poika,\n    Astu Ilmarin pajahan.\n    \"Mitäs on rautiot takovat,\n    Sepät Hiitten hilkuttavat?\"\n    Niinpä siellä vastattihin:\n    \"Miksis olet kovin osaava?\"\n    — \"Sentähen olen kovin osaava,\n    \"Kauvon katon syöjän suuhun,\n    \"Partahan palan purian.\"\n    — \"Mintäs sull' on silmät suuret?\"\n    — \"Kasoin kantosen takana,\n    \"Kilketin kiven takoa;\n    \"Sentähen miull' on silmät suuret.\n    \"Mitäs rautiot takovat\"\n    Sepät Hiien hilkasovat?\"\n    — \"Luojalle kuristus-köyttä,\n    Vaan emme tokati mitellä,  [huomanneet]\n    Miten pitkä Luojan kaula,\n    Kuin on pitkä, kuin on paksu,\n    Kuin on poikelta leviä.\"\n\n      Heti Luoja vastaeli:\n    \"Niin on pitkä, niin on paksu,\n    \"Niin on poikelta leviä,\n    Kuin on kaulasi omasi.\n    Otas! minä mittaelen.\"\n\n      Anto Luojan mitellä\n    Tuota kauloa omoa.\n\n      \"Empä mie lukkuhun lukitse\n    Enkä paina palkimehen,\n    Mittelenpä, määrelenpä:\n    Näin on paksu Luojan kaula\n    Näin on pitkä, näin on paksu\n    Näin on poikelta leviä.\"\n    Jopa nyt lukkuhun lukitsen,\n    Jopa painan palkimehen,\n    Kiven kiljasen kovaksi,\n    Rauvan karjun karkeaksi;\n    Perin peltohon sivalsin\n    Kannan kaivon kankahaseen.\n    Tuossa seiso sen ikäsi\n    Kuin ei kuuta, kuin ei päivää,\n    Kuin ei armast' aurinkota!\"\n\nTämän runon selitykseksi saadaan mainita, että Paavin aikana, koska\nPyhä Raamattu oli outo kirja sekä Papeille että yhteiselle kansalle,\nopettivat Papit usein omia juttujansa, joille Raamatusa ei ole\npienintäkään perustusta. Erinomattain Pääsiäis-juhlana, pitkän ja\nsurullisen Paaston lopetettua, juteltiin sanankuuliain huviksi,\nmonenlaisia ihmeellisiä satuja, jotka mieluisesti kuultiin, ja muistoon\nkätkettiin. Tainkaltaisia on joku, runoissa säilitettynä, meidän\naikamme asti kulkeunut. Yksi näitä on myös tämä, Vuokkiniemen pitäjästä\nsaatu, Runo, jolle täsä on annettu sia, että siitä niin selkiästi\non nähtävä niiden aikain mielen laatu, ja kuinka peräti joutavilta\njutuilta pimitetty heidän tietonsa Jumalasta ja Lunastuksesta oli.\nOnnelliset meidän aikamme, joina Jumalan Sanan valkeus on pimeyden\nturhat juorut hajottanut!\n\n\n\n\nKalman Sanat.\n\n(Sotkamon Pitäjästä)\n\n\n    Kyröläisen kyntö-ruoska,\n    Manalaisen matka-sauva,\n    Ootkos kyytiä kysyvä,\n    Anova ajo-hevosta?\n    Kyllämä sulle kyytin annan,\n    Ajajan panen paremman,\n    Ota hiiestä hevosen,\n    Vuoresta valitun varsan,\n    Joll on suu sataa syltää,\n    Kita viittä kirves-vartta,\n    Jonk' on lampi lautasella,\n    Vesi selvä selkä-luilla,\n    Josta Noiat vettä juovat,\n    Tuli-kurkut kuihkoavat.\n    Tuonnemma sinun manaan\n    Kirkon kirjavan sivuun,\n    Terva- porstuan perään,\n    Sata-lauan lappioon,\n    Tuhat-lauan tutkameen;\n    Siell' on muutkin murha-miehet\n    Ikuiset pahan tekiät;\n             tahi mennä\n    Suurille sota-keoille,\n    Miesten tappo-tantereille;\n    Siell' on luutonta lihaa\n    Suonetonta pohkiota.\n    Syöä miehen nälkähäisen,\n    Haukata halun-alaisen: tahi mennä\n    Pohjan pitkään perään,\n    Lapin laajaan kylään,\n    Ylite puita, alate maita\n    Mennä Hongisa hohisten,\n    Petäisä peppuroien.\n    Ei täsä sinulle siaa,\n    Siankahan tarpehella,\n    Muunne muuttoos majaasi,\n    Ehtiös elin-kotisi!\n    Karvasta Kavon tekemän,\n    Emon tuoman ruumiista,\n    Immin antaman ihosta!\n    Liikku ennen Linnan portit,\n    Järkky rautaset saranat.\n\n\n\n\nToisin.\n\n(Paavolan Kappelista, Siikajoen pitäjäsä.)\n\n\n    Kust' on pulma puuttununna,\n    Taikea tapahtununna?\n    Kivestäkö, kannostako,\n    Vaiko vanhosta siosta,\n    Tahi kalma-kartanosta?\n    Jos oot manni maasta nossut,\n    Manni maasta, peiko pellosta,\n    Manni maahan painukoon,\n    Peiko peltohon vajone;\n    Mene tuonne, kunne käsken:\n    Iki-mennehen ihoon,\n    Tuiki-tullehen ihoon,\n    Jost' et pääse päivinäsi,\n    Selviä sinä ikänä,\n    Kuuna Herran valkiana —!\n    Mene tuonne, kunne käsken\n    Pohjan pitkään perään,\n    Lapin laajaan kylään\n    Siell' on hirvet hirtettynä\n    Siell' on tarvaat tapettu.\n    Kuut' on kuusi leiviskätä,\n    Verta kymmenen venettä,\n    Lihaa sata saavin täyttä,\n    Syyä miehen nälkäisen,\n    Haukata halun- alaisen.\n    Mene tuonne, kunne käsken,\n    Pohjan pitkään perään,\n    Lapin laajaan kylään! — —\n    Kivut tuonne kiintykööt,\n    Vaivat tuonne vaipukoot\n    Kirkon kirjavan sivulle,\n    Sata-lauan lantehille,\n    Sata-malkasen malohon,\n    Siellä sinä sikiäs' siität,\n    Siellä lapses' kasvattelet. —\n    Siell' on luutonta lihaa,\n    Siell' on päätöntä kalaa,\n    Suonetonta pohkiota\n    Syyä miehen nälkähäisen,\n    Haukata halun-alaisen.\n    Mene tuonne, kunne käsken\n    Pohjan pitkään perään,\n    Lapin laajaan kylään:\n    Kivi on keskellä ketoa,\n    Reikä on keskellä kiviä;\n    Sinne minä kivut työnnän,\n    Sinne minä tuskat tungen,\n    Sinne tungen turmioita,\n    Sinne pakkaan pahoja.\n    Vaikka paljon pantasiin,\n    Määrätön mätittäsiin,\n    Ei kivi kipuja itke,\n    Paasi vaivoja valita.\n\n\n\n\nHevosta laitumelle laskiessa.\n\n(Vuokkiniemen Pitäjästä.)\n\n\n    Miten silloin lauletaan\n    Ja kuten kujerretaan,\n    Kuin heitän hevon kevolle,\n    Lasken tamman tanterelle,\n    Lasken moahan marhaminnan,\n    Hietahan helyn hevosen,\n    Kesäsillä keykkä-mailla,\n    Suloisilla suojuksilla?\n    Mistäp' on anon apua?\n    Tuonn' on huuan huiahutan\n    Peäni peällä taivosella:\n    Voi Ukko Yli Jumala,\n    Voari vanha taivahainen\n    Hattaroien hallitsia!\n\n      Jos ei tuosta kyllä liene,\n    Tuonne on huuan huiahutan,\n    Korven kuuluhun kylähän:\n    Korven kultanen kuningas,\n    Salon koarron vaimo kaunis!\n    Kytes kiinni koiriasi,   [kytke]\n    Rauta-vitjohin rakenna\n    Tammisen talahan alla,   [juurakon]\n    Jott' ei kahle katkieisi,\n    Eli puoli pois tulisi.\n\n      Ohtoseni, Lyllyseni\n    Tunge turposi kulohon,\n    Mätä peäsi mättähäseen!\n    Jos ei tuosta kyllä liene,\n    Ohtoseni, Lyllyseni!\n    Keännä kaiat kantapeäsi,\n    Viisi kynttäsi vipuo\n    Pohjosehen mennäksesi;\n    Siell' on luutonta lihoa,\n    Suonitonta pohkiota,\n    Syyä miehen nälkähisen,\n    Haukata halun alasen.\n\n\n\n\nTulen Synty.\n\n(Vuokkiniemestä.)\n\n\n    Tuotap' on kysyn sinulta:\n    Miss' on tulta tuuviteltu,\n    Varvenneltu valkiaista?\n    Tuoll' on tulta tuuviteltu\n    Yllä taivosen yheksän,\n    Peäll' on kuuen kirjo-kannen.\n    Iski tulta Ilmarinen,\n    Välkytteli Väinämöinen\n    Rahin rautasen nenässä;\n    Iski tulta kyntehensä,\n    Järkytti jäsenehensä;\n    Niin kirpoi tuli-kipuna\n    Läpi taivosen yheksän,\n    Läpi kuuen kirjo- kannen,\n    Läpi reppänän retusen,\n    Läpi lasten kätkyestä;\n    Niin kirpoi Alimo-järveen.\n    Tuo Anke Alimo-järvi\n    Kuohu koivujen tasalla,\n    Paisu peällä parmahitten\n    Suuria tulen vihoja.\n    Itse noin sanoiksi virkko:\n    \"Ei ole veessä tässä\n    \"Minun tuskan tuntioa,\n    Vaikien vajottajoa,\n    Minun nielun nielieä.\"\n\n      Niin tuli silia siika,\n    Niin nieli tuli-kipunan;\n    Tuli tuska nieliälle,\n    Vaikie vajottajalle,\n    Pakko paljon syönehelle.\n    Uiksenteli, käyksenteli\n    Niemi nientä, soari soarta,\n    Joka niemi neuvon pisti,\n    Joka soari sai sanoman.\n    Sano siitä uituonsa:\n    \"Ei ole veessä tässä\n    \"Minun tuskan tuntioa,\n    Vaikien vajottajoa,\n    Minun nielun nielieä.\"\n\n      Niin tuli halia hauki,\n    Niin nieli silian siian;\n    Tuli tuska nieliälle,\n    Vaikie vajottajalle,\n    Pakko paljon syönehelle.\n    Uiksenteli, käyksenteli\n    Niemi nientä, soari soarta;\n    Joka niemi neuvon pisti,\n    Joka soari sai sanoman.\n    Sano siitä uituonsa:\n    \"Ei ole veessä tässä\n    Minun tuskan tuntioa,\n    Vaikien vajottajoa,\n    Minun nielun nielieä.\"\n\n      Niin tuli Lohi punanen,\n    Joll' on suu satoa syltä,\n    Korvat kahen kosken verta;\n    Sepä ui joen jukia,\n    Eleli eno-vesillä,\n    Niin nieli halian hauvin.\n\n      Sisarekset Sotkottaret,\n    Ijankaikkiset kälykset\n    Polttelovat moan matosen,\n    Kyvettävät Tuonen toukan,\n    Kypeniä kylvelevät,\n    Moan polttavat poroja.\n    Tuosta kasvo kaunis touko,\n    Liina liitoton yleni,\n    Kasvo pellavas peritön.\n    Sisarekset kesreävät,\n    Veljet verkkoa kutovat,\n    Kaliukset käpyölövät.\n    Nyt on verkot valmihina\n    Nuotat selystettynä.\n    Veetään vasta vettä;\n    Ei tullut sitä kaloa,\n    Jot' on vasten nuotta tehty;\n    Niin nuotta potketaan,\n    Veärin veetään apaja.\n    Tuop' on Vanha Väinämöinen,\n    Itse noin sanoiksi virkko:\n    \"Onkos tarvis tarpojia,\n    Varsin puun pitelejiä?\"\n    Sisarekset vastoavat:\n    \"On tarvis tarpojia,\n    Varsin puun pitelejiä.\"\n    Tuop' on Vanha Väinämöinen\n    Hongan rannalta hotasi,\n    Poajen porkaksi panoovi,\n    Tarpo nuotan tappuraksi,\n    Veen velliksi sekotti.\n    Niin tuli Lohi punanen,\n    Jot' on vasten nuotta tehty.\n    Vaan ei kärsi käsin ruveta\n    Ilman kirjo-kinttahitta,\n    Eli rauta-rukkasitta.\n    Tuop' on Vanha Väinämöinen\n    Nouti kirjo-kinttahansa,\n    Haki rauta-rukkasensa,\n    Itse noin sanoiksi virkko:\n    \"Vieris veitsi taivosesta,\n    \"Puukko pilvestä putoa,\n    Peä kulta, terä hopio,\n    Peäp' on Väinösen kätehen,\n    Kärki Luojan kukkarohon,\n    Puhota lohi punanen!\"\n\n      Vieri veitsi Taivosesta,\n    Puukko pilvestä putosi,\n    Peä kulta, terä hopio,\n    Peäp' on Väinösen kätehen,\n    Kärki Luojan kukkarohon.\n    Niin puhkai lohen punasen,\n    Siell' oli halia hauki;\n    Niin puhkai halian hauvin,\n    Siell' oli silia siika;\n    Niin puhkai silian siian,\n    Siell' oli sini-keränen;\n    Niin puhkai sini-keräsen;\n    Siell' oli puna-keränen;\n    Niin puhkai puna-keräsen,\n    Tuli tuiskahti palamaan.\n    Palo silloin paljon maita,\n    Paljon maita, paljon soita\n    Pahana palo-kesänä,\n    Tuli-vuonna voimatoinna.\n\n\n\n\nToisin.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Tulen synty taivahasta,\n    Vuoresta veen sikiö. —\n    Miss' on tulta tuuvitettu,\n    Valkiata vaivutettu? —\n    Tuolla taivahan navoilla; —\n    Kultasessa Kätkyessä.\n    Hopiaiset hihnat notkut.\n\n      Saatihin halia hauki,\n    Halastiin halia hauki;\n    Saatihin sini- keränen,\n    Halastiin sini-keränen;\n    Saatihin puna-keränen,\n    Halastiin puna-keränen;\n    Putosi tuli-soronen\n    Läpi maan, läpi manalan,\n    Läpi kuuen kirkkokunnan.\n\n      Hiien tyttö, hiien neiti\n    Hyystä kelkkoa vetääpi,\n    Jää-rekiä reutuaapi,\n    Hyyss' on sukka,\n    hyyssä kenkä,\n    Hyhmässä hamehen helmat.\n    Tuovos vettä tuohisella,\n    Kanna kaksi-vartisella,\n    Kolmen Koivun juuren alta,\n    Kahen kantasen välistä,\n    Hyyin-vettä ja vilua.\n\n\n\n\nSikaliskon Synty.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Vinkas Vankahan makasi,\n    Tuli poika maattahissa,\n    Ungerma levättähissä.\n    Kuhunka poika vietännee?\n    Poika viiäänpä vetteen.\n    Pah' on pojan siellä olla;\n    Nuoret nuotilla vetävät,\n    Siimalla sivaltelevat. —\n\n      Vinkas Vankahan makasi,\n    Tuli poika maattahissa,\n    Ungerma levättähissä.\n    Kuhunka poika vietännee?\n\n             Poika viiään\n    Keskelle Simon saloa.\n    Pah' on pojan siellä olla:\n    Simon salot kuivettuvat,\n    Mehtä-miehet vanhanevat. —\n\n      Vinkas Vankahan makasi,\n    Tuli poika maattahissa,\n    Ungerma levättähissä.\n    Kuhunka poika vietännee?\n\n             Poika viiään\n    Koivu-pökkölön kottiin,\n    Lahon kannon kartanoon;\n    Siell' on hyvä ollaksesi,\n    Lempi liekasellaksesi; —\n    Päivä paistaa lämpymästi; —\n    Siellä toukaksi tuleepi,\n    Sikaliskoksi sikesi. — — —\n\n    Mato musta maan-alanen,\n    Toukka Tuonen karvallinen,\n    Miksi teit pahaa,\n    Kuksi kaksi huusit yötä?\n    Käskikö sinun emosi,\n    Virkkoko Valta-Vanhempasi\n    Tekemähän nuitä töitä?\n    Sinervä kanervan poika!\n    Sinervä sinun sukusi,\n    Sinervä sinä itekkin. — —\n\n\n\n\nMaon Sanat.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Mato musta maan-alanen,\n    Toukka Tuonen karvallinen,\n    Läpi mättäien meniä,\n    Puun juuren pujettelia,\n    Laho kannon kaivelia,\n    Maan sammalen alanen,\n    Kiulun korvan kierteliä,\n    Naisten vyöllisten lukia,\n    Avainten arvelia! — —\n    Suutusten sinun sukusi,\n    Selätysten siemenesi,\n    Tullos työsi tuntemaan,\n    Pahasi parantamaan! — —\n    Syvätär vesille sylki,\n    Lapa-hiitto lainehille,\n    Lainehelle kuuennelle,\n    Aallolle yheksännelle: — — —\n    Kiven karva, kannon karva,\n    Maan karva, kanervan karva,\n    Lepän karva, lemmon karva,\n    Pajun karva, pannahainen,\n    Lumen karva, lustin karva,\n    Lustin karva kaiketikkin!\n    Sitti silmäisi väliin! —\n    Tullos työsi tuntemaan,\n    Pahasi parantamaan! —\n    Miksi pistit, kunma kielsin,\n    Miksi maistit, kunma varotin.\n    Juoppa viinana vihasi,\n    Olunna hyvät omasi.\n\n\n\n\nToisin.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    O! Ukko, Taivaan Jumala,\n    Joka pilviä pitäävi,\n    Hattaroita hallihteepi. — —\n    Jumala jotakin tiesi,\n    Jok' on Taivoset takonu,\n    Veen kannet kalkutellu. — —\n    — — — — —\n    Uupu Juutas juostesansa,\n    Väsy väipästellesänsä,\n    Kaatu kallion kolohon:\n    Kino juoksi konnan suusta,\n    Kuola ilkiän kiasta,\n    Tälkki lemmon tälleröstä.\n    Santta Pietari sukesi,\n    Johan Herra hengen anto. — — —\n    Piru silmät siunaeli\n    Lempo leuka-luut sukesi.\n\n      Mato musta! Kyy punanen!\n    Kuljit kuunnellen kujia,\n    Ajatellen aian vieret.\n    Jo teki poikasi pahoa,\n    Lapsesi tihua työtä. — —\n    Kerolaisen kehro-varsi,\n    Virolaisen virsun paula,\n    Alimmainen aian vihtas,\n    Perimmäinen pellon seiväs!\n    Kiven karva, kannon karva,\n    Maan karva, kanervan karva,\n    Karva kaikkein kavetten,\n    Sitti silmäisi välliin! — —\n    Tulesta työsi tuntemaan,\n    Pahasi parantamaan! — —\n    Tulkohon Jumalan tunto,\n    Herran armo auvekkohon\n    Kipiöille voitehiksi,\n    Haavoille parantehiksi,\n    Vieriltä viattomaksi,\n    Keskiä kivuttomaksi,\n    Päältä nuurumattomaksi,\n    Alta aivan terveheksi!\n    Halkia mato kaheksi,\n    Konna kolmeksi repiä,\n    Syömästä, kaloamasta!\n    Tuonne minä kivut panen\n    Kipu-vuoren kiukahalle,\n    Kivuttaren kinttahase.\n    Tuonne minä kivut panen\n    Vaivattaren vanttuhuse.\n    Tuonne minä kivut panen\n    Hauvin hirmun hartioille,\n    Emon-tuoman ruumihista.\n    Halkia paha kaheksi,\n    Konna kolmeksi repiä,\n    Syömästä, kaloamasta!\n    O! onneton omena,\n    Miksi haukkasit halun-alanen?\n    Tuonne minä kivut panen\n    Vierehen Turjan kosken,\n    Pahan virran partahalle,\n    Joss' on hirmut hirtettynnä,\n    Jalo-peurat jaksettunna.\n    Tuonemma sinun manaan,\n    Lihan syöjä, luun puria,\n    Veren uuelta imiä!\n    Pohjan pitkään perään,\n    Lapin laajaan kylään,\n    Jost' et pääse päivinäsi,\n    Selviä sinä ikänä,\n    Kuunna Herran valkiana,\n    Joss' on muutkin murhamiehet,\n    Ikuset pahan tekiät.\n\n\n\n\nHammas-maon Sanat.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Paistuppa mato manolle!\n    Turaakkos Tuonen toukka  [kähisetkös]\n    Pirun pihtein välisä,\n    Hiien hiilein seasa,\n    Rautasesa kattilasa! — — —\n    Helvetin tulen kipinä!\n    Tähänkö panit papusi,\n    Tähän heitit hernehesi? —\n    Kissa hiien! kiskomasta,\n    Rakki lemmon! raatamasta,\n    Puremasta, liitämästä,\n    Ihosta imento-raukan,\n    Karvasta kavon tekemän,\n    Emon tuoman ruumihista,\n    Kisko kärmehen kitoja,\n    Revi lemmon leuka-luita,\n    Suu on suuta suuremmainen,\n    Leuka-luut on leviämmät.\n    Tuonnemma sinun maanaan\n    Kirkon kirjavan sivulle,\n    Sata-lauan lantehille,\n    Sata-malkasen malohon;\n    Siellä sinä sikiäs' siitä,\n    Siellä lapses' kasvattele,\n    Siell' on hyvä ollaksesi,\n    Helppo heimahellaksesi.\n    Jos ei tuosa kyllä liene,\n    Ei kyllä, eikä tarve,\n    Siell' on luutonta lihaa,\n    Siell' on päätöntä kalaa,\n    Suonetonta pohkiota,\n    Syyä miehen nälkähäisen,\n    Haukata halun-alasen.\n    Jos ei tuosa kyllä liene,\n    Ei kyllä, eikä tarve,\n    Neitsy Maria Emonen,\n    Rakas Äiti, armollinen,\n    Tuo tulla tuhottelee,\n    Silkin hienon simsuttaapi,\n    Tekemähän terveyttä,\n    Rauhan rakentamahan.\n    Jos ei tuosa kyllä liene,\n    Ei kyllä, eikä tarve,\n    Tuonne minä kivut kiskon\n    Ilmaan papittomaan,\n    Maahan ristimättömään,\n    Kastamattomaan kartanoon.\n    Tuonne minä kivut kiskon\n    Suusta (täsä sanotaan sairaan nimi)\n    Ison kiljuvan kittaan,\n    Leviöihin leuka-luihin,\n    Suuhun suuren perkelehen.\n\n\n\n\nÄhkyn Sanat.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Ähky poika ähmeröinen,\n    Toinen poika tohmeroinen,\n    Kolmas on kovin nokinen.\n\n      Nousi Kokko Korviosta,\n    Teräs-leuka liettehestä,\n    Somerosta suomu-selkä,\n    Kiven äärtä kiskomaan,\n    Paajen äärtä painamaan.\n\n      Äskön eilessä päivänä\n    Otin kourat Kontiolta,\n    Karhulta käen kämiä,\n    Jollama puskuja puserrin,\n    Jollan taitan tauvin juonet;\n    Eipä Hiitto tiennykään;\n    Mi hippo minusta synty?\n    Mi kapo minusta kasvo?\n    Syntypä syen näkönen,\n    Kasvo rauan karvahinen. — —\n\n      Iholta Imento raukan,\n    Karvalta Emon kappeen,\n    Emon tuoman ruumihilta,\n    Tuonnemma sinun lähetän\n    Kirkon kirjavan sivulle,\n    Sata-lauvan lantehille,\n    Terva-harjan hartiolle,\n    Siell' on hyvä ollaksesi,\n    Lempi liekitelläksesi.\n    Jos et tuota totelle,\n    Tuonne tungen turmioita,\n    Tuonne ähkyjä asetan,\n    Tuonne hanhen siiven alle,\n    Jouhtenen sulan sivulle.\n    Jos et tuota totelle,\n    Tuonnema sinun manaan\n    Siian kylki-luun sivuun,\n    Maksohin Meri-majetten.\n\n\n\n\nRauan Sanat.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Mesi rauan suumaloon,\n    Mesi rauan karvaloon!\n    Vieriltä viattomaksi,\n    Keskiä kivuttomaksi,\n    Päältä tuntumattomaksi\n    Alta aivan terveheksi! — —\n    Oopa! sinus, rauta raukka,\n    Rauta raukka, koito kuono,\n    Teräs tenho päivällinen!\n    Etsäs sillon suuri ollut,\n    Et suuri, etkä pieni,\n    Etkä kovin koreakaan,\n    Kuinsas suosta sotkittiin,\n    Vetelästä vellottiin,\n    Koska kuonona kohisit\n    Seppä Ilmasen pajasa,\n    Alla ahjon Ilmarisen.\n    Eipä rauta paha olisi\n    Ilman kärmehen kähytä,\n    Maon mustan muimehita.\n    Hörhöläinen hiien lintu\n    Kahtoopi katon rajasta,\n    Ruotehesta roijattaapi,\n    Sanoopi tuovansa terästä\n    Karasinta kantavansa;\n    Ei tuonnukkaan terästä,\n    Karasinta kantanukkaan,\n    Kanto kärmehen kähyjä,\n    Maon mustan muimehia\n    Seppä Ilmasen pajahan,\n    Alle ahjon Ilmarisen.\n    Mettiäinen Ilman lintu\n    Lähti mettä Mettolasta,\n    Timua Tapiolasta,\n    Yheksän meren ylitti,\n    Meri puolen kymmenettä;\n    Toipa mettä Mettolasta,\n    Timua Tapiolasta,\n    Kipiöille voitehiksi,\n    Haavalle parantehiksi.\n\n\n\n\nVeren Tyrehys-Loihto.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Kuinkas sillon lauletaan,\n    Kuin rauta pahan tekeepi,\n    Teräs hieno hilpaseepi?\n    Veri hyyksi hyytyköön,\n    Veri jääksi jäätyköön!\n    Veri seiso niinkuin seinä,\n    Hurmi asu niinkuin aita,\n    Kuin miekka meresä seiso,\n    Sara-heinä sammalesa.\n    Lennä, lennä laiha kurki!\n    Tuovos hiiestä patoja,\n    Helvetista kattiloita,\n    Jolla verta keitetään,\n    Hurmetta hurotetaan,\n    Ettei maito maahan juokse,\n    Hurme peltoon putoa,\n    Minun silmin nähtyäni,\n    Tahi korvin kuultuani.\n    Kuiva kuusi, rauta oksa\n    Rauan syömään rakoon,\n    Ruostehen reväsemään,\n    Ettei maito maahan juokse,\n    Hurme peltoon putoa,\n    Minun silmin nähtyäni,\n    Tahi korvin kuultuani.\n    Tuki suuta turppahalla,\n    Mätä mättähän palalla,\n    Vanha Ukko, harmaa-päinen!\n    Tuo tukko Tuonelasta,\n    Salpa saunan karsinasta,\n    Tukkeheksi tuiman reiän,\n    Paikaksi pahan veräjän;\n    Paina paksu peukalosi\n    Rauan syömähän rakoon,\n    Ruostehen reväsemään,\n    Ettei maito maahan juokse,\n    Hurme peltoon putoa,\n    Minun silmin nähtyäni,\n    Tahi korvin kuultuani.\n    Tyrehty ennen Tyrmän koski\n    Joki Joortanin pysähty.\n\n\n\n\nRyyhynnäisen (tarttunnaisen, tarttuman) Sanat.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Lähe liika liikkumaan,\n    Muu paha pakenemaan!\n    Nyt on liian liikennön aika,\n    Pahalta pakeneman kuuro.\n    Ilman päivän nousemata,\n    Auringon ylenemätä. — — —\n    Päästä Luoja, päästä Luonto!\n    Naisten naarasten sanosta,\n    Kylä-kunnan kykkyröistä.\n    En sano vihasa, enkä lemmesä,\n    Sanon ilman aikojaan\n    Katehille maallisille,\n    Velhoille veellisille.\n\n      Oli mull' ennen musta koira,\n    Rakki rauan-karvallinen,\n    Karva-turpa penkin alla,\n    Jonka turpa tulta lyöpi,\n    Nenän varsi valkiata,\n    Syömähän kylän kiroja,\n    Lakkimahan lainehia.\n    Tuli Kokko Turjan maalta,\n    Laskeu Lapista lintu,\n    Sata miestä siiven päällä,\n    Tuhat pyrstön tutkamesa;\n    Toinen siipi vettä viilsi,\n    Toinen Taivasta jakasi.\n    Kasta siipesi simasa,\n    Pyhi sulkasi sulalla.\n    Pese Jesus! peiposesi,\n    Puhistele pulmusesi,\n    Metän uuhen untuvalle,\n    Metän ilveksen iholle,\n    Karvalle metän kavetten. — — —\n\n      Mene konna! kottiisi,\n    Ilkiän Isäsi luoksi,\n    Isäntäsi iltaselle,\n    Emäntäsi einehelle,\n    Muun pereesi murkinalle;\n    Tuonemma sinun manaan,\n    Kaajan kalma-kellariin!  [karkotan]\n    Kuka sinun on luonut?\n    Kuka kumman on kuvannut?\n\n\n\n\nWaapsahaisen Lumous.\n\n(Kalajoen pitäjästä.)\n\n\n    Sinä vanha Väinämöinen,\n    Kuin teit huorin kolmi-öissä!\n    Kuss' on Isäni tulinen Turkki,\n    Äitini punanen paita?\n    Kuss on kyiset kinttahani,\n    Maan-matoset vanttuhuni,\n    Jollama ruttohon rupian,\n    Ampu-tautihin tapaasin? —\n    Kytke siipes', taita nuoles,\n    Ammuskele aikojasi,\n    Taukkeloihte toisiasi.\n    Min' otan kokolta kourat,\n    Haukalta haarittimet,\n    Linnulta lihan-pitimet,\n    Jolla konnan kouristelen,\n    Isketän pahan itikan.\n\n\n\n\nPainajaisen Sanat.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Mene konna! kottiisi\n    Ilkiän isäsi luoksi,\n    Isäntäsi iltaselle,\n    Emäntäsi einehelle,\n    Käskiäsi kämmenelle,\n    Lukiasi luun muruille.\n    Mene muolle muutes-kumma,\n    Paha maillesi pakene,\n    Ilkiä! Isäsi maalle,\n    Ristittyä rikkomasta,\n    Kastettua kaatamasta.\n    Ota hiiestä hevonen,\n    Vuoresta valittu varsa\n    Hyvälle hypittäjälle,\n    Ajajalle ankaralle;\n    Hiien leppäset sivakat,\n    Joilla hiihit hiien maita,\n    Lensit lemmon lepiköitä.\n\n\n\n\nSiikasen (Vihneen) Sanat.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Siikanen sinun nimesi,\n    Pihan rikka, pellon rikka,\n    Maan rikka, mannon rikka,\n    Kujan kullanen omena!\n    Käännyt tänne, palaa tuonne,\n    Eesäs' on meri lieto,\n    Takanasi salo synkkä:\n    Hyi! lyötä lietoon mereen —\n    Meri lieto lappamaan,\n    Salo synkkä työntämään.\n\n\n\n\nToisin.\n\n\n    Siikanen sinun nimesi,\n    Hyöryläinen, pyöryläinen,\n    Pihan rikka, pellon sonta,\n    Haara-huulen haarittaja,\n    Mehtä-pellon pensittäjä,\n    Mene muonne, palaa poies\n    Ihosta alastomasta,\n    Vaimon vaatteettomasta,\n    Eesäs' on meri lieto,\n    Takanasi taivas kirkas,\n    Lyötä lietoon mereen.\n\n\n\n\nLoihto.\n\n(Kalajoesta.)\n\n\n    Minä mies metän käviä,\n    Uros korven kolkuttaja,\n    Eikö minussa miestä löy'y,\n    Ukon pojassa urosta,\n    Tämän pulman purkajata,\n    Lapin virren laulajata?\n    Tuosta tie menöövi,\n    Ura uusi urkenoovi\n    Paremmille laulajoille,\n    Taitavammille runoille;\n    Vain reistataan kuitenni,\n    Kunnan kynnet kilpistyyvi,\n    Kunnan jähtyyvi jäsenet,\n    Nostessa Noki-mäkiä,\n    Kipu-vuorta kiivetessä.\n    Kuss' on kivut keitettynnä? —\n    Täss' on kivut keitettynnä,\n    Keskellä kipu-mäkiä,\n    Kipu-vuoren kukkalalla,\n    Patasessa pikkusessa,\n    Kahen sormen mentävässä,\n    Peukalon mahtuvassa.\n    Helvetiss' on kattiloita,\n    Jossa verta keitetähän. —\n    Otakkos kikon kakasta.\n    Emä-lempo ampu linnun. —\n    Tulpan tungen noian suuhun,\n    Tervan tietäjän kitahan.\n\n\n\n\nKiven Sanat.\n\n(Kalajoesta.)\n\n\n    Kivi kiikka, lemmon poika,\n    Maan muna, pellon kakara.\n    Ei kivi kipiä ole,\n    Eikä paasi pahaa tee,\n    Ilman kärmehen kähytä,\n    Maan mustan muotoseta.\n    Hyvin teit ettäs panit,\n    Paremmin ettäs paransit,\n    Päältä nuuromattomaksi,\n    Keskiä kivuttomaksi,\n    Alta aivan terveheksi.\n\n\n\n\nToisin.\n\n(Paavolasta.)\n\n\n    Kivi kimman kamman poika,\n    Maan muna, pellon kakara,\n    Huoran hattaran tekemä!\n    Tulesta työsi tuntemaan,\n    Pahasi parantamaan.\n    Miksi koskit kunma kielsin?\n    Miksi maistit, kunma varotin?\n    Juoppa viinana vihasi,\n    Olunna hyvät omasi.\n\n\n\n\nVielä toisin.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Kivi kimman, mamman maksi,\n    Kivi kirsosi alenna,  [ruma naamasi]\n    Paina paasi lappiosi!\n    Kivi kylmä maasta nousi,\n    Kivi kylmä kosken pohja.\n    Keskeltä kivuttomaksi,\n    Päältä nuuromattomaksi,\n    Alta aivan terveheksi.\n\n\n\n\nRupiaman Sanat.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Otan koprat kontiolta,\n    Toiset koprat kuollehelta,\n    Kolmannet kokolta koprat,\n    Linnulta lihan pitimet,\n    Haukalta haarittimet,\n    Jolla puskuja puserran,\n    Jolla painan paisehita.\n\n    Ruskia on rupinen Neiti,\n    Paha paisetten Emonen;\n    Puuhun ennen pehko kasvo,\n    Puuhun pehko, maahan mahko,\n    Kivehen veri-näpyrä,\n    Eikä ihmisen ihohon.\n    Sula voi sulattaissa,\n    Rasva räävyteltäissä\n    Keskeltä kivuttomaksi,\n    Päältä nuuromattomaksi,\n    Alta aivan terveheksi.\n\n\n\n\nLapsen Saamisen Loihto.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Itse vanha Väinämöinen!\n    Tule saunahan salaa,\n    Ilman uksen kuulemata,  [oven]\n    Saranan narahtamata;\n    Liikuta lihanen portti,\n    Luinen portti longahuta;\n    Päästä maalle matka-miestä,\n    Pieni-sormista sovita;\n    Hame pilviksi hajota;\n    Sio Jesus sinisellä\n    Puuta Jesus punasella! — —\n\n      Itse vanha Väinämöinen\n    Sanoopi sanalla tällä:\n    \"Iteksen' on ilman miekka,\n    Kanssani kamalan miekka,\n    Jolla haitat hakkaelen,\n    Etiseltä ilmaltani,\n    Vasemmalta varjoltani.\"\n    Ukko Taivaan Jumala!\n    Keri kultassa keränä,\n    Hopiossa vuolangenna,\n    Ettei pysty noian nuolet,\n    Eikä tietäjän teräkset,\n    Eikä velhon veitten rauvat.\n\n\n\n\nHiveltymän Sanat.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Jesus kirkkoon meneepi\n    Hevosella hirvisellä,\n    Kala-hauvin karvasella,\n    Lohen mustan muotosella;\n    Hivelty hevosen jalka,\n    Tarttu varsan seäri-varsi\n    Kivisellä kirkko tiellä,\n    Vaskisella vainiolla;\n    Jesus maahan ratsahilta:\n    \"Mist' on suoni solkahtannu?\n    Mist' on liikkunnu lihoa?\n    Siihen liittele lihoa,\n    Siihen pane palliota.\"\n    Neitsy Maria Emonen!\n    Tuoppa silkkisi sininen,\n    Pantasi tuli-punanen.\n\n\n\n\nKarhun Lumous.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Ohtoseni, lintuseni,\n    Mesi-kämmen kaunoseni!\n    Kuinsas kuulet karjan kellot,\n    Lyötä maahan mättähälle,\n    Nurmelle nukahtamaan.\n    Murra muurais-pesiä,\n    Mätä marja-mättähiä.\n    Villa suusi, villa pääsi,\n    Villa viisi hammastasi,\n    Pane kaksi kämmentäsi\n    Koion korvasi etehen!\n\n\n\n\nSuen Lumous.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Susi suuri nälkähinen,\n    Koira liiaksi lihava\n    Tuli tiellä vastahani. —\n    Tuonne ma sinun manaan\n    Yheksän meren ylite,\n    Meri puolen kymmenettä.\n    Metän kulta, mielis-neiti,\n    Kullan-kultanen Orava!\n    Kätke kulta kumpuhusi,\n    Metän hippu mielehesi.\n\n\n\n\nPakkaselle.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Pakkanen puhurin poika\n    Alta jalkoja anoopi,\n    Kieltä suusta vihelööpi. —\n    Älä kylmä kynsiäni,\n    Kylmä soita, kylmä maita,\n    Kylmä kylmiä kiviä,\n    Kesät heitä hettehellä,\n    Talvet taivahan navalla.\n\n\n\n\nLapsen Pesimä-Sanat.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Mato syöpi maan vihoja,\n    Sammakko veen vihoja.\n    Pese Jesus! peiposesi,\n    Puhastele pulmusesi,\n    Luojan luomilla vesillä,\n    Pyhän synnyn säätämillä.\n    Maa juokoon maitona makunsa\n    Vierteenä omat vihansa.\n    Alle maan, alle manuen,\n    Alle peltehen yheksän.\n    Keskeltä kivuttomaksi, j.n.e.\n\n\n\n\nRiien Sanat.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Riisi poika Riutukainen,\n    Riutukaisen pojan poika,\n    Hekku helmain alanen,\n    Häpiä hyväin miesten\n    Puremasta, nietämästä,\n    Ristityitä rikkomasta,\n    Kastetuita kaatamasta!\n    Ota hiien hienot sukset,\n    Lemmon leppäset sivakat,\n    Jolla hiihät hiien maita,\n    Lemmon maita löyhyttelet.\n    Juokse Portimon jalolla,\n    Mene kärpän kämmenillä,\n    Huuten helvettihin,\n    Parkuin pahalle maalle;\n    Siellä itkeepi Isäsi,\n    Valittavat Vanhempasi.\n\n\n\n\nViinan Loihto.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Mehiläinen ilman lintu!\n    Kulje kuuron äärtä myöten,\n    Samalen maloja myöten. —\n    Mehiläinen ilman lintu\n    Juokse pitkin piipun vartta,\n    Halki hattua samoa!\n\n\n\n\nPuun Sanat.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Puu puhas Jumalan luoma,\n    Vesa Jesuksen vetämä,\n    Kanto Herran kasvattama,\n    Jonka oksa mettä tippu,\n    Huuvetta huratteli.\n    Tyvi-puu pahan tekeepi,\n    Latva mettä kantamaan;\n    Latva-puu pahan tekeepi,\n    Tyvi mettä kantamaan;\n    Lehti-puu pahan tekeepi,\n    Hako-puulle mainitaan;\n    Hako-puu pahan tekeepi,\n    Lehti-puulle mainitaan.\n    Tule työsi tuntemaan,\n    Pahasi parantamaan.\n    Juoppa viinana vihasi,\n    Olunna hyvät omasi.\n\n\n\n\nLöylyn lumous.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Ei oo löylyn löytämistä,\n    Lämpösen läpiämistä,\n    Läpi kuuman kurki-hirren,\n    Läpi kiukahan kivistä,\n    Läpi saunan sammalista.\n    Itse Vanha Väinämöinen,\n    On saanu senkin sanoman\n    Omaltakin Isältänsä:\n    \"Laki on lahnan suomuksista,\n    Kiuka on meren kivistä,\n    Ovi-seinä Osman luusta\n    Peri-seinä peuran luusta.\"\n\n\n\n\nLapselle.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Ei täyvy tätä tytärtä\n    Likasille listehille,\n    Pahoille reki-pajuille;\n    Viellä tälle tyttärelle\n    Kaunis kaukoa tuleepi,\n    Verevä veen takoa,\n    Musta kulma muilta mailta,\n    Juokseepi Ori punanen,\n    Kirja korja kiiättääpi.\n\n\n\n\nRuno.\n\n(Sotkamosta.)\n\n\n    Olin minä piennä paimenessa,\n    Lassa lammasten ajossa,\n    Yhty yrkä karjahani; —\n    Hako tiellä poikki puolin; —\n    Yrkä istu tyvemmäksi,\n    Minä lapsi latvemmaksi\n    Yrältä kyselemään:\n    \"Kävitkös minun kotini,\n    \"Vaellitko Vainiani?\n    Mikä merkki minun kotona?\" —\n    Kataikko kaivo-tiellä,\n    Tuomikko tuvan perässä,\n    Pihlaikko pirtin päällä,\n    Kulta kaivo koan eessä,\n    Kulta kansi kaivon päällä.\"\n\n\n\n\nMaata pannessa.\n\n(Kalajoesta.)\n\n\n    Jesus kilpi, Maaria miekka!\n    Terve maa, terve manner,\n    Terve manteren haltia,\n    Terve tälle tervehtäjälle! — — —\n    Maata pannen maan luvalla,\n    Maan luvalla, puun luvalla,\n    Kaiken kartanon luvalla.\n\n\n\n\n\n\nNYKYISEMPIÄ LAULUJA.\n\n\n\n\nRuno-Laulu Talonpojan Säädystä.\n\n\n    Ei oppi ojahan kaada,\n    Ei taito takasin työnnä,\n    Neuvo syrjähän sysäjä.\n    Ensin mies opetetaan,\n    Sitte hattu hankitahan.\n    Herrat hattua pitävät,\n    Kyntömiehell' on kypärä.\n    Joll' on oppia otassa,\n    Sen on nappia nutussa,\n    Housussa hopiakello;\n    Palomies on paikkaisissa.\n    Joll' on virka vähäinenkin,\n    Sill' on paita palttinasta,\n    Riihimies on rikkuneella.\n    Herrat saappaassa salissa,\n    Toisin vuoroin tohvelissa;\n    Viertomies on virsuillansa.\n    Herran on keppi kädessä,\n    Puhe pulska Mestarilla,\n    Peltomies om pelvon alla.\n\n      Kuules kuitenkin minua,\n    Taitava talon isäntä:\n    Älä suutu säätyhysi,\n    Älä virkahas' vihastu, Vaikkas' vaivalla isolla\n    Maatas' mahtihin rakennat.\n    Pidät pellon pehmiänä,\n    Hankit halmetta lisäksi,\n    Kannat kontissa evästä,\n    Viikon muonan mennessäsi,\n    Vaikka vanhana valitat:\n    \"Sekä on kipiä selkä\n    Että hartiat hajalla.\"\n\n      Ei pännä meitä elätä,\n    Jos ei atrasta apua.\n    Kuin et kyntöhön kykene,\n    Pidä pojille porua,\n    Neuvo työtä tyttäreille,\n    Aja pellolle perettäs',\n    Kaskimaalle kaikki joukko,\n    Palolle paljon väkeä,\n    Niinkuin niitylle ikähän;\n    Sitte siunaapi Jumala,\n    Ett' on aitassa eloa,\n    Raha-kassa kamarissa,\n    Että on vara veroksi,\n    Ulottuu ulos-teoiksi,\n    Että Papitkin paraten\n    Saavat heidän saatavansa,\n    Lukkari oman osansa,\n    Kaikki muutkin kappamiehet\n    Suorittelet suosiolla. —\n    Sitä miestä mielellänsä\n    Herrat hyvänä pitävät,\n    Jolta saavat saatavansa.\n    Sitte Kirkherran kotona\n    Kahvikuppi kannetahan;\n    Luona Lukkarin samaten\n    Aamu-ryypyy annetahan;\n    Nimismiehet mielellänsä\n    Kelpomieheksi kehuvat,\n    Vielä sanovat salissa:\n    \"Istu nyt hyvä Isäntä\n    Ota ryyppy oivallinen.\"\n    Sille rengitkin rupeevat\n    Ilman paljon pyytämätä,\n    Piiat kanssa pyrkimällä\n    Laurin päivänä peräävät;\n    Sille mestarit menevät\n    Työhön ilman tinkimätä;\n    Kasakoita kaikin aion\n    Hänen työhönsä tuleepi.\n    Tämmönen talon Isäntä\n    Saapi hankkia hatunkin,\n    Paian puhtahan pitää,\n    Vielä västin oivallisen,\n    Ja siihen siniset housut.\n    Saanut saappaatkin pitää,\n    Käypi köyhä kengätäkkin.\n\n      Vieläkö saanen sanoa\n    Eli pikkuisen puhua\n    Muiden mieliksi minäkin?\n    Ei hän mailma mahissa\n    Paitsi Herroja pysyisi;\n    Ei Herrat hyvin eläisi\n    Kuin ei maata kynnettäisi.\n    Maasta mailma elääpi,\n    Sekä suuret että pienet;\n    Maasta makiat tuleepi,\n    Maasta vääntyypi väkevät,\n    Hapan kaikki hankitahan\n    Kaiken kansan tarpehiksi.\n\n      Siis sinä siviä Vaari,\n    Taitava talon Isäntä,\n    Et huoli hätäillä siitä,\n    Jos Herrat hevosen kanssa\n    Tulevat tupasi etehen.\n    Käske kohta kiirehesti\n    Rengin riisua hevonen,\n    Kanna kauroja etehen,\n    Käytä Herra kamarihin,\n    Kanna pöydälle pötyä,\n    Laita lapsi naapurihin,\n    Rannin vaarille varoitus,\n    Kutsu kanssasi ruvalle,\n    Istu itse pöydän päähän,\n    Ota pottu polvillesi,\n    Pidä kädessäs pikari.\n    Sitten haastele hyvästi,\n    Vielä viisaasti kysele\n    Kaikki kaukaiset asiat;\n    Paneta paras hevoises'\n    Kyytihin kylän väliksi.\n    Anna ruokia rahalla\n    Muillekkin matkustaville.\n    Pidä vaivaisten varana\n    Kala, leipä kaikin aioin;\n    Maksa palkka mestareille,\n    Rengeille rehellisesti,\n    Koska kohtuullisest' anovat;\n    Vaan jos paljon puhuvat,\n    Mahdotointa mainitsevat,\n    Suutu ja sano sinuksi.\n    Ole muorille mukava\n    Pidä perhettäs hyvänä;\n    Älä liiku liassa silmin,\n    Älä eineettä kävele,\n    Ota aina aamu-ryyppy\n    Muorin kanssa kahdakkesken;\n    Pidä kohtuutta kotona\n    Reisussa rehellisyyttä,\n    Niin et väärähän vaella,\n    Vaikka vanhaksi eläisit.\n\n            Paavali Korhoselta,\n            Rautalammin pitäjässä.\n\n\n\n\nYksi apulaista tarvihteva ja saanut Maanmittari.\n\nRunoissa edespantu.\n\n\nMaanmittarin Salosten-pitäjässä Herra Joseph Fonténin ja Neitsy\nBrigitta Magdalena Vilanderin Hääpidoissa, vuonna 1788.\n\n    Kaikki ammatit avarat,\n    Virat vissihin usiat\n    Työtä työntävät isoa,\n    Joka aika ammuntavat;\n    Mutta muutamat enämmän\n    Kovin paljon paaduttavat.\n\n      Mikä on maita mitata\n    Laadullensa lasketella?\n    Se on kurja kulkeminen,\n    Teko varsin vaivaloinen.\n\n      Että käydä ketjun kanssa,\n    Kahletten kanssa samota,\n    Kaikki kankahat katella,\n    Kukkulatkin kuleskella,\n    Nähdä nevat oivalliset,\n    Soita sotkia pahoja,\n    Rämpiä kaikki rämehet,\n    Räähät rääsiköt peräti,\n    Korvet kontata tiheät,\n    Levät, lammikot laveat,\n    Vielä mennä merellekkin,\n    Yli vetten venytellä,\n    Kaikki panna paperille,\n    Tatroa taulun levylle,\n    Siitä työtä sikiäävi,\n    Luopuuvi kyllä lujasti,\n    Josa apua alati\n    Taitavata tarvitahan;\n    Muutoin todeksi tuloovi\n    Sanan lasku lausuttava:\n    Yhtäjällä yhden jäljet,\n    Vaikka poikelle avarat.\n\n      Jos tässä joku sanoisi\n    Kysyisi kyllä äkisti:\n    Mitäpä maan mitassa\n    Akat apua tekevät?\n    Sille tämän terävästi\n    Anna vahvan vastauksen:\n    Antavat akatkin avun\n    Miehillensä Mittareille,\n    Koska Taulun talistavat,\n    Vievät äijäinsä etehen,\n    Että siihen sirkkelinsä\n    Saavat panna, passarinsa,\n    Neulansa hyvin näpeät,\n    Kaikki kovat kopenensa,\n    Kiirehesti kirjotella,\n    Siihen kuljailla kuvia.\n    Mennessä metän sisähän,\n    Mitta-työhön työntyessä\n    Muonat mukavat mukahan,\n    Eväs-laukut laittelevat.\n    Kuka hoitas' horniaksi,\n    Pirtin lämminnä pitelis',\n    Koska konttari kotia\n    Miesi mitasta tuloovi?\n    Kuka kyrsän kypsennäisi,\n    Leivän rahille rakentas'?\n    Kuka kirnun kiikuttelis',\n    Padan tulelle panisi?\n    Kuka heilus' härkkimessä\n    Tahi kahtos' kapustata?\n    Kuka kuppia kulettas',\n    Veisi vellin syötäväksi?\n    Kuka juoksis' juotavata\n    Nopeasti noutamahan?\n    Kuka pahnoja panisi,\n    Laittas' laadulle lavoa?\n    Kuka kaihtisi kutakin\n    Alitusti askaretta?\n    Kuka kohta korjoaisi\n    Panis' paikan vaatteihisin,\n    Joista risut riidellehet\n    Ovat, osan ottanehet?\n\n      Eikö näissä nähtävästi\n    Akan tarvita apua?\n    Kyll' on iso ihtellensä\n    Kartoisansa kahtominen.\n    Työläs on asia tehdä,\n    Saada sarkoja hyviä,\n    Niihen rajoja raketa,\n    Panna paaluja välihin.\n    Kuka kaikki kahtomiset\n    Tahi monet tasaukset\n    Tässä saattaavi sanoa,\n    Yksin ylös luetella?\n    Uusi nälkä nähtävästi,\n    Jano vieläkin jalompi\n    Sitä tehdessä sikiäs',\n    Tulis' vielä vierahille.\n\n      Eipä imet ensinkänä\n    Ole outo ollenkana,\n    Että saatu Salosihin\n    Mitta-Herra mieluhinen\n    Oivan ottaavi omaksi\n    Apulaisen aikanansa.\n    Että kahto Kannuksesta,  [Yli-Kannuksen Kirkolta.]\n    Avun kelvoksen käsitti.\n\n      Eipä Herra eksynynnä,\n    Takaltunna taipalelle,\n    Polun Polvelta osasi\n    Ratki Isohon rakohon,   [Talon nimejä]\n    Josta painu pappilahan\n    Ämmän-ojalle äkey.\n\n      Kulku oli onnellinen,\n    Olkoon onni pysyvä!\n\n      Ylkä hyvin ylistetty\n    Mainittu Maan-tasaaja!\n    Tee työtä tytymällä,\n    Mittoa mielihyvällä,\n    Avun saatuas' sanotun\n    Kupehellas' kuuntelevan;\n    Avut isot aivan monet\n    Siltä sinulle tulevat.\n    Kyllä kotos' kohdallansa\n    Varsin vahvasti pitäävi,\n    Vielä sittenkin Sinua\n    Mitta-työssä tydyttäävi,\n    Josta jo olen sanonut\n    Lyhyeltä lyllyttänyt.\n\n      Morsian koko korea,\n    Auta miestäs' Mittaria\n    Taiten kaikella tavalla!\n\n    Vielä minä viimmeseksi\n    Aivan juuri ameneksi\n    Teille toivotan todella\n    (Toiset myöskin toivoittavat)\n    Ylähältä yltäkyllä\n    Hyvin kaikkea hyveä!\n\n                Henrik Achrenius.\n\n\n\n\nMag. Carl. Meurlingille, hänen poikansa Kummilta, 1779.\n\n\n    Herra Caarle Kalajassa\n    Meidän mestari totinen!\n    Vaikka pojan ponnistella\n    Olet oikein osannut,\n    Ällös tuosta turpumahan\n    Kovin rumasti rupia.\n    Kyllä lapsi laadullinen\n    Sun on poikas' oivallinen;\n    Suokohon Suurin Tekiä,\n    Iso Luoja luvatkohon\n    Menestystä melkiätä,\n    Kaunihinta kasvantota!\n    Kyllä veljeni väleen\n    Sinä sievästi alotat;\n    Aika nähdä antakohon,\n    Juuri julki saattakohon,\n    Jos olet uros uhea,\n    Lasten taata taitavainen.\n    Ett' on kätkyt kerennynnä,\n    Kannettunna kamarihis',\n    Sinä siirry karsinahan,\n    Ole oinasten parissa,\n    Viikko viitinen esinnä,\n    Kukatiesi kuutinenni,\n    Lehti-kerput kelvolliset\n    Karsinahas' kannatuta.\n    Anna Akkasi ihanan\n    Caisan katalan levätä,\n    Tultua sinun tupahas',\n    Saksan maalta marsittua!\n    Puuro-kupit kuljetuta,\n    Talkkuna-vadit talista\n    Lähelle lepo-sioa,\n    Ämmäs' äkeän etehen,\n    Että tulis' entisellen,\n    Kostusi koko hyväksi,\n    Ulos oinahan otattas'\n    Päästäs' Pässin karsinasta.\n    Poika pieni pikaisesti\n    Kapaloista kasotkohon,\n    Jotta joutus' juoksemahan\n    Kummin tykö kulkemahan!\n\n                 Henrik Achrenius.\n\n\n\n"]