[{"data":1,"prerenderedAt":-1},["ShallowReactive",2],{"$fE087LGEl0ztudx2m8FnzH-01jdeAZ9t9W-cM2NF3j0Q":3},{"number":4,"title":5,"author":6,"authorBirth":7,"authorDeath":8,"slug":9,"bookId":10,"genreRaw":11,"genre":12,"themes":13,"origin":14,"language":15,"yearPublished":16,"yearPublishedTranslation":17,"wordCount":18,"charCount":19,"usRestricted":20,"gutenbergId":21,"gutenbergSubjects":22,"gutenbergCategories":24,"gutenbergSummary":26,"gutenbergTranslators":27,"gutenbergDownloadCount":28,"aiDescription":29,"preamble":30,"content":31},3125,"Kantopään lukuhuoneella","Kataja, Väinö",1867,1914,"3125-kataja-vaino-kantopaan-lukuhuoneella","3125__Kataja_Väinö__Kantopään_lukuhuoneella","Kansannäytelmä kahdessa näytöksessä","naytelma",[],[],"fi",1901,null,5047,30288,false,73837,[23],"Finnish drama -- 20th century",[25],"Plays/Films/Dramas","\"Kantopään lukuhuoneella: Kansannäytelmä kahdessa näytöksessä\" by Väinö Kataja is a play written in the early 20th century. This work fits within the genre of folk theater, exploring themes of community life and social issues in Finnish rural society. The narrative likely touches on the dynamics of familial and neighborly relationships against the backdrop of a village setting, indicative of the Finnish landscape and culture of that period.  The play unfolds in the titular Kantopään reading room, where various characters, including the landlord Heikki, his family, and neighbors, engage in discussions that reveal social tensions and aspirations. Central to the storyline is the conflict surrounding Sanna, Heikki's daughter, who is courted by two suitors: the wealthy Hanhiojan Salkko and the hardworking Olli Kytökangas. As the community gathers to exchange news via newspapers, especially related to ongoing wars, deeper issues of pride, economic status, and values come to light. The plot thickens as misunderstandings and personal ambitions intertwine, leading to humorous and dramatic moments that ultimately reflect the characters' desires for love and acceptance in a changing world. (This is an automatically generated summary.)",[],204,"Kansannäytelmä sijoittuu Perä-Pohjolaan vuoteen 1900. Teos kuvaa kyläyhteisön elämää ja lukuhuoneen merkitystä tiedonvälityksessä, kun asukkaat seuraavat maailman tapahtumia, kuten buurisotaa, sanomalehtien välityksellä.","Väinö Katajan 'Kantopään lukuhuoneella' on Projekti Lönnrotin julkaisu\nn:o 3125. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella,\njoten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan käytön ja levityksen\nsuhteen.\n\nTämän e-kirjan ovat tuottaneet Tapio Riikonen ja Projekti Lönnrot.","KANTOPÄÄN LUKUHUONEELLA\n\nKansannäytelmä kahdessa näytöksessä\n\n\nKirj.\n\nVÄINÖ KATAJA\n\n\n\n\n\nHämeenlinnassa,\nBoman ja Karlssonin kustannuksella,\n1901.\n\n\n\n\n\n\nHenkilöt:\n\n_Heikki_, Kantopään isäntä.\n_Saara_, hänen vaimonsa.\n_Sanna_, |\n_Iikka_, | heidän lapsiansa.\n_Eno-Matti_, naapuritalon miehiä.\n_Hanhiojan Salkko_, vasta Amerikasta palannut siirtolainen.\n_Olli Kytökangas_, etelästä tullut tukkilainen.\n_Poliisi_.\nKylännuorisoa.\n\nTapaus on Perä-Pohjolassa helmikuussa 1900.\n\n\n\n\nEnsimäinen näytös.\n\n\nNäyttämö: Kantopään kookas pirtti tavallisine talonpoikaisine\nhuonekaluineen. Perällä ja vasemmalla ovi. Oikealla pitkä penkki,\njonka luona pöytä, jossa on sanomalehtiä sikin sokin. Seinällä näkyy\nkoukuissaan lehtiä riippumassa. Lähellä vasemmalla olevaa ovea uuni,\njossa pystytuli palaa. Heikki tekee pärekoppaa takkatulen valossa.\nSanna kutoo sukkaa. Iikka selailee sanomalehtiä pöydällä. —\n\n_Sanna_: Mitä sinä haet?\n\n_Iikka_: Katselen sitä Kalevan numeroa, jossa on niistä buuerien\nvoittamista härjistä. Saisin tuolle Hanhiojan Salkolle näyttää, hän kun\nei näy uskovan, että buuerit voitolla ovat. —\n\n_Sanna_: Luuletko hänen uskovan, vaikka kultakirjaimilla näkisi voitot\npainettuina. Väittelee vaan kömpelösti vastaan ja pitää engelsmannien\npuolta, höyhenkenkä.\n\n_Iikka_: Vaan annapa, että kerran joutuu väittelemään Ollin kanssa,\nniin jo vesille joutuisi. Eivätköhän satu yhteen. Ollihan aikoi täksi\nillaksi metsästä palata. Väleen hän on täällä. Ja postin tulo-ilta on\nmyöskin. Aikoiko muita kyläläisiä postiin lähteä kuin Pörhölän Hanna?\n\n_Sanna_: Aikoi niitä paljonkin. Meille asti kuitenkin tulevat lehtiä\nlukemaan.\n\n_Iikka_ (Yhä hakien): No, mihinkä lempoon se lehti tästä katosi! Viikon\nvihollinen kuitenkin.\n\n_Heikki_: Jos lie Eno-Matti ottanut, kun päivällä kävi. Hän niitä näkyi\nsiinä selailevan.\n\n_Iikka_: Eno-Matti sen sitten on ottanutkin.\n\n_Heikki_: Se on Mattikin niin innostunut noihin lehtiin, että kaikki\npitäisi saada tietoonsa. Vaan parhaiten Matti sotauutiset tietääkin.\nKuului mennä sunnuntaiaamuna ajaneen rovastinkin häpeään, niin oli\ntarkka tiedoilleen ollut.\n\n_Iikka_: Mitä, kun on aikaa päiväkaudet lueskella. Helppohan nyt on\ntietoja saada kun näin paljon lehtiä tulee.\n\n_Sanna_: Mutta ilman Ollin tointa, ei täänkylän nuoriso olisi saanut\nlukuhuonetta toimeen. Eikö totta isä ja Iikka?\n\n_Heikki_: Ollin tointahan se parhaiten oli. Soma mies on muutenkin. Ja\nlukumies verraton.\n\n_Iikka_: Enempi hän tietää kuin muut etelästä tulleet jätkät, mutta\nhänhän onkin käynyt kansanopistossa.\n\n_Sanna_: Eikä ole juoppo niinkuin kaikki muut mieronkulkijat.\n\n_Iikka_: Se on tosi. Mutta minun tässä täytyy lähteä talliin ennen\npostiin lähtöä. (Hakee takin naulasta ja panee ylleen). Elkää vaan\nminua jättäkö. (Menee).\n\n_Sanna_: Kyllä odotamme.\n\n_Saara_ (Ilmestyy vasemmalle ovelle): Sanna tule tänne! (Sanna menee\novenpieleen. Saara näyttää hänelle puhuvan innoissaan. Sanna kuuntelee\nallapäin ja loittonee hetken kuluttua keskilaattialle. Saara sulkee\noven.) Se on päätetty asia!\n\n_Heikki_: Mikä se nyt oli? Mitä se äiti taas toimittaa?\n\n_Sanna_: Mitä lie ollut, en tuota oikein kuunnellutkaan. (Keikauttaa\nitseään ylpeästi.) Pyh! (Perältä tulee kylän nuorisoa ja asettuvat mikä\nminnekin istumaan. Olli tulee jälkimäisenä, laukku seljässä).\n\n_Olli_: Terve talohon ja terveisiä tukinajosta! (Kättelee Sannaa ja\nHeikkiä).\n\n_Heikki_: Terve vaan. Mitäpä sinne kuuluu?\n\n_Olli_: Eipä liikoja. Hevoseni jalka loukkaantui, täytyy käydä\napteekissa vähä lääkkeitä.\n\n_Sanna_: Laske laukkusi pois. Hiihtäenkö tulit?\n\n_Olli_: Hiihtäen tästä suoraan enkä kauvan taipaleella viipynytkään.\n(Laskee laukun penkille. Iikka tulee).\n\n_Iikka_: Kas sitä! Jopa karttui kansaa. Ja Ollikin. Lähdemme miehissä\npostiin.\n\n_Sanna_: Ja naisissa myöskin.\n\n_Iikka_: Kaikki. Onpa nyt kuutamo-ilta. Tie on hyvä eikä ole\ntulipalopakkanenkaan.\n\n_Olli_: Tässä postissa minä odotan Helsingistä kirjoja, jotka on\nluvattu lähettää tälle lukuhuoneelle.\n\n_Sanna_: Niinkö? Sellaisia hauskoja kertomuskirjojako?\n\n_Olli_: Niin luulen. Meidän täytyy yhteisesti vielä koettaa saada\nlainakirjasto tänä talvena tähän kylään. Sitten vasta on työmme alulla.\nJa sitten vasta koetamme seuraksi liittyä.\n\n_Sanna_: Tarkoitatko sellaista nuorisoseuraa kuin kuuluu muualla olevan\nmelkein joka pitäjäässä?\n\n_Olli_: Sitähän tarkoitan.\n\n_Sanna_: Sepä olisi hauskaa.\n\n    (Kaikki muut toistavat: Sepä olisi hauskaa).\n\n_Iikka_: Mutta nyt lähdemme. Ilta kuluu ja posti on jo aikaa ajaa\nhelistänyt sivu. (Kaikki nousevat lähteäkseen. Sanna ottaa lisää\nvaatetta.) Joko ollaan valmiit?\n\n_Sanna_: Jo minun puolestani.\n\n    (Kaikki muut menevät paitsi Olli).\n\n_Olli_: Jopahan isäntä on alkanut valmistamaan sen mallisia koppia kun\nminä neuvoin. (Katselee koppaa).\n\n_Heikki_: Koetin tässä. Ensimäinen tämä toki on, vaan sievä tämä\nmalli on.\n\n_Olli_: Onhan se. (Hiljaa) Onko Hanhiojan Salkko tuolla kamarissa,\nkoska sieltä kuuluu puhelua?\n\n_Heikki_: Taitaa olla. Iikka hänet oli tavannut. Miksi sitä kysyt?\n\n_Olli_: Ilman aikojani. — Olisi minulla muutakin kysyttävää kun olemme\nnäin kahden kesken.\n\n_Heikki_: Niinpä kysy sitten.\n\n_Olli_: Tahdon puhua suoraan ja lyhyesti. Olisiko teillä mitään vastaan\njos pyytäisin tytärtänne Sannaa vaimokseni. Köyhä olen, mutta ilman\nmuiden apua kyllä vaimostani huolen pidän, jos Jumala terveyttä antaa.\n\n_Heikki_: Mikä sinun nyt semmoista pani kysymään yhtäkkiä?\n\n_Olli_: Sannan kanssa olemme asiasta jo viime kesänä sopineet.\n\n_Heikki_: Silloinko jo? No mitäpä siitä. Parasta kuitenkin että annatte\ntuumanne olla tuonnemmaksi.\n\n_Olli_: Mutta ette kiellä suostumustanne?\n\n_Heikki_: Jos niin on Sannalle sallittu, niin mitäpä minä siihen.\n\n_Olli_: En muuta tahdokaan tällä kertaa tietää. Lopusta kyllä pidän\nhuolen.\n\n_Heikki_: Luulen minä, että saat kylläkin toimittaa ennenkun äitimuorin\nsaat puolellesi. Vaan saanet koettaa.\n\n_Olli_: Akkaväkeä minä kyllä osaan miellyttää. Eikä emäntäkään niin\npaha ole kuin luulette.\n\n_Heikki_: Entäpä Hanhiojan Salkko? Luulen että hän täällä kulkee juuri\nSannan vuoksi ja äitimuori tuntuu olevan hänen puolellaan.\n\n_Olli_: Semmoisen puolihupsun kehujan minä kyllä uitan. Muuten minä\ntiedän hänen Ameriikka-elämästään yhtä ja toista, josta kyllä kerran\nilmoitan. Eikä hänellä niin paljon rahaa ole kuin kuuluu kehuvan.\n\n_Sanna_ (Palaa takasin): Joudu nyt Olli!\n\n_Olli_ (Ottaen Sannaa vyötäisiltä): Minä tulen kultakäpyni (He menevät,\nOlli laulaen jotakin lempilaulua.)\n\n_Heikki_ (Yksin): Kunnon mieheksi hänet uskon ja kaikkihan häntä\nkehuvat vireäksi työmieheksi. Kuuluu tänäkin talvena ansainneen kovasti\ntukinajossa. Juomaton ja siivo mies. Mitäpä siitä jos hupsut häntä\netelän varekseksi kutsuvat. Mieluisampi vävy minusta olisi kuin tuo\nrokonarpinen ja hassahtava Hanhiojan Salkko. Mutta toista mieltä taitaa\nSaara olla.\n\n_Saara_ (Tulee ovelle vasemmalle): Mihinkä ne tästä taas lähtivät?\nIikkakin taas raitilla.\n\n_Heikki_: Postikonttoriin kuuluivat aikovan. Sinne meni muitakin kylän\nnuoria. Nythän on postipäivä tiedämmä. — Saapi tässä taas kuulla\nuutisia sodastakin.\n\n_Saara_: Lupasit noita lehtiä tähän kantaa. Eivät nyt muuta jouda\ntekemään kuin niitä kaiket illat lukemaan.\n\n_Heikki_: Mielelläsipä tuota kuuntelet sinäkin sotauutisia he, he.\n\n_Saara_: Mihinkäpä minä korvani panen, kun ääneensä lukevat, Eno-Matti\nvarsinkin. Veihän se täältä yhden lehden päivällä matkassaan.\n\n_Heikki_: Jos Matti viekin, niin Matti tuopi takaisin. Luulen hänen\npian tulevan, koska tietää postipäivän olevan. (Saara kävelee\nlaattialla, huomaa Ollin laukun penkillä.) Kenenkä tuo laukku on tuossa\npenkillä?\n\n_Heikki_: Eikö lie sen sinun vieraasi, joka kuuluu kamarissa olevan.\n\n_Saara_: No Salkko nyt ei noin kelottonutta laukkua viitsi kantaa.\n(Tarkastelee laukkua) Mitä tuossa lieneekään, ei se vaan kovin\npullollaankaan ole. Ketä täällä on käynyt? Vastaa.\n\n_Heikki_: Mistä minä tiedän ketä on käynyt sillä aikaa, kun tallissa\nolen ollut.\n\n_Saara_: Eihän liene vaan sen Suomen-Ollin laukku? Täälläpäinhän se\nkuuluu olevan. —\n\n_Heikki_: Hanhiojan Salkon laukuksi luulen. Mitä sinä sitä käsittelet.\nAnna laukun olla, olipa kenen tahansa.\n\n_Saara_: Heittäisin tämän porrasten päähän, jos Ollin laukuksi tietäisin.\n\n_Heikki_: Minkä vuoksi?\n\n_Saara_: Siksi, etten kärsi sitä miestä.\n\n_Heikki_: Mutta laukku ei ole mies he, he.\n\n_Saara_: Mitä meinaat?\n\n_Heikki_: Mitä minä meinaisin. En mitään.\n\n_Saara_: Tiedätkö missä tarkotuksessa Salkko täällä on kulkenut.\n\n_Heikki_: Kai tahtoo lukea sanomalehtiä. Ei hänellä minulle ole ollut\nasiaa.\n\n_Saara_: Mutta sitä enemmän minulle. Salkko kysyy meidän Sannaa vaimokseen!\nEtkö riemastu ukko? Hänellä on parikymmentä tuhatta rahaa, että pystyy\nhyvän talon ostamaan. Oikein siunailin, että otettiin noita lehtiä, sillä\nniiden vuoksi Salkko ensiksi meille oitostui ja tutustui Sannaan. Mikä\nilo meille ja mikä onni Sannalle! Koko kylän tytöt häntä kadehtivat.\nKihlat on Salkolla taskussaan. Etkö ilosta hyppele ukko? (Tarkastelee\nyhä laukkua).\n\n_Heikki_: Mitäpä siitä hyppelisin. Mitä sinä siitä laukusta nypläät,\nanna laukun olla penkillä.\n\n_Saara_ (Erikseen): Kyllä tämä taitaa olla Salkon laukku. — Mutta minä\nsanon, että tiedätkin, että kohtelet Salkkoa kuin kultaa kämmenellä.\nSemmoisia kosijoita harvoin on. Kaksikymmentä tuhatta! Siihen\nkultakellot ja arkullinen vaatteita. Mitä arvelet?\n\n_Heikki_: Arvelen, että paras kun annat asian olla sinänsä. Nuorihan\ntuo on Sannakin vielä.\n\n_Saara_: Minä aavistan jotain, sinä kuhnuri. Sinä suojelet sitä Suomen\nOllia, mokomaa etelän varesta. Mutta varokoon vaan, etten aja ulos, jos\nmeille vielä tulee Sannan kanssa livertelemään. Ollihan se tämän huhun\nmeille toimitti...\n\n_Heikki_: Vastahan sinä sanoit siunaavasi, että lukuhuone meille\nsaatiin...\n\n_Saara_: Niin, niin, mutta...\n\n_Heikki_: Niin, niin, mutta Ollin toimesta se tapahtui. Saisit kiittää\nOllia.\n\n_Saara_: Elä viisastele! Tiedä, että kohtelet Salkkoa niinkuin vävyä\ntulee.\n\n_Heikki_: Sinulla on aina sinun tuumasi. Olet varmaan itse Sannaa\nSalkolle esitellyt, niinkuin mennä talvena Herralan Yrjölle... ja teit\nnaurun alaiseksi koko talon, hupsu.\n\n_Saara_ (Kiivaasti): Mitä sitten! Kuka sinua minulle toimitti. Oma äitisi.\nKoko talo oli velkaan uppoamassa, mutta minun rahoillani on velka maksettu.\nTämä on minun taloni ja minä tässä tyttärenikin naitan kenelle tahdon.\n\n_Heikki_: Pidä suus' kiinni ja häpeä.\n\n_Saara_: Minun tässä valta on. Luuletko, että se olisi ollut sinun\nluvattavasi tämä lukuhomma? Elä uskokaan. Se oli juoni, jolla tahdoin\nsaada Salkon meillä käymään, kun kuulin hänen Amerikasta palanneen.\nJa jahka tässä on kihlat annettu ja asiasta sovittu, niin ulos pihalle\njoka lehti. Tässä joka päivä kärsimään kyläläisiä niinkuin markkina\npaikalla.\n\n_Heikki_ (Pilkallisesti): Tee tahtosi, sinun on valta!\n\n_Saara_: Elä sitten murjota. Suomen Ollista, tuosta etelän vareksesta\nsinä aina saarnaat. Mikä on Olli Hanhiojan Salkon rinnalla? Tyhjä säkki.\n\n_Heikki_: Kas sitä! Jopahan sainkin oikein sievän mallin tähän koppaan.\n\n_Saara_: Tyhjä säkki ja alaston mies. Ei muuta tee kuin lukee loruja\nja tyhjää remmaa. Anna, että se alkaisi hyväilemään Sannaa, niin jo\ntästä saisi kuumat tuhkat niskaansa. Niin kaksinenkin kosija!\n\n_Heikki_: Tuli juuri semmoinen koppa kuin kuvassa näyttää, jonka Olli\nminulle antoi.\n\n_Saara_: Ja muista mitä sanoin, että pidät Salkkoa kuin kultaa kämmenellä.\n(On aukaissut laukun nuorat ja vetää salaa kaksi poron juustoa esille,\nkätkien esiliinansa alle. Poliisi tulee perältä. Erikseen.) Salkon\nlaukku, aivan varmaan. Hän on jostain kuullut, että minä tykkään poron\njuustoista, niin on vasite niitä lappalaisilta neuvottanut. Se kunnon\npoika!\n\n_Heikki_ (Pidellen varovasti koppaa) Niinkuin kultaa kämmenellä.\n\n_Saara_ (Menee vasemmalle käsi esiliinan alla): Minun on tässä valta\nja minun tavarani.\n\n_Poliisi_: Hyvää iltaa.\n\n_Heikki_: Iltaa. (Erikseen.) Onpa tuon eukon kanssa toisenkin kerran\nsaanut makeaa mahan täydeltä. Hohoi. (Pyyhkii hikeä.)\n\n_Poliisi_ (Asettaa jalattoman kynttilän pöydän nurkalle palamaan ja\nalkaa selailemaan lehtiä): Ei tään päivän postia ole vielä tuotukaan?\n\n_Heikki_: Noutamaan on menty.\n\n_Poliisi_: Minulla onkin viime postin lehtiä vähä keskissä.\n\n    (Eno-Matti tulee).\n\n_Eno-Matti_: Iltaa taas. Pakkanen tuntuu kiihtyvän. (Menee takan luo\nja istuu Heikin viereen.) Hauska lehti tämä Kaleva lehtikin on. (Ottaa\nlehden taskustaan).\n\n_Heikki_: Taisi olla sotauutisiakin?\n\n_Eno-Matti_: Oli kyllä. Sitä ei ole muissa lehdissä ollutkaan.\n\n_Heikki_: Vai niin. Mikä uutinen se oli. Luehan minullekin. Sinä kun\nluet, niin minä ymmärrän oikein hyvin, vaan nuo nuoret ne panee kuin\nvellipata, ettei selvää saa. (Kohentelee tulta.)\n\n_Eno-Matti_ (Asettuu likemmäksi tulta lukemaan): Lontoo 20 p. tätä\nkuuta. Pretoriasta mainitaan kiivasta taistelua taisteltavan Kimberleyn\nluona. Gronje pitää asemansa, Buuerit ovat ottaneet useita vankeja,\nvaunuja ja neljätuhatta härkää.\n\n_Heikki_: Voi lemppari; Niinkuin minun kädestäni! Onpas ne urheita\npoikia ne buuerit.\n\n_Eno-Matti_: Voiton ne ottavat engelsmannilta, saadaan nähdä.\n\n_Heikki_: Tietenkin. Eihän engelsmannit ole kertaakaan voittaneet.\n\n_Eno-Matti_: Selkäänsä saaneet joka kerta. Minä olen jokaisen\nsotauutisen lukenut.\n\n_Heikki_: Saivatpa kerran härkiä kelpolailla — vai neljätuhatta. Liekö\nhyvinkin isot navetat siellä Transvaalissa?\n\n_Eno-Matti_: Siellä on kesä jo. Laskevat nurmelle härkänsä syömään ja\nsiitä penkkiin lyövät, kun liha loppuu.\n\n_Heikki_: Hehe. Ja engelsmannit saavat kaluta pettua kuin pukit. Kuka\nkäski mennä härkiä viemään toisen maalle! Kestää sinne engelsmannin\nväkeä ja ruokaa kuljettaa. Buuerit ottavat paikalla pois. On ne poikia.\n\n_Eno-Matti_: No on ne. Ja niin lempparin tarkkoja ampumaan. Ei yhtään\nlaukausta hukkaan. Ja viisaita tappelemaan. Muistatko kun luin siitä\nvanhasta miehestä, joka kultakuulilla ampui?\n\n_Heikki_: Sen minä kaiken ikäni muistan. Menneen viikon lehdissähän\nsiitä olikin.\n\n_Eno-Matti_: Ja aivan upseereja tähtäilee. Joka päivä kaksi ampuu kuin\nmetsoa ansaan.\n\n_Heikki_: Näkyykö muuta erinomaista? (Kohentelee tulta) Näetkö lukea?\n\n_Eno-Matti_: Näkee tässä. Vaan ei tässä näy muuta erinomaisempaa\nolevankaan. (Hanhiojan Salkko tulee vasemmalta, puettuna Ameriikkalaisiin\nvaatteisiin, kaulukseen ja kalosseihin. Lakki päässä.)\n\n_Poliisi_ (Erikseen): Siinäpä mies on, jota etsin.\n\n_Salkko_: Täällä ukot yhdessä tutkivat sotauutisia, luulen ma. Buuerit\ntietenkin alkavat perääntymään.\n\n_Eno-Matti_: Buueritko? Voittajina ovat niinkuin ennenkin.\n\n_Heikki_: Neljätuhatta härkää nytkin saaneet.\n\n_Salkko_: Valheellisia tietoja. Eivät kestä buuerit engelsmannille.\nMinä, joka olen kymmenen vuotta ollut engelsmannin parissa, minä sen\ntiedän.\n\n    (Katselee tuolia istuakseen, käy sitten penkille ja istuu\n    poliisin kynttilää lähelle.)\n\n_Eno-Matti_: Vaikka olisit ollut viisikymmentä vuotta. Pakoon on nyt\nengelsmannit ajetut, että santa soi.\n\n_Salkko_: Valetta. Siksi paljon minä olen Englantin maata ajanut,\nettä tiedän jotakin sanoa.\n\n_Eno-Matti_: Mutta sinä et ole käynyt sotatantereella, iso vieras.\n\n_Salkko_: Buuerit ovat yhtä kuin tässä maassa mustilaiset. Mutta\nenglantilainen on punaveristä ja rikasta kansaa.\n\n_Eno-Matti_: Vieläkö sinä nytkin pidät englantilaisen puolta.\n\n_Salkko_: Tämän maan sanomalehdet eivät tiedä sodan oikeasta menosta.\nMutta Amerikan lehdet ne ne tietävät.\n\n_Eno-Matti_: No sanoppa sitten mitä ne tietävät, tietomies.\n\n_Salkko_: Sen ne tietävät, että buuerien olisi parasta ajoissa käydä\nrukouskirjaan.\n\n_Eno-Matti_: Sitä he eivät tee.\n\n_Salkko_: Vaan minä olen siksi paljon lukenut sotahistoriaa ja näinhän\nminä Calumethissa kun poikia Kuuban sotaan lähti.\n\n_Eno-Matti_: Siltipä sinä et mitään tiedäkään, kielimies.\n\n_Salkko_: Ja sitä paitse ei tässä maassa moni ymmärrä sanomalehdistä\npaljon mitään.\n\n    (Poliisi silmäilee Salkkoa salaa tarkoin.)\n\n_Eno-Matti_: Vai niin. Mutta sinä yksin. Tiedätkö mille oma kiitos\nhaisee, nokikolari.\n\n_Salkko_: Mitä sinä ukko lisäilet puheesi perään? Sanoppas kovemmin,\nettä minäkin kuulen.\n\n_Eno-Matti_: Pistepä tietenkin tässä maassa on lauseen lopussa,\nmustilainen.\n\n_Salkko_: Eikä tämä maa ole kuin isojen valtojen sylkilaatikko; ei\nkannata kerskua tämän maan hyvyyksille.\n\n_Eno-Matti_ (Kiivastuen ja nousten seisomaan): Sinäpä taidat olla\ntoinen Koskela, isänmaan pettäjä, vääryyden puolustaja ja engelsmannin\npuolustaja. Tässä maassa... ja tämä maa... Eikö tämä ole sinunkin\nisänmaasi, kelvoton!\n\n_Heikki_: Matti, Matti!\n\n_Salkko_: Äijä kiivastuu, kun tietää hyvin, etteivät buuerit kuitenkaan\nkestä engelsmannille. Aivan sama ja yhtä hullua olisi suomalaisilla\nalkaa vastustamaan Venäjän valtaa kuin nyt buuerilla Englantia.\n\n_Eno-Matti_ (Raivoissaan): Oikein arvasin. Laukku-ryssä ja Koskela!\nTiedätkö sinä lurjus mitä sinusta sanottaisiin, jos kirjoittaisin\nsinusta sanomalehden toimitukseen!\n\n_Salkko_ (Kiivastuen, nousten penkiltä, telmäten poliisin asettaman\nkynttilän sammuksiin laattialle): Minäkö lurjus? Huuti ukko! Olisit nyt\nAmerikassa, niin saisit mustat silmät aivan äkkiä. Tuommoinen suukko\nukko!\n\n_Eno-Matti_: Päällekö tulet. Hyppää hänksesille. Vielä minä yhden\nmustilaisen kuritan. (Lyö kämmeniä yhteen.)\n\n_Heikki_ (Koettaen tyynnyttää Mattia): Matti, Matti mitä sinä noin\nkiivastut.\n\n_Eno-Matti_: En kärsi tuota miestä.\n\n_Salkko_: Sanoitko minua mustilaiseksi? Häh?\n\n_Eno-Matti_: Luuletko sitten olevasi punaverinen engelsmanni, pimeämies.\n\n_Poliisi_: Mikä tämä elämä on? Kuka minun kynttiläni uskaltaa viskata\nsammuksiin. Minä en kärsi tätä.\n\n_Salkko_: Yks' kynttilä. Se ei ole minunlaiselle miehelle iso asia.\nMinä ostan tuommoisen miehen tyskyssä. Paljonko tahdot?\n\n_Poliisi_: Tietääkö vieras, että minä olen kruunun palvelija?\n\n_Salkko_: Teidän kruununne! (Potkasee kynttilän oven suuhun).\n\n_Poliisi_: Tästä tulee isompi asia.\n\n_Heikki_: Helkkarissa nyt alkako riitelemään, täydet miehet. (Erikseen.)\nParhaat enkelit tähän sattuivatkin vastakkain.\n\n_Eno-Matti_: Olisi minun huoneeni niin ulos ajasin tuon Koskelan ensiksi.\n\n_Salkko_ (Mennen Matin nokan alle): Tiedätkö sinä ukko, että voin\ntämmöisen talon ostaa milloin hyvänsä. Jos tämä olisikin minun taloni\nnyt, niin kumpikohan tästä ulos lähtisi minä vai sinä, nokkaviisas\nukonkännyri.\n\n_Eno-Matti_: Sinulle ei myy taloaan kukaan. Elä luulekaan.\n\n_Poliisi_: Maksaako vieras sovinnolla minun kynttiläni, vai täytyykö\nhaastaa käräjiin?\n\n_Salkko_: Kuka käski sinun panna kynttiläsi aivan pöydän nurkalle!\n\n_Poliisi_: Kuka käski sinun tulla minun kynttiläni valoon huutamaan.\n\n_Eno-Matti_: Kas niin. Siinäpä se on. Luuletko, ettei tässä maassa\nlakia ole. Hähä?\n\n_Saara_ (Ovella): Mikä meteli täällä on? Onkin Matti täällä uutisineen.\n(Viittaa Salkolle) Herra Salkko on hyvä ja tulee tänne. (Salkko menee\nvasempaan mutta pukkaa ohimennessään Mattia. Matti tuivaa vuorostaan,\nettä Salkko menee vauhdissa Saaran syliin).\n\n_Eno-Matti_: Kas siinä punaverinen engelsmanni!\n\n_Heikki_: Matti, Matti helkkarissa...\n\n_Saara_ (Ottaen luudan loukosta ja alkaen hätyytellä Mattia): Paikalla\npois! Joka ilta käy täällä tinkaamassa. (Matti pakenee ovelle päin.)\nUlos ja hopusti.\n\n_Eno-Matti_ (Ovella): Tuota rokonarpista mustilaista vähä härnäilin.\n\n_Saara_ (Yhä hätyytellen): Pois! Sinä vanha kälmi.\n\n    (Matti katoaa).\n\n_Heikki_: No tämä on kristillistä elämää.\n\n_Saara_ (Kääntyen poliisiin): Onko poliisi ulosmittauksilla?\n\n_Poliisi_: Muita asioita on, vaikk'ei tähän taloon. Aijoin samalla\nsilmätä sanomalehtiä. Onhan täällä mukamas lukuhuone.\n\n_Saara_: Mutta minä en kärsi kruununmiehiä.\n\n_Heikki_: Mitä sinä rupeat ihmisiä haukkumaan.\n\n_Saara_: Pidä suus kiinni siellä, lammas. Että poliisi saapi mennä.\n\n_Poliisi_: Kyllä, mutta minä toimitan asiani ensin.\n\n_Saara_: Mitä on asiaa?\n\n_Poliisi_: Herra Salkko Hanhiojalle. Käskekää hänet tänne.\n\n_Saara_: Mitä on asiaa?\n\n_Poliisi_: Sen sanon asianomaiselle. (Aikoo lähteä.) Mutta minä palaan\ntänne lautamiehen matkassa. Ei tässä muutoin näy asiat oikenevan. (Menee\novelle.) Nyt on iltaa vielä toimitella. Hyvästi.\n\n_Heikki_: Siinä sait. Oletkin valmis jokaiselle suutasi soittamaan.\n\n_Saara_: Mitä asiaa on hänellä Salkolle? Olisipa kumma tietää.\n\n_Heikki_: Ehkä saat sen tietää.\n\n_Saara_: Tiedätkö sinä? Sano heti. Muutoin...\n\n_Heikki_: Mistä minä tiedän.\n\n_Saara_: Ei niin mitään. Luuli minua säikyttävänsä. Mutta mitä hittoa\nne viipyvät niin kauvan postikonttorissa, Sannakin?\n\n_Heikki_: Eiväthän ne vielä kauvaa ole viipyneet.\n\n    (Eno-Matti tulee.)\n\n_Eno-Matti_: Tästä tuli semmoinen lähtö, etten asiaani muistanut.\n(Saaralle.) Antaahan emäntä taas anteeksi.\n\n_Saara_: Selkääsi tarvitsisit, vanha konna.\n\n_Eno-Matti_: Jo vainkin että luut laulaisivat. (Katselee Ollin laukkua.)\nTässäpä se taitaa olla Ollin laukku. Hän käski tämän täältä ottaa ja\nviedä meille. Hyvä laukku.\n\n_Saara_ (Hämillään): Eihän se Ollin laukku ole — tuota — mitä sitä\nkenenkään laukusta. Eihän Olli ole täällä käynytkään.\n\n_Eno-Matti_: Laukkunsa käski ottaa äsken, kun postiin meni ja aikoi\napteekiinkin. (Ottaa laukun) Keveällepä tämä tuntuu.\n\n_Saara_: Anna laukun olla siinä! Se ei ole Ollin laukku, se on...\n\n_Eno-Matti_: Onhan tässä Ollin nimikin pikilangalla neulottu. Katsokaa:\nOlli Kytökangas. Ollin tämä on, ei auta.\n\n_Saara_ (Heikille): Onko se riivattu käynyt meillä tänä iltana,\nsano heti!\n\n_Heikki_: Käynyt on.\n\n_Saara_: Miks'et sitä ole heti sanonut?\n\n_Heikki_: Ethän sinä ole kysynytkään.\n\n    (Saara on hämillään).\n\n_Eno-Matti_: Hyvä porontalja laukku.\n\n    (Ottaa laukun selkäänsä ja menee).\n\n_Saara_ (Hätäisesti): Elä vie sitä laukkua. (Erikseen.) Olisiko poliisi\nnähnyt, että otin juustot? (Menee kiireesti vasempaan).\n\n_Heikki_: Mitähän se tuosta laukusta noin? Kummaa oli Saaraksi? Mikähän\nasia sillä mahtoi poliisilla olla Salkolle?\n\n    (Olli tulee).\n\n_Olli_: Ennempä ehdin, näemmä. Kävin apteekissa karboolivettä. (Vetää\npullon povestaan.) Onko ketään käynyt lehtiä kyselemässä?\n\n_Heikki_: Etkö sinä postissa käynytkään?\n\n_Olli_: En. Hiihdin apteekkiin sillä aikaa kun toiset menivät postiin.\n(Hakee laukkuaan penkiltä ja penkin alta).\n\n_Heikki_: Eno-Matti on laukkusi äsken ottanut. — Sitäkö haet?\n\n_Olli_: Niin. Mitä Eno-Matti minun laukustani tahtoo?\n\n_Heikki_: Sanoi sinun käskeneen hänet noutamaan.\n\n_Olli_: Tapasin kyllä hänet kujalla postiin mennessä vaan laukustani\nen virkkanut mitään. Mitähän konnanjuonia sillä ukon kälmillä taas on\nmielessään?\n\n    (Kylän nuoria palaa postista, eräällä tukko sanomalehtiä kainalossa).\n\n_Ääni joukosta_: Antakaa minulle Päivälehti.\n\n_Toinen ääni_: Minä tahdon Suomettaren.\n\n_Sanna_ (Alkaa sytyttämään kattolamppuun tulta. Olli nostaa erään\npojan kanssa pöydän lampun alle keskelle laattiaa. Sanomalehtikäärö\nhajoitetaan ja kukin valitsee lehden. Heikkikin käy pöydän luo).\n\n_Olli_: Eikö ollut minulle kirjettä?\n\n_Sanna_: On, on täällä montakin. Odotahan, että saan tämän lampun\nreilaan. Pianhan sinä ehditkin. Luulimme sinun olevan jälessä. —\n\n_Olli_: Pianhan minä lylylläni lykkelen. (Sanna antaa Ollille kirjeitä.)\nAh! jopa on meidän pitäjän rovastilta ja Helsingistä...\n\n_Sanna_: Eikö lie lupa niistä kirjoista.\n\n_Olli_ (Pistäen kirjeet taskuun): Mutta yhtä asiaa tahtoisin teille\nmuistuttaa nuoret ystäväni. — — — — — — — — — Muistattehan kaikki sen\nilman pitempiä selityksiä. (Kaikki laskevat lehtensä ja kuiskivat\ntoisilleen.) Ehdotan että tapauksen muistoksi yhteisesti laulaisimme\njonkun isänmaallisen laulun.\n\n    (Syntyy puhelua nuorten kesken. Esitellään puoli ääneen\n    yhtä ja toista).\n\n_Olli_ (Alkaa laulaa): Oi Herra siunaa Suomen kansa j.n.e.\n\n_Kaikki_: (Nousevat seisaalleen ja yhtyvät lauluun. — Saara ilmaantuu\novelle vasemmalle. Kuuntelee tuokion ja näyttää miettivältä, poistuu\nsitten. Esiripun laskiessa kuuluu vielä laulu).\n\n\n\n\nToinen näytös.\n\n\nNäyttämö: Sama pirtti samana iltana.\n\n_Saara_ (Yksin kävellen kahakäteen levottomana): Mihin hiiden säkkiin\njouduinkaan noiden kirottujen juustojen takia! Tämä on Eno-Matin\ntoimia, minä arvaan. Se konna hoksasi tämän. Sillä selvää on, että\npoliisi havaitsi minun laukusta jotakin ottavan, kertoi näkemänsä\nMatille ja Matti heti tahtoi saattaa minut välikäteen. — Olisikin se\nlaukku vielä tuossa! Konstikos minun olisi pistää juustot siihen ja\nsanoa poliisille, että häpeä valehtelemasta. — Mutta mitä nyt hoksaisin\ntehdä? Niin mitä, mitä?\n\n_Poliisi_ (Tulee): Tulen toisen kerran, ajaakseni asiani Salkko\nHanhiojalle. Onko hän vielä talossa?\n\n_Saara_ (Kohteliaasti): Ei ole. Hän läksi pikimältään kylällä käymään.\nPalanen aikaa sitten kun meni. Poliisi on hyvä ja istuu. Tässä ovat\npöydällä tämän päivän sanomalehdetkin.\n\n_Poliisi_: Ei ole aikaa.\n\n    (Heikki ja Iikka tulevat sisälle perältä).\n\n_Saara_: Mitä olisi ollut Salkolle asiaa?\n\n_Poliisi_: Häntä haastetaan arvannostosta poissa olosta ja taitaa\nhänellä olla muitakin syntejä. Ei olisi maksanut vaivaa lähteä Suomeen\nmiehen, jolla on jos jonkinlaisia haasteita. Ei se niistä vähillä\nselviäkään. Luulen, että kukkaro hoikkenee...\n\n_Saara_: Mutta hän on rikas.\n\n_Poliisi_: Rikas! Kuka takaa hänen rikkautensa. Ja sitä paitse — näin\ntalonväen kesken puhuen — kaipasi Olli Kytökangas kahta poron juustoa,\njotka hänen laukustaan olivat kadonneet. Hm. Minä ajattelen jotakin.\n\n_Iikka_: Samoin sanoi Olli meillekin vasta. Mutta olisiko se mahdollista?\nIsähän sanoo olleensa pirtissä.\n\n_Heikki_: En minä vaan ole nähnyt.\n\n    (Saara peräytyy vasemmalle ja pujahtaa kamariin).\n\n_Saara_ (Ovella): Kai ne on Salkko ottanut.\n\n_Poliisi_: No niinpä niin. Minä en joudakaan nyt sanomalehtiä lukemaan.\nToivotan vaan hyvää vävyä. Hyvästi! (Menee).\n\n_Heikki_: Tämähän on nyt harmillista. Kerrassaan. Laukkuun en ole\nmuiden nähnyt koskevan kun äitisi ja 'Eno-Matin, jompikumpi on juustot\nottanut.\n\n_Iikka_: Mutta tämähän on hävitöntä, että tässä varkaita on. Mitä tässä\noikeen ajatteleekaan.\n\n_Heikki_: Eikö lie Eno-Matti taas ollut kujeineen.\n\n_Iikka_ (Kiivaasti): Tästä täytyy tulla selvä, vaikka mätänis.\n\n    (Menee ulos).\n\n_Heikki_ (Yksin): Minulle alkaa asia selvenemään. Sen näen jo Saaran\nkäytöksestä, miten asia on. Saara otti juustot juuri silloin kun\npoliisi tuli. Poliisi havaitsi sen, ja kertoi Matille ja Matti nouti\nlaukun pois saattaakseen Saaran naurettavaan asemaan. Niin luulen\nkäyneen. (Rupeaa toimittamaan jotakin, ollen selin Saaraan, joka\nhiipien tulee vasemmalta ja vie vikkelästi juustot penkille, heittäen\nsanomalehden niiden päälle).\n\n_Saara_: Mitä sinä haet?\n\n_Heikki_: Mistä sinä tähän ilmausit, vastahan sinä menit kamariin?\nOnpa se hullua niiden juustojen... Eihän siitä tiedä Hanhiojan\nSalkostakaan...\n\n_Saara_: On hyvinkin voinut viedä. Miks'ei. Syytön minä olen.\n\n_Heikki_ (Erikseen): Kas kas, kun osaakin pelata. Syytön tietenkin sinä\nolet, vaikka persohan sinäkin olet poronjuustolle ha, ha.\n\n_Saara_: Syö sieniä, ne on tammikuussa pieniä ja sieviä.\n\n_Heikki_: Olisipa se ikävää, jos tässä vävypoikasi olisi...\n\n_Saara_: Liekö ollut koko juustoja laukussa. Olli voipi valehdella.\n\n_Heikki_ (Erikseen): Mielimpä vähän koetella eukkoa. (Ääneen.) Mutta\npoliisi ei valehtele.\n\n_Saara_: Poliisi on samanlainen etelän vares kuin Ollikin.\n\n_Heikki_: Kyllä tästä asiasta selvä tulee. Kumma mies kun kehtaakin\nvarastaa toisen juustot. Kai hänellä oli tarkoitus ne sinulle\nlahjoittaa, kun tietää, että olet perso poronjuustolle. Antoiko Salkko\nne sinulle?\n\n_Saara_: Pidä suus kiinni! Tästäpä vasta pyry nousi.\n\n    (Menee kamariin).\n\n_Heikki_ (Huutaen perään): Elä mene. Selvä tästä täytyy tulla.\n\n    (Eno-Matti ja Iikka tulevat).\n\n_Iikka_: Tämä on kumma asia ja saattaa häpeään koko talon. Kun Salkko\npalaa otetaan mies lujalle.\n\n_Eno-Matti_: Tiukalle mies ellei tunnusta ottaneensa.\n\n    (Saara ilmaupi ovelle).\n\n_Heikki_: Juuri niin. Opetetaan näpistelemään toisen laukkua.\n\n_Iikka_: Hävitöntä ja sikamaista. Ja Olli parka, joka äidille juustot\ntoi tuliaiseksi. Lappalaisilta oli ostanut.\n\n_Heikki_: Oliko Olli naapurissa?\n\n_Iikka_: Menivät naapuri talon isännän kanssa navettaan. Kuului muuan\nlehmä olevan kipeänä ja Ollihan on vähäinen eläinlääkäri.\n\n_Saara_: Pitäisi meidänkin navetassa käydä. \"Omenakukka\", kun on herennyt\nmärehtimästä.\n\n_Iikka_: Miks'ei. Olli kyllä neuvot tietää, kun häntä pyydätte.\n\n_Eno-Matti_ (Selaillen sanomalehtiä): Minulta ne jäivät lehdet\nlukematta tältä illalta. Vaan ompa edessäpäin pitkiä pimeitä.\n\n_Saara_: Eikä päivilläkään kiirettä.\n\n_Eno-Matti_: Emäntä olisi saanut makeat juustot, mutta kuuluisa\nHanhiojan Salkko taisi...\n\n_Saara_: Elä leveile ja naureskele, vanha kälmi.\n\n    (Olli tulee).\n\n_Olli_: Ei niistä juustoista maksa vaivaa pitää semmoista mellakkaa.\nOttipa nuo kuka tahansa. Olisin minä mielelläni kuitenkin emännälle\nlahjoittanut kun tiesin emännän pitävän semmoisista. Vaan saanenhan\ntoisella kerralla paremmalla onnella emännän käteen. Ei niistä isoa\nvahinkoa tullut, veipä ne kuka tahansa. (Lähestyen Saaraa.) Muuten\nminulla on emännälle paljon terveisiä sisareltanne Kerolan emännältä.\n\n_Saara_: Kiitoksia niistä. Oletko käynyt Kerolassa?\n\n_Olli_: Siinähän talossa majailen tänä talvena. Hyvä on talo ja\nrauhalliset ihmiset.\n\n    (Hanhiojan Salkko tulee, hätäisesti hengittäen.\n    Saara pujahtaa kamariin).\n\n_Salkko_: Onko poliisi täällä käynyt? Kuului kylällä hakeneen.\n\n_Eno-Matti_: On käynyt. Ja lautamieskin sinua on hakenut, hunsvotti.\n\n_Salkko_: Taas tuo ukko lurjus on vastuksenani. Missä on emäntä ja\nHanna. Tästä täytyy tulla tosi.\n\n_Iikka_: Tosi tässä tuleekin. Et pääsekään leikillä. Saat uskoa sen.\n\n_Eno-Matti_: Juu—juupasenjuu. Jaa—jaapasenjaa. Kuinkahan käypi\nengelsmanni?\n\n_Salkko_: Mitä te murisette kaikin? Tuoko se nyt on se teidän kuuluisa\nSuomen Ollinne? (Osottaa Ollia pilkallisesti).\n\n_Eno-Matti_: Se se on, vaan pysyhän erilläsi, uusi Koskela. (Tehden\nitsensä konstikkaan näköiseksi, pilkallisella äänellä-) Juu—Juupasenjuu,\njaa—jaapasenjaa. Oletko käynyt arvannostossa, sinä Kuuban sotilas?\n\n_Salkko_: Varo vaan ukko, etten anna sinulle semmoista keikausta,\nettä muistat.\n\n_Eno-Matti_: Juu—juupasenjuu, jaa—jaapasenjaa. Sinä määrätään buurien\npuolelle sotimaan, jahka sinut kruunu saapi käsiinsä. Muistaks' että\nlivahdit Ameriikkaan, käymättä arvannostossa? Siitä taitaa tulla\npitempi reissu.\n\n_Salkko_ (Erikseen): Viikon vihollinen! Sitä varten se poliisi minua\nhakikin. Minä taisin pulaan joutua. (Ääneen.) Se ei kuulu sinuun kävin\narvannostossa tai en.\n\n_Eno-Matti_: Mutta jos kuuluu poliisille.\n\n_Salkko_ (Tuimana): Missä on emäntä? (Kävellen edestakaisin lyö\nkämmenellä povelleen.) Täällä on, jolla vastataan ja täällä on, jolla\nsuut tukitaan. (Käy kävellessään siinä paikassa, johon Saara äsken\njuustot jätti.) Missä on emäntä?\n\n_Eno-Matti_: Missä ovat juustot?\n\n_Salkko_: Mitkä lemmon juustot? Hulluko tuo ukko on?\n\n_Eno-Matti_: Missä juustot ovat, kälmi?\n\n_Olli_: Elkää viitsikö riidellä parin juuston takia Eno-Matti.\n\n_Heikki_ (Erikseen): No tuo Matti on aina laisensa, täynnä konnuutta ja\nkonsteja. Mikähän tästä lopulta tulee?\n\n_Iikka_: Niin, missä ovat juustot jotka katosivat Ollin laukusta?\n\n_Salkko_: Hulluksi te olette tulleet kaikki noiden sanomalehtien\nlukemisesta. Niin sanoikin Haavikko vainaja, ettei kärsi talonpoikanen\nveri minkäänlaista oppia. Mitä te mötkötätte? Tarkoitatteko, että olen\nvarastanut juustoja, hunsvotit?\n\n_Iikka_: Sinä hunsvotti olet. Mutta me olemme rehellisiä suomalaisia.\n\n_Salkko_: Kyllä sen huomaakin, että Suomessa, tässä pahaisessa\nsylkylaatikossa ollaan.\n\n_Olli_: Elkää sortako Suomea, Suomi on teidänkin isänmaa.\n\n_Salkko_: Tämmöinen maa! (Sylkäsee) Tämmöinen maa!\n\n    (Poliisi tulee).\n\n_Poliisi_: Jahah. Kun ympäri käydään niin yhteen tullaan. (Salkolle.)\nSinua vaaditaan tilille siitä, että olet karannut arvannostosta etkä\nole suorittanut sotapalvelustasi. Saat sakkoa ja joudut vakinaiseen\nväkeen. Se on tuima reissu noin raikuli pojalle.\n\n_Salkko_: Vai niin. Mutta ei nähdä tätä poikaa vakinaisessa väessä...\ntässä maassa.\n\n_Poliisi_: Mikäs auttaa. Tulevan kuun 18 päivä tulee sinun olla\nlääninhallituksessa tekemässä tiliä. Ja ellet lähde siivolla... niin\non täältä väkisten ennenkin viety.\n\n_Salkko_ (Lyö jalkaa poliisin edessä): Mutta ei viedä tätä poikaa.\nEt sinä, eikä sinun sukusi!\n\n_Poliisi_: Elä tiivellä minun nokkani alla mies! Häpeä ja tiedä huutia.\n\n_Eno-Matti_: Kas niin pojat iskekää yhteen! Tuosta se minä tykkään.\nSaakeli, kun olisin nuorempi. Niin... hulipit, sanoi kuopiolainen.\n\n_Salkko_: Tämmöistä rosvojoukkoa. Kuin syömään minua kaikin. Vaan ei\npalvele tämä poika tätä maata eikä teidänlaisia hunsvotteja.\n\n_Eno-Matti_: Maksa juustot!\n\n_Salkko_: Suu kiinni! (Hakee tamineitaan, nostaen samalla penkiltä\nsanomalehteä, jonka alla juustot ovat): Mitä nämä ovat? (Viskaa\nmolemmat juustot laattialle, kiroaa ja menee ulos.)\n\n_Eno-Matti_: Sieltäpähän löytyivät. (Ottaa juustot laattialta).\nKatsokaas! Toisesta on aimo palanen jo laidasta syöty. Povestaan se ne\ntuohon penkille pudotti.\n\n_Iikka_: Niin teki.\n\n    (Saara tulee ja käsittelee juustoja.)\n\n_Saara_: Kun onkin komeita juustoja. Mistä ne nyt löytyivät?\n\n_Eno-Matti_: Salkko mustilainenhan ne varasti, mutta kun otimme hänet\nlujalle, niin täytyi häijyn antaa pois. Hauska juttu!\n\n_Heikki_ (Erikseen): Kaikki hyvin ellei Olli vaan pääsisi tietämään\nasian oikeaa laitaa. Eno-Matti kun malttaisi suunsa kiinni pitää!\n\n_Saara_: Niin tosi kauniita juustoja. Tekee oikein mieleni maistaa.\n\n_Olli_: Emännälle ne ovat tulevatkin. Ottakaa haltuunne.\n\n_Saara_: Monta tuhatta kiitosta. (Ottaa juustot).\n\n_Heikki_ (Erikseen): Jopa on Saaralla eri ääni kellossa. (Saara\nsilmäilee Heikkiä ja Iikkaa).\n\n_Eno-Matti_: Meidän pitää haastaa hänet varkaudesta, lurjuksen.\n\n_Poliisi_: Jahka hän nyt ensin selviää kruunun haasteesta.\n\n_Saara_: Onko hänet kruunu haastanut?\n\n_Iikka_: Parahiksi mokomalle! Varastaa juustot toisen laukusta.\n(Maistelee juustoa).\n\n_Poliisi_ (Erikseen): Kas, kas sen akan kavaluutta!\n\n_Heikki_: Vastenmielinen mies minusta on aina ollutkin tuo Salkko.\nEntäs sinusta Saara?\n\n_Saara_: Niin minustakin.\n\n    (Sanna tulee navetasta).\n\n_Sanna_: No jopa juustot löytyivät. Missä ne olivat?\n\n_Eno-Matti_: Tämän talon vävypoika ne näpisti.\n\n_Saara_: Ei ole Salkko meillä vävynä.\n\n_Eno-Matti_: No nytpä emäntä haastaa oikeaa kieltä.\n\n    (Sanna ja Olli kuiskailevat keskenään.)\n\n_Sanna_: Olli hyvä, lähde nyt katsomaan mikä meidän Omenakukkaa vaivaa.\nSe on kokonaan herennyt märehtimästä.\n\n_Saara_: Niin tosiaankin. Sinähän kuulut olevan aika eläinlääkäri.\nOlisi iso vahinko kun talon paras maitolehmä joutuisi vahinkoon. Lähde\nnyt, hyvä Olli, Omenakukkaa katsomaan. Ehkä sen taudille jotakin\nymmärtäisit.\n\n_Olli_: Olenhan pienempiä vikoja ja tautia välistä onnistunut\nparantamaan.\n\n_Saara_: Minäkin tulen. Panen nämä juustot ensin talteen.\n\n    (Käy vasemmalle)\n\n_Iikka_: Taidanpa lähteä minäkin oppia varastamaan, että jotain\nymmärtäisin, jos maailmassa minullekin lehmä sattuisi ja se kipeäksi\ntulisi.\n\n    (Saara, Sanna Iikka ja Olli lähtevät. Olli ottaa vyötäsiltä\n    Sannaa. Saara ei ole näkevinäänkään).\n\n_Saara_ (Ovella): Minä palaan pian navetasta, niin kiehautan teetä.\nPoliisi ja Eno-Matti lukevat sen aikaa lehtiä?\n\n_Eno—Matti_: Eihän tässä mitään kiirettä ole.\n\n_Poliisi_: Ei minullakaan ole kiirettä. Näitä talvisia pimeitä kyllä\nriittää.\n\n    (Saarakin katoaa).\n\n_Heikki_: Se oli lorun loppu.\n\n_Eno-Matti_: Onkopa naapuri äkäsenä minulle?\n\n_Heikki_: Mistä niin?\n\n_Eno-Matti_: Minähän tässä tuota teidän emäntäänne vähä puijailin.\n\n_Heikki_: Olen minä kaikki nähnyt. Onpa se eukko minua kiusannut pitkin\naikaa. Ei haittaa jos hän itsekin kerran on tulisilla hiilillä.\n\n_Eno-Matti_: Ja samalla sinä pääsit tuosta vastenmielisestä\nvävypojastasi. Heti minulle juolahti mieleen, miten asia on, kun kuulin\ntältä poliisilta, että Saara, joka tietenkin luuli laukkua Salkon\nlaukuksi, oli juustot ottanut. Pitääpä ottaa eukko lujalle, ajattelin.\nEnnen hän syytää syyn Salkon niskalle, ennenkun omalleen ottaa semmoisen\nhäpeän. Mutta pitäkäämme asia me kolmen salaisuutena.\n\n_Poliisi_: Se on tietty. Ollin vuoksi minä Matille kerroinkin. Olli on\nminun veljeni poika. Ja soisin mielelläni Sannan hänen vaimokseen. He\nrakastavat toisiaan.\n\n_Heikki_: No nyt minä alan asiaa ymmärtämään.\n\n_Eno-Matti_: Ja koska minäkin pidän Ollia kerrassaan kunnon miehenä\nja koska Sannalle olen kummi, ajattelin: tässä täytyy yrittää, että\nsaadaan emännän lemmikki, Hanhiojan Salkko, pois tieltä...\n\n_Heikki_: No sinä olet vanha velikulta, Matti, olkoon sitten menneeksi.\n\n_Poliisi_: En luule emännän enään Hanhiojan Salkkoa hyväilevän.\n\n_Eno—Matti_: Ei hän toki uskaltaisi, vaikka mielikin tekisi. Pelkää\nettä sinä juttelet maailmalle hänen erehdyksensä juustojen suhteen.\n\n_Heikki_: No vissi se on. Enkä minä usko hänen Ollia juuri muusta\nmoittivankaan kuin varattomuuden takia.\n\n_Poliisi_: Ei Olli ole varaton. Hän on talonpoika. Saatte vaan niin\nkelpo vävyn, ettette tarvitse koskaan katua.\n\n_Heikki_: Sen minä kyllä uskon. Annetaan asian kulkea kulkuaan.\n\n_Eno—Matti_: Annetaan olla. Olli kyllä asiansa emännänkin kanssa\nselittelee.\n\n    (Moniaita vieraita tulee, kysellen sanomalehtiä ja asettuen\n    niitä pöydän ympärille lukemaan. Eno-Matti ja Poliisikin hakevat\n    lehdet käsiinsä).\n\n_Eräs lukija_: Hyvinpä siellä buuerit näyttävät toimeen tulevan.\nEngelsmanni saanut taas selkäänsä, näenmä.\n\n_Toinen lukija_: Tuolla kylällä sanottiin, että Olli Kytökangas pitää\npuheen isänmaan asioista, niin sitä varten minäkin läksin.\n\n_Eno-Matti_: Jo tässä varemmin oli hyvä alku, vaan Salkko Hanhioja\ntuli ja häiritsi kaikki. Vaan ehkä Olli tässä pitääkin vielä puheen.\nOnhan iltaakin vielä.\n\n_Sama lukija_: On iltaa. Pitkät pimeäthän vielä ovat, vaikka johan\ntässä voiton puolla ollaan.\n\n_Eno-Matti_: Tuntuu jo päivä vähä jatkuneen.\n\n_Poliisi_ (katsellen kelloaan): Ei ole vielä kahdeksaakaan kello.\n\n    (Asettuvat kukin lehteään lukemaan. Heikki siirtyy Eno-Marin\n    viereen. Matti näyttää hänelle selittävän. Saara tulee).\n\n_Saara_ (Hakien jostain kaapista pulloa): Pitää saada lääkettä lehmälle.\nOlli sanoi sen kyllä paranevan, jahka hän sille lääkkeen juottaa.\n\n_Eräs lukija_: Ei taida siis tänä iltana Olli joutaa puhetta pitämään?\n\n_Saara_: Tuskin. Vaan ei hän lähdekään tukkimetsään ennenkuin\nmaanantaina. Sunnuntaina aikoi täällä meillä pitää pitkän puheen.\nTulkaa silloin.\n\n_Useat lukijat_: Silloin me tulemme väkijoukolla.\n\n_Saara_: Niin tehkää. (Menee pullo kädessä). Minulla on kiire.\n\n_Heikki_ (Eno-Matille): Saarahan oli hyvissä tuntemisessa naurusuin.\n\n_Eno-Matti_: Hyvää kuuluu. Luulen että tulevana sunnuntaina saamme\nsormiaisia.\n\n_Heikki_: No, käyköön niin. Nuorena mekin ollemme olleet.\n\n_Eno-Matti_: Joo, on minullakin ollut seikkailuni, vaikka vanha\njunkkari tuli. No, onni yksillä, kesä kaikilla. Harvoin rakastavat\ntoisensa saavat.\n\n_Heikki_ (Huoaten): Harvoin, harvoin.\n\n    (Alkavat tutkia sanomalehtiä. Esirippu laskee verkalleen.)\n\n\n\n"]