[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$f2r7eZ0Z6fK4omKCiuVx5SgDawG_OmZSVKtD7LtKS7DQ":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":7,"slug":8,"bookId":9,"genreRaw":7,"genre":10,"themes":11,"origin":12,"language":13,"yearPublished":14,"yearPublishedTranslation":7,"wordCount":15,"charCount":16,"usRestricted":17,"gutenbergId":7,"gutenbergSubjects":18,"gutenbergCategories":19,"gutenbergSummary":7,"gutenbergTranslators":20,"gutenbergDownloadCount":7,"aiDescription":21,"preamble":22,"content":23},3073,"Lukemisia Suomen kansan hyödyksi I","Usea tekijä",null,"3073-usea-tekija-lukemisia-suomen-kansan-hyodyksi-i","3073__Usea_tekijä__Lukemisia_Suomen_kansan_hyödyksi_I","muistelmat",[],[],"fi",1845,14389,89880,false,[],[],[],"Savo-karjalaisen osakunnan toimittama kokoelma sisältää valistavia kirjoituksia ja tietoartikkeleita. Teos käsittelee muun muassa maantietoa, luonnonilmiöitä kuten ukkosta sekä kansanopetuksen järjestämistä. Mukana on myös J. L. Runebergin runon suomennos Hauta Perhossa.","'Lukemisia Suomen kansan hyödyksi I' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3073. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Jari Koivisto ja Projekti Lönnrot.","LUKEMISIA SUOMEN KANSAN HYÖDYKSI I\n\nSavo-Karjalaisen Oppivaisten toimittama.\n\n\n\n\n\nHelsingissä,\nSimeliuksen perillisten tykönä,\n1845.\n\n\n\n\n\n\n      Imprimatur. G. Rein.\n\n\n\n\nAineisto:\n\nHauta Perhossa.\nIlma-kirjan eli Almanakan Tekiöistä.\nMatin ja Eeron keskustelemus Pitäjä-kouluin asettamisesta.\nUkkosen ilmasta.\nJohdatus Yleiseen Maa-tietoon.\n\nMuistutus. Jos mieli on säilyttää tuleviksi ajoiksi tähän liitettyä\nKarttaa, olisi paras leikata häntä irti Kirjasta ja panna seinälle.\n\n\n\nHauta Perhossa.\n\n(Runo J.L. Runebergiltä, Ruotsista suomennettu.)\n\n\nEnsimmäinen Tapaus.\n\n    Missä hauta, jok' on sata vuotta\n    Pensastunut Perhon sydänmaassa.\n    Unhoitettu, ehk' ei unhoitusta\n    Ansaitseva, sano, missä on se?\n    Elä kysy, outo, missä lienee!\n    Kussa metsä-lampi kapeneepi\n    Salon sivuun, sieltä tämän löydät.\n    Koivut jo sen päällä latvojansa\n    Heiluttavat. Mihin tässä muinon\n    Hauta peitettiin, ei kukaan tunne.\n    Runotar, sä Suomen sulo neito.\n    Joka tarkemmin, kuin ihmis-muisto\n    Tapaukset taidat selitellä.\n    Sano: peitettiinkö mullan alle\n    Woimallinen, kuuluja Kuningas,\n    Tahi onko tähän kätkettynä\n    Miesi, Kuningaisten vertahinen?\n    Ei Kuningas, ei sen vertainenkaan;\n    Haane, vanha talonpoika, tässä\n    Lepää kuusi kunto poikinensa. —\n    Istu reunalle luon jyrkän rannan,\n    Niin mä niiden menot puhun sulle,\n    Koska vielä kanarvissa keksit\n    Kasteen kiiltävän ja auringonkin\n    Kätkettynä harjun hongikolta.\n\n    Haane, sukuansa Suomalainen,\n    Perityllä tilallansa täytti\n    Talvensa jo seitsen-kymenensä.\n    Itse vanha, vaan jo pojat kolme\n    Kaksos-parit oli kasvattanut;\n    Näistä vanhin vasta päätti vuotta\n    Seitsen-toista, vaan jo nuorin kohta\n    Wietti lopullensa viittä-toistaan.\n    Kauniit, voimalliset oli' kaikki.\n    Niinkuin purot kevät-tulvillansa:\n    Waan jos joku toistaan etuisampi\n    Ollut oisi, voiton tosin otti\n    Pulska Tuomas, toisen kaksosparin\n    Wanhin veli. Sillä joskin oisi\n    Tuiki repaleissa Tuomas käynyt.\n    Loisti hän kuin tähti taivahalla\n    Resu-pilven lomakkeesta: vaikka\n    Mitä ikään Tuomas oisi tehnyt.\n    Eipä kukaan siitä pahastuna.\n    Kuitenkinpa häntä isä näytti\n    Wainoovan, ja eipä häntä yksin,\n    Mutta myöskin hänen veljiänsä.\n    Ei kuin rakkaat lapset lempeästi,\n    Ei kuin ilottajat vanhan päivän,\n    Waan kuin orjat, vielä pahemminkin,\n    Pidettiin, kuin olot järjettömät.\n\n    Niin he vietit lapsuutensa ajan.\n    Ja jo joutui päivä, jona päätti\n    Nuorin pari viisi-toista vuotta.\n    Metsän yli nousi selkeästi\n    Aamu-rusko, kullan kuumottama,\n    Taivas oli puhas pilvilöistä,\n    Koska veljet läksit laverilta,\n    Iloiset, kuin päivä koittavainen.\n    Mutta vapisten he menit luokse\n    Isänsä, kuin istui tuvassansa,\n    Ja se nuorin veljes-pari astui\n    Ees ja tarttui käsiin vanhempansa.\n    Nöyrimmästi häntä rukoileva:\n    \"Isä, anna tämän päivän meille.\n    Ainoastaan tämän vapahaksi,\n    Weljiin kanssa iloitellaksemme.\n    Päätettyä lapsuutemme ajan!\"\n\n    Kolkko, niinkuin talvi, kuuli äijä\n    Puheen harmahia luomiansa\n    Käpristellen, sekä sanan virkki:\n    \"Tämän päivän heitto vielä heiton\n    Jättää huomeneksi täyttääksenne;\n    Kyntämist' on kyllä, kohta kyntöön!\"\n    Aänetönnä veljet vaelsivat\n    Pellollensa. Weräjällä vasta\n    Weikoillensa Tuomas tuuman pisti:\n    \"Jos mä tarkoin katsoin isän silmään,\n    - Niin on työllä tänäin kullan arvo.\n    Hi'ellämme tuiki tuho hinta.\n    Weikalla siis, veikot, liikkukaamme;\n    Kovan tilinteon ilta tuopi.\"\n\n    Tuomas noin; sen kuultuansa kaikki\n    Löivät peltoon lujat aatran terät.\n    Päivän noususta ja laskuun asti\n    Wakojansa veljet syömätönnä\n    Astelivat varsin vireästi.\n    Illan tullen, sarka ainokainen\n    Kuitenkin jäi aivan alkamata.\n\n    Sillon tuli sinne vanha Haane.\n    Huusi kokoon poikansa ja puhui:\n    \"Paljon tehty on, vaan kyllä oisi\n    Toimi tarkka enemmänki tehnyt.\n    Kaikkia en kurittaa mä saata.\n    Yksi myös on muita vikaisempi:\n    Tämä rangaistaan siis kaikkein eestä.\n    Ahtahassa sillan-aluksessa\n    Tuvassani, vahvain hirsiin alla,\n    Istukohon, jok' on vikapäänä.\n    Kolmen yön ja kolmen päivän vaiheen,\n    Silmä hänen hämärä ei nähkö,\n    Kolmen vuoro-kauden virvoitusta\n    Kuiva kielensä ei maistakoho!\"\n    Näin nyt sanottua ukko läksi,\n    Julma sanoissaan ja silmissänsä,\n    Sydämessään ei, jos totta puhui\n    Kyyneleet, kuin kasto äijän posket,\n    Koska pois hän kääntyi pojistansa.\n\n    Synkkä yö jo peitti maan, ja Haane\n    Lepäs' tuvassansa, pojat taasen\n    Pirtissänsä pehku-vuotehella\n    Nukkumata, vaikka nukkuvinaan\n    Toisiaan he outit torkkuviksi.\n    Muita luullen nukkuneeksi, nousi\n    Wuoteeltansa Jaakko, nuorin veli,\n    Meni luokse isänsä ja virkki:\n    \"Isä, minä olen se kuin rikko!\n    Ilotellen synty-päivälläni\n    Juoksentelin minä joutilasna;\n    Rankaise siis mua, elä muita!\"\n    Hälle vastaisi Maan isä vanha:\n    \"Niin kuin rikoksesi on, saat koston.\"\n    Tuosta Jaakko läksi levollensa.\n\n    Taasen muita nukkuneiksi luullen,\n    Kaksos-veli, Kusto, vuoteeltansa\n    Meni luokse isänsä ja virkki:\n    \"Kosto mua yksin kohdatkohon,\n    Niinkuin yksin sen mä ansaitsenki!\n    Pellon penkereeltä koko päivän\n    Poimin vattuloita veljilleni\n    Syödäksemme synty-päivälläni.\n    Syy on minun yksin, eikä muihen.\"\n\n    Hälle vastaisi vaan isä vanha:\n    \"Niinkuin rikoksesi on, saat koston.\"\n    Tuosta Kusto läksi levollensa.\n\n    Taasen unilta nukkuneiksi luullen.\n    Kolmas veli, Eero, vuotehelta\n    Meni luokse isänsä ja virkki:\n    \"Josko kellen aivot kuritusta,\n    Niin on vika minun, eikä toisen.\n    Lammin kaislikossa kivilöillä\n    Ajeskelin sorsan poikaisia,\n    Siellä joutilasna juostessani\n    Jäi se sarka multa kyntämätä.\"\n    Hälle vastaisi vaan isä vanha:\n    \"Niinkuin rikoksesi on, saat koston.\"\n    Tuosta Eero läksi levollensa.\n\n    Näin nyt vuorollansa veljet kaikki\n    Kävit ukon luona. Yhenlaisen\n    Wastuun saivat hältä, yhtä jyrkän.\n    Tuomas vielä viipyi viimmeseksi.\n    Kuin hän keksi käynnit veljestensä,\n    Arvasi hän heidän aivotukset.\n    Kaikki siis nyt luullen nukkuneiksi,\n    Tuli hänkin isän tupaan, puhuin:\n    \"Kuules, isä, kyllä kumma juttu!\n    Kuin mä äsken näytin nukkuneeksi\n    Istuiksivat vuoteellensa veljet,\n    Ja kuin minä myös en kohennuna,\n    Hiiskuttelit hiljaa keskenänsä:\n    'Tämän tietää kukin keskenämme,\n    Että Tuomas syyllinen on tähän.\n    Niinkuin itse myöskin tunnustaisi;\n    Waan niin monesti hän kärsi muulloin\n    Meidän tähden, että mekin kerran\n    Hänen eestä kurin kärsiköömme.'\n    Sitten toiset nukkuneiksi luullen\n    Meni kukin kerrallansa ulos,\n    Hiljaan hiivi maata' uudestansa.\n    Isä, arvaisinko asiansa?\n    Heitä vietti hellä veljen-luonto\n    Sanomahan valhe-sanomia,\n    Sillä tosin minä olen syypää.\"\n    Äänellä nyt äijä särjetyllä\n    Sanoi hälle: \"Outa huomeneksi,\n    Sillon kosto sua ennättääpi.\"\n\n    Yli metsän tuskin ennättänyt\n    Aamu-rusko aaltoloista vielä\n    Kohottauta kulta siivillänsä,\n    Koska kutsui Haane poikiansa.\n    Korkia ja kolkko, harmaa-päinen\n    Pöydän päässä pyhä-vaatteissansa\n    Istui äijä. Isän-maansa lahja,\n    Raha välkkyi sarka-nutullansa.\n    \"Kuka teistä,\" karsaasti hän kysyi,\n    \"Seisoo tässä syyhyn vikapäänä?\"\n    \"Minä\", kaikui kaikkein huuliloilta.\n\n    Sulku, joka viisitoista vuotta\n    Kyyneleensä oli kahlehtinut,\n    Särkyi viimmein. — Ilosta nyt itki\n    Ukko pojillensa puhuessa:\n    \"Kiitos suuri Jumalani, sulle!\n    Täytetty on luja lupaukseni,\n    Eikä ole isän-sydämmeni\n    Weli-vihan tähden särjettynä.\n    Tästä lähden, lapset rakkahani,\n    Ei kuin ennen, niinkuin orjat pietyt,\n    Waan kuin omat pojat rakkahimmat,\n    Kuulkaa syyn mun kovan kovuuteni:\n    Palveleva liki-kyläisessä,\n    Näin mä isän vanhan, jolla kyllä\n    Ol' kahdeksan voimakasta poikaa;\n    Mutta ei niin julmat keskenänsä\n    Wiha-miehet ole, kuin ne veljet.\n    Sillä josko jollon toisiansa\n    Kohtaisivat, terve-'tuliaisen\n    Puhui puukko, eli toinen toistaan\n    Sivuitessa, kiven kohottivat.\n    Woi, mä sanoin, ennen kyllä elän\n    Ilman sulon vaimon suloisuutta,\n    Kuin mä elän päiväni pelossa\n    Täyttääkseni maamme tämmöisillä\n    Petoloilla. — Aivottu ja tehty! —\n    Jälelleni jättänyttä olin\n    Wiisi-kymmen-kunta kurja vuotta,\n    Waan ei ikä, eikä sota-retket\n    Wähentännä voiman jäsenistä.\n    Niin mä kerran keski yöllä yksin\n    Terva-haudallani valpas valvoin,\n    Koska äijä sinne tultuansa\n    Mulle lausui liekin leimahtaissa:\n    'Taivu tuumaan, jonka tuopi sulle\n    Isä veljiin toistaan vainoovien!\n    Elä säästä matoin syötäväksi\n    Woiman jäsenesi täyttäväisen,\n    Ota vaimo, siitä siivo-pojat,\n    Joita kovuus koossa pitäköhön,\n    Kosk' ei omiani ohjannuna\n    Onni, eikä helleys heikon isän.'\n    Näin hän. — Tuulen tulta tuuvittaisa\n    Katosi hän samaten kuin tuli.\n    Neuvo hänen, onni oli Herran.\n    Nyt sen nimeen vannokaatten pojat:\n    Että niin kuin ennen orjinaki\n    Weli-rakkaudessa kohtaisitte\n    Pahan päivän, kovan kurituksen,\n    Wastakin ei riemu, eikä vaiva,\n    Eikä toivo, eikä tuska teille\n    Yhden veljen liene, jos ei toisen.\n    Silloin murhe, jonka tuimun tuotti\n    Kovuuteni, hautaa likeneissä\n    Wiimmein mulle iloksi jo muuttuu.\"\n    Silloin astu Tuomas ees ja sanoi:\n    \"Tämä vala, suloisin se onkin,\n    Eikä totta työläs täyttääksemme.\n    Sillä mikä, isä, esti meitä,\n    Orjina, ei läsnä ollessamme,\n    Eriimästä emon asunnosta\n    Muilta työllä elon etsintohon?\n    Mikä esti, jos ei ero raskas?\n    Kuka tahtoi toistaan jättää, kuka\n    Leviämän toinen toisestansa,\n    Niinkuin metikössä metson pojat,\n    Joita pyssy-miehet pyytelevät?\n    Siis sovimme onnen päivinäkin.\"\n\n    Herran nimeen vannoivat nyt veljet:\n    Että niin kuin ennen sopivat he,\n    Wasta myös ei riemu, eikä vaiva,\n    Eikä toivo, eikä tuska heille,\n    Yhden veljen liene, jos ei toisen.\n    Niin he vannoit; valan kätki kauniin\n    Iloisena isä sydämmeensä.\n\n\nToinen Tapaus.\n\n    Rauha rakas rikottiin jo maassa,\n    Poltto, murha murti Suomen kylät;\n    Miehet kaatuit, vaimot metsiin juoksit,\n    Murhe'-sana lensi murha-töistä\n    Lintulahen lantamailta, lensi\n    Saarijärveltäkin surun suoma,\n    Ison Kyrön kankahilta, aina\n    Lapualta, Perhon salokkohon.\n\n    Pitkän pöydän päässä tuvassansa\n    Istui nyt jo vanhentunut Haane,\n    Poikinensa syöden puolistansa,\n    Koska kahden-toista vuoden vanha\n    Pakolainen poika hengistynyt\n    Tupaan tullut, uupuneena puhui:\n    \"Jesus tänne, teille, vanha Haane!\n    Meiltä poloisilta poltti talon\n    Wiime-yönä julma vihollinen:\n    Kaksi-kymmen-kunta ratas-miestä\n    Heitä oli, pitkät piikit heillä.\n    Kirkonkylässä ne lepäyttävät.\n    Ennen ehtoa ne ovat täällä\".\n    Sialtansa silloin Haane nousi.\n    Puhui pojillensa vihastunut:\n    \"Antoi mulle Herra armossansa\n    Poikaa kuusi kyllä kunnokasta.\n    Waan jos mulla toiset kuusi oisi,\n    Weren, hengen kuka menettäisi\n    Mielin isän-maan ja ko'in eestä?\"\n    Sanottua niin, hän naulaltansa\n    Kivärinsä ruostunehen otti.\n    Ylpi-muhoillen vastasi Tuomas:\n    \"Wanhoillen ei sota-aseet sovi,\n    Niin kuin nuorille ei naisen sydän.\n    Heitä, isä, kivärin ja salli\n    Weljestemme kimpun koetella\".\n\n    Tuumaan taipui äijä mielellänsä,\n    Mutta pojat otit ilo-mielin\n    Olallensa kohta kilvastellen\n    Tarkat Pyssyt nahkapeitteenensä;\n    Kätehensä otit karhun-keihäät\n    Lyhyet, vaan vahvat. Warustettu\n    Tällä tavoin kukin tielle läksi\n    Äänetönnä, aivossaan vaan päättäin,\n    Miss' ikään hän löytäis' vihollisen.\n    Hänet kuolettaa, tai itse kuolla.\n\n    Tuskin pääsit puolen neljännestä,\n    Weljet valta-tiellä vaellellen,\n    Koska Tuomas metsillensä puhui:\n    \"Eespäin tietä käykää, veikot, tuonne,\n    Lammin lahekkeelle, lakson luokse;\n    Salon ylä-puolla kuusikossa\n    Wihollinen ompi oudettava.\n    Ennen iltaa ei se tänne tule,\n    Jos hän korventaapi talot tiellä;\n    Siihen saakka hempi-herken vietän\n    Mökkisessä tässä syrjäisessä;\n    Tuloani tyttö oma outtaa\".\n    Niin sanoen poikkesi hän mökkiin.\n\n    Werkastellen veljet ennättivät\n    Siihen paikkaan, kussa lammin luona\n    Kangas kohoi yli lehto-lakson.\n    Sieltä puitten piilo-peittehestä\n    Pitkin tietä kaikki katselivat.\n\n    Weljet ei väijyneet vihollista\n    Kauemmin kuin aamu-hämärällä\n    Kevät soitimella metsä-miesi\n    Outtaa töyrtä havu-katoksessaan,\n    Kuin se maahan laskeutunut soittaa;\n    Kauemmin ei veljet väijyneet, kuin näkyi\n    Kiire-kulussansa julma joukko\n    Ratastava pysty-piikkinensä.\n    Ennen muita näki niiden tulon\n    Aatu Tuomaan tuttu kaksos-veli.\n    Ja hän haastoi: \"Kavahtaaten veikot!\n    Paljastaaten Pyssyt peitoistansa!\n    Walmistaukaa! Koska kukkulaisen\n    Wierukkeelle joutuu vihollinen,\n    Ampukaaten kukin kohdastanne!\"\n\n    Tuskin sai hän tätä sanotuksi,\n    Kuin jo pääsi mäen partahalle\n    Wihollinen; ensi-askeleella\n    Ala-mäkeen, laukaisivat veljet\n    Pyssyjänsä. Luodit taukoisivat\n    Neljään päähän, kaksi yhteen samaan.\n    Neljä hevoistapa irti juoksi,\n    Kuusi-toista kohta pysäytettiin\n    Ratastajiltansa hätäyneiltä.\n    \"La'atkaaten kohta, veikot!\" huusi\n    Raikas Aatu, käyden rohkeasti\n    Piilostansa. Paikallapa läksi\n    Wihollinen veljeksiä kohden\n    Piiltämähän. Wikkelinki niistä\n    Tuskin ruuvit saanut pyssyyn panna,\n    Wielä vähemmin sai lyödä luodin,\n    Ennenkuin, jo päässeet kukkulalle,\n    Wiholliset maahan viskausivat.\n    Juoksu-jaloin riensivät he sitten\n    Piikkinensä veljeksiä vasten.\n    Mutta veljet, karhu-keihäät käässä,\n    Astuivat nyt vihollista vasten.\n\n    Tappelu nyt tässä tuima nousi,\n    Huuto karvas kuulu kankahalta.\n    Eikä ees- ei taakse-päinkään menty.\n    Eero rintaan ammuttuna kaatui.\n    Ampujan taas kaatoi Kuston keihäs.\n    Sota kiihty, pisto piston kosti.\n    Kuusi vihollista kuolon löysit.\n    Waan jo veljistäkin veri vuoti.\n    Kaikki muut jo kaatuit tantereelle,\n    Yksinänsä vielä seisoi Aatu.\n    Miekallaan hän vielä ryöstetyllä\n    Wimmassansa vihollista huiski,\n    Waikka monesti jo haavoitettu.\n    Wiimmein haavan rintahansa saanut\n    Kaatui hänki, vielä kaatuissansa\n    Oman kuolemansa kostavainen.\n    Hänen päänsä poikki katkaistuna\n    Joukon pää-mies pisti piikin päähän.\n    Läksi siitä sitten joukko, kuuteen\n    Kutistunut kaksi-kymmenestä.\n    Niistäkin jo yksi haavoitettu. —\n    Taitse tuli läpi synkän metsän\n    Polkutiellä poikiin isä vanha.\n    Kotonaan ei kotvan pysynynä\n    Pojiltansa jätettynä ukko.\n    Waan hän läksi aivan aseetoina\n    Niille tappelussa neuvojaksi.\n    Nyt hän näki kulun hevois-miesten,\n    Näki kaukaa kannettavan tiellä\n    Aatun päätä pitkän piikin päässä.\n\n    Polvet vapisivat vanhan äijän\n    Kulkeissansa polku-tietä myöten.\n    Paikkaan päässyt, poikansa kuin näki\n    Wihoilisten keskeen kaatuneena,\n    Kohta repi silmä-hapeneistaan\n    Ukko kyyneleen, ja ylpi-mielin\n    Luki kuolleet joukon kumpaisenki.\n    Kaikki muut hän pojistansa löysi\n    Paitsi Tuomasta. \"Woi\", äijä huusi.\n    \"Missä Tuomas? Yksinkö hän elää,\n    Kosk' en keksi tuossa toisiin luona?\"\n\n    Niin hän huusi. — Takalolla Tuomas\n    Istui mökissä tyttönsä luona.\n    aivan nyt hän veti neiden käistä\n    Kätensä ja kauhistunut sanoi:\n    \"Mitäs tämä? Milläs näitä näynen?\n    Sinua vaan silmä nähdä pitäis',\n    Niska tuota seinää mustunutta.\n    Milläs nähnen tämän kummituksen:\n    Kuollehena veljet veressänsä,\n    Aatun päänki pitkän piikin päässä?\"\n    Puhuttua, heti loukastansa\n    Keihään otti, otti pyssyn tarkan.\n    Läksi matkallensa kiirehesti.\n    Tietä hälle näytti veri-viivat,\n    Ja kuin joutui murha-kentän luokse\n    Puitten alla löysi meressänsä\n    Weljensä ja niiden luona äijän.\n    Eipä tänne tappo-tantereelle\n    Tuomas totta käydä uskaltana;\n    Mutta kauhistuksella hän kuuli\n    Ääntelevän siellä vanhan äijän:\n    \"Woi mun päätä harmajata, voipa!\n    Miss' on Tuomas? Onkohan hän yksin.\n    Hän se rakkainpani muinon muista,\n    Pa'ennut, veljiänsä pettäväinen?\n    Woipa petturia pa'ennutta!\n    Niin kuin Kain, hän kuljelkohon kurja\n    Sydänmaissa; säikyttäköön siellä\n    Häntä vapiseva haavan lehti,\n    Säikyttäköön pyy, kuin paukkavilla\n    Siivillänsä tieltä pelmahtaapi!\n    Wanhurskas ja vaka Taivaan Herra!\n    Wainoo häntä, niin kuin minä ennen\n    Häntä rakastin, ja elä hälle\n    Anna isän-maata, heimolaista,\n    Milloin heränneekin haudastansa!\"\n\n    Sanat kuuli Tuomas hirmustunut\n    Ja hän käänsi tuiman katantonsa.\n    Niin kuin koira, joka läpi korvet\n    Wainullansa kontiota vainos.\n    Ääneti hän lentämähän läksi\n    Weri-viivottua tietä myöten.\n    Kuin hän sivu koti-talon kulki,\n    Tupruisi jo tuli katon kautta;\n    Waan ei Tuomas nähnyt, eikä kuulut;\n    Silmä seuraisi vaan veri-tietä.\n\n    Päivä oli männyt metsän taakse.\n    Pimiötään lempi-levollensa.\n    Koska Tuomas vielä hämärällä\n    Pääsi aivan autiohon kylään;\n    Liki tietä siellä mainiolta\n    Kuhilaasta poika kurkistellen,\n    Waroin viittaili ja sanoi hälle:\n    \"Elä mene sinne, hukut siellä!\n    Wiholliset tuossa taloisessa\n    Lepäyttävät. — Kuusi oli heitä.\n    Pitkät piikit heillä, ja se suurin\n    Kanto miehen päätä piikin päässä\".\n    Kiireemmin vaan Tuomas eespäin riensi.\n    Waan kuin ensi-tuvan oven päällä\n    Aatun pään hän naulattuna näki.\n    Wiskaisi hän Pyssyn pois ja murti\n    Kiljumalla sinne. Ensimmäinen\n    Häntä kohtaavainen ristiin asti\n    Rintahansa sai nyt karhu-keihään.\n    Waan nyt vimmassaan hän jätti siihen\n    Aseimensa, liikkuin niin kuin kokko,\n    Kourillansa kuolon tuottavainen.\n    Haavat sattuneet ei tuntenut hän,\n    Mutta kaatoi kunki kohtaavaisen\n    Kulkulla nyt revityllä maahan.\n\n    Wiimmeksi nyt jäi vaan joukon pää-mies;\n    Hänen otti ohimoilta Tuomas;\n    Murti rikki rinnan, sekä selän.\n    Että siihen kaatui kaksikerron\n    Lattialle. Sitten löi hän siitä\n    Kaulan poikki otti oven päältä\n    Aatun pään ja läksi kotihinsa.\n    Weri-Haavoistansa voimatoinna,\n    Mutta kepeemmällä sydämmellä.\n\n    Puoli yö jo peitti maan, kuin Tuomas\n    Waivoin pääsi koti-kartanolle.\n    Savu siellä häntä vasten turskui\n    Poron alta. Lato ainoastaan\n    Yksin oli palamata jäänyt.\n    Tänne nyt hän lepäämähän täytti;\n    Kynnykselle tullut kuuli sieltä\n    Isänsä hän hiljaa ääntelevän:\n    \"Kellä kuulen, josko Tuomas petti?\n    Josko, josko ei lie pettänynä!\n    Anna, Herra, hänen syytöin olla!\n    Laita häntä pe'on päätä tuomaan,\n    Pe'on, joka Aatun päätä kantoi.\n    Että vielä eläissäni saisin\n    Nähdä häntä puhtahana syystä.\n    Ja se kosto, jonka huusin hälle.\n    Tulkoon minun harmaan pääni päälle!\n    Sitte Sua elostani kiitän.\n    Waikka tuhkana on taloiseni.\n    Maikka murhattuna pojat kaikki.\"\n\n    Tämän kuulut, astui Tuomas sisään:\n    \"Riemu, rauha sulle, rakas isä!\n    Tässä minun seisoissa ei enään\n    Poikasikaan elä murha-miehet\".\n    Sanoi hän, ja äijän eteen heitti\n    Pään nyt vihattavan murhamiehen.\n\n    Silloin nousi lattialta ukko.\n    Ja hän sulki pojan sylihinsä;\n    Mutta jopa kuoliana vaipui\n    Tämä maahan, siihen myöskin vaipui\n    Wierehensä isä hengetöinnä. —\n    Haavoistansa kuoli Tuomas Haane;\n    Ilostapa hänen isä vanha.\n\n\n\n\nIlma-kirjan, eli almanakan Tekijöistä.\n\n(Runoilema Antti Puhakalta Kontiolahesta.)\n\n\n    Joko ruvennen runoillen.\n    Ilma-kirjasta iloillen,\n    Waikk' en oikehin osanne\n    Selitellä selvältehen.\n    Tehdä virttä viisahista,\n    Korkioista kolloitella?\n    Laulan lapsihin tavalla,\n    Wierettelen vienoisesti,\n    Ajan kultaisen kuluksi,\n    Lapsi-rahvahan ratoksi.\n    Laulan kirjan laittajoista,\n    Kuin on suonut Suuri Luoja,\n    Antanut avara Herra,\n    Tarkan tiedon taitavillen,\n    Konstin koulun käynehille,\n    Tutkistella taivahalta.\n    Ilman kaaresta katsella,\n    Avarasta auringosta,\n    Kirkkauudesta jalosta,\n    Täysin määrin tähtilöistä,\n    Kuusta tuotu kuulu oppi,\n    Tavoitettu tarkat merkit,\n    Tietty aivan tiiman päälle,\n    Tunnin päälle tutkittuna,\n    Mitattuna minuutille,\n    Ajan juoksu arvattuna;\n    Ennen vuotta ennustettu,\n    Planeeteihen laaja juoksu,\n    Tähtein kulku Taivahalla\n    Ilman piirissä isossa,\n    Koska kohti kulkeneepi,\n    Warjot käyvät vasta päätä,\n    Limitysten liittelekset,\n    Kuun etehen kulkihissa\n    Auringon vaeltahissa,\n    Pian peittävät valonsa,\n    Saavat mustaksi samassa,\n    Ennen tietyn tiiman päälle.\n    Wiel' on tarkoin tutkittuna,\n    Ennen vuotta ennustettu,\n    Pantu kaikki päivän päällen,\n    Yli vuoden ymmärretty,\n    Ilman muista muutteheista,\n    Tuulen tuiskuista kovista.\n    Jos nyt suihkaisi suvesta,\n    Läyhähtäisi luotehesta,\n    Puhaltaisi pohjaisesta,\n    Eli iskisi idästä.\n    Satehet on selvitetty,\n    Julistettu pilvein juoksut,\n    Julmat ukkosen jylinät,\n    Pilvein vierennät väkevät,\n    Lomatusten loukkaukset,\n    Jotka tulta tuiskuttavat,\n    Säteheitä säilähtävät,\n    Wuoret murtavat muruiksi,\n    Kalliot kaha' jakavat;\n    Wiel' on ennen ennustettu.\n    Tarkoin tutkittu satehet,\n    Milloin vettä viskoapi,\n    Rakeheita rapsoapi,\n    Lähettääpi räntä-ilman,\n    Tuopi tuiskuja kovija;\n    Milloin halla hankitahan,\n    Wilu-ilma viskatahan,\n    Milloin pakkanen paneksen.\n    Sekä lunta runtatahan,\n    Milloin lämmin laitetahan.\n    Pouta-ilma annetahan.\n    Wiel' on meillä vissi tieto.\n    Tunnin päälle tutkittuna\n    Avarasta auringosta,\n    Kirkkaudesta jalosta,\n    Koska poijes kulkeneepi,\n    Tuollen puolen tuntureita,\n    Sieltä taas takasi käypi;\n    Selvä tieto seisannosta,\n    Päivän, yön tasan olosta\n    Aina puolen vuoden päästä\n    Armahassa auringossa.\n    Wiel' on tässä viisautta\n    Ilman kaaresta katottu,\n    Jot' en taida tutkistella,\n    Enkä yksin ymmärrellä;\n    Heitän poijes helpommaksi\n    Ilman kaaresta katsannon\n    Paremmille laulajille,\n    Runsahammille runoille;\n    Niitä laulan, joita taidan,\n    Joita oikein osoan,\n    Laulan lapsihin keralla,\n    Pilpattelen pikkuruisten.\n    Empä heitä helpon lailla\n    Wielä virttäni lopullen,\n    Waikk' on tässä tutkimista\n    Kaikillenkin Karjalassa.\n    Tästä saavat saarna-miehet,\n    Konstin koulun oppineetkin,\n    Saarna-tuolissa sanoa,\n    Papit kyllin pauhaella.\n    Kuin on pantuna pyhille,\n    Sunnuntaille suoritettu,\n    Suuren Luojan synnynnöstä,\n    Kaikki-vallan kasvannosta,\n    Entiset Evangvelistat,\n    Apostolit ilmoitettu.\n    Wiel' on kuulun Keisarimme,\n    Suuren Ruhtinan suloisen,\n    Suku kaikki suoritettu,\n    Ijät kaikki ilmoitettu,\n    Keisariksi käymisestä,\n    Synnynnöstä, kuolennosta,\n    Kaikki pantu päivän päälle.\n    Wielä suuren Suomen maassa,\n    Jalon Ruhtinan rajoilla.\n    Almanakka ilmoittaapi,\n    Kaikki kaupungit lukeepi,\n    Joihen kaikki kauppa-miehet\n    Matkustavat markkinoihin,\n    Tuovat paljon tullessansa\n    Talonpojan tarpeheita.\n    Wielä meillen viimmeiseksi\n    Ilma-kirja ilmoittaapi,\n    Almanakka aavistaapi,\n    Antaapi avarat neuvot\n    Tarkoillen talon-pojillen,\n    Joit' en saata selvitellä,\n    Enkä, kielin kertaella;\n    Wirsi pitkäksi viruupi\n    Laulu loppumattomaksi. —\n    Soisivatpa Suomalaiset\n    Poloisilla Pohjan mailla,\n    Että Herra armossansa\n    Suomen suuren Ruhtinoille\n    Laupiuttaan lahjoittaisi,\n    Että vielä tästä eeskin\n    Saisimme hyvät sanomat,\n    Poloisilla Pohjan mailla.\n    Kullan kielin kukkuisimme:\n    Anna nyt, Avara Herra,\n\n    Toimita Totinen Luoja,\n    Wielä virkuiksi opeta,\n    Suloisiksi Suomen Herrat,\n    Että' tänne täysin määrin\n    Joutuisivat kirjat kaikki,\n    Suloisesti Suomen oppi\n    Kajahtaisi Karjalassa;\n    Että me poloset pojat,\n    Näissä kylmissä kylissä,\n    Poloisilla Pohjan mailla,\n    Raukoilla Savon rajoilla,\n    Katalassa Karjalassa,\n    Saisimme pitää savumme,\n    Olla suojissa omissa,\n    Kyllin syödä, kyllin juoda,\n    Pitää vieras-pitojamme,\n    Raha-kättä raskutella,\n    Pikarimme käissä pitää,\n    Olut-kannua kallistaa;\n    Että meidän nuoret pojat,\n    Sekä pojat, että neijot,\n    Käsin yksissä kävisi,\n    Rinnatusten leikin löisi,\n    Wanhat istuisi ilossa,\n    Lasten kanssa lauleleisi.\n\n\n\nMatin ja Eeron keskustelemus Pitäjäkouluin asettamisesta.\n\n\nSe oli aivan hyvä, että sinä Eero, ystäväni ja naapurini, tulit minua\ntervehtimään. Nyt minä tahdon sinulle selittää sydämmeni aatokset,\nsillä minä tiedän kyllä ett' et sinä minua kovin moiti, jos kohta et\nole minun kanssani yksimielinen. Olkoon kuinka hyvänänsä; en minä\nkaikkia ymmärrä, mutta itsestäni minä sen tunnen, että raskas on kätkeä\npovessansa asiata, jonka tietää toiselle olevan hyödyllisen. Sanokoon\ntoinen mitä ikänänsä, rohkeasti minä asiani puhun. Kauan olen minä\narvellut siitä asiasta, jos oppi on ihmistä hyödyttävä; ja jota enemmin\nminä aattelen, sitä enemmin minun täytyy myödystyä siihen, että kyllä\nolisi hyvä, jos joka mies tietäisi enemmän, kuin hän tavallisesti\ntietää. Tieto on hyvä Jumalan lahja, niin kuin joku tien osottaja\nmaailman matkustavaiselle; sillä viisaus on tieto, kuinka meidän elämän\nja kuoleman pitää.\n\nKyllä se, Matti parka! vastaisi Eero, taitaisi suuren avun tuottaa,\nsillä kyllä on raskas ja kamala pimeässä vaeltaa; mutta mistä sen opin\notat, kuin ei kukaan sitä sinulle tarjoa. Kyllä meidän rakas Ruhtinamme\non tähän maahan rakentanut monta koulua, ja olen myös kuullut, etkä\nniissä kaikenlaista neuvotaan, mutta et sinä siellä paljoa oppisi,\nkoska et kouluttajan kieltäkään tunne. Mikä hyöty siitä sitten olisi,\njos sinne mänisit, ei hän siellä semmoista oppia anneta, joka auttaisi\ntyön-tekeväistä talon-poikaa. Katselepa minkälainen mies tuosta meidän\nnaapurin Jeremiaksesta on tullut. Niin kuin kukko orrella mahtavana\nmiehenä oleskeleksen, niin hänkin luulee olevansa kaikista meistä\nkorkein. Hän on tuumaillut papiksi päästäksensä, ja kyllä on moni\nennen häntä samaa tarkoittanut; mutta ei joka mies sillä herraksi\ntule, että vähin Ruotsia haastella taitaa. Katso kuinka onnetoin\non tuommoinen mies, jos ei hän jaksa päähän päästä; isoinen hän on\ntalon-pojaksi, mutta aivan pieni herraksi; ei hän kelpaa papiksi, eikä\nmuuksikaan virka-mieheksi, eikä hän osoa työtä tehdä; köyhyyden hän on\nlukemisellansa itselleen ansainnut. Ei ole siitä apua ihmiselle, ei\nitsellensä eikä muillenkaan. Elä siis koittele minua eikä muitakaan\nsemmoisiin vietellä. Monet hyvät neuvot antoi minulle isä vainajani, ja\nkyllähän on aika kulunut, ja ehkä hän vielä kuluu kuolemaankin asti,\nparempia neuvoja kaipaavata.\n\nElä sano niin, Eero rukka! sanoi Matti. Elä oppia sen tähden moiti,\nett' eivät kaikki häntä onneksensa etsi. Kyllähän on tuuli hyvä, vaikka\nhän myrskynä laivoja särkee; ei se siis ole opin vika, ett'eivät sitä\nkaikki oikein etsi; ja minkä kahden sitten pitää ihmisen ylpeilemän,\nkuin hänellä ei ole mikään ylpeiltävätä? Olkoon itse-kukin paikallansa,\ntalon-poika talonpoikana, ja herra herrana; molemmat yhtä hyvin\ntietoa tarvitsevat. Monesti, yksinäni ollessani, kuolevaisuuttani\nmuistellessa ja olentoani katsastellessa, kaipaan minä jotakin ja\ntunnen tyytymättömyyden sydämmessäni. Mikä huvitus eikö se olisi, jos\nminä osaisin lukea; kirjoista minä sitten voisin lohdutusta etsiä.\nJo nuoruuteni ijässä eriin minä muista yhtä-ikäisistäni; kuin muut\nmenivät kylään juomaan ja korttia lyömään, jäin minä aina kotiini;\nsillä heidän elämä-kertansa ei ollut minulle mieleinen; majassani,\npöydän takana minä istuin aatoksissani iltaan asti. Ja kuin pimeys\nleveni maille, niin oli sydämmeni niin kuin maailmakin pimeä, ja surkea\noli minun mielialani, kuin ei ollut povessani opin valoa. Ja silloin\nminä, valoa kaipaava, tunsin tiedon olevan ihmisen paraan omaisuuden ja\npoveeni ilmestyi halu sitä etsimään. — Mutta ajat kuluvat ja ihminen\nvanhentuupi, ja kaikki nämät aatokset katosivat muistostani. Kyllä\non tosi, ett'en minä enään voi oppia etsiä, sillä vanhuus rupeaa\nvaimaamaan ja kuolema minun kohta perii; mutta ei ainoastaan oma etuni\nminua huoleta; mitä minun lapsistani tulee? — Wähän poikaa auttaa\nainoastaan isänsä neuvo, ja ei paljon maailman matkustajata hyödytä,\njos hän tietää, mitä isä tiesi, kuin ei hän enemmän ymmärrä.\n\nTaitaapa niin olla. Matti! sanoi Eero; mutta ei se asia sinulta\nautetuksi tule. Ei meillä ole varaa opettajata pitää, ja kouluun minä\nen ketään laita, sillä kyllähän niitä entuudestaan renttu-herroja\nkylliksikin löytyy.\n\nKylläpä se niin on, sanoi Matti, mutta ei taitaisi apu olla kaukana,\njos sitä vaan etsiä tahtoisimme. Jos kuunnella tahdot, niin minä kyllä\nsinulle asian lausun, joka meille'kin siihen avun toisi.\n\nEipähän tuosta korvat huonone, jos mitä hyvänänsä kuulee, sanoi Eero.\nKyllä korvani ovat tarkat ja mieleni ymmärtävä.\n\nJos niin on, sanoi Matti, niin minä haastelen sinulle, mitä minä\nkaupungissa käydessäni satuin kuulemaan. Kerran, kaupunkiin\nmatkustaissani oli minulla kirja, annettu suurelle Herralle vietäväksi.\nKuin minä hänen luoksensa tulin, rupesi hän minua puhuttelemaan.\nEi ihminen monesti semmoisia sanoja tule kuulemaan, mutta kerran\nkuultuansa, kätkee hän ne sydämmeensä. Warmaan se Herra sydämmellisesti\noli meidän maatamme rakastava, sillä ei kukaan kylmästä sydämmestä\nsemmoisia sanoja sano. Hän jutteli kuinka paljon enemmän ihmiset muissa\nmaissa tietävät, kuin me Suomalaiset. Hän huokaisi ja sanoi: milloinka\ntämän maan asukkaat rupeavat laviampaa tietoa haluamaan.\n\nWähä-tietoinen, kuin minä olin, rohkesin minä kuitenkin sanoa: suokaa\nanteeksi, jos minä puhun; mutta mikä voitto siitä kaiken maailman\nviisaudesta talon-poikaselle miehelle tulee? Jos hän vaan maansa\nkelvollisesti kyntää ja aitaa, niin kyllä hän työllänsä ruumiinsa\nravinnon saapi, ja jos hän Jumalatansa nöyrästi palvelee, niin hän\nsaapi rauhan sydämmeensä.\n\nRumiin ravinto, vastaisi hän, on hyvä ja tarpeellinen, ja sydämmen\nrauha on ihmisen paras omaisuus. Mutta viisaus on myös tarpeellinen,\nsillä se antaa ihmisen olennolle korkiamman arvon. Sinä et voi arvata\nmikä hyöty viisaudesta on, ja koska et itse sitä ymmärtää saata, niin\nusko viisaamman puhetta. Kyllä tämän aikuiset ihmiset mielellänsä\npukevat itsensä koreisiin vaatteisiin, mutta sydämmen koreudesta he\neivät huoli. Ei sinun nuoruutesi aikana nuoret miehet niin paljon\nryyppineet, kuin nyt on tavallinen. Kansa on pahentunut ja työn-tekiä\npäivä-päivältä huonontuu ja köyhtyy.\n\nKuinka, sanoin minä, taitaa viisaus antaa voimaa työnkin tekiälle,\nkoska maakunta sen vuoksi köyhtyy, ett' ei viisautta löydy. Woimallahan\nja ei viisaudella työn-tekiälle rikkautta kokoontuu?\n\nEi kelvotoin ihminen, vastaisi hän, työn-teostakaan huoli. Wiisaus\ntuottaa työntekiälle halua työtä tekemään. Anna ihmiselle viisautta,\nkohta hän heittää ulko-kullaisuuden ja pahan elämänsä, ja siihen siaan\nhaluaa hän sydämmen puhtautta ja rauhaa.\n\nOmpa se kaiketi niin, sanoin minä, mutta mistä sen viisauden köyhä\ntalon-poika ottaa, kuin ei sitä hänelle tarjota; ja koska ne, jotka\nviisaammat ovat, luulevat viisauden olevan hyödyttävän, mikä on siihen\nsyynä, ett' eivät hyö neuvo ymmärtämättömiä, kuinka pitäisi viisautta\netsimän?\n\nOikein sinä, mies parka, puhut ja kysyt, vastaisi hän; mutta ei tietoa\nmuissakaan maissa tarjota, eikä kukaan pakolla viisaammaksi tule.\nItse-kunkin täytyy etsimän sitä, jota hän haluaa. — Koska nyt tämä\nasia tuli meille puheeksi, ja sinä viisaammaltasi haluisesti neuvoa\nottaisit, niin minä tahdon sinulle selittää, kuinka muissa maissa oppia\nlevitetään. Siitä sinä sitten saatat nähdä, jos on meidän maa avutoin,\nja jos niin olisi, jos on vika viisaan, eli ymmärtämättömän. Wielä\nlisäksi saat kuulla, ett'ei apu ole kaukana, jos häntä yksi-mielisesti\netsiä tahtoisimme.\n\nRuotsissa ja muissa maissa on rakennettu joka seura-kuntaan\npitäjä-kouluja, joissa lapset opetetaan lukemaan sekä ulkoa että\nsisältä, lukuja laskemaan ja kirjoittamaan. Jokaisella niistä on oma\npalkittu kouluttajansa, jollen on rakennettu huoneet, joissa hän asuu\nja lapsia opettaa. Hänelle maksetaan palkka, niin että hän suruttomasti\nelää taitaa. Niin myöskin helposti saattaisimme itsellemme hankkia\nsemmoisia opettajoita, ja eivätpä hyö pitäjä-miehille paljo mitään\nmaksaisikaan, jos ensialuksi ostaisivat tilan, jonka hintaan joka\ntalokas osansa antaisi. Tämän tilan ostettuansa heittäisivät sen\ntoimellisen miehen hallitukseen, ja häneltä saaduilla vero-rahoilla\nrakentaisivat koulu-huoneen ostelun tilan maalle. Koulu-Huoneen taas\nvalmiiksi saatuansa, saattaisivat Papeilta pyytää kouluttajata,\njonka hyö kyllä mielellään Pispa-oikeudesta pitäjille hankkisivat.\nTalon vero-rahoista osan kouluttajalle antaisivat ja toisella osalla\ntaas tarpeen jälkeen koulu-huoneita parantaisivat. Niin muodoin\npitäjä-miehet saisivat sekä opettajan että koulun, johon saisivat\nlapsensa laittaa oppimaan.\n\nNiin, niin, kunnioitettava Herra! sanoin minä. Missä on rikkautta\nmaassa, siellä myös on varaa semmoisiin koulu-rakennuksiin nimetä;\nmutta jos muualla niinkin olisi tehty, niin ei meidän varat taitaisi\nniihin ylöttyä, sillä täällä on meille elanto aivan raskas ja joka äyri\non otsan hiellä hankittava.\n\nYstäväni, vastaisi Herra, luuletko että muissa maissa joka miehellä on\nrikkautta? Rikkaita siellä kyllä on, rikkaampia kuin täällä missäkään,\nmutta siellä on myös köyhiä ja onnettomia enemmän kuin sinä arvata\nvoitkaan. Ei ole monessa maassa, niin kuin meidän maassa, tavara joka\nmiehelle tasasesti jaettu. Jos ei ole meidän maa-kunta rikas, niin\nei hän ole köyhäkään. Mutta, niin kuin jo olen sanonut, jos kohta se\nei paljo vaivaksi lankee, niin ei se paljo hyödykkään, että asiansa\ntoiselle tehtäväksi heittää; eläkä toiselta kerjää, mitä itse itsellesi\ntoimittaa saatat. Niin hän sanoi, ja sydämmeeni minä hänen sanansa\nkätkin. Minä kuulin ja aloin uskoa että ehkä Suomen-kansastakaan apu\nei kaukana liene, jos hän maan sitä itsellensä haluaa. — Minä kumarsin\nja otin Herralta jää-hyväiset. Silloin hän tarttui minun käteeni ja\nsanoi: \"muista sanani, ja kehoita pitäjämiehiäsi tätä asiata voimansa\njälkeen toimeen saattamaan, sillä kyllä kerran vielä heidän lapset ja\nlastensa-lapset heitä siitä kiittävät.\"\n\nLuvattuani hänen anomustansa toimittaa, menin minä hevostani\nvaljastamaan, ja aloin kotiini rientää. Päivä oli paraillaan\nlaskemisessaan, ja kaupungista päästyäni pimeys jo leveni maille. Koska\nkaupungissa olin viipynyt, niin minä ajoin yötä myöten. — Käydessäni\nrekeni jälessä, juohtui tämän Herran sanat aina mieleeni. Enemmin\nja enemmin minun aatokseni hajoilivat, ja yksinäisyys ja yön pimeys\nyllyttivät mietteeni sinne ja tänne vaeltamaan. Minä aattelin Suomen\nmaata ja Suomen kansaa, ja vahvistin itseni siinä uskossa, että ihmisen\npitää viisautta haluaman. Mikä on vikana, sanoin minä itsekseni,\nsiihen, ett'ei ole Suomen kansa muiden rinnalle pantava? Oletko sinä\nniin tuhma ja ymmärtämätöin, ett'et sinäkin kykeneisi jotakin oppimaan?\nMinkä tähden Jumala olisi sinun semmoiseksi luonut: minkä vuoksi\nsinä olisit Jumalan ainoa orpo-lapsi? Ei suinkaan niin ole, ja jos\nolisikin, kyllä muut, minua viisaammat olisivat sen jo kauan tätä ennen\nkeksineet, ja jättäneet maa-kunnan oman onnensa nojaan. Mistä syystä\nsitten se Herra olisi niin sydämmelisesti minua kehoittanut sanojansa\nmuille ilmoittamaan? Ei ole siinä vika; mutta missä vika on? Köyhyys\nmeitä kyllä painaa, mutta eihän se olisi meitä estänyt näitä asioita\ntuumailemasta. Ja koska en vielä tätä ennen ole kuullut semmoisista\nasioista sanaakaan virkattavan, niin ei köyhyyskään saata olla siihen\nsyypää; meidän oma huolettomuudemme on siis suurin vikamme, ja meidän\ntietämättömyytemme on siitä seuraava. — Minä hämmästyin aatoksissani,\nja sanoin: \"huono todella oletkin Suomen kansa, koska et omaa etuasi\nymmärrä!\" Itku tuli silmiini, kuin aattelin lapsiani, miten onnettomat\novat. Minä rukoilin: \"Jumala heidän silmänsä avaiskoon ja antakoon\nheille halun tietoa ja valaistusta etsimään\"! ja vielä kipaisin voimani\njälkeen muitakin naapuriani suostuttaa pitäjä-kouluin rakentamiseen.\n\nKyllä varmaan ei hänen neuvonsa ollut kehno, sanoi Eero; mutta jos\nkaksi eli kolme miestä menisivätkin niin suuriin maksuin, niin ei\nkuitenkaan siihen kaikki suostuisi. Eikä se ole yheltä eli kaheltakaan\nmieheltä tehtävä asia. En minä siis luule siitä asiasta lähtevän mitään.\n\nSaattaapa niin olla, vastaisi Matti, vaan on se kuitenkin koiteltava.\nEi tiedä, ehkä joka miehen poveen on kätketty tiedon ja valaistuksen\nhalu, vaikka hyö eivät itse ymmärrä tätä sydämmensä vaikutusta. Enhän\nminä tietänyt, mitä minä kaipaisin, ennen kuin se Herra sen minulle\nselitti. Mutta kohta kuultuani, valkeni järkeni ja minä turisin\nhaluni ja mitä minä olin vajaalla. Ehkä tämä halu löytyy muissa, niin\nhyvin kuin minussakin, vaikka ei kukaan ole sitä ymmärtämättömille\nselittänyt. Ja jos niin olisi, kuka ei lapsensa eduksi tekisi, mitä\nhänen voimassansa on.\n\nOlisi kaiketi, sanoi Eero, semmoinen rakennus meidän lapsille\nhyödyllinen, mutta se tulisi maksamaan niin hirmuisesti, että minä\npelkään sen jäävän meiltä rakentamata. Ja jos myö mentäisiin Papin\neli muiden pitäjän Herroin luokse tätä asiata tutkistelemaan,\nluuletkos sinä heidän tahtovan meitä tässä asiassa auttaa. Hyötyä ei\nheille semmoisesta koulusta ole, mutta vaivaa sitä rakentaissa; ja\nvanhuudestakin taidat kyllä sen muistaa, ett' eivät Herrat mielellään\nrupea suotta vaivoja näkemään.\n\nEi suinkaan, vastaisi Matti, meidän tarvitse peljätä, ett'eivät\nhyö meitä auta, jos heitä vaan avuksemme pyydetään; sillä kyllähän\nhyökin kotimaatansa rakastavat, niin kuin myökin. Wielä toiseksi\nkyllähän hyökin opin suuren arvon tuntevat, koska ovat sen itsellensä\nhakeneet. — Jos ei korvasi vielä ole väsyneet minua kuunnellessa,\nniin keskustellaan yhteisesti, kuinka asia paraitten saataisiin\ntoimeen. Niin mieluisasti minä tätä asiata tuumin, että minä tunnen\nitseni siitä niin kuin kymmenen vuotta nuoremmaksi, ja jos ei asia\nlankee ihan mahottomiin, niin tule, mennään Pappilaan Rovastin kanssa\nkeskustelemaan.\n\nKyllä minä saattaisin, sanoi Eero, sinnekin mennä vaikka tätä päätä,\nmutta en minä vielä usko siellä kahdesti käytävän.\n\nWaikka niinkin olisi, vastaisi Matti, niin onhan silloin sana sanottu,\nja ei ole meidän vikamme, jos muut tuumaamme eivät suostuisi. — Jos\nostaisimme tilan, joka maksaisi noin tuhatta hopia-ruplaa, niin kyllä\nsilläkin rahalla jo saisimme koko hyvän tilan, ja semmoisia taloja\nmeidän pitäjässä löytyy aivan monta. Meidän pitäisi ostaman semmoisen\ntalon, joka olisi keskellä pitäjätä, ett'emme tarvitsisi lapsiamme\nvarsin kauaksi lähettää.\n\nOmpa sitä siinäkin hintaa, sanoi Eero, eipä se enään ole kehno talo,\njosta tuhatta hopia-ruplaa maksetaan.\n\nSemmoisesta talosta, sanoi Matti, kyllä aika mies maksaisi vuosittain\nveroa kuusi-kymmentä hopia-ruplaa, eli kaksisataa ja kymmenen\npaperi-ruplaa, ja vielä sittenkin hän suorittaisi Ruunun veron ja muut\nkappa-maksut.\n\nTulisi hän niin muodoin koko runsaan veron maksamaan, sanoi Eero. Mutta\nkyllä hyvä talo senkin tuottaa, kuin ahkera työ-mies häntä hallitsee.\n\nWelltto työ-mies ei olisikaan otettava, vastaisi Matti, eikä hän\nniin suuria voittoja tarvitsisi pyytää, kuin hän vaan saisi työnsä\nmaksetuksi. Jos kaikki vaan voittoa pyytäisivät, niin olkoon sitten\nkaikki ihmisiä hyödyttävät työt tekemätä.\n\nOlkoon asia kuinka hyvänsä, sanoi Eero, sen vaan tiedän, ett'ei\nahkerakaan työ-mies työtä tee, jos ei hän työstänsä saa palkintoa.\n\nKukapa, vastaisi Matti, tahtoisi työ-mieheltä palkan estää. — Siitähän\nmeillä vaan oli kysymys, jos lienee tilan vero liikainen eli ei.\n\nTaitaisihan tuon kaksi-sataa ruplaa kelpo-mies maksaa, sanoi Eero,\nmutta eipä siitä veron maksaja paljon rikastuisi.\n\nKyllä kolmen tahi neljän vuoden vero rahalla, sanoi Matti,\nkoulu-huoneet tulisi rakennetuksi, liiatenkin jos joka talon asukas\nvetäisi yhden hirren rakennuksen avuksi. Kuin myö niin muodoin\nolemma saatu koulu-huoneet valmiiksi, niin määrätään vero-rahoista\nsata viisi-kymmentä ruplaa kouluttajan palkaksi, ja loppu-rahat\nkoulu-huoneitten vuotiseksi parantamiseksi. Mitäs sanot Eero minun\ntuumistani?\n\nOn sitä rahaa siinäkin, sanoi Eero, mutta on se minun mielestäni liian\ntiukka palkka kouluttajalle, sillä kouluttajan pitää oleman rehellisen\nja ahkeran; semmoinen mies saapi muulla työllänsä suuremman palkinnon.\n\nWäärin et suinkaan puhu, Eero, sanoi Matti, ja kyllä meidän pitää\nsillen palkkaa enentää. Mutta mitäs sanoisit, jos määrättäisiin joka\ntalon asukkaan maksamaan hänelle vuosittain kapan rukiita?\n\nNiitä kappa-maksuja, sanoi Eero, on entuudestakin jo yltä-kyllin;\nSuntialle maksetaan, Lukkarille, Silta-voudille, ja vielä muillenkin.\nNiitä on jo niin äijän keräyntynyt, ett'ei niitä kaikkia muistakaan.\n\nOn se niinkin, sanoi Matti, mutta kuinka monta ruis-kappaa etkö joka\nvuodessa menetä turhuuteen. Jos olisit pari viikkoa viinata ja kahvita,\nniin sinä jo olisit voitolla, vaikka kouluttajallenkin kapan maksaisit.\n\nEt suinkaan väärin meidän turhia tapoja moiti, sanoi Eero, mutta asia\non kerran niin, että jokainen etsii ainoastaan omaa etuansa, jota ei\nvoi estää. Eiköhän saattaisi löytyä muita neuvoja? Minä olen kuullut\nmuiden koulu-lapsien maksavan kouluun tullessaan sisäänkirjoitus-rahaa.\nEntäs jos tekisimme samalla tavalla, ehkä niin muodoin tarpeeksi asti\nrahoja kokountuisi?\n\nEi se käy laatuun, sanoi Matti. Koulussa pitää jokaisen saaman\noppia, talokkaan pojan niin kuin myös mökkiläisen ja lois-miehenkin.\nJos talokaskin jaksaisi maksaa sisäänkirjoitus-rahan, niin ei se\ntule kerjäläiseltä maksetuksi. Molemmat hyö yhtä-paljon opin valoa\ntarvitsevat. Sillä ei kerjäläinen lakkaa mierolla käymästä, jos ei hään\nopi työn ja tiedon arvoa ja hyötyä tuntemaan. Mutta mistäpä hän nyt\ntämän ymmärryksen saapi, jos ei sitä hänelle koulussa anneta? Hän on\nsiis vastakin, kuin tähänkin asti hyljätty muilta ja itseltään.\n\nEt pahasti, sanoi Eero, sinä sanojais pane. Kyllä ei ruis-kappa ole\npaljon maksava, mutta jos maksut aina enentyvät, niin kyllä siihen\nviimenkin nääntyy. Ja koska mökkiläiset ja loismiehet saavat lapsiansa\nkouluun laittaa, eiköhän heidänkin pitäisi vähän apua antaa. Onhan\nmökkiläiselläkin aina hevoinen ja eihän yksi salvu-puu häntä paljon\nrasittaisi. Ja eiköhän lois-mieskin taitais yhden päivä-kauden nurkkaa\nhakata.\n\nMonta, vastaisi Matti, löytyy sellaista loismiestä, jotka eivät siihen\ntyöhön kykene. Kyllä apu olisi hyvä, mutta en minä tiedä, saattaneeko\nheitä työhön pakottaa, jos eivät omin-mielin tahdo tulla auttamaan.\n\nTaitaapa niin olla. Matti! vastaisi Eero, mutta sinä puhuit\nkerjäläis-lapsista, että heidänkin pitäisi kouluun päästä. Kuinka hyö\nsaattavat koulussa käydä ja mistä heille tulisi elatus?\n\nKaikki asiat, sanoi Matti, eivät meidän ymmärrykseltä tule ojennetuksi.\nMinä en voi selittää, kuinka kerjäläisten olennon parantaa tahtoisin,\nmutta kyllä se aikoja myöten jos ei yhdellä niin toisella tavalla tulee\nparannetuksi ja meidän pitää niin asiamme tutkia, ett'ei siitä toisella\najalla estettä liene. Monta viisasta miestä löytyy, jotka jo ennenkin\novat kerjäläisten olennon parantamisesta neuvoa pitäneet, ja vielä hyö\nnytkin pitänevät, siksi kuin neuvon löytävät.\n\nKyllä se niin taitaa olla, sanoi Eero, mutta mistä myö viimmeiseksi\ntuumailtiin?\n\nKouluttajan palkitsemisesta, vastaisi Matti. Myö keskusteltiin siitä,\nettä sille pitäisi annettaman sata viisikymmentä paperi-ruplaa ja kapan\nrukiita joka savulta.\n\nNiin kyllä, sanoi Eero, eiköhän se sillä tulisi aikoin?\n\nKyllä melkeen, vastaisi Matti, mutta joutaishan hänelle vielä talon\npelto-maasta määrätä tilkun peruna- ja ryyti-maaksi. Mielelläänhän sille\nveisi halko-kuorman talvella; ja eihän tuonne tyhjänä kehtaisi mennä\nlapsiaan kouluun viemään, ett'ei lampaan käpälän eli voi-palaisen\nkanssansa kantaisi.\n\nKylläpä varmaan, sanoi Eero, asia sillä tavalla tulisi toimeen, ja\ntaitaisi se olla hyödyttävä, mutta varsin suuri on talon hinta. Mistä\nsen köyhä talon-poika maksaa?\n\nEt suinkaan, vastaisi Matti, sinä yksinäsi tulisi sitä maksamaan. Ja\njos talon-hinta kaikille pitäjän asukkaille jaetaan maksettavaksi, niin\neihän tämä miestä liian rasita. Kummahan olisi, jos ei koko pitäjä\nvoisi tuhatta ruplaa maksaa; maksaahan tuon kelpo mies yksinäänkin.\n\nKyllä, kyllä! sanoi Eero. Tekisipä mieleni tietä kuinka paljon tuota\nmeidän pitäjässä joka miehelle karttuisi; mutta minä olen aivan huono\nluvun-laskija.\n\nHuono minäkin olen, vastaisi Matti, mutta ehkä tuosta kuitenkin selvän\nsaisimme. — Ensin meidän pitää keskustella, minkä arvion jälkeen maksu\ntulisi jaettavaksi. Jaetaanko ostettavan talon hinta joka talokkaalle\nveronsa jälkeen, eli maksetaanko joka savulta yhden verran?\n\nEipä se ole'kaan halpa asia keskusteltava, vastaisi Eero: mutta toinen\nasia myös juohtuu mieleeni, josta ei ole vielä sanaakaan virkitty. Jos\nkaikkikin jo olisi toimitettuna, koulu-huoneet rakennetut ja kouluttaja\nPispan-oikeuden kautta hankittuna, niin eiväthän koulu-lapset\nkoulu-huoneissa asua saattaisi; täytyisihän niitä päiväpäivältä kouluun\nviedä.\n\nMitäs joutavia puhut! sanoi Matti, oletko sinä niin typerä, ett'et sitä\narvaa, että pitkän matkan takaiset lapset sillä tavalla koko päivänä\neivät kouluun joutuisikaan?\n\nSitähän minäkin arvelin, sanoi Eero, ja täytyisihän niille sitten\nrakentaa asunto-huoneet koulun viereen?\n\nEi suinkaan! vastaisi Matti. Jos koulu rakennetaan johon kuhun kylään,\nniin saattaahan kyläläisten kanssa keskustella, että lapset saisivat\nasua heidän tuvissa, sillä eihän huoneet siitä pahene. Onhan sekin\nhyvä, että lapset, koulusta pois-ollessaan, ovat niin kuin vanhempain\nhoidossa, sillä ei koulussa päivä-kauden opeteta.\n\nKäypihän sekin laatuun, sanoi Eero, mutta sitten pitää heille ruokaa\nostettaman.\n\nEi suinkaan! vastaisi Matti. Kirkko-tiellä mentäisiin lapsiamme\ntervehtimään, ja samalla matkalla veisimme heille aina viikon muonan,\nsamalla tavalla kuin nytkin, koska lapsiamme rippi-koulussa pidetään.\n\nOn se niinkin, lausui taas Eero, mutta sitten hyö eivät saata kotona\nolla, ja aina heistä pieninäkin vähin apua on, niin kuin sanan laskussa\nsanotaan: apu hiiren pojasta, saatikka sitten ihmisen lapsesta.\n\nMikäpä apu niistä on? kysyi Matti. Eiväthän niin pienet lapset vielä\ntyötä tehdä jaksa, ja jos hyö koulussa ollessaan tarvitsevat ruokaa,\nniin eihän ne kotonansakaan ilman elä. Jos hyö parin vuotta koulussa\nkäyvät, niin siinä on jo tarpeeksi, ja eiväthän kahden- eli kolmen-toista\nvuoden vanhat lapset vielä paljon työllänsä talon varoja kartuta.\n\nJos eivät muuta tekisi, niin hoitaisivathan muita pienempiä lapsia,\nett'ei muuhun kelpaava ihminen tarvitsisi lapsen-hoitajana kotona\nolla, vastaisi taas Eero.\n\nEi missään koulussa sydän-kesällä lueta, sanoi Matti, ja silloin lapset\novat aina kotonansa, ja kesällähän meidän kiireimmät ulko työt ovat\ntehtävät. Mutta kyllähän esteitä aina löytää, joka niitä vaan kerran\netsimään rupeaa. — Olkoon sitten asia sillään, mutta varoita itseäsi,\nett'et katumaan käänny, jos asian koettelemata jätät. Jos lapsia on\npaljon, niin käyköön vanhin ensin aikansa koulussa, ja hoitakoon sillä\najalla sen jälkeinen nuorempia siskojansa, ja niin yhä eteenpäin. Sillä\ntavalla on jokaisella aikaa koulussa käydä, ja kotona olevat lapset\neivät kuitenkaan jää hoitajata.\n\nWiisas olet, Matti! neuvomaan, sanoi Eero, mutta elä suutu jos minä\nsinua vastustan. Sillä kunkin asian pitää perin-pohjin keskusteltaman,\njos siitä selvää tahdotaan. Mutta sinä lupaisit minulle selittää,\nkuinka paljon siitä talon hinnasta kultakin mieheltä tulisi\nmaksettavaksi. Koittele'pas nyt jos siitä selvän saisit.\n\nNiin se oli, sanoi Matti. Myö keskusteltiin, pitäneekö talon hinta\njaettaman tasan joka savullen, eli jos se olisi maksettava joka\nmieheltä veronsa jälkeen. Eikö niin?\n\nNiin kyllä, sanoi Eero: mutta eiköhän jako veron jälkeen ole\nsopimatoin, sillä joka miehellä on koulusta yhtä suuri etu, ja sen\njälkeenhän maksukin pitäisi lankeeman. Arvattavahan se on, että sillä\ntavalla suurempiin taloin asukkaat tulisivat maksamaan liian paljon,\nvaikka niillä ei koulusta ole enemmän hyötyä, kuin vähempiinkään taloin\nisännillä. Toiseksi vielä suurimmat tilat ovat herroin hallituksessa,\nja ne niin muodoin tulisivat runsaammin maksamaan, vaikka heillä ei\nensinkään hyötyä olisi semmoisesta pitäjä-koulusta.\n\nWäärin et suinkaan puhu, Eeroseni, sanoi Matti; mutta jolla on suurempi\ntalo, sillä on myös suuremmat varat, ja jos ei herrat tahdo meitä\nauttaa niin tässä kuin muissakin asioissa, niin ei myö omin neuvoin\npäästä ei puusta papuun. En minä tiedä mistä minä olen sen päähäni\nsaanut, mutta hyvää toivoessa minä luulen, että kaikki meitä auttavat,\nkuin vaan apua pyydetään.\n\nOnnellinenpa kyllä, jos niin olisi, sanoi Eero, mutta ei maa aina\nvaroja enennä; jos on maata jolla-kulla enemmän, niin voipi niitä olla\nvelkojakin, ja monasti on isomman talon haltija köyhempi kuin pienemmän.\n\nNo! Eihän meidän tarvitse tästä asiasta niin paljon väitellä. Eihän\nse sillä vielä ole päätetty, jos kohta myökin olisimme siihen asiaan\nyhteyntyneet; jaetaanpa sitten niin, että kukin suvultansa tulisi\nyhtä-paljon maksamaan. — Koulu on meille tarpeellinen, se on asian\npäätös; sillä jos emme itsellemme oppia neuvottele, niin myö aina\njäämme ala-ikäisten arvoon, ja täydymme aina herroilta kussakin asiassa\nneuvoa pyytää; mutta jos olisi meilläkin oma tietomme, niin olisimme\nheidän kanssa yhden-arvoiset, emmekä tarvitsisi omissa asioissamme\nheiltä apua hankkia, eikä heidän vaivansa kalliilla rahalla palkita.\n\nTosi kyllä! vastaisi Eero, useimmin heidän neuvonsa eivät ole niin\nhyvät, kuin ne ovat kalliit.\n\nMinun mielestäni olisi parhain, sanoi Matti, että talon lunastus-rahan\nkokoisimme useampana vuotena. Maksu, sillä tavalla jaettu, ei niin\npaljon tulisi rasittamaan. Jos häntä viiteen vuoteen jakaisimme, niin\nkaksi-sataa ruplaa tulisi vuosittain maksattavaksi. Meidän Pitäjässä\non kaksisataa ja viisi-kymmentä savua, ja jos kaksi-sataa hopia-ruplaa\nnäille jaetaan, niin jokaisesta tulisi maksettavaksi kahdeksan-kymmentä\nkopeekkaa.\n\nWain tulee se niin korkialle nousemaan? kysäisi Eero, johan se on liki\nkolmet ruplaa paperissa!\n\nEihän sitä määrästään vähenemään saa, sanoi Matti, mutta eihän tuo\nminusta niin hirmuiselta näytä.\n\nKylläpä sitä jo siinäkin on rahaa, sanoi Eero.\n\nEihän mitään ilman saa, lausui Matti. Luuletkos siitä maksusta itsesi\nköyhtyvän?\n\nEi suinkaan, vastaisi Eero, vaan eihän sitä niin paljon pitäisi tuleman\njoka miehelle maksettavaksi. Eikö meidän pitäjässä löydy enemmän, kuin\nkaksi-sataa ja viisi-kymmentä savua? Onko siihen lukuun Kappelikin\npantu?\n\nEn, vastaisi Matti, ole Kappelia tähän lukuun ottanut, sillä minun\nmielestäni olisi eri koulu molemmille tarpeellinen, siitä syystä,\nettä, jos Kappeli-miesten kanssa yhdessä koulua rakentaisimme, monelle\ntaitaisi tulla liian pitkä matka käytävä kouluun.\n\nEi sitä auta katsominen, sanoi Eero, kyllä kaiketi se on parempi\nKappelilaisten kanssa yhteisesti koulua rakentaa, sillä se niin muodoin\ntulisi huokeemmaksi. — Tiedätkös kuinka monta savua Kappelissa on?\n\nMinä olen kuullut niiden olevan noin puolentoista sadan paikoilla,\nvastaisi Matti?\n\nKuinka paljon sitä sitten tulisi joka miehelle? kysyi Eero.\n\nOdota'pas, kuin minä koittelen tuota kasailla, vastaisi Matti. – Sitä\ntulisi – – noin viiden-kymmenen kopeekan paikoille.\n\nSen rahan minä luulen pian kunkin miehen voivan maksaa, sanoi Eero.\nKyllä minä jo kohta rupean sinun kanssasi yksiin tuumiin. Kuin nyt\njo tämä asia näkyy olevan selitettynä, niin en voi nähdä, mikä enää\nesteeksi saattaisi tulla. Käydäänpä sitten ensi pyhänä pappilaan. Tänä\npäivänä on keski-viikko, lausui Matti, ja pyhään vielä on pitkältä\naikaa. Mitäs, jos ajaisimme nuo kaksi virstaa jo huomenna?\n\nNo, pane sitten varsasi aisoin! kyllä minäkin pian ruunani valjaisiin\nsaan, sanoi Eero.\n\nIhanalla mielellä, naapurini! vastaisi Matti, lähden minä tätä asiata\ntoimittamaan, ja jos minun vanhat silmäni näkevät sen asian toivoni\njälkeen olevan päätettynä, niin minä sydämmestäni kiitän Jumalata, ja\nkuolen, tietäen minunkin maailmassa jotakin hyvää tehneeni.\n\nNäin kirkonmies Matti Hyvönen naapurinensa jutteli ilta-hämärässä, ja\nhuomes-aamuna hyö jo ajoivat pappilaan, Rovastin kanssa keskustelemaan,\nja heidän rakastettu vanha opettajansa ilolla kuuli heidän asiansa.\nEikä kauvan viipynytkään, ennen kuin kaikki pitäjän-miehet olivat\nmyötyneet Pitäjä-koulun rakentamiseen. Ja tuskin oli vielä viisi vuotta\nkulunut, kuin jo oli heidän koulunsa valmiina. Wielä monta vuotta\neli Matti naapurinensa, ja iloin mielin katselivat, kuinka heidän\nomat ja muiden lapset koulussa vahvistuivat siivossa ja tiedossa. Ja\nitse olivat muilta pitäjän asukkailta rakastetut ja kunnioitetut aina\nkuolema-päiväänsä asti.\n\n\n\n\nUkkosesta H.C. Örstediltä.\n\nRuotsista Suomennettu.\n\n\nUsiammat ihmiset peljästyvät ukkosen ilmasta: hyö kauhistuvat,\nkuullessansa sen vahvaa jylinätä ja nähdessänsä sen leimauksen puut\nmusertaman ja kirkot ja talot polttaman. Sitä enemmin kuin ihminen on\nymmärtämätöin ja oppimatoin, sitä enemmin hän pelkää ukkosta, niin\nkuin muitakin luonnon voimia; mutta koska hän on Jumalalta pantu\nolemaan koko luonnon Herrana ja hänen kuvanansa maan päällä, niin hän\nyhä enemmin järjellänsä kaikki luonnon voimat tutkii ja tiedollansa\nheitä vallitsee. Moniaat näistä voimista hän käyttää hyväksensä: hän\non pannut tuulen merellä laivaa kulettamaan rannasta rantaan, ja hän\non myllyt ja muut salvantonsa kosken pyörteheseen rakentanut. Toiset\ntaas luonnon voimat hän on tiedollansa tehnyt vahingoittamattomiksi,\nniin kuin tulen ja pakkasen. Ukkosenkin, joka hän ennen kauhistuksella\nkuuli, on hän saanut vaarattomaksi varo-keinoillansa, joista tässä nyt\nmoniahta sana tulee sanottavaksi.\n\nIhmiset peljästyvät tavallisesti enemmin ukkosen jylinästä, kuin sen\nleimauksesta, vaikka tämä ainoastansa saattaa vahingoittaa. Leimaus\nennättää pikemmin näkimiin, kuin jylinä korviin, aivan niin kuin pyssyn\ntaikka tykin laukaistessa tuli näkyy, ennen kuin paukaus kuuluu; ääni\nnimittäin kulkee vähän hitaammin ilman läpi korviin, mutta tuli näkyy\nniin joutusasti silmiimme, ett' ei sitä saata arvata'kaan. Sen tähden\nminä silmilläni näen tulen samassa kuin pyssy lauastaan, vaikk' ei\npaukaus vielä kuulu. Kuta kauempana sen vuoksi ollaan tykistä eli\npyssystä, sitä pitempi aika kuluu tulen ja paukauksen välillä. Jos nyt\ntarkoin tunnetaan kuinka kaukana meistä tykki eli pyssy on, ja kädessä\npidetään lakkari kello, joka näyttää sekunnit, taikka jos nämät muuten\nmäärätään, ja sen jälkeen katsotaan, kuinka monta sekuntia kuluu tulen\nja paukauksen välillä, niin satetaan siitä tavoittaa, kuinka paljon\nmatkaa ääni kulkee sekunnissa.\n\nSitä aikaa, jonka penteli tavallisissa, suurimmissa seinäkelloissa\ntarvitsee, heiluessansa yhdeltä puolelta toiselle, sanotaan sekunniksi.\nJos myöskin riipustan pienen painon, esimerkiksi avaimen, 40 tuuman\npituiseen rihmaan, ja annan sen hiljaasti heilua edes ja takaisin, niin\njoka heilaus merkitsee sekunnin.\n\nNyt on havaittu että ääni viipyy 31½ sekuntia penin-kuulman matkan\nkulkeissa, vähän enemmin eli vähemmin, sen jälkeen, jos ilma on\nlämpiämpi eli kylmempi, taikka jos tuuli on myötäinen eli vastainen.\nSen luvun jälkeen ääni kulkee puolen penin-kulmaa l5 ½ sekunnissa,\nja neljänneksen noin 8 sekunnissa, joka tekee 570 kyynärää yhdessä\nsekunnissa. Jos siis koko minuutti (60 sekuntia) kuluu ukon leimauksen\nja jylinän välillä, niin on ukkonen kahden penin-kuulman takana; jos\ntaasen puoli minuuttia (30 sekuntia), niin peninkulman, ja niin\nedes-pään. Kuin nyt varotaan, jos jylinän ja leimauksen väli-aika\nlyhenee taikka pitenee, niin siitä havaitaan, jos ukkonen likenee\ntaikka etenee. Kuta pikaisemmasti aika leimauksen ja jylinän välillä\nvähenee, sitä pikemmin likenee ukkonen; pitääpä silloin ryhtyä\nvaro-keinoihin, joista tässä kohta tullaan mainitsemaan. Kuitenkin\nsaatetaan tässä vaarin-ottamisessa ukkosen likenemisestä erehtyä, jos\nukkonen, niin kuin usiasti tapahtuu, alkaa käydä usiammalla haaralla\nyhtä aikaa, niin että nämät yhtä-aikaiset, usiat leimaukset ja\npaukaukset hämmentämät vaarin-ottajaa.\n\nLuonnon-tutkiat oivat koetuksillansa päässeet tuntemaan ukkosen-tulen\nluonnon, niin että hyö saattavat häntä vähin suunnitella; vaikka tämä\nkeinolla saatu ukkonen on samasta arvosta sitä luonnollista suhteen,\nkuin ihmisen puhuminen on myrskyn puhallusta suhteen. Ompa kuitengin\nmeille jo kyllä hyvä, että olemme tulleet tietämään sen keinolla\nsaadun, ja sen luonnollisen ukkosen-liekin olevan samasta luonteesta,\nvaikka eri voimasta. Sitä kumpaisessaki vaikuttavaa salaista voimaa\nkutsutaan Liekkeeksi, eli vieraalla kielellä: Elektrikeetaksi, ja on\nniin voimallinen, että hän kauhialla kiiruulla kulkee metalliin läpi,\nniin kuin: kullan, hopian, raudan, kuparin, tinan, lyijyn ja muihen,\nniin että hän yhdessä silmän-räpäyksessä kulkee näitten läpi vaikka\npeninkulman matkan; nopiasti hän myös kulkee veden läpi, mutta hyvin\nhitaasti kiven, lasin, villan, silkin, ja aivan kuivan puun; mutta jos\npuu kastuu, niin märkyyden vuoksi hän kulkee aivan nopiasti tämänkin\nläpi. Ne aineet, joihen läpi hän vikkelästi kulkee, kutsutaan hyviksi\njohdattajiksi, ja ne, joista hänellä on enemmän eli vähemmän vastusta\neli estettä kulussansa, kutsutaan kehnoiksi johdattajiksi. Siis on\nesimerkiksi rauta, vaski, vesi ja kastunut puu hyvät johdattajat;\njota vasten kivi, pihka ja kuivat puut ovat kehnoja johdattajia.\nKoska ukkosen tuli taikka säde tapaa hyvän johdattajan, joka on\ntarpeeksi asti suuri, esimerkiksi suuren rauta-kangin, niin se kulkee\nsen läpi ilman vahingoittamata ja johdattaja ei varistukaan; mutta\njos johdattajalta puuttuu tarpeellista kokoa, niin se varistuu,\ntaikka sulaa, eli palaa ja muuttuu kokonansa höyryksi: niin tapahtuu\nesimerkiksi pienen rauta- eli lyjy-murun kanssa. Waan jos ukkosen-tuli\ntapaa kehnoja johdattajia, niin se tavallisesti heidät murentaa;\nsentähdenpä metsässä nähdään aina puita, jotka ukkosen ilma on\nrikkonut ja silponut. Ukkosen liekissä ei ole muuta mitään kuin tämä\nleimahtava voima, Lieke eli Elektrikeetta; puhe ukon-kivistä, joita\nyhden-kertainen kansa luulee ukkosen säteessä lankeavan Taivaalta\nmaahan, on aivan tyhjä puhe, ja nämät kivet eivät ole muuta mitään kuin\nmaata eli hiekkaa, jota tämä luonnon voima on sulattanut ja kiveksi\nmuuttanut. — Ukkosen säde aina halajaa ja etsii parasta, niin kuin\nmyös korkeinta johdattajata, että sen kautta päästä ilmasta maahan eli\nveteen. Kuin nyt tietään, että ukkosen jylinä ei ketään vahingoita,\nvaan ukkosen leimaus eli säde, ja kuin vielä lisäksi tietään, mikä\ntämän säteen luonto on, ja mimmoisten ainetten läpi tämä paraasti ja\nmielukkaammasti kulkee, niin on seuraavat neuvot merkittävät.\n\nKasvava puu, jossa on paljon mehua ja märkyyttä, on joksiki hyvä\njohdattaja ja saattaa paremmin ukon-tulta, kuin ilma, jossa ei ole\nniin paljon märkyyttä; minkä vuoksikin liekki ilmasta pyrkii puihin.\nIhmiset ja elävät ovat vielä paremmat johdattajat kuin puut, ja sen\ntähden ukon-tuli näistä tarttuu läsnä-oleviin ihmisiin ja eläviin.\nTästä nähdään, ett' ei koskaan pidä ukkosen ilmassa puihen alla suojaa\netsimän, sillä ukon, säde tarttuu ilmasta puuhun, joka häntä paremmin\njohdattaa kuin ilma, ja puusta taas samasta syystä ihmiseen tahi\nelävään. Heinä- ja olki-pielekset, ukon-sateesta kastuneet, ovat hyvät\njohdattajat, ja sen vuoksi väärälliset suoja-paikat. Miksi, maalla\nmakaava eli istuva, on ukkosen ilmalta vähemmin tarkoitettu, kuin\nseisova, tämä taas vähemmin, kuin ajava eli ratastava; sillä ukkosen\nsäde yhtä hyvistä johdattajista aina etsii korkeimman, joka on häntä\nlikinnä. — Ylimmiten hädässä itse-kukin löytää helposti, missä hänelle\nturvallisin suoja on, kuin vaan muistaa, että ukkosen säde pyrkii\nkorkeimpaan johdattajaan yhtähyvistä, ja paraimpaan yhtä-korkeista,\nja että hän matkallansa hyppää kehnommasta johdattajasta parempaan,\njos tämä matalampikin olisi. Huoneitten sivulla ei pidä tunkeutuman\nlikelle sadekouruja ja märkiä seiniä, sillä jos ukkosen säde käypi\nhuoneeseen, niin hän helposti hyppää likellä seisovaan ihmiseen. —\nHuoneitten sisässä pitää karttaman rauta-kapineita ja uunia, enimmiten\njos uuni lämpiää, sillä savu ja karsta ovat joksiki hyvät johdattajat;\nparas on olla kaukana seinästä ja akkunoista. Kuin on ukkosen ilma\ntulemassa, niin on paras sammuttaa tulen uunissa ja kiinittää pellin\ntahi lakeisen, sillä nouseva savu on hyvä johdattaja ja saattaa\nniin muodoin vetää ukkosen säteen huoneeseen. Jos ukkonen on aivan\nlikellä, niin ei pidä tulta vedellä sammuttaman, sillä tästä nousevat\nhöyryt ovat vielä paremmat johdattajat kuin savu. Kaupungeissa ja\nsuurissa kylissä, joissa monta uunia yht'aikaa lämmitetään, ovat nämä\nvaro-keinot liialliset, sillä usiat savupatsaat hämmentävät ukkosen,\nvietellen sen sädettä monelle haaralle. Järvellä ollessa veneellä,\non paras ottaa alas purjeen ja maston, jos se on irtonainen; jos se\ntaas on kiintonainen, niin pitää karttaman sen seutuja, eli niitä\npaikkoja, joissa on nähtävästi paras johde ukkosen säteelle. — Samasta\nsyystä viirit ja muut laitokset, vaskesta ja raudasta tehdyt, kirkkoin\nharjoilla ja kello-tapuliin tutkaimissa ainoastaan vahingon tuottavat,\nsillä hyö vetävät ukkosen säteen ilmasta luokseen ja siitä saattaa\nkirkko syttyä tuleen. — Tässä pitää muistaman, että edellä mainitut\nvaromiset eivät ole tarpeelliset muulloin, kuin koska ukkonen on aivan\npään ylitse taikka aivan likellä, joka havaitaan äsken mainitusta\nvaarin ottamisesta ajankulusta leimauksen ja jylinän välillä. Mutta\nei silloinkaan tarvitse hätäillä, jos ei saateta kaikkia varo-keinoja\ntäyttää, sillä tuhannet ukon-pilvet saattavat liikkua paikan ylitse,\nilman ketään vahingoittamata. Waro-keinoin täyttäminen, missä\nmahdollinen on, on järjellinen; mutta ylellinen pelko ukkosesta sotii\nsekä järkeä että Jumalaan turvaamista vastaan.\n\nOmpa jo tultu tietämään, että huoneet ja rakennokset saatetaan\npelastettua ukkosen vahingoitsemisesta ukon-syötöillä eli semmoisilla\njohdattajilla, jotka vievät ukon-säteen maahan, veteen eli muuhun\nvahingoittomaan paikkaan, jossa se raukiaa ja sammuu. Nämät ukon-syötöt\nlaitetaan sillä tavalla, että katolle pannaan korkia rautakanki, ja\nsiitä liitetään rautainen eli vaskinen johde aina maahan asti; tahi\nkiinitetään takka-torveen ja katon pintaan joku kahden eli kolmen\njalan levyinen vahva vaski-pelti, joka sitten jatketaan samallaisilla\npelleillä seinää myöten maan sisään; ukkosen säde kulkee tätä myöten\nhuonetta vahingoittamata. Laivoissa kuletetaan tämä ukon syöttö eli\njohdattaja maston päästä laivan katolle, ja tästä laivan sivua myöten\nveteen; samalla tavoin maahan kirkko-tornin ja kello-tapulin päästä.\n\nYhdeksän-kymmentä vuotta on siitä kulunut, kuin ukkosen-syötöt\nsaavutettiin. Niiden tarpeellisuus kaikissa korkeissa rakennoksissa\non monen tapauksen kautta todistettu, ja yli koko maan-piirin jo\nrakennuksiin niillä varustaminen on levitetty ja tavaksi otettu. Sen\ntäydenpä nyt ei kuulukaan enään niin monta sanomaa ukkosen tulen\nvahingoittamisista, kuin ennen vanhaan. Tämä on siis yksi niistä\nsuurimmista voitoista, joita äly on ihmiskunnalle hankkinut, ja se\nmiesi on iki muistettava, jolle Jumalan armo antoi tämän keinon\nkeksiä. Sen nimi oli Benjamin Frankliini, Pohjois-Amerikasta. Hän oli\nmuutenkin isän maatansa rakastava miesi, joka neuvon-piteillänsä ja\nkokeillansa suuresti auttoi isän-maatansa Englantilaisten orjuudesta.\nTästä kumpasestaki syystä hänen kuvansa alle kirjoitettiin runo Latinan\nkielellä. Suomeksi näin kuuluva:\n\n\"Taivaalta ryösti hän tulen, ja vallan vallikkoloilta\".\n\nIlman muita Benjamin Frankliinin toimittamia kirjoja löytyy Suomeksikin\nkäätty se kaunis neuvon antaja: \"Rikkauden avain ja onnen ohjat\".\n\n\n\n\nJohdatus Yleiseen Maa-Tietoon.\n\n\nAlku-lause.\n\nJärki on kallis lahja. Jumalalta ihmiselle annettu, että hän sitä\nsaattaisi käyttää omaksi hyödyksensä ja Jumalan tuntemiseksi ja\nkunniaksi. Näin sanoo Apostoli Paavali (Ap. Teot 17:26,27): \"Jumala on\ntehnyt kaiken ihmisten suku-kunnan, että heidän piti Jumalata etsimän,\njos he hänen taitaisit tuta ja löytää; vaikka ei hän tosin ole kaukana\nyhdestäkään meistä\". Waan mistäs pitää Jumalata etsimän, koska hän ei\nole kaukana yhdestäkään meistä? mistäs hän löytään? Tähän vastaa sama\nApostoli (Rom. I:19, 20): \"Se kuin taitaan Jumalasta tuta, on ihmisille\ntiettävä; sillä Jumala ilmoitti sen heille, ja hänen näkymättömät\nmenonsa, nimittäin, hänen ijankaikkinen voimansa ja Jumaluutensa\nnähdään hänen teoistansa\". Tämä Maa, jonka asukkaat me ihmiset olemme,\nja koko Maailma on Jumalan käsi-aloja, ja sen tuntemisesta saapi\nihminen paljon tietoa Jumalasta. Sillä Maailman rakennoksesta tulee hän\ntietämään, kuinka järjellisesti Jumala kaikki on asettanut ja kuinka\nvoimallinen hän on.\n\nTässä aineessa on toimitettu tämä seuraava kirjoitus, jota olemme\nkutsuneet \"Johdatukseksi yleiseen Maa-tietoon\". Tässä neuvotaan: minkä\nmuotoinen Maa on, mistä päivän ja yön saamme, mikä Aurinko on, jolta\ntulee meille valo ja lämpymä, ja viimmeksi minkä kaltainen Maan pinta\non, josta saamme elatuksen ja verhomme.\n\n\n\nMaan Muoto.\n\n\nMaa on ymmyrkäinen, melkeen kuin kerä, niin muodoin kuitenki, että hän\non vähä litistettynä taikka littiämpi kumpasessaki, sekä pohjoisessa\nettä etelä-päässänsä. Että Maa on ymmyrkäinen on monella tavalla\ntodeksi löydetty. Koska esimerkiksi joku, matkustaissansa merellä\ntaikka lavealla tasasella kedolla, likenee jotakuta vuorta eli korkista\nrakennosta, niin hän näkee näistä ensiksi ainoastaan ylimäisen\ntutkaimen; mutta, aina likemmäksi tultua, ilmauntuu vähitellen enemmin\nja enemmin koko kappaleesta, siksi kuin se luonansa näkyy kokonansa.\nTämä Maan ymmyrkäisyys on myös siihen syynä, että, koska seisomme meren\nrannalla ja odotamme laivaa tulevaksi, me nähdään ensistä maston nenän,\nsiitä koko maston ja viimmein itse laivan, joka näyttää niin-kuin\nsukeltavan merestä. Waan jos maa olisi tasanen, näkysi laiva jo ensi\nhavainnossa kokonansa. Sama todistetaan myös siitä, että jos joku\npurjehtii länttä kohden aina edemmäksi ja edemmäksi, niin hän tulee\nviimmein itä-puolelta jälleen lähtö-paikallensa.\n\nMeidän silmistä ei Maa näytä oleman ymmyrkäinen, sillä löytyyhän\nMaan päällä montaki loukkaa: tuolla on ketoja, tuolla järviä, tuolla\ntaasen mäkiä, taikka vuoria ja tunturia; muutenki on Maa nähtävästi\nlittiä kuin lautanen! Jos näin silmin kahtoen kieltäisimme Maan olevan\nymmyrkäisen, niin erehtyisimme suuresti; sillä mitä nämät näin pienet\nloukat, kuin mäet ja tunturit, laaksot ja järvet, haittaavat niin\nsuurta kappaletta kuin Maa on? — yhtä paljon kuin aallot meren pintaa\ntasasena olevasta. Eivätpä pienet kolot ja röykelmätkään haittaa\npuu-palloa ymmyrkäisenä olemasta. Ja jos Maa meistä näyttää olevan\nlitteä, niin pitääpä meidän muistella, että meidän silmä-alamme on niin\nmahdottoman pieni Maan suuruutta suhteen, ett' ei siitä voi mitään\npäättää.\n\n\n\nMaan Liikunto.\n\n\nMaa liikkuu Auringon ympäri länteesta itään, päin suuressa tarhassa.\nJos rihman yhteen päähän solmitaan kivi taikka muu paino, ja rihman\ntoisesta päästä tämä pyöritetään käden ympäri, niin saadaan selvitys\ntästä Maan liikunnosta; tässä on nimittäin se pyörivä kivi Maan\naseimesta ja käsi, joka rihmaa hallitsee, on Auringon siainen. Ei\nkuitenkaan Maa ole millään näkyväisellä siteellä kiinitetty Aurinkoon,\nvaan hän pyörii sen ympäri irtonaisena ilmassa, ainoastaan hoideltu\nluonnon erinomaiselta. Jumalalta annetulta, voimalta, joka ei päästä\nhäntä poikkeamaan siitä kerran määrätystä tarustansa Auringon ympäri.\nEikä tämä hänen tarhansakaan ole aivan pyöriä, vaan on vähän soikea;\neikä Aurinko ole ihan tämän keskellä, niin kuin käsi on siinä äsken\nesi-merkiksi mainitussa kiven tarhassa, vaan likempänä sen yhtä\npäätä, niin että Maa on tässä tarhansa päässä likempänä Aurinkoa,\nkuin toisessa. Tästä se tulee, että Maa talven aikana on tarhassansa\nlikempänä Aurinkoa kuin kesällä, ja kulkee siis nopiammasti; sen\ntähdenpä meillä Syksyt ja Talvet ovat lyhyemmät, kuin Keväät ja Kesät.\nTämän liikuntonsa Auringon ympäri päättää Maa 365 vuoro-kaudessa,\n5 tiimassa, 48 minuutissa ja 48 sekunnissa, jota aikaa me yhteensä\nkutsumme Wuosi-kaudeksi taikka Ajast-ajaksi.\n\n Muistutus. Koska tavallisesti Wuosi-kausi määrätään ainoastansa\n 365 vuoro-kaudeksi, ja Maa kuitenki juoksussansa viipyy, niin kuin\n nähty on, enemmin aikaa, niin karttuu näistä lisä-hetkistä, jotka\n tavallisina vuosina eivät tule lukuun, neljässä vuodessa koko\n vuoro-kausi, taikka vähää vaille 24 tiimaa. Sen tähden lisätään\n joka neljättä vuotta näillä lisähetkillä, josta syystä tätä vuotta\n kutsutaan Karkaus-vuodeksi, ja on vuorokautta pitempi kuin tavalliset\n vuodet, eli 366 vuoro-kauden pituinen. Sen tähdenpä Karkaus-vuosina\n Helmikuu saapi 29 päivää: tavallisina vuosina on hänellä ainoastansa\n 28 päivää.\n\nWaan yht'aikaa kuin Maa juoksee Auringon ympäri, pyörii hän myös\nympärinsä, samalla lailla kuin kerä, jota viskataan ilmaan, menee\netehenpäin ja yht'aikaa pyörii ympärinsä. Jos lyötäisiin ymmyrkäisen\npuu-pallon kumpaseenki vastapäähän navat, joidenka päällä seisallaan\ntätä palloa pyöritettäisiin ympärinsä, niin sataisin tästä Maan\nliikunnosta jonkunlaisen ymmärryksen, kuin vaan muistettaisiin, että\nMaa liikkuu irtonaisena, eikä hänellä ole tämmöisiä näkymäisiä napoja,\nvaan että luonnon erinäinen voima antaa hänelle tämän vakinaisen\nliikunnon, että hän pyörii niin kuin napojen varassa.\n\nParemmin ymmärtääksemme Maan ympärinsä pyörimistä, saattaisimme sitä\nverrata Myllyn-rattaan pyörimiseen. Myllyn-ratas nimittäin pyörii\nakselinsa ympäri, jota kantavat tämän päässä olevat navat. Niin taitaan\nmyös ajatella Maalla olevan semmoinen akseli, jonka ympäri hän pyörii,\nja sen kumpasessa päässä olevan navat, joitten varassa Maa kääntyilee\najatellun akselinsa ympäri. Tätä akselia ja näitä napoja ei löydy\nitse-asiassa, vaan näistä puhutaan tässä vertauksella. Tätä akselia\najatellaan kulkevaksi Maan läpi Pohjan ja Etelän välillä, niin että sen\nNavoista on yksi aivan Pohja-tähden alla ja toinen tämän vasta-päätä\nEtelä-tähden alla. Maa kääntäytyy akselinsa ympäri länteestä itään ja\nhän päättää tämän käännöksensä 24:ssä tiimassa, joka maan-pyörimisen\naika kutsutaan vuoro-kaudeksi.\n\n Muistutus. Joka vuoro-kausi jaetaan päivään ja yöhön, ja on siis\n kumpaselleki sovitettu 12 tiimaa: joka tiima jaetaan 60 minuuttiin:\n joka minuutti 60 sekuntiin; sekunti on pienin mitta ajan luvussa.\n\nNäistä kumpasistaki Maan liikunnoista syntyvät ne vaiheet, jotka\ntuottavat koko luonolle ilon ja elämän. 1:siksi tulee Maan pyörimisestä\nakselinsa ympäri päivän ja yön vaihe. Sillä se puoli Maasta, joka sen\npyöriessä on Aurinkoa kohden, nautitsee Auringon valosta, ja sillä on\nsiis silloin päivä, vaan toisella Maan puoliskolla on samalla aikaa\nyö; ja kuin taasen tällä puoliskolla vuorollansa, Aurinkoa kohden\nollessansa, on päivä, niin ensin mainitulla puoliskolla on yö, ja niin\naina vuorotellen. Silmistämme ei näytä Maa pyörivän, eikä liikkuvan.\nMaan näyttää niin kuin sitä vasten Aurinko juoksisi Maan ympäri ja\nsiitä tulisi päivän ja yön vaihe. Sen tähden sanotaanki yhteisessä\npuheessa Auringon nousevan, koska päivä koittaa, ja Auringon laskeuman,\nkoska yö alkaa. Waikka itse-asiassa Aurinkoon aina siallansa ja Maa\nliikkuu; tässä kumpasessaki puheen parressa on siis kokonansa erehys\nsyynä; niin myöskin ennen luultiin, ja eikä olekaan enempi aikaa,\nkuin kolme sataa vuotta siitä, kuin Kopernikus niminen Luonnontutkia\nkeksi Maan vakinaisin kulun. Kuin nyt Maan pyöriminen tapahtuu\nlänteestä itään, niin nähdäänkin Auringon nousevan idästä ja laskeuman\nlänteesen, ja tästä tulee, että joka itäisempi maan-paikka saapi ennen\npuoli-päivänsä, kuin joku länteinen. Niin on esimerkiksi Wiipurissa\nennen puoli-päivä kuin Helsingissä, ja Helsingissä ennen kuin Turussa,\nja min edes-päin. Tämä tulee siitä, että itäiset paikat Maan pyöriessä\nkäännetään ennen Aurinkoa kohden, kuin länteisit. Ne Maan-paikat\ntaasen, jotka olevat yhden kohdan Pohjoisista Etelään-päin, saavat\nyksin aikoin puoli-päivänsä. Jos nyt vedetään yhdestä Navasta toiseen\nkumpaiselle puolelle Maata piiri, joka jakaa Maa-pallon kahteen osaan,\nLänteiseen ja Itäiseen, niin on kaikilla paikoitta, jotka olemat tämän\nsaman piirin alla, yht'aikaa puoli-päivä. Tästä syystä kutsutaan\ntämmöistä piiriä Puoli-päivän-piiriksi, taikka Puoli-päiväkkeeksi.\n\nJos nyt Maa pyörisi akselinsa ympäri pystyssä aivan kohdallansa, niin\nsaisivat Pohjoisen ja Eteläisen Navan välillä olevaiset keski-maat\nja niiden liki-seudut alin-omaa nautita Auringon säteistä, ja näillä\npaikoin olisi niin kuuma, ett' ei ihmiset eikä eläimet niillä\nsaattaisi asua, eikä ruohot kasvaa; ja sitä vasten näiden keski-maiden\nkumpaisillaki, sekä Pohjois- että Etelä-puolisilla mailla ei taasen\nmitään saattaisi elää ja kasvaa, näillä paikoin olevan kylmyyden\ntähden. Sillä, mitä enemmin kohta-päätä Auringon säteet lankeavat,\nsitä kuumemmat ne ovat, ja mitä enemmin vinosta, sitä vähemmin ne\nlämmittävät. Tässä tapauksessa olisi siis Maa aivan autiona, yhdessä\nosassaan liikaisesta kylmyydestä, toisessa liikaisesta lämpymästä.\nMutta nyt kallisteleksen Maa juoksussansa Auringon ympäri niin, että\nyhden ajan Wuodesta on yksi Maan puolisko, taikka Pohjois- taikka\nerelä-puolinen, enemmin kuin toinen kallistettu Aurinkoa vasten. Tästä\ntuleekin että kumpasetki Maan-puoliskot Wuorollansa saavat nautita\nAuringon kohtaisista säteistä, ja että keski-mailla eivät aina hänen\nsäteensä lankea niin jyrkästi kohdallensa, että olisivat polttavaiset.\n\n    \\p=pohjoinen\n     \\▒  ▒\n    ▒ \\    ▒_\n  _▒̶͟͟\\‒͞͞ ▒\n    ▒   \\  ▒\n      ▒  ▒\n          \\e=eteläinen\n\nSe suora viiva, joka näkyy pistetyksi tämän ympyrän läpi, on Maan\nAkseli. Akselin kumpasessaki päässä näkyvät tässä Maan Navat. Tässä\nnähdään myös että Maa ei seiso pystyssä vaan vähän kallellaan. Tämäpä\nvakinainen Maan kallistuminen on myös syynä siihen, että meidän Maan\npuoliskossa, joka on se Pohjois puolinen, kevään alussa Aurinko näyttää\nniin kuin päivä-päivältä ylemmäksi ja ylemmäksi nousevan taivaalle,\nsiksi kuin hän kesällä on päässyt korkeimmallensa, jollon hänen\nsäteet lankeavat meille melkeen kohti-päätä, ja taasen syksyn puoleen\nlaskeuvan niin, että hän talvella tuskin pääsee taivaanrannan ylitse.\n\n2:seksi syntyy taasen Maan kallistumisesta meille vuoden ajat: Kevät,\nKesä, Syksy ja Talvi. Talvi on meillä silloin, kuin Auringon säteet\nlankeavat aivan vinoon, jollon meillä on kylmin aika. Kevät, kuin\nAurinko alkaa taivaalle kohota, jollon ilma alkaa lämmetä. Kesä, kuin\nAuringon säteet lankeavat pohjoiselle puoliskolle melkeen kohti-päätä,\njollon meillä on lämpimin aika, ja Syksy, kuin ne alkavat langeta\ntaasen vinoon, jollon ilma alkaa kylmetä.\n\nJos ajateltaisiin Maan ympäri, kumpaisenki Navan keski-välillä,\nvedetyksi joku piiri, joka jakaisi Maa pallon kahtia. Pohjoiseen ja\nEteläiseen puoliskoon, niin jäävät tämän piirin alle kaikki Maan\nkeski-paikat, joista äsken puhuttiin. Näillä paikoin on aina joka\nvuoden ajalla päivät ja yöt yhtä pitkät, mutta kumpasellaki puolella\ntätä Keskipaikkaa, taikka Maan kumpasessaki puoliskossa, ovat he\nepä-tasaset, aina sen mukaan, kumpanenko näistä puoliskoista on\nkallistettu Aurinkoa kohden, ja miten se on kallistettu; niin että\npohjoisella puoliskolla on keväillä, koska tämä puoli alkaa kallistua\nAurinkoa vasten, pitemmät päivät ja lyhyemmät yöt, ja mitä enemmin\nse kallistuu kesän lähetessä, sitä myöten päivät pitenevät. Syksyllä\ntaasen, koska etelä-puolisko vuorollansa kallistuu Aurinkoa kohden, on\npohjaisella puoliskolla pitemmät yöt ja lyhyemmät päivät.\n\nWaan ompa näilläki puoliskoilla kaksi kertaa vuodessa päivät ja yöt\nyhtä pitkät, silloin nimittäin, kuin Maa pääsee kohdallensa, yhdelle\ntaikka toiselle puoliskolle kallisteltuansa, ja Auringon säteet\nlankeavat aivan kohti-päätä sen äsken mainitun piirin päälle. Sen\ntäydenpä tätä piiriä kutsutaan Päivän-tasaajaksi.\n\nEnsi kerta vuodessa kuin Maa on kohdallansa ja Auringon säteet\nlankeamat aivan tämän Päivän-tasaajan kohdalle ja kumpasessaki\npuoliskossa päivät ja yöt omat yhtä pitkät, tapahtuu 21 p. Maalis\nkuuta. Tästä päivästä alkaa pohjoinen Maan-puolisko kallistua\nAurinkoa kohden ja Kevät alottaa meillä. Sen tähden kutsutaanki\ntällä kertaa tätä piiriä Kevät-päivän-tasaajaksi. Nyt näyttää, kuin\nalkaisi Aurinko kohota aina korkeemmalle taivaalla niin kauan, että\nhän pääsee korkeemmallensa, joka tapahtuu 22 p. Kesä-kuuta, jollon\nmeillä on pisimmät ja lämpimimmät päivät. Tässä näyttää Aurinko niin\nkuin seisovan paikallansa monta päivää, jonka tähden tälle kohdalle\non ajateltu vedetyksi Maan ympäri piiri, yhtä tasan päivän-tasaajan\nkanssa, ja kutsutaan tätä piiriä Kesäiseksi Päivän-seisannoksi. Waan\nhäntä nimitetään myös Pohjoiseksi Käänne-piiriksi, sillä tästä piiristä\nkäyttäytyy nyt Aurinko Pohjois puoliskolta takasin-päin, ja alkaa\nlaskeutua taivaalla, siksi kuin hän taasen pääsee Päivän-tasaajan\nkohdalle, joka tapahtuu 23 p. Syyskuuta, jollon päivä ja yö ovat yhtä\npitkät. Nyt tätä piiriä kutsutaan Syys-päivän-tasaajaksi, sillä tästä\nsaakka kallistuu Eteläinen Maan-puolisko vuorollansa Aurinkoa kohden\nja Pohjoisella puoliskolla on nyt Syksy. Tästä lähden näyttää meistä\nAurinko enemmin ja enemmin laskeutuvan taivaalla siksi, kuin hän\ntaasen toisen kerran seisauntuu. Tämä sattuu 22 p. Joulukuuta. Tähän\non myös ajateltu vedetyksi Päivän-tasaajan kanssa yhtä rintaa juokseva\npiiri, jota kutsutaan Talviseksi Päivänseisannoksi; ja nyt pohjoisella\npuoliskolla on Talvi ja lyhyimmät päivät. Tätä kutsutaan myös\nEteläiseksi Käänne-piiriksi, sillä tämä on Eteläisessä puoliskossa,\nja tästä kääntyy Aurinko nousemaan takasin-päin pohjoisen puoliskon\npuoleen ja meille alkaa kevät taasen lähestyä.\n\nMutta paremmin ymmärtääksemme tätä seikkaa, katsellaanpas seuraavata\nkuivausta:\n\n       ▼      Maa 23. p. Syysk.     ◄\n                    ○\n                    S\n    Maa                           Maa\n  Jouluk.  ○ T      ☼       K ○   Kesäk.\n   22. p.       Aurinko           21. p.\n\n                    M\n                    ○\n       ►           Maa            ▲\n             24. p. Maalisk.\n\nTämä nyt näyttää, kuinka Maa, juostessansa soikeassa tarhassa Auringon\nympäri länteestä itään päin, ei seiso pystyssä, vaan vähä vinossa, niin\nkuin edellä sanottiin. Waan Akseli on kuvattu sillä viivalla, joka Maan\nympyrässä kulkee pitkin-päin, ja sen kumpasessaki päässä olevat Navat\novat merkityt, Pohjois-napa p-pustaimella ja Etelä-napa e-puustaimella.\nPäiväntasaajan aseimesta on taasen se viiva, joka on ympyrässä\nvedetty poikki-puolin, kumpasenki Navan keski-välillä. Keväillä on\nMaa tarhassansa M-puustaimen kohdalla. Kesällä K-puustaimen. Syksyllä\nS-puustaimen ja Taimella T-puustaimen kohdalla.\n\nKuin nyt Maa juonessansa Auringon ympäri aina seisoo kallellaan\nlänteeseen päin, niin siitä syntyvät meille mainitut ajat vuodesta.\n— Sillä koska Maa on M-puustaimen ja S-puustaimen kohdilla, niin\nAuringon säteet lankeavat Päivän-tasaajan kohti, niin kuin kuvassa\nAuringosta kumpaankin kohtaan vedetty viiva näyttää. Sen tähden, koska\nAurinko näillä kohdilla on Maan keskimaitä vasten, ovat myös päivät ja\nyöt, sekä itse keski-mailla, että kumpasellaki puolella heistä, yhtä\npitkät, taikka kumpanenki 12 tiimaa. Jos tämä päivän ja yön tasaus\ntapahtuu Talven jälkeen, niin on meillä Kevät ja 21 päivä Maaliskuuta.\n— Waan M-puustaimesta lähtein, ei Aurinko enää pysy Päivän-tasaajata\nvasten, vaan nousee enemmän ylä-puolelle häntä, niin että K-puustaimen\nkohdalla Auringosta vedetty viiva, joka kuvailee Auringon säteitten\nsuuntaa, lankeaa sitä piiriä kohden, jota kutsuttiin Pohjoiseksi\nKäänne-piiriksi, Päivän-tasaajan pohjois-puolella. Sen täydenpä 21\np. Kesäkuuta Pohjoisessa Maan puoliskossa on Kesä, ja päivät ovat\npitemmät kuin yöt; jonka siaan Eteläisessä puoliskossa nyt on Talvi,\nja yöt pitemmät kuin päivät. Kuvassa nähdään, kuinka Pohjois-navan\nlikeiset maat tähän aikaan aina valaistaan Auringolta, vaikka Maa\npyörii Akselinsa ympäri. Sen tähden onkin Ylä-Lapissa nyt päivä yhtä\nhaavaa kolme kuukautta pitkä, ja Tornion tuolla puolella päivä ei\nJuhannus-yönä laskeu'kaan.\n\nWaan jos päivän ja yön tasaus tapahtuu Kesän jälkeen, niin on\nmeillä Syksy ja 23 päivä Syyskuuta. Maa on nimittäin, juostessansa\nK-puustaimesta S-puustaimen kohdalle, aseutunut niin, ett' ei Aurinko\nenää ole Pohjoista Käänne-piiriä kohden, vaan taasen Päivän-tasaajata.\nS-puustaimesta lähtein, Päivän-tasaajan ala puoli ympyrästä alkaa\nkääntyä Aurinkoa vasten, niin että T-puustaimen kohdalla, Auringon\nsäteitä suunnittava viiva lankeaa Eteläistä Käänne-piiriä kohden.\nSentähden on tänä aikana, taikka 22 p. Joulukuuta, Eteläisessä Maan\npuoliskossa Kesä, ja päivät pitemmät kuin yöt; jonka siaan Pohjoisessa\npuoliskossa, taikka meillä, on Talvi, ja yöt pitemmät kuin päivät.\nKuvaus näyttää, kuinka Etelä-napa vuorollaan alinomaa valaistaan\nAuringolta, niin että näillä paikoin päivä yhtä haavaa on monta\nkuukautta pitkä; jota vasten Pohjois-navan seuduilla on monta kuukautta\npitkä yö.\n\n\n\nTähdet ja Kiertolaiskunta.\n\n\nTuossa mittaamattomassa autiossa, jota kutsumme Taivaaksi, juoksee\nMaa tarhassansa ympäri Aurinkoa, joka sille antaa valon ja lämpymän.\nMutta paitsi Aurinkoa näemme Taivaan la'en täytetyksi lukemattomilta\nloistavilta kappaleilta, jotka yön aikana näyttävät liikkuvan tai,\nmaalla niin kuin Aurinko päivällä; nämät kutsutaan Tähdiksi. Tämä\nTähtien ja Auringon liikkuminen ei tapahdu itse-asiassa, vaikka\nse silmistämme siltä näyttää; vaan se on samanlainen näkö-virhi,\nkuin puitten liikunto metsässä, koska me nopiasti taikka ajamme eli\njuoksemme niihen ohitse. Silmä nimittäin tarkoittaa tässä ainoastansa,\nkuinka puut jäävät jälellemme ja näyttävät meidän sivuitse kiiruhtavan\ntaaksemme-päin. Näin näyttää myös Taivaan laki Tähtinensä liikkuvan\nidästä länteen, ja täyttävän tämän liikuntonsa kerran vuoro-kaudessa.\nTähän on sama syy, kuin Auringon näkyväiseen liikuntoonki, nimittäin\nett' emme myö, jotka Maan päällä asumme, taida havaita, että me\nliikumme Maan kanssa Auringon ympäri, vaan silmämme tavottavat\nainoastansa Auringon, niin kuin myös Tähtien liikkuvan ja Maan pysyvän\npaikallansa.\n\nKummistellen Luojan suurta voimaa katselee ihminen näitä lukemattomia\nTähtiä, jotka joka yö niin helakalla valolla loistavat Taivaan\nkannelta. Mitä enemmin eikö ihminen tässä ihmettele Jumalan yleistä\nolentoa, kuin hän pääsee tietämään, ett' ei hän silmillänsä näe\npuoltakaan niistä Tähdistä, jotka itse-asiassa löytyvät Taivaalla?\nWaan nähdäänpä myös kaikissa, että se ijankaikkinen järki on asettanut\nitse-kulleki kappaleelle oman määränsä täytettäväksi. Kalat meressä,\nlinnut ilmassa, ruohot ja eläimet maan päällä tätä määräänsä hoitavat.\nSama järjestys on Tähtien asettamisessa, taikka niin kuin Kuningas\nTaavitti laulaa (Psalm. 148, värs. 6): \"Jumala pitää ne ylös aina\nja ijankaikkisesti; hän asettaa heitä, ett' ei heidän toisin käymän\npitäisi\".\n\nTähdet jaetaan kahteen luokkaan, nimittäin: liikkuvaisiin ja\nliikkumattomiin. Melkeen kaikki Tähdet, jotka silmillämme näemme,\nolevat liikkumattomia, taikka niin kuin kiinnitettyjä Taivaan kanteen,\nja kutsutaan sen vuoksi Kiintonaisiksi Tähdiksi.\n\n\n1) Kiintonaiset Tähdet.\n\nHeillä on oma valonsa, taikka, mikä on yhtä kaikki, he ovat itse-kukin\nAuringoita ja pysyvät aina samalla paikalla keskenänsä. — Siitä tulee\nse äsken mainittu näkö-virhi, nimittäin: että he näyttävät kaikki\nyhdessä liikkuvan taivaalla, niin kuin koko Taivas liikkuisi. — Näistä\ntähdistä on Aurinko meille likin ja sen tähden se näyttääki meistä\nsuurimmalta, vaikka moni muista Kiintonaisista tähdistä saattaa olla\npaljoa suurempi kuin Aurinko; kuitengin näyttävät ne muut monin kerroin\npienemmiltä, koska he ovatkin monta kertaa kauempana meistä kuin hän.\nAurinko on julman suuri pallo. Hän on niin suuri, että tarvittaisiin\npuolen-toista tuhannen tuhatta (1½ miljonaa) semmoista kappaletta, kuin\nMaa on, ennen-kuin saataisiin pallo, joka olisi Auringon kokoinen.\n— Auringon perästä on näistä liikkumattomista tähdistä Pohja-tähti\nenin meiltä tunnettu; ja onki tämä muistettava siitä, että pohjoinen\nMaan-Napa on aivan hänen kohdalla.\n\n\n2) Liikkuvaiset Tähdet.\n\nMutta löytyypä vielä Tähtiä, jotka liikkuvat jongun toisen, taikka\nkiintonaisen eli liikkuvaisen, Tähden ympäri. Niiden joukkoon, jotka\njuoksevat jongun kiintonaisen Tähden ympäri, kuuluu myöskin Maa, jolla\nme ihmiset asumme.\n\nSamalla tavoin kuin Maa juoksee Auringon ympäri, juoksee sen ympäri\nmonta muutaki samanlaista liikkuvaista Tähteä. Nämät kiertävät Aurinkoa\nsuurissa määrätyissä tarhoissa, toinen toisensa ulko-puolella, ja ovat\ntässä liikunnossansa, kuin muussakin olossansa, samasta luonteesta kuin\nMaammeki. He ovat yhtä pimiät luonnostansa ja saavat, samaten kuin\nMaa, Auringolta valonsa. Itse-kukin heistä pyörii Akselinsa ympäri ja\nheillä on Päivän ja Yön vaiheet, vuosi-kaudet, Kevään, Kesän, Syksyn ja\nTalven vaiheet, aivan samalla tavalla, kuin nähtiin olevan Maallakin;\nkuitengin sillä eroituksella, että nämät määräykset ovat epä-tasaset\naina sen mukaan, mitä likempänä taikka kauempana Maan suhteen\nitse-kukin on Auringosta. — Tämmöisiä liikkuvaisia Tähtiä kutsutaan\nKiertolaisiksi, sillä he juoksevat Auringon ympäri toinen toisensa\nulko-puolitse, niin kuin kiertäen häntä. He eroitsevat keskenänsä\nsuuruutensa Wuoksi ja kaukaisuutensa Auringon suhteen. Niitä löytyy\ntiettävästi ainoastansa yksi-toistakymmentä kappaletta, ja kutsutaan\nmyös vieraalla kielellä: Planeetoiksi. He kiertävät Auringon ympäri\nseuraavassa järjestyksessä:\n\n\na) Kiertolais-kunta.\n\n1. Merkurius.\n\n2. Weenus; häntä kutsutaan myös, aina sen perästä milloin häntä\nnähdään. Aamu- taikka Ehto-tähdeksi.\n\n3. Maa, joka päättää juoksunsa Auringon ympäri, niin kuin jo\nsanottu on, 365 vuoro-kaudessa, 5 tiimassa ja noin 50 minuutissa.\nHän on lävitse mitaten, esi-merkiksi Pohjois-navasta Etelä-napaan,\n1,193 penin-kulmaa paksu; vaan ympäri mitaten on Maa 3,750\npenin-kuulmaa leveä hänen keskimäisistä paikoistansa, esi-merkiksi\nPäivän-tasaajan viivaa myöten. Hänen alansa mitataan taasen semmoisilla\npenin-kulmilla, jotka ovat neli-kulmaset, ja joihen itse-kukin sivu on\npenin-kuulman pitkä. Näillä mitaten on Maanpinnan ala neljän-miljoonan\nneljän-sadan seitsemän-kymmenen ja kolmen-tuhannen (4,473,000)\npenin-kulman laveudesta.\n\n4. Mars.\n\n5. Westa.\n\n6. Juuno.\n\n7. Seeres (Ceres).\n\n8. Pallas.\n\n9. Jupiter.\n\n10. Saturnus.\n\n11. Uraanus.\n\nNäitä yhtä-toista liikkuvaisia Tähtiä, ynnä Aurinkoa, jonka ympäri he\njuoksevat, kutsutaan yhteensä Kiertolais-kunnaksi. Aurinko on tämän\nKiertolais-kunnan keskellä ja hänen ympärinsä juoksevat Kiertolaiset,\nitse-kukin omassa tarhassansa. Nämät tarhat ovat epätasaset\nsuuruudestaan, niin että mitä likempänä joku Kiertolainen on Aurinkoa,\nsitä pienempi on hänen tarhansa, ja mitä etempänä hän on, sitä\nsuurempi tämäkin. Jota pienempi taasen jonku Kiertolaisen tarha on,\nsitä pikemmin hän päättää juoksunsa Auringon ympäri, ja sitä lyhyempi\non siis hänen vuosi-kautensa. Sen täydenpä onki Merkuriuksen vuosi\nainoastansa 88:ksan meidän vuoro-kauden pituinen, koska hänen tarhansa\non likempänä Aurinkoa kuin Maamme tarha; jota vasten Uraanuksen vuosi\nvastaa 83:ea meidän vuosistamme, koska hän on niin julman kauempana\nAuringosta kuin Maamme.\n\n\nb) Pyrstö-tähdet.\n\nPaitsi Kiertolaisia, löytyy vielä muita Auringon ympärillä juoksevia\nTähtiä, joita kutsutaan Pyrstö-tähdiksi, taikka vieraalla kielellä\nKomeetoiksi. Tämmöisiä liikkuvia Tähtiä eroitetaan Kiertolaisista\nsillä, että Pyrstö-tähtiin tarhat ovat hyvin soikeat, niin että\nsemmoinen Tähti välistä on aivan Auringon likellä ja sitte taasen\nerkanee hänestä ja Maastamme niin kauaksi, ett' ei sitä näy moneen\naikaan. Hän saattaa viipyä monia satoja vuosia, ennen kuin hän\nuudestaan likenee Aurinkoa ja tulee takaisin samalle paikalle\ntarhassansa. Tämmöisen Tähden perässä nähdään aina pyrstön muotoinen\nloistava häntä, josta ne ovat saaneet Pyrstö-tähden nimen.\n\n\nc) Kuu ja sen nä'öt.\n\nMutta löytyypä vielä semmoisiaki liikkuvaisia Tähtiä, jotka juoksevat\ntoisten liikkuvaisten Tähtein ympäri, yht'aikaa kuin nämät Aurinkoa\nkiertävät. Tähän joukkoon kuuluva Tähti on Kuu, joka noin 29½\nvuoro-kaudessa juoksee kerran Maamme ympäri. Tätä aikaa kutsutaan\nKuu-kaudeksi, ja tästä saamme Wuoden jako Kuukausiin, joista luetaan\n12 joka Wuodelle, koska Kuu juoksee Maan ympäri 12 kertaa sillä aikaa,\nkuin Maa kerran kiertää Aurinkoa; ja Kuu-kauden jako Wiikko-kausiin,\njoista luetaan 4 joka kuu-kaudelle. Kuu on 35 tuhatta penin-kuulmaa\nMaasta, ja ei sen suurempi, kuin että tarvittaisiin 50 sen kokoista\nkappaletta, ennen kuin saataisiin Maan kokoinen pallo.\n\nJos nyt kuvailtaisiin Kuun juoksu Maan ympäri sillä tavoin, kuin\nseuraava kuva näyttää, niin on se tarha, jossa Kuu juoksee, tässä\nmerkitty sillä ympyräisellä Wiimalla, jonka tässä nähdään kulkeman\npiirissä Maan ympäri. Maa on tämän tarhan keskellä, ja Aurinko on\nkuvattu sillä Maan kanssa viivalta yhdistetyllä, säteilevällä ympyrällä.\n\n               Aurinko\n                  ☼\n                  |\n                  |\n      ▼         ◄ ●  Uusikuu       ◄\n  Ensimm.                        Wiimmeinen\n  neljänn                        neljännes\n      ☺           ○ Maa            ☻\n\n\n      ►           ◌                ▲\n               Täysikuu\n\nKoska nyt Kuu on itsestänsä aivan pimiä ja saapi, samaten kuin muutkin\nliikkuvaiset Tähdet, Auringolta valonsa, niin näyttää hän välistä\nlopen katoavan, välistä taasen sirpin terän muotoiselta loistavalta\nkappaleelta, välistä niin kuin näkyisi ainoastansa toinen osa hänestä,\nja välistä loistaa hän meille täysinäisenä. Jos silmäillään tätä\nmeidän kuvaustamme, niin kuka-tiesi päästäisiin ymmärtämään näitä Kuun\neri-näköjä.\n\nKuin esi-merkiksi meillä on Uusi-kuu, taikka koska Kuu on meille\nnäkymätöinnä, niin hän silloin on Auringon ja Maan välillä. Koska\nnyt Kuu on ymmyrkäinen pallo, ja sen tähden ainoastansa toinen puoli\nhänestä kerrallansa valaistaan Auringolta, niin on tällä kertaa\nKuun pimento-puoli käännetty meihin-päin ja sen valaistettu puoli\nAurinkoa kohden. Meillä sanotaan nyt olevan Uusi-kuu. Kuvauksesta\nnähdään, kuinka Kuun pimento-puoli on käännetty Maan asujamille ja sen\nvalaistettu puoli Aurinkoa kohden.\n\nUudesta-kuusta Kuu lähteepi juoksemaan länteeseen-päin. Waan kuin\nhän tällä tavoin siirtyy pois Auringon ja Maan väli-kohdalta, niin\nalkaapi hänen Auringolta valaistettu itä-laitansa vähitellen näkyä Maan\nasujamille. Sen tähden hänen itä-laidastansa näkyy ensin pieni viiva,\nsitte sirpin terän muotoinen pala, ja viikon kulettua puoli hänen\nAuringolta valaistetusta osastansa.\n\nNyt on Kuu ennättänyt neljännen osan matkastansa Maan ympäri ja on sen\ntähden, miten Almanakassa kutsutaan, ensimäisessä Neljännyksessänsä.\nNiin kuin kuvauksemmekin näyttää, näkyy nyt, niin kuin kansan kesken\nsanotaan, ainoastansa puoli-kuuta. Kuu nousee nyt puolen-päivän aikana\nja laskeutuu sydän-yöllä; sen tähden hän tällä kertaa nähdäänkin\nauringon laskeuessa kohonneena jo aivan ylhäälle Taivaalla.\n\nTähän saakka on Kuu viikossa päässyt neljännen osan juoksustansa Maan\nympäri. Toisen viikon kuluttua on hän jo päässyt puolen tarhastansa\nja meille näkyy nyt koko hänen Auringolta valaistettu puoliskonsa.\nTämä tulee siitä, että Kuu nyt on toisella puolella Maata, Auringon\nvasta-päätä. Sen tähden sanotaan meillä nyt olevan Täysi-kuu. Kuu\nnousee nyt Auringon laskeuessa ja laskeutuu Auringon noustessa.\n\nTästä lähtein alkaa Kuu taasen pienentyä ja näyttää kuin lohkaistaisiin\njoka vuoro-kaudessa pieni rihkama kerrallaan sen itä-laidasta.\nSyy siihen on, että koska Kuu alkaa taasen likentyä Maan rinnalle\nAurinkoa vasten, hänen Auringolta valaistettu puolensa meistä näyttää\nvähentyvän. Sen tähdenpä emme hänestä näe muuta kuin puolen: koko\nhänen itäinen puoliskonsa on pimennossa. Nyt on Kuu viimeisessä\nNeljännyksessänsä, johon Täysi-kuusta viikko on kulunut. Hän nousee\ntällä kertaa sydän-yöllä ja laskeutuu puoli-päivän aikana.\n\nTästä saakka hän näyttää taasen sirpin terän muotoiselta, ja viimmeksi\non meillä viikon perästä uudestansa Uusi-kuu, taikka paremmin\nsanoaksemme, häntä ei taasen näy ollenkaan. Nyt nousee ja laskeutuu Kuu\nsamalla ajalla kuin Aurinko.\n\nTämmöinen on nyt Kuun kulku ja tästä nähdään, että hän pääsee joka\nviikossa neljännen osan matkastansa ja neljässä viikossa täyttää koko\ntarhansa.\n\n\n\nAuringon ja Kuun Pimenemiset.\n\n\nMutta koska sekä Maa, että Kuu itsestänsä ovat pimiät ja lainaavat\nAuringolta valonsa, niin tapahtuu Kuun juostessa Maan ympäri, että\nheistä sattuu yksi eli toinen toisensa eteen Aurinkoa vasten, ja sen\ntähden jääpi jompi-kumpi heistä siksi ajaksi toisensa pimentoon ja siis\npimenee. Tämä tapahtuu tällä tavalla:\n\nJos kuu juostessansa sattuu Auringon ja Maan välille, niin että hän\nestää Auringon säteet lankeamasta Maan päälle, silloin on Maa Kuun\npimennossa. Mutta koska me, jotka tämän havaitsemme, olemme Maan\nasujamia, niin ei meistä näytä Maa pimenevän, vaan Aurinko. Sen\ntähdenpä sanotaanki nyt tapahtuvan Auringon Pimenemisen. Samalla\ntavalla kuin liikkuva pilvi saattaa peittää Auringon ihmisen silmistä,\nniin tapahtuu Kuunki kanssa. Auringon Pimenemisiä tapahtuu noin 40\nkertaa 18:sta vuodessa, ja aina silloin, milloin Kuu Uudenkuun aikana\nsattuu aivan Auringon säteitten tielle.\n\nWaan jos siihen siaan Maa sattuu Auringon ja Kuun välille, taikka\nKuu juostessansa joutuu Maan taakse ja sen pimentoon, niin sanotaan\nsilloin tapahtuvan Kuun Pimenemisen. Maa nimittäin estää tässä Auringon\nsäteitä lankeamasta Kuun päälle, jonka tähden hän pimenee. Tämä Kuun\nPimeneminen tapahtuu aina Täysikuun aikana ja näitä sattuu noin 29\nkertaa 18:sta vuodessa.\n\n       *       *       *       *       *\n\nNäin on nyt nähty, kuinka ihmeellinen Maailman rakennos on. Kuinka\nerinomainen eikö siis tämä järki ole, joka loi Maailman: joka pani\nMaan liikkumaan määrätyssä tarhassansa Auringon ympäri, että monta\nsataa tuhannen tuhatta ihmistä, lukemattomia elämiä ja kasvuja, jotka\npeittävät Maan pinnan, saavat tästä nautita Auringon virvottavaisesta\nvalosta ja lämpimästä: joka pani Maan yht'aikaa pyörimään akselinsa\nympäri, että Maan asukkaat saavat päivän ja yön vaiheen, päivän\ntäyttääkseen tehtävänsä ja yön levätäkseen töistänsä: joka asetti\nTähdet loistamaan taivaalla ja erin-omaisesti Auringon valaisemaan\nja lämmittämään ei ainoastansa Maata, vaan kaikkia muitakin\nKiertolaisiansa, jotka kuka-tiesi yhtä hyvin kuin Maa ovat täytetyt\nasukkailta, elämiltä ja kasvuilta?\n\nMutta laskekaamme silmämme alas taivaalta katselemaan Maamme pintaa ja\nsen oloa!\n\n\n\nMaan Kartta.\n\n\nEipä koskonkaan meillä ole täydellinen tieto Maasta ja sen olosta, jos\nemme saa myöskin silmillämme tiedustaa: minkä muotoinen Maa on, mitenkä\nsen pinnalla mantereet ja järvet ovat sopeutuneet ja mitenkä Mantereet\novat jaetut pienimpiin taikka suurimpiin osiin, nimittäin: luonnolta\nMaa-osiin, ja ihmisiltä Walta-kuntiin.\n\nSen tähden on ruvettu paperille kuvaamaan Maan pintaa ja kutsutaan\nsemmoista kuvausta Maan Kartaksi. Niin kuin josta-kusta tilasta\n(Karjalassa sanotaan: Konnusta) saatetaan tehdä kuvaus niin tarkasti,\nettä sen tilan koko ala: niityt, pellot, metsät, vuoret ja notkot\njärjestänsä siinä nähdään melkeen kuin luonnollisessa tilassansa,\nniin saatetaan myös koko Maan piirin alaa niin kuvailla. Mantereet,\nmeret, saaret ja, sanalla sanoen, kaikki Maan paikat ovat siis Kartalla\nmuotonsa, alansa ja tilansa vuoksi luonnollisesti kuvatut, paitsi\nsitä kuitenkin, ett' ei tasasella paperilla saateta muuten sovitella,\nkuin että Maa-pallo, vaikka hän itse-asiassa on ymmyrkäinen, Kartalla\nnäyttää littiältä; eikä siinä saateta näyttää, missä maan pinnalla\novat mäet, missä laksot ja muut kuverrukset. Koko Maan Kartta näyttää\nsen lähden maiden tilaa, alaa ja muotoa Maan pinnalla, toinen toisensa\nsuhteen. Sen vuoksi minä Kartasta saatan oppia tuntemaan koko Maan\nerinäistä tilaisuutta, yhtä hyvin kuin jos olisin ympäri kaiken\nMaan piirin matkustanut; ja tässä maiden muotoa ja tilaa tutkiessaan\nMaa-Tieto Kartan suhteen samasta aseimesta, kuin matkustaissani joku\nopas, joka tuntee kaikki paikat, ja neuvoo minulle niiden nimet ja\nomaisuudet.\n\n\n1) Piiri-kartta.\n\nSenlaista Karttaa, kuin se, joka tämän kirjan loppuun on liitetty,\nkutsutaan Piiri-kartaksi; sillä tässä näytetään kahdessa piirin\nmuotoisessa Kartassa koko Maanpiiri, mainensa, vesinensä ja saarinensa.\nJos nimittäin Maa josta-kusta paikasta pannaan kahteen yhtä-suureen\npalaan, niin kumpainenki lohko on eri puolisko Maasta. Tässä\nPiiri-kartassamme on Maa pantu kahtia Puolipäivän-piiriä myöten.\nÄsken jo mainittiin, mitä Puoli-päivän-piirillä ymmärretään, ja siinä\nsamassa nähtiin, että tämmöinen piiri saatetaan vetää Maan pinnalla\nminkä paikan yli ikäänsä, kuin vaan hän vedetään Pohjois-navasta\nEtelä-napaan. Mutta järjestystä noutaen ovat oppineet sopineet\nmääräämään jotakuta yhteistä paikkaa, jonka ylitse ensimmäinen\nPuoli-päivän-piiri vedetään, ja jakaa Maan kahtia. Kuin nyt tämä piiri\nkulkee kumpaisenki Navan välillä ja siis pohjoisesta etelään, jakaapiki\nhän Maan Länteiseen ja Itäiseen puoliskoon, jota myöten nämät puoliskot\novat Kartallammeki nimitetyt; eikä pidä hämmästyä siitä, että Itäinen\npuolisko seisoo vasemmalla kädellä, Länteinen sen siaan oikialla. Tämä\nensimmäinen Puoli-päivän-piiri, joka kulkee Werro nimisen saaren yli,\non Itäisellä Maan-Puoliskolla vasemmalle kädelle oleva laitimainen\npiiri; vaan hän on myös sama piiri, joka Länteisellä puoliskolla\nnähdään olevan laitimaisena oikialla kädellä,niin että itse-asiassa\nkumpaiset Kartat kuuluvat yhteen ja näyttävät, yksi yhtä toinen toista\npuolta Maan ympyrästä. Nämät kaksi pyöristä Karttaa omat nimittäin niin\nlaitettuna, että missä Maan pinta lopettaa yhdessä Kartassa, siinä se\nalottaa toisessa.\n\n\n2) Puoli-päivän-piirit,\n\nMutta kumpaisellaki Maan puoliskolla nähdään kartallamme olevan vedetty\npaljon muitakin viivoja pitkin-päin, taikka Pohjois- ja Etelänavan\nvälillä, jotka kulkevat ensimmäisen Puoli-päivän-piirin mukaan. Nämät\novat kaikki Puoli-päivän-piiriä. Sillä koska itään päin joka paikka\nsaapi puoli päivänsä ennen kuin sen länteisellä puolella olevat paikat,\nniin on niille paikoille Maan pinnalla, jotka saavat puoli-päivänsä\ntiimaa ennen kuin ensimmäisen Puoli-päivän-piirin alla olevat,\najateltu vedetyksi viiva kumpaisenki Navan välillä ja ensimmäisen\nPuoli-päivän-piirin mukaan. Tämän toisen Puoli-päivän-piirin mukaan\non taas kolmas ajateltu vedetyksi niille paikoille itään-päin, jotka\nsaavat puoli-päivänsä tiimaa ennen kuin toisen Puoli-päivän-piirin\nalla olevat paikat. Ja niin yhä aina vedetään näitä Puoli-päivän-piiriä\npitkin-päin yli koko Maan piiri-kartan siksi, että päästään uudestaan\nensimmäiseen Puolipäivän-piiriin, josta alotettiin. Sillä tavoin\nsaataisiin näitä Puoli-päivän-piiriä yhtä monta kuin vuoro-kaudessa on\ntiimoja, taikka 24 piiriä. Kuin nyt Maan ympäri Päivän-tasaajaa myöten\non 3,750 penin-kuulmaa ja tämä matka jaetaan itse kulle'ki näille 24\nPuoli-päivän-piirille, niin jääpi jokaiselle näistä 157 penin-kuulmaa;\nniin että sen paikan kohdalla, joka on 157 peninkulmaa kaukana\nitään-päin ensimmäisestä Puoli-päivän-piiristä, on puoli-päivä tiimaa\nennen, ja niin edes-päin.\n\nMutta pää-tarkoitus Puoli-päivän-piirillä on, että niillä saada\nmäärätetyksi, missä pitkin, päin, taikka kumpaisenki Navan\nvälillä, mikin paikka Kartalla löydettäisiin. Waan jos kunkin\nPuoli-päivän-piirin välillä olisi 157 peninkulmaa ja näitä siis\nlöytyisi Kartalla ainoastansa 21 kappaletta, niin ei totta monta\npaikkaa tulisi näillä Puoli-päivän-piirillä määrätyksi. Sen tähden\non jokaisen näiden 24 Puoli-päivän, piirin välille vedeltty 15\nuutta piiriä, jotka myös kutsutaan Puoli-päivän-piiriksi. Tällä\ntavoin saadaan 24 Puoli-päivän-piirin siaan 360 Puoli-päivän-piiriä,\njotka vedetään yhdestä Navasta toiseen. Itse-kunkin näiden välille\ntulee siis luettavaksi 10½ penin-kuulmaa, jota matkaa kutsutaan\nAskelmaksi, taikka vieraalla kielellä Graadiksi. Jos sen tähden\nesimerkiksi sanottaisiin Pietarin kaupungin olevan noin 50 Askelmaa\nensimäisestä Puoli-päivän-piiristä, taikka viidennen kymmenennen\n(50) Puoli-päivän-piirin alla, ja mieli olisi löytää häntä Europan\nKartalta, joka on tehty Piiri-kartan alle, niin etsitään ensin Kartan\nala-laidasta 50 Puoli-päivän-piirin numero ja seurataan sitä viivaa\nsiksi kuin löydetään Pietarin kaupunki.\n\nNäin pienellä Kartalla kuin tämä Piiri-karttamme on, ei sovi vetää\nkaikkia 360 Puoli-päivän-piiriä. Sen tähdenpä löytyy siinä ainoastansa\njoka kymmenees Puoli-päivän-piiri, joiden numerot ovat kirjoitettuna\nPäivän-tasaajan viivalla.\n\n\n3) Tasa-piirit.\n\nPuoli-päivän-piirien vetämisellä saadaan kyllä tietää, miltä kohdalta\nidän ja länteen välillä joku paikka Kartalla löydetään, vaan ei\nsillä vielä tiedetä, millä paikalla se on pohjasta etelään. Tämän\nsuhteen on yhtä-kaukana sekä Pohjois- että Etelä-Navasta, kumpaisenki\nkeski-välille, ympäri koko Maa-pallon, vedetty piiri, jota kutsuttiin\nPäivän-tasaajaksi. Tämä piiri on Piiri-kartallamme kurvailtu sillä\nsuoralla ja paksulla viivalla, joka yhdistää kumpaisenki Maan-puoliskon\nja kulkee heidän poikki; ja joka kohdalla tästä piiristä on yhtä pitkä\nmatka niin yhteen kuin toiseenkin Napaan. Jos nyt Päivän-tasaajan\nkanssa yhtä tasan vedetään sekä Pohjois- että Etelä-napaan-päin piiriä,\njotka ovat 10½ penin-kuulmaa toinen toisestansa, niin saadaan,\nkoska tätä väliä on 945 penin-kuulmaa, 90 tämmöistä piiriä hänen\nkumpaiselle'kin puolellensa. Näitä piiriä kutsutaan Tasa-piiriksi,\nja niiden väli-matkat, jotka niin kuin jo sanottiin, ovat 10½\npenin-kuulmaa, nimitetään myös Askelmoiksi. Päivän-tasaajasta on nyt\n10½ penin-kuulmaa ensimäiseen Tasa-piiriin, 21 penin-kuulmaa toiseen,\n31½ penin-kuulmaa kolmanteen, ja niin edespäin aina siksi, että\npäästään Yhdeksän-kymmenenteen (90) Tasa-piiriin taikka Maan napaan,\njohon siis on 945 peninkulmaa Päivän-tasaajasta.\n\nJos nyt esimerkiksi tietäisimme Pietarin kaupungin olevan 60 Askelmaa\nPäivän-tasaajasta pohjoiseenpäin, taikka kuudennen kymmenennen (60)\nTasa-piirin alla, ja tahtoisimme häntä etsiä Europan Kartalla, niin\nhaetaan ensistä 60:nees Tasa-piiri. Kartan sivu-laidalta ja seurataan\nsitä piiriä siksi, että löydetään Pietarin kaupunki. Waan samassa kuin\ntietään, että tämä kaupunki on 60 Askelmata Päivän-tasaajasta, tietään\nmyös, että Pietarista on Päivän-tasaajan alla oleville paikoille\nsuoraan 630 penin-kuulmaa.\n\n\n4) Maan Wyöt.\n\nEdellä on puhuttu niistä piiristä, joita kutsutaan Käänne-piiriksi,\nja joita löytyy kaksi, nimittäin Pohjoinen Käänne-piiri Pohjoisella\nMaan-puoliskolla taikka Päivän-tasaajan ylä-puolella, ja Eteläinen\nKäänne-piiri Eteläisellä puoliskolla taikka Päiväntasaajan\nala-puolella. Samalla sivuttiin myös, kuinka ne maanpaikat, jotka ovat\nnäiden kumpaistenkin Käännepiirien välillä, läpi vuoden ovat Aurinkoa\nkohden. Tällä Maa-alalla ei kuitenkaan ole polttava kuumuus siitä\nsyystä, että Maa ei seiso alin-omaa yhdellä kohdalla Aurinkoa vasten,\nvaan kallisteleksen sen säteitä kohden, kumpaiseenki Käänne-piiriinsä\nasti, välistä Pohjoisella, välistä Eteläisellä puoliskollansa.\nKuitenkin on näillä mailla niin lämmin, että täällä kylvetään kaksi\nkertaa vuodessa ja myös leikataan kahdet kasvut. Eipä täällä tietä'kään\nenemmästä kuin kahdesta vuoden-ajasta, pouta-ajasta, joka kutsutaan\nkesäksi, ja sadet-ajasta, joka täällä sanotaan talveksi. Sen tähdenpä\nnäitä maita kutsutaanki Kesä-maiksi. Koko tätä Maa-alaa, josta tässä on\npuhuttu, nimitetään Kuumaksi Wyöksi, siitä syystä, että tämä Maa-ala\non niin kuin joku vyö pantu Maan ympärille. Piiri-kartallamme kulkee\nKuuma Wyö kumpaisellaki puolella Päivän-tasaajata, ympäri koko Maan,\nja hänen leveytensä on 490 penin-kuulmaa. Tämän vyön alla olevilla\nmailla, taikka Maan keski-paikoilla, ovat päivä ja yö alin-omaa melkein\nyhtäpitkät, eli 12 tiimaa kumpainenki.\n\nWaan kumpaisellaki puolella näitä Käänne-piiriä eivät enää Auringon\nsäteet milloinkaan lankea kohtipäätä, vaan aina vinoon; jonka\ntähden päivän ja yön, niin kuin myös vuoden-aikoin vaiheet, näillä\npaikoin ovat epätasaiset, niin että mitä etempänä joku paikka on\nKäänne-piiristänsä, sitä pitemmät ovat siellä päivät Kesällä ja yöt\nTalvella, samalla tavoin Talvet pitemmät ja kylmemmät, ja Kesät siihen\nsiaan lyhyemmät. Sekä Pohjoisessa että Eteläisessä Maan-puoliskossa,\nkumpaisellaki puolella Kuumaa Wyötä, on sen tähden asetettu olevaksi\nkaksi Wyötä, joita kutsutaan Haalioiksi Wöiksi. Pohjoisessa puoliskossa\nlöytyvä Haalia Wyö, taikka Pohjois-puolinen Haalia Wyö, ylettyy\nPohjoisesta Käänne-piiristä 450 peninkulmaa PPohjois-napaan-päin.\nKartallamme on siis vedetty 450 penin-kuulmaa Pohjoisesta\nKäänne-piiristä, tämän kanssa yhtä tasan, piiri, jota nimitetään\nPohjoiseksi Napa-piiriksi. Eteläisessä Puoliskossa ylettyy Haalia\nWyö samalla tavalla Eteläisestä Käänne-piiristä 450 penin-kuulmaa\nEtelä-napaan-päin, ja kutsutaan nyt Etelä-puoliseksi Haaliaksi Wyöksi.\nTälle Maan-puoliskolle on myös vedetty 450 peninkulmaa Eteläisestä\nKäänne-piiristä Maan ympäri kulkema piiri, jota nimitetään Eteläiseksi\nNapa-piiriksi. Koska nämät kumpaisetki Wyöt ovat itse-kullaankin\npuolella Kuumaa Wyötä, niin tapahtuu, että milloin niillä mailla,\njotka kuuluvat Pohjois-puolisen Haalian Wyön alle, on Kesä, silloin\non Etelä-puolisen Haalian Wyön alle kuuluvilla mailla Talvi; milloin\nsiellä Kesä, silloin täällä Talvi, ja niin edespäin. Kumpaisenki\nHaalian Wyön alle kuuluvissa maissa ei saateta kylvää enemmän kuin\nkerran vuodessa, ja kerran leikata. Suurin osa Suomen maata luetaan\nPohjois-puoliseen Haaliaan Wyöhön.\n\nSe osa Maasta, joka sekä Pohjoisesta että Eteläisestä Maan-puoliskosta\njääpi itse-kunkin Navan ympärille ja kumpaisenki Napa-piirin\nsisä-puolelle, kutsutaan Kylmäksi Wyöksi. Pohjois-navan ympärillä\nlöytyy Pohjois-puolinen Kylmä Wyö, ja Etelänavan ympärillä taasen\nEtelä-puolinen Kylmä Wyö. Näillä seuduin on melkein alinomainen Talvi;\nsillä vaikka täälläkin on kerran vuodessa Kesä, niin se kestää niin\nlyhyeltä, ett' ei Auringon säteet sen ajalla ennätä sulattaa jään ja\nlumen, joka täällä peittää maan. Milloin Pohjois-puolisella Kylmällä\nWyöllä on monen kuukauden pitkä päivä, joka myös on Kesä, silloin\nEtelä-puolisella Kylmällä Wyöllä on yhtä pitkä yö ja Talvi. Tornion\nylä-puolella kulkee Pohjoinen Napa-piiri, jonka tähden myös Lapinmaa\nkuuluu Pohjoispuolisen Kylmän Wyön alle.\n\n\n\nMaan Pinta.\n\n\nPiiri-kartta näyttää koko Maan-piirin Mantereet ja Meret luonnollisessa\njärjestyksessään. Waan se näyttää myös, että Maan pinnalla löytyy neljä\nkertaa enemmän vettä kuin maata.\n\nMistä Maan sisus on luotu, ei ole tietty. Nähdään vaan, että Maan\npinnalla löytyy vuorta, maata ja vettä. Luomisen kirjassa sanoo\nMooses, että Maa alussa oli kokonansa peitetty veden paljoudelta; vaan\nJumala sanoi (1 Mos. Kirjan 1:9.): \"Kokoontukoot vedet Taivaan alla\nerin-omaiseen paikkaan, niin että kuiva näkyy, ja Jumala kutsui kuivan\nMaaksi, ja vetten kokoukset hän kutsui Mereksi\".\n\nJos kuivaa Maata löytyy paljon yhdessä jaksossa, niin kutsutaan\nsitä Mantereeksi; Saariksi taas nimitetään niitä kuivia maita, jotka\novat pienet. Piiri-kartassamme nähdään, että Maan pinnalla löytyy\nkolme suurta Manteretta, nimittäin kaksi Itäisellä Maan-puoliskolla\nja kolmas Länteisellä. Nämät kolme Manteretta ynnä Saarien kanssa,\njotka löytyvät näiden itse-kunkin sivulla, sanotaan jaetuksi Wiiteen\n(5), niin kutsuttuun, Maa-osaan. Itäisen Maan-puoliskon suurempi\nMantere jaetaan kolmeen Maa-osaan; nimittäin, lisiksi Europan Maa-osa,\npohjois-luoteista kohden, 2:ksi Aasia, itä-koillista, ja 3:ksi Ahrikka,\nlänsietelätä kohden. Itä-etelätä suuntaa Aasiasta löytyy Itäisen\npuoliskon pienempi Mantere, jota kutsutaan Uudeksi Hollanniksi,\nja sanotaan hänen saarinensa oleman Neljännen (4) Maa-osan, jota\nnimitetään Australiksi. Wiidenneksi (5) Maa-osaksi luetaan Länteisen\nMaan-puoliskon ainoa Mantere, joka kutsutaan Amerikaksi. Europaa,\nAasiaa ja Ahrikkaa kutsutaan yhteensä Wanhaksi Maailmaksi, sen tähden\nettä ihmis-suku-kunnan esi-vanhemmat, Adam ja Eeva elivät tällä\nMantereella ja Aasian Maa-osassa; jonka siaan Amerikkaa kutsutaan\nUudeksi Maailmaksi, sen tähden että tämä Mantere vasta noin kolme-sataa\nvuotta sitten, eli vuonna 1492, löydettiin Kolumbukselta. Suuruutensa\nsuhteen ovat nämät Wiisi Maa-osaa seuraavaisessa järjestyksessä: Aasia\non suurin, sen perästä Ahrikka, sitten Amerikka, sitten Australi ja\npienin kaikista on Europa, jossa myös me Suomalaiset asumme.\n\nMerta, joka juoksee koko Maan ympäri, kutsutaan Suureksi Walta-mereksi,\nvaan häntä kutsutaan myös eri-nimillä eri-paikoillansa.\n\nAavaksi taikka Tyyneeksi mereksi kutsutaan häntä itä-puolella Asiasta,\nAasian ja Amerikan välillä. Aavassa meressä löytyivät Australin\nMaa-osaan kuuluvat Saaristot sinne-tänne hajoitettuna; niin esimerkiksi\nUusi Seelanti, Seuruuden ja Sanvikin saaret. Aava meri on hyvin\naukea ja niin lavea, että ainoastansa leveytensä, Aasian ja Amerikan\nvälillä, luetaan kahteen tuhanteen (2000) peniinkulmaan.\n\nAtlantin-mereksi kutsutaan Suurta Waltamerta taasen, länsipuolella\nEuropaa ja Ahrikkaa ja itä-puolella Amerikan Maa-osaa. Tämän Meren\nlahtia on Wanhan Maailman rannoilla: itä-pohjoiseen päin Englannista,\nPohjan-meri, joka Öresunnin salmella jatketaan Itä- eli Saksan-mereen,\njonka lahtia taasen Pohjan-lahti ja Suomen-lahti ovat. Europan ja\nAhrikan Maa-osat eroittaa toisistansa Atlantin-meren toinen lahti,\nWäli-meri, jonka jatkos on Musta-Meri. Eitiopian-mereksi kutsutaan\nhänen kolmatta lähtöänsä, Ahrikan länteisellä sivulla. Uuden-Maailman\nrannoilla on Atlantin meren lahtia: Pähvin-lahti, Hutsonin lahti ja\nMehjikon lahti.\n\nPohjoiseksi Jää-mereksi kutsutaan sitä Walta-meren osaa, joka on\nPohjois-navan ympärillä, pohjois-puolella Europan, Aasian ja Amerikan\nMaa-osia. Tässä Jää-meressä löytyy Novaja Semelin ja Iislannin saaret,\nja hänen lahdistansa on merkillisin Walkiaeli Rutjan-meri.\n\nEteläinen Jää-meri on taasen Etelä-navan ympärillä.\n\nIntian-mereksi kutsutaan sitä Walta-merta, joka on Aasian Maa-osan\neteläisellä ja Ahrikan itäisellä siivulla. Tämän meren lahdista tuntee\njokainen Puna-meren, jonka poikki Iisraelin lapset kävivät, paetessansa\nEikyhiistä.\n\n\n\nMaa-osat.\n\n\n1:ksi Europan Maa.\n\nTämän Maa-osan rajoina ovat pohjois-puolella: Jää-meri; länsi-puolella:\nAtlantin-meri; eteläpuolella: Wäli-meri ja Musta-meri; ja itä-puolella:\nUralin joki ja Uralin vuoret, jotka eroittavat Europan Aasiasta.\n\nMuistutus. Koska Europan Maa-osa on niin pieni, ett' ei siitä\nPiirikartasta saisi mitään selvää, niin on hänelle tehty eri Kartta.\n\nEuropan Walta-kunnista ja maista ovat seuraavat merkittävät:\n\nRuotsin ja Norjan Walta-kunnat, jotka hallitaan yhteiseltä Kuninkaalta.\nPää-kaupunki Ruotsissa on Tukhulmi.\n\nWenäjän Walta-kunta, Pää-kaupunki: Pietari.\n\nSuomen Suuri Ruhtinan-maa, meidän rakas Isänmaamme, jonka armollinen\nSuuri-Ruhtinas on Wenäjän Keisari. Pää-kaupunki: Helsinki.\n\nSaksan-maa, jossa löytyy monta Walta-kuntaa ja Pää-kaupunkia, niin\nesi-merkiksi Perlini Porussin Walta-kunnassa. Wienna on Österriikin\nKeisarin Pää-kaupunki.\n\nUngarin Walta-kunta, jonka Hallitsija Österrikin Keisari on.\nUngarilaiset ovat samasta peri-suvusta kuin Suomalaiset. Pää-kaupunki:\nPesti.\n\nTurkin Walta-kunta, Pää-kaupunki: Konstantinopoli.\n\nGreikan-maa on pienonen Walta-kunta. Pää-kaupunki: Ateini.\n\nItalian maa, jonka Walta-kuunista tässä mainitaan Paavin Maa-kunta,\njonka Pää-kaupunki on Roomi.\n\nRanskan Walta-kunta, Pää-kaupunki: Parisi.\n\nIspanian Walta-kunta, jossa löytyy Kaaditsin kaupunki, josta\nMeri-miehet enimmittäin meille suoloja tuovat. Pää-kaupunki: Matritti.\n\nPortukaalin Walta-kunta, Pää-kaupunki: Lissaponi.\n\nEnglannin Walta-kunta, taikka yhteensä ne kolme maata. Englanti,\nIskontlanti ja Irlanti, jotka hallitaan yhteiseltä Kuninkaalta.\nPää-kaupunki: Lontoni.\n\nTanskan eli Juutin Walta-kunta, Pää-kaupunki: Kyöpenhamina.\n\n\n2:ksi Aasian Maa.\n\nTämän Maa-osan pohjois-päässä löytyy Siperian Maa, joka kuuluu\narmollisimman Keisarimme alle, ja jonne suurimmat pahan-tekiät\nlähätetään ikuiseen vankeuteen. Siperian Maa on niin suuri kuin koko\nEuropa, vaan suurin osa hänestä on autio ja kylmä.\n\nAasian Maa-osassa löytyy myös Indan-maa, jossa Iisraelin lapset\nasuivat, ja Jerusalemin kaupunki. Arapian Maan pohjois-päässä löytyy\nSinain vuori, josta Jumala antoi Iisraelin lapsille Kymmenen käskyn\nliiton.\n\n\n3:ksi Ahrikan Maa.\n\nTämän Maa-osan pohjois-itäisellä kulmalla on Ekyhtin Maa, jossa\nIisraelin lapset pidettiin orjuudessa, josta Muoses heidät pelasti ja\nvei Punameren yli.\n\nAhrikan pohjois-länteisellä rannalla löytyivät ne Walta-kunnat, joiden\nasukkaat ovat Meri-kaapareita, nimittäin: Marokko, Alsieri ja Tuunis.\n\n\n4:ksi Australin Maa-osa.\n\nUusi-Hollanti on tämän Maa-osan mantere. Muuten luetaan tähän melkein\nkaikki ne saaret ja luodot, jotka löytyivät Aavassa Meressä.\n\n\n5:ksi Amerikan Maa.\n\nTämä Maa-osa jaetaan kahteen osaan. Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan, jotka\nyhdistetään siltä taipaleelta, jota kutsutaan Panaman kannakseksi.\nPöhjois-Amerikan Walta-kunnista mainitaan tässä ainoastansa\nUhdis-valta-kunta.\n\nEtelä-Amerikassa löytyy, paiti muita, Prasilian Walta-kunta, josta\nkahvia tuodaan ja jonka Pääkaupunki on Riio-Janeiro.\n\n\n\n"]