[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fvp55f5mTD-Ko2tcqrhY3-ouw340ptRF1UnEgW_ww-Io":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":17,"yearPublished":18,"yearPublishedTranslation":19,"wordCount":20,"charCount":21,"usRestricted":22,"gutenbergId":23,"gutenbergSubjects":24,"gutenbergCategories":32,"gutenbergSummary":36,"gutenbergTranslators":37,"gutenbergDownloadCount":39,"aiDescription":40,"preamble":41,"content":42},31,"Romeo ja Julia","Shakespeare, William",1564,1616,"31-shakespeare-william-romeo-ja-julia","31__Shakespeare_William__Romeo_ja_Julia",null,"naytelma",[],[15,16],"brittilainen","klassikot","fi",1597,1881,18410,101857,false,15643,[25,26,27,28,29,30,31],"Conflict of generations -- Drama","Juliet (Fictitious character) -- Drama","Romeo (Fictitious character) -- Drama","Tragedies (Drama)","Vendetta -- Drama","Verona (Italy) -- Drama","Youth -- Drama",[33,34,35],"British Literature","Classics of Literature","Plays/Films/Dramas","\"Romeo ja Julia\" by William Shakespeare is a tragedy written between 1591 and 1595 about the romance between two young Italians from feuding families. Set in Verona, the play follows the fateful love between Romeo Montague and Juliet Capulet, whose families are sworn enemies. Their secret marriage, aided by Friar Laurence, sets off a chain of events involving duels, banishment, and desperate plans. Today, Romeo and Juliet stand as archetypal young lovers in one of Shakespeare's most frequently performed works. (This is an automatically generated summary.)",[38],"Cajander, Paavo Emil",434,"Shakespearen klassikkotragedia sijoittuu Veronaan, jossa kahden riitaisan suvun lapset rakastuvat kohtalokkain seurauksin. Romeon ja Julian salainen liitto ja traaginen loppu johtavat lopulta sukujen väliseen sovintoon.","William Shakespearen 'Romeo ja Julia' Paavo Cajanderin suomennoksena on\nProjekti Lönnrotin julkaisu n:o 31. E-kirja on public domainissa sekä\nEU:ssa että sen ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan\nvapaan käytön ja levityksen suhteen.\n\nTämän e-kirjan on tuottanut Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","ROMEO JA JULIA\n\nKirj.\n\nWilliam Shakespeare\n\n\nPaavo Cajanderin suomennos ilmestyi 1881.\n\n\n\n\n\n\nNäytelmän henkilöt:\n\nESCALUS, Veronan prinssi.\nPARIS, nuori ylimys, prinssin sukulainen.\nMONTAGUE,   |  kahden keskenänsä riitaisen perhekunnan päämiehet.\nCAPULET,    |\nCapuletin setä.\nROMEO, Montaguen poika.\nMERCUTIO, prinssin sukulainen, Romeon ystävä.\nBENVOLIO, Moutaguen veljenpoika, Romeon ystävä.\nTYBALT, kreivinna Capuletin veljenpoika.\nLORENZO, fransiskolainen munkki.\nJUHANA, samaa munkistoa.\nBALTHASAR, Romeon palvelija.\nSIMSON,   |\nYRJÖ,     |  Capuletin palvelijoita.\nPIETARI,  |\nAAPRAMI, Montaguen palvelija.\nApteekkari.\nKolme soittoniekkaa.\nKUORO.\nMuuan poika.\nParis-kreivin palveluspoika.\nMuuan upseeri.\nKREIVINNA MONTAGUE.\nKREIVINNA CAPULET.\nJULIA, Capuletin tytär.\nJulian imettäjä.\nVeronan porvareita; kummankin perhekunnan mies- ja naispuolisia\n  sukulaisia; vartijoita ja seuralaisia.\n\nTapahtumapaikkana enimmältään Verona, viidennen näytöksen alussa Mantua.\n\n\n\nPROLOGI.\n\nKaks perhekuntaa, yhtä kuuluisaa,\nVeronassa -- on tapaus siellä, näet --\nVihasta vanhast' uuteen vimmaan saa\nJa kansan verin tahraa kansan käet.\nKatala kohtu noiden riitaisten\nKaks lempivää luo kovan onnen lasta,\nJa kurja loppu näiden poloisten\nSovittaa kuoloss' isäin vainon vasta.\nNäidenpä kahden surman-suosimain\nKamalat vaiheet sekä isäin raivon,\nJonk' asettaa voi lasten kuolo vain,\nParissa tunniss' esitellä aivon.\nKuunnelkaa kärsivällisesti vaan,\nParantaa puutteet voimin koetetaan.\n\n\n\n\nENSIMÄINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Julkinen paikka.\n    (Simson ja Yrjö tulevat, miekka ja kilpi kädessä.)\n\nSIMSON.\nToden totta, Yrjö, me emme anna hutikoida kanssamme.\n\nYRJÖ.\nEmme suinkaan, silloinhan olisimme hutikoita.\n\nSIMSON.\nNäetkös, jos vimmastumme, niin hutikoimme heitä kalloon.\n\nYRJÖ.\nHuhdo ensin hutikka omasta kallostasi, ennenkuin sen menetät.\n\nSIMSON.\nMinä isken vikkelästi, kun vauhtiin pääsen.\n\nYRJÖ.\nMutta sinua ei saa niin vikkelästi vauhtiin.\n\nSIMSON.\nMontaguen koirakin saa minut vauhtiin.\n\nYRJÖ.\nSaada vauhtia on sama kuin paeta; mutta uljas mies pitää paikkansa;\nsiis, jos vauhtiin pääset, niin ajat käpälämäkeen.\n\nSIMSON.\nSen talon koiratkin ajaa minut paikkani pitämään. Minä pidän seinää\nvasten kaikki Montaguen rengit ja piiat.\n\nYRJÖ.\nSe osoittaa, että olet heikko raukka, sillä heikoimmat turvauvat\nseinään.\n\nSIMSON.\nOikein; ja senvuoksi vaimot heikompina astioina aina työnnetäänkin\nseinään. -- Siis, Montaguen rengit tuustaan seinästä pois, ja piiat\ntyönnän seinään.\n\nYRJÖ.\nRiita on herraimme ja meidän, heidän palvelijainsa, välillä.\n\nSIMSON.\nYhdentekevä; minä rupean oikein hirmuksi. Kun olen taistellut renkien\nkanssa, alan julmaksi piioille: otan heiltä piikuuden.\n\nYRJÖ.\nPiian-viranko?\n\nSIMSON.\nPiian-viran tai piikuuden; käsitä miten tahdot.\n\nYRJÖ.\nNe sen kyllä käsittävät, jotka sitä tuta saavat.\n\nSIMSON.\nMinua he kyllä saavat tuta, niin kauan kuin seisoa jaksan; tiedetäänhän\nettä olen kelpo lihamöhkäle.\n\nYRJÖ.\nHyvä, ettet ole kala; jos kala olisit, niin olisit varmaan kapakala.\nPaljasta pamppusi! Tuossa tulee Montaguen väkeä.\n\n    (Aaprami ja Balthasar tulevat.)\n\nSIMSON.\nPamppu on paljastettu. Haasta riitaa, minä turvaan selkääsi.\n\nYRJÖ.\nMitä? Turvaatko selkäsi ja karkaat?\n\nSIMSON.\nÄlä pelkää.\n\nYRJÖ.\nJohan nyt! Minäkö sinua pelkäisin?\n\nSIMSON.\nPitäkäämme laki puolellamme; anna heidän alottaa.\n\nYRJÖ.\nMinä irmastelen heille ohi-kulkeissani; katsokoot asiaa miten tahtovat.\n\nSIMSON.\nEi, vaan miten uskaltavat. Minä näytän heitä sormella, joka on häpeä\nheille, jos sitä kärsivät.\n\nAAPRAMI.\nNäytättekö sormella meitä, herra?\n\nSIMSON.\nMinä näytän sormella, herra.\n\nAAPRAMI.\nNäytättekö sormella meitä, herra?\n\nSIMSON.\nOnko laki puolellanne, jos myönnän?\n\nYRJÖ.\nEi.\n\nSIMSON.\nEn, herra, minä en näytä sormella teitä; näytän vain sormella.\n\nYRJÖ.\nPyydättekö riitaa, herra?\n\nAAPRAMI.\nRiitaako, herra? En, herra.\n\nSIMSON.\nJos sitä pyydätte, niin olen valmis. Minä palvelen yhtä hyvää herraa\nkuin tekin.\n\nAAPRAMI.\nEttekä parempaa.\n\nSIMSON.\nOlkoon menneeksi.\n\n    (Benvolio tulee etäältä)\n\nYRJÖ.\nSano: parempaa; tuossa tulee yksi herrani sukulaisia.\n\nSIMSON.\nParempaa.\n\nAAPRAMI.\nSe on valhetta.\n\nSIMSON.\nMiekkanne esiin, jos olette miehiä! -- Yrjö, muista kerskaus-iskusi.\n\n    (Taistelevat.)\n\nBENVOLIO.\nErille hullut! Miekat tuppeen! Ette tiedä, mitä teette.\n\n    (Lyö miekat heidän käsistään.)\n    (Tybalt tulee.)\n\nTYBALT.\nMitä? Miekka maalla keskell' arkain moukkain?\nBenvolio, käänny! Katso surmaas silmiin!\n\nBENVOLIO.\nVain rauhaa rakennan ma; tuppeen miekkasi\nTai käytä sitä erottaakses noita.\n\nTYBALT.\nKuin? Miekallako rauhaa? Sanaa tuota\nMa vihaan niin kuin helvettiä, sua\nJa Montague'ita! Pidä puoltas, akka!\n\n    (Taistelevat.)\n\n    (Useita henkilöitä kumpaakin huonekuntaa tulee sisään ja yhtyy\n    tappeluun; sen jälkeen porvareita, nuijat kädessä.)\n\n1 PORVARI.\nHei, nuijat, kirveet, keihäät tänne! Lyökää!\nAlas Capuletit! Alas Montaguet!\n\n    (Capulet, yönuttu yllä, ja kreivinna Capulet tulevat.)\n\nCAPULET.\nMitä melua? Hoi! Tänne miekkani!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nEi, sauva, sauva! Miksi miekkaa sinä?\n\nCAPULET.\nMiekkani, sanon! -- Vanha Montague\nTuoss' ilkkuin mulle säilää häilyttää.\n\n    (Montague ja kreivinna Montague tulevat.)\n\nMONTAGUE.\nCapulet konna! -- Mennä minun suo!\n\nKREIVINNA MONTAGUE.\nEi askeltakaan vihamiehes luo!\n\n    (Prinssi tulee seurueineen.)\n\nPRINSSI.\nKapinoitsijat, te rauhan vihamiehet!\nAseenne veljesverin ryvettäjät!\nMut ettekö te kuule? -- Miehet, pedot,\nJotk' omain suonten purppuraiseen virtaan\nTuhoisen vimman liekit sammutatte!\nPois verisistä käsist' aseet nurjat,\nJos piinaa välttää tahdotte, ja kuulkaa\nVihaisen ruhtinaanne tuomio!\nSanasta joutavasta syntyneenä\nJo kolmasti on kolme kansais-sotaa\nSun tähtes, Capulet ja Montague,\nPois karkoittanut rauhan kaduiltamme.\nJa vanhain täytyi porvareimme heittää\nPois arvopuku, käsin vanhoin käydä\nKeihääseen vanhaan, rauhan ruostuttamaan,\nVihaanne ruostunutta häätääkseen.\nJos katurauhan vielä rikotte,\nNiin rauhansakon henkenne saa maksaa.\nTäll' erää poistukaa te kaikki muut;\nTe, Capulet, te käykää kanssani;\nJa Montague, te iltapuolla tulkaa\nKeräjäpaikkahamme, vanhaan linnaan\nTäst' asiasta lisää kuulemaan.\nPois kaikki, sanon, kuolon uhalla!\n\n    (Prinssi seurueineen, Capulet, kreivinna Capulet,\n    Tybalt, porvarit ja palvelijat menevät.)\n\nMONTAGUE.\nKen herätti tuon vanhan riidan taas?\nBenvolio, alustako olit läsnä?\n\nBENVOLIO.\nKun lähestyin, niin kiivaass' ottelussa\nNäin vihollisenne ja teidän miehet.\nHeit' aioin miekall' erottaa, mut silloin\nTuo hurja Tybalt tuli, miekka maalla,\nSähisten riidanhimosta, ja sillä\nPääns' ympäri hän huitoi, piesten tuulta,\nJok' ilkkui vain ja viuhui vammatonna.\nKun vuoroin siinä iskimme ja löimme,\nTul' avuks yhä lisää kummallenkin,\nSiks kunnes prinssi kaikki erotti.\n\nKREIVINNA MONTAGUE.\nOi, Romeoni! Missä lie hän nyt?\nHyv', ettei taisteluun hän yhtynyt.\n\nBENVOLIO.\nJo aikaa ennen, kuin tuo pyhä päivyt\nTähysti idän kulta-ikkunoista.\nLevoton mieli maille minut vei;\nJa silloin sykomori-lehdossa,\nJok' antaa tuonne länteen kaupungista,\nNäin poikanne jo kulkevan niin varhain.\nHänt' astuin kohti; vaan hän minut huomas,\nJa piiloon hiipi metsän tiheikköön.\nTunteitaan omistani arvaten,\nJotk' etsi paikkaa, miss' ei ihmist' ollut,\nKosk' itse olin itselleni liikaa,\nMa noudin mieltäni, soin saman hälle,\nNäin ehdoin karttain ehdoin karttavaa.\n\nMONTAGUE.\nJo monin aamuin hänen siellä nähtiin\nLisäävän kyynelillään kastett' aamun\nJa paisuttavan pilvet huokauksillaan.\nMut heti kun kaikk'-eläyttävä päivä:\nTuoll' idän äärill' alkaa koittaren\nVuoteelta utu-uutimia nostaa,\nValosta kotiin hiipii synkkä poika,\nSulkeutuu yksin huoneesensa, salpaa\nArmaalta päivänvalolt' ikkunansa,\nNäin luoden itsellensä tekoyön.\nKamala mielen-synkkyys hälle koittaa,\nJos syyt' ei sen voi hyvät neuvot voittaa.\n\nBENVOLIO.\nSyyn siihen tiedättekö, setä hyvä.\n\nMONTAGUE.\nEn tiedä, enkä häneltä saa tietää.\n\nBENVOLIO.\nKovalle oletteko hänet pannut?\n\nMONTAGUE.\nSekä itse että ystäväini kautta;\nVaan hän, tuo halujensa uskottu,\nOn itselleen -- kuin vilpitön, en tiedä --\nMutt' ainakin niin salainen, niin vaiti,\nNiin suoruutta ja julkisuutta vailla,\nKuin kateen madon syömä kukka-umppu,\nEnnenkuin kauniin teräns' auki luo se\nJa sulons' auringolle pyhittää,\nJos tietäis vain, mik' alku on tuon vaivan,\nKyll' avun hankkisimme mielist' aivan.\n\n    (Romeo tulee etäällä.)\n\nBENVOLIO.\nHän tuossa tulee; minut jättäkää;\nMa kyllä koitan häntä ripittää.\n\nMONTAGUE.\nOi, jospa tunnustuksen vakavan\nHäneltä saisit! -- Armas, tulehan!\n\n    (Montague ja kreivinna Montague menevät.)\n\nBENVOLIO.\nHuomenta, serkku!\n\nROMEO.\n                  Päivä niinkö nuori?\n\nBENVOLIO.\nVast' yhdeksän.\n\nROMEO.\n                Oi, pitkäks käypi huoli!\nTäält' isäkö niin joutuin läksi?\n\nBENVOLIO.\n                                 Niin.\nMi huoli päiväs pitentää?\n\nROMEO.\n                          Sen puute,\nJonk' omistaminen ne lyhentäisi.\n\nBENVOLIO.\nSa rakastat?\n\nROMEO.\n             Ma puutun --\n\nBENVOLIO.\n                        Rakkautta?\n\nROMEO.\nSen suosiota, jota rakastan.\n\nBENVOLIO.\nVoi, että rakkaus, näöltään niin hellä,\nNoin tyly on ja julma käsitellä!\n\nROMEO.\nVoi, että rakkaus, side silmillänsä,\nTien näkemättään löytää määränänsä!\nMiss' atrioimme? -- Voi! -- Mi riita täällä?\nTok' älä kerro, kaikki olen kuullut.\nSuur' viha on, mut rakkaus suurempi: --\nVihaava rakkaus! Rakastava viha!\nSa kaikkisuus, mi tyhjäst' olet luotu!\nKeveys raskas! Vakaa hullutus!\nKuvaton kaaos muodoist' ihanista!\nSa siipi lyijyinen, sa savu kirkas.\nSa tuli jäinen, terveys sa sairas!\nSa valvas uni, vastakohtas ihan!\nNäin rakastan ja rakkauttain vihaan.\nEt naura sa?!\n\nBENVOLIO.\n              En, pikemmin ma itken.\n\nROMEO.\nMit', armas sielu?\n\nBENVOLIO.\n                   Armaan sielus tuskaa.\n\nROMEO.\nNiin, syytä siitä lemmen puuskaa.\nSydäntäin omat lemmen tuskat kaivaa;\nNiit' enennät sä, jos sen kuorman vaivaa\nOmillas lisäät. Ystävyytes tuo\nLiikoihin tuskiin liikaa taakkaa luo.\nSavua lemp' on, usmaa huokausten;\nKun kirkastuu se, tulta silmä säihkyy,\nKun hämmentyy se, kyynelvirta läikkyy.\nMit' on se muuten? Hulluus älyinen,\nVihava sappi, mehu metinen.\nHyvästi, serkku!\n\nBENVOLIO.\n                 Seis! Ma seuraan sua;\nJos näin sa minut heität, loukkaat mua.\n\nROMEO.\nVoi! Itseni ma hukkasin; ei oo\nHän täällä, muualla on Romeo.\n\nBENVOLIO.\nKen lemmittys on, sano vakavasti.\n\nROMEO.\nPitäiskö voihkaten mun kertoa se?\n\nBENVOLIO.\nKuin? Voihkatenko? Ei, vaan vakavasti.\n\nROMEO.\nAhdista testamentti sairahalta;\nSe kiusatulle tuntuu kiusaavalta!\nSiis, serkku, vakavasti: naista lemmin.\n\nBENVOLIO.\nLik' osasin, kun lempiväks sun luulin.\n\nROMEO.\nMik' oiva kyttä! -- Kultan' onkin kaunis.\n\nBENVOLIO.\nKultaiseen pilkkaan nopeammin sattuu.\n\nROMEO.\nSivuitse ammuit! Nuol' ei Cupidon\nKäy häneen, mieli Dianan häll' on.\nSiveyden vahvass' asussa ei häntä\nSatuta lapsen nuoli heikonläntä.\nPois lemmenpyyteen rynnäköt hän työntää\nJa riettaan silmän hyökkäykset, ja helmaans'\nEi vaihda kultaan, joka huiskaan hurmaa.\nOi, sulost' on hän rikas; köyhä vaan,\nKun aarteensa vie kanssaan kuolemaan.\n\nBENVOLIO.\nSiis vannoi kieltäyvänsa naimisista?\n\nROMEO.\nNiin, ja se saituus suurt' on tuhlaamista.\nNäet, kauneus, jäätyin hänen jäänsä alle.\nEi kauneuttaan suo jälkimaailmalle.\nOn liian viisas, liian kaunis vain,\nAutuuden ansaitakseen tuskillain.\nPois lemmen vannoi hän, ja vala tää\nKun kaikui, kuollutt' elän elämää.\n\nBENVOLIO.\nMua kuule: unhota hänt' ajatella.\n\nROMEO.\nSano, kuinka ajattelun unohtaisin.\n\nBENVOLIO.\nVapaus silmillesi suo: ne toisiin\nLuo kaunokaisiin.\n\nROMEO.\n                  Ah, se keino hänen,\nTuon valion, vain lisäis viehätystä.\nNuo onnen naamarit, jotk' ihatarten\nSaa otsaa suudella, ne mustuudellaan\nTuo mieleen peittämänsä ihanuuden.\nSoaistu mies ei unhottaa voi näön\nKallista, hukattua lahjaa. Näytä\nMinulle nainen ihanimman kaunis,\nSen kauneus on vaan näyte, joka näyttää\nKen tuota ihanint' on ihanampi.\nHyvästi! Unhotust' et neuvo mulle.\n\nBENVOLIO.\nSen teen, tai kuolen velkapäänä sulle.\n\n                             (Menevät)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Katu.\n    (Capulet, Paris ja palvelija tulee.)\n\nCAPULET.\nJa sama sakko pantu Montaguelle\nKuin minulle; en luulis sopuisuutta\nMiehille meidän ikäisille työlääks.\n\nPARIS.\nTeill' arvoisa on kummallakin maine.\nJa pitkällistä riitaanne on sääli.\nVaan mitä sanotte mun kosintaani?\n\nCAPULET.\nMa sanon samaa, mitä sanoin ennen:\nViel' outo lapseni on maailmassa,\nHän tuskin neljäätoist' on vuotta nähnyt.\nKaks kesää kukkinensa kuolkohon,\nEnnenkuin kypsä morsioks hän on.\n\nPARIS.\nMoni nuorempi on onnellinen äiti.\n\nCAPULET.\nLiiaksi varhain naitu varhain kuihtuu.\nMaa kaikki nieli toivoni, pait hänet,\nHän ainut maallinen on aartueni.\nMut kosikaa, ja tyttö voittakaa,\nMun tahton' hänen mieltään noudattaa.\nJos myöntyy hän, niin valinnalle naisen\nMa suostumuksen annan sointuvaisen.\nIllalla meill' on perhejuhla nyt,\nJohonka vieraaks olen pyytänyt\nMont' ystävääni; joukon lisäks tulkaa\nTe myös, ja kaikkein tervetullein olkaa.\nMaan tähtiä tän' yönä mökissään\nHeloittaa, taivaan tähdet himmentäin.\nMi reippahan on nuorukaisen huvi,\nKun ramman talven kantapäille suvi\nSirokas astuu, ilon samanlaisen\nTän' yönä monen kukkaposki-naisen\nSeurassa saatte nähdä, kuulla heitä,\nValita sen, jok' enin lumoo teitä.\nMyös tyttäreni muiden sarjass' on\nLukuna, vaikka laskuss' arvoton.\nMua seuratkaa! -- Käy, poika, ahkeroiden\nVeronaa pitkin, etsi niitä, joiden\nOn nimet tuohon kirjoitettu,\n    (Antaa hänelle paperin.) Sano\nTalooni heitä, tervetulleiks sano.\n\n    (Capulet ja Paris menevät.)\n\nPALVELIJA.\nEtsi niitä, joiden on nimet tuohon kirjoitettu! Kirjoitettu on, että\nsuutari pysyköön kyynärässään ja räätäli lestissään, kalastaja\nsudissaan ja maalari verkossaan. Mutta minun on määrä saada selko\nniistä henkilöistä, joiden nimet on tuohon kirjoitettu, enkä mitenkään\nvoi selkoa saada, mitä nimiä se kirjoittaja-henkilö siihen on\nkirjoittanut. Pitänee mennä kirjan-oppineitten tykö. -- Kah, parahiksi\nihan!\n\n    (Benvolio ja Romeo tulevat.)\n\nBENVOLIO.\nTai maarin! Liekin kautta liekki kuolee,\nJa kipu haihtuu uuden kivun kautta;\nJos pyöry huimaa, pyörrä vastapuoleen,\nUus tuska toivottomaan tuskaan auttaa.\nSa silmäs uuteen tartunnaiseen luo,\nNiin haihtuu vanhan tuima myrkky tuo.\n\nROMEO.\nOis rautalehti oivallista tuohon.\n\nBENVOLIO.\nMihinkä?\n\nROMEO.\n         Taittuneesen sääriluuhus.\n\nBENVOLIO.\nOletko hullu, Romeo?\n\nROMEO.\n                     En hullu,\nVaan kahlehdittu pahemmin kuin hullu,\nVankeuteen suljettu ja ilman ruokaa,\nRuoskittu, kidutettu ja -- -- (Palvelijalle.)\nHyv'iltaa poika!\n\nPALVELIJA.\n                 Jumal' antakoon!\nSuvaitkaa, osaatteko lukea?\n\nROMEO.\nKurjuudestani kohtaloni kyllä.\n\nPALVELIJA.\nSen olette kai oppinut ilman kirjaa. Mutt' sanokaa: osaatteko lukea\nsuoraan kirjasta?\n\nROMEO.\nNo, jos vain kirjaimet ja kielen tunnen.\n\nPALVELIJA.\nPuhutte suoraa kieltä. Herran haltuun!\n\nROMEO.\nSeis, poika! Osaan lukea. (Lukee.)\n\n\"Signor Martino rouvineen, tyttärineen; kreivi Anselmo ja hänen ihanat\nsisarensa; leski-paroonitar Vitruvio, signor Placentio ja hänen\nherttaiset veljensä-tyttäret; Mercutio ja hänen veljensä Valentino;\nsetäni Capulet rouvineen, tyttärineen; kaunis veljeni-tytär Rosalina;\nLivia; signor Valentio ja hänen lankonsa Tybalt; Lucio ja hilpeä\nHelena.\"\n\nIhana seura! Mihin heitä kutsut?\n\nPALVELIJA.\nIllalliselle.\n\nROMEO.\nIllalliselle mihin?\n\nPALVELIJA.\nMeidän taloon.\n\nROMEO.\nKenen taloon?\n\nPALVELIJA.\nIsäntäni.\n\nROMEO.\nNiin tosin, kun en kysynyt sit' ennen.\n\nPALVELIJA.\nNyt sanon teille asian kysymättänne. Isäntäni on se suuri, rikas\nCapulet, ja, jos ette ole Montaguen sukua, pyydän teitäkin viinimaljaa\nkallistamaan. Jumalan haltuun!\n\n    (Menee.)\n\nBENVOLIO.\nSamoissa Capuletin juhlapidoiss'\nIllastaa hempus, kaunis Rosalina,\nJa muut Veronan kaunottaret kuulut.\nKäy sinne, vilpittömin silmin vertaa\nJohonkin toiseen muotoa tuon armaan,\nNiin korpiks joutsenesi luulet varmaan.\n\nROMEO.\nJos silmän' hurskas usko totuutta\nNoin pilkkaa, liekiks kyyneleeni tulkoot,\nJa kosk'ei kuolleet itkun virrassa,\nNuo kirkkaat harhalaiset tuleen kuolkoot!\nHänt' ihanampi! Mointa eläissään\nEi nähnyt kaikki-näkevä päiväkään.\n\nBENVOLIO.\nNäit suloisena hänet ainoastaan,\nHänt' yksin silmin vuoroin punniten,\nVaan tuolle silmäis kidevaa'allen\nAseta kultas toista neittä vastaan,\nMi loistoaan luo illan pitohon,\nNiin hyv' on tuskin, ken nyt paras on.\n\nROMEO.\nMa sua seuraan, muit' en katsomaan,\nVaan oman kullan loistett' ihaamaan.\n\n                          (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Huone Capuletin talossa.\n    (Kreivinna Capulet ja imettäjä tulevat.)\n\nKREIVINNA CAPULET.\nMiss' on mun tyttäreni! Kutsu häntä.\n\nIMETTÄJÄ.\nKautt' impeyteni kaksitoistiaana,\nJuur' häntä kutsuin. -- Tänne, eukkoseni!\nTupuni! -- Jesta! Miss' on tyttö? -- Julia!\n\n    (Julia tulee)\n\nJULIA.\nMik' on? Ken kutsuu?\n\nIMETTÄJÄ.\n                     Äitinne.\n\nJULIA.\n                              Täss' olen.\nMit', äiti, tahdotte?\n\nKREIVINNA CAPULET.\n                      On seikka tämä: --\nMut jätä meidät, imettäjä, hetkeks.\nSalaista meillä on. -- Ei, jää vain tänne:\nKun mietin tarkemmin, saat läsnä olla.\nJo Juliall' on ikää, niinkuin tiedät.\n\nIMETTÄJÄ.\nSen, totta vie, ma sanon tunnilleen.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nHän neljäätoist' ei vuotta ole vielä.\n\nIMETTÄJÄ.\nVetoa neljätoista hammastani, --\nOn totisesti niitä neljä vain, --\nHän neljäätoist' ei ole. Kuinka paljon\nOn Pietariin?\n\nKREIVINNA CAPULET.\n              On päälle kahden viikon.\n\nIMETTÄJÄ.\nNo, päälle taikka vaille; Pietarina\nHän täyttää neljätoista. Hän ja Sanna --\nHerrassa levätköön! -- ol' yhtä vanhat. --\nNiin, taivaass' on nyt Sanna; liian hyvä\nHän oli mulle. Mutta, niinkuin sanoin,\nHän Pietarina täyttää neljätoista.\nNiin maarin, niin; sen vielä hyvin muistan:\nMaanjäräyksest' on yksitoista vuotta;\nJa sinä vuoden päivänä -- en koskaan\nSit' unhota -- ma häntä vieroitin.\nMalia olin rinnoilleni pannut\nJa päiväss' istuin kyyhkyslakan alla --\nTe silloin Mantuass' olitte ja kreivi --\nNiin, kyllä minä muistan! -- Niinkuin sanoin;\nKun rinnallani malin maistoi hän\nJa tunsi karvaaks sen, tuo sievä hupsu,\nIh! kuinka irvisti ja rinnan heitti!\nRasahti kyyhkyslakka; tarvis, takaan,\nEi ollut käskeä mua tieheni.\nJa siitä päiväst' yksitoist' on vuotta.\nJo yksinään hän seistä voi, niin maarin,\nOsaspa juosta, vaaperrella pitkin;\nJuur' päivää ennen otsansakin särki;\nJa silloin mieheni -- hän Herrass' olkoon! --\nHän oli hauska mies: -- maast' otti lapsen;\n\"Hei\", sanoi hän, \"noin nokillesko kaadut; --\nKun viisastut, niin kaadut seljälles.\nNiin, Julia, eikö niin?\" ja, totta vieköön,\nLaps kulta vaikeni ja vastas: \"niin.\"\nNyt nähdään, kuinka leikki toteen käy!\nJos tuhat vuotta eläisin, niin, totta,\nTuon aina muistan: \"Eikö niin?\" hän sanoi,\nJa lapsi vaikeni ja vastas: \"niin.\"\n\nKREIVINNA CAPULET.\nJo riittää tuota; pyydän, ole vait.\n\nIMETTÄJÄ.\nKyll', armo! Mut en muuta voi kuin nauraa,\nKun noin hän vaikeni ja vastas: \"niin.\"\nJa sentään hällä otsass' oli kuhmu\nVähäisen kukonmunan suuruinen;\nHirmuinen puusti! ja hän saineest' itki.\n\"Hei\", sanoi miehen', \"nokillesko kaadut?\nKun vanhenet, niin kaadut seljallesi\"\nJa lapsi, vaikeni ja vastas: \"niin,\"\n\nKREIVINNA CAPULET.\nSinäkin vaikene, ma vielä pyydän.\n\nIMETTÄJÄ.\nKoht' olen valmis. Siunatkoon sua Luoja,\nSa sievin kaikista, joit' imetin!\nEn muuta toivois, kuin ett' eläisin\nSiks että näkisin sun naimisissa.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNiin aina, naiminen se aine onkin,\nJonk' aioin puheeks ottaa. -- Sano, Julia,\nSull' olisiko halu naimisiin?...\n\nJULIA.\nUneksimaton kunnia se mulle.\n\nIMETTÄJÄ.\nKunnia! Jos en imettäjäs oisi,\nSanoisin: maidoss' imit viisautta.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNaimista tuumi nyt; sua nuorempana\nOn Veronassa moni arvonainen\nJo äidiks tullut; laskujani myöten\nMa äitisi jo tuolla ijäll' olin,\nJa sinä yhä tyttö. Lyhyesti,\nSinua jalo Paris kreivi kosii.\n\nIMETTÄJÄ.\nSe vasta mies on, neiti! Mointa miestä\nEi maailmassa! Oikein vahakuva!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nVeronan kesällä ei mointa kukkaa!\n\nIMETTÄJÄ.\nNiin, kukka on hän; todellakin kukka!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNo, sano: voitko häntä rakastaa?\nIllalla hänet pidoissamme näet;\nLue kasvojensa kirjaa, mitkä sulot\nKauneuden kynä piirtänyt on niihin;\nSa tutki joka juonnett' erikseen,\nKuin hempeään ne lainaa toisilleen.\nJa kaunokirjassa mi hämärää,\nSe reunustassa silmäin selviää.\nMut kallis lemmenkirja tuo vaan puuttuu\nSidettä, kansiss' ihanaks se muuttuu.\nVedessä kala kiiltää: suloisinta,\nKun kauniin sisän verhoo kaunis pinta.\nMonesta parhaana se kirja kulkee.\nJonk' oppikullan kultasoljet sulkee.\nNäin kaikki, mitä häll' on, saat sä vaan,\nKun hänet saat, ei kuihdu omaskaan.\n\nIMETTÄJÄ.\nEi, se vaan paisuu: miehell' impi varttuu.\n\nKREIVI CAPULET.\nNo, sano, onko Paris sulle mieleen?\n\nJULIA.\nMa mielin nähdä, onko mieleen näkö;\nSyvemmä silmäin nuolt' en tahdo työntää,\nKuin suosionne lentovoimaa myöntää.\n\n    (Palvelija tulee.)\n\nPALVELIJA.\nRouva, vieraat ovat tulleet, illallinen on valmis, teitä huudetaan,\nneitiä kysytään, imettäjää kiroillaan ruokahuoneessa, ja kaikki on\nmullin mallin. Minun täytyy mennä toimiini. Pyydän, joutukaa!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nTulemme. -- Julia, kreivi odottaa.\n\nIMETTÄJÄ.\nÖin hauskoin hauskat päivät jatkakaa!\n\n                           (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Katu.\n\n    (Romeo, Mercutio, Benvolio, viisi tai kuusi naamiota,\n    soihdunkantajia ja muita tulee.)\n\nROMEO.\nTuon puheen lausummeko puolusteeksi,\nVai astummeko sisään ilman muuta?\n\nBENVOLIO.\nEi enää moiset mutkat tapana.\nPois koko Amor[1] sokkorättineen\nJa kirjavine ruodejousinensa,\nMi naiset karkoittaa kuin linnunpelko!\nJa ulkolukuja me tullessamme\nKuiskaajan avull' emme kangerra;\nVaan pyöritelkööt silmiään jos kuinka,\nMe pyöryn pyörimme ja katoamme.\n\nROMEO.\nMinulle soihtu! Mieleni ei juosta;\nSe raskas, synkkä on; ma pidän tulta.\n\nMERCUTIO.\nEi, Romeo hyvä, tanssia sun pitää.\n\nROMEO.\nEn, totta. Teillä kevyet on kengät\nJa kevyt mieli; mun on lyijyn-raskas,\nSe liikkumattomaks mun maahan kiintää.\n\nMERCUTIO.\nSa, lemmen-orja! Lainaa lemmen siivet,\nYl ahtaan tomun kiidä.\n\nROMEO.\n                       Syvään kiiti\nSen nuoli rintaan, ett'en kiitää voi sen\nKeveillä siivillä; niin ahtaass' olen,\nEtt'en voi tuskain ahdett' ylös nousta:\nMa lemmen raskaan taakan alle vaivun.\n\nMERCUTIO.\nVai siihen vaivut? Raskautat näin lempes;\nLiiaksi painoa niin hellän kestää.\n\nROMEO.\nLempikö hellä? Liiaksikin tyly,\nKesytön, hurja; pistelee kuin oka.\n\nMERCUTIO.\nJos lemp' on tyly, ole tyly vastaan,\nJa pisto pistost' anna, niin sen suistat. --\nKotelo tänne, kasvojeni peitoksi\n    (Panee naamarin kasvoilleen.)\nNoin, naama naaman eteen! -- Mitä huolin,\nVaikk' ilkisilmä rumuuttani tarkkaa?\nHävetköön puolestani naamakoppa,\n\nBENVOLIO.\nNyt kolkutus ja sisään! Sitten tulee\nJokaisen olla virkku jaloiltaan.\n\nROMEO.\nMinulle soihtu! Huimapäiset houkot\nKannoillaan kaislaa turtaa kutkutelkoot.[2]\nMa iso-isän sananpartta käytän:\nSaan katsella, kun valkeata näytän.\nSe pila sopii nyt; ma muass' olen.\n\nMERCUTIO.\nMuassa, mies! yövartijan on käsky.\nJos muass' olet, autamme sun tuosta,\nSuo anteeks, lemmenmuasta, joss' istut\nSa korviasi myöten kiinni. -- Tulkaa!\nNäin päivää valaisemme.\n\nROMEO.\n                        Emme suinkaan.\n\nMERCUTIO.\nMa tarkoitan: näin jouten valkeitamme,\nKuin tulta päivällä me kulutamme.\nHyvän aikeen tajumus se viisi kertaa\nViisille älyillesi vetää vertaa.\n\nROMEO.\nHyv' aikeemme on mennä pitohon,\nTok' älykkäält' ei näytä se.\n\nMERCUTIO.\n                             Mik' on?\n\nROMEO.\nNäin unta taannoin.\n\nMERCUTIO.\n                    Minä myös.\n\nROMEO.\nMit' unta?\n\nMERCUTIO.\n           Ett' uneksijan lepo todetonta.\n\nROMEO.\nTotuutta uneksii hän levätessään.\n\nMERCUTIO.\nOo, kuningatar Mab on luonas käynyt,\nTuo keijukaisten kätilö. Hän tulee\nNiin piennä muodoltaan kuin kiiltokivi,\nJok' oltermannin sormuksessa hohtaa,\nJa päivän-hiuteisella valjakollaan\nMakaajain nokkain ajaa poikitse.\nHämähäkin sääristä on pyörän puolat\nJa kuomi heinäsirkkain siivistä,\nHienointa seittiä on valjashihnat,\nKuun koste'ista säteistä on päitset;\nOn ruoska kettä, varsi sirkanluuta;\nAjuri -- hento, harmaatakki sääski,\nNiin suur' ei puolinkaan kuin mato pieni,\nMi laiskan immen sormess' asustaa:\nVaunuina ontto pähkinä, jonk' uursi\nPuuseppä Orava tai vanhus Toukka,\nAmmoiset keijukaisten vaunusepät.\nTuoss' asuss' öisin lempiväin kun aivot\nHän kiertää, lemmest' uneksivat oiti;\nHovikkoin polvet, -- kumarruksist' oiti;\nLainmiesten sormet, -- sivutuloist' oiti;\nNeitosten huulet, -- oiti suuteloista;\nJa noihin usein häijy Mab luo rakot,\nJos hajumakeisilta henki löyhkää.\nHovikon nenitse hän joskus kiitää,\nTuo silloin köllin haistaa unissaan;\nTihuntiporsaan saparolla joskus\nRovastin nokkaa uness' ärryttää,\nTuo silloin uutta paikkaa uneksii;\nSoturin niskall' ajelee, ja tämä\nUnissaan vihollisen kaulan-leikkuut,\nVäijykset näkee, rikot, Turkin\nViis syltä syvät muistomaljat: -- silloin\nHän rummun kuulee, pystyyn karkaa, herää,\nPeloissaan pari rukousta noituu,\nJa nukkuu taas. Se oikea on Mab,\nJok yöllä hevosien harjat vatvoo,\nJa pörrötukan kiertää vanukkeelle,\nJonk' irtaaminen suurta turmaa tietää.\nHän on se painajainen, joka ajaa\nSelällään makaavia tyttöjä\nJa kestäviksi vaimoiksi ne tekee.\nSe hän on, joka -- --\n\nROMEO.\n                   Vait, Mercutio, vait!\nTyhjistä haastat.\n\nMERCUTIO.\n                  Unist', aivan oikein,\nJotk' ovat tyhjän aivon sikiöitä\nJa turhan kuvituksen luomia,\nNiin ohukaista ainetta kuin ilma\nJa häälyvämmät tuulta, joka hetken\nHyväilee pohjan jäätynyttä rintaa,\nVaan suuttuneena pois sen luota lietsoo,\nOtsansa kääntäin kastehelmi-suveen.\n\nBENVOLIO.\nSe tuuli meidät itsestämme lietsoo;\nRuokailleet ovat; liian myöhään tullaan.\n\nROMEO.\nLiiaksi varhain, pelkään. Pahaa luulen,\nJotakin tähtiin vielä peittynyttä,\nMi tän yön kemuill' alkaa katkerasti\nTuhoista kulkuaan, ja jonkun julman,\nVerisen äkkisurman kautta päättää\nEloni kurjan, rintaan kätketyn.\nVaan Hän, jok' ohjaa retkeni, Hän hoitaa\nMyös purjeitani. -- Matkaan, veikot hauskat!\n\nBENVOLIO.\nNyt rummut soimaan!\n\n         (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Sali Capuletin talossa.\n    (Soittajat odottamassa. Palvelijoita tulee.)\n\n1 PALVELIJA.\nMissä se Paistinen on, kun ei auta pöytää korjaamaan? Senkin\nlautaisen-näpistelijä! Senkin lautaisen-nuoleksija!\n\n2 PALVELIJA.\nJos kaikki säädyllisyys jätetään yhden tai kahden ihmisen käsiin, jotka\nlisäksi ovat pesemättömät, niin on se hyvin siivotonta.\n\n1 PALVELIJA.\nPois nojatuolit! Syrjään viinapöytä! Korjaa hopiat! -- Veikkonen, säästä\nmulle palanen sokurileipää ja, jos minusta pidät, niin laita että\nportinvartija laskee sisään Myllylän Sannan, ja Leenan. -- Antti!\nPaistinen! hoi!\n\n    (Kaksi palvelijaa tulee.)\n\nPALVELIJAT. Täss' ollaan, pojat; mitä tarvis?\n\n1 PALVELIJA.\nTeitä katsotaan ja huudetaan ja kysytään ja haetaan suuressa salissa.\n\n2 PALVELIJA.\nEmmehän voi olla siellä ja täällä yhtä haavaa. -- Nopsaan, pojat!\nRivakasti hetkinen vielä! Kenen jalka kapsaa, sen suu napsaa.\n\n    (Poistuvat perälle.)\n    (Capulet y.m. tulee; vieraita: naamioita.)\n\nCAPULET.\nTerveeksi, hyvät herrat! Pyörähdystä\nNyt vartoo naiset, joit' ei känsä vaivaa.\nHe, he, te kaunokaiset? Kenpä teistä\nNyt epää tanssia? Ken kursailee,\nSen vannon, sill' on känsä. Loukkasinko? --\nTerveeksi, ystävät! Sen päivän muistan,\nKun naamar' oli mullakin, ja taisin\nIhanan naisen korvaan kuiskata\nSuloisen sanan; se on mennyt, mennyt!\nTerveeksi, hyvät herrat; -- Soitto soimaan!\nTie auki! Tilaa! Varvastelkaa tytöt!\n\n    (Soitto käy ja tanssi alkaa. Palvelijoille.)\n\nValkeita lisää, konnat! Pöydät kokoon!\nSammuksiin tuli! Tääll' on liian lämmin.\nTuo äkkipila tuli parhaiks ihan!\nEi, istukaatte, lanko Capulet,\nMeilt' on jo tanssi jäänyt. Paljonko\nSiit' on, kun viimeks naamiaisiss' oltiin?\n\n2 CAPULET.\nJo maarin vuotta kolmekymmentä.\n\nCAPULET.\nKuink', ystävä? Niin paljon ei, ei suinkaan.\nLucention häistä ensi helluntaiksi,\nVaikk' oiti ois, viiskolmatta on vuotta.\nJa silloin oltiin naamioituina.\n\n2 CAPULET.\nEnemmän: poikansa on vanhempi,\nOn kolmekymmentä jo.\n\nCAPULET.\n                     Olkaa vaiti!\nKaks vuotta sitten oli holhottava.\n\nROMEO.\nKen on tuo viehättävä neiti tuolla\nRitarin rinnalla?\n\nPALVELIJA.\n                  En tiedä, Herra.\n\nROMEO.\nOi, soihdut hehkumaan hän opettaa?\nYön poskella hän välkkyin heloittaa.\nKuin kiiltokivi maurin ohimolla,\nLiiaksi kallis nautintona olla,\nMaan omaks liian jalo! Neito-sarjassa\nKuin lumikyyhky varisparvessa.\nKun tanssi päättyy, kättään kosketan\nJa autuaaks teen käteni rohkean.\nLemminkö ennen? Silmäni, se kiellä!\nTät' ennen kauneutt' en nähnyt vielä.\n\nTYBALT.\nTuo Montague on äänestänsä. -- Poika,\nKäy miekkani! -- Haa! Uskaltaako tänne\nTuo konna tulla, silmill' irvinaama,\nJuhlaamme ivaamaan ja pilkkaamaan?\nSukuni kanta-arvon nimessä,\nKen hänet tappaa, ei tee syntiä!\n\nCAPULET.\nMit' aiot, lanko? Miks' noin riihaton?\n\nTYBALT.\nKas, setä! Yksi Montague tuoss' on.\nOn, konna, tänne tullut kiusallaan\nVain juhlakemujamme pilkkaamaan.\n\nCAPULET.\nNuor' Romeo on se.\n\nTYBALT.\n                   Niin, se Romeo konna.\n\nCAPULET.\nRauhoitu, lanko; anna hänen olla!\nHän käyttäytyy kuin täysi ylimys;\nJa, totta puhuin, kaupunkimme uljuus\nTuo siivo, kelpo nuorukainen on.\nVeronan rikkauksist' en ma soisi\nEtt' talossani häntä loukataan.\nSiis rauhoitu ja hänest' älä huoli:\nSe tahtoni; jos sitä kunnioitat,\nIloa näytä, pois tuo karsas katse,\nSe juhlassa ei ole sopiva.\n\nTYBALT.\nOn, kun on moinen konna vieraana.\nEn siedä häntä.\n\nCAPULET.\n                Häntä täytyy sietää.\nHäh, herraseni? -- Täytyy, sanon, -- niin!\nKen täällä käskee, sinäkö vai minä?\nEt häntä siedä! -- Herra varjelkoon!\nSa riitaa tahdot vieraissani; tahdot\nMies olla, korkein kukko tunkiolla!\n\nTYBALT.\nSe häpeää on, setä.\n\nCAPULET.\n                    Katsos vain\nSuupaltti olet poika. -- Niinkö, totta? --\nTuon kaiken vielä muistat, usko pois!\nMua vastustelet! Niin, niin, hyvään aikaan! --\nNiin, ystäväiset! -- Tiehes, nokkaviisas!\nVait oiti! -- Lisää valkeita! -- Hyi, sua!\nMa kyllä kieles salpaan! -- Hei vain, lapset!\n\nTYBALT.\nKun ehdon vihaan pakko-malttamus\nNäin yhtyy, ruumiin valtaa vavistus.\nPois käyn; mut kuje tuo, vaikk' armasta\nNyt on se, jäljessään tuo karvasta.\n\n    (Menee.)\n\nROMEO (lähestyen Juliaa).\nJos saastuttanee käsi halpa tää\nTuon pyhäkön, se hurskas synti on;\nMun huuleni, kaks pyhäretkijää,\nSovinnoks tarjoo hellän suutelon.\n\nJULIA.\nKätenne täten liiaks syytä saa,\nVain hartahan se täytti toiminnon;\nSaa pyhän kättä hurskas koskettaa,\nJa käden-anto hurskaan muisku on.\n\nROMEO.\nPyhäll' on huulet, niinkuin hurskaallai?\n\nJULIA.\nOn, mutta rukous on niiden työ.\n\nROMEO.\nSuo huulilleni, mitä kädet sai,\nEtt' uskoan' ei peitä tuskan yö.\n\nJULIA.\nEi liiku pyhä, vaikka suostuukin.\n\nROMEO.\nSeis siis, ett' otan mitä rukoilin.\n    (Suutelee häntä.)[3]\nNyt huules synnin huuliltani vei.\n\nJULIA.\nNäin huulilleni palkaks synnin sain.\n\nROMEO.\nPalkaksko synnin? Armas kiusaus,\nPois synti anna.\n\n    (Suutelee toistamiseen.)\n\nJULIA.\n                 Kyllä osaat vain!\n\nIMETTÄJÄ.\nTeit' äitinne sois puhutella, neiti.\n\nROMEO.\nKen hänen äitins' on? --\n\nIMETTÄJÄ.\n                       Niin, nuori herra,\nSen neiden äiti on tän talon rouva,\nÄlykäs, hyvä, kunnollinen rouva.\nTytärtä imetin, jok' oli tässä.\nKen hänet saa, sen kelpaa, sen ma takaan.\n\nROMEO.\nVai Capulet! Oi, hinta summaton!\nEloni vihamiehen vallass' on.\n\nBENVOLIO.\nPois joutuin! Kohta päättyy huvi tää.\n\nROMEO.\nNiin pelkään; tuskaani se enentää.\n\nCAPULET.\nEi, hyvät herrat, viel' ei lähdön aika;\nMitätön, halpa atria on valmis. --\nTodellako? No siis, ma teitä kiitän:\nNiin kiitos, arvon herrat! Hyvää yötä!\nValkeita lisää! -- Tulkaa, mennään maata!\nJo myöhä yö on, toden totta, setä;\nLevolle tahdon.\n\n    (Kaikki lähtevät, paitse Julia ja imettäjä.)\n\nJULIA.\n                Imettäjä, tänne!\nKen on tuo nuori herra tuolla, sano?\n\nIMETTÄJÄ.\nTiberio-ukon perijä ja poika.\n\nJULIA.\nJa entä tuo, ken nyt käy ovest' ulos?\n\nIMETTÄJÄ.\nSe, luulen ma, on nuori Petruchio.\n\nJULIA.\nNo, entä tuo, tuo, jok' ei tanssinut?\n\nIMETTÄJÄ.\nEn tiedä.\n\nJULIA.\nKäy kysymään. -- Jos nainut on hän vaan,\nNiin haudan morsius-vuoteekseni saan.\n\nIMETTÄJÄ.\nHän Romeo nimelt' on ja Montague,\nTuon suuren vihamiehen ainoo poika.\n\nJULIA.\nLemp' ainoo syntyi vihast' ainoasta!\nNäin liian varhain, myöhään tunsin vasta!\nTää lemmen alku pahaa ennustaa,\nKun vihamiestään täytyy rakastaa.\n\nIMETTÄJÄ.\nHah? Mitä se?\n\nJULIA.\n              Vain riimi, jonka opin\nEräältä tanssijalta.\n\n    (Ulkoa huudetaan Juliaa.)\n\nIMETTÄJÄ.\n                     Heti, heti! --\nJo vieraat lähti, lähtekäämme meki.\n\n    (Menevät.)\n\nKUORO (astuu esiin).\nNyt vanha rakkaus hautaan hoiperoi,\nPerijäks nuori lempi hapuileepi;\nJa kauneus tuo, mi kuolon tuskat toi,\nJo rinnall' armaan Julian himmeneepi.\nNyt Romeo lemmittynä on ja lempii,\nKatseiden tenho humauksen luo;\nHän luultua nyt vihollistaan hempii,\nJa lemmen turma-syöttiin tarttuu tuo.\nEi vihollisna tilaisuutta hällä\nValoja lemmitylleen kuiskaamaan;\nJa keinot vielä huonommat on tällä\nTavata kaivattua armastaan.\nMut lempi voiman, aika keinot suo,\nSuurimpaan tuskaan suurint' ihaa tuo.\n\n                           (Poistuu.)\n\n\n\n\nTOINEN NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Aukea paikka Capuletin puutarhan vieressä.\n    (Romeo tulee.)\n\nROMEO.\nPois voinko mennä, kun jää sydän tänne?\nMaa valju, käänny, aurinkoas etsi!\n\n    (Kapuaa muurille ja hyppää sen sisäpuolelle.)\n    (Benvolio ja Mercutio tulevat)\n\nBENVOLIO.\nHoi! Romeo! Romeo serkku!\n\nMERCUTIO.\nPujahti varmaan kotiin nukkumaan.\n\nBENVOLIO.\nHän tänne juoksi, yli muurin tuosta\nHän kiipes. Huuda, veikko hyvä.\n\nMERCUTIO.\n                                Kyllä,\nManaankin vielä! -- Romeo! sa houru,\nHimojen syötti, houkka, lemmen-narri!\nHuokauksen hahmoss' ilmesty, ja sano\nVain yksi riimi, niin ma tyydyn; huuda\nVain: ah! ja voi! ja soinna: lempi, -- hempi.\nSuo kaunis sana Venus-kummille,\nJa hänen heikkosilmää poikaans' soimaa,\nHän on viisas;\nNuort' Amor herraa, mi niin sieväst' ampui.\nKun kerjuutyttöön mieltyi kuningas. -- [4]\nEi kuule hän, ei järky hän, ei liiku hän!\nApina kuoli, manata se täytyy. --\nSua manaan Rosalinan helosilmäin,\nYlevän otsan, purppuraisen huulen,\nSiron jalan, hoikan säären, pulloreiden;\nJa näiden rajapiirin nimessä,\nEtt' ilmestyisit hahmossasi meille.\n\nBENVOLIO.\nJos hän sen kuulee, niin hän varmaan suuttuu.\n\nMERCUTIO.\nTäst' ei hän suutu. Suuttua hän voisi,\nJos armaan tenhopiiriin hengen kumman\nMa jäämään loihtisin, siks kunnes hän\nSen masentais ja maahan manais sen.\nSe harmittais: mut siivo on ja hieno\nMun loihtuni, ja nimess' armahansa\nManaten näin vaan hänet ilmi loihdin.\n\nBENVOLIO.\nHän varmaan hiipi tuonne puiden varjoon,\nJa pitää neiteen yön kanss' yhteyttä:\nSokea lempi pyrkii pimeyteen.\n\nMERCUTIO.\nJos lemp' on sokea, se ampuu syteen.\nNyt varmaan alla heisipuun hän istuu\nJa toivoo että kultans' ois se marja,\nJost' immet naurain kahdenkesken kuiskaa,\nHyv' yötä, Romeo! Rullasänkyyn lähden;\nTää kenttävuode liian kylm' on mulle.\nNo, lähdetäänkö!\n\nBENVOLIO.\n                 Lähdetään! On turhaa\nSit' etsiä, ken löytyä ei tahdo.\n\n                           (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Capuletin puutarha.\n    (Romeo tulee.)\n\nROMEO.\nSe naarmaa nauraa, jok' ei haavaa tunne.\n    (Julia ilmestyy ylhäälle ikkunaan.)\nVait! mikä loisto tuolla ikkunassa?\nSe itä on, ja Julia aurinko! --\nOi, nouse, kaunis aurinko, ja surmaa\nTuo kade kuu, mi kalvas kaihost' on,\nKun sinä, hänen piika-neitsyensä,\nHänt' olet monta vertaa ihanampi!\nHänt' älä palvele, hän kade on.\nVestaali-pukunsa vain kalvetuttaa,\nVain narrit sitä käyttää; pois se heila!\nMun tyttöni se on, mun armahani!\nOi, jospa hän sen tietäisi! -- Hän puhuu,\nVaikk'ei hän sanaa virka. Mitä siitä?\nNuo silmät puhuu, vastata ma tahdon,\nOi, liiaks kerskaan, hän ei puhu mulle.\nKaks taivaan kaunihinta tähteä\nSai estettä ja loistamaan sill' aikaa\nPyys Julian silmät heidän kehässään!\nMitä, jos hänen silmäns' onkin tuolla,\nJa tähdet hänen päässään? Posken hehku\nPimentäis tähdet nuo kuin päivä lampun.\nTaivaalla hänen silmäns' säteillen\nKautt' ilmakerrosten niin välköttäisi,\nEtt' aamuvirttään linnut visertäisi.\nKah, kuinka poskeaan hän käteen nojaa!\nOi, jos tuon käden sormikas ma oisin,\nKoskettaa tuohon poskeen saisin!\n\nJULIA.\n                                 Voi mua!\n\nROMEO.\nHän puhuu! -- Puhu taasen, kirkas enkeli!\nNiin ylvä yössä olet pääni päällä,\nKuin taivaan siivillinen airut silmiss'\nOn hämmästyvän kuolevaisen, joka\nKumartuin taapäin sitä tuijottaa,\nKun leijuvilla pilvillä se liitää\nJa povell' ylä-ilmain purjehtii.\n\nJULIA.\nOi, Romeo, Romeo! Miksi olet Romeo?\nIsäsi, nimes kiellä; tai jos sinä\nEt sitä tahdo, vanno lempes mulle,\nJa Capulet en enään ole minä.\n\nROMEO (syrjään).\nPuhunko jo, vai kuuntelenko vielä?\n\nJULIA.\nSun nimes vain on viholliseni;\nSin' olet sinä, etkä Montague.\nMit' on se Montague? Ei käs', ei jalka,\nEi suu, ei silmä, eikä muukaan osa\nSe miehest' ole. Ota toinen nimi!\nMit' on se nimi? Mitä ruusuks kutsut,\nYht' ihanasti toisin nimin tuoksuu.\nNäin Romeo, vaikk' ei nimens oiskaan Romeo,\nOn yhtä kallis nimeänsä vailla. --\nPois heitä nimes, se ei sinuun kuulu,\nJa nimest' ota minut kokonaan!\n\nROMEO.\nSanaasi tartun kiinni. Kutsu vain\nMua armaakses, niin uuden saan ma kasteen;\nTäst'edes Romeo en tahdo olla.\n\nJULIA.\nKen olet sa, jok' yöhön peittyen,\nNäin salaisuuteheni isket?\n\nROMEO.\n                           Nimin\nEn taida sulle sanoa ken olen;\nPyhimys kallis, nimeäni itse\nMa vihaan, se ett' on sun vihollises;\nRepisin kirjoitettuna sen rikki.\n\nJULIA.\nEi sataa sanaa vielä korvani\nSun juonut huuliltas, tok' äänen tunnen.\nSa etkö Romeo ole, Montague?\n\nROMEO.\nEn kumpaakaan, jos kumpikaan ei mielees.\n\nJULIA.\nMiks tänne tulit, kerrohan, ja kuinka?\nOn muuri korkea ja työläs nousta,\nJa paikka kuolema on Montaguelle,\nJos kohtais joku heimostain sun täällä.\n\nROMEO.\nMa lemmen kerkein siivin yli lensin,\nEi lempeä voi kivilinnat estää;\nJa mitä lempi voi, lemp' uskaltaa:\nSen vuoks ei mua estänyt sun heimos.\n\nJULIA.\nJos näkevät sun, surmaavat he sun.\n\nROMEO.\nAh! Vaaraa suurempaa nuo silmäs uhkaa,\nKuin kahdenkymmenenkään miekat; katso\nVain hellästi, niin heimos vihat kestän.\n\nJULIA.\nEn, en sua tahtois heidän nähtäväksi.\n\nROMEO.\nYön vaippaan peityn heidän silmistään;\nSa jos mua lemmit vain, he tavatkoot mun:\nParempi kuolla heimos vihan kautta,\nKuin lempes puutteess' elämääni jatkaa.\n\nJULIA.\nKen ohjas tähän paikkaan sinut?\n\nROMEO.\n                                Lempi,\nJok' ensin käski mua etsimään;\nSe mulle neuvot toi, ma silmät sille.\nEn luotsi ole; vaan vaikk' etääll' oisit,\nKuin etäisimmän meren vaahtoranta,\nEn moisen aarteen pyyntiin pelkäis mennä.\n\nJULIA.\nYön huntu on, kuin näet, kasvoiltani;\nHäpeä muuten punais poskeni,\nKun puheeni sa tämän-öiset kuulit.\nTapoja mielelläni noudattaisin,\nJa mielelläni, ah, niin mielelläni\nPuheeni kieltäisin: vaan muodot pois!\nMua rakastatko? Myöntyväsi tiedän,\nJa sanas uskon; mutta jos sa vannot,\nVoit sanas pettää; väärää lemmenvalaa,\nSanotaan, nauraa Zeus. Oi armas Romeo,\nJos lemmit, niin se suoraan sano; mutta\nJos liian hevin saavasi mun luulet,\nTylyksi käyn ja häijyks, annan kiellon,\nJos kosit; muuten en, en millään lailla.\nMontague kaunis, liiaks olen hellä;\nMua voisit luulla kevytmieliseksi;\nVaan, jalo mies, mua usko, taatump' olen\nKuin nuo, jotk' osaa kylmiks teeskennellä.\nKylmempi oisin ollutkin, sen myönnän,\nVaan lemmentunteeni kun salaa kuulit,\nEnnenkuin tiesinkään; siis, anteeks suo!\nJa löyhäks älä hellyyttäni soimaa,\nJonk' on tuo musta yö näin ilmi tuonut.\n\nROMEO.\nMa vannon, impi, kuun tuon pyhän kautta,\nMi hopeillaan nuo puiden latvat päärmää.\n\nJULIA.\nOi, älä vanno kautta kuun, se vaihtuu\nJa kuukausittain muuttaa muotoaan;\nNäin tulee lempes yhtä muuttuvaksi.\n\nROMEO.\nMin kautta vannon?\n\nJULIA.\n                   Älä lainkaan vanno;\nTai, jos niin tahdot, armaan itses kautta,\nJot' epäjumalana jumaloin,\nSua silloin uskon.\n\nROMEO.\n                   Oi, jos harras lempi --.\n\nJULIA.\nVait! Älä vanno! Iloni vaikk' olet,\nTän-öisestä en liitost' iloitse.\nSe liian kiireist' on ja äkkinäistä,\nSe liiaks salaman on kaltaista,\nMi taukoo, ennenkuin saat sanotuksi:\nNyt salamoi! Hyv' yötä, armahin!\nTaas' yhtyissämme lemmen itu tämä\nOn kaunis kukka, kesän kypsyttämä.\nNiin, hyvää yötä! Sula rauha vain\nSun olkoon niin kuin minun rinnassain!\n\nROMEO.\nJätätkö näin mun tyydytystä vaille?\n\nJULIA.\nNäin yöllä mitä tyydytystä kaipaat?\n\nROMEO.\nValasta valan vilpittömän lemmen.\n\nJULIA.\nSen annoin sulle, ennenkuin sen pyysit,\nJa soisin että ois se antamatta.\n\nROMEO.\nKieltääkö voidakses? Vai miksi, armas!\n\nJULIA.\nEtt' uudestaan sen voisin sulle antaa.\nVaan näinhän toivon, mitä on jo mulla.\nRajaton mull' on aulius kuin meri,\nJa lempi pohjaton; jot' enemp' annan,\nSit' enemmän mull' on, sill' ääretön\nOn kumpikin.\n    (Imettäjä huutaa ulkoa.)\n             Melua tuolta kuulen;\nHyvästi, armas! -- Heti, eukko hyvä! --\nOle uskollinen, rakas Montague.\nVaan varro hetki, kohta palajan.\n\n    (Menee.)\n\nROMEO.\nOi, autuasta, autuasta yötä!\nVaan pelkään, ett' on yöllist' unta kaikki,\nTodeksi liian hurmaavan suloista.\n\n    (Julia palajaa ikkunaan.)\n\nJULIA.\nPari sanaa vain, sitt' oikein hyvää yötä.\nJos vilpitön sun lemmentuntos on\nJa aikees naida, sana huomenn' anna\nSen kautta, jonka luokses lähetän,\nMiss' aiot menot toimittaa ja milloin;\nJa kaiken onneni sun haltuus heitän,\nJa halki mailman seuraan käskijääni.\n\nIMETTÄJÄ (ulkoa).\nHoi, neiti!\n\nJULIA.\nMa heti tulen. -- Vaan jos oikeen huono,\nNiin rukoilen sua --\n\nIMETTÄJÄ (ulkoa).\n                   Neiti!\n\nJULIA.\n                          Tulen heti. --\nKosintas heitä, jätä minut tuskaan.\nAamulla lähetän --\n\nROMEO.\n                 Kautt' autuuteni --\n\nJULIA.\nTuhansin hyvää yötä!\n\n    (Menee.)\n\nROMEO.\nTuhansin pahaa, miss' ei valos myötä. --\nTie armaan luo, kuin koulusi' eron hetki,\nMut armaan luota, niinkuin kouluun retki.\n\n    (Vetäytyy syrjään.)\n    (Julia palajaa taas ikkunaan.)\n\nJULIA.\nSt! Romeo! -- Oispa metsämiehen ääni,\nMi tänne kutsuis taas tuon jalon haukan!\nEi, käheä on orjuus, ei, ei tohdi\nSe ääneen haastaa, Kaiuttaren luolan\nTuhoisin muuten ja sen kuulaan äänen\nOmaani käheämmäks saattaisin\nYhäti huutamalla Romeon nimen.\n\nROMEO (tulee esiin).\nSe sieluni mun nimeäni huutaa.\nHopeiselt' yössä helkkää lemmen ääni,\nKuin vienoin soitto kuuntelijan korvaan.\n\nJULIA.\nRomeo!\n\nROMEO.\n       Mitä, kulta?\n\nJULIA.\n                    Kuinka varhain\nLähetän sanan?\n\nROMEO.\n               Yhdeksältä.\n\nJULIA.\n                           Kyllä.\nOi, siihen kaksikymmentä on vuotta!\nMut unohdin, miks takaisin sun kutsuin.\n\nROMEO.\nSuo tänne jäädä mun, sen kunnes muistat.\n\nJULIA.\nSen unhotan, jott' ijäksi sa jäisit,\nMuistellen, kuink' on seuras mulle armas.\n\nROMEO.\nMa ijäks jään, jott' ijäks unhottaisit,\nUnohtain ett' on toinen mulla koti.\n\nJULIA.\nJo aamu koittaa; lähtevän sun soisin,\nEn sentään kauemmaks, kuin huima tyttö\nKädestään antaa linnun hypähtää,\nTuon paulaan kahlehditun vanki-raukan,\nJa silkkirihmoin taas sen luokseen tempaa,\nNiin hellään kateillen sen vapautta.\n\nROMEO.\nJos lintus oisin!\n\nJULIA.\n                  Armas, oi, jos oisit!\nVaan surmaisin sun liika suuteloilla.\nHyv' yötä! Armas erontuskakin;\nHyv' yötä aamuun asti sanoisin.\n\n    (Menee.)\n\nROMEO.\nSilmiisi unta, sydämeesi hoivaa! --\nNyt unen, hoivan liitoss' olis oivaa!\nMut rippi-isän mökkiin kertomaan\nTät' onneain ja saamaan apuaan.\n\n                      (Menee.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n  Munkki Lorenzon kammio.\n  (Lorenzo tulee vasu kädessä.)\n\nLORENZO.\nKoi sinisilmä nauraa synkkää yötä,\nKirjaillen idän pilviin rusovyötä;\nJa kailo pimeys, kuin juopporuoju,\nPois päivän tulipyöräin tieltä huojuu.\nEnnenkuin hehkusilmä päivä tuo\nTaivaalle nousten yöltä kasteen juo,\nKokoillen kerään pajukoppaan tuohon\nNiin mehu-kukkasen kuin myrkky-ruohon.\nMaa, luonnon äiti, myös sen hauta on,\nJa haudastaan se nousee elohon.\nMont' erilaista lasta kohdussansa\nSe kantaapi ja ruokkii rinnoistansa;\nMonessa moni ominaisuus oiva,\nEi ykskään vailla, kaikiss' eri voima.\nOi, suuri on tuo teho summaton,\nMi kiveen, kasviin, ruohoon pantu on!\nMaa ei niin halpaa yhtäkänä kanna,\nMi hyvää jonkinlaist' ei maalle anna,\nEi myös niin hyvää, jok' ei, jos sen pois\nLuonnostaan saatat, turmaa tuoda vois.\nHyveenkin väärinkäyttö paheeks saa,\nJa paheen joskus teko kaunistaa.\nTuon heikon kukan hennon kuoren alla\nAsunto eloll' on ja kuolemalla:\nSe sielun virvoittaa, jos sitä haistat\nSydämmen, aistin kuolettaa, jos maistat.\nHyv' on ja paha tahto ihmisessä\nKaks vastavaltaa niinkuin kukkasessa;\nPahempi näistä missä voiton saa,\nSen kasvin kuolon toukka kuluttaa.\n\n    (Romeo tulee)\n\nROMEO.\nHuomenta, isä!\n\nLORENZO.\n               Herran rauha\nMink' äänen varhaisen ma kuulenkaan?\nNuor' ystäväni, sairaat hourupäiset\nNäin varhain vuoteelleen suo jäähyväiset.\nVanhuksen silmää huolet vartioi,\nJa huolten kanss' ei uni maata voi;\nVaan miss' on nuoruus raitis, suruton,\nSiell' uni-kulta kumppanina on.\nSiis varhaisen ma tulos tähden arvaan:\nSua jokin mielimurre vaivaa varmaan,\nVai kuinka? Ei, nyt osaan oikeaan:\nTän' yönä Romeo ei lie maannutkaan.\n\nROMEO.\nEi, lepo mulla oli herttaisempi.\n\nLORENZO.\nVarjelkoon Herra! Rosalinan lempi?\n\nROMEO.\nKuin? Rosalinan, isä hyvä? Ei!\nSen nimen ja sen tuskat unhe vei.\n\nLORENZO.\nSep' oivaa! Vaan miss' olit oikeastaan?\n\nROMEO.\nEnnenkuin kysymykses kerrot, vastaan.\nMa pidoiss' olin vihamieheni,\nSiell' äkisti mun joku haavoitti;\nMa samoin tein; ja kumpaisenkin haavat\nSun pyhän lääkkees kautta avun saavat.\nEn vihaa, pyhä isä, näethän sen:\nMyös vihamiehen' eestä rukoilen.\n\nLORENZO.\nPuhu suoraan: mutkainen jos tunnustus,\nNiin mutkainen on myöskin vastaus.\n\nROMEO.\nSiis suoraan: sydämmestä lemmin mä\nKaunista Capuletin tytärtä.\nHän mua lempii, niinkuin häntä minä;\nVain puuttuu, että pyhään liittoon sinä\nMeit yhdistäisit. Milloin, missä, kuin me\nKosimme, valat teimme, tutustuimme,\nSen vasta kerron; nyt vaan pyydän sen,\nEtt' tänään meidät vihit yhtehen.\n\nLORENZO.\nFransiscus pyhä! Häilyväisyyttäsi!\nSiis rakkaan Rosalinan mielestäsi\nJo heitit? Lempi nuorten miehien\nSiis silmän-hurmaa vain, ei sydammen.\nJes sentään, mikä kyynelvirta juoksi,\nKalventain poskes Rosalinan vuoksi!\nKuin paljon suolavett' on mennyt hukkaan\nHöysteeksi lemmen, jot' ei maistanutkaan!\nEi huokas usvaa päivä poistaa voi;\nViel' oihkinaskin korvissani soi;\nKas! Tuossa vanhan kyyneleenkin tie\nPoskellas vielä huuhtomatta lie.\nJos itses olit, eikä tuskas väärä,\nNiin Rosalina sun ja tuskas määrä:\nMuutuitko nyt? No, langetkoon siis nainen,\nKosk' itse mieskin on noin horjuvainen.\n\nROMEO.\nMua usein moitit Rosalinan tähden.\n\nLORENZO.\nEn lempeesi, vaan kiihkeyteesi nähden.\n\nROMEO.\nJa käskit lempeni mun hautaamaan.\n\nLORENZO.\nNiin, mut en uutta eloon nostamaan.\n\nROMEO.\nOi, älä moiti! Uusi kulta antaa\nLemmestä lemmen, tulta tuleen kantaa;\nSit' ei tuo toinen.\n\nLORENZO.\n                    Niin, hän tiesi, että\nKuort' oli lempes, ilman ytimettä,\nVaan tule, nuori perho, seuraa mua,\nYhdestä syystä tahdon auttaa sua:\nTää liitto heimojenne verivihan\nVoi ehkä kääntää sulaks lemmeks ihan.\n\nROMEO.\nPois täältä! Oi, mua kiire jouduttaa!\n\nLORENZO.\nHiljalleen vaan; ken juoksee, lankeaa.\n\n                            (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Katu.\n    (Benvolio ja Mercutio tulevat.)\n\nMERCUTIO.\nMissä hitossa se Romeo lienee? -- Eikö hän tullut yöksi kotiin?\n\nBENVOLIO.\nEi isän kotiin ainakaan; puhuttelin hänen palvelijataan.\n\nMERCUTIO.\nTuo kalvas, tyly Rosalina luiska\nKiduttaa häntä hulluutehen asti.\n\nBENVOLIO.\nCapulet-ukon heimolainen, Tybalt,\nOn lähettänyt hälle kotiin kirjeen.\n\nMERCUTIO.\nMiekkasille-haaston, totta vieköön!\n\nBENVOLIO.\nRomeo kyllä vastaa puolestaan.\n\nMERCUTIO.\nKen vain kirjoittaa osaa, voinee kirjeeseen vastata.\n\nBENVOLIO.\nTarkoitan että hän kyllä kirjeen kirjoittajalle vastaa siitä, että\nhänessä on mieltä, jos mieli miekkasille.\n\nMERCUTIO.\nVoi, Romeo raukka! Johan hän on kuollut! Vaalean tyttörievun musta\nsilmä on hänet lävistänyt; hänen korvansa on lemmenlaulu puhkaissut;\nhänen sydämmensä keskipienan on tuon sokean joutsipojan nuoli kahtia\nhalkaissut; ja hänessäkö olis miestä Tybaltia vastustamaan?\n\nBENVOLIO.\nNo, mikä uros se Tybalt sitte on?\n\nMERCUTIO.\nParempi kuin uroskissa,[5] sen voin vakuuttaa. Oi! hän on\nkunniaseikkojen urhokas pääkomentaja. Tappelee kuin nuottien mukaan,\ntuntee tahdit, rytmit ja intervallit: vaarinottaa pienimmätkin\nnuottipisteet: yks, kaks, kolme! ja miekka on rinnassasi. Oikea\nsilkkinapin teurastaja! Kaksintaistelija, kaksintaistelija! Ylimys\nparasta kantalajia, mies, joka a'sta o'hon tuntee miekkailun perusteet.\nAh, nuo taivaalliset passadot, temput ja puntit ja --\n\nBENVOLIO.\nJa mitä?\n\nMERCUTIO.\nHiiteen sellaiset houkkamaiset, sammalkieliset, teeskentelevät\nmuotinarrit, jotka ovat niin uusnuottiset turvastaan! \"_Mon Dieu_;\nsaakelin hyvä miekka! -- saakelin miehekäs mies! -- saakelin kelpo huora!\"\n-- Oi, sinä iso-isä, eikö ole surkeata, että meitä vaivaavat nuo\nulkomaiset kärpäset, nuo muotihassakat, nuo _pardonnezmoi't_,\njotka ovat niin piittyneet uuteen muottiinsa, ett'eivät enään\nmitään piittaa vanhasta muotista. Voi, noita kirottuja _bon! bon!_\n\n    (Romeo tulee.)\n\nBENVOLIO.\nTuossa on Romeo! Tuossa on Romeo!\n\nMERCUTIO.\nRommiansa vailla, niinkuin kuivattu silakka. -- Oi, liha, liha, kuinka\nolet kalamustunut! -- Nyt häntä miellyttää sellaiset lirutukset, joita\nPetrarca lasketteli: hänen naiseensa verrattuna oli Laura vaan\nkyökkipiika; -- totta vie! sillä tytöllä oli rakastaja, joka paremmin\nosasi hänestä nimitellä; -- Dido, homsu; Cleopatra, mustalainen;\nHelena ja Hero, hutsuja ja porttoja; Thisbe, sinisilmä tai jotakin\nsellaista, mutta ei mitään itse asiassa. -- Signor Romeo, _bon jour!_\nSiinä ranskalainen tervehdys ranskalaisille roimahousuillesi! Teit\nmeille viime yönä aika sutkan.\n\nROMEO.\nHuomenta, veikkoseni! Minkä sutkan?\n\nMERCUTIO.\nSala-sutkan; sutkit pakoon. Ymmärrätkös?\n\nROMEO.\nAnteeksi, hyvä Mercutio! Minulla oli tärkeät toimet, ja kun semmoiset\non paikat, täytyy kohteliaisuudessa vähän koukkuilla.\n\nMERCUTIO.\nToisin sanoen: semmoisissa paikoissa täytyy miehen koukistua.\n\nROMEO.\nTietysti, kun kumartaa.\n\nMERCUTIO.\nPaikalle osattu, ihan pilkkaan!\n\nROMEO.\nSangen kohtelias selitys!\n\nMERCUTIO.\nMinähän se olenkin oikein kohteliaisuuden kukkanen.\n\nROMEO.\nOi, mikä kukoistava kukkanen!\n\nMERCUTIO.\nNiin kyllä.\n\nROMEO.\nNiin, niin! Yhtä kukoistava kuin minun kenkäni.\n\nMERCUTIO.\nHyvin osattu! Jatka tuota pilaa, kunnes olet kenkäsi kuluttanut; niin\nettä, kun niiden yksinkertainen pohja on piloilla, pilasi vielä\npiloillaankin olisi yhtä pilanpäiväistä.\n\nROMEO.\nOi, yksinkertaista pilaa! Pilaumatonta, aioit kai sanoa?\n\nMERCUTIO.\nTule avuksi, Benvolio! Älyni uupuu.\n\nROMEO.\nLyö ja kannusta! Muuten julistan sinut voitetuksi.\n\nMERCUTIO.\nJos älymme lentää tämmöistä hanhen-hamppua, niin olen minä myyty; sillä\nviides osa sinun älystäsi on enemmän hanhimaista, kuin kaikki minun\nälyni yhteen. Joko hanhi puri?\n\nROMEO.\nNiin, hanhena kyllä ma sinua aina olen pitänytkin.\n\nMERCUTIO.\nTuosta pilasta tekisi mieli purra sinua korvaan.\n\nROMEO.\nÄlä pure, hanhi hyvä!\n\nMERCUTIO.\nPilasi on katkeran kaltaista; liian karvasta kastiketta.\n\nROMEO.\nEikö se hyvin sovi kaltatulle hanhelle?\n\nMERCUTIO.\nNyt tulee paksua pilaa; kasvaa kärpäsestä härkäseksi.\n\nROMEO.\nJa kun härkä pannaan hanheen, tulee siitä oikein härkähanhi.\n\nMERCUTIO.\nNo niin, eikö tämä nyt ole hauskempaa kuin rakastuneena voihkiminen?\nNyt sinä olet ihmismäinen, nyt sinä olet Romeo; nyt olet luonnollinen,\nniin luontosi kuin taitosi puolesta. Sillä tuo höperö rakkaus on suuri\npökkelö-pää, joka kieli roikollaan juoksee edes-takaisin, etsien\njotakin läpeä, johon narrinaamansa piiloittaisi.\n\nROMEO.\nHiljaa jo!\n\nMERCUTIO.\nTahdotko minua hiljentämään laitostani parhaassa vauhdissaan.\n\nROMEO.\nSe voisi muuten tulla liian pitkäksi.\n\nMERCUTIO.\nHoh! Sinä petyt! Lyhyeksihän sen aion tehdä; sillä olinhan juuri\npäässyt painokohtaan, ja arvelin todellakin parhaaksi heittää koko\nlaitoksen.\n\nROMEO.\nTuossapa soma laitos!\n\n    (Imettäjä ja Pietari tulevat.)\n\nMERCUTIO.\nPurje, purje!\n\nBENVOLIO.\nKaksi, kaksi: hame ja mekko.\n\nIMETTÄJÄ.\nPietari!\n\nPIETARI.\nMikä on?\n\nIMETTÄJÄ.\nViuhkani, Pietari![6]\n\nMERCUTIO.\nAnna se hänelle, Pietari, kasvojen peitteeksi, sillä viuhkan on\nulkomuoto kauniimpi.\n\nIMETTÄJÄ.\nHyvää huomenta, hyvät herrat!\n\nMERCUTIO.\nHyvää iltaa, kaunis rouvaseni!\n\nIMETTÄJÄ.\nOnko nyt ilta?\n\nMERCUTIO.\nOn oikein, rouvaseni; tiimapatsaan rietas sormi on nyt ihan keskipäivän\npisteen kohdalla.\n\nIMETTÄJÄ.\nHyi teitä! Mikä olette mies?\n\nROMEO.\nMies semmoinen, rouvaseni, jonka Jumala on luonut itseänsä turmelemaan.\n\nIMETTÄJÄ.\nTotta vieköön, hyvin sanottu: -- itseänsä turmelemaan, niinkö? -- Hyvät\nherrat, voiko kukaan teistä sanoa, missä saisin tavata nuoren Romeon?\n\nROMEO.\nSen minä voin sanoa; mutta nuori Romeo on tavatessanne vanhempi, kuin\nhän oli etsiessänne. Minä olen nuorin sen nimisiä, pahemman puutteessa.\n\nIMETTÄJÄ.\nHyvin sanottu!\n\nMERCUTIO.\nVai niin! Onko pahin hyvää? Sangen hyvä käsitys, todellakin! Älykästä,\nälykästä!\n\nIMETTÄJÄ.\nJos te, herra, olette hän, niin olisi minulla teille vähän puhuttavaa\nkahdenkesken.\n\nBENVOLIO.\nPyytää häntä varmaan illalliselle johonkin.\n\nMERCUTIO.\nParittaja, parittaja! Ho hei!\n\nROMEO.\nMitä vainut?\n\nMERCUTIO.\nEn muuta lintua, kuin paastopiirakan lintua, joka jo on vähän vanhaa ja\nhaaskahtanutta, ennenkuin sitä syödään.\n\n    \"Ei vanhakaan lintu se haittaa tee,\n    Kun se paastona pöytään lyödään;\n    Mut vanhakin lintu se tympäisee,\n    Jos se haaskana vasta syödään.\"\n\nRomeo, tuletko kotiin isäsi luo? Syömme siellä päivällistä.\n\nROMEO.\nTulen jäljestä.\n\nMERCUTIO.\nHyvästi, vanha rouva! Hyvästi, rouva, rouva!\n\n    (Mercutio ja Benvolio menevät.)\n\nIMETTÄJÄ.\nNiin, hyvästi vain! -- Sanokaa, kuka se oli tuo rietas iljetys, joka oli\nniin täynnä koiruutta.\n\nROMEO.\nMuuan herrasmies, joka mielellään kuuntelee omaa puhettansa ja\ntuokiossa puhuu enemmän kuin mistä kuukaudessa voi vastata.\n\nIMETTÄJÄ.\nJos hän minusta mitään puhuu, niin kyllä minä hänet vastaan, vaikka\nolis hän pöheämpi kuin onkaan, ja parikymmentä samanlaista lönttiä\nlisäksi; ja jos en itse voi, niin kyllä niitä on, jotka voivat. Se\nkemeini kanalja! Olenko minä hänen västäräkkejään? Olenko minä hänen\nnarttujaan? -- Ja sinäkin siinä seisot ja siedät että jokainen konna\nnäin saa päälleni karata.\n\nPIETARI.\nEn minä nähnyt kenenkään päällenne karkaavan; ja jos olisin nähnyt,\nniin olisi pamppuni heti ollut maalla, sen vannon. Minä tohdin sen\npaljastaa siinä kuin joku toinenkin, kun vain rehellinen tappelu on\ntarjona ja laki minun puolellani.\n\nIMETTÄJÄ.\nNyt olen, Jumal' avita, niin vihoissani, että jok-ikinen ruumiini jäsen\nvapisee. -- Se kemeini kanalja! -- Pari sanaa vain, hyvä herra! Ja niinkuin\nsanoin, nuori emäntäni käski minun etsiä teitä; mitä hän käski minun\nsanoa, sen pidän takanani. Mutta ensin suokaa minun sanoa teille, että\njos häntä meinaatte vetää nenästä, niinkuin sanotaan, niin se olisi\nhyvin rumaa käytöstä, niinkuin sanotaan; sillä neitoseni on nuori, ja\nsiis, jos le häntä kohtaan valskiutta käytätte, niin olisi rumaa sillä\ntavalla säätyihmistä kohdella, ja sangen hävytöntä lisäksi.\n\nROMEO.\nImettäjä hyvä, vie terveisiä neidillesi ja emännällesi, Minä vakuutan --\n\nIMETTÄJÄ.\nHerrainen aika! Totta totisesti, sen hänelle sanon. Herran Kiesus,\nkuinka hän siitä tulee iloiseksi!\n\nROMEO.\nMitä hänelle sanot? Ethän kuule minua.\n\nIMETTÄJÄ.\nSanon hänelle, että te vakuutatte; sehän on luulisin, oikein hienon\nmiehen tarjous.\n\nROMEO.\nHänt' aattelemaan käske keinoa\nRipille päästäksensä iltapuolla;\nLorenzon kopissa hän ripin saa\nJa vihkimyksen. Tuossa vaivastasi!\n\nIMETTÄJÄ.\nEi, herra hyvä, ei penniäkään!\n\nROMEO.\nSun täytyy, sanon minä; ota.\n\nIMETTÄJÄ.\nSiis iltapuoleen? -- Hyvä; kyllä tulee.\n\nROMEO.\nJää, hyvä eukko, tuonne muurin taa;\nTuo tunnin kuluessa palvelijani\nKöysistä tehdyt tikaportaat sulle,\nJotk' onnen ylipurjeen huippuun minut\nHiljaisess' yössä vievät. Hyvästi!\nTee työsi uskosti, niin vaivas maksan.\nHyvästi! -- Tervehdykset neidillesi!\n\nIMETTÄJÄ.\nSua taivaan herra siunatkoon! Mut kuulkaa!\n\nROMEO.\nMit', imettäjä kallis?\n\nIMETTÄJÄ.\n                       Onko taattu\nTuo miesi? Kauppa, niinkuin tiedätten,\nOn kahden, korvapuusti kolmannelle.\n\nROMEO.\nVakuutan: hän on taattu niinkuin teräs.\n\nIMETTÄJÄ.\nHyvä vain! Minun emäntäni on mitä ihanin neitonen. Herran Kiesus! -- kun\nhän vielä oli pieni rupattaja -- Oo! -- Täällä on eräs ylimys kaupungissa,\neräs Paris niminen herra, joka mielellään iskisi kyntensä häneen; vaan\nhän, se kultanupukka, näkisi yhtä mielellään sammakon, oikean sammakon,\nkuin hänet. Kiusoitan häntä väliin sanoen, että Paris on mitä muhkein\nmies, mutta uskokaa pois, kun näin sanon, muuttuu hän heti vaaleaksi\nkuin pöytäliina. Eikö rosmariini ja Romeo kumpikin ala samalla\nkirjaimella?\n\nROMEO.\nAlkavat. Kuinka niin? Kumpikin ne alkavat R:llä.\n\nIMETTÄJÄ.\nTe, pilkkakirves; R, R.; sehän on kuin koiran ärinää. Ei, minä tiedän\nettä se alkaa toisella kirjaimella; ja hän on siitä tehnyt mitä\nsomimmat soinnut ja sananleikit, teistä ja rosmariinista, niin että\nsydämmenne hyppelisi, kun niitä kuulisitte.\n\nROMEO.\nTerveisiä neidillesi!\n\n    (Menee.)\n\nIMETTÄJÄ.\nKyllä, tuhatkertaisia! -- Pietari!\n\nPIETARI.\nMikä on?\n\nIMETTÄJÄ.\nEdellä, ja joutuin!\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Capuletin puutarha.\n    (Julia tulee.)\n\nJULIA.\nLähetin imettäjän yhdeksältä;\nPalata lupas puoli kymmeneen.\nTavannut ehk'ei häntä. -- Eikö mitä!\nOi, hän on rampa! Lemmen airueksi\nAjatus yksin kelpaa, joka kiitää\nKymmentä joudummin kuin säde päivän,\nJok' ajaa vuorilt' öiset utuvarjot.\nSen vuoks on virkull' Amorilla siivet,\nJa kevytsulka-kyyhkyill' ajaa Venus.\nTiens' ylimmällä huipull' on jo päivä;\nJa yhdeksästä kahteentoista kolme\nOn pitkää tuntia, -- hän vain ei saavu.\nJos veri häll' ois nuori, lämmin, kuuma,\nNiin nopeaan hän lentäisi kuin palli,\nJa kimmoilis mun luotan' armaan luo\nJa sieltä tänne, viestit vieden, tuoden.\nVaan vanhat on, kuin kuolleet oisivat,\nÄtyrät, kähläät, lyijyn-raskahat.\n    (Imettäjä ja Pietari tulevat.)\nHän tulee, ah! -- Oi, imettäjä kulta,\nMit' uutta tiedät? Kohtasitko hänet?\nPois laita miehes.\n\nIMETTÄJÄ.\n                   Varro ulkona!\n\n    (Pietari menee.)\n\nJULIA.\nNo, hyvä eukko-kulta! -- Miks noin synkkä!\nJos synkkä uutises, se riemuin kerro;\nJos riemukas, sen soinnun turmelet,\nKun noin sen muikistellen mulle laulat.\n\nIMETTÄJÄ.\nMa uuvun; hetki hengähtää mun suokaa.\nVoi, luitani mun vihloo! Sekös juoksu!\n\nJULIA.\nMa luuni vaihtaisin sun uutiseesi.\nOi, kerro, hyvä eukko-kulta, kerro!\n\nIMETTÄJÄ.\nJes sentään, mikä kiire! Vartokaahan!\nVähissä hengin olen, niinkuin näette.\n\nJULIA.\nVähissä hengin? Henkeäpä sentään\nSanoa, että vähiss' olet hengin.\nPitemmät viivytykses estelykset,\nKuin tieto, jota niillä viivytät.\nHyvätkö uutiset vai huonot? sano.\nSe sano vain, niin loppua ma varron.\nRauhoita mua: hyvätkö vai huonot?\n\nIMETTÄJÄ.\nNo niin, te olette tuhmasti valinnut; te ette osaa valikoida miestä.\nRomeo! -- Se se vasta mies! -- Tosin hänen kasvonsa jo ovat säällisemmät\nkuin muiden miesten, mutta sääret, ne, ne vasta kaikki voittaa; ja käsi\nja jalka ja ruumis sitten! -- vaikk'ei niistä paljon kannata puhua, niin\nei niillä kuitenkaan ole vertoja. Hän ei ole mikään valio tavoiltaan, --\nmutta siivo kuin lammas, siitä lyön vetoa. -- Onnea matkalle,\ntyttö-raiska; pelkää Jumalaa! -- Oletteko syöneet päivällistä kotona?\n\nJULIA.\nEi, ei; tuon kaiken ennalta ma tunnen.\nHän mitä sanoi naimisista? Mitä?\n\nIMETTÄJÄ.\nVoi jesta päätäni! Kuin sitä särkee!\nSe jyskää niinkuin lentäis kappaleiksi.\nJa selkääni! -- Voi, selkääni, voi, voi!\nHiis teidät vieköön, näin kun sinne tänne\nMua juoksutatte, niin ett' ihan kuolen.\n\nJULIA.\nMua varsin huolettaa sun huono vointis.\nMut kulta, kulta, kulta eukko kerro,\nMit armas puhui?\n\nIMETTÄJÄ.\n                 Armahanne puhuu\nKuin kunnon, hyvä, kohtelias, kaunis\nJa, totta vie, kuin siivo mies; -- Miss' äitinne?\n\nJULIA.\nMiss' äitinikö? -- Huonehessa tuolla;\nHe, missäs muuten? Kuinka kiertäin vastaat:\n\"Armaanne puhuu niinkuin kunnon mies, --\nMiss' äitinne?\"\n\nIMETTÄJÄ.\n                Oi, pyhä, hurskas neitsyt!\nNoin kiivasko? Haa, katsos vain? Ja tääkö\nHaudetta särkeville säärilleni?\nVast'edes käykää itse asianne.\n\nJULIA.\nKuink' elämöit! -- No, mitä sanoi Romeo?\n\nIMETTÄJÄ.\nRipille tänään saatteko te mennä?\n\nJULIA.\nSaan.\n\nIMETTÄJÄ.\nLorenzon kammioon siis rientäkää?\nMies siell' on, joka teistä tekee vaimon.\nKah, veri hurja poskillenne lentää!\nNe oiti liekehtii, kun uutta kuuluu.\nTe kirkkoon juoskaa; minä toista tietä\nKäyn tikapuita noutamaan, ett' armas\nPimeän tullen linnunpesään pääsee.\nNäin puuhaan riemujenne vuoks kuin juhta.\nVaan taakkannepa tekin saatte kohta.\nNyt menen syömään. -- Kirkkoon joutuun vaan!\n\nJULIA.\nHyvästi! Riennän iki-onnelaan.\n\n                    (Menevät.)\n\n\nKuudes kohtaus.\n\n    Lorenzon kammio.\n    (Lorenzo ja Romeo tulevat.)\n\nLORENZO.\nNiin taivas siunatkoon tään pyhän liiton,\nEtt'ei ois vasta meillä syytä suruun.\n\nROMEO.\nAmen, amen! Vaan antaa surun tulla,\nEi vertoja se vedä riemulle,\nMin tuottaa lyhyt näkemisen hetki.\nKätemme yhteen siunaa; tehköön sitten,\nMin voi, tuo lemmen-kuristaja kuolo,\nKun omakseni vain ma hänet saan!\n\nLORENZO.\nNoin hurjall' ilolla on hurja loppu,\nSe kuolee riemuunsa, kuin suuteloonsa\nTuli ja ruuti riutuu. Mesi makein\nSe liika-imelyyttään äitelyyttää\nJa maistaissa jo maitin hävittää.\nSiis lemmi maltilla, se lempi kestää:\nHitaus ja hoppu joutumista estää.\n    (Julia tulee.)\nTuoss' on jo neiti. -- Oi, noin kevyt jalka\nKiveä kuluksi ei kuluta.\nNe lempivät ne kulkee seitillä,\nMi kesä-ilman auterella leijuu.\nEivätkä putoo: niin on turhuus kevyt.\n\nJULIA.\nHyv' iltaa, hurskas isä!\n\nLORENZO.\n                         Romeo kiittää\nMolempain puolesta.\n\nJULIA.\n                    Hänelle samaa,\nOis muuten hänen kiitoksessaan liikaa.\n\nROMEO.\nOi, Julia! Sun jos riemus määrä on\nNiin täys kuin mun, ja kauniimmin kun taidat\nSit' ilmaista, niin hengelläsi ilmaa\nNyt höystytä, ja kieles sävelillä\nJulista onnen autuutta, min tuottaa\nTää armas hetki meille kummallenkin.\n\nJULIA.\nSanoja rikkaampi on tunteen hyvyys:\nYdin sen ylpeys on eikä kuori.\nKerjääjä aarteittensa määrän tietää;\nMun lempen' aarre on niin ääretön,\nEtt'en voi laskea sen puolta määrää.\n\nLORENZO.\nMua seuratkaatte: heti toimeen käymme.\nTe ette kahdenkesken ennen jää.\nKuin pyhä kirkko teidät yhdistää.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nKOLMAS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Julkinen paikka.\n    (Mercutio, Benvolio, kantapoika ja palvelijoita tulee.)\n\nBENVOLIO.\nMercutio hyvä, lähtekäämme täältä!\nOn päivä kuuma, Capuletit liikkuu;\nJos heitä kohtaamme, niin syntyy riita:\nNäin heltehessä kuuma veri kiehuu.\n\nMERCUTIO.\nSinä näytät olevan niitä pukareita, jotka, heti kun ovat kapakan\nkynnyksen yli astuneet, paiskaavat miekkansa pöytään, sanoen: \"Jumala\nsuokoon, etten sinua tarvitsisi!\" Mutta kun toinen ryyppy on päähän\nkiehahtanut, laskettavat sillä juomanlaskijaa, ja aivan ilman syytä.\n\nBENVOLIO.\nOlenko minä moisen pukarin kaltainen?\n\nMERCUTIO.\nOlet kuin oletkin: semmoinen tuittujaakko, ett'ei moista koko\nItaliassa; yhtä kiivas vihastumaan, ja yhtä vihainen, kun kiivastut.\n\nBENVOLIO.\nVieläkö samaa sorttia?\n\nMERCUTIO.\nNiin, jos olisi kaksi samaa sorttia, niin pian ei olisi yhtäkään\njäljellä, sillä toinen tappaisi toisen. Sinä, niin! -- sinä riitaannut\ntoisen kanssa siitä syystä, että hänellä on hiuskarva enemmän tai\nvähemmän parrassaan kuin sinulla. Miehen kanssa, joka pähkinöitä\nsärkee, haastat sinä riitaa siitä syystä vain, että sinulla on\npähkinän-ruskeat silmät. Mikä muu silmä, kuin mokoma silmä, voi\nmokomasta riitaa haastaa! Sinun pääsi on niin riitaisuutta täynnä kuin\nmuna herkkua; ja kuitenkin on pääsi piesty pehmeäksi kuin munaherkku\nriitaisuutesi takia. Miestä vastaan, joka kadulla yski, nostit jupakan\nsiitä syystä, että hän herätti päiväsessä loikuvan koirasi. Etkös\nkerran haastanut riitaa erään räätälin kanssa siitä, että hän oli\npäälleen pukenut uuden nuttunsa ennen pääsiäistä? Ja toisen kanssa\nsiitä, että hän oli kiinnittänyt uudet kenkänsä vanhoilla rihmoilla?\nJa kuitenkin tahdot minua moittia riitelemisestä!\n\nBENVOLIO.\nJos minä olisin niin kärkäs riitaan kuin sinä, niin ei kukaan voisi\nviideksi neljännes-tunniksi taata henkiparkaani.\n\nMERCUTIO.\nHenki-parkaasi! Mies-parkaa!\n\nBENVOLIO.\nHenkeni kautta! Tuossa tulevat Capuletit.\n\nMERCUTIO.\nKenkäni kautta! Se ei minua koske.\n\n    (Tybalt y.m. tulee.)\n\nTYBALT.\nPysykää liki; puhuttelen heitä. --\nHuomenta! Yhdelle vain yksi sana.\n\nMERCUTIO.\nYksikö sana vain yhdelle? Pankaa parittain: sana ja isku.\n\nTYBALT.\nSiihen olen valmis, kun vaan annatte mulle syytä.\n\nMERCUTIO.\nEttekö voisi syytä saada antamatta!\n\nTYBALT.\nSinä, Mercutio, olet sopusoinnussa Romeon kanssa. --\n\nMERCUTIO.\nSopusoinnussa? Mitä? Teetkö meistä soittoniekkoja? Jos meistä\nsoittoniekkoja teet, niin varo ett'et saa kuulla pelkkää epäsointua.\nTässä on minun jouseni; tämä kyllä panee sinut tanssimaan. Saakeli\nsoikoon! Sopusoinnussa!\n\nBENVOLIO.\nMe tässä haastelemme kaikkein kuullen\nJohonkin syrjäpaikkaan lähtekää;\nPuhukaa kiihkotta; tai erotkaa.\nTäss' ällistelee meitä kaikkein silmät.\n\nMERCUTIO.\nNo ällistelkööt, siksi ne on luodut;\nKenenkään käskystä en minä väisty.\n\n    (Romeo tulee.)\n\nTYBALT.\nTe jääkää rauhaan; tuo mun mieheni.\n\nMERCUTIO.\nKäyn hirteen, jos on teidän puku hällä.\nEdellä menkää vain, hän teitä seuraa;\nHän siinä mielessä on kyllä -- mies.\n\nTYBALT.\nSe rakkaus, jonka sulle vannoin, Romeo,\nSupistuu kahteen sanaan: olet konna!\n\nROMEO.\nSyy, mikä mull' on rakastaa sua, Tybalt,\nPidättää kiukun, jota muuten sietäis\nTuollainen tervehdys. En ole konna.\nHyvästi! Huomaan ett'et mua tunne.\n\nTYBALT.\nSeis, poika! Tuoll' et maksa loukkausta,\nJonk' iskit minuun. Käänny, vedä miekkas!\n\nROMEO.\nEn koskaan sua loukannut, sen vannon.\nEnemmän sua rakastan kuin luulet,\nSyyn kunnes tietää saat mun rakkauteeni.\nSiis, hyvä Capulet, -- se nimi kallis:\nKuin omani on mulle, -- malta mieles.\n\nMERCUTIO.\nHyi, häpäisevää, halpaa nöyryyttä!\nMiekalla tukkiellaan moisen suu.\n    (Paljastaa miekkansa.)\nNo, Tybalt, hiirten hirmu, otellaanpas!\n\nTYBALT.\nMinusta mitä tahdot sinä?\n\nMERCUTIO.\nEn muuta, hyvä uroskissa, kuin yhden yhdeksästä hengestäsi; sen aion\nnoin sivumennen siepata; ja vast'edes, jos tarvis vaatii, pehmittää ne\nmuut kahdeksankin. No, vedä huiskasi kotelostaan! Joutuun! Muuten minun\nhuiskaa korvissasi, ennenkuin sinun on tupesta maalla.\n\nTYBALT.\nMin' olen valmis.\n\n    (Paljastaa miekkansa.)\n\nROMEO.\nMercutio hyvä, pistä tuppeen miekkas!\n\nMERCUTIO.\nNo, herra, temppujanne näyttäkää!\n\n    (Taistelevat.)\n\nROMEO.\nBenvolio, vedä miekkas, mene väliin! --\nHävetkää, herrat! Väkivalta pois!\nTybalt, -- Mercutio, -- prinssi kieltänyt on\nKaikk' ottelut Veronan kaduilla. --\nSeis, Tybalt! -- Oi, Mercutio! --\n\n    (Tybalt puoluelaisineen poistuu.)\n\nMERCUTIO.\n                              Haavan sain.\nKirotut suvut nuo! -- Min' olen myyty. --\nHän lähtikö, ja ehjänä?\n\nBENVOLIO.\n                        Kuin? Haavan\nSa saitko?\n\nMERCUTIO.\n           Naarmun, naarmun, vaan se riittää. --\nHoi, poika! -- Nouda haavuria, lurjus!\n\n    (Kantapoika menee.)\n\nROMEO.\nMiehuutta, ystävä! Haava ei liene isokaan.\n\nMERCUTIO.\nEi, niin syvä se ei ole kuin kaivo, eikä niin leveä kuin kirkon-ovi;\nvaan siinä on tarpeeksi, se riittää. Kysykää minua huomenna, niin\ntapaatte minut haudan hiljaisena. Kyllä minä nyt olen suolattu, se on\nvarma. -- Kirotut nuo teidän sukunne! -- Hiisi olkoon, että koira, rotta,\nhiiri, kissa noin kynsii miehen kuoliaaksi! Mokoma pöyhkäri, roisto,\nlurjus, joka taistelee taskukirjan mukaan! -- Miksi, piru vieköön, te\nväliimme tulitte! Teidän käsivartenne alta minä sain haavani.\n\nROMEO.\nParasta tarkoitin.\n\nMERCUTIO.\nBenvolio, auta mua katon alle,\nMa muuten pyörryn. -- Vietävät nuo suvut!\nMatojen ruokaa minust' ovat tehneet.\nOsani sain, ja hyvän. -- Hiiden suvut!\n\n    (Mercutio ja Benvolio menevät.)\n\nROMEO.\nYlimys, prinssin lähin heimolainen\nJa oma ystäväni, minun kauttain\nSai kuolinhaavan; kunniani tahras\nTybaltin solvaus, Tybaltin, jok' äsken\nMun tuli langokseni. -- Armas Julia!\nSun kauneutes mun hempeäks on tehnyt\nJa miehen tarmon povestani vienyt.\n\n    (Benvolio palajaa.)\n\nBENVOLIO.\nOi, Romeo! Mercutio on kuollut!\nYlevä henkens' ylös pilviin nousi,\nJa liian varhain halvaks katsoi maan.\n\nROMEO.\nTuo yksi turma muita mukanaan:\nViel' uutta tulee; tää ol' alku vaan.\n\n    (Tybalt palajaa.)\n\nBENVOLIO.\nTuoss' on hän taas, se raivopäinen Tybalt.\n\nROMEO.\nElossako? ja voiton-riemukkaana?\nJa surmattuna on Mercutio!\nPois taivaaseen, sa armahtava sääli!\nTulinen raivo olkoon oppaani!\nNyt, Tybalt, peruuta tuo konnan nimi,\nJonk' äsken sulta sain; Mercution sielu\nOn vasta hiukan matkaa päämme päällä;\nSe seurakseen sua vartoo: sun tai mun\nTai molempien täytyy täältä mennä.\n\nTYBALT.\nTääll' olit, poika-lurjus, hänen puoltaan,\nNyt seuraa häntä.\n\nROMEO.\n                  Tuo sen ratkaiskoon!\n\n    (Taistelevat; Tybalt kaatuu.)\n\nBENVOLIO.\nPois, Romeo! Porvarit on aseissa,\nJa Tybalt surman saanut: -- älä seiso\nNoin tuijotellen! Jos sun tavoittavat,\nSun prinssi kuoloon tuomitsee. Pois! Joutuin!\n\nROMEO.\nVoi mua, onnen narria!\n\nBENVOLIO.\n                       Miks viivyt?\n\n    (Romeo menee.)\n    (Porvareita y.m. tulee.)\n\n1 PORVARI.\nMiss' on se Mercution surmaaja?\nMihinkä murhamies, se Tybalt, karkas?\n\nBENVOLIO.\nHän tuossa makaa.\n\n1 PORVARI.\n                  Nouskaa, herra! -- Tulkaa!\nNimessä prinssin käsken; mua kuule!\n\n    (Prinssi seurueineen, Montague, Capulet,\n    heidän vaimonsa ja muita tulee.)\n\nPRINSSI.\nKen julkea se tämän riidan alkoi?\n\nBENVOLIO.\nIlmoittaa, jalo prinssi, minä taidan\nTän onnettoman kinastuksen laidan.\nKen tappoi lankosi Mercution,\nHän tuoss' on surmaamana Romeon.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nVoi, Tybalt, lanko! Veljen lapsi, voi!\nOi, prinssi! Capulet! Vielä huppeloi\nTuo veri kallis! -- Prinssi, veren tään\nMontague saakoon maksaa verellään.\nVoi, lanko, lanko!\n\nROMEO.\nBenvolio, kuka tämän vainon nosti?\n\nBENVOLIO.\nTuo Tybalt, jolle Romeon miekka kosti.\nKauniisti puhui Romeo, huomautti\nSyyn turhuutta ja uhkas vihallanne.\nTuon kaiken vaikka kertoi lempein katsein\nJa hellin äänin, maassa polvillaan,\nTybaltin tyyntynyt ei hurja raivo.\nSovulle kuurona hän raudan työnsi\nMercution kelpo rintaan, joka suuttuin\nMurhaavan terän terää vastaan käänsi,\nJa, ivall' urhon, toisin käsin torjui\nPois kylmää kuolemaa ja toisin viskas\nSen Tybaltiin, jok' osaavasti taas sen\nTakaisin paiskas. Romeo ääneen huusi:\n\"Seis, erotkaa!\" ja joudummin kuin kieli\nVälihin käsi rivahti ja maahan\nHeilt' aseet löi. Sen käden alta tapas\nTybaltin sala-isku Mercution\nJa tältä hengen vei; nyt Tybalt karkas,\nMut tuli oiti jälleen Romeon luokse,\nJok' antoi kostolle nyt vasta valtaa.\nHe iskivät kuin leimaus; ennenkuin,\nHeit' erottaakseen', ehdin vetää miekan,\nSai surmans' uljas Tybalt. Tää on totta,\nTai saatte Benvolion hengen ottaa.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nTuo mies on Montaguelle heimolainen;\nLuo valheit' ystävyydestä hän vainen.\nKakskymment' oli heitä yhtä vastaan,\nJa nuo sai hengen yhdelt' ainoastaan.\nMa oikeutt' anon: Tybalt Romeon\nOn surmaama, siis Romeo kuolkohon!\n\nPRINSSI.\nRomeo hänet, hän Mercution surmas;\nKen sovittaa sen veren?\n\nMONTAGUE.\n                        Romeo ei;\nMercution ystävyys vain hänet hurmas;\nMit' oisi laki vienyt, sen hän vei:\nTybaltin hengen.\n\nPRINSSI.\n                 Ja tuon teon saa\nHän oiti maanpaolla sovittaa.\nMinuunkin koskee hurja kapinanne,\nVereni vuotanut on riidoissanne;\nMut vaadinpa niin tuiman sovinnon,\nEtt' ijäks tappioni muistoss' on.\nEn korviini ma ota estelyitä,\nEi rukous, ei itku poista syitä;\nNe säästäkää siis. Romeo joutuin pois!\nHän tavattaissa kuolon oma ois.\nPois ruumiit! Älköön käsky olko turhaa;\nKen murhan anteeks suo, se itse murhaa.\n\n                             (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Huone Capuletin talossa.\n    (Julia tulee)\n\nJULIA.\nOi, joutuin, joutuin, tulivaljakot,\nAsuntoon Phoiboon! Moinen ohjamies,\nKuin Phaeton, länteen teidät ruoskall' ajais\nJa yön tois pilvimustan tuota pikaa. --\nYö lempiharras, taajaan verhoos peitä\nKärkkäiden silmät, että Romeo hiipis\nKenenkään näkemättä syliini!\nRakkauden soihtuna on lemmen teillä\nSen oma kauneus; tai jos on se sokko,\nSe parhain yössä viihtyy. -- Tule, yö,\nSa tyyni, puhdas, mustahuntu vaimo,\nMua neuvo, miten voittajakin hukkaa,\nKun voittosill' on kaksi nuorta kukkaa.\nVaipallas mustall' arkaa verta peitä,\nMi poskillani liehuu, kunnes lempi,\nTuo kaino, rohjentuu, ja puhtaiks aivan\nTyöt tosilemmen huomaa. Tule, yö!\nTule, Romeo! Tule, sinä päivä yössä!\nYön siivillä sä olet valkeampi\nKuin korpin seljäll' uusi lumi. -- Tule,\nYö armas, kaunis, mustasilmä yö!\nTuo mulle Romeo! Ja jos hän kuolee,\nNiin tähtilöiksi pieniks hänet jaa,\nJa taivaan kasvot hän niin kaunistaa,\nEtt' yöhön kaikki mailma ihastuupi\nJa uljaalt' auringolta arvon kieltää. --\nOi, lemmentilan olen ostanut,\nVaan viel' en sitä omaa; myyty olen,\nVaan nauttimaton. Päivä tää niin pitk' on,\nKuin juhla-aaton yö on lapselle,\nJok' uudet vaatteet saanut on, mut niit' ei\nSaa vielä käyttää. Tuoss' on imettäjä;\nHän uutta tietää; joka suu, ken lausuu\nVain Romeon nimen, puhuu taivaan kieltä.\n    (Imettäjä tulee, köysitikkaat kainalossa.)\nMit' uutta? Mitä tuo? Ah, tikkaatko\nTuot Romeota varten?\n\nIMETTÄJÄ.\n                     Tikkaat, niin!\n\n    (Paiskaa ne maahan.)\n\nJULIA.\nVoi! Mitä? Käsiäsi vääntelet:\n\nIMETTÄJÄ.\nVoi sentään! Hän on kuollut, kuollut, kuollut!\nHukassa, neiti, hukass' olemme! --\nAh, voi! -- Hän poiss' on, kuollut, surman saanut!\n\nJULIA.\nNiin pahansuopa voiko taivas olla?\n\nIMETTÄJÄ.\nEi taivas, mutta Romeo. -- Romeo, Romeo!\nKen olis sitä luullut? -- Romeo --\n\nJULIA.\nOletko paholainen, noin kun kiusaat?\nTuo tuskanparkua on julman hornan.\nSurmasko itsensä hän? Sano: surmas;\nSe pieni sana \"surmas\" myrkkyisemp' on\nKuin basiliskin surmaavainen katse.\nMun surma vie, jos surma tuo on totta.\nHän onko kuollut? On tai ei: pien' ääni\nNyt riemun tuo tai tuskan elämääni.\n\nIMETTÄJÄ.\nMa haavan näin, ja näin sen omin silmin,\nKies' auta! -- rinnass' urheassa tuossa;\nVerinen ruumis, verinen ja kurja,\nJa kalvas, tuhkan kalvas, veriss' aivan,\nHurmeessa aivan; -- pyörryin, kun sen näin.\n\nJULIA.\nOi, murru, sydän! Sydän-parka, murru!\nVankeuteen, silmä! Vapautt' älä toivo!\nMaaks muutu, kurja maa! Täys määräs on!\nYks arkku sulkee sun ja Romeon!\n\nIMETTÄJÄ.\nOi, Tybalt. Tybalt! Ystäväni parhain!\nOi, sievä Tybalt! Kunnon ylimys!\nEtt' täytyy sinut kuolleena mun nähdä --!\n\nJULIA.\nMik' on se myrsky, joka kiekkuu noin?\nTybaltko kuollut? Romeo murhattu?\nLankoni kallis, kallein puolisoni?\nNyt torvi julma tuomiolle soita!\nKen enää elää, kun nuo kaks on poissa?\n\nIMETTÄJÄ.\nPoiss' Tybalt on, maanpakoon Romeo syösty;\nTybaltin murhamies maanpakoon syösty.\n\nJULIA.\nVoi! Tybaltinko tappoi Romeo?\n\nIMETTÄJÄ.\nHe, tappoi, tappoi. Voi! Voi meitä! Tappoi.\n\nJULIA.\nOi, kyinen sydän kukka verhon alla!\nNoin kaunisko se louhikäärmeen luola?\nKiusaaja-enkel'! Ihanainen julmuus!\nSusimas lammas! Kyyhkynsulka korppi!\nOlemus rietas, taivaan pukimissa!\nSelvimmän muotos selvä vastakohta:\nKirottu pyhimys ja kunnon konna!\nOi, luonto! Mitä hornassa sa teit,\nKun paholaisen hengen majaks annoit\nNoin kauniin ruumiin paratiisin? Milloin\nNoin somissa näit kansissa sa kirjan\nNoin halpa-aineisen? Voi, että vilppi\nNoin loistavassa linnass' asuu!\n\nIMETTÄJÄ.\n                                Miehiss'\nEi löydy kuntoa, ei kunniaa;\nNe kaikk' on konnia ja pettureita,\nValapattoja ja ulkokullatuita. --\nHoi, Pietari! Tuo pieni naukku mulle!\nNää vaivat, tuskat, murheet tekee vanhaks.\nHäpeä Romeolle!\n\nJULIA.\n                Kieles syököön\nSe toivo! Hänt' ei luotu häpeäksi.\nHäpeä häpee noilla kulmill' olla,\nJoill' itse kunnia kruunattava ois\nMaailman kaiken yksinvaltiaaksi.\nMua julmaa oi, kun häntä toruin!\n\nIMETTÄJÄ.\n                                 Hyvää\nPitäiskö langon murhaajasta haastaa?\n\nJULIA.\nPahaako miehestäni puhuisin?\nMies-raukka! Kenen kieli hyväilis\nSun nimeäs, jos minä, joka äsken\nVaimokses tulin, sitä raateleisin?\nVaan lankoni miks murhasit, sa julma?\nTuo julma murhannut ois mieheni. --\nPois lähteeseenne, hupsut kyyneleet!\nNoreenne tuskan veroa on, erheess'\nIlolle uhraatte ne. Miehen' elää,\nJonk' oisi Tybalt surmannut, ja Tybalt.\nTuo surmamies, on itse surman saanut.\nTuo kaikk' on lohdutusta: miks siis itken?\nYks sana, julmempi kuin langon kuolo,\nMun surmasi. Sen mielist' unhottaisin;\nMut voi! Se muistoani ahdistaa,\nKuin tunnon tuska rikollisen mieltä.\n\"Pois Tybalt on, maanpakoon Romeo syösty!\"\nMaanpakoon! Maanpakoon! Tuo yksi sana\nTuhansin Tybalteja surmaa. Eikö\nTybaltin kuoloss' yksin tuskaa kyllin?\nTai, -- liitossa jos karvas suru viihtyy\nJa toisten tuskain seuraa kaipaa, -- miks'ei\nTybaltin kuolonsanaa seurannut\nIsän tai äidin, niin, tai kumpaisenkin?\nVähemmän tuota oisin vaikeroinut.\nVaan Tybaltin kun kuolemata seuras:\n\"Maanpakoon Romeo!\" -- niin sen sanan kautta\nOn isä, äiti, Tybalt, Romeo, Julia,\nKaikk', kaikki surmattu. -- \"Maanpakoon Romeo!\" --\nTuon sanan surmalla ei määrää, rajaa,\nEi sanoissa sen tuskan ilmoittajaa. -- \nMiss' isä nyt ja äiti lienevät?\n\nIMETTÄJÄ.\nTybaltin ruumiin vieress' itkevät.\nJos tahdotte, niin teidät sinne saatan.\n\nJULIA.\nHe haavat peskööt kyyneleillään; heidän\nKun kuivuu, silloin tulee vuoro meidän.\nPois tikkaat! Köysi-parka, pettynyt\nKuin minäkin: maanpaoss' on Romeo nyt!\nNe oli tehty portaaks onnelaan,\nMut impileskenä nyt kuolla saan.\nKäy, eukko, morsiusvuoteheni laita:\nEi Romeo, vaan kuolo mun saa naida!\n\nIMETTÄJÄ.\nPois huoneeseenne! Lohdutukseks' teille\nMa Romeon etsin; tiedän missä on hän.\nYöks tänne tulee Romeo, kuulkaatte;\nLorenzon luona piilee ystävänne.\n\nJULIA.\nHänt' etsi! Sormus tuo vie armaalle;\nJäähyväisille pyydä häntä tänne.\n\n                          (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Lorenzon kammio.\n    (Lorenzo ja Romeo tulevat.)\n\nLORENZO.\nTule esiin, Romeo! Esiin, pelvon mies!\nAvuihis murhe rakastunut on\nJa kovan kohtalon sait aviokses.\n\nROMEO.\nMit', isä? Mik' on prinssin tuomio?\nMun tuttavuuttani mik' etsii murhe,\nJot' en jo tuntis?\n\nLORENZO.\n                   Liiaksikin olet\nSa tutustunut moiseen turma-seuraan.\nMa tiedon saatan prinssin tuomiosta.\n\nROMEO.\nSe tuomio julma lie kuin tuomiopäivä?\n\nLORENZO.\nEi; lievempi se tuli tuomio:\nVain ruumiin maanpako, ei ruumiin kuolo.\n\nROMEO.\nMaanpako? Armahda! Oi, sano: kuolo!\nMaanpaolla on katse hirmuisempi --\nKuin kuololla. Maanpaost' älä puhu?\n\nLORENZO.\nVeronast' olet vain maanpakoon syösty;\nOi, kärsi: suur' on maailma ja laaja.\n\nROMEO.\nEi maailmaa Veronan ulkopuolia.\nVaan kiirastuli, piina, horna itse.\nMaanpako täält' on pako maailmasta,\nJa pako maailmast' on kuolemaa;\nMaanpako siis on kuolon epänimi.\nJos kuoloa sa maanpaoksi sanot,\nLyö pääni poikki kultakirveellä\nJa naurat iskulle, mi surmaa mun.\n\nLORENZO.\nOi, syntisyyttä! Kiittämätönt' uhkaa!\nTyös laki sanoo kuolemaks: mut prinssi\nArmosta syrjään työnsi lain ja muutti\nTuon mustan kuolo-sanan maanpaoksi.\nSe suurt' on armoa, ja sit' et huomaa.\n\nROMEO.\nEi armoa, vaan piinaa. Taivas tääll' on,\nMiss' elää Julia; joka kissa, koira,\nPieninkin hiiri, halvin mato täällä\nTaivaassa elää ja saa hänet nähdä,\nSit' ei saa Romeo. Suuremp' arvo, onni,\nSuurempi suosio on kärpäsellä\nKuin Romeolla: se saa kosketella\nTuon kalliin käden valkoist' ihmettä\nJa ryöstää noilta huulilt' iki-onnen,\nJotk', ujoillen kuin Vestan immet, aina\nVain punoittavat, luullen synniks muiskun.\nSit' ei saa Romeo, hän on maanpaossa.\nKärpäinen saa, mun paeta vaan täytyy:\nSe vapaa on, mut minä maanpaossa.\nJa maanpakoa kuolemaks et sano?\nSull' eikö valmist' ole myrkkyä,\nTai hiottua veistä, taikka muuta,\nJos kuinka halpaa, äkkisurman tuojaa,\nKuin \"maanpako\", mua tappaakses? \"Maanpako!\"\nOo, munkki! Tuota sanaa helvetissä\nKirotut ulvovat! Kuin hennot sinä,\nJok' olet pappi, synninpäästäjä,\nJa rippi-isä, julki-ystäväni,\nMun murtaa tuolla sanalla: maanpako?\n\nLORENZO.\nSa hurja houkko, kuule mitä puhun.\n\nROMEO.\nOi, taaskin sinä maanpaosta puhut.\n\nLORENZO.\nMa sulle annan turvan sitä vastaan:\nVastusten lääkemaito, viisaustiede,\nSua lohduttaa, vaikk' olet maanpaossa.\n\nROMEO.\nTaas \"maanpako\"! -- Vie hirteen viisaustietees!\nJos viisaustiede ei voi Juliaa luoda,\nKyliä siirtää, tuomioita muuttaa,\nEi kelpaa se, ei auta se; vait', vaiti?\n\nLORENZO.\nNäen, ett' on hupsut kuuroja.\n\nROMEO.\n                              No kuinkas,\nKosk' ovat viisahatkin sokeita?\n\nLORENZO.\nTilastas suo mun keskustella kanssas.\n\nROMEO.\nSiit' et voi haastaa, jot' et tunne. -- Nuori\nJos oisit niinkuin minä, Julia armaas,\nVaan tunnin nainut, Tybalt murhattu,\nLemmestä hehkuvainen niinkuin minä,\nJa maanpaossa niinkuin minä, -- silloin\nSa voisit haastaa, silloin tukkaas raastaa,\nJa maahan heittäydä, kuin minä nyt,\nJa ottaa luomattoman hautas mittaa.\n\n    (Heittäytyy maahan; kolkutetaan ovea.)\n\nLORENZO.\nOi, nouse! Kolkutetaan. Piiloon, Romeo!\n\nROMEO.\nEn! jos ei raskaan mielen huokaukset\nMua usman lailla urkkijoilla suojaa.\n\n    (Kolkutetaan.)\n\nLORENZO.\nHaa! Kuule tuota! -- Kuka siellä! -- Nouse!\nKiinn' ottavat sun. -- Tulen. -- Nouse, riennä\nTyöhuoneeseeni! -- Pian! -- Herran tähden.\nTuot' ykspäisyyttä! -- Tulen, tulen.\n    (Kolkutetaan.)\n                                   Ken se\nNiin jyskyttää? Mik' asia? Mist' ollaan?\n\nIMETTÄJÄ (ulkona).\nOvi avatkaa, niin asiani kerron;\nMun Julia lähetti.\n\nLORENZO.\n                   No, tervetullut!\n\n    (Imettäjä tulee.)\n\nIMETTÄJÄ.\nOi, pyhä isä! Sano, pyhä isä,\nMiss' on se Romeo, neitoseni mies?\n\nLORENZO.\nMaass' on hän tuossa, päissään kyyneleistään.\n\nIMETTÄJÄ.\nAh! Hän on aivan niinkuin neitoseni,\nJuur' niinkuin hän.\n\nLORENZO.\n                    Oi, tuskan sopuisuutta!\nSurullist' yhtäläisyyttä!\n\nIMETTÄJÄ.\n                          Noin hänkin\nVain makaa, itkee, nyyhkii, nyyhkii, itkee. --\nOi, nouskaa! Mies jos olette, niin nouskaa!\nVain Julian vuoksi, hänen vuokseen nouskaa!\nMiks vaivutte noin syvään voivotukseen?\n\nROMEO.\nImettäjä!\n\nIMETTÄJÄ.\nAh, herra! -- Kuolema on kaiken loppu.\n\nROMEO.\nPuhuitko Juliasta? Kuinka voi hän?\nMun paatuneeksko murhaajaksi luulee,\nOnnemme lapsuuden kun tahrasin\nVerellä, hänelle niin likeisellä?\nMiss' on hän? Kuinka voi hän? Mitä sanoo\nLemp-ystävä, kun rikoin lemmen liiton?\n\nIMETTÄJÄ.\nEi mitään, ei, vaan itkee itkemistään,\nVuoteelleen kaatuu, pystyyn karkaa sitten\nJa huutaa: \"Tybalt!\", kirkuu: \"Romeo!\"\nJa kaatuu taasen.\n\nROMEO.\n                  Ikäänkuin tuo nimi,\nKuin kalman tuliputkest' ammuttuna,\nSurmaisi hänet, niinkuin langon surmas\nKirottu käsi sen. -- Oi, sano, munkki,\nMik' osa tätä kurjaa ruottoa\nNimeni kätkee? Sano, että voisin\nSen inhan luolan ryöstää.\n\n    (Paljastaa miekkansa.)\n\nLORENZO.\n                          Seis, sa hurja!\nOletko mies? Sun muotos sanoo: olet;\nMut kyynelees on naisen; tekos hurjat\nTodistaa pedon järjetöntä vimmaa.\nMuodoton nainen miehen muodossa!\nJa kummassakin muodoss' ilkipeto!\nSua säikyn: pyhän munkistoni kautta!\nTasaisemmaksi mielenlaatus luulin.\nTybaltin tapoit; tapatko nyt itses?\nTapatko vaimos, joka sinuss' elää,\nKun vihakäsin omaan henkees ryhdyt?\nSukuas, maata, taivasta miks herjaat?\nSukusi, maa ja taivas sinuss' yhtyy,\nVaan heittää pois ne tahdot kerrassaan.\nHyi! Muotos, lempes, järkes häpäiset.\nKuin korkuri sa rikas kaikest' olet,\nMut tavall' oikeall' et mitään käytä\nTuon muotos, lempes, järkes somisteeksi.\nSun jalo muotos on vain vahakuva,\nJos miehen tarmosta se vieraantuu;\nSun kallis lemmenvalas pattovala,\nJos tapat kullan, jolle lemmen vannoit;\nSun järkes, muodon kaunistus ja lemmen,\nMut kelvotonna niiden johtajaksi,\nTulehen syttyy huonon hoidon kautta,\nKuin ruuti kahlaan soltun sarvessa,\nJa oma turvakeinos sinut silpoo\nMies ole! Nouse! Armas Julias elää,\nHän, jonka vuoks juur' äsken olit kuolla:\nSe onni on; sun Tybalt tappaa aikoi,\nVaan sinä tapoit Tybaltin: taas onni;\nSua laki kuololl' uhkas, mutta leppyi\nJa maanpaoks sen muutti: onni sekin;\nHarteilles laskee siunausten taakka,\nSua kosii onni korupuvussaan;\nVaan tuhman, oikullisen tytön lailla\nNureksit onneas ja rakkauttas.\nOi, varo, varo! Kurja moisten loppu.\nKäy armaas luo, kuin aioit; kullan suojaan\nNyt nouse, häntä lohduta: mut varo,\nEttet vain viivy, kunnes vahdit pannaan:\nTies suljettu on silloin Mantuaan!\nSiell' elä, kunnes liittonne me voimme\nJulaista, ystävänne sovittaa,\nAnoa prinssilt' armoa, ja sinut\nTaas tänne saada, satatuhat kertaa\nSuuremmall' ilolla, kuin täältä tuskall'\nEroat nyt. -- Käy edell', imettäjä,\nVie terveisiä neidolles, ja käske\nEtt' talon väen jouduttaa hän lepoon,\nJot' ilmankin jo raskas suru kaipaa:\nRomeo tulee kohta.\n\nIMETTÄJÄ.\n                   Jestakoon!\nTäss' olla voisin koko yön ja kuulla\nNoin oivaa saarnaa. Moista on se oppi!\nTulonne, herra, neidilleni kerron.\n\nROMEO.\nSe tee, ja käske ett' on kulta valmis\nToria antamaan.\n\nIMETTÄJÄ.\n                Kas, täss' on sormus,\nJonk' antaa hän mun käski teille, herra.\nPian tulkaa, joutuin, muuten tulee myöhä.\n\n    (Menee:)\n\nROMEO.\nNyt mieli taas saa uutta virkeyttä.\n\nLORENZO.\nHyv' yötä! Joudu! Onnes riippuu tuosta:\nMene, ennenkuin on vahdit asetettu,\nTai varhain poistu valepuvussa.\nJää Mantuaan; ma palvelijas laitan\nSanomaa aika-ajoin sulle tuomaan,\nKuink' eduksesi täällä onni kääntyy.\nKätesi! Myöhä on jo: hyvää yötä!\n\nROMEO.\nJos ei mua kutsuis riemu riemujen,\nNyt sinust' ero oisi tuskainen.\nHyvästi!\n\n                        (Menevät.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Huone Capuletin talossa.\n    (Capulet, kreivinna Capulet Ja Paris tulevat.)\n\nCAPULET.\nNiin onneton on laita, ett' ei ole\nMeill' aikaa ollut päättää Juliasta\nHänelle, nähkääs, Tybalt oli kallis;\nJa mulle myös: -- niin, kaikki kerran kuollaan. --\nOn myöhä jo, hän kamariins' on mennyt.\nJa, totta vie, jos teist' ei seuraa oisi,\nMinäkin makuull' oisin aikaa ollut.\n\nPARIS.\nEi aika huolla, kun on huolten aika. --\nHyv' yötä, rouva; tervehtikää neittä.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nAamulla varhain tutkin tytön mielen;\nNyt häkkiins' sulkeutuu hän huolineen.\n\nCAPULET.\nJulian rakkauden, kreivi Paris,\nMa taata rohkenen; hän kaikess', arvaan,\nMua tottelee; -- niin, siit' ei epäilystä.\n    (Puolisolleen:)\nKäy hänen luonaan, ennenkuin käyt maata.\nVie tieto Paris-kreivin rakkaudesta\nJa, kuule, käske ensi keskiviikoks --\nVaan, mikä päivä nyt on?\n\nPARIS.\n                         Maanantai.\n\nCAPULET.\nVai maanantai? Vai niin! Siis keskiviikko\nOn varhaista. Vaan torstai. -- Torstaina\nHän tulkoon, sano, tämän kreivin vaimoks. --\nSopiiko teille? Kiirehdinkö liiaks?\nEi hommaa mitään: -- ystävä tai pari; --\nKun, nähkääs, Tybalt on niin hiljan kuollut,\nNiin näyttäis niinkuin emme rakastaisi\nOmaistamme, jos liiaks reuhaisimme.\nSiis, puoli tusinaa vain ystäviä,\nJa siinä kaikki. Soveltuuko torstai?\n\nPARIS.\nOi, että huomenna jo olis torstai?\n\nCAPULET.\nNo hyvä! Hyvästi! -- Siis torstaina. --\n    (Puolisolleen:)\nKäy Julian luona, ennenkuin käyt maata,\nHääpäivän varaks valmistele häntä. --\nHyvästi, kreivi! -- Tulta kamariini!\nHyväinen aika, jo niin myöhä on,\nEtt' aikaiseksi luulis. -- Hyvää yötä!\n\n                          (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Julian kamari.\n    (Romeo ja Julia tulevat.)\n\nJULIA.\nNyt joko lähdet? Viel' on aikaa päivään;\nSe satakieli oli, eikä leivo,\nJonk' ääni arkaa korvaas säikäytti;\nKranaatti-puussa tuolla yöt se laulaa.\nSe satakieli oli, usko, kulta.\n\nROMEO.\nSe, kultan', oli leivo, aamun airut.\nEi satakieli. Kas, kuin kateet juovat\nIdässä tuolla pilven kulmaa päärmää!\nYön kynttilät jo sammuu; virkku päivä\nVarpaillaan yli sinivuorten nousee.\nJos lähden, eloon jään; jos jään, niin kuolen.\n\nJULIA.\nTuo valo päivän valoa ei ole;\nSe ilmanäky vain on, päivän luoma\nSinulle soihdun kantajaksi yössä:\nJa näyttäjäkses tiellä Mantuaan.\nOi, viivy: viel' ei ole pakko mennä.\n\nROMEO.\nHe vangitkoot siis mun ja surmatkoot mun!\nMa kaikkeen tyydyn, kun sa vain sen tahdot.\nSiis valo tuo ei ole aamun silmä,\nVaan Cynthian otsan kalvas kajastus;\nEtk' ole leivo tuo, jonk' ääneen vastaa\nYlhäällä päämme päällä taivaan holvit.\nMa viivyn, lähtöön olen haluton,\nTule, kuolema, se Julian tahto on. --\nNo, armas, haasta, viel' ei koita koi.\n\nJULIA.\nOi, koittaa, koittaa! Joudu, riennä, oi!\nSe leivo on, mi sorakielin laulaa\nKäheää, väärää, soinnutonta virttään.\nSanotaan, ett' on leivon laulu armas;\nEi, se on karvas: meidät eroittaa se.\nInhokkaan konnan kanssa silmiä\nSanotaan leivon vaihtaneen;[7] oi, jospa\nHe ääntäkin ois vaihtaneet! Tuo ääni\nSyleilystämme meidät säikyttää,\nSun pelättää ja päivän herättää.\nOi, riennä! Aamu yhä valkeneepi.\n\nROMEO.\nEi; tuskan yöks se yhä tummeneepi.\n\n    (Imettäjä tulee.)\n\nIMETTÄJÄ.\nNeiti!\n\nJULIA.\nMitä, imettäjä?\n\nIMETTÄJÄ.\nTulossa äitinne on kamariinne:\nVarulla olkaa; päiv' on ylhäällä.\n\n    (Menee.)\n\nJULIA (avaa ikkunan).\nSiis, sisään päivä, ulos elämä!\n\nROMEO.\nHyvästi! Vielä yksi suutelo!\n\n    (Astuu alas ikkunasta.)\n\nJULIA.\nSiis läksit, armas, kallis puoliso!\nSa sana anna joka tunnin päivä:\nNäet minuutissakin jo mont' on päivää.\nOi, näin kun lasken, tulen vanhan vanhaks,\nEnnenkuin taasen Romeoni näen.\n\nROMEO.\nHyvästi! Aina kun vaan sopii mulle,\nLähetän terveisiä, armas, sulle.\n\nJULIA.\nOi, uskotko, ett' yhdytähän milloin?\n\nROMEO.\nEn epäile; ja kaikki nämä tuskat\nSuloisen haaston aineena on silloin.\n\nJULIA.\nOi, mull' on synkkää aavistava sielu:\nSiell' alhaalla sa näytät minusta,\nKuin ruumis haudan pohjalla sa oisit.\nMun pettää silmäni, tai olet kalvas.\n\nROMEO.\nSä samoin, kulta: tuska janoovainen\nVertamme imee. Hyväst', armahainen!\n\n                           (Menee.)\n\nJULIA.\nOi, onni! Häälyväks sua sanotaan;\nJos häälyt, mitä hänestä sa tahdot,\nJok' on kuin kulta puhdas? Hääly, onni!\nNäin toivon, ett'et kauan häntä pidä.\nVaan luotas päästät.\n\nKREIVINNA CAPULET (ulkoa).\n                     Tytär! Valvotko?\n\nJULIA.\nKen huutaa? Äitinikö? Näinkö myöhään\nHän valvoo, vai näin varhain onko noussut?\nMik' omituinen syy tuo hänet tänne?\n\n    (Kreivinna Capulet tulee.)\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNo, kuink' on laitas?\n\nJULIA.\n                      Hyvin en voi, äiti.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nIjätkö itket lankos kuolemaa?\nHänt' itkullasko haudast' aiot ajaa?\nJos voisitkin, niin hänt' et eloon saisi.\nSiis pois se! Hiukka huolt' on paljon lemmen,\nMut paljo huolt' on hiukan järjen merkki.\n\nJULIA.\nNäin tuntuvaako iskua en itkis?\n\nKREIVINNA CAPULET.\nSen iskun itse tunnet, vaan ei lankos,\nJot' itket.\n\nJULIA.\n            Niin sen tunnen, että täytyy\nIjäti itkeä mun ystävääni.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNiin, kuolemaansa et niin paljo itke,\nKuin että elää murhamies, se konna.\n\nJULIA.\nKen konna se?\n\nKREIVINNA CAPULET.\n              Se konna Romeo.\n\nJULIA (syrjään).\nKonnasta kaukana kuin taivas maasta! --\nJumal' anteeks hälle suokoon! Minä teen sen\nSydämmest' aivan, vaikkei mikään mies\nNiin sydäntäni huoleta kuin hän.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNiin kyllä, salamurhaaja kun elää.\n\nJULIA.\nJa näiden kätten saavuttamatonna.\nJosp' yksin saisin langon kuolon kostaa!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nMe kostamme sen; suru pois ja itkut\nLähetän heti sanan Mantuaan, --\nMiss' elää kirottu se karkulainen, --\nJa hälle laitetaan niin vahva juoma,\nEtt' Tybaltia piankin hän seuraa;\nJa silloin tyydyt, toivoakseni.\n\nJULIA.\nEn, totisesti, Romeoon ma tyydy,\nEnnenkuin hänet näen -- kuolleena --\nNiin sydänraukka suree heimolaista.\nOi, jospa äiti, löytäisitte miehen,\nKen myrkyn veisi! Niin sen sekoittaisin,\nEtt' oiti Romeo, maistettuaan siitä,\nNukkuisi rauhaan. -- Kuink' on suututtavaa,\nKun nimen kuulen enkä luokse pääse,\nJa langolleni suomaa hellyyttä\nEn kohdistaa saa hänen surmaajaansa!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nSä keksi keinot, minä keksin miehen. --\nVaan nyt saat ilo-sanomia, tyttö.\n\nJULIA.\nNäin inhaan aikaan ilo onkin tarpeen.\nNe kertokaa, ma pyydän, äiti hyvä.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNiin, lapseni, on valpas isä sulla;\nHän haihduttaakseen huoles, äkkipäätä\nSinulle hankkinut on ilopäivän,\nJot' emme tienneet ennalt' aavistaakaan.\n\nJULIA.\nNo, äiti, sanokaa, mik' on se päivä?\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNiin, arvaas, ani varhain torstaina\nTuo ylvä, nuori, kaunis Paris kreivi\nSun kirkkoon saattaa pyhän Pietarin\nJa siellä onnen morsioks sun tekee.\n\nJULIA.\nEi, kautta Pietarin ja pyhän kirkon!\nSiell' onnen morsioks hän ei mua tee.\nOn kummaa tämä kiire: tulla naiduks,\nEnnenkuin naimamies on kosinutkaan.\nIsälle sano, äiti, ett'en vielä\nMa tahdo naimisiin, ja jos sen teen,\nNiin ennen otan Romeon, jota vihaan,\nKuin Paris kreivin. -- Hauska sanoma!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nTuoss' isäs tulee; puhu itse hälle,\nNiin nähdä saat, kuink' on se hälle mieleen.\n\n    (Capulet ja imettäjä tulevat.)\n\nCAPULET.\nKun päivä laskee, kastett' ilma tihkuu,\nVaan veljenpoikani kun päivä laskee,\nSataapi kaatain. -- Mitä? Suihkuriksi\nMuututko, tyttö? Kyyneltulvaa aina?\nSadetta rankkaa yhä? Pieni ruumiis\nSe jäljittelee laivaa, merta, tuulta:\nMerenä silmäs on, joss' itkuvesi\nNousee ja laskee; laivana sen laineill'\nOn ruumiis; tuulena on huokaukses,\nJotk' itkus kanssa ärjyin taistelevat;\nJos tyynt' ei pian saada, haaksirikkoon\nRunneltu ruumiis sortuu. -- Vaimo rakas,\nHän onko saanut kuulla päätöksemme?\n\nKREIVINNA CAPULET.\nOn, ei tahdo hän, vaan kiittää teitä.\nSais, hupsu, mennä haudan morsioksi!\n\nCAPULET.\nKuin? Puhu selvään, puhu selvään, vaimo!\nKuin? Eikö tahdo hän? Hän eikö kiitä?\nHän eikö ylpeile, eik' onneks katso,\nSe kelvoton, ett' ylkämieheks hälle\nNiin uljaan ylimyksen valikoimme?\n\nJULIA.\nEn siitä ylpeile, vaan kiitän siitä.\nEn ylpeillä voi siitä, mitä vihaan,\nVaan vihastakin lemmen-suovan kiitän.\n\nCAPULET.\nKas vain! Kas vain! Hän viisastelee! Mitä?\n\"Ylpeilen\", -- ja \"ma kiitän\", -- ja \"en kiitä\"; --\nJa tok' \"en ylpeile\"; -- ei, neiti Viiso,\nEi kestä kiittää eikä ylvästellä!\nEns torstaiks laita hienot helmas kuntoon,\nKäydäkses kirkkoon Paris kreivin kanssa,\nTai muuten kelkalla sun sinne hinaan,\nSa kälvehtynyt kapine, sa ruosa,\nSa talinaama!\n\nKREIVINNA CAPULET.\n              Hyi, hyi! Hourailetko?\n\nJULIA.\nOi, hyvä isä, polvillani pyydän:\nMaltilla pari sanaa kuulkaa vain!\n\nCAPULET.\nPois, hirteen, pentu! Kovakorva luuska!\nMa sanon: huomenna sa mene kirkkoon,\nTai älä koskaan tule näkyviini,\nVait ole, älä puhu, älä vastaa.\nMun sormiani syhyy! -- Vaimo rakas,\nSiunauksen puutteeks katsoimme, ett' antoi\nVain tämän yhden lapsen meille Luoja;\nNyt nään, ett' tämä yks on yksi liikaa,\nJa ett' on vain se kiroukseks meille. --\nHyi, ruoja!\n\nIMETTÄJÄ.\n            Taivas häntä siunatkoon!\nNoin häntä nuhdella on väärin, herra.\n\nCAPULET.\nHäh, rouva Viisas? Suunne kiinni, lörppä!\nTe pieskää kieltä juoruämmäin kanssa.\n\nIMETTÄJÄ.\nPetost' en haasta.\n\nCAPULET.\n                   Menkää Herran rauhaan!\n\nIMETTÄJÄ.\nPuhua eikö saa?\n\nCAPULET.\n                Vait, vanha mölhö!\nÄlynne juoruseurass' ilmi tuokaa,\nTääll' ei se tarpeen.\n\nKREIVINNA CAPULET.\n                      Liiaks kiivastut.\n\nCAPULET.\nKies'auta! Tää mun hulluks saa. Vuoskaudet,\nYöt, päivät, varhain, myöhään, työssä, jouten,\nSeurassa, yksin, aina olen huollut\nMa hänen naimistaan. Ja nyt, kun tarjoll'\nYleväsukuinen on ylimys,\nHienosti kasvatettu, rikas, nuori,\nJa jaloill' avuilla niin varustettu\nKuin suinkin toivoa voi ihmis-aatos, --\nNiin tämä kurja, ruikuttava hupsu,\nVoihkaava vauva, onnen tarjoon vastaa:\n\"En tahdo naimisiin\", -- \"en rakasta\", --\n\"Nuor' olen liiaks', -- pyydän, suokaa anteeks\"; --\nVaan jos et suostu, kyllä anteeks saat:\nKäy muille laitumille, tääll' ei tilaa.\nKavahda! Katso! Tää ei pilaa. Torstai\nOn lähellä; käs' sydämmellä mieti:\nJos olet mun, sun ystävälle annan;\nJos et, niin kerjää, kidu, nälkään kuole\nKadulle; min' en, totta vie, sua tunne,\nJa aarteistani vähääkään et kostu.\nSiis mieti! Tiedä, min' en vanno suotta.\n\n    (Menee.)\n\nJULIA.\nOi, tuolla pilviss' eikö sääliä,\nMi näkis tuskieni syvänteihin? --\nOi, äiti armas, älä mua hylkää!\nHäät lykkää kuukaudeksi, viikoksi;\nJos sit' et voi, niin morsius-vuode mulle\nTybaltin synkkään hautaholviin laita.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nMinulle älä puhu, min' en vastaa.\nTee tahtos; sinusta en tahdo tietää.\n\n    (Menee.)\n\nJULIA.\nOi, Jumala! -- Kuink' estää tätä, eukko?\nMaan päällä ylkä, vala taivaassa;\nValani kuinka palata voi maahan,\nJos maast' ei ylkä pakene ja sitä\nLähetä taivaasta? -- Oi auta! Neuvo! --\nVoi, että taivas moista juonta käyttää\nNäin hentelää kuin mua sortaakseen! --\nNo, mitä sanot? Eikö sulla riemun,\nEi lohdun sanaa?\n\nIMETTÄJÄ.\n                 Onpa maar! Maanpaoss'\nOn Romeo; lyön veikkaa, ett' ei koskaan\nPalata tohdi teitä vaatimaan;\nTai, jos niin käy, se tehtävä on varkain.\nSiis, kun nyt asia on niin kuin on.\nNiin katson teille parhaaks ottaa kreivi.\nVoi, mikä hieno herra! Tomuriepu\nSen rinnalla on Romeo. Kotkan silmä\nNiin kaunis, kirkas, läikkivä ei ole\nKuin Paris kreivin. Lempo periköön,\nTää toinen kauppa onneksi on teille\nJa paremp' ensimmäistä; ja jos eikään:\nEns' miehenne on kuollut; milt'ei kuollut,\nVaikk' eläisikin, eikä hyödyks teille.\n\nJULIA.\nPuhutko sydämmestäs?\n\nIMETTÄJÄ.\n                     Puhun aivan.\nJa lisäks sielustani; horna muuten\nPeriköön kumpaisenkin!\n\nJULIA.\n                       Amen!\n\nIMETTÄJÄ.\n                             Mitä?\n\nJULIA.\nMua lohduttanut olet ihmeen lailla.\nVie sana äidilleni, että menen,\nKosk' isää loukkasin, Lorenzon mökkiin\nKatumaan syntini ja päästön saamaan.\n\nIMETTÄJÄ.\nSen, totta, teen; no sepä viisasta!\n\n    (Menee.)\n\nJULIA.\nKirottu kiusaaja! Sa vanha käärme!\nPahempi syntikö mua valapatoks\nNäin vietellä, vai miestän' panetella\nSamalla suulla, joka tuhat kertaa\nHänt' ylisteli pilviin? -- Mene, neuvos!\nVast'edes sydämmeni sua vieroo. --\nLorenzon luo! Saan ehkä avun tuolla;\nJos pettää kaikki, voimaa mull' on kuolla.\n\n                                 (Menee.)\n\n\n\n\nNELJÄS NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Lorenzon kammio.\n    (Lorenzo ja Paris tulevat.)\n\nLORENZO.\nVai torstaina? On aika liian lyhyt.\n\nPARIS.\nNiin tahtoo isä Capulet, ja minä\nEn viivykkeillä tahdo kiirett' estää.\n\nLORENZO.\nSanoitte: neidin mieltä ette tunne;\nSe väärä tie on, sit' en hyväksy.\n\nPARIS.\nHän Tybaltia suunnattomasi itkee;\nSiks lemmest' olen puhunut vain hiukan,\nKosk' itkuhuoneessa ei Venus naura.\nNyt, nähkääs, isä vaaralliseks katsoo,\nEtt' antaa noin hän murehelle valtaa,\nJa naimist' älyllä siis jouduttaa,\nNäin ehkäistääkseen tuota kyyneltulvaa.\nHän yksinänsä liiaks sureksii,\nMut seura ehkä surun haihduttaapi.\nSyyn tähän kiireeseen nyt tiedätte.\n\nLORENZO (syrjään).\nVoi, etten tietäis, mikä este kohtaa!\nKah, kreivi, tuossa tulee neiti itse.\n\n    (Julia tulee.)\n\nPARIS.\nTerveeksi, neiti, armas vaimoni!\n\nJULIA.\nSe olen vasta, jahka vaimoks tulen.\n\nPARIS.\nEns torstaina se tapahtuu, sen täytyy.\n\nJULIA.\nSe tapahtuu, min täytyy.\n\nLORENZO.\n                         Varmaan!\n\nPARIS.\n                                  Tälle\nIsälle syntinnekö tunnustatte?\n\nJULIA.\nJos vastaisin, ne teille tunnustaisin.\n\nPARIS.\nHält' älkää salatko mua lempivänne.\n\nJULIA.\nTunnustan teille lempiväni häntä.\n\nPARIS.\nSiis varmaan myöskin mua lempivänne.\n\nJULIA.\nJos sen teen, arvokkaampi tehdä se\nSelkänne takana kuin silmäin eessä.\n\nPARIS.\nVoi, raukka! Pahoin itku pilas silmäs.\n\nJULIA.\nVähäinen siit' on itkun voitto ollut;\nNe oli jo sit' ennen kyllin kurjat.\n\nPARIS.\nNiit' enemmän kuin itku puhees parjaa.\n\nJULIA.\nEi totuus, herra, ole parjausta;\nJa mitä sanoin, sanoin suoraan silmiin.\n\nPARIS.\nMun on nuo silmät, joita parjasit.\n\nJULIA.\nNiin olkoot, omani ne eivät ole. --\nTeill' onko aikaa, pyhä isä, nyt,\nVai palajanko iltamessun aikaan?\n\nLORENZO.\nNyt, synkkä tyttäreni, mull on aikaa. --\nSuvaitsetteko jättää meidät, kreivi?\n\nPARIS.\nEn, Herran tähden, hartautta häiri.\nTorstaina varhain herätän sun, Julia;\nHyvästi siks! Tuoss' ota pyhä muisku!\n\n    (Menee.)\n\nJULIA.\nOi, ovi sulje! Sitten kanssain itke:\nNyt toivo, apu, lohtu, kaikk' on mennyt!\n\nLORENZO.\nOi, Julia! Ma tuskasi jo tunnen;\nSe suunniltani saattaa minutkin.\nSun täytyy, -- sit' ei, kuulemma, voi estää --\nEns torstaina siis kreivin vaimoks mennä.\n\nJULIA.\nÄlä, isä, sano sitä kuulleesi,\nJos myös et sano, kuinka sitä estää.\nSun älys jos ei apua voi antaa,\nÄlykkääks sano vain mun päätökseni,\nNiin tämä veitsi heti mua auttaa.\nRomeon ja mun sydämeni yhteen\nJumala liitti, sinä kätemme;\nJos käsi tää, min liitit Romeoon,\nSinetiks toiseen liittokirjaan joutuu,\nTai vakaa sydämmeni kavaltain\nJos toiseen taipuu, kummankin tää surmaa.\nSiis pitkän ijän kokemuksest' anna\nPikainen neuvo mulle, muuten näet\nTään veitsen verin tuomitsevan minun\nJa tuskan välillä, näin ratkaisten\nMit' ikäsi ja taitosi ei voinut\nPäätökseen viedä kunnialliseen.\nNo, joutuin vastaa! Halaan kuolemaa,\nJos vastineestas pelastust' en saa.\n\nLORENZO.\nSeis, tytär! Toivon kaltaista ma vainun\nMi päätöst' yhtä tuskallista vaatii\nKuin tuska tuo, jot' aiomme sill' estää.\nJos, mieluummin kuin menet kreivin vaimoks,\nSinull' on tahdon voimaa tappaa itses,\nNiin varmaan jotain kuolon-näköistä\nKoettaa tohdit, torjuakses pilkkaa,\nJot' itse kuolon kautta välttää tahdot.\nJos tohdit, pelastuksen sulle hankin.\n\nJULIA.\nOi, ennemmin kuin Paris kreivin vaimoks,\nTuon tornin huipult' alas minut työnnä,\nTai rosvoin teille aja, käärmeen luolaan,\nVihaiseen karhuun kahlehdi, tai öiksi\nLuutarhaan sulje, jonka täyteen täyttää\nLuurangot kalisevat, lahot luut,\nJa keltaiset ja irvistävät kallot;\nTai käske minut hiljan luotuun hautaan\nJa ruumiin kanssa liinan alle maata; --\nKauhuja, joiden säikytti jo nimi; --\nPelvotta, epäilyksettä teen kaikki,\nKun vain jään armaan kullan puhtaaks vaimoks.\n\nLORENZO.\nNo niin, käy kotiin, iloitse ja myönny\nVain naimiseen. On tänäpänä tiistai;\nSun pitää huomisyönä maata yksin,\nÄl' anna imettäjän huoneess' olla.\nKun vuoteess' olet, ota tämä pullo.\nJa juo sen sisältämä yrttijuoma.\nSun suontes kautta heti valuu kylmä,\nUninen tunne; luonnon tapaan suoni\nEi tykytä, vaan taukoo; eloa\nEi henkäys, ei lämpö ilmaise;\nTuhaksi harmaaks puna muuttuu poskea\nJa huulten; silmän esirippu laskee,\nIkäänkuin kuolo sulkis elon päivän;\nJäsenet, nuorteutta, voimaa vailla.\nOn jäykät, kylmät, kankeat kuin kalma.\nJa tämä kurtistuneen kuolon haahmo\nKaksviidettä se kestää tuntia;\nKuin unest' ihanasta silloin heräät.\nKun aamull' ylkäs tulee vuoteellesi\nJa herättää sun, olet sinä kuollut;\nJa silloin, niinkuin maan on tapa, vievät\nSun juhlavaatteiss' avopaarilla\nSamahan vanhaan hautaholviin, missä\nLepäävät kaikki Capuletin heimot.\nVaan sillä aikaa, ennenkuin sa heräät,\nKirjoitan Romeolle hankkeistamme;\nHän tulee tänne; yhdess' odotamme\nSun heräämistäsi; ja Romeo vie sun\nSamana yönä täältä Mantuaan,\nNäin säilyt häpeästä uhkaavasta,\nJos vaan ei horjuvainen naisen pelko\nMasenna voimaas kesken toimintaa.\n\nJULIA.\nTuo tänne! Pelvost' älä puhu mulle!\n\nLORENZO.\nTuoss' on se! Ole päätöksessäs luja\nJa onnellinen! Munkilla nyt oiti\nMiehelles kirjeen laitan Mantuaan.\n\nJULIA.\nSuo, lempi, voimaa! Voima avun tuo.\nHyvästi, kallis isä!\n\n(Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Huone Capuletin talossa.\n    (Capulet, kreivinna Capulet, imettäjä ja palvelijoita tulee.)\n\nCAPULET.\nNuo kaikki kutsu, joiden tuoss' on nimet. --\n    (Palvelija menee)\n    (Toiselle palvelijalle.)\nKakskymment' oivaa hanki keittäjää.\n\nPALVELIJA.\nHuonoja ette ole saapa, hyvä herra; sillä aion ensin koitella,\nosaavatko nuolla sormiaan.\n\nCAPULET.\nKuink' aiot heitä siinä koitella?\n\nPALVELIJA.\nNähkääs, herra; se on huono kokki, joka ei osaa sormiaan nuolla; siis\nse, joka ei osaa sormiaan nuolla, olkoon kaukana minusta.\n\nCAPULET.\nNo, mene joutuin! --\n    (Palvelija menee.)\n                   Ajan vuoksi meiltä\nJää paljon kesken-eräiseksi. -- Mitä?\nLorenzon luoko Julia on mennyt?\n\nIMETTÄJÄ.\nNiin, herra kreivi.\n\nCAPULET.\nNo, kenties hän saa hyvää tytöss' aikaan;\nSe tyhmä on ja itsepäinen vesa.\n\n    (Julia tulee.)\n\nIMETTÄJÄ.\nKas, kuinka tulee ripilt' ilosilmin!\n\nCAPULET.\nNo, visapää, miss' olet kuljeskellut?\n\nJULIA.\nMiss' opin katumaan, ett' olen jäykkä\nJa kuulematon ollut teitä, isä,\nJa käskyjänne vastaan. Pyhä munkki\nMun käski polvilleni langeta\nJa anteeks teiltä pyytää, -- Anteeks suokaa!\nVast'edes olen aina kuuliainen.\n\nCAPULET.\nHakekaa kreivi; kertokaa tuo hälle.\nHuomenna varhain liitto solmitaan.\n\nJULIA.\nLorenzon luona nuoren kreivin näin,\nJa hälle rakkautt' osoitin sen verran\nKuin puhtaan kainouden sääntö määrää.\n\nCAPULET.\nNo, sepä hauskaa! Se on oikein! -- Nouse!\nNiin pitää olla. -- Kreivin tahdon nähdä. --\nNo, menkää, sanon, tuokaa hänet tänne. --\nTuo kunnon pyhä isä, Jumal' auta,\nKiitokset koko kaupungilt' on saapa.\n\nJULIA.\nKäy mukaan, imettäjä, kamariini;\nMua auta valikoimaan hemmut parhaat!\nJa mulle huomiseksi sopivimmat.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nEi, torstaiksi; on aika liian lyhyt.\n\nCAPULET.\nMene, imettäjä! -- Huomenna on häät.\n\n    (Julia ja imettäjä menevät.)\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNäin jäävät valmistukset vajaviksi;\nOn kohta yö.\n\nCAPULET.\n             Viis siitä! Minä toimin.\nJa kaikki, eukko, hyvin käy, sen vannon.\nKäy sinä Juliata auttamaan.\nTän' yönä valvon; jätä mulle kaikki;\nNyt olen minä emäntä. -- Hoi! tänne! --\nEi ketään? -- Hyvä, kreivin luo käyn itse\nJa panen kiireen hälle huomiseksi.\nOn sydämmeni oikein kevyt nyt,\nKun kiero tyttö tuo on talttunut.\n\n                       (Menevät.)\n\n\nKolmas kohtaus..\n\n    Julian kamari.\n    (Julia ja imettäjä tulevat.)\n\nJULIA.\nTää puku, paras on. -- Mut, eukko hyvä,\nTäks yöksi jätä minut yksikseni;\nRukoilla mun on tarvis Jumalaa,\nEtt' armon hymyn tilaani hän loisi,\nJok' on, kuin tiedät, syntinen ja nurja.\n\n    (Kreivinna Capulet tulee.)\n\nKREIVINNA CAPULET.\nTyöss' olettenko? Tarvitaanko mua?\n\nJULIA.\nEi, äiti; kaikk' on valmiiks katsottu,\nMi huomiseen on juhlapukuun tarpeen.\nSuvaitkaa minun yksin olla nyt,\nJa imettäjä viekää avuksenne:\nTeill' yltäkyllin varmaankin on tointa\nTään kiireellisen hankkeen vuoks.\n\nKREIVINNA CAPULET.\n                                  Hyv' yötä!\nJa nuku rauhassa; sa sitä kaipaat.\n\n    (Kreivinna Capulet ja imettäjä menevät.)\n\nJULIA.\nHyvästi! -- Milloin kohdataan, ties Luoja!\nMua outo, kylmä kauhu varistaa,\nJa elon lämmön suonissani jäätää.\nTakaisin kutsun heitä lohdukseni. --\nImettäjä! -- Hän mitä täällä? Yksin\nOsaani kurjaa näytellä mun täytyy.\nNyt, maljaseni! --\nMut jos ei tämä lainkaan vaikuttaisi?\nNäin huomenn' aamulla mun naittavatko? --\nEi; -- tuo sen estää; -- lepää sinä tuossa!\n    (Laskee tikarin viereensä.)\nMut myrkkyä jos' on se, jota munkki\nKujeilla laittoi, minut surmatakseen,\nEtt'ei tää liitto kunniaa veis hältä,\nKun ensin minut vihki Romeoon?\nMa sitä pelkään: -- mut ei voi niin olla;\nHänt' aina pidetty on hurskaana.\nMut entä jos, kun hautaan olen pantu,\nHeräisin, ennenkuin on Romeo tullut\nMua pelastamaan? Kauhistava tila!\nMa tuossa holviss' enkö tukehdu,\nJonk' inha suu ei tervett' ilmaa henkää,\nJa makaa kuolleena, kun Romeo tulee?\nTai, jos jään eloon, eikö mahdollista,\nEtt' yön ja kuolon hirmukuvitukset,\nJa lisäks paikan kauhut, -- holvi tuo,\nTuo vanha kätköpaikka, johon monta\nVuos'sataa peräkkäin on sullottu\nLuut kaikkein esivanhempaini; jossa\nVerinen Tybalt, hiljan haudattuna,\nLahoaa käärinliinoissaan; ja jossa\nKesk'yöllä aaveet elämöivän kuuluu, --\nVoi, eikö mahdollista, näin jos kesken\nMa herään -- tunkkaan ilkeään ja parkuun,\nKuin maasta revittyjen katkojuurten,\nJok' ymmärryksen kuolevilta hurmaa,\nVoi, jos ma herään, ympärillä kaikki\nNuo hirmukauhut, enkö tule hulluks,\nJa hurjast' ilakoitse isäin luilla,\nJa Tybaltia revi liinoistaan,\nJa raivossani raajall' iso-isän,\nKuin nuijall', aivoani huimaa pirstaa?\nKah! Luulen näkeväni langon haamun;\nHän Romeot' etsii, joka raukan ruumiin\nSeivästi miekan kärkeen. -- Seis, seis, Tybalt!\nMa tulen, Romeo! Sun maljas juon.\n\n                      (Heittäytyy vuoteelle.)\n\n\nNeljäs kohtaus.\n\n    Capuletin sali.\n    (Kreivinna Capulet ja imettäjä tulevat)\n\nKREIVINNA CAPULET.\nTuoss' avaimet; tuo mauksia lisää.\n\nIMETTÄJÄ.\nSitruunaa, kvittenia kokki kaipaa.\n\n    (Capulet tulee.)\n\nCAPULET.\nRivakkaan! Joutuin! Toiste kukko kiekui,\nJa aamukello soi; on kolme kello. --\nAngelika, sa katso leivoksia,\nEi tarvis säästää.\n\nIMETTÄJÄ.\n                   Pois, te herkkusuu!\nLevolle menkää! Huomenn' olette\nTaas sairas, yön kun valvotte.\n\nCAPULET.\n                               Ei vaaraa!\nÖit' olen ennen turhemmankin vuoksi\nMa valvonut, enk' ole sairaaks tullut.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNiin, aika näätä olit aikoinasi,\nVaan nyt sun valvontaasi minä valvon.\n\n    (Kreivinna Capulet ja imettäjä menevät.)\n\nCAPULET.\nKas, eukko, luulen ma, on luulevainen! --\nNo, poika, mitä sulla?\n\n    (Palvelijoita tulee, kantaen paistinvartaita, halkoja ja vasuja.)\n\n1. PALVELIJA.\nJotakin kokille, en tiedä mitä.\n\nCAPULET.\nVie joutuin, vie!\n    (1. palvelija menee.)\n                  Mies, hanki pölkkyjä;\nKysele Pietarilta, hän ne tietää.\n\n2. PALVELIJA.\nMun pääni kyllä pölkyn löytää; siihen\nEi tarvis Pietaria vaivata.\n\nCAPULET.\nNiin, oikein! Hauska saatana! Ha, ha!\nHyv' olet pölkkypää! -- Jo maar on päivä;\nPiakkoin kreivi tulee soitannolla,\nSen lupasi. --\n    (Soitantoa kuuluu ulkoa.)\n             Jo kuulen hänet tuolla. --\nHoi, vaimoni! -- Hoi, imettäjä, kuule!\n    (Imettäjä, tulee.)\nHerätä Julia, pue hänet kauniiks;\nMa juttuan sill'aikaa kreivin kanssa. --\nNo, joutuin, joutuin! Ylkä on jo tullut.\nTee joutua, ma sanon!\n\n                               (Menevät.)\n\n\nViides kohtaus.\n\n    Julian kamari. Julia vuoteellaan.\n    (Imettäjä tulee.)\n\nIMETTÄJÄ.\nNo, neiti! -- Neiti! -- Julia! -- Hänkös nukkuu! --\nHoi, hyyhky! -- Neiti, hoi! -- Hyi, unikeko! --\nTupuni! -- Käpyseni! -- Morsian, hoi! --\nEi hiiskausta? -- Koko viikoksipa\nOtatte unta. Niin, niin, ensi yönä,\nSen takaan, ei suo Paris'kreivi teille\nPahaakaan rauhaa. -- Jumal' armahda!\nNiin maarin, kuinka syvästi hän nukkuu!\nHerättää täytyy hänet. Neiti! Neiti!\nJos kreivi teidät tapaa vuoteeltanne,\nNiin siitä kauhu nousee; eikö totta?\nKuin? Vaatteissaan? Ja makuull' uudestaan?\nHerättää teidät täytyy. Neiti! Neiti! --\nAh! voi! voi! -- Apuun, apuun! Hän on kuollut! --\nVoi, surun päivää! Että koskaan synnyin! --\nAh, pieni naukku! -- Kreivi! Kreivinna!\n\n    (Kreivinna Capulet tulee.)\n\nKREIVINNA CAPULET.\nNo, mitä melua?\n\nIMETTÄJÄ.\n                Voi, itkun päivää!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nMik' on nyt?\n\nIMETTÄJÄ.\n             Katsokaa! Voi, tuskan päivää!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nVoi! Lapseni, mun ainut elämäni!\nOi, herää, virkoo, tai ma kanssas kuolen! --\nApua! -- Huuda apua!\n\n    (Capulet tulee.)\n\nCAPULET.\nHävetkää! Julia tuokaa; ylkä vartoo.\n\nIMETTÄJÄ.\nHän kuollut, kuollut on! Voi päiviäni!\n\nKREIVINNA CAPULET.\nVoi päiviäni! Hän on kuollut, kuollut!\n\nCAPULET.\nMiss' on hän? Näyttäkää! -- Voi! Hän on kylmä;\nJäsenet jäykät on ja veri seisoo,\nJa huulilt' elo luopunut jo aikaa.\nOi, kuolo hänet raiskas, niinkuin raiskaa\nKauneimman kedon kukan keväthalla.\n\nIMETTÄJÄ.\nVoi, surun hetkeä!\n\nKREIVINNA CAPULET.\n                   Voi, tuskan päivää!\n\nCAPULET.\nNiin kuolo hänet otti, saadakseen\nMun vaikeroimaan, vaan nyt kielen salpaa,\nEtt'en ma voikaan vaikeroida.\n\n    (Lorenzo ja Paris ja soittajia tulee.)\n\nLORENZO.\n                              Valmis\nJo morsianko kirkkoon lähtemään?\n\nCAPULET.\nOn lähtemään, mut palaamaan ei koskaan\nOi, poikani! Hääpäiväs aattoyönä\nOn tuoni vaimos maannut. -- Tuossa on hän,\nKuin kukka, jonka kukkasen se taittoi.\nVävyni on ja perijäni tuoni;\nHän nai mun tyttäreni. Kuolla tahdon,\nKaikk' antaa hälle, elot, olot, kaikki.\n\nPARIS.\nTään aamun valkeutta kauan harroin,\nJa tuonko kaltainen sen näky on?\n\nCAPULET.\nKirottu, kurja, tuhon, vainon päivä!\nKamalin hetki, mink' on aika nähnyt\nPitkällä, raskahalla retkellään!\nVaan yks, yks ainut armas lapsi-raukka,\nYks ainut ilon, virvoituksen lähde,\nJa julma tuoni senkin multa ryösti! --\n\nIMETTÄJÄ.\nVoi, tätä tuskan, tuskan, tuskan päivää!\nSurkeinta päivää, murheen, ristin päivää!\nVoi sentään, että koskaan, koskaan näin sen!\nVoi, päivää, päivää, päivää! vihan päivää!\nNiin mustaa päivää milloinkaan en nähnyt.\nVoi, tuskan päivää, voi! Voi, tuskan päivää!\n\nPARIS.\nPetosta, herjaa, häväistystä, murhaa!\nPetostas, inha kuolo! Julmus, julmus,\nMun tyynni mursit! -- Rakkaus! Elämä! --\nEi elämä, vaan rakkaus kuolemassa!\n\nCAPULET.\nLastetta, ivaa, tuskaa, kidutusta!\nOi, hetki lohduton, miks murhaamaan,\nMurhaamaan ilojuhlaamme sa tulit? --\nOi, lapseni, mun lapsukaiseni! --\nMun sieluni, ei lapseni! -- Oi kuollut!\nSin' olet kuollut! -- Lapseni on kuollut!\nJa lapsen kanssa ilo haudattu.\n\nLORENZO.\nVait! Hävetkää! Nuo tuskan voivotukset\nEi tuskaan auta. Taivaan sekä teidän\nOl' impi kaunis tuo; nyt taivaan oma\nHän täysin on, ja paras se on lapsen.\nOsaanne surmalt' ette säästää voinut,\nMut taivas osans' iki-eloon säästää.\nVaan hänen ylennystään tarkoititte;\nKun hän vain nousis, siinä teidän taivas;\nJa itkette nyt, kun hän nostettu\nOn korkealle taivaan tähtitarhaan!\nOi, lastanne te väärin rakastatte,\nJos hurjistutte, kun käy hyvin hälle:\nEi kauan naitu ole parhain naitu,\nVaan parhain naitu on, ken varhain kuolee.\nHillitkää itkunne; tuo kaunis ruumis\nKukilla peittäkää ja, tavan mukaan,\nSe juhlavaatteissansa kirkkoon viekää.\nVaikk' itkun meistä tyhmä luonto saa,\nSen kyyneleille järki naurahtaa.\n\nCAPULET.\nNiin, kaikki ilojuhlan valmistukset\nNyt muuttuu mustiks murhepidoiksi:\nSoittomme kumeaksi kellonkaiuks,\nHääpöytä kolkoks peijais-atriaksi,\nIloiset laulut synkiks kuolonvirsiks,\nJa morsiusseppel ruumiin koristeeksi;\nKaikk', kaikki muuttuu vastakohdakseen.\n\nLORENZO.\nMenkäätte, herra; -- tekin, rouva, menkää; --\nJa te myös, kreivi: -- valmistukaa kaikki\nTää kaunis ruumis hautaan saattamaan. --\nVihainen taivas synneistänne on, --\nSiis tyynnä taipukaa sen tahtohon.\n\n    (Capulet, kreivinna Capulet, Paris ja Lorenzo menevät.)\n\n1. SOITTAJA.\nNo, mitäs muuta kuin pillit pussiin ja pois.\n\nIMETTÄJÄ.\nNiin, hyvät ihmiskullat, pillit pussiin!\nKuin näette, on laita täällä huono.\n\n    (Menee.)\n\n1. SOITTAJA.\nNiin tosiaankin, tämän kotelon laita kaipaa korjaamista.\n\n    (Pietari tulee.)\n\nPIETARI.\nPelimannit, oi, hyvät pelimannit! \"Ole, sydän, iloinen\". Jos henkeni on\nteille rakas, niin soittakaa: \"Ole, sydän, iloinen\".\n\n1. SOITTAJA.\nMiksi juuri sitä?\n\nPIETARI.\nNiin, hyvät pelimannit, sen vuoksi että sydämmeni itse soittaa:\n\"Sydämmeni on murheinen\". Oi, soittakaa minulle joku hauska\nlitania lohdutukseksi.\n\n2. SOITTAJA.\nEi mitään litaniaa; ei ole aikaa soittamiseen nyt.\n\nPIETARI.\nEtte siis tahdo?\n\nSOITTAJAT.\nEmme.\n\nPIETARI.\nNo, sitten minä annan teille niin että soi.\n\n1. SOITTAJA.\nMitä annatte?\n\nPIETARI.\nEn rahaa, en maarin sitä; vaan selkäänne, te senkin pillipiiparit.\n\n1. SOITTAJA.\nVai niin, herra häntäherra.\n\nPIETARI.\nNiin, niin, kyllä saatte häntäherran pamppua maistaa, Kyllä minä\nselkänne mittaan oikein Porvoon mitalla; pankaa se merkille.\n\n1. SOITTAJA.\nJos selkämme mittaatte, panette kai itse merkin.\n\n2. SOITTAJA.\nHyvä herra, pamppu tuppeen ja järki esiin.\n\nPIETARI.\nVarokaa järkeäni. Kyllä teidät järkeni pehmittää, vaikka kärkeni\npistänkin tuppeen. -- Vastatkaa minulle niinkuin miehet:\n\n    \"Kun mieltä vaivaa kärsimys\n    Ja tuska sydänt' ahdistaa,\n    Niin soiton hopea-helähdys\" --\n\nMiksi \"hopea-helähdys\"? Miksi \"soiton hopea-helähdys\"?\nMitä sanotte te, Suolikieli?\n\n1. SOITTAJA.\nHe, siksi, että hopealla on heleä ääni.\n\nPIETARI.\nAuttavasti! -- Entä te, Viulujaakko?\n\n2. SOITTAJA.\nMinä sanon \"hopea-helähdys\" siksi, että hopea saa soiton helähtämään.\n\nPIETARI.\nAuttavasti sekin! -- Entä te, Äänirauta?\n\n1. SOITTAJA.\nEn, totta, tiedä mitä sanoisin.\n\nPIETARI.\nAh, suokaa anteeksi! Te olettekin laulaja; minä vastaan puolestanne.\n\"Soiton hopea-helähdys\" sanotaan siksi, että soittajat eivät saa\nkultaa soitostaan.\n\n    \"Niin soiton hopea-helähdys\n    Se avun tuo ja lohduttaa\".\n\n                       (Menee.)\n\n1. SOITTAJA.\nMikä pannahisen irvihammas se oli?\n\n2. SOITTAJA.\nHirteen koko mies! Tule, mennään tuosta sisään vartoamaan\nruumissaattoa ja katsomaan syötävää.\n\n                          (Menevät.)\n\n\n\n\nVIIDES NÄYTÖS.\n\n\nEnsimmäinen kohtaus.\n\n    Mantua. Katu.\n    (Romeo tulee.)\n\nROMEO.\nJos unen mairituksiin luottaa voin,\nUneni tietää hauskaa. Keveästi\nPoveni valtias istuimellaan istuu,\nJa pitkin päivää harvinainen into\nIloisin miettein yli maan mun nostaa.\nNäin unta, että puolisoni tuli\nJa kuolleena mun tapas, -- kummaa unta,\nJok' antaa kuolleen aatella! -- ja muiskas\nMun huulilleni elon moisen, että\nHeräsin kuollehista keisarina.\nKuink' armas omistus on itse lemmen,\nKun jo sen varjokin tuo moisen riemun!\n    (Balthasar tulee.)\nVeronast' uutisia! -- No, Balthasar?\nLorenzolt' etkö kirjeitä sä tuo?\nKuin jaksaa vaimoni? Kuink' isä voi?\nKuin jaksaa Julia? kysyn toistamiseen;\nOn kaikki hyvin, kun vain hän voi hyvin.\n\nBALTHASAR.\nHän hyvin voi, ja siis on hyvin kaikki.\nHaudassa isäin luona ruumis nukkuu,\nMut sielu elää seurass' enkelein.\nNäin, kun hän sukuhautaan laskettiin,\nJa tulin siitä heti tuomaan tiedon.\nAnteeksi, ett' on uutiseni huonot,\nMut työtähän vain käskettyä teen.\n\nROMEO.\nHaa! -- Niinkö on! -- Siis, tähdet, teitä uhmaan! --\nMiss' asun, tiedät. Paperia tänne\nJa kynä tuo; ja hevosia hanki:\nTän' yönä matkaan!\n\nBALTHASAR.\n                   Malttakaa, ma pyydän;\nKatseenne kalvas, hurja on, se tietää\nJotakin pahaa.\n\nROMEO.\n               Joutavaa! Sa petyt.\nTee mitä käskin vain, ja jätä minut.\nLorenzolt' eikö ole kirjettä?\n\nBALTHASAR.\nEi, herrani.\n\nROMEO.\n             Vai ei. No, mene joutuin\nJa hevosia hanki; tulen heti.\n    (Balthasar menee.)\nNiin, Julia! Tänä yönä luonas lepään.\nVaan keinot? -- Mietitään! -- Oi, turma, pian\nSa toivottoman ajatuksiin löydät!\nMa rohtoherran muistan; näillä seuduin\nHän jossain asuu; äsken hänet näin,\nRäsyissä, kulmakarvat tuuheina,\nHakevan yrttejä; ol' ontto katse,\nMies kurjan puutteen syömä luihin asti;\nKehnossa puodissaan näin kilpikonnan,\nTäytetyn krokotiilin, muodottomain\nKalojen nahkoja; ja vaivais-määrät\nHyllyillä tyhjiä on koteloita,\nHomeista siementä, ja köydenpäitä,\nRakkoja, ruukkuja, vanhaa ruusuleipää,\nNäkeiksi harvassa ja hajallaan.\nKun tämän kurjuuden ma näin, niin mietin:\nJos ken nyt myrkyn puutteess' on, min myynti\nKielletty Mantuass' on kuolemalla,\nSit' on tuo köyhä konna valmis myymään.\nSe miete omaa puutettani tiesi,\nJa nyt tuon puutteen miehen täytyy myydä.\nJos oikein muistan, niin hän asuu tässä.\nOn juhla: kiinni kerjurin on puoti.\nHoi, rohtoherra!\n\n    (Apteekkari tulee.)\n\nAPTEEKKARI.\n                 Ken niin lujaan huutaa?\n\nROMEO.\nKäy tänne, mies! -- Näen, että olet köyhä;\nNuo neljäkymment' ota kultarahaa;\nTuo mulle myrkkyä, niin tuima annos,\nMi kaikkiin suoniin valuu niin, ett' oiti\nEloonsa kyllästynyt juoja kaatuu,\nJa ruumis hengen luotaan laukaisee\nNiin raivosti, kuin sytytetty ruuti\nKamalan tykin suusta leimahtaa.\n\nAPTEEKKARI.\nOn mulla mointa snrmarohtoa,\nVaan myyjää laki uhkaa kuolemalla.\n\nROMEO.\nNoin tyhjä, kurja oletko, ja pelkäät\nNoin kuolemata? Poskias syö nälkä,\nRasitus, puute silmistäsi hiukuu,\nHarteillas riippuu repaleinen köyhyys; --\nEi mailma ystäväs, ei mailman laki;\nTuo ota, laki riko, kurjuus heitä.\n\nAPTEEKKARI.\nPuutteeni suostuu, vaan ei tahtoni.\n\nROMEO.\nMa puuttees maksan, enkä tahtoasi.\n\nAPTEEKKARI.\nTuo sekoittakaa juomahan, ja juokaa:\nJa vaikka kahdenkymmenenkin voima\nTeill' ois, se heti tappaa.\n\nROMEO.\n                            Tuossa kultas;\nPahempaa myrkkyä se sielulle\nJa inhass' elämässä murhaavampaa,\nKuin kurja neste tuo, jot' et saa myydä.\nMa sulle myrkyn myin, et sinä mulle.\nHyvästi! Osta ruokaa, syö ja kostu! --\nNyt rohto, eikä myrkky! Seuraa mua\nJulian hautaan, siellä tarvis sua.\n\n                        (Menevät.)\n\n\nToinen kohtaus.\n\n    Lorenzon kammio.\n    (Veli Juhani tulee.)\n\nJUHANI.\nHoi, veli! Pyhä Fransiskaani, hoi!\n\n    (Lorenzo tulee.)\n\nLORENZO.\nJuhanin ääni varmaan. -- Tervetullut:\nTaas Mantuasta! Mitä sanoo Romeo?\nTai, jos hän kirjoitti, niin anna kirje.\n\nJUHANI.\nYht' avojalka-veljest' etsimään\nMa lähdin seuraks, yhtä niistä, joilla\nOn sairaanhoito siellä kaupungissa;\nMa hänet löysinkin, mut vartijatpa,\nVaroen meidän tulleen talosta,\nJoss' oli rutto, lukitsivat ovet\nJa meitä eivät matkaan päästäneet.\nNäin Mantuaan ma sanaa viemäst' estyin.\n\nLORENZO.\nKen sitte kirjeen Romeolle vei?\n\nJUHANI.\nEn voinut sitä toimittaa, -- täss' on se, --\nJa ketään sit' en saanut sulle tuomaan,\nNiin pelkäsivät siellä saastutusta.\n\nLORENZO.\nVoi, kova onni! Munkistoni kautta! --\nEi ollut kirje turhaa; tärkeitä\nSiin' oli asioita. Viivytys\nVoi sen vuoks vaaraa tuottaa. Riennä, veli,\nKäy rautakanki hankkimaan ja tuo se\nMun kammiooni oiti.\n\nJUHANI.\n                    Kyllä, veli.\n\n    (Menee.)\n\nLORENZO.\nNyt holvihautaan täytyy mennä yksin.\nKolmenhan tunnin päästä Julia herää.\nMua kovin manaa, kun ei Romeon tiedoks\nTää kaikki ole tullut. Kerran vielä\nKirjoitan hälle. Julian tänne kätken,\nSiks kunnes Romeo saapuu. -- Poloinen!\nElävä ruumis mailla kuolleitten!\n\n                            (Menee.)\n\n\nKolmas kohtaus.\n\n    Kirkkotarha; ja siinä Capuletin sukuhauta.\n    (Paris ja hänen palvelijansa, kädessä kukkasia ja soihtu, tulevat.)\n\nPARIS.\nTuo soihtu tänne, poika; -- mene syrjään; --\nEi, sammuta se, näkyä en tahdo.\nTuon marjakuusen alle laske maata\nJa paina korvas kiinni onttoon maahan;\nEi kukaan jalkaans' astu kalmistoon\nSun kuulemattas, sillä haudat tekee\nMaan löyhäks, ontoksi. Jos jonkun kuulet\nSa tulevan, vihellä merkiks mulle.\nNuo kukat anna; toimi niin kuin käskin.\n\nPALVELIJA.\nMa kammon yksin kirkkomaalla olla,\nVaan uskallanpa koittaa.\n\n     (Vetäytyy syrjään.)\n\nPARIS.\n                         Kaunis kukka!\nSun morsiusvuotees peitän kukkihin,\n(Ah! Teltasi se soraa on ja maata!)\nNiit' öisin vihmon vesin mairehin,\nTai tuskan kyynelin, jos muut' en saata;\nYöt kaiket muistojuhlaas vietän näin,\nKoristan hautaasi ja kyyneltäin!\n    (Palvelija viheltää.)\nTuolt' antaa poika merkin; joku tulee.\nKen kirottu se tänne yöllä kulkee,\nJa lemmen murhejuhlaa estää julkee?\nKuin? Soihduinko? -- Yö, hetkeks minut peitä!\n\n    (Vetäytyy syrjään.)\n    (Romeo tulee ja Balthasar, kädessä soihtu, vasara, y.m.)\n\nROMEO.\nTuo tänne vasara ja murtorauta.\nSeis, ota kirje tuo ja muista, että\nSen varhain aamull' isälleni laitat.\nMinulle soihtu anna. Henkes tähden,\nJos mitään näet tai kuulet, loitoll' ole,\nÄläkä häiritse mun toimintaani.\nMa tuohon kuolon lepopaikkaan käyn,\nOsaksi nähdäkseni armaan kasvot,\nOsaksi kuolleen sormest' ottamaan\nSormuksen kalliin, jonka tärkeään\nMa toimeen tarvitsen; siis, mene täältä!\nVaan luulevaisena jos aikeitani\nPalajat urkkimaan, niin, jumal'auta,\nMa ruumiis katkon kappaleiks ja kylvän\nJäsenes nälkäiselle kirkkomaalle!\nOn aika jylhä, niin myös aikeeni,\nViel' armottomampi ja hirveämpi\nKuin ahnas tiikeri tai ärjäs meri.\n\nBALTHASAR.\nMenen, menen, herra; teit' en häiritse.\n\nROMEO.\nSill' ystävyyden työn sa teet. -- Tuoss', ota!\n    (Antaa rahaa.)\nHyvästi, poika! Elä onnessa!\n\nBALTHASAR (syrjään).\nMa tuosta huolimatta piilen täällä;\nMa pahaa pelkään, julm' on katse hällä.\n\n    (Vetäytyy syrjään.)\n\nROMEO.\nKirottu kuilu, siinä kuolon kohtu,\nMaan herkkupalan parhaan ahmasit;\nNyt lahot leukapieles auki murran,\n    (Murtaa auki holvihaudan oven.)\nJa uhall' ajan sinuun lisää ruokaa.\n\nPARIS.\nMaanpakolainen, pöyhkä Montague,\nJok' armahani langon murhas, -- siitä\nTuon kauniin immen luullaan suruun kuolleen, --\nHän halpamielin tulee ruumiita\nNyt häväisemään: otan hänet kiinni. --\n    (Astuu esiin.)\nMontague konna, heitä ilkityösi!\nJatkuuko kosto vielä haudan taa?\nKirottu konna, sinut vangitsen;\nMua seuraa, tottele, sun täytyy kuolla.\n\nROMEO.\nNiin täytyykin; siks tänne tulinkin. --\nNuor' urho, älä kiusaa toivotonta;\nPakene! -- Noita kuolleit' aattele!\nNiit' etkö pelkää? -- Pyydän sua, älä\nMua raivoon kiihoita ja päällen' uutta\nLuo synnin kuormaa! -- Mene! Jumal'auta,\nSa mulle rakkaamp' olet itseäni,\nSill' aseiss' olen itseäni vastaan.\nPois! Pois! -- Jää eloon! Kiitä houkkaa mua,\nJok' annoin säälistä sun pelastua.\n\nPARIS.\nSun manauksillesi naurahdan,\nJa vangitsen sun petturina tässä.\n\nROMEO.\nHaastatko riitaa? -- Varullas, siis, poika!\n\n    (Taistelevat.)\n\nPALVELIJA.\nHe taistelevat, voi! -- Ma kutsun vahdin.\n\n    (Menee.)\n\nPARIS.\nOi, mennyt olen mies! (Kaatuu.) -- Jos mua säälit,\nNiin laske minut hautaan Julian viereen.\n\n    (Kuolee.)\n\nROMEO.\nSen, totta, teen. -- Vaan kasvos ensin näytä: --\nMercution lanko, jalo Paris-kreivi! --\nJotakin sanoi saattajani, jot' en\nTajunnut tuskissani; -- Sanoi, luulen,\nEtt' aikoi Paris-kreivi Julian naida.\nVai kuinka? Onko unta tuo? Vai niinkö\nMa houreissani luulen vain, kun kuulin\nJulian nimen? -- Kätes anna! Kirjaans'\nOn nurja onni meidät rinnan pannut!\nSun loistavahan hautaan lasken. -- Hautaan?\nEi, nuorukainen, kupulaki-kuoriin!\nTääll' lepää Julia, ja Julian kauneus\nValoisaks juhlasaliks luo tän holvin.\nTääll' lepää, kuollut; kuollut mies sun hautaa!\n    (Laskee Paris kreivin holvihautaan.)\nKuink' usein kuolinhetkell' ihminen\nKäy hilpeäksi! Hengen heräämiseks\nSen hoitajatar sanoo. Heräämist' on\nTää tottakin. -- Oi, armas, kulta vaimo!\nVaikk' imi kalma henkes meden, viel' ei\nSe kauneuttas vallannut; viel' olet\nSa voittamaton: kauneuden lippu\nPunoittaa huulillas ja poskillas,\nJa niill' ei liehu kalman kalvas viiri,\nTybaltko veri vaatteissaan? Oi, voinko\nParemman tehdä sulle palveluksen,\nKuin tällä kädellä, jok' otti henkes,\nLopettaa sen, jok' oli vihamiehes?\nSuo anteeks, lanko! -- Armas Julia, oi,\nKuink' olet vielä kaunis! Voisko luulla,\nEtt' armastaa sua kalmakin, tuo haamu.\nEtt' inha, laiha hirviö se pitää\nSua täällä pimeässä lemmittynään?\nMa sitä pelkään; siksi jäänkin luokses,\nJa milloinkaan en jätä tätä synkkää\nYön majaa; tänne, tänne seuraks jään\nMadoille, piikaneitsyillesi, tänne\nIkuisen lepokammioni laitan,\nJa nurjan tähden ikeen väsyneiltä\nMa harteiltani puistan! -- Silmät, luokaa\nNyt viime silmäys! Kädet, viime kertaa\nNyt syleilkää! Ja huulet, hengen ovet,\nMuiskulla laillisella vahvistakaa\nIkuinen liitto ahnaan kuolon kanssa!\nNyt, valju mies, sa inhoittava opas,\nNyt, hurja luotsi, suoraan aja luotoon\nVäsynyt, meriheitto laivas rikki! --\nSun maljas, Julia! (Juo.) -- Kunnon mies, sun juomas\nPian vaikuttaa. -- Näin suuteloon ma kuolen.\n\n    (Kuolee.)\n\n    (Lorenzo tulee kirkkomaan toisesta päästä,\n    lyhty, murtorauta ja lapio kädessä.)\n\nLORENZO.\nFransiscus pyhä, varjele! Kuink' usein\nTän' yönä hautoihin on kompastunut\nMun vanha jalkani! -- Ken siellä?\n\nBALTHASAR.\nVain ystävä, ken hyvin teidät tuntee,\n\nLORENZO.\nJumalan rauha! Mikä soihtu tuolla\nLuo turhaan valoansa madoille\nJa sokeille pääkalloille? On niinkuin\nSe oisi Capuletin haudassa.\n\nBALTHASAR.\nNiin onkin, pyhä isä. Ystävänne\nJa herrani on siellä.\n\nLORENZO.\n                      Kuka?\n\nBALTHASAR.\n                            Romeo.\n\nLORENZO.\nPitkänkö ajan?\n\nBALTHASAR.\n               Puolisen jo tunnin.\n\nLORENZO.\nKäy hautaan kanssani.\n\nBALTHASAR.\n                      En tohdi, isä.\nMun lähteneeksi luulee herrani;\nJa julmast' uhkas hän mua kuolemalla,\nJos jäisin aikeitansa urkkimaan.\n\nLORENZO.\nJää siis, ma yksin käyn. -- Mun valtaa pelko:\nMa turmiota varon kauheaa.\n\nBALTHASAR.\nKun nukuin tuossa marjakuusen alla,\nNäin unta, että taistel' jonkun kanssa\nMun herrani, ja hänet surmas.\n\nLORENZO.\nRomeo! --\n    (Astuu eteenpäin.)\n        Voi! Mikä veri tahraa tuossa haudan\nKivistä kynnystä? -- Nuo mitä tietää\nNuo herrattomat, hurmehiset miekat\nKeskellä tätä rauhan majaa?\n    (Astuu hautaan.)\n                            Romeo!\nOi, kalvaana! -- Ken vielä? Mitä? Paris?\nJa veriss' aivan? -- Mikä turman hetki\nOn syynä muutokseen näin kauheaan?\nVaiti Julia liikahtaa.\n\n    (Julia herää.)\n\nJULIA.\nOi, lohdun tuoja! Miss' on puolisoni?\nMiss' itse olin oleva, sen muistan,\nJa siellä olenkin. -- Mut Romeoni?\n\n    (Melua ulkona.)\n\nLORENZO.\nMelua kuulen. -- Tule, neiti, jätä\nTää kuolon, ruton, pakko-unen luola.\nSuurempi valtias kuin ihmisvoima\nHankkeemme ehkäissyt on. Pois, pois tule!\nPovellas tuoss' on miehes kuolleena,\nJa Paris myöskin; tule, pyhäin nunnain\nSisarus-kuntaan vien sun. Aikaa älä\nKysellen tuhlaa; vahti saapuu. Joutuin,\nLaps hyvä! --\n    (Melua ulkona.)\n            Kauemmaks en tohdi jäädä.\n\nJULIA.\nNiin, mene! Min' en tule. --\n    (Lorenzo menee.)\n                           Mitä? Pullo\nLujasti armaan kädessä? Oi, myrkky\nOn hänest' ennen aikaa lopun tehnyt!\nSa saita, kaikki joit, et pientä tilkkaa\nMinulle suonut! -- Otan sulta suukon;\nKenties on huuliis jäänyt myrkyn hiukka.\nMi kuolemassa mua virvoittais.\n    (Suutelee Romeota.)\nOn huules lämpimät.\n\n1 VARTIJA (ulkona).\n                    Miss' on se? Näytä!\n\nJULIA.\nMelua? -- Joutuin!\n    (Tempaa Romeon tikarin.)\n                 Tikar' armas! Tuppes\nOn tuossa!\n    (Työntää tikarin rintaansa.)\n           Ruostu siellä; suo mun kuolla.\n    (Kuolee.)\n\n    (Vartijat tulevat Paris kreivin palvelijan kanssa.)\n\nPALVELIJA.\nTuoss' on se, tuossa, missä palaa soihtu.\n\n1 VARTIJA.\nMaa veriss' on. Te menkää, kirkkotarha\nLäpi hakekaa, ja kiinni kaikki pankaa.\n    (Pari vartijaa menee.)\nOi, surkeaa! Tuoss' surmattuna kreivi,\nVerissään Julia, lämmin, tuskin kuollut,\nVaikk' on jo haudass' ollut kaksi päivää. --\nPrinssille tieto! -- Montaguelle juoskaa! --\nCapulet herättäkää! -- Hakuun toiset! --\n    (Toisia vartijoita menee.)\nNäemme pohjan, jossa turma liikkuu;\nVaan kaiken tämän turman tosipohjan\nLähempi tiedustus tuo ilmi vasta,\n    (Muutamat vartijat tuovat Balthasaria.)\n\n2. VARTIJA.\nTäss' ompi Romeon mies: me kirkkomaalta\nLöysimme hänet.\n\n1 VARTIJA.\n                Vartioikaa häntä,\nSiks kunnes prinssi saapuu.\n\n    (Toiset vartijat tuovat Lorenzon.)\n\n1. VARTIJA.\n                            Täss' on munkki,\nJok' itkee, vapisee ja huokailee;\nHält' otimme tuon lapion ja kirveen;\nHän tuli tuosta päästä kirkkomaata.\n\n2. VARTIJA.\nMies sangen epäiltävä: talteen munkki!\n\n    (Prinssi tulee seurueineen.)\n\nPRINSSI.\nMik' onnettomuus liikkeell' on näin varhain,\nJok' aamulevoltamme meidät kutsuu?\n\n    (Capulet, kreivinna Capulet ja muita tulee.)\n\nCAPULET.\nMiks tuolla ulkona noin kiljutaan?\n\nKREIVINNA CAPULET.\nKaduilla huutavat, ken Romeota,\nKen Juliaa, ken Parista, ja tänne\nPäin hautaa kaikki ääneen huutain rientää.\n\nPRINSSI.\nMi kauhu se noin korviamme leikkaa?\n\n1 VARTIJA.\nHyvä prinssi, täss' on surmattuna Paris;\nKuolleena Romeo; Julia, ennen kuollut,\nLämminnä, äsken murhattuna.\n\nPRINSSI.\n                            Menkää,\nTän julman murhan syitä tiedustelkaa.\n\n1 VARTIJA.\nOn tässä munkki sekä Romeon mies;\nAseita heill' on, joilla kuolleitten\nVoi haudat auki murtaa.\n\nCAPULET.\n                        Taivas! -- Vaimo,\nKas kuinka tyttäremme veri virtaa!\nTikari meni väärään, -- kas, sen tuppi\nTyhjillään vyöss' on Montaguen, -- se harhaan\nOn pistetty mun tyttäreni rintaan.\n\nKREIVINNA CAPULET.\nVoi mua! Niinkuin ruumiinkellot kutsuu\nTää surman näky vanhuuttani hautaan.\n\n    (Montague ja muita tulee)\n\nPRINSSI.\nMontague, varhain nousit, nähdäksesi\nVarhemmin vielä poikas sortuneena.\n\nMONTAGUE.\nOi, prinssi, vaimoni tän' yönä kuoli,\nMaanpako Romeon hänet suruun tappoi.\nMitk' uudet tuskat salaliittoon yhtyy\nIkääni vastaan?\n\nPRINSSI.\n                Katso vain, niin näet.\n\nMONTAGUE.\nOi, kelvoton sa! Tapojako nuo,\nNoin ennen isää kiirehtiä hautaan?\n\nPRINSSI.\nSuu herjausten hetkiseksi sulje,\nSiks kunnes hämäryyden selvitämme\nJa löydämme sen syyn ja alkulähteen.\nKäyn sitten tuskienne johtajaksi\nJa kuoloon teidät suoraan vien. Siks vaiti!\nVahinko malttamuksen orja olkoon. --\nEsille tuokaa luulon-alaiset.\n\nLORENZO.\nMua enimmin, vaikk' olen saamattomin,\nSyypääksi luullaan tähän julmaan murhaan;\nMua vastaan aika todistaa ja paikka.\nTäss' seison, syyttäen ja puoltaen,\nVastaajana ja kantajana itse.\n\nPRINSSI.\nNiin sano kerrassansa, mitä tiedät.\n\nLORENZO.\nSiis lyhyesti; hengen määräaika\nLyhempi mulla on kuin pitkä puhe.\nTuo kuollut Romeo tuoss' on Julian mies,\nJa kuollut nainen tuossa Romeon vaimo.\nMa heidät salaa vihin; hääpäiv' oli\nTybaltin kuolinpäivä; nuoren yljän\nMaanpakoon tämä äkkisurma saatti;\nHänt', eikä Tybaltia Julia itki.\nPois surun haihtaaksenne, Parikselle\nTe hänet kihlasitte, sekä naittaa\nVäellä tahdoitte; -- hän tuli luoksen'\nJa hurjin katsein kysyi keinoa\nTäst' uudest' aviosta päästäkseen.\nMa, taidossani oppineena, laitoin\nHänelle unijuoman; vaikutuksen\nSe teki aiotun, ja kuolon hahmon\nLevitti häneen. Romeota tänne\nKirjeellä kutsuin tänä kauhun yönä\nHänt' ottamahan valhehaudasta.\nKun vaikuttamast' unijuoma herkes.\nMut veli Juhani, mi kirjeen vei,\nTul' estetyks, ja eilis-yönä toi hän\nTakaisin kirjeeni. Nyt yksin lähdin,\nJuur' heräämisen määrä-tunnill' ihan;\nHänt' isäin hautaholvist' ottamaan\nJa salaa mökkihini kätkemään,\nSiks kunnes Romeolle sanan saisin.\nVaan kun ma saavuin, -- jonkun hetken ennen\nKuin heräs hän; -- niin uskollinen Romeo\nJa jalo Paris kuolleina on tässä.\nNyt Julia herää; pois ma häntä vaadin\nJa tyynnä taivaan työhön tyytymään;\nMut melu haudasta mun karkoitti;\nHän ei mua seurannut, vaan toivotonna\nLopetti henkens' itse nähtävästi.\nMuut' en ma tunne. Naimisesta tiesi\nMyös imettäjä. Jos mit' olen tässä\nMa rikkonut, niin henki-kuluni,\nVain jonkun hetken ennen määräaikaa,\nLain ankaran ja julman uhriks annan.\n\nPRINSSI.\nAin' olemme sun pyhäks mieheks tienneet.\nVaan Romeon mies, hän mitä tietää tässä?\n\nBALTHASAR.\nMa herralleni Julian kuolemasta\nVein tiedon Mantuaan; hän täyttä laukkaa\nTul' oiti tänne, tähän hautaan; käski\nMun antaa tämän kirjeen isälleen,\nJa hautaan astuen mua kuololl' uhkas,\nJos en ma lähtisi ja jättäis häntä.\n\nPRINSSI.\nTuo tänne kirje, tahdon nähdä sen. --\nMiss' on se kreivin mies, mi vahdin toi? --\nSano, poika, mitä teki täällä herras?\n\nPALVELIJA.\nHän neiden hautaa tuli seppelöimään\nJa käski minut syrjään, jonka teinkin.\nVaan soihtu kädessä nyt joku tuli\nAvaamaan hautaa, herran' iski häneen,\nJa silloin juoksin pois ja kutsuin vahdin.\n\nPRINSSI.\nTää kirje munkin sanat vahvistaa\nJa kuolon sanoman ja lemmen liiton.\nHän sanoo, että köyhä rohtoherra\nMyi hänelle myrkyn, jonka kanssa hautaan\nHän tuli Julian viereen kuolemaan.\nCapulet! Montague! Te vainolaiset!\nVihanne vitsaus nähkää! Lempi itse\nIlonne teiltä surmasi! Ja minä,\nRiitaanne hemmotellen, kadotin\nKaks heimolaista: -- kaikk' on rangaistu.\n\nCAPULET.\nOi, veli Montague, suo kätes mulle:\nSe tyttärein on eläke, en muuta\nVoi vaatia.\n\nMONTAGUE.\n            Ma enemmän voin antaa:\nKirkkaasta kullasta teen hälle patsaan.\nNiin kauan kuin Veronan nimi säilyy,\nSen arvoista ei kuvaa nähdä varmaan,\nKuin Julian, tuon uskollisen, armaan.\n\nCAPULET.\nSen viereen Romeo saa yhtä aimon:\nNuo uhri-raukat onnettoman vainon!\n\nPRINSSI.\nTää aamu kolkon rauhan meille suo;\nSurusta peittää kasvons' aurinkoinen.\nNyt kertokaa, kuink' yltyi vaino tuo,\nEtt' armahtaa tai rangaista ma voinen.\nNiin synkkää tarinaa ei kuultu konsa,\nKuin Julian ja hänen Romeonsa.\n\n                          (Menevät.)\n\n\n\n\nSELITYKSIÄ:\n\n\n[1] _Pois koko Amor_ j.n.e. Tavallista oli että suurempiin pitoihin\nusein tuli käskemättä naamioittuja vieraita, jotka edelläkävijänään\nlähettivät Amorin. Tämän tunnusmerkkejä oli side silmillä ja jousi\nkädessä.\n\n[2] _Kannoillaan kaislaa turtaa kutkutelkoot_. Ennen oli tapana\nkaislalla peittää lattiat.\n\n[3] _Romeo suutelee Juliaa_. Sh:n aikana ei pidetty sopimattomana\nseuran nähden suudella naista. Varsinkin tanssin lopetettua oli tapa\nsemmoinen isoisimpienkin seuroissa.\n\n[4] _Kun kerjuutyttöön mieltyi kuningas_. Sh. viittaa tässä, niinkuin\nusein muuallakin, erääseen vanhaan englantilaiseen ballaadiin, nimeltä\n\"Kuningas Cophetua ja kerjäläistyttö\".\n\n[5] _Parempi kuin uroskissa_. Vanhassa englantilaisessa \"Reynard the\nFox\" nimisessä eläinsadussa on kissan nimenä Tybalt.\n\n[6] _Viuhkani, Pietari!_ Isoiset naiset tavallisesti panivat palvelijan\nkantamaan viuhkaa heidän edellänsä.\n\n[7] _Inhokkaan konnan kanssa silmiä\n    Sanotaan leivon vaihtaneen_.\n\nKansantaru kertoo, että sammakko ja leivo ovat vaihtaneet silmiä, koska\nedellisellä on kauniit, mutta jälkimmäisellä rumat silmät.\n\n[8] _Kuin maasta revittyjen katkojuurten_. Luultiin että katkojuuret\n(Atropa mandragora), kun ne maasta revittiin, elävän olennon lailla\nantoivat parkunan, joka kuulijalta vei järjen, jopa usein toi\nsurmankin.\n\n\n\n"]